Taide- ja kulTTuurialan ammaTTijärjesTö Taku ryFackorganisaTion För konsT- och kulTursekTorn rF

1/2011

2 T A K U

T ä s s ä n u m e r o s s a

Kuva: Hannele Fors, Ekkerø - sarjasta Minun mereni - Havet i mig

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200, 0201 235 393 email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi, Kirsikka Rantalainen ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Puheenjohtajalta ..................................................................... 3

Terveyttä ja hyvinvointia politiikalla .......................................... 4MerjA IsoTAlo

Kuoppia kolmannella tiellä ...................................................... 7 oUTI AlAnKo-KAhIlUoTo

Ikäihmiset – helsingin kulttuuripolitiikan uusi painopiste .......... 8jennI VArho

Korskeat Pegasokset .............................................................. 11KIrsIKKA MorIng

Teatteria ilman spotteja ja piuhoja ........................................... 12rAIsA nIeMI

Mustin siivin vapauteen ja rakkauteen ..................................... 14PäIVI ArVonen

residenssin rauhassa ............................................................ 16eeVA-MArIA hoolI

janie Bryant ........................................................................... 18sAnnA PosTI sjöMAn

Myy tai tule myydyksi ............................................................. 21hArrIeT lonKA

suomalaisen ruuan valtit ovat puhtaus ja terveellisyys ............ 22AneTTe lehMUsrUUsU

Kulttuurin tulevaisuus Korjaamolla .......................................... 23MerjA IsoTAlo

Mentorointi on mahdollisuus ................................................... 22MerjA IsoTAlo

levyhylly .............................................................................. 25MAUrI lehToVIrTA

Kolea elämä ........................................................................... 26PAnU häMeenAho

Kulttuurialalta kortistoon ......................................................... 27Anne MArI rAUTIAInen

Kulttuurituottaja amk, yamk & master ..................................... 28 KATrI hAlonen

Mentorointi on mahdollisuus ................................................... 31MerjA IsoTAlo

jos työttömyys yllättää ........................................................... 33eero T. AnTTIlA

jäsensivut .............................................................................. 34

T A K U 3

Akavan Erityisalojen teettämän kulttuuritutkimuksen mu-kaan 80 prosenttia suomalaisista pitää kulttuuria kansa-laisten peruspalveluna. Samanlaista viestiä saatiin myös Akavan Erityisalojen eduskuntavaalikiertueella alkuvuo-desta eri puolueiden ehdokkailta: perussuomalaisia lu-kuunottamatta kaikki puolueet ilmoittivat ehdokkaitten-sa suulla olevansa puolustamassa kulttuuripalveluja ja kulttuurialan koulutusta. Toivottavasti nämä lupaukset näkyvät myös tulevan eduskunnan ja hallituksen toimin-nassa ja päätöksenteossa seuraavina neljänä vuotena. Huhtikuussa meillä äänestäjillä on mahdollisuus olla va-litsemassa itsellemme edustajia, jotka arvostavat pelkän talouskasvun lisäksi myös kulttuuria ja hyvinvointia. Valitettavasti tämä yleinen positiiviinen asenne kult-tuuria kohtaan ei näy kulttuurialan palkkauksessa tai työsuhteiden määrissä ja kestoissa. Iso osa jäsenistäm-me työskentelee koulutustaan ja työtehtäviinsä nähden alipalkattuina tai lyhyissä työsuhteissa ja moni kulttuuri-alan tutkinnon suorittanut ei saa koulutustaan vastaavaa työtä. Lisäksi työpaikoilta, etenkin julkiselta sektorilta, kuulee yhä useammin ikäviä uutisia siitä, miten jatkuvat taloudelliset säästöt ja kovenevat tulostavoitteet revitään työntekijän selkänahasta. Samaan aikaan kun julkinen valta toitottaa kuinka kulttuuri tekee hyvää, niin omat kulttuurityöntekijät voivat pahoin. Helsingin Sanomien haastattelussa (15.2.) kulttuuri-ministeri Stefan Wallin linjasi, että tulevaisuudessa ”…vastedes yhä useampi kulttuurityöntekijä löytää työtä jos-tain muualta kuin kulttuurin ydinaloilta: liike-elämästä, terveydenhuollosta ja koko hyvinvointisektorilta.” Näin varmasti on, ja on erittäin myönteistä, että työkenttäm-me laajenee ja tuo uusia työmahdollisuuksia. Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että perinteiset kulttuurin ydinalat unohdettaisiin niin rahoituksessa kuin palkka-uksessakin. Samaisessa haastattelussa Wallinin mukaan laajentamalla kulttuurin käsitettä ”uusille” alueille, ku-ten sairaaloihin, vanhainkoteihin ja kouluihin saadaan oikeutus nostaa kulttuurin rahoitusta. Kulttuurin julki-nen rahoitus onkin ilahduttavasti noussut viime vuosina. Päättyvällä hallituskaudella valtio on lisännyt kulttuurin rahoitusta 36 % (312 miljoonasta eurosta 426 miljoo-naan euroon) vuodesta 2007 vuoteen 2011. Tässä valos-sa meillä kulttuurin tekijöillä ei pitäisi olla valittamista. Kun tähän lisätään vielä koheneva yleinen talouskehi-tys, niin tulevaisuus näyttää myös kulttuurialan näkökul-

P u h e e n j o h t a j a l t a

Kuva: Johannes W

iehn

masta valoisalta. Jotta myös me taide- ja kulttuurialojen ammattilaiset pääsisimme nauttimaan kasvun hedelmis-tä, edellyttää se vahvaa edunvalvontaa ja vaikuttamista ammattijärjestön taholta. Edunvalvontamme painopisteitä tulee olemaan edel-leenkin pyrkimys parantaa alan palkkausta ja luovan työn tekemisen edellytysten edistämistä. Tulemme myös vai-kuttamaan uuden työmarkkinoiden väliinputoajaryhmän, itsensä työllistäjien aseman parantamiseen. Samoin jat-kamme työtä taiteilijoiden eläketurvan parantamiseksi. Muita edunvalvonnan painopisteitä tulevat olemaan mm. kannanotot kulttuurialan koulutukseen sekä talkootyön aseman selkiinnyttäminen tapahtumatuotannossa. TAKU korostaa kulttuurin yhteiskunnallisen merkityk-sen vahvistamista ja kulttuuripalvelujen moninaisia hy-viä vaikutuksia. Kulttuuripalveluja on arvioitava perus-palveluina, ja niiden saatavuus on turvattava kattavasti koko maassa. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on Akavan uusi kulttuuripoliittinen strategia, jonka laatimisessa TAKUl-la on ollut erittäin vahva panos. TAKU on parin vuoden tauon jälkeen mukana Akavan erityisalojen hallituksessa. Tätä kautta voimme vaikuttaa vahvemmin liiton edunvalvontatyöhön sekä laajemmin-kin akavalaiseen päätöksentekoon. Meillä on myös vah-va edustus Akavan Erityisalojen eri toimielimissä. Näissä kanavissa aktiivisesti toimimalla voimme viedä eteen-päin takulaisia tavoitteita ja arvoja. Näiden luottamus-toimien menestyksellisen hoitamisen ehtona on toimiva ja aktiivinen vuorovaikutus jäsenten kanssa. Eli antakaa kuulua siitä, missä asioissa haluatte ammattijärjestönne etujanne ajavan. Haluan lopuksi vielä toivottaa kaikki uudet jäsenet tervetulleeksi TAKUun. Lähestymme hyvää vauhtia 3000 jäsenen rajaa. Hyvä me!

Nähdään vuosikokouksessa 8.-9.4. kulttuurikaupunki Hämeenlinnassa.

Petri KatajarinnePuheenjohtaja

ps. Akavan Erityisalojen toiminnanjohtaja Salla Luoma-mäki on lähtenyt Akavan puheenjohtajakisaan. TAKU toi-vottaa Sallalle onnea ja menestystä kisassa.

4 T A K U

M e r j a I s o t a l o

hallitusohjelmaa toteuttavan Ter-

veyden edistämisen politiikkaoh-

jelman ohjelma-avustaja – siinä

onkin titteliä Anna seligsonille, joka

tulee vastaan viedäkseen haastat-

telijan ohjelmajohtaja Maija Perhon

luo. Tuskin ohjelmajohtajan huo-

neeseen muuten olisi tietä löyty-

nytkään, Meritullinkadun vanhojen

rakennusten muodostamaan minis-

teriöiden sokkeloon.

Terveys, hallinto, laki

Hallinnollisen kielen ja määritelmi-en takana on kuitenkin oikeaa asiaa. Ohjelmajohtaja Maija Perho toteaa heti alkuun, että Terveyden edistämi-sen politiikkaohjelma sisältää paljon tärkeitä tavoitteita. Hyvin tärkeänä hän näkee sen, että nyt haetaan kai-kessa mahdollisessa toiminnassa on-gelmien ennaltaehkäisyä, varhaista tukea ja oikea-aikaisia toimia. Paljon puhutaan palvelujärjestel-män kehittämisestä, terveydenhuol-tolainsäädännön uudistamisesta ja terveyspalveluiden saavutettavuu-desta sekä hinnasta. – Terveyttä ei edistetä vain terveys-palvelujen sisällä, vaan koko elin-piirissä, sanoo Maija Perho. Siihen kuuluvat työhyvinvointi, rakennettu ympäristö, liikkumisen turvallisuus ja esteettömyys, elintarviketeollisuus ja paljon muuta. Siihen kuuluvat jokai-sen elintavat, esimerkiksi liikkumi-nen, ravitsemus ja päihteet. Taustalla on vankka lainsäädäntö ja terveydenhuoltolaki. Säädösten mukaan eri hallinnonalat katsovat samaa asiaa omista näkökulmistaan ja lopputuloksena saadaan varmis-tettua vaikkapa turvallinen pyöräi-ly lapselle kouluun. Poikkisekto-riaalisuus on politiikkaohjelmille luontaista. Esimerkiksi Ympäristöministe-riön vastuulle on terveyden edistä-misessä annettu viihtyisän ympä-ristön, yhteisten olohuoneitten ja kokoontumispaikkojen ohjeistami-nen, jotta saataisiin myös esteettisiä elämyksiä.

TerveyTTä ja hyvinvoinTia poliTiikalla

T A K U 5

TerveyTTä ja hyvinvoinTia poliTiikalla

ruoka, taide, hyvinvointi

Ravitsemuksen osalta toteamme yh-dessä, että kysymys ei ole pelkästään ravinnosta, vaan koko ruokakulttuu-rista perinteineen, uutuuksineen, ta-poineen. Sen merkitys korostuu tä-män päivän tilanteessa, jossa erot eri perheiden välillä kasvavat. Toi-set perheet tapaavat ruokapöydässä joka päivä, toisissa perheissä kukin perheenjäsen käy jääkaapilla oman aikataulunsa mukaan. – Vaikka rutiinit ovat väsyttäviä ja rasittavia, ruoanlaitto on luovuuden paikka, jossa voi kokea onnistumi-sen iloa, elämästä jää yksi siivu pois, jos ei koskaan osta muuta kuin val-misruokaa, toteaa Maija Perho. Hä-nelle yhdessä syöminen on perheen traditioiden luomista ja välittämistä, muutoin elämä kaventuu. Sen lisäk-si ruoka on myös terveellisyyskysy-mys ja estetiikkakin kuuluu ruoka-kulttuuriin. Ruokakulttuurin merkitys on Mai-ja Perhon mielestä suuri ja suomalai-sen ruokakulttuurin edistämisohjel-ma hyvä, mutta vielä enemmän hän painottaa taiteen ja kulttuurin merki-tystä ihmisen kokonaishyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä. - Taiteen ja kulttuurin sekä yh-teisöllisyyden kokemus vaikutta-vat, oli sitten ihminen tekijänä tai kokijana. On selvää, että taiteen ja kulttuurin osalta päävastuu on opetus- ja kult-tuuriministeriöllä, jolle kuuluu myös liikunta ja urheilu. Ohjelmajohtaja ottaa esimerkiksi kotikaupunkinsa Turun ja Turku 2011 -ohjelman. Sii-nä taiteen ja kulttuurin hyvinvointi-vaikutuksia on pohdittu paljon ja se onkin yksi pääteemoista. Hyvinvoin-tiohjelmassa selvitetään, miten palve-lujen sisällä voidaan toimia, millais-ta yleisöyhteistyötä tehdään ja myös tutkitaan, miten kulttuuripääkaupun-kivuosi on vaikuttanut.

Politiikka, terveys, kulttuuri

Terveyden edistämisen politiikka-ohjelma on yksi nykyisen viimeisiä kuukausiaan toimivan hallituksen kolmesta politiikkaohjelmasta. – Neljä vuotta on mennyt ja niis-tä kolme on ollut tehollista aikaa, ei tässä ajassa saada suuria trendejä ja muutoksia aikaan. Tärkeintä on ol-lut, että ohjelma pantiin pystyyn, sil-lä haluttiin viestittää asian tärkeyttä, moni taho on voinut nojata siihen ja se on herättänyt paikallista akti-viteettia, summaa ohjelmajohtaja Maija Perho.

Hän kuvaa politiikkaohjelmien jujua nostamalla esiin sektoroitunei-den hallinnonalojen keskinäisen kil-pailun rahasta, jonka välttämiseksi yli sektoreiden menevä toiminta on välttämätöntä. – Taiteesta ja kulttuurista hyvin-vointia -toimenpideohjelma on ter-veyden edistämisen politiikkaohjel-man helmi, jossa on mukana neljä ministeriötä, Tekry, useita taidelai-toksia, Terveyttä kulttuurista -ver-kosto, opetuspuolikin oli mukana jo valmistelussa, kertoo Maija Perho. Ohjelmajohtaja iloitsee toimenpi-deohjelman moniammatillisuudesta ja monisektoraalisuudesta. Vuonna 2014 katsotaan, missä ollaan. Onnis-tuminen on kiinni sitoutuneisuudes-ta, joka saa kaikki tekemään oman osansa. Innostuneisuus on ollut oi-kein hyvää ja esimerkiksi Kuntaliitto erittäin aktiivinen. – Rahoituksen pesämuna on saatu opetus- ja kulttuuriministeriöön, se jatkuu ja toivottavasti myös nousisi, jotta se voisi turvata toiminnan pe-rustan, toivoo Maija Perho. Hän to-teaa myös, että Terveyden ja hyvin-voinnin laitos THL omalta osaltaan tarjoaa hallinnollisen perustan ja sen lisäksi edistää tiede- ja tutkimusyh-teistyötä. Tekryn rooli on virittää järjestökenttää. Keskustelut Raha-automaattiyhdistys RAY:n kanssa on käyty myönteisessä hengessä, jos vain tulee hyviä ja uusia innovatiivi-sia järjestöjen hankkeita. Toimenpideohjelman painopis-teet nostavat arjen kulttuurisuuden, taiteen ja kulttuurin esille sosiaa-li- ja terveydenhuollossa sekä työ-elämässä – Tärkeää on, että ohjelman toteu-tumisen kautta syntyisi työtilaisuuk-sia myös kulttuuri- ja taidesektorille, lisää Maija Perho.

edistäminen ja ohjelma

Vaikeinta terveyden edistämisen po-litiikkaohjelmassa oli ohjelmajohta-ja Perhon mielestä lyhyt valmistelu-aika. Elementit tulivat eri tahoilta ja ohjelmasta tuli liiankin runsas, fokus olisi voinut olla tiiviimpi. – Reviirirajat ovat joissakin koh-dissa nousseet vastaan ja olen saa-nut nenällenikin, tosin vähän mutta kuitenkin. Ohjelmien toteuttamiseen vaaditaan vahva yhteinen tahto, pai-nottaa Maija Perho. Hän on keskustellut valtioneuvos-ton kanslian yhteistyökumppanien kanssa siitä, että ohjelmille pitäi-si antaa vahvempi mandaatti, kos-ka ne edustavat hallituksen tahtoa.

6 T A K U

Politiikkaohjelmien valtakausi

Monet valtakunnan politiikassa mukana olevat sanovat, että jos haluaa asiaansa edistettävän, niin siitä on saatava hallituksen politiikkaohjelma tai ainakin se on pystyttävä sisällyttämään johonkin niistä. etujärjestöt ovatkin entistä varhaisem-massa vaiheessa ennen eduskuntavaaleja lähteneet kokoamaan omia hallitusoh-jelmatavoitteitaan ja yrittävät aktiivisesti vaikuttaa päättäjiin.

nykyisen hallituksen toimintaa on ohjannut kolme politiikkaohjelmaa:- Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma- Terveyden edistämisen politiikkaohjelma- lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma

Politiikkaohjelmat ovat poikkihallinnollisia ja ne koostuvat eri ministeriöiden toimi-aloihin kuuluvista tehtävistä, hankkeista ja määrärahoista. niitä vievät eteenpäin ministereiden tukena ministeriöihin sijoitetut ohjelmajohtajat. Valtioneuvoston kanslia puolestaan sovittaa ohjelmia yhteen ja kehittää ohjelmajohtamismenette-lyä. Valtioneuvoston kanslian valtiosihteerin johdolla toimii yhteistoimintaelimenä ohjelmajohtamisen yhteistyöryhmä.

Politiikkaohjelmia on myös kritisoitu siitä, että niitä ei ole riittävästi resurssoitu eikä toisaalta ole raaskittu luopua entisistä toimintatavoista niiden käyttöönoton jälkeen. Tämä synnyttää ohjelmaviidakon, jossa ei vältytä päällekkäisyyksiltä ja reviirin vartioinnilta.

seuraavan hallituskauden ohjelmien valmistelu on jo kiivaasti menossa. Vaalien tulos ratkaisee paljon, mutta osa valmistelussa olevista asioista tulee joka tapauk-sessa mukaan hallitusohjelmaan. Painotukset sen sijaan voivat vaihdella.

Akava on asettanut omiksi hallitusohjelmatavoitteikseen mm. seuraavia asioita:- ansiotulojen verotusta ei kiristetä millään tulotasolla- työurien pidentäminen työhyvinvoinnin ja kannustuksen lisäämisellä, ikäsyrjinnän poistamisella ja valmistuneiden nopealla työnsaannilla- järjestöille kanneoikeus työntekijöiden oikeusturvan ja työelämän vakauden parantamiseksi- korkeakouluille riittävä rahoitus laadun parantamiseksi ja koko koulutusketjun laadun turvaaminen- julkinen tutkimus- ja tuotekehitysrahoitus vähintään neljä prosenttia BKT:sta, perustutkimuksen lisäksi tutkimustulosten taloudellinen hyödyntäminen markkinaehtoiseen innovaatiopolitiikkaan perustuen- valtion taloudellisen ohjauksen lisääminen kuntien menojen kasvun hallitsemiseksi ja palvelutuotannon kustannustehokkuuden varmistamiseksi

Akavan erityisalojen hallitusohjelmateemoja ovat mm. pätkätöihin ja harmaaseen ylityöhön puuttuminen, valtion tuottavuusohjelman lakkauttaminen ja humanistis-ten alojen opiskelun turvaaminen sekä suoraan kulttuuriin liittyen mm. seuraavat asiat:- kulttuuripalvelut kansalaisten peruspalveluiksi ja tasavertaisesti saataville sekä riittävästi resursoituna koko maassa- kulttuuripalvelujen hyvä taso taattava kulttuurialan korkeakoulutettujen asiantuntijatyöllä - kulttuurin, hyvinvoinnin ja hallinnon korkeakoulutettujen naisvaltaisten alojen palkkavääristymät korjattava

Hankaluutena ovat usein pienet re-surssit, jolloin omat rajat on asetet-tava tarkkaan. Parasta ohjelmajohtajan mukaan on ollut se, että painopisteen siirto ennaltaehkäisyyn on ymmärretty. Siitä seuraa monia etuja: parempi työllisyysaste, työntekijöiden hyvin-vointi ja kestävämpi kehitys. Vielä kuitenkin tarvitaan lisää palveluita vanhuksille ja pelivaraa työelämään, ettei sairastuttaisi niin paljon kan-sansairauksiin. Parhaimpiin kokemuksiinsa Maija Perho lisää myös sen, että on saanut tehdä innostuneiden ja asiaan vih-kiytyneiden kanssa töitä, aktiviteet-tia on ollut paljon ja sitä on syntynyt maanlaajuisesti. Loppuraporttia var-ten on laskettu helmikuun loppuun mennessä 260 tilaisuutta, joissa hän on ollut mukana, ja niiden lisäksi paljon muitakin on järjestetty. Perhon mukaan töitä jää seuraa-valle ja sitä seuraavallekin halli-tukselle. On tarkistettava rakenteet kunnissa, kunnan yhteinen näke-mys omasta roolistaan ja vastuis-taan. Tämä ajattelu on osittain jo mennyt läpi, mutta sitä pitää vielä vahvistaa. – Uskon tai ainakin toivon, kun on kysymyksessä näin laaja alue, että fokusointi on tehtävä johonkin kohderyhmään, kuten lapset ja nuo-ret, koulupudokkaat, perheet, syr-jäytyneet. Elintapoihin on tehtävä vaikuttamistyötä ja kun se tehdään ammattitaitoisesti, se hoituu kyllä, sanoo Maija Perho. Hän ottaa vielä esille mielenter-veyskysymykset, puuttumisen nii-den syihin, puuttumisherkkyyden vahvistamiseen esimerkiksi työelä-mässä, kun ollaan tilanteessa, jossa aivan liian moni alle 35-vuotias jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielen-terveyden pettäessä. – Pärjäämisen paineet ovat kovat, maailma on tyly, töitä joita oli ennen, ei enää ole, kuvaa Perho tilannetta. Miten luodaan työmahdollisuuksia, jossa ihminen voi toimia, vaikka ei voi antaa koko kapasiteettiaan, oli sitten fyysinen vamma tai henkinen tilanne, joka ei joissain elämänti-lanteessa riitä. Pitää olla kuitenkin toimeentulo, tarpeellinen tuki työ-paikalla, mahdollisuus joustoihin, jotakin mihin voi kiinnittyä ja jossa voi kokea itsensä arvokkaaksi.

T A K U 7

Yhä suurempi osa suomalaisista

työllistää itsensä myymällä omaa

työtään ja osaamistaan. Puhu-

taan ”itsensä työllistävistä”, joiden

määrä kasvaa koko ajan ja kaikil-

la aloilla. erityisen paljon itsensä

työllistäviä on luovilla aloilla, mutta

joukkoon kuuluu myös esimerkik-

si siivoojia, kampaajia ja hoitoalan

ammattilaisia.

i tsensä työllistävät tekevät työtä perinteisen palkkatyösuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa. Epä-tavallinen työmarkkina-asema tekee heistä väliinputoajia työ-

ja sosiaalilainsäädännössä. Ongelma syntyy erityisesti niiden kohdalla, jotka luokitellaan yrittäjiksi vasten tahtoaan. Palkansaajakassat eivät voi va-kuuttaa itsensä työllistäjiä, ja yrittä-jän turva taas on tälle ryhmälle liian kallis ja jäykkä. Myös kollektiivinen neuvotteluoikeus puuttuu. Palkan-saajajärjestötkään eivät ole onnis-tuneet nostamaan tätä ryhmää esiin niin, että laki heidät tunnustaisi. Ammattiliitot ovat vitkutelleet itsensä työllistävien ongelmien tunnustamisessa ja tunnistamises-sa. Apurahansaajat olivat pitkään ryhmä, jota sosiaalilainsäädäntö ei tunnistanut. Apurahansaajien sosi-aaliturva järjestettiin vihdoin yksi-tyisessä Maatalousyrittäjien eläke-kassassa. Ay-liikkeen moraalinen velvol-lisuus kuitenkin on nostaa myös työmarkkinoiden väliinputoaja-ryhmien asiat neuvottelupöytään. Työnantajalle työn teettäminen yrit-täjämuotoisesti nimittäin tarjoaa mahdollisuuden sysätä sosiaali- ja työttömyysturvasta huolehtiminen työtekijän niskoille. Käytäntö on yleistymässä. On ryhdytty puhu-maan pakko- tai näennäisyrittäjistä, jotka kantavat yrittäjän riskiä vailla mahdollisuutta yrittäjän turvaan ja voittoon. Kuka epidemian pysäyttää, ellei ay-liike yhdessä lainsäätäjien kans-sa? Itsensä työllistävät kaipaavat nyt asialleen ajajia. Lähtökohdaksi on otettava sosiaali- ja työttömyysturva, joka kohtelee työntekijöitä tasapuoli-

kuoppia kolmannella Tiellä

o u t i A l a n k o - K a h i l u o t o

Kansanedustaja (Vihr.) Tjs:n pätkätyötukimuksen ohjausryhmän pj.

sesti työsuhteen tyypistä riippumatta. Työntekijän kannalta oleellista on, että sosi-aaliturva on ennustettava kaikissa tilanteissa. Palkkatyösuhteesta itsensä työllistäjäksi siir-tyvän on tunnettava muutoksen vaikutukset sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvaansa. Useimmat itsensä työllistävät ovat toi-meksiantajistaan taloudellisesti riippuvai-sia ja työsuhteen muoto on siten lähem-pänä palkansaajia kuin yrittäjiä. Suuri osa itsensä työllistävistä voitaisiin perustellusti rinnastaa lainsäädännössä palkansaajiin. Pal-kansaajakassojen pitäisikin voida vakuuttaa itsensä työllistäviä. Toimeksiantajat voisivat osallistua sosiaali- ja työttömyysturvan mak-suun. Työttömyysturvaa on saatava helpommin kausityyppiseen työttömyyteen. Itsensä työllistä-ville neljän kuukauden karenssi jokaisen toimek-siantosuhteen jälkeen on kohtuuton. Nyt lainsäädännön päivittämistyöhön on vih-doinkin ryhdyttävä. Tulevan hallituksen pitää yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa käynnistää selvitys nykyisen työ- ja sosiaaliturva- ja verotusjärjes-telmän ongelmista itsensä työl-listävien kannalta. Selvityksen perusteella on ryhdyttävä korjaamaan lain-säädäntöä niin, että kolman-nen tien sudenkuopat pois-tuvat. Myös ay-liikkeen vi-puvoimaa tarvitaan, jot-ta itsensä työllistävien asema saadaan kuntoon. Ay-liikkeessä on liian pitkään keskitytty vaa-timaan tiukennuksia nykyiseen järjestel-mään sen sijasta, että olisi ajettu lainsää-dännön päivittämistä tilanteen tasalle. Lopputuloksena on oltava järjestel-mä, joka kohtelee tasavertaisesti pal-kansaajia, yrittäjiä ja kaikkia näiden ääripäiden välissä työtä tekeviä. Silloin työnantajallakaan ei olisi houkutusta sääs-tää lykkäämällä kustannuksia työntekijän yksin kannettavaksi.

T A K U 7

8 T A K U

suomalainen vanhustyö on jo nyt

vakavien kysymysten edessä vä-

estön ikääntyessä. ongelmat eivät

asetu vastattaviksi ainoastaan so-

siaali- ja terveyssektorille. Myös

kulttuurin tekijöiden ja -hallinnon

on otettava oma vastuu tässä mo-

nia haasteita esiin nostavassa yh-

teiskunnallisessa kehityksessä.

Kulttuurin ja taiteen hyvinvointia

edistävistä vaikutuksista todistavat

tällä hetkellä jo monet tutkimukset

ja käytännön kokemus.

ikäihmiSeTF M , Y T M j e n n i V a r h o

h elsingin kulttuurikeskukses-sa ovat 2000-luvulla ajan-kohtaistuneet kysymykset siitä, minkälainen rooli vi-raston tulisi ottaa ikäihmi-

sille suunnatun kulttuurin tuottaja-na ja alalla syntyneiden verkostojen rakentajana. Helsingin kulttuuri- ja

– Helsingin kulttuuripolitiikan uusi painopiste

kirjastolautakunnan toimesta aloitet-tiinkin vuoden 2009 lopulla erillisen selvityksen teko. Helsingissä on lä-hes sata ikäihmisten hoivayksikköä. Tavoitteena oli kartoittaa, kuka tuot-taa kulttuuria palvelutaloihin ja min-kälaista toimintaa siellä on.

Kuvat: niklas sandström

Sointu Hasa on ajoissa, Palvelukoti Sofian maalaustunti on juuri alkamassa.

Sointu Hasa osallistuu innolla joka viikko Palvelukoti Sofian maalausryhmään.

T A K U 9

Kulttuurikeskuksen rooli halut-tiin kirkastaa suhteessa muihin alan toimijoihin. Niinpä selvitys koostuu keskeisiltä osiltaan taide- ja sosiaa-lisektorin ammattilaisten haastatte-luista. Haluttiin päästä syvälle alalla toimivien kokemuksiin, ajatuksiin, koettuihin haasteisiin, hyviin käy-täntöihin ja tulevaisuuden odotuk-siin. Haastattelujen avulla haluttiin myös luoda alustavaa toimintaver-kostoa kulttuurisen vanhustyön alu-eelle. Kaikkiaan selvityksessä on haastateltu yli 150 helsinkiläistä tai-de- ja sosiaalialan toimijaa.

Kenttä valmiina yhteistyöhön?Marraskuussa 2010 julkaistiin Tai-detta ikä kaikki -selvitys. Se osoit-taa, että kulttuurinen vanhustyö on ottanut viime vuosien aikana uusia askeleita. Vanhusten oikeuteen osal-listua kulttuuritoimintaan ja tuottaa itse taidetta on vähitellen ryhdytty kiinnittämään erityistä huomiota. Ennen kaikkea on merkittävää, että niin taide- kuin sosiaalikentän asenteissa on nähtävissä muutosta, avautumista. Taiteilijat ja taidelai-tokset ovat uudella tavalla halukkaita tekemään yhteistyötä sosiaali- ja ter-veyssektorin kanssa. Työskentelyä ei

enää nähdä hyväntekeväisyytenä ja sillä koetaan olevan hedelmällinen, kehittävä vaikutus myös taidetoi-minnan muotoihin ja sisältöihin. Myös sosiaalisektorilla alkaa vä-hitellen vahvistua ymmärrys taiteen ja taidetoiminnan merkityksestä hoivayhteisön – niin ikäihmisten kuin henkilökunnankin – yhteisöl-lisyyden ja henkisen hyvinvoinnin edistäjänä. Tämä on tärkeää, koska vain tämän ymmärtämisen kautta taidetoiminnan merkitystä sosiaali- ja terveyssektorilla voidaan oikeasti edistää. Taiteen viemisen vastineena tulee aina olla halu ottaa sitä myös vastaan.

Taide – elämää ylläpitävä voima

Helsinkiläisistä hoivakodeista löy-tyy monenlaista kulttuuri- ja taide-toimintaa. Niissä järjestetään vii-koittain taidekerhoja, runoraateja ja lukupiirejä. Lisäksi taiteilijavierailut ovat yleisiä vuodenaikajuhlien yhte-ydessä. Toisaalta pienten virikebud-jettien vuoksi kahvipalkalla tulevi-en taiteilijoiden ja vapaaehtoisten merkitys on edelleen suuri. Taiteen ymmärretään tuovan elämää ja elä-myksiä hoivayhteisön arkeen. Se

lisää yhteisöllisyyttä, mahdollistaa uudenlaiseen kommunikaatioon ja ravistelee hoivayhteisöjen hierarkki-sia rooleja rakentavalla tavalla. Taiteellisen toiminnan edistä-minen hoivayhteisöissä on tähän mennessä ollut usein ainoastaan muutamien aktiivisten ja asialle omistautuneiden harteilla. Taidet-ta kohtaan on myös edelleen voi-makkaitakin ennakkoasenteita, joi-ta pitävät yllä ja tukevat hoivatyön kiireellisyys ja raskaus. Taiteeseen osoitetut varat ovat pienet ja henki-lökunnan taiteen tuntemus ja osaa-minen vähäistä. Hoivayhteisöihin tulevien ikäihmisten huonontunut fyysinen kunto tuo myös uudenlaisia haasteita kulttuuritoiminnalle.

Virastojen yhteinen koordinaattori mobilisoi ja rakentaa siltoja

Helsingissä taiteilijat ja taideryh-mät, taidelaitokset ja -koulut, vapaan sivistystyön toimijat, kolmannen sek-torin järjestöt ja organisaatiot, seura-kunnat sekä vapaaehtoiset edistävät toiminnallaan eri tavoin ikäihmisten hyvinvointia. Kentän moninaisuuden huomioiminen ja toimijoiden välisen yhteistyön vahvistaminen tulee olla

T A K U 9

10 T A K U10 T A K U

Maalausryhmä kokoontuu viikoittain Palvelukoti Sofiassa.

Palvelukoti Sofiassa asuvan Pentti Keijolan mukaan taiteella on tärkeä merkitys hoivakodeissa asuville ikäihmisille.

Myllypuron palvelutalossa asusteleva Arja Pöyhönen esittelee tekemäänsä maalausta.

Yhteislauluhetki Myllypuron palvelutalossa.

T A K U 11

lähtökohtana kulttuurin ja hyvinvoinnin edis-tämistä tuottavien toimintamallien ja palvelu-rakenteiden kehittämisessä. Helsingin kaupunki on halunnut tarttua yh-teistyön haasteeseen perustamalla uraauurtavan yhteisen kulttuurisuunnittelijan toimen kult-tuurikeskukselle ja sosiaalivirastolle. Suun-nittelijan tehtävänkuvana on toimia Helsingin kulttuurisen vanhustyön verkostojen hallin-noijana ja kehittäjänä sekä tiedon välittäjänä. Tavoitteena on parantaa kulttuuripalveluiden koordinaatiota, tiedonkulkua ja tehostaa ta-loudellisten resurssien käyttöä. Monitahoisen yhteistyön kautta voidaan lisätä myös yhteis-kunnan vuorovaikutusta ja luoda uudenlaisia toimintamalleja. Helsingin kulttuurikeskuksessa synnytetään myös uusi, vanhusyhteisöihin suuntautuvan taidetoiminnan apurahajärjestelmä. Sen kaut-ta pyritään niin sitouttamaan taiteilijoita pitkä-jänteiseen työhön vanhusalalla, verkostoimaan uudenlaisia tahoja yhteen kuin tuomaan laadu-kasta taidetoimintaa helsinkiläisten hoivayhtei-söjen arkeen ja juhlaan. Tämä kaikki on tarpeen, koska Tilastokes-kuksen ennusteen mukaan vuoteen 2060 men-nessä yli 65-vuotiaiden määrä tulee Suomessa nykyisestä kaksinkertaistumaan eli nousemaan noin 900 000:sta lähes 1,8 miljoonaan. Väitös-kirjatutkija Sirpä Kärnän sanoin ”olemme siir-tymässä ikääntyvään yhteiskuntaan – histori-alliseen aikaan, jota aikaisemmin ei ole vielä ollut” (Gerontologia 2/2009).

Kirjoittaja on vuoden 2011 alusta aloittanut Helsingin kulttuurikeskuksen ja sosiaaliviras-ton yhteisenä kulttuurisuunnittelijana. Hän on myös toimittanut yhdessä Mauri Lehtovirran kanssa Helsingin kulttuurikeskuksen selvityk-sen Taidetta ikä kaikki, jota voi tilata Lasipa-latsin Kirja kerrallaan -painosta. Kirjan on ku-vittanut valokuvaaja Niklas Sandström.

Palvelukoti Sofiassa asuva Helmi Paavola on aina iloinen.

KorsKeAT PegAsoKseTKun katsoo ympärilleen, huomaa että kaikki korskuvat takajaloillaan. Eikä se

johdu pelkästään siitä, että on vaalivuosi.

Suomi on repeämässä kahtia ja uhkakuvat suurenevat, vaikka olemme monissa

tilastoissa ja hyvinkin erilaisin mittarein mitattuna yksi maailman mallivaltioista –

aivan huippua. Miten yksi Outokummun mies voi saada 1,9 miljoonan euron läksiäisrahan li-

säksi 500 000 euron vuotuisen eläkkeen? Sitä pohtii niin moni, etteivät äänet enää

entiselleen jakaudu.

Moolok on kyltymätön. Suomi velkaantuu. Jostain on tingittävä, kursittava ka-

saan, kustannustehostettava, fuusioitava, irtisanottava ja saneerattava. Päällekkäisiä

toimintoja on listittävä, vaikka ne vain näyttävät päällekkäisiltä.

Tuleville Guggeheim-museoille löytyy tyhjiä rakennusehdotuksia kohta joka not-

kosta. Valikoimassa on suuri määrä entisiä kouluja, terveyskeskuksia, kirjastoja,

museoita, virastoja tai palloiluhalleja.

Jopa Ruotsissa kirjastoja jo yksityistetään. Meillä varmaan tullaan perässä suu-

rella volyymilla.

Ihan ensin suljetaan Kulttuurien museo, ja esimerkiksi C. g. Mannerhei-

min ja M. A. Castrénin matkakokoelmat etc. tungetaan kellareihin vuoteen 2013

mennessä. Yleensä maailmassa ajatellaan, että vain barbaarit halveksivat vieraita kulttuureita

ja unohtavat samalla omansakin. Monet pienet, usein intohimoisen yksityisen ke-

räilijän lahjoittamista kokoelmista rakentuneet erityismuseot hyytymään.

Kaikki lilliputtinen, kukoistava ja kulttuurista monimuotoisuutta rikastava toi-

minta on jyrättävä. Lähikirjasto on kuin lähikauppa tai lähileipomo. Sehän on yleen-

sä se pienin – ja rakkain. Hus, kehien marketeihin siitä.

Pieni teatteri tarkoittaa pientä henkilökuntaa. Lopetetaan! Suurissa on mahdolli-

suus tehdä näyttävämpi ja kuuluvampi My Fair Lady. Siksi minua ihastuttaa Imat-

ran teatterin viimeinen ponnistus, jossa Nine-musikaalia tähdittävät sinikka sokka

ja satu silvo!

Samaan aikaan koulutuspolitiikkaa ei saada realistiseksi, ei vaikka miten yri-

tettäisiin tehdä päätöksiä aloituspaikkojen vähentämisestä. Tämä koskee erityisesti

taideammatteja, joiden suosio kasvaa kasvamistaan.

Totuus on, että tulevaisuudessa poliiseja ja rajavartijoita tarvitaan enemmän kuin

kulttuurituottajia tai teatterinjohtajia.

Jo nyt luodaan tuleviin hallitusohjelmiin ehdotuksia seuraavien neljän vuoden

työlle. Liian moni taide- ja kulttuuripoliittinen hanke on valinkauhassa, ja se kauha

hämmentää laajaa kaarta.

Suurin vaara lienee veikkausvoittovarojen uusjako. Jos jakosuhdelakia muute-

taan, on edessä loputon suojalkapallo.

Viime viikkoina näkemistäni seitsemästä ensi-illasta kuusi edustaa suoraa

poliittista teatteria Kansallisteatterin Pohjantähdestä Ryhmäteatterin Rikokseen ja

rangaistukseen. Tulossa on vielä mm. Ryhmäteatterin jo nyt hälyä ja kälyä herättänyt ”dokument-

tidraama” Eduskunta, jossa näyttelijät puhuvat kansanedustajien oikeasti omia,

pöytäkirjoista löytyneitä repliikkejä.

Taiteilijat kokevat olevansa osa yhteiskuntaa, eivätkä halua ummistaa silmiään.

Ehkä ilmiö kerrannaisvaikutuksineen enteilee, että politiikka ja kansanedustuksel-

linen demokratia tekevät yleisemminkin paluuta? Yhteisiä asioita on.

K I r s I K K A M o r I n g

Kirjoittaja on teatterikriitikko ja vapaa toimittaja

T A K U 11

12 T A K U

näyttelijä Jussi Lehtonen makaa voi-

puneena Kansallisteatterin lavaklubin

sohvalla. edellisenä yönä hän on tullut

Kajaanista helsinkiin, edessä on matka

Kuopioon. näyttelijän voimavaroja koet-

telee marraskuussa 2010 perustettu Kan-

sallisteatterin Kiertuenäyttämö.

kiertävä teatteri ei ole ajatuksena uusi. Suomessa toimii esimerkiksi viisi alueteatteria, mutta Kiertuenäyttä-mön profiili on aivan omanlaisensa. Harva-asutusalueiden sijaan kierre-

tään vanhainkoteja, vankiloita, mielenter-veyslaitoksia.

TeaTTeria ilman SpoTTeja ja piuhoja– Laitosteatteri hoitolaitoksessa

r a i s a n i e m i

Alueteattereissa koko teatteriko-neisto lähtee liikkeelle tekniikoi-neen, lavastuksineen ja valoineen. Tarkoitus on tarjota samanlainen esitys kuin teatterissakin. Kansal-listeatterin Kiertuenäyttämö toimii eri lähtökohdista: liikkeelle lähte-vät vain taiteilijat. Mukana voi olla viitteellinen lavastus, aina ei ole edes valoja, sillä hoivalaitoksissa ei useinkaan ole tarjolla pimennettäviä saleja. Pääpaino on vuorovaikutuk-sessa ja esityksessä. Kansallisteat-terin pääjohtaja Mika Myllyahon mukaan tämä Kansallisen viides näyttämö edustaa uudenlaista ajat-telua. Uusi yhteiskunnallinen teat-teri ei synny teatteritaloissa, vaan yhteistyössä hoitolaitosten asukkai-den kanssa.

stigmatisaatiota vastaan Kiertuenäyttämö on Jussi Lehtosen luomus ja pitkän työn tulos. Idean taustalla on Pro Lapinlahti -liike, jossa tavoitteena on ollut paitsi La-pinlahden mielisairaalan säilyttämi-nen mielenterveyskäytössä, myös kulttuuritapahtumien vieminen sai-raalan seinien sisälle. Mukaan on kutsuttu myös asiasta kiinnostunei-ta ns. terveitä kaupunkilaisia. Näissä tilanteissa Lehtonen on huomannut, kuinka yhdessä koettu taide-elämys rakensi siltaa erilaisten elämänti-

lanteiden välille. Lehtosen mukaan henkilökunnan, potilaan, esiintyjän tai satunnaisen kulkijan on esityksen jälkeen lopulta oikeastaan erottanut vain se, kuka pääsi kotiin ja kuka jäi seinien sisälle. Samoihin aikoihin Lehtonen Kan-sallisteatterin näyttelijänä halusi vaihtelua repertuaariteatterin ruti-noivaan arkeen. ”Jokailtaisen esi-tyksen jälkeen pokattiin aplodit ja sitten kotiin, kontakti yleisöön jäi etäiseksi” Lehtonen kuvailee. Ha-lusta tehdä yhteisöllistä ja haasteel-lista teatteria syntyi vuonna 2006 Shakespearen sonetteihin perustuva Rakkaus ei ole ajan narri -esitys, jonka tekemiseen hän sai teatterista virkavapaata ja Suomen Kulttuuri-rahastolta apurahan. Markkinoin-nissa auttoi Helsingin Sanomien koko sivun artikkeli, jossa lopussa mainittiin, että esityksiä saa tilata ilmaiseksi laitoksiin. Tilauksia on sadellut enemmän kuin Lehtonen on pystynyt vastaanottamaan - esitys on nähty jo lähes 200 kertaa. ”Shakespearen soneteista löytyy yhtymäkohtia kaikenlaiseen ylei-söön. Rakkaus vankilana, vanhuus, luopuminen... teemat peilautuvat helposti laitosten asukkaiden elä-mään.” Laitoksissa asuvien vankien tai vaikkapa mielenterveyspotilaiden otsaan lyödään leima, josta ei ole

Kuvassa Jussi Lehtonen. Kuvaaja Timo Teräväinen

T A K U 13

helppo päästä eroon missään tilan-teessa. Tätä vastaan Lehtonen halu-aa teatterillaan taistella. Näytöksissä Lehtonen kuuntelee tarkkaan ylei-söään ja esitykset elävät esityspaik-kojen mukaan. Lehtonen piti myös esityksistä päiväkirjaa, josta syntyi keväällä 2010 julkaistu Samassa valossa – näyttelijäntyö hoitolaitos-kiertueella -teos, joka on eräänlai-nen kiertuepäiväkirjan ja käytännön oppaan yhdistelmä. Se on myös osa hänen aiheesta tekeillä olevaa tai-teellista tohtorin tutkintoaan.

hoitolaitokset osaksi näyttelijäntyötäJussi Lehtosen alunperin henkilö-kohtainen ratkaisu laajentaa am-matillista osaamistaan on poikinut merkittäviä jälkiä. ”Näytteleminen laitoksissa pitäisi olla itsestään sel-vä osa näyttelijäntyötä” Lehtonen toteaa. ”Monissa muissa maissa so-veltavan teatterin tekeminen on ol-lut jo kauan luonnollinen osa näyt-telijänkoulutusta”. Suomessakin heräillään. Lehtonen itse on vetänyt Teatterikorkeakoulussa yleisökon-taktikurssia, jossa maisterivaiheen

esitysten tilaaminen ja yhteydenotot hanna reetta Majanen puh. 010 733 1259 hannareetta.majanen@kansallisteatteri.fi Yleisötyö, teatterikuraattori Pirjo Virtanenpuh. 010 733 1256 pirjo.virtanen@kansallisteatteri.fi

esitykset:globen uupuneet – tilattavissa valtakunnallisestiPirunpuntarissa – tilattavissa Uudellemaalle.opiskelijat jalkautuvat omilla esi-

tyksillään erilaisiin terveydenhuol-lon ja sosiaalityön yksiköihin sekä vankiloihin.

Lehtosen ensisijainen tarve ei ole vaikuttaa hoitolaitosten henkilökun-nan asenteisiin tai muuttaa heidän toimintatapojaan, tosin jos sellais-ta tapahtuu, se on hänen mielestään loistavaa. Pääpaino Lehtosen teke-misessä on ammattinäyttelijän roolin laventamisessa. Pioneerin työstään Lehtonen on saanut paljon tunnus-tusta, mm. Suomalaisen Lääkäriseu-ran kulttuuripalkinnon vuonna 2007. Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö puolestaan on ehdolla Vuoden 2010 Valopilkku -palkinnon saajaksi. Lehtonen toimii Kiertuenäyttämön taiteellisena suunnittelijana, mikä käytännössä tarkoittaa kaikkea kä-sikirjoittamisesta ja esiintymisestä roudaukseen ja varainhankintaan.

Taidekentän vaikea nakkiKiertuenäyttämöllä on oma tuottaja ja kuraattori sekä määräraha Kansal-listeatterin budjetissa. Tällä mahdol-listetaan subventoidut esitykset lai-

toksille. Esimerkiksi ohjelmistossa tällä hetkellä olevan Altzheimerin teemoissa liikkuvan Pirunpunta-ri -esityksen voi tilata Uudenmaan alueella sijaitseviin laitoksiin 150 eurolla. Toinen tilattava esitys on il-mastoahdistusta käsittelevä Globen uupuneet. Kiertuenäyttämön tuo-tantoajat ovat pitkät, sillä esitykset toteutetaan yhteistyönä laitosten kanssa. Työn alla on maahanmuut-tajuutta käsittelevä esitys. Yhdessä vastaanottokeskusten kanssa järjes-tetään keväällä 2011 työpajoja, jois-sa inspiraatiota haetaan musiikista, tarinoista ja yhdessä olemisesta. Materiaalista työstetään esitys, joka nähdään syksyllä Kansallisteatterin lavalla, ja sen jälkeen kiertueella vas-taanottokeskuksissa. ”Tavoitteena on, että vuonna 2012 meillä olisi kiertuetoiminnassa mu-kana jo kolme Kansallisteatterin näyttelijää. Tosin repertuaariteatte-rista on vaikeaa irrottautua” Leh-tonen myöntää. Nyt mukana on jo Kansallisteatterin näyttelijä Juha Varis sekä freelance-näyttelijöitä. Näyttelijäkollegat ovat olleet va-rovaisen kiinnostuneita Lehtosen tekemisestä. ”Ehkä siinä on hel-potustakin” Lehtonen pohtii. ”En ole taistelemassa samoista rooleis-ta, vaan työllistän itseni kiertueil-la. Luultavasti he ovat iloisia siitä, että joku tekee tämänkin työn. Jos-kus mietin, onkohan minusta tullut vähän sellainen taidekentän vaikea nakki.”

Kuvassa Katja Joutsijoki ja Juha VarisKuvat: Lassi Kaaria

Kuvassa Hanna Raiskinmäki, Nora Raikamo ja Jussi Lehtonen. Kuvaaja Timo Teräväinen

14 T A K U

Mustin siivin vapauteen ja rakkauteenP ä i v i A r v o n e n ”D uvTeaternin produktioissa on

aina ajatuksena venyttää omia rajojaan. Aiemmassa esityk-sessämme meillä oli uutena elementtinä rumpumusiikki,

nyt laulu ja oman äänen kautta rajojen ve-nyttäminen”, kertoo Mustien siipien linnun ohjannut Mikaela Hasán. Freelanceohjaaja ja -näyttelijä Hasán on ollut mukana DuvTeaternin toiminnassa teatterin perustamisesta vuodesta 1999 asti. DuvTeatern on ennenkin tarttunut klassi-koihin kuten Hamletiin tai Romeoon ja Ju-liaan. Carmen ei ollut oopperana ryhmälle

Mustien siipien lintu - variaatio Carmenista

- on taideproduktio, jossa kohtaavat monet

maailmat. Yhteistyössä ovat olleet mukana DuvTeatern, tanssikoulu Blue

Flamenco ja suomen Kansallisooppera. Mustien siipien lintu kertoo ge-

orges Bizet’n Carmen-oopperaa mukaillen tarinan ihmisyydestä, yhtei-

söllisyydestä, oikeudenmukaisuudesta sekä rakkauden ja vapauden kai-

puusta. Mukana on neljän oopperalaulajan lisäksi sekä kehitysvammaisia

että ei-kehitysvammaisia näyttelijöitä ja tanssijoita.

Mustien siipien lintu - variaatio Carmenista

Mustien siipien lintu - variaatio Carmenista Kuvassa Melis Jaatinen, Pia Renes.

Mustien siipien lintu - variaatio Carmenista. Kuvassa Irina von Martens.

Kuvat: Suomen Kansallisooppera/Suomen Kansallisbaletti Stefan Bremer

T A K U 15

entuudestaan tuttu, mutta Carmenin tarina kiinnosti DuvTeaternin tekijöitä, jonka näyt-telijöistä valtaosa on kehitysvammaisia. ”Carmenin tarina lähti kehittymään mei-dän tyylimme mukaisesti improvisaation ja pitkäjänteisen yhdessä työstämisen kaut-ta. Carmenin tarinaa muutettiin ryhmän tunteiden ja ajatusten pohjalta ja tarinalle syntyi myös uudenlainen loppu”, Mikaela Hasán kertoo. Carmenista tuli lintu Carmenia näytte-levän Irina von Martensin improvisaation kautta. ”Irina tulee eräänä päivänä harjoituksiin mustiin pukeutuneena. Hän kertoo, että Car-men on petolintu - tai välillä lintu ja välillä taas ihminen. Irina nostaa kädet kasvoilleen, tekee liikkeen, jota hän kutsuu ’kasvojen vaihtamiseksi’ ja muuttuu linnuksi, joka kir-kuen räpyttelee ympäri harjoitustilaa mus-tassa ponchossa”, Mikaela Hasán siteeraa päiväkirjamerkintäänsä. Tästä syntyi esi-tyksen ruotsinkielinen nimi ”En rovfågel flyger in”.

Yhteinen matkaMustien siipien lintu sai ensi-iltansa Kan-sallisoopperan Alminsalissa 22. tammi-kuuta. Carmenin tarinaa alettiin DuvTea-ternissa työstää kuitenkin jo kaksi vuotta sitten. Myöhemmin mukaan tulivat flamen-cotanssijat tanssikoulu Blue Flamencosta. Kansallisoopperan solistien kanssa ryhmä tapasi ensimmäisen kerran viime vuoden toukokuussa. ”Nämä kolme maailmaa tuntuivat aina-kin aluksi olevan hyvin kaukana toisistaan. Tapamme työskennellä ovat hyvin erilaiset. Aikaa tarvittiin runsaasti. Erityisesti ennen ensi-iltaa yhteishenki tiivistyi erinomaiseksi.

Kohtaamiset ovat aina olleet meidän tapamme tehdä teatteria”, Mikaela Hasán kertoo. Hasán muistuttaa, että kohtaamista tapahtuu aina myös yleisön kanssa. Joitakin katsojia kehitysvammaiset näyttelijät saattavat hämmentää. ”Toivon, että esityksissämme on tilaa myös kaikille yleisön reaktioil-le. Produktiomme tarjoavat yleisöl-le tilaisuuden tutkia ja miettiä omia reaktioitaan.” Mustien siipien lintu näyttäytyy katsomoon saumattomana yhteis-työnä, jossa toisista huolehtiminen ja yhdessä tekemisen riemu loista-vat kirkkaasti katsomon viimeiselle riville asti. ”Meitä kaikkia yhdistää rakka-us olla näyttämöllä. Ryhmässä jo-kaisella on tilaa olla oma itsensä. On aina luksusta saada olla mukana ryhmässä, jossa viihtyy”, Mikaela Hasán sanoo. Hän kertoo 14 vuoden aikana op-pineensa kehitysvammaisilta ryh-mäläisiltä avoimuutta ja ennakko-luulottomuutta sekä armollisuutta ja sallivuutta itselleen. ”On hyvin antoisaa ja suuri kunnia työskennellä tämän ryhmän kanssa. Uskon, että tämä työ on meille kai-kille tärkeää. On myös hienoa kuul-la ryhmäläisten vanhemmilta, miten teatteriharrastus näkyy kotona ja ar-jessa itsetunnon vahvistumisena”, Mikaela Hasán sanoo. Mikaela Hasán iloitsee, että Duv-Teaternin työryhmään on aina löy-tynyt hyviä tekijöitä ja vierailijoi-ta. ”Mustien siipien lintu on hyvin monen ihmisen työn tulos”, ohjaaja muistuttaa.

l´amourMustien siipien lintu on asiansa osaavien ammattilaisten työtä. Ke-hitysvammaiset näyttelijät ovat roo-leissaan vahvan uskottavia ja ke-hitysvammaiset flamencotanssijat huikeita. Yksi näyttelijäsuorituksis-ta kohoaa koskettavuudessaan ylit-se muiden. Oopperalaulajaa esittävä Pia Re-nes ei puhu vaan kommunikoi viit-tomilla. Mustien siipien linnussa Pia Renes laulaa esityksen lopussa Haba-nera-aarian yhdessä mezzosopraano Melis Jaatisen kanssa. Renes tapai-lee tuskin kuuluvalla äänellä aarian l´amour -sanaa ja saa yleisön silmät kostumaan. Pia Renes on ollut DuvTeaternin näyttelijäryhmässä mukana teatterin perustamisesta asti. Carmenia esit-tävä Irina von Martens on paitsi esiintynyt ahkerasti myös kirjoittanut runoja sekä romaanin ”Irinas Bok”,

jonka pohjalta esitettiin vuonna 1996 näytelmä Tukholman Unga Klara -teatterissa.

Flamencotanssijoilla riittää energiaaTanssikoulu Blue Flamencon tanssi-joista monet ovat tanssineet flamen-coa jo vuosia. ”Kaikki oli tosi kivaa tätä esitystä tehdessä ja on ollut hienoa saada tu-tustua uusiin työkavereihin”, 22-vuo-tias Inka Timgren kertoo. Hän on oppinut flamencon saloja myös Valt-teri-ystävältään. ”Valtteri on itse käynyt Espanjassa Sevillassa ja saanut sieltä vaikutteita flamencoon.” Oopperatalo oli Inkalle entuudes-taan tuttu, sillä hän on käynyt van-hempiensa kanssa katsomassa Päh-kinänsärkijä -baletin. Inkalla riittää tanssiharrastuksen lisäksi energiaa myös muihin har-rastuksiin. ”Tanssin lisäksi käyn jumpassa ja nuorisotalolla sekä vietän aikaa poi-kaystäväni kanssa.” Inkan tavoin Blue Flameco-tans-sikoululaisista myös 19-vuotiaal-la Emma Palomäellä on takanaan vuosien tanssiura ja paljon harras-tuksia. ”Maanantaina käyn kuntosalil-la, tiistaina flamencotunneilla, kes-kiviikkona musakerhossa, torstaina nuorisotalolla ja perjantaina uimas-sa”, Emma kertoo.

Keskittymiskyky yllätti ammattilaisen ”Olen ollut todella yllättynyt siitä, miten intensiivisesti kehitysvammai-set näyttelijät ja tanssijat ovat harjoi-telleet. Heidän keskittymiskykynsä on huikea. On ollut mahtavaa saada tehdä tämä produktio ja kaikki on mennyt todella hienosti”, sanoo Es-camillon lauluroolissa esiintyvä ba-ritoni Raimo Laukka. Laukka lähti hankkeeseen mukaan avoimin mielin. Hän kertoo aihealu-een olleen entuudestaan hieman tut-tua, koska hänen lähipiirissään on kehitysvammainen henkilö. ”Tätä on tehty yhdessä, mutta näyttelijöiden ja tanssijoiden ehdoil-la. Me ammattilaisetkin olemme mu-kana hiukan myös ohjaajan roolissa lavalla. Uskon, että esitys koskettaa katsojia, itse olen usein ollut liikuttu-nut näyttämöllä harjoitusvaiheessa”, Raimo Laukka kertoo. Laukka on produktion myötä pait-si saanut uusia ystäviä myös oppi-nut uutta. ”Pääsin itsekin tanssimaan fla-mencoa.”

MUsTIen sIIPIen lInTU - VArIAATIo CArMenIsTA esPoon sellosAlIssA 1. jA 2. MAAlIsKUUTA 2011. www.duvteatern.fi www.blueflamenco.net www.ooppera.fi

Mustien siipien lintu - variaatio Carmenista. Kuvassa Irina von Martens.

Kuvassa Emma Palomäki, Emma Liekari, Johan Blomberg, Inka Timgren, Siiri Tiilikka.

16 T A K U

Taidekeskus salmela valit-

see vuosittain nuoria lupa-

uksia, joiden käyttöön se

luovuttaa salmelan päära-

kennuksen. syksystä ke-

vääseen talossa elää pieni

taiteilijayhteisö, yhtäaikai-

sesti neljä taiteilijaa.

r esidenssi-sana tar-koittaa hallitsijan tai muun korkeas-sa asemassa olevan henkilön asuinpaik-

kaa. Salmelan taiteilijare-sidenssi Mäntyharjun kun-nassa Etelä-Savossa onkin talvisin nuorten kuvataitei-lijoiden valtakunta. Vanha kirkonkylämiljöö toimii ke-säisin näyttelytilana, mutta syksyisin päärakennus vuo-rataan pahveilla, ja taiteilijat valtaavat tilat purkkeineen ja pensseleineen. ”Parasta täällä on työ-rauha. Voi keskittyä vaan siihen tekemiseen. Ajatus maalata jossain metsän kes-kellä on jotenkin tosi hou-kutteleva ja hekumallinen”, sanoo Jussi Halonen, yksi tämän talven residenssiläi-sistä. Salmela sijaitsee kolme kilometrin päässä Mäntyhar-jun keskustasta, Pyhäjärven rannalla. Talvella hiljaisuu-den rikkoo vain maantietä

reSiDenSSin rauhaSSaK u v a t j a t e k s t i : e e v a - M a r i a h o o l i

ohi huristavat autot. ”Tai-teilijat varmasti ymmärtävät hakiessaan, että täällä ei ole todellakaan ole mitään häi-riötekijöitä”, sanoo Taide-keskus Salmelan festivaali-johtaja Miia Pajarinen. Taidekeskus tuo kesäi-sin elämää reilun kuuden tuhannen asukkaan Mänty-harjulle. Näyttelytiloja on laajennettu vuosien varrella,

ja tällä hetkellä tilaa on yli 1000 neliömet-riä. 1850-luvulla rakennettu päärakennus on entisöity sadan vuoden takaiseen muo-toonsa. Lisäksi näyttelytiloina toimii vanha Posti- ja Apteekkitalo, palvelijan asunto sekä piha-aitat. Näyttelyissä käy joka kesä yli 25 000 vierailijaa.

huoli nuorista taiteilijoista

Vuonna 1989 Mäntyharjun kunta järjesti ideakilpailun, jossa se etsi käyttöä vanhalle pitäjäntuvalle. Tuomas Hoikkala, joka toi-mii edelleen keskuksen toiminnanjohtajana, voitti ideallaan tehdä Salmelasta taidekes-

Nana Hermusen työhuone on vuorattu suojapaperilla lattiasta kattoon. Maa-lia löytyy lähes yhtä paljon lattiasta kuin maalauksista. Syksyisin näyttelyti-lat muuttuvat ateljeiksi ja rakennuksen pienet huoneet makuuhuoneiksi.

Salmela on Pyhäveden rannalla. Järven ollessa jäässä maisema on lähes liikku-maton. Vanha kirkonkylämiljöön syvää rauhaa häiritsee vain ohi kiitävät autot.

T A K U 17

kus. ”Salmela on kokonaan hänen ideansa ja keksintönsä”, sanoo fes-tivaalijohtaja Miia Pajarinen. Vuodesta 1993 lähtien 120 nuorta taiteilijaa on työskennellyt Salmelas-sa. Alusta asti on haluttu tukea juuri nuoria. Nuorella tarkoitetaan tässä ammatillisesti nuorta. Mitään rajoi-tuksia iän suhteen ei ole, mutta kes-kimäärin asukkaat ovat 20-30-vuo-tiaita. Yleensä asukkaat ovat juuri taidekouluista valmistuneita. ”Monilla on ollut ateljee koulun puolesta käytössä. Kun valmistuu, eikä ole mitään varmaa työtilaa, työnteko saattaa jopa jäädä siinä vaiheessa. Tässä annetaan puoli vuotta lisää aikaa jalostaa itseensä ja etsiä sitä omaa uraansa”, Pajari-nen sanoo. Taiteilijat viettävät residenssis-sä kolmesta kahdeksaan kuukautta. Työskentely ja asuminen on heille maksutonta. ”Residenssitoiminta rahoitetaan kesän näyttelytoimin-nalla”, Pajarinen sanoo. Rahoitusta saadaan myös Mäntyharjun kunnalta sekä Taiteen keskustoimikunnalta.

muka sellaista, mitä taidekeskuksen tyypit haluavat, mutta en edes tien-nyt, mitä ne haluavat”, sanoo resi-denssitaiteilija Laura Lindholm. Taidekeskuksen edustajat käyvät Salmelassa vain kalenteriin merkit-tyinä aikoina, kaksi kertaa vuodessa järjestettävinä avoimien ovien päi-vinä. ”Työrauha on se tärkein, mitä me haluamme antaa. Emme halua sellaista oloa, että me kytätään. Sal-mela on talven ajan heidän kotinsa”, Pajarinen sanoo. Jokaisella taiteilijalla on oma ateljee ja makuuhuone. Keittiö ja olohuone ovat yhteisessä käytössä. Yhteisöllisyys on tärkeä osa koke-musta. ”Toisilta saa ideoita. Itse tulee monesti sokeaksi omille töilleen. On tärkeää, että saa kuulla toisten mieli-piteitä”, Jussi Halonen sanoo. ”Tänä vuonna on tiivis yhteisö. Läheskään aina näin ei ole. Jotkut keskittyvät vain maalaamaan, eivät sosiaalistumaan”, Pajarinen sanoo.

Maalareista runoilijaan

Tilat sopivat parhaiten maalareille, mutta vieraana on ollut myös mon-ta graafikkoa. ”Aina ei haluta perin-teistä maalausta, vaan voidaan ottaa vähän erikoisempaa ja rohkeampaa-kin”, Pajarinen sanoo. Taidekeskus hallinnoi itse itseään ja voi tehdä omat ratkaisunsa. Tarkkoja sääntöjä tai rajoja toiminnalle ei ole. Salmelassa on työskennellyt ker-ran myös runoilija. Tänä talvena Taidekeskus Salmelan toisessa resi-denssissä, Viipurissa, asuu säveltäjä Olli Kortekangas. Kulttuurimesenaatti Juho Lallu-kan vanhaan kotitaloon Viipuriin avattiin taiteilija-ateljee viime vuon-na. Se on ensimmäinen suomalainen taiteilijaresidenssi Venäjällä. Viipu-rin residenssissä on tilaa vain kah-delle taiteilijalle kerrallaan.

Taide on intohimo

Ennen Salmelan perustamista Tuo-mas Hoikkala oli ammattilais-sak-sofonisti. Kuvataide oli tärkeä har-rastus ja intohimo. Myös musiikki näkyy vahvana Salmelan kesän oh-jelmistoissa; joka kesä Salmelassa konsertoi suomalaisia klassisen mu-siikin huippuja. Kenellekään taidekeskuksessa Salmela ei ole vain leipätyötä. ”Me-hän tykätään taiteesta ja halutaan auttaa nuoria taiteilijoita. On meillä kuitenkin myös itsekäs näkökulma. Saamme tutustua taiteilijoihin ja löy-dämme sitä kautta taiteilijoita kesän näyttelyihin”, Pajarinen sanoo.

Työrauha on turvattu

Vuosittain residenssiin tulee sato-ja hakemuksia. Osa residenssitai-teilijoista saa paikkansa joka neljäs vuosi järjestettävän kuvataidekilpai-lun kautta. Kaikki 10 finalistia ovat oikeutettuja residenssipaikkaan, kaikki eivät kuitenkaan syystä tai toisesta lunasta paikkaansa. Joskus residenssiin tullaan taidekeskuksen oma-aloitteisen kutsun kautta. ”Valitaan sellaisia ihmisiä, jotka on vakavissaan alalla ja joilla on ha-lua kehittyä. Täytyy olla myös omaa näkemystä ja lahjakkuutta.” Pääsy Salmelaan on hieno tilai-suus nuorille taiteilijoille, mutta residenssi aiheuttaa myös paineita. ”Alussa oli tosi vaikeaa. Yritin tehdä

18 T A K U18 T A K U Kuva: Linda Kearns

T A K U 19

Pukusuunnittelijan hotellihuone New Yorkin East Villagessa henkii glamouria. Hotellisänky, johon pu-jottaudun istumaan vintagetyylisten rintakorujen ja turkishattujen väliin, on peitetty satiinipeitteillä. Vaatetan-goista, joiden lomassa pukusuunnit-telija istuu, roikkuu mekkoja, jotka vievät ajatukset viisikymmentäluvun Hollywoodiin. Tai kuusikymmentä-luvun New Yorkiin, mainostoimis-toon, joka on Mad Men -sarjan kes-kipiste ja jossa sarjan päähenkilöt punovat mainosjuonia Janie Bryan-tin luomuksiin pukeutuneina. – Rakastan viisikymmentä- ja kuusikymmentäluvun henkeä. Suun-nitellessani Mad Men -sarjan asuja tutkin aina vanhoja muotilehtiä ja katson vanhoja elokuvia. Minulla on myös kattava kirjakokoelma pu-kusuunnittelun historiasta ja sen eri vaiheista. Janie Bryant on New Yorkissa lanseeraamassa vintagemallistoaan ”Mod by Janie Bryant”. Vanhan ajan viskille tuoksuva ja eleganssia hoh-tava Mad Men -sarja on kivunnut kulttistatukseen ja Bryantin työtah-ti on muuttunut suosion myötä yhä kiivaammaksi. – Olen todella onnellinen, mutta hirvittävän väsynyt. Sarjaa ympä-röivä innostus on aivan uskomaton. Ja sarjan vaikutusta muodin maail-maan on ollut erittäin, erittäin jän-nittävä seurata. Bryant on kotoisin Tennesseen osavaltiosta ja vanhan ajan glamour on ollut suuri osa hänen elämäänsä jo lapsesta saakka. – Minua kiusattiin aina siitä, että olen niin tyttömäinen tyttö. Olin haltioissani pitseistä ja ruseteista jo lapsena. Rakastan naisellista ja ro-manttista 50-luvun tyyliä… ja alus-mekot ovat aivan ihania! Pukeuduin niihin jo pikkutyttönä ja ompelin lempimekkooni pieniä kelloja, jot-

JANIEBRYANT

Kulttisarja Mad Men on saanut polvilleen niin katsojat kuin kriitikotkin. Suuri syy sar-

jan suosioon on sen intellektuaalinen käsikirjoitus, mutta yhtä tärkeänä tekijänä pi-

detään sarjan visuaalista eleganssia. Tapasimme sarjan pukusuunnittelijan Janie

Bryantin, joka on käynnistänyt sarjan tiimoilta maailmaa kattavan vintagevillityksen.

ka kilisivät kun liikuin. Kieltäydyin pukeutumasta housuihin, käytin jumppatunneillakin mekkoja, joiden alle puin shortsit, hän sanoo. Asuttuaan lähes kymmenen vuotta New Yorkissa Janie Bryant muutti töiden perään Los Angelsiin. Hän sai Hollywoodista töitä miltei heti. Vuonna 2005 hän voitti par-haan pukusuunnittelijan Emmy-pal-kinnon Deadwood-sarjasta ja kaksi vuotta myöhemmin Mad Men -sar-jan luoja Matthew Weiner palkkasi hänet sarjan pukusuunnittelijaksi. Bryant suunnittelee suuren osan sar-jan vakiohenkilöiden asusteista itse ja hän on tiiviissä yhteistyössä Matt-hew Weinerin kanssa.

l MITEN SINUSTA TULI PUKUSUUNNITTELIJA?Aivan sattumalta! Tapasin sattumal-ta pukusuunnittelijan New Yorkissa eräissä juhlissa. Hän kertoi minul-le kaiken ammatistaan. Olin täysin otettu, rakastan elokuvia ja päätin sillä hetkellä, että minustakin tulee pukusuunnittelija.

l KERRO ENSIMMÄISESTÄ OMASTA MALLISTOSTASI.Mallistoni perusfilosofia on se, että muodin tulisi aina olla helposti lä-hestyttävää. Jokaisella naisella on oikeus olla kaunis! Pukeudun usein yksinkertaisesti, mutta käytän aina yhtä ylellistä asustetta, olipa se sit-ten rintakoru tai keepi, joka tähdentää kokonaisuutta ja saa minut tuntemaan itseni tyylikkääksi ja kauniiksi. l MIKÄ ON MALLISTOSI OMA HENKILÖKOHTAINEN LEMPI-ASU? Niitä on kolme. Tekoturkiskeepi jos-ta on kaksi eri versiota, klassinen leopardi sekä lumi-ilves. Käännet-tävä takki, joka toimii kahtena eril-lisenä takkina… Ja leopardilaukku, jota voi kantaa joko käsilaukkuna tai olalla. l MILLAINEN SUHDE SINULLA ON SKANDINAAVISEENMUOTOILUUN?Miellän sen luovaksi ja modernik-si. Olen aina pitänyt skandinaavis-ta muotia intellektuaalisena. Pidän siitä.

TEKSTI: SANNA POSTI SJÖMAN

T A K U 19

20 T A K U

l JOS SAISIT PUKEA YHDEN HOLLY-WOODTÄHDEN, KUKA SE OLISI?Nicole Kidman. Rakastin hänen tyyliään Moulin Rouge-elokuvassa. l KERRO TYYLI-IKONEISTASI?He ovat kaikki ikoniselta viisikymmentälu-vulta… Grace Kelly, Liz Taylor ja Brigitte Bardot. Rakastan heitä! Olen heistä aivan obsessed!

Kuva sarjasta Mad Men/Michael Yarish

Kuva sarjasta Mad Men/Michael Yarish

IKÄ: Salainen AMMATTI: Pukusuunnittelija ASUU: Los Angeles AJANKOHTAISTA: Ensimmäisellä omalla mallistollaan ”Mod by Janie

Bryant”. Suunnittelee Mad Men -sarjan asusteet. TUOTEKUVAT: Kuvissa Bryantin omat lempituotteet.

JANIEBRYANT

20 T A K U

Kuva: Linda Kearns

T A K U 21

nuori vihainen dandy-mies, Antti

Nylén, pohtii taiteen alan kau-

pankäyntiä essee-kokoelmassaan

Halun ja epäluulon esseet: Kun on kysy-

mys popmusiikista, myyntivertaukseen on

suurempi kiusaus tarttua kuin esimerkiksi

veisto- tai tanssitaiteen tapauksessa, kos-

ka suurin osa popmusiikista on pelkkää

kauppatavaraa, jota sitäkään ei tosin myy

artisti itse. Pikemminkin häntä myydään.

Olen koko Finnagorassa työsken-

telyni ajan painiskellut kulttuurin myy-

misen problematiikan kanssa. Instituu-

tin perusrahoituksen antava ministeriö

vaatii, että paneudumme tarmokkaasti

kulttuuriviennin edistämiseen. Ja tieten-

kin itse yritysmaailmasta tulleena haluan

mielelläni olla kulttuuriviennin käytäntöjä

kehittämässä.

Yhteys Nylénin myynti-pohdintaan

syntyy siitä, että minun järkeni mukaan ei

voi olla vientiä ilman myyntiä. Toisaalta

kulttuurialan tuotteiden myyntiä ei voi olla

ilman tekijöitä, jotka haluavat tulla myy-

dyiksi. Olen oman työmme tueksi muo-

toillut kulttuuriviennin työnjaosta tällaisen

huoneentaulun: Kulttuurivienti perustuu

lahjakkaisiin ja innovatiivisiin suomalai-

siin alansa ammattilaisiin, joilla on halu

vientitoimintaan. Instituutin tehtävänä on

auttaa omalta osaltaan löytämään kana-

via viennille.

MYY TAI TULE MYYDYKSI? h a r r i e t l o n k a

Haasteina määritelmässäni on muun muassa kysymys siitä, keitä ovat ammat-

tilaiset ja miten määritellään heidän lahjakkuutensa ja innovatiivisuutensa? Kulttuu-

rin, tieteen ja talouden keskus Unkarissa, Finnagora, tuskin on oikea lahjakkuuden

luokittelulaitos.

Olen sitä mieltä, että avain kulttuuriviennissä on tekijöillä. Keskeistä on visio omasta

työstä ja sen arvosta, jolloin on myös mahdollista puhua työn hinnoittelusta. Tätä poh-

dintaa tukemaan ja markkinoinnissa auttamaan tarvitaan erilaista asiantuntija-apua, jota

esimerkiksi taiteen tiedotuskeskukset tarjoavat. Vienti ei kuitenkaan voi perustua yksin

julkiseen tukeen, muutenhan kyse on vain erilaisten apurahajärjestelmien jatkeesta.

Kulttuurin kentän ulkopuolelta tulleena voi ihmetellä monia asioita. Esimerkiksi sitä,

miksi oman tekemisen tuotteistaminen on niin aliarvostettua taiteen piirissä. Miksi nii-

tä taiteilijoita, jotka todella pystyvät hankkimaan elantonsa teostensa myyntituotoilla,

pidetään usein jonkinlaisina taiteen helppoheikkeinä?

Ihmetellä täytyy sitäkin, milloin hallinnonalat pääsevät kulttuuriviennin strate-

gioissaan sanoista tekoihin. Opetusministeriö ja ulkoministeriö ovat kulttuuriviennin

kehittämisessä kovasti kohteliaissa väleissä. TEM:iä ei koko asiaan ole saatu edes

mukaan (en tiedä, onko haluttukaan?) vaikka siellä luovien alojen liiketoiminnan ke-

hittämisen kanssa muuten puuhaillaan. Tärkeämmäksi tuntuu nousevan hallinnon-

alojen välinen arvovaltamittelö ja sivuun jää tehokas ja synerginen luovan työn teki-

jöiden tukeminen.

Kulttuuriviennissä pitäisi yhtälö ’kulttuurin sisällöt + viennin edistäminen +

liiketoimintamallien kehittäminen’ saada jo vihdoin toimimaan!

Omassa työssä kulttuurin puolella homman mielekkyys syntyy siitä joukosta

luovia ihmisiä, jotka avoimesti tarkastelevat omaa tekemistään ja ovat valmiita mietti-

mään, mikä on se juttu, joka tekee siitä ulkomaailman silmissä ainutlaatuisen. Heidän

kanssaan on hyvä yhdessä miettiä myös niitä polkuja, joita pitkin päästäisiin vien-

titoimintaan. Tällä tavoin voidaan saada kulttuuriviennin ontolle käsitteelle todellista

sisältöä. Ja tekijöille särvintä leivälle.

Kirjoittaja on Finnagoran, Suomen kulttuurin, tieteen ja talouden

keskuksen johtaja Unkarissa. Ennen nykyisiä tehtäviään hän toimi

ympäristöalan konsulttina.

Kuva: Linda Kearns

22 T A K U

suomalaista ruokaa on haukku-

nut niin Italian pääministeri sil-

vio Berlusconi kuin huippukokki

gordon ramsay. Kommenttien

jälkeen ruoan imagoa on tiedos-

tetusti pyritty kohentamaan. Mitä

ulkomaalaiset ajattelevat suoma-

laisesta ruoasta nyt?

k uusi vuotta sitten Ber-lusconi arvosteli suoma-laista ruokaa elintarvi-keviraston avajaisissa. Haukut saivat ruoka-am-

mattilaiset puolustusasemiin. - Berlusconia voisi oikeastaan kiittää kommenteistaan, koska sil-loin alettiin miettiä, miten imagoa voisi parantaa, toteaa ruokalähet-tiläs Kim Palhus. Hänen mielestään ulkomailla suomalaisesta ruoasta on positii-vinen mielikuva, mutta työtä on vielä. Ruotsiin verrattuna kansal-linen oma keittiö ja mielikuva-markkinointi puuttuu. Suomalaisen ruoan arvostuk-sen lisäämiseksi hallitus käynnis-ti vuonna 2008 Suomalaisen ruo-kakulttuurin edistämisohjelman. Sen toimeenpanijana on maa- ja metsätalousministeriö. Suomi on mukana myös Uusi pohjoismainen ruoka -ohjelmas-sa, jonka tarkoituksena on nostaa pohjoismaisen ruuan mielikuvaa ja imagoa muiden maailmankeit-tiöiden rinnalle.

Mikä suomalaisessa ruoassa kiinnostaa?

Viime vuonna Tilastokeskus teki Ruokatiedolle rajahaastattelutut-kimuksen turistien kiinnostukses-ta suomalaista ruokaa kohtaan. Yli puolet haastateltavista briteistä, ruotsalaisista, saksalaisista, ve-näläisistä ja virolaisista matkaili-joista kertoivat valitsevansa suo-malaista ruokaa ravintolassa. Parhaimmiksi ruokailuun liit-tyviin asioiksi mainittiin kala,

sUoMAlAIsen rUUAn VAlTIToVAT PUhTAUs jA TerVeellIsYYs

A n e t t e l e h m u s r u u s u

erityisesti lohi, sekä leipä, poro, laatu ja palvelu. Palhusin mukaan suomalaisessa ruo-assa arvostetaan puhtautta ja eksootti-suutta. Suomalaisen ruoan alkuperä on hyvin jäljitettävissä. Kaura on parasta laatua ja villimarjoissa on moninkertai-set ravintoarvot muiden Euroopan mai-den marjoihin verrattuna. – Suomalaiselta ruoalta puuttuu vie-lä brändi, mutta terävimmät kärjet ovat puhtaus ja terveellisyys, Palhus sanoo.

Pohjoismainen yhteistyö toimii

Tammikuun lopussa Sirha-messuilla Ranskan Lyonissa markkinoitiin pohjois-maista ruokaa ranskalaisille. Suomen li-säksi mukana oli Tanska ja Ruotsi. – Mielestäni Suomella oli onnistunein tuotteistaminen, Suomea edustanut Pal-hus sanoo. Messukeittiössä kokkaillut Palhus käytti annoksissaan ohraa, poroa, ter-vaa, tyrniä, pellavansiemeniä, järvika-loja sekä juustoja. Messuilla myytiin oikeastaan mie-likuvia. Menut olivat joka päivä esillä, mutta ruokia saivat maistella vain kut-suvieraat. Suurin hyöty Palhusin mukaan oli, että paikalla oli arvovaltaista edustajis-toa: Ruotsin prinssi Carl Philip, Tans-kan prinssi Joachim sekä maatalous- ja ruokaministerit. Nähtiin, miten pohjois-mainen yhteistyö toimii. Pohjoismainen ruoka kiinnostaa ja sitä markkinoidaan isolla rintamalla. - Ruokakulttuurin lisäksi tulisi mark-kinoida raaka-aineita, Palhus toteaa. Tuotekehitystä tehdessä täytyy miet-tiä myös, mitä voidaan markkinoida suomalaisena ruokana, ei pelkästään raaka-aineina. Maulla on taas merkitystä. Kevytruo-at ovat menettäneet suosiotaan, koska niissä ei ole makua. Myös ulkonäöllä on merkitystä ja terveellisyys koros-tuu. Esimerkiksi vesiin on lisätty kal-siumia. Muita tapahtumia, joissa on markki-noitu pohjoismaista ruokaa ovat Biofach – kansainväliset luomumessut ja viime vuonna Nordic week Pietarissa.

22 T A K U

T A K U 23

Valtioneuvoston selonteko kulttuu-rin tulevaisuudesta sai toimikuntan-sa joulukuussa 2008, taustaselvi-tys valmistui joulukuussa 2009, ehdotus selonteoksi valmistui maa-liskuussa 2010, meni eduskunnalle toukokuussa 2010, sivistysvalio-kunnan mietintö tuli tammikuussa 2011 ja silloin eduskunta hyväksyi selonteon johdosta mietinnön mu-kaisen kannanoton. näin se menee demokraattisessa järjestelmässä.

Tulevaisuuden arvailua

Valtioneuvostolla on muitakin tule-vaisuusselontekoja: tulevaisuusse-lonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta vuodelta 2009 ja tulevaisuusselonte-ko väestökehityksestä, väestöpoli-tiikasta ja ikääntymiseen varautu-misesta vuodelta 2004. Ilmasto- ja energiaselonteko on puhuttanut ja kirjoituttanut paljon, väestöpoliitti-nen selonteko vähemmän. Arvailla voi, millainen keskustelu käydään kulttuurin tulevaisuusselonteosta. Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti prosessin päätösseminaarin helmikuun puolimaissa Korjaamon Vaunusalissa Helsingissä. Puheen-johtajana toimi tutkimusjohtaja Ritva Mitchell Cuporesta ja yleisö koostui kulttuurin ja taiteen parissa eri organisaatioissa työtään tekevis-tä. TAKU oli hyvin edustettuna pa-rinsadan ilmoittautuneen joukossa. Seminaarin avauspuheen piti ur-heilu- ja kulttuuriministeri Stefan Wallin, joka kertasi enemmänkin saavutettuja tuloksia kuin luotasi tulevaisuutta. Hän korosti kulttuu-rin yhteiskunnallisen vaikuttamisen lisäämistä, poikkihallinnollisuutta ja kulttuurin tilinpidon merkitystä sekä tulevan hallitusohjelman laadinnassa mukana oloa. Tulevaisuuden kulttuuria määrit-teli enemmänkin OKM:n neuvotte-leva virkamies Hannele Seitsonen ja totesi, että tulevaisuuspuhe lähtee menneisyydestä, koska historia on oman aikamme peili. Tulevaisuus on enemmänkin toiveitamme, utopia, maaginen paikka, kuten Atlantis tai Shangri La.

M e r j a I s o t a l o

kulTTuurin TulevaiSuuS korjaamolla

Vapaa tila leikkiä on tärkeä, sa-moin pienet rakenteet Seitsosen mu-kaan. Konkreettisemman näkökul-man toi Turku 2011 toimitusjohtaja Cay Sevon kertoessaan kulttuuripää-kaupungin lähitulevaisuudesta.

Monta tapaa puhua

Seminaari oli jaettu edellä mainit-tujen aloituspuheenvuorojen lisäk-si neljään teemaan: kulttuuriperintö ja kulttuuriympäristö; kulttuurinen moninaisuus ja monikulttuurisuus; yhteisöllisyys, sivistykselliset ja kulttuuriset oikeudet sekä luovuu-den arvot ja edellytykset. Lyhyen alustuksen jälkeen oli kommenttipu-heenvuoro, kaiken kaikkiaan puhujia oli 13. Välissä lyhyt lounastauko ja vielä lyhyempi kahvitauko, siis var-sin rankka päivä. Arkkitehti Juhani Pallasmaan mukaan me olemme yhtä ympäris-tömme kanssa ja siten kulttuuripe-rintöön kuuluu muutakin kuin ar-vokkaat maisemat ja rakennukset, siihen kuuluvat myös saastuneet vedet, avohakkuut ja huono raken-taminen. Näin syntyy tahaton oma-kuva eli kulttuuriympäristömme. Ongelmana on, että ympäristön ja esineistön tulkinta on heikkoa em-mekä ymmärrä riittävästi ympäris-tön kieltä. Hän oli myös huolestunut historiallisuuden tajun häviämisestä ja mielikuvituksen unohtamisesta koulutuksessa. Huvittuneisuutta he-rätti hänen määritelmänsä Guggen-heim-museohankkeesta: kritiikitön hurahdus. Kommentissaan rakennusneuvos Matti Vatilo totesi lokaalien ilmiöi-den nousun tukevan kulttuuriympä-ristöjen säilyttämistä kansalaisyh-teiskunnassa.

Kulttuuriset oikeudet

Helsingin yliopiston tutkija Pasi Saukkonen käsitteli multikulturalis-mia ja mainitsi, että hänen mieles-tään Suomi on Euroopan multikultu-ralistisin, mutta ei monikulttuurisin maa. Tällä hän tarkoitti mm. kaksi-kielisyyttä ja kahden kansankirkon olemassaoloa. Toisaalta hän totesi, että meillä on kyllä strategioita, mut-ta niissä olevat asiat eivät toteudu. Selonteon ehdotukset olivat hänestä

kuitenkin kannatettavia. Johtaja Johanna Suurpää oikeus-ministeriöstä korosti sitä, että Suo-men perustuslain mukaan kielelliset ja kulttuurioikeudet ovat kaikilla, ei vain määritellyillä ryhmillä. Kansainvälistä näkökulmaa kult-tuurisien oikeuksien käsittelyyn toi Ljubljanan yliopiston dosentti Vesna Copic. Hänen mukaansa kansainvä-lisistä säädöksistä puuttuu kulttuu-risten oikeuksien selkeä määritelmä, mikä vaikeuttaa niiden puolusta-mista oikeudessa. Dokumenteissa mainitaan kyllä esimerkiksi osallis-tumisoikeus kulttuurielämään, tai-teellinen vapaus, kirjalliset oikeudet ja oikeus opetukseen. Hän viittasi myös ihmisoikeuksiin ja niiden uni-versaalisuuteen päätyen siihen, että yksilön oikeudet ovat lopulta vah-vemmat kuin ryhmän. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg totesi teeseissään, että kulttuuri on koko yhteiskunnan asia. Hän puhui myös riippumattoman perustutkimuksen ja pitkäjänteisen rahoituksen tär-keydestä.

luova talous, luovuus ja taiteilija

Proventuksen toimitusjohtaja Da-niel Sachs käsitteli tietoyhteiskun-nan, maailman ja kulttuurin yhteyk-siä sekä taiteen arvoa. Hän kuvasi tiedontarpeen muutoksia lähtemällä varhaisteollistumisesta ja lakitiedos-ta, teollistumisesta ja insinööritie-dosta, tietoyhteiskunnasta ja MBA-osaamisesta päätyen tähän aikaan ja siihen liittyvään brändi- ja kommu-nikaatio-osaamiseen. Ongelmana hän näki sen, että kun kaikki saavat nykyään saman tiedon, niin jokai-nen myös käyttäytyy samalla taval-la, mikä näkyi vuoden 2008 lamas-sa. Tämän vuoksi tarvitaan taidetta ja kulttuuria, joiden tulee olla vapaita, ei mitattavia eikä olla hyödyllisiä. Taide on tutkimista, etsimistä, kehit-tämistä. Konsten måste vara konstig, sade han. OKM:n neuvotteleva virkamies Kimmo Aulake oli Sachsin kanssa samaa mieltä, että kulttuuri ja taide saavat olla outoja, mutta niistä tulee kuitenkin ihmisten tietää. Hän tote-si myös sen, minkä moni muukin:

24 T A K U

meillä on suunnitelmia, mutta ei te-koja ja korosti muutosta aineettoman talouden suuntaan. Aalto-yliopiston professori Juha Varto ilmoitti olevansa päivän ke-vennys ja aloitti räväkästi: leipä, viina ja rakkaus korvaavat kaikki ih-misen tarpeet. Hänen näkemyksensä ja esitystapansa saivat yleisön herää-mään toisenlaiseen ajatteluun. Hän puhui ihmiskunnan selviytymises-tä, totesi kulttuurin perustan olevan biologiassa ja hallinnanhalun ole-van luovuuden vastakohta. Hän piti tärkeänä sitä, että taiteilijat saadaan motivoitua mukaan, niin voidaan saadaan kiinnostavampi maailma, vaikkei se olisikaan parempi. Tekniikan ja kauppatieteiden toh-tori Tarja Cronberg ilmoitti puoles-taan olevansa raskautus puhuessaan taiteilijoiden asemasta. Hänen mu-kaansa me tarvitsemme luovuuden asiantuntijoita, siis taiteilijoita töi-hin, mutta ei niin, että heistä teh-dään pakolla yrittäjiä pirstaleisissa työsuhteissa alhaisilla tuloilla. Hän toivoi tulevaisuutta, jossa asenteet ovat muuttuneet, apurahat paran-tuneet, yleisöt kasvaneet eikä aika kulu byrokratiaan, vaan taiteen te-kemiseen.

Mitä jäi käteen?

Käteen jäi Valtioneuvoston selon-teko kulttuurin tulevaisuudesta - Statsrådets redogörelse om kultu-rens framtid. Se pitää lukea huolella, miettiä merkityksiä ja mahdollisuuk-sia, keskustella ja löytää hyvien eh-dotusten toteuttamiskeinoja. Seminaari sinänsä oli vaikeasti sulava, monisuuntainen puheiden tulva, joiden alle tahtoi ajatus huk-kua. Ehkä asiat asettuvat paikoil-leen, kun ne tulevat vastaan osana jotakin konkreettista. Joka tapauk-sessa selonteko tulee ohjaamaan suomalaista kulttuuripolitiikkaa, vaikkakaan ei ainoana asiakirjana eikä mielipiteenä.

Ehkä sitä pitää jatkossakin käyttää Korjaamolla.

ole aktiivinen ja kysy, jos - on epäselvää kuka on sinua edustava luottamusmies - luottamusmies ei ole tiedot-tanut paikallisista neuvotte-luista

ole aktiivinen ja vaikuta, jos - oman ammattiryhmäsi sopi-musepäkohtia ei ole käsitelty - luottamusmiehellä ei ole oman sopimusalasi (Kunnalli-nen yleinen virka- ja työehto-sopimus KVTES) tuntemusta - omalla ammattiryhmälläsi ei ole edustajaa.Olisitko sinä halukas luotta-musmieheksi?

Myös liitto neuvoo. Kuntasektorin asiamies liitossa on Jaakko Korpisaari, jaakko.korpisaari@akavan erityisalat.fipuh. 0201 235 363. Liitto on tukenasi tehtävässä: liitto kouluttaa ja tiedottaa, liiton lakimiehet neuvovat.Tervetuloa joukkoon!

v aikuta luottamusmiesvaa-lissa – valitse oman alasi edustaja, jos sellainen eh-

dokas on tarjolla. Ryhdy itse luottamusmiehek-si! Tehtävä on ratkaisevan tär-keä paikallisen edunvalvonnan kannalta. Lisäksi se on antoisa, haastava ja vastuullinen. Akavan Erityisalojen edusta-milla ammattiryhmillä on olta-va meidän asioitamme tunteva luottamusmies edustajanaan. On ensiarvoisen tärkeää, että näille paikoille on omasta lii-tostamme ehdokkaita. Tavoitteena on, että esimer-kiksi kirjasto-, museo-, kult-tuuri- ja vapaa-aika-alojen tehtävissä, hallinnossa tai toi-mintaterapeutteina työskente-levillä on asiantunteva luotta-musmies – joko samalta alalta tai muuten alaan perehtynyt. Tämä on ratkaisevaa paikallisen edunvalvonnan kannalta. Keväällä 2011 kunnissa jär-jestetään JUKOn luottamus-miesvaalit. Akavan Erityisalo-jen jäsenyhdistysten jäseniä edustavat kunnissa ja kuntayh-tymissä Julkisalan koulutettu-jen neuvottelujärjestön JUKOn luottamusmiehet. JUKOn luottamusmiesten määrä on sovittu kunnissa työn-antajan kanssa. Pääluottamus-mieheksi tulee usein valituksi suurimman ammattiryhmän, kuten opettajien edustaja. Pää-luottamusmiehen lisäksi vali-taan luottamusmiehiä.

Kausi alkaa elokuussaKuntasektorin luottamusmies-vaalit järjestetään pääosin huh-tikuun loppuun mennessä ja uusi luottamusmieskausi alkaa 1. elokuuta 2011. Luottamusmiesvaalissa yk-sittäiset jäsenet pääsevät vai-kuttamaan valintoihin. Vaiku-tusmahdollisuus on jokaisella JUKOn jäsenliittoon kuuluval-la, siis myös jokaisella Akavan

ryhTyiSiTkö luoTTamuSmiehekSi?Kuntasektorin uudet luottamusmiehet valitaan keväällä 2011

j a a k k o K o r p i s a a r i

k u n t a s e k t o r i n a s i a m i e s

Erityisalojen jäsenyhdistyksen kun-tasektorin jäsenellä. JUKOn luot-tamusmiesvaalien järjestäminen on JUKOn pääluottamusmiehen vas-tuulla. Vaalit toimitetaan esimer-kiksi vaalikokouksena. Kysy oman työpaikkasi pääluottamusmieheltä luottamusmiespaikoista ja vaalien järjestelyistä.

T A K U 25

lAPsUUDen KoTIlevy: Kuulun siihen vuosikertaan, jolloin levysoitin työläiskodissa oli harvinaisuus. lapsuuden sunnuntait rööperissä kuluivatkin usein non-stop-elokuvissa, joista minulla on ensimmäinen todella suuri musiikki-kokemus elokuvateatteri luxorissa Iso-roobertinkadulla. näin valkokankaalla suuren viihdeorkesterin (ehkä Manto-vanin jouset?) soittavan upeaa sävel-mää, joka sai minut haltioihini. liekö vuosi ollut 1952; olin silloin 4-vuotias. Vuosikymmeniä myöhemmin tuo ”bii-si” tuli minua vastaan. se tapahtui ehkä vasta 1980-luvulla, kun tuo kaukainen muistikuva palautui mieleeni ja muistin kuulleeni sävelmän. Biisi: oli P. Tsaikovskin Italialainen Capriccio.

ensIrAKKAUslevy: ensimmäinen kouluaikainen tyt-töystäväni esitteli minut vanhemmil-leen Keski-Töölön asunnossaan. Tun-nelma taisi olla joltisenkin jännittynyt. olinkohan edes täyttänyt viittätoista. Mutta Maijulla oli levysoitin, ja isä oli Philipsillä töissä. Keventääkseen tun-nelmaa ihastukseni vanhemmat pyy-sivät meitä näyttämään miten twistiä tanssitaan. levylautaselle laitettiin uunituore Beatle-single, jonka b-puoli sopi tarkoitukseen. Biisi: oli ”From Me to You”. sen näy-te-twistin muistan ikäni. Tanssin itseni sisälle perheeseen.silloin ei saattanut uskoa, että kyseinen biisi olisi koko maailman tuntema vielä 50 vuoden kuluttuakin. samoihin aikoihin muis-tan soittaneeni äidilleni john lenno-nin laulamaa ”Twist and shoutia”. äiti ei tykännyt yhtään ja oli närkästynyt levyn kohdasta, jossa john revittää

LEV Y H Y L L Y

Tällä palstalla vaihtuvat kirjoittajat paljastavat elämänsä ja levyhyllyn-sä salaisuuksia ennalta määrättyihin teemoihin liittyen. Tällä kertaa le-vysalaisuuksiaan paljastaa helsingin kaupungin kulttuurituottaja MAUrI lehToVIrTA.

lauluääntään oikein kunnolla. Tuolloin 31-vuotias emoni kehotti minuakin kuuntelemaan kauniimpaa musiikkia, kuten esim. elvistä, erityisesti biisiä ”Are You lonesome Tonight”.

AIKUIsTUMInenlevy: oli täydellinen jazzbiisi, joka il-mestyi ystäväni Yrjön (jazzmiehiä tietysti) levylautaselle n.1974 lautta-saaressa. Musiikillinen kokonaisuus oli täydellisen hiottu. Kappaleen levy-tysvuosi oli jossain parinkymmenen vuoden takaisessa UsA:ssa. loista-vaääninen jazzlaulajatar ”The Divine” sarah Vaughan oli saanut kerrankin taustalleen joukon aikakauden parhai-ta soittajia, trumpettisolistina 26-vuoti-aana kuollut jazzin Mozartiksi kutsuttu kaunosielu Clifford Brown. Tuo levy on edelleen tarjolla kirjastoissa ja kau-poissa noiden kahden solistin nimellä. Koko lP on hieno kokonaisuus.Biisi: oli April in Paris.

nYTlevy: äänitteiden merestä voisi kaivaa 2010-luvun alussa vaikka mitä hienoa. Klassinen musiikki täytyy kuunnella li-venä konserteissa, joten palaan hel-posti aina uudelleen 1930-luvun lopulle jazzin kultaisiin vuosiin Billie holidayn ja lester Youngin yhteisiin aikoihin Count Basien orkesterissa 1930-lu-vun lopulle. Billien ääni riipaisee aina ja lester luo tenorillaan kontrastisen tai myötäilevän maailman ”lady Dayn” taustalle.Biisi: voi olla ”Without your love”, get-ting some Fun out of life, Trav’ling all alone, ´he’s Funny that way, Pennies from heaven jne.

T A K U 25

26 T A K U

P a n u h ä m e e n a h o

T A K U 27

A n n e M a r i r a u t i a i n e n

Kulttuurialalta kortistoon?Kulttuurituottajilla työttömyys-jaksot ovat tavallisia

Humanistinen ammattikorkeakoulun oman tutkimuksen mukaan kulttuu-rituottajat työllistyvät ”suhteellisen hyvin”, mutta myös työttömyysjak-sot ovat tavallisia. Kevääseen 2009 mennessä val-mistuneista kulttuurituottajista 75 prosenttia ilmoitti olevansa palk-katyössä. Työttömäksi oli itsen-sä ilmoittanut 7,5 prosenttia, muut olivat esimerkiksi opiskelijoina tai perhevapailla. Vastanneista kuitenkin melkein 53 prosenttia ilmoitti olleensa työt-tömänä työnhakijana jossakin vai-heessa valmistumisensa jälkeen. Työttömänä oli oltu keskimäärin kaksi kertaa ja työttömyysjaksojen keskipituus oli noin 7,5 kuukautta. Erityisesti ensimmäinen vuosi oli vaikea. Sen jälkeen työ muuttui jat-kuvammaksi, mutta oli projektipe-rusteista pätkätyötä. Mielenkiintoista tässä tutkimuk-sessa oli myös se, että huomattava osa kulttuurituottajaksi valmistuneis-ta piti ammattikorkeakoulututkintoa riittämättömänä työllistymiseen. Vii-dennes valmistuneista suoritti paras-ta aikaa jotain toista tutkintoa ja 13 prosentilla oli jo valmiina joku muu tutkinto. Vastaajat kokivat, että am-mattikorkeakoulun perustutkinto ei riitä työelämän kovassa kilpailussa kulttuurialan akateemisia tutkinto-ja vastaan.

Kuvataiteesta ja viestinnästä työllistytään heikoiten

Pyysin tietoja muutamasta muusta ammattikorkeakoulusta, mutta aino-astaan Tampereelta sain vastauksia. Valmistuneiden työttömyyslukemat

14 prosenttia. Kirjallisuuden pääai-neopiskelijoista osa valmistuu äidin-kielen opettajiksi, jotka työllistyvät varsin hyvin – muilla tilanne on vas-taavasti sitä heikompi. Jotain rakenteellisia muutoksia on jo tehty. Jyväskylän yliopistos-sa ei esimerkiksi enää oteta ollen-kaan opiskelijoita taidekasvatuksen kandidaattiopintoihin, maisteriopin-noissa se edelleen voi olla pääainee-na. On myös mietitty sisäänottojen harventamista esimerkiksi joka toi-seen vuoteen. Kulttuuripolitiikan maisteriohjel-masta valmistuneet hukkuvat yhteis-kuntatieteellisen tilastoihin. Profes-sori Anita Kankaalla on kuitenkin omaa seurantaa valmistuneista: – Kulttuuripolitiikan asiantunte-mus on ollut kysyttyä. Usein huo-maan sen varsin konkreettisesti ti-lanteissa, joissa meiltä pyydetään valmistuneita opiskelijoita töihin eri-laisiin projekteihin. Ei oikein löydy ketään, maisterimme ovat erilaisissa positioissa kiinni. Ammattikorkeakoulusta valmistu-neiden jatko-opintohalut on huomat-tu Jyväskylän yliopistossakin. – Kulttuurialalta valmistuneet hakeu-tuvat usein maisteriohjelmiin, kun eivät työllisty. Miten järkevää usei-den tutkintojen tekeminen sitten on yhteiskunnan kannalta? miettii opin-tohallintopäällikkö Tuula Maijanen.

Mitä tekee valtio?

Pyysin juttuani varten opetusmi-nisteri Henna Virkkuselta valtion kannanottoa kulttuurialan koulu-tuspaikkoihin. Vastausta en saanut. Koulutuspaikat ovat ilmeisesti uuden hallituksen asia ja niihin palattaneen tämän vuoden lopulla.

Lähteet:

Humanistinen ammattikorkeakoulu:Nikoskinen Elina 2010. Kulttuurituot-tajana työelämään. HUMAKista val-mistuneiden kulttuurituottajien (AMK) työelämään sijoittuminen, koulutusko-kemukset ja jatko-opintosuunnitelmat.

Tampereen ammattikorkeakoulu:Lehtimäki, Heidi & Salonen, San-na 2009. Ura- ja työmarkkinaseuran-ta Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2003 valmistuneille. Valtakun-nallinen Opala-kysely 2010EHTIMÄKI

Jyväskylän yliopisto: Tilastokeskus, sijoittumispalvelu.

ovat jokseenkin murskaavia: kuva-taiteen koulutusohjelmasta valmis-tui viime vuonna 44 prosenttia työt-tömiksi. Työllistyneistäkin puolet toimi suoritustason töissä. Pitem-piaikainen seuranta ei anna yhtään lohdullisempaa kuvaa. Vuonna 2003 valmistuneista oli viiden vuoden ku-luttua ollut jossain vaiheessa työttö-mänä 80 prosenttia, lähes kaikki yli 12 kuukautta. Kovin hyvältä tilanne ei näy-tä viestinnästä valmistuneillakaan. Viime vuonna valmistuneista työt-tömänä oli 25 prosenttia, asiantun-tijatehtävissä työllistyneistä toimi vain reilu neljännes. Musiikilla meni ammattikorkeakoulun puolella par-haiten, mutta heistäkin työttömiä oli 14 prosenttia. Työllistyneistä puolet toimi asiantuntijatehtävissä.

Maisterin tutkinto ei takaa työllistymistä

Jyväskylän yliopistossa kulttuurialaa voi opiskella kahdessa tiedekunnas-sa. Humanistisessa tiedekunnassa opiskelevat kirjallisuuden, taidekas-vatuksen ja taidehistorian opiskeli-jat sekä musiikin opiskelijat. Kult-tuuripolitiikan maisteriohjelma on sen sijaan yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, vaikka sinne voivat hakeutua myös humanistisen poh-jakoulutuksen saaneet. – Kyllähän nämä vähän murheel-lisia lukuja ovat, sanoo Jyväskylän yliopiston uraohjaaja Annamari Ro-vamo humanistien tilastoja selates-saan. Parhaiten työllistyvät musii-kin laitokselta valmistuneet. Vuoden 2008 tilastoissa vuosina 2004-2008 valmistuneista oli työttömänä 5,4 prosenttia. Kirjallisuudesta sekä tai-dekasvatuksesta tai taidehistorias-ta valmistuneilla vastaava luku oli

Kulttuurialan koulutuspaikat houkuttelevat. Tarjontaa on paljon,

mutta onko valmistuneille töitä? Miten työllistyvät kulttuurialan

opiskelijat humanistisesta ammattikorkeakoulusta, Tampereen

ammattikorkeakoulusta ja jyväskylän yliopistosta?

28 T A K U

Kevään yhteishaut ovat alkamassa ja moni

takulainenkin miettii, josko olisi sopiva

aika lähteä koulunpenkille päivittämään

tietoja ja syventämään niitä. Tuottajien

koulutus on laajentunut sekä yliopistois-

sa että ammattikorkeakouluissa. Lisäksi

tarjolla on yhä enemmän eri projektien ja

kehittämishankkeiden osana toteutettavia

ammattilaisille suunnattuja koulutuspät-

kiä. Tässä artikkelissa pyritään hahmot-

tamaan kulttuurituotannon alan ammatti-

laisten koulutuksen nykytilaa.

Koulutuksen kaksi tukijalkaaKulttuurituottajien koulutus Suo-messa on lähtenyt liikkeelle kah-desta eri lähtökohdasta. Toisaalta taustalla on hyvinvointivaltion osa-na kehittyneeseen kulttuurisihteerien toimenkuvaan kiinnittynyt koulutus-linja, jonka tavoitteissa on koros-tunut monipuolinen toimenkuva yleisimmin julkisen sektorin palve-luksessa. Kulttuurisihteerien koulu-tus on kehittynyt etenkin 80-luvul-la opistoasteella. Yliopistopuolella käynnistettiin 1990-luvun alulta al-kaen Cultural Management -opintoja (Jyväskylän yliopisto), joissa koros-tuivat pohjoismaisessa julkisen sek-torin värittämässä toimintakonteks-tissa muotoutuneen ammattikunnan osaamistarpeet. 1990-luvulla käynnistettiin myös manageriaalisempia, usein liiketaloudellisemmin sävyttyneitä opintokokonaisuuksia. Niissä kult-tuurin rooli nähdään suhteessa ta-louteen ja tuottajan rooliin kuuluu myös taloudellisten ulottuvuuksi-en hallinta. Tätä koulutuslinjaa on toteutettu esimerkiksi Arts Mana-gement – koulutuksessa Sibelius-Akatemiassa.Vuonna 1998 perustettu ammat-tikorkeakoulusektori otti kult-tuurituotannon yhdeksi kulttuu-risektorin koulutusalaksi. Osa ammattikorkeakouluista omaksui manageriaalisemman lähtökohdan

kulTTuuriTuoTTaja amk, yamk maSTer

K a t r i h a l o n e n

Metropolia Ammattikorkeakoulu

kulttuurituotannolle, joka näyttäy-tyi opetussuunnitelmissa liiketalou-dellisten aineiden korostamisella. Osa ammattikorkeakouluista perus-ti opetussuunnitelmansa kulttuuri-sihteeripohjalle, joka oli luontevaa sillä usein ammattikorkeakoulu-jen taustalla oli kulttuurisihteerien opistotasoisia tutkintoja tarjonneita opinahjoja. Toimialan nopean muu-toksen myötä liiketaloudellises-ta osaamisesta tuli olennainen osa myös näiden ammattikorkeakoulu-jen kulttuurituotannon opetussuun-nitelmaa. ”Esimerkiksi HUMAKin TKI-toiminnassa ja opetuksessa on korostunut luovan toimialan pienyri-tysten tukeminen” toteaa HUMAKin koulutusjohtaja Katri Kaalikoski. Nykytilanteessa kulttuurituo-tannon alan korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta annetaan alem-man ja ylemmän ammattikorkeakou-lututkinnon ja yliopistojen Master-ohjelmien muodoissa. Alempaan kulttuurituottajan tutkintoon johtavaa koulutusta tar-jotaan ”nuorille” suunnattuna koulu-tuksena sekä työelämässä vähintään kaksi vuotta toimineille aikuisille. Suomessa kulttuurituottaja (AMK) -tutkintoon johtavaa koulutusta on tarjolla viidessä eri ammattikorkea-koulussa.

Kulttuurituotannon AMK-tutkinnon laajuus on 240 opintopistettä. Se suoritetaan päätoimisena opiskeluna neljässä vuodessa. Aikuisten AMK-tutkintoon johtava koulutus noudat-taa samaa opetussuunnitelmaa ja tuottaa saman tutkinnon. Aikuiskou-lutus järjestetään yleensä niin, että opintoja voidaan suorittaa työn ohes-sa monimuoto-opintoina. Tutkinnon laajuus ja suoritusaika riippuu opis-kelijan aikaisemmista opinnoista ja työkokemuksesta. Kulttuurituotannon alan am-mattikorkeakoulut ovat suunnitelleet tavoiteosaamistaan ja myös kehit-täneet esimerkiksi alan opinnäyte-työn prosesseja ja tavoitteita hyväs-sä yhteistyössä ja -ymmärryksessä. Yhteinen perusta on ajatus siitä, että opinnot linkitetään tiiviisti työ-elämään mm. pedagogisten ratkai-sujen avulla ja työelämälähtöisillä toimeksiannoilla ja harjoittelulla. Ammattikorkeakoulusta valmistu-neessa kulttuurituottajassa yhdistyi-vät projektihallinnollinen osaaminen ja halu olla osaltaan rakentamassa kulttuurikenttäämme.

entäs jos jatkaisi maisteriksi?Alemman korkeakoulututkinnon jälkeen kulttuurituottajalla on kaksi vaihtoehtoa opintojen jatkamiseksi ja jalostamiseksi ylemmäksi korkea-koulututkinnoksi, nimittäin yliopisto ja ammattikorkeakoulu.

Korkeakoulu AMK-tutkinto/ AMK-tutkinto/ nuoret aikuisethumanistinen AMK 76 35Metropolia AMK 15 20Mikkeli AMK 35 15novia Yrkeshögskola 16 -seinäjoen AMK 35 15

Yhteensä 177 85

kulttuurituottaja amk ja yamk -tutkintojen hakuaika: 7.3. – 12.4.2011

l Alempaan korkeakoulututkintoon johtava kulttuurituottajien ammatillisen koulutuksen aloituspaikat vuonna 2010 (lähde AMKoTA)

&

T A K U 29

Korkeakoulu Laajuus Suoritusaika Aloittaneiden Tutkintonimike opiskelijoiden määrä 2010humanistinen AMK & 3 vuotta alemman tutkinnon 1 vuosi 20 Kulttuurituottaja (ylempi AMK)Metropolia AMK jälkeistä kulttuurituotannon (yhteistutkinto) alan työkokemusta + 60 op

sibelius-Akatemia: 150 op 2,5 vuotta 15 Musiikin maisteriArts Management (2009, 2010 ei sisäänottoa)

Turun kauppakorkeakoulu 120 op 2 vuotta 19 Kauppatieteiden maisteri& Aalto yliopisto: Creative tai Taiteiden maisteriBusiness Management

Turun yliopisto: Kulttuurituotannon 120 op 2 vuotta 12 Filosofian maisterija maisematutkimuksen maisteriohjelma

jyväskylän yliopisto: 120 op 2 vuotta 24 Yhteiskuntatieteiden maisteri Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma tai Filosofian maisteri

Aalto yliopisto & helsingin yliopisto: 120 op 2 vuotta 20 Master of science in economicsMarketing, Art Theory, Criticism and Business Administration taiand Management (ATCM) Master of Arts

l Ylempään korkeakoulututkintoon johtava kulttuurituottajien koulutus (lähde AMKoTA, KoTA, oppilaitosten www-sivut)

Yliopistoissa on tarjolla mais-teriohjelmia, joissa on erilaisia ta-voiteosaamisen profiileja. Maisteri-opinnot kestävät 2-2,5 vuotta ja ne ovat laajuudeltaan 120-150 opinto-pistettä. Yliopistotraditioon liittyen keskeinen lähtökohta on kulttuuri-kentän tarkasteleminen tutkimuksel-lisista lähtökohdista käsin. Ammattikorkeakouluista Met-ropolia ja HUMAK järjestävät yh-dessä Kulttuurituottaja (ylempi AMK) -tutkintoon johtavaa koulu-tusta. Opinnot suoritetaan yhdessä vuodessa. Erona maisteriopintoihin on, että pääsyvaatimuksena on 3 vuotta edellisen tutkinnon jälkeis-tä työkokemusta. ”Perusfilosofiana on, että tuo 3 vuotta työkokemusta korvaa vähintään vuoden luentosa-lissa istumista” kuvailee Kulttuuri-tuotannon yliopettaja Katri Halonen Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Sama työelämälähtöisyys korostuu myös opinnoissa. Esimerkiksi opin-näytetyö tehdään tiiviissä yhteistyös-sä toimeksiantajan kanssa. Lisäksi kulttuurituotannon alan maisteriohjelmia on järjestetty mm.

Euroopan unionin -projektirahoi-tuksen turvin. Esimerkiksi Lapin yliopistossa järjestetään European Master in Arts, Culture and Interna-tional Management Master’s Degree Programme vuosina 2010-2012 ja Kulttuuriyrittäjyyden kansainväli-nen maisteriohjelma 2009-2011.

Pitkää, pätkää ja siltä väliltäTuottajakoulutusta organisoidaan tutkintoon johtavan koulutuksen li-säksi varsin paljon osana erilaisia kehittämishankkeita ja -projekte-ja. Joukossa on myös mittavia am-matillisia täydennyskoulutusohjel-mia. Tällaisia hankkeita ovat mm. 2008 - 2010 yrittäjyyspainotteisena etenkin tuottajille suunnattu Cre-ator-koulutus, Creative Managers –monialainen luovan sektorin toimi-joiden valmennusohjelma, luovien alojen agenteille suunnattu Sillan-rakentajat –valmennusohjelma sekä vientitoimintaan keskittyneet Mu-sic Express (musiikkiala) ja Taivex (teatteri, tanssi, sirkus, kuvataide ja kirjallisuus).Projektipohjainen koulutus on orga-nisoitu osittain koulutusohjelmik-si ja osittain teemoitelluiksi semi-naaripäiviksi tai muutaman päivän sikermiksi. Osa koulutuksesta on hyvinkin pitkälle tuottajaspesifiä ja osa pyrkii laaja-alaisempaan näkö-

kulmaan sijoittaen tuotantonäkökul-mat osaksi laajempaa luovan talou-den kehittämistoimintaa.

onko koulutusta jo liikaa?Nykyään on vaikea välttyä ajau-tumasta keskusteluihin siitä, onko alalle jo ylikoulutusta. Tähän on monta näkökulmaa. Yhtäältä valmis-tuneiden työllisyystilanne on varsin hyvä, joskin siinä on alueittain ero-ja. Toisaalta työn sisällöt eivät aina välttämättä vastaa niitä toiveita, joita kulttuurituottajat työlleen asettavat esimerkiksi työn sisältöjen, vakitui-suuden ja palkkaustason osalta.Osa opiskelijoista tekee tutkintoaan aikuisopiskelijana. Heidän kannal-taan kyse ei ole välttämättä työl-lisyydestä, vaan usein etäisyyden otosta nykyisiin tehtäviin ja amma-tillisesta kehittymisestä. Mikäli mittarina pidetään hakijoita, koulutus on varsin suosittua. Joskin hakijamäärissä on luonnollisesti alu-eellisia eroja. Esimerkiksi Metropo-lian nuorisopuolella kulttuurituo-tantoon hakee vuosittain noin 450 hakijaa, joista 15 pääsee opiskeli-jaksi. Siinä mielessä ala tuntuu kiin-nostavan valtavasti ja sille hakeutuu huomattavan paljon enemmän opis-kelijoita kun voidaan ottaa. Aikuis-puolella hakijamäärät ovat huomat-tavan paljon maltillisempia.

kulttuurituottaja amk ja yamk -tutkintojen hakuaika: 7.3. – 12.4.2011

30 T A K U

Tutustu myös www.utu.fi/hae

Kaksivuotinen kauppatieteiden maisterin (KTM) tutkin-toon johtava ainutlaatuinen maisteriohjelma kouluttaa luovan talouden liiketoimintaosaamisen ja luovien pro-sessien johtamisen asiantuntijoita. Avainteemoja ovat mm. monialaisen asiantuntijuuden ja luovuuden johta-minen sekä tuote- ja palvelukonseptien kehittäminen.

Opiskele kauppatieteitä Porissa! Hakutiedot www.tse.utu.fi/pori

???

Maisteriohjelmasta valmistuneet monitieteiset ammattilaiset toimivat luovien alojen asiantuntija-, kehittämis- ja johtotehtävissä. Opinnot soveltuvat paitsi kauppatieteiden kandidaateille myös muiden soveltuvien alojen kandidaatin ja maisterin tutkinnon suorittaneille sekä liiketalouden tradenomeille.

Luovan talouden ja johtamisen maisteriohjelma (120 op)

Hakuaika päättyy 21.3.2011.Lisätiedot: anu.m.riikonen@utu.fi, 050 576 3138

Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma on yhteiskuntatieteellisesti painottunut sy-ventävien opintojen kokonaisuus (vähin-tään 120 op). Tutkinto antaa valmiudet soveltaa tieteellistä tietoa ja menetelmiä kulttuurin ja kulttuuripolitiikan yhteis-kunnallisten merkitysten ja muutosten arvioinnissa. Ohjelmassa tarkastellaan kulttuuri- ja taidepolitiikan malleja ja käytäntöjä, osallistumista, monikulttuu-risuutta ja kansalaisuutta, taiteen ja tek-nologian välistä suhdetta sekä kulttuurin taloutta, hallintaa ja poliittisuutta. OhJeLMA On TArKOITeTTu kan-didaatin tutkinnon (180 op) tai vastaa-van opintomäärän suorittaneille, joiden opintoihin sisältyy yhteiskuntatieteellisiä aineita ja/tai taide- ja kulttuuriaineita. Maisteriohjelmaan otetaan enintään 24

Kevään 2011 haku KUlTTUUrIPolITIIKAn MAIsTerIohjelMA

opiskelijaa. Ohjelma johtaa pääaineen mukaan joko YTM - tai FM- tutkintoon ja antaa jatkokoulutuskelpoisuuden tut-kinnon sisällöstä riippuen joko yhteis-kuntatieteellisessä tai humanistisessa tiedekunnassa. hAKu OhJeLMAAn TApAhTuu Jyväskylän yliopiston hakulomakkeella (kulttuuripolitiikan maisteriohjelma). Hakulomakkeen lisäksi hakijan tulee toimittaa tiedot suoritetuista opinnoista sekä erillinen, vapaamuotoinen perus-telu hakemiselle. Hakemukset opinto-suorituksineen tulee lähettää postitse 12.4.2011 mennessä Jyväskylän yli-opiston yhteiskuntatieteelliseen tiede-kuntaan.

Tarkemmat hakuohjeet ja lisätietoja: http://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/oppiaineet/kup/opiskelijavalinta

lisätietoja: Yliopistonopettaja Sakarias Sokka, sakarias.sokka@jyu.fi (puh. 014 260 3367)Professori Anita Kangas, anita.kangas@jyu.fi (puh. 014 260 3113) Amanuenssi Tellervo Helin, tellervo.a.helin@campus.jyu.fi (puh. 014 260 1384)

Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta PL 35 40014 Jyväskylän yliopisto

Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma kouluttaa opiskelijoita kulttuurialojen asiantuntija-, kehittämis- ja johtotehtäviin kansallisiin ja kansainvälisiin organisaatioihin. Valmistuneet maisterit (YTM tai FM) työskentelevät kulttuurihallinnon eri tasoilla, opetus- ja tutkimustehtävissä korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa, tiedotusvälineissä, taidelaitoksissa ja alan yhdistyksissä.

T A K U 31

Suurena viisautena lausutaan tänä päi-

vänä eri yhteyksissä, että vain muutos

on pysyvää. Historioitsijan näkökulmas-

ta näin ei kuitenkaan ole, siitä historia

on täynnä hyviä ja huonoja esimerkkejä.

Ihminen on haluineen ja tarpeineen hy-

vinkin hitaasti muuttuva. Meillä on halu

oppia ja osata, mutta pelkkä halu ei riitä,

tarvitaan toisia ihmisiä.

n ykyään nimitetään erilaisia toimintatapoja menetelmik-si. Mentorointi on yksi niis-tä, yhä laajemmin käyttöön otettu menetelmä, jolla ha-

lutaan ratkaista tämän päivän kiirei-sen ja vaativan työelämän ongelmia niin opiskelijoiden, työntekijöiden kuin yrittäjienkin osalta. Kysymyk-sessä on kuitenkin ihmiselle luontai-nen käyttäytymistapa, oppia haetaan siltä, joka tietää.

menToroinTi on mahdollisuusM e r j a I s o t a l o

ajaksi Itsenäisten ammatinharjoitta-jien mentorointi -projektille. Omara-hoitusosuus tuli liitolta. Projektiin valittiin 32 ammatin-harjoittajaa ja yrittäjää, jotka edus-tivat ammattialajakaumaltaan hyvin Akavan Erityisalojen yrittäjien ja ammatinharjoittajien jäsenkuntaa.Aktoreista kahdeksan oli toiminta-terapeutteja, mentoreista seitsemän; aktoreista kääntäjiä oli kaksi, men-toreista samoin. Muiden ammattialat vaihtelivat tutkimuksesta ja arkis-toinnista kulttuuripalveluihin, lii-kuntaan ja matkailuun, viestinnästä yrityskonsultointiin. Takulaisia oli mukana viisi. Projektin ohjausryhmään kuu-luivat aktoreiden ja mentoreiden edustajat, rahoittajan edustaja Uu-denmaan ELY-keskuksesta, Akavan Erityisalat ry:n ammatinharjoittajien ja yrittäjien toimikunnan edustaja, projektista vastaava lakimies sekä projektipäällikkö sihteerinä. Projekti oli mukana Protek Uusimaa -hank-keessa, joka kokosi yhteen erilaisia ESR-hankkeita. Mentorointihankkeen projekti-päälliköksi valittiin FM Merja Iso-talo ja liiton puolelta hankkeesta vastasi lakimies Tuire Torvela. He myös haastattelivat projektiin va-litut ja valitsivat haastattelujen ja ilmoittautumistietojen perusteella mentorointiparit. Se oli haastava ja vaativa tehtävä, koska tiedettiin, että mentorointiparien keskinäiset ke-miat ovat ratkaisevia mentoroinnin onnistumisessa.

n Mentori ja aktori tapaavat

Mentorointitapaamiset muotoutuivat osallistujien ehdoilla. Periaatteessa tapaamisia oli kerran kuukaudessa puolitoista tai kaksi tuntia kerral-laan. Keskustelut käytiin aktorin ne-likenttäanalyysin ja ensimmäisessä tapaamisessa tehdyn mentorointi-sopimuksen mukaan. Tapaamisista pidettiin päiväkirjaa, toiset kirjasivat pääteemat, toiset merkitsivät keskus-telut tarkemmin ja muutamat eivät pitäneet päiväkirjaa säännöllisesti. Ohjatuissa tapaamisissa oli muka-na projektipäällikkö. Ensimmäiset ohjatut tapaamiset olivat pohjustus-ta sekä mentorointiin että projektiin

yleensä, toisissa käytiin läpi osal-listujien siihenastisia kokemuksia, viimeisissä tapaamisissa käsiteltiin projektin evaluointia osallistujien näkökulmasta. Osa pareista tapasi hyvin sään-nöllisesti ja eteni sovitun ohjelman mukaisesti, osa tapasi eri syistä sa-tunnaisemmin ja keskusteluissa käy-tiin läpi erilaisia ajankohtaisiksi ko-ettuja asioita. Selkeästi tuli esille se, että mikroyrittäjän ja yksinyrittäjän elämässä on vaikea erottaa työtä ja yksityiselämää. Hankkeen aikana siirtyi osallistujista kolme äitiyslo-malle ja muutoksia tuli myös muu-ten perhesuhteissa. Nämä vaikuttivat paitsi omaan työhön, myös mento-rointiin. Toisaalta töiden määrä saattaa yrittäjällä muuttua hyvinkin lyhyes-sä ajassa ja töitä tehdään, kun niitä on. Myös työmäärän muuttuminen, onneksi kuitenkin lisääntyminen, vaikeutti ajan saamista mentoroin-tiin. Useat parit päättivät kuiten-kin jatkaa tapaamisia hankkeen jäl-keenkin eli niiden hyödyllisyys oli todettu.

n Oppia mentorointiin ja yrittämiseen

Mentorointiprojektin ensimmäi-set koulutukset keskittyivät mento-rointiin ja vuorovaikutukseen, muut koulutukset yrittäjyyteen ja yritys-toiminnan eri osa-alueisiin. Teemat tulivat projektin osallistujilta: vero-tus, hinnoittelu, rahoitus, tuotteista-minen, markkinointi, yritysmuodon muutokset ja työhyvinvointi kiinnos-tivat eniten. Koulutusten ongelma oli sama kuin aina, kun samaan koulutuk-seen osallistuu sekä vasta-alkajia että pitkään töitä tehneitä. Toisille asiat olivat aivan uusia ja tuntui, että nii-tä tuli liikaa kerralla, kun taas toiset olivat kuulleet ne jo moneen kertaan ja niistä oli tullut itsestään selvä osa oma yritystoimintaa. Hyvien koulut-tajien löytäminen ei ollut aivan yk-sinkertaista sekään, mutta toisaalta löytyi heitä, joita liiton koulutuksissa tullaan näkemään jatkossakin.

Oppia haetaan siltä, joka tietää.

Myös Akavan Erityisalojen am-matinharjoittajien ja yrittäjien toi-mikunnassa heräsi ajatus mento-roinnista omien yrittäjäjäsenten yrittäjyyden ja yritystoiminnan edis-tämiseksi tarjoamalla heille mah-dollisuus kokeilla mentorointia. Mentoroinnin avulla kokeneempi yrittäjä eli mentori tukee ja auttaa kokemattomampaa yrittäjää eli ak-toria. Suhde on vuorovaikutteinen, jolloin molemmat hyötyvät tois-tensa kokemuksista, kontakteista ja verkostoista.

n Mentorointiprojekti ammattiliitossa

Tavoitteeksi asetettiin Akavan Eri-tyisalojen oma mentorointiohjelman malli. Pilottiprojektin aikaansaa-minen edellytti rahoituksen hank-kimista liiton ulkopuolelta. Hanke valmisteltiin hyvin, hankesuunni-telma tehtiin huolellisesti, hakemus hyväksyttiin ja Uudenmaan ELY-keskuksen kautta saatiin ESR-tu-kea 1.12.2008-31.12.2010 väliseksi

32 T A K U

Aktoreiden ja mentoreiden välille syntyi pysyviä verkostoja ja konk-reettista yhteistyötä tapauskohtai-sesti. Näiden kokemusten pohjalta ammatinharjoittajien ja yrittäjien toimikunta päätti kokouksessaan 10.2.2011 esittää Akavan Erityis-alojen hallitukselle mentorointioh-jelman käynnistämistä uutena jä-senpalveluna. Tulevaisuus näyttää, miten ja millaisena ohjelma toteu-tuu. Alustavaa kiinnostusta on jo

n Mentorointiopas

Mentorointiopasta varten projekti-päällikkö kävi läpi Suomessa toteu-tettuja mentorointiprojekteja, men-torointia koskevaa suomalaista ja muuta kirjallisuutta sekä pilottipro-jektissa kertyneitä osallistujien ja projektin vetäjien kokemuksia. Tätä materiaalia on saatavissa runsaasti, verkosta löytyy monia opinnäytetöi-tä ja mentorointiohjelmien esittelyjä, selvityksiä ja raportteja. Varsinaista tutkimusta on kuitenkin toistaiseksi tehty suhteellisen vähän.

jos olet kiinnostunut mentoroinnista, ota yhteys!Osoite on isotalo@sci.fi.

ollut ja mentorointia toivovia akto-reita on ilmoittautunut. Pilottipro-jektiin osallistuneista on myös osa ilmaissut halukkuutensa mentorin rooliin, joten katsomme toiveikkai-na eteenpäin.

Opas sisältää perustiedot men-toroinnista sekä esimerkkejä eri-laisista mentorointiohjelmista korkeakouluissa, yrityksissä ja am-mattijärjestöissä linkkeineen. Sii-nä esitellään lyhyesti mentoroinnin teoriaa ja käsitteitä. Ammatinhar-joittaja- ja yrittäjämentoroinnin pe-riaatteet käydään läpi tavoitteista, toiveista ja toimivuudesta aktorin ja mentorin rooleihin ja valmennuk-seen. Oppaassa on myös mallinnet-tu Akavan Erityisalojen mentoroin-tiohjelma. Mentorointiopas löytyy Akavan Erityisalojen verkkosivuilta ja on kaikkien käytettävissä. Liiton am-matinharjoittajat ja yrittäjät ovat jo saaneet omansa painettuna.

n Mentorointi jäsenpalveluksi

Projektin osallistujilta saadun pa-lautteen perusteella toteutuivat pro-jektisuunnitelmaan kirjatut tulokset: aktoreiden yritystoiminta ja yrittä-jyys vahvistuivat, mikä näkyi mm. kannattavuuden parantumisena, yri-tystoiminnan parempana hallintana, itsetuntemuksen lisääntymisenä, vuorovaikutustaitojen kehittymise-nä sekä toimintaympäristön tunte-muksen ja tietouden kasvamisena. Mentoreiden osalta tuloksiksi koet-

tiin oman työn uudelleen ar-viointi ja uusi-en näkökulmi-en saaminen, omien vuoro-vaikutus- ja ohjaustaito-jen kehittä-minen sekä ammatillinen kasvaminen.

Kuvat: Vasemmalla Merja Isotalo, joka toimi mentorointi hankkeen hankepäällikkönä. Oikealla oppaan julkistamistilai-suudessa mukana ollut Akavan Erityisalojen toiminnanjohtaja Salla Luomanmäki.

T A K U 33

MITEN TOIMIT, JOS JääT TYöTTöMäKSITyöttömäksi jäädessäsi ilmoittaudu vä-littömästi työnhakijaksi työ- ja elinkei-notoimistoon. Ilmoita TE-toimistossa kassasi nimi, Erityiskoulutettujen työt-tömyyskassa Erko (106). Hae ansio-päivärahaa kassalta kolmen kuukauden kuluessa siitä kuin haluat päivärahaa maksettavaksi. Hakemuslomakkeen saat työvoimatoimistosta tai kassan kotisivuil-ta www.erko.fi.

MILLOIN VOIT SAADA PäIVäRAHAA: TYöSSäOLO- JA JäSENYYSEHTOMikäli olet ensimmäistä kertaa päivära-han hakijana tai mikäli olet saanut päi-värahaa ennen vuotta 1997, on sinun täytettävä alkuehto. Alkuehdon piirissä olevilta vaaditaan 34 viikon työskentely jäsenyysaikana, jos olet ollut viikonkin työssä vuonna 2010 työttömyyttä edel-tävän 28 kuukauden aikana. Aikaisemmin työttömäksi jääneillä alkuehto on 43 viik-koa ja jäsenyysehto 10 kuukautta. Mikäli olet saanut päivärahaa 1.1.1997 jälkeen, olet paluuehdon piirissä. Pa-luuehdon piirissä olevat saavat työssä-oloehdon täyteen 34 viikon työskentelyl-lä. Tarkastelujakso on 28 kuukautta.

jos työttömyys yllättää...

Sekä alku- että paluuehdoissa työvii-koiksi lasketaan viikot, joina työskente-lyä kertyy vähintään 18 tuntia ja palk-ka on työehtosopimuksen mukainen tai jos sovellettavaa työehtosopimusta ei ole, kokoaikatyössä vähintään 1 071 eu-roa kuukaudessa. Työaikajärjestelyiltään poikkeavilla aloilla voidaan poiketa vii-koittaisesta työaikaedellytyksestä (ope-tustyö, periodityö).

PäIVäRAHAHAKEMUSLähetä ensimmäinen päivärahahakemus kassalle aikaisintaan kahden viikon (10 arkipäivää) työttömyyden jälkeen. Jat-kohakemuksilla päivärahaa haetaan kuu-kauden tai neljän kalenteriviikon jaksoissa jälkikäteen. Täytä hakemus huolellisesti, muista liitteet kopioina. Työssäolo tulee selvittää jokaiselta päivältä hakemuksen ohjeiden mukaisesti. Jokainen hakemus vanhenee erikseen.

ANSIOPäIVäRAHAN TASO VUONNA 2011Päivärahan suuruus lasketaan vakiintu-neesta palkkatulosta, josta on lomarahan ja lomakorvauksen osuus ensin poistet-tu. Palkkasummasta vähennetään 3,67 prosenttia, joka vastaa palkansaajan työ-eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja. Päiväpalkka saadaan jakamalla kuukau-sipalkka luvulla 21,5. Päivärahaa mak-setaan viideltä päivältä viikossa. Ansiopäiväraha muodostuu 25,74 euron suuruisesta perusosasta ja palkan mukaan määräytyvästä ansio-osasta, ko-rotetusta ansio-osasta tai muutosturvan ansio-osasta. Päivärahan perusteena käytetään työttömyyttä edeltävien 43/34 työssäoloehdon täyttävän viikon ennakon-pidätyksen alaista palkkatuloa. Ansio-osa on 45 prosenttia päiväpal-kan ja perusosan erotuksesta. Kun palkka ylittää 2 702,70 euroa, ylittävältä osalta ansio-osa on 20 prosenttia. Vastaavat prosenttimäärät korotetussa ansio-osas-sa ovat 57,5 / 35 ja muutosturvan ansio-osassa 65 / 37,5. 20 ensimmäiseltä työttömyyspäiväl-tä maksetaan korotettua ansio-osaa, jos henkilöllä on kolme vuotta työhistoriaa. Korotettua päivärahaa maksetaan työl-

listämistä edistävien palvelujen ajalta ns. aktiivitoimiin osallistuville 25 vuotta täyttäneille enintään 200 päivältä ja pitkän työuran päätyttyä 100 päivältä henkilöille, jotka on irtisanottu tuotannollisista ja/tai taloudellisista syistä ja joilla on työssä-oloaikaa vähintään 20 vuotta ja kassajä-senyyttä vähintään 5 vuotta. Muutosturvan ansio-osaan on oikeus tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanotuilla, joilla on vähintään kolmen vuoden työhistoria ja oikeus TE-toimis-tossa laadittuun työllistymissuunnitel-maan. Sama oikeus on myös henkilöillä, joiden määräaikainen työsuhde saman työnantajan palveluksessa on kestänyt vähintään 36 kuukautta 42 kuukauden sisällä tai useampien työnantajien pal-veluksessa 5 vuotta viimeisen 7 vuo-den sisällä. Jälkimmäisissä tapauksissa ei edel-lytetä tuotannollisia ja/tai taloudellisia syitä. Myös pitkään lomautetuilla voi olla oikeus muutosturvaan. Työllistymisohjel-

man laatimista tulee pyytää 30 päivän si-sällä työsuhteen päättymisestä. Työllistymistä edistävät palvelut, joi-den ajalta maksetaan korotettua ansio-osaa tai muutosturvan ansio-osaa sekä ylläpitokorvausta, ovat työvoimapoliitti-nen aikuiskoulutus, omaehtoinen opiske-lu, kuntouttava työtoiminta, työelämäval-mennus ja työkokeilu. Aktiivipäivärahaa tai muutosturvan ansio-osaa ja maksetaan enintään 200 päivältä.

TYöNHAKU PIDETTäVä VOIMASSATyönhaku on pidettävä voimassa TE-toi-miston määräämällä tavalla koko työttö-myyden ajan. Muista hoitaa jäsenmaksusi myös työttömänä ollessasi.

VUOROTTELUKORVAUSVuorotteluvapaalle voi jäädä kokoaika-työssä oleva henkilö, tai henkilö, jonka työaika on yli 75 % kokoaikaisen työn-tekijän työajasta. Vuorotteluvapaalle jää-vällä henkilöllä tulee olla työhistoriaa vähintään 10 vuotta. Työhistoriasta nel-jännes voi olla työntekoon rinnastetta-vaa aikaa, eli aikaa, jolloin henkilöllä on ollut oikeus äitiys-, isyys-, vanhempain-, hoito- tai erityishoitorahaan. Myös varus-mies- tai siviilipalvelusaika rinnastetaan työntekoon. Työsuhteen samaan työnantajaan on pitänyt jatkua vähintään 13 kuukautta ennen vuorotteluvapaan alkamista. Vuo-rotteluvapaa on pidettävä 24 kuukauden sisällä sen aloittamisesta. Kassan jäsenelle vuorottelukorvaus on 70 % ansiopäivärahasta ilman lapsi-korotuksia. Korvaus on 80 %, jos vuorot-telijalla on 25 vuotta työhistoriaa ennen vuorotteluvapaan alkamista.

LISäTIETOJAl Työvoimahallinto, www.mol.fi l Työttömyyskassojen yhteisjärjestö TYJ, www.tyj.fil Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko Asemamiehenkatu 2 00520 Helsinki Käyntiosoite Kellosilta 5 B, 6 krs puh. (09) 7206 4343 faksi (09) 272 1212 www.erko.fi Puhelinaika: ma – to klo 12-15 s-posti: erityiskoulutettujen.tk@erko.fi

e e r o T. A n t t i l a

johtaja, erityiskoulutettujen työttömyyskassa

T A K U 33

34 T A K U

Jäsensihteerit: jäsenrekisteri:

Jaana honni 0201 235 344

jäsenrekisteri, jäsenmaksut:Katja Kosonen 0201 235 346

jäsenmaksut:Mary Luokkamäki 0201 235 348 040 582 2215

Asiamiehet:Ahola Arjapuh. 0201 235 359 tai 040 730 7081Tutkimustoiminta, palkkatilastot

Juntunen Kalevipuh. 0201 235 351 tai 040 582 2780Valtiosektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

Korpisaari Jaakkopuh. 0201 235 363 tai 040 777 9422Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

Sipilä,riikkaTyömarkkina-asiamiespuh. 0201 235 336 tai 040 587 2732Yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmä- ja yritysyhdistystoiminta YTn:ssä, yhteiskunnallinen vaikuttaminen

TYöTTö

MYYsKAssA

erityiskoulutettujen työttömyyskassa

Asemamiehenkatu 2, 00520 helsinki Puh. (09) 7206 4343 Fax (09) 272 1212 Puhelinajat: MA - Pe klo 12.00 - 15.00

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT

ratavartijankatu 2 C, 00520 helsinkiPuh. 0800-9-0888 tai (09) 4763 7660

s-posti: asiakaspalvelu@ayt.fi

www.akavanerityisalat.fi/tyottomyysturva

j ä s e n s I V U T

JÄSenTIeTOJen pÄIVITYSheLpOSTI neTISSÄ JÄSenKAnAVALLA

www.akavanerityisalat.fi

sisään jäsenkanavalle ja sähköiseen asiointiin pääset klikkaamalla sivun oikeassa yläkulmassa

näkyvää sähKöInen AsIoInTI jäsenIlle -painiketta. Käyttäjätunnuksena kanavalle toimii

henkilökohtainen jäsennumero, joka löytyy jäsenkortista. ensimmäisellä

kirjautumiskerralla salasanana toimii oma syntymäaika (ppkkvv).

Lomakkeisiin pääset JÄSenYYS -valikon kautta. pääset sivuille myös

TAKun sivujen kautta www.taku.fi

InTerneT

Lakimiehet:eskola Kari, edunvalvonnan päällikkö, lakimies, VTpuh. 0201 235 367 tai 040 590 5693Yksityissektorin edunvalvonta sekä yksityis- ja valtiosektorin työsuhdeneuvonta

Ikonen harri, lakimiespuh. 0201 235 354 tai 040 722 4368Kunta- ja valtiosektorin palvelussuhdeneuvonta

Leppänen Maarit, lakimiespuh. 0201 235 353 tai 040 837 7984julkisen sektorin työ- ja virkasuhdeneuvonta

Torvela Tuire, lakimiespuh. 0201 235 356 tai 0400 871 381Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvon-ta, ammatinharjoittajien edunvalvonta sekä perhe- ja perintöoikeudelliset asiat

Maistraatinportti 4 A, 00240 helsinki Puh. 0201 235 340 Puhelinaika: ma klo 10–15, ti – pe 9–15 Fax (09) 147 242 s-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

34 T A K U

T A K U 35

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Maistraatinpor tti 4 A, 00240 helsinki l puh. 0201 235 393 l s-posti taku@kaapeli.fi

T A K U n h A l l I T U K s e n j ä s e n T e n Y h T e Y s T I e D o T 2 010

elise Pedersen Koordinaattori Katajikonkatu 1 A 233820 Tampere gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi

juha Isotalo Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY)koulutuspoliittinen sihteerigsm 050 531 8414 juha@oranssi.org Piia jaatinenlastenohjaaja jokisivuntie 7, 38300 Kiikka gsm 044 309 9752piia.jaatinen@gmail.com

Mari lankinen Tuottaja, jyväskylän Kesä Puh. (014) 624 384gsm 050 5363 231mari.lankinen@jkl.fi

Veera lampiToiminnanjohtaja / opiskelijaUudenmaan Vihreät / helsingin yliopisto, humanistinen tdk gsm 0400 861199veera.lampi@helsinki.fi

hAllITUKsen PUheenjohTAjA Petri KatajarinneMaistraatinportti 4 A, 6 krs00240 helsinkigsm 040 164 6665petri.katajarinne@taku.fi

hAllITUKsen VArAPj. Kirsi lajunentuottajagsm 050 340 7176kirsi.lajunen@taku.fi

hAllITUKsen jäseneT

Varsinaiset jäsenetArja laitinen AluepäällikköTaiteen keskustoimikuntPuh. (09) 1607 7067gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi

Matti Karhos Pääsihteeri, sysmän suvisoittoTattimetsäntie 56, 19700 sysmägsm 040 836 6647matti.karhos@sysmansuvisoitto.com

j ä s e n s I V U T

Varajäsenet Ville niutanenTuottajagsm 040 123 9866ville.niutanen@pp.inet.fi

Merja Isotalo YrittäjäTmi Kulttuuripajasto rantapuisto 25, Forssa gsm 050 336 3253isotalo@sci.fi

salla heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542salla.AM.heikkinen@uta.fi

ToIMInnAnjohTAjA Kirsi heralagsm 040 511 1200kirsi.herala@taku.fi

järjesTö- jA KehITYsVAsTAAVAriina Virkkunengsm 0440 664 800Puh. 0201 235 393riina.virkkunen@taku.fi

36 T A K U