2 T A K U

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200email: kirsi.herala@taku.fi. Mari Lankinen, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehdenkuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3

Euroopan parlamentti hyväksyi uuden ohjelman– Luova Eurooppa yhdistää kulttuurin ja median .......................... 4RAisA NiEmi

Kulttuurin uudet haasteet .......................................................... 6JUhA iso-Aho

Tanssia Kansantasavallan kaduilla ............................................... 9RAisA NiEmi

Luminate -festivaali esittelee ikääntyvän väestön luovuutta .......... 10RAisA NiEmi

Näin Roomassa .......................................................................... 12mERJA isoTALo

Taidepuhe ja himanen ................................................................ 15LARi KoTiLAiNEN

Nordmatch - Art reaching out in society ...................................... 16

Uutta suomalaista muotia esillä New Yorkissa ............................. 18sANNA PosTi sJömAN

Luovuus vastaan byrokratia Virkamies – kyykyttäjä vai yhteistyökumppani? ........................................... 20ULLA hoiKKALA

mä haluun keskiä! ...................................................................... 24LAURA LähTEENmäKi

maisemantutkimus lisää ymmärrystä elinympäristöstämme ........ 25sAKARiAs soKKA

Kulttuurimatkailu - pelastus kulttuurille ja matkailulle? ................. 26mERJA isoTALo

Kolea elämä ............................................................................... 29PANU hämEENAho

Tuottajakin tarvitsee ruokaa, verkostoja ja vertaistukea ................ 30EmmA sUsi ja ANNUKKA KEToLA

Tuottajapäivä .............................................................................. 32ANNA möTTöLä ja VEERA hiRVoNEN

TAKUn senioriklubi – mikä se voisi olla? ..................................... 35mERJA isoTALo

Palkkatutkimuksesta työkaluja edunvalvontaan ............................ 37hANNA-mARi sAVoLAiNEN

Jäsensivut

Kansikuvan suunnitellut Outi Heiskasen työn ’Luolamaalaus’ pohjalta Tiina Jaanu /Hoop

T A K U 3Kuva: Markku Ojala

P U h E E N J o h T A J A LT A

Olemme tehneet kuluvan vuoden aikana monenlai-sia asioita. Osa on ehkä yksittäiselle jäsenelle näky-mättömämpää pitkäjänteistä työtä, sitä joka kuuluu ammatillisen ja yhteiskunnallisen edunvalvonnan alle. Tätä haluamme tietysti avata tulevaisuudessa enem-män. Vuoden nyt lähestyessä päätöstään haluan kuitenkin nostaa esiin muutaman esimerkin loppu-vuoden toiminnastamme. Akavan kulttuuripoliittisen ohjelman päivitys valmistui lokakuussa ja olimme sitä hyvin keskeisesti työstämässä. Loppuviimeksi kyseessä on tietysti akavalainen paperi, joka on sa-mansuuntainen sen muiden tavoiteohjelmien kanssa, tämä on selvää. Kuitenkin jo ohjelman olemassaolo on kannaltamme saavutus sillä se ottaa moneen tär-keään asiaan kantaa. Nykyisiin rakenteisiin liittyvien ongelmien jatkuvaa esiintuontia ja vaikuttamistyötä tarvitaan, jotta sukkulointi esimerkiksi yrittäjyyden, palkkatyön ja apurahakausien välillä olisi joustavaa. Lisäksi meidän tulee osaltamme pitää esillä kysy-mystä riittävän julkisen rahoituspohjan turvaamises-ta. Vaikka niukkuus jossain määrin parhaimmillaan ruokkiikin luovuutta, ei hengiltä kurjistaminen sitä tee. Ammattimaisesti tuotetun ja toteutetun monipuolisen kulttuurin mahdollistajana julkinen rahoitus on edel-leen aivan välttämätön. Tuottajapäivää vietettiin marraskuussa toista ker-taa. Ammattilaistapahtuman yhtenä lähtökohtana on olla synnyttämässä yhteistyöverkostoja toimijoi-den välille. Ensimmäisestä tapahtumasta saadun osallistujapalautteen voikin kiteyttää teemoihin yh-teistyö, verkostot, ammattitaito ja intohimo omaan tekemiseen. Tähän pyrimme tänä vuonna vastaa-maan tapahtumasisällössä entistä painokkaammin. Alan toimijoille suunnattu foorumi esitteli mielenkiin-toisen joukon omaa tietotaitoaan jakavia puhujia ja keräsi nelisensataa osallistujaa. Päivän aikana käyty keskustelu oli vilkasta, eikä myöskään alaan liittyviä mielipiteitä jakavia kysymyksiä arasteltu nostaa esiin. Hyvä niin, tätä puhetta tarvitaan. Humanistien osaamista ja tutkinnon monia mah-dollisuuksia tarkasteltiin Akavan Erityisalojen Huma-nistiURA-tapahtumassa, jossa olimme myös muka-na. Tutkinnon suorittaneiden vahvuudet työelämässä ja osaaminen saivat paljon kiitosta, mutta laittoivat myös pohtimaan kuinka niitä voisi tuoda vielä voi-makkaammin esiin. Tutkittu ja analysoitu tieto on edunvalvonnan elin-ehto ja oma tutkimustoiminta on yksi tärkeistä kehit-tämisen kohteistamme. Tänä vuonna kysyimme teiltä palkkauksesta ja jäsenpalveluistamme. Saamamme arvokasta tietoa käytetään kokonaiskuvan muodosta-miseksi ja tämän perusteella hallitus yhdessä toimin-nanjohtajan ja järjestö- ja kehitysvastaavan kanssa osaltaan arvioi sekä päättää siitä, millaisilla keinoilla ensi vuonna päästään mahdollisimman hyviin edun-valvonnallisiin tuloksiin. Toimimme myös tilaajana kahdelle AMK-opinnäyte-työlle. Reetta Ikäläisen työ selvittää kulttuurituottajille laaditun vähimmäispalkkapalkkasuosituksen ja työ-suhteen ehtojen toteutumista työelämässä. Samalla se antaa ajantasaista tietoa työllistymisestä eri sek-

toreille, tehtävänimikkeistä sekä työsuhteiden luon-teesta. Mirva Haltia-Holmbergin opinnäytetyö kartoit-taa jäsenten sosiaalisen median käyttöä ja selvittää miltä osa-alueilta he kaipaisivat vahvistusta omaan osaamiseensa. ”#Kulttuurisome - Sosiaalinen me-dia kulttuurituottajan työvälineenä” on myös jäsen-kyselyssä ilmenneiden tarpeiden pohjalta koottu so-siaalisen median opas, johon on koottu olennainen asiantuntijatieto sosiaalisen median hyödyntämiseksi tuotannoissa. Molemmille töille on ollut selvästi tila-usta ja ne vastaavat asetettuihin odotuksiin hienosti. Kumpainenkin opinnäyte löytyy nettisivultamme ja on käytettävissänne. Samassa yhteydessä haluamme ehdottomasti kannustaa myös muita, esimerkiksi tai-deteollisuus- ja humanistiopiskelijoita tekemään tut-kimuksensa meille, tarvetta näillekin nimittäin löytyy. Syksyn omalla tavallaan merkittäviä uusia, vielä alkuvaiheessaan olevia avauksia ovat Senioriklubi ja Puheenjohtajien pyöreä pöytä. Ikääntyminen näh-dään turhan usein vain ongelmana, jolloin asiaa kes-kitytään tarkastelemaan lähinnä huoltosuhteen kaut-ta. Meille senioriteetti on voimavara, jota me emme halua, emmekä voi hukata. Siksi Senioriklubi. Pyö-reän pöydän äärellä istuvat viisi viimeisintä puheen-johtajaa on tietysti osin symbolinen, mutta takulaisen tradition siirtämisen kannalta merkittävä lisä hiljaisen tiedon välittymisessä tehtävän työn tueksi. Jotain vanhaa, jotain uutta ja lopuksi vielä jotain lai-nattua: "Luovuutta tarvitaan monella tavalla: innovaa-tioiden ja siten kilpailukyvyn parantamiseksi kansalli-sella tasolla, mutta myös kansalaisten hyvän elämän ehtona. Luovuuden kasvualustaksi tarvitaan avoin, suvaitsevainen ja sivistynyt kulttuuri, jossa jokaisella on mahdollisuus toteuttaa omia arvojaan ja itseään, ja joka edistää koko yhteiskunnan kehittymistä. Täs-tä syystä luovuuden ja kulttuurin roo-li tulee ottaa huomioon kai-kessa toiminnassa."

Näin lausuimme vuon-na 2004! Näillä edel-leen ajankohtaisil-la sanoilla tahdon kiittää teitä kaikkia tästä jännittävästä ja tapahtumarikkaas-ta vuodesta, toivottaa rauhallista joulunaikaa sekä hyvää alkavaa vuotta 2014.

Mari Lankinen

T A K U 3

4 T A K U

Euroopan Unioni on tuke-nut kulttuurialan eurooppa-laista yhteistyötä vuosina 2007-2013 Kulttuuri-ohjel-man kautta. Ohjelma on ra-hoittanut yhteistyöhankkeita ja festivaaleja, kaunokirjal-lisuuden kääntämistä sekä suuria kulttuurialan organi-saatioita. Yhteensä tukea on saanut yli 1500 eurooppa-laista hanketta tai festivaalia ja rahaa jaettu runsaat 240 miljoonaa euroa.

Kansainvälisen liikkuvuu-den ja yhteistyön keskus CIMO on tarjonnut apu-aan suomalaisille han-

kehakijoille ja seurannut tarkkaan hyväksyttyjen hankkeiden taivalta. CIMOn selvityksen mukaan Suo-mi on ollut aktiivinen hakija ja suo-malaiset kulttuurialan toimijat ovat myös saaneet tukea. Suomalaisia or-ganisaatioita on ollut mukana lähes 90 yhteistyöhankkeessa, pääkoordi-naattorin vastuun Suomi on kantanut

Euroopan parlamentti hyväksyi uuden ohjelman– Luova Eurooppa yhdistää kulttuurin ja median

13 hankkeessa. Lisäksi suomalaiset kustantamot ovat saaneet tukea eu-rooppalaisen kaunokirjallisuuden suomentamiseen yli 30 käännös-hankkeessa.

Aivan kylmiltään suomalaiset eivät ole EU-hankkeisiin mukaan lähte-neet. Pohjatyö kansainväliselle yh-teistyölle on monissa tapauksissa tehty jo vuosia aiemmin: hankkeet ovat usein perustuneet aiempaan yh-teistyöhön ja jo olemassa olleisiin verkostoihin. CIMOn asiantuntijat Riikka Koivula ja Aarne Toivonen arvelevat tämän olevan yksi syy sii-

hen, että suomalaisten kokemukset EU-hankkeista ovat olleet hyvinkin positiivisia. Yli 90 prosenttia vas-taajista koki, että mukana oleminen kehitti omaa ammattitaitoa, lisäsi oman organisaation tunnettuutta ja mahdollisti oman taiteenalan kan-sainvälisen liikkuvuuden. Tärkeim-mäksi hyödyksi mainittiin kuiten-kin uusien näkökulmien löytyminen omaan työhön.

Kulttuurilla lisää kilpailukykyä

Vuoden vaihteessa nykyinen Kult-tuuri-ohjelma ja av-alan Media-oh-

R a i s a N i e m i

Suomi oli pääjärjestäjänä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun vetämässä AH-DEsign -hankkeessa, jossa huomio on ollut käyttäjissä; miten saadaan mm. nuoret ja ikääntyneet vuorovaikutukseen keskenään ja miten se tehdään lähiöympäristössä. Kuva: Titus Verhe

4 T A K U

T A K U 5

jelma vaihtuvat laajempaan Luova Eurooppa -ohjelmaan. Edelleen tu-etaan usean maan välisiä yhteistyö-hankkeita, verkostojen toimintaa ja kirjallisuuden kääntämistä. Mutta mikä muuttuu? Miksi tarvitaan uusi ohjelma? ”Periaatteessa rahoituk-sen määrä kulttuurille pysynee suu-rin piirtein samana kuin ennenkin”, kertoo Koivula. ”Tärkeä uudistus on se, että saman ohjelma alla on nyt myös av-alalle suunnattu medi-an alaohjelma.” Vaikka alaohjelmat säilyvät erillisinä, tarkoitus on löytää synergiaa kulttuuri- ja av-alan välil-lä. ”Toinen muutos koskee hankkei-

den kustannuksia”, Toivonen jatkaa. Uudistuksella pyritään helpottamaan erityisesti pienten toimijoiden mah-dollisuuksia osallistua ohjelmaan. On ehdotettu mm. kustannusten mi-nimistä luopumisesta sekä omakus-tanneosuuden pienentämistä. Lo-pullisesti ohjelma hyväksyttäneen joulukuussa neuvoston kokouksessa.

Ohjelman painopisteitä ja sisältöä on niin ikään uudistettu. Yksi uusi painopistealue on yleisötyö. Ohjel-massa halutaan hankkeiden kiin-nittävän erityistä huomiota siihen, miten hanketta levitetään ja miten yleisö tavoitetaan. Vanhan Kulttuu-ri-ohjelman tavoin tavoitteina Luova Eurooppa -ohjelmassa säilyvät liik-kuvuus, levitys ja eurooppalainen ulottuvuus, mutta ajan hengen mu-kaisesti Eurooppa 2020 -strategiaan on nyt myös kirjattu kulttuurialan ja

luovien alojen kilpailukyvyn vah-vistaminen. Tarkoitus on houkutella yrityksiä osallistumaan kulttuurialan hankkeisiin, lisätä hankkeiden mo-nialaisuutta esimerkiksi ottamalla av-alat mukaan sekä edistää vuoro-vaikutusta alojen välillä.

Euroopan parlamentti hyväksyi Luova Eu-rooppa -ohjelman 19. marraskuuta. Ohjel-ma hyväksytään lopullisesti jäsenvaltioiden muodostamassa neuvostossa joulukuus-sa ja se tulee voimaan tammikuussa 2014. Kulttuuri-alaohjelman kaikki ensimmäiset haut avataan todennäköisesti ehdollisina joulukuussa ja ne päättyvät maaliskuun 2014 alussa. Tarkemmat hakukriteerit jul-kaistaan hakujen avaamisen yhteydessä.

Lisätietoja: www.cimo.fi

CIMOn mukaan suomalaisten hakijoiden kannattaa olla valmiina heti ensimmäisten hakujen avautuessa. Tällöin läpimenon mahdollisuus voi olla suurempi kuin myöhemmillä hakukierroksilla.Sorin sirkus on mukana sirkustaidetta ja uusia katukulttuurin muotoja yhdistävässä Hip Cirq Europ’ -hankkeessa. Kuva: Mia Bergius

Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen laitos oli mukana Norjan vetämässä Pan-Barentz –hankkeessa, jossa Barentsin alueen identiteettiä ja raja-alueyhteistyötä tutkittiin taiteen keinoin. Hankkeessa oli mukana 12 kaupunkia. Kuva: Pikene på Broen

6 T A K U

KULTTUURINuudetHAASTEET XIV Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi Novgorodissa 22.–26.9.2013

J u h a i s o - A h o

Foorumin partnerineuvottelut ja seminaarit oli järjestetty Novgorodin Kremlin muurien suojiin. Kuva: Juha Iso-Aho

Suomalais-venäläiset kulttuurifoorumit ovat rakentaneet yhteistyötä maiden kulttuuri-toimijoiden välille koko meneillään olevan vuosituhannen. Novgorodissa syyskuussa järjestetyn neljännentoista foorumin ”Luo-van alan koulutuksen yhteistyön uudet suunnat” – teemaseminaarissa puheenjoh-tajana toiminut Sibelius-Akatemian kehittä-mispäällikkö Osmo Palonen kuvasi yhteis-työhankkeiden määrää ”hengästyttäväksi”.

6 T A K U

T A K U 7

Novgorodin fooru-min ”Kulttuurin uudet haasteet ” -pääteeman puitteissa järjestet-tyjen lukuisien se-

minaarien taustalla tapahtuikin se olennaisin osa foorumitoimintaa. Tapahtuman noin 350 osanottajaa olivat jättäneet järjestäjille ennä-tykselliset 375 partneriehdotusta. Foorumin aikana potentiaaliset yh-teistyökumppanit tapasivat toisiaan sekä aikataulutetuissa tapaamisissa että niiden ulkopuolella. Jo käynnis-sä olevaa toimintaa edistettiin ja uu-sien ideoiden kantavuudesta käytiin keskusteluja. Novgorod on tällaiselle tapaami-selle oivallinen kohtauspaikka jo siksi, että idän ja lännen kulttuurien ja kaupanteon solmukohtana sillä on yli tuhatvuotinen historia. Aluetta ovat aikanaan asuttaneet suomalais-ugrilaiset heimot ja Skandinaviasta jokia pitkin tulleet varjagit ovat he-kin jättäneet pysyvän jäljen alueelle. Jopa varjagien eli viikinkien vanha nimitys ”rusit” jäi eräiden tulkinto-jen mukaan käyttöön alueen itäslaa-vilaisten kansojen alkaessa kutsua tällä nimityksellä itseään. Nimi siir-tyi lopulta valtion nimeksi muodossa ”Rossija”, jonka me tunnemme ny-kyisin Venäjänä.

Pietarin kaupunki vahvasti mukana

Irina Kizilova on Pietarin kaupun-gin kulttuuriohjelmien instituutin (ICP) varajohtaja. Hän on osallis-tunut kulttuurifoorumeihin jo kak-sitoista kertaa. Miljoonakaupungin kulttuurielämän tiedotuksesta, ai-kuiskoulutuksesta ja tutkimuksesta sekä kansainvälisestä toiminnasta vastaava organisaatio pitää fooru-meita tärkeänä sekä omasta että val-tioiden välisen kulttuuriyhteistyön näkökulmasta. - ICP haluaa foorumeissa syventää ammatillisia yhteyksiä suomalaisiin kollegoihin sekä ylläpitää projektei-hin liittyviä partnerisuhteita. Samal-la hoidetaan myös Luoteis-Venäjän sisäisiä kulttuurialan verkostoja, joi-hin kuuluu viranomaisia, koulutus- tutkimus ja kulttuurilaitoksia sekä matkailuorganisaatioita. Suomalais-venäläisen kulttuu-riyhteistyön kannalta foorumin merkitys on Irina Kizilovan mu-kaan siinä, että se tarjoaa pysyvän yhteistyöalustan projekteille ja luo olosuhteet, joissa yhdessä tekemis-tä voi opetella. - Molempien maiden ministeriöi-den tasavertainen tuki foorumitoi-

minnalle luo edellytyksiä myös ta-savertaiselle yhteistyölle yksittäisien toimijoiden välisissä projekteissa. ICP on foorumitoiminnassa mu-kana paitsi osanottajana myös koor-dinoimassa tapahtumaa ja tiedot-tamassa siitä omien verkostojensa kautta. Foorumitoiminta onkin osa organisaation kehittämisstrategiaa ja sille nähdään tarvetta myös pitkälle tulevaisuuteen. - Foorumit mahdollistavat uusi-en ja kiinnostavien yhteistyökump-paneiden löytämisen sekä projekti-ideoiden testaamisen. Seminaarien sisältöihin voi myös vaikuttaa etu-käteen, jolloin saa tarvittavaa en-sikäden tietoa meneillään olevista luovan alan sekä kulttuurituotan-non, -matkailun ja -politiikan kehi-tyssuunnista. Kehittämisen varaakin foorumi-toiminnassa Irina Kizilovan mieles-tä on. Yhteisen agendan tai strate-gian laatiminen projektitoimijoille auttaisi hänen mielestään kulttuu-rialan haasteiden kohtaamisessa ja voittamisessa. - Projekteja voisi silloin suunnata etukäteen yhteisesti hyväksyttyjen, priorisoitujen ja julkistettujen tavoit-teiden saavuttamiseksi. Tämä tietysti nostaisi esiin kysymyksen erityisestä EU-Venäjä – ohjelmista rahoitetusta foorumirahastosta, josta näitä priori-soituja kulttuurihankkeita rahoitet-taisiin. Tämä voisi olla mahdollista, koska esimerkiksi kielten oppimi-seen liittyviin hankkeisiin tällainen rahasto on jo perustettu.

Tuhat ja yksi kokemusta yhteistyöstä

Sisko Ruponen on Suomi-Venä-jä seuran projektikoordinaattorina monin tavoin mukana kulttuurifoo-rumien organisoinnissa. Hän koros-taa foorumien merkitystä erityisesti keskisuurille toimijoille. Heillä ei ole välttämättä riittävää tunnettavuut-ta naapurimaassa ja resursseja etsiä itse kumppania, mutta heillä on riit-tävät resurssit osallistua foorumiin ja mahdollisuudet toteuttaa yhteistyötä. - Vuosien aikana foorumin kautta on löytynyt yhteistyökumppani noin 1000 hankkeelle. Näiden hankkeiden satona on syntynyt muun muassa lu-kuisia näyttelyitä, seminaareja, kon-sertteja, oppilaitosten yhteistyötä, kirja- ja aineistovaihtoa, tutkimusyh-teistyötä, leiri- ja kesäkouluja, teatte-riesityksiä ja matkailureittejä. Sisko Ruposen mukaan foorumi-toiminnan tarjoama mahdollisuus käydä ensimmäiset tunnusteluneu-vottelut vuosittaisessa foorumitapah-tumassa on koettu tärkeäksi. Eten-kin venäläiset osallistujat kokevat, että foorumitoiminta on helpottanut byrokratiaa, joka liittyy ulkomaisen kumppanin kanssa tehtävään yh-teistyöhön. Suomalaiset taas tunte-vat usein saavansa foorumista tur-vallisuutta. Ruponen muistuttaa, että vuosien varrella kulttuurifoorumista on myös tullut yksi keskeisimmistä yhteistyö-kentistä Suomen opetus- ja kulttuu-riministeriölle ja Venäjän kulttuuri-

Pietarin kaupungin kulttuuriohjelmien instituutin varajohtaja Irina Kizilova (vas.) ja Norden Assosiaation johtaja Darja Ahutina Novgorodin foorumissa. Kuva: Ekaterina Kondrashova

8 T A K U

Käynnistyi vuonna 2000 Helsingissä. Foorumit vuorovuosina Venäjällä ja Suo-messa. Viidestoista foorumi järjestetään Oulussa 29.9.-1.10.2014, teemana ”Elin-voimaa pohjoisesta kulttuurista”. Vuosittain 300 – 400 osanottajaa: jul-kishallinnon organisaatioita, järjestöjä, op-pilaitoksia ja yksittäisiä kulttuuritoimijoita sekä luovan alan yrityksiä. Mukana koko Suomi sekä Venäjältä Moskova, Moskovan alue ja 12 Luoteis-Venäjän aluetta - Karjalan ja Komin ta-savallat, Pietarin kaupunki, Leningradin, Murmanskin, Tverin, Pihkovan, Novgo-rodin, Vologdan, Arkangelin ja Kalinin-gradin alueet sekä Nenetsian autonomi-nen piirikunta. Vuodesta 2007 mukaan vuodeksi kerrallaan muutama uusi alue Venäjältä, etusijalla alueet, joilta tulee hanke-esityksiä.

ministeriölle. Foorumitoiminta on onneksi muuttunut vähemmän hen-kilösidonnaiseksi molempien mai-den ministeriöissä, jolloin henkilö-vaihdokset eivät niin paljoa vaikeuta yhteistyötä. - Foorumityön kautta ministeriöt saavat ruohonjuuritasolta palautet-ta yhteistyön esteistä ja hidasteista. Yksi esteistä on ollut sopivan ra-hoituskanavan puuttuminen pieniin maiden välisiin kulttuuriyhteistyö-hankkeisiin. Tätä ongelmaa minis-teriöt ovat ratkoneet luomalla start-tirahainstrumentin, josta foorumissa neuvotelleet partnerit voivat anoa ra-hoitusta alkavalle projektilleen. Kaiken kaikkiaan ministeriöt ovat entistä sitoutuneempia yhteistyöhön ja ovat valmiimpia rahoittamaan eri hankkeita. Myös alueiden sitoutunei-suus on parantunut. - Tosin suomalainen aluehallin-tojen myllerrys on osittain vienyt suomalaisilta osapuolilta mahdolli-suuksia tehokkaaseen yhteistyöhön venäläisten alueiden kanssa, mutta etenkin Venäjän puolella yhteistyö-halua on. Foorumin hanke-ehdotusten ja –vastausten määrät ovat kasvaneet jatkuvasti, mikä on syönyt resurs-seja partnereiden neuvonnasta sekä vaikeasti löytyvien kumppanien et-sinnästä. Tähän etsitään vastausta luomalla hankkeita varten tietokanta, mikä helpottaa kumppanin etsijöitä,

sillä ehdotusten selaamisesta tulee helpompaa. - Myös neuvottelujen määrä foo-rumeissa on kasvanut, mutta onnek-si myös osallistujien kielitaito on parantunut ja monet selviävät jo il-man tulkkeja. Osallistujamäärän kasvun ohel-la huomattavimpia muutoksia foo-rumitoiminnassa on Ruposen mu-kaan ollut uusia alojen, kuten luova talouden yrittäjyyden mukaan tulo. Yhteistyöehdotuksissa hyödynne-tään lisäksi yhä enemmän verkkoa ja muita ATK-sovelluksia. Novgorodin foorumissa kiinnitti

huomiota, että sekä avajais- että pää-tösistunnossa Suomen valtiovallan edustajien puheenvuoroissa nostet-tiin esiin suomalais-ugrilaisten kult-tuurien asema Venäjällä. Sisko Ru-ponen vahvistaa havainnon: - Suomalais-ugrilaiseen yhteis-työhön liittyviä hankkeita tuodaan entistä enemmän foorumin piiriin. Venäläisten valmiudet ja resurssit yhteistyöhön ovat selvästi kasvaneet, mikä on helpottanut hankkeiden to-teutumista.

Juha Iso-Aho on TKI-koordinaatto-ri Humanistisessa ammattikorkea-koulussa.

Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumitoiminta Partneritoiminnan avulla autetaan yh-teistyöstä kiinnostuneita suomalaisia ja venäläisiä kulttuurikentän toimijoita löy-tämään toisensa ja käynnistämään yh-teistyöhankkeita. Partneriparien keskuste-luissa puntaroidaan ideoita ja kehitellään yhteistyötä tulkkien välityksellä. Seuraavan vuoden partnerihakuun suomalaiset pääsevät tekemään hanke-ehdotuksia 20.11.2013 alkaen ja hanke-ehdotusten tulee olla perillä 1.2.2014 mennessä. Tapaamisissa pyritään myös kehittä-mään uusia yhteistyömuotoja alueellis-ten ja paikallisten kulttuurihallintojen sekä Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön ja Venäjän federaation kulttuuriministe-riön välille. Yhteisistuntoja ja teemaseminaareja, tietoa kulttuurihankkeiden rahoitusmah-

dollisuuksista sekä mahdollisuus tutustua paikallisiin kulttuurikohteisiin. Käytännön partnerityöstä ja foorumi-järjestelyistä vastaa Suomi-Venäjä-Seura yhdessä Novgorodin alueen kulttuurihal-linnon ja kulloisenkin foorumi-isäntäpaik-kakunnan tai -alueen kanssa. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa ja rahoittaa kulttuurifoorumitoimin-taa Suomessa. Venäjällä vastaava toimija on Kulttuuriministeriö.

Lähde: Suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin verkkosivut: http://www.kultforum.org/index.html

Novgorodin alueen kulttuurihallinto ja Kulttuurifoorumit tarjoavat kiinnostavan yhteistyöalustan myös oppilaitoksille. Kuvassa (vas.) TKI-päällikkö Mikko Ka-rinen, KV-koordinaattori Timo Sorvoja, TKI-päällikkö Timo Parkkola sekä TKI-koordinaattori Juha Iso-Aho Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Kuva Cultu-ral Development Center "Reshenie".

T A K U 9

Kansantasavallan kaduillaK u v a t j a t e k s t i : R a i s a N i e m i

Tanssia

Varhaisina aamuina Pekingin

puistoissa voi kokea jotain hy-

vin rauhoittavaa ja ikiaikaista.

Perinteiseen tyyliin koristelluis-

ta kaiuttimista soi kiinalainen

jousimusiikki. Puiden varjoissa

mestari oppilaineen sekä yksit-

täiset taitajat harjoittavat pe-

rinteistä taistelulajia, tai chitä.

Liikkeet ovat kuin hidastettua

tanssia – hallittuja ja sulavia.

Muutaman askeleen päässä siirry-tään tunnelmasta toiseen. Satakun-ta laulajaa on saapunut nauttimaan yhteislaulusta. Paikalla on esilaulaja ja bändi, ja tarvitsijoille myös nuotit ja sanat. Suurin osa tuntuu kuitenkin osaavan kappaleet ulkoa. Laulu ka-jahtaa reippaana ja ylpeänä.

Toisaalla soi länsimaiselle turistille tutumpaa musiikkia. Valssia ja tan-goa vedetään keskittyneesti. Rivi-tanssi houkuttaa mukaan kymme-nittäin osallistujia.

Eikä yhteislaulu ja tanssi rajoitu vain puistoihin. Shanghai No 1. Depart-ment Storen edessä balettimestari pitää tuntia oppilailleen. Kaupungin vilkkaimmalla ostoskadulla, Nan-

king Roadilla eteneminen on illan-suussa hidasta lukuisten tanssi- ja lauluryhmien tukkiessa kävelykatua. Suurin osa osallistujista hallitsee as-keleet mallikkaasti, mutta mukana on myös oppilaita. Eikä turistinkaan liittymistä riviin katsota pahalla.

Länsimaissa kaduilla tanssivat nuo-ret, mutta Kiinassa puistot ja kadut ovat vallanneet keski-ikäiset tai sitä-kin vanhemmat. Mutta nämä tanssi-jat eivät esiinny. He tuntuvat tanssi-van itselleen, sulkevan ympäröivän maailman ja katselijat pois. Liikkeet suoritetaan keskittyneesti ja tarkasti. Ilmeettömyyden takaa voi kuitenkin vaistota liikkumisen ja yhdessä te-kemisen riemun. Kansantasavallan kansa nauttii yhteisöllisyydestä.

T A K U 9

10 T A K U

Kirkcaldyn kunnantalon salissa on ripustettu värivalot kattoon. Yleisö ohjataan istumaan vihreille tuoleille, joita on sijoiteltu punaisten tuolien sekaan ympäri salia, pyöreiden pöy-tien ääreen. Lavalla soittimet odotta-vat orkesteria, keskelle salia on jätetty tanssitila. On alkamassa Dancing Days – yhteisöllinen tanssillinen muistelu-matka 1940- ja -50 -luvuille.

Esitys on osa skotlantilais-ta Luminate-festivaalia. Luminate on ikääntyvälle väestölle suunnattu tapah-

tumakokonaisuus, jossa vuosittain lokakuun ajan eri puolilla Skotlantia järjestetään sadoittain erilaisia kult-tuuritapahtumia ja työpajoja. Tänä vuonna tapahtumia oli yhteensä lähes 350 runoilloista keramiikka-kursseihin, tanssiesityksistä valo-maalauksiin.

Anne Gallacher löytää monia syi-tä vanhenevan väestön jäämiseen kulttuuripalveluiden ulkopuolelle: eläkkeelle siirryttäessä taloudellinen tilanne heikkenee, on muutettu ken-ties harvaan asutetulle alueelle, jossa liikenneyhteydet ovat huonot ja oma ajokyky on heikentynyt. Eron tullen tai puolison kuollessa ennen yhdessä koetut kulttuuriharrastukset jäävät.

Luminate pyrkii ylittämään näitä es-teitä monin tavoin. Suurin osa tapah-tumista on ilmaisia, tapahtumia on viety sinne missä kohderyhmäkin on, pieniin kyliin, kulttuurikeskuksiin ja vanhusten palvelutaloihin. Ohjelmis-ton pääosassa ovat vanhukset; heidän taiteensa ja taitonsa esittely. Festi-vaalilla vanhempi väestö on paitsi kokija ja näkijä, myös tekijä.

Kutojanaisten tarinat näyttämöllä

Osa tapahtumista on hyvin paikallisia, kuten juuri Dancing Days, jos-

Festivaalin avulla syrjäytymistä vastaan

Miksi ikääntyvä väestö tarvitsee oman festivaalinsa? Kulttuuritoi-mintaa laajasti tukeva yksityinen säätiö The Baring Foundation sekä kansallinen taidetta ja luovia aloja tukeva järjestö Creative Scotland huolestuivat ikääntyvän väestön syrjäytymisestä kulttuuripalveluis-ta. Yhdessä he päättivät rahoittaa festivaalia, joka olisi suunnattu eri-tyisesti ikääntyvälle väestölle, ja jos-sa ikääntyvien oma luovuus nostet-taisiin esiin. Festivaalin käytännön asioita pyörittämään pestattiin Age Scotland, hyväntekeväisyysjärjestö, jolla on asiantuntemusta ikääntyväs-tä väestöstä. Festivaalin johtajaksi valitulla Anne Gallacherilla on taas kokemusta kulttuuritapahtumien jär-jestämisestä. Festivaalin rakentee-seen ja toimintaideaan haettiin innoi-tusta naapurisaarelta Irlannista, jossa vastaava festivaali – Bealtaine - on järjestetty jo vuodesta 1995 lähtien.

Luminate -festivaali esittelee ikääntyvän väestön luovuutta

Everybody Dance Now

R a i s a N i e m iCarat Gold -esitys, jossa näyttämölle pääsivät yli 60-vuotiaat Dance Base -tanssikoulun oppilaat. Kuva Eoin Carey

T A K U 11

sa tanssillisen esityksen kehystari-naan on kerätty alueen asukkaiden omia muistoja ja tarinoita Kirkcal-dyn kylällä vuosikymmenten aika-na järjestetyistä tanssi-illoista. Myös tanssijat ovat paikallisia. Hawickissa oli puolestaan mahdollista osallis-tua lukudraamailtaan, joka myöskin ammentaa paikallishistoriasta. Näy-telmäkirjailijan uransa 70-vuotiaana aloittaneen Sylvia Lown uusin näy-telmä Threads perustuu kylän kuto-moiden naisten tarinoihin.

Toki kaikki esitykset eivät perus-tu paikallisuuteen ja ole paikallisin voimin toteutettuja. Ammattilainen nukketeatteri Puppet State Theatre Company kiersi vuoden 2013 festi-vaalin ajan vanhainkodeissa esittä-mässä maailmalla palkittua esitystä The Man Who Planted Trees, joka perustuu ranskalaisen kirjailijan Jean Gionon tarinaan. Englantilaisen elo-kuvan grand ladyn Maggie Smithin ja Judi Denchin tähdittämä eloku-va The Best Exotic Marigold Ho-tel taas esitettiin erikoisnäytöksenä parilla kymmenellä paikkakunnalla Shetlannin saarilta Englannin rajal-le Dumfriesiin.

Festivaali myös Suomeen?

Luminate-festivaali järjestettiin vii-me vuonna ensimmäistä kertaa ja se tavoitti noin 25 000 ihmistä. Täl-tä vuodelta festivaalijohtaja Anne Gallacher odottaa samansuuntai-sia lukuja. Mutta laajenemiseenkin on mahdollisuus. Yhteistyötä on jo tehty Irlannin Bealtaine-festivaalin kanssa ja Gallacher näkee kansain-välisen yhteistyön jatkossa entis-täkin tärkeämpänä. Keskusteluja he ovat käyneet mm. walesilaisen

Gwanwyn -festivaalin kanssa. Suo-menkin kanssa yhteistyö kiinnostai-si. Suomalaisen yhteistyöverkoston suunnitelmissa onkin luoda myös meille maantieteellisesti ja kulttuuri-sesti monipuolinen, ikäihmisten luo-vuutta juhlistava festivaali yhdessä laajan verkoston kanssa.

The Burrell Collection -museo järjesti "jätkille" kivityöpajan - Burrell

for Blokes - Glasgowssa.Kuva Eoin Carey

Spraymaalit tulivat tutuksi Livingstonin sukupolvet ylittävässä Old Skool - graffitiprojektissa. Kuva Eoin Carey

T A K U 11

12 T A K U

Datarius Baldassarre Turini valitti vuonna 1514 kirjoitta-massaan kirjeessä Rooman tu-kahduttavaa kuumuutta. Viime kuussa forssalaisten opetta-jien ja heidän seuralaistensa matkalla samassa kaupungis-sa tuskin kukaan valitti, kun aurinko paistoi Gianicolon kukkulalle ja lämpömittari näytti +25 astetta.

Renessanssipalatsi ja Suomi, moderni taide ja ikäihmiset

m e r j a i s o t a l o

Huvila kukkulalla

Turinin ratkaisu helteeseen oli huvi-lan rakentaminen Gianicolon kuk-kulalle, joka oli puutarhojen ja vii-niköynnösten peittämä. Nyt hänen rakennuttamansa villa on yksi Roo-man parhaiten säilyneistä renes-sanssihuviloista ja kertoo osaltaan Medici-suvun paavien ”kultaisesta aikakaudesta”.

Villan arkkitehtina oli Raffaellon oppilas Giulio Romano, jonka ta-voitteena oli saada opettajansa hen-gessä aikaan antiikin tyylinen koko-

naistaideteos. Kaikkien tilojen tuli olla yhteydessä toisiinsa siten, että syntyi arkkitehtuurin, kuvanveiston ja maalaustaiteen kokonaisuus. Ro-manon toive ja suunnitelma toteutui lopullisesti vuonna 1531 ja se tekee vaikutuksen kävijään edelleen lähes viisisataa vuotta myöhemmin.

Huvila tunnetaan nimellä Villa Lan-te. Se siirtyi Lante-suvun haltuun 1551 ja pysyi suvussa kesäpalatsina 1800-luvun alkuun. Ostaja, Napole-onin sisaren mies, myi sen puoles-taan 1837 ranskalaiselle Madeleine Barat´lle, Jeesuksen Pyhän Sydämen nunnajärjestön perustajalle. Eräitä sivuhuoneiden freskoja maalattiin tuolloin piiloon, koska hän piti niitä sopimattomina nuorille noviiseille, joiden asuntola villasta tuli.

Myöhemmin kun luostari ei enää tarvinnut huvilapalatsin tiloja, sitä vuokrattiin ulkopuolisille. Siitä tu-likin 1800-luvun lopulla kulttuuri-salonki, jota pitivät saksalainen ar-keologi ja taidekauppias Wolfgang Helbig sekä hänen venäläinen ruh-tinatar-vaimonsa, joka oli myös pia-nisti ja harrasti hyväntekeväisyyttä. Heidän poikansa kenraali Helbig osti talon luostarilta 1900-luvun alussa.

12 T A K U

Amanuenssi Linda Jokela esittelee Villa Lantea Forssan yhteislyseon opettaja-ryhmälle lokakuussa 2013. Kuva: Mer-ja Isotalo

Suomen Rooman instituutin Villan Lanten portti. Kuva: Merja Isotalo

T A K U 13

Suomi astuu huvilaan

Kenraali Helbig vuokrasi toisen maailmansodan jälkeen Villa Lanten ylimmät kerrokset Suomen Vatikaa-nin suurlähetystön asiainhoitaja Gö-ran Steniukselle. Suomalaiset saivat niin sanotusti jalkansa oven rakoon. Vuokraisäntä olikin valmis myy-mään palatsimaisen huvilan edulli-sesti suomalaisille ja Suomen valtio teki kaupat vuonna 1950 Amos An-dersonin perustaman säätiön, Insti-tutum Romanum Finlandiae, varoin.

Suomen valtio omisti nyt ainutlaa-tuisen rakennuksen upealla paikal-la Roomassa. Jo ennen sotaa Amos Andersonin johdolla perustettu sää-tiö oli etsinyt sijoituspaikkaa huma-nistiselle tutkimus- ja opetuslaitok-selle. Nyt sille löytyi paikka, joka tosin vaati perusteellista korjausta ja instituutti avattiin vuonna 1954.

Suomen Rooman-instituutti

Villa Lantessa toimii Suomen ensim-mäinen ulkomailla sijaitseva insti-tuutti ja se oli myös ainoa vuoteen 1984, jolloin Ateenaan perustettiin toinen tieteellinen instituutti. Toi-mintaa ylläpitää säätiö ja tilat omis-taa valtio. Tukena on myös Villan Lanten Ystävät ry, joka mm. myön-tää stipendejä opiskelijoille ja nuo-rille tutkijoille.

Säätiön säännöissä todetaan, että instituutin tehtävä on ”saattaa kult-tuurielämämme kosketukseen an-tiikin kulttuurin kanssa, edistää hu-manistista tutkimusta sekä taidetta ja avustaa stipendiaatteja ja muita tutkijoita opintojensa suunnittelemi-sessa ja järjestämisessä”. Antiikin tutkimuksen lisäksi kiinnostusta on myös keskiajan tutkimukseen var-sinkin nyt, kun instituutin johtajana on Tuomas Heikkilä, jonka johtaja-kauden tutkimushanke keskittyy ai-kaan ja sen jäsentämiseen antiikista keskiajalle.

Villa Lantessa työskentelee pääosin yksittäisiä tutkijoita ja taiteilijoita, mutta instituutti järjestää vuosittain myös kolme omaa kurssia: tieteelli-nen kurssi omia tutkimushankkeita varten, antiikintutkimuksen johdan-tokurssi sekä opettajakurssi histori-an, latinan, uskonnon tai kuvaama-taidon opettajille. Tieteen ja taiteen opiskelun ja tekemisen lisäksi tarjol-la on myös korkeatasoisia kulttuuri-tilaisuuksia.

Suurin osa kursseista on ulkopuo-listen, pääasiassa yliopistojen, jär-jestämiä kursseja. Itsekin aikoinaan pääsin kuukaudeksi Turun yliopis-ton kulttuurihistorian laudaturryh-män jäsenenä nauttimaan vaikutta-vasta työskentely-ympäristöstä ja opetuksesta professorimme Veikko Litzenin johdolla. Oma artikkelini ryhmän julkaisuun ei tosin käsitel-lyt antiikkia, vaan Martti Lutherin matkaa Roomaan. Luther ei kaikesta päätellen ollut ollenkaan niin ihastu-nut ikuiseen kaupunkiin kuin minä.

Vierailu huvilalla

Huolellisesti korjattu ja konservoitu instituutti on avoinna myös yleisöl-le arkisin klo 9-12. Jos on liikkeellä suuremman ryhmän kanssa tai muu-hun aikaan, voi ottaa yhteyttä toi-mistoon ja instituuttiin sopiakseen vierailuajasta.

Vierailu kannattaa. Rakennus kaik-kine taideteoksineen ja puutarhoi-neen on näkemisen arvoinen rauhal-linen keidas, josta voi ihailla laajasti avautuvaa maisemaa Roomaan. Forssalaisryhmälle Villan Lanten historiasta ja nykypäivästä kertoi amanuenssi Linda Jokela, hänen esi-tystään täydensi lisäksi matkanjoh-tajamme, Forssan yhteislyseon apu-laisrehtori, historian lehtori Heikki Jokinen, joka itse oli ollut opettajien kurssilla edellisenä kesänä.

Instituutin intendentti Simo Örmä ei ollut paikalla. Olisi kyllä ollut muka-va tavata Simo, joka kuuluu meihin Turun yliopiston ensimmäisiin kult-tuurihistorian pääaineopiskelijoihin ja myös tuohon ensimmäiseen kult-tuurihistorian laudaturryhmään Vil-la Lantessa.

Taidekasvatusta kaikille

Galleria Nazionale d´Arte Moderna perustettiin vuonna 1883. Moderni taide tarkoittaa siis tässä tapaukses-sa 1800-luvun ja 1900-luvun tai-detta, neoklassismista naturalismiin 1800-luvulla, symbolismista avant-gardeen 1880-luvulta 1920-luvulle ja kolmas kausi on nimetty paluuksi järjestykseen ulottuen 1990-luvul-le. Museossa on myös huone, jon-ka nimi on ”Anteeksi, mutta onko tämä taidetta?”

Tutustuimme kukin omaan tahtiin-sa laajan museon eri kokonaisuuk-siin, mutta meillä oli myös sovittu

T A K U 13

Villa Lanten salonessa esittelyä kuun-televat matkanjohtaja, historian opetta-ja Heikki Jokinen, kuvataiteen opettaja Marjo Ruskela ja Forssan museonjoh-taja Kati Kivimäki. Kuva: Merja Isotalo

Galleria nazionale d´arte modernan kahvilassa Susanne Meurer kertoi mu-seon taidekasvatustoiminnasta. Kuva: Merja Isotalo

14 T A K U

kohtaaminen. Museon toinen taidekasvatuksesta vastaava, Susanne Meurer, kertoi ryhmällemme omasta vastuualueestaan, joka ulottuu kouluista Alzheimer-koteihin, lapsista vanhuksiin.

Koulujen kanssa toteutetaan opastettuja kierrok-sia ja erilaisia kilpailuja kaikilla tasoilla. Lapsille järjestettäville työpajoille on oma tilansa. Myös perheille on aktiviteetteja esimerkiksi sunnuntai-aamuisin aina yhden taideteoksen äärellä kym-menen kertaa ja sitten taas muuta. Aikuisille tar-jotaan lyhyitä seminaareja liittyen ajankohtaisiin näyttelyihin perusnäyttelyiden lisäksi.

Alzheimer-kotien vierailut aloitettiin New Yorkin Moman kanssa kahden päivän työpajalla. Asuk-kaista toimintaan osallistuvat varhaisvaiheessa olevat, 4-6 kerrallaan ja mukana on aina myös henkilökuntaa varmuuden vuoksi.

Ryhmät tulevat 3-4 kertaa, Susanne ja hänen työparinsa valitsevat näkökulman, värin, mai-seman tms. Ryhmäläiset istuvat kuvan edessä ja sitä katsotaan yhdessä. Onko kuvassa päivä vai yö, talvi vai kesä, kuvaako se menneisyyttä vai nykyisyyttä?

Susanne kertoi, että he saavat ryhmän jäseniä pu-humaan usein, mutta ei aina. Alzheimer-potilailla voi olla myös perheenjäseniä mukana. Toiminta tuo hoivakodin tai sairaalan asukkaille ikään kuin lomaa arjestaan. He pääsevät mukavaan ympä-ristöön, joka antaa heille muuta puhuttavaa. Se tekee hyvää myös omaishoitajille.

Mielenterveyspotilaiden kanssa on opittu toimi-maan tekemällä ja myös Moman neuvoilla valit-semaan millaisia taulujen pitää olla, että potilaat pystyvät keskittymään. Ryhmässä on 4-5 henki-löä pohtimassa, mitä kuvassa on, miltä se tuntuu ja he puhuvat, puhuvat, puhuvat.

Modernin taiteen museolla on opettajille verkko-sivuillaan materiaalia mm. tekniikoista, historias-ta ja yhteiskunnasta. Susannen mukaan sivut ei-vät ole kovin hyvin organisoidut, mutta he ovat kehittämässä niitä ja tekemässä lisää.

Mukana olevat tuntevat myös toiminnan lääketie-teelliset yhteydet. Lisäksi toiminnan vaikutuksia selvitetään ja arvioidaan kyselyjen avulla. Ope-tusministeriöllä on myös hanke, jossa koulu tekee sopimuksen ja hanke käynnistyy. Ulkopuoliset opettajat työskentelevät koululla 4-6 viikkoa ja koulu maksaa hankkeesta 600-1000 euroa.

Kiinnostus on suuri myös kansainväliseen yhteis-työhön, jota meillä Suomessakin monella taholla tehdään, mutta lisää kaivataan. Ehkä pääsemme vielä toisellekin tutustumismatkalle Roomaan.

Modernin taiteen museon aulan täyttää Alfredo Pirrin valtava taideteos Passi. Yksityiskohta. Kuva: Merja Isotalo.

T A K U 15

Selkeäsanaisuus ja asialli-suus on nostettu suomalai-sessa kielikeskustelussa ja-lustalle. Silloin kun sanotaan jotain, sen pitää olla loogista, tehokasta ja yksiselitteistä. Sa-noohan sen jo sananlaskukin: mies se tulee räkänokastakin, muttei tyhjännaurajasta.

Taidepuhe ja Himanen

Kuva: Saša Tkalčan

L a r i K o t i l a i n e n

Lari Kotilainen on suomen kielen opettaja ja tutkija. Larin blogi Suomensuojelija löytyy osoitteesta www.suomensuojelija.fi

SUOMEA RAKKAUDELLA

Moni taho on saanut ihan aiheesta keppiä selkeäsa-naisuuden unohtamisesta. Esimerkiksi viranomaiset

Kelaa ja ministeriöitä myöten ovat olleet kurmootettavina. Onhan vi-ranomaisen viestittävä niin, että kan-salainen ymmärtää. Toisaalta moitteita on jaettu niil-lekin, joiden syyllisyys ei ole aivan itsestään selvää. Otan kaksi paljon kritiikkiä saanutta esimerkkiä. Onko taidepuhetta ja Himasen työryhmän kieltä haukuttu aiheesta vai aiheetta? Pitääkö taiteesta ja hyvästä elämästä puhua selkeällä, mutta kuivakiskoi-sella virastokielellä? Sekä taiteesta kirjoittavat että Hi-masen poppoo voivat varmasti kat-soa peiliin: selkeämminkin voisi viestiä. Toisaalta on löydettävissä myös lieventäviä asianhaaroja. Ensinnäkin esiin nostetut vaikea-selkoisuuden esimerkit ovat usein ir-tosanoja ja irtolauseita. Taidepuheen ”todellisuussuhteet”, ”luonnollisuu-den ja keinotekoisuuden dialogit” ja ”tilakokemuksen ehdot” jäävät kyl-lä irrallisina epäselviksi, mutta niin jäisi moni muukin tekstipätkä, jos ne irrotettaisiin alkuperäisestä yh-teydestään. Sama pätee Himasen jengin teks-teihin. ”Muuntunut globaali infor-maatioaika” on vielä hahmotettavis-sa, mutta ”inhimillisen kehityksen toimijuus” ja ”kestävä inhimillisen potentiaalin toteutuminen” vaati-vat jo aika lailla selventävää tekstiä ympärilleen. Kaikki esimerkit ovat kuitenkin – melkoisella ponnistelul-la, myönnetään – ymmärrettävissä, jos ne lukee osana laajempaa tekstiä.

Moniselitteisyyden taustalla on myös se, että itse puheena oleva il-miö on moniselitteinen. Toki kaup-palistasta tai asumistuesta on hel-pompi puhua tarkoin termein kuin arvokkaasta elämästä tai taideteok-sen ja todellisuuden välisestä suh-teesta. Ehkä keskeisintä on kuitenkin miettiä tekstien tavoitteita. Kieltä ei nimittäin käytetä vain tiedon välittä-miseen. Jotkin tekstit on tarkoitettu herättämään tunteita, toiset vaikut-tamaan ja kolmannet ehkä synnyttä-mään esteettisiä elämyksiä. Tekstien onnistuneisuutta pitäisi aina arvioida suhteessa niiden tavoitteisiin. Kun puhutaan taiteesta tai tulki-taan taidetta sanoiksi – siis kirjoi-tetaan kritiikkiä, näyttelyesittelyä, tiedotetta ja niin edelleen – tavoit-teena ei yleensä ole pelkästään infor-moiminen. Lisäksi voidaan pyrkiä vaikkapa avaamaan uusia näkökul-mia, olemaan koskettavia, herättä-mään kiinnostusta tai miksei jopa hämäämään lukijaa. Entä sitten Himasen raportin ta-voitteet? Ne riippuvat kovasti siitä, mitä me katsomme Himasen ryhmän tekstien edustavan. Jos ne ovat tie-dettä, tavoitteena tulisi olla selkeys ja terminologinen yksiselitteisyys. Jos ne taas ovat poliittisia visiopape-reita ja pamfletteja, hämäryys sopii hyvin kuvaan. Niitä voi sitten kukin tulkita omaan poliittiseen agendaan-sa sopiviksi.

16 T A K U

Welcome to match on many fronts when NordMatch orga-nises its third Nordic-Baltic encounter for arts managers, agents, artists and other pro-fessionals. It is an opportu-nity to meet people and get inspired by good practices in the Nordic and Baltic count-ries. This gathering also offers you the chance to refine and pitch your own project ide-as. NordMatch will be held in Tampere, Finland on 28-29

January 2014.

NOrDMATcH - ArT rEAcHINg OuT IN SOcIETY

NordMatch is a forum that facilitates cooperation both within the cultural field and across different sectors of society. Its leading idea is to reach out from the artistic field and show how creative economy can be put into practice. Such experiences will be shared through case presenta-tions. They show that reaching out is not without challenges. We often lack a common language to commu-nicate among different sectors, and

in many cases we also lack common criteria for what really matters, as is pointed out in the Culture Score Card presentation. We need new combinations such as expertise, ex-perience and passion for which Se-anse offers an arena where art and education meet. In the JūHū project design thinking is used as a tool to combine empathy, creativity, and rationality. And much more through the following presentations:

- Culture Score Card - How sure can you be about your project’s success?, Lennart von Haffner (DK)- Cross-sectoral Cooperation and Artist in Residence at Seanse, Marit Ulvund and Karstein Solli (NO)- JūHū - Designed to empower, Elīna Bušmane and Charles Bourrier (LV)- SMart Cooperation at Intercult, Ida Burén (SE)- Architecture Forming Society, Veronika Valk (EE)- Biophilia - Connecting Music and Science, Guðrún Bachmann (IS)- Social Circus - Good practices and study methods, Sofia-Charlotta Kakko (FI) - Vilnius Film Cluster, Kestas Drazdauskas (LT)

Kuvat & tekstit: NordMatch

Marit Ulvund, Karstein SolliSeanse

T A K U 17

with the participants and also lead the workshop on pitching. Pitching, again, is about sell-ing your project idea to financiers. You’ll learn how to sell your idea in a short presentation, a so-called pitch or elevator speech. And some of the participants will be able to put it into practice by pitching for a panel of experts representing Nordic funding agencies, business angels and project experts. Individual feedback is given to every pitched idea. Great news! The members of the panel will hand out 3 000 euros to the best pitch for project develop-ment. The Nordic Culture Fund has made this possible.

Advisory rings and pitching In addition to meeting and being in-spired by others, NordMatch is also about developing your own project idea and selling it. This will be done through advisory rings and a pitch-ing session. “How could I get money for the project? I needed more ideas. Could I somehow invent a system to get ten times more ideas than I am capable of inventing?” These ques-tions inspired Pata Degerman to de-velop the idea of the advisory ring when he was looking for means of financing an expedition to Antarcti-ca. Now he has 20 years of experi-ence of this method that he will share

Study visits and networks meetings

During NordMatch you can also visit interesting places in Tampere on our study visits and engage in network meetings on e.g theatre, culture for and with children and education within the arts. And then we’ll party. This will give you time to mingle, to get to know your fellow participants and thereby to broaden your network while enjoying food and music. NordMatch is held on 28-29 January 2014 at Puistotorni, Hä-meenpuisto 28, 33200 Tampere. NordMatch is arranged by Produfo-rum riks, a project with funding from the European Social Fund. Programme, speakers and registration: blogg.produforum.fi/nordmatch Facebook: nordmatchconference

Conference fee: 40 e / 20 e students

For more information please contact manager Anki Hellberg-Sågfors tel. + 358 (0)40 7252 495 or producer Riikka Wallin tel. + 358 (0)40 541 2295, info@produforum.fi

Lennart von HaffnerCulture Score Card

T A K U 17

NordMatch 2012

18 T A K U

TEKSTI & VALOKUVAT: SANNA POSTI SJÖMAN

Northern Exposu-re-tapahtuma jär-jestetään lofti-tyylisessä tilassa Manhattanin Bo-wery Avenuella.

Paikalla on – paitsi kolme uutta suo-malaista merkkiä – myös kolme ruot-salaista muotimerkkiä, muun muassa maailmalla huomiota jo herättänyt Ann-Sofie Back. – Täällä halutaan esitellä Suomes-ta nousevia tekijöitä. On tosi kivaa että meidät on valittu tähän, tämä-hän lisää näkyvyyttä selvästi, kertoo Saara Lepokorpi, Lepokorpi-mer-kin suunnittelija.

Tapahtumassa, jonka järjestää muo-timessut Capsule ja International Playground yhteistyössä Ruotsin ja Suomen New Yorkin pääkonsu-laattien kanssa, näytetään muoti-

uutta suomalaista muotia esillä NEW YORKISSA

New Yorkin Manhattanilla esiteltiin ”Northern exposure”-tapahtumassa uutta Pohjoismaista muotia. Suomea edustivat Siloa&Mook, Ensaemble ja Lepokorpi. Kävimme paikalla jututtamassa suunnittelijoita.

merkkien omat lyhytelokuvat joissa esitellään tulevan kevään mallisto. Jokainen muotimerkki on saanut myös oman esityspaikan tapahtu-massa, johon merkit ovat valinneen yhden asukokoelman näytteille. Kiinnostus on, kävijämäärään näh-den, hyvin suuri. Paikalla on reilusti vieraita, joiden seasta löytyy myös yhdysvaltalaisia muotiblogeja. Kuu-len Refinery 29-sivuston kirjoittajan kehuvan suomalaisten mallistoja. Samalla perähuoneessa astuu mal-likorokkeelle Siloa&Mook-merkin asustetta kantava malli. – Tämä on upea tapahtuma! Me ollaan täällä New Yorkissa siksi, että me toivotaan että me saadaan lisää myyntipaikkoja ja että me pysytyt-täis laajentamaan näkyvyyttä, kertoo Siloa&Mook-merkin suunnittelija Laura Juslin Pallasmaa.

Ensaemble-merkin edustaja, suun-nittelija Alisa Närvänen yhtyy ys-täviensä mielipiteeseen. – Me saadaan täällä kansainvälis-tä huomiota, mä en tiedä mitä se tuo meille, se jää yllätykseksi, mutta mä suhtaudun tähän hyvin positiivises-ti. Se, että meidät sijoitetaan näinkin tunnettujen ruotsalaisten merkkien, kuten Ann-Sofie Backin joukkoon, se on jo aika iso juttu pienemmäl-le merkille. Alisa Närvänen kertoo, että Suo-mimuotiin vaikuttaa tällä hetkellä uuen sukupolven esiintulo. – Nämä on sellaisia suunnittelijoi-ta jotka on noussut samaan aikaan. Me ollaan aloittelijamerkkejä ja tu-etaan toisiamme ja tunnelma on tosi positiivinen. Jokaisella näistä mer-keistä on oma tyyli, joten tavallaan jokaisella meistä on erilaiset asiak-kaat, mikä on tosi hyvä asia.

T A K U 19

BESt of kulttuuRiA NEW YoRkiStA!

KarkkipussiBrooklynin Park Slopessa sijaitsevassa vanhassa urheilusalissa änkeilee tuhansia New Yorkilaisia. Salin toisessa päädyssä välkkyy sadat kamerat. Tusina telkkaris-ta tuttua uutisankkuria puristaa mikrofo-niaan ja puhuu suorana telkkarikansal-le. Salin toisessa päädyssä on lava jonka korokkeeseen on kiinnitetty tekstilätkä ”Progress” (edistys), ja sen takana, New Yorkin uusi pormestari. Bill de Blasion rakettimaista nousua maailman-metropolin ykkösmieheksi voi kuvailla ”the Ame-rican Dream”-sanonnalla, johon kuuluu ajatus sii-tä, että kuka tahansa – taustastaan huolimatta – voi toteuttaa unelmansa. Vasemmistolaisaatteellinen Bill de Blasio nousi altavastaajasta gallupien kär-kinimeksi New Yorkin demokraattien esivaaleissa ja löi republikaanien vastaehdokkaan Joe Lhotan huimalla marginaalilla. New Yorkilla on täten ensimmäistä kertaa 20:neen vuoteen demokraattinen pormestari. De Blasio lupasi vaalikampanjan aikana laittaa kuriin kaupungin hurjat vuokratasot sekä parantaa lasten koulutusmahdollisuuksia. Hän lupasi myös kes-keyttää kritisoidun ”stop-and frisk”-kampanjan joka on kohdistunut pääosin kaupungin köyhien alueiden asukkaisiin. Löydän yleisön parista Tomro Fenin, joka on työskennellyt de Blasion vaalikampanjan parissa. Hänen äänensä tärisee onnesta: – New Yorkissa asuvien köyhien määrä on kas-vanut vuosi vuodelta ja me tarvitsemme pormesta-rin joka edustaa heitä sekä tavallisia työläisperhei-tä. Olen niin iloinen, että kaupunkimme asukkaat valitsivat hänet. Hän tulee näyttämään esimerkkiä koko maallemme, Fen toteaa.

NEW YORK SAI ROBIN HOODINSA!

T A K U 19

GiRlS PAlAA tElkkARiRuutuuN tAmmikuuSSA! Lena Dunhamin Girls-sarja kertoo neljästä parikymppisistä nai-sesta New Yorkissa. Sarjaa on kutsuttu uuden polven Sex and the Cityksi, joka on selluliittisäärien ja tyttöjen taloudellisten ongel-mien kera edeltäjäänsä paljon realistisempi. Kulttisarjan kol-mas tuotantokausi alkaa tammikuussa. Jos tahdot siirtyä sy-vemmälle Lena Dunhamin maailmaan, vinkkaan netti-sarjasta ”Delirious Downtown Divas”, jota voi katsoa netissä osoitteessa: www.delusionaldowntowndivas.com www.hbo.com/girls

DoNNA tARtt - kultAiNEN liNtu Donna Tarttia ei voi kutsua ny-kin tuotteliaammaksi kirjaili-jaksi. Hän on työstänyt kolmea romaaniaan yli kaksikymmen-tä pitkää vuotta. Mutta se joka odottaa jotain hyvää... Tart-tin kolmas romaani ”Kultai-nen lintu” (The Goldfinch) on mestariteos, joka on kaikkien Yhdysvaltalaisten kirjallisuus-myyntilistojen ehdoton ykkö-nen. Suomessa romaanin julkai-see keväällä 2014 WSOY. Jos et malta odottaa siihen saakka, hae lukulaitteellesi englantilai-nen versio Amazon-sivustolta. www.amazon.comRuotSAlAiS-NYkiläiStä

muSASäRmää NiNA PERSSoNiltA! The Cardigans ja A-Camp- yhty-eistä tuttu Nina Persson julkai-see tammikuussa ensimmäisen soololevynsä, nimeltä ”Animal Heart”. Levy julkaistaan kaksi-kymmentä vuotta the Cardigan-sin debyttilevyn julkaisemisesta. Albumin ensimmäinen sinkku ja video julkaistiin hiljattain ja sen voi kuunnella artistin fb-sivulta: www.facebook.com/ninapersso-nofficial

Bill de Blasion kirkas vaalivoitto kertoo siitä, että New Yorkilaiset kaipaavat muutosta. Myös suuri osa kulttuurikansasta iloitsee tänä vaaliyönä, de Blasio on suuri kulttuurin ystävä ja hänen edis-tys-suunnitelmissa on kulttuurille ihan oma osio.

SANNA POSTI SJÖMAN

Tomro Fen

T A K U 19

20 T A K U

Luovuus vasTaan byrokraTiaVirkamies - kyykyttäjä vai yhteistyökumppani?

MELgWEg AMSTErDAMISSA. TOrPEDO FAcTOrY OLD TOWN ALExANDrIASSA. WuK WIENISSä. KAAPELI-TEHDAS HELSINgISSä. MANILLA TuruSSA. VErKA-TEHDAS HäMEENLINNASSA. TAIDEruuKKI KOuVOLAN KuuSANKOSKELLA… LISTAA VOI JATKAA PITKääN.

Vanhoja kulttuurihistoriallisesti mer-kittäviä tiloja - osa suojeltuja. Teol-lisuusrakennuksia tai tuotantotiloja, jotka ovat jääneet tyhjilleen. Vaan eivätpä ole tyhjillään enää. Ne ovat täynnä elämää - tapahtumia, kon-sertteja, kulttuuria, tekemistä, taitei-ta - lentäviä hulluja ja kädet savessa työskenteleviä tulisieluisia tekijöitä.

Suomi kärvistelee edelleen suuressa rakennemuutoksessa. Palavasilmäi-set visionäärit tähyilevät näitä tyhjil-leen jääneitä tai jääviä tiloja ja halu-avat valjastaa ne kulttuurin ja taiteen palvelukseen.

Mutta miten ja millaisin toimin nämä tilat saadaan käyttöön? Luvassa on pykäläviidakko säädöksiä ja määrä-yksiä, lukematon määrä täytettäviä lomakkeita ja lupa-anomuksia. Kun mukana on enemmän kuin yksi taho, byrokratia moninkertaistuu.

Tässä tuoksinassa törmää tekijöihin, jotka pulppuavat ideoita ja uusia aja-tuksia. Tulevaisuus on täynnä pelk-kiä mahdollisuuksia - uhkia ja su-denkuoppia ei monastikaan nähdä - tai edes haluta nähdä. Asiat tehdään usein siinä järjestyksessä, missä ne tulevat mieleen. Virkamies on mör-kö, joka torpedoi nämä ideat.

Syntyy asetelma, joka herättää syviä tunteita ja nostattaa kivitalon korkui-sia aaltoja.

20 T A K U

T e k s t i j a k u v a t : U l l a h o i k k a l a

Kaupungeilla ja yksityisillä omistajilla on aina tiloja, raken-nuksia ja joutomaa-alueita tyh-jillään. Taloudelliset syklit liikut-tavat toimistotilojen massaa, osa tiloista on käytössä vain pienen osa vuorokaudesta ja rakenne-muutos teollisuudessa tekee yhä useammasta tehtaasta ainakin joksikin aikaa kaupunkitilallisen kesannon. Taiteilijat ja kulttuu-ri toimivat usein uusiokäytön keihäänkärkenä. Lue lisää Outi raatikaisen ja muiden tekijöiden näkemyksiä aiheesta Kartalla – road trip suomalaisiin luoviin keskuksiin julkaisusta (2012). Kuvat: julkaisusta

Tutustu myös Luova tila –hankkeen (Turun Seudun Kehittämiskeskus)

julkaisuun Kartalla – road trip suomalaisiin luoviin keskuksiin julkaisu

(ISBN 978-952-5991-92-5) ja hankkeen nettisivut

www.luovatkeskukset.fi/info/

T A K U 21

PALAVAsiELUisiA ToTEUTTAJiA

Kun teollisuustilaa valjastetaan muu-hun käyttöön, mietintämyssy olisi syytä pitää yötä myöten päässä. Mitä toimintoja suunnitellaan? Kuinka suuria muutoksia täytyy tehdä? Tu-leeko näyttelytilaa - kuinka paljon? Paljonko kerrallaan kävijöitä? Entä työtilat - millaisia vaatimuksia il-mastoinnin ja viemäröinnin suhteen? Miten paloturvallisuus ja poistumis-tiet? Entä laajennusmahdollisuus?

Näiden kysymysten eteen joudut-tiin myös Kouvolan Kuusankoskella UPM Kymmene Oyj:n kiinteistöosas-tolla, kun opettaja, kuntosaliyrittäjä ja kulttuuritoimija Vesa Parvinen Kuu-sankoskelta halusi perustaa taidetu-van tyhjäksi jääneeseen tehdaskiin-teistöön. Projekti polkaistiin käytiin nopealla aikavälillä ja tiloja on otettu käyttöön pala kerrallaan.

Aluepäällikkö Raili Kuparinen UPM Kiinteistöistä kertoo, että tiloissa on tehty monenlaisia kunnostustöi-tä. Hän näkee, että Taideruukki on

tuonut hyvää nostetta UPM:n kiin-teistöjen hallinnoimalle Kymin yri-tysalueelle.

Taideruukin lähtöasetelmassa into saada valmista aikaan nopeasti oli suuri, mutta vuokranantajan oli hie-man toppuuteltava, että tilat saadaan turvallisesti käyttöön. – Me joudumme vuokranantajana käymään keskustelua viranomaisten kanssa tilojen muutostarpeista, tur-vallisuudesta ja luvista. Me luomme infran sille, että vuokralaiset - tässä tapauksessa taiteilijat ja käsityöyrit-täjät - voivat tulla tiloihin turvalli-sesti luomaan omannäköistään tilaa, Raili Kuparinen painottaa.

Taideruukin tiloissa on tällä het-kellä toistakymmentä eri käyttäjää - erilaisia tekijöitä ja käyttötarkoi-tuksia. Perusasiat on kunnostettu vuokranantajan toimesta, mutta ku-kin vuokralainen on sisustanut tilat itselleen sopiviksi.

Vieläkin eteen tulee asioita, joiden toteuttamisen suhteen täytyy nukkua yön yli. Vuokranantaja saa kiitosta yhteistyöhalukkuudestaan. Aina on saatu tarvittava apu.

– Aina ei kaikkea tule ajatelleek-si, kun intoa on enemmän kuin älyä, naurahtaa Vesa Parvinen.

miNimi Ei AiNA RiiTä

Kun tämänkaltaiseen hankkeeseen ryhtyy, yleensä päätetään tehdä mi-nimi miettimättä tulevaisuuden käyt-töä. Hyvän suunnittelun merkitys rakennusvaiheessa tuntuu joskus tur-halta, mutta tapahtumajärjestäjillä on aina oma riskinsä. Jos jotain käy, tu-lee ehjä eteen. Silloin se viranomai-nenkaan ei ole kiva ihminen. Sama koskee, kun tilojen käyttötarkoitusta muutetaan tyystin erilaiseksi.

Onko virkamies siis se ikävä kyykyt-täjä, joka torpedoi lennokkaat ideat heti alkuunsa? Vai onko hän aidosti kiinnostunut tapahtumien ja niihin osallistujien turvallisuudesta? Entä miten viranomaiset omilla toimil-laan tukevat esimerkiksi tapahtu-majärjestäjien yms. toiminnan ke-hittymistä?

Tehtaan piipusta ei enää pöllähdä savu, mutta rakennuksesta pöllähtää uutta elä-mää – taiteilijoita, asiakkaita, tekijöitä. Sellun haju ja koneiden jyske on vaihtu-nut taiteen kohinaan.

T A K U 21

22 T A K U

- Suomessa lait säätää kansanedus-tuslaitos. Viranomaiset on asetettu valvomaan, että näitä lakeja nou-datetaan, painottaa Kymenlaakson pelastuslaitoksen turvatoiminnasta vastaava paloinsinööri Juhani Carl-son. Siitä seuraa väistämättä joskus erimielisyyksiä, sillä aina ei osata asettua toisen saappaisiin. Kun ih-miset tekevät ihmisten kanssa töitä, tältä ei aina voi välttyä.

- Me valvomme sitä, että ihmisten turvallisuus ei vaarantuisi missään tilanteessa. Poistumistiet ovat meillä aina ykkösasia. Rakennuksia korvaa vakuutusyhtiö, mutta ihmisiä ei voi-da korvata, painottaa Carlson. Siksi poistumisteistä puhuminen toistu-

vasti saattaa vastapuolesta tuntua jopa jankuttamiselta.

ViRANomAiNEN Ei oLE PEiKKo

Viranomaisen rooli on muuttunut entistä konsultoivampaan suuntaan. Sähköiset järjestelmät mahdollis-tavat viestinnän sujuvuuden ja oi-kea-aikaisuuden, joskin sen myötä on myös haavoittuvuutta. Joskus se Lähetä-painikkeen painaminen kun unohtuu. Aluepäällikkö Raili Kuparinen ei koe viranomaisyhteistyötä kyyky-tyksenä eikä byrokraattisena. Hä-nen mukaansa viranomaiset tekevät omaa työtään käyttäjien ja asiakkai-

den turvallisuuden varmistamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. – Itse olen pyrkinyt siihen, että keskustelen viranomaisten kanssa etukäteen. Olen pyytänyt heitä käy-mään, ja kysynyt mitä vaateita he asettavat, kun tällaisia tiloja suun-nitellaan.

– Taideruukissa on tehty fiksuja rat-kaisuja. On katsottu laajennusosa valmiiksi ja samalla mietitty poistu-mistiet. Jos tiloja muutetaan tulevai-suudessa, jatkuvuus on hoidettu. Jos toiminta muuttuu, ei ole purettu sel-laista mistä saattaa tulevaisuudessa olla hyötyä, kiittää Juhani Carlson.

Vanha suomalainen sananlasku ker-too sen jälleen paremmin - hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Juhani Carlson, Raili Kuparinen että Vesa Parvinen painottavat kommu-nikoinnin merkitystä missä tahansa projektissa, joka edellyttää viran-omaisten lupamenettelyä tai hyväk-syntää. Mitä paremmin valmisteltu aloituspalaveri on, sen helpompi sii-tä on edetä molempia osapuolia tyy-dyttävään ratkaisuun. – Meidän tehtävämme ei ole heit-tää ilmaan ajatuksia, miten esimer-kiksi jatkosuunnittelu tulee tehdä. Ne on kaikki hakijan eli tekijän mie-tittävä. Mitä valmiimman suunnitel-man meille tuo, sen helpompi mei-dän on tehdä nopea päätös.

Taideruukin suunnitelmien etenemi-sessä yhteistyö on pelannut alusta asti hyvässä yhteishengessä. – Joskus tietysti joudumme ole-maan inhottavia ja kysymään, huo-lehditaanko kaikkien turvallisuu-desta. Toiminnan elinehto on, että tehdään turvallisesti. Meitä sitoo lainsäädäntö, jonka mukaan olemme velvoitettuja toimimaan. Täytyy aina katsoa, että toiminta täyttää lain vaa-timukset, Juhani Carlson muistuttaa.

YhdEN LUUKUN PERiAATE?

Yhden luukun periaate lupamenet-telyjen hakemisessa olisi tavoitetila, johon tulisi pyrkiä. Sen toteutumi-nen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kun eri viranomaisilla on erilaisia vaateita ja lomakkeita, on helpompaa hoitaa vaan omat asian-sa ja antaa muiden hoitaa omansa.

Vanhat punatiiliset rakennukset ovat täynnä upeita yksityiskohtia, jotka ko-rostuvat rakennuksen uudesta sisällös-tä - taiteen havinasta.

22 T A K U

T A K U 23

Yhden luukun periaate ei ole niin yk-siselitteinen, mutta sen eteen tehdään koko ajan töitä asioiden helpottami-seksi. Toisaalta lainsäädäntö asettaa jatkuvasti uusia velvoitteita, joiden hoitaminen tuo lisähaasteita myös viranomaisille. Kymenlaakson pe-lastuslaitos on omassa ohjeistukses-saan pyrkinyt huomioimaan myös muiden viranomaisten määräyksiä.

Kuntaliitokset ovat tuoneet soppaan mukanaan omia mausteita. Esimer-kiksi teiden uudelleen nimeäminen on noussut ongelmakohdaksi, sillä karttojen päivitys ei tapahdu aina hetkessä. Pelastuslaitoksen täytyy kuitenkin pystyä löytämään oikea osoite mahdollisimman nopeasti.

Tämä nousi esiin myös Taideruu-kissa, jonka alueella ei aiemmassa tehdaskäytössä ollut teiden nimistöä lainkaan. Parvinen naurahtaa, että nimikyltit olivat ilmestyneet risteyk-siin kirjaimellisesti yhdessä yössä.

Juhani Carlson korostaa, että kun tehdään, kannattaa tehdä heti kun-nolla. Valita turvallisia ratkaisuja. Ei poikkeusluvalla kokeilua ja kik-kailua, vaan sitoutumista myös tu-levaisuuteen.

– Meillä täällä Taideruukissa tilanne ei ole lähtenyt lapasesta, mutta jopo on lähtenyt kyllä keulimaan. Meistä se keulii kivasti ja ollaan kaikki vielä kyydissäkin, Vesa Parvinen nauraa.

TAPAhTUmAJäRJEsTäJäN oPAs

Kouvolan kaupunki on toteuttanut tapahtumajärjestäjille suunnatun op-paan, joka löytyy kaupungin verkko-sivuilta ja on vapaasti käytettävissä. Oppaan on toteuttanut kulttuurin suunnittelija Marju Myllymaa ja toimistosihteeri Irene Purtilo. Elin-keinotoimi ja silloinen kulttuuri- ja kirjastolautakunta teettivät yhdes-sä kyselytutkimuksen kaupungin tapahtumaprofiloitumista silmällä-pitäen.

Yrittäjien taholta ehdotettiin, että voitaisiin toteuttaa opas joka koko-aisi samaan paikkaan yhteystietoja erilaisia tapahtumia järjestettäessä. Tarve oppaalle oli, koska kaupungin organisaatiosta oli vaikea löytää tie-toa ja henkilöitä.

Opas on tarkoitettu nettiversioksi, jolloin linkkejä voidaan hyödyntää maksimaalisesti. Opasta päivitetään kerran vuodessa. Eri viranomaiset

ovat suhtautuneet oppaaseen myös kiitettävällä innolla. Kaupunki jär-jestää tilaisuuksia, joissa järjestöt, yhdistykset, hanketoimijat ja viran-omaiset saavat uusinta tietoa.

Opas on käyttäjien taholta todet-tu hyväksi ja tarpeelliseksi, joskin harvakseltaan tapahtuva päivitys aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi kaupungin työntekijöiden yhteys-tiedot saattavat vaihtua nopeastikin henkilövaihdosten ja eläköitymisen seurauksena.

Oppan voi linkittää eri toimijoiden verkkosivuille käyttäjien ladattavak-si ja esimerkiksi Kymenlaakson pe-lastuslaitos ja kaupungin ympäristö-palvelut ovat jo linkittäneet oppaan sivuilleen.

– Totta kai opas työllistää meitä pal-jonkin. Mutta toisaalta uskoisin, että tapahtumien järjestäjien on helpom-pi lähteä ”opas kädessä” miettimään, mitä kaikkea pitää tehdä ja keneen pitää ottaa yhteyttä, muistuttaa Mar-ju Myllymaa.

Taidetupa PikkuSelman näyttelysalin palo-ovesta on tullut osa kutakin näyttelyä. Paloinsinööri Juhani Carlson kiittää kauko-näköisyyttä oven säilyttämisessä, sillä tulevaisuutta ajatellen kaikki muutostyöt kannattaa miettiä hyvin tarkkaan.

24 T A K U

Lukemisessa tarvittavat taidot muut-tuvat. Enää ei olekaan tärkeintä osa-ta aakkosia pystyäkseen käyttämään kirjan hakemistoa vaan tärkeämpää on etsiä tietoa internetistä oikeilla hakusanoilla. Entistä merkittäväm-pää on osata myös siivilöidä tär-keää tietoa vähemmän tärkeästä. Informaatiota on joka puolella: sa-noja, ajatuksia, tärkeää ja huuhaa-ta. Kaikkea on vilkaistava, jotta voi muodostaa oman mielipiteen. Päässä sirittää pian. Nicholas Carrin Pinnalliset-kirjan mukaan internet vaikuttaa hurjan paljon ajatteluumme, lukemiseem-me ja asioiden mieleenpainamiseen. Yksinkertaisesti: olemme laiskoja ja haluamme, että ponnistelumme pal-kitaan nyt ja heti. Ihmisaivot siirtävät kapasitteetin-sa taitoihin, joita tarvitsemme. Jos jotakin taitoa, kuten lukutaitoa, ei harjoita säännöllisesti, taito alkaa rapistua. Aivomme panostavat te-hokkaaseen internetissä surffailuun, mutta kirjan lukeminen saattaakin tuntua yhtäkkiä työläältä. Menee-hän meillä jopa tunti, ennen kuin painettu teksti alkaa palkita meitä emotionaalisesti. Työmuisti kuormittuu ruutuluke-misessa, koska aivot tekevät jatku-vasti valintoja: avaanko kenkämai-noksen, miksi tuo banneri läpättää, tsekkaisinko tämän linkin, äh, en

Mä haluun keskiä!L a u r a L ä h t e e n m ä k i

Kir ja i l i jan havainto ja

Kuva: Liisa Takala

jaksa… Etuotsalohko nakuttaa pää-töksiä, aivot eivät pysty käsittele-mään kaikkea infoa vaan menevät tukkoon. Carrista tilanne muistuttaa jopa tarkkaavaisuushäiriön oireita. Surffailun aiheuttaman aivojen ka-kofonian voi havainnollistaa luke-malla kirjaa ja ratkomalla saman-aikaisesti ristisanatehtävää. Uusi, opittava asia rakentuu aina vanhan, tunnetasollakin koetun muistijäljen pohjalle. Jos vanhaa muistijälkeä ei ole, jos sitä ei ole ai-koinaan kunnolla hankittu, uusi tie-to jää ilmaan ja pian se jo unohtuu. Tarkistaessamme esimerkiksi Wi-kipediasta, mitä tapahtui Ruandan sisällissodassa 1990-luvulla, saam-me luvun: 800 000 kuollutta. Mutta miten ymmärrämme kaiken hirvittä-vyyden luvun takana, jos tietomme kansanmurhasta ovat vain yksittäisiä huomioita, sirpaleita? Miten empa-tiakykymme käy, jos tieto on yksittäi-nen numero? Carrin esittelemissä tutkimuksis-sa huomattiin myös, että ihmisai-vot reagoivat nettitekstissä ensim-mäiseksi sen sisältämiin linkkeihin. Nämä aktivoivat erityisesti etuot-salohkoa, joka vastaa reflekseis-tä, nopeasta päätöksenteosta sekä käsi-silmäkoordinaatiosta. Etuot-salohkon liian aktiivinen toiminta ja ärsykkeiden runsaus häiritsevät keskittymistä ja asioiden painumista

pitkäkestoiseen muistiin. Toisaalta miksi asiat pitäisi enää painaakaan mieleen, koska kaiken voi tarkistaa saman tien älypuhelimesta? Tarvon itsekin samassa suossa ja olen huolissani niin aikuisten kuin lasten ja nuortenkin lukutaidon tu-levaisuudesta ja keskittymiskyvystä. Huomaan päivittäin, miten omakin keskittymiseni herpaantuu. Saatan räplätä nettiuutisia pestessäni ham-paita ja tarkistan Facebookin vielä sängyssä sen sijaan että uppoaisin kirjaan. Ei kuulosta todellakaan hyvältä. Anna Puu laulaa ja meillä kotona isosisko: ”Mä haluun keksiä / sään-nöt rakkaudelle.” Pikkusisko laulaa ”Mä haluun keskiä” tarkoittaen pik-kuleipää. Ja vaikka minäkin haluan keksiä, ajatukseni loikkii digiaikalai-sen tapaan ja hoilotan mukana: ”Mä haluun keskittyä.” Mutta laulamme sentään vielä.

**

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti, nuortenkirjailija ja kustannuspääl-likkö.

Nicholas Carrin kirja Pinnalliset, Mitä internet tekee aivoillemme on ilmestynyt Terra Cognitan kustanta-mana ja Antti Pietiläisen suomenta-mana 2010.

T A K U 25

Tiedetorilla

turun yliopiston Pori yli-pistokeskuksessa toimii kulttuurituotannon ja mai-semantutkimuksen koulu-tusohjelma. Sen puitteissa toteutettavilla tutkimuspro-jekteilla on akateemiset, käytännönläheisemmät ja koulutukseen kytkeytyvät kulmansa, kertoo maise-mantutkimuksen professori maunu Häyrynen.

– Maisemantutkimus on humanistis-ta ympäristöntutkimusta – voidaan sanoa, että siinä ympäristöä lähesty-tään näkökulmista, joita luonnontie-teet eivät tunnista. Maisemantutkijaa kiinnostaa kuinka ympäristö ymmär-retään, miten sitä hahmotetaan ja esi-tetään, professori Häyrynen linjaa. – Maisema on kokoava tekijä, jonka edessä hyödynnämme eri tie-teenaloja. Itse olen peruskoulutuk-seltani taidehistorioitsija. Lisäksi tutkimuksissamme työskentelee täl-lä haavaa esimerkiksi historioitsija ja arkeologi. Hyödynnämme myös ympäristöhistoriaa ja vaikkapa kult-tuurintutkimuksellista ekokritiikkiä, toteaa Häyrynen.

tutkimus hyödyntää monipuolisesti eri näkökulmia

Häyrysen omissa tutkimusprojek-teissa on muutamia melko vakiintu-neita teemoja, joihin myös käynnis-sä olevat tutkimukset mahtuvat. Hän on kiinnostunut maisemakuvastosta, maiseman esittämisestä ja kaupunki-tutkimuksesta. Lähiön henki -tutkimushanke liit-tyy valtakunnalliseen lähiöiden ke-hittämishankkeeseen:

Maisemantutkimus lisää ymmärrystä elinympäristöstämme

s a k a r i a s s o k k a

Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen.

– Selvitämme kulttuurisesta näkö-kulmasta lähiön asukkaiden asumis-kokemuksia ja paikkamielikuvia. Hankkeessa toteutuu yhteistyö Sa-takuntaliiton kaavoittajien ja Porin kaupungin kanssa ja siinä tavoitel-laan myös asukkaiden osallistumis-mahdollisuuksien parantamista. Ai-emmin olemme tehneet yhteistyötä myös vaikkapa Turun kaavoittajien ja Tampereen kaupungin teknisen palvelukeskuksen kanssa. Tällöin kyse on paitsi tutkimushankkeista, myös kehittämishankkeista, jossa vallitsevia käytäntöjä voidaan tutki-muksen kautta lähestyä kriittisesti-kin. Näin suunnitteluprosessit ja tut-kimus parhaimmillaan hyödyntävät toinen toistaan. Tiedon välittyminen ei silti ole itsestään selvää ja siihen liittyvät mutkat ovat itsessään yksi tutkimuksen aihe, Häyrynen kertoo.

Akateemisuus ja käytäntö kohtaavat toisensa

Muut parasta aikaa käynnissä olevat hankkeet liittyvät kulttuuriympäris-tön hoitotarpeen kartoitukseen, mat-kailuun ja kaupunkipuistoihin: – Pohjanlahden rantatie -hanke koskee läpi länsirannikon kulkevaa matkailutietä. Siinä teemme yhteis-työtä matkailun kehittäjien kanssa. Satakunnan maisema- ja kulttuuri-ympäristöjen hoitotarpeen kartoi-tuksessa taas tavoitteena on säilyttää ja kasvattaa kulttuuri- ja maisema-kohteiden arvostusta. Näin tämäkin hanke linkittyy sekä matkailuelin-keinoon että kuntien ja kaupunkien elinvoimaan. Kaupunkipuistoja tutkiva Hybrid Parks -hanke on osa laajempaa eu-rooppalaista yhteistyöverkostoa. Sii-nä aiheena ovat maankäyttö- ja ra-kennuslakiin perustuvat kansalliset kaupunkipuistot. – Vaikka kyse on akateemisesta tutkimuksesta, tulokset voivat nä-kyä varsin konkreettisina. Juuri tänä vuonna ilmestyi RT -infrakortti ”His-toriallisten puutarhojen ja puistojen suojelu, hoito ja kunnostus”. Aihe

jää helposti virallisten vastuutahojen katveeseen. Tällaista kehittämistyö-tä eivät muut juurikaan tee, sanoo Häyrynen. Akateeminen tutkimus osana käy-tännön kehittämistyöhön nivoutuvia hankkeita palvelee myös opetusta. Opintojen toteuttaminen osana to-dellisia hankkeita parantaa työelä-mävalmiuksia. – Monet hankkeiden parissa työs-kennelleet opiskelijat ovat työllis-tyneet niiden kautta. Aiemmin tar-vittiin sektoroitunutta tietoa, mutta kokoavan asiantuntijatiedon tarve kasvaa jatkuvasti. Esimerkiksi Eu-roopan maisemasopimus edellyttää kokoavan tiedon tuottamista ja kult-tuurinen näkökulma on olennainen osa sitä. Suomessa tämä on näkynyt vaikkapa valtakunnallisen kulttuu-riympäristöstrategian valmistelussa, Häyrynen päättää.

TUTKIMUSPROJEKTIEN NETTISIVUT: http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ktmt/tutkimus/projektit/Sivut/home.aspx

26 T A K U

Matkailu on saanut monella taantu-valla seutukunnal-la pelastusrenkaan tehtävän. Jo pit-

kään on matkailua jaoteltu luonto-matkailuun, maaseutumatkailuun, kaupunkimatkailuun ja muutaman viime vuosikymmenen aikana myös erityisesti kulttuurimatkailuun. Mo-nien selvitysten ja tutkimusten mu-kaan juuri kulttuurilla on erityis-tä vetoa matkakohdetta valittaessa, luonnon ohella. Valtakunnallisesti kulttuurimat-kailu on saanut asiantuntijat ja päättäjät istumaan ahkerasti pala-vereissa, suunnittelukokouksissa ja seminaareissa. On hyvä hiukan sel-vittää, mitä näistä istunnoista on syn-

kuLTTuuriMaTkaiLu 1 .m e r j a i s o t a l o

KulttuurImatKaIlu- pelastus kulttuurille ja matkailulle?

tynyt ja olisiko niistä hyötyä myös kulttuurin ja taiteen ammattilaisille.

Valtakunnallinen matkailustrategia 2020

Vuonna 2006 valmistui valtakun-nallinen matkailustrategia, jossa on visio Suomen matkailusta vuo-teen 2020: ”Suomi on Euroopan huipulla; houkutteleva ja helposti saavutetta-va työ- ja vapaa-ajan matkailumaa, jossa yritykset menestyvät tarjo-amalla elämyksiä eri vuodenaikoi-na hyödyntäen puhdasta luontoa, suomalaista kulttuuria ja kestävän matkailun periaattein rakennettuja matkailukohteita.” Strategisiin arvoihin kuuluu yh-

tenä viidestä arvosta suomalaisuus. Lisäksi kulttuurimatkailu on määri-telty strategian liitteessä erikseen: ”Kulttuurimatkailussa tuotetaan alueellisia ja paikallisia kulttuurin voimavaroja arvostaen matkailu-tuotteita ja -palveluja paikallisille ja alueen ulkopuolisille ihmisille liike-taloudellisin perustein. Tavoitteena on luoda elämyksiä ja mahdollisuus tutustua näihin kulttuurisiin voima-varoihin, oppia niistä ja osallistua niihin. Näin vahvistetaan ihmisen identiteetin rakentumista, sekä oman että muiden kulttuurien ymmärrystä ja arvostusta. Kulttuurimatkailun voimavaroja ovat kaikki ihmisen aikaansaama ja historian muokkaama: historia, kulttuurimaisemat, rakennettu ym-

Synkät uutiset taloustilanteista kunnissa ja alueilla panevat miettimään uusia suuntia tu-levaisuuteen myös kulttuurin kentillä. Kunnallisia kulttuuritoimijoita saa hakea suurennus-lasilla kuntien verkkosivuilta ja kulttuurin ja taiteen ammattilaisia pyydetään kyllä töihin, mutta mitään ei makseta. Mehän teemme kutsumustyötä...

T A K U 27

päristö, arkeologiset kohteet, muse-ot, esittävä taide, visuaalinen taide, tapahtumat, käsityö, kieli, maut, pe-rinteet, tavat, arvot, aatteet, elämän-tyyli, uskonto, luonteenpiirteet sekä saavutukset tieteessä, taiteessa, tek-nologiassa ja elinkeinoissa.” Matkailustrategiaan sisältyy myös toimintaohjelma vuosille 2007-2013. Siinä kulttuurimatkailu on nostet-tu yhdeksi kehitettäväksi tuotetee-maksi. Edellä mainitun perusteella mat-kailun pitäisi tarjota runsaasti työ-tilaisuuksia kulttuuri- tai taidealan osaajille. Käytännössä kuitenkin on jo pitkään valitettu sitä, että mat-kailuihmiset ja kulttuuri-ihmiset ei-vät löydä toisiaan ja jos löytävätkin, eivät puhu samaa kieltä. Strategian toimenpiteissä tai muissa kohdissa ei missään kuitenkaan edes mainita kulttuurin ja taiteen ammattilaisia tarpeellisina, ei edes mahdollisina yhteistyökumppaneina.

Kulttuurimatkailun kehittämis-strategia kansainvälisille markkinoille 2009-2013

On tietysti luontevaa, että kulttuu-rimatkailulle on tehty omakin ke-hittämisstrategia, jolla tähdätään nimenomaan kansainvälisille mark-kinoille. Sen on laatinut Matkailun edistämiskeskus. Tässä strategias-sa on sen missiossa jo todettu, että kulttuurin ja matkailun yhteistyötä on vahvistettava. Kulttuuriväki to-sin saattaa vierastaa missioon si-sältyvää ajatusta siitä, että Suomen kulttuuritarjontaa on kehitettävä laaja-alaisemmin matkailun toimin-tamalleihin paremmin soveltuvaksi. Tärkeimmäksi kehittämiskoh-teeksi katsotaan alkuvaiheessa ta-pahtumat ja niiden matkailullinen kehittäminen. Olisi mielenkiintois-ta tietää, miten tämä on näkynyt kulttuuritapahtumien tuottamisessa, millaisia yhteydenottoja, hankkeita ja koulutuksia on ollut vai onko ke-hittäminen hoidettu vain yhteisellä

markkinoinnilla. Ainakin Finland Festivals on mainittu yhtenä vastuu-tahona tapahtumien kehittämisessä.

Kulttuurin matkailullinen tuotteistaminen -toimintaohjelma 2009-2013

Seuraavaksi askeleeksi voi nimetä tuotteistamisen, johon rakennettiin Matkailu ja kulttuurin syke -toimin-taohjelma vuonna 2008. Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripoliit-tisen näkökulman mukaan ”kulttuu-rimatkailun edellytysten kehittämi-nen on yksi niitä toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan kulttuurin toimialojen taloudellista merkitys-tä, työllistymistä ja toimeentuloa”. Ministeriön asettama työryhmä luovutti loppuraporttinsa tämän vuoden huhtikuussa. Raportin mu-kaan ministeriö edesauttaa osaltaan kansallisen kulttuurimatkailun toi-mintakehyksen ja verkostomaisen yhteistyön rakentamista. Operatii-vinen toimija on Matkailun edistä-

28 T A K U

miskeskus kulttuurimatkailun kat-to-ohjelman Culture Finland kautta. Ministeriö myös osallistuu ja pyr-kii vaikuttamaan kulttuurimatkai-luun liittyvien asioiden käsittelyyn EU:ssa ja kansainvälisissä järjes-töissä. Loppuraportin mukaan ohjelma ”lisäsi varsinkin kulttuurialoilla toi-mivien tietoisuutta ja ymmärrystä kansainvälisen matkailun toiminta-mekanismeista”. Siinä todetaan kui-tenkin, että määrällisesti on vaikea arvioida, paljon syntyi kulttuurialan työpaikkoja tai kulttuuriaiheisia mat-kailutuotteita. Lisäksi korostetaan, että kulttuurin merkitystä matkai-lussa ei voida mitata eikä tarkastel-la ainoastaan taloudellistan lukujen valossa.

Kulttuurimatkailun katto-ohjelma Culture Finland

Matkailun edistämiskeskuksen si-vuilta löytyy runsaasti tietoa Suo-men kulttuurimatkailusta ja sen kehittämisestä. Varsinaiseksi kult-tuurimatkailukohteeksi ei ole tar-koitus profiloitua, mutta kulttuuriin luotetaan kuitenkin erottautumises-sa kilpailijoista. Kohderyhmäksi on määritelty modernit humanistit, joiden todetaan odottavan elämän-tapaamme, suomalaisuuteen, kult-tuuriperintöön ja ruokakulttuuriin liittyvää näkemistä ja tekemistä. Ohjelmassa on keskeistä hajanai-sen kulttuuri- ja matkailutoimijoiden kentän voimavarojen yhdistäminen verkostomaisella toiminnalla sekä paikallisten vahvuuksien tunnista-minen ja esiin nostaminen. Tänä vuonna on pilotoitu verkos-totiimimallia, jolla saadaan resurssit tehokäyttöön. Sillä halutaan saada samansuuntaiset tavoitteet, vahvis-taa yhteistä tekemistä, jalkauttaa tiedotettavat asiat nopeasti ja hen-kilökohtaisesti, saada tietoa laajem-malta toimijakentältä kehittämiseen sekä luoda yhteisellä ideoinnilla uu-sia mahdollisuuksia. Käytännössä se tarkoittaa puolipäiväistä projek-tipäällikköä ja 10 aluekoordinaatto-ria sekä aluetiimejä. Culture Finland on julkaissut myös Laatutesterin kulttuurikoh-teille ja matkailuyrityksille touko-kuussa 2013. Se jakaantuu teknisiin vaatimuksiin, toimintatapoihin ja asiakashallintaan. Teknisten vaati-musten kohdalla on yhtenä kohtana kestävä kehitys, mutta se keskittyy vain ekologiseen kestävyyteen. Pit-

kään on kuitenkin matkailun yhte-ydessä pohdittu myös kulttuurista kestävyyttä, joka voi turistivirtojen tulviessa heiketä niin aineellisen kuin aineettomankin kulttuuriperin-nön osalta. Muitakin työkaluja on tarjolla. Syyskuussa 2012 yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa on tehty Selvitys kulttuurimatkailun kehittä-miseen sopivista rahoitusohjelmis-ta. Sen tiivistelmässä todetaan, että kulttuurimatkailu on harvoin min-kään rahoitusohjelman painopis-teenä. Ohjelmien käyttö edellyttää ammattimaisuutta sekä yhteistyötä matkailun ja kulttuurin toimijoiden välillä, varsinkin kun hankkeiden valmistelu ja hallinnointi on tehty hyvin haasteelliseksi. Selvitys si-sältää perustiedot erilaisista rahoi-tusohjelmista alkaen EU-ohjelmista säätiöihin ja rahastoihin. Rahoitusoppaan rinnalla voi lu-kea Matkailuteos - Kulttuurimat-kailutuotteen luomisen tuska -opas-ta, josta löytyy monta hyödyllistä ohjetta ja mallia tuotteen tarkastus-listasta hinnoitteluun, myyntiin ja markkinointiin. Opas on tarkoitettu luomaan yhteistä säveltä kulttuuri-matkailutuotteiden tekemiseen sekä kulttuuri- että matkailualalla. Marianne Lehtimäki tarkastelee Kulttuurista särmää matkailun ke-hittämiseen -selvityksessä asiaa laa-jemmasta näkökulmasta. Selvitys käsittelee kulttuuristen voimavaro-jen hyödyntämistä matkailun edis-tämisessä. Siinä kartoitetaan Maail-man matkailujärjestön UNWTO:n, OECD:n sekä Unescon ja sen asian-tuntijajärjestöjen kulttuurimatkailua koskevia ajankohtaisia linjauksia, kuten kulttuuri-ilmaisujen moninai-suuden huomioimista, aineettoman kulttuuriperinnön sisällyttämistä matkailutarjontaan, matkailutulojen kohdistamista kohteiden vetovoi-maisuuden kehittämiseen, verkostoi-tumista ja laadunvarmistusta. Tältä pohjalta tarkastellaan myös Suomen kansallista kehittämistoimintaa. Lehtimäki on kirjoittanut viime vuonna myös toisen selvityksen Eurooppalainen kulttuurimatkailun edistäminen ja Suomi. Yhteisistä haasteista laajapohjaisiin ratkaisui-hin. Lehtimäen mukaan pääviesti on, että Suomi voisi osaltaan olla tuo-massa Pohjois-Euroopan kulttuurin omaperäisyyttä monipuolistamaan kulttuurimatkailun yleiseurooppa-laista sisältöä.

Kulttuurista matkailuun

Matkailun kasvuun luotetaan ja kulttuurimatkailuun yhtenä sen tär-keimmistä ja vetovoimaisimmista osa-alueista. Kulttuuri ja taide on jo valjastettu vetämään luovaa taloutta ja innovatiivisuutta, terveyttä ja hy-vinvointia sekä nyt entistä tiukem-min myös matkailua. Kaikissa näis-sä tapauksissa kysymys on uusien voimien löytämisestä talouden ja sitä kautta suomalaisen hyvinvointiyh-teiskunnan ylläpitämiseen. Kysymyksiä herää paljon. Miten käy taiteen? Mitä tapahtuu suoma-laiselle kulttuurille? Miten olemme mukana me kulttuurialan ammatti-laiset ja taiteentekijät? Onko mentä-vä mukaan rahan vuoksi, vaikka ei haluaisi? Vai olemmeko innostuneita uusien toimintatapojen käyttöönot-tajia ja valmiita moniammatilliseen vuorovaikutukseen? Maaseudun kulttuurimatkailun kanssa jo 1990-luvulla toimineena ja sitä monissa myöhemmissä tehtä-vissäni sivunneena voin vastata vain omasta puolestani. Taide ja taiteilijat toimivat niin kuin aina, osa vain tai-teen ehdoilla, osa soveltaen - ja mo-lemmille on tilaa ja tilausta. Suoma-lainen kulttuuri elää niin kuin aina, muuttuen ja saaden vaikutteita, mut-ta säilyttäen aina jotakin omia yhdis-telmiään ja sovelluksiaan. Joskus on mentävä mukaan rahan vuoksi, kun muutakaan ei voi. Useimmiten kui-tenkin tarjolla on kiinnostavia töitä, mutta niistäkin pitäisi saada palkka. Tässä ensimmäisessä osassa olen halunnut avata kulttuurimatkailun mahdollisuuksia niille, jotka ovat ajatelleet sitä yhtenä mahdollisuu-tenaan. Hankkeita ja rahoituksia suunnitellessa on hyvä tutustua oh-jelmiin ja strategioihin. Omaa pro-jektiaan voi aina vähän suunnata niiden suuntaan, vaikka suoria lai-nauksia en suosittelekaan.

T A K U 29

P a n u h ä m e e n a h o

30 T A K U

T e k s t i : A n n u k k a K e t o l a & E m m a s u s i

Tuottajat ovat verkostojen rakentamisen ja ylläpitämi-sen ammattilaisia. Tuottajat myös mielellään puhuvat verkostojen merkityksestä ja tärkeydestä. Mutta miksi on niin kovin vaikeaa ver-kostoitua oman alueen tuot-tajien kesken? Miksi emme hyödynnä ja jaa toistemme verkostoja paremmin? Entä onko tuottajan pidettävä uu-det ideat visusti omana tie-tonaan? Pahimmillaan joku saattaa napata villin ideasi ja laittaa sen tuotantoon. Ja luultavasti olet salaa tyyty-väinen, koska et olisi sitä itse ehtinyt toteuttamaan.

Yritystä verkostoitumiselle on kyllä ollut. Satakun-nassa oli jo pitkään käyty keskustelua tapahtuma-tuottajien kentän yhteis-työstä ja esimerkiksi Sa-

takunnan taidetoimikunta, Porin Seudun Kehittämiskeskus Oy Po-sek, Porin kaupunki, Prizztech Oy ja Turun yliopiston kauppakorkea-koulun Porin yksikkö ovat toteut-taneet erilaisia yhteisiä istuntoja tapahtumatuottajien ja julkisten toi-mijoiden kesken jo useamman vuo-den ajan. Vuonna 2011 Satakun-nan taidetoimikunta teetti yhdessä Prizztech Oy:n kanssa esiselvityk-sen satakuntalaisten tapahtumien yhteen kokoamisesta Turun kaup-pakorkeakoululta (Tattari, Kristiina 2011: Satakuntalaiset tapahtumat -esiselvitys). Projektin tavoitteena oli saattaa yhteen tapahtumakentän

TuOTTAJAKIN TArVITSEE

alueellisia toimijoita ja vastata yh-teistyörakenteiden muodostamisen tarpeeseen. Selvitystä varten haas-tateltiin useita maakunnan tuottajia, lähinnä festivaalien puolelta. Selvi-tyksen mukaan tarvetta yhteistyölle on, mutta liian raskaita organisaati-oita vieroksuttiin.

Sanoista tekoihin

Satakunnan taidetoimikunnan lää-nintaiteilija Roosa Halme ja Kallo Worksin kulttuurituottaja Annukka Ketola halusivat kehittää yhteis-työn muotoja pidemmälle ja kutsui-

vat syksyllä 2012 ideoimaan tuot-tajatapaamisia Prizztechin luovien alojen yrityskehittäjä Harri Sippo-lan ja Porin kaupungin kulttuuri-tuottaja Emma Suden. Parissa tun-nissa oli suunniteltu tapaamisten rakenne ja aikataulu loppuvuodelle 2012. Tapaamiset ja niiden järjes-täminen halutaan pitää mahdolli-simman yksinkertaisina. Järjestäjät valitaan vuodeksi kerrallaan. Tuot-tajatapaamiset ovat osoittautuneet hyväksi konseptiksi ja ne ovat ku-luneen vuoden aikana lunastaneet paikkansa satakuntalaisten tuottajien kalentereissa.

ruokaa, verkostoja ja vertaistukea

30 T A K U

T A K U 31

Tuottajatapaamisissa ei odoteta osal-listujilta muuta kuin kohtaamisia ja juttelua. Tapaamme eri lounasravin-toloissa Porissa kerran kuukaudessa. Lounaat maksetaan itse. Järjestävä taho laittaa kutsut parituntisiin ta-paamisiin ja hoitaa pöytävarauksen ilmoittautuneiden mukaan. Ensim-mäiseen tapaamiseen tuli mukaan 30 tuottajaa Porista ja Porin seudulta, kutsulistan kattaessa yli 150 nimeä niin vapaalta kentältä, virkamiehis-töstä kuin kolmannelta sektoriltakin.

tapaamisiin myös uusia satakunta-laisia tuottajia ja muita tapahtuma-tuotannon alalla toimivia asiantun-tijoita. Kynnys mukaan tulemiselle on pieni. Tällä tavoin Pori Folkin päätuottaja Emma Susi tapasi Sa-takunnan Nuorisoseurojen uuden toiminnanjohtajan Minna Walleni-uksen. Tuottajatapaamisessa vaih-dettiin käyntikortteja, pidettiin pa-laveria ja lopulta viime kesän Pori Folkin ohjelmistossa oli Satakunnan Nuorisoseurojen tuottama Askelvir-ta- kansantanssikonsertti.

Tule mukaan! Vuoden 2014 suunnittelupalaveris-sa pähkäiltiin muun muassa pori-laisen kulttuurin superviikonlopun paikkaa, päätettiin lähteä tuottajien kanssa juoksemaan Kevätkirmauk-seen, pohdittiin pop up -ravintolan merkitystä tapahtumajärjestäjälle ja suunniteltiin yhteismatka Tampe-reelle. Ensi vuoden koolle kutsujiksi varmistuivat Taiteen edistämiskes-kuksen Porin sivutoimipiste, Kallo Works, Porin kulttuuriasiainkeskus ja Sataedu. Eli Roosa, Annukka, Tuuli, Emma ja Kati. Mukaan mah-tuvat kaikki Satakuntalaiset tuotta-jat, ole rohkea ja ota yhteyttä. an-nukka.ketola@kallo.fi tai emma.susi@pori.fi

Järjestäjät pyytävät tapaamisiin vie-railijan alustamaan jostakin ajan-kohtaisesta aiheesta. Vuoden 2013 lounaiden yhteydessä on keskustel-tu rahoituksista, saavutettavuudesta, markkinoinnista ja yrittäjien roolis-ta osana tapahtumatuotantoa. Ta-paamisissa on kuukausittain käynyt 15-30 tuottajaa tapahtumatuotannon ja kulttuurin eri aloilta. Tapaamisten jälkeen mieli on keveä ja helpottu-nut, kun huomaa, että kaikkea ei tar-vitse itse muistaa ja kollegat tekevät kukin tahollaan mahtavaa työtä.

Yhteistyötä aikuisten oikeasti

Tapaamiset ovat synnyttäneet jutus-telua, tutustumista, uusia näkökul-mia ja ihan oikeita tuotteita. Suu-rimpana ponnistuksena koko kentän työvälineeksi on syntynyt Kallo Works tuottajien Annukka Ketolan ja Tuuli Penttinen-Lampisuon ide-oima Tuottajakalenteri, jonka sisältö koottiin syksyn 2012 viimeisessä ta-paamisessa. Tapahtumatuottamisen huoneentauluun on kerätty Satakun-nan tapahtumat, festivaalit, messut, näyttelyavajaiset ja yleisötapahtu-mat, jotta yhteistyö olisi mahdollis-ta. Tietoisuus toisten tapahtumista helpottaa myös omia suunnitelmia. Vuoden 2013 pilottikalenteri on he-rättänyt kiitosta ja kiinnostusta niin maakunnallisesti kuin valtakunnal-lisestikin.

Tuottajakalenterin lisäksi tapaami-set ovat poikineet erilaisia yhteis-tuotantoja. Esimerkiksi Pori Folk -kaupunkifestivaali sai tapaamisten seurauksena useita yhteistyöehdo-tuksia, joista osa lähti nopeasti tuo-tantoon ja osaa vielä haudutellaan. Tuottajatapaamisten avoimuus tuo

Pori Folkin ohjelmistossa kesällä 2013 nähty Askelvirta -kansantanssikon-sertti syntyi tuottajatapaamisessa synty-neestä verkostoitumisesta. Pori Folk on Porin kaupungin kulttuuriasiainkeskuk-sen tuottama ja rahoittama kansanmu-siikkiin -ja tanssiin painottuva elokuinen kaupunkifestivaali. Kuva: Antti-Jussi Marjamäki 2013 / Pori Folk.

Tapahtumatuottajien hen-kireikä voi olla oman työn purkaminen kollegan kanssa. Vuoden 2014 tuottajakalen-terin tekemisen äärellä An-nukka Ketola ja Emma Susi. Kuva: Tuuli Penttinen-Lampisuo 2013 / Kallo Works

T A K U 31

32 T A K U

hYViNVoiNTiA JA KoRKEiTA TAVoiTTEiTA

TAKU:n ja Lasipalatsin Mediakes-kuksen järjestämässä seminaarissa moderaattorin tehtävää hoiti jälleen mainiosti erityisasiantuntija Antti Huntus Taiteen edistämiskeskuk-sesta Pohjanmaalta. Huntus esitti päivän teemaksi energian etsimisen. Piristävän alun seminaarille tarjosi-vatkin Mia Lindström ja Tuukka Nie-minen Porin Rakastajat -teatterista ja Motivaatioverkko Oy:stä. Vauhti-kaksikko korosti omasta hyvinvoin-nista huolehtimisen tärkeyttä ja sai tuota pikaa koko salin jaloilleen ja pyörittämään lantiota.

VAPAAEhToisTYö hERäTTi KEsKUsTELUA

Aamupäivän pääaiheita olivat tavoit-teellisuus tapahtumatuotannossa, va-paaehtoistyö ja yhteisörahoitus.

Energiaa!Mi(n)kä ihmeen tuottaja? -seminaarissa 18.11. etsittiin tuot-tamisen energiaa ja uusia ajatuksia työhön. Toista kertaa järjestetty tapahtuma veti Lasipalatsin Bio Rexiin Helsinkiin yli kolmesataapäisen ennätysyleisön.

Nordic Business Forumin Mikko Jaatisen ja Mikko Puttosen luen-to herätti paljon keskustelua. NBF tähtää vuoteen 2021 mennessä maa-ilman merkittävimmäksi yritysse-minaariksi ja parivaljakko esitteli huikeita tyytyväisyyslukuja men-neiden vuosien seminaareista, joissa pääpuhujina olivat olleet mm. Yh-dysvaltain entinen varapresidentti Al Gore ja Virgin Groupin perustaja Sir Richard Branson. Viime vuoden kävijöistä jopa 99,4 prosenttia suo-sittelisi tapahtumaa.

Vilkkain keskustelu syntyi vapaa-ehtoistyön käytöstä seminaarissa. Osa yleisöstä kritisoi sitä, että Nor-dic Business Forum samanaikai-sesti kustantaa Al Goren vieraaksi, mutta käyttää ilmaista työvoimaa. Keskustelu Bio Rexin viestiseinällä

kävi kuumana. Vaikka iso osa kom-menteista oli närkästyneitä, löytyi NBF:lle myös ymmärtäjiä. Vapaaeh-toinen ei koe itseään ilmaisen työn orjaksi, muistuttivat toiset.

Moderaattori Huntus kysyi, olisiko yleisön reaktio ollut erilainen, jos Puttonen ja Jaatinen olisivat käsitel-leet tapahtumansa arvoja. Hän päätti vilkkaan keskustelun ytimekkäästi: ”Mielipiteitä on yhtä monta kuin tei-tä ihmisiä.”

Aamupäivän osuuden päätteeksi tarkasteltiin yhteisörahoituspalvelu Mesenaatti.me:tä. Pauliina Seppä-lä esitteli läpi Mesenaatin alkuvai-

A n n a m ö t t ö l ä j a V e e r a h i r v o n e n

T A K U 33

Energiaa!

HIFF - Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin Sara Nor-berg palkittiin vuoden tuotta-jana. ”Tällä mennään ainakin seuraavat 15 vuotta!”, kiitti Norberg tunnustuksesta. Ener-gia vaativaan työhön tulee Nor-bergin mielestä ennen kaikkea asenteesta. ”Tahdon olla työs-säni hyvä ja tehdä työtä, jol-la on merkitys.” Kuva Riikka Wallin.

Vuoden tapahtumapalkinnon kävi Ravintolapäivän tiimistä pokkaamassa hallituksen jäsen, kaupunkikulttuuriaktiivi Timo Santala. Hän korosti, että va-paaehtoistyötä tehdessä ”pitää olla hirveän selvänä mielessä, miksi tehdään.” Ravintolapäi-vän tavoitteeksi Santala totesi ei enempää eikä vähempää kuin maailmanvalloituksen. Kuva Riikka Wallin.

34 T A K U

heita ja ideologiaa. Albumin palve-lun avulla toteuttanut Panu Varstala puolestaan jakoi kokemuksiaan Me-senaatti.me:n käyttäjänä. Yleisöä askarrutti rahankeräyslaki ja esi-merkiksi arvonlisäverotuksen so-veltaminen Mesenaatin toiminnassa.

JohTAJATAsoN ViERAiTA JA TiEdoN PALAsTELUA

Iltapäivän vieraiksi saapuivat Hel-singin kulttuurijohtajaksi vastikään valittu Stuba Nikula sekä Tampe-re-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas. Molempien puheenvuorot saivat seminaariyleisöltä paljon kii-tosta. Nikula avasi omia tavoitteitaan kulttuurijohtajana. Hän kertoi halu-avansa, että asioita katsotaan avoi-min silmin ja vältetään jumittumasta vanhoihin kuvioihin. Ahokas puoles-taan korosti mentorien ja valmenta-jien tarpeellisuutta johtajan työssä.

Seminaarin monipuolisen annin tii-visti lopuksi sanavalmis livekuvitta-ja, Linda Saukko-Rauta oivallisilla piirrosmuistiinpanoillaan. Tapahtu-missa hän palastelee tiedon yleisön puolesta, Bio Rexissä sujuvalla ruot-sinkielellä.

PALKiNTosAdETTA

Iltapäivä huipentui palkintojen ja-koon. TAKUn opinnäytepalkinnon sai Humanistisen ammattikorkea-koulun opiskelija Ellinoora Uusi-Kartano Mesenaatti.me -palvelua

käsittelevästä ansiokkaasta ja käy-tännönläheisestä tutkielmastaan, joka tarjoaa tuottajalle käytännön työkaluja joukkorahoitukseen.

TAKUn tuotanto- ja tuotantopalkin-non saajat valitsi tänä vuonna Sa-voy-teatterin johtaja Päivi Loponen-Kyrönseppä. Tuotantopalkinnon sai Ravintolapäivä, joka on kolmessa vuodessa noussut suomalaistempa-uksesta maailmanlaajuiseksi ruoka-tapahtumaksi, jossa kuka tahansa voi perustaa päiväksi ravintolan. ”Ra-vintolapäivälle voi toivottaa pitkää ikää ja yhä uusia tekijöitä sekä asiak-kaita”, totesi Loponen-Kyrönseppä perusteluissaan.

Vuoden tuottajana palkittiin Hel-sinki International Film Festival - Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin toiminnanjohtaja Sara Norberg. Pe-rusteluissa Norbergin todettiin nos-taneen festivaalin uudelle tasolle ja vaikuttaneen keskeisesti sen yleisö-määrien kasvuun.

Mistä Norberg itse on R&A:ssa eri-tyisen ylpeä? ”Olemme Suomen merkittävimpien kulttuuritapahtu-mien joukossa niin kävijämäärien, medianäkyvyyden, tunnettavuuden kuin yleisötyön perusteella.” Nor-berg nosti esiin myös tapahtuman kansainvälisen näkyvyyden kasvun ja tästä häntä kiitettiin myös perus-teissa. Vuonna 2011 R&A:ssa aloit-tanut Norberg on ollut toteuttamassa tänä vuonna festivaalin yhteydes-sä toista kertaa järjestettyä Finnish Film Affairia, joka on uudella ta-

voin avannut Suomen elokuvakent-tää kansainväliselle medialle ja le-vittäjille.

Kysyttäessä hyvän tuottajan ominai-suuksia, Norberg nosti esille kaksi keskeistä aluetta: Ihmistuntemus ja salainen mieltymys numeroihin. ”Tuottaja joutuu valitettavasti usein toimimaan luovuuden rajoittajana seistessään budjetin päällä. Olisi tärkeää pystyä näkemään välissä realiteettien ylitse, jotta voi syntyä jotain uutta, mutta yhtä aikaa hallita talous – ainakaan itse en olisi työs-säni hyvä, jos en siitä salaa nauttisi”, totesi Norberg.

Vuoden nousevan lupauksen tun-nustusmaininta myönnettiin eloku-vatuottaja Elli Toivonniemelle. Toi-vonniemen Tuffi-Filmin tuottama lyhytelokuva Treffit palkittiin kevääl-lä merkittävillä Sundancen eloku-vajuhlilla. Joitakin päiviä seminaarin jäl-keen tuli myös tieto, että Toivonniemen tuotta-ma lyhytelokuva Pitää-kö mun kaikki hoitaa? on valittu Yhdysvaltain elokuva-akatemian Oscar-ehdokkaiden short-listalle. Tuottajuuden tulevaisuus näyttää siis Suomessa varsin valoisalta.

Vuoden tuottaja- ja tuotantopal-kinnot valitsi tänä vuonna kentältä kerättyjen ehdotusten joukosta Hel-singin Savoy-teatterin tuore johtaja Päivi Loponen-Kyrönseppä. Kuva Riikka Wallin.

34 T A K U

T A K U 35

Muistan vielä ajan, jolloin TAKU oli siitä erikoinen Aka-van Erityisalojen jäsenjärjes-tö, että sillä ei ollut eläkeläis-jäseniä. Mutta vuosisadat vierivät niin kuin muinaisen historian oppikirjani kannes-sa todettiin ja monet takulai-setkin sen mukana.

YhTEisToimiN

Näin onkin herännyt ajatus TAKUn senioriklubista, josta voisivat hyötyä sekä seniorit itse että myös nuorem-mat jäsenet ja koko järjestö. Hiljai-nen tieto, kokemus ja laaja osaami-nen ovat asioita, joille tänä päivänä on alettu antaa entistä enemmän ar-voa. En sano, että vanha konsti on

TAKUn senioriklubi – mikä se voisi olla?

parempi, vaan ennemminkin niin, että vanhat ja uudet konstit tarvitaan, jotta pärjäämme tulevaisuudessa.

Omassa mielessäni senioriklubin tavoitteita voisivat olla esimerkik-si edistää ja ylläpitää jäsentensä henkistä ja fyysistä hyvinvointia, tarjota mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksia jäsenten asiantuntemuk-sen hyödyntämiseen ja myös siten tukea kulttuurialan edunvalvontaa kannanotoilla ja lausunnoilla. Klu-bilaiset voisivat toimia myös men-toreina samaan tapaan kuin alumnit korkeakouluissa.

ToimiNTAA!

Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on runsaasti, resurssit tietysti antavat rajansa. Seuraavassa on hahmoteltu erilaisia toimintoja, joista jokainen voisi sitten valita itselleen sopivim-mat ja kiinnostavimmat.

m e r j a i s o t a l o

Olisikohan tässä kuvassa joku tuleva senioriklubilainenkin...? Kuva: Merja Isotalo”

T A K U 35

36 T A K U

Klubitapaamiset voisivat olla kah-desti vuodessa, toinen pääkaupunki-seudulla syksyllä, toinen vaihdellen muualla Suomessa keväällä. Tapaa-misten ohjelmassa olisi vuorotellen eri jäsenen esitelmiä tai muita esi-tyksiä tai tarvittaessa jonkun muun asiantuntijan esitelmä. TAKUn kuu-lumiset toisi toiminnanjohtaja tai puheenjohtaja. Muu ohjelma koos-tuisi verkostoitumisesta, mahdollis-ten yhteishankkeiden suunnittelusta ja vapaasta seurustelusta.

Kulttuurivierailut olisivat aika luon-teva osa toimintaa. Kerran vuodessa syksyllä tai keväällä voisimme men-nä teatteriin, oopperaan, konserttiin, osallistua johonkin festivaaliin tai muuhun tapahtumaan tai vierailla muussa kulttuurikohteessa. Esitteli-jänä toimisi joko tapahtuman tai vie-railukohteen edustaja tai se voitaisiin toteuttaa aiheen ja kohteen tuntevan jäsenen toimesta.

Hyvinvointiretket sopivat myös hy-vin seniorivaiheenkin vapaa-ajan-viettoon. Klubin toimesta sellainen voitaisiin mukavasta toteuttaa kerran vuodessa päivän parin tai useamman päivän mittaisena. Retki tehtäisiin sopiviin kulttuurikohteita lähellä oleviin, kulttuuria ja liikuntaa tar-joaviin hyvinvointikeskuksiin. Nii-tä on valittavana entistä enemmän ja tarjolla on yhdessäoloa, henkisen ja fyysisen kunnon kohotusta, liikuntaa ja olisipa vaikka taiteen tekemistä.

Kulttuurimatkoja voisi myös har-kita esimerkiksi joka toinen vuosi pidennettynä viikonloppuna tai pi-tempänäkin versiona. Teemaksi so-pisi vaikka Eurooppalaiset pääkau-pungit -sarja. Klubilaisten joukosta varmasti löytyisi tietoa ja kokemusta hyvistä kohteista.

TUKEA!

Hankkeet, projektit ja muu yhteistyö TAKUn hallituksen kanssa olisi mie-

lestäni tärkeää ja hyödyllistä. Se olisi jäsenten asiantuntijuuden hyötykäyt-töä. Voisi myös ajatella kulttuurialan asiantuntijapankin rakentamista ja ylläpitoa. Moni asiantuntija on val-mis jakamaan tietojaan ja kokemuk-siaan myös varsinainen eläkeiän jäl-keen, jolloin asiantuntijaverkostosta olisi hyötyä puolin ja toisin.

Tähän liittyy myös mentoroinnin järjestäminen tarpeen ja mahdolli-suuksien mukaan. Sitä voisi tarjota alalle tuleville opiskelijoille, alal-la muutaman vuoden toimineille, alkuvaiheessa oleville yrittäjille ja muutosvaiheessa oleville ammatti-laisille. Mentorointi on hiljaisen tie-don ja verkostojen jakamista, asian-tuntemuksen päivittämistä ja koko taide- ja kulttuurialan eteenpäin vie-mistä. Siihen tarvitaan vain hiukan koulutusta. Toimintamuotoja voivat sekä parimentorointi että ryhmämen-torointi sen mukaan, mitä osallistujat pitävät parhaana.

TiEdoKsi

TAKUn senioriklubin viestintä ja tiedottaminen hoituisi esimerkiksi niin, että klubilla olisi omat sivut TAKUn verkkosivuilla, jäsenkirjeet lähetettäisiin sähköpostitse ja voisi perustaa oma suljetun Facebook-ryhmän tai vastaavan.

Tavoitteena olisi tarjota jokaiselle sopiva tapa olla mukana, osallistua tapahtumiin, retkiin ja matkoille, kirjoittaa verkkoon, tulla mukaan mentorointiin tai vain seurata klu-bin toimintaa ja edesottamuksia uu-tiskirjeestä.

hALLiTTAVAKsi

TAKU ry olisi luonteva kotipesä TAKUn senioriklubille. Toiminnan suunnitteluun voi tulla mukaan kuka tahansa klubin jäsen, ja voi perustaa myös oman työryhmän, joka sitten vastaa myös toteuttamisesta. Siihen

tarvitaan myös osa-aikainen vetä-jä, joka vastaa käytännön toteutuk-sista, viestinnästä ja muusta yhtey-denpidosta.

KiiNNosTUsTA?

TAKUn hallitus on asiassa ollut ak-tiivinen ja aloitteellinen. Itse innos-tuin heti, kun olin yön yli miettinyt erilaisia mahdollisuuksia ja ennen kaikkea teitä kaikkia takulaisia, joi-den kanssa olen yli 25 vuotta saanut toimia ensin Suomen Kulttuurisih-teerit ry:ssä, sitten Taide- ja kulttuu-rihallinnon ammattijärjestö TAKU ry:ssä ja nyt Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry:ssä.

Olisi mukava muistella menneitä, nauttia nykypäivän kulttuuritarjon-nasta ja tutkailla vielä tulevaisuu-teenkin. Jos on teitä muitakin näistä asioista ja noista esittämistäni toi-minnoista kiinnostuneita, niin toi-voisin kovasti yhteydenottoa. Vies-tiä voisi lähettää minulle tai Heralan Kirsille.

Ikärajaa ei ole, takulaisuutta edelly-tetään - soittakaa, kirjoittakaa, tulkaa vaikka käymään!

Yhteydenotot:

mERJA isoTALo

puh. 050 3363 253 sposti: isotalo@sci.fi

KiRsi hERALA

puh. 040 511 1200sposti: kirsi.herala@taku.fi

36 T A K U

T A K U 37

TAKU ry toteutti loppuvuo-desta 2012 koko jäsenkuntaa koskevan kyselytutkimuksen. Tutkimuksen aiheena oli jäsen-ten ajankohtainen tilanne työ-markkinoilla, työhön sijoittumi-nen, palkanmuodostus ja muut keskeiset työsuhteen ominai-suudet. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään monipuolisesti yhdistyksen edunvalvontatyös-sä sekä jäsenneuvonnassa. Ai-neiston analysointi ja tulosten raportointi hoitui Real Stats Oy:n toimesta.

Jäseniä eri taustoista: työsuhtees-sa, tilapäisesti poissa työelämästä ja kaikkea siltä väliltä

Viime vuoden kyselyyn vastasi 704 jäsentä, mikä edustaa noin neljän-nestä koko jäsenkunnasta. Vastaajien keski-ikä oli 35 vuotta ja miehiä oli vastaajista vajaa viidennes. Jäsen-ten koulutustausta on varsin kirjava. Useampi kuin joka toinen tutkimuk-seen vastannut jäsen oli suorittanut yliopistotasoisen tutkinnon, kun taas ammattikorkeakoulututkinnon oli suorittanut noin 40 prosenttia jä-senkunnasta. Yleisimpiä yliopisto-tutkintoja ovat filosofian maisterin ja taiteen maisterin tutkinnot ja yli puolet suoritetuista ammattikorkea-

PALKKATUTKIMUKSESTA TYöKALUJA EdUNVALVONTAAN

koulututkinnoista oli kulttuurituot-tajan tutkintoja. Joka kymmenes tutkimusaineistoon kuuluva oli tut-kimusajankohtana vielä opiskelija.Vastaajista noin 70 prosenttia oli tutkimushetkellä työsuhteessa, jois-ta osittaista työviikkoa tekeviä oli joka kuudes. Työsuhteessa olevi-en jälkeen seuraavaksi suurimman ryhmän muodostivat tilapäisesti poissa työelämästä olevat jäsenet, joita oli kaikkiaan viidennes tutki-mukseen vastanneista. Tähän ryh-mään kuuluvat esimerkiksi erilaisil-la perhevapailla olevat, työttömät ja opiskelijat. Huolestuttavaa on, että kolme neljästä työelämän ulkopuo-lella olevasta ilmoitti, että heillä ei ole mitään työtehtävää odottamassa. Freelancerina tai sivutoimisena yrit-täjänä toimivia oli kuusi prosenttia tutkimukseen vastanneista, joista valtaosa oli naisia. Apurahan turvin toimiminen tai päätoiminen yrittä-jyys oli erittäin harvinaista.

Määräaikaisuuksia kaikilla sektoreilla

Yksityinen sektori on jäsenkunnan suurin työllistäjä. Yli puolet työssä olevista työskentelee yksityisissä yrityksissä ja moni erilaisissa jär-jestöissä ja säätiöissä. Toiseksi ylei-sintä on työskentely kuntasektorilla, jossa työskentelee vajaa kolmannes. Korkeakouluissa ja valtiolla työs-kentelee kummassakin vajaa kym-menen prosenttia vastaajista. Joka toinen kyselyyn vastannut työsken-telee asiantuntijatehtävissä, kun taas toimisto- ja asiakaspalvelutyönte-kijät muodostavat toiseksi suurim-man ryhmän 17 prosentin osuudella. Johtajan, johtavan virkamiehen tai erityisasiantuntijan tehtäviä hoitaa joka kymmenes. Palkkatyössä ole-vista vain kaksi prosenttia on pää-toimisia taiteilijoita. Pääasialliset työtehtävät sijoittuvat tapahtuma-tuotantoon, hallinnollisiin tehtäviin tai erilaisiin projekteihin. Määräai-kaiset työsuhteet ovat jäsenkunnalle erittäin tavallisia. Keskimäärin lähes joka toisella työsuhde oli solmittu määräaikaiseksi.

Palkkaan ei olla tyytyväisiä

Tarkempiin palkkatarkasteluihin otettiin mukaan ne jäsenet, jotka il-moittivat olevansa palkkatyössä ko-

koaikaisesti. Jäsenkunnan keskian-siot olivat hieman alle 2 700 euroa kuukaudessa. Kymmenys heikoiten tienaavista jäsenistä ylsi korkeintaan noin 2 000 euron kuukausipalkkaan. Vastaavasti parhaiten tienaava kym-menys ansaitsi vähintään 3 559 eu-roa kuukaudessa. Miesten keskipalk-kataso oli noin 150 euroa korkeampi kuin naisilla. Palkkataso on voimak-kaasti yhteydessä henkilön ikään, eli palkkataso nousee iän karttues-sa. Työnantajasektorin mukaan tar-kasteltuna korkeimmat palkat olivat korkeakoulusektorilla ja matalimmat kunnissa ja kuntayhtymissä. Pää-kaupunkiseudulla palkat ovat muu-ta Suomea korkeampia. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa ole-vien palkat ovat keskimäärin yli 200 euroa korkeammat kuin määräaikai-silla. Vastaajista vain viisi prosent-tia oli tyytyväisiä nykypalkkaansa. Freelancerien ja sivutoimisten yrit-täjien ryhmässä keskimääräinen an-siotaso jäi hieman alle 1 600 euroon kuukaudessa. Todennäköisesti tässä ryhmässä ansiot vaihtelevat työtilan-teen mukaan kuukaudesta toiseen. Ylitöistä maksetut rahalliset kor-vaukset ovat erittäin harvinaisia kai-killa työnantajasektoreilla. Keski-määrin vain joka kymmenes ilmoitti, että mahdolliset ylityöt korvataan ra-hallisesti. Noin 13 prosentilta työssä olevista jäsenistä ylityöt jäävät ko-konaan korvaamatta. Yleisimmin mahdolliset ylityöt korvataan vapaa-aikana. Työajoissa oli hajontaa kai-killa sektoreilla, mutta tyypillisim-mät työsopimuksessa sovitut työajat olivat 36,25 tai 37,5 tuntia viikossa. Jäsenten työterveyshuollon palvelut järjestetään yleisimmin yksityisellä lääkäriasemalla.

Uusi mahdollisuus vaikuttaa!

Taku ry toteuttaa palkkatutkimuksen uudestaan tänä vuonna. Tutkimuk-sen rakennetta on hieman selkey-tetty ja sisällössä pyritään huomi-oimaan paremmin jäsenten erilaiset työtilanteet. Kysely avataan jäse-nistölle marraskuussa. Käy sinäkin vastaamassa, jotta voimme kehittää edunvalvontatyötämme sekä jäsen-palvelujamme!

h a n n a - m a r i s a v o l a i n e n

TYöTTö

mYYsKAssA

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko Asemamiehenkatu 2, 00520 helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

sähköposti:erityiskoulutettujen.tk(at)erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköposti-

kyselyihin kolmen arkipäivän kuluessa. Info-puhelin: info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden

hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa.

Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT

Ratavartijankatu 2 B, 00520 hELsiNKi maksuton palvelunumero 0800 9 0888

ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

J ä s E N s i V U T

PäIvITä jäSEnTIEToSIovatko jäsentietosi muuttuneet?

ilmoitathan näistä muutoksista meille:

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutosl äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apuraha-

työskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/

yrittäjäksi

TIEdoT on hELPoInTA ILmoITTAA SähKöISESTI jäSEnSIvuILLA:

www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminentai taku@taku.fi

vIITEnumEroT huKASSA? Tilaa uudet jäsensivujen kautta

www.akavanerityisalat.fi -> Jäsenkirjautuminen

iNFoA

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 fax (09) 147 242 Puhelinaika: klo 9 – 15S-postit: jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi

l JäSENSIHTEErITPuh. 0201 235 370Puhelinaika: klo 9 – 14jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi

LAKIMIESTEN palvelujen puhelinaika klo 9 – 14

l YKSITYIS- JA JärJESTöSEKTOrIN TYöSuHDENEuVONTAEskola, Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvotte-lutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke). Yhteiskunnallinen edunval-vonta. Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 Leppänen juho-heikki, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvontaPuhelin 0201 235 365, 040 582 5052 Torvela, Tuire, lakimies Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvontaAmmatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävätPerhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta Puhelin 0201 235 356, 0400 871 381

l KUNTAsEKToRiN TYösUhdENEUVoNTAIkonen harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki Tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984

l VALTIOSEKTOrIN TYöSuHDENEuVONTAIkonen harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki Tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984

l KOrKEAKOuLuSEKTOrIN TYöSuHDENEuVONTAEskola Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvotte-lutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke)Yhteiskunnallinen edunvalvonta Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 Ikonen harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki Tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984

l KIrKON SEKTOrIN TYöSuHDENEuVONTAjuntunen Kalevi, asiamies Valtio- ja seurakuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Puhelin 0201 235 351, 040 582 2780

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l snellmaninkatu 19-21 E 15, 00170 helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

T A K U N h A L L i T U K s E N J ä s E N T E N Y h T E Y s T i E d o T 2 012

Petri KatajarinneHautomopäällikköLuovien alojen yrityshautomo crevegsm 040 164 6665petri.katajarinne@taku.fi

Arja LaitinenAluepäällikköTaiteen Edistämiskeskuspuh. (09) 1607 7067gsm 0400 798 718arja.laitinen@minedu.fi

Kirsi LajunenKoordinaattori, Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmagsm 0400 516 554kirsi.lajunen@thl.fi

Veera LampiToiminnanohjaajaEtelän-SYLI rygsm 0400 861 199veera.lampi@helsinki.fi

Anna VesénKulttuurituottajariihimäen kaupunkigsm 040 822 6660anna.vesen@riihimaki.fi

hALLiTUKsEN PUhEENJohTAJA mari LankinenTuottajaJyväskylän kesäSnellmaninkatu 19-21 E 1500170 Helsinkigsm 050 5363 231mari.lankinen@taku.fi

hALLiTUKsEN VARAPUhEENJohTAJA Ville NiutanenTuottajagsm 040 841 2066ville.niutanen@pp.inet.fi

hALLiTUKsEN JäsENET Varsinaiset jäsenetJuha isotaloKoulutuspoliittinen sihteeriAalto-yliopiston ylioppilaskuntapuh. 050 531 8414juha@oranssi.org

matti KarhosKulttuuriasiainpäällikköLahden kaupungin kulttuurikeskuspuh. 050 387 8792matti.karhos@lahti.fi

VARAJäsENET Elise PedersenJohtava koordinaattoriTampereen kaupunkipuh. 050 553 8673elise.pedersen@tampere.fi

Pauli RautiainenJulkisoikeuden yliopisto-opettajaTampereen yliopistopauli.rautiainen@uta.fi

Riikka WallinKulttuurituottajaammatinharjoittajariikka.wallin@gmail.com

opiskelija-asioiden asiantuntijaSusanna KoskimaaKirjallisuuden opiskelijaTampereen yliopistosusanna.koskimaa@uta.fi

ToimiNNANJohTAJA Kirsi heralagsm 040 511 1200kirsi.herala@taku.fi

JäRJEsTö- JA KEhiTYsVAsTAAVARiina Virkkunengsm 0440 664 800riina.virkkunen@taku.fi

J ä s E N s i V U T

Yksi kuititon ostos tai pimeä työkeikka ei ehkä tunnu isolta asialta, mutta harmaa talous vahingoittaa sekä sinua että koko yhteiskuntaa. Teet joka päivä arkisia valintoja, joilla joko tuet tai torjut harmaata taloutta ja laitonta toimintaa. Valitse puolesi.

Sisäasiainministeriö | Oikeusministeriö | Sosiaali- ja terveysministeriö | Työ- ja elinkeinoministeriö | Valtiovarainministeriö Poliisi | Verohallinto | Tulli | Akava | Elintarviketurvallisuusvirasto Evira | Eläketurvakeskus | Finanssialan Keskusliitto | Kiinteistöpalvelut

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa | Palkansaajajärjestö Pardia | Palvelualojen ammattiliitto PAM | Rakennusliitto Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK RKL | Rakennusteollisuus RT | SAK | STTK | Suomen Yrittäjät | Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL

KENEN TULEVAISUUTTA RAHOITAT?

Kodin Kuvalehti_1909_76702_Harmaa_Talous_230x297.indd 1 5.9.2013 8.37