Taide- ja kulTTuurialan ammaTTijärjesTö Taku ryFackorganisaTion För konsT- och kulTursekTorn rF

4/2011

2 T A K U

Kuva: Hannele Fors, Ekkerø - sarjasta Minun mereni - Havet i mig

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200, 0201 235 393 email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi, Kirsikka Rantalainen ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Lehden kuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3

Presidentinvaalit2012 ................................................................. 4

Musiikkiterapian masennustutkimukset kiinnostavat .................... 7Anne MAri rAUTiAinen

Musiikki vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ...................................... 8Anne MAri rAUTiAinen

Kuka löytäisi päättäjille kulttuurin vaikuttavuusmittarit .................. 9MAUri LehTovirTA

Kieli ei mene pilalle ..................................................................... 10LAri KoTiLAinen

Musiikkitalo – Töölönlahden Toyota ............................................ 11rAisA nieMi Tehtaasta luovaksi tilaksi ............................................................ 12hAnnU sirKKiLä Festivaali elää verkostoissa ......................................................... 15JUhA iso-Aho

suomalaisen sarjakuvan historiaa ............................................... 18PAnU häMeenAho

Johtajuusko ratkaisee? ............................................................... 21MerJA isoTALo

virolais-suomalainen design-yhteistyö tähtää parempaan arkeen ........................................................... 23riiTTA heinäMAA

The Walking Dead – robert Kirkman .......................................... 24 sAnnA PosTi sJöMAn

Jäsensivut .................................................................................. 26

T A K U 3

P u h e e n j o h t a j a l t a

Kuva: Johannes Wiehn

Olen ollut pari vuotta trendikkäästi sanottuna itseni työl-listäjä tai vielä hämärämmin ilmaistuna kolmannen tien tarpoja. Minun kaltaisiani on Suomessa jo parisataatu-hatta ja joukko kasvaa vuosi vuodelta. Vielä muutama vuosi sitten meitä kutsuttiin freelancereiksi tai ammatin-harjoittajiksi – osaa jopa yrittäjiksi. Me hankimme lai-han elantomme jostain palkkatyön ja yrittäjyyden epä-määräisestä välitilasta nauttimatta kummankaan ryhmän eduista tai työn hedelmistä. Kun meillä ei ole töitä emme saa työttömyyskorvausta, jos sairastumme sairastamme omalla kustannuksellamme, ja jos onnistumme saamaan jostain toimeksiannon, niin palkkiomme on niin pieni, että sillä tuntipalkalla tuskin edes kiinalainen känny-känkokoajakaan suostuisi työtä tekemään. Silti suuri osa meistä luovan työn tekijöistä tekee työtä tällä tavalla ihan omasta valinnastaan, toki iso osa myös siksi ettei muuta vaihtoehtoa ole. Kärjistin vähän; moni pärjää työllään ihan hyvin ja elättää itsensä ja perheensä, mutta luvat-toman moni elää köyhyysrajalla tai sen alla.

Erilaisissa luovan talouden selvityksissä ja ministeri-öiden mietinnöissä meidät on jo toki huomioitu, ja il-meisesti myös ihan vilpittömästi meidän tilannettamme halutaan kohentaa. Kovin hitaasti tuo muutos kaikista puheista huolimatta tapahtuu. Kiirettä uudistuksiin ei tunnu kuitenkaan olevan, sillä emmehän ole rumenta-massa työttyystilastoja tai seiso käsi ojossa sossun luu-kulla – me nykyajan torpparit, kuten joku meitä leikki-sästi nimitti. Onneksi ammattiyhdistysliike on alkanut ajamaan myös meidän etujamme.

Siirtyminen palkkatyöstä tai opiskelusta ammatinharjoit-tajaksi, freelanceriksi, itsensä työllistäjäksi tai yksinyrit-täjäksi ei tarkoita jättäytymistä oman onnensa varaan. Eikä sitä, että täytyisi erota ammattiitosta, meidän ta-pauksessamme TAKUsta, kuten valitettavan moni har-kitsemattomasti tekee. Yksin yrittäjä, itsensä työllistäjä, on sananmukaisesti yksin. Yrittäjäjärjestöille olemme hiukan kiusallisen epämääräinen porukka, suurinta osaa meistä ei edes lasketa täysipäiväisiksi yrittäjiksi, vaikka olemme saaneetkin verottajalta yrittäjän statuksen.

Akavan Erityisalat on tiedostanut yksinyrittäjien ja am-matinharjoittajien edunvalvonnan ja ammatinharjoit-tamisen tarpeet. TAKUsta eroamisen sijaan kannattaa siirtyä ammatinharjoittaja-/yrittäjäjäseneksi, jolla on aivan samat edut kuin palkansaajajäsenellä, poislukien työttömyyskassaedut. Eli yrittäjänä sinulla on käytössäsi rahanarvoiset lakimies-, vakuutus ja koulutuspalvelut. Jo yhden yksittäisen palvelun käyttäminen, esimerkiksi se, että liiton lakimies tarkastaa toimeksiantosopimuk-sen, tuo jäsenmaksun parhaassa tapauksessa moninker-taisesti takaisin.

TAKU tekee aktiivista edunvalvontatyötä ja yhteiskun-nallista vaikuttamista luovan alan toimintaedellytysten parantamiseksi, jotta moninaiset tavat tehdä kulttuuri-työtä mahdollistuisivat.

TAKU on myös kulttuurialan ammatinharjoittajien ja yrittäjien henkinen koti.

Petri Katajarinnepuheenjohtaja

4 T A K U2012 P r e s i D e n T i n v A A L i T

Copyright © Tasavallan presidentin kanslia.

T A K U 52012 P r e s i D e n T i n v A A L i T Ehdokkaiden vastaukset nimien mukaan aakkosjärjestyksessä. Kuvat kampanjatoimistot.

Copyright © Tasavallan presidentin kanslia.

P r e s i D e n T i n v A A L i T2 0 1 2

Presidentinvaalit järjestetään Suomessa kuuden vuoden välein

suoralla kansanvaalilla. Presidentinvaaleissa äänioikeus on ylei-

nen, yhtäläinen ja salainen. Sama henkilö voi toimia tasavallan

presidenttinä kaksi kautta, joten presidentti Tarja Halosen presi-

denttikausi on päättymässä. Presidentti valitaan tarvittaessa kak-

sivaiheisella vaalilla ja mikäli ensimmäisellä kierroksella joku

ehdokkaista saa yli puolet äänistä, hän tulee valituksi. Jos näin ei

käy, järjestetään toinen kierros. Siinä ovat ehdokkaina ensimmäi-

sellä kierroksella kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta.

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen vaalipäivä on sun-

nuntaina 22. tammikuuta 2012 ja mahdollinen toinen vaalipäivä

5. helmikuuta 2012. Ennakkoäänestysaika kotimaassa on 11.–

17.1.2012.

TAKU lähetti presidenttiehdokkaille kulttuuriaiheisen kyselyn, jo-

hon halukkaat ehdokkaat saivat vastata määräaikaan mennessä.

Kysely lähetettiin ehdokkaille: Eva Biaudet, Pekka Haavisto, Paa-

vo Lipponen, Sauli Niinistö, Timo Soini, Paavo Väyrynen. Paavo

Arhinmäki ja Sari Essayah nimettiin puolueidensa ehdokkaiksi

kyselyn jo umpeuduttua.

L U E E H d o K K A i d E N V A S T A U K S E T S E U r A A V i i N K y S y m y K S i i N .

1. miten suomalainen taide ja kulttuuri voivat: kuuluuko kulttuuri kaikille, ja jos kyllä, kuinka se taataan?

2. Presidentti on Suomessa arvojohtaja - miten näet kulttuurin merkityksen arvojen taustalla?

3. mikä kulttuurin merkitys on suomalaiselle identiteetille ja Suomi-kuvalle kansainvälisesti.

4. miten näet kulttuurialan ammattilaisten työllistymisen edellytykset. millaisella työ- ja koulutuspolitiikalla

taide- ja kulttuuriala menestyy?

5. millainen on omakohtaisesti vaikuttavin ja mieleen- painuvin kulttuurikokemuksesi vaikkapa viimeisen

kahden vuoden aikana.

1. Suomalainen taide ja kulttuuri voivat hyvin. Suomi on yhä hui-pulla teknologisesti. Kulttuurissa suomalaisten saavutukset ark-

kitehtuurissa, designissa, musiikissa, taiteessa, millä tahansa alalla ovat suuria, maailmanhistoriallisesti aivan huippuluokkaa. yhä uudet kulttuurimme alat saavat lisää kansainvälistä tunnustusta. Erityisen tärkeätä on taata kaikille lapsille ja nuorille mahdollisuus kehittää itseään luovilla aloilla koulussa sekä musiikkioppilaitoksissa, taidekouluissa ja muissa oppimispaikoissa ilmaiseksi tai kohtuullisin kustannuksin. Kirjastot ovat suomalaisen kulttuurin tärkeimpiä keskuksia. Niiden palveluiden saatavuutta ei pidä heikentää. Kirjastoissa tarjotaan eri-laisia palveluja. Kysymys on tärkeästä perinteestä ja siitä, että Suomi pysyy sivistysmaana.

2. Presidentti on arvojohtaja, jonka on seurattava ajan ilmiöitä ja ar-vioitava, milloin astuu esiin, milloin on sellainen tilanne ja missä

asioissa. Presidentin tulee edustaa suomalaista kulttuuriperinnettä, osana länsimaista kulttuuria monikulttuuriseksi muuttuvassa maail-massa. Suomi on noussut kansakuntien joukkoon ja itsenäistynyt si-vistyksen voimalla. Tärkeä osa suomalaista kulttuuria on kaksikielisyytemme. Suoma-laisille tärkeitä arvoja ovat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja demokra-tia. Uskon, että suomalaisten suuri enemmistö tukee demokratian ja ihmisoikeuksien arvoja.

3.Suomella ja suomalaisella kulttuurilla on niin suuria saavutuksia ja meillä on niin paljon näytettävää, että niistä kyllä syntyy vah-

va brändi. meidän on vain luotettava itseemme, osattava arvostaa itse näitä saavutuksia. Presidenttiä tarvitaan kärkihahmona viemässä suomalaista kulttuuria maailmalle, avaamassa suomalaisen taiteen näyttelyitä, osallistumassa kansainväliseen keskusteluun arvoista ja sivistyksestä.

4. Kulttuuri vaatii kehittyäkseen yhteiskunnan tukea. Suomalaisen kulttuurin tuen tarvetta korostaa pieni kielialue ja syrjäinen maan-

tieteellinen sijainti. Taiteilijapalkoilla tai pidempiaikaisilla apurahoilla voitaisiin tukea sivistyksellisesti arvokasta, mutta epäkaupallista tai-detta. Taiteilijoiden sosiaaliturva pitäisi hoitaa kuntoon lainsäädännöl-lisen keinoin. Taiteen pitäisi olla läsnä niin koulupäivissä kuin arkiym-päristössäkin. Julkisessa rakentamisessa ns. prosenttiperiaate tulee toteuttaa, eli rakentamisen kokonaiskustannuksiin pitäisi lisätä auto-maattisesti taidehankintaan menevä kuluerä. Tulevaisuudessa kulttuu-

riin kytkeytyvä teollisuus, harrastustoiminta ja pienet kasvavat yritykset voivat luoda uusia työpaikko-

ja. Pitää myös edistää vapaaehtoista kulttuu-rin tukemista lahjoituksin ja ostoin, onhan Suomessa paljon varakasta väkeä. Vaimoni kanssa perustimme Kansan sivistysrahaston yhteyteen rahaston, jolla on hankittu nuorten taiteilijoiden töitä.

5. musiikkitalon avajaiskonsertti oli mie-leenpainuva. Upea, miellyttävä sali,

parasta suomalaista musiikkia, joka todella soi. Suurta juhlaa, kun musiikkielä-

mämme lippulaiva laskettiin vesille.

P A A v o L i P P o n e nS d P

6 T A K U

1. Suomalainen taide ja kulttuuri voivat hyvin. Pieneksi maaksi Suo-mi tuottaa paljon maailman luokan osaajia myös taiteessa. Varsin-

kin kesällä järjestettävät lukuisat ja korkeatasoiset kulttuuritapahtumat osoittavat, että kulttuuri ja taide ovat koko kansan asia, ei pelkästään eliitin harrastus. Kulttuuri kuuluu ehdottomasti kaikille. Tärkeintä on taata kulttuuri-palvelujen ja kulttuurin harrastusmahdollisuuksien saatavuus mahdol-lisimman tasa-arvoisesti asuinpaikasta, tulotasosta ja varallisuudesta riippumatta kaikille Suomessa asuville. on huolehdittava tulevaisuudes-sakin maksuttomista ja laadukkaista kirjastopalveluista. Korkeatasoisen suomalaisen ”laitoskulttuurin” lisäksi on tuettava ja hyödynnettävä ns. vapaita ryhmiä, kansalaisjärjestöjä, muuta vapaaehtoistoimintaa ja alu-eellista yhteistyötä kulttuuripalvelujen tuottamisessa.

2. Arvot ja kulttuuri ovat vuorovaikutuksessa ja muokkaavat toinen toi-siaan. Kulttuurilla voidaan edistää esimerkiksi minulle tärkeiden oi-

keudenmukaisuuden, tasa-arvon ja ihmisyyden arvojen toteutumista. Kulttuuria ja taidetta pitäisi hyödyntää enemmän etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hyvinvoinnin edistäjänä. Esimerkik-si nuorten syrjäytymistä voidaan estää luomalla heille mahdollisuuksia omaehtoisen kulttuurin harrastamiseen. myös kehitysvammaisille sekä mielenterveyspotilaille ja -kuntoutujille voitaisiin suunnata nykyistä enemmän eri taidetoiminnan muotoja ja -palveluja.

3. Kulttuuri on yksi tärkeimmistä identiteetin ja Suomi-kuvan luojista. Esimerkiksi musiikin alalla suomalaiset säveltäjät, kapellimestarit,

oopperalaulajat ja viime aikoina myös rock-musiikin edustajat ovat yhä isompi osa ”brändiämme”. Erityisen voiman suomalainen kulttuuri saa omaehtoisuudesta, laajasta vapaaehtoisten joukosta ja talkootyöstä. Suomalainen kulttuuri edistää parhaimmillaan myös tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja kansainvälistä vuorovaikutusta. olemme tunnettu-ja siitä, että monissa kulttuuritapahtumissamme, esimerkiksi Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla, kansainväliset mestarit ja nousevat nuoret kyvyt voivat harrastaa yhdessä taidemuotoaan ilman liiallisia hierarkioita ja muodollisuuksia.

4. Kulttuurialalle voidaan perinteisten kulttuuriammattien lisäksi luoda tulevaisuudessa työpaikkoja esimerkiksi koulujen iltapäivä- ja muun

toiminnan yhteyteen. Niissä lapset voisivat kokeilla taiteen ammattilais-ten ohjauksessa eri kulttuuri-ilmaisun muotoja. Toisena esimerkkinä voisi mainita kulttuurin nykyistä paremman hyödyntämisen sosiaali- ja terveydenhuollossa syrjäytymisen ehkäisijänä sekä osana terveyttä edis-tävää ja kuntouttavaa toimintaa. myös maahanmuutta-jien kotouttamista voidaan edistää taiteen ja kult-tuurin keinoin. Kulttuurialan koulutuksessa pitää satsata eten-kin laatuun. Koulutuksen suunnittelussa pitää ottaa huomioon rehellisesti myös työllistymis-mahdollisuudet. En kannata kuitenkaan nykyi-sen hallituksen ja opetusministerin linjaa, jossa muun muassa ammattikorkeakouluille tehdään ylhäältä, ministeriöstä käsin yksioikoisia esityk-siä kulttuurialan koulutusohjelmien lopettamisesta ja supistamisesta. Täytyy muistaa, että myös maa-kunnissa ja pienissä yksiköissä voidaan antaa laadukasta opetusta.

5. Tutustuminen Hannu Väisäseen kirjailijana ja kuvataiteilijana. olen

lukenut hänen kirjansa ja kesällä näin hänen taidettaan Lapinlahdella. Väisä-nen on monipuolinen hengen mies, kun hän on myös musikaalisesti lahjakas.

2012 P r e s i D e n T i n v A A L i T

P A A V o V ä y r y N E NS U o m E N K E S K U S T A r P

s A U L i n i i n i s T öK A N S A L L i N E N K o K o o m U S r P

1. Kyllä, kulttuuri kuuluu kaikille. Voisin nostaa esimerkiksi suoma-laisen kirjastoperinteen ja laajan kirjastoverkostomme, jota ilman

meillä tuskin olisi näin laajaa lukemisen perinnettä. Kulttuuri on hy-vinvointipalvelu ja keskeinen tekijä ihmisen hyvinvoinnin ylläpitämi-sessä. Kynnys päästä nauttimaan kulttuuripalveluista on jatkossakin pidettävä suomalaisessa yhteiskunnassa matalana.

2. Kulttuuri on yhteisön ja ihmisyyden ja inhimillisyyden tulkin-taa. Kulttuuri voi heijastaa paitsi ajankuvaa, mutta myös sitä pit-

kää jatkumoa, joka tekee suomalaisista sitä, mitä me olemme. Taide ja kulttuuri voivat myös parhaimmillaan yhdistää, ilmentää ja auttaa ymmärtämään niitä universaaleja tekijöitä, joita emme muuten ym-märtäisi, vaikkapa vieraista kulttuureista.

3. Erittäin keskeinen. Suomea ja suomalaisuutta ei olisi olemassa ilman kulttuuria ja tietoisuutta omasta kulttuuriperimästämme.

Suomi tunnetaan maailmalla luovuuden kehtona. Tämä päivänä vahvuuksiamme ovat taiteen ja teknologian liitto sekä niistä syntyvät uudet rajapinnat, jotka parhaimmillaan luovat innovaatioita ja uutta työtä. Kulttuuriteollisuuden tuotekehityksestä huolehditaan parhaiten luomalla edellytyksiä luovuuden tuotteistamiselle, tukemalla kulttuu-rivientiä sekä kannustamalla kulttuuriyrittäjyyteen.

4. Kulttuuri- ja taidekasvatuksella tulee olla vahva jalansija kaikil-la kasvatuksen ja opetuksen tasoilla. on erittäin positiivista, että

kulttuuriala kiinnosta monia nuoria. on kuitenkin tärkeää, että kult-tuurialan ammatillinen koulutus vastaa työelämän tarpeita ja valikoi alalle parhaiten sopivat lahjakkuudet. Taiteen korkeimman opetuksen ensisijaisena tavoitteena tulee olla kouluttaa taiteellisesti korkeata-soisia ammattilaisia. Suunniteltu taideyliopisto voisi taata paremmin kansainvälisen laadun ja kilpailukyvyn edellyttämät voimavarat, vah-vistaa taiteen asemaa ja autonomiaa yhteiskunnassa sekä maan taide- ja kulttuurielämää. Uskon, että myös taiteen korkeampaan opetukseen olisi hyvä sisällyttää talous-, yrittäjyys- ja työelämäkoulutusta. Kulttuurialan ammattilaisten epätyypillinen työmarkkina-asema vaatisi usein tilannekohtaista harkintaa ja räätälöityjä ratkaisuja. on valitettavaa, että turvaverkko, joka muille kansalaisille suodaan, on taiteilijoiden puolella kovin reikäinen, koska sosiaaliturvajärjestelmäm-me ja verotus eivät tunnista taiteilijatulon erityispiirteitä. Palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastoon tarvittaisiinkin tukirakenteita, jotka voisivat poistaa työllistymisen esteitä luovilta aloilta. Kulttuurialan ammatti-

laisten osalta myös sosiaaliturva- ja verojärjestelmää olisi hyvä saada joustavampaan suuntaan. myös tekijänoi-

keusjärjestelmä ja eurooppalaisten sisämark-kinoiden edistäminen on digitalisoituvassa maailmassa avainroolissa, kun kehitetään luovan alan kasvumahdollisuuksia.

5. Luin Hotaikaisen ihmisen osan ja rimmisen Nenäpäivän suunnilleen

samaan aikaan. yhdessä niistä syntyy kuva nykysuomalaisuudesta – toiveiden

ja todellisuuden ristiriidasta, hämmennyk-sestä elämisen ja yleisen menon

muutosten edessä, mutta pal-jon pientä lämmintä kos-

ketusta.

T A K U 72012 P r e s i D e n T i n v A A L i T

A n n e M a r i r a u t i a i n e n

Musiikkiterapian professori Jaakko Erkkilä kertoo mie-lellään tutkimusryhmänsä hy-

vistä tuloksista: musiikkiterapia on tehokasta masennuksen hoidossa. Ryhmässä tutkittiin 18–50-vuotiai-ta masennuksesta kärsiviä ihmisiä. Osa tutkituista sai masennukseen ta-vanomaisen hoidon, osa sen lisäksi musiikkiterapiaa. – Kun musiikkiterapiaa lisättiin perushoitoon, osallistujat toipuivat paremmin masennuksesta. Musiik-kiterapia antoi esimerkiksi keinoja vuorovaikutukseen, kun sanoja ko-kemusten kuvailuun ei ollut. Masennustutkimus on kiinnosta-nut sekä meillä että maailmalla. – Itse laskin toista sataa uutista eri puolilla maailmaa, sen jälkeen lopetin jo laskemisen, myhäilee Erkkilä. Kiinnostusta ovat herättäneet hy-vien tulosten ohella luovat, aiem-masta poikkeavat menetelmät. Myös aihemaailma on inhimillisesti kiin-nostava. – Hyvin monilla on oma kokemus taiteen voimasta ja vaikutuksesta. Nyt niistä on yhä enemmän myös tutkimuksellista näyttöä. Masennus on ollut pitkään Jy-väskylän yliopiston musiikkiterapi-an keskeinen tutkimuskohde. Tällä hetkellä voimavaroja on suunnattu myös toisaalle: – Meitä kiinnostaa, miten mu-siikkiterapia voisi auttaa aivove-renkiertohäiriöihin sairastuneita.

musiikkiterapian

kiinnostavat

Suomalaiset huippumuusikot

ovat kaikille tuttuja, mutta myös

musiikin tutkimuksessa olemme

maailman huipulla. Jyväskylän

yliopiston musiikkiterapian tu-

lokset masennuksen hoidossa

saivat alkusyksystä paljon huo-

miota sekä Suomessa että maa-

ilmalla.

Meneillään on tutkimus, jonka tu-loksia voidaan odottaa vuoden 2013 tienoilla.

Jyväskylässä on ainutlaatuinen koulutus

Musiikkiterapian yliopistotasoinen koulutus on Jyväskylässä ainutlaa-tuista. Sen toteutuskin on ominta-keinen: perus- ja aineopintoja voi opiskella avoimessa yliopistossa, maisteriohjelma on tiedekunnan puolella. Musiikkiterapian koulutus alkoi vuonna 1984. – Aluksi se oli kolmevuotinen kliininen koulutus, professuuri saa-tiin vasta vuonna 1997, kertoo Jaak-ko Erkkilä, joka vastaväitelleenä ja tuolloin ainoana pätevänä henkilönä kutsuttiin tehtävää hoitamaan. Musiikkiterapian opinnot ovat hy-vin suosittuja. Varsinkin perusopin-toihin on tungosta, ja aineopinnot-kin vetävät hyvin. Vaikka yliopiston musiikin laitoksellakin on oma ope-tus- ja tutkimusklinikka, kliiniseen pätevyyteen johtavaa koulutusta an-taa Jyväskylässä Eino Roiha -säätiö. Maisterintutkinto kannattaa kuiten-kin tehdä. – Tutkinto lisää työllistymismah-dollisuuksia ja näkyy myös pal-kassa. Maisteriohjelmassa opiskellaan nyt ensimmäistä kertaa englannin-kielellä. Music psychology training

-ohjelmaan otetaan joka toinen vuosi 20 opiskelijaa, joista 10 erikoistuu mu-siikkiterapiaan. Seuraava hakukierros on ensi keväänä.

Tavoitteena kansainvälinen tutkimus

Maisteriohjelma antaa myös tieteellisen koulu-tuksen. Musiikkiterapia on ollut alusta asti mukana Jyväskylän yliopiston mo-nitieteisessä musiikintutki-

muksen huippuyksikössä. Vaikka ensimmäinen ma-

sennustutkimus oli lajissaan suurin maailmassa, on rahoi-

tusta haettu vielä suuremmalle hankkeelle.

– Tavoitteena on tutkia, toimii-ko kehittämämme hoitomalli myös

kansainvälisessä kontekstissa. Mu-kana on klinikoita Suomen lisäksi Tanskasta, Belgiasta, Englannista, Kanadasta ja USA:sta. Suurempi tekijöiden määrä pystyy käsittelemään suurempaa aineistoa. Tutkimukselta odotetaankin lisätie-toa tiettyjen, aiemmassa tutkimuk-sessa trendien tasolle jääneistä ha-vainnoista. – Tiedämme jo, että musiikkite-rapia vaikuttaa. Alan kannalta on tärkeää vielä selvittää sisällölliset mekanismit: mikä täsmälleen otta-en vaikutuksen aiheuttaa?

Musiikkiterapian professori Jaakko Erkkilä. Kuva Kimmo Sipilä.

Professori Jaakko Erkkilä esittelee mu-siikkiterapiassa käytettävää fysioakus-tista hoitotuolia. Tuoli tuottaa matala-taajuista siniäänivärähtelyä, joka voi rentouttaa tai aktivoida. Kuva Janiika Vilkuna.

masennustutkimukset

8 T A K U

marko Punkasen viime keväänä tarkastettu väitöskirja oli yksi Jy-

väskylän yliopiston musiikkiterapian masennustutkimuksen osatyö.

musiikin merkitys hyvinvoinnille oli niin selvä, että Punkanen so-

veltaa nyt tutkimuksessa testattua musiikki-improvisaatiota omassa

terapiatyössään.

Marko Punkasen tie musiikin tutkijaksi on kulkenut terapia-työn kautta. Taustaltaan hän on sosiaalikasvattaja ja musiik-kiterapeutti. Musiikkiterapian maisteriopintojen myötä oli

luontevaa siirtyä jatko-opiskelijaksi. Lisensiaattityössään hän tut-ki musiikkiterapiaa huumekuntoutuksen osana. Väitöskirjassa oli masennustutkimuksen vuoro. Neljän vuoden tutkimushanke päät-tyi myönteisiin tuloksiin: musiikkiterapialla on merkitystä masen-nuksen hoidossa. – Asia oli ja on itselleni merkityksellinen kliinisen työn kautta, kertoo Punkanen.

Masennus vaikuttaa tunteiden kokemiseenVäitöskirjassa yhtenä keskeisenä tutkimuskohteena oli tunteiden kokeminen. Jo aiemmin oli todettu, että masentuneet ihmiset tul-kitsivat ilmeistä tunteita negatiivisen vääristymän kautta. – Halusin ottaa selvää, voisiko musiikin tunnistamisessa näyt-täytyä sama ilmiö. Testasimme viittä perustunnetta musiikkinäyt-teiden avulla. Musiikki valikoitui musiikin laitoksen aiemman tutkimuksen kautta, jossa elokuvamusiikista oli löydetty tunteille validit näytteet. – Tutkimustulos vahvisti hypoteesin: masennus vaikutti siten, että negatiiviset tunteet, kuten pelko ja viha kuultiin voimakkaam-pana, positiiviset tunteet laimeampina. Kiinnostavia olivat myös aleksitymiaan liittyvät havainnot. Aleksitymialla tarkoitetaan sitä, että henkilön on vaikea tunnistaa tunteita. Vielä ei ole selvää näyttöä siitä, onko se pysyvä piirre vai liittyykö se mielialaan. – Tutkimukseni antoi viitteitä, että masennus vaikuttaa myös aleksitymiaan. Musiikkiterapia näytti käynnistävän prosessin, jos-sa aleksitymiset piirteet vähenivät.

Musiikki voi olla tie hyvinvointiinPunkanen jakaa työaikansa terapiatyöhön, sen opettamiseen ja tut-kimiseen. Tutkimuksessa testattu musiikki-improvisaatio tuntui niin hyvältä menetelmältä, että Punkanen otti sen käyttöön terapiassa. – Asiakkaiden kokemus aktiivisen tekemisen vaikutuksesta mieli-alaan on voimakas. Parasta on ollut löytää sanojen sijaan joku muu itseilmaisun väline. Aina ei ole sanoja tai sitten on tunne siitä, että sanat eivät johda mihinkään. Soittaminen on antanut mahdollisuu-den non-verbaaliseen ilmaisuun. Musiikin jälkeen on saattanut jäl-leen löytyä sanojakin. Punkanen kertoo yhden aidon kokemuksen, jossa ahdistuksen hoidossa kokeiltiin lääkkeiden ohella yhteisimprovisaatiota: – Asiakkaan kokemus soittamisen rauhoittavasta vaikutuksesta oli niin vahva, että hän pyysi impromme cd:lle. Näin hän on voinut palata tuohon rauhoittavaan kokemuksen, levyn soittaminen toimii tunteiden säätelyn välineenä. Musiikkiterapian ohella Punkanen käyttää myös tanssi- ja liike-terapiaa. Nyt hän onkin ideoimassa tutkimusta masennuksen vai-kutuksesta keholliseen ilmaisuun. – Musiikin laitoksella on käytössään liikekaappauslaboratorio. Minua kiinnostaa tutkia, miten musiikkia ilmaistaan kehollisesti, liikkeen kautta.

musiikki vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin

Marko Punkasen väitöstutkimus osoitti musiikki-improvisaation auttavan masennuksen hoidossa.

8 T A K U

A n n e M a r i r a u t i a i n e n

T A K U 9

viime vuosina on kuntataloudessa kiinnitetty voimakasta huomiota tuottavuuden kohottamiseen. Myös kulttuurisektorilla penätään tuot-tavuutta. etsitään mittareita, jotka kertoisivat mitä vaikutuksia kult-tuurilla ja taiteella on. on helppoa mitata esitysten ja yleisön määriä, lipputulojen ja esiintyjäpalkkioiden kehitystä. Mutta kun pitäisi mitata esitysten vaikutusta yleisön mie-lialoihin, hyvinvointiin, maailman-kuvan kehittymiseen tai mielenter-veyteen ja mielenrauhaan, menee sormi suuhun.

Kunnan ja kuntalaisten ja kokonais-hyvinvointia mitattaessa ei pitäisi tuijottaa vain viivan alle. Viivan alle jäävä on aina rahaa. Kuinka vaike-aa onkaan perustella johtajille, ettei kaikkea todellista hyötyä voi eikä kerta kaikkiaan ole järkevää mitata vain rahassa. Maailmassa on ihan oikeasti olemassa muitakin arvoja kuin raha. Mehän olemme jo mo-nessa kunnassa käyneet arvokeskus-telua. Ei raha ainakaan Helsingissä käydyssä arvokeskustelussa noussut ykköseksi.

Kulttuuri ja taide synnyttävät koke-muksia, jotka edistävät mielen tyy-neyttä ja mielenrauhaa ja vähentävät esim. stressiä ja mielialalääkityksen tarvetta. Kulttuuri ja taide kasvatta-vat vastaanottajissaan yhteistä ko-kemusmaailmaa ja vahvistavat näin sekä yksilöä että yhteisöllisyyttä. Ne luovat osaltaan sosiaalisia tur-vaverkkoja ja kasvattavat sosiaalista pääomaa. Elämisen motivaatiotaso nousee, jaksaminen lisääntyy. Tai-teessa merkityssisällöt jäsentävät ja auttavat elämän merkityksen ja tarkoituksen ymmärtämistä ja vah-vistavat yhteiskuntaa tukevia pe-rimmäisiä arvoja. Elämän tarkoitus kirkastuu. Tarkoituksen varassa on helpompi elää. Taiteen ja kulttuurin tuoma esteettinen nautinto ja mieli-

Kuka löytäisi päättäjille kulttuurin

vaikuttavuusMittarit? M a u r i L e h t o v i r t a

hyvä vähentävät korvikeaineilla ja menetelmillä tuotettavan mielihyvän tarvetta. Ja tietysti ”kuntakonsernin” toimintakokonaisuudessa taiteella ja kulttuurilla on tärkeä paikkansa ar-kielämän uusintajana ja juhlahetkien kohottajana.

Helsingin kulttuurikeskuksen selvi-tyksessä Taidetta ikä kaikki (Jenni Varho, Mauri Lehtovirta 2010) to-detaan viimeaikaisiin tutkimuksiin nojaten kulttuurista samankaltaisia vaikutuksia:

l Ihmisen itsetunto vahvistuu. Kulttuuri- ja taideharrastuksissa uu-det kokemukset, lisääntynyt kom-munikointi, avoin vuorovaikutus ja empatian kasvu tukevat ja vahvista-vat kulttuurin harrastajaa ja osallis-tujaa. l Luova kokeminen – miten tärke-ää se voikaan olla – syntyy kulttuurin ja taiteen vastaanottamisessa ja itse tekemisessä: Se tuottaa ennen koke-mattomia elämyksiä. l Kokemus osallisuudesta liittyy vahvasti edelliseen. Kulttuuri lisää sosiaalista hyvinvointia, kasvattaa sosiaalista pääomaa ja aktivoi kans-sakäymiseen. Ihmiseksi kasvami-nen tapahtuu osallisuuden kautta. Me kasvamme ihmisiksi yhteydessä toisiin ihmisiin.l Kulttuurin ja taiteen avulla syn-tyy näin yhteisöllisyyttä tukevia toi-mintaverkostoja, jotka vahvistavat ihmisen elämänhallintaa.l Kulttuurilla, taiteella ja sosio-kulttuurisella toiminnalla on vai-kutuksia fyysiseen terveyteen, esi-merkiksi osana kuntoutusta. Ne vaikuttavat myönteisesti muisti- ja aivotoimintoihin. (Ks. lisää Tep-po Särkämön artikkeli. Taidetta ikä kaikki, s 28–29).

Kaikkea edellä sanottua tapahtuu ikään katsomatta.

Kun sitten paneudutaan taiteen so-veltavaan käyttöön esimerkiksi en-naltaehkäisevänä hoitomuotona, ei tule unohtaa taiteen tärkeyttä mer-kityksiä tuottavana elämyksenä, ja taidenautintona tai esteettisenä nautintona sellaisenaan. Ihmisen

perustarve on saada kokea elämäs-sään jotain tällaista. Hän ei osaa tätä tarvettaan välttämättä muotoilla tai ilmaista, mutta merkitysten etsimi-nen elämässä on tällainen perustar-ve. (Liikanen 2010, 65.) Samaa asiaa vahvistetaan taiteen osalta Lisbet Blomqvist-Suomivuo-ren kirjassa Parantava taide. ”Taide auttaa ihmistä tietoisuuteen itses-tään ja tasapainoon itsensä kanssa. Se auttaa ihmistä luomaan elämään-sä merkityksiä. Kun esim. hoito-työssä otetaan ihminen huomioon kokonaisuutena, käsittää se silloin myös hänen kauneudenkaipuunsa, harmonian ja rauhan kaipuunsa ja niiden merkityksen tervehtymiselle. Tällä tavoin taide auttaa jaksamaan. Taiteen perimmäisenä tarkoitukse-na on paljastaa, mistä elämässä on kysymys. Taide puhdistaa ilmiöt ja kohottaa ne oman arkipäiväisyyten-sä yläpuolelle.”

Taide tuottaa esteettisiä kokemuk-sia, jotka ovat usein myös univer-saaleja. Taide jäsentää yhä uudelleen vastaanottajansa kokemusmaailmaa. Se avaa uusia näkökulmia hänen ko-kemustodellisuuteensa. Parhaimmil-laan taide voi puhutella myös ihmi-sen tietoisuuden syvärakenteita, joita varten ei ole olemassa teknisiä mit-tareita. Taide voi synnyttää elämyk-siä, jotka ovat korkeimpien henkis-ten kokemusten kaltaisia ja saattavat sellaisina muodostua ihmisen elä-mää kantaviksi tekijöiksi.

T A K U 9

10 T A K U

suomen kieltä puhuu viisi miljoo-naa ihmistä, ja sitä käytetään mo-nipuolisesti. silti vaikuttaa, että kie-li on hiljalleen rappeutumassa. Tai siis siltä vaikuttaa, jos lukee ja us-koo internetin keskustelupalstoja ja sanomalehtien mielipideosastoja. syypäitä luuraa samojen lähteiden mukaan vaikka missä.

E simerkiksi mediassa. Ennen vanhaan lehdissä kirjoitettiin selkeästi. Televisiossa ja radi-ossa puhuttiin kirjakieltä – ja teititeltiin. Enää ei. Unohtaa

ei myöskään sovi muoti-ilmauksia. Nykymedia on täynnä ällöttäviä uu-dissanoja vihapuheesta ja kotoilusta kahvakuuliin ja polyamoriaan. Vaara vaanii myös pohjoishelsin-kiläisellä nuorisotalolla. Siellä kau-nis suomen kieli sekoittuu englantiin ja ties mihin muihin kieliin. Nuoriso chillaa, blaadaa, keitottaa ja on niin northside nagetteja että. Kaikki on eeppistä tai jäätävää tai luultavasti jotain muuta, sillä nämä sanat olivat käytössä ihan kivikaudella. Eli pari kuukautta sitten. Puhumattakaan internetistä! Siel-lähän kielioppi on jo ammoin unoh-tunut käsite, oikeinkirjoituksesta puhumattakaan. Pahamaineiselle tiedon valtatielle saa kirjoittaa kuka tahansa, mitä tahansa. On chattia, meseä, kuuklausta, twiittejä ja vie-lä naamis. Hetkinen, hetkinen! Pysäyte-täänpä valitusvirsi hetkeksi. Entä jos kyse ei olekaan suomen kielen pilaantumisesta? Voihan myös aja-tella, että on hienoa, jos pikkuräp-päri koettelee nuorisotalolla oman kielensä rajoja. On oikeastaan hyvä, että media keksii uusille ilmiöille ni-miä. Eikä suomalaisen hiljaisuuden murtuminen pelkästään huono asia voi olla, vaikka se tapahtuisikin vain internetissä. Kielen muutos on monella tapaa myös positiivinen asia. Suomeen tu-lee uusia sanoja ja sanomisen tapoja siksi, että niitä tarvitaan. Internetin monet kommunikoinnin tavat taas ovat suosittuja siksi, että niille on ol-lut tilausta. Me haluamme viestiä. Ei muutos tietenkään aina tarkoita edistystä. Osa muutoksista on hertti-sen yhdentekeviä. Eräs kommentoija oli pannut merkille, että sanan rau-tatie tilalla käytetään nykyään usein sanaa junarata. Toisen mukaan kiitos

paljon on vallannut alaa ilmauksel-ta paljon kiitoksia. On vaikea keksiä syytä, miksi näistä kilpailevista tar-jokkaista kumpikaan olisi erityisen paljon toista parempi. Kaipa ihminen vain kaipaa vaihtelua. Joka tapauksessa muutos, uuden syntymisen mahdollisuus on kielen hyvinvoinnin edellytys. Surullisek-si esimerkiksi käyvät monet suomen pienet sukukielet, jotka aivan oikeas-tikin rappeutuvat. Syynä on muun muassa juuri niiden muuttumatto-muus. Kun uusille asioille ei keksi-tä nimiä, niistä voidaan puhua vain

kieli ei mene pilalle

chillaablaadaa

kotoilu

jollain suuremmalla kielellä. Useim-pien sukukielten kohdalla venäjäksi, meillä lähinnä englanniksi. Muutos on siis elinehto. Maail-ma muuttuu niin tieteessä, talou-dessa kuin taide- ja kulttuurialal-lakin. Silloin kielen on muututtava samaa vauhtia rinnalla. Ei perässä, vaan yhtä matkaa. Jos suomen kieli ei muuttuisi, me puhuisimme luo-vasta taloudesta, sisällöntuotannos-ta, digitaalisista tekijänoikeuksis-ta ja muista vastaavista kohta vain englanniksi.

polyamoria

Kuva: Saša Tkalčan

L a r i K o t i l a i n e n

”Lari Kotilainen on TAKUn uusi kolumnisti. Hän on suomen kielen opettaja ja tutkija. Larin blogi Suomensuojelija löytyy osoitteesta www.suomensuojelija.fi”

T A K U 11

kieli ei mene pilalle

blaadaapolyamoria

Musiikkitalo on asettunut tyynenä paikalleen eduskun-tatalon eteen kuin tietämättömänä kaikesta kuohunnas-ta jota sen ympärillä on käyty yli kymmenen vuotta. Kun päätös rakentamisesta viimein tehtiin vuosikym-menten jahkailun jälkeen, alkoi kiistely sijoituspaikasta. Kansalaisliike nousi puolustamaan vr:n makasiineja, jotka oli määrä purkaa talon tieltä. Lähes 160 miljoo-naan euroon nousseet rakennuskustannukset pöyris-tyttivät jo osaa päättäjistäkin. seuraavaksi suuren ylei-sön huomio kiinnittyi talon ulkonäköön, jota haukuttiin varastorakennukseksi ja homeiseksi näkkileiväksi. nyt kun talo on toiminnassa, siitä löytyy kehuttavaakin.

Musiikkitalo - Töölönlahden Toyota

somopaikkoja, joissa näköyhteys onkin kapellimestarin kasvoihin.

Sijainniltaan Musiikkitalo on mainio. Taloon pääsee näp-pärästi busseilla, junalla ja raitiovaunulla, ja kunhan park-kiluola valmistuu talon alle, parkkipaikalta voi hurauttaa suoraan hissillä konserttiin. Esteettömyys ja saavutet-tavuus on huomiotu myös erilaisilla opasteilla, seinien ja lattioiden värikontrasteilla sekä pyörätuolipaikoilla. Tulossa on myös opaskoiraparkki. Värisävytys sekä sa-lissa että yleisölämpiöissä on tummanharmaa, neutraa-li. Erään käyttäjän mukaan Musiikkitalosta löytyy ”sa-vusaunan tunnelmaa, jossa voi vaipua omiin ajatuksiin musiikin kautta”.

Tukijoilla lisää tomintaaMusiikkitalo kiinnostaa ja sen käyttöaste on koko syk-syn ajan ollut erittäin kova. Osa varauksista on tosin ol-lut yritystapahtumia, musiikki-iltoja mukaan mahtuisi enemmänkin. Musiikkitalo hakeekin tukijoita Mesenaatti-rahastoon, josta myönnetään avustuksia ja apurahoja sel-laisille muusikoille tai taiteilijaryhmille, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta järjestää konserttia tai muuta tilai-suutta. Aika näyttää kuinka käy. Kun uutuudenviehätys häviää, onko Musiikkitalo hinnoitellut itsensä kuitenkin vain komeaksi kulissiksi. Saavuttaako Toyotan suunnit-telema Musiikkitalo samanlaisen aseman kuin se toinen, tunnetumpi Toyota - Suomen suosituin automerkki? Tu-leeko siitä kaiken kansan suosikki?

r a i s a n i e m i

Tila ei saa rajoittaa toimintaaTalon suunnitelusta vastasi LRP-Arkkitehdit Oy, joka voitti kansainvälisen arkkitehtikilpailun ehdotuksellaan A mezza voce (hiljaa), joka nimenä kuvastaa hyvin raken-nuksen hillittyä ulkonäköä ja värimaailmaa. LRP-toimis-ton arkkitehti Marko Kivistön mukaan talon arkkitehtuu-rin haluttiinkin olevan läsnä vasta toiminnan kautta – ei itseisarvona, kuten viime aikoina puhututtaneessa wau-arkkitehtuurissa. ”Tila ei saa rajoittaa toimintaa” hän sa-noo, ja kertoo kuinka esimerkiksi kaikki salit ovat samas-sa tasossa kuin soittajien tilat ja harjoitushuoneet. Näin liikennöinti ja soittimien kuljettaminen on helppoa.

Liikkuvuutta palvelee myös talon kynnyksettömyys, joka on myös akustillinen ratkaisu. Talon akustiikkaa onkin kehuttu vuolaasti. Pianotaiteilija Ralf Gothoni arvioi Helsingin Sanomissa, että talon avajaiskonsertti saattoi olla ensimmäinen kerta Helsingissä, kun muusikot kuu-livat toisensa. ”Olen haltioissani! Sali on täydellinen. Soundi on su-perluonnollinen ja persoonallinen. Tunnen Yasu Toyotan suunnittelemat salit ja tässä kuulee heti, että nyt on kaikki kohdallaan. Menee maailman parhaiden salien listalleni.” hehkutti samassa lehdessä puolestaan säveltäjä Magnus Lindberg. Japanilaista akustikko Yasuhisa Toyotaa onkin paljolti kiittäminen talon toimivasta äänimaailmasta.

savusaunan tunnelmaaMusiikitalon päätoimijoita ovat Radion Sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri ja Sibelius Akatemia. Käyt-täjien omat, mm. opetukseen ja harjoitteluun tarkoitetut tilat, ovat yhtä korkeatasoisia kuin yleisötilatkin, mikä on Kivistön mukaan maailmalla harvinaista. Talon kuudelle yleisösalille on määritelty pääkäyttäjä ja tarkoitus, ja nii-den akustiikka on rakennettu toiminnan mukaisesti. Eniten huomiota on kerännyt suuri sali, jonne mahtuu jopa yli 1700 kuulijaa. Sali on kulhomainen, viinitarha-tyyppinen sali. Kivistön mukaan salin tilallisuus aukeaa itse asiassa parvipaikoilla paremmin kuin permannolla. Jyrkästi nouseva katsomo vaatii tosin kaiteet ja osalla paikoista pinnakaiteet muodostavat pieniä katveita. Osa yleisöstä on myös vierastanut lavan ”takana” olevia kat-

Musiikkitalon hillitty värisävytys ja rauhallinen olemus antavat musiikille ti-laa. Pääsalista on sanottu löytyvän savusaunan tunnelmaa, jossa voi vaipua omiin ajatuksiin musiikin kautta. Kuvat: Musiikkitalo / Arno Chapelle.

12 T A K U

v iime vuosina monet tyhjiksi jääneet vanhat teollisuus-kiinteistöt ovat muotoutu-

neet erilaisiksi luovan alan tiloiksi. Lepakkoluolan valtauksesta 1979 voidaan katsoa alkaneen teollis-ten tilojen uuskäytön nykyvaiheen. synty ja käyttötarkoitus voi perus-tua kansalaisaktivismiin ja vanhan tilan suojelumotiiviin. Kyse on usein kulttuuritoiminnan tarpeista tai lä-hes liiketoiminnallisista motiiveis-ta. Kaupungeille tehtaasta puunattu kulttuurikeskus saattaa olla myös jonkinlainen imagon kiillottaja. Lei-pomoista on tullut rock-klubeja, rehutehtaista on muotoutunut tai-denäyttelytiloja ja navetoista elo-kuvateattereita. Kirjo on siis laaja. oleellista tilan uudessa menestys-tarinassa on sen menneisyyden tunnistaminen ja yhdistäminen uu-teen käyttötarkoitukseen.

HäMEEnlinnan vErkatEHdasHämeenlinnan verkatehtaan toiminta alkoi 1890-luvulla ja se loppui 1963. Tiloihin siirtyi 1980-luvun alusta alkaen vähitel-len erilaista koulutus- ja kulttuuritoimin-taa. Varsinainen Verkatehdas -projekti käynnistyi 2001. Verkatehtaan toimitusjohtajan Jouko Astorin mukaan vuosina 2002 – 2010 toteutui rakentamisen iso kaari ja infran luominen, joka päättyi Hämeenlinnan kaupunginteatterin uuden näyttämön valmistumiseen. Sen jälkeen on päästy

tEHtaasta luovaksi tilaksi

h a n n u s i r k k i l ä

– kansalaisaktivismia, kulttuuria, kummituksia ja liiketoimintaa

orientoitumaan kuluttajakeskeisyyteen ja kokonaistarjonnan kehittämiseen. Nykyi-sin tiloissa toimii esimerkiksi musiikki- ja kongressisali, Hämeenlinnan Kaupungin Teatteri, Hämeenlinnan Taidemuseo, Va-najaveden opisto ja yli 20 erilaista luo-van alan yritystä.

Jyväskylän tanssisali lutakkoTanssisali Lutakko on tarkkaan ottaen vain osa rakennusta, mutta rakennukseen vii-tataan usein Tanssisali Lutakon raken-nuksena. Sen omistaa kiinteistöosake-yhtiö, jossa osakkaina ovat Jyväskylän elävän musiikin yhdistys Jelmu ry, yAd ry sekä Kauko Sorjosen säätiö. Kiinteis-tö on valmistunut vuosina 1952-53 lei-pomorakennukseksi. Vuonna 1990 alkoi Jelmun rock-klubi toiminta mutta alueen kehittämissuunnitelmien myötä Tans-sisali Lutakko oli määrä purkaa. Pitkän kansalaisvaikuttamisen myötä Jyväsky-län kaupunki muutti suunnitelmia ja talo säilytettiin. Vuonna 2005 toimeenpantiin laaja peruskorjaus Jelmun vt. toiminnanjohtaja Jenna Lahtinen ja hallituksen puheenjohtaja John Pajunen kertovat, miten remontis-sa tehtiin yhteensä 20 000 talkootuntia. Tilan säilyttämisen ja talkootyön myötä on muodostunut talon henki, käsitys yh-teisestä tilasta ja yhteisestä omaisuudes-ta, jota kunnioitetaan ja vaalitaan. Luta-kon tiloissa on nykyisin treenikämpät 80 bändille, työhuoneita taiteilijoille, teatteri, joogasali ja toimistotilat yAd ry:lle.

lapuan vanHa paukkuVuoden 1976 räjähdykseen ja 40 työn-tekijän menehtymiseen päättyi vähitellen Lapuan patruunatehtaan toiminta. Tämän jälkeen Lapuan kaupunki aloitti ostamien-sa kiinteistöjen muuttamisen kulttuuri- ja yrityskeskukseksi. Vuonna 1997 käynnis-tynyt Vanha Paukku kattaa nykyisin kau-pungin kirjaston ja kulttuuritoiminnan, musiikki- ja kansalaisopistot, teatterin ja elokuvateatterin, yhdistyksiä ja muutamia kädentaitoalan yrityksiä. Lapuan kaupungin museotoimenjoh-taja Esa Honkimäen mukaan kulttuurikes-kus on merkinnyt uutta alkua räjähdyksen

jälkeen. Patruunatehtaan historia, myös sen dramaattiset vaiheet, luovat paikalle henkeä ja jatkuvuutta, joka on tärkeä var-sinkin tehtaan entisille työntekijöille.

taMpErEEn Finlaysonin aluE Skotlantilainen James Finlayson perusti puuvillatehtaan Tammerkosken rannalle 1820-luvulla. Finlaysonin tehdasalueesta kehittyi eräänlainen kaupunki Tampereen sisällä. Tekstiiliteollisuuden loppumisen jälkeen alueen tietoinen kehittäminen al-koi 2002 ja ensimmäiset toimijat muutti-vat tiloihin vuonna 2005. Finlaysonin alueen omistavan Kes-kinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman kiinteistöpäällikkö Hannu Boman kertoo, että Tampereen Finlaysonin alueella on yhteensä lähes 130 eri toimijaa. Jou-kossa on muun muassa Työväen kes-kusmuseo Werstas, elokuvateatteri, sai-raala, taidegalleria, teknologia yrityksiä, Aamulehti sekä toistakymmentä ravinto-laa ja kahvilaa.

turun Manilla Turun manillan vanhin rakennus on pe-räisin vuodelta 1886. Viina-, hihna- ja remmitehdasvaiheiden jälkeen vuodesta 1929 aina 1980-luvulle saakka tiloissa toimi Köysitehdas manilla. Purkutuomion estämiseksi perustettiin Pro manillasäätiö ja suojelukaava toteutui 2001. manillan kiinteistöä isännöivä ja koor-dinoiva Kari Salovaara kertoo, miten suo-jeluintressi oli alussa hyvin vahva. Aktii-vihenkilöt pelkäsivät, että manilla jyrätään tasaiseksi. Nykyisin manillassa on noin 40 toimijaa. Säätiön hallituksen tahdon mukaisesti kaikkien on oltava kulttuurin ja luovan alan toimijoita. Tiloissa toi-mii kolme teatteria, joista Aurinkobaletti on alkuperäinen vuokralainen ja säätiön perustaja. Lisäksi tiloissa on kuvataitei-lijoita, kulttuurialan pienyrityksiä ja ark-kitehtitoimistoja.

T A K U 13

TiLoJen MerKiTysVTT Sampo Ruoppila tutkii kulttuu-rituotannon kaupunkitiloja. Hänen mukaansa tämänkaltaisissa tiloissa merkityksellistä on niiden erityinen miljöö ja mahdollisuus tehdä omia juttuja. Keskeistä on tilojen poten-tiaalisuus. Tilojen käyttöönotto ta-pahtuu joko spontaanisti vallaten tai jopa vuosia kestävänä prosessina neuvotellen. Ruoppilan mielestä Suomen ja muualla Euroopassa toteutuneen toi-minnan välillä ei ole oleellisia eroja. Suomessa kulttuurikäsitys on toteu-tunut hieman laveammin siten, että meillä tiloissa yritystoimintaa on ollut hieman enemmän. Muualla Euroopassa näkyy jossain määrin enemmän sosiaalisia ja pedagogisia toimintamuotoja. Ruoppila kuvaa sitä, miten oleel-lista on toiminnan lähteminen al-haalta ylöspäin. �Tämä syntyy idea-rikkaista ihmisistä, heidän halustaan ja palostaan tehdä asioita. Jos kult-tuurikeskuksissa ajatuksena on syn-nyttää toimintaa ylhäältä alaspäin, niin se ei toimi. Monet tiloista ovat isoja. Tällöin niissä on paljon luonnon valoa, kat-

to korkealla, joka luo viihtyisän at-mosfäärin. Ruoppila korostaa sitä, miten kokemus tilasta ja vapaus toi-mia mahdollistaa luovan atmosfäärin synnyttäen toimintaa, kuhinaa.

ToiMinnAn LähTöKohDATLuovien alojen keskusten toiminnan lähtökohdat, tavoitteet ja periaatteet vaihtelevat. Toiminta voi olla yleis-hyödyllistä tai se voi painottaa selke-ästi liiketoiminnallisia tavoitteita. Kari Salovaara korostaa Manillan voittoa tavoittelemattomuutta ja hal-poja vuokria. "Eli tämä tarjoaa tai-teilijoille ja käsityöläisille tilat, joita kaupunki ei pystyisi tarjoamaan.” Jenna Lahtinen tuo esille Jelmun toiminnan samanlaisen lähtökohdan. "Meillä voisimme pyytää enemmän vuokraa, koska treenikämpistä on pulaa. Tavoitteena on kuitenkin yl-läpitää elävän musiikin harrastusta nuorille. Vuokrien pitäminen ma-talalla merkitsee, että kasvatamme nuoria, jotka tulevat tänne myös kei-koille kuuntelemaan ja myöhemmin ehkä soittamaan ja tämä mahdollis-taa meidän klubitoiminnan."

Hannu Boman korostaa talouden ja liike-elämän muutosten seuraa-mista. Aluetta on kehitettävä pitkäl-lä jänteellä ja Finlaysonin kokonai-suudessa vuokralaispoolin tulee olla miksattu eli se sisältää erilaisia toi-mijoita. Tällä Boman tarkoittaa sitä, että vuokralaiset täydentävät toisi-aan ja tiloissa ei voi esimerkiksi olla seitsemän hampurilaisravintolaa. Jouko Astor kuvaa sitä, miten Verkatehtaan konseptin tulee olla elinvoimainen, attraktiivinen ja kil-pailukykyinen. "Kyse on selkeästi enemmästä kuin kiinteistöliiketoi-minnasta vaikka me ei olla sisäl-lön tuottajia. Pikemminkin olemme metatuottajia jolloin omalla toimin-nallamme vaikutamme siihen, että tuotetaan, että tapahtuu ja syntyy uusia asioita."

Ylhäällä vasemmalta

Kari Salovaara,

Hannu Borman,

Esa Honkimäki.

Alhaalla vasemmalta

John Pajunen

ja Jenna Lahtinen,

Jouko Astor

Henkilökuvat

Hannu Sirkkilä

T A K U 13

tEHtaasta luovaksi tilaksi

14 T A K U

vAnhAn TiLAn JA ToiMinnAn KesKiTTäMisen hyöTy Esa Honkimäen mielestä Vanhan Paukun hyötynä on paikan ja sen palvelujen parempi havaittavuus. "Yhden kunnan tasolla tämä antaa runsaammin mahdollisuuksia ja yh-teistyökumppaneiden moninaisuus tulee voimavaraksi." Honkimäki pai-nottaa sitä, että tilan historiallisuus luo valmiiksi sen hyväksyttävyy-den uudessakin käyttötarkoitukses-sa eikä kansan syvistä riveistä tule vastustusta. Jelmun puheenjohtaja John Paju-nen tuo esille arvostuksensa vanhaa taloa ja sen kestävyyttä kohtaan. – On turha purkaa vanha hyvä ra-kennus. Tämä on rakennettu sillä ta-valla, että se pitää sisällään henkeä joka sopii tällaiseen yleishyödyl-liseen toimintaan. Talon henki ja käyttäjien henki vahvistavat toisi-aan. Ne resonoivat ja heijastavat hyviä arvoja.

Hannu Boman korostaa mahdolli-suuksien näkemistä vanhoissa tilois-sa. "Ei meidän toiminta ole nykyi-sen arkkitehtuurin ja tilasuunnittelun vinkkelistä kaikkein tehokkainta. Mutta se ei ole itseisarvo vaan, että rakennuskannan ja sen käyttöönoton johdosta syntyy lisäarvoa. Vanha otetaan osaksi uutta kaupunkitilaa. Tehokkuuden tilalle saadaan ymmär-rys, että meidän koko elinkaaressa tulemme jostakin, meillä on historia ja tilalla on merkitystä." Kari Salovaara korostaa sitä, että vanhoja teollisuuskiinteistöjä kun-nostettaessa ei kannata liiaksi kiil-lottaa paikkaa ja tehdä siitä liian vii-meisen päälle. "Pitää antaa tilan olla sellainen kuin se on. Vaikka tämä on peruskorjattu, sen pystyy näkemään joka paikasta, että tämä on ollut teh-das. Ei ole peitetty niitä vanhoja rakenteita. Samalla pystytään pitä-mään vuokratkin alempana." Jenna Lahtinen näkee vanhan ti-lan vaikuttamisen ja tekemisen mah-dollisuutena. – Tämä on ehkä jonkun mielestä ruma ja rosoinen mutta täällä mah-dollista jokaisen tehdä jotakin omilla käsillään. Vaikuttaa tilaan, saa maa-lata itse seinän punaiseksi jos haluaa. Sitä kautta tulee se käsitys yhteises-tä tilasta ja yhteisestä omaisuudesta. Tilaa alkaa kunnioittaa ja tämä vah-vistaa meidän yhteishenkeä. Talo-henkeä ei voi ostaa vaan se luodaan ja tämä henki näkyy seinissä, kalus-teissa ja kaikessa.

TeoLLisTA hisToriAA JA TArinoiTA Vanhat teollisuusrakennukset on osa paikkakuntansa teollisuus- ja kult-tuurihistoriaa. Uudessa käyttötar-koituksessa paikan historian tunnis-taminen on keskeinen onnistumisen elementti. Hannu Boman korostaa finlays-sonilaisuutta, jota toteutetaan esi-merkiksi valitsemalla vuosittain Mr. tai Mrs. Finlayson. Hän painottaa myös paikan tarinoiden merkitystä: – Herätimme henkiin vanhan tari-nan kummittelevasta laitosmiehes-tä, Juhasta. Pyrimme ylläpitämään tällaisia tarinoita, niillä on iso mer-kitys. Jos kohteella ei ole tarinoita, se ei ole kiinnostava. Myös Vanhaan Paukkuun liittyy tarinoita. Esa Honkimäki kertoo, miten viime sotia edeltäneestä ta-pahtumasta, joka koski vieraan val-lan vakoilutoimintaa, tehtiin teatteri-produktio. Myös traaginen räjähdys on mukana kulkeva, laajeneva tarina.

– Ensin oli räjähdys, johon liitty-en pajarakennus muutettiin muisto-kappeliksi. Yhtenä muistopäivänä uhrien valokuvat laitettiin seinälle. Sitten eräässä taidenäyttelyssä va-lokuvat oli otettu taideteoksen ai-heeksi. Toissa kesänä meillä oli re-sidenssissä irlantilaisia taiteilijoita, joihin patruunatehtaan tarina vaikutti niin voimakkaasti, että he laittoivat joulukuussa avattavan näyttelynsä nimeksi 7.42 eli sen hetken kun rä-jähdys tapahtui.

UhAT JA TULevAisUUsLuovan alan tiloja on perustettu runsaasti vanhoihin kiinteistöihin. Niiden kannattavuus ja toiminnan jatkuvuus on luonnollisesti vaih-televa. Jouko Astor kuvaa sitä, mi-ten ongelmana luovissa tiloissa ja klustereissa,on keskustelun ja toi-minnan kääntyminen sisäänpäin. "Mikä tämä luova ala on, jos vain vaihdetaan poppanoita keskenään. Unohdetaan missä se raha on ja se on jossakin muualla kuin hankkeissa. Kun katselee luovan alan hankkei-ta, niin ohjelmia tehty ja pyöritelty ja samalla hetkellä kun rahoitus lop-puu, se on tullut tiensä päähän. Li-säarvon on siis synnyttävä jostakin muusta kuin luovan alan sisäisestä fiilistelystä ja hehkuttamisesta. Se mikä on yleisö, miten se rakenne-taan, sen tulisi olla fokuksena. " John Pajunen näkee mahdollisena uhkana sen, että toiminta tukahdute-taan ulkoapäin. – Lainsäätäjät voivat tehdä toi-minnan vaikeaksi, sitä aletaan ve-rottamaan tai tekemään muuten vaikeaksi viemällä tekemisen mah-dollisuus ja riemu.

Sampo Ruoppila korostaa sitä, että tällaiset tilat ovat äärimmäisen pai-kallisia ja henkilökeskeisiä. Onnistu-minen voi olla paljon kiinni vetäjän rautaisesta tahdosta. Siksi yhteistyö-kumppanit ovat tärkeitä. Hän va-roittaa kehittämästä näitä tiloja liian hienoiksi jolloin seurauksena ovat myös korkeat vuokrat ja sielu kato-aa. Ruoppila toteaa, että Suomessa riskinottamista karsastetaan, jolloin ei synny uusia ideoitakaan ”Suomen kunnissa on rakennemuutos käynnis-sä ja kiinteistöjä tyhjillään. Annetaan ottaa näitä käyttöön ja tehdään dii-li, että tämä on teillä kolme vuotta käytössä ja pidätte paikat kunnossa. Sitten katsotaan tuleeko tästä jota-kin. Annetaan kokeilutilaa ja kiin-teistönomistajien viisautta on hyväk-syä tällaista vaihtoehtoista kulttuuria vuokralaisena.”

14 T A K U

T A K U 15

J u h a i s o - A h oFEstivaali Elää vErkostoissa

Mitä tapahtuu, kun festivaali, kaupunkikeskustayhdistys, matkailupalvelut ja kulttuurituotannon kehittäjät asettuvat saman katon alle? imatralla näin tehtiin vuoden 2011 alusta ja kokemukset ovat hyviä. ovet ovat auki joka suuntaan, tietoa jaetaan ja ideoita testataan. Pöhinää riittää.

imatrankoskella kävelykadun tuntumassa sijaitsevassa 400 ne-liön liikehuoneistossa on viiden päällisin puolin erilaisen toimijan

toimitilat. Viisikosta Imatran Mat-kailupalvelut on kaupungin matkai-lutoimisto ja RTG myy ja paketoi matkailupalveluja. Imitsi ry on kau-punkikeskustayhdistys, jonka jäsen-kunta koostuu kaupoista ja muista yrityksistä. TKI-HUMAK Voimas-sa tehdään kulttuurituotannon tut-kimus- ja kehittämistoimintaa. Kun pakettiin lisätään vielä festari, niin koossa on melkoinen konklaavi.

suora keskusteluyhteys mahdollistaa

Tilan toimijoista suuren yleisön par-haiten tuntema on Imatra Big Band Festival. Se on myös toinen yhteis-eloon johtaneen idean alullepanijois-ta. Imatran Matkailupalveluilla ja IBBF:llä oli kokemusta toimiston jakamisesta jo aiemmin. Kun uutta, paremmalla paikalla olevaa tilaa tar-

vittiin, pyydettiin mukaan ensin yksi kaveri ja sitten toinen, kuin elefant-timarssissa ikään. Tilan osalta ehdoton tavoite oli päästä kävelykadulle ja katutasoon. Sopivia vaihtoehtoja oli rajallinen määrä ja ne olivat suurehkoja kah-delle toimijalle. Kun Imitsikin oli kiinnostunut ideasta, tarvittiin enää yksi kumppani, jotta tilaratkaisu mahdollistui. Sellainen löytyi HU-MAKista, jonka rooli Etelä-Karja-lassa oli muuttumassa koulutuksesta tki-toiminnaksi. – Tulijoita olisi lopulta ollut enemmänkin, kertoo IBBF:n mark-kinointipäällikkö Jaana Komi. Toimijoiden taustat ja tehtävät olivat monenkirjavat, mutta sattu-malta ei juuri tätä joukkoa koottu saman katon alle. Takana oli mui-takin ajatuksia kuin kustannusten jakaminen. – Toki haettiin myös synergiaa. Loppujen lopuksihan olemme kaikki samojen asioiden kanssa tekemisis-sä. Ja kun ollaan samoissa tiloissa,

niin tieto kulkee vaikka aamukah-vipöydässä. Matkailupalvelujen ja Imitsin kanssa on tehty jo pitkään tii-visti töitä. Nyt esimerkiksi HUMA-Kin kulttuuriin ja matkailuun liitty-vistä hankkeista saadaan nopeasti ensi käden tietoa. RTG:n avulla taas festarin paketointi sujuu hyvässä yh-teistyössä, Jaana Komi listaa. Kuluneen toimintavuoden aika-na jo aiemmin vakiintuneita yhteis-työkuvioita on jatkettu ja uusia on syntynyt useita. Alkusyksyllä 2011 useammankin toimijan panosta ja kokemusta tarvittiin paikallisen makkaraseuran ideoiman Makkara-festin toimeenpanossa kävelykadul-le. Loka-marraskuussa 2011 IBBF on ollut näyttävästi esillä Lappeen-rannan kaupungin ja TKI-HUMAK Voiman pyörittämän KUTKA-hank-keen Kompastu kulttuuriin –näytte-lyssä Imatran kylpylässä. Sidosryh-mätilaisuuksia järjestetään yhdessä, jolloin myös verkostot verkostoi-tuvat.

Kuva Pentti Miikki

16 T A K U

Tapahtuma ei ole saari

Vaikka samasta toimistosta löyty-vät lähiverkostot ovat tärkeitä, niin ne eivät sentään ihan riitä. Tapah-tumalle on tärkeää nivoutua tiiviisti osaksi järjestämispaikkakuntaansa. Alueen yritykset ovat tapahtumal-le sekä palvelujen myyjiä, sponso-reita että asiakkaita. Paikkakunnan järjestöt ja yksittäiset henkilöt ovat monin tavoin talkoohengessä muka-na järjestelyissä. Jaana Komi kuvaa kaupunkilaisten suhtautumista tapah-tumaan positiiviseksi. – Tapahtuma koetaan hyvin imat-ralaiseksi. Monipuolisesti rytmimu-siikin lajeja esittelevästä tapahtumas-ta löytyy tarjontaa jokaiseen makuun ja monen mielestä kaupunki ”herää eloon” festarin aikana. Tämä sosi-okulttuurinen ulottuvuus on tärkeä, mutta ei pidä unohtaa suoria talous-vaikutuksia, jotka vuonna 2010 teh-dyn tutkimuksen mukaan ovat 2,4 miljoonaa euroa vuodessa. IBBF on myös yksi maakunnallisen GoSai-maa matkailubrandin kärkitapahtu-mista, Komi muistuttaa. Imatra Big Band Festival on paitsi alueensa suurin säännöllisesti järjes-tettävä festivaali, myös valtakunnal-linen tapahtuma ja esiintyjälistaltaan varsin kansainvälinen. Tapahtuman verkostot ulottuvat siis huomatta-vasti omaa maakuntaa laajemmalle alueelle, kertoo IBBF:n hallituksen puheenjohtaja Jussi Virsunen: – IBBF on vuosia tehnyt yhteis-työtä muiden eurooppalaisten ta-pahtumien kanssa. Kansainvälinen

yhteistyö mahdollistaa myös laaduk-kaiden esiintyjien saamisen useam-paan tapahtumaan Euroopassa, kun kustannukset jakautuvat useamman tapahtuman kesken. Samalla toki ar-tisteille syntyy kiertueen tyyppinen mahdollisuus, jolloin Eurooppaan lähtemisen kynnys madaltuu kauem-paa tuleville artisteille. Tapahtuma hakee koko ajan uusia yhteistyökumppaneita palvelutoi-minnan kehittämiseksi. Uusia ava-uksia tehdään esimerkiksi valtakun-nallisen ja kansainvälisen median suuntaan. Niiden kanssa tehtävän yhteistyön merkitys tuntuu kasvavan koko ajan. Tähän liittyvät myös laajat sosiaalisen median mahdollisuudet. Festivaalin toiminnanjohtajana vuosi sitten aloittaneen Pekka Laa-sosen taustat ovat teatterimaailmassa, jossa musiikki toki on vahvana osa-alueena. Musiikkitapahtuman tuotta-misessa on paljon samoja elementtejä kuin teatterin johtamisessa, mutta toi-senlaisiakin toiminta- ja ajattelutapo-ja, joista tapahtuma voi hyötyä. – Pyrin vahvistamaan entisestään tapahtumaviikon näkemistä koko-naisuutena niin, että päivä- ja ilta-ohjelmat ovat linjassa, samoin eri-laiset oheisohjelmat. Tässä tehdään yhteistyötä esimerkiksi Imitsin kans-sa, kun rakennetaan BB -kadun pro-fiilia. Olisi hyvä saada myös yrittäjät mukaan antamaan oman panoksensa suunnitteluun ja ymmärtämään sitä kautta paremmin tapahtuman hyö-dyt. Oppilaitosyhteistyötä olen teh-nyt paljon ja sitä kannattaa kehittää täälläkin, linjaa Laasonen.

Ohjelmasuunnittelun perustana ovat tapahtuman 30 toimintavuoden aikana rakennetut hyvät suhteet kan-sainvälisiin ja kotimaisiin agentteihin ja ohjelmatoimistoihin. Verkostot ra-kentuvat myös luontaisesti esimer-kiksi Big Band-kesäkurssien myötä. Kursseilla on vuosien mittaan opet-tanut ja opiskellut iso joukko huip-pumuusikoita, jotka ovat tärkeitä ta-pahtuman brändilähettiläitä.

Matkailu tuo mahdollisuuksia

Etelä-Karjalassa investoidaan mat-kailuun ennen näkemättömällä taval-la. Matkailijavirrat ovat lähivuosina moninkertaistumassa. Matkailijat odottavat matkakohteeltaan tekemis-tä, ohjelmaa ja elämyksiä. Kaikkea eivät matkailuyritykset pysty itse järjestämään, eivätkä ne edes sitä halua. Kulttuuritapahtumien kal-taisille ammattimaisille ohjelma-tuotanto-organisaatioille tämä voi merkitä mahdollisuutta saada uusia asiakkaita ja tasaisempaa tulovirtaa ympäri vuoden. – Yhteistyötä ohjelmatuotannon osalta voi tehdä monella tasolla. Tiedonvaihto eri toimijoiden kes-ken on helpoimmin toteutettava asia, samoin onnistuu erilaisen ammatti-avun ja vinkkien välittäminen. Mutta kyllä varsinaisia tuotantojakin voi-daan matkailun tarpeisiin tehdä. An-saintalogiikan täytyy tietysti silloin olla kunnossa, Laasonen toteaa.

16 T A K UKuva Saana Järvi (Imatra Big Band Festival).

T A K U 17

Alueen suuri majoituskapasitee-tin lisäys mahdollistaa tapahtumille uusien asiakasryhmien esimerkiksi ulkomaalaisten katsojien tavoitta-misen aivan uudella tavalla. Imat-ralta reilun viiden kilometrin pää-hän Rauhaan rakentuvat kesän 2012 Loma-asuntomessut ovat juuri nyt ajankohtainen ja mielenkiintoinen yhteistyökumppani. – IBBF tulee jatkossa olemaan osa sitä suurta matkailukokonaisuut-ta, joka on tuotteistettu erityyppisiin paketteihin. Tämä tarkoittaa sitä, että verkostojen avulla IBBF myy oman tapahtuman lisäksi aktiivisesti myös alueen majoitusliikkeitä, kaupallisia palveluita ja muita elämyspalveluita. Näin sitten vastavuoroisesti kaikki muut yritykset ottavat IBBF:n entis-täkin vahvemmin osaksi omia myy-täviä matkailupaketteja. Yhteistyö tulee olemaan suuremmassa roolissa koko matkailuelinkeinon kehittymi-sessä, uskoo Virsunen. Jaana Komi levittää toimiston yh-teiselle kahvipöydälle ensi kesänä 30-vuotisjuhlaansa viettävän IBBF:n retrohenkisen festaripaitamallin. Kaikkien mielipiteet ovat tervetul-leita. Näin toimivat tässä luovassa

tilassa muutkin. Ja saavat varautua siihen, että kommentteja ei sokeroi-da ylenmääräisellä korrektiudella. Kuten todettu, Imatran Lappeen-tie 12:n toimijat ovat kaikki samalla asialla. Kyse on elämyksien tuotta-

misesta ja niiden saattamisesta asi-akkaiden ulottuville. Näkökulmat vain vaihtelevat. Jos vaihtoehtoinen vinkkeli löytyy tarvittaessa seinän takaa, niin mikäs sen parempaa.

Kun TKi-hUMAK voima aloitti toimintansa vuoden 2011

alusta. humanistisella ammattikorkeakoululla oli jo kym-

menen vuoden ajan ollut Kaakkois-suomessa hanketoi-

mintaa. Tutkintoon johtavan kulttuurituottajakoulutuksen

päätyttyä alueella kesäkuussa 2011 jäljelle jäi kulttuuri-

tuotannon ja luovien alojen tutkimus- ja kehitystyö.

TKI-HUMAK Voima tutkii ja kehittää

Kulttuuriosio keskittyy tapahtumatuottajien verkotta-

miseen, osaamistason nostamiseen ja tiedonkulun pa-

rantamiseen. osiota koordinoi suomen puolella TKi-hU-

MAK voima ja siellä tuottaja Joni Kinnunen. hankkeen

näkymät näyttävät hänen mielestään lupaavilta:

voimassa työskentelee syksyllä 2011 viisi henkilöä.

hankkeiden sisällöt liittyvät luovan alan verkostojen ja

yritystoiminnan sekä kulttuurituotannon ja sen koulutuk-

sen kehittämiseen. osa hankkeista toteutetaan yhteis-

työssä Turussa sijaitsevan TKi-hUMAK Merin kanssa,

kuten Luovat verkostoveturit-hanke.

Uusin hankkeista on step Up - Cross Border Cities in

Action, joka toteutetaan Lappeenrannan kaupungin hal-

linnoimana enPi-rahoituksella. Kolmivuotisessa hank-

keessa kehitetään viipurin, svetogorskin, Lappeenran-

nan ja imatran yhteistyötä liikunta-, nuoriso-, koulu- ja

kulttuuritoimen sektoreilla.

– Mukana olevissa kaupungeissa on paljon kulttuu-

rialan osaamista ja tarjontaa. Lyhyet välimatkat mah-

dollistavat sen, että kulttuuripalveluita voidaan käyttää

rajan molemmin puolin. Tähän myös haluamme alueel-

la olevia ihmisiä kannustaa. hankkeen avulla lisätään

tietoisuutta maissamme järjestettävistä tapahtumista

ja rakennetaan pohjaa kulttuuritoimijoiden väliselle yh-

teistyölle. Aloitus on ollut erinomainen. ensimmäiseen

seminaariin viipurissa saimme 70 kulttuurialan ammat-

tilaista hankealueelta.

Kuva Saana Järvi (Imatra Big Band Festival).

Kuva Saana Järvi (Imatra Big Band Festival).

18 T A K UsuoMalaisEn sarJakuvan Historiaa by Panu Hämeenaho

T A K U 19suoMalaisEn sarJakuvan Historiaa by Panu Hämeenaho

20 T A K U

T A K U 21

"Työn imu on tarttuva tauti"

Työterveyslaitoksessa on tehty tut-kimusta ja julkaistu lukuisia kirjoja työhyvinvoinnista ja siihen liittyen myös johtamisesta. Uusimpia niistä on Työterveyslaitoksen tutkijan ja positiivisen psykologian tutkimus-suuntaa edustavan Jari Hakasen kirja Työn imu (2011). Hakanen on kir-joittanut myös julkaisun Työn imun arviointimenetelmä (Utrecht Work Engagement Scale, 1999), joka löy-tyy sähköisenä Työterveyslaitoksen sivuilta. Työn imulla tarkoitetaan Haka-sen mukaan "sitä, että työntekijä on valmis ponnistelemaan ja antamaan täyden panoksensa työn tavoitteiden hyväksi. Vastineeksi ponnistelusta hän kokee työnsä merkityksellisek-si ja työympäristönsä mielekkääksi." Se on siis tavallaan vastakohta työ-uupumukselle. Vuoteen 2009 mennessä Työter-veyslaitoksella oli tutkittu yli 16 000 suomalaisen työntekijän ja johtajan kokemusta työn imusta. Tutkituista vähintään joka kymmenes koki työn imua päivittäin, joissakin ammateis-sa joka viides tai joka kuudes. Työn imulle on määritelty kolme ulottuvuutta: tarmokkuus, omistau-tuminen ja uppoutuminen. Näiden ulottuvuuksien toteutuessa työnte-kijä on aloitteellinen, aikaan saava ja uudistushakuinen, työtovereitaan auttava ja asiakastyytyväisyyttä tuottava. Tällaiset työntekijät ovat sitoutuneempia ja haluavat jatkaa

Johtajuusko ratkaisee?Työuria on pidennettävä, siis työ-hyvinvointia on lisättävä. Päivän otsikoissa, keskusteluissa ja mo-nissa hankkeissa etsitään keinoja parempaan työelämään. haasteina koetaan ennen kaikkea kaksi asiaa varsinkin asiantuntijatyössä: jatku-va kiire tehokkuusvaatimuksineen ja johtamisen ongelmat. Tutkimuk-sia näistä aiheista löytyy runsaasti ja myös monenlaisia opaskirjoja. Toimijoita kentällä on paljon, Työ-terveyslaitoksesta johtamiskonsult-teihin ja Kansanvalistusseurasta työnohjaajiin.

työuraansa pitkään, he ovat siis työn-antajansa ja yhteiskunnan näkökul-masta esimerkillisiä ihmisiä. He ovat myös terveempiä ja onnellisempia kuin muut työntekijät. Hakanen kuvailee työn voima-varoja ja toteaa, että monet niistä ovat ilmaisia, suhdanteista riippu-mattomia ja niitä voi koska tahansa parantaa ja kehittää työyhteisössä. Hän jakaa työn voimavarat neljälle tasolle: tehtävän, työn järjestelyjen, vuorovaikutuksen ja organisatori-selle tasolle.

Työn voimavarat

Tehtävän tasolla voimavaroja ovat työtehtävien monipuolisuus ja ke-hitettävyys, itsenäisyys ja merkit-tävyys sekä asiakastyön palkitse-vuus. Työn järjestelyjen osalta niitä ovat työroolien ja työn tavoitteiden selkeys, osallistuminen työtä kos-kevaan päätöksentekoon sekä jous-tavuus työajoissa. Sosiaaliset voi-mavarat syntyvät työyhteisön ja esimiehen tuesta, oikeudenmukai-suudesta, luottamuksesta, palaut-teesta ja arvostuksesta, arkisesta huomaavaisuudesta ja ystävällisyy-destä, työn imun tarttuvuudesta ja tiimin yhteisöllisyydestä. Organi-satoriset voimavarat tulevat orga-nisaation havaitusta tuesta, psyko-logisesta sopimuksesta varsinainen työsopimuksen lisäksi, myönteisestä ilmapiiristä, rekrytointi- ja perehdyt-tämiskäytännöistä, kehityskeskus-teluista, palkasta, palkitsemisesta ja uranäkymistä, perhemyönteisestä työkulttuurista, työn varmuudesta ja psykologisesta turvallisuudesta, tek-nologiasta ja yhteistyöstä organisaa-tion eri toimijoiden välillä. Lukija voi käydä edellä mainitun luettelon läpi oman työpaikkansa osalta. Hakanen antaa myös ohjei-ta oman työn tuunaamiseen, jossa huomio kiinnitetään omien tehtävi-en rajojen muokkaamiseen, työto-vereiden, asiakkaiden ja yhteistyö-kumppaneiden kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen sekä työn ole-massaolon tarkoitukseen ja sosiaa-liseen merkitykseen.

Palveleva johtajuus

Kaikissa tietämissäni työhyvinvoin-tiin liittyvissä tutkimuksissa, hank-

keissa ja julkaisuissa käsitellään aina johtajuutta. Huonon johtajuu-den syyksi menevät niin työpahoin-vointi kuin organisaation tavoitteissa epäonnistuminenkin. Hyvien johtaji-en perään huudellaan niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Hakanen kuvaa palvelevaa johta-juutta ja palvelevaa esimiestä. Ku-vailussa on paljon tuttuja sanoja: omistautuu, edistää, valmentaa, roh-kaisee, kuuntelee ja rakentaa. Pal-velevan esimiehen ominaisuuksiksi hän luettelee seuraavat ominaisuu-det: lahjomaton ja rehellinen, aito, nöyrä, kykenee antamaan anteeksi, osaa astua myös syrjään, voimaan-nuttaa ja vastuuttaa omiaan, toimii rohkeasti ja toimii kuin tilanhoita-ja. Taas voi asian palauttaa omiin kokemuksiinsa. Onko minulla kos-kaan ollut palvelevaa esimiestä? Olenko itse koskaan ollut palvele-va esimies? Jari Hakasen kirjassa on kysy-myksiä lukijalle pohdittavaksi. Kai-ken kaikkiaan se painottuu myöntei-siin näkemyksiin niin, että voi vain kysyä, miksi emme siis aina tunne työn imua, miksi voimme huonos-ti työyhteisöissämme. On kuitenkin muistettava, että meillä on Suomes-sa ongelmakeskeinen keskustelu-kulttuuri, jota nykyjournalismi pitää tehokkaasti yllä. On siis olemassa myös niitä, jotka tuntevat työn imua joka päivä ja ovat onnellisia.

Kukoistavaa johtamista

Johtajuuden konsultti ja filosofis-ta vastaanottoa pitävä valmentaja-suomentaja on mielenkiintoinen yh-distelmä, kun yhteistyön tuloksena syntyy Kukoistavan johtamisen kä-sikirja (2011), jonka tavoite on "aut-taa ymmärtämään oman elämän ja organisaation johtamiseen vaaditta-via mielen malleja 2000-luvun maa-ilmassa." Tämäkin käsikirja sisältää myös harjoituksia. Keijo Halisen ja JP Jakosen käsi-kirja on jaettu kolmeen osaan: Muu-tosvastarinnan mekanismi, Mielen arkkitehtuuri ja Radikaali yhteistyö. Aluksi käsitellään muutoksen merki-tyksiä ja kuvaillaan myös sitä, miksi monet johtajuuden kehittämisohjel-mat epäonnistuvat. Kirjoittajien mukaan kehittämi-nen on huojuvalla perustalla, kun

M e r j a i s o t a l o

22 T A K U

itsetuntemus ja itsensä johtaminen eivät ole riittävästi mukana. Yleisesti käytetään "pitkäkestoisia sillisalaat-teja", joissa luennoidaan yrityksen strategiasta, tuotannosta, myynnis-tä ja markkinoinnista, mutta niin ei rakennu yhteistä näkemystä. Siihen ei päästä myöskään sillä, että työ-johdolle, keskijohdolle ja ylimmälle johdolle on kaikille omat ohjelman-sa. Esteenä voi olla myös pelon ilma-piiri, kun kaikki asiat ja vaiheet on tarkistettava toimitusjohtajalta.

Johtajuus, kieli ja integraalinen lähestymistapa

Kiinnostava on ajatus johtajuudesta kielen luomisena. Kirjoittajat totea-vat, että "muuttamalla kieltä, jota käytämme, muutamme tapaa, jolla ajattelemme." Muutoksen avaimiksi he lukevat mm. siirtymisen valitus-puheesta sitoutumisen kieleen, syy-töspuheesta vastuullisuuden kieleen, lupauspuheesta piilositoumusten kieleen ja oletuspuheesta oletusten tiedostamisen kieleen. Näitä avai-mia avataan Harrin avulla, kuvitteel-linen Harri on päättänyt olla aiem-paa aloitteellisempi työssään. Hänen myötään on mahdollisuus kokeilla myös omaa muutosvalmiuttaan. Mielen arkkitehtuurissa Halinen ja Jakonen varoittavat lukijaa integ-raalisesta lähestymistavasta ja ajat-telusta. Se kun on mahdollisimman kattavaa, kokonaisvaltaista ja täysi-painoista ja voi aiheuttaa tajunnan laajenemisen. Ja se voi sattua. Radikaali yhteistyö vaatii taito-ja, joista ensimmäiseksi kirjoittajat asettavat oikean asenteen, sitten re-hellisyyden, vastuullisuuden, oman käyttäytymisen vaikutusten ymmär-tämisen ja lopuksi luovan ongelman-ratkaisun ja neuvotteluprosessin. He valittavat, että perinteinen sotataitoi-hin perustuva johtaminen harhautta-misineen ja vastustajan päihittämisi-neen on ollut käytössä niin pitkään, että monet johtajat ja esimiehet eivät usko avoimuuden ja yhteistyöhakui-suuden olevan mahdollista. Halinen ja Jakonen viittaavat kä-sikirjassaan niin Aristoteleen euda-imonia-ajatukseen (hyvinvointi syn-tyy mielekkäästä toiminnasta) kuin Seija Taivaisen enneagrammikirjan persoonallisuustyyppien kuvauk-siinkin. Lukijalla on välillä hauskaa, välillä hämmentyy ja joskus saattaa joku oivalluskin eksyä joukkoon.

Lähijohtamisen eväät

Myös organisaatiokonsultit ja työn-ohjaajat Birgitta Romppainen ja Ani-ta Kallasvuo tarjoavat käytännön työvälineitä johtamiseen kirjassaan Johtajuuden rakentuminen. Eväitä lähijohtamiseen (Kansanvalistusseu-ra 2011). Heidän sanomansa on se, että johtajaksi ei synnytä, vaan joh-tajaksi opitaan. Kirja päättyy katsaukseen tule-vaisuuteen, mutta siitä onkin hyvä aloittaa. Romppainen ja Kallasvuo kuvaavat tiiviisti tämän päivän ja tu-levaisuuden haasteita ja edellytyksiä johtamiselle. Muutokset ovat arki-päivää niin yrityksissä kuin julkisel-lakin sektorilla. Työnteon rakenteet muuttuvat, asiakkaat ovat entistä tietoisempia ja vaativampia, henki-löstö kansainvälistyy, epätyypilliset työtavat yleistyvät. Nimenomaan lä-hijohtajat ovat välikädessä uudelleen organisoitumisen tilanteissa rekry-toinneista ja perehdyttämisestä työ-kulttuurin rakentamiseen ja yhteisöl-lisyyden synnyttämiseen. Kirjoittajien vastaus em. tilantees-sa on, että tiedonkulun, johtajuuden ja johtamisen on pakko muuttua. Heidän mukaansa tulevaisuuden sukupolvet valitsevat johtajansa ja vaihtavat työpaikkaa, jos johtaja ei miellytä. Johtajalta vaaditaan entis-tä enemmän ihmisten tarpeiden ja arvostusten huomiointia. Romppainen ja Kallasvuo lähtevät liikkeelle johtajaroolista, johtajana aloittavan johtamisnäkemyksestä ja oman roolin kehittämisestä. Lähi-johtajan tulisi keskittyä työyhteisön päätehtävissä pitämiseen, työskente-lyolosuhteiden luomiseen, kuuntele-miseen ja ohjaamiseen, arkisten on-gelmien ratkaisemiseen. Ylin johto vastaa strategisista linjauksista ja ul-kosuhteista, pienissä organisaatiois-sa johtaja tietysti joutuu hoitamaan kaikki johtajuuteen liittyvät asiat. Oman johtajuutensa määrittelyyn kirjassa on erilaisia taulukoita, joi-ta voi täyttää tarpeen mukaan. Kir-joittajat kehottavat puhumaan joh-tajuudesta työyhteisölle ja listaavat yhteen taulukkoon siinä käsiteltävät asiat, joihin kuuluvat mm. omat peri-aatteet ja arvot, omat odotukset, oma apu tai palvelu sekä käytettävissä oleva aika työyhteisölle ja työnteki-jöille, omat tiedontarpeet työnteki-jöiltä ja haasteet johtamisessa, joihin toivoo tukea ja palautetta. Kaiken kaikkiaan Romppaisen ja Kallasvuon kirja sisältää paljon tuttua asiaa hyvästä työyhteisöstä, johtajasta suhteiden rakentajana ja

kokonaisuuden haltuun ottajana. Johtajuuden työvälineiden arvioin-titaulukko lähtee johtajan työken-tästä, työyhteisön perustasta, yh-teistyösuhteista ja ryhmäilmiöistä kokonaisuuden hallintaan ja johta-jana kehittymiseen. Listan pohjalta arvioidaan nykytilanne ja kirjataan kehittämistoimet.

Hyviä neuvoja

Kaikissa edellä kuvatuissa kirjoissa on runsaasti hyviä neuvoja johtami-seen ja sen myötä työhyvinvointiin. Niissä myös todetaan, että pitäisi antaa asioille enemmän aikaa. Mistä se aika sitten otetaan, kun kaikkien niin johtajien kuin johdettavienkin mukaan juuri kiire eli ajan puute on yksi pahimmista ongelmista. Tiivistäen ja vähän karrikoiden voisi sanoa, että Jari Hakasen Työn imu on nopein luettava, jos aikaa ei kerran ole, Keijo Halisen ja JP Ja-kosen Kukoistavan johtamisen kä-sikirja on kirjoitettu hauskimmin ja Birgitta Romppaisen ja Anita Kal-lasvuon Johtajuuden rakentuminen loogisin ja perusteellisin. Loppujen lopuksi voi vain todeta, että olem-me erilaisia persoonallisuuksia kaikki, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen tie johtajuuteen ja työhyvin-vointiin.

Jari Hakanen: Työn imu. Työterveyslaitos 2011. 151 s.

Keijo Halinen & JP Jakonen: Kukoistavan johtamisen käsikirja. Basam Books 2011. 184 s.

Birgitta Romppanen ja Anita Kallasvuo: Johtajuuden rakentuminen. Eväitä lähijohtamiseen. Kansanvalistusseura 2011. 223 s.

Lisätietoa työhyvinvoinnista ja johtamisesta

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:www.thl.fi/fi_FI/web/kaventaja-fi/keinot/esimerkkeja/tyopaikat-ja-yritykset

Työterveyslaitos:www.ttl.fi/fi/tyoyhteiso_ja_esimiestyo/johtaminen_ja_esimiestyo/Sivut/de-fault.aspxwww.ttl.fi/duunitalkoot/johto_s4.html

Työturvallisuuskeskus:www.tyoturva.fi/tyohyvinvointikortti

T A K U 23

"Kuvitelkaa, että kaikki ymmärtäi-

sivät muotoilun merkityksen. Että

jokainen huomaisi, että elämä oli-

si suorastaan mahdotonta ilman hyvää

muotoilua liiketoiminnassa, hallinnossa ja

yhteiskunnassa. Ja kuvitelkaa, että jokai-

nen ymmärtäisi, miten tärkeä hyvä muo-

toiluprosessi on innovaatiolle ja kasvul-

le, ja ymmärtäisi, että muotoilu rakentaa

brändit, tekee palveluista kiinnostavia ja

kokemuksista nautittavia.”

Thomas Lockwoodin, design manage-

ment instituten toimitusjohtajan hiljattain

Amsterdamissa pitämä puhe heijastelee

kaikkien muotoilijoiden unelmaa – unel-

maa osallistua ja olla arvostettu. maail-

massa, jossa talousjärjestelmät nousevat

ja tuhoutuvat ja jossa kohtaamme jatku-

vasti demografisia ja ympäristöllisiä haas-

teita, muotoilu ei ainoastaan luo kauniita

tuotteita vaan auttaa myös ratkaisemaan

monimutkaisia ongelmia.

Suomen Viron-instituutti ja Viron design-

keskus, muotoilun monipuolisen käytön

puolestapuhuja, aloittivat tänä vuonna

pitkän aikavälin yhteistyön, jonka pää-

määränä on saattaa yhteen kahden maan

muotoilijoita. yhteistyön tarkoitus on jakaa

tietoa ja resursseja ja yhteisenä päämäärä-

nä on edistää muotoilun käyttöönottoa kai-

killa yhteiskunnan aloilla. Uskomme, että

Viro ja Suomi ovat vielä parempia paikkoja

kasvaa, elää ja työskennellä, kun käytäm-

me muotoilua enemmän ja käytämme sitä

strategisesti.

Virolais-suomalainen design-yhteistyö tähtää parempaan arkeen

r i i t t a h e i n ä m a a

Pyrkimyksenämme on jatkuva maiden ja

varsinkin ihmisten välinen yhteistyö, jos-

ta esimerkkinä mainittakoon virolaisten

suunnittelijoiden osuus Helsinki design

Weekin uudessa näyttelyssä tänä syksy-

nä sekä suomalaisten tekijöiden osallis-

tuminen maineikkaaseen PÖFF-elokuva-

festivaalin ”ÖÖ – New Nordic minds in

Tallinn” osuuteen marraskuussa. Tärkei-

tä kumppaneitamme tulevissa design-

hankkeissa ovat muun muassa Tallinnan

satama, Aalto-yliopisto, Viron taideakate-

mia, design-museo ja Suomen Tallinnan-

suurlähetystö.

osallistumme myös Tarton Luovan talou-

den keskuksen kansainväliseen työhön.

Uudessa pilottiohjelmassa olemme et-

sineet sekä keskukselle että siellä toimi-

ville yrityksille kumppaneita Suomesta.

Sovittuna on tunnusteluja ja tutustumis-

vierailuja, ja suunnitteilla on seminaari-

sarja maiden luovan talouden tilasta ja

erityispiirteistä. Konkreettisena esimerk-

kinä mainittakoon meleskin lasitehtaan

ja Nuutajärven lasikylän välille kehitty-

nyt yhteys.

Pilottiohjelmaan on sisältynyt myös resi-

denssitoiminnan kehittäminen. Julia Heik-

kisen laatima selvitys TAir – Tartu Artist

in residence Program. ”Bohemian but

traditional” (iSBN 978-952-92-9470-1)

luotaa mahdollisuuksia käynnistää resi-

denssiyhteistyötä Tartossa.

Tänä vuonna Suomen Viron-instituutti

täytti 20 vuotta. Juhlistimme tapahtumaa

muun muassa ajankohtaisella seminaa-

rilla, joka tarkasteli kulttuurin ja talouden

välisiä risteyskohtia ja peilasi niiden dy-

namiikkaa. Aihe ei ole sattumalta valittu.

Uskomme, että kulttuurin ja talouden vä-

lille on parhaillaan muodostumassa aivan

uudenlainen suhde, jota Suomen Viron-

instituutti haluaa olla mukana rakenta-

massa ja kehittämässä suomalaisesta

näkökulmasta.

”Luovuus syntyy ihmisten välillä, ei ihmis-

ten sisällä.” mikael Fuhr, entinen Tanskan

valtion rautatien muotoilujohtaja.

Riitta Heinämaa

Suomen Viron-instituutin johtaja

24 T A K U

SANNA POSTI SJÖMAN Kuvat: Tony Sjöman

THE

WALKING DEAD

ZoMBiesArJA The WALKinG DeAD KynTää MenesTysTä MAA-iLMALLA. sArJAsTA on KAsvAnUT PoPULääriKULTTUreLLinen iLMiö, MUTTA sArJAn LUoJA roBerT KirKMAn MUisTUTTAA, eTTä ZoMBieT ovAT vAin KerToMUKsen sivUhAhMoJA. TAKU TAPAsi KirKMAnin neW yorKin CoMiC Con -MessUiLLA.

Robert Kirkmanin vierailu New Yor-kin Comic Con-messuilla muistuttaa koomisella tavalla hänen apokalyp-tistä zombiemaailmaansa: suuri fa-nilauma seuraa hänen jokaista lii-kettään hänen pujotellessaan kohti messujen nimmaripöytää. Moni tah-too idoliltaan nimmarin. Eräs nuori nainen vaikuttaa miltei säikähtyneel-tä kun hänet viimein ohjataan nim-maripöydän ääreen.

– ROBERT KIRKMAN

– I´m terrified. Hymyilevä Kirk-man taputtaa nuoren naisen kättä. – Ei hätää, en ole yhtä kaamea kuin miltä näytän. The Walking Dead -sarjan suur-ta suosiota ei voi olla huomaamatta, sekä telkkarisarja – joka perustuu Kirkmanin samannimisiin sarjaku-va-albumeihin – että sarjan kokoel-ma-albumit menevät kuin kuumille

kiville. Comic Con -messujen The Walking Dead -seminaari – jossa fa-nit voivat esittää Kirkmanille kysy-myksiä ja nähdä pätkiä uuden tuotan-tokauden ensimmäisistä osista – on tupaten täynnä ja pari tuhatta henki-löä jonottaa hallin ulkopuolella, vaik-ka sisäänpääsemisen mahdollisuus on yhtä nollan kanssa. Sarjan kirjoit-tajana ja luojana Robert Kirkman on messujen suosituimpia vieraita. Kaksi tuntia kestäneen nimmari-rundin jälkeen Kirkmanin manageri keskeyttää nimmarisession. Jonos-ta kuuluu huokaisuja ja protesteja. Kaksi nuorta miestä käyttävät ge-

T A K U 25

THE

WALKING DEAD

rillataktiikkaa, he hyppäävät agentin ohi ja Kirkmanin eteen. – Robert, please sign… Kirk-man nimmaroi miesten albumit ja tekee hauskoja zombie-ilmeitä kännykkäkameroiden edessä. Manageri vie meidän pieneen siivouskaapin kokoiseen huonee-seen joka sijaitsee nimmaripöy-dän takana. Kirkman istuutuu muovituoliin ja avaa pöydällä odottavan energiajuomatölkin. Hän kertoo, että zombiet ovat aina kiehtoneet häntä ja että hän rakastaa zombieleffoja. – Ne on mielestäni loistavia,

THE WALKING DEADSarjakuvan ensimmäinen numero ilmestyi lokakuussa 2003 (Image Comics). Sar-jaa kirjoittaa Robert Kirk-man ja sen kuvittaa Charlie Adlard. Sarjaa julkaistaan kuusi numeroa vuodessa. The Walking Dead voitti 2010 parhaan sarjakuvan Eisner-palkinnon. Telkka-risarja The Walking Dead alkoi AMC-kanavalla loka-kuussa 2010. Sarjan ensim-mäinen kausi sisälsi kuu-si osaa ja sarja oli ehdolla Golden Globe-palkinnon parhaan draamasarjan luo-kassa. Sarjan toinen kausi (13 osaa) alkoi Yhdysval-loissa lokakuun loppupuo-lella. The Walking Deadin ensimmäinen kausi jul-kaistiin Suomessa DVD:llä kesäkuussa. Sarjan toinen kausi julkaistaan DVD:llä 2012-vuoden alkupuolella.

mutta ne loppuvat aina liian aikaisin. Lopputekstit pyörivät yhtäkkiä ruudus-sa ja leffojen loppu on yleensä mitään-sanomaton, kaikki paitsi pari valittua henkilöä kuolee ja henkiinjääjät kävele-vät yhdessä uuteen auringonnousuun. Kirkman toivoi zombieleffoille jat-koa. – Jatkohan on kaikista kiinnos-tavin! Minne henkiinjäävät henkilöt menevät? Miten he elävät? Mistä he löytävät ruokaa ja suojapaikan? The Walking Dead -sarjakuvan en-simmäinen numero julkaistiin noin kahdeksan vuotta sitten ja pari viikkoa sitten ilmestyi sarjakuvan yhdeksäs-kymmenes numero. Sarjakuvia on jul-kaistu myös kokoelmina. Sarja alkaa yhdysvaltalaisen pien-kaupungin sairaalassa, jossa poliisi ni-meltä Rick herää koomasta, johon hän on vaipunut loukkauduttuaan ampuma-välikohtauksessa. Rickille selviää äk-kiä, että kaupunki on zombie-tartunnan kourissa. Hän onnistuu löytämään per-heensä ja pienen ryhmän selviytyneitä, joiden kanssa hän pakenee kaupungista. Kirkman kuvailee kuinka ryhmä yrittää selviytyä hankalista tilanteista ja kuinka alituiset zombie-hyökkäykset ja ruoan- ja vedenpuute vaikuttaa ihmissuhtei-siin. Sankareita syntyy ja kaatuu. – Tämä on mielestäni erittäin kiin-nostavaa, Kirkman tokaisee. Zombiet ovat ryhmän pääuhka, mutta tahdon myös kertoa kuinka ryhmän sisäinen toiminta voi vaarantaa henkiä. Olen muun muassa miettinyt millä tavalla henkiinjäämisen tahto voi vaikuttaa ryhmädynamiikkaan. Puolustavatko he toisiaan vai lähinnä omaa nahkaansa? Telkkarisarjan kotisivuilla on leik-kimielinen selviytyjätesti. Kysymyk-siin vastaamalla itse kukin voi saada tietää oman selviäjä-tyyppinsä. Kirk-man ei ole itse testiä tehnyt, mutta hän osaa siitä huolimatta luokitella omat kykynsä. – Olen luultavasti ”sissy”, eli nynny. En pysyisi varmaan kauaa hengissä, hän sanoo ja nauraa parta heiluen. Ja Kirkmanilla on toki syytä nauraa. Sarja, jota markkinoitiin suhteellisen pienellä budjetilla ja jonka ensimmäi-nen kausi sisälsi vain ”varovaiset” kuusi osaa on tällä hetkellä yksi Yhdysvalto-jen suosituimpia sarjoja. Kirkman on myös hyvin tiiviisti mukana telkkari-sarjan luomisessa, hän kirjoittaa muun muassa sarjan käsikirjoituksen. – En uskaltanut koskaan unelmoida-kaan, että sarjasta tulisi näin suosittu. Halusin ainoastaan kertoa tarinan ja toivoin itsekseni, että tarina olisi sen verran kiinnostava, että saisin jatkaa sen kertomista. On täysin fantastista nähdä kuinka hyvin sarja on menesty-nyt ja kuinka siitä on tullut maailmaa kattava ilmiö. Olen hyvin kiitollinen ja imarreltu.

Kuvassa Robert Kirkman.

26 T A K U

Jäsensihteerit:Honni, Jaana puh. 0201 235 344Jäsenrekisteri

Kosonen, Katja puh. 0201 235 346Jäsenrekisteri, jäsenmaksut

Luokkamäki, Mary puh. 0201 235 348Jäsenmaksut

Asiamiehet:Ahola, Arjapuh. 0201 235 359 tai 040 730 7081Tutkimustoiminta, palkkatilastot

Juntunen, Kalevi(vuorotteluvapaalla 1.11.2011-30.4.2012)

Koivunen, Riinaopiskelija-asiamiespuh. 0201 235 342 tai 0400 324 180

Korpisaari, Jaakkopuh. 0201 235 363 tai 040 777 9422Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

TyöTTö

MyysKAssA

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko Asemamiehenkatu 2, 00520 helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

sähköposti:erityiskoulutettujen.tk(at)erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköposti-

kyselyihin kolmen arkipäivän kuluessa. Info-puhelin: info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden

hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa.

Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT

ratavartijankatu 2 C, 00520 helsinkiPuh. 0800-9-0888 tai (09) 4763 7660

s-posti: asiakaspalvelu@ayt.fi

J ä s e n s i v U T

TAKU muutti uusiin toimitiloihinTAKU muutti 1.10.2011 Pasilasta uusiin toimitiloihin Kruununhakaan. Toimistomme on speciary:n kanssa samoissa tiloissa. yhteystietomme: snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 helsinkipuh. 0440 664 800

Päivitä jäsentietosiovatko jäsentietosi muuttuneet?

ilmoitathan näistä muutoksista meille:l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutos

l äitiys-, isyys- tai hoitovapaal työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaal siirtyminen ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi

TIEDOT ON HELPOINTA ILMOITTAA säHKöIsEsTI JäsENsIvUILLA:

www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminentai taku@taku.fi

inFoA

Lakimiehet:Eskola, Kari Työmarkkinalakimiespuh. 0201 235 367 tai 040 590 5693yksityissektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta, yhteiskunnallinen edunvalvonta, valtiosektorin asiamiestehtävät (1.11.2011-30.4.2012)

Hälikkä, Minna Asiamies, lakimiespuh. 0201 235 352 tai 040 352 2177yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmä- ja yritysyhdistystoiminta yTn:ssä

Ikonen, Harri Lakimiespuh. 0201 235 354 tai 040 722 4368Kunta-, valtio- ja yliopistosektorin virka- ja työ-suhdeneuvonta, kirkon sektorin asiamiestehtävät (1.11.2011-30.4.2012)

Jumpponen, Anne Lakimiespuh. 0201 235 365 tai 040 582 5052 (ma-to)yksityissektorin työsuhdeneuvonta

Leppänen, Maarit Lakimiespuh. 0201 235 353 tai 040 837 7984Kunta-, valtio- ja yliopistosektorin virka- ja työsuhdeneuvonta

Torvela, Tuire Lakimiespuh. 0201 235 356 tai 0400 871 381yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvon-ta, ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät sekä perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta

Maistraatinportti 4 A, 00240 helsinki Puh. 0201 235 340

Puhelinaika: ma klo 10–15, ti – pe 9–15 Fax (09) 147 242

s-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

T A K U 27

J ä s e n s i v U T

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

T A K U n h A L L i T U K s e n J ä s e n T e n y h T e y s T i e D o T 2 011

elise Pedersen Koordinaattori gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi

Juha isotalo Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (Ayy)koulutuspoliittinen sihteerigsm 050 531 8414 juha@oranssi.org Piia Jaatinenlastenohjaaja gsm 044 309 9752piia.jaatinen@gmail.com

Mari Lankinen Tuottaja, Jyväskylän Kesä Puh. 014 624 384gsm 050 5363 231mari.lankinen@jkl.fi

veera LampiToiminnanjohtaja / opiskelijahelsingin yliopisto, gsm 0400 861199veera.lampi@helsinki.fi

hALLiTUKsen PUheenJohTAJA Petri Katajarinnesnellmaninkatu 19-21 e 1500170 helsinkigsm 040 164 6665petri.katajarinne@taku.fi

hALLiTUKsen vArAPJ. Kirsi Lajunentuottajagsm 050 340 7176kirsi.lajunen@taku.fi

hALLiTUKsen JäseneT

varsinaiset jäsenetArja Laitinen AluepäällikköTaiteen keskustoimikuntaPuh. 09 1607 7067gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi

Matti Karhos Pääsihteeri, sysmän suvisoittogsm 040 836 6647matti.karhos@sysmansuvisoitto.com

vArAJäseneT ville niutanenTuottajagsm 040 123 9866ville.niutanen@pp.inet.fi

Merja isotalo yrittäjäTmi Kulttuuripajasto gsm 050 336 3253isotalo@sci.fi

salla heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542salla.AM.heikkinen@uta.fi

ToiMinnAnJohTAJA Kirsi heralagsm 040 511 1200kirsi.herala@taku.fi

JärJesTö- JA KehiTysvAsTAAvAriina virkkunengsm 0440 664 800riina.virkkunen@taku.fi

28 T A K U

24.1–29.1.

WWW. DOCPOINT. INFO