Taide- ja kulTTuurialan ammaTTijärjesTö Taku ryFackorganisaTion För konsT- och kulTursekTorn rF

2/2011

2 T A K U

T ä s s ä n u m e r o s s a

Kuva: Hannele Fors, Ekkerø - sarjasta Minun mereni - Havet i mig

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200, 0201 235 393 email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi, Kirsikka Rantalainen ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Lehden kuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3

Luovasta taloudesta luovaan kasvuun ......................................... 4MerjA IsoTALo

Agentit maailmanvalloitukseen .................................................... 8rAIsA NIeMI

Kunnallinen kulttuuritoimi – muistojako vain? .............................. 10 MerjA IsoTALo

Meren lähettiläs .......................................................................... 12KIrsIKKA rANTALAINeN

Vihaisia lintuja ja virtuaalisia musiikkiesityksiä ............................ 14jArI MUIKKU

osapuolista puoli-osattomiksi ..................................................... 15ILKKA LeVä

Helmiä rotille .............................................................................. 16sANNA PosTI sjöMAN

eurooppalaista kirjallisuusyhteistyötä .......................................... 18PANU HäMeeNAHo

Vuorovaikutusten lähteillä ........................................................... 20rAIsA NIeMI

Puu saa innostumaan kerta toisensa jälkeen ............................... 22eINe KAIKKoNeN

Tekijänoikeudet kuuluvat myös lastenkulttuuriin ........................... 26AIjA AMee

Taiteen tason mittari on kysyntä ja sitä suomalaisella taiteella on ................................................. 28esA ALANNe

osaanko tahtoa ja olla tahtomatta? ............................................. 29 ANNe MArI rAUTIAINeN

Damaskos lumoaa ilman kulttuurisokkia ..................................... 30PäIVI ArVoNeN

Kolea talo ................................................................................... 32PANU HäMeeNAHo

Levyhylly ................................................................................... 33MArI LANKINeN

jäsensivut .................................................................................. 34

T A K U 3

P u h e e n j o h t a j a l t a

Kuva: Johannes Wiehn

Lottoamiseen verrattavaa toimintaa

Jos poliitikkojen puheita oli uskominen eduskuntavaali-en alla, niin meille taiteen ja kulttuurin ammattilaisille koittaa kissanpäivät tulevaisuudessa. Helsingin Sanomat kysyi (HS 5.4.) eduskuntaryhmien johdolta, mitkä ovat juuri valitun eduskunnan tärkeimmät kulttuuripoliittiset kysymykset. Lähes kaikki puolueet haluavat tulevaisuu-dessa parantaa ja turvata luovan alan toimintaedelly-tyksiä: taiteilijoiden sosiaali- ja eläketurvaa, tekijänoi-keuksia ja lisätä taito- ja taideaineita. Mikä tärkeintä, myös luovien alojen työntekijöiden, itsensä työllistäjien ja yrittäjien toimeentuloa halutaan yksimielisesti kohen-taa. Tavoitteethan ovat kuin suoraan TAKUn strategiasta. Poikkeuksena oli ainoastaan perussuomalaisten entisestä Neuvostoliitosta tai Natsi-Saksasta kopioitu kulttuuripo-liittinen ohjelma, jonka jätän omaan arvoonsa. Tätä kirjoittaessani eduskuntavaalit ovat vielä käy-mättä, eikä tiedetä millainen eduskunta ja hallitus Suo-meen valitaan. Edellinen oikeistohallitus sai kieltämät-tä paljon hyvää kulttuurin saralla aikaiseksi. Se kasvatti mm. kulttuurin julkista rahoitusta sekä nosti kulttuurialat näkyvästi hallitusohjelmaan ja erilaisiin toimenpideoh-jelmiin. Ja mikä parasta - toteutti myös noita tavoittei-ta. Tahtotila on siis olemassa ja suunta on hyvä, mutta vielä on paljon tekemättä. TAKUn tehtävänä on aktiivisesti vaikuttaa siihen, että edellä mainittuja asioita viedään eteenpäin ja että päät-täjät myös ne toteuttavat. Meidän tulee olla hereillä ja kerätä herkeämättömästi erilaisia signaaleja siitä mihin suuntaan kulttuuriala on muuttumassa ja mitkä tekijät vaikuttavat tähän muutokseen. Meidän tulee osaltamme pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon tuomalla esiin asiantuntemustamme ja mielipiteitäm-me. Tämä edellyttää sitä, että TAKUn visio ja strategia ovat kunnossa. Huhtikuun alussa oli TAKUn vuosikokousseminaarin aiheena "Kulttuurin ja taiteen tulevaisuus". Tämä semi-naari erinomaisine alustuksineen ja workshopeineen toi arvokasta tietoa tulevan strategian suunnitteluun. Ditte Winqvist Suomen Kuntaliitosta muistutti siitä, että kult-tuuri on noussut asiakirjoista ja selonteoista uusiin toi-mintaympäristöihin, kuten sosiaalisektorille. Tämä edel-lyttää meiltä taide- ja kulttuurialan ammattilaisilta aivan uudenlaista osaamista. Myös koulutukselle. Monet raportit kertovat luovien alojen olevan voimak-kaassa muutoksessa, jossa työantajien tarpeet ja työn-tekijöiden osaaminen ja valmiudet eivät aina kohtaa. Työntekijältä vaaditaan yhä enemmän, vanha työkoke-mus ei välttämättä ole enää ajantasaista tai usein etsi-tään moniosaajia. Myös työnteon muodot ovat muutok-sessa. Yritykset eivät lisääntyvässä määrin palkkaa uutta työvoimaa, vaan käyttävät työvoimana freelancereita tai alihankintamuotoista työvoimaa. Itsensä työllistäminen

onkin yhä useamman ammattilaisen arkea; itsensä työl-listävällä on usein yrittäjän velvollisuudet ilman yrittä-jyyteen liittyviä etuja ja oman substanssiosaamisen li-säksi on tunnettava myös yrittäjyyteen liittyviä asioita. Työpaikan saaminen työpaikkahakemuksia lähettämällä alkaa olla lottoamiseen verrattavaa toimintaa. Yhä use-ammin työntekijät palkataan verkostojen kautta. Tämä koskee myös usein julkiseen hakuunkin laitettavia työ-paikkoja. Vaaditaan uudenlaisia työnhaku- ja itsensä työllistämisosaamista. Näihin haasteisiin TAKU jäsentensä edunvalvojana ja etujen ajajana vastaa aktiivisesti. Vaikuttaminen on hidasta ja tulokset näkyvät usein vasta vuosien kuluttua. Uskon kuitenkin, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Tu-levaisuutta voidaan myös tehdä, ei pelkästään ajelehtia muutoksen virrassa ja toivoa parasta.

Petri Katajarinne

4 T A K U

Luova talous on sisällöntuotantoa,

kulttuuriteollisuutta, yrittäjyyttä. Käsit-

teiden sekamelskassa joku eksyy, toi-

nen löytää hyvinkin paikkansa. Taiteen

itseisarvoa pidetään itsestään selvänä,

mutta samaan hengenvetoon puhutaan

kulttuuritaloudesta, soveltavasta tai-

teesta, taidelähtöisistä menetelmistä

ja luovan alan yrityksistä. Missä ovat

taiteilijat, luovuuden ammattilaiset?

Kahden tieteenalan tohtori, aiempi

työministeri Tarja Cronberg on etsinyt

vastausta raportissaan Luova kasvu ja

taiteilijan toimeentulo.

M e r j a I s o t a l o

Taiteilijana suomessa

Ammattitaiteilijoiden toimeentulosta vain 50 % tulee taiteen tekemisestä, kun vastaava luku esimerkiksi Tans-kassa on 70 %. – Tähän pitäisi päästä Suomessakin, mutta työurien pirstaleisuus vie aikaa, byrokratia lisääntyy jatkuvasti ja se merkitsee varsinaisen työajan vähene-mistä, toteaa Tarja Cronberg. Arvonlisäverovapaan taiteen myyn-nin raja on meillä 8 500 euroa, mutta se pitäisi nostaa 15 000 euroon. Val-tiovarainministeriön vero-osasto on torjunut ehdotuksen vedoten EU:n alv-direktiiviin ja siihen, että muutos tarkoittaisi kaikkien asiaan liittyvien EU-sopimusten uusimista. Cronberg kuitenkin kertoo selvittäneensä esi-merkiksi Tanskan mallia, jossa taide-esineiden ensimyynti on arvonlisäve-rovapaata 40 000 euroon saakka, sitten prosentti on viisi. –Tanskassa arvostetaan taidetta ja taiteilijoita, huomauttaa Cronberg. Hän kertoo esimerkin myös Saksas-

Luovasta taLoudesta Luovaan kasvuun

ta. Siellä on ollut vuodesta 1983 lähti-en sosiaaliturvarahasto vapaille taitei-lijoille ja toimittajille. Varoista puolet tulee valtiolta ja toisen puolen jakavat taiteen hyödyntäjät ja taiteilijat itse.

Taiteilija työttömänä

Yhdenvertaisuuden periaate tulee vas-taan taiteilijoiden työttömyysturvaa pohdittaessa. Taiteellista työtä on voi-tava tehdä myös työttömänä ja luo-vuuspotentiaali pitää saada käyttöön. Työllistymisrahaa kokeiltiin 1990-lu-vulla ja laki antaa siihen mahdollisuu-den. Tarja Cronbergin mukaan työ- ja elinkeinoministeriön työllisyysosasto kuitenkin vastustaa sitä vedoten juuri yhdenvertaisuuteen eikä halua antaa erityisasemaa taiteilijoille. – Työllisyysraha olisi apurahan luonteinen eikä se maksaisi valtiol-le sen enempää kuin nykyinen työt-tömyyskorvaus, mainitsee Cronberg. Taiteilijan on voitava tehdä työtään pitkäjänteisesti luodakseen uraa ja voi-dakseen osallistua menestyksellisesti

Kuva: Laura Malmivaara

T A K U 5

kansainväliseen yhteistyöhön. Se on mahdollista Ruotsissa, jossa on 10-15 vuoden apurahoja. – Valtiovarainministeriön vero-osas-tolla ei ole hyvää tahtoa taiteilijoita kohtaan, napauttaa Tarja Cronberg.

Taiteilija eläkkeellä

Taidemaalariliiton eläkeselvityksen mukaan taiteilijoiden työeläkkeet ovat 20-30 % suomalaisten keskimääräisis-tä eläkkeistä. Verottajan näkökulmas-ta taiteilija on pakkoyrittäjä, joka näin joutuu maksamaan yrittäjän eläkemak-suja, jotka ovat huomattavasti kalliim-pia kuin Melan (Maatalousyrittäjien eläkelaitos), joka maatalousyrittäjien lisäksi vakuuttaa myös tieteen ja tai-teen apurahansaajat. Cronbergin mu-kaan olisi parempi, että taiteilijoita verrattaisiin apurahansaajiin ja kaikki ei-työsuhteiset tulot kartuttaisivat elä-kettä Melan järjestelmän mukaan. Taiteilijoita työnnetään helposti työ-suhteesta vapaiksi taiteilijoiksi, jotka joutuvat huolehtimaan itse omasta so-siaaliturvastaan. SAK:ssa vastustetaan ei-työsuhteisten siirtymistä Melan pii-riin, koska pelätään, että sitten lähte-vät muutkin valumaan samalle vapaan tekijän uralle, vaikka taiteilijoilla voi-si Melan kautta olla edes kohtuulliset eläke-edut. Valtionhallinnon virkamiehet vas-tustavat muutosta vedoten siihen, että taiteilijoiden ja yrittäjien pitää olla yh-denvertaisia. – Yhtä hyvin taiteilijat voisivat ver-tautua maatalousyrittäjiin. Taide on al-kutuotantoa luovassa taloudessa, muis-tuttaa Cronberg.

Lisää taideyleisöä

Cronberg kertoo hyvän esimerkin jäl-leen Tanskasta. Muutama vuosi sit-ten Tanskassa annettiin yhteisöille ja yrityksille verohelpotuksia taidehan-kinnoista. Se merkitsi kulttuurivien-nin lisääntymistä, vaikka vaikuttaa-kin hitaasti. – Tarvitaan suuri asennemuutos, jos Suomeen halutaan luovaa taloutta. Se ei maksa muuta kuin veroporkkanoita, toteaa selvityksen tekijä. Puolisot ovat tällä hetkellä taiteilijoi-den suurin subventiolähde, joka mah-dollistaa pitkäjänteisen työskentelyn. Vain pitkäjänteisellä työllä tulee kult-tuuriviennistäkin mahdollista, sitä ei voi edistää pelkillä hankkeilla.

Taiteesta hyvinvointia

– Taiteella on itseisarvo eikä siitä voi tehdä pelkkää hyötyjuttua, Cronberg sanoo. Taiteen tekeminen ja taideläh-töisten menetelmien käyttö eivät ole kuitenkaan vastakkain, vaan niiden pitäisi elää rinnakkain.

r A P o r T I N e s I T y K s e T

e s i t y s 1Luovan talouden käsitettä laajennetaan kattamaan koko luovan kasvun alue. Taide nähdään luovan kasvun peruspilarina, sen perustutkimuksena. salliva ja kokeileva ilmapiiri on luovan kasvun edellytys. Taiteella on tässä ratkaiseva merkitys. Taitei-lijoiden ja taiteilijajärjestöjen tulee itse olla keskustelussa aloitteellisia ja aktiivisia, ei vain torjua muiden esityksiä.

e s i t y s 2Työlainsäädännössä määritellään uusi ryhmä: itsensä työllistävät. samalla uudis-tetaan sosiaaliturvaa ja verotusta niin, että itsensä työllistävät ovat tasa-arvoisia palkkatyötä tekevien kanssa. Heitä ei tule rinnastaa yrittäjiin.

e s i t y s 3Taidepolitiikan tavoitteeksi asetetaan, että vuonna 2020 taiteilijat voivat rahoittaa toi-meentulonsa taiteella nykyisen 50 prosentin asemasta keskimäärin 70-prosenttises-ti. Tähän päästään lisäämällä apurahojen määrää, nostamalla arvonlisäverovapaan taiteesta saadun tulon määrää ja muuttamalla vapaiden taiteilijoiden työttömyys-turva työllisyysapurahaksi. Taideyleisön määrää lisätään muuttamalla yhteisöjen taideostot verovapaaksi.

e s i t y s 4Apurahojen määrää lisätään niin, että apurahamediaani nousee 6 000 euroon. eri-tyisesti palautetaan pitkäaikaiset apurahat ja lisätään näyttelykorvausapurahoja, jotka tällä hetkellä laahaavat jäljessä.

e s i t y s 5Arvonlisäverovapaan, taiteeseen liittyvän myyntitulon ylärajaa nostetaan 8 500 eu-rosta 15 000 euroon. Tämä vaikuttaa suoraan kaikkein pienituloisimpien taiteilijoi-den, mm. kuvataiteilijoiden ja valokuvataiteilijoiden, toimeentuloon.

e s i t y s 6Taiteilijan työttömyysturva korvataan työllisyysapurahalla, jonka avulla taiteilija voi tehdä työtä myös töiden välillä. Työllisyysapurahan tarkoitus on parantaa työllisty-misen edellytyksiä. Korvaus on ensivaiheessa työmarkkinatuen suuruinen ja sitä anotaan starttirahan tapaan. Työ- ja elinkeinotoimistot hallinnoivat työllisyysapura-hojen myöntämistä. selvitetään edellytykset taiteilijapalkkaan, jossa valtio korvaa taiteilijalle sen, että taiteilija asettaa työvoimansa luovan talouden käyttöön myös töiden välillä.

e s i t y s 7Verotukseen ja sosiaaliturvaan kehitetään taiteen tekemisen näkökulmasta toimi-vat tasausjärjestelmät. Toteutetaan urheilijoiden saamaa oikeutta vastaava oikeus siirtää tuloja verovapaasti tekijän tilille. sosiaaliturvassa kehitetään taiteilijoille jär-jestelmä, jossa viimeisen vuoden tulojen sijaan otetaan huomioon kolmen viimei-sen vuoden tulot.

e s i t y s 8Taiteilijoiden eläkejärjestelmää yksinkertaistetaan ja ammattitaiteilijoiden eläketurva keskitetään Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen (Mela). Valtio korvaa tästä aiheutu-vat hallintokulut. selvitetään mahdollisuutta tulevaisuudessa toteuttaa saksan mal-lin mukainen taiteilijoiden sosiaaliturvavakuutus, jossa taiteen hyödyntäjät myös osallistuvat kustannuksiin.

e s i t y s 9Valtion ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrää lisätään suhteessa 1990-luvun alun tasolle eli noin sataan vuodessa.

e s i t y s 1 0yritysten ja yhteisöjen taideostoille säädetään verovapaus, joka vastaa taiteen spon-soroinnissa toteutettavaa verovapautta.

e s i t y s 1 1julkisen rakentamisen prosenttiperiaatteen toteutumista valvotaan tehokkaammin. suosituksen noudattamisesta palkitaan verohelpotuksin.

Kuva: Laura Malmivaara

6 T A K U

Yhteinen kokemus on tärkeä, kun käytetään taidelähtöisiä menetelmiä, ei niinkään taide sinänsä. Syntyy yh-teishenkeä, joka auttaa työpaikkakiu-saamisessa, kiireessä ja yksinjäämisen tunteessa työyhteisössä. Kulttuuriseteli ei ole työhyvinvoinnin parantamisessa Cronbergin mielestä yhtä tärkeä kuin taiteen kokeminen yhteisöllisenä, min-kä myös työnantaja ymmärtää. Vanhainkodeissa, päiväkodeissa ja muissa laitoksissa saadaan taiteesta ja sen tekemisestä ei niinkään yhteisöl-lisyyttä, vaan virikkeellisyyttä. Cron-berg toteaa, että jos tähän toimintaan laitetaan rahaa, niin toisesta päästä eli sosiaali- ja terveydenhuollosta sääs-tetään. Taiteilijoille hyöty tulee siitä, että taiteen arvostus kasvaa. Kutsumustai-teilijan myytti, jonka mukaan taiteili-jat juovat nekin rahat, mitä tulevat eikä tarvitse tehdä mitään, muuttuu. Ihmiset näkevät taiteen merkityksen, kun ovat taiteen ja taidelähtöisten menetelmien kanssa itse tekemisissä.

Hallitusohjelmaan

Tarja Cronbergin mukaan yleistavoite on saada luovan talouden edellytykset Suomessa samalle tasolle kuin muissa Pohjoismaissa. Se tarkoittaa taiteilijoi-den toimeentulon parantamista, apura-hojen lisäystä ja taideyleisön määrän kasvattamista. Nämä asiat tulisi ottaa seuraavan hallituksen ohjelmaan. Taiteilijakentässä on paljon tehtävää. Yhdenvertaisuuden periaatetta ja mo-nia muita tilanteen parantamiseen liit-tyviä asioita tulee miettiä niin sosiaa-li- ja terveysministeriössä kuin työ- ja valtiovarainministeriöissäkin. Selvityksen tekeminen on ollut kui-tenkin mukava ja kiinnostava työ. – Jos luova talous otetaan vakavasti, on oltava ammattitaiteilijoita eikä hei-tä voi olla liikaa. Ei tuoteta työttömiä, vaan kohdistetaan toimia niin, että he löytävät työpaikan, sanoo Cronberg. Selvitystyön tuloksena hän itsekin ajat-teli, että pitäisikö ostaa taidetta...

Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo. Selvittäjä Tarja Cronbergin raporttiOpetus- ja kulttuuriministeriön työryh-mämuistioita ja selvityksiä 2010:6.

rAHAT seKä HeNKI -seminaari

Kaakkois-suomen Taidelinkki yhdessä

Kaakkois-suomen taidetoimikunnan

kanssa järjesti seminaarin taiteilijoi-

den työllistymisestä ja toimeentulosta

9. huhtikuuta. seminaari oli otsikoitu

tyhjentävästi rahat sekä henki. Tilai-

suuden järjestelyistä ja suunnittelusta

vastasi Kaakkois-suomen taidetoimi-

kunnan kuvataiteen läänintaiteilija sir-

pa Hynninen

Ohjelman aluksi taiteilijoiden toimeen-tuloa pohtinut selvitysmies tohtori Tar-ja Cronberg alusti aiheesta Luova kasvu ja taiteilijoiden toimeentulo? Sen jäl-keen seminaarissa pohdittiin eri alojen yhteistyön merkitystä, managerointia sekä yrittämisen ongelmia kuvataitei-lijoiden näkökulmasta. Miten seminaa-ri mielestäsi onnistui, Sirpa Hynninen? – Seminaari onnistui mielestäni erit-täin hyvin ja tunnelma oli kaikelleen tosi mukava. Koko seminaari oli kes-kusteleva ja siellä esitettiin hyviä ky-symyksiä. Tilaisuuteen osallistui yli 60 henkilöä, ja he totesivatkin seminaarin kuluessa, että nyt ollaan aidosti asian ytimessä. Saamani palaute on ollut pel-kästään positiivista. Tarja Cronbergin alustuksen jäl-keen kuvanveistäjä Pertti Kukkonen kertoi oman tarinansa siitä, miten verkostot ovat vieneet häntä amma-tissaan eteenpäin. Kyseessä oli on-nistumisesta kertova, onnellinen tari-na. Kukkonen on työllistynyt paljolti julkisten tilaustöiden kautta. Hänellä on vankka tuntemus teollisuudesta ja käytännön ymmärrys sen toiminta-muodoista. Kukkonen on uskaltanut rohkeasti tarttua toimeen, missä tai-teilijalta edellytetään erilaisia osaa-misen tasoja ja jossa on ymmärrettävä sekä teollisuuden että rakentamisen maailmaa. Pertti Kukkonen on käyttä-

nyt materiaaleinaan puuta ja pronssia mutta nyt yhä enemmän betonia, jon-ka esteettisiä ominaisuuksia hän on kehittänyt yhteistyössä alan asiantun-tijoiden kanssa ja tehnyt useita alaan liittyviä keksintöjä. Hän on myös to-teuttanut useita, jo rakennuksen suun-nitteluvaiheessa aloitettuja taideteok-sia yhteistyössä arkkitehtien kanssa. Projektipäällikkö Kira Sjöberg ker-toi Suomen Taiteilijaseuran vuonna 2010 käynnistämästä managerointi-hankkeesta, joka on rahoitettu nuoriso-työttömyyden torjuntaan tarkoitetuis-ta varoista. Kohderyhmänä ovat alle 35-vuotiaat kuvataiteilijat. Hankkeen tavoitteena on auttaa nuoria kuvataitei-lijoita pääsemään urallaan alkuun sekä kehittämään ansaintalogiikkaansa. Ma-nageroinnin pyrkimyksenä on kehittää kuvataiteilijan ammatissa toimimiseen liittyvien tukitoimenpiteiden tuntemus-ta ja taitoja sekä kehittää ammattitaitei-lijan tieto- ja taitopankki. Kolmiosaisen hankkeen pääasiallisena tiedotustapa-na ovat luennot ja niiden yhteydessä tarjotut managerointiklinikat. Myös 40 kuvataiteilijaa saa henkilökohtais-ta managerointia, joka rakentuu 3kk managerointisuhteesta. Tarkoituksena on mahdollistaa erilaisen ammattitai-don kehitys, itse menetelmä on riip-pumaton taiteilijan työskentelytavasta. Taidegraafikko Pekka Hannula toi käytännön esimerkkejä seminaariväen pohdittavaksi kuvataitelijan ja yrittäjän arjesta. Hannula totesi ensimmäisek-si alan valtavasta ja nopeasta kasvus-ta. Hän totesi, että jo 70-luvulla hänen isänsä oli ollut Suomen Taiteilijaseuran jäsen. Silloin Taiteilijaseurassa oli ollut jäseniä runsas 400, nyt jo noin 3000. Tämä suhdeluku kertoi hänestä hyvin alan ammattilaisten määrän kasvusta. Pekka Hannula kertoi omassa alus-tuksessaan siitä, että taiteilijan tuo-tanto on aina rajallista, koska taidete-oksia ei voi valmistaa tehdasmaisesti. Vuoden aikana on mahdollisuus val-mistaa vain tietty määrä teoksia. Se vaikuttaa tietysti yrityksen tulonmuo-dostukseen, joten yritystoiminnas-ta ei ole helppoa tehdä kannattavaa toimintaa. Hannulan esityksessä hä-

K i r s i H e r a l a

T A K U 7

nen urallaan on ollut kipupistei-tä, solmuja ja mahdollisuuksia. Hannula toimii ammatinhar-joittajana, joka tarkoittaa hä-nen mukaansa toimeentuloa ja venymistä, ei yritystoiminnan kasvua. Toiminta on myös her-kästi haavoittuvaa, kun itse hoi-taa kaiken. Usein myös rahoitus on ongelmallista. Hannula on toiminut aina työssään asiakas-lähtöisesti, mutta hänen mie-lestään jokaisen taiteilijan on itse punnittava, lähteekö teke-mään työtään asiakkaan ehdoilla. Hannula tekee tilaustyöt asiakas-lähtöisesti yhteistyössä tilaajan kanssa. Tämä toiminta tuo lei-vän pöytään, mutta jättää tilaa vapaan taiteen tekemiselle. Han-nula käyttää asiakaslähtöisestä, tilaajan tarpeista lähtevästä tai-teen tekemisestä nimitystä part-nerismi. Hän kuvaa prosessin kulkua siten, että yhdessä asi-akkaan kanssa tehdään ideointi-työtä ja kehittelyä, kun taas luo-va prosessi toteutetaan kaikessa rauhassa omalla työhuoneella työn vaatimassa aikataulussa. Sirpa Hynninen totesi, että se-minaarin tulokset toivat esiin sen, että kuvataitelijoiden toimeentu-lon ongelmat ovat syvällä raken-teissa. Kaikki kehittäminen lähtee Sirpa Hynnisen mielestä arvos-tuksesta. Parannusta saadakseen olisi yhteiskunnassa hyväksyttä-vä luova työ työksi. Sirpa Hynni-nen korostikin tulevan hallituk-sen hallitusohjelman merkitystä. Olisi hienoa, että nyt kun taiteili-joiden toimeentulo-ongelmat on laajasti tunnistettu, ne saataisiin ratkaistavaksi osana hallitusoh-jelmaa. Nyt on vain pidettävä asi-asta ääntä ja nostettava ongelmat voimakkaasti keskusteluun.

Raportti luettavissa: www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2011/Luova_kasvu_ja_taiteilijan_toimeentulo.html?lang=fi

8 T A K U

T e k s t i : r a i s a N i e m i K u v a t : M a r i t H o h t o k a r i

Agentit avuksi maailmanvalloitukseen

v uonna 2009 aloitti toimintan-sa Euroopan Sosiaalirahaston tukemana Sillanrakentajat -hanke, jonka tavoitteena on

helpottaa luovan alan osaajien mark-kinoille pääsyä esimerkiksi koulutta-malla agentteja. Sillanrakentajat on ollut menestys. Sen hakemukseen kirjattiin mm. tavoite perustaa toi-mintakauden aikana kymmenisen luovan alan agentuuria Suomeen. Ensimmäisen toimintavuoden aika-na uusia yrityksiä syntyi 13. Toinen tavoite oli kevääseen 2011 mennessä perustaa luovan alan agenteille oma yhdistys edistämään luovan talouden manageri- ja agenttitoimintaa. Luo-van alan agenttien yhdistys Agma ry starttasi jo syksyllä 2009.

Makea luova alaNainen näiden saavutusten takana on Marit Hohtokari. Hohtokari teki pitkään taustatyötä agenttitoiminnan käynnistämiseen, oli vaikuttamassa luovan alan huomioimiseen halli-tusohjelmassa, TEM:in ja OKM:n luovien alojen strategioihin sekä käynnisti Sillanrakentajat. Nykyään Agman pääsihteerinä toimiva Hoh-tokari on tehnyt pitkän ja monipuo-lisen uran luovalla alalla. Hohtoka-rin setä oli legendaarinen kuvaaja ja elokuvamies Felix Forsman. Jo viisivuotiaana Marit tutustui setän-sä ohjaamaan Kimara-karamellien mainosfilmin tekemiseen ja sai sä-killisen, josta sai syödä joka päivä yhden makeisen. ”Silloin jo ajattelin että kylläpä luovalla alalla on makee-ta” Hohtokari nauraa. Nuorena Hohtokari oli intohimoi-nen kaitafilmiharrastaja. Elokuva-ala vei myöhemmin Hohtokarin ammat-tiinkin, ensin Suomen Filmikama-riin järjestösihteeriksi ja myöhem-min oman yrityksensä kautta SATU ry:n toiminnanjohtajaksi, sekä kä-sikirjoittajaksi, ohjaajaksi, tuotta-jaksi ja myöhemmin kouluttajaksi. Hohtokarin uralla on aina kulkenut vahvasti mukana uusien palvelujen kehittäminen, tapahtumien tuotta-minen, lukuisat luottamustehtävät sekä yhteiskunnallinen vaikuttami-nen. ”Olen hyvä löytämään oikeat ihmiset oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan” Hohtokari toteaa. ”Osaan puhaltaa hengen tekijöihin”.

Taiteilijoiden menestyksen es-teenä on usein oman osaamisen myynnin ja markkinoinnin vaike-us. Maailmalla on jo pitkään toimi-nut varsinkin elokuva- ja musiikki-alalla erilaisia manageritoimistoja ja agentuureja. suomessa ala on uusi, varsinkin kulttuuripuolella. Ammattimaisen myynnin tarve luo-valla alalla tosin on tiedostettu jo pitkään. Luovan alan osaajat voi-sivat tällöin keskittyä taiteelliseen toimintaansa ja jättää markkinoinin ja myynnin agentilleen - agenteista hyötyisivät niin taiteen tekijät kuin asiakkaatkin.

substanssiosaamista ja suuret korvatMitä hyvältä agentilta vaaditaan? Hohtokarin lista on pitkä: vank-ka substanssiosaaminen, tiukkuus, kyky lukea heikkojakin signaaleja ja löytää uudet markkinat, pitkäjän-teisyys, sinnikkyys, hyvät myyntitai-dot. Mutta tärkeitä on kuitenkin suu-ri sydän ja läsnäolo. ”Agentin tulee toimia kaikilla aisteilla. On oltava suurikorvainen, isonenäinen ja suu-risilmäinen ”. Mitä agentti sitten tekee? Agen-tit tarjoavat omaa osaamistaan sekä päämiehille että asiakkaille. He toi-mivat siltana taiteilijan ja maksa-van asiakkaan välillä. Nykytanssin agentti Satu Tujunen haluaa erottaa toisistaan tuotantopalvelun, manage-ripalvelun sekä agenttipalvelun, joka tanssin alalla tarkoittaa tanssijoiden myyntiä markkinoiden pienuuden vuoksi lähes yksinomaan ulkomail-le. Tujusen agenttitoimiston Kult-tuuriosuuskunta Aarre on syntynyt kymmenen vuoden työn tuloksena. Tujunen on kiertänyt ahkerasti ulko-maisilla messuilla ja festivaaleilla ja seuraa edelleen tanssijoidensa muka-na esiintymismatkoille. Tujuselle on kertynyt jopa 3000 nimen osoitteisto, jonka avulla hän osaa tarjota oikeita tanssijoita oikeille asiakkaille. Laajat verkostot, uteliaisuus ja jatkuva kier-täminen asiakastapaamisissa ovatkin agentin toiminalle elintärkeitä. Jari Kostiainen on Tujusen tapaan yksi Agman jäsenagentuureista. Hä-nen yrityksensä Screening Agency myy ja markkinoi av-alan ammatti-laisia. ”Tämä on vielä nuori toimiala, ja alalla on paljon ennakkoluuloja. ” Kostiainen toteaa. ”Toiveena on, että viiden vuoden päästä kaikilla kuvaa-jilla, ohjaajilla ja näyttelijöillä olisi oma agentti.” Päämiehiä vielä suh-teellisen harvalukuiselle agenttiver-kostolle olisi tulossa enemmän kuin agentit voivat ottaa vastaan. Varsin-kin kuvataiteen alalle ja kirjailijoille kaivattaisiin kipeästi lisää agentteja myymään ja markkinoimaan suo-malaista osaamista. Vastuuta ei voi jättää yksin galleristien ja kustanta-moiden harteille. Kuvasuunnittelu- ja agentuuritoimisto Keksiä vetävän Natalia Baerin eräs päämies määrit-teli suhteensa agenttiinsa näin: ”Ku-kaan ei ymmärrä minua niin hyvin kuin agenttini. Hän tietää, kuinka minulla tehdään rahaa”.

Näytönpaikkana PietariSillanrakentajien hakemukseen oli kirjattu myös pienen myyntitapah-tuman järjestäminen Pietarissa. Pie-

8 T A K U

T A K U 9

nestä paisui suuri ja helmikuussa 2011 Pietarin Suomi-asemalla osaa-mistaan esitteli 72 näytteilleasettajaa tanssijoista ja koreografeista muotoi-lijoihin, muusikoista matkailupal-veluihin. Puolet näytteilleasettajista tuli Agman agenttien kautta, puolet omatoimisina. ”Venäläiset ihasteli-vat ja ihmettelivät sitä, miten moni-puolisesti Suomessa ymmärretään luovat alat ja miten osaamme yh-distää liiketoiminnan ja kulttuurin” Hohtokari huomauttaa. ”Venäjällä business ja kulttuuri ovat erillään” Tapahtuma herätti laajaa huomiota; avajaisia seurasi viisi tv-kanavaa, kaksi radioasemaa haastatteli suo-malaisia agentteja ja taiteilijoita. Virallisen mediaseurannan mukaan tapahtumasta kirjoitettiin jopa 90 juttua. Näkyvyys takasi myös hy-vän myyntituloksen. Toukokuuhun 2011 mennessä Suomi-aseman ta-pahtuma on poikinut näytteilleaset-tajille jo kymmenen sopimusta, 80 jatkokeskustelukontaktia sekä li-säksi erilaisia yhteistyöehdotuksia ja projektiaihioita. Näyttäviä ulostuloja on luvassa jatkossakin. Agma suunnittelee jär-jestävänsä Suomi-aseman tyyppisiä tapahtumia aika ajoin kotimaassa ja parin vuoden välein ulkomailla, seu-

raavaksi kenties Saksassa tai Eng-lannissa. ”Venäjän jälkeen mikä ta-hansa kohde on helppo”, Hohtokari huokaa. Venäläisten kielitaidon puu-te yllätti, myös toimintakulttuuri oli vieras. ”Nuorempi sukupolvi ei ole enää venäläinen, mutta tavoiltaan ei vielä eurooppalainenkaan” Hohtoka-ri sanoo. ”Tosin nuoret olivat kyllä hyvin kiinnostuneita, miten voi vai-kuttaa esimerkiksi ekologisuuteen” hän huomauttaa.

Suomessakin työsarkaa riittää. Agmalla onkin kunnianhimoisena tavoitteena paitsi saada jäsenikseen kaikki Suomessa toimivat agenttiyri-tykset, myös saada Suomeen tutkin-toon johtava luovan alan agenttien koulutus. Hohtokarin mukaan ky-seeseen tulisi tällöin ennen kaikkea aikuisille suunnattu täydennyskou-lutus. ”Hyvin nuoresta ei tule hyvää agenttia. Agentilla tulee olla koke-musta. Hänen on oltava uskottava sekä päämiehelle että asiakkaalle.”

T A K U 9

10 T A K U

kunnallinen kulttuuritoiminta - muistoko vain?

M e r j a I s o t a l o"Kunnan tehtävänä on edistää,

tukea ja järjestää kulttuuritoi-

mintaa kunnassa." Harvinaisen

yksiselitteinen lause lakitekstissä

ja kovin tuttu kaikille meille, jotka

ovat olleet tätä lakia toteuttamas-

sa käytännön kulttuurityössä. Laki

kunnallisesta kulttuuritoiminnasta

on ollut voimassa 30 vuotta. Tasa-

vuosijuhlia ei juuri ole pidetty. Mi-

ten on päädytty siihen, että kulttuu-

rin kulutuksen alueelliset erot ovat

suomessa eU:n suurimmat?

Muistoista Taustalla olivat pit-kät ja monenlaiset prosessit ennen kuin kulttuuritoimintalaki tuli voi-maan vuonna 1981. Työväen- ja kansalaisopistoille alettiin myön-tää valtion tukea heti Suomen itse-näistymisen jälkeen, kansankirjas-tot saivat oman lakinsa jo vuonna 1928, musiikkioppilaitokset vuonna 1969, nuorisotoiminta vuonna 1972 ja liikuntatoiminta vuonna 1979. Kuntiin oli perustettu 1950-luvulla kotiseutulautakuntia, musiikkilauta-kuntia ja muita kulttuuria edistäviä toimielimiä. Arvo Salon johtaman kulttuuri-toimintakomitean vuonna 1974 val-mistuneen mietinnön ehdotuksia kokeiltiin Keski-Suomen kulttuuri-toimintakokeilussa 1975-1978. Siitä saadut tulokset olivat pohjana kult-tuuritoimintalain laadinnassa. Odotukset olivat kovat ja toiveet korkealla kulttuurin ja taiteen am-mattilaisten, harrastajien ja yleisön keskuudessa. Kulttuurilautakuntia ja kulttuurivirkoja perustettiin luottaen siihen, että valtionapu auttaa kustan-nusten kattamisessa. Kunnissa maksettiin kulttuurin kulut ja odotettiin valtionosuutta, joissakin kunnissa niin pitkään, et-tei sitä koskaan ehditty saada siihen pienemmissä kaupungeissa ja kun-nissa ainoaan kulttuuritoimen vir-kaan ennen tulevia suuria muutok-

sia. Tuli lama ja uusi rahoituslaki, jossa kulttuurimarkka ei enää ollut korvamerkitty.

Valoa Kulttuurille Valtion tuki taidelaitoksille oli harkinnanvarais-ta siihen asti, kunnes saatiin teatte-ri-, orkesteri- ja museolait vuonna 1992. Henkilötyövuosiin perustuva tuki vaikutti monessa kunnassa kui-tenkin niin, että aluksi omaa osuutta supistettiin, kunnes rahan reaaliar-von alentuminen pakotti lisäämään kunnan osuutta laitosten toiminnan ylläpitämiseksi. Lisähenkilötyövuosia valtio al-koi myöntää kulttuurilaitoksille 2000-luvulla ja vuonna 2005 hy-väksytyn opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain myötä tilanne parani ja vakiintui. Valtionosuudet kasvoivat noin 50 miljoonaa euroa eli lähes 80 % muutamassa vuodessa. Taiteen perusopetus sai oman la-kinsa ja sen mukaisen valtionosuus-järjestelmänsä vuonna 1998. Se ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että jo-kaisella suomalaislapsella olisi ol-lut sen jälkeen mahdollisuus valita itseään kiinnostava taideharrastus ja päästä taiteen perusopetukseen. Kaupungeissa ja isommissa kun-nissa valikoima saattoi kattaa mu-siikin, kuvataiteen ja käsityön, mutta esimerkiksi sanataide oli harvinai-sempaa. Kirjastotoiminnan kohdalla mer-kittävä parannus oli valtionosuuksi-en siirto Veikkauksen rahoista val-tion budjettiin. Samalla se toi valoa myös kulttuuri-, nuoriso- ja liikun-tatoiminnalle, joille nyt jäi suurempi osuus Veikkauksen tuloista.

MuutoKsista Entinen kulttuu-riministeri Kalevi Kivistö ja Jyväs-kylän yliopiston kulttuuripolitiikan professori Anita Kangas ovat tehneet

opetus- ja kulttuuriministeriölle sel-vityksen Kuntien kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka. Siinä käsitellään varsinaisen kulttuuritoi-men ja taiteen perusopetuksen lisäk-si myös nuoriso- ja liikuntatointa, kirjastoja sekä taide- ja kulttuuri-laitoksia. Kivistö ja Kangas ovat tarkas-telleet kuntien kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikkaa lain-säädännön, kulttuuripalveluiden saatavuuden, saavutettavuuden sekä kulttuuripalveluiden tuotantoedelly-tysten näkökulmista. Kuten tunnet-tua, nykyiseen kuntien kulttuuritoi-men tuki- ja kehittämispolitiikkaan vaikuttavat monet asiat: kuntara-kenteen muutos, PARAS-hanke ja aluehallinnossa tapahtuneet uudis-tukset. Kulttuuritoiminnan tuki- ja kehit-tämispolitiikka kertoo itse asiassa laajemminkin suomalaisesta tämän päivän politiikasta. Kunnallisen it-sehallinnon korostaminen on vaikut-tanut myös siihen, että kunnat ovat erilaistuneet. Kaikilla kunnilla ei ole edelleenkään suuria talousongelmia ja palvelut toimivat hyvin, kun taas joissakin kunnissa tilanne muistuttaa epätoivoista viivytystaistelua kon-kurssin edellä. Suuremmat yksikkökoot tuntuvat olevan valtiovallan erityisessä suo-jeluksessa. Niitä perustellaan aina taloudellisuudella, mutta monet tut-kimukset ovat osoittaneet, että näin ei suinkaan aina ole. Samaa toimin-tamallia tarjotaan ratkaisuksi hyvin erilaisiin palveluihin ja toimintoihin, vaikka niiden toimintaedellytykset ja tavoitteet poikkeaisivat paljonkin toisistaan. Kivistön ja Kankaan mukaan ylei-sesti ottaen kulttuuri- ja vapaa-aika-lainsäädännön tavoitteet on kuiten-kin saavutettu. He toteavat, että lait tulivat voimaan viime hetkellä, en-nen 1990-luvun alun lamaa, valtion-

T A K U 11

osuusuudistusta ja uusien julkisen hallinnon johtamistyylien muutos-ta, jotka johtivat hallintorakenteitten voimakkaaseen muutokseen.

Kulttuuri piMeässä Selvityk-sen hätkähdyttävimpiä tuloksia on se, että kulttuurin kulutuksen alueel-liset erot ovat Suomessa Euroopan unionin suurimmat. Tilastokeskuk-sen vapaa-aika- ja ajankäyttötutki-musten mukaan 17 % suomalaisista ei käytä mitään kulttuuripalveluita. Syyksi mainitaan mm. se, ettei niitä edes ole lähellä saatavissa. Kivistön ja Kankaan selvityksen julkistamisen jälkeen monet maa-kuntalehdet kirjoittivatkin nimen-omaan tästä tuloksesta selvitykseen sisältyvien ehdotusten lisäksi. Meillä on kuntia, joissa ainoat kulttuuripal-velut ovat kirjasto ja kansalaisopis-to. Niiden toiminnan turvaaminen on kyllä suomalaisen sivistyksen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta eh-dottoman välttämätöntä. Valtio on luopunut normi- ja re-surssiohjauksesta. Moni kunnan budjettitaistelussa nääntynyt kult-tuuriviranhaltija on siitä harmissaan, vaikka toisaalta työkenttää on voinut vapaammin valita ja laajentaa. On-gelmana on se, että kulttuuripalve-lut eivät edelleenkään kuulu perus-palveluihin. Tätä on yritetty korjata sillä, että uusimmassa peruspalve-luohjelmassa vuosille 2011-2014 kulttuuripalvelut suositellaan sisäl-lytettäviksi peruspalvelubudjettiin, mutta suositus on vain suositus.

päiVän tilanteesta Kivistön ja Kankaan selvityksen mukaan kult-tuuripalveluiden kysyntä on lisään-tynyt voimakkaasti. Osittain sen kat-sotaan johtuneen kulttuurihallinnon yhteyksistä muihin hallintokuntiin, kuten koulupuolelle, sosiaali- ja ter-veyspalveluihin sekä elinkeinotoi-meen perinteisempien muiden va-paa-ajan hallintokuntien lisäksi. Selvityksen tekijöiden mukaan ongelma on kuitenkin se, että lii-an paljon jää riippumaan eri sek-toreilla työskentelevien henkilö-kohtaisista suhteista, motivaatiosta ja resursseista. He näkevät kunnan kulttuurihallinnon kulttuurin vah-vana tuotantotalona ja asioiden ko-koonjuoksijana. Selvityksestä löytyy taulukko, jossa Kivistö ja Kangas ovat jakaneet

ja ristiintaulukoineet kulttuuritoi-men järjestämistavat kolmeen: kun-nan oma toiminta, kolmas sektori ja yritykset sekä samoin tehtäväalueet kolmeen: ammattitaide ja -kulttuuri, harrastustoiminta ja kulttuuripalve-luiden käyttö (kulttuuridemokratia). He viittaavat myös tilaaja-tuottaja -malliin, joka voi toimia markkina-pohjaisesti eli tuottajat kilpailutetaan tai sopimuspohjaisesti eli tehdään sopimus tuottajan kanssa tietyksi ajaksi. Haasteita näiden sovittami-sessa riittää. Haasteisiin kuuluu palveluiden ulkoistamisessa myös kysymys pal-velun tuottajan ammattitaitovaati-muksista, kun kulttuurin ja taiteen kentällä toimii aktiivisesti sekä am-mattilaisia että harrastajia. Toisaal-ta taas järjestöille on ongelmallista rahoituksen epävarmuus, mutta li-säksi järjestöväen ikääntyminen ja toimijoiden vähyys. Erilaisissa strategioissa kulttuuri-toiminnan kehittämiselle on asetettu runsaasti hyviä tavoitteita, mutta ku-ten hyvin tiedämme, käytännön po-litiikassa ne eivät toteudu ja muutu konkretiaksi. Mitä vähemmän kun-nissa on luottamuselimiä, sitä vä-hemmän kulttuurin edistämiselle ollaan suopeita. Kulttuurilautakun-nat ovat monessa kunnassa muis-to vain.

loistaVaan tuleVaisuuteen Kivistö ja Kan-gas ovat tiivistäneet näkemyksensä kymmeneen ydintehtävään. Ensin-näkin kuntien asukkaiden tasa-ar-voisten mahdollisuuksien tukemi-seen tarvitaan yleisen kulttuuritoimen vahvistamista ja valtionosuuden li-säämistä. Selvittäjät esittävät, että kulttuuritoimen valtionosuus tulisi saattaa samalle tasolle liikuntatoi-men valtionosuuden kanssa eli asu-kaskohtainen yksikköhinta 3,50 eu-rosta 12 euroon. Kunnallisten kulttuuripalvelujen lisäksi selvittäjät ottavat esiin myös luovan talouden. Heidän mukaansa luovia aloja tulisi vahvistaa paran-tamalla taiteilijoiden toimeentuloa ja työskentelyolosuhteita sekä luo-vien alojen yritysten toimintaedel-lytyksiä. Kivistö ja Kangas uskovat, että yhteistyön avulla taide- ja kulttuu-rilaitokset voivat vastata niille tu-leviin haasteisiin. Yhteistyön vah-

vistamiseen he kannustavat myös aluehallinnossa, alueellisten taide-toimikuntien toiminnassa, taiteen perusopetuksessa sekä kolmannen sektorin, yritysten ja kuntien välillä. Ydintehtäviin kuuluu myös kansa-laisten osallisuuden, osallistamisen ja osallistumisen edistäminen. Kivistö ja Kangas pitävät ydin-tehtävänä myös kulttuurin strategia-työn kehittämistä niin, että se perus-tuu kunnan erityisolosuhteisiin ja he korostavat myös seurannan merki-tystä. Viimeisenä ydintehtävänä on tilastoinnin ja tiedontuotannon ke-hittäminen sekä kulttuuritoimen ja taiteen perusopetuksen ottaminen peruspalvelujen saatavuuden arvi-oinnin piiriin. Selvitys antaa paljon ajattelemi-sen aihetta jokaiselle kunnallisen kulttuuritoimen työntekijälle, pal-veluntuottajalle ja myös kulttuuri-palvelujen käyttäjälle. Tehtäväksi jää meille kaikille hyvien tavoittei-den toteuttaminen alkaen seuraavan hallituksen ohjelmasta ja 3,50 eu-ron muuttamisesta 12 euroksi - ettei kunnallinen kulttuuritoimi jää vain muistoksi.

Kuntien KulttuuritoiMinnan tuKi- ja KehittäMispolitiiKKa selvittäjät Ministeri Kalevi Kivistö ja Professori Anita Kangas,jyväskylän yliopisto

opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:12. 49 s. julkaistu 07.03.2011

www.minedu.fi/export/sites/default/oPM/julkaisut/2011/liitteet/tr12.pdf?lang=fi

12 T A K U

Te k s t i : K i r s i k k a r a n t a l a i n e n K u v a t : H a n n e l e F o r s

Meren LähettiLäsh annele Fors on syntynyt ja asu-

nut koko ikänsä meren äärellä. Kaupungit ja maat ovat vuosien

saatossa vaihtuneet, mutta meri on pysynyt. Lyhyinä sisämaassa vietet-tyinä ajanjaksoinakin se on kuohu-nut jossain taustalla, ei koskaan ko-vin kaukana. Meri on pään sisällä ja sukujuurissa, eikä siitä pääse eroon. Miksi haluaisikaan? – Meren rannalla syntyneet ja kasvaneet ihmiset ovat koko ikänsä kiinni meressä. Eivät he ole koto-naan missään muualla kuin meren rannalla, Hannele Fors pohtii.

Terveisiä Varanginvuonolta

Onkin perin luontevaa, että Hannele Fors valokuvaajana käsittelee töis-sään pääosin merta. Niin on myös

den ensimmäisessä kansikuvassa olen pohtinut sitä, kuinka eri tavoin maisemaa voidaan katsoa, Hanne-le kertoo. Hän kuvailee kuinka edellisen leh-den kannessa ollut kuva on syntynyt. Kuva on otettu jyrkänteen yläreunal-ta alas, kohti lintujen näköalakiveä. Takana aukeaa aava ulappa ja kiven pintaan ovat sillä seisahtaneet jättä-neet oman valkoisen puumerkkinsä. Niiden määrästä päätellen kivi on ol-lut linturikkaan Varanginvuonon sii-vekkäiden suuressa suosiossa. – Kun minä menen näköalapai-kalle, katselen kauas horisonttiin ja hiljennyn, mietiskelen asioita. Lin-nut taas asettuvat katsomaan merelle nähdäkseen kalojen liikkeet pinnan alla, Hannele havainnollistaa eroja maiseman katselussa.

näyttelykokonaisuudessa Havet i mig - Minun mereni, joka on viime syyskuusta asti kiertänyt eri kaupun-keja. Suuri osa näyttelyn kuvista on peräisin Varanginvuonolta Pohjois-Norjasta, missä kemiläislähtöinen Hannele asui kymmenen vuotta en-nen nykyiseen kotikaupunkiinsa Ou-luun muuttamista. Varanginvuonolla on otettu myös TAKU:n lehden tä-män vuoden kahden ensimmäisen numeron kansikuvat. – Lehden kansikuvia ovat olleet tekemässä eri alojen taiteilijat, mut-ta valokuvataiteilijaa ei aikaisem-min ole kansikuvittajana käytetty. Suostuin mielelläni, kun minua sii-hen pyydettiin. Valitsin kansikuviin kuvia, jotka muodostavat jatkumon. Koska tilaa on rajallisesti, pyrin nos-tamaan esiin joitakin teemoja. Vuo-

Meren imu on voimakas ja vaikea vastustaa,

sen on todennut valokuvaaja Hannele Fors.

TAKU:n lehden tämänvuotiset kansikuvat ovat

peräisin hänen kamerastaan ja niiden kautta

pääsemme tutustumaan meren rannalla syn-

tyneiden ja kasvaneiden sielunmaisemaan.

T A K U 13

Tämän lehden kansikuvalla Han-nele haluaa puolestaan nostaa esiin ihmisen oman kokemuksen meres-tä. ”Aaltojen pauhu, harmaa valo ja kylmä sade tuovat mieleesi muisto-ja onnellisesta lapsuudestasi. Meri-siilit, meritähdet, kuningasravut ja muut meren eliöt veivät sinut silloin jännityksen, seikkailun ja mysteerin maailmaan. Voit yhä nähdä itsesi ke-räämässä lokinmunia jyrkillä kalli-oilla meren pauhatessa alapuolella-si,” kerrotaan kuvasta Hannelen ja hänen miehensä kirjailija Mats For-sin tekemässä kirjassa, joka toimii myös Havet i mig - Minun mereni -näyttelyn näyttelyluettelona.

Valokuvaus verenperintönä

Valokuvaus on ollut Hannele Forsin elämässä lähes yhtä syvälle juurtu-nut tekijä kuin meri. Hänen isänsä harrasti innokkaasti valokuvausta ja pimiö löytyi kotoa pienestä kome-rosta. Hannele oli viiden vanha, kun tapahtui jotain merkittävää, joka oh-jasi lopulta hänen uravalintaansa. – Isä oli ollut koko yön pimiössä tekemässä mustavalkoisia valoku-via. Kun aamulla heräsin, koko lattia oli täynnä erikokoisia kuvia meistä lapsista. Ne olivat siinä kuivumassa kehityksen jäljiltä. Muistan, kuinka kuljin kuvien keskellä ja haltioiduin niistä täysin. Olin aivan lumoutunut ja minusta kuvat olivat ihmeellisiä, Hannele piirtää elävästi esiin hetken vuosien takaa.

Neljätoistavuotiaana Hannele hank-ki ensimmäisen oman kameran, joka oli pieni pokkari. Pari vuotta myö-hemmin se vaihtui järjestelmäkame-raksi. Nykyään Hannele kuvaa sekä filmikameralla että digikameralla. – Kaikki omat tärkeät kuvat ku-vaan edelleen Hasselbladin 6x6 -rullafilmikameralla. Leipätyöt otan kuitenkin digikameralla. Valokuva-us on siinä mielessä välinekeskeistä, että oma työväline pitää tuntea aika hyvin. Tärkeää valokuvaajalle on kuitenkin myös jatkuva uteliaisuus, kiinnostuneisuus. Se, että huomaa ja näkee asioita. Koska kyse on visuaa-lisesta viestinnästä, pitäisi jotenkin osata välittää se oma viesti katsojil-le, Hannele toteaa. Kun kysyn, mitkä ovat olleet hie-noimpia hetkiä valokuvaajan uralla, Hannele muuttuu mietteliääksi ja vaikenee toviksi. Vastausta on vai-kea löytää, sillä pitkän uran varrelle mahtuu niin paljon hienoja hetkiä ja

on vaikea sanoa, mikä olisi arvok-kaampi toista. – Toisinaan hienointa on kuvan ottohetki, toisinaan kuvan tekohetki. Toisinaan taas palautteen saaminen yleisöltä, Hannele pohtii.

Horisontin kaipuu

Oulun läänin valokuvauksen läänin-taiteilijanakin työskennellyt Hannele Fors kertoo valokuvaamisen olleen enemmän tai vähemmän aktiivista 1990-luvun alkupuolelta asti. Alussa kuvia tuli vain otettua sen enemmän miettimättä syitä kuvauskohteiden valikoitumiseen. Kuvaamiseen ajoi sisäinen pakko. Jossain vaihees-sa Hannele päätyi kuitenkin pohti-maan sitä, miksi juuri tietyt kuvat ovat tärkeitä. – Meren imu, sukujuuret ja koke-mus merestä ovat olleet niitä asioi-ta, joita olen halunnut töilläni välit-

tää. Olen ilmeisesti onnistunut siinä hyvin, sillä olen saanut paljon po-sitiivista palautetta ihmisiltä, jotka myös kokevat meren samoin kuin minä ja ovat saaneet kuvistani jotain. Meri-ihmisille kauas näkeminen ja horisontti ovat tärkeitä. Sisämaas-sa kasvaneet saavat varmasti saman kokemuksen esimerkiksi metsän keskellä, Hannele pohtii.

Hannele Forsin Havet i mig - Minun mereni -näyttely oli tammikuussa 2011 esillä myös sisämaassa, Pu-dasjärvellä. Siellä Hannelea lähestyi näyttelyn avajaisissa henkilö, joka kertoi syntyneensä meren rannal-la mutta asuneensa parikymmentä vuotta sisämaassa. – Hän kertoi, että meren puuttu-essa hän menee suon reunalle ja saa sieltä saman elämyksen. Siellä hori-sontti on tarpeeksi laaja.

Meren imu, sukujuuret ja kokemus merestä ovat olleet niitä asioita, joita olen halunnut töilläni välittää.

14 T A K U

Tietotekniikan ja -verkkojen kehitys ja digitaa-lisuus ovat muuttaneet perusteellisella tavalla erilaisten sisältöjen tuotantoa sekä valmiiden tuotteiden ja palvelujen jakelua ja myyntiä. yk-sinkertaisimmillaan tietotekniikka antaa uusia apuvälineitä vaikkapa säveltäjälle nuotinkirjoi-tukseen tai teollisessa muotoilussa designe-rin ideoiden kolmiulotteiseen mallintamiseen. joissain tapauksissa uudet apuvälineet ovat muuttaneet perinteisiä luovan työn proses-sejakin.

ja virtuaalisia musiikkielamyksiÄ

Digitaalisuus laajentaa luovuuden käsitettä ja ansainnan mahdollisuuksia

muistuttaa perinteistä elokuvatuo-tantoa. Hitti ei ole yhtiön ensimmäi-nen, sillä heidän aiemmat Max Pay-ne -pelinsä ovat jo löytäneet tiensä Hollywood-elokuvatuotannoiksi. Täysin toisenlaista pelien osa-aluetta edustaa Rovio-yhtiön Angry Birds, joka on valloittanut maailmaa yksinkertaisella koukuttavuudellaan. Lanseerausvaiheen jälkeen yhtiö on tuottanut perinteisten oheistuottei-den lisäksi myös animaatioita, ja jatkossa on luvassa muitakin dis-ney-henkisiä oheisliiketoiminnan aluevaltauksia. Sekä Alan Wake että Angry Birds ovat hyviä esimerkkejä tuotteista, joissa yhdistyy merkittävä määrä luovuutta vaativia tuotantovaiheita tuotteen lanseeraamiseen, markki-nointiin ja liiketoimintamalleihin liittyvään kekseliäisyyteen. Tieto-kone- ja mobiilipelit ovat myös alue, jossa kuluttajille ei esimerkiksi elo-kuvien tavoin ole oleellista se, mistä päin maailmaa pelit tulevat. Edellä mainitut yhtiöt ovat myös osanneet kiertää kieli- ja kulttuurialueisiin liit-tyvät sudenkuopat matkallaan kan-sainväliseen maineeseen.

u Verkkopalvelut - musiikkibisneksen pelastusrengas?

Suomalaista musiikkielämää on to-tuttu suitsuttamaan maailmalla ai-nutlaatuisena esimerkkinä siitä, kuinka pieni kansakunta voi tuot-taa väkilukuunsa nähden paljon kansainvälisen tason tähtiä kaikil-le musiikin osa-alueille. Suomi on

kuitenkin tällä hetkellä muun maailman tavoin hankalassa tilanteessa, sillä musii-kin tallenne- ja elävän musiikin markki-noiden supistuessa digitaalinen verkko-kauppakaan ei ole ainakaan toistaiseksi tarjonnut pelastusrengasta auringonlas-kun bisnekselle. Näin ollen ei ole yllättävää, että uuden-lainen luovuuden purkaus on kohdistunut Suomessa viime aikoina itse musiikin si-jasta siihen liittyviin verkkopalveluihin. Tietokonepelien tavoin näissä sisällöllinen luovuus yhdistyy liiketoiminnalliseen in-novointiin. Osa palveluista on suunnattu kuluttajille ja osa alan toimijoiden väli-seen toimintaan. Kansainväliset markkinat ovat jo no-teeranneet muun muassa uusien kykyjen esiintuomiseen keskittyneen Hitlantis-palvelun, keikkamyynnin apuvälineeksi suunnitellun GigsWiz-palvelun, fanien ja artistien välisen suoran kommunikoinnin mahdollistavan Mobile Backstage -palve-lun, mobiilia jukebox-palvelua tarjoavan PlayMySong-sovelluksen sekä musiikin luomiseen suunnitellut SongHi-pelin ja Geisha Music -palvelun. Yhteistä näille uusille yrityksille on uudenlaisten oivallusten tuottaminen pe-rinteisille musiikkimarkkinoille. Sisältöjä voidaan tarjota niiden kautta kuluttajille uusilla tavoilla, ja osa palveluista mah-dollistaa uudenlaisia kulttuuriteollisuuden ansaintamalleja.

u evoluutio, ei revoluutio

Vaikka digitaalisuus valtaakin markkinoi-ta elämämme eri alueilla, kysymys ei ole kertakaikkisesta vallankumouksesta. Tu-lemme elämään vielä pitkään tilanteessa, jossa perinteiset ja digitaaliset kanavat toi-mivat rinnakkain niin luovassa työssä kuin sen hedelmien jakelussa ja kulutuksessa. Luovan työn tekijöille ja tuottajille uusi teknologia tarjoaa uudenlaisia mahdolli-suuksia niin tuotteen ja palvelun ideoin-nissa kuin toteutuksessakin. Luovuutta tarvitaan yhä useammin myös ansainta-mallien miettimisessä. Digitaalisuus tar-joaa luovalle työlle entistä kokonaisval-taisemmat puitteet.

Kirjoittaja työskentelee Digital Media Finlandin konsulttina.

j a r i M u i k k u

Vihaisia

lintuja

teknologian kehitys on tuonut mukanaan täysin uudenlaisia sisältö- ja palvelutuotannon alu-

eita, joissa luovuus kohdistuu yhtä lailla itse sisältöön kuin sen välittä-miseenkin. Suomalaisesta näkökul-masta tarkasteltuna uusi tekniikka voi osoittautua myös hyväksi kei-noksi ylittää viennin esteiksi usein muodostuvat maantieteelliset sekä kieli- ja kulttuurirajat. Peliteollisuus ja musiikkiin liittyvät verkkopalve-lut ovat hyviä esimerkkejä uusista suuntauksista.

u suomalaisen peliteollisuuden hitit

Suomalainen peliteollisuus on nous-sut viime aikoina maailmanmainee-seen erityisesti kahden hyvin erilai-sen pelin voimin. Remedy-yhtiön psykologista trilleriä lähenevä Alan Wake on saanut kansainvälisiä kun-niamainintoja kategoriassa, joka

T A K U 15

ja virtuaalisia musiikkielamyksiÄ

Tutkijat ja työmarkkinatoimijat kir-jasivat mietteitä työmarkkinoiden ja sosiaalisen turvallisuuden järjestä-misestä, kun tulopoliittinen sopimi-nen on jäänyt taakse.

s uomalainen työmarkkinatutki-mus lavensi keskusteluavaruut-taan viime syksynä, kun kirja-

markkinoille tuli Anu Suorannan ja Anu-Hanna Anttilan toimittamana Osuuskunta Vastapainon julkaisema antologia Yksin sovittu: osapuolet, luottamus ja työmarkkinalogiikka. Kirjan tekijöinä on sekä ay-väkeä että tutkijoita. Käytäntöä ja teoriaa yhdistävä kirja voi tuottaa siihen tutustuvil-le ay-ihmisille refleksiivisempää otetta työelämän käynnissä olevaan muutokseen ja saattaa antaa uusia avaimia vaikuttamiseen. Se nostaa keskusteluun asioita, jotka joudu-taan monesti konkreettisessa sopi-mustoiminnassa sivuuttamaan mutta joihin joko sopimuksia tehtäessä tai käytännön ay-toiminnassa otetaan pragmaattisina valintoina aina jol-lain tasolla kantaa.

Työntekijät ja -antajat mielikuvaa moninaisempia

Käytännön esimerkkinä edellisestä voisi pitää arjen työmarkkinapuheen läpäisevää puhetta ”työmarkkina-osapuolista”, johon sisältyy yleensä oletus osapuolen ykseydestä. Pro-fessori Pauli Kettunen toteaa tämän kuitenkin olevan lumetta, joka kät-kee osapuolten moninaisuuden, nii-den sisäisesti erilaiset rakentumisen tavat ja niiden välillä vallitsevan epä-symmetrisyyden. Epäsymmetrisyys nousee esiin myös Kettusen kuvatessa kahta ny-kyisen kilpailukykypuheen vaati-musten tuotetta. Pohjoismaiseen työmarkkinaosapuolipuheeseen liit-tyvä ajatus työntekijästä yksilöllisen työsuhteen heikompana osapuolena on hämärtynyt, ja samaan aikaan työnantajaintressien luonne rajat-tuina erityisetuina on poistumassa. Kettusen mukaan EK:n nykyisistä linjauksista löytää vaivatta ajatuk-sen talouden universaalista intressis-tä, jota EK edustaa, sekä ajatuksen siitä, että julkisen vallan edustajat, työntekijät ja poliitikot edustavat yk-sipuolisia ja partikulaarisia intresse-jä. Talouden toimintaympäristön eli globalisaation asettamat välttämät-

osapuolista puoli-osattomiksi

tömyydet pakottavat sopeutumaan. Tämä korostaa yksilötasolla yrittä-jyyden eetosta.

Kilpailukyky-yhteisö vain työllisille

Miten akateemisen ammattiyhdis-tystoiminnan sitten tulisi suhtautua yrittäjyyseetoksen korostumiseen? Kettunen kuvaa tilannetta, jossa ay-järjestäytyminen voi pohjata riski-tietoisuuden kasvulle, ja järjestön roolina on riskinhallintatehtävä eli turvallisuuspalvelujen hankkimi-nen jäsenille veroluonteisen jäsen-maksun avulla. Ongelmana on, mi-ten järjestöjen voimalle tuottaa näitä palveluita käy, sillä voimahan pe-rustuu siihen, että järjestö kykenee sitomaan jäsenensä kollektiiviseen toimintaan. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori kysyy, mitkä ovat kollektiivisen toiminnan mahdolli-suudet muun muassa Elinkeinoelä-män Tutkimuslaitoksen toimitusjoh-taja Sixten Korkmanin esittämässä

tilanteessa, jossa työrauhasta so-vittaisiin liittotasolla ja palkanko-rotuksista paikallisesti. Onko tämä edes mahdollista, jos työn tekeminen muuttuu liikesuhteeksi ja työnteki-jästä tulee itsensä työllistäjä? Ongelmallisinta nykyisessä kan-sallisessa kilpailukyky-yhteisöpu-heessa on sen määritteleminen, keitä tuohon yhteisöön kuuluu. Tietotyön lisääntyessä tunnetaitojen merkitys korostuu, kuten Santamäki-Vuori toteaa. Tämä saattaa johtaa muo-dollisen pätevyyden jäämiseen osin toisarvoiseksi ja pärstäkertoimen nousemiseen ensisijaiseksi tekijäksi uutta työntekijää palkattaessa. Työt-tömäksi jääneet ovat entisiä työsuh-teen osapuolia, jotka ovat vaarassa muuttua puoli-osattomiksi. Miksi näiden työelämästä syrjäytyvien tu-lisi kannatella ”yhteiseksi” todettua kilpailukyky-yhteisöä, vaikka heille ei ole työttöminä sijaa tuossa yhtei-sössä? Teos tarjoaa aineksia tähän pohdintaan, ja siksi sitä voi suositel-la akavalaiseenkin lukemistoon.

I l k k a L e v ä

FT, dosentti, Suomen ja Pohjoismaiden historia, Helsingin yliopisto

16 T A K U

Aamuruuhka on hellittämässä ja Brooklynin G-junan ympärillä vallitsee hiljaisuus. Iäkäs nainen astuu ulos 99-centin liikkeestä ja as-

telee vaivaisesti portaita alas New Yorkin metrosys-teemiin. Hän ohittaa tietämättään sisäänkäynnin yhteen maailman suurimmista katutaidenäyttelyistä (jalkapallokentän kokoinen), joka huhujen mukaan piileksii jossain maan alla. The Underbelly Projectin valmistelu kesti lä-hes kaksi vuotta ja järjestelijät, jotka piilevät ni-mien Workhorse ja Pac takana saivat käyttää kai-ken luovuutensa idean toteuttamiseen. Oleskelu näyttelyn keskipisteenä toimivan liki sata vuot-ta vanhan metropysäkin lähettyvillä (joka toimii näyttelyn keskipisteenä) on laitonta ja pysäkille on vaikea päästä. Sieltä puuttuvat sekä sähkö että lämpö, roskia ja rottia sieltä taas löytyy yltä kyllin. Ja murtautuminen yhteen kaupungin tärkeimmistä

THE UNDERBELLY PROJECT: HELMIA ROTILLE

yKsI MAAILMAN sUUrIMMIsTA KATUTAIDeNäyTTeLyIs-

Tä oN ALKANUT NeW yorKIssA. yLI sATA TAITeILIjAA

MAAILMAN erI KoLKIsTA oN KorIsTANUT NäyTTeLyALU-

eeN – sATA VUoTTA VANHAN MeTroPysäKIN jossAIN

NeW yorKIN ALAMAAILMAssA – TAITeeLLAAN. MUTTA

yKsIKääN TeoKsIsTA eI oLe MyyTäVäNä jA NäyTTe-

LyyN TUTUsTUMINeN VoI joHTAA sUorAAN KALTereI-

DeN TAAKse.

SANNA POSTI SJÖMAN Valokuvat: Luna Park

Revok ja Cease

T A K U 17

infrastruktuureista on ankaralla syy-tös- ja sakkouhalla kielletty. Vähin-tään kaksikymmentä uteliasta taiteen ystävää on jo pidätetty paikan päältä tai sen lähistöltä. Tästä huolimatta onnistuivat jär-jestäjät houkuttelemaan riveihinsä 103 taitelijaa lähes kaikilta maail-man kolkilta. Säännöt olivat tiukat: Taiteilijat joutuivat kustantamaan matkansa itse ja maalausaikaa oli korkeintaan neljä tuntia. Taiteilijoiden joukosta, jotka hy-väksyivät tämän spartaanisen atel-jeen (seinät ovat vielä kaiken lisäk-si kosteita ja ainoana valonlähteenä oli öljylamput) löytyy muun muassa Ron English, jonka teoksista mak-setaan satoja tuhansia euroja. Myös katutaiteen mainospoikaa, Banksya, pyydettiin projektiin mukaan, mutta hän kieltäytyi sanoin: ”Great project, love it, but I can’t risk going in.”

Yksi harvoista näyttelyn näh-neistä on valokuvaaja Luna Park, jolla on suosittu katu-

taideblogi. Hän kertoo puhelimen välityksellä, että voitettuaan kiin-nijäämispelkonsa ja totuttuaan ole-maan pimeässä, oli näky paikalla erittäin miellyttävä– Paikka oli uskomattoman likainen, mutta tavallaan myös uskomattoman

puhdas. Ja täysin maaginen. Ainoa valonlähteeni oli taskulamppu ja pystyin valokuvaamaan vain kaksi teosta kerrallaan. Alkuperäisen suunnitelman mu-kaan Underbellyn oli tarkoitus jäädä Kiinan terrakotta-armeijan tavoin sa-laiseksi siihen saakka, kunnes se jos-kus löydettäisiin vahingossa. Mutta projektin kuluessa aikansa järjeste-lijät tulivat New York Times-lehden mukaan siihen lopputulokseen, että

se on aivan liian kallisarvoinen hil-jennettäväksi ja että paikalle pääse-misen vaikeus tulee takaamaan sen ”sakraalisen” tunnelman. Ja onhan pelkästään siinä aja-tuksessa, että sadat modernit taide-teokset näkyvät ainoastaan kaupun-gin miljoonille lihaville rotille jotain hyvin... sakraalista.

Trustocorp Nickwalker

Elbowtoe ja Boxi

www.theunderbellyproject.com

T A K U 17

THE UNDERBELLY PROJECT: HELMIA ROTILLE

18 T A K U

Sveitsiläinen Mannhart viet-tää Kirjailijatalolla kuukau-

den HALMA-verkoston stipendillä. Mannhart on kirjailija, ja työstää Jy-väskylässä kolmatta romaaniaan. – Siihen tulee muutamia lukuja jotka sijoittuvat Suomeen. Kuulin sti-pendistä ja vaikka sitä ei voikaan suo-raan hakea, tein kaikkeni että saisin sen ja onnistuin, ja nimenomaan tal-vella. On ollut hienoa nähdä vuoden-ajan vaihtuvan, Mannhart kehuu. Hän on lähdössä kotiin vajan vii-kon päästä. Sitä ennen Kirjailijata-lolla on HALMA -vaihtoon kuuluva luenta, jossa yleisö pääsee tapaa-maan vierailijan ja kuulemaan hä-nen tekstejään sekä alkukielellä että hänen vierailunsa aikana tehtyinä käännöksinä.

Hyppyjä yli kansallisrajojen

HALMA on eurooppalainen kirjal-listen keskusten verkosto jonka pää-paikka on Berliinissä. Verkostoon kuuluu tällä hetkellä 26 keskusta 21:ssä Euroopan maassa. Järjestön kotisivujen mukaan HALMA hyppii taitavasti yhteistyötä vaikeuttavien kansallisten rajojen yli. Verkosto toimii muun muassa si-ten, että mukana olevista instituuti-oista lähetetään vuosittain kahden kuukauden stipendiaatteja toisiin maihin. Mannhart on neljäs kirjailijavie-ras Jyväskylässä. Muut ovat tulleet Sveitsistä, Irlannista ja Walesis-ta. Verkostoituminen tuottaa myös muuta yhteistyötä kuin varsinaisia HALMA -projekteja. Verkostossa saatu maine on esimerkiksi tuonut Jyväskylään muita kansainvälisiä vieraita. HALMAn toiminta ei muuten-kaan rajoitu kirjailijaresidenssitoi-mintaan. Monenlaisten projektien tavoitteena on kansalliset rajat ylit-

Eurooppalaista kirjallisuusyhteistyötäUrs Mannhart saapuu Keski-suomen Kirjailijatalolle. Hän on

juuri ollut pilkillä ensimmäistä kertaa elämässään. – Teillä on

isoja järviä täällä, hän nauraa.

tävä monipuolinen kulttuurinvaihto. HALMA haluaa edistää aidosti eu-rooppalaista kirjallisuutta.

HALMA saapuu jyväskylään

– Kuulin verkostosta ensimmäis-tä kertaa aivan vuoden 2008 alus-sa, kertoo Keski-Suomen Kirjailijat ry:n puheenjohtaja Katariina Vuo-rinen. 2005 perustettu HALMA oli laajentumassa ja etsi toimintaansa sopivia yhteistyökumppaneita myös Suomessa. – HALMAn pääsihteeri Laura Sei-fert ja rahastonhoitaja Ulrich Janetz-ky tulivat käymään Jyväskylässä, Vuorinen muistelee. Paikalla olivat myös Risto Niemi-Pynttäri ja Panu Hämeenaho Keski-Suomen Kirjaili-joiden johtokunnasta. – Esittelimme taloa, kerroimme toiminnastamme ja kierrätimme vie-raita Jyväskylässä. Oli tammikuu ja räntää tuli vaakatasossa, Vuorinen nauraa. – Ilmeisesti kokemus oli myön-teisen omintakeinen, koska HAL-MA halusi yhteistyöhön meidän kanssamme. Yhdistyksemme ja sen pyörittämä Kirjailijatalo liittyivät verkostoon.

yhteistyö kehittyy ja saa uusia muotoja.

– Työtä tehdään koko ajan, Vuorinen kertoo. Hän on parhaillaan HAL-MAn kokouksessa Brysselissä ja on samalla matkalla edustanut Kirjaili-jataloa HALMAn merkeissä Leipzi-gin kirjamessuilla – Stipendiohjelmahan pyörii hy-vin, ja nyt on käynnissä muitakin projekteja verkoston sisällä. Meil-le HALMA on avannut aivan uusia ikkunoita kansainväliseen yhteistyö-hön. Se on luonut inspiroivia kohtaa-misia ja kontakteja, tapahtumia ja resursseja. Keski-Suomi ja talomme ovat osa Eurooppaa, ja olemme yl-peitä siitä, Vuorinen sanoo. – Verkoston tapaamisissa tutus-tumme yhteen tai kahteen verkoston kirjalliseen keskukseen, vaihdam-me kokemuksia ja suunnittelemme tulevaa toimintaa. Kahdenkeskeiset keskustelut jäsenorganisaatioiden välillä ovat myös tärkeitä, niissä syntyy tuoreita ideoita ja sitä myötä taas lisää kirjailijoiden ja kääntäjien liikkuvuutta maasta toiseen. Suun-nitteilla on esimerkiksi käännösoh-jelmia pienten kielten välillä, jou-

P a n u H ä m e n a h o

18 T A K U

T A K U 19

kossa vaikkapa iiri, valkovenäjä ja suomi, sekä hankkeita kansalaisjär-jestöjen kanssa, Vuorinen kertoo.

Verkostoituminen maksaa

Myös johtokunnan jäsen Vesa Lahti korostaa, että verkostossa luodaan kontakteja sekä henkilökohtaisel-la että yhdistyksen tasolla. Kes-kisuomalaiset ovat osallistuneet HALMAn kokouksiin muun muas-sa Puolassa, Saksassa, Slovenias-sa, Latviassa, Romaniassa ja Bel-giassa. – Yhteistyö on auttanut yhdistys-tä saamaan uudenlaisia apurahoja, Lahti kertoo. Rahoitus toimintaan hankitaankin pääasiassa tätä kaut-ta. Keski-Suomen Kirjailijat ovat saaneet tukea HALMA -toimintaan Taiteen keskusrahastolta, Keski-Suomen Kulttuurirahastolta ja Kes-ki-Suomen taidetoimikunnalta. Vaihdossa olevan kirjailijan sti-pendin maksaa se maa, josta kirjai-lija on kotoisin. Suomalaisen kir-jallisuuden tuntemusta maailmalla edistävän organisaation FILIn ra-hoituksella on käynyt Katja Kettu Saksassa ja Sloveniassa. Maritta Lintunen on taas käynyt EU- rahoi-tuksella HALMA -vaihdossa Unka-rissa ja Belgiassa.

Työrauhaa ja elämyksiä

Maritta Lintunen viihtyi molemmis-sa paikoissa erinomaisesti ja sai mat-koilla valmiiksi juuri ilmestyneen kirjansa Mozartin hiukset. – Unkari oli helppo valinta, koska sieltä lähetettiin kutsu. Balatonfüre-din kirjailija- ja kääntäjäkeskus oli mahtava paikka huhtikuussa. Kevät pitkällä, maisemat uskomattomat ja työrauha sekä työskentelyolosuhteet mitä mainioimmat. Brysseliin lähdin marraskuuksi, se tuntui sopivan eri-laiselta kohteelta, ja halusin mennä suurkaupunkiin pimeänä vuodenai-kana, Lintunen kertoo.

– Unkarissa tutustuin muutamaan budapestilaiseen kollegaan, joihin pidän vieläkin yhteyttä. Se on ar-vokas asia. Brysselissä työskentelin yksin asuen, joten kontakteja kolle-goihin ei syntynyt samalla tavoin. Sen sijaan Bryssel tuli tutuksi.

Kohtaamisen merkitys

HALMA-verkoston toiminta on monipuolista ja hankkeet vaihte-levat suurista yhteistyöprojekteis-ta pieniin paikallishankkeisiin. Esimerkiksi Leipzigissa esiteltiin mittavaa Euroopan Kulttuurisääti-ön tukemaa Letters to Milosz -pro-jektia, jonka puitteissa järjestetään keskusteluja ja tapahtumia ympäri Eurooppaa. Jyväskylässä meneillään on paikal-lisempi yhteistyöprojekti. – Kesällä 2010 vieraanamme oli pohjoisirlantilainen näytelmäkir-jailija Abbie Spallen, Vesa Lahti kertoo. – Luentaillassamme paikallinen teatteriryhmä Teatterikone esitti käännöksiä lukudraamana. Spalle-nin Pumpgirl-näytelmän suomen-kielisen kantaesityksen ensi-ilta on Jyväskylän kaupunginteatterissa ensi keväänä. Sen esittää Teatteriko-ne, kertoo Lahti, joka teki itse näy-telmän käännöksen. Rahoitus kään-nöstyöhön ja näytelmän oikeuksiin saatiin Taiteen keskustoimikunnalta ja Irlannin kirjallisuuden edistämis-rahastolta. Tällaisia projekteja on tarkoitus tehdä lisää. Suuren mittakaavan kansainvälinen yhteistyö tuottaa pieniä hetkiä, joissa oikeat ihmiset kohtaavat oikeaan aikaan, ja siitä syntyy uutta.

Lisätietoa:HALMA -verkosto: www.halma-network.eu/en.html

Keski-suomen Kirjailijat ry: www.kirjailijatalo.net

T A K U 19

Urs Mannhart kirjalijatalolla, kuva Riikka Palander

20 T A K U

Vuorovaikutusten lähteillä

- korutaiteilija Janne hirvonen

r a i s a N i e m i

Ulkomaalaisorkesteri: Metalli on Hirvoselle työvälineiden kautta kaikkien tutuin materiaali, vaikka koruja on syntynyt myös mm. turpeesta ja sokerista. Kuva Janne Hirvonen.

T A K U 21

Montako henkilökohtaista suhdetta ihmisillä on esineisiin, kysyy ko-rutaiteilija janne Hirvonen. Useille ihmisille muodostuu kiinteä suh-de omaan käynnykkään; sen on oltava aina mukana ja mielellään vieläpä näkyvillä pöydällä. Myös korut koetaan henkilökohtaisiksi. Koru voi olla teollista sarjatuotantoa, kuten esimerkiksi Kalevalako-ru, mutta omistajalleen se on ”minun koruni”.

Korutaiteessa on kyse uniikeista tai-deteoksista. Korut eivät silti ole pie-noisveistoksia, vaikka työkaluissa onkin yhtymäkohtia. ”Lähestymi-nen on erilaista. Veistotaide on aina yleistä, tarkoitettu koko maailmal-le. Korun tila on ihmiskeho ja suh-de ihmiskehoon lopulta määrittelee sen”, Hirvonen sanoo. Lähtökohta-na korulle on olla fyysisesti lähellä. Korun tulee olla otettavissa, mutta ei välttämättä kannettavissa. Päälle pu-ettuna koru on sekä lähetin että vas-taanotin. Se kertoo kantajansa arvo-

maailmasta, mutta Hirvosen mukaan ulospäin viestittävyys on itseasiassa toissijaista. Useimmiten esineet ovat toiminal-le alistettuja välineitä, mutta koruis-sa Hirvosen mukaan käytettävyys ei ole edes olennaista. ”Esineen tulee olla ergonomisesti riittävä, esteet-tisesti vakuuttava ja taloudellises-ti kannattava valmistaa,” Hirvonen sanoo, ”mutta se ei riitä.” Käytettä-vyyden taakse esineisiin kätkeytyy laaja kulttuuristen arvojen kirjo. Hir-vosen mukaan muotoilijan eräs kes-keisin tehtävä on esineen ja ihmisen vuorovaikutuksen tutkiminen osana inhimillistä kulttuurista toimintaa. ”Merkitykset ovat työkaluja taitei-lijalle” hän tiivistää.

Mummo ja matonkuteet

Hirvonen erottelee toisistaan teolli-sen muotoilun, taideteollisuuden ja taidekäsityöt. Korut asettuvat teolli-sen muotoilun ja käyttöesineen ra-japinnalle. Käytettävyyden rinnalla kulkee merkitysmaailma, tarttu-mapinta, johon voi liittää muistoja. Janne Hirvonen ottaa esimerkiksi Fiskarsin sakset, joihin hän itse liit-tää lämpimän kevätpäivän, mum-mon ja matonkuteet. Hän toivoo itse pystyvänsä luomaan korutai-

Weddinganiversary: Hirvosen taide on kom-mentoivaa. Hän haluaa taiteensa perusviestin olevan sellainen, ettei katsojan tarvitse miet-tiä, mitenkähän tätä pitäisi ymmärtää. Kuva Janne Hirvonen

teessa jotain yhtä merkittävää kuin Fiskarsin sakset. Muotoilijakoulu-tuksen saaneena hän kokee olevansa kuvataiteen traditioista vapaa. Tai-demaailman rajoja hän ylittää myös materiaalien käyttäjänä. Hirvonen ei halua pitäytyä yhdessä materiaalissa, vaikkakin metalli on työvälineiden kautta kaikkien tutuin. Korutaide-teoksiksia on syntynyt esimerkiksi turpeesta, sokerista ja kaarnasta. Tai-teensa perusviestin hän haluaa ole-van sellainen, ettei katsojan tarvitse miettiä pitäisiköhän tätä ymmärtää. Taideteosten nimet saattavat olla esi-merkiksi lehtien lööppejä. ”Kaikis-sa teoissani yritän tehdä maailmasta paremman paikan, tekemisellä kom-mentoin asioita.” hän totetaa.

Arvonsäilyttäjistä arjen muotoiluun

Korut ovat perinteisesti olleet vau-rauden merkkejä ja arvonsäilyttäjiä. Edelleenkin korutaide kukoistaa par-haiten maissa jossa on kuningashuo-ne ja rojalistinen perinne, kuten Hol-lanissa ja Tanskassa. Korutaide on maailmalla iso taiteenala; Hollanissa on viisi korutaiteeseen erikoistunutta galleriaa. Euroopassa tarjotaan kor-keakoulutasoista koulutusta korutai-teilijoille, Yhdysvalloista löytyy pro-fessuurejakin. Suomessa tarjonta on pienempää eikä korutaiteilijana elä-tä itseään. Etelä-Karjalan ammatti-opistossa voi opiskella korukivi- ja jalometallialaa. Taideteollisen kor-keakoulun tarjonnasta löytyy muu-tamia korualaa sivuavia kursseja, joista muotoilun osaston jalometal-listudiota Hirvonen itse vetää. ”On nastaa tehdä nuorten, vitaalisten ih-misten kanssa arkipäivää” hän sa-noo. ”Jos olisin vain omassa työpa-jassani, ajautuisin tekemään jotain kummaa.” Viimeksi helmi-maaliskuussa gal-leria Johanissa nähtiin Janne Hirvo-sen korutaidetta ’(im)materia – muis-tin muotoja’ -näyttelyssä. Hirvonen kokee ilmaisutaiteen tekemisen ja näyttelytoiminnan itselleen läheisek-si. "Korutaiteen puolella yritän saada aikaiseksi joka toinen vuosi isom-man näyttelyn" Hirvonen sanoo. "Ajankäytöllisesti näyttelyt tosin ovat ongelma, sillä ne vievät liikaa aikaa muulta."

22 T A K U

Muotoiluopiskelija niko Riepponen sai kunnialla päätökseen muotoiluprojektin lasten kanssa espoossa

kylätalo Palttinan asukaspuistossa Kauklahdessa julkis-

tettiin maaliskuussa tinttamareski-tyyppinen pihaveistos,

jossa lapset voivat leikkiä roolileikkejä. Lasten kanssa

yhdessä suunniteltu ja toteutettu teos vahvistaa lasten oman

identiteetin lisäksi myös paikallista identiteettiä ja tukee yhtei-

söllisyyttä. Lapset oppivat arvostamaan samalla omaa lähi-

ympäristöään, mikä vähentää omalta osaltaan ympäristöön

kohdistuvaa ilkivaltaa. Leikkisermi-hanke on osa Muotoile!maa

– osallistavaa muotoilua espoossa -projektia, joka on kevääl-

lä Lahden ammattikorkeakoulun Muotoilu- ja taideinstituutista

valmistuvan riepposen opinnäytetyö.

PUUsTA PITKäLLe

Niko on veistänyt pienestä pi-täen ja on ammatiltaan puusep-pä. Työharjoittelun hän suoritti Espoon kaupungille, ja siirtyi sinne luontevasti vakituiseen työhön opiskelun jälkeen. Kau-pungin puusepät tekevät mm. puiston penkkejä. Suurin osa työtä on kuitenkin leikkiväli-neiden valmistusta puistoihin

lapsille. Puutavarat tulevat Espoossa kaupungin omista metsistä ja puistoista. Isoista rungoista tehdään veistoksia, joita Niko on ehtinyt veistää jo lähemmäs sata.

PArIN TyöNTäyTeIseN VUoDeN jäLKeeN oPINNoT jATKUIVAT LAHDessA

e i n e K a k k o n e n

opintojen ymppäämisestä omaan työhön. 1970-luvulla, kun Espoon kau-punki aloitteli omien leikkivälinei-den valmistamista ja leikkipuistojen rakentamista, olivat espoolaiset lä-hemmin mukana toiminnassa. Kau-punki on kasvanut hurjasti muun metropolialueen mukana, ja työ on etääntynyt espoolaisista. Nikon ta-voitteena onkin ollut saattaa espoo-laiset takaisin oman kaupunkinsa rakentamisen pariin. Lähellä työpaikkaa oli ympäris-tösuunnitteluun erikoistunut päivä-koti, jonne Niko oli tehnyt pihalle lammasveistoksia. Osa henkilökun-nasta oli tullut tutuiksi sen myötä, ja lähestyminen kävi helposti. Projekti osui heille kuin nenä päähän, he pää-sivät samalla suunnittelemaan omaa lähiympäristöään. Työpajaa suunni-teltiin yhdessä kasvattajien ja lasten-tarhanopettajien kanssa. Yhtenä kauniina päivänä Niko huomasi olevansa päiväkodissa 28 esikoululaisen kanssa aloittamassa projektia. Lapset olivat tosi innois-saan. Kaksituntinen joka toinen päi-vä, tekemistä, suunnittelua ja impro-visointia. Toiveet olivat koko ajan lapsien. Niko antoi raamit minkä si-sällä tehtiin, ja lapset tekivät. – Suurin haaste oli saada lapsista "ulos" jotain puhdasta, joka pystyt-

- Aluksi opiskelin pari vuotta sekä koru- että esinemuotoilua. Sen jäl-keen edessä oli erikoistuminen ja valitsin esinemuotoilun. Paljon eri-laisia materiaaleja on tullut käytyä läpi: puu, metalli, lasi ja keramiik-ka. On tullut suunniteltua kaikenlais-ta käyttöliittymistä ihan uniikkiko-ruihin. Kirjo on ollut todella laaja. Suunnittelutöitä tehdään etupäässä tietokoneohjelmilla, mutta Nikon juttu on edelleen kynä ja lehtiö. - Mä olen aina tykännyt paperista ja kynistä.

MUoToILe!MAA - osALLIsTUVAA MUoToILUA esPoossA

Viime syksynä alkoi opinnäytetyön aiheen pohdiskelu. Yleisen talous-tilanteenkin takia Niko halusi pitää kiinni omasta vakituisesta työpai-kastaan, ja näin alkoi kirkastua idea

Kuva Eine Kaikkonen.

22 T A K U

T A K U 23

Puu saa Nikon innostumaan kerta toisensa jälkeen

Muotoiluopiskelija niko Riepponen sai kunnialla päätökseen muotoiluprojektin lasten kanssa espoossa

täisiin toteuttamaan ilman, että mun tarttis hirveesti puuttua itse suunnit-teluun, Niko kertoo innostuneena. Suunnitelmista tehtiin päiväko-dissa 1:1 pahvimallit ja toimivuutta testattiin lasten kanssa. Haastetta pii-sasikin teoksen pitämisessä "lapsen-näköisenä", ja samalla sen tuottami-sessa turvalliseen muotoon. Projektin aikana lapset pääsivät myös näkemään konkreettisesti puu-sepän pajan, ja tutustumaan puuse-pän työhön. Lapset saivat maalata myös val-mistuneen teoksen paraatipuolen. Maalaus hoidettiin peiteväreillä ja viimeisteltiin venelakalla. Lapset kyselivätkin hämmästyneinä: "Tu-leeko tää tosiaankin puistoon?". Las-ten kanssa suunnitellut monet asiat kun tahtovat jäädä sinne suunnitte-luasteelle.

Projekti on saanut hyvää palau-tetta niin lastentarhan opettajilta, kuin mukana olleiden lasten van-hemmiltakin. Teos on uudenlaisen toteutustapansa myötä herättänyt myös turvallisuuskeskustelua, ja se onkin tarkastettu useiden tahojen puolesta.

TAVoITTeeNA MUoToILUTyöPAjAN KoNsePToINTI esPooseeN

Ideaa tullaan monistamaan ja tar-koituksena on sen tuotteistaminen Espoon kaupungille muotoilutyöpa-jaksi, jossa valmistetaan teos. Tilaaja voi olla päiväkoti, koulu tai vaikkapa palvelutalo. – Suurimpana juttuna ei ole kui-tenkaan ole itse tuotos, vaan yhdessä toimiminen ja yhteistyötaidot, Niko valaisee ideaa. Projektista saatiin arvokasta tietoa ja sen kautta pystytään laskemaan mm. kustannukset samantyyppi-selle hankkeelle. Nikon lähiesimie-het vievät ideaa eteenpäin. He ovat ymmärtäneet sen mahdollisuudet ja potentiaalin.

PUUN KANssA yHTä MATKAA

Niko on saanut kasvatuksen, jossa puita on kunnioitettu. On opetettu halaamaan puita ja hakemaan niistä energiat kohdalleen. Hänelle puu on monimuotoinen ja –puolinen mate-riaali, ja ihmisen voimille sopivasti työstettävä. Joskus Niko haaveilee että voisi saada oman pajan elinpii-riinsä, omaan metsään. – Haluaisin että minulla olisi taabeli, josta voisi vaan ottaa ison rungon ja alkaa veistää, eikä tarttis tehdä muuta. Puu on niin mieletön luonnonmateriaali, siitä innostuu aina vaan uudelleen ja uudelleen. Puu on mun materiaali ihan loppuun asti, oli sitten kyse kuvanveistosta tai muotoilusta.

"suurimpana juttuna ei ole kuitenkaan itse tuotos, vaan yhdessä toimiminen ja yhteistyötaidot."

Kuva Eine Kaikkonen.

24 T A K U24 T A K U

T A K U 25T A K U 25

26 T A K U

A i j a A m e e

Tekijänoikeudet kuuluvat myös lastenkulttuuriin

Lasten ja nuorten näkökulmia esiin tuova valokuvafestivaa-

li Vähäx valottaa näkee jälleen päivänvalon toukokuussa.

osana festivaalia on Nimeä ei saa julkistaa – tekijyyden

ulottuvuuksia -seminaari. seminaarissa paneudutaan muun

muassa lapsen oikeuksiin taiteen tekijänä.

mikä vähäx valottaa?

Vähäx valottaa on Porin lastenkulttuu-rikeskus – satakunnan lastenkulttuuri-verkoston järjestämä lasten ja nuorten valokuvafestivaali. se on maailman ai-noa lasten ja nuorten ottamien valo-kuvien esittelyyn keskittynyt festivaali. seuraavan kerran tapahtuma järjeste-tään 13.5.–12.6.2011.

Lasten ja nuorten ottamista valokuvista koottuja valokuvanäyttelyitä tulee esille kaikkiaan yli neljäkymmentä. Ne näky-vät ympäri kaupunkia epätavallisissakin paikoissa: bussipysäkeillä, näyteikku-noissa, kauppakeskuksissa.

”Festivaalin tausta-ajatuksena on an-taa näkyvyyttä lasten ja nuorten omil-le näkökulmille. Vaikka nykymaailma pursuaa kuvia, lasten ja nuorten otta-mat valokuvat eivät pääse usein esille”, kertoo festivaalin taiteellinen johtaja Päivi setälä.

Toinen ajatus festivaalin takana oli saa-da kaivattua valtakunnallista yhteis-työtä. Näyttelyitä onkin tuotettu kautta maan valokuvakeskuksissa, Taikalamp-pu-lastenkulttuurikeskuksissa sekä las-ten ja nuorten kuvataidekouluissa. Mu-kana on ollut satoja lapsia ja nuoria, joista nuorimmat päiväkoti-ikäisiä.

Kolmen vuoden välein järjestettävä fes-tivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2008. Festivaali koostuu valo-kuvanäyttelyistä, työpajoista ja semi-naareista.

Lisätietoa Vähäx valottaa -festivaalista: www.sakulaku.fi/fotofestival

Festivaalin taiteellinen johtaja ja Porin lastenkulttuurikeskuk-sen toiminnanjohtaja Päivi Setälä näkee aiheen tärkeäksi. ”Kulttuurissa tuntuu yleisesti olevan vallalla käsitys, että kaikki voidaan kopioida.”

Kuka on tekijä?

”Vaikka lapsilähtöisyyttä korostetaan nykyään paljon, se ei välttämättä näy lapsille suunnatussa toiminnassa. Esimer-kiksi valokuvauksen suhteen lapsilla pitäisi olla samanlaiset oikeudet kuviinsa kuin aikuisilla”, Setälä sanoo. Seminaarissa pohditaan myös lapsen ja taiteilija-ohjaajan välistä prosessia. Kuka on tekijä, kun taiteilija ohjaa lasta? ”Lapsen ohjaaminen siten, ettei vaikuta liikaa hänen teke-miseensä, on haastavaa tasapainoilua. Taiteilija voi helposti saada lapset tekemään ohjaajan itsensä tyylisiä teoksia sen sijaan että lapsen oma näkemys pääsisi esiin.”

”Lasta ei voi huijata”

Mitä lapsilähtöisyys sitten tarkoittaa? ”Minulla se merkitsee toimintaa, joka on lapsen ikätason mukaista ja lapsen omasta elämästä lähtevää. Aiheen täytyy olla lasta kiinnostava”, Setälä pohtii. ”Pitää olla valmis kuun-telemaan sitä, millaisessa maailmassa lapsi liikkuu.” Päivi Setälä palkittiin viime vuonna työstään Taiteen kes-kustoimikunnan myöntämällä lastenkulttuurin valtionpalkin-nolla. Vaikka lasten kulttuuritarjonta on viime vuosina kas-vanut huimasti, Setälä löytää vielä parannettavaa.

”Edelleen törmää ajatukseen siitä, ettei lasten kanssa toimi-minen vaadi mitään – kuka tahansa pystyy siihen. Klisee siitä, ettei lapsia voi hämätä, pitää kuitenkin paikkansa. Lapset nä-kevät helposti, onko aikuinen oikeasti kiinnostunut heistä.”

NIMeä eI sAA jULKIsTAA -seminaari 19.5.

Ilmoittautumiset 6.5. mennessä osoitteessa www.sakulaku.fi/fotofestival

26 T A K U

T A K U 27

Kesälomat lähestyvät ja lomamatka tai oma kesämökki on monella jo mielessä. Tulevia reissuja suunni-tellessa on hyvä muistaa, että Aka-van erityisalat on ottanut jäsenilleen hyvän vakuutusturvan matka- ja ta-paturmavahinkojen varalta.

Jäsenmaksuun sisältyvästä matka-vakuutuksesta korvataan vapaa-ajan matkan aikana alkaneen sairauden tai tapaturman hoitokuluja ilman ylärajaa ja omavastuuta. Matka voi olla kotimaassa tai ulkomaille ja se voi kestää enintään 45 vuorokautta. Jos matka keskeytyy tai peruuntuu ja tästä aiheutuu ylimääräisiä kus-tannuksia, myös niistä voi hakea korvausta. Vakuutuksesta korvataan tarvit-taessa myös Ifin hyväksymä kotiin-kuljetus Suomeen. Kotimaan matkan tulee ulottua yli 50 kilometrin pää-hän kotipaikkakunnalta. Vakuutus ei kuitenkaan ole voimassa omalla kesämökillä. – Perheellisten on hyvä pitää mie-lessä, että myös vakuutetun mukana

matkustavat alle 20-vuotiaat lapset sisältyvät vakuutukseen, eli heille ei silloin tarvita omaa vakuutusta. Korostaisin kuitenkin, että puoli-soa vakuutus ei koske, muistuttaa Laaksonen.– On myös hyvä muistaa, etteivät matkatavarat sisälly vakuutukseen.

Turvaa myös tapaturmien varalle

Akavan Erityisalat on ottanut jä-senilleen turvaa myös vapaa-ajan tapaturmien varalle. Vakuutus on voimassa vapaa-ajalla kaikkialla maailmassa, myös omalla kesämö-killä. Vakuutuksesta korvataan ta-paturman aiheuttamia hoitokuluja ilman omavastuuta 2 641 euroon asti tapaturmaa kohti. Vakuutuk-seen kuuluu turva myös tapaturman aiheuttaman pysyvän haitan varalta, joka on enintään 11 013 euroa tapa-turmaa kohti.

Korvausten haku nopeasti netissä

Jos vahinko sattuu, voi sopivan hoi-topaikan valita itse. Ulkomailla käy-

tössä on Ifin sopimuslääkäriverkos-to, jonka tiedot löytyvät osoitteesta if.fi. Akavan Erityisalojen jäsen-korttia näyttämällä sopimuslääkä-rin kulut saa suoralaskutukseen, eli matkakassaa ei tarvitse käyttää lää-kärilaskuun. On tärkeää hakea Kela-korvaus ennen kuin hakee korvausta vakuu-tuksesta. Kaikki alkuperäiset kuitit pitää säilyttää, mutta niitä ei kor-vausta haettaessa tarvitse toimittaa Ifiin, vaan If pyytää ne myöhemmin tarvittaessa. Korvauksen haku käy kätevimmin If Kansion kautta tai nettilomakkeel-la osoitteessa if.fi/akavanerityisalat. Korvauspalvelua saa myös puheli-mitse numerosta 010 19 18 18 (ma–pe 9–18)

Kysy lisätietoja vakuutuksista ja myös muista jäseneduistasi Ifin asiakaspalvelusta 010 19 19 19 (arkisin 8–20), käy lähimmässä Ifissä tai tutustu etuihisi netissä www.if.fi/akavanerityisalat.

jäsenvakuutus antaa hyvän perusturvan vapaa-ajalle

28 T A K U

s uomalainen kulttuuri kansainvä-

listyy huimaa vauhtia ja jokainen

kansainvälinen askel on tärkeä.

Suomalainen kulttuuri ja taide ovat kor-

keatasoisia ja ansaitsevat paikkansa kan-

sainvälisessä kovassa kärjessä. Kärkeä ei

pidä pelätä, vaan siellä on pysyttävä yl-

peänä omasta tekemisestään.

Suomen Tanskan kulttuuri-insti-

tuutti perustettiin 20 vuotta sitten samas-

sa aallossa muiden Suomi-instituuttien

kanssa. Kööpenhaminassa toimiva kult-

tuuri-instituutti on instituuttiverkostom-

me pienin. Sillä ei ole omaa galleria- tai

esitystilaa vaan se tekee kaikki projektin-

sa yhteistyössä paikallisten tanskalaisten

ja suomalaisten yhteistyökumppaneiden

kanssa. Instituutti on osa tanskalaista kult-

tuurikenttää ja toimii monilla eri kulttuurin

aloilla tuottajan näkökulmasta. Instituutin

projektien rahoitus tulee suurelta osin juu-

ri yhteistyökumppaneilta, jotka jakavat lä-

hes poikkeuksetta taiteellisen sekä talou-

dellisen vastuun yhteisistä hankkeista.

Korkeatasoisilla projekteilla ja jär-

kevällä taloudella instituutti on saanut

aikaan hyviä tuloksia myös kulttuurin

markkinoinnissa. Opetus- ja kulttuurimi-

nisteriön kulttuurivientistrategian yhtenä

päätavoitteena määritellään ansaintalo-

Taiteen tason mittari on kysyntä ja sitä suomalaisella taiteella on

e s a A l a n n e

giikka, jota instituutti toteuttaa kaikessa

tekemisessään. Jokaisen projektin on

tuotettava, jos tuottoa ei voi määritellä

rahassa tuloksen kautta, on se voitava pe-

rustella uusilla laajentuneilla verkostoilla,

jotka tuottavat taas uusia mahdollisuuk-

sia suomalaisille taiteilijoille ja muusi-

koille tanskalaisilla tai kansainvälisillä

markkinoilla.

Suomen Tanskan kulttuuri-insti-

tuutin suurimmat menestystarinat ovat

toteutuneet suomalaisen nykydraaman,

rockmusiikin sekä kuvataiteen kulttuuri-

vientiprojektien kautta. Suomalainen ny-

kydraama on toiminut loistavasti tanska-

laisessa teatterikontekstissa jo kolmen

näytelmän saatua ensi-iltansa Tanskas-

sa. Rock-musiikki taas tähyää laajemmil-

le markkinoille, instituutin keskittyessä

pohjoismaiseen showcase-festivaaliin

Århusissa. Tulokset ovat olleet loistavia

ja auttaneet lukuisia suomalaisia bände-

jä eteenpäin urallaan.

Tanskalaiset kuvataidemarkkinat

ovat kehittyneet viime vuosina kansalli-

sista sisäänpäin lämpiävistä markkinois-

ta, ulospäin avautuneisiin kansainvälisille

kentille siirtyneille markkinoille. Kööpen-

haminasta on tullut pohjoismaisen kuva-

taiteen markkinakeskus. Eurooppalaiset

taiteen keräilijät tulevat kyllä Kööpen-

haminaan, mutta harvakseltaan lähtevät

eteenpäin Tukholmaan tai Helsinkiin.

Kööpenhaminassa on noin kymmenen

yksityistä galleriaa, jotka toimivat laajalla

kansainvälisellä profiililla. Tanskan valtio

on myös mukana gallerioiden kansain-

välistymisprosessissa avustamalla par-

haimpia gallerioita kansainvälisten taide-

messuvierailujen kustannuksissa.

Instituutti on tehnyt monivuotista

yhteistyötä sekä yksityisten gallerioiden,

että museoiden ja taidehallien kanssa.

Tulokset ovat olleet loistavia ja yksittäi-

set taiteilijat ovat saaneet aikaiseksi huo-

mattavaa myyntiä kansallisilla markkinoil-

la sekä kansainvälisillä taidemessuilla

tanskalaisten gallerioiden mukana. Tällä

hetkellä tanskalainen galleristi on kahdek-

salla suomalaisella kuvataiteilijalla, joita

instituutti on ollut tukemassa kontaktien

luomisessa.

Suomalaista kulttuuria on helppo

viedä, koska sillä on kysyntää. Instituut-

ti toimii hienossa ympäristössä hyvien

yhteistyökumppaneiden kanssa, ja me

olemme ylpeitä siitä!

Esa Alanne työskentelee johtajana

Suomen Tanskan kulttuuri-instituutissa.

T A K U 29

Maaliskuisena torstaina se iski, ah-

distus. Talvilomaviikon aikana tulleet

oppimistehtävät odottavat palautteita

ja uusia tehtäviä tuli päivittäin, luvatut

aikarajat lähestyivät uhkaavasti. oli

yhden verkkokurssin päättämisviikko

ja toisen alku, molempien opiskelijat

vaativat oman aikansa. Miksi ihmees-

sä lupasin pitää ensi viikolla henkilös-

tökoulutuksen verkkokirjoittamisesta?

sähköpostissa kysellään alkavasta

hausta, ja kirjamessujen ohjelmaakin

pitäisi valmistella. Kehityskeskuste-

lussa täytyy muistaa puhua töiden ka-

sautumisesta, sitä varten tosin pitäisi

ehtiä täyttää arviointilomake viimeis-

tään huomenna.

A n n e M a r i r a u t i a i n e n

lisuutta. Eikö ihan oikeasti? Rajander-Juusti lähestyy aihetta Ha-kalaa maltillisemmin. Hän keskustelee sujuvasti tuoreiden työelämätutkimus-ten kanssa ja löytää niistä kiinnostavia kysymyksiä. Teemmekö esimerkiksi pitkiä päiviä siksi, että työ on niin kiin-nostavaa vai siksi, että pitkillä päivil-lä on kova status? Määritteleekö kiire tarpeellisuutemme? Itseäni miellytti esimerkiksi kohe-renssin käsite: ymmärrettävyys, hal-littavuus ja mielekkyys. Työn mielek-kyys katoaa, kun ennakoimattomuus ja kyvyttömyys vaikuttaa muutoksiin lisääntyvät. Koherenssin katoaminen on kovin tuttua. Hidastamisen tärkeyttä ja mahdol-lisuuksia pohtivat molemmat kirjoit-tajat. Hakala ehdottaa ”turmarajaa”. Jokaisella on tärkeitä ja vähemmän tärkeitä työtehtäviä - joissakin asiois-sa voi laadusta tinkiä ja toteuttaa mi-nimirajaa. Itseäni viehättää enemmän Rajander-Juustin ehdotus tarttua asi-oihin yksi kerrallaan, mutta tehdä se silloin ”koko sydämellä”. Ottaa itse

osaanko tahtoa - Ja oLLa tahtomatta?

aika haltuun eikä antaa pirstaleisen ajan hallita. Työn ja vapaa-ajan erottaminen on tärkeää, mutta ehkä vielä tärkeämpää on kokemus työn ja elämän tasapai-nosta – kokemus hyvästä elämästä. Tä-hänkin Rajander-Juusti tarjoaa hyvän tutkimusteesin: osata, tahtoa ja osata olla tahtomatta. Maaliskuun selätin. Tällä kertaa osasin tahtoa. Ilmoitin, ettei työaikani riitä kaikkien tehtävien kunnolla teke-miseen. Tunne asioiden hallitsemises-ta voi olla pienestä kiinni: jo pelkkä lupaus avusta antoi ison helpotuksen tunteen. Lupauksen toteutuminen mah-dollisuuden panna parastaan.

Juha T. Hakala: Pakattu aika.Kiireen imusta hallittuun hidasteluun. 2010. Hakala on kasvatustieteen tohtori ja isä.

Ritva Rajander-Juusti: Kohtuus kaikessa. Enemmän elämää vähemmällä. 2010.Rajander-Juusti on tutkimusalan yrit-täjä ja äiti. Hän pitää myös blogia va-paaehtoisesta vaatimattomuudesta: http://kohtuudenpuolesta.wordpress.com/

t uttua? Kiire ei synny työ-ajan vähyydestä, vaan töi-den luonteesta, sanoo Ritva Rajander-Juusti. Töiden pe-räkkäisyys on korvautunut

töiden sisäkkäisyydellä ja päällek-käisyydellä. Jatkuva ”maitohapoil-la ajaminen” ei tuota ainakaan hy-vää arkea. Tietotyön ongelmat kiertyvät teke-misen ja työajan epämääräisyyteen, sanoo puolestaan Juha T. Hakala. Ei kovin uutta, mutta Hakala esittää myös tuoreita näkökulmia. Esimerkiksi tä-män tunnistan hyvin: on pelottavaa, ettei työssä enää pysty panemaan pa-rastaan. Omasta työstään hän arvioi olevansa koulutettu noin kolmeen pro-senttiin... Hakala käyttää värikkäitä esimerk-kejä. Perusteesinä on väärään suuntaan kulkeminen. Olemme hyväksyneet sen luullen, ettei meillä ole muuta mahdol-

30 T A K U

Damaskoksen vanhassa kau-

pungissa sijaitsevan suomen

Lähi-idän instituutin majoi-

tustilat ovat avoinna tutkijoi-

den ja opiskelijoiden lisäksi

myös esimerkiksi kirjailijoille.

suihkulähteen solina, appel-

siinipuun tuoksu, rukouskut-

sujen kakofonia ja maailman

vanhimman yhtäjaksoisesti

asutun kaupungin historiallinen

tunnelma vauhdittavat luovaa

työtä. riikka juvonen, maria

syvälä ja sami Hilvo ihastui-

vat Damaskoksen inspiroivaan

ilmapiiriin.

”d amaskos oli minul-le todella iloinen yllätys. Ihmiset ovat viehättäviä

eivätkä lainkaan tunkeilevia. Damaskoslaiset tuntuivat myös rehellisiltä tai ainakaan ei tullut tunnetta, että koko ajan yrite-tään huiputtaa”, kuvataiteili-ja ja kirjailija Riikka Juvonen kertoo. Lähi-idässä paljon matkus-tanut ja vuosia asunut Juvonen oli Suomen Kirjailijaliiton en-simmäinen apurahan saaja Suo-men Lähi-idän instituuttiin, jos-sa hän oli marraskuussa 2009. Juvonen suosittelee lämpimästi

damaskos LumoaaP ä i v i A r v o n e n kollegoilleen työskentelyjaksoa ins-

tituutin omistamassa kauniisti res-tauroidussa Zeitunan talossa. ”Taitelijan työ on usein yksinäis-tä, ja yhteisöllisyys tuo virkistävää vaihtelua. Suomessa ei vielä paljoa tiedetä Syyriasta eikä Lähi-idän kir-jallisista piireistä ja nykykulttuuris-ta. Jokaiselle on hyötyä oppia tunte-maan ja ymmärtämään Lähi-itää.”

Juvosta viehättää Damaskoksessa erityisesti kaupungin kerrokselli-suus; kahdeksan tuhannen vuoden asuttu historia on edelleen nähtä-vissä. ”Damaskos on loistava esimerkki siitä, miten paljon kristityillä ja mus-limeilla on yhteistä. Yhteiset juuret näkyvät erityisesti Umayyadin mos-keijassa, jossa muslimit rukoilevat Johannes Kastajan pään pyhäinjään-nöksen ympärillä.”

Juvonen majoittuu Zeitunan taloon toisen kerran toukokuun lopussa, jol-loin hän vetää idän ja lännen kuva- ja tarinatulkinnan eroja pohtivan ja tarinan kuvitukseen keskittyvän ku-vitustyöpajan suomalaisille ja syy-rialaisille maalaustaiteen, graafisen suunnittelun ja taidekasvatuksen opiskelijoille. Damaskoksen vanhas-ta kaupungista Juvonen kerää mate-riaalia myös tuleviin töihinsä. ”Minulla on työn alla Maria-myyttiin liittyvä projekti. Kristilli-syys on vahvasti läsnä Damaskok-sen vanhassa kaupungissa. Suren vain sen muurien puuttumista. Ilman muureja vanha kaupunki on kuin kil-pikonna ilman kilpeä.”

Kirjoitusvire löytyi helposti

Kirjailija Maria Syvälä vietti valo-kuvaajapuolisonsa Lauri Dammertin kanssa Zeitunan talossa viime vuo-den lopulla reilun kuukauden Kirjai-lijaliiton residenssivieraana.

”Minulle Syyria oli ensimmäinen kosketus arabikulttuuriin. Olin var-ma, että kulttuurisokki iskee, mut-ta olin väärässä. Damaskos yllätti, aivan kuin olisin ollut kaupungis-sa aikaisemminkin. On mahtavaa saada asua yksityistalossa vanhan kaupungin sydämessä, jolloin saa enemmän ja toisenlaisia kokemuk-sia kuin tavallisena turistina”, Maria Syvälä sanoo.

Syvälää askarrutti kirjoitusrytmin löytäminen vieraan kulttuurin kes-kellä. ”Minulla on kotona omat rutiinit kirjoittamiseen. Moni on sanonut, että instituutti on hyvä paikka kir-joittaa ja olen samaa mieltä.”

Syvälä ehti tutustua myös Damas-koksen satumaiseen vanhaan kau-punkiin sekä kristinuskon historian merkittäviin maisemiin. ”Olen kristitty ja olen opiskellut teologiaa ja siksi Damaskos kieh-toi. Täällä pääsee konkreettisesti Paavalin jalanjäljille Damaskok-sen tiellä.”

Vanha kaupunki viehätti

”Ihmiset ovat ystävällisiä ja luotta-vaisia. Missä muussa miljoonakau-pungissa voisi sopia tuntemattoman myyjän kanssa tulevansa maksa-maan juustopiiraan seuraavana päi-vänä, kun on unohtanut ottaa rahaa mukaansa.”

Damaskoksessa Syvälä kirjoitti kä-sikirjoitusta romaaniin, joka kertoo lähtemisestä, viitteellisesti myös konkreettisesta lähtemisestä toiseen kulttuuriin. ”Mietin aihetta vuoden, ja täällä tyypit, tyyli, äänet ja teemat tulivat kuin tarjottimella.” Damaskos inspiroi Syvälää myös kirjoittamaan loppuun häneltä tila-

ilman kulttuurishokkia

Kuva: Päivi Arvonen

T A K U 31

tun TV-käsikirjoituksen, jonka tuotannon edistymisestä hän nyt odottaa uutisia. Tuttuutta vierauden kokemuksen sijaan

”Halusin lähteä etsimään vierau-den kokemusta maahan, jonka kieltä en ymmärrä ja jonka kult-tuuria en tunne. Näin Kirjailija-lehdessä artikkelin Damaskok-sesta”, kertoo esikoiskirjailija Sami Hilvo.

Hilvo ei löytänyt etsimäänsä, kos-ka Damaskos tuntuikin tutulta ja helposti lähestyttävältä. ”Damaskoksen elämän rytmiin ja muotoon on helppo solahtaa sisään”, Hilvo kuvailee Zeitu-nan talon sisäpihalla ja kiiruhtaa kattoterassille nauttimaan lem-pihetkestään eli auringonlaskun rukouskutsusta. ”Rukouskutsujen kakofonia on kiehtovaa, minareetit reso-noivat, aurinko on juuri laskenut ja ilta viilenee nopeasti - kunpa sen hetken saisin mukaani kotiin Suomeen.”

Hilvo kirjoitti Damaskoksessa 1000-luvun Kiotoon sijoittuvaa romaania, mutta vanhan kau-pungin aistikkuus ja elämänrun-saus synnyttivät myös kokonaan uuden tekstin. Kirjoittamista ryt-mittivät kävelyretket vanhan kau-pungin kujille. ”Olen yrittänyt eksyttää itseäni vanhan kaupungin vilinään, siitä on tullut jo ihan harrastus. Eilen onnistuin hyvin ja lopulta suun-

nistin takaisin hajuaistini perusteella kohti tuttujen mausteiden ja kahvin tuoksua.”

Zeitunan talo

Suomen Lähi-idän instituutti sijaitsee Damaskoksen vanhassa kaupungissa kristittyjen kaupunginosassa lähellä Raamatussakin mainitun Suoran ka-dun itäporttia Bab Sharqia. Damas-koksen instituutti hankki 1700 - 1800 -lukujen taitteessa rakennetun Zeitunan talon vuonna 2005. Talo restauroitiin perinteitä kunnioittaen.

Zeitunan talo on sisäpihatalotyypin da-maskoslainen arabiversio. Roomalaiset atriumtalot ja eräät Kaukoidän talotyy-pit edustavat samaa perinnettä.

Talon sydän on sisäpiha, jonka keskellä on suihkulähde. Pihoilla on aina ollut Damaskoksen kaltaisessa ilmastossa keskeinen rooli, koska elämä keskit-tyy ulkotiloihin lähes ympäri vuoden. Damaskoslaisten sisäpihatalojen elämä siirtyi vuodenaikojen mukaan sopiviin huoneisiin; vuoden eri vaiheissa asut-tiin aurinkoisimmissa lämpimimmis-sä tai varjoisimmissa viileämmissä huoneissa.

Zeitunan talossa on viisi vierashuonet-ta, joita vuokrataan tutkijoiden ja opis-kelijoiden lisäksi myös muille kiinnos-tuneille. Suomen Lähi-idän instituutti harjoittaa Lähi-idän kielten ja kulttuu-rien tutkimusta sekä järjestää alan ope-tusta. Instituutin tavoitteena on edistää yhteistyötä Suomen ja Lähi-idän mai-den korkeakoulujen ja tutkimuslaitos-ten välillä.

suomen Lähi-idän instituutti verkossa: www.damascus.fi

Kuva: L

auri Dam

mert

Kuva: P

äivi Arvonen

Kuva: P

äivi Arvonen

Kuva: Päivi Arvonen

Kuva: Päivi Arvonen

32 T A K U

P a n u H ä m e e n a h o

T A K U 33

LAPsUUDeN KoTILevy: ABBA: Arrival (1976)Biisi: Money, Money, Money

Tiedän kuunnelleeni ihan perinteisiä lastenlauluja ja mieleeni nousee niistä paljon hajanaisia mielikuvia. Pakko on kuitenkin myöntää: ensimmäinen oikea musiikillinen rakkauteni oli Abba. Muistan vieläkin hyvin elävästi kol-hiutuneen kasettikotelon, kansilehden helikopterikuvan ja sen pienen kaset-tisoittimen, jolla kuuntelin suurella an-taumuksella tätä B-puolen avausraitaa. Vähän vastentahtoisestikin on myön-nettävä, että tässä mielikuvassa seik-kailevat myös hyppynaru-mikrofoni ja hillitön ”englanniksi” laulamisen riemu. Tietysti kappale on pitänyt kuunnella aina uudelleen ja uudelleen, ja ehkä siksi kasetin muut kappaleet (poik-keuksena Dancing Queen) jäivät aika pienelle huomiolle. Toinen mahdollinen vastaus kysy-mykseen olisi kenties voinut olla Tom jonesin It’s not unusual. Myös tätä muistan lapsena fanittaneeni voimalli-sesti. ja jos Abba oli tehty laulettavak-si, niin Tomppaa oli ihan ilmiselvästi tarkoitus tanssia!

eNsIrAKKAUsLevy: Max Bruch: Viulukonsertto nro 1 g-molli, op 26Biisi: koko teos

Hmm, jos tästä nyt jotain voi päätel-lä niin ehkä sen, että suhteeni kon-serttimusiikkiin on läheinen, ja lap-suudessa aloitetut viuluopinnot ovat ohjanneet jossakin määrin kuuntelu-tottumuksia… Aika ja paikka jääköön hieman hä-märän peittoon, mutta tässä on suu-ria tunteita, kuohuntaa, vellontaa ja romanttista maalailua – kaikkea sel-laista suureen ensirakkauteen liityvää! Asiaan kuuluu kai myös se, että jälki-käteen on tullut tarkasteltua itseään ja tätä musiikillista valintaa, ja koettua sekä pientä noloutta että jonkintyyp-pistä ymmärtävää heltymystä. ehkä juuri siksi, että muistan tuskallisen hyvin kaiken sen asiaan kuuluvan ka-malan pateettisuuden.. saa kyllä hy-myn huulille ja huokailemaan, että voi sitä nuoruutta!

LEV Y H Y L L Y

Tällä palstalla vaihtuvat kirjoittajat paljastavat elämänsä ja levyhyllyn-sä salaisuuksia ennalta määrättyihin teemoihin liittyen. Tällä kertaa le-vysalaisuuksiaan paljastaa jyväskylän Kesän tuottaja MArI LANKINeN.

AIKUIsTUMINeNLevy: sting: …Nothing Like the sunBiisi: mahdoton valita

Vaikka nuoruusvuosina tuli kahlattua Prince, Guns n’ roses, Lenny Kravitz ja lukemattoman monta muuta musii-killista vaikuttajaa, niin on pakko vali-ta sting. Koko levy kolahti ja kesti ahkerassa kuuntelussa vuosikausia. Paljon hie-noja biisejä, joista löytyi eri aikoihin erilaisia ulottuvuuksia. sopraanosak-sofonisoolot tekivät lähtemättömän vaikutuksen, samoin Chilen diktatuu-rista kertova They Dance Alone. ja löy-tyyhän levyltä myös Hendrix-klassikko Little Wing. Vasta myöhemmin minulle paljastui levyyn liittyviä lisähienouksia kuten se, että kappaleessa sister Moon huomion kiinnittänyt kohta: ”My misstress’ eyes are nothing like the sun” oli shake-spearen sonetista poimittu. Tai että le-vyllä todellakin soittivat niin Gil evans, eric Clapton, Mark Knopfler kuin Poli-ce-kitaristi Andy summers. Löytää tiensä kuunteluun yhä ajoit-tain.

NyTLevy: Manu Chao: La radiolinaBiisi: fiiliksen mukaan

Vaikein valittava näistä kaikista kun spotify on mullistanut kuuntelun ja johtanut lukuisille sivupolkujen sivu-poluille. Niinpä tämä onkin vain yksi vaihtoehto vastaukseksi… Hulvaton sekoitus skata, punkia, salsaa ja kielien sekamelskaa. jotenkin ihan järjetön levy. Varsinkin kun kierrät-tää materiaalia levyn sisällä ja tietysti artistin aiemmilta levyiltä. Tähän liityy ehkä myös hieman kielellistä viehä-tystä. ja kuka tekee levyn, jolla on 21 kappaletta? Manu Chao on ajankohtainen, saa-puuhan hän kesällä ensimäistä kertaa suomeen. siitä kai tämän kuuntelemi-nen saikin tällä erää alkunsa…

T A K U 33

34 T A K U

jäsensihteerit: jäsenrekisteri:

jaana Honni 0201 235 344

jäsenrekisteri, jäsenmaksut:katja kosonen 0201 235 346

jäsenmaksut:mary luokkamäki 0201 235 348 040 582 2215

asiamiehet:ahola arjapuh. 0201 235 359 tai 040 730 7081Tutkimustoiminta, palkkatilastot

juntunen kalevipuh. 0201 235 351 tai 040 582 2780Valtiosektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

korpisaari jaakkopuh. 0201 235 363 tai 040 777 9422Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

sipilä,riikka, työmarkkina-asiamiespuh. 0201 235 336 tai 040 587 2732yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmä- ja yritysyhdistystoiminta yTN:ssä

TyöTTö

MyysKAssA

erityiskoulutettujen työttömyyskassa erko Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

sähköposti:erityiskoulutettujen.tk(at)erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköposti-

kyselyihin kolmen arkipäivän kuluessa. info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden

hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa.

Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

ammatinharjoittajien ja yrittäjien työttömyyskassa ayt

ratavartijankatu 2 C, 00520 HelsinkiPuh. 0800-9-0888 tai (09) 4763 7660

s-posti: asiakaspalvelu@ayt.fi

j ä s e N s I V U T

jÄseNtietOjeN PÄivitysHelPOsti NetissÄ jÄseNkaNavalla

www.akavanerityisalat.fi

sisään jäsenkanavalle ja sähköiseen asiointiin pääset klikkaamalla sivun oikeassa yläkulmassa

näkyvää säHKöINeN AsIoINTI jäseNILLe -painiketta. Käyttäjätunnuksena kanavalle toimii

henkilökohtainen jäsennumero, joka löytyy jäsenkortista. ensimmäisellä

kirjautumiskerralla salasanana toimii oma syntymäaika (ppkkvv).

lomakkeisiin pääset jÄseNyys -valikon kautta. Pääset sivuille myös

takun sivujen kautta www.taku.fi

INTerNeT

lakimiehet:eskola, kari, edunvalvonnan päällikkö, lakimiespuh. 0201 235 367 tai 040 590 5693Liiton edunvalvonnan yhteensovittaminen, yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta

Hälikkä, minna, lakimiespuh. 0201 235 352 tai 040 352 2177yksityissektorin työsuhdeneuvonta

ikonen, Harri, lakimiespuh. 0201 235 354 tai 040 722 4368Kunta-, valtio- ja yliopistosektorin virka- ja työsuhdeneuvonta

leppänen, maarit, lakimiespuh. 0201 235 353 tai 040 837 7984Kunta-, valtio- ja yliopistosektorin virka- ja työsuhdeneuvonta

torvela tuire, lakimiespuh. 0201 235 356 tai 0400 871 381yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvon-ta, ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät sekä perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 Puhelinaika: ma klo 10–15, ti – pe 9–15 Fax (09) 147 242 s-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

34 T A K U

T A K U 35

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Maistraatinpor tti 4 A, 00240 Helsinki l puh. 0201 235 393 l s-posti taku@kaapeli.fi

T A K U N H A L L I T U K s e N j ä s e N T e N y H T e y s T I e D o T 2 010

elise Pedersen Koordinaattori Katajikonkatu 1 A 233820 Tampere gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi

juha Isotalo Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (Ayy)koulutuspoliittinen sihteerigsm 050 531 8414 juha@oranssi.org Piia jaatinenlastenohjaaja jokisivuntie 7, 38300 Kiikka gsm 044 309 9752piia.jaatinen@gmail.com

Mari Lankinen Tuottaja, jyväskylän Kesä Puh. (014) 624 384gsm 050 5363 231mari.lankinen@jkl.fi

Veera LampiToiminnanjohtaja / opiskelijaUudenmaan Vihreät / Helsingin yliopisto, humanistinen tdk gsm 0400 861199veera.lampi@helsinki.fi

HALLITUKseN PUHeeNjoHTAjA Petri KatajarinneMaistraatinportti 4 A, 6 krs00240 Helsinkigsm 040 164 6665petri.katajarinne@taku.fi

HALLITUKseN VArAPj. Kirsi Lajunentuottajagsm 050 340 7176kirsi.lajunen@taku.fi

HALLITUKseN jäseNeT

Varsinaiset jäsenetArja Laitinen AluepäällikköTaiteen keskustoimikuntPuh. (09) 1607 7067gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi

Matti Karhos Pääsihteeri, sysmän suvisoittoTattimetsäntie 56, 19700 sysmägsm 040 836 6647matti.karhos@sysmansuvisoitto.com

Varajäsenet Ville NiutanenTuottajagsm 040 123 9866ville.niutanen@pp.inet.fi

Merja Isotalo yrittäjäTmi Kulttuuripajasto rantapuisto 25, Forssa gsm 050 336 3253isotalo@sci.fi

salla Heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542salla.AM.Heikkinen@uta.fi

ToIMINNANjoHTAjA Kirsi Heralagsm 040 511 1200kirsi.herala@taku.fi

järjesTö- jA KeHITysVAsTAAVAriina Virkkunengsm 0440 664 800Puh. 0201 235 393riina.virkkunen@taku.fi

j ä s e N s I V U T

36 T A K U

Lauantai 7.5.2011 klo 9.30–15 Kansallismuseon auditorio, Mannerheimintie 34, Helsinki

Mikä minusta tulee isona

– oman osaamisen rajoja rikkomassa

Tule ulos Inspiraatiopäivään oman laatikkosi ulkopuolelle. Mikä ohjaa työuraasi ja mistä voimavarat oman osaamisen uudistamiseen? Mitä sanovat aivotutkija, kasvatustieteilijä ja alansa parhaaksi työpaikaksi palkittu yritys? Haasta itsesi ajattelemaan uudella tavalla ja riko rajasi!

Tilaisuus on jäsenille maksuton ja sisältää sekä aamukahvin että lounaan. Lisätietoja ja ilmoittautumiset viimeistään 2.5. sähköisen asioinnin kautta. www.akavanerityisalat.fi