Taide- ja kulTTuurialan ammaTTijärjesTö Taku ryfackorganisaTion för konsT- och kulTursekTorn Taku

juhliminen on tärkeää s. 4

Tänään taiteelta .ei pääse pakoon missääns. 8

miten voin auttaa?mikä sinua kiinnostaisi?s. 16

2 T a k u

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200email: kirsi.herala@taku.fi. Mari Lankinen, Petri Pietiläinen, Merja Isotalo, Raisa Niemi ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehdenkuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Kansikuvan suunnittelu Petra Innanen

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3

juhliminen on tärkeää ................................................................ 4raisa niemi

kulttuuriministeripolitiikka eduskuntavaalien jälkeen .................... 6 PeTri PieTiläinen

Tänään taiteelta ei pääse missään pakoon .................................. 8PeTri PieTiläinen, raisa niemi ja merja isoTalo

Toivoa tulevaisuuteen ................................................................. 9elina Ponkala

frankfurtin kirjoja suomesta –näyttely päätyi kirjastoon .............. 10 PeTri PieTiläinen

opinnot voi rahoittaa ansiosidonnaisella päivärahalla ................... 13 Paula launonen

intuitio – tunnetta vai järkeä vai jotakin muuta? ........................... 14merja isoTalo

fotografiska – valokulttuurin satama ........................................... 15raisa niemi

korkeakulttuurista katutaiteeseen ................................................ 16raisa niemi

linnunlaulun geenit muusikolla ................................................... 19merja isoTalo

miten voin auttaa – mikä sinua kiinnostaisi ................................. 20merja isoTalo

sosiaaliset vuorovaikutustaidot kulttuurituottajan työssä .............. 22Ville niuTanen

Polemiikki ............................................................................... 23

Taidetta kansalle ......................................................................... 24elena gorschkow-salonranTa

kolea elämä ............................................................................... 25Panu hämeenaho

jäsensivut .................................................................................. 26

T a k u 3

Kuva: Johannes Wiehn

P u h e e n j o h T a j a lT a

Kevät etenee ripeää tahtia eduskuntavaalien jälkeisis-sä tunnelmissa ja hallitusneuvotteluiden povataan ete-nevän vauhdilla. Menoleikkauksista ja valtiontalouden sopeuttamisesta on jo neuvotteluiden tässä vaiheessa päästy periaatteelliseen sopuun. Neuvottelevat osa-puolet hyväksyvät pääpiirteissään valtiovarainministe-riön arvion kuuden miljardin euron sopeutustarpeesta julkisessa taloudessa.

EU:n ja Maailmanpankin laatimassa kansainvälisessä vertailussa Suomen julkishallinto on EU-maiden te-hokkain. Julkisen sektorin kokoon ja tehtäviin liittyvissä keskusteluissa on hyvä muistaa, että useimmissa EU-maissa julkishallintojen tehokkuus on heikentynyt vuo-den 2008 jälkeen, mutta Suomessa se on parantunut.

***

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan noin 330 000 työntekijää tekee Suomessa osa-aikatyötä, mikä on noin 17 prosenttia kaikista työsuhteista. Nol-lasopimuksilla, joissa vähimmäistyöaikaa ei ole mää-ritelty, työskenteli viime vuonna päätoimisesti 83 000 työntekijää. Yleisesti ongelmana pidetäänkin sitä, ettei työnantaja tarjoa lisätunteja työntekijöilleen, vaan palk-kaa lisää osa-aikaisia.

Säännöllisiä viikkotyöaikoja vaativa kansalaisaloite kerä-si toukokuun alussa 50 000 nimeä ja päätyy näin ollen eduskunnan käsittelyyn.

Tulevalla hallituskaudella työllisyyspolitiikassa nähtä-neenkin useita suuria muutoksia.

Akava madaltaisi työllistämisen kynnystä kokeilulla, joka mahdollistaisi pitkäaikaistyöttömien palkkaamisen mää-räaikaiseksi, vähintään 10 kuukaudeksi, ilman perus-tetta määräaikaisuudelle.

Työttömyyden hoitamiseen käytettäviä määrärahoja tulisi Akavan mielestä voida käyttää nykyistä jousta-vammin.

– On järjenvastaista, että hyvässä työiskussa oleva työ-tön ei käytännössä saa opiskella tai perustaa yritystä, vaan joutuu odottelemaan työn ilmaantumista. Työttö-myysturvan pitäisi mahdollistaa opiskelu tai yrityksen käynnistäminen nykyistä joustavammin. Työttömyyskor-vaus voisi olla esimerkiksi starttirahan kaltainen etuus, Fjäder esittää.

***

Kysymys kulttuuriministeristä on päivänpolttava. Neu-votteluita vetävä Sipilä on ilmaissut halunsa pienentää hallituksen kokoa jopa niin, että jaossa olisi kaksitoista tai kolmetoista ministerisalkkua. Toteutuessaan tämä te-kee kysymyksestä entistä mielenkiintoisemman. Saam-meko kenties sivistysministerin tai kulttuuri- ja tiedemi-nisterin? Tai jotain ihan muuta?

***

"Kokous, jossa ei naureta, ei ole hyvä kokous", totesi Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa taan-noin ja jatkoi ajatusta, että varsinkin silloin, kun yritys taistelee olemassaolostaan, pitää löytää asioita, joil-le nauraa. Ja hallituksen sekä johdon lisäksi tarvitaan myös henkilöstön luottamusta.

Tiukkoja aikoja lupailevien leikkauslistojen ja edunval-vonnallisten haasteiden keskellä minä uskon samaan. Periksi ei anneta.

Mari Lankinen

4 T a k u

Petra Innasen työhuone Kaa-pelitehtaalla on kuin pikkuty-tön unelma. Plyymejä, puuh-kia ja paljettiasuja roikkuu tangoilla ja on kasoina pöy-dillä. Seinän mittaisen peilin edessä on reilusti tilaa sovitel-la ja peilata. Kyseessä on kui-tenkin totinen työ. Innanen on paitsi arvostettu ja apurahoin palkittu kuvataiteilija, myös yksi Suomen tunnetuimmis-ta burkleskitaiteilijoista, itse asiassa eräänlainen burleskin pioneeri Suomessa.

Punkkarityttö löysi kuvataiteet

Innanen oli energinen ja lahjakas oppilas, joka yläasteella haaveili punk-kampaamon perustamisesta Lontooseen. Kansanopiston taide-linjan opettajien suosituksesta hän haki – ja pääsi – kuusitoistavuoti-aana Kuvataideakatemiaan. ”Olin ihan kauhuissani”, Innanen nauraa. ”Vaikka olinkin ensimmäisestä sivel-timenvedosta asti tiennyt, että tässä se nyt on, vihdoinkin jotain minulle, niin olin varma, että minut otettiin

vahingossa sisään, että se oli jokin huumorikokeilu.” Akatemian opetta-jatkin olivat alussa huolissaan kuin-ka tyttö pärjää, mutta pärjäsihän se, jopa erinomaisesti. Innanen opiske-li ahkerasti ja oli aina ensimmäisenä paikalla. Itsekin kauan jo opettanee-na Innasen on nykyisinkin vaikeaa kestää epämotivoituneita ihmisiä. ”Suurin haaste, jonka olen kokenut opettajana on se, että vaikka ihmiset ovat päässeet kouluun, he eivät tee töitä”, hän puuskahtaa. ”On kaikki mahtavat tilaisuudet ympärillä, ja silti mietitään, että menisinköhän tänään kouluun vai en”, hän pudis-taa päätään. Popista burleskiin

”Jo opiskeluaikana lähestyin pop-kulttuuria. Se on ollut minun vitsini, maalata jotain b-kulttuurin maail-masta hitaasti öljyväreillä”, Innanen kertoo. Juuri maalausprosessin hi-taus on ollut Innaselle tärkeää. Se on rytmittänyt työtä, antanut aikaa ajatella. Rakkaista öljyväreistä hän joutui kuitenkin luopumaan allergian takia. Innanen vaihtoi akryylivärei-hin, vaikka Akatemiasta jäikin ”ak-ryylitrauma”. ”Oikea taiteilija maa-laa öljyväreillä”, Innanen naurahtaa, ”mutta olen vihdoin saanut akryy-livärit tottelemaan niin, että värit näyttävät siltä mitä haluan. Rytmin-vaihdos teki kaikesta aluksia vaike-ampaa, mutta nyt olen tyytyväinen.” Innanen on muutenkin murtautunut 1980-luvun Akatemian maalarimal-

lista ulos. ”En olisi voinut kuvitellakaan vielä opis-keluaikoina, että yhtäkkiä tempaisisin jonkun videon. Herranjestas, sehän menisi ihan hulinaksi koko tou-hu!”, hän nauraa. Hulinaa Innasen elämään on tuonut myös burles-ki. Siirtyminen burleskin maailmaan on ollut In-naselle luontevaa. Kuva-taiteessaan hän on aina käsitellyt rooleja, pop-kulttuuria ja b-kulttuu-ria. Häntä on kiinnos-tanut sirkus, kabaree ja ristiinpukeutuminen. Taiteen historiasta hän nostaa esiin surrealis-

T e k s t i : r a i s a n i e m i k u v a t : j B m

Juhliminen on tärkeää – TAKU-lehden vuoden 2015 kansikuvataiteilija Petra Innasen monet vaatteet

min ja dadismin. ”Nina Hagen on minun naisihanteeni!” Innanen huu-dahtaa. Juhliminen on tärkeää.

”Rakastan juhlien järjestämistä. Ys-tävät varoittelivat, etten voi jatkaa naimisiinmenoa juhlien takia, oli pakko keksiä muitakin syitä juhlaan. On kiva tuoda ihmisiä yhteen”, toista kertaa naimisissa oleva Innanen sa-noo. Hänen nykyinen miehensä ja-kaa vaimon kiinnostuksen kohteet; punkrockin, visualisuuden ja näyttä-vyyden. Burleski löytyi 2000-luvun alussa valokuvakirjan kautta. New Yorkissa nähtyjen esitysten kautta tuli varmuus: tämä on meille. Samal-la nousi halu tehdä burleskia itsekin. Alussa pariskunta järjesti pieniä tai-deiltamia ja teemajuhlia. Nyt tulossa ovat jo yhdeksännet Helsinki Burles-kifestivaalit. Innanen järjestää ja tuottaa pal-jon muutakin, kuten klubeja, gaalo-ja ja katselmuksia. Säännöllisimmin hän emännöi joka kuun toisena tors-taina ravintolalaiva Wäiskissä Bur-leskiklubia. Burleskin ympärille on kerääntynyt suuri joukko eri alojen taiteilijoita, mutta myös leipätyön-sä ihan muualta hankkivia ihmisiä. ”Oma taiteilijuus on varmasti vai-kuttanut siihen, että olen tottunut te-

T a k u 5T a k u 5

kemään asioita pienellä budjetilla”, Innanen huomauttaa. Festivaalin maailmatähtiä pursuava ohjelmisto tuotetaan lippuvaroin sekä satunnai-silla kulttuuriavustuksilla. Palkkaa niistä ei Innanen pysty itselleen mak-samaan. Elannon tuo monenkirjava freelance paletti sisältäen esiintymi-siä, kuvitusta, teosmyyntejä, opetusta ja vaikkapa tilaustyön hotellihuonee-seen. Sopiva ammattinimike lienee tällä hetkellä kuva- ja burleskitaitei-lija. Innanen esiintyy paljon, hänen burleskitaiteilijanimensä on Bettie Blackheart. Lisäksi hän tekee esityk-siä Leila Halkeaman hahmossa, joka on myös TAKU-lehden kansikuvien malli. Leila Halkeaman esiintymi-set ovat performatiivisia aikuiskas-vatuksellisia taideopastuksia, joissa komiikan keinoin avataan nykytai-teen problematiikkaa, Kouluttaminen on iso osa In-nasen työtä. Kuvataiteita hän on opettanut lukuisissa kouluissa, mu-kaan lukien Kuvataideakatemia ja Aalto-yliopisto. Esittävän burleskin pajoja sekä liikunnallisia burleski-tanssitunteja Innanen opettaa sekä vakioryhmille että tilaus- ja viikon-loppukursseilla. ”Burleskitanssitun-nit polttariryhmille ovat jo trendi”, hän huomauttaa. Innanen korostaa burleskin monimuotoisuutta. Hä-nen vakioryhmäänsä kuuluu niin 70 -vuotta täyttäneitä kuin parikymp-pisiäkin. Tanssi sopii sekä miehille että naisille, ja transnaiset saavat ko-kea olevansa naisia naisten joukossa. Burleskissa sukupuolinormit unohtu-vat ja ihminen saa olla se, jonka tun-tee olevansa.

Isot muotokuvat

Innanen on värikäs ja hauska. Myös hänen kuvataidetyönsä ovat värikyl-läisiä, koloristiksikin häntä voisi kut-sua. ”Olen täysin hämmentynyt ja sa-naton skandinaavisen minimalismin edessä”, hän nauraa. Nyt hänellä on työn alla isojen muotokuvien sarja, pitkällinen unelma, joka on lähtenyt apurahan turvin rullaamaan. ”Olen kuvannut burleski esiintyjiä Saksas-sa ja New Yorkissa, ja lähdössä kohta Yhdysvaltojen länsirannikolle. Tar-koituksena on tehdä parinkymme-nen jättikokoisen muotokuvan sarja.” Kuvattavaksi hän on saanut tunnet-tuja nimiä, esimerkiksi Dr Luckyn, Dirty Martinin ja Tiggerin. Kuvis-sa ihmiset eivät ole lavalla, eivätkä siviiliminänään, vaan eräänlaisessa välitilassa. Innanen ottaa kohteestaan useita satoja kuvia, miljööstä ja sym-boliikasta keskustellaan paljon, ku-via rakennetaan yhdessä. Kuvat In-nanen maalaa luonnollisessa koossa. ”Olisin halunnut isompiakin, muuta fyysisesti niitä on hankala näyttää missään”. Suuri koko asettaa myös maalaustekniikalle rajat, varsinkin kun Innanen ei halua maalata pin-gotetulle kankaalle. ”Se tökkää ta-kaisin”. Ongelmat hän on ratkaissut maalaamalla kuvat yhdelle kankaal-le, joka ripustetaan kujanauhasta ren-nosti kiinni. Dokumenttielokuva valmistuu 2018

Suomi burleskista on tekeillä doku-mentti, jonka pääosassa on Innanen.

Dokumentin ohjaaja, Sydänfilmin Iina Terhon paneutuminen aihee-seen on tehnyt vaikutuksen Innaseen. Ohjaaja kävi ensin ”nimettömänä” useita kuukausia Innasen tunneilla. Nyt hän on seurannut kameran kans-sa jo vuoden ajan Innasta työmat-koilla ja arjessa. Mukaan elokuvaan on tarkoitus saada vielä Burleski-festivaalin 10-vuotisjuhlat 2017, jo-ten elokuvan odotetaan valmistuvan vuonna 2018. Kaiken taiteentekemisen, esiin-tymisen ja kouluttamisen ohella In-nanen on aiemmin työskennellyt pitkään myös sosiaalialalla, päih-detyössä ja mielenterveyspuolella. ”Minulla on jonkinlainen taito aut-taa ihmisiä löytämään itsestään uu-sia puolia”, hän toteaa. ”Mutta jos valitsisin uudelleen ammatin, niin haluaisin olla biologi, tai joku, josta on oikeasti hyötyä tässä maailmassa. Omissa kriiseissäni koen, että teen jotain täysin hyödytöntä, että tuotan vain roskaa maailmaan”, hän miettii. Petra Innanen on vuoden 2015 TAKU-lehden kansitaiteilija. Inna-sen ideana on että lehden kansikuvis-ta tulee kerroksellinen kokonaisuus, kuvissa tapahtuu transformaatio. In-nanen kertoo, että yksi hänen lempi-opettajistaan Kuvataideakatemiassa, taidemaalari Juhana Blomstedt oli kertonut, että jos pohjalle maalaa vih-reä neliö, se tulee aina olemaan läsnä, vaikka päälle maalaisi kolmetoista kerrosta punaista. Innasta kerroksel-lisuus kiehtoo. Miltä maalaus kuu-lostaa? Kuinka se vihreä on mukana maalauksen lopullisessa soinnissa?

T a k u 5

Tiger. Akryyli kankaalle, 250x460cm, 2013.

6 T a k u

P e t r i P i e t i l ä i n e n

Eduskuntavaalit 2015 on käyty. Keskustan ennakoitu vaalivoitto toteutui huomattavasti otaksuttua laime-ampana ja perussuomalaiset nousivat yllättävästi toi-seksi suurimmaksi puolueeksi. Kumpikaan puolueista ei ottanut kantaa taiteeseen ja kulttuuriin vaaliohjel-missaan. Ainoa vaaliohjelmassaan vakavasti ja yksi-tyiskohtaisesti taiteen ja kulttuurin puolesta esiintynyt puolue, vasemmistoliitto, kärsi yllätystappion.

Kulttuuriministeripolitiikkaa eduskuntavaalien jälkeen

6 T a k u

Kuva: Eduskunnan kuvapalvelu

T a k u 7

Uudessa eduskunnassa on historiallisen vankka porvarienemmistö. Tai-teen ja kulttuurin asema

tulevassa hallituksessa näyttää vä-häiseltä. Kulttuuriväki pelkää kult-tuurin jäävän täysin ilman ”omaa” ministeriä. Pelon taustalla piilee se, että keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä puhui ennen vaaleja minis-terien määrän radikaalista vähentä-misestä. Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen totesi Helsingin Sa-nomissa (21.4.2015), että kulttuuri-ministeri on pelkkä sivistysvaltion imagokysymys.

Ensimmäinen vaalien jälkeinen kult-tuuriskandaali saatiin, koska taiteen ja kulttuurin edustajat ilmaisivat pet-tymystään vaalitulokseen Helsingin Sanomien artikkelissa (21.4.2015). Perussuomalaiset ja monet muutkin kirjoittajat iskivät takaisin sosiaali-sessa mediassa ja yleisönosastopals-toilla. Kulttuuri nousi vaalien jäl-keen suuremmaksi puheenaiheeksi kuin ennen vaaleja.

Onko kulttuuriministeri todella ”imagojuttu”

Vaikka julkisessa keskustelussa en-nustetaan, ettei ministerien määrää radikaalisti vähennettäisi (17 nyky-hallituksessa), niin puhdasta kulttuu-riministeriä ei viimeisten hallitusten esimerkin mukaisesti varmaankaan saada. Kysymys liittynee tulevan hallituksen koostumukseen. Julki-suudessa panokset laitetaan puhtaan ”porvarihallituksen” puolesta ”pe-ruspunamultaa” vastaan. Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia.

”Porvarihallituksessa”, joka muo-dostuisi keskustasta, perussuoma-laisista, kokoomuksesta ja RKP:stä, ainoastaan pienin puolueista on jos-sain määrin profiloitunut kulttuurin, tosin suomenruotsalaisen kulttuurin puolustajaksi. Edellisissä eduskunta-vaaleissa perussuomalaiset puolusti-vat puhdasta suomalaista kulttuuria, hyvin perinteistä ja realistista kult-tuurinäkemystä elitististä ”postmo-dernia tekotaidetta” vastaan. Tässä hallituskoalitiossa voisi hyvin olla 16 ministeriä, joista viisi menisi kullekin suurelle puolueelle ja yksi RKP:lle. Muitakin ministerimää-riä on julkisuudessa esitetty. Perus-suomalaisten Ritva (Kike) Elomaa on ainoana julkisesti ilmoittautunut

halukkaaksi kulttuuriministeriksi. ”Peruspunamultahallituksessa”, joka muodostuisi keskustasta, perussuo-malaisista, SDP:stä ja RKP:stä, val-litsee sama tilanne.

Molempien hallituskoalitioiden suh-teen pitää muistaa, että keskusta no-jaa edelleen jossain määrin ajattelus-saan niin sanottuun alkiolaisuuteen, joka ei ollut pelkästään maaseudun aseman puolustamista vaan sivistys-, kulttuuri- ja raittiusliike. SDP:llä on vastaavanlainen pohja sivistys- ja kulttuuriliikkeenä vanhassa työvä-enliikeajattelussa. Tätä taustaa ovat esimerkiksi nostaneet esiin jotkut nuoremmat demarit. Osa heistä ko-rostaa SDP:n kulttuuritaustaa. Kum-mankin hallitusvaihtoehdon kohdal-la lienee merkityksellistä se, kuinka paljon vaikutusvaltaa annetaan näil-le perinteille.

Jos lähdetään siitä, ettei kulttuu-riministeri olisikaan ”imagojuttu” vaan osa sivistysvaltion normaalia hallintaa tai osa tulevaisuutta osaa-misen parantamisena tai uusien ei-aineellisten vientituotteiden kehit-tämisenä, niin tarvitaanko sittenkin puhdasta kulttuuriministeriä! Jotkut vetoavat kulttuuriministerin töiden oletettuun vähäisyyteen. Joissakin puheenvuoroissa on esitetty yhtä ministeriä opetus- ja kulttuurimi-nisteriöön, mutta silloin kritisoijat nostavat esiin syntyvän työtaakan suuruuden, asioihin perehtyminen jäisi vähäiseksi.

Työtaakasta huolimatta ehdotan kahta vaihtoehtoa: toisessa sivis-tysministeri johtaisi koko opetus- ja kulttuuriministeriötä ja toisessa kulttuuri- ja tiedeministeri johtaisi näitä kahta tulevaisuuden kannalta keskeistä innovaatioalaa. Joku voi ihmetellä sitä, kuka jälkimmäises-sä tapauksessa hoitaisi opetusmi-nisterin jäljelle jäävän työsaran? Mielestäni jälkimmäisessä mallissa opetusministeri toimisi yhteistyössä kulttuuri- ja tiedeministerin kanssa.

Sopiva, pätevä vai molemmat?

Hallituksen ministerit ovat luon-nollisesti merkittäviä suomalaisia poliitikkoja. Jokainen hallituspuo-lueen kansanedustaja on sopiva mi-nisteriksi. Monissa aiemmissa hal-lituksissa kulttuuriasioita hoitavan ministerin ”salkkua” on pidetty ke-

vyehkönä tai suorastaan niin helppo-na, että kulttuuriministerin tehtävät on yhdistetty muihin tehtäviin.

Jos haluttaisiin suorastaan pätevä ministeri sivistys- tai kulttuuri- ja tiedeministeriksi, voitaisiin tässä kriittisessä tilanteessa nimittää ul-kopuolinen asiantuntija ministeriksi. Tässä tapauksessa ehdotan julkeasti sivistysministerivaihtoehdossa pro-fessori Kari Uusikylää ja kulttuuri- ja tiedeministerivaihtoehdossa pro-fessori Esko Valtaojaa. Molemmat tosin kelpaisivat mainiosti molem-piin ministerivirkoihin. Kumpikin ratkaisu toisi Suomen ministeriva-linnoille varmaan maailmanlaajui-sen huomion.

Jos tarvitaan sopiva ja pätevä ny-kyisten kansanedustajien keskuu-desta, niin ”porvarivaihtoehdossa” tämän artikkelin kirjoittaja näkisi mieluusti RKP:n Carl Haglundin, keskustan Olli Rehnin, kokoomuk-sen Petteri Orpon tai perussuoma-laisten Jussi Niinistön sivistys- tai kulttuuri- ja tiedeministerinä. ”Pe-ruspunamultavaihtoehdossa” mi-nisterinpaikalle voisi nimenä Hag-lundin, Rehnin ja Niinistön rinnalle nostaa SDP:n Jutta Urpilaisen ja Antti Lindtmanin.

Joku lukijoista voi katsoa näitä nimiä ja ihmetellä niitä jopa ääneen. Näi-den nimien tuominen esille tässä ar-tikkelissa kertoo kirjoittajan halusta korostaa sitä, että taiteelle ja kulttuu-rille tärkeitä asioita hoitamaan pitää saada mistä tahansa hallituspuolu-eesta tarpeeksi kova tulevaisuuden poliittinen johtaja. Tällainen nimitys tukisi taiteen, kulttuurin, sivistyk-sen ja tieteen asemaa tulevaisuutta luotaessa.

8 T a k u

Taiteen saavutettavuus kasvaa yh-teiskunnassamme koko ajan. Taide ei pysy taidelaitoksissa. Jalkaut-tamisprojektien kautta taidetta ja kulttuuria törmäytetään ihmisten kanssa arkipäivän ympäristöissä ostoskeskuksista raitiovaunuihin. Jotkut yrityksistä tarttuvat erilais-ten kulttuurimaailmojen tarjoamiin mahdollisuuksiin löytää ostajaryh-miä. Taiteen ja kulttuurin mahdol-lisuuksia kokeillaan aivan uusissa paikoissakin kuten kielten oppimi-sessa tai vankilatyössä.

Vuosisatojen ajan osa ku-vataiteesta oli piilos-sa tavalliselta kansalta. Maalauksia, veistoksia,

gobeliineja ja lasimaalauksia pää-si näkemään jos oli kirkonmies tai aatelinen tai varakas porvari. Tai-deteosten tehtävänä oli vahvistaa valtaapitävien asemaa, esteettisen mielihyvän tavoittelu saattoi olla toisarvoista. Rahvas näki kuvatai-detta pääasiassa kirkoissa, missä maalausten ja veistosten tehtävänä oli uskon ylistäminen ja joskus rah-vaan pelottaminen. Rahvaan taide oli tarinointia, musisointia ja mark-kinanäytelmiä. Toisin on nyt. Taidelaitosverkosto on laaja, eikä kuvataidekaan mei-naa millään pysyä enää museoiden tai laitosten seinien sisäpuolella, vaan levittäytyy yhä enemmän sin-ne, missä ihmiset liikkuvat. Esittävät taiteet ovat jo pitkään olleet kaikkial-la. Suomessa ilmainen kirjastolaitos ja koulutus tuovat taidetta kaikille. Ja hyvä näin. Taidelinjasta ostoskeskus-taiteeseen Helsingissä Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL haki alkuvuodesta ideoita jouk-koliikenteessä toteutettavaan Taide-linja-ohjelmaan. Ehdotuksia tuli yli

sata. Ideoita saatiin paitsi ammatti-taiteilijoilta, myös joukkoliikenteen aktiivikäyttäjiltä; koululaisilta, elä-keläisiltä ja kaupunkiaktiiveilta. – Olen iloinen siitä, miten teokset inspiroituvat liikenteestä ja raken-tavat kohtaamisia ihmisten kesken. Teossuunnitelmat ovat kestoltaan puolesta tunnista puoleen vuoteen. Valinta tuleekin olemaan vaikeaa, kertoo Taidelinjan taiteilija-koordi-naattori Annika Niskanen. Espoossa puolestaan houkutellaan shoppailijoita kuvataiteen pariin. Kauppakeskus Sellossa kirjaston, Sellosalin ja Finnkinon rinnalle avautui huhtikuussa galleria Sello, joka tarjoaa tiloja vaihtuville näyt-telyille. Heavy metal kelpaa korumarkkinointiin Suomalaisesta taide- ja kulttuurielä-mää on pitkään aggressiivisestikin innostettu yrittäjyyteen ja perinteisiä toimintatapoja rikkoviin linjauksiin. Musiikissa markkinointi, brändää-minen ja yhteistyökuviot erilaisten kaupallisten tuotteiden kanssa ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Keväällä 2015 heavy metal -yhtye Nightwish ja Kalevala Koru julkistivat Suomes-sa uraauurtavan yhteistyökuvion. Siinä Nightwishin uusi laulusolisti

Tänään TaiTeelTa ei Pääse missään Pakoon

m e r j a i s o t a l o , r a i s a n i e m i j a P e t r i P i e t i l ä i n e nFloor Jensen toimii Kalevala Korun kevään korukasvona.

– Molemmilla on tinkimätöntä halua luoda uutta ja halu herättää tuntei-ta, toteaa Kalevala Korun toimitus-johtaja Riitta Huuhtanen yhteistyön taustoista. Korukasvo Floor Jensen hehkut-taa yhtäläisyyksiä. Hänestä mo-lemmat tahot hakevat inspiraatiota suomalaisesta maisemasta. Jensen on ylpeä saadessaan edustaa suo-malaisesta kulttuurista ponnistavaa korumerkkiä. – Taide herää henkiin niin mones-sa muodossa, sanoo Jensen. Aiemmin Kalevala Koru on tehnyt korukasvoyhteistyötä Hanna Paka-risen, Michael Monroen ja Duudso-nien kanssa. Yhteistyön laajenemi-nen raskaaseen musiikkiin vaikuttaa luontevalta. Suomi on sekä kaiken-laisen metallimusiikin suurvalta että monien mielestä edelleen merkittävä muotoilumaa. Nightwishin valikoitu-minen yhteistyökumppaniksi jonkin raskaamman heavy metal -yhtyeen tai suorastaan Kalevalasta vaikutteita hakevan yhtyeen kuten Amorphiksen kanssa on sinänsä luontevaa: maail-malla menestyneen yhtyeen kautta Kalevala Koru hakee uutta näkyvyyt-tä ja uutta ostajakuntaa. Keväällä alkavalle yhteistyölle luva-taan syksyllä jatkoa. Toimitusjohtaja Huuhtanen lupaa, että Kalevala Koru näkyy Nightwishin seuraavalla maa-ilmankiertueella. Taidelaitoksista laitoksiinSairaalaklovneja, laitoslaulajia, elä-mysoppaita - taiteen ja hoivatyön raja-aitoja rikotaan tietoisesti use-ammin kuin ennen. Herää jo kysy-mys, mikä sitten on taidetta, mikä taideperustaista terveydenhoitoa. Joka tapauksessa kaikki taiteen lajit ovat löytäneet tiensä myös hoitolai-toksiin, koululaitokseen, vankiloihin ja hoivakoteihin. Sairaalaklovnit kiertävät lastenosas-toilla, lasten ehdoilla ja yhteistyössä henkilökunnan kanssa. Sairauden varjot väistyvät hetkeksi, kun vierelle tulee sairaalaklovni hulluttelemaan ja saa naurun aikaan. Sairaalakokemuk-sesta jää mieleen jotain hauskaakin. Klovnit ovat ammattilaisesiintyjiä, jotka on koulutettu tekemään työ-tään sairaalaympäristössä. He toimi-vat nykyisin kaikissa yliopistollisissa sairaaloissa jo säännöllisesti.

T a k u 9

Rajat häilyvät entisestään, kun ruot-sia opetellaan tanssin avulla ja vielä hyvin tuloksin. Zodiakin yleisötyön hankkeessa TALK – taidetta ja lii-kettä kieltenopetukseen on mukana 12 peruskoulua, joissa tullaan pitä-mään työpajoja kuudella eri kielellä seuraavan kahden vuoden ajan. Ope-tuksessa hyödynnetään liikettä oppi-misen apuna, työparina kieltenopet-tajalla on Zodiakin tanssitaiteilija. Taittuu ry on kehittänyt vankilateat-teritoimintaa hankkeessa, jossa ta-voitteena on vankien omaehtoinen kuntoutuminen ja valmistautuminen vapauteen. Siirtyminen vankilasta ns. normaalielämään ei ole yksinker-taista ja draaman keinoin vankilate-atteri antaa vapautuville käytännön valmiuksia toimia yhteiskunnassa. Kokemusten mukaan osallistujien it-setuntemus paranee ja ryhmässä toi-miminen helpottuu. Rohkeutta osal-listumisessa tarvitaan, sillä esitykset toteutetaan oikeassa teatterissa ja oi-kealle yleisölle.

Taide tulee luoTaide on kulkenut pitkän matkan py-häköiden ja aateliskartanoiden seinil-tä sekä niiden illanvietoista julkiseen tilaan kaikkialla ympärillämme. Sa-malla matkalla korkea- ja populaa-rikulttuurin vastakkainasettelu on vähentynyt. Taiteen ja kulttuurin ilmenemismuodot monipuolistuvat jatkuvasti, ja niitä käytetään osassa maailmaamme yhä tietoisemmin, monipuolisemmin ja laajemmin ih-misten hyväksi hyvinvoinnista kau-pallisiin tarkoituksiin. Kuluvalla vuosituhannella Suo-messakin taide vain puskee yhä lä-hemmäs ihmistä. Lisääntyvä tut-kimustieto tuo taiteen ja kulttuurin vaikutukset meihin yhä tarkemmin ymmärrettäväksi. Vaikka tulevai-suudessa lääkäri voi kenties kirjoit-taa potilaalle liikuntareseptin lisäksi konsertti-, taidenäyttely-, taidetyöpa-ja- tai runonkirjan lukemisreseptin, niin kulttuurintekijöiden velvollisuus on keksiä yhä uusia mahdollisuuksia taiteen ja kulttuurin hyödyntämiseen ja niistä nauttimiseen. Tähän tarvi-taan taiteilijoita, kulttuurintekijöi-tä, kulttuurijärjestöjä ja kulttuurin kuluttajia.

Eilen illalla valvoin sanaristikon ja mustikkasuklaalevyn kanssa eduskun-tavaalien tuloksia. Olin käynyt aikaisemmin päivällä tiputtamassa oman ääneni laatikkoon kuten kunnon kansalainen ja jännäsin mahalaukku sol-mussa miten vihreiden käy. Vaikka oma isäni on keskustalainen henkeen ja vereen, äänestin vihreitä, koska arvostan luontoa ja ihmisyyttä.

Yksi vihreiden vaaliteemoja olikin, että koulusta tulee tehdä sellainen paik-ka, jossa lapsia kuunnellaan ja suhtaudutaan jokaiseen yksilönä. Moni varmaan muistaa sen kun – jonkin aikaa sitten – oli hälyä opettajasta, joka oli heivannut pulpetit ulos luokasta ja halusi poiketa opetussuunni-telmasta. Yksi Helsingin Sanomien vaalikoneen kysymyksistä tivasi mie-lipidettä nykyiseen koulukuriin.

Itse olin hyvä koulussa. Muistan itseasiassa odottaneeni innolla todistuk-seen numeroarvosanoja sanallisten sijaan. Minulla on hyvä kuulomuisti, joten perinteinen malli sopi minulle hyvin, ja tuttaviani, jotka eivät me-nestyneet aivan yhtä hyvin, pidin salaa hieman hitaina. Kun aloitin opis-kelun yliopistossa puolitoista vuotta sitten, näkemykseni muuttui. Enää en pärjännytkään pelkästään luennoilla istumalla ja sivuaineeni suomen kieli ei vain mahtunut kalloon vaikka kuinka ahtasi. Nyt kaipaan sanalli-sia arvosanoja, luovempaa ja joustavampaa systeemiä, ja ymmärrystä ympäristöltä. Kuka on aikoinaan päättänyt millainen on fiksu ihminen ja miten kouluissa tulee oppia? Kaikkihan sen tietävät, että ihmisiä löytyy tältä pallolta joka ikiseen junaan ja lähtöön ja kaikki ovat hyviä jossain. Luovaa alaa opiskelevana tiedän, että kaikenlaista osaamista tarvitaan ja sitä tulisi kouluissa tukea. Ehkä varhaiseläkkeelle jäänti mielenterveys-ongelmien takia vähenisi, kun iänikuista suorittamista ei painotettaisikaan 7-vuotiaasta lähtien.

Jos erilaisia työkaluja käytetään erilaisiin tehtäviin, niin eikö ihmisiin voisi suhtautua samalla tavalla. Sen sijaan, että yritettäisiin naulata vatupassilla, yritettäisiin miettiä mihin kukainenkin soveltuu parhaiten ja etenkin mistä kukakin nauttii. Vaikka itsekin motivoidun kilpailusta ja tykkään voittaa, niin ei aina tarvitse jakaa ihmisiä numeroiden ja tulosten alle. Kyllä ne voittajat ja suorittajatkin siihen lopulta tottuvat. Ja kuka tietää, ehkä Suomeen saa-taisiin vihdoinkin niitä kauan toivottuja Nobelisteja ja maailman valloittajia.

E l i n a P o n k a l aOulun yliopiston kulttuuritieteiden opiskelijoiden ainejärjestö KULTU ry:n tapahtuma-avustaja ja kirjallisuuden pääaineopiskelija

Tällä palstalla kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestöt kertovat ajatuksiaan muun muassa koulutuspolitiikasta, työllistymisestä ja alan ajankohtaisista ilmiöistä.

TOIvOa TuLevaISuuTeen

T a k u 9

10 T a k u

Mikä yhdistää italiaksi käännet-tyä Aki Kaurismäen kirjaa, Salla Simukkaa saksaksi, Rosa Lik-somia ranskaksi ja Tove Jans-sonia eri kielillä eli kaikkiaan 958 kirjaa? Nämä kaikki kään-netyt suomalaiset kirjat lahjoi-tettiin 17. maaliskuuta Helsingin kaupunginkirjastoon kaikkien lukijoiden lainattavaksi.

Helsingin kaupunginkirjas-tossa vietettiin juhlallinen hetki Pasilan pääkirjas-tossa maaliskuussa. FILI, Suomen kirjallisuuden tie-

dotuskeskus, lahjoitti kaupunginkir-jastolle Frankfurtin kirjamessuilla lokakuussa olleen Books on Finland -näyttelyn 958 kirjaa. FILI:n lahjoi-tus oli kaupunginkirjastolle mer-kittävä. Kirjat sijoitetaan Pasilassa

sijaitsevaan pääkirjastoon, koska kaupungin kirjastolaitoksessa juuri sen tehtävä on toimia vieraskielisten kirjojen keskittämispaikkana Hel-singille ja sitä kautta koko Suomel-le. Lahjoituskirjoja tullaan siis luke-maan kaikkialla Suomessa.

Alun perin kirjoja oli näyttelyssä esillä vielä enemmän mutta muu-tama niistä oli lähtenyt kävelemään lukuhaluisten kirjaryöväreiden mu-kaan. Frankfurtissa on perinteisesti annettu teemamaille mahdollisuus esitellä kirjallisuuttaan näyttelyssä haluamallaan tavalla. FILI ja Suomi käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja vei-vät Saksaan suurimman siellä olleen kirjanäyttelyn. Kirjat edustavat sekä kauno- että tietokirjallisuutta.

– Nämä kirjat näyttivät koko maail-malle, miten Suomessa rakastetaan kirjallisuutta ja lukemista. Samalla ne kuvaavat sitä, miten Suomi näh-

dään maailmalla, Frankfurtin kirja-messujen johtaja Jürgen Boos totesi tervehdyksessään Pasilassa.

Suomi onnistui hänen mielestään kirjamessujen teemamaana tuomaan esille suomalaisen kirjakulttuurin monipuolisuuden lisäksi suomalais-ten rakkauden lukemiseen.

Frankfurtin pääteasema Pasilassa

FILI:n Iris Schwanck näki kirjojen päätymisen aktiiviseen käyttöön hie-nona päätepisteenä koko Frankfurt-kirjamessuprojektille. Hän muistutti, että Suomen esiintymisen yksi kes-keisistä teemoista oli kirjastolaitok-sen esitteleminen.

FILI halusikin tuoda Frankfurtis-sa esiin suomalaisen kirjoittamis-

Frankfurtin Kirjoja Suomesta -näyttely päätyi kirjastoon

k u v a t j a t e k s t i P e t r i P i e t i l ä i n e n

Frankfurtin kirjamessujen johtaja Jür-gen Boos tuli Pasilaan asti kehumaan onnistunutta yhteistyötä Suomen kanssa.

T a k u 11

kulttuurin lisäksi suomalaisten lu-kemiskulttuuria. He esittelivät sekä lukemisen historiaa että erityisesti nykypäivää. Lukeminen ja kirjat lii-tettiin tiukasti yhteen myös kirjas-tolaitoksen kautta, myös loppusi-joituksena.

– Päätimme, että näiden kirjojen paras paikka olisi täällä, jossa niis-tä olisi eniten hyötyä ja ne pääsivät lukijoiden käyttöön, Schwanck pe-rusteli lahjoituksen kohdistumista Helsinkiin.

Hän muistutti myös siitä, että Frank-furtissa tuotiin esiin lukemisen, kir-jojen, kirjaston ja oppimisen yhteys, joka on Suomessa ollut perinteisesti hyvin vahva.

– Kuulin tarinan pienestä pojasta, joka oli juuri oppinut lukemaan. Hän oli sanonut vanhemmilleen, että lu-keminen on oikeastaan hänen super-voimansa, Schwanck kertoi.

Lahjoitus sopii Helsingin kirjastolleHelsingin kirjastotoimenjohtaja Tuu-la Haavisto oli luonnollisesti ilah-tunut kirjalahjoituksesta, joka sopii hyvin juuri Helsingin kirjastolaitok-selle. Valtio on määritellyt sen kaik-kien Suomen kirjastojen keskuskir-jastoksi. Tämä velvoittaa kirjastoa pitämään yllä laajaa kokoelmaa.

– Lähetämme jatkuvasti kaikkialle Suomeen kirjoja tästä kansainväli-sestä kokoelmastamme. Tämä lah-joitus tukee tätä tärkeätä osaa toi-mintaamme. Tietääkseni kaikkia näitä kirjoja ei edes löydy meidän

nykyisistä kokoelmistamme, Tuula Haavisto selitti.

Käännetyt suomalaiset kirjat kerto-vat koko maailmalle tarinaa suoma-laisuudesta mutta samalla antavat Suomessa asuville muita kieliä äidin-kielenään puhuville mahdollisuuden tutustua omalla äidinkielellään suo-malaiseen kulttuuriin.

Pasilan kirjaston eli Helsingin pää-kirjaston johtaja Tiina Tarvonen oli onnellinen lahjoituksesta. Hänen johtamansa kirjasto toimii sekä Pa-silan alueen kirjastona että Helsingin pääkirjastona. Pasilan kirjastoon py-ritään hankkimaan mahdollisuuksien mukaan kaikki eri kielillä julkaistut suomalaiset teokset.

Käännöskirjojen kansikuvamaailmat vaihtelevat eri kielikulttuureissa.

12 T a k u

– Täällä on kirjastolaitoksen hal-linto ja laaja monikielinen kirjasto. Toimimme sen suhteen Helsingin ja itse asiassa koko Suomen yleisten kirjastojen keskuskirjastona, Tarvo-nen totesi.

Jos Suomen jossakin kunnassa asus-taa tietyn kielen puhujia alle sata, he saavat käyttää Helsingin kirjaston monikielistä kokoelmaa hyödykseen. Suosituksena on, että sadan henki-lömäärän ylittävän kielen puhujien kirjoja pitää hankkia myös paikka-kunnan kirjastoon. Tämänkin jälkeen muiden kuntien kirjastot käyttävät Helsingin laajoja kirjavalikoimia hyödykseen. Oman kirjaston kirja-valikoimat voivat syystä tai toisesta olla vajavaiset.

– Meille voi kaukolainaukseen tulla esimerkiksi pyyntö, että pitäisi saa-da 15-vuotiaalle arabiankieliselle

pojalle luettavaa. Kaukolainauksen henkilökuntamme etsii sopivaksi katsomaansa luettavaa, josta sitten lähetetään valikoima toiseen kirjas-toon, Tarvonen kertoi esimerkkinä normaalista kaukolainapyynnöstä.

Kirjaston tulevaisuus lapsissa

Kirjalahjoituksen yhteydessä puhut-tiin lukemisen merkityksestä. Frank-furtissa puhuttiin kirjoista ja lukemi-sesta. Kirjasto elää lukijoista. Monet ovat huolissaan kirjaston ja luke-misen tulevaisuudesta Suomessa ja koko maailmassa.

Pasilan kirjastonjohtaja Tarvonen ei pelkää kirjaston tulevaisuuden puo-lesta. Vaikka muutoksia lukemis-tottumuksissa tapahtuu, niin lapset lukevat ja lapsille luetaan edelleen.

– Lapset tulevat koululuokissa tänne kirjastoon. Vanhemmat tulevat las-tensa kanssa kirjastoon. Teini-iässä lukeminen yleensä vähenee, mutta

sitten ihmiset tulevat taas omien las-tensa kanssa kirjastoon tai haetaan lapselle kassikaupalla kuvakirjoja. Myöntää tietysti täytyy, että ahkerin kirjastonkäyttäjäryhmä ovat keski-ikäiset naiset, Tarvonen pohtii.

Pasilan kirjasto voi hyvin, eikä tuleva Keskustakirjasto millään lailla uhkaa sen asemaa. Kirjastolaitoksessa on tilaa erilaisille kirjastoille. Tarvonen muistutti, että Pasilaan rakennetaan lähitulevaisuudessa tiiviisti: syntyy uusia työpaikkoja ja asuntoja. Pasilan kirjasto tulee edelleen palvelemaan sekä lähialuetta että koko Helsinkiä.

– Vaikka tulevaisuus näyttää hyvältä, niin aina pitää miettiä, miten ihmi-set saataisiin kirjastonkäyttäjiksi jo lapsina. Kyllä meillekin on kirjas-toon hankittu pikkulapsille tablette-ja ja niihin opettavia pelejä, Tarvo-nen tunnusti.

Helsingin kaupunginkirjasto toimii koko Suomen keskuskirjastona. Helsingin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto oli luonnollisesti onnellinen mittavasta lahjoituksesta.

T a k u 13

Työttömälle maksetaan päätoi-misten opintojen ajalta ansiosi-donnaista päivärahaa enintään kaksi vuotta, jos viranomainen uskoo kouluttautumisen edis-tävän työllistymistä.

Työtön työnhakija on Suomessa voi-nut vuodesta 2010 ryhtyä päätoimi-seksi opiskelijaksi päivärahaoikeut-taan menettämättä.

Akavalainen hyötyy

Irtisanotulle akavalaiselle opiske-lu mahdollistaa työttömyysajan te-hokkaan hyödyntämisen, kun ansi-osidonnaisen päivärahan turvin voi esimerkiksi saattaa loppuun kes-keneräisen tutkinnon, hankkia vir-kakelpoisuuden edellyttämän päte-vyyden tai kouluttautua kokonaan uudelle alalle. ‒ Myös perusopetus ja lukio-opinnot ovat mahdollisia, jos niiden puuttuminen on este ammatillisel-le kehittymiselle. Samoin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa järjes-tettävä ammatillisesti suuntautunut koulutus tulee kyseeseen. Näiden li-säksi työttömyysetuudella voi opis-kella yksityisten koulutuspalvelujen tuottamissa ammatillisesti suuntau-tuneissa koulutusohjelmissa, jos ne muutoin täyttävät lain ehdot, luette-lee neuvotteleva virkamies Markku Virtanen työ- ja elinkeinoministeri-ön työllisyys- ja yrittäjyysosastolta. ‒ Tohtorin tai lisensiaatin tutkintoa työttömyysetuudella ei kuitenkaan voi suorittaa. Mahdollisia ovat vain ylempään korkeakoulututkintoon johtavat tai sitä alemmat opinnot.

Viranomainen päättää

Virtanen kertoo, että yli 20 000 työ-töntä aloittaa tällaiset omaehtoiset opinnot vuosittain. ‒ Suosio on kasvanut jatkuvasti, ja järjestelmä on osoittautunut erit-täin toimivaksi. Vuosi sitten ilmesty-neen selvityksen mukaan kahdeksan kymmenestä oli saavuttanut tavoitte-lemansa päämäärän, ja puolen vuo-den kuluttua opiskelujaksosta reilut 60 prosenttia oli saanut työpaikan.Työtön ei kuitenkaan itse päätä, voiko hän osallistua koulutukseen työttömyyspäivärahan turvin. Asi-an ratkaisee viranomainen siinä TE-

toimistossa, jonka asiakas työtön on. ‒ Vaakakupissa painavat puhtaas-ti työmarkkinatekijät. Viranomainen tarkastelee ennen kaikkea sitä, mikä on osaajien tarve alalla, jolle työtön haluaisi pätevöityä.

Sisältö ratkaisee

Virtanen tähdentää, ettei kenelläkään ole subjektiivista oikeutta työttömyy-setuuteen opintojen ajalta. ‒ TE-toimisto ratkaisee asian henkilön toimittamien tietojen sekä oman kokonaisarvionsa perusteella. Viranomainen selvittää ammatilli-sen koulutuksen tarpeen yksilöllisten työllistymismahdollisuuksien näkö-kulmasta ja varmistaa opinnoissa ete-nemisen edellytykset. ‒ Opintojen sisällön on oltava sel-laisia, että niillä todella on vaikutusta henkilön osaamiseen ja tuleviin mah-dollisuuksiin saada työtä tai aloittaa yritystoiminta. Virtasen mielestä on ymmärret-tävää, että lähtökohdiltaan selkeän järjestelmän käytännön toteutus aihe-uttaa runsaasti myös hämmennystä. Ristiriitatilanteita syntyy, kun työt-tömän ja viranomaisen näkemykset koulutuksen tarpeellisuudesta eivät kohtaa.

Vastuu yhdellä

Ei ihme, että kielteisen päätöksen saanut työtön epäilee systeemin oi-keudenmukaisuutta, jos vastaavassa tilanteessa ollut tuttu on voinut aloit-taa päätoimisen opiskelun etuuksi-en turvin. ‒ Ratkaisuun vaikuttavat ihmisen koko työ- ja koulutushistoria, sovel-tuvuus ja elämäntilanne; esimerkik-si se, haluaako hän muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä. Jokai-nen tapaus on yksilöllinen, ja eri alo-jen työllistymismahdollisuudet eri puolilla maata vaihtelevat, Virtanen taustoittaa. Päätöksen tekee yleensä sama TE-toimiston asiantuntija, jonka kanssa työtön muutoinkin asioi. Monien mielestä päätöksenteko pitäisi siirtää yhdeltä ihmiseltä ryh-mälle, jotta ratkaisuun saataisiin riit-tävän laaja näkemys. ‒ Suurimmassa osassa toimistoja näin menetelläänkin, kun kysymys on monimutkaisista tapauksista tai uusintakäsittelypyynnöistä, Virta-nen toteaa.

P a u l a l a u n o n e n

Opinnot voi rahoittaa ansiosidonnaisella päivärahalla

Kysy TyölinjaltaPuntaroi koulutusvaihtoehtoja työvoimahallinnon valtakunnallisen asiantuntijan kanssa:Puhelin 0295 020 702 ma-to klo 8–17, pe klo 10–17koulutusneuvonta@te-toimisto.fiwww.facebook.com/koulutusneuvonta

Laki sanelee ehdotTyövoimaviranomainen voi kieltäytyä maksa-masta työttömyysetuut-ta opiskeluajaltasi vaik-

kapa siksi, ettei sinulle ole laadittu työllistymissuunnitelmaa kahden viikon kuluessa työttömyytesi alka-misesta. Jos olet työtön ja haluat opiskella täysiaikaisesti, tarkista lakisääteiset ehdot:● Olet vähintään 25-vuotias.● Sinut on irtisanottu tai työsuh-teesi on päättynyt konkurssin tai vi-ransijaisuuden päättymisen vuoksi.● Olet ilmoittautunut TE-toimis-toon työttömäksi työnhakijaksi vii-meistään ensimmäisenä työttö-myyspäivänäsi.● Sinulle on TE-toimistossa laa-dittu työllistymissuunnitelma 2 vii-kon kuluessa työnhaun alkamises-ta. Tässä suunnitelmassa sovitaan myös opinnoista.● Et ole aloittanut opiskelua etkä ole kirjoilla oppilaitoksessa ennen ilmoittautumistasi TE-toimistoon. (Opiskelun tukemisesta voidaan sopia opintojen alkamisen jälkeen, jos ne on aloitettu työsuhteen ai-kana tai työvoimakoulutuksena. Lisäksi tukemisesta voidaan so-pia opintojen alkamisen jälkeen, jos siihen on painava syy. Jos olet esimerkiksi saanut opiskelupaikan varasijalta peruutuspaikkana tai TE-toimisto ei ehdi tehdä työllisty-missuunnitelmaa tai sitä korvaa-vaa suunnitelmaa ennen opiskelun alkamista.)● Et ole saanut irtisanomisen yh-teydessä rahallista korvausta, jon-ka takia sinulle ei makseta työttö-myysetuutta.

§

14 T a k u

Tiedon määrä maailmassa on ylitsepursuava ja jokainen jou-tuu tekemään töitä löytääkseen juuri sen tiedon, jota tarvitsee. Ja työ jatkuu tiedon muokkaa-misella ja soveltamisella, jotta saa aikaan haluamansa loppu-tulokset, oli se sitten ratkaisu jo-honkin ongelmaan tai perustelu päätökselle tai vain uteliaisuu-den tyydyttäminen.

Hitaalta tieltä nopeaan toimintaan

Järjen käytön perään huudellaan mo-nessa tilanteessa, oli sitten kysymys kotitöistä tai poliittisesta päätöksen-teosta. Tänä keväänä väitellyt taiteen maisteri asta Raami nostaa hitaan järkeilyn rinnalle ja joissakin tapa-uksissa jopa edelle nopean intuition merkityksen.

Aalto-yliopistossa maaliskuussa tar-kastetussa väitöskirjassaan "Intuiti-on Unleashed. On the application and development of intuition in the creative prosess" Raami tutkii intui-tiota ja nimenomaan sen kehittämis-tä. Tutkimus on siinäkin mielessä merkittävä, että intuition kehittämis-tä on tutkittu hyvin vähän. Raamin mukaan sitä kuitenkin voidaan ke-hittää samalla tavalla kuin muitakin taitoja, vaikka yleisesti ajatellaan in-tuition olevan jotakin synnynnäistä, mutumenetelmää muistuttavaa.

Raami korostaa sitä, että intuitio on yksi tietämisen muoto. Jokainen käyttää sitä arkielämässään jatku-vasti, koska päätösten tekeminen vaikkapa kaupassa veisi muutoin lii-an paljon aikaa, kun kaikki valinnat pitäisi perustella itselleen tai muille pitkillä järkevillä ja loogisilla ajatuk-senjuoksuilla. Erityisesti intuitiota kuitenkin tarvitaan monimutkaisis-sa kognitiivisissa toiminnoissa, ku-ten luovassa työssä, visioinnissa ja ongelmanratkaisuissa. Se on yksi tärkeimpiä työkaluja mm. monille

- tunnetta vai järkeä vai jotakin muuta?

suunnittelijoille, tutkijoille ja tai-teilijoille.

On tilanteita, joissa intuitio onkin rationaalista päättelyä tehokkaampi keino saada tuloksia aikaan. Tyypil-lisiä tilanteita ovat sellaiset, joissa päätöksen tekemiseen on liian vähän tietoa tai liikaa tietoa tai kun ratkai-su on löydettävä nopeasti.

Kokemuksen kautta

Väitöskirjassaan Asta Raami kuvaa intuitiota ilmiönä ja tietämisen muo-tona, prosessina, kehittämisen koh-teena ja menetelmänä. Tutkimusai-neiston hän on kerännyt runsaasti intuitiota käyttävien henkilöiden kokemuksista, intuitiovalmennuk-sen kursseilta sekä henkilökohtai-sista kokemuksistaan opettajana ja suunnittelijana.

Intuitiota koskevissa tutkimuksis-sa on nostettu esiin itsetuntemuk-sen merkitys. Hyvin intuitiivisten ihmisten toimintatavat ovat myös hyvin persoonallisia ja erityisiä. In-tuitiiviset henkilöt raportoivatkin kyvystään havaita heikkoja signaa-leja, jotka ovat heille onnistuneen intuition perusta.

Arkielämä ei onnistuisi ollenkaan, jos emme käyttäisi jatkuvasti tiedos-tamattamme intuitiota. Sen avulla ni-vomme asioita yhteen. Raami muis-tuttaa, ettei ylipäätään ole olemassa ehdottoman luotettavaa tietoa, vaan on olemassa tietoa, jota voidaan ar-vioida erilaisin keinoin. Rationaa-linen päättely voi yhtä hyvin joh-taa harhapoluille kuin mikä tahansa muukin ajattelutapa. Jos tietoa on liikaa, analyyttinen mieli helposti menee tukkoon.

Asta Raamin tutkimuksen mukaan kokenut yritysjohtaja luottaa enem-män intuitioonsa kuin nuorempi kollega, mikä tulee esille esimer-kiksi rekrytoinneissa. Kokemus tuo luottamusta oman intuition tueksi ja moni johtaja sanookin luottavan-sa ensisijaisesti intuitiivisiin tunte-muksiinsa.

m e r j a i s o t a l o

Käytännön työkalujen avulla

Asta Raami esittelee väitöskirjas-saan erilaisia käytännön työkaluja ja harjoituksia intuition harjaannut-tamiseen. Ensinnäkin on avarrettava mieltä ja annettava intuitioille mah-dollisuus ja tila pelkän rationaalisen päättelyn sijaan ja rinnalle. Kulttuu-rissamme usein turhaan vähätellään intuition käyttöä, koska se liitetään tunnepohjaiseen toimintaan ja ajat-teluun, jotka eivät tuota epäilijöiden mielestä luotettavaa tietoa.

Toiseksi on kehitettävä havainto- ja erottelukykyä. Keho, tunteet ja mie-li välittävät aivoihin tietoa erilaisilla signaaleilla ja ne on pystyttävä tie-toisesti havaitsemaan. Kylmät väreet jonkin asian äärellä saattavat olla kehon viesti, jota kannattaa kuun-nella. On kuitenkin otettava huomi-oon, että intuitio voi olla vääräkin. Vääristymistä voivat aiheuttaa voi-makkaat pelot ja vahvat toiveet, jo-ten ne on erotettava intuitiivisesta ajattelusta.

Kolmanneksi Raami korostaa sitä, että kysymys ei ole joko-tai -ajatte-lusta, vaan rationaalisen päättelyn ja intuition yhteensovittamisesta, joka tuottaa yleisimmin parhaat tulokset. Hän käyttää tästä toimintatavasta käsitettä laajennettu ajattelu. Perin-teisesti on sekä psykologisessa että lääketieteellisessä tutkimuksessa ku-vattu ihmismieltä mekaanisten laki-en mukaan toimivana, mutta Raamin tutkimus tuo uuden lähestymistavan, jota voidaan hyödyntää monella alal-la, taiteessa, muotoilussa, koulutuk-sessa ja johtamisessa.

Tuloksiin ja hyötyihin

Johtopäätöksissään Asta Raami tote-aa, että intuitio on hyvin henkilökoh-taista ja intuition tavat vaihtelevat eri ihmisillä. Hänen mukaansa intuitii-viset kokemukset vaativat legitimi-sointia, jotta ne tulevat laajemmin käyttöön ja hyödyksi. Intuitio on jat-kumo, jota voidaan tietoisesti kehit-tää ja intuitiivisten taitojen kehitty-

14 T a k u

T a k u 15

mistä ja kehittämistä voidaan myös tukea. Intuitiivisten taitojen kehittä-minen voi tuoda myös poikkeuksel-lisia tuloksia, mikä tietysti korostuu Raamin erityiskohderyhmässä suun-nittelijat, taiteilijat ja tutkijat.

Intuition käyttö ei tietystikään aina tuo parasta mahdollista lopputulosta. On myös monia tahoja, jotka pitävät intuitiota huonona vaihtoehtona ja korostavat järjen käyttöä. Jokaisel-la menetelmällä ja toimintatavalla on omat kannattajansa ja epäilijänsä.

Intuitiotutkija ja kouluttaja Domini-que Surel määritteli Aalto-yliopiston kevään luennossaan intuition "kog-nitiiviseksi kyvyksi, joka hyödyntää aivokapasiteettia kokonaisvaltaisesti ja mahdollistaa nopeamman, parem-man ja tarkemman ongelmanratkai-sun kuin mihin päästään rationaali-sanalyyttisellä päättelyllä".

Raamin tutkimuksen mukaan intuiti-on käytöstä on kolmenlaisia hyötyjä päätöksenteossa. Ensinnäkin päätös-ten laatu paranee, koska se hyö-dyntää laajemmin käytössä olevaa tietoa. Toiseksi nopeus ja varmuus kasvavat, koska päätöksentekijä tun-nistaa nopeammin potentiaalit ja ete-nemissuunnan ja resursseja vapau-tuu itse toteutukseen. Kolmanneksi päätöksen jälkeinen hyvinvointi kas-vaa, koska intuitiivinen päätöksen-tekijä on tyytyväisempi päätökseen, koska on jo kokonaisvaltaisesti kä-sitellyt sitä tehdessään myös emoo-tioihin liittyvät asiat.

VäitöskirjaAsta Raami: ”Intuition Unleashed – On the application and development of in-tuition in the creative process” väitös-kirjan tilaukset Aalto-yliopiston verkko-kirjakaupasta shop.aalto.fi, tiedustelut artsbooks@aalto.fi

Vuonna 2010 Tukholmassa avatusta valokuva-taiteen museo Fotogarfiskasta on tullut nopeas-ti yksi suomalaisten laivaristeilijöiden suosikki kulttuurikohteista. Tätä edesauttaa toki museon sopiva sijainti Viking Linen terminaalin vieres-sä. Museon ohi on pakkokin kulkea, jos mielii kaupunkiin.

Suosiota ei toki huononna museon ylimmän ker-roksen kahvila/ravintola, jonka konseptista vas-taa Strömsöstä tuttu Paul Svensson. Ravintolan

seinän korkuisista ikkunoista voi ihailla vanhan kaupun-gin siluettia ja seurata Djurgårdenin lauttojen rauhallista kulkua keskellä suurkaupungin vilinää. Ja juurikaan kur-kottamatta sieltä näkee myös Gröna Lundin huvipuiston.

Mutta ei suosiota selitä pelkkä kätevä sijainti. Viiden toimintavuotensa aikana Fotografiska on onnistunut saamaan hämmästyttävän määrän näyttelyitä maailman eturivin kuvaajilta, ja samalla esittelemään vetonaulojen siivellä lukuisan joukon kiinnostavia, tuntemattomam-pia kuvaajia.

Annie Leibowitz, Anton Corbijn, André Kertész, Julia Fullerton-Batten, Robert Frank tai vaikkapa Christopher Makoksen Andy Warhol kuvat ovat luoneet museolle niin vahvan brändin, että käynti museossa kuuluu jokaiseen Tukholman matkan ohjelmistoon. Eikä etukäteen tarvit-se edes katsoa tarjontaa, koskaan ei pety. Tämän kevään ahaa-elämyksiä voi kokea esimerkiksi Vee Speerin ahdis-tavana kauniiden lapsi/nuorisokuvien sekä Martin Parrin oivaltavien, lomailevasta ja pitkästyneestä keskiluokasta tehtyjen karkkiväristen kuvien edessä.

Museo on myös onnistunut esimerkki kaupunkitilojen uudelleenkäytöstä. Vanhasta tullimakasiinista on saatu tehtyä – ei kelvolliset – vaan erinomaisen hyvin toimi-vat tilat, jossa sekä pienet, että suuret, niin väri- kuin mustavalkokuvatkin saavat arvoisensa ympäristön. Fo-tografiskassa valokuva on pääosassa. Mutta ennen kaik-kea museotiloista on saatu viihtyisät. Siellä on hyvä olla.

r a i s a n i e m i

Fotografiska – valokuvakulttuurin satama

Kuva:Kati Sinisalo

16 T a k u

Sörnäisten rantatiellä Suvilahden ta-pahtuma-aluetta vastapäätä sijaitsee Happi, kulttuuriin ja mediaan painot-tunut nuorten toimintakeskus. Rujo rakennus kätkee sisäänsä värikkäät ja monipuoliset toimitilat, jossa nuoret voivat tehdä esimerkiksi kuvataidetta, radio- tai videotuotantoja ja pelata. Hapen johtaja Ulla Laurio on syys-täkin ylpeä toimipisteestään. ”Viime vuonna Hapessa kävi noin 75 000 nuorta”. Enemmänkin olisi tulossa, mutta joissakin toiminnoissa seinät tulevat vastaan.

Korkeakulttuurista katutaiteeseen – Ulla Laurio innostaa nuoria kulttuurin pariin

Hapessa toimii myös 15 teatteriryh-mää. Enemmänkin tulijoita olisi tar-jolla, mutta aika ei riitä. ”Kun nuoret ovat löytäneet hyvän harrastuksen, he haluavat jatkaa seuraavanakin vuonna. Uusia paikkoja avautuu näin ollen hirveän vähän”, Laurio suree. Hapesta voi onneksi varata myös ti-loja. Ohjattujen ryhmien lisäksi ta-lossa harjoittelee viikonloppuisin lukuisa joukko omaehtoisia ryhmiä.

Graffiti on taidetta”Katutaide on Helsingissä kehittynyt valtavain harppauksin”; Laurio huo-mauttaa. Kaupungissa on kaksitoista laillista maalausseinää ja Helsingin rakennusviraston kanssa käydään jat-kuvaa keskustelua lisätiloista. Seinät löytyvät karttapalvelusta, ja laillisille seinille on laadittu yhdessä maala-reitten kanssa säännöt. ”Graffitimaa-lareilla on myös kirjoittamaton sään-tö, että päälle saa maalata, jos osaa tehdä paremman. Suurin osa kunni-oittaa tätä, mutta aina on nuoria, jotka tekevät jonkun spagettitöhryn siihen päälle”, Laurio sanoo. Tämän vuok-si Happi on alkanut ylläpitää kuva-palvelua, jonne katutaiteilijat voivat tallentaa dokumentoinnin töistään. Palvelimelle tulee kuvia noin 1000 maalauksesta vuosittain.

Kiasman kanssa Happi on järjestä-nyt kesästä 2013 alkaen vuosittai-sen Kiasma Wall -tapahtuman, jossa kuukauden aikana on vieraillut vii-koittain tunnettuja katutaiteilijoita. ”Suomessa on annettu instituuteil-le valta määrittää, mikä on taidetta. Kiasma Wall nosti graffitin taiteeksi. Sen jälkeen suhtautuminen on ollut toisenlaista”, Laurio huomauttaa.

Hapessa kehitetään pelikulttuuriaPelaaminen on yksi Hapen suosi-tuimmista aktiviteeteista. ”Nuor-ten pelaajien reaktionopeus on jo-tain ihan käsittämätöntä”, Laurio

r a i s a n i e m i

huomauttaa ja väittääkin lähes am-mattimaisen kilpapelaamisen ole-van selkeästi nuorten laji. ”Peleissä nähdään paljon huonoa, mutta pal-jon pelaavat voivatkin olla juuri nii-tä, jotka pärjäävät tulevaisuudessa”, hän huomauttaa. Esimerkiksi paljon kirurgisia leikkauksia tehdään nyky-ään ohjaimilla ja nuorten hienomoto-riikka on pelaamisen myötä kehitty-nyt ylivertaiseksi. Laurion kuuleman mukaan yli kolmekymppiset kirurgit eivät opi tekemään noita leikkauksia läheskään yhtä hyvin kuin nuorena pelaamista harrastaneet kolleegansa.

Hapessa toimii pelien kehittämisker-hoja, joiden vetäjät ovat pelifirmo-jen huippuammattilaisia. Kerhoissa opetellaan esimerkiksi ohjelmoin-tia. Kaksi Hapen 14 -vuotiasta poi-kaa sai viime syksynä kehittämänsä pelin jopa Google-kauppaan. ”Hie-no suoritus”, Laurio kiittää. Hapessa kehitetään myös eräänlaista pelialan valmennusmallia, jossa mennään sa-malla periaatteella kuin yleisurhei-lussa. ”Jos joka ilta juoksee itsensä läkähdyksiin, ei synny tulosta. Myös pelaaminen vaatii tietynlaisia harjoi-tuksia, täytyy muistaa syödä hyvin ja nukkua tarpeeksi”, Laurio sanoo. Hapessa on nyt 20 nuorta valmen-nettavana. ”Tältä odotan paljon. Kun pelaamisesta tulee muuhun harras-tamiseen vertautuva juttu, ongelmat vähenevät”, Laurio huomauttaa. Pe-litalon henkilökunta kouluttaa myös muun muassa. koulujen ja sosiaali-toimen henkilökuntaa ja kertoo toi-minnasta vanhemmillekin.

Tanssien oopperaanHapen vetäminen on Ulla Lauriol-le itse asiassa sivutyö. Varsinaisel-ta ammatiltaan hän on Helsingin kaupungin kulttuurisen nuoriso-työn toimistopäällikkö, tehtävänään mahdollistaa nuorille kulttuurin har-rastaminen ja toimia eräänlaisena siltana taideinstituuttien ja kulttuuri-toimijoiden sekä nuorten välillä. Työ on hänelle tuttua. Laurio toimi pit-kään Kansallisoopperan yleisötyös-sä. ”Ooppera oli siitä ihana, että se sisältää kaikki taiteen alat. Siinä on läsnä visuaaliset taiteet ja musiikki,

Teatteripajoja ja musiikkistudioitaHapessa sijaitsee Helsingin nuoriso-talojen suurin musiikkistudio. Nuor-ten tukena on ammattituottajia, joil-ta saa tarvittaessa apua. ”Musiikki nuorisotyön välineenä on uskoma-ton”, Laurio kehuu. ”Liikuttavim-pia ja koskettavimpia kokemuksia olen saanut räppäämisen kautta. Sa-noituksista tajuaa, mitä esimerkiksi maahanmuuttajanuoret ovat joutu-neet kokemaan. On hienoa, että he pystyvät laulaman ulos vaikeat asi-at itsestään.” Laurio mainitsee myös koulukiusatun tytön, jonka YouTu-be-musiikkivideon myötä entisis-tä kiusaajista on tullut tytön suuria ihailijoita. ”Tämä valtavan lahjakas tyttö sai yhteisön ja on nyt kunnioi-tettu”, Laurio toteaa tyytyväisenä.

Loistefestari 2015

k u v a t : h e l s i n g i n k a u p u n g i n n u o r i s o a s i a i n k e s k u s / m a a r i t h o h t e r i

T a k u 17

”musiikki nuorisotyön välineenä on uskomaton”

Loistefestari 2015

T a k u 17

Ulla Laurio. Kuva: Timo Lukkari

18 T a k u

Kultturi TETl TET eli työelämään tutustuminen on yksi tärkeimmistä koulujen ja yritysten yhteistyömuodoista. TET-jakson aikana nuoret saavat käy-tännössä nähdä, kuulla ja kokea millaista on työskennellä erilaisissa ammateissa ja erilaisissa työympäristöissä.

Näin siis teoriassa. Käytännössä moni nuori löytää itsensä marketin sukkahyllyjen välistä seisoskelemasta tai printterihuoneesta mapitta-massa ilman sen suurempaa kosketusta työn tekemisen todellisuuteen.

Kulttuurialalla on haluttu tehdä toisin. Kulttuuri TET lähti liikkeelle EM-MAsta eli Espoon modernin taiteen museosta ja Helsingin nuorisoasi-ainkeskuksesta, joissa haluttiin tehdä työtä nuorten työelämään pääsyn eteen ja syrjäytymistä vastaan. Nuorille on haluttu tarjota järkevää te-kemistä ja toisaalta myös saada laitoksille jotain konkreettisia tuloksia nuorten työpanoksesta. Mukaan innostuivat myös Helsingin ja Espoon opetustoimet. Taidelaitoksista EMMAn lisäksi mukana ovat muun mu-assa Suomen Kansallisteatteri, Suomen Kansallisooppera, Helsingin kaupunginorkesteri ja Tanssin talo Oy.

Nuoret toteuttavat TET-viikkonsa aikana laitoksissa etukäteen mietityn pienen projektin. Esimerkiksi Tanssin talo järjesti syyskuussa 2014 Itä-Helsingissä tanssin tapahtumaviikon, jonka järjestämiseen TET:iläiset pääsivät osallistumaan. Hankkeen kehittämisvaiheessa kesällä 2014 Nuorten toimintakeskus Hapessa järjestettiin myös leiri, jossa nuoret suunnittelivat hanketta yhdessä kulttuuritoimijoiden kanssa.

Kulttuuri TET jatkuu ensi syksynä. Mukaan pääsee vielä.

kulttuuri-tet.weebly.com

tanssi ja teatteri, tarinankerronta, Myös kädentaidot kuten lavastus ja puvustus, sekä monet tekniset asiat kuten valais-tus”, Laurio kehuu.

Oopperaan Laurion johti tanssi. Opis-keltuaan alaa vuoden Yhdysvalloissa hän pääsi Kansallisteatteriin ensin jär-jestäjäksi ja myöhemmin myös tanssi-jaksi. Teatteritieteiden opintojen kautta avautui tie opetusministeriön harjoitte-lun kautta oopperaan. ”Minulla ei ollut minkäänlaisia lahjoja laulamiseen, mut-ta otin innoissani joitakin vuosia myös klassisia laulutunteja”; Laurio nauraa, ja totea, että kaikesta on lopulta ollut hyö-tyä. ”Yhtäkkiä olin sitten oopperassa ja tein yleisötyötä. Ja laulutuntien ansiosta tiedän periaatteessa, miten lauletaan”.

Nuorten tavoittaminen taiteen keinoin Laurio piti työstään oopperassa. ”Se oli hirveän ihanan työ. Meillä oli paljon eri-laisia projekteja ympäri Suomen. Meillä oli käytössä taidelähtöisiä menetelmiä ja pääsin näkemään, millainen vaikutus niillä oli nuoriin. Tuntui, että monilla asiat loksahtivat paikolleen, he saivat it-sevarmuutta ja rohkeutta”, Laurio heh-kuttaa. Samojen teemojen parissa Lau-rio työskentelee nykysinkin. Hän siirtyi Kansallisoopperasta Helsingin kaupun-gin kulttuurisen nuorisotyön päällikön paikalle vuonna 2010. Sekä aiemmin oopperassa että nyt kulttuurisen nuori-sotyön toimessaan Laurio on ollut vie-mässä taidetta epätyypillisiin paikkoi-hin, ulos laitosten seinien sisältä. Laurion tehtävänä on ollut miettiä, kuinka saada erilaiset taiteilijaryhmät ja yleisöt koh-taamaan. Mikä on taiteilijan tehtävä nuo-risotalossa? Mikä puolestaan on nuorten anti taideyhteisölle? Kuinka tavoittaa ne lapset ja nuoret, jotka kokevat taiteen ja kulttuurin vieraaksi, vaikka sisällöt oli-sivatkin kiinnostavia?

Yksi kokemuksen kautta hyväksi koet-tu keino on ollut viedä taiteilijat keskel-le nuoria ja ryhtyä hommiin, sen kum-memmin mainostamatta että kyseessä on taideprojekti. Näin toimi esimerkiksi taiteilija Otto Karvonen, joka alkoi työs-tää taideteostaan nuorisotalolla. Aikan-sa sivusta seurattuaan nuoret lähtivät mukaan. Nuorisotaloilla kokeilussa on seuraavaksi mm. tanssiprojekti, joka to-teutetaan jalkapallotreenien yhteydessä.

Ulla Laurio toivoo, että jatkossa hän voisi keskittyä vielä enemmän taide-lähtöisten menetelmien kehittämiseen ja kulttuuriseen nuorisotyöhön. Taiteen eri toimijoilla ja Helsingin kaupungil-la on Laurion mukaan nyt valtava tahto tehdä yhteistyötä. Sitä pitäisi hyödyntää. Täysipäiväisesti.

Loistefestari 2015

T a k u 19

Musiikin ja aivojen toiminnan yhteydet alkavat olla jo tuttu-ja kaikille, mutta musiikin vai-kutusten tutkiminen jatkuu edelleen. Helsingin yliopiston tutkimusryhmä selvitti, mitä ammattimuusikossa tapahtuu hänen soittaessaan konsertis-sa. Tulos: soittaminen aktivoi lihasten liikkeisiin, oppimiseen ja muistiin vaikuttavia geenejä. Näistä kolme vaikuttaa myös laululintujen laulamisessa.

Soittajan geeneissä tapahtuu

Suomen Akatemia rahoittaa parhail-laan musikaalisen biologian taus-tan tutkimusta, josta yksi osa on “The effect of music performance on the transcriptome of professio-nal musicians“ -tutkimus. Tähän tutkimukseen osallistui 20 ammat-timuusikkoa Tapiola Sinfoniettasta ja Sibelius-Akatemiasta. Kahden tunnin konsertin jälkeen selvitettiin, miten esiintyminen oli vaikuttanut heidän geeniensä toimintaan.

Perustilanne on se, että ammatti-muusikoiden soittamisessa yhdisty-vät musikaalisuus, lapsesta saakka jatkunut harjoittelu, lihastyö, yh-teissoitto ja musiikin tulkinta. Tämä kaikki merkitsee monimutkaista ai-vojen toimintaa.

Esiintymistilanteessa aktivoituivat muun muassa dopamiiniaineenvaih-duntaan, lihasten liikkeisiin, oppimi-seen ja muistiin vaikuttavat geenit, joista kolmen geenin, synuklein-al-fa (SNCA), FOS ja DUSP1 tiede-tään osallistuvan myös laululintu-jen laulun tuottamiseen. Näistä yksi eli SNCA-geeni on tunnettu myös Parkinsonin taudin ja dementian riskigeeninä, joka sijaitsee aivois-sa samalla alueella kuin musikaa-lisuuteen liittyvä perimä. Musiikki vaikuttaa SNCA:n ja sen kanssa toi-mivien muiden geenien kautta her-mosolujen rauta-aineenvaihduntaan, joka on elintärkeää hermosolujen normaalille toiminnalle.

m e r j a i s o t a l oLinnunlaulun geenit muusikolla

Soittaminen aktivoi myös solujen kalsiumtasapainosta vastaavia gee-nejä. Ne puolestaan vaikuttavat kuu-loaistinsolujen ja aivojen hermo-solujen välittäjäaineiden säätelyyn ja viestien välitykseen. Tämäkin on yhteistä ihmisillä ja laululinnuilla.

Entä kuuntelijan?

Sama tutkimusryhmä on selvittänyt myös musiikin kuuntelijoiden gee-neissä tapahtuvia muutoksia. Tutki-mukseen osallistui 48 suomalaista, jotka kuuntelivat Wolfgang Ama-deus Mozartin viulukonserton No. 3, G-duuri, K.216. Osallistujat an-toivat verinäytteen ennen kuuntelun alkamista ja sen jälkeen.

Tuloksena oli, että klassisen musii-kin kuuntelu aktivoi samoja geenejä kuin soittaminen. Tämän tutkimuk-sen mukaan vaikutukset näkyivät kuitenkin vain ammattimuusikoilla ja musiikin aktiivisilla harrastajil-la. Tutkimusta jatketaan edelleen, koska halutaan selvittää myös mui-den musiikingenrejen ja kuuntelun keston vaikutuksia eri ikä- ja väes-töryhmissä.

Useissa aiemmissa aivotutkimuksis-sa on jo havaittu eri musiikinlajien vaikutukset aivotoimintaan. Tutkijat, kuten aivotutkijat Minna Huotilai-nen ja Teppo Särkämö, suosittelevat kuuntelemaan omaa mielimusiikkia, koska sillä on aivotoimintaa ja sitä kautta terveyttä ja hyvinvointia li-säävä vaikutus.

Tässä yhteydessä tulevat mieleen vielä varhaisemmat selvitykset mu-siikin vaikutuksista mm. lehmillä ja nuorisolla. Juuri Mozartin musiikin kuuntelu lisäsi lehmien lypsämää maitomäärää, mutta toisaalta muu-tamat kauppakeskukset käyttivät samaa musiikkia karkottaakseen käytävillään muuten hyvin viihty-viä nuoria.

Hyötyä kaikille

Edellä mainitut kaksi ammattimuu-sikoiden ja musiikin kuuntelijoiden geenitutkimusta kuuluvat Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimuk-seen, jossa ovat olleet mukana bio-informatiikan DI Chakravarthi Kan-duri Helsingin yliopistosta, MuT Tuire Kuusi Sibelius-Akatemias-ta ja dosentti, tutkimuksen johtaja Irma Järvelä Helsingin yliopistosta sekä bioinformatiikan asiantuntijana professori Harri Lähdesmäki Aalto-yliopistosta.

Irma Järvelä on todennut, että tu-lokset vahvistavat käsitystä mu-siikin aivojen toimintaa paranta-vista ja suojaavista vaikutuksista. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia tutkia muun muassa musiikkitera-pian vaikutusmekanismeja, äänen evoluutiota sekä musikaalisuuden ja ympäristötekijöiden keskinäistä vuorovaikutusta. Tutkimus osoitti, että soittaminen vaikutti myös ai-vojen rappeumaa aiheuttavien gee-nien toimintaan, ja niillä saattaa olla merkitystä psykiatristen tautien ja dementian ehkäisyssä.

Tutkimuksen tulokset viittaavat myös musiikin ja linnunlaulun yh-teiseen kehityshistorialliseen al-kuperään. Eräät tutkijat ovat esit-täneetkin, että ihminen on ensin kommunikoinut ikään kuin musii-killisesti ja puhe on kehittynyt vasta myöhemmin. Musiikki on kuulunut ihmiselämään jo varhain. Aivotutki-muksella on osoitettu, että aivojen syvimmät eli vanhimmat osat, jotka liittyvät tunteisiin, aktivoituvat ny-kyihmiselläkin musiikkia kuunnel-taessa. Esimerkiksi kehtolaulut ovat hyvin samanlaisia eri kulttuureissa.

Mitä opimme tästä? Kuunnellaan musiikkia, lauletaan ja soitetaan ja voidaan hyvin - tai ainakin pa-remmin.

Lisätietoja Suomen Akatemian sivuilta:www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Mediapalvelut/Ajankohtaiset-uutiset/Geenitutkimus-yhdistaa-tieteen-ja-taiteen---ammattimuusikoiden-soittaminen-aktivoi-linnunlaulun-geeneja-/www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Mediapalvelut/Tiedotteet1/Suomalaistutkimus-tarkensi-musikaalisuuden-perimaa/www.biomedicum.fi/index.php?page=2488&lang=1

20 T a k u

Nyt ei olla vaatekaupassa eikä tavaratalon levyosastolla, vaan kulttuuripajassa. Ai missä kult-tuuripajassa? Jossakin niistä Sosped säätiön Nuorten kult-tuuripaja -hankkeen avulla Suomeen perustetuista kult-tuuripajoista, jotka on tarkoitet-tu nuorille aikuisille mielenter-veyskuntoutujille. Ensimmäinen niistä perustettiin Lohjalle alku-vuodesta 2013, toinen Kainuun alueelle loppuvuodesta 2013 ja kolmas Tampereelle keväällä 2015, mutta niiden edeltäjä Nie-mikotisäätiön kulttuuripaja EL-VIS perustettiin jo vuonna 2009.

Miten voin auttaa Mikä sinua kiinnostaisi

ELVIKSEN jäljillä

Kulttuuripajoista ensimmäinen, Kulttuuripaja ELVIS toimii Helsin-gin Kalasatamassa. Sen käynnis-tyshankkeesta Kuntoutussäätiö teki vaikuttavuuden arvioinnin syksyllä 2011. Arvioinnin mukaan kulttuuri-pajatoiminnalle oli selvä tilaus eikä aikaisemmin ollut tarjolla vastaavaa palvelua mielenterveyskuntoutujille. Kuntoutujilta tuli erittäin myöntei-nen palaute, sekä vertaisohjaajilta että ryhmiin osallistujilta. Malli to-dettiin kaikilla tahoilla hyväksi ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoi-tus saatiin myös sen levittämiseen.

Kulttuuripajojen toiminta on suun-nattu 18-35 -vuotiaille ja tavoittee-na on löytää luovan ryhmätoiminnan keinoin välineitä elämänhallinnan sekä sosiaalisten taitojen kehittä-miseen ja edelleen työ- ja toiminta-kyvyn parantamiseen. Toiminnassa keskitytään osallistujien voimava-roihin, vahvuuksiin sekä uuden op-pimisen mahdollisuuksiin.

Nuorten kulttuuripaja -hankkeen hankejohtajan Markus Raivion mu-kaan "kulttuuripaja-malli perustuu sellaiseen kuntoutuskäsitykseen, jossa keskitytään sairauden sijaan ihmisen voimavaroihin ja mielen-

kiinnon kohteisiin. Mallissa mie-lenterveyskuntoutujia koulutetaan ohjaamaan toisilleen erilaisia kult-tuurin, musiikin ja taiteen alojen pienryhmiä. Tätä kutsutaan 'ohjatuk-si toiminnalliseksi vertaistukimal-liksi'. Siinä korostuu puheen sijaan toiminnallisuus. Yhteisöllisyyden ja vertaisuuden keinoin." Raivion kuvauksessa kiteytyvät juuri se asi-at, jotka ovat tehneet kulttuuripaja-mallista menestyksellisen.

Vertaistensa kanssa

Kulttuuripaja-mallin mukaisesti EL-VIKSESSÄ ja muissa pajoissa on tehtäväänsä koulutettuja vertaisoh-jaajia, jotka itsekin ovat mielenter-veyskuntoutujia. Alan ammattilaiset ovat kouluttaneet heidät tehtäviin-sä ja ovat heidän tukenaan. Ver-taisohjaajat ohjaavat toiminnallisia ryhmiä. Heillä on käytössään oma kansliatila, itsearviointilomakkeet ja säännöllinen vertaistyönohjaus.

Ryhmissä tehdään hyvin monenlai-sia asioita, niissä on tarjolla mm. bändi- ja studiotoimintaa, eri instru-menttien soittamista, luovaa kirjoit-tamista, kädentaitoja, piirustusta, maalausta, lasitöitä, kulttuuriretkiä, atk-taitojen opettelua, lauta-, konso-

m e r j a i s o t a l o

Lohjan Kulttuuripajalla askarrellaan kovasti. Kuvan vihreä hahmo Herra Lo-kumma on vertaisohjaaja Virpin luoma maskotti kulttuuripajalle.

Kainuun Kulttuuripaja Marilynin väkeä Mental Health Art Week -kiertueella.

Lohjan kulttuuripajan oman bän-din Pots Lojon repertuaarista löy-tyy messeviä rockhelmiä, mutta myös hempeitä rakkauslauluja. Kuvaaja Kari Saaristo. ?

T a k u 21

Markus Raivio:Vaarallisinta maailmassa ei ole ihmisten pahat teot toisilleen vaan ihmiset, jotka katsovat niiden aikana jollain verukkeella toiseen suuntaan.

Markus Raivio:Suomessa jää joka päivä kuusi nuorta mielenterveys-syistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Se maksaa yhteiskun-nalle paljon. Meillä ei ole siis yksinkertaisesti enää

varaa pitää näitä ihmisiä laiskoina, tyhminä ja hyödyttöminä. Joskus tuntuu jopa kyseessä olevan valtava väärinkäsitys. Olem-me aliarvioineet lahjakkaita ja kyvykkäitä ihmisiä sekä sulkeneet heidät sairautensa perusteella yhteiskuntamme ulkopuolelle.

li- ja tietokonepelejä, punttisalihar-joittelua, karaoke- ja yhteislaulua, liikuntaa ja rentoutusta. Suunnitel-mat sisällöistä tehdään kuntoutujien kanssa yhdessä. Lisäksi tarjolla on kesällä ulkoilua, retkiä ja työpajoja sekä viikon kesäleiri. ELVIKSESSÄ pidetään kerran kuussa lauantaija-mit. Kuntoutujille on tarjolla myös tietoa erilaisista mahdollisuuksista esimerkiksi harrastus-, opiskelu- ja työvaihtoehdoista.

Tuloksia ja tulevaisuutta

Tulokset hankkeena alkaneen toi-minnan vaikuttuvuudesta olivat siis jo ELVIS-hankkeen aikana lupaavia. Sitten käynnistyi Lohjan Kulttuuri-paja ja kun siihen osallistuneilta ky-syttiin, kuinka moni oli hakenut en-simmäisen vuoden aikana töihin tai opiskelemaan, 47 prosenttia vastasi myöntävästi. Lohjan Kulttuuripajal-la on kirjoilla yli 130 nuorta aikuis-ta mielenterveyskuntoutujaa, joista suurin osa on ja on ollut poissa työ-elämästä ja opiskeluista. Heistä 20 on koulutettu kulttuuripajan toimin-nallisiksi vertaisohjaajiksi.

Markus Raivio toteaa myös, että nuorille suunnattuja mielenterveys-palveluita on Suomessa yllättävän vähän. Hän kuvaa tilannetta ongel-mallisesti, koska "Häpeä ja syylli-syys omasta sairaudesta ei helpotu kuntoutuksella, jossa ei huomioi-da kuntoutujan omia kiinnostuksen kohteita tai löydetä keinoja tukea it-

Lähteitä ja linkkejä:www.sosped.fi/nuortenkulttuuripaja/kulttuuripaja-malli/mika-kulttuuripaja-malli/- sisältää myös Markus Raivion haastattelun- www.sosped.fi/wp-content/aineistot/Raivio_Markus_Nuoret_Sankari_Pamfletti.pdf- www.kuntoutusportti.fi/files/attachments/kuntoutus-lehden_artikkelit/2012/ eronen-hanke-esittely.pdf- http://niemikoti.fi/elvis.html- Eronen, Seppo: Elviksestä potkua nuorten mielenterveyskuntoutujien elämään. Kuntoutus 1/2012 s. 70-72.

setunnon ja toimintakyvyn kehitystä. Yksinkertaisesti sanottuna: kaikille ei voi määrätä samaa lääkettä." Päi-vätoimintaa ja työkeskustoimintaa tarjotaan pääosin 50-vuotiaille ja vanhemmille kroonikoille eivätkä niiden sisällöt motivoi useinkaan nuoria.

Kulttuuripaja-mallista ollaan kiin-nostuneita myös kansainvälises-

ti. Mallin leviämistä ovat edesaut-taneet tietenkin ELVIS-hankkeen vaikuttavuuden arvioinnin hyvät tulokset, jotka parhaiten näkyivät osallistuneiden kuntoutujien työ- ja toimintakyvyssä sekä elämänhallin-nassa. Hankejohtaja Markus Raivi-on mukaan jatkossa tavoitteena on istuttaa kulttuuripaja-toiminta py-syväksi osaksi suomalaista psykiat-rista kenttää.

Kainuun Kulttuuripaja Marilynillä on käytössään palkittu pakettiauto. Kävijät osallistuivat tuunaus-kilpailuun, ja auto palkittiin toukokuussa 2014 Kajaanissa järjestetyssä Backwoods Cruising -tapah-tumassa 10 parhaan auton joukossa.

22 T a k u

V i l l e n i u t a n e n

Kulttuurituottajaopiskelija Annukka Vauhkonen (HU-MAK Turku) selvitti TAKU ry:n tilauksesta opinnäyte-työssään sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen merkitystä kulttuurituottajan työssä.

Sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot kulttuurituottajan työssä

kulttuurituottajan sosiaaliset ja

vuorovaikutustaidot -muistilista:

l Miten sosiaaliset ja vuorovaikutus-taidot näkyvät kulttuurituottajan työssä? Sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot näkyvät tuottajan työssä päivittäin mo-nella eri osa-alueella, kuten asioiden yleisessä sujuvuudessa, johtamisessa, verkostoitumisessa, ongelmanratkaisu- ja neuvottelutilanteissa, mahdollisten konfliktien selvittelyssä ja palautteen antamisessa.

l Miten sosiaaliset ja vuorovaikutus-taidot koetaan kulttuurituottajien kes-kuudessa? Sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot koetaan tärkeäksi työkaluksi kulttuuri-tuottajalle ja niiden merkitys tunniste-taan.

l Mitä taitoja olisi hyvä kehittää ja yl-läpitää? Sosiaalisten ja vuorovaikutustaito-jen kehittämisessä olisi hyvä panostaa sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen eroavaisuuden tunnistamiseen sekä em-patian, kuuntelemisen ja toisten huomi-oonottamisen kehittämiseen.

l Millaisia erityispiirteitä kulttuuri-tuottajan työssä on liittyen sosiaalisiin ja vuorovaikutustaitoihin? Erityispiirteenä kulttuurituottajan työssä ovat kulttuurialalle tyypillisten, erilaisten persoonallisuuksien kanssa työskentely ja alan pienuudesta johtuva kova kilpailu sekä yhteistyö eri ammatti-ryhmien kesken, hankalien vuorovaiku-tustilanteiden hallinta, verkostoitumisen tärkeys ja nopeasti muuttuvat työyhtei-söt.

Kulttuurituottajan tärkeimmät sosiaa-liset ja vuorovaikutustaidot ovat seu-raavat:l yhteistyö- ja verkostoitumiskykyl kuuntelu- ja neuvottelutaidotl kyky innostua ja innostaa muital kyky arvostaa ja kunnioittaa muital kyky luoda ja ylläpitää kontaktil kyky rakentaa luottamusl ihmisten arvostaminen

Tutkimustavoitteena oli kartoittaa, miten tärkeinä nämä taidot koe-taan kulttuurituottajien keskuudessa työelämän erilaisissa tilanteis-sa. Opinnäytetyössä tarkastellaan, mitä ovat tärkeimmät sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot tuottajan työssä ja mitä taitoja erityisesti tu-lisi kehittää.

– Työn yhtenä kehittämistavoitteena oli nostaa näiden taitojen merkitystä työelämässä esiin ja siten kehittää kulttuurituottajien työelämätaitoja. Sa-malla on ehkä mahdollista lisätä ammattikentän tietoisuutta ja osaamista sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen osalta, Vauhkonen pohtii.

Opinnäytetyön aineisto perustuu kaksivaiheisen tiedonhankintaan: jäsenky-selyyn ja teemahaastatteluihin. Kysely suunnattiin TAKUn jäsenistölle, ja haastatteluun osallistui kulttuurialalla työskenteleviä tuottajia. Tiedonhan-kinnan tärkein väylä oli jäsenkysely, josta saatua tietoa haastattelut täyden-sivät tuoden lisäsyvyyttä ja autenttista työkokemustietoa.

– Olettamukseni oli, että sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot tunnistetaan tär-keäksi työvälineeksi kulttuurituottajalle, mutta tietoisuutta niiden merkityk-sestä tulisi tästä huolimatta lisätä sekä taitoja kehittää, Vauhkonen kertoo.

Tutkimustulokset kiteytyvät Kulttuurituottajan sosiaaliset ja vuorovaikutus-taidot -muistilistaksi, joka kuvaa, miten jokainen tuottaja voi toimia vuoro-vaikutustilanteissa entistäkin ammattimaisemmin.

Kysyttäessä Annukka Vauhkosen näkemystä opinnäytetyönsä keskeisim-mästä tuloksesta hän korostaa erityisesti tutkittujen taitojen tiedostamisen ja edelleen kehittämisen tärkeyttä jokapäiväisessä työssä;

– Toivon, että tämä tutkimus muistuttaa siitä, että sosiaaliset ja vuorovaiku-tustaidot ovat niitä avaintyökaluja, joita kulttuurituottajan ei tule unohtaa työkalupakin pohjalle. Niitä taitoja hyödyntäen ja kehittäen tuottajat menes-tyvät paremmin vuorovaikutustilanteissa ja työssään.

Oppinäytetyö luettavissa Theseuksesta www.theseus.fi sekä TAKUn sivuilta www.taku.fi >> ajankohtaista >> julkaisuja ja tutkimuksia

T a k u 23

Kun joka vaalikausi kaikki ol-laan keksivinään uudestaan, keskustelu taiteen yhteiskun-

nallisesta merkityksestä ei kehity. Taiteen toimijat tuntevat kunnallisen päätöksenteon rakenteita aivan yhtä heikosti kuin hallinnon asiantuntijat osaavat edistää taiteen sisältöpuhet-ta laajemmassa kulttuurisessa viite-kehyksessä.

Äänekkäimmin taiteesta näyttävät puhuvan ne, jotka taiteen sisältöjä ja sivistyspolitiikkaa vähiten tuntevat. Taide- ja kulttuuripuhe riutuu saman kasvatusopposition kourissa kuin koululaitos. Kokonaisuus hukkuu eri intressiryhmien kapea-alaisiin käsi-tyksiin taiteen tarkoituksesta. Maa-kunnallinen välittäjäorganisaatio, jossa on syvällisesti taiteen alansa ja seutukuntansa tuntevia taiteen ammattilaisia, on siksi tässä viesti-joukkueessa tarpeen.

Olemme laittaneet huolestuneina merkille sen arvon kieltämisen pää-töksenteon portaissa, mitä taiteilijat työllään yhteiskunnalle tuottavat. Kun valtion taidehallinnon tuke-mia hienoja, mutta paperinmakui-sia hankkeita toteutetaan tarvetta selvittämättä, oletetaan, että taide voidaan johtaa kansalle tyhjiin ai-voihin ja sitä voidaan purkkitava-rana myydä mitä kummallisimpiin tarkoituksiin.

Olemme vakuuttuneita, että luo-va talous pääsee mitalisijoille eri virkamiesportaiden yhteistyöllä ja kuulemisella reilun pelin hengessä, alhaalta ylöspäin yksipuolisen fa-naattisuuden ja pelinappulaksi jou-tumisen sijaan. Mutta jos yhteistyö-elimet käpertyvät itseensä, olemassa olevat resurssit jäävät hyödyntämät-tä ja paikallinen kulttuuritoimijan rooli on olla kulttuuribyrokratialle vain kiusallinen köyhäinavun hakija. Taiteeseen kuuluu silmänkantama-ton monisäikeisyys ja siitä on puhut-tava aina myös silloin kun puhutaan järjestäytymisestä, hallinnosta, ra-hasta, byrokratiasta, organisaatiois-ta, vallasta ja omistajuudesta. Siksi eri asiantuntijatahot voisivat kuun-nella taiteen ammattilaisia, kulttuu-

Suomen taiteen viestijoukkue odottaa tulemistaan

rijärjestöjen ja taideharrastusten vetäjiä nykyistä intensiivisemmin raporttiensa ja uusien käytäntöjen pohjaksi. Heidän pitkäjännitteisis-sä havainnoissaan ja toiminnassaan on usein enemmän toden tuntu kuin monien virkamiesmuistioiden ja ko-miteoiden raskaissa selvityksissä.

Alueellista taidepolitiikkaa ei voi johtaa keskusvirastosta käsin, ellei sieltä ole hyvä tuntuma alueen tai-teilijoihin, joiden käsissä esimer-kiksi taiteen hyvinvointivaikutukset viimekädessä ovat. Maakunnat sen enempää kuin luovuuden kukoista-minen eivät kaipaa ensisijaisena tar-viketäydennyksenä hankkeita, jotka pudotetaan korjaamaan kulttuuri-vaje, jonka keskusvirasto ajattelee kunnissa olevan – kun eivät siitä mitään tiedä.

Taiteen tekijät tarvitsevat taloudelli-sia resursseja ja osaamisen tunnus-tavaa yhteistyötä, vaikka taiteelli-nen työ maakunnissa on edelleen useimmiten sidottu järjestötyöhön, jota toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Sen lisäksi tarvitaan osaajia, jotka vievät taiteen teot omissa hallinnon portaissa maaliin uudeksi suomalai-seksi taidepolitiikaksi ja päätöksen-teon rakennuspuiksi.

Satu Olkkonen, MultiaTeatteritaiteen tohtori Lasse Allonen, JyväskyläIntendentti, emeritus Ilkka Kuukka, JyväskyläKeski-Suomen taidetoimikunnan viimeinen pääsihteeri 2011–2013 Risto Niemi-Pynttäri, JyväskyläKirjoittamisen tutkijatohtori Jorma Rihto, ViitasaariVapaa-aikatoimenjohtaja Seppojuhani Ruotsalainen, Karstula Näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja, Keski-Suomen taidetoimikunnan puheenjohtaja 2013–2014

Polemiikki

Muista nämä:l Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Sosiaa-lisuus on synnynnäinen tem-peramenttipiirre ja sosiaaliset taidot opittavissa sekä kehitet-tävissä oleva kyky.

l Sosiaalisuuden aste, intro-verttius tai ekstroverttiys ei määrittele hyvää kulttuurituot-tajaa, vaan enemmän merki-tystä on sillä, miten sosiaali-sesti taitava olet.

l Monessa tilanteessa kuun-telu on keskeisin työkalu.

l Viestinnässä selkeä ja tietoi-nen ilmaisu sekä oikean väy-län löytäminen ovat tärkeää.

l Avoimuus on onnistuneen viestinnän avain.

l Tunneäly on keskeistä tuot-tajalle ja siihen liittyy tunteis-ta oppiminen, kyky tunnistaa tunteiden merkityksiä ja saa-dun tiedon hyödyntäminen.

l Sosiaaliset taidot, joita ei tule unohtaa, ovat sensitiivi-syys, empatia ja toisten huo-mioonottaminen.

l Itsetuntemus ja empatiaky-ky ovat taitoja, jotka kulkevat käsi kädessä. Molemmat ovat tärkeitä tuottajalle.

l Tuloksellisuutta ja ihmislä-heisyyttä ei tule nähdä toisiaan pois sulkevina.

l Sosiaalisia ja vuorovaiku-tustaitoja voi ja tulee kehittää. Ne ovat tärkeä työkalu tuotta-jan työssä menestymisen kan-nalta.

24 T a k u

Minä tulen duunariperheestä. Juu, juuri sellaisesta jossa hienoin seinäl-lä oleva taideteos oli kehystetty pai-notuote Pariisin Eiffel-tornista ja pari käsinmaalattua ikonia. Taide tai edes kodin sisustaminen ei ollut kovin ko-vassa kurssissa, kun mietittiin mihin resursseja laitetaan. Sama koski muu-takin taidetta: teatteriin ja oopperaan ei menty, se oli liian kallista. Lapsuuteni kokemuspiiriin eivät kuuluneet kauniit esineet, vanhempien kanssa käyty keskustelu taiteesta tai ajatus siitä, että tuottaisin itse jotain luovaa oli mahdo-tonta – lähtökohtaisesti työnteon tuli olla kannattavaa. Ei haahuilua, vaan leipää pöytään. Kirjastoa ja elokuvia käytettiin toki ahkerasti.

Taide tuli myöhemmin elämääni ja suorastaan ahmin varhaisaikuisuu-dessani kirjoja, musiikkia, teatteria, kuvataidetta, elokuvia ja oopperaa. En voinut käsittää, miksi eivät van-hempani olleet tällaisesta kiinnostu-neita. Nykyään ymmärrän, että elämä oli heille toimeentuloa ja vapaa-ajal-la raha tai jaksaminen eivät riittäneet muulle.

Tällainen tarina ei ole mitenkään uusi. Oikeastaan vaatimus kaikenlaisen tai-teen kuulumisesta koko kansalle tuli vasta post-teollisessa yhteiskunnas-sa. Tätäkin ennen ihmisen jano kau-neuden ilmaisuun oli toki olemassa mm. käyttöesineinä, tarinoina, mu-siikkina ja uskonnollisena kuvastona.

Uudenlaisen siitä tekee sen, että tie-dämme tänä päivänä myös taiteen kulutuksen tuovan eriarvoisuutta lap-suuteen. Niukka taidetarjonta korreloi jossain määrin myös perheen koulu-tusmyönteisyyden, harrastusten mah-dollisen puutteen ja matkustamisen vähyyden kanssa. Karkeasti yleistäen: jotkut saavat evääkseen kauniimmalta näyttävän maailman kuin toiset.

k o l u m n i : e l e n a g o r s c h k o w - s a l o n r a n t a

Tervehdinkin ilolla erilaisia hankkei-ta, joilla taide tehdään näkyväksi sen erilaisella käytöllä. Viime aikoina olen lukenut uutisia, joissa Myyrmäen juna-asemalle taiteilijaryhmä Multi-coloured Dreams maalaa sisäpinnat täyteen, Helsingin kaupunki hakee huhtikuussa päiväkoteihin residenssi-taiteilijoita, HKL avaa juhlavuotenaan tilansa taiteelle ja kauppakeskus Sello tuo taiteen ostosten keskellä luonte-vaksi osaksi kulutusta. Nimenomaan muun käytön yhteydessä näkyvä ja toimiva taide avaa mahdollisuuksia heille, jotka eivät hakeudu taiteen pa-riin oma-aloitteisesti jossain syrjässä sijaitsevaan galleriaan.

Yhteistyön mahdollisuuksia on var-masti laajasti: niin käyttötuotteet kuin julkiset tilatkin joutuvat käymään kil-pailua – yksi menestystekijä voi olla se, miltä se näyttää ja miltä se ku-luttajana tuntuu. Miettikääpä vaikka Ivana Helsingin kärpänen katossa-palohälytintä tai kaunista sammutus-peittoa. Odotan innolla, mitä muita ideoita tulemme vielä näkemäänkään ja kuinka se vaikuttaa yleisesti pitkällä aikavälillä kulttuurimyönteisyyteen.

Kolumnisti keskustelee säännöllisesti talousasioista Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssi-ohjelmassa.

TAIDETTA KANSALLE

Helsingin juhlaviikot järjestetään tänä vuonna

14.-30.8. Luvassa on jälleen

taide-elämyksiä klassisesta musiikista tanssiin, teatteriin, nykysirkukseen, visuaalisiin

taiteisiin, lastentapahtumiin ja kirjallisuuteen. Liput ovat myynnissä

Lippupalvelussa.

Festivaali myöntää ammattilais–alennuksen esittävän taiteen esityksiin (teatteri, tanssi, sirkus) ja klassisen musiikin konsertteihin.

Alennus on n. 15 prosenttia perushintaisen pääsylipun hinnasta.

Alennusliput tulee ostaa Lippupalvelun myyntipisteestä ja alennukseen oikeuttava

kortti on näytettävä lunastettaessa.

Alennus on henkilökohtainen (1 ammattilaishintainen lippu/tilaisuus).

24 T a k u

Compañía Kaari & Roni Martin: KILL Carmen Kuva: Janne Mikkilä

T a k u 25

P a n u h ä m e e n a h o

26 T a k u

TyöTTö

myyskassa

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko

Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

Sähköposti:erityiskoulutettujen.tk@erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköpostikyselyi-hin seitsemän päivän sisällä viestin saapumisesta kassaan.

Info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä

24 tuntia vuorokaudessa. Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT

Ratavartijankatu 2 B, 00520 HELSINKI maksuton palvelunumero 0800 9 0888

ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

j ä s e n s i V u T

Päivitä jäSentietoSiOvatko jäsentietosi muuttuneet?

Ilmoitathan näistä muutoksista meille:

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutosl äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apuraha-

työskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/

yrittäjäksi

TIEdOT ON HELPOINTA ILMOITTAA SäHKöISESTI JäSENSIVUILLA:

www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminentai taku@taku.fi

VIITENUMEROT HUKASSA? Tilaa uudet jäsensivujen kautta

www.akavanerityisalat.fi -> Jäsenkirjautuminen

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 fax (09) 147 242 Sähköposti: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fiJulkisen sektorin työsuhdeneuvonta puh. 0201 235 380 Yksityisen sektorin työsuhdeneuvonta puh. 0201 235 350Puhelun hinta 0201-numeroihin:kiinteästä verkosta 8,35 snt/puh + 7,02 snt/minmatkapuhelimesta 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min

l JäSENSIHTEERITPuh. 0201 235 370 Puhelinaika: klo 9 – 14jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi

l LAKIMIESTEN palvelujen puhelinaika klo 9 – 14

l SäHKöPOSTIT etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

Aikio Saara, asiamies Yksityissektorin neuvottelu- ja sopimustoiminta, erityisesti kaupan ala ja järjestöala 0201 235 338

Eskola Kari, työmarkkinalakimies - Valtiosektorin ja kirkon sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta- Yksityinen museoala- YTN:n järjestösektorin edunvalvonta 0201 235 367

Haapasalo Toni, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvonta 0201 235 365

Ikonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta 0201 235 354

Korpisaari Jaakko, asiamies Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta 0201 235 363

Lamponen Helena, Edunvalvontayksikön päällikkö 0201 235 352

Mikkola Sonja, asiamies Yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta, koulutuspolitiikka, tilastollinen palkkaneuvonta 0201 235 368

Ojanen Amalia, opiskelija- ja nuorisoasiamies 0201 235 336

Torvela Tuire, lakimies - Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta- Ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät- Perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta 0201 235 356

Zibellini Anna, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta 0201 235 353

i n f o a

T a k u 27

j ä s e n s i V u T

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö Taku ry l snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

T a k u n h a l l i T u k s e n j ä s e n T e n y h T e y s T i e d o T 2015

arja laitinenAluepäällikköTaiteen edistämiskeskus0295 330 709arja.laitinen@minedu.fi

kirsi lajunenLäänintaiteilijaTaiteen edistämiskeskus0400 516 554kirsi.lajunen@thl.fi

anna-maria leograndeProjektisuunnittelijaTyöelämäosallisuuden hyvät käytännöt Euroopassa -hanke, THL 040 757 8696 anna-maria.leogrande@helsinki.fi

anna VesénKulttuurituottajaRiihimäen kaupunki040 822 6660anna.vesen@riihimaki.fi

halliTuksen PuheenjohTaja mari lankinenTuottajaJyväskylän kesäSnellmaninkatu 19-21 E 1500170 Helsinki050 5363 231mari.lankinen@taku.fi

halliTuksen VaraPuheenjohTaja Ville niutanenTuottaja041 476 8347ville.niutanen@taku.fi

halliTuksen jäseneT Varsinaiset jäsenetPauli rautiainenJulkisoikeuden yliopisto-opettajaTampereen yliopistopauli.rautiainen@uta.fi

matti karhosKulttuuriasiainpäällikköLahden kaupungin kulttuurikeskus050 387 8792matti.karhos@lahti.fi

riikka wallinKulttuurituottajaammatinharjoittajariikka.wallin@svenskateatern.fi

VarajäseneT juha isotalo050 531 8414jlaiso@utu.fi

chia koskinenchia.koskinen@lilith.fipuh. 0503815205

jaana elonenjaana.elonen@gmail.compuh. 0415023573

ToiminnanjohTaja kirsi herala040 511 1200kirsi.herala@taku.fi

järjesTö- ja kehiTysVasTaaVariina Virkkunen0440 664 800riina.virkkunen@taku.fi

oPiskelija-asiamiesVilja Byströmpuh. 040 561 8967vilja.bystrom@taku.fi