kuntoutus-lehti 2/2011

Kuntoutus 2 | 2011 | 34.vuosikerta | ISSN 0357-2390

Tilaa Kuntoutus-lehti

Kuntoutussäätiö 2

Erja poutiainEn

uusi terveydenhuoltolaki ja lääkinnällinen kuntoutus

tuulikki SjögrEn, kaiSa lEppänEn, annaliiSa kankainEn, jaana paltamaa, Sinikka H. pEurala ja ari HEinonEn mitkä tekijät selittävät aktiivisten fysioterapiamenetelmien käyttöä vaikeavammaisilla aVH- ja mS-kuntoutujilla?

Sanna pESonEn ja HElEna HanHinEn

poka-hankkeessa kehitetään hyvinvointia pohjois-karjalan kuntatyöpaikoille

HEidi pyyny

käsiteanalyysi sanasta rehabilitaatio

kirSti-SiSko SalonEn

näkövammaisen lapsen kuntoutus on ikää ja kehitystä myötäilevä prosessi

Sinikka rEito

ikaalilainen palveluohjaus auttaa työikäistä palvelujärjestelmän labyrintissa

juHa rEHula

Sosiaali- ja terveysministerin puhe kuntoutuspäivillä

timo korpEla

ri:n presidentti anne Hawker: kuntoutuksen tulee kuulua kaikille

Pidä itsesi ajan tasalla kuntoutuksesta – saat työsi ja opintojesi kannalta tärkeää tietoa!

Tilauksen voit tehdä osoitteessa www.kuntoutussaatio.fi/kuntoutuslehti

Voit tilata lehden myös sähköpostitse: [email protected] puhelimitse: 040 823 0058 / Pirjo Kuoppala

Hinnat:Kestotilaus 45 euroaVuosikerta (4 nroa) 48 euroaOpiskelijat (4 nroa) 40 euroa

Lehteä voi tilata myös irtonumerona, á 12 euroa + postituskulut

kuntoutus on kuntoutusalan tieteellis-ammatillinen lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. lehti välittää ajankohtaista tietoa kuntoutuksen tutkimuksesta, menetelmistä ja innovaatioista sekä seuraa alan yhteis kunnallista keskustelua. ToimiTus-neuvosTo raija gould, Eläketurvakeskus, aila järvikoski, lapin yliopisto, patrik kuusinen, työ- ja elinkeino ministeriö, Veijo notkola, kuntoutussäätiö, timo pohjolainen, kuntoutusorton, marketta rajavaara, kela, ismo takala, kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämisyhdistys, Helena taskinen, työterveyslaitos ToimiTus Veijo notkola, päätoimittaja, timo korpela, toimitussihteeri, Erja poutiainen, mika ala-kauhaluoma, matti tuusa ToimiTuksen yhTeysTiedoT pl 39, 00411 Helsinki, puhelin 044 781 3128, [email protected] www-sivuT www.kuntoutussaatio.fi/kuntoutuslehti TilaushinnaT kestotilaus 45 euroa | Vuosikerta 48 euroa | opiskelijat 40 euroa | irtonumero á 12 € + postituskulut JulkaisiJa kuntoutussäätiö | 34. vuosikerta | iSSn 0357-2390 kannen suunniTTelu päivi talonpoika-ukkonen Paino Forssa print

kuntoutuSSäätiö on monipuolinEn ja kokEnut kuntoutukSEn tutkija, kEHittäjä, arVioija, kouluttaja ja tiE-dottaja. ErityiSiä oSaamiSaluEita oVat kuntoutuSjärjEStElmän toimiVuutEEn, kuntoutuStarpEESEEn, toiminta-kykyyn, työHyVinVointiin SEkä oSalliSuutEEn ja SyrjäytymiSEEn liittyVät kySymykSEt. työ rakEntuu VaHVoillE kumppanuukSillE alan toimijoidEn kanSSa.

aikakauslehtien liiton jäsen

Kuntoutussäätiö

SiSältö

PÄÄKIRJOITUS Erja poutiainEn uusi terveydenhuoltolaki ja lääkinnällinen kuntoutus 3

TIeTeellInen aRTIKKelI tuulikki SjögrEn, kaiSa lEppänEn, annaliiSa kankainEn,

jaana paltamaa, Sinikka H. pEurala ja ari HEinonEn mitkä tekijät selittävät aktiivisten fysioterapiamenetelmien

käyttöä vaikeavammaisilla aVH- ja mS-kuntoutujilla? 5

HanKe-eSITTely Sanna pESonEn ja HElEna HanHinEn poka-hankkeessa kehitetään hyvinvointia pohjois-karjalan

kuntatyöpaikoille 25

HEidi pyyny käsiteanalyysi sanasta rehabilitaatio 29 kirSti-SiSko SalonEn näkövammaisen lapsen kuntoutus on ikää ja kehitystä

myötäilevä prosessi 36

Sinikka rEito ikaalilainen palveluohjaus auttaa työikäistä

palvelujärjestelmän labyrintissa 39

PUHeenvUORO juHa rEHula Sosiaali- ja terveysministerin puhe

kuntoutuspäivillä 45

HaaSTaTTelU timo korpEla ri:n presidentti anne Hawker:

kuntoutuksen tulee kuulua kaikille 48

kuntoutusportti.fiKuntoutusportti on kuntoutuksen ja siihen liitty-vän tutkimus- ja kehittämistiedon verkkopalvelu. Palvelu tarjoaa tietoa kuntoutusalan toimijoista, hankkeista, lainsäädännöstä, koulutuksesta sekä uusimmasta tutkimuksesta. Kuntoutusportin avul-la voit helposti seurata, mitä alalla tapahtuu.

Sivusto toimii myös tiedotus- ja keskustelu- foorumina alan ammattilaisille.

Haetko lisänäkyvyyttä toiminnallesi? ilmoita lehdessämme!

kaikki hinnat koskevat väri-ilmoituksia:1/1 sivu (176×250 mm): 200 euroa½ sivua, (88 x 125 mm): 120 euroa¼ sivua (44 x 62 mm): 100 euroa

lisätietoja: [email protected] / p. 044 781 3128

Ilmoita Kuntoutus-lehdessä

Kunnon kuva

Kuntoutus 2 | 2011 3

UUsi terveydenhUoltolaki ja lääkinnällinen kUntoUtUs

Uusi terveydenhuoltolaki ja sen toimeenpano olivat esillä huhtikuussa pidetyillä Valtakunnallisilla kuntoutuspäivillä. Aihe on ajankohtainen, sillä uusi terveydenhuoltolaki astui voimaan 1.5.2011. Lain keskeisiä yleisiä painotuksia ovat asiakaskeskeisyys, laatuja potilasturvallisuus, perusterveydenhuollon vahvistaminen, eri toimijoiden välinen yhteis-työ, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja kustannusten kasvun hillitseminen. Lain sisältöjen tulkinta ja terveydenhuollon arkeen siir-täminen ovat parhaillaan käynnissä. Onkin kiinnostavaa seurata, mi-ten kunnat ja sairaanhoitopiirit tulevat toteuttamaan lakiin kirjattuja velvoitteita.

Lain 29§:ssä lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvat toimenpi-teet on kuvattu pääpiirteissään samoin kuin aiemmassa asetuksessa vuodelta 1991. Kuntoutukseen kuuluvia toimenpiteitä ovat kuntou-tusneuvonta, kuntoutusohjaus, potilaan toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointi, kuntoutustutkimus sekä erilliset terapiat ja muut tarvittavat kuntoutumista edistävät toimenpiteet, apuväline-palvelut, sopeutumisvalmennus sekä edellä mainituista kunkin yksi-lön kohdalla tarpeellisista toimenpiteistä koostuvat kuntoutusjaksot laitos- tai avohoidossa.

Lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelu on asetettu yksiselittei-sesti kunnan vastuulle ja kuntaa on velvoitettu toteuttamaan kuntou-tusta siten, että se muodostaa yhdessä tarpeenmukaisen hoidon kans-sa toiminnallisen kokonaisuuden. Poikkeuksena edelliseen ovat tietyt, lähinnä Kelan tehtäväksi säädetyt kuntoutukset. Tervetullut kuntou-tuksen oikea-aikaista toteutumista parantava tarkennus on kunnalle asetettu kuntoutustoiminnan järjestämisvastuu, silloin kun vastuuta-ho on epäselvä. Kunta voi tarvittaessa ohjata kuntoutusta tarvitse-van henkilön myös muiden kuntoutuspalveluiden piiriin ja kunnan on annettava tietoa muista kuntoutusmahdollisuuksista. Lain mukaan jo-kaiselle potilaalle on myös tehtävä kirjallinen ja yksilöllinen kuntou-tussuunnitelma, jossa määritellään lääkinnällisen kuntoutuksen tarve, tavoitteet ja sisältö. Nämä tarkennukset tulevat ilman muuta selkeästi parantamaan kuntoutuksellisten tavoitteiden määrittämistä sekä kun-toutuksen suunnitelmallista toimeenpanoa ja seurantaa.

Lain ja sitä tarkentavien valtioneuvoston asetusten mukaan sai-raanhoitopiirin kuntayhtymän on sovitettava yhteen erikoissairaan-hoidon ja perusterveydenhuollon palveluja niin että ne muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Tätä yhteensovittamista varten sairaan-hoitopiiriin kuluvien kuntien on laadittava terveydenhuollon järjestä-missuunnitelma ja erityisvastuualueiden sairaanhoitopiirien kuntayh-tymien on laadittava erikoissairaanhoidon järjestämissopimus. Näis-sä sovitaan muun muassa kuntien keskinäisestä sekä muiden tahojen kanssa tehtävästä yhteistyöstä, erilaisten palvelujen, kuten lääkinnäl-

Pääkirjoitus

erja PoUtiainen

4 Kuntoutus 2 | 2011

lisen kuntoutuksen järjestämisestä, ohjauksesta, kehittämisestä, laadun varmistuksesta sekä uusien menetelmien käyttöönoton periaatteista lääkinnällisessä kuntoutuksessa.

Lisäksi työnjaossa on varmistettava, että toimintayksiköllä on riit-tävät taloudelliset ja henkilöstövoimavarat ja osaaminen. Tavoitteet ovat varsin vaativia, mutta niihin on helppo yhtyä.

Laki edellyttää myös, että sairaanhoidon kuntayhtymään on perus-tettava moniammatillinen terveydenhuollon yksikkö ja sovittava sen vastuista ja tehtävistä. Yksikön tehtävänä on tukea terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista, tarjota asiantuntemusta ja sovit-taa yhteen alueensa perusterveydenhuollossa toteutettavaa tutkimus-ta, kehittämistä, hoito- ja kuntoutusketjujen laatimista ja täydennys-koulutusta.

Terveydenhuollon yksikön tehtäviin kuuluu myös terveydenhuollon palveluntarpeen arviointi ja eri toimijoiden kanssa tapahtuvan yhteis-työn toteuttaminen, josta esimerkkinä voisi olla katkeamattoman kun-toutusketjun rakentaminen yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa. Kuntoutusta voidaan järjestää monella tavalla ja sairaanhoitopiireis-sä tullaan todennäköisesti tekemään tältä osin erilaisia ratkaisuja. On pohdittava milloin kuntoutuksen toimeenpano on hyödyllistä keskittää yhteen yksikköön ja milloin kuntoutustoiminta on asianmukaisinta si-joittaa erikoisalan muun toiminnan saumattomaksi jatkeeksi. Joiden-kin sairausryhmien kuntoutus edellyttää merkittävää erityisosaamista, jolloin laadukas ja vaikuttava kuntoutus voi toteutua parhaiten keskit-tämällä se erityisiin osaamiskeskuksiin.

Terveydenhuollon moniammatilliselle yksikölle on asetettu varsin vaativia ja monenlaista terveydenalan asiantuntemusta edellyttäviä tehtäviä. Sairaanhoitopiirit tulevat lähiaikoina perustamaan näitä uusia yksiköitä. Olisikin tärkeää, että aidosti moniammatillinen asiantunti-janäkökulma tällöin toteutuisi. Terveydenhoidon perinteisten ammat-tiryhmien lisäksi myös psykologinen ja psykososiaalinen terveysalan asiantuntemus tulee olla edustettuna yksiköiden kokoonpanossa.

Sairaanhoitopiirin tulee myös seurata toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta ja toteuttaa tutkimustoimintaa. Tämän velvoitteen täyt-täminen edellyttää kuntoutuksen oikea-aikaisuuteen, laadukkuuteen ja vaikuttavuuteen kohdentuvan tieteellisesti korkeatasoisen tutkimustoi-minnan selkeää lisäämistä ja tällaisen tutkimustoiminnan taloudellis-ten edellytysten turvaamista. On myös varmistettava, että tieteellisesti korkeatasoista ja systemaattista kuntoutuksen alan koulutusta on tu-levaisuudessa tarjolla.

Terveydenhuollon toiminta painottuu usein sairauden hoitoon, kun-toutukseen liittyvien tarpeiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Toi-vottavasti näiden uuden terveydenhuoltolain lääkinnällistä kuntoutus-ta koskevien linjausten avulla kyetään kehittämään ja vahvistamaan kuntoutuksen asemaa niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissai-raanhoidossa.

Dosentti, Ft Erja PoutiainEntutkimusjohtajakuntoutussäätiö


TieTeellinen arTikkeli Tuulikki Sjögren kaiSa leppänen annaliiSa kankainen jaana palTamaa Sinikka H. peurala ari Heinonen

maa ym. (toim.) 2011). Myös aivoinfarktin ja MS-taudin Käypä hoito -suositukset tukevat aktiivisten menetelmien käyttöä kuntoutuk-sessa (Aivoinfarkti Käypä hoito 2011, MS-tau-din diagnoosi, lääkehoito ja kuntoutus Käypä hoito 2011).

AVH-kuntoutujien fysioterapiaan liitty-vien järjestelmällisten katsauksien sekä me-ta-analyysien perusteella vahvin positiivinen näyttö oli kävelyharjoittelusta (Manning & Pomeroy 2003, Moseley ym. 2005, Mehrholz ym. 2007), yläraajojen toiminnallisesta har-joittelusta (Barreca ym. 2003, Hakkennes & Keating 2005, Björklund & Fecht 2006, Bo-naiuti ym. 2007, Stewart ym. 2006) sekä ae-robisesta harjoittelusta (Saunders ym. 2004, Pang ym. 2006). Kohtalaista näyttöä oli ta-sapainoharjoittelusta (Barclay-Goddard ym. 2004, van Peppen ym. 2006, French ym. 2007) ja lihasvoimaharjoittelusta (Eng 2004, Morris ym. 2004, Ada ym. 2006). MS-kuntoutujien fysioterapiaa käsitteleviä järjestelmällisiä kir-jallisuuskatsauksia ja RCT-tutkimuksia on jul-kaistu vähemmän kuin AVH-sairausryhmässä, mutta tulokset ja näyttö ovat samansuuntaisia kuin AVH-kuntoutujilla. MS-kuntoutujien fy-sioterapian tutkimukset keskittyivät fyysisen suorituskyvyn tai liikkumisen terapeuttiseen harjoitteluun, joista on kohtalaista positiivis-ta näyttöä (Rietberg ym. 2004, Motl & Gosney 2008). Kaikissa edellä mainituissa näytönas-teen arvioinneissa on huomioitu VAKE-hank-keessa tehtyjen järjestelmällisten katsauksien

miTkä TekijäT SeliTTäväT akTiiviSTen fySioTerapiameneTelmien käyTTöä vaikeavammaiSilla avH- ja mS-kunTouTujilla?

Johdanto

Vuonna 2006 käynnistyi Kansaneläkelaitok-sessa (Kela) vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen kehittämishanke (VAKE), joka jatkuu vuoteen 2013 saakka. Laajan tutkimus- ja kehittämishankkeen tavoitteena on paran-taa vaikeavammaisten kokonaistilanteen ar-viointia, kuntoutussuunnitelmien käyttöä ja laatua sekä kuntoutuksen tasavertaisuutta, yksilöllisyyttä, vaikuttavuutta, seurantaa se-kä lisätä ammattiryhmien välistä yhteistyö-tä. VAKE-hankkeen Hyvät kuntoutuskäytän-nöt -osatutkimus koostui aivoverenkiertohäi-riön (AVH), multippeliskleroosin (MS) ja CP-oireyhtymän (Cerebral Palsy) kuntoutuksen vaikuttavuutta selvittävistä järjestelmällisis-tä kirjallisuuskatsauksista sekä suomalaisen kuntoutuksen nykykäytäntöjä selvittävistä tutkimuksista. Tässä artikkelissa keskitytään AVH- ja MS-kuntoutujien fysioterapiaan.

Aikaisemmin julkaistujen järjestelmällis-ten kirjallisuuskatsausten sekä satunnaistet-tujen kontrolloitujen tutkimusten (Randomi-zed controlled trial, RCT) mukaan AVH- ja MS-fysioterapiassa aktiiviset fysioterapia-menetelmät (esimerkiksi kävelyharjoittelu ja yläraajojen toiminnallinen harjoittelu) olivat niin sanottuja passiivisia menetelmiä (esi-merkiksi fysikaaliset hoidot ja akupunktio) vaikuttavampia kuntoutujan toimintakyvyn muutosten kannalta (Sjögren ym. 2008a, Sjö-gren ym. 2008b, Paltamaa ym. 2010, Palta-


sekä meta-analyysien tutkimustulokset (Pal-tamaa ym. (toim.) 2011).

VAKE-hankkeessa palveluntuottajille teh-dyn nykykäytäntöjä selvittävän kyselyn mu-kaan AVH- ja MS-kuntoutujien avofysiotera-piassa käytetyt aktiiviset fysioterapiamenetel-mät olivat pääasiassa raajojen ja rangan liik-kuvuusharjoituksia, lihasvoima- ja lihaskes-tävyysharjoittelua sekä toiminnallisia harjoi-tuksia (Sjögren ym. 2008a, Sjögren ym. 2008b. Paltamaa ym. 2010, Paltamaa ym. (toim.) 2011). Fysioterapian sisällöissä havaittiin jon-kin verran eroja AVH- ja MS-kuntoutujien vä-lillä. AVH-kuntoutujilla käytettiin enemmän arkielämän taitojen harjoittelua ja omaisten tai läheisten ohjausta, kun taas MS-kuntou-tujilla hengitysharjoittelua ja rakon ja suolen toiminnan harjoittelua (Paltamaa ym. 2010, Paltamaa ym. (toim.) 2011). Lisäksi naisfysio-terapeutit käyttivät aktiivisia fysioterapiame-netelmiä AVH-kuntoutujien kanssa miesfysio-terapeutteja enemmän (Hänninen 2009).

Kuntoutuksen vaikuttavuutta selvittävien järjestelmällisten kirjallisuuskatsauksien ja suomalaisen kuntoutuksen nykykäytäntöjen

selvitysten lisäksi on tärkeää selvittää eri aloil-la näyttöön perustuvien menetelmien käyttöä selittäviä tekijöitä. Saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi fysioterapi-an ja kuntoutuksen sekä moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä sekä koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvit-tää, mitkä tekijät selittävät sitä, kuinka usein kuntoutusjakson aikana fysioterapeutit käyt-tivät aktiivisia fysioterapiamenetelmiä vaikea-vammaisille AVH- ja MS-kuntoutujille. Selit-tävinä tekijöinä olivat fysioterapeuttiin, kun-toutujaan, kuntoutussuunnitelmaan, kuntou-tuspäätökseen, yhteistyöhön ja ympäristöön liittyvät tekijät (kuva 1).

tutkimusaineisto

Tutkimusaineisto muodostui VAKE-hankkeen Hyvät kuntoutuskäytännöt -tutkimuksen ky-selytutkimuksesta, jonka tarkoituksena oli kartoittaa avokuntoutuksen nykytilaa. Ky-sely lähetettiin keväällä 2008 kaikille Kelan vaikeavammaisten fysioterapian avopalveluja

-

a) Fysiotera-peuttiin liittyvät tekijät

b) Kuntoutu-jaan

liittyvät tekijät

c) Kuntoutus-suunnitelmaan

liittyvät tekijät

d) Kuntoutus-päätökseen

liittyvät tekijät

– Fysioterapian määrä

– Fysioterapian toteutustapa

– Kuntoutussuunnitelmanlaatijateho (ESH, TK)

– Kuntoutussuunnitelman laatuja monipuolisuus

– AVH kuntoutuja /MS kuntoutuja– Kuntoutujan ikä– Aika, joka on kulunut sairastu-misesta (AVH) tai diagnoosista– Kuntoutujien asumisen muoto

– Esteetön kuntosali– Esteettömät ja helppokulkuiset ulkoilureitit– Esteeetön uimahalli– Esteettömät julkiset rakennukset– Mahdollisuus kokeilla ja saada liikkumisapuvälineitä

– Yhteistyö edellisen kuntoutuspaikan kanssa– Yhteistyö eri ammattiryhmien kanssa– Organisaatio asiantuntijoiden määrä– Yhteistyö kuntoutujan kanssa

– Ikä, – Sukupuoli, –Fysioterapeutinkoulutus– Käytännön työkokemus– Työkokemus Kelan palveluntuottajana– Fysioterapeutin asenne– Fysioterapeuttisen tutkimuksen määrä ja laatu

f) Ympäris-töön

liittyvät tekijät

e) Yhteistyö-hön liittyvät

tekijät

Aktiivinen fysioterapia

Kuva 1. Kuntoutujia aktivoiva fysioterapia sekä fysioterapeuttiin, kuntoutujaan, kuntoutussuunnitelmaan, kuntoutus-päätökseen, yhteistyöhön ja ympäristöön liittyviä selittävät tekijät


tuotaville yrityksille (n=837), joilla oli vuonna 2007 Kelan kanssa sopimus vaikeavammais-ten lääkinnällisestä kuntoutuksesta ja asiak-kaita AVH- ja/tai MS-sairausryhmistä. Yritys-kohtainen vastausprosentti oli 62 %. Vastauk-set jakautuivat melko tasaisesti eri maakuntien ja fysioterapian palveluntuottajien yhtiömuo-tojen kesken (liite 1). Jos yrityksen palveluk-sessa oli useampia fysioterapeutteja, jokainen heistä vastasi yksilönä. Näin ollen lopullinen tutkimusryhmä koostui 533 fysioterapeutista, joista 90:llä oli fysioterapiassa AVH-kuntou-tujia, 146:lla MS-kuntoutujia ja 297:llä sekä AVH- että MS-kuntoutujia. Liitteessä 2 on ku-vattu tarkemmin tutkimuksen aineisto.

Tutkimuksessa koko tutkimusryhmä muo-dostui AVH- ja/tai MS-kuntoutujia hoitavista fysioterapeuteista (n=533). AVH-kuntoutu-jia hoitava fysioterapeuttien tutkimusryhmä muodostui fysioterapeuteista, jotka hoitivat AVH-kuntoutujia ja AVH- ja MS-kuntoutujia (n=387). MS-kuntoutujia hoitava fysiotera-peuttien tutkimusryhmä muodostui fysiote-rapeuteista, jotka hoitivat MS-kuntoutujia ja AVH- ja MS-kuntoutujia (n=443).

tutkimusmenetelmät

Kyselylomake sisälsi 56 kysymystä (yhteen-sä 286 muuttujaa). Kysymykset liittyivät fy-sioterapeuttien ja kuntoutujien taustatietoi-hin, kuntoutussuunnitelmien sisältöön, kun-toutuspäätöksen sisältöön, fysioterapeuttiseen tutkimiseen, fysioterapian tavoitteisiin ja si-sältöön, fysioterapeuttien tekemiin kuntoutus-palautteisiin, yhteistyöhön sekä kuntoutujien osallistumismahdollisuuksiin elinympäristös-sään. Lisäksi fysioterapeuttien oli mahdolli-suus esittää mielipiteitä ja kehitysehdotuksia fysioterapian ja kuntoutuksen kehittämisek-si. Kyselylomake löytyy Paltamaa ym. (toim.) (2011) sähköisen julkaisun liitetiedostosta (VA-KE_liite S6.pdf).

Tutkimusvaste. Analyysissa tutkittavana vasteena olivat aktiiviset fysioterapiamenetel-mät (aktiivinen fysioterapia). Fysioterapiassa käytettävät menetelmät (n=15) jaoteltiin ak-tiiviseksi ja passiiviseksi fysioterapiaksi sen mukaan, kuinka paljon fysioterapiamenetel-

mä vaatii kuntoutujalta fyysisiä suorituksia tai aktiivisuutta välittömästi fysioterapian aika-na tai ohjauksen ja neuvonnan kautta terapi-atilanteen jälkeen. Fysioterapiamenetelmistä kymmenen luokiteltiin aktiiviseksi fysiotera-piaksi (rangan ja raajojen liikkuvuusharjoi-tukset, lihasvoima- ja lihaskestävyysharjoit-telu, hengitysharjoittelu, hengitys- ja veren-kieroelimistön kunnon harjoittelu, rakon ja suolen hallinnan harjoittelu, alaraajojen ja kehon toiminnalliset harjoitteet, yläraajojen toiminnalliset harjoitteet, arkielämän taito-jen harjoittelu, fyysisen aktiivisuuden/liikun-nan lisäämisen ohjaus/neuvonta, läheisten tai henkilökohtaisen avustajan ohjaus/neuvon-ta kuntoutujan aktivoimiseen) ja viisi passii-viseksi fysioterapiaksi (fysikaalinen laitehoi-to, lämpö- tai kylmähoito, hieronta tai muu pehmytkudoskäsittely, EMG- tai biofeedback, akupunktio).

Tutkimuksen selittävät muuttujat. Fysio-terapeuttiin liittyviä tekijöitä olivat ikä, su-kupuoli, fysioterapeutin koulutus, käytännön työkokemus, työkokemus Kelan palveluntuot-tajana, fysioterapeutin asenne näyttöön pe-rustuvaan fysioterapiaan ja fysioterapeuttisen tutkimisen määrä ja laatu. Kuntoutujaan liit-tyviä tekijöitä olivat AVH- tai MS-diagnoosi, kuntoutujan ikä, kulunut aika sairastumisesta (AVH) tai diagnoosista (MS) sekä kuntoutu-jien asumismuoto. Kuntoutussuunnitelmaan liittyviä tekijöitä olivat kuntoutussuunnitel-man laatijataho sekä kuntoutussuunnitelman laatu ja monipuolisuus. Kuntoutuspäätökseen liittyviä tekijöitä olivat fysioterapian myön-netty määrä ja fysioterapian toteutustapa. Yh-teistyöhön liittyviä tekijöitä olivat yhteistyö edellisen kuntoutuspaikan kanssa, yhteistyö eri ammattiryhmien kanssa, yhteistyö kuntou-tujan kanssa sekä palveluntuottajan kanssa sa-massa työpaikassa/yrityksessä työskentelevien asiantuntijoiden määrä. Ympäristöön liittyviä tekijöitä olivat esteettömät ja helppokulkuiset ulkoilureitit, esteettömät kuntosalit, uimahallit ja julkiset rakennukset sekä mahdollisuus ko-keilla ja saada liikkumisen apuvälineitä. Liit-teessä 3 on kuvattu tilastollisissa analyyseissa käytettyjen muuttujien muodostaminen sekä muuttujien luokat ja mitta-asteikot.


Tilastolliset menetelmät. Eri muuttujien välisten riippuvuuksien analysoinnissa käy-tettiin Spearmanin järjestyskorrelaatioker-rointa sekä monimuuttujamenetelmien erot-teluanalyysia ja logit-malleja. Analyysi sisälsi kolme vaihetta. Ensimmäiseksi koko aineis-tosta, AVH- ja/tai MS-kuntoutujia hoitavista fysioterapeuttien tutkimusryhmästä, tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaation avulla pa-reittain mahdollisia riippuvuuksia vasteen ja selittäjien välillä. Toiseksi etsittiin erottelu-analyysin avulla sekä koko aineistosta että erikseen AVH- ja MS-kuntoutujia hoitavien fysioterapeuttien tutkimusryhmästä selittävis-tä muuttujista yhdistelmiä, jotka erottelivat parhaiten aktiivisen fysioterapian eri ryhmiä toisistaan. Analyysin ensimmäisessä ja toises-sa vaiheessa löytyneet riippuvuudet ja erotte-lijat auttoivat valittaessa sopivia selittäjiä lo-git-mallin analyysiin. Kolmannessa vaihees-sa käytettiin logit-malleja tutkittaessa fysio-terapeuttiin, kuntoutujaan, kuntoutussuunni-telmaan, kuntoutuspäätökseen, yhteistyöhön ja ympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutus-ta ”aktiiviseen fysioterapiaan” (Nummenmaa ym. 1997, Leppänen 2009). Lisäksi vasteen ja selittäjien välisiä riippuvuuksia tarkasteltiin tarkemmin ristiintaulukoiden avulla.

tulokset

Tutkimusvasteen ja keskeisimpien selittävi-en muuttujien taustatietoja. Fysioterapiassa olleet AVH- ja MS-kuntoutujat olivat iäkkäi-tä. Fysioterapeuttien arvion mukaa kuntou-tujat olivat useimmiten iältään yli 55-vuoti-aita (n=243) tai 45–54-vuotiaita (n=164) ja harvemmin 35–44-vuotiaita (n=37) tai alle 35-vuotiaita (n=13). Fysioterapeutit arvioivat käyttäneensä vuoden kuntoutusjakson aikana AVH- ja MS-kuntoutujien kanssa useasti aktii-vista fysioterapiaa. Tutkimusryhmän 533 fy-sioterapeuteista 235 ilmoitti käyttäneensä ak-tiivista fysioterapiaa ”aina tai lähes aina”, 237 ”useimmiten”, 34 ”noin puolessa” tapauksissa ja 4 ”ei juuri koskaan tai harvoin”. Fysiotera-peutit ilmoittivat tekevänsä usein yhteistyötä kuntoutujien kanssa sekä eri ammattiryhmien kanssa. Tutkimusaineisosta selviää, että 312

fysioterapeuttia on tehnyt yhteistyötä kun-toutujan kanssa ”aina tai lähes aina” ja 145 ”useimmiten”, 39 ”noin puolessa” tapauksis-sa ja 17 ”ei juuri koskaan tai harvoin”. Vas-taavasti 385 fysioterapeuttia oli tehnyt edel-täneen 12 kuukauden aikana yhteistyötä eri ammattiryhmien kanssa, kun taas 124 fysio-terapeuttia ilmoitti, ettei ollut tehnyt yhteis-työtä. Liitteessä 4 on esitetty graafiset jakau-mat aktiivisesta fysioterapiasta, kuntoutujien iästä sekä yhteistyöstä eri ammattiryhmien ja kuntoutujien kanssa.

Eri muuttujien välisten riippuvuuksien tutkiminen

Fysioterapeuttiin ja kuntotutujaan liitty-vät tekijät. Koko tutkimusryhmässä fysio-terapeutit käyttivät sitä enemmän aktiivis-ta fysioterapiaa, mitä myönteisempi asenne heillä oli näyttöön perustuvaan fysioterapi-aan (rs=0.089, p-arvo=0,012), mitä enemmän heillä oli työkokemusta neurologisesta fysio-terapiasta (rs=0.124, p-arvo≤0,001), mitä mo-nipuolisemmin he mittasivat tai määrittivät kuntoutujan toimintakykyä osana fysiotera-piaa (rs=0.453, p-arvo≤0,001) ja mitä nuorem-pia kuntoutujat olivat keskimääräiseltä iältään (rs=-0.091, p-arvo=0,018). Lisäksi naisfysio-terapeutit käyttivät enemmän aktiivista fy-sioterapiaa kuin miesfysioterapeutit (rs=0.124, p-arvo≤0,001). Koko tutkimusryhmässä fysio-terapeuttiin liittyvistä tekijöistä löytyi kak-si tilastollisesti merkitsevää erottelufunktiota (Wilksin lambda=0,728, p-arvo≤0,001 ja Wilk-sin lambda=0,963, p-arvo=0,029). Ensimmäi-selle erottelufunktiolle latautui voimakkaim-min fysioterapeuttisen tutkimisen määrä ja laatu (r=0.922) ja toiselle asenne näyttöön pe-rustuvaan fysioterapiaan (r=0.484), fysiotera-peutin sukupuoli (r=0.449), fysioterapeutin ikä (r=0.429) ja fysioterapeutin työkokemus Kelan palveluntuottajana (r=0.102). Kun tarkasteltiin erikseen AVH- ja MS-kuntoutuja hoitavia fy-sioterapeuttien tutkimusryhmiä, ei fysiotera-peuttiin ja kuntoutujaan liittyvistä tekijöistä löytynyt merkitseviä erottelufunktioita.

Kuntoutussuunnitelmaan ja kuntoutus-päätökseen liittyvät tekijät. Koko tutkimus-


ryhmässä fysioterapeutit käyttivät sitä enem-män aktiivista fysioterapiaa, mitä enemmän kuntoutuspäätös sisälsi ajallisesti fysiote-rapiaa (min x kerrat/vuosi) (rs=0.088, p-ar-vo=0,015) tai mitä monipuolisimmat avofy-sioterapian toteutustavat ja -paikat olivat (rs=0.097, p-arvo=0,007). Kuntoutussuunnitel-maan liittyvät tekijät eivät erotelleet aktiivis-ta fysioterapiaa eri erottelufunktion luokkiin koko tutkimusryhmässä, mutta kun tarkastel-tiin AVH-kuntoutuja hoitava fysioterapeut-tien tutkimusryhmää, löytyi kuntoutussuun-nitelmaan liittyvistä tekijöistä yksi merkitsevä erottelufunktio (Wilksin lambda=0,940, p-ar-vo=0,018). Erottelufunktiolle latautuivat voi-makkaimmin kuntoutussuunnitelman laatu ja monipuolisuus (r=0.915). Lisäksi koko tut-kimusryhmän aineistossa kuntoutuspäätök-seen liittyvistä tekijöistä löytyi yksi merkit-sevä erottelufunktio (Wilksin lambda=0,983, p-arvo=0,047). Parhaiten aktiivista fysiotera-piaa erottelivat oikeisiin luokkiin fysioterapi-an määrä (r=0.999) ja fysioterapian toteutus-tapa (r=0.715).

Yhteistyöhön ja fyysiseen ympäristöön liittyvät tekijät. Koko tutkimusryhmän fysio-terapeutit käyttivät sitä enemmän aktiivista fysioterapiaa, mitä enemmän he olivat teh-neet yhteistyötä edellisen kuntoutuspaikan kanssa (rs=0.134, p-arvo≤0,001), eri ammat-tiryhmien kanssa (rs=0.197, p-arvo≤0,001) tai kuntoutujan kanssa (rs=0.372, p-arvo≤0,001). Fyysiseen ympäristön ja aktiivisen fysiotera-pian välillä ei havaittu tilastollisesti merkit-seviä riippuvuuksia. Yhteistyöhön liittyvistä tekijöistä löytyi yksi tilastollisesti merkitse-vä erottelufunktio (Wilksin Lambda=0,821, p-arvo≤0,001). Parhaiten aktiivista fysioterapi-aa eri luokkiin erotteli yhteistyö kuntoutujan kanssa (r=0.921), yhteistyö eri ammattiryh-mien kanssa (r=0.362) ja yhteistyö edellisen kuntoutuspaikan kanssa (r=0.293). Fyysiseen ympäristöön liittyvistä tekijöistä ei löytynyt merkitseviä erottelufunktioita, kun tutkittiin koko tutkimusryhmää tai kun tutkittiin erik-seen AVH- ja MS-kuntoutuja hoitavien fysio-terapeuttien tutkimusryhmiä.

Kaikki fysioterapeuttiin, kuntoutujaan, kuntoutussuunnitelmaan, kuntoutuspäätök-

seen, yhteistyöhön ja fyysiseen ympäristöön liittyvien erotteluanalyysien tulokset ovat kui-tenkin vain suuntaa antavia, koska oletusta kovarianssimatriisien yhtäsuuruudesta ei saa-tu muunnostenkaan jälkeen voimaan.

Seuraavaksi tutkittiin tekijöitä, jotka vai-kuttavat fysioterapeuttien aktiivisten fysiote-rapiamenetelmien käyttöön vaikeavammais-ten AVH- ja MS-kuntoutujien fysioterapias-sa. Tarkasteltaessa koko tutkimusryhmää oli kuntoutujaan liittyvistä tekijöistä paras logit-malli täysimalli. Mallin mukaan kuntoutujan ikä selitti aktiivisten fysioterapiamenetelmi-en käyttöä. Yhteistyöhön liittyvistä tekijöistä fysioterapeutin yhteistyö eri ammattiryhmien kanssa ja fysioterapeutin yhteistyö kuntoutu-jan kanssa selittivät tilastollisesti merkitseväs-ti aktiivisen fysioterapian käyttöä (G²=7,506, df=9, p-arvo=0,585). Kun tutkittiin erikseen AVH- ja MS-kuntoutuja hoitavien fysiotera-peuttien tutkimusryhmiä, saatiin kaikissa ana-lyyseissa samansuuntaiset tulokset. Fysiote-rapeuttiin, kuntoutussuunnitelmaan, kun-toutuspäätökseen tai fyysiseen ympäristöön liittyvät tekijät eivät selittäneet tilastollisesti merkitsevästi aktiivisen fysioterapian käyttöä.

Tarkasteltaessa löydettyjä riippuvuuksia tarkemmin ristiintaulukoiden avulla havait-tiin, että kaikissa kuntoutujien ikäryhmissä fysioterapeutit käyttivät usein aktiivista fy-sioterapiaa (taulukko 1). Alle 35-vuotiaille ja yli 55-vuotiaille kuntoutujille fysioterapeutit käyttivät aktiivista fysioterapiaa vähintäänkin noin joka toisen kuntoutujan kanssa. Kuntou-tujien ikäryhmissä 35–44 v. ja 45–54 v. oli vä-hän kuntoutujia, joihin fysioterapeutit eivät käyttäneet aktiivista fysioterapiaa ”koskaan” tai käyttävät niitä ”harvoin”. Niitä, joihin fy-sioterapeutit käyttivät useimmiten (”aina tai lähes aina”) aktiivista fysioterapiaa oli eniten alle 35-vuotiaissa kuntoutujissa ja vähiten yli 55-vuotiaissa. Fysioterapeutit tekivät yleensä myös paljon yhteistyötä eri ammattiryhmien (taulukko 2) ja kuntoutujien kanssa (tauluk-ko 3). Kuitenkin fysioterapeuteissa, jotka teki-vät yhteistyötä eri ammattiryhmien kanssa, oli suhteellisesti enemmän niitä, jotka käyttivät ”aina tai lähes aina” aktiivista fysioterapiaa. Fysioterapeuteissa, jotka eivät tehneet yhteis-


työtä eri ammattiryhmien kanssa, oli taas suh-teellisesti enemmän niitä, jotka eivät käyttä-neet ”juuri koskaan” tai ”harvoin” tai käytti-vät ”noin puolessa” fysioterapiassa aktiivista fysioterapiaa. Samansuuntainen tulos havait-tiin myös tarkasteltaessa yhteistyötä kuntou-tujien kanssa.

Pohdinta ja yhteenveto

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvit-tää tekijöitä, jotka selittivät fysioterapeuttien aktiivisten menetelmien käyttöä. Tärkeimmik-si selittäviksi tekijöiksi näiden menetelmien käyttöön nousivat yhteistyö kuntoutujien ja eri ammattiryhmien kanssa sekä kuntoutuji-en alhaisempi ikä. Lisäksi laaja-alainen fysio-terapeuttinen tutkiminen, myönteinen asenne näyttöön perustuvaan fysioterapiaan ja pitkä-aikainen työkokemus neurologisten kuntou-

tujien kanssa olivat yhteydessä runsaampaan aktiivisten fysioterapiamenetelmien käyttöön. Myös kuntoutuspäätökseen liittyvät tekijät, kuten fysioterapian suurempi määrä ja avo-fysioterapian monimuotoisemmat toteutusta-vat ja -paikat, olivat yhteydessä runsaampaan aktiivisten menetelmien käyttöön.

”Aktiivisen fysioterapian” käyttämiseen liittyvät tekijät voidaan huomioida fysiote-rapian ja kuntoutuksen kehittämistyössä. Tu-levaisuudessa kuntoutusta kehitettäessä tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, miten voidaan edesauttaa, vahvistaa ja kehit-tää kuntoutujan ja eri ammattiryhmien välisiä yhteistyömahdollisuuksia ja -keinoja. Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että ak-tiivinen fysioterapia toteutuu kaiken ikäisillä kuntoutujilla, koska aikaisemmat tutkimukset (Paltamaa ym. (toim.) 2011) ovat osoittaneet, että AVH- ja MS-kuntoutujat hyötyvät aktii-

Aktiivinen fysioterapia ja Kuntoutujan ikä Yhteensäkuntoutujan ikä <35 v. 35–44 v. 45–54 v. >55 v.

Aktiivinen ei juuri koskaan tai 3,2 % 0,8 % 0,6 %fysioterapia harvoin (0–39 %) noin puolessa (40–60 %) 5,3 % 4,8 % 5,8 % 8,3 % 6,9 % useimmiten (61–90 %) 36,8 % 45,2 % 41,9 % 50,9 % 46,5 % aina tai lähes aina 57,9 % 46,8 % 51,5 % 40,7 % 46,0 % (>90 %) Yhteensä 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 %

Taulukko 1. Aktiivisen fysioterapian yhteys kuntoutujan ikään (n=533)

Taulukko 2. Aktiivisen fysioterapian ja eri ammattiryhmien välisen yhteistyön yhteys (n=533)

En Kyllä Yhteensä

Aktiivinen ei juuri koskaan taifysioterapia harvoin (0–39 %) 1,5 % 0,5 % 0,8 % noin puolessa (40–60 %) 10,7 % 5,6 % 6,9 %

useimmiten (61–90 %) 58,4 % 42,5 % 46,5 % aina tai lähes aina (>90 %) 29,4 % 51,4 % 45,9 %

Yhteensä 100,0 % 100,0 % 100,0 %

oletteko tehneet yhteistyötä eri ammatti-

ryhmien kanssa Kelan AVH- kuntoutujien

osalta edeltäneen 12 kuukauden aikana?

Aktiivinen fysioterapia ja yhteistyö eri ammattiryhmien kanssa


Aktiivinen ei juuri koskaan fysioterapia tai harvoin (0-39 %) 4,3 % 1,9 % 0,5 % 0,4 % 0,7 %

noin puolessa (40–60 %) 26,1 % 16,7 % 10,1 % 3,6 % 7,0 % useimmiten (61–90 %) 60,9 % 63,0 % 62,5 % 36,0 % 45,9 % aina tai lähes aina (>90%) 8,7 % 18,5 % 26,9 % 60,0 % 46,4 %

Yhteensä 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 %

visen fysioterapian menetelmien käytöstä iäs-tä riippumatta. Edelleen kuntoutuksessa tulisi muistaa, että aktiivinen fyysinen harjoittelu antaa kuntoutujalle mahdollisuuden kehittää toimintakykynsä edellytyksiä ja toimintaky-kyä, jotka luovat edelleen pohjaa osallistu-miselle ja selviytymiselle niin päivittäisistä toiminnoista kuin vapaa-ajan harrastuksista omassa elinympäristössään. Toimintakyvyn edellytysten ja itse toimintakyvyn kehittämi-nen ja ylläpitäminen vaatii myös yksilöllisesti suunniteltua, tavoitteellista, spesifistä, riittä-vän tehokasta ja progressiivista harjoittelua yhteistyössä kuntoutujan ja eri ammattiryh-mien kanssa.

Fysioterapian palveluntuottajille suunna-tussa kyselyssä ei kerätty yksittäisten kun-toutujien tietoja, vaan fysioterapeutit arvi-oivat omaa kuntoutustoimintaansa keskiar-voina hänellä terapiassa olevista AVH- ja/tai MS-kuntoutujista. Kyselylomakkeen ominai-suuden vuoksi fysioterapian palvelutuottajil-le suunnatussa tutkimuksissa kadotettiin yk-sittäisiin kuntoutujiin liittyvää tietoa. Tämä mahdollinen informaatioharha tulee ottaa huomioon myös arvioidessa ja yleistettäes-sä tuloksia. Tulevaisuudessa kysely tulisi to-teuttaa siten, että fysioterapeutti arvioi yksit-täisten kuntoutujien kuntoutusta. Fysiotera-peuteilla oli tutkimuksen mukaan keskimäärin kolme AVH- ja/tai MS-kuntoutujaa terapiassa. Jos tutkimuskysymykset olisivat kohdistuneet jokaiseen yksittäiseen kuntoutujaan, olisivat

tutkimustulokset saattaneet tulla selvemmin esille laajemman ja enemmän hajontaa sisäl-tävän aineiston vuoksi. Lisäksi tuloksia arvioi-taessa ja yleistettäessä tulee muistaa, että tässä tutkimuksessa tulokset perustuivat fysiotera-pian palveluntuottajien ilmoittamiin tietoihin tai henkilökohtaisiin näkemyksiin, ei esimer-kiksi rekisteritietoihin.

Kelan VAKE-tutkimuksen tuloksia, johon myös tämä raportoitava tutkimus liittyy, on käytetty muun muassa Kelan järjestämän vai-keavammaisten avokuntoutuksen standardin kehittämistyössä (Kelan vaikeavammaisten avoterapiastandardi, versio 6/19.1.2010) sekä tehtäessä Kelan suosituksia hyvistä kuntou-tuskäytännöistä (Paltamaa ym. (toim.) 2011). Laaja-alaisen fysioterapeuttisen tutkimisen merkitys ja fysioterapeuttien ja kuntoutujien sekä fysioterapeuttien ja eri ammattiryhmi-en kanssa tehtävän yhteistyön merkitys pai-nottuvat avoterapiastandardissa aikaisempaa enemmän. Avoterapiastandardin mukaisesti kuntoutuksen tulee perustua laaja-alaiseen kuntoutujan toimintakyvyn arviointiin sekä kuntoutujan kanssa yhteistyössä asetettuihin konkreettisiin, tarkoituksenmukaisiin, saavu-tettavissa oleviin ja mitattaviin lähi- ja pit-känajan tavoitteisiin. Myös avofysioterapian monimuotoisempien toteutustapojen ja -paik-kojen merkityksen korostaminen näkyy stan-dardissa. Kuntoutus voidaan toteuttaa osittain tai kokonaan muualla kuin palveluntuottajan tiloissa, esimerkiksi kotona, palvelutalossa tai

Taulukko 3. Aktiivisen fysioterapian ja kuntoutujan kanssa tehdyn yhteistyön välinen ristiintaulukko (n=533)

Aktiivinen fysioterapia ja yhteistyö kuntoutujan kanssa

Yhteistyö kuntoutujan kanssa

Yhteensä

ei juuri koskaan tai

harvoin (0–39 %)

noin puolessa (40–60 %)

useim-miten

(61–90 %)

aina tai lähes aina

(>90 %)


muussa arjen ympäristössä, kuten harrastus-toiminnassa. (Kelan vaikeavammaisten avote-rapiastandardi, versio 6/19.1.2010).

Tärkeimmiksi selittäviksi tekijöiksi aktii-visten menetelmien käyttöön nousivat tiivis yhteistyö kuntoutujien ja eri ammattiryhmien kanssa sekä kuntoutujien alhaisempi ikä. Li-säksi yhtenä merkittävänä tekijänä oli myön-teinen asenne näyttöön perustuvaan fysiote-rapiaan. Mutta millä keinoilla tai menetelmillä fysioterapeuttien ja muiden kuntoutuksen am-mattilaisten myönteistä asennetta näyttöön perustuvaan kuntoutukseen voidaan kehittää tai parantaa? Kelan suosituksissa hyvien kun-toutuskäytäntöjen yhdeksi tavoitteeksi on ase-tettu, että kuntoutustyöntekijöiden perus- ja täydennyskoulutukseen tulisi lisätä muun mu-assa näyttöön perustuvaa toiminnan opetus-ta, tieteellisten artikkelien kriittistä arviointia sekä tutkimustiedon soveltamista käytännön työhön (Paltamaa ym. (toim.) 2011). Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan myös hyödyn-tää suoraan fysioterapian ja kuntoutuksen se-kä moniammatillisen yhteistyön kehittämises-sä sekä fysioterapian ja kuntoutuksen alan koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Kuntoutuksen kehittämistyössä tarvitaan vaikuttavuustutkimuksia, kuntoutuksen ny-kykäytäntöjen selvityksiä ja näyttöön perus-tuvien menetelmien käyttöä selittäviä tutki-muksia. Näiden edellä mainittujen tutkimus-ten lisäksi tulevaisuudessa tulisi yhä järjestel-mällisemmin suunnitella, toteuttaa ja arvioida erilaisten koulutusinterventioiden vaikutus-ta käytettyihin menetelmiin, yhteistyöhön ja vallitseviin asenteisiin.

tiivistelmä

Järjestelmälliset kirjallisuuskatsaukset ja me-ta-analyysit osoittavat, että aktiiviset fysio-terapiamenetelmät ovat vaikuttavia menetel-mä aivoverenkiertohäiriötä (AVH) ja multippe-liskleroosia (MS) sairastavien toimintakyvyn kannalta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli Kelan VAKE-kehittämishankkeessa avofysio-terapian palveluntuottajille tehdyn kyselytut-kimuksen perusteella selvittää tekijöitä, jotka

selittävät aktiivisten fysioterapiamenetelmien käyttöä kuntoutusjakson aikana. Aktiivisel-la fysioterapialla tarkoitetaan tässä sellaisten menetelmien käyttöä, jotka vaativat kuntou-tujalta fyysisiä suorituksia tai aktiivisuutta vä-littömästi tai ohjauksen ja neuvonnan kautta. Selittäviä tekijöitä haettiin fysioterapeuttiin, kuntoutujaan, kuntoutussuunnitelmaan, kun-toutuspäätökseen, yhteistyöhön ja ympäris-töön liittyvistä tekijöistä. Lisäksi analyyseissa huomioitiin kuntoutujan sairausryhmä.

Aktiivisia fysioterapiamenetelmiä käyttivät useimmin fysioterapeutit, jotka tekivät enem-män yhteistyötä kuntoutujien sekä eri ammat-tiryhmien kanssa. Lisäksi näitä menetelmiä käytettiin useimmin nuorempien (alle 35-vuo-tiaiden) AVH- ja MS-kuntoutujien kanssa. Fy-sioterapeuttiin, kuntoutussuunnitelmaan, kun-toutuspäätökseen tai ympäristöön liittyvät te-kijät eivät selittäneet aktiivisten fysioterapia-menetelmien käyttöä. Tutkimustuloksissa ei ollut eroa AVH- ja MS-sairausryhmien välillä. Tulosten perusteella fysioterapeutin yhteistyö kuntoutujan ja eri ammattiryhmien kanssa on tärkeää kehitettäessä kuntoutujia osallistavaa ja aktiivista fysioterapiaa.

Abstract

Systematic literature reviews and meta-ana-lysis indicate that the active physiotherapy methods improve functioning of stroke and multiple sclerosis (MS) patients. The aim of this study was to examine factors, which ex-plained the use of active physiotherapy met-hods during individual physiotherapy. In this study active physiotherapy was determined as methods, which required physical exertion or activity directly during physiotherapy or in-directly after physiotherapy through guidance and counselling. The examined explanatory factors related to physiotherapists, rehabili-tee, rehabilitation plan, rehabilitation deci-sion, cooperation and environmental factors. In addition, the disease group was taken in-to account in the statistical analysis. The da-ta for this study were collected by sending a questionnaire to private sector physiotherapy


service providers in 2008 as part of the pro-ject aiming at developing the medical reha-bilitation of severely affected patients (VAKE Development and Research Project), finan-ced by Kela, the Social Insurance Institution of Finland.

Those physiotherapists, who had more cooperation with rehabilitee and with vario-us professional groups, used more frequent-ly active physiotherapy methods. In additi-on, these methods are used more frequently among younger disease age groups (under 35 years of age). Physiotherapists, rehabilitation plan, rehabilitation decision, or environmen-tal factors did not explain statistically signi-ficantly the use of active physiotherapy met-hods. There were also no differences in study results between disease groups. Based on the results, cooperation with the physiotherapist and rehabilitee as well as with different pro-fessional groups is important when developing physiotherapy methods, which are more par-ticipatory and active to rehabilitees.

Kiitokset

Artikkelin tilastolliset analyysit perustuvat Kaisa Leppäsen tilastotieteen kandidaatin tutkielmaan (2009). Kiitokset ositamme Kelan vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämis-hankkeen (VAKE) Hyvät kuntoutuskäytännöt -kyselyyn vastanneille fysioterapian palve-luntuottajille, toiminasta vastaaville työnteki-jöille sekä hankkeessa mukana olleille asian-tuntijoille.

TTT tuuliKKi sJögrEn TYöSKEnTElEE FYSIOTErA-pIAn YlIOpETTAjAnA lAHdEn AMMATTIKOrKEAKOu-luSSA (SOSIAAlI- jA TErVEYSAlA).

luK KAisA lEPPänEn On MAISTErIOpISKElIjA MATEMATIIKAn jA TIlASTOTIETEEn lAITOKSEllA jYVäSKYlän YlIOpISTOSSA.

FT AnnAliisA KAnKAinEn TYöSKEnTElEE lEHTO-rInA MATEMATIIKAn jA TIlASTOTIETEEn lAITOKSEllA jYVäSKYlän YlIOpISTOSSA.

TTT JAAnA PAltAmAA TYöSKEnTElEE ErIKOISSuun-nITTElIjAnA jYVäSKYlän AMMATTIKOrKEAKOulun HYVInVOInTIYKSIKöSSä SEKä KunTOuTuS pEurun-gASSA.

FT siniKKA H. PEurAlA TYöSKEnTElEE YlIOpISTO-TuTKIjAnA TErVEYSTIETEIdEn lAITOKSEllA gErOnT-

OlOgIAn TuTKIMuSKESKuKSESSA SEKä pSYKOlOgIAn lAITOKSEllA InTErVEnTIOn And BrAIn -YlIOpIS-TOAllIAnSSISSA jYVäSKYlän YlIOpISTOSSA.

lTT Ari HEinonEn TYöSKEnTElEE prOFESSOrInA TErVEYSTIETEIdEn lAITOKSEllA jYVäSKYlän YlIOpIS-TOSSA.

lähteet

Ada L, Dorsch S, Canning C (2006) Strengthening in-terventions increase strength and improve activity after stroke. A systematic review. Aust J Physiot-her 52, 241–248.

Aivoinfarkti Käypähoito, 11.1.2011. www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikke-

li/tunnus/hoi50051, poimittu 11.3.2011.Barclay-Goddard R, Stevenson T, Poluha W, Moffatt

M, Taback S (2004) Force platform feedback for standing balance training after stroke.The Cochra-ne Database Syst Rev.

Barreca S, Wolf SL, Fasoli S, Bohannon R (2003) Tre-atment interventions for the paretic upper limb of stroke survivors. A critical review. Neurorehabil Neural Repair 17, 220–226.

Björklund A & Fecht A (2006) The effective-ness of constraint-induced therapy as a stroke intervention.A meta-analysis. Occupational The-rapy in Health Care 20, 31–49.

Bonaiuti D, Rebasti L, Sioli P (2007) The constraint induced movement therapy. A systematic review of randomised controlled trials on the adult stroke patients. Eura Medico phys 43, 139–146.

Eng JJ (2004) Strength training in individuals with stroke. Physiother Can 56, 189–200.

French B, Thomas LH, Leathley MJ, ym. (2007) Repe-titive task training for improving functional abi-lity after stroke (review).The Cochrane Database Syst Rev 4.

Hakkennes S & Keating JL (2005) Constraint-induced movement therapy following stroke: a systema-tic review of randomised controlled trials. Aust J Physiother 51, 221–231.

Hänninen A (2009) Aivoverenkiertohäiriökuntoutuji-en fysioterapian nykykäytännöt. Tilastotieteen pro gradu- tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Matema-tiikan ja tilastotieteen laitos, tilastotiede.

Kelan vaikeavammaisten avoterapiastandardi. Versio 6/19.1.2010 (voimassa 1.1.2011 lukien) Kansan-eläkelaitos. Terveysosasto Kuntoutusryhmä. www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/(WWWAllDocsById)/81A755497A45D037C22576D300417F11/$file/avo-standardi19.1.2010.pdf], poimittu 11.3.2011.

Leppänen K (2009) Aktiivisten fysioterapiamenetelmi-en käyttö avofysioterapiassa. Tilastotieteen LuK-


työ. Matematiikan ja tilastotieteen laitos, Jyväs-kylän yliopisto (julkaisematon lähde).

Manning CD & Pomeroy VM (2003) Effectiveness of treadmill retraining on gait of hemiparetic stroke patients. Systematic review of current evidence. Physiotherapy 89, 337–349.

Mehrholz J, Werner C, Kugler J, Pohl M (2007) Electro-mechanical-assisted training for walking after st-roke.Cochrane Database Syst Rev.

Morris SL, Dodd KJ, Morris ME (2004) Outcomes of progressive resistance strength training following stroke.A systematic review. Clin Rehabil 18, 27–39.

Moseley A, Stark A, Cameron I, Pollock A. Treadmill training and body weight support for walking af-ter stroke.The Cochrane Database Syst Rev 2005.

Motl RW & Gosney JL (2008) Effect of exercise trai-ning on quality of life in multiple sclerosis. A me-ta-analysis. Mult Scler 14, 129–135.

MS-taudin diagnoosi, lääkehoito ja kuntoutus Käypä hoito, 3.1.2011. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../hoi36070, poimittu 11.3.2011.

Nummenmaa T, Konttinen R, Kuusinen J & Leskinen E (1997) Tutkimusaineiston analyysi. Porvoo: WS-OY. 128.

Paltamaa J, Sjögren T, Peurala SH, Heinonen A (2010) MS-kuntoutujien fysioterapia- käytännöt Suo-messa ja terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuus. Fysioterapia 1, 4-9.

Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T ja Autti-Rämö I (toim.) (2011) Hyvän kuntoutus-käytännön perusta Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kun-

toutuksen kehittämishankkeessa Helsinki: Kela, 2011. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/hand-le/10138/24581

Pang MY, Eng JJ, Dawson AS, Gylfadottir S (2006) The use of aerobic exercise training in improving ae-robic capacity in individuals with stroke.A meta-analysis. Clin Rehabil 20, 97–111.

Saunders DH, Greig CA, Young A, Mead GE (2004) Physical fitness training for stroke patients.The Cochrane Database Syst Rev 1.

Rietberg MB, Brooks D, Uitdehaag BMJ, Kwakkel G (2004) Exercise therapy for multiple sclerosis. Cochrane Database Syst Rev.

Sjögren T, Paltamaa J, Peurala S, Heinonen A (2008a) Fysioterapian vaikuttavuus kuntoutuksessa: jär-jestelmällisten kirjallisuuskatsausten analyysi ja kuntoutuksen nykykäytäntöjen selvitys. Äkillis-ten aivovaurioiden jälkeinen kuntoutus. Konsen-suskokous 27. - 29.10.2008. Suomalainen Lääkä-riseura Duodecim, Suomen Akatemia. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala, 77 - 93.

Sjögren T, Paltamaa J, Peurala SH, Karhula K, Ny-känen K, Heinonen A (2008b) AVH-kuntoutujan fysioterapian vaikuttavuus: Järjestelmällisten kir-jallisuuskatsausten analyysi. Fysioterapia 8,4-7.

Stewart KC, Cauraugh JH, Summers JJ (2006) Bilate-ral movement training and stroke rehabilitation. A systematic review and meta-analysis. J Neurol Sci 244, 89–95.

van Peppen R, Kortsmit M, Lindeman E, Kwakkel G (2006) Effects of visual feedback therapy on pos-tural control in bilateral standing after stroke. A systematic review. Rehabil Med 38, 3–9.


liite 1.

1) Fysioterapian palvelutuottajien kysely-tutkimuksen vastausprosentit maakunnittain (n=518).

Fysioterapian palveluntuottajanyhtiömuoto Toiminimi (TMI) 61Kommandiittiyhtiö (Ky) 44Osakeyhtiö (oy) 63Avoin yhtiö (Ay) 59Muu yhteisö; laitos, 95säätiö (YSÖ) Henkilö (hlö) 62Rekisteröity yhdistys (ry) 76

2) Fysioterapian palvelutuottajien kyselytutki-muksen vastausprosentit fysioterapian palve-lutuottajien yhtiömuodoittain (n=518).

Maakunta VastausprosenttiUusimaa 62Itä-Uusimaa 41Varhais-Suomi 67Satakunta 46Kanta-Häme 61Pirkanmaa 57Päijät-Häme 71Kymeenlaakso 50Etelä-Karjala 71Etelä-Savo 72Pohjois-Savo 57Pohjois-Karjala 52Keski-Suomi 64Etelä-Pohjanmaa 65Pohjanmaa 59Pohjois-Pohjanmaa 71Kainuu 64Lappi 64Yhteensä keskiarvo 62

Vastaus-prosentti


Liite 2. (Ots 2)

Tutkimuksen tutkimusjoukko ja tutkimusryhmä sekä kyselytutkimuksen kulku.

Tutkimusjoukko: Avofysioterapian palveluntuottajayritykset, jotka toteuttavat Kelan vaikeavammaisten lääkinnällisiä avofysioterapiapalveluja AVH ja/tai MS sairausryhmissä

N= 837(100%)Kysely palautui n=518 (62%)

Tutkimusryhmä:591 fysioterapeutin vastaukset

Lopullinen tutkimusryhmä: Fysioterapeutit, joilla AVH ja/tai MS kuntoutujia, n=533

Naisia 434 (81,4%), miehiä 99 (18,6%)Keski-ikä 45, 6 vuotta (SD 8,8), vaihteluväli 23-66

Kev

ät –

kesä

200

8, t

utki

mus

aine

isto

n ha

nkin

taSy

ksy

2008

tutk

imus

aine

isto

n an

alys

oint

i

Fysioterapeutit, joilla MS kuntoutujia, n=443 MS kuntoutuja, n=1065 (ka 3/ ft)Fysioterapeutit, joilla AVH kuntoutujia, n=387

AVH kuntoutuja, n= 1074 (ka 3/ ft)

-Tutkimushetkellä fysioterapiassa ei ole AVH ja/tai MS kuntoutettavia (n=39)

a) vain AVH kuntoutujian= 90

- Tutkimushetkellä AVH ja/tai MS kuntoutujia vain ratsastusterapiassa (n=4)

b) AVH ja MS kuntoutujian=297

c) vain MS kuntoutujian=146

Tyhjä lomake n=15

liite 2.

Tutkimuksen tutkimusjoukko ja tutkimusryhmä sekä kyselytutkimuksen kulku.


liite 3.

Tilastollisissa analyyseissa käytettyjen muuttujien muodostaminen sekä muuttujien luokat ja mitta-asteikot.

Liite 3. (Ots 2)

Tilastollisissa analyyseissa käytettyjen muuttujien muodostaminen sekä muuttujien luokat ja mitta-asteikot.

Muuttujan nimi Muuttujan kuvaus kyselylomakkeessa

Tilastollisessa analyysissa käytetyt luokat tai mitta-asteikot

Aktiivinen fysioterapia Sisältääkö Kelan kuntoutujien avofysioterapia seuraavia osa-alueita voimassaolevan kuntoutusjakson aikana?

a)Rangan ja raajojen liikkuvuusharjoituksetb) Lihasvoima- ja lihaskestävyysharjoitteluc)Hengitysharjoittelud) Hengitys- ja verenkieroelimistön kunnon harjoittelue) Rakon ja suolen hallinnan harjoitteluf) Alaraajojen ja kehon toiminnalliset harjoitteetg)Yläraajojen toiminnalliset harjoitteeth)Arkielämän taitojen harjoittelu (ADL ja IADL)i) Fyysisen aktiivisuuden/liikunnan lisäämisen ohjaus/neuvontaj)Läheisten tai henkilökohtaisen avustajan

Kysymyksissä a - j käytetty skaala: 1= ei juuri koskaan (<10 %) 2= harvoin (10–39 %)3=noin puolessa (40–60 %)4=useimmiten (61–90 %) 5=aina tai lähes aina (>90 %)

Summamuuttuja, joka luokiteltiin:

1=”ei juuri koskaan tai harvoin (0-39 %)”, 2=”noin puolessa (40–60 %)”, 3=”useimmiten (61–90 %)”, 4=”aina tai lähes aina (>90 %)”

Summamuuttuja saa arvoja väliltä 10–50 ja se on jaettu 10:llä, jotta saadaan vastaavat luokat (1-5) kun alun perin. Lisäksi kaksi alinta luokkaa on yhdistetty.

Fysioterapeutin ikä ja sukupuoli Ikä ______ vuotta

Nainen__ Mies___

Fysioterapeutin koulutus Lääkintävoimistelija

Erikoislääkintävoimistelija Fysioterapeutti

Fysioterapeutti AMK

Maisteri

Lisensiaatti, tohtori

Fysioterapeutin käytännön työkokemus Kuinka monta vuotta olette työskennellyt

fysioterapeuttina käytännön työssä? _____vuotta

Luokiteltu muuttuja:

1=”0-10v.”, 2=”11–20v.”, 3=”21–30v.”, 4=”31–40v.”

Fysioterapeutin työkokemus neurologisella fysioterapialla

Kuinka monta vuotta olette työskennellyt pääasiassa neurologisen fysioterapian alueella? _____ vuotta


1=”0-9v.”, 2=”10-19v.”, 3=”20-29v.”, 4=”30-38v.”


Fysioterapeutin

työkokemus Kelan

palveluntuottajana

Kuinka monta vuotta olette työskennellyt Kelan vaikeavammaisten kuntoutuslain 10§ lääkinnällisen avokuntoutuspalvelujen tuottajana? _____ vuotta

Fysioterapeutin asenne

näyttöön perustuvaan

fysioterapiaan

Mikä on asenteenne näyttöön perustuvaan fysioterapiaan (evidence based physiotherapy)?

Hyvin epäileväEpäilevä NeutraaliMyönteinenHyvin myönteinen

Fysioterapeuttisen

tutkimisen määrä ja laatuMitä osa-alueita seuraavista olette mitanneet tai määritelleet Kelan kuntoutujilta?

Pinta- ja asentotunto, a) Lihastonus, b) Lihasvoima ja/tai –kestävyys, c) Hengitys- ja verenkieroelimistön kunto, d) Kipu tai särky (määrä ja/tai laatu), e) Suolen ja rakon toiminnan hallinta, f) Tasapaino, g) Siirtymiset eri alkuasennoissa ja kävelykyky, h) Yläraajojen käyttö, i) Arkielämän selviytymisen arviointi (ADL), j) Koettu kuormittuminen terapian aikana, k) Fatiikki (MS uupumus), l) Motivaatio, m) Psyykkinen hyvinvointi, n) Elämänlaatu, o) Unen määrä ja laatu, p) Fyysisen ympäristön edistävä tai rajoittava vaikutus, q)Läheisten ja yhteiskunnan asenteiden edistävä tai rajoittava vaikutus

Kysymyksissä a - q käytetty skaala: 1= ei juuri koskaan (<10 %) 2= harvoin (10–39 %)3=noin puolessa (40–60 %)4=useimmiten (61–90 %) 5=aina tai lähes aina (>90 %)


1=”ei juuri koskaan (<10 %)”, 2=”harvoin (10–39 %)”, 3=” noin puolessa (40–60 %)”, 4=”useimmiten (61–90 %)”, 5=”aina tai lähes aina (>90 %)”

Summamuuttuja luokiteltu alkuperäisiin luokkiin.


Kuntoutujan ikäMinkä ikäisiä Kelan kuntoutujat ovat?< 35 v _______ henkilöä35–44 v _______ henkilöä45–54 v _______ henkilöä≥ 55 v _______ henkilöä


1=”alle 35v.”, 2=”35-44v.”, 3=”45-54v.”, 4=”yli 55v.”

Koska yhdellä fysioterapeutilla voi olla kuntoutujia monessa ikäryhmässä, niin kuntoutujien ikä laskettiin painotettuna keskiarvona siten, että painoina ovat ensimmäisessä luokassa 29,5, toisessa 39,5, kolmannessa 49,5 ja neljännessä 59,5.

Kauanko aikaa on kulunut AVH-kuntoutujien sairastumisesta? MS- kuntoutujien diagnoosista?

Kauanko aikaa on kulunut …a) … AVH- kuntoutujien sairastumisesta?<6 kk _____ henkilöllä6–12 kk _____ henkilöllä>1–5 v _____ henkilöllä>5–10 v _____ henkilöllä>10 v _____ henkilöllä

b) … MS- kuntoutujien diagnoosista?<1 v _____ henkilöllä>1–5 v _____ henkilöllä>5–10 v _____ henkilöllä>10 v _____ henkilöllä

Kauanko aikaa on kulunut …a) … AVH- kuntoutujien sairastumisesta?<1 v _____ henkilöllä>1–5 v _____ henkilöllä>5–10 v _____ henkilöllä>10 v _____ henkilöllä

b) … MS- kuntoutujien diagnoosista?<1 v _____ henkilöllä>1–5 v _____ henkilöllä>5–10 v _____ henkilöllä>10 v _____ henkilöllä

Miten Kelan kuntoutujat asuvat?

Yksin omassa kodissaKotona puolison ja/tai täysi-ikäisen läheisen kanssa Kotona puolison ja alaikäisen lapsen(lasten) kanssa Palveluasunnossa Palvelutalossa Muualla, missä? Kaikissa kysytty:AVH _____ henkilöä MS ____ henkilöä

Yksin omassa kodissaKotona puolison ja/tai täysi-ikäisen läheisen kanssa Kotona puolison ja alaikäisen lapsen(lasten) kanssa Palveluasunnossa Palvelutalossa

Kuntoutussuunnitelman laatijataho /PerusterveydenhuoltoErikoissairaanhoito

Mikä taho on tehnyt Kelan kuntoutujien kuntoutussuunnitelmat?Perusterveydenhuolto __ henkilöäErikoissairaanhoito __ henkilöä


1=”0-2 kuntoutujaa”, 2=”3-5 kuntoutujaa”, 3=”6-9 kuntoutujaa”, 4=”10–21 kuntoutujaa”


Kuntoutussuunnitelman laatu ja monipuolisuus

1. Kuinka usein Kelan kuntoutujan kuntoutussuunnitelmassa on kuvattu selkeät fysioterapian a) päätavoitteet (tarkemmin kuin esimerkiksi ”Toimintakyvyn ylläpitäminen/parantaminen”)?b) osatavoitteet?

2. Selviääkö kuntoutussuunnitelmista Kelan kuntoutujien toimintakyvystä

a) kehon fysiologiset toiminnot, kuten lihasvoima, nivelliikkuvuus ja pidätyskyky?b) fyysiset toiminnot kuten asennon vaihtaminen, käveleminen ja käden käyttäminen?(erikseen: terapiatiloissa / koti- tai työympäristössä)c) psyykkiset toiminnot kuten tunne-elämä, muisti ja tarkkaavaisuus?(erikseen: terapiatiloissa / koti- tai työympäristössä)

3. Onko Kelan kuntoutujien kuntoutussuunnitelmissa kuvattu avofysioterapiana) toteutusympäristö (fysioterapiatila,

koti tai muu)?b)mahdollisuus vaihdella toteutusympäristöä?c)kokonaiskertamäärä suunnitelmakaudella (esim. vuodessa)?d) mahdollisuus jaksottaa kertoja (esim. intensiivijakso/tauko)?e)sisältö (terapiamenetelmät)?f) terapiakerran kesto (minuutteina)?g) terapiakerran intensiteetti (esim. syketai lihasvoima suhteessa suorituskykyyn)?

Kysymyksissä 1a-1b, 2a-c ja 3a-g käytetty skaala: 1= ei juuri koskaan (<10 %) 2= harvoin (10–39 %)3=noin puolessa (40–60 %)4=useimmiten (61–90 %) 5=aina tai lähes aina (>90 %)


1=”ei juuri koskaan (<10 %)”, 2=”harvoin (10–39 %)”, 3=” noin puolessa (40–60 %)”, 4=”useimmiten (61–90 %)”, 5=”aina tai lähes aina (>90 %)”

Summamuuttuja saa arvoja väliltä 14–70 ja se on uudelleen luokiteltu alkuperäisiin luokkiin.

Kuntoutuspäätöksenfysioterapian määrä

1) Kuinka paljon Kelan kuntoutujille on myönnetty avofysioterapiaa, sisältäen myös allas-,lymfa- ja ratsastusterapian (kertaa/vuosi/henkilö)?

2) Mikä on Kelan kuntoutujien kuntoutuspäätösten avofysioterapiakertojen kesto (aika /vuosi /henkilö)?


1=”0-9999 min /vuosi” (0-166,6 tuntia/vuosi)

2=”10000–49999 min /vuosi”(166,7 – 833,2 tuntia/vuosi)

3=”50000–99999 min /vuosi”(833,3 – 1666,6tuntia/vuosi)

4=”>100000 min/vuosi”(> 1666,7 tuntia /vuosi)


Kuntoutuspäätöksen fysioterapian toteutustapa

Mikä on avofysioterapian toteutustapa Kelan kuntoutujien kuntoutuspäätöksissä?1) ainoastaan yksilöfysioterapia fysioterapiatiloissa 2) ainoastaan yksilöfysioterapia kuntoutujan kotona 3) yksilöfysioterapia osittain kotona ja fysioterapiatiloissa4) jokin muu terapiamuotojen yhdistelmä

Kaikissa kysymyksissä skaala: AVH ______ henkilöllä MS ______ henkilöllä


1=”0-4 kuntoutujaa”, 2=”5-10 kuntoutujaa”, 3=”11–15 kuntoutujaa”, 4=”16–38 kuntoutujaa”

Yhteistyö edellisen kuntoutuspaikan kanssa Onko Teihin otettu yhteyttä edellisestä

kuntoutuspaikasta(-paikoista)?

Kysymyksen skaala: 1= en juuri koskaan (<10%)2=tai harvoin (10-39 %) 3= noin puolessa (40–60 %) 4= useimmiten (61-90 %)5=”aina tai lähes aina (>90 %)

Yhteistyö eri ammattiryhmien kanssa Oletteko tehneet yhteistyötä eri

ammattiryhmien kanssa Kelan kuntoutujan osalta edeltäneen 12 kuukauden aikana? Kyllä/ Ei

Organisaation asiantuntijoiden määrä

Kuinka monta ja minkä alojen asiantuntijoita työskentelee tällä hetkellä yrityksessänne tai työpaikassanne?(mukaan lukien itsenne)?

Fysioterapeuttia, Hierojaa, Kiropraktikkoa, Lääkäriä, Naprapaattia, Osteopaattia, Puheterapeuttia, Psykologia tai neuropsykologia, Sairaanhoitajaa/terveydenhoitajaa, Toimintaterapeuttia, Muita asiantuntijoita, keitä?


1=”0-4”2=”5-9” 3=”10–20”4=”>21”

Yhteistyö kuntoutujan kanssa

1. Kirjaatteko Kelan kuntoutujien kanssa yhteisesti sovitut fysioterapia a) päätavoitteet? b) osatavoitteet?

2. Sovitteko Kelan kuntoutujien kanssa, miten fysioterapian tavoitteiden toteutumista seurataan?

Kysymyksissä 1a ja b-2 skaala: 1= en juuri koskaan (<10%)2=tai harvoin (10-39 %) 3= noin puolessa (40–60 %) 4= useimmiten (61-90 %)5=”aina tai lähes aina (>90 %)


1=”en juuri koskaan tai harvoin (0-39 %)”, 2=”noin puolessa (40–60 %)”, 3=”useimmiten (61-90 %)”, 4=”aina tai lähes aina (>90 %)”

Summamuuttuja saa arvoja välillä 3-15 ja se on jaettu 3:lla, jotta päästään alkuperäiseen skaalaan. Lisäksi kaksi alinta luokkaa on yhdistetty.


Ympäristöön liittyvät tekijät

Arvioikaa Kelan AVH- ja MS-kuntoutujien mahdollisuuksia fyysiseen aktiivisuuteena) Esteetön kuntosalib) Esteettömät ja helppokulkuiset ulkoilureititc) Esteetön uimahallid) Esteettömät julkiset rakennuksete) Mahdollisuus kokeilla ja saada liikkumisapuvälineitä

Skaala kodissa a - e: 1=Erittäin huono, 2=huono, 3=keskitasoinen, 4=hyvä, 5=erittäin hyvä,6= en osaa sanoa


1=”erittäin huono”, 2=”keskinkertainen”, 3=”erittäin hyvä”

Summamuuttuja on muodostettu siten, että mukana kohdat 1=erittäin huono, 5=erittäin hyvä sekä yhdistettynä kohdat 2=huono, 3=keskitasoa ja 4=hyvä

Kohdat ’en osaa sanoa’ jätettiin analyysista pois.

liite 4.

Graafiset jakaumakuvat aktiivisesta fysioterapiasta, kuntoutujien iästä sekä yhteistyöstä eri ammattiryhmien ja kuntoutujien kanssa.

Liite 4. (Ots 2)

Graafiset jakaumakuvat aktiivisesta fysioterapiasta, kuntoutujien iästä sekä yhteistyöstä eri ammattiryhmien ja kuntoutujien kanssa.


PoKa on Pohjois-Karjalan maakunnan alu-eella käynnissä oleva kuntatyöpaikkojen ammatillisen kuntoutuksen ja työhyvinvoin-nin kehittämishanke. Rahoittajana toimii Ke-va ja arvioinnista vastaa Kuntoutussäätiön arviointi- ja koulutusyksikkö.

PoKa-hanke koostuu kahdesta toisiinsa limittyvistä osa-alueista, joista ensimmäi-nen keskittyy kuntatyöpaikkojen ammatilli-sen kuntoutuksen toimintakäytäntöjen edis-tämiseen ja työterveyshuollon, kuntatyön-antajan ja henkilöstön yhteistyön syventä-miseen kuntoutuksen asioissa. Hankkeen ai-kana (2009–2011) maakunnan alueella toi-mii alueellinen kuntoutuspalveluohjaaja, jo-ka on ollut yksittäisten kuntatyöntekijöiden kuntoutusprosesseissa työntekijän, henki-löstöhallinnon ja työterveyshuollon muka-na selvittämässä osatyökykyisen työnteki-jän työssä jatkamisen mahdollisuuksia työ-paikalla. Lisäksi kuntoutuspalveluohjaajan työnkuvaan kuuluu olennaisesti työeläke-kuntoutuksen mahdollisuuksista (esimerkik-si työkokeilu) informoiminen muun muassa työpaikkakokouksissa.

Hankkeen toisessa osa-alueessa on maa-kunnassa kehitetty aktiivisen tuen toiminta-malleja, puheeksioton käytäntöjä, sekä sai-rauspoissaolojen ja työkyvyttömyyskustan-nusten seurantamenetelmiä. Keskeistä on työnantajan ja työterveyshuollon yhteistoi-mintamallien kehittäminen ja siten työter-veyshuollon vaikuttavuuden edistäminen.

Hanke-esittelySanna PeSonen Helena HanHinen

PoKa-HanKKeeSSa KeHitetään Hyvinvointia PoHjoiS-Karjalan KuntatyöPaiKoille

Toimintamallin kehittämisen tueksi on jär-jestetty esimiesvalmennuksia työhyvinvoin-nin, aktiivisen ja tehostetun tuen kehittämi-sen pääperiaatteista. Niissä kuntaorganisaa-tioissa, joissa varhaisen tuen toimintamallit ovat olleet käytössä jo useamman vuoden ajan, on hankkeen aikana jatkokehitetty te-hostetun tuen toimintakäytäntöjä. Tehostet-tu tuki tulee kyseeseen silloin, kun työpaikan omat toimet eivät ole riittäviä osatyökykyi-sen työssä jatkamisen tukemisessa vaan tar-vitaan laajempaa verkostoyhteistyötä.

Hyvät käytännöt osaksi kuntien toimintatapaa

Hanke toimii kunta-, rypästyöpaja- ja maa-kuntatasolla. Kunnissa hankkeen etenemi-sen vastuu on projektiryhmillä, jotka koos-tuvat johdon, esimiesten, työterveyshuollon ja työntekijöiden edustajista. Projektiryhmät ovat laatineet täsmälliset kuntakohtaiset ta-voitteet hankkeeseen. Rypästyöpajoissa kun-nat työskentelevät ryhmissä, jotka on koottu kunnista ja kuntayhtymistä, joilla on yhte-näiset tavoitteet muun muassa aktiivisen tu-en toimintamallien kehittämisessä. Ryppäil-le on järjestetty hankkeen aikana yhteisiä työpajoja. Lisäksi PoKa-hankkeen puitteissa on järjestetty maakunnallisia verkostotyö-pajoja, joissa aiheina on ollut muun muassa ammatillinen kuntoutus ja työterveyshuol-toyhteistyö.


Aktiivisen tuen toimintamallit ovat useimmissa organisaatioissa lähes valmii-ta ja malleja esitelty työntekijöille kevään 2011 aikana. Esimiesvalmennuksia tehoste-tun tuen toimintatavoista jatketaan osassa hankkeeseen osallistuvista kunnista myös syksyllä 2011. Kuntoutuspalveluohjauksen osalta työ painottuu kevään ja syksyn 2011 aikana käynnissä olevien kuntoutusproses-sien ohjauksen loppuun saattamiseen ja oh-jaavaan rooliin siten, että tunnistetut hyvät käytännöt jäävät osaksi kuntien toiminta-tapaa myös hankkeen päätyttyä. 21.9.2011 järjestetään Joensuussa maakunnallinen se-minaari, jossa aiheena on työkyvyn tukemi-sen taloudelliset kannustimet.

Jatkossa haasteena on rakennettujen mallien ja toimintakäytäntöjen aktiivinen käyttöönotto. Tämä edellyttää toimintata-pojen jatkuvaa esillä pitämistä, seurantaa ja arviointia. Tärkeäksi on myös osoittautunut hankkeen aikana kuntien johdon vahva tuki työhyvinvoinnin, työssä jatkamisen, uudel-leensijoituksen toimintakäytäntöjen kehittä-miselle ja ratkaisujen löytämiselle.

PoKa-hankkeen arvioinnissa tarkastel-laan kuntoutuspalveluohjauksen sekä aktii-visen tuen toimintamallin käytännön vaiku-tusta valittaviin mittareihin ja kokemuksiin prosesseista. Kokonaisarviointi raportoidaan hankkeen päätösseminaarissa loppuvuodes-ta 2011.

Työkyvyn tuki tehokkaammaksi

Miten tukea työntekijää, jonka työkyky on selvästi alentunut ja työssä jaksaminen va-kavasti uhattuna? Tähän kysymykseen läh-dimme etsimään vastausta PoKa-hankkees-sa Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaa-lipalvelujen kuntayhtymässä. Hanketta on hyödynnetty kuntayhtymän henkilöstöhal-linnossa, henkilöstön työterveyshuollossa ja kuntayhtymän kuntoutuspoliklinikalla, jossa asiakkaina on kuntatyöntekijöitä Pohjois-Karjalan kunnista.

Kuntayhtymän työyksiköissä esimiehet

ovat räätälöineet työtehtäviä ja sijoittaneet työntekijöitä uusiin tehtäviin ja toisiin yksi-köihin alentuneen työkyvyn vuoksi jo vuosi-kausia yhteistyössä työterveyshuollon kans-sa. Yhteisesti sovittua tai kirjattua toiminta-mallia ei kuitenkaan ole ollut, joten joka ker-ta on lähdetty alusta asti rakentamaan työ-kyvyn tukemisen prosessia. Työyksiköt ovat usein itse löytäneet hyvät ratkaisut. Joskus prosessit ovat kuitenkin vieneet kohtuutto-masti aikaa ja voimavaroja, eikä epäonnis-tumisiltakaan ole vältytty.

Otimme PoKa-hankkeessa tavoitteeksi rakentaa tehostetun tuen toimintamalli työs-sä jatkamisen ja jaksamisen tueksi siinä vai-heessa, kun yksilön ja työyhteisön omat kei-not eivät riitä ja tarvitaan ulkopuolista, moni- ammatillista tukea. Meillä oli lisäksi tarve kehittää sekä nykyisen varhaisen havaitse-misen toimintamallin HARAVAn että uuden, nyt rakennettavan tehostetun tuen toiminta-mallin seurantajärjestelmä ja kustannus-vai-kuttavuusanalyysi sairauspoissaolojen hal-lintaohjelmaan liittyen.

Vähän vanhaa, vähän uutta

Kuntayhtymään perustettu PoKa-työryhmä selvitti ensimmäisenä työnään esimiehiltä ja työterveyshuollosta, mitkä asiat nykyi-sessä toimintatavassa ovat hyvin ja missä on kehitettävää. Moniammatillisia verkos-topalavereita pidettiin useimmiten toimivina ja tuloksellisina. Onnistumisia koettiin eri-tyisesti silloin, kun henkilö itse oli aktiivi-sesti mukana ja valmis eri työhön sekä kou-luttautumaan uuteen tehtävään. Henkilös-töyksikön työkokeilumäärärahan katsottiin madaltavan kynnystä ottaa toisen yksikön työntekijä työkokeiluun.

Vastuunjakoa pidettiin epäselvänä: kuka puuttuu? Kuka käynnistää? Kuka kutsuu pa-laverin? Ketä mukana? Näin erityisesti sil-loin, kun kyseessä oli työturvallisuuslais-sa mainittu, niin sanottu yhteinen työpaik-ka, jossa työskentelee eri esimiesten alaisia työntekijöitä. Yhdeksi pullonkaulaksi osoit-tautui raha. Uudelleensijoittuvan henkilön


palkkaukseen työkokeilun jälkeen puuttuu rahaa, mikä on johtanut pomputteluun. Li-säksi systemaattinen seuranta puuttui.

Tehostetun tuen toimintamallia lähdet-tiin rakentamaan sillä periaatteella, että säi-lytämme toimivat käytännöt, mutta koetam-me ratkaista uuden toimintamallin avulla nykyisessä toimintatavassa olevia ongelmia ja pullonkauloja.

HARAVAlle jatkovarsi

Kuntayhtymässä on otettu varhaisen havait-semisen toimintamalli HARAVA käyttöön runsas kaksi vuotta sitten ja sitä on koetet-tu viedä ahkerasti käytäntöön. HARAVA on tarkoitettu työyhteisöjen työvälineeksi yk-silö- ja yhteisötason työhyvinvointiuhkien havaitsemiseen ja puheeksi ottamiseen mah-dollisimman varhaisessa vaiheessa. Tavoit-teena on ryhtyä toimenpiteisiin ennen kuin asioista kehittyy ongelmia, joiden ratkaise-miseen tarvitaan työyhteisön ulkopuolisia toimijoita ja asiantuntijoita.

Nyt rakennettavan tehostetun tuen toi-mintamallin lähtökohta on, että HARAVA-toimintamallia on käytetty ensin. Kun tode-taan, että HARAVA-työskentely ei riitä, ote-taan asia uudestaan puheeksi ja selvitetään, mitkä työkyvyn alenemisesta kertovat häly-tysmerkit liittyvät

- toimintakykyyn ja terveyteen- työn hallintaan- työyhteisön vaatimuksiin- työn sisältöön ja työympäristöön- työn ulkoisiin olosuhteisiin.

Jatkotyöskentely määräytyy sen mu-kaan, mihin tulokseen keskustelussa pää-dytään. Terveyteen ja toimintakykyyn liit-tyvissä prosesseissa työterveyshuolto tulee mukaan jo ensivaiheessa. Työnjohdolliset toimenpiteet ovat puolestaan keskeisiä sil-loin, kun kyseessä on työn hallintaan liitty-vät ongelmat.

Tehostetun tuen toimintamallissa kuva-taan periaatteita, joita toteutetaan henkilös-

tön työelämässä jatkamisen tukemiseksi, kun työkyky on selvästi alentunut. Toiminta pe-rustuu kuntayhtymän strategiassa esitettyi-hin työhyvinvoinnin edistämisen tavoittei-siin ja osaamisen johtamiseen sekä työhy-vinvointisopimukseen. Toimintamallin ta-voitteena on sairauspoissaolojen vähentä-minen, ennenaikaisen eläköitymisen ehkäisy ja henkilöstövoimavarojen tehokas käyttö.

Asiantuntijat ja verkostot apuna

Tehostetun tuen toimintamalli alkaa olla loppusuoralla, mutta vielä on paljon teh-tävää. Painotuotteen lisäksi tarkoituksena on rakentaa toimintamalli sähköisen työka-lun muotoon. Toimintamallia testataan vie-lä joidenkin esimiesten kanssa ennen kuin se otetaan laajemmin käyttöön ja viedään kuntayhtymän yhteistyötoimikunnan käsi-teltäväksi. Tarkoituksena on että työnantaja ja työntekijöitä edustavat ammattijärjestöt sopivat yhdessä toimintamallin käyttöön-otosta. Sen jälkeen alkaa vasta varsinainen työ – toimintamallin koettelu työyhteisöissä.

Sairauspoissaolojen hallintaohjelman ra-kentaminen on vasta alkutaipaleella. Ohjel-maa rakennetaan yhteistyössä työterveys-huollon ja PoKa-hankkeen rypästyöpajan yhteistyökumppaneiden Joensuun ja Kon-tiolahden sekä Kevan kanssa.

PoKa-hankkeen kuntoutuspalveluohjaa-ja on ollut mukana kuntayhtymän työryh-mässä ja tuonut asiantuntijuutta työkyvyn tehostetun tuen toimintamallin rakentami-seen. Lisäksi hän oli varsinkin hankkeen al-kuvaiheessa useissa yksittäisissä ammatilli-sen kuntoutuksen ja uranvaihdon prosesseis-sa ohjaamassa meitä ”kädestä pitäen”. Kun-toutuspalveluohjaajan rooli on ollut merkit-tävä myös yhteistyön tiivistämisessä työn-antajan, työterveyshuollon ja Kevan kanssa.

PoKa-hankkeen alueelliset tapaamiset ja rypästyöpajat ovat olleet innostavia tilai-suuksia ja hyvä keino verkostoitua alueel-lisesti ja saada hankkeen asiantuntijoiden näkemyksiä kehittämistyöhön. Tapaamiset ovat osoittaneet, että useimmissa kunnissa


painitaan samojen asioiden kanssa. On tur-ha rakentaa polkupyörää itse, kun sen voi rakentaa yhdessäkin.

Kevan KunTouTusyKsiKön KehiTTämispäälliKKö sAnnA Pesonen TyösKenTelee poKa-hanKKeen sihTeerinä.

HelenA HAnHinen TyösKenTelee Työhyvin-voinTipäälliKKönä pohjois-Karjalan sairaan-hoiTo- ja sosiaalipalvelujen KunTayhTymässä.

Kuntoutussäätiö

on kuntoutuksen tutkija, kehittäjä, arvioija ja tiedottaja.

Erityisiä osaamisalueita ovat kuntoutusjärjestelmän toimivuuteen, kuntoutustarpee-seen, toimintakykyyn, työhyvinvointiin sekä osallisuuteen ja syrjäytymiseen liittyvät kysymykset.

Ajankohtaista tietoa toiminnastamme löydät osoitteesta

www.kuntoutussaatio.fi

hyvä Kuntoutus-lehden lukija

Vuoden 2011 ensimmäinen Kuntoutus-lehti myöhästyi teknisten ongelmien vuoksi. Olemme pahoillamme tapahtuneesta. Mukavia lukuhetkiä uuden lehden parissa ja rentouttavaa kesää!

Toimitus


katsaus Heidi Pyyny

Johdanto

Olen työskennellyt lääkinnällisen kuntoutuk-sen kuntoutusohjaajana yli 20 vuotta ja saa-nut olla eturivin paikalla seuraamassa kun-toutuksen kehittymistä terveydenhuollon eri sektoreilla. Tänä aikajaksona kuntoutus on kulkenut riemusaatossa ja tehnyt mahalas-kuja. Samalla olen saanut seurata toisaalta kuntoutuksen käsitteen moninaista sovelta-mista ja käsitteen epätarkkaa rajaamista, se-kä myös vilpitöntä ymmärtämättömyyttä sen soveltamisessa.

"Kuntoutus" johdannaisineen on yksi niis-tä laajoista, jatkuvassa päivittäisessä arkikäy-tössä olevista termeistä, joita sosiaali- ja terve-ydenhuollon kentässä on paljon. Kuntoutus-käsitteen tulkinta riippuu paljon tilanteesta, tulkitsijasta, ajasta, paikasta kuin käyttöyh-teydestä.

Käsitteenä kuntoutus tuli suomalaiseen käyttöön vähitellen vasta 1940-luvun lopul-la, käännöksenä englannin sanasta rehabili-tation. Aluksi käytettiin muotoa kuntouttami-nen, sittemmin juuri kuntoutus ja kuntoutu-minen nousivat vallitseviksi käsitteiksi. Taus-talla on kuntoutujan oman panoksen koros-taminen kuntoutuksessa. (Rissanen 2008, 17.) Alkuun kuntoutus ja kuntouttaminen liitettiin puhtaasti fyysisiin toimintoihin. Nykyisessä, moniulotteisessa muodossaan kuntoutus on esiintynyt lähinnä kokeellisesti 1970-luvun puolivälin jälkeen ja vuoden 1984 Valtava-uudistuksen jälkeen kuntoutuksen moni-il-meisyyttä pyrittiin kuvailemaan yhä enem-män määritelmin.

Työssäni käytän kuntoutuksen kantasana-

na sanaa rehabilitaatio, joka on lainasana eng-lannista ja latinasta. Esitän lisäksi kunto-sa-nan etymologisen analyysin, sillä myös ”kun-to” on toiminut osiltaan nykyisen kuntoutus-sanan kantasanana, vaikka siitä ei löydykään suoraan polkua sanaan ja käsitteeseen ”kun-toutus” sen nykyisessä merkityksessä (osas-sa sanakirjoja on viittaus "hyvässä kunnossa olemiseen"). Kunto-sana liittyy myös sanaan kunta, josta teen niin ikään etymologisen ana-lyysin. Sekä kunto- että kunta-sanojen etymo-logiset analyysit oli tärkeää tehdä, jotta saisin esille niiden merkityserot suhteessa sanaan rehabilitaatio.

Käytännönläheisimpänä kuntoutusmuo-tona voidaan nähdä erilaisiin fyysisiin, vam-mautumisen jälkeisiin kuntoutustoimenpitei-siin liittyvä kuntoutus tai esimerkiksi vam-mautumisen jälkeinen sopeutumisvalmennus vammais- tai kansanterveysjärjestön toteutta-mana. Näihin kuuluvat myös kaikki pitkäai-kaissairauteen liittyvät kuntoutusjaksot. Toi-sena suurena päämerkityksenä voidaan pu-hua kuntouttavasta työotteesta, joka liittyy kuntoutuksen vuorovaikutukseen. Kolmante-na suurena linjana voidaan pitää suomalaista laki- ja toimintajärjestelmää, joka antaa lakiin ja säädöksiin nojautuvan työskentelypinnan kuntoutuksessa eli normit ja raamit.

Haluan työssäni selventää kuntoutuksen käsitettä ja sen roolia terveydenhuollossa. Apuna olen käyttänyt etymologista ja semant-tista analyysiä. Peep Koort (1975) on kehittä-nyt hermeneuttisen menetelmän semanttis-ta analyysiä varten, jota myös Katie Eriksson on kehittänyt edelleen aivan näihin päiviin saakka. Semanttinen analyysi on kielellisten

Käsiteanalyysi sanasta reHabilitaatio


ilmausten tai symbolien merkityksen eritte-lyä, ja tällöin voidaan puhua myös merkitys-analyysistä.

Käsitteenmuodostus tapahtuu teorian ja kokemuksen välisessä vuorovaikutuksessa. Käsitteet viittaavat todellisuuden ilmiöihin ja ne vaikuttavat käsitteenmuodostukseen. Käsi-teanalyysiin kuuluu käsitteiden välisten suh-teiden määrittely valitussa teoriakontekstissa. Käsitteet sitovat yhteen teorian ja käytännön. (Eriksson, käsiteanalyysi kirjassa Paunonen & Vehviläinen-Julkunen 1998, 7, 63.)

Etymologinen analyysi sanoista kunto, kunta ja rehabilitaatio

Esiymmärrystä etsiessäni ja sanojen merkityk-siä punnitessani päädyin käyttämään rehabili-taatio-kantasanaa. Useat sanakirjat mainitse-vat rehabilitaation ainoana synonyyminä sa-nan kuntoutus. Tämä osio on osa ontologista analyysiä, jossa pyritään määrittämään niin sanottu ideaalikäsite.

Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologi-sessa sanakirjassa (2004) kunto-sanan vas-tineita ovat karjalan kunto sekä kantasana-na viron murteellisessa adjektiivissa kunnat-tu, konnattu "kunnoton, tyly". Vastineita on myös esitetty myös eräistä etäsukukielistä, mutta näiden rinnastusten uskottavuutta vä-hentävät sekä äänne-, merkitys- että levikki-seikat. Itämerensuomen kunto-sanan nuoruu-teen viittaa myös vastineiden harvalukuisuus lähisukukielissä. Todennäköisesti suomen ja karjalan kunto onkin johdos vanhemmas-ta kunta-sanasta, josta myös viron kunnatu (huomioitavaa toisen tavun vokaali) voidaan selittää erikseen johdetuksi. Merkityksensä osalta kunto sopii yhdistettäväksi kunta-sa-naan, sillä kunta on vanhastaan esiintynyt monien järjestettyjä kokonaisuuksia merkitse-vien yhdyssanojen jälkiosan (esimerkiksi kih-lakunta, seurakunta, valtakunta).

Näin ollen kunto on voinut saada järjes-tyksen ja edelleen hyvässä kunnossa olemi-sen merkityksen. Suomen kunto-sanan nuo-ruuteen viittaa sekin, että suomen kirjakie-lessä se on ensi kertaa mainittu vasta niiden

lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Port-han on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakir-jaan 1770-luvulla. Sanat kuntoilla ja kuntoilu nykyisessä merkityksessään ovat yleistyneet vasta 1970-luvulta alkaen.

Harri Jäppisen toimittamassa Synonyy-misanakirjassa (2003) mainitaan kunto-sa-nan synonyymeinä (kunto)tila, olotila, vire, vointi, terveys, terveydentila, ruumiinkunto ja fysiikka.

Häkkisen etymologisessa sanakirjassa kunta-sanan alkuperästä on annettu useita selityksiä. Yksi vaihtoehto on, että sana on ikivanha ja omaperäinen. Sen etymologisia vastineita olisivat tällöin vogulin hõnt "sota, sotajoukko" ja unkarin had "sotajoukko, so-ta, joukko, suku", mahdollisesti myös ostjakin hantə "ostajakki, ihminen” (omakielinen kan-sallisuuden nimitys) ja mokšamordvan kon'd'ä "toveri". Rinnastuksen uskottavuutta heiken-tävät kuitenkin vastineiden merkityserot ja etymologian aukkoisuus.

Kunta-sanalle on esitetty myös useita lai-naetymologioita. Sekä suomen lähisukukie-lissä että lapissa kunta-sanan vastineet näyt-tävät esiintyvän yleensä vain yhdyssanojen jälkiosina, kuten karjalan venehkunda, lyydin heimokund "suku", viron laudkond "pöytä-kunta, syömäseura", lapin sokkagod'de "su-kukunta". Tämä toistuu suomen vanhimmas-sa kirjakielessä (esimerkiksi seurakunta, val-takunta). Itsenäisenä sanana kunta esiintyy vasta 1700-luvun lopulta lähtien, aluksi mer-kityksessä "lääni, hallintoalue" (1776), sitten "seura, korporaatio" (1822), "oliokokonaisuus, järjestelmä" (1844) ja "kommuuni" (1853). Se-kä itämerensuomen että lapin sanat saattavat olla germaanista lainaa: vertaa gootin - gunds, joka esiintyy juuri samantyyppisten yhdyssa-nojen jälkiosana. Toisaalta kunta esimerkiksi sellaisissa paikannimissä kuin Satakunta on selitetty lainaksi germaanisesta originaalista * xunδa, ”sata”. Sekä ugrilaiskielten että suo-men yllä mainituille sanoille on esitetty myös arjalaista lainaetymologiaa, mutta tämä tus-kin pitää paikkaansa ainakaan suomen osalta.

Harri Jäppisen toimittamassa Synonyy-misanakirjassa (2003) kunta saa synonyymit


maalaiskunta, pitäjä, kaupunki sekä paikka-kunta.

Robert K. Barnhartin toimittama Chambers Dictionary of Etymology kertoo seuraavaa re-habilitation-sanan käännöksestä:

Rehabilitate. 1580–81, restore to a for-mer rank, privilege, or reputation; possibly a backformation from rehabilitation and in part borrowed from Medieval Latin rehabili-tatus past participle of rehabilitare (reagain + habilitare make fit, from latin habilis easi-ly managed, fit; see -able); for suffix see -ate. The meaning of restore to a good condition is first recorded in English in Carlyle's editi-on of Crowell`s letters and speeches (1845). Rehabilitation y. 1533-34, act of rehabili-tating; borrowed from Middle French reha-bilitation, and directly from medieval Latin/ rehabilitationem (nominative rehabilitatio) restoration, from rehabilitare; for suffix see -ation (Barnhart 2006, 906.)

Tästä osiosta on löydettävissä sekä hyvään kuntoon että maineeseen liittyvät viittaukset.

Michael Kent on toimittanut vuonna 1998 Oxford Dictionary of Sports Science & Medi-cine - sanakirjan, joka määrittelee sanan re-habilitation seuraavasti:

Restoration of an injured person to the le-vel of physical fitness he or she had before the injury. In the past rehabilitation often followed the treatment of the injury, but now it usually begins at the same time as the treatment (Kent 1998, 426.)

Tämä kertoo kuntoutuksen käytännön muuttuneen siten, että yhä useammin kun-toutus alkaa jo samanaikaisesti hoidon kanssa.

Hain myös tietoa siitä, mistä nykykielistä löytyi käännös sanalle "rehabilitaatio”:

• Englanti (rehabilitatio, rehabilitation)• Ruotsi (rehabilitering, återanpass ning, återupprättelse, äreredding) • Saksa (rehabilitation, rehabilitierung, wiedereinsetzung) (http://fi.ilmainen-sanakirja.com/word/re-

habilitaatio.)

Duodecimin julkaisemassa Lääketieteen termit -teoksessa sana kuntoutus selvitetään seuraavasti:

1. rehabilitaatio la, rehabilitation e, (re) habilitering - en r, kuntouttaminen potilaan työkyvyn ja omatoimisuuden palauttamiseen tähtäävä toiminta lääketieteellisen hoidon aikana ja jälkeen2 (re) habilitation e, habilitering - en r rakenteen tai toiminnan synnynnäisten vajavuuksien lievittäminen; vrt. varhaiskuntoutus, sopeutumisvalmennus.Etymologinen analyysi sanoista kunta ja

kunto antavat sanoille juuret, jotka vievät vi-roon, lappiin, vanhoihin heimokieliin sekä lai-naan germaanisista alkulähteistä. Englantilai-sen etymologian sanakirjan selvitys rehabili-tation-sanan alkuperästä johdattaa keskiajan latinaan, englantiin ja ranskaan ja myöskin näin germaanisille alkulähteille. Tämän työn puitteissa ei ole mielekästä edetä pidemmälle.

Käsitteen olemuksen määrittämiseen kuu-luu mielestäni myös aukaista hiukan sitä ver-hoa, johon viitattiin varhaisissa sanakirjoissa, eli Stalinin vainoihin. Josif Stalinin (1878–1953) aikakaudella Neuvostoliitossa suoritet-tiin 1930-luvun puolivälistä alkaen "puhdis-tuksia". Miljoonia ihmisiä teloitettiin ja lähe-tettiin vankileireille Siperiaan, useat katosivat jäljettömiin eikä heistä kuultu kuin vasta ar-kistojen avauduttua 1990-luvulla.

Näiden tapahtumien korjaamisen aikaan liittyy rehabilitaatio, sisältönä juuri maineen-palautukseen, arvonpalautukseen ja rajojen palautukseen liittyvät asiat. Ihmisiltä riistet-tiin ihmisarvo, omaisuus, kunnia ja maine täysin ilman syytä. Perheet hajosivat vanki-leirien saaristoon, lasten oli kiellettävä omia vanhempiaan julkisesti, kehenkään ei voinut luottaa, naapureita piti pelätä. (Josif Stalin - Elämänkerta.)

semanttinen analyysi

Semanttinen analyysi käsittää leksikaalisen ja diskriminaatioanalyysin. Leksikaalisessa ana-lyysissä käydään läpi erilaisia sanakirjoja ja


jos kirjat ovat yhtä mieltä käsitteen merki-tyksestä, voidaan olla tyytyväisiä. Muussa ta-pauksessa erittelyä jatketaan ja synonyyme-jä tarkastellaan perusteellisemmin. Analyysin tarkoituksena on osoittaa samaan käsiteper-heeseen kuuluvien erilaisten käsitteiden omi-naispiirteet ja niiden väliset erot.

Analyysiin voivat kuulua seuraavat vai-heet; etymologinen selvitys, semanttinen ana-lyysi, diskriminaatioanalyysi ja testattavuus-analyysi (Koort 1975; vertaa Eriksson 1976, 1992). Lopuksi esitetään paradigma ja pro-sentuaalisesti sidosten vahvuus. Tässä työs-

sä olen tehnyt useita synonyymitaulukoita ja vertaillut tuloksia.

Synonyymianalyysi osana semanttista analyysiä

Analyysin tekoon käytin seuraavia sanakir-joja: 1. Nykysuomen sanakirja (osat 1-6) (1962)2. Lääketieteen sanakirja (1976)3. Nykysuomen sanakirja 4 (vierasperäiset sanat) (1988)4. Suomenkielen perussanakirja

Rehabilitaatio 1962 1976 1988 1990 1995 2003 2005 2005 2006

1. Rehabilitaatio x x x x x x x 2. Kuntouttaminen x x x x 3. Kuntoutus x x x x 4. Arvonpalautus x x x x x 5. Sopeuttaminen x 6. Hyvitys x 7. Maineenpuhdistus x 8. Ennalleen palautus x x

Kuntoutus 1962 1976 1988 1990 1995 2003 2005 2005 2006

1. Kuntoutus x x2. Kuntouttaminen x x3. Kuntoutuslaitos x 4. Kuntoutuskeskus x

Taulukko 4. Kuntoutus/synonyymianalyysi

Taulukko 3. Kuntouttaminen/synonyymianalyysi

Kuntouttaminen 1962 1976 1988 1990 1995 2003 2005 2005 2006

1. Kuntouttaminen x x x 2. Kuntoutus x 3. Parantaminen x x x 4. Valmennus x x x 5. Kunnostus x x x 6. Toipilas x x x

Arvonpalautus 1962 1976 1988 1990 1995 2003 2005 2005 2006

1. Arvonpalautus x x x 2. Kunnioitus x x x 3. Arvostus x x x 4. Ihailu x x x 5. Respekti x x x 6. Pieteetti x x x

Taulukko 2. Arvonpalautus/synonyymianalyysi

Taulukko 1. Rehabilitaatio/synonyymianalyysi


(osat I-III vuosilta 1990-1994) (1990)5. Nykysuomen sivistyssanakirja (1995)6. Synonyymisanakirja (2003)7. Otavan uusi sivistyssanakirja (2005)8. Iso sivistyssanakirja (2005)9. Lääkärinkielen sanakirja (2006)

Taulukkoon valitsin ne sanakirjojen syno-nyymit, jotka olivat substantiiveja ja yksiosai-sia sanoja ja liittyivät lääketieteeseen, psyko-logiaan ja terveydenhoitoon. Sanoilla saattoi olla monia merkityksiä, mutta poimin ne, jot-ka täyttivät rajatut ehdot. Ongelmaksi muo-dostui vierassanojen synonyymien niukkuus. Nykysuomen sanakirja vuodelta 1962 kertoo myös rehabilitaatio-sanan aiemmista merki-tyksistä (esimerkiksi rangaistusseuraamusten kumoaminen, menetetyn arvon palauttami-nen, oikeusaseman palauttaminen, rajojen en-nalleen palauttaminen). Jossain tilanteessa ih-miseltä riistetään ihmisarvo (esimerkiksi Stali-nin vainot) ja se palautetaan hänelle rehabili-taatiolla. Tätä merkitystä kuntoutuksella ei ole enää suoranaisesti suomessa.

Rehabilitaatio löytyi seitsemästä sanakir-jasta ja eniten prosentuaalista vastaavuutta oli sanoilla arvonpalautus, kuntouttaminen ja kuntoutus. Jos vertaamme tätä tulosta esi-merkiksi Paavo Rissasen esittämään kuntou-tus-käsitteen syntyyn johdantoluvussa, pitää se hyvin paikkansa myös tässä analyysissä. Synonyymianalyysit on tehty sanoista reha-bilitaatio, arvonpalautus, kuntouttaminen ja kuntoutus.

Diskriminaatioanalyysi

Peep Koortin mukaan diskriminaatiomatriisiin valitaan ne synonyymit, jotka esiintyvät yli 50 %:ssa sanakirjoja verrattuna pääsanan esiin-tyvyyteen (Koort 1975, 35). Eniten vastaa-

vuutta löytyi sanojen rehabilitaatio ja arvon-palautus välillä, sijoille kaksi ja kolme nousi-vat kuntoutus ja kuntouttaminen. Sopeutta-minen, hyvitys, maineenpuhdistus ja ennal-leen palautus eivät saaneet juurikaan vastaa-vuutta, mutta tähän vaikutti suuresti se, miltä vuosikymmeneltä sanakirjat olivat. Selvästi tuli esille myös se seikka, että kuntoutus sa-nana yleistyi vastaamaan nykyisiä käytäntöjä vasta 1970–80-luvuilla. 1960-luvun sanakir-jat antavat vielä ”vanhan” merkityksen liitty-en maineenpalautukseen, arvonpalautukseen ja rajojen palautukseen.

Diskriminaatioparadigma

Synonyymianalyysin avulla saadaan esille käsiteperheet. Mitä suuremmat prosenttiluvut saadaan aikaiseksi, sitä suurempi vastaavuus on ja sitä lujempi ja vahvempi on kytkentä. Taulukossa 6 on vastaavuudet laskettuna.

Matriisin ja paradigman tulkinta

Pragmaattisen tieteen mukaan käsitettä täytyy tutkia sen käytännön vaikutusten perusteella. Peircen (1990) mukaan täytyy harkita, mit-kä ovat ne käytännön vaikutukset, jotka ar-velemme käsitteemme kohteen voivan saada esiin. Kaikki nämä vaikutukset käsittävä tie-to on kyseessä oleva täydellinen määritelmä. Tutkimme ja erittelemme käsitteen käytännöl-lisiä vaikutuksia ottamalla sen käyttöön hoito-työssä (Eriksson, käsiteanalyysi kirjassa Pau-nonen & Vehviläinen-Julkunen 1998, 72–73).

Sana arvonpalautus saa rehabilitaatio-sa-naan nähden vain 50 % vastaavuuden. Ar-vonpalautus ei saa lainkaan sidosta sanoihin kuntoutus ja kuntouttaminen. Kuntoutus saa vain 44,4 % vastaavuuden sanaan rehabilitaa-tio ja kuntouttaminen alle 40 % vastaavuuden.

Rehabilitaatio Arvonpalautus Kuntouttaminen Kuntoutus

Rehabilitaatio - 5 4 41. Arvonpalautus 0 - 0 02. Kuntouttaminen 0 0 - 13. Kuntoutus 0 0 2 -

Taulukko 5. Diskriminaatiomatriisi


Kuntoutuksen ja kuntouttamisen välinen suh-de on myös 40 %. Sidokset jäävät kauttaaltaan heikoiksi ja tämä puoltaa ja vahvistaa laina-/vierassanan ominaisuuksia (synonyymejä ei löydy suomen kielestä). Peep Koortin mukaan 40 % synonyymisuhde on kielellisesti varteen-otettava. Pienemmät synonyymisuhteet voi-vat olla mielenkiintoisia, mutta ne kannattaa ottaa mukaan vain, jos ne ovat pääkäsitteen kannalta tärkeitä.

Pohdintaa

Kuntoutus on aina sidoksissa eri aikakausi-en ja ajankohtien tarpeisiin. Useissa maissa kuntoutus kehittyi omaksi toimintamuodok-seen ensimmäisen maailmansodan aiheutta-mien suurien haasteiden vuoksi. l930-luvulla kuntoutus ja vammaisten ongelmat unohtui-vat taloudellisen laman ja suurtyöttömyyden viedessä kaiken energian ja huomion.

Vasta toisen maailmansodan jälkeisen työ-voimapulan myötä kuntoutuksen kehittämi-sen tarve nousi uudelleen esiin. Näinä vuosina syntyi ja kiteytyi käsitys kuntoutuksesta, sen tavoitteista, kohderyhmästä ja sisällöstä vuo-sikymmeniksi eteenpäin. Tavoitteena oli saat-taa sodassa tai tapaturmassa vaikeasti vam-mautunut takaisin työelämään. Oli luontevaa

määritellä kuntoutus korjaavaksi toiminnaksi, jonka tarkoitus oli estää jo syntyneen haitan jääminen pysyväksi. Kyse oli menetetyn toi-mintakyvyn palauttamisesta. 1960–70-luvuil-la otettiin käyttöön ennaltaehkäisevä eli pre-ventiivinen kuntoutuksen käsite sekä varhais-kuntoutuksen käsite ja nämä liittyivät pitkälti Suomessa havaittuihin pitkäaikaissairauksiin ja niiden kuntoutukseen.

Suomen ensimmäinen kuntoutuslaki oli invalidihuoltolaki vuodelta 1946. Nykyään Maailman terveysjärjestön uusi ICF-luokitus (WHO 2001, 2003) on hyväksytty yksimie-lisesti kuntoutuksen uudeksi sairauskäsityk-seksi. Se pyrkii tarjoamaan yleisen viiteke-hyksen terveyden ja siihen liittyvien tilojen jäsentämiseen. Yksilön toimintaa ja toimin-nan rajoituksia tarkastellaan siinä yksilön ter-veydentilan ja erilaisten tilannetekijöiden dy-naamisena vuorovaikutuksena. Toimintakyky on yläkäsite, joka sisältää paitsi ruumiin toi-minnot ja rakenteet, myös suoriutumisen ja osallistumisen jokapäiväisessä elämässä ja yh-teiskunnassa (Järvikoski, Kuntoutuskäsityksen muutos ja kuntoutus monitieteisenä ja -alai-sena prosessina kirjassa Rissanen ym. 2008, 53–62, 82).

Tässä työssä halusin löytää käsiteanalyy-sin avulla laajemman, yleiskäsitteenä tunne-

Taulukko 6. Diskriminaatioparadigma

1. vastaavuus sanoille rehabilitaatio + arvonanto 0+5x100 = 50 % 7+32. vastaavuus sanoille rehabilitaatio+ kuntouttaminen 0+4x100 = 40 % 7+3 3. vastaavuus sanoille rehabilitaatio+ kuntoutus 0+4 x100 = 44.4 % 7+24. vastaavuus sanoille arvonpalautus + kuntouttaminen 0+4x100 = 0 5+45. vastaavuus sanoille arvonpalautus + kuntoutus 0+0x100 = 0 5+46. vastaavuus sanoille arvonpalautus + rehabilitaatio 5+0x100 = 50 % 3+77. vastaavuus sanoille kuntoutus + kuntouttaminen 1+1x100 = 40 % 2+38. vastaavuus sanoille kuntoutus + arvonpalautus 0+0x100 = 0 4+59. vastaavuus sanoille kuntoutus + rehabilitaatio 0+0x100 = 0 2+710. vastaavuus sanoille kuntouttaminen + rehabilitaatio 4+0x100 = 40 % 3+711. vastaavuus sanoille kuntouttaminen + arvonpalautus 0+0x100 = 0 4+512. vastaavuus sanoille kuntouttaminen + kuntoutus 1+1x100 =40 % 3+2


tun kuntoutuskäsitteen. Käyttämällä rehabili-taatio-sanaa suomalaisen kuntoutus-sanan si-jasta päädyin pidemmälle sanan historiaan ja myös kansainväliseen etymologiaan. Valitse-malla kuntoutus-sanan olisin ehkä enemmän suuntautunut kuntoutuksen fyysisiin toimin-toihin. Kuten aiemmin mainitaan, alkoi kun-toutus-sanan käyttö lisääntyä vasta 1970-lu-vulla, samaan aikaan kun Suomessa eri urhei-lujärjestöt kehittivät toimintojaan ja liikunnan merkitys kuntoutumisessa oli ensisijainen toi-mintamalli. Tätä ajatusmallia näkee nykyään-kin hyvin laajasti käytössä eli vielä tarvittai-siin kokonaisvaltaisempi (holistinen) käsitys kuntoutuksesta.

Kiitokset

Sydämellinen kiitos yliopettaja, tohtori Kers-tin Sivoselle ja tohtori Anne Kasénille erin-omaisesta opastuksesta käsiteanalyysin sa-loihin.

KunTouTuSoHjAAjA HEiDi Pyyny SAIRAAnHoITAjA, TERVEyDEnHoITAjA (MonIAMMATIl-lISEn TIIMITyön ERIKoISTuMInEn)lASTEn jA nuoRTEn SAIRAAlA, lASTEnKlInIKKA, lääKInnällInEn KunTouTuS, HElSInKI

Lähteet

Barnhart, Robert, K (2006). Dictionary of Etymology. Chambers, New York 2006, 906.

Duodecim-kustannus (2007). Lääketieteen termit 2007. WS Bookwell, Porvoo 2007, 353.

Kent, Michael (1998). Oxford Dictionary of Sports Science & Medicine. Oxford University Press 1998, 426.

Koort, Peep (1975). Semantisk analys: Konfiguration-sanalys: Två Hermeneutiska Metoder. Lund 1975, 7–53.

Paunonen Marita & Vehviläinen-Julkunen Katri (1998). Hoitotieteen tutkimusmetodiikka. WSOY, Juva 1998, 50–75.

Rissanen Paavo, Kallanranta Tapani ja Suikkanen As-ko (2008). Kuntoutus. Otavan kirjapaino, Keuruu 2008, 17, 48–50, 53–62, 82.

sanakirjat

Huovinen, Pentti 2006. Lääkärinkielen sanakirja. Duo-decim ja Gummerus 2006.

Häkkinen, Kaisa 2004. Nykysuomen Etymologinen sa-nakirja. WSOY, Juva 2004.

Jäppinen, Harri 2003. Synonyymisanakirja. WSOY, WS Bookwell Oy, Juva 2003.

Pesonen Niilo & Ponteva, Eero 1976. Lääketieteen sa-nakirja. WSOY, Porvoo 1976.

Turtia, Kaarina 2005. Otavan uusi sivistyssanakirja. Otava, Keuruu 2005.

Nykysuomen sanakirjat 1–6, 1962. WSOY, Porvoo 1962.

Nykysuomen sivistyssanakirja 4, 1988. WSOY, Por-voo l988.

Nykysuomen sivistyssanakirja, vierasperäiset sanat 1995. WSOY, Juva 1995.

Suomenkielen perussanakirja, osat 1–3, vuosilta 1990, 1992, 1994. Valtion painatuskeskus,

Helsinki 1990, 1992, 1994.Iso sivistyssanakirja 2005. WSOY, Juva 2005.

sähköiset lähteet

http://fi.i1mainen-sanakirja.com. Luettu 3.2.2009.www.google.fi > Josif Stalin. Luettu 20.3.2009.www.wikipedia.fi > Josif Stalin. Luettu 20.3.2009.

Kuva 1. Diskriminaatioparadigma

Taulukko 5. Diskriminaatiomatriisi

Rehabilitaatio Arvonpalautus Kuntouttaminen KuntoutusRehabilitaatio - 5 4 41. Arvonpalautus 0 - 0 02. Kuntouttaminen 0 0 - 13. Kuntoutus 0 0 2 -

Taulukko 6. Diskriminaatioparadigma

1. vastaavuus sanoille rehabilitaatio + arvonanto 0+5x100 = 50 % 7+32. vastaavuus sanoille rehabilitaatio+ kuntouttaminen 0+4x100 = 40 % 7+3 3. vastaavuus sanoille rehabilitaatio+ kuntoutus 0+4 x100 = 44.4 % 7+24. vastaavuus sanoille arvonpalautus + kuntouttaminen 0+4x100 = 0 5+45. vastaavuus sanoille arvonpalautus + kuntoutus 0+0x100 = 0 5+46. vastaavuus sanoille arvonpalautus + rehabilitaatio 5+0x100 = 50 % 3+77. vastaavuus sanoille kuntoutus + kuntouttaminen 1+1x100 = 40 % 2+38. vastaavuus sanoille kuntoutus + arvonpalautus 0+0x100 = 0 4+59. vastaavuus sanoille kuntoutus + rehabilitaatio 0+0x100 = 0 2+710. vastaavuus sanoille kuntouttaminen + rehabilitaatio 4+0x100 = 40 % 3+711. vastaavuus sanoille kuntouttaminen + arvonpalautus 0+0x100 = 0 4+512. vastaavuus sanoille kuntouttaminen + kuntoutus 1+1x100 =40 % 3+2

Kuva 1. Diskriminaatioparadigma

Rehabilitaatio

44.4 % 50 %

40 %

Arvonpalautus Kuntoutus

40 %

Kuntouttaminen


Suomessa syntyy keskimäärin sata näkövam-maista lasta vuodessa. Heistä noin kolmella neljästä on lisäksi liitännäisvammoja. Useim-miten näkövamman aiheuttavat erilaiset kehi-tyshäiriöt ja aivoperäiset näkövammat. Täy-dellinen sokeus on harvinaista.

Tapa antaa ensitieto on ensi askel suotui-saan kuntoutukseen. Kun vanhemmat saavat tietää lapsensa olevan näkövammainen, tie-don ja tuen tarve on suuri. Myös sillä, miten ensitieto annetaan, on suuri merkitys vanhem-pien ja lapsen suhteeseen varhaisessa vuoro-vaikutuksessa. Olisi hyvä, että asiasta kerrot-taisiin samaan aikaan molemmille vanhem-mille ja että lääkärillä olisi riittävästi aikaa selittää. Lisäksi seuraava aika tulisi varata lä-hitulevaisuuteen. Tärkeää olisi myös ajan va-raaminen kuntoutusohjaajalle, jotta perheelle välittyy tieto siitä, ettei se jää yksin vammai-sen lapsensa kanssa, vaan rinnalla on asian-tuntevia ihmisiä.

Jo nyt useassa sairaanhoitopiirissä on vauvaperhetyöntekijä, joka tekee kotikäyn-tejä kuntoutusohjaajan rinnalla. Koska vau-vaperheen työotteessa kiinnitetään huomio-ta kiintymyssuhteen syntymiseen varhaisessa vuorovaikutuksessa, toivotaan sen yleistyvän myös vammaisten vauvaperheiden tueksi.

Lapsen ja vanhempien varhaisella vuorovaikutuksella keskeinen merkitys

Pari vuotta sitten päättyneessä Näkövammais-ten Keskusliiton lasten kuntoutuksen Kimppa-

katsaus Kirsti-sisKo salonen

näKövammaisen laPsen Kuntoutus on iKää ja KeHitystä myötäilevä Prosessi

kyyti-projektissa keskityttiin sokeiden vauvo-jen ja pikkulasten perheiden varhaisessa vuo-rovaikutussuhteessa tapahtuvaan kiintymys-suhteeseen vauvaperhetyön keinoin. Perusta oli sama kuin Kiikku®-vauvaperhetyössä, jos-ta sosiaaliohjaaja, Kiikku-vauvaperhetyönte-kijä Minna Karhu kirjoittaa:

Lapsi kasvaa vain vuorovaikutuksessa ja hänen tärkeimmät kasvun ja kehityksen tukijansa ovat hänen omat vanhempansa. Varhaisella vuorovaikutuksella on oleelli-nen merkitys vanhemman ja lapsen kiin-tymyssuhteen kehittymiselle ja sille, mil-laiseksi kiintymyssuhde muodostuu. Lap-si, joka kasvaa turvallisen kiintymyssuh-teen suojassa, selviytyy myöhemmin elä-män vastoinkäymisissäkin. Lapsen ja van-hemman välinen kiintymyssuhde vahvistaa myös vanhemmuutta ja suojaa sitä häiriöil-tä erilaisissa elämäntilanteissa. Vanhem-man ja vauvan välinen vuorovaikutus on arkinen ja jokapäiväinen asia. Samalla se on hyvin hieno, herkkä ja haavoittuvainen systeemi.” (Minna Karhu: Kiikku-vauvaperhetyö® Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ete-läisessä perhekeskuksessa; kehittämistyö, 2007, Marja Liikanen: Kimppakyyti-projek-tin loppuraportti, 2009) Näkövammaisten lasten vanhempia tulee

auttaa näkemään lapsensa tämän silmin ja lasta kokemaan tulleensa nähdyksi vanhem-piensa silmin. Katsekontaktin puuttuminen on korvattava muilla keinoilla, kuten kosketuk-

sella ja äänensävyllä.Projektista saatu tieto varhaisesta vuoro-

vaikutuksesta täydentää alle kouluikäisten nä-kövammaisten lasten kuntoutuksessa käytös-sä olevaa LAKU-varhaiskuntoutusmenetelmää sekä näkömonivammaisten lasten kuntoutuk-sessa käytössä olevaa Pikkuportaat-menetel-mää. Nämä varhaiskuntoutusmenetelmät on tarkoitettu sairaalan kuntoutusohjaajan, te-rapeuttien sekä päivähoidon ja muun lapsen lähipiirin käyttöön. Menetelmät tukevat nä-kövammaisen tai näkömonivammaisen lapsen eri taitojen kuten hieno- ja karkeamotoristen, kielellisten, kognitiivisten, sosiaalistumiseen liittyvien ja näköä korvaavien taitojen oppi-miseen sekä omatoimisuuteen. Lisäksi projekti toi tietoa syömisongelmien yleisyydestä sokei-den pikkulasten keskuudessa. Ongelmien vai-keusasteet vaihtelivat lievistä vakaviin.

toiveena pidempikestoiset kuntoutus-suunnitelmat

Näkövammaisten lasten kuntoutuksessa on myös havaittu, että mitä varhemmin lapsen näkemisen laatuun kiinnitetään huomiota, sitä

paremmin lapsi oppii hyödyntämään jäljellä olevaa näköään.

Etenkin aivoperäisten näkövammojen kohdalla toiminnallisen näönkäytön arvioin-ti ja kuntoutus on aloitettava mahdollisimman varhain, jotta lapsen näölle annetaan mah-dollisuus kehittyä tarjoamalla lapselle tarkoi-tuksenmukaisia näköärsykkeitä. Näkeminen on oppimista ja myös näönkuntoutus on aina vuorovaikutuksellista toimintaa lapsen kans-sa.

Näkövammaisen lapsen kuntoutus on kui-tenkin ennen kaikkea lapsen ikää ja kehitys-tä myötäilevää. Kuntoutusjaksot näkövam-maisten palveluja toimintakeskus Iiriksessä täydentävät sitä prosessia, joka on käynnissä lapsen kotona, päivähoidossa, terapioissa ja lähiympäristössä. Perheille on tärkeintä, et-tä heillä on luottamus siihen, että tarvittavaa kuntoutustietoa ja lapsen kasvun tukemiseen eri vaiheissa tarvittavaa tietoa on saatavilla.

Kela on lisännyt vaikeavammaisten yk-silöllisen kuntoutuksen palvelulinjaan aisti-vammaisten linjan, joka ottaa huomioon eri-tyisesti näkö- ja kuulovammaisten kuntou-tuksen ominaispiirteet. Tämä tarjoaa lasten

Leo oppii tekemällä (Leo learns by doing) -ly-hytelokuva kertoo havainnollisesti, miten so-keana syntyneen pienokaisen kanssa toimi-taan arjessa sekä tuetaan hänen kasvuaan ja kehitystään ottaen huomioon näön puuttumi-sen tuomat erityistarpeet. Elokuva sai touko-kuussa kansainvälisessä media-alan kilpailus-sa Hampurissa Intermedia Globe-Silver -pal-kinnon.

Elokuva antaa vinkkejä esimerkiksi kanta-miseen ja lattialla leikkimiseen sekä vauvahie-rontaan. Siinä näytetään myös, miten moti-voida lasta lähtemään liikkeelle, seisomaan ja kävelemään. Oikeiden otteiden ja harjoitusten lisäksi on vinkkejä helppokäyttöisistä ja edul-lisista apuvälineistä kuten hula-hula-vanne,

kepit sekä erikokoiset pallot ja pahvilaatikot.Leo oppii tekemällä on saavuttanut suuren

suosion myös muiden vammaryhmien sekä vammattomien lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten ja vanhempien keskuudessa, sillä ohjeet ja neuvot soveltuvat erinomaisesti myös heidän ohjaamiseensa.

Tuotannosta on vastannut Näkövammais-ten Keskusliiton lasten kuntoutus, käsikirjoi-tuksesta ja ohjauksesta näkövammaisten las-ten parissa työskentelevät kuntoutusohjaajat Kirsti Hänninen ja Sari Tarvonen. Toteutukses-sa ovat olleet mukana Leo noin 1-vuotiaana ja hänen vanhempansa. Kuvaajana toimi Otso Reunanen ja äänittäjänä Essi Tarvonen. Elo-kuvan kesto on 17 minuuttia.

Media-alan palkinto lyhytelokuvalle sokean lapsen kuntoutuksesta

Kuntoutus 1| 2011 37


kuntoutuspalettiin uusia ulottuvuuksia. Nyky-muotoisten lyhyiden sopeutumisvalmennus-kurssien tilalle ja rinnalle voidaan suunnitella pidempää kuntoutusta. Ihanteellista olisi, että kuntoutussuunnitelmat laadittaisiin ja kun-toutuspäätökset tehtäisiin esimerkiksi kolmen vuoden ajalle.

Jatkossa on mahdollisuus tarjota Kelan yk-silöllisenä kuntoutuksena lapselle ja perheelle pisimmillään 18 vuorokauden kokonaisuus, joka pitää sisällään kuntoutusjaksoja Iirikses-sä, mahdollisia koti- tai verkostokäyntejä sekä video- ja puhelinneuvotteluja lapsen ja per-heen tarpeiden mukaisesti.

Tulevaisuuden käytäntöä tämä tullee muuttamaan siten, että kuntoutuskalenteriin merkityt sopeutumisvalmennuskurssit vä-

henevät. Kurssien sijaan Iirikseen koottaneen ryhmiä perheistä, joiden näkövammaiset lap-set ovat samanikäisiä ja heillä on samantyyp-pinen näkötilanne.

Kelan uusi linjaus asettaa myös perheelle sekä lapsen hoito- ja kuntoutustahoille en-tistä enemmän vastuuta siitä, millaisia tar-peita ja tavoitteita kuntoutusjaksoille määri-tellään. Lasten kohdalla tavoitteita asetetaan luonnollisesti yksilöllisen kehityksen ja ikä-vaiheen mukaan.

Lisätietojawww.nkl.fi/kuntoutus/lapset

KiRsti-sisKo sALonEn TyöSKEnTElEE näKöVAMMAISTEn KESKuSlIITon TIEDoTTAjAnA.


IkaalIlaInen palveluohjaus auttaa työIkäIstä palvelujärjestelmän labyrIntIssa

Katsaus sInIkka reIto

toimintamallin lähtökohdat

Ikaalilainen työikäisten palveluohjauksen toi-mintamalli kehitettiin yhteistyössä Ikaalisten sosiaali- ja terveystoimen, paikallisen työvoi-matoimiston ja Kelan toimiston kanssa kehit-tämisprojektissa vuosina 2003–2005. Uuden toimintamallin perusajatuksena oli rakentaa yhteistyö palvelujärjestelmän hajautetusti toi-mivien ja ammatillisesti erikoistuneiden asian-tuntijoiden ja samanaikaisesti usean ammatti-laisen apua tarvitsevan ihmisen välillä (Reito 2006). Kohderyhmänä ovat olleet työikäiset kuntalaiset. Käytännössä toiminta on sijoitet-tu sosiaali- ja terveystoimen kuntoutukseen. Tehtävää hoidetaan osa-aikaisesti (noin 50 %). Toiminnan sijoittuminen juuri terveydenhuol-lon yksikköön perustuu muun muassa siihen, että asiakastilanteissa merkittävän lähtökoh-dan toiminnalle tuo lääketieteellinen työ- ja toimintakyvyn määrittely sekä hoito ja kun-toutus. Myös lainsäädäntö edellyttää etuuksi-en hakemisessa lääkärin lausuntoja.

Lähtökohtana palveluohjauksen tarpeelle on tyypillisesti tilanne, jossa asiakkaan palve-lutarve ei noudata palvelujärjestelmän toimi-joiden mukaista työnjakoa tai hallinnollisen järjestelmän ehtoja, vaan asioiden hoitaminen edellyttää useiden eri toimijoiden yhteistyötä.

Asiakkaiden lähtötilanteita voidaan luon-nehtia seuraavasti:

- palvelutarve ei ole selkeästi määriteltä- vissä, vaan tarpeen määrittelyyn tarvitaan asiakkaan kokonaisvaltaista lähtö-

tilanteen selvittelyä ja vaihtoehtojen etsimistä- asiakkailla on monta palvelutarvetta samanaikaisesti, jotka liittyvät esimerkiksi elämänhallintaan, työllistymiseen, ammatilliseen osaamiseen, perhesuhtei- siin ja toimeentuloon- asiakas tarvitsee tietoa mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista- ei voida osoittaa yhtä tahoa, jolle asiakkaan asiat ensisijaisesti kuuluisi- vat tai jolle yhteistyön rakentaminen kuuluisi- asiakas tarvitsee ohjausta oman palveluprosessinsa sujumiseksi

Palveluohjaustoiminnan elementtejä ovat asiakkaan ja palveluohjaajan välinen suhde (ohjauksellinen asiakastyö) sekä palveluohja-uksen suhde palvelujärjestelmän toimijoihin (koordinaatiotyö). Asiakkaan ja palveluohjaa-jan välisessä suhteessa on keskeistä asiakkaan palveluprosessin ohjaaminen. Suhteessa pal-velujärjestelmään taas tapahtuu eri toimijoi-den välisen yhteistyön rakentaminen ja yh-teensovitus asiakkaan asiassa.

Palveluohjauksen prosessi

Palveluohjauksen käynnistyminen edellyttää eri toimijoiden herkkyyttä havaita sen tarve. Vuosien myötä on toimijoiden kanssa määri-telty niitä rajapintoja, joissa palveluohjausta suositellaan asiakkaalle. Lähettävinä tahoina ovat olleet pääosin terveydenhuolto (mielen-


terveystoimisto, työterveyshuolto, terveyskes-kuslääkärit) ja te-toimisto. Myös erikoissai-raanhoidosta on tullut pyyntöjä tilanteissa, joissa potilaan siirtyessä peruskunnan hoito- ja kuntoutusvastuulle tarvitaan usean eri toi-mijan yhteistyön rakentamista. Näissä tilan-teissa palveluohjaaja on ottanut asiakkaan vastaan peruskunnassa ja rakentanut suun-nitelman mukaisen yhteistyön paikallisten toimijoiden kanssa. Asiakkaiden lähtötilan-teissa on ollut pääosin ongelmia työssä sel-viytymisessä tai työllistymisessä: pitkittynyt työkyvyttömyys tai sairauksista toipuminen, ammatillisen kuntoutuksen tarve, epäselviä etuustilanteita, työttömyyttä – tai kaikkia näi-tä kietoutuneita toisiinsa.

Palveluohjausprosessi sisältää lähtötilan-teen arviointia ja jäsentämistä, tavoitteen etsi-mistä, ”toimintasuunnitelman” laatimista se-kä yhteydenpitoa ja vuoropuhelua eri tahojen kanssa. Lisäksi prosessiin kuuluu yhteistyön rakentamista ja palveluprosessin ohjaamista sekä seurantaa.

Asiakkaat ottavat tyypillisesti yhteyt-tä palveluohjaajaan jonkin viranomaistahon ohjaamana. Ensimmäisellä tapaamisella pal-veluohjaaja keskustelee heidän kanssaan siitä, mistä palveluohjauksessa on kysymys. Koke-mus on osoittanut, että vain molemminpuo-linen sitoutuminen antaa palveluohjaukselle mahdollisuuden auttaa asiakasta.

Palveluohjaussopimus tehdään kirjallises-ti ja se sisältää myös asiakkaan valtuutuksen tarvittavaan viranomaisten väliseen yhteis-työhön ja tietojen hankintaan. Seuraava vaihe prosessissa on lähtötilanteen jäsennys. Yhdes-sä jäsennetään myös asiakkaan elämäntilan-

netta. Palveluohjaaja yrittää asemoida asia-kasta suhteessa viranomaismaailmaan. Työ-ikäisen asiakkaan kanssa lähtökohtina ovat tyypillisesti hänen työmarkkinatilanteensa, työkykyisyytensä ja toimeentulonsa. Tässä vaiheessa korostuu viranomaisten systeemi-maailman ja asiakkaan elämismaailman koh-taaminen. Juuri työikäisen kohdalla keskei-nen ristiriita muodostuu usein siitä, että asi-akkaan subjektiivisesti kokema elämäntilan-ne ei vastaakaan viranomaisten käsityksiä. Palveluohjauksen käynnistyessä tilanne saat-taa asiakkaan näkökulmasta usein olla pitkit-tynyt, mikä on saanut aikaan turhautumis-ta, epätoivoakin. Heidän voimavaransa ovat usein vähissä ja kannanotot oman tulevai-suuden suhteen tunneperäisiä, jopa toivotto-mia ja jyrkkiä.

Käytännön toteutuksessa lähtötilanteen selvittely vie aikaa ja sisältää useita tapaa-miskertoja. Jotta palveluohjaaja pystyy arvioi-maan tulevan toiminnan reunaehtoja ja mah-dollisuuksia, on hänen tarkennettava tietoja niin asiakkaan tilanteesta kuin myös palvelu-järjestelmän toimijoiden näkökulmista.

Lähtötilanteen arvioinnin ja jäsentämisen jälkeen useimmiten syntyy tilanne, jossa asi-akas havahtuu huomaamaan, että jatkotyös-kentely on hänen omissa käsissään. Hänen pitäisi nyt itse alkaa suunnitella, miten täs-tä jatketaan eteenpäin. Palveluprosessin ta-voitteet muodostuvatkin asiakkaan määrit-teleminä. Palveluohjaajan keskeinen tehtävä on tukea häntä tässä muun muassa antamal-la tietoa palvelujärjestelmän tuomista mah-dollisuuksista.

Asiakkaan tullessa palvelujärjestelmän pii-

➔ ➔ ➔

➔ ➔

➔Palvelu-ohjaustarve

Palvelu-ohjaussopimus

Palveluprosessikäynnsityy

Palveluprosessipäättyy

Lähtötilanteenjäsennys

Tavoitteenasettaminen

Mahdollisuuksien javaihtoehtojen pohdintaa,toiminnan suunnittelua

Kuva 1. Ikaalilainen palveluprosessi

rin asiakkaaksi käynnistyvät sekä asiakkaan oma prosessi sekä palvelujärjestelmän toimi-joiden työstä rakentuva palveluprosessi. Täs-sä vaiheessa muodostuu myös palveluohjaa-jan positio hänen viranomaisroolissaan (vrt. Kukkonen 2010). Asiakassuhteet ja -tilanteet ovat hyvin vaihtelevia, sillä ihmiset hallitsevat elämäntilanteitaan monilla eri tavoin ja heillä on erilaisia keinoja selviytyä ongelmallisista tilanteista (mm. Eloranta 2006).

Asiakkaan tulevalle toiminnalle asettaman tavoitteen myötä muodostuu myös palveluoh-jaustoiminnan tavoite. Ensinnäkin palveluoh-jaaja vastaa suunnitellun palveluprosessin to-

teutuksen koordinoinnista ja eri toimintojen yhteensovittamisesta. Toinen elementti onkin asiakkaan tarvitsema tuki ja ohjaus. Palvelu-prosessin toteutuksessa keskeistä on vastuul-linen koordinointi. Palveluohjauksen merki-tys kulminoituu kokonaisuuden hallintaan, toimintojen ajoitukseen ja seurantaan. Hake-mus-päätös -periaatteella työskentelevät pal-velujärjestelmän toimijat tarvitsevat päätök-senteon pohjaksi hakemuksen, johon on liitet-ty tarvittavat asiakirjat. Toimijat muodostavat yhden, yhtenäisen toimintakulttuurin sijas-ta useita osakulttuureita, mikä vaikuttaa yh-teistyöhön kaikilla osa-alueilla. Palvelujärjes-

Kimmo (nimi muutettu) on 55-vuotias asen-taja. Hän on toiminut työuransa alussa yrit-täjänä ja vuodesta 1993 palkkatyössä. Työ-paikka on pieni ja heillä on vain lakisääteinen työterveyshuolto. Kimmon elämässä on vii-me vuosina tapahtunut usean vuosikymme-nen pituisen avioliiton päättyminen ja siihen liittyen hankalia omaisuuden jakamiseen liit-tyviä asioita. Terveydentilassa on myös useita diagnostisoituja sairauksia (mm. tules, diabe-tes, masennus), jotka ovat vaikuttaneet työssä selviytymiseen.

Keväällä 2010 Kimmo jäi vuorotteluva-paalle, mikä kesti 31.10.2010 asti. Vapaan päättymisen lähestyessä hänestä tuntui siltä, että hän ei pysty enää palaamaan työhön. Hän sai lääkärin B-lausunnon pysyvästä työkyvyt-tömyydestä. Sairauslomalle hän jäi 20.8.2010 (ollessaan vielä vuorotteluvapaalla). Hän teki ilmoituksen tästä työttömyyskassalle ja jäi il-man päivärahaa. Eläkehakemuksen Kimmo te-ki suoraan eläkelaitokselle. Tähän tuli hylky-päätös. Hänellä ei ollut mitään toimeentuloa. Hän otti asian puheeksi lääkärissä käydessään. Lääkäri ohjasi palveluohjaukseen, jotta Kim-mo saisi apua etuusasioiden ja eläkeprosessin hoitamiseksi. Lähtötilanteen jäsentämisessä selvisi, että eläkelaitos ei ollut eläkehakemusta hylännyt, vaan ohjasi hakemaan sairauspäivä-rahaa. Tätä Kimmo ei ollut hakenut, koska hän kuvitteli, että vuorotteluvapaalla sitä ei haeta.

Palveluohjauksessa Kimmon asiat hoidet-

tiin siinä ”marssijärjestyksessä”, jossa ne pal-velujärjestelmämme työnjaon perusteella tu-li hoitaa; aluksi haettiin sairausvakuutuslain mukainen päiväraha, jonka jälkeen eläkelai-tos otti kantaa työkyvyttömyyteen. Eläkeha-kemusta myös yritettiin täydentää työnan-tajan kuvauksella työtehtävistä. Työnantaja ei tätä suostunut kuitenkaan kirjoittamaan. Eläke Kimmolle myönnettiin osatyökyvyt-tömyyseläkkeenä. Palveluohjaaja oli tukena neuvotteluissa, joita käytiin työhön palaami-sen järjestämiseksi työnantajan kanssa. Siinä onnistuttiin niin, että hän sai jatkaa osa-ai-kaisessa työssä.

Kimmon kohdalla palveluohjaus päättyi hänelle tyydyttävään lopputulokseen. Jonkin-lainen pettymys hänelle oli, että työkyvyt-tömyys ei riittänyt täyteen eläkkeeseen. Pal-veluohjaajan merkitys korostuu etenkin niis-sä tilanteissa, joissa asiakkaan oma tavoite ei toteudu. Tällöin palveluohjaaja on kuitenkin tukena etsimässä paluuta takaisin työmark-kinoille tai vaikkapa yhteydenpidossa työn-antajan kanssa omaan työhön palaamisessa. Jossain vaiheessa kuitenkin palveluohjauskin päättyy. Jos asiakkaan asettama tavoite on saavutettu, tilanne on selkeä. Jos näin ei ole käynyt, pettymys ei ole ollut ehkä niin suu-ri kuin tilanteessa, jossa hän olisi yksin hyl-käävien päätösten kanssa. Paras mahdollinen vaihtoehto jatkaa työelämää etsitään yhdessä, esimerkiksi ammatillisen kuntoutuksen avulla.



telmässä toimivien sektorien osista muodos-tuu tänä päivänä varsin kirjava kokonaisuus. Eri tahoilla saattaa olla omia käytäntöjä ja toimintamalleja, jotka eivät välttämättä ole muiden yhteistoimintatahojen tiedossa. Lisäk-si sähköinen asiakirjahallinta on tuonut mu-kanaan oman ongelmatiikkansa ja mutkista-nut asiakkaan asioiden hoitamista.

Palveluohjauksen asema

Ikaalilainen palveluohjaus antaa rakenteen niin asiakkaan palveluprosessin ohjaamisel-le kuin eri toimijoiden välisen yhteistyön ra-kentamiseen ja koordinoimiseen. Toiminnan avulla pyritään resurssien hallintaan – yh-distetään osaajat ja luodaan joustava ver-kosto, jolle on ominaista koordinoitu yhteis-toiminnallisuus. Toiminnan voidaan sanoa edustavan ”toista” asiantuntijuutta ”varsinai-sen” asiantuntijuuden rinnalla. Palveluohjaus edustaa toimintaa ihmisen arkielämän ja pal-velurakenteinen välisessä maastossa eli ”vä-littäjäverkoissa” (vrt. Karjalainen & Sarvimäki 2005, 31, 44–45; STM 2007). Tässä tehtävä-orientaatiossa korostuu asiakkaan tilanteen ymmärtäminen hänen elämänkontekstissaan sekä vuorovaikutus- ja ympäristösuhteissaan. Näin saatu tieto ja ymmärrys asiakkaan tilan-teesta nostetaan virkamiesten edustaman asi-antuntijatiedon rinnalle.

Ohjaavan asiakastyön tavoitteena on saa-da nämä erilaiset näkökulmat esille yhteiseen keskusteluun, joiden pohjalta rakennetaan asi-akkaan palveluprosessi. Palveluohjaajan ase-ma korostuu siinä, ettei hän ota portinvartijan roolia eikä myöskään johdattele asiakasta pois hänen omista tavoitteistaan. Palveluohjaajan tulee pysyä puolueettomana, mutta realistise-na asiantuntijana.

Rakenteena palveluohjaus asettuu ”ei-ke-nenkään-maalle”, verkostojen väliin (kuvio 2). Palveluohjaaja asettuu loogisrationaalisen vi-ranomaismaailman ja asiakkaan narratiivisen maailman väliin (mm. Arnkil ym. 2000; 224; Suominen 2002, 14–18). Hänen positionsa on yhtäältä asiakkaiden tarpeista lähtevää, ihmis-ten yksilölliseen elämismaailmaan perustuvi-en tarpeiden ja intressien huomioonottamista, kuin myös yhteiskunnallisen palvelujärjestel-män käsittelemistä. Ohjauksen tavoitteena on saada aikaan tilanne, jossa asiakas tulee kuul-luksi ja hän saa tukea oman tilanteensa tar-kasteluun ja jäsentämiseen. Hän saa valmiudet asettaa tavoitteita ja suunnitella elämänvalin-tojaan. Palveluohjaus myös auttaa asiakas-ta kohtaamaan toimijoiden erilaiset toiminta-kulttuurit, ammattikuntakohtaiset ajattelu- ja toimintatavat ja intressit. Palveluohjaaja tar-kastelee asiakkaan tilannetta ja palvelutar-vetta yli sektorirajojen ja asiantuntijuuksien. Palveluohjaaja ei Ikaalisten toimintamallissa

Rakenteena palveluohjaus asettuu ”ei-kenenkään-maalle”, verkostojen väliin (Kuvio 2.).

Palveluohjaaja asettuu loogisrationaalisen viranomaismaailman ja asiakkaan narratiivisen maailman

väliin (mm. Arnkil ym. 2000; 224; Suominen 2002, 14–18). Hänen positionsa on yhtäältä

asiakkaiden tarpeista lähtevää, ihmisten yksilölliseen elämismaailmaan perustuvien tarpeiden ja

intressien huomioonottamista, kuin myös yhteiskunnallisen palvelujärjestelmän käsittelemistä.

Ohjauksen tavoitteena on saada aikaan tilanne, jossa asiakas tulee kuulluksi ja hän saa tukea oman

tilanteensa tarkasteluun ja jäsentämiseen. Hän saa valmiudet asettaa tavoitteita ja suunnitella

elämänvalintojaan. Palveluohjaus myös auttaa asiakasta kohtaamaan toimijoiden erilaiset

toimintakulttuurit, ammattikuntakohtaiset ajattelu- ja toimintatavat ja intressit. Palveluohjaaja

tarkastelee asiakkaan tilannetta ja palvelutarvetta yli sektorirajojen ja asiantuntijuuksien.

Palveluohjaaja ei Ikaalisten toimintamallissa käytä minkäänlaista asiantuntijavaltaa. Siinä lieneekin

yksi syy, miksi ohjaajan on helppo päästä lähelle asiakasta.

Kuva 2. Palveluohjauksen asema

Palveluohjauksen hyötyjä (Ots 3)

Palvelujärjestelmän hajanaisuutta ja pirstaleisuutta ei palveluohjauskaan pysty poistamaan, mutta

mahdollisesti lieventämään sen aiheuttamia haittoja. Asiakkaan asema ja vastuunotto sekä

asiakaslähtöisyys vahvistuvat, koska hän saa alusta alkaen ohjausta ja neuvontaa valintojensa

tueksi. Palvelujärjestelmän toimijat saavat ikään kuin luvan tuoda asiantuntemuksensa

yhteistyöhön, kun palveluohjaaja keskittyy yhteistyön rakentamiseen ja palveluiden

yhteensovitukseen. Eri osapuolten ja osaamisalojen havainnot suhteutetaan asiakkaan

Viranomaistensysteemimaailma

AsiakkaanelämismaailmaPALVELU-

OHJAUS

Loogis-rationaalinen

■ Diagnoosit

■ Yleistäminen

■ Luokittelu

■ Objektiivisuus

Asiakastyön elementit

■ Byrokratiatyö

■ Palvelutyön

■ Koordinoiva asiakastyö

narratiivinen

■ Toiminnan merkitys

■ Henkilökohtaisuus

■ Kokemuksellisuus

■ Subjektiivisuus

Kuva 2. Palveluohjauksen asema


käytä minkäänlaista asiantuntijavaltaa. Siinä lieneekin yksi syy, miksi ohjaajan on helppo päästä lähelle asiakasta.

Palveluohjauksen hyötyjä

Palvelujärjestelmän hajanaisuutta ja pirsta-leisuutta ei palveluohjauskaan pysty poista-maan, mutta mahdollisesti lieventämään sen aiheuttamia haittoja. Asiakkaan asema ja vas-tuunotto sekä asiakaslähtöisyys vahvistuvat, koska hän saa alusta alkaen ohjausta ja neu-vontaa valintojensa tueksi. Palvelujärjestel-män toimijat saavat ikään kuin luvan tuoda asiantuntemuksensa yhteistyöhön, kun pal-veluohjaaja keskittyy yhteistyön rakentami-seen ja palveluiden yhteensovitukseen. Eri osapuolten ja osaamisalojen havainnot suh-teutetaan asiakkaan kokonaisuuteen. Toimin-

nassa näkyy koko ajan niin asiakkaan palve-lutarve kuin palvelujärjestelmän mahdollisuu-detkin järjestää palveluita.

Palveluohjaus on vähentänyt jossain mää-rin erikseen koolle kutsuttavien viranomais-palaverien tarvetta ja myös asiakkaan juok-suttamista eri toimistoissa. Asioita on hoidet-tu joustavasti prosessin eri vaiheissa mukana olevien yhteistyökumppanien kanssa neuvot-teluissa ja räätälöidyissä kokoonpanoissa.

Yhteenveto

Ikaalilainen työikäisten palveluohjaus on toi-mintamalli, joka perustuu paikallisten toimi-joiden yhdessä kehittämään toimintamalliin. Palveluohjauksen tuomalla koordinointityöllä ammatillisesti erikoistuneiden asiantuntijoi-den sekä samanaikaisesti usean ammattilaisen

Tarja on 45-vuotias erikoissairaanhoitaja. Hän on naimisissa, osa lapsista asuu vielä kotona. Hänellä on valmistumisensa jälkeen ehjä työ-historia lukuun ottamatta äitiys- ja vanhem-painlomia. Lasten syntymien jälkeen hänel-lä on ollut jossain vaiheessa masentumista. Vuonna 2009 hän oli työssä ja sairastui uu-pumukseen. Määräaikainen työsuhde päättyi samaan aikaan, joten hän jäi Kelan sairaus-päivärahalle. Hoito oli yksityissektorilla, Tarja ei käyttänyt työterveyshuoltoa.

Vajaan vuoden kuluttua sairastumisesta hän haki jatkoa sairauspäivärahalle, sillä lää-käri oli todennut työkyvyttömyyden jatkuvan seuraavan vuoden loppuun. Kela hylkäsi ha-kemuksen; perusteluina mm. että Tarja ei ol-lut noudattanut lääkitystä. Kela ohjasi hänet ottamaan yhteyttä työvoimatoimistoon, jos-sa todettiin tilanne: työkyvyttömyys todettu vuodeksi eteenpäin, päiväraha hylätty, hakija ei ole työkykyinen. Toimintamallin mukaisesti Tarja ohjattiin palveluohjaukseen, jotta hänen työkykyisyytensä arviointi tehtäisiin uudel-leen ja hänelle yritettäisiin saada toimintaky-vyn mukaiset etuudet. Ansiosidonnaisen päi-värahan käyttäminen tilanteessa, jossa hän ei ole työtön, vaan selkeästi työkyvytön, johtaa

ennen pitkää toimeentulon romahtamiseen. Lisäksi työvoimatoimisto halusi varmistaa, et-tä Tarja saa asianmukaista hoitoa, sillä hän ei pystynyt ilman toimeentuloa käyttämään yksityissektorin lääkäriä. Tarjan työ- ja toi-mintakyky oli entisestään heikentynyt. Hän ei kyennyt hakemaan työttömyyspäivärahaa, koska ei pystynyt keskittymään papereiden täyttämiseen ja esimerkiksi työsuhdetietojen hankkimiseen.

Palveluohjauksen keskeinen sisältö alku-vaiheessa oli seuraava: kokonaistilanteen jä-sentämisen jälkeen hänelle varattiin aika paik-kakunnan omalta psykiatrilta. Koska lääkärin ajan saaminen kesti useita viikkoja, hänel-le haettiin ansiosidonnainen päiväraha. Pal-veluohjaaja avusti papereiden täyttämisessä. Asiakkaan ohjaus ja tukeminen oli tiivistä. Kun uusi lääkärin lausunto aikanaan saatiin, hänelle haettiin loppuosa Kelan sairauspäivä-rahasta sekä kuntoutustuki, joka myönnettiin lääkärinlausunnon mukaisesti. Palveluohjaus jatkuu ja suunnitelmissa on palata työelämään ammatillisen kuntoutuksen turvin, kun työky-kyisyys näin sallii: yhteistyö hoitavan lääkä-rin kanssa on siis tiivistä.


apua tarvitsevan ihmisen välille luodaan tar-koituksenmukainen palvelukokonaisuus, joka perustuu asiakkaan tarpeisiin ja palvelujärjes-telmän toimintamahdollisuuksiin. Toiminnas-sa näkyvät koko ajan niin asiakkaan palvelu-tarve kuin palvelujärjestelmän mahdollisuu-det järjestää palveluja.

Ikaalilainen palveluohjaus on sisällöllisesti rakennettu siihen toimintaympäristöön, jossa se on kehitetty. Kyseessä on kontekstuaalinen käsite, jonka sisällön luo työikäisten asiakas-ryhmä ja heidän tarvitsemansa palvelut. Kyse on moniammatillisesta työstä, jota rakenne-taan ja tuetaan ohjaavan asiakastyön avul-la. Työssä ei ole olennaista yksittäisten käy-täntöjen ja metodien hallitseminen, vaan kes-keistä on osata yhdistää palvelujärjestelmästä löytyviä palveluita sekä osaamista asiakkaan toisinaan monimutkaisten ja yksilöllisten tar-peiden mukaisesti.

Yhteiskuntamme edellyttää yksilöiltä ak-tiivisuutta ja osallisuutta sekä oman toimijuu-den vahvistumista ja vastuunottoa. Tämä vaa-tii enemmän voimavaroja – usein tilanteissa, jossa ne ovat heikentyneet. Ihmisillä on myös erilaisia mahdollisuuksia ja valmiuksia vasta-ta yksilöllistymiskehityksen haasteisiin. Ikaa-lilainen palveluohjaus auttaa apua ja tukea tarvitsevia pärjäämään elämän valtavirrassa tilanteissa, joissa omat voimavarat eivät syys-tä tai toisesta riitä.

Uusia asiakasprosesseja käynnistyy vuo-sittain 50–60. Ikaalisten asukasluku on noin 7400.

Lähteet

Arnkil T,Eriksson E, & Arnkil R (2000). Palveluiden dialoginen kehittäminen kunnissa. Sektorikeskei-syydestä ja projektien kaaoksesta joustavaan ver-kostointiin. Stakesin raportteja 253. Jyväskylä.

Eloranta H (2006) Asiakkuus ja asiakkaan osallistu-minen palveluohjauksessa. Pro gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto. Terveystieteen laitos.

Hänninen K (2007) Palveluohjaus. Asiakaslähtöistä täsmäpalvelua vauvasta vaariin. Stakesin raport-teja 20/2007. Helsinki.

Karjalainen P & Sarvimäki P (2005). Sosiaalityö hy-vinvointipolitiikan välineenä 2015 –toimenpide-ohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu-ja 2005:13.

Kukkonen H (2010) Kohtaamisia (?) kuntoutu(mi)spro-sesseissa? Julkaisematon luento 26.2.2010 Pro AVH ry:n koulutustilaisuudessa Kuntoutussuun-nitelma kuntoutujan ja kuntouttajan kohtaamisen kenttänä Tampereella.

Reito S (2006) Yhteistyöstä yhteiseen työhön. Ikaalilai-nen palveluohjaus auttaa työikäistä palvelujärjes-telmän labyrintissa. Stakesin raportteja 16/2006. Helsinki.

STM (2007). Hyvinvointi 2015 -ohjelma. Sosiaalialan pitkän aikavälin tavoitteita. Sosiaali- ja terveys-ministeriön julkaisuja 2007:3.

Suominen S (toim.) (2002) Henkilökohtainen palve-luohjaus. Case management mielenterveystyös-sä. Kokemäki.

KUnTOUTUKSEn OHJAAJA AMK JA SOSIOnOMI YAMK siniKKA Reito TYöSKEnTELEE KUnTOUTUSVASTAA-VAnA JA PALVELUOHJAAJAnA IKAALISTEn SOSIAALI- JA TErVEYSTOIMEn KUnTOUTUKSESSA.


puheenvuoro juha rehula

Lähes jokainen meistä tarvitsee jossain elä-mänsä vaiheessa kuntoutusta. Haluamme jak-saa paremmin työelämässä. Työttöminä toi-vomme paluuta työelämään. Sairauden koh-datessa haluamme toipua sairaudesta nope-ammin tai kokonaan. Vanhuksina kaipaamme tukea, jotta selviäisimme arkipäivästä. Tärkeää on, että tiedämme, mistä kuntoutusta haetaan eri elämänvaiheissa ja tilanteissa. Tärkeää on, että tarpeisiimme suhtaudutaan vakavasti, ja kun kuntoutuspolulle pääsemme, että meitä siellä viedään turvallisesti eteenpäin. Onko tällä hetkellä näin?

Sata-komitean kuntoutustyöryhmän ra-portissa todetaan seuraavasti: ”Suomalainen sosiaaliturva on kiinteä osa yhteiskuntaa ja vaikuttaa monella tavalla ihmisten jokapäi-väiseen elämään. Muuttuvassa ympäristössä tulevaisuuden haasteisiin vastaavan sosiaa-liturvan tavoitteeksi ei enää riitä sosiaalisten riskien seurausten taloudellinen tasaaminen. Perinteiset riskit (muun muassa sairaus, van-huus ja työttömyys) ovat edelleen olemassa, mutta niihin on vastattava monipuolisemmin. Tämän vuoksi sosiaaliturvan tehtävänä on so-siaalisen riskin kohdatessa yhä enenevässä määrin vaikuttaa työurien pidentymiseen ei-kä tehdä vain työstä luopumista turvallisek-si. Tämän johdosta on muun muassa työ- ja toimintakykyä tuettava siten, että sairauden, vamman tai vanhentuneiden taitojen aiheut-tamia haittoja vähennetään ja sosiaaliturvaa kehitetään siten, että se kannustaa mahdolli-suuksien lisäämiseen”.

Kuntoutuksen pitääkin kannustaa juuri mahdollisuuksien lisäämiseen. Jäljellä oleva työkyky on nostettava kuntoutuksen avulla

keskiöön. Työkyvyttömyyden arvioinnista on siirryttävä työkykyisyyden arviointiin.

Suomessa on monipuolinen kuntoutusjär-jestelmä, joka hyvin toimiessaan mahdollistaa monta hyvää asiaa. Monipuolisuuteen liittyy kuitenkin tällä hetkellä vaikeaselkoisuus asi-akkaan eli kuntoutujan näkökulmasta. Tä-mä siitä huolimatta, että vaikeaselkoisuutta on yritetty koko ajan hälventää yrittämällä käytännön tasolla selkeyttää sitä, kenen teh-täviin kuuluu missäkin tilanteessa järjestää kuntoutusta. Jo nykyistä edellinen kuntou-tusasiain neuvottelukunta kiinnitti tähän asi-aan huomiota. Kuntoutusjärjestelmän toimi-vuutta tulee edelleen parantaa selkeyttämällä viranomaisvastuita ja viranomaisten välistä työnjakoa sekä tekemällä tarvittaessa muu-toksia kuntoutusprosessiin. Tarvitaan tutki-mustietoa siitä, missä kohdin erityistä selki-yttämistä tarvitaan. Vastuuta kuntoutujasta ei saa siirtää paikasta toiseen, pallottelusta pitää päästä eroon. Jollakulla täytyy aina ol-la kokonaisvastuu kuntoutujan tilanteesta ja kuntoutujan itsensä täytyy se myös tietää, ke-nen puoleen voi tarvittaessa kääntyä, jos asi-at eivät etene. Muun muassa tähän kiinnitti huomiota myös osatyökykyisten työllistymis-tä selvittänyt Markku Lehto erinomaisessa ra-portissaan. Kokonaisvastuu kuntoutusketjun alusta työpaikalle ja työllistymiseen asti tu-lee ottaa kuntoutuksessa punaiseksi langaksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön työurien jatkamiseen liittyvässä työhyvinvointiryhmän raportissa nostettiin esille, että verraten vähän on kiinnitetty huomiota eri tahojen yhteisiin toimenpiteisiin. Onkin kehitettävä sitä yhteis-työtä, jolla kuntouttava taho, kuntoutettava

sosIaalI- ja terveysmInIsterIn puhe kuntoutuspäIvIllä


henkilö, hänen työnantajansa ja tämän järjes-tämä työterveyshuolto voivat yhdessä kehittää työtä ja työolosuhteita kuntoutusta tukeviksi.

Työurien jatkamista ajatellen on suoras-taan välttämätöntä, että näin tapahtuu. Yh-teistyön ja tiedonkulun kehittäminen eri toi-mijoiden välillä on kehityksen elinehto. Tähän ei tarvita suuria resursseja vaan uusia toimin-tamalleja.

Varsinkin osatyökykyisten kohdalla on erityisen tärkeää, että yhteistyö kuntoutta-jien, kuntoutujan, työterveyshuollon ja työ-paikan välillä toimii. Nykyisissä toimintamal-leissa ajaudutaan helposti tilanteeseen, jos-sa kuntoutuja on jonkin aikaa kuntoutumas-sa ja tulee sitten ns. kuntoutuneena takaisin työpaikalle. Kuntoutus on startti uuteen elä-mään. Jotta tuo startti onnistuisi, siihen tarvi-taan kuntoutujan esimiehen (eli työpaikan) ja työterveyshuollon tukea kuntoutuksen alus-sa, kuntoutuksen aikana sekä vielä pitkään varsinaisen kuntoutustapahtuman jälkeenkin. Kuntoutus ei siis lopu tai sen ei ainakaan pi-täisi loppua siihen, kun varsinainen kuntou-tusjakso päättyy.

Työhönkuntoutukseen liittyen Kansanelä-kelaitoksella on käynnissä työhönkuntoutuk-sen kehittämishankkeita, joiden tulosten pi-täisi valmistua vuoteen 2014 mennessä. Hyvä työterveyshuolto ja hyvä kuntoutus kulkevat käsi kädessä. Hyvä työterveyshuolto pystyy hyödyntämään kuntoutuksen mahdollisuu-det optimaalisesti. Pelkkä lakisääteinen työter-veyshuolto ei tähän pysty. Helposti käy niin, että niillä, joilla ei ole hyvää työterveyshuol-toa, ei ole hyvää kuntoutustakaan. Oma lu-kunsa ovat työttömät, joilla työkykyä kun-nolla ylläpitävää terveyshuoltoa ei ole. Työt-tömien työkyvyn arviointi- ja terveyspalve-lujen kehittämishankkeet kuntoutus mukaan lukien ovatkin erittäin tärkeitä.

THL:n viime syksynä julkaistun asiantun-tijaraportin mukaan monikanavainen rahoitus johtaa vastuiden siirtelyyn, ylläpitää eriarvoi-suutta ja päällekkäisyyttä, luo ylikapasiteet-tia, aiheuttaa palveluiden epätarkoituksenmu-kaista käyttöä sekä lisää kokonaiskustannuk-sia. Asiantuntijat ehdottavat, että kuntoutuk-sen monikanavaisesta rahoituksesta tehtäisiin

erillisselvitys. Raportissa todetaan kuntoutuk-sen monimuotoisuus ja huomautetaan koko-naisuuden olevan vaikeasti hahmoteltavissa ja hallittavissa, koska kunnallisen terveyden-huollon lääkinnällisen kuntoutuksen volyy-mistä tai kustannuksista ei ole tilastotietoja. Raportti keskittyy pääosin vain lääkinnälli-seen kuntoutukseen ja siinä arvioidaan (siis arvioidaan, kun tietoja ei ole) lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaita olevan vuositasol-la 500 000. Sama kuntoutukseen liittyvä tie-donvaje koskee sosiaalipalveluja ja koulutoin-ta. Tämän perusteella on selvää, että kuntou-tukseen liittyvää tilastointia olisi syytä kehit-tää nykyisestä. Tarvitsemme kokonaisvaltaista käsitystä kuntoutuksesta, sen rahoituksesta ja sen asiakasvirroista, jotta oikealle kehittämi-selle olisi perustieto olemassa.

Myös sosiaali- ja terveysministeriön ra-portti työterveyshuollon ja työkyvyn tukemi-sesta nosti esille, että työkyvyn tukemiseen tarvitaan saumatonta yhteistyötä perustervey-denhuollon, erikoissairaanhoidon, työterveys-huollon ja kuntoutuksen välille. Tämä edel-lyttää tietojärjestelmien yhteensopivuutta se-kä mahdollisuutta asiakastietojen tarkoituk-senmukaiseen siirtoon henkilötietosuojasään-nökset huomioon ottaen. Terveydenhuollon yhteistyössä sairaanhoitopiiri koordinoi hoi-tokäytäntöjä alueellaan ja työterveyshuolto työssä käyvien hoitoa, kuntoutusta ja työhön paluuta. Monikanavaisessa, monimuotoisessa kuntoutuksessa on paljon muitakin toimijoita. Kuntoutuksen ja kuntoutujan näkökulmasta on tärkeää, että tieto kulkee ja järjestelmät so-pivat yhteen kaikkien niiden toimijoiden vä-lillä, jotka ovat kuntoutusprosessissa mukana. Näitä toimijoita ovat ainakin Kansaneläke-laitos, erikoissairaanhoito, työterveyshuolto, työvoimahallinto, työeläkelaitokset, kuntou-tuslaitokset jne. On syytä miettiä, tarvitaan-ko kuntoutukseen liittyen jopa omaa tietojär-jestelmää, jossa kuntoutujasta olisi saatavissa ajan tasalla olevaa tietoa terveydestä, työs-tä ja kuntoutustoimenpiteistä. Joko KanTa-hankkeessa tai muutoin on selkeytettävä, mitä tietoa tarvitaan kuntoutuksesta, jotta kuntou-tukseen ohjaus, kuntoutussuunnitelman laa-timinen ja kuntoutusprosessi tulevat osaksi


hoidon kokonaisuutta. Ihmisten terveydestä ja toimintakyvystä on yleensä olemassa jo run-saasti tietoa - tärkeää olisi, että tämä olemas-sa oleva tieto voitaisiin hyödyntää ilman, että sitä joudutaan vaivalloisesti etsimään.

Uudet sähköiset järjestelmät tulee näh-dä mahdollisuutena, jolla mm. voidaan löy-tää uusia ratkaisuja kuntoutuksen tilastointiin liittyviin ongelmiin. Tiedonkulku ja toimijoi-den välinen yhteistyö näyttävätkin tällä het-kellä olevan keskiössä kuntoutuksen haasteis-ta puhuttaessa.

Kuntoutuksen vaikuttavuus on aihe, jo-ka nousee säännöllisin väliajoin keskusteluun. Kuntoutukseen käytetään vuodessa 1600 mil-joonaa euroa. Käytetäänkö ne optimaalises-ti? Työterveyshuollon suhteen on näkemys, että vaikuttavuudelle on kehitettävissä pro-sessi-, tuotos- ja vaikutusindikaattorit, joiden avulla nähdään, että työterveyshuollossa teh-dään yhdessä työpaikan kanssa oikeita asioita ja tuloksellisesti. Etenkin lääkinnällisen kun-toutukseen monesta yksittäisestä kuntoutus-muodosta tiedetään, että kuntoutus on vai-kuttavaa. Työeläkelaitoksilla ja Kansaneläke-laitoksella on myös vaikuttavuustietoa omas-ta kuntoutuksestaan. Mutta työterveyshuollon lisäksi myös kuntoutukselle on syytä kehittää

kokonaisvaltaiset prosessi-, tuotos- ja vaiku-tusindikaattorit. Kuntoutuksen pitää seurata oman toimintansa laatua ja vaikuttavuutta. On hyvä miettiä, voitaisiinko kuntoutukseen kehittää valtakunnallisia laatukriteereitä. Laa-tukriteereillä voitaisiin tuoda työkaluja myös liittyen kuntoutuksen kilpailutukseen ja kun-toutuslaitosten tilanteeseen yleensäkin. Vai-kuttavuustietoa tarvitaan. Sen tuottaminen ei ole varmasti aivan yksinkertaista. Kuntoutuk-sessa on monia toimijoita ja monien toimijoi-den prosessit, joten tuotokset ja vaikutukset ovat varsin erilaisia kuntoutustyypistä riippu-en. Yhtä ratkaisua vaikuttavuustiedon tuotta-miseen tuskin on, mutta jonkinlaisia yhtenäi-siä mittareita on vain löydyttävä.

Kuntoutuksessa riittää vielä paljon kehitet-tävää. Kuntoutuspäivien teema on tänä vuon-na ”Kuntoutuksen tulokset näkyviksi”. Aihe on tärkeä, kuten vilkas vaikuttavuuskeskus-telu osoittaa.

Tarvitsemme siis tulokset näkyviksi, tie-donkulkua paremmaksi sekä lisää yhteistyö-tä kuntoutuksen eri toimijoiden kanssa. Kun-toutuspäivien tavoitteena onkin juuri yhdistää kaikkia niitä toimijoita, jotka kuntoutuksen kentällä toimivat. Osanottajamäärästä päätel-len näin tulee myös tapahtumaan!


haastattelu tImo korpela

Vammaisilla ihmisillä on samat oikeudet ter-veyspalveluihin kuin muilla. Näihin kuulu-vat myös kuntoutuspalvelut, lupaa Yhdisty-neiden kansakuntien vammaisten henkilöi-den oikeuksia koskeva yleissopimus. Kuntou-tusjärjestöjen katto-organisaatio Rehabilitati-on International (RI) toimii yli 80 maassa sen puolesta, että tämä oikeus toteutuisi. Valta-kunnallisille kuntoutuspäiville 12.–13.4.2011 osallistunut RI:n presidentti, uusiseelantilai-nen Anne Hawker kertoi organisaation toi-minnasta sekä pohti kuntoutuksen kansain-välisiä haasteita ja mahdollisuuksia.

Kansainvälisesti luodut mallit tuotava lähelle ihmistä

Anne Hawkerilla on näköalapaikka kansain-väliseen ja kansalliseen kuntoutuskenttään. RI:n presidenttiyden lisäksi hän työskentelee vammaisasiantuntijana Uuden-Seelannin so-siaalisen kehityksen ministeriössä (Principal Disability Adviser, Ministry of Social Deve-lopment). Molemmissa tehtävissä painottuvat vammaisten ihmisten oikeudet tarvittaviin palveluihin, kuten kuntoutukseen.

Paitsi lainsäädännön, myös asenteiden muuttaminen on ensiarvoisen tärkeää oike-uksien toteutumiseksi. Anne Hawker koros-taa, että kansainvälisillä foorumeilla laaditut suositukset ja toimintamallit täytyy juurrut-taa kansalliselta tasolta paikalliselle, lähel-le ihmistä. Näin varsinkin niissä kehittyvissä maissa, joissa kuntoutus on ainakin lainsää-dännössä tuntematon käsite.

kuntoutuksen tulee kuulua kaIkIlle

rehabilitation Internationalin presidentti Anne Hawker vieraili Kuntoutuspäivillä

- Toimivien käytäntöjen jakaminen ja yh-denmukaisten toimintamallien luominen on tärkeää. Vähintään yhtä merkittävää on kui-tenkin saada palautetta siitä, kuinka mallit toi-mivat eri tasoilla, Anne Hawker sanoo.

Hän huomauttaa, että vaikka useassa ke-hittyvässä maassa ollaan lainsäädännöllises-ti heikoilla, uusia aloitteita tulee paljon juuri näiltä alueilta.

Rajalliset resurssit kohdennettava tehokkaasti

Lainsäädännöllä luodaan muutokselle mah-dollisuus ja asennetyöllä pyritään siirtämään muutos käytäntöön, mutta tueksi tarvitaan tietysti rahaa. Lisäksi taloudellisesti tiukkoi-na aikoina asenteet usein kovenevat. Anne Hawker tuokin ison haasteen esiin.

- Kuinka saamme ihmiset vakuuttuneiksi, että kuntoutus on sijoitus tulevaisuuteen? Pit-källä aikavälillä kuntoutus tuo säästöä. Rajal-liset resurssit on kohdennettava tehokkaasti, jotta jokaisen ihmisen oikeus kuntoutukseen toteutuu.

Hän visioi dokumenttia, jossa perusteltai-siin, miksi kuntoutukseen kannattaa inves-toida. Dokumenttia voisivat hyödyntää työs-sään RI:n kansalliset järjestöt, kuten suoma-lainen RIFI.

Kuinka sitten arvioida, muuttuvatko asiat, ja ennen kaikkea asennetasolla?

- Tulee huolehtia siitä, että mittaamme vaikutuksia, emme prosessia. Tähän tarvitaan kansainvälisesti hyväksytty menetelmä.


Hän jatkaa, että toimiva kommunikaatio on ehdoton edellytys tehokkaalle kansainvä-liselle yhteistyölle.

- Asioista on puhuttava ymmärrettävästi, on löydettävä yhteinen kieli. Tähän päästään, kun kulttuurien välinen ymmärrys kasvaa.

Lisää hyvinvointia työpaikoille

- Työllistymiseen liittyvät kysymykset ovat aina olleet Rehabilitation Internationalissa tärkeässä asemassa. Nyt fokusta ollaan siir-tämässä siihen, kuinka työympäristöstä voi-daan luoda hyvinvointia edistävä, Anne Haw-ker sanoo.

Vaikka työssä olevien kuntoutus yhdis-tetäänkin tavallisesti länsimaihin, tarvitaan ”valkokauluskuntoutusta” yhä enemmän isoilla kehittyvillä talousalueilla, kuten Kii-nassa ja Intiassa.

Anne Hawker on huolestuneena seuran-nut julkisella sektorilla työskentelevien ase-maa useassa länsimaassa: työpaikkoja on vä-hennetty ja annettu ymmärtää, että työ ei ole tarpeeksi tehokasta. Jäljelle jääneiltä työnte-kijöiltä vaaditaan entistä enemmän työpanos-ta, mikä taas lisää sairauslomia ja kuntoutuk-sen tarvetta.

Hän haluaa nostaa esiin myös ikääntyvät vammaiset: kuinka taata heille palvelut, joi-den tarve kasvaa usein nopeasti iän karttuessa.

Taloudellisten realiteettien ja globaali-en haasteiden keskeltä Anne Hawker päättää haastattelun kirkastamalla, mihin kuntoutuk-sella tulee hänestä pyrkiä.

- Palveluntuottajat on saatava ymmärtä-mään, että heidän tärkein tehtävänsä on aut-taa kuntoutujaa löytämään omat voimava-ransa.

Lisätietoja Rehabilitation Internationalistawww.riglobal.org

Anne Hawkerilla on näköalapaikka kuntoutuksen kentäl-le kansainvälisesti ja kansallisesti.


Psykoterapeutteja ei riitä joka kuntaan - parhaiten psykoterapiapalveluja on tarjolla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä

Lyhyet

Psykoterapia on keskeinen mielenterveyden häiriöiden hoito- ja kuntoutusmuoto. Tiedon saaminen Suomessa tuotetuista psykoterapia-palveluista on kuitenkin haasteellista moni-polvisen palvelujärjestelmän ja hajautuneen koulutuksen vuoksi.

Kelan tutkimusosasto ja Kuntoutussäätiö tekivät syksyllä 2009 kyselytutkimuksen, jo-ka kohdistettiin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin (Terhik-ki) merkityille psykoterapeuteille (N = 4 909). Vastaavaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty.

- Tarve tutkimukselle syntyi siitä, että psy-koterapian lisääntyneeseen kysyntään vastaa-minen edellyttää tarkempaa tietoa psykotera-pian tarjonnasta, Kuntoutussäätiön erikoistut-kija Jukka Valkonen kertoo.

Kehitettävää palveluiden ajoituksessa ja niihin ohjaamisessa

Tutkimuksessa selvitettiin rekisteriin kuulu-vien psykoterapeuttien ammatillista ja psy-koterapeuttista menetelmäkoulutusta, psyko-terapiapalveluiden tuottamistapaa, niiden ra-hoitusta, palveluihin ohjaamista ja palvelujen käyttäjiä. Lisäksi tarkasteltiin psykoterapia-palveluiden ja niiden järjestämiseen liittyvää alueellista jakautumista. Kyselyssä selvitettiin myös psykoterapeuttien näkemyksiä psykote-rapiapalveluiden kehittämisestä ja mielenter-veyskuntoutuksesta.

Selvitys perustuu aktiivisesti psykoterapi-aa antavien psykoterapeuttien vastauksiin (N = 2 366). Heistä 78 % oli naisia. Vastaajien ikä oli keskimäärin 53 vuotta. Yleisin poh-jakoulutus psykoterapeuteilla on psykologi,

seuraavaksi yleisimmät ovat sairaanhoitaja ja lääkäri.

Psykoterapiakoulutussuuntauksista ylei-simpiä ovat perheterapia, psykodynaaminen psykoterapia, psykoanalyyttinen terapia ja kognitiivinen psykoterapia. Lähes kolman-nes vastaajista ilmoitti useamman kuin yh-den koulutussuuntauksen.

Psykoterapiapalveluita tuotetaan pääasi-assa ammatinharjoittajina ja yleisimmin tar-jotaan yksilöterapiaa ja yli kaksi vuotta kes-tävää terapiaa. Puolet kyselyyn vastanneista ilmoitti, että osa heidän asiakkaistaan kustansi itse psykoterapiapalveluista vähintään oma-vastuuosuuden. Kehitettävää nähtiin olevan muun muassa psykoterapiapalveluiden ajoi-tuksessa ja palveluihin ohjaamisessa.

- Toivottiin, että psykoterapia käynnistyi-si riittävän varhain, ja että asiakkaita ohjat-taisiin löytämään heille parhaiten soveltuva terapiamuoto ja terapeutti, Jukka Valkonen tarkentaa.

- Osa kyselyyn vastanneista näki psyko-terapian osana asiakkaan kuntoutussuunni-telmaa. Kuntoutumisen tueksi tarvitaan usein myös muita kuntoutuspalveluita, jotka tulisi sovittaa asiakkaan kannalta tarkoituksenmu-kaiseksi kokonaisuudeksi, hän jatkaa.

Selvityksen perusteella alueelliset erot psy-koterapeuttien ja psykoterapiapalveluiden ja-kautumisessa ovat suuria. Erot koskevat psy-koterapiapalveluiden tarjontaa, psykotera-peuttien koulutussuuntauksia sekä palvelu-jen järjestäjä- ja maksajatahoja.

Väestömäärään suhteutettuna Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella psyko-terapiapalveluja on eniten ja Satakunnan sai-raanhoitopiirin alueella vähiten. Ero kyseisten


sairaanhoitopiirien välillä on lähes kolmin-kertainen.

LisätietojaIlona Autti-Rämö, LKT, tutkimusprofessori, Terveystutkimuksen päällikkö, Kelan tutki-musosasto, p. 020 63 41910 ja 050 558 2205, [email protected] Jukka Valkonen, VTT, erikoistutkija, Kuntou-tussäätiö, p. 044 306 5224, [email protected]

JulkaisuValkonen J, Henriksson M, Tuulio-Henriksson A, Autti-Rämö I. Psykoterapeutit Suomessa. Psykoterapiapalvelut ja niiden järjestäminen. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan se-losteita 74, 2011. ISBN 978-951-669-857-4 (nid.), 978-951-669-858-1 (pdf).

Julkaisu verkossa www.kela.fi/tutkimus > Uusimmat julkaisut

[email protected] tai puh. 020 634 1947

Sydän 60+:ssa käynnistynyt asiakastietojen analysointi ja raportointi

Hankkeessa kehitetään sepelvaltimo-tautia sairastavien avokuntoutusta ja arvioidaan vaikuttavuutta

Sydän 60+ -hankkeen tavoitteena on ollut ke-hittää kuntien käyttöön avokuntoutusmalli yli 60-vuotiaille sepelvaltimotautia sairastaville potilaille sekä selvittää ohjelman toteutuskel-poisuus ja vaikuttavuus. Hanke alkoi vuon-na 2008, jolloin käynnistyi ensimmäiset kaksi Sydän 60+-kuntoutuskurssia. Yhteensä osal-listujia otettiin 16 kuntoutuskurssille. Ikään-tyville sydänpotilaille räätälöidyt kurssit ovat olleet suosittuja ja hankkeen loppuvaihees-sa halukkaita osallistujia oli enemmän kuin voitiin rekrytoida. Tämä kertonee vastaavien kurssien tarpeellisuudesta.

Kurssilaiset erittäin tyytyväisiä saamaansa kuntoutukseen

Hanke toteutettiin yhteistyössä Avire-Kuntou-tus Oy:n, Helsingin ja Vantaan terveyskeskus-ten, Suomen Sydänliiton, Helsingin Sydänpii-rin ja Helsingin yliopiston käyttäytymistietei-

den laitoksen kanssa. Osallistujat seulottiin Helsingin ja Vantaan kaupunkien terveysase-milta: Helsingistä 140 ja Vantaalta 176, yh-teensä 316. Vantaalta eniten osallistujia lähe-tettiin Myyrmäen, Martinlaakson ja Tikkurilan terveysasemilta, Helsingistä puolestaan Kivi-kon terveysasemalta.

Seulonta päättyi heinäkuussa 2010, jolloin satunnaistettiin viimeiset mukaan tulleet. Ver-tailuryhmään satunnaistetut osallistuivat sa-moihin alku- ja loppututkimuksiin, mutta ei-vät kuntoutuskurssille. Yhteistyö terveysase-mien kanssa on sujunut koko hankkeen ajan erinomaisesti.

Projekti on edennyt aikataulussaan, ja lä-hes kaikkien osallistujien seurantatiedot ovat nyt saatavilla. Hankkeen viimeisen kuntou-tusryhmän seurantapäivä oli huhtikuussa ja viimeiset vertailuryhmään kuuluvat osallis-tujat kävivät tutkimushoitajan haastattelussa ja laboratoriotutkimuksissa toukokuun alussa. Seurantatiedot saatiin kerättyä yhteensä 270 tutkimukseen osallistujasta, eli 85,4 % seu-lotuista. Tällä hetkellä hankkeessa on käyn-nistynyt tutkimukseen osallistuneiden tietojen


Kuntoutussäätiö on käynnistänyt Helsingin kaupungin henkilöstökeskuksen toimeksian-nosta tutkimushankkeen kunnan osarahoit-tamaa työmarkkinatukea saavista helsinki-läisistä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää rekisteritietojen avulla vaikeasti työllistyvien helsinkiläisten työmarkkina-asemaan liitty-viä taustatekijöitä ja laatia tulosten perusteel-la suosituksia työllistämisen toimenpiteistä. Myös toimenpiteiden tarkoituksenmukainen kohdentaminen oikeille kohderyhmille mah-dollisimman varhaisessa vaiheessa on keskei-nen tavoite.

Tutkimushankkeen taustalla on Helsin-gin kaupungin työllistämistoimikunnan aloi-te selvittää kaupungin työllisyyspolitiikan ke-hittämistyön tueksi helsinkiläisten vaikeasti työllistyvien työmarkkina-asemaan liittyviä taustatekijöitä rekisteritietojen avulla. Saatu-jen tulosten perusteella laaditaan suosituk-sia henkilöiden työmarkkina-asemaan vaikut-tavien toimenpiteiden tehostamiseksi ja tar-koituksenmukaiseksi kohdentamiseksi. Tut-kimuksessa laadittuja toimenpide-ehdotuksia voidaan hyödyntää muun muassa Helsingin kaupungin eri virastojen työllisyydenhoidon linjauksissa.

Tutkimukseen luetaan mukaan helsinkiläi-set, jotka saivat kunnan osarahoittamaa työ-markkinatukea lokakuussa 2010. Toisin sanoen on kyse helsinkiläisistä, jotka ovat saaneet työ-markkinatukea 500 päivää tai jotka ovat siir-tyneet työttömyyspäivärahalta työmarkkina-tuelle. Lisäehtona on, että työtön henkilö ei

Kuntoutussäätiö tutkii vaikeasti työllistyviä helsinkiläisiä

osallistu työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen tai kuntouttavaan työtoimintaan. (työttömyys-turvalaki; 14 luku, 3 a §). Perusjoukon oletettu koko on noin 5100 henkilöä.

Aineisto koostuu Helsingin sosiaalitoimen, Kelan, työ- ja elinkeinoministeriön ja Tilasto-keskuksen rekisterien tiedoista: henkilöiden sosiodemografisista taustoista, työllisyys- ja työttömyyshistoriasta, vajaakuntoisuudesta ja pitkäaikaissairauksista ja toimeentulosta. Ai-neisto antaa mahdollisuuden tarkastella työ-hallinnon työmarkkinatoimenpiteitä kokonai-suutena yhdessä Kelan ja sosiaalitoimen asi-akkuuksien ja kuntouttavien toimenpiteiden kanssa, mikä tuo hallinnonalakohtaiseen tar-kasteluun verrattuna merkittävää lisäinfor-maatiota. Lisäksi aineisto antaa mahdollisuu-den tutkia toimenpidehistorioiden sekä hen-kilöiden vajaakuntoisuuden ja pitkäaikaissai-rastavuuden yhteyttä.

Tutkimuksen on määrä valmistua vuoden 2011 lopussa.

LisätietojaOsastopäällikkö Eija HanniHelsingin [email protected]. (09) 310 1611

Tutkimus- ja kehittämispäällikkö Mika Ala-KauhaluomaKuntoutussäätiö[email protected]. 050 331 4569

analysointi ja tulosten raportointi. Päärapor-tin odotetaan valmistuvan vuoden loppuun mennessä.

Hanke on onnistunut hyvin ja kurssilaiset olivat erittäin tyytyväisiä saamaansa kuntou-tukseen. Intervention onnistumisesta kertoo se, että alustavien tulosten mukaan monet kes-keiset sepelvaltimotaudin ja diabeteksen vaa-

ratekijät ovat vähentyneet sekä psyykkinen hyvinvointi on parantunut etenkin kuntou-tukseen osallistuneilla.

Lisätietojaerikoistutkija, PsT Mila Gustavsson-Liliusp. 044 781 3121 [email protected]


Kuntoutussäätiön KoulutusKalenteri

14.–15.9.2011

Osaamista ja laatua työkyvyn arviointiin

21.–22.9.2011

Kuntoutuksen lainsäädäntötiedon päivät

29.9, 13.10, 3.11.2011

Haastavien tilanteiden puheeksiottokoulutus

6.–7.10.2011

Kuntoutusosaamista työterveyshuoltoon

11.–12.10.2011

Toimiva kuntoutussuunnitelma

2.–4.11.2011

Uutta ajatusta työkykyyn

16.–17.11.2011

Miten kehitän kuntouttavaa työotetta asiakastyössäni?

22.11.2011

Varhaisen reagoinnin ja tuen koulutus esimiehille ja työterveyshuolloille

22.–23.3.2012

40. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

Scandic Marina Congress Center, Helsinki

Lisätietojawww.kuntoutussaatio.fi/koulutustilaisuudet


Kuntoutus on tieteellis-ammatillinen lehti, jo-ka sisältää kirjoituksia kuntoutuksesta ja sitä sivuavista tieteenaloista. Kirjoitukset voivat ol-la tieteellisiä alkuperäisartikkeleja, katsauksia, puheenvuoroja, casekuvauksia tai kirja-arvioita. Kuntoutus-lehteä julkaisee Kuntoutussäätiö. Leh-ti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Kirjoitusohjeet

Tieteellisen artikkelin suositeltava enimmäispi-tuus taulukkoineen ja kuvineen on 15 liuskaa, katsauksen 10 liuskaa ja muun kirjoituksen 5 liuskaa. Kirjoituksissa käytetään 1,5 pisteen ri-viväliä ja 12 pisteen kirjasinkokoa. Kappaleiden väliin jätetään tyhjä rivi. Tekstiä ei lihavoida, kur-sivoida, tasata, alleviivata tai tavuteta.

Tieteellisen artikkelin tulee noudattaa raken-teeltaan tavanomaista tieteellisen artikkelin jä-sennystä.

Käsikirjoitus lähetetään sähköpostitse toimi-tussihteerille: [email protected]. Jos sähköpostia ei voida käyttää, voi käsikirjoi-tuksen lähettää cd-levyllä tai muistitikulla. Kirjoit-tajaa pyydetään mainitsevan lähetteessä, onko lehteen tarjottava käsikirjoitus tieteellinen artik-keli vai muu kirjoitus. Lähetteessä mainitaan kir-joittajan nimen lisäksi yhteystiedot ja kirjoittajan oppiarvo(t) sekä toimipaikka.

Artikkelikäsikirjoituksen arvioi 1–2 asiantun-tijaa. Toimitussihteeri lähettää käsikirjoituksen arvioijille nimettömänä. Arvioijat voivat esittää käsikirjoitukseen muutoksia. Lausunto artikke-lista toimitetaan kirjoittajalle mahdollisia korja-uksia varten. Artikkelin julkaisemisesta päättää päätoimittaja.

tiivistelmä

Tieteelliseen artikkeliin tulee liittää myös suo-men- ja englanninkieliset tiivistelmät, joiden pi-tuus on enintään 100 sanaa. Tiivistelmässä kitey-tetään tavoitteet, keskeiset menetelmät, aineisto ja tulokset sekä niiden perusteella tehtävät joh-topäätökset.

Kuntoutus

taulukot ja kuvat

Grafiikka liitetään kirjoituksen oheen omina tie-dostoinaan. Niiden paikka merkitään tekstiin. Taulukoiden ja kuvien otsikoiden on kerrottava mahdollisimman nasevasti olennainen sisältö. Mikäli tiedot on lainattuja, on lähde mainittava. Taulukot ja kuvat tulee tehdä grafiikkaohjelmal-la, kuten Excel tai PowerPoint.

Kieliasu

Kirjoituksen on oltava sujuvaa suomen kieltä. Ly-henteiden ja alaviitteiden käyttöä on vältettävä. Tekstissä saa käyttää vain väliotsikoita ja niiden alaotsikoita.

Lähteet

Käsikirjoituksen loppuun liitetään kirjallisuus-luettelo, jossa viitteet ovat aakkosjärjestykses-sä tekijän sukunimen mukaan. Saman kirjoitta-jan lähteet mainitaan aikajärjestyksessä, van-himmat ensin. Luettelossa tulee mainita vain tekstissä esiintyvät lähteet. Viitteiden määrän on pysyttävä kohtuullisena. Kirjoittaja vastaa viitteiden paikkansapitävyydestä ja täsmälli-syydestä.

Lähdeluettelo toimitetaan seuraavan mallin mu-kaisesti:

Elo AL, Leppänen A (1999) Efforts of health pro-motion teams to improve the psychosocial work environment. J Occup Health Psychology 4, 2, 87–94.

Heikkilä M (1999) A brief introduction to the topic. Teoksessa European foundation for the improvement of living and working conditions. Linking welfare to work. Luxembourg: Office of Official Publications of the European Communi-ties. 5–12.

Järvikoski A, Härkäpää K, Nouko-Juvonen S (2001) (toim.) Monia teitä kuntoutuksen arvioin-tiin. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 69, Helsin-ki. Työministeriö (2002) www.mol.fi, poimittu 16.10.2002.

kuntoutus on kuntoutusalan tieteellis-ammatillinen lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. lehti välittää ajankohtaista tietoa kuntoutuksen tutkimuksesta, menetelmistä ja innovaatioista sekä seuraa alan yhteis kunnallista keskustelua. ToimiTus-neuvosTo raija gould, Eläketurvakeskus, aila järvikoski, lapin yliopisto, patrik kuusinen, työ- ja elinkeino ministeriö, Veijo notkola, kuntoutussäätiö, timo pohjolainen, kuntoutusorton, marketta rajavaara, kela, ismo takala, kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämisyhdistys, Helena taskinen, työterveyslaitos ToimiTus Veijo notkola, päätoimittaja, timo korpela, toimitussihteeri, Erja poutiainen, mika ala-kauhaluoma, matti tuusa ToimiTuksen yhTeysTiedoT pl 39, 00411 Helsinki, puhelin 044 781 3128, [email protected] www-sivuT www.kuntoutussaatio.fi/kuntoutuslehti TilaushinnaT kestotilaus 45 euroa | Vuosikerta 48 euroa | opiskelijat 40 euroa | irtonumero á 12 € + postituskulut JulkaisiJa kuntoutussäätiö | 34. vuosikerta | iSSn 0357-2390 kannen suunniTTelu päivi talonpoika-ukkonen Paino Forssa print

kuntoutuSSäätiö on monipuolinEn ja kokEnut kuntoutukSEn tutkija, kEHittäjä, arVioija, kouluttaja ja tiE-dottaja. ErityiSiä oSaamiSaluEita oVat kuntoutuSjärjEStElmän toimiVuutEEn, kuntoutuStarpEESEEn, toiminta-kykyyn, työHyVinVointiin SEkä oSalliSuutEEn ja SyrjäytymiSEEn liittyVät kySymykSEt. työ rakEntuu VaHVoillE kumppanuukSillE alan toimijoidEn kanSSa.

aikakauslehtien liiton jäsen

Kuntoutussäätiö

SiSältö

PÄÄKIRJOITUS Erja poutiainEn uusi terveydenhuoltolaki ja lääkinnällinen kuntoutus 3

TIeTeellInen aRTIKKelI tuulikki SjögrEn, kaiSa lEppänEn, annaliiSa kankainEn,

jaana paltamaa, Sinikka H. pEurala ja ari HEinonEn mitkä tekijät selittävät aktiivisten fysioterapiamenetelmien

käyttöä vaikeavammaisilla aVH- ja mS-kuntoutujilla? 5

HanKe-eSITTely Sanna pESonEn ja HElEna HanHinEn poka-hankkeessa kehitetään hyvinvointia pohjois-karjalan

kuntatyöpaikoille 25

HEidi pyyny käsiteanalyysi sanasta rehabilitaatio 29 kirSti-SiSko SalonEn näkövammaisen lapsen kuntoutus on ikää ja kehitystä

myötäilevä prosessi 36

Sinikka rEito ikaalilainen palveluohjaus auttaa työikäistä

palvelujärjestelmän labyrintissa 39

PUHeenvUORO juHa rEHula Sosiaali- ja terveysministerin puhe

kuntoutuspäivillä 45

HaaSTaTTelU timo korpEla ri:n presidentti anne Hawker:

kuntoutuksen tulee kuulua kaikille 48

kuntoutusportti.fiKuntoutusportti on kuntoutuksen ja siihen liitty-vän tutkimus- ja kehittämistiedon verkkopalvelu. Palvelu tarjoaa tietoa kuntoutusalan toimijoista, hankkeista, lainsäädännöstä, koulutuksesta sekä uusimmasta tutkimuksesta. Kuntoutusportin avul-la voit helposti seurata, mitä alalla tapahtuu.

Sivusto toimii myös tiedotus- ja keskustelu- foorumina alan ammattilaisille.

Haetko lisänäkyvyyttä toiminnallesi? ilmoita lehdessämme!

kaikki hinnat koskevat väri-ilmoituksia:1/1 sivu (176×250 mm): 200 euroa½ sivua, (88 x 125 mm): 120 euroa¼ sivua (44 x 62 mm): 100 euroa

lisätietoja: [email protected] / p. 044 781 3128

Ilmoita Kuntoutus-lehdessä

Kunnon kuva

Kuntoutus 2 | 2011 | 34.vuosikerta | ISSN 0357-2390

Tilaa Kuntoutus-lehti

Kuntoutussäätiö 2

Erja poutiainEn

uusi terveydenhuoltolaki ja lääkinnällinen kuntoutus

tuulikki SjögrEn, kaiSa lEppänEn, annaliiSa kankainEn, jaana paltamaa, Sinikka H. pEurala ja ari HEinonEn mitkä tekijät selittävät aktiivisten fysioterapiamenetelmien käyttöä vaikeavammaisilla aVH- ja mS-kuntoutujilla?

Sanna pESonEn ja HElEna HanHinEn

poka-hankkeessa kehitetään hyvinvointia pohjois-karjalan kuntatyöpaikoille

HEidi pyyny

käsiteanalyysi sanasta rehabilitaatio

kirSti-SiSko SalonEn

näkövammaisen lapsen kuntoutus on ikää ja kehitystä myötäilevä prosessi

Sinikka rEito

ikaalilainen palveluohjaus auttaa työikäistä palvelujärjestelmän labyrintissa

juHa rEHula

Sosiaali- ja terveysministerin puhe kuntoutuspäivillä

timo korpEla

ri:n presidentti anne Hawker: kuntoutuksen tulee kuulua kaikille

Pidä itsesi ajan tasalla kuntoutuksesta – saat työsi ja opintojesi kannalta tärkeää tietoa!

Tilauksen voit tehdä osoitteessa www.kuntoutussaatio.fi/kuntoutuslehti

Voit tilata lehden myös sähköpostitse: [email protected] puhelimitse: 040 823 0058 / Pirjo Kuoppala

Hinnat:Kestotilaus 45 euroaVuosikerta (4 nroa) 48 euroaOpiskelijat (4 nroa) 40 euroa

Lehteä voi tilata myös irtonumerona, á 12 euroa + postituskulut

kuntoutus-lehti 2/2011

Documents