Lehti eläinten asialla nro2011 1

kasvisruokaa ja pop-iskelmää:

haastattelussa mariska

sivu 8

juhlakevään tapahtumat sivu 4

mitä tuntee eläintuottaja?sivu 18

Animalia 50 vuotta

Eduskunta-

vaalit 2011

sivu 10

AnimAliA-lehti, 35. vuosikertA

julkAisijA: Eläinsuojeluliitto Animalia päätoimittAjA: Laura Uotila, laura.uotila@animalia.fi toimitussihteeri: Eeva Suhonen, p. (09) 7206 5914 eeva.suhonen@animalia.fi tAitto: Reeta Salmi, p. (044) 362 7714 reeta@redandblue.fi osoitteenmuutokset: Tarja Balding, p. (09) 7206 5911 tarja.balding@animalia.fi pAinopAikkA: Miktor Oy, Helsinki ISSN 0783-9170

ilmestymisAikAtAulu: Nro 1 maaliskuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaa lin tulee olla perillä toimituksessa ma 4.4.2011 mennessä. Aineistot lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki.

Animalia-lehti on kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen.

ilmoitusmyynti: Jenni Pekkala, p. 045 7750 1570 ilmoitushinnAt: Katso ilmoitushinnat www.animalia.fi lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikka korotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen. rAjoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainos toimistot 15 %.

ilmoitusten peruuttAminen: Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitus sihteerille. reklAmAAtiot: Kirjallisena 14 vuoro-kauden aikana ilmes tymispäivästä lukien. irtonumeromyynti: Akateeminen kirja kauppa.

AnimAliA-lehti pidättää oikeuden lyhentää jA muokAtA juttujA. Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.

toimisto: Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki AsiAkAspAlvelu: p. (09) 720 6590, päivystys ma–pe kello 10.00 –15.00, fax (09) 148 4622 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: www.animalia.fi.

jäsenmAksut: Tukijäsen: 27 € / vuosi, aktiivijäsen: 32 € / vuosi, nuorisojäsen: (alle 18 v.) 20 € / vuosi, aktiivi-nuorisojäsen: (alle 18v.) 24 €/vuosi, ainaisjäsen: 540 €, yhteisöjäsen: 100 € / vuosi. Sampo 800018-2105644IBAN: FI71 8000 1802 1056 44SWIFT: DABAFIHHKirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi.

lAhjoitukset: Nordea 101130-260629IBAN: FI24 1011 3000 2606 29SWIFT: NDEAFIHH testAmentit: Tiedustelut, p. (09) 7206 5911, tarja.balding@animalia.fi

rAhAnkeräyslupA:Luvan myöntäjä: PoliisihallitusToimenpanoaika ja alue: 28.1.2011-31.12.2012 koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamattaPäätös nr ja pvm: 2020/2010/3931 28.1.2011

juhlavuoden myötä kohtaan yhä useammin kysymyksen siitä, mikä on tärkein eläin-suojelusaavutus Animalian historiassa. Tähän on vaikea löytää vastausta. Onko suurem-pi saavutus saada aikaan ensimmäinen koe-eläimiä suojeleva laki, vaikkakin aika heik-ko sellainen, vai myöhemmin vaikuttaa siihen, että laista tehdään eläinten kannalta olen-naisesti aiempaa parempi? Onko hyljetuotteiden myyntikielto tärkeämpi saavutus kuin kissa- ja koiraturkisten kielto vai päinvastoin? Onko pienemmän eläinmäärän täydelli-nen pelastaminen merkityksellisempää kuin erittäin suuren eläinmäärän olojen vähäi-nen parantaminen? Näihin asioihin on mahdotonta löytää yhtä oikeaa vastausta.

Olen pitänyt kiinni siitä, että asenteiden muuttaminen on kaikkein tärkein saavutus Animalian puolivuosisataisessa tarinassa. Vallitsevat asenteet vaikuttavat kaikkiin edis-tysaskeleisiin ja takapakkeihin. Poliittisen päätöksenteon jähmeys ja talouden asetta-mat reunaehdot ovat aina mukana eläinten kohtelussa, mutta pysyvimpiä muutoksia saavat aikaan ihmisten asenteet.

Tiia Aarnipuun kansien väliin saattama Animalian tarina on kertomus eläinsuoje-lun ja eläinten kohtelun noususta keskeiseksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheek-si. Kirja paljastaa, kuinka käsittämättömän vähäistä tietoisuus ja keskustelu eläinten hyväksikäytön erilaisista muodoista oli vielä 1960-luvun alun Suomessa – siitä huoli-matta, että eläinsuojeluyhdistykset olivat aloittaneet arvokkaan työnsä jo 1800-luvulla. Animalia oli mukana murtamassa hiljaisuutta ja nostamassa sekä eläinkokeita että tur-kistarhausta suuren yleisön tuntemiksi kysymyksiksi.

Animalian historia tuo esiin myös eläinten hyväksikäytön valtavan nopean muutok-sen. Vuonna 1961 järjestöä perustettaessa oli Suomeen vasta rakennettu ensimmäiset broilereiden tuotantoyksiköt. Tällä hetkellä broilerituotantoa voi pitää eläinsuojelulli-sesti ongelmallisimpana lihantuotantona. Terveellisen ja ilmastoystävällisen maineen saaneen broilerin kulutus on kuitenkin nousukiidossa. Moni eläimiä ajattelevakin säi-lyttää siivekkäät eläimet lautasellaan pörröisiä pidempään. Mutta broileri ei ole kos-kaan eläinten ystävälle se oikea valinta.

Munantuotannossa oltiin 1960-luvulla aloittelemassa kanojen häkkikasvatusta. Nyt puolen vuosisadan jälkeen näitä ”perinteisiä” häkkejä ollaan kieltämässä koko EU:ssa. Tilalle kaupataan ratkaisuna niin kutsuttuja virike- eli varusteltuja häkkejä. Animalian työ jatkuu tavalliseen tapaan tiedotuksella: kertomalla, ettei häkki edelleenkään ole ka-nalle oikea paikka elää, ei vaikka sen pohjalle lisäisi palan kynnysmattoa. Onneksi ih-misillä on mahdollisuus valita, vaalien ohella myös ostoksia tehdessään.

Vaalikevään kuohuissa, kasvavien tuotevalikoimien keskellä Animalia on elvyttä-nyt käyttöön takavuosien tunnuslauseensa – vapauta eläimet valinnoillasi! Siispä erin-omaista Animalian juhlavuotta, kaunista kevättä ja eläinystävällisiä valintoja sekä vaali-uurnille että ostosreissuille!

toiminnanjohtaja salla tuomivaara

Pääkirjoitus

Animalian merkittävin teko

iiris

rau

tiai

nen

2 3 4

6 7

8

10

12

14

18

20

23

24

26 27 28 30 31 32 34 35

PääkirjoitusSisällysjuhlavuoden huikeat huipentumatAnimalian juhlaviikon kruunaa avoin yleisötapahtuma Helsingissä: Eläin! – Animalian suurtapahtuma on täynnä debatteja, tuunausta ja toimintaa.UutisetKolumni: Päivi RosqvistSanottuaRisut ja Ruusutmariska kokkaa kasvisruoan mieluiten itseMusiikin monitaitaja Mariska vaihtoi tyyliä, mutta pysyy edelleen eläinten puolella.Anna eläimille ääni: eduskuntavaalit 2011Ketä eläimet äänestäisivät eduskuntaan? sano ei julmalle kosmetiikalle!Uusi kansainvälinen kampanja tähtää siihen, että koe-eläinten kärsimykset EU:ssa myytävän kosmetiikan vuoksi tulevat tiensä päähän kahden vuoden päästä. Jo tällä hetkellä kaikki kosmetiikan eläinkokeet on kielletty EU-alueen sisällä, mutta alueelle saa tuoda myyntiin kosmetiikkatuotteita, jotka on testattu kolmella vielä sallitulla eläinkokeella.Askeleen edellä eläinten puolestaTiia Aarnipuu kokosi Animalian historian juhlakirjan kansien väliin. Kirjoittaja kertoo uskomattomia tarinoita eläinsuojelijoiden sisukkuudesta vuosikymmenten varrelta.työkaveri lautasellaMiten eläintilallinen kokee eläinten kasvattamisen ruoaksi?Varustellut häkit ovat pieni askel kohti parempaaKirjavinkit

näätäeläimet kaipaavat tekemistä

Uudelleensijoitettujen fretin ja hillerin omistaja kertoo puuhakkaista lemmikeistään. Niin turkistarhoilla elävät minkit kuin lemmikkifretitkään eivät totu häkkielämään, vaan tarvitsevat runsaasti virikkeitä.Murra myytit vastaväitteilläAnimalia testaa: ProteiinipatukatVapaaehtoiset ovat toiminnan sydänMiten voin toimiaTehtyä ja tapahtunutta

vegepalsta: kevättalvi on keittojen kulta-aikaa

SarjakuvaAlueosastojen yhteystiedotAnimaliashop: kurkkaa kevään uutuudet!

Sisällys

24

12

14

suvi

elo

kulo

t.

Kannen kuva: Animalia

anim

alia

31 /2011

Osallistu jäsenhan-kintakilpailuun!Animalian jäsenhankintakilpailu on käynnissä 1.1.—24.6.2011.

kilpailusarjoja on kaksi:1. jäsensarja on tarkoitettu yksittäisille henkilöille eli jäsenhankkijoille2. joukkuesarja on tarkoitettu Animalian jäsenten muodostamille joukkueille Joukkueet voivat koostua 2–10 jäsenestä. Kilpailussa lasketaan yhteen koko joukku-een yhteensä hankkima jäsenmäärä. Jäsenhankkijat ja joukkueet saavat palkin-toja hankittujen uusien jäsenten määrän mukaan. Lisäksi kaikkein eniten uusia jä-seniä hankkineet jäsenhankkija ja joukkue saavat bonuksena lahjakortin, jonka arvo on yksi euro per hankittu jäsen.

pAlkinnot5 uutta jäsentä: Animalian take away -muki, kannellinen kestotuote kertakäyttömukien tilalle10 uutta jäsentä: Animalian muistitikku ja take away -muki20 uutta jäsentä: 50 euron lahjakortti Ekoloon tai Vegetukkuun

Joukkueiden jäsenet saavat samat palkinnot kuin jäsenhankkijat suhteutettuna joukkueen jäsenmäärään.

Erityisiä lomakkeita jäsenten hankintaan voi tulostaa Animalian verkkosivuilta tai tilata Animalian toimistolta: tarja.balding@animalia.fi

luethan vielä tarkat kilpailuohjeet! www.animalia.fi/jäsenhankintakilpailu tai kysy lisää juhlavuoden koordinaattori Jenni Pasaselta, jenni.pasanen@animalia.fi, p. 045 7750 1571

animalian 50-vuotista historiaa on syytä juhlia! 22.3.–2.4.2011 välisenä aika-na tapahtumatäytteiset juhlaviikot tuovat eläinsuojelua näkyväksi ympäri Suomen. Juhlaviikot käynnistyvät Animalian var-sinaisena syntymäpäivänä 22.3., jolloin Helsingissä kokoonnutaan vuosikokouk-sen merkeissä ja ympäri Suomen järjeste-tään eläinsuojeluaiheisia vaalitempauksia.

Animalian juhlaviikon kruunaa avoin yleisötapahtuma Helsingissä: Lasipalat-sin elokuvateatteri Bio Rex muuttuu kah-den päivän ajaksi eläinsuojelun areenak-si, kun Eläin! – Animalian suurtapahtu-ma valtaa paikan. Tapahtuma avataan perjantaina 1.4. kello 12 keskustelutilai-suudella, joka pohjautuu Animalian juh-lakirjaan Jonkun on uskallettava katsoa.

Juhlavuoden huikeat huipentumatKeskustelussa ovat mukana kirjan kirjoit-taja Tiia Aarnipuu, yhdistyksen perusta-misvaiheen aktiivi Linnéa Ruda sekä kan-sanedustaja ja Animalian vuoden 1994 ju-listemalli Tanja Karpela. Lauantain 2.4. käynnistää kello 11 alkava huutokauppa, johon teoksiaan ovat lahjoittaneet mm. Outi Heiskanen, Pertti Jarla, Milla Pa-loniemi, Jani Leinonen, Rosa Liksom ja Rakel Liekki.

Tapahtuma täyttyy monenlaisesta oh-jelmasta. Luvassa on napakoita debatte-ja esimerkiksi turkistarhauksesta, kasvis-ruokapäivästä ja lemmikkieläimistä. Mu-kana keskustelemassa ovat mm. Paavo Ar-hinmäki, Emma Kari, Hannele Luuk-kainen, Markus Vinnari ja Leo Stranius. Käytännönläheistä toimintaa osallistujil-

teksti jenni pasanen

4 1 /2011

Juhlavuoden huikeat huipentumatle tarjoavat vaateyritys Globe Hopen ja Anu Harkin vetämät tuunauspajat. Lap-sille on oma puuhanurkka. Elokuvasalissa on mahdollisuus pysähtyä katsomaan elo-kuva-alan edustajien alustamia eläinaihei-sia elokuvia. Elokuvateatterin lämpiössä on koko tapahtuman ajan eläinystävällisiä yrityksiä esittelemässä toimintaansa. Ta-pahtuman päätöskeskustelu lauantain al-kuillassa luotaa tulevaisuuteen ja vuoden 2061 eläinten asemaan, kun eri alojen asi-antuntijat pääsevät esittämään näkemyk-siään siitä, mitä eläinsuojelussa tulee ta-pahtumaan seuraavan 50 vuoden aikana.

Iltabileet KorjaamollaJuhlaviikot päättää Eläin! Animalian bi-leet lauantaina 2.4. Kulttuuritehdas Kor-

Eläin! – Animalian suurtapahtuma1—2.4. Lasipalatsin Bio Rex, Mannerheimintie 22-24, Helsinki

Ohjelma

pe 1.4.12–14 Jonkun on uskallettava katsoa – keskustelu Animalian puolesta vuosisadasta12–17 lasten nurkkaus14–17 elokuvia 17–18 debatteja17–20 tuunauspajoja18–24 elokuvia ja alustuksia 18–19 Ulos kaapista eläinten puolesta! – tunnetut henkilöt ottavat kantaa21–24 Bar Eläin (kirjanjulkistamisbileet, musiikkia ja baari)

la 2.4.11–13 taide- ja muotihuutokauppa11–14 lasten nurkkaus13–14 debatteja14–17 tuunauspajoja15–16.30 Eläinten asema vuonna 2061 – tulevaisuudennäkymiä

muita juhlaviikkojen tapahtumia ovat mm.19.3. Animalian syntymäpäivätilaisuus kello 11–15 Lahden Elokolossa, Vuorikatu 14. Sami Säynevirta Animalian hallituksesta tavattavissa. 22.3 Animalian eduskuntavaaliaiheisia tempauksia eri paikkakunnilla22.3. Animalian vuosikokous Helsingissä2.4. Eläin! Animalian bileet kello 21–03 Kulttuuritehdas Korjaamolla Helsingissä

Lue lisää: www.animalia.fi/eläin

jaamolla Helsingissä. Eläinsuojeluvä-keä tahdittavat tuolloin mm. Scandinavi-an Music Group ja Mariska & Pahat Su-det. Liput kannattaa hankkia ajoissa etu-käteen Animalian toimistolta, Tiketistä tai Lippupisteestä, koska suositut artistit ja hyvä tarkoitus houkuttelevat varmasti osallistujia!

Tarkemmat ja laajemmat ohjelma-tiedot päivitetään Animalian verkko-sivuille www.animalia.fi/juhlavuosi ja www.animalia.fi/eläin.

Juhlavuoden toimintaan tarvitaan va-paaehtoisia ympäri Suomen. Jos olet kiin-nostunut auttamaan tapahtumissa, ota yhteyttä juhlavuoden projektikoordinaat-tori Jenni Pasaseen, p. 045 775 01571 tai jenni.pasanen@animalia.fi.

51 /2011

Uutiset Koonnut Laura Uotila

eu:ssa on vuodessa joutunut noin 300 000 hiirtä eläinkokeisiin, joissa tutkitaan simpukoissa esiintyviä erilai-sia levämyrkkyjä. Tällä on pyritty es-tämään ihmisille myrkyllisten simpu-koiden joutuminen elintarvikemarkki-noille. Hiirillä tehtävät kokeet ovat hy-vin tuskallisia: hiirten vatsalaukkuun ruiskutetaan näytteitä simpukoista ja

mitataan aika, joka kuluu hiirten kuo-lemiseen esimerkiksi tukehtumalla. Vähintään kahden hiiren kolmesta on kuoltava, jotta simpukkaerä hylätään.

Hiirikokeita on jo pitkään kritisoi-tu niiden epäluotettavuuden vuok-si. Saksassa, jossa vaihtoehtoisia teste-jä on käytetty jo pitkään, ainoa ihmisen kuolemaan johtanut myrkytys aiheutui eläinkokein testatuista simpukoista.

EU-komissio hyväksyi äskettäin hii-ri- ja rottakokeet korvaavan kemiallis-fysikaalisen menetelmän levämyrkky-jen tutkimiseen. Jäsenmaiden on lo-pettava simpukoiden myrkyllisyystut-kimukset hiirillä vuoteen 2015 men-nessä. Sen jälkeen eläinkoetta saa käyt-tää tähän tarkoitukseen ainoastaan sa-tunnaisessa valvontatarkoituksessa.

useimmat eurooppalaisen sianli-hantuotantoketjun merkittävimmistä toimijoista allekirjoittivat joulukuus-sa julkilausuman, jonka mukaan kar-juporsaiden kirurginen kastraatio tul-laan lopettamaan EU:ssa. Sitoumuk-sen allekirjoittajien joukossa on mm. Euroopan tuottajajärjestö COPA, jo-hon kuuluu myös suomalainen MTK.

Sitoumuksen ensimmäinen askel on pitkäkestoisen kivunlievityksen ja/tai

nukutuksen käyttöönotto porsaiden ki-rurgisessa kastraatiossa vuoden 2012 alusta alkaen. Lopullisesti kirurginen kastraatio on lopetettava 1.1.2018.

Tällä hetkellä käytännössä kaik-ki Suomessa syntyneet karjuporsaat kastroidaan kirurgisesti muutaman päivän ikäisinä, ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Animalia on vaatinut karjuporsaiden kirurgisen kastraation kieltämistä jo pitkään.

Bill Clintonista tuli vegaani

useat yhdysvaltalaiset julkisuuden hen-kilöt ovat viime kuukausina siirtyneet eläinystävälliseen elämäntapaan: Tuo-reiden vegaanien joukossa ovat entinen presidentti Bill Clinton sekä nyrkkeili-jä Mike Tyson. Muita päätöksellään ko-hahduttaneita henkilöitä ovat mm. maa-ilman rikkaimpien joukkoon kuuluva ho-telliyrittäjä Steve Wynn sekä musiikki- ja muotipiireistä tuttu Russell Simmons.

Jo aiemmin veganismistaan ovat tulleet tunnetuiksi mm. näyttelijät Natalie Port-man, Demi Moore ja Alicia Silversto-ne sekä musiikintekijät Paul McCartney, Shania Twain ja Fiona Apple.

oslon muotiviikot on maailman ensim-mäisenä suurena muotitapahtumana luo-punut aitojen turkisten esittelystä näytök-sissään. ”Moni muotimaailmassa toimi-va on huolestunut turkistuotannon etii-kasta sekä ihmisten että eläinten kohtelun vuoksi. Turkiton politiikkamme on askel kohti sitä, että etiikka huomioidaan laa-jemmin muodissa. Tämä on ollut luon-nollinen valinta, sillä emme halua Oslon muotiviikkojen olevan areena, jossa edis-tetään sellaisten tuotteiden kauppaa, joi-den tuotanto on eläinten hyvinvointisyis-tä jo useissa maissa laitonta”, Oslon muo-tiviikkojen johtaja Pål Vasbotten totesi.

Päätöksen takana on Norjassa käynnis-sä oleva kampanja Fashion Against Fur, jo-ka on saanut jo yli 200 norjalaista muo-tialan vaikuttajaa sitoutumaan turkitto-muuteen.

Sikojen kivuliaasta kastraatiosta luovutaan

Oslon muotiviikot kieltäytyivät turkiksista

Simpukoiden myrkyllisyystutkimukset hiirillä lopetetaan

lau

ra u

oti

la

shu

tter

sto

ck

isto

ckph

oto

6 1 /2011

Päivi Rosqvist

Risut ja ruusut

tapasin mieheni Animalian kautta 1980-luvulla. Se oli ihme,

sillä miehiä ei eläinsuojeluympyröissä paljon näkynyt. Nyt yli 20

vuoden jälkeen tilanne on edelleen lähes sama: vaikka Animalian

luottamustehtävissä on ilahduttavasti miehiä, eläinsuojelun puo-

lestapuhujat ovat vieläkin etupäässä naisia.

Eläinsuojeluaatetta ja työtä eläinsuojelujärjestössä pidetään

edelleen jotenkin naurettavana tai epäilyttävänä. Minäkin jouduin

vielä lähivuosina työhaastattelussa puolustelemaan kuuden vuoden

työrupeamaani Animalian toiminnanjohtajana vuosina 1990–1996.

Olinko anarkisti-kettutyttö, tunteileva hörhö vai ekofemakko?

Miksi miehet suhtautuvat eläinsuojeluun näin, kun he kuitenkin

puolustavat luonnonsuojelua, toimivat ilmastonmuutoksen hillitse-

miseksi tai ottavat kantaa maahanmuuttajien aseman turvaamiseksi.

Ja nekin, jotka suhtautuvat myönteisesti eläinsuojeluun, pitävät mui-

ta edellä mainittuja eettisiä kysymyksiä pääsääntöisesti tärkeämpinä.

Muualla Länsi-Euroopassa jopa ”armeijan häiskät” hakeutuvat

eläinsuojelutehtäviin. Kun olin EU-maiden eläinsuojelukattojärjes-

tön Eurogroup for Animalsin puheenjohtaja vuosina 2001–2005,

kollegoinani oli kaksi miestä, jotka olivat eläköityneet Iso-Britanni-

an merivoimista. Eivätkä he olleet poikkeustapauksia. Eläinsuojelu

on miesten hommaa siellä ja monessa Länsi-Euroopan maassa.

Mistä on kyse Suomessa? En osaa sanoa. Yksi syy voisi olla se,

että olemme vielä niin agraarinen yhteiskunta. Se selittänee myös

sen, että samantapainen asenne näkyy luonnonsuojeluasenteissa,

vaikka yleinen mielipide luonnon puolesta onkin eläinsuojelua pa-

remmalla tolalla: tuoreimman Eurobarometrin mukaan suomalai-

set ovat EU-kansalaisista vähiten huolissaan luonnon monimuo-

toisuuden häviämisestä.

Toinen syy on eräänlainen muna-kana -ongelma. Kun eläinsuoje-

lu ei ole merkittävä yhteiskunnallinen teema, valtaapitävät eivät läh-

de sen puolestapuhujiksi. Ja kun näkyvät mielipidevaikuttajat eivät

puhu eläinsuojelun puolesta, aatetta on vaikea valtavirtaistaa.

Sama ilmiö oli muutama vuosi sitten ilmastonmuutoskeskus-

telussa. Suomalaiset – sekä kansalaiset että yritykset ja päättäjät –

olivat epäuskoisia ilmastonmuutoksen suhteen. Mutta kun Jorma

Ollila antoi sivun haastattelun Helsingin Sanomissa ilmastonmuu-

toksen kielteisistä vaikutuksista, se vakuutti suomalaiset. Se riitti.

Ihmiset suhtautuvat yhä kriittisemmin eläinten teolliseen hyöty-

käyttöön ja vaativat tiukempia rangaistuksia eläinsuojelurikoksiin.

Mutta miten eläinsuojelusta saadaan meillä Suomessa yhteiskunnal-

lisesti ja yleisesti tärkeä teema, josta yhteiskunnan kermakin uskal-

taa puhua? Astu esiin eläinsuojelun Jorma Ollila. Sinua tarvitaan.

Kirjoittaja oli Animalian toiminnanjohtaja vuosina 1990–1996

sekä Eurogroup for Animals -järjestön puheenjohtaja vuosina

2001–2005. Nykyään hän vastaa viestinnästä Metsähallituksen

luontopalveluissa. Vapaa-aikanaan hän ja koiransa Gasti toimivat

Etsijäkoiraliiton koirakkona, joka etsii kadonneita lemmikkejä.

Sanottua

”Maahan tippuvien jätösten, kuivikkeiden ja rehun

sisältämiä ravinteita valuu tarhoilta ympäristöön sateiden

ja tulvien mukana. Turkiseläinhäkkien alle kertyvä

lanta- ja virtsamäärä vastaa 1,2 miljoonan ihmisen

puhdistamattomien jätevesien sisältämää uloste- ja

virtsamäärää, joten mistään pienistä määristä ei ole kyse.”

– Mauri leivo, Suomen Luonto 10/2010

”Broilerihybridi on kehitetty tarkasti suomalaiskuluttajan

vaatimuksiin. Se kasvaa nopeasti ja oikeista paikoista.

Lintujen yön pituus tehdään keinotekoisesti muutaman

tunnin mittaiseksi, että ne söisivät koko ajan. Ross 508

ruumis on suunniteltu nimenomaan paloittelua varten;

rintalihakset ovat Ross 508 suurin ruumiinosa . . .” Oli

pakko lukea teksti toiseen kertaan. Puhutaanko tässä

oikeasti eläimestä?”

– Heli sutela, Helsingin Sanomat, 13.2.2011

Satakunnan käräjäoikeudelle,

joka hylkäsi syytteet kalkkunoiden

kuljetusjutussa, jossa linnut olivat

mm. saaneet paleltumisvammoja

ahtaissa kuljetuslaatikoissa.

Suomen Luonto -lehdelle,

joka valitsi vuoden 2010

turhakkeeksi turkikset.

Kolumni

Wanted! Eläinsuojelun Jorma Ollila

nin

a sa

lon

en

71 /2011

on tammikuinen arki-ilta, kun Mariska istahtaa Animalian haastatteluun Kaape-litehtaan kahvilaan teemuki kädessään. Vuosi 2010 oli laulajalle ja biisintekijäl-le eräs onnistuneimmista muusikon ural-laan. Oma levy Mariska & Pahat Sudet me-nestyi hyvin radiosoitossa ja levykaupois-sa. Lisäksi naisen muille artisteille tekemät sanoitukset olivat ahkerasti soitossa.

Aiemmin punk- ja hiphop-artistina tunnettu Mariska uusiutui muutaman hil-jaisemman vuoden jälkeen musiikillisesti lähes täydellisesti. ”Kun on ikää ja koke-musta tullut lisää niin itsetunto on kasva-nut siinä samalla. Nyt voi asennoitua, että takki auki ja menoksi.”

Eläinten oikeudet osa elämääMusatyylin vaihduttua blueshenkiseksi

Musiikin monilahjakkuus Mariska nauttii tomaattikeitosta ja uudesta elämästään pop-iskelmän maailmassa.

pop-iskelmäksi myös sanoituksien sisäl-tö on muuttunut. Enää nainen ei koe vel-vollisuudekseen yrittää kertoa oikeasta ja väärästä. ”Jos biisejä vertaa vaikka niihin joita tein kymmenen vuotta sitten, niin olen tiputtanut sieltä moraalin pois. Sisäl-lössä se on varmaan suurin muutos.”

Moraaliset kysymykset eivät ole lakan-neet Mariskaa kiinnostamasta, ainakaan henkilökohtaisessa elämässä. ”Eläinoi-keusasiat ovat olleet läsnä mun elämäs-sä jo teini-iästä asti. Mähän olin silloin punkkari ja eläinten oikeudet oli osa sitä liikettä.”

Yli kymmenen vuotta kasvissyöjänä viihtynyt Mariska ei edelleenkään koe tarvetta syödä lihaa. Kasvissyönti on niin luonnollinen osa elämää, ettei siitä tarvit-se tehdä numeroa.

”Kyllä mä olen edelleen vegetaristi. No välillä syön kyllä etanoita. Mulla on sel-lainen periaate, etten syö mitään mitä en voisi itse tappaa. Ja etanan mä voin, koska ajelen pyörällä niiden yli vahingossa, ja siitäkin kyllä tulee vähän paha mieli.”

Kalan sujauttaminen mukaan ruokava-lioon on välillä käväissyt mielessä, mut-ta kalastajaksi ei naisesta ole. ”Jossain vai-heessa mä lopetin olemasta kovin fanaat-tinen. Mun mielestä jokaisen kroppa aina kertoo mitä se tarvitsee. Joskus mun teki tosi paljon mieli kalaa, mutta sitten rupe-sin miettimään kalan tappamista, että ka-lalla on varmaan ihan hirveää ja sattuu ihan hullusti, mutta se ei vain pysty pitä-mään ääntä. Sillä ajatuksella sain selätet-tyä sen himon.”

Mariska kokkaa kasvisruoan mieluiten itse

8 1 /2011

Kasvisruokaa takahuoneeseenKasvisruokavalion yhdistäminen Suomen keikkapaikkojen kiertämiseen ei ole Ma-riskan mielestä mitenkään vaikeaa. ”On meillä raiderissa ruoat, mutta ei joka pai-kassa noudateta meidän toiveita. Joskus voi olla, että ruokailu on järjestetty jos-sain huoltoasemalla, mutta saahan niistä-kin ihan hyvin salaatteja.”

Kokkaamisesta pitävä Mariska kertoo käyttävänsä mielellään aikaa ruoanlait-toon, kun pääsee keikoilta kotiin. Hänen ruokansa vaihtelevat sen mukaan, minkä-lainen urheilukausi on menossa.

”Himassa mä en mitään eineksiä syö vaan kokkaan kaikki ruoat alusta loppuun itse. Kotona tulee tehtyä useimmiten to-maattikeittoa, ja kai voisi sanoa, että se on nykyään yksi mun lempiruuista. Sopat ja

salaatit on ne yleisimmät ruoat. Ulkona jos käy syömässä niin pitsakin on silloin tällöin hyvää.”

Mariska on onnekkaassa asemassa, sillä hän kykenee tekemään työkseen si-tä mitä rakastaa. Hän on kuulunut tei-ni-ikäisestä lähtien erilaisiin bändeihin ja musiikkiprojekteihin. ”Musanteko on mun työ. Oman bändin kanssa keikkai-lun lisäksi on tärkeää, että voi tehdä sa-noituksia myös muille.”

Muun muassa Jenni Vartiaiselle ja An-na Puulle sanoituksia tehnyt Mariska on sanoittajana nyt kuumaa valuuttaa. Niin kuumaa, että joutuu ajanpuutteen vuok-si nykyään kieltäytymään osasta tarjottu-ja töitä, vaikka mieli tekisikin lähteä mu-kaan. Vielä tämän vuoden aikana Mariska ja Pahat Sudet julkaisevat lisää iskelmää.

Mariska ja Pahat Sudet esiintyvät huh-tikuun toinen päivä Animalian synttä-rijuhlissa Kulttuuritehdas Korjaamol-la. ”Odotan villejä hippoja! Ollaan käy-ty Korjaamolla soittamassa tuossa viime vuoden puolella ja sehän on tilana oikein mainio. Tykkään toki myös keikalla esiin-tyvästä Scandinavian Music Groupista, ja uskon, että sen paremmat bileet tulee mi-tä enemmän yleisöä saapuu paikalle. To-dellakin kannattaa tulla synttäreille.”

jukka vuorio

www.mariska.fi

Mariska kokkaa kasvisruoan mieluiten itse

satu

piri

nen

91 /2011

Anna eläimille ääni

eduskuntavaalit lähestyvät: Huhti-kuussa on jokaisen äänestäjän aika päät-tää, kenelle antaa tukensa. Koska eläi-met eivät saa ääntään kuuluviin, on en-nen äänestyspäätöksen tekoa syytä selvit-tää eduskuntavaaliehdokkaan suhtautu-minen eläinsuojeluasioihin.

Eläinsuojelulain kokonaisuudistus tul-laan todennäköisesti aloittamaan seu-raavalla hallituskaudella. Tulevissa edus-kuntavaaleissa valittavat kansanedusta-jat ja vaalien tuloksen pohjalta muodos-tettavan hallituksen jäsenet ovat avain-asemassa päättämässä siitä, miten eläi-miä saa Suomessa tulevaisuudessa koh-della. Eläinsuojelulain lisäksi poliitikoilla on myös monia muita kanavia vaikuttaa eläinten hyvinvointiin, kuten esimerkiksi eläintuotannon tukipolitiikan painotuk-set sekä muut taloudelliset tekijät.

Miten löytää eläinystävällinen ehdokas?Eläinystävällisiä ehdokkaita on tarjolla eduskuntaan kaikista puolueista. Animalia

ja SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto toteuttivat eläinsuojeluasioita käsit-televän vaalikyselyn, jonka kaikki vastauk-set tulevat löytymään Eläinpolitiikka-si-vuilta (www.elainpolitiikka.fi) maaliskuun alkupuolella. Animalia on myös julkaissut vaalisivut, joista voi etsiä lisää tietoa pää-töstensä pohjaksi. Sivujen yhteydessä on muun muassa vaaliblogi, jossa ehdokkaat voivat nostaa esiin heille henkilökohtai-sesti tärkeitä eläinsuojeluasioita.

Suhtautumista eläinsuojelukysymyk-siin kannattaa kysyä suoraan ehdokkailta. Samalla ehdokas huomaa, että eläinsuoje-lua koskevat mielipiteet ovat monelle tär-keä äänestyskriteeri. Ehdokkaiden yhte-ystietoja voi kysyä puoluetoimistoista tai etsiä internetistä.

Jo nyt kansanedustajina toimivien eh-dokkaiden eläinsuojeluaktiivisuutta voi seurata katsomalla, ovatko he tehneet aloitteita eläinsuojelukysymyksiin liitty-en. Kattava kooste jokaisen ehdokkaan eläinsuojelua edistävistä tai heikentävistä aloitteista löytyy Eläinpolitiikka-sivuilta.

Puolueiden välillä on selkeitä ero-ja siinä, kuinka tärkeässä roolissa eläin-ten hyvinvointi on puolueen toiminnas-sa ja kuinka moni puolueen edustaja edis-tää aktiivisesti eläinten asiaa. Jos äänestä-mäsi ehdokas ei pääse eduskuntaan, edis-tävät hänen saamansa äänet saman puo-lueen muiden ehdokkaiden läpi pääsyä. Siksi kannattaa myös miettiä, miten puo-lueessa yleensä suhtaudutaan eläinsuoje-luasioihin.

Turkistarhaus jakaa puolueitaTurkistarhaus on tärkeä poliittinen eläin-suojeluteema. Animalian tavoitteena on, että Suomen poliitikot seuraavat monien eurooppalaisten kollegojensa esimerkkiä ja kieltävät turkistarhauksen maassamme siirtymäajalla. Puolueista Vihreät ja Va-semmistoliitto haluavat kieltää turkistar-hauksen. Myös SDP:ssä on paljon turkis-tarhausta avoimesti vastustavia ehdokkai-ta, mutta puolueen virallinen kanta ei vas-tusta tarhauksen jatkumista. Muidenkin puolueiden sisällä on mielipiteitä puoles-

teksti kati pulli

ÄÄnEstyspÄivÄ

su 17.4.,

EnnakkoÄÄnEstys

kE-ti 6.-12.4.

anim

alia

10 1 /2011

Mitä mieltä puolueet ovat? Puolueiden suhtautuminen eläinsuojeluasioihin vaihte-

lee. Lähes jokainen puolue puhuu eläinsuojelumyönteisesti eläinsuojeluvalvonnan, eläinsuojelurikoksista rankaisemisen ja eläinkokeiden vähentämisen kohdalla. Selviä eroja syn-tyy näitä perusasioita tiukemmissa kysymyksissä sekä siinä, kuinka aktiivista toiminta eläinten puolesta on käytännössä.

Alla on esimerkkejä puolueiden näkemyksistä. Tiedot ovat pääasiassa peräisin Animalian puolueille vuonna 2009 tekemästä kyselystä, joka löytyy kokonaisuudessaan inter-netistä Eläinpolitiikka-sivuilta.

VihreätTuotantoeläinten hyvinvointivaatimuksia pitää •tiukentaa tuntuvasti nykyisestä.Nykyisen kaltainen broilerin- ja kalkkunantuotanto •tulee kieltää kokonaan.Turkistarhaus on kiellettävä siirtymäajalla.•

Vasemmistoliitto Tavoitteena on oltava tehotuotannon merkittävä •vähentäminen.Pitkän matkan teuraskuljetukset tulee kieltää. •Turkistarhaus on kiellettävä siirtymäajalla.•

SDPVaatii eläinsuojeluvaltuutetun viran perustamista.•Yhteiskunnan eläintuotannolle annetut tuet tulisi •sitoa siihen, kuinka hyvin eläimiä kohdellaan.Turkiseläinten oloja on parannettava. Voisi tukea •turkistarhaajien muulle alalle siirtymistä.

Kansallinen Kokoomus Eläinsuojelun suurin epäkohta Suomessa on •eläinsuojelun tason vaihtelu maan eri osissa.Turkistarhausta tulee kohdella samoin kuin •muitakin laillisia elinkeinoja.

KristillisdemokraatitHaluaa edistää viljelijöiden jaksamista •ja sitä kautta eläinten hyvinvointia.Eläinten kaupallinen kuljettaminen maihin, joissa ei •ole toimivaa eläinsuojelulainsäädäntöä, tulisi kieltää.

RKPTurkistarhaus on tärkeä elinkeino, •jota on tuettava ja kehitettävä.

KeskustaEivät vastanneet Animalian kyselyyn. •Kannattavat turkistarhauksen jatkumista.•

PerussuomalaisetEivät vastanneet Animalian kyselyyn. •Kannattavat turkistarhauksen jatkumista.•

ta ja vastaan. Kuitenkin sekä Kokoomus, Keskusta, RKP että Pe-russuomalaiset ovat sanoneet haluavansa turkistuotannon jat-kuvan. Ehdokkaiden mielipiteitä turkistarhauksen tulevaisuu-desta voi seurata vaalikyselyn vastauksista.

Eläimet tarvitsevat eduskunnan, joka pitää eläinten hyvin-vointia tärkeänä ja on valmis edistämään sitä käytännössä. Kerro ehdokkaille, että tämä on yksi äänestyskriteerisi. Älä luo-ta vain hyviin sanoihin, vaan kysy mitä ehdokas on jo tehnyt eläinsuojeluasioiden edistämiseksi. Vaalien jälkeen muistuta kansanedustajia heidän lupauksistaan ja vaadi toimia. Animali-an vaalitavoitteissa on mainittu keskeisiä uudistuksia, jotka po-liittisten päättäjien on tarpeellista ja mahdollista tehdä. Muis-ta antaa heille myös positiivista palautetta eläinsuojelua edistä-neistä toimista!

Lisätietoja eläinystävällisen ehdokkaan valinnasta, vaaliky-selyn tulokset sekä Animalian vaalitavoitteet löydät sivuilta www.animalia.fi/vaalit ja www.elainpolitiikka.fi.

tilaa ilMainEn vaaliEsitE:

aniMalia@aniMalia.fi tai p. (09) 720 65 90

vera

liin

asaa

ri

111 /2011

vuoden 2013 alussa EU:ssa on määrä astua voimaan kielto, joka estää kaikkien sellaisten kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden myynnin unionin sisällä, jotka on testattu eläinkokein vuoden 2013 alun jälkeen. Nyt on kuitenkin vaarana, että viranomaiset siirtävät kiellon voimaanastumista siitä huolimatta, että kiellolla on laaja EU-kansalaisten tuki.

Tammikuussa käynnistynyt kansainvälinen kampanja kosme-tiikan eläinkoekiellon voimaansaattamiseksi tähtää siihen, että koe-eläinten kärsimykset EU:ssa myytävän kosmetiikan vuok-si tulevat tiensä päähän kahden vuoden päästä. Jo tällä hetkel-lä kaikki kosmetiikan eläinkokeet on kielletty EU-alueen sisäl-lä, mutta alueelle saa tuoda myyntiin kosmetiikkatuotteita, jot-ka on testattu kolmella sallituksi katsotulla eläinkokeella. Jos myyntikiellon voimaanastuminen lykkääntyy, merkitsee se kär-simyksiä tuhansille koe-eläimille koko jatketun siirtymäajan. Kampanjaa vetää European Coalition to End Animal Experi-ments (ECEAE) ja sen Suomen osuudesta vastaa Animalia.

Turhaa kärsimystäKosmetiikan eläinkoekiellosta on päätetty jo vuosia sitten laa-jalla EU-kansalaisten tuella. Eläinsuojelujärjestöjen periksi-antamattoman työn tuloksena hyväksyttiin helmikuussa 2003 EU:ssa kosmetiikkadirektiivin muutos, joka kieltään asteit-tain kosmetiikan eläinkokeet ja eläimillä testatun kosmetiikan myynnin unionin alueella. Kielto testata kosmetiikkaa eläin-kokein astui voimaan valmiiden kosmetiikkatuotteiden osal-ta 11.9.2004 ja kosmetiikan ainesosien osalta 11.3.2009. Lisäk-si maaliskuussa 2009 astui voimaan kielto myydä EU:ssa sellai-sia kosmetiikkatuotteita ja -ainesosia, jotka on testattu eläimillä kolmea sallituksi jäänyttä eläinkoetta lukuun ottamatta. Täydel-linen myyntikielto astuu voimaan 11.3.2013, mikäli siirtymäai-kaa ei pidennetä.

Yhdenkään eläimen ei pitäisi joutua kärsimään EU:ssa myytä-vien kosmetiikkatuotteiden takia ja siksi siirtymäajan pidentämi-nen on estettävä. Kieltoa voi tukea allekirjoittamalla vetoomuk-sen, jossa vaaditaan EU-parlamenttia äänestämään kiellon voi-massapysymisen puolesta. Kiellon vaikutukset tulevat olemaan myös huomattavasti EU:n aluetta laajemmat, sillä esimerkiksi yhdysvaltalaisten kosmetiikkayritysten on kiellon voimaanastu-misen jälkeen siirryttävä vaihtoehtoisiin testausmenetelmiin saa-dakseen tuotteensa yhä EU:n markkinoille. Kampanjaa tukevat lukuisat eurooppalaiset kosmetiikkayritykset, poliitikot ja julki-

- eu:n lAAjuinen kAmpAnjA kerää nimiä kosmetiikAn eläinkoekiellon puolestA

sAno ei julmAlle kosmetiikAlle!

suuden henkilöt, jotka ovat allekirjoittaneet EU:n laajuisen ve-toomuksen eläinkokeettoman kosmetiikan puolesta.

Vetoomus ja lisätietoja kampanjasta löytyvät osoitteesta www.nocruelcosmetics.org. Voit lukea lisää kampanjasta Animali-an internetsivuilta sekä tulostaa sieltä vetoomuksen suomenkie-listä versiota. Vetoomuksen paperiversiota on mahdollista myös tilata Animaliasta allekirjoitusten keräämistä varten.

teksti laura uotila

mar

ina

avil

a

12 1 /2011

131 /2011

anim

alia

14 1 /2011

tietokirjailija Tiia Aarnipuu teki suuren urakan ja keräsi Animalian viisi-kymmenvuotisen historian yksien kansi-en väliin. Sukelluksen aikana löytyi mon-ta mieleenpainuvaa tarinaa eläinsuojelu-työtä tehneiden ihmisten periksiantamat-tomuudesta. Animalian työ on muuttu-nut vuosien saatossa, mutta eläimet tar-vitsevat yhä puolustajiansa.

”Minulla ei ollut korvalappustereoita, linja-automatka Iittalasta Helsinkiin kesti yli kaksi tuntia ja Mäkelänkatukin vaikutti hienoisesta eksoottisuudestaan huolimat-ta aivan loputtoman pitkältä. Perille löytä-minen olisi vienyt 13-vuotiaalta maalais-tytöltä puoli päivää, ellei Eija-täti olisi ol-lut saattamassa. Oli kuitenkin selvää, että toimistolla on päästävä käymään paikan päällä. Mukaan ei loppujen lopuksi tarttu-nut juuri muuta kuin pino hiukan ankeita esitteitä ja tarra-arkki, mutta kyseessä taisi ollakin ennen kaikkea identiteettimatka.

Olin 1980-luvun Koe-eläinten Suoje-lu ry:n jäsenen stereotyyppi: järkyttynyt ja vihainen eläinrakas teinityttö. Järjestön materiaali herätti minussa huutavan tar-peen tehdä jotain – osallistua, saada ai-kaan, herättää aikuiset, huutaa ja ravistel-la. Keinot olivat hiukan hakusessa, mutta into sitäkin palavampi. Pidin ystävättäre-ni kanssa koulun aamunavauksen kosme-tiikkateollisuuden eläinkokeista, keräsin nimiä vetoomuksiin, kiinnitin julisteita ja ilmoitin 15-vuotiaana lopettaneeni lihan syömisen kokonaan.

Tiia Aarnipuu kokosi Animalian tarinan

Askeleen edellä eläinten puolesta

Otin identiteettimatkan uusiksi vii-me syksynä. Mäkelänkadun toimisto oli muuttanut Alppilaan, ja tällä kertaa kul-keuduin myös Mannerheimintielle ja Sil-tavuorenpenkereelle, Töölöön, Kalevan-kadulle ja Tukholmaan, 1960-luvun al-kuun ja 1800-luvun lopulle. Animalian ta-rina imaisi mukaansa sellaisella vauhdilla, että välillä oli pantava juoksuksi.

Eläinkokeet kaiken alkunaMenneisyyden ovista kurkistellessani jou-duin välillä miettimään, miten näkemä-ni oli mahdollista ja mitä oikeastaan kat-soin. Suomalaisen eläinsuojelun historia on täynnä hämmentävää jääräpäisyyttä.

Koe-eläinasiaan keskittyvää järjestöä yri-tettiin perustaa jo aivan 1900-luvun alussa, heti kun Helsingin yliopiston laitos oli saa-nut jylhät uudet tilansa Kruununhaasta ja jylhän uuden professorinsa Tukholmasta. Eläinkokeita tehtiin Suomessa tuolloin vie-lä hyvin vähän, eikä juuri kukaan tiennyt aiheesta mitään. Kansakunnan enemmis-tön mielestä lähes mikä tahansa oli epäi-lemättä tärkeämpää kuin tieteellisessä tut-kimuksessa käytettyjen eläinten miettimi-nen. Tästä huolimatta muutamat ihmiset olivat valmiita pistämään likoon paitsi kai-ken liikenevän aikansa myös maineensa.

Tunnelmat eivät muuttuneet kovin-kaan radikaalisti seuraavien 60 vuoden ai-

anim

alia

anim

alia

151 /2011

kana. Eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä pidettiin puluja ruokkivina mummeleina tai hassahtaneina kasvissyöjä-filosofeina. Stereotypioissa oli toden kaltaista vain ikähaaruk-ka: valtaosa keväällä 1961 perustetun järjestön ensimmäisistä aktiiveista oli keski-iän ohittaneita rouvia ja neitejä – ja pari yk-sittäistä herraa. He käärivät hihansa ja ryhtyivät opettelemaan lainsäädännön kiemuroita, alkoivat kerätä rahaa omaa säätiö-tä varten ja lähtivät koputtamaan eläinkokeita tekevien laitos-ten ovia. Kenelläkään ei ollut käytännössä mitään kokemusta sen paremmin järjestön pyörittämisestä kuin politiikastakaan. Tekemällä oppi.

Parikymmentä vuotta myöhemmin pulumummon kuva oli vaihtunut tunteellisen teinitytön kuvaksi, mutta hörhöleima-kirves ei pelottanut järjestöväkeä. Koe-eläinten Suojelu ry:n johto pukeutui tarpeen tullen yhtä lailla jakkupukuun kuin pupuasuunkin. 1990-luvulla vanhat stereotypiat pyyhkäis-tiin pöydältä potentiaalisesti vaarallisella ”kettutytöllä”, jonka varjon saattaa vieläkin joskus nähdä vilahtelevan näkökentän laitamilla.

Askeleen edelläVaikuttaa siltä, että eläinsuojelijoiden vähättelyyn, nimitte-lyyn, vaientamiseen ja ylenkatsomiseen on kautta aikojen käy-tetty jotakuinkin yhtä paljon voimavaroja kuin sinnikkäät ak-tiivit ovat käyttäneet eläinten hyvinvoinnin parantamiseen. Eläinsuojeluaatteen tilastollinen naisisuus on auttanut pitä-mään sekä toimintaa että toimijoita marginaalissa. Se, miten paljon työtä ja pään seinään lyömistä Animalian uskottavuu-den rakentaminen on vuosien varrella vaatinut, kertoo paljon niin kulttuurisista eläinkäsityksistä kuin vallitsevasta sukupuo-lijärjestyksestäkin.

2010-luvun Animalian ei tarvitse enää anella pääsyä niihin huoneisiin, joissa eläinten oloista ja oikeuksista keskustellaan. Se on vakiinnuttanut paikkansa vakavasti otettavana asiantun-tijana ja eläinten asian ajajana. Jääräpäinen sinnikkyys kuuluu kuitenkin edelleen järjestötyön perusluonteeseen. Liukkaah-kon elinkeinoelämän ja jäykähkön julkisen vallan välissä järjes-töjen tehtävä on muistuttaa meitä todellisuudesta, kyseenalais-taa vakiintuneita tapoja ja pysyä edellä aikaansa. Animalia on kulkenut vähintään askeleen edellä nyt puoli vuosisataa. Jois-sain tilanteissa – kuten Suomen EU-jäsenyyden kynnyksellä – sen on näyttänyt mallia myös muulle järjestökentälle.

Hyppäsin juhlakirjatyöhön viime syyskuussa ulkopuolisena tietokirjailijana. Järjestötyön arki oli minulle toki tuttua muun muassa Setasta, mutta eläinsuojeluteemoja ja niihin liittyviä te-koja, tilanteita, kriisejä ja kohtaamisia olen työn tilaajan toivei-den mukaisesti pystynyt tarkastelemaan pienen matkan pääs-tä. Puolueettomuudesta on silti turha puhua. Toivon päinvas-toin avoimesti, että Jonkun on uskallettava katsoa välittää luki-joilleen osan siitä ylpeydensekaisesta ihailusta, jota tunnen kir-jan aihetta kohtaan.”

tiia aarnipuu

Lainauksia kirjasta ”Jonkun on uskallettava katsoa” ”Toiminnan suunnitteleminen ja oikean tiedon le-

vittäminen edellytti tietenkin tiedonkeruuta eläinten kohtelusta Suomessa. Osana tiedonkeruuta aloitettiin pian tarkastuskäynnit laitoksiin, joiden tiedettiin joko käyttävän, kasvattavan tai hoitavan koe-eläimiä. Eläin-kokeita varten ei vielä tuolloin tarvittu minkäänlai-sia lupia, eikä kokeiden suorittamista tai eläinten olo-ja valvonut mikään viranomainen. Eläinsuojeluväellä oli kuitenkin perustellut syyt olettaa, ettei tilanne Suo-messa poikkea merkittävästi muualta Euroopasta saa-duista tiedoista ja ettei epäkohdista vaikeneminen tar-koita sitä, etteikö niitä olisi.”

”1960-luvun alun Suomessa elettiin lähes kolme-kymmentä vuotta vanhan eläinsuojelulain varassa. La-kia 1930-luvun alussa kirjoittaneet ihmiset eivät olleet osanneet kuvitella, millaisia muutoksia esimerkiksi kar-jataloudessa nähtäisiin 1950- ja 1960-luvuilla. Eläin-kokeisiin vanha laki ei puuttunut millään tavalla. Eläin-suojelulain uudistaminen oli nuoren yhdistyksen itses-tään selvä ykköstavoite.

Lainsäädäntöpolitiikka ei ollut yhdistysaktiiveille en-nestään kovin tuttua. Omien joukossa ei myöskään ol-lut yhtään juristia. Niin rakenteet kuin toimintatavat-kin oli opeteltava alusta. Eläinkokeet puolestaan ei-vät olleet poliitikoille tutuinta aihealuetta – niin kuin ei eläinsuojelu laajemminkaan. Eläinsuojelulain muut-tamista olikin luonteva pohjustaa kertomalla kansan-edustajille uudesta yhdistyksestä ja sen tavoitteista.”

”Vuosikymmenen lopussa oltiin jo uudessa tilantees-sa. Jos 1960-luvun karikatyyri eläinsuojelijasta oli joko puluja ruokkiva mummo tai teosofiaa harrastava miek-konen, tultiin 1970-luvun lopulla jo hyvin lähelle uutta, nuoren eläinrakkaan tyttösen stereotypiaa. Mielikuvi-en lisäksi sukupolvenvaihdos ulottui Koe-eläinten Suo-jelu ry:ssä myös reaalitodellisuuteen.”

16 1 /2011

Animalian tarina nyt yksissä kansissaJonkun on uskallettava katsoa – Animalian puoli vuosisataa on tietokirjailija Tiia Aarnipuun kirjoittama 250-sivuinen ihastuttava ja kiehtova teos vuonna 1961 perustetun Animalian historiasta ja nykypäivästä, joka valottaa myös koko Suomen eläinsuojelun historiaa.Kirja vastaa moniin kysymyksiin siitä, kuinka Animalia on saanut alkunsa ja kuinka se on kasvanut Suomen suurimmaksi eläinsuojelujärjestöksi.

Hanki sinäkin omasi!Aarnipuu, Tiia: Jonkun on uskallettava katsoa – Animalian puoli vuosisataa. Like, 2010. 250 s.

Tilaukset: www.animalia.fi/tilaa-tuotteita tai tarja.balding@animalia.fi, (09) 720 65 911. Kirjan voi ostaa myös Animalian toimistolta, Porvoonkatu 53, Helsinki. Avoinna ma–pe klo 10–15.

27€(Jäsenet 25 €)

Vegaaninen pitopalvelu

www.ruskanvari.fi

171 /2011

mitä: Maatiaiseläinten kotieläinpiha. Päätuotanto-suuntana lammas.lempieläin ja missä sen voi nähdä: Oma islan-ninhevonen Issu, jonka voi nähdä kerällä kiepissä lu-mihangessa nautiskelemassa viileästä talvisäästä vasi-koiden kanssa.

otin ensimmäiset lampaat vuonna 2001, kun jatkoin sukutilaani. Halusin tuottaa eettistä ja ekologista ruo-kaa, johon yhdistyy maisemanhoito ja matkailu. Suo-menlampaani ovat myös geenipankkieläimiä, eli ne pal-velevat useassa työssä. Lampaat päätyvät lihaksi, villak-si ja vuodaksi. Sitä ennen ne ovat kehitysvammaisille ja muille erityisryhmille terapiaeläimiä.

Tilallani on kummikouluja paikallisista kouluista ja isoista kaupungeista. Lampaillani on melkoinen fani-kerho ja niitä muistetaan joulukorteilla, porkkanapus-seilla ja kirjeillä. Kesällä vierailevat mökkiläiset valitse-vat itselleen vuodan vielä elävästä lampaasta. Eläimillä on nimi, persoona ja tarina. Niiden liha myydään hyvis-sä ajoin ennen teurastusta.

Minulle lampaat ovat työkavereita, ystäviä ja elättä-jiä. Suhtaudun ammattiini tiukkapipoisesti. On kun-nia-asia, että hallitsen tuotantoketjun joka vaiheen käti-löinnistä teurastukseen ja lihaleikkaamoon asti. Lauma, leikki, laidun, lajinmukainen ruokinta ja lisääntyminen ovat tuotantovälineiden eettinen koodi, josta ei tingi-tä. Lampaat esimerkiksi poikivat vain kerran kalenteri-vuodessa ja kaikki karitsat ovat emon alla ja laitumilla. Hemmottelen uuhiani hunajalla, pellavaöljyllä ja her-kuilla lopputiineyden aikana.

Käytän 90 prosenttisesti oman tilan tuotteita. En osta lainkaan isojen lihatalojen tuotteita. Jos en itse kasvattai-si eettistä ja ekologista lihaa, niin olisin luultavasti kas-vissyöjä. Liha on Suomessa rikollisen halpaa. Tuotanto-eläinten hyvinvointi edellyttää tuottajahinnan korotusta

hunajalla hemmoteltuja uuhia ja kesälomia laitumella. kolme tuottajaa kertoo, mitä he ajattelevat eläintensä hyvinvoinnista.

Kristiina Liinaharja, 42, TammelaLuomumatkailuyrittäjä ja -lampuri

Työkaveri lautasella

vastaamaan lajinmukaisen hoidon todellisia kuluja.Suomalaisessa kotieläintuotannossa on paljon pa-

rantamista. Yksi suurimmista epäkohdista on uskomus siitä, että vain suuret yksiköt kannattavat. Eläimet eivät voi hyvin, jos niitä on liikaa samassa tilassa, vaikka tule-vat agrologit koulutetaan nykyään uskomaan niin. Myös pienteurastamojen alasajo vähentää eläinten hyvinvoin-tia. Lammaspuolella ikuisuusongelma ovat korvamerkit, jotka aiheuttavat pahimmillaan lampaiden kuolemia.”

teksti laura rantanen

mer

ja is

ota

lo

18 1 /2011

mitä: 100 emolehmää, nuorkarjaa ja sonneja 230 yksilöä.lempieläin ja missä sen voi nähdä: Lehmä. Talvella omassa pihatossa ja kesällä laitumilla.

”aloin viljellä maata vuonna 1996. Nyt olen päätoi-minen maanviljelijä ja luomuviljan viljelyn lisäksi tilalle tuli viitisen vuotta sitten lihakarjaa. Luomu-viljelykier-rossa pitää olla apilanurmia ja märehtijänä lehmä pys-tyy hyödyntämään viherlannoitusapilanurmet. Ravin-nekierto toimii lehmien kanssa parhaiten. Niinpä aloin kasvattaa emolehmiä. Eläimet ovat minulle enemmän kuin tuotantovälineitä. Ne ovat myös kavereita.

Eläimeni ovat hereford-jalostuskarjaa ja ne myydään ensi sijaisesti siitoseläimiksi. Aloittelen myös luomu-teuraskasvatusta. Ennen kuin otin ensimmäistäkään lehmää niin tutkiskelin tarkkaan tuntemuksiani teu-rastuksen suhteen. Ajattelin, että jos ei pysty kasvatta-maansa eläintä tappamaan ja syömään, ei kannata eläi-miä kasvattaa lihaksi. Koen, että ihminen on yksi eläin-laji muiden joukossa. On luonnonmukaista, että ihmi-nen syö lihaa. Toki se ei ole välttämätöntä.

Koen omien eläinteni kohdalla ongelmaksi teuras-eläinten kuljetukset, jotka ovat liian pitkiä ja stressaavia. Pienteurastamot ovat hävinneet raskaan byrokratian ta-kia. Vältän tehotuotettua sian ja kanan lihaa, sillä niiden kasvatusolosuhteet ovat usein huonot. Sika ei pysty to-teuttamaan lajinmukaisia käyttäytymistarpeitaan beto-

Veli-Matti Retulainen, 46, Oripää, Sika- ja kanatilallinen mitä: 1500 lihasikaa ja 60 000 munivaa kanaa.lempieläin ja missä sen voi nähdä: Koira, jota meillä ei voi allergian vuoksi olla.

”olen syntynyt ja kasvanut maatilalla hevosten, leh-mien, lampaiden, kanojen ja sikojen kanssa. Sukupol-venvaihdoksen jälkeen tuntui luonnolliselta jatkaa myös eläinten pitoa. Olen pyörittänyt maatilaa vuodes-ta 1989 yhdessä veljeni, hänen vaimonsa ja minun vai-moni kanssa. Nyt meillä on 1500 lihasikaa 5 eri osas-tossa ja noin 60 000 munivaa kanaa. Veli hoitaa siat ja minä hoidan vaimoni kanssa kanat. Lomitamme velje-ni kanssa toisiamme. Menen aamulla seitsemältä kana-laan ja tulen sieltä puolen päivän aikaan. Iltakierros al-kaa viiden maissa.

Kasvatan sikoja ja kananmunia elintarvikkeiksi. Jos

Teppo Heikkilä, 38, LoimaaLuomukarjankasvattaja

sam

psa

vilh

un

en

isto

ckph

oto

nialustalla. Tilaa on usein liian vähän. Myös nautojen ritilä-palkkikasvatus pitäisi kieltää kokonaan. En osta lainkaan li-haa, mutta käytän itse kasvattamaani naudanlihaa.

Minulle eläintenpidon edellytys on eläinten hyvin-vointi ja mahdollisuus onnelliseen lajinmukaiseen elä-mään. Puhun näistä asioista paljon lihantuottajakaverei-deni kanssa. Kesäisin eläimeni laiduntavat luonnonlai-tumilla ja talvella ne asuvat pihatossa. Eläimillä on riit-tävästi tilaa, luonnonmukaista ravintoa ja luonnonvaloa. Tuntuu pahalta, kun ohikulkijat soittavat poliisille näh-dessään lehmän talvella ulkona ja syyttävät minua eläin-rääkkääjäksi. Se on yksi osoitus ihmisten vieraantumi-sesta luonnosta. Tämän takia joudun pitämään lehmiäni sisällä enemmän kuin haluaisin. Lehmä voi erittäin hyvin ulkona talvellakin, kunhan sillä on ruokaa, vettä, makuu-alusta ja suojaa myrskyiltä.”

en minä niitä tuota niin joku muu tuottaa, joko Suomes-sa tai ulkomailla. Olen aina pitänyt eläimistä, mutta tuo-tantoeläimeen ei voi kiintyä liikaa. Jos sikoja on karsinas-sa 10–12 niin yksilöihin ei kiinny. Työnnän tietoisesti tunteet syrjään, koska kyseessä on elinkeino.

Syön itse riistaa ja tuotantoeläinten lihaa. Käytän eläinkunnan tuotteista myös maitotuotteita ja kanan-munia. Valintakriteerini on kotimaisuus. Olen seurannut luomua sivusta, mutta en näe siinä lisäarvoa perinteiseen suomalaiseen tuotantoon. Esimerkiksi kanoilla tilantar-ve on suunnilleen sama. En koskaan söisi pakkokasvatet-tua hanhenmaksaa, sillä sen tuotantotapa ei ole minus-ta inhimillinen.

Välitän eläimistä, enkä voi katsella niiden kärsimys-tä. Meillä oli aikaisemmin vanhan mallinen häkkikanala, mutta se ei ollut mielestäni olosuhteiltaan kanalle sopiva. Nyt kanojen tuotantomuodot on valittu lähimmäksi nii-den luontaisia olosuhteita. Eläinten teurastusta en ole sen enempää ajatellut. Luonnon kiertokulussa vahvempi yksi-lö on aina päättänyt heikomman elämästä.”

191 /2011

12 vuoden siirtymäaika kananmunan-tuotannossa on pian ohi: Munijakanojen pitäminen perinteisissä häkeissä kielletään koko Euroopan Unionin alueella vuoden 2012 alussa. Kiellolla on kuitenkin yhä vas-tustajia ja osa tuottajista sanoo, etteivät he aio muuttaa tuotantoaan uutta lainsäädän-töä vastaavaksi. Ongelmia lienee odotetta-vissa erityisesti uusimmissa EU-maissa.

Eläinsuojelujärjestöt ympäri EU:ta

Varustellut häkit ovat pieni askel kohti parempaa

ovat pitkään tehneet työtä sen puoles-ta, että vuoden 2012 takarajasta pide-tään kiinni. Eläinten hyvinvointiongelmi-en lisäksi siirtymäajan pitkittäminen oli-si epäreilua myös niitä tuottajia kohtaan, jotka ovat tehneet investointinsa uusiin tuotantotapoihin määrätyssä ajassa.

Orsi ja pesä ovat tärkeitäVaikka varustellut häkit eivät ole lainkaan

riittävä ja lopullinen ratkaisu eläinten hy-vinvoinnin kannalta, tarjoavat ne silti ka-noille elämänlaatua edes hieman enem-män kuin perinteiset häkit. Varustelluissa häkeissä kanoilla tulee olla käytössään or-si, pesä ja osan aikaa myös pehkua.

Useissa tutkimuksissa on todettu, et-tä kanat käyttävät varusteltujen häkkien tarjoamia virikkeitä hyväkseen runsaas-ti – tämä kuvastaa hyvin sitä, miten suuri

teksti kati pulli

Kanoilla on luontainen tarve mm. nokkia, levittää siipiään ja

rakentaa pesä. Ahdas häkkielämä aiheuttaa niille häiriökäyttäytymistä.

Munattomia reseptejä:

www.irtimunmunista.fi

/munatonta_ruokaa.html

anim

alia

20 1 /2011

Munia markkinoidaan yhä harhaanjohtavasti Kananmunien tuotantotavan tulee nä-

kyä kananmunapakkauksessa koodinume-rona sekä mainintana tuotantotavasta. Va-rustelluissa ja perinteisissä häkeissä tuotet-tuja munia ei kuitenkaan tarvitse erotel-la. Tuotantotavasta kertovien merkintöjen ohella pakkauksissa lukee usein harhaan-johtavia tekstejä, kuten ”hyvinvoivien ka-nojen munia”, vaikka munat olisivat peräi-sin häkkikanaloista. Myös varustelluista hä-keistä käytetään usein erikoisia nimityksiä, kuten ”pienryhmäkanala” tai ”orsikanala”. Lisäksi pakkauksissa on usein harhaanjoh-tavia kuvia.

Animalia teki helmikuussa kuluttaja-asiamiehelle selvityspyynnön kananmuna-pakkausten merkinnöistä ja kananmunien myyntinimistä. Samalla pyysimme selke-ää ohjeistusta siihen, minkälaisilla termeil-lä eri oloissa tuotettuja munia saa jatkossa markkinoida.

tarve kanoilla on esimerkiksi pesässä mu-nimiseen ja orrella nukkumiseen. Tulok-set kuitenkin vaihtelevat tutkimusasetel-mista riippuen. Vaihtelua voivat aiheut-taa esimerkiksi varustemateriaalien laatu sekä kanalatyyppi, jossa kanat ovat viettä-neet poikasaikansa.

Tutkimuksissa on havaittu, että varus-telluissa häkeissä elävien kanojen luusto on vahvempi kuin perinteisissä häkeissä, mikä vähentää luunmurtumia. Todennä-köisesti muun muassa orsien käyttö pa-rantaa luuston kuntoa. Lattiakasvatuk-seen verrattuna häkkien etu on parvikoon pysyminen pienenä.

Häkki on aina häkkiOsassa Euroopan maita myös varustel-tujen häkkien käyttö on jo lailla kiellet-ty. Varustelluissa häkeissä on yhä ratkaise-matta keskeinen hyvinvointiongelma: ti-lanpuute. Varustellussa häkissä tulee käy-tettävää tilaa olla yhtä kanaa kohden 600 cm2 – perinteisiin häkkikanaloihin verrat-tuna lisätilaa tulee ainoastaan 50 cm2.

Pienellä alueella eläin pystyy käyttäy-

tymään luontaisella tavallaan vain erittäin rajatusti. Osa eläimistä ei pääse hyödyn-tämään virikkeitä juuri lainkaan ylempi-arvoisten kanojen viedessä etusijan ja esi-merkiksi orsien ollessa niin lyhyitä, ettei-vät kaikki kanat mahdu niille yhtä aikaa. Pehkualue on kanojen käytettävissä usein vain rajatun ajan vuorokaudesta.

Animalia on kampanjoinut sen puoles-ta, että tuottajat siirtyisivät lakimuutok-sen yhteydessä perinteisistä häkeistä suo-raan muihin tuotantotapoihin kuin va-rusteltuihin häkkeihin. Näitä niin kutsut-tuja ”vapaiden kanojen” tuotantomuotoja ovat kerrosritiläkanalat, lattiakanalat sekä luomukanalat. Arvion mukaan noin kol-masosa Suomen kanoista tulee elämään vuodesta 2012 alkaen näissä häkittömis-sä kanaloissa.

Kananmunantuottajilla on siis enää vajaa vuosi aikaa siirtää eläimet pois pe-rinteisistä häkkikanaloista. Osa tuottajis-ta on vastustanut muutosta, mutta Ani-malia tulee vaatimaan, että viranomaiset noudattavat tiukkaa linjaa tuotannon val-vonnassa ja lakia rikkovat tilat suljetaan.

Oheinen kuva varustelluista häkeistä kertoo karua kieltä tilanahtaudesta.

Perinteisiin häkkeihin verrattuna lisätilaa on vain 50 cm2 kanaa kohti.

ciw

f

Kauppakatu 4, �a�p��� �� �������4���a�p��� �� �������4��

�läinystävällis��nh��kutt�luun

Kasvis��uoka�

ain�ksia

www.�unsaud�nsa�vi.n�t

Ani�alian jäs�nko�tilla ���%

al�nnusta

211 /2011

Tilaa ilmaista lisätietoa kasvissyönnistä!

Lähetä tekstiviesti numeroon 050 3449524. Kirjoita viestiin INFO sekä oma nimesi ja osoitteesi. Infopaketissa on mm. jäsenlehti Vegaian näyte-numero!

Vegaaniliiton jäseniksi voivat liittyä kaikki kiinnostuneet ruokavalioon ja muihin kulu-tustapoihin katsomatta.

w w w. v e g a a n i l i i t t o . f i

Veganismi -enemmän kuin pelkkää hyvinvointia

22 1 /2011

Kirjavinkit

Karreinen Lari, Halonen Maria, Tennilä Meri (toim.): 10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaan. Vihreä sivistysliitto ry, 2010. 143 s.

paras kirja-arvio tästä teoksesta olisi, että sen luettuaan jokainen kokisi vapaa-ehtoistyön olevan houkuttelevampaa ja palkitsevampaa kuin koskaan. Sillä kirjanen on mainio paketti keinoista, joilla tehdä vapaaehtoistyöstä parempaa sekä osallistujille että järjestölle.

Käytännön esimerkkien kautta kirja syn-nyttää ideoita toimintatapojen parantami-sesta eikä jää kauniiden periaatteiden ta-solle. Mallit vapaaehtoisten rekrytointilo-makkeesta ja lehden projektisuunnitelmas-ta tarjoavat välineitä kehittää järjestöjen työskentelytapoja. Kirjaan on myös sirotel-tu testejä: esimerkiksi ”Ryhmäläisen tarkis-tuslista” ja ”Testaa stressitasosi” ovat käypiä työkaluja kelle tahansa kirjan avaavalle.

Teoksessa on paljon puolue- ja vaalityö-hön liittyviä huomioita. Nämäkin esimer-kit ovat sovellettavissa järjestötyön arkeen. Soisinkin kirjan löytyvän kaikkien järjestö-työstä innostuneiden kassista hiirenkorville luettuna. salla tuomivaara

Rekola Teija: Kinkkulin jouluyllätys. WSOY, 2010. 28 s. Kuvitus: Timo Kästämä

kinkkuli oli Korvatunturin iloisin possu. Se seurasi jouluvalmisteluja ja odotti mah-tavaa juhlaa, jossa sille oli luvattu pöydän paras paikka. Se tepasteli pihalla, söi hyvin ja hyräili joululauluja. Kinkkulin epäilykset omasta asemastaan joulun vietossa alkoi-vat kuitenkin herätä, kun se kuunteli itse-ään koskevia tonttujen puheita.

Siitä alkoi possun vauhdikas seikkailu joulumaassa. Välttääkseen ennalta asete-tun kohtalonsa, Kinkkuli ahersi niin lahja-pajassa, piparin leipojana kuin lopulta ko-ko joulun pelastajana.

Kinkkulin jouluyllätys on riemukas las-tenkirja, joka kertoo sympaattisen tarinan joulukinkuksi kasvatettavan possun tah-dosta elää ja sen kyvystä kokea tyytyväi-syyttä ja pelkoa. Vaikka eläintä toki kirjas-sa inhimillistetään, sen avulla voi kuitenkin lapsen kanssa oivallisesti pohtia eläimen tarpeita ja kykyä kokea.

Kirjassa on kaunis ja runsas kuvitus, joka kertoo oman osansa Korvatunturin arjesta. Tarina saa onnellisen lopun. Paitsi sen ton-tun kannalta, joka halusi joulukinkulle sen perinteisen roolin. kati pulli

Herzog Hal: Some we love, some we hate, some we eat: Why it’s so hard to think straight about animals. HarperCollins, 2010. 326 s.

ihmis-eläinsuhteiden tutkimuksen (ns. antrozoologian) konkaritutkijan, psykologi-an professorin Hal Herzogin tuore kirja on laaja-alainen teos ihmisten eläinsuhteiden yhteiskunnallisista ja psykologisista ulottu-vuuksista. Herzog pyrkii popularisoimaan alan tutkimustuloksia yleistajuiseen ja mel-ko viihteelliseenkin sävyyn. Kirjan ydintee-mana on ihmisten eläinsuhteiden ristiriitai-suus: miksi eläimet voivat olla niin rakkau-den kuin hyödyntämisenkin kohteina. Kir-jassa tarkastellaan monipuolisesti muun muassa lemmikkieläinten pitoa, eläinkokei-

Paloniemi Milla (toim.): Sarjakuva- keittokirja. Sammakko, 2010. 80 s. Myynnissä Animaliassa.

sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi pyysi taiteilijatuttaviltaan ruoanlaittoon liittyviä sarjakuvia sekä herkullisia resep-tejä. Tuloksena syntyi Sarjakuvakeittokirja. Jokaiseen reseptiin on liitetty siihen sopi-va sarjakuva, joten kokkaillessa ei ainakaan tule tylsää!

Kirjasta löytyy ohjeita edullisista raaka-aineista tehtyyn perusruokaan. Kaikki re-septit ovat vegaanisia. Kokeile vaikka olut-leipää, purjopizzaa, puutarhattoman nai-sen salaattia tai taiteilijan arkipastaa. Ruoanlaittoon suhtaudutaan rennosti eikä aina tarvita edes kovin tarkkoja mit-toja. Kirjan rohkaisemana erityisesti aloit-televien kulinaristien on helppo kokeilla kasvisruoanlaittoa. Toki kirjan tulee löytyä myös jokaisen sarjakuvan ystävän kirjahyl-lystä! Kirjasta löytyy 20 taiteilijan teoksia, kuten Puupäähattu-palkinnolla palkituilta Ville Rannalta ja Petri Hiltuselta sekä Pa-loniemeltä itseltään. Eläinystävällisen kok-kailun ilosanoman levittämisen lisäksi Milla Paloniemi lahjoittaa tekijänoikeuspalkkion-sa Animalialle! kanerva pelli

ta, lihansyöntiä, eläinsuhteiden sukupuo-littuneisuutta ja eläinasialiikettä.

Eläinsuojelijalukijan silmään pistää se, että Herzog ei varsinaisesti sijoitu eläinoi-keuksien puolelle: hän muun muassa us-koo, että ihmisten suurempi kapasiteet-ti symboliseen kieleen asettaa ihmisen eri moraaliselle tasolle kuin muut eläimet. Kir-ja ponnistaa pääosin amerikkalaisesta tut-kimusperinteestä, ja eurooppalaiset eläin-tutkimuksen teemat ovat siinä heikommin esillä. Suomalaista lukijaa voi häiritä kir-jan amerikkalainen popularistinen sävy. Te-os kuitenkin syntetisoi kiinnostavalla taval-la runsasta tutkimusmateriaalia ja tarjoaa näin vankkaan tutkimustietoon pohjautu-via aineksia pohtia eläinsuhteidemme eri puolia. saara kupsala

231 /2011

minkki ja hilleri ovat lähisukuisia lajeja, joilla on hyvin samankaltaiset käyttäyty-mistarpeet. Lain mukaan lemmikkifretil-lä tulee olla vähintään yhden neliömetrin häkki – samaan aikaan turkistarhoilla min-kit ja hillerit viettävät aikaansa 0,255 m2

tilassa. Mutta minkälaisia eläimiä nämä vilkkaat näätäeläimet ovat?

Fretin ja turkistarhalta karanneen hille-rin kanssa elänyt Roosa Partanen kuvailee näiden olevan hyvin aktiivisia ja seurallisia eläimiä. Turkistarhattujen lajikumppanien elinolot ovat hänen mielestään kaukana

Näätäeläimet kaipaavat tekemistä – eivät häkkielämää

siitä, mitä eläinten tarpeet vaatisivat.”Fretit sekä hillerit ovat hyvin aktiivisia

eläimiä, jotka pitkästyvät helposti”, Roosa Partanen kertoo. Hän eli noin kaksi vuot-ta uudelleensijoitetun pariskunnan, Kas-per-kesyhillerin eli fretin ja Nanoq-hille-rin kanssa. Nanoq oli mitä luultavimmin päässyt karkuun turkistarhalta ja pääty-nyt löytöeläintalon kautta vaasalaiseen perheeseen. Perhe antoi lasten syntymän myötä parin uuteen kotiin, jotta seuran- ja puuhankipeille hillereille olisi enem-män aikaa tarjolla.

”Kasper-fretti oli sosiaalinen ja sisäsiis-ti. Tullessaan se oli 5–6-vuotias. Kasper oli hyvä kaveri dobermannimme kans-sa ja eläimet nukkuivatkin usein samal-la pedillä”, Partanen kuvailee. Nanoq-hil-leri oli noin 3–4 vuotias Partasille tulles-saan. Myös Nanoq oli huomionkipeä ja leikkisä.

”Kasperiin verrattuna Nanoq oli toki hieman varautuneempi, mutta myös Nano- qin sai ottaa syliin. Nanoq tottui muihin eläimiin, mutta ei hakenut Kasperin ta-paan niiltä huomiota. Nanoq oli erittäin

teksti miira rauhamäki

Niin lemmikkifretit kuin turkistarhoilla elävät minkit

ovat aktiivisia eläimiä, jotka pitkästyvät häkkielämään.

isto

ckph

oto

24 1 /2011

Tarhaeläimillä virikkeinä vain koppi ja olkia

Hilleri ja minkki kuuluvat näätä- •eläimiin. Molemmat ovat aktiivisia petoeläimiä, joilla on voimakas liikunnantarve silloinkin, kun ravin-toa on saatavilla erittäin helposti.

Minkki on taitava uimari, joka •luonnossa elää mieluiten vesistöjen äärellä. Myös kiipeileminen kuuluu sen luontaisiin elintapoihin.

Turkistarhoilla minkki- ja hilleri- •häkkien vähimmäispinta-alavaati-mus on 0,255 m2. Häkeissä tulee tämän lisäksi olla pesäkoppi ja sen vaatima tila. Virikkeinä on vain koppi ja olkia.

Minkintuottajana Suomi on •noin kahdeksanneksi suurin maailmassa. Vuonna 2009 minkkejä tuotettiin Suomessa noin 1,7 miljoonaa. Hillereitä kasvatetaan Suomessa muutamia satoja vuodessa. Molemmat lajit esiintyvät Suomessa myös luonnonvaraisina.

kiltti, mutta neidistä löytyi myös tempe-ramenttia. Jos jokin asia ei sitä miellyttä-nyt, se kyllä ilmaisi asian selvästi. Jos se esimerkiksi halusi sylistä alas, neiti saattoi kevyesti puraista nenänpäästä.”

Hillereillä oma leikkihuonePartasen kodissa hillereille oli järjestet-ty oma huone, jossa sijaitsivat leikkikalut, hiekkalaatikot, ruuat ja vedet sekä avoin-na oleva häkki riippumattoineen. Huo-neen ovea pidettiin päivittäin auki, eli fre-tit jakoivat usein samat tilat ihmisten ja muiden eläinten kanssa. Hillerit olivat hy-vin uteliaita eläimiä ja innoissaan tutkivat uusia paikkoja. ”Yritimme päivittäin vaih-della aktivointityylejä: välillä yhteisleik-kiä lelujen kanssa ja välillä hihnalenkkejä. Joskus aukaisimme suihkun hanan, jonka alla pari kävi juoksemassa, tai laitoimme vettä matalaan saaviin, jossa fretit kävivät huiskimassa vettä ympäriinsä. Joinain päi-vinä vietimme ihan vain laatuaikaa soh-valla telkkaria katsoen – tällöin molem-mat makasivat sylissä.”

Nanoqilla ja Kasperilla oli käytös-sään paljon erilaisia leluja. Niitä piti aika ajoin vaihtaa, koska Partasen mukaan fre-tit myös kyllästyivät samanlaisina toistu-viin asioihin.

”Pienet pallot olivat molempien mie-leen: palloja tönittiin liikkeelle ja niiden perässä juostiin. Usein rakensimme pah-vilaatikoista ja putkista radan – kaikessa yksinkertaisuudessaan seikkailu sellaisel-

la radalla oli frettien lempipuuhaa. Kas-per ja Nanoq olivat tottuneet jo ennen luoksemme muuttoa valjaisiin. Erityises-ti kesällä fretit tulivat usein koirien hih-nalenkeille mukaan. Vauhti oli hidasta, mutta voi sitä riemua kun ne pääsivät tut-kimaan aluetta asunnon ulkopuolella.”

Pari teki kaiken yhdessäPartanen kertoo frettien kaipaavan lajito-verin seuraa. Heillä eläinkaverukset nuk-kuivat päällekkäin, leikkivät ja söivät yh-dessä eli tekivät lähes kaiken samaan ai-kaan – toinen oli aina vähintään muuta-man metrin päässä. ”Kun toisesta aika jätti, jäljelle jäänyt oli kovin apaattisen oloinen.” Kasper ja Nanoq nukkuivat lo-pulta pois parin kuukauden väliajoin kas-vainten vuoksi.

Partanen sanoo olevansa turkistarhaus-ta vastaan ja toivoo EU:n näyttävän maa-ilmanlaajuista esimerkkiä kieltämällä tur-kistarhauksen. ”On surullista ajatella, että aktiivinen ja seurallinen eläin joutuu elä-mään koko ikänsä häkissä huonoissa olo-suhteissa, joissa se ei pääse toteuttamaan mitään luontaisia tarpeitaan.”

Partanen toivoo jatkossakin voivan-sa ottaa hoiviinsa frettejä – uudelleensi-joitettuina. ”Minulla on ollut periaattee-na, että otan vain kodittomia eläimiä – niitä kun maailmalla riittää. Meidän kis-sat ja koirat ovat tulleet löytöeläinkodeis-ta, enkä nähnyt syytä miksi toimia fretti-en kohdalla eri tavoin.”

isto

ckph

oto

roo

sa p

art

an

en

Kesyhilleri Kasper oli huomionkipeä persoona, joka rakasti temppuilua sylissä.

Tarhaminkeillä on käytössään vain

noin neljäsosa siitä tilasta, mitä

laki vaatii frettien häkeiltä.

anim

alia

251 /2011

Turkistuotannon lopettaminen kasvat-taisi työttömyyttä ja olisi haitallista Suomen taloudelle

Arviot turkistuotannon työllistä-vyydestä vaihtelevat. Yleisimmän arvion mukaan turkistarhaus työl-listää Suomessa suoraan 6 000– 7 000 ja välillisesti yhteensä 10 000 ihmistä. Suurimmalle osalle kasvat-tajista turkistuotanto on vain sivu-elinkeino. Tarhaajista monet siirty-vät joka tapauksessa eläkkeelle lä-hitulevaisuudessa. Siirtymäajalla ja tarhaajien uudelleenkouluttautu-misen tukemisella saataisiin turkis-tarhaus lopetettua ilman, että sii-tä koituisi lisätyöttömyyttä. Turkik-set ovat vientituote, mutta niiden tuomien vientitulojen osuus on al-le puoli prosenttia Suomen kaikista vientituloista. Eivätkä talouden int-ressit saisi muutenkaan olla eläin-ten hyvinvointia tärkeämpi asia.

Murra myytit vastaväitteilläSuomi on maailman suurin kettujen tarhaajamaa. Turkistarhaus synnyttää helposti kiivaita keskusteluja puolesta ja vastaan. Keskusteluissa ei jää sanattomaksi, kun tietää muutamat yleisimmät väittämät etukäteen. Mitä enemmän faktoja on hallussa, sitä paremmin saa kantansa perusteltua! Lisää kysymyksiä ja vastauksia löydät Animalian internetsivujen ”Usein kysyttyä” -palstalta.

Vain hyvinvoiva turkiseläin voi tuottaa laadukkaita turkkeja

Kiiltävä ja paksu turkki on pitkäl-ti jalostuksen ja ruokinnan tulos-ta, eikä kerro eläimen varsinaisesta hyvinvoinnista juuri mitään. Eläin-ten hyvinvointitutkimuksessa hyvin-voinnin mittareina pidetään esimer-kiksi fyysistä kuntoa, stressitasoa ja käyttäytymistä. Koska turkiseläimet kasvatetaan ahtaissa häkeissä, joissa ne eivät voi juurikaan toteuttaa la-jityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, niillä esiintyy yleisesti pelkotiloja, apatiaa sekä käytöshäiriöitä, kuten raajojen pureskelua, kannibalismia ja stereotyyppistä käyttäytymistä.

Turkistilojen sertifiointi takaa, että turkiseläimet voivat hyvin

Turkistilojen sertifiointi perustuu ainoastaan lainsäädännön noudat-tamiseen. Sertifioiduilla tiloilla ei siis tarvitse noudattaa nykyistä eläin-suojelulakia tiukempia vaatimuksia. Turkistarhojen kuvauksissa on tullut selvästi ilmi, että myös sertifioiduil-ta tiloilta löytyy vakavasti sairaita ja huonosti hoidettuja eläimiä.

Turkis on ympäristö-ystävällinen ja luonnonmukainen tuote

Turkistuotannon eri vaiheisiin tarvitaan runsaasti energiaa eli fossiilisia polttoaineita, joiden hiili-dioksidipäästöt kiihdyttävät ilmas-tonmuutosta. Turkistarhat tuotta-vat myös vesistöjä saastuttavia typ-pi- ja fosforipäästöjä. Arvion mu-kaan kettuturkin valmistus vie ener-giaa vähintään 18 kertaa enemmän ja minkkiturkin vähintään 47 ker-taa enemmän kuin vastaavan teko-turkin valmistus. Kuluttaja-asiamies onkin kieltänyt turkisten mainosta-misen ekotuotteena.

Jos turkistarhaus kielletään Suomessa, tuotanto siirtyy Kiinaan, missä eläimillä on vielä huonommat elinolot

Turkistuotanto on kasvanut Kiinassa merkittävästi Suomen turkistuotan-nosta huolimatta. Suomalaiset tar-haajat ovat myös vieneet siitosket-tuja Kiinaan ja siten edesauttaneet tuotannon kehittymistä siellä. Aina kun yksi maa kieltää turkistarhauk-sen, viestii se kuluttajille, että turkis-eläinten kasvatus ei ole eettisesti hy-väksyttävää ja siten todennäköises-ti heikentää myös turkisten kysyn-tää. Turkistarhauskiellot painostavat yleensä muita maita tiukentamaan lainsäädäntöään tai kieltämään tur-kistarhauksen kokonaan.

teksti jenni pekkalakuvat istockphoto

26 1 /2011

Animalia testaa

Tuote Raadin kommentit Ravintoarvot /100 g

Clif Builder’s Cookies’n CreamPisteet: 4,5/5 Hinta: n. 2,59 € / 68 g (38 € / kg)Saatavuus: Vegetukku.fi, Runsaudensarvi ja The Greenshake

”Tosi hyvää! Toffeelta maistuu ja myös rapealta.””Eri kerroksia, mikä tekee syömisestä jännittävää.””Maistuu epäterveellisen hyvälle.”

Energiaa (kcal): 397Proteiini (g): 29.4Hiilihydraatit (g): 44Rasva (g): 11.7

Clif Builder’s ChocolatePisteet: 4/5Hinta: n. 2,59 € / 68 g (38 € / kg)Saatavuus: Vegetukku.fi, Runsaudensarvi, The Greenshake ja Naturanetti.fi

”Miellyttävän suklainen, aika pehmeä maku.” ”Kerroksellinen rakenne mukava, suklaapatukan oloinen.””Ei kovin makea, ei tiettyä selkeää makua, miellyttävän makuinen kuitenkin.”

Energiaa (kcal): 397Proteiini (g): 29.4Hiilihydraatit (g): 44Rasva (g): 11.7

NaturdietPisteet: 3/5Hinta: n. 2 € / 60 g (33,3 € / kg)Saatavuus: Hyvinvarustelluista elintarvi-ke- ja luontaistuoteliikkeistä, esim. SokosHuom. sisältää eläinperäistä D-vitamiinia

”Kahviarominen, hieman kitkerä. Rakeinen koostumus, kiva pureskella, hyvänmakuinen.””Rapsakka ja ruokaisimman oloinen.””Aah, kuin riisisuklaata!”

Energiaa (kcal): 340Proteiini (g): 37Hiilihydraatit (g): 10Rasva (g): 10

Organic Food Bar ProteinPisteet: 2,5/5Hinta: n. 3 € / 70 g (42,85 € / kg)Saatavuus: Ekokaupat ja vegaanisia tuotteita myyvät verkkokaupat

”Mukavan jouhea ja murea koostumus, vaan maku aika tympeä. Lähes paha.””Toffeen oloinen, mukava koostumus, hyvin karkkimainen. Maistuu epäterveelliseltä (eli hyvältä).””Koostumus toffeemainen, pehmeä. Maku mieto, aika mitäänsanomaton.”

Energiaa (kcal): 486Proteiini (g): 32.4Hiilihydraatit (g): 48.5Rasva (g): 19

Organic Food Bar Active Green ChocolatePisteet: 2/5Hinta: n. 3 € / 70 g (42,85 € / kg)Saatavuus: Ekokaupat ja vegaanisia tuotteita myyvät verkkokaupat

”En ostaisi. Kivan pehmeä, mutta maku rusinamaisen pistävä.””Epämiellyttävä ulkonäkö.””Hedelmäinen. Ihanan pehmeä rakenne.”

Energiaa (kcal): 457Proteiini (g): 19Hiilihydraatit (g): 49Rasva (g): 22

Trek Chocolate browniePisteet: 1/5Hinta: n. 2,20 € / 68 g (32,35 € / kg)Saatavuus: Ekokaupat ja vegaanisia tuotteita myyvät verkkokaupat

”Kitkerä, terveellisen makuinen. Suklaa ei kyllä tule mieleen.””Ei liian tiivis, hyvä rakenne. Vähän tylsä maku.””Jotenkin kitkerä maku, pähkinät plussaa. Koostumus vähän tahmainen.”

Energiaa (kcal): 318Proteiini (g): 19Hiilihydraatit (g): 51Rasva (g): 6

teksti kanerva pelli

animalian testiryhmä maisteli tällä kertaa proteiinipitoisia pa-tukoita, jotka sopivat välipalaksi työpäivän tai treenien lomaan.

Proteiinipatukoilla on mahdollista täydentää terveellistä ruo-kavaliota esimerkiksi ennen tai jälkeen harjoittelun ja tehostaa näin voimaharjoittelua sekä edistää siitä palautumista. Täyttävi-nä ja nälän loitolla pitävinä ne ovat erityisen käteviä välipalana tai satunnaisesti ateriankorvikkeena tilanteissa, joissa varsinais-ta ruokaa ei ole saatavilla.

Maistuu epäterveellisen hyvälleRaadin suosikiksi nousi Clif Builder’s Cookies’n Cream. Eri-tyisesti kiiteltiin patukan koostumusta: rapea pohja, pääl-lä toffeinen kerros ja ympärillä suklaakuorrutus. Makua pi-dettiin karkkimaisena. Saman valmistajan suklainen Cho-colate oli toinen suosikki. Molemmat patukat sopivat ma-

Proteiinipitoiset välipalapatukatkunsa puolesta hyvin myös makeannälkään. Huonoa omaa-tuntoa ei tarvitse potea – patukat sisältävät proteiinia 30 % ja rasvaa vain 12 %.

Testin kolmas, Friggs Naturdiet Dark Chocolate -ateriankorvi-ke, muistuttaa koostumukseltaan riisisuklaata, mutta sisältää rii-sin sijaan muun muassa soijalastuja ja kaurahiutaleita. Vihreän teen antioksidanteilla terästetty patukka maistui tuhdisti tummal-ta suklaalta sekä kahvilta. Proteiinia patukka sisältää 23 %.

Loput patukat jakoivat mielipiteitä, mutta mikään niistä ei herättänyt enää kovin suuria makuelämyksiä raatilaisissa. Ve-gaanisten proteiinipatukoiden valikoima on yhä suhteellisen pieni, mutta jokainen välipalaa kaipaava löytänee niistä kuiten-kin suosikkinsa. Testatut patukat olivat vegaanisia lukuun otta-matta Naturdietin tuotetta, josta testin jälkeen selvisi, että se si-sältää eläinperäistä D-vitamiinia.

TESTI-

VOITTAJA

271 /2011

1. Viitisentoista vuotta sitten. Olin jo kau-an miettinyt vapaaehtoistoimintaan läh-temistä, kunnes silloiselta Oulun Anima-lian puheenjohtajalta tuli kirje, jossa hän kutsui uusiakin jäseniä toimistolle koko-ukseen ja tutustumaan toimintaan.2. Pidämme Animalian info- tai myynti-pöytää eri tapahtumissa ja järjestämme ta-pahtumia myös itse. Olemme järjestäneet esimerkiksi sikasuunnistuksen, match show:n ja kasvisruokakursseja. Käym-me kouluvierailuilla lukioissa ja yläasteilla kertomassa eläinten oikeuksista. Toimim-me Oulussa ja Oulun naapurikunnissa.3. Voimaa saa muista aktiiveista. Oulus-sa on todella mukava ja innostunut po-rukka, joten kokouksen jälkeen on aina energinen olo. Myös se auttaa jaksamaan, kun esitepöydän luokse tulee ihmisiä jut-telemaan ja kertomaan, kuinka hyvää työ-tä me teemme. Kaikki pienet edistysaske-leet eläinten oloissa tai eläinsuojelulaissa motivoivat samoin kuin se, että ihmisten tietämättömyys eläinoikeusasioista vähe-nee koko ajan. Aikaa löytyy kyllä, jos on motivaatiota.4. Rohkeasti mukaan vaan! Sinua todella tarvitaan!

Vapaaehtoiset ovat toiminnan sydänJokainen Animalian toiminnassa mukana oleva jäsen tukee järjestöä tärkeällä tavalla: käyttämällä merkittävän osan vapaa-ajastaan eläinsuojeluasioiden edistämiseen. Kolme aktiivia saa nyt kertoa, mikä juuri heitä motivoi työskentelemään eläinten puolesta.

1. Milloin ja miksi lähdit Animalian toimintaan mukaan?2. Mitä vapaaehtoistyösi käsittää ja millä paikkakunnalla pääosin toimit?3. Mistä saat aikaa ja voimaa jatkaa työtä eläinten hyväksi?4. Vapaa sanasi lukijoille ja niille, jotka itse miettivät lähtevänsä mukaan vapaaehtoistoimintaan?

teksti mia siivonen

1. Hyvän ystävän mukana, joka lait-toi pitkään jäähdyksissä olleen Lahden aluetoiminnan takaisin ruotuun kolme vuotta sitten. Olen ollut myös Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksessä mu-kana ennen Animalian toimintaan ryh-tymistä. Luulen, että kaikki on kotikas-vatuksesta lähtöisin ja loppusysäyksen antoivat ystäväni sanat: ettei hän pysty syömään lihaa, koska rakastaa eläimiä niin paljon ja näkee ne surulliset silmät kaltereiden takana.2. Pääosin toimintamme on tiedotus-ta, varain- ja jäsenhankintaa eri tapahtu-missa, esilläoloa ja ihmisten toivon he-rättelyä.3. Hyvät ystävät saavat jatkamaan ja tie-tynlainen luova jääräpäinen yrittäjyys eläinten hyväksi. Valitsen itse kuinka käytän vapaa-aikani ja tämä on minusta paras tapa käyttää sitä.4. Asiat voi joko jättää muiden vastuul-le tai sitten tehdä oman osuutensa luot-taen siihen, että on muitakin jotka halu-avat muuttaa asioita oikeaan suuntaan.

1. Kuulin Animaliasta ensimmäisen ker-ran kesällä 2010. Olen itse kotoisin Sak-sasta mutta tullut Suomeen opiskele-maan vuonna 2003, ja sen takia kiinnos-tuin kansainvälisestä ryhmästä. Ensim-mäisissä tapaamisissa oli vain 2–3 osal-listujaa, mutta pian meitä olikin jo kuu-si hyvin motivoitunutta vapaaehtoista. Meitä yhdistää rakkaus eläimiin ja halu suojella niitä.2. Kaikki kansainvälisessä ryhmässä toi-mivat asuvat Helsingissä ja Espoos-sa ja tapaamme noin kerran kuukaudes-sa. Pääasiassa järjestämme erilaisia tem-pauksia sekä ylläpidämme ja edistämme Animalian kansainvälistä toimintaa Suo-messa.3. Tuntuu helpolta löytää aikaa sellaisel-le asialle, johon uskoo täysillä. On myös ihanaa saada uusia hyviä ystäviä ja kes-kustella heidän kanssaan itselle tärkeis-tä asioista.4. Ole muutos jonka haluat nähdä maa-ilmassa!

Irma Härkönen, Lahti Tina Kortelainen, Helsinki (Animalia International)

Marja Taivassalo, Oulu

mia

sivo

nen

vill

e ko

rtel

ain

en

28 1 /2011

“Haluamme kantaa yhteiskuntavastuuta monesta eri lähtökohdasta. Vastuullinen toiminta asiakkaita, työntekijöitä sekä alihankkijoita kohtaan on meille kunnia-asia. Haluamme kantaa kortemme kekoon eläinsuojeluasioissa ja siksi tuemme Animalian toimintaa.”

Heidi Ekholm-TalasToimitusjohtajaEventgarden / BSG Marketing Oy

Tapahtumatoimisto Eventgarden on tapahtumamarkkinoinnin asiantuntijayritys. Järjestämme tavoitteellisia yritystapahtu-mia, joissa vahvan muistijäljen jättäminen on itsestäänselvyys.

www.eventgarden.fi

Susanna Leinonen on kansainvälisesti menestynyt tanssija-koreografi, jonka tanssiteokset ovat Suomen lisäksi esillä säännöllisesti myös ulkomailla. Helmikuussa hänen And the Line Begins to Blur -teoksensa on estradilla Yokohamassa Japanissa. Eläinrakas tanssitaiteilija on mielissään juhlavuotemme kunniaksi toteutettavasta yhteistyöstä, jonka osana Animalian jäsenet saavat alennusta hänen uuden 10-vuotisjuhlateoksensa lipuista. Leinosen teos Sokea mieli saa ensi-iltansa samana päivänä Animalian juhlavuoden päätapahtuman kanssa, 1. huhtikuuta.

Leinonen kertoo saaneensa teoksiinsa ideoita myös eläinmaailmasta. Tällä hetkellä koreografin seurana kotona venyttelee Saska-kissa, joka on peräisin Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä. Leinosen eläinrakkaus ei kuitenkaan rajoitu vain lemmikkeihin: ”En edelleenkään ymmärrä miten julmasti turkiseläimiä, saati sitten teuraseläimiä, saa kohdella” hän puuskahtaa.

Laitesukellusharrastus on herättänyt hänet myös vedenalaisen maailman eläinten kärsimykseen. Haiden, valaiden ja delfiinien tilanne pyynnin ja kalastuksen sekä merten saastumisen seurauksena järkyttävät häntä, samoin ylikalastuksen aiheuttamat uhat. ”Ympäri maailman ihmisten julmuus ja ahneus aiheuttavat aivan turhaa kärsimystä eläimille” koreografi manaa.

Leinonen näkisi mielellään kulttuurikentän yleisemminkin osallistuvan tärkeiden asioiden puolesta. Hän toivottaa menestyksekästä jatkoa synttärisankari-Animalialle, jonka työn hän arvioi ”äärettömän tärkeäksi ja arvokkaaksi”.

Salla Tuomivaara

Sokea mieli

Sokea mieli on Susanna Leinosen uusi koko illan tanssiteos kuudelle tanssijalle. Sokea mieli on kontrasteilla ja vastakohdilla leikittelevä teos. Siinä yhdistyvät unenomainen herkkyys ja karu todellisuus, jossa mustavalkoisuus ja väri käyvät keskinäistä vuoropuhelua. Teos käsittelee voimakkaiden visuaalisten elementtien ja Kasperi Laineen äänimaailman kautta yksilön rohkeutta nousta valta virtaa vastaan ja tästä vääjäämättä koituvia seurauksia.

Sokea mieli -teosta esitetään huhtikuussa Helsingissä Mediakeskus Lumessa. Animalian jäsenkortilla saa -15 % alennuksen normaalihintaisista (26 € ja 16 €) lipuista.Lippuvaraukset sähköpostitse 15.3. mennessä osoitteesta: info@choreographer.fi

Lisätietoa ja näytösajat Sokean mielen blogissa: susannaleinonen.wordpress.com

Eläinten ahdinko koskettaa tanssinäyttämön taitajaa

JuhlatarJous Jäsenille!

291 /2011

Eläinystävällisiä asianajopalveluja!

Asianajotoimisto Streng KyLapinlahdenkatu 27, 00180 Helsinki

P. 09 7269 6730, Fax 09 6227 6228

joonia.streng@strenglaki.fi

www.strenglaki.fi

Miten voin toimia

Animalian yhteyshenkilöksi?

animalian yhteyshenkilönä toimi-minen on hyvä tapa edistää eläinsuo-jelua. Yhteyshenkilöt ja alueosastot tekevät tärkeää työtä eri paikkakun-nilla kautta Suomen – ilman heitä oli-si näkyvyytemme maakunnissa paljon heikompaa. Nyt kaipaamme erityises-ti Jyväskylään, Joensuuhun, Rovanie-melle ja Vaasaan uusia yhteyshenki-löitä! Toki myös uudet yhteyshenkilöt muille paikkakunnille ovat erittäin ter-vetulleita. Lisätietoja lehden sivulta 34 tai Laura Uotilalta, p. 09 720 65913, laura.uotila@animalia.fi.

Muista allekirjoittaa adressi paremman eläinsuojelulain puolesta!

animalia ja SEY ovat keränneet alle-kirjoituksia adressiin, jolla vaaditaan Suo-meen maailman parasta eläinsuojelula-kia. Adressi tullaan luovuttamaan uu-delle maa- ja metsätalousministerille pi-an eduskuntavaalien jälkeen, sillä uu-si eduskunta tulee todennäköisesti kä-sittelemään eläinsuojelulain uudistami-sen. Olethan jo allekirjoittanut adres-sin? Se löytyy internetistä osoitteesta www.adressit.com/elainsuojelulaki.

Tilaa juhlavuoden esite! animalian juhlavuoden kunniaksi on

julkaistu uusi esite, jossa kerrotaan järjes-tön saavutuksista kautta vuosikymmen-ten. Esitteen toinen puoli toimii A3-ko-koisena julisteena. Tilaukset: tarja.bal-ding@animalia.fi tai p. 09 720 65911.

Paras juttu numeron 4/2010 parhaaksi jutuk-

si äänestettiin artikkeli ”Kodittomi-en koirien ystävät Romaniassa”. Juh-lavuosipaidan arvonnassa onni suosi Pia Koljosta Villähteeltä. Onnea voit-tajalle ja kiitos kaikille äänestäneille!

Mikä on tämän lehden paras juttu?Kerro mielipiteesi 4. huhtikuuta men-nessä, niin olet mukana Animalian historiasta kertovan kirjan ”Jonkun on uskallettava katsoa” arvonnassa! Lähetä vastauksesi, nimesi ja osoit-teesi Animaliaan joko sähköpostitse lehti@animalia.fi tai postitse Anima-lia, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki.

kutsu vuosikokoukseenEläinsuojeluliitto Animalian vuosikokous pidetään tiistaina

22. maaliskuuta 2011 kello 18 alkaen Ravintola Lasipalatsin Palmuhuo-neessa (Mannerheimintie 22–24, Helsinki). Kokouksessa käsitellään

sääntömääräiset vuosikokousasiat sekä sääntömuutos. Sääntömuutosta koskeva toinen yleiskokous pidetään keskiviikkona 6. huhtikuuta

kello 17 Animalian toimistolla (Porvoonkatu 53, Helsinki). Lisätietoja sääntömuutoksesta voi kysyä sähköpostitse tai puhelimitse.

Vuosikokoukseen ovat tervetulleita kaikki Animalian jäsenet. Ilmoittautumista toivotaan tarjoiluiden takia 14.3. mennessä:

animalia@animalia.fi tai p. 09 720 6590.

animalian hallitus

Lehti eläinten asialla nro2010 4

eläinyksilöt kantavat

jalostuksen seuraukset

sivu 14

onko lemmikki objekti? sivu 20

turkiton suunnittelija paola suhonensivu 8

kodittomien koirien ystävät

romaniassasivu 24

Lemmikit

Muista ystävää aniMalian eläin-ystävällisillä

joululahjoilla!

Koonnut Laura Uotila

30 1 /2011

Animalian opiskelijaryhmä muuttui Pääkaupunkiseu-dun alueosastoksi

animalian opiskelijaryhmä laajen-si toimintakenttäänsä ja aloitti toimin-nan Pääkaupunkiseudun alueosasto -ni-mellä. Ryhmässä on jo pitkään ollut mu-kana runsaasti myös muita kuin opiske-lijoita, ja nimenmuutoksen myötä toivo-taan mukaan entistä enemmän aktiive-ja! Lisätietoja toiminnasta saa Annalta, anna.miettinen@windowslive.com. lu

animalia vieraili vuoden lopussa eduskunnassa, jossa esitimme Tur-kistarhaton Suomi 2025 -kampan-jan nimissä vaatimuksen turkistar-hauksen lopettamista valmistele-van työryhmän perustamisesta. Ti-laisuudessa oli paikalla edustaja kai-kista eduskuntaryhmistä kristillisde-mokraatteja ja perussuomalaisia lu-kuun ottamatta. Jokainen tilaisuu-teen saapunut edustaja vakuutti, et-

tä eläinten hyvinvointi on huomioi-tava turkistarhauksessa – puolueina kieltämisen taakse asettuivat kuiten-kin edelleen vain Vihreät ja Vasem-mistoliitto.

Tapaamisen yhteydessä Anima-lia jakoi kaikille kansanedustajille tietopaketin, joka käsittelee turkis-tarhauksen vaikutuksia eläinten hy-vinvointiin sekä alan taloudellisia ja kansainvälisiä suuntauksia. lu

Turkisasiaa eduskunnassa

loppuvuodesta 2010 Anima-lia esitteli toimintaansa mm. ELMA-messuilla, Helsinki Winner ja Voittaja 2010 -koiranäyttelyissä sekä vapaaeh-toistyön Menu-messuilla.

Animalian teltalla riitti vilskettä riitti joka tapahtumassa. Kaikkialla saimme valtavasti positiivista palau-tetta ja meitä kehotettiin jatkamaan hyvää työtä, jota teemme eläinten hyväksi. Animalian myyntituotteet ja esitteet tekivät hyvin kauppansa. Tänä vuonna Animalia tulee näky-mään eri tapahtumissa yhä enem-

män, sillä ne ovat loistava paikka ta-vata ihmisiä ja jakaa tietoa.

Olisitko sinä kiinnostunut pitä-mään Animalian pöytää messuilla? Ota yhteyttä Jenni Pekkalaan jenni.pekkala@animalia.fi jp

tuotantoeläinten asialla

tuotantoelainesite_2010.indd 1

20.5.2010 20.40.09

TurkiseläinTen asialla

turkisesite_2010.indd 1 7.3.2010 17.45.02

Persoonallisia koruja!

Hauskoja pussukoita!

Käsintehty Suomessa100% vegaanisia

Contact information

:

I

NKKIS!

MadeBy.FiDaWanda.com

Pinkkis.fi saatavilla m

m:

Kaulapantoja, patalappuja ja paljon muuta!

P

Alueosastotapaaminen lumisessa Kajaanissa animalian perinteinen talvinen alue-

osastotapaaminen järjestettiin helmi-kuussa Kajaanissa. Lähes parikymmentä aktiivia oli saapunut paikalle kuulemaan ja suunnittelemaan juhlavuoden toimin-taa ja tapahtumia ympäri Suomen. Muis-ta seurata paikallisia tapahtumia Animali-an nettisivujen tapahtumakalenterista! lu

Messunäkyvyyttä ja mielenkiintoisia keskusteluja

Animalian toiminnanjohtaja salla tuomivaara (oik.) tiivisti kansanedustajille

Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjan tavoitteet.

Tehtyä ja tapahtunuttala

ura

uo

tila

Koonneet Jenni Pekkala ja Laura Uotila

311 /2011

Vegepalsta

Ruokaisat keitot lämmittävät parhaiten pakkasten paukkuessa keväthangilla. Pehmeän makeiksi paahdetuista paprikoista, kotoisasta punajuuresta sekä ihanan kermaisesta

kookoksen ja parsakaalin yhdistelmästä syntyvät talven maukkaimmat keitot. Keittoaterian kruunaa helppo leipävanukas, jonka voi mainiosti tehdä pakastemarjoista.

kevättalvi on keittojen kulta-aikaa!

reseptit ja kuvat elina innanen / www.chocochili.net

Parsakaali-kookoskeitto.

Punajuuri-kikhernekeitto.

32 1 /2011

Vegepalsta

Parsakaali-kookoskeitto

1 sipuli1 suuren parsakaalin kukinnot3 dl kasvislientä1 tlk valkoisia papuja1 tlk kookosmaitoakrutonkeja

1 Silppua sipuli ja kuullota sitä oliiviöljys-sä kattilan pohjalla muutama minuutti.

2 Lisää parsakaalit ja kasvisliemi ja keitä, kunnes parsakaali on pehmennyt.

3 Lisää pavut ja osa kookosmaidosta. Soseuta keitto sauvasekoittimella.

4 Anna keiton kiehahtaa ja lisää vielä kookosmaitoa tarvittaessa, kunnes

keitto on sopivan sakeaa.

5 Koristele annokset krutongeilla ennen tarjoilua.

Englantilainen leipävanukas

300 g (eilistä) ranskanleipää1 dl sokeria3 rkl vettä650 g erilaisia pakastemarjoja (esim. mansikoita, vadelmia, mustikoita ja mustaherukoita)

1Yhdistä kattilassa sokeri ja vesi ja anna kiehua, kunnes sokeri on kokonaan

sulanut. Lisää marjat kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä välillä käännellen noin viisi minuuttia tai kunnes marjat ovat lähes sulaneet. Ei haittaa, jos isoimmat marjat jäävät sisältä kohmeisiksi.

2 Leikkaa ranskanleipä viipaleiksi ja leikkaa kuoret pois veitsellä. Vuoraa

noin litran vetoinen kulho kelmulla.

3Asettele leipäviipaleet lomittain kulhon pohjalle ja reunalle. Kaada marjaseos

kulhoon. Säästä pieni määrä marjaseosta tarjoiluun seuraavalle päivälle!

4 Laita loput leipäviipaleet marjojen päälle. Laita kulhon päälle kansi tai

lautanen painoksi ja anna vetäytyä jääkaa-pissa yön yli.

5Kumoa vanukas lautaselle ja koristele ylijääneellä marjaseoksella.

Vinkki! Leikkaa ranskanleivän kuoret hiukan paksumpina pois, niin voit paistaa niistä krutonkeja keiton kera tarjottavaksi. Leikkaa kuoret kuutioksi ja paista ne pannulla öljyssä rapeiksi.

Paahdettu paprika-linssikeitto

2 isoa paprikaa (á 300 g)4 suurta tomaattia1 punasipuli2 valkosipulinkynttä2 dl punaisia linssejä1 kasvisliemikuution. 8 dl vettä1 rkl tomaattipyrettä1 tl timjamia0,5 tl paprikajauhetta (mieluiten unkarilaista)chilirouhettasuolaasokeria

1 Paahda paprikat: Leikkaa paprikat neljään osaan ja laita ne uunipellille

kuori ylöspäin. Paahda paprikoita 250- asteisen uunin ylimmällä tasolla, kunnes kuori alkaa kupruilla ja on paikoin mustu-nut. Kääräise paprikat folioon tai laita ilma-tiiviiseen rasiaan, johon kerääntyvä kosteus helpottaa kuoren irrottamista. Anna papri-koiden hiukan jäähtyä ja kuori ne.

2 Kalttaa ja pilko tomaatit sekä huuhtele ja valuta linssit. Silppua sipuli ja

valkosipulinkynnet. Kuullota niitä öljyssä kattilanpohjalla hetki, lisää sitten tomaatit, pilkotut paprikat, linssit, kasvisliemikuutio ja noin puolet vedestä. Lisää hetken kuluttua mausteet.

3 Anna keiton kiehua noin 20 minuuttia tai kunnes linssit ovat pehmeitä. Lisää

vettä keittoon pikkuhiljaa tarpeen mukaan.

4 Soseuta keitto sauvasekoittimella. Tarkista suolan määrä. Tarjoa keitto

tuoreen leivän kera.

Punajuuri- kikhernekeitto

n. 700 g punajuuria2 sipulia2 valkosipulinkynttä2 pienehköä porkkanaa2 lehtisellerin vartta1 rkl öljyä1,5 – 2 l vettä2 laakerinlehteä1 kasvisliemikuutio1 rkl punaviinietikkaa1 tl sokeria1 tlk kikherneitäsuolaa ja pippuria

1 Kuori punajuuret, leikkaa ne suikaleiksi ja sipulit puolirenkaiksi. Silppua myös

valkosipuli sekä pilko porkkanat ja sellerit.

2 Kuullota kattilan pohjalla öljyssä sipuleita minuutin verran. Lisää puna-

juuret, porkkanat ja sellerit. Kaada päälle vesi ja lisää joukkoon kasvisliemikuutio ja laakerinlehdet sekä punaviinietikka ja so-keri. Anna kiehua noin tunti keskilämmöllä tai kunnes punajuuret ovat pehmeitä.

3 Mausta keitto suolalla ja pippurilla. Lisää keittoon kikherneet ja anna

vielä kiehahtaa. Punajuurikeitto on parhaimmillaan ruisleivän kanssa.

331 /2011

Animaalit kautta maan

helsinki: ks. PääkaupunkiseutukAjAAni: Heidi Manner, puh. 044 300 1801, animalia.kajaani@gmail.comkerAvA: Suvi Nurmiviita, suvi@suvinurmiviita.fikotkA: Riika Kokkonen, Laihontie 7, 48700 Kyminlinna, puh. 044 595 0534, riika_kokkonen@hotmail.comkouvolA: Jaana Piipponen, animaliakouvola@hotmail.com kuopio: Noora Leskinen, kuopio@animalia.filAhti: Irma Härkönen, animalia.lahti@gmail.comnummi-pusulA: Irma Teikari, Lehtolan tila, 03850 Pusula, puh. 09 226 6236 tai 050 500 4596

oulu: Laura Ahmala, puh. 040 542 2679, laura.ahmala@gmail.com, www.oulunanimalia.netpori: Pia Blomster, puh. 0400 429 616, pblomster@gmail.com, www.animaliapori.netpääkAupunkiseutu:Anna Miettinen, anna.miettinen@windowslive.com. Ryhmän postituslista: pks@animalia.fi, listalle pääsee laittamalla viestiä Lauralle: laura.uotila@animalia.fi. Ryhmä kokoontuu parillisina viikkoina Animalian toimistolla. Kokousaika löytyy ryhmän sivuilta www.animalia.fi/pksrAAhe: Mari Liimatainen, Pietarinpolku 11 G 25, 92140 Pattijoki, mari.liimatainen@suomi24.fi

rAumA: Marjo Vettenranta, marjovet83@hotmail.comsAvonlinnA: Elina Hietanen, animaliasln@wippies.fitAmpere: Mari Juntunen, tampere@animalia.fi, www.animalia.fi/tampereturku: Rita Lindberg, puh. 050 348 6248, turku@animalia.fivihti: Laura Pulkkinen, Otalammentie 28 B, 03300 Otalampi, puh. 09 2760 958 tai 040 538 2045, pulkkamaki@hotmail.comAnimAliA internAtionAl: animaliainternational@animalia.fi, www.animaliainternational. wordpress.comkArhuryhmä: Suvi Börman, info@aasiankarhutarhat.com

Eikö listasta löydy sinua lähellä olevaa paikkakuntaa? Kiinnostaisiko sinua ryhtyä Animalian yhteyshenkilöksi? Soita, kirjoita tai lähetä sähköpostia. Yhteydenottosi ei sido sinua mitenkään.

Eläinystävällisin terveisin,Laura Uotila

tervetuloA mukAAnAnimalia ry – AlueetPorvoonkatu 5300520 Helsinkip. 09 720 6590laura.uotila@animalia.fi

Toimistolle tulee paljon kyselyjä alueosastoista. Monet tiedustelevat, miten toimintaan pääsee mukaan. Alueosastojen toiminta riippuu täysin ryhmistä ja niissä toimijoista. Aluksi kannattaa ottaa selvää alueosaston seuraavan kokouksen ajankohdasta. Ota ratkaiseva askel ja lähde mukaan toimintaan! Kaikki ovat tervetulleita ja jokaista tarvitaan! Muistathan, että alueosastojen yhteystiedot löydät myös Animalian kotisivuilta www.animalia.fi.

mic

aela

mo

rero

34 1 /2011

Animaliashop

näin teet tilAuksesi:

turkiskam- panjan kynä

pirteät pinkkis-pussit

Kevättä kohti! Animaliashop esittelee pirteät uutukaiset

POSTITSE: Animalia ry, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki. PUHELIMITSE: (09) 720 65911, ma–pe klo 10–15.FAKSITSE: (09) 148 4622. SÄHKÖPOSTITSE: tarja.balding@animalia.fi.Yli 15 € tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,70 €. Kaikkiin tilauksiin lisätään postituskulut sekä 1 € käsittelykulu. Tuotteita voit ostaa myös suo- raan Animalian Helsingin toimistosta, osoite yllä. KIITOS TILAUKSESTASI! KIITOS TUESTASI!

runsaasti myös muita tuotteita osoitteessa www.animalia.fi/tilaa-tuotteita

jonkun on uskallettava katsoaTiia Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa – Animalian puoli vuosisataa Animalian historiaa aina 1900-luvun puolivä-listä tähän päivään. Katso lisää sivulta 14.

Kukkaroissa ja meikkipusseissa kuosivaihtoehtoina ovat villit vihannekset ja kauniit metsäneläimet. Vetoketjuissa värit vaihtelevat.Kukkaro 12,5 cm x 10 cm. 7 €Pussi 20 cm x 18 cm. 12 €

22€(Ei-jäsenille 24 €)

juhlavuodent-paita

Koonnut Jenni Pekkala

tyylikkäät Globe hopen tuotteeteläinten oikeudet -lehtiö 12 €vapauta eläimet valinnoillasi -kassi Vanhoista armeijan pesupusseista tehdyt kassit kestävät kulutusta ja näyttävät hyvältä. 18 €

25€(Ei-jäsenille 27€)

Milla Paloniemi (toim.): SarjakuvakeittokirjaKeittokirjan resep-tit on kuvitettu sarja-kuvin, joissa tekijöinä on ollut Suomen sar-jakuvapiirtäjien kärki-kaarti. Milla Palonie-mi lahjoittaa kaikki kirjasta saamansa tekijänoikeustulot Animalialle.

Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestäRavisteleva teos pohtii lihan syömistä eettiseltä ja ekologi-selta kannalta. Kirjailija paljastaa lihan tehotuotan-non epäkohtia ja tarjoaa parempia vaihtoehtoja ruokavalioomme.

rintamerkitVilli & Vapaa -kana- ja minkkimerkki 1,5 €/kpl (halkaisija n. 3,5 cm)Koe-eläin -rintamerkit 1,5 €Eläinten ystävä -rintamerkit 1,5 €(halkaisija n. 2,5 cm)

poola katarynan viehkeät puukorut

Korvakorut 16 € korkeus 4,5 cmRintakoru 16 € korkeus 8 cm

18€

2€

25€(Ei-jäsenille 27€)

Mustan t-paidan etupuolella on oranssi juhlavuoden logo sekä juokseva kettu. Selkäpuolelta löytyy lista Animalian saavu-tuksista vuosikymmen-ten varrelta. Paidat ovat laadukasta luomupuuvillaa, ja niitä on saatavilla lady fit- ja unisex-malleina. Paitojen koot ovat S–XL. Muista myös nettikaupassa myynnissä oleva pitkähihainen juhlapaita sinisillä painatuksilla.

korttiuutuudetPupu sydämellä -korttiIloa päivääsi! -korttiEläinten ystävälle! -kortti

1€

Katso lisää

malleja netistä!

Eri värejä!

Sinivalkoisessa kuulakärki- kynässä teksti ”Tuen tavoitetta Turkistarhaton Suomi 2025”.

351 /2011

Kierrätysmateriaaleista – kuten sairaala- ja armeijatekstiileistä, käytetyistä purjeista sekä vintage-tekstiileistä – designtuotteita valmistavan Globe Hopen arvoja ovat esteettisyys, ekologisuus sekä eettisyys. Animalian jäsenetuyrityksenäkin toimiva Globe Hope on sitoutunut kestävän kehityksen periaatteisiin ja haluaa kannustaa asiakkaitaan ympäristöystävälliseen ajatteluun. Animalian juhla- vuoden päätapahtumassa Bio Rexissä Globe Hope pitää eläin- ystävällistä tuunauspajaa, jonne kaikki ovat tervetulleita kokei- lemaan, mitä uutta vanhoista materiaaleista voi saada aikaiseksi.

Jäsenkortilla alennuksia antavat myös Backstreet, Biodelly, Bistro Artesana, Ekokauppa Ekolo, Ethic, Heluna Fashion, Ilomieli, Jyvä & Kipinä, Kasvisruokakauppa Asoka, Mieli-tuote, Naturelisa, Pinkkis, Punnitse & Säästä, Runsaudensarvi, Ruohonjuuri, Sisustusliike Moon River, Vegetukku.fi sekä Vihreät Vaatteet.

Tukijäsenyys 27 €Aktiivijäsenyys 32 €Nuorisojäsenyys (alle 18-vuotiaille) 20 €Nuorisoaktiivijäsenyys (alle 18-vuotiaille) 24 €Ainaisjäsenyys 540 €Yhteisöjäsenyys 100 € Kaikki jäsenet saavat neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Animalia-lehden, joka jakaa ajankohtaista tietoa eläinsuojelusta ja antaa vinkkejä muun muassa eläinystävälliseen kuluttamiseen. Aktiivijäsenet saavat myös neljä kertaa vuodessa aktiivikirjeen.

Jäseneksi voi liittyä maksamalla jäsenmaksun tilillemme:

Nordea 229818-189 Sampo 800018-2105644IBAN: FI77 2298 1800 000189 IBAN: FI71 8000 1802 105644SWIFT/BIC: NDEAFIHH SWIFT/BIC: DABAFIHH

Laitathan viestiosaan nimesi ja osoitteesi, mielellään myös puhelinnumerosi tai sähköpostiosoitteesi.

Avainsanoina eettinen, esteettinen ja ekologinen

Jäsenmaksut vuonna 2011

Mieluummin kuukausitukijaksi?

Kaikki kuukausitukijat ovat automaattisesti aktiivijäseniä. Kuukausitukiohjelma on luotettava ja joustava jäsenmaksun muoto. Kuukausitukijaksi liityt haluamallasi summalla ja halutessasi voit muuttaa tukesi määrää tai lopettaa sen. Pienin kuukausittainen tukisumma on 5 euroa. Lue lisää suoraveloitussopimuksesta osoitteesta www.animalia.fi.

Kaikissa jäsenyyttä koskevissa kysymyksissä voit ottaa yhteyttä puhelimitse (09) 720 6590 tai laittaa sähköpostia animalia@animalia.fi.

Eläinsuojeluliitto Animalian jäsen 2011

Nimi

Kortin kääntöpuolella lista jäsenetuyrityksistä

Katso päivitetty lista www.animalia.fi!