s. 4

s. 20

Kulttuuritoimien näköaloja Itä-Suomestas. 6

Leivästä tuli sirkushuvias. 18 Chaplin,

Charlie Chaplins. 20

2 T A K U

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200email: kirsi.herala@taku.fi. Mari Lankinen, Petri Pietiläinen, Merja Isotalo, Raisa Niemi ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehdenkuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Kansikuvan suunnittelu Mika Launis

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3

Uutta uskallusta – musiikkipedagogien laajentuvat ammattikuvat ......................... 4SUvI HArTIKAInen

Seniorikonsertit vievät musiikkia ikäihmiselle ............................. 5 LAUrI OInO

Kaksi teatteria: Kulttuuritoimien näköaloja Itä-Suomesta ............. 6PeTrI PIeTILäInen

Maalarisiskojen välisestä ystävyydestä ...................................... 8 rAISA nIeMI

Juhliminen on välttämätöntä ...................................................... 10LAUrA LäHTeenMäKI

Työelämä kovenee – onko esimiehilläkin oikeus kohtuullistaa työtään ...................... 11AnTTI KASvIO

Kielletyt kirjat ja Singapore ......................................................... 12PeTrI PIeTILäInen

Hiljaisuus, kuvataan .................................................................. 13SUvI BeHM

Terve taiteilija! -verkkosivusto on avattu! .................................... 14MerJA ISOTALO

Yrittäjyyden pelko ...................................................................... 17eLenA GOrSCHKOw-SALOnrAnTA

Leivästä tuli sirkushuvia ............................................................ 18rAISA nIeMI

Chaplin, Charlie Chaplin ............................................................. 20MerJA ISOTALO

Kolea elämä .............................................................................. 23PAnU HäMeenAHO

Transilvanian entinen Hollywood vaalii rakkautta elokuvaan ........ 24KATrI LePPISAArI

nautitaan tähtitaivaan alla .......................................................... 26reeTTA SAHLMAn

Kulttuuri, kehitys ja kestävyys .................................................... 27SAKArIAS SOKKA

The heart of the humanity .......................................................... 28MIA HOvI

Jäsensivut .................................................................................. 30

T A K U 3Kuva: Markku Ojala

P U H e e n J O H T A J A LT A

Luvassa on jälleen kerran tiukka neuvottelusyksy, kun nykyisten ja tulevien työikäisten elämään kes-keisesti vaikuttavia ratkaisuja tehdään. Kolmikantai-sia eläkeneuvotteluita on käyty tämä vuosi ja tänään saavutettu alustava sopu siitä, kuinka eliniän odote vaikuttaa eläkeiän nousuun vuoden 2025 jälkeen, on selkeä edistysaskel lähes umpikujaan ajautuneissa neuvotteluissa. Ongelmakohtina hiertävät edelleen karttumat, eläkejärjestelmän rahoitus ja keskustelun keskiöön takaisin viimevaiheessa nostetut työelämän laatukysymykset. Kuinka neuvotteluissa käy, on vielä arvailujen varassa.

Samaan aikaan taloustilannetta kuvatessa on siir-rytty käyttämään termiä krooninen lama, väittämä Ay-liikkeen liiallisesta vallasta ei ole vain yksittäinen heitto, väistämättömät YT-neuvottelut riepovat kult-tuurilaitoksia ja neuvotteluasema varsinkin sopimuk-settomilla aloilla on heikentynyt selkeästi aiemmas-ta. Työmarkkinatilanne on huono ja voimattomuuden tunne on kasvanut.

Puhe tuottaa hyvin vahvasti todellisuutta. Sillä on väliä kuinka asioista keskustelemme tai niitä nimeämme. Yhtälailla olemassa olevaa todellisuutta ovat Seniori-konsertit, kaupunkistrategioiden kulttuurikirjaukset ja taiteen voima - kielletyt kirjat, laulut tai runot puhuvat tästä omaa kieltään. Myös sillä on siis väliä kuinka ja minkälaisin argumentein julkisessa keskustelus-sa puhutaan ammattiyhdistysliikkeen merkityksestä sekä päämääristä. Lähtöolettama palkansaajan hei-kommasta neuvotteluasemasta on uutisointia seura-tessa ajankohtainen.

Ja kuinka me sitten ammattijärjestönä etenemme tä-män kaiken keskellä? Järjestelmällisesti, askel ker-rallaan. Olemme olleet mukana työstämässä konk-reettisia ehdotuksia työlainsäädännön kehittämiseksi ja itsensätyöllistäjien aseman parantamiseksi Työ- ja elinkeinoministeriön alaiselle Trendi-ryhmälle. Ne jä-tettiin käsittelyyn juuri. Kesällä KVTES:in palkkahin-noitteluliitteeseen saatu asematasokirjaus on pieni esimerkki kollektiiviedunvalvonnan tärkeydestä. Työ-

T A K U 3

markkinakeskusjärjestöjen rajat ylittävä yhteistyö kult-tuurialalla on jatkuvaa, toimivaa ja tähtää yhteisesti tunnistettujen ongelmien ratkaisemiseen.

Luen suurella mielenkiinnolla kaiken eteen tulevan työstä. Väitteitä tai uusia tutkimuksia nousee esiin ti-heään tahtiin. Viimeisimpinä on tuomittu avokonttorit ja multitaskaaminen on todettu haitalliseksi. Etätyöstä puhuttaessa on ryhdytty nostamaan myös lähityön hyviä puolia, joita ovat suoran vuorovaikutuksen ja työyhteisön merkitys hyvinvoinnille. Vallalla olevat käsitykset hyvästä vaihtelevat yllättävänkin nopeasti.

Joillekin nuo nimitäin edelleen tuntuvat silti sopivan erinomaisen hyvin. Eri ihmisille, työyhteisöille tai työ-tehtäville ei yksinkertaisesti ole yhtä mallia. Totuuksia on yhden sijasta useampia, yhtä aikaa.

Tämän moniäänisyyden tulee kuulua hyvin selkeä-nä työmarkkinakeskustelussa kun haetaan uusia ratkaisuja sekä arvioidaan olemassa olevien toimi-vuutta. Meidän tehtävämme on myös saada vuoro-vaikutus kentän kanssa toimimaan niin hyvin, että väitteet tahmeudesta voidaan kuitata aiheettomina. Loppuviimein joukkovoimassa on kyse siitä, että se tukee mahdollisimman hyvin yksittäisen jäsenen edunvalvontaa.

Mari Lankinen

4 T A K U

S u v i H a r t i k a i n e n p r o j e k t i t u o t t a j a

Havurasti on avoin päivä-keskus, jonka toiminta on suunnattu yksinäisyydes-tä, mielenterveysongel-

mista tai sosiaalisen toimintakyvyn heikkenemisestä kärsiville vanhuk-sille. Näihin samoihin teemoihin on paneutunut myös Metropolian to-teuttama Musiikki elämään -hanke. Hankkeessa on kehitetty kolmatta sektoria tuottamaan osallistavan mu-siikkitoiminnan palveluita, uudistet-tu ammattikorkeakoulujen musiikki-pedagogiikan opintoja ja tavoiteltu musiikkipedagogien laajempia am-mattikuvia.

”Me olemme Musiikki elämään -hankkeessa katsoneet osallistavan musiikkitoiminnan olevan osallis-tujalähtöinen ja aktiiviseen taidetoi-mintaan perustuva vuorovaikutuk-

sellinen tilanne. Käytännössä tämä on hankkeessa tarkoittanut erilaisia työpajoja ja konsertteja, joissa ih-miset pystyvät kohtaamaan musii-kin parissa, kuuntelemaan toisiaan ja toimimaan yhdessä”, kertoo Mu-siikki elämään -hankkeen tuottaja-tiedottaja Sonja Munter-Mäkeläi-nen Metropoliasta.

Munter-Mäkeläisen mukaan osallis-tavan musiikkitoiminnan tavoitteita ja hyötyjä voidaan katsoa useam-masta eri näkökulmasta: ”Osallista-vassa musiikkitoiminnassa on koh-dattavien ryhmien näkökulmasta eli esimerkiksi ikäihmisten, maahan-muuttajien tai vaikka syrjäytymi-suhan alla olevien nuorten kannalta tavoitteina osallistuminen, taiteelli-nen toiminta sekä merkitykselliset kokemukset ja niiden jakaminen.”

”Yhteiskunnan näkökulmasta kyse on puolestaan monesti rahasta. Ope-tusministeriö on mm. laskenut, että jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Jos ennaltaehkäiseville toimilla, ku-ten osallistavalla musiikkitoiminnal-la pystymme pitämään nuoret kiinni aktiivisessa elämässä tai vanhukset hyvinvoivina ja toimintakykyisinä kotonaan kalliin laitoshoidon sijaan, voimme säästää huomattavia sum-mia”, Munter-Mäkeläinen jatkaa.

Metropolia Ammattikorkeakoulussa taas eri-tyiskiinnostus on kohdistunut musiikkipeda-gogien ja muusikkojen työllistymiseen. “Me koemme, että musiikkipedagogien ammatti-kuva on murroksessa. Perinteisestä kahden-välisestä opetuksesta ollaan laajentamassa taiteen soveltavan käytön pariin ja ryhmien kanssa toimimiseen. Tällainen uusi musiikil-linen ammattikuva asettaa meidät kouluttajana haasteen eteen. Miten voimme tarjota opiske-lijoillemme sellaista opetusta, joka auttaa heitä työllistymään ja tuomaan taitonsa yhteiskun-nan käyttöön?”, pohtii Metropolian musiikin osaamisaluepäällikkö Jere Laukkanen.

Mutta rahasta ja musiikkipedagogisista haas-teista takaisin Havurastiin. Konsertti on pi-detty, kahvit juotu ja rollaattoriparkki alkaa vähitellen tyhjentyä. ”Parhaita hetkiä työssä-ni ovat nämä, kuunnella vanhusten ihmette-lyä omasta uskalluksestaan ja opiskelijoiden intoa uusista kokemuksista”, Sonja Munter-Mäkeläinen toteaa.

Ilmassa on säpinää: helmat hul-muavat, soittimia viritetään ja iloinen nauru raikaa mielenter-veysyhteisö Havurastissa Van-taalla. Alkamassa on Musiikki elämään -hankkeen tapahtuma, jossa esiintyjinä ovat Havurastin ikäihmisasiakkaat sekä Metropolia Ammattikorkeakoulun varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen so-veltavan käytön opiskelijat.

Uutta uskallusta - musiikkipedagogien laajentuvat ammattikuvat

T A K U 5

Seniorikonsertit vievät musiikkia ikäihmisille

Koululaiskonserteilla on Suomessa kuten muuallakin Skandina-viassa pitkät perinteet, hiotut toimintamallit

ja vakituinen valtiontuki, vaikka re-sursseja toki saisi olla enemmänkin. Samankaltaista järjestelyä on pit-kään ja eri suunnilla mietitty myös nykyisin hajanaiseen vanhainkoti-konserttitoimintaan.

Tutkimustietoa taiteen hyvinvointi- ja jopa terveysvaikutuksista tulee jatkuvasti lisää, joten taiteen ammat-tilaisten osaamiselle olisi hoitosek-torilla kysyntää. Erilaisia hankkeita on ollut, ja niistä on saatu monenlais-ta arvokasta käytännön kokemusta, mutta keskeiseksi ongelmaksi on osoittautunut jatkuvuuden turvaavan pysyvän valtiontuen puute. Kunti-en ja kuntayhtymien tarkoitukseen käytettävissä olevat rahat ovat tun-netusti niukat.

Seniorikonserteilla on rahoituksen lisäksi muutenkin omanlaisensa haasteet. Kuulijoiden psyykkinen ja fyysinen kunto vaihtelevat, lai-tosten päiväohjelmat ja tilat asetta-vat paljon kouluja tiukemmat rajat, yhä suurempi osa kohderyhmästä ei löydykään laitoksista, vaan koto-

aan tuetun palveluasumisen piiristä, laitoksissa esiintymässä käyvien va-paaehtoisten harrastajamuusikoiden toimintaa ei pitäisi ammattimaisella tarjonnalla lannistaa, vaan tukea...

Kaustisella toimivan Kansanmu-siikki-instituutin vetämä Senio-rikonsertit-hanke pyrkii luomaan vanhainkotikonsertteihin sopivaa konserttituotantomallia. Tavoitteena on – rahoituskysymyksiin liittyvien kestävien ratkaisujen löytämisen li-säksi – seniorikonserttien valtakun-nallinen koordinaatio niin, että pal-velujen tilaajille on tarjolla selkeä ja yksinkertainen systeemi, johon kuuluvat koululaiskonsertteja järjes-tävän Konserttikeskuksen esikuvan mukaisesti ammattimaisuus ja luo-tettavuus joka tasolla, selkeät palve-lukuvaukset ja -paketit sekä hinnat ja kustannustehokas kiertuetoiminta.

Toiminnan koordinoijaksi on jo pe-rustettu Seniorikonsertit-yhdistys ja tueksi asiantuntijaryhmä, ja hanke on alkanut pilotilla Keski-Pohjan-maalla. Tekemistä riittää, mutta visio tuhannesta seniorikonsertista ympä-ri Suomen jonain tulevana vuonna kannustaa eteenpäin!

T A K U 5

L a u r i O i n oS e n i o r i k o n s e r t i t - h a n k k e e n t u o t t a j a

Uutta uskallusta - musiikkipedagogien laajentuvat ammattikuvat

infoa:Musiikki elämään (2011–2014) on ESR-rahoitteinen hanke, joka edistää taiteen käyttöä sosiaalisen hyvinvoinnin välineenä. Hank-keessa kehitetään kolmannen sektorin yhdistyksien ja järjestö-jen valmiuksia tuottaa osallista-van musiikkitoiminnan palveluita. Lisäksi mukana olevat ammatti-korkeakoulut kouluttavat opiske-lijoitaan osallistavan musiikkitoi-minnan ammattilaisiksi.

Musiikki elämään -hankkeen toteuttavat Metropolia, Oamk, LAMK, Centria ja Konserttikes-kus sekä Vantaan ja Kokkolan kaupungit. Näillä alueilla musii-kin opiskelijat tekevät osallistavia konsertteja ja työpajoja ammatti-laisten ohjauksessa. Osatoteutus-ten sisältö rakentuu alueellisten painotusten, vahvuuksien ja tar-peiden mukaan.

6 T A K U6 T A K U

P e t r i P i e t i l ä i s e n p o h d i n t a a

Tiukassa taloustilanteessa kau-pungit säästävät. Säästöt koh-distuvat myös kulttuurimäärära-hoihin. Joissakin kaupungeissa poliitikot väläyttelevät julkisuu-dessa aloitteita kulttuurilaitosten lakkauttamista tarpeettomana, kalliina, elitistisenä ja ei-laki-sääteisenä palveluna. Miten asia koetaan kahdessa keskisuures-sa kaupungissa kuten Kuopio ja Lappeenranta? Molemmis-sa on tehty suuret investoinnit kulttuurin infrastruktuuriin eli teattereihin.

aiteesta ja kulttuurista puhutaan usein teke-misenä. Välillä keskus-telua käydään tekemi-sen ja seinien välillä. Kulttuurin tekemisen infrastruktuuri on vuo-sikymmeniä kilpaillut

muun muassa liikunnan kanssa sii-tä, mihin kunnat investoivat. Vaik-ka kulttuurin ja liikunnan vastak-kainasettelu näyttää vähentyneen, niin kulttuuriin päätyvät satsaukset saavat aikaan väkevää keskustelua. Nyt kulttuurimäärärahoja verrataan lakkautettaviin terveyskeskuksiin tai kyläkouluihin. Kaiken keskellä mo-net kaupungit investoivat edelleen kulttuuriin. Tiukassa taloustilantees-sa korostuu pitkäjänteinen kulttuu-ristrategia ja uudet luovat avaukset. Kuntapäättäjät ja julkisuus näyttä-vät silti keskittyvän usein pelkkiin talouslukuihin. Monien kaupunkien kulttuuritoimissa puhutaan paljon kustannustehokkuudesta ja tuotoista.

Teatteri kulttuurikeskustelun keskiössä

Vaikka oopperan saamat tukirahat herättävät kenties intohimoisinta keskustelua kulttuurin elitismistä ja rahoista, niin ooppera ei ole laajas-ti Suomessa rahoitettu taidemuoto vaan teatteri. Lähes jokaisessa suu-remmassa kaupungissa on kuntien ja valtion tukema teatteri. Teatterin saama tuki on viimeaikoina noussut keskusteluun yhtä voimallisesti kuin teattereiden rooli kaupungeissa.

Kaksi teatteria:

Kulttuuritoimien näköaloja Itä-Suomesta

Kuntien ja valtion tiukan talousti-lanteen keskelle avautuu Kuopiossa syksyllä 2014 uusi remontoitu teat-terirakennus. Vastaavasti Lappeen-rannassa rakennetaan keskustelun keskellä kokonaan uutta teatteria suuren kauppakeskuksen yhteyteen. Viimeisimmissä uutisoinneissa ra-kentamiskustannuksia leikataan pie-nen näyttämön verran. Näin kustan-nukset pysyisivät suunnitellusti 21 miljoonassa eurossa. Ensimmäisiä esityksiä teatterissa luvataan vuo-sien 2015–2016 vaihteessa. Lap-peenrannassa muun muassa keskus-tan kansanedustajaehdokas Markku

T

Heikkilä on nostanut esiin sen, että kaupunginteatterin rakentaminen pi-täisi keskeyttää ja kaikki teatteriin varatut miljoonat käyttää koulura-kennusten homekorjauksiin. Lappeenrannan kulttuuritoimen-johtaja Päivi-Linnea Pötry mainit-see, että teatterin ympärillä on käyty julkisuudessa ja erityisesti teksti-viestipalstoilla keskustelua teatte-rin rakentamisen pysäyttämisestä ja teatteriin käytettävien rahojen suun-taamisesta hyödyllisempään kuten koulujen homeremontteihin. – Yksittäiset heitot ovat laimen-tuneet. Kenties on ymmärretty, että

T A K U 7

rakentamisen kohdalla juna meni jo, Pötry sanoo.Monissa muissakin kaupungeissa tehdään parhaillaan teatteriremont-tia tai -suunnitelmia. Kaupunginte-atterit näyttävän olevan koko maassa tiukan tarkastelun kohteena. Julki-suudessa puhutaan niin sanotusta teattereiden pudotuspelistä, jossa muutaman seuraavan vuoden aika-na kaupunkien laitosteattereita jou-tuisi suorastaan lakkautuslistalle. Yleisradio uutisoi kesällä 2014 eri kaupunkien teattereille maksamia avustuksia suhteessa teatterissakä-vijöihin. Keskustelua käydään ta-louden ehdoilla. Miten tämä näkyy kuntien kulttuuritoimien tulevaisuu-den visioissa?

Kuopio – strategia auttaa tiukassa taloustilanteessa

Kaupungit järjestävät nykyään kult-tuuritoimensa hyvin eri lailla. Mo-nissa kaupungeissa kuten Kuopiossa kulttuuriasiat kuuluvat hyvinvoinnin edistämisen palvelualueelle. Tähän kuuluvat omatoimisen hyvinvoinnin palvelut kuten muun museo- ja lii-kuntapalvelut, ohjatun hyvinvoinnin ja omaehtoisen oppimisen palvelut kuten kansalaistoiminta ja kansa-laisopisto sekä taide- ja tapahtuma-palvelu kuten kaupunginteatteri ja -orkesteri. – Kokonaisuus on hyvä asia, kos-ka se on poistanut muun muassa lii-kunnan ja kulttuurin vastakkainaset-telun. Samalla vähäisiä resursseja on voitu laittaa yhteen. Ajattelutavassa korostuvat asukas ja asiakkaan nä-kökulma. Taiteen ja huippu-urhei-lun tukeminen ei ole kaiken taus-talla vaan ihmisten palveleminen, palvelualuejohtaja Pekka Vähäkan-gas toteaa.Kuopiossa on tehty pitkäjänteisiä kulttuuristrategioita. Näiden avul-la on mietitty kulttuuripanostusten painopisteitä. Lapset, nuoret, ikäih-miset ja syrjäytymisvaarassa olevat painottuvat tämän hetken toiminnas-sa. Vuonna 2015 kulttuuriin on tar-koitus käyttää saman verran rahaa kuin vuonna 2013. Tämä tarkoittaa tiukkaa aikaa ja mahdollisesti myös leikkauksia. – Pakolliset juoksevat menot ku-ten palkat ja tilakustannukset nou-sevat koko ajan, mikä on pois var-sinaisesta toiminnasta. Tilanne on tiukka mutta ei katastrofaalinen. Pitkäjänteinen toimintasuunnittelu on tilanteessa silti haastavaa, Vähä-kangas myöntää. Valtion poukkoilevat päätökset

ovat kuntien kannalta harmillisia. Valtio nosti esimerkiksi muutamia vuosia sitten kulttuurilaitosten saa-mia valtionosuuksia. Samalla val-tion puolelta vaadittiin, että kunnat nostaisivat omia osuuksiaan samas-sa suhteessa. Nyt tiukassa talousti-lanteessa valtio on lähtenyt leikkaa-maan omaa osuuttaan, mutta vaatii samalla, että kunnat kompensoisivat valtion leikkauksia. – Valtiolta odottaisi enemmän lin-jakkuutta. Maailma kuitenkin muut-tuu ja meidän on muututtava sen mu-kana, Vähäkangas sanoo. Tiukassa tilanteessa Vähäkangas muistuttaa, että kulttuuristrategias-sa on pyritty jo vuodesta 2005 alka-en määrittelemään ne kohteet, jotka halutaan pitää korkeatasoisina, ja ne asiakasryhmät, joiden palvelut halutaan turvata. Strategiaa pitää viedä eteenpäin säästötilanteessa-kin. Kuopion teatteri on yksi näistä kohteista. Satsaus uuteen teatteriin on linjassa tämän tavoitteen kanssa. Uusi teatteri pysyi noin 28 miljoo-nan budjetissaan. – Vuonna 2004 tehtiin taidemuse-ossa remontti. Tämä herätti elitismi-keskustelun. Otimme tästä opiksem-me ja vaikka keskustelua nousi myös teatterin kohdalla, niin kaupungissa on vahva tahto siitä, että tämänko-koisessa kaupungissa pitää olla hyvä teatteri, Vähäkangas kertoo.

Lappeenranta – kokonaan uusi teatteri keskellä kiistoja

Lappeenrannassa ei lähdetty remon-toimaan vanhaa teatterirakennusta vaan päätettiin rakentaa uusi ja ai-nutlaatuinen teatteri osaksi kauppa-keskus Ison-Kristiinan laajennus-ta. Uutta toimintamallia kehuttiin laajasti luovaksi avaukseksi, missä teatteri menisi keskelle ihmisvirtoja. Vuonna 2011 tehtiin teatterin ra-kentamispäätös 21 miljoonan eu-ron kustannusarviolla. Kesällä 2014 Lappeenrannan kaupunginhallitus päätti, ettei teatterin pientä näyt-tämöä rakenneta valmiiksi. Päätös tehtiin sen takia, että teatterin raken-tamiskustannukset olivat nousseet noin 22,5 miljoonaan euroon. Lap-peenrannan kaupunginjohtaja Kim-mo Jarva yritti ehdottaa nousseiden rakennuskustannusten hyväksymis-tä, jotta teatterista tulisi niin toimiva kuin aikoinaan suunniteltiin. Kau-punginhallitus käveli kaupunginjoh-tajan esityksen ylitse. Nyt ”säästö-teatteriksi” kutsuttu teatteri herättää silti lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa kovaa keskustelua.

Kansanedustajaehdokas Mark-ku Heikkilä on aktiivinen teatteris-ta käytävässä keskustelussa. Hän epäilee yleisönosastokirjoitukses-saan Etelä-Saimaassa, että teatterin lopullinen hinta nousee lähemmäs 30 miljoonaa euroa. Heikkilän mie-lestä teatterin rakentaminen pitäi-si keskeyttää ja ”teatterimiljoonat” käyttää koulujen ja päiväkotien ho-meremontteihin. Näyttää siltä, että perinteinen liikunnan ja kulttuurin vastakkainasettelu on Lappeenran-nassa kääntynyt kulttuurin ja lasten terveyden asettamiseksi vastakkain. Heikkilä nostaa teatterin ja lasten terveyden arvovalintakysymyksek-si kaupungin päättäjille. – Kulttuurin ja terveyden vastak-kainasettelu on turhaa. Pyrimme sa-maan päämäärään, kulttuuritoimen-johtaja Pötry selittää. Lappeenrannassakin kaupunki on säästölinjalla. Täällä kulttuuritoimi on vielä oma erillinen tulosyksik-könsä, johon kuuluvat yleisen kult-tuuritoimen lisäksi kirjastot, museot, orkesteri ja teatteri. Kaupungilla on meneillään koko valtuustokauden kestävä säästöohjelma, jonka puit-teissa kaikki hallintokunnat säästä-vät. Pötry pitää pitkää koko valtuus-tokauden mittaista ohjelmaa hyvänä, koska se mahdollistaa pitkäjänteistä suunnittelua. – Valtuustokauden jälkeen sitten katsotaan, mitä viivan alle on jää-nyt. Meille pitkäjänteisyys on pa-rempi, koska voimme sen puitteis-sa itse päättää, että jonakin vuonna käytämme enemmän rahaa ja toisena vuonna säästämme ylityksen verran. Jonakin vuonna saamamme säästöt voimme lukea budjetissamme seu-raavalle vuodelle eduksi. Lappeenrannan kulttuuritoimessa on päätetty, että toimialaan kohdistu-vat säästöt toteutetaan eri yksiköissä samalla tasolla suhteutettuna bud-jettiosuuksiin. Kaikki virkamiesten pohtimat säästökeinot eivät ole kui-tenkaan läpäisseet poliittista seulaa lautakunnassa. – Lautakunta ei esimerkiksi hy-väksynyt esittämiäni sivukirjasto-jen lakkauttamisia vaan päätti, että kirjastopalveluissa ei lähipalveluja karsita. Kirjastolla säilyi silti sääs-tövelvoite, joka piti löytää muualta. Museopalveluissa sen sijaan pää-tettiin luopua kuntaliitosten muka-naan tuomista pitäjänmuseoista sen takia, että jäljelle jäävissä museoissa pystyttäisiin ylipäänsä järjestämään näyttelyitä. Lakkautettavia museoi-ta on pyritty saamaan muun muassa kyläyhdistysten ylläpitämiksi, Pöt-ry kertoo.

8 T A K U

”Leijonanharjan keltaiset matot, näkymä Valkeisenlammelle. Niin kaunis ja elegantti”, kehuu kirjai-lija Sirpa Kähkönen remontoitua Kuopion kaupunginteatteria. Eikä teatteria ole ainoastaan kunnostet-tu, se on saanut kokonaan uuden näyttämön, jonka avajaisesitykse-nä nähtiin Kähkösen varta vasten Kuopioon kirjoittama Helene S.

Kuopiolaistaustaiselle Käh-köselle tilaustyö on selväs-ti mieluinen. ”Jo silloin kun kirjoitin Vihan ja rakkauden

liekit -romaania vuonna 2010, siihen sisältyi pieni tarina taiteilija Helene Schjerfbeckistä”, Kähkönen ker-too. Dramaturgi Ritva Holmbergin ja ohjaaja Lasse Lindemanin kanssa oli ollut silloin keskusteluja, saisiko kirjan Schjerfbeck -osuudesta laa-jennettua näytelmän. Kun Kuopion kaupunginteatterin pienen näyttämön avajaisnäytelmän ohjaajaksi valittiin Lindeman, päätös oli helppo. He-lene S -näytelmä syntyi Kähkösen mukaan lyhyessä ajassa ja voimalla. ”Ritva sanoi, että näkee, että sitä ei ole rakennettu dramaturgisen kaavi-on mukaan, vaan se on syntynyt or-gaanisesti”, Kähkönen kertoo. Näy-telmän valmistumisen ja ensi-illan iloon luo varjon Ritva Holmbergin kuolema viime kesänä. ”Vielä tosi vakavasti sairaana hän antoi minulle viimeiset kommenttinsa. On surullis-ta, että Ritvaa ei enää ole eikä hän voi tulla katsomaan meidän lopputulos-tamme”, Kähkönen suree.

Väkeviä, vanhenevia naisia ja kaunis poika

Helene S on harvinaista herkkua suomalaisessa teatterissa. Näytel-mä tarjoaa kaksi väkevää roolia van-

MAALArISISKOJen väLISeSTä YSTävYYdeSTä– Sirpa Kähkösen Helene S avasi uusitun Kuopion kaupunginteatterin

pienen näyttämön näytäntökauden

T e k s t i : r a i s a n i e m i

hemmille naisille. Helenen lisäksi tarinassa on mukana hänen hyvä ystävänsä Helena Westermarck, joka oli naisasianainen, kirjailija ja maalari. ”Ystävyyssuhde oli kutou-tunut jo silloin kun Schjerfbeck oli vähän yli 10 -vuotias ja meni tai-deyhdistyksen piirustuskouluun. Westermarck oli siellä teinityttönä ja tunnisti heti toisen lahjakkuuden”, Kähkönen selvittää näytelmän ta-pahtumien taustoja. Siitä syntyi pit-käaikainen naistenvälinen ystävyys, ”maalarisiskous”, niin kuin taiteilijat itse luonnehtivat suhdettaan.

Ystävyyttä koetellaan, kun mukaan tulee nuori mies, näyttelijä Matti Kiianlinna, joka Kähkösen kuvailun mukaan oli sukkahousuisten prinssi-roolien esittäjä. Nuori komea mies, josta Schjerfbeck itse sanoi: ”liikkuu sulavasti kuin käärme ja kaunis kat-sella”. Kähkösen mukaan Schjerf-beckille muodostui syvä kiinnostus tähän nuorukaiseen. ”Näytelmässä nousee hyvin vahvasti esiin minkä ta-hansa ystäväpiirin dramatiikka, min-kä tahansa pitkään jatkuneen ystä-vyyden huolet. Mitä tehdä, kun uusi ihminen tulee ystäväpiiriin? Voinko pitää näin paljon noin nuoresta ihmi-sestä? Kestääkö ystäväni tätä tuntei-den mylläkkää?”, hän pohtii.

Rohkeat taiteilijanaiset maailmallaSirpa Kähkönen tunnustautuu pait-si Schjerfbeckin taiteen, myös koko 1880-luvun sukupolven taiteilija-naisten ihailijaksi. Jos halusi tehdä työtä taiteilijana, oppia, kehittyä ja saada arvostusta, oli lähdettävä maa-ilmalle. ”1880-luvun tytöt ovat kyl-lä olleet hirveän paljon rohkeampaa porukkaa kuin ne, jotka lähti interrei-lille 1980-luvulla”, hän puuskahtaa. Kähkösen mukaan emme edes pysty kuvittelemaan, miltä tuntui tehdä töi-tä kylmissä ateljeissa, syödä jossain nurkkabaareissa, mennä taiteilijajuh-liin, joissa miehet olivat ”roiseja”, oppia sukupuolten välinen toveruus. Kähkönen puhuu myös taiteilijuuden likaisesta, fyysisestä puolesta: kä-det sotkeutuvat maaliin ja tärpättiin, täytyy vasaroida kehyksiä, pingottaa kankaita. ”Olihan se erilaista, kuin niillä naisilla, jotka koruompelivat ja soittivat pianoa”, Kähkönen tote-aa. ”Eikä siitä ollut paluuta. Itsenäi-sen elämän jälkeen ei enää ollut ihan kuranttia tavaraa esimerkiksi avio-liittomarkkinoilla”, hän huomauttaa.

Helene Scherfbeckin kohdalla Käh-kösen ihailua lisää vielä se, että hä-nellä oli lonkkavamma, joka paheni koko ajan. Silti se ei estänyt matkus-telua. ”Kävin viime kesänä tyttäre-

Kuva: Maija Voutilainen

8 T A K U

T A K U 9

ni kanssa Bretagnessa Pont Avenin kallioilla, jossa hän maalasi. Kyllä ne on olleet vaativia paikkoja”, Käh-könen sanoo.

Jännittävä syksy

Sirpa Kähkösellä on menossa jän-nittävä syksy. Kuopion näytelmän

lisäksi häneltä ilmestyi juuri uusi kirja, 1920-luvun Neuvostoliittoon sijoittuva Graniittimies. Lisäksi hän täyttää 50 vuotta. ”Jokseenkin kamalaa”, hän huomauttaa, ”mut-ta tavallaan myös hirveän hauskaa.

Jotain on selvästi ohi, mutta jotain uutta alkamassa.” Kähkönen tykkä-si lapsena kiipeillä kallioilla. ”Jospa aloittaisi jotain sellaista uudestaan”, hän miettii. Tempaisisi välillä, ettei luutuisi.

Kuva: Sami Tirkkonen

T A K U 9

"Sirpa Kähkösen Helene -draama on kuin maalaus", kirjoitti Savon Sanomat ar-vostelussaan 7.9.2014. Myös Sami Tirkkosen valokuva kirjailija Kähkösestä huo-kuu maalausten henkeä.

10 T A K U

Ensin juhlat tuntuvat hyvältä aja-tukselta, sitten ne alkavat pelottaa, lopulta niistä on kauhuissaan. Tar-joilut jännittävät ja ihmisten viih-tyminen. Tekisi jo mieli soittaa vie-raille, että hei, juhlat onkin peruttu.

Lastenjuhlat ovat helppoja: pöytään kelpaavat yksinkertaiset herkut, lei-kit ja pelit ovat samoja vuodesta toiseen, vieraat osallistuvat niihin innokkaina ja tutustuvat toisiinsa. Voi, kun vieläkin voisi juhlia lapsen lailla, unohtaa turhat paineet ja jät-täytyä juhlan vietäväksi.

Tänä kesänä juhlan aihe lankesi eteen kuin itsestään ja juhliminen oli yhtäkkiä kuin lastenleikkiä. Sa-tavuotiasta Toveahan me juhlimme elokuun yhdeksäntenä niin kuin puo-li Suomea. Tällä kertaa en hermoil-lut tarjoiluista vaan jännitin, miten vieraat heittäytyisivät juhlaan, ot-taisivat kutsun ikään kuin pyyntönä leikkiin. Kukin sai tehtäväksi etsiä parhaat Tove Jansson -tekstinsä ja muistonsa ja tulla paikalle vaapuk-kamehu kassissaan.

Kesästä tuli tehtävänannon myö-tä Tove-kesä. Upposin Muumeihin ja Toven muihin kirjoihin, vaelsin lapsuuteeni ja vanhempieni luke-miin kirjoihin. Hullaannuin kaikes-ta Janssoniin liittyvästä, rakastuin todella, kunnes loppukesästä olin jo niin ähky, etten käynyt enää kat-somassa (toista kertaa) loistavaa

Juhliminen on välttämätöntä

L a u r a L ä h t e e n m ä k i

näyttelyä vaan käännyin Ateneumin ovelta pois.

Vaikka innostukseni lähti vähän kä-pälästä – suunnittelin jo väitöskir-jaakin Toven tuotannosta – oli kir-jailijan juhliminen yhdeksän naisen voimin ihana muisto. Elokuun ilta oli lempeä, lyhdyt tuikkivat puissa, jokaisella oli käsilaukussaan mielui-sin Toven kirja. Kaikki olivat tehneet kesätehtävänsä, ottaneet vastaan kutsun leikkiin. Teimme yhdessä Mikä muumihahmo olet -testin, ja vanhoista ystävistä paljastui uusia asioita, uusista ystävistä vanhoja.

Totesimme yhdestä suusta, että lap-semme ovat kasvaneet erilaiseen Muumi-maailmaan japanilaisten sarjojen ja kirkkaiden pahvikirjo-jen myötä. He tunnistavat Muumien sivuhahmotkin, heitä pelottavat vain Mörkö ja Noita. Me neljänkympin ohittaneet tunnustimme pelänneem-me aikoinaan Muumeja tai sitten pidimme niitä vain outoina. Yhteis-tä meille oli myös se, että Muumit tassuttelivat elämäämme vasta ai-kuisiällä. Mutta sitten olimme kyllä ihastuneita.

Lapsemme mököttivät meille: Mik-si äidit pitävät muumijuhlat eivätkä lapset pääse mukaan? Muumithan on lasten juttu! Ensin heidän är-tymyksensä pisti meitä kuin Myyn puikkomainen nenä, mutta sitten vakuutimme toisillemme, miten vält-

tämätöntä oli, että saimme rauhas-sa muistella kaukaisia koulunpiho-jamme, joilla seisoimme yksinäisinä kuin Nyytit, tai kuinka pahalta Muu-mimammasta tuntui se Muumipapan kohtuuton komentelu.

Ennen Tove-juhlia olemme juhlineet Fredrika Runebergin syntymäpäi-vää, ja nyt selailen täällä jo kirjal-lisuushistorioita löytääkseni seuraa-van suurnaisen vuosipäivän, jolloin voimme polkaista juhlat pystyyn, lukea tekstejä, siemailla punssia tai vaapukkamehua ja tapailla selkä-piitä hiipivän vanhan laulun, kuten Höstvisan, sanoja. Tässä vaihees-sahan juhlat on aina hyvä ajatus…

Lastenjuhlissa ongitaan ja leikitään; tarjoilu on sivuosassa, tärkeily pan-nassa. Myös minä opin ehkä vähän jälkijunassa, että aikuistenkin juh-lissa voi tehdä jotakin. Voi valita teeman tai pyytää muita lukemaan kirjan. He eivät vaikuta siitä pa-hastuvan. Juhliminen saa raapusta-maan Tove-muistiinpanoja kesäyön hämärässä tai keskustelemaan kiih-tyvin äänenpainoin miehen kanssa siitä, mitä se muumien eksistentia-lismi oikein olikaan, ja juuri siksi se on niin välttämätöntä ja erityisen suositeltavaa.

***

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti, nuortenkirjailija ja kustannuspääl-likkö.

Kuv

a To

ni N

effli

ng

Kir ja i l i jan havainto ja

T A K U 11

Vaikeina taloudellisina aikoina esi-

miehet joutuvat vastaamaan siitä, että

heidän yksikkönsä saavuttaa vaaditut

tulokset. Samalla asiakkaiden on tul-

tava palvelluiksi. Hyvän ilmapiirin yl-

läpitäminen ei ole helppoa varsinkaan

silloin, kun organisaatiot vähentävät

henkilökuntaansa ja alaiset ovat YT-

neuvottelujen kohteena.

Tällaisten ristipaineiden keskellä esimiehet kasvattavat herkästi omia työponnistelujaan. Uhkaksi nousee kohtuuden rajojen ylittäminen ja ajautuminen kuormitustilanteeseen, jossa ei enää nauti työstään eikä ehkä hallitse aina käyttäytymistäänkään riittävästi.

Esimiestyön paineista puhutaan nykyisin paljon, mutta millaisina asiat todellisuudessa hahmottuvat? Tietoa löytyy kyselytutkimukses-ta, joka on suoritettu osana Teke-sin tukemaa dialogisen johtamisen tutkimusohjelmaa<http://www.din-no.fi>. Itse vastaan Työterveyslaitok-sella työn kohtuullistamista käsitte-levästä osatutkimuksesta. Aineisto on koottu tutkimusoh-jelmaan osallistuneiden organisaa-tioiden keskuudessa, ja se painottuu julkisiin hyvinvointipalveluihin ja kolmanteen sektoriin. Vajaasta tu-hannesta vastaajasta esimiehiä on runsas sata. Noin neljä viidennestä esimiehis-tä koki työnsä merkitykselliseksi ja tärkeäksi ja 55 prosenttia saattoi to-teuttaa itseään työssään. Vain run-sas neljännes arvioi työyhteisönsä virallisten arvojen toteutuvan joka-päiväisessä työssä ja 16 prosenttia arvioi työnsä tavoitteet sopivasti mitoitetuiksi annettuihin resurssei-hin nähden. Ainoastaan yksi esimies sanoi kokevansa työssä alikuormi-tusta. Alle yhdeksän prosenttia esi-miehistä arvioi voivansa vaikuttaa työnsä määrään ja sen aiheuttamiin paineisiinsa ja vajaat 16 prosenttia työtahtiinsa. Myönteisten vastausten prosent-tiosuuksien pieneneminen kertoo työhönsä sitoutuneista ja sitä arvos-tavista esimiehistä, jotka kuitenkin joutuvat työskentelemään paineen alla ja jotka näkevät, miten vaikea on saada asiat hoitumaan käytän-nössä siten kuin virallisten arvojen mukaan pitäisi. Yksilöt voivat valita, haluavatko he pysyä mukana oravanpyörässä vai kohtuullistaa työtään esimerkik-si vähentämällä työnsä määrää tai luopumalla esimiesasemasta. Vii-me aikoinahan on keskusteltu, ja myös väitelty paljon niin kutsutusta downshiftaamisesta. Kyselyssäm-me kaikista vastaajista 13 prosenttia (esimiehistä kymmenen prosenttia) ilmoitti jo kohtuullistaneensa työ-tään. Kahdeksan prosenttia (esi-miehistä kolme prosenttia) ilmoitti harkitsevansa downshiftaamista, 51 prosenttia (esimiehistä 59 prosent-tia) kertoi asian kiinnostavan peri-aatteessa ja 26 prosenttia (esimie-

histä 28 prosenttia) katsoi, ettei asia koske heitä. Kiristyvistä suorituspaineista huo-limatta läheskään kaikki suomalai-set eivät siis ole oikopäätä lähdös-sä downshiftaamaan, vaikka kyse on jonkinasteisesta muoti-ilmiöstä. Tämä on ymmärrettävää, sillä ny-kyajan työelämässä pudotuksia tulee monille tahtomattakin. Ja kun kaik-kialla puhutaan tarpeesta lisätä teh-dyn työn määrää, työnsä vähentäjä voi kokea itsensä pinnariksi. Tutkimuksessamme perehdyttiin lähemmin työn kohtuullistamisrat-kaisuihin, ja niistä saatuihin koke-muksiin kahdessa suuressa organi-saatiossa. Aineistojen valossa kävi selkeästi ilmi, että erilaiset työhön liittyvien yksilöllisten järjestelyjen tarpeet, joihin liittyi myös ajoittai-nen tai pysyvämpi työmäärän vähen-täminen, ovat nykyajan työelämässä selvästi lisääntyneet. Sellaisia toteut-taneet olivat valtaosin varsin tyyty-väisiä muuttuneeseen tilanteeseensa. Työyhteisötkin saivat monesti uutta virettä, vaikka järjestelyt aiheuttivat paljon lisätyötä esimiehille. Kehittämällä toimintakulttuure-ja oikeaan suuntaan ja sovittamalla eri osapuolten tarpeet mielekkäällä tavalla yhteen - mihin tarvitaan dia-logista johtamista - on mahdollista edetä vaihtelevampaan ja monimuo-toisempaan työelämään, josta hyö-tyvät niin kansalaiset, organisaatiot kuin koko yhteiskuntakin. Voidaan luoda työkaluja, joiden avulla esi-miehet selviävät tarvittavista järjes-telyistä paljon nykyistä helpommin.

Antti Kasvio työskentelee Työter-veyslaitoksella vanhempana tut-kijana erityisalueena työelämän yhteiskuntatieteellinen tutkimus. Hän on julkaissut tänä vuonna kirjan Kestävä työ ja hyvä elämä (Gaudeamus<http://www.akava.fi/akavalainen/mielipiteet/luettua/nelja_nakokulmaa_kestavaan_tyo-hon_ja_hyvaan_elamaan>). Hän on myös kirjoittanut Susanna Lun-dellin kanssa työn kohtuullistamista käsittelevän kirjan, joka on tarkoitus saada ulos TTL:n julkaisuna vuoden 2014 lopulla.

A n t t i K a s v i o Työelämä kovenee - onko esimiehilläkin oikeus kohtuullistaa työtään?

12 T A K U

tullut koko ajan valituksia vanhem-milta. Lopulta NLB päätti toimia. Nämä kolme kirjaa eivät ole ainoita NLB:n kieltämiä lastenkirjoja Sin-gaporessa mutta nyt päätös aiheutti valtaisan keskustelun sensuurista.

Aktivismia yli rajojen

Kirjojen poistaminen sai aikaan kan-sanliikkeen kirjailijoiden ja kulttuu-riväen keskuudessa. Hyvin pian yli 100 kirjailijaa Singaporesta ja ym-päri maailmaa oli allekirjoittanut ve-toomuksen päätöksen perumisesta. Singaporessa järjestettiin tilaisuuk-sia päätöstä vastaan. Perheet meni-vät kirjastoon ja lukivat kirjoja siellä julkisesti ääneen lapsilleen. Useat arvovaltaiset kirjailijat ir-taantuivat yhteistyöstä NLB:n kans-sa, eivätkä esiintyneet Singapore Writers Festival-tilaisuuksissa tai

muissa NLB:n järjestämissä tilai-suuksissa. Jotkut arvovaltaiset hah-mot kuten T. Sasitharan, Romen Bose and Robin Hemley ilmoittivat kesällä vastalauseeksi jättäytyvän-sä pois Singaporen kirjallisuuspal-kintoraadista. Monet aktivistit kuten singapo-relainen runoilija Alvin Pang käyt-tivät Facebookin mahdollisuuksia keskustelun laajentamiseksi. He muistuttivat, että esimerkiksi Hong Kongissa on ollut vastaavia yrityk-siä joidenkin lastenkirjojen kieltä-miseksi. Hong Kongin kirjastovi-ranomaiset eivät ole myöntyneet julkisen painostuksen edessä vaan ovat vedonneet UNESCON yleis-ten kirjastojen julistukseen. Siinä kirjastoja vaaditaan olemaan laaja-alaisia kasvatuksen, kulttuurin ja tiedon lähteitä.

Kielletyt kirjat ja SingaporeP e t r i P i e t i l ä i n e n

Singaporen kaupunkivaltion kirjastopuhdistukset hätkäh-dyttivät keväällä. Kirjastois-ta vastuussa oleva National Library Board (NLB) päätti poistaa ja tuhota kolme lasten-kirjaa kaikista julkisista kirjas-toista. Sensuuri aiheutti maail-manlaajuista keskustelua.

Nämä kirjastoista pois-tetut ja hävitettäväksi keväällä 2014 määrä-tyt lastenkirjat olivat NLB:n mukaan sin-

gaporelaisia perhearvoja halventa-via ja homoseksuaalisuutta ylistäviä. Singapore on muslimivaltio, ja ho-moseksuaalisuus on laissa kielletty. Kolme poistettavaksi määrättyä kirjaa olivat Justin Richardsonin ja Peter Parnellin lastenkuvakirja And Tango Makes Three (2005), joka kertoo kahdesta yhdessä munaa hautovasta urospingviinistä. Jean Davies Okimoton ja Elaine M. Ao-kin 4–8-vuotiaille lukijoille suun-nattu adoptiotarina The White Swan Express (2002), jossa yksi Kiinaan adoptiomatkalle lähtevistä perheis-tä koostuu kahdesta äidistä, toinen yksin elävästä äidistä ja kolmas mo-nikulttuurisesta pariskunnasta. Kol-mas tuhottavaksi määrätty kirja oli Robie H. Harriksen kuvakirja Who’s In My Family (2012), missä moni-kulttuurinen perhe menee eläintar-haan ja keskustelua käydään myös siitä, miten erilaisia perheet voi-vat nykymaailmassa olla. Kirjassa käsitellään myös kahden miehen avioliittoa. Kaksi vanhempaa kirjaa olivat ol-leet kirjastoissa jo vuosia ilman mi-tään kohua. NLB:n mukaan niistä oli

T A K U 13

Kielletyt kirjat ja Singapore

T A K U 13

HiLJaiSuuS, kuvataan!Istun kyyryssä hengityssuojain kasvoilla ja puristan lehtiötä. Tuijotan

intensiivisesti monitorin näyttöä, josta seuraan saman kohtauksen lä-

pikäyntiä yhä uudestaan. Kohtausta valaisevia valoja lukuun ottamatta

on pilkkopimeää. Olen tehtaassa maan alla. Meitä on monta kymmentä

siellä. Ulkona on heinäkuun helteet, mutta minä palelen villapaidassani.

Tämä voisi olla omituinen uni, mutta se ei ole mitään mieliku-

vituksen tuotetta vaan minun kesätyöni Maailma X -nimisen elokuvan

avustajana. Kaikki alkoi alkuvuodesta, kun poikaystäväni saapui suuren

kukkakimpun kanssa Norjan Trondheimissa järjestetyiltä Minimalen elo-

kuvafestivaaleilta. Hän ja Circus Uusi Maailman ohjaaja Seija Hakkarainen

olivat voittaneet elokuvaideakilpailun toisen rahapalkinnon.

Kuten sanotaan, siitä se sitten lähti. Kun Maailma X alkoi syntyä, se

herätti kuhinaa ja kiinnostusta. Elokuva kuvattiin toimintansa lopettaneen

Kankaan paperitehtaan tyhjyyttään kaikuvissa dystooppisissa maisemis-

sa. Monet opiskelukaverini olivat avustajia. Olen herännyt ajatukseen,

että Corpuksessa alkaa olla oma elokuvatiimi. Harvalla löytyy varsinaista

alan koulutusta, mutta uteliaalla mielellä pääsee pitkälle.

Syvällisempi kiinnostukseni elokuvaan syntyi pari vuotta sitten, kun

kävin Jyväskylän yliopistossa järjestettäviä elokuvakursseja. Elokuvahis-

toriasta ja -teoriasta kiinnostus levisi käytäntöön. Pohdin miten elokuvia

tehdään, miten elokuvalla kerrotaan tarinoita ja mitä minulla voisi olla

annettavaa elokuvaan. Muutamaa onnekasta kohtaamista ja hullun idean

möläyttämistä myöhemmin tein Oskar Revon, mainitsemani kukkakim-

pun kanniskelijan, kanssa lyhytelokuvan nimeltä Hiutale. Suomen käsi-

työn museo palkitsi Hiutaleen käsityöaiheisessa lyhytelokuvakilpailussa.

Elokuvasta, olin sitten kameran edessä, takana tai yleisönä, on tul-

lut rakas harrastus. Rentoudun yhä katsoen komedioita ja kieltäydyn pi-

tämästä Cry-Babya parodiana (se on vaan niin ihana!). Voisi luulla, että

katsomisesta menee mieli, kun pohtii, miten joku kohtaus on kuvattu tai

elokuvan seuraamisen sijaan bongailee klaffivirheitä. Minusta kuitenkin

tuntuu kuin olisin saanut uudet silmälasit, jotka paljastavat enemmän.

Olen oppinut erilaisia elokuvan katsomistapoja ja se on lisännyt arvos-

tustani elokuvaan viihteenä ja taiteena.

Oskarin ja minun toinen lyhytelokuva Myrskyn kesyttäjä sai ensi-

iltansa Jyväskylän Kirjailijatalolla järjestetyillä Puutarhataide-festivaa-

leilla. Mitä seuraavaksi, en vielä tiedä. Suosittelen lämpimästi välillä

möläyttelemään aivan hulluja ideoita ilmoille, niin ehkä joku oikea ih-

minen tarttuu ajatukseen ja auttaa viemään sitä eteenpäin.si järkevintä

ottaa puhelin käteen ja alkaa twiitata.

Kirjoittaja Suvi Behm on Taidehistorian pääaineopiskelija,

kirjallisuuden ja museologian sivuaineopiskelija

Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden, museologian, taidehistorian ja

taidekasvatuksen ainejärjestön Corpus ry:n puheenjohtaja

Tällä palstalla kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestöt kertovat ajatuksiaan muun muassa koulutuspolitiikasta, työllistymisestä ja alan ajankohtaisista ilmiöistä.

Lopulta Singaporen kulttuuriasi-oista vastaava ministeri Yaakob Ibra-him ilmoitti heinäkuussa, että kaksi kirjoista siirretäänkin vain aikuisten-osastolle. Harriksen kuvakirja Who’s In My Family ei saanut armoa vaan se päätyi tuhottavaksi.

Kiellettyjen kirjojen viikko

Singaporen erikoisten tapausten kes-kellä pitää muistaa, että Yhdysval-loissa vietettiin 21.–27.9. vuosittais-ta maanlaajuista The Banned Books week -tapahtumaa. Merkittävät kir-jallisuus- ja sananvapausjärjestöt haluavat viikolla muistuttaa ihmis-ten oikeudesta lukea vapaasti kirjo-ja. Viikon aikana muistutetaan, että monet kansalaiset yrittävät edelleen aktiivisesti saada moraalittomina pi-tämiään kirjoja poistetuiksi julkisista kirjastoista. Kiinnostavaa onkin, että Richard-sonin ja Parnellin And Three Ma-kes Tango -kirja on ollut julkaisun-sa jälkeen Yhdysvalloissa monena vuonna eniten kiellettäväksi vaadit-tu kirja. Tämän tiedon saa American Library Association-sivuilta. Järjes-tö ylläpitää listaa kiellettäväksi vaa-dituista kirjoista.

14 T A K U

Päätähti julkistamistilaisuu-dessa oli itse sivusto Helsin-gin Vuorikadulla Kotuksen kokous- ja seminaaritilassa.

Paljon on puhuttu, tehty ja kirjoitettu taiteen, kulttuurin, terveyden ja hyvin-voinnin yhteyksistä viimeisten kohta kymmenen vuoden aikana. Taiteen-tekijöiden hyvinvointia on selvitetty vähemmän, mutta sitäkin on sentään useissa yhteyksissä ainakin sivuttu. Nyt tilanne on parempi ja ainakin tie-toa ja vertaistukea on jatkossa luvas-sa enemmän.

taiteilijan työ

Ironista kyllä, Terve taiteilija! -sivus-ton julkistamistilaisuudessa taiteilijan työtä esitteli ja esitti kirjailija Jarkko Tontti sairastuneen kollegansa tilalla. Hän totesi, että taiteilijoiden sairasta-misesta ei puhuta riittävästi, varsin-kaan sairauslomakorvauksesta. Sit-ten tutustuimme taiteilijan työhön ja työn tuloksiin, kun Jarkko Tontti luki meille runojaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriön terveh-dyksen toi valtiosihteeri Kari Anttila, joka puhui laajasti taiteilijan työstä yleensä ja erityisesti valtiovallan nä-kökulmasta. Taiteilijan työtä käsit-televän raportin mukaan tyypillinen taiteilijan työ on epätyypillistä ja sel-vityksessä löydettiin 134 erityyppistä yhdistelmää.

Anttila esitti kysymyksen, onko taitei-lijan työlle leimallista vapaus ja auto-nomia vai onko kysymys pätkätyöstä ja heitteillejätöstä. Tätä ja muita ky-symyksiä opetusministeriön ja Fo-rum Artisin edustajat pohtivat yhdessä viime keväänä, ja silloin nousi esille julkisten resurssien uudelleen suun-taaminen ja mm. taiteilijan työn yksi-näisyys. Taiteilijan on kuitenkin itse huolehdittava työehtojensa asettami-

sesta, kysymys on itsekurista. Anttilan mukaan tästä syystä Terve taiteilija! -palvelulle onkin suuri tilaus. Hän to-tesi myös, ettei taiteilijan tarvitse osa-ta kaikkea itse, vaan pitää verkottua ja keskittyä sitten omaan osaamiseensa.

OKM:llä on neljä pilaria vuoteen 2020 suuntautuvassa strategiassaan. Kult-tuurista perustaa tulisi vahvistaa, mutta kehyssäästöt ovat edessä. Anttilan mu-kaan pitäisi ymmärtää paremmin työl-lisyyden ja politiikan retoriikkaa, jotta kulttuuri- ja taidepolitiikkakin etenisi. Hän mainitsi, ettei puolueilla ole kult-tuuripoliittisia ohjelmia, mutta ainakin vihreiltä, vasemmistoliitolta, ruotsa-laiselta kansanpuolueelta, kristillis-demokraateilta ja perussuomalaisilta se löytyy. Ohjelma näyttää puuttuvan kokoomukselta, sosiaalidemokraateil-ta ja keskustalta.

Valtiosihteeri Anttila listasi joitakin ajankohtaisia asioita: tekijänoikeus-kysymyksissä hyvitysmaksuissa ol-laan etenemässä, lainauskorvaukset ovat vaatimattomia verrattuna muihin Pohjoismaihin, Ornamon näyttelykor-vausjärjestelmää on pilotoitu, Kult-tuuripassi on osoittautunut hyväksi, taiteilijoiden eläkeasia ei ole edennyt kuten monen ministeriön väliset hank-keet eivät yleensäkään etene nopeasti, taiteilijan asema yrittäjänä on ongel-mallinen, vos-järjestelmä ja vapaan kentät työllistyminen mietityttävät ja erilaisia taloudellisia mittareita on sel-vitettävä, koska sillä kielellä on päät-täjien kanssa puhuttava, esimerkkeinä hän mainitsi Museoliiton selvityksen museoiden ja Pirkanmaan selvityksen tapahtumien merkityksestä.

Lopuksi Anttila kehotti miettimään, miten näitä merkityksiä siirretään in-vestointiajatteluun. Suomessa inves-toidaan opintoihin paljon ja taiteilijat ovat keskimääräistä koulutetumpia.

He ovat myös keskimääräistä tyyty-väisempiä työhönsä – onko kysymys vapaudesta ja autonomiasta vai mistä?

taiteilijan tueksi

Pia Hounin viesti oli: "Vaikuttakaa!" Työterveyslaitoksen tutkija, teatteri-taiteen tohtori Pia Houni on ollut tai-teilijoiden työn ja hyvinvoinnin tutki-muksen keskeinen tekijä ja toteuttaja. Hänen ja toisen Työterveyslaitoksen tutkijan Heli Ansion toimittama Tai-teilijan työ. Taiteilijan hyvinvointi tai-detyön muutoksessa -julkaisu ilmestyi vuonna 2013, minkä jälkeen siitä on myös otettu toinen tarkistettu painos.

Taiteilijan työ -hankkeella ja -julkai-sulla on saatu tietoa käytäntöön so-vellettavaksi. Taiteilijat ja taiteilija-järjestöt lähtivät mukaan aktiivisesti, olihan kysymys siitä, miten voidaan vaikuttaa taiteilijoiden hyvinvoinnin lisäämiseen ja työmahdollisuuksien kasvamiseen. Tämän prosessin jatko-na syntyi Terve taiteilija! -sivusto, joka haastaa edelleen myös taiteilijat mu-kaan. Sivusto on tarkoitettu eläväksi alustaksi keskustelulle.

Forum Artis otti jatkohaasteen vas-taan, mikä sopikin sille hyvin eri taitei-lijajärjestöjen kattojärjestönä. Forum Artisin puheenjohtaja Ilkka Niemeläi-nen totesi, että verkkosivut ovat sopiva väline keskustelulle, vaikka jokaisella on omanlaisensa tarpeet ja vastakkain-asettelukaan ei ole vierasta. Lisäksi hän muistutti siitä, että taiteilija voi olla fyysisestikin sairas, sillä taiteen tekeminen kuluttaa.

taiteilijoiden verkkosivusto

Terve taiteilija! -verkkosivuston esit-teli Työterveyslaitoksen tutkija Sari Käpykangas, yksi sivuston toteutta-jista. Hän toivoi avoimen keskuste-lun lisääntymistä blogikirjoitusten ja kommentoinnin kautta. Johanna Ven-ho pitää blogilistaa, jolle voi ilmoit-tautua ja Anne Tamminen päivittää sivuja. Sivustolla on myös avoin kes-kustelupalsta, jolle yhteisesti toivottiin monensuuntaista mielipiteenvaihtoa ja verkottumista.

Sivuston toinen päätarkoitus on tai-teilijoiden vertaistuen lisääminen tie-donjakamisen lisäksi. Sitä varten on Artnetwork, josta voi löytää uusia toimintatapoja vuorovaikutteisesti. Si-vustoa kehitetään edelleen käyttäjien esittämään suuntaan. Lokakuussa on oma suunnittelutilaisuutensa Arttalk. Kirsi Leinola ja Esa Kylmälä ovat yh-teyshenkilöt.

terve taiteilija! -verkkosivusto on avattu!

Ja se löytyy osoitteesta: http://www.forumartis.fi/tervetaiteilija/

M e r j a I s o t a l o

T A K U 15

Terve Taiteilija! -sivuston taustaryhmä vasemmalta oikealle: Ilkka Niemeläinen, Heli Ansio, Pia Houni, Sari Käpykangas, Anne Tamminen ja Johanna Venho.

T A K U 15

16 T A K U

Tiedä -kokonaisuus sisältää taiteili-joiden työhön ja hyvinvointiin liitty-viä artikkeleita, kirjallisuutta, suoria linkkejä, raportteja ja opinnäytteitä. Taide toimii -kokonaisuus puolestaan pitää sisällään hankkeita, sekä men-neitä että menossa olevia. Sivustolla on myös Löydä taiteilija -osio, joka luetteloi olemassa olevat foorumit ja listat työn löytämiseksi taiteilijoille. Voi hyvin -osiosta löytyvät työturval-lisuuteen, työsuojeluun sekä työter-veyshuoltoon liittyvät neuvot ja ohjeet kirjallisuusviitteineen.

taiteilijoita, tutkijoita, verkostoitumista

Julkistamistilaisuus päättyi säveltäjä Ilkka Niemeläisen performanssiesi-tykseen, jota ennen hän kertoi jo pit-kään pohtineensa osallistavan taiteen merkitystä ja kasvua varsinkin tekno-logian kautta, joka antoi kenelle tahan-sa mahdollisuuden esimerkiksi soittaa ja säveltää vain elehtimällä laitteiden edessä. Hänen mukaansa tietoteknii-kalla on hyvä yhdistää eri taidemuo-toja. "Tää ei ole vaikeata eikä se satu", sanoi Niemeläinen ja aloitti sävellys-performanssin.

Esityksen jälkeen alkoi verkostoitu-minen, joka toivon mukaan synnyt-tää yhteistyötä taiteilijoiden tervey-den ja hyvinvoinnin turvaamiseksi ja lisäämiseksi.

www.forumartis.fi/tervetaiteilija/TERVETULOA

Terve taiteilija!

Nämä sivut on tarkoitettu taiteilijoille, alan tutkijoille ja muille tai-dekentän toimijoille. Sivustolle on kerätty tietoja taiteilijan työtä käsittelevistä raporteista ja tutkimuksista. Tietopankin lisäksi si-vuilla käydään keskustelua, etsiydytään vertaistuen äärelle, ver-kostoidutaan ja kehitellään hankkeita.

Voit liikkua sivustolla normaalin internetsivuston tapaan klikkaa-malla kuvakkeita ja palaamalla jälleen takaisin päävalikkoon. Tässä päänäkymässä on viisi ikonia, joista pääset liikkeelle.

BLOGI = vaihtuvat kirjoittajat nostavat esille ajankohtaisia ilmiöi-tä. Voit lyhyesti kommentoida blogeja.

ARTNETWORK = itsenäinen ja vuorovaikutteinen verkosto kaikille taide- ja kulttuurialan toimijoille, josta voit etsiä neuvontaa, ver-taistukea tai mentoria.

TIEDÄ = sivulta avautuu tietopankki, johon päivitetään tutkittua tietoa taiteilijan työstä.

TAIDE TOIMII = sivulta pääset tutustumaan taide- ja kulttuuri-alan hankkeisiin, voit löytää tietoa taiteen soveltavista menetel-mistä tai taiteilijan omalle hankkeellesi.

VOI HYVIN = sivulta löytyy tietoa työturvallisuudesta, kirjallisuus-vinkkejä sekä neuvoja ja ohjeita hyvinvointiin.

Tämän Terve taiteilija nettisivun sisällön ovat tehneet Heli Ansio, Pia Houni, Sari Käpykangas, Ilkka Niemeläinen, Anne Tamminen ja Johanna Venho. Sivun ulkoasusta vastaa Arco Logo Design. Sivu-ja ylläpitää Forum Artis ry. Päivityksestä vastaa Anne Tamminen.

Sivua ovat tukeneet Työterveyslaitos, Työsuojelurahasto, Forum Artis ry ja Taiteen edistämiskeskus.

Ilkka Niemeläisen sävellysperformanssi.

T A K U 17

YRITTÄJYYDEN PELKO

Olen aina ajatellut, että kaikkea muuta voisin periaatteessa tehdä työkseni, paitsi ryhtyä yrittäjäksi. Epävarmuutta, ei työaikoja, ei lomia, ei taloudellista tukea hädän hetkellä. ”Yrittämistä.” Jo suomen kielen termi kertoo siitä että kovasti yritetään mutta mitään ei tule.

En usko poikkeavani kovin monesta muusta ajatuksissani. Keskiverto-suomalainen nauttii turvaverkoista ja palkkatyön tuomista eduista. Samaan aikaan kuitenkin ollaan kovin kateel-lisia niille, joiden yrittäminen tuottaa paljon materiaalista hyvää. Sen aja-tellaan aina olevan jotenkin joltain toiselta pois.

Akateemisessa maailmassa ja luovilla aloilla yrittäjyys on, jos mahdollista, vielä kummeksutumpaa. Sehän tekee kutsumuksesta ja ylevistä tavoitteista jotenkin rahvaanomaista ja likaista, jos niistä yritetään saada taloudel-lista voittoa. Tämä näkyy myös siinä, että opintojen aikana yrittäjyydestä ei juuri puhuta ja jos puhutaan, siihen ei tosiasiallisesti kannusteta.

Harmi sinänsä, sillä tulevaisuudessa oman osaamisensa myyminen tu-lee varmasti näyttelemään suurem-paa roolia työn tekemisen tavoissa ja työelämässä. Jo nyt puhutaan ”pak-koyrittäjyydestä”, jolloin osaajan on tarjottava palvelujaan toiminimellä tai freelancerina. Siinä ei huhujen mukaan pyöri suuria rahoja vaan ai-noastaan suuria riskejä.

Voisimmeko kenties muuttaa ajatte-luamme? En tarkoita, että kenenkään pitäisi ryhtyä yrittäjäksi vasten tahto-aan vaan sitä, että näkisimme myös yrittämisen mahdollisuudet: kasvua, haastamista, vapautta, intohimoa. Taloudellista turvaa, mielettömiä on-nistumisen elämyksiä. Uusia asioita, elämäntapoja, ihmisyhteisöä. On sa-malla muistettava, että nykyinen palk-

K o l u m n i : e l e n a G o r s c h k o w - S a l o n r a n t a

katyökään ei enää ole aina niin turvat-tua kuin ehkä mitä mielikuva siitä on.

Osaamista voi myös yhdistää: miksi esimerkiksi taiteilijan pitäisi omata kaupallista hoksnokkaa tai ymmär-rystä kirjanpidosta? Tai kielitieteili-jän osata myydä käännöstaitojaan? Suunnittelijan ideoitaan? Maailma on täynnä kaupallisen alan asian-tuntijoita, jotka osaavat ja haluavat myydä, mutta eivät osaa luoda riit-tävän hyvää liikeideaa. Ja niin laivat lipuvat toistensa ohitse yössä, puur-taen intohimottomassa palkkatyös-sään vaikka yhteinen seikkailukin olisi mahdollinen.

Nämä asiat tulisi nostaa keskusteluun myös ammattiyhdistysliikkeessä: kuinka tukea jäsenistöä yrittäjyydessä, myös pakkoyrittäjyydessä. Liittojen yrittäjä- ja ammatinharjoittajatoimi-kunnat voisivat keksiä aktiivisem-min erilaisia, uusia toimintamalleja. Olisiko liitoilla esimerkiksi mahdol-lisuutta yrittäjän työttömyyskassan lisäksi luoda verkostoja ja ideointitref-fejä, joissa eri alojen jäsenet voisivat kohdata toisiaan ja pohtia yhteistyön mahdollisuuksia yritystoiminnassa? Voitaisiinko yhteiskunnalliseen kes-kusteluun saada esiin pienyrittäji-en tukiverkostot ja kuinka niitä voisi kehittää, jotta yhä useammalle tulisi rohkeutta hyppyyn? Sillä hyppy on juuri se, mitä niin kansantalous kuin yksilönkin talous tarvitsevat Suomes-sa pidemmällä aikavälillä.

Kolumnisti keskustelee säännöllisesti talousasioista Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssi-ohjelmassa.

TerveTuloa TuoTTajapäivään

Helsinkiin lasipalaTsin Bio rexiin!

Kolmatta kertaa järjestettävän Tuottajapäi-vän ohjelma on monimuotoinen ja houkut-telee paikalle sekä ammattituottajia, alan opis-kelijoita että muita tuottajuudesta, taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneita ympäri Suomen.

Tuottajapäivä tarjoaa lumoavia tarinoita, tiuk-kaa faktaa, verkostoja, kontakteja sekä vink-kejä että ideoita tuleviin haasteisiin. Tämän vuoden tapahtumassa käsitellään teemaa kansainvälisyys erilaisista näkökulmista. Alan tuleville tekijöille on tehty oma ohjelma-osio aamupäivään.

Tuottajapäivä on tänä vuonna maksullinen, jotta voimme varmistaa tapahtuman korkean tason. Tarjoamme TAKUn jäsenille mak-suttoman osallistumisen tapahtumaan sekä mahdollisuuden osallistua ohjel-man lisäksi CV-neuvontaan tapahtuma-päivänä (paikkoja rajoitetusti).

Pääset myös vaikuttamaan päivän kulkuun: Tuottajapäivän sivuilla voit käydä ehdotta-massa puhujaa tai kertoa oman suosikkisi Vuoden Tuottaja ja Vuoden Tuotanto –palkin-non saajaksi.

Ohjelma – ilmoittautuminen – hinnatwww.tuottajapaiva.fi

Tapahtuman järjestää Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry yhteistyössä Lasi-palatsin Mediakeskus Oy:n kanssa.

FBTwitter

17.11.2014

T A K U 17

18 T A K U

n Ruokaohjeet ja ravintola-ar-vostelut ovat nykyään lehtien va-kiopalstoja. Pisimmälle arvostelut on vienyt Michelin, ranskalainen rengasfirma, joka alkoi julkaista matkaoppaita vuonna 1900. Op-paan saivat aluksi kaikki, jotka os-tivat auton. Ensimmäiset oppaat sisälsivät tietoa missä auton voi tankata, miten rengas tai ajovalo vaihdetaan sekä missä voi syödä hyvin. Vähitellen ravintola-arvos-telut valtasivat yhä enemmän tilaa, ja 1930-luvulta lähtien Michelin aloitti ravintoloiden tähtiluokituk-sen. Nykyään ravintoloitsijat otta-vat Michelin-tähdet vakavasti, sillä tähden lisäys tai sen poistaminen voi merkitä rahassa mitattuna mil-joonia euroja. Tähtiluokituksen laskeminen on johtanut keittiö-mestarin itsemurhaankin.

Kilpailu on raakaa. Erottautumiseen tarvitaan yhä enemmän taituruutta ja kekseliäisyyttä. Yksi hullunkuri-simmista on Heston Blumenthal, brittiläisen keittiön ”Pelle Peloton”, molekyyligastronomi, joka kyseen-alaistaa perinteisen keittotaidon ja

L E I V Ä S T Ä T U L I sirkushuvia

T e k s t i j a k u v a t : r a i s a n i e m i

yhdistää tieteen ja laboratorioko-keet ruuanlaittoon. Blumenthalin lu-kuisten ravintoloiden lippulaiva on Lontoosta puolen tunnin junamatkan päässä Berkshiren Brayssa sijaitse-va the Fat Duck, kolmen Michelin tähden ravintola.

Ravintolassa on vain 42 asiakaspaik-ka – vähemmän kuin työntekijöitä. Sekä lounastajille että illallisvie-raille tarjotaan sama 14 ruokalajin menu. Tämä ei tunnu karsivan ruo-kailijoita. Varauskalenteri aukeaa tasan kaksi kuukautta ennen halut-tua päivämäärää. Täytyy olla nopea ja onnekas, jos haluaa pöydän. The Guardian lehden haastattelussa Blu-menthal kertoi, että The Fat Duck ravintolaan tulee parhaimmillaan 30 000 pöytävaraussoittoa päiväs-

sä. Olimme mieheni kanssa varau-tuneet h-hetkeen kolmella tietoko-neella. 15 minuutin intensiivisen session jälkeen hihkuimme riemusta. Olimme onnistuneet saamaan pöy-dän elokuun 26. päivä lounasaikaan klo 13.00.

Innostusta saduista ja historiasta

Blumenthal on tehnyt ruuanlaitosta paitsi tiedettä, myös satua. Hyvissä ajoin ennen varauspäivää ravintola lähetti tervetulomeilin; linkin kym-menminuuttiseen satuanimaatioon. Hengästyttävä värien ja liikkeen pyöritys oli kuitenkin vain kalpea ennakko siitä, mitä itse ruokailu si-sälsi.

Liisa ihmemaassa -sadusta tuttu Herttakuningatar pääsi ruokalistalle muutaman millin paksuisena vadelmapiirakkana.

T A K U 19

Heston Blumenthal on tunnettu sii-tä, että hän hyödyntää resepteissään ja TV-ohjelmissaan brittiläistä his-toriaa ja kirjallisuuden traditioita. Hänen tavoitteenaan on luoda ruo-kailusta moniaistillinen kokemus. Sadut ja lapsuuden muistot olivatkin vahvasti läsnä läpi aterian. Alkuun tuodussa kyselykortissa asiakkaita pyydettiin jakamaan omia lapsuuden ruokamuistojaan. Suomalaiset tilli-liha ja vispipuuro jäivät tällä kertaa kirjaamatta The Fat Duckin tutki-musaineistoon.

Menu sisälsi toistakymmentä pien-tä annosta, lisänä keittiön tervehdys, henkäyksenohut punajuuripitsima-caroni piparjuuricréme täytteellä. Ihana! Alkudrinkin sai valita kol-mesta vaihtoehdosta; gin/tonic, vod-ka/lime/vihreätee tai greippi/tequila. Juomaa ei tietenkään tarjoiltu lasista vaan sulassa typessä pyöräytettynä valkuaisvaahtopallona. Ulkoa kyl-mä ja sisältä pehmeä.

Tuoksuja, ääniä ja retkiä

Omaperäisimmillään Blumenthal oli ruokalajeissa, jotka tarjosivat iloa

kaikille aisteille. Sound of the Sea -annokseen kuului simpukan sisäl-tä ulosvedettävät kuulokkeet, joista sai kuunnella meren kohinaa, samal-la kun maisteli hiekkarannalle pärs-kähtänyttä merenvaahtoa. Kaikki annoksessa oli syötävää, myös hiek-ka. Metsäretkelle lähdettiin puoles-taan annoksessa jossa ensin kielelle asetettiin pieni filmipalanen, joka sulaessaan levitti suuhun savuisen multaista aromia samalla kun sam-malmättäälle kaadettu hiilihappojää-usva levitti pöytään syksyisen met-sän tuoksuja. Sitten vasta päästiin maistelemaan ruokia; viiriäistä, tryf-felileipäsiä, kananmaksamoussea.

Yksi ruuista oli Blumenthalin kuu-luisimpia annoksia, etanapuuro. Tarkoituksellisen puistattavasta ni-mestään huolimatta hienostunut ja herkullinen. Aterian huimimpia annoksia oli Liisa Ihmemaassa sa-dusta ideoitu Hullun hatuntekijän teekutsut. Kultaiset, tikittävät ”tas-kukellot” liotettiin kuumaan veteen, josta syntyi herkullinen vasikanlie-mi, joka kaadettiin teekuppiin sieni-moussen päälle. Liemen lisänä nau-tittiin hattutarjottimelta pikkuruisia kolmioleipiä.

Jälkiruuissa leikiteltiin väreillä, läm-pötiloilla ja esille panolla. Hot&Iced Tea oli sananmukaisesti lasillinen teetä, jota siemaistessa toinen puoli ylähuulesta kohtasi jääteen, toinen lämpimän. Kuinka se tehtiin, en tiedä. Skotlannin kartalta sai irrot-taa viidestä eri viskistä tehtyjä wine gum -karamelleja. Paperisesta kark-kipussista löytyi puolestaan muun

muassa omenapiirakan makuinen toffeekarkki, jonka käärepaperikin oli syötävää.

The Fat Duck on hyvä esimerkki ää-rimmilleen viedystä yksityiskohtien tarkkuudesta, jossa ruuan tarkoitus ei ole vain täyttää ja tuottaa makuelä-myksiä, vaan tarjota hemmottelua kaikille aistille. Neljän ja puolen tun-nin lounaan jälkeen vatsa oli täynnä, mutta mieli vielä täydempi ihmetyk-sestä ja hämmästelystä. Kyse ei ollut ruokailusta, vaan kokonaisvaltaises-ta, kokemuksellisesta elämyksestä.

Ruoka on ravintoa, mutta nykyään paljon muutakin; vapaa-ajan viettoa, sosiaalisuutta, mediaa ja sirkushuve-ja. Ruoka- ja viljelypiirit kasvatta-vat suosiotaan, ravintolapäivät hou-kuttelevat yhä suurempia joukkoja kotiravintoloitsijaksi. Maailmalla kiertää ruokahifistelijöitä, jotka sääs-tävät kaikessa muussa, mutta ovat valmiita laittamaan huomattavia summia ravintolaelämyksiin. Tästä ilmiöstä on tehty elokuva, Foodies, joka nähtiin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin kolmatta kertaa järjeste-tyllä haute cuisine -sarjassa. Ruoka on vallannut elokuvankin.

... vatsa oli täynnä, mutta mieli vielä täydempi ihmetyksestä ja hämmästelystä ...

T A K U 19

20 T A K U

Chaplin, Charlie Chaplin

Naurattaa ja itkettääCharles Chaplinin elokuvia sanotaan yleensä komedioiksi, mutta niissä on aina enemmän ja vähemmän myös paljon surumielisyyttä ja ankeaa ar-kea. Siihen arkeen hän oli tutustunut jo lapsuudessaan ja nuoruudessaan vaatimattomissa oloissa synnyin-kaupungissaan Lontoossa.

Esiintymiskokemusta Chaplin oli

saanut runsaasti Fred Karnon vau-devilleseurueessa. Seurueen kier-tue Amerikassa 1910-luvulla olikin ratkaiseva Chaplinin uran kannalta. Tunnettu elokuvantekijä Mark Sen-nett näki nuoren näyttelijän kyvyt ja palkkasi hänet omiin elokuviinsa.

Ura lähti heti vauhdilla liikkeelle. Ensimmäinen elokuva oli Making a Living eli Charlie reportterina vuo-den 1914 alussa ja seuraavassa Auto

Races at Venice, Cal. nähtiin en-simmäisen kerran kulkurin hahmo. Nämä eivät jääneet vuoden ainoik-si, vaan vielä saman vuoden aikana Chaplin esiintyi Keystone-yhtiön noin 30 elokuvassa.

Kulkurista tuli kuuluisa ja sen esit-täjästä rikas muutamassa vuodessa. Aluksi Pikku Kulkuri oli tyypiltään varsinainen kiusankappale, ja vasta myöhemmin se muuttui nykyään pa-

Moni Forssan Mykkäelokuvafestivaalien vierailija totesi, että Charles Charlie Chaplin oli se, joka heidät festivaaleille toi. Paljon muutakin kiinnostavaa oli viikon mittaisella festi-vaalilla tarjota, mutta päätähti oli 100 vuotta sitten elokuvauransa aloittanut kulkuri.

20 T A K U

M e r j a I s o t a l o

T A K U 21

remmin tunnetuksi hyväntahtoiseksi ja surumieliseksi hahmoksi.

Charles Chaplin oli taitava näytte-lijä ja lisäksi varsinainen akrobaat-ti, mikä tuli hyvin esille Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla esite-tyssä elokuvassa Tillie´s Punctured Romance (1914). Tässä elokuvassa Kulkuri on vielä häikäilemätön onne-nonkija, mutta omat haikeat hetkensä ovat nekin mukana. Elokuva oli vii-meinen, jossa Chaplin ei itse ollut ohjaamassa tai käsikirjoittamassa.

A Woman of ParisNainen Pariisista (1923) on ollut aikanaan selvä muutos Chaplinin uralla. Vielä ensimmäisessä omas-sa pitkässä elokuvassaan Chaplinin pojassa (1921) hän oli itse toisessa

pääosassa, vaikka myös käsikirjoit-ti, ohjasi ja tuotti sen. Nyt hän siirtyi pois näyttämöltä muihin tehtäviin, joita sitten olikin koko joukko: Oh-jaaja Charles Chaplin, Käsikirjoitta-ja Charles Chaplin, Tuottaja Charles Chaplin, Säveltäjä Charles Chaplin. Kuvauksesta sentään vastasi hänen luottokuvaajansa Roland Totheroh, joka itse asiassa kuvasi kaikki hä-nen elokuvansa vuosina 1915-1947. Leikkaajana oli Monta Bell, useim-miten Chaplin kuitenkin leikkasi elo-kuvansa itse tai oli siinäkin vaiheessa aktiivisesti mukana. Nainen Pariisis-ta -elokuvaa pidetään Chaplinin ai-noa virallisena draamana ja se oli sel-keästi hänelle rajojen kokeilemista.

Mykkäelokuva-asiantuntija Kari Glödstaf kertoi ennen elokuvan al-kua sen vastaanotosta aikanaan.

Yleisö ei lämmennyt, mutta kriiti-kot ylistivät sitä varauksetta. Chaplin otti kuitenkin elokuvansa pois mark-kinoilta 50 vuodeksi, sävelsi siihen sitten uuden musiikin ja muutti hie-man muutenkin ennen kuin päästi sen uudelleen elokuvateattereihin.

Pääosaa esittää Edna Purviance. Chaplin teki roolin juuri hänel-le nostaakseen tämän takaisin par-rasvaloihin, mutta elokuvasta tuli Purviancen viimeinen. Tosin Chap-lin maksoi hänelle palkkaa aina 1950-luvun puoliväliin asti.

Poikkeuksellisesti elokuvalla ei ollut Forssan Elävien Kuvien Teatteris-sa säestystä, koska haluttiin kuulla Chaplinin itsensä säveltämä musiik-ki sellaisena kuin se oli hänen uudis-tettuaan elokuvaansa.

T A K U 21

Chaplin, Charlie Chaplin

22 T A K U

City LightsForssan Mykkäelokuvafestivaalien eli Mykkisten huipennus oli Chap-linin City Lights, Kaupungin valot (1931). Muista esityksistä poiketen se esitettiin kaupungin suurimmassa salissa Feeniksissä. Muualle ei oli-si mahtunutkaan 700 hengen yleisö eikä 50 hengen Sibelius-Akatemian filmiorkesteri. Esitys alkoi reilun vartin myöhässä, koska forssalaiset tulivat vasta viime hetkellä paikalle paikalliseen tapaan.

Mykkisten vakituinen asiantuntija Kari Glödstaf esitteli jälleen eloku-van. Chaplin oli kokeillut äänielo-kuvan tekoa, mutta ei oikein ollut vakuuttunut sen merkityksestä. Hän aloitti kuitenkin Kaupunginvalojen valmistelun, mikä kesti kolme vuot-ta, sen sijaan kuvaukset hoituivat puolessa vuodessa. Juuri elokuvan valmistelun aikoihin Chaplinin hen-kilökohtainen elämä ja muu toimin-ta veivät aikaa elokuvatyöltä, mikä osalta venytti aikataulua.

Chaplin teki elokuvansa omalla ra-hallaan ja oli elokuviensa suhteen perfektionisti. Kaupunginvalojen kohtaus, jossa kulkuri ja tyttö tapaa-vat, otettiin 300 kertaa ennen kuin se kelpasi ohjaajalle. Hän mietti myös yli vuoden, miten miljonääriä esite-tään sokealle tytölle, kunnes keksi auton oven kiinni lyömisen.

Kaupunginvalot tuli esityskuntoon siinä vaiheessa, kun äänielokuva oli jo lyönyt läpi. Monet uskoivat, ettei mykkäelokuva voisi enää menestyä, mutta toisin kävi. Elokuva menestyi hyvin. Se oli myös Chaplinin itsensä suosikkielokuva.

Tunnelma puolipimeässä urheiluhal-lissa oli liikuttunut ja harras. Sibe-lius-Akatemian filmiorkesteri soitti upeasti Heikki Elon johdolla, Chap-linin tarkka ja herkkä Kaupunginva-lot sai arvoisensa säestyksen.

Komedian lisäksi Chaplin teki myös draamaa oman aikansa Amerikassa, jossa talouskurjuus kasvoi ja eriar-voisuus oli suurta. Myös maailman-

sodat vaikuttivat hänen työhönsä. Myöhempi ura oli nousua ja las-kua. Nykyaika (1936) ja Diktaattori (1940) ovat kiistatta elokuvahisto-rian merkkiteoksia, sen sijaan vii-meinen Chaplinin elokuvista Hong-kongin kreivitär (1967) ei enää ole kaikkien mielestä millään tavoin suurelokuva.

Charles Chaplin kuoli kymmenen vuotta viimeisimmän elokuvansa jälkeen kotonaan Sveitsissä. Hänen arkistonsa on luovutettu Bolognassa sijaitsevalle elokuva-arkisto Cine-teca di Bolognalle ja hänen eloku-viensa tekijänoikeudet omistaa Roy Export Company Establishment, joka toimii Chaplinin lasten perus-taman Association Chaplinin alai-suudessa. Elokuvien levitysoikeus on ranskalaisella MK2-yhtiölle, joka on 2000-luvulla vastannut Chaplinin pitkien elokuvien DVD-versioiden tuottamisesta.

Elävien Kuvien Teatteri

Forssa on erikoinen elokuvateatte-ripaikkakunta, asukkaita on reilu 17 000, mutta elokuvateattereita on kaksi eikä kumpikaan kuulu mihin-kään ketjuun. Sen sijaan nähtävänä on monia Suomen ensi-iltojakin. Toinen näistä teattereista on Myk-kisten päänäyttämö. Aikaisemmin osa elokuvista tuli keloina, mutta nyt useimmat ovat jo digitaalisia eikä kelojen vaihdon tuomaa van-hanaikaista tunnelmaa enää synny. Elokuvateatteri sinänsä on restau-roitu entiseen asuunsa, se on vanhin toimiva elokuvateatteri Suomessa.

Mykkisten perustaja ja festivaalijoh-taja Ville Koivisto oli tyytyväinen 15. kerran järjestettyyn festivaaliin. Ja niin oli yleisökin. Teemana oli Chaplinin kulkurin 100-vuotisjuhla, mutta ohjelmassa oli paljon muuta-kin alkaen lasten ja koululaisten näy-töksistä. Mukana oli myös suoma-laisia Erkki Karun mykkäelokuvia. Ylimääräisiä tuoleja oli varalta noin 70 paikan Elävien Kuvien Teatteris-sa ja niitä myös tarvittiin.

Se festivaalijohtajaa huoletti jat-konkin kannalta, ettei minkäänlai-sia avustuksia tullut mistään, hake-

muksista huolimatta. Osa säestävistä muusikoista tulee sitten lähes ilmai-seksi, kuitenkin muusikoita oli yh-teensä noin 80 ja säestettyjä eloku-via kymmenen. Talkootyöläiset ovat välttämättömiä myös tämän kulttuu-ritapahtuman toteuttamiseksi.

Mykkäelokuvafestivaaleja on Suo-messa kaksi, joista Forssan tapah-tuma on huomattavasti vanhempi. Toinen festivaali Loud Silents Fes-tival järjestettiin Tampereella tänä vuonna toisen kerran. Sen profiili on hieman erilainen erityisesti musiikin osalta. Tarjolla on sekä avantgardea että erikoisia säestysratkaisuja. Ai-nakin yksi mykkäelokuva on muka-na myös muiden elokuvafestivaali-en ohjelmistossa, kuten Sodankylän elokuvajuhlilla.

Forssan Elävien Kuvien Teatterissa on tänäkin syksynä vaikuttava oh-jelmisto, varsinkin kun tarjolla on myös oopperaa ja konsertteja, mm. Carmen, Peter Grimes, Lemmenjuo-maa ja Fidelio.

Lisää tietoa:Peter von Bagh: Chaplin. 2013. 495 s.Kari Glödstaf: Kirjoituksia mykkäelokuvista. 2011. 220 s.Kulttuurivihkot 3/2013. Teemana Mykkäelokuva. s. 18-43.http://www.forssasilentmovie.com/

22 T A K U

T A K U 23

P a n u H ä m e e n a h o

24 T A K U

Transilvanian sydämessä Cluj-Na-pocassa sijaitsi 1900-luvun alus-sa nykyisen Romanian merkittävin elokuvatuotantokeskittymä. Vuor-ten reunustamassa ”Transilvanian Hollywoodissa” valmistui vuosien 1914–1916 välisenä aikana jopa 62 elokuvaa. Vaikka elokuvateolli-suus on sittemmin siirtynyt muu-alle, on rakkaus elokuvaan jäänyt laaksokaupunkiin, jossa on vuo-desta 2001 järjestetty Romanian suurinta elokuvafestivaalia Tran-silvania International Film Festi-val, lyhyemmin TIFF. Festivaalia järjestää Romanian Film Promo-tion yhteistyössä Association for Film and Urban Culturen kanssa.

TIFF - festivaali kokoaa vuosittain Roma-nian toiseksi suu-

rimpaan kaupunkiin persoonallisen valikoiman kansainvälistä uutta elo-kuvaa. Kesäkuun 2014 alussa Clu-jissa nähtiin yhteensä 217 elokuvaa 55 eri maasta. Kaupungin näkyvim-mälle paikalle, keskusaukio Piata Uniriille oli pystytetty festivaalin suurin valkokangas. Ulkoilmanäy-töksissä nähtiin muun muassa ava-jaiselokuva, Oscar-ehdokkaanakin huomioitu, Stephen Friersin ohjaa-ma Philomena. Festivaalin päätti näyttävästi 2000-päiselle yleisölle esitetty Richard Linklaterin kasvuta-rina Boyhood. Festivaalin ylpeyksiin kuuluvat vuosien 1816–1829 välillä rakennetussa evankelis-luterilaises-sa kirkossa järjestettävät livemusii-kin säestämät näytökset. Tänä vuon-na esitysvuorossa oli F.W. Murnaun klassikko Faust. Festivaaliohjel-massa omalla esityssarjalla oli huo-mioitu muun muassa tsekkiläinen elokuvahistoria, irlantilainen nyky-

K a t r i L e p p i s a a r i

Transilvanian entinen Hollywood vaalii rakkautta elokuvaan

Transilvania international film festival 2014,

Cluj-Napoca, Romania 30.5 – 8.6.2014

elokuva ja uusi saksalainen elokuva. Ohjelmaan kuului myös perinteinen unkarilaisen elokuvan päivä. Tänä vuonna muistettiin tammikuussa menehtynyttä Miklós Jancsóa esit-tämällä vuonna 1972 Cannesissa palkittu Még kér a nép (Punainen psalmi).

Muilla kansainvälisillä festivaa-leilla menestyneiden elokuvien Supernova-sarjassa esitettiin muun muassa Berliinin elokuvajuhlien kultaisen karhun voittanut Dia Yi-nan Bai ri yan huo (Black Coal, Thin Ice), Ritesh Batran ympäri maailmaa ihastuttanut Dabba (The Lunchbox) sekä Roman Polanskin uusin ohja-us La Vénus à la fourrure (Venus in Fur). Samassa sarjassa nähtiin myös festivaalivieraaksi kutsutun Pirjo Honkasalon ohjaama, Pirkko Saision romaaniin perustuva Betoni-yö. Suomalaisen elokuvan näytös on aina tapaus Clujissa, jonka Babes-Bolyain yliopistossa on opetettu suo-men kieltä aina 1800-luvun lopulta. Tälläkin kertaa yleisössä oli runsaas-ti elokuvakulttuuristamme kiinnos-tuneita suomen kielen opiskelijoita. Katsaus festivaalin historiaan paljas-taa, että suomalainen elokuva ei kui-tenkaan ole festivaalin vakiovieras: vuonna 2013 festivaaliohjelmistossa ei ollut mukana ainuttakaan maam-me edustajaa. Vuonna 2012 festi-vaaleilla nähtiin Mika Kaurismäen

Veljekset ja Timo Vuorensolan Iron Sky. Vuonna 2010 puolestaan festi-vaaleilla nähtiin Klaus Härön Pos-tia pappi Jaakobille ja Mika Kauris-mäen Haarautuvan rakkauden talo.

uusille elokuvantekijöille suunna-tussa kilpasarjassa nähtiin 12 elo-kuvaa. Parhaan elokuvan Transil-vania-palkinnon tuomaristo myönsi espanjalaisohjaaja Sodrigo Soro-goyen öisestä kohtaamisesta ja sen seurauksista kertovalle elokuvalle Stockholm, joka oli tänä syksynä mukana myös Espoo cinén ohjel-mistossa. Parhaasta ohjauksesta puo-lestaan palkittiin puolalaisen Tomasz Wasilewskin ohjaama kahden nuo-ren miehen rakkaustarinan kuvit-tanut Plynace wiezowce (Floating skycrapers). Suomessa elokuva ehti vierailla niin ikään Espoo cinéssä syksyllä 2013. Sarjan erikoisuuksiin kuului muun muassa iranilaisohjaa-ja Shahram Mokrin yhdellä otolla kuvattu kauhukertomus Mahi va gorbeh (Fish & Cat), jonka spiraa-limaiseen kerrontaan ohjaaja myönsi saaneensa vaikutteita Gus Van San-tin Elephantista.

Festivaalin mainosjulisteissa ko-meilivat tänä vuonna kaksi Tran-silvanian historian mahtimiestä: ro-manilaisen turismin kärkihahmon, Draculan, esikuva seivästäjä Vlad Tepes sekä unkarilainen valloittaja-

T A K U 25

kuningas Matthias Corvinus. 3D-la-sein sonnustautunut Tepes osoittaa, kuinka festivaalijärjestäjät osaavat tunnistaa Romaniaan kohdistuvat stereotyypit ja nauraa niille. Dra-culan keksittyä historiaa enemmän Romaniasta ja sen kansasta kertovat maassa tehdyt elokuvat. Paikallinen elokuva onkin festivaalin kiinnosta-vinta antia. Maassa tehdään pienellä budjetilla taiteellisesti korkeatasois-ta elokuvaa. Minimalistiseen ilmai-suun luottavan Romanian uuden aal-lon elokuva on viimeisen kymmenen vuoden aikana menestynyt myös kansainvälisillä festivaaleilla. Suo-meen levitykseen ovat lähivuosina romanialaisen nykyelokuvan tunne-tuimman tekijän Cristian Mungiun palkitut 4 luni, 3 saptamâni si 2 zile (4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää) ja Dupa dealuri (Yli vuorten). Muutoin romanialaisen elokuvan näkyvyys meillä pohjolassa on festivaalioh-jelmistojen varassa.

Romanialaiseen lyhytelokuvaan keskittyneet näytökset ovat vah-vistaneet suosiotaan vuosi vuodel-ta. Tänä vuonna lyhytelokuville oli ensimmäistä kertaa mahdutettu li-sänäytökset. Daniel Sandun sym-paattinen Cai Putere (Horsepower) edustaa romanialaista itseironista huumoria parhaimmillaan. Arki-sessa tarinassa koetellaan naapuri-en välistä sopua, kun äijäporukka raahaa moottoripyörää kerrostalon ylimpään kerrokseen. Parhaan ly-hytelokuvan palkinto myönnettiin Iulia Ruginan rakkauden ja kuole-man liitosta kertovalle Sa mori de dracoste ranitalle (Dying from A Wound of Love).

tiFF:n romanialaiseen elokuvaan keskittyneen päivän helmi oli Tu-dor Cristian Jurgiun esikoiseloku-va Câinele japonez (Japanese dog). Elokuva kertoo hienovaraisesti tun-nelmoivan tarinan tulvatuhojen jäl-jiltä toipuvassa pikkukylässä eläväs-tä leskimiehestä, jonka poika saapuu japanilaisen vaimonsa ja pienen poi-kansa kanssa vierailulle kotikylään. Jurgiun elokuva on sittemmin valittu Romanian vuoden 2015 ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkaaksi. Van-han konkarin Nae Caranfilin Clo-ser to the Moon puolestaan edusti tuotannollisesti mahtipontisempaa romanialaista nykyelokuvaa. Eng-lanniksi näytelty kansainvälinen tuo-tanto on tositapahtumiin perustuva kertomus propagandaelokuvan näyt-telijöiksi päätyvistä pankkiryöstöön syyllistyneistä kommunistiaktiiveis-ta. Parhaan romanialaisen elokuvan

palkinto myönnettiin Corneliu Po-romboiun Al doilea joc (The Second Game) -elokuvalle.

tiFF on kulttuurivaltti Cluj-na-pocalle, joka on mukana kisaamassa vuoden 2021 eurooppalaisen kult-tuuripääkaupungin tittelistä. Festi-vaalitunnelmaa varjosti kuitenkin Romanian elokuva-aktiivien huoli maan elokuvalevityksen tulevaisuu-desta. Kommunistisen diktatuurin kaatumisen (1989) jälkeen Roma-niassa on suljettu jopa 400 pientä elokuvateatteria. Yksitysomistettu-jen multipleksien kapeuttamaa elo-kuvatarjontaa pelkäävät elokuvan ystävät ovat käynnistäneet Save the Big Screen -hankkeen, jonka ta-voitteena on nykyaikaistaa pienten teattereiden tekniikkaa, parantaa art house -elokuvan näkyvyyttä ja sekä vauhdittaa romanialaisen elokuvan vientiä. Osa hanketta oli TIFF:n ohjelmistossa nähty Cinéma mon amour -sarja, jossa nähtiin saman-niminen pienten elokuvateattereiden lohduttomasta nykytilasta kertova dokumenttielokuva. Osana Save the Big Screen -hanketta kootaan rahaa paikallisen elokuvavaraston pelasta-miseksi. Tällä hetkellä näky eloku-vavarastolla on lohduton: kasoittain suljetuista elokuvateattereista siivot-tua filmiä on hylätty ränsistyneeseen betonirakennukseen, jossa on käyty niin nukkumassa, juhlimassa kuin tarpeillakin. Clujin elokuvaharrasta-jien haaveena on siivota vanha filmi-varasto ja kunnostaa se koko perheen kulttuurikohteeksi, jonne perustet-taisiin Transilvanian elokuvamen-neisyyteen keskittynyt museo.

T A K U 25

26 T A K U

r e e t t a S a h l m a n

Berliinissä rakastetaan eloku-via. Kaupungissa järjestetään ympäri vuoden erilaisia eloku-vafestivaaleja, mukaan lukien muun muassa maailmankuulu ja julkisuuden henkilöitä paikal-le houkutteleva Berlinale ja pie-nemmän budjetin Queer Film Festival, jonka elokuvat käsitte-levät enimmäkseen seksuaali-vähemmistöihin liittyviä aiheita.

Elokuviin pääsee luonnollisesti myös fes-tivaalien ulkopuolellakin. Perinteisten te-attereiden lisäksi Berliinissä on kesäisin hyvin suosittua katsoa elokuvansa ulkona, sään niin salliessa. Monet paikalliset ke-rääntyvätkin viettämään iltaa popcornien

Nautitaan tähtitaivaan alla

kera kaupungin lukuisiin ulkoilmaeloku-vateattereihin. Friedrichshainin kaupunginosassa sijaitsevassa puistossa, Volksparkissa elokuvia katsellaan nurmikolla tai pöy-dän ääressä. Vieraat voivat tuoda mukaan omat eväät. Samalla alueella sijaitsee Inseliksi nimetty ulkoilmateatteri, joka pyörittää filmejä maanantaisin, torstaisin ja sun-nuntaisin. Elokuvaelämyksiä yhdistetään toisinaan Cassiopeia -yökerhon kesäpuu-tarhassa järjestettäviin konsertteihin ja bi-leisiin. Paikan päältä saa lainaksi huovan viileän sään yllättäessä. Berliinin vanhin open air –teatteri löytyy Kreuzbergista, Mariannenplatzin läheltä. Paikka on auki joka päivä. Eloku-vatarjonta vaihtelee klassikoista uutuuk-siin ja taide-elokuvista suuren yleisön suosikkeihin. Elokuvat esitetään alku-

peräiskielellä, saksankielisillä teksteillä. Kreuzbergin kaupunginosan vieressä sijaitsevassa Neuköllnissä ulkoilmate-atteri on pystytetty Hasenheiden puis-toon. Kultti- ja hittielokuvia voi katsella penkiltään huonon kelin sattuessa myös sateenvarjon alta, jotka elokuvateatteri lu-paa tarjota vierailleen. Paikan päältä saa myös ostaa juotavaa ja pientä purtavaa. Yksi suurimmista ulkoilmateattereista on Weddingin kaupunginosassa sijaitse-va Freiluftkino Rehberge, joka mahdut-taa jopa 1500 ihmistä kerralla. Elokuvia näytetään keskiviikosta sunnuntaihin. Genret vaihtelevat piirretyistä saksalai-siin elokuviin ja suurempiin Hollywood -tuotantoihin. Mitten Weinbergsparkin elokuvateatte-ri taas löytyy ruusutarhan keskeltä. Kävi-jöille on varattu penkkejä ja tuoleja, joten kokemukseen voi helposti yhdistää pik-nikin. Elokuvien lisäksi paikalla järjeste-tään muutakin ohjelmaa. Vanhanaikainen puutarha on yhdistetty moderniin ympä-ristöön. Erityisen tunnelmallinen paikka on iltavalaistuksessa. Elokuvia näytetään kesätiistaisin säävarauksella. Lipulle ei ole määrätty hintaa, vaan kävijää kehote-taan jättämään järjestäjille lahjoitus, jon-ka suuruuden voi päättää omantuntonsa ja varallisuutensa perusteella. Yhden erikoisimmista elokuvakoke-muksista tarjoaa Nomaden Kino, josta kieliä osaavat saattavat pystyä päättele-mään, että katselupaikka vaihtuu jatku-vasti. Elokuvia näytetään ympäri Berliiniä 35 mm:n filmiltä eli ns. kinofilmiltä ja luonnollisesti siihen sopivan teknologian avulla. Elokuvia on katseltu muun muassa tyhjässä uima-altaassa, niityllä, paikalli-sessa yökerhossa ja hylätyssä tehtaassa. Katselupaikan löytääkseen joutuu siis te-kemään hieman taustatyötä, mutta mak-saa vaivan: kokemus on ainoa laatuaan. Berliinin ulkosuomalainen Kalle tutus-tui elokuvien katseluun raittiissa ilmassa ensimmäistä kertaa viime kesänä käydes-sään ulkona uuden tuttavuuden kanssa, kun treffikumppani ehdotti elokuvan kat-selua Kreuzbergin ulkoilmateatterissa. Kalle totesi paikan viihtyisäksi ja varsin sopivaksi ensimmäiselle tapaamiselle. Ennen elokuvan alkua oli hyvin aikaa ju-tustella ja tutustua sekä nauttia lasi viiniä. Miljöö sai romanttisen säväyksen ympä-rillä kiertelevästä ukkosmyrskystä ja pa-riskunta välttyi kastumasta, koska paik-ka elokuvan katseluun löytyi puun alta. Kenelle Berliinin suomalainen suositte-lisi kokemusta? ”Ihmisille, jotka pitävät elokuvista ja ulkoilmasta”, hän virnistää. ”Ideana ei ole vain elokuvan katsominen teatterissa, joka takaa laadukkaan äänen ja kuvan, vaan nauttia kesästä ja eloku-vakokemuksesta luonnon äänien kera.”

26 T A K U

T A K U 27

Kansainvälinen kulttuuripolitiikan konferenssi ICCPR (International Conference on Cultural Policy Re-search) järjestetään joka toinen vuosi. Tänä vuonna konferenssi pidettiin Saksassa Hildesheimis-sa 9.-12.9. Järjestelyistä vastasi Hildesheimin yliopistossa toimiva kulttuuripolitiikan yksikkö.

– Kulttuuripolitiikka voi olla yh-teiskuntapolitiikkaa ja sen tutkimus Saksassa käsittelee mm. kulttuu-rin demokratisointia, taiteilijoiden sosiaalista ja taloudellista asemaa sekä taiteen ja koulutuksen välisiä suhteita, totesi professori Wolfgang Scheinder konferenssin avaussa-noissaan.

Saksalaisten tutkimusaiheet ovat teemoiltaan varsin samoja kuin Suomessakin. Tuttuja teemoja ovat myös kulttuuri-infrastruktuuri ja kulttuurihallinto tutkimuksen koh-teina. Lisäksi saksalaisten painotta-man kansalaisyhteiskunnan merki-tys kulttuuripolitiikan tutkimuksessa on olennaista myös Suomessa. Sak-salaisille leimallista on sen sijaan paikallisen monitasoisen poliittisen järjestelmän tutkiminen, jossa kun-nat ja liittovaltiot vastaavat kulttuu-ripolitiikasta.

KULTTUURI TUKEE KEHITYSTä

Hildesheimissa sijaitsee UNESCO:n oppituoli, joka keskittyy kulttuuripo-litiikkaan ja taiteisiin kehityksen kei-noina. Oppituolin tiimoilta tehdään paljon yhteistyötä Afrikan suun-taan. Tämä heijastui osittain myös konferenssin ohjelmaan ja osallis-tujapohjaan.

Pohjimmiltaan kulttuuripolitiikan ja kehityksen yhteys selittää pal-jon koko kulttuuripolitiikan oikeu-tuksesta, onhan kulttuurin sisältä-

T e k s t i : S a k a r i a s S o k k a

Kulttuuri, kehitys ja kestävyys

mä kehityspotentiaali keskeisimpiä syitä kulttuuripolitiikan synnylle eri maissa. Ajan kuluessa tämä yh-teys on paikka paikoin vain jäänyt rajattuihin teemoihin keskittyvien toimintojen varjoon. ICCPR2014 konferenssissa Hildesheimissa yh-teys tuotiin esiin monella tasolla, olipa kyse sitten taidekasvatuksesta, kansainvälisistä suhteista tai taide- ja kulttuurisisältöihin osallistumisesta.

Isäntäorganisaation kulttuurin ja ke-hityksen välisiä suhteita koskevat yhteydet ja painotukset tulivat sel-västi esiin Pohjois-Afrikasta ja ara-bimaista tulleen suurehkon delegaa-tion myötä. Arvokasta oppia myös suomalaisille tarjoaa se, kuinka kult-tuurin ja kulttuuripolitiikan merkitys korostuu siellä, missä kulttuurisisäl-töjä tukeva infrastruktuuri on lähes olematonta ja kulttuurikeskustelui-hin osallistuvalla kansalaisyhteis-kunnalla kovin vähän tilaa.

Marokkolainen aktivisti Basma El Husseiny kertoi puheessaan, kuin-ka termi ”kulttuuripolitiikka” on ny-kyään laajalti käytössä arabimaissa, vaikka niillä ei käytännössä ole täl-lä hetkellä virallista kulttuuripoli-tiikkaa ja aihepiirin tutkijatkin ovat harvassa. El Hussein oli mukana vuonna 2009 tekemässä arabimai-den kulttuuripolitiikan tilaa koske-vaa kartoitusta. Vuonna 2010 hän oli järjestämässä alueellista kulttuu-ripolitiikan konferenssia Beirutissa, ja osallistui pienten taiteilijaryhmi-en ja tutkijoiden kannustamiseen kulttuuripolitiikan parantamiseksi. Tämän ei odotettu olevan helppoa, mutta silti kannattavan ja johtavan muutamissa vuosissa positiivisiin tu-loksiin. Vuonna 2011 kaikki kuiten-kin muuttui arabimaissa levinneiden kansannousujen myötä.

Toivoa ei silti ole menetetty: olem-me perustaneet vuonna 2011 ara-bialaisen kulttuuripolitiikan ryhmän (Arab Cultural Policy Group), jon-ka tavoitteena on mahdollistaa eri maiden kansallisten ryhmien väli-

nen kanssakäyminen kokemusten ja ideoiden välittämiseksi, El Hus-sein totesi. Pohjimmainen tavoite on kulttuuri-ilmaisun mahdollisuuksien parantamisessa, kulttuurisektorin toimijoiden tukemisessa ja kulttuu-rin kehityksen mahdollistavien ra-kenteiden vahvistamisessa.

OSALLISTUMINEN KIINNOSTAA

Kulttuurin yhteys paitsi kehitykseen (development), myös kestävyyteen (sustainability) tuotiin esiin monissa esityksissä. Useat tutkijat peräsivät lisää empiirisiä tutkimuksia, joiden kautta saataisiin syvällisempi käsi-tys siitä, ketkä todella osallistuvat olemassa olevien käytäntöjen tuot-tamiin sisältöihin ja millaisia pit-käkestoisia vaikutuksia kulttuuriin osallistumisella on.

Osallistumiseen liittyy tietysti myös valta. Tiukimmissa tulkinnoissa to-dettiin, että pitäisi lakata kysymästä kuinka kulttuuria käytetään ja kes-kittyä sen sijaan siihen, kuinka yhtei-söt ovat kyenneet ylläpitämään kult-tuurisisältöjä huolimatta siitä, että monet laitokset ja kulttuuria tukevat elimet ovat unohtaneet heidät, kuten skotlantilainen David Stevenson to-tesi. Kyse on lopulta siitä, millaisin keinoin ja kuinka avoimelta pohjalta kulttuurille annetaan tilaa koko yh-teiskunnan kehityksessä.

Konferenssin

nettisivut:

http://iccpr2014.de/

28 T A K U

T A K U 29

How far do you have to travel to be out of your com-fort zone? How many people do you have to meet

to realize that in the end we are all the same? And does there really ex-ist an intersection point in life? Like a cliff where we see our possibili-ties, a place where we are tempted to jump with the wings of curiosity, at the same time knowing that after the jump we won’t be the same any-more? Do we have enough courage to trust the unknown? Well, we are all different. We use our wings in different places in different ways. Some people want to see the stun-ning sunsets next to the Oceans, some explore the wilderness to see the rugged nature at its best, some spread out their wings to the cities, some to the fields of the countryside. I found my cliff from Bolivia, from the mountain tops of the Andes.

I am a young Finnish woman doing my master´s degree in Intercultural Encounters at the University of Hel-sinki. In September 2013 I traveled for the second time to colorful Bo-livia where native groups are vivid and the old cultural heritage remains a strong part of the everyday life. For me this journey meant the op-portunity to collect material for my master´s thesis but at the same time it was a jump to the unknown. Re-search about violence against little children in a small Aymara village where people speak their own Ay-mara language wasn’t really custom-ary act to do.

The Aymaras are one of the native groups of Bolivia. To conduct my research I moved for three weeks to live among the villagers in the mountains about 4500m above the sea level. Before settling down I needed to ask the elders of the vil-lage for a final approval for my stay. After the permission from the chief I was welcomed among the other villagers as well. Three weeks is a short time for fieldwork especially when the topic is this sensitive. Dur-ing my stay I interviewed the locals and taught children in the school. My educational background in Ear-ly Childhood Education and as a

The heart of the humanitykindergarten teacher it was natural choice to work with the local chil-dren. My previous education was also one of the reasons why I took children as the topic of my research. For the villagers it was very impor-tant that my work was concrete. Hands-on work was a smooth way to build connections with the villagers. For the school project I was helping to build a little prop house and in the local dining room I helped with the dishes same time learning about the local foods.

In the village the air was thin and chilly and when I took a deep breath I could smell the change. I under-stood that it is not possible to dive deep into a totally different culture and come back to the surface as it never happened. Life in the village was simple and the customs and be-liefs were different in comparison to the city life in La Paz where life was more modern and hectic. The weather changed fast and the work was done according to the rising of the sun, clouds and winds. Faith of spirits played a big role in peoples’ lives. In the dinner table people of-ten discussed how they heard spirits moving in their yard, knocking their door or elbow. During the time of my fieldwork the Aymaras had one of their biggest annual celebrations – the day of the Saints (Día de los muertos). For Aymaras this meant four days of celebration with music and sacrifices to their ancestors. The atmosphere in the village was exit-ed but also timid at the same time. In the middle of these new customs I was happy to see how the bridges of friendship were built through mu-tual interest. In the village I shared the room with my interpreter, who is my age. Me and my interpreter had many things in common, we are both university students, neither one of us has a family of our own yet, and we are both wondering what future will store for us. During the three weeks we became good friends and shared the life together. We were both amazed how life goes. Who would have thought 26 years ago that we would meet. And there we were sharing same thoughts of life. How beautifully time and people can be woven together.

Bolivia has taught me a lot during the five months I have been able to live there. Bolivian culture is stun-ning with plenty of colors. As the colors are various so are the mean-ings and reasons behind human ac-tions. In the Finland society works according to an unbending social system. In Bolivia, however life is more flexible and there is always the possibility for plan b. Bolivia has opened my eyes for different colors. I have seen so much love and caring but also violence and hopelessness. In the middle of these contrary as-pects of life I have been thinking, what keeps us going? Is there really a treasure at the end of the rainbow, a goal which reminds us to look for-ward although it might feel like we are standing in the ruins of our lives. Instead of answering I only have a wary wish that life could hold on to us in the times of anguish. Maybe the risings winds should be seen as new opportunities, as chances for something better. And here I am wondering again, do we have cour-age to spread our wings for life in all its colors?

During my journey I understood that spreading your wings is not only easy, but also quite scary. On the mountain top you can’t real-ly know if the landing is going to succeed. My landing to the village was successful. Now, thinking back and evaluating all that I have ex-perienced, I find that the beauty in jumping to the unknown lies in the fact that you can’t really know. It means you have to give life a chance to show you something totally new and, in return, life gives you pos-sibilities to learn things you would have never even thought of. It is fas-cinating to think that if people were puzzles, could there be one piece which has the same shape in each and every one of us - the heart of the humanity.

M i a H o v i

TYÖTTÖ

MYYSKASSA

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko

Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

Sähköposti:erityiskoulutettujen.tk@erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköpostikyselyi-hin seitsemän päivän sisällä viestin saapumisesta kassaan.

Info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä

24 tuntia vuorokaudessa. Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT

Ratavartijankatu 2 B, 00520 HELSINKI maksuton palvelunumero 0800 9 0888

ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

J ä S e n S I v U T

PäIvITä jäsenTIeTosIOvatko jäsentietosi muuttuneet?

Ilmoitathan näistä muutoksista meille:

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutosl äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apuraha-

työskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/

yrittäjäksi

TIEdOT ON HELPOINTA ILMOITTAA SäHKöISESTI JäSENSIVUILLA:

www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminentai taku@taku.fi

VIITENUMEROT HUKASSA? Tilaa uudet jäsensivujen kautta

www.akavanerityisalat.fi -> Jäsenkirjautuminen

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 fax (09) 147 242 Sähköposti: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fiJulkisen sektorin työsuhdeneuvonta puh. 0201 235 380 Yksityisen sektorin työsuhdeneuvonta puh. 0201 235 350Puhelun hinta 0201-numeroihin:kiinteästä verkosta 8,35 snt/puh + 7,02 snt/minmatkapuhelimesta 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min

l JäSENSIHTEERITPuh. 0201 235 370 Puhelinaika: klo 9 – 14jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi

l LAKIMIESTEN palvelujen puhelinaika klo 9 – 14

l YKSITYIS- JA JäRJESTöSEKTORIN TYöSUHdENEUVONTAEskola, Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvotte-lutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke). Yhteiskunnallinen edunval-vonta. Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 Leppänen Juho-Heikki, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvontaPuhelin 0201 235 365, 040 582 5052Haapasalo Toni, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvontaPuhelin 0201 235 365Torvela, Tuire, lakimies Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvontaAmmatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävätPerhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta Puhelin 0201 235 356

l KUnTASeKTOrIn TYÖSUHdeneUvOnTAIkonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354Zibellini Anna, lakimiesKunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353

l VALTIOSEKTORIN TYöSUHdENEUVONTAIkonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354 Zibellini Anna, lakimiesKunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353

l KORKEAKOULUSEKTORIN TYöSUHdENEUVONTAEskola Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvotte-lutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke)Yhteiskunnallinen edunvalvonta Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 Ikonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354 Zibellini Anna, lakimiesKunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353

l KIRKON SEKTORIN TYöSUHdENEUVONTAJuntunen Kalevi, asiamies Valtio- ja seurakuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Puhelin 0201 235 351

I n F O A

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 Helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

T A K U n H A L L I T U K S e n J ä S e n T e n Y H T e Y S T I e d O T 2 014

Petri KatajarinneHautomopäällikköLuovien alojen yrityshautomo Creve040 164 6665petri.katajarinne@taku.fi

Arja LaitinenAluepäällikköTaiteen Edistämiskeskus0295 330 709arja.laitinen@minedu.fi

Kirsi LajunenKoordinaattori, Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelma0400 516 554kirsi.lajunen@thl.fi

Anna-Maria LeograndeProjektisuunnittelijaTyöelämäosallisuuden hyvät käytännöt Euroopassa -hanke, THL 040 757 8696 anna-maria.leogrande@helsinki.fi

Anna vesénKulttuurituottajaRiihimäen kaupunki040 822 6660anna.vesen@riihimaki.fi

HALLITUKSen PUHeenJOHTAJA Mari LankinenTuottajaJyväskylän kesäSnellmaninkatu 19-21 E 1500170 Helsinki050 5363 231mari.lankinen@taku.fi

HALLITUKSen vArAPUHeenJOHTAJA ville niutanenTuottaja040 841 2066ville.niutanen@pp.inet.fi

HALLITUKSen JäSeneT varsinaiset jäsenetJuha IsotaloKoulutuspoliittinen asiantuntijaTurun yliopiston ylioppilaskunta050 531 8414tyy-koposihteeri@utu.fi

Matti KarhosKulttuuriasiainpäällikköLahden kaupungin kulttuurikeskus050 387 8792matti.karhos@lahti.fi

vArAJäSeneT elise PedersenJohtava koordinaattoriTampereen kaupunki050 553 8673elise.pedersen@tampere.fi

Pauli rautiainenJulkisoikeuden yliopisto-opettajaTampereen yliopistopauli.rautiainen@uta.fi

riikka wallinKulttuurituottajaammatinharjoittajariikka.wallin@gmail.com

Opiskelija-asioiden asiantuntijaSusanna KoskimaaKirjallisuuden opiskelijaTampereen yliopistosusanna.koskimaa@uta.fi

TOIMInnAnJOHTAJA Kirsi Herala040 511 1200kirsi.herala@taku.fi

JärJeSTÖ- JA KeHITYSvASTAAvAriina virkkunen0440 664 800riina.virkkunen@taku.fi

OPISKeLIJA-ASIAMIeSVilja Byströmpuh. 040 561 8967vilja.bystrom@taku.fi

J ä S e n S I v U T

32 T A K U

ILMOITTAUDU MUKAAN

© J

eppe

Tuo

mai

nen

© V

eikk

o So

mer

puro

KIRJALLINEN ILTAAkavan Erityisalojen jäsenille

Tiistaina 18. marraskuuta klo 17.00 — 20.00, Korkeavuorenkatu 37, 00130 Helsinki Yhteistyössä Tammen ja WSOY:n kanssa

Sinulla on myös mahdollisuus ostaa Tammen ja WSOY:n uutuuskirjoja YSTÄVÄHINTAAN.Jäsenenä voit ottaa mukaasi yhden ystävän.

Ilmoittautuminen alkaa 1. lokakuuta osoitteessa www.akavanerityisalat.fi/kirjaHuom. Paikkoja on rajoitetusti. Ilmoittautuminen päättyy 12.11.2014

Tarjolla pientä syötävää ja juotavaa.LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

ILLAN HUIPPUKIRJAILIJAVIERAAT OVAT:Tove Jansson elämäkerran kirjoittaja Tuula Karjalainen sekä

Sukupuu -romaanin kirjoittaja Kati Tervo

Kati TervoSUKUPUU

Tuula KarjalainenTOVE JANSSONTee työtä ja rakasta

Akava_Kirjallinen_ilta1.indd 1 25.8.2014 13.19