Lounais-Sipoosta Helsinkiä − Maaseudusta kaupunkia

Sosiokulttuurinen selvitys liitosalueesta

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2009:1 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2009:1

ISSN 1458-9664ISBN 978-952-223-407-0 (nid.)ISBN 978-952-223-408-7 (PDF)

9 789522 234070

1

Lounais-Sipoosta Helsinkiä – Maaseudusta kaupunkia

Sosiokulttuurinen selvitys liitosalueesta

2

© Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2009

Teksti: Jani Päivänen, Pasi Mäenpää, Aino Verkasalo, Simon Djupsjöbacka, Kalle Toiskallio – WSP Finland Oy

Graafinen suunnittelu ja taitto: Heikki Jantunen, Yliopistopaino

Julkaisusarjan graafinen suunnittelu: Timo Kaasinen

Kannen kuva: Leena Liipola

Paino: Edita Prima Oy 2009

ISSN 1458-9664

ISBN 978-952-223-407-0 (nid.)

ISBN 978-952-223-408-7 (PDF)

3

Sisältö

Tiivistelmä ........................................................................................................................................... 5

Esipuhe ................................................................................................................................................ 7

1 Johdanto .......................................................................................................................................... 9

1.1 Alueen lähtökohtia ..................................................................................................................... 91.2 Taustaa ja kontekstia.................................................................................................................. 9

2 Tavoitteet ja rajaukset ................................................................................................................ 13

2.1 Tavoitteet .................................................................................................................................... 132.3 Rajauksia .................................................................................................................................... 13

3 Aineisto ja menetelmät .............................................................................................................. 15

3.1 Historialliset aineistot ............................................................................................................... 153.2 Lehti- ja internetaineisto ............................................................................................................ 153.3 Yksilöhaastattelut ....................................................................................................................... 153.4 Ryhmähaastattelut ..................................................................................................................... 163.5 Muut aineistot ............................................................................................................................ 16

4 Alueen historiallinen tarkastelu ............................................................................................. 17

4.1 Elinkeinot ja elämäntavat ........................................................................................................... 174.2 Kylämuodostelmat ...................................................................................................................... 18

Östersundom ............................................................................................................................... 18Kärr ja Husö ................................................................................................................................ 18Karhusaari ja Landbo .................................................................................................................. 18

4.3 Östersundomin kartano (Karlvik) ja Östersundomin kirkko ...................................................... 19Karlvik ......................................................................................................................................... 19Östersundomin kirkko................................................................................................................. 20

4.4 Liikenneyhteydet ........................................................................................................................ 204.5 Johtopäätöksiä historiasta ........................................................................................................ 20

5 Liitoshanke paikallislehdessä ................................................................................................ 21

5.1 Aineistosta .................................................................................................................................. 215.2 Palvelut ja liikenne ..................................................................................................................... 215.3 Rakentaminen ja kaupunkirakenne ........................................................................................... 225.4 Alueidentiteetti ........................................................................................................................... 235.5 Johtopäätöksiä lehtikirjoituksista ............................................................................................. 24

6 Liitosalueen sosiokulttuurisia ominaispiirteitä................................................................. 25

6.1 Kylät ja asuinalueet .................................................................................................................... 256.2 Julkiset tilat: palvelut ja tapaamispaikat .................................................................................. 266.3 Kulttuurisesti merkitykselliset paikat ........................................................................................ 286.4 Asukkaiden käsityksiä itsestään ja toisistaan .......................................................................... 306.5 Liitosalueen asukkaiden identiteetti ......................................................................................... 31

Yhteisöllisyyden piirteet ............................................................................................................. 32Melkein-kaupunkilaisuus ........................................................................................................... 33Kohta-kaupunkilaisuus ............................................................................................................... 33

4

6.6 Virkistys ja luonto ....................................................................................................................... 34Sipoonkorpi ................................................................................................................................. 34Ranta-alueet ............................................................................................................................... 34

6.7 Reitit ja suunnat: autoilijan ja retkeilijän näkökulma ............................................................. 36

7 Johtopäätöksiä alueen ominaispiirteiden huomioimisesta sen kehittämisessä . 39

7.1 Yleisiä johtopäätöksiä alueesta ................................................................................................. 397.2 Alueen vahvuuksia, ominaispiirteitä ja mahdollisuuksia ......................................................... 397.3 Ehdotuksia erityisiin kohteisiin .................................................................................................. 41

Lähteet ................................................................................................................................................ 43

Haastattelut ...................................................................................................................................... 43Kirjallisuus ........................................................................................................................................ 43Kartat ja tilastot ................................................................................................................................ 44

Liite: Ryhmähaastattelun kysymysrunko ................................................................................ 45

5

Tiivistelmä

Haastattelujen perusteella luonto ja kulttuurimaisemat ovat liitosalueen tär-keimmät vahvuudet. Asukkaille tärkeään maisemaan kuuluvat metsät, meri, maa-seutumaiset maisemat, erityiset luonto-kohteet, polut ja muut reitit. Luonnossa liikkuminen oli haastatelluille hyvin tär-keää, jopa asumisen ydinasia ja tärkeim-miksi kohteiksi nousivat liitosalueen poh-joisosan monet metsälammet, varsinkin Hältingträsk. Haastatteluissa metsä ja Sipoonkorpi painottuivat virkistysalueina ja luontokohteina enemmän kuin meri ja saaristo. Alueella on jo luontointensiivi-nen kaupunkikulttuuri. Asukkaiden luon-tokokemus ei vaikuttanut niinkään kiin-nostukselta eliöstöön ja kasveihin kuin elämyksellisyyden ja estetiikan kannalta erityisiin paikkoihin.

Sipoolaista melkein-kaupunkilaisuutta leimaa kaksijakoinen suhde kaupunkiin: kaupungissa käydään ja sitä käytetään, mutta sen reunan tuolla puolen asumi-nen tekee identiteetistä epäurbaanin. Si-poon maalaisuus johtuu paradoksaali-sesti Helsingin läheisyydestä: rajaa kau-pungin ja maaseudun välillä korostetaan puheessa. Alueen ominaislaatu kytkey-tyy pelto- ja metsämaisemiin. Sipoolai-nen paikallisyhteisöllisyys syntyy siitä, et-tä tuntee riittävän monia alueen ihmisiä eivätkä loputkaan tunnu vierailta. Mer-kittävin vapaa-ajan viettotapa haastatte-lujen perusteella on kuitenkin pihanhoi-to. Pihatyöt yhdistävät uusia ja vanhoja asukkaita.

Raportin lopussa esitetään kehitys-ideoita, kuten Karlvikin lahdelle suunni-teltavaa kanavien kaupunginosaa, jonka viehätys perustuisi veden läheisyyteen ja vesillä liikkumisen mahdollisuuksiin, sekä laadukkaiden senioriasuntojen tuottamis-ta alueelle. Joukkoliikenne ratkaisuja poh-dittaessa, pikaraitiotievaihtoehto näyttäi-si käytettyjen aineistojen perusteella pa-remmin soveltuvan asukkaiden kuvaan ihmis- ja luonnonläheisestä rannikko-kaupunginosasta.

Työssä tutkitaan liitosalueen asukkaiden ja muiden toimijoiden näkemyksiä liitos-alueen arvoista ja yhteisöistä ja sen sisäl-lä olevista eri osa-alueista. Konsultin teh-tävänä on ollut esittää kuvaus ja tulkinta liitosalueen tai sen osien erityispiirteistä ja sosiokulttuurisesta luonteesta. Erityis-huomio on haluttu suunnata vahvuuk-siin, joita hyödyntämällä alueen suunnit-telussa voidaan edetä.

Menetelminä ovat historiallinen tar-kastelu kirjallisuuden, haastattelujen ja arkistomateriaalin avulla, paikallis lehden kirjoittelun analyysi, yksilö- ja ryhmähaas-tattelut, sekä kenttäkierrokset alueel la. Kyseessä on laadullinen analyysi, jossa painottuvat alueen asukkaiden ja toimi-joiden näkökulmat.

Alueen perinteisiä elinkeinoja ovat ol-leet karjanhoito ja hevoselinkeino, puun-tuotanto, kalastus ja merenkulku. Kes-keisiä rakennuksia ovat historiassa olleet Östersundomin kartano, kirkko eli kappe-li ja rusthollit eli ratsutilat. Östersundomin keskus on aina ollut kyläkaupan paikka. Alueen kylillä on aina ollut yhteyk siä län-teen esim. koulujen ja kirkon toiminnan järjestämisessä. Kylissä tai kylien välillä ei ole perinteisesti ollut kovinkaan kiinteää yhteistoimintaa, sitä on syntynyt enem-män sotien jälkeisen uudisasutuksen myötä ja erityisesti 1990-luvulta al kaen. Yksi tulevaisuudenkin vahvuus ja yritys-toiminnan mahdollisuus näyttäisi olevan hevoselinkeino – nyt se vain liittyy ratsas-tukseen ja virkistykseen.

Sipoon Sanomien sisällönanalyysissa osoittautui, että paikallislehdessä sipoo-laisten ajatellaan katsovan aluetta sisäl-tä päin ja helsinkiläisten ulkoa päin. Nä-kökulmaa korostetaan puheella sipoolai-sista arvoista ja juurista sekä historian ja paikallisuuden tuntemuksesta. Helsinki-läisten taas sitä vastoin ajatellaan näke-vän alueessa lähinnä taloudelliset voitot. Kirjoituksissa heijastuu sipoolaisten pel-ko, että maankäytön tehokkuusvaatimuk-sia toteutettaessa laiminlyödään alueel le tyypilliset maisemat ja syrjäytetään pai-kallinen näkökulma ja osaaminen.

6

7

Esipuhe

Työstä on vastannut projektipäällikkönä valtiot. maist., sosiologi Jani Päivänen WSP Finland Oy:stä. Tutkimus osuuden vastaavana yhteyshenkilönä ja toisena pääkirjoittajana on toiminut valtiot. tri, kaupunkisosiologi Pasi Mäenpää Helsin-gin yliopistosta. Valt. kand. Aino Verkasa-lo toimi tutkimusapulaisena sanomaleh-tiaineiston analyysissa, haastatteluissa ja ryhmähaastattelujen järjestelyissä. Fil. yo Simon Djupsjöbacka toimi tutkimus-apulaisena alueen historiaa koskevassa osuudessa. Erityisasiantuntijoina toimi-vat valtiot. tri Kalle Toiskallio (liikenne) ja dipl. ins. Björn Silfverberg (laaja- alaiset maankäytön suunnitelmat) WSP Finland Oy:stä.

Työskentelyä ohjasi kommenteillaan ja kiinnostuksellaan Helsingin kaupunki-suunnitteluviraston ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimi toimistopäällikkö Rikhard Manninen. Muut osallistujat oli-vat projektipäällikkö Matti Visanti, yleis-kaava-arkkitehti Olavi Veltheim, yleis-kaavasuunnittelija Aimo Huhdanmäki, diplomi-insinööri Sari Piela, arkkitehti Sa-kari Pulkkinen, arkkitehti Teemu Holopai-nen, maisemasuunnittelija Kaisa Rodri-guez sekä arkkitehti Maria Isotupa.

Työssä tehtiin Lounais-Sipoon liitos-alueella useita yksilöhaastatteluja sekä kolme ryhmähaastattelua, joihin osallis-tui paikallisia asukkaita sekä yhdistysten ja yritysten edustajia. Työryhmä haluaa välittää parhaat kiitokset haastatteluihin osallistuneille heidän ajankäytöstään se-kä toimittamistaan aineistoista.

8

9

1 Johdanto

keen, mutta Sipoossa sekä asukkaat et-tä kuntapäättäjät aloittivat ankaran vasta-rinnan. Liitosalueella asui rajauksen mu-kaan n. 2000 –2500 ihmistä.

Lounais-Sipoon liitoshankkeesta syn-tynyttä kiistaa tutkineen Ari Mattilan (2008) mukaan keskeinen syy konfliktin syntymiseen oli se, että hallinnollinen ja toiminnallinen Helsingin seutu poikkea-vat toisistaan Helsingin itäpuolella. ”Si-poon kunta kuuluu Itä-Uudenmaan maa-kuntaan ja nykyisellään Sipoon pääkau-punkiseutuun rajautuva länsiraja muo-dostaa kuntarajan ohella myös maakun-tarajan. Työssäkäynti ja päivittäisasioin-ti kuitenkin kohdistuvat vahvasti pää-kaupunkiseudulle. Muut Helsingin seu-dun aiemmin maaseutuvaltaiset ympä-ryskunnat olivat muuttaneet kasvustrate-giansa jo vuosikymmeniä aiemmin kas-vukoneteesin tyyppisesti selkeästi kasvu-hakuisiksi, mutta Sipoossa kunnan hal-lintakoalition etuja oli palvellut kunnan kehityksen pitäminen mahdollisimman paljon ennallaan ilman merkittäviä muu-tostarpeita.”

Valtioneuvosto asetti selvitysmies Pekka Myllyniemen selvittämään kunta-rajan muutosta. Selvitysmiehen raportti puolsi Helsingin haluamaa pienemmän, vajaan 25 maaneliökilometrin alueen lii-tosta, minkä mukaisen päätöksen valtio-neuvosto teki maaliskuussa 2007. Sipoo teki kuitenkin päätöksestä valituksen kor-keimpaan hallinto-oikeuteen, joka päät-ti 15.1.2008 valtioneuvoston ratkaisun olevan lainvoimainen. Selvitysmiehen ehdottama kuntajaon muutos astui voi-maan 1.1.2009.

Liitospäätöksen jälkeen Helsingin kau-punkisuunnitteluvirasto ryhtyi valmistele-maan alueen suunnittelua. Alueen joulu-kuussa 2008 esitetyistä alustavissa suun-nitteluperiaatteissa todetaan olevan pe-rustavanlaatuinen seikka, että maaseu-dusta tehdään kaupunkia.

Pääajatuksena on luoda joukkoliiken-teeseen painottuva, kävely- ja pyöräily- ystävällinen kaupunkimaisesta pientalo-

rakentamisesta koostuva alue. Vähim-mäismääränä pidetään alustavasti 30 000 asukasta, kun lopullisen liitosalueen ny-kyinen väestömäärä on noin 2000 asu-kasta. Tätä kirjoitettaessa kesken on lu-kuisia muita selvityksiä alueesta, jois-ta erityisen tärkeitä kaupunkirakenteen kannalta ovat raideliikenteen selvitykset. (kslk esityslista 11.12.2008)

1.2 Taustaa ja kontekstiaSelvityksessä esitellään näkemyksiä alueen ominaispiirteistä. Tässä yhteydes-sä puhutaan identiteetistä, profiilista ja imagosta, maaseudusta ja seutuistuvas-ta kaupungista; urbaanin ja ruraalin asu-misen eri sävyistä ja merkityksistä. Näi-hin liittyy aiempia selvityksiä ja tieteelli-siä diskursseja, yhdyskuntarakenteeseen taas laajaa yhteiskunnallistakin keskus-telua.

Selvityksen tavoitteena on aloittaa Lounais-Sipoon alueen suunnittelun tu-eksi sen profilointi omien lähtökohtien-sa pohjalta. Profiili voidaan ymmärtää monella tavalla – voidaan painottaa ti-lastollisia faktoja tai laadullista kuvausta ja analyysia. Kaupunkisuunnitteluvirasto on teettänyt aiemmin työn Kaupungin­osien sosiokulttuurinen profilointi, jo-ka liittyi määrällisen tutkimuksen perin-teeseen: päämenetelmänä käytettiin eri aluei den piirteitä erottelevaa ja eri tavoin painottavaa faktorianalyysia (Päivänen ym. 2006). Käsillä oleva selvitys sitou-tuu puolestaan vahvasti sosiologian laa-dulliseen tutkimusperinteeseen, kysees-sä on laadullinen analyysi jossa painottu-vat asukkaiden omat näkökulmat. Sen si-jaan vähemmällä on alueen vertailu mui-hin aluei siin (josta profiloinnissa tiukassa mielessä on kysymys).

Joitakin vastaavia aiempia selvityksiä alueidentiteetistä on ollut käytössä, ku-ten samoin kaupunkisuunnitteluviraston teettämä Malmi – No logo? (Kopomaa & Manninen 2002), joka samoin pohjautui pitkälti haastattelumateriaaliin. Lounais-

Tämä sosiokulttuurinen selvitys liittyy Si-poosta vuoden 2009 alussa Helsinkiin lii-tetyn alueen suunnittelun alkuvaiheisiin. Kaavoitusta pohjustavana työnä kaupun-ki on laatinut alueesta useita selvityksiä. Alueelle on tarkoitus laatia kuntien yhtei-nen yleiskaava. Liitosalue on osa Helsin-gin maankäytön kehityskuvan mukaista metropolialueen rannikon suuntaista ke-hittämisvyöhykettä, jolle ollaan laatimas-sa ns. kehyssuunnitelmaa.

Kaupunkisuunnitteluviraston yleis-suunnitteluosasto totesi varhaisessa vai-heessa, että keskeistä on alueen yleisen kiinnostavuuden ja liitoshankkeen poik-keuksellisuuden vuoksi selvittää alueen sosiokulttuurista taustaa, jossa keskeise-nä osana ovat nykyisten asukkaiden ja muiden toimijoiden näkemykset aluees-ta. Siten päätettiin teettää tämä työ, jos-sa tutkitaan liitosalueiden asukkaiden ja muiden toimijoiden näkemyksiä liitos-alueen arvoista ja yhteisöistä ja sen si-sällä olevista eri osa-alueista. Konsultin tehtävänä on ollut esittää tulkintoja liitos-alueen tai sen osien erityispiirteistä, pai-kallisidentiteetistä ja sosiokulttuurisesta luonteesta.

Selvitys kiinnittyy sosiologian laadul-liseen tutkimusperinteeseen. Kyseessä on laadullinen analyysi, jossa painottu-vat nykyisten asukkaiden omat näkökul-mat. Myös muita näkökohtia, kuten tu-levien asukkaiden oletettavia toiveita on jatkossa selvitettävä.

1.1 Alueen lähtökohtiaSipoon lounaisosan tulevaisuudesta nou-si julkinen keskustelu kesällä 2006. Sil-loin Helsingin kaupunki teki hakemuk-sen, jonka mukaan 50 neliökilometrin suuruinen maa-alue tulisi liittää Sipoosta Helsinkiin. Samalla liitosalueen ja Helsin-gin välinen kahden neliökilometrin suu-ruinen alue Vantaasta, ns. Västerkullan kiila, liitettäisiin Helsinkiin, jotta liitos-alueelle saataisiin yhteinen maaraja Hel-singin kanssa. Vantaa hyväksyi hank-

10

Sipoon liitosalueeseen kohdistuvia pai-kallisuutta ja erityispiirteitä käsitteleviä tutkimuksia on tiedossa vain yksi: Elämää metropolin reunoilla (Ratvio 2005), jossa uusia esikaupunkeja käsitellään ”mobii-lin” elämäntavan kannalta. Tutkimukses-sa käsitellään kahta kohdealuetta, joista toinen on Lounais-Sipoon Landbo.

Alueidentiteetti tarkoittaa tässä ra-portissa lähinnä asukkaiden mutta myös alueen muiden käyttäjien jakamaa kuvaa asuin- tai käyttöympäristöstä. Keskiös-sä on asukkaiden kokema paikan oma-leimaisuus. Alueen identiteetti tukeutuu eroihin ja erilaisuuteen: identiteetti syn-tyy siitä, että on omanlaisensa verrattu­na muihin (paikkoihin ym.). (Kopomaa & Manninen 2002, 4).

Maantieteilijä Anne Virtanen erot-taa paikan oman identiteetin ja ihmis-ten paikkaidentiteetin. Paikan identiteet­ti liittyy sen olemukseen, joka muotou-tuu historiallisesta ainutkertaisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Nämä tekevät sijain-neista erilaisia siten, että kahta saman-laista paikkaa ei ole. Paikkaidentiteetti on ihmisen minän ulottuvuus. (Virtanen 2000) Tässä tutkimuksessa kysymys on molemmista – sekä paikan identiteetistä sen tyypillisten piirteiden mielessä, että ihmisten kokemasta paikkaidentiteetis-tä. Painotus on kollektiivisissa kokemuk-sissa ja, koska niihin ei päästä ”suoraan” käsiksi, niissä representaatioissa, joita ih-miset tuovat esiin ja tuottavat esimerkiksi lehtiteksteissä ja ryhmähaastatteluissa.

Tutkija Raine Mäntysalo on puhunut alueidentiteetin määrittelystä ja diskursii-visuudesta. Alueen identiteetin sisältö on siis jatkuvan debatin kohteena. Alueiden-titeettiä tuottavat ja ylläpitävät monenlai-set eri toimijat – vaikkapa paikallisyhdis-tykset, kaupungin suunnittelijat ja päät-täjät, paikkamarkkinoijat, tapahtumajär-jestäjät, asukkaat ja muut alueen käyttä-jät. Näiden alueellisten toimijoiden (ku-ten asukasyhdistysten) tehtäväksi anne-taan luoda yhtenäisiä representaatioi-ta alueesta, vaikka yhteisöllisyys, alueen

rajat ja alueeseen kiinnitettyjen merkitys-ten ja kokemusten yhteisyys ovat epä-selviä ja jopa kiistanalaisia. Lisäksi aluei-dentiteetti ei välttämättä kaikilla asuk-kailla edes kiinnity alueeseen, jolla asu-taan; tällaisina asukkaina Mäntysalo mai-nitsee maahanmuuttajat ja tilapäiset asu-jat. Mäntysalo kritisoikin tavallista yritys-tä ”tilata” yhtenäisiä kuvauksia alueesta vaikkapa asukkailta. (Mäntysalo 2008).

Tämäkin työ osallistuu Lounais- Sipoon nykyisen ja tulevan identiteetin mää-rittelyyn omalta osaltaan. Eri osapuol-ten tekstejä ja puheita analysoitiin, jotta aluei dentiteettiin päästäisiin kiinni. Pyrki-mys ei kuitenkaan ollut tuottaa yhtä yhte-näistä esitystä alueen kokonaisuudesta. Päinvastoin, riittävä monipuolisuus pyrit-tiin takaamaan sillä että mukana oli hy-vin erilaisia toimijoita. Etukäteen arvioi-tiin, että Lounais-Sipoon osalta yhtenäis-tä identiteettiä ei ehkä löytyisi. Liitosalue ei ole selkeästi ja yksiselitteisesti rajau-tuva paikka kuten kylä tai esikaupunki-kin usein on, vaan se on rajattu hallinnol-lisen ja poliittisen prosessin kautta. Koet-tu identiteetti ei läheskään aina sovi hal-linnollisiin rajoihin kuten kaupunginosiin. Koostuuko se erillisistä paikoista piirtei-neen, miljöineen ja asukkaineen, vai on-ko se jossakin mielessä yhtenäinen kult-tuurinen kokonaisuus? Tämä on yksi nii-tä kysymyksiä, joihin tässä työssä etsi-tään vastausta.

Samalla kun Helsinki on kiinnostunut selvittämään liitosalueen vallitsevaa iden­titeettiä, se halunnee myös luoda imagoa, joskaan asiasta ei vielä ole dokumentteja. Alueen tunnistettuja identiteettitekijöitä on mahdollista työstää, värittää ja muun-taa sen imagoksi, julkiseksi kuvaksi, eli mielikuvista koostuvaksi vaikutelmaksi, jota alue heijastaa. Nostamalla esiin pai-kan historiallisia tarinoita voidaan sekä korostaa omaleimaisuutta että luoda jat-kuvuutta menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden väliin. (Kopomaa & Man-ninen 2002)

11

Vaikka toimeksiannossa pyydettiin käsittelemään nimenomaan Lounais- Sipoon erityispiirteitä, pitää huomata myös sen ”yleispiirteet” eli yhtäläisyy-det muihin vastaaviin kaupungin lähei-siin maaseutualueisiin. Östersundomin seutu on paitsi kaupungin ja maaseudun rajatapaus, myös mitä osuvin esimerkki kaupunkien kasvuun liittyvistä ongelmis-ta ja ristiriidoista. Tämä käy ilmi niin lehti-aineistosta kuin haastatteluistakin.

Kun sipoolaiset haastatteluissa puhu-vat lämpimästi alueensa maalaismaisista piirteistä ja koettavat puolustaa sitä vää-ränlaiselta kaupungistamiselta, työssä on kyse myös kaupungin reuna- alueiden yleisistä piirteistä. Lounais-Sipoo on jo osa kaupunkiseutua, mutta missä mie-lessä?

Sipoo on tätä nykyä pääkaupunki-seutuun kuuluva ”pendelikunta”, jon-ka työvoimasta Helsingissä työssäkäy-viä on 36 %. Liitosalueen työvoimasta n. 2/3 käy pääkaupunkiseudun kunnis-sa (eli 1.1.2009 edeltävien rajojen mu-kaisesti muissa kunnissa) töissä. Sipoo on toiminnallisesti osa pääkaupunkiseu-tua. Samalla sen identiteetissä on selviä ”maalaisia” aineksia. Monet asukkaat ar-vostavat nimenomaan asuinympäristön-sä maalaismaisia piirteitä ja haluavat pi-tää niistä kiinni. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus – kaupungin palveluita käy-tetään ja monet toivovat niitä myös omal-le alueelleen. Tässä selvityksessä halut-tiin ymmärtää tarkemmin tätä kaksija-koista suhdetta kaupunkiin. Aiemmin si-tä ovat tutkineet esimerkiksi Kyttä, Laine-vuo ja Päivänen Lahden seudun pientalo-asukkaiden asumistoiveita käsitellees-sä tutkimuksessaan Turvallisen matkan päässä kaupungista (Kyttä ym. 2000).

Kaupunki- ja yhdyskuntatutkimuk-sessa on tutkittu jossakin määrin kau-pungin läheisen maaseudun erityisky-symyksiä. Tähän tematiikkaan on pe-rehtynyt mm. professori Perttu Vartiai-nen (1990). Vartiainen pohtii, onko ”kau-pungin maaseudulla” omaa luonnetta.

Kuva 1. Pääkaupunkiseudulla työssäkäyvien osuus

prosentteina kunnan kaikista työssäkäyvistä vuoden

2004 lopussa. Sipoon työvoimasta runsas puolet kävi

työssä pääkaupunkiseudun kunnissa. Kartassa Sipoon

vanhat rajat. Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto.

12

Hänen mukaansa niin kaupungilla, maa-seudulla kuin niiden välisillä eri vyöhyk-keillä voidaan väittää olevan oma histo-riallis-maantieteellinen luonteensa, mut-ta vain kontekstissaan: esimerkiksi ”maa-seutumaisen laita- alueen maisemallisesti arvokkaille paikoille on voinut syntyä ns. uuden keskiluokan saarekkeita”.

Kaupunkien leviämistä yli perinteis-ten rajojensa on käsitteellistetty seutu-istumisena: myöhäiskapitalistisessa vai-heessa alueellinen keskittyminen alkaa kääntyä seutuistumiseen, jolle tyypillistä on lisääntyvä tilankäyttö, kaupunkimai-sen alueen levittäytyminen ympäröivälle maaseudulle ja muuttoliike kaupungista

työssäkäyntialueelle, josta sukkuloidaan kaupunkiin. (Schulman ym. 1995) Asuin-paikan valinta on ollut viime vuosikym-meninä yhä riippumattomampaa työpai-kan sijainnista, mikä on näkynyt sukku-lointialueen laajentumisena erityisesti Helsingin seudulla.

Sipoon liitosalue on osa siitä, miten Helsinki pyrkii reagoimaan jatkuvasti laa-jenevaan pendelöintialueeseen ja kau-punkiseutuun. Kyse on kaupungin alueel-lisesta laajenemisesta, joka olisi kuiten-kin kaupunkimaista, kestävää ja pientalo-maista eli monien (erityisesti lapsiperhei-den) asumispreferenssejä palvelevaa.

13

2 Tavoitteet ja rajaukset

2.1 TavoitteetTämän selvityksen avulla haluttiin nostaa esille paikallisia erityispiirteitä, joista eri osapuolten olisi hyvä olla tietoisia. Näitä erityispiirteitä ei etukäteen rajattu, vaan ne voivat käsittää niin historiaa, luontoa ja maisemaa, arvokkaiksi tai huomion-arvoisiksi koettuja paikkoja, kuin tieten-kin itse asukkaita ja eri ryhmiä elämän-tapoineen, arvoineen ja asenteineen. Eri-tyishuomio haluttiin kuitenkin suunna-ta vahvuuksiin, joita hyödyntämällä alu-een suunnittelussa voidaan edetä. Tä-hän kuuluu alueen sosiaalisen maise-man ohella luonnonympäristö meren-rantoineen ja metsineen. Tavoitteena oli kerätä ja tuottaa mahdollisimman hedel-mällisiä suullisia, kirjallisia ja kuvallisia ai-neistoja, tietoja ja näkemyksiä liitosalu-eista ja Sipoosta. Niitä analysoimalla on pyritty luomaan monipuolinen ”tarina”, kulttuurinen kuvaus siitä, millainen liitos-alue on luonteeltaan erityisesti paikallis-ten asukkaiden mielissä.

Toisaalta liitosaluetta tarkasteltiin osa-na laajempaa Sipoon ja Uudenmaan ran-nikon kulttuurialuetta ja myös asukkai-den ja toimijoiden alueellisen suuntautu-misen ja yhteyksien kautta. Asutuspaik-kojen historiallinen erilaisuus – esimer-kiksi Östersundomin ja Landbon osal-ta – johti työn etsimään paikallista mo-ninaisuutta ja eritasoisia paikallisuuksia. Tavoitteena oli selvittää erityisesti alueen asukkaiden ja toimijoiden omia näkökul-mia. Esimerkiksi kiinnosti selvittää, onko liitosalueella omaa identiteettiä, vai onko merkittävämpää esim. landbolaisuus tai karhusaarelaisuus.

Tutkimuskysymykset olivat seuraa-vat:

Millainen alue on luonteeltaan – mikä •

on tyypillistä Lounais-Sipoolle aluee-naMikä on tyypillistä alueen asukkaille •

ja yhteisöilleMillaisia vahvuuksia alueelta löytyy •

Millainen on alueen asukkaiden suhde •

maaseutuun ja kaupunkiin

Millaisia asuinalueeseen kiinnittyviä •

identiteettejä alueelta löytyy ja mikä niiden suhde on toisiinsa; esimerkik-si vanhat vs. uudet alueet

2.3 RajauksiaMaantieteellisesti haluttiin käsitellä en-si sijassa Sipoolta lunastettavaa aluetta, ei niinkään Vantaan kiilaa (mm. siksi että alueen asumisen painopiste on selvästi entisen Sipoon alueen puolella).

Työn tavoitteena ei ollut sosiaalisten vaikutusten arviointi. Vielä ei ollut suun-nitelmia arvioitavana, vaan selvitys teh-tiin tulevan suunnittelun taustaksi. Alueen suunnittelun vaikutuksia ihmisiin arvioi-daan kohdennetummin muun vaikutus-arvioinnin yhteydessä myöhemmin, to-dennäköisesti eri alueiden asema- tai osayleiskaavaluonnosten pohjalta.

14

Kuva 2. Helsingin uusi liitosalue. Maanmittauslaitos 105/UUMA/04 © YTV 2004

15

3 Aineisto ja menetelmät

siin asioihin liitoskeskustelu liitettiin, mil-laisiin paikallisiin tekijöihin viitattiin liitos-ta vastustettaessa (tai puolustettaessa).

Millaisia eri suhtautumistapoja kes-kustelussa oli; painotettiinko erityisesti joitakin merkityksellisiä paikkoja tai pai-kallisia ominaispiirteitä?

Lehdistä Sipoon Sanomat todettiin analyysin kannalta hyödyllisimmäksi, koska lehden uutisaineistossa ja keskus-telussa on ollut kuntalaisten omia näkö-kulmia hyvin esillä. Varsinainen aineisto-analyysi tehtiin tästä syystä Sipoon Sa-nomista. Kaikkiaan noin 300-sivuinen uu-tisia, artikkeleita ja mielipidekirjoituksia sisältävä aineisto painottui pääosin vuo-sille 2006–2008. Valtakunnallisia ja seu-dullisia Helsingin Sanomia, Hufvudstads-bladetia sekä Itä-Uuttamaata käsittelevää Borgåbladetia käytettiin jossakin määrin täydentävinä tiedonlähteinä.

Internetissä tärkeitä lähteitä olivat Si-poon kunnan ja Helsingin kaupungin si-

vut, Sipoon puolesta ry:n sivut, sekä Landbon alueen vapaaehtoisvoimin yllä-pitämät kotisivut www.landbo.fi.

3.3 YksilöhaastattelutTyössä tehtiin Lounais-Sipoon liitosalu-eella muutamia yksilöhaastatteluja. Näi-den avulla haluttiin henkilökohtaisesti kuulla niitä tahoja tai henkilöitä, joille oli muista lähteistä (esim. lehtiaineisto, toi-set haastatellut) saadun tiedon perusteel-la tarpeen esittää erityiskysymyksiä. Täl-laisiksi todettiin työn alkuvaiheissa seu-raavat ryhmät: paikallislehti, kotiseutu-aktiivit, paikallishistorian tuntijat, maan-omistajat ja hevostilayrittäjät. Lisäksi yk-silöhaastattelujen avulla valmistauduttiin ryhmähaastatteluihin, siten että vetäjillä olisi riittävät lähtötiedot alueesta.

Siten työssä tehtiin kuusi yksilöhaas-tattelua:

Tutkimuksessa käytettiin useampaa ai-neistoa ja menetelmää, joiden avulla tuo-tiin ja tuotettiin eri näkökulmia alueeseen, sen historiaan ja asukkaisiin. Ryhmä-haastattelut olivat aineiston ydin, jonka ympärille analyysi kietoutui ja jolla ajatel-tiin päästävän nimenomaan asukkaiden käsityksiin ja ajattelutapoihin kiinni. Mui-den aineistojen tehtävä oli tuoda tukea ja toimia vertailuaineistona sekä lisätä pää-aineiston validiteettia: tärkeinä pidettiin sellaisia löydöksiä, jotka esiintyvät use-ammassa aineistossa. Tällaisia olivat esi-merkiksi alueen luontoarvot ja kulttuuri-maisemat. Menetelmien valinta eli pää-asiassa laadullisten menetelmien käyt-tö perustui yhtäältä tehtävänantoon se-kä toisaalta tekijöiden taustaan kaupun-kisosiologian, kulttuurihistorian ja erityi-sesti Helsingin kaupungistumisen histo-rian tutkimuksessa.

3.1 Historialliset aineistot Työn aluksi hankittiin tarpeellista tausta-tietoa perehtymällä aluetta koskeviin so-siaali- ja kulttuurihistoriallisiin lähteisiin. Nämä liittyivät historiaosuudessa tutkit-taviin asioihin joita olivat alueelle tyypil-liset elinkeinot, palvelut, kylämuodostel-mat, yhteistyön muodot ja elämäntavat sekä alueen asutuksen ja liikenteen his-toria. Arkistotutkimusta tehtiin erityises-ti vanhoihin karttoihin ja kirjallisuuteen liittyen. Historiaosuudessa tehtiin kaksi paikallisten asiantuntijoiden haastattelua ja yksi paikallisen maanomistajan haas-tattelu. Yksilöhaastatteluissa selvitettiin muun muassa alueen olennaista nimis-töä ja nimien taustoja.

3.2 Lehti- ja internetaineistoLehtiaineiston pohjalta haluttiin tutkia ensi sijassa, millaisia reaktioita liitoshan-ke herätti sekä liitosalueella että yleensä Sipoossa, ja millaisia kulttuurisia repre-sentaatioita lehtikeskustelu tuotti: millai-

Kuva 3. Östersundomin keskus on liitosalueen yrityskeskittymä.

16

Paikallislehden toimittaja, ei asu •

alueel la Paikallisaktiivi, asunut alueella pit-•

käänHevostilayrittäjä, asunut alueella kym-•

menisen vuottaAlueen paikallishistorian asiantunti-•

ja, asunut alueella useita vuosikym-meniäPaikallinen maanomistaja•

Kaupan ja kahvilan pitäjä•

3.4 RyhmähaastattelutTyön puolivälissä syyskuussa 2008 teh-tiin kolme noin kaksituntista ryhmähaas-tattelua, joihin osallistui paikallisia asuk-kaita sekä ryhmiä (yhdistykset, järjestöt, yritykset; eri ikäryhmät, molemmat kieli-ryhmät). Aluetta tuntevien ja sitä eri nä-kökulmista tarkastelevien ihmisten löytä-miseksi käytettiin ns. lumipallomenetel-mää eli yksilöhaastatteluissa tiedusteltiin sopivia, eri ryhmiä edustavia ja täydentä-viä henkilöitä. Erityisesti mukaan halut-tiin pitkään alueella asuneita tai toiminei-ta. Koska myös ihmisten keskinäisiä ver-kostoja käytettiin rekrytointiin, valikoitu-neet henkilöt edustavat todennäköises-ti keskimääräistä aktiivisempia asukkaita. Toiseksi myös ruotsinkieliset korostuivat jonkin verran verrattuna siihen, että osal-listujat olisi valittu satunnaisotannalla.

Kaikissa haastatteluissa oli käytössä suurin piirtein sama kysymysrunko, jon-ka mukaan keskustelua joustavasti oh-jattiin. Kysymysrunkoa täydennettiin kui-tenkin paikoin aiempien haastattelujen pohjalta. Haastattelut äänitettiin ja teh-tyjen litterointien ja/tai muistiinpanojen perusteella laadittiin tässä työssä tehdyt tulkinnat ja analyysit. Mahdollisia teks-tiin jääneitä asiavirheitä pyritään korjaa-maan osallisten kanssa jatkossa käytä-vässä vuoropuhelussa.

Ryhmät olivat seuraavat:RH 1 Suomenkielinen ryhmä, seitse-•

män henkeä, joista neljä lapsiperhei-den vanhempia, painotus Landbos-sa, Karhusaaressa ja Östersundomis-sa; mukana suhteellisen ”uusia” asuk-kaitaRH 2 Ruotsinkielinen ryhmä, kuusi •

henkeä, keski-ikäisiä ja vanhempia ih-misiä, useimmat asuneet useita vuo-sikymmeniäRH 3 Yritysten ja yhdistysten ryhmä, •

kahdeksan henkeä, joista kolme asu-nut yli 40 vuotta alueella; kaksi asunut

Kuva 5. Asukkaiden ottamista valokuvista

saatiin käsitys heidän itse kokemistaan arvoista.

Kuva: Leena Liipola.

30– 40 vuotta alueella, kaksi asunut kymmenisen vuotta Landbossa; yksi asui Helsingin puolella ja työskenteli Östersundomissa; useat ruotsinkieli-siä, haastattelu tehtiin suomeksi

3.5 Muut aineistotAlueella tehtiin kenttäkierroksia eri vai-heissa työtä ja valokuvattiin alueen koh-teita. Valokuvia pyydettiin myös alueen asukkailta ja järjestöiltä itseltään, jolloin saataisiin ”syvempää” tietoa ja tulkinto-ja esimerkiksi kuvattujen paikkojen mer-kityksestä. Tämä osoittautui toimivaksi – itse otettuja valokuvia saatiin neljältä haastattelujen osallistujalta ja useissa oli mukana kiteytettyjä kuvauksia alueen ar-voista ja käyttötavoista. Näitä on käytet-ty raportin kuvituksena.

Kuva 4. Kenttäretkellä suunnistusta harrastavan

asukkaan kanssa marraskuussa 2008.

17

4 Alueen historiallinen tarkastelu

kartano siirtyi jo Georg Borgströmin aika-na 1870-luvulla maanviljelyksestä enem-män karjanhoitoon ja on siitä lähtien kes-kittynyt siihen.

Voisi sanoa, että alueen tärkein elin-keino on pikemminkin ollut karjanhoito ja hevoselinkeino. Sipoon pitäjän johtavat ja mittavimmat ”karjanhoitokylät” ovat olleet juuri Kärr, Husö ja Östersundom. Monet alueen tilat ovat jo 1600-luvulla olleet rustholleja eli ratsutiloja. Rusthol-larin piti varustaa ratsumies Ruotsin ar-meijaan. Kun Östersundomin kartanosta tuli majuripuustelli, kartanon herra varus-ti kaksi ratsumiestä, josta yksi luultavasti tuli Husön tilalta, toinen Östersundomin kartanolta. (Kuvaja & Rantanen 1994.)

Puutuotanto on myös ollut varsin tär-keä elinkeino, 1700-luvulla jatkuvas-ti kasvava Helsinki, erityisesti Viapori, tarvitsi paljon puuta linnoitustyötä var-ten. Sipoon ollessa niin lähellä Helsinkiä, kauppa kukoisti. Kärrin alueesta oli esi-merkiksi 1780-luvulla 85 % metsää, mi-kä oli enemmän kuin missään muualla Sipoossa.

Kalastus ja merenkulku ovat tietys-ti rannikkopitäjän asukkaille ollut hyvin tärkeä elinkeino. Ensimmäiset historial-liset lähteet, joissa mainitaan sipoolaisia paikannimiä, ovat vuodelta 1347 ja asia-kirjat koskevat juuri kalastusta ja nimen-omaan kiistaa alueen kalastusvesistä ja -oikeuksista. Mainitut paikannimet ovat Sipoon kaksi vanhinta kylänimeä Husö ja Heldersby (myöh. Östersundom). Öster-sundomilaiset kalastivat niin paljon, että siitä yleensä riitti myytäväksi muille, joil-la ei ollut omia kalavesiä. Tänä päivänä ei Lounais-Sipoossa juurikaan enää ole ka-lastusta, eikä alueella asu tiettävästi yh-tään ammattikalastajaa.

Nykyään alueen maatilat ja maata-lousyksiköt ovat hyvin pieniä verrattu-na Euroopan Unionin standardeihin. Ai-ka monen lounassipoolaisen mielestä maataloudella ei ole alueella kovinkaan valoisaa tulevaisuutta. Sen sijaan, viita-ten alueen ratsutilahistoriaan, uusi mah-

dollisuus näyttäisi olevan hevoselinkeino. Alueella on monta tallia ja joillakin asuk-kailla on hevosia omistuksessa, mutta ei tallia. Voisiko alueelta löytää niin paljon vapaata laidunmaata hevosille, että tästä olisi alueen uudeksi erikoisleimaksi?

Sipoo on nykyisin pendelöintikun-ta. Nykypäivänä on paljon työmatkaajia, jotka ovat töissä muualla kuin Sipoossa. Erityisesti Lounais-Sipoo on Landbon ja Karhusaaren rakentamisen jälkeen tyy-pillinen esimerkki asuinalueesta, jolla ei ole juurikaan laajaa yritystoimintaa eikä työpaikkoja. Lounais-Sipoon asukkaista muihin kuntiin (lähinnä Helsinki ja Van-taa) töihin pendelöivien osuus on noin kaksi kolmasosaa.

Asukasmäärä:1635 75–80 henk. Gumböle-Östersundom-

Kärr-Husö

1700 160 -”-

1800 300 -”-

1900 500 -”-

1995 900 -”-

2007 noin 2000 -”-

Östersundomissa on Uuden Porvoon-tien (170) laidalla pienehkö kauppa- ja yrityskeskus, jossa sijaitsee muun muas-sa Lounais-Sipoon merkittävin lähikaup-pa Siwa. Historiallisesti ajatellen paikka on hyvin luonnollinen koska aiemmat ky-läkaupat, mm. Uno Melanderin, Birger Långin kyläkauppa ja Janssonin valinta-kauppa, ovat melkein poikkeuksetta si-jainneet samassa paikassa, Uuden Por-voontien varrella. Karhusaarelaisille, ve-neilijöille ja saariston kesäasukkaille taas Karhusaaren itärannalla sijaitsevat Win-bergin piensatama ja kyläkauppa ovat hyvin tärkeitä.

Läheisyys Aviapolikseen (Helsinki-Vantaan lentokentän seutuun) on tullut hyvinkin tärkeäksi ja jatkossa Vuosaaren uuden sataman vaikutus tulee olemaan suuri tälläkin alueella.

Sipoo on historiansa aikana aina ollut tyy-pillistä maaseutualuetta. Lounais-Sipoon alue ei ole tässä mielessä mikään poik-keus. Elinkeinot alueella ovat olleet vilje-ly, karjanhoito, metsätalous ja kalastus. Keskeisessä asemassa alueen kulttuuri-ympäristön muodostamisessa ovat olleet alueen kartanot (Östersundom ja Husö) ja niiden alaisuudessa olevat torpat.

Kaksikielisyydellä on alueella yhtä pit-kät perinteet kuin ruotsinkielisyydellä. Ruotsalaisten asuttaessa Suomenlahden rannikkoa 1200-luvulla, Östersundomis-sa oli jo pysyvää suomenkielistä asutus-ta.

Suomen arvokkaimmat maisemat on kartoitettu Museoviraston ja Ympäris-töministeriön toimesta. Tähän historial-liseen kulttuuriperintöön kuuluu Öster-sundomin alue, johon kuuluu Östersun-domin kartano viljelymaisemineen, Saka-ri Topeliuksen kotina tunnettu Villa Björ-kudden (Koivuniemi), Korsnäsin vanha höyrylaivalaituri ja salmen toisella puo-lella Karhusaaressa sijaitseva alueen van-himpiin kuuluva Björntorp. Samaan kult-tuurimaisemaan kuuluu myös Östersun-domin kirkko (1754), yksi maamme van-himpia käytössä olevia puukirkkoja. Vuo-den 2009 alkaessa puukirkosta tuli Hel-singin vanhin rakennus. (Museovirasto: http://www.nba.fi/rky1993/kohde312.htm)

4.1 Elinkeinot ja elämäntavatLounais-Sipoo on ja on ollut selväpiirteis-tä maaseutua, ja jotkut alueet ovat vielä-kin melkein asumatonta hajaseutua. Esi-merkiksi Kärrin ja Husön kylissä asutus-ta ei juuri ole. Maanviljely ei ole aina ol-lut alueella helppoa. Kovat, melko mata-lat, savimaat eivät olleet esim. rautakau-della tai viikinkiajalla ollenkaan mahdol-lisia viljellä ja suuri osa rantaviivan pel-loista on aina osa vuodesta ollut veden alla. Tänäkään päivänä kaikki viljalajit ei-vät sovi viljelykseen alueen epätasaisilla pelloilla. Tästäkin syystä Östersundomin

18

4.2 KylämuodostelmatKeskiajalla ja erityisesti 1500-luvulta Si-poon lounaisosaa kutsuttiin Sundom fjär-dingiksi (neljännes pitäjää). Alue käsitti silloin kylät Vartiokylästä Östersundo-miin. Suuri osa tuosta alueesta on myö-hemmin, viimeistään 1900-luvulla, liitetty Helsingin pitäjään. Lounais-Sipoolla on siis ollut länteen monia yhteyksiä, yhteis-työtä on tehty (nykyisten) Vantaan ja Hel-singin kanssa. Esimerkiksi Vantaan Län-sisalmessa sijaitsee vanha koulu joka on toiminut Östersundomin lasten kansa-kouluna. Vuonna 1874 päätettiin perus-taa Östersundom kapells folkskola, yh-teiseksi Västersundomin ja Östersundo-min kansakouluksi. Muun muuassa Ge-org Borgström oli mukana suunnittele-massa uutta koulutaloa joka valmistui vuonna 1899, ja se toimii edelleen Väs-tersundomin ruotsinkielisenä kouluna. Omaa koulua Östersundomilla ei ole ol-lut ennen vuotta 1958, jolloin uusi kou-lu rakennettiin Björkuddenin ja Östersun-domin kartanon lähelle, Uuden Porvoon-tien varteen. Toinen esimerkki varhaisis-ta ”länsiyhteyksistä” on Östersundomin kappeliseurakunta joka keräsi kirkkovä-keä saaristosta, Lounais-Sipoosta, mutta myös Vuosaaresta, Sotungista, Hakkilas-ta, Mellunkylästä, jopa Malmilta asti.

Jos nykyistä liitosaluetta vertaa muihin kyliin Sipoossa, alueelle on aika myöhään syntynyt kylämuodostelmia, eikä kylissä tai kylien välillä ole ollut kovinkaan kiin-teää yhteistoimintaa. Tätä voi selittää it-se pärjäämisen pakko: ensimmäiset pu-helinlinjat ja sähkölinjat on vedetty Ös-tersundomin kartanoalueelle omasta toi-mesta. Tästä syystä ehkä aktiivinen kan-salaistoiminta ja yhdistystoiminnan aktii-visuus on ollut vähäisempää kuin muu-alla Sipoossa. Alueella ei ole esimerkik-si VPK:ta (vaikka onkin Sotungissa Van-taan puolella).

Nykyisen alueen kylillä onkin keske-nään hyvin erilainen historiallinen tausta ja identiteetti. Vanhimmalla kylällä, Ös-tersundomilla, ei ole paljon yhteistä esi-merkiksi nykyisten Landbon ja Karhusaa-ren ”kylien” kanssa. Kärr ja Husö (Ribbin-gö mukaanlukien) ovat historiallisesti ol-leet osa Östersundomin kartanon aluet-ta, eikä omaa kylämuodostelmaa taikka kyläidentiteettiä ole siellä syntynyt. Gum-bölen, Puroniityn ja Degermossan välillä on myös vaikea löytää yhtäläisyyksiä ja merkkejä yhteisestä identiteetistä. Gum-bölellä on lähinnä ollut yhteyksiä joko

Östersundomin kylään, tai sitten Länsi-salmeen, Sotunkiin ja Rajakylään.

Kiinnostavaa on myös, että alueella on hyvin vähän vanhoja asukkaita, jotka tie-täisivät kylän nimistöstä ja paikkojen ni-mistä jotain. Useimmilla ei ole syviä juu-ria kyseisissä kylissä.

Östersundom

Historiallisesti ainoa merkittävä kylä on ollut Östersundomin kylä, pieni kyläkes-kusta joka on muodostunut Fantsin, Kro-garsin ja Lass-Malmasin tilojen, sekä Ös-tersundomin kirkon ympärille. Siellä on ollut kirkko, kauppapaikat ja mm. Georg ja Hilda Borgströmin aloitteesta, vuon-na 1913 rakennettu kansakoulu (Smås-kolan), joka nykyään toimii Folkhälsanin päiväkotina. Sotungintien ja Uuden Por-voontien risteys muodostaa myös luon-nollisen keskipisteen Östersundomin ky-lään.

Östersundomin kylä käsitti ranta- alueen Husön kylästä Immersbyn rajaan asti, ja pohjoiseen aina pitkälle Sipoon-korpeen asti. Vuonna 1624 koko Öster-sundomin ja Husön kylä-alue läänitettiin Henrik von Hofvenille. Östersundomissa oli silloin neljä tilaa: Fants, Krogars, Lass-bengts ja Skräddars, myöhemmin myös Malmas. Näistä ja Östersundomin yh-deksästä muusta autiotilasta syntyi von Hofvenin aikana 1600-luvun alkupuolella Östersundomin kartano (Karlvik). Kylän tilat ja torpat olivat osa Östersundomin kartanoa monta sataa vuotta, useimmat 1920-luvulle asti, jolloin torpparilaki astui voimaan. Moni kartanonherroista ei kos-kaan asunut kartanolla, vaan he hoitivat sitä asuen muualla. Näin kylän viljelys-maat olivat melkein alusta asti vuokralle annettuja ja talonpojat olivat harvoin yh-teydessä kartanoiden herrasväkien kans-sa. Yhteydet pitäjän talonpoikiin rajoit-tui usein vain kartanon mailla tehtyihin päivätöihin, taksvärkkeihin. Siitä asti kun Borgströmin suku osti Östersundomin kartanon vuonna 1870, suvun edustaja on kuitenkin aina asunut kartanolla.

Kärr ja Husö

Husö (Talosaari) mainitaan siis historian lähteissä jo vuonna 1347, jolloin oli kes-kustelua alueiden kalastusvesistä. Koko Husö on aina koostunut vain yhdestä ti-lasta, ja sekä Husö että Kärr ovat kuu-luneet Östersundomin kartanon maihin. Ribbingö lohkottiin erilleen Husön alueel-ta vuonna 1940 ja saatiin 34 uutta ranta-

tonttia. Ensimmäiset tontit myytiin vuon-na 1951.

Husö on varsin ehyenä säilynyt maa-seutumaisema jossa on laajat pelto alueet ja laitumet. Maanviljely on ollut aika vaa-timatonta, ja voidaan sanoa, että karjan-hoito tai hevoselinkeino on ollut tuot-tavampaa kuin maanviljely. Alueen ni-mistökin viittaa siihen, Ribbingö on jo 1600-luvulta asti myös kutsuttu nimillä Killingen ja Killingön (Kili / Kilisaari). Myös muita karjahoitoon viittaavia nimiä löy-tyy läheltä: esim. Tjurholmen, Kalvhol-men, Horsviken, Horsnäs (hors = mui-naisruots. hevonen). Alueet ja lähellä si-jainneet saaret ovat siis toimineet ranta-laitumina. (Sjöholm 2006)

1950-luvulta asti vesiperäisen maan vedentasoa on säännelty vesipumppujen avustuksella, ja siten Ribbingöön pystyt-tiin viimein rakentamaan tieyhteys vuon-na 1964. Husön tieverkosto, esim. tie niemen höyrylaivalaiturille ja tie Kapellvi-kenin rannalle ja Östersundomin kirkolle, on kasvanut umpeen. Tiet näkyvät vielä vuoden 1933 kartassa, mutta ovat nyky-ään vain polkuja ja ratsastusreittejä.

Husö myytiin ja on vuodesta 1966 ol-lut Helsingin kaupungin omistuksessa. Alueella toimii tänään ratsastuskoulu, kunnioittaen alueen historiaa ja vanhan ratsutilan muistoa.

Karhusaari ja Landbo

Karhusaaressa (Björnsö) on ollut asutus-ta jo 1700-luvulla. Karhusaari on nimensä mukaisesti ollut saari ilman tieyhteyksiä. Vuoden 1933, eikä vielä vuoden 1964 pi-täjäkartassakaan, saaressa ei ole yhtään tietä. Asukkaat soutivat Östersundomin kirkolle ja muualle saaristoon. Karhusaa-ren tie ja silta ovat vuosilta 1971–74. Pää-tös tieyhteydestä sekä Uuden Porvoon-tien ja Karhusaaren liittymä, saatiin maa-liskuussa 1971. Siltaa rakennettiin vuosi-na 1973 –74.

Varhaisin asutuspaikka saarella on Björntorp, joka kuuluu koko pitäjän van-himpiin. 1970-luvulla saareen tuli myös kesäasukkaita, mutta vasta 1990-luvun puolivälissä alue tuli laajemmin käyttöön, kun Östersundomin kartanon maita loh-kottiin pientalotonteiksi ja myytiin. En-simmäisiä asukkaita Karhusaaressa oli vuonna Winbergin perhe joka osti 1994 nykyisen piensatama-alueen ja perusti sinne kyläkaupan. Kyläkauppa ja kahvi-la ovat hyvin tärkeitä etenkin koko saaris-ton kesäasukkaille mutta tietenkin myös

19

lähikauppana karhusaarelaisille. Winber-gien Christina on Suomen ainoa liiken-teessä oleva kauppavene, ja se liikennöi saaristossa kesäisin. Karhusaaressa, ku-ten myös Landbossa, on kehitetty uut-ta pientaloalueen kyläyhteisyyttä. Alueil-la toimii aktiivisia asukasyhdistyksiä jotka järjestävät tapahtumia ja harrastusmah-dollisuuksia. Landbon asukasyhdistys näyttää olevan erityisen elinvoimainen.

Landbo suunniteltiin ja rakennet-tiin 1990-luvun loppuvuosina, ja alue oli aikaisemmin ollut asumaton suomaa Långbrokärr (tai Landbokärr). Kun Raimo Ilaskivi 1980-luvulla puhui ”nukkuma-kaupungin” rakentamisesta Kehä III:n varteen, Borgströmit olivat aktiivisia ja mukana suunnittelemassa Sipoon kun-nan kanssa, vastaavanlaisia alueita Si-pooseen. Tästä syntyivät Landbo ja Kar-husaari. Landbo-projekti kesti kymmeni-sen vuotta ja Borgströmit myivät tontte-ja 234:lle talolle.

Karhusaaresta ja Landbosta on 10–15 vuodessa kehittynyt kaksi elävää pientalo-aluetta. Moni uudisasukas (usein pääkau-punkiseudulta) on muuttanut tälle alueel-le siksi, että alue on rauhallinen, luonnon keskellä, avara, sopiva lapsiperheille, lä-hellä kaupunkia (mutta ei kaupungissa) jne. Pelkona voi olla, että kaupunki jos-ta kerran lähdettiin, laajenee nyt omal-le pihalle.

4.3 Östersundomin kartano (Karlvik) ja Östersundomin kirkko

Karlvik

Karlvikin kartanon historia on mielen-kiintoinen ja värikäs. Aatelisia omista-jia edustavat suvut von Hofven, Patkull, Gyllenroth ja af Enehjelm. Usein aatelis-sukujen edustajat asuivat jossain muual-la ja antoivat kartanon maat vuokralle ta-lonpojille.

Ensimmäinen karaktäärirakennus on 1680-luvulta ja se sijaitsi luultavimmin samassa paikassa kuin nykyinen kartano. Ehtona sille, että säteriä ei takavarikoida valtiolle, oli että säterillä oli edustava talo sekä kaikki tarpeelliset ulkorakennukset. Östersundomin kartanosta tuli kuitenkin majuripuustelli majuri Patkullin asettau-tuessa kartanonherraksi.

Anders Hellenius, joka myöhemmin aateloitiin nimellä af Enehjelm, osti vuon-na 1760 Östersundomin kartanon ja laa-jensi kartanon maita. Kartanon alueel-

la on af Enehielmien ajalta (1785) van-ha harmaakivinavetta joka on monien re-monttien jälkeen vielä käytössä. Lindfor-sin suku omisti kartanon vuosina 1832–1870. Tältä ajalta on säilynyt ainakin vilja-makasiini sekä viinanpolttamo.

Agronomi Georg Borgström osti Öst-ersundomin kartanon vuonna 1870. Siitä lähtien kartano on ollut Borgströmin su-vun hallussa ja suvun edustaja on asunut kartanolla. Tilan pinta-ala oli aikanaan n. 1500 hehtaaria, ja sen alaisuuteen kuului kolmetoista torppaa. Borgström oli hy-vin kiinnostunut maataloudesta ja kehitti kartanosta mallikartanon. Uutta peltoalaa raivattiin ja pellot salaojitettiin. Uusi pää-rakennus valmistui vuonna 1878. Se kä-sittää 26 huonetta kahdessa kerroksessa, ja on rakennettu englantilaiseen tyyliin. Arkkitehtina toimi Theodor Decker. Hän piirsi myös Sipoon kirkon joka valmistui vuonna 1885. Zachris Topeliuksen Björk-udden lohkottiin kartanon maista ja toimi Topeliuksen kotina 1879 –1898. Björkud-denissa on pyritty säilyttämään Topeliuk-sen ajan henki, tyyli ja ilmapiiri.

Östersundomin kartanon peri isänsä jälkeen, sittemmin maanviljelysneuvos, Erik Borgström. Sukupolvenvaihdoksen ja torppien itsenäistymisen jälkeen Öster-sundomin kartano käsitti enää 800 heh-taaria. Tilalle hankittiin Skotlannista kor-keatuottoinen Ayrshire-rotuinen lypsy-karja. Skotlannista tuotiin myös turnipsi, rehunauris. Se jalostettiin Suomen oloi-

hin sopivaksi ”Östersundomin turnipsik-si”, jonka viljely levisi laajalle, Ruotsiin-kin. Östersundomin kartano toi ensim-mäisenä skotlantilaista Aberdeen Angus -pihvikarjaa Suomeen 1950-luvulla.

Nykyään kartanon kivinavetta toimii sikalana, jossa on paikkoja kahdeksalle-sadalle sialle. Marcus Borgström toimii suvun edusmiehenä koska hän on hoita-nut sikalaa osa-aikaisesti vuodesta 1975 ja yksin vuodesta 1981. Liitoshankkeen myötä sikalan toiminta tullee loppumaan viimeistään noin viiden vuoden sisällä. Suomessa on oltava riittävä määrä pel-toaluetta jokaista sikaa kohti, ja kun Hel-sinki nyt aikoo rakentaa alueelle, niin tä-mä viljelyalue pienenee. Lähitulevaisuu-dessa kartanon maataloudelle koituu iso-ja haasteita, jos sianhoito jää pois. Suku ei ole halukas tekemään kartanoaluees-ta museoaluetta vaan haluaa itse johtaa sen tulevaakin toimintaa, joka vielä ha-kee muotoaan.

Kartanon päärakennukseen muut-taa lähivuosina uusi suvun edustaja. Su-ku toivoo, että harvinaiset rakennukset, esimerkiksi vanha navetta säilytetään, ja niissä voisi olla uudenlaista toimintaa. Kartanon ulkorakennuksien tiloja voi-si käyttää käsityöpajoina, jolloin kartano voisi tältä osin vuokranantajana. Sen si-jaan Borgströmin suvulle kuuluva Karl-vikin hevostalli jatkaa tällä tietoa toimin-taansa alueella.

Östersundomin kartanon omistajat:

Kuva 6: Lounais-Sipoon rannikkoa kartassa vuodelta

1933.

20

n. 1600 Mårten Hästesko

1624 Henrik von Hofven

1683 Didrich Fredrik Patkull

1722–25 Mattias Nyman

1726–36 Hans Sund

1736–58 Leski Christina Sund

1758–72 Anders Hellenius => af Enehielm

1772–89 Carl Gustaf af Enehielm

1789–1822 Fabian af Enehielm

1822–24 Perikunta

1824–32 Adolf Fredrik Gyllenborg

1832–36 Samuel Vilhelm Lindfors

1836–56 Gustav Fredrik Lindfors

1856–58 Lindforsin sukulaisia

1858–70 August Benjamin Lindfors

1870–1918 Georg Borgström

1918–1945 Erik Borgström

1945–1981 Nils Gustaf Borgström

1981– Marcus H. Borgström, joka jakaa omistuksen äitinsä Christina Borgströmin, ja sisarustensa Georg Borgströmin ja Lussi Forsströmin kanssa

Östersundomin kirkko

Ensimmäinen kappeli rakennettiin luul-tavasti Östersundomin kartanon toimes-ta 1600-luvulla. Niinpä rannikon ja saa-riston asukkaiden ei tarvinnut kulkea pit-kää matkaa Kirkonkylään, Sipoon kirkol-le. Kappeliseurakunnalla on ollut laaja it-sehallinto, ja kirkollinen elämä on laajalti perustunut vapaaehtoisuuteen. Jumalan-palvelukset pidettiin aikoinaan sekä Si-poon seurakunnan että Helsingin pitä-jän seurakunnan toimesta. Östersundo-min kirkon ylläpidosta päätettiin vuon-na 1952, että Sipoon, Helsingin pitäjän ja Malmin seurakunnat huolehtisivat ku-kin kolmanneksestaan. Puotilan kirkon valmistuessa Malmin seurakunta luo-pui velvollisuudestaan Östersundomin kirkkoa kohtaan. Viime vuosikymmenet Östersundomin kirkon on omistanut Si-poon seurakuntayhtymä. (Halla-Seppälä & Teckenberg 1993)

Kirkko ja hautausmaa siirtyvät Helsin-gin seurakuntayhtymälle, mutta Sipoon ja Helsingin seurakuntayhtymien välillä on kuitenkin sopimus hautausmaan käy-töstä. Vuoteen 2040 asti sipoolaiset saa-vat käyttää hautausmaata samoilla eh-doilla kuin liitosalueella asuvat. Asukkai-den mielestä kirkko on ollut ja tulee ole-maan tärkeä, ellei kaikkein tärkein, sym-boli vanhalle Östersundomin kylälle. Aluee seen liittyy hyvinkin paljon perhesi-

teitä ja tunteita. Kirkko on ollut koko saa-riston oma kirkkohuone, ja myös Helsin-gistä ja Vantaalta on tullut kirkkoväkeä.

4.4 LiikenneyhteydetLounais-Sipoon alue oli ennen vuotta 1935 melko eristynyt, koska aluetta yh-distävää Uutta Porvoontietä ei ollut vielä rakennettu. Rautatieyhteydet Sipooseen ovat rajoittuneet ainoastaan Pohjois-Si-pooseen. Zachris Topeliuksen päiväkirjo-jen mukaan yleensä mentiin Helsingistä junalla Tikkurilaan, Malmiin tai Nikkilään, ja sieltä hevoskärryillä Östersundomiin. Ennen Uuden Porvoontien rakentamis-ta lounaissipoolaiset veivät hevoskärryil-lä tuotteita Nikkilän juna-asemalle, josta ne kuljetettiin edelleen Helsinkiin.

Liitosalueen saaristoinen rantavyöhy-ke on historiallisesti ollut ikään kuin elä-vää saaristoa, jossa kulkuyhteydet merit-se ovat olleet maantieyhteyksiä parem-mat. Kesäisin oli mahdollista matkustaa höyrylaivalla Helsinkiin. Alueen höyry-laivalaitureita on ainakin ollut Korsnäsin ja Husön laiturit. Koko Sipoon saaristos-sa, Kantarnäsistä lännessä Spjutsundiin idässä, oli enimmillään sata höyrylaivalai-turia. 150 vuoden aikana Sipoon saaris-tossa säännöllisessä liikenteessä on ollut noin 50 laivaa. (SHF XIV, 2003)

Vuonna 1925 alkoi kesäisin kulkea myös bussi Helsingistä Malmin ja Tikku-rilan kautta Östersundomiin ja edelleen Gumbostrandiin (SHF XI, 2000). Vuon-na 1926 Lennart Söderling aloitti pes-tin Östersundomin kartanoväen kuskina. Vain vaurailla yksityishenkilöillä oli va-raa omaan autoon. Nykyään useimmil-la asukkailla on ainakin yksi henkilöauto. Auto on monelle välttämätön koska alu-een joukkoliikenne on tähän asti keskit-tynyt vain Uudelle Porvoontielle (reitille Porvoo-Helsinki).

Puroniityntietä ei ollut ennen moot-toritien rakentamista 1970-luvulla (Por-voonväylä 1972). Aikaisemmin alueelle tultiin Immersbyn puolelta.

4.5 Johtopäätöksiä historiastaMerkkejä asutuksesta on varhaiselta ajal-ta: Korsnäsin läheltä on löytynyt monta pronssikauden kivihautaa (noin 900–500 e.Kr.) Lisäksi kivi- ja pronssikauden kivi-röykkiöitä löytyy Kasabergetiltä.

Ruotsalaisten asuttaessa Suomen-lahden rannikkoa 1200-luvulla, Öster-

sundomissa oli todennäköisesti jo pysy-vää suomenkielistä asutusta. Siten kak-sikielisyydellä on alueella yhtä pitkät pe-rinteet kuin ruotsinkielisyydellä. 1900-lu-vun alussa Sipoo oli kuitenkin melkein kokonaan ruotsinkielinen. Alue on (uu-delleen)suomalaistunut melko äskettäin, viime vuosikymmenten muuttoliikkeiden ansiosta Lounais-Sipoon asukkaista on jo kolme neljäsosaa suomenkielisiä.

Historiallisesti katsoen merkittävä alue on Östersundomin kylä ja siellä erityisesti kirkon ja kartanon alueet. Osin historialli-nen perinne on osin katkennut - nykyisil-lä asukkailla ei useinkaan ole kovin vank-koja juuria kotiseutuun, kylään, alueen nimistöön, eivätkä he välttämättä tunne historiallisia paikkoja. Historiaa on ehkä osin rekonstruoitava, jos se halutaan nä-kyviin – esimerkiksi peltojen, metsien, vil-jelyksien nimet eivät ole säilyneet arki-käytössä elävinä nykypäivään asti.

Historiallisesti katsottuna alue on ol-lut varsin omavarainen. Varakkaammat suvut ja tilat ovat jopa pystyneet kehittä-mään infrastruktuuria omin varoin. Asuk-kaat ovat olleet vielä 1900-luvulla, ja ovat ehkä edelleenkin, usein luonteeltaan uu-disraivaajamaisia ihmisiä, jotka pärjäävät itse ilman apua.1

Sipoo on kaupunkimaistumassa vasta nyt. 30 vuoden aikana, vuosina 1974 –2004, asukasluku Sipoossa kas-voi 49 %. Nykyisin yli puolet vuosittaisis-ta muuttajista on Helsingistä tai Vantaal-ta (vuonna 2004, 401 henkilöä Helsingis-tä ja 131 Vantaalta). (Befolkningsutveck­lingen i Sibbo åren 1975 –2004) He ovat tyypillisesti lapsiperheitä, jotka ovat ha-lunneet muuttaa kuntaan, joka on lähellä kaupunkia mutta kuitenkin maaseutua.

1 Uudisraivaajahenki heijastuu alueen nimistössäkin,

mm. 1980-luvulla leikillisesti nimettynä Susirajatienä

(ks. luku 6.3).

21

Lehden mielipidepalstalla ovat olleet aktiivisia paikalliset vaikuttajat kuten po-liittisten puolueiden edustajat ja Sipoon puolesta -yhdistyksen jäsenet, erinäiset asiantuntijat ja myös yksityiset kirjoit-tajat, jotka ovat useimmiten asukkaita. Mielipidekirjoitukset ovat pääasiassa lii-tokseen kriittisesti suhtautuvia, sekä var-sin huolestuneeseen ja poleemiseen sä-vyyn kirjoitettuja. Kuitenkin myös liitok-seen ja varsinkin kehitykseen positiivi-sesti suhtautuvia kantoja esiintyy.2 Toi-mituksellisen aineiston (uutiset, artikke-lit) osalta lehden toimituskunnan linja-us näyttää olleen liitoksen kritisoiminen eri perusteluin, usein nojautumalla tutki-muksiin ja tilastoihin sekä asiantuntijoi-den haastatteluihin.

Aineisto luokiteltiin kolmeen teemaan: 1) palvelut ja liikenne, 2) rakentaminen ja kaupunkirakenne sekä 3) alueidentiteetti ja luonto. Teemat edustavat sosiokulttuu-risen kehityskuvan eri puolia. Toinen pe-ruste tälle teemoittelulle on, että kyseiset aihepiirit toistuvat useissa kirjoituksissa taajaan, joten voidaan päätellä niiden ole-van paikallisesta näkökulmasta tärkeitä. Tarkastelun painopiste on alueen nykyi-syydessä ja tulevaisuudessa, poliittisen prosessin käsitteleminen on sen sijaan tässä jätetty vähemmälle. Kutakin tee-maa käsitellään niissä esiintyvien yleisim-pien, toistuvimpien ja toisinaan kiinnos-tavimpien asenteiden, pelkojen sekä tar­peiden ja toiveiden näkökulmasta.

5.2 Palvelut ja liikenneTeema sisältää palveluita ja alueen liiken-neratkaisuja koskevaa keskustelua. Aihe-

2 Lainaukset Sipoon Sanomista kiteyttävät tehty-

jen tulkintojen mukaan jotakin yleisempää kantaa, jo-

ka esiintyy useiden kirjoittajien teksteissä. Tästä syys-

tä haastateltujen henkilöiden nimet on poistettu artik-

kelilainauksista (X merkitsee lainauksesta poistettua

henkilön nimeä). Artikkelien sekä mielipiteiden kirjoit-

tajien nimet on kuitenkin säilytetty.

piiri on sikäli olennainen, että palveluiden järjestäminen on ollut liitosprosessin yk-si isoimpia ratkaistavia kysymyksiä. Lii-kennejärjestelyjen osalta metroratkaisu ja Heli-rata ovat herättäneet eniten kes-kustelua.

Monissa kirjoituksissa tulee esiin että palvelut ovat kaukana ja vähäisiä. Tyypil-linen asennoituminen tähän kuitenkin on että palveluiden vähäisyys on seurausta valinnasta asua maaseutumaisessa ym-päristössä. Lounais-Sipoon vahvuutena pidetään lyhyttä matkaa Helsinkiin. Silti palveluihin on vaikea päästä – parantaa-ko liitos tilannetta ja kuinka pian? Land-bolaiset varhaisnuoret kommentoivat ti-lannetta:

Landbo on lapsiperheiden lintukoto, mutta kasvava nuoriso antaa risuja teke­misen ja palvelujen niukkuudesta. 12- ja 11-vuotiaat X, X ja X toivottavat Helsin­gin tervetulleeksi, ainakin jos se tarkoit­taa enemmän mahdollisuuksia tai vähin­tään parempia kulkuyhteyksiä ihmisten il­moille.

– Sipoon kunta ei edistä tätä aluetta. Sitten pääsisi helpommin judotreenei­hin­­. (Mia Puutio 28.12.2006.)

Suhtautuminen metroa kohtaan on kirjoituksissa lähes järjestään kielteistä. Niissä pelätään, että metroratkaisu tuo väistämättä kymmeniä tuhansia uusia asukkaita alueelle, ja että rakennuspaine uhkaa tällöin myös Sipoonkorpea. Kiin-nostavaa on, että Sipoon Sanomista ei löydy juurikaan pelkoja että metro toisi mukanaan häiriöitä, kuten jotkut asuk-kaat ovat tuoneet esiin esimerkiksi länsi-metron yhteydessä.

Joissakin kirjoituksissa esiintyy tyyty-mättömyys Sipoon nykyisen liikennejär-jestelmän yksityisautovaltaisuuteen:

Julkinen liikenne Sipoossa on vitsi. Jos työmaaliikenne Helsingin seudulla raken­tuu tämän päivän järjestelmään on var­maa, että kehä I tasolla on tietullit 10 vuo­den sisällä, koska Helsingin ydinkeskus­ta ei kestä senkaltaista yksityisautojen määrää ja viestit ratkaisuksi ongelmaan

5 Liitoshanke paikallislehdessä

Lehtikirjoittelu paikallisissa ja seudullisis-sa lehdissä avaa yhden kiinnostavan nä-kökulman Lounais-Sipooseen alueena. Viimeaikaiset, aluetta koskevat kirjoituk-set liittyen liitoshankkeeseen ja sen vas-taanottoon, valittiin tästä syystä yhdeksi tutkimusaineistoksi. Alueen luonnetta ja paikallisidentiteettiä kuvataan uudella ta-valla, kun alueen hallinta muuttuu täysin ja tulossa on suuria muutoksia.

5.1 AineistostaTutkimusta varten tutustuttiin ensin kau-punkisuunnitteluviraston keräämään leh-tiaineistoon, joka käsitti Helsingin Sa-nomien, Hufvudstadsbladetin, Dema-rin, Helsingin Uutisten, Vantaan Sano-mien, Presson ja Cityn kirjoituksia ke-säkuun 2006 ja kesäkuun 2008 välisel-tä ajalta. Aineisto sisälsi paljon mielen-kiintoista kirjoittelua Lounais-Sipoon ta-pauksesta, mutta se painottui poliittiseen päätöksentekoon seudun näkökulmasta, ei niinkään paikallisiin näkökulmiin, joita nyt haluttiin löytää. Sen sijaan paikallis-lehti Sipoon Sanomat vastaa tähän tar-peeseen hyvin.

Tutkimusmateriaali, Sipoon Sanomien lehtijutut, on haettu lehden sähköisestä arkistosta hakusanoilla rajak* ja lounais-sip*. Hakusanat valittiin lehden päätoi-mittajan avustuksella. Artikkelit ovat ajal-ta kesäkuu 2002 – kesäkuu 2008, pää-osa vuosilta 2006 –2008 ja niitä on kaik-kiaan n. 300 sivua. Aineisto käsittää niin uutisia, artikkeleita kuin mielipidekirjoi-tuksiakin.

Sipoon Sanomissa Lounais-Sipoon ta-pausta on uutisoitu ja siitä on keskusteltu erittäin vilkkaasti. Jo ennen liitosproses-sin vireillepanoa vuoden 2006 kesäkuus-sa, mutta varsinkin sen jälkeen, lehdes-sä on pohdittu kunnan kehitysnäkymiä ja -mahdollisuuksia runsaasti ja monipuo-lisesti. Pääasiallisesti lehtijutut käsittele-vät liitokseen ja aluekehitykseen liittyvää poliittista prosessia ja niissä uutisoidaan kulloinkin ajankohtaista tilannetta.

22

Tukholman suunnalta ovat tämänsuuntai­sia. (Matti Kalvia 7.9.2006.)

Palvelujen pelättiin lehtiaineistossa huononevan erityisesti lasten osalta.3 Esi-merkeiksi nousevat koulukyydit, ja kou-lutien turvallisuus, koulun sijainti, koulu-kulttuuri ja terveyspalvelut. Seuraavassa lainauksessa näkyy kaupunkikulttuurin ristiriitaisuus: kirjavan ympäristön muka-naan tuoma rikkaus ja vaara.

– Suurin pelko on lasten kouluympä­ristön muutos. Sipoossa tietää missä lapsi liikkuu ja kenen kanssa, kun koulukaverei­den vanhemmat on tuttuja, mutta Helsin­gin isoissa kouluissa se ei ole enää mah­dollista.

Toisaalta X näkee kouluympäristön muutoksen myös hyvänä asiana.

– Kyllähän lapset kasvavat nyt aika homogeenisessä ympäristössä. Helsin­gin kouluissa voi olla monien eri kansal­lisuuksien edustajia, että onhan se rik­kaus.

– Mutta toisaalta Sipoossa on suurem­pi mahdollisuus pysyä kaidalla tiellä. (Riik-ka Halme 21.6.2007.)

Metron tuloon kohdistuvat pelot liitty-vät lähinnä siihen, että metrolinjan kan-nattavuuden takaamiseksi olisi tiivistettä-vä rakennuskantaa. Joissakin kirjoituksis-sa epäillään, että metro on Helsingille ta-pa legitimoida tiivistä betonirakentamis-ta. Muutamissa kirjoituksissa muodoste-taan Lounais-Sipoolle uudisnimiä Helsin-gin lähiöiden nimistä:

Metron rakentaminen vaatii laajan vä­estöpohjan Itäsalmeen. Alussa puhuttiin pientalovaltaisesta alueesta, mutta raken­nuspaikat eivät yksinkertaisesti riitä. Hel­singin on rakennettava metron ympäril­le paljon korkeita kerrostaloja. Uudelle alueel le sopisi nimeksi Uus-Kontula. (Ti-mo Pasanen 5.6.2008.)

Sipoon Sanomien päätoimittaja Anne Ravantti epäili eräässä pääkirjoitukses-saan, että pitkä oikeusprosessi pysäyttäi-si alueen kehittämisen, kun mikään taho ei varsinaisesti olisi siitä vastuussa.

Asukkaita huolestuttaa joutua asu­maan ”ei kenenkään maalla”, jos rajakiis­ta esimerkiksi poikii vuosia kestävän vali­tusrumban eri oikeusasteissa. – Silloin ku­kaan ei taatusti halua kehittää tätä aluetta

3 Toisaalta juuri liitoksen edellä, ylipormestarin asu-

kasillassa marraskuussa 2008, esitettiin toiveita, että

perheiden palvelut paranisivat Helsinkiin liityttäessä.

ja sen palveluita, muistuttavat X ja X. (An-ne Ravantti 11.1.2007.)

Monia vaivaa epätietoisuus palvelui-den järjestämisestä ja sijainnista liitoksen yhteydestä. Asukkaat ilmaisevat kaipaa-vansa kipeästi tiedotusta. Palveluista kes-kusteltaessa korostuvat pienen kunnan mahdollisuudet yksilölliseen palveluun ja asukaskunnan kaksikielisyyteen liittyvät haasteet. Siten yksi suosittu aihe on ol-lut, voivatko asukkaat yhä käyttää Sipoon palveluja, kun raja siirtyy.

5.3 Rakentaminen ja kaupunkirakenneAlueen rakennuskantaan uskotaan tule-van roimia muutoksia, ja aihe herätti leh-dessä paljon pohdintaa. Kaupunkiraken-teen tematiikka nousee esille erityisesti koko pääkaupunkiseudun kehitystä kos-kevan keskustelun kontekstissa, koska sitä on muissa viestimissä käytetty tois-tuvasti liitoksen perusteluna.

Lounais-Sipoon luonteeksi nähdään maalaismaisuus ja pientalovaltainen ”haulikkomallinen” rakenne. Asenteet ra-kentamista kohtaan näyttäytyvät lähinnä betonirakentamiseen kohdistuvana kiel-teisyytenä. Perusteluna sille, että Helsin-kiin liittyminen tulee näkymään ”betoni-rakentamisena” pidetään metrolinjaa, jo-ka kannattaakseen vaatii asukasmäärän ”valtaisaa” kasvattamista. Betoniraken-tamista pidetään ”Helsingin mallina”.

Me sipoolaiset emme halua, että Hel­sinki tunkee Lounais­Sipooseen rakenta­maan betonilähiöitä Helsingin malliin, sillä nimenomaan betonilähiöitä Helsingin ha­vittelema metro kannattaakseen tarvitsee. (Heikki Blåfield 27.7.2007.)

Myös vastalauseita mediassa usein esiintyviin väitteisiin Sipoon tyhjyydestä ja toimettomuudesta esitetään. Alkaa se ”tyhjyys” itse asiassa jo ennen Sipoon ra­jaa, tämän näkee jo kartasta. (Päätoimit-taja Anne Ravantti 24.8.2006.) Monet kir-joittajat pohtivat, mihin rakentamista voi-taisiin sijoittaa ja mikä aluetehokkuuden taso sinne sopisi tai mitä sinne on suun-niteltu. Kirjoittajat ovat sisäistäneet sen mediassakin esillä olleen tosiasian, et-tä suuri osa liitosalueen maista on suo-jeltavaa. Laajat alueet ovat myös maas-tonmuotojen tai alavuuden takia vai-keasti rakennettavia, ja lisäksi on ”monta luonnonsuojelu- tai metsälain suojelemaa luontokohdetta. Moottoritien eteläpuolel­

la maasto on taas tulvaherkkää ja alueella sijaitsee Sipoonkorven ja lintulahtien väli­siä tärkeitä viherkäytäviä.” (Päätoimittaja Anne Ravantti 19.4.2007.)

Rakentamisen vaikeus nähdään syyksi pelätä, että alueelle rakennetaan kerros-talolähiöitä. Tämä asetetaan vastakkain asukkaiden kokeman ja korostaman maalaismaiseman sekä rauhan kanssa.

--Helsinki sai pakkosiirrosta varsin ha­janaisen huonosti rakentamiseen soveltu­van maa­alueen. Jotta suunnitellut asu­kasmäärät toteutuvat, vaatii se suunnitteli­joilta korkeita kerrostaloja. (Timo Pasanen 5.6.2008.)

Monissa kirjoituksissa korostuu pel-ko siitä, että Helsinkiä kiinnostaa vain ra-hallinen etu, ja suunnittelussa ei huomi-oida elinympäristöä ja arvokkaita maita, joiden parhaimpina säilyttäjinä useat kir-joittajat pitävät sipoolaisia. Tällaisen kan-nan mukaan Helsinki on ahne kaupun-ki, jonka tavoitteena on ”pakkolunastaa maata, gryndata ja rakentaa ja saada sii­tä itselleen tähtitieteelliset voitot. Samal­la Helsinki saa itselleen haluttua rannik­koa ja hyviä veronmaksajia.” (Heikki Blå-field 27.7.2007)

Huoli Sipoonkorven tulevaisuudesta on toistuva teema kirjoituksissa. Tässä kirjoituksessa esitetään huoli siitä että Si-poonkorpi kärsii jos rakentamisen lähtö-kohtana on taloudellinen etu, koska kal-lioiseen maastoon rakentaminen on lii-an kallista pientalorakentamiseen. Myös Sipoon yleiskaavaehdotusta kritisoidaan Helsingin etujen ajamisesta:

Sipoonkorpi on vaikeasti rakennetta­vaa kallioista ja soiden halkomaa maas­toa. Tulee huomattavasti edullisemmaksi rakentaa sinne betonilähiöitä kuin pienta­loalueita. Siis sinne tulisi ainakin muuta­ma uusi Kontula. – Olen lujasti sitä miel­tä, että tästä ehdotuksesta [Sipoon yleis-kaavaluonnos 2025] tulevat hyötymään vain Helsinki ja ne yksityiset maanomis­tajat, joilla sattuu seudulla olemaan sopi­vasti hyödynnettävää maaomistusta. Me muut sipoolaiset vain menetämme ja sitä­paitsi me olemme se porukka, joka mak­saa viulut. Huomioikaa veroäyri! (Leena Liipola 10.8.2006.) Sama kirjoittaja ni-meää myös Sipoonkorven ja kulttuuri-maisemat häviäjäksi. (Esim. Leena Liipo-la 22.3.2007.)

Seuraavassa Rkp:n kunnanvaltuute-tun puheenvuorossa Sipoon yleiskaava 2025-ehdotuksesta nostetaan esiin ko-

23

konaisvaltainen suunnittelu, tulevaisuus kylien elinkelpoisuus, pientalot, Sipoon-korven säilyttäminen sipoolaisesta perin-teikkäästä näkökulmasta. Ratkaisua pe-rustellaan koko metropolin edulla.

Eroavatko Sipoon ja Helsingin kaavoit­taminen toisistaan? Vastaus on selväs­ti kyllä! Vain sipoolainen kaavoitus osaa yhdistää nykyisten ja tulevien sipoolaisten näkemykset, alueen historian, sipoolaisen imagon ja alueen omaperäisyyden kun­nioituksen kasvavan Helsingin metropoli­alueen tarpeisiin. Kuntamme on ollut ole­massa jo yli 650 vuotta. Se velvoittaa mei­tä työssämme tavalla, jota ulkopuolinen ei helposti ymmärrä.

Käytännössä alueen käytössä on mer­kittäviä eroja myös tehokkuusluvuissa. Si­poolainen kaavoittaminen pohjautuu mo­nipuolisten, korkeatasoisten ja pääasiassa pientalovaltaisten asuntoalueiden toteut­tamiseen. Yleiskaava ottaa myös vastuun koko Sipoosta, jolloin Söderkullan ja Nikki­län mahdollisuuksia hyödynnetään, kylä­taajamakaavat mahdollistavat kylien elin­kelpoisuuden ja Sipoonkorpi säilyy koko Helsingin metropolialueen henkireikänä. (Christel Liljeström 24.8.2006)

Asukasmäärän kasvattamista ja tii-vistämistä ei kuitenkaan sinänsä pelä-tä, kunhan sipoolaiset pääsevät vaikut-tamaan suunnitteluun ja tiiviin rakenteen väliin jätetään riittävästi väljyyttä. Päätoi-mittaja lainaa artikkelissaan haastateltu-ja asukkaita:

Lisärakentaminen ei asukkaita kuiten­kaan pelota. Lounais­Sipooseenkin mah­tuu uusia asukkaita, kunhan kasvu toteu­tetaan taidokkaasti. Tiivistäkin rakentamis­ta saa olla, kunhan jätetään väljää ja vih­reääkin: ehkä jotakin Helsingin ja nykyisen Sipoon välimaastosta.

– Ei tänne olla mihinkään korpeen­kaan tultu – X miettii. (Anne Ravantti 11.1.2007.)

Sipoon asuntotarjonnan heikkoutena pidetään kuitenkin sen suppeutta, kuten seuraavassa lainauksessa kunnallisvaali-ehdokas pohtii.

– Sipoon asuntotarjonta on yksipuolis­ta. Pienasuntoja ei ole sen paremmin nuo­rille kuin ikäihmisellekään. Tämä pakottaa kanta-sipoolaisia jopa muuttamaan pois. (Anne Ravantti 10.4.2008)

Lehdessä on haastateltu useampaan otteeseen asiantuntijoita tai poliitikkoja, joiden mukaan Lounais-Sipooseen tulee ja/tai sopii pientalovaltaista rakentamis-ta. Tämä aihe on ollut esillä erityisesti Si-

poon yleiskaavaehdotuksen yhteydessä. Helsingin aikeista ollaan epätietoisia ja viestintää pidetään ristiriitaisena.

Helsingin suunnalta on tullut ristiriitais­ta tietoa Lounais­Sipoon rakentamistavoit­teista: alueelle pitäisi saada uusia tiiviitä ja matalia pientaloalueita, mutta mainitut te­hokkuusluvut vastaavat paremminkin ti­heää kantakaupunkirakennetta.--Yhdys­kuntarakenteen eheys voi tarkoittaa mo­nenlaisia asioita, riippuen siitä, mitä pää­kaupunkiseudun aluetta tai vyöhykettä tarkastellaan. (Arkkitehdit Juhani Karilas ja Tua Sandberg 15.3.2007)

5.4 AlueidentiteettiTeema käsittelee lounaissipoolaista aluei-dentiteettiä. Luonto on otettu osaksi tä-tä teemaa, koska useissa kirjoituksissa se esiintyy tärkeänä osana alueen tun-nuspiirteitä. Niin luonnon- kuin kulttuuri-maisematkin nimetään luonnoksi. Luon-non käsitteellä viitataan kirjoituksissa se-kä maataloustuotannon maisemiin että suhteellisen koskemattomiin Sipoonkor-ven metsiin. Tämä on sikäli ymmärrettä-vää, että alueella ei ylipäätään ole paljoa-kaan rakennettua ympäristöä.

Lounais-Sipoon alueidentiteetti näyt-tää nousevan esiin kuin sivumennen, mutta erillistä suurta keskustelua siitä ei ole lehdessä käyty. Lounais-Sipoon alu-eidentiteetti liitetään vahvasti luontoon: Sipoonkorpeen, saaristoon sekä kulttuu-rihistoriallisiin ”topeliaanisiin peltomaise-miin”. Myös Östersundomin kartano ja kappeli ympäristöineen mainitaan.

Kotiseutuyhdistyksien edustajat kom-mentoivat ehdotettujen liitosrajojen pirs-taloivan kulttuurikokonaisuuden, jonka näkevät sekä yhdyskunnan että maan-tieteen kannalta.

­­ se [ehdotettu liitosalue] halkaisee kulttuurikokonaisuuden mielivaltaisesti sekä maantieteen että yhdyskunnan osal­ta.-- Sipoonjoen jokilaakso on aikojen saa­tossa vetänyt puoleensa asutusta ja kylät ovat kasvaneet nimenomaan joen ympä­ristöön. Nyt juuri joesta ehdotetaan teh­täväksi raja, joka halkaisisi Sipoon etelä­osat keskeltä kahtia.4 (Sten Enbom ym. 14.9.2006).

Sipoolaisuus esiintyy useissa kirjoi-tuksissa lujaan juurtuneena. Muutamis-sa teksteissä korostetaan alueen yhteis-

4 Lopullinen liitosalue ei ulotu Sipoonjoelle asti.

ja talkoohenkeä. Seuraavassa kirjoituk-sessa alue näyttäytyy asukaskannaltaan ainutlaatuisen yhteistyöhenkisenä, jossa kaksikielisyys on luonnollisena osana.

Nikkilän markkinoilla vieraillut helsin­kiläismies ihasteli väenpaljoutta ja Sipoon yhteishenkeä. Vastaavaa ei juuri muual­la näe, ainakaan näillä leveysasteilla. Hä­nen mukaansa paikallislehtikään ei voi lii­kaa hehkuttaa tällaista yhteen hiileen pu­haltamista. Saman hehkutuksen ansait­sevat monet muutkin sipoolaiset yhteisöt. Harvassa kunnassa yhdistystoiminta on näin aktiivista. Kylissä homma toimii su­lassa sovussa, kahdella kielellä, uudet ja vanhat asukkaat yhdessä.– (Timo Pasa-nen 27.9.2006.)

Mahdollisesti liian tiiviin rakentami-sen nähdään uhkaavan paikallisidentitee-tin perustaa, maalaismaisemia ja Sipoon-korpea. Lounais-Sipoo nähdään maaseu-tumaisena alueena, jonka vahvuus on lä-heisyys Helsingin keskustaan ja palve-luiden piiriin, mutta samalla rauhallisuus ja pientalovaltaisuus. Useissa lehtikirjoi-tuksissa etäisyys ja välimatkat esiintyvät tosi seikkana, joka on hyväksytty.5

X muistuttaa, että monet perheet ovat muuttaneet alueelle Helsingistä. He ha­luavat asua pääkaupunkiseudulla, mut­teivät Helsingin tarjoaman yhdyskunta­rakenteen keskellä. He ovat tehneet va­lintoja päästäkseen asumaan väljemmin, ja varautuneet esimerkiksi pidempiin väli-matkoihin.

– Monet ovat tehneet arvovalintoja ja itse koen tavallaan, että minua on nyt pe­tetty. Aivan yhtä hyvin voisin sitten asua Länsi­Pakilassa, hän toteaa. (Anne Ra-vantti 11.1.2007.)

Koululainen kommentoi liitokseen kyt-keytyviä paikallisidentiteetin muutokseen liittyviä tuntemuksia näin:

Ajatus helsinkiläisyydestä ei ole kos­kaan miellyttänyt -- Onhan se aika pelot­tavaa. Ensin on yksi 20 000 sipoolaisesta asukkaasta, ja yhtäkkiä huomaakin kuu­luvansa puolen miljoonan joukkoon. Niin suuressa määrässä ihmisiä voi olla jo hie­man vaikeampaa saada äänensä kuulu­viin. (Silja Markkula 30.3.2008.)

Useat kirjoittajat puolustavat Sipoon-korven suojelemista ja pitävät sitä yhtenä kunnan merkittävimmistä ja arvokkaim-

5 Tämä on varsin eri painotus kuin ryhmähaastatte-

luissa, joissa kulkuyhteyksiä ja alueen omia palveluita

haluttiin yleisimmin parantaa.

24

mista osista. Sipoonkorven suojeluun ve-dotaan sillä perusteella että se antaa Si-poolle ominaisluonteen.

Pirstaloitu ja tuhottu Sipoonkorpi tulisi ikuisesti olemaan häpeätahra Sipoon kil­vessä. Tällä kunnalla tuntuu olevan suo­ranainen mania yrittää tuhota tärkeimpiä ja parhaimpia alueitaan. Juuri niitä, jotka tekevät Sipoosta Sipoon. (Leena Liipola 10.8.2006.)

Useissa kirjoituksissa osoitetaan ar-vostusta agraarimaisemia kohtaan ja ra-kentamisen pientalovaltaisuutta toivo-taan. Pelätään että kerrostalojen rakenta-misen myötä lintukodoksi mielletty alue muuttuu kivikyläksi.

5.5 Johtopäätöksiä lehtikirjoituksistaSosiokulttuurisen profiloinnin kannal-ta aineistosta etsittiin erityisesti alueen yhteisesti koettuja, mahdollisimman py-syviä piirteitä. Sellaisia on melko työläs erottaa aineistosta, jota leimasi tilanne-kohtaisuus ja poliittisuus, ja joka toisaalta oli sisäisesti hyvin heterogeeninen. Riip-puen kunkin kirjoittajan näkökulmista ja tarkoitusperistä, alue saa seuraavia mää-rityksiä: ”varsin hajanainen, huonosti ra-kennettava maa-alue”, ”rauhallinen mai-sema”, ”väljä asuinpaikka”.6 Maantie-teellinen ja yhdyskuntatason kulttuuriko-konaisuus, samoin kuin yhteisöllisyys tai yhteishenki liitettiin määreinä pikemmin-kin Sipooseen tai sipoolaisuuteen koko-naisuutena kuin Lounais-Sipooseen.

Artikkelikatsauksen kirjoituksia yhdis-tää asetelma, jossa sipoolaisten ajatel-laan katsovan aluetta sisältä päin ja hel-sinkiläisten ulkoa päin. Näkökulmaa ko-rostetaan puheella sipoolaisista arvoista ja juurista sekä historian ja paikallisuu-den tuntemuksesta. Helsinkiläisten taas

6 Tässä ero ryhmähaastatteluihin, joissa alue nähtiin

usein suhteellisen yhtenäisenä ’laajennettuna Öster-

sundomina’.

sitä vastoin ajatellaan näkevän aluees-sa lähinnä omien hyötyjensä toteuttami-sen mahdollisuudet ja tällöin ajatellaan myös, että alueen kehittämisen lähtökoh-diksi tulevat rahallinen etu, maanomis-tajien, ”helsinkiläisten” ja rakennuttajien voitot. Tämän lisäksi pelätään myös et-tä maankäytön tehokkuusvaatimuksia to-teutetaan alueen erityispiirteiden, kuten maisema- ja luontoarvojen sekä kylämäi-sen luonteen kustannuksella ulkopuolel-ta, ja syrjäytetään paikallinen näkökulma ja osaaminen.

Toisaalta monessa kirjoituksessa ei asetuta vastustamaan kaupunkiraken-teen tiivistämistä ja kehittämistä tai asu-kasmäärän kasvua, jos nämä toteutetaan harkitulla ja perinnemaisemia arvostaval-la tavalla. Tärkeänä pidetään, että paikal-lisilla asukkailla ja muilla alueen tuntijoil-la olisi vaikutusmahdollisuuksia, joiden myötä heidän tarpeensa ja tietonsa huo mioitaisiin suunnittelussa.

Luontoarvoja/maaseutumaisemia ja kaupunkimaisuutta ei esitetä toisiaan poissulkeviksi, vaan kumpaakin voisi ol-la lomittain. ”Betonilähiöitä” vastuste-taan, pientalovaltaista asutusta pidetään myönteisempänä vaihtoehtona.

Sisä- ja ulkopuolisuuden eron koros-tuminen aineistossa eri tasoilla on kiin-nostavaa. Sen oletetaan johtavan siihen, että ”sipoolaisen” ja ”helsinkiläisen” yh-dyskuntasuunnittelun jälki on myös eri-laista. Ajatus esiintyy useissa kirjoituk-sissa niin usein, että ilmeisesti kyseessä on sitkeä ajattelutapa, vaikka sen sisäl-tö jääkin melko avoimeksi. Taustalla lie-nee myös lausumattomia paikallisia me-nettelytapoja ja sosiaalisia verkostoja, joi-den merkitys asukkaille häviää tai heikke-nee hallinnon muuttuessa. On esimerkik-si mahdollista, että kirjoittaja (esim. kun-nallispoliitikot) on vaikkapa lähidemokra-tian tai pienen kunnan omaleimaisen asi-oiden hoidon merkityksestä kirjoittaes-saan halunnut puolustaa vaikkapa omia tai tuttaviensa positioita vanhassa kunta-organisaatiossa.

25

6 Liitosalueen sosiokulttuurisia ominaispiirteitä

Karhusaari ja Landbo ovat 1990– 2000-luvulla Karlvikin (Östersun-domin) kartanon maille kaavoitettuja uu-disalueita. Karhusaari tunnetaan julkisuu-dessa yhtenä osana pääkaupunkiseudun ”kultahammasrannikkoa” ja Landbo on ollut esillä vapaan omakotirakentamisen esimerkkialueena – asiantuntijoiden kes-kusteluissa usein huonona esimerkki-nä. Alueet poikkeavat muista myös vä-estönsä suomenkieliseltä enemmistöltä. Yhdessä niissä asuu enemmistö alueen asukkaista, joten alue on tässä suhteessa jo uudisasutusaluetta. Alueista puhuttiin haastatteluissa yhtäältä erillisinä muusta Östersundomista, toisaalta uutena osana samaa kokonaisuutta.

Karhusaarta luonnehdittiin haastatte-luissa vain vähän. Alue on maantieteel-lisesti eristynyt ja asuintalot ja ilmeises-ti myös asujaimisto muodostavat epäyh-tenäisemmän ja luonteettomamman ko-konaisuuden kuin Landbossa. Karhusaa-rentien päässä palvelee Winbergin kaup-pa-kahvila lähinnä veneilijöitä kesäisin.

Liitosalueelle erityisiä tai tyypillisiä piir-teitä analysoidaan tässä luvussa pääosin alueella tehtyjen haastattelujen pohjalta. Aluksi esitellään alueen eri osia ja niiden merkitystä nykypäivän Lounais-Sipoos-sa, jolloin tiettyjä päällekkäisyyksiä luvun 4 historiatarkastelun kanssa ei voi välttää – onhan alueen nykytila historian tuotet-ta. Sen jälkeen (6.2– 6.9) esitellään pää-osa ryhmä- ja yksilöhaastatteluiden tu-loksista sekä niistä tehtyä analyysia ja johtopäätöksiä.

6.1 Kylät ja asuinalueetLiitosalue koostuu seuraavista kylistä tai asutusalueista: Gumböle, Östersundom, Kärr, Husö (Talosaari), Ribbingö, Karhu-saari (Björnsö), Landbo, Puroniityntie (Bäckängsvägen), Korsnäs ja Degermos-sa. Suurimmat ovat Landbo, Karhusaa-ri ja Östersundom, joka edustaa alueen vanhinta asutusaluetta ja antaa nimensä koko alueelle. Östersundomissa sijaitsee päivittäistavarakauppa Siwa ja pitseria.

Kuva 7: Asukkaat korostivat Landbosta puhuessaan

sen sijaintia rinteessä. (Simo Karisalo/KSV)

Kuva 8: Porttiaihe Karhusaaressa: kaksi

vapaudenpatsasta.

26

Landbota asukkaat kuvaavat kaupun-kimaiseksi omakotitaloalueeksi, koska se on tiivis muuhun Sipooseen nähden. Landbo on ”idyllinen”, ”ihanassa rintees­sä eikä pellolla”, Sipoonkorven kainalos­sa”, ”omaleimainen paikka”. Väestöltään haastatellut pitävät sitä homogeenisena, koska siellä on paljon keski-ikäisiä, kes-kituloisia lapsiperheitä. Lapsiperheiden osuus on 85 % ja koulutustaso keskimää-räistä korkeampi (Ratvio 2005) . Landbon ainoat palvelut ovat bussipysäkki ja päi-väkoti, Sakarinmäen koulu on vajaan ki-lometrin päässä.

Jos Landbo heijastelee keskiluokkai-suutta, Karhusaari vaikuttaa varakkaam-man ylemmän keskiluokan, suorastaan ”hienoston” alueelta suomalaisella mitta-puulla. Yhteistä on toisaalta paljon: mo-lemmilla alueilla asukkaat ovat selväs-ti saaneet rakennuttaa oman näköisiään taloja. Landbossa vallitseva tyyli on ns. uusvanha harjakattoinen omakotitalo. Karhusaaressa talot ovat hieman enem-män erillään toisistaan sekä suurempien tonttien että metsäisyyden ansiosta, kes-kimäärin pinta-alaltaan suurempia ja use-ammin arkkitehdin suunnittelemia uniik-keja kokonaisuuksia.

Husö ja Kärr eivät ole varsinaisia ky-lämuodostelmia vaan haja-asutusalueita. Kärr on haastatellun asukkaan mukaan lohkottu Husön kartanosta sotien jälkeen sotaveteraaneille. Hänen mukaansa alu-eella on vaihtunut paljon asukkaita viimei-sen seitsemän vuoden aikana. Husö on nimensä mukaisesti entinen saari. Alue on laaja ja sitä hallitsee Husön ratsastus-keskus kartanorakennuksineen, tallei-neen ja maneeseineen. Korsnäs ja Rib-bingö ovat ranta-asutusalueita. Korsnäs sijoittuu keskeiselle paikalle Karhusaarta vastapäätä ja on tiiviimmin rakennettu.

Gumböle ja Degermossa ovat tien ympärille kasvaneita pieniä asutusaluei-ta. Gumbölessä toimii mansikan itsepoi-mintatila. Degermossan muodostavat talot pienen umpikujatien varrella. Vas-taava mutta isompi on Puroniityntie, jo-ka on neljä kilometriä pitkän yksityistien varteen sijoittuva noin 70 talon alue, ym-pärillä ”ihanaa metsää ja kallioita”. Umpi-kujaluonteensa vuoksi se on eristynyt ja rauhallinen: ”inga problem med orolighe­ter eller tjuvar”. Auto on ainoa liikenneyh-teys. Muotonsa vuoksi alue lienee sosi-aalisesti epäyhtenäinen.

Östersundomin kylä jakautuu kau-pan ja yritystilojen muodostamaan kes-

kukseen ja sen ympäristöön uuden Por-voontien varrella sekä kylämäisempään osaan Kappelintien varrella. Kappeli auki-oineen, hautausmaineen ja rantanäkymi-neen on kylän historiallinen sydän. Näin Östersundomin kylä muodostaa koko lii-tosalueelle sekä pienimuotoisen kaupal-lisen keskuksen että historiallisen kes-kuspaikan, vaikkei kummankaan merki-tys arkielämässä ole kovin suuri – lukuun ottamatta paikallisempaa elämää eläviä ikäihmisiä ym.

Kylämuodostelmista erillistä asutusta tai vapaa-ajan asuntoja on lisäksi aina-kin Kantarnäsissa ja Vikkullan tien var-ressa ns. Vantaan kiilassa, sekä kappelin takana sijaitsevalla Långörenin saarella. Ranta-alueille ominainen piirre ovat yksi-tyisteiden varsien kieltokyltit, jotka pitä-vät jokamiehen oikeuksilla rantaan pää-syä etsivät loitolla.

6.2 Julkiset tilat: palvelut ja tapaamispaikatH: Onko tällä alueella keskustaa?

V: Se on Östersundom centrum ja tak­siasema. Ennen oli posti. Ja taksiasema. Parturi. Pizzeria Pit Stop. Ja sitten jonkin­lainen keskus on tämä kahvila Storörenis­sä. Jossa saattaa tavata tuttavia, jos pis­täytyy.

Man saknar ett centrum där olika åld­rar kan träffas, en naturlig samlingspunkt.

Nu finns inga gemensamma knutpunkter, alla åker nu annanstans.

Liitosalueelta puuttuu luonnollinen keskus, mutta sillä on useita pieniä osa-keskuksia: Siwa ja sitä ympäröivä liike-keskus, Sakarinmäen koulu ja Kappelin alue. Kappeli ja sitä ympäröivä Östersun-domin kylä muodostavat yhtenäisen ky-lämiljöön aukioineen, kappeleineen ja hautausmaineen. Paikka on historialli-nen keskus. Sakarinmäen koulusta se-kä sitä vastapäätä olevasta nuorisotalo Östiksestä on tullut etenkin lapsiperhei-den toiminnallinen ja yhteisöllinen kes-kus. Koulun tiloissa on liikunnallista har-rastustoimintaa myös aikuisille. Kouluun kokoonnutaan pitämään asukastilaisuuk-sia. Siwa taas muodostaa arkisen koh-taamispaikan, jossa tervehditään kaikkia ja jäädään juttelemaan tuttujen kanssa. Ruotsinkielisessä haastattelussa Winber-gin kauppa-kahvila Karhusaaressa nos-tettiin tärkeäksi juuri sosiaalisesti.

Keskuksettomuutta korostaa se, et-tä ei ole myöskään sellaista alueen ulko-puolella olevaa keskusta, joka haastatel-tuja yhdistäisi. Sipoon kuntakeskus Nik-kilässä on auttamattoman kaukana ja syr-jässä arkireiteiltä. Söderkulla on lähem-pänä, mutta sen vetovoima perustuu lä-hinnä terveyskeskukseen. Kaupassa siel-lä ei juuri käydä. Paremmat kaupat sekä yksityiset ja julkiset palvelut löytyvät kau-pungin suunnasta, mutta nekin vaihtele-

Kuva 9: Östersundomin Siwa on kaikessa

arkisuudessaan varsin olennainen palvelu ja

tapaamispaikka.

27

vat, koska työmatkat ja muu liikkuminen suuntautuu kaupunkiseudulle siten, että Helsingin keskusta on vain yksi kohteis-ta. Työmatkat Landbosta suuntautuvat keskustan lisäksi kehäteille sekä Helsin-gin muihin kohteisiin; Pasilaan, Ruoho-lahteen, Aviapolikseen sekä Itä-Helsingin eri alueille (Ratvio 2005).

Ostokset tehdään yleensä autoil-len kauppakeskukseen. Vaihtoehtoja on tyypillisesti kolme: Itäkeskus, Jumbo ja Colum bus. Ehkä yllättäen Vuosaaren Co-lumbus on näistä suosituin, vaikka se on pienin. Suosio perustuu hyviin ruoka-kauppoihin ja niiden saavutettavuuteen autolla. Saavutettavuus tarkoittaa nope-utta ja helppoutta. Itäkeskukseen verrat-tuna Columbuksessa ei ole jonoja, pysä-köinti on lähellä ruokakauppoja eikä mat-kalla ole juuri hidastavia liikennevaloja. Tutkimuksessa landbolaisten ostoskoh-teista Itäkeskus oli tärkein (Ratvio 2005) Myös alueen omaa Siwaa monet käyttä-vät paljon, jotkut jopa pääasiallisena päi-vittäistavarakauppana. Siwaa pidetään alueelle erittäin tärkeänä ostos- ja koh-tauspaikkana. (Kuva 11, P1) Ruokaravin-tolaa alueelta ei löydy, lukuun ottamatta Pit Stop -pitsapaikkaa.

Tässä on ollut ongelma, ennen on ollut Storören, pääsee asiakkaat syömään siel­lä. Tai sitten tullaan TB tai Söderkulla, tääl­lä välissä ei ole mitään. Aina (pitää) puo­li tuntia etsiä.

Uimahalli on palvelu, joka haetaan Vuosaaresta tai Porvoosta. Muuten haas-tatellut eivät Porvoon suuntaa tarpeisiin-sa juuri käytä. Tässä suhteessa ollaan siis jo oltu Helsingin seutulaisia. Mylly-puron Liikuntamyllystä ja muualta Itä-Helsingistä haetaan tyypillisesti vapaa-ajan palveluja.

Alueella toimii peräti kymmenkun-ta hevostallia, joista Husön ja Karlvikin ratsastuskeskukset ovat merkittävim-mät. (Husö kuvassa 11, kohde P7.) Haas-tattelujen mukaan ratsastamassa käy-dään laajasti kuntarajojen yli. Haastatel-lun hevostilayrittäjän mukaan peräti 85 % asiakas kunnasta oli helsinkiläisiä (en-nen liitosta).

Kun liikkuminen kaikin puolin perus-tuu niin voimakkaasti autoiluun, kaup-pojen ja palvelujen hakeminen kaukaa on luontevaa. ”Minä en valita palvelujen puutteesta, se kuuluu tähän asumistapa­valintaan.” Mutta samalla tilanne koetaan myös puutteeksi.

Työn vastapainona ympäristö antaa paljon, rauhoittaa ja rentouttaa. Ei tarvitse lähteä, naapurin tapaaminen jo antaa si­sältöä. Mutta joskus iltaisin: mihin mä läh­den? Pitää lähteä autolla jos ei lenkille läh­de. Siwaan! (ironisesti)

Luonnonläheisyyden – sen että koti-ovelta pääsee metsään ja siellä ei vastaan tule kukaan – kääntöpuolena liitosalueel-ta puuttuu paikkoja, jossa kokea olevan-sa ihmisten ilmoilla. Haastateltu aktivis-ti kertoo, että halutessaan ”mennä ih­misten ilmoille” vaihteluna Sipoonkorvel-le, hän kävelee ”kartanolenkin” eli kiertää Kartanon puistotien. Merkittävin vapaa-ajan viettotapa haastattelujen perusteel-la on kuitenkin pihanhoito. Siihen liitty-nee yksityisen puuhastelun lisäksi sosi-aalinen aspekti: pihat ovat pientaloalueil-la asukkaiden näyteikkunoita, joilla viesti-tään omasta identiteetistä, tyylistä ja sta-tuksesta. Pihalla voidaan myös näyttäy-tyä muille omassa tilassa siten, että tu-tuimpien naapurien kanssa voidaan välil-lä seurustella. Pihatyöt yhdistävät uusia ja vanhoja asukkaita.

Nykyään hoidetaan pihoja, se on suu­rin hobby, kivaa puuhaa. Käynyt iso rul­janssi seitsemän vuoden aikana, myyty paljon (taloja) ja uutta mukavaa porukkaa tullut, hekin ovat paljon puutarhatöissä. (…) Pihavarustelu tärkeää! (naurua)

Paikallisen kansalaisyhteiskunnan kannalta keskeinen instituutio on Ös-tersundom Gillet eli ”kilta”, johon kuu-luu neljä yhdistystä (Martat, Lions, Jakt-föreningen ja urheiluseura). Blå vargen -käsityöpuodilla on kevät- ja syysmarkki-nat. Paikallinen erityisyys on, että vuonna 1949 perustettu urheiluseura Östersun-dom IF on vuodesta 1975 on ollut Suo-men johtavia sulkapalloseuroja. ÖIF voitti lajin joukkuemestaruuden vuonna 2008 toisen kerran peräkkäin. Seuran kotihal-li on Vantaalla.

Alueen erikoisuuksia ovat moottoritien levähdysalueiden liepeille (kuva 11, koh-teet S1 ja S2) sijoittuva mustan pörssin kauppa ja homomiesten ns. ”puskasek-si”. Asukkaille nämä näyttäytyvät häiriöte-kijöinä, vaikkakin ne jäävät etäälle asutuk-sesta ja varsinaisista kulkureiteistä.

Kuva 10: Liitosalueella on useita ratsastustalleja,

joista suurin on Husön ratsastuskeskus.

28

Yksi alueen asukkaille tärkeä tapaa-mispaikka on Storörenin satama kahviloi-neen, joka sijaitsee Sipoon puolella, mutta kävelyetäisyydellä (Kuva 11, kohde U1).

6.3 Kulttuurisesti merkitykselliset paikat7

Liitosalueen kulttuurihistoriallisesti mer-kittävimmän alueen muodostaa Karlvi-

7 Luku perustuu tässä sosiokulttuurisessa

selvityksessä tehtyihin yksilö- ja ryhmähaastatteluihin.

- Alueen kulttuurihistoriallisista arvoista on myös

olemassa kaksi tuoretta selvitystä, Helsingin teettämä

(Puustinen 2008) ja Sipoon teettämä (Putkonen 2008),

joiden tuloksia ei tässä ole kuitenkaan käsitelty, sillä

ne eivät ehtineet valmistua ajoissa lähtöaineistoksi.

kin lahden ympäristö. Östersundomin (Karlvikin) kartanomiljöö, kappelin paik-ka ja Björkudden edustavat sen arvok-kainta kulttuuriperintöä. Niihin voidaan lukea myös kartanokulttuuriin kuuluva kokonainen kulttuurimaisema viljelymai-neen ja avarine näkymineen. Kulttuuri-maisema on valtakunnallisesti merkittä-vä. Siihen kuuluu myös kartanon Kors-näsissa sijaitseva höyrylaivalaituri uima-huoneineen sekä salmen toisella puolel-la Karhusaaressa oleva Björntorp (Kuva 13, kohde K8).

Haastateltujen suhde alueen histo-riaan kiertyy saman maiseman ympäril-le.

H: Entä teidän suhde kylän historiaan, onko sillä merkitystä? Miten se tulee esiin?

V1: Se on kai sellainen tunnelmakysy­mys. Kun nyt vaikkapa just melomme sin­ne Björkuddeniin, niin matkan varrella nähdään Korsnäsin laituri, toisella puolella Björnsön torppa, niin siinä on sitä historiaa jo kilometrin matkalla. Ei siitä varmaan ku­kaan keskustele sillä lailla, mutta se on päässä kun liikkuu, että tuolla on noita ja noita, ja tuolla me tehtiin noin.

V2: Kartano on sellainen, jota piti ai­na katsoa bussin ikkunasta kun meni kou­luun. V3: Mä olen aina katsonut sitä To­peliuksen kiveä, ja se merkitsi aina että ol­laan puolessavälissä. Se kivi on kyllä mul­le sellainen maamerkki ollut. Jokaisella on oma juttunsa.

Kappeli on rakennettu 1754 karta-non kirkoksi ja se edustaa liitosalueen kartano kulttuurin jatkuvuutta. Samal-

HELSINGIN ITÄOSIEN LAAJENNUS - sosiokulttuurinen kehityskuva

Teemakartta 1: Palvelut ja tapaamispaikat

P1P1P1P1P1P1P1P1P1

P2P2P2P2P2P2P2P2P2

P3P3P3P3P3P3P3P3P3P4P4P4P4P4P4P4P4P4

P5P5P5P5P5P5P5P5P5

P6P6P6P6P6P6P6P6P6

P7P7P7P7P7P7P7P7P7

P8P8P8P8P8P8P8P8P8

P9P9P9P9P9P9P9P9P9

S2S2S2S2S2S2S2S2S2

S1S1S1S1S1S1S1S1S1

U1U1U1U1U1U1U1U1U1

T1T1T1T1T1T1T1T1T1

T2T2T2T2T2T2T2T2T2

T3T3T3T3T3T3T3T3T3

T4T4T4T4T4T4T4T4T4

T5T5T5T5T5T5T5T5T5

1 200 m

T6T6T6T6T6T6T6T6T6

P10P10P10P10P10P10P10P10P10

T7T7T7T7T7T7T7T7T7

© Kaupunkimittausosasto, Helsinki 007 / 2008

Teemakartta: Palvelut ja tapaamispaikat

Julkiset ja yksityiset palvelut (P)

P1 Östersundomin keskus: lähikauppa, yritystilat

P2 Karhusaaren sataman kauppa ja kahvila,

Winberg&Winberg

P3 Sakarinmäen koulu

P4 Nuorisotalo

P5 Kuntokallion kurssikeskus

P6 Östersundomin kappeli

P7 Husön talli/ratsastuskeskus

P8 Koirapuisto ja ulkoilualue

P9 Karhusaaren uimaranta

P10 Jousiammuntarata

Ristiriitaiset kohtauspaikat (P)

S1 & S2 Levähdysalueen villiä elämää: mustan pörssin

kauppaa, pikaseksiä

Liitosalueen ulkopuolella (U)

U1 Storören: kanootti-/venesatama ja ravintola

Tarpeet ja kehittämisvisiot (T)

T1 Uusi keskusta?

T2 Landbon yhteisötila?

T3 Lisää yritystiloja?

T4 Yleistä rantaa, venepaikkoja?

T5 Östersundomin kartanon avautuminen?

T6 Landbon aluetta voitaisiin laajentaa itään

T7 Husöntielle toivotaan valaistusta

Kuva 11: Haastatteluissa esiin tulleita palveluita ja

tapaamispaikkoja, teemakartta.

29

la se liittää alueen laajempaan ruotsin-kielisen rannikkoseudun kulttuuripiiriin. Kappelista tulee liitoksen myötä manner- Helsingin vanhin rakennus. Toisaalta sen hautausmaalle jää Sipoon saariston asuk-kaiden hautoja, mikä liittää sitä edelleen Sipooseen ja ruotsinkielisen rannikko-seudun kulttuuriin. Kappelin miljööhön kuuluu muita kulttuurihistoriallisesti ar-vokkaita rakennuksia. (Kuva 12 ja kuva 13, kohde K1.)

Östersundomin kartanon puinen pää-rakennus on vuodelta 1878. Rakennus-ta ympäröi vanha puisto. Sen alueelta

löytyy entinen tilanhoitajan asuinraken-nus, viljamakasiini, viinapolttimo ja pa-ja, jotka ovat samalta ajalta. Kivinavetta on osin 1700-luvulta. Kartano on alueen historial linen sydän, jonka on levittänyt mailleen viljelystä, asutusta ja kappelin. Asutukseen kuuluvat myös uusimmat alueet Karhusaari ja Landbo. (Kuva 13, kohde K2.)

Zachris Topeliuksen vanhuuden asuin-talo Björkudden (rakennettu 1859, To-peliuksella 1879–1898) on kansallises-ti merkittävä kohde. Talolla on symboli-arvoa enemmän kuin käytännöllistä ar-

voa, koska se ei ole avoin kulttuuritila. (Kuva 13, kohde K6.) Husön kartano ei ole historiallisesti yhtä merkityksellinen kuin Östersundomin kartano. Sen päära-kennus on 1800-luvun puolivälin empire-tyyliä (korotettu 1911) ja toiminnallises-ti se kytkeytyy osaksi ratsastuskeskusta. (Kuva 13, K3) Tiettävästi alueen vanhim-man tilan, Rödje-Fantsin pää rakennus sijoittuu näkyvälle paikalle Uuden Por-voontien varteen. Rakennus on peräisin 1700-luvun lopulta, jugend-henkinen ul-koasu 1900-luvulta. Vantaan seurakun-tien omistama Kuntokallion kurssiraken-nus Karhusaaressa on liitosalueen har-voja yleisessä käytössä olevia paikkoja uima rantoineen. (Kuva 11, kohde P5.)

Topeliuksen lisäksi alueeseen liite-tään muita merkittäviä henkilöitä ja su-kuja, haastateltujen mielestä joskus hai-tallisestikin.

V1: Ingmanit, Fazerit, Hartwallit, tääl­tä ne ovat lähtöisin ja vielä asustelevat. Se vääristää tilastoja, kaikki ei ole varakkaita.

H: Onko ruotsinkielinen porvariperin­ne se identiteettitekijä joka teitä on vetä­nyt tänne?

V2: Ei, eikä ole paljon sellaista poruk­kaa, Hesarissa leimataan. Östersundomin kartano, Borgström ja Paulig, siinä on pa­ketti

H: Mikä niiden merkitys on? V2: Kartano ja torppareita, kai se tär­

keä on. Usein kerron ihmisille että asu­taan kartanon mailla (Landbossa). En tie­dä miksi kerron mutta se kertoo alueen historiasta. (…) Kartanot sanelleet miljöön ja maiseman, ja saaristo.

Alueella on useita pronssikautisia mui-naishautoja (”lapinraunioita”, ”hiidenkiu-kaita”), jotka on suojeltu, esimerkiksi Pi-runpellot (kuva 13, kohde K14). Toiset muinaishaudat sijoittuvat Kasabergetille, joka on lintuharrastajien tuntema ”stai-jaus-” eli tarkkailupaikka sekä yleisem-min näköalapaikkana toimiva retkikoh-de. Vuori on myös historiallinen vartiotu-livuori osana rannikon vartioketjua. Ym-päristökeskuksen kallioalueiden luokituk-sessa se on arvioitu arvoluokkaan 4. (Ku­va 19, kohde M1.)

Kuva 12: Östersundomin kappeli. Manner-

Helsingin vanhimpana rakennuksena kappeli

luo alueelle imagoarvoa ja saattaa nousta

vanhoillekin asukkaille aiempaa tärkeämmäksi

identiteettitekijäksi. (Simo Karisalo/KSV)

30

HELSINGIN ITÄOSIEN LAAJENNUS - sosiokulttuurinen kehityskuva

Teemakartta 3: Kulttuurisesti/historiallisesti merkitykselliset paikat

K1K1K1K1K1K1K1K1K1

K2K2K2K2K2K2K2K2K2

K3K3K3K3K3K3K3K3K3

K4K4K4K4K4K4K4K4K4

K5K5K5K5K5K5K5K5K5

K6K6K6K6K6K6K6K6K6

K7K7K7K7K7K7K7K7K7

K8K8K8K8K8K8K8K8K8

K9K9K9K9K9K9K9K9K9K10K10K10K10K10K10K10K10K10

K11K11K11K11K11K11K11K11K11

1 200 m

K12K12K12K12K12K12K12K12K12

K13K13K13K13K13K13K13K13K13K14K14K14K14K14K14K14K14K14

K15K15K15K15K15K15K15K15K15

Varsinaisten arvokohteiden lisäk-si haastatteluissa mainittiin myös arki-sempia, kuitenkin yksilöllisesti tai kol-lektiivisestikin merkittäviä perimätieto-ja tai tarinoita. Niitä myös kysyttiin eri-tyisesti yksilöhaastatteluissa. Yksi pit-käaikainen asukas puhui paljonkin suo-sikkiretkikohteestaan, Stora Dammenin padolla 1700- luvulla muodostetusta jär-vestä. (Kuvassa 13 kohde K15). Hän ker-toi nähneensä 1960-luvulla järven jääl-lä presidentti Kekkosen ja pari muu-ta miestä tanssimassa ”pienten jout-senten tanssia” lämpimikseen, pu-dottuaan jäihin. Tuota puolta Kekko-sesta ei julkisuudessa voinut nähdä. Sama henkilö mainitsi toisen tarinan pal-jon kauempaa, 1600-luvulta. Lähes ko-ko kylän väki kuoli ruton kynsissä, lu-kuun ottamatta Krogarsin tilaa. Krogarsin isäntä väen selviytymistä hengissä mus-tasta surmasta on kertomusten mukaan

selitetty veren korkealla alkoholipitoisuu-della. (Kuva 13, K12.)

Nimeltään kiinnostava on Susiraja-ni-minen tie (K10). Nimihän merkitsee mo-nille helsinkiläisille ”sivistyksen” ja ”vil-lin luonnon” rajaa, joka kulkee urbaanin legendan mukaan noin Kehä III:n tasol-la – ja nyt Helsingin kaupunki itse kas-vaa Susirajan yli. Tutkijoita kiinnostikin, oliko helsinkiläinen yleiskäsite peräisin ”maalle” Sipooseen muuttaneilta ja mah-dollisesti jopa levinnyt Sipoosta muual-le maahan. Näin ei kuitenkaan ilmeises-ti ole. Nimen alkuperää kysyttiin pitkäai-kaiselta asukkaalta, jonka hankkimien tie-tojen mukaan:

Susiraja tien nimenä on aika uusi, eli 1980-luvun alusta. Sipoon kunta halusi pikkuteille nimet, jolloin silloisen metsä­tien tiekunnan puheenjohtaja Arimo Tuo­minen ehdotti Susirajaa ja muu porukka hyväksyi ehdotuksen.

.

6.4 Asukkaiden käsityksiä itsestään ja toisistaanHaastatelluilla oli monenlaisia käsityksiä liitosalueen asukkaista – itsestään ja toi-sistaan. Yhtäältä määriteltiin, että perintei-nen sipoolainen on ”agraari-ihminen, joka puhuu ruotsia ja on vanhoillinen ja muutos-vastainen”. Tätä voi pitää stereotyyppise-nä käsityksenä, joka pätee todellisuudes-sa vain vähemmistöön asukkaista. Haas-tatteluissa oli lukuisia pitkään alueella asu-neita ruotsinkielisiä, jotka puhuivat mielel-lään suomea, edustivat tulevaisuussuun-tautunutta yrittäjähenkeä ja suhtautuivat muutokseen usein skeptisesti mutta eivät välttämättä torjuvasti. Epäluuloa aiheut-ti pikemmin ymmärrettävä epätietoisuus Helsingin tulevista aikeista kuin kehityk-sen periaatteellinen vastustus.

Ruotsinkielisen kantaväestön – vaik-kakin Karhusaaren ja Landbon rakenta-misen jälkeen vähemmistöksi jääneen –

Kuva 13: Haastatteluissa esiin tulleita historiallisesti

tai kulttuurisesti merkityksellisiä paikkoja

Teemakartta: Kulttuurisesti/historiallisesti merkitykselliset paikat

K1 Östersundomin kappeli ja hautausmaa

K2 Östersundomin kartano - alueen vanhimpia tiloja

K3 Husön kartano - alueen vanhimpia tiloja

K4 Fantsin tila - alueen vanhimpia tiloja: talo 1700-luvulta, pellot

1300-luvulta

K5 Muinaishaudat

K6 Björkudden, Topeliuksen asuinpaikka

K7 Topeliuksen kivi

K8 ”Kalastajatorppa”

K9 Korsnäsin rannan uimakoppi ”kreikkalainen temppeli”

K10 Susiraja: Helsingin eli kaupungistumisen historiaa

K11 Rajatie, Kärr: 23 tonttia vuodelta 1948, rintamamiesasutuksen

aika

K12 Krogars - ainoa ruton säästämä talonväki

K13 Rauniot Sotilasmäentiellä

K14 Pirunpellot - pronssikautisia hautoja

K15 Stora Dammen, jossa presidentti Kekkosen seurue ”tanssi”

vierailullaan Sipoossa

31

läsnäolo alueella on kuitenkin merkittä-vä. Pitkäaikaisina asukkaina he muodos-tavat yhteyden alueen historiaan sekä yh-teyden Sipooseen ja laajemmin rannikon kulttuurialueeseen. He saattavat olla use-amman polven asukkaita ja omaavat su-kujuuret maanviljelyssä tai kalastukses-sa, vaikka historiallisesti katsoen kylien suvuttainen asutus ei ole kovin pitkään juurtunutta. He tuntevat lähes kaikki toi-sensa: ”Ankkalampi-nimitys ei ole kau­kaa haettu”. Erityinen merkitys ryhmäl-lä on myös siksi, että he omistavat alu-eella maata enemmän kuin (suomen-kieliset) uudisasukkaat. Maiden arvon-nousu liitoksen myötä myös tehnee heis-tä ryhmänä sikäli kehitysmyönteisiä, et-tä menettäessään asuinalueensa maa-seutumaisia arvoja he saavat taloudellis-ta hyötyä.

Ryhmähaastatteluissa taloudellisis-ta hyödyistä ei juuri puhuttu edes kysyt-täessä. Sen sijaan alueen merkittävän yk-sityisen maanomistajan näkemys on suo-rastaan tulevaisuudenuskoinen. Sama kaupunginosa, uusi Vuosaari, joka ryh-mähaastatteluissa sai tuomion kaupun-kirakentamisen huonona esimerkkinä, on hänen mielestään hyvä esimerkki toimi-vasta ja tehokkaasta tilankäytöstä. Maan-omistajien kuuntelu ja maankäyttösopi-mukset takaavat hänen mukaansa hyvän lopputuloksen. Näyttää siltä, että ruot-sinkielinen kantaväestö uhkaa menet­tää kulttuurisesti eniten, koska he ovat si-toutuneimpia alueen agraariin historiaan, mutta saattaa kuitenkin voittaa taloudelli­sesti eniten, sikäli kuin he omistavat maa-ta alueella.

Toinen merkittävä asukasryhmä – jo-ka määrittyy edellisen vastinparina – ovat pääosin suomenkieliset uudis asukkaat etenkin Karhusaaressa ja Landbossa, eh-kä myös Puroniityntiellä. Nämä edus-tavat jo kaupunkikehitystä 1990- ja 2000- luvuilta, jolloin alueita kaavoitet-tiin kartanon mailta uudisasutukselle, jo-ka oli suhteellisen hyvätuloista kaupunki-väestöä. Alue on siis jo toiminut Helsin-gin paisuntasäiliönä, vaikkakin pienessä mittakaavassa.

Haastateltu kanta-asukas puhuu siitä, kuinka muutama vuosikymmen sitten

alueella tapahtui mielenkiintoinen kult-tuuripiirien törmäys, kun suomenruot-salaiset ja suomalaiset tulivat aiempaa enemmän tekemisiin keskenään. Paljolti tähän vaikuttivat Folkhälsan ja Östersun-dom IF -urheiluseura (nykyään Östersun-dom Badminton), joiden järjestämät ta-pahtumat olivat tärkeitä kohtaamisfooru-meita näiden kahden kulttuuripiirin edus-tajille.

Landbo erottuu lapsiperhevaltaisena alueena, jossa on toteutunut 2000- luvun alun taloudellisen nousukauden ja sii-hen liittyneen vaurastumisen elämän-tyyli: oma, yksilöllinen talo isolla pihal-la lähellä luontoa sekä mahdollisuus pi-tää kaupunki haittatekijöineen valinnan-varaisena lyhyehkön automatkan päässä. Jotkut haastatelluista kokevat leimautu-neensa liikaakin hyvätuloiseksi pientalo-asukkaaksi, joka asuu arkkitehtien mie-lestä huonoa makua osoittavalla asuin-alueella. Uudisasukkaiden lapsiperheval-taisuus – ja suomenkielisyys – näkyy Sa-karinmäen koulun rakentamisena ja sen muodostumisena yhdeksi alueen kes-kukseksi.

Yksi haastatelluista lajittelee: ”Öster­sundomin muodostavat vanhat sipoolai­set. Landbo ja Björnsö (Karhusaari) ovat uusia alueita, joiden asukkaat ovat erillään östersundomilaisista. Björnsöläiset ovat rikkaimpia. Näiden alueiden asukkaat ha­luavat metroa. Ribbingön asukkaat ja Fa­zerin suku eivät metroa halua.”

6.5 Liitosalueen asukkaiden identiteettiAlueen asukkaiden paikallinen identiteet-ti on vahva, muttei yksiulotteinen. Sitä leimaa voimakas yhteisöllisyys, joka liite-tään alueen maalaisuuteen. Maalaisuus tai sosiaalinen kylämäisyys on tärkeä identiteettitekijä siksi, että sillä tehdään eroa kaupunkiin. Tämä pätee sekä van-hassa, enemmistöltään ruotsinkielises-sä väestössä, että uudessa, enemmistöl-tään suomenkielisessä väessä Landbos-sa ja Karhusaaressa. Alueliitos ja siihen liittynyt kiista lienevät korostaneet yhtei-söllisyyttä ja identifioitumista alueeseen entisestään.

H: Mikä alueella on omaleimaista? Mistä syntyy alueen identiteetti?

V: Kaksikielinen, sekä uusia että van­hoja asukkaita, se yhteisöllisyys. Yhdessä tehdään, ei ole kerhoja ja harrastuksia, it­se järjestetään ja tehdään. Jos lapsi juok­see tielle, sille ei vaan soiteta torvea vaan pysähdytään ja puututaan asiaan. Se on sellaista ystävällistä välittämistä. Yhteisöl­lisyys syntyy myös eri ikäluokkien välille, meillä on lähiyhteisöllisyys. Tervehditään kaupassa ja muualla vaikkei tunneta, se on hieno tapa.

Yhteisöllisyyden piirteet

Yhteisöllisyyteen kuuluu ensinnäkin oma-toimisuuden perinne. Alueella vallitse-vaan uudisraivaajahenkeen kuuluu pär-jääminen omillaan – mitä sinänsä voisi

Kuva 14. Yksityisalue-merkeillä suojataan erityisesti

omia rantoja. Toisinaan viestiä on tehostettu

venäjänkielisin tekstein.

32

pitää itsellisyyttä ja erillisyyttä aiheuttava-na piirteenä. Yhdistystoimintakin on ol-lut historiallisesti muuta Sipoota vähäi-sempää. Omatoimisuus voidaan myös liittää suomalaisen asumisen suvereeni-suuspyrkimykseen, josta viimeaikaisessa tutkimuksessa on keskusteltu (ks. Kort-teinen 2008; Lapintie 2008; Mäenpää 2008). Haastatteluissa korostettiin mah-dollisuutta hallinnoida omaa tonttia, esi-merkiksi mahdollisuutta lohkoa tontteja omille lapsille. Myös havainnoinnissa tu-li esiin asukkaiden vahva pyrkimys suoja-ta omaa reviiriä muilta yksityisteiden var-sien kieltokylteillä.

Suvereenisuuspyrkimys on luonteel-taan eksklusiivista, ulossulkevaa. Mut-ta toisaalta uudisraivaajahenkeen voi-daan liittää myös itse tekeminen ja orga-nisoituminen yhteisten asioiden hyväk-si. Näin mieltävät haastatellut uudisasuk-kaat, jotka kertovat omatoimisesti järjes-täneensä lasten harrastustoimintaa kou-lulle ja luistelukentän metsään, kun kun-nan puolelta ei palveluja ole ollut. Vapaa-ajan palvelut varsinkin lapsille ovat yksi mahdollisuus Helsingin tuoda asukkaille kaupunki kehityksen lisäarvoa.

Ketkä asukkaista sitten toimivat yh-teistoiminnan moottorina? Yhteiset int-ressit ovat yleensä tärkeitä. Yhteistä har-rastustoimintaa ovat järjestäneet erityi-sesti Landbon asukkaat, jotka ovat pal-jolti samankaltaisessa elämäntilantees-sa olevia lapsiperheitä. Vaikuttaneeko myös kulttuurinen tausta? Kiinnostava on erään haastatellun tulkinta, että Ös-tersundomin kylämäinen talkoohenki el-pyi, kun 1980-luvulla sinne muutti uusia asukkaita Savosta.

Toinen yhteisöllisyyden ulottuvuus on välittämisen tunne. Ihmiset kokevat tur-vallisuutta voidessaan luottaa naapurei-hin. Turvallisuuden tunne liittyy etenkin lapsiin ja kokemukseen heidän huoleh-timisestaan. Yhteisöllisyyden tunnus on tapa tervehtiä toisia, myös tuntematto-mia kaupassa ja teillä. On kuitenkin to-dennäköistä, että yhteisöllisyys on tär-keämpää tunteena kuin arjen käytäntöi-nä. Sen ei tarvitse realisoitua jokapäiväi-sessä elämässä eikä aina olla edes tosi-pohjaista. Tunteena yhteisöllisyys liittyy vähäiseen väestömäärään ja sen mukai-seen sosiaaliseen maalaisuuteen, joka on jotain enemmän kuin peltomaisema tai harva asutus.

Bysamhället är viktigt, inte bara de gamla byarna, också Landbo och Björn­

sö. Den sociala sidan är viktig, man kän­ner sina grannar.

Maalaisuus muodostaa kulttuurisen jatkumon, joka yhdistää väestöä yli ky-lä-, kieli-, sosiaaliryhmä- ja asumisajan rajojen. Näistä rajoista ollaan kyllä tie-toisia: esimerkiksi puhutaan siitä, miten Sipooseen muuttanut ”saa hännän” eli muuttuu kunnan symbolin suden kaltai-seksi vasta seitsemän vuotta siellä asut-tuaan. Östersundomin nimi ja siihen liit-tyvä identiteetti kuuluu kaikille – vaikka osalle Landbon ja Karhusaaren uudis-asukkaista Östersundom onkin vähem-män merkityksellinen kuin oma kylä. Vas-taavasti osa kutsuu östersundomilaisik-si vain muita kuin Karhusaaren ja Land-bon asukkaita.

V1: Kyllä me puhutaan landbolaisista ja karhusaarelaisista.

V2: Ne on olleet niin vähän aikaa, ne ei ole vielä päässeet östersundomilaisiksi.

V1: Riippuu tietenkin millä tarkkuudel­la puhuu.

Yleistä östersundomilaisuutta kuiten-kin vahvistaa se, että Sipoon kunta on haastateltujen mielestä kehittänyt aluet-ta kovin vähän ja kohdellut sitä reuna- alueena Nikkilän ja Söderkullan keskus-alueiden ulkopuolella. Myös arkielämän yhteys kunnan keskuksiin on ollut vä-häistä. Tässä suhteessa Sipoon kuntaa ei jäädä kaipaamaan. Östersundom on ol-lut lapsipuolen asemassa ja nousee nyt – vaikkakin ei-toivotulla tavalla – kehittämi-sen kohteeksi. Epäluulon takana on kui-tenkin vuosikautisia kehittymisodotuk-sia, joita Helsingillä on mahdollisuus hyö-dyntää. Liitosalue ei haastateltujen iden-titeettipuheissa ole niin vahvoin sitein Si-poota kuin se on julkisen pakkoliitoskes-kustelun yhteydessä ollut. Hallinnolliset rajat eivät ole tässäkään tapauksessa ol-leet samat kuin asukkaiden identiteetin rajat – eivätkä ne ole todennäköisesti tu-levaisuudessakaan.

V1: Landbon ja Karhusaaren kaavoitus on oikeastaan ainoa iso asia mitä on ta­pahtunut moneen vuoteen, sekin on pai­kallista.

V2: Sehän on vaan siksi että täällä Si­poossa on aina ja iankaikkisesti keskitytty Nikkilään ja Söderkullaan, nehän naures­kelee että ”joku Östersundom…”. Senhän takia tänne on ollut niin vaikea rakentaa, ja lapset on joutuneet muuttamaan pois.

Tässä mielessä kartalla satunnaiselta Sipoon palalta vaikuttava alue näyttäy-tyykin yllättävän omana ja jopa yhtenäi-

senä alueena. Sillä on jo paikalliseen kult-tuuriin – eikä vain hallinnollisiin päätök-siin – pohjaava nimi Östersundom, sen sijaan että olisi vain anonyymi termi ”lii-tosalue” tai menneeseen pohjaava ”Lou-nais-Sipoo”. Alueen nimi ja sen takana oleva paikallinen identiteetti ovat vah-vuuksia, jonka pohjalle alueen identiteet-tiä ja imagoa voi kehittää edelleen. Suun-nittelun haasteeksi östersundomilaisuus muodostuu siinä mielessä, että se myös ehdollistaa ja ohjaa kehittämisen suuntaa ja mahdollisuuksia. Puhdasta pöytää tai tyhjää taulua suunnittelulle ei ole.

Mikä sitten on asukkaiden suhde kau-punkiin, jos he kokevat olevansa maalai-sia ja rakentavat identiteettinsä tekemällä eroa vanhan rajan tuonpuoleiseen todel-lisuuteen? Tilanne vaikuttaa täydelliseltä konfliktilta, kun kaupunki nyt vääjäämät-tä tulee. Osittain näin onkin. Asukkaiden mielestä pahimmat uhkakuvat tulevai-suudesta löytyvät heti vanhan rajan takaa uudesta Vuosaaresta (lukuun ottamatta Aurinkolahtea), jota kuvataan ”slummik­si” ja ”Mogadishu Avenueksi”. Kaupunki on heille paikka, jossa on rumia kerrosta-loja eikä yhteisöllisyyttä ole. Synkin tule-vaisuuskuva on, että ”Östersundom finns inte mera, om det kommer metro och höghus”. Tai vaikka Landbo, Karhusaari ja kappelin alue säilyttäisivät olemuksen-sa, pienempien kylien identiteetin ja tule-vaisuuden nähdään olevan vaarassa. Osa ruotsinkielisestä kantaväestöstä on huo-lissaan siitä, että jääminen pieneksi kieli-vähemmistöksi lopettaa palvelujen saa-misen äidinkielellä ja samalla heikentää omaa (paikka)identiteettiä.

Toisaalta haastatellut nauttivat kau-pungin palveluista kauppakeskuksineen ja uimahalleineen eri puolilla kaupunki-seutua. Monet myös mieltävät asuneen-sa jo pitkään vain väliaikaisessa välitilassa nauttien maalaismiljööstä ja luonnonrau-hasta kaupungin vieressä. Yleinen henki haastatteluissa tuntui olevan, että ajatuk-seen kaupungin tulemisesta on sopeu-duttu ja siinä mielessä kaupunkilaisuus jo on osa identiteettiä. Kyse on siitä, mi-ten ja millainen kaupunki alueelle tulee – ja ennen kaikkea milloin mitäkin tapah-tuu. Samalla kun östersundomilaiset ovat ei-kaupunkilaisia, he ovat myös melkein­kaupunkilaisia ja kohta­kaupunkilaisia.

Melkein-kaupunkilaisuus

Melkein-kaupunkilaisuus on maalaisiden-titeetin kääntöpuoli. Uhkakuva asukkai-

33

den identiteetin kannalta ei ole niinkään Sipoon ja sipoolaisuuden menettäminen kuin maalaisuuden ja ei-helsinkiläisyy-den menettäminen. Eräs haastateltu tote-aa maalaisuudesta kysyttäessä: ”Kun sa­noo että on sipoolainen, niin se on enem­män vitsinä. Kyllähän mä olen enemmän urbaani, kun katsoo missä käyn töissä”.

Maalaisuus on tärkeä identiteettiteki-jä, joka kuvastaa elämäntyyliä arvostuk-sineen. Mutta elämäntapa jokapäiväisi-nä toimina sitoutuu suurelta osin kau-punkiin. Tällaista liikkuvuuteen, sosiaali-siin suhteisiin ja arjen toimiin sitoutuvaa elämäntapaa voi pitää kaupunkilaisena, vaikka kotipaikka olisikin maalaisympä-ristössä. Identiteetti voi siis olla maalai-nen, vaikka elämäntapa olisi kaupunki-lainen. Suomalaisessa kaupunkikulttuu-rissa tämä ei ole erikoista, sillä maaseutu ja luonto ovat tärkeitä identiteettitekijöitä useimmille suomalaisille, kun taas urbaa-niksi identifioituvia on vähän (ks. Mäen­pää 2008).

Suomalaisessa kaupunkitutkimuk-sessa on 2000-luvulla alettu kansainvä-lisen mallin mukaan puhua uudenlaises-ta ”jälkiesikaupungillisesta” elämänta-vasta kaupungin reuna-alueilla (ks. esim. Ratvio 2005; Ilmonen 2005). Mäenpää (2008) on kutsunut tätä urbaanisuuden tyyppiä seutu-urbaanisuudeksi. Sille on tyypillistä asuminen väljässä, luonnon-läheisessä miljöössä, josta sukkuloidaan autolla eri suunnilla (pää)kaupunkiseutua työn, palvelujen ja harrastusten perässä. Omaa elämää ja itseä ei mielletä kaupun-kilaisiksi, koska kaupunkilaisuus liitetään keskuskaupungin eli Helsingin keskus-taan. Teoreettisessa mielessä tällainen ”verkostourbaanisuus” ei siis tukeudu tiiviyteen, saati ydinkaupunkiajatteluun, vaan liikkuvuuteen ja asioiden saavu-tettavuuteen (verkostourbanismista ks. esim. Yhdyskuntasuunnittelu 2007:2).

Mäenpää (2008) nimittää ”avaraksi urbanismiksi” sellaista ajattelutapaa, jo-ka pitää myös pientaloelämää kaupunki-rakenteen ulkopuolella urbaanina. On järkevämpää mieltää kaupungista riippu-vainen, liikkuva ja sosiaalisilta kontakteil-taan monipuolinen elämäntapa kaupun-kilaiseksi kuin maalaiseksi, vaikka asumi-sen ulkoiset olot ja asukkaan identiteetti olisivat piirteiltään epäurbaanit. Uusi ajat-telutapa, jossa vanha, suomalaiskansalli-nen, laajasti maalaisuuteen ja luontoon kiinnittyvä identiteetinmuodostus kään-netään ympäri laajasti elämäntavan ym-

märtämiseksi kaupunkilaisena, tar joaa myös kaupunkisuunnittelulle positiivi-semman lähtökohdan.

Sipoolaista maalaisuuteen kiinnittyvää mutta kaupunkiseudun tarjoumia laajas-ti hyödyntävää melkein-kaupunkilaisuut-ta voi pitää avaran urbanismin osoittama-na seutukaupunkilaisuutena. Suhde kau-punkiin on kaksijakoinen: kaupungissa käydään ja sitä käytetään, mutta sen reu-nan tuolla puolen asuminen tekee identi-teetistä epäurbaanin. Kyse on tilanteesta, jossa maalaisuus määrittyy vahvasti kau-punkilaisuuden vastakohdaksi juuri siksi, että raja niiden välillä on niin korostunut. Rajaseudun asukas on maalaisempi kuin syvimmän maaseudun asukas, koska hä-nelle eronteko kaupunkiin on niin tärkeä. Elämäntavan toiminnalliset urbaanit piir-teet peittyvät maalaisen identiteettitar-peen alle. Toiminnan suuntautuminen hajautuneeseen kaupunkirakenteeseen ydinkaupungin sijasta korostaa käsitys-tä omasta epäurbaanisuudesta.

Kohta-kaupunkilaisuus

Kohta-kaupunkilaisuus on syntynyt pit-kään jatkuneesta välitilassa olosta, elä-män väliaikaisuuden tunteesta. Alue on haastateltujen mielissä ollut kaupunkira-kenteen kehitysreservissä jo vähintään liitoskeskustelun ajan. Sitä edelsi Sipoon kunnan suunnitelma suuren kauppakes-kuksen rakentamisesta kartanon pelloil-le. Tilanteen väliaikaisuutta on kestänyt erään haastatellun mukaan kymmenen tai jopa 30 vuotta. Ja sen tiedetään jat-kuvan vielä pitkään, koska suunnittelu ja sen toteuttaminen vievät aikaa. Aluet-ta leimaa eräänlainen pysyvä uudisasuk-kuuden henki, joka syntyy sen reuna-alueluonteesta.

Området har ett bra läge. Det är frå­gan om ett nybyggarområde där folk är li­tet galna och har nybyggaranda.

Maalaisuus näkyy myös kehitysmyön-teisyytenä siinä, miten tärkeitä asukkaille ovat kunnallistekniset asiat ja liikenneyh-teydet. Suomalainen modernisaatio on perinteisesti perustunut kehitysmyöntei-syydelle infrastruktuurin suhteen. Huo-no vesijohtovesi, katkeilevat sähköt, vä-häinen julkinen liikenne ja varsinkin ke-vyen liikenteen väylien puuttuminen pu-huttavat liitosalueen ihmisiä ja osoittavat alueen takapajuisuutta. Takapajuisuuden kokemus edustaa samalla positiivista odotushorisonttia, että asiat voivat kau-pungistumisen myötä parantua.

Haastatellut eivät edusta liitospää-töksen jälkeen vastustavaa tai kaunaista asennetta kaupungistumiseen sinänsä. Heille pahinta on kehitysnäkymien utui-suus ja parasta selvenevä kuva siitä, mi-tä, missä, ja milloin tapahtuu. Liittyminen Helsinkiin ei vaikuta identiteettiongelmal-ta sinänsä. Asukkailla ei ole kulttuurises-sa mielessä mitään Helsinkiä vastaan. Helsinki hallinnollisena tahona sen sijaan on liitospäätöksen ja -toteutuksen välissä aiheuttanut pettymystä, koska haastatel-lut kokevat olleensa pimennossa aluetta koskevien suunnitelmien suhteen. Erityi-sesti tämä koskee palvelujen ja joukko-liikenteen järjestämistä liitoksen alkuvai-heessa. Tämän selvityksen ajoittuminen saattoi olla ongelmallinen siinä mieles-sä, että juuri ennen liitosta palveluasioi-den järjestyminen oli pahiten asukkaiden mielessä. Se näkyi haastatteluissa erään-laisena verhona, jonka taakse pitkäjäntei-sen kaupunkisuunnittelun teemoihin oli vaikeampi nähdä, koska päällimmäisenä mielissä oli se, mitä tapahtuu arjelle ai-van kohta.

Reuna-alueluonteen, uudisasukashen-gen ja kehitysodotusten näkökulmasta muutos maalaissipoolaisesta helsinkiläis-kaupunkilaiseksi ei ole niin iso kuin mitä hallinnollinen rajasiirto antaa ymmärtää. Alue on jo ollut muutosalue. Muutoksen ydin onkin siinä, miten maalaiseen mil-jööhön ja yhteisöllisyyteen identifioituva sosiaalinen yhteisö sopeutuu kaupunki-maiseen ympäristöön siten, että alueen sosiaalinen jatkuvuus säilyy.

Kaupunkilaiseksi muuttumisen suh-teen kyse on siitä, miten kaupunki tu-lee ja millainen siitä tulee. Sikäli kuin yh-teisöllisyyden, luonnon ja maisemat voi säilyttää, Östersundomin maalaisista tu-lee ongelmitta kaupunkilaisia. Voiko näin käytännössä käydä? Ei kaikille, koska ny-kyväestö jää vähemmistöksi ja isossa yh-teisössä pätevät ison yhteisön lait. Näi-tä ovat anonyymit sosiaaliset suhteet ja toisten rauhaan jättämisen normi. Kau-pungissa ei voi tuntea kaikkia kohtaami-aan ihmisiä eikä kadulla kulkiessaan voi olettaa saavansa muiden huolenpitoa ja välittämistä vaan päinvastoin välin-pitämätöntä ja väistävää suhtautumista. Nykyväestö voi toki ylläpitää omia suh-teitaan, yhteisöjään ja organisaatioitaan, mutta niiden asema alueen sosiaalises-sa miljöössä tietysti muuttuu. Luonnon-ympäristöstä taas suuri osa katoaa raken-tamisen myötä, samoin maisematiloista.

34

Jääkö riittävästi, jotta alueen identiteetin jatkuvuus säilyy, on tärkeä kysymys.

Toisaalta taas paikallisyhteisöllisyys liittyy paikkaan kiinnittymiseen ja syn-tyy siitä, että tuntee riittävän monia alu-een ihmisiä eivätkä loputkaan tunnu vie-railta. Nämä voivat säilyä, jos suunnitte-lu ja asukkaiden oma toiminta sen salli-vat. Tärkeimmät luontopaikat ja osa mai-sematiloista on myös mahdollista säilyt-tää. Paikkojen, reittien ja maisemien me-netystä voidaan kompensoida avaamal-la uusia esimerkiksi merelle tai ulommas varsinaiseen Sipoonkorpeen, jolloin pai-kallisyhteisölle voidaan tarjota sen omiin tarpeisiin liittyvää lisäarvoa.

6.6 Virkistys ja luontoDet viktigaste för mig är naturen. Vill inte sätta mig I bilen och vara tvungen att köra en stund för att sedan kunna gå i skogen. Hellre naturen utanför dörren.

Sipoonkorpi

Luonnossa liikkuminen oli haastatelluil-le hyvin tärkeää. Joillekuille se, että met-sään ei tarvitse matkustaa, oli jopa asu-misen ydinasia. Kaikkialle muualle kyllä sopii matkustaa – töihin, kauppaan jne. – mutta metsään pitää päästä kotiovelta. Asumisen tutkimukset toistavat yhä uu-destaan, miten tärkeää luontoon pääse-minen ja siellä liikkuminen suomalaiselle asumiselle on. Niinpä liitosalueen asuk-kaat eivät ehkä eroa muista helsinkiläi-sistä niinkään luonnon tärkeyden kuin sen määrän ja saavutettavuuden suh-teen. Sipoonkorpi ja metsät lankeavat si-käli yhteen, että haastatellut olivat taipu-vaisia määrittelemään kaiken moottori-tien tai Landbon pohjoispuolisen alueen Sipoonkorveksi ja puhuessaan metsien merkityksestä he puhuivat yleensä sa-masta alueesta.

Tärkeimmiksi luontokohteiksi haas-tatteluissa nousevat liitosalueen pohjois-osan monet metsälammet, varsinkin Häl-tingträsk. Se sijaitsee Landbon ja Puro-niityntien välissä keskellä metsää polku-yhteyksien päässä.

V1: Hältingträskiin ei saa koskea! Ne lampi ja ne kalliot, sinne ei saa tulla! (…)

V2: Mutta jos tulis ulkoilureittejä, lap­setkin voisivat käyttää (…)

H: Miksi se on kiva paikka?V1: Se on musta suolampi ja korkeat

kalliot

V3: Niitä on täällä paljon kylläV3: Rakentamisessa tehdään se suu­

ri virhe aina, että pyritään rakentamaan kaikkein kauneimpaan ja hienoimpaan paikkaan. Siihen ei koskaan saisi raken­taa, että se voitaisiin edes jättää jälkipol­ville. Rakennetaan siihen toiseksi parhaa­seen paikkaan, jätetään maisemat ja hie­not kohdat.

V1: Täällä on aivan upeita kallioita ja soita. Mutta sitten on oikeasti sellaista ry­teikköä mihin voi rakentaa.

Lampi on tummavetinen ja suomai-nen. Siellä on ollut laituri, jolta saattoi käydä uimassa. Muuten sen rannalla kai-keti pidetään piknikkiä, uitetaan veneitä, marjastetaan ja sienestetään ja vain viih-dytään luonnon keskellä. Lampien viehä-tyksen syy lienee siinä, että ne ovat suh-teellisen vaikeapääsyisiä ja eristyneitä paikkoja mutta kuitenkin saavutettavis-sa pieniin retkiin.

H: Mitä harrastatte ja missä?V: Tämä on yksi syy (partio)lippukun­

nan perustamiseen: Lapsilta puuttui har­rastuksia. Hevoset on kyllä yksi harras­tus. Retkeily ja ulkoilumaastothan täällä on ihan huippuluokkaa. Merelle pääsee tai metsään. Ei tällaisia metsiä Helsingis­sä ole muualla.

Ranta-alueet

On ehkä yllättävää, että haastatteluissa metsä ja Sipoonkorpi painottuvat virkis-tysalueina ja luontokohteina enemmän kuin meri ja saaristo. Tämä selittyy osit-tain sillä, että alueen rannat ovat niin asu-tetut tai ainakin yksityistetyt, että luon-tevaa yhteyttä mereen lähiluontona ei uudisasukkailla yleensä ole. Uimaranta alueelta puuttuu kokonaan. Viime talvi-na ei ole ollut jääteitä ja -latuja, jotka en-nen avasivat merta kulkea. Metsät ovat toiminnallisia paikkoja, kun taas meren-ranta merkitsee enemmän visuaalises-ti ja muuten aistimellisesti. Jos meri ei mistään eteen avaudu, se jää arkielämäs-sä etäiseksi. Merta pidetään kyllä sinän-sä tärkeänä ja saaristoa hienona, mutta merellä liikkuminen keskittyy muutamil-le aktiiveille.

H: Käytättekö saaristoa, käyttekö saa­ristossa?

V1: Kanootti veneenä, veneilen pal­jon.

V2: Turhan vähän tulee käytyä. V3: Meidän perhe kävi tosi paljon en­

nen kuin ruvettiin maanviljelijöiksi. Nyt ei

vain ole aikaa. Mutta saaristo on tärkeä. V4: Olen pyörinyt Karhusaaren ympäri

tänä kesänä, siihen se on jäänyt. H: Millä lailla saaristo on tärkeä? Miten

sinne menoa voisi helpottaa, tai että olisi mukavampaa, ilman omaa venettäkin?

V5: Se on kaunis. Siellä on muutama kunnan omistama uimaranta, joilla tuli paljon käytyä kun lapset oli pieniä. Missä käydään usein, on Simsalössä, usein syö­mässä ja viihtymässä. Se jää Sipoon puo­lelle, mutta on tosi tärkeä yhteys.

Ruotsinkielisellä kantaväestöllä yhte-yksiä saaristoon on enemmän mutta se-kin on satunnaista pikemmin kuin yleis-tä. Meren merkityksestä enemmän pu-huvat haastatellut ovat veneenomista-jia tai melontaharrastajia. Melonta onkin merkittävä ulkoiluharrastus, vaikka Sib-bo Kanotklubbenin sekä vastavalmistu-neen Bear & Waterin melontakeskuksen tilat sijaitsevatkin Storörenissä juuri liito-salueen itärajan takana. Paikasta on tu-lossa yksi pääkaupunkiseudun melonnan keskuksista.

Mikä sitten on peltojen eli kultivoi-dun luonnon merkitys luonnonympä-ristönä? Maalaismaiset näkymät peltoi-neen ja niittyineen on alueen kaupungis-ta erottava ominaisuus, joka luo sille tun-nusomaisen pastoraalisen piirteen. Siitä puhutaan osin samassa yhteydessä kuin muusta luonnonympäristöstä, mutta on tärkeää tehdä erottelu niiden kesken. Metsä näyttää olevan peltoja tärkeäm-pää, ainakin uudisasukkaille. Tässä suh-teessa aluetta voi oikeastaan pitää jo kau-pungistuneena: maatalousmaiseman voi väittää viittaavan maalaisuuteen (tuotan-to) kun taas metsissä samoilua voi pitää kaupunkilaisena elämysretkeilynä (kulu-tus). Tulkinta poikkeaa yleisestä ajattelu-tavasta ja vaatii hieman selittämistä.

Luonnonläheisyyttä eri muodoissaan pidetään yleensä suomalaisen kulttuu-rin erityispiirteenä, joka selitetään seura-ukseksi kansan vähäisestä kaupungistu-misesta ja elävistä juurista maaseudulla. Jos lähestytään asiaa luonnonympäris-tön hyödyntämisen ja toiminnan kautta, tulkinta voidaan kiistää ja väittää, että to-dellisuudessa luonnonläheisyys on päin-vastoin seurausta kaupunkilaisuudesta. Metsissä kiertely huvin vuoksi, melomi-nen ja muut luontoharrastukset ovat mo-dernin kaupungistuneen yhteiskunnan ilmiö. Eivät ne suinkaan kuuluneet sitä edeltäneeseen maanviljelys kulttuuriin.

35

Puutarhanhoito ja mökkeily – joita pide-tään suomalaisen kulttuurin maalaisen kytkennän osoittimina – ovat puolestaan perua eurooppalaisen kaupungin sääty-läiskulttuurista. Eivät ne kuuluneet suo-malaiseen maalaiskulttuuriin 1800-luvul-la, vaan yleistyivät kaupunkiporvariston kautta koko kansalle yhtä jalkaa kaupun-gistumisen kanssa. (Mäenpää 2008)

Toisin kuin totutusti ajatellaan, sekä asumispreferensseissä esiintyvä luon-nonläheisyyden toive että ulkoiluun ja virkistykseen liittyvät luontokokemuk-set heijastavat pikemmin urbaania kuin maalaista kulttuuria. Tätä tukee se, että asumis tutkimus on tunnistanut luonnon-läheisyyden arvostuksen yleiseksi suo-malaiseksi ilmiöksi, joka pätee sekä tii-viissä kaupungissa, väljillä esikaupunki-alueilla että maaseudulla asuviin (Mäen-pää 2008). Kruununhakalaiset arvostavat luontoalueitaan, puistoja ja merenran-taa siinä missä östersundomilaiset omia metsiään, rantojaan ja peltojaan.

Tällä tavoin tulkittuna mahdollisuu-det liitosalueen luonnonympäristön ke-hittämiseen näyttävät paljon positiivi-semmilta, kuin jos metsien ja meren tar-joamat luontokokemukset sidotaan alu-een menetettävään maalaisuuteen. Tä-mä ei kuitenkaan tarkoita luonnon kulti-vointia kaupunkimaisemmaksi, vaan sen ymmärtämistä, että alueella on jo luon­tointensiivinen kaupunkikulttuuri. Aluet-ta ja sen asukkaita ei siis tässä mielessä tarvitse urbanisoida. Sen sijaan kannat-taisi ehkä tutkia vielä tarkemmin, miten nykyiset asukkaat käyttävät alueen luon-toa. Todennäköistä on, että tulevat asuk-

kaat arvostaisivat todennäköisesti myös vähäisempiä ja kultivoidumpia luonno-nelementtejä, kuten esimerkiksi kruu-nunhakalaiset arvostavat. Tässä selvityk-sessä pyritään kuitenkin paikantamaan liitos alueen vahvuuksia ja ominaispiirtei-tä, ja siksi on syytä korostaa juuri olemas-sa olevaa luonnonympäristöä ja sen at-traktiivisuutta.

Huomionarvoista on myös, että puhu-essaan luonnonympäristöstä haastatellut eivät juuri puhuneet floorasta tai faunasta

Kuva 15: Avarat maisemat, pellot ja laiduntavat

hevoset edustavat alueen perinteisiä arvoja. (Leena

Liipola)

Kuva 16: Asukkaat korostivat Sipoonkorven merkitystä

virkistysalueena. (Leena Liipola)

Kuva 17: Sipoon Kanoottiklubin

perhemelontatoimintaa. (Jan von Haartman)

36

sinänsä. Heidän luontokokemuksensa ei vaikuta kiinnostukselta eliöstöön ja kas-veihin vaan rauhallisuuden, elämyksel-lisyyden ja estetiikan kannalta erityisiin paikkoihin. Natura 2000 -alueista ei pu-huttu lainkaan. Asukkaiden luonto ja luonnonsuojelualueiden luonto eivät käy yksiin. Jos siis asukkaiden näkökulmas-ta katsotaan, luonnon säilyttämisen ei pi-täisi perustua vain ekosysteemin näkö-kulmaan biodiversiteetteineen, Natura- alueineen ja ekokäytävineen. Tärkeämpiä ovat ihmisten (ja hevosten) kulkureitit ja niiden varrella oleva koettava luonto.

Luonto on asukasnäkökulmasta kat-soen liitosalueen tärkein vahvuus. Siihen kuuluvat metsät, meri, maaseutumaiset kulttuurimaisemat, erityiset luontokoh-teet, polut ja muut reitit. Luonnonlähei-syyttä pidetään suomalaisen kaupunki-ympäristön erityispiirteenä, joka näkyy sekä suomalaisten asumistoiveissa et-tä kansainvälisenä erottumistekijänä (ks. esim. Greater Helsinki Vision 2050 -idea-kilpailun palkitut ehdotukset ja palkitse-misen perustelut). Luonnonympäristön suhteen alueen kaupungistuminen tuo tietysti suuren muutoksen. Luonto lak-kaa olemasta kaikkialla ympäröivä ele-mentti metsien ja peltojen vuorotteluna maaseutumaisessa maisemassa. Sen si-jaan se, mikä asukkaille on tärkeintä, vä-litön pääsy luontoon, lienee mahdollis-ta pitkälti säilyttää. Luontopaikkoja avaa-

malla ja reitittämällä pääsyä voidaan jopa parantaa, varsinkin meren rannan ja saa-riston suhteen. Samalla kuitenkin mene-tetään osa luontopaikkojen viehätykses-tä, joka liittyy niiden tiettyyn pyhyyteen syrjäisinä ja koskemattomina paikkoina.

6.7 Reitit ja suunnat: autoilijan ja retkeilijän näkökulma

Ryhmähaastattelujen perusteella liito-salueen ihmisten liikenne perustui hen-kilöautoon ja vain paikoin (Uusi Por-voontie) riittävään joukkoliikenteeseen. Asioin ti- ja työmatkaliikenne toimi su-juvasti yleensä vain autolla. Kunnollisia

Kuva 18: Asukkaiden ja partiolippukuntien

järjestämät luontoretket edustavat lounaissipoolaista

yhteisöllisyyttä tyypillisimmillään. (Jan von Haartman)

Kuva 19: Hältingträsk oli haastateltujen keskuudessa

alueen suosituimpia retkikohteita.

37

joukkoliikenneyhteyksiä toivottiin toisaal-ta alueen reunoille (Puroniityntie) ja toi-saalta työpaikka-alueille erityisesti Van-taan Kehä III:n suuntaan.

Joukkoliikenne liitettiinkin usein lap-suuteen. Harmiteltiin lasten puolentoista tunnin koulumatkaa ja muisteltiin kuinka Östersundomin kartanoa katsottiin lap-sena bussin ikkunasta.

Autoilijan (vähäisiä) ongelmia alueella olivat asiointipysäköinti ja metron liityn-täpysäköinti (Itäkeskuksessa tai Puotilas-sa). Myös tulevaisuuden joukko liikenne-kysymyksiin liitettiin juuri liityntäpysä-köinti. Enemmänkin haastateltujen pu-heissa korostuivat kohteet ja saavutet-tavuus. Liikkuminen alueelta ulospäin suuntautui yleisimmin jossain pääkau-

Teemakartta asukkaille tärkeistä

luontokohteista ja maisemista

Vesistöjä (V)

V1 Storträsk

V2 Gumböle träsk

V3 Stora Dammen

V4 Hältingträsk; erityisen tärkeä

landbolaisille

V5 Lähdelaakso

V6 Alueella monta pientä lähdettä

Virkistys- ja luontokohteita (L)

L1 Hienoja kallioita; lasten

leikkipaikkoja/nuorten oleskelupaikkoja

L2 Uimakoppi Korsnäsin rannassa

L3 Karhusaaren satama; tärkeä

lähtöpaikka saaristoretkille

L4 Asukasyhdistyksen uimaranta

L5 Kurssikeskuksen ranta; julkista

rantaa

L6 Husön ranta; julkista rantaa

L7 Suosittu luontoreitti herkässä

maastossa

L8 Hyviä kiipeilymaastoja – metsä ollut

aikaisemmin hakkuu-uhan alla

Reittejä alueen sisällä (R)

R1 Ratsastusreitti; tarve erilliselle

kevyen liikenteen reitille viereen

R2 Melontareitti

R3 Melontareitti

R4 Reittitarve salmen läpi

R5 Latuyhteys Sipoosta Vuosaareen

R6 Yhteys Sipoonkorpeen

R7 Luonto-/kävelyreitti

R8 Luonto-/kävelyreitti

R9 Kävelyreitti Östersundomin kartanon

kulttuurimaisemassa

Kauniita ja tärkeitä maisemia (M)

M1 Pronssikauden haudat

M2 Susirajalta lounaaseen avautuva

laakso

M3 Maisema kappelilta Kapellvikenille

M4 Maisema Kasabergetin rannasta

merelle

M5 Vanhat kiviaidat

Kuva 20: Haastatteluissa esiin tulleita luonnon ja

maiseman kohokohtia.

HELSINGIN ITÄOSIEN LAAJENNUS - sosiokulttuurinen kehityskuva

Teemakartta 2: Luonnon ja maiseman kohokohtia

V1V1V1V1V1V1V1V1V1

V2V2V2V2V2V2V2V2V2

V3V3V3V3V3V3V3V3V3

V4V4V4V4V4V4V4V4V4

V5V5V5V5V5V5V5V5V5

L1L1L1L1L1L1L1L1L1

L2L2L2L2L2L2L2L2L2

L3L3L3L3L3L3L3L3L3

L4L4L4L4L4L4L4L4L4

L5L5L5L5L5L5L5L5L5

L6L6L6L6L6L6L6L6L6

M1M1M1M1M1M1M1M1M1

M2M2M2M2M2M2M2M2M2

M3M3M3M3M3M3M3M3M3M3M3M3M3M3M3M3M3M3

M5M5M5M5M5M5M5M5M5

R6R6R6R6R6R6R6R6R6

R4R4R4R4R4R4R4R4R4

R5R5R5R5R5R5R5R5R5

1 200 m

R1R1R1R1R1R1R1R1R1

R2R2R2R2R2R2R2R2R2

R3R3R3R3R3R3R3R3R3

V6V6V6V6V6V6V6V6V6

L7L7L7L7L7L7L7L7L7

L8L8L8L8L8L8L8L8L8

R7R7R7R7R7R7R7R7R7

R8R8R8R8R8R8R8R8R8

R9R9R9R9R9R9R9R9R9

38

HELSINGIN ITÄOSIEN LAAJENNUS - sosiokulttuurinen kehityskuva

Teemakartta 4: Yhteydet lähiseudut merkityksellisiin paikkoihin

yhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeen

STORÖRENSTORÖRENSTORÖRENSTORÖRENSTORÖRENSTORÖRENSTORÖRENSTORÖRENSTORÖRENsatama ja kahvilasatama ja kahvilasatama ja kahvilasatama ja kahvilasatama ja kahvilasatama ja kahvilasatama ja kahvilasatama ja kahvilasatama ja kahvila

yhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeenyhteydet Sipoonkorpeen

reitit saariinreitit saariinreitit saariinreitit saariinreitit saariinreitit saariinreitit saariinreitit saariinreitit saariinGRANÖGRANÖGRANÖGRANÖGRANÖGRANÖGRANÖGRANÖGRANÖ

SÖDERKULLA-SÖDERKULLA-SÖDERKULLA-SÖDERKULLA-SÖDERKULLA-SÖDERKULLA-SÖDERKULLA-SÖDERKULLA-SÖDERKULLA-LANDETLANDETLANDETLANDETLANDETLANDETLANDETLANDETLANDET

SOTUNKISOTUNKISOTUNKISOTUNKISOTUNKISOTUNKISOTUNKISOTUNKISOTUNKI

KEHÄ IIIKEHÄ IIIKEHÄ IIIKEHÄ IIIKEHÄ IIIKEHÄ IIIKEHÄ IIIKEHÄ IIIKEHÄ IIIjoukkoliikenne joukkoliikenne joukkoliikenne joukkoliikenne joukkoliikenne joukkoliikenne joukkoliikenne joukkoliikenne joukkoliikenne VantaalleVantaalleVantaalleVantaalleVantaalleVantaalleVantaalleVantaalleVantaalle

pääjoukkolikenneyhteyspääjoukkolikenneyhteyspääjoukkolikenneyhteyspääjoukkolikenneyhteyspääjoukkolikenneyhteyspääjoukkolikenneyhteyspääjoukkolikenneyhteyspääjoukkolikenneyhteyspääjoukkolikenneyhteysHELSINKI-PORVOOHELSINKI-PORVOOHELSINKI-PORVOOHELSINKI-PORVOOHELSINKI-PORVOOHELSINKI-PORVOOHELSINKI-PORVOOHELSINKI-PORVOOHELSINKI-PORVOO

ITÄKESKUSITÄKESKUSITÄKESKUSITÄKESKUSITÄKESKUSITÄKESKUSITÄKESKUSITÄKESKUSITÄKESKUS

KOLUMBUSKOLUMBUSKOLUMBUSKOLUMBUSKOLUMBUSKOLUMBUSKOLUMBUSKOLUMBUSKOLUMBUS

1 200 m

© Kaupunkimittausosasto, Helsinki 007 / 2008

tävänsä hyvinkin paikallista ja tässä mie-lessä ”maalaiskylämäistä” elämää. Hel-singin ydinkeskustassa tai Pasilassa työs-säkäyvät taas käyttivät luonnollisesti pää-kaupungin palveluita paljon enemmän.

Virkistysretkien kohteena oli erityi-

sesti Sipoonkorpi. Vene- ja kanoottiret-killä kohteena olivat paitsi merenselät it-sessään, myös saaret kuten Söderkul-lalandet tai Granö. Jalan tai autolla käy-tiin usein myös Storörenissä sijaitsevas-sa kahvila-ravintolassa.

Kuva 21: Asukkaille tärkeitä reittejä ja suuntia liitosalueen ulkopuolelle.

Kuva 21: Asukkaille tärkeitä reittejä ja suuntia

liitosalueen ulkopuolelle.

punkiseudulla sijaitsevalle työpaikalle se-kä harrastuksiin ympäri seutua. Helsingin keskustassa asioimisen ja käyntien mää-rä sekä merkitys vaihtelivat erittäin pal-jon elämäntilanteen mukaan. Jotkut, eri-tyisesti iäkkäät haastatellut kertoivat viet-

39

7 Johtopäätöksiä alueen ominaispiirteiden huomioimisesta

sen kehittämisessä

kaupunginosasta tekevät alueesta Hel-singin uuden esikaupunkisuunnittelun näyteikkunan, jonka prosessia ja loppu-tulosta seurattaneen julkisuudessa inten-siivisesti.

Alue on luonteeltaan kahtalainen. Väes töltään se on valtaosin osa seutu-kaupungistumisen 2000-luvun vaihtees-sa synnyttämän pientaloelämäntavan aluetta. Toisaalta se on Helsingin ainoa paikka, jossa on säilynyt ruotsin kielinen uusmaalainen rannikkokulttuuri kar-tanoineen, viljelymaineen, metsineen ja saaristoyhteyksineen. Siihen kiinnittyy alueen koettu identiteetti, johon myös suomenkieliset uudisasukkaat haluavat liittyä. Nykypäivänä alueen perinteinen kaksikielisyys on myönteinen identi-teetti- ja imagotekijä. Se on jo vetänyt puoleensa helsinkiläisiä, muualta ranni-kolta muuttaneita sekä ulkomailta palan-neita.

Alueen vanhoilla asutusalueilla asuu suhteellisen paljon vanhenevaa väestöä, jolle perinteinen pientaloasuminen al-kaa käydä työlääksi. Yksi hyvä lähtökoh-ta asuinrakentamisen suunnitteluun voi-sikin olla laadukkaiden senioriasuntojen tuottaminen alueelle.

7.2 Alueen vahvuuksia, ominaispiirteitä ja mahdollisuuksiaÖstersundomin kartanomiljöö on hel-sinkiläisittäin harvinainen. Sinänsä ei ole uutta, että Helsinki rakentaa kartanoi-den (Munkkiniemi, Puotila) maille, mut-ta nykyinen kiinnostus historiallisiin elä-myksiin asettaa vaativia odotuksia kar-tanon ja kappelin miljöön kehittämisel-le. On mahdollista sekä säilyttää niiden autenttisuus kokemuksellisina paikkoina että toisaalta avata niitä toimivaksi osak-si kaupunkimiljöötä.

Östersundomin kirkko eli kappeli ympäristöineen on erityisen herkkä se-kä fyysisenä miljöönä että mentaalise-na paikkana. Myös kartanon, kappelin ja Björkuddenin historiallinen ja maantie-teellinen yhteys Karlvikin lahden rannoil-la on suunnittelussa huomioitava asia, vaikka se on pitkälti maisemasta kadon-nut. Onko mahdollista palauttaa ruovik-koinen lahti osittain avoimeksi merenlah-deksi, Karlvikiksi, joka miljöönä hallitsee jälleen Östersundomin maisemaa? Onko kartanon omistajilla, toimijoilla ja raken-nuksilla mahdollisuuksia kehittyä alueen yhteiseksi historialliseksi sydämeksi jul-kisen käytön ja ”elämyselinkeinojen” va-rassa?

Topeliuksen asuintalo Björkudden on kansallisesti merkittävä symbolinen paik-ka, jolla on paljon potentiaalista merkitys-tä alueen identiteetille ja imagolle. Sen nostaminen esiin kaupunkisuunnittelun keinoin voi tuoda paikalle lisäarvoa. Tope-lius voitaisiin huomioida myös nimistön-suunnittelussa.

Sipoonkorpi ja siihen liittyvät metsät ovat alueen nykyisille asukkaille tär keää virkistysympäristöä ja siinä mielessä merkittävin vahvuus. Sipoonkorven hal-linnollinen rajaaminen ja rakennettavan asutuksen pohjoisreunan rajaaminen se-kä metsälampien kohtelu on merkittävä suunnittelutehtävä, jossa on mahdollista hyödyntää asukkaiden kokemuksia.

Merenrannat ja saaristo ovat alueel-la vajaakäytössä ollut luonnon ja kult-tuurin ympäristö. Julkinen uimapaikka, yhteys saaristoon, merellinen virkistys-alue ja näköalapaikat merelle sekä me-relliset harrastukset ovat kaupunkisuun-nittelun mahdollisuuksia tuoda sekä li-säarvoa alueen asukkaille että kehittää attraktiivista ja omintakeista kaupunki-ympäristöä. Alueen asukkaiden uima-

Työssä etsittiin Lounais-Sipoon liitos-alueen ominaispiirteitä ja vahvuuksia. Tässä johtopäätösluvussa esitetään käsi-teltyjen aineistojen – erityisesti haastat-teluaineistojen – pohjalta sellaisia alueen, asukkaiden ja yhteisöjen piirteitä, joilla voi olla erityistä merkitystä alueen kehittämi-sessä ja suunnittelussa. Työn yhteydes-sä käydyissä keskusteluissa ja tehdyissä haastatteluissa tuli esiin runsaasti puut-teita, toiveita ja kehittämis ehdotuksia. Tässä ne on esitetty mahdollisimman us-kollisesti alkuperäiselle aineistolle. Siten tässä ei oteta kantaa siihen, mitkä asiat ovat realistisesti toteutettavissa ja toisiin-sa yhdisteltävissä.

7.1 Yleisiä johtopäätöksiä alueestaLiitosalue on kehittynyt tähän saakka aalloissa ja vähitellen. Sotien jälkeen tu-li muuttoaalto, sitten elettiin hitaan kas-vun aikaa, kunnes Karhusaari ja Land-bo rakennettiin. Kehitys ei ole ollut erityi-sen suunnitelmallista. Se on perustunut alueen maanomistajien ja asukkaiden omaan toimintaan sekä – yleis kaavan puuttuessa – paljolti poikkeusluvilla ra-kentamiseen. Nyt tapahtuva muutos on historiallinen sikälikin, että julkinen val-ta ottaa ensimmäistä kertaa vahvan ke-hittämisen ohjat käsiinsä. Östersundom modernisoidaan kaupungiksi.

Tähän liittyy asioita, jotka muodosta-vat alueelle sosiaalisia ja symbolisia omi-naispiirteitä. Alueen asukkaat ovat tottu-mattomia kaupunkisuunnitteluun. Aluelii-tos on herättänyt paljon huomiota ja Hel-singin on tulkittu kokeneen imagotappi-on liitosprosessissa (Mattila 2008). Alue-liitosmenettely lienee vielä pitkään osa alueen identiteettiä ja imagoa. Liitosme-nettelyn poikkeuksellisuus, alueen laa-juus sekä odotukset pientalovaltaisesta

40

rannat nähtiin tärkeänä elämänlaatute-kijänä.

Melonta on kasvava, ekologinen har-rastus ja puitteiltaan enimmäkseen seu-rapohjaista toimintaa, joka yhdistää eri ikäluokkia ja sosiaaliryhmiä. Sellaisena se sopii Helsingin suunnittelutavoitteeseen avata rantaa ja merta yleiseen käyttöön. Kanoottiharrastus tuli esiin myös paikal-lisesti tärkeänä yhteisöllisyyttä rakenta-vana ilmiönä. Sipoon Kanoottiklubi jär-jestää kursseja ja yhteisiä melonta retkiä. Kanoottiklubi ja Storörenissä sijaitseva melonta- ja retkeilyliike Bear and Water voisivat toimia alkuna monipuolisemmal-lekin vene- ja melontaklusterille.

Hevostilat ja -tallit ovat sekä mai-semallisesti että toiminnallisesti liitos-alueen (ja toki muutenkin tämän vyö-hykkeen) tyypillinen piirre. Hevosharras-tus nähtiin leimallisena koko Lounais- Sipoolle. Hevostaloudesta on mahdollis-ta kehittää tulevaa kaupunginosaa pro-filoiva, luonnonläheinen ja elämyksel-linen imago tekijä ja paikallinen elinkei-no. Hevostalous voisi hyödyntää laidun-maina, ratsastuskenttinä, -maneeseina ja tallipaikkoina rakentamiseen liian ala-via peltoniittyjä esimerkiksi Talosaaren-tien varressa. Hevoset näkyisivät mai-sematilassa kauas ja laiduntaminen oli-si ekologista maisemanhoitoa. Esitettiin,

että maankäytön suunnitelmissa pitäisi suunnitella ratsastusväylästö Sipoonkor-peen. Seudun kuntia yhdistävä Ratsuke-hä -suunnitelma on ollut haastattelujen mukaan vireillä myös Lounais-Sipoossa mm. Helsingin kaupungin liikuntaviras-ton kanssa. Tähän liittyvä haaste on rat-sastajien sovittaminen esikaupungistu-vaan liikkumis ympäristöön. Ryhmähaas-tattelussa ehdotettiin, että kevyen liiken-teen raiteille rakennettaisiin metrin sora-pintainen levennys hevosia varten.

Haastateltujen mukaan kiireisimpiä kuntoon saatettavia asioita ovat kevyen liikenteen yhteydet. Kevyen liikenteen väylä Karhusaareen mainittiin ryhmä-haastatteluissa monta kertaa. Karhusaa-relaisia kiinnosti myös lenkin muodosta-misen mahdollisuus muodostamalla toi-nen ylityskohta – kevyen liikenteen silta – saaren pohjoisrantaan, jolloin saatai-siin lyhyempi ja turvallisempi koulureit-ti. Reitit ja kävely-ympäristön elämyksel-lisyys koettiin myös tärkeänä ja esitettiin että missä mahdollista, olisi säilytettävä/rakennettava mahdollisimman ”luonnol-lisia” polkuja. Erityisesti asfaltoituja käve-lyteitä pidettiin tälle alueelle vieraina.

Reittien suunnittelua ja viitoitusta pidettiin tärkeänä. Hyvänä esimerkkinä olivat tilanteet, joissa metsänlaidan tont-tien asukkaat kertoivat: retkeilijät etsivät

toisinaan reittejä Sipoonkorpeen asuin-tonttien läpi.

Alueen keskeisiä suunnittelukysymyk-siä pidemmällä aikavälillä ovat tulevat joukkoliikenneyhteydet. Haastatteluis-sa monet asukkaat suhtautuivat skepti-sesti metroon mutta toivoivat sen, jos se tulee, sijoittamista pääväylien (Porvoon moottoritie, mahdollinen tuleva Heli- rata) yhteyteen. Kuitenkin niiden varrelle on vaikea sijoittaa metroasemien edellyttä-mää taajaa lähiasutusta. Pikaraitiotie voi-si käytettyjen aineistojen perusteella pa-remmin soveltua nykyisten asukkaiden kuvaan ihmis- ja luonnonläheisestä ran-nikkokaupunginosasta.

Keskeisiä suunnittelukysymyksiä oli-vat rakentamisen vaiheittaisuus/aika-taulu ja rakentamisen tapa. Asukkaat toivoivat aluetta rakennettavan vähittäin ja palveluiden kehittyvän vaiheittain. Li-säksi pidettiin tärkeänä yhtenäisten luon-toalueiden säilyttämistä, keskittämällä rakentaminen ehyiksi kokonaisuuksiksi. Vantaan Kartanonkosken kortteliraken-netta pidettiin hyvänä esimerkkinä. Toi-saalta perinteinen maisemarakenne ha-luttiin säilyttää mahdollisimman eheänä. Tärkeitä ovat viherkäytävät, sillä luontoon haluttiin päästä mahdollisimman suoraan kotiovelta ja jalan.

Kuvat 22 ja 23. Vantaan Kartanonkosken ja toisaalta Helsingin Vuosaaren julkisia

paikkoja vertailtiin sekä keskusteluissa että asukkaiden toimittamissa kuvissa.

(Marina Elf)

41

Konkreettisten suunnitteluhaasteiden ohella voisi haastatteluaineiston perus-teella eritellä myös kommunikointiin ja tiedottamiseen liittyviä haasteita. Kuten edellä on käynyt ilmi, asukkaiden mieles-tä vaikeaa kuntarajan muutoksessa on ol-lut epävarmuus samanaikaisesti monis-ta asioista: ”ihmiset jättävät pensas aidan tekemättä, mansikkamaan hoitamatta ja vaahteran istuttamatta.” Asukkaat ker-toivat odottavansa, miten Helsingin kau-punki rakentaa molemminpuolisen luot-tamuksen. Tiedontarvetta uskottiin ole-van paljon, ja varmaankin molemmin-puolista. Vaikka esimerkiksi tiedettiin et-tä suurimuotoista rakentamista ei tapah-du lähivuosina, niin tapahtuuko yhtään mitään, esim. ensi vuonna tai seuraava-na?

Ryhmähaastattelujen päätteeksi ky-syttiin myös hyviä ja huonoja esimerk-kejä alueen kaupunkikuvan suunnitte-luun. Osallistujat nostivat Vantaan Kar-tanonkosken esikuvaksi jokaisessa ryh-mässä. Sitä kuvattiin innostuneesti idyl-liseksi, värikkääksi, inhimilliseksi ja kes-kieurooppalaiseksi. Huonoksi esimerkik-si nimettiin lähes yhtä yksimielisesti uusi Vuosaari, jota pidettiin liian tiiviinä ja ko-vana – pois lukien Aurinkolahti, jota pi-dettiin hienona.

7.3 Ehdotuksia erityisiin kohteisiinTehdyissä haastatteluissa tuli esiin, että alueelta puuttuu ”luonnollinen keskus” ja sen myötä kaupunkimaisia tapaami-sen ja satunnaisen kohtaamisen paikko-ja. Alueel le aikanaan suunniteltavat jul-kiset tilat sekä yhteis- tai monitoimitilat tulevat siten tarpeeseen myös vanhojen asukkaiden kannalta. Östersundomin keskus lähikaupan ympärillä on alueen historiallinen kaupallinen keskuspaikka, jonka symbolinen merkitys on käytäntöä suurempi. Pienen kauppapaikan kehit-täminen nykyisellä paikallaan on histo-riallisesti perusteltua. Esimerkiksi ”kaup-pa-asuintalo” voisi toimia lähtökohtana.8 Kauppa avautuisi kaduille ja aukioille se-kä yhdistäisi kauppaa, asumista ja mui-ta toimintoja. Toisen, uudemman keskus-paikan muodostaa Sakarinmäen koulu ja Östiksen nuorisotalo sekä niiden ympäril-le syntynyt toiminta.

8 Kauppa-asuintalosta ks. Mäenpää 2008, 45–46;

Norvasuo 2008, 345–346.

Kasabergetiä on mahdollista kehit-tää näköala- ja lintujen tarkkailupaikkana osana ulkoiluverkostoa.

Liitosalueen, Östersundomin vahvuu-det ovat sen kartanokulttuuriin ja luon-toon kiinnittyvässä historiassa ja niistä ammentavassa paikallisessa identiteetis-sä ja yhteisöllisessä kulttuurissa. Liitos-alue jakautuu etelän merenrantavyöhyk-keeseen ja pohjoisen metsävyöhykkee-seen. Eteläosa on monesta syystä haas-tavampi suunnittelukohde suuria volyy-meja ajatellen (kulttuurimaisemat, asu-tus, Natura-alueet, matalat alueet). Poh-joisosan asuinrakentamista on mahdol-lista kehittää Sipoonkorven muodosta-man merkittävän luontoattraktion poh-jalta. Suunnittelun haasteeksi muodos-tuu luonnon ja kaupunkirakenteen rajaa-minen. Tärkeitä ovat näkymät ja merkityt reitit ”erämaahan” helpottamaan metsi-en virkistyskäyttöä.

Haastattelujen perusteella pohjoinen ja eteläinen vyöhyke tulisi yhdistää vi-herkäytävillä ja kevyen liikenteen rei-teillä. Näiden hyvällä suunnittelulla voi-si pyrkiä takaamaan luonto- ja kulttuuri-maisemalle riittävän historiallisen jatku-vuuden. Reitit voisivat olla ”kotiseutupol-kuja”, jotka antavat asukkaille mahdolli-suuden löytää ja retkeillä alueensa mer-kittäviin paikkoihin.9 Suunnitteluideana tämä voisi osaltaan auttaa alueen haas-tavassa kehittämistilanteessa. Monet identiteettiä ja arvoa muodostavat teki-jät kiinnittyvät maalaismiljööhön, joka ei tule säilymään sellaisenaan. Kylämäinen yhteisöllisyys muuttuu kaupunkilaisek-si, samoin luonto siirtyy etäämmälle voi-makkaan rakentamisen takia.

Lopuksi yksi kirjoittajien oma idea. Voitaisiin tutkia, onko Karlvikin lahdelle luonnon- ja rakentamisolosuhteiden kan-nalta mahdollista rakentaa hollantilais-tyyppinen, meren ja purojen äärelle si-joittuva kanavien kaupunginosa, jonka attraktiivisuus perustuisi veden läheisyy-teen ja vesiliikkumisen mahdollisuuksiin. Kanavajärjestelmä toimisi myös vesien-hallintajärjestelmänä tulvia ja veden nou-semista vastaan.

9 Termi on Suomen Kotiseutuliiton samannimisestä

projektista. ”Kotiseutupolut ovat kiinnostavista paikal-

lisista kohteista koottuja kävelyreittejä, joissa esitel-

lään alueen luontoa, historiaa, kulttuuria, arkkitehtuu-

ria, nykypäivän toiminnallisuuksia ja tulevaisuudennä-

kymiä.” (Tuusulan kotiseutupolut 2006)

42

43

Lähteet

Ilmonen, M. (2005). Urbaani ihanne ja asumisurat. Teoksessa Knuuti L. (toim.). Asumiset monetkasvot, 49–56. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja C60.

Kopomaa, Timo & Manninen, Rikhard (2002): Malmi - No logo? Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu-ja, 2002;13. Helsingin kaupunki,.

Kortteinen, Matti (2008): Elämme laan-tuvien ristiriitojen ja hyvän hallinnan aikaa? Toistaiseksi julkaisematon kä-sikirjoitus.

Kuvaja, Christer & Rantanen, Arja (1994): Sibbo socknens historia I–II. Gumme-rus, Jyväskylä.

Kyttä, Marketta & Lainevuo, Ari & Päi-vänen, Jani (2000): Turvallisen mat-kan päässä kaupungista. Yhdyskun-tasuunnittelun tutkimus- ja koulutus-keskuksen julkaisuja B79, Espoo.

Lapintie, Kimmo (2008): Ilmastonmuutos ja elämänvirta. Kestävä kehitys vas-taan asumispreferenssit. Yhdyskun-tasuunnittelu 2008:1.

Lönnqvist, Bo (1995): Gamla gårdar i Hel-singforstrakten. Schildts, Vasa

Mattila, Ari (2008): Osana metropolia vai maaseutua? Helsingin ja Sipoon kamppailu Lounais-Sipoon alueesta. Pro gradu -tutkielma. Joensuun yli-opisto.

Mäenpää, Pasi (2008): Avara urbanismi. Yritys ymmärtää suomalainen kau-punki toisin. YTK/TKK Espoo.

Mäntysalo, Raine (2008): PARAS- hanke ja luhmannilainen alueidentiteetti? Luento Maunulan kesäseminaaris-sa 9.6.2008. http://www.kaupungin-osat.net/maunula/seminaarit/kesase-minaari_2008/mantysalo_sem_2008.pdf

Norvasuo, Markku (2008): Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia kon-septeja kartoittamassa. Yhdyskunta-suunnittelun tutkimus- ja koulutus-keskuksen julkaisuja B95.

Nyberg, Paul (1954): Östersundom ka-pell. Sipoo.

Perec, Georges (2002): Tiloja/avaruuksia. Loki-kirjat, Helsinki.

Putkonen, Lauri (2008): Yhteenveto Si-poon saariston ja rannikon osayleis-kaava-alueen kulttuurihistoriallisista arvoista. 2.3.2008.

www.sipoo.fi/easydata/customers/si-poo/files/2007_tekymp/01Saaristo_Rakennuskulttuuri.pdf

Puustinen, Tuulia (2008): Liitosalueen ra-kennettu kulttuuriympäristö,

Kaupunkisuunnitteluviraston julkaisusar-jat, Yleissuunnitteluosaston selvityk-siä, 2008:3.

http://www.hel.fi/wps/portal/Kaupunki-suunnitteluvirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/ksv/fi/Julkaisut+ja+aineistot/Julkaisusarjat

Päivänen, Jani & Leppänen, Paula & Pastinen, Virpi (2008): Kaupungin-osien sosiokulttuurinen profiloin-ti. Helsingin kaupunkisuunnitteluvi-raston yleissuunnitteluosaston sel-vityksiä 2006:11. Helsingin kaupun-ki. http://www.hel.fi/static/public/he-la/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Suomi/Esitys/2008/Ksv_2008-01-24_Kslk_03_El/2D920D39-3E05-4458-9D55-43D4A1F77A18/Sosiokulttuuri-nen_profilointi.pdf

Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuri-

historialliset ympäristöt 1993 -luette-lo. http://www.nba.fi/rky1993/koh-de312.htm

Ratvio, Rami (2005): Elämää metropo-lin reunoilla – Sundsberg ja Land-bo hajautuvassa kaupunkirakentees-sa. Kaupunkimaantieteen pro gradu -tutkielma, Maantieteen laitos, Hel-singin yliopisto. https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/2807/ela-maame.pdf?sequence=1

Schulman, Harry & Hirvonen, Jukka & Hurme, Esko & Lehtonen, Hilkka (1995): Asumisen ja työn muuttuvat kytkennät. Pääkaupunkiseudun pen-delialue ja ulkomaisia kokemuksia. YTK:n julkaisuja B 71.

Haastattelut

6 yksilöhaastattelua:

Paikallislehden toimittaja, ei asu •

alueel la Paikallisaktiivi, asunut alueella pit-•

käänHevostilayrittäjä, asunut alueella kym-•

menisen vuottaAlueen paikallishistorian asiantunti-•

ja, asunut alueella useita vuosikym-meniäPaikallinen maanomistaja•

Kaupan ja kahvilan pitäjä•

3 ryhmähaastattelua:

RH 1 Suomenkielinen ryhmä, 7 hen-•

keä, joista 4 lapsiperheiden vanhem-pia, painotus Landbossa, Karhusaa-ressa ja ÖstersundomissaRH 2 Ruotsinkielinen ryhmä, 6 hen-•

keä, keski-ikäisiä ja vanhempia ihmi-siä, useimmat asuneet useita vuosi-kymmeniäRH 3 Yritysten ja yhdistysten ryh-•

mä, 8 henkeä, joista kolme asunut yli 40 vuotta alueella, kaksi asunut 30–40 vuotta alueella, kaksi asunut kym-menisen vuotta Landbossa, yksi asuu Vuosaaressa ja työskentelee Öster-sundomissa; useat ruotsinkielisiä, haastattelu tehtiin suomeksi

KirjallisuusBefolkningsutvecklingen i Sibbo åren

1975–2004. Sibbo kommun/ För-valtningsavdelningen/ rlö 5.9.2005. http://www.sipoo.fi/easydata/custo­mers/sipoo/files/arkiv/statrap2004.pdf

Gardberg, Carl Jacob (1989): Finländska herrgårdar. Schildts, Helsingfors.

Halla-Seppälä, Hannu & Teckenberg Carl-Petter /1993): Harmaakivestä pu-natiileen. Sipoon seurakunta vuoteen 1965. Sipoon seurakuntayhtymä, Si-poo.

44

Sibbo Hembygdsforskningsförening (ei vuosilukua): Skeden i Sibbos historia.

Sipoon puolesta ry. – För Sibbo r.f. http://www.slapmedia.com/sipoonpuo-lesta/

Sjöholm, Odin (2006a): Ortnamn i Sibbo: Husö, Kärr och Granö. Sibbo.

Sjöholm: Ortnamn i Sibbo (2006b): Öst-ersundom och Gumböle. Sibbo.

SHF XI (2000). Skrifter utgivna av Sibbo Hembygdsforskningsförening r.f. XI: 1900-talets Sibbo – med tonvikt på förkrigstiden.

SHF XII (2001). Skrifter utgivna av Sibbo Hembygdsforskningsförening r.f. XII: Handel och handelsmän i Sibbo.

SHF XIV (2003) Skrifter utgivna av Sibbo Hembygdsforskningsförening r.f. XIV: Sibbo skärgård. Villor. Liv. Folk. (Pack-alén Eva, Malmberg Thure, Schy-bergson Per, Lindqvist Yrsa, red. Jern Hans). WS Bookwell, Borgå.

SHF XV (2004) Skrifter utgivna av Sibbo Hembygdsforskningsförening r.f. XV: Från flydda tider till dagens verklighet. Skeden i Sibbos historia. Tallinn.

Tuusulan kotiseutupolut. Suomen koti-seutuliitto. 2006. http://www.suo-menkotiseutuliitto.fi/kotiseutuliit-to/sivut/polut/tuusula.htm

Vaattovaara, M. & J. Vuolteenaho (2005). Asumisen uudet onnelat – Tapaustut-kimuksia asumismieltymyksistä Es-poossa ja sen lähikunnissa. 66 s. Ra­portteja Espoosta 2/2005.

Virtanen, Anne (2000): Tilasta paikkaan, estetiikasta ekologiaan. Maantieteelli-siä tulkintoja eletystä kaupungista. Tu-run yliopiston julkaisuja C: 155, Tur-ku 2000.

Westman Ulla-Stina (1995): Västersun-dom skola 120 år. Vanda.

Kartat ja tilastotSipoon pitäjäkartat 1933 ja 1964Befolkningsutvecklingen i Sibbo åren

1975–2004. Sibbo kommun/ Förvaltningsavdelning-

en/ rlö 5.9.2005:http://www.sipoo.fi/easydata/customers/

sipoo/files/arkiv/statrap2004.pdf

45

Liite: Ryhmähaastattelun kysymysrunko

Miten alue sopii lapsiperheille?•

Minkälaista sosiaalista toimintaa •

alueel la on? (yhdistykset, harrastuk-set jne.)Suhde lähialueiden asukkaisiin? (muut •

kylät, muu Sipoo, Vantaa, Helsinki)(Millaisia sosiaalisia verkostoja alueel-•

la on yhdistys- ja yritystoiminnan kan-nalta? Miten tärkeitä ne ovat?)

* Paikallinen identiteetti ja yhteisöllisyysTunnetko naapureita ja muita alueen •

asukkaita?Onko yhteisiä tapaamisia ja toimin-•

taa?Mikä on alueella omaleimaista? (iden-•

titeettitekijät)kuinka voimakas paikallinen identi-•

teettisi on verrattuna aiempiin asuin-paikkoihisi?Minkä kylien asukkaat ovat keskenään •

tekemisissä? Mistä sinä tunnet ihmi-siä?

* Mielikuvat, imago, historiaMillainen mielikuva sinulla on lounais-•

Sipoosta?Millainen imago tai maine alueella on •

mielestäsi muualla?Voiko alueella asumisesta olla ylpeä?•

Millainen historia alueella/kylälläsi on? •

Mitä se sinulle merkitsee?

* Miljöö ja kaupunkikuvaNäkymät ja maisemat•

Tiiviys ja väljyys•

Julkiset ja yhteiset tilat?•

Luontokohteet, ulkoilupaikat: mitkä •

ovat tärkeimmät? mitä ne merkitse-vät sinulle?Missä on keskus? missä kohtaat naa-•

pureita ja muita ihmisiä?Mitä meri ja merellisyys merkitsevät? •

(saaristo)Parhaat paikat – itselle tärkeät paikat•

ongelmakohdat, pelon aiheet?•

Millaiset/mitkä alueen ominaispiirteet •

haluaisit ehdottomasti säilyttää?Millaisia merkityksiä maisemalla ja •

luonnonympäristöllä on edustamalle-si taholle?Alueen toteutumattomat yhteys- ja •

liikkumistarpeet?

* Menneisyys – tulevaisuusMikä on mielestäsi muuttunut eniten •

viime vuosina/vuosikymmeninä?Miten luulet alueen kehittyvän jatkos-•

sa?Miten toivoisit sen kehittyvän?•

Näetkö erityisiä uhkia liitoksen myö-•

tä?Entä mahdollisuuksia?•

Mitä lisäarvoa alueen kehittäminen •

voisi tuoda (esim. palvelut)?Mitkä ovat mielestäsi alueesi vah-•

vuuksia, jotka pitäisi ottaa huomioon suunnittelussa? Osaatko mainita jonkun esimerkki-•

kohteen, josta ottaa mallia – tai jon-kun jonka virheitä välttää?Mitä alueen suunnittelussa pitäisi mie-•

lestäsi erityisesti huomioida?

* Yrityskysymykset:Alueen nykyisten yritysten toimialat?•

Alueelle sopivia toimialoja?•

Parhaita paikkoja toimitiloille?•

Millaisia ovat/pitäisi olla yritystonttien •

ja asuntojen yhteydet ja etäisyydet, onko esim. toimitila asunnon yhtey-dessä tälle alueelle hyvä ratkaisu?Liikenneyhteyksien merkitys, vain au-•

to vai myös muu?Liikekeskusten ja metroasemien veto-•

voimaisuus yritysten sijaintitekijänä?Sataman vaikutukset liitosalueen ve-•

tovoimaisuuteen ja toimivuuteen yri-tysten kannalta?

* Mitä jäi kysymättä?

Käynnistely: Haastateltujen vähitellen kokoontuessa heitä pyydetään täyttämään taustatieto-lomake ja tekemään itselleen nimilappu.

* Tutkimuksen esittely

* Esittelykierros (nimi, asuinpaikka, kauan-ko asunut alueella)

Kysymykset: * Asuinpaikka ja arkielämä

Millainen on asuinpaikkasi?•

Kylä, lähiympäristö?•

Miten päädyit alueelle asumaan?•

Onko teillä juuria, sukua ym. alueel-•

la?Mitkä muut paikat alueella ovat arki-•

elämässäsi tärkeitä?Onko alueella jokin keskus tai useita •

keskuksia?

* Liikenne ja liikkuvuus, liikuntaMissä ja miten käyt töissä?•

Missä käyt ostoksilla?•

Mistä saat kunnalliset palvelut? (terve-•

ys, lastenhoito, koulut, kirjasto jne.)Joukko- ja autoliikenteen yhteydet ja •

toimivuuskevyt liikenne ja jalankulku•

Missä käyt usein vapaa-aikanasi – •

alueel la tai sen ulkopuolella? Venerannat, venereitit, saaristoyhteys •

– onko merkitystä? (Gateway?)Sipoonkorpi – liikunta, reitit? •

Mitkä paikat Helsingissä ovat tärkei-•

tä? (esim. keskusta, Itäkeskus tms.)(Missä suhteessa yrityksen sijainti on •

tärkeää?)

* Asuminen ja väestöMillaisia ihmisiä alueella asuu? millai-•

nen ihminen on ”lounaissipoolainen”? Entä landbolainen jne?Yhdenmukaisuutta vai monimuotoi-•

suutta?

TekijätRikhard Manninen ja WSP Finland Oy

NimikeLOUNAIS-SIPOOSTA HELSINKIä – MAASEUDUSTA KAUPUNKIA SOSiOKuLTTuuRiNEN SELviTYS LiiTOSALuEESTA

Sarjan nimikeHelsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2009:1

Sarjanumero 2009:1 Julkaisuaika 14.4.2009 Sivuja 48 Liitteitä 0 ISBN 978-952-223-407-0 (nid) ISSN 1458-9664 978-952-223-408-7 (PDF) Kieli koko teos FIN Yhteenveto FIN

TiivistelmäKaupunkisuunnitteluvirasto on teettänyt konsultilla (WSP Finland Oy) selvityksen, jossa on tutkittu liitosalueen asukkaiden ja muiden toimijoiden näkemyksiä Helsingin uuden liitosalueen sosiokulttuurisesta luonteesta, vahvuuksista ja paikallisidentiteetistä.

Alueen hyvä suunnittelu lähtee aina sen historiallisen kehityksen pohjalta. Raportissa kuvataan tätä liitosalueen historiallista kehitystä ja nostetaan esille sellaisia sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä, joita voidaan korostaa alueen suunnitteluratkaisujen perusta-na. Näitä ovat esimerkiksi alueella vireän hevoselinkeinon toimintaedellytysten var-mistaminen, merenrantaan liittyvien aktiviteettien kehittäminen sekä vanhan ruotsin-kielisen rannikkokulttuurin piirteiden korostaminen. Samoin alueen historiallinen pe-rinne on osin katkennut ja sen ilmentämistä on tutkittava suunnittelun yhteydessä ja ehkä jopa rekonstruoitava uudelleen.

Erityisesti on haluttu selvittää, onko koko liitosalueella erotettavissa omaa paikallisi-dentiteettiä, vai onko identifioitumisen kannalta merkittävämpää esimerkiksi ”landbo-laisuus” tai ”karhusaarelaisuus”. Aluetta on tarkasteltu myös osana laajempaa Uu-denmaan rannikon kulttuurialuetta asukkaiden ja toimijoiden alueellisen suuntautu-misen ja yhteyksien kautta. Vastauksia on haettu seuraaviin kysymyksiin:

miten liitosalueen asukkaat identifioivat itsensä alueen ”kyliin” (Östersundom, –Kärr, Husö, Karhusaari ja Landbo)millaisia ovat kielirajojen paikalliset merkitykset (suomenkieliset, ruotsinkieliset) –onko historiallisella tilajaolla merkitystä paikallisidentiteetin kannalta –millaisia traditioita, toimintatapoja ja yhteisöllisyyden muotoja on havaittavissa –millaiset elinkeinot ovat alueelle tyypillisiä –

AsiasanatHELSINKI, SIPOO, LIITOSALUE, KAUPUNKISUUNNITTELU, ALUEIDENTITEETTI, SOSiAALiNEN, KEHiTYSKuvA

Kuvailulehti

Lounais-Sipoosta Helsinkiä − Maaseudusta kaupunkia

Sosiokulttuurinen selvitys liitosalueesta

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2009:1 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2009:1

ISSN 1458-9664ISBN 978-952-223-407-0 (nid.)ISBN 978-952-223-408-7 (PDF)

9 789522 234070