Itä-Suomen ylioppilaslehti

2013

8

Kuoliotulee

UEF tähtää Venäjän ja Aasian koulutusmarkkinoille. Viennin toivotaan tuovan mainetta ja rahaa » 8-9UEF:n opiskelijan sähköpostilaatikko on aina auki amerikkalaisille viranomaisille » 10-11

Itä-Suomen ylioppilaslehti

PäätoimittajaJarkko Kumpulainen

044 576 8420paatoimittaja@uljas.net

ToimittajaPasi Huttunen 044 576 8427

pasi.huttunen@uljas.net

Taitto Niko Satuvaara

KustantajaItä-Suomen yliopiston

ylioppilaskunta

PainopaikkaBotnia Print

IlmoitusmyyntiValto Merta

044 576 8421valto.merta@uef.fi

KansikuvaJarkko Kumpulainen

ISYY:n edustajiston jäsenten koko-usaktiivisuus on hyytynyt pahasti kauden loppua kohti. Viimeisim-mät kokoukset ovat olleet surullisen harvalukuisia.

Sähköinen tenttiminen helpottaisi opiskelijan arkea, mutta tekniset ongel-mat ja tilojen puute hidastavat niihin siirtymistä. Lisäksi pelätään tenttimo-raalin romahdusta

Tohtorikoulupaikkoja jaetaan luonnontie-teisiin 50 , mutta yhteiskuntatieteisiin vain seitsemän. Tilanne on akateemisen rehtorin mukaan silti tasapainoisempi kuin aiemmin.

Esko Valtaojan Suomessa olisi puolet vähemmän asukkaita, mutta kaikki eivät voi ryhtyä omava-raisiksi luomuviljelijöiksi. Maailman pelastami-seksi tarvitaan kasvua.

Opiskelija-asuntoja ei riitä kaikille ja yksityi-sellä puolella vuokrat voivat olla huimia. Läh-dimme selvitimme, olisiko parempi suosiolla ostaa oma asunto.

Teppojen nuorempi polvi ei ole jäänyt Jaakko-isää pahem-maksi. Veljekset Ilja ja Johannes ovat edenneet määrätietoi-sella iskulla viihteen etulinjaan. Kaukolasipartion bilebändi-maineen alta puskee yhteiskunnallisia piikkejä.

4-5 10-11

20-21

6-7

26-27

14-15

Sisällys | Kasvua!

Lähtö ”Millään muulla ei ole väliä kuin piirakalla ja munavoillaSyyslomalehti

Lupa tappaa

Kävisitkö lukemassa Pirkka-lehteä Internetissä? Jostain kumman syystä Kesko on varma, ettet kävisi. Siksi se lähettää väliajoin Plussa-kortin

haltijoille paperisen lehden suoraan kotiosoit-teeseen. Uljaalla ja Pirkalla on erittäin vähän yhteistä, mutta yksi yhdistää: ne ovat jäsenleh-tiä.

Jos Pirkka-lehti poistettaisiin maailman-melusta, kukaan ei itkisi. Mitään ei katoaisi. Ehkä työntekijät perheineen eläisivät hetken epävarmuudessa, mutta uskon että jopa niksien rakastajat löytäisivät vinkkinsä jatkossa muu-alta. Ja löytäisivätkin. Niksien vallan anastaisi

itselleen joku muu. Kesko puolestaan kokisi onttoa tunnetta viestinnän puutteesta,

mutta edelleen ihmiset harhailisivat K-Marke-tin käytävillä kuten aina ennen.

Jos omistat Plussa-kortin, niin koetko vahvaa yhteyttä Pirkka-lehteä lukiessasi muihin Plussa-kortillisiin? Jos tunnet korventavaa Me-hengen roihua, niin olet viallinen. Pahoittelen.

Mutta analogia Pirkan ja Uljaan välillä on pelkkää retoriikkaa. Yhdistäviä tekijöitä ei oikeasti juuri ole. Ylioppilasliikkeestä ei saa plussaa. Ylioppilasliikkeellä ei ole hahmoa. Se on aina aikansa näköinen. Se ei kavennu yliop-pilaskunnan tapahtumiin, tai hallintoelinten edesottamuksiin, vaikka nekin ovat osa sitä. Se on verso josta haarautuvat tulevien aikojen ajatukset, tuulahdukset, liikkeet ja roihut. Ylioppilasliike ei piirry Exceliin kuin nimensä ykkösinä ja nollina. Se on numeroille näkymä-tön. Plussa-pisteet eivät sen sijaan ole. Mutta eivät ne maailmaa tosin muuksi muuta vaikka rahalla saa ja Plussalla plop.

Paperinen versio Uljaasta halutaan lopettaa. Asiaa ajavat edustajistovaalikampanjassaan Joensuun opiskelevat porvarit. Ylioppilaskun-nan taloustyöryhmä on lihjoilla ja käsittelee seuraavassa hallituksen kokouksessa edustajis-tolle suunniteltua esitystä, jonka mukaan pa-perinen Uljas lopetetaan ja kampustoimittajan toimi lakkautetaan. Uljas olisi jatkossa kolmen kampuksen välissä tasapainoileva yhden toi-mittajan nettilehti. Edustajisto päättää eksyykö ylioppilaslehti enää kenenkään käteen tyhjänä hetkenä ystävää lounaalle odotellessa. Kyse on siitä onko ylioppilasliike arjessa näkyvä olio vai ohikiitävä linkki.

Paperiversio on lypsävä lehmä. Mainos-myynnillä katetaan painatus, jakelu ja mai-nosmyyjän palkka. Uljaan myynti aaltoilee ennallaan, samalla kun TNS Gallupin tilaston mukaan valtakunnallisesti printtimedia on me-nettänyt vuodessa yli 46 prosenttia mainostu-loja. Maamme muut ylioppilaslehdet kyselevät yhteisissä tapaamisissa, kuinka me sen teemme. Nettisivuille ei mainoksia tuotoksi asti myydä.

Jarkko Kumpulainen

Pääkirjoitus | Uljas linja

Humoro nigra | Uljas ratkaisi demokratia vajeen ylioppilaskunnas-sa. Kloonaamalla aktiiveja riittää loppuun saakka.

” Kolmen kampuksen välissä tasapainoileva yhden toimittajan netti-lehti.

OVV KUOPIO ▶ Savonkatu 18, 70110 Kuopio, 017 363 5566, 044 363 5561OVV JOENSUU ▶ Kirkkokatu 25 a, 80100 Joensuu, 050-531 0758, 044-538 0759joensuu@ovv.com | kuopio@ovv.com | www.ovv.com | www.vuokrakas.com

Katso vapaana olevat vuokra-asunnot osoitteesta:

Onni on

uusi koti!

Kulttuurikentän poikittaislämäri!

Katso koko ohjelma netistä: www.joensuuntaidemuseo.fi

Joensuun taidemuseo Onni, Kirkkokatu 23, puh. 013 267538826.-27.10. la 11-19, su 11-16, liput 3-5 €, alle 7v. ilmaiseksi

26.-27.10.2013

JOYT: Näytelmä päivässäSarjakuvaverstas EläinKETKu-performanssiHip hop workshop / ISKYCafé Pihalla goes pihallaKonservatorio

Neulegraffitipaja Anna Fält

RunokioskiTeatteri Vunukka:

Ihaan syntymäpäivät Mira Laakkonen

AMK:n lyhytelokuvat

Mukana menossa mm:

2 3Uljas 8 | 18. 10. 2013 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Gallup

UEFin urut | sähköpostiraivo

” Tietotekniikkakeskus ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa sähköpostin ulkoasuun tai toimivuuteen.

Kaksi edellistä vuotta edustajiston pöytää nuijinut puheenjohtaja Jori Vaissalo on jättämässä kauden päättyessä ylioppilaskunta toiminnan taakseen. Edessä on valmistuminen ja matka kohti työelämää. Vaissalo ei kommentoi yksittäisten ryhmien edustajistoaktiivisuutta. Tulevien edustajien lienee kuitenkin aiheellista arvioida realistisesti mahdollisuutensa olla läsnä koko-uksissa.

”Edustajistoon täytyisi saada opintojensa alkuvaiheessa olevia ihmisiä.

Edustajisto hyytyi loppusuoralle

1Uutinen #

Joko olet päättänyt ketä aiot äänestää?

Joensuu

Tekijät: Patrick Raivio, Jenni Lintunen & Raisa Savolainen

SavonlinnaElina LammassaariKäsityötiede, 6 vsk.

- Olen päättänyt. Äänestän Savonlinna-

laista, koska tahdon mahdollisimman

monta äänekästä Savonlinnalaista

edustajistoon.

Mira VuojolainenKasvatustiede, 3 vsk.

- Olen päättänyt. Tunnen hänet, hän

hoitaa hommansa, on jämpti ja oikea

ihminen edustajistoon.

Sonja RoivasMatematiikka, 4. vsk.

- En. En ole vielä lukenut tästä mistään.

Petri RuokolainenHistoria, 4. vsk

- Saatan käydä äänestämässä, mutta

en ole vielä valinnut ehdokasta. Olen jo

vähän selvitellyt ehdokkaita. Tietoa on

löytynyt ainakin Facebookista.

KuopioMia Parviainenkauppatieteet, 6 vsk

- En tosiaan aio äänestää enkä ole

koskaan äänestänyt. En ole tutustunut

vaaliehdokkaisiin. He voisivat tehdä

enemmän markkinointityötä ja tehdä

itseään ja vaaleja näkyvämmiksi.

Tuomas Ruotsalainenhammaslääketiede, 1vsk

- En ole päättänyt ketä äänestän. En ole

asian vuoksi ajatusta uhrannut. Olen

kyllä jututellut jotain oikeiston ehdokasta,

kun tarjosivat kahvia. Mutta en tiedä läm-

penenkö. Suottaapi olla etten äänestä

ollenkaan.

Vaalit tulossa

Edustajiston vaalisyksy on täällä taas. Edustajistovaaleilla valitaan ylioppilas-kunnan ylin päättävä elin, joka vaikuttaa esimerkiksi ylioppilaskunnan jäsenmak-sun suuruuteen ja mihin se käytetään. Edustajisto vaikuttaa siis laajasti opis-kelijan asioihin. Uljas vilkaisi edellisen edustajiston kokousten läsnäololistoja, ja kokousaktiivisuus ylipäätään näyttää hiipuvan pahasti kauden loppua kohden. Läsnäolot olivat kaikista niukimmat kevään viimeisessä sekä syyskuussa Tuusniemellä pidetyssä kokouksessa.

Edustajiston puheenjohtaja Jori Vaissalo on tietoinen ongelmasta. Hän ei lähde kommentoimaan yksittäisten ryhmien tilannetta.

”Jotkin ryhmät ovat lähes poikkeuk-setta edustettuna täysimääräisesti ja toi-silla on vähemmän edustusta”, Vaissalo

toteaa. Läsnäoloja tutkaillessa kaikkien ryh-

mien läsnäolot vaihtelevat jonkin verran kokouksittain, mutta räikeimmin pois-saolot koskettavat Kuoloa. Kuololla on 39-henkisessä edustajistossa viisi jäsentä. Sillä oli edustajia seitsemässä kokouk-sessa kymmenestä, mutta täysmääräisiä Kuolon rivit eivät olleet yhdessäkään kokouksessaan.

Kuolon edustajistoryhmän puheen-johtaja Heikki Junkkari ei kiellä eikä puolustele Kuolon kehnoa kokousaktii-visuutta. Hänen mukaansa ensisijainen syy Kuolon jäsenten kokouskatoon on epäonnistunut rekrytointi kaksi vuotta sitten.

”Silloin rekrytoitiin vanhempia, viidennen ja kuudennen vuosikurssin opiskelijoita, jotka työluvat saatuaan

yliarvioivat mahdollisuutensa tulla vii-konloppuisin kokouksiin. Edustajistoon täytyisi saada opintojensa alkuvaiheessa olevia ihmisiä. Tällä hetkellä puolet meidän edustajistoryhmästämme on jo valmistunut tai muuttanut pois paikka-kunnalta. On siis erittäin vaikea saada toisen edustajistovuoden loppua kohden ihmisiä kiinni”, Junkkari valottaa Kuolon tilannetta.

Lääketieteen opinnot ovat iso este hyvin tiiviille edustajistotyöskentelylle, mutta aikataulut ovat Junkkarin mukaan junailtavissa.

Junkkari arvioi, että Kuolon uudet edustajistoehdokkaat ovat aktiivisia ja innokkaita. Tällä kertaa ehdokkaiksi ovat painottuneet toisen ja kolmannen vuosi-kurssin opiskelijat.

”Epäilen, että tämä tilanne tulee

olemaan tulevaisuudessa huomattavasti paremmin.”

Junkkarin mielestä Kuololta on puuttunut yhteinen koordinaatio, miten etsiä kykyjä toimimaan edustajistossa. Hyviä yksilösuorittajia löytyy senkin edestä. Kuololla on ollut ylioppilaskun-nan puheenjohtajistossa kaksi henkilöä ja yliopiston hallituksessa sekä tiedekunta-neuvostossa aktiivisia ihmisiä.

”Minua kiinnostaa kovasti luoda toimivampaa edustajistokulttuuria ja sellainen perinne, että vastaavaa ei kävisi tulevaisuudessa. Yritys on kova”, Junkka-ri toteaa.

Kuopion lääketieteen opiskelijoiden ryhmä Kuolo ei ole loistanut läsnäolollaan edustajiston kokouksissa viimeisten kahden vuoden aikana. Ryhmän puheenjohtaja Heikki Junkkarin mukaan edustajistoon rekrytoitiin kaksi vuotta sitten opintojen loppuvaiheessa olevia opis-kelijoita, jotka eivät kokouksiin kunnolla ehtineet, mutta virheistä luvataan ottaa opiksi. -Jussi Turunen, teksti & Jarkko Kumpulainen, kuva

Yliopiston hallitus on kasassa

Sool lisäisi tietotekniikka opetusta

Ensi vuoden alusta aloittavan yliopiston hallituksen kokoonpano on nyt kokonaan selvillä. Ylioppilaskunta valitsi hallituksen opiskelijaedustajiksi käsityönopettajaopis-kelija Marjo Turusen ja lääketieteen opiske-lija Heikki Junkkarin. Turunen toimii tällä hetkellä ISYY:n hallituksen puheenjohtajana ja Junkkari on edustajiston jäsen ja toimi ISYY:n nykyistä edellisessä hallituksessa.

Professorikuntaa hallituksessa edustavat professorit Jussi Pihlajamäki kansanterveys-tieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitok-selta sekä Matti Tolvanen oikeustieteiden laitokselta. Muun opetus ja tutkimushenkilös-tön edustajana hallitukseen valittiin hallin-toamanuenssi Tero Karjalainen sovelletun

fysiikan laitokselta sekä tietoasiantuntija Timo Rosti kirjastosta.

Hallituksen yliopistoyhteisön ulkopuoliset jäsenet valittiin elokuussa. He ovat NordFors-kin eurooppalaisen ja pohjoismaisen yhteis-työn johtaja Riitta Mustonen, Linnunmaa Oy:n toimitusjohtaja Eeva Punta, Kuopion hiippakunnan emerituspiispa Wille Riekkinen sekä Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas. Taalas toimii yliopiston nykyisen halli-tuksen puheenjohtajana.

Lopullisesti hallitus vahvistetaan yliopisto-kollegion kokouksessa 29. lokakuuta.

Pasi Huttunen

Tietotekniikan opetuskäyttöä tulee Suomen opettajaksi opiskelevien liiton SOOL ry:n mu-kaan lisätä. Liitto siteeraa Survey of Schools: ICT in education –tutkimusta, jonka mukaan tekninen varustelutaso suomalaisissa kouluis-sa on maailman huippua, mutta opetuskäyttö vähäistä.

”Tekniikan hyödyntämättä jättäminen opetuksessa luo kuilun formaalin oppimisym-päristön ja vapaa-ajan välille. Koulutus saattaa helposti näyttäytyä muusta maailmasta erilli-

senä ja vanhanaikaisena, vailla kosketuspintaa nykykulttuuriin”, SOOLin puheenjohtaja Julia Petäjä toteaa.

”Pelkona on, ettei koulutuksessa opittuja taitoja välttämättä osatakaan soveltaa teknis-tyvään yhteiskuntaan, jossa medialukutaito ja tietotekninen osaaminen ovat kansalaistaito-ja.”

Pasi Huttunen

4 5Uljas 8 | 18. 10. 2013 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Keväällä päivitetty opiskelijoiden sähköposti on herättänyt kiivasta keskustelua sosiaali-sessa mediassa. Varsinkin tietyissä Internet-selaimissa on havaittu ongelmia liitetiedos-tojen liittämisen ja sähköpostin lähettämisen kanssa. Toisinaan lähetä-nappula katoaa kokonaan eikä palaudu edes päivittämisen myötä. Tietotekniikkakeskuksen pääsuunnit-telija Toni Möttönen myöntää, että tilanne on epämukava.

”Tilanne on kiusallinen, koska sähköposti on nykyisin keskeinen työväline, opiskelijoil-lekin.”

Möttösen mukaan keväällä alkanut päivitys on vielä kesken, joka vaikuttaa sähköpostin käyttöön. Tietotekniikkakeskus ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa sähköpostin ulkoasuun tai toimivuuteen. Tietotekniikkakeskus ylläpitää sähköpostia lähinnä lisäämällä ja poistamalla sähköpostin käyttäjiä. Sähköpostin toimi-vuudesta vastaa Microsoft, jolle ongelmasta on tiedotettu. Möttösen mukaan kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma.

”Siirtyminen vanhasta versiosta uuteen ei ole ollut ongelmaton. Tämä on tainnut olla yllätys myös Microsoftille.”

Sähköpostin toiminnassa ei ole ollut ongelmia Microsoftin omassa selaimessa. Möttönen suositteleekin Internet Explorerin

käyttöä vaikka sähköpostin tulisi toimia myös muissa selaimissa.

”Nykyisin Microsoft pyrkii olemaan se-lainriippumaton, mutta vaikka jotkin selaimet ovat tuettuja, niin kaikki ominaisuudet eivät vaan toimi.”

Möttösen suosittelee kokeilemaan eri selaimia ja katsomaan missä niistä sähköposti toimii parhaiten. Mikäli selaimen vaihto ei auta niin kannattaa käydä It Servicedeskillä, jossa ongelmaa voidaan tutkia lähemmin.

Opiskelijoiden sähköpostin yhteyteen on tulossa uusia ominaisuuksia. Yksi ominaisuus on Skydrive, joka on 25 gigan verkkotallennus-tila. Toinen tuleva ominaisuus on Lync, joka on jo yliopiston henkilökunnan käytössä oleva ominaisuus.

”Lyncillä voi soittaa ilmaiseksi videopu-heluita ja järjestää vaikka viidenkymmenen henken verkkokokouksen, jossa voidaan jakaa materiaalia ja työstää samaa dokumenttia porukassa.”

Möttösen mukaan uudet ominaisuudet tulevat opiskelijoiden käyttöön viimeistään ensi vuoden alussa.

Jenni Lintunen

Opiskelijoiden uudet sähköpostit kiukuttavat

Kivi ja kirjastoauto

JOENSUU Niin Aleksis Kivi kuin kirjastoautokin ovat vikoineenkin hyvin rakastettavaa ja arvokasta kansanperinnettä. Kirjailija Pasi Hirvosen uutukainen ”Mies joka oli kirjastoauto”, kertoo tarinan kahdeksannesta veljeksestä Alpista, joten on vain luontevaa, että kir-jan julkaisutilaisuus pidettiin kirjastoautossa Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta. Hirvonen kertoi, että teos on hänen tähänastisistaan paras.

Kuvaraportteja turuilta pikkunälkäänEtsin

Pasi H

uttu

nen

, teksti & ku

va

Sekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenKampus ” Nykyjärjestelmä painottaa entistä enemmän yhteiskuntatieteellistä

ja humanistista puolta

Opiskelija sai ruokaa

JOENSUU Kehyviikolla järjestettiin Joensuun kampuksella brunssi, joka keräsi herkuttelijoita reilun ja vegaanisen ruoan äärelle. Keittoa, sämpylöitä, kasviksia, hedelmiä sekä brunssin kruununa herkullisen näköisiä ja tuoksuisia mokkapaloja. Mahtavaa, miksei tällaista ole tarjolla useammin? Brunssia järjestelemässä ollut Anna Räsänen kertoo, että ainakin Ympäristökerho on järjestänyt kasvisruokailtoja silloin tällöin ja niitä tulossa ilmeisesti jatkossakin. Kuulemma myös sopo-jaoston hengailuilloissa leivotaan pullaa!

SAVONLINNA Helena Strand luennoi kehitysyhteistyöviikon avajais-luennolla aiheesta Näkökulmia työn tekemiseen kolmansissa maissa. Strand esitteli Päivikki Antolan teosta Kurjuuden kasvot, joka käsitte-lee elämän mahdollisuuksia nairobilaisessa slummissa. Strand opettaa Savonlinnan Kristillisellä opistolla suomenkieltä maahanmuuttajille. Maailmojen epäoikeudenmukaisuus ja naisten asema kehitysmaissa herätti ajatuksia opiskelijavaltaisessa kuulijakunnassa, joita he saivat-kin jakaa luennon aikana ja sen jälkeen.

Puhetta enemmistöstä

Pasi H

uttu

nen

, teksti & ku

vaR

aisa Savolain

en, teksti &

Jukka P

aakkinen

, kuva

Soihtu sivistymättömyyden pimeydessä

Itä-Suomen yliopiston tohtoreista tulee soih-dunkantajia. Yliopiston julistama avoin tohtorin tunnuksen, embleemin suunnittelukilpailu on ratkennut ja kisan voittajaksi selviytyi Jussi Joki-sen työ, joka esittää uudella tavalla muotoiltuna korkeakoulutusta symboloivan soihdun.

Edellisessä Uljaassa kritisoimme yliopiston ratkaisua luopua kunniakasta perinteikkyyttä henkivistä miekoista ja viitoista, emmekä ole linjaamme muuttaneet. On silti todettava, että Jokisen suunnittelema tunnus on symboliikaltaan kiehtova ja yliopistolle sopiva sekä visuaalisesti naseva ja tyylikäs. Siitäkin huolimatta, että se näyttää hiukan siltä kuin mato ihmettelisi tiitä golf-kentällä.

Soihtu viestii sankaruudesta lähes yhtä hienosti kuin miekka tai viitta. Onhan se Dungeons & Dragons -nörttisukupolvelle ollut se väline, joka on vasemmassa kädessä kun miekka on oikeassa mentäessä hirviöitä kuhisevaan pimeään luolaan. Soihtu auttaa totuuden löytämisessä ja suojaa sivistymättömyyden pimeydessä vaanivilta vaa-roilta.

”Tohtorit ovat tiedemaailman soihdunkantajia, jotka promootion jälkeen vievät sivistystä eteen-päin. Soihtu symboloi myös tohtorien vastuuta ja asemaa kulttuurisessa jatkumossa”, Jokinen itsekin kuvailee.

Kilpailun palkintoraatiin kuuluivat taiteilija Ritva-Liisa Pohjalainen, taiteilija Jyrki Puhakka, koru- ja jalometallimuotoilun lehtori Risto Ny-lund, rehtori Perttu Vartiainen ja akateeminen rehtori Jukka Mönkkönen. Palkintoraadin sihtee-rinä toimi viestintäpäällikkö Petri Hynynen.

Itä-Suomen yliopiston tohtorin tunnusta tullaan käyttämään tohtorinhatussa, diplomis-sa, diplomikotelossa sekä promootion yleisenä tunnuksena. Seuraava promootio on Joensuun kampuksella elokuussa 2014.

Tohtorikoulupaikkojen jakautuminen eri tiede-kuntiin näyttää ensisilmäyksellä dramaattisen epäreilulta. Yliopisto näyttäisi suuntaavan tutkimusresurssejaan yhä selkeämmin luon-nontieteisiin ja terveystieteisiiin pois yhteiskun-tatieteistä, kasvatustieteistä ja humanistisista tieteistä. Akateeminen rehtori Jukka Mönkkö-nen korjaa, että asia on itse asiassa päinvastoin.

”Tämä nykyjärjestelmä painottaa entistä enemmän yhteiskuntatieteellistä ja humanistis-ta puolta. Vanhassa järjestelmässä, jossa OKM ja Suomen Akatemia rahoittivat tutkijakou-lut, oli paikkoja suhteessa paljon enemmän luonnontieteen puolella kuin nyt. Varsinkin terveystieteiden puolella paikkamäärä putosi”, Mönkkönen kertoo.

Paikkajako on toki silti huomiota herättävän luonnontiedepainotteinen. Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnalle on varattu 50 tohtorikoulutuspaikkaa ja terveystieteiden tie-dekunnalle 30 siinä missä filosofinen tiedekun-ta saa tyytyä 12 paikkaan ja yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta seitsemään paikkaan. Mönkkönen toteaa, että osin tilanne selittyy arvioilla tohtoritarpeesta eri aloilla, mutta lisää, että tohtoritarve on hyvin vaikeasti arvioitava asia. Jakologiikka perustuu tulosso-pimuksiin valtion ja yliopiston sekä yliopiston ja tiedekuntien välillä.

”Se on ihan simppeli kaava. Jaossa olleet paikat on jaettu tohtoritavoitteen mukaisesti. Lumetilla ja terveystieteillä tavoitteet on sen verran korkeammat. Meillä on tavoitteena tuottaa vuodessa noin 160 tohtoria ja tämä on jakautunut tiedekuntiin niiden kanssa tehtyjen tulossopimusten mukaan.

Tohtorikoulutuspaikat on tarkoitus täyttää ensi vuoden alusta alkaen ja viimeistään marraskuun aikana valintaprosessin pitäisi olla finaalissaan. Tohtorikoulutus järjestetään jatkossa 28 tohtoriohjelmassa, jotka eivät näytä olevan missään suhteessa tohtorikoulupaikkoi-hin. Mönkkönen kuohahtaakin, että tohtorioh-jelmia on liikaa.

”Tohtoriohjelmia ei voitu pitää jakoperus-teena. Jos sen mukaan olisi menty, niin jokainen olisi perustanut niin monta ohjelmaa kuin suinkin keksii. Minulla olisi tavoitteena enem-mänkin vähentää niitä lähivuosina.”

Tohtorikoulupaikkoja on 99 kappaletta, jo-ten on selvää, että suurin osa jatko-opiskelijoista saa jatkossakin etsiä rahoituksen tutkimuksel-leen jostain muualta.

”Nyt tohtorikoulupaikoilla katetaan noin neljännes. Kovasti haluaisimme nostaa yliopis-ton osuutta rahoituksesta. Minusta olisi hyvä, että yliopisto rahoittaisi puolet. Sitä rahaa kun ei yhtäkkiä mistään putkahda, niin joudutaan tekemään harkiten. Jos nostetaan, niin se on tietysti jostain pois.”

Terveystieteille aiempaa vähemmän tohtorikoulupaikkoja

Tohtorikoulupaikoista valtaosa menee luonnontieteille ja terveystie-teille, mutta akateemisen rehtorin mukaan painopiste on aiempaa enemmän humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä. Tohtoriohjelmia on rehtorin mielestä liikaa. –Pasi Huttunen, teksti

Uusi suunnittelukisan voittanut soihtu-embleemi tohtoreille on sen verran hie-no, että miekoista ja viitoista luopumi-sen voi melkein antaa anteeksi. Melkein. – Pasi Huttunen

2Uutinen #

7

50

30

12

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Terveystieteiden tiedekunta Filosofinen tiedekunta

Tohtorikoulupaikat Itä-Suomen yliopistossa 2013 Tohtorikoulupaikat Itä-Suomen yliopistossa 2013

7

50

30

12

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Terveystieteiden tiedekunta Filosofinen tiedekunta

Tohtorikoulupaikat Itä-Suomen yliopistossa 2013 Tohtorikoulupaikat Itä-Suomen yliopistossa 2013

7

50

30

12

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Terveystieteiden tiedekunta Filosofinen tiedekunta

Tohtorikoulupaikat Itä-Suomen yliopistossa 2013 Tohtorikoulupaikat Itä-Suomen yliopistossa 2013

Opiskelijat tahtovat vapautta ja kiinnostavia opintoja

ISYY:n jaostorakenne uusiksi Yliopisto hakee arvojaan

Eurooppalaisten opiskelijoiden näkemykset laadukkaasta korkeakoulutuksesta näyttävät vastaavan ajatusta humboldtilaisesta sivistys-yliopistosta, selviää eurooppalaisten opiske-lijakuntien kattojärjestön ESU:n tekemästä kyselytutkimuksesta.

”Pääasiallinen ajava voima opintoihin hakeutumisessa näyttää olevan kiinnostus opiskelualaa kohtaan. Sen jälkeen tulivat to-dennäköinen menestys ja tulot työmarkkinoil-la. Vastaajat odottavat koulutukselta henkilö-kohtaista kasvamista ja kiinnostavia opintoja. Ylipäätään vaikuttaa siltä, että opiskelijoiden näkemys laadukkaasta korkeakoulutuksesta vastaa humboldtilaisen sivistysyliopiston ajatusta. Tärkeitä ovat vapaus oppia, opettaa ja tutkia sekä tiedon ja tieteen arvo sinänsä”, tutkimuksen johtopäätöksissä kerrotaan.

Kysely toteutettiin sähköisesti Saksassa, Ranskassa, Englannissa, Espanjassa, Puolassa,

Norjassa, Latviassa sekä Sloveniassa. Yhteensä vastaajia oli yli 8000. Suomalaiset opiskelijat eivät olleet mukana. Tutkimuksen tekijät painottavat, että kyseessä on vasta pilottitut-kimus pohjaksi laajemmalle tutkimukselle, mutta tuloksista voidaan siitä huolimatta jo nyt vetää johtopäätöksiä. Yksi tutkimuksen tärkeimmistä tavoitteista on yksikertaisesti tuoda opiskelijanäkökulma paremmin kuulu-viin korkeakoulutuksen laadusta puhuttaessa.

”Keskustelut korkeakoulutuksen laadusta ovat yleensä hallitusvetoisia ja keskittyvät taloudellisiin indikaattoreihin kuten valmistu-neiden työllistymiseen. Opiskelijakunnat ovat aina haastaneet tämän tiukasti taloudellisiin indikaattoreihin nojautuvan näkemyksen”, ESU:n varapuheenjohtaja Fernando Miguel Galán Palomares toteaa.

Pasi Huttunen

ISYY:n jaostorakenne halutaan uusia. Nykyiset toimintajaostot halutaan lak-kauttaa ja perustaa uudet vapaa-ajan-jaostot. Erona on, että uusista vapaa-

ajanjaostoista tulisi järjestöjaostojen tapaan suljettuja, joissa olisivat jäseninä kerhojen johtajisto, ainejärjestöjen edustajat sekä ISYY:n edustajat.

Itä-Suomen yliopisto on avannut kyse-lyn, jossa etsitään nimiä ja määritelmiä yliopiston arvoille. Arvojen hakeminen on osa yliopiston strategian laadintaa

vuosille 2015-2020. Henkilökunta ja opiskelijat voivat osallistua arvojen määrittelyyn kyselyssä, joka on auki loka-kuun ajan. Se löytyy yliopiston intrasta.

Voisiko ne luentosalin penkit MITENKÄÄ täyttää keskeltä reunoille?Väkisin torpataan reunapaikalle ja sit närkästyneenä huokaillaan kun jengi tunkee yli?!

TekstaripalstaÄlä anna tunteen jäähtyä. Tekstaa numeroon 044 576 84 09.

6 7Uljas 8 | 18. 10. 2013 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Yliopistojen koulutusviennin aloittami-sesta on keskusteltu hartaasti ja pitkään. Nyt Itä-Suomen yliopisto on harpannut eteenpäin suuren askeleen yhdessä Tam-pereen ja Turun yliopiston kanssa. Kol-men yliopiston osaamista aletaan toden teolla myydä ja markkinoida ulkomaille perustamisvaiheessa olevan yhteisen koulutusvientiyhtiön kautta.

Kunkin osakasyliopiston on tarkoitus pääomittaa yhtiötä samansuuruisella summalla. Itä-Suomen yliopiston rehtori Perttu Vartiaisen mukaan summa on 330 000 euroa yliopistoa kohden vuosien 2013 ja 2015 välillä.

Yhtiön kautta on tullaan aluksi myymään täydennyskoulutusta, opinto-moduuleja sekä tilauskoulutuksia. Suurin potentiaali olisi kokonaisten tutkintojen

myynnillä, mikä ei kuitenkaan ole nykyi-sen lainsäädännön puitteissa mahdol-lista.

Vartiainen uumoilee, että koulu-tusvientiyrityksen asiakkaita tulevat olemaan muun muassa ulkomaalaiset yritykset, yliopistot ja julkisyhteisöt. Asi-akkaita lähdetään tavoittelemaan pääosin Euroopan ulkopuolelta. Varsinkin Aasia on erittäin potentiaalinen alue koulutus-markkinoille.

”Jatkossa uskon myös Venäjän olevan meille keskeinen markkina-alue.”

Koulutuksia aiotaan vetää yliopistojen oman opetushenkilökunnan sekä yhteis-työkumppaneiden henkilöstön voimin. Sekä kouluttajat että koulutukseen osallistuvat liikkuvat maasta toiseen. Tuhansien kilometrien välimatkojen

takia myös verkkomateriaalit nousevat keskeiseen osaan.

Vartiaisen mukaan koulutusvientiyh-tiön tärkeimpänä tavoitteena on tehdä yliopistoja tunnetuksi maailmalla.

”Itse näen koulutusviennin osana yliopiston kansainvälistymistä, minkä avulla vahvistamme myös yliopiston brändiä sekä verkostoja. Verkostoja

syntyy ja on jo syntynyt sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten että työnantajien kanssa”, hän sanoo.

”Yritystoiminnan pitäisi olla käyn-nistysvaiheen jälkeen voittoa tuottavaa, mutta en pidä välitöntä ansaintaa pääl-limmäisenä tavoitteena. Siksi emme ole asettaneet toiminnalle mitään euromää-räistä tavoitetta.”

Kansainvälistyminen on Vartiaisen mukaan yksi tapa kohottaa yliopiston laatua. Myös taloudellinen hyöty koituu koko yliopistoyhteisön ja myös suomalai-sien opiskelijoiden eduksi.

Koulutusvientiyhtiön toimitusjohta-jan rekrytointi on parhaillaan käynnissä. Yritystoiminnan olisi tarkoitus alkaa vuoden 2014 alussa.

3Uutinen #

Koulutus vientiin kolmen yliopiston voimin

Itä-Suomen yliopisto on perustamassa Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa yhteistä koulutusvientiyhtiötä, joka alkaa markkinoida ja myydä omistajayliopistojensa koulutuspalve-luja ulkomaille. Tavoitteena on luoda kansainvälisiä suhtei-ta, vahvistaa yliopistojen brändiä sekä kartuttaa yliopistojen kassoja. – Maiju Pohjolainen, teksti & Niko Satuvaara, kuvitus

” Itse näen koulutusviennin osana yliopiston kansainvälistymistä, minkä avulla vahvistamme myös yliopiston brändiä sekä verkostoja.

Koulutusvientiyhtiö

Yliopistojen hallitukset päättivät yhteisen yritystoiminnan käynnistämisestä syyskuus-sa. Yhtiön toiminnan on tarkoitus alkaa vuo-den 2014 alusta. Toimitusjohtajaa haetaan parhaillaan.Toiminnan on tarkoitus tehdä yliopistoja tunnetuksi ulkomailla, lisätä verkostoja ja tuottaa taloudellista voittoa.Kukin yliopisto pääomittaa yhtiötä 330 000 eurolla vuosien 2013-2015 välillä. Jo nyt Itä-Suomen yliopistossa on meneil-lään muun muassa kansainvälinen sairaa-lanjohdon täydennyskoulutuspilotti sekä kansainvälisen ja eurooppalaisen energiaoi-keuden LLM-diplomiohjelma.Hankkeessa on mukana jokainen tiede-kunta.

13.–17.11.2013 • Joensuu • fb.com/rokumentti • www.rokumentti.com

vaga

nza.

fi

I TÄ-SUOMEN SUURIN ELOKUVAFESTIVAALI ESITTÄÄ:

MODERNIT SEITSEMÄN KUOLEMANSYNTIÄ JASEITSEMÄN MODERNIA ELOKUVAKLASSIKKOA

SaastuttaminenJOSH FOX: GASLAND

Luonnon alistaminenMARKUS IMHOOF: MORE THAN HONEY

Ylenpalttisen vaurauden kerääminenLAUREN GREENFIELD: THE QUEEN OF VERSAILLES

Köyhyyden aiheuttaminenROSS ASHCROFT: THE FOUR HORSEMEN

Huumekauppa ja huumeiden käyttöEUGENE JARECKI : THE HOUSE I LIVE IN

HirmuvaltaANDERS ØSTERGAARD: BURMA VJ

Ihmisen perusoikeuksien rikkominenMARK WIESE: CAMP 14

ROKUMENTISSA KEIKALLA: VON HERTZEN BROTHERS • THE BLANKO • SANNI, SOLONEN & KOSOLAELÄKELÄISET • PARASTA ENNEN! MUSIIKKIELOKUVAOHJELMISTO JULKAISTAAN LOKAKUUSSA.

8 9Uljas 8 | 18. 10. 2013 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Ei liene yllätys, että laitokset, joilla on positiivisimmat kokemukset sähköisestä tenttijärjestelmästä myös tarjoavat eniten tentittävää.

Laitoskohtaisesti kärjessä ovat bio-logian- sekä historia- ja maantieteiden laitokset, joista edellä mainittu on opis-kelijoiden toiveesta siirtänyt lukukauden alusta kaikki kirjatenttinsä sähköiseen järjestelmään. Tämä on helpottanut tenttikirjojen saatavuutta.

”Sähköinen tentti on tulevaisuutta ja sitä tulee laajentaa”, kommentoi Jukka Korpela historia- ja maantieteiden laitokselta.

Laitoksella sähköisen tenttimisen on huomattu helpottavan konkreettisesti henkilökohtaisen opintosuunnitelman tekemistä sekä keventävän myös opet-tajan työtä, kun tenttipäivien keskittä-

misestä on luovuttu eikä tenttivalvojiin tarvitse käyttää resursseja. Tenttijärjes-telmä on taloudellisesti edullinen.

”Salia ei tarvitse varata ja maksaa ja yliopisto säästää huonekustannuksissa.”

Ehkä hieman yllättäen Korpela löytää sähköisyydestä myös ekologisen aspek-tin.

”Sähköinen tentti tukee kestävää kehi-tystä, koska se ei kuluta paperia.”

Sähköisen tenttimisen laajempaa käyttöönottoa jarruttavat tekniset ongelmat.

”Opettajilla on kiire opetella täy-sin vieraita järjestelmiä. Tarvittaisiin opastusta ja kenties palvelua, jolloin joku yliopistolta laittaisi kysymykset verk-koon oikeaan aikaan”, kerrotaan ympäris-tötieteen laitokselta. Tekniset ongelmat ovat tuttuja myös kasvatustieteilijöille ja psykologeille.

”Viime viikkoina järjestelmä on ollut tukossa ja siksi aikataulut ovat pettäneet. Viikon mittaisesta huoltokatkosta ei tul-lut tietoa. Opettaja ei voi itse hallinnoida tenttiään, vaan muutokset joutuu aina pyytämään palvelulomakkeen kautta.”

Kaikki tekniset uudistukset eivät ole olleet parannuksia.

”Järjestelmät muuttuivat moneen ker-taan ja kysymysten siirto uusiin järjestel-miin oli työlästä, jolloin monet opettajat siirtyivät perinteisiin työtapoihin” , metsätieteen laitokselta kerrotaan.

Tilanpuute tuo myös omat haasteen-sa. Farmasian laitos on jättänyt sähköisen tenttimisen väliin tilojen pienuuden takia. Kasvatustieteiden ja psykologian osasto tähyääkin Ruotsin mallia.

”Ruotsissa voi tenttiä missä tahansa kunnassa ns. Lärcentre –keskuksissa.”

Ruuhkan välttämiseksi yhteiskunta-tieteiden laitokselta ehdotetaan tenttien organisoimista pitkälle aikavälille, pää-osin koko lukuvuodelle, mikäli oppitupa mahdollistaa järjestelyt. Historian- ja maantieteiden laitokselta huomautetaan

myös moraalisista ongelmista. ”Huomattava osuus tenttijöistä käy

katsomassa arpoisiko kone nyt helpot kysymykset.”

Ongelman ratkaisemiseksi ehdote-taan estoa, jolloin kaksi epäonnistumista samassa tentissä johtaisi karanteeniin esimerkiksi kolmeksi kuukaudeksi.

Joihinkin oppiaineiden luonteeseen sähköinen tenttiminen ei yksinkertaisesti sovellu. Tällaisia ovat esimerkiksi kemia, fysiikka ja matematiikka.

Laitokset pyrkivät kehittämään joustavia opiskelun tapoja parhaansa mukaan. Esimerkiksi matkailualan verkostoyliopistossa joitakin tenttejä on mahdollista suorittaa sähköpostitse, jolloin opiskelijalla on oikeus käyttää myös kirjaa apunaan. Laitokset kuuntele-vat palautetta sähköisestä tenttimisestä tarkalla korvalla. Järjestelmän käyttöön-ottoon laajemmin kannustetaan erityi-sesti opetussuunnitelmien uudistamisen yhteydessä.

Yliopiston tietotekniikkapal-velujen käyttäjät jakaantuvat kahteen tietosuojakastiin. Henkilökunnan sähköpostit ja

palvelintila ovat yliopiston omassa palve-linsalissa, mutta opiskelijoiden puoles-taan kaukana pilvessä jossain Microsoftin palvelimilla.

Henkilökunnalla on käytössään uef.fi-päätteiset Exchange-sähköpostit. Opis-kelijat käyttävät student.uef.fi –päätteisiä Office 365-palvelun posteja. Nykytiedon valossa opiskelijaposteilla lähetettäviä ja vastaanotettavia viestejä on ajateltava kuin vankilaan lähetettävinä kirjeinä. On hyväksyttävä, että viranomaiset voivat ne halutessaan lukea.

Pilvipalveluiden riskit ovat tunnet-tuja, mutta kastijako konkretisoitui Edward Snowdenin vuotamien tietojen myötä. Niiden perusteella on syytä olet-taa, että amerikkalaisella kansallisella turvalllisuusvirastolla NSA:lla on suora ja vapaa pääsy Microsoftin palvelimille ja sen tarjoamien sähköpostipalveluiden postilaatikoihin. Itä-Suomen yliopiston tietohallintojohtaja Juha Eskelinen ker-too, että Microsoftin antamien tietojen

mukaan urkinta koskisi pääasiassa sen maksutonta, yleisön käyttöön tarkoi-tettua Hotmail-palvelua, mutta mitään varmaa tietoa asiasta ei ole suuntaan tai toiseen. Kysyttäessä, onko yliopisto ryh-tynyt asiassa mihinkään toimenpiteisiin saa saman vastauksen sekä Eskeliseltä että UEF:n tietoturvapäällikkö Olavi Manniselta:

”Sitä nyt mietitään, että miten tämä vaikuttaa. Erityisiin toimenpiteisiin ei ole vielä ryhdytty.”

Ensimmäiseksi tavoitettu Manninen kehottaa haastattelemaan Eskelistä, jon-ka vastuulle asia kuuluu. Eskelinen vah-vistaa, että opiskelijan on joko käytettävä jotain muuta palvelua tai hyväksyttävä mahdollinen urkinta.

”Opiskelijan täytyy vain olettaa, että NSA pääsee halutessaan lukemaan hänen sähköpostinsa. Henkilökunnan palvelut eivät ole yhteydessä Microsoftin pilvipalveluun. Ne ovat omissa palvelin-tiloissa. Jos niihin haluaa päästä käsiksi, niin sinne on murtauduttava”, Eskelinen sanoo ja lisää, että yliopiston tarjoamisen sähköpostipalveluiden käyttöön ottami-nen on vapaaehtoista.

Microsoft ei tietenkään ole ainut palveluntarjoaja, joka on kiltisti avan-nut housunsa ja asettunut nelinkontin viranomaisen edessä. Myös esimerkiksi Googlen palveluja sekä Facebookia käyt-tävien kannattaa välillä muistaa lähettää statuspäivityksissään ja sähköposteis-saan sekä pilvisäilössä olevissa tiedos-toissaan terkut ahkerasti puurtavalle NSA:n analyytikolle.

”Minun tiedossani ei ole salausme-kanismia, jolla Office 365-sähköpostinsa voisi suojata urkinnalta. Sen suosituksen voisi antaa, että jos liikuttelee jotain arkaluontoista tietoa, niin liitetiedoston salaamiseen voi käyttää jotain salausme-kanismia. Yksittäisiä tiedostoja voi salata myös esimerkiksi silloin, kun niitä laittaa Skydriveen”, hän jatkaa.

Sopimus Microsoftin ja yliopistojen kanssa oli tasapainoilua, jossa katsottiin, että amerikkalaisen suuryhtiön palveli-mille siirtymisen riskit ovat pienemmät kuin siitä saatavat hyödyt.

Teknisesti yliopiston olisi täysin mahdollista toteuttaa tarvittavat tieto-tekniikkapalvelut itse, mutta Microsoftin tarjous osoittautui lopulta paljon hou-kuttelevammaksi. Etenkin kun Kuopion ja Joensuun yliopistojen yhdistymisen jälkeisessä tohinassa samaan aikaan vähennettiin väkeä tietotekniikkapalve-luista ja vanhojen järjestelmien ongelmat alkoivat kasaantua.

”Sanotaanko näin, että näillä resurs-seilla mitä on käytettävissä, se oman palvelun laatu ja ominaisuudet olisivat aika karvalakkimallia. Jos ajatellaan vaikka sitä kuinka paljon tilaa sähköpos-tilaatikoissa on. Opiskelijoiden postilaa-tikoissa tilaa on 50 gigaa ja tällä hetkellä me pystymme antamaan henkilökunnalle tilaa kaksi gigaa”, Eskelinen selventää.

On tietysti selvää, että ei Exchangen käyttäjienkään kannata ruveta seuraavaa WTC-iskua sähköposteissaan suunnit-telemaan ja olettaa, ettei kiinnijäämisen riskiä ole.

”Jos on tarpeeksi rahaa, resursseja ja aikaa, niin mikä tahansa tietoturva on murrettavissa”, Eskelinen muistuttaa.

Hänen ei tarvitse lisätä, että amerik-kalaisilla turvallisuusviranomaisilla on tarpeeksi niin aikaa, rahaa kuin resursse-jakin. Samoin on monen muunkin valtion turvallisuuskoneistolla. Ja käytössä on kaikesta huolimatta Microsoftin palvelu, vaikka osa niistä onkin yliopiston omilla palvelimilla. Miksei niihinkin jotain ta-kaporttia olisi kansallisen turvallisuuden nimissä jätetty?

Suomalaisten yliopistojen määräai-kainen sopimus Microsoftin kanssa on Eskelisen mukaan katkolla ensi vuonna.

”Kyllä tämä asia niissä neuvotteluissa varmasti nousee esiin. Tästä asiasta on ollut paljonkin keskustelua Microsoftin kanssa.”

Sähköä tenttisalin ilmassaSähköisen tenttimisen kokemukset ovat pääosin positiivisia, mutta sähköisen tentin yleistymistä hidastavat tekniset on-gelmat ja tilanpuute. - Saila Rönkkö, teksti & kuvitus

Opiskelijoiden pilvisähköpostien suojaamiseen viranomais-urkinnalta ei UEF:ssa ole muita keinoja kuin olla käyttämät-tä niitä. Henkilökunnan postit ovat sentään yliopiston omalla palvelimella. - Pasi Huttunen, teksti & Niko Satuvaara kuvitus

Muista sanoa terkut NSA:lle!Greetings from

NSA!

10 11Uljas 8 | 18. 10. 2013Uljas 8 | 18. 10. 2013

1. Tunne itsesi kirjoittajanaKirjoittaminen on vaikeinta silloin, kun yrittää pakottaa itsensä kirjoittamaan ta-valla, joka ei tunnu omalta. Toiset tarvit-sevat tiukan aikataulun, toiset vapautta, toiset pitkän tähtäimen suunnitelman ja toiset taas viime hetken paniikin apua. Tärkeintä on tunnistaa oma kirjoitta-jatyyppinsä, eikä sitä tarvitse missään tapauksessa hävetä.

”Varsinkin prokrastinaatio eli viivyt-tely saatetaan usein kokea häpeälliseksi, vaikka toiset tarvitsevat viime hetken paineen luodakseen hyvän tekstin”, kirjallisuuden lehtori Elina Arminen harmittelee. Vaikka kokonainen gradu tai romaani on mahdotonta suoltaa viimei-senä iltana valmiiksi, kekseliäs viivyttelijä ripottelee eri vaiheille omat tavoitepäivä-määrät kirjoitusprosessin varrelle.

”Etsi tukea ja sovi jonkun kanssa rajat”, englannin kielen ja kääntämisen lehtori Minna Ruokonen neuvoo.

Lykkääminen on hankalampaa, kun takaraja on asetettu.

Myös pitkä fiktiivinen teksti vaatii itsetuntemusta. Toiset kirjailijat etenevät kohtaus kohtaukselta ja muokkaavat tekstiä jo kirjoittaessaan ensimmäistä versiota. Toiset taas luovat sanahirviöitä pullistelevan raakaversion, josta työste-tään useankin version kautta lopullinen teos.

2. Älä tukehdu kokonaiseen elefanttiinRuokosen mukaan lukiossa syntyy helposti käsitys, että kirjoittaminen etenee lineaarisesti alusta loppuun, ja työ kuuluu saada kerralla valmiiksi. Pitkien tekstien kohdalla tämä tapa ei kuitenkaan ole hedelmällinen.

”Jos gradua ajattelee suurena kerta-rysäyksenä, se luultavasti vain ahdistaa”, Ruokonen huomauttaa.

Sen sijaan kannattaa edetä pala kerrallaan ja opetella sietämään kesken-eräisyyden tunnetta. Toisinaan tuntien työn saldona voi olla miellekartta tai kasa muistiinpanoja, jotka eivät näy tiedoston gradu.doc pituudessa. Ne voivat kuiten-kin olla kriittisiä prosessin etenemiselle.

Romaanin kohdalla kannattaa seurata fiilistä ja inspiraatiota. Jos kohtaus tökkii, siirry kirjoittamaan jotain muuta.

”En ole koskaan kirjoittanut mitään alusta loppuun järjestyksessä”, kirjailija Susan Vatanen tunnustaa.

Hänen mukaansa tällaisen työskente-lyn tukena toimii parhaiten kirjoitusoh-jelma, joka mahdollistaa kohtauksiin ja-kamisen ja lukujen siirtelemisen. Hänellä itsellään on ilmainen yWriter. Sen avulla elefantin voi paloitella niin, että kokonai-suus pysyy hallinnassa. Tällainen työkalu voisi auttaa myös gradun kanssa.

3. Kokeile rohkeastiVaikka akateeminen epäröinti on usein suotavaa, älä kuitenkaan pelkää esittää omia tulkintoja. Etenkin humanistisissa aineissa niitä jopa odotetaan. Graduoh-jaaja voi olla oiva neuvonantaja ja apu pattitilanteissa, mutta loppujen lopuksi sinä olet tekstisi ylin auktoriteetti.

”Moni odottaa ohjaajalta valmiita vastauksia, vaikka niitä ei ole olemassa”, Elina Arminen huomauttaa.

Apua saa ja kuuluu hakea, mutta loppujen lopuksi sinulla on valmiudet oivaltaa itsekin.

Avuttomuuden ja osaamattomuuden tunteet voivat olla lamauttavia, mutta on hyvä tiedostaa, että ne ovat loppujen lopuksi vain tunteita. Niille ei tarvitse antautua, eivätkä ne ole vaarallisia. Jopa kirjoittamisen ammattilaiset tuntevat joskus, että oma teksti on täyttää paskaa. Muun muassa Kafka määräsi aikoinaan Oikeusjutun poltettavaksi, nyt kirjalli-suuden aineopiskelijat lukevat sen ylei-sen kirjallisuuden tenttiin. Siinä missä pätemisvaatimus voi lamauttaa tieteelli-sen kirjoittamisen, kaunokirjallisuuden kohdalla riittämättömyydentunne iskee persoonalliseen ilmaisutaitoon ja kykyi-hin kirjoittajana. Nanowrimoveteraani Ida Väisäsen mukaan pahinta on, jos vertailee itseään jatkuvasti muihin.

”Kaikilla on kuitenkin loppujen lopuksi oma tyyli”, hän muistuttaa. Susan Vatanen suojautuu vertailuvaaralta irrottautumalla genrestä, jota kirjoittaa. ”Jos työstän fantasiakäsikirjoitusta, en lue silloin fantasiaa.”

4. Päästä irtiOpinnäytettä tai romaania kirjoittaes-sa voi helposti unohtua, että loppujen lopuksi kyseessä on vain teksti. Tarkis-ta, ettet ole lähtenyt jo alkuvaiheessa kirjoittamaan pätevyystodistusta, elämänvaiheen loppua tai suurta lahjaa maailmalle – ellet satu motivoitumaan näistä parhaiten.

Vatasen mukaan yksi tie rentoon kirjoittamiseen on sen rutiiniksi otta-minen. Hän kirjoittaa joka päivä jotakin. Toimittajan tukokseen auttoi parhaiten shokkihoito – osallistuminen Nanowri-mo kirjoituskuukauteen. Jokapäiväinen fiktion puristaminen voi yllättäen johtaa siihen, että esseetä aloittaessa ei jumitu-kaan tunniksi miettimään ensimmäisen lauseen sanajärjestystä. Helpommallakin voi päästä.

Jos kirjoittaminen itsessään kuulos-taa kirosanalta, kannattaa etsiä käsiinsä graduopas ja akateemisen kirjoittamisen kurssin ohjeet harjoituksineen. Valitse kiinnostava aihe ja asennoidu niin, että teksti on vain saatava paperille. Piste.

Kirjoittamisen kompastuskivetTökkiikö gradu tai kandidaatin tutkielma? Ideoitko loistavan romaanin, jonka kirjoittaminen tyssäsi sivulle 16? Ei hätää, et ole ainoa. Seuraavassa muutama vinkki, joiden avulla matka voi jatkua.– Jenni Karjalainen, teksti & Mira Asikainen, kuva

”Jos gradua ajattelee suurena kertarysäyksenä, se luultavasti vain ahdistaa

12 13Uljas 8 | 18. 10. 2013 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Sosiologian opintojen loppusuoralla oleva Joni Hyttinen osti oman asun-non kaksi vuotta sitten. Hän oli pohtinut asunnon ostamista jo aiemmin, mutta oman kodin

ostaminen tuli mahdolliseksi vasta pätkä-töiden vaihduttua kiinteään työsopimuk-seen ja säännöllisiin tuloihin. Hänellä oli ollut ASP- eli asuntosäästöpalkkiotili, mutta joutui lakkauttamaan sen epä-säännöllisistä tuloista johtuen. Ilman säästöjä lainan saamisen edellytyksenä oli ulkopuolinen lainantakaaja, jollaisek-si Hyttisen isä suostui. Pohjois-Savon Osuuspankin rahoitusjohtaja Antti-Jussi Pitkälä vahvistaa, että opiskelijoiden on yhtä mahdollista saada asuntolainaa kuin kaikkien muidenkin.

”Lainan myöntämisessä ensimmäinen lähtökohta on aina asiakkaiden maksuky-ky, missä on tärkeää nykyinen tilanne ja maksukyvyn oletettu kehitys tulevaisuu-dessa.”

Lainan saamiseksi vaaditaan yleensä joko oma rahoitusosuus tai lisävakuuksia, eli vakuudeksi ei riitä pelkkä ostettava asunto, jos omaa rahaa ei ole. Omat van-hemmat saattavat tulla apuun omaisuu-dellaan, mutta myös pankin luottotakaus on mahdollinen lisävakuus. Pitkälä pai-nottaa tässäkin asiassa tapauskohtaisuut-ta ja asiakkaan kokonaistilannetta. Mikäli opiskelijalla on hyvät ja säännölliset tu-lot, laina voidaan myöntää ilman säästöjä tai lisävakuuksia. Nykyään vakituinen työsuhde ei ole välttämätöntä. Opiske-luala ei liiemmin vaikuta lainanmyön-

tämiseen, mutta esimerkiksi lääkäriksi opiskeleva saa usein jo opiskeluaikanaan hyvää palkkaa, mikä on etu.

Omaa asuntoa harkitsevan kannattaa ensimmäiseksi laskea todelliset kulunsa. Nettotuloista maksimissaan kolmasosa saisi mennä lainanlyhennykseen. Jo en-nen asunnon hankintaa kannattaa mah-dollisuuksien mukaan säästää, sillä niistä pankki näkee asiakkaan suunnitelmalli-suuden ja lainansaanti helpottuu. Pitkälä liputtaa ASP-säästämisen puolesta, sillä siinä on tällä hetkellä parempi korko kuin muissa vastaavissa riskittömissä sijoituksissa.

Mikäli ASP-tilin säästötavoitteet ovat täyttyneet, pankin myöntämä laina on lähes varma – ainoastaan luottohäiriöt voivat saada pankin perääntymään. ASP-lainassa on myös pienemmät korot kuin tavallisessa asuntolainassa. Pitkälän mukaan järkevä laina on sellainen, jonka pystyy maksamaan takaisin noin 20 vuodessa ilman että joutuu elämään kituutellen.

”Kelvollinen maksusuunnitelma on sekä asiakkaan että pankin etu.”

Pankkilaina pitää huolen siitä, että opiskelujen ohella on käytävä töissä. Tämä on luonnollisesti pois opiskeluajas-ta. Hyttinen työskentelee viikossa 37,5 tuntia ja arvelee valmistumisensa viiväs-tyneen noin puolitoista vuotta sen takia. Lukukaudessa hän ehtii suorittamaan kursseja parinkymmenen opintopisteen verran. Silti hän ei ole katunut ostostaan hetkeäkään.

”Oma asunto tuo mukanaan asumisen

turvan, sillä pelkoa vuokrasopimuksen loppumisesta ei ole. Toisinaan raha on tiukalla ja se stressaa, mutta opintotu-ki- ja asumislisäjärjestely on sellainen, että samalla tavalla varmasti stressaisi vuokra-asunnossakin.”

Oman kotinsa omistava opiskelija ei ole oikeutettu opintotuen asumislisään, mutta voi saada opintorahaa ja ympäri vuoden maksettavaa yleistä asumistukea. Kelan tukia Hyttinen ei saa korkeiden tu-lojensa takia, vaikka opintotukikuukausia on vielä jäljellä. Yhteiskunta kuitenkin muistaa omistusasujaa verotuksessa, jos-sa lainan korot ovat vähennyskelpoisia.

Hyttisen mukaan oman kodin hankki-misen tekee haastavaksi se, että opiskeli-joille ei ainakaan Joensuussa tahdo löytyä töitä, etenkään kovin hyvin palkattuja. Silti hän rohkaisee muitakin opiskelijoita pohtimaan omistusasuntoa.

”Ennemmin sitä itselleen asuntoa maksaa kuin ahneelle vuokraisännälle, jolla on jo ollut varaa hankkia asunto itselleen.”

Vuokrataso on yliopistokaupungeissa korkea, ja hyvällä tuurilla käteen jää lainalyhennysten ja yhtiövastikkeen jälkeen enemmän rahaa kuin vuokralla asuessa. Vuokranantajaan verrattuna pankki saattaa olla maksujen suhteen joustavampi, sillä laina-ajalle mahdollista hakea lyhennysvapaita kuukausia, jolloin maksetaan ainoastaan korkoja. Opinto-jen tai esimerkiksi perhevapaiden vuoksi lyhennysvapaata aikaa on mahdollista saada maksimissaan pari vuotta. Suuri laina on tietenkin aina riski. Entä jos valmistuminen viivästyy yllättävän elä-mäntilanteen vuoksi tai valmistumisen jälkeen ei saa töitä? Opiskelijan kannat-taa huomioida, että opintojen jälkeen elämäntilanne tai paikkakunta saattaa muuttua, jolloin myös koti vaihtuu. Hyt-tinenkin arvelee muuttavansa isompaan asuntoon valmistuttuaan.

Kannattaa myös miettiä, tarvitseeko välttämättä koskaan omistaa omaa asun-toa. Vaikka lainojen korot ovat toistaisek-si alhaiset ja oma on aina oma, vuokra-asunnosta pääsee helpommin eroon eikä

tarvitse pelätä, miten korkotaso muuttuu tai tuleeko vastaan kalliita remontteja. Liitto pankin kanssa kestää kuitenkin usein parikymmentä vuotta ennen kuin siitä pääsee eroon.

”Ennemmin sitä itselleen asuntoa maksaa kuin ahneelle vuokraisännälle

Opiskelijan oma asuntoYliopistokaupungeissa asuntojen hinnat nousevat helpos-ti korkeiksi. Jos haluaa asua muualla kuin opiskelija-asunto-lassa, yksiön saa harvemmin alle 400 euron. Tällöin elämisen rahoittamiseksi joutuu joko turvautumaan opintolainaan tai käymään töissä. Tässä vaiheessa herää ajatus, miksi maksaa kallista vuokraa kun samalla summalla maksaisi jo omistus-asunnon vastikkeen ja lyhentäisi vähän asuntolainaa? – Anni Ylönen, teksti & Pasi Huttunen, kuva

Opas omistamiseen

Omistusasunnossa asuva opiskelija on oikeutettu opintorahaan sekä yleiseen asumistukeen, mikäli tulorajat eivät ylity - Asumistuki on enintään 80 % kohtuul-lisista asumismenoista - Hyväksyttäviin asumismenoihin kuuluvat hoito- ja rahoitusvastike, erilliset lämmitys- ja vesimaksut sekä 55 % asun-tolainan vuotuisista koroista

ASP- eli asuntosäästöpalkkiojärjestel-mässä asiakas säästää 50–1000 euroa kuukaudessa kahden vuoden ajan, jonka jälkeen hän voi hakea ASP-lainaa - Tarkoitettu 18–30-vuotiaille ensiasun-toa suunnitteleville - Vuotuinen, verovapaa talletuskorko on 1 % sekä lisäkoron mahdollisuus mikäli ehdot täyttyvät - Asunto ja valtiontakaus riittävät usein vakuudeksi - Omia säästöjä oltava vähintään 10 % asunnon kauppahinnasta - Valtio maksaa korkotukea, mikäli lainan korko nousee suureksi

- Asuntolainan koron saa vähentää verotuksessa (80 % koroista, 2014 alkaen 75 %)

Ensimmäistä omaa asuntoa ostettaessa ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa (4 %), mikäli on alle 40-vuotias ja omistaa tulevasta asunnostaan vähintään puolet.

15Uljas 8 | 18. 10. 201314 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Kuulosti siltä, että kaikki muut tuijotta-vat varpaitaan, paitsi sinä. Miten mekin näkisimme kokonaisuuden?Eivät ne kaikki muut varmaan tuijottele varpaitaan, mutta ihminen on omien tapojensa ja ajatustensa orja. Usein tarvitsee vähän herätellä ihmisiä katso-maan asioita laajemmalta kantilta. Tällä tarkoitan esimerkiksi, että unohdamme helposti, että uutiset eivät ole sama asia kuin historia. Monet positiiviset asiat, kuten hidas ja tasainen vaurastuminen, eivät ylitä uutiskynnystä. Täytyy katsoa asioita pidemmällä aikavälillä.

Sanoit myös, että BKT:n nousu ja sen myötä lisääntynyt onnellisuus ovat tieteiden kehittymisen ansiota, eikä tie-teelliselle kehitykselle ja taloudelliselle kasvulle ole yhtäkään järkevää vaihto-ehtoa. Onko sitten mahdollisia, mutta järjettömämpiä vaihtoehtoja?Näitähän kyllä ehdotellaan. Puhutaan esi-merkiksi downshiftingistä, eli siitä, että alettaisiin puolipäivätöihin ja otettaisiin rennommin, mikä saattaisi yksilötasolla olla järkevääkin. On turha raataa itsensä hengiltä pelkästään paremman palkan, punaisen Ferrarin tai Vuittonin veskan toivossa, koska eivät ne loppujen lopuksi tee onnelliseksi. Tällä tasolla jokaisen kannattaa harkita elämän yksinkertais-tamista ja ei-materiaalisiin arvoihin satsaamista

Mutta kun asioita katsotaan laajem-malta kantilta, se maailmakin pitäisi saada pelastettua. On ihan liikaa nälkää, köyhyyttä ja epätasa-arvoa, ja niiden kitkemiseen tarvitaan raakaa työtä,

kasvua ja lisää vaurautta maailmaan. En ole kuullut kenenkään esittävän niille parempia vaihtoehtoja. Vaikka Suomessa ei enää tarvitsisi tehdä niin paljon töitä, se ei päde koko maailmaan. Tässä näkyy taas, että asioita ei osata katsoa tarpeeksi laajalta kantilta, vaikka ajatus olisikin hyvä.

Ymmärsin, että mielestäsi tiede on objektiivista ja se pelastaa tulevaisuuden, sillä pahinta ovat ideologiat, jotka etsivät itseään tukevia faktoja. Eikö edistysus-kokin kuitenkin ole kulttuurin tuote ja ideologia?Kyllä, mutta onhan niitä muitakin ideologioita. Olen kohdannut ihmisiä, aika usein humanisteja, jotka vastus-tavat edistystä, valistusta ja eteenpäin menemistä ja ajattelevat, että tiede on suunnilleen se suuri saatana, joka on saanut aikaiseksi pelkkää pahaa. Sitten on äärikonservatiiveja, joiden mielestä kaik-ki pitäisi säilyttää ennallaan, koska ennen kaikki oli hyvin. Joidenkin ideaalina taas on sulautua takaisin luontoon ja kääntää selkä kaikelle muulle. Kyllä vaihtoeh-toja riittää, mutta kysynkin, toimiiko niistä mikään muuten kuin yksilöllisellä tasolla? Jos koko maailma päättäisi, että alanpa omavaraiseksi luomuviljelijäksi Pohjois-Karjalaan, niin ei meitä olisi enää kovin monta hengissä.

Sanoit, että ihmiskunta tekee lopulta aina oikein - sitten kun kaikki väärät vaihto-ehdot on käyty läpi. Kun edistysuskokin pohjaa suhteellisen nuoriin ajatuksiin, mistä tiedetään, ettei takavasemmalta

tule vielä jotain muuta?Ei se tietenkään mahdotonta ole, mutta toistaiseksi edistysajattelun hedelmät ovat olleet aikamoiset. Niin suuri osa ihmiskunnasta on onnistuttu nosta-maan edes jollakin lailla ihmisarvoiseen elämään, että tuskin se tie on ihan väärä. Tietenkin täytyy pitää koko ajan silmät ja korvat auki vaihtoehtojen varalta, edes uskossa edistykseen ja valistukseen ei pidä olla totaalisen sokea.

Luennosta jäi sellainen vaikutelma, että Greenpeacen väki koostuu mielestäsi hai-sevista maallikkohipeistä, jotka luulevat, että ylpeys ja ennakkoluulo on tositari-na. Siitä huolimatta tunnut olevan sitä mieltä, että jotakin pitäisi tehdä, ennen kuin luonnonvarat hupenevat ja ilmas-tonmuutos pahenee. Mitä ne hipit sitten tekee väärin?*Nauraa* Tuo on aika kärjistetty tulkinta, vaikka joskus tulee mieleen kaikenlai-sia poliittisesti epäkorrekteja ajatuksia monesta muustakin ryhmästä. Green-peace edustaa sekä hyvässä että pahassa sitä, mikä minua huolestuttaa. Pahassa: Greenpeace on erittäin ideologinen, vankkumaton, ei tee kompromisseja ja on aina oikeassa. Jos väittää sille vastaan, on ilkeä ja paha ihminen. He ovat niin oman ideologiansa sokaisemia, että siinä ei jää järkevälle keskustelulle juurikaan tilaa. Plussaa siitä, että he jaksavat muistuttaa ihmisiä ympäristön tilasta.

Pakko kysyä, mitä mieltä olet viimeisim-mästä tempauksessa arktisilla merialu-eilla?

Olin juuri eilen puhumassa Kemissä ja siellä mainittiin Barentsinmeren öljy. Yksi puhujista oli sitä mieltä, että siinä on seuraavan 30–40-vuoden mittakaavalla maailman tulevaisuus. Minä taas olen sitä mieltä, että jos siinä on maailman tulevai-suus, niin silloin maailma on tekemässä itsemurhaa. Emme me voi alkaa rakentaa tulevaisuutta öljyn ja kaasun varaan.

Jotain siis täytyisi tehdä, mutta en ole ihan varma onko tämä Greenpeacen kaltainen tempaus oikea tapa. Varsin-kin kun tiedetään, miten Venäjä reagoi, valitettavasti.

Ehdotit toisen lapsen jälkeen sakkokor-koa ja totesit, että kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia. Millainen olisi mieles-täsi ideaali tulevaisuuden Suomi?Tulevaisuuden Suomen väestö olisi puolet nykyisestä. Syntyvyys pitäisi saada laskuun ja rasitusta maapallolle vähentää, mutta ei Linkolalaiseen tyyliin niin, että painetaan nappia ja aloitetaan kolmas maailmansota. Korkea teknologia antaisi ihmisille mahdollisuuden vapauteen, hyvään ihmisarvoiseen elämään ja myös valintoihin: eli voisi vaikka lähteä Pohjois-Karjalaan luomuviljelijäksi, jos tahtoisi. Siinä Suomessa todella välitet-täisiin kaikista suomalaisista ja maail-masta - toisin kuin tämän sietämättömän epäoikeudenmukaisen, epätasa-arvoisen ja aina vain pahemmaksi menevän ny-kyisen epämääräisen oikeistopolitiikan aikakautena.

Vielä lopuksi: kuulin huhua, että olet skepsisläisille suorastaan jumala. Saatko fanipostissa paljon rukouksia?*Nauraa* Tuota en ole kuullutkaan. Jos näin on, ihmettelen miksi en saa postissa enemmän palvontalahjoja ja uhrineitsyi-tä. Olen tehnyt osoitteenmuutoksenkin, että syytän kyllä Itellaa tästä!

”Usein tarvitsee vähän herätellä ihmisiä katsomaan asioita laajemmalta kantilta.

Valtaojan värinää

Humanistitoimittaja kävi kuuntelemassa Esko Valtaojan populaaritieteellisen luennon, pro-vosoitui, hämmentyi ja jäi janoamaan lisää. Siispä kilautimme tähtitieteen professorille ja pyysimme vääntämään rautalankaa vielä vähän. – Jenni Karjalainen, teksti & Petteri Tikkanen kuva

Uljas 1 | 25. 1. 20131616 17Uljas 8 | 18. 10. 2013 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Poimintoja

Katutanssi saapuu salonkiinSotkulla nähdään 18. lokakuuta kahden tanssijan ja muusi-kon vuoropuhelu. Henri Huovisen ja Jimi Kettusen Brea-king Down - tanssiteoksessa yhdistetään livemusiikkia, tanssielokuvaa ja bboyingia. Teos ottaa kantaa suoritus- ja yksilökeskeisyyden lisääntymiseen. Tiedottajan mukaan suomalainen katutanssi tuodaan lavalle ennennäkemättö-min keinoin. Teoksessa kohtaavat huumori, maalaisuus ja fyysisyys. Esitys Sotkulla alkaen kello 19.

Kulttuurikaaos kaamosta karkoittamassa

Kulttuuri

Kiinnostavatko katutanssi, sarjakuvatyö-paja tai joensuulainen epärock? Joen-suun taidemuseolla järjestetään 26.-27. lokakuuta kaamostapahtuma syksyä piristämään. Tapahtuma on suunnattu ensisijaisesti nuorille aikuisille ja sieltä löytyy ohjelmaa kävijälle kuin kävijälle.

Tapahtuma on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa, kertoo Hanna-Maija Laaksonen, joka on yksi tapahtuman järjestäjistä.

“Halusimme tehdä uudenlaisen syys-tapahtuman ja taistella pimenevää syksyä vastaan. Tuloksena on poikkitaiteellinen kokonaisuus, jossa eri taiteenlajit ovat esillä rinta rinnan.”

Tapahtuman avulla yritetään myös houkutella museoon uusia vierailijoita, sillä monet eivät tule museoon muuten eksyneeksi.

“Haluamme tuoda kulttuurikaaoksen muodossa kaupungin tapahtumakarttaan jotain uutta ja saada samalla meillekin

uusia kävijöitä,” Laaksonen valaisee tapahtuman tavoitteita.

Luvassa on neulegraffitityöpajan, puu-piirrostyönäytöksen ja Eläimen akustisen keikan lisäksi myös ylioppilasteatterin näytelmä päivässä -projekti.

“Kokoonnumme aamulla, valitsemme tekstin jota alamme työstää, ohjaamme ja harjoittelemme repliikit tuon päivän aikana,” selventää Anna Estola näytel-mäprojektia. “Tästä voi tulla ihan mitä vaan. ”

Kaikki kaamostapahtuman sisältö on saatavilla museon pääsylipun hinnalla. Pääsylipulla pääsee tutustumaan tavalli-seen tapaan myös museossa tällä hetkellä esillä oleviin näyttelyihin.

Lisäksi paikalla on Café Pihalla, jonka tarjoilujen avullamuseossa jaksaa viihtyä pidempäänkin. Ohjelmaa on tarjolla lauantaina kello 11-19 ja sunnuntaina kello 11-16. Arvio

Reiluilua

Show

Sirkuskabareeta aikuiseen makuun

Aikuisten sirkuksessa ei ole klovneja tai villejä poneja. Kuo-piolaisten taiteilijoiden tuorees-sa That’s It! Cabaret -esityksessä nähdään huimien sirkustemp-pujen ohella musiikkia, tanssia sekä perinteisiä kabaree-nume-roita. Pellejä ei otettu mukaan, mikä tekee show’sta ehkä vieläkin viihdyttävämmän.

That’s It! Cabareen tarina kertoo varsin eriskummallisesta kabareesta, sen tirehtööristä ja muista esiintyjistä. Esiin-tyjät pyöräilevät trapetsilla, jonglööraavat ja esittelevät korkealentoista ilma-akrobatiaa. Sirkustaiteilijoita säestää neli-

henkinen livebändi, jonka esittä-mä musiikki on sävelletty paria poikkeusta lukuun ottamatta juuri tätä teosta varten.

Esitys sai Kuopion kaupun-ginteatterin näyttelijänä tutuksi tulleen Lina Patrikaisen hyp-päämään ensimmäistä kertaa ohjaajan puikkoihin. Hänen mielestään kokemus on ollut eh-dottoman jännittävä ja antoisa.

”Kaikki esiintyjät ovat erit-täin taitavia omassa jutussaan. Olen itsekin haukkonut hen-keäni harjoituksia seuratessa”, Patrikainen ylistää.

Kabaree on tyylilajina hauska ja huumorilla höystetty

esitys, jonka kuuluu säväyttää ja värisyttää. Sana tuo monille en-simmäisenä mieleen legendaa-risen Moulin Rougen. That’s It! Cabaret ei ole röyhelömusikaali, mutta burleskia tullaan kyllä näkemään kahden numeron verran.

Esitykset pyörivät Kuopion Kulttuuriareena 44:llä loka-marraskuussa. Uuden vuoden kynnyksellä kabaree pistetään pystyyn vielä uudemman kerran. Tuolloin show valloittaa Sotkun lavan.

Patrikaisen mielestä syk-syinen ajankohta on esityksille mitä oivallisin.

”Kabaree sopii pikkujoulu-kauteen kuin nenä päähän”, hän toteaa.

That’s It! Cabaret Kuopion Kulttuuriaree-

na 44:llä ja Sotkulla 18. lokakuuta alkaen

Kuopion pimeää syksyä piristää hyvä kabaree ja huimat sirkustemput. Sirkus Komponentin tuot-tama That’s It! Cabaret saa ensi-iltansa Kuopion Kulttuuriareenalla 18. lokakuuta. –Maiju Pohjolainen, teksti & Virpi Runkola, kuva

Uusi syystapahtuma herättää kaamoksen Joensuussa. Taide-museolla vaalitaan poikkitaiteellisuutta lokakuun lopulla. –Siina Sorvali, teksti & kuva

Luonnosta innostuneille ja ulkona viihtyville on tarjolla haastavaa ja mielenkiintoista puuhaa. Luonto-Liiton Savo-Karjalan piiri järjestää luontokerho-ohjaajan pe-ruskurssin 2.-3. marraskuuta Joensuussa. Kurssi tarjoaa tietoa ja käytännön vinkkejä luontokerhon suunnitte-lusta, ohjaamisesta, menetelmistä ja materiaaleista. Ilmoittautumisia kurssille otetaan vastaan 24. lokakuuta saakka osoitteessa teemu.nojd@luontoliitto.fi.

Islannin lahja taidemetallille, Sólstafir keikkailee Keru-bissa 25. lokakuuta. Mustan metallin ahtaasta karsinasta murtautunut bändi maalailee kiehtovaa äänimaisemaa, ja sanotaan, että livenä se on parhaimmillaan.

”Islantia repineet pankki- ja hallituskriisien happosa-teet eivät ole hapattaneet maan hedelmällistä kulttuu-rikenttää. Sólstafirin tuore albumi Köld osoittaa, että saarelta osataan vielä työntää maailmalle omaleimaista musiikkia. Surrealistista ja kylmää raskautta. Hiukan puuduttavaa, mutta taidokasta”, arvioitiin bändin vuonna 2009 ilmestynyttä Köld-albumia historian toi-sessa Uljaan numerossa. Sittemmin bändi on julkaissut myös Svartir Sandar –albumin (2011), jota on kuvailtu postmoderniksi hipsterismin suuntaan hymyileväksi taiderokkailuksi.

Samana iltana lauteille ryntää myös helsinkiläinen Beastmilk apokalyptisine post-punk –soundeineen. Ennakkolipuista saa opiskelijakortilla alennusta.

Pop-artisti Juha Tapio esiintyy marraskuussa Kuopion musiikkikeskuksella, jossa hän keikkailee kahtena iltana. Kymmenen vuotta sitten läpimurtolevynsä Mitä silmät ei nää -julkaisseen laulaja-lauluntekijän uusin albumi Lapislatsulia ilmestyy lokakuun puolivälissä. Levyn vastaavana tuottajana on toiminut itsekin musiikkialalla viihtynyt Pekka Ruuska.

Tapio lupaa kiertueensa tarjoavan iloa, valoa ja energiaa – tunnetuimpia ja toivotuimpia kappaleita sekä poimintoja uudelta levyltä. Tapio nähdään myös lokakuun alussa alkaneen Nelosen Vain elämää -tositele-visiosarjan toisella kaudella. Tapio on ehtinyt pitkällä 15 vuoden urallaan julkaista jo yhdeksän albumia sekä kaksi kokoelmaa.

Juha Tapio Kuopion Musiikkikeskuksella 1.11. ja 2.11.Anni Ylönen

Vie pennut metsään

Islantilaista taideheviä Kerubissa

Kaksi iltaa Juha Tapiota

Muuan Miehen toinen pitkäsoitto Mä olen iloinen tar-joaa ilmavaa musiikkia suomalaisromanttisen vaihto-ehtomusiikin perinteitä kunnioittaen. Sen kaksitoista kappaletta muodostaa musiikillisesti poukkoilevan kattauksen, jonka lyriikoita vaivaa satunnainen turha äkkivääryyden tavoittelu.

Levyn soitto on alusta asti ilmavaa. Avaavan Tuu-likin soljuvan pehmeiden lyömäsoitinten ja basson johdatteleman popfiilistelyn jälkeen ei tule suurena yllätyksenä, että toisessa kappaleessa Tumma tyttö taustalla vaikuttaa jo selkeä reggaerytmi. Levyn tun-nelma pitääkin loppuun asti huolimatta loppupuolen Mustahattumiehen ajoittaisen pahaenteisistä blues-sahtavista elementeistä, jotka tuovat hieman mieleen raukeaa sunnuntaipäivää viettävän Joose Keskitalon.

Levyn eri tyyleistä ammentavia kappaleita sitoo soitannan lisäksi yhteen solisti-Isbin laulu. Näiden kahden elementin raukeus tuo ajoittain mieleen edesmenneen Pekka Strengin tuotannon. Levyltä huokuukin tietty kuusikymmentä- ja seitsemänkym-mentälukuihin yhdistettävä hyväntuulinen viatto-muus. Erityisesti levyn lopettavalla Kaikki muuttua voi -kappaleella on puolispirituaalista toiveikkuutta, jollaista on harvemmin kuultu muutamina viimeisinä vuosikymmeninä.

Lyriikat ovat vahvassa roolissa levyn tunnelman luomisessa. Niiden yleinen paino sitoo musiikillisesti poukkoilevaa kokonaisuutta yhteen ja samalla tavalla

pienet lainat sitovat musiikkia mainittuun perintee-seen. Esimerkiksi, Avaruuden sulttaanin lainat tuovat mieleen yrityksen kirjoittaa eräänlainen psykedeli-asukupolven Satumaa. Toisaalta lyriikoissa viljellään pieniä ärsyttäviä yksityiskohtia. Esimerkiksi, Luomi-nen –kappaleen höpsishöpinästä jauhaminen ja satun-naisesti levyllä viljellyt alatyyliset ilmaukset tuntuvat turhilta ja tarkoituksenhakuisilta.

Levy tarjoaa musiikkia, joka sopii rauhalliseen huo-juntaan tai sipsuttelevaan tanssiin. Muutamat kappa-leet voivatkin toimia vain livenä sopivissa yhteyksissä. Muun muassa Jumitan –kappaleen polkka ja Prinssi Rohkea antautuu -kappaleen r’n’b:llä flirttailu ovat levyllä tarpeettomia tyylillisiä poukkoiluja. Toki yhtye välttää tällä tavalla toistamasta samaa kappaletta koko levyn ajan, mutta yhtyeeltä voi toivoa selkeämpää omaa linjaa tulevaisuudessa. Sen keskiössä voisi olla Tuulikin kaltaiset rennot poppalaset, joita voi hyvin kuvitella menevänsä festareilla fiilistelemään.

Nostalginen (folk)popvalikoima

Suklaa ja kaakao ovat valikoituneet Joensuun Reilun kaupan viikon teemaksi. Kysymys kuuluu, millaista suklaantuotannon tulisi olla, että makeasta saisivat iloa myös kehitysmaiden viljelijät? 21.-27. lokakuuta vietettävän viikon ohjelmassa seminaaria, musaa ja elokuvia aiheeseen liittyen. Lisäksi Joensuussa vie-railee reilun kaupan kaakaon viljelijä William Kofi Brobbey Ghanasta.

Carelicumin auditoriossa järjestettävä Reilun kaupan viikon seminaari avaa vastuulliseen kulutta-miseen liittyviä näkökulmia: Miksi Reilua kauppaa ja vastuullisia julkisia hankintoja tarvitaan?

Seminaarissa puhuvat Asiantuntija Elina Ojala Motiva Oy:stä, toiminnanjohtaja Sonja Vartiala Finnwatch ry:stä, projektipäällikkö Maija Lumme Reilu kauppa ry:stä ja kaakaonviljelijä Brobbey. Semi-naarin puheenjohtajana toimii kaupunginvaltuutet-tu, Reilun kaupan kaupunki Joensuun kannatustyö-ryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen.

Kum-Kum Bhavnanin ohjaama Nothing Like Cho-colate -dokumenttielokuva (2012, Yhdysvallat) on tarina unelmasta tuottaa maailman parasta suklaata

eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Reilun kaupan viikon leffaillassa pääsee myös tapaamaan Reilun kaupan kaakaon viljelijää ja maistamaan suklaisia herkkuja. Elokuvan jälkeen Kerubin DJ:t soittavat suklaisia rytmejä ja luvassa on myös Reilu tietovisa.

Kuumaa suklaata koko viikkoSuklaisia rytmejä ja vakavaa asiaa tarjolla Reilun kaupan viikolla Joen-suussa. – Pasi Huttunen, teksti & sxc.hu, kuva

Katutanssia, sarjakuvaa, näytelmätyöpaja sekä epärockia Kaamoksessa.

That’s It! -kabareehen ei huolittu pellejä mukaan. Se tekee showsta vieläkin viihdyttävämmän.

Muuan mies tarjoilee ilmavan lajitel-man poppia ja nyrjähtää välillä äkki-väärään. Linja voisi olla selkeämpi ja omaleimaisempi. - Jani Ylönen, teksti

18 19Uljas 8 | 18. 10. 2013Uljas 8 | 18. 10. 2013

Mitä yhteistä on Jaakko Tepolla ja Kaukolasipartio-yhtyeellä? Yhtyeessä solisti Ilja

Tepon mukaan yhteistä on biologinen perimä, mutta myös synnynnäinen, isänmaidosta saatu luontainen tarve viihdyttää. Kaukolasipartio ilmoittaa, että he haluavat sekoittaa suomalaisen musiikkibisneksen pakkaa. Miksi sitä pakkaa heidän mielestään tulee sekoit-taa?”Haluamme tuoda energiaa lavalle ja mennä sinne yleisön sekaan. Yllätyksel-lisyys on tärkeää ja kun yleisö ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, se on vain hyvä asia. Basisti katoilee ja kitaran nupit putoilee, mitä tahansa saattaa tapahtua, ja yllätyksistä tulee siten osa esitystä”, Ilja kertoo.

Yhtyeen muodostavat veljekset Ilja ja Johannes Teppo, basisti Sampsa Asikainen, kitaristi Pertti Feller sekä rumpali Kämy Kämäräinen. Nämä musiikilliset ihmelapset johdatti yhteen sama halu sekoittaa suomalaisen musiik-

kiviihteen pakkaa ja tehdä jotain ennen-kuulumatonta. Kaukolasipartio julkaisi debyyttialbuminsa “Viihteen Etuvartio” 1.helmikuuta 2013. Levyn esikoissingle Neiti Kaunispäivä soi ilmestyttyään ahkerasti radiossa ja kappaleesta tehtyä, Espanjassa kuvattua musiikkivideota on katsottu YouTubessa jo yli 37 000 kertaa. Kaukolasipartion levyä ensimmäisen kerran kuunnellessaan yrittää luokitella heidät johonkin tiettyyn musiikkigen-reen, onnistumatta siinä. Helpommalla siis pääsee, kun Kaukolasipartion mu-siikin ottaa vastaan sillä asenteella, että nämä pojat ovat luomassa jotain täysin omaa, ennenkuulumatonta ja heidän pahin pelkonsa on juuri lokeroituminen. Tiedustelen nyt heiltä, että pelottaako yhtyettä että kappaleiden oivaltavat sanoitukset hautautuvat bilebändin- maineen alle? Ilja ja Johannes vastaavat kuin yhdestä suusta: ”PELOTTAA! Tällä hetkellä lyriikat tuppaavat jäämään meiningin alle. Ha-luamme kuitenkin tulevaisuudessa olla ennen kaikkea hyvä bändi. Kappaleen

sisällöllinen yhteiskunnallisuus ei ole se meidän pointti.” Kaukolasipartion Kauneusihanteet- kappaleessa lauletaan: ”Ennen naisistakin piti löytää lihaa, nyt jos niillä lihaa on ne itseänsä vihaa”. Mi-käs on sitten kaukolasipartiolaisten oma mielipide, pitääkö naisesta löytyä lihaa ja jos pitää, niin kuinka paljon?”Silleen että saa napattua kiinni”, Johan-nes ilmoittaa.”Kappaleessa on selvä piikki nykyajan kauneusihanteisiin”, kappaleiden sanoituksista vastaava Ilja jatkaa. On käsittämätöntä että muutama muotigu-ru määrittelee nykymaailmassa kaune-usihanteet.

Yhtyeen esikoislevyn herkässä balla-dissa, Suomalaisen miehen voivottelu-laulussa, laulun mies pitää kolme viikkoa samaa paitaa, että se haisisi työlle. Kappale on yhtä aikaa sekä tarttuva että masentava, ja sen esittää yhtyeen kitaristi Pertti Feller. Hän kertoo lisäin-formaationa äänittäneensä kappaleen yksin pimeässä studiossa, vain kynttilän valaistessa tilaa. Kertokaahan, onko hien määrä työn mittari? ”Hien määrä ei ole työn mittari Kaukolasipartiolle”, Ilja to-teaa, mutta voivottelija pukee päällensä haisevan paidan, koska hänelle se on työn mittari.

Kaukolasipartiolla on vahvat Pohjois- Karjalaiset juuret, vaikkakin Pertti Feller on käynyt syntymässä Saksassa ja basisti Sampsa Asikainen on alun perin kotoisin Savosta, mutta on silti pakko kysyä, että kuinka karjalaisuus kuuluu Kaukolasi-

partion musiikissa? Ilja toteaa, että se kuuluu lähinnä puhetyylissä.”Kotoa omaksuttu mallihan se on, ja että koti on loppujen lopuksi melko hämärä määritelmä. Koti on siellä missä kara-vaani pysähtyy. Mutta Joensuu on meille paikkana läheinen.” Johannes Teppo jatkaa: ”Täällä asuvat ihmiset, Pielisjoki ja Karjalan murre on se juttu...”

Pojat pohtivat asiaa hetken, ja Feller puolestaan tokaisee yksikantaan: ”Koti on täällä, koska musavehkeet on täällä.” Johannes ilmoittaa että ei, kyllä tär-keintä ovat karjalanpiirakat ja munavoi. Tähän ajatukseen yhtyvät lopulta kaikki. ”Joo, laita se sinne lehteen”, Ilja ilmoit-taa, ”unohda kaikki mitä äsken sanottiin ja laita tuo. Millään muulla ei ole väliä kuin piirakalla ja munavoilla”.

Hyvällä maulla mutta kieli vyön alla

Suomalaisen musiikkiviihteen leikkikentällä temmeltävä Kaukolasipartio-yhtye loikkii kaikkien musiikillisten raja-ai-tojen yli. Tämä orkesteri pakottaa kuulijansa hylkäämään al-kukantaiset ennakkoluulonsa osoittaen sen, että huumo-rin avulla vakavampikin aihealue muuntuu viihteeksi. Tämä ”Viihteen Etuvartio” tietää, että viihdettä tulee tehdä ihan to-sissaan. - Anna-Maria Tenhu, teksti & Joona Sipi kuva

Tulevia keikkoja:

Jaakko Tepon Juhlakiertue:

24.11. Helsinki, Finlandia-talo7.12. Savonlinnasali8.12. Joensuu, Carelia-sali15.12. Kuopio, Musiikkikeskus

Keikkamyynti: Fun Pandemia OyPetrankatu 1a 80100 Joensuu p. +358 (0)50 523 4162info@funpandemia.fi

Kotisivut: www.kaukolasipartio.fi

VIIHDEKESKUS ISOCEEAjurinkatu 16, 70100 Kuopio

LIIKUTTAVAN HYVÄÄKOKO PERHEELLE!PERHE-ETU. Ensimmäinen henkilö samasta taloudesta maksaa neljän kuukauden jälkeen kanta-asiakas KESTO:sta 60 €/kk ja muut 40 €/kk.

Meillä voit treenata myös perinteisillä päiväpasseilla ja 10x korteilla.Hinnat osoitteessa www.kunnonsali.fi.

Liikuntakeskus Kunnonsalilta löydät monipuolisen ryhmäliikunta-tarjonnan ja modernin kuntosalin kattavine lisäpalveluineen. Miellyttävän liikuntaelämyksen täydentää rento ilmapiiri.

017 552 3322 | www.kunnonsali.fi

* LIITTYMISETUINA LISÄKSI: Veloitukseton liit-

tyminen (norm. 100 €) Kuntosalin starttikurssi

(arvo 65 €). Fustra näytetunti (arvo 95 €) Tarjous

on voimassa 31.10.2013 asti ja koskee kaikkia

kanta-asiakas KESTO sopimuksia. Sopimuksen

peruskausi (4 kk) alkaa valitsemanasi ajankoh-

tana. (esim. helmikuussa 2014)

TREENIKAUSION ALKANUTVIELÄ LOKAKUUN AJANKAIKILLE KANTA-ASIAKKAAKSI

LIITTYVILLE 4 KK HINTAAN 40€/KK

*

20 21Uljas 8 | 18. 10. 2013 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Huuhanmäen tähtitorniAvoinna yleisölle katselukauden eli kalente-rin talviajan aikaan kirkkaalla säällä sunnun-taisin klo 19–21.

Opiskelijoille lippu 1€, muille 3 €.

Listätietoa: www.saturnus.fi

Kuopion Niiralassa Huuhanmäellä sijaitsee Tähtitorni, joka on tähti-tieteellisen seuran Satur-nuksen käytössä. Seuran jäsenet hyödyntävät tor-

nia harrastuksessaan, ja sopivalla säällä katselukauden aikaan siellä järjestetään yleisö- ja koululaisnäytöksiä. Varsinais-ta tutkimustoimintaa ei tornilla tehdä, mutta omaksi iloksi avaruutta tutkailevat seuran jäsenet saavat toisinaan tietoa jos-ta olisi tutkijoillekin hyötyä. Tähtitieteen harrastaja Matti Lähtevänoja ja entinen tähtitieteen tutkija, nykyinen fysiikan ja matematiikan opettaja Kauko Kauhanen ovat tarkkailleet tornilla esimerkiksi eri-laisia tähtijoukkoja, sumumuodostelmia, planeettojen pintoja, komeettoja ja jopa aurinkoa erikoiskaukoputken avulla.

Paljain silmin taivaalle katselu voi jo sinällään olla elämys, mutta moni avaruuden ilmiöistä ei erotu ilman apuvä-lineitä. Kaukoputken avulla kaukaisetkin tähdet, planeetat, tähtijoukot, sumut ja muodostelmat erottuvat jopa sellaisissa väreissä, joita ei äkkiseltään taivaalta ha-vaitse. Tornista tarkastellaan yleisimmin vuodenajasta riippuen Kuuta, Orionin tähtisumua, Otavan tähdistössä sijaitse-via kaksoistähtiä Mizaria ja Alcoria sekä lähigalaksiamme Andromedaa eli M31:tä.

”Orionin tähtisumu on tähtien las-tenkehto, jossa syntyy jatkuvasti uusia tähtiä”, tarkentaa Lähtevänoja.

Oma tuttu kiertolaisemme Kuu on läheltä tarkasteltuna monelle näytöksen vieraalle kuitenkin se hämmästyttävin näky. Riippuu pilvisyydestä ja ilmakehän lämpötilasta, kuinka tarkasti taivaalle pystyy näkemään. Kaupungin valosaaste haittaa jonkin verran avaruuden silmäi-lyä, etenkin jos ilmassa on normaalia enemmän vesihöyryä tai jääkiteitä.

Kaukoputkella voi nähdä jopa ohuen pilviverhon taakse, vaikkei silmin erot-taisikaan taivaalta mitään. Kun maassa ei ole vielä lunta heijastamassa lisää valoa taivaalle, myös oma Linnunratamme erottuu hyvin.

Tähtiharrastajilla on yleensä tavoit-teenaan yksinkertaisesti nähdä upeita näkymiä.

”Kovasti on odoteltu Linnunradassa tapahtuvia novia eli tähtien räjähtämi-siä”, kertoo Lähtevänoja. Mieleenpai-nuvimmaksi kokemukseksi tähtitornilla Kauhanen nimeää Marsin tulivuoren Olympus Monsin näkemisen. Lähte-vänoja myötäilee ja lisää näytöksissä ta-pahtuvien ahaa-elämysten olevan hieno kokemus myös opastajalle.

Tornin omistaa Kuopion kaupunki, joka myös ylläpitää sitä. Seura saa käyttää tornia harrastustoimintaansa veloituk-setta. Torni on valmistunut 1964, ja sen alkuperäinen kaukoputki palveli vielä viime talveen saakka. Uusi kaukoputki hommattiin viime kaudelle, ja sen etuna on muun muassa automaattinen tarken-taminen suoraan valittuun kohteeseen. Seura on haaveillut jo pitkään uudesta observatoriosta, joka sijoitettaisiin Kuopion Oinosenmäelle. Uuden tähti-tornin etuna olisi paikan pimeys, johon kaupungin valosaasteet eivät yltäisi. Suunnitelmat uuteen tähtitorniin on jo tehty, mutta rahoituksesta uupuu vielä 20 000–30 000 euroa. Hankkeelle olisi jo EU-rahoituskin valmiina, mutta se ei kuitenkaan yksinään riitä.

”Suunnitelma nukkuu ja odottaa pa-rempia aikoja”, harmittelee Kauhanen.

Tähtitieteellinen seura Saturnus toimii puhtaasti tähtitieteen harrastajien yhteisenä harrastuspaikkana. Tällä het-kellä seura elää eräänlaista välivaihetta.

Laitteistoa kehitetään, jotta kaukoputken ohjaaminen tietokoneen välityksellä on-nistuisi. Seuran toiminta on vaihtelevan aktiivista, ja lisää jäseniä kaivataan.

”Monet pelkäävät tieteellisyyttä, mutta harrastus alkaa usein yhdestä tähtikuviosta, ja sitten opetellaan se seu-raava. Sitten sitä jo hallitseekin ison osan tähtitaivasta”, toteaa Lähtevänoja.

Katse kohti avaruuttaSyysiltojen pimetessä tähdet ilmestyvät taivaalle. Tavan tal-liainen erottaa Otavan, ehkä Pohjantähdenkin, mutta mitä kaikkea taivas paljastaakaan uteliaalle kaukoputken avul-la? Sen voi selvittää Huuhanmäen tähtitornissa. - Anni Ylönen, teksti & Jarkko Kumpulainen, kuva

Entinen tähtitieteen tutkija Kauko Kauhanen on katsellut avaruuteen sillä silmällä jo useiden vuosien ajan. ”Mitä taivaalla näkee, sillä on isompi vaikutus kuin esimerkiksi luke-misella.”

Aina voi yrittää, mutta yleensä kirjailija ei pysty hallitse-maan teostensa vastaanottoa tai omaa kirjailijakuvaansa.

Helsinkiläisen Miina Supisen (s. 1976) kirjoja kiitellään lähes poikkeuksetta niiden huumorin ansiosta: niin railakas esikoisromaani Liha tottelee kuria, omituinen pieni novellikokoelma Apa-tosauruksen maa kuin lyhytproosahas-suttelu Orvokki Leukaluun urakirja ovat naurattaneet monia. Uudessa romaa-nissaan Säde Supinen yrittää kuitenkin hauskuuttamisen lisäksi taklata kaikkea diippiä shittiä.

”Aiemmat kirjani ovat olleet enem-män arjen tai pienempien juttujen tasol-la. Nyt halusin puhua isoista asioista ja sanoa jotain omaa, sellaista mitä en ole oppinut muualta”, Supinen selittää.

Säde kertoo nuoren Säteen hengellisestä etsinnästä ja hänen kohtaamisestaan karismaattisen Voulan johtaman mui-naissuomalaiseen luonnonuskoon pe-rustuvan kultin kanssa. Samaan aikaan muutostilassa on myös Säteen vapaa suhde autistiseen avomieheensä Anttiin ja naisiin menevään arkeologirakasta-jaansa Victoriin. Lajinsa puolesta teos on näin ainakin vinksahtanut kehityskerto-mus ja rakkausromaani, johon Supinen on ammentanut aineksia usealta suun-nalta. Aikanaan alaa itsekin opiskellut Supinen oli pyöritellyt arkeologiaa aiheena jo pitkään, mutta varsinaisesti Säde syntyi halusta sanoa jotain niistä kahdesta asiasta, joista oikeastaan kaikki maailman tarinat kertovat: rakkaudesta ja kuolemasta. Kuoleman tematiikka kumpusi myös ajatuksesta kirjoittaa eräänlainen kunnianosoitus edesmen-neelle ystävälle. Tositapahtumiin Säde ei

kuitenkaan perustu, siksikin kun elämä on kirjailijan mielestä monesti liian ihmeellistä taipuakseen fiktioksi.

”Kuvaamani kultti on oikeisiin tapa-uksiin verrattuna melko kesy. Tosielämä on niin kreisiä”, Supinen nauraa.

Arjesta syntyy kuitenkin hänen teok-sissaan kupliva absurdius ja siitä seuraa-va huumori. Toimittajana työskennellyt Supinen kertoo huomionsa suuntautu-van usein väärään paikkaan, esimerkiksi lehdistötilaisuudessa itse asian sijaan erikoiseen sosiaaliseen asetelmaan tai jännittävästi kuplivaan vissyveteen. Vaikka Supisen ihmiskuvaus taiteilee realismin ja satiirin rajamailla, hän jättää mieluiten lukijansa päätettäväksi sen, mikä hänen teoksissaan on todenmu-kaista ja mikä liioiteltua. Kirjailija itse ei pidä henkilöhahmojensa luonteita tai ominaisuuksia tavattomina, paitsi korkeintaan verrattuna perinteiseen realistiseen proosaan.

”Siinä ei yleensä kuvata elämää niin kuin se on, vaan järjestellään kaaos näennäisen loogiseksi ja järkeväksi koko-naisuudeksi”, Supinen sanoo.

Säteessä ihmiset ovat epätäydellisiä ja epäjohdonmukaisia, mutta saattavat silti kohdata toisensa esimerkiksi illuusiotto-massa rakkaudessa.

Erilaisen rakkauden ohella Säteessä ovat vahvassa osassa uskonnolliset ja elämän-katsomukselliset pohdinnat.

”Sitä joko uskoo tai ei, se on ylitse-pääsemätön kysymys. Ei voi olla vähän raskaana, eikä voi olla vähän uskovai-nen”, Supinen toteaa.

Hän kertoo silti olevansa kiinnos-tunut rajapinnoista, mikä näkyykin romaanissa sekä henkisinä että fyysisinä tiloina. Vakaumuksellisen ateisti-isänsä

kasvattama utelias Säde, skeptinen Vic-tor ja tieteisuskovainen Antti joutuvat kaikki vieraaseen ympäristöön metsän keskelle, missä modernit ihmiset asete-taan vastakkain näkymättömään maail-man uskovien kultistien kanssa. Yhtenä

teoksen teemana voikin pitää ihmisten vaikeutta käsittää ja kunnioittaa sellaisia asioita, jotka ovat itselle arvottomia, mutta toisille elintärkeitä.

(Arvio Miina Supisen romaanista Säde luettavissa

Uljaan nettisivuilta osoitteessa uljas.net.)

Rakkaus ja kuolema askarruttavat kaikkiaMiina Supinen ei pidä itseään humoristina, mutta kirjoittaa silti hauskoja kirjoja. Hänen uusi romaaninsa Säde on sekä absurdi että realistinen, sillä oikeasti elämä ja kuolema ovat aika kummallisia asioita. - Niko Salovaara, teksti & Pertti Niso-nen kuva

22 23Uljas 8 | 18. 10. 2013 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Juhana Venäläinen on kult-tuuritalouden tutkija. Hänen mukaansa kulttuurikaupun-keina voidaan oikeastaan pitää kaikkia kaupunkeja, koska kaikissa kaupungeissa on

kulttuuria. Kulttuuri syntyy ihmisten aktiivisuudesta ja kaupungin resurseista. Kulttuuri on kuitenkin jossain määrin riippuvainen julkisesta tuesta. ”Kulttuurikaupunki on tehnyt poliitti-sen valinnan tukea tapahtumia”, Juhana selventää. Kulttuuritapahtumien tuke-minen on Juhana mukaan hyvä sijoitus, koska suurinosa työstä tehdään vapaaeh-toisvoimin ja tapahtumat luovat aktiivi-suutta. Kaupunkien kannattaa panostaa kulttuuriin myös siksi, että kulttuurin avulla luodaan identiteettiä. ”Kulttuurin avulla luodaan side paikkaan ja sitoudutaan kaupunkiin.”

Joensuuta pidetään yleisesti kulttuu-rikaupunkina, koska tarjolla on erilaisia konsertteja, teatteriesityksiä ja muita tapahtumia. Tapahtumien määrästä huolimatta elektronisen tanssimusii-kin ystävät kokivat, ettei kaupungissa ole heidän musiikkimakuaan vastaavia tapahtumia. Karri Rissanen, Olli ja Joonas Tanskanen ovat nyt mukana rakentamassa Joensuuhun elektronisen musiikin tapahtumia. Seuraava tapah-tuma, Syndrome vol. 2 – Syndicate of Darkness, järjestetään 29.11. La Barressa.

Syndrome on hardcore teknotapahtuma, joka on ainoaa laatuaan Joensuussa. Miehet kuvaavat hardcorea raskaaksi ja synkäksi teknoksi. ”Ei siis mitään BePop-matskua”, Joonas selventää. Ensimmäinen Syndrome järjestettiin heinäkuussa Teatteriklubil-la. Tuolloin kävijöitä oli 50-60. Karrin mukaan tapahtuma oli hyvin onnistunut, koska ihmiset viihtyivät tanssilattialla.”Teknotapahtumissa on tärkeää, että ihmiset viihtyvät tanssilattialla.”

Tapahtuman idea lähti liikkeelle Face-bookissa, kun Olli kysyi ketkä olisivat kiinnostuneita järjestämään hardcore-teknotapahtuman Joensuussa. ”Luin viestin ja harcore kuulosti mah-dottomalta mutta hurja idea voi olla hyvä”, Karri kertoo. Pian tapahtumalla oli järjestäjät ja runko kasassa. Facebookin kautta löytyi myös tapahtuman rahoittajat. Yksittäiset ihmiset ovat lahjoittaneet omia rahojaan tapahtuman järjestämiseen. Joonaksen mukaan rahoittajia on kymmenkunta, joista jokainen on lahjoittanut noin 20 euroa. Syndromelle on saatu tukea myös Joensuun Popmuusikoilta mutta pää-osassa on yksityisten ihmisten panostus. ”Meidän voimavaramme ovat aktiiviset ihmiset”, Joonas tähdentää.

Ensimmäinen Syndrome on Karrin mukaan saanut osakseen niin paljon

positiivista hehkutusta, että seuraavan Syndromen esiintyjiä ei ollut vaikea löy-tää. Syndromen esiintyjät ovat omassa genressään suhteellisen isoja nimiä. Esiintyjät tulevat tapahtumaan ilmaisek-si. Heille kuitenkin tarjotaan matkakor-vausten lisäksi majapaikat. ”Undergroundissa ei kysellä rahasta”, Olli toteaa. Syndromen pääsylippuhinnat pyritään pitämään mahdollisimman pieninä, jotta ihmisillä olisi mahdollisimman pieni kynnys osallistua tapahtumiin. Pääsylip-puhinnoilla pyritään kuitenkin kustanta-maan tapahtuman menot. ”Meillä ei ole tarkoituksena tehdä rahaa vaan järjestää hyvät bileet”, Joonas selventää.

Tapahtuman ympärillä pyörii noin 10 aktiivista henkilöä ja Facebookin ryhmässä on noin 40 ihmistä. Ryhmäs-sä jokainen saa sanoa mielipiteensä ja kaikki ideat ovat tervetulleita.Joonas toivottaa kaikki innokkaat tervetulleiksi osallistumaan ryhmän toimintaan. ”Facebookissa on Joensuu Hardcore -ryhmä, johon saa liittyä. Siellä on esillä kaikki julkinen informaatio.”

Juhanalla on itsellään myös henkilökoh-taisesti kokemusta kulttuuritapahtu-mien järjestämisestä. Hän on mukana Popkadun toiminnassa. Heinäkuussa, Ilosaarirockin yhteydessä, järjestettävä Popkatu on vapaaehtoistoiminnalla tehty kaupunkikulttuuritapahtuma. ”Popkatu on lähtenyt täysin nollasta ja kasvanut merkittäviin mittoihin.” Juhanan arvion mukaan Popkadun

yleisömäärä pyörii nykyisin noin 10 000 ympärillä. Popkadulle Joensuun kaupungin ja paikallisten yrittäjien tuki on tärkeää, koska tapahtumasta ei peritä pääsymaksuja. ”Popkatu on hyvä esimerkki kaupun-kikulttuurifestivaalista ja siitä miten yksittäinen tapahtuma, tässä tapaukses-sa Ilosaarirock, voi poikia tapahtumia, jotka saavuttavat oman aseman”, Juhana kertoo.

Juhanan mukaan kulttuuritapah-tumille on tilausta taloustilanteesta riippumatta. ”Taantuman aikana kulttuurin kulutus kasvaa, koska ihmiset kaipaavat vakaut-ta.” Juhanan mielestä yksittäisellä viikonlo-pun tapahtumalla voi olla iso vaikutus kaupungin kulttuuriin. Hyvästä tapahtu-masta puhutaan. Toisaalta jokin asia voi myös heikentää ihmisten halua järjestää tapahtumia. Juhana mainitsee Jokelan lopettamisen, jonka vastustustuksesta syntynyt kansanliike ylsi yli sukupolvien ja vaikutti kaupungin identiteettiin. ”Ihmisten omaehtoinen toiminta ei riitä estämään ulkopuolista toimintaa. Poli-tiikka ja talous jättävät ihmisten toimin-nan kakkostilalle ja tämä voi vaikuttaa ihmisten haluun järjestää tapahtumia.”

Juhana on itse henkilökohtaisesti elektronisen musiikin ystävä ja hänen mielestään Syndrome on jotain mitä Joensuu on kaivannutkin. ”Kulttuuri elää monipuolisuudesta. Joensuulla on rockkaupungin maine, joka on hyvä brändinä, mutta voi liikaa määrittää kaupungin kuvaa.”

Kulttuurikaupunkeja luomassaYksittäisten ihmisten toiminta on tärkeää, kun ollaan luomas-sa kulttuurikaupunkia. Mutta miten kulttuurikaupunki mää-ritellään ja mitä hyötyä kaupungille voi olla kulttuurikaupun-gin leimasta? - Jenni Lintunen, teksti & kuva

24 25Uljas 8 | 18. 10. 2013 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Kuolion saaga on saavuttanut toisen näytelmän vaiheen. Parin vuoden takainen Kuolio esitteli hil-littömän poliittis-kreationistisen-

kyberpunk-dystopian. Siinä Kuolio keräsi maailman polkeman herkkyytensä ja suuntasi kenenkään näkemättä ja kuule-matta kaukaiselle planeetalle. Siellä hän loi uuden ihmisen, uuden yhteiskunnan. Vanhan ihmisen alitajunnan peilikuvana Kuolio kävi vallanvaiheet aina rakastavas-ta äidistä rankaisevaan jumalaan.

Nyt Kuolio kätilöi jälleen. Vanhan pi-tää väistyä uuden alta. Miehen kuolemaa saattohoitamaan on saapunut näytelmän kirjoittajan ja pääosan esittäjän Miko Kivisen rinnalle Pro Finlandia palkittu Leea Klemola. Helsingissä mies kuoli jo noin kuukausi takaperin. Lokakuun lopussa on Kuopion ensi-illan vuoro.

”Mies semmoisena, kuin sen tunnem-me, muuttuu. Ei katoa, vaan muuttaa muotoaan. Sillä ei ole väliä onko henkilö mies vai nainen”, Kuolio kertoo.

Istumme Sotkun teatterisalissa. Puhu-ja näyttää etäisesti käsikirjoittaja ja näyt-telijä Miko Kiviseltä, mutta sovittakoon, ettei se ole hän. Nyt puhuu henkilöhah-mo Kuolio. Kuolio valitsee sanoja hitaasti ja maltilla kuin kirjoittaisi. Valot ovat poissa. On säkkipimeää. Takahuoneessa jauhaa pesukone. Tuoksuu puhtaalle pyy-kille. Edessäni valkoisessa koko vartalot-rikoossa istuva hämärä hahmo jatkaa.

”Ollaan tilanteessa, että ollaan jonkin systeemin vankeja. Kaikki elollinen, kaikki mikä soluhengittää, on valjastettu tuotantoon. Siitä saakka kun on ollut maataloutta, kaikesta on otettu kaikki

tehot irti. Maissista tai soijasta ja kaikista muista kasveista on jo tehty ainoastaan myytävää tavaraa ja niiden kaikki muu arvo jää pois”, Kuolio maalaa laajoin vedoin.

Kuolio muistuttaa monin tavoin 2000-lu-vun Väinämöistä. Habitus ja luonne on tosin perverssimpi, vinompi, riivatumpi, runnellumpi, eksyneempi, herkempi ja sairaampi. Aikansa näköinen. Miehen kuoleman käsiohjelmassa kerrotaan Kuolion olevan Kate Bushia imitoiva, liikunnallinen sankarifilosofi, esiintyjä ja muusikko, joka on ottanut käsittelyyn ihmiskunnan tulevaisuuden. Hahmo kertoo että myös ihmisen arvo on kaven-tumassa pelkkään tuotantoon ja siksi miehen on kuoltava, jotta uudelle löytyy tilaa.

”Tämä pieni prosentti ihmisiä, nämä kaikkein rikkaimmat, pitävät tätä koneis-toa käynnissä. Kaikille silti uskotellaan, että tämä on ihan normaalia. Se on kaik-kea muuta kuin tasapainoista ainakaan. Ja tämä, tämä johtaa miehen kuolemaan. Jokaiselle kai se tulee. Ja eihän se mikään lopullinen loppu ole, jonkinlainen nyr-jähdys.”

Parhaimmillaan taide ja viihde ovat herättäessään määrittämättömän. Kau-neinta ovat puhdistavat kyyneleet, joista ei voi tietää ovatko ne naurua vai itkua. Hyvin tehty herättää vähintään molem-mat tunteet. Tosin se vaatii tekijältä paljon. Järkkymätöntä ja pelotonta kat-setta kohti ihmisen kaoottisinta ydintä. Vapauttavatunne on elon tavoin määri-telmiään laajempaa. Kuoliossa on tätä vikaa. Ristiriidattomuuden kuva lienee syvin ansamme.

”Tämähän on nimenomaan iloinen asia tämä Miehen kuolema. Jos ajatellaan

ihan kristillistä evankeliumiakin, niin sehän nimenomaan sisältää kuoleman, se sisältää sen, että isä uhrasi poikansa ja tämä kuoli jotta muut saisivat elää. Uh-rautumista ja uhraamistahan tarvitaan, että voi uudistua.”

Miehen kuoleman käsiohjelma lupaa lisää. Sen mukaan esityksessä on näyteltyjä puhekohtauksia, hyviä kappaleita ja tanssia. Kuolio on myös esiintyvä muusikko. Esitykset ovat varsin performatiivisia. Miehen kuolemassa kuolevan miehen tilan parantaa synnyt-täjä. Nainen. Lopputulos on vähintäänkin yllättävä.

”Näytelmässä käsitellään vanhan elämäntavan kuolemaa ja jonkin täysin arvaamattoman elämänvoiman astumis-ta tilalle, jonkin hyvin voimakkaan ja po-sitiivisen asian. Se, että jokin poistuu, ei tarkoita sitä että siihen jää tyhjä paikka.”

Kuolio oikoo. Taide oikoo. Se on mo-lempien vapaus. Keskustelu pimeässä avaa eteen seudun, jossa ollaan ihmisen symbolisen kehikon takana. Asioita jotka tunnetaan enemmän kuin tiedetään. Si-ten ne ovat tietoa todempia. Ne tuntuvat jossakin ja ovat siten enemmän olemassa. Pimeässä teatterisalissa elämä jäsentyy pyramidimuodon kuvaksi, jossa pohja symboloi lapsen herkkyyttä ja määrittel-mättömyyden tilaa, pohja lepää lapsen laajan herkkyyden ja mystifioimattoman maailman yhteyden päällä. Aika, käskyt, kasvatus ja itsekontrolli vievät kohti kapeampaa kärkeä, ahtaampaa maailmaa, yhteys maailmaan katkeaa.

”Varmasti on olemassa esimerkiksi lintujen kieli ja valaiden kieli. Ja sitten on rakkauden kieli tietenkin.”

”Se on semmoista yhteisyyttä, tun-temista, toisen tuntemista. Jos näkee että jollekin toiselle tapahtuu jotakin, niin sen kokee omassa kehossaan. Eli jos joku kaatuu, niin sinua sattuu, koska sinä tiedät miltä se tuntuu. Se on sympatiaa ja empatiaa.”

Empatianeuroneja on löydetty myös apinalta, silti, ja ehkä siksi, rinnassani on outo tunne. Lämmin, laaja, rento ja hai-kea. Lempeän sähköinen tunne laajenee kohti raajojen ääriä.

”Sen rakkauden ei tarvitse olla aina

erotiikkaa vaan se voi olla myös huolen-pitoa. Se on sanatonta kieltä. Toivoisi että se olisi vielä suurempi osa meitä, ja että se ulottuisi myös lajien rajojen ulkopuo-lelle ja koskettaisi myös kasveja ja jokia ja kiviä. Se olisi semmoista herkkyyttä. Eli semmoinen herkkyyden kieli. Hereilläolo jolloin ympäristö alkaa puhua, kommuni-koida. Antaisit itsellesi mahdollisuuden kommunikoida, kun eihän sitä kuiten-kaan erillinen mistään ole. Ei mistään.”

”Ihmistä voi kiristää niin monella tavalla, ihmisen elinvoimaa voi kaventaa siihen saakka, kunnes elämä muuttuu pakkotyöksi. Voi sitä miettiä, että vapaut-taako tämä työ meitä ja minkälaisissa rajoissa sitä tehdään.”

Mikään ei ole valmista. Eikä koskaan tule valmiiksi kuin hetkeksi. Hyvä niin. Myö-hemmin viikolla kuulemme uutisista, että 80 valovuoden päästä löytyi ensim-mäinen ihmisen tuntema auringoton pla-neetta. Kaikkeuden yksinäinen. Hohtaa purppuraa omavaloa. Kiitellessäni Miko Kivistä Sotkun pihalla haastattelusta, pla-neetta ei ole vielä olemassa, koska emme tiedä siitä mitään. Ei ole vielä planeetta joka loistaisi omavaloa. Täällä syysaurin-ko paistaa värikkäille lehdille kauniisti Yksityiskohdat erottuvat taas, toisin kuin pimeydessä teatterisalissa. Brittiläisen sananparren mukaan paholainen asuu niissä, yksityiskohdissa.

Kivinen katoaa alas Suokatua kantaen roolihahmoaan sisällään. Miehen kuole-man ensi-ilta kuun lopussa. Yksinäinen planeetta tuolla. Todellisuus liikkeessä. Tietämisellä ja tuntemisella on vissi ero. Kaupunki hyräilee syksyä. Sen tuntee ilmassa.

”Antaisit itsellesi mahdollisuuden kommunikoida, kun eihän sitä kuitenkaan erillinen mistään ole.

Myöhempien aikojen VäinämöinenMiehen kuolema tulee. Miko Kivisen käsikirjoittama ja Leea Klemolan ohjaama Miehen kuolema -näytelmä kertoo ihmi-sen murroksesta. Mies, man, mankind ja ihmisyys ovat näy-telmässä murtumakohdassa. Vanha uhrataan elämän veh-reyden puolesta. Uljas haastatteli käsikirjoittaja Kivisen näyttelemää myöhempien aikojen Väinämöistä - Kuoliota. – Jarkko Kumpulainen, teksti & kuva

Uljas 8 | 18. 10. 201326

Miehen kuolema

Kuopion ensi-ilta Sotkulla 31.10.

Käsikirjoitus Miko Kivinen ja ohjaus Leea Klemola

Hillitön, groteski musiikkinäytelmä, joka ammentaa niin nykypäivän kulutuskritiikistä kuin Euripidesin tragedioista.

Lisätietoa: www.minimi.fi

26 27Uljas 8 | 18. 10. 2013 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Metallica –Through the Never –elokuvaa voi katsoa ja tulkita monella eri tavalla, mutta varsinaisesti kyseessä on konsert-titaltiointi.

Jos sitä yrittää katsoa tarinallisena, eh-jänä elokuvana, on peli menetetty, mutta vaihtoehtoiset tulkinnat ovat hedelmäl-lisempiä. Leffaa voi katsoa metaforana siitä, miten paskamaista roudarin työ on. Bändistä tykkää niin paljon, että sen eteen on valmis jopa missaamaan keikat tekemällä kaikenlaisia pieniä paskaduu-neja. Ja lisäksi tulee pataan todella pahas-ti. Kun roudari lopuksi saa palkintonsa ja pääsee kuuntelemaan bändin keikanjäl-keistä jammailua tyhjällä areenalla, voi häneen jotenkin samaistua.

Kolmas, ja ehkä selkein tulkinta on jo mainittu. Leffa on luovalla otteella, ko-measti toteutettu keikkataltiointi. Tämä kolmas on myös tulkinta, johon tarrautu-malla saa parhaan katsomiskokemuksen.

Bändi on saanut niin ikonisen aseman, että sellaiset katsojat joille biisit eivät ole tuttuja lienevät harvassa. Ja kokonaisuus on soundin puolesta ja visuaalisesti to-della hienoa katsottavaa. Shown näkee ja kuulee jopa kokonaisvaltaisemmin kuin olemalla fyysisesti yleisön joukossa. Kyl-lähän ne onet, enter sandmanit, justice for allit, nothing else mattersit, batteryt ja muut on hieno kuulla hyvillä soundeilla ja nähdä kolmedeenä mukavasti parhaalla paikalla istuen.

Mukaan ympätty tarina hakee jon-kinlaista nokkeluutta ja dramatiikkaa yhteiskuntajärjestyksen järkkymisestä. Mellakoinnista ja levottomuudesta on kuitenkin tarkkaan karsittu pois kaik-

ki poliittisuus. Mesojat mesovat ihan silkkaa ilkeyttään, hirttävät toisiaan ja piinaavat tietenkin roudariparkaamme. Järjestystä pitävät poliisit ovat neutraa-leja sivuhenkilöitä, joilla ei ole oikeastaan mitään roolia koko touhussa.

Maagisen realismin puolelle mennään yhä selkeämmin elokuvan edetessä, mutta ehjäksi tarinan kudosta ei parsita missään vaiheessa. On tietenkin hyvä ky-symys, olisiko kokonaisuus hyötynyt vai kärsinyt siitä, että mukaan olisi ympätty kunnollinen juonellinen kertomus. Yhä surrealistisemmaksi seikkailuksi kehitty-vä roudarin bensanvientireissu rytmittää Metallican hittejä tulvivaa konserttia tyylikkäästi, eikä aina ole selvää, vaikutta-vatko areenan ulkopuoliset tapahtumat konserttiin vai päinvastoin. Kiehtovaa kehittelyä, jonka loppuun vieminen ja rautalangasta vääntäminen saattaisi lässäyttää koko touhun pahasti. Elokuva toimi tuollaisenaan hyvin.

Through the Neveriä katsoessa ei tietenkään voi sivuuttaa sen markki-nointiulottuvuutta. Melkoista glooriaa kasataan Metallican livekonsertin päälle. Levymyynnin kompuroidessa jokainen myyty keikkapiletti tulee varmaan tar-peeseen, jotta massiivinen metallikoneis-to pysyy liikkeessä. Ehkä kyseessä onkin loppujen lopuksi vain helvetin hieno keikkajuliste, mutta entä sitten? Se on helvetin hieno.

Metallica – Through the Never ensi-illassa 18.

lokakuuta

Pasi Huttunen, teksti & Ross Halfin, kuva

Helvetin hieno keikkajuliste

Arviot

Metallica - Through the Never

Opiskelijakortilla maukkaat herkut!

Edut voimassa su-to 31.5.2014 saakkaEtu henkilökohtainen, opiskelijakorttia näyttämällä ei voi yhdistää muihin alennuksiin.

À la carte annoksista -10%Pannupizzat ja pastat 10€

I n g o o d c o m p a n y

KUOPIO

-10% Erikoiskahvit

KUOPIO

Opiskelijakortilla normaalihintaisen aterian ostajalle isommat ranskalaiset ja isompi juoma samaan hintaan.

Kuopio Sokos

À la carte annoksista.......................................................

–10%kuopio | Kirjastokatu 10

OJENNA KÄTESI. Ota virallinen henkilötodistus mukaan. Maksuton luovuttajainfo

0800 0 5801. www.veripalvelu.fi • www.sovinkoluovuttajaksi.fi

VERENLUOVUTUS • Studentian liikuntasali, Yliopistonranta 1, Kuopio,

ti 29.10. klo 10–15• Kuopion veripalvelutoimisto,

Puijonkatu 23, Sektori, 2. krs,ma, ti, to 11–18, ke, pe 10–16

• Joensuu, Pakkahuone, Rantakatu 2 Bke 2.10., ti 15.10., ke 30.10., ke 13.11., ti 26.11. ja ke 11.12. klo 13–18

Tervetuloa!

Onko tässä tuleva mainospaikkasi?

Uljas tavoittaa syksyn uudet opiskelijat Joensuussa, Kuopiossa ja savonlinnassa.

Seuraava Uljas ilmestyy 8. marraskuuta.

28 29Uljas 8 | 18. 10. 2013 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Tiedottaa:

Kaikki kampukset:23.9.–28.10. ISYY:n ainejärjestökilpailu, jossa ainejärjestöt saavat itse valita kilpailusektorin kolmesta vaihtoehdosta; viestintä, talous tai toiminta. Tarkoituksena on kannustaa ainejärjestöjä kehittämään toimintaansa, luomaan uusia tapahtumia tai yhdis-tämään useamman ainejärjestön voimat jäsenistöjen hyväksi. Lisätietoja ja kilpailukutsu: www.isyy.fi28.10.–1.11. ISYY:n edustajistovaalien ennakkoäänestys ja var-sinaiset äänestyspäivät 5.–6.11. Edustajistovaalien ehdokkaat ovat nähtävillä ISYY:n vaalisivuilla: www.isyy.fi/vaalit. Vaalikone avautuu 15.10. osoitteessa edustajistovaalit.fi. Vaalipaneelit kam-puksilla lähempänä vaaleja.La 9.11. Edustajiston kokous Savonlinnassa

Joensuu: Ti 15.10. Ylioppilaskunnan salibandyliigat käynnistyvätLa 26.10. Karjalaisen kolmiottelun OSM-kisat Kontiolahdella. Lisätietoja Facebook: Karjalainen kolmiottelu

Kuopio:Ti 22.10. Fortiksen kostajaiset LukemallaKe 23.10. Kuopion edustajistoehdokkaiden vaalipaneeli Snellma-nian suuressa luentosalissa klo 12Ke 23.10. NESU-sitsitKe 23.10. Hyeenan ja Kultin kostajaiset To 24.10. Sociuksen vuosijuhlasitsitTi 29.10. Verenluovutus Studentian liikuntasalissa klo 10–14Ke 6.11. Haalaribileet

Savonlinna:29.9.–1.11. Hyvinvointitempaus Kulttuuriappro ”Railakkaasti raitis”. Passit ja liput ylioppilaskunnan toimistolla. Myynnissä rajoitettu määrä! Lisätietoja: www.isyy.fiLa 2.11. Halloween walkTi 5.11. Olavinkadun appro

Ylioppilaskunnan toimistot:ISYY, Joensuun toimistoYliopistokatu 7, Haltia 2.krs80100 JOENSUUtoimisto.joensuu(at)isyy.fi

ISYY, Kuopion toimistoYliopistonranta 370211 KUOPIOtoimisto.kuopio(at)isyy.fi

Aukioloajat Joensuu ja Kuopio:ma, ti 10–15ke suljettuto 10–15pe 10–13

ISYY, Savonlinnan toimistoKuninkaankartanonkatu 757100 SAVONLINNAtoimisto.savonlinna(at)isyy.fi

Aukioloajat Savonlinna:ma – to 10–14pe 10−13

A*P*E

Kellarin kätköistä

Tällä kertaa kaivamme kätköistä kumisen, tanssivan ja oksente-levan apinan – A*P*E on mahdollisesti

maailmanhistorian huonoin hir-viöelokuva.

Etelä-Korean ylpeys ilmestyi samana vuonna King Kongin uusintafilmatisoinnin kanssa. Elokuvan teaser-julisteissa sitä mainostettiin nimellä ”The New King Kong”, kunnes amerikkalai-nen tuotantoyhtiö nosti tekijöitä vastaan 1,5 miljoonan dollarin kanteen. Tekijöillä oli tar-koitus rahastaa King Kongin maineella, mutta hädin tuskin näkivät kunnianhimoisen märkiä unia blockbuster-hitistä, sillä 14 päivässä kuva-tun elokuvan budjetti oli vaivaiset 23 000 taalaa (vs. King Kongin 24 miljoonaa dollaria).

Elokuvan juonen monimutkaisuus ei päätä rasita, joten katsominen onnistuu esimerkiksi sunnuntai-iltapäivän laitamyötäisillä: apina painii kumisen hain kanssa, kylvää pakokauhua kaupungilla ja ajautuu sotilaalliseen konfliktiin puolustusvoimien kanssa.

A*P*E:n halpistuotanto näkyy monsterin presenssissä, sillä kumiseen apinapukuun ängetty korealainen aiheuttaa katsojassa kivunlievittäjähormonien vapautumista ja huutonaurua. Ohjaaja on ollut mitä toden-näköisimmin erilaisten tinnerilajikkeiden vaikutuksen alaisena, sillä filmille on ängetty maailman surkuhupaisimmista 3D-efekteistä

kilpailevat kohtaukset. Mieleenpainuvimmista kohtauksista mainittakoon, kun jättiläisapina

kaappaa blonditypykän kouraansa ja nainen toteaa kauhun tunteen hellitettyä: ”Be gentle, big fella!”

Vaikka elokuvalla on omat hetkensä, A*P*E:n nähtyään voi kyseenalaistaa Etelä-Korean pohjoisen naapurin ihmisoikeusrikkomusten julmuuden, sillä elokuvan korvia raastava soundtrack, olemassaolo ja levitys ovat mitä suurimpia viharikoksia ihmiskuntaa kohtaan – ei jatkoon.

Mikko Puhakka, teksti

Nyyti ry - opiskelijoiden tukikeskus

Tietoa verkossa.

nyyti.fi

Elämän ja opiskelunhallintaan.

Mukavaayhdessäoloa.

Osallistu taiseuraa muidenkeskustelua.

Elämähaltuun.

Hengailu-illat

Netti-ryhmät

Elämän-taitokurssi

Nyyti ry 120 x 176 mm18. huhtikuuta 2013 19:48:25

Color profile: Generic CMYK printer profileComposite Default screen

Uljas 5 | 21. 5. 2010

Minkä vuoksi National Geographic-lehti sai lukemat-tomia kyselyjä Robert Kincaidista 1995- 1996? Niissä haluttiin tietää hänen elämäntyöstään ja oletettiin, että hän oli ottanut valokuvia lehden toukokuun 1966 numeroon. Tälläkin hetkellä lehteen tulee tieduste-

luja lukijoilta, jotka haluavat ostaa kyseisen numeron. Yleensä heille vastataan, että väitetty numero on fiktiota. Pyyntöjä tulee päivittäin kymmenkunta, ja kun otetaan huomioon, että lehti saa vuodessa 50000 muuta tutkimuspyyntöä, niin voidaan todellakin kysyä onko kuviteltu totuutta oikeaa? Kun tarkistaa toukokuun numeron kannen, niin siinä ei ole oletetun Kincai-din valokuvaa – sen sijaan kuva eräästä sanfranciscolaisesta maamerkistä. Kincaid otti kuvan 1) Loch Nessin hirviöstä. X) Himalajan lumi-miehestä. 2) Clint Eastwoodin leffassa Hiljaiset sillat esiintyy Robert Kincaid-valokuvaaja, joka työskent elee lehdessä.

Kuka kirjallisuushahmo on nimeltään profeetta ja sa-nansaattaja? Sellainen, joka palvoo ja ylistää Jumalaa, tallentaa ihmisten teot ja ottaa ihmisen sielun tämän kuollessa. Se siivekäs lähettiläs. Sukunimi sen maan kielellä, jossa Kultainen aamunkoitto mellastaa ko

Zorbas sannalla Rhodoksen. 1) Mikael Hakim. X) Johannes Angelos. 2) Mikael Karvajalka.

IIlmaisu epämiellyttävästä asiasta, jossa peitetään to-tuus kiertoilmaisulla: taloutemme on päin helvettiä = kestävyysvaje. Tappio jatkosodassa = torjuntavoitto. En ole rasisti, mutta muslimit tulisi keittää öljyssä = James Hirvisaari. Haista vittu = hoovee. Mikä seuraa-

vista?1) Eulogia. X) Eulegismi. 2) Eufemismi.

Kuka shakkimestari rikkoi Jugoslaviaa koskevan saarron 1992? Hän sai miljoonapalkkion osallistu-malla maassa järjestettyyn turnaukseen. Amerik-kalainen oikeus asetti hänet syytteeseen. Hän antoi haastattelun, jossa käytti vanhaa kikkaa, eli väitti

joutuneensa juutalaissalaliiton uhriksi. Myöhemmin hän ylisti syyskuun 2001 terrori-iskua. Hänet pidätettiin 2004 Japanissa. Hän pyysi kansalaisuutensa peruuttamista ja anoi oleskelulu-paa, mutta Japani määräsi hänet karkotettavaksi; oikeus kuiten-kin kumosi karkotuspäätöksen. Henkilömme anoi poliittista turvapaikkaa Islannista, jossa hänet muistettiin suurena sanka-rina. Sai kansalaisuuden ja kuoli Islannissa vuonna 2008.

1) Shakkimestari Bobby Fischer. X) Juoksija Edwin Moses. 2) Ohjaaja Milos Forman.

Kenen saavutuksiin kuuluu kulta 1996 olympialai-sissa? Aiemmin hän oli ”Dream Teamin” jäsenenä voittanut olympiakultaa Barcelonassa Michael Jor-danin ja sonniosuuskunnan ykkössiementäjän Magic Johnsonin kanssa. Hän teki toiseksi eniten pisteitä

koko NBA:n historiassa. Kareem Abdul-Jabbar pitää hallussaan ykkössijaa. Tämä laituri teki yli 2000 pistettä yhdellätoista kau-della. Hänet valittiin usein NBA:n ykkösviisikkoon. Lempinimi tuli yliopistoaikana: ”Postimies toimittaa aina tavaran perille.”

1) Larry Bird. X) Karl Malone. 2) Ferdinand Alcindor.

1

32

4

5

1 2 3 4 5Nimi

LET’S BESSERWISSER!Itäiset Turhan Tietäjät ry

Oikeat vastaukset sivulla 32.

”Elokuvan korvia raastava soundt-rack, olemassaolo ja levitys ovat mitä suurimpia viharikoksia ihmiskuntaa kohtaan.

30 31Uljas 8 | 18. 10. 2013 Uljas 8 | 18. 10. 2013

Sivun 30 Besserwisserin oikeat vastaukset: 2 X 2 1 X.

vaakuna | Siltakatu 8, JoenSuu | ma-to k-18 Ja pe-Su k-20

Rockia, Chilloutia, Clubeja, karaokea ja afterskitä

kaikki saman katon alla

anna vaakunan yön viedä mukanaan

täysin uusi coctailbaari

avattu!

Tulossa mm.

8.11. Yö

22.11. elaStinen

22.11. petRi nYgåRd

29.11. popeda

kaupungin paRHaat

opiskelijabileeT

Joka viikko

taRkiSta oHJelmat

kaTTaakarjalan.fi

-mobiiliSovellukSella

v a a k u n a - j o e n s u u n y ö e l ä m ä n u u d i s t u n u t j a l o k i v i

32 Uljas 8 | 18. 10. 2013