suomenlinnan sanomat 1 2016

SUOMENLINNAN Sanomat 1 / 2016

Kohtalona Suomenlinnas.10

Pehmolelujen yössäs.12

Sinilevää meressäs.14

2 3

PääkirjoitusMatkailijoiden euroista ostovoimaa?

Kahdeksansadan ihmisen väestöpohja ei takaa kan-nattavuutta lähipalveluille.

Riittävä ostovoima pienelle lähikau-palle muodostuu noin 2,5-kertaisella henkilömäärällä. Mikä tahansa muu palvelu, kuten kuntosali, tarvitsee vähintään saman verran asukkaita. On selvää, että Suomenlinnassa ei ole ilman ulkopuolista ostovoimaa lainkaan palveluita, vaan kaikki pi-täisi hankkia tavalla tai toisella man-tereelta.

Yksinkertainen ratkaisu olisi, että asukkaille palveluitaan tarjoavien yritysten vuokra ei olisi täysimää-räinen, vaan vuokra-alella subven-toitaisiin palveluita verorahoista ja vuokratuloista. Samalla logiikalla-han toimivat EU:n maataloustuet. Tuottajille maksetaan tukia, jotta unionin maataloustuotteiden osta-minen olisi kuluttajille halvempaa.

Hyvästä ajatuksesta huolimatta tällä on lukuisia ongelmallisia seurauk-sia. Kilpailun vääristyminen ei vie pidemmällä aikavälillä asioita eteen-päin. Jos yksi ravintola määritellään

paikallispalveluiksi, mutta naapuri-ravintolaa ei, asetetaan keskenään ainakin osittain kilpailevat ravinto-lat epätasa-arvoiseen asemaan. Mi-käli vähittäistavarakauppaa sponso-roidaan saarella, saattavat erilaiset kotiinkuljetuspalvelut jäädä kehitty-mättä.

Ostavatko oppaidensa kanssa saapu-vat ryhmät täältä mitään? Lasken-nallisesti jokainen Suomenlinnaan sijoitettu euro palaa seitsenker-taisena takaisin paikallistalouteen Helsingissä. Käytännössä kuitenkin asukkaiden silmissä palvelut saarella heikkenevät. Tarvitsemme matkaili-joita. Ainakin sellaisia, jotka tulevat paikalle ja käyttävät opastusten li-säksi myös muita saaren palveluita. Jos nyt eivät hikoile kuntosalilla tai lainaa kirjoja, niin ostavat eväänsä, lounaansa ja matkamuistonsa täältä.

Miten matkailijat saadaan avaamaan kukkaronsa juuri täällä? Itse reis-satessani olen yrittänyt löytää koh-teiksi ja ruokapaikoiksi paikallisten omia paikkoja. Varsinkin reppureis-saajat osaavat jakaa kuumimmat

vinkkinsä. Ylis olisi mennyt tähän kategoriaan heittämällä. Paikka kuin suoraan Kaurismäen leffoista - vain hiukan enemmän puhetta!

Jättäisivätkö yöpyjät päiväkävijöitä enemmän rahaa saarelle? Hostelleja, hotelleja, vankipaikkoja, asuntoja? Entä voisiko historiaa tuotteistaa paremmin? Muistan elävästi, kuin-ka ystäväpariskunta kertoi aikanaan seisoneensa keskellä brittiläistä nur-mikenttää kuunnellen opasluurista,

kuinka juuri tässä paikassa todel-la kuuluisa sotaherra antoi todella kuuluisan käskynsä liittyen todella kuuluisaan taisteluun. Paikalle oli kuljettu turistikeskuksen kautta ja maksettu tietenkin maltaita. Tyylistä ei pidä luopua, mutta toivoisivatko turistit jotain enemmän ja olisivat valmiita siitä maksamaan?

Satu Tammilehto-Hänninenpäätoimittaja

Toimituksen tiedot

SUOMENLINNAN SANOMAT 1/2016 // julkaisija: Suomenlinnaseura ry // päätoimittaja: Satu Tammilehto-Hänninen // toimitus: Auli Aho, Antti Kangas, Taina Kerttula, Rainer Lehtonen // taitto: Mikko Järvenpää, Markus Hav // kannen kuva: Mikko Järvenpää // avustajat: Markus Cannelin, Elina Hämäläinen, Tero Hänninen, Maija Kairamo, Perhe Klang, Aarni Kivinen, Daniel Kuitunen, Sampsa Kurvinen, Herman Ljunberg, Jorma Rautapää, Dorit Salutskij, Ahto Sippola, Sups/Tiedotus, Markus Virtala // painopaikka: Iprint Oy // painos: 1 000 kpl // jakelu: Joka luukkuun Suomenlinnassa ja postitse myös kaupunkijäsenille sekä sidosryhmille // Seuraava lehti ilmestyy lokakuun alussa 2016. Seuraavan numeron aineiston tulee olla toimituksella syyskuun alussa 2016. // Juttuja, kuvia ja ideoita voi lähettää osoitteeseen [email protected] // mediamyynti: Ari Bungers, Jermu Koivukoski // [email protected] // yhteystiedot: Suomenlinnaseura ry, C38, 00190 Helsinki // [email protected] // ISSN 0786-1028

Hyvät suomenlinnalaiset! Kevään asukasedustaja-vaaleissa annettiin lähes

300 ääntä, eli melkein puolet ää-nioikeutetuista käytti paikallisval-taansa hyväksi. Valituiksi tulivat varsinaiseksi jäseneksi Herman Ljungberg ja varajäseneksi Mikko Klang, jotka edustavat meitä asuk-kaita hoitokunnan johtokunnassa 1.5.2016-30.4.2019. Kiitos äänestä-jille, ja onnea ja viisautta valituille!

Yllätyksiltä ei näissäkään vaaleissa vältytty. Suomenlinnaseura yllät-tyi täysin, kun opetus- ja kulttuuri-ministeriö päättikin nimetä hoito-kunnan johtokuntaan vain yhden asukasedustajan ja yhden vara-edustajan - aiemminhan molempia on ollut kaksi kappaletta. Päätös ei ole suomenlinnalaisten kannalta hyvä, sillä se kaventaa asukkaiden

vaikuttamismahdollisuuksia.

Yllätys oli myös pelastuslaitoksen päätös lopettaa huoltotunnelin käyttö 1.5.2016 alkaen. Muutos herättää runsaasti kysymyksiä: Miten ambulanssikuljetusta tar-vitseva nyt kyyditään mantereel-le? Lautalla vai pelastuslaitoksen veneellä? Entäpä talvella, jäiden saartamina? Saako oma pelastus-asemamme vihdoin takaisin ym-pärivuotisen miehityksensä? Jos saisikin, niin miten mm. tarvitta-va lisäapu kuljetetaan manterelta saareen? Saadaksemme lisätietoa suunnitelmista, on Suomenlin-naseura pyytänyt tapaamista pe-lastuslaitoksen kanssa.

Vielä syksyllä kuvittelimme laut-tarannan uudistettavan termi-naalin rakennustöiden olevan, jos

nyt eivät vielä valmiit, niin aina-kin täydessä tohinassa. Hanke on kuitenkin viivästynyt, ja HKL:ltä saamiemme viimeisten tietojen mukaan työt alkaisivat näillä nä-kymin syksyllä 2016, ja terminaali ns. asukasportteineen valmistuisi kesäksi 2017.

Perinteinen iltasoitto majakkakir-kon tornista kesäiltaisin klo 21 sen

sijaan ei yllätä. Iltasoiton myötä Suomenlinnaseura toivottaa kai-kille saarelaisille mukavaa ja lep-poisaa kesää!

Markus Cannelin puheenjohtaja

Suomenlinnaseuran kynästä

Suomenlinnaseura ry on 1970 perustettu asukasyhdis-tys. Sen tavoitteena on mm. suomenlinnalaisten yhteen-kuuluvuuden herättäminen ja vaaliminen. Seura toimii suomenlinnalaisten ympäristö- ja asumisolosuhteiden

sekä mm. liikenneyhteyksien parantamiseksi. Seuralla on jäseniä noin 400, joista vajaa 300 asuu saarilla. Loput ovat ulkojäseniä, joista monet ovat entisiä suomenlinnalaisia.

Lisätietoa toiminnasta ja jäseneksi liittymisestä: www.viapori.fi Facebook: Suomenlinnaseura

LyhyestiMerisotakoulun koulutus-purjehdus päättyy SuokkiinKIRJOITTAJA: AULI AHO

Miinalaiva Uusimaa on par-haillaan Merisotakoulun jokakeväisellä, kuusi viik-

koa kestävällä koulutuspurjehduk-sella Itämerellä, Pohjanmerellä ja Atlantilla. Matkalla olevat merika-detit, varusmiehet, aliupseerit, Me-risotakoulun opettajat ja miinalai-van henkilöstö saapuvat kotimaahan lauantaina 11. kesäkuuta. Lämpimiä ja liikuttavia jälleennäkemisiä pää-see katsomaan Suomenlinnan pää-

laiturille, johon miinalaiva Uusimaa kiinnittää aamulla klo 10. Paikalla on Kaartin soittokunta ja Rannikkosoti-laskotiyhdistyksen Unelma-auto, josta voi ostaa munkkeja ja virvok-keita.

Iltasoitto soi taas KIRJOITTAJA: AULI AHO

Iltasoitto kajahtaa jälleen Suomen-linnan kirkon tornista kesäiltoina klo 21 - ellei sää tai muu este estä

soittajaa kapuamasta torniin. Soitto on vanha eurooppalainen perinne, joka symboloi iltarauhaa ja on merk-kinä siitä, että on aika lopettaa päi-vän työt ja käydä levolle. Iltasoiton järjestää Suomenlinnaseura, ja sitä tukevat monet eri saarelaistoimijat.

Siwa muuttuu K-marketiksiKIRJOITTAJA: AULI AHO

Kesko Oy sai Kilpailu- ja ku-luttajavirastolta luvan ostaa Suomen Lähikauppa Oy:n,

ja kaupan myötä Suomenlinnankin Siwasta tulee K-market. Siwasta saa jo nyt joitakin Pirkka-tuotteita, mut-ta varsinainen muutos tapahtuu vas-ta syksyllä, turistikauden päätyttyä. Kun ruuhkat ovat ohi, kassa- ja muut järjestelmät voidaan vaihtaa rauhas-sa.

Onnea Erik Bruunille!KIRJOITTAJA: AULI AHO

Muun muassa lukuisten ju-listeiden, postimerkkien ja setelien suunnittelija,

suomenlinnalainen taitelijaprofes-sori Erik Bruun täytti huhtikuussa 90 vuotta, ja tapahtuman kunniaksi Rantakasarmissa oli Bruunin julis-teista koottu Pop up –näyttely. Bruu-nia muistettiin myös mantereen puo-lella, jossa Hartwall onnitteli iloisten Jaffa-julisteidensa suunnittelijaa näyttävästi mainostauluissa ympäri kaupunkia. Tuoreille saarelaisille tie-

doksi, että Erik Bruunin kynästä on lähtöisin myös Suomenlinnaseuran tunnus.

Ex-suokkilaiset tapasivat perinteisestiKIRJOITTAJA: AHTO SIPPOLA

Entiset saarelaiset viettivät van-haa perinnettä noudattaen juhlapäivän “äitienpäivälau-

antaina”. Kuten kirkon portailta ote-tusta valokuvasta voi todeta, oli kau-niina kevätpäivänä Suomenlinnaan saapunut iso joukko entisiä suokki-laisia.

Aloitus tapahtui Suomenlinnan kirkossa pidetyllä tilaisuudella, jossa esiintyivät mm. pappi Yrjö Ikonen, kanttori Inka Kinnunen ja musiikin johtaja Jouko Terävä. Ohjelma oli to-della upeaa kuultavaa, ja itse juhli-

jat kajauttivat yhteislauluina tuttuja virsiä.

Kirkolta siirryttiin Upseeriker-holle, jossa alkuun saatiin kuulla esiintyjiltä lisää kaunista musiikkia ja lauluja. Upseerikerhon tunnetusti hyvä ruoka maistui kaikille, ja kah-vin sekä virvokkeiden nauttimisen ohella oli vilkasta keskustelua ja tut-tujen tapaamisia.

Suomenlinnaseuran tunnus.

Kuva: Suomenlinnan hoitokunnan kuva-arkisto/Ikuvaari Oy

4 5

Tuntematon sotilas –elokuvaa kuvataan syksyllä SuomenlinnassaKIRJOITTAJA: DANIEL KUITUNEN, [email protected]

Aku Louhimies on tekemässä elokuvaa Tuntematon so-tilas, ja elokuvaa kuvataan

ympäri Suomea. Väinö Linnan alku-peräisteoksestakin tuttu Äänislinna/Petroskoi -jakso aiotaan tehdä Suo-menlinnassa. Kuvaukset tapahtuvat torstaista lauantaihin 13.- 15.10.

Kohtausten toteutus on kotimai-sen mittapuun mukaan normaalia isompi, joten kuvausryhmä tulee nä-kymään Suomenlinnan katukuvassa myös ennen kuvauspäiviä valmiste-lutöissä, kuvauspäivinä ja purkutöis-sä kuvauspäivien jälkeen.

Kohtausten toteutus tehdään etukäteen sovitussa yhteistyössä Suomenlinnan hoitokunnan kanssa. Kuvausalueilla sijaitsevia asuntoja ajatellen kuvausryhmällä on muuta-mia toiveita. Toivotaan esimerkiksi, että kuvausaikana nykyaikaiset ver-hot olisi siirretty pois ikkunoiden edestä ja että auringonlaskun jälkeen kohtausten takana näkyvissä ikku-noissa olisi valot pois päältä. Pyyn-töjä tarkennetaan kesän kuluessa. Alueet, joille kuvauksia on suunni-teltu, ovat seuraavat:• Paraatikenttä - alustavasti ku-

vissa näkyvät talot: C52, C53,

C54• Varuskuntakortteli - alustavasti

kuvissa näkyvät talot: C81, C82, C83, C84, Vankila

• Kauppiaskortteli - alustavasti kuvissa näkyvät talot: C1, C7, C9, C10, C15, C18, C21

• Vaasankasarmi - alustavasti kuvissa näkyvät talot: kasarmi, sauna, C71, C76

Lauantaina 15.10. kuvataan kohtaus-ta, jossa Suomen armeija järjestää paraatimarssin Äänislinnassa. Tähän kohtaukseen kutsutaan suomenlin-nalaisia mukaan esiintymään Ää-nislinnan siviileinä, jotka seuraavat paraatikulkuetta. Kaikki halukkaat voivat ilmoittautua mukaan sähkö-postiosoitteessa [email protected] otsikolla ”Suomenlinnan paraatiavustaja”. Tarkempia aikatauluja ja puvustus-ohjeistusta lähetetään ilmoittautu-jille.

Kiitämme teitä jo etukäteen tule-vasta yhteistyöstä kanssamme. Mah-tavaa, että pääsemme tekemään tätä merkittävää elokuvaa näin hienossa miljöössä!

Merisotakoululla kävi sotakoiria kylässäKIRJOITTAJA JA KUVA: AULI AHO

Suokkilaiset koiraihmiset huomasivat keväällä, että saaren koi-rakanta oli vahvistunut parilla saksanpaimenkoiralla ja yhdellä labradorinnoutajalla.

Pikku-Mustan sotakoirat oli-vat Suomenlinnassa tällä erää kuusi viikkoa. Koirien isännät

viettivät tuon ajan Merisotakoululla täydennyskoulutuksessa.

Puolustusvoimissa on kaikkiaan noin 130 virkakoiraa. Koirat ovat ohjaajiensa mukana töissä erilaisissa sotilaspoliisitehtävissä, ja vapaa-ajal-la ne asuvat ohjaajan perheessä. Ympärivuorokautiseen yhteiseloon tulee käytännössä poikkeuksia vain isännän koulutuksen kaltaisissa ti-lanteissa. Merisotakoululla koirat eivät päässeet oppitunneille, vaan odottivat päivisin ohjaajiaan majoi-tustiloissa.

Puolustusvoimat ostaa lähes kaikki käyttöönsä tulevat koirat pen-tuina. Pennut menevät ensiksi tule-ville ohjaajilleen kasvamaan, ja noin vuoden ikäisenä alkaa varsinainen sotakoirakoulutus. Kaikki sotaväen koirat ja ohjaajat koulutetaan Porin prikaatin ja Kainuun prikaatin sota-koiraosastoilla.

Sotakoira on valmis virkatehtä-viinsä noin kolmivuotiaana ja jos kunto sallii, töissä käydään noin kymmenvuotiaaksi. Koirat käyvät virkauransa aikana säännöllisesti koulutustarkastuksissa ja eläinlääkä-rin syynissä.

Oma lauma - paras lauma

Sotakoirat eivät ole harrastuskoiria tai lemmikkejä siinä mielessä, että niitä voisi kylänraitilla rapsutella tai antaa oman kotikoiransa tulla hais-telemaan. Vartiotehtäviin koulutet-tu koira pitää yhtä oman laumansa kanssa eikä arvosta ulkopuolista seuraa.

Oikku ja Eddie poseerasivat Merisotakoulun pihalla helmikuussa.

Näkökulma: Suomenlinnan vanha lautta on suojelemisen arvoinenKIRJOITTAJA: MAIJA KAURAMO

Suomenlinnan lautta alkoi lii-kennöidä olympiavuonna 1952 ja se on meille asukkaille suo-

rastaan rakas. Kuitenkin sen viime-aikaiset muutokset ovat monen mie-lestä turmelleet aluksen alkuperäistä eleganssia.

Kirjoitin asiasta Suomen Laiva-historiallisen Yhdistyksen puheen-johtajalle Petri Sipilälle ja hän vas-tasi näin: "Suokki-lautta täyttänee muutoksista huolimatta perinnealu-ksen kriteerit, ja se on listoillamme (vaikka ei vielä näkyvissä julkisessa tietokannassa). Sen säilyminen on toivottavaa ja myös tukemisen ar-voista. Perinnelaivarekisteriin pääs-täkseen aluksen omistajan on tätä haettava. Laivoja ei Suomessa voida suojella kuten rakennuksia, mut-ta perinnelaivastatus auttaa aina-kin siinä, että aluksen arvo yleisesti tunnustetaan. Suokin arvoa nostaa sekin, että se kulkee vielä yli 60 v. jälkeen reitillä, johon lautta on ra-kennettu. Toivottavasti Museoviras-to voi ohjeistaa ja tukea omistajaa aluksen säilyttämiseksi historialliset arvot huomioiden."

Sipilä lähetti viestini Hannu Ma-

tikalle, joka on Museoviraston Kult-tuuriympäristön suojelun osaston erikoistutkija, ja hän vastasi näin: "Suomenlinnan vanha lautta on eh-dottomasti historiallisesti merkittävä alus. Muutokset, joita alukseen on viimeisen 10 vuoden aikana tehty, ovat osin epäasiallisia. Toisaalta jot-kut muutoksista (esim. moottorin vaihto) ovat varmistaneet aluksen

liikennekäytön jatkumisen. Alusta ei voi suojella lain tai asetusten nojalla, mutta ohjausta voimme ja haluam-mekin antaa, jos alukseen suunnitel-luista muutostöistä ilmoitetaan meil-le riittävän ajoissa. Keinot aluksen säilyttämiseksi voivat olla vähissä, jos aluksen nykyinen omistaja ei lii-kennöintiä enää syystä taikka toises-ta halua jatkaa."

Matikka lupasi ottaa yhteyttä va-rustamoon lähiviikkojen aikana.

Olisi hienoa, jos Suokki saatai-siin entistettyä. Siitä tulisi erinomai-nen lisä Maailmanperintöluetteloon kuuluvan Suomenlinnan linnoituk-sen kiinnostavuuteen. Suomenlin-naseurakin voisi olla tässä asiassa aktiivinen.

Hollantilais-suomalainen hinaajaKIRJOITTAJA: SAMPSA KURVINEN

Kun kävelee Pikku-Mustan sillalla ja katsoo lähellä si-jaitsevaa purjevenelaituria,

voi nähdä siellä laituriin kiinnitetyn höyrylaivan näköisen pienen laivan. Se ei kuitenkaan ole höyrylaiva, vaan dieselillä toimiva hinaaja nimeltään M/S Notre Dame. Sen omistajia ovat Olli Varjonen ja Jutta Narjus.

Milloin M/S Notre Dame on ra-kennettu?

”Alus on rakennettu Weertin telakal-la Hollannissa vuonna 1933. Sen nimi oli alkujaankin M/S Notre Dame. Se oli tarkoitettu Hollannin ja Belgian kanaville. Se teki yleensä hinaustöitä Maas-joella."

Milloin te ostitte sen?

"Ostimme sen lokakuussa 2014. Se oli kunnostettu huviveneeksi ja oli myynnissä Leidenin kaupungissa lähellä Amsterdamia. Se ajettiin Hol-lannin ja Saksan kanavia pitkin Lyy-pekkiin Travemümden satamaan. Siitä se lastattiin laivaan, joka toi sen Vuosaareen. Yhteensä matka kesti yli kolme viikkoa.

Kuljetusmiehistönä oli Ollin

kanssa suomenlinnalainen Jussi Heikkilä. Kun Notre Dame saapui 30.10. Vuosaaren satamaan ja se ajet-tiin sieltä Suomenlinnaan pursiseu-ran laituriin, Jutta ryntäsi koulusta kesken päivän Notre Damea vas-taanottamaan ja jätti oppilaat luok-kaan!"

M/S Notre Damen tekniset tiedot

• PITUUS: 9,1 M• LEVEYS: 2, 8 M• PAINO: 14, 5 tonnia• SYVÄYS: 1, 2 M• KONE: Bolinder 1950-luvulta• TEHO: 35 hevosvoimaa

• NOPEUS: 5/6 solmua (11 km/h)

M/S Notre Dame on teräsrunkoinen ja kaikki sen puuosat ovat kiiltävää tammea.

Jutta Narjus Notre Damen kannella. Kuva: Dorit Salutskij

Muuttuvaa elämää SuomenlinnassaKIRJOITTAJA: LAURA KLEFBOHM

-Asukkaille tuotiin vesi traktorilla ja letkulla, jos-ta vettä päästettiin käytä-

vällä olevaan kannelliseen saaviin. Siitä asukkaat kantoivat ämpäreillä veden koteihinsa. Tuotu vesi läm-mitettiin kodeissa puuhellalla, ja li-kavedet vietiin toisessa ämpärissä likakaivoon, Heikki Lahdenmäki se-lostaa.

Näin elettiin Suomenlinnassa osin vielä 80-luvun lopulla ja osin jopa 90-luvun alussa. Kunnallistek-niikka tuli Suomenlinnaan verrattain myöhään, joten nykyaikaisia muka-vuuksia ei saarilla kaikkialla ollut.

Suomenlinnan hoitokunnassa 36 vuotta työskennellyt, tänä keväänä restaurointijohtajan paikalta eläk-keelle jäänyt Heikki Lahdenmäki muistelee, miten asuminen on muut-tunut merilinnoituksessa. Hänellä on kokemusta muutoksesta niin työnte-kijänä kuin asukkaana.

- Ensimmäinen vesijohto kyl-lä tuli saarille jo 1930-luvulla, joten joillain oli kylmävesijohdot. Pää-osin asunnoissa ei vesijohtoja ollut. Esimerkiksi asuntoina silloin ollut C40 sai vesijohdon vasta, kun tästä tehtiin toimisto 1980-luvun lopulla. Viimeinen vedenajo oli Kustaanmie-kalle A5:een, joka sai vedet vuonna 1994.

Klapit pihoihin ja jätevedet me-reen

- Kaukolämpö tuli Suomenlinnaan 1981 tunnelin myötä. Yksi pieni, öl-jyllä toimiva lämpövoimala täällä oli, mutta siihen oli liitetty vain Iso Mustasaarelta kolme isoa taloa: C82, C83 ja C84 eli niin sanotun varus-kuntakorttelin rakennukset. Kaikissa muissa taloissa asukkaat lämmittivät kotinsa itse puulla tai yksittäisillä öl-jykamiinoilla.

- Hoitokunnan tehtäviin kuului polttopuun myyminen. Ostimme isoja metrin halkoja, joita pilkoimme klapeiksi mm. nykyisen huoltolau-tan satamassa. Niitä sitten myytiin polttopuina ja vietiin asuintalojen pihoihin.

Suomenlinnassa oli yksi jäteve-denpuhdistamo, joka käsitteli osan käytetystä vedestä. Muuten vedet menivät mereen sakokaivojen kaut-ta. Kaukolämpötunnelin valmistut-tua jätevedet alkoivat kulkea mante-reelle puhdistamoihin.

Oma kaatopaikka

Asuntojen vessoja oli sisällä sekä ul-kona.

- Esimerkiksi hoitokunnan ny-kyisessä toimistossa C40ssä oli vessa Paarlastihuoneen eteisessä. Urakoit-sija, herra Niskanen, tyhjensi säi-liökäymälöiden tynnyrit traktorinsa peräkärryssä olevaan tankkiin.

Suomenlinnan kaatopaikka sijait-si huoltorannan läheisyydessä.

- Siellä oli jätteenpolttouuni. Pa-lavat jätteet poltettiin, muut kom-postoitiin ja loput jätettiin kaa-topaikalle. Kaatis tyhjennettiin ja jätevedenpuhdistamo purettiin, kun huoltolautta alkoi kulkea 1980-luvun alussa ja kuljettaa jätteet mantereel-le.

Hiljaisuutta ja puhdasta ilmaa

- Asun nykyään Espoossa. Vaikka sielläkin on rauhallista, kaipaan Suo-menlinnan rikkumattoman hiljaisia öitä ja tosi puhdasta ilmaa. Suomen-linnassa on hyvä nukkua. Mikään muu ei siellä herätä kuin linnunlau-lu tai sumuisina aamuina laivojen sumutorvet, muistelee kymmenisen vuotta saarilla asunut Lahdenmäki.

Työpaikalla asuminen myös kuormittaa.

- Työkenttääni on ollut koko Suomenlinna. Tuntui, että iltakä-velylle kotoa lähtiessä jokainen po-luilla vastaan tullut kivi kysyi, miksi olen tässä. Ja vastaan tulleet ihmiset

muistuttivat tekemättömistä töistä, vaikkeivät ihmiset minulta mitään kysyneetkään. Suomenlinnassa res-tauroidaan jatkuvasti, joten moni asuu taloissa, joissa oli projekti kes-ken. Ihmiset olivat kuitenkin ystä-vällisiä ja kohteliaita eivätkä yleensä ottaneet illalla työasioita puheeksi.

Vuodenajat rytmittävät

- Minusta on olemassa kaksi Suokkia: kesä-Suokki ja talvi-Suokki. Eroja on paljon: lauttaliikenteen vuorot, mat-kailijoiden määrä, kesän palvelut eli ravintolat, kahvilat ja jopa oma teat-teri. Kun tulin Suomenlinnaan vuon-na 1980 yksikään julkinen ravintola ei ollut auki ympärivuotisesti ja esi-merkiksi museoita oli vähemmän. Posti, kampaamo ja lääkäriasema sitten taas ovat lähteneet niin kuin pikkukylistä kaikkialla Suomessa.

- Vuodenaikojen vaihtelu näkyy täällä erityisen kauniisti ja konkreet-tisesti. Talvi on oikeasti talvi ja syk-sy oikeasti syksy. Lumi on valkeaa, ja meri myrskyää. Niinä aikoina, joina en ole asunut täällä, on työmatkoilla ollut hienoa seurata merta. Työmat-kalla lauttamatka on ehdoton plussa verrattuna mihin tahansa muuhun kulkuvälineeseen.

- Toisaalta talvella harvat lautta-vuorot ovat hankalat. Ne rytmittävät elämää paljon. Kesäkaudella aluksia kulkee riittävästi, kiitos matkailijoi-den.

Rauhallisemmat kesät

Matkailijoiden määrä on lisääntynyt tasaisesti. Heikki muistaa rauhatto-mammat vuosikymmenet, joista ol-laan kävijämäärien lisääntymisestä huolimatta tultu rauhallisempaan tilanteeseen.

- 1980-90-luvuilla häiriöitä oli paljon. Oli tahallista ilkivaltaa, paikkojen rikkomista ja muuta häi-ritsevää. Oman teoriani mukaan Suomenlinnan merilinnoitusta, maa-ilmanperintökohdetta katsomaan tu-levien läsnäolo vähentää rauhatonta käytöstä: sosiaalinen kontrolli tepsii. Ei asia vieläkään kunnossa ole, mut-ta muutos parempaan on todettu.

- Suomenlinna on nykyään aivan eri kunnossa kuin vaikkapa 80-lu-vulla, ja tämäkin vaikuttaa kävijöi-den käytökseen. Hyvässä kunnossa ja käytössä olevia paikkoja ei tahal-laan rikota toisin kuin hylättyjä, tyh-jiä paikkoja.

Pitkään suunnittelupäällikkönä työskennelleelle Heikki Lahden-mäelle kuuluu osaltaan suuri kiitos Suomenlinnan hyvästä kunnosta.

Lahdenmäki lopetti työt usean vuosikymmenen työrupeaman jäl-keen.

- Antoisinta työssäni on ollut tiimityö yhdessä huippuammatti-laisten kanssa projekteissa ja kan-sainvälisissä verkostoissa. Tätä jää kaipaamaan, mutta nyt on aika luo-vuttaa tuoli työn jatkajille.

HOITOKUNTA TIEDOTTAA

Arkkitehtuurikilpailun ohjelma julkistettu

Länsi-Mustasaaren vanhat asuinparakit puretaan, ja ne korva-taan uusilla asuinrakennuksilla. Niille haetaan suunnitelmaa arkkitehtuurikilpailulla, jonka kilpailuohjelma on nyt julkaistu. Ohjelmaan ja muihin tietoihin voi tutustua hoitokunnan inter-netsivuilla osoitteessa www.suomenlinnanhoitokunta.fi/hank-keet. Kilpailun osallistujien tulee toimittaa työnsä viimeistään 3.10.2016. Tammikuussa 2017 ratkeaa voittaja, jonka valitsee am-mattilaistuomaristo.

Tunnelin peruskorjaus etenee

Suomenlinnaan kunnallistekniikan tuovan tunnelin remontti etenee. Hankkeen suunnittelijoiden ja toteuttajien kilpailutus on parastaikaa käynnissä, ja tekijäjoukko, ns. allianssi valitaan juhannuksen jälkeen. Allianssi ryhtyy suunnittelutyöhön kesä-lomien jälkeen, ja työt alkaisivat tämän hetken arvion mukaan kevätkaudella 2017. Tunneli pidetään auki, kunnes työt jossain vaiheessa vuotta 2017 edellyttävät tunnelin sulkemista. Poikke-usjärjestelyt suunnitellaan osana hankkeen suunnittelua. Al-lianssiin kuuluu kilpailutettavien toteuttajien lisäksi tunnelin käyttäjiä; hoitokunnan lisäksi mm. Helen ja Helsingin pelastus-laitos.

Kesävalvoja tukee linnoituksen turvallisuutta

Suomenlinnan hoitokunnan palkkaama kesävalvoja kiertää saarilla tänäkin kesänä. Kesävalvoja päivystää Suomenlinnassa 23.5.–31.8. maanantaista sunnuntaihin kello 18.00–2.00. Hänen tehtävänsä on valvoa järjestyssääntöjen noudattamista ja ohjata kävijöitä maailmanperintökohteen arvon mukaiseen käytökseen. Matkailuneuvojien kanssa yhdenmukaisiin sinisiin vaatteisiin pukeutunut kesävalvoja liikkuu saarilla jalkaisin ja polkupyöräl-lä. Suomenlinnan asukkaat ja merilinnoituksessa työskentelevät voivat soittaa kesävalvojalle hänen työvuoronsa aikana esimer-kiksi nähdessään avotulen tekoa tai humalaisten aiheuttamia häiriötilanteita. Kesävalvojan saa kiinni numerosta 0295 338 368. Kiireellisissä hätätilanteissa tulee aina soittaa suoraan hätäkes-kukseen numeroon 112.

Kokoustilojen häiriötilanteet

Suomenlinnan hoitokunta vuokraa linnoituksesta kokous- ja juh-latiloja, joista saadaan vuokratuloja käytettäväksi hoitokunnan toimintaan saarilla. Tiloista kuuluu juhlimiseen liittyviä elämän iloisia ääniä: musiikkia, puheensorinaa ja naurua. Toivomme sekä Suomenlinnan asukkaiden että tilojen vuokraajien viihty-vän Suomenlinnassa, ja siksi tilojen vuokraajat ohjeistetaankin aina ottamaan huomioon asukkaat sekä noudattamaan hiljai-suusaikoja.

Mikäli tiloista aiheutuu iltaisin tai viikonloppuisin selkeästi asu-mista haittaavaa häiriötä, kuten kohtuuttoman kovaäänistä mu-siikin soittamista, toivomme yhteydenottoa hoitokunnan päi-vystävään huoltomieheen, puh. 0295 338 400. Tämä on tärkeää

tilanteiden dokumentoinnin kannalta, mm. jälkipuintien hel-pottamiseksi. Lisätietoja Suomenlinnan kokous- ja juhlatilojen myyntipalvelusta, [email protected] tai 0295 338 420.

Poista teipit ikkunoista

Kevään tullen ikkunoista voi taas poistaa syksyllä ikkunoihin mahdollisesti laitetut paperiset tiivistenauhat. Näin korvausilma riittää asunnoissa ja työ-/liiketiloissa. Hyvä aika nauhojen pois-toon on esimerkiksi ikkunoiden pesun yhteydessä, koska nauhat lähtevät parhaiten irti kosteina. Syksyllä voi jälleen hakea uudet teipit hoitokunnan asiakaspalvelusta.

Lapsille oma karttaesite Suomenlinnasta

Viimeisimmän kävijätutkimuksen mukaan noin neljäsosa vierai-lijoista tulee Suomenlinnaan seurueessa, jossa on mukana lapsia. Lasten kanssa vierailevat viettävät Suomenlinnassa enemmän aikaa ja kuluttavat käynnillään myös enemmän rahaa kuin kä-vijät keskimäärin. Parahiksi kesän kynnyksellä hoitokunnalta ilmestyi upouusi Lasten Suomenlinna -karttaesite. Karttaan on merkitty erityisesti lapsia kiinnostavia paikkoja linnoituksessa. Mukana on Suomenlinnaan liittyviä tehtäviä sekä tietoa Suo-menlinnan historiasta ja maailmanperinnöstä. Karttaa jaetaan lapsiseurueille Rantakasarmin matkailuneuvonnassa, ja kartta on saatavilla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Viestintäkanavat

Suomenlinnan hoitokunta palvelee suomenlinnalaisia kasvo-tusten, puhelimitse, sähköpostitse, netissä ja ilmoitustaululla. Kiinteistöpalveluiden asiakaspalvelu on auki tiistaisin ja torstai-sin klo 9.30–11.00 sekä 13.00–15.00. Näiden aikojen ulkopuolelle voi tarpeen tullen sopia muun asiakaspalveluajan sähköpostilla osoitteesta [email protected] tai soittamalla asiakas-palvelun numeroon 0295 338 430.

Hoitokunnan nettisivut löytyvät osoitteesta www.suomenlin-nanhoitokunta.fi, jossa on oma osio vuokralaisille. Sieltä löyty-vät ajankohtaiset tiedotteet, jotka voi lukea myös C 40:n pääoven ulkopuolella olevalta ilmoitustaululta. Sosiaalisesta mediasta saa Suomenlinna-tietoa Instagramista (@Suomenlinnaofficial), Facebookista (Suomenlinna) ja Twitteristä (@SuomenlinnaWHS). Näissä kanavissa Suomenlinnaa esitellään erityisesti kävijöille.

Asiakaspalvelun ja huollon puhelinnumerot

Kiinteistöpalveluiden asiakaspalvelunumero muuttui loppuvuo-desta 2015, jolloin asiakaspalvelulle ja huollolle tuli omat, erilliset numeronsa. Muistathan, että asiakaspalvelijan numero on 0295 338 430. Numerossa palvellaan arkisin klo 9.15–15.00. Vikailmoi-tukset ilmoitetaan suoraan huollolle. Kiireettömät vikailmoi-tukset kannattaa tehdä ylläpitojärjestelmä Granlund Managerin kautta. Kiireelliset vikailmoitukset tehdään aina puhelimitse huoltoon numeroon 0295 338 400 ympäri vuorokauden.

Suomenlinnan hoitokunta on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen val-tion virasto, joka restauroi, ylläpitää, esittelee ja hallinnoi Suomenlinnaa.

8 9

Telakalla modernit työmenetelmät kohtaavat perinteisen telakointitaidonKIRJOITTAJA JA KUVAT: TERO HÄNNINEN, ALFONS HÅKANS -VARUSTAMO

Suomenlinnan telakan ulkoaltaalla korjataan ja huolletaan laivoja ympäri vuoden. Suomalaisvarustamo Alfons Håkansin alukset vierailevat yhtiön huoltopisteellä tarpeen tullen. Tela-koinneilla ylläpidetään laivaston teknistä kuntoa sekä suorite-taan korjauksia ja tarkastuksia. Palveluita tarjotaan myös yhti-ön ulkopuolisille asiakkaille.

Merten työjuhdat

Alfons Håkansin päätoimi-ala on meriliikenteen tuki-toiminnot, joita ovat muun

muassa erilaiset meri- ja satamahi-naukset, jäänmurto, meripelastus ja raskaskuljetukset. Yhtiöllä on noin 60 erilaista alusta ja niitä nähdään asiakkaiden alusten lisäksi Suo-menlinnassa keskimäärin yli kym-menen vuodessa. Koska yhtiön lai-vasto koostuu erityisesti hinaajista, on se telakalla yleisimmin nähtävä alustyyppi. Hinaajalla tarkoitetaan yleensä muita laivoja satamissa ja merellä auttavaa alusta, jolla on usein monen tyyppisiä tehtäviä. Suo-menlinnan asukkaat näkevät näitä hinaajia esimerkiksi lauttamatkalla – kesäisin risteilijöitä auttamassa, talvisin jäänmurtotehtävissä.

Varustamon laivastossa on ny-kyisin monta modernia ASD-hinaa-jaa, joten niitä on telakan vieraina usein. ASD (Azimuth Stern Drive) tarkoittaa aluksen perän alla ole-via ruoripotkureita. Ruoripotkuris-sa peräsin on korvattu kääntyvällä potkurilla, jolloin työntövoimaa voi-daan kohdistaa haluttuun suuntaan. ASD-propulsio antaa hinaajalle erit-täin hyvän ohjailtavuuden ja kyvyn auttaa muita aluksia kaikissa olo-suhteissa. Telakalla nähdään myös perinteisempiä potkurilaitteita. Täl-löin propulsiojärjestelmä koostuu potkurista ja erillisestä peräsimestä. Monipuolisen propulsiovalikoiman ansiosta telakalla on paljon koke-musta erilaisten potkurilaitteiden

korjauksista ja huolloista.

Tekniset määräaikaistarkastuk-set

Hinaajilla tehdään rajujakin töitä. Jotta muulle meriliikenteelle voidaan tarjota paras palvelu, niiden kuntoa seurataan tarkasti. Kauppa-aluksia telakoidaan yleensä noin 2-5 vuoden välein. Kun alukset telakoidaan, nii-den tekniikka puretaan tarvittavissa määrin. Sitä ennen aluksille tehdään erilaisia tarkastuksia ja mittauksia. Työlistat muodostuvat niiden poh-jalta. Tekniikalle ja rungolle tehdään huolto- ja korjaustoimenpiteet, jon-ka jälkeen puretut osat kootaan uu-delleen.

Telakointi kestää normaalisti pro-jektien luonteesta riippuen kahdesta kuuteen viikkoon. Usein pyritään te-lakoimaan kaksi tai jopa kolme alus-ta samanaikaisesti, jolloin saadaan hyödynnettyä tehokkaimmin paikal-la oleva työvoima.

Telakoinnin lopuksi alukset kat-sastetaan merenkulun viranomais-ten asettamien sääntöjen mukaan. Telakoitujen alusten luona nähdään-kin työntekijöiden lisäksi aina Tra-fin tai luokituslaitoksen tarkastajia katsastuspuuhissa. Katsastuksessa alukset saavat tarvittavat todistukset liikennöintiin.

Perinteitä kunnioittaen

Alusten telakoinneissa käytetään pe-rinteisiä menetelmiä. Telakointi aloi-tetaan rakentamalla alukselle betoni-

tai teräspukeista muodostuva peti. Se tehdään laivan dokumentaatiossa olevan telakointikaavion perusteel-la. Pukit sijoitetaan yleensä aluksen kölin alle ja palteisiin eli pohjan reu-na-alueille. Pukituksen teko kestää muutamasta tunnista pariin päivään.

Pedin ollessa valmis täytetään te-lakka-allas ja avataan telakan portti. Pukitus on tällöin veden peitossa te-lakka-altaan pohjalla. Alus uitetaan altaaseen omalle paikalleen sitä var-ten tehdyn pedin yläpuolelle. Kun portti jälleen suljetaan ja telakka-al-las tyhjennetään, alus asettuu omalle paikalleen. Kun vedenpinta on las-kenut niin, että alus ottaa ensi kos-ketuksensa pukitukseen, on vedessä joskus myös sukeltaja varmistamas-sa, että alus on tarkalleen oikeassa kohdassa.

Telakalla alusten asemointi pe-dille tehdään vuosisatoja käytössä olleilla menetelmillä. Telakka-altaa-seen asennetut luotilangat kertovat aluksen perän ja keulan tarkan pai-kan ja auttavat ohjaamaan laivan oi-keaan kohtaan. Aluksia liikutellaan köysillä. Telakointi alkaa aamupäi-vällä ja yleensä jo illalla päästään tekemään ensimmäinen tarkastus aluksen pohjan alla.

Modernit menetelmät

Vaikka telakointi tehdään perintei-tä kunnioittaen, ovat työmenetel-mät- ja välineet moderneja. Konea-sennuksissa käytetään moukareilla hakkaamisen sijaan hydraulisia työ-kaluja ja vääntimiä. Niiden avulla pulttikiinnitykset aukeavat ja mene-vät kiinni tarkasti ja helposti. Tela-kalla on myös kehitetty itse laitteita ja rakenteita työvaiheiden helpotta-miseksi. Esimerkiksi potkuriakselin ulosvetämiseen on rakennettu siir-rettävä vetolaite.

Pintakäsittelytyöt tehdään myös muualla Euroopassa käytössä ole-villa laitteilla. Perinteinen hiekkapu-hallus on korvattu vesipuhalluksella. Vettä ruiskutetaan erittäin korkealla paineella puhdistettavaan pintaan. Ruoste ja maalijäämät irtoavat pai-neen vaikutuksesta helposti. Vesipu-halluksen ympäristö- ja pölyhaitat ovat hiekkapuhallusta vähäisempiä. Laadukkaampi ja kestävämpi loppu-tulos saadaan aikaan nopeammin ja tehokkaammin.

Uusia työmenetelmiä ja -laitteita kehitetään jatkuvasti, jotta telakoin-nit saadaan suoritettua tehokkaasti ja ympäristön ehdoilla. Suomenlin-nan korjaustelakka elää ja voi hyvin.

Potkurilaite puhdistetaan korkeapainevedellä.

PakinaKIRJOITTAJA: SUOKKIDOCTOR

Ensiksi haluan kiittää opetus – ja kulttuuriministeriötä pa-kina-aiheesta, jossa voin taas

muistella lämmöllä Suurta Johtajaa Kim Jong-unnia ja hieman pienem-pää johtajaa, Presidentti Putinia. Molemmat ovat 150 cm pitkiä, mutta Kim on lisäksi 150 kg suuri.

Viaporon Demokraattisen Kan-santasavallan vaalijärjestelmä yhdistää näiden esikuvien parhaat puolet. Huitokunnan juhtakuntaan äänestetään, ministeriön pyynnön mukaisesti, vaaleilla asukasedusta-jiksi 2 varsinaista ja 2 varajäsentä. Ministeri esihoitokuntineen päätti kuitenkin valita vain yhden edusta-jamme (Hermanni oli toki vaalien ääniharava ja valittiin siitä huolimat-ta) varsinaiseksi jäseneksi ja vaaleis-sa kolmanneksi tulleen ehdokkaan varajäseneksi. Minusta Sannin (ope-tusministeri, kok) olisi kannattanut valita asukasedustajaksi itsensä, sil-lä niin Kim Jong-un olisi tehnyt. Ja ampunut vetypommilla kaikki muut ehdokkaat tuhannen p-päreiksi. Var-sinaisia jäseniä, kuten irtokäsiä ja vasempia jalkoja (varajäsenenään puujalka), keräiltäisiin lumien su-laessa pitkin Schengen-aluetta. No, olihan sieltä junthakunnasta toki eliminoitu puolet erään toisenkin turhan instanssin edustajista. Sikäli reilua!

S-IWA on pian K-IVA. Sikamar-ketti muuttuu K-kaupaksi, eli Yhden Koon KIVA-marketiksi. Toivottavas-ti KIVA-kauppias tarjoaa jatkossakin lottoa ja postia (sis. ruohonleikkuun) sekä sinistä, keltaista, punaista, vih-reää ja ties minkä väristä kuljetusta, maitoa ja tupakkia. Sen sijaan vaki-tuinen palokunta ja merivartiosto-kin ollaan siirtämässä sisämaahan (ehdottaisin Saharan autiomaata: loppuu palo – ja kosteus ongelmat), ja hälytysajoneuvot eivät kuulemma enää huollon jälkeen käytä huolto-tunnelia, koska siellä on vain yksi ajokaista, ei yhtään taukopaikkaa, katosta tippuu vettä ja paikka on muutenkin pelottava. Tosin mones-sa saaren huoneistossa tulee kesällä vettä katosta, mutta talvella ei ha-nasta. Venäläisille myydyssä Matka-huoltotunnelissa järjestetään sitten Kadonneen (paketin tai sukellusve-neen) jäljillä -seikkailuja. Toimivaan yksisuuntaiseen huoltotunneliver-kostoon kannattaa tutustua Meksi-kon ja USA:n rajalla.

Hätäkeskus 112, Jenni puhelimes-sa, miten voin auttaa? Hätäsoittaja: ”Länskärillä on joukkotappelu ja jal-ka poikki, tulkaa äkkiä!” Hätis-Jenni: ”Seuraava lautta, jolla joku vois kai

tulla, öö, lähtee, öö [rapinaa], öö, kai aamulla. Jos jalka on silloin vielä poikki, niin kysehän ei ole hätätapa-uksesta [huokailua]. Ja tappelu lop-puu itsestään, kun voittaja selviää. KIVAn asiamieshätäkeskus palvelee paistopisteessä, josta voit tilata Pirk-ka Peltipoliisin, joka saapuu kiireel-lisissä tapauksissa jo tiistain kuor-massa. Palautusautomaatin viereen tullee parannusautomaatti, jonne katkenneen koipensa voi tunkea am-bulanssia odotellessa. Huom! Vain rikkinäiset raajat. Jalkapohja edellä koneeseen. Syöttämällä ruumiin-osasi automaattiin viivakoodi ylös-päin nopeutat paranemista. Korjaa rikkinäiset luusi ja säästät luontoa! Kaupasta pitäisi saada myös hätä-apua tulipalojen alkusammutukseen (Pirkka Vesiposti Ensisammutusvesi 5l, 2,95, vain K-PULASSAkortilla). Kauppias hoitaa homman! Kaikki kimpassa KIVAan!

Suomen ja Suokin kannattaa ot-taa oppia Veneetsuolen tasavallasta, jossa kilpailukykyloikka aiotaan saa-vuttaa reippailla työaikajoustoilla, (eli siirtymällä 2-päiväiseen työviik-koon ja 6-tuntiseen työpäivään palk-koja laskematta) ja energiapoliitti-silla innovaatioilla (eli kieltämällä hiustenkuivainten käyttö, koska vesi on loppu). Hoh-hoijaakunnan työn-tekijöitä on myös pyydetty tulemaan töihin ma-ti. Viikon puolivälissä he yleensä palailevat työpaikalle ihan ilman erillistä pyyntöä.

Tervemenoa Maa liman perintä-kohteeseen: Huolto – ja hälytysajo huoltoajotunnelissa kielletty. Avotu-lipalot kielletty. Putoilu ja sairaus-kohtaukset kielletty. Tapaturmat ja tapahtumat kielletty ilman lupaa. Hiustenkuivaajat kielletty Eldorado-tölkeistä nauttiminen kielletty. Kiel-tokyltit kielletty. Huilakunta palve-lee ke-to klo 10-16 (ruokatunnilla klo 11- 12, kahvitunnilla klo 14- 15 ja loma-aikoina palvelu kielletty). UNESCO:n lähimmät kohteet (Egyp-tin Pyramidit ja Yellow Stone) palve-levat muina aikoina. Plussapisteillä ei voi maksaa Machu Picchussa. Doctorin palvelut keskitetään vero-jen säästösyistä postilaatikkoklini-kallemme. Jopa ilman ajanvarausta (säävaraus): Poste Restaurant, Pana-ma. Kotihoitopaketit anonyyminä eli nimettömänä netistä (mukana lati-nankieliset ohjeet ja kivat lääkkeet). Kiireellisissä vuototapauksissa aut-taa Nordea.

Kesäsairaisin @suokkidoctor

Ylinen ja AlinenKerran sotka sorja lintu

Muni mahtavan munasenPesäst putos poies pyöri

Mättähälle mätkähti

Risahteli kuori kova Niin murtuvi munanen

Muna meni puoliks poikkiKahtahalle katkesi

Toinen puoli punkeroinenYlämaalle ylhäiselle

Toinen puoli alas vieriAlamaalle asettui

Majasissa molemmissaSaattoi aina ohran ottaa

Ylängöllä Ylinen ja Alangolla alinen

Muistakaa on kaksi maailmaaYlinen ja Alinen

Vuodet vieri kesken kansan Sanat suissaan soukkeni

Ylikseksi Ylinen jaAlikseksi Alinen

Kerran Alis kesken kaikenViimeisteltiin vasaroin Matkalaisten majaksiKulkevaisen kodiksi

Myöhemmin myös YlikselleKävi kohtalo katala

Ovi salvalla suljettiin Lappu luukulle laitettiin

Muistakaa on kaksi maailmaa...

Kussa Viljamo ohran ottaaSiman suuhunsa sivaltaa

Kumoaapi kupposen kurkkuhunsa kulauttaa

Vielä salvat säleiks saadaanPoikkaistaan ne poikkipuutkin

Ylis aukee ystävilleAlis kaikelle kansalle

Kummastakin kuppilastaRiemu rannoille raikuvi

Kolahtaa kannut kokohonYhtyy ystävät yhtehen

Muistakaa on kaksi maailmaaYlinen ja Alinen

San. ja säv. A. KivinenSov. Suomenlinnan suolakurkut

Perinteinen propulsiojärjestelmä. ASD-propulsio takaa aluksen hyvän ohjailtavuuden.

10 11

Kohtalona SuomenlinnaKIRJOITTAJA JA IDA LINDSTRÖMIN KUVA: AULI AHO, MUUT KUVAT: IDA LINDSTRÖMIN KIRJAN KUVITUSTA

Kun Ida Tahvanainen tuli itäsuomalaisesta Suhmuran kylästä nuorena tyttönä käymään ensimmäistä kertaa Suomenlinnassa, hän tiesi jo lauttarannassa, että tästä paikasta tulee hänen kotinsa.

Idan ensikäynti näillä saarilla ta-pahtui 80-luvun alussa. – Olin kuullut Suomenlinnasta ja kun

sitten pääsin tänne, lähes lamauduin, Ida muistelee. – Tunne siitä, että tä-män on minun paikkani ja kohtaloni, oli niin voimakas. – Vitsailin kave-reilleni meneväni naimisiin sitten kun löydän vaalean ja komean suo-menlinnalaisen miehen, Ida jatkaa.

Aikaa kului, ja Ida oli opiskele-massa Roomassa. Siellä pubissa tuli erään suomalaisen arkkitehdin kans-sa puhetta siitä, että Suomenlinnan Museovirastoon voisi päästä kesätöi-hin. – Niinpä sitten soitin Eerikäisen Liisalle ja pääsin tänne tekemään vä-rianalyyseja, Ida kertoo. – Olin Kirk-kosaarella sukellusveneiden polt-toainevarastossa eli Museoviraston luolassa, kun se vaalea ja komea suo-menlinnalainen mies sitten ilmestyi, Ida paljastaa.

Mies ei ollut näky, vaan aito suokkilainen Sampo Lindström. – Se oli menoa, Ida kertoo. – Jo toisilla treffeillä menimme kihloihin ja kol-mansilla muutin tänne asumaan. Voi

sanoa, että kyse oli raskaudesta ensi silmäyksellä, Ida nauraa.

Laukaus kotona

Lindströmit asuivat tuolloin Poliisi-koululla pienessä asunnossa, ja per-heeseen syntyi ensimmäinen lapsi. Samassa asunnossa syntyi myös aja-tus nyt ilmestyneestä Idan ja Marjo Tiirikan kirjasta ”Kohtalona Suo-menlinna – Linnoitussaarten histo-rian salatut elämät”.

Ida oli asunut Poliisikoululla joi-takin viikkoja, kun sattui jotakin merkillistä. Ida kertoo tapahtunees-ta kirjassa näin: ”Näkymätön ase laukeaa pääni vieressä. Kiljaisen pe-lästyksestä. Tapahtumalle ei löydy järjellistä selitystä, tällaista täällä Suomenlinnassa nyt vain joskus sat-tuu. ”

Tapahtuma ei jättänyt Idaa rau-haan ja hän alkoi etsiä tietoa koti-talonsa historiasta. Eräästä kirjasta löytyi maininta, jonka mukaan Po-liisikoululla on mahdollisesti teloi-tettu venäläisiä upseereita vuonna

1917. – Johtuiko laukauksen ääni teloituksesta, Ida pohtii. – Vaeltele-vatko punavankien sielut yhä näissä rakennuksissa?

Perheenäidin ruuhkavuodet

Ida alkoi tapahtuneen jälkeen kysellä muilta saarelaisilta vastaavista koke-muksista ja kuuli monta jännittävää tarinaa. Ajatus siitä, että jutut pitäisi koota yhteen kirjaksi, heräsi jo var-haisessa vaiheessa. Idasta oli suoras-taan outoa, ettei kukaan ollut jo teh-nyt kirjaa Suomenlinnan asukkaiden tarinoista! Suomenlinnan arkkiteh-tuurista ja Ehrensvärdistä on kyllä kirjoitettu, mutta tavallisten ihmis-ten elämä on jäänyt pimentoon.

Kirja sai kuitenkin odottaa. Lind-strömit muuttivat Poliisikoululta Länsi-Mustalle, takaisin Susisaarelle ensin Paikallismajurintaloon ja sit-ten kaponieeri Blomcreutziin, ja lo-pulta uudelleen Länskärille, jossa Ida asuu yhä. Lapsia syntyi lisää, eikä elämässä kolmen koululaisen äitinä ollut tilaa kirjoittamiselle.

Nyt se tehdään!

Pari vuotta sitten Ida rohkaisi mie-lensä lauttamatkalla ja kertoi ajatuk-sestaan Hoitokunnan silloiselle vies-tintäpäällikölle Synnöve Vaarille. – Synnöven mielestä idea oli aivan mahtava, Ida kertoo. Kannustukses-ta innostuneena Ida kysyi vanhalta työkaveriltaan Marjo Tiirikalta, kiin-nostaisiko tätä lähteä mukaan ke-räämään tarinoita ja luomaan kirjaa. – Marjo lupautui mukaan jo ennen kun olin saanut lauseen loppuun, Ida muistelee, ja niin urakka alkoi. Into-kustannus otti kirjan listoilleen saman tien.

Teokseen on kerätty aineistoa monista eri lähteistä kirjoja ja ar-kistoja läpikäymällä ja suomenlin-nalaisia haastattelemalla. – Aluksi oli hankalampaa saada ihmiset pu-humaan, Ida paljastaa. – Mutta kun kerroin omista kokemuksistani ja lupasin, ettei ketään voida tunnistaa kirjoituksista, niin juttuja alkoi tulla. Jopa ennestään tuntemattomat ih-miset nykäisivät hihasta ja halusivat

kertoa kokemuksistaan.– Omat lapset alkoivat kutsua mi-

nua vampyyriksi, Ida naureskelee. – Olin päivät töissä ja yöt istuin ja luin tai kirjoitin. Kaikki historialliset ta-pahtumat on varmistettu eri lähteis-tä, ja tutkimustyöhön meni paljon aikaa. Salapoliisityöstä ja kirjoitta-misesta tuli pikku hiljaa elämäntapa.

Sattumaa vai ei?

Kirjassa on historiallisten tosiasioi-den lisäksi monia asukkaille sattu-neita arkisia tapahtumia ja kum-mallisia sattumuksia. – En niinkään pelännyt että joku ehtii kirjoittaa

kirjan samasta aiheesta meitä ennen, Ida sanoo. – Suurin huoleni oli ja on, että vanhemmat suokkilaiskertojat muuttavat tai kuolevat pois ennen kuin heidän tarinansa saadaan tal-teen.

Kirjoittajat halusivat tuoda esille ennen kaikkea ne suomenlinnalai-set, joiden ääni ei tavallisissa histo-riankirjoissa kuulu. – Haimme lihaa historiallisten luiden ympärille ja nostimme esimerkiksi naisten tari-nat aiempaa reippaammin esille, Ida kertoo.

– Ihmisten haastatteleminen oli äärimmäisen kiehtovaa, Ida jatkaa. – Olen saanut tutustua moniin mie-

lenkiintoisiin ja ihaniin persooniin ja voinut jakaa omia kokemuksiani muiden samalla lailla herkkien ih-misten kanssa.

Ihmisten kohtaloiden ja yksityis-kohtien yhteen kietoutuminen hät-kähdyttivät kirjailijoita tämänkin matkan varrella monta kertaa. Yksi pysäyttävä kokemus oli, kun Ida otti yhteyttä Tukholmassa asuvaan Säde Pekuriseen ja sopi haastattelusta,

jossa juteltaisiin Säteen isän, Arn-dt Pekurisen kuolemasta. – Olimme jo sopineet ajankohdasta, kun Säde soitti minulle takaisin, Ida kertoo. – Säde halusi kuulla nimeni yhä uu-destaan ja uudestaan ja paljasti vii-mein, että Arndt Pekurisen siskolla oli aivan sama nimi kuin minulla: Ida Lindström.

12 13

Pehmolelujen yö kirjastossaKIRJOITTAJA: ELINA HÄMÄLÄINEN, KUVAT: PERHE KLANG

Perjantai-iltana 29.5. kirjastossa oli aikamoinen vilske, kun lapsia saapui tasaisena virtana tarkasti valittu peh-molelu kainalossa paikalle. Oli alkamassa pehmolelu-jen yö Suomenlinnan kirjastossa.

Lapsia, aikuisia ja pehmolelu-ja ilmaantui paikalle suurin määrin. Illalla ohjelmassa oli

ilmoittautumislomakkeiden täyttöä ja satuhetki. Lapset saivat kuunnel-la oman pehmolelunsa kanssa Aarni Kivisen lukeman iltasadun. Aarnilla oli mukanaan myös suuren suosion saanut puhuva apina, joka kiinnosti lapsia kovasti. Iltasadun jälkeen lap-set toivottivat pehmoleluilleen hyvät yöt ja lähtivät koteihinsa iltatoimiin. Pehmolelut jäivät ihmettelemään kirjastolle, että mitä täällä oikein oli alkamassa.

Murosotaa ja hampaidenpesua

Parin tarkistuslaskennan jälkeen me hoitajat totesimme, että paikalla oli todellakin 43 pehmolelua. Oli muka-vaa, että lapset olivat tuoneet näin monta ystävystä viettämään yötä kirjastossa. Ensin kaikki sujui rau-hallisesti, kun pehmolelut tutustui-vat paikkaan ja toisiinsa ja me hoita-jat tutustuimme pehmoleluihin.

Päätimme aloitella iltapalalla. Il-tapala tarjoiltiin kahdessa kattauk-sessa, jotta kaikille riitti ruokailu-tilaa. Tarjolla oli muroja sekä myös puuroa ja teetä halukkaille. Ruokailu sujui alkuun oikein mukavasti syö-den ja toisiimme tutustuen. Kesken

iltapalan alkoi tapahtua. Nalle keksi, että murot ovat pyöreitä kuin pallot ja niitä voisi hieman heitellä. Muut tietysti innostuivat, ja pian olimme-kin keskellä murosotaa. Onneksi ku-kaan ei pelästynyt tai harmistunut ja saimme hurjimmatkin muronviskei-jät aika nopeasti rauhoittumaan.

Ruokailun jälkeen oli aika pesey-tyä. Hampaidenpesun päätimme pie-nen pähkäilyn jälkeen hoitaa jonos-sa, jotta jokaisen hampaat tulisivat puhtaiksi. Jonoon järjestäytyminen sujuikin oikein hyvin ja jokaisen hampaat pestiin vuorollaan. Puhdas-ta tuli.

Leikkejä ja karkulaisia

Iltapalan jälkeen näytti siltä, että uni ei varmaankaan tulisi heti. Peh-molelut saivat leikkiä vähän aikaa. Osa alkoi pelata Afrikan tähteä, osa luki kirjoja pienissä ryhmissä, toiset piirsivät ja toiset leikkivät piilos-ta. Innostuivatpa pehmolelut jopa pyöräilyharjoituksiin ja näyttämään pomppimistaitojaan sängyssä! Oli mukava huomata kuinka toisilleen tuntemattomat pehmolelut tutustui-vat toisiinsa ja ystävystyivät leikkien lomassa.

Me hoitajat seurailimme rauhas-sa leikkejä, kunnes kuulimme jotain

pientä sipinää, supinaa ja rapinaa ovelta. Menimme katsomaan ja mitä löysimmekään: joukko pehmolelu-ja oli päättänyt lähteä ulkoilemaan. Kukaan pehmoleluista ei ollut niin pitkä, että olisi yltänyt kahvaan, jo-ten he olivat kekseliäästi kivunneet toistensa selkään yltääkseen oven lukkoon. Onneksi huomasimme ai-keet eikä kukaan päässyt karkaa-maan. Ohjasimme pehmolelut takai-sin leikkeihin ja tarkastimme, että ovi on kunnolla lukossa.

Hetken päästä ryhmä pehmole-luja keksi, että he haluavat kiipeillä hyllyissä. Ennen kuin ehdimme va-roitella putoamisesta, pehmolelut syöksähtelivät eri puolille kirjaston hyllyjä kiipeilemään. Myös muut innostuivat tästä puuhasta ja pian kaikki pehmolelut kiipeilivät ja hyp-pelivät hyllyillä. Me säntäilimme perässä ja nostelimme pehmoja alas korkeuksista. Vihdoin saimme kaik-ki pehmot kasaan ja laskimme, että kaikki varmasti ovat tallessa eikä ku-

kaan piilottelisi kirjojen takana.Päätimme, että alkoi olla nukku-

maanmenon aika. Levitimme viltin siskonpediksi ja jokaiselle löytyi hyvä nukkumispaikka. Tässä vai-heessa muutamalle pehmolle tuli pienenpieni koti-ikävä, mutta uuden iltasadun myötä ikävät menivät ohi ja uni alkoi voittaa.

Uni saapuu

Silittelimme pehmoleluja uneen, kun vessasta alkoi kuulua veden valumis-ta. Ihmettelimme ääntä ja paikalle saapuessamme yllätimme muuta-man lelun valmistautumassa yöuin-nille lavuaariin. Nämäkin karkulai-set saatiin pian takaisin sänkyyn.

Muutamilla pehmoilla oli hieman vaikeuksia saada unta oudossa pai-kassa, mutta vauhdikas ilta teki kui-tenkin loppujen lopuksi tehtävänsä ja pian kirjaston täytti tasainen tuhi-na, kun kaikki nukkuivat.

Yö meni rauhallisesti. Joitakin

heräämisiä yön aikana oli, mutta onneksi heräilijätkin nukahtivat no-peasti uudestaan. Aamulla ensim-mäiset virkeät pehmolelut kömpivät ylös kukonlaulun aikaan. Kun kaikki olivat hereillä, tarjolla oli aamupalaa. Aamupalalla mietittiin jo kovasti, että milloin lapset saapuvat. Pehmot ehtivät kuitenkin vielä hetken puu-hailla kirjastossa noutajiaan odotel-lessa. Vihdoin kello tuli kymmenen ja ulko-ovi alkoi käydä. Pehmolelut pääsivät tuttuihin syleihin ja kaikki olivat onnellisia jälleennäkemisestä.

Pehmolelujen yökirjasto oli elä-mys niin pehmoleluille kuin lapsille-kin. Lapset olivat tarkasti miettineet ilmoittautumislappuihin, millaisia heidän pehmolelunsa oli. Hoitajat huolehtivat pehmolelujen allergiois-ta, luonteenpiirteistä, mielenkiinnon kohteista ja kirjastossa kun oltiin, niin myös lempikirjojen löytymises-tä.

Kiitos kaikille pehmoleluvieraille sekä lapsille, kun toitte tärkeät le-lunne viettämään yötä kirjastossa. Ehkäpä tapaamme joskus uudestaan samoissa merkeissä.

Lisää kuvia löydät MLL Suomenlin-nan Facebook-sivulta.

14 15

32. Viaporin Tuoppi elokuussaKIRJOITTAJA: SUPS/TIEDOTUS, KUVAT: JORMA RAUTAPÄÄ

Koko perheen puuvenetapahtu-ma

Perinteinen puuveneiden pur-jehduskilpailu Viaporin Tuop-pi purjehditaan Helsingin

edustan vesillä 13.8.2016. Veneet kulkevat tutulla reitillä, jota on help-po seurata esimerkiksi Kaivopuiston, Pihlajasaaren ja Suomenlinnan ran-noilta. Kilpailun ensimmäinen lähtö-laukaus paukahtaa klo 9.30.

Kilpailun päätteeksi puuveneet rantautuvat Suomenlinnaan palkin-tojen jakoon ja kaiken kansan illan-viettoon. Kisaan odotetaan jälleen lä-hes 200 puuvenettä. Viaporin Tuoppi on Euroopan suurin puuvenetapah-tuma ja -kilpailu. Tapahtumateltassa on ruokamyyntiä ja tanssit livemu-siikin tahdissa aina pimenevään elo-kuun yöhön saakka.

Jo yli kolmekymmentä vuotta puuvenekulttuurin puolesta

Suomenlinnan Pursiseura (SuPS) on järjestänyt Viaporin Tuoppi -kilpai-lun joka kesä vuodesta 1984 lähtien. Ensimmäinen Viaporin Tuoppi syn-tyi virkistämään seuran kilpailutoi-mintaa.

Vapaaehtoisvoimin järjestetty Viaporin Tuoppi on jatkunut ja vah-vistunut vuosien mittaan. Maine on kiirinyt yli Itämeren ja osallistujia tulee vuosittain Virosta ja Venäjältä, usein myös Ruotsista.

Viaporin tuoppi lukuina ja fak-toina

• Elokuussa purjehditaan 32. Via-

porin Tuoppi• Lähes 200 puista purjevenettä• Yli 20 kilpailuluokkaa• 16 merimailin (Nm) kisamatka• Osallistujia parhaimmillaan

kuudesta maasta: Suomi, Ruotsi, Viro, Venäjä, Englanti ja Yhdys-vallat

• Harvinaisin kisavene: s/y Gala-tea (USA), vuonna 1899 raken-nettu 72 jalkainen jooli

• Noin 1 000 vierasta rantatapah-tumassa

• Toteutetaan noin 40 vapaaehtoi-sen SuPS:laisen voimin

pysty

Sinilevää meressäKIRJOITTAJA: ANTTI KANGAS

Jokakesäiset sinileväkukinnat vaivaavat myös suomenlinnalaisia. Ongelman taustalla on rehevöityminen.

Suomenlahdella esiintyy miltei joka kesä enemmän tai vähem-män voimakkaita sinileväku-

kintoja. Sinilevä on harhaanjohtava sana, sillä sinilevät eivät ole sinisiä, eivätkä itse asiassa leviä lainkaan. Si-nileväksi kutsutaan syanobakteereja, joiden voimakkaat esiintymät muo-dostavat veteen hernerokkamaista vihreää massaa. Sinileviä on usei-ta lajeja, joista osassa on hermo- ja maksamyrkkyjä. Uiminen sinileväi-

sessä vedessä voi aiheuttaa ihottu-maa, päänsärkyä ja kuumetta.

Sinilevän kasvu riippuu meressä olevien ravinteiden määrästä ja sääs-tä. Runsaat ravinteet mahdollistavat runsaat sinileväkukinnat, varsinkin jos sää on lämmin ja tyyni, jolloin sinilevä nousee veden pinnalle ker-roksiksi. Laajempia esiintymiä alkaa esiintyä juhannuksen jälkeen, ja kes-kimäärin eniten levää on heinä-elo-kuun vaihteessa, minkä jälkeen le-

vätilanne yleensä helpottaa kohti syys-elokuuta.

Sinileviä esiintyy luontaisesti, mutta liiallisen ravinnekuorman vuoksi kukinnat ovat runsastuneet. Tänä keväänä Suomenlahdella on ta-vallista enemmän fosforiravinteita, jotka mahdollistavat suuret sinile-väkukinnat. Kaikki riippuu tietenkin tuulista ja lämpötilasta, joiden en-nustaminen on jokseenkin mahdo-tonta heinä-elokuulle saakka.

Onko toivoa paremmasta?

Itäisellä Suomenlahdella valuman tuoma vuosittainen fosforikuorma

• Uintia sinileväisessä vedessä tulee välttää

• Kotieläimien tiedetään jopa kuolleen juotuaan sinileväis-tä vettä

• Suomessa ihmisille ei ole ai-heutunut vakavia myrkytyk-siä sinilevästä

on viimeisten kymmenen vuoden aikana vähentynyt merkittävästi, arviolta yli 4000 tonnia. Pietari on uudistanut yhdyskuntajätevesien käsittelyä ja ottanut käyttöön uudet puhdistuslaitokset. Venäjän Kingi-seppin Fosforit-lannoitetehtaan jätti-mäiset päästöt Luga-jokeen tukittiin vuonna 2012. Itäisellä Suomenlah-della veden fosforipitoisuus on las-kussa ja siellä leväkukinnat ovat-kin viime kesinä vähentyneet lähes kaikkialla. Varsinaisella Itämerellä ja Suomanlahden länsiosissa sama-nalaista muutosta parempaa ei ole vielä tapahtunut.

Lähteet: Ympäristöasiantunti-ja-lehti ja Suomen Ympäristökeskus.

Heinäkuussa 2014 sinilevälautat ulottuivat Suomesta Ruotsiin. Kuva: Modis Ter-ra satelliitti, NASA.

Sinilevää meressä. Kuvaaja: Antti Kangas

Asukasedustajalta KIRJOITTAJA: HERMAN LJUNGBERG

Vappuna aloitti vesibussi lii-kennöintinsä ja Suomen-linnan hoitokunnan uusi

johtokunta toimikautensa. Asu-kasedustajia valittaessa oli äänioi-keutettuja suomenlinnalaisia 585 henkilöä, ja kun hyväksyttyjä ääniä annettiin 290, oli äänestysprosentti 49,7 %. Vielä kerran kiitos kaikille äänestäjille!

Uutta johtokuntaa nimittäes-sään Opetus- ja kulttuuriministe-riö - syytä perustelematta - vähensi johtokunnan jäsenten lukumäärän kahdella. Helsingin kaupungilta ja Suomenlinnan asukkailta vietiin molemmilta toinen edustaja. Maa-ilmanperintökomitean suosituksen mukaisesti maailmaperintökohteilla olisi suotavaa olla hoitokunta, jossa edustettuina ovat kiinteistöjen edus-tajat. Tätä suositusta on ministeri-össä tulkittu melko lailla kirjaimelli-sesti sillä lopputuloksella, että myös Helsingin seurakuntayhtymällä on johtokunnassa yksi edustaja. Minul-le on vielä epäselvää, mitä hoitokun-nan toimintaan liittyvää intressiä seurakuntayhtymä johtokunnassa ajaa, mutta ehkä se sitten jossakin vaiheessa selviää.

Tämä erikoinen päätös heikentää

nähdäkseni asukkaiden asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Asukkaille läheinen yhteistyö kaupungin kans-sa on aivan yhtä tärkeää kuin yhteis-työ hoitokunnan kanssa. Helsingin kaupunki on nimittäin ratkaisevassa asemassa mitä tulee Suomenlinnan asukkaille tärkeisiin palveluihin. Kaupunki huolehtii teistä ja niiden valaistuksesta, päiväkodista, kou-lusta, kirjastosta, pelastusasemas-ta ja ympärivuotisesta liikenteestä. Mielestäni nämä ovat asukkaiden kannalta huomattavastikin merkit-tävimpiä palveluita kuin vuoden ja vuorokauden ympäri avoimet annis-kelupaikat tai muut, lähinnä matkai-lijoille suunnatut palvelut.

Matkailijoiden lukumäärä ei muuten ole palveluiden ylläpidon kannalta mitenkään merkittävä asia. Vuonna 2015 kävijämäärä oli noin 930 000 – enemmän kuin koskaan ai-kaisemmin. Silti sekä Kuntomaneesi että ravintola Yläkerho joutuivat lo-pettamaan toimintansa.

Itse tulen johtokunnassa ajamaan sitä, että asuinhuoneistojen tuotot ja kustannukset eriytetään monu-mentin (=muurien) kustannuksis-ta. Ei-asuinkäytössä olevien tilojen kuluja ei tulisi enää voida sälyttää

asuinhuoneistojen kuluihin.Asuntojenjakoprosessi on asuk-

kaille tärkeä asia. Jakoprosessia tulee edelleen evaluoida ja kehittää, jotta asukkaiden väliset vaihdot toteutu-vat käytännössä ja jotta myös muissa kuin hoitokunnan vuokra-asunnois-sa asuvat voidaan asuntoja jaettaessa huomioida.

Lopuksi, mutta ei mitenkään vä-hiten tärkeänä asiana, tulen saatta-maan johtokunnan tietoisuuteen, että sotamarsalkka Ehrensvärdin hauta joutuu jatkuvasti ansaitsemat-

toman epäkunnioittavan käytöksen kohteeksi. Monumentin suojelijalla on vastuu suojella myös Pohjoismai-den kauneinta hautamuistomerkkiä.

Herman [email protected]

Sotilasmusiikki soi saarillaKIRJOITTAJA: MARKUS VIRTALA, KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT

Kaartin soittokunnan oma fes-tivaali esittelee viikonlopun 9.-12.6. aikana taitavien ja

monipuolisten soittajien osaamista Suomenlinnassa. Luvassa on muun muassa Saunakonsertti Merisota-koulun legendaarisessa saunassa Ulla Tapanisen tähdittämänä, puis-tokonsertit sekä perjantaina että lauantaina ja kirkkokonsertti. Hul-vatonta kansaniltaa vietetään lauan-taina Café Chapmanissa!

Festivaalilla esiintyy Kaartin soit-tokunnan lisäksi Lapin sotilassoitto-kunta, Puolustusvoimien varusmies-soittokunta sekä Viron Kaitseväe Orkesterin soittajia! Lähes kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy. Sau-naan, planetaarioon ja hulvattomaan kansaniltaan lippuja voi ostaa Lippu-pisteestä.

Erityisesti lapsille suunnattu, lau-antaina kello 11 Myllysalissa kuulta-va Pekka ja Susi -musiikkisatu esit-telee puhallinkvintetin soittimia ja sointia upealla ja mielenkiintoisella tavalla.

Lisätietoja löytyy Kaartin soit-tokunnan Facebook-sivuilta sekä osoitteesta konserttikalenteri.puo-lustusvoimat.fi.

16

Kaartin soittokunta -festivaali9.6-12.6.2016

kaartinsoittokunta.fi

Torstai 9.6.Iltasoitto20.40 (Kallion kirkkotorni)Angel Music21.00-22.00 (Kallion kirkko)

Perjantai 10.6.Suuri vartioparaati12.30-13.15 (Senaatintori-Päävartio-Kasarmitori)MIL-Espa14.00-15.00 (Espan lava)Gran Partita ja Holberg Suite18.00 (Suomenlinnan kirkko)MIL-Espa14.00-15.00 (Espan lava)Kaartin Big Band plays Earth, Wind & Fire18.00 (Suomenlinnan kirkko)

Lauantai 11.6.Pekka ja Susi11.00 (Suomenlinnan Myllysali)Historiallinen vartionvaihto12.30 (Ehrensvärdin muisto-merkki, Suomenlinna)Tattoon. 13.00 (Suomenlinnan paraatikenttä)Piknik-konserttin. 14.00 (Suomenlinnan kirkkopuisto)Saksofonikvartetti FinEst16.00 (Suomenlinnan Myllysali)Saunakonsertti16.00-17.30 Naisten vuoro18.30-20.00 Miesten vuoro(Merisotakoulun sauna)

Suomenlinna laulaa ja soi18.00-19.00 (Suomenlinnan Kirkkopuisto)Hulvaton kansanilta19.30-24.00 (Café Chapman)Iltasoitto21.00 (Suomenlinnan kirkontorni)

Sunnuntai 12.6.Nuoret osaajat12.00-13.45 (Suomenlinnan kirkkopuisto)Avaruuspölyä13.00, 13.30 ja 14.00 (Merisota-koulun planetaario)

VAPAA PÄÄSY, poislukien Saunavuoro,Hulvaton kansanilta ja Avaruuspölyä,joihin liput 10 e.

14.00 (Espan lava)

Kaartin Big Band plays Earth, Wind & Fire19.30 (Suomenlinnan kirkkopuisto)

21.00 (Kallion kirkko)

18.00 (Suomenlinnan kirkkopuisto)

12.00 (Suomenlinnan kirkkopuisto)

VAPAA PÄÄSY, poislukien Saunavuoro,Hulvaton kansanilta ja Avaruuspölyä, joihin liput 10 e osoitteesta lippu.fi.

Suomenlinna laulaa ja soi

9.-12.6.

suomenlinnan sanomat 1 2016

Documents