SUOMENLINNAN Sanomat 2/2015

Kuvareportaasi: Kauniita asioita s.10

Von Hertzen Brothers valleilla s.8

Ulla Räihän haastattelu s.16

2 3

PääkirjoitusSuomenlinna toisin silmin

Sain vuodenvaihteen jälkeen soiton Tampereelta. Ystäväni pyysi auttamaan järjestelyissä,

kun he halusivat suunnata työpo-rukalla kevätretkensä Suomenlin-naan. Ilahduin pyynnöstä kovasti. Tiedossa oli alkava äitiysvapaani ja tuntui hyvältä saada pieni projekti hoidettavaksi helpottamaan osaltaan leipätyöstä luopumisen tuskaa. Li-säksi olin jo pitkään toivonut syytä tutustua Suomenlinnaan syvemmin kuin oman arjen kautta. Kaksi vuot-ta sitten ensimmäisenä suokkikesä-nämme vierailimme toki jokaisessa kotisaaren museossa, mutta siinä oli vasta hyvä alku. Ilahtuneisuut-tani lisäsi entisestään tietous siitä, että vihdoin voisin auttaa ystävääni, joka niin monessa tilanteessa on mi-nua auttanut ja tukenut. Hän muun muassa vihki minut ja puolisoni vii-me vuonna Kuninkaanportilla. Idea kevätvierailukohteesta olikin kait syntynyt elokuisten häiden ansiosta.

Paneuduin innolla tehtävääni. Tässä auttoivat omien tietojeni li-säksi myös Suomenlinnan ja Ehren-svärd-seuran verkkosivut. Selvitte-lin pitkässä sähköpostissa tietenkin saaren päänähtävyydet, museot ja ravintolapalvelut. Halusin myös an-taa kuvan saaren historian vaiheista,

joihin olisi mahdollista paneutua. Tiivistin pääkohdat ruotsalaisesta ja venäläisestä kaudesta sekä Suomen itsenäistymisen jälkeisestä ajanjak-sosta. Halusin aikakausinäkökulman lisäksi kerätä muitakin näkökulmia, joista voisi valita vierailun teeman. Vierailu voitaisiin rakentaa linnoi-tustekniikan, linnoituselämän, te-lakan ja laivaston, vankien, valtion laitosten (puolustusvoimat, raja-vartiosto, tulli, vankila), kulttuurin, luonnon ja ympäristön tai arkkiteh-tuurin ympärille.

Kevään edetessä vierailun ajan-kohta ja teema vahvistuivat. Sovim-me, että valitsemme käyntikohteita, joihin ei omalla vierailulla tulisi ehkä mentyä tai olisi helposti pääsyä. Eh-rensvärd-seuran kautta sain sovittua kuljetukset, ruokailut ja opastuk-sen. Pian koittikin eräs toukokuun alun viileä päivä, jolloin otin kan-torepun ensimmäistä kertaa käyt-töön ja suuntasin reilun kuukauden ikäisen tuolloin vielä nimettömän Helga-neidin kanssa Kauppatoril-le vastaanottamaan vieraitamme. Lauttaylityksen jälkeen suuntasim-me askeleemme rannan suuntaisesti itään tenniskentän ohi sotavankilei-rin muistomerkille. Vaikka aiheesta on matkailusivuilla kattava tietopa-

ketti, ei paikka löydy edelleenkään kaikista kartoista ja oppaista. Päivän päätteeksi, kun istuimme Valimolla ja kun vesibussi sitten vei vieraat ta-kaisin Kauppatorilla odottavalle lin-ja-autolle, oli paljon juteltavaa Up-seerikerhosta, tykeistä ja tunneleista sekä telakasta.

Kerroin vierailijoille myös nyky-suomenlinnalaisten arjesta. Kuvailin lauttamatkustamista; Kuinka elämää aikataulutetaan lauttojen talviaika-taulujen voimassaoloaikoina. Kuinka lauttaan mahdutaan turistien seassa. Kuinka vesibussin liikennöinnin al-kamista aina odottaa. Kerroin pie-nen yhteisön eri puolista. Kuvailin, kuinka tunnemme toisemme ainakin kasvoilta. Kuinka lautassa vaihde-taan kuulumisia, kun tavataan koti-matkan toiseksi viimeisellä etapilla. Kuinka järjestetään harrastukset yhdessä lapsille ja vähän aikuisille-kin. Kuinka saari on hetkittäin tun-nelmaltaan kuin pieni ranskalaisky-lä hoitokunnan minitraktoreineen. Vain patongit puuttuvat aamun kulkijoiden kainaloista. Kerroin saa-ren julkisista palveluista. Kuvailin, kuinka pelastusasema on varusteltu, muttei talvisin miehitetty. Kuinka pikkuinen tapasi päiväkodin henki-lökuntaa jo muutaman viikon ikäi-

senä. Kuinka 8-vuotiaallamme on muutaman minuutin kävelymatka touhukkaaseen kouluunsa ja moniin harrastuksiinsa. Kuinka keskuste-lemme kaupunginosamme asioista aktiivisesti asukasilloissa ja jänni-tämme asuntoarpajaisten tuloksia.

Myös Sanomien tarkoitus on tar-jota erilaisia näkökulmia saareem-me. Tästä lehdessä voi muun muas-sa lukea ajatuksia lauttaliikenteen järjestämisestä, tietoa ruokapiirin toiminnasta, kesävalvojasta sekä saaren sumuista. Tutustumme kir-kon aitaan, hoitokunnan johtajaan sekä Susisaaren johtokeskukseen. Nautimme kauniista kuvista ja fiilis-telemme bändihaastattelua. Kiinnos-tavaa luettavaa ovat myös aiemmista lehdistä tutut palstat kirjastolta, me-risotakoululta ja luonnosta. Erityisen innostunut olen uudesta juttusarjas-ta, jossa saarta muistellaan tai kat-sotaan poismuuttaneen suokkilaisen näkökulmasta. Toimittaja, kirjailija Kimmo Oksanen lupasi ystävällises-ti aloittaa sarjan. Pakina kannattaa jälleen lukea useampaan otteeseen, niin tekstin monet kerrokset avau-tuvat!

Satu Tammilehto-Hänninen

Toimituksen tiedot

SUOMENLINNAN SANOMAT 2/2015 // julkaisija: Suomenlinnaseura ry // päätoimittaja: Satu Tammilehto-Hänninen // toimitus: Auli Aho, Mia-Maria Hanhivaara, Janne Heikkinen, Johanna “Hedvig” Johansson, Antti Kangas, Taina Kerttula, Kerttu Koivukoski, Rainer Lehtonen, Minna Leino, Helena Valve // taitto: Markus Hav // kannen kuva: Hedvig Johansson // avustajat: Ari Bungers, Markus Cannelin, Mikael Holmström, Jutta Narjus, Tiina Kaarela, Mikko Klang, Kimmo Oksanen // painopaikka: Iprint Oy // painos: 1 000 kpl // jakelu: Joka luukkuun Suomenlinnassa ja postitse myös kaupunkijäsenille sekä sidosryhmille // Seuraava lehti ilmestyy syys-lokakuussa 2015. Seuraavan numeron aineiston tulee olla toimituksella 28.8.2015 mennessä. // Juttuja, kuvia ja ideoita voi lähettää osoitteeseen suomenlinnan.sanomat@viapori.fi // mediamyynti: Ari Bungers, Jermu Koivukoski // ilmoitukset@viapori.fi // yhteystiedot: Suomenlinnaseura ry, C38, 00190 Helsinki // suomenlinnaseura@viapori.fi // ISSN 0786-1028

Puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen – brankkareista ei päivääkään!

Suomenlinnan kesä on pamah-tanut käyntiin ja moni asia on taas paremmin. Ainakin

jos rintaa alkaa puristaa tai nilkka nyrjähtää historiallisilla mukulaki-villä. Apu on taas lähellä – ja sitä apua kannattaa käyttää! Jokainen soitto numeroon 112 tilastoidaan ja mitä useampi meistä saarelai-sista ymmärtää soittaa kiireellisen hädän tai häiriötekijän hetkellä oikeaan numeroon (112), sitä var-memmin pidämme piskuisen pe-lastusasemamme miehitettynä ja poliisipartiot säännöllisinä vierai-namme.

Jokaisesta paidattomasta de-lirium-kesäleskestä ei kiireettö-

missä tilanteissa tarvitse soittaa poliisille (112), ja siksi hoitokunta tuo taas ilta-avuksemme kesäval-vojan. Hänet kannattaa kutsua paikalle, jos mantereelta tullaan sixpackien kanssa metelöimään, öykkäröimään ja kertakäyttögrilliä polttamaan. Tarkempaa tietoa ke-sävalvojasta löydät toisaalta tästä lehdestä.

Kesäpalvelujen lisäksi kannat-taa käyttää saaren tärkeitä ympä-rivuotisia palveluita. Esimerkiksi Punavuoren apteekin palvelupiste Viaporin Deli & Caféssa tuo hyvän ensiavun pikkuvaivoihin. Helsin-gin pienin – mutta varmasti palve-levin – kirjastomme Käärmetalossa

taas tarjoaa läpi kesän vaihtoehtoja nettisurffailulle ja tv-uusinnoille. Nautitaan myös saarien runsaista kahvila- ja ravintolapalveluista, joissa useimmissa saarelaisia muis-tetaan pienin erikoiseduin.

Suomenlinnaseura toivottaa kaikille leppoisaa ja rauhallista ke-sää!

Markus Cannelin puheenjohtaja

Suomenlinnaseuran kynästä

Suomenlinnaseura ry on 1970 perustettu asukasyhdis-tys. Sen tavoitteena on mm. suomenlinnalaisten yhteen-kuuluvuuden herättäminen ja vaaliminen. Seura toimii suomenlinnalaisten ympäristö- ja asumisolosuhteiden

sekä mm. liikenneyhteyksien parantamiseksi. Seuralla on jäseniä noin 400, joista vajaa 300 asuu saarilla. Loput ovat ulkojäseniä, joista monet ovat entisiä suomenlinnalaisia.

Lisätietoa toiminnasta ja jäseneksi liittymisestä: www.viapori.fi Facebook: Suomenlinnaseura

Lyhyesti

KesävalvojaKIRJOITTAJA: KERTTU KOIVUKOSKI

Viime kesänä Suomenlinnassa partioi hoitokunnan kesäval-voja. Hän valvoi järjestys-

sääntöjen noudattamista ja ohjasi kävijöitä oikeanlaiseen käytökseen.

Hoitokunta on järjestänyt kesä-valvojan myös täksi kesäksi. Valvoja partioi sinisissä vaatteissa maanan-taista sunnuntaihin klo 18:00 - 02:00. Valvoja liikkuu jalkaisin ja pyörällä.

Kesävalvojalla ei ole vartijan tai jär-jestyksenvalvojan toimivaltuuksia. Hänelle voi soittaa hänen työvuo-ronsa aikana esimerkiksi humalaisen ihmisen aiheuttamasta häiriöstä tai avotulen teosta numeroon 0295 338 386.

Kiireellisissä hätätilanteissa pitää soittaa aina hätäkeskukseen nume-roon 112.

Lonnan saari avoinna toista kesääKIRJOITTAJA: ANTTI KANGAS

Lauttamatkan varrella oleva pieni Lonnan saari avattiin vierailijoille viime kesänä. Entisellä miinanraivaussaarella kävi kesän ja syksyn ai-kana yli 20 000 vierailijaa.

Vanhassa miinojen kokoon-panorakennuksessa toimii ravintola ja kahvila. - Tavoit-

teenamme on tehdä saaresta kaikille kaupunkilaisille helposti lähestyttä-vä virkistyspaikka, saaren toimin-nasta vastaava Ville Wäänänen ker-too. - Aamulautalla saarelle tulee lapsiperheitä päivää viettämään, myöhemmin rantatuvat lounas- ja illallisvieraat, ja illalla nuorisoa saa-puu katselemaan auringon laskua, Ville kertoo.

Saarta kunnostetaan matkailu-käyttöön vielä muutaman vuoden

ajan. Tällä hetkellä ulkoalueita lai-tetaan kuntoon ja siistimmiksi, ja suunnitelmissa on avata entiset mii-navarastot tapahtumatiloiksi ja saa-da yleinen sauna rannalle.

Saareen pääsee tutustumaan JT-Linen aluksilla, jotka poikkeavat Lonnaan matkalla Suomenlinnaan. Kesällä 2015 yhteysalukset alkavat pysähtyä Lonnassa molempiin suun-tiin matkattaessa. Lisäksi saaren pohjoisrannassa on venelaituri, jo-hon vierailijat voivat saapua omalla veneellä.

HautarauhaKIRJOITTAJA: KERTTU KOIVUKOSKI

Osa Suomenlinnassa käyvistä turisteista ja koululaisryh-mistä kiipeilee Ehrensvär-

din haudan päällä. Se on sama asia kuin joku istuisi hautausmaalla ole-van hautakiven päällä. Haudassa on kuuluisan henkilön ruumis, ja sitä kuuluu kunnioittaa. Haudan kansi voi myös kulua ja rikkoutua jatku-vasta kiipeilystä.

Viaporin Tuoppi – saaren suurin ja kaunein kesätapahtumaKIRJOITTAJA JA KUVAAJA TIINA KAARELA

Pohjoismaiden suurin puuvene-tapahtuma täyttää Varvilahden rannat taas elokuussa. Tuoppi

on nyt kolmipäiväinen tapahtuma, jossa perjantaina 14.8. on nuorten JuniorTuoppi, jonka Suomenlinnan pursiseura järjestää Club Renatan kanssa erityislapsille ja -nuorille. Nuoret pääsevät kokeilemaan kisai-lua kansanveneillä, osallistujia tulee olemaan puolensataa.

Suomenlinnan pursiseuran ran-taan nousee ravintolateltta, joka on auki koko tapahtuman ajan. Perjan-tai-iltana voi seurata kilpailijoiden saapumista saareen, kun Varvilahti täyttyy pikkuhiljaa toinen toistaan kauniimmista puupursista. Lauantai-na purjehditaan varsinainen kilpailu, johon osallistuu noin 180 iloista ve-nekuntaa. Kilpailun lähtö- ja maali-alue on Vasikkasaaren edustalla.

Kaiken kaikkiaan Tuoppi tuo saareen reilusti yli tuhat osallistujaa, koska kilpailijoiden lisäksi saareen saapuu paljon myös puuveneiden ystäviä. Onhan se ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä suomalaisten puuveneiden kauneimpia yksilöi-tä, tutustua puuvenekulttuuriin ja vaihtaa kokemuksia. Monista muis-ta purjehdustapahtumista poiketen Tuopin rantatapahtumat ovat nimit-täin avoimia kaikille.

Lauantai-iltana palkintojen jaon jälkeen on upeat – ja todellakin kai-kille avoimet – tanssit, joissa purjeh-duskengät vipattavat Suomenlinnan suolakurkkujen ja tanssiorkeste-ri Mustien silmien vauhdittamina. Sunnuntaiaamuna on jälleen tarjolla brunssi, joka sai viime vuonna run-saasti kiitosta.

Viaporin tuoppiin osallistui viime vuonna jo 12 naisten kipparoimaa venettä. Tässä kansanvene Pamperon naisisto valmistautuu kilpailuun.

kesäiltaisin klo 21Suomenlinnan kirkon tornista

ILTASOITTOA OVAT TUKENEET:

Alouette International Oy, Cafe Bar Valimo, Café Vanille, Ehrensvärd-Seura ry, Helsingin kulttuurikeskus, Jääkellari, kerhoravintola Klubi 20, Kulturkontakt Nord, Linnoituksen

laulajat, Merisotakoulu, Pot Viapori ry, RAVINTOLA SUOMENLINNAN PANIMO JA VIAPORIN DELI & CAFÉ, softapotkuri oy, Suomenlinnan

Lelumuseo, Suomenlinnan Panimo, Suomenlinnan Pursiseura, Suomenlinnan Suolakurkut, Suomenlinnan Upseerikerho,

Suomenlinnan Urheilijat ry, Tuomiokirkkoseurakunta, VIAPORI JAZZ, Viaporin taidekäsityöläiset ry, WRKSHP Viapori

iltasoitto

Suomenlinnaseura ry järjestää

Koululaisryhmien opettajat eivät välttämättä edes kiellä kiipeilyä hau-dalla. Kuva: Timo Nevalainen

4 5

Susisaaren sodanaikainen johtokeskus nousi julkisuuteenKIRJOITTAJA: AULI AHO

Sekä Yle että Helsingin Sanomat uutisoivat keväällä, kuinka Suo-menlinnasta olisi nyt löytynyt ”60 vuotta unohduksissa ollut” ilma-torjunnan johtokeskus.

Kultarannan kainalossa sijait-seva johtokeskus on kieltä-mättä katseilta piilossa oven

ympärillä olevan kasvillisuuden ja syrjäisen sijaintinsa vuoksi, mutta unohduksissa keskuksen ei voi sa-noa olleen.

Venäläisten 1800-luvun lopussa rakentaman patterin B 26 kellarissa toimi Suomen rannikkopuolustuk-sen viestikeskus ja ilmavalvontakes-kus talvi- ja jatkosodan aikana. Tila on sittemmin ollut puolustushallin-non alaisuudessa, ja keskuksessa on tehty sähköremontti 2000-luvun tait-teessa.

Ilmapuolustusta johdettiin Sus-sarilta

Keskuksesta johdettiin Helsingin sodanaikaista ilmapuolustusta. Kes-kuksen uumenissa rakennettiin eri ilmavalvonta-asemilta kerättyjen tietojen pohjalta niin kutsuttu il-matietokuva, ja tieto muun muassa viholliskoneista lähti keskuksesta il-matorjuntapatteristolle.

Keskuksen väki ilmoitti, milloin vihollisen pommikoneet lähestyivät, jotta helsinkiläiset osattiin käskeä väestönsuojiin.

Johtokeskuksessa palveli myös lottia. Osa heistä oli paikalla touko-kuussa 1997, jolloin keskuksen ulko-seinään kiinnitettiin julkinen muis-tolaatta.

Avataanko keskus yleisölle?

Suuret mediat ovat antaneet ymmär-tää, että keskus avautuisi yleisölle jo tänä kesänä. Parhaillaan kuitenkin vasta pohditaan, mikä taho ottaisi tilan hallintaansa. Alkaisiko Sotamu-seo isännöidä tilaa, vai annetaanko avaimet esimerkiksi Ilmavoimien viestikillalle? Kyseinen kilta olisi in-nokas saamaan johtokeskuksen mu-seokäyttöön ja esittelemään sitä vierailijaryhmille. Keskukseen voisi rakentaa näyttelyn, joka kertoisi ny-kyihmisille, kuinka ilmapuolustusta johdettiin sotien aikana.

Vastuukysymykseen liittyy myös raha. Tila halutaan säilyttää 1940-lu-vulta olevassa asussaan, mutta ennen kuin keskus voidaan avata vieraili-joille, sitä on korjattava. Remontin ja jatkuvan ylläpidon kustannukset ovatkin yksi asia, joka vaikuttaa pää-tökseen tilan hallinnoijasta.

Kun ratkaisu paikan hallinnasta on tehty, tilan kunnostaminen vie sen jälkeen parisen vuotta. Raken-nuksen runko on kunnossa, mutta sisätilat eivät ole hääppöiset: maali hilseilee reippaasti, lattialla on kos-teutta ja ulko-oven avaamiseen tar-vitaan aikamoista miesvoimaa.

Suomenlinnan hoitokunnan, Il-mavoimien viestikillan ja puolustus-hallinnon edustajat ovat yhtä mieltä siitä, että johtokeskus on kunnostet-tava ja säilytettävä alkuperäisessä muodossaan ainutlaatuisena talvi- ja jatkosodan muistomerkkinä. Kun vastuukysymykset on ratkaistu ja tila kunnostettu, niin myös suomen-linnalaiset pääsevät tutustumaan tä-hän harvinaisen autenttiseen johto-keskukseen.

Meneillään on perheellämme neljäs kesä Suomenlinnas-sa, jona aikana olemme ko-

keneet melkoisen muutoksen arjen järjestelyissä. Muuttaminen man-tereelta vapaan liikkumisen rajat-tomuudesta on tapahtunut totutte-lulla lauttaliikenteen rajallisuuteen. Mantereella asuessa parin korttelin mittainen kävelymatka raitiovaunun pysäkiltä tai auton parkkipaikalta kotiovelle tuntui turhauttavan pit-kältä, mutta täällä asuessa se asen-ne vaikuttaa jo naurettavalta. Töistä lauttarantaan on matkaa ja lauttaran-nasta kotiin on kilometri. Erityisesti talvisaikaan harvaan liikkuva lautta on tuonut aikataulullisesti haastavia tilanteita arkeemme.

Liikkuminen Saaresta on rajoitet-

tua verrattuna liikkumiseen mante-reella. Mantereella liikkuminen su-jui vuorokauden ajasta huolimatta. Kotiin pääsee polkupyörällä, usealla julkisella välineellä, autolla tai luon-nollisesti kävellen. Usean liikennevä-lineen käyttömahdollisuus helpottaa elämää, aina voi valita ajankohdan lähtemiselle ja saapumiselle.

Lautalla liikkuminen on myös muulla tavalla rajallista. Jos kaunii-na kesälauantaina pääseekin lasten ja ostoskassien kanssa lautan lähel-le, niin lauttarannassa saa useimmin jonottaa puolijuopuneiden turistien takana seuraavaa lauttavuoroa. Tu-risti, joka edellä manailee retkijuo-mien lämpenemistä kassissaan ei voi aavistaakaan sitä olotilaa, joka on asukkaalla, jonka viikonlopun

ruokaostokset pilaantuvat samassa tahdissa. Samasta syystä lähtemiset työvuoroihin tai lasten harrastuksiin tuovat ajoittain mahdottomista haas-teista. Mahtaako meidän asukkaiden liikkumista helpottaa hoitokunnan haave matkailijoiden lisääämisestä kotisaarillemme?

Mantereella kotiin liikkuminen on maksullista vain jos niin haluaa. Julkisen liikenteen tai taksin käyttö ovat vapaaehtosesti valittuja ja vaih-toehtoisia kävelylle, pyöräilylle tai omalle autolle. Tarkemmin sanot-tuna kaikkialla muualla Suomessa kotiin pääsee milloin haluaa ja aina myös ilmaiseksi ja kuivin jaloin. Ti-lannettamme voisi kuvata myös niin, että meiltä valtion vuokralaisilta ke-rätään pakollista kotiinpääsymaksua

siitä, että Suomenlinna pysyy elävä-nä kaupunginosana.

Helpotusta tilanteeseemme on lu-vassa ohikulkuoikeuden muodossa, jota Suomenlinnaseura on yli vuoden aikana ajanut yhdessä liikennelai-toksen kanssa. Seuraavana odotam-me, että kauan kaivattu asukasportti oikeasti tulee ensin saaren lauttaran-taan ja sitten ehkä joskus mantereen päähän. Kun portti lopulta tulee, niin olemme askeleen tasa-arvoisempia mannersuomaisten ja muilla saarilla asuvien kanssa. Tulevan turistikau-den alkaessa, odotellessa kesän alkua ja rajatonta lauttamatkaa.

Asukasedustaja Ari Bungers

Asukasedustajan ajatuksia

Suomenlinnassa on toimiva ruokapiiriKIRJOITTAJA: MIKKO KLANG

Syksyllä 2014 aloitettiin Suomenlinnassa uuden ruokapiirimallin kokeilu. Tarinat kertovat, että kyseessä ei suinkaan ollut ensimmäinen yritys laatuaan, mutta tässä tapauksessa historia jätettiin täysin huomiotta ja keskityttiin olemassa oleviin mahdollisuuksiin.

Lähtökohtana olivat omat aiem-mat kokemukset ruokapiiristä. Kolmen päivän saarella asumi-

sen jälkeen oli selvää, että perheem-me kaipaa mantereelta ainoastaan toimivaa ruokapiiriä, tuota mainiota järjestelmää, joka aktivoi ihmisiä tal-koilemaan monella tapaa parempien elintarvikkeiden ja niiden tuottajien tulevaisuuden puolesta.

Vapaaehtoiseen toimintaan pe-rustuva huomattavan lyhyt logisti-nen ketju alentaa yksikköhintaa, ja tuottaja saa samalla paremman hin-nan tuotteistaan. Tukku ja kauppa jäävät tässä ikävä kyllä nuolemaan näppejään.

Perusporkkanat saa vielä saaren paikalliselta tarjoajalta edullisem-min, mutta ruokapiiri jakeleekin luomuruokaa. Listalla on juuresten lisäksi mm. tofua, mausteita, hedel-miä, teetä jne. Siinä kontekstissa hinnat ovat n. 20 % edullisempia, toi-minta on kivaa ja yhteisöllistä, lant-tua tulee tilattua sellaisia määriä että sitä tulee myös käytettyä, etiikka on kohdillaan ja maku sellainen, että ni-meltä mainitsemattoman lähikaupan porkkanat saavat jäädä nimeltä mai-nitsemattomaan lähikauppaan. Hyvä diili siis.

Näin toimitaan

Pienen penkomisen jälkeen Helsin-gistä löytyi Elävä Maa ry, joka pyö-rittää ruokapiiritoimintaa Kallioon keskittyen. Erityispiirteenä Elävä Maalla on etäjakopisteet: normaalin

tilaus ja nouto -mallin lisäksi tuot-teita toimitetaan kimppakyydillä valmiiksi lajiteltuna sovittuun paik-kaan. Toimitusta ei tietenkään saatu, mutta sitä ei missään vaiheessa haet-tukaan. Lähtöajatus oli, että koska saarelle on mukamas kallista ja vai-keaa saada toimituksia, järjestetään nouto itse. Elävä Maalla oli valmis järjestelmä, jonka ansiosta tavarat tarvitsee vain noutaa sovittuna aika-na Kalliosta eikä oikeastaan muuta tarvinnut tehdä. Jokainen tilaaja on kuitenkin velvollinen tekemään jo-kusen kerran vuodessa parin tunnin sortteerausvuoron Kallion jakopis-teessä.

Kun jäsenistöön löytyi pari pa-

kettiauton omistajaa, upea jakopiste ja runsaasti hyvää tahtoa, saatettiin perustaa Suokin etäjakopiste ja ko-keilla toimintaa syksyn ajan. Vuoden lopussa järjestettiin huutoäänestys siitä, jatketaanko keväällä, ja aika lailla yksimielisesti jatkettiin ja jat-ketaan. Viimeinen sovittu tilaus on juhannuksen tienoilla.

Toimintamalliksi muotoutui kolmen viikon tilausfrekvenssi, toimituskulujen (eli pakettiauton lauttamaksu ja löpöt) maksaminen lukukausi kerrallaan etukäteen ja eväiden nouto kirjastolta. Suomen-linnalla ei ole tähän omaa yhdistystä, ja toiminta onkin selvästi enemmän yhteisöllistä. Jotkut tekevät enem-

män kuin toiset niin kuin yhdistyk-sissäkin, mutta ilman sitoumuksia ja vastuita, ja yhteisön saama hyöty, ilo ja yhdessä tekeminen korvaa vaivat niin kauan kuin korvaa, ainakin ju-hannukseen asti. Syksyn jatkoa kat-sellaan syksyllä.

Oma asumisemme Suomenlin-nassa tuolloin näyttäisi olevan rouva Fortunan käsissä, mutta siitä riip-pumatta täällä toimiva ruokapiirin malli on nyt kehitetty, koeponnistet-tu, toimivaksi havaittu, nyt myös jul-kisesti kirjattu ja näin ollen yhteisön jatkettavissa. Jos siis kokoonkutsua ei iltojen pimetessä kuulu, voit ka-jauttaa sen itse!

Ruokapiiristä löydät monenmoisia kasviksia ja muita herkkuja. Kuva: Elina Mark

Johtokeskuksen ulkopuolella on 1997 kiinnitetty laatta, jossa kerrotaan, mitä paikalla oli sotien aikana. Kuva: Auli Aho

Ilmatorjunnan johtokeskuksessa pääsee suoraan 1940-luvun tunnelmaan. Kuva: Suomenlinnan hoitokunta/Lahdenmäki.

7

Tykkisluuppi DianaKIRJOITTAJA: MIKAEL HOLMSTRÖM, VEISTOKAARI OY

Laiva-arkkitehti Fredrik af Chapman (1721-1808) kehitti laivanrakennuksen todelliseksi

tieteeksi yhdistämällä teoreettisesti harkitut matemaattiset laskelmat ja käytännön laivanrakennusmenetel-mät. Suunnittelemiensa purjealusten ja kirjallisen tuotantonsa ansiosta hänet luetaan yhä edelleen laivanra-kennustaidon kärkinimiin. Af Chap-man suunnitteli saaristolaivaston kaikki alustyypit ja johti Augustin Ehrensvärdin kanssa ensimmäisten Viaporissa valmistuneiden alusten rakennustöitä. Hän suunnitteli ma-talakulkuisen laivamallin, jota voi-tiin soutaa ja purjehtia. Lisäksi alus varusteltiin tykeillä ja näin syntyi tykkiluuppi, joka oli hankala maali viholliselle pienen kokonsa ja ket-teryytensä ansiosta. Sluuppeja veis-tettiin aikoinaan useita eri malleja ja tykkivarustelu kehittyi aluksen

käyttökokemusten mukaan.Uuden tykkisluupin veistoa suun-

niteltiin jo yli viisitoista vuotta sit-ten. Silloin ajatus veistosta kuitenkin kariutui rahan puutteeseen, mutta ajatus veistosta jäi kuitenkin mielee-ni kytemään. Ajatus nousi muutama vuosi sitten taas uudelleen esille ja rahoituskin saataisiin järjestymään. Rupesin organisoimaan puutavaraa, sillä siitähän kaikki alkaa. Olimme telakalla sahanneet jaalakorjauksiin puutavaraa, jota päätettiin käyttää Dianan veistoon. Puutavara oli riit-tävän kuivaa ja jo useita vuosia sei-sonut taapelissa.

Varsinainen veisto tapahtui van-hassa levyhallissa, jossa yleisöllä oli mahdollisuus tutustua perinteiseen puulaivan veistoon. Apuna minul-la oli veiston aikana veneenveiston opiskelijoita työharjoittelussa. Apu-laisia oli aina viikon harjoittelusta

pidempiin jaksoihin, joten vaihtu-vuus oli tiheää, mutta pyrinkin näyt-tämään mahdollisimman monelle nuorelle miten laivoja rakennetaan. Oppilailla ei tietenkään ollut mah-dollisuutta osallistua varsinaiseen veistoon mutta jo näkeminen on erittäin opettavaista. Itse olen veistä-nyt veneitä ja laivoja Suomenlinnas-sa kolmekymmentä vuotta enkä vie-läkään koe olevani valmis. Lahjoitin Dianan pienoismallini kirkkoomme votiivilaivaksi muistuttamaan saa-remme merellisestä historiasta ja herättämään nuorten mielenkiinnon puuvene- ja laivakulttuuria kohtaan.

Veisto eteni hyvin ja sainkin puu-työt valmiiksi aikataulun mukaan kesällä 2013. Dianan saaminen ulos vanhasta levyhallista oli operaatio jo sinällään. Moni kävi hieman arvuut-telemassa ulos mahtumista, mutta olinhan sen tietysti mitannut. Dia-

na telakoitiin talveksi viimeistelyä varten kuivatelakalle. Tein talvella kaikki pintakäsittelyt ja pääsinkin päättämään väritykset, jotka olivat tyypillisiä tuon ajan aluksille. Tar-vittiin vielä tekniikan asennusta ja varustelua, ennenkuin sillä voitaisiin turvallisesti kuljettaa turisteja Suo-menlinnan ympäri. Kastejuhlaa vie-tettiin juhlallisesti kesän 2014 alussa ja kesällä teimme useita koepurjeh-duksia ja -soutuja. Sähkömoottorit joita on kaksi vaativat erityisosaa-mista ja opettelua, onhan Diana ai-noa laatuaan koko maailmassa.

Vihdoin tänä kesänä Diana pää-see tosi toimiin ja sitä voikin vuokra-ta vaikka häävieraiden kuljetuksiin Suomenlinnaan Helsingin Purjelai-vakonttorista. Veistin Dianalle pie-nen apujollan, jotta nuorisokin pää-sisi mukaan puuvenepurjehduksiin.

HOITOKUNTA TIEDOTTAA

Suomenlinnan hoitokunnalla käytössä oleva ylläpitojärjes-telmä Granlund Managerin, GM, vikailmoitusosion käyttö laajenee asukaskäyttöön. Ylläpitojärjestelmä GM:n etuna on se, että asukkailla on mahdollisuus seurata oman vikail-moituksensa käsittelyä järjestelmän kautta. Asukkaat voi-vat halutessaan tehdä vikailmoituksia edelleen myös hoito-kunnan verkkosivujen kautta vikailmoituslomakkeella.

Ylläpitojärjestelmän tunnukset jakoon toukokuussa

Hoitokunta on muokannut ylläpitojärjestelmä GM:n omi-naisuudet sellaisiksi, että asukkaiden ja muiden vuokralais-ten vikailmoitukset voidaan käsitellä suoraan järjestelmän kautta. Tunnuksien jako palvelun käyttöön on aloitettu 4.5.2015. Verkkosivuiltamme löytyy helppo ohje ja linkki vi-kailmoitusjärjestelmään kirjautumiseen.

Näin hankit tunnukset

Kun haluat tilata asuntokohtaiset tunnukset ylläpitojär-jestelmä Granlund Manageriin, lähetä sähköpostia osoit-teeseen vuokralaiset@suomenlinna.fi otsikolla Granlund Manager -tunnukset. Kirjaa sähköpostin viestikenttään asuntokohtaiset yhteystiedot: vuokralaisen nimi ja asun-non osoite, asuntoa kohden yksi sähköpostiosoite ja puhe-linnumero. Hoitokunta käsittelee sähköpostin ja toimittaa tunnukset annettuun sähköpostiosoitteeseen.

Vikailmoituksen teko on helppoa

Vikailmoituksen tekeminen on yksinkertaista. On tärkeää, että vika kuvaillaan mahdollisimman tarkasti ja palvelu-pyyntölaji kohdistetaan oikein. Vikailmoitukseen on mah-dollista myös liittää kuva viasta. Kuvan liittäminen on suotavaa, koska se saattaa auttaa viankorjaajaa ottamaan oikeat varaosat heti mukaan. Jos tarvitsemme lisätietoja vikailmoituksesta, otamme asukkaaseen yhteyttä ylläpito-järjestelmän kautta. Tarvittaessa olemme yhteydessä säh-köpostitse tai puhelimitse.

Vikailmoituksia käsittelevät työnjohtajat, puusepät, LVI- ja sähköasentajat sekä kiinteistönhoitajat. Vioista ja ongel-mista riippuen myös rakennuttaja-arkkitehdit, kiinteistö-sihteeri ja isännöitsijä tai tarvittaessa ulkopuoliset urakoit-sijat ja konsultit antavat työpanoksensa vian korjaamisessa. Käsittelyaika riippuu ongelman kiireellisyydestä.

Malttia ja kehitysideoita

Aiemmin ylläpitojärjestelmä Granlund Manager on ollut hoitokunnan sisäinen työkalu. Nyt kun vikailmoitusosio tulee vuokralaiskäyttöön, pääsee hoitokuntakin opettele-maan uuden käyttötavan. Toivommekin asukkailta malttia ja kärsivällisyyttä, mutta myös kommentteja ja mahdollisia kehitysideoita, joilla saamme täyden hyödyn vikailmoitus-järjestelmästä. Lisätietoja järjestelmästä: jenni.sundberg@suomenlinna.fi.

Sähköinen vikailmoitus asukaskäyttöön

Yhteystiedot

Virasto0295 338 300kirjaamo@suomenlinna.fi

Kiinteistöpalvelut0295 338 400vuokralaiset@suomenlinna.fi

Asiakaspalvelua kasvotusten tiistaisin ja torstaisin

Hoitokunta palvelee asukkaita kasvotusten, puhelimitse, sähköpostilla ja verkkosivuilla. Kiinteistöpalveluiden asia-kaspalvelu palvelee viraston toimistolla edelleen osoittees-sa C 40. Asiakaspalveluaika muuttuu 1.6. lähtien: toimisto on auki tiistaisin ja torstaisin 9.30 – 11.00 ja 13.00 – 15.00. Näiden aukioloaikojen ulkopuolelta voi edelleen varata

oman henkilökohtaisen asiakaspalveluajan puhelimitse numerosta 0295 338 400 tai sähköpostilla vuokralaiset@suomenlinna.fi. Muistattehan myös, että hoitokunnan verkkosivut palvelevat asukkaita osoitteessa www.suomen-linnanhoitokunta.fi/vuokralaisille.

Suomenlinnan hoitokunta on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen val-tion virasto, joka restauroi, ylläpitää, esittelee ja hallinnoi Suomenlinnaa.

Puhutaanko kirkon aidasta?KIRJOITTAJA: MINNA LEINO

Suomenlinnan ympäristö vilisee erilaisia merellisiä esineitä, joiden alkuperätiedot ovat hämärän peitossa. Yksi kiinnostavimmista jutuista on kirkkoa ympäröivä aita, joka on tehty vanhoista tykinputkista ja niiden väliin asetetusta kettingistä.

Erityisesti kettingistä tarinoi-daan, miten sitä on käytetty sulkemaan Kustaanmiekansal-

mea puolustustarkoituksessa. Suo-menlinnan historiaan perehtynyt tutkija Helena Rosén (“Mursu”) jätti minulle perinnöksi haasteen selvit-tää, onko kettinkiä todellakin käytet-ty tähän tarkoitukseen.

On oikeastaan mahdotonta to-distaa, että juuri tätä kettinkiä olisi

käytetty sulkemisessa, sillä sen al-kuperätiedot johtavat aidan histo-riaa aikaisemmin selvittäneen Seija Linnanmäen mukaan vain meriva-rastoon asti. Itse aita on rakennettu yksityisin varoin komendantti Jakov Samojlovits Alopeuksen (1811–1882) lahjoituksella vuonna 1872. Jo tuol-loin tykinputket olivat vanhoja, sil-lä ne on valmistettu Ruotsin vallan aikana 1780-luvulla. Ne ovat yhtä

hyvin voineet olla käytössä niin lin-noituksessa kuin sota-aluksessakin. Aidan kettinki on sen sijaan saman-laista kuin laivojen ankkuriketjut. Kettingin silmukoissa olevat merkin-nät viittaavat siihen, että se ajoittuu kuitenkin vasta Venäjän vallan ajal-le.

Väyliä on suljettu aluksin ja ket-juin

Tutkiessani Suomenlinnaan liit-tyvää merellistä kierrätystä pe-rehdyin myös Krimin sodan (1853-1856) aikaiseen laivaväylien sulkemiseen. Miinojen lisäksi tuol-loin Suomenlinnan lähisalmiin asemoitiin poikittain sota-aluk-sia tai upotettiin vanhoja laivoja sulkemaan vesiliikenne. Tietoa ketjujenkin käytöstä löytyy samai-sen sodan ajalta, sillä esimerkiksi Tammisaaressa on kapea salmi suljettu tällä menetelmällä. Tosin tutkija Martha Hirn kuvailee, mi-ten ketju ei kestänyt, vaan murtui vedon rasituksesta, mutta rantaan ovat jääneet muistoksi kiinnitys-renkaat. Tässä valpas lukija ryh-tyy pohtimaan Kustaanmiekassa olevia metallilenkkejä: eivätkö ne

todista, että sulkemista on ainakin suunniteltu?

Suunnitelmasta kertoo myös tutkimuksissani Kansallisarkis-tosta löytynyt kirjeenvaihto, jon-ka suokkilainen Heidi Pekander käänsi venäjästä suomeksi. Vuo-delta 1854 periytyvistä kirjeistä käy ilmi, miten tarkoitus oli sulkea juuri ketjuilla sekä Susisaarensal-mi että Kustaanmiekansalmi, mut-ta kaksinkertaiseen ketjuun olisi tarvittu kettinkiä yhteensä 160 ve-näjän syliä eli yli 342 metriä. Kir-jeenvaihdosta käy ilmi, ettei niin paljoa kettinkiä saatu kerätyksi. Ketjua ei vain ollut tarpeeksi mo-lempien salmien sulkemiseen!

Lopullinen totuus kettinkien käytöstä Kustaanmiekansalmessa jääkin edelleen historian hämä-rään. Voitaisiin ehkä kuitenkin vetää tästä uusi, hauskempi tulkin-ta kirkon aidan kettingille: pituus ei riittänyt salmien sulkemiseen, mutta saatiin siitä sentään komea aita kirkon ympärille. Tämä sym-boliikka puhuttelee ohikulkijoita vielä 143 vuotta valmistumisen jälkeen.

Aidassa on elementtejä kaikilta kolmelta eri aikakaudelta Suomenlinnan histo-riasta. Kuva Minna Leino.

8 9

Von Hertzen Brothers valleillaKIRJOITTAJA: JANNE HEIKKINEN

Suomalainen kolmen veljeksen muodostama rockyhtye kuvasi musiikkivideon Kustaanmie-kassa viime syksynä. Videota katsellessa herää suomenlinnalaisessa muutamakin kysymys, ja sanomat selvitti bändin kitaristi-laulajaa Kie Von Hertzeniltä, miten kuvaukset sujuivat.

Kun videon alussa nouset-te Kuninkaanportille, ei näytä vielä tuulevan pal-

jon, mutta oliko teillä epäilyksiä siitä, että merellä tuulee aina, varsinkin syksyllä?

Kyllä siinä tuli säätiedotuksia tutkit-tua aika huolellisesti monta viikkoa. Toiveena oli juuri tuollainen puhuri, mikä videon tuulisimmissa kuvis-sa näkyy. Biisihän on iso ja aava, ja tilan tuntua raikas syksytuuli tukee hienosti. Mutta toisaalta toiveissa oli myös säätiedotuksissa luvattu aurinkoinen, selkeä ja kuulas keli. Kuvaukset kestivät viikonlopun. Kontrastit säässä olisivat tukeneet ajan kulun tunnetta. Mutta kaiken kaikkiaan olemme kyllä tyytyväisiä.

Antoiko Suomenlinnan hoito-kunta helposti luvan kuvata val-leilla? Aluehan on normaalisti suljettu yleisöltä.

Kyllä täytyy kiittää hoitokuntaa hienosta ja ymmärtäväisestä asen-teesta! Esimerkiksi ilman sähköjä, Kaponieeri de Coyetin suojaisaa huoltopistettä ja Kustaanmiekan WC-tiloja olisimme olleet todella he-lisemässä.

Minkälainen logistinen ongelma oli kuljettaa kaikki tarvittava ka-lusto Kustaanmiekkaan?

Käytimme huoltolauttaa. Kamat mahtuivat helposti sprintteriin, ja hiekoitettu tie vei perille asti. Siinä ei ollut ongelmia.

Mistä saitte yleensäkin idean ku-vata Suomenlinnassa?

Paikka on itselleni jo pikkupojasta verkkokalvoille voimakkaasti tal-lentunut. Edelleen koen tehot aika vaikuttavina, kun rauhaisasti kesä-piknikillä komean saaristoluonnon keskellä istuskellessa yhtäkkiä, kuin

tyhjästä, ilmestyy melkein rantaa viistäen suuren kerrostalon kokoi-nen liikkuva käsittämätön hässäk-kä, a lá Silja tai Viking Line! Biisin teema on lähteminen ja kaiken taak-seen jättäminen, joten eräänlainen gateway-fiilis, mikä noista suurista, ihmisiä täynnä olevista kulkuvä-lineistä irtoaa, sopi hyvin tunnel-maan. Muutenkin meri ja avaruus ulkomeren reunamilla ovat osa omaa sielunmaisemaani.

Montako kertaa jouduitte soitta-maan saman kohdan uudestaan ja uudestaan? Asukkaina tiedäm-me laivojen aikataulut, ja videon leikkaus paljastaa aika paljon: monta eri laivaa monen tunnin aikana samassa videossa…

Aika monta kertaa kyllä!

Olitteko useampanakin päivänä kuvauksissa, vai menikö kaikki purkkiin yhden päivän aikana?

Kuvasimme kaikkiaan kolmena päi-vänä, mutta valoisa aika on siihen aikaan vuodesta lyhimmillään, joten kuvauspäivät eivät olleet ihan niitä perinteisimpiä 18 tunnin rypistyksiä. Jouduitteko käymään usein läm-mittelemässä? Video on kuvattu parhaiden syysmyrskyjen ai-kaan ja kylmä tuli varmasti, kun katsoo tuota vaatetusta.

Kyllä siinä pahimmassa tuulessa aika nopsakkaan sormista tunto katosi, eli lämmitellä piti aivan kaikkien koko ajan.

Menikö kaikki suunnitelmien mukaan?

Meiltä katosi kokonaan pieni ku-vauskopteri. Se putosi ilmeisesti sal-meen jonkun mystisen voimakkaan signaalin katkaistua kopteria ohjaa-van WiFi-yhteyden. Kuva monitoris-sa meni yhtäkkiä ihan lumisateeksi,

minkä jälkeen kopterista ei näkynyt enää jälkeäkään.

Samoin isojen laivojen komento-silloilta tuli kiukkuista palautetta yh-destä kuvausvalosta, joka ilmeisesti oli sotkenut salmen kohdalla auto-maattiohjausta. Tämä oli todella va-litettavaa, sillä yritimme kyllä kaikki mahdolliset tahot ja viranomaiset in-formoida kuvauksista etukäteen.

Jouduitteko improvisoimaan?

Aina jokin osa kuvauksista menee improvisoinniksi. Niin nytkin. Bändin kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.vonhertzenbrothers.com/ ja video löytyy Youtubesta haulla ” Von Hertzen Brothers”. Uuden albu-min nimi on New Day Rising.

Kuva: Ville Juurikkala

Kuva: Janne Heikkinen

Tykinruokana SuomenlinnassaKIRJOITTAJA: KIMMO OKSANEN

Syksyllä 2008 minut ammuttiin Suomenlinnan huoltotunnelia pitkin Marian sairaalaan. Ker-

ron siitäkin tapahtumasta helmi-kuussa julkaistussa kirjassani Kas-vonsa menettänyt mies.

Se ei kuitenkaan ollut ensim-mäinen kerta, kun minua Suokissa ammuttiin. Joskus 1960-70-lukujen vaihteessa olin pieni poika. Isäni nosti minut vallikanuunan piipulle ja työnsi jalat edellä sisään. Minusta näkyi vain pää.

Se oli isän mielestä kai haus-kaa. Hän laukaisi tapauksesta ku-van. Harmi, että kuva on kadonnut. Muistan siitä vain sen, että kuva on epätarkka. Se lienee johtunut siitä, että isäni hohotti koko kuvaamisen-sa ajan.

Filmi ja kuvien kehityttäminen olivat silloin kallista. Tapana ei ollut napsia useampia ruutuja. Isän taskut olivat tuolloin tavanomaista tyhjem-mät. Ehkä hän siksi säästeli ruutuja. Isä oli innokas kameramies. Piti sääs-tää muihinkin kohteisiin. Hänellä oli niin paljon kuvattavaa.

Harmi siksikin, että kuva on ka-donnut, että olisin kasvojeni ilmees-tä ehkä voinut päätellä, oliko piipun nuohoaminen hauskaa myös minun mielestäni. Vai suostuinko projek-tiin vain siksi, että halusin miellyttää isää. Halusin ehkä, että hänellä oli kivaa. Hänellä oli niin paljon mureh-dittavaa tuohon aikaan.

Isällä oli viisi kuorma-autoa. 1967 hän teki konkurssin. Se oli siihen aikaan paha juttu. Menetimme kai-ken. Autot, talon, koko omaisuuden, ja seitsenhenkinen perhekin hajosi.

Hajosi sikäli, että vanhemmat sisa-rukseni asettuivat eri paikkakunnille Päijät-Hämeeseen, isä lähti Helsin-kiin töihin, ja minä jäin äidin kanssa kahden.

Perhe kokoontui vielä yhden ka-ton alle, mutta se ei ollut enää sama. Koti oli kadonnut. Oli vain asunto-ja. Siksi olen ehkä kaivannut kotia enemmän kuin mitään muuta. Siksi en ole ehkä kotia koskaan pystynyt rakentamaan. Olen etsinyt sitä kiih-keästi kaikkialta, missä vähänkään on ollut valmiiksi tuttuutta. Myös Suomenlinnasta.

Kävin isän luona usein Helsin-gissä. Hänellä ei ollut varmaankaan juuri rahaa. Nukuimme vierekkäin kaksikerroksisessa hetekassa mies-ten asuntolassa Käpylässä. Olisiko vuode maksanut kaksi markkaa yöl-tä. Isällä ei ollut varaa kuin yhteen petiin.

Söimme ravintola Kuopassa Vil-honkadulla. Isä tilasi meille kaksi kaurapuuroa. Erehdyin sirottele-maan puuron päälle sentin kerrok-sen suolaa. Luulin sitä sokeriksi. Isä

koetti vaihtaa annoksen. Tarjoilu-luukun pyöreänaamainen emäntä ei suostunut. Isä kuori suolan pois, söi itse annoksen ja antoi minulle oman-sa. Isällä ei ollut varaa ostaa uutta. Se olisi maksanut markan.

Ehkä hän siksi toi minut aina myös Suomenlinnaan. Toinen hä-nen suosikkinsa oli Seurasaari. Hän arveli pikkupojan viihtyvän saarilla. Niillä oli nähtävää. Ilmaiseksi. Seu-rasaari oli minunkin iloni. Siellä sai syöttää oravia. Kyllä Suomenlinnan tykitkin minua kiinnostivat. Mutta ei niin paljon kuin isää. Pidin enem-män oravista, ja jos äänestettiin, va-litsin Seurasaaren.

Isä pestautui Helsingissä lin-ja-autonkuljettajaksi. Helsingissä oli sinisiä ja punaisia busseja. Isä ajoi punaisia. Ne olivat minusta hienom-pia. Hänellä oli kai jokin kuljettajien kortti, jolla sai matkustaa lautalla il-maiseksi. Ehkä hänellä oli myös jon-kinlainen veteraanien vapaakortti Sotamuseoon. Kävimme siellä aina: aina samat haarniskat ja aseet.

Mennään jo pois, hinguin ja kis-koin isää housunlahkeesta. Mutta nyt ymmärrän häntä. Hän ilmoit-tautui 17-vuotiaana vapaaehtoisena sotaan. Mikä tapahtuu 17-vuotiaalle, se vaikuttaa voimakkaasti. Sota nyt ainakin, ja siksi katselimme aseita.

Suomenlinna puolestaan tarttui minuun. Tulin Helsinkiin opiskele-maan. Aika pian löysimme kirjal-lisuutta opiskelleiden kavereitteni kanssa lukupaikaksi – Suomenlin-nan vallit ja rantakalliot. Aina, kun ensimmäiset kalliolaikut vapautui-vat lumen alta kevääseen, olimme

runokirjojemme kanssa paikalla.Minähän meidät sinne ohjasin.

Olihan Suomenlinna tarttunut mi-nuun, ja minä Suomenlinnaan. Kun sitten monien tapahtumien jälkeen 2000-luvulla muutin saarelle asu-maan, olin jo valmiiksi tutussa pai-kassa.

En minä saarella enää asu. Isä kuoli 2003 keväällä. Eräällä tavalla voin kyllä ajatella, että isä elää saa-rella yhä.

Minun Suomenlinnani

Tästä numerosta alkaen lehdessä jul-kaistaan jonkun jo Suomenlinnasta pois muuttaneen juttu, jossa kirjoit-taja muistelee kokemuksiaan Suo-menlinnasta tai kertoo ajatuksista, joita saaret nykyään herättävät.

Kimmo Oksanen

Kimmo Oksanen, s. 1960, on Helsin-gin Sanomien toimittaja ja kirjailija. Hänen uusin kirjansa, Kasvonsa me-nettänyt mies (WSOY) ilmestyi 23. 2. 2015. Kirjan tapahtumat sijoittuvat osin Suomenlinnaan. Kirjoittaja on käynyt saarella lapsesta saakka. Hän on asunut Isolla Mustasaarella ja Kustaanmiekalla.

Kuva: DreferComm

Minun Suomenlinnani

10 11

Kauniita asioita Kauniit asiat, niitä osuu eteemme joka ikinen päivä. Me emme useinkaan nii-tä huomaa; taidamme katsella asioiden negatiivisia puolia vähän liikaakin. Mutta jos keskityt sittenkin positiivisiin puoliin, maailma näyttää paljon mu-kavammalta!

Villissä Viaporissa lennätettiin variksia ja rokattiin koko perheen voimin Pirun-kirkon Pajasalissa. Samalla oli mahdollisuus nauttia herkuista ja koettaa ar-paonneaan MLL Suomenlinnan kanttiinissa.

KUVAAJA: HEDVIG

KUVAAJA: TIMO NEVALAINEN

KUVAAJA: PIRKKO PESONEN

KUVAAJA: MAIJA KAIRAMO KUVAAJA: HEDVIG

KUVAAJA: HEDVIG

KUVAAJA: MAYA HÄNNINEN

KUVAAJA: AKI MÄLKKI

12 13

Sumujen saariKIRJOITTAJA: ANTTI KANGAS

Keväisenä aamuna sumu ver-hoaa usein saaret tiheään vaippaansa. Toisinaan sumun

hälveneminen kestää päiväkausia, ja sakean valkoisen sumun keskeltä kuulee vain laivojen torvien töräh-dyksiä tunti toisensa jälkeen. Myös syksyisin esiintyy useasti sumua, ja joskus talvisinkin.

Sumu on pienen pieniä vesipisa-roita

Sumu koostuu ilmassa leijuvista pie-nen pienistä vesipisaroista. Sumu-pisaroita on niin paljon, että sumun määritelmän mukaan näkyvyys jää alle kilometrin. Sakeassa sumussa on vaikea nähdä edes sadan metrin päähän.

Sumua syntyy, kun ilmassa ole-va näkymätön vesihöyry tiivistyy pisaroiksi. Tiivistyminen alkaa kun kosteus lisääntyy tai kun lämpötila laskee.

Yleisimmät sumujen syntymäta-vat rannikon saaristossa ovat siir-tymäsumu ja sekoitussumu, lisäksi talvella esiintyvä merisavu voidaan laskea sumuksi.

Siirtymäsumu syntyy, kun läm-min ilma jäähtyy kylmässä ympäris-tössä: keväällä kun maan päällä läm-minnyt ilma virtaa kylmälle merelle, tai syksyllä, kun lämmin meri-ilma virtaa kylmälle maalle.

Aurinko haihduttaa sumun

Keväällä siirtymäsumu hälvenee, kun aurinko lämmittää ja sumupi-sarat haihtuvat takaisin näkymättö-mäksi vesihöyryksi. Tämä tapahtuu sisämaassa aamupäivällä ja ranni-kolla myöhemmin päivällä. Merel-

lä sumu saattaa jatkua pidempään, vaikka se olisi jo hälvennyt mante-reelta ja rannikolta.

Syksyisin merisumun hälvenemi-nen on usein hyvin hidasta, koska auringon lämmittävä säteilyvaikutus on pienempi kuin keväällä. Syksyn edetessä marraskuulle haihtuminen on hyvin hidasta. Ainoastaan sää-tyypin vaihtuminen muuttaa tilan-teen, kun kuivaa ilmaa virtaa tilalle.

Sekoitussumu puolestaan syntyy, kun kylmää ilmaa sekoittuu koste-aan ilmaan. Niitä syntyy tyypillises-ti järvillä ja merenlahdilla kesä- ja syysöinä. Notkossa olevan vesistön yläpuolella ilma on lämpimämpää, mutta kosteampaa kuin läheisen maa-alueen ilma. Tapahtuu tiivisty-minen, ja vesistön ylle syntyy pai-kallinen sumualue.

Haihtumissumu syntyy, kun läm-min vesi haihtuu kylmään ilmaan. Kylmässä ilmassa vesihöyry tiivistyy pian haihtumisensa jälkeen.

Talvisin railoista puskee meris-avua

Talvisin tyypillisin haihtumissumu on merisavu. Pakkasta on oltava vähintään -15 astetta ja ilma virtaa avoveden, esimerkiksi jäässä olevan railon yläpuolelle. Vedestä siirtyy haihtumisen seurauksena lämpöä ja vesihöyryä ilmaan. Suomenlinnan ympärillä merisavua havaitaan tyy-pillisesti marras-tammikuussa.

Vaikka ei olisi sumua, ilma voi olla sameaa. Silloin ilmassa on utua tai auerta.

Kun ilmassa on sumupisaroita, jotka huonontavat näkyvyyttä sel-västi, mutta kuitenkin vähemmän kuin sumussa, sääilmiötä kutsutaan

uduksi. Auer taas muodostuu pö-lystä, pienen pienistä hiukkasista: savusta, joka leijuu ilmassa. Udun ja autereen erottaa toisistaan sameu-den väristä: auer on ruskehtavaa, utu harmahtavaa.

Merellä voi nähdä myös laivojen pakokaasuja. Pakokaasut näkyvät lä-hellä merenpintaa ajelehtivana kel-lertävänä pilvenä tai vanana.

Lähde: ilmatieteenlaitos.fi

Vene lähtemässä sumuiselle merelle.

Luotsivene tammikuisessa merisavussa.

KUVAAJA: JAANA RISTILUOMA

KUVAAJA: ANTTI KANGAS

Pakina

Mikä meitä vaivaa?Saaren oma-doctorin palstalta apua kaikkiin vaivoihin!

SuokkiDoctorin pakinapalstalla annetaan apua kaikkiin ajankohtaisiin vaivoihin. Juuri kun olemme päässeet äänestysuupumuksesta ja vaalitenttiähkystä, niin edessä on se kaikkein tautisin ajanjakso Saaren historiassa, eli kesä. Bosnia-Tenalji-Fon-Hertchzegoviinan palatsissa pitämässään Saarivaltiopäivien avajaispuheessaan uusi Johtajattaremme kertasi eri puolueiden antamia vaalivalheita. Mannermaisten ääriryhmien (kuten Al Kaidaniemi, eIRA, ITIS ja Mein KAMPf Keskus) varalta käytettiin koodinimeä Asu-kaskas-ilta (kas kummaa, pahin asu palkitaan), jota ei-toivotut henkilöt luulivatkin Yliksen perinteisiksi Halloweennaamiaisiksi.

Ja sitten äänestystuloksiin. Näissä esikun-tavaaleissa rannalle ruikuttamaan jäivät, muiden muassa, Suomenlahden Merikauhu-vaarallapelottelupuolue (SMP), Sukupolvineut-raali Länskäri-NATO -liitto (LATO), Suur-Af-rikka-Iso-Mustafaari -koalitio (SAI), sekä Itsenäisen Kustaanmiekan Veroparasiittiris-teily-Martit (TAXFREE). Parhaiten hajulla ää-nestäjien toiveista olivat Kissanpissapuolueen feministit sekä Perussuokkilaisten hanhimaa-hamuutto- ja kakkakriittinen siipi (siipi maassa maan tavalla). Kepun suosio yllätti jopa Kar-humäyräkoirankantajanuoret, jotka nielivät, minkä pystyivät, kantoivat ”hallitusti” vastuun-sa myös vappuhumaloissaan ja saivat aikaan suurimman ääniryöpyn. Oppositiosta rivouksia huutelivat jyrkän pasivitsinen Hautarauhan-puolustaja (HARVA) sekä Vankien Vapautus-rintama (VHL). Bandidosrolleissa toistuivat anarkistiset, populistiset ja propagandhistiset iskulauseet: ”viinit, tai edes jotain, kaupan hyl-lyille”, ”Acropolis Paraatikentälle tukimiljardi-en pantiksi (jos kreikkalaiset maksaisivatkin jostain syystä velkansa, niin ilmoitustaululla olisi seuraava viesti: ”lauantina Paraatti paikala Acropoliksen ja jää kiekko kaukkalon spurgu-talkoot klo 12, terv. Suokin Olymppia urhei-liat)”, ”työttömät tukitöihin, tue humalaista lauttaan pääsyssä”, ”oma lauttajono saarelaisille (ja vähintään yhtä pitkä kuin muillakin)”, ”vaih-totalous kunniaan - Suokki nousuun johtajatta-ria, hiekkalaatikkohiekkoja, lautta-aikatauluja, vaippoja, sekä sukkia ja asuntoja keskenämme vaihtelemalla!”, EI SOTEen, suteen ja saveen”, ”sääntelyn- ja kaukalonpurkutalkoot toivotta-vasti jossain - kertakäyttögrillit ja jyrkänteiltä putoilu dekriminalisoitava”, ”Free Mandela - Free Willy - Free Maps! (suom. Manteli, Villi ja kartat ilmaiseksi, kaikilla kielillä)”.

Kateudesta Vihreät kiittelivät saarelaisia pitkäpinnaisesta työstämme kestävän kehityk-sen ja kierrätyksen edistämiseksi. Juomakult-

tuurimme suurkuluttajien ja monikulttuurisen pullopanttilogistiikan ammattilaisten kehi-tysyhteistyö on nykyään täysin saumatonta. Tölkit palautetaan vapaaehtoisvoimin SIKA-marketin ahnaaseen, mutta viisi metriä syvään PalPakurkkuun. Itse tölkkien sisältö palauta lorotellaan viimeisillä voimilla ihan siihen ik-kunan ulkopuolelle. On se kätevää, kun kaiken voi palauttaa liki samaan pisteeseen! Jos kepu-pahvikääröistä, karkkipapereista, kuivuneista puunoksista, lumikinoksista, uupuneista kar-jalankarhumäyräkoirien taluttajista, piknik-kattausten jäänteistä sekä muista luontaisista ja luonnottomista ihmisten ja eläinten jätök-sistä maksettaisiin sopiva palautuspantti, niin alueen hygienia hoituisi paljon nykyistä tehok-kaammin, ja jopa ilman hankalahkoa ja kallista henkilökuntaa. Jos keräyspiste olisi ihan siinä SIKAmarketin vieressä (os. SIKA Beach Bou-levard 1wc), niin ongelmallisimmat ja pahan-hajuisimmat jätteet voisi jättää näppärästi(?) Matkahuollon ruskean tai keltaisen kuljetuksen kuljetettavaksi takaisin omistajilleen Keravalle, Vantaalle tai Turkuun. Tai mitä niitä on? Samal-la tuettaisiin yrittäjyyttä ja kansainvälistymis-tä. No, ehkä siinä roskapanttikonttorilla tar-vittaisiin päivystävä palautuskonetukkeumien huoltoon erikoistunut hoitomies. Ja hänelle muutamia esimiehiä, joita voi yrittää tavata henkilökohtaisesti virka-aikana (sopimuksen mukaan). Tapaamisaika on syytä sopia etukä-teen sopimalla siitä henkilökohtaisesti roskatoi-menjohtajan, roskapanttikonttoripäällikön, ros-kanpalautuskonemestarin tai tukkeumaryhmän vastaavan työnjohtajan kanssa.

Jos mikä tahansa yllä esitetyistä eineksistä närästää tai aiheuttaa allergisia reaktioita, on syytä kääntyä mitä pikimmiten SuokkiDocto-rin puoleen. Reaktioiden ollessa heikkoja tai niiden puuttuessa kokonaan on parasta soittaa suoraan päivystävälle haudankaivajalle. Muus-sa tapauksessa soita hädissäsi valitsemaasi vää-

rään numeroon.Suomen jotain-rajaa-vartiolaitoksella on

ollut ilmiselviä vaikeuksia vedenalaisen sukel-lusveneen tunnistamisessa. Tämä on varsin ymmärrettävää, koska koulutuksessa käytetään maailman ainoaa maanpäällistä sukellusvenet-tä (ent. Vesikko, nyk. Maallikko). Koska vento-vieras kohde on peräisin tuonpuoleisesta, sen maanpäällistä hahmoa on haasteellista yhdis-tää sukellusveneeseen, paitsi ylösnousemuksen sattuessa. SuokkiDoctorin tekemien syvällis-ten tutkimusten perusteella tunnistusongelmia aiheuttavien syiden joukosta on suljettu pois mm. näköelimelliset ja neuromotoriset sai-raudet. Kuten laulussakin ”Yellow Submarine” (suom. jäänsärkijä) sanotaan, sukellusveneet ovat keltaisia jäänsärkijöitä, ja sellaisia ei ole täällä päin näkynyt, piste. Todennäköisesti kyse on siis freudilaisesta oidipusilmiöstä, eli vaikeasta Äiti-Venäjä -suhteesta. Tosin Pisan vinotornitestien mukaan alokkaidemme kyky erottaa kirkkovene purjeveneestä on kovinta kansainvälistä tasoa, toisin kuin länsinaapuril-lamme. Juuri ennen villaisella painamiseen me-noa Suomenlinnan Sanomien toimitus onnistui saamaan korviinsa tiedon varmasta havainnos-ta. Valimobaarista käsin Yön Susille lähetetty, joskin asiaan kuuluva, kyrillisillä aakkosilla sa-lakirjoitettu viesti julkaistaan nyt ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa sensuroimattomana: ”VIE-RAS VENE SATAMASSA! Vesirajan alapuolis-ta aktiviteettia havaittu saunaosastolla 2. Stop. Naisääni huusi, STOP! Kuuntelen. Periskoopis-sa paha tietovuoto, uppo amme. Stop. Huuhte-len. Stop e. Iso.”

D

Yhteydenotot ja palautteet Twitterin kautta: @suokkidoctor

Merellä muodostuu aika ajoin sakeita sumuja. Mitä sumut ovat ja miksi niitä syntyy?

Sumupisaran koko on alle tuhannesosamillimetri.

Sumussa näkyvyys on alle kilometri.

Sumuja luokitellaan syntyta-pansa mukaan.

14 15

Kirjastossa asiakas on luottamuksen arvoinen ja kärryt luotu lainattaviksiKIRJOITTAJA: HELENA VALVE

Eräänä kolean tuulisena huhti-kuisena perjantaina pistäytyi Suomenlinnan kirjastoon vie-

railulle kaksi slovenialaista kirjas-tonhoitajaa, selkeä kevään merkki. Kesän mittaan sitten käykin vieraita kaikkialta maailmasta kymmeniä. Ja he hämmästelevät Helsingin pienin-tä kirjastoa, ihmettelevät sen elinvoi-maisuutta ja ihailevat sitä, että maail-manperintökohteessa asuu tavallisia ihmisiä ja heille on tarjolla kirjas-topalveluja. Eikä tässä vielä kaikki - asukkaat voivat käydä kirjastossa itsekseen, ilman että henkilökunta on paikalla. Mitä luottamusta! Viime vuonna meillä kävi venäläisvieraita ottamassa mallia itsepalvelukirjas-ton luomiseen. Heitä hämmästytti muun muassa itsepalveluasiakkai-den oikeus tulostaa ”nimi ja määrä vihkoon” periaatteella.

Pieni kirjasto aina voimissaan

Kaupunginkirjastossa lainausmää-rät ovat laskussa, Suomenlinnan kirjastossa edelleen nousussa. Vii-me vuonna kävijöitä oli melkein 22 000 ja lainauksia 13 900. Itsepalve-luasiakkaita on tällä hetkellä 150. Huhtikuun kysytyimpiin kuuluu ex-suomenlinnalaisen Kimmo Ok-

sasen omakohtainen teos Kasvon-sa menettänyt mies yhtälailla kuin Jussi Valtosen Hei eivät tiedä mitä tekevät. Kestosuosikkeja ovat Don-na Leon, Lars Kepler, Alice Munro, Sirpa Kähkönen ja Anna-Leena Här-könen. Kirjastostamme lainattavista Suomenlinna-aiheisista ja suomen-linnalaisten teoksista löydät listan Suomenlinnan kirjaston sivuilta www.helmet.fi/kirjastot ja palvelut. Samaiseen listaan voi tutustua kir-jastossa paikan päällä.

Kaupunginkirjaston oma satutäti

Minna Rimpilä piipahti jälleen huhti-kuussa ilahduttamassa perheen nuo-rimmaisia eläytymällä Ruman an-kanpoikasen rooliin ja innostamalla lapset osallistumaan täysillä. Minna tuo kollegansa kanssa syksyllä estra-dille Päivänsäteen ja menninkäisen. Loppukevään luova kirjailijavieras oli Krista Launonen torstaina 21.5.

Kärryistä apua kuljetuspulmiin

Iloinen uutinen pakettien, remontti-muuttojen ja muiden taakkojen alla

tuskaileville: Suomenlinnan kirjas-tosta voi nyt lainata ns. nokkakärryt! Lainaus tapahtuu kirjastokortilla ja laina-aika on viikko. Lyhemmistä-kin ajoista voi sopia. Kärryn varaus onnistuu joko käymällä kirjastossa tai soittamalla aukioloaikaan 09 310 85019. Myös sähköposti toimii eli suomenlinnan_kirjasto@hel.fi.

Kesäaika alkaa

Suomenlinnan kirjasto siirtyy kesä-aikaan 26.5. Silloin ollaan avoinna tiistaista perjantaihin 12-18 ja lau-antaisin 10-15. Tarkka lukija huo-maa, että maanantai on suljettuna. Se johtuu kaupungin säästötoimista, sijaisia ei lomien ajaksi saa juurikaan palkata. Kesäaika jatkuu muista kir-jastoista poiketen 22.8. saakka. Itse-palveluajoista tiedotetaan sopimuk-sen tehneille erikseen.

Suomenlinnan kirjaston kokoel-miin kuuluu yli 5000 teosta. Siinä on mistä ammentaa lomalukemista. Ve-neelle tai mökille voi napsia aarteita poistohyllystä ja kierrätyslaatikosta.

Tervetuloa löytöretkelle!

SOMEnlinnalainen, aktivoidu Sanomien SOMEssa!KIRJOITTAJA: SOMENLINNA-AKTIIVI RAINER LEHTONEN

Suomenlinnan Sanomilla on käytössään kolme suosittua so-siaalisen median palvelua, Facebook, Twitter ja Flickr, sekä verkkolehti. Suomenlinnan Sanomien toimituskunta pyrkii viestittämään tärkeistä ja ajankohtaisista asioista kuten lehden aikataulusta ja saatavuudesta ainakin Facebookissa ja Twitte-rissä, joiden kautta lukijat voivat jättää palautetta toimituskun-nalle koskien esimerkiksi lehden sisältöä, juttuideoita ja jake-luhäiriöitä. Tässä jutussa esitellään Suomenlinnan Sanomien internetpalveluita tarkemmin. Ohjelinkkien sivustot auttavat pääsemään alkuun kunkin palvelun käytössä. Suluissa oleva osoite ohjaa suoraan kyseiselle Suomenlinnan Sanomien sivus-tolle.

Facebook (https://facebook.com/SuomenlinnanSanomat)

Yli puolet suomalaisista käyttää tätä ystävä – ja yhteydenpitopalvelua. Facebook soveltuu sekä kahden-keskiseen että laajojen verkostojen väliseen kuvalliseen ja sanalliseen viestintään. Lehtemme sivusto löy-tyy Facebookissa mm. hakusanalla ”SuomenlinnanSanomat” tai kopi-oimalla yllä suluissa oleva osoite suoraan nettiselaimeen. Pyrimme linkittämään Sanomien sivuille suo-menlinnalaisten ylläpitämiä muita ryhmiä, jotka löytyvät myös syöttä-mällä Facebookin hakukenttään ryh-män nimi, kuten Viaporilaiset (yleis-ryhmä), Viatori (kierrätys), Viaporin viljelijät (palsta- ja ikkunaviljelijät), Suomenlinnan suolakurkut (bän-di), Suomenlinnan Studio, Suomen-linnaseura, Viapori Jazz, Viaporin Tuoppi ja Suomenlinna (virallinen sivusto).

Twitter (https://twitter.com/suokkisanomat)

Twitter on yhteisö- ja mikroblogipal-velu, jonka käyttäjät pystyvät lähet-tämään ja lukemaan toistensa päivi-tyksiä internetissä. Tekstipohjaiset viestit eli tviitit (tulee englanninkie-lisestä sanasta ”tweet”) voivat sisäl-tää korkeintaan 140 merkkiä, minkä vuoksi ne ovat parhaimmillaan re-aaliaikaisessa ja nopeassa viestin-nässä. Twitter on yksi nopeimmin kasvavista yhteisöpalveluista. Kat-sojien lähettämiä tviittejä käytetään vuorovaikutteisesti myös monissa televisio-ohjelmissa. Tviittien perus-rakenteeseen ja merkkeihin, kuten @ (käyttäjätunnus), # (hastag), FF ja RT, kannattaa tutustua ohjesivuilla. Lehtemme omat sivut löytyvät yllä olevasta osoitteesta tai syöttämällä Twitterin hakukenttään tunnus @

suokkisanomat. Pakinoitsijalla on lisäksi oma Twitter -tilinsä tunnuk-sella @suokkidoctor tai osoitteessa https://twitter.com/suokkidoctor.

Flickr (https://www.flickr.com/photos/suokkisanomat/)

Flickr on helppokäyttöinen ja to-della monipuolinen, todennäköises-ti maailman suosituin kuvapalvelu. Käyttäjät voivat tallentaa, järjestellä, muokata, kommentoida ja halutes-saan myös jakaa käytännössä rajat-toman määrän korkealaatuisia kuvia digitaalisesti. Jos kuvia on paljon ja niiden alkuperäinen resoluutio halu-taan säilyttää (esimerkiksi Suomen-linnan Sanomiin painamista varten), niin Flickr on silloin ainoa oikea vaihtoehto. Käyttö edellyttää hen-kilökohtaisen Yahoo -tilin luomista, jonka voi tehdä osoitteessa www.flickr.com. Suomenlinnan Sanomien Flickr -tilille tullaan myöhemmin pe-rustamaan erilaisia ryhmiä ja albu-meja sekä toimituksen että lukijoi-den tarpeisiin.

Ohjeita:

Facebook: https://m.facebook.com/help/364458366957655/

Twitter: http://www.slideshare.net/mobile/janoloferiksson/twit-ter-peruskytt-haltuunhttp://www.kokonaisvaltainen-kirjoittaminen.fi/2014/01/30/pie-ni-twitter-opas/

Flickr: http://www.slideshare.net/FinlandLakeland/flickr-ensiohjeh t t p : / / b l o g i k o o d e j a . b l o g s -p o t . f i / 2 0 1 4 / 0 2 / k u v a t - b l o -giin-flickrin-kautta-ilman.html

Teos Oodi kiertokululle Mari von Boehmin näyttelystä.

KUVAAJA: HELENA VALVE

Merivoimat juhlii heinä-kuussa EteläsatamassaKIRJOITTAJA JA KUVAAJA: AULI AHO

Merivoimat viettää vuosipäiväänsä torstaina 9.7. ja juhlapäivän kunniaksi Kauppatorin ympäristössä on monenlaista ohjelmaa ylei-sölle. Myös Suomenlinna saa osansa juhlalli-suuksista.

Vuosipäivää vietetään heinäkuun 9. päivänä Ruotsinsalmen taistelussa vuonna 1790 saavutetun voiton kun-niaksi. Suurta meritaistelua muiste-taan tänä vuonna myös Suomenlin-nan Susisaarella, kun Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Kari Takanen laskee seppeleen Ruotsin-salmen taistelun muistomerkille 9.7. aamupäivällä.

Kaupungin puolella yleisö pää-see tutustumaan merivoimien aluk-siin, joilla on avoimet ovet klo 11-14. Aluksia on sekä Kauppatorin että Kauppahallin edustalla. Laituri-alueella voi kokeilla muun muassa ammunta- ja venesimulaattoreita

ja nauttia Sotilaskotiyhdistyksen munkkikahvit telttakahvilassa klo 11-15.

Alusparaati jo keskiviikkona

Edellisenä päivänä 8.7. kannattaa käydä päiväkävelyllä Länsi-Mustan läntisimmässä niemessä tai kau-pungin puolella Ehrenströmintiellä, sillä alukset saapuvat Helsinkiin il-tapäivällä paraatimuodostelmassa. Paraati tulee sisään Särkänsalmesta klo 14.45 ja on Klippanin kohdalla klo 15.

Koulumme oppilaat esiintyivät palkituille äideille SmolnassaKIRJOITTAJA: JUTTA NARJUS

Ennen hallitusneuvotteluita nähtiin valtioneuvoston juhla-huoneistossa Smolnassa suo-

menlinnalaista väriä, kun Suomen-linnan koulu sai kunnian esiintyä valtakunnallisessa äitienpäiväjuh-lassa. Juhlassa luovutettiin tasaval-lan presidentin myöntämät Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalit kultaristein 35 äidille tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana. Tasavallan presidentti puolisoineen kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan.

Koulun kuoro esitti laulaen ja tanssien kappaleet Milli Mennin-käisen laulu, Oravan pesä, Ihme ja kumma, Makeasti Oravainen sekä Täällä Pohjantähden alla. Esitystä oli harjoiteltu kaksi kuukautta, mutta silti keikka jännitti mukavasti jokais-ta. Opettajankaan kädet eivät olleet osua oikeisiin koskettimiin pianoa soittaessa!

Esitys onnistui upeasti. “Kuoro soi täyteläisesti ja solistit loistivat”, kertoo opettaja Jutta Narjus, “vii-meistään tanssin pyörteet hellyyt-

tivät katsojat.” Koulun kuorossa esiintyi oppilaita ensimmäiseltä luo-kalta sekä kolme tenoria viidenneltä. Kuoron johtajana ja säestäjänä toimi rehtori-opettaja Jutta Narjus ja tans-sikoreografiat olivat opettaja Laura Kairamon käsialaa. “Kun lapset sä-kenöivät timantteina kultakimaltei-sessa salissa, opettajankin jännitys herpaantui ja ylpeys valtasi koko kropan!” kuvailee Jutta tunnelmiaan.

Yleisö piti esityksestä kovasti. Mieleenjäävin kiitos oli, kun Tasaval-lan Presidentti ja rouva Jenni Haukio saapuivat takahuoneeseen esityksen jälkeen kätellen kiittämään jokaista esiintyjää. Koko esiintyjäkaarti oli tästä niin ällikältä lyötyjä, että hilje-nivät koko joukko. Tästä tokeennut-tuaan Kerttu Kaisjoki ehti kuitenkin myös keskustella rouva Jenni Hau-kion kanssa kampauksista. Lopulta molemmat keskustelukumppanit ke-huivat toistensa kutreja.

Kuninkaallista Lenni-koiraa ei valitettavasti näkynyt, vaikka Jut-ta-ope olikin jättänyt Miles-koiran varalta kotiin.

Suomenlinnan koulun esiintyjäkaarti ryhmittäytyi yhteiskuvaan juhlavissa tunnelmissa (takarivissä vasemmalta opettaja Jutta Narjus sekä viidennen luo-kan kolme tenoria Arttu Seppovaara, Veikko Mannila ja Lauri Kotivuori; keski-rivissä vasemmalta Maria Sippola, Aatu Sow, Matleena Lundelin ja Maya Hän-ninen; eturivissä vasemmalta Aino Kangas, Kyösti Sinnemäki, Tuukka Muukka, Helmiina Sippola, Lotta Liisanantti ja Kerttu Kaisjoki.

KUVAAJA: JUTTA NARJUS

KUVA: MLL, KUVAAJA: MATTI MATIKAINEN

Tasavallan Presidentti ja rouva Jenni Haukio kiittivät esiintyjiä. Kättelyvuoros-sa Aatu Sow ja seuraavana Helmiina Sippola. Heidän takanaan MLL:n liittohal-lituksen puheenjohtaja Linnea Karlsson ja vt. pääsihteeri Milla Kalliomaa.

16

Ulla Räihän haastatteluKIRJOITTAJA: KERTTU KOIVUKOSKI

Arkkitehti Ulla Räihä aloitti hoitokunnan johtajana tämän vuoden alussa. Suomenlinnan Sanomien nuorisotoimittaja Kerttu Koivukoski haastatteli tuoretta johtajaa.

Mitä olet tehnyt ennen tänne siirtymistä?

Olen tehnyt aika paljon kaikennä-köistä: olen ollut kuntapuolella, vä-hän aikaa valtiolla, minulla on ollut oma toimisto ja olen myös toiminut konsulttina ja ollut kehitysyhteistyö-tehtävissä Afrikassa pari vuotta.

Olen aina ollut tekemisissä kult-tuuriympäristön ja kaupunkisuun-nittelun kanssa. Melkein kaksikym-mentä vuotta olen ollut erilaisissa johtamistehtävissä. Olen kunnalla ollut teknisen puolen johtajana sekä eri firmoissa nimenomaan asiantun-tijaorganisaation johtajana. Kun-nalla on ollut samanlaista toimintaa kuin Suomenlinnassa: palo- ja pelas-tustoiminnasta siivoukseen ja ympä-ristön suojeluun sekä rakennusval-vontaan.

Mitä olet ajatellut tehdä Suomen-linnassa ja oletko ajatellut jotain muutoksia?

Tietenkin ensimmäiseksi pitää sel-vittää, missä mennään. Nyt kun olen ollut täällä kolme kuukautta, tämä on jo selvillä. Ensimmäisenä ajatuksena ei ole minkään asian muuttaminen. Meillä on selkeästi laissa määritelty tehtävä vaalia maailmanperintöä ja se mikä tehdään, se tehdään yhdessä. Meillä on paljon osallisia ja yhteis-työkumppaneita.

Teettekö paljon yhteistyötä suo-menlinnalaisten yrittäjien kans-sa?

Teemme yhteistyötä, koska melkein kaikki suomenlinnalaiset yritykset toimivat meidän tiloissamme. Kau-punki on tietenkin myös valtavan tärkeä yhteistyökumppani, ja van-kila samoin, ja jos ajattelee hoito-kuntaa sisältä päin, niin tämäkin on monitahoinen paikka. Niihin pro-jekteihin joita meillä on, tarvitaan monen ihmisen panosta eli teemme paljon sisäistä yhteistyötä.

Koska kävit ensimmäisen kerran Suomenlinnassa ja muistatko mitä ajattelit silloin tästä paikas-ta?

Olen varmaankin käynyt täällä en-simmäisen kerran alle kymmen-vuotiaana vanhempien kanssa. Asuimme silloin Raumalla, joka on myöskin maailmanperintökohde. En muista, mitä ajattelin silloin Suo-menlinnasta. Siihen aikaan kun olin lapsi, oli tapana kiertää Suomea eikä käyty hirveästi ulkomailla. Perheeni kävi muistaakseni vain kerran Kes-ki-Euroopassa ja muissa pohjois-maissa. Silloin tulivat tutuksi kaikki Suomessa olevat linnat ja nykyiset kansallismaisemat. Niitä sitten kier-rettiin perheen voimin.

Kun myöhemmin asuin Raumal-la, taloni ikkunat olivat matalalla ja sain tottua siihen, että aina siellä oli joku kurkkimassa. Suomenlinnassa on tätä myös, mutta asukastyyty-väisyyskyselyn mukaan turistien

häiritsevyys on vähentynyt, vaikka turistien määrä on noussut. Kulttuu-rimatkailijoiden määrä on siis nous-sut.

Osaatko sanoa, mitä paikkaa pi-täisi vaalia eniten?

Yhtä paikkaa ei voi sanoa, kun Suo-menlinna koostuu osista, mutta merkittäviä ovat tietenkin vallit ja muurit. Myös kaikki ruotsalaisen ja venäläisen kauden rakennukset ovat tärkeitä. Näiden lisäksi toivon, että täällä olisi mahdollisimman moni-puolista toimintaa. On hyvä, että on pysyvää asutusta ja muita Suomen-linnalle tyypillisiä toimijoita kuten Merisotakoulu ja vankila. Ne asiat kuuluvat näille saarille.

Onko jotain osa-alue sellainen, että sitä pitäisi painottaa?

Mielestäni mitään ei voi nostaa ylä-puolelle. Asuminen on toki tärkeää.

Hoitokunnan yksi iso tehtävä on jopa hieman ristiriitaisten asioiden yhteensovittaminen. Saarten moni-puolinen käyttö on olennaista.

Onko hoitokunnan puhtaanapi-to tärkeää?

Tietenkin. Ehdottomasti.

Osaisitko sanoa, mitä kaikkea si-nun pitää tehdä ja mikä niistä on sinusta tärkeintä?

Periaatteessa en tee mitään, mutta vastaan kaikesta! Yksi olennainen asia on sidosryhmäyhteistyö ja sii-nä mukana oleminen, ja toinen on turvallisuuskysymykset. Suomen-linnassa pitää olla turvallista asua ja käydä. Kun arki sujuu, vesi tulee ja menee ja liikenneyhteydet pelaavat, niin tämän ympärille on helppo ra-kentaa kaikki muu.

Hoitokunnan uusi johtaja Ulla Räihä. Kuva: Hedvig Johansson