sisällys/contents...itä-suomen yliopisto sota, käännöskulttuurit ja toimijuus itä-suomen...

Sisällys/ContentsJärjestäjät/Organizers ............................................................................................. 1Näytteilleasettajat ja tukijat/Exhibitors and sponsors ............................................. 2Plenaariesitelmät/Plenary speeches ....................................................................... 3Sektioesitelmät/Section papers .............................................................................. 5Työpaja/Workshop ............................................................................................... 43Osallistujalista/List of participants ........................................................................ 44

Järjestäjät/Organizers

KäTu2011-symposiumin järjestävät Itä-Suomen yliopisto ja SKTL:n opettajien ja tutki-joiden jaosto./The KäTu2011 symposium is organized by the University of EasternFinland and the Teachers’ and Researchers’ Section of the Finnish Association ofTranslators and Interpreters.

Järjestelykomiteaan kuuluvat/The organizing committee consist of:

Itä-Suomen yliopisto/University of Eastern Finland:

Minna Kumpulainen (järjestelytoimikunnan pj./chair of the organizing committee)Kristiina AbdallahAlexandra BelikovaRiitta JääskeläinenHannu KemppanenLeena KolehmainenMarjatta LehtinenJuha LångJukka MäkisaloEsa PenttiläMarja Rytkönen

Opettajien ja tutkijoiden jaosto/The Teachers’ and Researchers’ Section of theFinnish Association of Translators and Interpreters:

Ritva Hartama-Heinonen, Helsingin yliopisto/University of HelsinkiTuija Kinnunen, Tampereen yliopisto/University of Tampere (jaoston pj./section

chair)Minna Kumpulainen, Itä-Suomen yliopisto/University of Eastern FinlandLeena Salmi, Turun yliopisto/University of TurkuGun-Viol Vik-Tuovinen, Vaasan yliopisto/University of Vaasa

TERVETULOA JOENSUUHUN! WELCOME TO JOENSUU!

2

Näytteilleasettajat ja tukijat/Exhibitors and sponsors

Emil Öhmannin Säätiö

Evantia Oy / Loitsu-ohjelmistot (www.evantia.fi)

Euroopan komissio

Plenaariesitelmät/Plenary speeches

3

Susanne GöpferichUniversity of Giessen/Germany

From multidisciplinarity to transdisciplinarity:The investigation of competence development as in case in point

“Multidisciplinarity – what is it?” – My contribution to answering this question will consist ofthree parts: First, I will contrast the concept of multidisciplinarity with two closely relatedconcepts, interdisciplinarity and transdisciplinarity, following a subclassification by Kaindl(1999). Second, I will comment on the benefits of expertise research in cognitive psychologyto all fields of research interested in competence and competence development and discussthe chances of specific subfields of the interdiscipline of translation studies to work in a trulytransdisciplinary manner. Third, I will present results of a longitudinal study (TransComp)into the development of translation competence whose hypotheses were derived fromexpertise research. The population of this study consisted of 12 students of translationenrolled in the BA program “Transcultural Communication” at the University of Graz and 10professional translators with at least 10 years of professional experience in translation/inter-preting. Translation competence was modeled as composed of several subcompetences,among them strategic competence, translation routine activation competence and tools andresearch competence. These three subcompetences were considered to be translation-specificand to distinguish professional translators from mere bilinguals. They were selected as thedependent variables in the TransComp study. The study found that the professional trans-lators had not yet achieved expertise, the highest level of competence. For the studentparticipants it showed a stagnation of their competence development with regard to severalvariables over the first four semesters of their program. For these findings, possibleexplanations and their didactic implications will be presented.

References

Göpferich, Susanne/Alves, Fabio/Mees, Inger M., eds (2010): New Approaches in TranslationProcess Research. (Copenhagen Studies in Language 39). Copenhagen: SamfundslitteraturPress.

Kaindl, Klaus (1999): “Interdisziplinarität in der Translationswissenschaft: Theoretische undmethodische Implikationen.” Gil, Alberto, et al., eds: Modelle der Translation: Grundlagenfür Methodik, Bewertung, Computermodellierung. Frankfurt/M.: Lang, 137–155.

Plenaariesitelmät/Plenary speeches

4

Pekka KujamäkiItä-Suomen yliopisto

Sota, käännöskulttuurit ja toimijuus

Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa käynnistyi tammikuussa 2011 tutkimus-hanke Sodan tuntemattomat käännöskulttuurit, jossa jäljitetään talvi- ja jatkosodan aikaisiakääntämisen ja tulkkauksen käytäntöjä. Lähtöajatuksena on näkemys, että kielitaito, kääntä-minen ja tulkkaus ovat merkittävässä roolissa sotilaallisissa kohtaamisissa yhtä hyvin viholli-sen kuin aseveljenkin kanssa, että sota on mitä suurimmassa määrin myös kielellistäviestintää: Sota julistetaan ja siitä tiedotetaan muille kansoille, rauhan edellytyksistä sovitaan,sotilaallisista toimista neuvotellaan esikunnissa (esim. käännettyjen tiedustelutietojen perus-teella), huollon ja logistiikan ongelmia ratkaistaan paikallisten asukkaiden kanssa, jasotavankeja kuulustellaan rintamalla, linjojen takana tai vankileireillä. Näihin viestintä-tilanteisiin kehittyy kääntämisen ja tulkkauksen käytäntöjä, joita kuvataan tässä projektissa"sodan käännöskulttuureina". Eric Prun in vuonna 1997 esittelemä käsite ”käännöskulttuuri”(Translationskultur) on tarkoitettu kuvaamaan niitä sosiaalisesti jäsentyneitä normeja,konventioita, odotuksia ja arvoja, jotka määrittävät käännös- ja tulkkaustoimintaa tietyssäyhteisössä tai instituutiossa. Joensuun tutkimushankkeessa käsitteellä hahmotetaan sekäsotilaallisen käännös- ja tulkkaustoiminnan virallista viitekehystä että rintamalla, Päämajassatai Kolmannen valtakunnan mukana Pohjois-Suomessa toimineiden kääntäjien ja tulkkienomia tavoitteita ja näkemyksiä.

Esitelmässäni pyrin saamaan otetta sekä ”käännöskulttuurin” käsitteestä että konkreettisistasodan käännöskulttuureista. Tutkimushankkeen keskeisten tavoitteiden ja lähtökohtien jäl-keen esittelen yleisellä tasolla niitä sodan konteksteja (”kenttiä”), joihin oletamme tai tiedäm-me jo varmuudella muodostuneen sotilaallisia käännöskulttuureita. Niiden rekonstruoimi-seksi määrittelen viitekehyksen, joka koostuu sekä kansainvälisistä sodankäynnin normeistaettä yksilötoimijoiden etnisiin taustoihin ja henkilökohtaiseen eetokseen liittyvistä kysymyk-sistä. Lisäksi pohdin lyhyesti käsitteiden ”käännöskulttuuri” ja ”toimijuus” (agency) suhdettatoisiinsa ja kysyn, millaisin edellytyksin sotilaallisten kontekstien kääntämistä ja tulkkaustavoidaan ylipäätään hahmottaa toimijuutena.

Lähteet

Prun , Eric 1997. Translationskultur. (Versuch einer konstruktiven Kritik destranslatorischen Handelns.) TextconText 11 = NF 1, S. 99–127.

Sektioesitelmät/Section papers

5

Kristiina AbdallahItä-Suomen yliopisto

Kuinka tutkia kääntäjän toimijuutta käännösalan tuotantoverkostoissa?

Tässä esitelmässä luon lyhyen katsauksen niihin teoreettisiin viitekehyksiin, joiden avullaolen lähestynyt kääntäjän toimijuutta ja toimijoiden välisiä suhteita käännösalan tuotanto-verkostoissa. Koska aikaisempaa käännöstieteellistä tutkimusta tutkittavasta ilmiöstä on ollutniukasti tarjolla, olen lähestynyt tutkimuskohdettani monitieteisesti ja pyrkinyt kartoit-tamaan verkoston toimijoiden suhteita ja toiminnan dynamiikkaa eri tieteenaloilta lainattujenteoreettisten viitekehysten avulla. Esitelmässä pohditaan, millaisia näkökulmia tutkittavaanilmiöön syntyy yleisen verkostoteorian (Barabási 2002), tiedon sosiologiasta peräisin olevantoimijaverkkoteorian (Latour 1987, Callon 1986, Law 1992) ja toisaalta taloustieteellisenagenttiteorian (Eisenhardt 1989) avulla?

Lähteet

Barabási, A.-L. (2002) Linkit. Verkostojen uusi teoria. (Linked: the New Science of Networks).Translated from English by K. Pietiläinen, Helsinki: Terra Cognita Oy.

Callon, M. (1986) “Some Elements of a Sociology of Translation: Domestication of the Scallopsand the Fishermen of St Brieuc Bay”. In J. Law (ed.), Power, Action and Belief: A NewSociology of Knowledge, London: Routledge & Kegan Paul, 196–229.

Law, J. (1992) “Notes on the theory of the actor network: ordering, strategy andheterogeneity”. Online paper by the Centre for Science Studies, Lancaster University, URL:<http://www.lancs.ac.uk/fass/sociology/papers/law-notes-on-ant.pdf>

Latour, B. (1987) Science in Action: How to Follow Engineers and Scientists Through Society.Open University Press: Milton Keynes.

Eisenhardt, K. (1989) “Agency theory: An assessment and review”. Academy of ManagementReview 14 (1), 57–74.

http://www.lancs.ac.uk/fass/sociology/papers/law-notes-on-ant.pdf


6

Anukaisa AlanenTampereen yliopisto, Helsingin yliopisto

Mahdoton mahdolliseksiKirjoitustulkin rooli vieraan kielen oppimisessa

Kirjoitustulkkaus on viestintämenetelmä, jonka käyttäjät ovat yleensä kuuroutuneita taihuonokuuloisia. Kielenopetuksen yhteydessä käyttäjät voivat olla myös äidinkieleltäänviittomakielisiä kuuroja. Kirjoitustulkin tehtävä on kirjoittaa oleellinen ääni-informaatiotekstimuotoon siten, että käyttäjä voi lukea tulketta näytöltä tai valkokankaalta.

Opiskelutulkkaus on kuuroille ja kuulovammaisille tarkoitettu palvelu, jota lain mukaan pitäätarjota käyttäjälle niin paljon kuin tämä tarvitsee. Opiskelutulkit ovat viittomakielen tulkkejatai kirjoitustulkkeja. Opiskelutulkkausta vieraan kielen kontekstissa on luonnehdittu mahdot-tomaksi tai jopa ikuiseksi painajaiseksi niin kauan, kun viittomatulkit ovat joutuneet kehittä-mään erilaisia työläitä keinoja vieraan kielen välittämiseksi. Kuitenkaan kirjoitustulkin roolis-sa tilanne ei vaikuta ollenkaan näin pahalta.

Datani sisältää neljän eri tulkin avoimet haastattelut sekä observoituja vieraan kielen oppi-tunteja, joista toinen on myös tallennettu video- ja äänitiedostoiksi. Lisäksi tarkastelen tulk-kaukseen liittyviä verkkosivuja ja muita dokumentteja, kuten opiskelutulkkausta sääteleviälakeja (perusopetuslaki ja laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta) ja asioimistulkineettisiä sääntöjä.

Käytän tulkin roolin erittelyyn etenkin Witter-Merithew’n kehittämän nelijaon kolmeaensimmäistä kohtaa: auttajan, tulkkauskoneen ja kommunikaation mahdollistajan roolejasekä tarkastelen niiden ulkopuolelle jääviä kokemuksia. Historiallista tulkin roolien kehitystäkuvaava Witter-Merithew’n malli on käyttökelpoinen myös tilanteessa, jossa mallin eri roolitovat yhtä aikaa olemassa niin hyvässä kuin pahassa.

Tutkimukseni on osa Suomen akatemian rahoittamaa SpeechText – Kirjoitustulkkaus proses-sina, tulkkeen ymmärrettävyys ja sen parantaminen -hanketta(http://www.cs.uta.fi/speechtext/).


7

Marjut AlhoHelsingin yliopisto

Erikoisalojen tekstien kääntämisen opetus Suomessa

Kaikissa suomalaisissa yliopistoissa, joissa opetetaan kääntämistä, opetetaan myös erikois-alojen tekstien kääntämistä. Erikoisalojen tekstien kääntämisen opetusta ei kuitenkaanopeteta missään, eikä sitä ole juuri tutkittukaan. Tämän vuoksi opettajilla ei ole saatavillamuuta kuin omiin tai kollegoiden kokemuksiin perustuvia käsityksiä siitä, miten erikoisalojentekstien kääntämistä voitaisiin opettaa niin, että opetus todella valmistelisi opiskelijoita vaati-viin eri erikoisalojen tekstien käännöstehtäviin ja että opetus olisi tehokasta ja motivoivaa.

Tältä pohjalta teen suomalaisissa yliopistoissa erikoisalojen tekstien kääntämisen kurssejaopettaville ja niillä opiskeleville henkilöille kyselyn, jossa pyrin selvittämään eri osapuoltennäkemyksiä ja kokemuksia kyseisiltä kursseilta – mikä toimii ja mikä ei. Lisäksi laajennantutkimuksen näkökulmaa lähettämällä kyselyn myös jo valmistuneille kääntäjille, jotta hevoisivat reflektoida omia koulutuskokemuksiaan siihen, mitä heiltä työelämässä odotetaan javaaditaan. Tutkimukseni tavoitteena on siis selvittää, miten erikoisalojen tekstien kääntä-mistä opetetaan, miten sitä eri osapuolten mielestä voitaisiin opettaa ja mitkä opetusmene-telmät tuottavat hyviä oppimistuloksia ja motivoivat opiskelijoita opiskelemaan. Lisäksiselvitän sitä, miten nämä opetuksen menetelmät ja tavoitteet suhteutuvat siihen, mitkätyöelämän vaatimukset ovat.

Esittelen esitelmässäni kääntäjille suunnatun kyselyn alustavia tuloksia ja vertaan niitäopetuksen realiteetteihin.


8

Alexandra BelikovaItä-Suomen yliopisto

Tekstin metaforisuuden mittaaminenkieli- ja käännöstieteellisenä ongelmana

Esitelmässä pyritään lähestymään poliittisten metaforien kääntämistä kvantitatiivisinmenetelmin, joita on kehitetty politiikan ja sen kielen tutkimuksissa lehtitekstien metafori-suustason mittaamiseksi. Käännöstieteellisen tutkimuksen tarkoituksiin muokattua menetel-mää sovelletaan alun perin suomen kielellä kirjoitettuihin lehtiteksteihin ja niiden venäjän-nöksiin. Käännösratkaisuja tarkastellaan kotouttavan ja vieraannuttavan kääntämisen näkö-kulmasta (Venuti 1995).

Metaforailmaukset luokitellaan eri tyyppeihin (kuolleisiin, konventionaalisiin, uniikkeihinjne.) sanakirjoihin ja tekstikorpuksiin perustuvien arviointikriteerien perusteella. Jokainenmetaforailmaus saa kreatiivisuus/konventionaalisuustasoaan vastaavan painokertoimen.Painokertoimia käytetään kaavassa, josta lasketaan koko tekstin metaforisuustaso.Käännöksen metaforisuustason ja kääntäjän valitseman käännösstrategian välillä oletetaanolevan tiettyä riippuvuutta. Käännöksen alkutekstiä suurempi metaforisuuskerroin/ metafo-risuus kertoo kääntäjän käyttäneen vieraannuttavaa kääntämistapaa hänen pyrkiessäänsäilyttämään mahdollisimman tarkasti kohdekulttuurille vieraan kuvan. Alkutekstin metafori-suustasoa vastaava tai pienempi luku ilmoittaa kääntäjän valinneen kotouttavan kääntämis-tavan hänen muokatessaan lähdekielen outoja kuvia ja sanontoja kohdekielisille lukijoilletutummiksi, kotoisammiksi ja helpommin ymmärrettäviksi.

Lähteet

Venuti, Lawrence 1995. The Translator’s Invisibility: A History of Translation. London & NewYork: Routledge.


9

Chapman ChenItä-Suomen yliopisto

The Rise and Fall of a Small Family Business:Hong Kong Postcolonial Theatre Translation

Mainstream postcolonial (translation) theories focus on the deconstruction and denunciationof European colonialism but seldom consider the case of one colonized subject between twocolonizers, postcolonial theatre translation per se, possible benefits of European colonialismto the Third World, and translation from the colonizer’s language to the natives’. The objectiveis to study the applicability of postcolonial theories to Hong Kong (HK) Cantonese translationof Western theatre. Mainstream postcolonial theories are juxtaposed with alternative ones,e.g., Fanon’s (1967) vs Ferguson’s (2003); Bhabha’s (1994) mimicry vs Rey Chow’s (1998)hybrid third space between two aggressors; Tymoczko’s (1999) anti-English translation inIrish literature vs Gilbert Fong’s (2007) “strategic alliance” with the UK in HK drama. RupertChan’s translation and Roy Szeto’s direction (2004) of Alan Ayckbourn’s English play, A SmallFamily Business, is studied and compared with T. L. Ko’s direction (2003) of Cancer Chong’soriginal HK play, Hong Kong Mansion is Falling Down, as a control sample. Both the translatedplay and the original HK play satirize the Chief Executive of HK as a puppet of Peking.Rereading of the original English play is classified into the translator’s, the director’s, thecritic’s and the audience’s with reference to the social context of HK then – the 5th anniversaryof HK’s handover from the UK to China. It is found that postcolonial HK theatre translationreflects nostalgia for British colonial rule and a need to negotiate with China as the secondcolonizer, whilst trying to carve a third space for HK between the two colonizers. Inconclusion, when a postcolonial community is caught between two colonizers, and providedthat one complies much more than the other with international standards of colonization, e.g.,Corruption Perception Index, the colonized subject, in its drama translation, may manifestpreference to the more compliant colonizer and resistance concerning the other one.


10

Ritva Hartama-HeinonenHelsingin yliopistoSuomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos

Käännöstutkimus – monitieteisyyden provokatiivista lumoa ja harhaa

KäTu2011-symposiumikutsussa käännöstieteen todetaan kehittyneen tutkimusalana ajanmittaan itsenäiseksi ja monitieteiseksi. Jos tieteenalamme nyt käsitteenä jo luonnostaansisältää monitieteisyyden aspektin, voi miettiä, millainen käännöstutkimus itse asiassa sittenrajautuu pois, kun esitelmänpitäjiksi toivotaan erityisesti käännöstieteen monitieteisten tutki-musten ja tutkimushankkeiden edustajia. Symposiumin teeman voi tulkita myös ilmentävänodotuksenvastaisesti käännöstutkimuksen ja ehkä käännöstutkijoidenkin ristiriitaista identi-teettiä. Yhtäältä olemme ponnekkaasti olemassa ja ylpeitä monitieteisestä teoria- jamenetelmävalikoimastamme, toisaalta kokoonnumme kysymään alamme monitieteistäolemusta – aivan kuin uskoamme vahvistaaksemme mutta samalla todistaen häilyvääambivalenttista tieteiden välistä olentaamme.

Lähden esityksessäni liikkeelle esittämäni kaltaisten taustaoletusten lähiluvusta ja tulkinnastaja jatkan tarkastelemalla muutaman esimerkin avulla sitä, olisiko Gideon Touryn vuodelta1982 oleva käännöksen määritelmä muokattavissa myös käännöstutkimuksen määritelmäksi:mikä tahansa tutkimus, joka esitellään tai jota pidetään tiedeyhteisössä käännöstutkimuksena(is presented or regarded as such). Pidetään käännöstutkimuksena -lähestymistapa viepuolestaan tarkastelemaan laajemmalti käännöstutkimuksen mahdollista prototypologiaa eliytimen ja marginaalin kysymystä, johon lisänäkökulman antaa Juri Lotmanin semiotiikassaanesille ottama keskustan ja periferian dikotomia ja niiden välinen dynamiikka. Lopuksi otanesille muita vaihtoehtoja, kuten vastakohta-asettelun yleistieteet ja erityisalat sekä yksi-tieteisyyden mahdollisuuden (mitä yksitieteisyys sitten voisikin olla).


11

Raila Hekkanen

Monitieteisen käännöstutkimushankkeen edut ja harmit– tapauksena oma väitöstutkimus

Esitelmäni on tapauskuvaus, joka perustuu äskettäin valmistuneeseen väitöskirjatutki-mukseeni. Tutkimus käsittelee suomalaisen kaunokirjallisuuden kääntämistä englanniksi.Yhdistän siinä useita menetelmiä ja teorioita: käännösarkeologiaa, sosiologiaa ja teksti-analyysiä. Käännöstoiminnan kartoittamisen jälkeen keskeisenä lähestymistapana onkäännössosiologia ja näkökulmana tässä lähinnä toimijaverkostoteoria. Toisaalta tarkastelensamaa aineistoa myös tekstianalyysin keinoin. Lisänäkökulmana on vielä käännösten vastaan-oton tutkimus. Eri lähestymistapoja yhdistämällä saadaan tässä tapauksessa tietoa sekäkäännösten toteutustavasta – miten – että toteuttamiseen vaikuttaneista syistä – miksi. Näintutkittavasta aiheesta saadaan selvästi laajempi kuva kuin yksittäistä lähestymistapaa käyttä-mällä. Tämä on erityisen hyödyllistä, kun kyseessä on toistaiseksi vain vähän tutkittu alue.Tutkimuksen eri lähestymistavat toimivat tällöin ikään kuin toistensa kontekstina ja tukevatsiten kokonaisuuden ymmärtämistä, vaikka aiempi tutkimuspohja onkin niukka. Erilähestymistapojen yhdistämisen etuna on myös tutkimuksen relevanssin laajeneminen niin,että sen tulokset ovat useampien vastaanottajaryhmien, esimerkiksi niin kustannusalan kuinkäytännön kääntäjienkin sovellettavissa.

Toisaalta usean eri lähestymistavan käyttäminen väitöskirjatyön kokoisessa hankkeessa rajaakunkin alueen käytettävissä olevia resursseja. On vaikeaa eikä lainkaan yksiselitteistäarvioida, tarjoaako tutkimuksen laajentaminen vielä yhdelle alueelle hyödyllistä lisätietoa vaimuodostuuko siitä muilta alueilta voimavaroja syövä painolasti. Ongelmaksi voi nousta myöseri alueiden nivominen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Luonteeltaan erilaisten tietojen yhdis-täminen voi vaatia pohdintaa, jotta erilaiset tiedot todella tukevat toisiaan eivätkä jää pelkiksilaajennetuiksi tausta-anekdooteiksi. En pyri antamaan esitelmässäni näihin kysymyksiinvalmiita vastauksia, sillä eri alueiden tasapaino vaatii aina tilannekohtaista arviointia eikäpatenttiratkaisuja ole. Toivon tapauskuvauksen kuitenkin herättävän ajatuksia ja edistävänmahdollisesti muiden vastaavien hankkeiden suunnittelua.


12

Isis HerreroUniversidad de Salamanca

The (Un)Limitedness of Multidisciplinarityon Researching the Translation of Native American Literature

On researching about the translation of Native American literature, it is possible to assumethat, overtly or covertly, these works address the difficult task of defining and fighting forwhat is and means to be a Native American. Such a fact would not seem difficult to cope within any interlingual rendering, since there exist alternative methods and strategies forachieving a satisfactory and respectful result. However, the unique situation of NativeAmericans as a heterogeneous culture which participates peripherally of U.S. culture becauseof external imposition and internal opposition makes the translation of Native Americanliterature a complex multidisciplinary ground of work and research. Apart from the obviousdomains of art and linguistics, Native American literature is highly distinguished by its ownfolklore and the socio-political and historical development of its relation with U.S.government. Additionally, the anthropological and ethnographic visions of Native Americanculture have set a precedent against which their works have to fight. The theoreticalframework for translation issues is also included as well as the context of reception of atranslation, in the current case, the Spanish one.

Although greatly interesting and productive, this intricate situation causes problems with theincredible amount of information and connections to handle. Then, it is necessary to fix a limitin both the theoretical framework and the practice study. But, how can it be set and justified?Thus, we will explore the advantages and problematic consequences of delimiting research onthree of the most important works of the so-called Native American Renaissance: N. ScottMomaday’s House Made of Dawn (1968), which won the Pulitzer Prize in 1969, James Welch’sWinter in the Blood (1974), and Leslie Marmon Silko’s Storyteller (1981). The theoreticalframework will be essentially focused on identity issues, but its multiple ramifications intodifferent disciplines will show the intricacies of a simplistic approach.


13

Anna-Elina Hirvonen

Mitä kielitarkastettujen lehdistötiedotteidenkonventionmukaisuudesta voi päätellä monialaisen tiedon perusteella?

Kielentarkastuksen arviointia käännetyissäerikoisalan lehdistötiedotteissa

Lehdistötiedotteet ovat monialaisuuden näkökulmasta mielenkiintoisia tekstejä: Tutkijan onhyvä tuntea toisaalta kyseisen tekstilajin ominaisuudet (konventiot), toisaalta kyseistätekstilajia koskevat ohjeet (kielioppaiden normit). Kun tutkimuskohteena ovat erikoisalanlehdistötiedotteet, erikoisalojen kielten ominaisuuksien ja kyseisen erikoisalan tuntemus aut-tavat analyysia.

Omassa tutkimuksessani olen analysoinut konventionmukaisuuden toteutumista erikoisalanlehdistötiedotteissa vertaamalla omia käännöksiäni niiden kielitarkastettuihin versioihin.Tarkoitan konventionmukaisuudella sitä, että teksti on kirjoitettu tai käännetty siten, että setäyttää kohderyhmänsä kyseiselle tekstilajille asettamat odotukset, jotka voivat olla impli-siittisiä tai eksplisiittisiä. Tekstin lukijan kannalta konventionmukaisuus on positiivinen,tavoiteltava tekstiominaisuus. Sen toteutuminen lienee kuitenkin helpompaa äidinkielellätoimittaessa kuin vieraalla kielellä kirjoitettaessa tai vieraalle kielelle käännettäessä.

Aineistoni koostuu 34:stä pituusleikkausalan lehdistötiedotteesta, jotka on käännettyenglannista ruotsiksi ja saksaksi. Kyse on vieraalta kieleltä vieraalle kielelle käännetyistäteksteistä, mutta kielentarkastuksen ovat tehneet äidinkieliset saksan ja ruotsin puhujat.Kerron esitelmässäni tutkimukseni tuloksista ja arvioin kielentarkastajien tekemiä muutoksiasekä lehdistötiedotteiden konventioiden ja normien että erikoisalan konventioiden näkö-kulmasta.


14

Hannu KemppanenItä-Suomen yliopisto

Dikotomiasta toiseen: käännösstrategia-käsitteen vertailua länsimaisessa javenäläisessä käännöstutkimuksessa

Käännöstutkimukselle on ollut tyypillistä erotella käännösstrategioita dikotomisin perustein.Yksi keskeinen lähestymistapa viimeisen viidentoista vuoden aikana on ollut käännösten taikokonaisten käännöstraditioiden tarkastelu hyödyntäen Lawrence Venutin (1995) esittämääkotouttamisen ja vieraannuttamisen vastakkainasettelua. Venutia ennen kääntämisen ns.globaaleja strategioita (Kearns 2008) ovat olleet etsimässä eri näkökulmista lukuisatkäännösteoreetikot aina Schleiermacherista (1813) lähtien.

Tässä esitelmässä tarkastellaan dikotomisten käännösstrategioitten käsitettä vähemmäntutusta näkökulmasta: itä–länsi-akselilla. Tutkimuksen lähtökohtana ovat havainnot läntis-essä käännöstutkimuksessa usein esiintyvien termien kotouttaminen ja vieraannuttaminenvähäisestä käytöstä venäläisessä käännöstieteellisessä kirjallisuudessa. Tutkimuksen tavoit-teena on ensinnäkin selvittää tutkimuskirjallisuuden analyysin avulla, onko katetta väitteelle,että kyseisellä dikotomisella lähestymistavalla ei ole erityisen suurta merkitystä venäläisessäkäännöstutkimuksessa. Toisena tavoitteena on selvittää, käyttävätkö sikäläiset käännös-teoreetikot mahdollisesti joitakin muita samantyyppisiä vastakkainasetteluja tutkimuksis-saan.

Analyysi toi esille, venäläisessä käännöstieteellisessä kirjallisuudessa käsitepariin kotout-taminen/vieraannuttaminen viitataan hyvin harvoin. Poikkeuksina voidaan mainita Bori-senkon (2007), Lan ikovin (2007) ja Buzadžin (2009) Mosty (Bridges) -lehdessä ilmestyneetartikkelit. Analyysi paljasti, että venäläiset käännösteoreetikot käyttävät tutkimuksissaanensisijaisesti vapaan ja kirjaimellisen käännöksen dikotomiaa. Vaikka teoreettisissa perus-teissa onkin eroja, länsimaalaisessa ja venäläisessä käännöstieteellisessä diskurssissa onmyös yhteisiä piirteitä. Molemmat tutkimusperinteet pitävät vieraannuttavaa (tai kirjai-mellista) käännöstä lukijan kannalta vaativana ja elitistisenä tekstinä, kun taas sujuva vapaakäännös sopii hyvin suurelle lukijakunnalle. Tutkimus toi selvästi esille, että venäläisetkäännöstieteilijät ovat suhtautuneet ja suhtautuvat edelleen kriittisesti kirjaimelliseenkääntämiseen. Kuitenkin myös tämän strategian puolestapuhujia esiintyy. Erona läntiseentutkimukseen ovat viitattavat tutkijat: Scleiermacherin, Bermanin ja Venutin sijaanviitataankin omiin ”vieraannuttajiin” – esimerkiksi Brjusoviin, Gasparoviin tai Golyševiin.


15

Mikko KervinenHelsingin yliopisto, Nykykielten laitos

Interdisciplinarity in song translation – a translation-theoretical view

Translation studies is renowned to be an interdisciplinary discipline: the evolution of themodern translation research is a story of a sub-branch of linguistics evolving through contactwith other sciences. Upon this background it is only logical that research involving translationof texts set to music should be interdisciplinary. The use of the term interdisciplinarity insteadof multidisciplinarity is preferred here, as real interaction between the disciplines is neededfor this endeavour

Even approaches to the general translation theory have regarded translation as a semioticphenomenon (Bassnett 1980). For Kukkonen (2010) translation is about interpretation ofsigns and sign systems and communicating a message from one sign system to another withthe intention to create meaning in a dynamic sign process. One major reference point forKukkonen’s and Bassnett’s semiotic approach to translation is Jakobson (1959) with hisintralingual, interlingual and intersemiotic ways of translation. Song translation, involving thetransfer of vocal music from the source culture and language to the target culture andlanguage, deals with both interlingual and intersemiotic translation.

Whereas some pre-translation theoretical remarks on song translation pointed out the lack ofresearch on the matter (Honolka 1978), a recent bibliography (Matamala & Orero 2008)encompasses some hundred articles on opera translation alone. Gorlée points out that theproblem with these is the inconsistency of the theoretical approach. In her work on opera andart song translation, Gorlée (e.g. 1997, 2002, 2008) consistently applies Peircean semiotics todescribe the musico-verbal nexus, at least at the theoretical level. In the actual analysishowever, she reverts mostly to means used by other, not markedly semiotic scholars, and theconnection to the Peircean semiotics becomes vague. Other scholars include e.g. Kaindl(1995), Low (2003), Dürr (2004) and Franzon (2008). They succeed in describing thedilemma of song translation in a practice-oriented manner, which echoes what Albrecht(2004) states about the still close connection of linguistics and translation studies.

My forthcoming dissertation in German Studies analyses singable opera and art songtranslations from Finnish and Swedish into German on one hand and from German intoFinnish on the other. It is partly based on unpublished archival material. In this presentation Iset out to make a synthesis from the previous relevant approaches to song translation and toconstruct and – taking linguistics, translation studies, semiotics and music into account – topresent an interdisciplinary theoretical model for my dissertation.


16

Leena KolehmainenItä-Suomen yliopisto, Joensuu

Kääntäminen – unohdettu kielikontaktien laji?

Deskriptiivisiä korpuslingvistisiä käännetyn kielen piirteiden tutkimuksia yhdistää ajatuskääntämisen virittämästä kielellisestä muutoksesta ja variaatiosta. Kääntämistä tarkastellaanomana erityisenä kielentuottamisprosessina, joka aiheuttaa kohdeteksteihin kielellisiä piir-teitä, joita ei tyypillisesti esiinny saman kielen ei-käännetyissä teksteissä. Kielellinen muutosja variaatio on keskeinen tutkimuskohde myös kontaktilingvistiikassa, jonka piirissä kääntä-mistä ei ole kuitenkaan tietääkseni tähän mennessä tarkasteltu. Käännöstieteessä ajatuskääntämisestä yhtenä kielikontaktien lajina on esitetty, mutta varsinaista tutkimusta, jossakääntämisen ja kielikontaktien tutkimuksen näkökulmia olisi yhdistelty, ei juuri ole.

Yhdistelen esitelmässäni käännöstieteen ja kontaktilingvistiikan näkökulmia. Jäsennänkääntämisen yhdeksi kielikontaktien lajiksi ja pyrin kuvaamaan sen paikkaa muiden kieli-kontaktien lajien joukossa ja vastaamaan kysymykseen, millaisesta kieli- ja kulttuurikontak-tista kääntämisessä on kyse. Lisäksi tarkastelen kielellisiä muutoksia, joita kääntämisen ontodettu aiheuttavan kohdekielisiin teksteihin, ja vertailen tutkimustuloksia kielikontaktitutki-muksessa kuvattuihin kieltenvälisen vaikutuksen aiheuttamiin muutoksiin. Vertailu tuotoisaalta esiin yhteisiä ilmiöitä, joita tutkimuskenttien tutkijat ovat tarkastelleet toisistaanerillään ja toisistaan tietämättä. Toisaalta vertailu paljastaa kielikontakti-ilmiöitä, joita ontarkasteltu vain toisen tutkimussuuntauksen parissa.

Esitelmäni osoittaa, että kontaktilingvistiikan näkökulmien avulla on mahdollista avata uusiaikkunoita käännetyn kielen tutkimuksen kenttään, ja toisaalta kääntämisen tarkastelukielikontaktina tuo esiin uusia kielikontakti-ilmiöitä, joihin kielikontaktien tutkimuksessa eitähän mennessä ole kiinnitetty huomiota.


17

Maarit KoponenHelsingin yliopisto, Nykykielten laitos

Leena SalmiTurun yliopisto, Kieli- ja käännöstieteitten laitos

Konekääntimien tuottaman tekstin oikeellisuuden arvioinnista:konekäännöksen editointitehtävä

Sekä ihmiskäännöksen että konekääntämisenkin laadun arvioinnissa eräs keskeinennäkökohta on käännöksen käyttötarkoitus: kenelle käännös on tarkoitettu ja mihin tarkoi-tukseen sitä käytetään. Erilaiset käyttötarkoitukset asettavat käännöksille erilaisia vaatimuk-sia, ja käännöksiä on sen vuoksi tärkeä myös arvioida käyttötarkoituksen mukaisesti.Konekäännöksen käyttötarkoitus poikkeaa ihmiskäännöksestä esimerkiksi siten, ettäkäyttäjänä on henkilö, joka tarvitsee nopeasti käsityksen sellaisesta lähtötekstistä, jonkakieltä hän ei lainkaan osaa. Toisaalta monelle ammattikääntäjälle on myös tullut vastaantilanne, jossa tehtäväksi tarjotaan konekäännetyn tekstin korjaamista julkaisukuntoon jopailman lähtötekstiä. Tällaisissa tilanteissa tärkeimmäksi konekäännöksen arvioinnin näkö-kohdaksi voidaan nostaa sisällön oikeellisuus, ja kömpelö tai kieliopillisesti virheellinenkinkäännös voi olla riittävän hyvä, jos lukija tai kääntäjä kuitenkin pystyy kontekstin jakielenulkoisen tiedon perusteella tulkitsemaan sen merkityksen ja tarvittaessa korjaamaantekstin kieliasun tarvittavalla tavalla. Vakavat virheet sen sijaan saattavat muuttaa tekstinmerkitystä ratkaisevalla tavalla tai estää kokonaan sen tulkitsemisen. Konekäännöstenarvioinnissa tällaiset käyttötarkoitukset on myös nostettu viime aikoina esille, ja niitä onsimuloitu esimerkiksi luetunymmärryskokeilla ja konekäännöksen editointitehtävillä, joissakoehenkilöt pyrkivät muokkaamaan konekäännöksen pohjalta hyväksyttävän käännöksenilman lähtötekstin apua (Callison-Burch ym. 2010; Koehn 2010).

Tässä esitelmässä käsittelemme editointitehtävää, jonka tarkoituksena oli selvittää, onkokonekäännöksen sisällön oikeellisuus riittävä välittämään lähtötekstin merkityksen sekämiten hyvin tekstin lukija pystyy tulkitsemaan merkityksen ja korjaamaan tekstin virheet.Kokeessa käytettiin kahta englanninkielistä aikakauslehtityylistä tekstikatkelmaa, jotka kone-käännettiin kahdella eri kääntimellä englannista suomeksi. Koehenkilöinä toimineetopiskelijat jaettiin neljään ryhmään, ja kullekin osallistujalle annettiin korjattavaksi yksinäistä neljästä konekäännösversiosta. Koehenkilöitä pyydettiin korjaamaan teksti ilmanlähtötekstin apua sujuvalle suomen kielelle sen perusteella, miten he tekstin merkityksenymmärtävät. Lisäksi pyydettiin arvioimaan korjattavaksi annetun konekäännöksen sujuvuut-ta, ymmärrettävyyttä ja soveltuvuutta erilaisiin käyttötarkoituksiin. Korjattujen tekstienoikeellisuus arvioitiin sitten sekä sujuvuuden että sisällön suhteen. Pohdimme esitelmässäseuraavanlaisia kysymyksiä: Miten hyvin koehenkilöt onnistuivat korjaamaan tekstiä niinkieliasun kuin sisällönkin suhteen? Millaisissa tilanteissa virheet johtivat koehenkilöitä vää-rään tulkintaan tai estivät kokonaan tekstin tulkitsemisen? Millaiseksi koehenkilöt itse arvioi-vat konekäännöksen laadun ja käyttökelpoisuuden?

Lähteet

Callison-Burch, C., P. Koehn, C. Monz, K. Peterson, M. Przybocki ja O. F. Zaidan 2010. Findingsof the 2010 Joint Workshop on Statistical Machine Translation and Metrics for MachineTranslation. ACL 2010: Joint Fifth Workshop on Statistical Machine Translation andMetricsMATR. Proceedings of the workshop. 17–53.


18

Koehn, P. 2010. Enabling monolingual translators: post-editing vs.options. NAACL HLT 2010:Human Language Technologies: the 2010 annual conference of the North American Chapterof the Association for Computational Linguistics. Proceedings. 537–545.


19

Kaisa KoskinenItä-Suomen yliopisto

Tampere translationaalisena tilana

Monikulttuuristuvassa maailmassa meidän kaikkien arki niin päiväkodeissa, kouluissa, työ-paikoilla kuin vapaa-ajan toiminnoissakin on monin tavoin kansainvälistynyt ja samalla myösmonikielistynyt. Kulttuurien kohtaaminen niin globaalilla tasolla kuin jokapäiväisissä lokaa-leissa tilanteissakin on yksi aikamme suurista haasteista. Michael Cronin (2006: 68) esittää,että yksi hedelmällinen tapa vastata tähän haasteeseen on tarkastella urbaania ja etnisesti jakielellisesti rikasta tilaa ennen kaikkea kääntämisen paikkana, translationaalisena tilana.Silloin tarkastelun keskiössä ei ole lokeroiva erilaisuus, kulttuuriset ja kielelliset saarekkeet(vrt. Lönnroth 2009: 119) vaan keskiöön nousevat kohtaamiset, vuorovaikutussuhteet jakanssakäyminen eritaustaisten yksilöiden ja yhteisöjen välillä. Tällaista translationaalistatilaa Cronin (2006: 135) kutsuu myös välittämisen tilaksi (space of mediation). Suomennos onoivallisen kaksimerkityksinen, sillä välittäminen merkitsee tässä yhteydessä sekä viestienvälittämistä, tiedon ja ymmärryksen varmistamista, että huolenpitoa, toisesta välittämistä.

Esitelmäni perustana on kirjahanke, jossa useat tutkijat hyödyntävät arkistoja, tilastoja,haastatteluja ja kenttätyöaineistoja kartoittaakseen näitä välittämisen tiloja Tampereen kau-pungin rajaamassa maantieteellisessä kontekstissa Tavoitteena on havainnoida myös aivanuusia ja vasta syntymässä olevia käytänteitä (negentropic translation, Cronin 2006: 129). Siltion samalla tärkeää muistaa, että monikielisyydellä ja monikulttuurisuudella on pitkät juuretmyös Tampereella (ks. Lönnroth 2009). Tarkasteltuja tiloja ovat esimerkiksi oikeussali japoliisin kuulusteluhuone, monikulttuurinen työyhteisö, maahanmuuttajia palveleva yhdistysja seurakunta.

Esitelmässäni keskityn hankkeen teoreettisten lähtökohtien kuvaamiseen. Avainkäsite on‘translationaalinen tila’. Käännöstieteessä tämän teoksen inspiraationa ja edeltäjänä onCroninin ajatusten ohella ollut kirjallisuuspainotteinen Translating Montreal (Simon 2006),joka on erinomainen osoitus siitä, miten rikkaaksi ja merkitykselliseksi paikalliset translatio-naaliset ilmiöt voivat osoittautua. Yhtenä teoreettisena lähtökohtana on myös paikallistenkäännöskulttuurien käsite (Prun 2009, Kujamäki 2010), ja teoksen eetos on saanutvaikutteita myös kulttuurisesta kääntämisestä ja antropologian käänteestä katsomaanvieraiden ja kaukaisten kulttuurien sijaan ja ohessa myös tutkijan omaa kulttuurista ympä-ristöä (mm. anthropologie du proché).

Lähteet

Cronin, Michael (2006) Translation and Identity, Routledge: London and New York.Kujamäki, Pekka (2010) ’”Ökonomische Behandlung von Übersetzern hat mit Übersetzungs-

kultur nichts zu tun” Lautes Denken über die Begriffe ”Übersetzungskultur” und ”Trans-lationskultur”’. Teoksessa Werner Kallmayer, Ewald Reuter ja Jürgen F. Schopp (toim.)Perspectiven auf Kommunikation. Festschrift für Liisa Tiittula zum 60. Geburtstag. Saxa:Berliini.

Lönnroth, Harry (toim.) (2009) Tampere kieliyhteisönä. SKS: Helsinki.Prun , Erich (2009) ’Translationskultur’. Esitelmä Tampereen yliopiston kieli- ja käännös-

tieteiden laitoksessa 25.2.2009.Simon, Sherry (2006) Translating Montreal. Episodes in the Life of a Divided City. MQUP:

Montreal.


20

Minna KumpulainenItä-Suomen yliopisto

Mitä käännösprosessi ja -produkti kertovat noviisin kompetenssista?

Tämä esitys ja koko väitöskirjatutkimukseni perustuu kysymykseen, jota kääntämisen opetta-jana pohdin jokaisen käännöskurssin alussa: Mitä nämä opiskelijat jo osaavat?

Noviisi—asiantuntija-akselille sijoitettuna ensimmäisen vuoden kääntäjäopiskelija sijoittuuluonnollisesti alkupäähän. Noviiseilla voi kuitenkin jo olla joitakin asiantuntijoiden kompe-tensseja (Tirkkonen-Condit 2005); esimerkiksi Gyde Hansenin (2002a) empiiriset tutkimuk-set ovat osoittaneet, että ongelmantunnistamiskyky vaihtelee noviisien kesken selkeästi.Tässä esityksessä kuvailen, millaisia ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden käännös-prosessit ja -produktit voivat olla ja pohdin niiden pohjalta noviisin kompetensseja, erityisestiongelmientunnistamis- ja ratkaisukykyä.

Tutkimusmateriaali koostuu 25:stä Camtasia-ruuduntallennusohjelman avulla tallennetustakäännösprosessista ja -produktista. Koeryhmän muodostavat syksyllä 2010 Itä-Suomen yli-opistossa opintonsa aloittaneet englannin kielen ja kääntämisen opiskelijat. Käännöstekstinäoli lyhyt, elokuvasta The Shawshank Redemption kertova teksti, ja se oli kaikille ensimmäinenopintoihin kuuluva käännös.

Esitys on raportti väitöskirjatutkimukseni ensimmäisestä vaiheesta, jossa pyrin kartoit-tamaan aloittelevien opiskelijoiden lähtötilannetta jakamalla heidät noviisi-sateenvarjokäsi-tettä käyttäen tarkemmin määriteltyihin oppijaryhmiin.

Lähdeviittaukset

Hansen, Gyde 2002a. Selbstaufmerksamkeit im Übersetzungsprozess. In Hansen, G. (ed.),Empirical Translation Studies. Process and Product. Copenhagen Studies in Language 27,Copenhagen, Samfundslitteratur. 9–27.

Tirkkonen-Condit, Sonja 2005. The Monitor Model Revisited: Evidence from ProcessResearch. Meta 50, special issue on Processes and Pathways in Translation andInterpretation ed. by Lee-Jahnke, H., 405–413.


21

Päivi KuusiTampereen yliopisto

Käännöstieteen ja narratologian yhteispeliä:Tutkimuskohteena näkökulman muuttuminen käännöksissä

Toisinaan käännös välittää saman sisällön kuin lähdeteksti, mutta eri näkökulmasta. Kerron-nan näkökulma on saattanut siirtyä tarinan henkilöltä sen kertojalle; myös näkökulmienkerrostuneisuus ja monitulkintaisuus ovat voineet heiketä tai kadota. Tällaisia siirtymiäkohtaan toistuvasti väitöstutkimukseni aineistossa, ja niistä on raportoitu myös monissamuissa tutkimuksissa.

Käännöksissä tapahtuneita näkökulman siirtymiä ei voi kuvata puhtaasti käännöstieteellisenkäsitteistön avulla. Lähestynkin niitä yhtä aikaa sekä käännöstieteen että kertomuksen teo-rian avulla: klassisen narratologian kuvaamat kerronnan muodot – ennen kaikkea vapaaepäsuora esitys ja sen lähitekniikat – tarjoavat käsitteistön, joiden avulla näkökulman muuttu-mista käännöksissä voidaan analysoida. Narratologia siis tarjoaa käsitteelliset työkalutkäännösvertailuun – mutta voi myös hyötyä siitä.

Käännösvertailu osoittaa havainnollisesti, mitkä kielen piirteet ovat lähdetekstin näkö-kulmatekniikassa olennaisia – osoittamalla, minkälaisia ovat ne kielelliset muutokset, jotkavaikeuttavat alkuperäisen näkökulman välittymistä käännökseen. Aineistossani näitä sinänsäerilaisia kielellisiä muutoksia yhdistää se, että ne joko eksplisiittistävät tai normaalistavattekstiä. Ne voidaankin selittää osana eksplisiittistämistä ja normaalistamista, kahta kääntä-misen universaaliksi ehdotettua tendenssiä.

Kun näkökulman siirtymiin johtavissa kielellisissä muutoksissa nähdään niitä yhdistäväeksplisiittistävä ja normaalistava tendenssi, myös lähdetekstin näkökulmatekniikan keskeisetkielelliset piirteet hahmottuvat uudella tavalla: olennaista siinä ovatkin eksplisiittistävälle janormaalistavalle tendenssille vastakkaiset piirteet, kielellinen implisiittisyys ja epäyhte-näisyys. Juuri implisiittisyyden ja epäyhtenäisyyden heiketessä tai kadotessa myös kerronnannäkökulma saattaa muuttua.

Näin käännösvertailun avulla voidaan täsmentää ja uudistaa niiden narratologisten kate-gorioiden kuvausta, joilla se operoi. Käännöstieteen ja narratologian yhteispelissä molemmatovat saavana osapuolena.


22

Marjatta LehtinenItä-Suomen yliopisto

Kulttuurikonventioista konstruktioihin:käännösten ja kääntämisen selittämisestä

Käännösten ja kääntämisen tarkastelussa voidaan ottaa kaavamaisesti yksiköksi lause, fraasitai sana, joka kuvataan muoto-merkitys –parina (Sataa). Koherentissa käännöksessäalkutekstin muoto-merkitys –parin merkitys välitetään toiselle kielelle (It’s raining, Es regnet).Eugene Nida kuvaa Raamatun sanaston kääntämistä dynaamisen ekvivalenssin avulla; siinäkeskeistä on ilmauksen funktio, eli sen merkitys kontekstissa. Nidan mukaan käännöksentulee tuottaa samantyyppinen vaikutus vastaanottajassa kuin minkä alkuperäinen ilmaustuottaa. Keskeistä on että kieltä, myös käännettyä kieltä, kuvataan kielen käyttönä, kulttuurin,puhujan intentioiden ja tilanteen vaikutuksen alaisena. Kontrastiivinen kielitiede käyttäänykyisin käännöksiä aineistonaan korpuslingvistisin menetelmin. Ks. esim. S. Johansson(2007), Seeing through Multilingual Corpora: On the Use of Corpora in Contrastive Linguistics.Useissa näistä tutkimuksista tukeudutaan Hallidayn funktionaaliseen kielioppiin (1985), jossakielen rakennetta kuvataan kolmifunktioisena (eksperientiaalinen, interpersoonainen,tekstuaalinen). Käännöksiä käytetään myös kognitiivisessa kielitieteessä, kun pyritäänselvittämään esim. jonkin metaforan kognitiivista perustaa tai jonkin ilmaustavan tyypilli-syyttä ja kontekstisidonnaisuutta. Korpustutkimus, kognitiivis-konstruktionistinen kielen-tutkimus (Langacker 1987, Croft 1991, 2001 ym.) ja Hallidayn funktionaalinen kielioppipohjaavat näkemykseen kielestä ei-autonomisena järjestelmänä. Esitelmässäni pohdin, mitenkuvata ja luokitella käännöksissä ilmenevää rakennetason, sanaston ja diskurssitason vastaa-vuuksien kirjoa hyödyntäen käyttöpohjaisia (usage-based) kuvausvälineitä.


23

Juha LångItä-Suomen yliopisto

Silmänliikkeet ja ruututekstien reseptio

Televisiotekstitysten yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on sujuvuus, eli helppolukuisuus.Ruututeksti on esillä ainoastaan lyhyen ajan, jolloin katsojan on ehdittävä lukea ja ymmärtääse. Mutta mikä tekee ruututekstistä helppolukuisen? Yleisradiolla on käytössä tekstitys-konventiot, joissa määritetään mm. ruututekstien ja sanojen jaottelua sekä synkronisaatiotakuvaan ja ääniraitaan. Niiden tavoitteena on nimenomaan helppolukuisuus, mutta miten nuokonventiot itse asiassa vastaavat todellisuutta? Mitkä konventiot ovat tärkeimpiä helppo-lukuisuuden kannalta, ja mistä puolestaan voi tarvittaessa tinkiä? Sektioesitelmässä kerrontutkimuksestani, jossa yllä olevia käännöstieteen kysymyksiä tarkastellaan mm. kognitii-visessa psykologiassa käytetyillä metodeilla, eli kyseessä on hyvä esimerkki monitieteellisestätutkimuksesta.

Av-kääntämisen tutkiminen on kasvattanut suosiotaan käännöstieteessä viime vuosi-kymmenen aikana nopeaa vauhtia. Myös av-käännösten reseptiota on jossain määrin tutkittu,mutta metodina on pääasiassa käytetty haastatteluja tai kyselyjä, jolloin tulokset ovat rajoittu-neet katsojien itse huomaamiin seikkoihin. Silmänliikkeet avaavat uuden näkökulmanreseptiotutkimukseen. Silmänliiketutkimusta on tehty jo yli vuosisata, ja lukeminen on ollutalusta asti eräs sen tärkeimmistä tutkimuskohteista. Tutkimuksissa on havaittu, että silmän-liikkeet ovat pääasiassa tiedostamattomia ja niiden avulla voidaan mitata nk. ”kognitiivistataakkaa”, eli esimerkiksi kuinka vaikea prosessoitava jokin tietty teksti, lause tai sana on.Myös television katselua ja ruututekstien lukemista on tutkittu silmänliikkeiden avulla, muttaainoastaan psykologian näkökulmasta. Käännöstieteessä silmänliiketutkimusta on yleensäkinkäytetty hyvin rajoitetusti.

Omassa tutkimuksessani koehenkilöille näytettiin osa brittiläistä komediasarjaa Todellaupeeta (Absolutely Fabulous): noin puolet ryhmästä näki YLE:n tekstityksillä varustetunversion, ja loput muokatuilla tekstityksillä varustetun version. Muokkauksissa YLE:ntekstityksiin lisättiin ”käännösvirheitä”, eli kohtia, joissa rikottiin YLE:n käännöskonventioita.Rikkeissä oli sekä sana- ja lausetason muokkauksia (esim. substantiivilausekkeen pääsana jaattribuutti erotettiin eri repliikkeihin) että synkronisaation muokkauksia (teksti ilmestyiruutuun myöhässä suhteessa puhuttuun repliikkiin). Koehenkilöiden reaktioita ruututeks-teihin verrattiin käyttämällä ruututeksteihin kohdistettujen fiksaatioiden lukumäärää mitta-rina. Tulokset osoittivat, että synkronisaatiorikkeet vaikuttivat fiksaatiolukumääriin sana- jalausetason rikkeitä enemmän. Johtopäätöksenä oli, että fiksaatioiden lukumääräanalyysisoveltuu paremmin synkronaatiorikkeiden tarkasteluun, ja sanatason rikkeiden tutkimiseentäytyy etsiä parempia mittareita. Silmänliiketutkimus osoittautui kuitenkin hyväksi metodiksitelevisiotekstitysten reseption tutkimiseen, etenkin yhdistettynä perinteiseen kysely/haastat-telu-metodiin.


24

Mikhail MikhailovTampereen [email protected]

Minne realiat kadonneet?

Lähdetekstin kulttuurisidonnainen aines (ns. realiat) on iso haaste kaunokirjallisuudenkääntämisessä. AV-kääntämiseen tämä väite ei näytä yhtä hyvin pätevän. Elokuvien teksti-tyksissä esiintyy aika vähän realioita verrattuna kirjallisuuteen. Syitä on paljon, mutta pääosinse johtuu elokuvan moniulotteisuudesta. Monet lähdetekstissä kielen tasolla esiintyvät realiatjäävät vain kuvan tai äänen varaan.

Tämä ilmiö näkyy parhaiten kaunokirjallisuuden klassikoiden filmatisoinneissa. Olen tutkinutDostojevskin Karamazovin veljekset -romaaniin perustuvaa TV-sarjaa (ohjaaja Juri Moroz,Venäjä, 2008) ja sen suomenkielistä tekstitystä (YLE TV, Pirjo Aaltonen, 2009). Dostojevskinromaani on täynnä realioita, mutta TV-sarjan litteroidusta tekstistä niitä löytyy vainmuutama. Tekstityksessä taas useita realioita on korvattu yleiskielisillä sanoilla, esim. vestarets su isä (munkki), ve uha su kalakeitto, ve stanovoj su konstaapeli jne. Monissatapauksissa tieto pysyy kuitenkin tallella, se vain siirtyy toiseen kanavaan. Ei tarvitse laittaatietoa ruututekstiin, jos yleisö pystyy seuraamaan tapahtumia ruudulla ja tekemään itsevertailuja omaan kulttuuritaustaansa.


25

Simo MäättäItä-Suomen yliopisto

Käännöstieteen monitieteisyys ja oikeustulkin ongelmat:englannin ja ranskan tulkkauksen erityispiirteitä

Oikeustulkkauksesta viimeisen vuoden aikana käydyssä keskustelussa tulkin ja tulkkauksentaso on nostettu suurimmaksi ongelmaksi. Oikeustulkin näkökulmasta ongelmat voivat kui-tenkin olla täysin erilaisia.

Tässä esitelmässä käsitellään oikeustulkkauksen erityisongelmia silloin, kun tulkkauskieli eiole tulkattavan äidinkieli. Tällaisia kieliä ovat Suomen oloissa muun muassa ranska ja englan-ti. Ranskan kielen oikeustulkkauksissa asiakkaan äidinkieli on jokin muu kuin ranska nykyisinainakin 99 prosentissa tapauksista. Myös englannin kielen toimeksiannoissa tulkattavanäidinkieli on useimmiten jokin muu kuin englanti. Usein tulkattavan kotimaa on Länsi-Afrikas-sa, jossa kielellinen diversiteetti on erityisen runsasta. Esimerkiksi ranskan tulkattavat ovatyleisimmin kotoisin Kongon demokraattisesta tasavallasta, jossa puhutaan yli 200 kieltä.Nigeriassa, joka on englannin tulkattavien tyypillisin kotimaa, puhutaan ainakin 520 kieltä.Tulkattavan kyky puhua tulkkauskieltä voi vaihdella A1-alkeistasosta lähes äidinkielen omai-seen.

Ranskan ja englannin tulkin kannalta oikeustulkkauksen suurimmat ongelmat liittyvätkinasiakkaan kielitaitoon. Ongelmia aiheuttaa ensinnäkin se, että asiakkaan puhetta voi ollavaikea ymmärtää erityisesti silloin kun tulkki ei ole saanut mitään ennakkomateriaalia. Toi-saalta asiakkaan kielitaitoon liittyvät ongelmat korostavat myös muita, oikeustulkkaukseenyleisesti liittyviä kysymyksiä, joista tärkeimpiä on (puuttuvan työnohjauksen lisäksi) tapa,jolla tulkkaus ja tulkki otetaan oikeudenkäynnissä huomioon. Asiakkaan kielitaidosta johtuvattulkkausongelmat voivat johtaa esimerkiksi siihen, että asianajajat takertuvat tulkkaukseenlaatuun ymmärtämättä, että ongelma ei johdu tulkin ammattitaidosta, mikä lisää työn psyko-logista kuormittavuutta. Taustalla on usein täydellinen tietämättömyys maahanmuuttoonliittyvistä sosiolingvistisistä peruskysymyksistä. Oikeustulkin näkökulmasta tulkkauksenongelma ei siten olekaan tulkin taso. Myöskään tulkattavan kielitaidon tason ei tarvitse muo-dostua ongelmaksi kokeneelle, ammattitaitoiselle tulkille, joka on tottunut ymmärtämään erimurteita, korostuksia ja kielitaidon tasoja. Monikulttuurisesta ympäristöstä tulevalla tulkat-tavalla on sitä paitsi useimmiten laaja intuitiivinen tietämys kielen sosiolingvistisistä ulottu-vuuksista. Suurin ongelma onkin usein oikeudenkäynnin muiden osallistujien heikko sosio-lingvistisen tietämyksen taso.

Tässä esitelmässä pohditaan sitä, kuinka käännöstiede monitieteisyydessään voisi hyödyttääoikeustulkkia erityisesti tapauksissa, joissa tulkattavan äidinkieli on muu kuin tulkkauskieli.Aluksi esittelen lyhyesti oikeustulkkauksesta viime vuosina käytyä keskustelua ja tarkastelenmaassamme eri vieraita kieliä puhuvan väestön määrässä tapahtuneita muutoksia. Käsittelenmyös oikeustulkkauksen ongelmia oikeudenkäynnin eri osallistujien kannalta, asiaa koskevaatutkimusta sekä sitä, miten ongelmia tulkin näkökulmasta voitaisiin ratkoa. Esitelmän toisessaosassa pohdin käännöstieteen ja sen monitieteisyyden mahdollisuuksia ratkaista oikeustulk-kaukseen liittyviä ongelmia. Esitän, että oikeustulkkauksen sosiolingvististä ulottuvuutta ontutkittava enemmän ja monipuolisemmin ja että on erityisen tärkeää saattaa tutkimustuloksetponnekkaammin oikeudenkäyntiin osallistuvien ammattiryhmien tietoisuuteen ja myösyleiseen tietoisuuteen. Lisäksi esitän, että laaja sosiolingvistinen tietämys, joka esim. Afrikankielitilanteesta on olemassa, olisi myös saatettava yleiseen tietoisuuteen ja otettava tehok-


26

kaammin huomioon asioimistulkkauksen opetuksessa, niin että teoreettinen tietämys siirtyisimyös tuleville tulkeille.


27

Tommi NieminenTurun yliopisto

Lokalisointityön tutkimuksenmetodologisia ongelmia

Tutkimuskohteenani on kielentäminen (languaging, kielen normien dynamiikka jaemergenssi) avointa lähdekoodia edustavan KDE SC -työpöytäympäristön suomalaisencrowdsourced-tyyppisen lokalisointitiimin toiminnassa.

KäTu-seminaarissa Helsingissä 2009 keskityin kysymyksen yleisiin näkökohtiin, ennenkaikkea sen kiinnostavuuteen kielentutkijan kannalta. Kuten tuolloin huomautin, kielitieteenkäsitteistö on edelleen valtaosin staattista ja kuvaa kieltä ikään kuin ajasta ja tapahtumienvirrasta irrotettuina, dekontekstualisoituina lausumina. Tällaisena se on äärimmäisenepäsopiva väline kaiken aikaa muotoutuvien, dynaamisten käytänteiden maailmassa kutencrowdsourced-lokalisoinnissa.

Tällä kertaa nostan ensin kaksi asiaa. Ensinnäkin teoriatasolla ongelmaa voisi ehkä parhaitenlähestyä kielentämisen (tai kielentymisen, engl. languaging) käsitteen avulla (esim. Cowley2005). Kielentäminen viittaa kielen yksiköinä ja sääntöinä hahmotetun rakenteen (Saussurenétat de langue’n) sijaan semioottisen toiminnan ruumiilliseen ja tilanteiseen aktuaalisuuteen,missä kieli nähdään pikemmin tietynlaisten kulttuuristen ja institutionaalisten käytänteidenmuodostamana reflektiona jo tapahtuneesta kuin paraikaa tai mahdollisesti tapahtuvaamerkkitoimintaa ennalta selittävänä ”kielikoneena”.

Toisekseen on pohdittava metodologista ratkaisua sen suhteen, mitä lokalisoinnissa pidetääntekstinä ja miten sitä voisi mallintaa. Lokalisoinnin mekaaninen työ koostuu yksinkertaisten,funktionaalisesti ekvivalenttisten merkkijonoparien kääntämisestä: lähdejono käännetäänkohdejonoksi. Nämä merkkijonot eivät kuitenkaan muodosta semanttisia sulkeumia niin, ettäne itsessään, erillään tekstikontekstista, olisivat merkityksellisiä kuin äärimmäisen rajalli-sessa mielessä. Myöskään näiden tekstien kokonaisuus, .po-käännöstiedosto, ei muodostatekstiä, koska siinä käännettävät jonot ovat satunnaisehkossa, vain ohjelmakoodin lukijankannalta mielekkäässä järjestyksessä. Ainoa todellinen semanttinen sulkeuma syntyy vastasilloin, kun käännetyt jonot kohdataan lokalisoituja ohjelmia käytettäessä. Tätä on kuitenkintavattoman vaikea mallintaa, koska tällainen ”teksti” ei ole perinteisessä mielessä lineaarinenvaan muistuttaa pikemmin hypertekstirakenteita.

Viitteet

Cowley, Stephen J. 2005: Languaging: How humans and bonobos lock on to human modes oflife. – International journal of computational cognition, 3(1): 44–55.


28

Mari Pakkala-WeckströmHelsingin yliopisto

Jos rakastat lemmikkiäsi...

Analysoin esitelmässäni suomen- ja englanninkielisiä koirille tarkoitettujen ravinto- jaterveystuotteiden mainoksia tekstilajin näkökulmasta. Aikomukseni on tarkastella, millaisinkeinoin koiranomistajiin pyritään vaikuttamaan, ja poikkeaako suomalainen kulttuuri tässäsuhteessa angloamerikkalaisesta. Mielenkiintoni tämän tekstilajin tarkempaan tutkimiseenheräsi viime syksynä kun annoin ensimmäisen vuoden opiskelijoille tekstilingvistiikan kurs-sin kotitehtävänä koirille tarkoitetun luontaistuotteen mainoksen, ja suuri osa määritteli senobjektiivista tietoa antavaksi tuote-esitteeksi. Koska tekstilajien tunnistaminen on eräsjokaisen kääntäjän tärkeimmistä taidoista, haluan tämän tutkimuksen myötä tuoda esille sitä,miten monitahoisella tavalla suhteellisen uusi tekstilaji voi rakentua.

Tutkimushypoteesini on, että koirille suunnattujen tuotteiden mainokset ovat erilaistentekstityyppien ja diskurssistrategioiden sekamelska: niissä viitataan usein erilaisiin auktori-teetteihin, ja samalla niissä on usein tunteisiin vetoavia elementtejä, esim. hauskoja tai hellyt-täviä kuvia. Usein korostetaan myös sitä, kuinka moni koiranomistaja on ollut tuotteeseentyytyväinen, ja/tai sitä, miten koiran olo ja terveys paranevat juuri tätä tuotetta käyttämällä.Pyrin näyttämään, että mainostajien tarkoitus on usein vedota yhtäaikaa koiranomistajan jär-keen, tunteisiin ja tarpeeseen kuulua suurempaan joukkoon, tiedostavien ja onnellisistakoiristaan hyvin huolehtivien koiranomistajien suureen perheeseen.

Lähteenäni käytän koiranomistajille suunnattuja aikakausilehtiä (Koiramme 1–2/2011, Koirat1/2011, Dog Fancy 2/2011, Modern Dog Winter 2010/11) sekä mahdollisesti joitaininternetlähteitä.


29

Päivi PasanenItä-Suomen yliopisto

Kääntäjät ja tulkit toimijoina sotavanki-instituution narratiiveissa

Sanallinen kommunikointi on tärkeä osa sodankäyntiä. Kansainvälisessä konfliktissa tarvitaanaina myös kääntämistä ja tulkkausta monessa yhteydessä ja monella tasolla. Kääntäjien jatulkkien näkymättömyys sotakirjallisuudessa ja -tutkimuksessa selittyy osittain sillä, ettäsodankäyntiä on käsitelty ja tutkittu sellaisista näkökulmista ja sellaisilla menetelmillä, jotkaeivät ole tuoneet kääntäjien ja tulkkien toimintaa näkyväksi. Esitelmässäni tarkastelen kään-tämisen ja tulkkauksen näkökulmasta sotavanki-instituutiota jatkosodassa, jossa Suomi olisodassa Neuvostoliittoa vastaan aseveli-Saksan rinnalla. Tämä asetelma vaikutti tilanteisiin,joissa kääntämistä ja tulkkausta tapahtui. Käsittelen sotavanki-instituutiota narratiiveina,joissa kääntäminen ja tulkkaus oli osa kertomuksen etenemistä. Erilaisten narratiivisuudentasojen kautta kertomukset liittyivät toisiinsa ja laajempiin narratiivisiin kehyksiin. Narratii-visuuden avulla pyrin selvittämään, mihin kääntäjä tai tulkki sijoittui sotavanki-instituutionvuorovaikutussuhteissa. Esitelmäni on osa tänä vuonna alkanutta Suomen Akatemianrahoittamaa projektia Sodankäynnin tuntemattomat käännöskulttuurit, jonka tavoitteena onselvittää käännös- ja tulkkaustoiminnan laajuutta ja muotoja Suomessa toisen maailmansodanaikana.


30

Esa Penttilä ja Riitta JääskeläinenItä-Suomen yliopisto/englannin kieli ja kääntäminen

Havainnosta monitieteiseksi tutkimusprojektiksi:Tieteellisten tekstien kääntäminen tutkimuskohteena

Vaikka suomenkieliset tieteenharrastajat lukevat paljon kansainvälistä tieteellistä kirjalli-suutta alkukielillä, tällaista kirjallisuutta käännetään myös suomeksi – sekä tiedettä populari-soivaa kirjallisuutta että tieteen klassikoita. Kirjojen kääntäjien nimiä tutkiessaan havaitsee,että usein kirjojen kääntäjät ovat pikemminkin tuon alan asiantuntijoita kuin varsinaisiakääntämisen asiantuntijoita, vaikka heidän käännöstuotantonsa voi olla suhteellisen laajaa.Tästä havainnosta nousee useita kysymyksiä, kuten esimerkiksi: Millaista asiantuntemustatieteellisen tekstin kääntäminen edellyttää? Mikä on tietyn alan asiantuntijoiden ja kääntä-misen asiantuntijoiden rooli/osuus tieteellisen kirjallisuuden kääntämisessä? Mikä on tieteel-lisen tekstien kääntäjien tausta? Onko tieteen klassikoiden ja tiedettä popularisoivien tekstienkääntäjien välillä eroja? Millainen rooli kustantajilla on kääntäjiin nähden? Onko itsekäännöksissä jotain eroa sen suhteen onko käännöksen tehnyt alan asiantuntija vai kääntä-misen asiantuntija? Onko tieteellisen tekstin kääntäjien ja kaunokirjallisuuden kääntäjienvälillä olennaista eroa? Onko tieteellisen tekstin kääntämisellä jotain erityisvaatimuksia kään-nösstrategioiden tai -normien osalta?

Yhdestä tieteellisten kirjojen kääntäjiä koskevasta havainnosta on mahdollista kehittää laajakäännöstieteellinen tutkimusprojekti, joka pureutuu useisiin yllä mainituista kysymyksistä.Jotta näihin kysymyksiin saataisiin vastauksia, on tutkimusotteen sivuttava useita eri tieteen-aloja, joista ilmeisimpiä ovat sosiologia, taloustiede, kielitiede ja historian tutkimus. Koskakysymysten etsiminen edellyttää monipuolista kartoitusta aihepiiristä ja aineistosta, myöstutkimusmenetelmien on oltava monipuolisia ja monialaisia. Kyseeseen tulevat esim.kyselytutkimus, haastattelut, korpustutkimus, diskurssianalyysi ja tilastolliset menetelmät.

Esitelmän tavoitteena on pohjustaa tulevaa tutkimushanketta tarkastelemalla tieteellistentekstien kääntämisen erityispiirteitä ja havainnollistaa, miten yksittäisen havainnon pohjaltarakennetaan tutkimussuunnitelma huomioiden myös käynnissä olevat tietokirjallisuudenkääntämistä koskevat tutkimushankkeet.


31

Taina Pitkänen

U-johdokset monipersoonaisena passiivinaalkuperäissuomessa ja käännössuomessa

Tarkastelen esitelmässäni kääntämistä suomen kielen tutkimuksen näkökulmasta. Lähtö-kohtana on ajatus, että käännösten kautta tuleva vieraiden kielten vaikutus saattaisi näkyätiettyjen syntaktisten rakenteiden yleistymisenä erityisesti käännössuomessa. Aiemmassakäännössuomen tutkimuksessa (mm. Eskola 2002) on nimittäin havaittu, että käännöksissäyliedustuvat nimenomaan sellaiset rakenteet, joille on suora vastine lähdekielessä. Yksitällainen rakenne saattaisi olla monipersoonainen passiivi, joka muistuttaa indoeurooppa-laisten kielten passiivia enemmän kuin suomen tavallinen yksipersoonainen passiivi.

Monipersoonaisia passiiveja ovat johdospassiivi (asiat hoituvat), muutospassiivi (asia tulihoidetuksi) ja tilapassiivi (asia on hoidettu); tässä esitelmässä keskityn pelkästään U-johdostenavulla muodostettavaan johdospassiiviin. Monipersoonaiset passiivit muistuttavat indo-eurooppalaisten kielten passiivia siinä mielessä, että ne taipuvat persoonamuodoissa ja nosta-vat objektin huomion keskipisteeksi. Sen vuoksi niillä on informaatiorakenteen ja osallistuja-roolien kannalta erilaisia tehtäviä kuin henkilötekijäisellä yksipersoonaisella passiivilla.

Vertailin tutkimuksessani johdospassiivin käyttöä alkuperäissuomessa ja käännössuomessa.Aineistoksi valitsin EU-käännöksiä, tarkemmin sanottuna Euroopan parlamentin istunto-selostuksia, joiden käännösmäärät ovat suuria. Alkuperäissuomea edustavana vertailuaineis-tona käytin Suomen eduskunnassa käytyjä keskusteluja.

Tutkimus osoitti, että johdospassiivia todellakin käytetään alkuperäissuomessa ja käännös-suomessa eri tavoin, mutta odotuksen vastaisesti johdospassiivi oli yleisempi alkuperäis-suomessa; U-johdoksia esiintyi alkuperäissuomen aineistossa kaksinkertainen määräkäännössuomeen verrattuna. Jos siis lähtöajatuksena olikin pyrkiä etsimään vieraan kielenrakenteiden vaikutusta, sellaista ei ollut nähtävissä, mutta sen sijaan tutkimus avasi ikkunansuomen kielen U-johdosten semanttisiin ominaisuuksiin.

Esitelmässäni kerron aineistoesimerkkien avulla U-johdosten erilaisista käyttömahdolli-suuksista ja tulkintavaihtoehdoista. Pohdin myös käännöstieteen ja suomen kielen tutkimuk-sen ristiriitaista suhdetta. Fennistiikassa on perinteisesti pyritty vaalimaan suomen kielenpuhtautta ja suhtauduttu kielteisesti kääntämiseen ja käännöksiin. Käännössuomen tutkimuskuitenkin tuottaa arvokasta tietoa myös alkuperäissuomen ominaisuuksista (ks. myös Jantu-nen 2004), ja toisaalta suomen kielen tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksikäännöstieteen opetuksessa.

Viitteet

ESKOLA, SARI 2002: Syntetisoivat rakenteet käännössuomessa. Suomennetun kaunokirjallisuudenominaispiirteiden tarkastelua korpusmenetelmällä. Joensuun yliopiston humanistisiajulkaisuja 30. Joensuu: Joensuun yliopisto.

JANTUNEN, JARMO H. 2004: Synonymia ja käännössuomi: korpusnäkökulma samamerkityksisyydenkontekstuaalisuuteen ja käännöskielen leksikaalisiin erityispiirteisiin. Joensuun yliopistonhumanistisia julkaisuja 35. Joensuu: Joensuun yliopisto.


32

Eric PlourdeUniversity of Eastern Finland

An incursion into multidisciplinary teaching –comic design and adaptation in the academic context

The goal of this presentation is to give a glimpse of a hands-on approach to multidisciplinarityin the academic context, where students from two different departments work together withthe objective of producing a document through joint efforts and especially through jointsupervision.

Teaching translation in Canada has been centered on administrative texts because of thepragmatic nature of translation, but also because of the tendency in Canadian students to viewbilingualism as an automatic entitlement to a career in translation and the dominant view, atleast in Quebec, of the translator as purveyor of official documents for the minority language.

Striving to offer Canadian translation students another type of project, the author of thispresentation worked in conjunction with one of the heads of the EMI department of UQO, inGatineau, Ottawa, specializing in comics design. The EMI (Multidisciplinary School of Imaging)is the only university-level department in Canada offering courses focusing on comics design.This represented an opportunity to test the limits of multidisciplinary teaching while buildinga tentative model for future inclusions in other translation courses dealing with adaptation.

The Language Studies Department at UQO provides a basic curriculum in translation, but onecourse, Textual adaptation, gives students the opportunity to work outside that basic“administrative” scheme, and a session of that course, dealing with comics translation, sets upchallenging operating parameters. The project also dovetailed nicely with the overarchingtheme of that course, mainly the relationship between the text and the image.

The translational outcome of the first project is described, and then contrasted it with twoother similar instances organized in another university in Canada, which has no departmentin Comics studies. Lastly, the three projects are assessed with respect to recent studiespublished in cooperative work in problem-based learning (cf. Stewart, Orbán, Kornelius:2010), verifying which conditions would lead to optimal results and, eventually to theestablishment of a working model for application in other similar courses.


33

Marie RoullandUniversity of Eastern Finland, Joensuu

Re/discovering Shakespeare: using and generating intereststhrough transadaptations of Othello and Hamlet

This paper examines two transadaptations of Shakespearean tragedies: Othello written byBrad Kaaya: O, 2001 and Hamlet written and directed by Aki Kaurismäki: Hamlet Liike-maailmassa, 1987. Each transadaptation was studied according to the following steps. Thepreliminary work was to determine how the adaptation fits into the Shakespeareanadaptation field and to identify the innovations. As the transadaptation was analysed bycomparing the play to its screenplay, it was found that, in terms of characters, plot and storydevelopment, Kaurismäki’s work of adaptation was extensive whereas Kaaya’s version ofOthello remained very close to the original play, each showed remarkable textual innovations.The ensuing task was to determine the benefits of such adaptation work for the audience.Kaaya’s transadaption draws extensively from popular culture and news reports; such asschool shootings in the USA whereas Hamlet draws from the Finnish socio-political situationduring the 1980s. In both these cases, the specific medium of modern cinema is serving toattract wider audiences to, and get them reading, Shakespeare, whether it is through a‘Shakesteen’ a Shakespearean adaptation intended for teenagers or the extraordinary geo-political and social situation of Finland in the 1980s. In conclusion, transadaptations arevaluable works inside the Shakespearean adaptation tradition, which can invite wideraudiences to discover or rediscover the works of William Shakespeare.

Concise Bibliography

SHAKESPEARE, WILLAM 1982: Hamlet Tanskan Prinssi, Veijo Meri (trans). Keuruu: Otava.SHAKESPEARE, WILLIAM 1992: Othello. Cambridge School Shakespeare. Edited by Jane

COLES. Cambridge University Press.SHAKESPEARE, WILLIAM 2003: Hamlet, Prince of Denmark. The New Cambridge Shakespeare.

Edited by Philip EDWARDS. Cambridge University Press.BOOSE, LINDA E. & BURT,RICHARD 2003: Shakespeare the movie II: popularizing the plays on film, TV, video andDVD. London: Routledge.

COLÓN SEMENZA, GREGORY 2005: Shakespeare after Columbine: Teen violence in Tim BlakeNelson’s ‘O’. College literature, 32:4 (Fall), PP 99–124.

CONNAH, ROGER 1991: A Couple of Finns and Some Donald Ducks: Cinema in Society. Helsinki:VAPK Publishing.

LAVERY, JASON 2006: History of Finland, Westport (CT): Greenwood Press.LIEBLIEN, LEANORE 2004 :“Cette belle langue” the tradaptation of Shakespeare in Quebec, in

Toen Hoenselaars (ed) Shakespeare and the language of translation, London: The ArdenShakespeare.

Filmography

BLAKE NELSON, TIM. O. 2001: Film Engine/ DVD 2003: Miramax Film Corp.KAURISMÄKI, AKI. Hamlet Liikemaailmassa. 1987: Sputnik Oy/ DVD 2004: Sandrew

Metronome Video Danmark A/S.


34

Minna RuokonenTurun yliopisto/Kieli- ja käännöstieteiden laitos

Suomentaja törmää todellisuuteen – hahmotelma post doc -tutkimukseksi

Viime vuosina suomentajien ammattikunta on saanut tunnustusta monella tavalla: on vietettyMikael Agricolan juhlavuotta ja juhlittu Kersti Juvalle myönnettyä suomentamisen taiteilija-professuuria. Ainakin juhlapuheissa suomentamista arvostetaan vaativana taiteenlajina, jokaedellyttää luovaa kykyä tuottaa kaunokirjallista tekstiä. Suomentajahaastatteluissa on tullutesille, miten suomentaja joutuu työssään punnitsemaan erilaisia, osin ristiriitaisia normejasekä velvoitteitaan tekijää, lukijaa ja muita suomentajia kohtaan (Vehviläinen 2000). Suomen-tamista voikin pitää erityisosaamista vaativana professiona. Toisaalta alhaiset suomennos-palkkiot (Petäjä 2009) saavat epäilemään, voivatko suomentajat todellisuudessa toteuttaaerityisosaamistaan.

Historiallisesta näkökulmasta katsottuna suomentaminen näyttää kehittyneen professionsuuntaan. Väitöskirjassani (Ruokonen 2010) tarkastelin 1940- ja 1980-lukujen suomentajientaustoja ja työoloja sekä suomennoksilta odotettuja piirteitä. Vielä 1940-luvulla suomentajattyöskentelivät usein sivutoimisesti. Kova työtahti ja lähdekielen puutteellinen osaaminennäkyivät myös käännösratkaisuissa, jotka olivat osittain lukijan odotusten vastaisia taiepäjohdonmukaisia. 1980-luvulla aikataulut olivat realistisempia, ja päätoiminen suomen-taminen oli mahdollista. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto oli vakiinnuttanut asemansasuomentajien järjestönä, ja monet suomentajat olivat opiskelleet kieliä tai kirjallisuuttayliopistossa. Analysoitujen suomennosten käännösratkaisut vastasivatkin todennäköisestioman ajan odotuksia paremmin kuin 1940-luvulla, ja suomentajien ratkaisut olivat enimmäk-seen johdonmukaisia.

Väitöksen jälkeisessä tutkimuksessani aion tarkastella suomentajien ammattikuvaa ja työ-oloja 2000-luvulla ja selvittää, miten 1980-luvulla havaittu professionaalistuminen on jatku-nut. Alustavan suunnitelman mukaan tutkimus on kolmiosainen. Ensinnäkin haluan täsmen-tää, miten suomentaminen ymmärrettiin professiona vuosina 2000–2010, ts. millaisia tietojaja taitoja suomentajat itse arvostivat ja millaisiin suomennosten piirteisiin kriitikot kiinnitti-vät huomiota. Näihin kysymyksiin haen vastauksia mm. haastattelemalla suomentajia (vrt.Vehviläinen 2000) sekä analysoimalla kirjallisuusarvosteluja. Toiseksi haluan selvittää,millaiset käytännön edellytykset suomentajilla oli toimia asiantuntijoina. Tätä varten aionkartoittaa kyselytutkimuksessa mm. suomentajien tuloja, päätoimisuutta, ja koulutustaustaa(vrt. Ratinen 1992). Tutkimuksen kolmas osa koostuu tapaustutkimuksesta, jossa tarkastelen,miten kokeneet suomentajat käänsivät alluusioita erityyppisissä romaaneissa. Koko tutki-muksen tavoitteena on hahmottaa, missä määrin kaunokirjallisuuden kääntämistä voidaan2000-luvun Suomessa pitää asiantuntija-ammattina ja millaiset mahdollisuudet suomentajillaon toimia asiantuntijoiden tavoin.

Viitteet

Petäjä, J. 2009. Suomentajien tulot lähellä köyhyysrajaa. Helsingin Sanomat, Kulttuuri,15.3.2009. Luettu 17.10.2009 osoitteestahttp://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Suomentajien+tulot+l%C3%A4hell%C3%A4+k%C3%B6yhyysrajaa/HS20090310SI1KU03sfj?useToken=true.

Ratinen, S. 1992. Kirjallisuudenkääntäjät Suomessa – Ammattikuvatutkimus. Kääntäjä6/1992, 1–3 & Kääntäjä 7/1992, 10–11.

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Suomentajien+tulot+l%C3%A4hell%C3%A4+k%C3%B6yhyysrajaa/HS20090310SI1KU03sfj?useToken=true

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Suomentajien+tulot+l%C3%A4hell%C3%A4+k%C3%B6yhyysrajaa/HS20090310SI1KU03sfj?useToken=true


35

Ruokonen, M. 2010. Cultural and Textual Properties in the Translation and Interpretation ofAllusions. An Analysis of Allusions in Dorothy L. Sayers’ Detective Novels Translated intoFinnish in the 1940s and the 1980s. Annales Universitatis Turkuensis B 330. Turku: Turunyliopisto / Painosalama. http://www.doria.fi/handle/10024/66203.

Vehviläinen, P. 2000. Kerro, kerro kääntäjä. Kaunokirjallisuuden suomentajan identiteettihaastattelupuheessa. Lisensiaatintyö. Tampere: Tampereen yliopisto, käännöstieteenlaitos.

http://www.doria.fi/handle/10024/66203


36

FT Merja SagulinItä-Suomen yliopisto

Tekijyys käännöstieteiden ja adaptaatiotutkimuksenkiinnostuksenkohteena

Esitelmä käsittelee kääntämiseen ja kaunokirjalliseen adaptaatioon liittyvää tekijyyttä ja teki-jän roolia adaptaatio- ja käännösprosesseissa. Tekijän roolin pohtiminen on noussut viimevuosina keskeiseksi sekä käännöstieteen että kirjallisuustieteen alueella. Kaunokirjallistenadaptaatioiden tutkimus käännös- ja kirjallisuustieteen välisenä alueena problematisoi niinikään kaunokirjallisuuden muunnosprosesseihin liittyvää tekijyyttä. Esitelmässäni pohdin,millaisia yhtymäkohtia voidaan nähdä kääntämiseen ja adaptaatioon liittyvällä tekijyydellä.

Erityisesti tarkastelen adaptaatioprosessiin sisältyviä lukija- ja tekijärooleja. Esittelen kirjalli-suustieteellisten lukijateorioiden pohjalta kolme keskeistä roolia tai lukutapaa, joiden voidaanajatella vaikuttavan niin adaptaatio- kuin käännösprosesseissakin. Näiden taustalla on ajatuskääntämisestä/adaptaatiosta luku- ja uudelleenkirjoitusprosessina. Ensinnäkin mukailijaavoidaan pitää traditiosidonnaisena lukijana, joka tuottaa tekstistä uuden muodosteen kiinnit-tyneenä aikaisempaan tekstin tulkintatraditioon. Toiseksi mukailija voidaan ajatella konteks-tuaalisena lukijana, joka lukee ja uudelleenkirjoittaa tekstin sidoksissa oman aikansa luku-kontekstiin. Kolmanneksi mukailua ohjaa funktionaalinen lukutapa: funktionaalinen mukailijalukee ja uudelleenkirjoittaa tekstiä funktionaan tuottaa siitä tiettyyn tarkoitukseen käytettäväuusi tulkinta. Näiden luku- tai tekijäroolien pohjalta pohdin, millaista tekijyytta käännös-prosessin kaltaiseen mukailuprosessiin liittyy.

Tapausesimerkkinä tarkastelen Daniel Defoen Robinson Crusoe -romaanin adaptoimiseenliittyvää tekijyyttä. Tarkastelen, kuinka nuo kolme mukailijan tekijäroolia ilmenevät kauno-kirjallisessa adaptaatioprosessissa ja millaisia havaintoja mukaelmia tarkastelemalla voidaantehdä adaptaatioprosessiin sisältyvästä tekijyydestä. Lisäksi pohdin, millaisesta tekijyydestäRobinson Crusoe -adaptaatioiden osalta voidaan puhua.


37

Päivi StöckellTampereen yliopistoKieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö

Translatorisen toiminnan teoria tänään

Vuonna 1984 näki päivänvalon Justa Holz-Mänttärin teos Translatorisches Handeln. Theorieund Methode, jossa määriteltiin kääntäminen asiantuntijatoiminnaksi ja yhdeksi prosessiksiosana laajempaa toimintakokonaisuutta. Holz-Mänttärin pyrkimys oli luoda teoreettinenperusta käännöstyön käytäntöjen kehittämisen pohjaksi. Vastapainona edeltäneelle lingvisti-sesti painottuneelle käännöstieteelle translatorisen toiminnan teoria nojautuu mm. viestintä-tieteisiin, toimintatutkimukseen ja systeemiteoriaan ja esittää kääntäjän ja tulkin työn olevanluonteeltaan pitkälti muuta kuin vain kielellistä toimintaa. Holz-Mänttärille on ominaistainnovatiivinen ja konventionaalisesta poikkeava käsitteiden käyttö, joka on saattanut vaikut-taa luotaantyöntävästi moniin, jotka olisivat voineet hyötyä tämän teorian tuntemisesta (ks.esim. Risku 1998).

Toiminnan teoria on ollut viime vuosikymmeninä suosittua oppimisen ja työn tutkimuksessa.Nykykäännöstiede ymmärtää kääntämisen asiantuntijatoiminnaksi, minkä vuoksi onkinkiinnostavaa kysyä, miksi käännöstieteessä ei ole laajalti tartuttu Holz-Mänttärin ajatuksiin jajatkettu niiden kehittelyä, lukuun ottamatta joitakin yksittäisiä tutkijoita. Viime aikoina kahvi-pöytäkeskusteluissa kollegojen kanssa on kuitenkin tullut esiin, että yhä useampi on palannutlukemaan Holz-Mänttäriä uusin silmin, löytänyt siitä yhtymäkohtia omaan tutkimukseensa jatoivonut siitä jopa ajantasaistettua ja kommentoitua suomenkielistä laitosta. Esitelmässäniaion pohtia, mitä annettavaa translatorisen toiminnan teorialla on meille vuonna 2011 jaesitän esimerkkejä oman meneillä olevan väitöskirjatutkimukseni ja translatorisen toiminnanteorian kohtauspaikoista.

Kirjallisuus

Holz-Mänttäri, Justa 1984. Translatorisches Handeln. Theorie und Methode. SuomalaisenTiedeakatemian toimituksia. Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia.

Marjamäki, Mari / Pekkola, Petri 2006. Activity Theory – ”Toiminnan teoria”.Seminaariesitelmä Tampereen Teknillisen Yliopiston IHTE-1800 Ihminen ja tekniikka –seminaarissa. Luettavissa osoitteessahttp://www.cs.tut.fi/~ihtesem/s2006/teoriat/esitykset/MarjamakiPekkola_toiminnan%20teoria_061106.pdf Luettu 31.1.2011.

Risku, Hanna 1998. Translatorisches Handeln. Snell-Hornby, Mary / Hönig, Hans G. /Kussmaul, Paul / Schmitt, Peter A. (Hrsg.) Handbuch Translation, 107–112. Tübingen:Stauffenburg.

http://www.cs.tut.fi/~ihtesem/s2006/teoriat/esitykset/MarjamakiPekkola_toiminnan%20teoria_061106.pdf

http://www.cs.tut.fi/~ihtesem/s2006/teoriat/esitykset/MarjamakiPekkola_toiminnan%20teoria_061106.pdf


38

Marianna SunnariTurun yliopistoEnglannin kieliEnglannin kääntäminen ja tulkkaus

Miten monitieteisyys valottaa tulkkausta ja kääntämistätutkimuskohteena ja ammattina?

Tulkkaus ja kääntäminen ovat alkujaan olleet tehtäviä, joihin valikoitui kahta kieltä osaaviamelko sattumanvaraisesti, monenlaisten väylien kautta. Tämän päivän tulkit ja kääntäjätpuolestaan ovat hakeutuneet ammattiinsa ja heillä on siihen yliopistotasoinen koulutus.Tarkastelen esityksessäni erityisesti tulkkauksen muuttumista kielitaidon kylkiäisestä asian-tuntija-ammatiksi sekä niitä tieteen- ja tiedonaloja, joilla tehtävä tutkimus on täydentänyt jatäydentää tietojamme tulkkauksen ja kääntämisen erityispiirteistä

Ammatiksi tulkkaus kehittyi käytännön oivallusten kautta. Setton (2007, 54) jopa toteaa: “Ininterpreting, practice always came first, informing training and theory.” Pöchhackerin (2010)mukaan tulkkauksen tutkimuksen muovaajana on ollut kaksi keskeistä teoriakehystä, joissatulkkaus on nähty toisaalta kognitiivisena prosessina ja toisaalta vuorovaikutukseen pohjau-tuvana diskurssiprosessina. Viime vuosikymmenen aikana tulkkauksen tutkimuksen keskei-siä teemoja ovat olleet sekä professionaalistuminen että asiantuntijuus, jotka liittävät tulk-kauksen tutkimuksen asiantuntijuustutkimukseen. Aikaisemmin asiantuntijuutta on kuvattupelkästään yksilön monipuolisiksi ja hyvin jäsentyneiksi tiedoksi ja automatisoituneiksitaidoiksi, jotka liittyvät tiettyyn tehtäväalueeseen. Viime vuosina asiantuntijuustutkimus onkuitenkin nostanut esiin myös yhteisöllisyyden merkitystä asiantuntijuuden kehittymisessä,ja asiantuntijuus tulkitaankin yhä useammin kulttuuriseksi sosiaalistumisprosessiksi (mm.Hakkarainen et al. 2004).

Viittaukset

Hakkarainen K., Palonen T. and Lehtinen E. 2004. Communities of Networked Expertise: Profes-sional and Educational Perspectives, Amsterdam, Elsevier.

Pöchhacker, F. 2010. Interpreting. Teoksessa Hanbook of Translation Studies Online. JohnBenjamins.

Setton, R. 2007. Staying relevant: Interpreting in the information age. Teoksessa F. Pöch-hacker, A.L. Jacobsen and I. M. Mees (eds.), Interpreting Studies and Beyond, Copenhagen,Samfundslitteratur, 51–72.


39

Merja Suomi

Kornei Tšukovskin käännösoppaan tausta ja aikalaiskonteksti

Kornei Tšukovski (1882–1969) kirjoitti ensimmäisen käännösoppaansa pian vuoden 1917vallankumousten jälkeen. Opas oli tilaustyö, jota kaivattiin äkillisesti vilkastuneen kääntäjä-koulutuksen tarpeisiin. Vain 30-sivuinen opas ”Kaunokirjallisen kääntämisen periaatteet”valmistui vuonna 1919. Viiden vuosikymmenen kuluessa siitä ilmestyi seitsemän uuttalaitosta, joista jokaista oli korjattu ja täydennetty ennen painatusta. Opas sai uudeksi nimek-seen Vysokoe iskusstvo, ”Ylevä taide”, ja sivumäärä kasvoi lähes kolmeen sataan. Nykyisen teostunnetaan paremmin otsikolla ”High Art” ja sen tekijä nimellä ”Chukovsky”.

Tšukovskin käännösopas syntyi yhteiskunnallisten mullistusten keskellä, ajankohtana, jolloinrakennettiin uutta, proletaarisiin ja tieteellisiin arvoihin perustuvaa neuvostokulttuuria. Ajanhengessä myös Tšukovski tarkasteli kääntämistä tieteellisestä näkökulmasta ja loi samallapohjaa niille lingvistisille käännösteorioille, jotka nostivat neuvostoliittolaisen käännöstutki-muksen maailman kärkeen 1940-luvulta alkaen. Toisaalta Tšukovskin näkemys kääntämi-sestä juontaa juurensa jo romantiikan kaudelta.

Kääntäminen oli 1800-luvun alun Venäjällä arvostettua, luovaan kirjoittamiseen verrattavaatoimintaa, josta keskusteltiin vakavasti kirjallisten aikakauslehtien sivuilla. Perinne elpyi1900-luvun alussa venäläisen kirjallisuuden hopeakaudella, jolloin taiteellisuus ja luovuusolivat jälleen arvossaan. Ajalle ominaisia olivat erilaiset kirjalliset seurat ja klubit, joidentoimintaan Tšukovski osallistui ahkerasti. Sekä romantiikan että modernismin suuntauksetovat olennaisesti läsnä Tšukovskin näkemyksissä kääntämisestä.

Esitelmässä tarkastelen Tšukovskin käännösoppaan syntyä sekä sen sisältöön vaikuttaneitahenkilöitä ja suuntauksia vuosien 1919 ja 1930 välisenä aikana.


40

Kristiina Taivalkoski-Shilov Outi PaloposkiHelsingin yliopisto Turun yliopisto

Kuinka tutkia käännöshistoriaa?Ehdotuksia opetusmetodeiksi historiallisessa käännöstutkimuksessa

Kääntämisen historian tutkimus on oma käännöstieteen osa-alueensa, joka usein nähdäänyhtenäisenä kenttänä. Historialliseen käännöstutkimukseen liittyy kuitenkin monia eri puolia,joihin tarvitaan erilaisia metodisia valmiuksia. Esimerkiksi arkistotyöskentelyä, biografisentutkimuksen menetelmiä tai kirjahistoriaa ei opeteta käännöstieteessä. Tällä hetkelläkäännöshistorian väitöskirjaa tai gradua tekevä opiskelija joutuu usein oppimaan historian-tutkimuksen metodinsa lähinnä itse eli kantapään kautta. Pahimmassa tapauksessa väärätmetodit historiantutkimuksessa voivat johtaa vääriin tutkimustuloksiin, jos opiskelija ei osaavalita tutkimusaineistokseen oikeita tekstejä tai ei ole tietoinen olennaisesta tutkimusaineis-tosta, joka löytyisi arkistoista oikeilla menetelmillä.

Esitelmämme päämääränä on luoda alustavat suuntaviivat käännöshistorian tutkimuksenohjaukseen. Päämääränämme on luoda alustava kurssipohja tai -runko, jota voisi kokeillakääntämisen tutkimuksen metodiopetuksessa.


41

Liisa TiittulaHelsingin yliopisto

Tutkimusprojektin kasvu monitieteisyyteen

Käännöstieteen tutkimuskohteet vaativat usein monitieteisen lähestymistavan, vaikkatutkijaa innoittanut tutkimusongelma saattaisikin aluksi vaikuttaa siltä, että se ratkeaa yhdentai korkeintaan parin toisiinsa läheisesti liittyvän lähestymistavan avulla. Esimerkkinä tästäesittelen tutkimusprojektin, jonka kohteena on puheen esittäminen suomenkielisessä, niinkotimaisessa kuin suomennetussa kirjallisuudessa. Esityksessä kerron, miten ja miksi projektion sen edetessä laajentunut käsittämään erilaisia menetelmiä ja lähestymistapoja.

Tutkimusprojektin tavoitteena on ollut 1) analysoida keinoja, joita kirjallisuudessa käytetäänpuhutun kielen illuusion luomiseksi, 2) kuvata keinojen käytön ja normien muutosta, 3)tarkastella käännöskirjallisuutta suhteessa alun perin suomeksi kirjoitettuun kirjallisuuteensekä 4) pohtia kääntämisen mahdollisuuksia. Tavoitteen mukaan huomio näyttää kohdistuvanlähinnä kieleen ja sen vaihteluun sekä siihen, miten keinot vaikuttavat teoksen kokonai-suudessa ja tuottavat erilaisia merkityksiä. Tähän meidän huomiomme ensiksi kiinnittyikin.Tällöin keskeisiä lähestymistapoja ovat variaationtutkimus sekä keskustelun ja vuorovaiku-tuksen tutkimus, koska puheen tyypillinen paikka on dialogi.

Tutkimuksemme ulottuu 1800-luvun lopulta tähän päivään ja käsittää eri kirjallisuuden lajeja.Puhe on kaunokirjallisuudessa aina osa esteettistä kokonaisuutta, ja puheen esittämistä sääte-levät paitsi kielenkäytön normit myös kirjallisuudessa kunakin aikana vallitsevat normit.Siten tällaisessa tutkimuksessa on otettava huomioon myös kirjallisuudentutkimuksen näkö-kulma. Normien mukaan tulo laajentaa tutkimuksen yhteiskunnallisiin tekijöihin, toimijoihinja heidän toimintaympäristöihinsä. Suomennoksen tyylilliset tai kielelliset valinnat eivät riipuvain lähdetekstistä tai lähde- ja kohdekielen suhteesta. Keskeisiä kysymyksiä ovat, mikä onminäkin aikana hyväksyttävää, odotuksen mukaista ja mahdollista sekä mistä tämä riippuu.Vastaukset eivät löydy vain tutkittavista teksteistä, vaikka ne ovatkin olleet lähtökohta. Esi-merkiksi kustannustoimittajan roolin tutkiminen käännösprosessissa on yksi osa tutkimus-tamme.

Lähde

Pirkko Nuolijärvi & Liisa Tiittula (tulossa): Puheen esittäminen suomenkielisessäkaunokirjallisuudessa.

Työpaja/Workshop

42

Käytännön ääni -työpajaPj. Pia von Essen

”Haloo, haloo! Kentällä tuulee, kuuleeko torni?!Torni huojuu, tietääkö kenttä?!”

Työpajassa on lyhyiden alustusten pohjalta tarkoitus keskustella monipuolisesti nykyisistä jamahdollisista yhteyksistä käytännön työelämän sekä kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuk-sen ja opetuksen välillä: onko niitä, millaisia ne ovat ja millaisia ne voisivat olla; mitä osapuo-let toisiltaan toivovat ja voisivat toisilleen tarjota. Onko käännöstiedettä ilman kenttää; voikokenttä toimia ilman tutkimusta ja koulutusta? Miltä kuulostaisi käytännön ongelmatilanteissakäännöstieteilijöiden onnettomuustutkintalautakunta tai olisiko tarvetta käännöstieteilijöi-den antamille "Käypä käännös"-ohjeille? Entä voisiko kentän käännöksiä, kokemuksia ja ihmi-siä vaikkapa tallettaa aineistopankkiin? Työpajaan toivotaan innokasta osallistumista niinkentän kuin tiedeyhteisön puolelta.

43

Osallistujalista/List of participants

Kristiina [email protected]

Anukaisa [email protected]

Marjut [email protected]


Bayan [email protected]

Alexandra [email protected]

David [email protected]

Chen [email protected]

Susanne Gö[email protected]

Lauri Hanhimä[email protected]

Ritva [email protected]

Rauno [email protected]

Raila [email protected]

Irmeli [email protected]

Isis [email protected]

Anna-Elina [email protected]

Maarit [email protected]

Nina [email protected]@diak.fi

Eeva [email protected]

Riitta Jääskelä[email protected]

Pramod Karapurath [email protected]

Sinikka [email protected]

Hannu [email protected]

Mikko [email protected]

Tiina [email protected]

Tuija [email protected]

Zita Kó[email protected]

Leena [email protected]

44

Maarit [email protected]

Kaisa [email protected]

Pekka Kujamä[email protected]

Minna [email protected]

Päivi [email protected]

Liisa [email protected]

Vesa [email protected]

Mirka [email protected]

Marjatta [email protected]

Pennanen [email protected]

Juha Lå[email protected]

Kati [email protected]

Mikhail [email protected]

Saana Mä[email protected]

Anne Männikkö[email protected]

Simo Määttä[email protected]

Martina [email protected]

Tommi [email protected]

Mari Pakkala-Weckströ[email protected]

Outi [email protected]

Päivi [email protected]


Esa Penttilä[email protected]

Taina Pitkä[email protected]

Marie [email protected]

Minna [email protected]

Marja Rytkö[email protected]

Maarit Ryynä[email protected]

Merja [email protected]

Leena [email protected]

Nestori [email protected]

45

Tomi [email protected]

Päivi Stö[email protected]

Marianna [email protected]

Merja [email protected]



Ulla [email protected]

Belinda [email protected]

Gun-Viol [email protected]

Pia von [email protected]

Stuart von [email protected]

sisällys/contents...itä-suomen yliopisto sota, käännöskulttuurit ja toimijuus itä-suomen...

Documents