sanomattyö- ja elinkeinoministeriö anni sinnemäki mauri pekkarinen päivi kerminen inka douglas...

karenssi-karenssi-karenssi-SANOMAT

Työttömien ValtakunnallinenYhteistoimintajärjestö – TVY ry

3/2009

KARENSSISANOMAT 3/2009 Työttömien ValtakunnallinenYhteistoimintajärjestö – TVY ry

Sörnäisten rantatie 27 C 400500 Helsinki

p. (09) 774 5350www.tvy.� etunimi.sukunimi@tvy.�

Päätoimittaja: Lea KarjalainenToimittaja: Jukka HaapakoskiTaitto ja muu säätäminen: Jukka Haapakoski ja Kim PetterssonKuvat: Jukka Haapakoski, Päivä Heiskanen , Jaakko Karjula, Tuula Kuusisto, Irma Mattero, Anu Pakarinen, Kim Pettersson, Kimmo Rapatti, Eija TuohimaaPaino: Kirjapaino Uusimaa

Sisällysluett eloDE MUNIMUS ja komission asetus (EY) N:o 800/2008 3

IHMO 2009 4

EU:N VALTIONTUKISÄÄNNÖKSET - 6

DE MINIMIS 6

KAINUULAISTEN YHDISTYSTEN, SOSIAALISTEN YRITYSTEN JA HANKKEIDEN VASTUULLISTEN TOIMIJOIDEN VETOOMUS KOSKIEN DE MINIMIS –ASETUSTA 6

KIRJALLINEN KYSYMYS Työvoimapalvelulain muutos ja de minimis -sääntö Eduskunnan puhemiehelle 7

TATSI Huolehti i tyött ömistä nuorista 8

Tyött ömien toiminta arvokasta kansalaistoimintaa nuorten ja kaikkien tyött ömien puolesta 10

Seppo Juhanin syntt ärit! 12

KÖYHYYS SAADAAN HALLINTAAN JOS HALUTAAN 12

Kilpi puhtaana tyött ömien edunvalvojat! 14

KUNNAT MAKSOIVAT LISÄÄ TYÖTTÖMYYSSAKKOJA VALTIOLLE! 15

Aira, koko kansan tanssitt aja, ikinuori punapää 16

Karjalan Kunnailla 17

Tässä hetkessä opett ajana – oppilaana? 18

Muistolle ja muistoille! 19

Suomen vastuu omia kansalaisiaan kohtaan globaalissa markkinataloudessa 22

Tyött ömien yhdistystoiminta eilen, tänään - huomenna? 24

Tapaus hirsipuu 26

Imatralla jaetti in ennätysmäärä EU:n ruoka-apua. 28

YKSI PUTOSI PELISTÄ POIS 29

Suomalaisten perusturvan taso ja toimeentulo-ongelmat, perustuen Olli Kankaan, Olli Valpolan, Pertti Honkasen esitykseen. 30

TVY ry:n tulevaa 2009 - 2010 31

DE MUNIMUS ja komission asetus (EY) N:o 800/2008

Syksyn kohutuin yllätys saapui TVY ry:n jäsenjärjestöihin Työvoimapalvelu-lainluonnoksen myötä jo kesähelteillä. Lausuntomme piti olla valmis ministe-riöön 10.8.2009. Ajankohta oli mahdol-lisimman epäedullinen. Tämä oli sitä aikaa jolloin suurin osa Suomea vielä nukkui kesäunta - samoin meidän edun-valvojat. Voin sanoa suoraan, e� ä emme siinä vaiheessa edes ymmärtäneet sitä kokonaisuu� a, e� ä mistä tässä oikein on kysymys. Itse mietiskelin asiaa koko ajan siten, e� ä meidän yhdistykset eivät kilpaile, kuin harvoissa tilanteissa pai-kallisten yri� äjien kanssa ja e� ei tämä ju� u voi koskea meitä. Yleishyödyllis-ten voi� oa tavoi� elema� omien yhdis-tysten piti olla tämän Työvoimapalve-lulakiluonnoksen ulo� uma� omissa. Mu� a eipä se niin mennytkään.

Tätä kirjoi� aessani marraskuun 1. päi-vänä tilanne on se, e� ä ei ota vieläkään tolkkua miten meidän yhdistyksille käy ja mitkä yhdistykset jäisivät kokonaan de minimis-mene� elyn ulkopuolelle. Lopullinen päätöksenteko tulee jää-mään paikallisille työvoimatoimistojen johtajille. Työllisyyspolii� ista avustusta näillä näkymin on kaikilla mahdollisuus saada, mu� a vuoden 2011 lähtien vain 200.000 palkkatukiin kolmen vuoden ajalla, jos yhdistys katsotaan elinkei-nonharjoi� ajaksi.

Siirtymäsäännöstä tulkitaan nyt siten, e� ä vuonna 2010 palkkatukiin on mah-dollisuus saada de minimis- mene� elyn mukaan yhtenä vuonna 500.000 euroa. Toinen vaihtoehto, joka on ollut tässä yhteydessä esillä, on ryhmäpoikkeus-mene� ely, jossa tukien suuruus on puolet palkkatuen määrästä. Kysymys on EY:n komission asetuksesta nume-ro 800/2008. Lait astuisivat voimaan 1.4.2010.

Muutosvastarinta on ollut kovaa, ja tie-dämme sen, e� ä ilman meidän aloi� a-maa taistelua laki olisi tullut voimaan ministeriön valmistelun pohjalta ja olisi aiheu� anut suuria vaurioita koko kolmannen sektorin järjestökentässä. Nyt olemassa olevalla luonnoksella, ja jo tiedossa olevien reunaehtojen avulla tästä selvitään jotensakin ehjänä. EU

Puheenjohtajan palsta

on vienyt maaltamme itsenäisyyden ja ministeriömme virkamiehet to� elevat EU:n asetuksia - hakevat näin varmaan itselleen helpotusta töihinsä.

Ihmetyksemme on ollut suuri kun meille sano� iin ministeriössä elokuus-sa, e� ä te e� e tee mitään sellaista jota ei jossakin toisessa jäsenmaassa tee myös joku toinen taho. Parhaiten kilpailun vääristymisen tietää vain ja ainoastaan paikallinen yri� äjä. Mikä toimija on elinkeinoharjoi� aja, on kysymys, johon jonkun pitää tulevaisuudessa vastata, halusi tai ei. Suomi on kuulemma virka-miesten mukaan elänyt vähän salatussa tilanteessa ja joskus tämä muutos piti tehdä, eli oikeasti olemme saaneet lisä-aikaa ministeriön hyväntahdon muka-na. Hekin ovat tienneet nämä ongelmat, jotka tästä syntyy, kun kolmas sektori on anne� u paisua Suomessa suureksi ja merki� äväksi toimijaksi pitkäaikais-työ� ömien työllistämisessä.

Olen taas toisaalta saanut kuulla, e� ä EU-asioita tuntevat ihmiset ovat sitä mieltä, e� ä tämä ”de minimis” on iso munaus TEMMIN ministereiltä. Mei-dän on nyt vaan pakko sopeutua tilan-teeseen ja mieti� ävä muutokseen tarvit-tavia toimenpiteitä. Muistane� e hyvät yhdistystemme aktiivit menneet vuodet - olemme eläneet jatkuvassa muutok-sessa ja olemme oppineet muu� umaan ja hyödyntämään kunkin muutoksen ilman suurempia kuolemantuomioita. Ensin oli työllistämispalvelu ja si� en tuli � Y.

Raha-automaa� iyhdistyksen avustus-ten loppuminen 90-luvun lopulla tap-poi ehkä 40-50 yhdistystä, mu� a ne jotka selvisivät siitä, ovatkin si� en pysy-neet hengissä. Vaiku� avuustavoi� eiden kanssa tässä on tapeltu viime vuodet, ja kuten tiedämme, osa on onnistunut, osa ei.

Mu� a nyt tähän muutokseen; Meille sano� iin, e� ä pilkkokaa yhdistykset useammaksi yhdistykseksi. Toiseksi, meidän on huolehdi� ava siitä, e� ä myös kuntasektori tunnistaa ja tietää mitä tästä seuraa. Jos meidän volyymit nyt pienenee, niin siitä seuraa vain kuntien

työmarkkinatukimenojen kasvua. Li-säksi siitä on pakko seurata se, e� ä kun-tien on lähde� ävä aktiivisesti mukaan siihen, e� ä sopimuksia kuntou� avan työtoiminnan toimenpiteissä olevista ryhdytään tekemään etenevässä määrin myös meidän yhdistysten kanssa. Mer-ki� ävä asia on myös se, e� ä ihmisille tehdään lain määräämät kuntotestit ja kartoitetaan terveystilanne kunnolla.

Kunnat saavat valtioapuja Kuntout-tavaan työtoimintaan ja työ� ömien terveydenhuoltoon ja meidän on pi-de� ävä huolta siitä, e� ä ne valtioavut tunnistetaan kunnissa. Vaikka meiltä puutuu osalta ammatillinen osaaminen psykososiaalisiin ongelmiin, pystymme kuitenkin tarjoamaan ihmisille toimin-tapaikkoja, joilla on jo suuri merkitys niille, joi� en elämä ei ole oikein kon-diksessa ja hallinnassa. Sekin on jo jo-takin. Meidän johtotähtenä tulee olla edelleenkin se, e� ei ketään saa jä� ää työ� ömyyden kanssa yksin ja ihmisiä pitää au� aa työ� ömyydessä kokonais-valtaisesti.

Joidenkin ihmisten käsityksen mukaan kolmannen sektorin toimijat ovat orja-työn tee� äjiä ja niinhän meidän toimin-taa voidaan tulkita matalien palkkojen vuoksi. Kun ju� elen ihmisten kanssa, jotka ovat palkkatuetussa työssä yhdis-tyksissä, niin heidän viestinsä on se, e� ä jollei heillä tätä olisi, he makaisivat ko-tona ja saisivat vajaa 500 euroa kuussa ja olisivat yksin ja ilman osallisuu� a yh-teiskuntaan, lisänä vain sosiaalihuollon toimeentulotuen asiakkuus. Valoa on kuitenkin enemmän kuin ikkuna näyt-tää.

Puheen-johtajanne

Lea

Karenssisanomat 3/2009 3

4 Karenssisanomat 3/2009

IHMO 2009Työttömien valtakunnal-liset ihmisoikeuspäivät (IHMO) vietettiin 19 - 21.9.2009 kuudettatois-ta kertaa. Tapahtumalla on monivivahteinen sekä kunniakas perinne ja ristiriitaisia ja vähän haikeitakin tunnelmia oli ilmassa, kun IHMOa ei ensi vuonna ainakaan Seurakuntaopis tossa järjestetä. Seurakunta-opiston tulee suuri re-montti, joten paikanvaih-to on edessä.

IHMO:n perusajatus on toimiva. Työttömät ko-koontuvat yhteen paik-kaan ja pohtivat, että mikä yhteiskunnassa mättää, kun töitä ei ole, ja köyhyys kasvaa, ja te-kevät yhteiskunnallisia parannusehdotuksia, jot-ka sitten esitetään kan-sanedustajille ja ministe-reille. Iltaisin aktiiveille

jää vielä aikaa tutustua toisiinsa ja keventää taakkaa mm. saunomi-sen, tanssin ja karaoken merkeissä.

Tänä vuonna oli arvo-valtainen kasti sekä pu-hujia, että kuuntelijoita. Tilaisuuden käynnisti-vät Arkkipiispa Jukka Paarma, Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö, emerita toiminnanjohtaja Pirkko Lahti Suomen Mielenterveysseurasta sekä TVY ry:n oma p u h e e n j o h t a j a m m e Lea Karjalainen. Seuraavana päi-vänä TT Liisa Björklund, Helsingin Diakonissalaitoksesta, piti aloituspuheen.

Jukka Paarma ojensi

kirkon kättä työttömien yhdistysten toiminnal-le. Sauli Niinistö vihjasi hieman kryptisesti, että ”rikkaittenkin on oltava epäitsekkäästi itsekkäi-tä.”. Tämä tarkoittanee, että yhteiskuntarauhan kannalta on tärkeää, että hyvinvointi jakautuu sekä luottamus järjestelmään säilyy. Pirkko Lahti piti mielenkiintoisen puheen arjen asennoitumisesta ja teoista työttömyyden aikana. Ensimmäisenä hän toivoi, että ihminen osaisi heti ottaa oma-ehtoisen loman työttö-myyden alkaessa, jotta stressitilanne saataisiin hallintaan. Toinen mie-leenpainuva vinkki on järjestää itselleen sään-nölliset endorfiineja tuot-tavat kävelylenkit. Lea Karjalainen puhui siitä, että pitkäaikaistyöttömät pitäisi edelleen muistaa nyt kasvavan laman kyn-

nyksellä.

Kolmantena päivänä Suomen peruspalvelu-ministeri Paula Risikko, sekä kansanedustajat Esa Lahtela (sdp), Markus Mustajärvi (vas), Johanna Karimäki (vihr), ja Raija Vähäsalo (kok) kuuntelivat mitä sanottavaa kanavilla oli. Kanavia oli kuusi, ja niissä käsiteltiin nuor-ten asemaa, vaikeasti työllistyvien palveluja, työvoimatoimistojen roolia työttömyyden hoi-dossa, SATA-komitean työtä, etenkin työttö-myysturvaa, osallisuut-ta ja unelmia, ja tai-teen kautta osallisuutta. Parannusehdotuksia oli paljon, ja niitä voi esim. TVY ry:n nettisivuilta käydä tutkimassa.

Kokonaisuutena ihmiset vaikuttivat olevan tyy-tyväisiä tapahtumaan. Toivottavasti ideat ke-hittyvät Arkadianmäellä edelleen.

Teksti: Jukka Haapakoski

Kuvat: Eija Tuohimaa

Työ- ja elinkeinoministeriöAnni SinnemäkiMauri PekkarinenPäivi KerminenInka DouglasHanna-Mari LempolaPaula LehtomäkiMerja KyllönenTimo KorhonenRaimo PiirainenKainuun TE-keskus

KAINUULAISTEN YHDISTYSTEN, SOSIAALISTEN YRITYSTEN JA HANKKEIDEN VASTUULLISTEN TOIMIJOIDEN VETOOMUS KOSKIEN DE MINIMIS –ASETUSTA

Työ- ja elinkeinoministeriö esittää julkisesta työvoimapalvelusta annettuun lakiin otettavaksi uutta 1 a §:ä, koska EU:n valtiontuki-säännökset koskevat palkkatuen myöntämistä elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle. Vuo-den 2010 alusta lukien elinkei-notoimintaa harjoittavalle työn-antajalle palkkatuki muiden kuin vajaakuntoisten osalta myönnet-täisiin de minimis –tukena.

Asetuksen valmisteluvaiheessa me kainuulaiset välityömarkki-noiden toimijat olemme saaneet sangen vähän ja ristiriitaista tietoa ja varsin myöhäisessä vaiheessa (artikkeli Kainuun Sanomissa 7.9.2009, hallituksen esittely 16.10.2009). Tämä vuoksi toi-mijoilla ei ole ollut mitään mah-dollisuutta osallistua ja vaikuttaa asian valmisteluun demokratian hengessä.

Kainuulaisissa yhdistyksissä, joiden toimintaan De minimis –asetus tullee vaikuttamaan, on

ainakin 500 palkkatuella työllis-tettyä henkilöä vuodessa. Mikäli De minimis tulee suunnitellulla aikataululla voimaan, joudutaan lopettamaan paljon toiminto-ja, mm. työttömien ruokaloita, kierrätyskeskuksia, vanhusten ja vammaisten sekä pitkäaikaissai-raiden kotona asumista tukevia palveluita, nuorten kerhoja ja koululaisten iltapäiväkerhoja. Kainuussa näitä palveluja tuotta-vat usein yhdistykset ja sosiaali-set yritykset. Julkinen ja yksityi-nen sektori eivät pysty kaikkia palveluita tuottamaan varsinkaan harvaanasutuille alueille.

Toteutuessaan asetus vaikuttaa voimakkaasti Kainuun maakunta –kuntayhtymän talouteen kas-vavina toimeentulotukimenoina sekä sosiaali- ja terveydenhuollon menoina. Kuntien talouteen se vaikuttaa mm. Kelalle maksetta-vien työmarkkinatukimaksujen lisääntymisenä.

Palkkatukityöllistämisellä on Kainuussa pystytty vaikuttamaan pitkäaikaistyöttömyyden kierteen katkaisemiseen, ylisukupolviseen työttömyyteen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Mikäli pitkäai-kaistyöttömien työllistäminen palkkatuella käy yhdistyksille asetuksen johdosta mahdotto-maksi, voivat järjestöt jatkossa tarjota ainoastaan kuntouttavan työtoiminnan paikkoja ja palkka-tukityöpaikkoja vajaakuntoisille. Myöskään polkuja esim. kun-touttavasta työtoiminnasta kohti avoimia työmarkkinoita on käy-tännössä mahdotonta rakentaa.

Reilun 10 vuoden aikana Kai-nuussa on voimakkaasti kehitetty yhdistysten työllistämistoimintaa

ja viime vuosina myös sosiaalis-ta yritystoimintaa. De minimis –asetus tulee mitätöimään tämän valtavan kehittämistyön ja eri toimijoiden siihen panostamat taloudelliset, henkiset ja henkilö-resurssit. Sosiaalisilla yrityksillä ja yhdistyksillä on lisäksi pitkäai-kaisia palvelusopimuksia, joita on mahdoton purkaa suunnitellulla lyhyellä siirtymäaikataululla.

Entä miten De minimis -asetus tulee vaikuttamaan tänään ja tule-vaisuudessa yksittäisen työttömän elämään?Vetoamme työ- ja elinkeinominis-teriöön, että Suomi lykkää pää-töksen voimaantuloa vielä kerran. Perusteluna lykkäämiselle esitäm-me seuraavaa:

- Asetus voidaan valmistel-la demokraattisesti yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.- Asetuksen vaikutuksista voidaan hankkia tarvittavat selvi-tykset.- Laman jälkeinen työmark-kinatilanne on todennäköisesti muutokselle otollisempi. - Riittävän pitkä siirtymäai-ka (useampi vuosi) mahdollistaa työllisyydenhoidon toimijoiden toiminnan sopeuttamisen ilman, että työttömyys hallitsemattomas-ti lisääntyy.

Ryhmäpoikkeusmenettelyä (mm. kustannusten 50 % omarahoitus-osuus) pidämme huonona vaihto-ehtona.

Kainuussa 14.9.2009 Kajaanin Työttömien yhdistys ryKuhmon Työttömien yhdistys ryNakertaja-Hetteenmäen kyläyh-distys ryPäivi Ahola-Anttonen

EU:N VALTIONTUKISÄÄNNÖKSET -DE MINIMIS


Osuuskunta Nakertajan Ahjo, sosiaalinen yritysOsuuskunta Rajanuotta, sosiaali-nen yritysKainuun Nuotta ry

Tiedoksi:

Kainuun maakunta –kuntayhtymäKainuun kaupungit ja kunnatKainuun maakunta –kuntayh-tymän, kaupunkien ja kuntien luottamushenkilötKainuulaiset järjestötValtakunnalliset välityömarkkina-hankkeetTiedotusvälineet

Olemme saaneet viestejä ken-tältä, ett ä uusi lainsäädäntö 1.1.2010 muutt aa kaikkien toimijoiden, jotka ovat toteut-taneet työllistämistoimintaa palkkatukien avulla pitkäai-kaistyött ömille, rahoitusta merkitt ävästi . Työvoimapalve-lulain luonnokseen on kirjoi-tett u, ett ä käytt öön tulee EU:n valti otukisäännösten toimeen-panoa ja myöntämisedellytyk-siä koskeva Suomelle uusi lain-säädäntö. Lakiesitys annetaan Eduskunnalle lokakuussa 2009 ja keskeisintä säännöksen so-veltamisessa on elinkeinotoi-minnan määritt ely.

Arvioinnissa otetaan huomi-oon elinkeinotoiminnan laa-juus ja muut samalla alalla elinkeinotoimintaa harjoit-tavat. Lain valmistelussa on kartoitett u niitä suuntaviivo-ja, joiden perusteella arviointi suoritett aisiin. Meillä ei kui-tenkaan Suomessa liene sel-laista toimintaa, jota ei Euroo-

pan tasolla olisi muuallakin.

EU:n valti ontukisäätely koskee valti ontuen myöntämistä talou-dellista toimintaa harjoitt avalle yksikölle ja sitä on noudatett a-va myös palkkatuen myöntämi-sessä.

Ministeriössä on tulkitt u, ett ä tämä lainsäädäntö ei jätä kans-laisjärjestötoimintaa lain ulko-puolelle eli tuen saajan oikeu-dellisella asemalla ei tässä yh-teydessä ole merkitystä. Mikä tärkeintä laki sosiaalisilta yri-tyksistä menett ää nykyisellään merkityksensä, koska de mini-mis-menett elyä ryhdytään so-veltamaan myös niihin. De mi-nimis- tuen enimmäismäärä on 200.000 euroa. Myös Paltamon malli on vaarassa kaatua tähän menett elyyn. Enimmäismäärää laskett aessa otetaan huomioon kuluvan ja kahden edellisen verovuoden aikana myönnetyt de minimis-tuet. Myös kunti en myöntämä kuntalisä palkkauk-siin tulee tulevaisuudessa olla de minimis-tukea. Kunti en on sitä myöntäessään merkitt ävä päätökseen sanat de minimis-tuki ja se on laskett ava mukaan tuen kertymään.

Komissio on hyväksynyt väliai-kaisen 500.000 euron yritystu-kiohjelman ja se on kansallinen tukiohjelma, jonka perusteella myös alueelliset ja paikalliset viranomaiset voivat myöntää tukea ja se on voimassa vuosi-na 2009-2010. Ohjelman sovel-taminen mahdollistaa vuoden sopeutumisjakson toteutumi-sen de minimis-säännön voi-maantulon jälkeen. Näin ollen ne kolmannen sektorin toimijat, joiden osalta de minimis-sään-tö tulisi sovellett avaksi, voisivat sopeutt aa toimintansa säädös-muutosten osalta korkeamman enimmäistukimäärän avulla.

Mitä tämän säädöksen voi-maantulo aiheutt aa kansalais-järjestökentässä; yhdistyksissä, ja eri hankkeissa, joita hallitsee kaupungin ja muiden toimijoi-den yhteiset sääti öt? Valti otuki-säännökset tulevat murtamaan selkärangan ja toimintaedelly-tykset kaikilta isoilta toimijoil-ta. Summa, joka palkkatukiin jää vuositasolle vuoden 2011 alkaen on niin pieni, ett ä sillä eivät isot toimintakeskukset pysy hengissä ja työntekijäva-jeen vuoksi toimintoja on ajet-tava alas.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asian-omaisen ministerin vastatt a-vaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, ett ei työvoimapalvelulain muutos ja de minimis -menett elyn sovel-taminen vie pohjaa koko kansa-laisjärjestöjen/yhdistysten työl-listävältä toiminnalta sadoissa kunnissa ja kaupungeissa?

Helsingissä 10 päivänä syyskuu-ta 2009

Merja Kyllönen /vas

KIRJALLINEN KYSYMYS Työvoimapalvelulain muutos ja de minimis -sääntö Eduskunnan puhemiehelle


Ota aikaa miettiä tulevai-suutta

Työläisnuorten Tuki ry ja Työttömien ay-jäsenten tu-kiyhdistys TATSI ry järjesti Lapissa Muonion Utkujär-vellä Take a break –Ota ai-kaa miettiä tulevaisuutta – leirin joka on osa Opintieltä työnsyrjään -projektia.

Leirillä oli nuoria, jotka ovat ammatillisessa koulu-tuksessa ja vaarassa pudota siitä. Leirille valikoitui 14

nuorta joilla oli eriastei-sia ongelmia esimerkiksi koulumotivaation suhteen. Heidän kanssaan etsittiin nuorten omia vahvuuksia ja keinoja selviytyä eteen-päin.

Viikon panostus tulevai-suuteen

Projektipäällikkö Jouni Gustafsson kertoo, että lei-ri oli todellinen menestys.- Parasta oli nähdä todel-

linen muutos nuo-rissa. Yhden viikon työ voi perustavas-ti muuttaa nuoren asennetta omaan it-seensä. Nuori, joka tuli leirille viikon alussa kasvot tukan taakse piilotettuna ja kuulokkeet kor-villa ja kieltäytyi katsomasta ketään silmiin, lähti kotiin jutellen ja nauraen toisten kanssa, sa-noo Gustafsson.

Projekti ja sen lei-rit sopivat hyvin Työläisnuorten tuki

ry:n sosiaalisen nuoriso-työn tehtävään.Yhdistyksen tarkoitus on muun muassa luoda edel-lytyksiä työelämään pyrki-ville sekä työttömäksi jou-tuneille nuorille.

Leiriä olivat järjestämäs-sä Työläisnuorten tuki ry:n kanssa Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys TATSI ry, Nuorten puolesta ry, Ammattiin opiskelevat SAKKI ry sekä Elämä on

parasta huumetta ry.

Positiivisia kokemuksia

Nuorten oma palaute oli poikkeuksetta positiivista. Eräs nuorista mainitsi par-haaksi asiaksi leirissä sen, että kerrankin joku oli kiin-nostunut siitä, mitä sanotta-vaa hänellä oli. Negatiivista palautetta pyydettiin myös, mutta sitä tuli ainoastaan aamuherätyksistä.

- Leiri on ajanut asiansa, jos yksikin nuori pysyy koulus-sa, toteaa projektipäällikkö Jouni Gustafsson. Tämä on myös koulujen ja sitä kaut-ta myös kuntien etu, ja sen voi mitata taloudellisesti-kin. Jos nuori lopettaa kou-lun kesken, koulu menettää tukia. Pidemmällä aikavä-lillä nuoren syrjäytyminen tuo yhteiskunnalle valtavan laskun. Suurin asia leiriä toteutettaessa on tietysti ol-lut nuoren oma hyvinvointi ja sen tukeminen.

Leirin ohjaajina oli nuori-so- ja päihdetyön ammat-tilaisia. Leiri valmisteltiin huolellisesti etukäteen ja ohjaajien paneutuminen ja sitoutuminen näkyi käytän-nön työssä leirin aikana.

- Nuoret tekivät runsaasti harjoituksia ryhmässä ja yksin, etsivät omia vah-vuuksiaan ja puntaroivat elämäänsä, sanoo projekti-päällikkö Gustafsson.

Erityisopettaja Heikki Turkan johdolla käytiin läpi nuorten omia tukiver-kostoja sekä mahdollisia oppimisvaikeuksia. Elämä on parasta huumetta –jär-jestöstä leirillä oli ohjaaja-na kouluttaja Anni Karell. Nuorten suhtautumista päihteisiin käytiin läpi lei-rillä Elämä on parasta huu-

TATSI Huolehtii työttömistä nuorista


metta ry:n interaktiivisin menetelmin.

Leirin järjestelyissä muka-na oli SAK:laisen ammatti-yhdistysliikkeen toimijoita, joten tarjolla oli myös tie-toa työelämästä.

- Koulukuraattorien ja opinto-ohjaajien palaute oli todella hyvää, eräs esimer-kiksi kuvasi lähettämänsä nuoren palanneen muut-tuneena miehenä viikon jälkeen. Pidimme yhtei-sen illan leirin ohjaajien ja nuoret leirille lähettäneiden koulujen työntekijöiden kanssa. Myöhemmin jär-jestimme myös nuorille yh-teisen tapaamisen, kertoo Jouni Gustafsson.

Sitoutuminen tuotti tulos-ta

Leirin työntekijät ja leirille osallistuvat nuoret tapasi-vat myös ennen Lappiin lähtöä. Nuorille kerrottiin etukäteen, että kyseessä on totista työtä eikä silkkaa hupia mutkamäessä.

- Leiri oli yhteistyön tulos. Aikuiset olivat se runko, jonka ympärille leiri raken-tui, toteaa Gustafsson. Vä-kisin ei voi ketään muuttaa vaan työ on jokaisen itsen-sä tehtävä.

Hämäränhyssyä

Joka ilta vietetty yhteinen rauhallinen hetki, jossa peilattiin kulunutta päivää, osoittautui todella tärkeäk-si nuorille. Sitä moni piti yhtenä leirin parhaista asi-oista. - Juttu jatkui saunan lau-teillakin, kertoo Gustafs-son. Totta kai nuorelle on tärkeää miten aikuiset suhtautuvat. Jokaiselle on tärkeää tulla kuulluksi ja erityisen merkityksellis-tä se on silloin, kun oman elämän tukipylväitä vasta pystytetään. Aikuisen huo-

mio ja kiinnostus nuoren elämään vievät jo pitkälle, mutta meillä oli tähän tar-jota vielä lisäksi ammatti-laisten tuki ja osaaminen. Ohjaajat auttoivat nuoria etsimään niitä asioita, joilla he voivat jatkaa eteenpäin.

Kohtaamisia ja hyväk-syntää

- On tärkeää myös se, että jokainen tulee hyväksytyk-si omana itsenään. Näiden nuorten elämässä on ehkä tavallistakin enemmän haasteita. Joko koulussa tai kotona on asioita, joiden kanssa täytyy kamppailla ja jotka vievät voimia kou-lun suorituksilta. Pysähty-minen ja asioiden mittaa-minen auttaa näkemään, mikä on tärkeää ja mikä ei ole niin merkityksellistä, kuvailee projektipäällikkö Gustafsson.

Koiravaljakkoajelulla kovaa kyytiä

Lapin leiri ei tietenkään voinut olla silkkaa työnte-koa, vaan piti päästä myös vähän nauttimaan. Ohjel-massa oli myös tutustumi-nen huskytarhaan ja ajelu koiravaljakolla. Jokainen pääsi ohjaamaan itse valjakkoa ja istumaan kyydissä innokkaiden koirien valjakon vetämänä. Laskettelemassa leiriltä käytiin kerran ja nuoret rikkoivat rajojaan muun muassa tulennielennällä. Pakkanen puri poskista ja etelän leudoista talvista tulleet matkalaiset olivat moni pukeutuneet turhan kevyesti joten nuoret os-tivat itselleen samanlaiset pipot paikallisesta puodis-ta. Lapin pukuun pukeutu-nut omistaja halasi jokaisen nuoren.

- Tämä pilottiprojekti ei olisi voinut mennä paremmin, vahvistaa Jouni Gustafsson. Aiomme jatkaa leirejä tulevaisuudessa, 3-5 leiriä vuodessa. Projekti toteutetaan Raha-automaattiyhdistys RAY:n tuella. Vuoden 2009 leirit ovat huhtikuussa, syyskuussa ja joulukuussa.

Lisätietoa Työläisnuorten tuki ry:stä, projektista ja sen Muonion Utkujärven majoista löytyy osoitteesta www.tyolaisnuortentuki.fi

Työttömien nuorten leiriTyöttömien ay-jäsenten tukiyhdistys TATSI järjestää kuntokurssin, joka on tarkoitettu erityisesti nuorille työttömille. Kaikki alle 35-vuotiaat SAK:n ammattiliittojen

jäsenet voivat osallistua kurssille joka pidetään 5.10.09-11.10.09.

Kurssi järjestetään Muonion Utkujärvellä sijaitsevassa leirikeskuksessa, joka tarjoaa mukavat majoittautumiset ja kauniit maisemat. Kurssi on maksuton ja se sisältää ohjelman ja siihen merkityt ruokailut.

Kurssipaikasta lisää tietoa löytyy osoitteesta www.tyolaisnuortentuki.fi

Teksti:Jouni Gustafsson


P a n k i t r o m a h t i v a t t a a s k e r r a n a h n e e s e e n r i s k i n o t t o o n s a j a s a i v a t m a a i l m a t a l o u d e n s y ö k-s y m ä ä n a l a s p ä i n . S e u r a u k-s e n a o n t y ö t t ö m y y d e n k a s v u . L ä n t i s i s s ä t e o l l i s u u s m a i s s a s e o n n o u s s u t 15 m i l j o o n a l -l a s u u r i m m a k s i s i t t e n t o i s e n m a a i l m a n s o d a n . E d e l l i s e s t ä p a n k k i k r i i s i s t ä v a s t u u l l i s i a e i s a a t e t t u v a s t u u s e e n j a k ä y k ö t a a s n i i n , e t t ä v e r o v a r o i n t u -e t t u f i n a n s s i a l a j a t k a a s a m a a m e n o a .

M e i l l ä e n s i n v a i k e a s t i t y ö l -l i s t y v i l l ä p ä ä s y t y ö h ö n v a i -k e u t u i j a s i t t e n k ä y n n i s t y i v ä t m a s s a l o m a u t u k s e t . N u o r t e n t y ö t t ö m y y s n o u s i h u i p p u u n s a k o u l u j e n p ä ä t t y e s s ä . K o u l u j e n a l k a m i n e n e i o l e a l e n t a n u t s i t ä l ä h e l l e k ä ä n v u o d e n t a k a i s t a j a s y k s y n j a t a l v e n m i t t a a n t i l a n -n e h u o n o n e e .

T y ö t t ö m y y t t ä u s e i n p e i t e l -l ä ä n . T y ö t t ö m i e n v a i k e u t t a l i s ä ä , j o s t y ö t ö n o n j o u t u n u t p e r i n t ä t o i m i s t o n t a i u l o s o t t o -v i r a s t o n k o u k k u u n . T ä m ä o n t u t t u a e n t i s t ä u s e a m m i l l e n u o -r i l l e j a m u i l l e k i n t y ö t t ö m i l l e . T y ö t ä o n v a i k e a o t t a a v a s t a a n , k o s k a p e r i n t ä j a u l o s o t t o v i e s e n m i t ä s a a l i s ä ä s e n o l e m a t -t o m a n 6 0 0 e u r o n p ä ä l l e , m i k ä o n s u o j a o s u u s j a t y ö m a r k k i n a -t u k i , j o s t a m e n e v ä t v e r o t . T u o -m i o i s t u i m e t t e k e v ä t v u o s i t t a i n 2 0 0 . 0 0 0 v e l k o m u s p ä ä t ö s t ä p ä ä s ä ä n t ö i s e s t i t a v a l l i s t e n i h -m i s t e n j a y r i t t ä j i e n v a h i n g o k-

s i j a p a n k k i e n h y v ä k s i . T ä n ä v u o n n a u u s i e n v e l k o m u s a s i o i -d e n m ä ä r ä n o u s s e e 3 0 0 . 0 0 0 : l l a p a n k k i e n a i h e u t t a m a n k r i i s i n v u o k s i .

Y h t e i s k u n n a n v ä ä r i s t y n e i s y y s o n t o i s e l t a p u o l e n r ä i k e i m m i l -l ä ä n s i i n ä , e t t ä m a a i l m a n m i t -t a i s e s t i f i n a n s s i a l a n j o h t o o n v o i n u t k a h m i a i t s e l l e e n m i l -j a r d i s u m m i a . S u o m e s s a t ä m ä e t u o i k e u t e t t u r y h m ä o n v a p a u -t e t t u v a r a l l i s u u s v e r o i s t a . N ä i -d e n k o h d a l l a v e r o p r o s e n t t i e i k a s v a t u l o j e n k a s v a e s s a p r o g -r e s s i i v i s e s t i , v a a n n o s t a m a l l a t u l o t p a l k a n s i j a s t a p ä ä o m a t u -l o i n a v e r o t u s o n a l e n t u n u t .

V ä i t e t ä ä n , e t t ä o i k a i s e m a l l a n ä i t ä v u o s i e n m i t t a a n r a k e n -n e t t u j a v e r o t u s v ä ä r i s t y m i ä , e i s a a t a i s i p a l j o n v e r o t u l o a . T ä m ä o n k u i t e n k i n s e l i t t e l y ä , k u n a s i a a n e i h a l u t a p u u t -t u a . Y k s i s t ä ä n p a l a u t t a m a l l a 2 0 0 0 - l u v u n a l u s s a p o i s t e t -t u v a r a l l i s u u s v e r o , v o i t a i s i i n 3 0 . 0 0 0 : l l e t y ö t t ö m ä l l e n u o -r e l l e j a p i t k ä a i k a i s t y ö t t ö m ä l -l e j ä r j e s t ä ä 9 k u u k a u d e n t y ö -s u h d e p a l k k a t u e l l a . E i s i l l ä t y ö t t ö m y y t t ä r a t k a i s t a , m u t t a k y e t t ä i s i i n h o i t a m a a n e r ä i t ä p a h i m p i a t y ö t t ö m y y d e n s e u r a -u k s i a j a a u t t a m a a n m o n i a t y ö t -t ö m i ä p ä ä s e m ä ä n e l ä m ä s s ä ä n a s k e l e e n e t e e n p ä i n . O i k a i s e -m a l l a t u l o n j a o n j a v e r o t u k s e n v ä ä r i s t y m i ä m u i l l a k i n t a v o i n p y s t y t t ä i s i i n l i i k u t t a m a a n p a l -j o n s u u r e m p i a s u m m i a j a s a a -m a a n p a l j o n e n e m m ä n a i k a a n .

K e i n o j a o n j a r a h o i t u s m a h d o l -l i s u u k s i a . Ky s e o n p e r i m m i l -t ä ä n s i i t ä , e t t ä y h t e i s k u n n a n e r i a r v o i s u u s o n r ä i k e ä s t i k a s -v a n u t e i k ä t y ö t t ö m y y d e s t ä o l e t a r p e e k s i v ä l i t e t t y.

S y n n y t e t ä ä n m y ö s a i k a a j o i n m i t ä e r i s k u m m a l l i s i m p i a t o i -

m e n p i d e - e s i t y k s i ä . Y k s i t ä l -l a i n e n o n e s i t y s , e t t ä t y ö t t ö -m i e n y h d i s t y k s e t e i v ä t s a i s i k ä y t t ö ö n s ä t y ö l l i s y y s t u k i a , j o s e s i m e r k i k s i p u o l t a r a h o i s t a e i t i e n a t a y h d i s t y s t e n a n s i o t o i -m i n n a l l a t a i m u u l l a t a v o i n . S e l l a i n e n y h d i s t y s t e n o m a -v a s t u u n e s i t y s j o h t a i s i t o t e u -t u e s s a a n m o n i e n t y ö t t ö m i e n y h d i s t y s t e n t o i m i n n a n k u o -l e e n t u m i s e e n . S e o n m y ö s p e -r i a a t t e e l l i s e s t i v i r h e e l l i n e n e s i t y s , k o s k a t y ö t t ö m i e n y h -d i s t y k s e t o v a t k o l m a n n e n s e -k o t o r i n t o i m i n t a a , j o n k a t a v o i -t e e i o l e l i i k e t o i m i n t a , v a i k k a s i t ä v o i d a a n k i n t o i m i n n a n r a -h o i t t a m i s e k s i t e h d ä . S i i h e n e i v o i d a s i l t i a s e t t a a p a k k o a .

Va a t i m u s 5 0 % : n t a i v a i k k a p a 2 0 % : n m u u s t a r a h o i t u k s e s -t a t a r k o i t t a a t ä m ä n s u u r u i s t a o m a v a s t u u t a j a s i s ä l t ä ä m y ö s m u i t a v a i k u t u k s i a . J o s t y ö t t ö -m i e n y h d i s t y k s e t p a k o t e t a a n k ä y t t ä m ä ä n v ä h ä t v o i m a n s a l i i k e t o i m i n t a a n k u n e i v ä t s a a m u u t a r a h o i t u s t a , t y ö t t ö m i e n e d u n v a l v o n t a a n j ä ä v ä h e m m ä n m a h d o l l i s u u k s i a . L i s ä k s i t y ö t -t ö m i e n y h d i s t y s t e n t i u k e n n e t -t u o m a v a s t u u j o h t a i s i s i i h e n , e t t ä v a i k e i m m i n t y ö l l i s t y v i ä e i t y ö l l i s t e t t ä i s i , k o s k a l i s ä -t i e n e s t i t o v a t y h d i s t y k s i l l e h e l p o m p i a , j o s t ö l l i s t e t t ä v ä t o v a t m a h d o l l i s i m m a n t y ö k y -k y i s i ä j a o s a a v i a . O n g e l m a o n m u u t o i n k i n o l l u t , e t t ä t y ö t t ö -m i e n k a d u l l a n ä k y v ä j a m u u e d u n v a l v o n t a t o i m i n t a o n v ä -h e n t y n y t , v a i k k a j u u r i s i t ä t a r v i t t a i s i i n , j o t t a t y ö t t ö m y y s o t e t t a i s i i n y h t e i s k u n n a s s a t a r-p e e k s i v a k a v a s t i .

Va a t i m u s k o l m a n n e n s e k t o r i n t o i m i n n a n o m a v a s t u u s t a t u e n e h t o n a o n e r i t t ä i n e r i k o i n e n j a p e r i a a t t e e l l i s e s t i k y s e e n -a l a i n e n . T ä m ä l i i t t y y s a m a l l a s i i h e n , e t t ä S u o m e s s a p a l k k a -t u k e m i s e n j a a k t i i v i s e n t y ö v o i -m a p o l i t i i k a n r a h o i t u s o n m u u -t e n k i n a l i m i t t a i s t a v e r r a t t u n a e t e n k i n m u i h i n P o h j o i s m a i h i n j a v a r o j e n n o s t a m i s e n j a r r u t -t a m i n e n t y ö t t ö m y y d e n p a h e -t e s s a a i h e u t t a a v a k a v i a p i t k ä -a i k a i s i a v a i k e u k s i a . O n a i v a n

Työttömien toiminta arvokasta kansalaistoimintaa nuorten ja kaikkien työttömien puolesta

Jo s t yöt töm i e n y h di s t y k s e t pa kot e -

ta a n k äy t tä m ä ä n vä-h ät voi m a n sa l i i k e -

toi m i n ta a n k u n e i vät sa a mu u ta r a hoi t u s ta , t yöt töm i e n e du n va l-

von ta a n jä ä vä h e m m ä n m a h dol l i su u k s i a .


e r i t y i s e n t ä r k e ä ä , e t t ä n u o r t e n j a k a i k k i e n m u i d e n k i n t y ö t t ö -m y y d e n p i t k i t t y m i s t ä e s t e t ä ä n e r i t o i m i n j a p i d e t ä ä n i h m i s e t m u k a n a a k t i i v i s e s s a t o i m i n -n a s s a e t t e i t ä t ä s u o r a s t a a n e h -d o i n t a h d o i n v a i k e u t e t a .

O n g e l m a o n m u u t e n k i n o l l u t , e t t ä u s e i l l a t y ö t t ö m i e n y h d i s -t y k s i l l ä o n o l l u t v a i k e u t t a , k u n m u u t a r a h a a e i o l e k u i n t u k i . P a l k k o j e n s o s i a a l i t u r v a -m a k s u i n e e n p i t ä i s i o l l a k u i -t e n k i n t u k i a s u u r e m p i a . S i t e n t u k i e n r a j o i t t a m i s e n s i j a a n o n p ä i n v a s t o i n p e r u s t e l t u a , e t t ä t y ö t t ö m i e n y h d i s t y k s e t k u t e n m u u t k i n k o l m a n n e n s e k t o r i n j ä r j e s t ö t s a a v a t k o r o t e t t u a t y ö l l i s y y s t u k e a t o i m i n n a s s a ,

j o t a t e h d ä ä n v a i k e a s t i t y ö l l i s -t y v i e n h y v ä k s i s e k ä s i l l o i n , j o s t y ö t t ö m i e n y h d i s t y k s e n t o i m i n t a o n a j a u t u m a s s a t a l o u -d e l l i s i i n v a i k e u k s i i n . S i i t ä o l i -s i p a i k a l l a a n k e s k u s t e l l a , m i -t e n t ä t ä k o r o t e t t u a t u k e a v o i s i s a a d a . A i n a k i n n y t k u n t y ö t t ö -m y y s o n e d e l l e e n p a h e n e m a s -s a , t ä h ä n t a r v i t t a i s i i n e r i l -l i n e n b u d j e t t i r a h a . A s e n t e e t e i v ä t s a a a i h e u t t a a o n g e l m a a , v a a n o n n ä h t ä v ä e t t ä t y ö t t ö m i -e n y h d i s t y s t e n t y ö l l i s t ä m i n e n k u t e n t y ö t t ö m i e n y h d i s t y s t e n t o i m i n t a m u u t o i n k i n o n e r i t -t ä i n a r v o k a s t a t o i m i n t a a s e n y h d i s t ä e s s ä t y ö t t ö m i ä k a n s a -l a i s t o i m i n t a a n y l i p o l i i t t i s t e n r a j o j e n . M y ö s t y ö t t ö m i e n t y ö -p a n o s o n y h t e i s k u n n a l l e e r i t -t ä i n t ä r k e ä . K u n n ä m ä a s i a t y m m ä r r e t ä ä n y h t e i s k u n n a s s a l a a j a s t i , o n s a a t u p e r u s e d e l l y -t y s t y ö t t ö m y y d e n a l e n t a m i s e l -l e j a s u u n n a n k ä ä n t ä m i s e l l e u u d e l l e e n k o h d e n t ä y s t y ö l l i -s y y t t ä , e t t e i s i t ä t a l o u s k a t a -s t r o f i n k e s k e l l ä u n o h d e t t a i s i .

H e l s i n g i s s ä 17. 9 . 2 0 0 9P e k k a T i a i n e nVa l t i o t i e t e e n t o h t o r i ( t a l o u s -t i e d e)N e u v o t t e l e v a v i r k a m i e s t y ö - j a e l i n k e i n o m i n i s t e r i ö s s ä


Pihlavan asioita tunteva ja yhteis-kunnallista elämää muutenkin tar-kasti seuraava Seppo Juhani Harinen täytti komeasti 60 vuotta. Pihlavan työväentalolle tunki väkeä koko ilta-päivän ajan ja miksei olisi tulvinutkin, sillä höyryävä lohisoppa tervehti tulijoi-ta. ”Keiton keittivät Mai-ja Alanko, Sirpa ja Asta,” Seppo valaisee jälkeenpäin kysyjää.

Onnittelijoiden joukossa olivat mm. kansanedustaja Antti Vuolanne ja hänen vaimonsa Kaisa. Talol-le osasi myös työttömien valtakunnallisen yhteis-toimintajärjestön edustaja, TVY:stä. Juhani Heino tuli ojentamaan TVY:n perustajajäsenelle val-takunnallisen viirin. ”Olin perustamassa järjestöä vuonna 1991,” Seppo muisteli Juhani Heinolle.

Seppo Juhanin synttärit!

Taloustaantuma on lisännyt ja tulee edelleen lisäämään köyhyysrajan alapuolella

elävien määrää koko maailmassa. Eri maissa on tarjolla erilaisia ja eritasoisia julkisia palveluita, joi-den avulla pyritään huolehtimaan kansalaisista. Osallistuin viime toukokuussa Brysselissä järjestet-tyyn Euroopan köyhyyskonferens-siin, jossa vuoropuhelua kävivät eri Euroopan maista tulleet köyhät tai joskus elämänsä aikana köyhyyttä kokeneet ihmiset.

Vuoropuhelun edetessä sel-visi, että ongelmat olivat hyvin erilaisia eri maissa.

Joissain maissa köyhät eivät pysty-neet ostamaan energia-palveluita ollenkaan, esimerkiksi sähköä, vet-tä tai lämmitystä. Jossain maissa julkinen liikenne ei toimi ja syr-jäseuduilla asuvilla ei ole mahdol-lisuutta kulkea töihin. Asuminen on liian kallista köyhälle lähes kai-

KÖYHYYS SAADAAN HALLINTAAN JOS HALUTAAN

Heino istuu tällä hetkellä Ylöjär-ven työttömien joukoissa ja Seppo melkein Porin. ”Seppo on pätevä ihminen, ja hän on tilastoavusta-jani eli tekee työtä minulle,” kan-sanedustaja Antti Vuolanne valaisi työllisyystilannetta.

Aikaisemmista kansanedustajista ovat Sepon apua saaneet Mikko Elo ja Heikki Rinne.

Kristilliset onnittelut toivat Tuula ja Erkki Grönroos, jotka lausui-vat kauniiden sanojen kera taivaan Isän onnittelut.

Paikalla nähtiin myös JHL:n Sa-takunnan alueen aluepäällikkö Seija Jansson, jonka järjestö sai

kuuluisuutta puolueiden tukemisesta vaalien alla. Myös ammattiosaston puheenjohtaja Veikko Nissinen pääsi syömään suussa sulavaa lohikeittoa. ”Voit kirjoittaa että lukui-sa joukko muisti minua,” Seppo nauroi jälkeenpäin.

Synttärit jatkuivat vielä perjantaina ja lauantaina.

Teksti:Pekka Tauriainen

kissa maissa. Oltiin yleisesti sitä mieltä, että ei ole tehty tarpeeksi köyhyysongelman ratkaisemiseksi ja sitä mieltä minäkin olen.

On erilaisia sosiaalipolitii-kan alueita, joihin halu-taan korjausta ja sadatel-

laan päättäjien saamattomuutta, kun muutosta ei tapahdu. Asia yritettiin aikoinaan ratkaista jois-sain maissa perustamalla proleta-riaatin diktatuuri ja sosialisoimalla yritykset – ongelma ei kuitenkaan ratkennut. Ratkaisumalli ei ol-lut oikea eikä vielä tähän päivään mennessä ole löytynyt sellais-ta mallia, jolla köyhyysongelmaa kokonaisuudessaan pystyttäisiin hallitsemaan paremmin, mutta jos oikein tarkkaan ajattelee, niin yhtä keinoa ei ole vielä kokeiltu.

Nykyään juostaan yhä ko-vemmin rahan perässä ja rahaa toki tarvitaan-

kin kansantalouksien ylläpitoon. Yleensä kuitenkaan raha ei jakaudu edes kohtuullisen tasaisesti, vaan yhden taskuun tulee sata miljoo-naa ja toiselle työttömyyskorvaus. Monissa maissa ei edes sitä. Kun eri maista puhutaan, mainitaan yleensä ensimmäiseksi siellä har-joitettava liiketoiminta ja Suomea-kin kutsutaan korkean teknologian maaksi. Kulloinkin vallalla olevat arvostukset määräävät, mihin ka-


tegoriaan mikin maa luokitellaan. Uutisoinnissa pörssikurssit ovat etusijalla. En kuitenkaan vähättele niiden merkitystä, vaan tarkoitan sitä, että arvojen olisi muututtava ja se, että miten ne saadaan muut-tumaan, niin siihen pystytään aina-kin jossain määrin vaikuttamaan.

Ehdotukseni on, että eri mail-le ruvetaan antamaan köy-hyysluokitusarvosana, josta

ilmenee maassa harjoitettavan so-siaalipolitiikan ja peruspalveluiden taso. Arvosana määräytyisi niin, että asiantuntijat laskisivat ensin kunkin maan potentiaalisen kyvyn tuottaa hyvinvointipalveluita ja suhteuttaisivat sen toteutuneeseen tasoon. Näin esimerkiksi maat, jotka saavat kilpailuetua pitämäl-lä sosiaaliturvan ja verotuksen matalalla tasolla, saisivat alhaisen pistemäärän. Alhainen arvosana puhuisi sen puolesta, että kysees-sä olevan yhteiskunnan päättä-jillä ei ole halukkuutta toteuttaa laajempaa hyvinvointia tuottavaa sosiaalipolitiikkaa. Alhaisen so-siaaliturvan maat eivät siis auto-maattisesti saisi alhaista arvosanaa. Alhaisen arvosanan saaminen loisi paineita luoda toimivampia pe-ruspalveluita. Kulloinkin kyseessä olevan maan nimen mainitsemi-sen yhteydessä kerrottaisiin maan saama köyhyysluokitusarvosana.

Vaikkapa pörssikurssien ohessa mainittu arvosana saisi ihmiset ajattelemaan. Tällaisen järjestel-män toteuttaminen edellyttäisi asennemuutosta ja parhaimmil-laan johtaisi arvojen muuttumi-seen. Ensin uuden luokituksen voisi käynnistää kokeilumielessä ja antaa korkean arvosanan saaneel-le maalle etuoikeusasema joillain alueilla. Jos toivottua muutosta ei tapahtuisi, alhaisen arvosanan saa-neisiin maihin voitaisiin soveltaa muita, erikseen sovittuja pakottei-ta. EU voisi toimia tässä suunnan antajana ja vähitellen järjestelmä voisi kattaa koko maailman.

Teksti: Tuula KuusistoKöyhyydestään kuuluisa


että yhdistykset pitävät ihmisiä työs-sä sellaisella palkalla, etteivät ihmiset sillä tule toimeen - eli orjapalkalla. Ja jos olen oikein käsittänyt, kirjoit-tajina ovat sellaiset henkilöt, jotka ovat olleet tuetussa työssä jossakin meidän yhdistyksessä ja tuen loppu-misen jälkeen työsuhdetta ei olekaan jatkettu. Työsuhdetta työllistetty on kumminkin salaa odottanut, kun pa-rempaakaan ei ole ollut tiedossa. Se on todella harmin paikka monen ih-misen kohdalla, koska tulevaisuudes-sa on tiedossa seuraavan tukijakson odotus, eli kaksi vuotta.

Esteenä avoimille markkinoille pää-syyn on niin usein vanhentunut kou-lutus, tai heikko työhistoria viimeis-ten vuosien ajalta. Onhan sekin totta,

tokorvauksella. He ovat yrityksissä ihan samalla summalla kuin he ovat meillä ja muualla matalan kynnyksen paikoissa, näissä toimenpiteissä yh-distyksissä, ja säätiöissä.

Kyllä se vaan on niin, että vanhain-kodeissa työharjoittelijat ovat yksin vastuussa yöllä osastoista, vaihtavat itsenäisesti vaippoja niitä tarvitsevil-le jne. Tästä voisi laulun kirjoittaa. Kaupoissa työharjoittelijat, usein entisissä työpaikoissaan, istuvat kas-soilla, vastaavat esimerkiksi leipä-osaston tai hedelmäosaston hoidosta vakituisten vapaapäivinä, ja tästäkin voisi laulun kirjoittaa.

Useissa paikallislehdissä, ja keskus-telufoorumeilla netissä, meidän työt-tömien yhdistyksiä syytetään siitä,

Kesän aikana tuli luettu lehtiä, eten-kin juorulehtiä, ja kuumimpana ai-heena jäi mieleen Nova Groupin vaa-lirahoitussotkut ja siihen liittyvä kon-kurssivyyhti, johtajatason pidätykset ja suunnattoman suuret huijaukset. Rahankäyttö oli ollut vaalirahoituk-sissa vallan hulvatonta ja siitä pääsi hyötymään lähinnä porvaripuoluei-den kansanedustajaehdokkaat. Osa onkin tätä kirjoittaessa maksanut pot-tinsa takaisin. Marja Tiurakin palautti 15.000 euroa.

Suomi on ollut niiden maiden kär-kisijoilla, joissa korruptio on kaik-kein vähäisintä. Ei taida olla enää Suomella aihetta kiillottaa kilpeä tämän suhteen. Politiikassa aina teh-dään valintoja ja nyt niitä valintoja tekee porvaripuolueiden muodosta-ma valtioneuvosto - vihreiden ja suo-menruotsalaisten tuella. On helppo valita silloin, kun omaan kukkaroon kilahtaa jotakin. Näin se vain menee.

Työllistämistukimäärärahojen leik-kaus alensi vuoden aikana työllistä-mistukitoimenpiteitä noin 3000 hen-kilöllä, ja jokainen lisätyöpaikka olisi ollut pitkäaikaistyöttömille tarpeen. Määrärahoja jää käyttämättä melkein joka vuosi huonon hallinnon vuoksi ja kenen on syy? Mitä tässä mietittiin silloin kun näitä leikkauspäätöksiä tukityöllistettyjen puolelle tehtiin?

Samaan aikaan lisättiin työvoima-koulutuksessa olevien ja työharjoit-telussa ja työelämävalmennuksessa olevien määrää. Miksi? Voisi kysyä. Työvoimakoulutuksia vetää ihan oi-keat yritykset ja konsulttifirmat (nou-sua edelliseen vuoteen 6,5 prosenttia). Työharjoittelijat (nousua 9 prosenttia) on pääsääntöisesti sijoitettu oikeisiin yrityksiin 8 euron liksalla, ylläpi-

Kilpi puhtaana työttömien edunvalvojat!

että osa niistä töistä, mitä meidän yhdistyksissä tarjotaan, on sellaisia, ettei niiden kautta ammattitaito työtä tehdessä parane. Työt ovat niin erilai-sia, mitä avoimilla markkinoilla on tarjolla.

Mutta palatkaamme siihen orjatyö-hön. Ensiksi laki määrää mitä pak-katuetulle pitää kuukaudessa maksaa ja kuinka pitää noudattaa mitäkin lakia. Ei me mitään laitonta tehdä. Jos jossakin tapahtuu ylilyöntejä, ne tapahtuvat osaamattomuuden vuoksi. Yhdistyksemme ovat olleet mukana pyörittämässä vuodesta 1998 lähti-en tuettua työllistämistä ja olemme pystyneet tarjoamaan jo yli 20.000 työpaikkaa niille, jotka eivät enää työllisty helposti avoimille työmark-kinoille.

Ongelmakentän muodostaa se, että toiminnanohjaajat vaihtuvat yhdis-tyksissä usein. Satoja tukityölliste-tyistä työntekijöistämme on kuitenkin päässyt edelleen avoimille markki-noille, tai koulutuksiin ja voisiko sil-läkin elvistellä, että toiminnassamme mukana olleista, ovat useat löytäneet työsuhteiden aikana kumppaneita. On menty naimisiin ja saatu jopa su-vun jatketta.

Olisi tietysti toivottavaa, että ketään ihmistä ei työvoimaviranomaisten taholta pakotettaisi meidän toimin-takeskuksiin eikä muuallekaan yh-distyksiin eikä säätiöihin. Aina toi-menpiteeseen tai työhön tulo pitäisi perustua ihmisten omaan vapaaehtoi-suuteen.

Kyllä meilläkin on TVY ry:n toimis-tossa rekrytointitilanteissa, jotkut työhakijat, joilla on ollut työkkärin määräys mukana, sanoneet, että älä ota minua, en jaksa, tai minua ei kiin-nosta tämmöinen työ. Mutta onnek-si täällä Helsingissä on helpommin saatavissa useampia haastateltavia kuin pikkupaikkakunnilla, jottei mei-dän tarvitse ketään työllistää vastoin omaa tahtoaan.

Uskon, ettei millään yhdistyksellä ole niin epäselvää oman työn merkityk-


KUNNAT MAKSOIVAT LISÄÄ

TYÖTTÖMYYSSAKKOJA VALTIOLLE!

Tämän vuoden tammikuussa kirjoitin Kalevassa kuntien maksamista hur-jista sakoista valtiolle, esimerkiksi Oulu maksaa 4-5 milj. euroa vu-osittain. Valtio perii kunnilta puolet kustannuksista (työttömyyssakko) Kelan kautta, jos ne eivät työllistä 500 päivää työttömänä olleita riit-tävän aktiivisesti (työmarkkinatukila-ki vuodelta 2006).

Tammikuun jälkeen on tapahtunut paljon. Oulun kaupunginhallitus lin-jasi, että hallintokuntien on otettava palkkatukitöihin enemmän pitkäaikai-styöttömiä. Uusi työllisyystoimikunta on kiitettävästi kevään aikana tutus-tunut työllisyysongelmiin ja niiden ratkaisumalleihin. Kaupunginjohtaja Pennasen johtama tulevaisuusryhmä julkisti juuri työllisyysraporttinsa. Asiaan on siis puututtu korkealla ta-solla. Kiitos siitä.

Mutta se ei riitä, tarvitaan käytännön tekoja. Oulu nimittäin maksoi tuoreen Kelan tilaston mukaan 2,434 milj. euroa vuoden alkupuoliskolla (1-6/2009) työttömyyssakkoa, siis 61.368 euroa enemmän kuin viime vuonna. Tämä tarkoittaa sitä, että jos loppuvuonna ei tehdä nopeita käytännön ratkaisuja, Oulu maksaa tänä vuonna lähes 5 milj. euroa sakkoja valtiolle. Miksi tätä rahaa ei Oulussa käytetä työllistämiseen

ja kuntouttavan työtoiminnan järjestämiseen, vaan maksetaan se mieluummin valtiolle? Onko kyse keinojen puutteesta vai tilaaja-tuottaja-mallin monimutkaisesta byrokratiasta?

Lähes kaikissa muissa maakunnissa työttömyyssakkoa onnistuttiin pi-enentämään alkuvuodesta nopealla puuttumisella tilanteeseen, koska asia tuli julkisuuteen. Mutta Oulussa ja useimmissa Pohjois-Pohjanmaan kunnissa näin ei ole tapahtunut. Mik-si? Oulun kaupunki käyttää bruttona noin 10 milj. euroa työllistämiseen, mutta reilusti alle puolet tuosta rahas-ta käytetään pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Pohjois-Pohjanmaan kunnista sakkoa ovat onnistuneet pie-nentämään jonkin verran Ii, Kärsämä-ki, Pudasjärvi, Taivalkoski ja Vihanti. Mutta Kainuun tilastoissa oleva Vaa-la on onnistunut lähes puolittamaan sakkonsa, siis säästö on yli 100.000 euroa.

Keinoja on paljon olemassa, muun muassa useat toimijat ovat ilmoit-taneet Oulun työllisyystoimikun-nalle, että niillä on valmiuksia lisätä työllistettyjä, jos kaupunki tulee omalla osuudella mukaan. Muun muassa Kestävän kehityksen keskus, monet asukasyhdistykset ja YTYÄ ovat jo nyt aktiivisesti työllistäneet

pitkäaikaistyöttömiä, antaneet työt-tömille mahdollisuuden työllistyä ja näin säästäneet kaupungin rahoja. Toivottavasti ministeriön tulkinta de minimis –säännöstä ei tule leikkaa-maan järjestöjen työllistämistä kuten pelkona on.

Suomessa on paljon loistavia esim-erkkejä, miten asia voidaan hoitaa, nyt tarvitaan isoon kaupunkiin sopiva malli. Siihen ei tarvita isoja ja by-rokraattisia projekteja, sillä keinot ovat jo olemassa. Tarvitaan vain hen-kilö, joka kokoaa eri puolilla Suomea kehitetyistä malleista Oulun mal-lin. Vaikka Kinnula on pieni kunta, sen toimintamalli on osoittanut, että työttömyyssakon pienentämisen lisäksi toimeentulotukimenot ja jopa erikoissairaanhoidon menot ovat pi-enentyneet aktiivisen työllistämisen ansiosta. Ja ennen kaikkea kaikki ih-miset voivat paremmin. Senhän pitäi-si olla yksi sosiaalipolitiikan tärkeim-mistä tavoitteista.

Anne Huotarityöllisyystoimikunnan jäsenVasemmistoliiton valtuustoryhmän pj

sen arviointia, että toiminnan tarkoi-tuksena on himmentää kilpeämme. Olemme aidosti ja oikeasti työttömi-en asialla.

Jos kolmas sektori ei olisi mukana tässä ruletissa, niin kymmenen tuhan-

nen ihmisen elämä olisi ollut osatto-muutta ja yksinäisyyttä. Pidetään kil-pemme puhtaina. Meille, eikä meidän kohderyhmällemme, jaeta lahjuksia. Katsotaan miten ensi vuoden lainsää-dännössä käy. Jatketaanko edelleen

kilpi puhtaana ja kirkkaana?Syyskuisin terveisin

päätoimittaja Lea


Hyrsylän Mutkan sorja emäntä Aira Samulin itse kaf-

fepannun kanssa.

Viktor Suvion muistoksi Aira Samulin oli teetätt änyt nä-köispatsaan Hyrsylän Mutkan pihamaalle.

Aira, koko kansan tanssittaja, ikinuori punapää

Kun saavuimme Hyrsylän Mut-kaan Nummi-Pusulaan, tervehti meitä TV:stä tuttu näky; Liehuva punainen tukka, sorja vartalo ja kaunis hymy, siis itse Aira Sa-mulin. Aloitimme vierailun laula-malla Airalle uudelleen sanoitetun ”Sä kasvoit Aira kaunoinen” kap-paleen, Aution Erkin säestämänä.

Airan isän kaaduttua jatkosodassa, sotaorpo 17-vuotias evakkotyttö joutui aloittamaan elämänsä lähes tyhjästä, unelma juristin opinnois-ta oli murskaantunut ja lapsuuden leikkitantereet Karjalassa olivat jääneet iäksi taa. Ja vaikka vas-toinkäymisiä tuli vuosien saatossa lisää mm. läheisten mielenterve-ys- ja alkoholiongelmien merkeis-sä, on tämä ikinuori punapää saa-nut ihailtavan paljon arvokasta aikaan, mannekiiniura, tanssikou-lu, yksityisyrittäjyys, koko kansan liikuttaja ja karjalaisen kulttuurin säilyttäjä.

Vuonna 1983 Aira, eronneena sairaan lapsen yksinhuoltajana, rakennutti Hyrsylän Mutkaan jy-kevistä suomalaisista hirsistä kar-jalaisen perinnetalon velkarahal-

la, jota tuolloin pankit kuulemma suorastaan tyrkyttivät. Uutteralla työllä tuo upea hirsimonumentti on nyt Airan oma ja kotimuseona avoinna vierailijaryhmille. Ilmas-sa leijuva hurmaava tervantuoksu kertoi, että perinnerakentamisen taitava puuseppä oli saapunut huoltamaan tätä arvokasta matkai-lunähtävyyttä.

Hyrsylän Mutkan pihapiiristä löy-tyy lisäksi mm. 1700- ja 1800-lu-vuilta peräisin olevat ikkunaton morsiusaitta ja savusauna, jotka olivat vastikään saaneet upouu-den paanukaton suojakseen. Ja huolellisesti hoidetun puutarhan pihanurmikko oli kuin kokolattia-matto, josta Aira kertoi että hänen nurmikkonsa on tehty kävelemistä varten. Nimikkopuita tuohon kau-niiseen puutarhaan olivat istutta-neet mm. Jorma Uotinen, Vesa-Matti Loiri sekä jo edesmennyt Johannes Virolainen, jonka is-tuttama mänty suorastaan henki sanomaa ”katsokaa, tässä minä olen”.

Paljon mielenkiintoista nähtävää oli myös talon sisällä, lelumuseo

nallekouluineen ja junineen, oma osasto Lotta-perinteelle ja Man-nerheimin muistolle. Tupaan Aira oli kerännyt hienon kokoelman 1900 luvun astiastoista ja uunin-pankolla paistatteli kiiltävien ku-paripannujen rivistö.

Koko tämän kokemuksen kruunasi Airan itse keittämät kahvit, jotka nautittiin kaikessa rauhassa, tuvan lämmössä, voipullan kera oikein ruusukupeista. Tässä karjalaisuu-den tyyssijassa aika suorastaan tuntui pysähtyvän. Itse istahdin hetkeksi Airan kiikkustuoliin ja koin hetkeksi palaavani mennei-syyteen…

Vielä tänä päivänäkin ikinuori 82-vuotias Aira jaksaa kantaa huolta ja välittää veteraanikansalaisista mm. vierailemalla vanhainkodeissa yhdessä Pirkko Lahden kanssa. Omasta ikääntymisestään Aira on huolehtinut rakennut-tamalla oman vanhuuden kodin aivan Hyrsylän Mutkan viereen.


Toinen kesän mielenkiintoisista matkoistamme suuntautui Kontio-lahteen, Markku Pölösen fi lmiky-lään eli ”Suomen Hollywoodin”, kuten sitä leikkisästi nimitämme. Tuolla Pohjois-Karjalan upeissa maisemissa, vanhalla varuskunta-alueella kuvataan kesäisin kolmen kuukauden ajan, TV2:lla juuri esi-tettävää Karjalan Kunnaat-ohjel-masarjaa.

Olimme saaneet kutsun tulla oh-jelma-avustajiksi kesän toiseksi viimeiseen kuvauspäivään. Am-mattinäyttelijät Heikki Kinnunen ja Peter Franzen olivat osanneet varautua kuvauspäivään untuvata-kein, meidän muiden värjötellessä kesätamineissamme, odottamassa kuvausvuoroamme.

Karjalan Kunnailla

Kuvausassistentti Mikko valitsi kulloiseenkin otokseen käsikirjoi-tuksen mukaiset avustajat ja kaik-ki paikalla olleet pääsivät näin halutessaan tositoimiin. Vaikka meidän oli kutsuttu lähinnä vain kulisseiksi kuvauksiin, niin taisi-pa Eki saada oikein puheroolin… Myös pääemäntä Pirjo-Liisan ken-gän kantojen kopina tuli talletettua fi lmihistoriaan.

Kuvauspäivät ovat pituudeltaan kymmenen tuntia ja valmista fi l-mimateriaalia tuossa ajassa saa-daan kasaan noin yhdeksän mi-nuutin verran.

Mieleen jäivät apulaisohjaajan komennot, hiljaisuus, kuvaus ja kiitos! Ja kuvausporukan ammat-timaisuudesta kertoi se että kohta-ukset saatiin ns. purkkiin yhdellä kahdella otoksella. Päivän lopuksi Mikko vielä kierrätti ryhmämme fi lmikylän kulisseissa ja kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia meille.

Päivän päätteeksi tapasimme vielä itse tuottaja-ohjaaja Markku Pölö-senkin ja kotiin tuomisiksi saim-me jokainen Karjalan Kunnaat T-paidan.

Kaiken tämän Karjalanneidon puuhakkuuden ja elämänmyöntei-syyden taustalla ovat Airan omien sanojen mukaan hänen isänsä Vik-tor Suvion innostava esimerkki ja suvun hyvät geenit.

Kaksi kokemusta rikkaampana

Toivon, että nämä kaksi kokemus-matkaa ovat evästäneet meitä mu-kana olleita kohtaamaan avoimin mielin tulevaa ja toivottavasti Aira on tartuttanut meihin edes pienen kipinän omasta elämänmyöntei-syydestään ja valoisasta asentees-taan.Kiitos kaikille mukana olleille ja erityiskiitos Aira Samulinille sekä Markku Pölöselle, että saimme vierailla teidän arjessanne ja saim-me näin kartuttaa omia kokemuk-siamme!

Eija Tuohimaa, toiminnanohjaaja Jyvässeudun Työttömät ry


Tässä hetkessä opettajana – oppilaana?

Työllisyystilanne on heikentynyt vuoden 2009 aikana huolestuttavasti. Vaikka se koskee kaikkia ikäryhmiä, on se kohdistunut erityisesti nuo-riin työnhakijoihin. Jo kesätöiden saanti oli vaikeaa. Tämä ei ole hyvä kehityssuunta, ja sen takia tarvitaan tehokkaita ja nopeita toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.

Työhallinnon toiminnan painopiste on jostain syystä vieläkin se, että no-peasti avoimille markkinoille. Tämä ei toimi varsinkaan nyt, kun avoimen sektorin työantajat eivät palkkaa uusia työntekijöitä, vaan pyrkivät turvaamaan nykyiset työpaikat.

On huomattava, että työnhakijat ovat yksilöitä, ja että he tarvitsevat erilai-sia polkuja omien suunnitelmiensa eteenpäin viemiseen. Hyvin monet tarvitsevat kehitykseensä pitempiä työskentelyjaksoja työvoimapoliitti-sissa projekteissa, joita kolmas sekto-ri vertaistoimijana hallinnoi. Kaikilta ei onnistu nopea (1 – 6 kuukauden kuluessa) siirtyminen toimenpiteestä toiseen, vaan tarvitaan rauhaa suun-nitelmien rakentamiseen, ja myös turvaa sosiaalisesta verkostosta, jota toiminta hänelle antaa.

Toimintaamme tulee valitettavan monia henkilöitä, joille lyhyet eri työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat saaneet aikaan umpikujan ja turhau-tumisen koko järjestelmään. Järjes-

telmä, tai sen ismit, eivät voi olla itsetarkoitus, vaan sen tulee tukea sen piiriin kuuluvia henkilöitä. He etsivät kuitenkin koko ajan reittejä työllistymiseen.

Eri yksilöillä on erilaista osaa-mista, myös hyvin korkeatasoista, mutta heidän kehityksensä esteenä ovat olleet jäykät ja lyhytkestoiset toimenpiteet. Usein toiminnan ohjaajatkin ovat ”joutuneet” oppilaan asemaan, mikä tietenkin pitää mielen nöyränä ja realistise-na. On oltava tarkkana, ettei mene mukaan niihin väittämiin, että kaikki työttömät ovat ammattitai-dottomia.

Olemme olleet mukana välityö-markkinoiden kehittämisessä ja hal-tuunotossa täällä Varsinais-Suomes-sa, ja ilmoittaneet, että keskitymme toiminnassamme meidän vahvuu-teemme; voimaantumiseen liittyviin asioihin ja osaamisen kehittämisen kartoitukseen. Mielestämme näille toiminnoille on akuutti tarve, jos halutaan tuloksia työuralle ohjau-tumisessa ja sinne kiinnittymisessä. Varsinkin ammatilliseen koulutuk-seen ohjautuminen ja sen kartoitta-minen on onnistunut toiminnassam-me erittäin hyvin. Mutta jos ainoana mittarina pidetään avoimille mark-kinoille siirtymistä, niin siinä emme ole vahvoja.

Huolestuttavaa on se, että julkishal-linto, kunnat ja valtio, säästävät nyt talousvaikeuksiin vedoten kuntout-tavien ja työllistymistä edesauttavi-en kehityshankkeiden palveluiden hankkimisessa. Tämä ei ole tähän hetkeen oikein ajoitettua toimintaa, koska ns. säästöistä saadaan vain kuluja. Päinvastoin, nyt tarvitaan tehostettua kohdentamista näille henkilöille ja heille tarjottaviin pal-veluihin, ettemme edesauta heidän syrjäyttämistään yhteiskunnasta.

On paljon puhuttu, että luovat alat ovat tärkeitä tulevaisuuden työllis-

täjinä. Kuitenkin todellinen suhtau-tuminen niihin on hyvin ennakko-luuloista, ja ajatellaan, etteivät ne ole oikeita töitä. Koska pyrimme ole-maan myös innovatiivinen palvelui-den tarjoaja, on eräs työvoimapoliit-tinen projektimme keskittynyt tälle alueelle, vaikka tiesimme sen tulok-sellisuuden mittaamisen vaikeaksi. Kokemuksemme projektista on se, että tämän tyyppiselle toiminnalle on erittäin suurta tarvetta. Valitettavasti toinen kokemuksemme on se, että työvoimapoliittisten koulutuksien hankinta näille aloille, perusopintoi-hin tai erikoistumisopintoihin, on aivan alkutekijöissä, tai jopa puuttuu valikoimista kokonaan.

Kuitenkin me ”tavallisen työn tekijät” tarvitsemme luovan toiminnan teki-jöiden tuotoksia Savonlinnan oop-perapäivillä, Turun Musiikkijuhlilla, Ruisrockissa, Turun Taidemuseossa tai Kirjastossa, jotta jaksamme puur-taa arkisessa työssämme. Tarvitsem-me myös näille aloille suuntautuvia työvoimapoliittisia koulutuksia.

Olavi NummelaTurun Seudun Työttömät TST rypuheenjohtaja


Muistolle ja muistoille!Esa Venäläinen

syntyi 31.8.1941 Punkaharjulla ja kuoli Kajaanissa 5.10.2009

TVY ry:n hallituksen pitkäaikai-nen jäsen ja Kajaanin yhdistyksen puheenjohtaja Esa Venäläinen kuoli lokakuun myrskyjen aikaan 5.10.2009. Esa oli syntynyt Pun-kaharjulla ja asui perheineen eri puolilla Suomea työn perässä muuttaen, ja päätyi lopulta Kajaa-niin.

Muistelen usein vuosituhannen vaihteen aikaa, jolloin Esa oli jär-jestömme hallituksessa. Esa oli järjestörakentajana uudistushen-kinen, miellyttävä, hyvä neuvotte-lija, ja aina ahkera. Hän ei koskaan kieltäytynyt tehtävistä ja nautin aina siitä, miten hänellä oli paljon annettavaa järjestömme toimin-taan, sekä sen yhteisöllisyyden kehittämiseen ja toisten ihmisten tukemiseen. Luulen, ettei hän osannut sanoa mihinkään, eikä kenellekään, ei.

Merkittävimmäksi työksi järjes-tömme näkökulmasta voisi sanoa sääntöuudistuksen, jonka Esa vei läpi monen vuoden työn tulokse-na vuoden 2005 vuosikokoukses-sa Kouvolassa. Esan elämäntyöt, joita oli todella monelta alalta, auttoivat työvaliokuntaa ja järjes-töämme tapahtumien ja seminaa-rien suunnitteluissa.

Tutustuin itse Esaan 70-luvun lop-pupuolella, jolloin Esa oli Lapin alueteatterin ja Rovaniemen kau-punginteatterin näyttelijänä. Tun-turi-lapin turneella näyttelijät oli-vat usein esityksen jälkeen Inarin kodissamme syömässä. Mieleeni on tuolta ajalta jäänyt teatteriesi-tysten värittämä kuva vikkelästä ja iloisesta Venäläisen Esasta.

Tavatessamme uudelleen 90-luvun lopulla, tapasin työt-tömän rakennustyömiehen, joka oli työttömien toimintaan erittäin vahvasti sitoutunut ih-minen. Hänen sydän ihan oi-keasti sykki järjestötyöllemme ja vähäväkisten, köyhien työt-tömien edunvalvonnalle.

Kajaanissa pidettiin TVY ry:n vuosikokous vuosituhannen alussa oli Esan hieno työnäyte. Useiden kesäpäivien suunnit-telussa ja toteuttamisessa Esa oli mukana suunnittelijana ja toteuttajana. Vielä silloinkin, kun hän oli jo tietoisesti vä-hentänyt järjestötoimintaa, eikä ollut enää järjestömme hallituksessa, pyysimme häntä mukaan järjestämään kesäpäi-vien kilpailuja Rauhanlahteen Kuopioon. Vielä tämän vuo-den keväällä Esa huolehti EU-elintarvikkeiden jakolistat Ka-jaanin yhdistyksen puolesta, ja oli yhdistyksemme hallituksen jäsen vuoden 2008 syksyyn saakka.

Esa puhui meille usein hyvin kauniisti omasta Annelistaan ja lastenlapsistaan. Anneli ja Esa kulkivat myös monta vuot-ta yhdessä tapahtumissamme. Ikävä jää meille kaikille. Kai-puun hellittäminen vie vuosia. Se helpottaa ajan kuluessa, mutta yhteiset muistomme kulkevat mukanamme oman loppuelämämme. Toivon kai-kille läheisille voimia, tyhjäksi jäänyttä tilaa on mahdoton täyttää.

Hyvää iäisyysmatkaa toverini.

TVY ry:n hallituksen ja jäsen-yhdistysten puolesta

Ystävä ja toveri

Lea Karjalainen


TVY ry:n ensim-mäinen ekskursio sarjassamme ”Arjen sankarit” toteutet-tiin Toimintakeskus Sampola ry:n viih-tyisiin monipuolisiin tiloihin. Yhdistyksen perustamisvuodesta 1994 lähtien Toimin-takeskus Sampola on toiminut monen Helsingin Myllypu-ron alueen pitkäai-kaistyöttömän hen-kireikänä ja toisena kotina.

Arjen Sankarit - Työttömien yhdistykset Suomessa

Toimintakeskus Sampola

Puheenjohtaja Veli Uusi Iilikainen ottaa meidät vastaan työ-miehen jämptillä kä-denpuristuksella, ja pian olemmekin jo tutustumassa toimin-takeskuksen pieniin taskuihin elämää. Keittiössä maistuvat kahvi ja pulla. Siis-tissä puutyöhuonees-sa vanhat kalusteet syntyvät uudelleen nuoren miehen oh-jauksessa. Olohuo-neessa raavaat tatu-

oidut miehet ottavat toisistaan mittaa läm-minhenkisessä biljar-dimittelössä. Tekstii-lihuoneessa tomera täti takoo mattoa ri-pein varmoin ottein ”tupakkitaukojen” voimin. Mini-kirppa-ri pullottaa lahjoitus-tavaraa. Ainoastaan erillisessä rakennuk-sessa oleva tietoko-nehuone on tyhjil-lään. Tilaa käytetään iltaisin opetustoimin-taan, yhdistysten ko-kouksiin, suomenkie-lenkoulutukseen ja ATK-kurssitukseen.

Toimintakeskuksessa toimii vuosittain 15-

20 työntekijää – pää-osin palkkatuettuja työntekijöitä ja 2-3 harjoittelijaa. Nuor-ten pitkäaikaistyöttö-mien syrjäytyminen on todellinen huo-lenaihe tällä alueella, mutta nuorten mu-kaan tempaaminen toimintakeskuksen toimintaan on ollut haastavaa. Yli puolet toimintakeskuksen jäsenistä, ovat jo elä-keikäisiä. Työttömät maahanmuu t t a j a t ovat myös alueen il-miö. Maahanmuutta-jat ovat hyödyntäneet toimintakeskuksen palveluja, kuten pyö-ränkorjausta ja kieli-


palveluja, mutta eivät ole olleet aktiivisena mukana rakentamas-sa toimintaa.

Työttömien yhdistyk-set ovat poliittises-ti sitoutumattomia, mutta politiikasta kyllä keskuksessa puhutaan. Suomen päättäjien puheet hir-vittävät Veliä. Valtio-varainministeri Ka-tainen ”on ollut lepsu työllisyyttä lisäävien hankkeiden tukemi-sessa. Nyt tarvitaan huomattavia tukia työ l l i s t ämiseen .” Etenkin valmistuville nuorille pitäisi saada nopeasti jatkokoulu-

tusta – ”puoli vuotta-kin saattaa olla liian pitkä aika monelle nuorelle.” Pitkät työt-tömyyspätkät näky-vät ansioluettelossa, ja vaikeuttavat työn-saantia. Alkoholin ja huumeiden käyttö haittailmiöineen li-sääntyvät. Myös Pre-sidentti Ahtisaaren puheet ”Suomi-brän-distä” ihmetyttävät. Pitäisi ensin hoitaa Suomessa asuvien työttömien sekä maa-hanmuuttajien työ- ja toimeentuloasiat kuntoon, ennen kuin ”brändistä” voidaan puhua maailmalla.

TVY ry:n toimintaan Veli on ollut pääosin tyytyväinen. Ajan-kohtainen ongelma, johon TVY ry:n tulisi tarttua, on työttömien yhdistysten jäsenten eri työehtosopimuk-set. Mitä työehtosopi-muksia tulee soveltaa käytännössä, kun toi-mitilan työntekijöihin kuuluu niin paljon eri alojen ihmisiä?

Teksti:Jukka HaapakoskiKuvat:Kim Pettersson


Suomen vastuu omia kansalaisiaan kohtaan globaalissa markkinataloudessa

Haluan tässä ensimmäisessä puheenvuorossani nostaa esille näkökulmia suomalaisten vas-tuusta toisia suomalaisia kohtaan globaalissa markkinataloudessa. Ainakin omaa sukupolveani on kasvatettu ajattelemaan yksi-löllisesti. Yksilön oikeutta ja valinnanvapautta on korostettu, mutta mikä on yksilön vastuu muita kohtaan, ja miten sen tulisi toteutua Suomessa nyt? Olen sitä mieltä, että yhteiskunnalla on edelleen merkittävin vastuu sekä yksilön työn turvaamisessa, että kohtuullisen toimeentulon turvaa-misessa työttömyyden ajalle.

Aloitan kysymällä, että kuinka varmalla pohjalla on suomalaisen yksilön tulevaisuudensuunnittelu globaalissa markkinataloudessa? Olemme markkinoiden välityk-sellä vuorovaikutuksessa lähes 7 miljardin muun ihmisen kans-sa. Kaikki tekevät päätöksiä, ja näillä päätöksillä on arvattavia ja arvaamattomia vaikutuksia myös suomalaisten toimintaedellytyk-siin. Jos esim. Venäjällä päätetään jalostaa puuteollisuutta, se päätös tulee vaikuttamaan suomalaisen puuteollisuuden toimintaedelly-tyksiin. Vastaavasti päätökset, mitä esim. Nokia tekee Kiinassa vaikuttavat monen kiinalaisen toimintaedellytyksiin. Kun näitä merkittäviä päätöksiä tehdään yhtäaikaisesti käsittämättömän paljon, ollaan kaoottisessa hallit-semattomassa tilanteessa.

Jos yksittäinen ihminen ei voi en-nakoida muutosta, joka tapahtuu hänen toimintaympäristössään, voiko hän olla täysin vastuullinen omasta urakehityksestään?

Yksilö voidaan hahmottaa kan-santaloustieteen näkökulmasta pe-luriksi markkinataloudessa. Tämä yksilö tekee päätöksiä tulevaisuu-destaan epätäydellisellä informaa-tiolla – ja ottaa riskejä arvioimalla omia edellytyksiä menestyä valit-semallaan yhteiskunnan ja oman varallisuutensa rajaamalla alalla. Lähes kuka tahansa työntekijä voi löytää itsensä työttömänä, kun työ korvataan ulkomaisella tuotan-nolla, tai uusi teknologia ja uudet oivallukset syrjäyttävät vanhat toimintatavat hyperaktiivisessa globaalissa taloudessa.

Työttömyys ei ole siis enää yksi-lön oman toimintakyvyn piirissä, jos se on sitä koskaan edes ollut-kaan. Työttömyys ei ole yksilön oma häpeä!

Kun yksittäisillä ihmisillä ei ole riittävästi kykyä hallita oman elä-mänsä puitteita, herää kysymys, että tuleeko olla yhteiskuntatakuu siltä varalta, että riskit eivät kan-nata ja toimintaedellytykset muut-tuvat? Mm. tämän ongelman takia ja ihmisten aktiivisen poliittisen työn tuloksena meillä on sosiaali-nen turvajärjestelmä.

Ideaalia olisi, että ihminen joka putoaa työttömäksi tai sairastuu, pomppaa takaisin työelämään kuin trampoliinin hypystä, mutta miten käy suomalaisessa järjestel-mässä? Kannustaako se riittävästi työtöntä antamalla uusia signaa-leja uusista työmahdollisuuksis-ta? Tukeeko se häntä riittävästi vaikeassa siirtymäajassa, kun talous on kuralla? Kannustaako suomalainen sosiaalinen takuu riskinottoon – uusien ideoiden aktiiviseen kokeilemiseen? Mitä tapahtuu velallisille, jotka eivät pysty riskinottoaan maksamaan?

Onko velan riskit ainoastaan velanottajan kannettavana? Näitä kysymyksiä me työttömien yhdistysten jäsenet joudumme jatkuvasti kohtaamaan, kun ollaan tekemisissä suomalaisen sosiaali-turvajärjestelyn kanssa1.

IIOn tärkeää kysyä, että miten talouden globaali yhdentyminen oikeutettiin? Tarjoan ohessa kan-santaloustieteellisen näkökulman erääksi tärkeäksi taustavaikut-tajaksi. Kansainvälisen kaupan puolesta on väitelty teorialla, jota kutsutaan ”suhteellisen edun laik-si”. Tämä Ricardon työhön liitetty 1800-luvun alun teoria opetetaan kaikille orastaville kansantalous-tieteilijöille. Teorialla todistetaan kansainvälisen kaupan hyödyt kiistattomaksi, mikäli kahdella maalla on suhteellinen etu eri-koistua johonkin tuotannon alaan. Tiivistettynä tämä teoria johtaa siihen, että erikoistumalla eri hyödykkeiden tuotantoon, kaksi maata voi tuottaa yhdessä enem-män hyödykkeitä, kuin erikseen. Näin syntyneellä tuotannolla voidaan periaatteessa korvata niiden ihmisten menetykset, jotka syrjäytyvät kannattamattomalta työsektoriltaan, jonka tuotanto-panos kotimaansa markkinoilla korvataan ulkomaan tuonnilla. Eli kenenkään elintason ei tulisi laskea pitkällä aikavälillä, kun ryhdytään kansainväliseen kaup-paan, koska kokonaispotti, mitä tuotetaan kasvaa. Ongelmana teorian soveltamisessa on, että on politiikan tehtävä hoitaa raken-nemuutos niin, että uuden edun saajat korvaavat häviäjien mene-tykset. 1 Tiivistelmässä Kelan esityk-sestä sivulla 30 kirjoitan lisää sos. turv. järjestelmästämme.


Eli Ricardon kansainvälisen kaupan teoriasta juontuu seuraava johtopäätös: Kun ryhdytään kan-sainväliseen kauppaan, aina on häviäjiä ja voittajia. On voittajien velvollisuus hoitaa rakennemuu-tos niin, että häviäjille ei koidu taloudellista haittaa muutoksesta.

Väitän siis yhteenvetona, että yh-teiskunnallinen takuujärjestelmä, joka tukee työttömien elinolo-suhteita, on välttämätön ratkaisu, koska ihmiset eivät voi enää yksin hallita omia elinolosuhtei-taan nykyisessä kansainvälisessä markkinatalousjärjestelmässä. Väitän myös, että tämä takuujär-jestelmä myös velvoittaa korvaa-maan kansainvälisestä kilpailusta syrjäytyneiden ja rakenteellisesta työttömyydestä kärsivien ihmis-ten menetykset. Miksi muuten mahdolliset häviäjät haluaisivat osallistua kansainvälisten mark-kinoiden ehtoihin perustuvaan järjestelmään?

Ei kukaan ihminen vapaaehtoi-sesti suostu siihen tilanteeseen, että jokin muu taho vie työpaikan, tekee oman kodin arvottomaksi, ja häätää jonnekin muulle alu-eelle, jossa toimeentulo on mah-dollisesti niukempaa ja eläminen paljon haastavampaa. Tästähän on kyse työntekijän kannalta, kun puhutaan vaikka suppeammin alueellisesta rakenteellisesta työt-tömyydestä ja vaikkapa Voikkaan paperitehtaan lopettamisesta Kuusankoskella.

Jos tuotannollinen kokonaispotti kasvaa muuttuneen kansainvä-lisen kaupan seurauksena, sekä työttömien, että työntekijöiden tulisi tämä potti myös jakaa. Syr-jäytyneiden ihmisten uudelleen kouluttaminen ja uusien työpaik-kojen kehittäminen on kaikkien yhteinen vastuu – ja vastuunkanto

tapa selvitä arjesta.

Suomalainen yhteiskunta on ylit-tänyt kauan sitten sovinnaisuuden ja oikeudenmukaisuuden rajat siinä, miten se kohtelee talouske-hityksestä syrjäytyneitä heikom-piosaisia kansalaisiaan. Suomalai-set päättäjät ovat osittain ajaneet globaalisaatiota niiden köyhien kansalaistensa kustannuksella, jotka ovat pudonneet kelkasta ra-kennemuutoksessa, tai eivät vain muuten yksinkertaisesti pärjää globaalin kilpailuyhteiskunnan ehdoilla. Kilpailuun on ryhdytty tietoisesti voittoa tavoitellen ja tietäen, että kaikki eivät pysy kyydissä mukana. Kilpailusta syr-jäytyneille on koitunut osakseen monen päällekkäisen järjestelmän vaatima byrokratiahelvetti, joka ei toimi trampoliinina johonkin parempaan vain päinvastoin lukit-see, kahlitsee, pysäyttää ja lopulta hylkää ihmisen.

Nyt on korkea aika tehdä parannuksia!

JärjestösihteeriJukka Haapakoski

jatkuu niin kauan, kunnes ongel-mat on saatu hoidettua ja ihmiset uusien töiden piiriin.

IIIMikä on Suomen tilanne? Suomi on ollut 1990-luvulla kansainvä-lisen kaupan puolestapuhuja ja edustaja tiivisti EU:n ytimessä. Globaalirakennemuutos etenee maailmalla, kun tulli- ja tukimuu-reja puretaan. Nämä muutokset kohdistuvat kaikkiin maihin, jot-ka ovat globaalissa rahataloudes-sa mukana. Suomen sisälläkin on valtavia rakenteellisia muutoksia, kun elämme globaalin kilpailun puristuksessa ja se on osaltaan syrjäyttänyt ihmisiä työmarkki-noilta. Mutta onko Suomi kor-vannut rakenteellisen muutoksen häviäjien menetykset?

Suomi on nyt melkein rikkaam-pi kuin koskaan aikaisemmin, mutta 1990-luvulla suhteellinen köyhyys on kasvanut räjähdys-mäisesti – tuloerot ovat Suomessa kasvaneet enemmän kuin millään muulla OECD maalla2. Työmark-kinatuki, kansaneläkkeet ja opin-totuet eivät ole kasvaneet Suomen talouskehityksen myötä. Inflaatio on syönyt vuosien saatossa köy-hien avunsaajien toimeentuloa. Suurin osa työmarkkinatuen saa-jista, joutuvat myös turvautumaan sosiaalitoimen palveluihin.

Mutta tämäkään tuki ei riitä kaikille. Satojen ihmisten leipä-jonot työttömien yhdistyksissä ja seurakunnissa puhuvat omaa karua kieltään siitä, että nykyiset tukijärjestelmät eivät yksinker-taisesti riitä. Tuntien jonotukset muutaman jauhopaketin, myslin ja leivän takia eivät ole turhanpäi-väistä ajankulua, vaan pääasiassa köyhien epätoivoisten ihmisten 2 http://www.stat.fi/til/tjt/2007/tjt_2007_2009-05-20_kat_005_fi.html


Tyött ömien yhdistystoiminta eilen, tänään - huomenna?Anjalankosken Työttö-

mät ry on jo yli 15 vuoden ajan tarjonnut tiloja ja toimintaa, joihin työttö-mät ihmiset ovat voineet tulla mukaan. Yhdistyk-sen alkuvuosina tuki oli materiaalista (ruoka-apu) ja palveluiden jakamista (ateriat, päivän sanoma-lehdet, edullisia kirpputo-rivaatteita ja –tavaroita). Kun palkattuja henkilöitä ei vielä ollut, tuki oli suu-relta osin vertaistukea.

Tänään yhdistyksemme tarjoaa työ- ja toiminta-paikkoja sekä työhallin-non että sosiaalitoimen asiakkaille. Näitä ryhmiä ovat muun muassa kun-touttavaan työtoimintaan tai avotyöhön osallistu-vat henkilöt, eli henkilöt jotka eivät ole ”oikeiden” työmarkkinoiden käytettä-vissä. Työhallinto määritte-lee asiakkaansa työttömiin työnhakijoihin, pitkäaikais-työttömiin, vaikeasti työl-listyviin ja vajaakuntoisiin. Valtakunnallinen työpa-jayhdistys on lanseerannut ja kehottaa käyttämään termiä ”osatyökykyinen” vajaakuntoisen sijaan. Käytämme termiä osatyö-kykyinen, koska se kuvaa positiivisella tavalla ihmi-sen toimintakykyä. Työ-yhteisössämme ei erotella henkilöitä sen mukaan, millä tukimuodolla he meillä työskentelevät. Jo-kaisen yksilön työpanos on työyhteisössämme saman-arvoinen. Myös maahan-muuttajat ovat täysivaltai-sia työyhteisömme jäseniä. He rikastuttavat työyhtei-söämme ja opettavat meitä avartamaan käsitystämme meitä ympäröivästä maail-masta.

Yhdistyksemme hallinnoi työvoimapoliittista pro-jektia, jonka rahoittajana on Kaakkois-Suomen TE-keskuksen työvoimaosas-to. Tukipuu – hyvinvointia työllistämällä –hankkeen tavoitteiden määrittelys-sä on mukana ”pyrkimys asiakkaan elämänhallin-nan parantamiseen”. Pit-käaikainen työttömyys ja tietynlainen erillään olo muusta yhteisöstä ja yh-teiskunnasta voi johtaa elä-män tarkoituksellisuuden katoamiseen.

Sosiaalinen tuki on mer-kittävä tekijä ihmisen ter-veyden ja elämänlaadun kannalta. Olemme projek-tissamme voineet vaikuttaa sosiaalisen tuen määrään ja

saatavuuteen erittäin hyvin. Projektissamme työskente-lee neljä lähiohjaajaa, joilla kaikilla on omat ohjattavan-sa. Vuorovaikutus ohjaajan ja ohjattavan välillä toimii päivittäin, ja mikäli moni-mutkaisia tilanteita tulee lähiohjaajan ratkottavaksi, niitä pohditaan yhdessä. Olemmekin onnistuneet luomaan hyvän ja toimivan työilmapiirin. Hankeryh-mässä olemme toistaneet ja toistaneet toimintamme pe-rusajatusta ja arvoja. Olem-me pitäneet säännöllisesti koulutus-, perehdytys- ja esittelytilaisuuksia. Olem-me korostaneet suvaitse-vuutta ja monimuotoisuu-den ymmärtämistä. Meille sijoitetut ihmiset ovatkin viihtyneet meillä eivätkä haluaisi lähteä, kun työllis-tymisjakso päättyy. Useat ovat tulleet omasta tahdos-taan takaisin joko muulla tukimuodolla tai sitten ovat odottaneet 500 työttömyys-päivän täyttymistä.

Matti Vanhasen hallituksen ”Terveyden edistämisen politiikkaohjelman” yksi huolenaihe koskee työttö-mien terveyttä. Työttömät eivät kuulu työterveyden-huollon piiriin eikä heillä ole varaa yksityisiin hoi-toihin. Pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat matalan kyn-nyksen työpaikkoja kiinnit-tyäkseen työelämään. So-siaali- ja terveysministeriö toteuttaa pitkäaikaistyöttö-mien terveydenhoitohan-ketta yhdessä työvoiman palvelukeskusten kanssa. Terveyden edistämisen po-litiikkaohjelman mukaan pitkäaikaistyöttömät tar-vitsevat heille räätälöityjä keinoja päästäkseen takai-sin työelämään. Pitkään työelämän ulkopuolella olevan ihmisen elämän-hallinta on usein heikoissa

Tukipuuhanke ja sosiaalisen tuen

merkitys

Työttömien terveys


kantimissa. Henkilöiden sekä koettu terveydentila että objektiivinen tervey-dentila ovat usein heikko-ja. Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa tode-taan, että kolmannella sek-torilla toimivien järjestöjen rooli on tärkeä vertaistuen antajana, yhteisöllisyyden vahvistajana ja uusien toi-mintamuotojen kehittäjinä. Kansallisessa terveysero-jen kaventamisohjelmassa erään aihealueen toimen-piteenä mainitaan välityö-markkinoiden kehittäminen ja palkkatuettu työ. Väli-työmarkkinoilla toimivien järjestöjen ja yhteisöjen merkitys on 2000-luvun muutoksessa kasvanut.

Työtön tai pätkä- ja osa-aikatöitä tekevä elää Suo-messa köyhyysrajan ala-puolella. Kokemuksemme mukaan tämä on merkittä-vin tekijä terveysongelmien lisääntymiseen ja kasaantu-miseen näissä väestöryh-missä. Sairauden hoitamat-ta jättäminen ja ongelmien siirtäminen eteenpäin ai-kaansaavat noidankehän syntymisen. Viimeisten ti-

lastojen mukaan Suomessa elää 700.000 ihmistä köy-hyysrajan alapuolella.

Tavoitteemme Tukipuu-hankkeessa on vaikeasti työllistettävien, pitkäai-kaistyöttömien ja maahan-muuttajien työelämäval-miuksien parantaminen. Kolmannen sektorin toimi-jana osallistumme yhteis-kuntavastuun mukaisesti taloudelliseen, ympäristöä koskevaan ja sosiaaliseen toimintaan. Taloudellinen

vastuu toiminnassam-me tarkoittaa sitä, että vastaamme rahoittajan, eli Kaakkois-Suomen TE-keskuksen, odotuk-siin. Vastuu edellyttää toiminnaltamme tehok-kuutta eli oikeiden asi-oiden tekemistä. Ym-päristövastuu tarkoittaa toimintamme perustana olevaa kestävän kehi-tyksen ajattelua, luom-me uusia työpaikkoja ympäristöä säästäen kierrätyksen ja uusio-materiaalien käytön

ympärille. Kierrä-tystoi-mintamme perustuu usko-mukselle, että ihmisellä on myös ”ekologinen oma-tunto”. Sosiaalinen vastuu tarkoittaa hyviä toimintata-poja niin yhteisön sisäisten kuin ulkoistenkin sidosryh-mien kesken. Sosiaaliseen vastuuseen kuuluvat työ-yhteisön ja henkilöstön hy-vinvointi ja osaaminen.

Uskomme vakaasti, että kaltaisiamme toimijoita tarvitaan, myös tulevaisuu-dessa. Kuten toiminta-aja-tukseemme sisältyvät arvot asian ilmaisevat: ”Työ-pajatoimintaamme ohjaa positiivinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on vastuuntuntoinen ja haluaa tehdä hyvää työtä. Ihmisel-lä on halu onnistua ja saada onnistumisen kokemuksia. Motivaatiota lisää vastuun saaminen käytännön työs-sä. Asiakas saa arvostusta ja myönteistä palautetta. Työ-pajalla vallitsee osallistava, tasa-arvoinen, suvaitseva ja

kannustava ilmapiiri.”

Iira-Liina Kangas, projektijohtaja

Tukipuu – hyvinvointia työllistämällä 2009 – 2012

Lähteet:

Terveyden edistämisen po-litiikkaohjelmaTEROKA –terveyserojen kaventamisohjelma 2008 - 2011

PTT - pitkäaikaistyöttömi-en terveydenhuollon kehit-tämishanke 2007 – 2010

Anjalankosken Työttömät ry

Yhdistyksen toimipaikka:Työ-Mylly, Kenraalintie 6, 46800 MYLLYKOSKI

Puh. 05-363 5113Fax. 05-363 5113

sähköposti: [email protected]

kotisivu:www.myllytys.com

Köyhyys Yhteiskuntavastuu

Tulevaisuus?


Kävin yli viikon mittaisella mat-kalla Turussa haastattelemassa Tu-run seudulla toimivien työttömien yhdistysten entisiä ja nykyisiä puuhamiehiä ja yhtä puuhanaista yhteistä historiakirjaa var-ten. Turun seudun työttömi-en yhdistykset ovat olleet vuosien saatossa erityisen aktiivisia ja saaneet valta-vasti aikaan. Siksi kerrotta-vaa tuntui riittävän jokaisel-la haastateltavalla. Viiden haastateltavan haastattelu tuotti noin kymmenen tun-tia sanelukoneen nauhaa ja kerrottavaa olisi ollut vielä varmasti vaikka kuinka pal-jon. Vieläkö joku muistaa vaikkapa ”Teiliperjantain”? Se oli yksi niistä mielenkin-toisista, historiallisista ta-pauksista, jonka matkallani kuulin ja jonka haluan nyt jakaa kanssasi.

Tapahtuma osoittaa, ettei työttömien yhdistyksissä ole kaih-dettu rajujakaan mielenilmauksia, joilla on haettu päättäjien ja medi-an huomiota. Raision seudun työt-tömien yhdistyksen toiminnanjoh-taja Kari Hanka kertoo Turussa järjestetystä Teiliperjantai - nimel-lä kutsutusta tempauksesta, jos-sa ”hirtettiin” joukko työttömien

yhdistyksen jäseniä. Turun torilla perjantaina 15.4.1994 järjestetyn tempauksen tarkoituksena oli pro-testoida hallituksen rajuja säästö-leikkauksia vastaan ja muistuttaa työttömien aseman jatkuvasta heikentymisestä. Vapaaehtoisten työttömien lisäksi ”hirtettävin” joukossa oli myös kolme halli-tuksen työttömien kannalta kes-

keisintä ministeriä: pääministeri Esko Aho, valtiovarainministeri Iiro Viinanen sekä työministeri Ilkka Kanerva. Ministerit olivat tosin paikalla vain heitä esittävinä räsynukkeina, sillä yksikään heistä ei ollut saapunut paikalle, vaikka kukin oli saanut henkilökohtaisen kutsun omiin hirttäjäisiinsä. Mi-

nistereille lähetetyssä kirjelmässä oli vakuutettu, ettei kutsuttujen tarvitsisi huolehtia itse edes jatko-toimista, sillä järjestäjät toimittai-sivat heidän ruumiinsa Riihimäen ongelmajätelaitokselle. Tämän provokatiivisen kirjelmän olivat allekirjoittaneet Turun seudun työttömien puolesta Eero Böök ja Raision työttömät ry:n puolesta

Harri Virtanen. Raision Seudun työttömät ra-kensivat aivan toimivan hirtto-lavan, jonka lattiasta aukeavat luukut mahdollistivat hirtettävän putoamisen hirttoköyden varaan ja jonka jykevät yli kolmimetri-set hirttopuut kannattelisivat hir-tettävien ruumiinpainon köyden

Tapaus hirsipuu

Raision

Seudun työttömät

rakensivat aivan toi-

mivan hirttolavan


varassa. Hirttolavan valmistuttua se kuljetettiin Turun torille, jossa järjestettiin näyttävät hirttäjäiset. Tilaisuuteen kutsuttua kolmea ministeriä saivat esittää nuket, joiden vaatteisiin oli kiinnitetty kyseisten herrojen nimet. Silin-teripäisen Eero Böökin johtaessa tapahtumaa kaksi mestaajaa hirtti nuket yksi toisensa perään, Iiron joukon keskelle ja Eskon hänen toiselle sivuilleen ja Ilkan toisel-le. Hirttämisensä jälkeen nämä vaitonaiset herrat saivat seurata työttömien hirttäjäisiä istualtaan hirttolavan vierestä. Siinä Eskon, Iiron ja Ilkan katsellessa työttömät saivat nyt luvan esittää hirtettäviä. Hirtettävät tuotiin yksi kerrallaan huppu päässä lavalle, kuten julki-sissa hirttäjäisissä on ollut tapana. Hirttosilmukka pujotettiin hirtet-tävän kaulaan ja samassa köysi ki-ristyi hänen allaan olevan luukun avautuessa. Onneksi avautuvan aukon alla oli vielä toinenkin taso, jonka päälle hirtettävän jalat aset-tuivat turvallisesti ja joka esti hir-tettävää putoamasta täydellisesti köyden varaan.

Raision seudun työttömät olivat päättäneet järjestää tempauksen, jossa uutiskynnys saataisiin varmasti ylitettyä ja siinä kyllä onnistuttiinkin. Turun seudun sanomalehdet ja jotkut muutkin lehdet eri puolilta Suomea olivat lähettäneet paikalle edustajansa uutisoimaan tapahtumaa, joka oli kerännyt monisatapäisen joukon ihmisiä Turun keväiselle torille. Isojen lehtien uutisiin tempaus pääsi siinä vaiheessa, kun kutsun saanut Iiro Viinanen oli antanut siitä paheksuvan lausunnon. Hänen mielestään tapahtuma oli ”lajissaan mauttominta uhittelua” ja hän luokitteli saamansa kirjelmän kuuluvaksi törkypostin joukkoon. Kanerva sen sijaan oli suhtautunut asiaan kevyemmin ja

sanonut naurahtaen: ”Hirttäkää useammin, niin saan lisää julkisuutta. Tärkeintä on se, että puhutaan.” Raision Seudun Työttömät Ry:n puheenjohtaja puolestaan kommentoi tapahtuman tarkoitusta:” Se on protesti sille, mitä maan hallitus on saanut aikaan. Moni ihminen on sen politiikan seurauksena poistunut tästä kurjuudesta oman käden kautta. Kysymme onko tämä oikea tapa hoitaa työttömyyttä. Ehkä näin saataisiin todellisuudessa työttömyys vähenemään, niin kuin hallitus on toivonut.” (Turun Päivälehti 6.4.1994). Tästä painokkaasta kommentista huolimatta tapahtuma jakoi myös työttömien yhdistyksessä toimineiden mielipiteitä. Esimerkiksi TST: n silloinen puheenjohtaja Mikko Immonen ei ilmoittautunut tapahtuman innokkaaksi kannattajaksi.

Turun Sanomien uutinen kertoi Immosen epäilleen liian radikaalien toimien karkottavan ihmisiä työttömien toiminnasta, vaikka julkisuutta tällaisilla tempauksilla saataisiinkin. Huolimatta tästä lausunnostaan ja ministerien puuttuessa paikalta Immonen oli astunut itsekin hirttolavalle ja antautunut hirtettäväksi työttömien puolesta. Paikalla seuranneen yleisönkin mielipiteitä tempaus jakoi puolesta ja vastaan. Joidenkin pitäessä tilaisuutta naurettavana toiset olivat vankasti sitä mieltä, ettei keinojen kaihtamiseen ollut

enää varaa.Näin siis Turussa 1994. Turun seudulla on tapahtunut monia muitakin värikkäitä ja vähem-män värikkäitä tapahtumia. In-nostus omien etujen ajamiseen ja työttömien aktivoimiseen on ollut suuri ja se näkyy selvästi Turun seudun työttömien ny-kyisessäkin toiminnassa, joka on erittäin merkittävää. Turun seudun Työttömät ry onkin täl-lä hetkellä yksi maamme suu-rimmista kolmannen sektorin toimijoista ja merkittävä työl-listäjä, työllistäen satoja ihmi-siä ja myös työkyvyn ylläpitäjä tarjoten työttömille hyvin mo-nipuolista virkistys ja koulu-tustoimintaa. Turun seutu on-kin eräs niistä alueista, joiden historiaa on päätetty käsitellä TVY: n historiaa käsittelevässä kirjassamme. Varmasti jokai-nen maamme 137:sta työttö-mien yhdistyksestä ansaitsisi oman lukunsa historiankirjasta, muta valitettavasti siihen ei ole mahdollisuutta. Voimme käsi-tellä vain niitä yhdistyksiä, joi-den toiminta on ollut erityisen merkittävää tai joiden toiminta on jossain kohtaa sivunnut mer-kittävällä tavalla yhteistä histo-riaa.

Teksti:Taito Puranen

Kuvatus:Jukka Haapakoski

Ilkka Kanerva:”Hirttäkää useammin, niin saan lisää julkisuutta.

Tärkeintä on se, että puhutaan.”


Suomen lisääntynyt köy-hyys oli näytillä 22. lokakuu-ta, kun Imatra jakoi paikal-lisen ennätysmäärän EU:n ruoka-apukasseja. Neljä tu-hatta kiloa, jauhoja, makaro-nia, mysliä, puuroa, näkkäriä ym. kuivaa muonaa ei riittänyt kaikille jonottaneille. Imatran työttömyysaste oli heinäkuus-sa 14,9 prosenttia

Tapahtuma keräsi paikallista julkisuutta, ja mm. Uutisvuok-si, Etelä-Saimaa ja Etelä-Kar-jalan radio toimittivat tapah-tuman. Dokumentointi oli asiallista. Lehdissä mm. kir-joitettiin, että EU ruoka-avun jako on työllistävää toimintaa. Jokainen kassi pitää tarkkaan lajitella ja EU-byrokratia on raskasta. Virheisiin ei ole va-raa, jotta toimintaa voidaan jatkaa. Vapaaehtoiset hoitavat jaon paikallisen työpanoksen.

TVY ry:n rooli mainit-tiin myös mm. Etelä-Sai-maan uutisissa. TVY ry on edelleen suurin EU-ruoka-avun toimittaja, ja koordinoi viime vuonna 450 tonnin edestä ruokaa paikallisille työttömien yhdistyksille ympäri Suo-mea. Myös TVY ry kokee EU-ruoka-avun byrokra-tian raskaaksi. Metsä-talousministeriössä on vielä oma organisaatio hoitamassa jakoa.

Onkin aiheellista pohtia, että olisiko muita vaihto-ehtoja, kuin jakaa ruokaa köyhille? Helpoitenhan asia hoituisi suorilla tu-lonsiirroilla, jotta ihmiset voisivat ostaa kassinsa kaupasta. Säästyneen byrokratian hinnalla kui-

van muonan lisäksi asia-kas voisi ehkä ostaa vielä jotain tuoretta. Ne ihmiset jotka eivät jauhoista mitään valmista esim. sähkökulu-jen vuoksi, voisivat sitten ostaa rahallansa jotain muuta. Suomen määräraha EU ruoka-avulle on ollut 2,7 miljoonaa euroa.

Kuka ruoka-apua tarvit-see? Ilmeisesti suurin osa jonottajista on työttömiä, mutta yhä enemmän tulee eläkeläisiä, lapsiperheitä sekä opiskelijoita. Paikka-kunnilla lienee myös ero-ja, ja pahoin velkaantuneet työssäkävijätkin ovat saat-taneet jonoissa vierailla. Tarpeita on varmasti eri-laisia, mutta tuntikaupalla jonottaminen ei varmaan

kenellekään ole mitään turhaa puuhaa. Tarve on todellinen ja Imatrallakin näkyi poikkeuksetta kiitol-lisia ihmisiä.

Tarvitseeko Suomi todel-la tällaisen säännöllisen muistutuksen, että köy-hyys on todella suuri on-gelma lintukodossamme? Emmekö ihmiset todella pysty parempaan? Jos työ on Suomessa ainoa tapa saada ihmisoikeuksien mukainen elämä, sitä on myös järjestettävä kaikille – eläkeläisille ja lapsille-kin.

Teksti:Jukka HaapakoskiKuvat:Irma Mattero, Päivä Heiska-nen (Etelä-Saimaa) ja Anu Pakarinen (Uutisvuoksi)Kollaasi:Kim Pettersson

Imatralla jaettiin ennätysmäärä EU:n ruoka-

apua.


Pohjois-Karjalassa järjestetys-sä kahdeksannessa Ihmisarvo-päivässä kokoonnuimme yh-dessä asiantuntijoiden kanssa miettimään palveluita ja erityi-sesti sitä, miten ihminen selvi-ää moninaisessa palveluiden verkossa.

Ihmisarvopäivä on työttömien yhdistysten ja seurakunnan diakoniatyön aloitteesta ko-koontuva vuosittainen fooru-mi. Sen tavoitteena on ollut ottaa esille epäkohtia ja niitä asioita, joilla heikompien ih-misarvoiseen elämään liittyviä tekijöitä voidaan viedä eteen-päin.

Tänä vuonna osallistujat teki-vät ryhmätöinä listan epäkoh-dista, joita olivat kohdanneet Kelan, työvoimahallinnon sekä sosiaali- ja terveystoimen pal-veluissa.

Iltapäivällä paneelissa palaut-teeseen olivat vastaamassa terveyskeskuslääkäri Herman Aistrich, Kelan Pohjois-Kar-jalan vakuutuspiirin johtaja Riitta Huurinainen, Joensuun seudun Työ- ja elinkeinotoi-miston johtaja Jarmo Valto-nen, sosiaali- ja potilasasia-mies Kaijaleena Räisänen sekä Kesälahden kunnanhallituksen puheenjohtaja Jaakko Uuksu-lainen.

Suurimmat moitteet kohdis-tuivat tällä kertaa Kelan suun-taan. Syynä tähän oli varmaan ensinnäkin se, että monet ih-miset joutuvat säännöllisesti

asioimaan Kelan kanssa. Ja toiseksi Ihmisarvopäivässä oli ensimmäistä kertaa paneelis-sa asiantuntija Kelalta vastaa-massa sinne kohdistettuihin kysymyksiin. Kela sai moitteita mm. päätösten viivästymises-tä, niiden huonosta ymmär-rettävyydestä sekä Kelan lää-käreiden hirmuvallasta mm. eläkepäätöksissä. Vakuutus-piirin johtaja myönsi päätök-senteon kestävän liian kauan. Tilannetta kärjistää virkailijoi-den vähyys ja esim. asumistu-kihakemusten lisääntyminen mm. lomautusten vuoksi.

Kelan hakemuksiin tarvittava lääkärin B-lausunto tulee olla hyvin laadittu. Sairasloman ja työkyvyttömyyden syy on tultava siitä selkeästi esille, samoin kuin se, miten saira-us/vamma vaikuttaa työnte-kemiseen. Huurinainen sanoi, että Kelan lääkärit eivät arvioi asiakkaan terveyttä, vaan te-kevät ratkaisunsa asiakirjojen perusteella. Ole siis tarkkana B-lausuntojen suhteen. Va-kuutuspiirin johtaja korosti, että Kelan päätöksiin voi aina hakea oikaisua. Oikaisuvaati-mus tulee kuitenkin hyvin pe-rustella.

Joensuun seudun työ- ja elin-keinotoimiston johtaja Jarmo Valtonen sai vastattavakseen, miksi kaikissa kunnissa ei ole toimistoja, miksi ihmisiä työl-listetään väkisin, miksi pakka-kuntakohtaisissa palveluissa on isot erot. Valtonen totesi, että valtion tuottavuusohjel-ma on yksi syy siihen, ettei riittävän yksilöllisiä palveluja pystytä tuottamaan. Työ- ja elinkeinotoimisto tarvitsisi eh-dottomasti lisää henkilökun-taa.

Suurista kuntakohtaisista lää-käripalvelujen eroista oltiin päivässä myös huolissaan. Keikkalääkäreistä ei kaikilla ol-lut hyvää sanottavaa. Kun lää-käri ei tunne potilasta pitem-mältä ajalta, on heidän asen-teensa jo se, että oletko todel-la sairas. Aistrich kyseenalaisti lääkäreiden lakituntemusta ja patisti heitä käyttämään riit-tävästi aikaa ja paneutumista B-lausuntojen kirjoittamiseen. Aistrich komensi: lääkärit jäl-leen kotikäynneille.

Yhteenvetona kaikkia palve-luntuottajia kohtaan todettiin, että asiakaspalvelun tulisi olla inhimillisempää ja asiakas-lähtöisempää ja palvelujen itsensä nopeampaa ja tasa-ar-voisempaa. Esim. nettikäyttö ei ole kaikille meille itsestään selvyys. Todettiin myös, että palveluja saa, jos sitä osaa vaatia tai edes kysyä. Toivottiin jokamiehen palvelupakettia, joka sisältäisi koosteen paikka-kunnan keskeisistä palveluista sekä niiden tuottajien henkilö ja yhteystiedot. Hyväksi lopuk-si lääkäri Aistrich muistutti, että vaikka nykymaailmassa yhteiskunnan turvaverkon pi-täisi periaatteessa kannatella ahdinkoon joutunutta, niin auttamisen ja lähimmäisen-rakkauden merkitys ei ole hä-vinnyt mihinkään.

Teksti:

Marja Liisa Liimatta

Lea Vallius

YKSI PUTOSI PELISTÄ POIS


hyydestä. Eli EU:n tilastojen mukaan, Suomessa eläkeläi-sistä vuonna 2000, 24,6 % elää alle köyhyysrajan, kun se vuonna 1996 oli 13,6 %. Köy-

hyysrajaksi EU:ssa las-ketaan 60 % alle me-diaanitu-lojen an-sa i t seva ihminen.

Näissä tilastoissa ei vielä nähdä tämän nykyisen laman seu-rauksia työllisyysti-lastoihin. Tilastois-sa ei myöskään näy mm. asumiskustan-nusten, velkojen ja ulosottojen vaiku-tusta kotitalouksien käytettävissä ole-viin tuloihin. Eli ti-lanne maan päällä on vielä pahempi, kuin tilastoavaruu-dessa.

Syitä näiden kau-histuttavien tren-dien kasvuun ovat peräisin mm. ansi-osidonnaisen tur-van ehtojen muu-toksista, sekä yleisen työllisyysti-lanteen kehittymi-nen. 1990-luvulla työttömyysturvan työssäoloehtoa pi-

Suomalaisten perusturvan taso ja toimeentulo-ongelmat, perustuen Olli Kankaan, Olli Valpolan, Pertti Honkasen esitykseen.

Kesäkuun TVY ry:n hallituksen kokouk-sen yhteydessä Ke-lan tutkijat esitte-livät suomalaisten perusturva ja toi-meentulo-ongelmia tilastojen valossa. Jopa tilastojen va-laisemana suoma-laisten köyhien tila näyttää varsin syn-kältä, mikä ei työt-tömien yhdistyksille ole yllättävä löytö.

Selkeimpänä tren-dinä viime vuosina on ollut se, että yhä suurempi osa pit-käaikaistyöttömistä turvautuu perustur-vaan tai toimeentu-lotukeen. Lapsi- ja eläkeläisköyhyys on lisääntynyt ja nuor-ten työkyvyttömyys on myös lukumää-räisesti kasvanut.

Työttömyysturva, asumistuki ja kan-saneläke eivät riitä kattamaan menoja, joten suurin osa asi-akkaista täydentää tulojaan sosiaalitoi-men luukulla. Vuon-na 1995, noin 30 prosenttia köyhistä käyttivät toimeen-tulotukea osana so-siaalista turvaansa, kun vuonna 2005 vastaava luku oli jo n. 85 prosenttia

kaikista köyhistä tuensaajista. Noin 59 % vuoden 2005 työmarkkinatuen saaneista ihmisistä täydensivät tulo-jaan myös toimeen-tulotuella.

Työ t -tömän vähimmäis-turva, eli työmark-kinatuki, on jäänyt yleisestä talous-kehityksestä huo-mattavasti jälkeen. Jos työmarkkinatu-ki olisi 1990-luvun jälkeen indeksiko-rotettu, niin nykyi-sen työttömyystur-van määrä olisi noin 750 euroa. Nykyään työmarkk inatuk i on noin 551 euroa/kk, mutta sekin on tarvehankinnainen – eli omat tulot, vanhempien tulot, puolison tulot ja työssäoloehto vai-kuttavat alentavasti tuen määrään.

Tilastoissa näkyy myös hälyttävä ke-hitys eläkeläisten suhteellisesta köy-

dennettiin kuudesta kuukaudesta kym-meneen kuukau-teen. Velvoitetyöllis-täminen lopetettiin. Niin sanottu työttö-myyseläkeputki lo-petettiin ja 50 - 60 -vuotiaita ihmisiä joutui perusturvan piiriin. Vuoden 2006 työmarkkinatukiuu-distus pudotti osan työttömistä työttö-myysturvan ulko-puolelle.

S ATA - k o m i t e a n työ ei näytä tuo-van huomattavia parannuksia sosi-aaliturvan määriin, eikä päällekkäisten tukijärjestelmien, eli KELA:n, työvoi-matoimiston, ja sosiaalitoimen yk-sinkertaistamis- ja yhdenmukaistamis-työhön. Yksittäisen hakijan kannalta olisi todella tärkeää, että tuet saataisiin yhden luukun kaut-ta, koska tukivii-dakko on mutkikas, etuisuuksia jää saa-matta, ja etuisuuk-sien takaisinperintä tuottaa huomatta-via ongelmia.

Esimerkkinä tästä tukiviidakosta mai-nittiin mm. työttö-män yksinhuoltajan

Sel-keimpänä trendi-

nä viime vuosina on ollut

se, ett ä yhä suurempi osa pit-

käaikaistyött ömistä turvautuu

perusturvaan tai toimeentu-

lotukeen


TVY ry:n tulevaa 2009 - 2010

23.–28.11.2009 Työttömien lomaviikko Huhmarissa Polvijärvellä.

25.–27.11.2009 Valtakunnallinen laivakoulutus.

24.3.2010 Koulutuspäivä ja TVY ry:n vuosikokouksen avajaiset, Laajavuori

25.3.2010 TVY ry:n vuosikokous, Jyväskylä

14.–15.4.2010 Hallituksen järjestäytymiskokous ja koulutus, koulutukseen 14.4. voi osallistua myös jäsenyhdistysten edustajat. Kouluttajana mm. RAY

18.-20.8.2010 TVY ry:n Kesäpäivät, Lautsian lomakeskus

24.-29.10.2010 TVY ry:n lomaviikot. Kylpylähotelli Rauhanlahti. Hinnat 40€/5 vrk/hlö

7.-12.11.2010 Kylpylähotelli Summassaari, Hyvän mielen aktiiviloma. Hinta 40€/5 vrk/hlö TVY ry:n jäsenyhdistysten toiminnanohjaajille ja vastuullisille. Tarkoitettu vuoden 2008 ryhmäläisille. Mukaan myös uusia vastuunkantajia.

mahdolliset tuet. Tuen määrään voi-vat vaikuttaa työt-tömyyspäiväraha, työttömyyspäivära-han lapsikorotuk-set, työttömyys-päivärahan vero, asumistuki, lapsili-sä, elatustuki ja toi-meentulotuki.

Tukien yhdenmu-kaistamista on ta-pahtunut jonkin verran. Esim. kan-saneläkkeen kunta-ryhmitys ja kansan-eläkkeen alennus laitoshoidossa on poistettu. Eläketu-

lovähennyksistä on poistettu puo-lisoiden alennus. Sairausvakuutuk-sen vähimmäis-päiväraha on nos-tettu työttömien peruspäivärahan tasolle.

S ATA- k o m i t e a on hahmottele-massa asumistu-keen, lapsilisiin, lasten kotihoidon tukeen, sairas-vakuutukseen ja vähimmäispäivä-rahaan indeksi-korotusta. Myös lasten ikärajojen

yhtenäistämistä sekä kolmen asu-mitukijärjestel-män yhdistämistä on esitetty pidem-män aikavälin päämääräksi. Mutta yleisesti ot-taen SATA-komi-tean sato näyttää varsin laihalta ja KELA:n esitel-mässä korostet-tiin, että mm. TVY ry:n tulee luoda painetta päättäji-en suuntaan, jot-ta Suomalaiseen sosiaaliturvajär-jestelyyn saa-

daan oikeuden-mukaisemmat ja helpommat käy-tännöt. Pyrimme kantamaan tähän haasteeseen kor-temme kekoon!

Teksti:Jukka Haapakoski


KUVITUSEtukansi: Kimmo RapattiTakakansi: Jaakko Karjula

Turun Taitotiimi ry:n Moni-taito-projekti

sanomattyö- ja elinkeinoministeriö anni sinnemäki mauri pekkarinen päivi kerminen inka douglas...

Documents