Tekstin tyylistä

1 | Millaiselle lukijalle kolumnin teksti on mie-lestäsi suunnattu?

2 | Millaisilla keinoilla kirjoittaja ottaa kontak-tia lukijaan tai pyrkii kiin-nittämään tämän mie-lenkiinnon?

3 | Kolumnitekstissä on puhekielisyyttä, mistä arvelet sen johtuvan?

Kolumneista laajemmin

7 | Mikä on aikakaus-lehtikolumnin ja blogi-tekstin ero? Onko niillä eroa?

8 | Kolumnien tehtävä on kärjistää ja tehdä vahvoja väitteitä. Keksi yhdestä aiheesta kaksi toisensa kanssa ristiriidassa ole-vaa näkökulmaa.

9 | Kirjoita tiivis kolumni jommastakummasta näkökulmasta.

Tekstin aihepiiristä

4 | Populaarikulttuurissa hyödynnetään usein stereo typioita, kuten nörttihahmoja. Mistä luulet sen johtuvan?

5 | Miten määrittelisit nörtin? Onko nörtti fiktiivinen hahmo, vai onko nörttejä myös oikeasti olemassa?

6 | Millaisia ongelmia stereotypioihin liittyy?

Imagen tehtävä:

Lue paperin kääntö-puolella oleva elo-kuva-aiheinen kolumni (julkaistu Imagessa 9/2010) ja vastaa seu-raaviin kysymyksiin. (Kysymyksiä voi käyt-tää muokattuna myös muiden kolumnimaisten lehtitekstien pohdintaan ja analyysiin.)

TERÄVÄ AIKAKAUSLEHTI

image

U sein väitetään, että aikakauslehden tärkein tehtävä on olla taustoittava tiedonvälittäjä. Se ei kuitenkaan ole ollut enää aikoihin aikakauslehden yksinoikeus: Netin myötä

tieto on ilmaista ja juoksee vapaasti kuin vesi. Taustojen kerto-mista tehdään jo päivälehdissä. Jos joku haluaa todella perehtyä johonkin aiheeseen, hän ostaa kirjan.

Miksi lukijan pitäisi tarttua juuri aikakauslehteen?Itse uskon, että aikakauslehden vahvuus on sen kyky puhu-

tella lukijaa. Kilpailun myötä lehdet ovat joutuneet miettimään yhä tarkemmin kohderyhmiään, siis sitä, kenelle juttuja kirjoi-tetaan. Aikakauslehdistä on tullut siksi entistä henkilökohtai-sempia. Lehteä lukemalla päivitetään omaa maailmankuvaa ja viestitään samalla, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä. Se, mitä lehtiä luet, kertoo sinusta paljon.

Jos sinä olisit aikakauslehti, millainen lehti olisit? Juoruileva? Viestisi isoilla kirjaimilla huutava? Vai sittenkin äly-käs ja pohdiskeleva?

Hyvää aikakauslehtipäivää 2010!Mikko NumminenPäätoimittaja, Image

MILLAINEN LEHTI SINÄ OLET?

aikakauslehtipäivä 2010

Lehden ja lukijan suhde

IMAGE  45

SUUNI ON TAIVAASSA. En huomaa edes pureskelevani, kun siikamakin pehmeä kala ja ihonlämmin riisi sulavat kielelle.

Olen Umeshussa Helsingin Töölössä. Mondo-lehden päätoimittaja ja Japanin-tuntija Heikki Valkama kertoi minulle tä-män olevan Helsingin paras sushiravinto-la, eikä minusta ole kiistämään asiaa.

Ravintolan ovista tulee sisään itsevar-moja nuoria miehiä, jotka antavat kokille vapaudet päättää ateriasta. Lasitiskin ta-kana sormet pyörittävät nigirien kauniit pallot. Paljastun nopeasti. Pudotan gril-latun ankeriaan soijakippoon. Minusta näkee metrien päähän, että en ole teh-

nyt tätä koko ikääni. Eikä ole moni muu-kaan. Sushi tuli Suomeen neljä vuosi-kymmentä sitten, ja muodikasta se on ollut jo vuosikymmenen ajan. Silti varsi-naisen läpimurtonsa se on tehnyt vasta viime vuoden aikana. Huumasta kielivät ostoskeskusten sushi ravintolat, kalatiski-en sushiannokset, sushikoulut – ja tieten-kin lukemattomat Facebook-päivitykset, joissa sushilla brassailusta on tullut kli-see. Tähän tapaan:

Perjantain lounassushi, nam!Veti sushiöverit kauppahallissa.Ja taas maistuis sushiiiiiii! Kokeili alakerran uutta sushipaikkaa,

viisi tähteä!Mutta mikä ajaa meidät nautti-

maan näitä kylmiä, kalaisia paloja? Ehkä se selviää, jos syö viikon pelkkää sus-hia. Helsinkiläiselle se on varsin help-poa – ja jotta asiaan saisi perspektiiviä, ha-luan syödä sushia myös Tallinnassa ja Lahdessa.

HAMMASTARHASSASUSHI

Sushia syövät nyt kaikki. Kuinka japanilaisesta herkusta tuli uusi pizza?

Tero Kartastenpää Kuvat Aki Roukala

44  IMAGE

Umeshu, Helsinki. Annos: Kokin tekemä  kokoelma, 30 e. Töölöläisravintola suosittelee kysymään japanilaisen sushietiketin tapaan mitä kokki suosittelee, tässä tulos. Arvosana: 9½. Grillatun lohen rapea pinta ja pehmeä sisus  kertovat taidokkuudesta. Kokeista paistaa ammatti ylpeys ja halu pitää kehutun ravintolan mainetta yllä.

Kaksi aukeamaa Imagen numerosta 8/2010. Aiheina perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini (yllä) ja Suomen valloittanut sushi-huuma.

60  IMAGE IMAGE  61

Vielä hetki sitten Timo Soinin rempseät

puheenvuorot olivat puhdasta viihdettä.

Nyt perussuomalaisia pidetään eduskunta-

vaalien varmana voittajana, jota muut

peesaavat. Kuinka tässä näin kävi?

Kati Ala-Ilomäki Kuvat Juuso Westerlund

SUURI JOHTAJA

luuseri: ei rahaa, ei töitä, vain kitaristin paikka bändissä ja lukio-lainen tyttöystävä. Elokuva kertoo, miten sankari valloittaa Toronton kuumimman alternative-tytön, hiusten (neon)väriä sol-kenaan vaihtavan ja kaikkeen ääri-ironisesti suhtautuvan super-mirmelin kuin se olisi tähtiin kirjoitettu kohtalo.

Sarjakuvaan perustuva elokuva on nördejengin voimallista-mista. Fantasiakohtauksissa Scott kohtaa hottiksen katkerat exät

– rockhenkisiä aasialaiskundeja, biseksuaalin tyttörakastajan – ja vetää heitä suoraviivaisesti turpaan konsolipelityylisissä kungfu-otteluissa. On myös rock-bändien satumaisia volyymitaisteluita, itsetietoista ja populaarikulttuuriviittauksia vilisevää ”sarkas-tista” huumoria ja sensemmoista. Anime lainat ovat tietysti nört-tipiirien ydinnektaria, ja Bryan Lee O’Malleyn alkuperäissarjik-sen kuvien tyyli onkin japanilaislainaa.

Jo kesällä Suomessakin sai ensi-iltansa Youth in Revolt. Siinä Cera näytteli hermoilevaa teiniä, joka löysi sisältään portin coo-liuteen. Näitä ennen näyttelijä valloitti sydämiä Nick and Nora’s Infinite Playlistissä, jonka nimestä ei nörttiromantiikka parane, ainakaan ilman Steve Jobsin sponsorirahaa.

Viime vuoden parhaita romanttisia komedioita oli myös (500) Days of Summer, jossa komea Joseph Gordon Levitt muuntui gii-kiksi.

Jos tämä ei riitä nörttivallankumouksen perusteluksi, pian ensi-iltaan tulee The Social Network. Se kertoo tyttöjen kaihta-masta Mark Zuckerbergistä (Jesse Eisenberg), joka muutaman vuoden työllä keräsi miljardiomaisuuden, sekä hänen kavereis-taan, jotka Markin rinnalla Facebookin osakkeenomistajina pää-sivät panemaan Playboy-malleja.

syy täyskäännökseen on yksinkertainen. Nyt nörtit tekevät elokuvia, eivätkä menestyessään muutu. Nörttiydestä on tullut kunnia-asia Pilgrim-ohjaaja Edgar Wrightille ja kumppaneille.

Aspergerin syndroomasta kärsivä Steven Spielberg oli toki nörtti, mutta hän ei sentään ole tehnyt elokuvia, joissa sosiaalis-ten tilanteiden mokaaminen on hieno juttu.

Ehkä parempi niin.Nörtit ovat nimittäin nyt menossa liian pitkälle.Scott Pilgrim on pullamössötyyppi, joka ei esimerkiksi uskalla

sanoa tyttöystävälleen totuutta suhteen päättymisestä, vaan vedättää häpeilemättä ja rangaistuksetta. Saako nörtti tehdä jo mitä vaan? Onko ujous ja neuroottisuus niin mageeta, että sen nimissä saa vaikka pettää?

Populaarikulttuurin sisällissodissa ei voitu välttää molemmin-puolisia hirmutekoja ja fonzieiden vuosikymmeniä jatkunut dik-tatuuri piti saada päätökseen. Hyvä. Mutta anteeksi vaan: Scott Pilgrim on munaton pelkuri.

Tässä voisi demokratian nimissä kysyä, että miten fonziet nyt pärjäävät, kun heillä ei enää ole valkokankaalla samastumiskoh-teita.

Ehkä lätkäjätkät joutuvat tyytymään siihen, että menestyvät vastakkaisen sukupuolen kanssa vain tosielämässä. ▪

Kolumni on julkaistu Imagen numerossa 9/2010.

Nörttien kostoElokuvakolumni | Elokuvassa Scott

Pilgrim vastaan maailma nörtit menevät liian pitkälle.

K erran nörtin paikka oli selvä. Nörtti oli nuorisokome-dian pilkatuin hahmo, fyysiseltä ulkomuodoltaan nolo ja siksi seksuaalisesti häiriintynyt – yleensä jonkin sortin tir-

kistelijä. Silmälasipäisen, hyvin laihan tai sangen pullean nör-tin tehtävä oli tulla nöyryytetyksi oman alemmuutensa tähden.

Se oli 1980-lukua, ja silloin nerd suomennettiin nynnyksi tai pinkoksi, jos kääntäjä ylipäänsä tiesi mistä on kyse.

Populaarikulttuurissa ei kerta kaikkiaan tarvittu epämasku-liinista sakkia muuten kuin mittana sille, mitä ei pitänyt olla. Sankaritarinoiden oivallisin silmälasipää Clark Kent vain tees-kenteli olevansa nörtti – tosiasiassa hän oli Teräsmies, lentävä, rikollisuutta torjuva fallos. Rillipirun olomuoto oli täydellinen valeasu. Timantti oli kätketty paskaan.

Toisin päin ei tarinaa olisi voinut kertoa: muutenkin kuin mati-kantaidoiltaan korkealaatuiseksi ihmiseksi osoittautuva nörtti olisi ollut paradoksi. Kukapa olisi halunnut samastua sosiaali-sesti rajoittuneeseen älykköön.

Käsite nerd yleistyi Yhdysvalloissa Onnen päivät -sarjasta. Fonzie nimitteli sillä marjanpoimijaosaston poikia.

Nörtti-sanan lanseerasi suomen kieleen elokuvakäännös. Revenge of the Nerds III tuotiin meillä videolle Nörttien kostona.

Vuonna 1984 valmistunut ensimmäinen Revenge of the Nerds – Suomessa tuolloin nörttitermin puutteessa Kosto elää, kovikset! – oli sikailukomedia, jonka asetelma oli ihan hullu: rääpäleet muka voisivat näyttää uroille ja päästä pukille! Kuka edes keksi jotain noin älytöntä?

Neljännesvuosisata myöhemmin nörttien kosto on toteutu-nut. Nyt elokuvien naisista vain parhaat pääsevät nauttimaan nörttiseurasta. Fonziet soittavat kolmatta viulua, hyypiö korjaa potin.

Scott PIlgrIm vastaan maailma -elokuvan nimi on sikäli huono, että mainitun matsin tulos on jo alussa selvä.

Juu, übernörtti Michael Ceran esittämä 23-vuotias Scott on

TAJU KANKAALLA | TEKSTI KALLE KINNUNEN

aikakauslehtipäivä 2010image