GIANT

ANTHEM X1

GARDA BIKEF½

64

15

58

64

15

98

7

cycloid 1

| JUHANNUS GESUNDASSA | UNELMADUUNI? | NICOLAI HELIUS AM |

CYCLOIDNumero 2 Heinäkuu 2009 www.cycloid.fi

CYCLOID

SISÄLTÖ numero 2

Galleria 4

Kovat paketit 10

GO PRO Helmet Hero 12

- liikkuvaa kuvaa kohtuullisin kustannuksin

Nicolai Helius AM 14

- saksalaista perfektionismia?

Garda Bikefest 16

Giant Anthem X1 20

Unelmaduuni? 23

Retro-DH 25

Gesunda Bikepark 29

cycloid 2

<INTRO>Cycloid

Nro 2

Julkaisija:

Insideline Tmi

Päätoimittaja, taitto:

Jari Itävuori

jari.itavuori@cycloid.fi

Avustajat:

Ville Honkamäki,

Pia Höckert,

Marika Itävuori,

Olli Laine,

Robert Lundin,

Aki Rask,

Michael Richnau,

Aki Romppanen,

Vesa Sivonen

Palautteet,

juttuideat, jne:

palaute@cycloid.fi

www.cycloid.fi

Kansi:

"King of Swingrock",

Kerava

Kuva: Vesa Sivonen

KO

KO

KO

KO

KO

KO

KO

KO

DA

DA

DA

DA

DA

DA

DA

DA

KKKKKKKKKKK

OK

OK

OK

OK

OK

OD

AD

AD

AD

AD

AD

AKKKKKK

Nousukausi

Anteeksi mikä? Eikös tässä ole kuultu aivan päinvastaisia uutisia jo

kuukausikaupalla? Kyllä vain, mutta aivan joka saralla ei kuljeta sa-

maan suuntaan kuin globaalissa taloudessa. Nimittäin alamäkiajoon

keskittyviä hiihtokeskuksia on taas tarjolla entistä enemmän.

Pikaisesti arvioiden tilanteen pitäisi siis olla mitä mainioin. Valinnan-

varaa riittää, eikä pitkästyminen pääse yllättämään, eri paikat kun

tarjoavat varsin eriluonteisia reittejä. Mutta riittääkö kaikille palve-

luntarjoajille riittävästi maksavia asiakkaita? Pieni vaara on olemassa

siitä, että harrastajakunta pirstaloituu pieniin ryhmiin, eikä sen jälkeen

kaikille rinnekeskuksille riitä käyttäjiä toiminnan pitämisenä järkevänä

(=voitollisena).

Mutta huoli saattaa olla aiheeton; kuten mainittua, keskusten tarjonta

on varsin erilaista. Ja mikä parasta, ajopaikkojen kehittämisessä on

otettu huomioon myös aloittelijoiden tarpeet. Ratoja ei tehdä vain

kaikkein taitavimpien tai luupäisimpien kuskien ehdoilla, vaan noviisit-

kin pääsevät kokeilemaan ja kehittämään taitojaan turvallisesti. Tämä

lieneekin ainoa vaihtoehto kävijämäärien kasvattamiseksi ja keskusten

tulevaisuuden turvaamiseksi. Toivottavasti rinneyrittäjät, ja usein tal-

koohengessä ratojen kunnostamisesta ja ylläpidosta vastaavat henkilöt

jaksavat puurtaa edelleenkin. Meillä kaikille lienee jatkossakin tarvet-

ta taitojen kehittämiseen ja pieneen hauskanpitoon. Päivä rinteessä

saattaa tarjota uusia taitoja ja kehittynyttä ajosilmää myös seuraavalle

metsälenkille?

Jari Itävuori

cycloid 3

CYCLOID

4

Y L ICYCLOI

Jani Vesikko uhmaa sääntöpykäliä avokypärällä ja

ihonmyötäisellä ajoasulla

Sijainti | Retro-DH, Sappee Bikepark

Kuva | Jari Itävuori

5

Galleria

CYCLOID

6

Voittaa pimeän, kylmän, kostean ja harmaan syksyn?

Sijainti | Hanikka, Espoo

Kuva | Jari Itävuori

7

Galleria

CYCLOID

8

Y LY L IIIICYCLOCYCLOIIDIDIDCYCLOCYCLOYCLOYCLOOIDIDIDIDDID

888888888

Aki Romppanen virittäytymässä juhannustunnelmaan.

Sijainti | Laajalahti, Espoo

Kuva | Aki Rask/ akifoto.net

Galleria

9

Galleria99

Kovat paketit

Continentalilta löytyy varsin mittava valikoima renkaita eri käyttötarkoituksiin, mutta free/dh-puolella

valmistaja on jäänyt hieman väliinputoajaksi. Nyt tilannetta on tarkoitus parantaa lisäämällä tarjontaa myös

järeämpään suuntaan.

Der Kaiser on Continentalin dh-käyttöön suunniteltu rengas. Tarjolla on ainoastaan 2.5" versio, ja

ilmoitettu mitta kyllä pitää paikkansa, leveyttä piisaa. Kuvio on avoin ja nappulat kookkaita, ja pehmeällä

alustalla pitoa riittääkin mainiosti. Pehmeä (Black Chili) kumiseos on melkoista lakritsia, ja niinpä homma

toimii myös kivillä ja juurakoissakin. Kelpo avaus painovoimapyöräilyyn Continentalilta.

Maahantuoja: Uimonen Trading

Hinta: 59 eur

www.uimonen.fi

CONTINENTAL DER KAISER

Continentalilta löytyy varsin mittava valikoima renkaita eri käyttötarkoituksiin mutta free/dh puolella

cycloid 10

Kovat paketit

BONTRAGERBONTRAGERPRO WRENCHPRO WRENCH-huoltoteline-huoltotelineFillarin huoltamisesta saa helposti epämiellyttävää pakkopullaa, jos koittaa selviytyä laittamalla pyö-

rän nojaamaan seinään, huonekaluihin, ovenkarmiin tai mikä nyt sattuukin olemaan lähimpänä.

Nämä harmit on helppo jättää taakseen kunnon huoltotelineellä. Kyseinen teline on siis Bontragerin

tuotantoa, ja varsin laadukas sellainen. Mukana seuraa myös kantolaukku jossa teline kulkee näppä-

rästi mukana. Painoa on kuitenkin melkoisesti, joten ihan heti sitä ei tee mieli ottaa mukaan reissulle.

Paljon matkustava ja telinettä mukanaan kuljettava saattaakin valita jonkin hieman köykäisemmän

vaihtoehdon.

Hinta on kova, mutta toivottavasti tässä on teline vuosikausiksi eteenpäin. Laatuvaikutelma on sen

verran hyvä, että tarvitaan melko kovakouraista mekaanikkoa tämän särkemiseksi.

Maahantuoja: Duell Bike-Center

Hinta: 299 €

www.duell.fi

s koittaa selviytyä laittamalla pyöyö--

sattuukin olemaan lähimpänä.

Kyseinen teline on siis Bontragerin

olaukku jossa teline kulkee näppä-

ei tee mieli ottaa mukaan reissulle.

ta jonkin hieman köykäisemmän

eteenpäin. Laatuvaikutelma on sen

än särkemiseksi.

cycloid 11

GO PROGO PRO HELMETHELMET HERO WIDEHERO WIDE

TUNNETTU SANONTA KUULUU: ”KUVA KERTOO ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA” – KENTIES TÄS-TÄ SYYSTÄ KAMERAT OVATKIN AINA KIEHTONEET MINUA JA KUVIA ON VUOSIEN VARRELLA TULLUT NAPSITTUA MATKOILTA, SUKUJUHLISTA, OPISKE-LIJATAPAHTUMISTA, URHEILUKISOISTA JA HAR-RASTUKSISTA USEITA TUHANSIA. KÄYTÖSSÄ OVAT OLLEET MONENLAISET LAITTEET AINA KERTAKÄYT-TÖPURKEISTA JÄRJESTELMÄKAMERAAN.

Teksti | Ville Honkamäki Kuvat | Ville Honkamäki, Go Pro

cycloid 12

Jossain vaiheessa viime talvea tuli mieleen, että maastopyörä-

harrastusta voisi kuitenkin olla järkevämpi dokumentoida jollain

muulla laitteella, kuin Camelpakissa kulkevalla digipokkarilla, jon-

ka muistikortille useimmiten tallentuu kuvia vain yhteislenkkien

taukopaikoilta. Muutaman päivän googlettelun jälkeen päädyin

tilaamaan verkosta itselleni still-kuvien ohella videota kuvaavan

GoPro Helmet Hero Wide -kameran. Päätökseeni vaikuttivat ka-

merasta lukemani hyvät arvostelut, Internetin videopalveluista

bongaamani videot sekä kameran kohtuullinen hinta.

Tilaamani paketti sisälsi valmistajan kypäräkiinnikesetin, ja näin

ollen itse kameran ja suojakotelon lisäksi kamerapaketista löytyi-

kin kameran saavuttua jos jonkinlaista osaa, joilla kameran saa

tarvittaessa kiinnitettyä paikoilleen. Tämä oli myös yksi tärkeä

tekijä ostopäätöksessä. Itse virittelin kiinnikkeistä, pienestä muo-

vilevystä ja nippusiteistä DIY-meiningillä runkokiinnikkeen pyö-

rään – olin nimittäin huomannut, että tuollaisella kiinnikkeellä

saa varsin vauhdikasta videomateriaalia aikaiseksi. Ja kuten arva-

ta sopii, niin paketista löytyi pyöräilykypärään sopiva valmis hih-

nakiinnike, joten kamera oli valmis käytettäväksi. Siispä poluille!

Vajaan puolen vuoden käytön perusteella voin todeta olevani

tyytyväinen hankintaani. Laatu on hyvin tyydyttävää niin vide-

oiden kuin still-kuvienkin osalta, kun tarkoituksena on fiilisten

välittyminen – ja välittyväthän ne. Itsekin olen saanut kuulla ke-

huja kuvaamieni ja koostamieni videoiden johdosta. Mikäs on

sen hauskempaa, kuin katsella mallikkaasti suoritettua OTB:ta

jälkikäteen tietokoneen ruudulta. Eihän GoPro toisaalta taatusti

vastaa samaan käyttöön tarkoitettuja ammattimaisia kameroita,

mutta eipä se ole niin kalliskaan.

Maastopyöräilijä saakin GoPron avulla taatusti lisää sisältöä har-

rastukseen, kun reissulta tarttuu mukaan liikkuvaa kuvaa. Kesän

ja syksyn jo mentyä voikin sitten pimeinä talvi-iltoina perehtyä

videoeditointiohjelman saloihin, ja koostaa kauden ajoista vauh-

dikkaan videon itsensä ja kavereidensa iloksi.

Propsit ja slopsit:

+ 170 asteen laaja kuvakulma: pyörän pieni tärinä ei juurikaan

välity videolle ja lisäksi kameran kohdistaminen on varsin

helppoa, sillä usein riittää ”sinne päin”

+ pieni koko

+ helppo käyttää

+ erittäin pätevä varuste-/kiinnikesarja

+ iskun- ja vedenkestävä jämäkkä suojakotelo

+ tarpeeksi hyvä resoluutio web-käyttöön ja tietokoneen näytölle

+ kamera soveltuu erinomaisesti myös muuhun aktiivikäyttöön

(laskuvarjohyppy, koskimelonta, laskettelu, motocross, sukellus jne.)

+ hinta-laatusuhde

+ vara-/lisäosia voi hankkia myöhemmin erikseen

+ halutun kuvaustoiminnon voi ”lukita”, jolloin kamera on heti

käynnistymisen jälkeen valmis kuvaukseen valitulla toiminnolla

- 170 asteen laaja kuvakulma: syvyysvaikutelma kärsii

- videoiden hidas siirto suoraan kamerasta USB-kaapelilla (USB

2.0 –yhteensopiva muistikortinlukija käytännössä pakollinen)

- tuki vain 2 GB muistikortille (kameraan pitäisi tulla 4 GB kort

teja tukeva firmware-päivitys lähitulevaisuudessa)

- suojakoteloa käytettäessä äänien tallennus käytännössä

mahdotonta

- videokuvaus unohtuu helposti päälle, jolloin muistikortti täyt-

tyy nopeasti siirtymäajopätkästä tai heilumisesta tauolla.

- näytön puute (kuvattuja pätkiä mahdotonta tarkastella ”tien

päällä”. Toisaalta näyttö ei ole turhaan särkymässä tai vie-

mässä virtaa)

Tekniset tiedot:

Koko/paino: 4,5cm*5,9cm*3,2cm (K*L*S), 139 g

Optiikka: 170 asteen linssi, f/2.8

Virtalähde: 2xAAA-akut tai litiumparistot

Videon maksimiresoluutio: 512x382 @ 30fps,

tallentaa 56 min 2 GB SD-muistikortille

Kuvien maksimiresoluutio: 2592x1944 = 5 Mpix

Toiminnot: jatkuva videokuvaus, still-kuvaus (normaali, 10 sekunnin

ajastin, 3 kuvan burst, kuva joka 2 tai 5 sekunti)

Suojakotelon vesitiiviys: 30 m

Hinta: 180-230e (riippuen ostopaikasta)

Lisätiedot: http://www.goprocamera.com

cycloid 13

Nopealla juhannusfillistelylenkillä pyörästä jäi positiivisempi

kuva kuin mitä ennakko-odotukset olivat. Koeajamani pyörä oli

S-kokoinen, ja myös tuntui siltä; oma pyöräni on M-kokoinen,

mutta eipä anneta sen haitata maistiaisia.

Ennen lenkkiä ruuvattiin jousituksista kaikki kompressiopuolen

säädöt täysin auki. Painuma säädettiin takana n. 33% ja edessä

n. 25-30%. Myös paluuvaimennus säädettiin suhteellisen nope-

aksi ja tasapainoon, eli etu- ja takajousitus palaavat ulos samaa

vauhtia. DT:n jousituskomponentit on tältä osin helppo säätää

haluamakseen. Ainoa miinus tulee keulan paluuvaimennusnu-

pista, joka on tyrkyllä tarttumaan kaikeen polunvarsilla olevaan,

sekä nupin pieneen liikerataan, jolloin pienikin asennon muutos

vaikuttaa vaimennukseen dramaattisesti. Muuten säädöt toimi-

vat hienosti, ja niiden muuttaminen käy kätevästi maastossakin.

Maistiaiset otettiin juurakko- ja kalliopoluilla. Ensimmäisenä

pintaan nousi pyörän keveys; rapeat 12 kg, oma pyörä kun pai-

naa kolme kiloa enemmän... Eli todella keveä trailipyörä on ky-

seessä. Joustoa on kutenkin 150mm edessä ja 160mm takana.

Keveydestä huolimatta pyörä tuntui jämäkältä, vauhtia sietäväl-

tä ajopeliltä. Tällä varmasti uskaltaa pudotella alppimaisemissa

raffimpaakin polkua, kiitos Nicolain laadun. Jousitus nieli hienos-

ti juuret ja pienet heitot. Isommissakaan heitoissa, sekä pienissä

dropeissa ei jousitusta saanut pohjailemaan, vaikka

kompressiopuolen vaimen-

nukset olivat täysin auki. Takapään jousitusgeometria on hie-

nosti suhteessa DT:n ilmaiskarin toimintaan. Samoin keula toimi

hienosti, eikä sukellellut jarrutuksissa häiritsevästi.

Ylämäkeen AM menee vauhdilla. Ja loistavasta perän toimin-

nasta johtuen pito säilyy takarenkaalla, ajoi pyörää satulasta tai

putkelta. Normaalissa polkukaahailussa pyörittäminen satulasta

siirsi voiman hienosti eteenpäin vieväksi voimaksi. Tällä varmaan

jaksaa pidemmätkin päiväretket nautittavasti.

Se mikä itseäni häiritsi, on ehkä hieman jyrkähkö keulakulma

(omaan makuuni). Tästä johtuen alamäkimutkien ajaminen ah-

neesti DH-tyyliin oli vaikeaa. Tuntui, että paino on herkästi liikaa

keulalla. Osansa tähän teki varmasti rungon lyhyys ja pitkähkö

kannatin, jolloin pieni painonsiirto vaikuttaa dramaattisesti ajo-

käytökseen. Muuten alamäet sujuivat vakaasti, kiitos matalan

keskiön ja rauhallisen olemuksen.

Testipyörästä vaihtaisin jarrulevyt isompiin, ja renkaat pak-

sumpikylkisiin. Ohjaustangoksi valittaisiin jotain jämäkämpää

(nykyisen hiilikuituisen tilalle), myös kannatin vaihtuisi ainakin

omassa pyörässä hiukan lyhyempään. Vaijerien ja letkujen vien-

tejä voisi myös miettiä uudelleen. Nyt ne tapivuat turhan tiu-

koille mutkille perän painuessa kasaan.

Mikäli Nicolain tyyli miellyttää ja rahaa on riittävästi

käytettävissä, onnistuu myös omien mieltymysten

mukaisen pyörän tilaaminen. Löytyy mm. custom-

geometriaa, 12mm maxle-akselille sopivat taka-

pään dropoutit, ja paljon värejä valittavaksi. Oma

runko olisi saman korkuinen, 3-4 cm pitempi ja

pari astetta loivemmalla keulakulmalla...

Helius AM on hyvä valinta laadukasta trailipyörä

-aihiota etisivälle harrastajalle.

Hinta: alk. 1849 eur (ilman iskaria)

Myynti: Foxcomp, www.foxcomp.fi

dropeissa ei jousitusta saanut pohjailemaan, vaikka

kompressiopuolen vaimen-

Mikäli Nic

käytettäv

mukaisen

geometr

pään dr

runko o

pari ast

Helius

-aihio

Hinta

Myyn

cycloid 14

N i c o l a i Helius AMN i c o l a i Helius AM

Teksti | Aki Romppanen Kuvat | Aki Rask / akifoto.net

cycloid 15

GARDA BIKEFESTLennot tilattiin Müncheniin, sieltä vuok-

ra-auto alle, ja kohti Gardaa. Ajaessam-

me etelään, Brennerissä Itävallan ja Italian

rajalla, satoi lunta, ja ilman lämpötila oli

noin 4 astetta. Onni oli kuitenkin kohdal-

laan, ja seuraavina päivinä emme nähneet

taivaalla muuta kuin auringon! Edessä oli

niukat neljä päivää pyöräilyä.

Samana viikonloppuna Gardalla järjes-

tetään Garda Bike Festival, joka koostuu

isoista messuista, sekä eri pyöräilylajien

kisoista ja näytöksistä. Tarjolla on mara-

tonia, enduroa, dirttiä ja näytöksiä, mm.

herra Benderiltä ja trialin maailmanmesta-

rilta. Myös retkiajoja on tarjolla koko

kansalle pientä korvausta vastaan. Emme

osallistuneet mihinkään kisoihin pienistä

ajomääristä johtuen, mutta messuilla tuli

käytyä useammankin kerran. Esillä on lä-

hes kaikki merkit, ja oli helppoa huomata

että ainoastaan muutamaa jenkkivalmis-

tajaa lukuun ottamatta Euroopan markki-

noita hallitsevat saksalaiset merkit. Suurin

osa esittelijöistä ja vieraistakin on saksa-

laisia. Muihin suomalaisiin emme törmän-

neet, mutta maratonilla naisten kärkipo-

rukassa taisteli eräs Pia. Messualueella on

se hyvä puoli, että kaikilla valmistajilla on

paikalla tuotteiden lisäksi arsenaali omia

mekaanikkoja jotka korjailevat ja sää-

tävät messuvieraiden pyöriä. Ja ainakin

omalla kohdalla ilmaiseksi. Tätä palvelua

tulikin käytettyä, paikalliset

polut rankaisevat kalustoa,

varsinkin jarruja. Ammatti-

lainen ilmaa jarrun muuten

aika nopsaan, ja selittää sii-

nä sivussa miten se tehdään

oikein!

Riva del

Garda ja Torbole ovat

kyseisen viikon täysin

pyöräilijöiden vallassa.

Kylistä ei löydy yhtään

tolppaa tai aitaa jossa

ei olisi kahdessa ker-

roksessa maastopyöriä

nojaamassa. Liikenteessä on kutakuinkin

yhtä kova ruuhka pyörä- kuin autoteillä-

kin. Pyöräilyn merkitystä paikkakunnille

kuvaa mielestäni hyvin se, että kukaan

ei valittanut vaikka pyörää kuljetti muka-

naan ravintolassa jopa pöydän viereen.

Tai että pyörä kulki likaisena mukaan joka

päivä hotellihuoneeseen respan ohi! Hie-

nointa hommassa on se, että täällä todella

arvostetaan pyöräilyä sen eri muodoissa.

Me harrastimme jonkunlaista maasto-

pyöräilyn allmountain-ajoa, eli ajamalla

ylös ja alas, alustaa miettimättä. Kalusto-

na meillä oli hyvät täysjoustot, ja ainakin

itse koin ensimmäistä kertaa hyödylliseksi

joustomatkalta säädettävän keulan. Suo-

messa se on turha ominaisuus, mutta ei

alpeilla. Moni valitsi ylösmenoon ns. Bike

Shuttlen tai sitten oltiin liikkeellä kieli

vyön alla meiningillä, hiilikuituisella jäyk-

käperällä. Oman kokemuksen mukaan

meidän ajoihin sopi parhaiten konsepti,

jossa ylös mennään ”helppoa” reittiä ja

alas tullaan vaellusreittejä. Joskus alpeille

on päästävä uudelleen, sen verran haus-

kaa siellä ajaminen on!

1. PÄIVÄ; RIVA – PONALE – PREGASINA – PASSO ROCHETTA – WATERPOINT – JA SAMA TOISINPÄIN

Koska Italian vuorilla oli tänä vuonna

enemmän lunta kuin vuosiin, emme hu-

huihin uskoen uskaltaneet ajella teitä pit-

kin Tremalzoon. Jälkeenpäin opimme että

se oli viisas päätös, koska tuolla korkeu-

della oli yli pari metriä lunta. Päätimme

siis ekana päivänä ajella ylös samaa reit-

tiä jota tulisimme alas. Koska polut olivat

minulle uusia, se päätös oli hyvä. Pääsi

JOSKUS TALVELLA KAVERINI TIEDUSTELI (KUTEN MONENA EDELLISENÄKIN VUOTENA) JOSKO HALUAISIN LÄHTEÄ VAPPUNA MUKAAN GARDA-JÄRVELLE. TÄLLÄ KERTAA SAIN ASIANI JA LOMANI JÄRJESTYMÄÄN, LISÄKSI KOTOA IRTOSI YLLÄTTÄEN LUPA LÄHTEÄ...

rilta. Myös retkiajoja on tarjolla koko

kansalle pientä korvausta vastaan Emme

Riv

Ga

kys

py

Ky

to

ei

ro

nojaamassa. Liikente

yhtä kova ruuhka py

set

oa,

ti-

en

ii-

än

del

T b l t

Shuttlen tai sitten oltiin liikkeellä kieli

ö ll i i illä hiilik it i ll jä k

ei

Bike

Teksti ja kuvat | Michael Richnau

cycloid 16

GARDA BIKEFESTensin hitaasti totuttelemaan polkuihin/

reitteihin, joista kohta tultaisiin tuhatta ja

sataa alas.

Alkuun ajeltiin rauhassa ylös ”jonossa”

sitä tunnettua sodanaikaista Ponalea. Jo-

nossa sen takia, että täällä todella riittää

pyöräilijöitä. Sen takia piti koko ajan olla

tarkkana vastaantulevien kanssa, varsin-

kin reitin monissa tunneleissa. Pregasinan

kohdalla ylämäki muuttui jyr-

kemmäksi ja pääosin hiek-

katieksi, sekä betoniränniksi.

Lopulta päästiin asiaan, eli

polulle! Ylöspäin teki tiukkaa,

mutta kuola valui jo, koska

kohta tästä tultaisiin alaspäin!

Ylämäki jatkui Passo Rochet-

tan kautta ylöspäin, mutta jo

Passo Guilin kohdalla (n. 1300

m) päätimme olla käyttämättä

ensimmäisenä päivänä kaikkia

paukkujamme. Kyseisellä koh-

dalla oli sopivasti vaellusmaja

ja vesipiste, joten pieni tauko

oli paikallaan. Sitten vain takit

ja suojat päälle, ja suunta pol-

kua alaspäin. Reitit ovat täällä

erittäin kuluneita ja osaksi siitä

syystä saa olla hieman varovainen terävi-

en kivien kanssa, kuten myös kanssapyö-

räilijöiden suhteen. Alhaalla jokapäiväi-

seksi rutiiniksi muodostunut pizza ja olut,

suihku ja messuille!

2. PÄIVÄ; TORBOLE – M.CASINA - DOSSO SPIRANO – NAVENE – MALCESINE – TORBOLE

Olimme lukeneet etukäteen paljon

tästä reitistä, mutta odotukset

olivat hieman ristiriitaiset koska alamäki

näytti Youtube-videolla hieman tylsäh-

költä. Onneksi tuli kuitenkin lähdettyä

tänne, reitti oli ehkä loman hienoin. Ylä-

mäkeen sai ajella 900 metriin asti hyvää,

mutta kapeaa asfalttitietä. Sen jälkeen

metsän siimeksessä osittain melko

jyrkkääkin kapeaa hiekkatietä noin 1400

metriin. Ylämäessä eräs ärsyttävä sak-

salainen ohitti meidät välillä

tullakseen taas kohta vastaan

kovaa vauhtia. Kova kunto

herralla, koska tätä tapahtui

useampaan otteeseen... Pääs-

tyämme kovassa kuumuudes-

sa ylös asti pidimme pienen

tauon muutamien muiden

tänne eksyneiden kanssa.

Keulat yläasentoon, suojat

päälle ja alamäkeen. Alku oli

kivikkoisempaa ja talven jäljiltä

muutama puu oli kaatunut

reitille. En tiedä kuinka monta

switchbackia tässä alamäes-

sä oli, mutta niitä oli aivan

uskomaton määrä. Alaspäin

mennessä polku myös muut-

taa muotoaan koko ajan.

kov

her

use

tyäm

sa y

tau

tän

Keu

pää

kivi

mu

reit

swi

sä o

usk

meme

ttaa a

ainen ohitti meidät välillä

akseen taas kohta vastaan

sala

tulla

-

-

.

i

,

a

-

o

0

ä

a

-

a

o

t

p j

tästä reitistä, mutta odotukset

melklkoooo

etä noooininin 1 11404040400 0

ärsytttttävävvä ää ää sasasasak-k-ky

ool-

täällää

aksi siität

en terävi-

-

ää

ää

-

cycloid 17

Keskivaiheilla oli erittäin teräviä kiviä, mutta hieman alempa-

na reitti muuttui taas enemmän kangasmaastoksi. Sitten taas

kivikkoa, ja lopuksi erittäin jyrkkää, leveämpää hiekkapol-

kua. Alamäkeen osui useampi kohta jossa oli pakko pysähtyä

kuvaamaan, jonka lisäksi jouduimme pariin otteeseen ylittä-

mään lumivyöryn noin 800 metrin korkeudella. Lähes alhaalla

Navenessa tuli näyttämisen halu, kun paikalle sattui ryhmä

saksalaisia. Ei muuta kuin liian jyrkästä ja ahtaasta paikasta alas

sillä seurauksella että takapyörä näytti kohti taivasta ja olkapää

teki tuttavuutta puun kanssa. Ei vaurioita, vaan hyvät naurut ja

nopeasti kohti Malcesinea ja hyvin ansaittua lounasta. Tänne

on pakko päästä uudestaan!

3. PÄIVÄ; RIVA – PONALE – LAGO DI LEDRO - MALGA DROMAE – PASSO DROMAE – CAMPI – RIVA

Oli tullut aika ajella hieman korkeammalle. Jo tutuksi tulleelta

Ponalelta puolessa välissä kohti Lago di Ledroa, joka on komea

järvi noin 600 metrin korkeudessa. Tänne noustiin enimmäk-

seen hiekkatietä erittäin kuumissa olosuhteissa. Täältä eteenpäin

lähdimme nousemaan kohti Passo Dromaeta, joka on vajaassa

1800 metrissä. Tämä nousu olikin sitten osittain jopa liian jyrkkä

pyöräilyyn. Osa matkasta meni tunkkaukseksi, joka tuntui seu-

raavana päivänä pohkeissa. Kaiken lisäksi viimeiset sadat met-

rit jouduttiin taapertamaan lumessa. Ei ihme, että emme juuri

muita pyöräilijöitä matkalla nähneet? Ylhäällä olimme monen

tunnin äheltämisen jälkeen aivan puhki, ja sitten piti ajella vuo-

ren rinteeseen tehdyllä polulla, jossa toisella puolella oli monen

sadan metrin vapaa pudotus. Harvoin on tullut oltua niin jäyk-

känä pyörän päällä...

Alaspäin valittiin suunnaksi Campi pelkän kartan tutkiskelun

pohjalta. Suunnattomien lumimäärien johdosta reitille oli kaa-

tunut valtavasti puita, mikä rupesi jossain vaiheessa nyppimään.

Paikalliset ilmeisesti siivoavat reitit joka vuosi, mutta nyt he oli-

vat ehtineet vain 1000 metrin korkeuteen saakka. Siitä eteen-

päin päästelimme sitten täysillä Campiin, josta kunnon asvaltti-

serpentiinilasku Rivaan. Pitää kyllä todeta, että tämä päivä meni

hieman mönkään huonon reittisuunnittelun takia. Campista olisi

pitänyt loppumatka tulla Rivaan ”Adrenalin DH” -reittiä, mutta

sekin jäi sitten ajamatta, ehkä väsymyksen takia...

4. PÄIVÄ; TORBOLE - NAGO - MALGA FIAVEI – MONTE VELO – ARCO – RIVA

Koska meillä oli perheellisinä vain

neljä ajopäivää, mietimme kuu-

meisesti minkä reitin valitsisimme

viimeisen päivän kunniaksi. Pään

raapimisen seurauksena valitsimme

suunnaksi järven koillisnurkassa sijait-

sevan Monte Velon vuoren. Tänne-

päin suuntautui myös päivää aiem-

min Bike Festivalin maraton-kisa.

Ylämäki alkoi heti Torbolesta kohti

Nagoa. Kohta Nagon jälkeen nous-

tiin erittäin kauan hiekkatietä Malga

Fiaveihin. Paahtavassa helteessä ja rutikuivassa maastossa nou-

su tuntui todella pitkältä. Täällä oli jonkun

verran muitakin polkijoita, joiden lisäksi lä-

hes 1000 metrissä vastaan tuli ratsastajia.

Malga Fiaveistä Monte Veloon olikin sitten

lähes tasaista hiekka- ja asvalttitietä. Monte

Velosta päätimme jatkaa vielä pohjoiseen,

koska lounaspaikat olivat joko vielä aikaisen

ajankohdan takia kiinni, tai sitten ne olivat pysyvästi kiinni. Vie-

lä pari sataa metriä nousua, ja sitten sopivan, alaspäin vievän

reitin valinta. Vaellusreitti 668 valittiin sokkona, koska se kartan

mukaan laskisi lähes Arcoon saakka. Valinta osuikin nappiin; hie-

no kivikkoinen polku, jossa oli lähes koko matkan korkeat vallit

molemmin puolin. Laskimme polkua alas kunnes päädyttiin taas

hiekkatielle. Vain muutaman sadan metrin hiekkatieajon jälkeen

koko päivän ihmettelemämme naksunnan kohde paljastui; ka-

verini satulatolppa päätti katketa. Päivittelimme onneamme sii-

jj

seseseeenenenen hhhhieieeeekkkkatatiei tää eerittäin kuumissa olosuhteissa TTTTTTTäääääääääääääältltlltltltltl äääääää eteetetete eenpäin

nne

mme

vviim

rraa

ssuu

ssev

ppä

mmi

Y

NNa

ttiin

Fiaveihin Paahtttttttavavaaavaa asasasaasassasasasaasa hhhhhhhheleleelelele teteteteteeee

KKo kska aaaaa mememememememeeilillilllälälälälälälä o o o o o olililiililil p p p p pppererererererhehehehehheheelelelelelee lililili iisiisiinänänänänänänän v v vvv vvaaiaiaiaia nnnn nn nKK

cycloid 18

"Ei muuta kuin liian jyrkästä ja ahtaasta

paikasta alas..."

tä, että tolppa päätti katketa vasta polkuosuuden jälkeen. Sitten vain virittelyä nippusiteillä, ja

kotikonsteilla penkki auttavasti istuttavaan kuntoon. Kaveri kirosi hiilikuidun aika näyttävästi

episoodin jälkeen. Loppulasku asvalttia kohti Rivaa ja loman ajot oli ajettu. Jalat olivat sopivan

jäykät, joten neljä peräkkäistä ajopäivää tuntui aika maksimilta, jos mennään lihasvoimalla ylä-

mäet. Yksi välipäivä ja sitten olisi voinut ajella taas, mutta nyt koitti pyörien pakkaaminen ja

kotimatka.

ttää, e

kkooti

eeppis

jäääyk

mmmäe

kkooti

että tolppa päätti katketa vasta polkuosuuden jälkeen Sitten vain viririttetelyää ninippp ussititeieilll ä jaattää e

cycloid 19

cycloid 20

KoeajossaKoeajossa

Giant Anthem X1X1

Teksti | Jari Itävuori Kuvat | Marika Itävuori

cycloid 21

Koeajossa

X1

Aina on tilaa vielä yhdellle?

GIANT LIENEE MAAILMAN SUU-RIN POLKUPYÖRIEN VALMISTAJA, JA VALIKOIMA ONKIN TODELLA MITTAVA. AKTIIVIKÄYTTÖÖN TAR-KOITETTUJA TÄYSJOUSITETTUJA MAASTOPYÖRIÄ LÖYTYY MELKOI-NEN LAUMA; ANTHEM, TRANCE, REIGN JA GLORY, SEKÄ EDELLIS-TEN X-SISARUSMALLIT. TÄLLÄ KERTAA TESTISSÄ SIIS ANTHEMIN X-VERSIO.

X-versio tarkoittaa Giantin mallistossa

pidempijoustoista versiota kustakin mal-

lista. Alkuperäinen Anthem oli puhdas

kisakone, 90 mm joustoa, jyrkät kulmat

ja alhainen paino. Anthem X:ssä jouston

määrää on kasvatettu 100 milliin ja kul-

mia loivennettu. Lisääntyneestä joustosta

huolimatta X on kevyempi kuin alkupe-

räinen Anthem, ja Giant kertookin Ant-

hem X:n olevan kevein heidän koskaan

valmistamansa (alumiini)täysjoustorunko.

Onnistunut yhtälö siis, lisää joustoa ja vä-

hemmän painoa.

Etukolmio on muotoiltu hydroformauk-

sella lähes joka paikasta, perinteistä pyö-

reää putkea ei satulatolppa poislukien

löydy. Viimeistely on tyylikäs ja yksityis-

kohdat harkittuja, esimerkiksi vaijereiden

vedot on toteutettu siististi niin, etteivät

takapään joustaessa taipuile suuntaan

tai toiseenkin. Maestro-takajousituksen

uusimmissa versioissa alemman linkun

etukiinnike toimii myös iskarin alapään

kiinnityksenä, huomattavasti siistimpi (ja

kevyempi) ratkaisu kuin ensimmäisten

versioiden ”puhkotut” viistoputkeet. Ant-

hem X1-mallin komponenttivalinnoissa ei

juuri ole valittamista, putkiosat RF Evolve

XC –sarjaa, Mavic X717 –kehät DT Swiss

370 –navoilla, ja voimansiirto ja vauhdin

hidastus hoidetaan täydellä XT-sarjalla.

Pienenä bonuksena vielä XTR-takavaih-

taja, jota ei tämän hintaluokan pyörässä

voi enää pitää markkinointikikkana. Edes-

sä joustot hoitelee Rock Shox SID Team,

cycloid 22

joka ilman sisäänajoa tuntuu

hieman nihkeältä; ilmanpai-

neet kannattaa varsinaisessa

(positiviisessa) ilmakammiossa

pitää suositusten alarajalla, ja

negatiiviset paineet ylärajalla,

näin joustoon löytyy herk-

kyyttä ja koko joustomatka

saadaan käyttöön. Motion

Control –vaimennuksen sää-

döt ovat herkät ja esimerkiksi

paluuvaimennuksen saaminen

kohdalleen vaatii tarkat sor-

met. Toisaalta säätöjen muu-

tokset vaikuttavat tehokkaasti

eikä namiskoita tarvitse pyöri-

tellä kierros kaupalla laidasta

toiseen. Kevyeksi kisakeulak-

si SID on yllättävän jäykkä,

vuosien kehitystyö on tuonut tulosta ja

järeämmistä Totem ja Lyric –keuloista tu-

tut Power Bulge –holkit alajaloissa ovat

löytäneet tiensä myös kevyempiin keu-

loihin.

Rungon mitoitus on melko pitkä, mikä

kielii pyörän ensisijaisena kohdeyleisönä

olevan enemmän ja vähemmän aktiiviset

kisakuskit, ja mainittuun käyttöön pyö-

rä soveltuneekin erinomaisesti. Alhaisen

painon ja liukkaasti rullaavien renkaiden

yhdistelmän ansiosta kiihtyvyys mairit-

telee kuitenkin heikompikuntoistakin

testikuskia. Voimansiirron toiminnassa ei

ole valittamista, kaikki toimiii napakasti.

Jos jotain haluaisi vaihtaa olisivat XTR-

liipasimet erinomainen päivitys, XT:t toki

toimivat terävästi mutta silti tuntuma kal-

penee vastaavien XTR-osien rinnalla. XT-

jarruissa on hieman erikoinen, pehmeä

tuntuma kahvassa mutta tehoissa ei ole

valittamista. Ilmauksesta ei ole kysymys,

fiilis on ollut samanlainen kaikissa kokeil-

luissa yksilöissä.

Pyörä houkuttelee pitämään yllä hieman

reippaampaa vauhtia, rauhallinen ”krui-

sailu” ei saa pyörän parhaita ominaisuuk-

sia esille. Omilla kotipoluilla on selvinnyt

hyvin ilman isoa ratastakin, mutta tällä

pyörällä isorievä oli ahkerasti käytössä.

Maestro-jousitus toimii moitteetta, ja

joustoa tuntuu löytyvän kuluneen fraasin

mukaisesti enemmän kuin sitä onkaan.

Yllättäen takajousitus tuntuu, ei vaan siis

näyttää, keinuvan hieman ProPedal-ase-

tuksen ollessa pois käytöstä, Ja nimen-

omaan siis näyttää, ajaessa moista asiaa

ei huomaa. Varmasti myös sen takia, että

huomio kiinnittyy oleellisempiin asioihin.

Matka taittuu rivakasti ja hymy pysyy

huulilla (myös ylämäissä). Kevyen massan

ja toimivan jousituksen ansiosta ajolin-

jat vaihtuvat lähes ajatuksenvoimalla, ei

kuitenkaan sellaisella pelottavalla tavalla

kuin joillakin StupidLightTM-pyörillä aja-

essa. Anthem X on viihdyttävä lenkkika-

veri josta löytyy aineksia muuhunkin kuin

numerolapun kanssa revittelemiseen.

u

-

a

a

a

,

-

a

n

-

i

n

-

-

i

-

a

-

,

t tulosta ja

Maestro-takajousitus toimii kiitettävästi ja pyörä tarjoaa kaikinpuolin siistiä viimeistelyä. Eikä osavalin-noissakaan ole valittamista; täysi XT-sarja tarjoaa tarkkaa toimintaa ja luotettavuutta.

sisisisisisisisisisiisisisisisisisisis a a a aa a a a aaaa aaa aaaaaaaaa esesesesesesesesesesesesesesesesesesesesessesse ilililililililililililililililililii leleleleleleleleleleleleleleleeleleleeeee. . . . .. . .. .... ... OmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmmmilililililililililililililililillililililllii lalalalalalalalalalalalalalalalalalalalalalal k kkk k k k k k k kkk k kk kk kkkkkkototototototototototototototototototototototototipipipipipipipipipipipipipipipipipipipipippipipppololololololololololololololololololololololooo uiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuuiuuiuiuuu llllllllllllllllllllllllllllllllllllllla aaa a aa a a a aaa a aa aaa aa a onononononononononononononononononononoon s s ss s s s s ss ss sssss s eleleleleleleeeeleleeleleleeeeleleeeeeeeeeeeeeeeeellvivivivivivvivivivivivivivivivivivivivivvviv nnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnytytytytytytytytytytytytytytytytytytytyytytytytyttt

GIANT ANTHEM X1Maahantuoja: Finmebli

Runkokoot: XS, S, M, L, XL

Rungon materiaali:

"Aluxx SL" -alumiini

Takaiskari: Fox Float RP2

Keula: RS SID Team

Kiekot: DT Swiss 370, Mavic X717

Kammet: Shimano XT

Vaihtajat: Shimano XT, Shimano XTR

Vaihtimet: Shimano XT

Jarrut: Shimano XT, 160 mm levyt

Stemmi: RF Evolve XC

Tanko: RF Evolve XC

Satulatolppa: RF Evolve XC

Satula: WTB Silverado Race

Vaakaputken pituus: 604 mm

Ohjauskulma: 71°

Satulakulma: 73°

Hinta: 2890 eur

U n e l m a d u u n i ?JOILLEKIN VOI HARRASTUS MUUTTUA TYÖKSI HUOMAAMATTA, TOISET TAAS TAVOITTELE-VAT KYSEISTÄ MUUTOSTA TARKOITUKSELLA. HELPPOA SE EI OLE, JA MOTIVAATION ONKIN SYYTÄ OLLA KOHDALLAAN, JOS TILANTEEN AIKOO KÄÄNTÄÄ VOITOKSI ITSELLEEN.

20-vuotias, helsinkiläinen Markku Alus

ei välttämättä ole kaikkien tuntema nimi

maastopyöräilyn parissa, mutta muuta-

ma vuosi taaksepäin maastossa kilpaa

ajaneet (eritoten Markkua iäkkäämmät

kuskit) luultavasti muistavat kyllä kave-

rin. Tuolloin nuorukainen revitti poluilla

sellaisella vauhdilla että vanhemmilla

kilpakumppaneilla riitti ihmettelemistä.

Sittemmin miehen tie on vienyt maantie-

pyöräilyn pariin. Eikä suinkaan sattumal-

ta, vaan tavoitteet ovat selvät. -“Am-

mattilaissopimusta tässä metsästetään.

Nyt on meneillään toinen kausi U23-sar-

jassa, eli oikeastaan aikaa on jäljellä vielä

kaksi vuotta. Tai oikeastaan siis kaksi

kautta.” Kuluva kausi on Markulle ollut

silkkaa tervanjuontia; jossain vaiheessa

kevättä ei pyörä enää kulkenut, ja hyvin

pian kävi ilmi, että homma oli käänty-

nyt ylikunnon puolelle. -“Ei oikeastaan

mitään havaintoa jostain yksittäisestä

syystä, vaikkapa reilusti kasvaneista

treenimääristä tai runsaasta kisailusta.

Homma vain kääntyi laskusuuntaan, ja

siinä vaiheessa hälytyskellot soivat. Tällä

kertaa tietysti hieman liian myöhään.”

Myös muuta vaivaa ilmeni, nimittäin

lievää rytmihäiriötä. -“Kuulostaa pahem-

malta kuin se onkaan, mutta ongelmaksi

muodostui lisenssin saamiseksi tarvittava

lääkärintarkastus. Kyseessä ei ole mikään

läpihuutojuttu “rasti ruutuun” –tyylillä,

vaan kuskit syynätään tarkasti läpi. Lää-

käreillä on tietyt vastuut ajajien tervey-

destä, joten hekään eivät oikeusjuttujen

pelossa myönnä lisenssiä epäselvissä

tapauksissa.”

Niinpä kesäkuun Suomessa viettäneellä

Markulla onkin ollut aikaa lomailla sanan

varsinaisessa merkityksessä. –“Eipä

tässä tosiaan ole juuri ajettu. Enemmän

tosiaan lomailua ja “tavallisia” nuori-

son harrastuksia, joista muutoin joutuu

useimmiten kieltäytymään; valvomista

myöhään, ulkona hengailua ja muuta

vastaavaa. Tietysti mukavaa vaihtelua,

mutta kyllähän se ajaminenkin mais-

tuisi!” Suomessa TWD Länkenia edus-

tava Markku asuu nykyisin Ranskassa,

Roannessa ja ajaa siis paikallisessa CR4C

Roannen tiimissä. Kotikulmilla ovat

mahdollisuudet iltaelämän tai vaikkapa

tuttujen luona vierailuun varsin rajalliset.

Ei sinänsä että ns. normaalin kisa- ja

harjoituskauden aikana sellaiseen olisi

tarvetta tai aikaakaan. –“Melkoisen

kuollut pikkukaupunki. Lisäksi moni

tiimin kuskeista asuu muualla kuin Ro-

annessa, joten eipä niitä tuttuja hirveästi

ole kotikulmilta kertynyt. Entinen kämp-

pikseni Pavelkin harjoittelee nykyään

kitaransoittoa, joten illat taitavat tärväy-

tyä siinä.” Markulla on nykyisin oma

asunto, joten kämppiksen kitaransoitosta

ei ole päässyt “nauttimaan”. –“Entisessä

asunnossa oli rankasti hometta, ja sain

siitä hengitystieongelmia. Home tuntuu

olevan Ranskassa tuntematon käsite. Tai

ei oikeastaan tuntematon, uutta kämp-

pää etsiessä huomasi, että varmasti 50%

asunnoista oli joitain ongelmia. Asia on

siis tuttu, mutta ketään se ei tunnu kiin-

nostavan, varsinkaan vuokranantajia.”

Vaikka Markku onkin vielä varsin nuori

pyöräilijänä, ovat parhaillaan käsillä ole-

vat vuodet erityisen tärkeitä. –“Jos sopi-

musta ei irtoa seuraavan kauden aikana,

vaikeutuu sen saaminen entisestään.

Mitä enemmän ikää tulee, tarvitaan

aina vain kovempia näyttöjä. Itseluotta-

mus on kuitenkin kohdallaan, ja tämän

alkukauden vaikeuksia lukuunottamatta

asiat ovat menneet hyvin. Esimerkiksi lu-

kiossa aloittamani ranskan luennot ovat

cycloid 23

olleet suureksi avuksi, täällä ei luulta-

vasti kukaan odottanut minun puhuvan

tai ymmärtävän ranskaa. Ja asioissa on

aina muutenkin monta eri puolta, sen

lisäksi, että pyörä kulkee, pitää homman

toimia myös “siviilin” puolella. Kuulem-

ma monenlaista kokeilijaa on paikan

päällä käynyt, enemmän tai vähemmän

sekopäisiä!”

Kisoja järjestetään Ranskassa paljon,

joten maan ympäri reissaamista ei tule

paljoakaan. Ranskan Cup on sitten oma

asiansa, niihin kisoihin ajetaan pitkienkin

matkojen päähän. Ja vaikka kisoja järjes-

tetäänkin paljon, ei startteja välttämättä

tule kovinkaan paljoa. -"Tiimissämme

on 19 kuskia, ja yleensä, kisasta riippu-

en, mukana on keskimäärin 5-7 kuskia.

Tietysti startteja voisi olla enemmänkin,

mutta toisaalta, jos tuntuu ettei ole

iskussa ei ole pakko lähteä viivalle vaan

tuuraajia löytyy." Kisoissa on Markun

mukaan melko vapaat kädet, eli kovin

tiukkaa strategiaa on harvemmin sovit-

tuna, etappikisat pois lukien.

-"Toki ennen kisaa käydään

läpi yleisiä, kisan kulkuun mah-

dollisesti vaikuttavia asioita.

Itse kisassa yhteinäisen taktii-

kan noudattaminen on yleensä

hieman niin ja näin; johtuu

tietysti osittain vielä kokemat-

tomuudesta ja varmasti myös

kommunikaatio-ongelmista.

Vaikka kaikki tavoittelevatkin

sopimuksia, ei "selkään puukot-

tamista" silti ole ilmennyt."

Ja kun sopimuksista puhutaan,

nousee esiin raha. Aloittele-

va, amatöörinä ajava kuski ei

pääse viettämään huoletonta

ammattilaisen elämää. -"Aikai-

sempi kimppakämppä oli seuran

omistuksessa, joten vuokra oli

mitätön. Nyt omassa asun-

nossa asuvana ei palkka riitä

vuokraan, ruokaan ja muuhun

elämiseen, vaan omaa mas-

sia on laitettava jatkoksi. Jos

kisoissa syntyy tulosta nousee

palkkakin, ja tietysti myös pal-

kintorahoja on jaossa. Kisoista

(ja tietysti sijoituksesta) riippuen

saattaa tarjolla oleva kohtuulli-

nenkin potti, tosin useimmiten

vain muutamia kymppejä."

Tulevaisuuden suh-

teen Markulla on suunnitteilla

tietysti muutakin kuin pyöräi-

lyä. -"Olisi tyhmää jättää kaikki

yhden kortin varaan. Ykkösta-

voite on tietysti se ammattilais-

sopimus, mutta tämän kauden

osalta mahdollisuudet on

menetetty. Nyt loppukaudes-

ta pitäisi antaa lähinnä näyttöjä tämän

amatööritiimipaikan säilyttämiseksi."

Ja entäpä jos yrityksestä huolimatta tulee

tyhjä arpa, eikä ura lähde toivottuun

suuntaan? -"Olin jo ilmoittautunut Hel-

singin Yliopiston pääsykokeisiin (geolo-

giaa lukemaan). Lennot eivät kuitenkaan

oikein natsanneet, ja pääsykokeet jäivät

väliin! Mutta ehtiihän tuota myöhem-

minkin kokeilemaan."

Viimeajat maantiepyörien parissa

viihtynyt Markku ei ole suinkaan unoh-

tanut "juuriaan", vaan maasturillakin

on tullut silloin tällöin ajeltua. -"Tosin

nykyinen pyörä on niin jäätävä, että se

hieman rajoittaa innostusta; liian isolla

rungolla oleva vanha Marin, joka alkaa

murtua takahaarukasta. On sillä kui-

tenkin tullut käytyä Roannen vuorilla,

hauskaa vaihtelua tavanomaiseen ajoon.

Edellinen, "hieman parempi" maasturi

koki kovia Suomen talvessa; liukkaalla

kelillä kunnon ryskeellä puuhun, ja runko

neljään kappaleeseen. Ihme kyllä, itselle

ei käynyt mitään!"

"Palkka ei riitä

vuokraan, ruokaan

ja muuhun elämi-

seen, vaan omaa

massia on laitettava

jatkoksi."

cycloid 24

tatatata p ppppiititäisi aaaantntntntnttaaaaaaaaaaaa l l l l läähähähähähähininininnininnänänänänänä n nn äyäyä ttttöjöjöjjää ä ä tätätätätätämämämän n

cyclol idid 24

cycloid 25

SAPPEERETRO-DH

SAPPEE BIKEPARKIN AVAJAISTEN YHTEYDESSÄ AJETULLA RETRO-DH-KISALLA KOITETTIIN HOUKUTELLA AUTOTALLIEN NURKKAAN PÖLYTTYNEITÄ AJOPELEJÄ (JA KUSKEJA?) TAKAISIN PÄIVÄNVALOON.

Varsinkin alamäkiajossa on harrastaja-

kunta uusiutunut ja nuorentunut huo-

mattavalla tavalla vuosien takaisesta

tianteesta. Tuoreempien harrastajien

keskuudessa täysjäykät, nousukahvoilla

ja kapealla ohjaustangolla varustetut

"alamäkipyörät" herättävätkin hie-

man kummastusta. Nousukahvojen ja

vaikkapa pullotelineiden käytölle on

kuitenkin looginen selitys, aikaisemmin

samalla pyörällä ajettiin (ja kisattiin) niin

alamäessä kuin xc-poluillakin. Nykyään

innokkaasti mainostetut "do-it-all"

-pyörät ovat siis olleet olemassa jo viime

vuosituhannella!

Tapahtuman puuhamiehinä häärivät

Duell Biken Mika Saario ja pitkään erito-

ten alamäkipyöräilyn parissa touhunnut

Jani Vesikko. Myös Sappeen ulkoilualue

oli tietysti mukana taustatukena. -"Aja-

tuksena oli tosiaan saada vanha kalusto

esiin varastoista. Laji on myös muuttunut

todella nopeaan tahtiin, ja tuoreemmilla

harrastajilla onkin nyt mahdollisuus tu-

tustua lajin historiaan aivan "kädestä pi-

täen", kertoo Jani. -"Idea tapahtumasta

on ollut esillä useampaankin otteeseen,

mutta nyt siis tartuttiin vihdoin toimeen.

Alunperin Retro-DH oli tarkoitettu (myö-

hempään ajankohtaan siirretyn) mara-

ton-kisan lisätapahtumaksi. Ja vaikka

maraton peruuntuikin avajaisviikonlopun

osalta, haluttiin tämä osuus kuitenkin

säilyttää mukana." Varsin pienellä mai-

nostuksella oli paikalle saatu, jos ei kovin

monilukuinen, niin sitäkin näyttävämpi

osallistujakaarti! -"Jatkossa tiedottami-

seen panostetaan enemmän. Tämä oli

vasta pientä herättelyä, ja tapahtumasta

onkin tarkoitus tehdä jokavuotinen."

Luultavaa onkin, että jatkossa lähtö-

viivalla on enemmänkin väkeä, joiden

ajoasuista löytyy muitakin värejä kuin

mustaa ja valkoista...

© P

ia H

öck

ert

G E S U N D A

B I K E P A R Kcycloid

26

Teksti | Olli Laine Kuvat | Robert Lundin

cycloid 27

Årehan on monelle tuttu mesta sekä tal-

vi- että kesäaktiviteettien parista. Mutta

Ruotsin tämän hetken nopeimmin suosio-

taan kasvattava paikka hissiavusteisesta

pyöräilystä kiinnostuneille taitaa olla

Moran kupeessa sijaitseva Gesunda. Pa-

rin vuoden ajan olen kuunnellut sivusta

kehuja paikasta, ja juhannusviikonloppu

2009 natsasi sitten aikataulujen puoles-

ta, joten eikun pyörät autoon ja kohti

Moraa!

Juhannus tarjosi melko vaihtelevaa

keliä; alustavalla viikolla oli satanut aika

lailla, ja sääennusteiden mukaan viikon-

lopun aikanakin tulisi vettä, joskin aika

maltillisesti. Perille päästiin torstai-iltana

ja uudenkarhea paritalo imaisi sisäänsä

kahdeksan kuskia per huoneisto. Hinto-

ja voi tsiigailla gesundavuoren kotisivuil-

ta. Hissilippuvaihtoehdoista tuli valittua

kolmen päivän kortti, 590 kruunua + 50

kruunua keykardista, jota voi sitten käyt-

tää uudestaan.

Mutta asiaan! Se, mikä Gesundassa on

etukäteen kiinnostanut nähdä, on aika

paljon mainetta niittäneet rakennetut

baanat, joista esimerkiksi "Magic Carpet

Ridea" verrataan kylmän rauhallisesti

Whistlerin A-linjaan, mutta vain pienem-

mässä mittakaavassa. Ratojen kuvauksia

löytyy mainitulta kotisivulta, ja kuvausten

mukaan radat on suunnitellut kansain-

välinen tiimi. Reittejä on toistakymmen-

tä ja luonteeltaan hyvin erilaisia. Baanat

olivat sateiden jäljiltä sen verran märkiä

ja pehmeitä, että kunnon tuntumaa ei

niihin oikein saanut. Kaiken lisäksi ekan

päivän jälkeen Macig Carpet suljettiin.

Runsas vesimäärä oli tehnyt tehtävänsä

hiekkapohjaisella radalla; kallistetut kurvit

ja hyppyrit alkoivat uhkaavasti menettää

muotojaan. Rakennettujen baanojen li-

säksi reittejä on myös vedetty myös ta-

vallisille poluille, mutta ekana päivänä

nekin olivat veden vallassa ja sadehou-

sut olikin hyvä valinta, polut muistuttivat

enemmänkin puroja. En päässyt ajamaan

reittejä täysin kuivissa olosuhteissa, mut-

ta mitä ilmeisemmin metsäreitit ovat erit-

täin hauskoja, optimiolosuhteissa ajaessa.

Reitit on nimetty lystikkäästi, vai mitä

sanotte nimistä Älgspyan, Stökspåret tai

Skogsmys. Nämä olivat sinisellä tai punai-

sella merkittyjä reittejä, värimerkinnäthän

ovat tuttuja skimbarinteiden luokittelus-

ta. Tosin siniselläkin merkityt, kohtuulli-

sen jyrkät ja tekniset reitit aivan puiden

keskellä, olivat paikoin (kulumisen takia)

melko haastavia ainakin märkänä.

JÄÄHYVÄISET JARRUPALOILLE...

Toisena päivänä eli lauantaina olivat reitit

vielä kosteamman tuntuisia, ja parin las-

kun jälkeen tuntui luova tauko houkutte-

levimmalta ratkaisulta. Sade oli suurim-

maksi osaksi tauonnut, ja koska maaperä

on pääasiassa hiekka- ja sorapohjainen oli

oletettavaa, että se voisi kuivua parem-

min ajettavaan kuntoon. Ekan päivän ve-

densekainen hiekka oli kuluttanut monel-

ta jarrupalat alta aikayksikön, ja omanikin

olivat ekan päivän jälkeen selvät. Koska

mukana oli vain yksi setti paloja eteen

ja taakse, eikä paikanpäällä ollut myytä-

vänä uusia, piti hiukan taktikoida, jotta

ei tarvitsisi olla ilman jarruja jos ja kun

reitit hiukan kuivuisivat. Uhkapeli kan-

natti, ja lauantaina iltapäivällä ajo tuntui

taas hauskalta. Kosteaa toki oli vieläkin,

mutta nyt tuntui että oli enemmän kuski

kuin matkustaja. Sateet olivat toistaisek-

si ohi, ja sunnuntaina ajettaisiin melkein

koko päivä ennen kotiinpaluuta. Pari las-

kua sinisiä Skogmysiä ja Stöksspåretia ja

reittien huomattavan kuivumisen ansios-

ta ennakkohehkutus alkoi saada hiukan

katetta. Harmi vain, että Magic Carpet,

Xcelerator ja Vipertrail olivat edelleen

kiinni, joten nämä valttikortit jäivät oike-

astaan kunnolla testaamatta, pitäisi olla

aika hyvä flow kun ne ovat kunnossa.

Hississä (joka kuulemani mukaan on

Ruotsin ensimmäinen tuolihissi, btw) istu-

esssani olin joka kerran mittaillut sen alla

kulkevaa reittiä, jonka nimi on nerokkaas-

ti “Under liften”. Polku on jyrkempi, kuin

miltä se yläilmoista näyttää, mutta kun se

sitten korkattiin, niin riemulla ei vähään

aikaan ollut rajaa. Tiukkoja kurveja, pie-

niä pudotuksia ja koko ajan piti keskittyä.

Kapealta kinttupolulta lipeää helposti si-

vuun ja vauhti tyssää. Suht kuivana yksi

omista suosikeista.

JA SITTEN KISARADALLE

Kun hissin alla oltiin ajettu riittävän mon-

ta kertaa, päätettiin kokeilla kisareittiä, eli

“Tävlingsspåria”. Spoori on aivan ajet-

tava ilman täysiveristä DH-ohjustakin,

ja aika nopeasti huomasi, että se ei ole

niin rikkijarrutettu kuin kesymmät reitit.

Näissä olosuhteissa tykkäsin oikeastaan

eniten juuri tästä, se oli ainakin sunnun-

taina melkein kuiva ja vauhtia saa aivan

kotitarpeiksi.

Gesundan spoorit paransivat kuntoaan

viikonlopun aikana kuin sika juoksuaan.

Selväksi tuli että kuivana mesta pääsee

oikeuksiinsa, mikä nyt ei ole aivan yllät-

tävää. Koska kaikki reitit eivät olleet ajet-

tavissa, joudun uskomaan kuulopuheita

niiden erinomaisuudesta. Kun kaikki reitit

ovat auki ja kuivia, eivät tämän tyyppi-

sestä ajamisesta kiinnostuneet tule petty-

mään.

GLADA MIDSOMMAR!

Niin joo, sehän oli juhannusviikonloppu;

jussia vietettiin aika rauhallisesti, kaikeksi

onneksi paikalla ei ollut juhannussalkoa,

joten vältyttiin sen ympärillä tanssimiselta.

Kun jo aikuiseen ikään ehtineet AM-kuskit

heitettiin ulos tuvista ennen puoltayötä,

kertoo se paljon juhlien riehakkuudesta.

No, ajamaanhan sinne mentiin!

Gesundabergetin kotisivulta selviävät

hinnat, aikaoloajat ja muu tarvittava.

Meidän porukkamme tuli Göteborgista,

matkaa kertyi noin 500 kilometriä, ja ai-

kaa vierähti kuutisen tuntia. Tukholmasta

matkaa kertyy noin 300 kilometriä. Lähin

"iso" kylä Gesundan lähistöllä on Mora,

ja sinne on matkaa noin 20 km.

www.gesunda.com

"Magic Carpet Ridea verrataan

kylmän rauhallisesti

Whistlerin A-linjaan"

cycloid 28

NUMERO 3 ILMESTYY ELOKUUN LOPUSSA.

WWW.CYCLOID.FI

N NUMUMERERO O 3 3 ILILMEMESTSTYYYY E ELOLOKUKUUNUN L LOPOPUSUSSASA. .

W WWWWW.C.CYCYCLOLOIID.D.FIFI

CYCLOID

cycloid 29

cycloid 30