Aatteet ja niiden historia

Kokoomuksen strategiaseminaari

Espoon Kulttuurikeskus

15.3.2014

Dos. Vesa Vares, Turun yliopisto

Rakenne

• Katsaus aatteisiin (ja ”porvarillisiin hyveisiin”)

– Konservatismi

– Liberalismi

• Kokoomuslainen traditio edellisten valossa

– ”yhteiskunnan säilyttäminen”

– hyvinvointivaltio, kriittinen rationalismi ja muutosvoima

• Neoliberalismi ja neokonservatismi haasteina

• Miltä Euroopan keskustaoikeiston vaihtoehdot

näyttävät?

Konservatismi

• rajatapausongelmia politiikan ja temperamentin

osalta – kuten liberalismilla

• usein kohde on jopa tietoisesti sanoutuu irti

– unionisti, middle way, kansallinen keskusta,

kristillisdemokratia, moderaatit, kokoomus,

dynaaminen konservatismi – Portugalissa jopa

sosiaalidemokratia

– ”konservatiivi” ainoastaan Yhdysvalloissa suositumpi

termi kuin ”liberaali”

• määrittely traditiosta ja käytännöstä

– ”helpompi tunnistaa konservatiivi kuin määritellä

konservatismi”

• yleensä kielteinen

stereotypia

– vanhoillisuus, jarrutus,

taantumus; oikeisto,

jopa äärioikeisto

– epädemokraattisuus,

eriarvoisuus

– rikkaat ja etuoikeutetut

– ennakkoluulo, torjunta,

suvaitsemattomuus –

pelkoreaktio tai

periaate

– pragmatismi, ei teoria;

tunne, ei järki

– ”ihailee vallankumouk-

sellisia 100 v. näiden

kuoleman jälkeen”

• Konservatiivin itseymmärrys – porvarilliset

hyveet

– vastuu; velvollisuus; itsekuri; välittäminen;

hoitaminen; uhrautuminen suuremmille

kollektiiveille; tulevat sukupolvet

– vastuun ymmärtäminen ja sille alistuminen

vapaana yksilönä

– ”asioiden hoitaminen”, ”luonnollisen

kehityksen” varjelu

– nöyryys, muistaen että ihmisluonne ei muutu,

mutta kasvatus paranee; aiempien

sukupolvien saavutukset pohjana

• 2. ms:n jälkeen ja thatcherismiin asti valtavirtana maltillinen parlamentaarinen suuntaus, sosiaalinen konservatismi

– nurina, mutta sopeutuminen

– menettelytavat muuttuvat – silti traditioiden pohjalle ja maltillisiksi

– sosiaalivaltiota rakennetaan, sosialisteja jarrutetaan

Mitä on liberalismi – kuka on

liberaali?

• Termin vaikeudet

– ideologia/politiikka

vai temperamentti

– voi kääntyä jopa

vastakohdikseen

– ei omaa Karl

Marxia

• yksilökeskeisyys;

vaikea luoda

kaanonia

– "yleishyvä”

• voittopuolisesti

positiivinen

stereotypia

– reformismi, edistys,

demokraattisuus

– individualismi,

kriittisyys

auktoriteetteja ja

holhousta kohtaan

– yleinen suvaitsevai-

suus, kokeilunhalu

– kansainvälisyys

– sovitteleva

suhtautuminen

työväestöön

• Liberaalinen itseymmärrys ja porvarilliset

hyveet

– valistuksen perintö ja sen ihmiskuva, ihminen

lähtökohtaisesti hyvä

– yhteiskunnan selkäranka: tuottava,

aikaansaapa ihminen; kriittinen; koulutettu;

ansainnut, ei perinyt

– oikean tiedon pohjalta oikeita, valistuneita

päätöksiä, ja vapaa, oikein koulutettu ihminen

sisäistää myös lain ja vastuun

• mutta missä vastuun

raja? Vähintään se,

ettei muille saa tehdä

vahinkoa – mutta

muutoin toisaalta

1800-luvun ja

nykyisen

neoliberalismin,

toisaalta

sosiaaliliberalismin ja

keynesiläisyyden

välillä suuri kuilu

Neoliberalismi

• hetken iskusana hyvässä ja pahassa

• hankala tavoittaa – läsnä lähes kaikessa, tunnustukselliset kannattajat vähissä

• Hayek, von Mises, Friedman ym.; jo 1940-luvulta – pol. nousu 1970-luvulla

– Road to Serfdom 1944 (suomeksi vasta 1990-

luvulla), Constitution of Liberty 1960; talous-

Nobel 1974

– omistus ”kaikkien puolueiden sosialisteille”;

vapauden puolesta samankaltaistumista,

passivoitumista ja holhousta vastaan

– vapauden osana taloudellinen vapaus, mahdollisuus käyttää tulojaan

• hyvinvoinnin ja tulojen tasaaminen vie yhteiskunnan ja sen moraalin rappiolle – tien päässä totalitarismi

• tasauksen seurauksena innovaatiokyky ja kriittisyys katoavat

• työehtosopimusjärjestelmä luo uudet privilegiot ja sysää muut syrjään

• ”why I am not a Conservative”

• lähes anarkistinen

vapausihanne,

libertarianismi

• vie usein todella

kauas nationalismista,

perhearvoista,

uskonnosta ym.

• Ayn Rand, ”Atlas

Shrugged”

– uhrautuminen ei ole

tervettä

– omat tavoitteet

– omistusoikeus

– itsekkyys?

• Älä ikinä sano, että halu tehdä hyvää voiman avulla on

hyvä aikomus. Vallanhalu ja typeryys eivät ole ikinä

hyviä aikomuksia.

• Luovalla ihmisellä on halu saavuttaa, ei päihittää toisia.

• Pahuutta ei voi tapahtua ilman uhrin suostumusta.

• Miksi he aina opettavat meille että on helppoa ja pahaa

tehdä mitä haluaa ja että tarvitsemme itsekuria

hallitaksemme itsemme? Se on vaikeinta maailmassa –

tehdä mitä haluamme. Ja siihen vaaditaan suurinta

rohkeutta.

• Opi arvostamaan itseäsi, eli taistele onnesi puolesta.

• Pahinta syyllisyyttä on hyväksyä ansaitsematon

syyllisyys.

• Onnellisuus syntyy kun ihminen saavuttaa omat arvonsa.

• HUOM. Hayekin ja Randin peruslähtökohta ”porvarillisiin

hyveisiin” aivan toinen kuin klassisissa malleissa

• edelleen liberaalisen

ja vasemmistolaisen

älymystön hampaissa

• verrattu fasismiinkin –

rinnastus vaati

aatehistoriallisesti

melkoisen

kuperkeikan

– samoin kuin eräiden

neoliberaalien tai

neokonservatiivien

pyrkimys rinnastaa

sosiaaliliberalismi

fasismiin

• Goldberg liberalismin, fasismin ja sosialismin

yhtäläisyyksistä:

• Se, mikä yhdistää niitä, ovat niiden

tunteenomaiset tai vaistomaiset impulssit, kuten

yhteisöllisyyden pyrkimys, tarve nousta ”ohi”

politiikan, usko ihmisen täydellisyyteen ja

asiantuntijoiden arvovaltaan, ja pakkomielle

nuoruuden estetiikkaan, toiminnan kultti, ja tarve

luoda kaikkivaltias valtio koordinoimaan

yhteiskuntaa kansallisella tai globaalilla tasolla.

Ennen kaikkea, ne jakavat uskon – kutsun sitä

totalitarismin houkutukseksi – että sopivalla

määrällä sotkeutumista asioihin [tinkering]

voimme toteuttaa utopian unelman ”paremman

maailman luomisesta”.

Neokonservatismi • neoliberalismista

poiketen ei aluksi "älykköliike"; keski- tai alaluokkainen

• perhe, nationalismi, antikommunismi, uskonto, kuri ja järjestys, ”sallivuuden yhteiskunnan” kritiikki

• uskonnon keskeisyys, Yhdysvalloissa

• kuri, järjestys, vastuu

• kaikkea ei voi panna yhteiskunnan syyksi

Neoliberalismin ja

neokonservatismin erot

• Beesley:

• neoliberalismin preferenssit: 1) yksilö,2) valinnanvapaus, 3) markkinoiden turvallisuus, 4) laissez-faire, 5) mahdollisimman vähän hallituksen puuttumista asioihin

• neokonservatismin preferenssit: 1) vahva

hallitusvalta, 2) yhteiskunnallinen

auktoriteetti, 3) kurinalainen yhteiskunta,

4) hierarkia ja alistussuhteet, 5)

kansakunta

Kokoomus 1918 – (n.) 1970

• Vanhasuomalaisuus,

nuorsuomalaisuus

• ”yhteiskunnan

säilyttäminen”, koti-

uskonto-isänmaa

• ”kirkonkylän herras-väki”, ”vakavamieli-set”, ”kykypuolue”, keskisäätyinen eetos

• koulutus ja yhteis-kunnallinen toiminta

• erittäin ”porvarilliset hyveet”

• Radikaalein vaihe

1930–34, etenkin

marrask.1932 kesään

1933 (”kansanliikkeen

hengessä”)

• Paasikivi nuiji

oikeistoradikaalit ulos

1934–36, tunnuksina

skandinaavinen

demokratia, britti-

läinen konservatismi

sekä fasismin ja

natsismin varoittavat

esimerkit

• vaaran vuosina aluksi lakkautusvaara, pluspuolella vain järjestöpuolen kohentuminen

• aate ei varsinaisesti muuttunut 1950–60-luvuilla 1930-luvusta ja sotavuosista: keskisäätyisyys; sopeudu, älä muutu

• johti käytännössä usein politiikan äärimmäiseen pragmaattisuuteen ja muuttumiseen vasemmiston ja keskustan talouspolitiikan kritiikiksi

• politiikan tason ja moraalin laskun kauhistelu

• ”dynaaminen konservatismi”, USA:n, Englannin ja L-Saksan mallit?

• porvari ei maksa eikä marssi, ei osaa uhrautua eikä organisoida, keskittyy siviiliuraansa

Porvaristinen Kokoomus

• ”remonttimiesten” ja nuorisoliikkeen ideologinen nousu; kyse hyvin paljon nimenomaan sukupolven muutoksesta

• vasemmistolaisuutta? – ei omasta näkökulmastaan; mutta ”oikeisto” ja ”konservatismi” kielteisiksi leimoiksi

• toisaalta ammatillinen, hyvin vakava suhde politiikkaan; toisaalta irti juhlallisuudesta, letkeys

• ”ohjelmapuuhastelu” nuorille – muut pragmaattisia

• esimerkkejä: – ideologiakeskeisyys, kriittinen rationalismi,

porvarismi (vrt. traditio, luonnollinen kehitys)

– yksilökeskeisyys (vrt. vanha kollektivismi)

– sosiaalinen valintatalous (vrt. kapitalismi)

– ristiriitojen sääntely (vrt. harmonia-ihanne)

– kritiikkikynnys (vrt. vanha vapauskäsite)

– suhteellisuusperiaate ja politisoiminen (vrt. meritokratia)

– poliittiset broilerit (vrt. professoripolitiikot)

– innokas Paasikiven-Kekkosen linja (vrt. reaalipolitiikka ilman tekemistä hyveeksi); yleinen Kekkos-ihailu (vrt. vanha Kekkos-inho)

– Suomi osana globaalia kehitystä (vrt. vanha nationalismi)

– kehitysmaat, rauhanliike, ympäristöliike (vrt. näkemys teemoista kommunismin savuverhona)

– sukupuolten moderni tasa-arvo (vrt. keskisäätyinen työnjakoperiaate, ”nainen on jo biologiselta olemukseltaan konservatiivi”); ei tosin lainkaan niin keskiössä tuolloin kuin nyt voisi kuvitella

– uskonto sivuosaan (vrt. vanha kristillisyys)

– Porvarillisuudesta paljon puhetta, jopa porvarismista – vanhat ”porvarilliset hyveet” syrjään; uusien pohjana yksilö, oikeudet, tasa-arvo, sosiaalisuus, hyvinvointivaltio, kansain-välisyys – ja usko, että asiat ratkaistaan nimenomaan politiikalla

”Oi jos mä kerran, näkisin Herran…”

1980-luvulta 2000-luvulle • 1980-luvulla reaktio ylipolitisoitumista vastaan

• yrittäjät, ammattiin opiskelijat, ei halua ”pilven reunalle”

• Kokoomuksen aseman muutos oppositiosta valtionhoitajarintamaan pragmatisoi

• uudet nuorsuomalaiset, thatcherismi, ”veropopulismi”?

• ”ekososiaalinen markkinatalous”

• 1990-luvun suuret maailmanpoliittiset tapahtumat, markkinoiden korostuminen, talouslama; johtivat enemmän ”kamreeri”- tai ”insinööri”-linjaan kuin vanhakonservatiivisten arvojen paluuseen; tosin kylläkin ”marjastamisesta kertausharjoituksiin”

• Kokoomus haluaa kehittää yksilön omatoimisuuteen,

yrittäjyyteen ja yksityiseen omistusoikeuteen

pohjautuvaa luonnosta ja ihmisestä vastuullista

markkinataloutta. Ekososiaalinen markkinatalous

toimii kansanvaltaisesti ohjattuna, ekologisesti

kestävällä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella

tavalla. Markkinataloudessa on jokaiselle tarjottava

mahdollisuudet omalla luovuudellaan ja ahkeruudellaan

parantaa hyvinvointiaan. Samanaikaisesti on myös

huolehdittava yksilön perusturvallisuudesta.

• Kehitysyhteistyö on kahdensuuntaista

vuorovaikutusta, joka antaa myös virikkeitä

länsimaisen kehitysajattelun muuttamiseen kohti

kestävämpää ekososiaalista taloutta.

• Kansainvälisen kaupan ja talouden on pohjauduttava

ekososiaalisen markkintalouden periaatteille.

• Euroopan yhdentymisestä yksi muutaman rivin kappale.

(1993)

• 2006; ”keskustaoikeistolainen

kansanpuolue”, ”vapaus ja vastuu”,

”mahdollisuuksien tasa-arvo”,

”heikommista huolehtiminen”,

”markkinatalous” (ilman määreitä!)

• osin konservatiivistenkin arvojen

rehabilitoituminen: ”jonka edeltävät

sukupolvet ovat meille jättäneet”,

”kristillinen etiikka ja arvopohja ovat tärkeä

osa tätä suomalaista kulttuuriperintöä”,

”isänmaanrakkaus”

• muuten aate lähemmäs liberalismia? – urbanisoituminen, yksilö, Eurooppa, talousvapaus, moniarvoisuus ja globalisaatio, täydellisen parlamentarismin vaatimus, pyrkimys imagon vihertämiseen ja erikoiset kampanjat

• maanpuolustushenki, EU ja NATO asemoivat oikeistoon

• Kokoomusnuorten

muutos

– 1970-luvulla

”vasemmalla”,

”Puolueen omatunto”

– 1990-luvun alussa EU,

muutama vuosi

myöhemmin NATO

– 2000-luvulla alkoi

omaksua

neoliberalismia myös

ideologisesti ja päätyä

puolueen oikealle

puolelle – eikä

Thatcher ollut enää

kirosana

• KNL:n ohjelma 2013

• republikaaneja ilman uskontopainotusta?

• sukupolviero ja nuorisoliittojen perinteinen

radikaalin, veneenkeikuttajan ja sparraajan

”rooli”

– Ilkka Kanerva puhui KNL:n ohjelman ”takalaittomista”;

Zyskowicz on paheksunut yritysjohtajien ylisuuria

optioita ym.

– toisaalta Ilkka Suominen: ohjelman talousosiossa ei

”ollut juuri yhtään sellaista asiaa, jota Iiro Viinanen ei

olisi viimeisen 20 vuoden aikaan halunnut juuri

samalla tavalla muuttaa, kuin tekin haluatte muuttaa”

• eikä nytkään nimetä sinänsä hyvinvointivaltiota

edes verhotuin nimin viholliseksi

Entä Eurooppa?

• Oikeistolaisuudesta monia sovelluksia, ja

neoliberalismin ja/tai neokonservatismin

kaltaisen ajattelun viehätys suurempi kuin

Suomessa, samoin populismin jyrkkyys

• Toisaalta on vielä pragmaattisempia

suuntauksia – esim. Merkelin CDU

• Pohjoismaiden oikeistoa pidetään yhä

keskimääräistä ”vasemmistolaisempana”

• Britannia oma lukunsa

• Eurooppalainen oikeisto / keskustaoikeisto niin

hajanainen, että Kokoomus sinänsä ei herätä

huomiota samalla tavalla kuin 1970–80-luvuilla

• Eri skenaarioita:

– Perinteinen porvarillinen yhteistyö (”malli

Ruotsi”)

– Populistien assosioiminen suoraan tai de

facto porvareihin osin taktisen pakon, osin

oman oikeistolaistumisen tuloksena (”malli

Tanska”, ”malli Norja”)

– Niin oikealle että hirvittää (”malli Unkari”)

– ”suuri koalitio” – tai ”uusi keskusta” (”malli

Saksa”, ”malli Itävalta”)

– Porvarien saaminen vihertämään ja vihreiden

porvarillistumaan? (toistaiseksi lähinnä

Suomi, Saksassakaan ei enää mahdoton)

– AATTEET JA KÄYTÄNTÖ: PURA JA KOKOA!

• ”kepulaisia eivät ole, demareiksi eivät halua tulla, olkoot siis kokoomuslaisia”? – ei, mutta yhtä aatetta, viiteryhmää tai mentaliteettia ei ole, vaan useita: monen ismin kokoontumisajon tulos

• urbaaneille liberaaleille: vihreät vai kokoomus?

• konservatiiveille: kepu, KD vai kokoomus?

• nationalisteille: kepu, persut vai kokoomus?

• teknokraateille: SDP vai kokoomus?

• kaiken kaikkiaan: olisi kokoomuslaisuuden olemuksen vastaista, että sillä voisi olla edes lähimainkaan yksi aate, yksi ismi tms. – tai että se haluaisi / jaksaisi sitä loputtomiin käsitellä

• peruskannatukselle lienee edelleen ratkaisevinta keskiluokkainen konservatiivinen mentaliteetti, mutta se on usein ollut juuraskanto, joka ei tuota lehtiä eli johtavaa ainesta yhtä paljon kuin liberaalinen mentaliteetti