SYNSYGUS

2/17SUOL RY

pääkirjoitus

2 Päätoimittajan tervehdys 3 Puheenjohtajan tervehdys6 USKONTO JA AMERIKKA: Onko

cool olla juutalainen? Yhdysvaltain juutalaisnuoriso toteuttamassa juutalaisuuttaan

9 Uskonnon ylioppilaskoe sähköistyy syksyllä

11 USKONTO JA AMERIKKA: Unisieppareita ja muita matkamuistoja

13 Agricolan palsta: Vaikeista asioista ei voi enää puhua – keskustelu uskonnoista USA:ssa

15 Vatikaanin seurapiiripalsta: Paavi ja Trump

17 USKONTO JA AMERIKKA: Törmäsin amerikansuomalaisuuteen

20 Seminaarikuvaus: Kohtuus kaikessa22 USKONTO JA AMERIKKA: Katolisen

kirkon hiljainen historia Kuuban vallankumouksessa

25 Asiasta ja asian vierestä: Jeremy on ammattimies

27 Saraseenien evankeliumit: Amerikkalainen islam

29 Paikalliskerhot30 Yhteystiedot

31 Hallituksen pöydältä

Kannen kuva: Phillip Capper, Flickr.com

2/17

Toimituksen osoite synsygus@suol.fi

Osoitteenmuutokset tms. talous@suol.fi

Päätoimittaja Tiina Suvanen

Toimittajat Jarno Parviola, Liisa Väisänen, Marja

Tanhuanpää, Veijo Fiskaali ja Tuomas Anttila

Taitto Sari Väkelä, sari.vakela@gmail.com

Ilmoitushinnat 1/1 530 €,

takakansi 1/1 600 e, keskiaukeama 1200 €,

keskiaukeama nelivärisenä 1500 €,

1/2 350 €, 1/3 250 €, 1/4 220 €, 1/8 150 €

Painatus Päijät-Paino Oy

Julkaisija Suomen uskonnonopettajain

liitto ry

Suomen uskonnonopettajain liitto ry:n

jäsentiedote

POSITIIVISEN KAUTTA

L uin aamulla Helsingin Sanomista (29.1.2017), että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puolittaa pakolaiskiintiön 110 000 pakolaises-

ta 50 000:een ja määrää pakolaisille uskontotestit. Pakolaisista Trumpille tuntuvat kelpaavan vain kris-tityt. Tämä ei sinällään yllätä. Onhan mies rakentamassa muuria Meksikon rajalle. Mihin Trump sitten uskoo? Äkkiseltään tuntuu, ettei ainakaan armon käsite ole hänen sydäntään lähellä.

Trumpin vanhemmat Frederick ja Mary Anne olivat presbyteerejä ja he kävivät, kuten siihen aikaan tapana oli, viikottain Marble Collegiaten kirkossa Manhatta-nilla. Näin ollen voidaan olettaa, että pikku-Donaldkin sai opetusta kristillisistä arvoista ja moraalista. Trumpin nuoruusvuosina Marble Collegiate kirkon johdossa oli valovoimainen pastori Norman Vincent Paele, jonka keskeinen viesti oli seuraa-vanlainen: ajattele positiivisesti, ole optimistinen ja keskity itsesi toteuttamiseen. Peale julkaisi ajatuksistaan The Power of Positive Thinking -nimisen kirjan, josta tuli 50-luvun lopulla bestseller. Aikakausi oli otollinen Pealen viestille. 30-luvun laman ja mailmansotien jälkeen kaivattiin uskoa tulevaan. Vaikka USA:ssa yhä elettiin kylmänsodan aikakautta ja pelättiin Neuvostoliiton iskua, haluttiin kes-kittyä positiivisiin asioihin ja itsensä kehittämiseen. Tietyssä mielessä Donald Trump on siis oman aikakautensa tuote. Hän vain tulkitsi asioita omalla tavallaan ja keskittyi kehittämään itseään ja imperiumiaan. Ja onhan Trump myös hyvin optimistinen. Hänellä on missio: hän uskoo vakaasti tekevänsä Amerikasta upean (“make America great again”). Ehkäpä hän kokee täyttävänsä Jumalan antamaa tehtävää maan päällä?

Ja eihän Trump nyt ainakaan juutalaisia vihaa. Onhan hänen rakas tyttärensä Ivanka kääntynyt juutalaiseksi ja naimisissa juutalaisen Jared Kushnerin kanssa. Täytyy vaan toivoa, että Trumpin muut lapset rakastuvat muita uskontoja edusta-viin, niin saadaan hänen suhtautuminen muihinkin uskontoihin liberaalimmaksi.

Tämänkertaisen lehtemme teemana on uskonto ja Amerikka. Teemasta lehteen ovat kirjoittaneet Olli Saukko, Anne Laine, Jari Välikorpi ja Petra Kuivala. Saukon aiheena on amerikkalaisen juutalaisen nuorison tapa toteuttaa juutalaisuuttaan. Laineen artikkeli käsittelee intiaaniperinteen hyödyntämistä Monument Valleyn heimopuiston brändäämisessä. Välikorven aiheena on puolestaan suomalaisen luterilaisuuden historia Amerikassa. Kuivala taas käsittelee artikkelissaan katolisen kirkon historiaa ja asemaa kommunistisessa Kuubassa.

Seuraavan lehden teemana on uskontojen ja uskonnottomuuden sisäinen mo-ninaisuus. Jos haluat kirjoittaa aiheesta, ota rohkeasti yhteyttä.

Kevättä odottaen

Tiina SuvanenSynsyguksen päätoimittaja (synsygus@suol.fi).

V ietimme helmikuun alussa lii-

ton talvipäiviä reformaation juh-

lavuoden kimpussa. Vaikka re-

formaation ilmeiset vaikutukset näkyvät

suomenkielisessä Raamatussa, lukutai-

dossa ja kirjakielessä, niin piiloisia vai-

kutuksia pilkahtelee yhä esimerkiksi suo-

malaisten arvostuksissa työtä ja virsilau-

luperinnettä kohtaan. Heikommista huo-

lehtiminen ja toive kirkon suoremmasta

osallistumisesta yhteiskunnassa käytyyn

keskusteluun ovat muita luterilaisuuden

vaikutuksia.

Talvipäivien aattona lukion opettajat

saivat nauttia sähköisten ylioppilaskirjoi-

tusten koulutuksesta. Ylioppilastutkinto-

lautakunnan uskonnon jaoksen linjaukset

olivat monin tavoin huojentavaa kuul-

tavaa opetussuunnitelmien välitilassa

suunnistaville opettajille ja opiskelijoille:

Valinnanvapaus on maksimoitu, yhtään

pakollista, kaikille vastattavaa tehtävää ei

ainakaan toistaiseksi tule. Tehtävät tule-

vat olemaan eritasoisia ja opiskelija voi

valita niitä tiettyjen ehtojen mukaan kah-

desta eri ryhmästä. Tehtävissä korostuvat

aineistot ja monilukutaito. Abittikoetta

on sekä opettajan että opiskelijan harjoi-

teltava, mutta se ei ole onneksi hankala

käyttää. Filosofian kokeet toimivat onnis-

tuneina ”testikokeina” ennen ensi syksyn

uskonnon koetta. Kokemuksia voi sovel-

taa uskontoon, sen verran samantyylisestä

kokeesta on teknisessä mielessä kysymys.

Suurin ajatusten uudelleen orien-

toimisen paikka opettajan näkökulmas-

ta on sähköisen kokeen arviointi ja uusi

pisteytys. Vastauksissa arvioidaan, ku-

ten tunnettua, sekä tiedollista osaamista

että tiedon käsittelyä ja esitystapaa. Tie-

dollinen osaaminen on tulevaisuudes-

sakin ehdottoman välttämätöntä, mutta

sen rinnalla korostuvat argumentaation

johdonmukaisuus ja tyylillinen sujuvuus.

Korkeimmissa pisteissä edellytetään

aihe alueen syvällistä ymmärtämistä ja

kykyä liittää asiat laajempiin yhteyksiin

sekä aineiston käyttöä oivaltavasti ja kek-

seliäästi. Opettajan arviointia helpottaa,

että moniosaisissa tehtävissä ilmoitetaan

erikseen alakohtien enimmäispistemää-

rät. Jos pisteytys tuntuu hankalalta, opet-

tajan on hyvä laatia itselleen uusien ja

vanhojen pisteiden vastaavuustaulukko

ja opetella pisteyttämään sillä. Näin aion

itse tehdä ja luottaa siihen, että tämäkin

uusi asia on opittavissa.

Liiton vuosikokouksessa päätettiin

toiminnan selkeyttämisestä. Korjasimme

toimihenkilöiden palkkioita vähemmän

kulukorvauspainotteisiksi ja lakkautim-

me liiton materiaalipalvelun. Jälkim-

mäisen syynä oli yksinkertaisesti sen

vähentynyt käyttö. Liiton Facebook-sivut

toimivat nykyään jäsenistön materiaa-

lien pääasiallisena jakamisalustana ja hy-

vä niin. Liiton lukiotyöryhmä valmistaa

tulevaisuudessakin preliminäärikokeet

jäsenille tilattaviksi; tilaukset hoituvat toi-

minnanjohtajan kautta. Kiitämme Meira

Hakulista materiaalipalvelun hyvästä hoi-

dosta. Kokonaan Meira ei meitä onneksi

jätä, vaan hän jatkaa hallituksen varajä-

senenä.

Valitsimme vuosikokouksessa jouk-

koomme myös kokonaan uuden hal-

lituksen jäsenen Vesa Soikkelin tilalle.

Kiitämme Vesaa ansiokkaasta työstä ja

toivotamme hänen seuraajansa Tuomas

Anttilan tervetulleeksi messiin.

Liiton hallitus valitsi vuoden 2017 us-

konnonopettajaksi lehtori Katri Hankin

Tampereen Tammerkosken lukiosta. Kat-

ri on monin tavoin ollut mukana kehit-

tämässä uskonnonopetusta niin liiton

toiminnassa kuin oppimateriaalien teki-

jänäkin. Puheenvuorossaan hän korosti

kollegojen merkitystä uskonnonopetta-

jalle ja sitä, että ammattitaito on yhteisön,

ei pelkästään yksilön, osaamista. Kat-

ri Hanki kuvasi itseään helposti motivoi-

tuvaksi opettajaksi ja nosti tämän päivän

opettajan keskeiseksi taidoksi karsimi-

sen. Karsiminen tarkoittaa keskittymistä

olennaiseen niin opetuksessa kuin omas-

sa elämässäkin. Vielä kerran onnea ja kiin-

nostavaa vuotta, Katri!

Olemme opettajina yhteiskunnalli-

sia toimijoita ja arvokasvattajia. Olemme

esimerkkejä kunnioittavasta suhtautu-

misesta toiseen ihmiseen ja toiseuteen

maailmassa, jossa uskonnonvapaus, ih-

misoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteet

voivat olla uhattuina jopa läntisissä de-

mokratioissa. Onneksemme 100-vuotias

Suomi on vakaa demokratia, jossa opet-

tajan on vielä hyvä tehdä työtä.

Iloa työhönne!

Tuovi Pääkkönenpuheenjohtaja@suol.fi

puheenjohtajan tervehdysVANHAA, UUTTA JA KARSINTAA

JÄSENSIVUJEN SALASANA

Käyttäjätunnus: MartinSalasana: MartinLiiton internetsivut löydät osoitteesta: www.suol.fi

3

tulevia tapahtumia

MAALISKUU Uskonnon ylioppilaskirjoitukset 24.3.2017. SUOL ry:n työryhmä tekee pisteytysohjeet evankelisluterilaisen uskonnon tehtävien korjauksen avuksi.

HUHTIKUU Kevätseminaari ”Uskonto ja populaarikulttuuri” 22.4.2017 Helsingissä. Paikalliskerhoedustajien tapaaminen seminaarin jälkeen kello 16.

TOUKOKUU

Lähetä Laaja-alainen uskonto -peruskoulun hankekilpailun selostukset 1.5. 2017 mennessä osoitteeseen toimisto@suol.fi. Lue lisää nettisivuiltamme www.suol.fi.

SYYSKUU Syysseminaari ”Uskonto, aatteet ja yhteiskunta 100-vuotisessa Suomessa” 16.–17.9.2017 Tampereella.

MATKOJA

SUOL ry järjestää reformaation 500-vuotisjuhlavuonna kevätretken ”Risti, toivo ja ikuinen ilo” 11.3.2017 yhdessä Espoon uskonnonopettajain kerhon kanssa sekä opintomatkat ”Lutherin ja Bachin jalanjäljillä” Saksaan (7.–14.6.2017) ja ”Uskonto ja taide”, jonka kohteina ovat Firenze, Venetsia ja Ravenna (14.–21.10.2017).

Ajankohtaisia tietoja tapahtumista ja tarkempaa tietoa ohjelmasta nettisivuiltamme www.suol.fi

Tervetuloa mukaan toimintaan!

Kuva: W

ikimedia C

omm

ons

Syysseminaari

”USKONTO, AATTEET JA YHTEISKUNTA 100-VUOTISESSA SUOMESSA”

16.–17.9.2017 Tampereella.

4

Kuva: W

ikimedia C

omm

ons

OPINTOMATKA ”USKONTO JA TAIDE” FIRENZE–VENETSIA –RAVENNA 14.–21.10.2017.

Peruutuspaikkatiedustelut eija.suokko@gmail.com

Kevätseminaari

”USKONTO POPULAARIKULTTUURISSA” LA 22.4.2017.

PAIKKA: Suomen Lähetysseuran pihasali, Tähtitorninkatu 18, Helsinki

OHJELMA

8.30–9.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvi

9.00–9.15 Avaus ja ajankohtaiskatsaus

pj. Tuovi Pääkkönen

9.15–10.25 ”Maitomies Tevjestä Herschel Schmoikel Pinchas Yerucham Krustofskiin – hetki juutalaisen kirjallisuuden ja populaarikulttuurin äärellä.”

TT, yliopistonopettaja Pekka Lindqvist, Åbo Akademi

10.35–11.45 Islam ja populaarikulttuuri

HuK Suvi Laakso

11.45–12.45 Lounas ja mahdollisuus tehdä ostoksia basaarissa

12.45–13.00 ”Miten käyttää populaarikulttuuria opetuksessa?” -pedagogisia ideoita oppitunneille.

Uskonnonopettaja Anna Saurama

13.00–14.15 ”Buddhism and Popular Culture” – moment with comics and movies

Buddhologi ja uskonnontutkija Albion Butters

14.15–14.45 Päiväkahvi

14.45–16.00 ”Näin elät dharmisesti – hyvän hindulaisen elämän mallit intialaisessa viihteessä”

Vapaa kirjoittaja Natalia Kisnanen

16.00 Päivän päätös

Paikalliskerhojen edustajien tapaaminen klo 16–17.

SUOL ry:n järjestämän seminaarin hinta 60€, opiskelijat, eläkeläiset, työttömät ja vanhempainvapaalla olevat 35€ (muut kuin jäsenet 90€). Hinta sisältää lounaan ja kahdet kahvit.

Ilmoittautumiset 31.3. mennessä toimisto@suol.fi. Ilmoitathan samalla myös mahdolliset ruoka-aineallergiat ja erityisruokavalion.

6

USKONTO JA AMERIKKA

A merikkalainen, juutalainen tut-

kija Shaul Magid totesi tutkimuk-

sessaan American Post-Judaism:

Identity and Renewal in a Postethnic

Society vuonna 2013, että amerikkalainen

juutalaisuus on kohdannut ainutlaatui-

sen haasteen. Juutalaisuus on sulautunut

luontevaksi osaksi amerikkalaista kulttuu-

ria, eivätkä juutalaiset ole enää satunnai-

sia antisemitistisiä asenteita lukuun otta-

matta uhan alla. Juutalaisuus on traagisen

historiansa myötä pysynyt koossa pääosin

”etnisen yhteyden” avulla. Vainot ja epä-

tasa-arvoinen kohtelu ovat tehneet juu-

talaisyhteisöstä tiiviin, mutta myös eris-

täytyneen. Juutalaisuus ei ole teologiansa

luonteen vuoksi samalla tavoin keskitty-

nyt yhteisiin uskonoppeihin kuin esimer-

kiksi kristinusko. Kun juutalaisuuden kes-

kiössä ei enää 2000-luvulla voi luontevasti

olla juutalaisia yhdistävä vainoista selviä-

misen tarina (grand narrative), etninen

yhteys tai juutalainen laki, jota on haas-

tavaa noudattaa modernissa maailmassa,

mitä juutalaisuudesta jää jäljelle. Mikä te-

kee siitä edelleen merkityksellisen? Vii-

meisen parinkymmenen vuoden aikana,

jota Magid kutsuu ”post-etniseksi ajaksi”,

amerikkalainen juutalainen identiteetti ei

ole enää onnistunut muodostumaan et-

nisestä yhteydestä, eikä myöskään Israe-

lin tukemisesta tai holokaustin muistosta.

Tällaiset asennemuutokset näkyvät

nuoremman sukupolven näkemyksissä.

Juutalaissukupolvi, joka eli nuoruutensa

vuosituhannen taitteessa ja sen jälkeen,

on entistäkin samankaltaisempi ei-juu-

talaisten ikätoverinsa kanssa. Kuten yksi

nuori aikuinen totesi tutkija Debra Re-

nee Kaufmanin tekemässä haastattelus-

sa vuonna 1999: “It’s very hard to think

that you are part of a chosen people and

still feel you are part of all people––”

(Cambridge Companion to American Ju-

daism, 178, 2005). Ajatus juutalaisista ai-

nutlaatuisena kansana ja ryhmänä, jonka

täytyy pitää yhtä pysyäkseen turvassa anti-

semitismin uhalta ja varmistaa jatkuvuu-

tensa menemällä naimisiin vain toisten

juutalaisten kanssa tuntui jo tuon ikäpol-

ven nuorista aikuisista vanhanaikaiselta.

Avioliitot juutalaisten ja ei-juutalais-

ten välillä ovat viime vuosikymmeninä

muuttaneet juutalaisyhteisön demogra-

fiaa. Yhteisön sisällä on kuitenkin eriäviä

näkemyksiä siitä, onko tämä varsinaisesti

uhka juutalaisuuden pysyvyydelle. Avio-

liitto ei-juutalaisen kanssa tarkoitti vielä

1900-luvun alkupuoliskolla käytännössä

irtautumista juutalaisyhteisöstä, ja vasta

viime vuosikymmeninä on siirrytty enem-

män trendiin, jossa juutalaiset pysyvät

ei-juutalaisesta puolisostaan huolimat-

ta yhteisön jäseninä ja ottavat mahdolli-

sesti puolisonsa mukaan. Vanhat asenteet

tällaisia seka-avioliittoja kohtaan ovat

kuitenkin pysyneet ja nuoria juutalaisia

kehotetaan menemään naimisiin toisten

juutalaisten kanssa.

Nuoret juutalaiset tiedostavat tilanteen,

mutta he eivät ymmärrettävästi arvos-

ta painostusta. Juutalaisen opiskelijaleh-

den New Voicesin toimittajat kritisoivat

2000-luvun alkupuolella juutalaisyhtei-

söä siitä, millä tavoin nuoret juutalaiset

nähdään vain lukuina tilastoissa ja poten-

ONKO COOL OLLA JUUTALAINEN?

YHDYSVALTAIN JUUTALAISNUORISO TOTEUTTAMASSA JUUTALAISUUTTAAN

Yhdysvaltain juutalaisyhteisö on viime vuosikymmeninä

ollut ainutlaatuisen haasteen edessä. Juutalaiset

ovat assimiloituneet luontevaksi osaksi Amerikkaa,

mutta samalla on alkanut hämärtyä, minkälainen

rooli juutalaisella traditiolla heille enää on. Nuorempi

sukupolvi arvostaa edelleen juutalaisuuttaan, mutta he

eivät halua rakentaa vanhempien sukupolvien tapaan

juutalaista identiteettiään holokaustin muistelun ja

Israelin tukemisen varaan, vaan he hakevat muotoja

toteuttaa juutalaisuuttaan heille luontevalla tavalla.

7

USKONTO JA AMERIKKA

tiaalisina ”jatkuvuuden tuottajina” eli juu-

talaisiksi kasvavien lasten vanhempina.

Lehden kirjoituksista välittyy vaikutelma,

että juutalaisyhteisö ei näe arvoa siinä, mi-

ten nuori juutalaissukupolvi tulkitsee itse

perinnettä ja tekee siitä näköistänsä.

Amerikkalaiset juutalaisuuden tutki-

jat, jotka ovat useimmiten myös itse juu-

talaisia, ovat erimielisiä siitä, millä tavoin

seka-avioliittojen yleistyminen tulee vai-

kuttamaan juutalaisyhteisöön. Shaul Ma-

gidin näkemys on, että juutalaisuus selviää

siitä. Juutalaisuus tulee vain näyttämään

erilaiselta. Kokoelmateoksessa American

Jewish Year Book vuonna 2014 useat tutki-

jat kommentoivat Pew Research Centerin

vuonna 2013 julkaisemaa laajaa kyselytut-

kimusta Yhdysvaltain juutalaisyhteisös-

tä. Tutkimuksessa todettiin, että vuoden

2000 jälkeen amerikkalaisten juutalaisten

solmimista avioliitoista 58% oli ei-juutalai-

sen puolison kanssa. Kaikista vuonna 2013

naimisissa olleista amerikkalaisista juuta-

laisista 44 prosentilla oli ei-juutalainen

puoliso. Steven M. Cohenin mielestä tämä

kehityskulku oli merkittävä uhka reformi-

ja konservatiivijuutalaisille sekä näiden

ryhmien instituutioille, joihin ei tulevai-

suudessa enää riitä omistautuneita aktii-

veja. Tilanne ei vaikuttanut yhtä uhkaavalta

eristyneemmin omassa yhteisössään elä-

vien ortodoksijuutalaisten näkökulmasta.

Toiset tutkijat eivät nähneet seka-avioliit-

tojen yleistymistä uhkana vaan tosiasiana,

josta voi seurata hyvää esimerkiksi juuta-

laisyhteisön elävöittämisen kannalta.

NUORET JUUTALAISET YHDYSVALTAIN JUUTALAISKULTTUURIN ELÄVÖITTÄJINÄNew Voices uutisoi 2000-luvun alussa juu-

talaisten yliopisto-opiskelijoiden Lights

in Action -liikkeestä, joka pyrki 1990-lu-

vulla elävöittämään juutalaista kulttuu-

ria opiskelijoiden piirissä ja tarjoamaan

opiskelijoille enemmän mahdollisuuk-

sia ylläpitää juutalaisia perinteitä opin-

tojensa aikana. Liike järjesti esimerkiksi

rukoushetkiä, jotka olivat avoimia kaik-

kien juutalaisuuden haarojen edusta-

jille. Liike saikin erityistä kiitosta aidosti

pluralistisesta tunnelmastaan. Muuta-

mia vuosia myöhemmin New Voices kir-

joitti toisesta liikkeestä nimeltä Jews in

the Woods, joka järjesti viikonlopun

mittaisia ”sapattitapahtumia”, joihin

nuoret kokoontuivat vapaamuotoisesti

monimuotoisuuden hengessä viettämään

sapattia. Liike kasvatti suosiotaan, mutta

hiipui myöhemmin vapaaehtoisten järjes-

täjien puutteen vuoksi. Molemmissa liik-

keissä nuoret juutalaiset opiskelijat pyrki-

vät luomaan omaa, itselleen sopivaa tapaa

toteuttaa juutalaisuuttaan.

Vaikka nuoret juutalaiset eivät olisi ak-

tiivisia juutalaisyhteisössä, he ovat siitä

huolimatta ylpeitä juutalaisuudestaan.

Pew Research Centerin mukaan vuonna

2013 kaikista Yhdysvaltain juutalaisista

aikuisista 94%:a oli ylpeitä juutalaisuu-

destaan. Luku oli jopa hieman korkeampi

(96%) nuorimman ikäryhmän, 18–29-vuo-

tiaiden joukossa. Kun nuoret juutalaiset

ovat juutalaisuudestaan näin laajalti yl-

peitä, voi olettaa, että juutalaisuudella on

heille edelleen merkitystä, eikä yhteisö ole

hiipumassa, kuten jotkut pelkäävät.

Yksi 2000-luvun alkupuolen merkit-

tävistä nuorten juutalaisten kulttuurin

toteutumista sai alkunsa vuonna 2001,

kun aiemmin muun muassa juutalaista

Mazel tov Cocktail -punk-lehteä julkaissut

25-vuotias Jennifer Bleyer perusti muuta-

mien ”coolien” newyorkilaisten juutalai-

systäviensä kanssa lehden nimeltä Heeb.

Bleyer jätti Heebin muutamaa vuotta myö-

hemmin, mutta lehden julkaisemista jat-

kettiin aina vuoteen 2010 saakka, jolloin

paperipainos lopetettiin ja Heeb muuttui

kokonaan nettimediaksi.

Lehden nimi Heeb viittaa Hebrew-sa-

naan pohjautuvaan pilkkanimeen juu-

talaisista. Lehti käsitteli uskaliaalla ja

humoristisella otteella erilaisia juutalai-

suuteen ja muuhun arkielämään liittyviä

teemoja, kuten antisemitismiä, erilaisia

alakulttuureja ja seksuaalisuutta. Pro-

vosoiva ote näkyi esimerkiksi Heebin

Saksa-aiheisen teemanumeron kannes-

sa, jossa juutalainen koomikko Roseann

Barr esitti Hitleriä paistamassa ihmisen

muotoisia piparkakkuja uunissa. Provos-

oinnin ohella lehti oli poliittisesti valveu-

tunut – vahvasti vasemmalle kallellaan,

kuten suurin osa Amerikan juutalaisis-

ta- ja siinä haastateltiin useita juutalaisia

yhteiskunnallisia vaikuttajia, kuten Noam

Chomskya ja Tony Kushneria. Heeb nos-

ti myös esiin tuntemattomampia juuta-

laisia kulttuurivaikuttajia ja muusikoita,

mutta haastatteli myös tunnettuja, kuten

Beastie Boys -ryhmää ja hasidijuutalais-

ta reggae-artistia Matisyahua, joka Shaul

Magidin sanoin ”teki hasidismista coo-

lia”. Lehden haastatteluissa sivuttiin aina

jollain tapaa haastateltavien näkemyksiä

omasta juutalaisuudestaan ja toisinaan

esimerkiksi Israelista tai Yhdysvaltain juu-

talaisyhteisön tilasta. Tämä osoittaa, että

vaikka lehden ote vaikutti toisaalta kevyen

humoristiselta ja toisaalta provosoivalta,

se halusi pitää jutuissaan aina juutalai-

suutta vahvasti ja ylpeästi esillä.

8

USKONTO JA AMERIKKA

Myöhemmin Heeb alkoi järjestää

Story telling-tapahtumia ja julkaista niis-

tä juttusarjaa, minkä kautta he jatkoivat

omalla tyylillään juutalaista tarinanker-

rontaperinnettä. Näissä tilaisuuksissa

kuka tahansa sai tulla kertomaan jonkun

juutalaisuuteensa liittyvän tarinan. Kon-

septin suosion myötä vuonna 2009 jul-

kaistiin Heebin tarinakokoelma otsikolla

Sex, Drugs & Gefilte Fish. Gefilte fish on

perinteinen juutalainen ruokalaji ja osa

sellaisia juutalaisia perinteitä, joihin tä-

mä nuori sukupolvi tuntuu suhtautuneen

ironisella tavalla ihailevasti.

ONKO COOL OLLA JUUTALAINEN?

Lisa Klug julkaisi vuonna 2008 kirjan Cool

Jew, joka oli huumorinsävytteinen opas-

kirja ”cooliin juutalaisuuteen”. Hän otti

kirjaansa vaikutteita juutalaisuuden tren-

deistä, joiden oli huomannut nousseen

2000-luvun aikana. ”Coolista juutalai-

suudesta” kirjoittivat vuonna 2009 muun

muassa CNN ja juutalaislehti Commen-

tary, ja aihetta sivuttiin myös The Atlan-

tic -lehdessä vuonna 2014. Tämän perus-

teella voi sanoa, että trendi – eikä ainoas-

taan mielikuva siitä – on todennäköisesti

ollut olemassa, ja sillä on ollut ainakin jon-

kin verran vaikutusta juutalaisyhteisöön.

”Cool juutalaisuus” pohjautuu Klu-

gin mukaan ensinnäkin Heeb-lehteen,

joka teki erityisesti urbaanista juutalai-

suudesta coolia, sekä reggae-artisti Ma-

tisyahun suosioon vuoden 2005 tienoilla.

On helppo arvella, että jotain vaikutus-

ta trendin kehittymiseen on ollut myös

tunnettujen televisiosarjojen juutalaisilla

hahmoilla. Jerry Seinfeldin huumori poh-

jautui 1990-luvulla juutalai-

seen huumoriperinteeseen.

South Parkin Kyle on juutalai-

nen, Sinkkuelämää-sarjassa

Charlotte tapaili juutalaista

Harry Goldenblattia ja sarjan

päätähti Sarah Jessica Par-

ker on juutalainen. Lisa Klug

luettelee kirjassaan tunnettu-

ja juutalaisia, niin todellisia

kuin fiktiivisiä, ilmaistak-

seen, kuinka ”hyvässä seurassa” juutalai-

set ovat. Kirjan alaotsikko on the Heebster

Handbook, mikä viittaa Klugin keksi-

mään juutalaista hipsteriä tarkoittavaan

termiin. Esittelemällä tunnettuja, cooleja

juutalaisia ja yhdistämällä hipsterismin

kaltaisia nuorisotrendejä juutalaisuuteen,

Klug näyttää pyrkineen ”uudelleen brän-

däämään” juutalaisuutta nuorille. Klug on

pintapuolisesti hyvin inklusiivinen, mut-

ta jollain tasolla kirjan missio tuntuu silti

olleen saada nuoria omistautuneemmiksi

juutalaisuudelleen. QTV:n haastattelussa

vuonna 2008 Klug antoi kuitenkin ymmär-

tää, että on jokaisen oma valinta, millä ta-

valla haluaa toteuttaa juutalaisuuttaan.

”When a Book Calls Itself “Cool,” You

Know it’s Gonna be Lame”. Näillä sanoil-

la Michele Hirsch otsikoi New Voices -leh-

dessä julkaistun arvionsa Klugin kirjasta.

Arvio ei anna erityisen mairittelevaa ku-

vaa kirjasta vaan kritisoi esimerkiksi sitä,

miten kirja olettaa nuorten amerikka-

laisten juutalaisten olevan homogeeni-

sempi joukko kuin he ovat. Tämä varsin

negatiivinen arvio juutalaisessa opiske-

lijalehdessä antaa ymmärtää, että Klugin

kirja näyttäytyy lopulta vain yhtenä uu-

tena tapana, jolla juutalaisyhteisö pyrki

sitouttamaan juutalaisnuoret tiukemmin

juutalaisuuteen.

On kiinnostavaa nähdä, mihin

suuntaan juutalaisyhteisö muotoutuu,

kun juutalaisen identiteetin entiset tuki-

pilarit – antisemitismin historia, erityisesti

holokausti, ja Israel – menettävät merki-

tystään nuoremman sukupolven kasvaes-

sa. Juutalaisyhteisön täytyy kehitellä uusia

tapoja toteuttaa juutalaisuuttaan. Vaik-

ka nuori juutalaissukupolvi kritisoi edel-

tävien sukupolvien näkemyksiä, eivät he

kuitenkaan ole luopumassa juutalaises-

ta perinteestä. Osa heistä saattaa pitää

juutalaisuutta esillä ”coolina” kulttuuri-

vaikuttajana. Osa voi tietoisesti ylläpitää

juutalaisia tapoja muiden perinteiden

ohella perhe-elämässään ei-juutalaisen

puolison kanssa. Osa saattaa jatkaa tari-

nankerronnan tai juutalaisen huumorin

perinnettä. On helppo uskoa, että juuta-

laisuus selviää, se vain tulee näyttämään

erilaiselta.

Kiinnostuin itse tästä aihepiiristä vaih-

tovuonnani Durhamin yliopistossa. Juuta-

laisuuden historiaa käsittelevällä kurssilla

opettajana toiminut rabbi näytti meille Li-

sa Klugin haastattelun, missä Klug puhui

”coolista juutalaisuudesta” ja kirjastaan.

Jatkoimme videon jälkeen keskustelua

aiheesta ja laajemmin juutalaisuuden

näkyvyydestä amerikkalaisessa populaa-

rikulttuurissa. Luento antoi kiinnostavan,

uuden näkökulman juutalaisuuteen ja ko-

ko luentosarja näytti, miten juutalaisuutta

voi käsitellä myös positiivisten ilmiöiden

kautta.

TekstiOlli Saukko – teol.kand., Helsingin yliopisto

KuvatKuvakaappauksia Heeb:n sivuilta (http://heebmagazine.com)

LISÄÄ AIHEESTA

Shaul Magid – American Post-Judaism:

Identity and Renewal in Post-ethnic Society.

Bloomington: Indiana University Press.

2013.

New Voices – <newvoices.org>

Sex, Drugs & Gefilte Fish: The Heeb

Storytelling Collection – Ed. Shana Liebman.

New York: Grand Central Publishing. 2009.

Lisa Klug – Cool Jew: The Ultimate Guide for

Every Member of the Tribe. Kansas City:

Andrews McMeel Publishing, LLC. 2008.

Cool Jews on QTV. An Interview with Lisa

Alcalay Klug – <youtube.com/qtv>

Kuva W

ikimedia C

omm

ons

9

SÄHKÖISEN KOKEEN RAKENNE

Sähköisessä uskonnon ylioppilasko-

keessa on yhdeksän tehtävää, joista vas-

tataan enintään viiteen tehtävään. Tarjolla

on siis yksi tehtävä vähemmän kuin ny-

kyään, mutta myös vastauksia laaditaan

yksi vähemmän.

Koe jakautuu kahteen osaan. Osassa

I on tarjolla kuusi tehtävää, joista koke-

las voi vastata kolmeen, neljään tai vii-

teen tehtävään. Osassa II on tarjolla kolme

tehtävää, joista voi valita enintään kaksi.

Osan I tehtävät arvostellaan pistein 0–20

ja osan II tehtävät pistein 0–30. Kokeen

maksimipistemäärä on 120, mutta käytän-

nössä maksimipistemäärä riippuu opis-

kelijan valinnoista. Se voi olla 100, 110

tai 120 pistettä. Periaate ei ole uusi: ny-

kyäänkin maksimipisteisiin voi yltää vain

valitsemalla molemmat jokeritehtävät.

Sähköisessä kokeessa maksimipisteitä voi

tavoitella valitsemalla osasta I kolme teh-

tävää ja osasta II kaksi tehtävää.

Tehtävät voivat jakautua useaan ala-

kohtaan. Näissä tapauksissa alakohtien

enimmäispistemäärät ilmoitetaan erik-

seen ja osat myös arvioidaan erikseen.

Osan II tehtävät jakautuvat aina vähin-

tään kahteen alakohtaan.

EI PAKOLLISIA TEHTÄVIÄ

Sähköisen ylioppilaskokeen rakenne

vaihtelee eri oppiaineissa. Uskonnon ko-

keessa tavoitteena on ollut valinnanva-

pauden maksimointi kokeen rakenteen

asettamissa rajoissa. Tämän vuoksi ko-

keessa ei ole yhtään kaikille pakollista

tehtävää.

Ratkaisuun on vaikuttanut se, että uu-

den opetussuunnitelman mukaisesti us-

konnossa on kursseja verrattain paljon,

mutta pakollisia kursseja on vain kak-

si. Syventävien kurssien toteutumisessa

on suurta vaihtelua eri lukioiden välillä.

Oman lisänsä ylioppilaskokeen kehittä-

miseen tuo se, että muutaman vuoden

ajan kestävänä siirtymäkautena kokees-

sa otetaan huomioon sekä vanhan et-

tä uuden opetussuunnitelman mukaan

opiskelleet kokelaat. Käytännössä tämä

tarkoittaa sitä, että tehtävät laaditaan sel-

laisiksi, että ne joko sopivat molempiin

opetussuunnitelmiin tai ne sisältävät

vaihtoehtoisia osioita.

Vaikka ylioppilaskokeessa tehtäviä tu-

lee kaikista kursseista, on kirjoituksissa

mahdollista menestyä, vaikka kaikkia sy-

ventäviä kursseja ei olisikaan suorittanut.

Erityisesti uuden opetussuunnitelman

kurssit 5 ja 6 ovat luonteeltaan sellaisia,

että ne syventävät jo aiemmissa kursseis-

sa käsiteltyjä asioita.

Tyypillisesti ylioppilaskokeessa useat

tehtävät edellyttävät tietojen ja taitojen yh-

distelyä yli kurssirajojen. Mukana on ai-

na myös sellaisia tehtäviä, jotka integroivat

uskonnossa opittua muihin oppiaineisiin,

esimerkiksi äidinkieleen ja kirjallisuuteen,

historiaan, yhteiskuntaoppiin, maantietee-

seen, psykologiaan tai filosofiaan.

TEHTÄVÄTYYPIT

Sähköisen ylioppilaskokeen tehtävätyyp-

pien taustalla on Bloomin taksonomia ja

sen muunnelmat, erityisesti Krathwohlin

ja Andersonin taksonomia. Taksonomioita

on kritisoitu siitä, että ne soveltuvat tyypil-

lisesti matemaattis-luonnontieteellisiin ai-

neisiin luontevammin kuin humanistisiin

ja yhteiskuntatieteellisiin aineisiin. Takso-

nomiat vaikuttavat uskonnon kokeessa si-

ten, että eri tehtävät ja niiden osiot edellyt-

tävät erilaisia taitoja ja tiedonkäsittelyn ta-

poja. Saman tehtävän eri alakohdat voivat

olla vaativuudeltaan erilaisia.

A-tason tehtäviä luonnehtii muista-

minen, mieleen palauttaminen, asioiden

tunnistaminen ja yhdistäminen. Moni-

valintatehtävät ovat tästä tyypillinen esi-

merkki.

B-tason tehtävät edellyttävät ym-

märtämistä, käsittämistä ja selittämistä.

Tällaisia ovat esimerkiksi käsitteiden mää-

rittelytehtävät.

C-tason tehtävät ohjaavat tiedon so-

veltamiseen ja analysointiin. Vertailuteh-

tävät kuuluvat tyypillisesti tähän ryhmään.

D-tason tehtävissä mukana on luo-

va elementti. Ne edellyttävät arvioin-

tia, syntetisointia, kehittelyä ja syvällistä

pohtimista. Näiden tehtävien osalta on

tärkeää huomata, että ne edellyttävät ky-

kyä muuntaa ja kehitellä opetussuun-

nitelmassa määriteltyä osaamista myös

sellaiselle alueelle, jota ei ole lukiossa vält-

tämättä eksplisiittisesti käsitelty.

USKONNON YLIOPPILASKOE SÄHKÖISTYY SYKSYLLÄ

Tänä keväänä uskonnon ylioppilaskoe suoritetaan

paperisena versiona viimeistä kertaa. Syksyllä tilanne

muuttuu: koe suoritetaan, korjataan ja sensoroidaan

sähköisessä ympäristössä.

10

MIKÄ TEHTÄVISSÄ MUUTTUU?

Uskonnon kokeen sähköistämisessä ede-

tään maltillisin askelin, mutta kuitenkin si-

ten, että sähköisen ympäristön ominaislaa-

tua hyödynnetään alusta lähtien. Sähköi-

nen ympäristö tuo kokeeseen monia uu-

sia mahdollisuuksia. Näistä yksi on moni-

mediaisten aineistojen aiempaa monipuo-

lisempi käyttö. Tekstien, kuvien ja graafis-

ten esitysten lisäksi tehtävien aineistoina

voi olla myös äänitteitä ja videoita.

Sähköinen ympäristö mahdollistaa ai-

empaa laajempien aineistojen liittämisen

kokeeseen. Sähköisessä kokeessa on teh-

täviä, jotka edellyttävät paperiseen kokee-

seen verrattuna laajempien aineistojen

hahmottamista, yhdistelemistä ja ver-

tailua. Aineistojen laajuuteen vaikuttaa

tehtävänanto: jos tehtävänä on tunnistaa

esimerkiksi tekstin tyylilaji – onko kysees-

sä rukous, saarna vai tieteellinen analyysi

– voi aineisto olla pituudeltaan huomatta-

vasti laajempi kuin sellaisissa tapauksissa,

joissa tehtävä edellyttää aineiston tarkkaa

sisällöllistä analyysia.

Osa uskonnon ylioppilaskokeen teh-

tävistä voi sisältää metakognitiivisia

taitoja testaavia elementtejä, joita käy-

tetään myös monissa korkeakoulujen

pääsykokeissa. Tällainen on esimerkiksi

mahdollisten monivalintatehtävien pis-

teyttäminen kolmiportaisesti siten, että

oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen,

väärästä saa miinuspisteen ja vastaamat-

ta jättämisestä nolla pistettä. Tällöin ko-

kelaan tulee kyetä arvioimaan sitä, kuinka

varma hän on tiedoistaan.

VASTAUSTEN ARVIOINTI

Uskonnon sähköisessä ylioppilaskokeessa

vastauksia arvioidaan yhtäältä kokelaan

tiedollisen osaamisen, toisaalta tiedon

käsittelyn ja esitystavan näkökulmista.

Ylioppilastutkintolautakunnan uskon-

non jaoksen laatimissa hyvän vastauksen

piirteissä kuvataan tehtäväkohtaisesti hy-

vän vastauksen (n. 50 % tehtävän maksi-

mipistemäärästä) ja kiitettävän vastauk-

sen (n. 80 % tehtävän maksimipistemää-

rästä) tiedolliset kriteerit sekä tiedon kä-

sittelyn ja esitystavan arvioinnin yleiset

suuntaviivat.

Käytännössä tiedollinen osaaminen,

tiedonkäsittely ja esitystapa kytkeytyvät

toisiinsa, sillä aihekokonaisuuden kan-

nalta olennaisten tietojen hahmottami-

nen, asianmukaisten käsitteiden käyttö,

argumentaation johdonmukaisuus ja tyy-

lillinen sujuvuus liittyvät yhteen. Oheisen

taulukon avulla voit tutustua arvioinnin

yleisiin suuntaviivoihin, jotka auttavat

tehtävien pisteyttämisessä.

Kati MikkolaDosentti Kati Mikkola on YTL:n johtoryhmän jäsen ja uskonnon jaoksen tehtävänlaadintaryhmän puheenjohtaja.

Pistemäärät alle 25 % 25–50 % 50 % hyvä vastaus 80 % kiitettävä vastaus yli 80 %

Tiedollinen osaaminen:arvioidaan opsin asia-sisällön tuntemusta, käsitteiden asianmu-kaista ja täsmällistä käyttöä, sisällön ja teh-tävänannon vastaa-vuutta sekä vastauksen rajausta

sisältää hyvin vä-hän tai ei lainkaan aihealueen kannal-ta olennaisia tietoja ja käsitteitä

esitetty yksi tai useampi aihe-alueen kannalta olennainen asia ja käsite

sisältää useita aihealueen kannalta olennaisia asioita, käsitteiden käyttö ja mää-rittely on pääosin asian-mukaista; vastaus voi si-sältää myös yksittäisiä asi-avirheitä (tarkemmat teh-täväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä)

osoittaa aihealueen kii-tettävää hallintaa; käsit-teitä on käytetty asian-tuntevasti ja luontevasti ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuo-lisia ja täsmällisiä (tar-kemmat tehtäväkohtai-set kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piir-teissä)

osoittaa aihealueen syvällistä ymmärtämistä ja kykyä liittää asiat laajempiin yhteyksiin

Tiedon käsittely ja esitystapa:arvioidaan opiskeli-jan taitoa esittää, ana-lysoida, arvioida ja so-veltaa tietoa; esitysta-paa arvioidaan vastauk-sen johdonmukaisuu-den, eheyden ja tyylil-lisen sujuvuuden näkö-kulmista

tyyliltään sekava ja rakenteeltaan jä-sentymätön; vas-taa tehtävänantoon vain osittain tai ei lainkaan; tehtävän aineistoa ei hyö-dynnetä eikä esi-tettyjä näkemyk-siä perustella pä-tevästi

rakenteeltaan jä-sentymätön ja tyyliltään sekava; voi sisältää tois-toa, liioittelua, epäuskottavia pe-rusteluja ja luette-lomaisuutta

vastaa pääosin tehtävä-nantoa; esitetty useita aihe alueen kannalta olen-naisia tietoja ja näkökul-mia; tehtävän aineistoa on hyödynnetty joiltain osin ja vastauksessa on merke-jä tiedon soveltamisesta ja kehittelystä; pyrkimys joh-donmukaiseen rakentee-seen ja asioiden perustele-miseen; voi olla paikoin jä-sentymätön ja luettelomai-nen; perustelut voivat olla pintapuolisia

useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat ja näkökulmat on liitetty johdonmukaisek-si kokonaisuudeksi; vas-taus on tehtävänannon mukainen ja kieliasul-taan huoliteltu; esitetyt perustelut ovat selkei-tä ja monipuolisia; tie-toa sovelletaan ja kehi-tellään uskottavasti

tehtävän aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen; perustelut ovat vakuut-tavia ja hyvin argumen-toituja; voi sisältää kek-seliäitäkin näkökulmia ja avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin

Uskonnon sähköisen ylioppilaskokeen arviointi ©YTL, uskonnon jaos

11

USKONTO JA AMERIKKA

K ierrellessäni Yhdysvaltoja vuoden

2014 syksyllä kiinnitin huomiota

siihen, millä tavalla monissa kan-

sallispuistoissa ja luonnonnähtävyyksillä

vierailijoille tarjotaan tietoa paikallisista

alkuperäiskansoista. Kahden viikon mit-

tainen road trip Chicagosta Los Angele-

siin herätti kiinnostukseni alueen nähtä-

vyyksiin, ja palasin heti seuraavana ke-

väänä tutkimaan laajemmalti Yhdysval-

tojen länsipuoliskoa. Matkoillani keräilin

esitteitä kansallispuistoista ja muista näh-

tävyyksistä, koska halusin tutkia näitä tu-

ristikohteita ja niiden kytköksiä alkupe-

räiskansoihin myös uskontotieteen pro

gradu -tutkielmassani.

Tutkielmassani käsittelen sitä, miten

alkuperäiskansojen kulttuuriperintöä

tuotteistetaan turistikohteissa esimerkiksi

matkamuistomyymälöissä, ravintoloissa

ja opastetuilla kierroksilla. Käytännön

syistä päätin lopulta rajata tutkimuskoh-

teeni yhteen valitsemaani turistikohtee-

seen, Monument Valleyn heimopuistoon.

Tämä elokuvistakin tuttu laakso sijaitsee

navajo-kansan reservaatissa Yhdysval-

tojen lounaisosissa, Arizonan ja Utahin

osavaltioiden rajalla. Paikassa yhdistyvät

kuivan autiomaan elementit ja erikoiset

kivimuodostelmat. Monument Valleyn

laakso on tullut tunnetuksi erityisesti

John Fordin 1900-luvun puolivälissä oh-

jaamien lännenelokuvien näyttämönä, ja

erityisesti Monument Valleyn kivipaadet

ovat luoneet elokuvien kautta mielikuvan

siitä, millainen on oikea Villi Länsi.

Navajot ovat perustaneet laaksoon tu-

risteja varten oman heimopuiston nimellä

Monument Valley Navajo Tribal Park. Al-

kuperäiskansa hallinnoi itse kaikkia reser-

vaatissa sijaitsevia turistikohteita, joihin

lukeutuu myös Monument Valley. Laak-

so ei siis ole liittovaltion kansallispuisto,

vaikkakin jo 1900-luvun alussa se kiinnos-

ti valtiota erikoisena luonnonnähtävyyte-

nä. Reservaatin alueelle suunniteltiinkin

perustettavaksi suuri kansallispuisto,

mutta osa navajoista vastusti laidunmai-

den luovuttamista turistien käyttöön.

Graduni primaariaineistona käytän

keräämiäni matkaesitteitä, mutta tutkiel-

maani liittyy esitteiden lähiluvun lisäksi

havainnointi paikanpäällä Monument

Valleyssä. Yleisesti matkaesitteiden luon-

ne on sellainen, että niissä annetaan taus-

tatietoa esimerkiksi alueen historiasta ja

kulttuurista, mutta niillä halutaan myös

kertoa, millaisia kokemuksellisia ja toi-

minnallisia elementtejä matkailijalle on

tarjolla kohteessa. Historiaan ja alueen

kulttuuriin liittyvä laajempi tietopaket-

ti on tarjolla matkakohteessa vierailija-

keskuksen yhteydessä. Esitteissä pyritään

lähinnä luomaan kuvin ja sanoin sellainen

tila, johon matkailija haluaa astua.

NAVAJOJEN KULTTUURIPERINNÖN TUOTTEISTAMINENTutkielmani kannalta on kiinnostavaa,

minkälaista kulttuuriperintöä tuotetaan

esite- ja opastemateriaalissa. Mitkä sei-

kat korostuvat navajo-kansan kulttuuri-

perinnössä ja mitä on ehkä jätetty syr-

jään? Kulttuuriperintöturismin tutkimuk-

sessa on olennaista pohtia, kuka tuotteis-

taa ja kenelle sekä millainen tarina turis-

teille halutaan välittää. Primaariaineis-

tossani tärkeässä asemassa on vierailija-

esite, joka jaetaan kaikille turisteille hei-

mopuiston sisäänkäynnillä pääsymaksun

maksamisen yhteydessä. Tämä vierailija-

esite on navajo-hallinnon alaisen Navajo

Nation Parks & Recreation -osaston tuot-

tama materiaali, joka on suunnattu puh-

taasti heimopuistossa vierailevien turis-

tien käyttöön. Koska navajot hallinnoivat

itse heimopuistoa, he myös itse tuotteista-

vat omaa kulttuuriperintöään. Toki tähän

prosessiin vaikuttaa varmasti yleinen al-

kuperäiskansojen kulttuurin tuotteistami-

nen, joka on tavallista koko maassa.

UNISIEPPAREITA JA MUITA MATKAMUISTOJA

Anne Laine tekee parhaillaan uskontotieteen pro gradu-tutkielmaa

Yhdysvaltojen alkuperäiskansojen kulttuuriperinnön tuotteistamisesta

Monument Valleyn heimopuistossa. Tässä artikkelissa Laine avaa

näkemyksiään aiheesta.

12

USKONTO JA AMERIKKA

Tutkielmassani nostan esiin eri ta-

poja, joilla navajoiden kulttuuripe-

rintöä tuotteistetaan turisteja varten.

Silmiinpistävintä on, miten heimopuiston

matkamuistomyymälässä myydään nava-

jo-perinteeseen liittyvää esineistöä, kuten

erilaisia koruja, koristeita ja ruukkuja. Se-

kä esitteissä että itse myymälässä näiden

esineiden autenttisuutta tuotetaan muis-

tuttamalla niiden olevan käsintehtyjä.

Mielenkiintoista on se, että tuotteistami-

nen ei liity pelkästään navajo-kulttuuriin,

vaan myös muihin Pohjois-Amerikan al-

kuperäiskansoihin. Monet matkamuisto-

myymälässä myytävistä tuotteista voidaan

liittää muihin kansoihin kuin navajoi-

hin. Tällaisia esineitä ovat esimerkiksi

toteemipaalut ja sulkapäähineet. Mat-

kamuistomyymälässä esineitä ei ole

jaoteltu, vaikka ne edustaisivat eri intiaa-

nikulttuureja. Monia tuotteita myydään

nimenomaan eksoottisina ”yleisintiaani-

tuotteina” – ikään kuin alkuperäiskansat

olisivat yksi kansa. Unisiepparit ovat siitä

erityisessä asemassa matkamuistona, et-

tä ne ovat levinneet ympäri Yhdysvaltoja

symboloimaan yleisesti Pohjois-Ameri-

kan alkuperäiskansoja. Unisiepparit ovat

siten varsin tavallinen myytävä matka-

muisto paikassa kuin paikassa, myös

Monument Valleyssa. Unisieppareihin

liittyviä alkuperäiskansojen uskomuksia

avataan tuoteselosteessa sen verran, että

niiden sanotaan suodattavan pahat unet

verkkoonsa hyvistä unista.

Monument Valleyssa matkamuisto-

myymälän lisäksi myös museo ja näyttelyt

tuotteistavat navajojen kulttuuriperintöä.

Navajojen asumuksia ja maamajoja esit-

televä ulkoilmanäyttely sijaitsee aivan

laakson reunamalla, syrjässä turistikeskit-

tymästä, minkä takia se saattaakin jäädä

turistilta huomaamatta. Sen sijaan vierai-

lijakeskukseen on varattu tila navajoista

ja heidän käsityötaidoistaan kertovalle

näyttelylle. Vierailijaesitteen mukaan mu-

seon ”ainutlaatuiset aarteet ovat yhä edel-

leen korvaamattoman arvokkaita palasia

navajojen kulttuuriperinnöstä”. Vierailija-

keskuksen yhteyteen on myös rakennettu

Code Talkers -näyttely, jossa navajoihin

liitetään länsimaalaisia merkityksiä ko-

rostamalla navajojen roolia koodikielen

keksimisessä toisessa maailmansodassa.

Vierailijakeskuksessa sijaitseva ravin-

tolakin voidaan nähdä tuotteena, koska

ravintolassa asioiminen on tuotteistettu

kokemukseksi, johon sisältyy navajo-kult-

tuurin perinneruokien maistaminen. Ko-

kemusta tukee ravintolan taustalla soiva

alkuperäiskansamusiikki sekä sisustus, jo-

ka koostuu navajoiden tekemistä käsitöis-

tä, astioista ja ruukuista.

Laakson kiertäminen näyttää olevan

suosituin aktiviteetti heimopuistossa.

Opastetuilla kiertoajeluilla ja omatoimi-

silla laaksokierroksilla turisti pääsee tu-

tustumaan arvoituksellisesti nimettyihin

kivimuodostelmiin ja siten navajo-kan-

san myytteihin ja uskomuksiin. Esitteissä

opastetuille kiertoajeluille houkutellaan

mainostamalla mukanaolijan pääsevän

osalliseksi navajojen salaisuuksista – on-

han oppaana paikallinen navajo. Ilman

opasta turisti joutuu tyytymään vieraili-

jaesitteen karttaan. Laakson reitti kulkee

pitkin kuoppaista ja hankalaa hiekkatietä.

Matkan varrella on useita pysähtymispaik-

koja, jossa maisemaa ja kivimuodostel-

mia voi vapaasti valokuvata. Vuodenajasta

riippuen navajot ovat pystyttäneet näille

pysähtymispaikoille pieniä kojuja, jois-

sa he myyvät käsitöitään, kuten koruja ja

herkkuja. Reitillä on myös hevosaitauk-

sia, koska turisteille tarjotaan opastettuja

ratsastuskierroksia laaksossa. Perinteisiin

asuihin pukeutuneita navajoita hevosten

selässä saa myös valokuvata palkkiota

vastaan.

Nähdäkseni se, mitä turistit tulevat

heimopuistossa ensisijaisesti katsomaan,

on erityinen luonnonmaisema. Laakso on

tunnettu nimenomaan maisemastaan, jo-

ka muistuttaa elokuvien rajaseutua. Tä-

män takia laaksokierros on suosittu.

Navajojen kulttuuriperintö on sen sijaan

yksi tärkeä ulottuvuus, jolla tuotetaan pai-

kan omaleimaisuutta ja mystifioidaan sitä.

Navajoiden kulttuurista kerrotaan niiltä

osin, kuin se on relevanttia ja tarpeellista

suhteessa maisemaan, jota ihmiset tule-

vat ihailemaan. Kulttuurista ja perinteestä

esitellään asioita, joiden oletetaan kiin-

nostavan turisteja – tällaisia ovat esimer-

kiksi myytit ja tarinat, kauniit esineet sekä

erityinen ruokaperinne.

PAIKKA, JOSSA MAAILMA ON PYSÄHTYNYT

Monument Valley tuotteistaa navajo-kan-

san kulttuuriperintöä osana matkailune-

distämispyrkimyksiään. Kulttuuriperin-

töä siis välineellistetään osaksi muita pää-

määriä. Uskonnolliset uskomukset ja ta-

vat voidaan markkinoida eksoottisena ja

värikkäänä. Monument Valleyn tapauk-

sessa turismi takaa tuloja paikallisille, ja

toisaalta turismin avulla tietoisuus nava-

jo-kansasta ja muista alkuperäiskansoista

lisääntyy. Turismin avulla kansa pyrkii so-

peutumaan ja selviämään ympäröivässä

modernissa yhteiskunnassa. Alkuperäis-

kansojen on rakennettava historiaan ja

kulttuuriin pohjautuvaa identiteettiään ja

pyrittävä erottautumaan, jotta intiaanivä-

estöä ei uhkaisi vapautus erioikeuksista

ja reservaattimaista. Stereotypioita käy-

tetään erilaisuuden korostamiseen sekä

alkuperäiskansojen että länsimaalaisten

taholta. Toisaalta stereotypioiden avulla

saatetaan syventää alkuperäiskansojen

ja länsimaisen kulttuurin välistä kuilua ja

leimata alkuperäiskansat muuttumatto-

miksi yhteisöiksi. Yksi primaariaineiston

esitteistä houkutteleekin matkailijaa Mo-

nument Valleyn heimopuistoon kuvaile-

malla laaksoa paikaksi, jossa aika on py-

sähtynyt ja jossa vierailija voi yhä tuntea

lännen rajaseudun läsnäolon.

Teksti ja kuva Anne Laine

Kirjoittaja työstää pro gradua Turun yliopistossa ja on matkakuumeen puuskassa ostanut huhtikuulle lentoliput Yhdysvaltoihin

Agricolan palsta

13

KERRO VÄHÄN ITSESTÄSI JA TAUSTASTASI

Olen 40-vuotias teologian tohtori ja työs-

kentelen dogmatiikan yliopistolehtorina

Helsingin yliopistossa. Tällä hetkellä asun

perheeni kanssa Princetonissa, New Jer-

seyssä, jossa olen vierailevana tutkijana.

MITEN USKONTO NÄYTTÄYTYY JULKISESSA KESKUSTELUSSA USA:SSA?

Periaatteessa USA:ssa vallitsee tiukka ero

valtion ja uskontojen välillä. Taustalla

tässä on USA:n varhaishistoria, jossa eri

kristinuskon muodot pyrkivät löytämään

mallin, joka mahdollisti parhaan yhdessä

elämisen muodon. Jotta jokaisella olisi ol-

lut riittävä elintila, päädyttiin siihen, että

valtion tulee taata täysi uskonnonvapaus.

Eurooppalaisten valtio- tai kansankirkko-

mallia haluttiin välttää.

Tällä oli eurooppalaisesta näkökul-

masta katsottuna aika yllättäviä seurauk-

sia. Uskontoneutraalius voimaannutti

uskonnolliset yhteisöt, koska nyt jokainen

ryhmä joutui kilpailemaan kannattajista.

Pohjoismaissa kansankirkkojärjestelmä on

passivoiva, se ei kutsu osallistumaan ja si-

toutumaan, vaan kirkko ikään kuin uskoo

jäsentensä puolesta. Luoteis-Eurooppaan

verrattuna amerikkalaisten uskonnollinen

aktiivisuus on moninkertainen. Asumme

liberaalissa rannikkokaupungissa aivan

New Yorkin vieressä, mutta jopa täällä kau-

punki on täynnä kirkkoja ja kirkot ovat sun-

nuntaisin täynnä. Suurimmissa kirkoissa

on paikannäyttäjät, jotka ohjaavat ihmis-

virrat oikeille paikoilleen niin että riveil-

le ei jää tyhjiä paikkoja. Kirkot tyypillisesti

järjestävät useampia jumalanpalveluksia

sunnuntaisin.

Tältä pohjalta voisikin sanoa, että esi-

merkiksi vapaa-ajattelijoiden ja uusateis-

tien ei kannattaisi heiluttaa Suomessa

venettä, koska aito neutraalius todennä-

köisesti lisää uskontojen asemaa yhteis-

kunnassa, eikä suinkaan vähennä sitä.

Koska maassa on paljon uskonnol-

lisesti aktiivisia ihmisiä, tämä heijastuu

luonnollisesti poliittiseen ja julkiseen kes-

kusteluun. Erään arvion mukaan Hillary

Clinton hävisi Trumpille muun muassa

siksi, että hän käyttäytyi ikään kuin maas-

sa ei olisi uskonnollisia ihmisiä. Muut

demokraattiehdokkaat osallistuivat kris-

tillisten kirkkojen organisoimiin panee-

leihin ja lehtikyselyihin, mutta Clintonin

kampanja ohitti nämä kategorisesti. Tä-

mä oli voimakas signaali, joka kostautui

myöhemmin.

MITEN USKONTO NÄKYY OMASSA TYÖSSÄSI?

Työskentelen NASA:n rahoittamassa

poikkitieteellisessä projektissa, joka tut-

kii astrobiologian yhteiskunnallisia vai-

kutuksia. Yksi tarkastelun kohteena oleva

teema on uskontojen ja kosmologian vä-

linen suhde. NASA:n mukaan on olen-

naista tutkia asioita laajasta perspektii-

vistä, humanistisia tieteitä unohtamatta.

Jos me saamme hyvää todistusaineistoa

maan ulkopuolisesta elämästä, tällä on

vaikutusta käsitykseemme ihmisen kos-

misesta merkityksestä uskonnosta riippu-

matta. Samalla haastaa joitakin eksplisiit-

tisiä uskonnollisia käsityksiä.

MITKÄ NÄET SUURIMPINA EROINA SUOMEEN USKONNOISTA PUHUTTAESSA?

Yksi kiinnostava ero on, että USA:n me-

diassa törmää usein varsin asiantunte-

vaan uskontojournalismiin. Niitä lukies-

wsa olen toistuvasti miettinyt, että suo-

malainen media ei ikinä osaisi kirjoittaa

näin mielenkiintoisesti ja monipuolisesti.

New York Postin kolumnisteista esimer-

kiksi Ross Douthat ja David Brooks kir-

joittavat usein todella terävästi. Myös The

Atlantic kirjoittaa uskontoon liittyvistä ai-

heista syvällisiä artikkeleita.

Toisaalta uskontoihin ja eri uskonto-

jen edustajiin saatetaan myös suhtautua

hyvin paljon aggressiivisemmin kuin Suo-

messa. Erityisesti islam ja katolisuus voi-

daan usein kuvata kielteisessä valossa.

VAIKEISTA ASIOISTA EI VOIDA ENÄÄ PUHUA – KESKUSTELU USKONNOISTA USA:SSA

14

Myös tunteikasta puhetta ei paheksuta

niin helposti kuin Suomessa. Tämä toi-

saalta lisää avoimuutta, mutta sillä on po-

larisaatiota lisäävä vaikutus. Sekä oikeisto

että vasemmisto käyttävät jatkuvasti kiel-

tä, joka meillä luokiteltaisiin vihapuheeksi.

Suomessa on puhuttu paljon erilai-

sista kuplista. Meillä ei ole lehdistöä tai

muuta mediaa, joka kykenisi kuvaamaan

aikamme hankalia ilmiöitä eri kanteil-

ta. USA:n tilanne ei kuitenkaan ole tällä

hetkellä kovin hyvä. Esimerkiksi monet

republikaanit kokevat, että heidän edusta-

malleen politiikalle ei ole olemassa julkis-

ta kanavaa, koska FOX News on siirtynyt

liian marginaaliseen positioon.

Ihmiset ovat aina olleet ja tulevat ole-

maan ideologisesti levällään. USA:ssa

tämä tiedostetaan selvemmin kuin Suo-

messa, mutta nyt amerikkalaiset tuntu-

vat kadottaneen keinot pitää moninaisuus

hallinnassa. Yksi syy tähän on mielestäni

lisääntynyt sosiaalisen median käyttö, jo-

ka vahvistaa vaarallisella tavalla alhaisim-

pia viettejämme.

MILTÄ USKONNONOPETUKSEN JA USKONNON ASEMA NÄYTTÄÄ AMERIKASSA?

USA:ssa ei julkisissa kouluissa ole lainkaan

uskonnonopetusta. Tätä on joskus yritetty

ehdottaa, mutta kirkot ja uskonnolliset yh-

teisöt ovat kategorisesti vastustaneet tätä,

koska he eivät halua ulkoistaa katekee-

siään näennäisen neutraaleille tahoille.

Suomalainen malli ei menisi täällä ikinä

läpi. Monet julkiset koulut ovat retuperällä

ja amerikkalainen koulutuspolitiikka tar-

vitsisi perinpohjaisen uudistuksen, mutta

uskonnonopetus tuskin on tämän uudis-

tuksen kärkipäässä. Monilla kirkkokun-

nilla on omia kouluja ja yliopistoja, joissa

uskontoa tietenkin opetetaan. Esimerkiksi

katolisissa ja luterilaisissa yliopistoissa on

tyypillistä, että minkä tahansa aineen opis-

kelijaa joutuu suorittamaan ainakin muu-

taman teologian kurssin.

Uskonnolliset yhteisöt, kuten katoliset

ja evankelikaalit, jotka ovat itse aktiivisia

seuraavan sukupolven katekeesin suh-

teen eivät ole juurikaan kärsineet maallis-

tumisen seurauksista. Yleisprotestanttien,

johon myös osa luterilaisista luetaan, koh-

talo on kuitenkin ollut menettää lähes

puolet jäsenmäärästä vain muutamassa

kymmenessä vuodessa. Jos kirkko ei ky-

kene järkevästi ja selkeästi perustelemaan

olemassaoloaan ja miksi siihen kannattaa

kuulua, se häviää täkäläisessä ilmastossa

olemattomiin yhdessä sukupolvessa.

OLETTE OLLEET AMERIKASSA NYT KAKSI KERTAA. ONKO TILANNE TAI ILMAPIIRI USKONTOJEN SUHTEEN MUUTTUNUT NÄIDEN VIERAILUJEN VÄLILLÄ?

Edellisen kerran asuimme maassa silloin,

kun Obamaa oltiin valitsemassa ensim-

mäiselle kaudelleen. Maa oli jo tuolloin

kahtiajakautunut, mutta nyt tuo jakolinja

on huikean paljon syvempi.

Kaiken kaikkiaan polarisaatio on kas-

vanut koko ajan Reaganin ajoista alkaen.

Tilanne on tällä hetkellä mielestäni hyvin

huolestuttava. Polarisaation taustalla on

useita, lähinnä talouspoliittisia, tekijöitä,

mutta uskonnollisuus on nivoutunut tä-

hänkin kysymykseen. Rannikkokaupun-

kien demokraatteja äänestävä liberaali ja

vaikutusvaltainen eliitti on vähemmän

uskonnollista kuin muualla maassa asu-

va väki, jotka puolestaan äänestävät re-

publikaaneja.

Polarisaatio on johtanut siihen pistee-

seen, että ihmiset eivät enää oikein uskal-

la keskustella vaikeista aiheista, elleivät

he täysin varmoja siitä, että kuulijat ovat

täysin samaa mieltä. Monet maineikkaat-

kin yliopistot ovat peruuttaneet kursseja,

joilla keskustellaan etiikan vaikeista kysy-

myksistä. Opettajat eivät uskalla opettaa,

koska he pelkäävät joutuvansa kurinpidon

kohteeksi, jos he mainitsevat jotakin josta

opiskelijat eivät pidä. Opiskelijat taas vält-

tävät kursseja, joilla heidän ajatteluaan

haastettaisiin. Jopa Obama on joutunut

ottamaan kantaa tähän ilmiöön pitämäl-

lä kehitystä epätoivottavana terveen de-

mokratian kannalta.

Muutama kuukausi sitten seura-

sin keskustelua eetikko Peter Singerin

ja lakitieteilijä Robert P. Georgen välillä.

Singer on tunnettu muun muassa radi-

kaaleista aborttia koskevista kannoistaan

ja George tunnetaan perinteisen avioliit-

tokäsityksen puolustajana. George tote-

si avauspuheenvuorossaan, kuinka heitä

erimielisyyksistä huolimatta yhdistää mo-

nia asia, muun muassa se, että he mo-

lemmat saavat jatkuvasti tappouhkauksia.

Molemmat ovat Princetonin yliopiston

professoreita ja he ovat puolustaneet

toistensa oikeutta puhua ja keskustel-

la julkisesti vaikeistakin aiheista. Nytkin

keskustelu sujui mukavassa hengessä ja

oli läsnäolijoille varmasti opettavainen.

MITEN KATSOMUSTEN VÄLINEN DIALOGI NÄKYY SIELLÄ JA VOIMMEKO SUOMESSA OPPIA SIITÄ JOTAKIN?

Sellaista dialogia, joka ylittäisi kulttuu-

risotien rajalinjat, on liian vähän. Trum-

pin valinnan jälkeen näytti hetken siltä,

että demokraattien ja republikaanien vä-

lille voisi syntyä jotakin yhteistä, koska ti-

lanne oli niin absurdi. Nyt kuitenkin näyt-

tää siltä, että puolueet ovat ryhtyneet siili-

puolustukseen. Molemmat puolueet ovat

tehneet erittäin huonoja valintoja, ja pal-

jon hyvää on mennyt rikki. Jotkut merkit-

tävät poliitikot, kuten Bernie Sanders, ovat

tunnustaneet tämän, mutta jää nähtäväksi

saavatko he aikaan aitoa sovintoa.

Suomessa voitaisiin oppia USA:n ti-

lanteesta ehkä siten, että tilannetta ei saa

päästää niin huonoksi kuten USA:ssa on

käynyt. Ei pidä kuvitella, että voin va-

kuuttaa toiset omista näkemyksistäni ja

ymmärtää, että jokainen meistä on aina

harhaoppinen koko muuhun maailmaan

suhteutettuna. Kannattaa olla avoin kaik-

kia näkemyksiä kohtaan, myös niitä joista

on syvästi eri mieltä ja yrittää viettää aikaa

toisinajattelevien kanssa.

Teksti: Raili Keränen-PantsuKuva: Salla Vainio

Vatikaanin seurapiir ipalsta

PAAVI JA TRUMPKoko maailma puhuu

Yhdysvaltain uudesta

presidentistä. On selvää,

että paavikin on ottanut

kantaa vallan vaihtoon.

Paavi antoi haastattelun

Vatikaanissa, Pyhän Martan

residenssissä, jossa hän

asuu, juuri Donald Trumpin

virkaanastujaispäivänä.

Tässä Paavin ajatuksia

maailman menosta.

En katso televisiosta Trumpin virkaanastujaisia. Jumala pyysi minua lopettamaan

television katselun 16.7.1990. Se on lupaus, jonka olen pitänyt. Minä en halua en-

nustaa. En myöskään halua muodostaa mielipiteitä liian kevein perustein. Katson

ensin ja kerron sitten mitä mieltä olen. Mutta on syytä muistaa, että kansa valitsi Hit-

lerin. He äänestivät hänet valtaan. Sitten hän tuhosi oman kansansa. Vaara on siinä,

että me etsimme oman identiteettimme pelastajaa ja sitten haluamme pitää kaikki

muut muurien takana ja ulkopuolella. Hän sanoo olevansa kristitty. Katsotaan, mitä

hän tekee. Kristillisyys on aina konkreettista. Jos kristillisyys ei ole konkreettista, se ei

ole lainkaan kristillisyyttä.

Latinalaisessa Amerikassa on ongelmana liian suuri taloudellisen vapauden tavoit-

telu. Siellä omaksutaan talousjärjestelmä, joka tappaa. Tämän hetkisessä järjestelmässä

kaiken keskiössä on raha, ei mies ja nainen: ihminen. Me tarvitsemme kommunikaa-

tiota, sitä todellista, jossa voimme koskettaa toisiamme. Siinä on virtuaalitodellisuu-

den vaara, että me kadotamme inhimillisen kanssakäymisen. Meiltä näyttää puuttuvan

päämäärä, jota kohden kuljemme. Olemme hieman eksyksissä nykypäivänä.

Elämän ravintola näyttää tarjoavan meille ideologia-lautasia. Me kyllä voimme kiel-

täytyä niistä ideologioista. Ideologia nimittäin helposti estää koskemasta todellisuutta.

Kirkon suurin pahe on papistuminen ja papin aseman tuleminen viraksi. Kun papista

tulee virkailija, on kirkossa kaikki menetetty. Minä pelkään vähemmän niin sanottuja

nukkujia kuin puudutettuja. Kirkossa työtään tekevät eivät saa olla puudutettuja taval-

listen ihmisten ja todellisen maailman ongelmille. Papin täytyy ohjata seurakuntaansa,

ei kirkkoa. Kirkkojen ovet pitää avata ja riemuita. Elämä on helpompaa puudutettu-

na, kun ei tarvitse välittää. Välinpitämättömyys on koko maailmamme suurin vaara.

Kirkon sisällä on paljon korruptoituneita. Mutta meillä on myös paljon pyhimyksiä.

Maailman ongelma, suuri ongelma on se, että hyvin pieni ryhmä pitää hallussaan

80%:a koko maailman rikkaudesta. Se ei ole kohtuullista.

Minä en pysty enää muuttamaan omaa persoonallisuuttani. Olen 76-vuotias ja sil-

loin ei perusluonne enää muutu. En toki pysty tekemään kaikkea, mitä haluaisin. Sen

näkevät kaikki, jotka minua seuraavat. Minun ainut vallankumoukseni on evankeliu-

mi!

Liisa VäisänenSynsyguksen Vatikaanin kirjeenvaihtaja

15

Kuva: W

ikimedia C

omm

ons

16

USKONTO JA AMERIKKA

TÖRMÄSIN AMERIKAN-SUOMALAISUUTEEN

Allekirjoittanut ja yksi viimeisistä Suomi-Synodi -papeista, Rudolph Kemppainen, FinnFest 2013 -tapahtumassa. Arvostettu rovasti poistui keskuudestamme maaliskuussa 2016.

seisoi uljaana: Finlandia University. Ja pal-

jon muutakin kiehtovaa Suomi-aiheista.

Mutta koska kävimme Hancockissa myö-

hään illalla Paavo Nurmi Marathonin jäl-

keen, auki olivat lähinnä pikaruokapaikat,

eivät kulttuurikohteet. Olin joka tapauk-

sessa luomoutunut. Tämän paikan charmi

tunkeutui jonnekin syvälle selkäytimeeni,

ja päätin, että tänne palataan. Pian.

Palasinkin tasan vuoden kuluttua,

ja sillä kertaa myös yövyin paikallisessa

motellissa suoden itselleni aikaa kierrel-

lä nähtävyyksiä. Palasin jälleen kahden

Olen uskonnonopettaja, jonka

teologian maisterin opinnot

kestivät komeat kymmenen

vuotta. Onneksi jäivät roikkumaan, muu-

ten en todennäköisesti olisi koskaan löytä-

nyt omaa akateemista intohimon kohdet-

tani, gradun aihetta joka oli henkilökoh-

taisella tasolla kiehtova. Kandi oli jo liitty-

nyt USA:n evankelikaaleihin, mutta vasta

Indianan-vaihtoni ja Wisconsinin-kesä-

työni kuljettivat minut roadtripille Ylä-

Michiganiin, amerikansuomalaisen kult-

tuurin ja historian sydänmaille. Siellä se

vuoden kuluttua, ja jälleen sitä seuraa-

van vuoden juhannuksena. Siloin olikin

jo vuosi 2013, Hancockissa vietettiin Finn-

Fest USA -suurtapahtumaa, ja minulla oli

kunnia saada osallistua ohjelmaan pitä-

mällä esitelmä Finlandia Universityyn ja

Suomi-Synodiin liittyvästä uunituorees-

ta gradustani.

SUOMALAINEN LUTERILAISUUS AMERIKASSA: LESTADIOLAISET

Niin sanotun ”suuren amerikansiirtolai-

suuden” aikana, eli USA:n sisällissodan

jälkeisistä vuosista noin vuoteen 1930,

suomalaisia muutti Yhdysvaltoihin arvi-

olta 350 000. Kanadan siirtolaisuus alkoi

voimistua vasta 1920-luvulla, sen jälkeen

kun USA kiristi siirtolaiskiintiöitään.

Ensimmäisen oman amerikansuoma-

laisen kirkkokunnan perustivat ehkä hie-

man yllättäen lestadiolaiset vuonna 1872.

Tässä onkin mainoi vertailukohta liittyen

uskonnonvapauden historiaan amerikka-

laisessa ja suomalaisessa kontekstissa. Yh-

dysvalloissahan kenelle tahansa oli paitsi

mahdollista, myös jollakin tavalla ”amerik-

kalaisen hengen” mukaista alkaa uskonnol-

liseksi yrittäjäksi. Toisaalta lestadiolaisetkin

tarvitsivat yrittäjyyteensä hieman keppiä,

Amerikansuomalaisen luterilaisuuden legen-daarisimman maamerkin portailla: Suomi Collegen vanha päärakennus eli “Old Main”, rakennettu 1900.

”Suuren amerikansiirtolaisuuden” aikana

Yhdysvaltoihin muutti arviolta noin

350 000 suomalaista. Maahan muuttaneet

suomalaiset perustivat luterilaisia

kirkkokuntia, joista osa on säilynyt näihin

päiviin asti.

17

USKONTO JA AMERIKKA

linen, vaikka ajatusta Suomen kirkkoon

liittymistäkin eläteltiin ajoittain. Synodiin

kuului 1920-luvulle tultaessa 154 seura-

kuntaa ja 44 pappia eri puolilla Yhdys-

valtoja. Vuonna 1923 kastettujen jäsenten

määrä oli noin 36 000, suunnilleen 13%

kaikista amerikansuomalaisista.

Pappien määrän huomattava lisäänty-

minen ei tietenkään selity Suomessa kou-

lutettujen pappien runsaalla Amerikkaan

muuttamisella. Sen selittää vuonna 1896

perustettu Suomi-Opisto, jonka tärkein

alkuperäinen tarkoitus oli nimenomaan

taata Suomi-Synodin pappiskannan jat-

kuvuus. Toiseksi tärkeäksi rooliksi muo-

dostui toisen asteen high school -opisto,

josta valmistuneet painoivat päähänsä

suomalaisen ylioppilaslakin. Myöhem-

min opistoon tulivat mukaan mm. kau-

pallinen osasto ja junior college, se alkoi

kulkea myös nimellä Suomi College, vaih-

taen lopulta vuonna 2000 nimensä Fin-

landia Universityksi. Nimi on vaihtunut,

mutta perintö elää siis edelleen, nykyisin

yhteistyössä ELCA-kirkkokunnan kanssa.

Opiskelijamäärä oli 1900-luvun alkupuo-

liskolla sadan tietämissä, ja tällä hetkel-

lä noin 500-600. Kyseessä on siis varsin

pieni amerikkalainen college, mutta joka

sillä Calumetin norjalais-ruotsalais-suo-

malaisen luterilaisen seurakunnan norja-

lainen pappi erotti heidät seurakunnasta

”eriseuraisuuden” vuoksi.

Lestadiolaisia seurakuntia alettiin

Amerikassa kutsua ”apostolis-luterilai-

siksi”, millä nimellä niitä on yhä edel-

leenkin olemassa. Lestadiolaiset asuivat

myös enimmäkseen tiiviissä yhteisöis-

sä maaseudun pienillä paikkakunnil-

la, ja tästä syystä nimenomaan heidän

keskuudessaan suomalaisuus ja suo-

men kieli säilyivät paremmin kuin muilla

amerikansuomalaisilla luterilaisilla. Noin

1800 asukkaan Chassellissa (MI) törmä-

sin kadulla vanhan polven amerikansuo-

malaiseen mieheen, joka alkoi haastella

kanssani henkeviä hivenen vanhahtavalta

kuulostavalla suomen kielellä. Tunnistin

hänet oitis lestadiolaiseksi, ja kadun var-

ressa olevan pienen valkoisen puukirkon

apostolis-luterilaiseksi. Mainittakoon, et-

tä lestadiolaiset jakautuivat Amerikassa

heti 1800-luvun lopulla suurin piirtein

kaikkiin samoihin suuntauksiin, jotka

Suomestakin löytyivät. Kaikki nämä Suo-

messa herätysliikkeinä toimineet yhtei-

söt siis muodostivat uudessa maailmassa

omat itsenäiset kirkkokuntansa.

SUOMI-SYNODI JA SUOMI-OPISTO

Suomalaisten siirtolaisten joukossa oli

jonkin verran lestadiolaisia enemmän

”kirkkosuomalaisia”, jotka eivät olleet syn-

nyinmaassaan sitoutuneet herätysliikkee-

seen. Niinpä myös niin sanottuja valtavir-

ran evankelisluterilaisia seurakuntia alkoi

syntyä nopeasti kaikille suomalaissiirto-

laisuuden alueille 1870-luvun lopulta al-

kaen. Papit saatiin aluksi pelkästään Suo-

mesta, ja heistä varmasti merkittävin oli

Lammilta kotoisin ollut Juho K. Nikander,

josta tuli Suomi-Synodin perustaja ja sen

pitkäaikainen esimies. Perustettu kirkko-

kunta oli siis muodoltaan synodaalinen,

eikä esimiehellä ollut piispan titteliä.

Suomi-Synodi, toiselta nimeltään

Amerikan suomalainen evankelis-luteri-

lainen kirkko, perustettiin vuonna 1890,

ja se oli olemassa aina vuoteen 1962 saak-

ka, jolloin se liittyi Amerikan luterilaiseen

kirkkoon (LCA), joka puolestaan myö-

hemmin yhtyi ELCA:han. Suomi-Synodi

piti itseään Suomen evankelis-luterilai-

sen kirkon tytärkirkkona ja otti käyttöön-

sä sen opillisen tunnustuksen. Suhde ei

kuitenkaan ollut missään vaiheessa viral-

Allekirjoittanut ensimmäisen Suomi-Synodi -papin ja synodin perustajan  Juho K. Nikaderin haudalla Hancockissa.

Suomalais-Apostolisen (lestadiolaisen) luterilaisen kirkon kyltti Marengossa, WI.

18

USKONTO JA AMERIKKA

tapauksessa se on ainoa suomalaisten

Pohjois-Amerikkaan perustama kor-

keamman asteen oppilaitos ja sellaisena

uljas maamerkki suomalaisen luterilai-

suuden kansansivistyksestä maailmalla!

Oma graduni tutki Suomi-Synodissa

1920-luvulla käytyä keskustelua synodin

ja opiston amerikkalaistumisesta. Suomi

oli juuri itsenäistynyt, joten varsinkin kir-

kollisissa piireissä suomalaisuus oli nos-

teessa. Toisaalta juuri samaan aikaan

siirtolaisuus Suomesta kutistui lähes ole-

mattomiin, eikä siksi merkittävää lisäystä

siirtolaisvahvuuteen isien maasta voitu

enää odottaa. Ensimmäisen siirtolaispol-

ven lapset alkoivat myös varttua, ja he

käyttivät mielellään koulussa oppimaansa

englannin kieltä. Muutenkin maailman-

sodan aikainen ”sulatusuunipropaganda”

näkyi jonkin vielä jonkin verran kouluissa.

Joidenkin mielestä Suomi-Synodi oli

vaarassa menettää nuoren sukupolvensa,

mikäli englannin kielen käyttöä ainakin

seurakuntien nuorisotyössä ei lisättäisi.

Näiden mielestä luterilaisuuden varjele-

minen vaikka sitten englannin kielellä oli-

si myös varmin keino säilyttää nuori polvi

oman kirkkokunnan ja siten myös suoma-

laisen perinteen piirissä. Toisten mielestä

taas suomalainen luterilainen perintö oli

sidoksissa suomen kieleen, ja liika englan-

ninkielistäminen olisi myös vaaraksi seu-

rakuntien eheydelle, sillä vanhempi polvi

puhui ja luki edelleen lähinnä suomea.

Olen jutellut itse usean Suomi-Syno-

din perintöä kantavan 2000-luvun van-

hemman polven amerikansuomalaisen

kanssa. He puhuvat ja lukevat lähinnä

englantia. He esittelevät silti itsensä: ”I’m

a proud Finn”. Sisu ja ehkä saunakin ovat

osa heidän elämäänsä, he osaavat aina-

kin joitain lauseita suomea – jotkut puhu-

vat sitä edelleen hyvinkin! – ja he kertovat

mielellään omista sukujuuristaan ja jut-

televat innolla kaikesta Suomeen ja suo-

malaisuuteen liittyvästä. Suomi-Synodi ja

Suomi-Opisto siis onnistuivat tehtäväs-

sään: suomalaisuus elää edelleen Ame-

rikassa!

Oli vielä kolmaskin, pienempi ameri-

kansuomalainen luterilainen kirkkokun-

ta: 1898 perustettu Kansalliskirkko, joka

tunnettiin alkuaikoina yhteydestä Suo-

men evankeliseen herätysliikkeeseen ja

myöhemmin Missouri-synodiin, johon se

lopulta liittyikin 1960-luvulla. Sen käsitte-

lemisen joudun valitettavasti jättämään

lyhyeen mainintaan, sillä seuraavaksi ha-

luan näyttää teille joitain valokuva-arkis-

toni parhaimmista helmistä.

Teksti ja kuvat Jari Välikorpi

LISÄTIETOA AIHEESTA, esim:

Kero, Reino: Suomalaisina Pohjois-

Amerikassa (1997)

Heikkinen, Jacob: The Story of the Suomi

Synod (1985)

Jalkanen, Ralph (toim.): The Faith of the

Finns (1972)

South Range Apostolic Lutheran Church -kirkon kavihuone. Tunnistatko maalauksen henkilön?

Pastori Chuck Bylkas South Range Apostolic  Lutheran Church -kirkkonsa ovella, bussin ikkunasta kuvattuna.

Lukion uskonnon Valo-sarja tarjoaa kiinnostavalla tavalla käsitteistöä ja välineitä uskonnon ymmärtämiseen. Valo antaa opiskelijalle laajan uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen.

Valo lähtee tarkastelemaan uskontoa nykymaailman ilmiöistä käsin ja kertoo, mitä tehtäviä ja merkitystä uskonnolla on yhteiskunnassa ja yksilöiden elämässä.

Kurssikohtaiset digiopetusaineistot tukevat opettajaa opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Pedagogiset ideat, havainnollistavat materiaalit ja tehtävien ratkaisut on järjestetty helposti

käytettäväksi kokonaisuudeksi. Opetusaineistoon on liitetty myös digikirja.

Valo-oppikirjat voi valita käyttöön painettuina tai digitaalisina: Valo 1 Kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin jäljillä Valo 2 Maailmanlaajuinen kristinusko Valo 3 Maailman uskontoja ja uskonnollisia liikkeitä

Antoisaa opiskelua

Oppikirjailijat:Tiina Airaksinen, Kati Mikkola, Eija Suokko

20

KOHTUUS KAIKESSASuomen uskonnonopettajain liiton

talvipäivät, joiden teemana oli

Reformaation näkymättömät kädet,

pidettiin 4.2.2017 Helsingissä. Tällä

kertaa talvipäivien järjestelyssä mukana

olivat Kirkkohallitus ja reformaation

merkkivuoden tutkimusyhteyksien

verkostosto.

SUOL:n hallituksen pitkäaikainen

jäsen Vesa Soikkeli luopui hai-

kein mielin tehtävästään. Soikkelin

tilalle hallitukseen valittiin Tuomas

Anttila. Soikkelin lisäksi erovuorossa

olleet Jussi Ikkala ja Jaana Tahvanai-

nen jatkavat hallituksessa. Hallituk-

sen varajäseninä jatkavat Elina Siuko-

nen, Tiina Suvanen, Kirsi Hänninen

ja Kaisu Havukumpu. Hallituksen uu-

deksi varajäseneksi valittiin Meira Ha-

kulinen. Liiton puheenjohtajana jat-

kaa Tuovi Pääkkönen ja toiminnantar-

kastajina jatkavat Miika Lahti ja Outi

Raunio-Hannula.

Suomen Akatemian tutkijatohtori FT Kaius

Sinnemäen keskeisenä teesinä oli, että

Suomi on pyhä kieli. Sinnemäen mukaan

uskonnoilla on oma käsitteiltään vanhah-

tava kieli, joka muuttuu hitaammin kuin ym-

päröivän kulttuurin kieli. Sinnemäki näkee,

että yksi reformaation piilevistä vaikutuksista

on, että kirkon universaalista kielestä kehit-

tyi Raamatun käännöksien avulla kansallisen

kirkon pyhä kieli. Nationalismin myötä kieli

korvasi uskonnon kansallisen identiteetin

perustana. Näin standardikielestä, joka Suo-

messa on yhdistelmä erilaisista murteista,

tuli nationalismille ”pyhä” kieli.

Vuoden uskonnon opettajaksi 2017

valittiin Tammerkosken lukion

opettaja Katri Hanki, joka on kuvassa

keskellä. Valintaperusteissa Hankia ku-

vattiin tuoreeksi, analyyttiseksi, kokei-

levaksi ja viisaaksi. Hanki työskentelee

suurella sydämellä hyödyntäen reflek-

tio- ja ihmissuhdetaitojaan. Omassa

puheenvuorossaan Hanki korosti jae-

tun asiantuntijuuden tärkeyttä ja sitä,

että hänen kanssaan palkintoa vastaan-

ottamassa pitäisi olla myös hänen kol-

legansa.

Kaius Sinnemäki Katri Hanki (keskellä)

Vesa Soikkeli

21

K irkon tutkimuskeskuksen johtajan

FT Kimmo Ketolan aiheena oli mi-

ten luterilaisuus näkyy tänä päivänä ar-

jessa. Ketolan näkemykset perustui-

vat 23.10.–2.11.2015 kerättyyn aineis-

toon. Kyselyn vastaajista (n=4275) noin

kolmasosa (34,5%:a) oli arvoiltaan vah-

vasti luterilaisia. Luterilaisuus näkyy tut-

kimuksen mukaan muun muassa suh-

tautumisessa työhön, musiikkiin, kasva-

tukseen ja koulutukseen. Luterilaiset ar-

vot heijastuvat myös heikompiosaisista

huolehtimiseen ja vieraisiin uskontoihin

suhtautumiseen. Työn luterilaiset arvot

omaava näkee kutsumuksena ja palve-

lutehtävänä. Työn arvo perustuu siihen

hyvään, jonka se toisille tuottaa. Luteri-

laisuus näkyy myös suhtautumisessa vir-

silauluperinteeseen. 64%:a suomalaisista

on sitä mieltä, että virsilauluperinnettä

pitää vaalia. Arvoiltaan luterilainen ar-

vostaa kasvatusta ja koulutusta sekä pi-

tää heikommista huolehtimista jokaisen

velvollisuutena. Heikommista huoleh-

timinen näkyi muun muassa siinä, että

arvoiltaan luterilaiset lahjoittivat keski-

määräistä enemmän rahaa hyvänteke-

väisyyteen (249€, kun muut lahjoittivat

keskimäärin 156€). Vieraisiin uskontoi-

hin luterilaiset arvot omaavat suhtautu-

vat maltillisesti ja vieraanvaraisesti. He

suhtautuivat esimerkiksi keskimääräistä

suopeammin siihen, että moskeija raken-

nettaisiin heidän naapuriinsa.

Meteorologi tohtorikoulutettava

Laura Riuttanen esitteli vakuut-

tavasti useita tilastollisia faktoja ilmas-

tonmuutoksesta. Jos kulutus jatkuu sa-

manlaisena, arktisten alueiden jäämas-

sat sulavat ja merenpinta nousee noin

seitsemän metriä. Jotta päästöt saadaan

kuriin, tarvitaan laajaa kulttuurin ja toim-

intatapojen uudistumista, ekoreformaa-

tiota. Tähän reformaatioon voisi ottaa

mallia Lutherista, joka näki Jumalan ole-

van läsnä myös aineellisessa maailmassa.

Muutoksessa tarvitaan myös Lutherin ro-

hkeutta. Rohkeutta nousta vastustamaan

esimerkiksi öljy-yhtiöitä.

T aloustieteen yliopistonlehtori KTT,

YTM, TK, dosentti Esa Mangelojan ve-

tävänä otsikkona oli Lutherin sijoitusvinkit

taloudelliseen hyvinvointiin. Mangeloja yl-

lätti kuulijakunnan osoittamalla, että Luthe-

rin näkemykset taloudesta ovat edelleenkin

varsin käyttökelpoisia. Mangelojan mukaan

Luther oli kohtuuden mies talousasioissa.

Vaikka Luther hyväksyi markkinamekanis-

min, hän ei hyväksynyt hädässäolevien tilan

hyväksikäyttöä. Jos Luther eläisi tänä päi-

vänä, hän taistelisi konsumerismia ja glo-

baaleja monikansallisia yhtiöitä vastaan.

Hän kritisoisi monopoleja ja määräävän

markkina-aseman hyväksikäyttöä ja puo-

lustaisi heikommassa asemassa olevia pien-

yrittäjiä ja käsityöläisiä.

V iestinnän yliopistolehtori FT, dos.

Johanna Sumialan aiheena oli luteri-

laisuus ja media. Sumialan mukaan luterilai-

suus on Suomessa mentaalinen mielentila,

johon sosiaalistutaan. Vaikka kirkosta eroai-

sikin, ei tästä mentaalisesta mielentilasta

”pääse eroon”. Sumiala näkee, että suoma-

laisen valtavirtamedian ymmärrys siitä, mitä

uskonto on, on yhä luterilaisuuden/protes-

tanttisuuden värittämää. Uskonto nähdään

yksilön valintana, subjektiivisena ja dogmi-

keskeisenä. Valtavirtamedia ei näe oman

ajattelunsa protestanttisuutta eikä näin ol-

len kykene kyseenalaistamaankaan sitä. Su-

mialan mukaan olisi ensiarvoisen tärkeää

tuntea sekä oma perinne että ”toiset” tradi-

tiot. Tämän jälkeen tulisi harjoitella kriittistä,

mutta toisen lähtökohtia kunnioittavaa, de-

battia ja vuoropuhelua yhteiskunnassa.

Teksti Tiina SuvanenKuvat Tiina Suvanen ja Eija Suokko

Kimmo Ketola

Esa Mangeloja

Johanna Sumiala

22

USKONTO JA AMERIKKA

K uubassa historian käännekohta si-

joittuu vuoteen 1959. Vuosi, joka

alkoi Fidel Castron sissijoukko-

jen hurmoksellisella vallankumouksella,

merkitsee kuubalaisessa kansallisessa

kertomuksessa sekä nollapistettä että his-

torian huipentumaa.

Myöhemmät vuosikymmenet ovat

näyttäneet, että vallankumous tuli jää-

däkseen. Fidel Castro piteli valtaa käsis-

sään puolen vuosisadan ajan ennen kuin

johtoon siirtyi hänen veljensä Raúl vuon-

na 2008. Fidelin ohjaamana vallanku-

mouksesta tuli kuubalaisen kansallisen

identiteetin kulmakivi ja arkitodellisuut-

ta määritellyt kehys. Kun kommunismi

vakiintui vallankumouksen ideologisek-

si viitekehykseksi 1960-luvun alussa, se

mullisti kaiken. Uusi yhteiskuntajärjestys

muutti saaren poliittisen, yhteiskunnalli-

sen, taloudellisen ja sosiaalisen elämän.

Sen vaikutukset ulottuivat yleisestä yksi-

tyiseen, kaduilta koteihin. Puolessa vuo-

sisadassa vallankumouksesta on tullut

kuubalaisuuden, hyvän ja huonon kan-

salaisuuden määritelmä sekä tapa ajatel-

la, tuntea ja muistaa. Vallankumous ei ole

vain tapahtuma historiassa: se on edel-

leen jatkuva, dynaaminen prosessi.

Castron vallankumousta on rakas-

tettu ja vihattu sekä Kuubassa että saa-

ren ulkopuolella. Maailma tuntee hyvin

kylmän sodan vuosikymmenten vastak-

kainasettelun Kuuban ja Yhdysvaltojen

välillä, Neuvostoliiton tuen Kuuballe ja

saaren ajautumisen eristyneisyyden ja

pysähtyneisyyden tilaan. Eräille vallan-

kumous näyttäytyy edelleen ihanteellise-

na olemisen tilana, toisille painajaisena

maan päällä. Kuubassa monet ovat il-

maisseet vastuksensa ylittämällä meren

ja asettumalla Yhdysvaltoihin, missä

suurin eksiilikuubalaisten yhteisö sijait-

see Floridassa.

Vallankumous on ollut tarkka omas-

ta historiastaan. Se on vuosikymmenten

saatossa määritellyt tarkat raamit sallitul-

le ja kielletylle historialle, muistamiselle

ja tarinankerronnalle. Vallankumouksen

virallinen historia on peittänyt alleen

vaihtoehtoiset historiat, jotka poikkeavat

virallisesta kertomuksesta. Eräs näistä

vaihtoehtoisista historioista on katolisen

kirkon olemassaolo Kuubassa.

KATOLISEN KIRKON HILJAINEN HISTORIA KUUBAN VALLANKUMOUKSESSA

Katolisen kirkon historia

kommunistisessa Kuubassa

on täynnä konflikteja ja

vastakkainasettelua. Katolista

kirkkoa on vainottu ja sen

toimintaa vaikeutettu. Viime

vuosina katolinen kirkko on

kuitenkin murtautunut esiin

marginaalista ja toimii muun

muassa arvokeskustelijana.

23

USKONTO JA AMERIKKA

KIRKON VAIKEAT VUODET

Katolisen kirkon historia vallankumouk-

sen Kuubassa on yhteentörmäysten, vas-

takkainasettelun, konfliktien ja molem-

minpuolisen epäluulon historiaa. Kom-

munismi ja kristinusko ovat yhteen kie-

toutuneina luontainen paradoksi, jossa

kumpikin vastustaa toista. Kuuba on kui-

tenkin epätavallinen esimerkki rinnakkai-

selosta, jossa vastakohdat ovat oppineet

elämään toistensa kanssa.

Katolisen kirkon vaikeimmat het-

ket ajoittuvat vallankumouksen en-

simmäisiin vuosiin. Kirkon noustessa

vastustamaan kommunistista ideologiaa

valtio rajoitti kirkon elintilaa ja toimin-

tavapautta. Uskonnonharjoittaminen

siirtyi yleisestä yksityiseksi, julkisesta sa-

latuksi. Kirkko menetti 2/3 papistostaan,

kun vallankumous karkotti ulkomaalai-

set papit. Kun kirkon ylläpitämät koulut,

sairaalat, orpokodit ja vanhainkodit kan-

sallistettiin, kirkko menetti valtaosan toi-

minnoistaan yhteiskunnassa. Avoimesti

uskontoa tunnustaneilta kiellettiin pääsy

valtion virkoihin sekä ideologisia teemo-

ja ja ihmiskontaktia sisältäneisiin opintoi-

hin. Katolisten perheiden lapsia moitittiin

luokkahuoneissa ja revittiin vaatteista

välitunnilla. Katolilaiset joko vetäytyivät

maan alle tai erkaantuivat kirkosta taatak-

seen selviytymisen arjessa.

Vallankumous rajasi uskonnon huo-

lellisesti julkisen elämän ulkopuolelle

yli kolmen vuosikymmenen ajaksi. Kuu-

balaisen kirkon piirissä yleisesti käytetty

kiertoilmaisu vaikeiden vuosikymmenten

kuvaamiseen on ”dentro de los templos”,

temppelien sisällä. Kuuban hallitus ei ole

koskaan varsinaisesti myöntänyt rajoitta-

neensa uskonnonvapautta saarella; kuu-

balaiset katolilaiset sen sijaan nimittävät

uskonnollisin perustein tapahtunutta syr-

jintää suoranaiseksi vainoksi. Tämä tul-

kintojen erilaisuus heijastaa vastakkaisten

historioiden yhteentörmäystä ja hiljais-

ten historioiden kerrostumia, jotka eivät

vielä ole avoimen keskustelun kohteena

Kuubassa.

Kirkko totesi 1980-luvulla, että säilyäk-

seen hengissä sen oli murtauduttava esiin

temppeleistään. Neuvostoliiton romahta-

misen synnyttämä talouden syöksykierre,

1990-luvun puolivälissä Kuubaa koetellut

nälänhätä ja sitä seuranneet muuttoaallot

pois saarelta toivat kuubalaiset eksisten-

tiaalisen etsinnän äärelle. Vuonna 1992

perustuslaista poistettu ateismin ihanne

muutti julkista suhtautumista katoliseen

kirkkoon. Paavi Johannes Paavali II:n vie-

railu saarella 1998 rikkoi kirkon pitkän

hiljaisuuden, toi kirkon keskelle kuuba-

laista arkitodellisuutta. Kuuluisassa pu-

heessaan paavi vaati Kuubaa avautumaan

maailmalle ja maailmaa Kuuballe.

24

Kuva: W

ikimedia C

omm

ons

TULOSSA! OPINTOMATKA USA:N ETELÄVALTIOIHIN KESÄKUUSSA 2018.

Kohteina mm. New Orleans, Memphis ja Atlanta

USKONTO JA AMERIKKA

USKONNON UUSI TULEMINEN

Vanhat jakolinjat ja muistot menneisyy-

destä määrittelevät edelleen Kuuban ka-

tolilaisten arkikokemusta. Katolisen ko-

kemuksen muistaminen ja muistelemi-

nen eivät vieläkään kuulu julkiseen kes-

kusteluun, kirkkohistoria ei vieläkään ole

hyväksyttyä historiaa.

Kirkko toimii edelleen valtion sille

osoittamissa raameissa ja valtion kont-

rolloimana. Kommunistisen puolueen

keskuskomiteassa toimii erityinen us-

konnollisiin asioihin erikoistunut yksikkö,

joka vastaa kirkon toimintatilan määrit-

telemisestä. Marginaalista ja toiseuden

kokemuksesta käsin katolinen kirkko Kuu-

bassa on kuitenkin omaksunut roolin ar-

vokeskustelijana, tietoisena vastavoimana

vallitsevalle yhteiskunnalliselle eetoksel-

le. Kirkko on muun muassa haastanut

kommunismiin sisältyvän materialistisen

maailmankuvan sekä pitänyt esillä ihmis-

oikeuskysymyksiä, joita myös kansain-

välinen yhteisö on Kuuban tapauksessa

toistuvasti kommentoinut. Konkreettises-

sa toiminnassaan kirkko on panostanut

diakonian ja kasvatustyön kehittämiseen,

sillä siviiliyhteiskunnattomassa valtiossa

kansalaisten hyvinvointipalvelut laahaa-

vat kehityksen häntäpäässä.

Viime vuosina Kuubassa tapahtuneet

muutokset antavat viitteitä uskonnon uu-

desta tulemisesta.

Kolme peräkkäistä paavia on vieraillut

Kuubassa: Johannes Paavali II:n vierailun

perintöä jatkanut Benedictus XVI:n vierai-

lu vuonna 2012 osoitti Kuuban tilanteen

olleen yhä tarkasti Pyhän istuimen seu-

rannassa, ja viimeisimpinä paavi Francis-

cuksen vierailu vuonna 2015 osoitti kirkon

vahvistavan asemaansa saarella.

Paavi Franciscus on myös näytellyt

suurta roolia Kuuban viime vuosien muu-

toksissa. Paavi toimi aloitteentekijänä ja

välittäjänä presidentti Raúl Castron ja Yh-

dysvaltain presidentti Obaman solmiessa

valtioiden diplomaattisuhteet uudelleen

vuonna 2014. Vastavuoroisesti Francis-

cus tapasi Moskovan patriarkka Kiril-

lin kirkkohistoriallisessa kohtaamisessa

Havannassa Raúl Castron isännöimänä.

Vahvan läsnäolonsa ja kuubalaisille lä-

heiseltä tuntuvan olemuksensa vuoksi

Franciscus näyttäytyy Kuubassa suurena

tulevaisuuden ja toivon symbolina: hä-

nen persoonaansa ja aikaansaannoksiin-

sa ankkuroituvat toiveet ja muutospaine,

joka kytee kuubalaisissa kodeissa – se-

kä katolisissa että kommunistisissa. Ka-

tolisen hahmon vahva näkyvyys

muutosrintamassa onkin kiehto-

va paradoksi menneisyyteen ver-

rattuna.

Kuubalainen kirkkohistoria

on esimerkki elävästä historias-

ta, samaan aikaan kiehtovasta ja

kivuliaasta, läsnä olevasta ja todelli-

sesta. Se on esimerkki yksityisestä ja

yleisestä uskonnonharjoituksesta,

uskonnonvapauden rajoittamises-

ta, katolisesta kirkosta sekä paikal-

lisena että globaalina instituutiona.

Katolinen kokemus menneestä on

Kuubassa sekä yhteisön että yksilöiden

kertomus. Menneisyyden kokemukset ei-

vät ole vain historiaa vaan edelleen tapa

kokea ja elää. Kuubassa ovat vasta edes-

säpäin ajat, jolloin kirkon historiasta on

mahdollista keskustella julkisesti ja aidol-

le kokemukselle oikeutta tehden.

Teksti Petra KuivalaKuvat: Petra Kuivala

Kirjoittaja työskentelee tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hänen kirkkohistorian alan väitöskirjansa käsittelee katolisen kirkon identiteettiä ja teologiaa vallankumouksen Kuubassa, perustuen kenttätyöhön saarella. Lukuvuonna 2016–2017 Kuivala toimii vierailevana Fulbright-tutkijana Cuban Research Institute -tutkimuskeskuksessa Florida International Universityssa Miamissa, Yhdysvalloissa.

Jeremy joutui väistöluokkaan. Joita-

kin patteriventtiilejä säädettiin. Kum-

mallista luonnontieteellistä mouhaa-

mista taas. Väistöluokassa oli älytaulu. Siis

älykäs taulu, jollaisen joku markkinamies

oli rehtorille onnistunut myymään. Tätä

älykästä taulua katsellessa Jeremyllä meni

toinen sormi suuhun ja toinen en sano

-nimiseen paikkaan ja alkoi tuumailu. Pi-

täisikö tuota älyllistä olentoa puhutella ja

miten. Täytyykö vallan teititellä, onko hä-

nellä persoona ja tietoisuus, ainakin hän

täytyy sanoa hänestä.

Jeremy oli kerran salaa nähnyt kuinka

edistyksellisempi kollega oli kerran näpäyt-

tänyt taulun pintaa ja katso (behold),

ihme tapahtui. Jeremy näpäytti, eikä

mitään tapahtunut. Jeremy näpäytti toisen

kerran, eikä vieläkään tapahtunut mitään.

Mitähän ihmettä Jeremy oikein odotti? Ei

sitä tiedä, kaikenlaisia temppuja taululla

oli varastossaan. Sehän oli älykäs. Varmaan

älykkäämpi kuin Jeremy, koska hän kiusa-

si Jeremyä, joka muuten on kaiken kiusaa-

misen yläpuolella. Taulu taisi sittenkin olla

epäsosiaalinen. Älykkäät joskus ovat sellai-

sia. Eivät alennu. Taulu ei kommunikoi, ei

vastaa, ei tee mitään, siinä vaan tuijottaa.

Jeremy päätti kokeilla koirakoulua. Se te-

hoaa joskus peruskoululaisiin.

Jeremy otti tukevan haara-asennon

ja tuijotti taulua. ”Päivää”, sanoi Jeremy

ensin kohteliaasti. Ja samoin kuin pe-

ruskoululaisten kanssa, kun mitään ei

tapahtunut, korotti ääntää ja sanoi kuulu-

vammin, ”minä sanoin päivää!” Ei reaktio-

ta, varsinainen luupää. ”Otetaanpa alusta.

Tulen seuraavaksi uudelleen tähän Teidän

eteen, arvoisa taulu, ja tervehditään kun-

nolla.” Jeremy meni luokasta ulos ja astui

kohta määrätietoisesti uudelleen luok-

kaan sisään. Hän asteli älytaulun eteen ja

sanoi niin kohteliaasti kuin vain 30 vuot-

ta peruskoulussa opettanut lehtori osaa:

”Päivää.” Pimeä oli taulu, ei älynväläystä,

ei edes tuhahtelua.

Luokassa ei tietenkään ollut liitutaulua

eikä liitua. Tietokoneen Jeremy sentään

osasi käynnistää ja tuon katosta roikkuvan

dataprojektorin myös. Jeremy työnsi tikun

siihen reikään, johon se sopi. Ensin hän

kokeili useaa reikää. Yhteen reikään sopi.

Jeremy avasi tiedostonsa ja katso (behold)

älytaululle ilmestyi paavin kuva. Mistä äly-

taulu tiesi, että tunnin aloitukseksi Jere-

myn piti kertoa paavista. Kommunikoiko

taulu jollakin ei-aineellisella tasolla ja

aavisti Jeremyn aikeet jotenkin yliluon-

nollisesti. Ai niin, tikullehan Jeremy oli tal-

lettanut paavin kuvan, avannut tiedoston

ja ihan normisti kuva oli sitten ilmestynyt

älytaululle. Eikö olekin niin, että kun ih-

mispolo ei jollekin ilmiölle löydä selitys-

tä kokemusmaailmastaan ja tiedoistaan,

hän etsii seuraavaksi selitystä myyteistä.

Jeremy naureskeli itsekseen tälle jutulle

ja ajatteli, että jokaisessa meissä asuu pik-

ku alkuasukas. Totta kai Jeremy tiesi, että

kuva ilmestyisi taululle. Näin hän ainakin

vakuutti itselleen.

Nyt soi jo kello ja oppilaat tulivat luok-

kaan. Tietenkin Pertti myöhästyi, koska ei

uskontoluokan ovelta ollut osannut lukea

Jeremyn viestiä muuttuneesta luokkati-

lasta. Pertti oli vähän sellainen, ei kov-

in älytaulu. Mutta ihan nätti ja kiva. Niin

kuin älytaulu. Oppilaat olivat vaikuttu-

neita paavista älytaululla. Jeremy ei kyllä

tiennyt yhtään, miten edetä. Pitikö hän-

en pyytää älytaululta kuvanvaihtoa. Jer-

emy päätti ryhtyä ovelaksi. ”Kuka haluaa

vaihtaa kuvan seuraavaan?” Jeremy keksi

kysyä oppilailta. Monta kättä nousi ja Jer-

emy valitsi nörteimmän näköisen pojan.

Jeremy oletti, että hän haltsaa tilanteen.

Ja katso (behold), poika tuli ja näpäytti

älytaulun pintaa ja kuva vaihtui. Jeremy

oli varma, että taikasauvan heilahdus oli

ollut valonnopeutta suurempi eikä hän

ollut huomannut sitä. Jeremy jatkoi oppi-

JEREMY ON AMMATTIMIES

25

Asiasta ja asian vierestä

Asiasta ja asian vierestä – Aidasta ja seipäästä – Lillukanvarsista –

Puista ynnä metsästä – kaikesta uskonnonopetukseen liittyvästä

ja kaukaa haetusta. Ihan suoraan kaun/histelematta. Asiallista ja

asiatonta pohdintaa ja lähdeviitoittamattomia ajatusvarkauksia ja

kärjistettyjä kommentteja julkisiin ja salaisiin kansioihin. Vastuu-

tonta ja pöyristyttävää uudelleen ajattelua sekä konventionaalisten

rakenteiden kyseenalaistamista. Toisaalta taas luutuneiden asentei-

den pönkittämistä, tuoreiden ideoiden vähättelyä ja naurunalaisek-

si saattamista. Päättäkää itse.

tuntia ikään kuin hallitsisi tilanteen. Hi-

ki kuitenkin pisaroi Jeremyn otsalla, kun

kohta jo taas piti vaihtaa kuvaa. Jeremyn

hiestä märkä käsi tärisi ja askeleet olivat

huterat hänen lähestyessään älytaulua.

Ilkkuiko se, vai kuvitteliko Jeremy. Hän

kuitenkin keräsi itsensä ja kohotti käten-

sä näpäyttääkseen älytaulua. Matkaan

tuli äkisti pysähdys. Jeremy muisti, että

seuraavan kuvan jälkeen piti tehdä muisti-

inpanoja. Miten ihmeessä minä sen oikein

teen. Kiltin näköinen lettipäinen tyttö kat-

soi huolestuneena Jeremyä. ”Ope, onks

kaikki hyvin?” kysyi tyttö. Jeremy vakuut-

ti näin olevan ja rohkeasti näpäytti taulua

samalla sulkien silmänsä ja toivoen para-

sta. Kuva vaihtui.

Jeremy avasi dokumenttikameran

ja teki muistiinpanot paperille sen alla.

Tämä oli sentään tuttua. Oppitunti päättyi

ja oppilaat poistuivat. Koneet sammuivat.

La commedia e finita. Ei koskaan enää,

ajatteli Jeremy ja päätti, että seuraavan

kerran mennään oppilaiden kanssa tutu-

stumaan luonnon ihmeisiin lähimetsään,

siis ostarille, kun älytaulu uhkaa mielen-

rauhaa.

Nöyränä tekniikan äärellä

Jeremy Dust – vain tomua

26

27

C IA:n mukaan USA:n väestöstä

noin 0,9 %:a on muslimeita. Juuta-

laisia on 1,9 %:a ja erilaisia kristit-

tyjä ja kristillisperäisiä uskontoja 70,6 %:a.

Uskontoihin sitoutumattomia on 22,8 %:a.

Nykyisestä muslimipopulaatiosta yli puo-

let on ensimmäisen sukupolven maahan-

muuttajia.

Islamin kirjoitetaan olevan Yhdysval-

loissa nopeimmin kasvava uskonnollinen

ryhmä. Vastaavaa tekstiä löytyy Suomes-

takin. Samalla kuitenkin unohdetaan,

että uskonnollinen sitoutumattomuus

kasvaa islamia nopeammin. Islamia koh-

taan koettu pelko ei ainakaan hälvene sil-

lä, että jo pelottavana pidetyn uskonnon

väitetään kasvavan entisestään. Kyseessä

tuntuu olevan median myyntikeino, eikä

todellisuuteen perustuva tieto. Nyt Trump

onkin laittanut maahanmuutolle hidastei-

ta kristittyjen liittolaistensa mieliksi.

Kasvu on usein voimakkaasti liioiteltua

ainakin sen osalta, että muslimit lisääntyi-

sivät suuressa määrin. Väestöantropologi-

an kurssilla istuessa tuli aikanaan selväksi

se, että lisääntyminen romahtaa viimeis-

tään kolmannen maahanmuuttajasuku-

polven kohdalla valtaväestön määrään.

Itse asiassa jo toinen sukupolvi tekee puo-

let vähemmän lapsia kuin ensimmäinen.

Muslimeja on ollut Yhdysvaltain maa-

perällä jo vuosisatoja. Mielenkiintoisiksi

varhaisimmat muslimit tekee se, että he ei-

vät olleet kovin sitoutuneita uskontoonsa.

Suuri osa heistä vaihtoi islamin kristinus-

koon. 1800-luvun loppupuolella USA:-

han saapui töiden perässä muslimeita

Lähi-idästä. Monet heistä palasivat kui-

tenkin kotimaahansa hyödyttyään mat-

kastaan taloudellisesti. Pysyviä merkkejä

muslimeista ,muun muassa moskeijoita,

alkaa näkyä vasta 1900-luvulta lähtien.

Yhdysvaltalaisille islam on lopulta hy-

vin nuori ilmiö. Suurissa määrin muslimit

saapuivat vasta 1980- ja 1990-luvulta läh-

tien. Islam on outo asia kansalle senkin

vuoksi, että katsomusopetus on yleensä

ottaen heikoilla kantimilla. Tässä kohdin

on mielenkiintoista huomioida, että Pew

Research Center sai vuonna 2010 tulok-

seksi, että ateistit/agnostikot, juutalaiset

ja mormonit tuntevat oman uskontonsa

tai Raamatun ja toiset uskonnot parhai-

ten. Valkoiset katoliset ja evankeliset tun-

tevat oman uskonnon ja muut uskonnot

seuraavaksi parhaiten, mutta jo selvästi

heikommin kuin ateistit/agnostikot, juu-

talaiset tai mormonit.

Ensimmäiset muslimit tulivat Amerik-

kaan orjina 1500-luvulta lähtien. Tähän

aikaan islamin harjoittaminen oli hyvin

erilaista kuin nykyisin. Nykyaikainen is-

lam onkin monelta osin vasta 1970-luvun

tuote. Aikaisemmin muslimien kiinnos-

tus Koraaniin ja ylipäätään uskonnon

harjoittamiseen oli vähäisempää. Mai-

nintoja löytyy kuitenkin niin rukoustilois-

ta kuin paastoamisesta. Orjakauppiaat ja

orjien omistajat suhtautuivat kielteisesti

paastoamiseen. Islamin levittämistä or-

jien lapsillekaan ei suosittu. Monet orjis-

ta vaihtoivat uskontonsa kristinuskoon.

Afroamerikkalaiset ovat olleet mer-

kittävä tekijä amerikkalaisen islamin ke-

hityksessä. Heidän joukostaan kehittyi

Nation of Islam -liike (NOI), joka on hy-

vin erilainen islamiltaan kuin perinteiset

suuntaukset. Lisäksi samasta afroamerik-

kalaisesta taustasta kehittyi NOI:ta aiem-

min MST eli Moorish Science Temple

1900-luvun alkupuolella. MST:n edusta-

jat katsoivat tulleensa Marokon alueelta

ja olevansa moorilaisia.

Nation of Islam -liikkeen joukosta

löytyy ehkä kuuluisimpia amerikkalai-

sia muslimeja. Yksi kuuluisimmista on

Malcolm X. Alkuaan Malcolm Little in-

nostui monen muun tapaan NOI:sta. NOI

paransi monella konkreettisella (taloudel-

lisella ja koulutuksellisella) tavalla afroa-

merikkalaisten elämää sen lisäksi, että

AMERIKKALAINEN ISLAM

Saraseenien evankeliumit

Kuva: W

ikimedia C

omm

ons

Atlantin toisella puolella islamia on harjoitettu

monin eri tavoin. Omalaatuiseksi islamin on tehnyt

siellä niin rasismi, tiede kuin nationalismikin.

28

tarjosi uskonnonharjoittamisen mahdol-

lisuuden. Syy, miksi Malcolm Little tun-

netaan sukunimellä X johtuu siitä, että

NOI-liikkeessä oli tapana vaihtaa suku-

nimensä X:ksi. Vasta myöhemmin, kun

henkilö oli ansioitunut liikkeen jäsenen,

hän saattoi saada uskonnolliselta johta-

jalta uuden sukunimen. Malcolm X, joka

muodostui uhaksi liikkeen johtajalle, rii-

taantui ja erosi liikkeestä.

NOI-liike yhdistää islamiin rasismin,

oman aikansa tieteen ja uskon, että af-

roamerikkalaiset olivat peräisin Mekasta

ja edustavat alkuperäistä islamilaista kan-

saa. Rasismiin puuttuminen mahdollisti

tehokkaan jäsenten hankinnan. Monen

elämä parani taloudellisesti ja oikeudelli-

sesti NOI:n ansiosta. Myöhään kehittyneet

uskonnot joutuvat kilpailemaan tieteen

kanssa eikä Nation of Islam ole tästä poik-

keus. NOI sovelsi tiedettä uskoonsa muun

muassa niin, että he esittivät tiedemiesten

räjäyttäneet kuun irti maapallosta.

NOI hajosi 1970-luvun puolivälin jäl-

keen ja muuttui lähemmäksi perinteisiä

islamilaisia suuntauksia, kuten sunnalai-

suutta. Liike on vaihtanut nimeään hajoa-

misen jälkeen useita kertoja. Nyt toiminta

on käynnissä nimellä The American So-

ciety of Muslims.

Syyskuun 11. päivä 2001 muutti ame-

rikkalaisten suhtautumista islamiin hyvin

kriittiseksi. Sitä taustaa vasten, että mus-

limit saapuivat samoihin aikoihin Yhdys-

valtoihin kuin Suomeenkin, voi ymmärtää

erityisen voimakkaan reaktion 9/11-ta-

pahtumiin. Syrjivä suhtautuminen mus-

limeita kohtaan on lisääntynyt ja hiukan

yli puolet muslimeista kokee, että heidän

elämänsä on hankaloitunut. Tämä nä-

kyy nykypolitiikassa ja myös työllisyysti-

lastoissa sekä muslimien hankaluutena

saada USA:n kansalaisuus. Muslimeja on

myös helpommin seurattu ja profiloitu

vuodesta 2002 alkaen tiedustelupalvelui-

den toimesta. Syrjintää on kokenut noin

41 %:a muslimeista ja 25 %:a maahan hil-

jattain saapuneesta muslimiväestöstä.

Terrorismilla on mielenkiintoinen

kannatusluku PEW 2010-tutkimuksessa.

Prosentti haastatelluista muslimeista sa-

noo, että itsemurhapommitukset siviili-

kohteisiin ovat oikeudenmukainen keino

puolustaa islamia. Seitsemän prosenttia

sanoo, että itsemurhapommitukset ovat

joskus oikeudenmukainen keino. Uhka

vaikuttaa haastattelun perusteella todel-

liselta. Kannatuksen määrä terroristisil-

le organisaatioille kasvaa, jos haastateltu

on alle 30-vuotias. Myös etnisellä taustal-

la on merkitystä.

Yhdysvalloissa elävät muslimit ovat

2010 tehdyn PEW-tutkimuksen perusteel-

la pääasiassa keskiluokkaisia ja tyytyväisiä

elämäänsä. Muslimit ovat valtaosin so-

peutuneet yhteiskuntaan. Yhteisöt, joissa

he elävät, ovat heidän mielestään erittäin

hyviä. Muslimit kouluttautuvat hiukan

heikommin kuin väestö keskimäärin,

mutta tulotaso on hyvin sama.

American Muslim Alliance on yk-

si suuremmista järjestöistä, joka pyrkii

edistämään muslimien asemaa maassa.

The American Muslim Taskforce on Civil

Rights and Elections on toinen merkittä-

vä vastaavan tyyppinen järjestö. Tarkoitus

on saada muslimivaikuttajia USA:n val-

tiokoneistoon. Merkittäviä järjestöjä ovat

myös Islamic Supreme Council of Ameri-

ca ja Karamah: Muslim Women Laqyers for

Human Rights. Karamah kouluttaa naisia

ymmärtämään ja käyttämään islamilais-

ta oikeusjärjestelmää. Yhteiskuntaan so-

peuttamistyötä tekee Muslim Public Affairs

Council. Yhdysvallat on täynnä erilaisia

järjestöjä niin koulutukselle kuin sopeut-

tamiselle ja yhteiskuntavaikuttamiselle.

Yhdysvalloissa on satoja islamilaisia

kouluja. Moskeijoita on noin 1500. Mos-

keijoista valtaosa ylläpitää jonkinlaista

koraanikoulua. Vuoden 2008 PEW-tutki-

muksen mukaan moskeijoissa ahkerim-

min käyvät USA:ssa syntyneet muslimit

(pääosin afroamerikkalaisia) ja pakistani-

laiset. Moskeijoissa viikoittain sanoo käy-

vänsä 40 %:a, sattumanvaraisesti 26 %:a

ja 34%:a harvoin tai ei lainkaan. Uskon-

non harjoittaminen on yleensäkin mer-

kittävästi aktiivisempaa kuin Suomessa

näyttäisi olevan. Yhdysvalloissa Koraanin

päivittäinen lukeminen, rukoilu, almujen

anto ja pyhiinvaellus Mekkaan ovat tärkei-

tä asioita suurimmalle osalle muslimeista.

Amerikkalainen islam on monessa

mielen samankaltaista kuin Suomessa.

Muslimien lukumäärä on tietysti huomat-

tavasti korkeampi. Muslimit ovat määrän-

kin ansiosta paremmin organisoituneita.

Pääosa on assimiloitunut yhteiskuntaan.

Terrorististen järjestöjen ja tekojen kan-

natus näyttäisi kuitenkin olevan yllättä-

vän korkeaa. Muslimit toimivat ja elävät

monissa paikoin omissa etnisissä ryh-

missään. Ryhmissä eläminen puolestaan

edistää rasistista kohtelua, jota ovat ko-

keneet erityisesti USA:n kansalaisuuden

omaavat muslimit.

29

SUOL ry:n paikalliskerhot

Oulun seudun uskonnonopettajat Lea PesonenLumilinnantie 11, 90630 Oulu, p. 040 7419 323 lpe@lyseo.edu.ouka.filea.pesonen (at) eduouka.fi

Pohjois-Karjalan uskonnonopettajat Anne Riekkinen Laatokankatu 12, 80200 Joensuu p. 045 134 8639 anne.riekkinen@jns.fi

Rovaniemen alueen uskonnonopettajat Sirkku KinnunenLyseonpuiston lukio, Rovaniemi sirkku.kinnunen@rovaniemi.fi p. 050 4620 032

Satakunnan uskonnonopettajat Anne Laato (pj.) Nakkilan lukio anne.laato@nakkila.fiSeppo Koivisto (siht.) Porin suomalainen yhteislyseoseppo.koivisto@edupori.fi

Savonlinnan seudun uskonnonopettajatVirpi Loikkanen, Savonlinnan lyseon lukio ja Savonlinnan taidelukiovirpi.loikkanen@savonlinna.fi p. 050 5567058

Svenskspråkiga Religionslärare Sabina Mularisabina.mulari@kimitoon.fi

Tampereen seudun uskonnonopettajat Mari Rauhala.mari.rauhala@tampere.fip. 040 5422 775.

Turun seudun uskonnonopettajat Anu Lampinenp. 040 5872366anu.lampinen@turku.fi

Vaasan seudun uskonnonopettajat Vesa NesteVaasan lyseon lukio ja aikuislinja Rantakatu 8 A 17, 65100 Vaasa p. (06) 3171 974 vesa.neste@edu.vaasa.fi

Espoon ja Kauniaisten uskonnonopettajatEija Suokko, Etelä-Tapiolan lukio, EspooPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinki eija.suokko@gmail.com

Etelä-Karjalan uskonnonopettajat Titta KorhonenLauritsalan lukio ja aikuislinja titta.korhonen@lappeenranta.fip. 0500 907238

Etelä-Pohjanmaan uskonnonopettajat Laura Kalliokoski, Seinäjoen lukio Kolmosvaltaus 4B, 60320 Seinäjoki p. 050 351 9479 laura.kalliokoski@edu.seinajoki.fi

Helsingin seudun uskonnonopettajat Liisa Franssila-Ylinen, Helsingin kielilukio Karppitie 5A, 00640 Helsinki p. 044 305 1062 /työ (09) 3108 2777 liisa.franssila-ylinen@edu.hel.fi

Kainuun uskonnonopettajatPuheenjohtaja Raija Väyrynen Piitie 10, 87250 Kajaanip. 050 3309 254raija.vayrynen@kajaaninlukio.fi

Keski-Pohjanmaan uskonnonopettajat jonna.finell@edu.kokkola.fi pirjo.alatupa@edu.kokkola.fi

Keski-Suomen uskonnonopettajat Jukka Hella Tarhakatu 8, 41500 Hankasalmi jukka.hella@norssi.jyu.fi tai jukka.hella@pp.inet.fi

Kuopion uskonnonopettajat Mari Nurmimari.nurmi@kuopio.fi

Kymenlaakson uskonnonopettajat Lauri Frosti Ahomutka 7, 45360 Valkealap. 0400 993862

Lahden seudun uskonnonopettajat Mari Ruusuvuori, Lahtimari.ruusuvuori@gmail.com

Mikkelin uskonnonopettajat Nina LiukkoMikkelin lukionina.liukko@edu.mikkeli.fi

yhteystiedot

Suomen uskonnonopettajain liitto ryJäsenasiat: Lauri Savonen, Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, talous@suol.fi

JÄSENKAAVAKE

Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, http://www.suol.fi

Suomen uskonnonopettajain liitto ry on uskontoa opettavien pedagoginen ainejärjestö.

Jäsenet (noin 1000) ovat pääasiassa peruskoulun ja lukion opettajia. Liitto on perustettu

vuonna 1938.

Säännöissä määritellään, että Suomen uskonnonopettajain liitto ry• Toimii koulun uskonnonopetuksen sekä eettisen ja sosiaalisen kasvatuksen hyväksi• Edistää jäsentensä ammatillista ja tieteellistä toimintaa• Valvoo jäsentensä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja

Hallitus

PuheenjohtajaTUOVI PÄÄKKÖNENpuh. 040 740 1626puheenjohtaja(a)suol.fiTampereen yliopiston normaalikoulu

JUSSI IKKALApuh. 050 370 3683jussi.ikkala(a)helsinki.fiKulosaaren yhteiskoulu, Helsinki

SABINA MULARIsabina.mulari(a)kimitoon.fiKimitoöns gymnasium

TUOMAS ANTTILAGrundskolan NorsenGrundskolan Norsen/Åshöjdens grundskolatuomas.anttila@edu.hel.fi040 8467552

EIJA SUOKKOpuh. 0400 510 503eija.suokko(a)gmail.comEtelä-Tapiolan lukio, Espoo

JAANA TAHVANAINENpuh. 040 592 9823jaana.tahvanainen(a)kurikka.fiJalasjärven lukio

OpiskelijaedustajaVILMA SAARINENpuh. 050 323 1687vilma.saarinen(a)helsinki.fi

Hallituksen varajäsenet

ELINA SIUKONENpuh. 040 451 4110elina.siukonen(a)gmail.com

MEIRA HAKULINENpuh. 044 5744 043meira.hakulinen@kotiposti.net

TIINA SUVANENpuh. 044 083 0507synsygus@suol.fi

KIRSI HÄNNINENpuh. 050 3294 484kirsi.hanninen@eduvantaa.fi

KAISU HAVUKUMPUkaisuhavukumpu@hotmail.com

Toiminnanjohtaja

VEERA LUPUNENp. 044 5656979toimisto@suol.fi

Päätoimittaja

TIINA SUVANENp. 044 0830 507synsygus@suol.fi

Talous- ja jäsenasiat

LAURI SAVONEN puh. 040 526 3603Suomen uskonnonopettajain liitto ry / SUOL ry. PL 335, 00101 Helsinkitalous@suol.fi

llmoittaudun SUOL ry:n jäseneksi/ ilmoitan muutoksia:

Nimi: __________________________________________________________

Osoite: __________________________________________________________

Postinumero ja -toimipaikka: ________________________________________

Puhelin: __________________________________________________________

Sähköposti: _______________________________________________________

Kouluaste: 1 yläkoulu 2 lukio 3 yläkoulu+lukio

4 alakoulu 5 opiskelija 6 eläkeläinen

7 ei opetustyössä

8 muu, mikä _______________________________________

päätoiminen ____ sivutoiminen ____ Päiväys ja allekirjoitus: ______________________________________________

Jäsenmaksut: päätoimiset 60 €,eläkeläiset, perhevapaalaiset, opiskelijat ja työttömät 30 €

Lähettämällä tämän kaavakkeen taloudenhoitajalle, saat postissa jäsenmaksulomakkeen.

Suomen uskonnonopettajain liitto ryJäsenasiat: Lauri Savonen, Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, talous@suol.fi

JÄSENKAAVAKE

hallituksen pöydältä

SUOL:n vuosi alkoi hauskoissa merkeissä. Liiton kassit saa-puivat ja saivat iloksemme valtavan suosion. Toivottavasti ne rantautuvat nyt turuille ja toreille uskonnonopettajien ja

muidenkin mukana muistuttamaan uskontojen tuntemisen tärke-ydestä maailman ymmärtämisessä.

Liitolla on tänäkin vuonna useita seminaareja ja matkoja, joil-la pyritään tukemaan uusien opetussuunnitelmien käyttöönottoa ja huomioimaan myös reformaation juhlavuosi, jonka merkeissä on tulossa vielä kevätretki, Luther-kierros Saksassa ja syyssemi-naari Tampereella. Kevätseminaarissa vietämme hetken juutalai-sen kirjallisuuden ja populaarikulttuurin äärellä, perehdymme hyvän hindulaisen elämän mal-leihin intialaisessa viihteessä, buddhalaisuuteen sarjakuvissa ja elokuvissa sekä islamin ja po-pulaarikulttuurin suhteeseen.

On ollut ilo todeta liiton jäsenten aktiivisuus ja innokkuus työssä kehittymisessä. Tästä kertoo muun muassa se, että seminaarit ja matkat ovat suosittuja ja täyttyvät ennätysvauhtia. Myös uskonnonopettajaksi opiskelevia on liittynyt vuoden aikana paljon liiton jäseniksi. Heille suun-nataan myös omia tapahtumia liiton seminaarien lisäksi. Tänä vuonna liitto tarjoaa myös työn-ohjausta aloitteleville opettajille. Hallituksen suunnitteluseminaari on loppukeväästä, joten toi-vomuksia tulevien seminaarien aiheista, matkakohteista ja Synsyguksen teemoista otetaan ilo-mielin vastaan. Ideoita voi lähettää toiminnanjohtajalle tai kenelle tahansa hallituksen jäsenelle.

Vuonna 2018 SUOL täyttää 80-vuotta. Talvipäivillä 3.2.2018 juhlitaan. Tulossa on sekä se-minaari että iltajuhla. Ajankohta kannattaa laittaa jo nyt kalenteriin. Juhlavuodeksi on suunnit-teilla myös muuta mukavaa. Lisäksi yhteistyö Suomen Lähi-idän instituutin kanssa jatkuu. Lä-hivuosina on tulossa sekä yhteisiä seminaareja että kurssimatkoja. Suomen Rooman instituut-tiin, Villa Lanteen, on myös toteutumassa kurssi uskonnonopettajille kesällä 2019.

Lukion osalta keskustelua herättää sähköiseen ylioppilastutkintoon siirtyminen. Millaisia uudenlaiset tehtävät tulevat olemaan ja kuinka niitä pisteytetään? Varmasti maltillisesti läh-detään liikkeelle. Liiton perinteinen tapaaminen YTL:n edustajien kanssa on toukokuun lop-pupuolella, joten toivomme palautetta niin syksyn kuin kevään tehtävistä ennen sitä. Tehtä-vät ovat omalta osaltaan luomassa mielikuvaa uskonnosta oppiaineena ja myös vaikuttamas-sa uskonnon houkuttelevuuteen kirjoitettavana oppiaineena. Tehtävien kehittämisen kannal-ta opettajien lähettämä palaute on äärimmäisen tärkeää ja YTL toivoo sitä.

Uskonnonopetuksen asema ja kehittäminen, vuosityöaikakokeilut ynnä muut edunvalvon-ta-asiat vaativat myös jatkuvaa aktiivisuutta ja vaikuttamistoimintaa liiton hallitukselta ja eri-tyisesti puheenjohtajalta. Onneksi meillä on Tuovi, jonka tarmoa olen ihaillen seurannut. Ihail-len olen seurannut myös uuden toiminnanjohtajamme Veeran uskomattoman nopeaa asioiden haltuunottoa sekä aktiivista otetta toiminnan pyörittämisessä ja kehittämisessä. Myös kansain-välisissä asioissa olemme edelleen näköalapaikalla, sillä Outi Raunio-Hannula jatkaa Euroopan

uskonnonopettajien (EFTRE) hallituksessa.

Pax et bonumEija Suokko

M – Itella Oyj

ABC

ABC

Innosta oppimaan– se tarttuu!

Löydä sinulle sopivin oppimateriaali!

KlassinenArvostat muodoltaan klassisia, painettuja oppimateriaaleja.

JoustavaPoimit opetukseesi painettujen ja digitaalisten oppimateriaalien parhaat puolet.

DigitaalinenKuulut digiloikkaajiin ja hyödynnät toimivia uutuuksia.

Tutustu uutuuksiimme ja ilmoittaudu kevään esittelytilaisuuksiin: nyt.sanomapro.fi