vihtijärven luontoselvitys...fcg suunnittelu ja tekniikka oy raportti 1 (35) 2.9.2014 fcg...

S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A

VITAL

Vihtijärven luontoselvitys

Raportti

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 2.9.2014 P23126

Raportti 1 (35)

Mäkelä Tiina 2.9.2014

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi

Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

Sisällysluettelo

1 Johdanto ......................................................................................................................... 1

2 Selvitysalue..................................................................................................................... 1

3 Tutkimusmenetelmät ........................................................................................................ 2

3.1 Lähtöaineisto .......................................................................................................... 2

3.2 Maastotyöt .............................................................................................................. 2

3.3 Luontokohteiden arvottaminen ja arvottamiskriteerit ................................................... 2

3.4 Uhanalaisuusluokitus ................................................................................................ 3

3.5 Luontotyyppien uhanalaisuus .................................................................................... 3

3.6 Epävarmuudet ......................................................................................................... 4

4 Luonnonympäristö ........................................................................................................... 4

4.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia ............................................................................. 4

4.2 Maisema ................................................................................................................. 4

4.3 Vesiolot .................................................................................................................. 5

4.3.1 Pohjavedet ................................................................................................... 5

4.3.2 Pintavedet .................................................................................................... 6

4.4 Kasvillisuus ............................................................................................................. 9

4.4.1 Yleistä ......................................................................................................... 9

4.4.2 Metsät ......................................................................................................... 9

4.4.3 Suot .......................................................................................................... 13

4.4.4 Vesi- ja rantakasvillisuus.............................................................................. 16

4.4.5 Kulttuuriympäristöjen kasvillisuus ................................................................. 17

4.5 Eläimistö .............................................................................................................. 19

4.5.1 Nisäkkäät ................................................................................................... 19

4.5.2 Linnut ........................................................................................................ 19

4.5.3 Muut eläinlajit ............................................................................................. 19

4.6 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit ............................................................ 20

4.7 Huomionarvoiset eläin- ja kasvilajit .......................................................................... 20

4.7.1 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit ............................................................. 20

4.7.2 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit ................................................................ 21

4.7.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit ......................................................................... 22

4.8 Arvokkaat luontokohteet ......................................................................................... 23

4.8.1 Yleistä ....................................................................................................... 23

4.8.2 Natura 2000-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet ............. 23

4.8.3 Muut arvokkaat luontokohteet ...................................................................... 24

5 Johtopäätökset .............................................................................................................. 31

Lähteet ........................................................................................................................ 32

Raportti 2 (35)

Mäkelä Tiina 2.9.2014



Pohjakartat ja paikkatietoaineistot: © Maanmittauslaitos 2014, © OIVA/ Suomen Ympäristökeskus 2014

Valokuvat: © FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy / Tiina Mäkelä

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 (35) 2.9.2014



Vihtijärven luontoselvitys

1 Johdanto

Vihtijärven luontoselvitys on laadittu Vihtijärven kyläyhdistys ry:n toimeksiannosta

VITAL hankeen osana FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:ssä. Vihtijärven kyläyhdistyksen

yhdyshenkilönä on toiminut Kaarina Pullinen. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:ssä

luontoselvityksestä on vastannut biologi, FM Tiina Mäkelä.

Luontoselvitys on selvitys suunnittelualueen luonnon ja maiseman nykytilasta. Siinä

selvitetään suunnittelualueen olennaiset maiseman ja luonnon piirteet, jotta

maankäyttösuunnittelussa voidaan huomioida arvokkaat maisema-alueet tai -kohteet,

luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien, eläimistöltään ja

kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä luonnonvaraiselle eläimistölle ja

kasvistolle tärkeiden ominaispiirteiden säilyminen. Luonto- ja maisemaselvitys on

laadittu siten, että se on päättäjille, maaomistajille, asukkaille ja muille osalliselle

havainnollinen ja ymmärrettävä.

2 Selvitysalue

Suunnittelualue kattaa koko Vihtijärven kylän alueen, joka sijaitsee Vihdin kunnan

pohjoispuolella, Nurmijärven, Hyvinkään, Lopen ja Karkkilan rajoilla.

Kuva 1. Selvitysalueen sijainti (musta katkoviiva)




3 Tutkimusmenetelmät

3.1 Lähtöaineisto

Tärkeimpiä selvityksessä käytettyjä lähteitä ovat:

• Ympäristöhallinnon OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelu, 2014

(www.ymparisto.fi/oiva)

• Hertta-eliölajit paikkatietoaineisto (aineistopyyntö SYKE 13.5.2014)

• Ilmakuva- ja kartta-aineistot (Maanmittauslaitos 2014)

Lähdeluettelo on esitetty raportin lopussa.

3.2 Maastotyöt

Luontoselvityksen maastotyöt suoritettiin 1.6., 2.6. sekä 12.7. Selvitys perustuu

arvokkaiden luontokohteiden inventointiin.

Luontoselvityksen maastotyöt on keskitetty mahdollisille muuttuvan maankäytön

alueille, erityisesti Vihtijärven kylän keskustaan, Hiiskulan kartanon alueella sekä

Koivumäelle (Nygrann), Mäkelään ja Ylimmäiselle. Tarkemmin kartoitettujen alueiden

lisäksi koko selvitysalueesta on kuitenkin pyritty muodostamaan yleispiirteinen kuva.

Laajojen, syrjäisten metsäalueiden osalta selvitys perustuu lähtötietoihin sekä

ilmakuva- ja karttatarkasteluun.

Ennen maastotöitä alueen ominaisuuksiin tutustuttiin ilmakuva- ja

peruskarttatarkastelun avulla. Kartoilta etsittiin potentiaalisia luonnon arvokohteita,

jotka käytiin tarkistamassa maastossa.

Maastossa kiinnitettiin huomiota alueen kasvillisuuteen, liito-oravien elinympäristöihin,

vesistöjen laatuun, maisemarakenteeseen sekä maaperän ja kallioperän

ominaisuuksiin. Tiedot alueella esiintyvästä kasvi- ja eläinlajistosta perustuvat

olemassa olevaan aineistoon sekä maastossa tehtyihin havaintoihin.

3.3 Luontokohteiden arvottaminen ja arvottamiskriteerit

Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 2003): a) kansainvälisesti

arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja

seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut

luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan

tapauskohtaisesti.

Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, laho-

puujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet.

Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 –

verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet

(IBA –alueet).

Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat

kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet,

koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit

täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla

on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29§), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten

sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien

esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti




arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja

kulttuurimaisemat.

Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat

valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet,

seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien

esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet.

Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat

kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10§), yleis- ja

asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien

esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet.

Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä

mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta

tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset

käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit.

3.4 Uhanalaisuusluokitus

Tiedot alueen uhanalaisista eliölajeista on saatu Suomen ympäristökeskuksen

uhanalaisrekisteristä. Lisäksi tietoja on saatu Natura -alueiden tietokantalomakkeista ja

kirjallisuudesta. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista

lajeista.

Uhanalaisuusluokitus pohjautuu Punaisen kirjan 2010 esitykseen (Rassi, ym. 2010).

Uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja

vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja.

3.5 Luontotyyppien uhanalaisuus

Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien

uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2008a ja 2008b). Arviointi auttaa kohdentamaan

suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti.

Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi

vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja

keskiboreaalista vyöhykettä. Kohdekuvauksissa esitetty uhanalaisuusluokka on koko

maan osalta esitetty arvio luontotyypin uhanalaisuudesta.

Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat

pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisen

luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu

äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka

keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien

esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Uhanalaisia ovat

äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU)

luontotyypit.

Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on

harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen

uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen

kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta.




3.6 Epävarmuudet

Selvitystyön epävarmuustekijät liittyvät luonnon vuotuiseen vaihteluun sekä

maastoinventointien rajalliseen kestoon. Inventointitulokset ilmentävät aina hetkellistä

luonnon tilaa, joka voi jossain määrin vaihdella vuosittain. Rakentamisen

painopistealueiden luontotyypeistä ja kasvillisuudesta saatiin maankäytön

painopistealueiden osalta melko kattava käsitys. Painopistealueiden ulkopuolisilla

alueilla selvitys jäi yleispiirteisemmäksi.

Linnuston osalta kartoituksen ajankohta oli oikea, mutta kartoitukseen käytetyllä ajan

puitteissa ei voitu laatia tarkkaa pesimälinnustokartoitusta, vaan tarkastelu jäi

yleispiirteiselle tasolle. Luontotyyppikartoitusten yhteydessä voitiin kuitenkin tunnistaa

linnuston kannalta tärkeitä elinympäristöjä.

Liito-oravan kannalta kartoitusajankohta oli hieman myöhäinen. Selvityksen tavoitteena

ei kuitenkaan ollut kartoittaa kaikkia alueelle sijoittuvia liito-oravan elinalueita, vaan

tunnistaa lajille potentiaalisia elinympäristöjä. Niiden perusteella voitiin arvioida

selvitysalueen merkitystä liito-oravalle.

4 Luonnonympäristö

4.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia

Vihtijärven alue on maastonmuodoiltaan vaihtelevaa ja pienipiirteistä. Korkeimmat

kohdat selvitysalueen eteläosissa Rokokallion alueella ulottuvat yli 140 metriä

merenpinnan yläpuolelle (mpy). Alavimmat peltoalueet jäävät puolestaan alle 100

metriin merenpinnan yläpuolelle.

Kallioperä koostuu Vihtijärven pohjoispuolella pääasiassa mikrokliinigraniitista. Järven

keski- ja etelä puolella kallioperä on muodostunut gneisseistä ja kvartseista (GTK

2014). Vihtijärven kallioperän merkittävin geomorfologinen muodostuma on Rokokallio

sekä Ylimmäisenjärven muinaisranta.

Selvitysalueen maaperässä vaihtelevat pääosin savet ja hiekkamoreenit. Soraa on

laajempina muodostumina Niemenjärven koillispuolella sekä selvitysalueen itäosissa.

Suoalueet sekä jokilaaksojen pohjat erottuvat turve- ja liejualueina, kuten

Uudensillansuo, Mäntysuo ja Hiukkalamminsuo (GTK 2014).

4.2 Maisema

Maisemamaakunnallisessa aluejaossa suunnittelualue kuuluu Salpausselkien väliselle

järvi- ja viljelyseudulle (Kuusisto & Rinkinen 2012). Alueelle tyypillisiä ovat

pienipiirteiset ja vaihtelevat maastonmuodot, kalkkipitoinen maaperä ja

lehtokasvillisuus. Muusta maakunnasta poiketen seutu kuuluu eteläisimpien

rannikkoalueiden ohella tammivyöhykkeeseen. Viljelykset ovat järvien rantamailla.

Luoteessa maisema muuttuu kallioisemmaksi ja karummaksi ja vaihettuu hiljalleen

Hämeen järviylängön metsä- ja viljelymaisemiin. Vihtijärven alueesta on valmistunut

erillinen maisemaselvitys, jossa maisemaa on käsitelty yksityiskohtaisemmin (FCG

2014).




Kuva 2. Kytäjäntieltä Vihtijärven suuntaan avautuvaa viljelymaisemaa.

4.3 Vesiolot

4.3.1 Pohjavedet

Selvitysalueelle sijoittuu kokonaan tai osittain yhdeksän pohjavesialuetta: Kiljava (I-

luokka), Kuonjoennummi (II-luokka), Tupakkiaro (II-luokka), Vihtijärvi (II-luokka),

Ylimmäinen (II-luokka), Kuonjoki (II-luokka), Likolampi (II-luokka), Kassakumpu (II-

luokka), Koulunummi (I-luokka) ja Haimoo (II-luokka). Pohjavesialueiden tunnusluvut

(mm. antoisuus ja pinta-ala) on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1. Selvitysalueelle sijoittuvat pohjavesialueet (OIVA 2014).

Tunnus Nimi Tyyppi Antoisuus

(d/vrk) Kuntanimi Riskiarvio

Pinta-

ala

(km2)

154352 Kiljava Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue

7000 Nurmijärvi Riskialue 17,01

192726 Kuonjoennummi Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue

1400 Vihti Ei 4,10

192719 Tupakkiaro Vedenhankintaan soveltuva

pohjavesialue 350 Vihti Ei 1,08

192728 Vihtijärvi Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue

560 Vihti Ei 2,15

192727 Ylimmäinen Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue

340 Vihti Ei 1,39

0122415 C Kuonjoki Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue

950 Karkkila Ei 2,90

192720 Likolampi Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue

580 Vihti Ei 2,24

154312 Kassakumpu Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue

240 Nurmijärvi Ei 0,57




192717 Koulunnummi Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue

430 Vihti Ei 1,26

192753 Haimoo Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue

290 Vihti Ei 0,79

Kuva 3. Selvitysalueelle sijoittuvat pohjavesialueet (OIVA 2014).

4.3.2 Pintavedet

Selvitysalue sijoittuu pääasiallisesti Karjaanjoen päävesistöalueelle (23). Petäys-

nimisen järven pohjoispuolelle sijoittuvat osat alueesta kuuluvat Vantaanjoen

päävesistöalueeseen (71).

Selvitysalueelle sijoittuu useita eri valuma-alueita. Valkealammin ja Mäkelän seutu

selvitysalueen pohjoisosissa sijoittuu Keihäsjoen keskiosan valuma-alueelle (21.062).

Ylimmäisen ympäristö kuuluu Niemenjärven valuma-alueeseen (23.096). Näiden väliin

jää Petäysojan valuma-alue (21.064). Vihtijärven pohjoispuoliset alueet ovat

Vihtijärven valuma-alueella (23.093). Järven lounaispuolelle sijoittuu Vihtijoen alaosan

alue (23.092).

Selvitysalueelle sijoittuvat valuma-alueet on esitetty Kuva 4.




Kuva 4. Selvitysalueelle (punainen katkoviiva) sijoittuvat valuma-alueet (OIVA 2014).

Selvitysalueella sijaitsee useita pintavesimuodostumia kuten järviä, lampia, jokia,

puroja ja lähteitä. Pinta-alaltaan suurimpia järviä ovat Vihtijärvi (325 ha), Ylimmäinen

(127 ha), Niemenjärvi (80 ha) ja Lapoo (112 ha). Vihtijärven luoteispuolella sijaitsee

edellisiä pienempi Petäys ja lounaispuolella suorantainen, pienehkö Laihue -järvi.

Alueen itäreunalle sijoittuvat Valkealammi, Mustalammi ja Iso-Kairi. Alueen eteläosassa

sijaitsee pieni Kurikanjärvi. Edellä mainittujen lisäksi alueella sijaitsee vielä muita

lampia.

Alueen suurin järvi, Vihtijärvi on vähähumuksinen järvi, jonka valuma-alueen pinta-ala

on noin 25km2. Peltoja valuma-alueesta on melko vähän. Järvessä on neljä saarta:

Kyläsaari, Mäntysaari, Kalliosaari ja Lehtisaari. Järveen laskee Kalakoskenoja sekä

useita pieniä tulo-ojia, joita ei ole nimetty. Sorvarinjoki laskee Vihtijärvestä Lapoo –

järveen. Järven virkistyskäyttö on asukkaille merkittävää (Länsi-Uudenmaan vesi- ja

ympäristö 2014).

Toiseksi suurin järvi, Ylimmäinen on Vihdin kunnan kolmanneksi syvin järvi ja kuuluu

luokkaan pienet humusjärvet. Rannoilla on jonkin verran asutusta ja peltoja, mutta

myös metsäalueita ja kalliota. Järveen tuo vettä länsireunalla sijaitseva Ali-Kärrin joki,

joka kulkee ojitettujen suoalueiden läpi. Idänpuoleiseen altaaseen tulee vettä Petäys -

järvestä. Järvestä laskee joki Niemenjärveen. Järven virkistyskäyttö on asukkaille

merkittävää (Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö 2014).

Niemenjärvi on kooltaan melko pieni ja syvä humusjärvi. Valuma-alueella on peltoja,

metsää ja jonkin verran soita ja asutusta. Niemenjärveen vettä tuo Ylimmäisestä

laskeva joki sekä useat pienet nimettömät ojat. Niemenjärven etelärannalta lähtee




Lätinkoski, joka laskee Lapoonjokeen. Järven virkistyskäyttöarvo on asukkaille

merkittävä (Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö 2014).

Lapoo on melko rehevä, vähähumuksinen järvi, jonka rannoilla on paljon

ihmistoimintaa. Järvi on melko matala. Valuma-alueella on runsaasti peltoja ja

asutusta. Järvellä on kolme saarta. Lapooseen tulee vettä Vihtijärvestä Sorvarinjokea

pitkin sekä Niemenjärvestä Pirtinojaa pitkin. Järven eteläkärjestä lähtee Lapoonjoki,

joka laskee edelleen Vihtijokeen. Järven virkistyskäyttöarvo on asukkaille merkittävä

(Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö 2014).

Monet muut alueelle sijoittuvat, pienet järvet ja lammet ovat pääasiassa humuspitoisia,

melko karuhkoja ja rannoiltaan melko asumattomia.

Selvitysalueen harju- ja kumpumoreenimuodostumille sijoittuu useita lähteitä, joista

monet ovat kuitenkin menettäneet luonnontilansa ihmistoiminnan johdosta. Osa

lähteistä on vedenottokäytössä. Metsäalueille sijoittuvien lähteiden luonnontila on

muuttunut metsätaloustoimien johdosta; lähdeympäristöjä varjostava puusto on

monella alueella hakattu ja lähdepurot kaivettu ojiksi. Ylimmäisen pohjoisrannalla

olevaan moreenirinteeseen sijoittuu edustava luonnontilainen lähde. Kaikkia

selvitysalueen lähteitä ei kartoitusten yhteydessä tarkistettu.

Kuva 5. Valkealammi on karuhko pieni järvi, joka sijoittuu selvitysalueen koillisosaan.




Kuva 6. Kalakoskenoja virtaa Iso-Kairin ja Vihtijärven välillä.

4.4 Kasvillisuus

4.4.1 Yleistä

Selvitysalue sijoittuu Eteläboreaalisen vyöhykkeen vuokkovyöhykkeelle ja Uudenmaan

eliömaantieteelliselle alueelle. Alue on haja-asutusaluetta, jota luonnehtivat

viljelykäytössä olevat pellot ja eriasteisesti käsitellyt talousmetsäalueet sekä lukuisat

järvet ja lammet.

Metsäalueet ovat tyypillisimmillään havupuuvaltaisia kangasmetsiä, joille sijoittuu

avohakkuita, eri-ikäisiä taimikoita ja nuoria kasvatusmetsiä. Vanhaa metsää esiintyy

pienehköinä kuvioina eri puolilla aluetta, erityisesti järvien ranta-alueilla. Metsäalueilla

esiintyy jonkin verran soistumia, jotka on pääosin ojitettu. Osa soista on säilynyt

ojittamattomana ja niillä esiintyy tyypillistä suokasvillisuutta.

4.4.2 Metsät

Valtaosa selvitysalueesta on eriasteisesti hoidettua talousmetsää. Selvitysalueen yleisin

metsätyyppi on tuore mustikkatyypin kangas (MT, Myrtillus-tyyppi). Pääpuulaji on

vaihtelevasti mänty tai kuusi ja sekapuuna esiintyy yleisesti rauduskoivua ja haapaa

sekä etenkin rantojen läheisyydessä terva- ja harmaaleppää. Mäkien lakialueilla

metsätyyppi vaihettuu usein kuivahkoihin puolukkatyypin kankaisiin (VT, Vaccinium-

tyyppi). Luonnontilaisia kangasmetsiä esiintyy vain pienehköinä kuvioina pääasiassa

järvien rannoilla ja purojen ja jokien varsilla.




Kuva 7. Keski-ikäistä kuusikangasta selvitysalueella.

Kuva 8. Ylimmäinen -järven pohjoispuolelle sijoittuu laajoja, iältään nuoria ja

harvennettuja mäntymetsiä.




Etenkin Ylimmäisen eteläpuolella ja selvitysalueen eteläosissa esiintyy kallioalueita,

joiden lakialueilla on edustavia kalliometsiä. Edustavia kallioalueita on mm.

Ilmakkaankallion sekä Rokokallion alueilla. Rokokallio on arvioitu valtakunnallisesti

arvokkaaksi kallioalueeksi (OIVA 2014).

Edustavimmilla kalliokohteilla puusto on harvaa ja männyn ohella esiintyy mm. katajaa

ja hieskoivua sekä pensaskerroksessa pajuja ja pihlajaa. Kallioiden reunustoilla esiintyy

yleisesti haapaa. Valtapuusto on melko pientä ja kitukasvuista, mutta ylispuina esiintyy

kookkaampia mäntyjä. Kallioalueiden kasvillisuutta edustavat poron- ja hirvenjäkälät,

metsälauha, kallioimarre, kangasmaite, puolukka, mustikka, kanerva, variksenmarja,

metsäkastikka ja ahosuolaheinä.

Kuva 9. Selvitysalueen talousmetsäalueilla vuorottelevat eri-ikäiset metsäkuviot.

Ilmakkaankallion kalliometsä Ylimmäisen eteläpuolella rajautuu hakkuualueeseen.

Pääasiassa käenkaali-mustikkatyypin lehtomaisia kankaita (OMT, Oxalis-myrtillus –

tyyppi) esiintyy melko yleisinä järvien rannoilla sekä purojen ja jokien varsilla.

Valtapuuna lehtomaisten kankaiden alueilla on pääosin kuusi, mutta nuoremmilla

metsäkuvioilla pääpuulaji on usein rauduskoivu. Pensaskerros on lehtomaisilla kankailla

tiheämpi kuin tuoreella kankaalla. Pihlajan, raidan ja harmaalepän lisäksi tuomi on

yleinen. Kenttäkerroksessa esiintyy varpujen (mustikka ja puolukka) ohella ruohoja,

kuten käenkaali, kultapiisku, metsätähti, nuokkuhelmikkä ja ahomansikka.




Kuva 10. Lehtomaista, käenkaali-mustikkatyypin kangasta Vihtijärven etelärannalla.

Selvitysalueella esiintyy paikoin tuoreita ja kosteita lehtoja. Lehdot vaihettuvat usein

lehtomaisiin kankaisiin. Tuoreet käenkaali-oravanmarja-tyypin (OMaT, Oxalis-

mayanthemum-tyyppi) lehdot ovat keskittyneet järvien rannoille ja kallioiden rinteille

sekä niiden välisiin notkelmiin. Purojen ja jokien varsilla esiintyy kosteita saniaistyypin

lehtoja kuten hiirenporras-käenkaalilehtoja (AthOT, Athyrium-oxalis-tyyppi) sekä

kosteita suurruoholehtoja kuten käenkaali-mesiangervo-tyypin (OFiT, Oxalis-

filipendula-tyyppi) ja harvinaisempia kotkansiipi-tyypin (MaT, Matteuccia-tyyppi)

lehtoja. Ylimmäisen pohjoispuolelle sijoittuu kosteaa hiirenporras-isoalvejuuri-tyypin

(AthAssT, Athyrium-assimilis-tyyppi) lehtoa.

Edustavia lehtoalueita on mm. Ylimmäisen koillisrannalla, Ylimmäisen ja Niemenjärven

välisen laskuojan varrella sekä Iso-Kairista Vihtijärveen laskevan ojan varrella.

Tuoreissa lehdoissa pensaskerros on tiheä ja sen muodostavat useimmiten

lehtokuusama, tuomi, koiranheisi, pihlaja, vadelma ja kulttuurivaikutteisilla paikoilla

myös terttuselja. Kenttäkerroksessa esiintyy vaateliaita ruohoja kuten sudenmarjaa ja

mustakonnanmarjaa. Puusto on monilajista ja lahopuuta esiintyy usein runsaasti.

Tavallisesti kosteat lehdot ovat saniaislehtoja, joissa kenttäkerroksen valtalajeina ovat

kookkaat saniaiset: hiirenporras ja isoalvejuuri. Kotkansiipilehto on alueella

harvinainen. Suurruoholehtojen tyyppilajeja ovat mesiangervo ja ojakellukka.




Kuva 11. Tuoretta lehtoa Vihtijärven etelärannalla.

4.4.3 Suot

Selvitysalueen metsäiset suot on pääasiassa ojitettu ja ne ovat nykyisellään muuttumia

tai turvekankaita. Selvitysalueen laajimpia ojitettuja suoalueita (nykyisiä turvekankaita)

ovat Mäntysuo, Tytyrmäensuo, Valkealamminsuo ja Salmisuo. Alueet ovat

metsätalouskäytössä.

Ojittamattomana ovat säilyneet tiettyjen suoalueiden kosteimmat osat, jotka sijaitsevat

usein järvien rannoilla. Ojittamattomat suokohteet ovat kooltaan melko pieniä ja niitä

sijoittuu eri puolille selvitysaluetta. Tällaisia ovat mm. pieni suoalue Lopentien

länsipuolella Pitkälahden alueella, Hiukkalamminsuon ojittamattomat osat,

Uudensillansuo, Petäyksen itärannan korpialue ja Laihueensuo. Ympäröivien

metsätalousalueiden ojituksella on ollut vaikutusta näidenkin suokohteiden

vesitalouteen, mutta niillä esiintyy yhä tyypillistä suokasvillisuutta. Ne ovat

ympäristöstään selvästi erottuvia ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä

alueita.




Kuva 12. Isovarpurämettä Laihueensuolla.

Selvitysalueen järvien rantasuot ovat tyypillisimmillään puuttomia nevoja, jotka

vaihettuvat isovarpurämeisiin ja edelleen tuoreisiin kangasmetsiin. Ruohoisten

saranevojen kasvillisuutta edustavat mm. suomuurain, vilukko, kurjenjalka, kihokki,

valkopiirtoheinä, jouhisara, pullosara, villapääluikka ja raate.

Vaikka selvitysalueen järvet ovat pääasiassa melko karuja ja humuspitoisia, esiintyy

alueella muutamia järvenrantojen luhtasoita. Laajimmat luhdat keskittyvät alueen

rehevimmän järven, Lapoon pohjois- ja etelärannoille. Luhtasoille tyypillisiä ovat

järviruoko ja –kortekasvustot sekä saraviidat.

Uudensillansuon alueella on edustava ja melko laaja tervaleppä- ja hieskoivuvaltainen

luhtametsäalue. Muuta kasvillisuutta edustavat mm. järvikorte, vehka, rantakukka,

keltakurjenmiekka ja rentukka.




Kuva 13. Nevareunuksinen suolampi, joka sijaitsee selvitysalueen eteläosassa.

Kuva 14. Mäkien väliseen notkelmaan on muodostunut korpi Petäyksen itäpuolella.




Kuva 15. Raate on tyypillinen suokasvi alueella.

4.4.4 Vesi- ja rantakasvillisuus

Selvitysalueen järvet ovat melko karuja ja niiden rannoilla esiintyvä rantakasvillisuus

on varsin niukkaa. Rannat ovat vaihtelevasti moreeni- ja kalliorantoja, mutta paikoin

esiintyy myös alavampia rantoja. Matalimmissa lahdenpohjukoissa esiintyy mm.

ulpukkaa, uistinvitaa ja palpakoita. Muita rehevämmällä Lapoo –järvellä esiintyy

järviruokovaltaista luhtaa ja viitaa, jossa kasvaa saroja ja kortteita. Rantapensastoissa

kasvaa harmaa- ja tervaleppää, pihlajaa, hies- ja rauduskoivua sekä pajuja. Purojen,

ojien ja suurempien jokien varsilla rantakasvillisuus on paikoin rehevää (mm.

mesiangervo, horsmat, nokkonen, koiranputki, keltakurjenmiekka ja ojakellukka).




Kuva 16. Vesikasvillisuutta Ylimmäisestä Niemenjärveen laskevan ojan varrella.

4.4.5 Kulttuuriympäristöjen kasvillisuus

Tavanomaista kulttuurikasvillisuutta edustavat mm. pihat, laidunnurmet, entiset pellot

ja niityt sekä tienvarsi- ja pellonpiennarkasvillisuus. Alueella ei havaittu

kasvillisuudeltaan erityisen edustavia niittykohteita, metsälaitumia tai laidunnettuja

haka-alueita.

Hiiskulan kartanon alueella esiintyy vanhaa jaloa lehtipuustoa sekä jonkin verran

edustavampaa niittykasvillisuutta mm. kartanon eteläpuolitse Vihtijärventielle johtavan

vanhan tiepohjan alueella.

Niemenjärven koillis- ja itärannalla on kulttuurivaikutteista lehtoa, joka kertoo

ilmeisesti vanhasta asutuksesta tai muusta ihmistoiminnasta alueella. Alueella esiintyy

tyypillisen lehtolajiston lisäksi kulttuurivaikutuksesta kertovia lajeja kuten terttuseljaa,

koiranheisiä, nokkosta ja vuohenputkea sekä jonkin verran puutarhojen kasvilajistoa.




Kuva 17. Kesannoidut pellot ja peltojen pientareet ovat monien niittykasvien

kasvupaikkoja (kuvassa Järvelän tila Ylimmäisen pohjoisrannalla).

Kuva 18. Hiiskulan kartanolle johtavan tien varrella kasvaa vanhoja jaloja lehtipuita.




4.5 Eläimistö

4.5.1 Nisäkkäät

Selvitysalueen nisäkäslajiston voidaan olettaa edustavan tyypillistä talousmetsien sekä

peltoja kulttuuriympäristöjen lajistoa. Maastokäyntien yhteydessä tehtiin havaintoja

mm. hirvestä, rusakosta, metsäjäniksestä, oravasta, metsäkauriista ja

valkohäntäpeurasta. Rekisteritietojen mukaan selvitysalueelta on vanhoja havaintoja

liito-oravasta ja maastokartoitusten aikana löydettiin myös uusia lajin elinalueita.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) TASSU-suurpetohavaintojärjestelmän

mukaan ilves esiintyy alueella yleisenä. Myös karhuista ja susista on tehty lähes

vuosittain havaintoja viime vuosien aikana (RKTL 2014).

4.5.2 Linnut

Alueelle ei ole laadittu linnustoselvitystä, vaan tiedot alueen linnustosta perustuvat

arvokohdekartoituksen yhteydessä tehtyihin havaintoihin.

Selvitysalueen linnusto on pääosin tavanomaista havu- ja sekametsien sekä peltoja

kulttuuriympäristöjen lajistoa. Metsäalueilla yleisinä esiintyvät Suomessa hyvin

runsaslukuiset pesimälajit kuten peippo, pajulintu, metsäkirvinen, punarinta,

hippiäinen, rautiainen, kirjo- ja harmaasieppo, peukaloinen, tiltaltti, mustarastas,

laulurastas, punakylkirastas ja kulorastas. Alueella esiintyvät myös kaikki yleisimmät

tiaislajimme (sini-, tali-, hömö-, töyhtö- ja kuusitiainen) sekä mm. puukiipijä,

käpytikka, kottarainen, pikkukäpylintu, palokärki (lintudirektiivi liite I) ja sepelkyyhky.

Lehtipuuvaltaisimmilla alueilla havaittiin mm. lehto-, pensas- ja mustapääkerttua.

Peltoympäristöjen lajistoa edustavat puolestaan keltasirkku, kiuru, kuovi, töyhtöhyyppä

ja pensastasku.

Petolintulajeista alueella tehtiin havaintoja varpushaukasta, tuulihaukasta ja

hiirihaukasta (VU, vaarantunut) ja todennäköisesti kaikki edellä mainitut lajit pesivät

alueella. Kalasääski (NT, lintudirektiivi liite I) havaittiin kaartelemassa alueen yllä

niemenjärven eteläpuolella. Sääksi käy todennäköisesti kalastamassa alueen järvillä,

mutta pesäpaikka voi sijaita useiden kilometrien päässä ravinnonhankinta-alueista.

Pesäpaikka ei ole tiedossa.

Metsäkanalinnuista kartoituksissa havaittiin pyitä ja teeriä. Alueen laajat metsäalueet

soveltuvat myös metson elinalueeksi, vaikka lajia ei kartoituksissa havaittu.

Suojelullisesti arvokkaista lajeista tavattiin jo edellä mainittujen lisäksi viljelys- ja

pensaikkomailla viihtyvää pikkulepinkäistä (NT, silmälläpidettävä), sekametsissä

pesivää sirittäjää (NT), havumetsien teertä (NT, lintudirektiivin liite I) sekä alueen

eteläosan pelloilla ruisrääkkä (lintudirektiivin liite I). Lisäksi havaittiin myös kalatiira,

laulujoutsen ja pyy (lintudirektiivi liite I). Kaikki edellä mainitut suojelullisesti arvokkaat

lajit esiintyvät Suomessa melko yleisinä. Silmälläpidettävien lajien kannat ovat viime

vuosien aikana taantuneet.

Suomessa harvalukuisista lajeista tavattiin myös idänuunilintu, jonka reviiri sijoittui

Vihtijärven pohjoisrannalle.

4.5.3 Muut eläinlajit

Alueen hyönteislajistoa ja muuta eläinlajistoa havainnoitiin arvokohdekartoituksen

yhteydessä. Uhanalaisista tai luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainituista




hyönteislajeista tai muista eläinlajeista ei tehty havaintoja. Alueella on potentiaalista

elinympäristöä esim. viitasammakolle ja lepakoille (luontodirektiivin liite IV(a)), mutta

lajien esiintymistä ei tämän selvityksen yhteydessä selvitetty.

4.6 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit

Selvitysalueella esiintyy ainakin seuraavia uhanalaisia tai silmälläpidettäviä

luontotyyppejä (Raunio ym. 2008 a ja b):

- lehtokorvet (EN), tuoreet lehdot (VU), tuoreet (VU) ja kosteat,

keskiravinteiset lehdot (NT), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU),

metsäluhdat (VU), pensaikkoluhdat (NT), avoluhdat (NT), saniaiskorvet

(EN), mustikkakorvet (VU), metsäkortekorvet (EN), saranevat (VU),

isovarpurämeet (NT), kangasrämeet (NT), vanhat sekapuustoiset

lehtomaiset kankaat (VU) ja vanhat sekapuustoiset tuoreet kankaat

(NT).

4.7 Huomionarvoiset eläin- ja kasvilajit

4.7.1 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit

Selvitysalueella on havaittu seuraavat uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvi- ja

eläinlajit:

Ahokirkiruoho (Gymnadenia conopsea var. conopsea)

Vaarantunut (VU). Laji kuuluu näyttävimpiin kämmeköihimme. Kukat kasvavat tiheässä

tähkässä jopa puoli metriä pitkän ja tanakan varren päässä. Ahokirkiruoho kasvaa

pääasiassa kuivahkoilla niityillä ja ahoilla, toisinaan myös kalkkikallioilla ja kuivahkoissa

rinnelehdoissa (Ympäristöhallinto 2010a).

Lähtötietojen mukaan lajia on havaittu aivan selvitysalueen itäreunalla, Mustalammin

itäpuolella vuonna 2010 (SYKE 2014).

Metsänemä (Epipogium aphyllum)

Vaarantunut (VU). Metsänemä on tanakka, mehevä ja matala kämmekkä. Laji kasvaa

vanhoissa, kosteissa ja varjoisissa lehti- ja sekametsissä, lehtokorvissa ja

tunturikoivikoissa.

Lähtötietojen mukaan lajia on havaittu aivan selvitysalueen itäreunalla, Mustalammin

itäpuolella vuonna 2010 (SYKE 2014).

Liito-orava (Pteromys volans)

Vaarantunut (VU). Katso 4.7.2

Hiirihaukka (Buteo buteo)

Vaarantunut (VU). Hiirihaukka viihtyy valoisissa havu- ja sekametsissä, joiden välissä

on peltoja, hakkuualueita ja soita. Pesäpaikka löytyy usein tällaisen aukion tuntumasta.

Suomen pesimäkannaksi arvioidaan tällä hetkellä 4 000–5 000 paria (Valkama ym.

2011).

Hiirihaukka havaittiin selvitysalueen länsiosassa Hiukkalammin luoteispuolella. Lajin

pesäpaikka ei ole tiedossa.




Teeri (Tetrao tetrix)

Silmälläpidettävä (NT). Teeri viihtyy kosteissa kangasmetsissä ja suoalueitten

reunamilla. Soidin on avoimessa ympäristössä yleisimmin suolla, keväisin myös järven

jäällä. Talvisin teeret kerääntyvät koivikoihin, joissa niillä on riittävästi ravintoa. Teeriä

havaittiin eri puolilla selvitysalueen kangasmetsäalueita.

Pikkulepinkäinen (Lanius collurio)

Lajille tyypillistä ympäristöä ovat mm. katajikkoniityt, pusikkoiset/risukkoiset

hakkuuaukot, pusikoituvat vanhat pellot ja muut puoliavoimet ympäristöt (Valkama

ym. 2011).

Pikkulepinkäinen havaittiin selvitysalueen keskiosissa, Niemenjärven pohjoispuolisilla

peltoalueilla.

4.7.2 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit

Liito-orava (Pteromys volans)

Liito-oravan elinympäristövaatimuksia ovat sopiva pesäkolo, muutama pesää suojaava

kuusi sekä lähellä kasvavat lehtipuut. Lajin luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat

kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Liito-

oravametsissä puusto on tyypillisesti eri-ikäistä ja latvuskerroksia on useita. Elinalueet

ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla sekä

kulttuuriympäristössä.

Liito-oravat pystyvät käyttämään ruokailuun ja liikkumiseen nuoria metsiä sekä

siemenpuuasentoon hakattuja ja varttuneita taimikoita. Liito-orava on EU:n

luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja

heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LsL 49§).

Lähtötietojen perusteella liito-oravasta oli tiedossa havaintoja vain yhdeltä

metsäalueelta selvitysalueen keskiosista (SYKE 2014). Kesän 2014 maastokartoitusten

yhteydessä lajin papanoita löydettiin neljältä metsäalueelta, joilla myös sijaitsi lajin

lisääntymis- ja levähdyspaikaksi soveltuvaa elinympäristöä.

Karhu (Ursus arctos)

Karhu on Euroopan suurin petoeläin. Se on sekaravinnon käyttäjä, joka käyttää

haaskoja ravintonaan ja saalistaa isokokoisia hirvieläimiä. Karhu nukkuu lumisen ajan

talviunta. Karhukanta on vahvin itäisessä Suomessa ja Lapissa. Karhuja esiintyy koko

Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Niitä tavataan säännöllisesti myös Etelä-

ja Länsi-Suomessa. Toukokuussa 2014 valmistuneen arvion mukaan Suomessa eli

ennen metsästyskautta vähintään 1405–1535 karhua. Vuotta aiemmin karhuja oli

1560–1680 karhua (Metsähallitus 2014).

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen TASSU-järjestelmän mukaan karhua esiintyy

selvitysalueella satunnaisesti (RKTL 2014).

Susi (Canis lupus)

Susia tavataan Pohjois- ja Itä-Suomessa. Runsaimmat kannat ovat itärajan lähellä.

Kierteleviä ja pesiviäkin susia voi esiintyä koko maassa. Pohjoisista petoeläimistä susi




on kaikkein sosiaalisin eläin, joka elää mieluiten perheyksiköstä muodostuneessa

laumassa. Suomessa keskimääräinen vuotuinen reviirin koko on noin 700–900

neliökilometriä laskutavasta riippuen. Susi liikkuu kaikkina vuorokauden aikoina,

pääasiassa kuitenkin hämärissä ja yöllä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen

(RKTL) arvion mukaan Suomessa oli vuoden 2014 helmikuun alussa 140 - 155 sutta

(Metsähallitus 2014).

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen TASSU-järjestelmän mukaan sutta esiintyy

selvitysalueella satunnaisesti (RKTL 2014).

4.7.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit

Laulujoutsen (Cygnus cygnus)

Suomessa laulujoutsen pesii monenlaisilla vesistöillä, kunhan niissä on tarpeeksi

suojaavaa kasvillisuutta ja rehevyyttä. Laulujoutsenen löytää usein myös soilta.

Suomen pesimäkanta on tällä hetkellä noin 5 000-7 000 paria (Valkama ym. 2011).

Laulujoutsen havaittiin mm. Korpi – nimisellä järvellä alueen koillisosassa sekä

Ylimmäisellä. Todennäköisesti laji pesii useammalla alueen järvistä.

Kalatiira (Sterna hirundo)

Suomessa kalatiira on sisämaan järvien sekä meren sisäsaariston asukki. Levinneisyys

ulottuu sisämaassa Etelä-Lappiin asti. Suomessa pesii suuruusluokkaa 50 000 paria

kalatiiroja, joista noin 10 000 pesii meren saaristossa (Valkama ym. 2011).

Kalatiira on yleinen selvitysalueen järvialueilla.

Ruisrääkkä (Crex crex)

Ruisrääkkä on viljelysalueiden lintu. Viime vuosikymmeninä Suomen ruisrääkkäkanta

on runsastunut ja nykyiseksi kannaksi arvioitu 2.000–8.000 paria (Valkama ym. 2011).

Ruisrääkkä havaittiin selvitysalueen eteläosan pelloilla.

Teeri (katso 4.7.1)

Palokärki (Dryocopus martius)

Palokärki viihtyy järeäpuisissa männiköissä, sekametsissä, lehdoissakin. Pitkällä

aikavälillä laji on taantunut metsätalouden aiheuttamien elinympäristömuutosten

vuoksi.

Palokärki kuuluu selvitysalueen linnustoon.

Pyy (Bonasa bonasia)

Pyy suosii pesimäympäristönään kuusivaltaisia, koivua ja leppää kasvavia sekametsiä.

Se suosii etenkin kosteita, suojaa tarjoavia tiheitä kuusisekametsiä ja korpia rannoilla,

purojen varsilla, peltojen ja soiden laitamilla.

Pyypoikue havaittiin mm. Hiiskulan kartanon eteläpuolisella metsäalueella.

Pikkulepinkäinen (katso 4.7.1)




4.8 Arvokkaat luontokohteet

4.8.1 Yleistä

Selvitysalueelle sijoittuu useita kansallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaita

luontokohteita. Kohteiden sijainti on esitetty liitekartoilla 1a ja 1b. Tekstin

kohdenumerointi vastaa kartoilla esitettyä numerointia.

4.8.2 Natura 2000-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet

Selvitysalueelle ei sijoitu Natura 2000- alueita.

Kohde 1. Selvitysalueen itäosiin sijoittuu luontotyyppipäätöksenä suojeltu kohde:

Nokkalanlahden jalopuumetsikkö (LTA201373). Alue on pinta-alaltaan noin 3,3 ha ja se

on rauhoitettu vuonna 2004 (OIVA 2014).

Kohde 2. Selvitysalueen eteläosaan Rokonkallion kallioalue (KAO010129), joka on

arvioitu hyvin arvokkaaksi. Kohteen pinta-ala on noin 89 hehtaaria (OIVA 2014).

Kohde 3. Valkialammin rannoille ja järven lounaispuolelle sijoittuu arvokas

moreenimuodostuma (MOR-Y01-001), jonka pinta-ala on noin 1,1 km2.

Kohde 4. Ylimmäisen pohjoispuolelle sijoittuu toinen arvokas moreenimuodostuma

(pinta-ala noin 2,9 km2), josta eteläisin osa sijaitsee selvitysalueella (MOR-Y03-014)

(OIVA 2014).

Kohde 5. Ylimmäisen pohjoisrannalle, rinteen yläosaan sijoittuu arvokas

rantakerrostuma, jonka pinta-ala on noin 5,2 hehtaaria (OIVA 2014).

Lähtötietojen perusteella alueelle sijoittuvat arvokkaat luontokohteet on esitetty Kuva

19.




Kuva 19. Natura 2000-alueet, luonnonsuojelualueet, suojeluohjelmien kohteet ja muut

merkittävät luontokohteet lähtötietojen perusteella (OIVA 2014).

4.8.3 Muut arvokkaat luontokohteet

Liito-oravan elinalueet:

Kohde 6: Petäyksen liito-oravametsä

Pienehkö, liito-oravan elinympäristöksi sopiva metsäalue Petäyksen lounaisrannalla.

Papanoita löydettiin vain kahden puun alta. Alue on mahdollisesti lajin liikkumisreitti.

- Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: liito-orava (VU).

Kohde 7: Ylimmäisen liito-oravametsä

Melko laaja, liito-oravan elinalueeksi sopiva metsäalue Ylimmäisen pohjoisrannalla.

Runsaasti kookkaita kuusia ja haapoja. Tuoretta ja lehtomaista kangasta sekä tuoretta

ja kosteaa lehtoa. Papanapuita aluella on useita sekä kolopuita lisääntymis- ja

levähdyspaikoiksi.


Kohde 8: Kalakoskenojan liito-oravametsä

Melko laaja, liito-oravan elinalueeksi sopiva metsäalue Iso-Kairin ja Vihtijärven välisen

laskuojan varrella. Tuoretta ja lehtomaista kangasta, tuoretta lehtoa ja lehtokorpea.




Runsaasti kookkaita kuusia ja haapoja. Papanapuita useita sekä kolopuita lisääntymis-

ja levähdyspaikoiksi.

- Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: liito-orava (VU)

- Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: lehtokorvet (EN), tuoreet

lehdot (VU)

Kohde 9: Ilmakkaankallion liito-oravametsä

Melko pieni metsäsaareke hakkuun keskellä. Saarekkeen ympäristöön on jätetty

muutamia yhteyspuita kulkureittiä varten. Osa elinympäristöksi jätetystä puustosta on

kaatunut myrskyissä. Papanapuita useita.


Edellä kuvatuille kohteille sijoittuu liito-oravan elinalue ja mahdollinen lisääntymis- ja

levähdyspaikka, jonka hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulain 49§:n

mukaan kielletty. Mikäli kohteille tai niiden läheisyyteen suunnitellaan muuttuvaa

maankäyttöä, tulisi kohteille osoittaa tarkemmat liito-oravakartoitukset, jotta levähdys-

ja lisääntymispaikat voidaan osoittaa ja rajata tarkemmin. Selvitysalueella voi sijaita

myös muita liito-oravan elinalueita, joita ei yleispiirteisen, kesä-heinäkuulla toteutetun

kartoituksen yhteydessä löydetty.

Alueiden metsänhoidossa ja muussa käytössä tulee huomioida lajin suojelusta annetut

määräykset.

Kuva 20. Ylimmäisen pohjoisrannalle sijoittuvaa liito-oravan elinaluetta.




Kuva 21. Ilmakkaankallion liito-oravametsän lähiympäristö on avohakattu ja osa

elinalueen puustosta on kaatunut myrskyissä.

Kuva 22. Kalakoskenojan liito-oravametsää.




Luonnontilaiset tai sen kaltaiset purot ja norot, lähteet ja alle yhden hehtaarin

kokoiset lammet:

Kohteet 10–23:

Kohteista suurin osa on kooltaan ja virtaukseltaan vaihtelevia puroja ja jokia, jotka

ovat luonnontilaisia tai sen kaltaisia (uomaltaan luonnontilaisesti meanderoivia ja

uomaa ympäröivä rantakasvillisuus ja puusto ovat edustavia).

Kohteet 10 ja 23 ovat lähteitä ja kohde 20 on pieni, alle hehtaarin kokoinen lampi.

Muut kohteet ovat noroja, puroja tai pieniä jokia. Kohteista edustavimpia ovat kohteet

12, 15, 16, 17, 19, 21, 22 ja 23.

- Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: tuoreet (VU) ja kosteat,

keskiravinteiset lehdot (NT), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU)

Kohteet ovat mahdollisia Vesilain 11§:n mukaisia kohteita. Lisäksi niiden

lähiympäristössä voi olla mahdollisia Metsälain 10§:n tarkoittamia erityisen tärkeitä

elinympäristöjä (kohta 3: ”rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat lehtomulta,

vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja

pensaskasvillisuus).

Vesilain 11§:n mukaisella kohteella on kielletty ne toimet, jolla luontotyypin

luonnontilan vaarantuu.

Kuva 23. Ylimmäisen pohjoisrannalle sijoittuva lähde.




Vähäpuustoiset kallioalueet:

Kohteet 24–30:

Vähäpuustoisia kallioalueita eli ns. ”kalliometsiä” sijoittuu kallioalueiden lakialueille eri

puolilla selvitysaluetta. Kohteet ovat pääsääntöisesti kooltaan melko pieniä. Kohteiden

lisäksi selvitysalueen eteläosaan sijoittuu Rokokallion arvokas kallioalue (kohta 4.8.2),

jonka aluerajaus on huomattavasti laajempi.

Edustavimmilla kalliokohteilla puusto on harvaa ja männyn ohella esiintyy mm. katajaa

ja hieskoivua sekä pensaskerroksessa pajuja ja pihlajaa. Kallioiden reunustoilla esiintyy

yleisesti haapaa. Valtapuusto on melko pientä ja kitukasvuista, mutta ylispuina esiintyy

kookkaampia mäntyjä. Kallioalueiden kasvillisuutta edustavat poron- ja hirvenjäkälät,

metsälauha, kallioimarre, kangasmaite, puolukka, mustikka, kanerva, variksenmarja,

metsäkastikka ja ahosuolaheinä.

Kohteille sijoittuu mahdollisia Metsälain 10§:n tarkoittamia erityisen tärkeitä

elinympäristöjä (kohta 7: ”karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat

hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto.”).

Alueella voidaan tehdä varovaisia poimintaluonteisia hakkuita, jotka säilyttävät puuston

luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena siten, etteivät elinympäristön

ominaispiirteet muutu.

Kuva 24. Ilmakkaankallion kalliometsää.

Luhtametsät:

Kohteet 33–35:

Kohteet ovat pinta-alaltaan vaihtelevia, terva- ja harmaalepän tai hieskoivun

dominoimia luhtametsäalueita. Osa luhdista on sekapuustoisia, ja niillä myös mäntyä




kasvaa sekapuuna. Kenttäkerroksen tyypillistä lajistoa ovat mm. harmaasara,

rentukka, kurjenjalka, mesiangervo, suoputki, ranta- ja terttualpi sekä rantamatara.

Edustavin kohteista on Uudensillansuo (Kohde 33), joka on laaja ja kasvillisuudeltaan

monimuotoinen luhta-alue.

- Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: metsäluhdat (VU),

pensaikkoluhdat (NT), avoluhdat (NT)


elinympäristöjä (kohta 1e: ”luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen

lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus”).



ominaispiirteet tai vesitalous muutu.

Kuva 25. Uudensillansuon luhtametsää.

Vähäpuustoiset suoalueet ja korvet:

Kohteet 35–42:

Selvitysalueelle useita pienehköjä suoalueita, joiden kasvillisuustyyppi vaihtelee

vähäpuustoisista saranevoista, tupasvillarämeisiin, isovarpurämeisiin, saniaiskorpiin ja

mustikkakorpiin. Useat kohteet ovat kärsineet ympäröivien metsäalueiden ojituksesta

ja hakkuista, jotka ovat muuttaneet kohteiden vesi- ja valaistusolosuhteita. Kohteet

ovat kuitenkin edelleen muusta ympäristöstä selvästi erottuvia ja niillä esiintyy

tyypillistä suokasvillisuutta ja paikoin myös muuta ympäristöä runsaammin

lahopuustoa.




- Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: saniaiskorvet (EN),

mustikkakorvet (VU), metsäkortekorvet (EN), saranevat (VU),

isovarpurämeet (NT), kangasrämeet (NT),


elinympäristöjä (kohta 1b: ”yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden

ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai

muurainkasvillisuuden vallitsevuus” sekä 1d: ” d) vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan

suot”).



ominaispiirteet tai vesitalous muutu.

Muut luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet:

Kohteet ovat luonnonhistoriallisesti, maisemallisesti, linnuston kannalta tai muutoin

muusta ympäristöstään erottuvia ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä.

Kohde 43: Varttuvaa ja vanhaa tuoretta ja lehtomaista kangasmetsää, tuoretta lehtoa

Vihtijärven etelärannalla. Alueella on uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä:

tuoreet lehdot (VU), vanhat sekapuustoiset lehtomaiset kankaat (VU) ja vanhat

sekapuustoiset tuoreet kankaat (NT). Mahdollinen Metso I –luokan kohde.

Kohde 44: Luonnontilaisen kaltainen sekametsäalue Ylimmäisen eteläosassa, jota

erottaa mantereesta ohut luhtametsää kasvava kannas.

Kohde 45: Rönninlukot on laaja, mäntyvaltainen metsäalue selvitysalueen länsiosassa.

Alueen maaperässä näkyy voimakkaasti jääkauden vaikutus; moreenirinteet

vuorottelevat hyvin syvien ja jyrkkäreunaisten suppamuodostelmien kanssa. Alueen

keskelle jää luonnontilainen suolampi; Hiukkalampi sekä pieni, alle hehtaarin kokoinen

lampi (kohde 21). Metsäalue on talouskäytössä ja puusto on iältään nuorta,

harvennettua, mustikkatyypin mäntykangasmetsää. Kasvillisuudeltaan alue on

tavanomainen.

Kohde 46: Niemenjärven itärannan kulttuurivaikutteinen metsäkaistale. Sekapuuston

muodostavat vanhat kuuset, vaahterat, rauduskoivu sekä harmaa- ja tervaleppä.

Pensaskerros on tiheä; tuomi, pihlaja, koiranheisi, terttuselja, pajut ja vadelma.

Kenttäkerroksen kasvillisuutta edustavat mm. kielo, vuohenputki, koiranputki ja

nokkonen ja syyläjuuri. Kohde muodostaa tärkeän suojavyöhykkeen pellon ja järven

rajalle ja sillä on todennäköisesti linnustollista merkitystä.

Kohde 47: Isovarpurämealue Laihue -järven itäreunalla. Kohteen puusto on melko

hyväkasvuista, eikä kohde todennäköisesti täytä Metsälain 10§ vaatimuksia erityisen

tärkeästä elinympäristöstä. Alue on kuitenkin selvästi ympäristöstään erottuva ja

suokasvillisuudella on todennäköisesti merkitystä esimerkiksi hyönteislajistolle (esim.

perhoset).

Kohde 48: Laaja, lähes luonnontilainen metsäalue Ylimmäisen koillisrannalla. Alueella

on myös tuoretta lehtoa. Pensas- ja kenttäkerroksen kasvillisuus on monipuolista:

mustakonnanmarja, taikinamarja, sini- ja valkovuokko ja lillukka. Alueella esiintyy

uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä: tuoreet lehdot (VU), vanhat




sekapuustoiset lehtomaiset kankaat (VU) ja vanhat sekapuustoiset tuoreet kankaat

(NT). Mahdollinen Metso I -luokan kohde.

Kohteiden ominaispiirteiden säilyminen on suositeltavaa huomioida maankäyttöä

suunniteltaessa.

5 Johtopäätökset

Vihtijärven selvitysalueella vaihtelevat kuivahkot, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät,

lehdot, peltomaat sekä kulttuurivaikutteiset rakennetut alueet. Alue on

maastonmuodoiltaan hyvin vaihtelevaa ja maisemaa monipuolistavat

moreenimuodostelmat, kalliot sekä useat järvet ja lammet.

Alueelle sijoittuu useita liito-oravan elinympäristöjä, luonnontilaisia tai sen kaltaisia

puroja ja jokia, ojittamattomia suoalueita sekä kalliometsiä, joille sijoittuu mahdollisia

metsälain 10§:n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Kaikkia selvitysalueen

arvokohteita ei ole pystytty tämän kartoituksen yhteydessä rajaamaan, sillä kartoitus

on kohdennettu maankäytön painopistealueille.

Maankäytön suunnittelussa suositellaan huomioitavaksi arvokkaiden luotokohteen

ominaispiirteiden säilyminen. Liito-oravan elinympäristöjen osalta tulee huomioida lajin

suojelusta annetut määräykset. Myös maisemallisiin tekijöihin tulee kiinnittää

erityishuomiota. Rakentamispaikat on sovitettava viljely- ja kylämaisemaan. Arvokkaat

luontokohteet ja huomionarvoisten lajien havaintopaikat on esitetty liitekartoissa 1a ja

b.

Laatinut: Tiina Mäkelä

FM, biologi




Lähteet

Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry. (2014): Vesien tila. Www-dokumentti:

http://vesientila.fi/fi/etusivu (luettu 1.9.2014)

Geologinen tutkimuskeskus (2014): Maaperä- ja kallioperätiedot. Www-dokumentti.

<www.geo.fi > (luettu 1.9.2014)

Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola-

Roos, M. & Virolainen, E. (2001): Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. Www-

dokumentti: < http://www.birdlife.fi/suojelu/paikat/finiba/finiba-johdanto.shtml >.

10.10.2013)

Maanmittauslaitos (2014): Paikkatietoikkuna. Www-dokumentti:

<www.paikkatietoikkuna.fi> (luettu 1.9.2014)

Metsähallitus (2014): Suurpedot. Www-sivusto. www.suurpedot.fi (luettu 1.9.2014)

OIVA (2014): Ympäristö- ja paikkatietopalvelut. Www-dokumentti: <

http://www.ymparisto.fi/oiva> (luettu 1.9.2014)

Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) (2008a): Suomen luontotyyppien

uhanalaisuus – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. – Suomen ympäristö 8/2008.

Suomen ympäristökeskus.

Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) (2008b): Suomen luontotyyppien

uhanalaisuus – Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. – Suomen ympäristö 8/2008.

Suomen ympäristökeskus.

Suomen ympäristökeskus (SYKE)(2014): Hertta-eliölajit, rekisteriaineistot uhanalaisten

eliölajien havaintopaikoista.

Söderman, T. (2003): Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa,

YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109.

Ympäristöhallinto (2010a): Ahokirkiruoho. Uhanalaiset lajit. Www-dokumentti. <

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=3&sqi=2&ved=0CD

MQFjAC&url=http%3A%2F%2Fwww.ymparisto.fi%2Fdownload%2Fnoname%2F%257B

35B78ED6-34FC-4976-B58B-E2946367059A%257D%2F38926&ei=2-

EGVPXFNqn8ygPlmYFo&usg=AFQjCNHLXVP7tGCv8MhlkFmFa_acvqN4ww> (luettu

2.9.2014)

Ympäristöhallinto (2010b): Metsänemä. Uhanalaiset lajit. Www-dokumentti. <

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=14&cad=rja&uact=

8&ved=0CFgQFjAN&url=http%3A%2F%2Fwww.ymparisto.fi%2Fdownload%2Fnoname

%2F%257B7F66C3CA-7BA4-457E-B0C2-D44CF6B2B16C%257D%2F38901&ei=l-

MGVL29DebnyQOQjIHAAg&usg=AFQjCNEz859vg0IDVnbsoDtEIJT_EX4SSw&bvm=bv.74

115972,d.bGQ> (luettu 3.9.2014)

vihtijärven luontoselvitys...fcg suunnittelu ja tekniikka oy raportti 1 (35) 2.9.2014 fcg...

Documents