vastuullinen verkkokalastus

Uhanalaisten lajien säilyminenKalakantojen vahvistuminenTuottava pyyntikoko Suuremmat saaliskalat Verkkokalastuksen taidot

VASTUULLINEN VERKKOKALASTUS

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

MUIKKU

SIIKA

LAHNA

MADE

KUHA

JÄRVILOHI

TAIMEN

SÄRKI

HAUKI

AHVEN

%

Verkoilla pyydetään valtaosa talouskalojemme saaliista.Verkon osuus lajeittain vapaa-ajankalastussaaliista 2010 (RKTL)

Verkko on tehopyydys

Verkkokalastuksen suosiota on yl-läpitänyt verkolla pyydettävien ka-lalajien runsaus ja lupien edullisuussekä verkkokalastusta suosiva kala-vesien hoito, kuten runsaat kuha-ja siikaistutukset. Verkkokalastuson edelleen vapaa-ajankalastajiensuosituimpia kalastustapoja. Am-mattikalastus on viime vuosikym-meninä suuntautunut tehokkaisiinsulkupyydyksiin ja lajikohtaiseenkalastukseen (silakka ja muikku).

Verkkokalastuksen suosiota onylläpitänyt myös verkkojen saalis-määrät. Vaikka verkko perusmuo-doiltaan on pysynyt yli 10 000vuotta hämmästyttävän samanlai-sena, on verkkomateriaalien kehi-tys ollut viimeisen kuudenkymme-nen vuoden aikana nopeaa. Aiem-piin verrattuna nykyverkkojenpyyntiteho on moninkertainen.

Verkkokalastuksen tehoa ovatlisänneet myös verkkokalastajienparemmat mahdollisuudet liikkuaja kalastaa erilaisilla pyyntipaikoillaympäri vuoden. Kuhakantojen vah-vistuminen ja loma-asutuksen kas-vu ovat viime vuosiin saakka ylläpi-täneet paikoin kalastajien ja verk-kojen määrää sekä pyyntimuodonkokonaissaalista.

Verkko valikoi saalis-koon, mutta ei lajia

Verkko pyytää silmillään. Tiheäsil-mäisestä verkosta saatu muikku, 35millimetrin verkon pikkusiika taiharvasta verkosta saatu parikiloi-nen kuha ovat oikein valikoituneitasaaliskaloja. Suurin verkkokalastuk-sen ongelma on, että verkko ei vali-koi saalislajeja. Verkkokalastaja pyy-tääkin tahtomattaan myös sellaisiakaloja, joiden kuuluisi vielä kasvaatai lisääntyä. Vuoksen vesistöalueenjärvilohi- ja -taimenistukkaista 70prosenttia jää saaliiksi jo istutus-vuonna, pääasiassa tiheäsilmäisiinverkkoihin. Useiden vesistöjen ku-hasaaliista yli 80 prosenttia pyyde-tään verkoilla ennen kuhien suku-kypsyyttä. Säädettyä vähimmäis-mittaa pienemmän tai rauhoitetunkalan vapauttaminen ei paljon asiaaparanna, sillä verkosta päästetytkalat selviytyvät harvoin hengissä.

Hyödyllinen ja haitallinen

pyyntimuotoVerkot ottavat tehokkaasti talteenkalavesien tuottoa. Ilman verkko-pyyntiä jäisi suuri osa kalalajeistahyödyntämättä. Toisaalta tehok-kaan pyyntimuodon haitat ovathuomattavia. Istutuksista ei usein-kaan saada oletettua tuottoa, kos-ka suuri osa istukkaista pyydetäänverkoilla keskenkasvuisina ennentuottavaa pyyntikokoa. Sama haittakoskee myös luontaisesti lisäänty-viä kalakantoja, joista osa on erit-täin uhanalaisia. Uhanalaisten kala-lajien säätelemätön pyynti saattaajohtaa paikallisen kannan tuhoon.

Verkkopyynti voi kohdistua liiantehokkaasti myös suurikokoisiin yk-silöihin, jolloin se karsii luontaisestilisääntyvien kantojen parhaat yksilötja heikentää lisääntymistä.

Säätelemätön verkkokalastus mi- tätöi istutukset ja on uhka luontaises-ti lisääntyville kalakannoille sekä alen-taa verkkokalastajan saaliin määrää ja arvoa. Harkiten säädelty verkko-pyynti luo edellytykset kalavarojenmonipuoliselle hyödyntämiselle sekäuhanalaisten kalalajien ja -kantojensuojelulle ja hyville verkkosaaliille.

VA S T U U L L I N E N V E R K K O K A L A S T U S 3

5 m 10 m < 15 m

Syvyysvyöhyke ratkaisee eri kalalajien esiintymisalueet ja senmillaisia ohjailumenetelmiä tarvitaan.

0-5 m

Verkkokalastusta pitää säädellä

Yhtä oikeaa tapaa järjestää kalastus ei ole, vaan kunkin kalave-den olosuhteet ja kalakantojen hoidon tavoitteet vaikuttavatratkaisuihin.

Solmuvälin säätely Pyyntiä voidaan kohdistaa tietynkokoisiin kaloihin säätelemäl-lä verkon silmäkokoa. Riittävän suuri solmuväli antaa saaliska-loille (järvilohi, taimen, kuha, nopeakasvuinen siika) mahdolli-suuden kasvaa riittävän kookkaiksi. Näin useimmista pyynti-kohteista saadaan sekä suurempi saalis että kookkaampia saa-liskaloja ja luontaisesti lisääntyvät kalakannat ehtivät lisääntyä.Esimerkiksi Suomenlahden meritaimenista saataisiin noin kol-manneksen suurempi kokonaissaalis, jos kalat pyydettäisiin 45millimetrin verkkojen sijasta vähintään 55 millin verkoilla. Sa-malla kalojen keskipaino nousisi 1–1,5 kiloa ja osa kaloista eh-tisi lisääntyä.

Useimmiten verkkokalastusta ei voida järjestää vainsuurten petokalojen ehdoilla, vaan myös hidaskasvuisensiian ja muikun pyynti samoissa vesissä on sallittava. Sil-loin ratkaisuna voi olla niin sanottu välikoon verkkojenkäytön säätely, jossa rajoitetaan keskenkasvuisille taime-

nille, järvilohille ja kuhille tuhoisimpien keskitiheiden(kalavedestä riippuen 24–54 mm) verkkojen käyttöä.

SyvyysvyöhykesäätelyVesialueen syvyysvyöhykkeen valinnalla pyritään tarken-tamaan verkon solmuvälin säätelyä ulappa-alueiden kes-kenkasvuisten petokalojen suojelemiseksi ja saaliin pa-rantamiseksi. Esimerkiksi kuhan verkkokalastuksen sää-tely talvella voidaan kohdistaa yli kymmenen metrin janieriän yli viidentoista metrin syvänteisiin. Samalla mah-dollistuu tiheäsilmäisempien verkkojen käyttö matalallarantavyöhykkeellä.

Alueelliset ja ajalliset rajoitukset

Tärkeiden kalalajien kutupaikat voidaan rauhoittaa ku-dun ajaksi. Samoin istutusten onnistumista voidaan pa-rantaa lyhyehköillä istutuspaikkojen rauhoituksilla. Vael-luskalojen vaellusreiteillä kalastusta voidaan rajoittaavaelluksen etenemisen myötä erityisesti kapeikoissa jakutujokien suualueilla sekä muissa paikoissa, missä verk-kopyynti voi olla liian tehokasta.

Ajallinen ja paikallinen kalastuksen säätely antaamahdollisuuden sovittaa yhteen eri kalalajien verkkoka-lastusta niin, että mahdolliset haittavaikutukset jäävätpieniksi.

Verkkokalastuksen säätelyn tavoitteita:

� uhanalaisten kalakantojen tai -lajien sekä saimaannor-pan suojelu,

� saaliin määrän ja/tai saaliskalojen pyyntikoon kasvatta-minen,

� pyydettävän kalalajin lisääntymisedellytysten paranta-minen,

� muiden verkoilla pyydettävien kalalajien kalastusmah-dollisuuksien säilyttäminen ja

� muiden kalastusmuotojen edellytysten parantaminen.

Riittävän suurisilmäinen verkko antaa kaloille mahdol-lisuuden lisääntyä ja kalastajalle parin vuoden viiveelläenemmän ja suurempia saaliskaloja.

4Kokonaisverkkomäärät kalavarojen mukaisiksi

Verkkoluvat ovat usein alihintaisia, jos niitä vertaa verkonpyyntitehoon. Muun muassa tästä syystä verkkojen koko-naismäärät vesialueilla saattavat nousta liian suuriksi, eikäverkkokalastuksen ohjaus riitä turvaamaan kalavarojenkestävää käyttöä. Tällöin verkkojen määrää tulee rajoit-taa asettamalla esimerkiksi vesistö- tai kalastajakohtaisiaenimmäisverkkomääriä.

Yhdistelemällä paras lopputulos Yhdistelemällä eri säätelytapoja saadaan ratkaisuja, jotka oh-jaavat tietyn kalalajin kalastusta, mutta eivät kohtuuttomastirajoita muuta verkkokalastusta. Esimerkiksi kuhanpyyntiä sisä-vesillä voidaan säädellä talviaikana, yli kymmenen metrin sy-vänteissä, täydennettynä mahdollisella kutupyyntikiellolla.

Säätely osaksi kalavesien hoitoaKaikkien kalalajien verkkokalastusta samoilla kalavesilläei voida aina sovittaa yhteen. Aina ei myöskään olemahdollista harjoittaa samoissa vesissä tehokasta verk-kokalastusta ja tuloksellista viehekalastusta. Siksi on tär-keää määritellä tavoitteet, joiden mukaan kunkin vesi-alueen kalakantoja hoidetaan ja verkkokalastusta sekämuita kalastusmuotoja säädellään. Istutukset tuleesuunnitella niin, että istutettavien kalalajien ja luontai-sesti lisääntyvien kalalajien verkkokalastus voidaan so-vittaa yhteen istutustavoitteita ja kalakantojen tilaa vaa-rantamatta.

Mikäli halutaan keskittyä vain luontaisesti lisäänty-vien kalalajien, kuten kuhan, hauen, ahvenen, siian ja ma-teen kalastukseen, on säätelyn tarve vähäisempi kuin is-tutuksin ylläpidettävien tai uhanalaisten kalakantojenkalastuksessa.

Näin kalastat verkoillaKalastuksessa jokainen vesistö ja vuodenaika tarjoavatharrastajalle erilaisia haasteita. Uusille vesille suuntaa-van tai aloittelevan verkkokalastajan kannattaakin tutus-tua pyyntiveden kalastoon ja ominaisuuksiin sekä mää-räyksiin ennen pyydysten hankintaa tai pyynnin aloitta-mista. Vesistön syvyys ja koko, veden kirkkaus, maantie-teellinen sijainti ynnä muut seikat vaikuttavat merkittä-västi siihen, mitä lajeja, mistä ja millaisilla verkoilla kan-nattaa tavoitella. Esimerkiksi muikku on verkkokalasta-

Verkkokalastajan välineet Avovesikalastajan varusteet määräytyvät pitkälti vesis-tön koon mukaan. Suurilla vesillä tarvitaan pitäviä ank-kureita ja vähintään 1,2 metrin lippusalkoja sekä 20senttimetrin lippuja. Pikkujärvillä ja suojaisilla lahtive-sillä verkot pysyvät paikoillaan ilman ankkurointia ja 15senttimetrin koho riittää merkiksi. Mikäli verkkoja pi-detään pyynnissä pidempään, kannattaa ne pikkuvesil-läkin ankkuroida paikoilleen. Lenkilliseen betonipai-noon on helppo solmia verkosta ja lippukohosta tule-va naru. Naruna kannattaa käyttää uppoavaa punottuamateriaalia, sillä kierretty naru voi kiertää myös ver-kon yläpaulaa. Kelluva naru on painotettava, ettei sekesällä tartu potkureihin eikä talvella jäädy kiinni jää-hän. Vetosolmujen käyttö narujen solmimisessa hel-pottaa verkkojen käsittelyä. Narua on hyvä säilyttääkookkaalla kelalla ja välttää sen turhaa katkomista,koska solmut voivat sotkeutua verkkoon. Matalat ke-säverkot voi säilyttää puikkarilla. Kahta metriä kor-keammat verkot kannattaa lappaa laakeaan paljuun,josta ne on helppo laskea uudelleen pyyntiin.

Merkitse verkot selvästi lippumerkeillä.

jalle tyypillinen kesä- tai syyssaalis ja kuha talvisaalis.Perustietoa kalavedestä saa kalastusalueen isännöit-

sijältä tai paikalliselta osakaskunnalta, mutta usein ajan-kohtaisin tieto tulee naapureilta ja muilta verkkokalas-tajilta.

Verkkokalastaja voi myös hoitaa kalakantoja pyytämäl-lä pieniä särkikaloja. Salakkaverkosta saa samalla hyviäsyöttejä.


Entisajan pumpuliverkot kuivattiin seinustalla, muttanykyiset verkkomateriaalit eivät siedä auringonvaloa.Verkot onkin syytä säilyttää auringolta suojassa siten,etteivät pikkujyrsijät ynnä muut eläimet yllä verkkoontai muuten sotkeudu niihin.

Verkot jään alle Talviverkon uittamiseen on monta mahdollisuutta. Uit-tolauta on harrastajalle käyttökelpoisin uittoväline. Li-säksi tarvitaan hyvä lohkomistuura, reunallinen lapio,60 metriä solmutonta ja punottua vetonarua sekä parimetriä rautalankaa. Talvikalastuksessa ei verkoissa tar-vita puikkareita lainkaan, koska verkkoa koettaessa seon paras lappaa avannon reunalle. Kovalla pakkasellakiinnijäätymistä estää verkon lappaminen alustan päälle.Sama auttaa kevään puikkojäällä. Talvipyynnissä voikäyttää kevyemmin pauloitettuja ja siten kalastavampiaverkkoja kuin kesäpyynnissä. Korkeiden verkkojen kä-sittely on helpompaa avannolla kuin veneestä. Verkonnostoavannot kannattaa peittää eristelevyllä ja lumella.Kiinnitysnaru on hyvä laittaa hieman avannosta sivuun,mistä sen saa helposti koukattua rautalangalla. Näinhelpottuu myös avannon suojaaminen, eikä naru katkeaavantoa tuurattaessa. Vetonarun kiinnittäminen onnis-tuu kairanreiästä. Etenkin mataliin verkkoihin pitää jät-tää riittävästi löysää narua kalojen sotkeutumisen va-ralta.

� Yleisverkkoa ei ole. Valitse verkko ja solmuväli kalalajinmukaan.

� Solmuväliltään 24–54 millin verkot aiheuttavat enitenvahinkoa lohikala- ja kuhakannoille.

� Ota selvää verkkovedestäsi ja eri kalalajien tuottavastapyyntikoosta.

� Merkitse verkkosi selvästi ja vältä vesilintualueita.

+20°

+10°

+5°

+0,5°

Kesällä ja talvella erisaaliskalojen pyyntisy-vyyteen vaikuttaa ve-den lämpötilakerrostu-neisuus.

Kiloja tai kappaleita

Parhaaseen saalistulokseen päästään kohdentamallaverkkokalastus tiettyyn kalalajiin. Tämä edellyttää pyytä-jältä hyvää vesistötuntemusta sekä tietoa eri kalalajienkäyttäytymisestä. Lisäksi tarvitaan eri kalalajeille parhai-ten soveltuvat verkkotyypit. Useimmilla kalalajeillaohutlankainen verkko on pyytävämpi kuin vahvalankai-nen. Tämä korostuu etenkin talvikalastuksessa, koskakalat ovat kylmässä vedessä hidasliikkeisempiä. Harvallaja vahvalankaisella verkolla saadaan kookasta saalista,jos verkko on riimutettu.

Verkkokalastuksen taitoa kuvaa pyytäjän kyky vali-koida vain tiettyjä kalalajeja. Taitamattomuutta kuvaamuiden kalalajien ja etenkin alamittaisten kalojen määräsaaliissa. Kalastustarvikemyyjän yleisverkoksi tarjoama“nelivitonen” aiheuttaa valitettavan usein vahinkoa istu-tuksin ylläpidettäville lohikala- ja kuhakannoille.

Alamittamääräysten lisäksi kalastussäädökset aset-tavat selviä ajallisia rajoituksia verkkokalastukselle niillävesialueilla, missä tavataan rauhoitettuja lohikaloja, ku-ten harjusta, taimenta ja saimaannieriää. Useilla vesi-alueilla on lisäksi kalastusalue tai osakaskunta antanutmääräyksiä tai suosituksia verkkojen solmuvälistä.

Vesillä on muitakinVerkkokalastajan on syytä ottaa huomioon muutkin ka-lastajat ja vesillä liikkujat. Vaikka laki sallii verkoilla kalas-tamisen koko luvallisella vesialueella, laskemalla verkotnuotta-apajalle saa aikaan riidan nuottakalastajien kans-sa. Pyynnin päätyttyä on poistettava myös ankkurit, eikäpaikkaa saa varata pelkillä lipuilla. Verkonlaskussa onotettava huomioon, ettei aiheuta häiriötä ranta-asutuk-selle eikä vesilinnuille niiden pesintäalueilla ja muutto-reiteillä.

Selvät lippumerkit ehkäisevät pyydyksille mahdolli-sesti vetouistelusta tai muusta vesistön luvallisesta käy-töstä aiheutuvia haittoja.

Talvella verkon voi lappaa avannon reunalle. Kovallapakkasella tarvitaan alusta, joka estää verkon jäätymi-sen kiinni jäähän.

6

Kuhaa talviverkoillaKuha suosii lämmintä vettä. Sen runsaimmat luontaisetkannat tavataan Oulujärven eteläpuolella. Keskimääräis-tä lämpimämpinä kesinä luontainen lisääntyminen on-nistuu useimmissa vesistöissä napapiirin eteläpuolella,mutta poikkeuksellisen kylminä alkukesinä lisääntymi-nen saattaa epäonnistua jopa Etelä-Suomessa. 1990-luvun alusta kuhaa on istutettu runsaasti eripuolille sisä-vesiä ja paikoin siitä on saatu uusi pyyntilaji. Kuhan kas-vuun vaikuttavat muun muassa vesistön lämpötilat ja ra-vintotilanne. Järvi- ja Itä-Suomen karuissa ja syvissäsuurjärvissä kuhat kasvavat hitaammin ja saavuttavatpyyntikoon pari vuotta myöhemmin kuin Etelä-Suomenmatalammissa ja rehevissä vesissä. Merialueella kuhaatavataan merkittävästi vain Saaristomerellä ja Suomen-lahdella.

Maamme kuhasaaliista saadaan verkoilla noin 80prosenttia. Lähes kaikilla vesillämme on ollut ongelmanakuhien pyytäminen liian pieninä. Tutkimusten mukaanpaikoin jopa yli 90 prosenttia kuhasaaliista pyydetäänennen sukukypsyyttä.

Talviverkoilla syvänteistäAlkukesästä kuha suosii pintavesiä tai vesistön matalam-pia alueita, jotka lämpenevät ensin. Kesän verkkokalas-tukseen kuha soveltuu huonosti, koska se liikkuu useinpintakerroksessa ja on siten paljon laajemmalla alueellakuin talvella. Lämpimässä vedessä kuha kuolee herkästiverkkoon ja pilaantuu nopeasti. Alkukesästä kuhan verk-kokalastus saattaa aiheuttaa vahinkoa kuteville emoku-

hille, samoin useimpiin reittivesiin istutettaville järvilo-hille tai taimenille, jotka joutuvat kuhaverkkoihin kes-kenkasvuisina. Kuhan paras kasvukausi ajoittuu loppu-kesään. Kalatuoton kannalta onkin järkevintä pyydystääkuhat vasta kasvukauden jälkeen talvella.

Järvissä talvella kuha hakeutuu syvänteisiin, missävesi on lämpimämpää kuin lähelle nollaa jäähtyvässä pin-takerroksessa. Pienillä ja keskisyvillä vesillä kuha talveh-tii yli kymmenen metrin ja suurilla ja syvillä vesillä yli vii-dentoista metrin syvyydessä. Parhaita talviverkkoalueitaovat laajojen syvänteiden alueella olevat matalikot ja niiden loivat rinteet sekä syvänteisiin työntyvät, veden-alaiset niemekkeet. Myös syvänteiden väliset kannaksetovat hyviä talviverkkopaikkoja.

Meressä lämpöolosuhteet ovat erilaiset kuin järvis-sä. Meressä kuha yleensä hakeutuu aiemmin jäätyvällesaaristo- tai lahtialueelle. Jäätymisvaiheessa kuha painuuyleensä aivan pohjaan, mutta keskitalvella se kohoaa hie-man ylemmäksi. Vesialueilla, joiden syvänteiden pohja-kerroksissa esiintyy kevättalvella happivajausta, voi ku-haa pyytää väliveteen kannatukselle lasketuilla verkoilla.Kuhaverkkojen tyypillistä muuta saalista ovat mateet,siiat, lahnat ja paikoin sulkavat. Loppusyksyllä, ennen ve-sien jäätymistä, kuhia voi tavoitella vastaavilta alueiltakuin talvella.

Kalastavat talviverkotVaikka kuha on karhea ja piikkinen kala, pitää talviver-kon olla hyvin herkästi pyytävä. Hämärässä jään allakuha liikkuu hitaasti ja vahvan lumen aikana vähän. Taval-linen ohutlankainen, 0,15–0,17 millin verkko pyytää ku-hia hyvin, jos se on pauloitettu kevyellä alapaulalla ja vä-hän kantavalla yläpaulalla. Talvipyynnissä parhaan saaliinsaa 0,17–0,20 millin riimu- tai pystyriimuverkoilla, jotkaovat tavallista verkkoa kestävämpiä. Korkealla verkollasaa lisättyä saalismäärää, etenkin keskitalvella. Sopivaverkon korkeus on suurilla syvänteillä 3–5 metriä. Ku-haverkot on syytä laskea löysälle ja enintään kahdenverkon avantovälein. Hyvien kuhasaaliiden aikana verkoton koettava riittävän usein, vähintään 4–5 päivän välein.

Alkutalvi on parasta kuhan verkkokalastusaikaa.

Jäältä kalastettaessa verkko ja yli 40 senttimetrin avan-not on merkittävä vähintään 1,2 metriä korkealla lip-pusalolla, joka ei ole väriltään valkoinen. Salkoon onkiinnitettävä kalastajan nimi ja yhteystiedot. Risunkäyttö verkkomerkkinä ei ole enää kalastusasetuksenmukainen.


� Alle 45 sentin saaliskuhat ovat kuhakantojen ja istu-tusvarojen haaskausta.

� Verkon solmuväli valikoi saaliskuhan koon. Käytä har-voja, 55–65 millin verkkoja.

� Vältä talvella alle 55 millin verkkojen käyttöä kuhajär-vien yli kymmenen metrin syvänteissä.

� Paras kuhan verkkopyyntiaika on loppusyksyllä ja tal-vella.

Laske pyyntiin vain tarpeellinen verkkomäärä, sillä alku-talvesta kuhasaaliit voivat olla runsaita. Pakastaminenheikentää aina kalan laatua.

Oikea solmuväliVerkon solmuväli valikoi merkittävästi saaliskuhien ko-koa. Kuhien pitäisi tarttua verkon silmään vasta ennenrintaeviä. Riittävän suuri solmuväli vähentää kuhien tu-kehtumiskuolemia ja siten parantaa saaliin laatua sekäpidentää verkkojen koentaväliä.

On tärkeää suhteuttaa verkkojen solmuväli kuha-kannalle yleisesti asetettuihin tavoitteisiin. Yleistavoit-teena pidetään, että kuhat ehtisivät kutea ainakin kerranennen joutumistaan verkkopyynnin kohteeksi. Valitetta-van usein kuhat pyydetään keskenkasvuisina jo edellise-nä talvena, ennen ensimmäistä kutua. Kalatutkijoidenmukaan suurentamalla hieman verkon solmuväliä saa-taisiin saaliskuhien keskipaino helposti nostettua kak-sinkertaiseksi. Samalla luontainen lisääntyminen tulisimahdolliseksi.

Aloita istutuksin tuetuissa kuhakannoissa ja Etelä-Suomen hyvätuottoisilla vesillä kuhan verkkokalastusvasta solmuväliltään 55–60 millin verkoilla. Kainuussasekä muillakin Itä-Suomen syvillä tai karuilla vesillä, mis-sä kuhat kasvavat hitaammin, käytä solmuväliltään vähin-tään 50–55 millin verkkoja. Kun tavoittelet kookkaam-pia, 2–5 kilon painoisia kuhia, pyydystä niitä 65–80 millinriimuverkoilla.

7Uhanalainen taimen

Vesistöjen rakentaminen on vienyt taimenelta valta-osan sen lisääntymisalueista. Merenrannikon ja suur-järvien taimensaaliit perustuvat lähes täysin vaellus-poikasten istutuksiin. Istutuksin ylläpidettävien tai-menkantojen ongelmana on, että ne pyydetään verkoil-la liian pieninä. Järvissä pääosa joutuu saaliiksi jo istu-tusvuonna ja meressä viimeistään istutusta seuraavanavuonna. Reittivesien järvitaimenistutusten määrä onlaskenut huomattavasti parin vuosikymmenen takai-sesta, osin heikentyneiden tulosten takia. Merkkipa-lautusten mukaan merialueidenkin istutusten tuottoon merkittävästi pudonnut ja saaliin ikärakenne nuo-rentunut.

Vaikka iso osa taimenista onkin istutuksista peräi-sin, kohdistuu kalastuspaine ihan yhtälailla niihin har-valukuisiin luonnonkaloihin, jotka ovat erittäin arvok-kaita yksilöitä luonnonlisääntymisen kannalta. Nykyisinvaelluspoikasistutuksissa pyritään suosimaan rasvaevä-leikattuja istukkaita. Esimerkiksi Suomenlahden ja Sai-maan lohikalaistutuksissa käytetään ainoastaan rasva-eväleikattuja istukkaita. Tällöin istutetun kalan pystyyerottamaan luonnossa syntyneestä kalasta tai pienpoi-kasistukkaasta. Jos rasvaevällinen taimen jää verkkoon,on suositeltavaa yrittää irrottaa se mahdollisimmanhellävaraisesti ja vapauttaa se.

� Harkitse kalastatko luontaisia tai uhanalaisia taimen-kantoja lainkaan verkolla.

� Taimenta pyydetään liian tehokkaasti ja liian nuorena.� Suosi mahdollisuuksien mukaan taimenen kalastukses-

sa verkkojen sijaan vieheitä ja koukkuja, joista alamit-taisten, pienten tai lisääntymiselle tärkeiden suurtenyksilöiden vapauttaminen hyväkuntoisina on mahdol-lista.

� Keskitä taimenenkalastus sellaisille alueille ja vesistöi-hin, joissa esiintyy tiettävästi vain kalastusta varten is-tutettuja taimenia.

� Minimoi sivusaaliiksi saatavien pienten taimenten mää-rä syksyisen siian kalastuksen yhteydessä. Muuta tar-vittaessa pyyntipaikkaa alueelle, jossa pientä taimentaei esiinny runsaasti.

Talvella korkea verkon käsittely jäältä on vaivatto-mampaa kuin kesäkalastuksessa veneestä.

8Muikkua välivedestä

Muikku on lyhytikäinen laji ja suotuisissa olosuhteissanopeakasvuinen. Muikkukannat vaihtelevat voimakkaas-ti, mutta kaksituhatkymmenluvulla muikkukannat ovatuseimmissa vesissä runsaat. Kasvuun vaikuttavat lähinnämuikkukannan tiheys ja käytössä olevat ravintovarat.Muikku on tärkeä osa karujen järvien ravintoketjua jarunsaana esiintyessään tärkeä lohipetokalojen ravinto.

Vapaa-ajankalastajat saavat verkoilla maamme muik-kusaaliista lähes 70 prosenttia.

Muikun verkkokalastuksesta on paikallisesti haittaataimenen ja järvilohen vaelluspoikasille sekä reittivesienkuhanpoikasille.

Pyyntisyvyydessä oltava varovaisuuttaKeväällä, jäiden lähdettyä muikut ovat nälkäisiä ja syön-nöstävät lämpenevästä pintavedestä jopa keskipäivällä.Parhaita paikkoja ovat syvännealueiden läheisyydessäolevat lahtien suualueet, minne muikut kerääntyvätsyönnökselle.

Järvissä, missä on runsaasti särkikaloja ja pikkuahve-nia, rajautuu pintapyynti yleensä yön pimeimpään het-keen. Vesissä, joihin istutetaan runsaasti taimenen tai jär-vilohen vaelluspoikasia, syvännealueiden pintaverkot ve-rottavat yleensä liiaksi näitä alamittaisia istukkaita. Näillävesillä verkot on syytä laskea vähintään neljän metrinsyvyyteen tai kauemmaksi vaellusreiteistä ja istutus-alueista. Saimaannieriän luontaisilla esiintymisalueilla eimuikkuverkkoja pitäisi laskea yli viidentoista metrin sy-vyyteen.

Kesällä välivedestä Kesällä, kun vedet ovat lämmenneet ja pintaan on ker-rostunut lämmintä vettä, verkoilla pyydettävät kook-kaammat muikut oleskelevat syvännealueiden harp-pauskerroksessa. Kesän lämpötiloista ja vesistön koostariippuen sisävesien harppauskerros on yleensä 5–15

metrin syvyydessä. Loppukesästä harppauskerros siir-tyy syvempään. Elokuun lopulla muikkuverkot lasketaannoin kymmenen metriä syvempään kuin juhannuksenaikaan. Kirkasvetisissä järvissä muikut oleskelevat päi-vällä useita metrejä syvemmässä kuin yöllä. Keskikesällämuikkuja saa myös päivällä pohjasta, 15–20 metrin sy-vyydestä.

Verkkojen merkitsemiseen tarvitaan merkkisalkoja, välikohoja, ankkureita ja naruja.

Välivedessä pyytävä verkko tarvitsee riittävästi kannatus-kohoja. Mikäli se on lähempänä kuin 1,5 metriä veden-pintaa, tulee molemmissa lippusaloissa olla kaksi lippua.


� Muikkuverkoista voi olla haittaa järvilohen, taimenen,nieriän ja kuhan poikasille.

� Vältä muikun verkkopyyntiä lohikalojen poikasten is-tutus- ja vaellusalueilla.

� Laske muikkuverkot yli neljän metrin syvyyteen järvi-lohi- ja taimenalueilla.

Kesällä muikkuverkot lasketaan kannatukselle, verk-kojadan päistä tukevasti ankkuroiden ja vähintään kym-menen litran päätykellukkein. Välille laitetaan riittävästikannatuskohoja, vähintään litra verkkoa kohden ja puo-len verkon välein. Kannatuskohoissa käytetään solmu-tonta narua ja sopiva syvyys säädetään kiertämällä na-rua kohon ympärille. Tällöin vältytään narun sotkeutu-miselta ja pintaveden salakka- tai ahvensaaliilta. Voima-kas tuuli sekoittaa pintavettä syvemmälle ja muuttaamuikun oleskelusyvyyttä syvemmäksi.

Kesän lämpimän veden aikaan muikkuverkot koe-taan vähintään puolen vuorokauden välein, etteivät mui-kut kuole ja pehmene verkkoon. Mikäli verkoista tuleepieniä kuhia tai ahvenia, verkot pitää laskea muutamaametriä syvemmälle.

Syksyllä kutumuikkujaMuikut kutevat parvissa loivien selkä- ja rantamatalienrinteissä lokakuun puolivälin jälkeen, veden jäähdyttyänoin viiteen asteeseen. Kutusyvyys ja -aika vaihtelevateri järvissä. Pohjois-Karjalassa tavataan muutamista jär-vistä myös talvikutuista muikkukantaa, joka kutee vastajääpeitteen alle. Mätimuikut jäävät lihavampina hiemanharvempiin verkkoihin kuin koiraat. Rehevissä järvissäpohjaverkoilla tapahtuvaa kutupyyntiä haittaavat run-saat kiiski-, särki- tai ahvenkannat. Näillä vesillä toimivatsokkeliverkot, joissa alaosa on harvempaa verkkoa.

Suuremmilla järvillä muikkua voidaan pyytää muuta-mia viikkoja sulasta vedestä vielä kudun jälkeenkin. Ku-dun jälkeen muikut syönnöstävät matalilla ranta-alueillaja pintavesissä. Kudun jälkeen muikut ovat laihoja jatarttuvat solmuväliltään hieman tiheämpiin verkkoihinkuin kutumuikut.

Talviverkoilla muikkujaMuikkuja voi pyytää myös jään alta. Talviverkot lasketaanpintaan aivan jään alle, kiristettynä päätypainoilla pitkäänavantoväliin. Muikkuverkot koetaan talvella vähintäänjoka toinen päivä.

Kirkkaissa vesissä muikut painuvat kevään lumetto-

milla jäillä syvänteisiin, noin kahdenkymmenen metrin syvyyteen, mistä niitä saa pohjaverkoilla.

Muikuille erikoispauloitusHyvä muikkuverkko poikkeaa pauloitukseltaan huomat-tavasti harvoista verkoista. Muikkuverkon silmä pauloi-tetaan tavanomaista avoimemmaksi, jolloin yläpaulan pi-tuus on 30–35 metriä (yl. 27 m).

Muikkuverkon alapaulan on syytä olla huomattavastiraskaampi ja yläpaulan kantavampi kuin tavanomaisissaverkoissa. Näin estetään muikkujen sotkeentuminenverkkoon ja verkko pysyy pyytävänä veden tuulivirtauk-sissa sekä suurillakin kalamäärillä.

Välivesipyynnissä käytetään yleensä kolmen metrinkorkuisia ja pohjapyynnissä 1,5–3 metrin korkuisia, 0,15millin langan verkkoja.

Verkkomuikut on syytä perata välittömästi pyynnin jäl-keen.

Korkeista verkoista kalat on helppo irrottaa vaikkapamuovin päällä.

10

Siianpyynti on taitolajiSuomessa tavataan puolenkymmentä alkuperäistä siika-muotoa. Näistä merialueen vaellussiika ja järvien plank-tonsiika ovat nopeakasvuisia ja niiden saaliit perustuvatnykyisin lähes täysin poikasistutuksiin. Planktonsiiankannat ovat vaarantuneet ja merialueen vaellussiika onerittäin uhanalainen. Istutusten tuottoa voitaisiin mer-kittävästi lisätä suurentamalla verkkojen silmäkokoa.

Hidaskasvuisia siikamuotoja ovat merialueella kari-siika ja sisävesien vaellussiika, joiden kannat ovat useinylitiheitä. Lisäksi etelärannikolla tavataan tavoiltaan kari-siian tyyppistä saaristosiikaa, Satakunnassa ja Kaakkois-Suomessa järvisiikamuotoja sekä Koillis-Lapissa koo-kasta pohjasiikaa.

Verkkokalastus on tärkein siiankalastusmuoto. Va-paa-ajankalastajien siikasaaliista lähes 90 prosenttia saa-daan verkoilla.

Verkkokalastuksen ongelmana on liian nuorina pyyde-tyt nopeakasvuiset siikakannat. Lisäksi hidaskasvuistensiikojen pyynti tiheäsilmäisillä verkoilla aiheuttaa paikoinmerkittävää haittaa istutetuille kuha- ja taimenkannoille.

Siikaa kudultaLähes kaikki kookkaat siikamuodot liikkuvat pääasiassapinta- ja välivedessä. Tämä tekee siiankalastuksen ajoit-tain vaikeaksi. Varsinkin sisävesien planktonsiian ja me-rialueen vaellussiian pyynti vaatii tietoa oikeasta pyynti-syvyydestä ja paikasta. Järvien tuppisiika ja merialueenkarisiika ovat pohjaravinnon käyttäjinä helpommin pyy-dettävissä pohjaverkoilla.

Hyvillä kuha- ja taimenvesillä siianpyynti tulee kesälläkeskittää syvänteisiin. Helleaikana ja loppukesällä sisäve-sien siiat painuvat yli kymmenen metrin syvyyden vii- leään veteen. Hyviä saaliita saattaa saada planktonsiika-vesien supposyvänteistä kirkkaina päivinä pohjaverkoillatai välivedestä. Myös tuppisiikaa voi pyytää keskikesälläsyvänteiden ja karikoiden rinteistä, noin viidentoistametrin syvyydestä. Kesällä siikaverkot kannattaa laskeavain lyhyeksi ajaksi, sillä verkkoihin kertyy nopeasti levääja siika kuolee herkästi verkkoon. Sisävesien tuppisiianpyynti onkin parasta tehdä myöhäissyksyn kutupyyntinämatalilla pohjaverkoilla. Tähän parhaita alueita ovatsora- ja hiekkarannat sekä matalikot.

Siika kutee sora- ja kivipohjille lähelle rantaa.


Ahventa ja särkeäUseimmissa vesissä särkikalakannat ovat lisääntyneet.Vesien rehevöitymisen ja ilmaston lämpenemisen lisäksilisääntymistä edistää petokalojen voimakas pyynti. Särkija pieni lahna ovat käyttökelpoisia rehevissäkin vesissäkylmän veden aikaan. Maamme särkisaaliista puolet pyy-detään verkoilla.

Ahventa saadaan verkkopyynnillä merialueelta sekäsuuremmilta sisävesiltä, missä se on riittävän kookastaverkoilla pyydettäväksi. Ahvensaaliista vain neljännespyydetään verkoilla. Ahven soveltuukin paremmin katis-ka- ja vapakalastukseen kuin verkkopyyntiin.

Ohutlankaisten ja tiheäsilmäisten verkkojen käyttösopii huonosti yhteen useimmilla vesillä toteutettavienmuiden lajien istutusten tai suojelun kanssa. Verkkoka-lastajan onkin hyvin tarkkaan harkittava mihin ja milloinlaskee tiheät, 24–54 millin solmuväliset verkot. Useatkalastusalueet ovat rajoittaneet välikoon verkkojenkäyttöä yli kolmen metrin syvyysalueella tai rajoittaneettiheiden, alle 55 millin verkkojen käyttöä talvikalastuk-sessa.

� Nopeakasvuiset siikaistukkaat pyydetään verkoilla liiannuorina.

� Siikojen verkkokalastus voi haitata taimen- ja kuhakan-tojen hoitoa.

� Kalasta merellä nopeakasvuista vaellussiikaa tai järvis-sä planktonsiikaa solmuväliltään vähintään 50-60 millinverkoilla.

� Kalasta kuha- ja taimenvesillä siikoja kesäisin vain sy-vän teistä.

� Vältä talvella siikaverkkojen pitoa taimenvesillä mata-lassa ja kuhavesillä syvänteissä.

� Vältä karisiian pyynnissä merellä pienten taimentensuosimia matalia karikoita keväällä ja syksyllä. Taimenjoutuu sivusaaliiksi erityisesti alle kolmen metrin syvyysvyöhykkeellä.

Planktonsiikaa on istutettu runsaasti lampiin ja pik-kujärviin, missä ne yleensä kasvavat hyvin, eikä niidenpyynti haittaa muita kalalajeja. Pienvesistä siikoja saa ke-säpyynnissä pesäverkoilla tai syvänteiden pohjapyynnillä.Paras pienvesien pyyntiaika on loka-marraskuussa sekäensijäiltä, jolloin planktonsiiat liikkuvat aktiivisesti. Jos is-tutusmäärä ei ole ollut liian suuri (<15 kpl/ha/v), saatta-vat siiat kasvaa useamman kilon painoiseksi. Talvellaplanktonsiikoja saa syvännealueiden pintavedestä aivanjään alle kohotetuilla verkoilla.

Merialueella, muun muassa Selkämerellä, saadaan hä-märäajan kesäpyyntinä hyviä siikasaaliita ajo- ja pintaver-koilla. Kookas vaellussiika kannattaa pyydystää harvoillapesäverkoilla. Parhaita paikkoja ovat rantojen ja matalik-kojen syvät rinteet sekä jokisuistojen edustan saarten janiemien kärjet.

Karisiialle parhaita kesäpaikkoja ovat matalikkojensyönnösrinteet. Parhaat saaliit saa vesien kylmettyäloka-marraskuun vaihteessa kutumatalikoilta ja -kari-koilta. Runsaiden siikasaaliiden aikaan rajoita laskemaasiverkkomäärää.

Ohut lanka ja oikea silmäharvuusSiian pyynnissä on tärkeää verkon oikea solmuväli ja lan-gan paksuus. Karisiialle sopiva solmuväli on pyyntivedes-tä riippuen yleensä 35–40 milliä ja tuppisiialle 30–38milliä. Yleisvahvuutena pikkusiikaverkoissa käytetään0,15 millin lankaa. Talvisaalista saa lisättyä 0,12 langalla.Matalikko- ja rantaverkoiksi kutupyyntiin sopii 1,5–1,8metriset verkot eli niin sanottu käsiverkkokorkeus. Pik-kusiian pyynnissä on huomioitava, että monet kalastus-alueet ovat asettaneet solmuvälirajoituksia, etenkin tal-vikalastukseen.

Merialueen vaellussiian ja sisävesien planktonsiianpyynnissä sopiva solmuväli on yleensä 50–60 milliä. Ku-dulle nousevia vaellussiikoja tavoitellaan vielä suurem-malla silmäkoolla. Tiheää ja hidaskasvuista planktonsiika-kantaa on syytä harventaa jo 40–45 millin verkoilla. Ka-lastettaessa vaellus- ja planktonsiikoja langan paksuuson 0,15–0,17 milliä. Suurien siikojen pinta- ja välivesi-pyynnissä 60–70 millin solmuvälisissä verkoissa tarvi-taan 0,20 millin lanka. Yleisverkkona kookkaille siioilleon kolmen metrin korkeus hyvä, mutta pinta- ja välivesi-pyynnissä voi käyttää korkeampiakin verkkoja. Talvi-pyynnissä käytettävät verkot voivat olla kevyemmälläalapaulalla ja vähemmän kantavalla yläpaulalla varustet-tuja kuin kesäverkot.

Ylitiheiden sär-ki- ja ahvenkan-tojen pyynnissäverkko on kelpopyydys.

12Särysverkot lahtivesille

Särjen verkkopyynti on tuloksellisinta keväällä, kun sär-jet kokoontuvat lahtialueille kudulle. Kesällä särkikalatoleskelevat hajallaan ja osin pintavesissä. Syksyllä vesienjäähdyttyä särjet kerääntyvät taas parviin. Tällöin parhai-ta pyyntialueita ovat matalien sisälahtien pienet, 3-5metrin syvänteet ja syvännerinteet. Särki painuu kyl-mässä vedessä aivan pohjaan, joten samoilta paikoiltavoi pyytää myös talviverkoilla. Talvipyynti on kuitenkinhelpompaa syöttikatiskalla. Särjen verkkopyyntiä kan-nattaa välttää lohikalojen istutusalueiden lähistöllä.

Ahvenen tuottoisinta verkkopyyntiä on keväinen ku-tupyynti. Verkot lasketaan kutupyyntiin kivikkorinteisiintai soramatalikoille. Merellä kutuahven hakeutuu sisä-lahtiin ja suurjärvillä matalammille alueille. Ahvenen ku-tupyynnistä ei yleensä ole haittaa kalaistutuksille, kun-han välttää istutusalueita. Istutusvesillä kutuahventakannattaa pyytää katiskalla.

Keskikesän helteellä ahven nousee lämpöiseen ve-teen rannoille, matalikoille ja karikoille, joista sitä saahämärän aikaan verkolla. Verkot lasketaan vain lyhyeksiaikaa, sillä ahven kuolee lämpimässä vedessä nopeastiverkkoon. Kuhavesillä ahvenen verkkokalastus on syytärajoittaa vain ranta- ja lahtivesille, sillä selkämatalikoillaliikkuu myös keskenkasvuisia kuhia.

Syksyllä ahvenet painuvat pohjaan syvänteiden rin-nealueille, joista niitä voi saada myös verkoilla. Talvellaahven liikkuu hyvin vähän ja varoen, eikä verkolla saakuin satunnaisia kaloja. Kuhavesillä syys- ja talvipyynnis-sä alamittaisilla kuhilla on taipumus jäädä ahvenverkkoi-hin, joten tällaisesta pyynnistä on syytä luopua.

Matalat käsiverkotAhvenen ja särjen verkkopyynti onnistuu parhaiten ma-talilla 1,2–1,8 metrin käsiverkoilla. Matalista pohjaver-koista on vähiten haittaa lohikalojen istukkaille ja niistäon helppo irrottaa saaliskalat. Solmuväli valitaan saalis-kalojen koon mukaan. Yleensä särkiverkon solmuväli on20–30 milliä, joillakin karuilla vesillä jopa 45 milliä. Ah-venverkon solmuväli on yleensä 35–45 milliä, mutta pai-koin merialueella kookasta ahventa saa 55 millin verkol-la. Etenkin särki mutta myös ahven on tarkka oikeasta

solmuvälistä. Ohut lanka kalastaa tehokkaammin, muttavarsinkin särkialueilla liikkuu myös haukia, jotka repivätliian ohuen havaslangan. Sopivin lankavahvuus on 0,17milliä. Karkeat kutusärjet ja aktiiviset kutuahvenet jää-vät myös 0,20 millin lankavahvuuden verkkoon.

Verkkokalastus uhkatekijänäVanhan viisauden mukaan verkot lasketaan kalan tielle.Nykyisin vesissämme on joitakin kalalajeja ja useita ka-lakantoja, joille näin ei saa tehdä. Uhanalaisten kalalajienja kalakantojen kalastusta tai nuoriin yksilöihin tahatto-masti kohdistuvaa verkkokalastusta on syytä rajoittaa.

Järvi- ja meritaimenkannat sekä Vuoksen vesistönnieriä ovat äärimmäisen uhanalaisia ja Inarijärven nie-riän kalastus on istutusten varassa.

Saimaan järvilohikannan perimän ylläpito ja kalastet-tavan kannan lisääminen edellyttävät verkkokalastuksenohjaamista nykyistä tehokkaammin. Järvilohta istutetaanSaimaan lisäksi lähes kaikilla muillakin suurilla vesistö-alueilla kalastettavaksi tuottavassa pyyntikoossa.

Meriharjuksen kannat ovat äärimmäisen uhanalaisiaja järviharjuskin taantunut niin, että harjuksien esiinty-misalueilla se edellyttää paikallista verkkokalastuksestaluopumista.

Kalastuslaki kieltää pitämästä verkkoja vedessä, jospyydys sopii rauhoitetun kalan pyyntiin. Tämä koskeeerityisesti verkkokalastusta Vuoksen vesistön nieriä-alueilla, paikallisesti harjuksen kevätrauhoitusta, kalas-tusta kalatiessä ja -väylässä sekä verkkokalastusta lohi-pitoisissa joissa tai virtapaikoissa lohikalojen rauhoitus-aikana.

Saimaannorpan suojelualueilla on valtioneuvostonasetuksella rajoitettu verkkokalastusta sekä vapaaehtoi-silla sopimuksilla kielletty verkkokalastus 15.4.–30.6.norpan poikasalueilla.

Harkitse missä ja mitä pyydätArvokkaiden kalakantojen säilyttäminen myös tulevai-suudessa pyydettävinä kohteina edellyttää verkkokalas-tajilta vastuuta ja tarkkaa harkintaa. Eräiden lajien, kutenmeri- ja järvitaimenen sekä järvilohen nykyiset saaliitperustuvat lähes täysin istutettuihin kaloihin. Istutustenonnistumiseen vaikuttaa ratkaisevasti verkkokalastus.

Ota selvää pyyntialueesi kalakannoista, ennen kuinkalastat verkoilla!

Vältä järvilohen poikasten istutusalueilla ja syönnös-

� Harkitse mihin ja milloin lasket tiheitä ahven- tai särki-verkkoja.

� Vältä alle 54 millisillä verkoilla kalastusta lohikalojenistutus- ja liikkumisalueilla.

� Vältä ahvenen verkkokalastusta kuhavesillä. Kalasta ah-venta mieluummin katiskalla.

� Kalasta särysverkoilla vain lahdissa ja rantavyöhyk-keessä.

Särjen parhaitaverkkopyynti-alueita ovat ke-väällä ja syksyl-lä lahtialueet.


alueilla erityisesti muikkuverkkojen käyttöä pintapyyn-nissä (0–4 meriä pinnasta) sekä tiheiden, alle 55 millis-ten verkkojen käyttöä järvilohien vaellusalueilla. Näidenverkkojen käyttöä tulee välttää erityisesti kesäkuussa japäävaellusreitillä koko avovesikauden, aina lokakuulleasti, jolloin järvilohi vaeltaa vilkkaimmin. Pinta- ja välive-sipyynnissä järvilohivesillä on käytettävä vähintään 80millin verkkoja. Näin saadaan nykyistä parempi tuottoistutuksista ja turvataan emokalojen vaellus mahdollisil-le kutualueille.

Jos kalavesilläsi elää äärimmäisen uhanalainen nieriä,pidättäydy verkkokalastuksesta yli viidentoista metrinsyvyysalueilla sekä syysrauhoituksen aikana mahdollisil-la kutualueilla. Käytä nieriän istutusalueilla solmuvälil-tään vähintään 55 millin verkkoja yli viidentoista metrinsyvyysvyöhykkeellä. Muista lohensukuisista petokaloistapoiketen pikkunieriät tarttuvat myös hampaistaan har-voihin ohutlankaisiin verkkoihin.

Meri- tai järviharjuksen esiintymisalueilla vältä verk-kokalastusta karikoilla ja soramatalikoilla. Harjusvesillävoit siian kutupyyntiä jatkaa hienoilla hiekka- ja lieju-pohjilla, sillä harjus oleskelee yleensä karkeammalla ki-vikko- tai sorapohjaisella alueella. Harjusvesillä verkko-pyynti on kiellettyä huhti-toukokuussa luotojen ja saar-ten ranta-alueilla sekä virta-alueilla. Eräät kalastusalueetovat kartoittaneet harjusten hoitoalueet, joissa verkko-kalastus on syytä lopettaa kokonaan.

� Ota huomioon kalastuslain rajoitukset nieriä- ja har-jusvesillä.

� Arvokkaiden ja uhanalaisten kalakantojen sekä sai-maannorpan säilyttäminen edellyttää sinulta verkkoka-lastajana erityistä harkintaa.

� Vältä solmuväliltään 24–54 millin verkkojen käyttöäkuha, nieriä- ja järvilohivesillä sekä uhanalaisten tai-menkantojen tärkeillä syönnösalueilla ja vaellusrei-teillä.

VERKKOSAALIIN KÄSITTELYSaaliin laadun kannalta verkkopyynti on ongelmallisem-paa kuin katiska- ja rysäpyynti tai koukkukalastus. Ver-kossa kala stressaantuu ja siksi säilyy huonommin. Kalamyös kuolee helposti verkossa. Oikealla käsittelyllä voivaikuttaa verkkokalan laatuun.

Koe verkot usein Tärkeintä on kokea verkot niin usein, että kala ei ehdikuolla. Sopiva pyyntiaika riippuu muun muassa vedenlämpötilasta, vuodenajasta ja kalalajista. Lyhyimmilläänkoentaväli on kesälämpimällä ja pisimmillään talvella.Verkossa kuolevat herkimmin päästään verkonsilmiintakertuvat kalalajit. Kun kala stressaantuu, maitohappolisääntyy. Hapensaannin estyessä seuraa tukehtuminen.

Yksiselitteistä jakoa verkkoon herkästi kuolevista jatoisaalta elävinä pysyvistä kaloista on hankala tehdä.Kuha on hyvä esimerkki verkonsilmien kohtalokkuu-desta. Lahna puolestaan kuuluu selviytyjiin. Vertailemal-la näiden kalojen rakennetta tukehtumisherkkyys selit-tyy ainakin osaksi. Alapaulan lähelle jääneet kalat saatta-vat kuolla herkemmin saadessaan rimpuilullaan pohja-ainekset liikkeelle. Näin käy todennäköisimmin rehevis-sä vesissä. Merialueella kilkit löytävät usein alapaulaankuolleen kalan ja jättävät siihen jälkensä.

Käsittele verkkokalat näinTainnuta, verestä, perkaa, jäähdytä

� Jo verkkoa nostaessasi tainnuta ja verestä suuret elä-vät kalat ja jos mahdollista pienemmätkin. Tällöin verk-koon ei tule kalojen rimpuilun aiheuttamia lisäreikiä.Talvipakkasilla paras verestyshetki on vedestä nostonyhteydessä.

� Käsittele ensin elävät ja arvokkaimmat kalat.� Aloita helpoimmin irrotettavista ja painavista kaloista,

niin saat suurimman osan saaliista nopeasti jatkokäsit-telyyn. Jäljelle jääneiden kalojen irrottaminen helpot-tuu samalla.

� Avaa ja käsittele viivyttelemättä silmän läpi työntämäsikalat (mm. siiat), sillä kovakourainen käsittely nopeut-taa niiden pilaantumista.

Ahvenen ja särjen verkkopyynnissä vähiten haittaa lo-hikaloille on matalista pohjaverkoista.

14� Pienten parvikalojen, kuten muikun päästäminen ver-

kosta sujuu parhaiten useamman avustajan kanssa.� Älä anna saaliin jäätyä, lämmetä tai kuivua, vaan suojaa

se, vaikka kalat olisivat vielä kiinni verkossa.� Käytä laadultaan parhaat kalat vaativimpiin tarkoituksiin.

Verkkoon kuolleet kalat voit useimmiten käyttää, muttatee se viivyttelemättä. Lajittele saaliisi, jotta hyvin säily-vien kalojen joukkoon ei joutuisi huonosti säilyviä.

� Stressiin kuollut kala säilyy huonosti. Sen kuolinjäyk-kyys jää lyhyeksi ja bakteerien toiminnalle muodostuusuotuisa ympäristö. Stressitilan katkaiset tainnuttamal-la kalan napakalla iskulla päähän, aivojen kohdalle.

� Verestä (laske veret, pistä, teurasta) kala heti tainnu-tuksen jälkeen katkaisemalla sydämen ja kidusten väli-nen verenkierto. Tähän riittää pisto kapealla veitsellävaltimokeon eteen. Veri valuu tehokkaimmin ulos ka-lan ollessa vedessä. Odota, että sydän pumppaa verenpois, ja käsittele kala vasta sitten. Veri on hyvä baktee-rien kasvualusta. Verestetyn kalan filee säilyy hyväkun-toisena 2–3 päivää pidempään kuin verestämättömänkalan filee.

� Perkaa, huuhtele ja jäähdytä kala niin nopeasti kuintyöolosuhteet sallivat. Ihannelämpötila kalan kuljetta-miselle ja säilytykselle on lähellä nolla-astetta.

VERKKOKALASTAJAN SÄÄNNÖKSIÄ

KalastusluvatMeressä olevaa yleisvettä lukuun ottamatta verkkokalasta-ja tarvitsee aina vesialueen omistajan luvan. Järvien yleisve-sialueelle verkkokalastukseen luvan myöntää kalastusalue.

Lisäksi 18–64 -vuotiaiden verkkokalastajien pitäämaksaa kalastuksenhoitomaksu, joka on 22 euroa/ka-lenterivuosi tai 7 euroa/vrk,tilille IBAN FI47 5000 0121 5028 42, BIC OKOYFIHH.Mobiilimaksuna vuosi 2012 puh. 0600 828221 ja 7 vrk0600 828222.

Suurin osa vesialueista on kylän yhteisiä ja niitä hal-litsevat vesialueiden osakkaiden muodostamat osakas-kunnat. Mökkitontilla on yleensä osuus yhteiseen vesi-alueeseen, jolloin mökkiläinen on osakaskunnan osakas.Osakkaalla on oikeus osakaskunnan määräämällä tavallaja maksuilla (pyydysmerkit) harrastaa muun muassaverkkokalastusta yhteisellä vesialueella.

Vesiä omistamattomilla vakinaisilla asukkailla tai ke-sämökkiläisillä on kalastuslain 9 §:n perusteella yleensäoikeus saada vesialueen omistajan lupa verkkokalastuk-seen asuin- tai kesämökkipaikkakuntansa kalavesillä.

Tietoa verkkokalastuslupien myynnistä saa osakas-kunnan hoitokunnan puheenjohtajalta tai alueelliseltakalatalouskeskukselta. Lupia myyvät yleensä myös pai-kalliset kalastustarvikeliikkeet.

Verkkokalastus on kielletty� joen sekä meren ja järven kapeikkojen ja salmien

syvimmällä kohdalla olevassa valtaväylässä, jonka le-veys on yleensä kolmasosa joen, salmen tai kapei-kon leveydestä ja jossa on liikennettä tai uittoa taijota kala pääasiallisesti käyttää kulkutienään,

� jokien suualueilla meressä tai järvessä olevassa kala-väylässä,

� kalatiessä sekä sadan metrin matkalla sen tai muunkalan kulkua turvaavan laitteen ylä- ja alapuolella ja

� voima- tai muun laitoksen kanavassa ja sata metriävesistön poikki rakennetun padon alapuolella.

Kalastaessa on otettava huomioon� On vältettävä kalastusta yleisessä kulkuväylässä,

joka on virallisin väylämerkein merkitty vesistöönja/tai karttaan.

� On vältettävä sellaisten pyydysten käyttöä, jotkatarpeettomasti vahingoittavat tai tuhoavat kaloja taivaarantavat kalakantaa. Kalastusalue voi rajoittaa luvallisten pyydysten käyttöä.

� Silmäkoko silakkaa, kilohailia, muikkua ja kuorettameressä pyydettäessä on vähintään 16 milliä, meri-taimenta ja lohta pyydettäessä 157 milliä ajoverkos-sa ja pintaan tai pinnan läheisyyteen ulottuvassaankkuroidussa verkossa. Kalastusalue voi antaa mui-ta määräyksiä koskien verkkojen silmäkokoa.

Tainnuta kala napakalla iskulla päähän aivojen kohdalle.

Verestä kala katkaisemalla sydämen ja kidusten väli-nen verenkierto pistolla valtimokeon eteen.

VA S T U U L L I N E N V E R K K O K A L A S T U S 15� Kalojen rauhoitusajat ja kalojen alimmat mitat.

Kalastusalue voi määrätä vesialueilleen suurem-pia alamittoja kuin kalastusasetuksessa sääde-tään.

� Kalastuksessa on vältettävä tarpeettoman häiriönaiheuttamista ranta-asukkaille.

� Vuoksen vesistöalueella maa- ja metsätalousminis-teriö on rajoittanut asetuksella verkkokalastustasaimaannorpan suojelualueilla sekä vapaaehtoisillasopimusalueilla.

� Vastuullinen verkkokalastaja kalastaa vain omaantarpeeseen.

VERKKOJEN MERKINTÄ

Vesiliikennealueiden sel-västi näkyvä merkki sy-vemmällä oleville pohja-ja välivesipyydyksille.

Vesiliikennealueiden sel-västi näkyvä merkki pin-tapyydykselle, joka ulot-tuu lähemmäksi kuin 1,5metriä veden pintaa.

Muilla kuin vesiliikenne-alueilla pyydyksen mer-kintään riittää koho taipienikokoisempi lippumatalammassa salossa.

� ��

16

Toimittajat: Risto Tarikka ja Jaana Vetikko

Tekstit on muokattu Verkko 2000 kestävän verkkokalastuksen

perusteet -lehdestä.

Piirrokset:Jakke Haapanen

Kuvat:Risto Tarikka, Sulo Tiainen

ja Jaana Vetikko

Taitto:Markkinointipörssi Oy

Rahoitettu osittain maa- ja metsätalousministeriön kalastuksenhoitomaksuvaroilla.

ISBN 978-952-5447-03-3

PYYNNIN PÄÄTYTTYÄKalastuksen päätyttyä verkkojen lisäksi tulee poistaaankkurit ja muut kalastukseen käytetyt tarvikkeet.

Pyydyksiä ei saa säilyttää niin, että riista- tai muuteläimet voivat joutua niihin.

KALOJEN ALIMMAT MITAT

Seuraaville luonnonvesistä pyydetyille kaloilla onmäärätty alimmat mitat (leuasta yhteen puriste-tun pyrstöevän kärkeen), jotka saaliiksi otetta-vien kalojen tulee täyttää:

merilohi 60 cm, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin sisäi-set aluevedet 50 cm

meritaimen 50 cm

järvitaimen ja järvilohi 40 cm, samoin nieriä Inarin-järvessä ja Vuoksen vesistöalueella

kuha 37 cm

harjus 30 cm

Kalastusalueet ovat määränneet kalavesilleen kaloil-le suurempia alamittoja, kuin mitä lainsäädäntö edellyt-tää. Tarkasta aina kohteen alamitat ennen kuin kalastat.

Kalojen tuottava pyyntikoko on lähes aina suurempikuin kalastusasetuksessa määritelty alamitta. Alamittaei turvaa kalojen selviytymistä lisääntymiskokoisiksi, puhumattakaan laadultaan ja määrältään parhaan saaliintakaavasta pyyntikoosta.

Alamittaiset kalat on aina laskettava takaisin veteen,elävinä tai kuolleina.

KALOJEN RAUHOITUSAJAT

Seuraavilla kaloilla on rauhoitusajat, jolloin niidenpyynti verkolla on kielletty:

meri- ja järvilohi sekä meri-, järvi- ja purotaimen1.9.–30.11. joessa, purossa ja virtapaikassa

nieriä Vuoksen vesistöalueella 11.9.–15.11.

harjus 1.4.–31.5. lukuun ottamatta Enontekiön,Inarin ja Utsjoen kuntia

Kalastusalueet, ELY -keskus ja MMM voivat antaamyös asetuksesta poikkeavia rauhoituspäätöksiä.Tarkasta aina kohteen rauhoitusajat ja -alueetennen kalastusta.

vastuullinen verkkokalastus

Documents