2

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO........................................................................................................................................... 3 1.1 Pyrolyysiprosessit ja bioöljy............................................................................................................. 3 1.2 Maailmantalouden globaalit muutostekijät ja metsäteollisuuden nykytila....................................... 4 1.3 Suomen energian tuotanto ja ilmastostrategia .................................................................................. 6 1.4 Pohjois-Savo ..................................................................................................................................... 8 1.5 Työn tavoitteet.................................................................................................................................. 9 2 BIOÖLJYJALOSTAMO........................................................................................................................ 9 2.1 Tekninen kuvaus............................................................................................................................... 9 2.1.1 Raaka-aineen käsittely .............................................................................................................. 10 2.1.2 Nopea pyrolyysi........................................................................................................................ 11 2.1.3 Bioöljyn varastointi ja säilyvyys .............................................................................................. 11 2.2 Tuotantokapasiteetti........................................................................................................................ 12 2.3 Bioöljyjalostamon raaka-aine ......................................................................................................... 12 2.4 Potentiaaliset asiakkaat ja markkina-alue ....................................................................................... 13 2.5 Kuntien panos ja tukipolitiikka....................................................................................................... 16 2.6 Tarkasteltavat mahdolliset sijoituspaikkakunnat bioöljyjalostamoille ........................................... 17 2.6.1 Iisalmi ....................................................................................................................................... 18 2.6.2 Juankoski .................................................................................................................................. 20 2.6.3 Keitele....................................................................................................................................... 22 2.6.4 Kuopio ...................................................................................................................................... 25 2.6.5 Siilinjärvi .................................................................................................................................. 27 2.6.6 Suonenjoki ja Iisvesi................................................................................................................. 29 2.6.7 Varkaus..................................................................................................................................... 31 2.7 Sijoituspaikkakuntien yhteenveto................................................................................................... 33 2.8 Olemassa olevat bioöljyhankkeet ................................................................................................... 35 2.9 Työvoima ja osaaminen.................................................................................................................. 35 3 RAAKA-AINE ..................................................................................................................................... 36 3.1 Suomen metsävarat......................................................................................................................... 37 3.1.1 Valtakunnan metsien inventointi .............................................................................................. 38 3.2 Pohjois-Savon ja lähialueen puuvarat............................................................................................. 40 3.3 Bioöljyjalostamoiden raaka-aine .................................................................................................... 44 3.3.1 Metsävaratietoon perustuva potentiaalisen raaka-aineen määrä............................................... 45 3.3.2 Markkinahakkuut ja raakapuun käyttö Pohjois-Savossa .......................................................... 54 3.4 Metsäklusteri Pohjois-Savossa ....................................................................................................... 57 3.4.1 Pohjois-Savossa toimivat puunjalostusyritykset....................................................................... 58 3.5 Logistiikka ...................................................................................................................................... 61 3.5.1 Logistiset yhteydet Pohjois-Savossa......................................................................................... 62 4 LUVAT, SUUNNITELMAT JA PÄÄTÖKSET.................................................................................. 66 4.1 Ympäristövaikutusten arviointi ...................................................................................................... 66 4.2 Ympäristölupa ................................................................................................................................ 68 4.3 Rakennuslupa ................................................................................................................................. 68 4.4 Toimenpidelupa .............................................................................................................................. 68 4.5 Kaavoitus ........................................................................................................................................ 69 4.6 Vaarallisten kemikaalien käsittely ja varastointi ............................................................................ 69 4.7 Euroopan kemikaaliviraston REACH-rekisteröinti ........................................................................ 69 4.8 Muut luvat ...................................................................................................................................... 69 4.8.1 Vedenottolupa............................................................................................................................ 69 4.8.2 Lentoestelupa............................................................................................................................. 70 5 INVESTOINNIN KUSTANNUKSET................................................................................................. 71 6 YHTEENVETO JA DISKUSSIO ........................................................................................................ 72 LÄHTEET ............................................................................................................................................... 75

3

1 JOHDANTO

1.1 Pyrolyysiprosessit ja bioöljy

Pyrolyysi on kemiallinen prosessi, jossa raaka-ainetta kuumennetaan suljetussa, hapettomassa

tilassa. Tällöin orgaaninen materiaali ei pala, vaan kaasuuntuu synteesikaasuksi. Pyrolyysiprosessit

voidaan jakaa hitaaseen sekä nopeaan pyrolyysiin riippuen prosessin nopeudesta.

Bioöljy (pyrolyysiöljy, rfo) on biomassasta nopealla hapettomalla lämpökäsittelyprosessilla

valmistettavaa nestemäistä polttoainetta. Bioöljyä voidaan valmistaa bioperäisestä raaka-aineesta,

sen valmistuksessa voidaan käyttää puun lisäksi periaatteessa mitä tahansa muuta orgaanista raaka-

ainetta. Bioöljyllä on monia etuja verrattuna kiinteisiin puupolttoainesiin ja biomassoihin, lisäksi

sen kuljetus ja käsittely on helpompaa ja kustannustehokkaampaa.

Bioöljy on uusiutuvista raaka-aineista valmistettu polttoaine, jolla voidaan korvata kallistuvia ja

ympäristöä kuormittavia fossiilisia polttoaineita. Bioöljy on tummanruskeaa, juoksevaa ja

voimakkaan hajuista nestettä. Bioöljyn koostumus riippuu käytetystä raaka-aineesta, se on hapanta

ja se sisältää vettä sekä kiintoaineita: vesipitoisuus on yleensä 20–25 % sekä pH noin 2,6.

Fossiiliseen polttoöljyyn verrattuna sen tehollinen lämpöarvo on noin puolet (14–18 MJ/kg

kosteudesta riippuen) eli suurin piirtein samaa luokkaa kuin puupelleteillä. Bioöljyn suurimpina

etuina ovat sen nestemäinen olomuoto ja valmistusmahdollisuudet uusiutuvasta raaka-aineesta.

Potentiaalisina raaka-aineina bioöljyn valmistuksessa voidaan pitää puuainesta, puunkuorta ja

hakkuutähteitä. Erilaiset raaka-aineet käyttäytyvät eri tavalla valmistusprosesseissa. Raaka-aineella

on suuri merkitys saatavan bioöljyn laatuun ja saannon määrään. Kuvassa 1 on esitetty erilaisten

raaka-aineiden vaikutus bioöljyn saantoon eri lämpötiloissa, puulla ja hakkuutähteillä on paras

saanto verrattuna esimerkiksi korsiin ja kuoriin.

4

Kuva 1. Raaka-aineen vaikutus bioöljyn saantoon. Pyöreän puun ja metsähakkeen saanto on merkittävästi parempi kuin hakkuutähteillä optimaalisessa lämpötilassa (500 oC). Reaktorin lämpötilalla on merkitystä myös raaka-aineen ja optimaalisen saannon suhteen. (Kuva: VTT) Hitaassa pyrolyysiprosessissa biomassan lämpötila nostetaan hitaasti noin 400 celsiusasteeseen

hapettomissa olosuhteissa, kunnes hajoaminen on valmis. Lopputuotteen tyypillinen jakauma

puumateriaalilla on 35 % biohiiltä, 30 % bioöljyä ja 35 % synteesikaasua. Hidaspyrolyysiprosessi

kestää laitoksessa minuuteista jopa muutamiin tunteihin riippuen sekä palakoosta että

lämmityksestä. Hidaspyrolyysitisleessä on paljon molekyylejä erilaisiin tarkoituksiin, joista

tärkeimpiä ryhmiä ovat mm. terveysvaikutteiset molekyylit, elintarvikkeiden lisäaineet ja mausteet,

polymeerit, pinnoitusaineet, liima-aineet, lääkemolekyylit, aromit, parfyymit, torjunta- ja suoja-

aineet.

1.2 Maailmantalouden globaalit muutostekijät ja metsäteollisuuden nykytila

Maailmantalouden ja liiketoiminnan kehitystrendit vaikuttavat elinkeinoelämän tulevaisuuteen.

Tuotannon kustannukset ja kannattavuus eri alueilla ohjaavat yritysten sijoitus- ja sijaintipäätöksiä.

Uhkatekijät, kuten tuotannon epävarmuus, on huomioitava myös sijaintipäätöksissä. Tuotekehitys ja

uudet tuotannon alat ohjaavat omalta osaltaan kehitystä. Polttoaineiden ja eri energiamuotojen

hintojen kehitys ja niiden vaihtelut ovat myös merkittäviä tekijöitä.

Maailman poliittinen tilanne vaikuttaa monin tavoin elinkeinoelämään. Erilaiset kriisit ja

häiriötekijät lisäävät epävarmuutta myös paikallisesti. Kansainväliseen kaupankäyntiin vaikuttavat

5

eri maiden sekä Euroopan Unionin erilaiset lait, kuten myös kansainväliset sopimukset. Vuonna

2015 voimaan astuva Euroopan parlamentin hyväksymä rikkidirektiivi, eli tiukennettu laivojen

polttoaineiden rikkidioksidipitoisuusraja (0,1 %), nostaa tulevaisuudessa teollisuuden

kuljetuskustannuksia arviolta noin 0,6 – 1,0 miljardia euroa vuodessa.

Rikkidirektiivin voimaantulo voi heikentää merkittävästi suomalaisen metsäteollisuuden

kilpailukykyä. Päätös voi aiheuttaa metsäteollisuudelle vähintään 200 miljoonan euron vuosittaiset

lisäkustannukset. Rikkidirektiivin rajoitukset koskevat Itämerta, Pohjanmerta ja Englannin kanaalia.

Suomi on sijaintinsa vuoksi riippuvainen merikuljetuksista; metsäteollisuuden viennistä yli 90

prosenttia tapahtuu meriteitse. Rikkidirektiivi yhdessä muiden toimintakustannusten kanssa voi

heikentää erityisesti suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja vääristää kilpailutilannetta EU:n sisällä,

mutta myös muihin maihin verrattuna. Suomalainen metsäteollisuus kilpailee investoinneista sekä

tuotannon sijoittumisesta muiden maiden kanssa.

Maailman metsäteollisuus on ollut globaalisti tarkastellen kotimarkkinateollisuutta, esimerkiksi

paperia on tuotettu pääsääntöisesti siellä, missä se on kulutettu. Suomi, Ruotsi ja Kanada ovat olleet

metsäteollisuustuotteiden vientimaina poikkeuksia. Tilanne on vieläkin osin samanlainen, sillä

kuljetuskustannukset ovat luonnollinen kaupan este, joka rajoittaa niin lopputuotteiden kuin raaka-

aineiden kauppaa. Tämän vuoksi markkinoiden kasvu edellyttää yritysten tuotannon

kansainvälistymistä, investointeja sinne missä markkinat ovat.

Globaalisti, muihin aloihin verrattuna, Suomen metsäteollisuuden tuotannon ja omistuksen

kansainvälistyminen on tapahtunut varsin myöhään, 1990-luvulla. Siihen saakka omistus oli pitkälti

kansallista ja kansainvälinen toiminta pääosin vientiä. Markkinatilanteen muutos,

pääomamarkkinoiden muuttuminen maailmanlaajuisiksi sekä toimialan keskittyminen ovat

muuttaneet tilannetta. Maailmantalouden toimintalogiikan muutos, uusien tuottajamaiden tulo

maailmanmarkkinoille, kysynnän muutokset, teknologinen kehitys sekä kustannusten muutokset

ovat aiheuttaneet yhden merkittävimmistä murroksista Suomen metsäteollisuuden historiassa.

Sopeutumisjakso tulee jatkumaan pitkään ja sen seurauksena tuotannon rakenteessa tapahtuu

muutoksia. Uusimpana tuotannon alana voidaan pitää bioöljyä.

Perinteisten metsäteollisuustuotteiden, massan, paperin ja kartongin, niiden jalosteiden sekä

puutuotteiden rinnalle on nousemassa uusia innovatiivisia tuotteita. Metsäteollisuus on nähnyt

puubiomassan mahdollisuudet laajemmin ja panostaa voimakkaasti tulevaisuuden

bioöljyjalostamoihin liittyvään tutkimukseen. Nykyisiin massa- ja paperitehtaisiin integroituvat

6

bioöljyjalostamot mahdollistavat kotimaisen uusiutuvan puupohjaisen biomassan

kokonaistehokkuuden kasvattamisen sekä lisäämään metsäteollisuuden toimintaedellytysten

parantamiseen Suomessa. Bioöljyjalostamoissa voidaan mahdollisesti erottaa biomassasta puussa

olevia kemiallisia yhdisteitä ja jalostaa niistä uusia tuotteita. Uusia tuotteita ovat mm. toisen

sukupolven synteettinen biodiesel, bioetanoli, biopolttoöljy sekä bioenergia (vihreä sähkö ja

lämpö). Näiden lisäksi tulevaisuuden tuotteita ovat erilaiset biopolymeerit ja biokemikaalit

elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin.

1.3 Suomen energian tuotanto ja ilmastostrategia

Uusiutuvan energian käytön lisääminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen ohella on yksi

merkittävimmistä keinoista ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kansainväliset ilmastosopimukset ja

EU:n energiadirektiivit ohjaavat uusiutuvien energiamuotojen käyttöön. Bioenergian käytön

lisääminen omaa suuren potentiaalin ja parantaa Suomen energiaomavaraisuutta sekä

huoltovarmuutta. Fossiilisten polttoaineiden hintojen nousu, uusiutuvien energialähteiden

tukitoimet ja päästökauppa ovat parantaneet biopolttoaineiden kilpailukykyä. Suomen hallituksen

ilmasto- ja energiastrategian tavoitteena on kasvattaa Euroopan komission Suomelle esittämän

velvoitteen mukaisesti uusiutuvan energian osuus vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttiin. Puun

energiakäytön lisääminen on tärkeä keino tavoitteen saavuttamisessa. Energiapuun korjuu on osa

uusiutuvien energialähteiden käyttöä, jonka avulla pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta.

Energiapuun käytön ilmastonmuutosta ehkäisevä vaikutus perustuu siihen, että uusiutuvalla

puuenergialla korvataan fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja vähennetään ilmakehään vapautuvan

hiilidioksidin määrää. Fossiilisten polttoaineiden poltossa ilmakehään vapautuu hiilidioksidia, joka

on ollut miljoonia vuosia ympäristön ylläpitämän hiilenkierron ulkopuolella. Myös puuta

poltettaessa hiilidioksidia vapautuu ilmakehään, mutta sitä myös sitoutuu samalla puuhun.

Fossiilisista polttoaineista poiketen puun hiili on siis jatkuvassa kierrossa kasvillisuuden ja

ilmakehän välillä.

Mittavasta energiantuonnista johtuen Suomen kauppatase jäi vuonna 2011 negatiiviseksi

ensimmäisen kerran yli kahteenkymmeneen vuoteen. Suomeen tuotiin enemmän kauppatavaraa

kuin maastamme vietiin ulkomaille. Suomella on kuitenkin käytettävissä runsaasti omia, paikallisia

energialähteitä, kuten metsäenergia, turve, tuuli ja vesi. Mikäli tuonnin sijaan Suomi tuottaisi

käyttämänsä energian omista paikallisista lähteistä kestävällä tavalla, voisi maamme kauppatase

vahvistua varsin nopeastikin 2-3 miljardilla eurolla.

7

Suomi tuo käyttämästään energiasta kaksi kolmasosaa ulkomailta, Suomen energiaostot ulkomailta

ovat olleet yli 5 miljardia euroa vuodessa. Fossiilisten polttoaineiden osuus tuontienergiasta on

suuri; öljyä, kivihiiltä ja maakaasua. Kotimaisiin polttoaineisiin panostaminen parantaa

energiaomavaraisuutta ja samalla kotimaista taloutta ja työllisyyttä. Puu ja turve ovat jo nyt

hinnaltaan kohtuullisen kilpailukykyisiä suhteessa edellä mainittuihin fossiilisiin polttoaineisiin.

Kotimaisten polttoaineiden käytön lisäämiselle on hyvät edellytykset. Bioenergian käyttöä

mahdollistavat ja lisäävät energiateollisuuden investoinnit ovat viime vuosina olleet korkealla

tasolla muihin teollisuudenaloihin verrattuna. Vuonna 2012 energia-alalla tehtiin investointeja noin

kahden miljardin euron verran. Seuraavien 15 vuoden aikana on arvioitu investointien nousevan

jopa 25–30 miljardiin euroon.

Energiateollisuuden investoinneilla voidaan parantaa omavaraisuutta, kauppatasetta ja

kansantaloutta (kuva 2). Kehittyvä teknologia voi mahdollistaa energian hinnan edullisuuden

kuluttajille. Fossiilisten polttoaineiden korvaamisessa bioenergia on yksi kustannustehokkaimmista

ja työllistävimmistä toimintatavoista.

Kuva 2. Bioöljyn tuotannon hyödyt kestävässä kehityksessä, energiaomavaraisuudessa ja energian tuotannossa. (Kuva: Green Fuel Nordic Oy)

8

1.4 Pohjois-Savo

Pohjois-Savossa (kuva 3) oli vuoden 2012 lopussa 21 kuntaa, joista seitsemän on kaupunkeja

(Kuopio, Varkaus, Iisalmi, Suonenjoki, Kiuruvesi, Juankoski ja Nilsiä). Nilsiän ja Kuopion

kaupunginvaltuustot tekivät vuoden 2012 lopussa päätöksen kuntaliitoksesta. Nilsiän ja Kuopion

kuntaliitos astui voimaan vuoden 2013 alusta. Seutukuntia maakunnassa on viisi; Kuopion, Ylä-

Savon, Varkauden, Sisä-Savon sekä Koillis-Savon seutukunnat. Pohjois-Savossa asui kesäkuun

2012 lopussa 247 713 henkilöä.

Kuva 3. Pohjois-Savon kunnat vuonna 2012. Kuvassa Nilsiä on vielä osana Koillis-Savon seutukuntaa. (Kuva: Suomen metsäkeskus)

9

1.5 Työn tavoitteet

Tämän työn tavoitteena on selvittää bioöljyn (pyrolyysiöljy, rfo) tuotannon

toimintamahdollisuuksia Pohjois-Savon alueella sekä kartoittaa alueen potentiaalisimmat

tuotantolaitosten sijaintipaikat. Selvityksessä käsitellään bioöljyjalostamon tuotantotekniikkaa sekä

bioöljyn ominaisuuksia ja soveltuvuutta teolliseksi polttoaineeksi (potentiaaliset asiakkaat). Työssä

tarkastellaan myös bioöljyjalostamon vaikutuksia työllisyyteen. Lisäksi tuotantolaitosten

sijaintipaikkojen soveltuvuutta verrataan olemassa olevaan metsävaratietoon, biomassan

saatavuuteen ja paikalliseen infrastruktuuriin.

Työssä selvitetään myös olemassa olevien metsäteollisuuden tuotantolaitosten puun käyttöä sekä

niiden vaikutuksia raaka-aineen saatavuuteen. Logistiset yhteydet ovat oleellisessa asemassa

bioöljyjalostamon toiminnan ja sijainnin kannalta. Tarkasteltavien sijoituspaikkojen logistisia

yhteyksiä on kuvattu yleisellä tasolla sekä myös maakunnallisesti. Bioöljyjalostamon perustamista

varten tarvittavat luvat ja lupaprosessit on myös kuvattu. Investoinnin kustannukset esitetään

yleisellä tasolla, koska merkittäviä muuttujia rakennuskustannuksissa ovat muun muassa

rakennuspaikan sijainti, rakentamisen raaka-aineiden markkinahinnat, olemassa oleva

infrastruktuuri, tontin hinta ja topografia.

2 BIOÖLJYJALOSTAMO

Bioöljyjalostamolla tarkoitetaan tämän selvityksen yhteydessä bioöljyn tuotantolaitosta, jossa

puuperäinen biomassa jalostetaan bioöljyksi. Bioöljy on orgaanisista bioperäisistä raaka-aineista

valmistettua polttoainetta. Esimerkkinä on käytetty Green Fuel Nordic Oy:n käyttämää

tuotantolaitostekniikkaa. Bioöljy on tummanruskeaa, juoksevaa nestettä, joka valmistetaan

kaasuttamalla ja jäähdyttämällä biomassaa. Bioöljyllä on monia etuja verrattuna kiinteisiin

puupolttoaineisiin tai biomassoihin: sen teholliseen lämpöarvoon perustuva energiatiheys on

suurempi ja kuljetus ja käsittely ovat helpompaa ja kustannustehokkaampaa.

2.1 Tekninen kuvaus

Bioöljy valmistetaan kuumentamalla oikeaan palakokoon ja kosteuteen esikäsiteltyä biomassaa

nopeasti hapettomissa olosuhteissa. Kuumennuksen seurauksena biomassa hajoaa ja muodostaa

kaasuja sekä hiiltä. Käytetty reaktiolämpötila on noin 500 celsiusastetta ja kaasujen viipymäaika

reaktorissa on alle 2 sekuntia. Reaktorissa syntynyt kaasu jäähdytetään nopeasti, jolloin se tiivistyy

10

nesteeksi. Lopputuotteena muodostuu tummanruskeaa bioöljyä, jota kutsutaan myös

pyrolyysiöljyksi. Prosessia kutsutaan nopeaksi pyrolyysiksi. Green Fuel Nordic Oy:n käyttämä

tuotantoprosessi (kuva 4) koostuu useasta osasta, jotka yhdessä muodostavat toimivan

bioöljyjalostamon.

Kuva 4. Green Fuel Nordic Oy:n bioöljyjalostamon käyttämän tuotantotekniikan prosessikuvaus. (Kuva: Green Fuel Nordic Oy)

2.1.1 Raaka-aineen käsittely

Raaka-aineen käsittely riippuu siitä missä muodossa puu laitokselle saapuu; hakkeena, sahanpuruna

vai pyöreänä puuna. Hake ja sahanpuru vastaanotetaan ja puretaan suoraan haketaskuihin, josta ne

kuljetetaan suljetuilla kuljettimilla kivien ja lian erottimen kautta seulontaan tai murskaukseen ja

märkäsiiloon. Haluttu palakoko on noin 0,5–6 mm. Käsittelyvaiheessa sahanpurusta pitää poistaa

pienimmät partikkelit, hienoaines (alle 250 µm). Mikäli tuotantolaitos vastaanottaa pyöreää puuta,

se kuljetetaan varastokentältä kuormaajalla puunvastaanottopöydälle, kiven erotukseen, kuorintaan

ja haketukseen. Tästä eteenpäin prosessi vastaa hakkeen käsittelyä.

Märkäsiilosta eteenpäin raaka-aineen käsittely tulisi olemaan kaikilla Green Fuel Nordic Oy:n

laitoksilla samanlainen. Hakekuljetin siirtää märkää haketta siilosta rumpukuivuriin, joka on

toiminnassa vuorokauden ympäri, lukuun ottamatta huoltoseisokkeja. Rumpukuivurin tarvitsema

lämpö saadaan pääprosessin tuottamista kuumista savukaasuista ja polttamalla prosessissa syntyvää

11

sivutuotekaasua, sekä tarvittaessa lisäksi nestekaasua. Raaka-aine kuivataan rumpukuivurissa noin

4–6 % kosteuteen ja ohjataan kuivasiiloon, josta se syötetään RTPTM (Rapid Thermal Process) -

prosessiin.

2.1.2 Nopea pyrolyysi

Nopea pyrolyysiyksikkö koostuu kahdesta osasta, kuumasta ja kylmästä yksiköstä. Biomassan

kaasutus tapahtuu kuumassa yksikössä ja kylmässä yksikössä se lauhdutetaan bioöljyksi. RTPTM -

prosessissa esikäsitelty haketettu ja kuivattu biomassa syötetään reaktoriin. Reaktoriin syötetään

500 celsiusasteista kuumaa hiekkaa. Hapettomassa tilassa kuuman hiekan kanssa kosketuksiin

joutuva biomassa kaasuuntuu. Reaktorissa syntynyt kaasu johdetaan sykloniin, jossa siitä

mekaanisesti erotetaan hiekka ja hiillostunut kiintoaine (hiiltojäännös eli hiili). Syklonista kaasu

johdetaan lauhdutukseen, jossa se jäähtyy nopeasti ja tiivistyy bioöljyksi. Muodostunut bioöljy vielä

suodatetaan ennen kuin se poistuu RTP -yksiköstä. Syklonissa erotettu hiekka palaa takaisin

kattilaan. Sivutuotteena saatava hiiltojännös ja sivutuotekaasu poltetaan. Näitä hyödynnetään

prosessin ylläpitämiseksi tarvittavana lämpöenergiana.

Kattilan tarkoituksena on lämmittää kiertopetiaine. Kattilan lämpötila pidetään yllä polttamalla

syklonissa savukaasusta erotettu hiiltojäännös. Hiiltojäännöksen poltossa syntyvä (noin 700 °C)

savukaasu johdetaan toisen syklonin kautta rumpukuivaimeen, jossa sen lämpöenergialla kuivataan

prosessiin syötettävää raaka-ainetta ennen savukaasujen puhdistamista.

2.1.3 Bioöljyn varastointi ja säilyvyys

RTPTM –prosessissa valmistettu ja suodatettu bioöljy johdetaan päivätankkeihin, joissa tapahtuu

laaduntarkistus. Yhteen päiväsäiliöön voidaan varastoida reilu yhden vuorokauden tuotannon

suuruinen määrä bioöljyä. Päivätankeista otettujen näytteiden avulla seurataan lopputuotteen laatua.

Tarvittaessa toinen päivätankeista toimii poikkeavan laadun varastosäiliönä ennen sen

jatkokäsittelyä. Poikkeavaa laatua voidaan olettaa käytännössä syntyvän vain laitoksen

käynnistyksen ja alasajon yhteydessä, sillä tuotantoprosessi itsessään on hyvin stabiili.

Päivätankeista bioöljy johdetaan 2 000–3 000 m3 päävarastosäiliöön, josta se käyttökohteen ja

tarpeen mukaan puretaan joko kemikaalirekka-autoon, erillisiin kuljetussäiliöihin tai junaan.

Päätankissa voidaan varastoida 1–1,5 viikon tuotannon suuruinen määrä bioöljyä.

12

Bioöljyä suositellaan varastoitavan happamia olosuhteita kestävissä säiliöissä. Vaihtoehtoina ovat

haponkestävä ja ruostumaton teräs (304/304L ja 316/316L) sekä useat muovit, joita voidaan käyttää

säiliön sisäpuolen pinnoitteena. Varastointilämpötilaksi voidaan suositella tyypillisesti alle +20 oC

asteen lämpötilaa. Tätä huomattavasti korkeammissa lämpötiloissa polttoaineen ikääntyminen

kiihtyy.

Tyypillisesti polttoaine pysyy lähes muuttumattomana varastointiajan ollessa puoli vuotta. Tämän

jälkeen polttoaineessa alkaa hiljalleen esiintyä ikääntymistä, joka johtuu kemiallisista reaktioista

orgaanisessa aineessa. Kuitenkin bioöljy on edelleen käyttökelpoista jopa useiden vuosien

varastointijakson jälkeen, kun varastoinnissa on käytetty toimittajan suosittamia toimenpiteitä.

Tämä sisältää edellä mainittujen lisäksi mm. mahdollisen polttoaineen ajoittaisin kierrätyksen

pumpun avulla tai sekoittamalla sitä, sekä kylmemmissä olosuhteissa mahdollisuuden esilämmittää

polttoainetta ennen käyttöä.

Bioöljyn varastoinnista, käsittelystä ja säilyvyydestä kerrotaan tarkemmin myöhemmin

julkaistavassa tuotteen käyttöturvallisuustiedotteessa (KTT), joka sisältää tiedot myös polttoaineen

fyysisistä ja kemiallisista ominaisuuksista sekä paljon muuta käyttäjän kannalta tärkeää tietoa.

2.2 Tuotantokapasiteetti

Yksi 400 BDMTPD (Bone Dry Metric Ton Per Day) laitos käyttää vuorokaudessa 400 kuiva-

ainetonnia biomassaa, tämä on noin 900 – 1100 kiintokuutiometriä (k-m3) puubiomassaa, riippuen

raaka-aineen kosteudesta. Prosessin saanto on yli 70 % ja tuotanto on noin 280 tonnia

vuorokaudessa eli noin 90 000 tonnia bioöljyä vuodessa.

2.3 Bioöljyjalostamon raaka-aine

Bioöljyn valmistuksessa raaka-aineena käytetään metsäbiomassaa. Green Fuel Nordic Oy:n

tuotantolaitostekniikalla raaka-aineena käytetään pääasiassa karsittua rankaa ja ensiharvennuksesta

saatavia puutavaralajeja sekä vaneri- ja sahateollisuuden sivuvirtoja, kuten sahanpurua, haketta ja

kutterin lastua. Oksia, neulasia ja kantoja ei käytetä. Mänty ja kuusi soveltuvat hyvin raaka-

aineeksi. Yksi bioöljyjalostamo (400 BDMTPD) käyttää raaka-aineena noin 350 000

kiintokuutiometriä puuperäistä biomassaa vuodessa.

13

Pyrolyysiprosessi vaatii raaka-aineelta tasalaatuisuutta. Esikäsitellyn raaka-aineen palakoko tulee

olla 0,5–0,6 mm ja sen kosteuspitoisuus noin 4-6 %. Raaka-aineen jatkuva saatavuus on jalostamon

toiminnan kannalta hyvin tärkeää. Raaka-ainetta tulisi olla saatavilla alle 100–150 kilometrin

säteellä laitoksesta. Tarkemman selvityksen Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksista

on laatinut mm. Alakangas (2000).

2.4 Potentiaaliset asiakkaat ja markkina-alue

Suomeen tuodaan vuosittain noin 12 miljoonaa tonnia raakaöljyä. Tästä määrästä esimerkiksi

vuonna 2011 teollisuus käytti energiantuotantoon 13 %, rakennusten lämmitys 10 % ja maa- ja

metsätalous sekä rakennustoimi 9 %. Edellä mainitut sektorit siis kuluttivat noin 4,5 miljoonaa

tonnia öljyä vuonna 2011, joka olisi periaatteessa mahdollista korvata bioöljyllä.

Bioöljyllä on useita potentiaalisia asiakkaita eri teollisuuden segmenteillä. Se tarjoaa

mahdollisuuden korvata raskaan polttoöljyn käyttöä sähkön-, lämmön- ja höyryntuotannossa. Tällä

hetkellä merkittävimmät sovelluskohteet ovat teollisuuden uusiutuvan sähkön ja lämmöntuotanto

sekä metsäteollisuuden meesauunit. Kuvassa 5 on esitetty bioöljyn eri sovelluskohteita.

Kuva 5. Bioöljyn sovelluskohteita.

Bioöljyn pääasialliset ensimmäisen vaiheen markkinat Suomessa ovat teollisuuden CHP – kattilat ja

kaukolämmöntuotanto sekä meesauunit. Näillä sektoreilla paine fossiilisten polttoaineiden

korvaamiseksi on suurin. Merkittäviä ajavia voimia ovat fossiilisten polttoaineiden hinnan nousu

14

(kuva 6), päästökauppa ja poliittiset linjaukset. Bioöljy on erittäin potentiaalinen fossiilisten

polttoaineiden korvaaja näillä teollisuuden aloilla teknisen soveltuvuutensa ansiosta.

Raskaan polttoöljyn korvaaminen bioöljyllä ei vaadi koko laitoksen laitteiston uusimista, vaan tästä

selviää varsin vähäisillä muutoksilla. Bioöljyn kanssa kosketuksissa olevat osat täytyy korvata

haponkestävällä materiaalilla (ruostumaton teräs, useat muovit kuten PTFE (Polytetrafluorieteeni,

teflon), PP (Polypropeeni) ja HDPE (suurtiheyspolyeteeni)). Näitä osia on polttimessa,

pumppausjärjestelmässä sekä varastosäiliössä. Käytännössä tämä tarkoittaa siis bioöljylle

soveltuvan polttimen hankkimista sekä siirtoputkiston korvaamista haponkestävällä materiaalilla.

Siirtopumpun kohdalla uusimistarve riippuu vanhan pumpun tyypistä. Bioöljyn varastosäiliön ei

tarvitse välttämättä olla ruostumatonta terästä vaan usein vanha polttoainesäiliö voidaan

yksinkertaisesti ruiskupinnoittaa sisäpuolelta. Öljypolttimen modifiointia bioöljykäyttöön on

tutkittu mm. Lahden Ammattikorkeakoulussa (Palo, P. 2009).

Kuva 6. Nimelliset polttoaineiden markkinahinnat 1990–2012. (Kuva: Pöyry Oy)

Raskas polttoöljy on vielä toistaiseksi merkittävässä roolissa talvikuukausina energian

kulutuspiikkien tasaamisessa ja teollisuuden polttoaineena. Kansallisen linjauksen mukaisesti

uusiutumattomien polttoaineiden ja turpeen käyttöä pyritään korvaamaan paikallisilla, uusiutuvilla

energiamuodoilla.

15

Bioöljyä polttamalla voidaan vähentää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna fossiilisiin

polttoaineisiin, sillä bioöljy on tuotteena hiilidioksidineutraali. Poltossa vapautuva hiilidioksidi on

sitoutunut biomassaan kasvuvaiheessa ja on täten osa luonnon normaalia hiilen kiertoa.

Elinkaaritarkastelussa poltossa syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä on verrattu fossiilisten

polttoaineiden kaasumaisiin päästöihin. Tutkimuksen mukaan päästöt olivat bioöljyllä 77 – 99 %

pienemmät riippuen bioöljyn tuotantoon käytettävästä biomassasta. Rikkipäästöt ovat merkittävästi

matalammat, sillä bioöljy on käytännössä rikitön polttoaine.

Vuonna 2010 Pohjois-Savon teollisuus- ja energiantuotantolaitoksissa polttoaineteholtaan käytetyin

polttoaine oli turve (37 %) (kuva 7). Myös puuta (27 %), mustalipeää (22 %) ja raskasta polttoöljyä

(10 %) käytettiin merkittävästi. Yhteensä polttoaineita käytettiin 5 966 GWh:a vastaava määrä.

Uusiutuvien polttoaineiden osuus Pohjois-Savon energian tuotannossa oli 27 %. Viime vuosina

turpeen osuus polttoaineiden kokonaiskäytöstä on laskenut, koska sitä on jouduttu korvaamaan

vähäisten tuotantopinta-alojen ja sateisten kesien takia mm. kivihiilellä.

Kuva 7. Pohjois-Savon teollisuuden- ja energiantuotannon polttoaineiden käyttö (GWh) vuonna 2010. Raskaan polttoöljyn osuus Pohjois-Savon teollisuus- ja energiantuotantolaitoksissa oli vuonna 2010 noin 600 GWh:a (600,000,000 kWh). Raskaan polttoöljyn lämpöarvo on 11,42 kWh/kg, kun tämä suhteutetaan raskaan polttoöljyn käyttömäärään, saadaan noin 52 500 tonnia raskasta polttoöljyä. (Kuva: Koponen, H. ym. 2012)

Toisen aallon markkinat bioöljylle löytyvät meriliikenteen polttoaineena, koska meriliikennettä

uhkaa vuonna 2015 voimaan astuva rikkidirektiivi. Bioöljy tarjoaa rikittömänä polttoaineena hyvän

vaihtoehdon käytössä olevalle bunkkeriöljylle, jota pian ei voi enää käyttää Suomen

lähimerialueilla. Yhden valtamerialuksen polttoainetarve on vuositasolla noin puolet 400 BDMT

16

bioöljyjalostamon tuotannosta, joten sektorin markkinapotentiaali on merkittävä. Tulevaisuuden

sovelluskohteita voivat olla esimerkiksi liikennepolttoaineet sekä kemiantekniikan,

materiaalitekniikan ja kosmetiikan sovellukset.

Tulevaisuuden sovelluskohteista merkittävin lienee liikenteen polttoaine. Käytännössä tämä

tarkoittaa hapen poistamista bioöljystä (katalyyttinen krakkaus tai vetykäsittely). Kyseinen

teknologia on demovaiheessa Hawaijilla sijaitsevassa koelaitoksessa, jonka oletetaan käynnistyvän

vuoden 2013 aikana. Muita sovelluskohteita ovat mm. kemiantekniikan, materiaalitekniikan,

kosmetiikan ja lääketeollisuuden sovellukset. Bioöljy sisältää paljon erilaisia yhdisteitä, jotka

tunnistamalla ja erottamalla voidaan käyttää hyödyksi eri sovelluskohteissa.

2.5 Kuntien panos ja tukipolitiikka

Bioöljyjalostamon potentiaalisissa sijoitusvaihtoehdoissa kuntien panos ja tahtotila ovat

merkittävässä roolissa. Positiivinen tahtotila ilmenee kuntien henkilöresurssien ja osaamispääoman

panostuksena bioöljyjalostamon soveltuvuuskartoitukseen paikkakunnalle. Hyvä yhteistyö kunnan

viranomaisten kanssa on tärkeää, jotta sijoitusvaihtoehdon tutkimisessa kaikki tarvittava tieto on

saatavilla. Myös potentiaalisen sijoituspaikan lähialueen asukkaiden kanta projektiin ja

bioöljyjalostamoon vaikuttavat.

Bioöljyjalostamon kannattavan, operatiivisen toiminnan, perustana on kestävä raaka-aineen

hankinta ja lopputuotteen myynti markkinaehtoisesti. Bioöljyjalostamo ei ole, eikä voi olla

riippuvainen erilaisista tukimuodoista (tariffit jne.). Ensimmäisten jalostamoiden investointituen

tarkoituksena on nopeuttaa bioöljyjalostamoinvestointien etenemistä, jotta markkinoille saadaan

kysyntää vastaava määrä bioöljykapasiteettia.

Tukipolitiikalla ei saisi keinotekoisesti ohjata raaka-ainetta tietylle jalostuspolulle. Jalostuspolun

valinnan pitää perustua raaka-aineen teknisiin ominaisuuksiin, ja tätä kautta raaka-aineen eri jakeet

pystytään tehokkaasti jalostamaan sillä polulla, mikä tuottaa kansantaloudelle suurimman lisäarvon.

Tämän hetkiset jalostuspolut metsäbiomassalle ovat:

• Mekaaninen metsäteollisuus (sahat, vaneri, huonekalu) • Kemiallinen metsäteollisuus (sellu, paperi, kartonki) • Lämmön- ja sähköntuotanto (kaukolämpö)

Bioöljyjalostamot tarjoavat neljännen kaupallisen jalostuspolun suomalaiselle metsäpääomalle.

17

2.6 Tarkasteltavat mahdolliset sijoituspaikkakunnat bioöljyjalostamoille

Mahdollisiksi bioöljyjalostamon sijoituspaikoiksi tähän työhön valittiin Iisalmi, Juankoski, Keitele,

Kuopio, Siilinjärvi, Suonenjoki ja Varkaus (kuva 8). Valinta- ja rajausperusteina käytettiin olemassa

olevaa tie- ja rataverkostoa, alueiden nykyistä infrastruktuuria, teollisuuden toimintaedellytyksiä ja

mahdollisia synergiaetuja. Edellä mainituilla paikkakunnilla on teollista tai metsäteollista toimintaa

jo valmiiksi, mikä voi helpottaa myös mahdollisen bioöljyjalostamon toimintaa. Synergiaetuja voi

olla raaka-ainetoimitusten lisäksi myös kunnossapidossa yms. toiminnassa.

Kuva 8. Tarkasteltavat paikkakunnat ja niiden sijoittuminen maakunnallisesti. Bioöljyjalostamoa ei ole ehkä järkevää sijoittaa paikkakunnalle, jossa ei ole valmiiksi teollista toimintaa.

Tarkasteltavat alueet on käyty läpi yhdessä paikkakuntien johdon ja asiantuntijoiden kanssa. Tässä

työssä esitettävät tarkemmat sijoituspaikat ovat kunkin kunnan tai kaupungin edustajien ehdottamia

paikkoja.

Bioöljyjalostamon toiminta tulisi tarvitsemaan noin 10 hehtaarin kokoisen alueen. Tästä noin kaksi

hehtaaria olisi rakennuspinta-alaa ja loput pinta-alasta varastointialueita. Varastoalueen koko

18

määräytyy sen mukaan, missä muodossa raaka-aine jalostamolle saapuu: runkopuuna vai hakkeena.

Etsittävien tonttien kriteereiksi asetettiin koko, kaavoitus teollisuustoiminnalle (T tai T-kem) tai

mahdollisuus kaavoittaa, hyvät maantie- ja rautatieyhteydet sekä mahdollisesti

vesiliikenneyhteydet.

2.6.1 Iisalmi

Soinlahden teollisuusalue (kuva 9) sijaitsee Iisalmen taajaman pohjoisosassa noin 8 km kaupungin

keskustasta pohjoiseen. Kohde on logistisesti hyvällä paikalla 5-tien pohjoisessa liittymässä

sijaitsevan noin 30 hehtaarin suuruisen nykyisen Soinlahden teollisuusalueen kupeessa. Nykyisellä

teollisuusalueella sijaitsevat Anaika Wood Oy:n Soinlahden sahan ja Lunawood Oy:n sekä

Lunacomp Oy:n modifioidun puun tuotantolaitokset.

Kuva 9. Iisalmen opaskartta ja Soinlahden teollisuusalue.

Iisalmen kaupunki ja Iisalmen Teollisuuskylä Oy omistavat teollisuusalueita kaupungin alueella

Peltosalmella, Marjahaassa, Pitkälahdessa, Parkatilla ja Peltomäessä. Kaavoitetut ja

kunnallistekniikalla varustetut teollisuusalueet ovat käyneet vähiin viime vuosina toteutuneiden

19

hankkeiden jälkeen. Iisalmen kaupunki on hankkinut Soinlahdesta teollisuuden ja sitä palvelevan

yritystoiminnan käyttöön noin 50 hehtaaria maata (kuva 10).

Kuva 10. Soinlahden uusi teollisuusalue. Rakennuspinta-alaa on yhteensä 25 hehtaaria viidessä korttelissa.

Soinlahdessa on hyvät ulkoisen kunnallistekniikan valmiudet, koska vanhaa viitostietä voidaan

hyödyntää suoraan liittymätienä ohiajotien valmistuttua sen viereen. Soinlahden lakkautettua

paikallisasemaa ja siihen liittyvää sahan vieressä olevaan lastausraidetta voidaan hyödyntää koko

aluetta palvelevana raidekuljetusten lastauspaikkana.

Kuvassa 10 T-2–alue on teollisuusaluetta, LTA tavaraliikenneterminaalin korttelialue, EV

suojaviheralue, LR rautatiealue, LT maantien alue, W vesialue ja LH/KL on huoltoaseman

korttelialue/liikerakennusten korttelialue.

20

Iisalmen Soinlahdessa mahdollisen bioöljyjalostamon sijoituspaikka tulisi olemaan uuden

teollisuusalueen tontit (kuvassa 10 punaisella merkinnällä), koska Green Fuel Nordic Oy:n

bioöljyjalostamoiden kaavavaraus Anaika Oy:n vieressä vie sieltä potentiaalisen tilan (kuva 11).

Kuva 11. Green Fuel Nordic Oy:n bioöljyjalostamon alue tulee Anaika Oy:n viereen.

2.6.2 Juankoski

Juankosken kaupungin keskustaajaman ns. Viemannin alueelle (kuva 12) on kaavoitettu

teollisuusaluetta. Voimassa olevassa asemakaavassa korttelissa on noin 20 hehtaaria

teollisuusalueeksi kaavoitettua aluetta. Alue on kaavoitettu teollisuus- ja varastorakennusten

korttelialueeksi. Korttelialueelle ei saa sijoittaa laitosta, josta aiheutuva melutaso asumiseen varatun

korttelialueen rajalla ylittää 55 desibeliä (A) päivällä ja 45 desibeliä (A) yöllä. Kerrosalasta enintään

30 % saa käyttää liike- ja toimistotiloja varten.

21

Kuva 12. Juankosken opaskartta ja Viemannin teollisuusalue Juankosken kaupungissa on vireillä Viemannin alueen asemakaavan tarkistaminen, jossa

selkeytetään alueen maankäyttöä, lähinnä liikennealueiden ja parhaiten rakentamiseen soveltuvien

alueiden kohdalta. Viemannin alueen kaavaluonnoksessa T-2 alueita on osoitettu noin 14 hehtaaria,

joista noin 3,8 hehtaaria on rakennettu. E-1 merkinnällä on noin seitsemän hehtaarin alue

(varastokenttä). Alue on varattu puu- tai vastaavan tavaran väliaikaiseen varastointiin. Alueelle saa

sijoittaa toimintaa palvelevia rakennelmia. Kaavaluonnos tuli nähtäville maaliskuussa 2012.

Viemannin alueelta rautatieasemalle on matkaa noin kaksi kilometriä. Aseman seudulla on VR-

Yhtymä Oy:llä ja valtiolla yhteensä noin 16 hehtaaria LR -aluetta (rautatiealuetta), mikä soveltuu

terminaalikäyttöön.

Lisäksi Juankosken kaupungin omistuksessa on seitsemän kilometrin päässä taajamasta noin 128

hehtaarin tila, jossa on sijainnut aiemmin mm. kaatopaikka ja turkistarhausalue. Alueella on

voimassa Akonveden ja Vehkalahtien rantaosayleiskaava. Alueelle on rakennettu

kunnallistekniikka.

22

Kuva 13. Juankosken osayleiskaava ja Viemannin teollisuusalueen mahdolliset sijoituspaikat. Kaavamerkinnällä T-2 olevia alueita on noin 17 hehtaaria ja siitä on käytetty

teollisuusrakentamiseen noin 3,8 hehtaaria ja kaavamerkinnällä T-4 noin kolme hehtaaria.

Juankosken keskustaajaman osayleiskaavassa on Viemannin alueen viereen osoitettu lisäksi noin

8,5 hehtaarin teollisuus- ja varastoalue.

2.6.3 Keitele

Keiteleen kunnan alueella (kuva 14) on kaavoitettua teollisuusaluetta, joka sijaitsee noin kahden

kilometrin päässä Keiteleen kunnanvirastotalolta. Voimassa olevassa asemakaavassa on noin 10

hehtaaria teollisuusalueeksi kaavoitettua aluetta. Alue on kaavoitettu teollisuus- ja

varastorakennusten korttelialueeksi.

23

Kuva 14. Keiteleen opaskartta.

Kuva 15. Keiteleen yleiskaava ja teollisuusalueet.

24

Alueen asemakaava on vielä kesken, mutta kartasta näkyvät teollisuusalueen rajat ja tarkempi

pohjakartta. Asemakaava laaditaan pitkälti yleiskaavan mukaisena. Teollisuusalueen rakennusten

osalta pohjakarttaa täytyy vielä täydentää.

Kuva 16. Keiteleen asemakaava ja mahdolliset bioöljyjalostamon alueet.

Molemmat Keiteleen kunnan esittämät alueet ovat metsämaata; Kivelän tila on jo puustoltaan

hakattua ja Suonlaita suurimmaksi osaksi hakattua. Teollisuustien varrella oleva Kivelän tilan alue

on jo valmiin kunnallistekniikan piirissä, Suonlaidan osalta vesi- ja viemärijohdot kulkevat

Vesannontien varrella ja on siis vähäisin kustannuksin liitettävissä verkostoon. Teollisuusalueella

on myös kaukolämpöverkosto. Molemmat alueet sijaitsevat vain alle 0,5 km:n päässä asutuksesta.

Keiteleellä on myös Keitele Groupin omistuksessa olevia maa-alueita, mutta neuvottelut alueiden

käytöstä jäävät toimijoiden väliseksi asiaksi.

25

2.6.4 Kuopio

Kuopion kaupungin alueella sopivin sijoituspaikka bioöljyjalostamolle olisi Sorsasalon

teollisuusalueella. Sorsasalon teollisuusalue sijaitsee noin yhdeksän kilometriä Kuopion keskustasta

pohjoiseen (kuva 17). Alueelle on hyvät kulkuyhteydet: liittymä suoraan 5-tien varresta, rataverkko

ja syväsatamallinen (4,35 m) laivayhteys. Sorsasalon alue yhdistyy Selluntien kautta

eritasoliittymällä Suomen valtatieverkkoon, joka Sorsasalon kohdalla pitää sisällään sekä valtatie

5:n että valtatie 9:n. Valtatien mittava perusparantamishanke välillä Päiväranta-Vuorela valmistuu

kesällä 2014, joka myös osaltaan parantaa Sorsasalon teollisuusalueen liikenneyhteyksiä.

Kuva 17. Kuopion opaskartta ja Sorsasalon teollisuusalue. Kuopion kaupungin yleiskaavassa alue on varattu pääsääntöisesti teollisuus- ja varastoalueeksi (T)

ja yksityisten palvelujen ja hallinnon alueeksi (PK). Alueelle saa sijoittaa myös vaarallisia

kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen (T/kem). Saaren itäpää on merkitty

tavaraliikenteen terminaalialueeksi (LM). Alueen pohjoisosilla sijaitsevissa asemakaavoissa alue on

varattu teollisuus-, varasto-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueiksi (TK-3ja TK-16).

Tehdasalueella on rautatieliikenteen alue (LR) ja liikennealue (L). Savon Sellun (Power Flute Oy)

tehtaan kaatopaikka on osoitettu maa-ainesten käsittelyalueeksi (eo.2) ja satama-alue vesiliikenteen

alueeksi (VL).

26

Kuva 18. Sorsasalon teollisuusalue ja mahdolliset bioöljyjalostamon sijoituspaikat.

Kuopion kaupungin puolesta kuvan 18 mukainen noin 6,5 hehtaarin alue olisi Kuopioon

sijoitettaville bioöljyjalostamoille paras ja helpoiten toteutettava paikka. Kyseisen alueen sekä sen

jatkona olevan laajemman (noin 9,5 hehtaarin) alueen omistaa Powerflute Oy (Savon Sellu) ja siellä

sijaitsee aallotuskartonkitehdas. Alueella on toiminnassa oleva syväsatama ja raideyhteys valmiina.

Asemakaavan valmistuttua tehdasalueella tulee olemaan riittävästi uutta rakennusoikeutta.

Asemakaavaehdotuksessa 9,5 hehtaarin laajennusalue ei ole rakennusalalla, mutta on mahdollista

muuttaa myöhemmin.

Kuopion kaupungin maalla sijaitsevalle (noin 4,2 hehtaarin) tontille ei voida toteuttaa suoraa

rautatie- tai satamayhteyttä, mutta muutoin se on otettavissa melko helposti käyttöön. Toiminnan

luonteen kannalta sopivimpina paikkana Kuopion kaupunki pitää kuitenkin Powerflute Oy:n

tehdasalueen ja syväsataman lähettyvillä sijaitsevia alueita.

Asemakaavan vahvistumisen jälkeen ei bioöljylaitokselle tai -laitoksille ole sijoittumisen kannalta

kaavallisia tai teknisiä esteitä. Alueiden käytöstä on sovittava Powerflute Oy:n kanssa.

27

2.6.5 Siilinjärvi

Radantauksen teollisuusalue (kuva 19) on noin kahden kilometrin päässä Siilinjärven kirkonkylän

pohjoispuolella. Teollisuusalue rajoittuu lännessä valtatiehen 5 ja etelässä Savon rataan.

Kuva 19. Siilinjärven opaskartta ja Radantauksen teollisuusalue.

28

Kuva 20. Radantauksen teollisuusalue ja mahdollinen sijoituspaikka bioöljyjalostamolle. Kuvassa 20 on rajattu noin 10 hehtaarin alue, johon mahdollisen bioöljyjalostamon voisi sijoittaa.

Alue sijaitsee liikenneyhteyksien lähettyvillä, rautatie kulkee alueen itäpuolella ja valtatie 5 alueen

länsipuolella. Kyseinen alue on osittain yksityisessä omistuksessa, joten omistusjärjestelyjä joutuisi

tekemään. Alueen lähettyvillä on myös paljon asutusta. Tarkkoja tietoja maaperän

rakennettavuudesta ei ole tällä hetkellä saatavissa.

Valtatien 5, välillä Siilinjärvi-Pöljä, rakentamisesta moottoritieksi on vuonna 2010 valmistunut

yleissuunnitelma. Suunnitelman mukaan tie jatkuu nykyisestä moottoritiestä pohjoiseen

nelikaistaisena 4 metrin välikaistalla rakennettuna tienä. Radantauksen kohdalla tie kapenee

29

nelikaistaiseksi keskikaiteella varustetuksi tieksi. Valtatieltä ei ole suoraa liittymää Radantauksen

teollisuusalueelle.

Siilinjärven kunnan koillispuolella sijaitsee Yara Suomi Oy:n tehdasalue (kuva 21). Siilinjärven

tehtaiden päätuoteryhmät ovat lannoitteet ja fosforihapot. Fosforihappo menee jatkojalostukseen

lannoiteteollisuuteen sekä eläinrehuteollisuuteen koti- ja ulkomaille. Lannoitteita käytetään pääosin

kotimaan peltoviljelyssä.

Kuva 21. Yara Suomi Oy:n teollisuusalue.

Tehdasalueelle olisi periaatteessa mahdollista sijoittaa bioöljyjalostamo, koska varsinkin nykyisen

tehtaan eteläpuolella olisi mahdollisesti vapaata tilaa. Tehdasalueelle on hyvät liikenneyhteydet, se

sijaitsee Nilsiäntien (kantatie 75) varressa ja siellä on lisäksi rata- ja satama-alue. Varsinainen

sijoituspäätös ja maankäyttölupa ovat kuitenkin toimijan ja Yara International ASAn välinen asia.

2.6.6 Suonenjoki ja Iisvesi

Peuran entinen saha-alue sijaitsee Iisvedellä (kuva 22) noin seitsemän kilometriä Suonenjoelta

luoteeseen Iisveden rannalla. Saha-alue koostuu kahdesta kiinteistöstä 778–422-1-29 Sahala ja 778–

422-34-51 Peurala. Saha-alueen pohjoispuolella aukeaa vesistöalue, josta on yhteys laajaan

30

Pielaveden vesistöön. Peuran vanhan saha-alueen teollinen toiminta päättyi 1980- luvulla, sen

jälkeen sahakiinteistöt ovat kokeneet useita omistajanvaihdoksia sekä olleet erilaisten suunnitelmien

kohteena, jotka eivät kuitenkaan ole edenneet toteutukseen saakka. Syynä tähän on ollut

kiinteistöillä oleva maaperän pilaantuneisuudesta johtuva kunnostuksen tarve.

Kuva 22. Suonenjoen opaskartta. Peuran ja Sahalan kiinteistöt Iisvedellä.

Kuva 23. Peuran ja Sahalan kiinteistöt.

31

Kuvassa 23 on ympyröity Peuran ja Sahalan kiinteistöt Iisvedellä. Sahalan alueen kokonaispinta-ala

on 10,9 hehtaaria ja Peuran alueen 12,9 hehtaaria. Molemmat kiinteistöt sijaitsevat selvitysalueella

(SE). Iisveden keskustassa on voimassa oleva asemakaava.

SE-merkintä tarkoittaa selvitysaluetta, LR rautatieliikenteen aluetta, LV venesatamaa ja saa-1

pilaantunutta aluetta. Pilaantuneella alueella on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n

mukainen toimenpiderajoitus. Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n nojalla määrätään, että alueella

on kielletty maankamaran ruoppaus, louhiminen, tasoittaminen ja täyttäminen kunnes terveys- ja

ympäristöviranomaiset ovat hyväksyneet alueen käyttöön otettavaksi.

AP tarkoittaa asuntoaluetta. Alueelle saa sijoittaa rivitaloja ja muita kytkettyjä rakennuksia sekä

omakotitaloja ja muita erillispientaloja. Alueelle saa sijoittaa myös asumiselle tarpeellisia

lähipalveluita ja virkistysalueita, sekä sellaisia pienimuotoisia työtiloja, joista ei aiheudu melua,

raskasta liikennettä, ilman pilaantumista tai näihin verrattavia ympäristöhaittoja.

Tarkemmat tiedot alueista ja alueen kunnostukseen liittyvistä asioista löytyvät Suonenjoen

kaupungin laatimasta Peuran Saha-alueen kunnostuksen yleissuunnitelmasta.

2.6.7 Varkaus

Varkaudessa bioöljylaitoksen voisi sijoittaa opaskartan (kuva 24) mukaisesti kahteen eri

kohteeseen. Varkauden kaupungin näkemyksen mukaan kyseisille alueille voisi tällaisen laitoksen

sijoittaa. Kuvissa 25 ja 26 on esitetty kantakartta ja asemakaava. Esitetyt aluerajaukset ovat

viitteellisiä.

32

Kuva 24. Varkauden opaskartta: Miiluniemen ja Kuvansijoen alueet.

Kuva 25. Varkauden Miiluniemi. Varkauden Miiluniemessä (kuva 25) on noin 15–20 hehtaarin alue, jossa kaavamuutos on

käynnissä. Alue on lähes kokonaan Stora Enso Oyj:n omistuksessa. Kaavamuutoksella tonttiin

ollaan liittämässä pientä suikaletta kaupungin omistamaa maata. Merkittävin keskustelukumppani

tällä alueella on siten Stora Enso Oyj. Alue on ja tulee olemaan asemakaavassa T-aluetta ja alle

33

kilometrin läheisyydessä on Seveso II-direktiivin mukainen kemikaalisäiliö, joka on suunnittelussa

otettava huomioon. Alueelle on teollisuusraide ja yhteys valtatieverkostoon Kiertotien kautta.

Kuva 26. Kuvansinjoen teollisuusalue. Kuvansinjoen teollisuusalueella on teollisuusrakennusten korttelialuetta, josta asemakaavaa

muuttamalla saadaan noin 13 hehtaarin alue. Varkaus-Pieksämäki raide kulkee vieressä ja

asemakaavassa on pistoraiteen varaus teollisuusraiteen tekemistä varten. Tieliikenneyhteys on

toteutettavissa lähes suoraan valtatien 5 eritasoliittymään. Alue on Varkauden kaupungin

omistuksessa.

Varkauden esitetyt alueet ovat teollisuusalueita (T), eikä Varkauden asemakaavassa ole T/kem

merkinnällä olevia varauksia. Kuvansinjoella kaavamuutos on joka tapauksessa välttämätön tontin

muodostamiseksi, jolloin käyttötarkoituksenkin muuttamista voisi tarvittaessa tutkia.

2.7 Sijoituspaikkakuntien yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että jokaisen kaupungin tai kunnan edustajien mukaan

bioöljyjalostamo olisi piristysruiske kyseisen alueen kasvulle, taloudelle, työllisyydelle ja

teollisuudelle, sekä myös suuremmassa mittakaavassa – koko Pohjois-Savon alueelle. Elinkeinojen

edistämisen kannalta tämä on tietenkin täysin ymmärrettävää.

34

Tarkasteltavilta paikkakunnilta löytyy jalostamon toiminnalle tarvittava pinta-ala, noin 10 hehtaaria.

Alueiden soveltuvuuksissa on kuitenkin eroja, osa alueista on vielä kaavoittamatta, sekä niiden

soveltuvuus rakentamisella voi olla vielä epäselvää. Tällaisia alueita on mm. Siilinjärvellä,

Keiteleellä ja Iisvedellä. Valmiita, toimivia, teollisuusalueita sen sijaan on Kuopion Sorsasalossa,

Varkaudessa, Juankoskella ja Iisalmessa. Iisalmen tapauksessa on tosin otettava huomioon Green

Fuel Nordic Oy:n ostamat maa-alueet sekä Soinlahden uuden teollisuusalueen rakentamisaikataulu.

Liikenneyhteydet ovat pääsääntöisesti melko hyvät, muutamia parannustöitä lukuun ottamatta - ne

eivät ole rajoittavia tekijöitä. Keitele on ainoa paikkakunta, jonne ei ole rautatieyhteyttä: tämä on

otettava huomioon, mikäli rataverkko koetaan tarpeelliseksi. Iisvedellä rataverkon osa Peuran saha-

alueelle vaatii kunnostustöitä.

Kuopion Sorsasalossa, Varkaudessa ja Siilinjärvellä voi ilmetä haasteita maa-alueiden käytöstä, jos

mahdollinen toimija ei pääse yhteisymmärrykseen nykyisten toimijoiden kanssa. Merkittävimmät

neuvottelukumppanit paikkakunnilla ovat PowerFlute Oy (Sorsasalo), Stora Enso Oyj (Varkaus) ja

Yara International ASA (Siilinjärvi). Siilinjärveltä ja Varkaudesta löytyy myös vaihtoehtoisia

tontteja.

Metsäteollisuuden sivutuotteiden hyödyntäminen voi olla haasteellista. Alueiden sivutuotevirrat

ovat tällä hetkellä käytössä, eli yritykset käyttävät sivutuotteensa itse tai toimittavat ne

ulkopuolisille toimijoille. Sivutuotteiden käyttäminen on tietenkin neuvottelukysymys, mutta

Pohjois-Savon osalta sivutuotteiden hyödyntäminen bioöljyn valmistuksessa voi jäädä vähäiseksi –

varsinkin, jos Green Fuel Nordic Oy hyödyntää Anaika Oy:n sivutuotteita ja mahdollisesti myös

muita sivutuotevirtoja. Varkaudessa Stora Enso Oyj hyödyntää kaikki tuotannossa syntyvät

sivutuotteet, Keitele Group käyttää sivutuotteitaan tuotannossa tai toimittaa ne muualle ja Iisveden

Metsällä on olemassa olevat toimitussopimukset sivutuotteilleen. Näin ollen raaka-ainevirtojen

hyödyntäminen ja neuvotteleminen niiden käytöstä jää toimijoiden väliseksi asiaksi. Keitele

Groupilla on suurin sivutuotepotentiaali. Siilinjärvellä, Kuopion Sorsasalossa ja Juankoskella ei

synny sivutuotteita bioöljyjalostamon käyttöön.

Kaavoituksen vaatimukset huomioon ottaen, Iisalmen bioöljyjalostamon tapauksessa on päädytty

ratkaisuun, että kemikaalilaitoksen merkintää ei kaavaan laiteta vaikka Turvallisuus- ja

kemikaaliviraston (Tukes) mukaan suositus on näin. Tiettyyn rajaan asti pelkkä teollisuusalueen T-

35

merkintä riittää, mutta T/kem merkintä olisi parempi. Tässä työssä esitetyt alueet ovat viitteellisiä,

tarkempia tietoja saa kunkin kunnan edustajilta.

2.8 Olemassa olevat bioöljyhankkeet

Green Fuel Nordicilla on bioöljyjalostamohankkeet käynnissä Iisalmen Soinlahteen ja Savonlinnan

Pääskylahteen. Iisalmessa on varauduttu kahden laitoksen malliin, jolloin vuotuinen

metsäbiomassan kulutus olisi noin 700 000 kiintokuutiometriä ja hankintasäteen voidaan arvioida

olevan suurempi kuin 150 kilometriä. Tämä rajoittaa Pohjois-Savossa Iisalmen ympäröivien

alueiden mahdollisuuksia potentiaalisina sijoituspaikkakuntina. Toisaalta etelässä Savonlinnan

bioöljyjalostamon hankintasäde voi yltää Varkauden tasolle asti.

Joensuussa, Pohjois-Karjalassa, rakenteilla oleva Fortumin integroitu pyrolysaattori käyttää

alueellisia metsäbiomassoja: metsähaketta ja muuta puubiomassaa. Joensuun sähkön ja lämmön

yhteistuotanto -laitoksen integroitava bioöljylaitos tuottaa sähkön ja kaukolämmön lisäksi

tulevaisuudessa 50 000 tonnia bioöljyä vuosittain.

2.9 Työvoima ja osaaminen

Bioöljyjalostamoiden vaikutus työllisyyteen on positiivinen, koska se synnyttää alueelle

työpaikkoja; tuotantolaitokselle, mutta myös raaka-aineen hankintaan ja logistiikkaan.

Bioöljyjalostamon tai –jalostamoiden saanti Pohjois-Savoon olisi merkittävä piristysruiske

tehdasseutukuntien ja lähiseutujen työllisyyteen sekä myös metsien hoitoon ja käyttöön.

Yksi bioöljyjalostamo työllistää yhteensä noin 100 henkilöä tuotannossa, joista 60 on laitoksen

henkilöstöä ja 40 raaka-aine- ja lopputuotteen logistiikan työntekijöitä. Laitoksen oma henkilöstö

koostuu noin kymmenestä toimihenkilöstä, kolmestakymmenestä tuotantohenkilöstä ja

kahdestakymmenestä mekaanisen sekä sähkö- ja automaatiopuolen kunnossapitohenkilöistä ja

laboratoriohenkilökunnasta. Laboratoriohenkilöstöä käytetään laadunvalvontatehtävissä.

Bioöljyjalostamon henkilökunnasta pyritään kouluttamaan moniosaajia, jotka osaavat operoida

prosessia ja tarvittaessa toimia kunnossapitotehtävissä tukitoimissa. Esimerkkejä työhön

soveltuvista taustoista voisivat olla prosessiala, mekaaninen kunnossapito, sähkö- ja automaatioala,

konekuljetusala sekä laboratorioala. Kaikki tuotantoon rekrytoitavat henkilöt koulutetaan

tarkemmin työtehtäviinsä paikallisen TE-toimiston kanssa yhteistyönä.

36

Yhden bioöljyjalostamon projektoinnin aikainen vaikutus on noin 300 henkilötyövuotta, joka

sisältää mm. eri toimijoiden suunnittelua, alihankintaa, laitetoimituksia, asennuksia ja rakentamista.

Epäsuora työllistävä kokonaisvaikutus teollisuuden eri aloihin on huomattavasti tätä suurempi.

Tämän lisäksi bioöljyjalostamo lisää epäsuorasti työpaikkoja palvelualoilla sijoituspaikkakunnalla.

3 RAAKA-AINE

Biomassojen energiatiheys rajoittaa raaka-aineen taloudellista hankintaetäisyyttä.

Bioöljyjalostamon varteenotettavia raaka-aineita voivat olla kokopuuhake, metsähake, energiapuu,

sahoilta saatavat sivutuotteet, vaneri- ja kertopuuteollisuuden sivutuotteet (purilaat, kuorijäte,

reunapalat ja muut jakeet). Kokopuuhake on karsimattomista rangoista valmistettua haketta.

Metsähake käsittää raaka-aineen, joka on valmistettu kokopuusta, karsitusta rangasta, ainespuusta,

pienpuusta tai hakkuutähteistä. Energiapuu on koneellisesti haketettua puuta ja käsittää käytännössä

kaiken polttoon kelpaavan puutavaran. Purilailla tarkoitetaan vaneriteollisuuden sorvauksesta

ylijäävää sydänpuuta.

Sahateollisuuden teoreettiseksi sivuainevirtapotentiaaliksi voidaan käsittää noin puolet käytetystä

raaka-ainemäärästä. Puusta saatavien ainesosien suhteelliset osuudet voivat olla 1 m3:lle puuta: 0,5

m3 sahatavaraa, 0,1 m3 purua, 0,1 m3 kuorta ja 0,3 m3 haketta.

Metsien metsänhoidollisen tilan parantaminen ja puuntuotannon lisääminen tai edes säilyttäminen

nykytasolla edellyttävät nuorten metsien hoidon (taimikonhoito ja ensiharvennus) tuntuvaa

lisäämistä. Turvemailla puuston kasvukyvyn ylläpitämisestä voidaan huolehtia oikea-aikaisilla

kunnostusojituksilla ja niiden yhteydessä mahdollisesti tehtävillä harvennuksilla ja lannoituksilla.

Mikäli nuorten metsien hoitotoimenpiteet ja harvennukset lisääntyvät, pieniläpimittaisen

kuitupuukokoisen puun hakkuukertymät tulevat lähivuosina kasvamaan. Se antaa

lisämahdollisuuksia hyödyntää puuta sekä aines- että energiapuuna. Hyödyntämismahdollisuudet

eri käyttötarkoituksiin riippuvat puun käyttäjien maksukyvystä, johon vaikuttavat raaka-aineen

laatu, korjuu- ja kuljetuskustannukset sekä lopputuotteen hinta.

Talousmetsät ovat keskimäärin nuoria. Uudistuskypsistä metsistä lähes 30 prosentilla olisi

metsänhoidollisesti kiireellinen uudistustarve. Uudistuskypsän metsän ikä on yleensä 60–100 vuotta

ja runkojen keskiläpimitta 1,3 metrin korkeudelta mitattuna on vähintään 24–30 cm. Suomen

37

puuntuotantoon käytettävissä olevasta metsäalasta viisi miljoonaa hehtaaria on ollut ilman käsittelyä

viimeiset 30 vuotta. Näistä huomattava osa on kuitenkin metsiä, joissa ei ole puuntuotannollisessa

mielessä kiireellistä hakkuu- tai hoitotarvetta tälläkään hetkellä. Kiireellisen hoidon tai hakkuun

tarpeessa näistä metsistä olisi 1,6 miljoonaa hehtaaria. Uudistuskypsiä metsiä on puuntuotantoon

käytettävissä olevalla metsämaalla 2,5 miljoonaa hehtaaria. Tällaiset tulokset kertovat siitä, että

Suomen metsiä käsitellään vaihtelevalla intensiteetillä. Metsien laajan yksityisomistuksen vuoksi

metsien käsittely on vaihtelevaa, eivätkä uudistuskypsyysrajat ole johtaneet kaavamaiseen

hakkuukypsien metsien uudistamiseen aiempaa nuorempana. Nykyiset metsävarat ja niiden kasvu

osoittavat, että kokonaisuudessaan metsävarat mahdollistavat nykytasoa suuremman puun käytön.

3.1 Suomen metsävarat

Suomen puuston kokonaispoistuma (hakkuut, metsähukkapuu ja luonnonpoistuma) vuosina 2004–

2011 on ollut keskimäärin 68 miljoonaa kuutiometriä, mikä on vajaa 70 prosenttia metsien

kokonaiskasvusta. Ainespuun suurin kestävä hakkuukertymäarvio vuosille 2009–2018 on 69,2

miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja vastaava energiapuuarvio on 25,3 miljoonaa kuutiometriä

vuodessa. Huomattava osa energiapuusta kertyy ainespuuhakkuiden hakkuutähteistä ja kannoista.

Energiapuusta ainespuun mitat täyttävää runkopuuta on 7,8 miljoonaa kuutiometriä.

Vuosina 2007–2011 Suomessa korjattiin ainespuuta keskimäärin 51,6 ja energiapuuta 12,6

miljoonaa kuutiometriä vuodessa, josta 5,7 miljoonaa m3 kotitalouksien polttopuuksi. Seuraavan

kolmenkymmenen vuoden aikana suurimman kestävän ainespuun kertymäarvion ennakoidaan

kasvavan 73,4 miljoonaan kuutiometriin vuodessa – energiapuukertymän säilyessä 26 miljoonan

kuutiometrin tasolla. Ilman energiapuukorjuuta laskettu ainespuun suurin kestävä kertymäarvio

vuosille 2009–2018 on 75,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Suomen metsävarat kasvavat joka vuosi enemmän kuin niitä käytetään. Tämä antaa mahdollisuuden

lisätä kotimaisen raaka-aineen monipuolista käyttöä. Hakkuumahdollisuuksista jää vuosittain yli

neljännes hyödyntämättä. Mitä enemmän tukkipuuta sahataan rakentamisen tarpeisiin, sitä

enemmän myös saadaan kuitupuuta sellun ja paperin valmistukseen sekä metsäbiomassaa

uusiutuvan energian tuotantoon. Samalla on lisättävä kasvatushakkuita, jotta metsät kasvavat

jatkossakin hyvin. Suomen bruttokansantuote kasvaisi sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain, jos

tämä kestävä korjuumäärä saataisiin käyttöön. Kotimaisen puun käyttö toisi myös uusia työpaikkoja

eri puolille maata niin metsätalouteen, uusiutuvan energian tuotantoon kuin puurakentamiseenkin.

38

Kotimaista puun tarjontaa täydennetään tuontipuulla. Noin 80 prosenttia metsäteollisuuden

tarvitsemasta puusta ostetaan kotimaasta. Viime vuosina puuta on tuotu Suomeen huomattavasti

vähemmän kuin aikaisemmin, erityisesti puun tuonti Venäjältä on vähentynyt puutullien vuoksi.

Valtaosa tuontipuusta on ollut kuitupuuta, esimerkiksi koivukuitupuuta. Venäjältä Suomeen

tuotavasta puusta suurin osa on ollut sellaista, jonka käyttö on Venäjällä vähäistä. Sahainvestointien

myötä myös hakkeen tuonti on kasvanut.

3.1.1 Valtakunnan metsien inventointi

Tässä työssä käytetty metsävaratieto perustuu Metsäntutkimuslaitoksen valtakunnan metsien

inventoinnin tietoihin. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) tavoitteena on Suomen

metsävaratietojen ylläpito ja metsävarojen inventointimenetelmien kehittäminen. Valtakunnan

metsien inventointi on metsien ja metsävarojen seurantajärjestelmä, joka tuottaa tietoa koko maan

metsävaroista, mm. puuston määrästä, kasvusta ja laadusta, maankäytöstä ja metsien

omistussuhteista ja metsien terveydentilasta.

Suomen metsien inventoinnit muodostavat kuvan metsien kehityksestä: inventoinnit ovat toistuneet

säännöllisin, noin 5–10 vuoden välein. Uusimmat metsävaratilastot perustuvat 11. VMI:in, jonka

maastotyöt tehdään vuosina 2009–2013. VMI:n tuottamat metsävaratiedot perustuvat

maastomittauksiin ja satelliittikuvatulkintaan. Ensimmäisissä inventoinneissa käytettiin linja-

arviointia mutta myöhemmissä inventoinneissa siirryttiin systemaattiseen koealaotantaan.

Valtakunnan metsien inventointien tuloksia käytetään laajasti mm. kansallisen ja kansainvälisen

metsäpoliittisen päätöksenteon pohjana, alueellisen ja kansallisen metsätalouden suunnittelun

perustietona, metsäteollisuuden investointipäätösten tukena, metsätalouden kestävyyden

arvioinnissa ja metsien sertifioinnissa, hiilivaraston muutosten ja kasvihuonekaasupäästöjen

arvioinnissa sekä tutkimusaineistona.

Suomen metsien puuvaranto on uusimpien valtakunnan metsien inventointien (taulukko 1) mukaan

2305 miljoonaa kuutiometriä ja puuston vuotuinen kasvu 104 miljoonaa kuutiometriä. Puustosta

puolet on mäntyä, vajaa kolmannes kuusta, 12 % hieskoivua, 4 % rauduskoivua ja loput muuta

lehti- ja havupuuta. Tiedot perustuvat valtakunnan metsien 11. inventoinnin kolmen ensimmäisen

vuoden (2009–2011) mittauksiin, joista on laskettu ensimmäiset tulokset.

39

Taulukko 1. Yhteenveto pinta-aloista ja puuston kasvusta ja tilavuudesta metsä- ja kitumaalla kolmessa viimeisessä inventoinnissa (VMI).

VMI11 (2009–2011) Muutos % VMI10 (2004–2008) VMI9 (1996–2003)

Puuston tilavuus 2 305 milj. m3 +5 % 2 206 milj. m3 2 091 milj. m3

- mänty 1 145 milj. m3 +4 % 1 098 milj. m3 1 000 milj. m3

- kuusi 698 milj. m3 +4 % 669 milj. m3 695 milj. m3

- koivu 384 milj. m3 +5 % 365 milj. m3 325 milj. m3

- muu lehtipuu 78 milj. m3 +7 % 73 milj. m3 72 milj. m3

Puuston vuotuinen kasvu 104,0 milj. m3 +5 % 99,5 milj. m3 86,7 milj. m3

- mänty 47,4 milj. m3 +0 % 47,4 milj. m3 39,49 milj. m3

- kuusi 32,5 milj. m3 +9 % 29,8 milj. m3 27,3 milj. m3

- koivu 19,6 milj. m3 +7 % 18,3 milj. m3 15,5 milj. m3

- muu lehtipuu 4,5 milj. m3 +11 % 4,1 milj. m3 4,4 milj. m3

- keskikasvu 4,6 m3/ha 4,4 m3/ha 3,8 m3/ha

Kuva 27. Suomen metsien puuston tilavuus 1922–2011. Puuvaranto on kasvanut radikaalisti 1970-luvun lopulta lähtien. Puulajijakaumat ovat pysyneet suurin piirtein vakioina. Poikkeuksena männyn kokonaistilavuuden kasvu, jota suosittiin 1970- ja 1980-luvuilla yli sen luontaisten kasvupaikkojen. Männyn vuotuinen viljelyala ja tuotettujen taimien määrä väheni 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. (Kuva: Metsäntutkimuslaitos)

40

Kuva 28. Puuston vuotuinen kasvu eri inventoinneissa ja poistuma 1921–2011. Vaikka poistuma on kasvanut tasaisesti 1990-luvulta lähtien, niin puuston kokonaiskasvun osuus kasvattaa jatkuvasti eroa suhteessa puun käyttöön. (Kuva: Metsäntutkimuslaitos)

3.2 Pohjois-Savon ja lähialueen puuvarat

Pohjois-Savo on metsäinen maakunta, metsätalousmaata on 83 prosenttia maa-alasta. Tästä 72 % on

kangasmaita ja muu osa suometsiä eli korpia ja rämeitä. Kuopion lehtokeskuksen alueella

metsätyypit ovat selvästi viljavampia kuin maakunnassa keskimäärin: lehtoja ja lehtomaisia metsiä

on 35 % ja mustikkatyypin metsiä 42 %. Karumpia metsätyyppejä on vain 23 %.

Kuva 29. Pohjois-Savon metsät ovat ikärakenteeltaan nuoria. (Kuva: Metsäntutkimuslaitos)

41

Pohjois-Savossa metsät ovat ikärakenteeltaan nuoria (kuva 29). VMI 10 tietojen mukaan 21–60-

vuotiaiden metsien osuus on kasvanut 1990-luvulta lähtien. Valtaosa metsämaan pinta-alasta (n. 77

%) on iältään alle 80-vuotiaita. Vastaavasti yli 80-vuotiaiden metsien osuus on noin viidennes.

Viimeisien valtakunnan metsien inventointitulosten perusteella ikärakenne on hieman nuorentunut,

sillä vielä edellisessä inventoinnissa (VMI9, vuosina 1996–2003) alle 80-vuotiaita metsiä oli 76 %

ja yli 80-vuotiaita 24 %.

Pohjois-Savon metsien kasvupaikat ovat viljavia, kangasmaista yli 80 % on tuoreita kankaita tai

viljavampia. Laajemmat suoalueet painottuvat Ylä-Savoon, Kiuruvedelle, Vieremälle,

Sonkajärvelle ja Rautavaaralle. Kyseisillä alueilla nuorten kasvatusmetsien osuus on lähes 50 %

metsämaan alasta, mikä johtuu juuri laajoista ojitusalueista. Viljavista kasvupaikoista johtuen

puuntuotannon edellytykset ovat hyvät ja metsien kasvu on kiihtyvällä uralla. Tarkemmat tiedot

Pohjois-Savon metsistä ja puuvaroista löytyvät kuvasta 30. Pohjois-Savon osalta puustotiedot

(erityisesti kasvu) ovat hieman muuttuneet uusimman valtakunnan metsien inventointitulosten

perusteella kuvan 30 luvuista, muuttuneet tiedot löytyvät taulukosta 3.

Kuva 30. Itä-Suomen metsät tiivistettynä Alueellisessa metsäohjelmassa. Markkinahakkuiden kasvattaminen Pohjois-Savossa nostaisi myös bruttokantorahatuloja merkittävästi maakunnassa (vrt. Etelä-Savo). Huomioitavaa on myös Kaakkois-Suomen raakapuun kokonaiskäyttö verrattuna alueen markkinahakkuumääriin. Kuvassa käytetyt lyhenteet: PS: Pohjois-Savo, Ka-S: Kaakkois-Suomi, PK: Pohjois-Karjala ja E-S: Etelä-Savo. (Kuva: Suomen metsäkeskus)

42

Pohjois-Savossa on erittäin hyvälaatuiset ja runsaat metsävarat. Puuston kasvu on valtakunnan

metsien 11 inventoinnin mukaan 9,3 miljoonaa kiintokuutiometriä ja suurin kestävä hakkuumäärä

6,65 milj. m3 vuodessa (taulukot 2 ja 3).

Varsinkin nuorissa kehitysluokissa riittää hakkuupotentiaalia, koska niiden osuus Pohjois-Savon

osalta on 54 %. Ainespuun keskimääräinen vuotuinen hakkuukertymä (2007–2011) on ollut 4,84

milj. m3 ja energiapuun hakkuukertymä 0,78 (taulukko 2): yhteensä 5,62 miljoonaa kuutiometriä.

Suurin kestävä ainespuun hakkuumäärä Pohjois-Savossa on 6,65 miljoona kuutiometriä ja

energiapuun osalta 2,12 miljoonaa kuutiometriä kun verrataan vuosien 2007–2011 ajalle sijoittuvaa

keskimääräistä poistumaa.

Taulukko 2. VMI -tiedote 19.6.2012

Toteutunut kertymä (milj. m3) Suurin kestävä

2007–2011 Ainespuu Energiapuu Ainespuu Erotus Energiapuu Erotus Kaakkois-Suomi 3,87 0,95 4,67 0,8 1,28 0,33 Etelä-Savo 5,55 0,77 6,48 0,93 1,87 1,1 Keski-Suomi 4,89 1,33 6,21 1,32 2,05 0,72 Pohjois-Savo 4,84 0,78 6,65 1,81 2,12 1,34 Pohjois-Karjala 4,46 0,8 5,75 1,29 1,98 1,18 Kainuu 3,21 0,4 4,3 1,09 2,03 1,63 Etelä-Suomi 40,7 10,43 53,94 13,24 17,05 6,62 Pohjois-Suomi 11,49 2,16 15,3 3,81 8,25 6,09 Koko maa 51,56 12,59 69,24 17,68 25,29 12,7 Taulukosta 2 voidaan nähdä keskimääräisen ainespuun hakkuukertymän erotuksen olevan Pohjois-

Savossa suurimpaan kestävään hakkuumäärään noin 1,8 miljoonaa kuutiometriä. Energiapuun

osalta vastaava luku on noin 1,3 miljoonaa kuutiometriä. Pohjois-Savossa ostetaan puuta myös

lähimaakunnista, joten niidenkin kestävä ainespuupotentiaali voidaan ottaa huomioon. VMI-

tiedotteen mukaan hakkuumääriä voitaisiin kasvattaa kestävästi ja samalla puun käyttöä lisätä.

Taulukko 3. VMI -tiedote 19.6.2012 Kasvu Poistuma Nuorten puuntuotannon maalla 2004–2011 kehitysluokkien milj./m3/vuosi milj./m3/vuosi osuus % Kaakkois-Suomi 5,3 4,8 49 Etelä-Savo 8,7 6,7 53 Keski-Suomi 8,7 6,2 48 Pohjois-Savo 9,3 6,2 54 Pohjois-Karjala 8,6 5,5 58 Kainuu 7 4 65 Etelä-Suomi 72,1 52,6 50 Pohjois-Suomi 29 15,8 66 Koko maa 101,1 68,3 57

43

Pohjois-Savossa puuston kasvu puuntuotannon maalla on 9,3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Poistuma on ollut 6,2 miljoonaa kuutiometriä. Poistumassa on mukana myös luonnollinen

poistuma, mutta kuten taulukosta voidaan nähdä, kasvu on vuosittain noin kolme miljoonaa

kuutiometriä poistumaa suurempi. Tämä kolme miljoonaa kuutiometriä pitää sisällään kaikki

kehitysluokat, kuten myös taimikot. Joten näin ollen on järkevämpää vertailla vuotuisia ainespuun

hakkuukertymiä ja suurinta kestävää hakkuusuunnitetta. Taulukossa 3 on kuvattu nuorten

kehitysluokkien osuus Pohjois-Savossa (54 %). Tämä tarkoittaa sitä, että energia- ja kuitupuumitat

täyttävää puuta olisi käytettävissä mm. bioöljyjalostamoiden käyttöön.

Kuva 32. Puun ostomäärät yksityismetsistä 2010–2013 (Metsäteollisuus ry:n jäsenet, kattavat 83 % puukaupoista Suomessa). Ostomäärät ovat vuonna 2012 noudattaneet edellisvuosien trendiä, mutta varsinkin loppuvuotta (viikko 31) kohti mennessä hakkuumäärät ovat jääneet vuoden 2010 ja 2011 tasosta. Vuoden 2010 loppuvuoden ostopiikki johtuu vuonna 2008 voimaan tulleiden verosäädösten toisesta osasta, jolloin puukauppa piti sopia vuoden loppuun mennessä verohuojennuksen saamiseksi. Alkuvuoden 2013 puukauppamäärä on ylittänyt viimevuotisen ja myös edeltävän 10-vuotiskauden keskitason. Myös hintataso on noussut lievästi helmikuussa. (Kuva: Metsäteollisuus ry)

Markkinapuun hakkuutilasto laaditaan kuukausittain ja kerran vuodessa koko maata koskien.

Hakkuutilastot julkaistaan omistajaryhmittäin, joita ovat yksityiset, metsäteollisuusyhtiöt ja

Metsähallitus. Yksityismetsiin sisältyvät myös kuntien ja seurakuntien metsät sekä ne valtion metsät,

jotka eivät ole Metsähallituksen hallinnassa. Yksityismetsien hakkuut jaetaan

pystykauppaleimikoiden hakkuisiin ja hankintahakkuisiin. Finsilva Oyj ja Tornator Oy rinnastetaan

metsäteollisuusyhtiöihin. Markkinapuulla tarkoitetaan kaikkea kotimaista raakapuuta, joka on

hankittu teollisuuden käyttöön ja vientiin.

Markkinapuun hakkuumäärät perustuvat raakapuun ostajille tehtyyn tiedusteluun. Alueittaisissa

tilastoissa ostajien ilmoituksia on tarvittaessa täydennetty metsänhoitoyhdistyksiltä saaduilla

tiedoilla niiden välittämistä ja toimittamista puueristä. Ne on luokiteltu hankintapuuksi.

44

Metsähallitus ilmoittaa hallinnassaan olevien valtion metsien hakkuut. Hakkuutiedot kerätään

puunostajia edustavasta otoksesta, jossa ovat aina mukana kaikki suurimmat ostajat.

3.3 Bioöljyjalostamoiden raaka-aine

Runsaat ja alikäytetyt metsävarat mahdollistavat puuraaka-aineen käytön enenevässä määrin myös

energian tuottamiseen. Perinteisten metsäteollisuustuotteiden lisäksi metsästä saatavasta raaka-

aineesta voidaan valmistaa uusia tuotteita, kuten bioöljyä. Bioöljyjalostamot mahdollistavat

metsästä saatavan biomassan jalostamisen suoraan nestemäiseksi polttoaineeksi.

Bioöljyjalostamoiden potentiaalisina raaka-aineina ovat metsäteollisuuden sivutuotteet (hake, puru)

sekä ensiharvennuksilta ja energiapuunkorjuusta saatava karsittu rankapuu ja kuitupuu.

Käytännössä raaka-ainehankinta tulee kohdistumaan pääsääntöisesti nuoriin kasvatusmetsiin.

Kuitupuuta ja energiapuuta saadaan myös myöhemmissä harvennushakkuissa sekä päätehakkuissa,

mutta näiden hakkuiden painopiste on kuitenkin tukkipuussa. Metsäteollisuuden sivutuotteet (kuori,

puru, ym.) hyödynnetään jo nykyään täysimääräisesti ja niiden kehitys on riippuvaista

metsäteollisuuden tuotantomääristä. Bioöljyjalostamon raaka-aineiden huoltovarmuuden osalta olisi

tärkeää, jos jalostamo voisi käyttää tuotannossaan metsäteollisuuden sivutuotteita sekä metsästä

saatavaa haketta (metsähake). Toisaalta bioöljyjalostamo ei voi olla täysin riippuvainen

metsäteollisuuden sivutuotteista, koska alalla mahdollisesti syntyvä epävarmuus voi tyrehdyttää

raaka-ainevirrat. Huoltovarmuudella varmistetaan kyky selviytyä erilaisissa häiriötilanteissa.

Ensiharvennus tehdään nuoressa kasvatusmetsässä, kun puuston valtapituus on 12–15 metriä. Jotta

harvennus olisi kannattavaa, tulisi hakkuukertymän olla vähintään 35–40 m3

hehtaarilta. Ensiharvennus vaikuttaa metsän tulevaan kehitykseen, puuston järeytymiseen ja

metsätalouden kannattavuuteen. Tavoiteltu, taloudellisesti kannattava ensiharvennus edellyttää, että

taimikonhoito on aikanaan tehty metsänhoitosuositusten mukaisesti. Ensiharvennusta joudutaan

aikaistamaan, jos taimikonhoito on jäänyt tekemättä tai se on tehty liian lievänä. Harvennuksen

aikaistaminen merkitsee pienempää hakkuukertymää ja poistettavien runkojen kokoa, jotka nostavat

puunkorjuun kustannuksia.

Ensiharvennusten päätuote on kuitupuu, jonka ensisijainen käyttökohde on paperiteollisuudessa.

Kuitenkin keskimäärin hakkuutähteeksi jää neljännes ensiharvennusten runkopuupoistumasta.

Ainespuun minimiläpimitta vaikuttaa oleellisesti kertymän jakautumiseen aines- ja

energiapuuosioon. Leimikkotasolla männikön ensiharvennuksessa minimiläpimitan nostaminen

45

seitsemästä senttimetristä yhdeksään senttimetriin siirtää ainespuukertymästä 24 prosenttia

energiapuuksi ja laskeminen seitsemästä senttimetristä viiteen senttimetriin puolestaan kasvattaa

ainespuukertymää 15 prosenttia. Jos nuoressa metsikössä päädytään ylitiheyteen ja

ainespuuleimikolle epätaloudelliseen poistumarakenteeseen, kannattavaksi vaihtoehdoksi saattaa

jäädä koko ensiharvennuspoistuman ohjaaminen energiapuukäyttöön.

Energiapuukorjuun tavoitteena on keskittää puuston kasvu laadultaan ja kasvukyvyltään parhaisiin

puihin. Harvennus parantaa puuston elinvoimaisuutta ja lisää sen vastustuskykyä erilaisia tuhoja

vastaan. Puulajivalinnassa otetaan huomioon eri puulajien menestyminen viljavuudeltaan ja muilta

ominaisuuksiltaan erilaisilla kasvupaikkatyypeillä. Hoitamattomilla kohteilla

energiapuuharvennukset toteutetaan pääsääntöisesti alaharvennuksena. Alaharvennuksessa

kasvamaan jätetään ensisijaisesti metsikön pisimpien, valta- ja lisävaltapuiden laadultaan parhaat

puut, joilla on oksaisuutensa ja rungon laadun puolesta mahdollisuus kasvaa hyvälaatuisiksi

tukkipuiksi. Harvennuksessa poistetaan pääsääntöisesti valtapuita pienemmät puut, vialliset puut

sekä valtapuista mutkaiset, lengot, paksuoksaiset ja haaroittuneet puut niin, että metsikköön jää

harvennusmallien mukainen määrä puustoa.

3.3.1 Metsävaratietoon perustuva potentiaalisen raaka-aineen määrä

Metsävaratiedoista on laskettu aineisto, jonka perusteella voidaan päätellä potentiaalisen raaka-

aineen määrä ja saatavuus bioöljyjalostamolle Pohjois-Savossa. Aineistossa on otettu tarkasteluun

metsähakepotentiaali, ensiharvennuksilta saatava kuitu- ja energiapuu sekä ainespuun korjuun

mahdollisuudet. Näitä tuloksia vertaillaan nykyisiin hakkuumääriin sekä pinta-aloihin.

Metsähaketta (kuva 33) valmistetaan pääosin kolmeksi energiajakeeksi: hakkuutähdehakkeeksi

(latvusmassa), pienpuuhakkeeksi (nuorten metsien energiapuu) ja kantomurskeeksi (kannot).

Pienpuuhake voidaan edelleen jakaa kokopuu- ja rankahakkeeksi riippuen siitä onko puu

karsimatonta vai karsittua rankaa. Kuvan 33 laskelmat on tehty kuntakohtaisista

metsähakepotentiaaleista. Laskelmat perustuvat vuoden 2007 kuntarajoihin ja vuosien 2004–2009

keskiarvoihin.

46

0

100000

200000

300000

400000

500000

600000

700000

Kuusen

latvusmassa

Männyn

latvusmassa

Kuusen kannot Nuorten metsien

energiapuu

m3

Kuva 33. Pohjois-Savon metsähakepotentiaali. Kuvassa on eriteltynä latvusmassa, kannot sekä nuorten metsien energiapuu. Green Fuel Nordic Oy:n bioöljyjalostamon raaka-aineeksi ei kelpaa latvusmassa eikä kannot, joten metsähakepotentiaalissa on tarkasteltava ainoastaan nuorten metsien energiapuukertymää. Kuntakohtainen metsähakepotentiaali nuorten metsien energiapuun osalta on esitetty kuvassa 35.

Pienpuupotentiaali (nuorten metsien energiapuu) koostuu taimikonhoidoista, nuorten metsien

harvennuskohteilta ja ensiharvennuksilta saatavasta pieniläpimittaisesta puusta, jota ei kerry

kaupallisesti hyödynnettävissä olevaa määrää tai joka ei täytä ainespuun läpimittavaatimuksia.

Kuva 34. Metsähakkeen käyttö ja potentiaalit Itä-Suomessa. Pohjois-Savon metsähakepotentiaali on suuri verrattuna käyttöön 2000-luvulla. (Kuva: Asikainen 2012)

47

Kuva 35. Kuntakohtainen metsähakepotentiaali: nuorten metsien energiapuu (kaikki omistajaryhmät).

Kuntakohtaisesti tarkasteltuna metsähakepotentiaali ei jakaudu tasaisesti Pohjois-Savossa.

Maakunnallisesti suurin potentiaali tällä hetkellä on Ylä-Savossa, jossa esimerkiksi Sonkajärvellä,

Rautavaaralla ja Kiuruvedellä olisi vuotuisesti hakattavissa merkittävä määrä nuorten metsien

energiapuuta. Iisalmen aluetta voidaan pitää metsähakepotentiaalin perusteella optimaalisena

alueena bioöljyjalostamon sijainnille. Ylä-Savossa nuorten metsien energiapuupotentiaalin osuus on

lähes puolet (45 %) maakuntatasolla. Ylä-Savossa haasteita voi ilmetä puunkorjuussa, koska

puuntuotannon pinta-alaosuudesta yli kolmasosa (35 %) on suota. Pohjois-Savossa kangasmaiden

osuus metsämaan pinta-alasta on keskimäärin 74 % ja soiden osuus 26 %. Metsähakepotentiaalissa

ei oteta huomioon, ovatko kohteet korjuukelpoisuudeltaan hyviä. Korjuukelpoisuuden osuus

voidaan määrittää raaka-ainejakeittain, kun käytetään hyväksi metsämaan kasvupaikkatyyppien

osuuksia VMI-tiedoista. Energiapuun korjuuseen soveltuvia korjuukohteita on määritelty

maakunnallisesti mm. Työ- ja elinkeinoministeriön toimesta. Pohjois-Savossa pienpuun osalta

korjuukelpoisuusprosentiksi on saatu 69 %, kun koko maan keskiarvo on noin 75 %. Tämä johtunee

nuorten taimikoiden ja soiden suuresta osuudesta Pohjois-Savon metsämaan pinta-alajakaumassa.

Pienpuukorjuussa hakkuu ei ole täysin riippuvainen metsäteollisuuden puunkäytöstä,

markkinahakkuista eli metsäteollisuuden kysynnästä. Metsäntutkimuslaitoksen laskelmien mukaan

energiapuun korjuupotentiaali varttuneista taimikoista ja nuorista kasvatusmetsistä on koko maassa

noin kuusi miljoonaa m3. Kuitupuun tarve metsäteollisuudessa on pienentynyt: metsäteollisuuden

48

kapasiteetin leikkaukset vuoden 2007 ja 2009 välillä ovat vapauttaneet 9 miljoonaa kuutiometriä

muuhun käyttöön. Samaan aikaan energiateollisuuden maksukyky puusta on parantunut, eikä

polttoturvetta ole saatu riittävästi, joten ainespuun mitat täyttävää puuta on jo nyt ohjautunut

energian tuotantoon.

Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI10) perusteella on laskettu erilaisia skenaarioita. Kuvissa

36–38 on esitetty Pohjois-Savon osalta kolme (I-III) skenaariota, joissa eritellään erilaisten

hakkuumäärien vaikutuksia puuston kokonaispoistumaan, reserviin, puulajiosuuksiin ja tilavuuden

kehitykseen. Lisäksi aineistosta on laskettu hakkuumahto, jolla tarkoitetaan suurinta välittömästi

hakattavissa olevaa puustoa, lakia rikkomatta. Kuvissa 36–38 I-skenaariolla tarkoitetaan

hakkuukertymää ja –reserviä 5 %:n tuottovaatimuksella. II-skenaariossa on esitetty suurin kestävä

hakkuupotentiaali, eli käytännössä kuinka paljon olisi tälläkin hetkellä mahdollista hakata

kestävästi. Näitä tuloksia verrataan III-skenaarioon, joka on vuosien 2002–2006 keskimääräinen

hakkuukertymä.

Kuva 36. Hakkuumahto ja –reservi (2006-2035) Pohjois-Savossa. Kuvasta voidaan päätellä, että suurinta kestävää hakkuusuunnitetta noudattamalla hakkuukertymät sekä –reservi kasvavat huomattavasti kauteen 2026–2035 mennessä. Vuosien 2002–2006 keskimääräisillä hakkuumäärillä hakkuureservi kasvaa luonnollisesti huomattavasti kauteen 2026–2035 mennessä. Tästä voidaan päätellä, että vaikka hakkuut olisivat kestäviä ja kasvavia, niin silti hakkuureservi kasvaa. Varsinkin kuitupuureservi kasvaa huomattavasti. (Kuva: Metsäntutkimuslaitos)

49

Kuva 37. Hakkuukertymä puulajeittain (2006–2035). Nykyisiä hakkuumääriä mukailevassa skenaariossa (III) lehtipuiden osuus on suhteellisen pieni verrattuna suurimman kestävän hakkuumäärän skenaarioon (II). (Kuva: Metsäntutkimuslaitos)

Kuva 38. Puuston tilavuuden kehittyminen on ehdollinen hakkuille. Viiden prosentin tuottovaatimuksella hakkuukertymässä tapahtuu laskua toisella kaudella (2016–2025). Suurimmassa kestävässä hakkuuskenaariossa hakkuukertymät pysyvät suhteellisen vakiona. Lukuja verrattaessa tilavuuden kehitykseen, voidaan todeta että nykyisiä hakkuumääriä mukailevan skenaarion mukaan tilavuuden kasvu on tasaista. (Kuva: Metsäntutkimuslaitos)

50

Yhteenvetona kuvista 36–38 voidaan mainita, että hakattavissa oleva puusto (hakkuumahto)

vuosina 2006–2015 on 10,9 miljoonaa m3 vuodessa, josta 5 %:n tuottovaatimuksella jää

hakkuureserviksi 2,4 miljoonaa m3 vuodessa. Suurimman kestävän hakkuukertymän arvio vuosille

2006−2015 on 6,5 miljoonaa m3/v eli 1,3 miljoonaa enemmän kuin toteutuneet hakkuut 2002−2006

(5,2 milj. m 3/v). Käyttöaste, toteutuneiden hakkuiden suhde kestäviin hakkuumahdollisuuksiin, on

80 %. Viime vuosien hakkuut ovat olleet kuusipainotteisempia (%) kuin hakkuumahdollisuudet,

mutta määrällisesti (m3) kestävien hakkuumahdollisuuksien rajoissa. Suurimmat

lisäysmahdollisuudet ovat männyllä ja lehtipuulla (molemmilla noin 0,6 milj. m3/v). Kuvasta 38

voidaan tarkastella tarkemmin puuston hakkuukertymän ja tilavuuden kehitystä pidemmällä

aikavälillä, tämä on tärkeää jos ajatellaan yhden bioöljyjalostamon elinkaarta.

Kuva 39. Vuosittainen hakkuumahto seutukunnittain (m3) (kaikki omistajaryhmät). Laskennallista hakkuumahtoa voidaan pitää teollisuuden näkökulmasta kotimaisen puun tarjonnan

ylärajana, ostettavissa olevana puumääränä. Hakkuumahdosta osa jää kannattamattomina kohteina

hakkuureserviksi. Hakkuumahtoa voidaan käyttää puun saatavuuden mittarina vain hetkellisesti.

Sitä ei voida käyttää kotimaisen puun saatavuuden mittarina teollisuuden investointi- tai

mitoituspäätöksissä.

51

Kuva 40. Pohjois-Savon metsäohjelman (2011 – 2015) mukainen suurin kestävä vuosittainen hakkuumäärä seutukunnittain (m3) (kaikki omistajaryhmät).

Kuva 41. Suurin kestävä vuosittainen hakkuukertymä kunnittain (m3). Suurin kestävä hakkumäärä on noussut 6,5 miljoonasta kuutiometristä 6,65 miljoonaan kuutiometriin uusimman metsätutkimuslaitoksen tiedotteen mukaisesti (taulukko 2). Suurin kestävä hakkuukertymä kuvaa hakkuusuunnitteen ylärajan silloin, kun puuntuotantoa

harjoittavan metsätalouden kestävyyttä pidetään tavoiteltavana: ilman, että tulevaisuuden

hakkuumahdollisuudet vähenevät. Kuvassa 41 on esitetty kunnittain suurin kestävä hakkuumäärä.

52

Pohjois-Savossa suurin hakkuupotentiaali tällä hetkellä on Ylä-Savossa, Kuopiossa ja

Leppävirralla. Suurin kestävä hakkuukertymä on verrannollinen kunnan pinta-alan suhteen.

Hakkuita olisi mahdollista kasvattaa vuosittain yli miljoona kuutiometriä. Kunnittain tilanne ei

jakaudu kuitenkaan tasaisesti. Kuvassa on 45 esitetty prosentuaalinen hakkuumahdollisuus

verrattuna suurimman kestävän hakkuukertymän ja toteutuneiden yksityismetsien

markkinahakkuiden välillä.

Kuva 42. Suurin kestävä vuosittainen hakkuukertymä ensiharvennuksilta (m3) (kaikki omistajaryhmät). Ensiharvennuksien potentiaali on keskittynyt Ylä-Savoon, kuten nuorten metsien energiapuulla.

Myös Kuopiossa ja Leppävirralla on paljon nuoria kasvatusmetsiä, joissa olisi ensiharvennustarve.

Kuopiossa suurinta kestävää hakkuusuunnitemäärää nostaa suuri pinta-ala suhteissa muihin

maakuntiin. Kuopion pinta-ala on noin puolet suurempi kuin Leppävirran kokonaispinta-ala. Tämän

perusteella voidaan päätellä, että Ylä-Savo omaa suurimman ensiharvennuspotentiaalin.

Ensiharvennukselta saatavaa kuitu- ja energiapuuta voitaisiin käyttää bioöljyjalostamon raaka-

aineena. Pienissä kunnissa, kuten Tervossa, on bioöljyjalostamon kokonaishankintamäärään

suhteutettuna marginaalinen ensiharvennuspotentiaali (oranssi ja ruskea väritys).

Tulokset eivät ole todennäköisesti toteutuvan tulevaisuuden ennusteita tai toteutettavaksi

tarkoitettuja suunnitteita. Käytännössä metsänomistajat ja puunostajat ratkaisevat, miten metsiä

hakataan ja hoidetaan. Päätöksiin vaikuttavat mm. hinta- ja tuotto-odotukset (tarjonta) sekä

53

puuraaka-aineen tarve ja lopputuotemarkkinoilta johdettu maksukyky (kysyntä). Taustaoletuksiin

puiden kasvusta, metsien käsittelystä, metsänhoidon tasosta, puunjalostus- ja korjuuteknologiasta

sekä niiden hinta- ja kustannusrakenteesta liittyy aina epävarmuustekijöitä.

Lisäksi puun tarjonta voidaan jakaa kolmeen eri tasoon: teoreettiseen, teknis-taloudelliseen ja

tarjontahalukkuuden mukaiseen tasoon. Teoreettisella tasolla tarkoitetaan energiapuun korjuun

onnistuvan ilman teknisiä, taloudellisia tai ekologisia rajoitteita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että

kaikki kohteet olisivat ekologisesti sopivia sekä taloudellisesti kannattavia energiapuun korjuuseen.

Lisäksi oletetaan, että tekninen saanto sekä metsänomistajien energiapuun tarjontahalukkuus ovat

100 %. Teoreettinen potentiaali vastaa siis Suomen metsistä vuosittain teoreettisesti korjattavissa

olevaa energiapuupotentiaalia.

Teknis-taloudellinen on taso, jolla teoreettista potentiaalia on supistettu teknisten ja taloudellisten

rajoitteiden mukaisesti. Teknis-taloudellinen potentiaali vastaa todellista korjuupotentiaalia silloin,

kun teknisesti ja taloudellisesti korjattavissa oleva metsäenergiapuureservi saadaan otettua käyttöön

sataprosenttisesti. Tarjontahalukkuuden mukaisella tasolla tarkoitetaan teknis-taloudellista

potentiaalia, jota on supistettu metsänomistajien energiapuun tarjontahalukkuuden mukaisesti.

Metsäenergiareservi on painottunut Itä- ja Keski-Suomeen, erityisesti Pohjois-Savo omaa suuren

metsäenergiareservin. Korjuupotentiaalin ja nykyisen käytön suhde antaa informaatiota siitä, miten

hyvin alueen metsäenergiareserviä hyödynnetään. Teknis-taloudelliset metsähakkeen

korjuupotentiaalit ovat huomattavasti nykyistä käyttöä suuremmat. Tarkasteltaessa metsähakkeen

nykyistä käyttöä ja teknistaloudellisia metsäenergiapotentiaaleja maakuntatasolla nähdään, että

käyttöä olisi mahdollista kasvattaa jopa yli kymmenkertaiseksi Pohjois-Savossa ennen kuin teknis-

taloudellinen potentiaali saavutettaisiin. Kaiken kaikkiaan metsähakkeen käyttöä olisi siis

mahdollista lisätä huomattavasti.

54

3.3.2 Markkinahakkuut ja raakapuun käyttö Pohjois-Savossa

Vuonna 2011 Suomen metsäteollisuuden tuotantomäärät olivat vuoden 2010 tasolla. Markkinapuuta

korjattiin Suomessa keskimäärin 1 % enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kokonaishakkuumäärän

kasvu oli peräisin yksityismetsistä. Määrä vastaa 78 prosenttia teollisuuden käyttöön ja vientiin

menneestä kotimaisesta puusta.

Suurimmat hakkuumäärät valtakunnallisesti kertyivät Pohjois-Savon alueilta, 5,3 miljoonaa

kuutiometriä. Hakkuumäärän kasvua tapahtui eniten Pohjois-Savon alueella: kasvua edellisvuodesta

oli 13 prosenttia.

Kuva 43. Yksityismetsien markkinahakkuut seutukunnittain vuonna 2011 (m3).

Yksityismetsien markkinahakkuut jakautuivat vuonna 2011 seutukunnittain melko tasaisesti. Ylä-

Savossa hakattiin merkittävästi enemmän kuin muilla seutukunnilla. Yksityismetsiin sisältyvät

myös kuntien ja seurakuntien metsät sekä ne valtion metsät, jotka eivät ole Metsähallituksen

hallinnassa.

Vuotuiset hakkuumäärät ovat olleet alle puolet hakkuumahdon määrästä ja noin 80 prosenttia

suurimmasta kestävästä hakkuumäärästä. Nykyisillä hakkuumäärillä Suomen, ja Pohjois-Savon,

puuston määrän kasvu jatkuu tulevaisuudessakin.

55

Kuva 44. Yksityismetsien markkinahakkuut kunnittain vuonna 2011 (m3).

Kuva 45. Prosentuaalinen hakkuuosuus (%). Kuvassa on esitetty yksityismaiden vuonna 2011 toteutunut hakkuukertymän osuus verrattuna kaikkien omistajaryhmien suurimpaan kestävään hakkuusuunnitteeseen. Huom! Rautavaaralla on yksityismaiden suhteellinen osuus alhainen muihin alueisiin verrattuna.

56

Puun kokonaishakkuumäärä Pohjois-Savossa oli Metsäntutkimuslaitoksen mukaan vuonna 2011

yhteensä noin 5,3 miljoonaa kuutiometriä, kun taas raakapuun käyttö oli yhteensä noin 3,9

miljoonaa kuutiometriä. Pohjois-Savossa markkinahakkuiden puutavaralajeista suuri osa viedään

muihin maakuntiin. Puutavaraa tuodaan myös muista maakunnista, mutta Pohjois-Savo on

vähentyneestä puun käytöstä johtuen nettoviejä. Taulukossa 4 esitettyyn kokonaiskäyttöön on

lisätty lämpö- ja voimalaitosten käyttämä puumäärä ja tuontihake, jotka olivat yhteensä 167 000 m3.

Markkinahakkuumäärät Pohjois-Savon osalta on esitetty taulukossa 5.

Taulukko 4. Raakapuun käyttö Pohjois-Savossa vuonna 2011 (1000 m3) Raakapuu

Tukkipuu Kuitupuu

Mänty Kuusi Lehtipuu Yhteensä Mänty Kuusi Lehtipuu Yhteensä

326 1297 7 1629 327 142 1203 1673

Polttopuu Tukki-, kuitu- ja polttopuu

Mänty Kuusi Lehtipuu Yhteensä Mänty Kuusi Lehtipuu Yhteensä

44 57 349 450 697 1496 1559 3752

Taulukko 5. Markkinahakkuut vuosittain Pohjois-Savossa (1000 m3)

Tukkipuu Kuitupuu Vuosi

Mänty Kuusi Lehtipuu Yhteensä Mänty Kuusi Lehtipuu Yhteensä Polttopuu Kaikkiaan

2008 616 1 283 135 2 034 1 026 944 865 2 835 1 4 870

2009 434 1 000 94 1 527 788 816 786 2 390 37 3 954

2010 536 1 255 106 1 897 949 924 891 2 764 40 4 700

2011 604 1 414 129 2 148 1 047 1 004 985 3 035 108 5 291

Kuitupuun käytön ja hakkuiden ero on huomattava vertailtaessa raakapuun käyttöä Pohjois-Savossa

ja markkinahakkuiden puutavaralajijakaumaa. Tämä tarkoittaa sitä, että Pohjois-Savossa hakataan

vuosittain lähes puolet enemmän kuitupuuta kuin sitä käytetään maakunnassa. Varsinkin

havukuitupuiden osalta käyttömäärät ovat todella alhaiset verrattuna markkinahakkuumääriin.

Kuitupuiden osuus kasvaa myös samalla, kun hakkuumäärät tukkipuuleimikoissa kasvavat.

Lehtikuitupuun osalta tilanne on taas päinvastainen, sitä joudutaan tuomaan Pohjois-Savoon

maakuntarajojen ulkopuolelta. Taulukossa 2 on ilmoitettu energiapuun osuudeksi 0,78 miljoonaa

kuutiometriä.

57

3.4 Metsäklusteri Pohjois-Savossa

Pohjois-Savon metsäteollisuuden tuotevalikoima on suhteellisen laaja. Suurimmat yksiköt ovat

kemiallisessa metsäteollisuudessa, mutta mekaanisessa metsäteollisuudessa yrityksiä ja

tuotantolaitoksia on huomattavasti enemmän. Niiden tuotanto on hallitsevammassa asemassa

Pohjois-Savossa kuin maassa keskimäärin.

Isoimmat kemiallisen metsäteollisuuden yksiköt ovat hienopaperia ja sellua tuottavat Stora Enson

Varkauden tehtaat. Tehtaat tuottavat myös uusiutuvaa energiaa selluntuotannon yhteydessä.

Kuopiossa toimiva Powerflute Oyj:n Savon Sellu tuottaa kartonkia hedelmä- ja vihanneslaatikoihin

ja elektroniikan pakkaamiseen. Juankosken kartonkitehdas on aloittanut toimintansa Premium

Board Finland Oy:n toimesta. Pohjois-Savon alueella merkittäviä puun käytön supistuksia on

tapahtunut erityisesti Varkaudessa, jossa puun käyttö on laskenut muutamassa vuodessa runsaasta

kahdesta miljoonasta kuutiometristä noin 1,5 miljoonaan kuutiometriin. Pohjois-Savo on ollut

raakapuun nettoviejä, vienti on suuntautunut Kaakkois-Suomeen, Keski-Suomeen, Kajaaniin ja

Ouluun. Suurimmat puun käytön keskittymät ovat Varkaudessa, Keiteleellä ja Iisalmessa. Kainuun

alueella tapahtuneet viimeaikaiset puun käytön supistukset vaikuttavat myös Pohjois-Savon metsien

käyttöön, luovat mahdollisuuksia lisätä omassa maakunnassa puun käyttöä.

Mekaanisen metsäteollisuuden suurin keskittymä on Keitele Group, johon kuuluu puunhankintaa,

saha ja liimapuutehdas. Mekaanisen metsäteollisuuden yritystoimintaa on myös Suonenjoella,

Iisalmessa ja Varkaudessa. Suonenjoella Iisveden Metsä Oy sahaa puutavaraa ja Finland Laminated

Timber valmistaa liimapuupalkkeja. Iisalmessa toimivat Iisalmen Sahat Oy, Anaika Wood ja

lämpöpuuta valmistava Lunawood Oy. Varkaudessa Stora Enso Oyj sahaa puutavaraa.

Perustan metsäteollisuudelle muodostavat runsaat metsävarat. Puun hankintaa varten

metsäteollisuuden konserneilla (UPM Kymmene, Stora Enso ja Metsä Group) on Pohjois-Savossa

omat organisaationsa. Lisäksi puuta hankkivat itsenäiset sahayhtiöt ja mm. Vapon ja Powerflute

Oyj:n omistama Harvestia Oy. Nämä organisaatiot työllistävät merkittävän määrän

metsäkoneyrittäjiä ja metsureita sekä puutavaran kuljettajia. Kuopion Energia Oy:llä on

toimitussopimuksia Kuopion Haapaniemen voimalaitoksen raaka-aineen hankintaan.

Metsäteollisuus tuottaa bioenergiaa omaan ja ympäröivän asutuksen tarpeisiin esimerkiksi

Varkaudessa ja Juankoskella. Metsäteollisuus myy biopolttoaineita, joita käytetään kunnallisissa ja

yksityisissä voima- ja lämpölaitoksissa. Uusi kehitysvaihe on bioöljyteollisuus. Stora Enso ja Neste

58

Oil kehittivät liikenteen polttoaineita Varkauden koetehtaassa. Koetehdas on kuitenkin pysäytetty;

Stora Enso ja Neste ovat todenneet, että käytössä oleva teknologia ei ole liiketaloudellisesti järkevää

Suomen toimintaympäristössä. Kuopiolainen biojalostusyhtiö, Green Fuel Nordic Oy, ryhtyy

valmistamaan bioöljyä kolmessa yksikössä, joista ensimmäinen valmistuu Iisalmeen.

Green Fuel Nordic Oy on valinnut bioöljyjalostamoidensa sijoituspaikkakunniksi Iisalmen

Soinlahden ja Savonlinnan. Investointeihin liittyvä esisuunnittelu on edennyt suunnitellusti kahden

paikkakunnan osalta. Green Fuel Nordic Oy on laatinut ympäristölupaan tähtäävän

ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) yhteistyössä potentiaalisten

yhteistyökumppaneidensa kanssa valituilla paikkakunnilla. Raaka-ainetta, metsästä saatavaa

biomassaa, yksi laitos käyttää vuosittain 350 000 m3, tällä määrällä pystytään tuottamaan 90 000

tonnia bioöljyä.

3.4.1 Pohjois-Savossa toimivat puunjalostusyritykset

Pohjois-Savossa toimii useita puunjalostusyrityksiä, joilla on omaa puunhankintaa sekä

toimitussopimuksia puuta hankkivien yritysten kanssa. Tässä selvityksessä on tehty kyselytutkimus

Pohjois-Savossa toimiville puunjalostusyrityksille ja tuotantolaitoksille.

Anaika Wood Ltd Oy:n Soinlahden saha sijaitsee Iisalmessa. Soinlahden sahan kokonaiskäyttö

vuodessa on noin 320 000 m3 tukkia, josta 60 % kuusta ja 40 % mäntyä. Sahan puunhankinnasta

vastaa Metsä Groupin (Metsäliitto) puunhankintaorganisaatio. Iisalmen tuotantolaitoksen

kapasiteetti on noin 225 000 m3 vuodessa.

Suonenjoella toimiva Finland Laminated Timber (FLT) on Suomen suurin liimapuupalkkien

valmistaja. Puoliksi japanilaisomistuksessa oleva yritys vie koko tuotantonsa, 120 000 kuutiometriä

vuodessa, Japaniin. Sen tehtaassa Suonenjoen Iisvedellä on 60 työntekijää. Sahatavara toimitetaan

Iisalmen Sahoilta (Ipo Wood) ja muilta toimittajilta. Iisalmen Sahojen osuus toimituksista on noin

60 prosenttia. Prosessissa syntyviä sivutuotteita FLT toimittaa ulkopuolisille toimijoille.

Suonenjoella sijaitseva Iisveden Metsä Oy on Suomen vanhimpia edelleen alkuperäisnimellään

toimivia sahoja. Hankinta-alueena Iisveden Metsällä on Pohjois-Savo kokonaisuudessaan. Pohjois-

Savon ulkopuolella suurin yksittäinen ostoalue on Heinävesi, merkittäviä hankinta-alueita ovat

myös Hankasalmi ja Joroinen. Vuotuinen kokonaishakkuumäärä Iisveden Metsä Oy:llä on noin 125

000 – 140 000 m3 (vuonna 2012: 137.000 m3), joista suurin osa kuusitukkia ja kuusikuitua. Pohjois-

59

Savon alueella yrityksen oma hakkuumäärä oli vuonna 2012 noin 90 000 m3. Iisveden Metsällä ei

ole omaa energiapuun korjuuta, vaan se on pääsääntöisesti jätetty paikallisille

metsänhoitoyhdistyksille. Sahalla kokonaispuunkäyttö vuonna 2012 oli noin 210 000 m3,

ainoastaan kuusitukkia ja kuusipikkutukkia.

Iisalmen Sahat Oy (Ipo Wood) sijaitsee Peltosalmella, Iisalmessa. Ipo Woodin hankinta-alue kattaa

käytännössä koko Pohjois-Savon alueen. Pääpuutavaralajeina ovat kuusitukki ja mäntytukki. Sahan

kokonaiskäyttö tukkipuuta oli noin 400 000 m3 vuonna 2012, joista kaksi kolmasosaa yrityksen

omaa hankintaa. Puunhankinta tapahtuu pääsääntöisesti Pohjois-Savon alueelta, yhteensä noin 97

%. Kuitupuun ja metsähakkeet Iisalmen Sahat Oy vaihtaa muiden metsäalan toimijoiden kanssa

tukkipuuhun. Kokonaistuotantomäärä on noin 180 000 m3 valmista sahatavaraa.

Keitele Group on yksi Suomen suurimmista mekaanisen puunjalostuksen toimijoista. Emoyhtiö

Keitele Forest Oy:n lisäksi Keitele-yhtiöihin kuuluvat sahayhtiö Keitele Timber Oy,

jatkojalostusyksikkö Keitele Forest Wood Production, liimapuuta valmistava Keitele Engineered

Wood Oy sekä Keitele Energy Oy, joka tuottaa konsernin tarvitseman energian sahauksen

sivutuotteista. Keitele Timber Oy:n puun käyttö on 940 000 m3 vuodessa. Keitele Groupin oman

korjuun määrä vuodelle 2012 on 765 000 m3, joista 60 % kuusta ja 40 % mäntyä. Ostoalueena on

Pohjois-Savon lisäksi myös Keski- Suomi, Pohjanmaa, Kainuu ja Pohjois-Karjala.

Kokonaisostomäärä Keitele Groupilla vuodelle 2012 oli yli miljoona kuutiometriä. Keitele Group

tuottaa merkittävän määrän sivutuotteita, joista mm. tuoretta kuusi-mäntyhaketta noin 250 000 k-m3

vuodessa. Keitele Groupin vuotuinen sivutuotepotentiaali on noin 1 000 000 kiintokuutiometriä,

kun kuusi-mäntyhakkeeseen lisätään sahanpuru, kutterinpuru, kuivahake, havupuun kuori,

kuitupuut ja mahdolliset metsähakepotentiaalit.

Iisalmessa toimiva Oy Lunawood Ltd valmistaa lämpökäsiteltyä puuta lähinnä rakentamiseen.

Yrityksenä Lunawood on alansa markkinajohtaja ja lämpökäsittelyn innovatiivinen edelläkävijä

sekä korkealaatuisen suomalaisen lämpöpuun tuottaja. Lämpökäsitellyn puun tuotantokapasiteetti

on maailman suurin. Lunawoodin tytäryhtiö Lunacomp Oy aloitti lämpöpuukomposiitin tuotannon

keväällä 2011. Tytäryhtiö on täysin Lunawoodin omistama ja toimii Iisalmessa. Tällä hetkellä

Lunawood työllistää noin 65 henkilöä, joista 10 työskentelee Lunacompin palveluksessa. Lunawood

valmistaa lämpöpuuta 45 000 m³ vuodessa ja käyttää tuotannossaan mänty- ja kuusisahatavaraa.

Lisäksi Lunawoodilla on toinen tuotantolaitos Joensuussa.

60

Premium Board Finland on Juankoskella toimiva pääasiallisesti pakkaus- ja ruokakartonkiin

erikoistunut valmistaja. Yritys käynnisti uudestaan Stromsdal Oyj:ltä ostetun tuotannon kesäkuussa

2011. Premium Board Finlandin raaka-aineen (kuusikuitupuu) toimituksista vastaavat

metsäyritysten hankintaorganisaatiot. Kokonaishankintamäärä on noin 80 000 m3.

Stora Enson Oyj:n Varkauden tehtaiden puun käyttö on noin 1,5 miljoonaa m3 vuodessa, josta

integroitu sellu- ja paperitehdas käyttää noin miljoona kuutiometriä puuta: 70 % koivukuitua ja 30

% mäntykuitua, johon osuuteen voi sisältyä 10–15 % kuusikuituakin. Tämä on lähes täysin

kotimaista raaka-ainetta. Varkauden saha käyttää kuusitukkia noin 500 000 m3 vuodessa.

Puutavaralajeittain eroteltuna käyttömäärät keskimäärin vuodessa ovat: kuusitukki 500 000 m3,

mäntykuitu 300 000 m3, sellukuusi 40 000 m3 ja koivukuitu 700 000 m3.

Powerflute Oyj:n Savon Sellun tehtaat valmistavat koivusta puoliselluloosaa ja jalostavat sen

aallotuskartongiksi. Kartonki käytetään elintarvikelaatuisten vihannes- ja hedelmäpakkausten

valmistukseen. Raaka-aineet ja kemikaalit on hyväksytty tähän tarkoitukseen. Tuotannosta lähes 95

% menee vientiin. Raaka-aineena ovat koivupölli ja vaneritehtaiden jätepuu sekä aaltopahvin

leikkausjäte ja muu vastaavan puhtauden omaava puukuitutuote. Kuituraaka-aineesta yksi

kolmannes tulee autokuljetuksena koivuvaneritehtailta valmiina viiluhakkeena suoraan

varastokasoille. Puut varastoidaan sorapohjaisella kentällä ja hakkeet asfaltoiduilla kentillä. Puun

kokonaiskäyttömäärä on noin 600 000 m3 vuodessa.

Kuopion Energia Oy ei jalosta puuta, mutta se tuottaa sähköä ja kaukolämpöä käyttäen merkittävän

määrän biopolttoaineita. Kuopion Energian vuonna 2011 kaupalliseen käyttöön otettu Haapaniemi 3

- voimalaitosyksikkö korvasi vuonna 1972 valmistuneen Haapaniemi 1 -yksikön. Haapaniemi 3-

yksikkö tuottaa 46 MW sähköä ja 80 MW kaukolämpöä. Uuden voimalaitosyksikön käyttöönotto

monipuolisti polttoainevalikoimaa. Puupolttoaineen käyttö on maksimoitu heti ensimmäisen täyden

toimintavuoden aikana. Puun osuus uuden yksikön polttoaineista oli 70 prosenttia ja koko

voimalaitoksen polttoaineista 33 prosenttia. Tuontiöljyn käytöstä on päästy lähes kokonaan eroon,

mutta kivihiilellä on jouduttu paikkaamaan liian vähäisistä tuotantopinta-aloista ja sateisesta kesästä

aiheutunutta turvepulaa. Yhtiö on päättänyt muuttaa turvetta käyttävän Haapaniemi 2-kattilan

monipolttoainekattilaksi kesällä 2013, minkä jälkeen puun osuutta voidaan haluttaessa edelleen

kasvattaa. Vuonna 2012 biopolttoaineiden osuus oli 33 prosenttia (573 GWh) Kuopion Energian

polttoaineiden kokonaiskulutuksesta (1737 GWh), mikä on arviolta noin 280 000 kuutiometriä

biomassaa.

61

Kuva 46. Kuvassa punaisilla pisteillä on merkitty suurimmat raakapuuta käyttävät puunjalostusyritykset tai puuta käyttävät laitokset Pohjois-Savossa. Mustat pisteet ovat valmista sahatavaraa käyttäviä yrityksiä (Lunawood Iisalmessa ja Finland Laminated Timber Iisvedellä).

Mahdolliset bioöljyjalostamot eivät suoranaisesti kilpaile raaka-aineesta sahojen kanssa, koska

niiden puunhankinnan pääpaino on tukkipuussa. Huomioitavaa on myös se, että havukuitupuun

käyttö (taulukko 4) Pohjois-Savon alueella on vähäistä. Kuopion Energia Oy on merkittävä

metsähaketta käyttävä yritys, mutta se käyttää raaka-aineena myös hakkuutähteitä (latvusmassa) ja

kantoja.

3.5 Logistiikka

Suomessa yritysten logistiikkakustannukset ovat jonkin verran korkeammat verrattuna esimerkiksi

Keski-Euroopan maihin. Tämä johtuu aluerakenteellisista eroista, pitkistä kuljetusmatkoista ja

pienestä väestöntiheydestä. Vientiteollisuudessa myös maamme perifeerinen sijainti päämarkkina-

alueisiimme nähden ja talven vaikutus lisäävät kuljetuskustannuksia.

Suomessa yritysten ja kaupan logistiikkakustannukset ovat keskimäärin 12 % yritysten vuotuisesta

liikevaihdosta. Logistiikkakustannukset voidaan jakaa eri osiin seuraavasti: kuljetukset (35 %),

62

varastoihin ja varastoon sidottu pääoma (50 %) ja muut erittelemättömät kustannukset (15 %).

Logistiikkakustannusten osuus liikevaihdosta vaihtelee huomattavasti toimialoittain.

Kuljetusintensiivisillä toimialoilla, kuten metsäteollisuudessa, logistiikkakustannukset ovat

keskimääräistä korkeammat.

Raakapuun kuljetuksilla on suuri merkitys Suomen liikenneverkon kuormituksessa. Raakapuun

kuljetuksissa käytetään tie-, rautatie- ja vesitiekuljetuksia. Kuljetus alkaa lähes aina

autokuljetuksena, joka suuntautuu joko suoraan tuotantolaitokselle, välivarastoon tai terminaaliin

rautateitse tai vesitse hoidettavaa jatkokuljetusta varten. Autokuljetuksen taloudellinen käyttöalue

kattaa kuljetukset enintään noin 200 kilometriin asti riippuen siitä, kuinka pitkän alkukuljetuksen

rautatie- ja vesitiekuljetus edellyttää. Vesitiekuljetuksia käytetään säännöllisesti vain Saimaan

vesistöalueella.

Metsäenergian kuljetusmatkat metsästä käyttöpaikoille ovat yleensä alle 100 kilometriä. Kuljetukset

ovat olleet käytännössä tiekuljetuksia ja metsäenergiaraaka-aineet on haketettu kuljetuksen

lähtöpäässä. Tämä on myös todettu kustannustehokkaimmaksi vaihtoehdoksi. Energiapuun

hankintamäärien lisääminen tulee laajentamaan raaka-aineiden hankinta-alueita ja pidentämään

kuljetusmatkoja. Kustannustehokkuuden kannalta hankinnassa tällöin on harkittava myös muita

kuljetusvaihtoehtoja. Tämä edellyttää tie- ja rautatiekuljetusten tehokkuutta parantavan

terminaaliverkoston kehittämistä. Terminaaleina voidaan käyttää myös raakapuun

kuormauspaikkoja, joissa olisi mahdollista hakettaa ja välivarastoida energiapuuta.

3.5.1 Logistiset yhteydet Pohjois-Savossa

Kotimaisten polttoaineiden saatavuutta ja niiden logistiikan toimivuutta tulee parantaa puuta

käyttävien laitosten näkökulmasta. Pohjois-Savon osalta haasteita tuottaa VR:n rataverkosto (kuva

47), joka käytännössä kattaa yhteydet Etelä-Suomesta Kuopioon Suonenjoen kautta ja siitä

pohjoiseen. Kuopiosta itään päin rataverkko kulkee ainoastaan yhden merkittävän kaupungin,

Juankosken, läpi.

63

Kuva 47. VR:n rataverkko Pohjois-Savossa. (Kuva: VR)

Kuva 48. Rataverkkokartan selitteet. (Kuva: VR)

Rataverkostolla ja tiestöllä on suuri merkitys puuta käyttävien laitosten logistiikan toimivuuden

kannalta. Kasvavien metsäbiomassan käyttömäärien edellytyksenä on myös toimiva, Suomen

kattava, metsäbiomassaterminaaliverkosto. Rautatieterminaaleiksi voidaan lukea kuormauspaikat

64

sekä raakapuuterminaalit. Liikennevirasto on julkaissut vuonna 2012 suunnitelman rataverkon

raakapuun terminaali- ja kuormauspaikkaverkon kehittämiseksi (kuva 49). Siinä metsäteollisuuden,

metsähallituksen, rautatieyrityksen ja Liikenneviraston yhteistyönä pyritään siirtymään 24 vaunun

kokojunakuljetukset mahdollistamaan 14 terminaalin ja 32 kuormauspaikan verkkoon: nyt 95

kuormauspaikkaa ja 9 terminaalia. Suunnitelman tarkoituksena on parantaa metsäteollisuuden

raakapuukuljetusten kustannustehokkuutta ja toimintavarmuutta. Kehittämisohjelma on tarkoitus

toteuttaa kaksivaiheisena, vuosina 2011–2014 ja 2015–2017.

Kuva 49. Tavoitetilan 2018 terminaali- ja kuormauspaikkaverkosto. Pohjois-Savon osalta kehittäminen kohdistuu Juankosken, Kurkimäen, Sänkimäen, Lapinlahden ja Sukevan kuormauspaikoille sekä Kiuruveden terminaaliin. (Kuva: Liikennevirasto)

Kokojunakuljetukset (24 SP-vaunua) vähentävät vaunujen tarvetta jopa 40 - 50 % ja vakiomittaiset

junat vähentävät vaihtotyötarvetta, mikä tehostaa rautatiekuljetuksia merkittävästi. Kelirikon ja

leutojen talvien aiheuttamat riskit metsäteollisuuden raakapuuhuollolle vähenevät. Siirryttäessä 14

terminaalin ja 32 kuormauspaikan verkkoon kuljetukset keskittyvät pääosin hyväkuntoisille

sähköistetyille rataosille, jolloin kunnossapito – ja perusparannustarve vähenevät.

65

Rataverkon raakapuun terminaali- ja kuormauspaikkaverkon kehittämissuunnitelman mukaan

Liikennevirasto omistaa terminaalin liikenneinfrastruktuurin, jonka rakennuttaminen rahoitetaan

kokonaisuudessaan budjettivaroin. Terminaali-infrastruktuurin irtaimiston (siltavaaka ja

rekisteröintijärjestelmät jne.) voivat hankkia terminaalin käyttäjät. Metsäyhtiöt ja Metsähallitus

sitoutuvat terminaalien käyttöön vuokrasopimuksin ja vastaavat terminaalialueen kunnossapidosta.

Terminaalin operoinnista vastaa erillinen operaattori (urakoitsija), jolta metsäyhtiöt ja metsähallitus

ostavat kuormauksen ja siihen liittyvät palvelut sekä terminaalialueen huollon ja kunnossapidon.

Terminaalin toimintamalli on avoin. Terminaaleja voivat käyttää kaikki yhteiseen toimintamalliin

sitoutuvat yhtiöt. Uusien raakapuuterminaalien toteutuksessa aluevarauksin ja raiteistosuunnitelmin

edistetään sitä, että terminaalin viereen voi toteuttaa energiapuuterminaalin.

Iisalmen Soinlahteen tulevan Green Fuel Nordic Oy:n bioöljyjalostamo lisää tiekuljetuksia seudun

tieverkostolla, erityisesti Soinlahden ja sen lähialueilla (kuva 50). Jalostamo tarvitsee 350 000 m3

raaka-ainetta vuodessa ja päivittäin noin 400 kuiva-ainetonnia. Raaka-aineiden hankinta-alueet

sijaitsevat noin 100–150 kilometrin säteellä Iisalmesta.

Kuva 50. Tulevan Green Fuel Nordicin bioöljyjalostamon vaikutuksia raskaan tavaraliikenteen määriin (ajoneuvoa/vuorokausi).

Tarvittavasta raaka-aineesta noin kolmannes saadaan Anaika Woodin nykyisestä tuotantoprosessista

syntyvistä sivutuotteista. Raaka-aineita kuljettamaan tarvitaan noin 20 ajoneuvoyhdistelmää

66

vuorokaudessa. Tästä noin puolet on Anaika Woodin nykyisiä raaka-ainekuljetuksia, jotka eivät

lisää kuljetusten kokonaismäärää. Ajoneuvoyhdistelmät ajavat toisen suunnan tyhjänä, jolloin

jalostamon raaka-ainekuljetuksista aiheutuva keskimääräinen vuorokausiliikenne on noin 40

ajoneuvoyhdistelmää vuorokaudessa. Bioöljyn tuotekuljetuksia voidaan arvioida lähtevän tehtaalta

noin 15 säiliöautoyhdistelmää vuorokaudessa. Vaikutus keskimääräisen raskaan liikenteen

vuorokausiliikenteeseen on noin 30 ajoneuvoa kun toinen suunta ajetaan tyhjänä. Alueen

asemakaavassa on esitetty varaus myös toiselle bioöljyjalostamolle, joten se kasvattaisi raaka-

ainekuljetusten määrää 100 %, koska kaikki raaka-aine pitäisi tuoda nykyisen tuotantoalueen

ulkopuolelta.

4 LUVAT, SUUNNITELMAT JA PÄÄTÖKSET

Bioöljyä valmistavaa jalostamoa perustettaessa on otettava huomioon useita lupia, määräyksiä sekä

alueen kaavoitus. Tärkeimpänä näistä ovat rakennuslupa, ympäristövaikutusten arviointi (YVA) ja

ympäristölupa, rakennuslupa, lupa vaarallisten kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin (TUKES),

EU-viraston lupa (REACH).

4.1 Ympäristövaikutusten arviointi

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että merkittäviä

ympäristövaikutuksia omaavien hankkeiden ympäristövaikutukset arvioidaan ja selvitetään

riittävällä tarkkuudella sekä kuulla viranomaisia, asiantuntijoita ja niitä, joihin hanke saattaa

vaikuttaa. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä säädetään Valtioneuvoston asetuksessa

ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006) ja se perustuu lakiin ympäristönvaikutusten

arviointimenettelystä (468/1994).

YVA asetuksen 6 §:n hankeluettelon kohdan 6 e) mukaisesti YVA-menettelyä sovelletaan

vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005)

tarkoitettuja vaarallisia kemikaaleja laajamittaisesti valmistaviin tehtaisiin. Bioöljyjalostamolla

käsiteltävien ja varastoitavien bioöljyn sekä tukipolttoaineiden määrän perusteella bioöljy-

jalostamohankkeeseen sovelletaan YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Bioöljyjalostamohanke on vielä tässä vaiheessa suurelle yleisölle tuntematon. YVA -menettely on

avoin prosessi (kuva 51) ja sen tarkoituksena on lisätä kansalaisten mahdollisuutta osallistua ja

67

vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun. Se on hallinnollisista prosesseista maanläheisin ja sen

eteneminen on kuvattu alla tarkemmin.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely on kaksivaiheinen sisältäen ympäristövaikutusten

arviointiohjelman sekä -selostuksen. Prosessi alkaa, kun hankkeesta vastaava taho laatii ja toimittaa

arviointiohjelman eli työn suunnitelman yhteysviranomaiselle kuulutettavaksi. Kuulutuksen aikana

kaikki joihin hanke saattaa vaikuttaa, voivat tutustua suunnitelmiin ja antaa niistä lausunnon.

Yhteysviranomaisena toimii paikallinen Ely-keskus. Arviointiohjelman ja siitä kuulutuksen aikana

saatujen lausuntojen perusteella laaditaan arviointityö, jonka tulokset kootaan arviointiselostukseen.

Selostuksessa kuvataan tarkemmin valitut toteutusvaihtoehdot (mukaan lukien nollavaihtoehto) ja

ympäristön nykytila, sekä esitetään eri vaihtoehtojen ympäristövaikutukset, niiden merkittävyys,

vaihtoehtojen vertailu, arvioinnissa käytetty aineisto, arviointimenetelmät ja yhteenveto

arviointityöstä. Lisäksi selostuksessa suunnitellaan kuinka haitallisia vaikutuksia voidaan ehkäistä

tai lieventää. Hankkeesta vastaava toimittaa arviointiselostuksen yhteysviranomaiselle, joka jälleen

kuuluttaa siitä hankkeen vaikutusalueella sekä kokoaa siitä annetut lausunnot. Prosessi loppuu

yhteysviranomaisen antamaan lausuntoon arviointiselostuksesta. Prosessin kesto riippuu

suunnitellusta sijoituspaikasta sekä vaadittavista erillisselvityksistä.

Kuva 51. YVA -prosessi ja roolit hankkeesta vastaavan sekä yhteysviranomaisen välillä.

68

4.2 Ympäristölupa

Ympäristölupa tarvitaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan ja sen tarpeesta

säädetään ympäristönsuojelulaissa (YSL 86/2000) ja ympäristönsuojeluasetuksessa (YSA

169/2000). Asetuksen 1 §:n hankeluettelon kohdan 5 b) mukaisesti ympäristöluvan hakemista

sovelletaan puun, turpeen tai hiilen kaasutus- tai nesteytys tai muu kiinteän, nestemäisen tai

kaasumaisen polttoaineen valmistuslaitoksiin, jossa valmistetaan polttoainetta vähintään 3000

tonnia vuodessa. Bioöljyjalostamolla tuotettavan nestemäisen polttoaineen määrän perusteella

bioöljyjalostamohankkeeseen sovelletaan ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupa-

menettelyä. Kuvaus ympäristölupaprosessista löytyy ympäristöministeriön internet-sivuilta:

www.ymparisto.fi.

4.3 Rakennuslupa

Bioöljyjalostamon rakentaminen edellyttää Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 132/1999) mukaista

rakennuslupaa (MRL 125 §). Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja

rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään

ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Rakennuksen rakentamiseen on oltava rakennuslupa. Rakennuslupa tarvitaan myös sellaiseen

korjaus- ja muutostyöhön, joka on verrattavissa rakennuksen rakentamiseen, sekä rakennuksen

laajentamiseen tai sen kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen.

Jos rakentamisesta taikka muusta tämän lain mukaan luvanvaraisesta tai viranomaishyväksyntää

vaativasta toimenpiteestä on laadittava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain

(468/1994) mukainen arviointiselostus, se tulee liittää tässä laissa säädettyyn lupahakemukseen tai

ilmoitukseen.

4.4 Toimenpidelupa

Rakennusluvan sijasta rakentamiseen voidaan hakea toimenpidelupa (MRL 126 §) sellaisten

rakennelmien ja laitosten, kuten maston, säiliön ja piipun pystyttämiseen, joiden osalta lupa-asian

ratkaiseminen ei kaikilta osin edellytä rakentamisessa muutoin tarvittavaa ohjausta.

69

Toimenpideluvalla voidaan aloittaa rakentaminen, mikäli ympäristölupa viivästyy, eikä

rakennuslupaa ole vielä saatu.

4.5 Kaavoitus

Bioöljyjalostamo on mahdollista sijoittaa teollisuustoiminnoille kaavoitetulle alueelle.

Bioöljyjalostamolla käytettävien ja valmistettavien kemikaalien laadun ja määrän perusteella

kyseessä ei ole Seveso II direktiivin mukainen suuronnettomuusriskiä aiheuttava laitos, joka vaatisi

T/kem merkintää. Seveso II direktiivin alaiset laitokset määritellään vaarallisten kemikaalien

teollisesta käsittelystä ja varastoinnista säädetyn asetuksen (59/1999) liitteen raja-arvojen

perusteella.

4.6 Vaarallisten kemikaalien käsittely ja varastointi

Laitoksella käytettävien kemikaalien määrän ja laadun perusteella laitoksen pitää hakea

kemikaaliasetuksen (59/1999) mukaista lupaa vaarallisten kemikaalien laajamittaiseen käsittelyyn ja

varastointiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta (TUKES).

4.7 Euroopan kemikaaliviraston REACH-rekisteröinti

Bioöljyn kaupallinen tuotanto vaatii REACH-rekisteröintiä (Registration, Evaluation, Authorisation

and Restriction of Chemicals). Kyseessä on EU:n säätämä REACH-asetus, jolla ohjataan

kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, rajoituksia ja lupamenettelyjä. Asetuksella pyritään

varmistamaan terveyden- ja ympäristönsuojelun korkea taso ja edistämään vaihtoehtoisten

menetelmien kehittämistä aineiden vaarojen arvioimiseksi sekä takaamaan tavaroiden vapaa

liikkuvuus Euroopan unionin sisämarkkinoilla. Bioöljylle ei ole vielä tehty REACH rekisteröintiä.

4.8 Muut luvat

4.8.1 Vedenottolupa

Vesilakia sovelletaan vesitalousasioihin. Vesistön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan

vesitalousasiaan, joka ei edellytä tämän lain mukaista lupaa, sovelletaan, mitä

ympäristönsuojelulaissa (86/2000) säädetään.

70

Bioöljyjalostamolle tarvitaan lupa vedenottoon vesistöstä, mikäli lauhdutusratkaisuna käytetään

lauhdevoimaloista tuttua lauhdutusmenetelmää. Lauhdutustorneja käytettäessä vesiluvan mukaisia

lupia ei tarvita, mikäli yritys omistaa vesioikeutta alueella jolle jalostamo rakennetaan.

4.8.2 Lentoestelupa

Ilmailulain (1194/09) § 165 edellyttää, että laitteen, rakennuksen, rakennelman tai merkin

asettamiseen tarvitaan lentoestelupa, jos este:

1) ulottuu yli 10 metriä maanpinnasta ja sijaitsee lentopaikan, kevytlentopaikan tai varalaskupaikan

kiitotien ympärillä olevan suorakaiteen sisällä, jonka pitkät sivut ovat 500 metrin etäisyydellä

kiitotien keskilinjasta ja lyhyet sivut 2 500 metrin etäisyydellä kiitotien kynnyksistä ulospäin;

2) ulottuu yli 30 metriä maanpinnasta ja sijaitsee 1 kohdassa tarkoitetun alueen ulkopuolella mutta

kuitenkin enintään 45 kilometrin etäisyydellä 81 §:ssä tarkoitetun lentoaseman mittapisteestä;

3) ulottuu yli 30 metriä maanpinnasta ja sijaitsee 1 kohdassa tarkoitetun alueen ulkopuolelta, mutta

kuitenkin enintään 10 kilometrin etäisyydellä varalaskupaikan tai muun lentopaikan kuin 81 §:ssä

tarkoitetun lentoaseman mittapisteestä;

4) ulottuu yli 60 metriä maanpinnasta ja sijaitsee 1-3 kohdassa tarkoitettujen alueiden ulkopuolella.

Lupavaatimus koskee uuden lentoesteen asettamista ja olemassa olevan esteen korottamista tai

sijaintipaikan muuttamista. Lupaa haetaan Liikenteen turvallisuusvirasto Trafilta. Finavian lausunto

tarvitaan lupahakemuksen liitteeksi.

Bioöljyjalostamon piipun korkeuden jäädessä alle 60 metrin, ja jalostamon sijaitessa yli 45 km

päässä lentokentästä, ei lentoestelupaa tarvita.

71

5 INVESTOINNIN KUSTANNUKSET

400 BDMTPD (Bone Dry Metric Ton Per Day, 400 kuiva-ainetonnia raaka-ainetta päivässä)

bioöljyjalostamon kokonaisinvestointikustannukset ovat noin 50 miljoonaa euroa. Investointi

voidaan jakaa karkeasti ylätasoihin, joita ovat:

• Pyrolyysilaitos • Raaka-aineen esikäsittely • Lopputuotteen varastointi ja apuprosessit • Sähköistys ja automaatio • Suunnittelu (prosessi-, rakennus-, alue-, jne.) • Rakentaminen ja rakennukset

Kokonaisuuden kannalta pienempiä investointikustannuksia ei eritellä tässä selvityksessä. Nämä

kuitenkin sisältyvät 50 miljoonaan euroon.

Bioöljyjalostamon suurin kustannuskomponentti on prosessin vaatimat laiteyksiköt.

Pääomakustannuksista merkittävin on pääprosessin keskusyksikkö, pyrolyysilaitos, joka edustaa

hieman yli 50 prosenttia koko pääomainvestoinnista. Merkittävä kustannus on myös raaka-aineen

esikäsittelyosio useine laitteineen, joka on noin 20 prosenttia kokonaiskuluista. Osion suurimmat

yksittäiset laitekustannukset ovat kuivuri, hakettimet, seulat ja isommat siilot. Lopputuotteen

varastoinnin vaatimat laitekomponentit ja säiliöt sekä apuprosessit edustavat noin 10 prosenttia

kokonaisinvestoinnista

Rakennuskustannukset alkaen tontin maanmuokkauksesta ja päättyen laitosrakennusten ja -

rakenteiden valmistumiseen edustaa noin 10–15 prosenttia kokonaiskustannuksista oheiskuluineen.

Merkittäviä muuttujia rakennuskustannuksissa ovat muun muassa rakentamisen raaka-aineiden

(betoni, teräs, jne.) markkinahinnat ja rakennuspaikan sijainti, olemassa oleva infrastruktuuri, tontin

hinta ja topografia.

Bioöljyn kannattavuuslaskelmia on laatinut mm. Jerkko Starck (2011). Työssä on tarkasteltu

bioöljyn tuotantolaitoksen liiketoiminnallista mallia ja kannattavuutta Savonlinnan seudulla.

Kannattavuutta varten on selvitetty alueellinen raaka-aineen saatavuus ja hinta, sekä potentiaaliset

markkinat bioöljylle. Laskettujen tulosten perusteella pienemmät 100 BDMTPD (Bone Dry Metric

Ton per Day) tuotantolaitokset eivät ole kannattavia investointeja. Suuremmat 400 BDMTPD

tuotantolaitokset ovat kannattavia, kun raaka-aine saadaan kohtuulliseen hintaan ja

investointikustannukset pysyvät kurissa.

72

6 YHTEENVETO JA DISKUSSIO

Kotimaisten polttoaineiden käytön lisäämiselle on hyvät edellytykset. Kotimaisiin polttoaineisiin

panostaminen parantaa energiaomavaraisuutta ja samalla paikallista taloutta ja työllisyyttä.

Bioöljyjalostamoiden vaikutus työllisyyteen on positiivinen, koska se synnyttää alueelle

työpaikkoja; tuotantolaitokselle, mutta myös raaka-aineen hankintaan ja logistiikkaan.

Bioöljyjalostamon tai –jalostamoiden saanti Pohjois-Savoon olisi merkittävä piristysruiske

tehdasseutukuntien ja lähiseutujen työllisyyteen sekä myös metsien hoitoon ja käyttöön.

Bioöljyjalostamot mahdollistavat kotimaisen uusiutuvan puupohjaisen biomassan

kokonaistehokkuuden kasvattamisen sekä parantavat metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä

Suomessa.

Bioöljyn valmistuksessa raaka-aineena käytetään metsäbiomassaa. Green Fuel Nordic Oy:n

tuotantolaitostekniikalla raaka-aineena käytetään pääasiassa karsittua rankaa ja ensiharvennuksesta

saatavia puutavaralajeja sekä vaneri- ja sahateollisuuden sivuvirtoja, kuten sahanpurua, haketta ja

kutterin lastua. Oksia, neulasia ja kantoja ei käytetä. Mänty ja kuusi soveltuvat hyvin raaka-

aineeksi. Yksi bioöljyjalostamo (400 BDMTPD) käyttää raaka-aineena noin 350 000

kiintokuutiometriä puuperäistä biomassaa vuodessa. Prosessin energiasaanto on yli 70 % raaka-

aineen energiasisällöstä. Tuotanto on noin 280 tonnia vuorokaudessa eli noin 90 000 tonnia bioöljyä

vuodessa.

Bioöljyllä on useita potentiaalisia asiakkaita eri teollisuuden segmenteillä, se tarjoaa

mahdollisuuden korvata raskaan polttoöljyn käyttöä sähkön-, lämmön- ja höyryn tuotannossa. Tällä

hetkellä merkittävimmät sovelluskohteet ovat teollisuuden uusiutuvan sähkön- ja lämmöntuotanto

sekä metsäteollisuuden meesauunit. Näillä sektoreilla paine fossiilisten polttoaineiden

korvaamiseksi on suurin. Merkittäviä bioöljytuotantoa tukevia voimia ovat fossiilisten

polttoaineiden hinnan nousu, energiaomavaraisuus, kauppataseen vahvistuminen, päästökauppa ja

poliittiset linjaukset. Bioöljy on erittäin potentiaalinen fossiilisten polttoaineiden korvaaja näillä

teollisuuden aloilla teknisen soveltuvuutensa ansiosta.

Bioöljyä polttamalla voidaan vähentää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna fossiilisiin

polttoaineisiin, sillä bioöljy on tuotteena hiilidioksidineutraali. Poltossa vapautuva hiilidioksidi on

sitoutunut biomassaan kasvuvaiheessa ja on täten osa luonnon normaalia hiilen kiertoa. Vuonna

2010 Pohjois-Savon teollisuus- ja energiantuotantolaitoksissa polttoaineteholtaan käytetyin

polttoaine oli turve (37 %). Myös puuta (27 %), mustalipeää (22 %) ja raskasta polttoöljyä (10 %)

73

käytettiin merkittävästi. Yhteensä polttoaineita käytettiin 5 966 GWh:a vastaava määrä. Raskaan

polttoöljyn osuus (noin 600 GWh) teollisuus- ja energiantuotantolaitoksissa voitaisiin periaatteessa

korvata bioöljyllä. Käyttökohteet eivät rajoitu pelkästään Pohjois-Savon alueelle.

Bioöljyjalostamon toiminta tulisi tarvitsemaan noin 10 hehtaarin kokoisen alueen, josta noin kaksi

hehtaaria olisi rakennus pinta-alaa ja loput pinta-alasta varastointi- ja muita toiminnan kannalta

oleellisia alueita. Alueella tulisi olla kaavoitus teollisuustoiminnalle (T tai T-kem) tai mahdollisuus

kaavoittaa, hyvät maantie- ja rautatieyhteydet sekä mahdollisesti vesitieyhteydet. Pohjois-Savossa

tarkastelussa oli seitsemän (7) paikkakuntaa: Iisalmi, Juankoski, Keitele, Kuopio, Siilinjärvi,

Suonenjoki ja Varkaus. Periaatteessa bioöljyjalostamon voisi sijoittaa mille tahansa edellä

mainitulle paikkakunnalle. Alueiden potentiaalit korostuvat toimijan edellyttämien painoarvojen

mukaisesti. Bioöljyjalostamon sijainti vaikuttaa myös laitoksen raaka-aineen hankinta-alueen

laajuuteen. Raaka-aineiden hankintaa voidaan periaatteessa tehdä myös Keski-Suomesta,

Kainuusta, Pohjois-Karjalasta ja Etelä-Savosta.

Metsäenergian kuljetusmatkat metsästä käyttöpaikoille ovat yleensä alle 100 kilometriä. Kuljetukset

ovat olleet käytännössä tiekuljetuksia ja metsäenergiaraaka-aineet on haketettu kuljetuksen

lähtöpäässä. Tämä on myös todettu kustannustehokkaimmaksi vaihtoehdoksi. Energiapuun

hankintamäärien lisääminen tulee laajentamaan raaka-aineiden hankinta-alueita ja pidentämään

kuljetusmatkoja. Autokuljetusten taloudellinen käyttöalue on noin 200 kilometriä, tätä pidemmillä

matkoilla rautatiekuljetukset ovat kustannustehokkaampi vaihtoehto.

Suomen metsävarat kasvavat joka vuosi enemmän kuin niitä käytetään. Tämä antaa mahdollisuuden

lisätä kotimaisen raaka-aineen monipuolista käyttöä. Kestävistä hakkuumahdollisuuksista jää

vuosittain yli neljännes hyödyntämättä. Metsäenergiareservi on painottunut Itä- ja Keski-Suomeen,

erityisesti Pohjois-Savossa on suuri metsäenergiareservi.

Bioöljyjalostamon varteenotettavia raaka-aineita voivat olla karsittu ranka, kuitupuun mitat täyttävä

ainespuu, metsähake, energiapuu, sahoilta saatavat sivutuotteet, vaneri- ja kertopuuteollisuuden

sivutuotteet (purilaat, kuorijäte, reunapalat ja muut jakeet).

Kuitupuun käytön ja hakkuiden ero on huomattava vertailtaessa raakapuun käyttöä Pohjois-Savossa

ja markkinahakkuiden puutavaralajijakaumaa. Tämä tarkoittaa sitä, että Pohjois-Savossa hakataan

vuosittain lähes puolet enemmän kuitupuuta kuin sitä käytetään maakunnassa. Varsinkin

havukuitupuiden osalta käyttömäärät ovat todella alhaiset verrattuna markkinahakkuumääriin.

74

Kuitupuun mitat täyttävää ainespuuta ohjataan jo tällä hetkellä energiakäyttöön ja

hankintaorganisaatiot ovat ensiharvennuskohteilla siirtyneet läpihinnoitteluun eli puutavarasta

maksetaan puutavaralajeittain (energiapuu, kuitupuu) samaa hintaa.

Mahdolliset bioöljyjalostamot eivät suoranaisesti kilpaile raaka-aineesta sahojen kanssa Pohjois-

Savossa, koska niiden puunhankinnan pääpaino on tukkipuussa. Pohjois-Savo on tällä hetkellä

vähentyneestä puun käytöstä johtuen raakapuun nettoviejä. Markkinahakkuut ylittävät noin 1,5

miljoonalla kuutiometrillä raakapuun vuosittaisen käytön. Puun kokonaishakkuumäärä Pohjois-

Savossa oli Metsäntutkimuslaitoksen mukaan vuonna 2011 yhteensä noin 5,3 miljoonaa

kuutiometriä, kun taas raakapuun käyttö oli yhteensä noin 3,9 miljoonaa kuutiometriä.

Puun käytön lisäämiselle on Pohjois-Savossa hyvät edellytykset. Vuosittaista hakkuumäärää olisi

mahdollista kasvattaa kestävästi yli miljoona kuutiometriä vuodessa. Tähän voidaan vielä lisätä

metsähakkeen käyttöä eli karsittua rankaa: nuorten metsien energiapuupotentiaali on noin 500 000

kuutiometriä. Nettoviennin sijaan Pohjois-Savossa pystyttäisiin hyödyntämään paikallisia raaka-

aineita.

Havukuitupuun nykyisten hakkuumäärien hyödyntäminen Pohjois-Savossa, markkinahakkuiden

kestävä lisääminen, metsäenergiapotentiaalin ja metsäteollisuuden sivutuotteiden hyödyntäminen

antavat hyvät lähtökohdat bioöljyn tuotannolle Pohjois-Savossa. Mikäli yhden bioöljyjalostamon

vuosittainen raaka-aineen käyttö on noin 350 000 kuutiometriä vuodessa, voidaan olettaa että

Pohjois-Savossa voisi realistisesti toimia tämän hetken näkemyksen mukaan 4-5 bioöljyjalostamoa.

Puun käyttö, ja osaksi myös markkinahakkuut, tulisivat tällöin lisääntymään noin miljoona

kuutiometriä vuodessa; riippuen paljon nykyisten sivuainevirtojen hyödyntämisestä ja raaka-

ainevirtojen ohjauksesta. Vastaavan potentiaalin on nähnyt myös Green Fuel Nordic Oy, joka on

varautunut Iisalmessa kahden (2) bioöljyjalostamon malliin.

75

LÄHTEET

Alakangas, E. 2000. Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksia. VTT tiedotteita. Asikainen, A. 2012. Raaka-ainevarojen kestävyys. Metsäntutkimuslaitos. ASTM D7544 -09. 2009. Standard Spesification for Pyrolysis Liquid Bio fuel. ASTM International. Bioenergia ry – tiedote, kuntavaalit. 2012. (http://www.bioenergia.fi/default.asp?item=board;1003&sivuID=29008) Envergent Technologies. A Honeywell Company. (http://www.envergenttech.com/rtp.php) Envergent Technologies. Guidelines – RTP Green Fuel Handling Fan, J. et al. 2010. Life Cycle assessment of electricity generation using fast pyrolysis bio-oil. Renewable Energy 36 (2011) Green Fuel Nordic Oy. 2012. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Hernesniemi, H., Kulvik, M., Ylä-Anttila, P. 2012. Pohjois-Savon kilpailukyky ja tulevaisuuden haasteet – Selvitys Pohjois-Savon liitolle. Hetemäki, L. ym. 2006. Suomen metsiin perustuva hyvinvointi 2015. Katsaus Suomen metsäalan kehitykseen ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Iikkanen, P., Keskinen, S., Korpilahti, A., Räsänen, T. ja Sirkiä, A. 2010. Raakapuuvirtojen valtakunnallinen optimointimalli. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä. Iikkanen, P., Keskinen, S., Korpilahti, A., Räsänen, T. ja Sirkiä, A. 2011. Energiapuuvirtojen valtakunnallinen optimointimalli. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä. Iisalmen kaupunki, Soinlahden teollisuusalueen kehittämistyöryhmä. 2011. Hankesuunnitelma – Soinlahden teollisuusalueen kehittäminen – ”Synergiapuisto” –hanke. Innanen, J. 2011. Pyrolyysiöljyn polton edellytykset ja vaikutukset lämpökeskuskäytössä. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Itä-Suomen ympäristölupavirasto. 2004. Savon Sellun ympäristölupa. Diaarinumero: ISY-2004-Y-273 Koponen, H., Mörsky, S. ja Koistinen, K. 2012. Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntien kasvihuonekaasutaseet 2010 Kärhä, K. et al. 2010. Kiinteiden puupolttoaineiden saatavuus ja käyttö Suomessa vuonna 2020. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Logistiikkaselvitys. 2010. Pohjois-Savon liikennejärjestelmäsuunnitelma. Maidell, M., Pyykönen, P., Toivonen, R. 2008. Metsäenergiapotentiaalit Suomen maakunnissa. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos.

76

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 2006. Hyvän metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 2010. Hyvän metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen. Metsäteollisuus ry. 2013. Puun ostomäärät yksityismetsistä. Metsäntutkimuslaitos. Valtakunnan metsien inventointi. (http://www.metla.fi/ohjelma/vmi/index.htm), (http://www.metla.fi/ohjelma/vmi/vmi10-info.htm) Moilanen, S. 2011. Pyrolyysiöljyn erilaiset valmistusprosessit ja raaka-aineet. Oulun yliopisto. Motiva Oy. 2010. Polttoaineiden lämpöarvot, hyötysuhteet ja hiilidioksidin ominaispäästökertoimet sekä energian hinnat Nieminen, J. 2012. Alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2012. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu. Nuutinen, T., Hirvelä, H., Salminen, O. & Härkönen, K. 2007. Alueelliset hakkuumahdollisuudet valtakunnan metsien 10. inventoinnin perusteella, maastotyöt 2004–2006. Metsätieteen aikakauskirja 2B/2007. Oasmaa, A., Peacocke, C. 2010. Properties and fuel use of biomass-derived fast pyrolysis liquids. VTT Publications. Oil.fi. Suomen öljymarkkinat ja öljytuotteiden kulutus käyttäjäryhmittäin. (http://www.oil.fi/fi/tilastot-3-suomen-oljymarkkinat/36-oljytuotteiden-kulutus-kayttajaryhmittain). Palo, P. 2009. Öljypolttimen modifiointi bioöljykäyttöön. Lahden ammattikorkeakoulu. Partanen, T., Fortum. 2012. Bioöljy – tutkimuksesta tuotantoon. Sito-Kuopio Oy/Ylä-Savon kehitys Oy. 2012. Ylä-Savon logistiikkaselvitys. Sorsa, R. 2011. Hakkuutähteestä valmistetun pyrolyysiöljyn elinkaaren kasvihuonepäästöt. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut. Alueellinen metsäohjelma. 2012 - 2015. 2012 Suonenjoen kaupunki. 2012. Peuran saha-alue, kunnostuksen yleissuunnitelma. Starck, J. 2011. Nopeaan pyrolyysiin perustuvan bioöljyn tuotantolaitoksen liiketoiminnallinen malli ja kannattavuuslaskenta Savonlinnan seudulla. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Strand, T. 2011. Biohiilen tekeminen jätemateriaalista maanparannuskäyttöön. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2013. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia. Strategian päivitys. Taustaraportti. (http://www.tem.fi/files/35609/Energia_ja_ilmastostrategian_taustaraportti_LUONNOS.pdf) Välke, T. 2012. Rataverkon raakapuun terminaali- ja kuormauspaikkaverkon kehittäminen. Liikennevirasto.