tiimiakatemia magazine 3/11 tiimiakatemia

MAGAZINEIII/11 Syyskuu 0€

MUKANA MM. ALF REHN/CROMITA/TIIMIAKATEMIAN KESÄPROJEKTIT/SELVIYTYMISOPAS

T I I M I A K AT E M I A

32

Tiimiakatemia magazine

SISÄLTÖ 3/11

Pääkirjoitus

Kesä on nyt takana ja uudet opiskelijat eli akatemialaisit-

tain pinkeroiset ovat aloittaneet uudessa opinahjossaan.

Kesäprojektit tuottivat kaikkien aikojen huimimman

tuloksen 860.000 euron liikevaihdollaan, joka kertoo melkoisesta

yritteliäisyydestä. Tulokset puhuvat puolestaan: yrittäjyys on en-

nen kaikkea tekoja – puhettahan maailmaan riittää.

Tiimiakatemialla on alkanut täysi hyörinä syksyn tullen. Etenkin

kansainvälisyys on nostanut akatemialla päätään ja liekö val-

mentajiakin paina jo visio olla vuonna 2013 Euroopan johtava

rajoja rikkova tiimiyrittäjyyden huippuyksikkö. Värikkään lisänsä

akatemian arkeen tuovat baskit, jotka saapuvat 60 hengen voimin

Jyväskylään syysloman jälkeen.

Euroopan lisäksi Tiimiakatemian ilosanomaa on alettu levittää

nyt tosissaan myös Brasiliassa, jonne perustetaan seuraavaa aka-

temiaa.

Muutaman vuoden päästä, kun koko maapallo on valloitettu,

on aika suunnata katseet universumiin. Joku osuuskunta voisi

aloittaa jo hyvissä ajoin valmistelut maan ulkopuolisen älyllisen

elämän löytämiseksi, Tiimiakatemialla kun ei haasteita pelätä.

Ystävyydellä ja rakkaudella, Heli Leppä

P.S. Jos lehden keskiaukeaman jälkeen lukeminen muuttuu liian

haastavaksi, käännä lehti ylösalaisin. Sieltä löytyvät Tiimiakatemi-

an aikuiskoulutuksen sivut!


3

Toimitus

4 tiimiakatemian kesäprojektit

8 Pinkkujen selviytymisopas

10 Tulimyrsky: Alf Rehn - Vaarallisten

ideoiden puolesta

12 Tiimiakatemian Ystävät Ry

13 Kolumni: MIllion dollar business

14 Cromita 2007-2011

16 Tapahtumakalenteri

17 Letim - Moottoripyörällä

halki euroopan

Osoite: Piippukatu 3, 40100 Jyväskylä, Suomi/Finland

Puhelin: +358 50 461 4778

E-mail: magazine@tiimiakatemia / Web:

Päätoimittaja:Heli Leppä

ToimittajaTomi Salmi

AD:Matias Ulfves

Myynti:Mika Hölttä

Terhi Nekkula

Kannen kuva: Matias Ulfves & Lilliputti minigolf

Painopaikka:Keuruun Laatupaino Oy

Kiitos kaikille lehdentekemisessä avustaneille.

4


Millainen juttu on luoda oma kesätyöpaikkan-sa ja olla ns. oman itsensä herra? No, hyvin opettavaista se tuntuu olevan ja paikoin myös oikein mukavaakin ja hauskaa. Varautua saa myös siihen, että tiimikaveri voi alkaa ottamaan jossain vaiheessa nuppiin, kun pitkät työtunnit painavat harteilla.

Sosiaaliset taidot konfliktitilanteissa ja kis-san oikeaoppinen pöydälle nosto ovatkin kul-lanarvoisia taitoja liiketoimintasuunnitelmien ja budjetoinnin lisäksi. Ehkäpä Tiimiakatemial-la ei siis turhaan käydäkään tiimiläisten kesken kenties satoja tunteja ”fiilis”-kierroksia, mitkä antavat mahdollisuuden tuoda esille, mistä tuulee ja onko hyvä vai paha mieli. Ja jos onkin joskus paha mieli, niin sitäkin makiammalta tuntuu hyvä mieli, kun kassakone kilisee ja on saanut jotakin aikaiseksi omalla panoksellaan.

1. Pysähdyspaikka Matilan Ankkuri sijaitsee Matilanvirran ran-nalla, jonne fiilistelemään pääsee myös veneel-lä. Sumiaisten liepeillä sijaitseva kesäkahvila pyöri tänä kesänä kolmen rohkean tiimiyrittä-jän toimesta kun Ideaosuuskunta Maden Kari Saarenpää sai puoleksi paikallisena vihiä, ettei Matilan Ankkuri olisi enää kesäksi auennut uu-sien yrittäjien puutteessa. Kari sai tiimikaverin-sa Jussi Gallan ja Evi Ropposen kiinnostumaan yhteisestä kesäprojektissa. Homma lähtikin vauhdilla käyntiin.

- Saimme uusina yrittäjinä mahtavan vastaan-oton asiakkailta. Vaikka olimme kokemattomia, opimme paljon, sanoo Jussi. Suoran palautteen lisäksi Matilan Ankkuria kiiteltiin kaksi kertaa Keskisuomalaisessa, joten palvelu on täytynyt ylittää monien odotukset.

Tiimiläiset vuokrasivat Matilan Ankkurin liiketoiminnan, johon liittyi muutamia etuja. Asiakaskunta oli jo valmiiksi muotoutunut vuosien aikana ja toisekseen tiloissa oli kaikki tarvittava välineistö kahvilan pyörittämiseen. Kitkaa aiheutti se, ettei paikan omistajien kans-sa aina meinannut yhteistä säveltä löytyä.

Töitä Matilan Ankkurin pyörittäminen teetti. Etenkin alkukesästä jokaisella nassulla saattoi olla helpostikin 100 työtuntia huhkittu-na viikkoa kohden.

- Kyllä siinä tuli mietittyä, mihin oli tullut lähdettyä, kun yhtenäkin aamuyönä neljän aikaan palautin esiintymislavaa traktorilla ja seuraava työpäivä alkoi aamukahdeksalta, Kari sanoo.

Jussille isona opetuksena tuli puskaradi-on hyödyllisyys markkinoinnissa ja höpötyskulttuurin ylläpitäminen.

- Esimerkiksi Matilan Ankku-rilla on ollut joka kesä lasten käy-tössä Valmetin leikkitraktori, joka meiltä puuttui. Traktori kuitenkin järjestyi, kun juttelimme asiakkaiden kanssa.

2 Pysähdys Elopubissa

Matilan Ankkurista matka jatkui 15 kilomet-rin päässä sijaitsevaan Sumiaiseen. Siellä oli osuuskunta Manifantin Piia Seppälän ja Taru Saartio-Mannerin perustama Elopub ravinto-layritys. Tytöt olivat viime talvena kuulleet tii-mikaveriltaan Anssilta, jolla oli luotettavaa tie-toa kylällä asuvalta mummoltaan, että paikassa olisi liiketiloja vapaana. Taru ja Piia lähtivät mielenkiinnosta katsomaan, millainen paikka oli kyseessä ja tarttuivat tilaisuuteen. Tilat oli-vat olleet puolitoista vuotta tyhjillään ennen uusia yrittäjiä. Tytöt tekivät sisustukseen joitain muutoksia ja ideoivat paikalle oman nimen.

- Taru kirjoitti paperille mieleen tulleita sanoja. Halusimme lyhyen, ytimekkään ja suo-menkielinen nimen. Saamenkielisistä sanoista elo tarkoittaa isoa porotokkaa ja onhan sillä muitakin merkityksiä, Piia kuvaa nimen muo-toutumista.

Elopub oli auki helmikuusta lähtien viikon-loppuisin. Kesäksi paikka aukeni myös arkena ja tytöt muuttivat itsekin Sumiaisiin.

- Olemme kumpikin pieniltä paikkakunnil-ta kotoisin ja toiveemme oli muuttaa maalle. Talvella tänne kulkeminen Jyväskylästä oli aika raskasta.

Piialle koko ravintolatoiminta on ollut uusi aluevaltaus. Tytöt vaihtelevat keittiöstä tiskille ja toisin päin sekä oman aikansa vie yrityksen raha-asioiden hoito. Kivointa Piiasta on ollut asia-

Tiimiakatemialaisilla oli tänä kesänä käynnissä 29 yritystä, joissa mukana oli 69 tiimiyrittäjää plus rapiat 20 Tiimiakatemian ulkopuolista työntekijää. Liikevaihtoa yritykset tekivät kesän aikana hulppeat 860 000 euroa. Tiimiakatemia Magazine kävi tekemässä kesäturneen jyvässeudun yrityksissä.

- Tällaiseen isoon projektiin pitää vaan lähteä eikä miettiä turhia. Mekin kävimme vähän neuvotteluja ja sitten oltiin jo täydessä vauhdissa. Opin määrä on ollut iso, ja on hauskaa tekemistä, Jussi sanoo.

- Haluttiin, että kaikki yritykset eivät lähtisi maalta pois vaan

kerrankin olisi toisinpäin, Piia sanoo.

4

54


kaspalvelutyö ja pienessä kyläyhteisössä toimi-minen, mihin liittyy hyvät ja huonot puolensa.

- Varsinkin talvisaikaan täällä liikkui paljolti samat asiakkaat, jolloin pääsee aika läheiseen asiakassuhteeseen ja oppii tuntemaan ihmisiä. Yrittäjänä olen oppinut paljon uutta.

Vaikka tytöt eivät olleet ”tämän kylän tyt-töjä”, oli vastaanotto kyläläisiltä hyvä. Iso tuki tuli omalta tiimiltä Manifanteista, jossa ravin-tola-alasta alkaa olemaan vankkaa kokemusta.

- Tiimiltä saimme paljon tukea, emmekä varmaan ilman heitä oltaisi tähän alettukaan. Henkinen tuki ja kannustus oli alussa tosi tär-keää. Osuuskunnassa oli esimerkiksi Morton ja Laivuri ravintoloista tullut paljon käytännön kokemusta, joista oli apua Elopubin perusta-misessa.

3 Pysähdys, Kivisalmen kievari

Konneveden ja Rautalammin välissä on Ki-visalmen silta, josta löytyy idyllinen rantara-vintola. Paikka oli Osuuskunta Manifanttien puuhakaksikon Anssi Pietiläisen ja Jarkko Tuomisen kesäprojekti.

Kivisalmen Kievarin puitteet olivat pienet, mutta erittäin kodikkaat ja lämminhenkiset. Kahden miehen yritykseksi ne olivat oikeinkin optimaaliset. Kievarissa sai olutta ja munkki-kahveja sekä tarkasti valikoidulta ja testatulta ruokalistalta erilaisia burgereita ja grilliruokia. Unohtaa ei sopinut Suomen pienintä kylä-kauppaa, josta sai monenlaista pientä mukavaa rompetta.

- Tämä kesä on ollut sellainen elämäntapa-kesä. Kun Kievari laitettiin kiinni, olemme menneet mökille keittämään pannukahvit, soittamaan kitaraa ja lauleskelmaan. Saunottu, uitu ja nukuttu. Jos oltaisiin käyty töissä Jyväs-kylästä käsin, olisi tämä ollut aivan erilaista, fantit toteavat.

Vauhdikkain tilanne Kivisalmen Kievarissa oli rautalampilainen seurue, joka tuli paikalle näyttävästi limusiinilla. Ajoneuvo pysähtyi sillalle, josta porukka hyppäsi alas veteen. Siitä limusiini lipui parkkipaikalle koneen keittä-essä ja terassi täyttyi seurueesta. Samassa tuli kahvilanpitäjillä luvattua, että itsekin hypätään sillalta.

4 Pysähdys, Anolan Tila

Ideaosuuskunta Solidealin -, Noora Tuovinen, Heidi Vaino-Pekka, Emma Ojala ja Henriikka Lampinen toimivat kesän yrittäjinä Anolan tilalla. Paikassa oli tyttöjen tehtäviin kuului kahvilan pito ja yksityistilaisuuksien kuten häi-den järjestäminen.

Anolan tila tarjoitui Emman kummisedän Tenhusen Arton kautta, joka omistaa alueen kotitilan ja tontit. Entisen yrittäjän lähdettyä paikalle tarvittiin uutta verta pyörittämään kahvilaa ja kesätilaisuuksia. Alkukesän tytöt olivat kahvilalla töissä kolmen hengen voimin, kun Emma oli Maltalla pari viikkoa. -Kun kolmestaan ollaan tässä oltu, niin rank-kaahan tämä on ollut ja päivässä on tullut teh-

tyä 10-12 tuntia töitä, Noora sanoo.Tytöt majoittuivat Emman äidin asunnolle,

joka oli muutaman kilometrin päässä tyhjil-lään. Kesäprojektin käynnistämiseen saatiin akatemialta apua mm. tuotteiden hinnoitte-luun ja moniin käytännön asioihin. Tiimikave-rit Solidealista tulivat joukolla ennen avajaisia siivoamaan kaikki tilat.

- Kahvilassa oli kaikki tarvikkeet valmiina, joten uutta ei tarvinnut hankkia vaan riitti kun koodasi kassakoneen ja siivosi. Luvat tietysti piti hankkia erikseen, kuvaa Noora yrityksen käynnistymistä.

Mukavia puolia kahvilayrittäjyydessä oli mm. itsenäisyys ja se, että voi laittaa jonkin tuotteen yhtenä päivänä myyntiin ja jos se ei menestykään, niin ottaa pois ja kokeilla jotakin muuta. Asiakaspalautteen johdosta tytöt osoit-tivat todellista yrittäjähenkisyyttä ja opettelivat itse leipomaan munkkeja kuin myös tekemään muitakin ruokia asiakkaille.

Teksti ja kuvat: Heli Leppä

Sosiaalinen media otettiin haltuun virkeillä Facebook-sivuilla, joista saattoi bongata myös

päivän mietelauseen.

5

6

Lilliputin kesä

Ideaosuuskunta Cashmirin kesään kuului tänäkin kesänä jädet, joita myytiin niin Tuomiojärvellä las-ten liikennepuiston liepeillä kuin vanhassa kunnon Lilliputissakin, jossa jätskin lisäksi pääsi pelaamaan minigolfia. Haastattelimme Lilliputin voimakol-mikkoa Sanna Lajusta, Jussi ”Julma” Lahtista ja Petrus ”Petrusson” Heinosta.

Mites kesä meni?- Melko hyvin. Lilliputin paikka siirtyi hieman, mutta uusi paikka löydettiin hyvin ja hyvää saim-me siitä hyvää palautetta.

Mitä kesämuistoja jäi?

- Vesi oli kylmää, kun kahlasimme ja jopa su-keltelimme golfpalloja, jotka upposivat asiakkailta järveen. Mieleen jäivät myös kaikki kiitolliset asiak-kaat jotka olivat hyvillä mielin palvelusta. Saimme kuulla, että meillä tosiaan on suurimmat ja halvim-mat jäätelöpallot ja asiakaspalveluun panostettiin. Uutuutta kesään toi pehmiskone ja sen pesemi-nen. Emme ehtineet koneen koulutukseen, joten tekemällä opittiin.

Mitäs muita ajatuksia?- Lilliputti siirtyy ensi kesänä seuraaville yrittäjille ja toivottavasti joku ahkera tiimi ottaisi ja tienaisi siitä mym-rahat itselleen. Edellytyksenä uusille tii-miyrittäjille on, että Lilliputin pallot pysyvät isoina jatkossakin. Tulemme sen itse henkilökohtaisesti varmistamaan.

Toivotamme onnea niin Kotakahvilalle kuin Lilli-putillekin, ne on meidän osalta pyöritetty ja luke-kaa Tiimiakatemia Magazinea tai jos ette lue, niin katsokaa ainakin kuvat, vinkkaavatSanna, Julma ja Petrusson.

Wimma Visionsin

iltatori

Jyväskylässä uudelleen herätetty iltatori keräsi akatemian kesäprojekteista eniten mediaosumia. Radiossa iltatorista oli juttua kolmesti samoin kuin Keskisuomalaisessakin. Suur-Jyväskylässä oli muutamia kertoja mainintoja sekä muissa il-maisjakelulehdissä, joista projektiryhmälle ei tullut erikseen infoa. Mistäpä moinen kiinnostus johtui?

- Toritoiminnalle on haluttu Jyväskylässä veto-voimaa pitkään ja ehkäpä se siksi kiinnosti kau-punkilaisia, Sami Lehmus arvioi. Iltatori on Tiimiakatemian vanha projekti, joka edellisen kerran oli käynnissä vajaat kymmenen vuotta sitten. Sami oli viime keväänä tiiminsä kanssa treenaamassa hubilla, jonne sattumoisin paikalle tullut Monkey Busineksen Janne Roiha oli ehdottanut heille kesäprojektiksi iltatoria. Sami tarttui toimeen tiimikaverinsa Miikka Sataman kanssa. Loppukesästä mukana oli myös Tiina Ylönen.

- Kesän aikana oppi hallitsemaan kokonaisuut-ta. Oli monia asioita, jotka piti hoitaa: myynti, markkinointi, siivouksen järjestäminen, luvat elintarvikkeiden myyntiin ja paikalle tulijoiden varmistaminen...

Työ ei myöskään ollut rutiininomaista, sillä joka kerta tuttujen toimenpiteiden lisäksi oli uutta jär-

Jäätelökioski Wimma

Osuuskunta Wimma Visionsin Tiia Lehtinen ja Johannes Laine vuokrasivat kesäksi Mikkelin parhaimmalta paikalta Igmanin jäätelökioskin, jota pyöritettiin neljän paikkakunnalta vär-vätyn kesätyöntekijän voimin. Jäätelöä meni huikeat 5000 litraa ja asiakkaita piisasi kuin meren mutaa. Sosiaalinen media otettiin myös haltuun Facebook-sivustolla, johon kerättiin 309 tykkääjää.

Jäätelökioski Wimman motorola:

Mikä meni hyvin: - Saimme ihmiset jäätelölle myös kello 04.00. - Lehdet kirjoittivat meistä. Mikä meni huonosti: - Tilasimme jäätelöä enemmän kuin pakasti-met vetää. Mitä käytäntöön: - Ensi vuonna 4 koppia Mikkeliin. Mitä opin: - Hassuttelu korvaa ahkeruuden.

jesteltävää illan teeman mukaan. Teemojen aiheet oli ideoitu osuuskunta Wimma Visionsin syn-nytyksessä, josta käyttöön otettiin parhaimmat. Kesän aikaan iltatorilla oli teemoina palokunta, poliisi, erilaisia extremelajeja kuten laskuvarjohyp-pääjät sekä luomu- ja lähiruokateema. Muutaman kerran suosion saanut lapsikuoro kävi esiintymäs-sä. Torilla oli torimyyjien lisäksi yksityisiä ihmisiä myymässä kirpparitavaraa ja erilaisia hyvänteke-väisyysjärjestöjä, kuten SPR, 4H ja Katutaso Ry.

- Toisaalta Iltatorin järjestäminen oli helppoa, toisaalta haastavaa. Iltatorissa luodaan kulttuuria toritoiminnalle, eikä se tapahdu hetkessä. Ehkä kolmen neljän vuoden päästä paikalliset alkavat tottumaan kulttuuriin. Uskon, että ensi vuonna on jo helpompaa saada ihmiset mukaan, Sami sanoo.


Sami Lehmus

6

76


Lestijärvellä

kalastamassa

Osuuskunta IdeaFlyn Eemeli Koivisto ahersi kuluneen kesän ammattikalastajana Lestijärvel-lä. Hän oli ostanut viime keväänä kalastuksen lopettaneelta yrittäjältä Alpo Itäniemeltä kalas-tukseen tarvittavat välineet, joka käsitti veneen ja viisi rysää eli paunettia. - Olin 10-vuotiaana vetänyt nuottaa ja intin jälkeen olin myös käynyt Alpon kanssa ajan kuluksi kokemassa rysät järvellä, Eemeli muis-telee aiempia kokemuksiaan.

Eemelin tyypillinen päivä lähti käyntiin aamulla viiden maissa ja vesillä oltiin kuuden pintaan. Kalareissu kesti pari kolme tuntia.

- Kesä oli muikun pyytämiseen ennätyshuono. Ilmeisesti muikkujen kutukausi epäonnistui, joka vaikutti saaliiden määrään. Alkukesästä oli myrskyjä, joka nosti järven lietettä ja se ei ole muikulle hyväksi. Heinäkuun helteillä kalaa ei myöskään tullut, sillä veden lämpötilan noustes-sa liikaa muikku lakkaa liikkumasta.

Joskus kaloja ei ollut jäänyt ns. haaviin ja työpäivä päättyi lyhyeen. Sitten kun kalaa tuli, oli seuraavana vuorossa fisujen myyntioperaatio.

Harjunrinteen kesäteatterin kupeessa sijaitseva kesäkahvila avasi luukkunsa kesäkuun alussa. Osuuskunta Goalan Sari Parantainen ja Liisa Arvassalo sekä osuuskunta Takomon Salla Leh-tipuu vastasivat paikallislehden kirjoittaman artikkelin pohjalta haasteeseen kehittää Harjun alueelle lisää toimintaa.

Konseptia ideoidessa pyrittiin mahdollisim-man hauskaan ja rentoon, koko perheelle suunnattuun ratkaisuun. Liiketoiminta onkin luistanut mallikkaasti pitkin kesää, sillä asi-akkaita on riittänyt erityisesti monipuolisen medianäkyvyyden ansiosta: paikallisuutiset ja Radio Jyväskylä ovat käyneet vuoron perään tutustumassa sympaattiseen kahvilakioskiin, kuten myös muutama paikallinen sanoma-lehti. Lisämyyntiä kahvila sai hoitamalla Jyväskylä Kansannäyttämön väliaikatarjoilut. Asiakaskunta on ollut erittäin värikästä ja ikähaitari - yrittäjien itsensä kertomana - vau-vasta vaariin. Harjulla tarjooma ei ole ehkä se kaikkein tavallisin. Perustuotteiden, kuten kahvin,

Tiimiakatemia magazine Tiimiakatemia magazine

limonadin ja Frezzan lisäksi yrittäjät ovat paistaneet toasteja, loihtineet herkullisia jää-telöannoksia sekä tutustuttaneet asiakkaita kovassa huudossa olevan kookosveden saloi-hin. Varsinaiseksi hittituotteeksi ovat nousseet kuitenkin vohvelit, joita on mennyt runsaasti

Hyviin tuloksiin päästään kun ajatellaan isosti...

- Myyntityöstä ei s inänsä ol lut paljon vaivaa, vaan se tapahtui vanhanaikaisella konstilla kyltti tien varressa. Minulla ei ollut vielä omia tiloja, mutta sain myydä kalaa Alpon tiloissa. Hän on toiminut kalasta-jana viimeiset 15 vuotta ja omasi valmiit asiakkaat, jotka siir tyivät minulle. Sain kalaa ostavien torimyyjien numerot Alpol-ta. Lestijärvi on mökkipaikkakunta, jonne

lomalaiset tulevat viettämään kesää. He ovat oppineet kyttäämään aamusta tuleeko ka-lanmyyntikylttiä.

Eemeli sai kalastettua muikkua vajaat 1200 kiloa ja rysään jäi myös pari sataa kiloa isoja ahvenia.

lähes päivittäin. Omaperäisestä konseptista kertoo myös kioskeille epätyypillisempi lehti-lukupiste sekä erityisesti lenkkeilijöiltä kiitosta saanut koirabaari. Tiskin takana ollaan jatku-vasti pilke silmäkulmassa, joten luvattua haus-kuutta ja letkeää meininkiä ei ole unohdettu.

Harjun kesäkahvilalta vohveleita ja kookosvettä

Sari Parantainen ja Liisa Arvassalo

7

8


Pingviini, pinkku, Pingu, frakkinuttu, pikku pinkeroinen ja niin edelleen. Pää-valmentaja Ulla Luukas ilmaisi tämän-

vuotisessa tervetuliaispuheessaan parhaan pu-heen olevan sellainen, josta puoletkaan uusista pinkuista ei ymmärrä yhtikäs mitään. Omasta ensimmäisestä akatemiavuodestani on aikaa vasta muutama kuukausi, joten suurin osa van-hempien tiimiyrittäjien pingismailasivalluksista on vielä tuoreessa muistissa. Toisen vuoden tiimiyrittäjänä minulle on karttunut myös em-piirisperäistä informaatiota, joka voisi oikeuttaa viisastelemaan ja jakamaan mukatarpeellisia ohjeita kaikille talon uusille pingispalloille, yk-kösvuoden tiimiyrittäjille.

En kuitenkaan toimi näin. Sen sijaan aion kertoa, miten asiat todellisuudessa ovat. Pink-kutiimien puolivuotinen tuki, turva ja inves-tointikohde, vuokratiimiliiderit, eivät taatusti tule avautumaan talon todellisista tavoista, oi-keaoppisista käytänteistä ja kirjoittamattomista säännöistä sen enempää kuin muutkaan koke-neemmat osuuskuntien edustajat. Seth Godinin sanoin: kaikki markkinoijat ovat valehtelijoita. Pingviinien on syytä tietää muutama elintärkeä tosiseikka Piippukadun elämästä, toiminnan luonteesta ja ennen kaikkea sulavan sopeutumi-sen saloista. Seuraavassa ehdottoman vakava-henkisessä oppaassa on kolmetoista epäonnista vinkkiä matkalle, jonka päämäärä on toivotta-vasti jossain muualla kuin Etelämantereella.

1 Aivan aluksi: Tiimiakatemia on koulu, vaikkei kukaan sitä myönnäkään. Niin kutsutut valmentajat ovat vain nimikkeen-

sä taakse piiloutuneita opettajia, jotka teesken-nellyn mentorin asemansa puitteissa pyrkivät ohjaamaan valmentamansa osuuskunnan toi-mintaa haluamaansa suuntaan. Tässä huushol-lissa luetaan (oppi)kirjoja, tehdään muistiin-panoja ja istutaan viikoittaisissa tarkkisluokan kokoontumisissa, treeneissä. Pakollisten oppiai-neiden (kuten yritystoiminta, talous, viestintä, markkinointi, johtajuus) lisäksi on mahdollista valita myös valinnaisaineita. Näihin kuuluvat esimerkiksi tapahtumatuotanto, erillisen toimi-nimen tai osakeyhtiön perustaminen, erilliset koulutusohjelmat ja seminaarit sekä kansain-välisen yhteistyön kehittäminen (lue: englannin laudaturilla leuhottaminen). Yleisin kysymys tulevilla asiakaskäynneillä tuleekin olemaan: “Tiimiakatemia? Eikös se ole se yrityskoulu?” ja sitten vielä kehotetaan ratsastamaan Tii-miakatemia-brändillä. Osuuskunta Manifantin miljoonan euron liikevaihtohan oli leikkirahalla tehtyä leikkiliikevaihtoa leikkifirmassa.

2 Lue vain helppoja, kirjapisterikkaita kir-joja. Eli “kyllähän tästä opuksesta olisi minulle enemmän hyötyä, mutta kun Ba-

nappelsiinista saa kaksi pongoa kahdessa tun-nissa”. Nöyrin Palvelijamme Herran Armosta on tehnyt Yrittäjän Parhaat Kirjat-kokoelmaan omat rankinginsa sisältörikkaimmista bisneso-puksista, mutta noin 99%: kolmen kirjapisteen tapauksista tarkoittaa vähintään kolmeasataa sivua Raamatusta tuttua, kannustavaa fonttia höystettynä yhtä rikkaalla visuaalisuudella. Vaihtoehtoina meiltä löytyvät esimerkiksi teokset “The Dance of Change - The Challenges to Sustaining Momentum in Learning Orga-nizations” ja “Nalle Puh ja Tao”. Valitsepa siitä sitten.

3 Tartu vain sellaisiin projekteihin, joista saa joko a) helposti gäpin täyteen tai b) ihan törkeesti ja sikapaljon massia. Gäp-

piajattelu on itsessäänkin varsin suositeltava ajatusmalli, sillä se on suoraan verrannollinen projektin kannattavuuteen ja henkilökohtaiseen kehittymiseen tiimiyrittäjänä. Erinomaisesti tä-hän soveltuvia ja varsin yleisiä projekteja ovat mm. erilaiset inventaariot ja promootiokeissit, joista huudellaan kummallisen usein huippu-yksikölle lähetettävissä sähköpostiviesteissä. Merkillistä.

4 Tee deadlinesta ystäväsi. Toisin sanoen “no kun ei kellään muullakaan oo opinto-ja merkattuna päivään x mennessä” tai “ei

kai ne kirjapistetavoitteet nyt niin justiinsa oo”. Olette ihan oikeassa. Täpitykset hoituvat aina sitten joskus myöhemmin, kuten myös Kansan-eläkelaitoksen myöntämät tuet. Turhaa stressiä voi välttää kätevästi myös jättämällä päivittäiset työtuntimäärät listaamatta kalenteriin. Kyllä ne sitten jouluna muistuu mieleen.

5 Mikäli olet liikenteessä omalla autolla, muista juosta kääntämään parkkikiekkoa mielellään kymmenen minuuttia ennen

treenitaukoa. Vaihtoehtoisesti voit suorittaa tämän myös kymmenen minuuttia treenien alkamis- tai jatkumisajankohdan jälkeen.

6 Ristipölytysmomentumit on hyvä säästää syksyn ja kevään viimeiselle viikolle. Ei sieltä kalenterista kuitenkaan koskaan

löydy neljää tuntia ylimääräistä seuraavaan kahteen kuukauteen. Ainahan se on täynnä. Oman tiimin treeneihin ei muualta saatuja oppeja ja koppeja kannata myöskään tuoda, sillä tuskinpa ketään kiinnostaa muiden tiimien menestys.

13 harha-askelta...


8

Selected Secondhand

Markkinointiosuuskunta Takomon Tarja Paappanen ja Mirka Peltonen kirpparimaraton huipentui Selected Secondhand -liikkeen pyö-rittämiseen viime kesänä. Sitä ennen toimeliaat tytöt olivat olleet järjestämässä Kierrättämö -messutapahtumaa, jossa mukana oli yli 45 yritystä. Tytöille tarjoitui työn tuoksinnassa myös mahdollisuus järjestää Kävelykatukirppis ja Yläkaupungin kirppis Jyväskylään. Syksyn uutuutena oli Fashion Unitin muotipäivillä jär-jestetty Muotikirppis.

Mutta siis takaisin Selected Secondhandiin. Liikeideana oli myydä niin uutta kuin vanhaa (ehkä joukossa oli jotain sinistäkin?). Tarja ja Mirka ottivat vastaan käytettyjä vaatteita, joiden myynnistä he ottivat myyntiprovision. Lisäksi tarjolla oli supersuosittuja kenialaisia Mifuko Oy:n tuotteita, jotka oli tuotettu eetti-sillä ja ekologisilla periaatteilla. Tilat löytyivät Tiimiakatemian alakerran Terraario-treeniti-lasta, joissa oli edellisenäkin kesänä ollut hie-man vastaavanlainen kesäprojekti.

- Halusimme nähdä olisiko Jyväskylässä tila-usta tämäntyyppiselle liikkeelle. Kesäprojekti oli hyvä oppimisen paikka ja taloudellisesti turvallinen: keskustassa vuokrat olisivat olleet ainakin 4000 euroa.

Tytöt lähettivät Keskisuomalaiseen lehdis-tötiedotteen toiminnastaan ja heistä tehtiin lehteen iso juttu.

- Juttu ilmestyi pian toiminnan alkamisen jäl-keen ja sillä oli iso vaikutus siihen, että saimme asiakkaita. Tyypillinen asiakkaamme oli 25-60 vuotias nainen.

Kesästä jäi tytöille loistavat fiilikset.

- Tämä on ollut paras kesätyö ikinä, kun saa itselleen tehdä, Mirka sanoo. - Palaute on ollut hyvää, on ollut kivaa ko-keilla ja saada vinkkejä tuleviin suunnitelmin. Tarvetta tällaiselle yritykselle tuntuu olevan, Tarja lisää.

98


7 Legendaarinen vihje pt. I: omasta kuor-masta ei syödä, vaikka erityisesti kevään ja syksyn Raketti- sekä Piinapäivät tar-

joavat tähän oivan mahdollisuuden. On myös hyvä muistaa, että joku muukin on aina pink-kumetsällä. Jos ymmärätte mitä tarkoitan.

8 Mikäli inventaarioita, promoja tai muita taloudellisesti kannattavia ja luovia pro-jekteja ei jostain syystä ole tarjolla, on

erittäin soveliasta käydä akatemian ulkopuo-lisissa töissä. Yksistä, kaksista tai kymmenistä treeneistä poisjääminen töiden vuoksi on täysin ymmärrettävää. Kun ei tuolta koulusta voi ra-haa niin paljoa saada, kuten kohdan 1 esimerk-ki osoitti.

9 Asiakaskäynneille on syytä mennä ennen kaikkea hyvällä asenteella. Sellaisesta kielii kaunistelematon ja rohkea itsensä

esittely, jonka suurin osa pinkuista hallitsee jo ensimmäisellä kerralla. Prototyyppi menee ku-takuinkin näin: “Me perustettiin viime viikolla yritys ja nyt me voitais tehdä teille vaikka jotain hommia, oisko teillä?”. Jostain syystä erityisesti keskustan alueen yritykset tuntuvat jo tietävän Tiimiakatemian - joskus jopa paremmin kuin pinkut itse.

10Johtoryhmä on kaikkitietävä kol-men tai neljän hengen fasistinen liittouma, jonka pyrkimyksenä on

kääräistä kunniat ja mammonat mahdollisesta menestyksestä omaan povitaskuunsa. Johtoryh-män kokoukset ovat huippusalaisia tapahtumia, joissa voidaan keskustella yhtä lailla osuuskun-nan tilin tyhjentämisestä tai puolen tiimin erot-tamisesta. Parhaiten joryn vallan alta selviää ottamalla osuuskunnasta hatkat omaehtoisesti (koska fudut näyttävät pahalta cv:ssä), mutta rohkeuden riittäessä on mahdollista kytkeytyä joryn jäsenten vetämiin salaliittoihin, soluihin. Soluissa päälliköt todennäköisesti komentavat alaisiaan tekemään duunit puolestaan, mutta toisaalta saatat vahingossa oppia jotain uutta.

11Legendaarinen vihje pt. II: Kuukau-sittaisessa vahvuuslaskentatilaisuu-dessa on suositeltavaa hyödyntää

lukuisia ratkiriemukkaita PowerPoint-esityksiä, Word- ja Excel-taulukoita, yhden henkilön minuutin mittaisia open mic-tarinointeja tai vastaavia faktatietoa persoonallisesti esille tuovia ratkaisuja. Toinen yleinen vaihtoehto on keskittyä Rio de Janeiron sambakarnevaalien järjestämiseen ja unohtaa täysin liikevaihdon, sopimusten, tarjousten ja tiimin tämänhetkisen vahvuuden ilmoittaminen.

12Muista kasvattaa Hard Mym Cafélle vähintään 50€:n piikki per lukukau-si. Valitettavan usein mymmikahvi-

lan työntekijät kehtaavat väittää, ettei piikkejä olla maksettu takaisin Piinapäiviin mennessä. Tällaisessa tapauksessa on syytä antaa palau-tetta ja haukkua kafeterian päätuotetta laihaksi kofeiinivedeksi, jota ryystämällä aamun aloitta-minen on yhtälainen mahdottomuus kuin aka-temian teknisten laitteiden toimivuus. Lisäksi kahvi on aina maistunut pahalta kuin Maden akvaariokalojen purkkiruoka, silloin tällöin kyytipoikina saatavat keksit yhtä kuivilta kuin iltapäivien pakolliset ruotsintunnit ja palvelu pelaa kuin FlyRide konsanaan.

13Tiimiakatemialla opiskelun pääasi-alliseksi motivaation lähteeksi on asetettu maailmanympärysmatka.

Kun vaihtoehtona on tehdä satojen tuhansien eurojen liikevaihtotuloksen jälkeen klassinen “otan rahat ja juoksen”-liike, kenelle tulee edes mieleen lähteä rilluttelemaan pariksi kuukau-deksi maailmalle jonkun tiimiyritykseksi itse-ään kutsuvan kouluporukan seurueessa kolmen ja puolen vuoden hermoja repivän vuoden, kymmenien kohtalokkaiden epäonnistumisten, satojen treenituntien ja tuhansien luettujen si-vujen jälkeen?

Ilmeisesti aika monelle.

Tervetuloa Tiimiakatemialle.

...Lentokyvyttömän linnunSelviytymisopas


Tiimiakatemia-Suomi sanakirja

gäp= velvoite, summa jonka jokaisen tii-miyrittäjän tulee saada täyteen, jotta yri-tyksestä tulevat kulut saadaan kuituvaksi.

Täpitys=tiimiyrityksen laadunmittaami-sen työväline

ristipölytys= vierailu esim. toisen tiimin treeneissä (=kokoontumisessa)

9

Teksti: Tomi Salm

iKuvat. M

atias Ulfves

ALF REHN ON TOIMINUT VIIMEISET KYMMENEN VUOTTA yrityksissä luo-vuuskonsulttina ja julkaisi hiljattain kirjankin ”Vaarallisesta ajattelusta”. Rehnin mukaan luovuutta ei saavuteta hauskoilla testeillä, joita erilaiset luovuuskirjat esittelevät. Ne toimivat silmänkääntötemppuina, jotka viisaat aivomme välittömästi tunnistavat ja ihminen toimii luo-vasti itselleen tutulla tavalla. Ihminen voi pyr-kiä tulemaan luovemmaksi myös laajentamalla omaa katsantakantaansa, mutta silloinkin se tapahtuu tutussa viitekehyksessä, joka on tur-

vallinen ja hallinnassa. Todellinen luovuus al-kaa kuitenkin vasta sitten, kun tapahtuu jotain aiempaan viitekehykseen sopimatonta. Paitsi että oikea luovuus on itselle hämmentävää, on se sitä myös ympäristölle.

- Meillä on sellainen kuvitelma, että luovuus on aina mukavaa ja kivaa ja että ideat saavat kaikki hymyilemään hyväksyvästi. Se vain ei pi-dä paikkaansa. Päinvastoin muiden nyökyttely on merkki ideasta, joka toimii meidän nykyi-sessä tavassamme elää ja ajatella maailmassa, eikä siten ole kovinkaan luova, Rehn sanoo.

Oikea luovuus on vaarallista, uhkaavaa ja riitaisaa. Jos joku tarjoaisi alallesi uuden inno-vaation, olisit paremminkin äkäinen kuin in-noissasi. Innovaatio sotisi kaikkea edustamaasi ja uskomaasi vastaan. Esimerkkejä tästä on yri-tysmaailma pullollaan. Blue1:n tapa toimia len-toalalla karsimalla palvelut minimiin ei nostat-tanut kilpailijoissa olantaputuksia. Carlsbergin työntekijän innovaatio laajentaa tuotevalikoima oluista siidereihin, sai yrityksessä tylyn vastaan-oton, vaikka osoittautui menestystarinaksi.

- Kun puhutaan ide-oista, jotka oikeasti voi-vat mullistaa ja ravis-te l la maai lmaamme, kohdataan aina vas-tustusta. Juuri vastus ja kitka ovat merkkejä si itä, että muutos on tapahtumassa. Tosiasi-assa luovuus suututtaa ja ärsyttää. Suomessa puhutaan mielel lään siitä, että tarvitaan uusia innovaatioita ja kuinka tärkeitä ne ovat. Kuitenkaan ei puhuta siitä, että se vaatii oikeasti töitä. Innovoinnissa kyse ei ole jonkin kivan ja mukavan tekemisestä, vaan se on kutsu taisteluun.

Ihminen rakastaa helppoutta

Jokaisen ajattelu on rajoittunutta, se on pa-rempi myöntää heti alkuun. Olemme sisäistä-neet valtavan määrän opittuja tapoja ja reflek-sejä, joihin oma tausta ja kulttuuri vaikuttavat. Oleellista on oppia ymmärtämään itseään ja löytää rajoitteensa, jolloin ne eivät ohjaa meitä tiedostamattamme.

- Ihmisellä on kova tarve pysyä kiinni asioissa, joissa on turvallista ja mukava olla ja joita ei tarvitse kyseenalaistaa. Kyse ei ole pelkästään siitä miten miellämme maailman vaan myös siitä, miten ymmärrämme oman identiteettimme ja oman itsemme.

Tämä ei ole Rehnin mielestä sattumaa, vaan meidät on siihen opetettu. Jo kielemme pitää sisällään usei-ta sanontoja, jotka kehottavat pysymään paikoillaan ja siinä minkä osaamme, osaaminen on tärkeää. - Meidät opetetaan tietyntyyppiseen osaa-miseen ja tietotaitoon, joista saamme päänta-

putuksia ja kannustus-ta. Kuitenkin jokainen pääntaputus tappaa meitä hivenen, koska se opettaa, että muut mää-rittävät mikä on oikein ja hyvin ja mikä meidän roolimme elämässä on.

Ihmisistä tulee si-ten omien osaamisalu-eidensa ja tietojensa orjia. Koska olemme investoineet siihen keitä olemme, mitä osaamme

ja tiedämme, haluamme luonnollisesti varjella panostustamme. Tämä johtaa siihen, että usein huomaamatta työnnämme pois sellaisia asioita, jotka pakottaisivat meidät kehittymään ja löytä-mään uusia teitä.

- Mukavuusalue on turvallinen ja vastaa ihmi-

Viime keväänä saimme kokea Tulimyrsky-projekt ir yhmältä upean taidonnäytteen, kun ryhmä toi Åbo Akademin professori ja luovuuskonsultti Alf Rehnin Giggling Marliniin Jyväskylään. Tunnelmalliset satumetsähenkiset puitteet oli toteutettu nokkelasti ja huolellisesti. Alf Rehn taas on palkittu puhuja, joka pit i seminaarin kiinnostavana alusta loppuun.

:


10

Alf Rehn: vaarallisten ideoiden puolesta

Yksinkertainen tapa kehit-tää luovuuttaan, on ottaa vastaan informaatiota, jota ei normaalisti saa, joka ei kuulu normiluke-mistoon, normitettuun ta-paan. Älä lue tai katso sa-moja elokuvia kuin kaikki muut.

11


sen perusinvestointia, mutta jos haluaa kasvaa ihmisenä, se edellyttää muutosta, joka on välillä kivuliasta, Rehn sanoo.

Luovuus tulee aina olemaan ristiriidassa järkiperäisyyden kanssa, sillä järkiperäisyys perustuu tietoon ja historiaan. Luovuudessa taas olemassa olevista malleista on luovuttava. Tietoyhteiskunta rakentuu siihen, että kaikkeen löytyy oikeat vastaukset. Kuitenkin tulisi päästä eroon asenteesta, jossa kaiken hallinta takaa onnellisuutemme.

Aivot eivät halua olla luovia

Ihmisen luovuus ei kehity altistamalla aivoja erilaisille esitelmille, peleille ja leikeille. Sen sijaan tulee tehdä asioita eri tavalla, tehdä epä-mukavia ja hankalia juttuja. Aivot kehittyvät kuten fyysinen kuntokin - vain kohtaamalla kunnon vastusta.

- Ihmiset väittävät haluavansa olla luovia, mutta tosiasiassa miltei kaikki kehossa työsken-telee luovuutta vastaan, Rehn sanoo.

Ihmisen toiminnasta on tehty tutkimuksia. Tiedetään, että kun ihminen saa ratkaistavak-seen vaikeita tehtäviä, keho alkaa erittämään omaa huumettaan nimeltään dopamiini, jonka reaktiot muistuttavat kokaiinia. Dopamiini on


10

osa ihmisen palkintomekanismista, jossa hän kokee olonsa hyväksi. Aivojen palkitseminen kuitenkin päättyy, kun ongelmat muuttuvat oi-keasti vaikeiksi ja jopa mahdottomiksi. Silloin elimistömme alkaa erittää stressihormonia, joka tuntuu epämiellyttävältä.

- Ihmiset kokevat olevansa luovimmillaan do-pamiinihöyryissään, mutta tosiasiassa he ovat luo-vimpia vasta huomattavasti myöhemmin eli silloin, kun aivot erittävät kortisonia.

Olemme tottuneet siihen, että kun olemme hyviä jossain, pitää tuntua hyvältä. Tämä ei pidä to-siasiassa paikkaansa, sillä aivojen keskeisin tehtävä on energian säästö. Kehittyminen ja luovuus syövät runsaasti energiaa ja niinpä aivot kehittyvät vain pakon edessä.

- Meidät on huijattu kuvittelemaan että luovuus on söpö pieni pupu jota voidaan silittää. Luovuus nousee tilanteissa, jotka ovat epämukavia ja tuntu-vat sopimattomilta, mauttomilta ja lapsellisilta.

Tärkeää on oppia tuntemaan omat reflektinsä. Kun alkaa työntämään mielestään pois jotain asi-aa, se ei välttämättä johdu siitä, että asia itsessään olisi naurettava ja tyhmä, vaan että aivot eivät halua prosessoida sitä, koska se on liian hankalaa ja mo-nimutkaista.

Luovuudessa piilee muutos

Luovuus on muutosta, joka objektiivisesti tarkas-teltuna voi tarkoittaa yhtä lailla hyviä kuin huono-jakin asioita. Mikäli haluamme sulkea luovuudesta kaiken kielteisen puolen, sulkeutuu ovi luovuuden todellisilta mahdollisuuksilta.

Rehn kuvaa kirjassaan kuinka tärkeää on se, että kohtaa asiat, joita mieluummin olisi ajattele-matta. Asiat, joista pitää vähiten, samalla kahlitse-vat luovuuden ja vievät kykyä ajatella vapaasti ja potentiaalia muuttaa maailmaa. Siksi omat vaikeat rajoitukset tulee kohdata ja tutkia tietoisesti sitä, mitä meistä on epämiellyttävää ja ajatella juuri sitä.

Missä kohtaa muutosta olet?

1 Tekijä. Tekijä on se, joka tuo maailmaan jo-tain, mikä muuttaa alan pelisäännöt. Silloin otetaan riskejä ja kohdataan vastustusta. Hyvin harvat ovat

”Meidän on uskottava ideoihimme siitä huolimatta, että niitä vastustetaan ja että ne saatetaan torpedoida. Kritiikki on hyvästä – se teroittaa ideoitamme ja antaa meille voimaa jatkaa taistelua.”

Jukka-Pekka Vuori & Risto KuulasmaaKasvu - Miten yrityksessä luodaan kestävä kasvun

kulttuuri

Jos kyse on päin-vastoin ajattelemisesta ja kaikki yrittävät ajatella päinvaston, silloin tietenkin kaikkein parhaiten toimii sejoka ei yritä.

tekijöitä. Ihmiset sanovat, että haluaisivat olla teki-jöitä, mutta ei sinne oikeasti haluta. Käytännössä tekijät maksavat eniten: he joutuvat tekemään kaik-ki virheet itse, luomaan ja rakentamaan markkinat. He saavat kuulla olevansa idiootteja ja rämpiä räm-pimisensä jälkeen.

2 Duunaaja. Duunaajat tulevat mukaan sitten, kun joku on avauksen tehnyt. Kun suurimmat tappiot on maksettu ja mokat tehty, duunaaja tulee optimoimaan voittoa. He eivät ehkä pysty kapitali-soimaan uutuuden viehätystä, mutta sen sijaan he välttävät kaikki sellaiset ansat, joihin ensimmäiset toimijat astuivat.

3 Tukija. Tukijat tulevat mukaan sitten, kun tuote on todella hyvin testattu.

4 Tumpelo. Tumpelo astuu esiin siinä vaihees-sa, kun mitään kiinnostavaa ei enää ole bisneksessä ja kaikki suuret muutokset on jo tehty . He yrittävät imeä ja optimoida viimeiset verentipat muutok-sesta.

Tulimyrsky-työryhmässä oli:Sisko MäkinenValtteri MelkkoSuvi JuntunenMaria Kämppi

Teksti: Heli LeppäKuvat: Aleksi Havu

Kesällä Annamari, Esa, Sami ja Heli ottivat puhelimet kouraan ja alkoivat saattaa jäsenre-kisteriämme ajantasalle. Vanhoja yhteystietoja päivitettiin ja uusia jäseniä pyydettiin mukaan. Älä huolestu, jos sinun puhelimesi ei ole vielä soinut, meitä on alkaa Tiimiakatemian ver-kostossa olla jo niin mahdottoman paljon, ettei kaikkia ole vielä millään ehditty. Jos haluat edistää tätä isoa urakkaa voit käydä kertomassa nykyiset yhteystietosi tai liittymässä jäseneksi myös netissä osoitteessa http://www.tiimiakate-mianystavat.com

Myös Tiimiakatemian ystävien ensimmäinen sähköinen uutiskirje laitettiin liikkeelle syys-kuun puolivälissä.

Valmistuitko Tiimiakatemialta?

Keräsen Ville ja Mäkisen Santtu kyllästyivät odottelemaan, että ”joku muu” tämän tekisi ja tarttuivat itse toimeen. He pukkasivat Fa-cebookiin pystyyn ”TA-Alumnit Jyväskylä” ryhmän. Jyväskylässä kotipesäänsä pitäville Tiimiakatemialta jo valmistuneille tarkoitetun ryhmän esikuvana on Tiimiakatemian Ystävät Helsinki. Helsingissä vapaamuotoisia ja epävi-rallisia entisten tiimiakatemialaisten kohtaami-sia järjestetään jo säännöllisesti ja näyttää siltä, että samaa meininkiä on viimein luvassa myös Jyväskylässä.Ensimmäinen tällainen miitinki tullaan var-mastikin näkemään vielä ennen joulua. Liity ryhmään niin tiedät milloin.

Hauskaa syksyä kaikille Tiimiakatemian Ystä-ville!

Petri Virta, puheenjohtaja

KUUKAUDEN YSTÄVÄ

Kaisu Tuominiemi.Tiimivalmentaja ja yrittäjä Mondragonin Tiimiakatemiassa, Baskimaassa. Valmistunut Tiimiakatemialta vuonna 2009 Dilectio-tiimistä.

Matkustaminen on yksi suurimmista intohi-moistani ja kun Jyväskylän Tiimiakatemiaan päätettiin perustaa kansainvälinen tiimi muu-tama vuosi sitten, otimme parin kaverin kanssa markkinointihaasteen vastaan ja päädyimme interreilaamaan pitkin Eurooppaa markkinoi-den Tiimiakatemiaa ja rekryten kansainvälisiä tiimiläisiä. Viimeinen kohde oli Baskimaa, Espanjan pohjoislaidalla. Tulevina vuosina löysin itseni Baskimaasta useamman kerran. lyhyestä vaihdosta surffireissuun, ja viimeisenä akatemiavuotena, kun valmistuminen alkoi lähestyä, Mondragonin valmennustiimi tarjosi minulle töitä. Tein opinnäytetyöni liittyen kou-lutusvientiin ja Mondragonin caseen ja viimein maailmanympärimatkalla Samoan saarella ollessamme tein päätoksen ottaa tarjouksen vastaan.

Reilun vuoden verran täällä asuneena elämä on aika jännää. Baskimaassa yksia parhaista puolista on vuorten ja meren tarjoamat seikkai-lumahdollisuudet ja vahvat kulttuuriperinteet. Aluksi suurin totuttelu oli kieleen ja päiväryt-miin. Kun Suomessa saatetaan syödä päivällistä perheissä viideltä, baskeissa sama tapahtuu yh-deksältä illalla. Baskit ovat mielestäni joissakin asioissa samantyylisia kuin suomalaiset. Tuntuu etteivät he ehkä aluksi ole kovin avoimia, mutta kun heihin tutustuu, voi heistä saada elinikäisiä ystäviä. Eniten Suomesta ikavöin perhettä, ystä-viä ja lunta.On totta että pitää mennä kauas nähdäkseen lä-helle, myös Tiimiakatemian suhteen. On oppi-nut arvostamaan ehkä vielä enemmän juuriaan Jyväskylän Tiimiakatemialta joka toimii toki tukenani ja inspiraationani tekemiselle täällä edelleenkin

Paljon halauksia San Sebastianista! Tiimiaka-temia on ympäristö luoda ja toteuttaa unelmia. Iso kiitos siis kaikille jotka ovat auttaneet myos minun unelmaani eteenpäin. On hienoa saada olla nyt auttamassa samaa muille. Ja ehdotto-masti rohkaisen lähtemaan maailmalle.

12


Onko sinulle jo soitettu?

Miten voin liittya?Tiimiakatemian ystävät ry:hyn voit liittyä jäse-neksi netin kautta linkistä http://tiimiakatemi-anystavat.com/

Jäsenmaksu on 15 euroa vuodessa

Lisätietoja: www.tiimiakatemianystavat.com

13


Syksy on muuttumisen aikaa ja elokuu on tämän masenteluvuodenajan ensim-mäinen kuukausi. Muuttumisen lisäksi se lienee myös muuttamisen kuukausi, sillä Tiimiakatemian Facebook-yhteis-töstä on tullut lähiaikoina Keski- ja muun Suomen vilkkain asuntoilmoi-tuspalsta. Puolueettoman ja täysin objektiivisen keskiarvomittauksen mu-kaan noin sata prosenttia keskusteluun osallistuvista etsii itselleen kämppää oman luukkunsa vuokraamisen sijaan. Mieltäni vain painaa kysymys siitä, ovatko tiimiyrittäjämme supermenes-tyneitä monipuolisissa miljoonabis-neksissään ja kokevat tarvetta leuhottaa oikein urakalla, vaiko vaihtoehtoisesti totaalisen kyllästyneitä maksamaan miljoonavuokraa surkean kokoisesta kämpästään. Kun ei kukaan myönnä.

Ainoa Tiimiakatemian tiimiyritys, jon-ka kohdalla lukitsen epäilemättä ensin mainitun vaihtoehdon, on osuuskunta Manifant. Tyypit tekivät historiaa paukuttamalla ensimmäisenä tiimiyri-tyksenä rikki miljoonan euron liike-vaihtorajan, mikä on itsessään varsin käsittämätön suoritus. Juttu on myös sikäli esimerkillinen, että tietääkseni ja ymmärtääkseni miljoonafantit ovat kääräisseet niin sanotusti norsunosan hilloistaan erinomaisesti onnistuneilla kesäprojekteillaan. Tokihan esimer-kiksi Rautalammin miljoonatehdas Morton palvelee ympäri vuoden, eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun herrat Muna Tuominen ja Anssi Pietiläinen karkaavat yläkerran hulppeasta mil-joonatoimistostaan vetämään taas yhtä ikimuistoista Hulina-keikkaa lisää. Ki-visalmen Kievari oli mielestäni kuiten-kin jo miljoonas sulka hattuun, jonka perusteella uskaltaisin henkilökohtai-sesti väittää kokeneeni miljoonaluokan herätyksen ensi kesän suunnitelmieni suhteen: ei ole tarvetta alkaa vuok-raamaan kämppäänsä rallien aikaan. Yksinkertaisin tapa ansaita miljoo-na on voittaa lotossa. Keskimäärin noin 45 suomalaista onnistuu tässä

vuosittain. Muita helppoja ja toden-näköisiä toimintamalleja voisivat olla Taru Sormusten Herrasta-elokuvat-rilogian ohjaaminen ja tuottaminen, Vesa Keskisen vakoileminen ja Mil-joonapilkin voittaminen tai vaihtoeh-toisesti Cliff Burtonin korvaaminen oikealla basistilla. Tuttuni isä soitti jo kuopatussa Miljoonasateessa, mut-ta tietääkseni hän ei ole miljonääri. Manifanttien tapauksessa tulee toki ottaa huomioon, että miljoonan euron liikevaihto ei tarkoita miljoonan euron liikevoittoa, mutta väliäkö sillä. Mil-joona on aina miljoona. Onhan heillä sitä paitsi vielä puoli vuotta aikaa. Itseäni innoittava tapa ansaita miljoona olisi kirjoittaa kirja. Käytännössä tämä tarkoittaisi mitä todennäköisimmin Raamattua tai Koraania, mutta jostain syystä myös J.K. Rowlingin teoksia on myyty maailmanlaajuisesti melkein 500 miljoonaa kappaletta. Fantasiaa. Lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Aka-temian kiihkofanaattisimmat velhot lentelenevät luudillaan kimppuuni tämän kyseenalaisen vertauskuvan jälkeen, mutta tarkemmin ajateltuna: Piippukadulla sijaitseva Tylypahkam-me, rehtorinaan kunnioitettu Albus Dumbledore alias Ulla Luukas, on varsinaisia bisnesvelhoja valmentava oppilaitos, jonka olemassaolosta ja toiminnan luonteesta ei kukaan ”ul-kopuolinen” ymmärrä yhtikäs mitään. Käyhän tuo toki laatuun. Muista-vatkos kakkosvuoden tiimiyrittäjät muuten alkuperäiset tiiminimemme? Olen ehtinyt viime kesän kuulumisia kysyttäessä mainostamaan festaripo-liittisesti kurjaa kesääni, kunnes taju-sin tehneeni erheen ja valehdelleeni tahtomattani kaikille. Jokakesäinen roadtrip-pelleily vei minut ja heidät luonnonkauniiseen Kymenlaaksoon, jossa Kotkan Meripäiviä tähditti - luonnollisesti - Pelle Miljoona. Ensi vuoden ohjelmistoon voisikin kuulua sitten Miljoonarock.

Minun pienessä päässäni jokainen fantti kuuluisi Rohkelikkoon. Ja ehkä koko muukin linna.

Kuva: Matias Ulfves

Tomi Salmi on ääripätevällä tavalla hengetön keskisuomalainen tiimiyrittäjä, joka hakee kolumnissaan hyväksyntää ja hylkäystä enemmän tai vähemmän liiketaloudelliselle aivonyrjähtämilleen.

Million dollar business


14


K ello löi aamukolme. Harmaapartainen isoisä oli juuri sytyttänyt jadepiippunsa valmistautuen ottamaan vastaan aurin-

koa, joka oli juuri nousemassa meillä Suomessa läntenä tunnettujen merien ja mantereiden takaa. Hänen huomionsa kiinnittyi kahteen Pekingin kylmässä yössä vaeltavaan hahmoon, joiden habitus erottui katukuvasta luultavasti useammalla tavalla, kuin he itse osasivat edes kuvitella. Satu ja Opa olivat matkalla yöker-hosta takaisin hostellillemme. Menomatka oli tapahtunut taksin kyydissä, joten yökerhon si-jainti suhteessa hostelliin oli jäänyt hieman epä-selväksi. Satu ei varmuuden vuoksi ollut ottanut matkapuhelinta mukaan. Opan HTC oli juuri kadonnut yökerhon syövereihin ja viimeiset ra-hat oli annettu Matille, joka oli lähtenyt taksilla paluumatkalle jo toista tuntia aikaisemmin. Matti olikin osoittautunut taksinkuljettajalle varmasti tavanomaista haasteellisemmaksi asiakkaaksi kun kävi ilmi, ettei toinen ollut tois-taan paremmin selvillä hostellimme osoitteesta.

Rakkaat ystävät -magazinen lukijat- Osuus-kunta Cromitan nelivuotinen taivat on lo-pussa. Näihin neljään vuoteen mahtuu paljon muistoja, iloisia ja hauskoja, kenties myös joitain surullisia. Syitä olla ylpeä on paljon. Syitä olla nöyrä on varmasti vielä enemmän. Tätä painojakaumaa kunnioittaen haluaisin ra-kentaa tästä artikkelista hieman unenomaisen tarinan, joka keskittyy ennen kaikkea niihin hauskoihin ja nöyryyttä opettaviin muistoihin niin Suomesta, kuin myös maailmanympä-rimatkaltamme. Onhan kyseessä kenties vii-meinen artikkeli, jonka tulen tähän julkaisuun tuottamaan. Löytäköön jokainen lukija oman draaman kaarensa, tai olkoon löytämättä.

-Petrus Piironen, ent. päätoimittaja vm. 2009

Kotiuduttuani armeijasta pääsin hieman jäl-kijunassa mukaan osuuskuntaamme, jonka nimestä oltiin juuri ja juuri päästy yhteisym-märrykseen. -Tai ainakin lähes jokainen oli kyllästynyt pyörittelemään sitä ympäri ja ym-päri. Peurungassa järjestettävät avantouinnin Sm-kisat olivat juuri alkamassa. En enää muis-ta minkä tiimin kautta kyseinen yhteistyö oli rakentunut, mutta ainakin Olli ja Kalle olivat myyneet tapahtuman messuosastolle paikko-ja. Yhteen kauppaan kuului seuraavanlainen kommervenkki. Eräs kiinteistöhuoltoyhtiö oli päättänyt laajentaa tarjontaansa tuomalla maahan infrapunatoimisia saunoja eli siis lämpöhuoneita. Heillä ei omasta takaa ollut tarpeeksi henkilökuntaa, joten saimme siis myös konsulenttitehtävät osaksemme. Lähes-tulkoon ensimmäinen työtehtäväni Cromitan kanssa oli siis infrapunasaunojen markkinointi

avantouimareille Kallen kanssa. Aikamoinen yhtälö. Emme muuten myyneet ainuttakaan. Muistan vielä näiltä ajoilta hämärästi sen, että emme tainneet oikein osata toimia keskenäm-me Kallen kanssa. Sekin muuttui sitten aika pian.

Seuraava projekti tuli Mikon kautta, jolla oli yhteyksiä Laajavuoreen oltuaan siellä pari talvea hissimiehenä. Tässä projektissa oli mu-kana melkein jokainen tiimin jäsen. Kaikki oli mahdollista ja suunnitelmat suuria. Tarkoi-tuksemme oli myydä teatterilippuja, pyörittää rinnekahvilaa ja puuhata varmasti myös paljon muuta mikä on jo karannut mielestäni. Kaik-kein älyttömin ylilyönti oli kuitenkin ideamme kunnostaa Laajarin street -rakennelmat ja myydä niihin sitten isolla rahalla mainoksia. Mainostaminenhan kannattaa aina, eiks je? Laitoimme jätkäporukalla kymmeniä ja jälleen kymmeniä miestyötunteja rinnekonetallissa tapahtuneeseen kunnostustyöhön. Sahasimme vaneria, maalasimme, hitsasimme ja hioimme reilejä, joita sitten valmistumisen jälkeen kan-noimme tallista ulos vesisateeseen. Loppusyksy 2007 oli nimittäin kylmä ja kostea. Viimeistään tässä vaiheessa tuli kaverustuttua aika monen kanssa. Hanke mokattiin kuitenkin hinnoit-telemalla itsemme niin kirkkaasti ulos, ettei sitä voi vieläkään muistella vakavalla naamalla. ”Tunnelmallinen rinnekahvila, josta saattoi löytää elämänsä rakkauden” (toim. huom. ei todistettavissa) tavallaan kilpaili Laajarin kah-vilaravintolan kanssa ja taisi tuottaa keskimää-rin noin kahden (2) euron tuntipalkan.

S uomen talvi 2007-2008 oli ennätyksellisen leuto. Belizen kevät 2011 ei ollut kylmä se-kään. Olimme majoittautuneet sympaat-

tiseen keltaiseen mökkiin, joka oli rakennettu jalkojen varaan noin kolmen metrin korkeuteen ja näin ollen keinui trooppisen tuulen mukana kuin M/S Syöjätär. Parhaimman käsityksen täs-tä sai vasta kallistettuaan pään tyynyyn, kun jo-ku päätti lähteä yölliselle pissalle. Jokainen askel synnytti uuden heilahduksen. Kevyt heiluminen istui tosin oikein mainiosti saaren reggaeren-toon tunnelmaan. Olimme siis Caye Caulkerin saarella, jonka hurrikaani Hattie oli halkaissut kahtia vuonna 61. Tässä valossa on oikeastaan aika triviaalia heiluuko majamme paljon vai vähän. Oli se kuulemman kerran kaatunutkin, mutta vuokraisäntämme, kätevänä käsistään, oli nostattanut sen uudelleen pystyyn. Naa-purissa myytiin pitsaa, joten Jerrin johdolla meistä tuli välittömästi Gregin vakioasiakkaita. Olimme eittämättä myös hänen parhaita asi-akkaitaan, sillä joku seurueestamme taisi olla lähes aina läsnä. Kaveri oli tullut tänne Kana-

dasta pyörittämään pitseriaa -ilman pitsauu-nia. Illallisaikaan tilauksen saaminen saattoi kestää jopa yli tunnin. Saaren virallinen teema olikin Go Slow, josta kertoi pääkadulta löytyvä liikennemerkki: ”we have two cemeteries but no hospital”. Greg oli liikemiehenä päättänyt pitää erityishyvää huolta vakkareistaan, joten saa-puessamme viettämään Riikan syntymäpäivää, pöydässä odotti kaksi kanisteria rommipunssia. ”I made it extra strong for you guys, just the way you like it”

Jossain vaiheessa Laajavuori -tiimellyksen keskellä, Roihan Janne ja Korpelan Mikko tu-livat pölyttämään treeneihimme tiedustellen kiinnostustamme ottaa Magazine haltuun. Silloinen Printtipaja, johon kuului siis Jannen ja Mikon lisäksi Valkosen Jere oli tuottanut lehteä vielä vuoden poikien valmistumisen jälkeen ja nyt se piti saada takaisin taloon. Tar-tuimme tilaisuuteen Hyden, Jerrin ja Mikon kanssa. Itse otin projektipäällikkyyden, joka näin jälkeenpäin ajatellen todellakin merkkasi uuden ajan alkua. Printtipajan pojilta oppi aika paljon, ei pelkästään lehden tuottamista, mutta myös myyntityötä, projektijohtajuutta ja vastuunkantoa. Haastavaahan homma oli silti ja varsinkin kun olimme sopineet Printtipa-jan asiakkuuksista 25 pojoa myyntiprovisioa, tehtiin ekoja numeroita oikeastaan tappiolla. Ensimmäisestä numerosta jäi painokustannuk-sien jälkeen viivan alle 2,64 euroa. Että näin. Oli toki ihan hyvä, että oppirahojakin makset-tiin. Saimme lopulta itsekin tehtyä muutaman uuden kaupan, jotka sitten pelastivat seuraavat numerot. Ehkä koko tiimin voimin aloimme päästä jonkin näköiseen käsitykseen siitä, mi-hin suuntiin halusimme lähteä.

Aivan tismalleen samoihin suuntiin em-me sitten tulleetkaan kulkeneeksi ennen maaliskuun kolmatta päivää vuonna

2011, kun sullouduimme Tiian, Satun, Jerrin, Matin, Riikan, Opan, Kallen ja Markuksen kanssa siniseen 90 -luvun alun Toyota Hia-ceen, johon ei ihan mahdu yhdeksää henkilöä matkatavarat mukaan lukien. ”Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen, pieneen Hiaceen?” Lähtö tapahtui Aucklandin keskustasta, jonne myös palasimme reilun viikon reissun jälkeen käytyämme ensin Taupossa, Rotorualla sekä Taurangassa ja Mount Manganuilla. Pisimmät pojat laitettiin tietenkin sikaosastolle ja loput matkatavarat sitten siihen päälle. Näin edes Jer-ri ei olisi ampaissut suutuspäissään ulos, kuten hänellä oli tapana tehdä valmentajamme Timon kyseenalaistettua treeneissämme yli Jerrin ka-pasiteetin. Aina aika ajoin, syystä tai toisesta, itse kukin saattoi lähteä treeneistämme ovet


14

OSUUSKUNTA CROMITA

2007-2011

1514

Tiimiakatemia magazineTiimiakatemia magazine

15

16


paukkuen. Allekirjoittanutkin nostaa kätensä pystyyn ainakin yhdestä kerrasta.

Samalla periaatteella muistan matkustaneeni myös vuotta aiemmin palatessamme Ruotsin Karlskronasta The Art of Hosting tapahtumas-ta. Usein matka on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin päämäärä, joten päätimme antaa tälle melkein 2.5 tuhannen kilometrin rypistykselle kunnolla aikaa. Teimme sen kahdella autolla. Kyseessä taisi olla yksi Ruotsin historian lu-misimmista talvista. Tapahtumaa järjestänyt vanha erinomainen ystävämme Liher Pillado oli tulossa Suomeen, mutta suunnattoman lumimäärän takia yksikään juna ei kulkenut ainakaan Tukholmaan asti. Otimme Lihiksen kyytiin Rogerion, Olan ja keksijä Keräsen lisäksi ja lastasimme jälleen matkatavarat sy-liin. Saatatkin tietää, että Perttimobiili, jonka avulla on muutettu useita Tiimiakatemian opiskelijoita uuteen asuntoon, ei ole korkea auto. Tarkoitan, että sen maavara on rajallinen. Liu’uimme kuin pulkka Tukholman auraamat-tomilla kaduilla.

Mutta vielä siis takaisin Pekingiin yöhön, jossa Opa, Satu ja Matti koet-tavat löytää takaisin hostellillemme.

Matkan venyessä Matti turvautuu vanhaan kuusamolaiseen varatoimenpiteeseen ja antaa taksikuskille kaikki loput rahansa. Lähes 20 mil-joonan ihmisen kaupungissa nämä kolme suo-malaista hahmoa kohtaavat hostellin etuovella samalla aamuöisellä minuutilla, Matti saapuen taksilla toisesta suunnasta, Satu ja Opa kävel-len toisesta. Jos katsoisimme reilun kilometrin päässä, Tian’anmen toisella puolella roikkuvaa puheenjohtaja Mao:a silmiin, voisimme todeta että kyseessä oli kaveri, joka olisi osannut arvos-taa juuri tämän kaltaista ironiaa. Taksimatkan monivaiheisuudesta sisuuntunut Matti eli juuri sen verran hetkessä, että hän muiden varoit-teluista huolimatta päätti lähteä soittamaan tyttöystävälleen Suomeen. ”Älä soita nyt, se on nukkumassa ja joutuu heräämään” Puoli tuntia myöhemmin Mattikin kömpi nukkumaan tehty-ään ensin sen, mistä muut varoittelivat.

Teksti: Petrus PiironenKuvat: Cromitan arkistot

16

1716


TALOMME ARVOVALTAINEN KÄS-KYTTÄJÄ TIMO ”LETIM” LEHTO-NEN sai viime keväänä ukaasin lähteä

valmentajavaihtoon yhteen lukuisista Euroopan Tiimiakatemioistamme. Valmistautumisen het-killä ykkösvaihtoehdoiksi nousivat Unkarissa sijaitseva Debrecen sekä Baskimaan Mondragonin yliopisto. Letim ei kuitenkaan ole niitä, jotka halua-vat tehdä asioista liian yksinkertaisia - siksipä taival taittuikin lentokoneen sijaan moottoripyörällä. Viikkoa ennen juhannusta takaisin Suomeen pa-lannut Manifant- ja Made-tiimien valmentaja ker-too puolentoista kuukauden mittaisesta Euroopan ympäriajostaan.

”Kyseessähän oli valmentajavaihto, johon päävalmentaja Ulla Luukas yhdessä Essi Sil-vennoisen säestämänä minut usutti. Alunperin tarkoituksena oli käväistä vain Unkarin Debre-cenissä ja Baskimaan Irunissa/Mondragonissa, mutta tällainen matkustustapa mahdollisti useam-massa kohteessa vierailemisen. Virallisesti tämä oli siis hieman erilainen työmatka, jollaiseksi ammattikorkeakoulun hallinto suostui reissun pitkän väännön jälkeen mieltämään. Olen ajanut moottoripyörällä vuodesta ’73 lähtien, joten ajo-taidon ja pyörän mekaniikkatuntemuksen suhteen luotin vuosien mittaan kehittyneeseen rutiiniin. Nautin ajamisesta, sehän se on tärkein syy tehdä tällainen päätös!

Tämä oli neljäs moottoripyörämatkani Euroopassa, joten osa teistä oli tuttuja entuudestaan. Itse asiassa menin kihloihinkin Budapestissa vastaavanlaisella matkalla. Silti on myönnettävä, että mitä lähem-mäs huhtikuun 23. päivä tuli, sitä enemmän alkoi jännitys vallata mielen. Vaikka esimerkiksi Pyreneiden vuoristoreittien maisemat olivat todel-la nautinnollisia ajaa ja toivat eräänlaista loman tuntua matkanteon keskelle, oli yksin ajaminen välillä melkoista itsensä etsimistä. Tavallinen arki jäi totaalisesti taakse. Odotin tosin Debrecenin ja Mondragonin Tiimiakatemioilla olevan paljon hommia ja se odotus piti täysin kutinsa. Mitään ongelmia ei matkalla onneksi ollut ja se on tietysti hienoa. Niin pyörä kuin pää pysyivät ehjänä.

Tällainen matka vaatii ehdottomasti huolellisesti laaditun ajosuunnitelman. Tein sen valmiiksi Suomessa ollessani ja tarkistin parhaat ajoreitit jo täällä. Joka kerta yöpymispaikkaan saapuessani varmistin missä kohti olen menossa ja mikä on seuraava määränpää, mitä teitä tulen käyttämään ja niin edelleen. Vuoristoreittien lisäksi hienoimpiin hetkiin kuuluivat Unkarin ”merenpohjat” eli val-tavat pusta-alueet. Pusta on nimitys Unkarin aro-seuduille, joita käytetään pääasiassa maanviljelyyn kastelujärjestelmiensä ansiosta. Parhaimmillaan pustat olivat satoja kilometrejä pitkiä suoria teitä, joten siellä kyllä kelpasi ajella.

Debrecenin Tiimiakatemialla vietin kaksi viikkoa, Mondragonissa kolme. Muissa kaupungeissa, ku-

ten Angersin (Ranska) ja Harlemin (Alankomaat) Tiimiakatemioilla olin vain pari päivää. Kotiinpa-luuta helpotti vaimoni saapuminen Mondragoniin viimeisellä viikollani Baskimaassa, joten viimei-sen reilun viikon ajan taitoimme matkaa kahdes-taan. Itse Suomeen saapuminen oli tietysti hienoa, niin kuin aina.

9000km:n ja puolentoista kuukauden jälkeen täy-tyykin sanoa, etten ehkä vielä ensi vuonna lähtisi uudestaan - kotioloihin sopiva hiekkatiepyörä on kuitenkin hankinnassa!”

Laajemmin Letimin tekemisistä ja kokemuk-sista voit lukea huikeasta matkablogista osoit-teesta www.letim.fi

Letimin reitti: Jyväskylä -> Helsinki -> Travemunde (Sak-

sa) -> Zschopau (Saksa) -> Praha (Tsekki) -> Brno (Tsekki) -> Wien (Itävalta) -> Debrecen (Unkari) -> Klagenfurt (Itävalta) -> Como (Italia) -> Grenoble (Ranska) -> Arles (Ranska) -> Pau/Pyreneet (Ranska) -> Irun (Espanja) -> Bordeaux (Ranska -> La Rochelle (Ranska) -> Angers (Ranska) -> Harlem (Alankomaat) -> Tanska -> Ruotsi -> Suomi

Teksti: Tomi SalmiKuvat: Timo Lehtonen

17


16

18

Hyvä, parempi,paras!Missä sinähaluat olla hyvä?

Olet valinnut Tiimiakatemian opiskelupaikaksesi.Tsemppiä oppimismatkalle!

Valitse pankiksi Keski-Suomen Osuuspankki.Tarjoamme pankkipalvelut sinulle ja tiimillesi.

Sama matka - kuljetaan yhdessä. Tervetuloa!

Lisätietoja www.op.fi tai lähimmästä konttorista.

Palvelemme parhaiten aikavaruksella. Varaa aika neuvotteluun p. 010 256 5750 tai www.op.fi

Puhelu maksaa 0,0828+0,0595 e/min tai matkapuh +0,1704 e/min.

Kiitos Neste Oil Rallysta 2011

Joni Pakarinen racing

1918


Päivämäärät alkaville koulutuksille keväällä 2012Hyvinvointivalmentaja -koulutus:

Kuntosalivalmentaja-koulutus:

Personal trainer-koulutus:-koulutus:

Ravintovalmentaja -koulutus:Kahvakuula-ohjaaja -koulutus:Ryhmäliikunnanohjaaja -koulutus:Functional trainer -koulutus:

27.-28.1.2012

Jakso 1: 24.-26.2.2012 Jakso 2: 23.-24.3.2012

alkaa 20.-21.4.2012 (Muiden lähijaksojen päivämäärät osoitteesta www.trainer4you.fi) alkaa 10.-12.2.2012

1.10.2011

alkaa 7.-9.10.2011

alkaa 3.-5.2.2012

OPI TAITOLIIKUTTAATrainer4You Ohjaajakoulutuksissa

•

Painotuotteetkäyntikorteista

kirjoihin

•

www.keuruunlaatupaino.com

•

Löydäihannepainosi

tiimiakatemia magazine 3/11 tiimiakatemia

Documents