tampereen leikkipaikkaohjelma vuosille 2012-2020

Leikkipaikat

Tampereen kaupunkiKaupunkiympäristön kehittäminen

VIHERPALVELUOHJELMA 2012–2020

Leikkipaikat

ISBN 978-951-609-586-1

Viherpalveluohjelma, Leikkipaikat 2012-2020 (PDF)

Julkaisija: Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen

VIHERPALVELUOHJELMA 2012–2020

Viheralueohjelman kehittämishanke I

Leikkipaikat

Sisällysluettelo

1 LEIKKIPAIKKOJEN OHJELMOINNIN SISÄLTÖ 6

1.1 TYÖN TAVOITTEET 6

1.2 TYÖPROSESSI 6

1.3 TIEDOTTAMINEN JA VIRANOMAISKÄSITTELYT 7

1.4 SEURANTA JA PÄIVITTÄMINEN 8

2 OHJELMOINTIIN LIITTYVISTÄ KÄSITTEISTÄ 10

2.1 VIHERALUEOHJELMA 10

2.2 VIHERPALVELUT 12

2.3 LEIKKIPAIKAT 13

2.3.1 Lähileikkipaikka 13

2.3.2 Alueleikkipaikka 13

2.3.3 Perhepuisto 13

2.3.4 Muiden hallintokuntien leikkipaikat 13

3 LEIKKIPAIKKAVERKOSTON NYKYTILANNE 15

3.1 KEHITYSHISTORIA 15

3.2 PALVELUN TUOTTAMINEN 15

3.3 OMAVALVONTAJÄRJESTELMÄ 16

3.4 LEIKKIPAIKKOJEN MÄÄRÄ 16

4 LEIKKIPAIKKAVERKOSTON KEHITTÄMINEN 20

4.1 KEHITTÄMISEN PERIAATTEET 20

4.1.1 Lait ja standardit 21

4.1.2 Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma 22

4.1.3 Väestötiedot ja käyttäjäryhmät 22

4.1.4 Maankäytön muutokset 24

4.1.5 Palvelutarve ja viheralueverkosto 26

4.1.6 Asukaskyselyt 28

4.1.7 Ympäristötekijät 30

4.1.8 Leikkipaikkojen monipuolisuus ja välineiden kunto 31

4.1.9 Resurssit 33

5 ESITETYT TOIMENPITEET 34

5.1 Säilytettävät leikkipaikat (S) 34

5.2 Kunnostettavat / kehitettävät leikkipaikat (K) 34

5.3 Poistettavat leikkipaikat (P) 35

5.4 Rakennettavat leikkipaikat (U) 36

5.5 Ylläpidon muutokset 38

5.6 Rahoitus- ja toteutusaikataulu 39

6 YHTEENVETO 41

7 LÄHTEET 44

8 LIITTEET 45

6 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi 2012-2020

1.1 Työn tavoitteet

Tampereen kaupungilla oli vuoden 2012 alussa hallinnassaan yhteensä 255 asemakaavoitetuissa puis-toissa tai muilla puistomaisesti rakennetuilla yleisillä alueilla sijaitsevaa leikkipaikkaa. Vuoden 2013 alkuun mennessä leikkipaikkojen määrä oli kasvanut kahdella 257:ään leikkipaikkaan. Leikkipaikoilla on suuri merkitys lasten kasvua tukevina elämyksellisinä ympäristöinä. Lisäksi ne parantavat yleisesti alueiden viihtyvyyttä ja kuntalaisten virkistysmahdollisuuksia. Nykyisen leikkipaikkaverkoston laadukas ylläpito ja tasapuolisten palveluiden turvaaminen myös tulevaisuudessa, edellyttää leikkipaikoille kohdistuvien toimenpiteiden sisällön ja aikataulutuksen harkittua suunnittelua.

Leikkipaikkojen ohjelmointi on pitkän tähtäimen suunnitelma leikkipaikkojen rakentamisen, perus-kunnostusten sekä palveluiden kehittämisen ohjaamiselle. Leikkipaikkojen ohjelmointi on viher-palveluohjelman ensimmäinen osa. Viherpalveluohjelmassa tullaan leikkipaikkapalveluiden lisäksi ohjelmoimaan myös muut kaupunkiympäristön kehittämisen hallinnoimat viherpalvelut. Viherpal-veluohjelma on yksi itsenäisistä hanke- ja kehittämissuunnitelmakokonaisuuksista, jotka toteuttavat Tampereen viheralueohjelmassa määriteltyjä viheralueita koskevia tavoitteita.

Työn tarkastelujakso kattaa vuodet 2012–2020. Tekstisisältöä on tarkistettu leikkipaikkojen määrän ja toimenpiteiden osalta vuoden 2013 tilannetta vastaavaksi. Ohjelmoinnin avulla toteutetaan monipuo-linen, turvallinen ja helposti saavutettava sekä riittävän laaja leikkipaikkaverkosto. Toimenpiteiden suunnittelussa otetaan huomioon palvelun nykytila, tarkastelujakson aikana tapahtuvat muutokset sekä palvelun tarjoajan velvoitteet. Lopputuloksena esitetään resurssit huomioiva tavoitetilanne sekä ne toimenpiteet, joita tavoitetilanteen toteutuminen edellyttää. Toimenpiteistä laaditaan investoin-tiohjelma, joka ohjaa vuosittaisten suunnittelu- ja rakentamisohjelmien laatimista.

Työssä keskitytään kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikön hallinnoimiin viheralueilla sijaitse-viin leikkipaikkoihin. Muiden toimijoiden vastuualueisiin kuuluvien leikkipaikkojen, kuten koulujen ja päiväkotien kohteisiin liittyviä toimenpiteitä ei ohjelmoida, mutta ne huomioidaan leikkipaikka-verkostoon vaikuttavina tekijöinä. Leikkipaikkojen ohjelmointi on samalla yhteinen linjaus tilaajana toimivan kaupunkiympäristön kehittämisen ja palvelun tuottajien välillä. Työssä yhteisesti asetettujen tavoitteiden noudattaminen jatkossa on tärkeää toimivan leikkipaikkaverkoston aikaansaamiseksi.

1.2 Työprosessi

Leikkipaikkojen ohjelmoinnin viimeistelyä varten koottiin vuonna 2009 työryhmä, jonka puheen-johtajana toimi rakennuttajahortonomi Teemu Kylmäkoski Kaupunkiympäristön kehittämisestä. Työryhmän asiantuntijoita olivat kaupunginpuutarhuri Timo Koski, rakennuttajahortonomi Janne Syrjä sekä vanhempi erikoissuunnittelija Marjaana Tuoriniemi. Tekninen suunnittelija Kaarina Kyllönen huolehti kartta-aineiston ja tilastojen laatimisesta. Aineiston kokoamiseen, kokonaisuuden järjeste-lyyn ja ulkoasun suunnitteluun osallistui konsulttina WSP Finland Oy. Konsultin työryhmään kuuluivat maisema-arkkitehti Arto Kaituri (projektipäällikkö) sekä miljöösuunnittelija Juuso Haapamäki. Raportin taiton laati graafi nen suunnittelija Riikka Airaksinen. Työryhmä kokoontui maalis- ja joulukuun väli-senä aikana yhteensä seitsemän kertaa.

1 LEIKKIPAIKKOJEN OHJELMOINNIN SISÄLTÖ

Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi 2012-2020 7

Ohjelmoinnin suunnitteluvaihe käynnistyi maaliskuussa 2010 lähtöaineiston kokoamisella. Vuonna 2005 kaupunkirakentamisen, viheryksikön ja suunnittelupalveluiden yhteistyönä laatima ”Leikkipaik-kojen kehittämis- ja toteutussuunnitelma” oli tärkeä lähtöaineisto tälle työlle. Aikaisemmissa vaiheissa koottua materiaalia päivitettiin nyt ajantasaisella tiedolla. Keskeisimpiä päivityksiä olivat leikkipaik-kojen kohdetiedot, resurssit, lainsäädäntö, viranomaismääräykset, väestötietoaineisto, maankäytön tavoitteet sekä kaupunkivertailuaineisto.

Lähtöaineistosta tehtyjen analyysien avulla arvioitiin leikkipaikkaverkoston nykytilannetta. Arvioin-nissa kiinnitettiin huomiota palveluverkoston kattavuuteen, yksittäisten kohteiden laatuun, korvaus-velan kehittymiseen sekä uusiin kehittämistarpeisiin. Nykytilanteen pohjalta määriteltiin leikkipaik-kaverkoston tavoitemitoitus sekä peruskunnostusten ajoittuminen. Näiden tietojen avulla ohjataan uudiskohteiden rakentamista, ylitiheän palvelutason keventämistä, resurssien hallintaa sekä olemassa olevien leikkipaikkojen laatua.

Leikkipaikkojen määrästä suhteessa kaupungin tai asuinalueen kokoon ei ole sitovaa valtakunnallista ohjeistusta. Tässä työssä verkoston tiheys määriteltiin kaupungin omien palvelutavoitteiden mukai-sesti. Peruskunnostusten ohjelmointi laadittiin palveluverkon laajuuden, resurssien sekä kohteista kerättyjen kuntotietojen perusteella. Esitettävät toimenpiteet tarkasteltiin aina tapauskohtaisesti ottaen huomioon paikalliset olosuhteet, taustatiedot ja resurssit.

Leikkipaikoille esitetyt toimenpiteet voidaan jakaa kohteiden säilyttämiseen, poistamiseen, perus-kunnostuksiin sekä uudiskohteiden rakentamiseen. Toimenpiteistä tehdään aikataulutettu investoin-tisuunnitelma vuosille 2012–2020. Vuosittaiset suunnitteluohjelmat laaditaan tämän investointisuun-nitelman perusteella. Varsinaisen suunnitteluprosessin läpiviemiseen on syytä varata hyväksymisme-nettelyineen aikaa noin 1-2 vuotta / kohde. Toimenpiteiden rahoitus ja toteutus päätetään kuitenkin erikseen yhdyskuntalautakunnassa, vuosisuunnitelman yhteydessä.

1.3 Tiedottaminen ja viranomaiskäsittelyt

Kaupunkiympäristön kehittäminen-yksikön ohjauksessa valmisteltu ohjelmointi esitettiin yhdyskun-talautakunnalle helmikuussa 2011.

Lautakuntaesittelyn jälkeen raportti liiteaineistoineen asetettiin nähtäville kirjastoihin sekä palve-lupiste Frenckelliin neljän viikon ajaksi. Lisäksi raporttiluonnos oli nähtävillä ja kommentoitavissa kaupungin internetsivuilla. Nähtävilläoloaikana on asukkailla ollut mahdollisuus antaa työn sisältöä koskevaa palautetta. Asukaskommentteja on ollut mahdollista antaa kirjaamoon joko internetin e-lomakkeiden, sähköpostin tai palautelomakkeiden välityksellä.

Tämän lisäksi työssä on huomioitu vuonna 2005 laaditun viheralueohjelman yhteydessä pidetyissä yleisötilaisuuksissa kerätyt leikkipaikkoja koskevat asukasmielipiteet.

Ohjelmoinnista annettiin lehdistötiedote, joka julkaistiin Tamperelaisessa sekä Aamulehdessä. Lisäksi ohjelmoinnista julkaistiin oma artikkeli kaupungin omassa tiedotuslehdessä 1/2011.

Leikkipaikkojen ohjelmoinnin sisältö koskee laajasti eri viranomaistahoja. Materiaalista on pyydetty nähtävilläoloaikana lausunnot lasten ja nuorten kasvun tukemisen tilaajaryhmältä, kiinteistötoimelta, tilakeskukselta sekä sivistyksen ja elämänlaadun kehittämisen tilaajayksiköltä. Lausunnoille annettiin neljän viikon vastausaika.

Asukaspalautteet sekä lausunnot käsiteltiin tilaajan ja suunnittelijan kesken. Palautteiden mukaiset tarvittavat muutokset tehtiin lautakunnan päätöskäsittelyyn tilaajan arvion mukaan. Lausuntoja


antaneille yksiköille toimitettiin kooste vastineista. Muutoin annetut asukaspalautteiden koosteet on sisällytetty raporttiaineiston liitteisiin. Lausuntojen ja palautteiden mukaan korjattu raportti vietiin tiedoksi yhdyskuntalautakunnalle 15.11.2011. Lisäksi asiaa käsiteltiin 29.11.2011 pidetyssä yhdyskuntalautakunnassa.

Ohjelma hyväksyttiin ohjeellisena viheralueiden leikkipaikkojen toteutussuunnitelmana 20.3.2012 pidetyssä yhdyskuntalautakunnan päätöskäsittelyssä.

Päätöskäsittelyn yhteydessä käsiteltiin myös lasten ja nuorten palveluiden lautakunnan 8.3. 2012 antaman erillisen lausunnon sisältö. Lausunnon mukaan raporttisisältö ja ohjelmointilinjaukset ovat onnistuneita. Päiväkotien ja koulujen leikkipaikkojen ilta- ja viikonloppukäyttöä sekä koulujen oppi-laskuntien ja asukasyhdistysten osallistumisen kehittämistä pidettiin tärkeänä. Lausuntosisältö huomi-oidaan jatkossa leikkipaikkapalveluiden kehittämistyössä. Kyseiseen ohjelmointityöhön lausunto ei aiheuta suoria muutoksia.

Lautakuntapäätöksen mukaan ohjelmassa esitetyt investoinnit, poistot ja hallintosiirrot hyväksytään erikseen vuosisuunnitelman yhteydessä. Lisäksi vihersuunnitelmiin liittyvää osallistamista päätettiin parantaa yhteistyöllä mm. nuorisofoorumin, asukasyhdistysten ja koulujen oppilaskuntien kanssa.

Ohjelman tekstisisältöä tarkistettiin leikkipaikkojen määrän ja toimenpiteiden osalta vuoden 2013 tilannetta vastaavaksi maaliskuussa 2013.

1.4 Seuranta ja päivittäminen

Raporttia päivitetään jatkossa 5 vuoden välein siten, että tarkastelujakso säilyy kymmenen vuoden mittaisena. Seuraava ohjelmointipäivitys laaditaan 2015, jolloin tarkastelujaksoksi otetaan vuodet 2016–2025. Päivityksen yhteydessä tehdään seurannan selonteko, jossa tarkastellaan aiemman ohjelmoinnin toteutumista. Myös investointiohjelma päivitetään vuosittain siten, että mahdollisten poikkeusten vaikutukset koko tarkastelujakson toimenpiteisiin otetaan huomioon. Kaupunkiympä-ristön kehittäminen päättää päivitystyön vastuista ja toteutustavasta työn tullessa ajankohtaiseksi.


2 OHJELMOINTIIN LIITTYVISTÄ KÄSITTEISTÄ

2.1 Viheralueohjelma

Tampereen Viheralueohjelma 2005–2014 on viheralueiden kehittämistä koskeva toimintasuunnitelma. Ohjelma määrittelee viheralueiden ja viherverkoston kehittämistavoitteet, ja ohjaa viheralueiden suun-nittelua, rakentamista ja hoitoa. Viheralueohjelma koskee kaikkia kaupungin hallinnoimia viheralu-eita: rakennettuja puistoja, luonnonmukaisia lähivirkistysalueita, maiseman- ja luonnonhoitoalueita, luonnonsuojelualueita, urheilu- ja ulkoilualueita, uimarantoja, suojaviheralueita, liikenneviheralueita sekä julkisten rakennusten piha-alueita.

Viheralueohjelmassa viheralueet jaetaan ”kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksen” (KYMS 2008) mukaisesti viiteen eri pääryhmään ja edelleen näiden alaryhmiin. Suurin osa leikkipaikoista sijaitsee korttelipuistoissa, kaupunginosapuistoissa ja aluepuistoissa, mutta niitä voi olla myös muillakin viheraluetyypeillä, kuten keskustapuistoissa, urheilukenttä- ja liikunta-alueilla sekä suojaviheralueilla.

VIHERALUEOHJELMAN VIHERALUEET yleiskaava viheraluetyyppi

Kaupunkipuistot VLK

Keskustapuistot 1

Erikoispuistot ja -kohteet 2

Korttelipuistot 3

Kaupunginosapuistot 4

Luonnonmukaiset lähivirkistysalueet VLL

Aluepuistot 5

Viherreitit, muut lähivirkistysalueet 6

Maiseman- ja luonnonhoitoalueet VLM

Rannat ja vesistöjen suoja-alueet 7

Harjut ja rinteet 8

Maisemapellot ja niityt 9

Urheilu- ja virkistyslaueet

Urheilu- ja virkistyspalvelujen alueet VU 10

Uimarannat VU 11

Retkeily- ja ulkoilualueet VR 12

Muut viheralueet

Suojaviheralueet E 13

Liikenneviheralueet L 14

Palstaviheralueet RP 15

Suojelualueet SL 18

Maa- ja metsätalousalueet MT 19

MU 20

Kiinteistöjen viheralueet 0

Taulukko 1: Viheralueohjelman mukaiset viheralueet, niitä vastaavat yleiskaava-alueet ja viheraluetyypit


Korttelipuistot ovat leikkiä ja oleskelua varten varustettuja, asutukseen läheisesti liittyviä toiminnal-lisia puistoja, joilla on tärkeä merkitys asuinalueen viihtyisyyden luojana. Korttelipuiston tulisi sijaita siten, että sen ja asunnon välinen etäisyys on korkeintaan 300 m. Korttelipuiston koko voi vaihdella 0,25–5 ha välillä.

Kaupunginosapuistot sijaitsevat keskeisesti kaupunginosassa, ja ne ovat merkittäviä kaupunkikuvan elävöittäjiä. Päivittäisen leikin ja oleskelun lisäksi ne on tarkoitettu eri ikäryhmien urheilu- ja ulkoilu-harrastuksiin sekä erilaisia tapahtumia varten. Kaupunginosapuiston koko vaihtelee 5–25 ha välillä. Sen tulisi sijaita korkeintaan 500 m etäisyydellä asunnosta.

Aluepuistot sijaitsevat kaupunginosien välissä. Luonteeltaan aluepuistot ovat laajoja viheralueita, jotka on varattu ulkoiluun, liikuntaan ja urheiluun. Aluepuistoissa voi olla reittejä liikennettä, lenk-keilyä ja hiihtoa varten, leikkipaikkoja lapsille, kenttiä eri ikäryhmien tarpeisiin, skeittipaikkoja sekä viljelypalstoja. Aluepuiston koko voi vaihdella 25–50 ha välillä.

Viheralueohjelmassa keskeinen tavoite leikkipaikoille on lasten ja nuorten kehitystä tukevan ympä-ristön turvaaminen sekä leikkipaikkojen turvallisuus, riittävyys ja monipuolisuus. Tämä edellyttää varusteiden, rakenteiden ja valaistuksen laatutason parantamista sekä kunnossapidon ja puhtaa-napidon laadukasta suorittamista. Kunnossapitoon kuuluvat olennaisena osana leikkivälineiden ja muiden varusteiden tarkastukset, korjaukset ja uusimiset.


VIHERPALVELUT 2010 HALLLINTOYKSIKKÖ

Kaupunki-ympäristön kehittämisen tilaajayksikkö(Kake)

Sivistyksen ja elämänlaadun kehittämisen tilaajayksikkö (Sive)

Tilakeskus (Tike)

Kiinteistö-toimi (Kito)

Rakennettuja puistoja (A1-A3) 439 ha

Avoimet alueet (B1-B5) 146 ha

Puisto muussa käytössä (D1-D5) 302 ha

Taajamametsiä (C1-C5) 1315 ha

Suojelualueita, S1-S3 33 ha

Leikkipaikkoja 258 kpl

Koulupihojen ja päiväkotien leikkipaikat 118 kpl

Skeittipuistoja ja -paikkoja 4 kpl 1 kpl

Peli- ja lähikenttiä 187 kpl

Koulunkentät 14 kpl

Koirapuistoja 12 kpl

Lasten luistinkenttiä 116 kpl

Talviliukumäkiä 60 kpl

Ulkoilumetsiä 4211 ha

Retkeilymetsiä 1787 ha

Talousmetsiä 1437 ha

Ulkoilureittejä 80 km

Kevyen liikenteen väyliä 560 km

Lähikenttiä 22 kpl

Urheilukenttiä 7 kpl

Uimarantoja, uimapaikkoja 33 kpl

Soutuvenepaikkoja 4390 kpl

Matonpesupaikkoja 19 kpl

Palstaviljelyalueita 3 ha

Hiihtolatuja 174 km

Jääkiekkokaukaloita 13 kpl

Taulukko 2: Viherpalvelut, vuoden 2010 tilanne

2.2 Viherpalvelut

Viherpalveluja ovat kaikki kaupungin tiettyä tarkoitusta varten ylläpitämät toiminta- ja viheralueet. Näitä ovat esim. leikkipaikat, urheilu-, peli- ja lähikentät, kevyen liikenteen väylät, rakennetut puistot ja puistokäytävät sekä ulkoilureitit. Viherpalveluja ovat myös skeittipaikat, koirapuistot, matonpesu- ja soutuvenepaikat, sekä muut toimintaa ja harrastuksia palvelevat alueet sekä rakenteet. Viherpal-veluiksi katsotaan kuuluvan myös viheralueverkostot, maisemapellot ja -niityt sekä metsät ja suoje-lualueet. Viherpalveluiden suunnittelu- ja hallintovastuu jakaantuu pääasiassa kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikön ja sivistyksen ja elämänlaadun kehittäminen – yksikköjen kesken. Viherpalve-luohjelmassa käsitellään ainoastaan kaupunkiympäristön kehittämisen hallinnoimia viherpalveluita. Muiden hallintokuntien palveluiden huomioiminen on kuitenkin oleellista tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden kannalta.


2.3 Leikkipaikat

Leikkipaikat ovat yksi kaupungin tuottama viherpalvelu. Kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikön hallinnoimat leikkipaikat ovat pääasiassa viheralueilla sijaitsevia pelaamiseen ja leikkitarkoitukseen varattuja kohteita, joille on sijoitettu tähän tarkoitettuja välineitä tai rakenteita. Tampereella leik-kipaikat on jaettu varustetason monipuolisuuden sekä alueiden laajuuden ja sijainnin perusteella lähileikkipaikkoihin, alueleikkipaikkoihin sekä perhepuistoihin. Vuoden 2013 alussa Tampereella oli yhteensä 257 Kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikön hallinnoimaa leikkipaikkaa. Näistä lähileik-kipaikoiksi luokiteltuja kohteita oli 182 kpl ja alueleikkipaikkoja 75 kpl.

2.3.1 Lähileikkipaikka

Pääasiassa korttelipuistoissa sijaitsevat lähileikkipaikat muodostavat leikkipaikkaverkoston perus-rungon. Ne on suunnattu pääasiassa lähikorttelien asukkaille. Lähileikkipaikoilla käytetään perustason välineistöä, joka on yleensä suunnattu 0-12 vuotiaiden ikäryhmille. Lähileikkipaikkojen yhteydessä on usein pieni pallokenttä, joka voidaan joissain tapauksissa jäädyttää talvisin. Välineiden osalta lähi-leikkipaikoilla ei ole talvikunnossapitoa.

2.3.2 Alueleikkipaikka

Leikkipaikkatarjontaa täydentävät lähinnä kaupunginosapuistoissa ja aluepuistoissa sijaitsevat alue-leikkipaikat. Ne ovat lähileikkipaikkoja laajempia ja toiminnoiltaan monipuolisempia kokonaisuuksia. Alueleikkipaikkojen yhteyteen saattaa kuulua eri-ikäisille tarkoitettuja urheilua, pelejä ja ulkoilua palvelevia toimintoja, kuten pelikenttiä, kuntoiluvälineitä tai erityislajien harrastuspaikkoja. Alue-leikkipaikat voidaan varustaa perusvälineistöstä poikkeavilla välinekokonaisuuksilla. Tavoitteena on lisätä alueleikkipuistoja yksilöivien teemojen käyttöä.

2.3.3 Perhepuisto

Perhepuistolla tarkoitetaan laajaa ja monipuolista leikkipaikkakokonaisuutta, jolla on myös matkailul-linen tehtävä. Perhepuiston tulee sijaita helposti saavutettavalla ja keskeisellä viheralueella. Perhepuis-toon voi liittyä maksutonta, ohjattua toimintaa tai maksullisia kerhoja. Erilaisten leikki- ja pelialueiden lisäksi perhepuistoon voidaan sijoittaa puiston toimintaa tukevia rakennuksia. Myös esiintymislavat sekä seikkailu- ja toiminta-alueet voivat kuulua perhepuistoon. Alueella tulee olla pidempiaikaista oles-kelua tukevia toimintoja, kuten wc, kioski, kahvio. Perhepuistojen tulisi olla ympärivuotisessa käytössä.

Tällä hetkellä Tampereella ei ole yhtään perhepuistoluokituksen mukaista leikkipaikkakokonaisuutta, mutta sellaisen rakentaminen on tulevaisuudessa kaupungin tavoitteena.

2.3.4 Muiden hallintokuntien leikkipaikat

Myös kaupungin muilla hallintokunnilla ja toimijoilla on niiden ylläpitämiä leikkipaikkoja. Tilakeskus hallinnoi mm. kaupungin kiinteistöjen piha-alueilla sijaitsevia kohteita, kuten päiväkotien ja koulujen leikkipaikkoja. Kiinteistöjen leikkipaikat eivät ole päivisin asukkaiden vapaassa käytössä. Niillä on kuitenkin suuri merkitys varsinaisia leikkipaikkoja korvaavina kohteina erityisesti haja-asutusalueiden asukkaille. Uimarantojen yhteydessä olevat leikkipaikat ovat puolestaan sivistyksen ja elämänlaadun kehittämisen tilaajayksikön hallinnoimia kohteita. Uimarannoilla sijaitsevien leikkipaikkojen käyttöä ei ole rajoitettu, ja ne ovat asukasnäkökulmasta rinnastettavissa kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikön hallinnoimiin leikkipaikkoihin. Muiden toimijoiden leikkipaikat ovat usein käyttäjäryhmil-tään rajoitettuja. Näitä ovat mm. kerros- ja rivitalojen piha-alueiden, seurakuntien sekä matkailu- ja palveluyritysten leikkipaikat.


3 LEIKKIPAIKKAVERKOSTON NYKYTILANNE

3.1 Kehityshistoria

Tampereella leikkipaikkojen ja pelikenttien (nk. pallokenttien) rakentaminen alkoi 1930-luvun loppu-puolella. Talvella kentille ja niiden ympäristöön jäädytettiin luistinratoja ja kelkkamäkiä. Istutettavien alueiden rakentamisessa pääpaino oli 1940- ja 1950-luvuilla. 1960- ja 1970-luvuilla maalta kaupunkiin suuntautuneen muuttoliikkeen aikana lähiörakentaminen oli voimakkaimmillaan. Kaupunkirakenta-misen sosiaalisen näkökulman seurauksena syntyi lukuisia korttelipuistoja, ja niihin toiminnallisesti varsin yksipuolisia leikkipaikkoja. Sama kehitys jatkui vielä 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin kaupungin lisääntyvään asuntotarpeeseen vastattiin tiivistysrakentamisella. Aikojen saatossa on siis rakennettu paljon pieniä leikkipaikkoja. Saman puistoalueen sisälläkin voi olla lähekkäin sijaitsevia, erillisiksi yksi-köiksi luettavia leikkipaikkoja, joissa on lähes sama, ja välillä hyvin pelkistetty varustetaso.

3.2 Palvelun tuottaminen

Vastuu leikkipaikkojen suunnittelusta, toteutuksesta ja ylläpidosta jakaantuu kaupungin organi-saatiossa usealle eri toimijalle. Lautakunnat vastaavat johtosäännön mukaan valtuuston ja kaupun-ginhallituksen sille asettamien strategisten, toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutu-misesta sekä konsernimääräysten noudattamisesta alaistensa toiminnan osalta. Yleisten alueiden leikkipaikkoihin liittyvistä kuntalaisten palvelutarpeiden selvittämisestä, palvelujen järjestämisestä sekä tuottajien valinnasta vastaa yhdyskuntalautakunta. Konsernihallinnon tilaajaryhmä vastaa palve-lujen tilaamisen valmistelusta ja suunnittelusta, tilaamiseen liittyvistä tuki- ja kehittämisprosesseista, lautakuntien ja niiden jaostojen toimialaan kuuluvien asioiden valmistelusta sekä viranomais- ja asia-miestoiminnan järjestämisestä. Lisäksi tilaajaryhmän vastuulla on edistää kuntalaisten osallistumista ja heidän mielipiteidensä välittymistä päätöksentekijöiden tietoon. Tilaajaryhmä jakaantuu kuuteen eri vastuualueen tilaajayksikköön.

Kaupunkiympäristön kehittämisen tilaajayksikkö vastaa leikkipaikkoja koskevien asioiden valmis-telusta, investointien ohjelmoinnista sekä suunnitelmien, rakentamisen ja ylläpidon tilaamisesta. Yleisten alueiden suunnittelua johtaa suunnittelupäällikkö Ari Vandell. Rakennuttamista ja kunnos-sapitoa johtaa rakennuttamispäällikkö Milko Tietäväinen. Yksikkö tilaa leikkipaikkojen rakennus- ja perusparannussuunnittelun Tampereen Infran suunnittelupalveluilta tai ulkopuoliselta konsultilta. Leikkipaikkojen suunnittelun lähtökohtana ovat tilaajan määrittämät tavoitteet sekä mahdolliset asukastoiveet leikkipaikan toiminnoista ja ilmeestä.

Suunnittelija vastaa, että suunnitelma täyttää voimassaolevien lakien, asetusten ja viranomaismää-räysten vaatimukset. Leikkipaikkojen välineiden, rakenteiden, turva-alustojen ja turva-alueiden tulee olla standardien mukaisia. Tilaajan hyväksymä suunnitelmaluonnos asetetaan nähtäville kahdeksi viikoksi internetiin, suunnittelukohteeseen sekä palvelupiste Frenckelliin. Tilaaja ja suunnittelija käsit-televät palautteen sekä laativat tarvittavat muutokset suunnitelmaan. Uudiskohteita koskevat suunni-telmat sekä keskeisten kohteiden perusparannussuunnitelmat valmistellaan yhdyskuntalautakunnan päätettäväksi. Kohteet, joissa palvelun rakenne ei muutu, viedään suunnittelupäällikön päätettäväksi.

Leikkipaikkojen rakentaminen tilataan Tampereen Infralta tai ulkopuoliselta urakoitsijalta. Raken-tamisen aikana tulee noudattaa leikkipaikkastandardeja, välinevalmistajien ohjeita, työkohteeseen liittyviä työselityksiä sekä Tampereen kaupungin laatimia työturvallisuusohjeita. Työnaikaiset suun-nitelman muutokset tai lisäykset hyväksytetään kohteen suunnittelijalla ja työn tilaajalla.


Kaupungin viheralueilla sijaitsevien leikkipaikkojen ylläpidosta vastaa kaupunkiympäristön kehit-tämisen tilaajayksikkö. Leikkipaikkojen ylläpito käsittää varusteiden, aluerakenteiden ja viherympä-ristön hoidon ja kunnossapidon. Leikkipaikkojen ylläpito tilataan Tampereen Infralta tai yksityisiltä urakoitsijoilta. Vuoden 2011 alusta lähtien kaupungin urakka-alueista kolme on yksityisen urakoitsijan kunnossapitämiä, ja loput kuusi aluetta ovat kaupungin oman tuotannon ylläpidossa.

3.3 Omavalvontajärjestelmä

Leikkipaikkaohjelman kanssa samanaikaisesti laadittu omavalvontajärjestelmä ohjaa leikkipaikkojen välineistön ja turvallisuuteen vaikuttavien rakenteiden kunnossapidon sekä valvonnan suorittamista. Omavalvontajärjestelmä ohjeistaa kunnossapidon järjestämisen sekä määrittelee kunnossapidon vastuutahot ja tilaajan turvallisuustehtävät. Järjestelmä palvelee sekä kaupungin omaa tuotantoa että yksityisiä urakoitsijoita. Omavalvontajärjestelmän sisältö päivitetään joka toinen vuosi.

Omavalvontajärjestelmä perustuu leikkikenttävälineistä ja niiden huollosta säädettyihin standar-deihin sekä Turvatekniikan keskuksen ohjeisiin omavalvonnasta ja turvallisuussuunnittelusta. Myös tuoteturvallisuuslainsäädäntö edellyttää omavalvontajärjestelmän laatimista. Tilaajan tulee myös pitää kirjanpitoa leikkipaikoilla tapahtuneista läheltä piti -tilanteista ja onnettomuuksista, sekä suun-nitella tiedon perusteella toimenpiteet turvallisuuden parantamiseksi.

Omavalvontajärjestelmän lisäksi leikkipaikkojen turvallisuutta valvovat viranomaiset. Tampereella valvonnasta vastaa ympäristöterveysyksikkö. Sen tarkastajat tekevät pistokokeenomaisia tarkastuksia leikkipaikoille, ja raportoivat havainnoistaan Kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikölle.

3.4 Leikkipaikkojen määrä

Tampereen leikkipaikkaverkoston riittävyyden arvioinnissa voidaan hyödyntää muiden suurten kaupunkien vertailuaineistoa. Vertailuaineistoa tulkittaessa tulee ottaa huomioon erot eri kaupunkien leikkipaikkojen laadussa, kaupunkirakenteessa ja palveluiden järjestämisen tavassa. Kaupunkiympä-ristön kehittäminen -yksikön vastuulla oli vuoden 2010 alussa yhteensä 258 leikkipaikkaa. Yli sadan-tuhannen asukkaan kaupunkien välisen vertailun mukaan Tampereella on lukumäärällisesti eniten kohteita ja asukaslukuun suhteutettuna tarjontaa on toiseksi eniten. Lisäksi palveluverkosto muodostuu kantakaupungin alueella huomattavan tiheäksi. Tämän johdosta palvelutarjonta ja saavutettavuus on verrattain laadukasta, mutta toisaalta verkoston ylläpito on taloudellisesti raskasta. Taulukko 3 kuvaa vuoden 2010 alkupuoliskon palveluiden määrällistä tilannetta vertailukaupunkien suhteen. Taulukossa olevat leikkipaikkojen määrät perustuvat kaupunkien ilmoittamaan tilanteeseen sekä osittain kaupunkien omilla internetsivustoilla ilmoitettuihin tietoihin. Taulukossa esitettäviin määriin vaikuttavat eri kaupunkien omat tulkinnat leikkipaikan ja puiston määritelmistä ja palvelusisällöistä.


HELSINGIN VERTAILUTIEDOT

Helsinki 0,47 2141 273 584420

Taulukko 3: Leikkipaikkojen määrällinen vertailu, yli 100 000 asukkaan kaupungit, vuoden 2010 tilanne, (väestötietoaineisto, väestörekisterikeskus 31.3.2010 )

Tampere saavuttaisi suhteutetun keskiarvon 78 leikkipaikan poistamisella, jos tarkastellaan leikki-paikkojen määrää / 1000 as., ja laskennassa huomioidaan myös näiden kuviteltujen poistojen vaikutus keskiarvoon. Tämän perusteella Tampereen leikkipaikkojen keskiarvon mukainen kohteiden määrä olisi 180 kpl. Keskiarvotilanteessa Jyväskylä ja Turku ohittaisi Tampereen suhteutetussa palvelutarjonnan määrässä. Tätä laskennallista poistojen määrää ei voi kuitenkaan pitää sellaisenaan tavoitteellisena. Sen avulla voidaan kuitenkin arvioida tavoitteiden mahdollista yleisen tason mukaista kehityssuuntaa.

Tampereen nykyisten leikkipaikkojen kunto vaihtelee kohteittain. Muutamissa kaupunginosissa näkyy leikkipaikkarakentamisen ja peruskorjausten keskittyminen tiettyihin ajanjaksoihin. Kuntoon vaikuttaa ratkaisevasti iän ja käytön tuoma kuluminen sekä ilkivalta, joka on suurin leikkivälineen ja koko leikkipaikan elinkaareen vaikuttava yksittäinen tekijä.

Vuoden 2000 jälkeen rakennetut ja peruskunnostetut leikkipaikat täyttävät voimassa olevat CEN- turvallisuusnormit. Sitä ennen hyvänä ja oikeana pidetty rakentamistapa on joiltakin osin vastoin nykyisiä vaatimuksia. Voimassa olevien normien käyttöönoton yhteydessä ei määritelty palvelun tuottajalle siirtymäaikaa. Vanhoille leikkipaikoille tehtävien kunnostustoimenpiteiden tarpeelli-suutta on tarkasteltu tapauskohtaisesti sen perusteella, aiheutuuko puutteista merkittävää haittaa. Peruskunnostuksen yhteydessä leikkipaikkojen laatutaso kohentuu normivaatimuksia ja käyttäjien toiminnallisia odotuksia vastaavaksi.

Tiheä leikkipaikkaverkosto on hajottanut resursseja, mikä on aiheuttanut joidenkin kohteiden perus-kunnostusjaksojen venymistä. Palveluiden turvallisuudesta ja käyttökelpoisuudesta on kuitenkin huolehdittu ylläpidon rahoituksella vuosittain tehtävillä välinevaihdoilla ja kunnostuksilla. Jatkuva peruskunnostusvaje kasvattaa kuitenkin vuosittaista korvausvelkaa ja heikentää leikkipaikkojen yleistä laatua.

KA

UP

UN

KI

LE

IKK

IPU

IST

OJA

/

1 0

00

AS

.

AS

UK

KA

ITA

/

LE

IKK

IPU

IST

O

LE

IKK

IPU

IST

OJE

N

MÄ

ÄR

Ä

AS

UK

KA

ITA

Lahti 1,34 748 135 100999

Tampere 1,22 821 258 211691

Jyväskylä 0,89 1119 116 129777

Turku 0,88 1138 155 176401

Oulu 0,78 1281 109 139579

Espoo 0,73 1368 179 244930

Vantaa 0,47 2110 94 198351

Vuoden 2010 keskiarvot 0,90 1226 149


Kuva 1: Tampereen leikkipaikkaverkosto 2010


4 LEIKKIPAIKKAVERKOSTON KEHITTÄMINEN

4.1 Kehittämisen periaatteet

Leikkipaikkoja kehitetään sekä verkostotasolla että kohdekohtaista laatutasoa parantamalla. Verkosto-tason tavoitteet pohjautuvat osin valtakunnallisen tason periaatteisiin sekä kaupungin omiin ylemmän tason suunnitelmiin, kuten Tampereen kaupungin strategiaan, tätä tarkentavaan kaupunkiympäristön kehittäminen-yksikön strategiaan sekä viheralueohjelmaan. Myös maankäytön suunnittelussa määri-tellään palveluverkoston alueellista laajuutta. Kohdekohtaisesti useat yksittäiset kriteerit vaikuttavat esitettyihin toimenpiteisiin. Tällaisia kriteerejä ovat mm. toimintojen monipuolisuus sekä kuntoon ja laatuun liittyvät asiat.

Ohjelmointityön aikana on laadittu erilaisia selvityksiä ja analyysejä, joiden avulla on voitu arvioida palveluverkoston tilaa ja kehittämistarpeita. Oleellisena toimenpide-esitysten perusteena on hyödyn-netty myös kokemusperäistä kohdetietoa sekä taloudellisten resurssien asettamia reunaehtoja.

Leikkipaikan turvallisuus sekä toiminnalliset riskitekijät on otettu erityisesti huomioon kokonaisuutta arvioitaessa. Turvallisuuteen vaikuttavat erityisesti välineiden ja laitteiden kunto, niiden standardi-enmukaisuus sekä turva-alueet ja alustamateriaalit. Vastaavia tärkeitä asioita ovat olleet valaistuksen riittävyys, avoimuus, näkemäesteet, ilkivalta-alttius sekä muut ympäristön ominaisuuksista johtuvat tekijät.

Ohjelmoinnissa esitetyt toimenpiteet tähtäävät resursseihin nähden mahdollisimman laadukkaaseen ja turvalliseen leikkipaikkaverkostoon. Yksittäisten leikkipaikkojen kohdalla tavoitteena on välineistöl-tään, toiminnoiltaan, maastonmuotoilultaan ja kasvillisuudeltaan tarkoituksenmukainen, turvallinen sekä kaupunkikuvaan sopiva ympäristö. Työssä esitettävät konkreettiset kehittämistoimenpiteet ja tavoitteet ovat seuraavia:

uudiskohteiden rakentaminen uudisalueille tai palvelukatvealueille ylimitoitetun palvelutarjonnan karsiminen ja toimintojen keskittäminen huonokuntoisten tai muutoin normistosta poikkeavien kohteiden peruskunnostukset varusteiltaan vaatimattomien kohteiden monipuolistaminen havaittujen vaaratekijöiden poistaminen säilytettävien leikkipaikkojen ohjelmoidut peruskunnostukset leikkialueiden kehittäminen esim. liikuntapuistoiksi / kuntoilualueiksi / oleskelupuistoiksi suunniteltujen hallintojakosiirtojen toteuttaminen uusien perhepuistojen perustaminen

Seuraavissa kappaleissa käydään vielä läpi yksittäisiä periaatteita ja kriteerejä sekä lähtöaineistosta tehtyjä analyysejä, joiden perusteella ohjelmoidaan leikkipaikoille tehtävät toimenpiteet vuosille 2012-2020.


4.1.1 Lait ja standardit

Leikkipaikkoja koskevat yleiset velvoitteet määräytyvät lain, standardien ja normistojen perusteella. Näiden velvoitteiden täyttäminen on leikkipaikkojen kehittämisen vähimmäistavoite, ja ne pyrkivät tuoteturvallisuuden varmistamiseen sekä riskienhallinnan ohjaamiseen. Lisäksi lainsäädäntö ohjaa viherpalveluiden tuottamista ja yleisestä turvallisuudesta huolehtimista.

Yksityiskohtaista leikkipaikkaverkoston mitoitukseen liittyvää lainsäädäntöä ei ole, mutta esim. kunta-laissa sekä maankäyttö- ja rakennuslaissa annetaan palvelutarjonnan määrään ja laatuun liittyviä periaatteellisia velvoitteita. Leikkipaikkojen kunnossapitoon ja turvallisuuteen liittyvät yksityiskoh-taisemmin kuluttajaturvallisuuslaki (22.7.2011/920) sekä turvallisuutta ohjaavat Suomen Standardi-soimisliitto SFS:n julkaisemat leikkipaikkastandardit.

Kuluttajaturvallisuuslaki (22.7.2011/920) asettaa velvoitteet ja seuraamukset sellaisille palvelutarjo-ajille, jotka luovuttavat tavaroita ja palveluksia kuluttajiin rinnastettavien henkilöiden käytettäväksi. Kaupungin ylläpitämät leikkipaikat ja -alueet kuuluvat kyseisen lain piiriin. Näin viranomaisten on mahdollista puuttua esimerkiksi kunnan omistuksessa olevien leikkipaikkojen turvallisuusongelmiin.

1.1.2012 voimaan tullut kuluttajaturvallisuuslaki velvoittaa kuluttajapalvelun tarjoajan tekemään ennen toiminnan aloittamista, toiminnan olennaista muutosta tai toimijan vaihtumista ilmoituksen kunnan valvontaviranomaiselle. Velvollisuus ilmoittaa palvelun tarjoamisen aloittamisesta ei kuitenkaan koske niitä palveluja, joiden tarjoaminen on aloitettu ennen lain voimaantuloa. Lisäksi laki velvoittaa palvelun tarjoajan laatimaan palveluiden erityispiirteet huomioivat turvallisuussuunnitelmat, jotka sisältävät toimintaohjeet vaarojen tunnistamiseksi, riskien hallitsemiseksi sekä niistä tiedottamiseksi.

Kuluttajaturvallisuuslain mukaan leikkipaikan tulee olla turvallinen käyttäjille ja sivullisille. Leikkipai-kalla on oltava omavalvontaa edesauttava tarkastus- ja huoltosuunnitelma sekä vastuuhenkilö, johon käyttäjät voivat ottaa yhteyttä. Kaupunki vastaa suunnittelemiensa ja rakentamiensa leikkipaikkojen ja -alueiden turvallisuudesta. Leikkipaikan turvallisuus edellyttää kalusteiden, rakenteiden ja pinnoit-teiden säännöllistä valvontaa, jatkuvaa huoltoa, kunnostusta ja tarvittaessa niiden uusimista.

Standardit ovat eri standardisointilaitoksissa laadittuja dokumentteja, jotka sisältävät vaatimuksia ja ohjeita palveluille tai välineille. Suomen Standardisoimisliitto SFS:n julkaisemat leikkipaikkastan-dardit ilmestyivät ensimmäisen kerran vuonna 1999. Standardeihin sisältyy välineryhmäkohtaisten rakennevaatimusten ohella yleisiä turvallisuusvaatimuksia sekä ohjeita leikkivälineiden asennuksesta, testausmenetelmistä, tarkastuksesta, huollosta ja ylläpidosta. Vuonna 2008 standardeista ilmestyi uusi päivitetty painos, joka astui voimaan 1.6.2009.

Suomen standardisoimisliitto ry:n julkaiseman leikkikenttävälineiden käsikirjan 143 mukaan standardien ensisijainen tarkoitus on estää loukkaantumiset, jotka johtavat vammautumiseen tai kuolemaan. Toissi-jainen tarkoitus on vähentää vakavia seuraamuksia, jotka aiheutuvat satunnaisista väärinarvioinneista leikkivälinettä käytettäessä. Standardit saavat palvelun tarjoajan ja ylläpitäjän näkökulmasta myös kolmannen merkityksen, sillä ne selventävät tarkastustoimintaa. Välineiden valmistajat vastaavat, että heidän tuotteensa täyttävät voimassa olevien standardien vaatimukset. Myös ennen standardien voimaan-tuloa pystytettyjen leikkivälineiden ja -alueiden osalta standardit otetaan huomioon turvallisuusohjeina.


4.1.2 Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma

Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman 2007. Ohjelman tarkoi-tuksena on vaikuttaa siihen, että lapsi- ja nuorisonäkökulma on osana kaupungin eri hallintokuntien suunnitelmissa, tavoitteissa ja toiminnassa. Lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman perustana ovat pääasi-assa YK:n lapsen oikeuksien sopimus, Tampereen kaupunkistrategia ja kaupungin palveluohjelma.

Tampereen kaupungin lapsipoliittiset päämäärät sisältävät viisi tavoitetta, joista kolme on johdettu YK:n yleiskokouksen vuonna 1989 hyväksymästä yleissopimuksesta.

Palvelujen kattavuus – oikeus voimavaroihin (YK:n yleissopimus) Lapsi toimijana – oikeus osallisuuteen (YK:n yleissopimus) Lapsen turvallisuus – oikeus suojeluun (YK:n yleissopimus) Lapsen ilo Syrjäytymisen ehkäisy

Näitä tavoitteita tarkastellaan lapsen eri elämänalueilla, joita ovat koti ja perhe, ympäristö, leikki ja oppiminen sekä oma elämä. Lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman mukaan suunnittelulla tulee pyrkiä toimivaan, viihtyisään ja turvalliseen elinympäristöön. Julkisten palvelujen, kuten leikkipaikkojen, koulujen ja päiväkotien, sijoittamisessa tulee huomioida lapsen näkökulma. Erityisesti turvallisen kevyen liikenteen verkoston sekä joukkoliikenteen merkitystä lasten ja nuorten arjessa korostetaan. Kaupungin ylläpitämien viher- ja ulkoilualueiden tulee antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus luon-nosta nauttimiseen ja ulkoiluun, urheiluun, harrastuksiin ja leikkeihin.

4.1.3 Väestötiedot ja käyttäjäryhmät

Koko kaupunkia koskevat väestöennusteet, alueelliset väestötiedot ja maankäytön muutokset ovat tärkeitä tekijöitä arvioitaessa leikkipaikkojen tulevaa tarvetta. Erityisesti uudisrakentamisen aiheut-tamat väestömuutokset vaikuttavat olennaisesti palvelutarpeen kehitykseen. Sitä vastoin olemassa olevaan rakennuskantaan sidotut ennusteet eivät pitkällä aikavälillä ole yhtä oleellisia. Väestöennus-teiden avulla voidaan ennakoida investointien tarvetta ja valmistella leikkipaikkaverkostoa tulevaa tilannetta vastaavaksi. Toimenpiteiden määrittämisen kannalta on myös oleellista tietää uusien asuin-alueiden rakentamistapa.

Tampereen väestö 31.12.2009 -selvityksen mukaan Tampereella oli vuoden 2009 lopussa yhteensä 211 507 asukasta. Näistä 0–12 -vuotiaiden lasten määrä oli yhteensä 24 794. Ennusteen mukaan väes-tömäärä lisääntyy 2010-luvun alussa noin 2 000 asukkaalla vuodessa. Sen jälkeen vuosikymmenen loppua kohti kasvu kiihtyy noin 2 400 asukkaaseen vuodessa. Kasvun odotetaan vaimenevan 2020-luvulla keskimäärin 1 800 asukkaaseen vuodessa.

Myös pienten lasten sekä kouluikäisten määrät kääntyvät kasvuun. Päivähoitoikäisten määrä kasvaa noin 2 000 lapsella aina vuoteen 2020 saakka, jolloin heitä on eniten. Vuonna 2020 alle 7-vuotiaita arvioidaan olevan noin 16 500. Kouluikäisten määrän lasku on loppumassa ja kääntymässä kasvuun. Vuonna 2020 7–15 -vuotiaita on noin 18 000. Toisin kuin pienten lasten osalta kouluikäisten määrä kasvaa vielä 2020-luvulla.

Tamperelaisten 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa 25 000 asukkaalla eli 74 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Samoin 65–74 -vuotiaiden määrä kasvaa noin 8 900 henkilöllä aina vuoteen 2020 asti. Vuonna 2030 heitä arvioidaan olevan noin 26 100, ja 75–84 -vuotiaita noin 23 000. Iäkkäimpien eli 85–94 -vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu nykyisestä 3 900:sta yli 8 200 henkilöön, ja yli 95 vuotta täyttä-neiden määrä nelinkertaistuu nykyisestä noin 260:sta lähes 1 200 henkilöön vuoteen 2030 mennessä.


Kuva 2: Tampereen alueelliset väestömäärät 2010, 1000 metrin ruutujako


Leikkipaikoilla on useita käyttäjäryhmiä, joiden tarpeet vaihtelevat ikäryhmien mukaan. Suunnittelussa tärkein ikäryhmä on 0–12 -vuotiaat lapset. Tästä ikäryhmästä erottuvat suurimpana käyttäjäryhmänä 4–9 -vuotiaat. Siinä iässä erilaiset hiekkaleikit, keinut ja liukumäet ovat suosittuja. Tätä nuorempien lasten leikit liittyvät ympäristöön ja materiaaleihin tutustumiseen. Vanhemman ikäryhmän leikeissä toiminnalliset juoksu-, hyppy-, tasapainoilu-, riippumis- ja kiipeilyleikit lisääntyvät. Kuudesta vuodesta eteenpäin leikkien sosiaalinen puoli ja yhteistoiminta kehittyvät merkittävästi. Urheilun ja pelien osuus leikeissä lisääntyy lasten kasvun myötä. Yli 12-vuotiaiden nuorten kohdalla leikkipaikkojen käyttö leikkimiseen vähenee, mutta alueet ovat nuorille edelleen sosiaalisia kohtaamispaikkoja. Kohteita suunniteltaessa tuleekin harkita myös oleskelupainotteisen käytön kehittämistä. Ongelmaksi voi tulla se, että nuorten oleskelun koetaan haittaavan pienempien leikkejä, tai aiheuttavan lisääntyvää ilkivaltaa. Leikkipaikka voidaan kokea myös haitallisena ympäristönä, mikäli se houkuttelee häiriötä aiheuttavien ryhmien oleskelua alueella, tai mikäli leikeistä aiheutuvat äänet ovat esim. materiaa-leista johtuen häiritseviä.

Leikkipaikoilla on suora myönteinen vaikutus lapsiperheiden asuinviihtyvyyteen sekä arjen toimin-tojen sujumiseen. Aikuisryhmille leikkipuistoilla on merkitystä kaupunkikuvan ja alueiden jäsenty-misen kautta. Leikkipaikkojen yhteydessä voi olla myös aikuisille ja ikääntyneille suunnattuja välineitä, jotka on tarkoitettu kuntoiluun ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon. Ikääntyvien määrän kasvaessa tämän tyyppisten alueiden tarve lisääntyy tulevaisuudessa.

Liikunta- ja aistirajoitteiset lapset ovat erityishuomiota vaativa käyttäjäryhmä. Vaikka esteettömyys tulee aina ottaa huomioon suunnittelussa, ei sitä aina voida täydellisesti toteuttaa kaikille käyttäjä-ryhmille sopivaksi. Tästä johtuen tulee rakentaa joitakin nimenomaan näille ryhmille suunnattuja kohteita, joiden suunnittelussa esteettömyys on keskeisin tekijä.

Leikkipaikkojen käyttö päivähoidossa olevien lasten ulkoilualueena vaatii oman erityishuomionsa toimintoja suunniteltaessa. Yksityiset päiväkodit sekä sosiaalitoimen alaiset ryhmäperhepäiväkodit sijaitsevat usein kiinteistöissä, joissa ei ole tarjolla laajoja ulkoleikkitiloja. Päivähoidosta vastaava sosi-aalitoimi ei pidä yllä tilastoa perhepäivähoitajien käyttämistä leikkipaikoista. Havaintojen mukaan suurta osaa leikkipaikoista käytetään kuitenkin perhepäivähoidossa olevien lasten päivittäisenä ulkoilutilana. Peruskorjausten ja välinetäydennysten yhteydessä on päivähoitajien toiveita otettu huomioon mahdollisuuksien mukaan. Yleisten leikkipaikkojen suunnittelun lähtökohtana ei kuiten-kaan ole ollut vastata päivähoitokäytön erityisvaatimuksiin. Mahdolliset ongelmat liittyvät erityisesti suurten ryhmien valvonnan vaikeuteen ja edelleen tästä johtuvaan onnettomuusriskin kasvamiseen.

Julkaisussa Päivähoidon turvallisuus, Opas 71 (Stakes) esitetään kunnallisia leikkipaikkoja pääsääntöi-sesti aidattaviksi, mikäli niillä on päiväkoti- tai ryhmäperhepäiväkotikäyttöä. Perhepäiväkotien käyt-tämiä paikkoja ei oppaassa esitetä aidattaviksi. Kaupungin oman linjauksen mukaisesti leikkipaikkojen aitaamistarve ei ole riippuvainen päivähoitokäytöstä. Aitaamistarve arvioidaan riskitekijöiden, kuten vesistöjen, liikenteen tai jyrkänteiden läheisyyden mukaan. Yleisten leikkipuistojen kohdalla aitaaminen voi olla oppaasta poiketen vain osittaista, tai se voidaan toteuttaa yksinkertaisena juoksuesteaitana.

4.1.4 Maankäytön muutokset

Maankäyttöön liittyvät hankkeet vaikuttavat keskeisesti väestötekijöiden paikallisiin muutoksiin ja palvelutarpeen kehittymiseen. Leikkipaikkojen rakentamisen aikataulu määräytyy alueen raken-tamisaikataulun mukaan ja uusinvestointien osuus vuotuisista määrärahoista voi tiettyinä vuosina kasvaa merkittävän suureksi. Vanhojen kohteiden peruskunnostusten aikataulutus tulee aina sovittaa huolellisesti uudisrakentamiseen vuosittaisen rahoitustarpeen tasaamiseksi.

Uudiskohteiden osalta ohjelmoinnissa on huomioitu keskeisimmät yleis- ja asemakaavasuunnitelmat. Kaavoitusohjelmat sisältävät tulevien vuosien maankäyttöhankkeet, mutta näiden alueiden varsinainen rakentuminen voi venyä kaavan luonteesta riippuen kymmenvuotistarkastelujakson ulkopuolelle.


Kuva 3: Keskeisimmät uudis- ja täydennysrakentamiskohteet 2012 - 2020

Taulukko 4: Uudis- ja täydennysrakentamiskohteiden mitoitustiedot 2010 - 2020

UUDET

KAAVA-ALUEET

Tavoitteellinen

asukasmäärä

Uudiskohteiden määrä,

leikkipaikat

Alueleikkipaikat Lähileikkipaikat

Vuores 13 000 1 6

Nurmi-Sorila 13 000 2 5

Hirvikallio (Kaukajärvi) 700 1

Hervantajärvi 3 000 1

Kalevanrinne 550 1

Härmälä, entisen lento-konetehtaan alue

1 750 1

Osalan osayleiskaava-alue 7 000 1 2

Niemenranta 4 000 1

Ikuri 300 1

Yhteensä 43 300 6 17

Tällä hetkellä maankäytön tavoitteisiin liittyy kahdeksan hankekokonaisuutta, joiden arvioidaan vaativan uudiskohteiden rakentamista. Näille tiedetyille uudis- ja täydennysrakennuskohteille on alustavasti kaavailtu 21 uuden leikkipaikan rakentamista seuraavan kymmenvuotistarkastelujakson aikana. Muut kaavoitushankkeet tukeutuvat olemassa oleviin leikkipaikkapalveluihin tai eivät luon-teensa johdosta edellytä uudisrakentamista. Vanhaan verkostoon tukeutuvat täydennysrakennus-kohteet voivat kasvattaa lähipalveluiden käyttöastetta merkittävästi ja aikaistaa leikkipaikkojen suunniteltuja peruskunnostuksia.


4.1.5 Palvelutarve ja viheralueverkosto

Palvelutarpeella tarkoitetaan tässä työssä leikkipaikan potentiaalista käyttäjämäärää suhteutettuna leikkipaikan saavutettavuuteen. Tarkastelu toimii palveluverkon yleisen laatutason arvioinnin työkaluna ja auttaa kokonaistilanteen hahmottamisessa. Sen avulla voidaan hallita palveluverkon tasapuolista kehittymistä, ja kohdentaa resursseja ensisijaisille kohteille. Liian harva palveluverkko huonontaa yleistä asuinviihtyvyyttä, ja lisää sisäistä liikennettä. Ylitiheä palveluverkko voi johtaa kohteiden laadulliseen heikkenemiseen, mikäli ylläpitoon ja kunnostuksiin ei löydy riittäviä resursseja.

Palvelutarvetta arvioitaessa tarkasteltiin sekä kokonaisväestön määrää että tärkeimpänä ikäryhmänä pidettyä 0–12 -vuotiaiden lasten määrää. Väestön kokonaismäärää voidaan pitää verkoston suunnit-telun kannalta lasten kokonaismäärää tärkeämpänä tekijänä, kun tarkastellaan suhteellisen pienten alueiden pitkän aikavälin kehitystä. Lyhyemmän aikavälin tarkasteluissa lasten kokonaismäärä on sitä vastoin keskeinen käyttöpainetta, ja lyhyen aikavälin toimenpidetarpeita kuvaava tekijä. On kuitenkin huomioitava, että väestörakenteesta tehtäviin tulkintoihin vaikuttaa tarkasteltavan alueen laajuus, rakennuskannan tyyppi ja asukkaiden alueellinen vaihtuvuus. Samoin toimenpiteiden priorisoinnissa tulee palvelutarve aina suhteuttaa myös muihin kriteereihin.

Kuva 4: 0–12 -vuotiaiden alueelliset määrät kantakaupungin alueella 2010, 500x500 ruutujakoesitys

Sisäasiainministeriön kaavoitusohjeessa 2/1975 ohjeistettiin vapaa-alueiden tontti-, kortteli- ja asun-toaluekohtaisten leikkialueiden mitoitusta. Muuta voimassa olevaa valtakunnallista leikkipaikka-kohteiden saavutettavuutta määrittelevää mitoitusta ei ole käytettävissä. Yleisperiaatteena on, että kaupungin tulee järjestää kohtuullinen mahdollisuus leikkipaikkojen käyttöön. Tätä on Tampereella tulkittu siten, että asukkailla tulisi olla mahdollisuus asua 300 metrin etäisyydellä lähimmästä leikkipai-kasta (lähileikkipaikka tai alueleikkipaikka), ja 500 metrin etäisyydellä lähimmästä alueleikkipaikasta. Tämä asetettu palveluiden saavutettavuusetäisyystavoite auttaa laadullisten arviointien tekemistä, mutta se ei suoraan edellytä toimenpiteitä, mikäli se joidenkin alueiden kohdalla jää täyttymättä. Perhepuistojen osalta ei ole asetettu vähimmäisetäisyysvaatimuksia.


Kuva 5: Leikkipaikkaverkoston suhde koulu-, päiväkoti- ja ikääntyneiden palveluihin 2010 (ks. liite 2)

Vuoden 2010 tilanteessa on 0–12 -vuotiaita lapsia yhden olemassa olevan leikkipaikan lähialueella (r = 300 m) enimmillään 526 kpl. Vastaavasti vähimmillään 0–12 -vuotiaiden määrä on vain yksi lapsi / leikkipaikka. Jos sama vertailu tehdään käyttäjämääriltään 15 suurimman ja pienimmän leikkipaik-kakohteen välillä, saadaan suurimpien kohteiden keskiarvoiksi 311 ja pienimpien 23,4 lasta / kohteen lähialueella (r=300 m).

Tässä työssä ei asetettu käyttäjämääriin sidottuja mitoituksellisia raja-arvoja, joiden perusteella ohjat-taisiin esimerkiksi uudisrakentamista. Ohjeellisesti voidaan kuitenkin sanoa, että palvelutarvetta on syytä arvioida tarkemmin, jos yhden neliökilometrin alueella on 0–12 -vuotiaita lapsia enemmän kuin 40 kpl tai alueella on enemmän kuin 100 asukasta. Suuren käyttöpaineen alueilla olevien nykyisten leikkipaikkojen laatuun ja ylläpitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota, sekä mahdollisesti lisätä kohteita näillä alueilla. Pienen palvelutarpeen alueilla voidaan harkita palvelun poistamista erityisesti silloin, jos kohtuullisella etäisyydellä on useita korvaavia kohteita. Olemassa olevaan palvelutarpee-seen sisältyvät myös paikalliset erityispiirteet, kuten päivähoitotoiminta. Samoin toimenpiteiden arvi-ointiin voivat vaikuttaa esimerkiksi olemassa olevat ikääntyvien palvelut sekä korvaavien kohteiden, kuten koulujen ja päiväkotien läheisyys.

Viheralueverkoston palveluineen tulee muodostaa yhtenäinen kokonaisuus. Leikkipaikan tulee sijaita riittävän lähellä käyttäjiä sellaisella paikalla, johon lasten ja valvojien on turvallista kulkea. Leikkipaikan läpi ei tule ohjata vilkasta kevyttä liikennettä. Sijainti jokapäiväisten ja luonnollisten kulkureittien varrella on käytön kannalta edullisinta. Saavutettavuuden lisäksi kaupunkirakenteellisen sijainnin arviointiin kuuluu esteettisten ja toiminnallisten tekijöiden sekä muiden palveluiden arviointi. Samoin on otettava huomioon katuverkosto, kevyen liikenteen väylät, liikennemäärät, onnettomuustilastot, ympäröivä rakentamistyyppi, näkymät ja luonnonolosuhteet. Suunnittelun kannalta on oleellista selvittää suojateiden sijainnit, alikulut sekä mahdolliset liikennevalot.


4.1.6 Asukaskyselyt

Asukasmielipiteet on huomioitu suunnitelmassa sekä luonnos- että viimeistelyvaiheessa. Luonnos-vaiheessa tausta-aineistona käytettiin aikaisemman viheralueohjelman yhteydessä tehdyistä asukas-kyselyistä ja yleisötilaisuuksista saatuja tuloksia. Luonnosvaiheessa käytössä olleiden asukaspalaut-teiden sisältö liittyi osin laajoihin alueohjelmiin, osin paikallisin toimin ratkaistavissa oleviin seik-koihin. Asukasmielipiteissä korostuivat ensisijaisesti toiveet leikkipaikkojen monipuolistamisesta sekä perusparannuksista. Välineistön monipuolisuus ja soveltuvuus eri-ikäisille lapsille koettiin tärkeäksi. Perusvälineistöjen lisäksi toivottiin monipuolisempia ja nykyistä haastavampia välineitä. Yksittäisistä toiminnoista korostuivat kiipeäminen sekä mielikuvituksen käyttöä tukevat seikkailuteemat. Palaut-teissa toivottiin myös nuorille omia harrastusalueita sekä leikkipaikkojen talvikäyttömahdollisuuksien parantamista. Yksittäisten kohteiden osalta saatiin palautetta välineistön heikosta kunnosta. Myös ilkivallan estämistä esitettiin erilaisten rakenteellisten ratkaisujen avulla.

Valmisteltu leikkipaikkaohjelmaluonnos asetettiin nähtäville kappaleessa 1.3 kuvattujen tiedottamisen menetelmien mukaisesti. Nähtävilläoloaikana asukkailla oli mahdollisuus kommentoida suunnitelma-aineistoa useiden eri palautekanavien kautta. Nähtävilläoloaikana saatiin yksittäisiä asukaspalautteita yhteensä 123 kpl, joista E-lomakkeiden kautta 112 kpl, erillisten palautelomakkeiden kautta 10 kpl sekä yksi sähköpostipalaute. Suurin osa palautteista oli yksityishenkilöiden jättämiä, mutta osa oli annettu yhteisöjen tai yhdistysten nimissä. Palautteet jaettiin aihesisällön mukaan yleisiin palautteisiin (14 kpl), alueellisiin palautteisiin (5 kpl) sekä kohdekohtaisiin palautteisiin (113 kpl). Lisäksi muutaman annetun palautteen sisältö koski ohjelmoinnin ulkopuolisia aiheita. Kaupunkiympäristön kehittäminen-yksikkö laati kuhunkin annettuun aihealuekokonaisuuteen tai yksittäistä kohdetta koskeviin palautteisiin erilliset vastineet. Useissa palautteissa käsiteltiin useampaa kohdetta tai ohjelmoinnin osa-aluetta, minkä johdosta vastineiden määrä nousi 132 kappaleeseen.

Yleisissä palautteissa leikkipaikkojen keskittämistavoitetta sekä puollettiin että vastustettiin tasaisesti. Kahdessa palautteessa kannatettiin perhepuiston / -puistojen perustamista. Lisäksi yleisissä palaut-teissa kiinnitettiin huomiota tiedottamisen ja vuorovaikutuksen järjestämiseen. Kahdessa palautteessa kiitettiin osallistumismahdollisuudesta, mutta muutamassa palautteessa tiedottaminen koettiin aikaisemmin suoritettujen poistojen yhteydessä heikoksi. Lisäksi yhdessä palautteessa ehdotettiin jatkossa alueellisten työryhmien kokoon kutsumista vastaavien hankkeiden yhteydessä. Palautteisiin liittyi omana ryhmänään varusteiden ja ympäristön kehittämiseen liittyvät kommentit, joissa toivottiin kohteiden välineistön ja ympäristöjen monipuolistamista sekä tiettyjen yksittäisten välineiden käyttöä.

Alueellisissa palautteissa kommentoitiin palveluiden alueellisen tasapuolisuuden toteutumista sekä paikallisesti puutteellisiksi koettuja palveluita.

Kohdekohtaisissa palautteissa kritisoitiin eniten ohjelmointijaksolla 2010 – 2020 toteutettavaksi suun-niteltuja kohteiden karsimistavoitteita. Lisäksi esitettiin toiveita kohteiden toiminnalliselle kehittä-miselle sekä peruskunnostusaikataulujen nopeuttamiselle. Muutamat karsittavaksi esitetyt kohteet keräsivät keskimääräistä enemmän palautteita. Lisäksi yhden yksittäisen uudiskohteen osalla nousi voimakas toive rakentamisaikataulun nopeuttamisesta.

Kaupunkiympäristön kehittäminen – yksikön antamissa asukaspalautteiden vastineissa pitäydyt-tiin ohjelmoinnin esittämissä tavoitteissa. Yksittäisten kohteiden osalta tullaan asukaskommentteja huomioimaan erityisesti kohteiden peruskunnostusten yhteydessä, jolloin voidaan puuttua alueiden kehittämisen sisältöön ja ympäristön paremmin huomioivien ratkaisujen toteuttamiseen.


Kuva 6: Nähtävilläoloaikana 2011 saatujen kohdekohtaisten palautteiden jakautuminen

0 2 4 6 8 10 12

Ahvenispuisto, StuntrataAkanpuisto

Vihiojanpuisto, AkinpuistoVihiojanpuisto, Kiipeilyverkkopuisto

TaatalanpuistoNirvanpelto

AneronpuistikkoFinninmäki

Haapalinnan toriHaavistonpuisto

HaukiluomanpuistoHeinätori

Helapuisto itäHirvikallionpuisto

Ilmarin leikkikenttäIsolammenpuisto

Kaakonpuisto itä / Kaakonpuisto länsi /…Karikepuisto

KarosenpuistoKeräilijänpuisto

KilinpuistoKisapuisto

KoivikonpuistoKaupin kansanpuisto, Koljon kenttä

LiedonpuistoLepikönpuisto

LintulamminpuistoKatajikonpuisto

PikkupehkusuonpuistoMaijalanpuistikko

MetsäniittyMäyränmäenpuisto

NäsinpuistoPahalammenpuisto, leikkipaikat 1 ja 2

MajavapuistoPilotinpuisto

PunaladonpuistoJurvalanpuisto

SienestäjänpuistoSilapuisto

SolkimäenpuistoTilkonmäenpuisto, 3 Säästäjänkatu

VapaudenpuistikkoVinninkoivikko

Väinö Linnan puisto, 1 pohjoinen ja 2 etelä

Kohdekohtaiset palautemäärät

Annetut palautteet(kpl)


4.1.7 Ympäristötekijät

Ympäristötekijöillä on huomattava merkitys kohteen soveltumisessa leikkipaikkakäyttöön. Eri tekijät vaikuttavat kohteen turvallisuuteen ja viihtyvyyteen sekä rakentamisen ja ylläpidon kustannuksiin. Vuonna 2008 valmistunut kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys on jatkoa vuonna 1994 tehdylle Tampereen kantakaupungin viheralueselvitykselle. Selvityksen päätavoitteena on yhtenäisen ja kattavan viherverkon määrittäminen, ja sen ongelma-alueiden selvittäminen ottamalla huomioon luonnonolosuhteet, maisemarakenne ja viheralueiden kestävä käyttö. Selvitys palvelee lähinnä maan-käytön suunnittelua, ja se liittyy vain epäsuorasti leikkipaikkojen ohjelmointiin.

Kohdekohtaisia leikkitoimintaan vaikuttavia ympäristötekijöitä ovat valoisuus/varjoisuus, paahtei-suus, tuulisuus, maastonmuodot, vesistöt sekä maaperä ja kasvillisuus. Jotkin luonnonympäristön ominaisuuksista ovat riskitekijöitä, jotka voivat estää uudiskohteen rakentamisen. Olemassa olevien kohteiden osalta riskin aiheuttavat ympäristötekijät, kuten jyrkänteet, vesistöt tai suuret kivet, tulee ottaa peruskunnostuksissa huomioon. Riskitekijöitä voidaan vähentää estämällä pääsy vaarallisille alueille tai poistamalla vaaran aiheuttaja kokonaan.

Pääasiassa ihmisen toiminnasta johtuvia ympäristötekijöitä ovat meluisuus sekä ilman ja maaperän saastuminen. Tällaiset haittatekijät ovat usein todennettavissa mittaamalla. Ympäristön meluisuus heikentää huomattavasti alueen viihtyisyyttä, ja se voi pahimmillaan olla terveydelle haitallista. Voimakas melu vaikeuttaa myös ympäristön havainnointia, ja lisää siten onnettomuusriskiä. Tampe-reen kantakaupunkialueen meluselvityksessä (2003) laskettiin tietokonemallin avulla katu- ja rauta-tieliikennemelun nykytilanne, sekä laadittiin ennuste vuoden 2020 melutasoista.

Valtioneuvoston päätöksessä 993/92 annettujen ympäristömelun ohjearvojen mukaan virkistysalu-eiden keskiäänitaso saa päivällä olla enintään 55 dB ja yöllä 50 dB (uusilla alueilla 45 dB). Melusel-vityksen mittausten perusteella yli 55 dB melualueella sijaitsevia leikkipaikkoja oli yhteensä 50, ja näistä neljä sijaitsi yli 65 dB alueella. Meluselvityksestä saadut tiedot eivät edellytä suoraa reagointia haittavaikutuksen vähentämiseksi. Melualueilla sijaitsevien kohteiden peruskorjausten yhteydessä tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota melua rajoittavien rakenteiden ja maastonmuotoilun käyttöön. Melurakenteiden kustannukset tulee tällöin ottaa huomioon määrärahoissa. Uudiskohteita ei saa sijoittaa melualueille ilman suojaavia rakenteita.


4.1.8 Leikkipaikkojen monipuolisuus ja välineiden kunto

Yksittäisten leikkipaikkojen arvioinnissa kiinnitetään huomiota välineiden ja alueiden monipuoli-suuteen. Monipuolinen kohde tarjoaa haasteita eri-ikäisille, ja palvelee parhaiten lapsen kehitystä. Tavoitteena on peruskunnostusten yhteydessä monipuolistaa niitä alueita, joiden toiminnot arvioi-daan liian yksipuolisiksi. Toimintoja keskitettäessä säilytetään monipuolisimmat kohteet. Myös leik-kipaikan toimintaa tukevat muut palvelut, kuten pelikentät tai uimarannat, parantavat alueen käytet-tävyyttä. Samoin kohde pyritään säilyttämään, mikäli se soveltuu hyvin talvikäyttöön. Talvikäyttöä tukevat esim. pelialueiden jäädytettävyys, luonnon tarjoamat liukumäet sekä kohteen ominaisuuk-sista johtuva vähäinen auraustarve.

Leikkivälineiden ja varusteiden kunto on merkittävä kriteeri peruskunnostusten ja kohteiden pois-toja arvioitaessa. Huonokuntoiset leikkivälineet eivät toimi suunnitellulla tavalla, ja niiden käyttö on epämiellyttävää tai vaarallista. Arvioinnissa tuleekin erotella puutteiden vakavuus ja laajuus. Yksit-täisten välineiden huonolla kunnolla ei ole vaikutusta peruskunnostusten ajoittamiseen, vaan puut-teet korjataan kunnossapidon yhteydessä. Leikkivälineiden ja -paikkojen tulee täyttää omavalvon-tajärjestelmän asettamat vaatimukset.

Leikkipaikkojen varusteilla ja rakenteilla on kohteen ominaisuuksista, tuoteosiin kohdistuvasta rasituk-sesta sekä ylläpitotöiden sisällöstä ja toteutustavasta riippuvainen käyttöikä, jonka ajan tuote täyttää sille asetetut vaatimukset. Leikkipaikan kokonaisvaltainen peruskunnostus tai uusiminen on tarpeen, kun useat eri tuoteosat eivät enää vastaa niille asetettuja vaatimuksia. Peruskunnostusten tarvetta ja toteutusajankohtaa voidaan siirtää tekemällä pienempiä käyttötalouden ylläpitotöihin kuuluvia kunnostuksia. Leikkivälineiden iän ja tehtyjen peruskunnostusten perusteella voidaan kuitenkin ennakoida oletettu peruskunnostustarve. Käytännössä riittävät peruskunnostusjaksot vaihtelevat kulutuksesta ja välineistöstä riippuen 8–15 vuoden välillä.

Leikkipaikkojen kunnon tarkemmaksi määrittelemiseksi on kohteiden laadulliseen arviointiin kehi-tetty kohdekohtaisesti laskettavissa oleva kuntoindeksi. Tämä arviointi on ollut yksi tärkeä kriteeri kohteiden ja toimenpiteiden ohjelmoinnissa. Kuntoindeksi perustuu neljän eri toimenpidekriteerin perusteella laadittuun kokonaisarvioon, joka ohjaa toimenpiteiden priorisointia. Indeksissä käytetyt muuttujat ovat turvallisuus, kunto, ikä ja toiminnot. Kullekin muuttujalle annetaan tarkastushetken laatua kuvaava lukuarvo. Lukuarvoihin liitetään painotuksia, jolloin kokonaissumma ilmoittaa eri tekijöiden kuntoindeksin. Laadukkaammat kokonaisuudet saavat näin suuremman pistemäärän.

1. Turvallisuus arvioidaan välineisiin liittyvien turvallisuusnormien vastaisten vikojen perusteella. Maksimipisteet turvallisuudesta ovat 10 p. ja minimipisteet 2 p.

Turvallisuusindeksin laskeminen:

0 – 19 % = 5p x 2 =10p

20 – 39 % = 4p x 2 = 8p

40 – 59 % = 3p x 2 = 6p

60 – 79 % = 2p x 2 = 4p

80 – 100 % = 1p x 2 = 2p

Puutteiden määrä / välineiden lukumäärä x 100 = xx %.Saatu prosenttimäärä pisteyte-tään viiteen ryhmään (1-5 p)

Laskukaavassa saatua pisteytystä painote-taan kertoimella 2, koska turvallisuus on merkit-tävä leikkipaikan kuntoa määrittävä tekijä.

Turvallisuudelle saadaan maksimi pisteet 10 p ja minimipisteet 2 p.


Arviointi = 5 x 2 = 10

= 4 x 2 = 8

= 3 x 2 = 6

= 2 x 2 = 4

= 1 x 2 = 2

1-3 vuotta = 5p

4-6 vuotta = 4p

7-10 vuotta = 3p

11-15 vuotta = 2p

yli 15 vuotta = 1p

5 välineryhmää = 5p




1 välineryhmä = 1p

Keskimääräistä parempi kunto (KP)

turvallisuus 10-8 p

kunto 10-8 p

ikä 5-4 p

toiminnot 5-4 p

Hyvä peruskunto (HP)

turvallisuus ≥ 6 p

kunto ≥ 6 p

ikä 3 p

toiminnot 3-2 p

Ilmeinen kunnostustarve (IK)

turvallisuus <6 p

kunto <6 p

ikä <3 p

toiminnot 1 p

2. Kunto pisteytetään tarkastajan subjektiivisen arvion mukaan 1-5 p. Laskukaavassa käytetään korostusker-rointa 2, koska kunto on merkittävä toimenpideperuste. Kunnolle saadaan maksimipisteet 10 p ja minipisteet 2 p.

3. Leikkipaikan ikä määritellään rakentamisvuoden tai viimeisimmän laajan peruskorjausvuoden mukaan. Pisteytyksessä ei käytetä erillisiä kertoimia. Iälle saadaan maksimipisteet 5 p ja minipisteet 1 p.

4. Toimintojen monipuolisuutta kuvaavat indeksit lasketaan jaottelemalla leikkipaikan välineet viiteen eri ryhmään: keinut, liukumäet, karusellit, keinumisvälineet ja muut varustetyypit sekä kuntoilu-/liikunta- tai muut pelivälineet. Mikäli leikkipaikalla on eri ikäryhmille suun-nattuja ja kaikkien ryhmien välineitä, saa leikkipaikka pisteitä 5. Maksimipisteet 5 p ja minimipisteet 1 p.

5. Leikkipaikkojen kunnon jaottelu tehdään eri kuntoin-deksin osatekijöiden pistemäärien perusteella. Kohteet voidaan jakaa keskimääräistä parempikuntoisiin kohtei-siin (KP), peruskunnoltaan hyviin kohteisiin (HP) sekä ilmeisessä kunnostustarpeessa oleviin kohteisiin (IK). Ilmeisessä kunnostustarpeessa olevien kohteiden peruskunnostustarve arvioidaan heti IK-luokituksen antamisen yhteydessä. Kuntojaottelun perusteella ei kuitenkaan suoraan määrätä leikkipaikoille tehtäviä toimenpiteitä. Kohteen luonne ja yleiset tavoitteet voivat esim. toimintojen monipuolistamisen osalta poiketa kuntojaottelun mukaisista toimenpidesuosituksista.


4.1.9 Resurssit

Kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikkö on seurantajakson 2005–2010 aikana käyttänyt leikkipaik-kojen investointeihin vuosittain noin 1,07 M€. Investointien vuotuiset määrät seuraavat asuinrakenta-misen volyymeja. Jakson 2005–2010 aikana uudiskohteita rakennettiin keskimäärin noin yksi kohde vuodessa (1,16 kpl/vuosi). Vanhoille asuinalueille tehtiin vain harvoin uusinvestointeja. Uudiskohteiden keskihinta tarkastelujaksolla oli 126 700 €. Kohdekohtaiset kustannukset vaihtelevat kuitenkin huomat-tavasti leikkipaikan ominaisuuksien mukaan. Lähileikkipaikkojen rakentamiskustannukset vaihtelevat 80 000–200 000 € ja alueleikkipaikkojen 100 000–600 000 € välillä. Suunnittelukustannukset ovat kohteittain 6000–10 000 €.

Leikkipaikkojen peruskunnostuskustannusten keskihinta on ollut n. 125 000 €. Lähileikkipaikkojen osalta peruskunnostuskustannusten suuruus vaihtelee 70 000–200 000 €:n välillä. Alueleikkipaik-kojen osalta kustannukset ovat arviolta 80 000–600 000 €. Yksittäisten peruskunnostusten suuruus vaihtelee kohteen laajuudesta, kunnostustasosta sekä kunnostustarpeesta riippuen. Vuodesta 2005 lähtien on peruskorjattu keskimäärin 7 leikkipaikkaa vuodessa. Vuonna 2008 peruskorjattiin eniten eli yhteensä 10 kohdetta. Nykyisellä korjauskierrolla ja leikkipaikkamäärällä kohteet tulevat perus-kunnostettaviksi noin 35 vuoden välein. Jotta leikkipaikkaverkoston laatu saadaan pidettyä riittävällä tasolla, tulisi kohteiden peruskunnostusjakson olla enimmillään noin 15 vuotta.

Leikkipaikoilla on moniin muihin viheraluetyyppeihin verrattuna huomattavasti enemmän rakentei-siin ja rakennettuun ympäristöön sidottua pääomaa. Käytön aiheuttama kuluminen laskee kohteen arvoa ja kasvattaa korvausvelan määrää. Ilman suunnitelmallista ylläpito- ja kehityssuunnitelmaa voi korvausvelka kasvaa hallitsemattoman suureksi, mikäli useat kohteet saavuttavat lyhyen ajan sisällä peruskorjaustarpeen.

Määrärahojen ja kohteiden lukumäärän välisen tasapainon on oltava hallinnassa. Vuoden 2010 alun mukaisessa tilanteessa (258 leikkipaikkaa) tulisi vuosittain peruskunnostaa noin 17 leikkipaikkaa. Tämä tarkoittaisi investointimäärärahojen reilua kaksinkertaistamista noin 2,2 M euroon. Laskennallisesti nykyisellä vuosittaisella peruskorjausmäärällä voitaisiin laadukkaasti ylläpitää noin 110 leikkipaikan verkostoa. Tasapainoon on siis pyrittävä tarkistamalla leikkipaikkaverkoston laajuutta sekä sovitta-malla määrärahat tulevaan tavoitetilanteeseen.


Edellisessä kappaleessa mainittujen kriteerien perusteella määritellään säilytettävät, kehitettävät / kunnostettavat, poistettavat ja rakennettavat uudet leikkipaikat.

5.1 Säilytettävät leikkipaikat (S)

Säilytettävät leikkipaikat ovat 2000-luvulla peruskunnostettuja tai rakennettuja kohteita, joilla ei ole tämän hetkisen tiedon mukaan peruskunnostustarvetta tarkastelujaksolla 2013–2020. Toimenpide-luokitukseen kuuluvilla kohteilla normit ja esteettömyysvaatimukset ovat huomioitu hyvin jo suun-nitteluvaiheessa. Säilytettävillä leikkipaikolla varustelu ja ympäristön monipuolisuus vastaavat aina riittävällä tasolla alueellista palveluvaatimustasoa.

Säilytettäviä leikkipaikkoja oli vuoden 2013 alussa yhteensä 118 kappaletta, joista lähileikkipaikkoja oli 73 kpl ja alueleikkipaikkoja 45 kpl.

5.2 Kunnostettavat / kehitettävät leikkipaikat (K)

Kunnostettaviksi merkityt kohteet ohjelmoidaan peruskunnostettaviksi tarkastelujaksolla 2013–2020. Peruskunnostusten aikataulu voi perustua havaittuihin laatutason ongelmiin tai kokemusperäiseen tietoon tuotteen kulumisesta ja käyttöiästä. Kunnostusten ja peruskunnostusten jaksotukset ja sisältö määrittelevät yhdessä yleisen hoitotason kanssa korjausvelan kehittymisen. Keskusta-alueella sijait-sevien ja muiden runsaasti käytettyjen leikkipaikkojen peruskorjaustarve saavutetaan noin kahdek-sassa vuodessa. Lähiöissä ja useimmilla lähileikkipaikoilla peruskorjaukset tulisi tehdä 12–15 vuoden välein. Tavoitteellisen peruskunnostuskierron noudattaminen estää hallitsemattomasta korvausvelan kertymisestä aiheutuvan verkoston laadullisen heikkenemisen.

Investointiohjelman lähtökohtana on ohjelmoida kaikki kohteet 15 vuoden peruskunnostuskierron piiriin. Investointiohjelman mukaista tavoitteellista peruskunnostuskierron pituutta voidaan tarvit-taessa muuttaa yksittäisten kohteiden osalta. Mahdolliset merkittävät turvallisuuden parantamiseen liittyvät viranomaismääräykset voivat edellyttää tiettyjen kohteiden tai koko verkoston peruskun-nostuskierron tarkistamista.

Esitettävien toimenpiteiden mukaan tavoitteellisten peruskunnostuskohteiden vuotuiset määrät laskisivat nykyisestä 17:sta 15:sta kohteeseen vuoteen 2020 mennessä. Nykytilanteeseen verrattuna tavoitetilanne edellyttäisi vuosittaisen investointimäärärahan nostamista arviolta reilulla 1 M€ eurolla.

Leikkipaikat voidaan jakaa kokonaiskunnon perusteella välitöntä kunnostusta vaativiin sekä perus-kunnostusjakson mukaan kunnostettaviin kohteisiin. Välitöntä kunnostusta vaativissa kohteissa on nopeaa reagointia vaativia havaittuja puutteita. Leikkipaikat voivat olla nykyisten normien vastaisia ja niiden turvallisuudessa saattaa olla puutteita, maasto ja välineet voivat olla kuluneita tai niiden esteet-tömyys ei toteudu tavoitteellisella tavalla. Välitöntä kunnostusta vaativat kohteet tulee kunnostaa seuraavan kolmen vuoden aikana. Peruskunnostusjakson mukaan kunnostettavien kohteiden toimen-piteet noudattavat ohjelmoitua aikataulutusta. Leikkipaikkapalveluiden keskittäminen voi kasvattaa tietyillä alueilla kohteiden kunnostus- tai kehitystarpeen kiireellisyyttä.

5 ESITETYT TOIMENPITEET


Leikkipaikkojen kehittämisellä pyritään joko palveluiden laajentamiseen, uudistamiseen tai laatutason nostamiseen. Kehittämistoimenpiteet voivat olla luonteeltaan yksittäisiin leikkipaikkoihin tai koko palveluverkostoon kohdistuvia muutoksia. Pienimuotoiset kohteiden kehittämistoimenpiteet on hyvä ajoittaa tehtäväksi peruskunnostuskierron mukaan. Peruskunnostuksen yhteydessä tehtävistä ylei-sistä kehittämistoimenpiteistä on saatu päätökseen keinualustojen ja keinutelineiden muuttaminen standardien mukaiseksi. Seuraavana kehittämistoimien osa-alueena on kesällä 2010 käynnistetty hanke hiekkalaatikoiden vaihtamiseksi pienempiin. Vuosittain vaihdettava leikkihiekkamäärä on noin 800 m³. Hiekan vaihdosta aiheutuvien huomattavien taloudellisten ja ajallisten kustannusten vähen-tämiseksi tullaan hiekkalaatikoiden koko rajaamaan jatkossa 4-8 m²:iin. Tämän lisäksi leikkihiekan paikalla puhdistamisen mahdollisuuksia tullaan tutkimaan Tampereen Teknillisen Yliopiston kanssa.

Tarkastelukauden 2013–2020 aikana esitetään peruskorjattavaksi 94 leikkipaikkaa. Näistä lähileikki-paikkoja on 69 kpl ja alueleikkipaikkoja 25 kpl. Kunnostettavista leikkipaikosta 29 on luokiteltu ilmei-sessä kunnostustarpeessa oleviksi kohteiksi. Ne ilmeisen kunnostustarpeen omaavat leikkipaikat, joiden peruskunnostukset on ajoitettu yli kolmen vuoden päähän, säilyttävät käyttökelpoisuuden vain aktiivisella ja paljon kunnossapitoresursseja vaativalla ylläpidolla.

Investointiohjelman mukaan vuonna 2013 tullaan peruskorjaamaan seitsemän leikkipaikkaa. Perus-kunnostettavien kohteiden vuosittainen määrä pysyy näin aikaisempien vuosien kaltaisena. Tämä tarkoittaa kunnostusten jäävän toistaiseksi merkittävästi tavoitteellisia kunnostusmääriä vähäisemmäksi.

5.3 Poistettavat leikkipaikat (P)

Poistettaviksi esitettyjen leikkipaikkojen perustelut vaihtelevat kohdekohtaisesti. Vähän käytettyjä, välineistöltään vaatimattomia leikkipaikkoja on usein tarkoituksenmukaista poistaa kokonaispalvelun laadun säilyttämisen kannalta. Samalla puistoalueella olevia erillisiä leikkipaikkoja voidaan yhdistää toimiviksi kokonaisuuksiksi. Leikkipaikkojen alueellisella keskittämisellä saavutetaan ylläpidon kannalta tasokkaampi lopputilanne. Saavutettavuus ei olennaisesti muutu, vaikka lähekkäin sijaitsevien pienten ja toiminnoiltaan suppeiden leikkipaikkojen toiminnot keskitetään yhteen kohteeseen.

Poistettavien kohteiden valintaperusteena voi olla käyttöä haittaava tai vaaraa aiheuttava tekijä, joita ei peruskunnostusten yhteydessä voi, tai kannata poistaa. Samoin syynä voi olla huono kunto, turvattomuus, vaatimaton varustus, vähäinen käyttö jne. Poistot tehdään siten, etteivät ne merkit-tävästi vaikuta palveluiden saavutettavuuteen, ja kullekin poistettavalle kohteelle osoitetaan vähin-tään yksi korvaava kohde. Korvaavien kohteiden peruskunnostukset pyritään ajoittamaan siten että kohde pystyy tarjoamaan lisääntyvälle käytölle laadukkaat palvelut.

Poistettaviin leikkipaikkoihin sisältyy viisi koulun tai päiväkodin yhteydessä toimivaa leikkipaikkaa. Näitä kohteita esitetään siirrettäviksi Kaupunkiympäristön kehittämiseltä Tilakeskuksen hallintaan eikä niitä enää tilastoida puistoleikkipaikkoina. Toimenpideohjelmassa nämä on esitetty merkittä-väksi HM (hallinnollinen muutos) merkinnällä

Vuoteen 2020 mennessä poistettaviksi esitettäviä kohteita on vuoden 2013 alussa kaikkiaan 40 kappa-letta. Aikaisemmin on vuosien 2010-2012 aikana poistettu kaikkiaan seitsemän kohdetta.Tulevista poistoista 35 on lähileikkipaikkoja ja viisi alueleikkipaikkoja. Näiden lisäksi hallinnollisten siirtojen kautta tulee tarkastelujaksolla poistumaan kaikkiaan viisi leikkipaikkakohdetta.

Poistettavat leikkipaikat muutetaan uusiksi toiminnallisiksi viherpalvelutyypeiksi tai ne kunnostetaan luonnonmukaisemmiksi viheralueiksi. Poistettavat leikkipaikat maisemoidaan kuhunkin kohteeseen sopivalla tavalla. Maisemointi voi edellyttää käytävien siirtoja, valaistuksen muutoksia sekä istutuksia ja nurmetusta. Muutokset tehdään tapauskohtaisesti ja suunnitelmallisesti asukkaiden mielipiteitä kuunnellen.


Kuva 7: Poistuvat leikkipaikat 2012-2020

5.4 Rakennettavat leikkipaikat (U)

Tarkastelujaksolla 2013–2020 suunnitellaan rakennettavaksi 17 lähileikkipaikkaa ja 6 alueleikkipaikkaa. Lisäksi yksi alueleikkipaikka kunnostetaan uudeksi perhepuistoksi.

Nykyinen palveluverkko on olemassa olevaan palvelutarpeeseen nähden riittävä, ja asukkailla on usein mahdollisuus valita käytettävä leikkipaikkapalvelu useasta lähialueella sijaitsevasta vaihtoeh-dosta. Joissain tapauksissa kaupunkirakenteen tiivistyminen sekä mahdolliset leikkipaikkojen poistot voivat aiheuttaa uusinvestointitarvetta vanhan kaupunkirakenteen sisällä. Uudisrakentamisen tarve perustuu kuitenkin pääasiassa kaupungin laajenemiseen uusille kantakaupungin ulkopuolisille asuin-alueille. Yhden kohteen rakentaminen tyydyttää useimpien uudis- ja täydennysrakentamisalueiden palvelutarpeen. Poikkeuksena ovat Ojalan osayleiskaavan, Vuoreksen sekä Nurmi-Sorilan aluekoko-naisuudet, joiden tavoitteelliset asukasmäärät vaihtelevat aluekohtaisesti 7000 – 13 000 välillä. Ojalan osayleiskaava-alueelle suunnitellaan yhteensä kolmea uutta kohdetta, joista yksi tulee sijoittumaan jo asemakaavoitetulle Risson alueelle. Nurmi-Sorilan alueelle on kaavailtu yhteensä seitsemää ja Vuoreksen alueelle kuutta leikkipaikkaa. Vuoreksen alue tulee rakentumaan vaiheittain ja uudiskoh-teiden toteutus jakaantuu tasaisesti vuoteen 2020 saakka. Vaiheittainen toteutuminen hajauttaa inves-toinnit useammalle vuodelle, mikä estää vuotuisten investointirahoituksen alueellisen keskittymisen.

Vuonna 2011 valmistuivat Hirvikallion sekä Vuoreksessa sijaitsevan Mäyränmäen leikkipaikat. Vuoden 2012 aikana toteutettiin Tervalepänpuiston, Tuohikorvenpuiston ja Tehtaankallionpuiston leikkipaikat.


Osalle ohjelmoiduista uudiskohteista ei ole asetettu epävarmuustekijöistä johtuen tarkkoja tavoit-teellisia toteutusvuosia. Nurmi-Sorila tullee rakentumaan pääasiassa vuoden 2020 jälkeen, ja onkin mahdollista että suuri osa sinne kaavaillusta investoinneista tulee toteutumaan vasta leikkipaikka-ohjelmoinnin tarkastelujakson ulkopuolella.

Tampereen viherpalveluiden kehittämistavoitteisiin sisältyy monipuolisten ja matkailullisia tarpeita palvelevien perhepuistojen lisääminen. Ensimmäinen tätä tavoitetta tukeva puisto tullaan rakenta-maan vuonna 2013. Näsinpuiston nykyisen alueleikkipaikan kohdalle rakentuvan Tiitiäisen Satupuiston luonteen on tarkoitus tukea Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun runoteemoja. Taidetta ja toiminnalli-suutta yhdistävän perhepuiston tavoitteena on toimia alueellisena leikkipaikkana ja omaleimaisena nähtävyytenä tulevan museon läheisyydessä.

Kuva 8: Uudiskohteet 2012 -2020


5.5 Ylläpidon muutokset

Ylläpidon muutokset voivat johtua erilaisista uusista viranomaismääräyksistä, yleisistä laatutason tavoitteiden muutoksista, ylläpidossa havaituista ongelmista tai talvikäytön tavoitteiden muuttu-misesta. Ylläpidon toimenpiteet ovat käytännössä hoitokertojen määrää, ajoitusta tai työkäytäntöjä koskevia muutoksia. Ne voivat olla luonteeltaan pysyviä tai väliaikaisia. Joissain tapauksissa myös ylläpitokäytäntöjen keventäminen voi olla perusteltua.

Alueurakoinnin yksityistämistä tullaan lisäämään siten että kaupungin ulkopuolisten urakoitsijoiden osuus nousee nykyisestä alle 20 %:sta 60 %:in vuoteen 2016 mennessä. Alueurakoinnin yksityistäminen tulee käytännössä vaikuttamaan ylläpidon tuottamistapaan ja käytäntöihin. Tämä ei kuitenkaan tule aiheuttamaan muutoksia asetetuissa laatutavoitteissa.

Merkittävin tiedossa oleva ylläpitosisältöön vaikuttava tekijä on mahdollinen leikkipaikkojen talvi-kunnossapito. Nykyisin leikkipaikat eivät ole talvikäytössä, mutta Kaupunkiympäristön kehittäminen – yksikkö on aloittanut selvittämään mahdollisuuksia ottaa tulevaisuudessa yksi leikkipaikka jokai-selta viideltä palvelualueelta talvikunnossapidon piiriin. Leikkipaikkojen osittaisen talvikäytön avulla voitaisiin monipuolistaa asukkaiden ympärivuotisia toimintamahdollisuuksia ja parannettaisiin raken-netusta omaisuudesta saatavaa hyötyä ja käyttöastetta. Useissa kaupungeissa osa leikkipaikoista on talvikunnossapidon piirissä ja Tampereellakin käydään aiheesta keskustelua erityisesti kaupunkiym-päristön kehittäminen-yksikön, oman tuotannon ja kaupungin terveystarkastajien välillä. Suurin talvi-kunnossapidon ongelma on leikkipaikoille asetettujen turvallisuusnormien täyttäminen. Käytännössä monien turvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden ominaisuuksia on mahdotonta saada talviolosuhteissa vaatimusten mukaiseksi. Toisaalta nykyinen velvoite edellyttää joka tapauksessa palvelun tarjoajan ylläpitävän rakentamiaan palveluita niiden tarkoituksenmukaisessa käyttökunnossa.

Kuva 9: Alueleikkipaikat ja viheralueiden talvikäyttökohteet 2010 (ks. liite 3)


Mahdollisiksi talvikunnossapidettäviksi kohteiksi suositellaan kaupunkirakenteellisesti keskeisesti sijaitsevia alueleikkipaikkoja, joiden lähiympäristön viheralueilla on jo ennestään muita talvitoimin-toja. Muita talvitoimintoja ovat esimerkiksi jääkentät, lumiliukumäet ja napakelkat.

Mikäli leikkipaikkoja otetaan talvikunnossapitoon, on talvella tehtävä kunnossapito silmämääräis-luonteista. Toimenpiteiden periaate on, että talviajan olosuhteet eivät saa tehdä välineestä vaarallista. Lumi ja jää poistetaan välineistä ja portaista. Kulku mahdollistetaan puistokäytävien auraamisella ja hiekoituksella. Talvikunnossapito tulisi suorittaa viikoittaisten tarkastusten yhteydessä. Myös talvi-kunnossapidettävien leikkipaikkojen välinevalinnoissa tulee mahdollisuuksien mukaan huomioida materiaalien talvenkestävyys. Leikkipaikat tulee suunnitella talvikunnossapitoa ajatellen esimerkiksi välineiden ja kulkuväylien sijoittelun osalta.

5.6 Rahoitus- ja toteutusaikataulu

Leikkipaikkojen ohjelmoinnin mukaisista toimenpiteistä on laadittu alustava investointiohjelma vuosille 2013–2020. Investointiohjelmassa peruskunnostuksille, poistoille ja uudiskohteiden raken-tamiselle asetetaan tavoitteellinen toteutusvuosi sekä arvioidaan toimenpiteiden vaatimat kustan-nukset. Investointiohjelma ei ole sitova asiakirja, vaan sitä päivitetään vuosittain ajankohtaista tilan-netta vastaavaksi. Investointiohjelman laadinnassa pyritään vuositason kustannukset jakamaan nykytilanteessa siten, että kunkin vuoden investoinnit voitaisiin pitää noin miljoonan euron tasolla. Huolellisesti laaditun investointiohjelman avulla voidaan varautua riittävän ajoissa rahoituksen tai suunniteltujen toimenpiteiden muutoksiin. Uusien asuinalueiden rakentamiseen sidottujen uusin-vestointien kohdalla aikatauluja ei voida juurikaan siirtää. Vuosittaisia investointeja voidaan tasoittaa lähinnä kohteiden peruskunnostusten aikatauluja tarkistamalla.

Realistisia investointiohjelmia voidaan laatia noin kolmen vuoden jaksoille. Kaikille asetetuille toimen-pidetavoitteille voidaan kuitenkin arvioida tavoitteellinen toimenpidevuosi myös koko kymmenvuotis-jaksolle. Vaikka pidemmän aikavälin ohjelmointia ei voida pitää kovin luotettavana, on sen laatiminen tarpeellista kokonaistilanteen hallinnan lisäksi erityisesti toimivan peruskunnostuskierron kannalta. Tällä hetkellä jaksoa 2016–2020 koskeva investointiohjelma on arvioinnissa, eikä sen sisältöä ole epävar-muustekijöistä johtuen syytä tässä yhteydessä tarkentaa. Jatkossa tavoitteena on pitkän aikavälin investointiohjelman sisällön täydentäminen sekä sen hyödyntäminen virkamiestyön apuvälineenä.


Kuva 10: Toimenpiteet 2012 – 2020 , esityksessä mukana poistot 2010 – 2011 (ks. liite 4)


Tamperelaisilla on käytössään nyt ja tulevaisuudessa hyvin toimiva leikkipaikkaverkosto. Ohjelmoinnin tavoitteiden mukaan leikkipaikkaverkoston rakennetta tullaan kehittämään tulevaisuudessa nykyistä kevyemmäksi. Nykyisten ja uusien asuinalueiden osalta palvelutarve tullaan tyydyttämään aikai-sempaa pienemmillä suhteellisilla leikkipaikkamäärillä. Leikkipaikkaverkosto säilytetään kuitenkin vertailukaupunkeihin nähden melko tiheänä, ja kohteiden alueellisessa saavutettavuudessa ei tapahdu juurikaan muutoksia. Vapautuvia resursseja suunnataan kohteiden peruskunnostuksiin, mikä mahdol-listaa tulevaisuudessa palveluverkoston kokonaislaatutason nykytilannetta paremman kehittymisen. Palveluita keskitetään erityisesti lähileikkipaikkojen osalta. Alueleikkipaikkojen kokonaismäärissä ei tapahdu merkittäviä muutoksia.

Leikkipaikkojen tavoitteellisen laatutason saavuttaminen edellyttäisi lisärahoituksen ohjaamista leikkipaikkojen peruskunnostuksiin. Talouden realiteetit eivät kuitenkaan toistaiseksi mahdollista tarpeelliseksi arvioitua vuosittaisen rahoituksen kaksinkertaistamista n. 2 miljoonaan euroon. Vuosit-tain kunnostettavien kohteiden määrää pyritään kasvattamaan mahdollisuuksien mukaan, mutta nykyisellä rahoitustasolla lähivuosien peruskunnostukset tulevat kohdentumaan vain kaikista vält-tämättömimpiin kohteisiin.

Tässä työssä käytettyjä ohjelmointiperiaatteita ja menetelmiä on tarkoitus kehittää edelleen viiden vuoden päästä tehtävään ohjelmointipäivitykseen. Leikkipaikkaohjelmoinnin lisäksi lähivuosien tavoitteena on ohjelmoida kaikki muutkin Kaupunkiympäristön kehittäminen-yksikön hallinnoimat viherpalvelut. Kattava viherpalveluohjelma tulee olemaan yksi keskeisimmistä viheralueiden kehit-tämistä ohjaavista strategisista suunnitteluvälineistä, ja sen laatimista tullaan jatkamaan soveltaen leikkipaikkaohjelmoinnista saatuja kokemuksia.

Ohjelmoidut toimenpiteet 2013 - 2020 Leikki-

paikkojen

kokonaismäärät

Palvelutyypit Säilytettävät

kohteet (S)

Kunnostettavat

kohteet (K)

Poistettavat

kohteet (P)

Hallinnollinen

muutos (HM)

Uudis-

kohteet (U)

2013 2020

Lähileikkipaikat 73 69 35 5 17 182 154

Alueleikkipaikat 45 25 5 6 75 75*

Perhepuistot 1 1*

YHTEENSÄ 118 94 40 5 19 257 230

Taulukko 5: Ohjelmoitujen toimenpiteiden yhteenvetotaulukko

6 YHTEENVETO

*Näsinpuiston alueleikkipaikka muutettu Tiitiäisen perhepuistoksi


Kuva 11: Tavoitteellinen leikkipaikkaverkosto 2020 (ks. liite 6)


7 LÄHTEET

Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000. Opas 12. Asemakaavamerkinnät ja –määräykset. Ympäristöminis-teriö, Alueidenkäytön osasto, Helsinki 2001.

Kuluttajaviraston ohjeet kunnan tuoteturvallisuusvalvonnan valvontasuunnitelman laatimiseksi (Kuluttajaviraston julkaisusarja 9/2004), Kuluttajavirasto 2004

Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta 30.1.2004 /75

Turvallisuusstandardi SFS-EN 1176-7: Leikkivälineet ja turva-alustat, ohjeita asennuksesta, tarkastuk-sesta, huollosta ja ylläpidosta. Vahvistettu 8.9.2008. Suomen Standardisoimisliitto SFS.

Lapsipoliittinen ohjelma. 1999, Tampereen kaupunki, Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveys-toimen julkaisuja 1/1999.

Liikennemeluselvitys Tampereen kantakaupunkialueelle 2003, Tampereen kaupunki, Ympäristövi-rasto 2003

Tampereen Viheralueohjelma 2005 – 2014, Tampereen kaupunki, Yhdyskuntapalvelut 2005

Kaupungin tilastot, Tampereen kaupunki 2010

Valokuvat: Tampereen kaupunki

Leikkipaikkojen omavalvontajärjestelmä 2010, Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittä-minen 2010

Viheralueita koskeva paikkatietoaineisto, Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen 2010

Saarsalmi Olli (2008). Päivähoidon turvallisuussuunnittelu. Sosiaali- ja terveysministeriö, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes. Oppaita 71.

Junttila Esa (2009), Toimiva kestävä ja turvallinen leikkikenttä, Viherympäristöliitto ry, julkaisu 45, Helsinki

Kuluttajaturvallisuuslaki 22.7.2011/920

Tampereen kaupungin internetsivutwww.tampere.fi

Helsingin kaupungin internetsivutwww.hel.fi

Kuopion kaupungin internetsivutwww.kuopio.fi

Lahden kaupungin internetsivutwww.lahti.fi

Jyväskylän kaupungin internetsivutwww.jkl.fi

Oulun kaupungin internetsivutwww.oulu.fi

Espoon kaupungin internetsivutwww.espoo.fi

Vantaan kaupungin internetsivutwww.vantaa.fi

Väestörekisterikeskuksen internetsivuthttp://vrk.fi


8 LIITTEET

Liite 1. Tampereen leikkipaikkaverkoston kattavuus 2012

Liite 2. Leikkipaikkojen sijainti suhteessa palveluihin 2010

Liite 3. Talvitoiminnot 2010

Liite 4. Tampereen leikkipaikkaverkosto, toimenpiteet 2012–2020

Liite 5. Kantakaupungin leikkipaikkaverkosto, toimenpiteet 2012–2020

Liite 6. Tampereen tavoitteellinen leikkipaikkaverkosto 2020

Liite 7. Leikkipaikkojen toimenpideluettelo 2012, esityksessä mukana poistot

2010-2011

Liite 8. Poistettaviksi esitettyjen kohteiden kortit

Raporttikuvat / taulukot:

Kuva 1: Tampereen leikkipaikkaverkosto 2010 s.18

Kuva 2: Tampereen alueelliset väestömäärät 2010, 1000 metrin ruutujako s.23

Kuva 3: Keskeisimmät uudis- ja täydennysrakentamiskohteet 2012-2020 s.25

Kuva 4: 0–12 -vuotiaiden alueelliset määrät kantakaupungin alueella 2010, 500 metrin ruutujakoesitys s.26

Kuva 5: Leikkipaikkaverkoston suhde koulu-, päiväkoti- ja ikääntyneiden palveluihin 2010 s.27

Kuva 6: Nähtävilläoloaikana 2011 saatujen kohdekohtaisten palautteiden jakautuminen s.29

Kuva 7: Poistuvat leikkipaikat 2012-2020 s.36

Kuva 8: Uudiskohteet 2012–2020 s.37

Kuva 9: Alueleikkipaikat ja viheralueiden talvikäyttökohteet 2010 s.38

Kuva 10: Toimenpiteet 2012–2020, esityksessä mukana poistot 2010-2011 s.40

Kuva 11: Tavoitteellinen leikkipaikkaverkosto 2020 s.42

Taulukko 1: Viheralueohjelman mukaiset viheralueet, niitä vastaavat yleiskaava-alueet ja viheraluetyypit, s.10

Taulukko 2: Viherpalvelut, vuoden 2010 tilanne, s.12

Taulukko 3: Leikkipaikkojen määrällinen vertailu, yli 100 000 asukkaan kaupungit, vuoden 2010 tilanne, s.17

Taulukko 4: Uudis- ja täydennysrakentamiskohteiden mitoitustiedot 2010-2020 s.25

Taulukko 5: Ohjelmoitujen toimenpiteiden yhteenvetotaulukko s.41

tampereen leikkipaikkaohjelma vuosille 2012-2020

Documents