syvien rivien suurin suomalainen irwin · goodman - 4/kausi 2016 1 rekkamies - reissumies matti...

Goodman - 4/kausi 2016 1

Rekkamies - Reissumies

Matti EskoVuoden Retein 2017

Syvien rivien suurin suomalainen

IrwinKansantaitelijan matkassa, osa 6

Irwinismin ja reteyden kartalla

ristiin rastiinSiellä ja täällä, reissussa ja kotona

Suomi 100 - Ryysyranta 50 vuottaPlattojen Planeetta - Pyhä PietariOton fobia - Irwinismihuumoria

2 Goodman - 4 /kausi 2016

Suomi 100 - irwinismi 52 vuotta

Irwin weekendin paneelikeskustelussa käsiteltiin Vexin ja Irwinin lauluja ja tyylisuuntaa, peilaten niitä tähän päivään ja viime vuo-sisadan loppupuolen kulttuuriin Suomessa. Suomi 100 -teeman nimissä yli viisikymmenvuotista irwinismiä pöyhittiin vähän pintaa

syvemmältä. Siitä keskustelusta on ammennettavaa moneenkin Good-man-lehteen, mutta otettakoon tähän pääkirjoitukseen pieni osa.Yli puolet Suomen itsenäisyyden ajan ajankuvasta on talletettu näihin bii-seihin. Tuotannosta löytyy tiettyjen vuosien ajankohtaisiin tapahtumiin kantaa ottavia kappaleita, mutta myös yleispäteviä, ajattomia lauluja.

Ryysyrannan 50v -juhlavuosi

Ryysyranta-kappaleen 5kymppiset. Laulu tehtiin kesän aikana 1967, se ilmestyi singlenä syyskuussa. Hei, silloinhan oli Suomen 50v-juh-lavuosi... Siitä ei tainnut olla niin paljoa ”melua”, kuin tästä rakkaan Suomemme juhlavuodesta nyt. Ryysyranta on hyvin keskeinen lau-luteos – juuri nyt keskeinen vieläpä siinäkin mielessä, että se sijoit-tuu nyt katsottuna tasan keskelle itsenäisyytemme ajan ”aikajanaa”. Kun Goodman-Retee -aisaparilta kummalta vaan kysyttiin, mikä oli ensimmäinen erityisen merkittävä kappale heille, kumpikin mainitisi Ryysyrannan. Se on varmaan siinäkin mielessä merkittävä, että sii-nä todellakin nousi huippuunsa kummankin luova tekeminen. Vexi hioi ensin Irwinin tuomaa ideaa tekstiksi pitemmän aikaa ja jopa Toivo Kär-jen erityisessä valvonnassa ja ohjauksessa. Sen lopulta valmistuttua täyteen trimmiinsä, Irwin alkoi säveltää sitä ja kävi niin kuin useasti myöhemminkin, kun Vexi oli onnistunut erityisen hyvin tekstissä, Ir-win nousi säveltäjänä samalle korkealle laatutasolle. Luovan yhteistyön ominaispiirre, joka parhaimmillaan tiimimtyössä toteutuu.

Nyt alkavalla 2017-kaudella käsittelemme Ryysyranta-teemaa erityisel-lä herkkyydellä, kokonaisuutena. Jos ei nyt Kiannon Ryysyrannan Joo-seppi -teokseen aleta pureutumaan, niin Ryysyranta-kappaleen kautta Ryysyranta taloon ainakin, ja kaikkeen mitä tänä satavuotiaan Suomen jälkimmäisellä puoliskolla näissä merkeissä on tapahtunut. Voi olla että Suomi 100 -juhlavuonna käsittelemme myös tätä satavuotiasta aihet-ta. Näistä seuraavissa lehdissämme. Samalla Goodman-kanavalla.

Ari Lahti, päätoimittaja

Lehtemme sai ilmoittajan, ainoa puolue joka haluaa tukea meitä, se suotakoon.

Pääkirjoitus4 / kausi 2016

Tässä numerossa23468

PääkirjoitussivuPlattojen planeettaKansantaiteilijan matkassa, osa 6Oton fobia, irwinismihuumoriaVuoden retein 2017, Matti Esko

Goodman-lehti, 13. vuosikerta [email protected] irwingoodman.comFB: Irwin-klubi

31.3.2017 jatketun kauden päätös

G-tiimi: Anne, Jaana, Päivi, Veikko, Jarkko, Hanski, Marko, Jukka, Mika, Ari.


Pyhä Pietari portsa-ri portsarien / va-raa paikat kun pe-rille tullaan / Pyhä Pietari portsari portsarien / kohta tukehdun punssiin ja pullaan... vaik-ka kengät on puhki ja nuhruinen nuttu / olen maallisten virkaveljien tuttu / Pyhä Pietari portsa-ri portsarien / va-raa paikat kun pe-rille tullaan.

Siitä se lähtee. Pyhä Pietari. Julkaistiin vuonna 1989 sing-lellä Pyhä Pietari / Maailma on kaunis, sekä LP:llä Vuosi-kerta -89***.

Juopon luonne on nöyrä ja sydän hel-lä / häntä ahdisti ahneiden valheel-lisuus / suhtaudu häneen siis lem-peydellä / oli maal-linen taival jo on-nettomuus... vaik-ka löytyykin syntiä kaikenlaista / vii-niä, laulua, vieras-ta naista / niin tee hyvä työ / älä lyö-tyä lyö... Pyhä Pie-tari portsari portsa-rien jne.

Niinpä niin. Kyl-lähän Pietari var-maan ymmärtää juoppoja. Heil-lä kun tosiaan on usein hellä sydän

kaikista heikkouk-sistaan huolimatta. Ihminen hienoissa uusissa vaatteissa paksuine lompak-koineen voi olla kylmä kuin pakas-tekala, vähäosai-sen ollessa lämmin, rakastava ja kiltti.

Juoppo kaiken sai sietää ja kaiken niellä / rikkaat sol-vasi, pamputti po-liisikin / ymmärrät varmaan et pää-syä kiellä / tuopit kumottiin tuskin ja kärsimyksin... vaikka löytyykin syntiä kaikenlaista / viiniä, laulua, vie-rasta naista / niin tee hyvä työ / älä lyötyä lyö... Pyhä Pietari portsari portsarien jne.

Sävellyshän on Kassu Halosen ja Kisu Jernströmin, sanat tietenkin Vexin. Toivo Kär-ki aikoinaan sanoi Vexille ja Irwinille että kaikesta saat-te tehdä laulujanne mutta Jumalaa ja Kekkosta ette saa pilkata. Kekkosesta lauletaan kyllä Irwi-nin levyillä, mutta ei koskaan pilkkaa-vasti. Tässä rallissa kyllä ollaan taivaan porteilla, mutta ei pilkata Jumalaa. Ja Pietarihan varmaan

ymmärtänee huu-moria. Tulee tässä mieleeni juttu jos-sa joukko liivijengi-läisiä ajaa taivaan portille moottori-pyörillä, Pietari sa-noo heille että ei, ei, tänne ei voi tul-la moottoripyöril-lä. Samalla hetkel-lä pitkätukkainen kaveri hurauttaa koko porukan ohi Harrikallaan, Pieta-rille tuttavallisesti kättään heilautta-en. Liivijengiläiset ovat ihan äimänä ja kysyvät Pietaril-ta miten tuo kaveri sitten sai ajaa suo-raan sisään ? Pieta-ri vastasi: Hän on eri asia. Katsokaas, hänen isänsä omis-taa koko tämän paikan.

PLATTOJEN PLANEETTA -SARJAJarkko Dorrendorff - Irwin-klubi

Pyhä Pietari


Kansantaitelijan matkassa, osa 6

Vaikka nyt hankittiin kenties sekä perjantai- että lauantai-pullo, oli asioita mitkä eivät

muuttuneet, esimerksi edelleen joka pirtissä lämmitettiin lauantaisin sauna. Elämä kulki pitkälle tuttuja latuja. Melko stabiili olotila vallitsi monilla osa-aluella. Muistuu mie-leen erään aikalaislapsen lohkaisu: Suomessa presidentit ovat Kekko-sia. Melkein yhtä varma asia oli, että Irwin Goodman voitti Syksyn Sävel -kilpailut. Tuon ajan merkit-tävimpään musikki- ja mediatapah-tumaan halusivat osallistua kaikki levy-yhtiöt kynnelle kykenevine artisteineen. Ohjelma oli television katsotuimpia. Katsojat äänestivät (postikortein) suosikkinsa. Irwinin huippukunnosta osaltaan kieli me-nestyminen niissä karkeloissa. Ir-win ja Vexi olivat taas saaneet hyvin juonesta kiinni. Vanha resepti – Kansalle mitä kansa tahtoo – toimi

Teksti: Ari LahtiKuvat: IG-inst arkisto

Vuosikymmen oli läh-tenyt hyvin käyn-tiin – niin Irwinillä kuin muillakin. Silloin 1970-luvun alussa perustat olivat kun-nossa ja selvillä. Töitä riitti ja Suomi oli nou-sussa. Viihteen ku-lutus oli huipussaan, olihan vapaa-aikaakin nyt enemmän.

Nousukiito 70-luvun alun tapaan


simässä Syksyn säve-lessä. Voitto tuli kotiin jo toisena perättäise-nä vuotena. Oli jännä kuulla asioista, joita ei lehdissä kerrottu. Tuo 11-vuotiaana koettu musiikkihetki on jäänyt lähtemättömästi mie-leen. Sen lähemmäksi en Irwiniä silloin vielä päässyt, muuta kuin että meillä oli yhteinen tuttu ja että Irwinkin oli käynyt Kakkosilla.

Aiemmin keväällä il-mestynyt suurhitti, Lievestuoreen Liisa oli soinut joka paikassa pitkin kesää. Syksyn sävel -voiton tuonut Poing Poing Poing oli vuorostaan nyt listayk-könen. Kappaleessa oli ajan trendit kuultavis-sa, maailmalla riehu-nut “purkkapoppi” oli tällä kertaa osoittanut lauluntekijäkaksikolle tietä kuljettavaksi. Ir-win oli elämänsä kun-nossa, työt maistuivat, lauluja syntyi. Nyt oli lauluääni kypsynyt ja laulunkirjoittaminenkin jalostunut huippuunsa. Musikaalinen Irwin sai toteuttaa itseään juuri sellaisen musiikin pa-rissa mitä halusi tehdä. Iloista ja menevää mu-siikkia. Tuolloin sitten ilmestynyt Poing Poing Poing -LP oli kokonai-suutenakin Irwinille itsellensä, kuin Vexille-kin mieleen, ostavasta yleisöstä puhumatta-kaan! Markku ja Nakke Johansson olivat teh-neet koko vuosikym-menen alun loistavaa sovitus- ja tuotanto-työtä. Tuotantotiimi

olikin hitsautunut to-delliseksi hittitehtaak-si. Fazerille tahkottiin miljoonia, Irwin itse-kin sai levyistään pa-remmat rojaltit, mutta varsinaisen ansiotyön-sä laulaja teki edel-leen tien päällä. Vexi ei enää ollut manage-roimassa Irwinin uraa eikä keikkoja. Työnja-ko oli entistä selkeäm-pi. Vexi oli nyt Fazerilla kuukausipalkkainen sanoittaja ja tuottaja. Hän työskenteli Irwinin ja muiden vastuullaan olevien artistien levy-menestyksen eteen. Oli Vexillä ja Irwinillä tosin erillinen sopimus: Irwin maksaisi Vexille jokaisesta Goodman-Retee -hitistä, mikä nousee listalle, silloista rahaa 100 mk per lista-viikko. Systeemi toimi kuulemma pitkään hy-vin. Vexi panosti Irwi-nin levyjen myynnin-edistämiseen. “Jossain vaiheessa Irwin sitten taas jätti osuutensa sopimuksesta täyttä-mättä”, muisteli Vexi.

Irwin oli päässyt ural-laan siihen mihin oli tähdännytkin; viih-dyttävän musiikin tekemistä ja esittä-mistä tyylikkäissä esiintymispaikoissa. Vaikkei kansantaiteli-ja silloinkaan mitään osaa työstään ylen-katsonut, tai kaukaa kiertänyt ainuttakaan latoa, missä myös kävi rallinsa heittämässä. Kohtuullista korvausta vastaan. Irwinin keik-kahinnat olivat silloin Suomen korkeimpia.

Nousukiito 70-luvun alun tapaanjälleen. Levyt tekivät kauppansa ja hyvähin-taisia keikkoja oli tar-jolla vuoden jokaiselle päivälle, toisinaan pari kolmekin. Ja ne kaikki käytiin tekemässä. No jouluaattona ja jou-lupäivänä ei keikoilla käyty, mutta vastaa-vasti esiintymisiä oli juhannuksen aikaan kymmenkuntakin sa-man päivän aikana.

Keikkamatkoista kuu-lin ensikäden tietoa serkultani Matti Kak-koselta, joka toimi Ir-winin autokuskina nuo pari kiireistä vuotta.

Eräänä marraskuisena sunnuntaina olimme vanhempien kanssa kyläilemässä sukulaisil-lamme Kakkosilla Väi-nämöisenkadulla Tam-pereen Kalevassa. Kuuntelin Matin ohja-uksella levyjä, stereot soivat todella hienosti. Matilla oli iso levyvali-koma, olihan hän ollut tiskijukkana Suojasen Tapin Viihdeohjelmat oy:n leivissä monta vuotta ja sittemmin ajokortin saatuaan Pek-ka-veljensä tavoin sa-maisen firman auton-kuljettajana. Tiesin että Matti oli nyt ns. erikois-tunut Irwin Goodma-nin autonkuljettajak-si. Levyhyllystä löytyi monenlaista musiikkia, itseäni kiinnosti erityi-sesti yksi levy, juuri il-mestynyt single. Matin työnantajaltaan saama Poing poing poing / Ka-dun kasvatti. Irwinin nuori autokuski oli ollut mukana myös viimei-


Outo-Otto oli ollut 20vuotta Outokum-mussa osapuilleen onnellinen, ja nuo-ruuteensa Otto oli jotakuinkin nuhteet-tomana nudistina niittänyt Naantalissa. Naantalista tuli sitten lähtö, koska Otolle kehittyi ajan kanssa siellä outo fobia, mitä ei ns. suuri yleisö voi-nut käsittää, saatik-ka pieni seurakunta. Joten Otto vittuun-tuneena rippikoulun jälkeen päätti lähteä Naantalista kauas ja syvälle. Outokummun kaivoksiinhan Otto sit-ten loppuviimeksi fo-biansa kanssa ajautui. Täällä saan olla aivan rauhassa ihmisten katseilta ja panette-lupuheilta perkeleen perkele! , Otto ajat-teli silloin, kun ensim-mäisen kerran meni hissillä maan uume-niin kaivokseen hom-miin, niin kuin joka aamu 20vuotta siittä kerrasta eteenpäin. Ei kai kohtalolleen mi-tään voi, Otto aamui-sin aina ajatteli. Ottoa harmitti kyseinen Fobia vallan perkeleesti. Kas kun ei muille ole tul-lut samanlaista. ”Miksi juuri minulle”, oli ollut Oton viimeiset aja-tukset taas monena ehtoona ennen unen tuloa. Nyt 20vuoden Outokummussa viete-tyn kaivos ajan jälkeen Fobia ehkä pikkaisen laski jo päätänsä.

Otto joutui hiukan kiu-salliseen tilanteeseen firman pikkujouluissa. Ronski-Ronja Outo-kummun karskein ja kiimaisin siivooja oli saanut... siis kuullut

huhua Oton fobiasta Naantalissa asuvil-ta pikku-serkuiltaan. Ronjalla oli nyt ti-laisuus tutustua Ot-toon, kun Otto saa-pui pikkujouluihin vihdoista viimein eli uskaltautui yhteisiin firman rientoihin en-simmäisen kerran 20 vuoden aikana. Ronja koitti heti... siis otti Oton ...pu-hutteluun onkos asi-assa mitään perää! Ronja otti ohjakset...kin heti käteensä ja eikös fobia nostanut heti päätänsä. Oton tähänastisen elämän ensimmäisen kerran fobia oli nyt myös Otolle iloinen asia! Otolle oli kehittynyt tosiaan vuosien ai-kana siellä Naantalin nudistikeskuksessa kaamea fobia eli kan-sanomaisesti sanot-tuna tappitauti! Siitä kaikki Outo-Otto ym nimitykset, poika, kun joutui jo aikas pienes-tä kävelemään kitaraa etumuksensa edessä pidellen, vaikka soit-taa Otto ei kyllä osan-nut. Pianotunnilla Otto kävi kerran liianpie-nenä äitinsä kanssa, muttei siitä soittohar-rastuksesta mitään tullut alkuunkaan, kun ei Otto ylettänyt pen-kiltä pianon kosketti-miin, eikä äidin sylistä annettu soittaa! Fobiahan siellä nudis-tipaikassa ihan-väki-sin Otolle kehkeytyi. Oton ylihormonaali-nen toiminta oli tes-tattu oikein labora-toriokokeilla.(HYVÄ ETTEI SIMPANSSEIL-LA) Otto oli Suomen ensimmäisiä jollekka oikein aikuistenoi-

keasti syötettiin jar-rua, mutta huonoin tuloksin. Tauti sen kuin koveni, siis paheni! Oton isä oli paikallisen nudistileirin puheen-johtaja ja äiti sihtee-ri. Otto muistaa noin kahdenvanhasta asti olleensa mukana kar-keloissa enemmän ja vähemmän kaikki ke-sät sinne rippikoulu ikään asti. Äidin kans-sa saunottiin naisten-puolella, siihen ikään asti kun karvat alkoi kasvamaan ja vähän ylitse, kas kun Otto pystyi kaksi vuotta “huijaamaan” äitiään ajamalla karvansa. Muttei muita naisia Otto huijannut, kuin likinä-köistä äitiään siellä sau-nassa, sen kaksi vuotta. Ihmekös tuommoinen tappitauti noilla nais-tensaunasaunomis-vuosilla, oli työhöntu-lotarkastusvanhapiika eli sinkku lääkärikin sanonut. Otolle to-siaan tuli helvetin-moinen stondis aina kun hän naisen näki, vaikka kaukaakin. Jos ei olisi ollut toisesta päästä kiinni, niin Oton vehje olisi noussut ja lennellyt varmaan tai-vaanrannan taa, näin oli muuan omalääkäri-kin todennut! Se 20 vuotta oli siis Otolla kulunut koti-oloissa yksin rauhalli-sesti, kunnes Ronski-Ronja aukaisi fobian solmut! Ronski-Ron-jan nimen Otto muutti oitis äR-äRräksi, RR, Rakas-Ronja. Siinä se oli elämäni nai-nen, Otto ajatteli heti RR:n käsittelyssä. Oton vanhemmat olivat erittäin us-

OTON

FOBIA

Tokka

Juivonen

Irwinismihuumoia


konnollisia, huoli-matta nudismin har-joittamisestaan, sillä alastomuushan on ai-van iloinen, viaton ja normaali asia, mitä muka Aatamilla ja Ee-valla oli paratiisissa päällänsä? Toisensa, oli aina Oton vastaus tähän isän esittämään kysymykseen, eli jo-kaisen nudismikau-den avajaispuheensa loppukevennykseen. Ja luunappi äidin sor-mista aina palkkioksi Oton päähän napsah-ti. Siinähän sitä oli reilu 10 vuoden pe-rinne Oton perheessä. Uskonnollisen taustan vuoksi Ottoa tosiaan kuljettiin pitkin poikin kaiken maailman ko-keita, testejä ja ky-selyitä. Eihän se aut-tanut Oton jatkuvaan stondikseen yhtään mitään. Naantalin nu-

distikeskuksen Re-montti-Repe, joka tun-nettiin myös ankarana sanan miehenä, keksi loppuviimeksi keinon millä ihmisten silmistä sai pois kyseisen tap-pitaudin. Ilmastointi-teipillä reiteen kiinni vehje ja pitkäpuntti-set shortsit jalkaan ja kitara jätetään koti kuistille, se on siinä, sanoi remontti Repe hieman ylpeyttä ää-nessään, mutta Oton taudista vähän ka-teena. Repellä ei oma soitin oikein pelannut ja soittajia olisi ollut. -Syntisäkiksi ne van-hempani minua sil-loin jo haukku, kun mulla oli ainainen seisokki, itkeä tu-rautteli Otto, lapsuu-den raumoja rakkaan Ronjansa sylissä. -Voi sinua minun kul-taani, Ronja lohdut-

teli Ottoaan silmät ja posket hehkuen. -Ei, ne vanhemmat ymmärtäneet ollen-kaan minua ja minun ylisuurta hormoni-tuotantoani. Heillä oli vain se oma uskonto-kuntansa ja nudismi pääasia. Ainoastaan siellä naistensaunas-sa minulle ymmärrys-tä...kin, annettiin tai oikeastaan otettiin. Tänne Outokumpuun minun tieni sitten hä-peämään turhia pa-netteluita ja tautiani johti, Otto vielä Ron-jalleen vuodatti, sil-miään kuivaillen ja nenäänsä niistäen. -Johdatustahan tämä sitten kuitenkin oli, sanoi Rakas Ronja pu-ristaen Ottoa lujasti. -Ah, niinhän tämä oli, vastasi Otto jo hymyil-len, ei enää osapuil-leen vaan nyt täydel-lisen onnellisena.

Tämä maa on suomalaisten, Ryynästen ja

Horttanaisten.

Siksi. Valitse Perussuomalainen.

PSIrwin2.indd 1 4.4.2017 12.06


Matti Esko

Pitkän ja kunniak-kaan uran tehnyt laulaja, muusikko, Matti Esko, valittiin vuoden reteimmäk-si 2017. Valinta teh-tiin yksimielisesti Irwin-klubin miitin-gissä, Irwin Good-man Weekendin lauantai-iltapäiväs-sä 24.2.2017 Työ-miehen Saunapa-neeli -tilaisuuden alla. Vuoden Re-teintä ei ole muuta-maan vuoteen va-littu. Pääasiallisena syynä on mainittu, että näinä aikoina ei kovin montaa ko. arvonimen myön-tämisperustetta ja kriteeriä täyttävää henkilöä ole liik-keellä. Suurempi syy voi olla sekin, että valintaa teke-vä Irwin-klubi, ja sen puuhamiehet, ja -naiset, ovat ol-leet kovin kiireisiä ja resurssipula on vaivannut jonkin verran toimintaa parina viime vuon-na. Kaikki välttä-mättömimmät toi-met yhdistyksessä on saatu hoidettua,

mutta jotakin asi-oita on tietoisesti jätetty tekemättä. On myös huomioi-tu, että varsinainen reteys ei ole tämän päivän ilmiö siinä mielessä, miksi se on alun perin miel-letty. Kultaan tai muihin arvometal-leihin kietotuvat, tai suurilla autoillaan tai saavutuksillaan ylpeilevät ihmiset eivät Retein arvoni-meä esim. saavuta – ellei sitten taus-talla ole todellisia ansioita, ja todellis-ta reteyttä kannat-televaa nöyryyttä.

Nyttemmin on taas ilmaantunut muu-tamia henkilöitä, pitemmän linjan kevyenmusiikin sa-ralta, jotka täyttä-vät julkisuuteenkin antamiamme (ja pääosin salassa pi-tämiämme) kritee-reitä siinä määrin, että Vuoden Retein arvonimeä on alet-tu näille harkita. Irwin-klubin hallitus päätyi sitten esit-tämään kovienkin

koitosten yli kome-asti noussutta Matti Eskoa Vuoden Re-teimmäksi 2017. Artisti on säilyttänyt rennon tyylinsä ja on todella ansioitu-nut urallaan. Hän on laajasti arvostettu, niin sanotusti lavan molemmin puolin. Niin yleisö, huvijär-jestät, kuin muu-sikkopiirikin pitää Matti Eskoa reiluna jätkänä, johon voi luottaa. Miehellä on oma vankkumaton ihailijapiirinsä, li-säksi hän koskettaa lauluillaan, esityk-sillään kuulijoita yli tyyli- ja ikärajojen.

Taitelija oli otettu huomionosoituk-sesta, kun asias-ta ilmoitettiin tälle paneelikeskustelun yhteydessä. Kun-niakirja toimitetaan artistille myöhem-min, kunhan Irwin-klubin piirissä on kaikki allekirjoituk-set saatu alle.

Irwin Goodman ry, tiedotus

Vuoden Retein 2017

Ku

va:

Ari

Lah

ti

syvien rivien suurin suomalainen irwin · goodman - 4/kausi 2016 1 rekkamies - reissumies matti...

Documents