KOULUTUSPOLIITTISETSUUNTAVIIVAT 2013 - 2014

SUOMEN EKONOMILIITTO – FINLANDS EKONOMFÖRBUND – SEFE RY

...........................................................................................................................

SisällysTiivistelmä ja tavoitteet 3

1. Aluksi 41.1. Minkälaista osaamista tulevaisuus vaatii? 41.2. Korkeakoulu-uudistus vielä kesken 51.3. Korkeakoulutettujen täydennyskoulutus ei toimi 6

2. Korkeakoulutus - olennaisinta on syntynyt osaaminen 82.1. Erilaisista korkeakouluista erilaisia tutkintoja ja erilaista osaamista 82.2. Maisterivalintojen selkeyttämisellä on kiire 92.3. Siirrettävillä taidoilla kohti elinikäistä oppimista 102.4. Opintolaina houkuttelevammaksi 112.5. Opetus nostettava arvoonsa 112.6. Myös kauppatieteet nojaavat perustutkimukseen 12

3. Korkeakoulujärjestelmän tulee palvella sille asetettuja tavoitteita 133.1. Korkeakoulujärjestelmässä rakenne ei ole arvo sinänsä 133.2. Laadullinen työllistyminen rahoitusperusteeksi 133.3. Lukukausimaksukokeilu on vakinaistettava 143.4. Laadunvarmistus luo luottamusta 14

4. Osaamisen kehittämisestä itsestäänselvyys 154.1. Osaamistaan on kehitettävä läpi työuran 154.2. Työelämän tarpeiden tulee ohjata koulutustarjontaa 164.3. Täydennyskoulutuksen rahoituspohja kolmikantaiseksi 17

Tietoa kauppatieteellisestä yliopistokoulutuksesta 19Korkeakoulututkintojen järjestelmä 19Kauppatieteelliset yksiköt 20Kauppatieteissä suoritetut tutkinnot 21Kauppatieteiden opiskelijat (FTE) 21Uudet opiskelijat kauppatieteissä 22

3

Korkeakoulutus - olennaisinta on syntynyt osaaminen

Kaikille korkeakoulututkinnoille tulee määritellä osaamistavoitteetMaisteriopintoja on voitava suorittaa myös osa-aikaisesti ja työn ohessaMaisterivalintoja on kehitettävä selkeämmiksi ja läpinäkyvämmiksiAikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen lähtökohtana tulee olla osaaminen - ei suorittaminenKaikkien tutkintojen tulee varustaa opiskelijat riittävillä työelämätaidoillaOpintolainan nostaminen tulee tehdä houkuttelevammaksiHyvää opetusta on arvostettava ja siitä on palkittavaYliopisto-opetuksen pitää perustua tutkimukseen

Korkeakoulujärjestelmän tulee palvella sille asetettuja tavoitteita

Korkeakoulujärjestelmässä olennaisinta ei ole rakenne, vaan tuotettu osaaminen, selkeästi toisistaan erottuvat tutkinnot, järkevä työnjako sekä strategisesti johdettu toimintaValmistuneiden työelämään sijoittumisen on kiinnostettava korkeakouluja - laadullinen työllistyminen rahoituksen perusteeksiKorkeakoulujen on voitava periä lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolisilta opiskelijoiltaKansainvälinen kilpailu edellyttää laadun varmistamista kansainvälisin laatuleimoin

Osaamisen kehittämisestä itsestäänselvyys

Yliopistojen on kannettava vastuunsa korkeakoulutettujen osaamisen tason ylläpitämisestä ja kehittämisestä työelämässäTäydennyskoulutuksen kysyntälähtöisyyttä tulee lisätä vastaamaan työelämän muuttuneita osaamistarpeitaTäydennyskoulutuksen rahoituspohjaa on laajennettava siten, että oman panoksensa koulutuksen rahoittamiseen tuovat niin yhteiskunta, työntekijät kuin työnantajatkin

••••••••

•

•••

•••

Tavoitteemme on osaava ekonomikunta, joka vahvaan peruskoulutukseensa nojaten kykenee koko työuransa ajan omaksumaan uutta ja toimii muuttuvan työelämän suunnannäyttäjänä.

4

.............................................................................

Suomen Ekonomiliitto SEFE ry:n (myöhemmin SEFE) edunvalvonta on työtä jäsenten puolesta. Koulutuspolitii-kassa tämä tarkoittaa ekonomitutkinnon arvostuksen yl-läpitämistä, joka kumpuaa opiskelijoiden ja valmistuvien ekonomien osaamisesta. Yhtä tärkeää on tukea ja luoda edellytyksiä valmistuneiden ekonomien kyvylle ylläpitää ja kehittää osaamistaan muuttuvassa työelämässä.

SEFE on merkittävä kauppatieteellistä alaa koskevan tut-kimustiedon tuottaja ja tiedon kerääjä. SEFE on sparraaja, joka viestii vahvasti näkemyksistään ja toiveistaan liiketa-loudellisen ja kauppatieteellisen alan tulevaisuudesta ja kehittämistarpeista. SEFE pyrkii vaikuttamaan korkeakou-lutuksen edellytyksiin ja toimintaympäristöön erityisesti kauppatieteellisen alan näkökulmasta.

1.1. Minkälaista osaamista tulevaisuus vaatii?

Yhteiskunta ja työelämä ovat muuttuneet viime vuosi-kymmenien aikana merkittävästi, ja muutoksen vauhti on edelleen kiihtymässä. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle huoltosuhde heikkenee. Pienemmällä määräl-lä työntekijöitä on kannateltava yhä suurempaa määrää työelämän ulkopuolella olevia. Monien ammattien muut-tuessa tai kadotessa ja uusien ammattiryhmien syntyessä aikuisväestön ammattitaidon päivittämisen ja kehittämi-

sen tarve kasvaa. Koska yhteiskunta muuttuu koulutusjär-jestelmää ja tutkintoja nopeammin, uusien vaatimusten mukaisia osaajia koulutetaan yhä enemmän täydennys-koulutuksen keinoin.

Suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä myös työvoi-man profiili muuttuu ja entistä suurempi osa työvoimasta on korkeakoulutettuja. Työpaikat kehittyvät entistä tieto- ja taitointensiivisempään suuntaan. Yhteiskunnan teknis-taloudellinen muutos sekä tieto- ja viestintäteknologian nopea kehitys merkitsevät sitä, että kaikkiin työtehtäviin sisältyy yhä enemmän tietotyön piirteitä. Ero toimihen-kilöiden ja perinteisten työntekijäammattien välillä osit-tain hämärtyy. Yrittäjyyden merkitys tietotyön tekemisen muotona kasvaa, minkä takia korkeakoulutettujen työn-tekijöiden yrittäjäosaamiseen on panostettava.

Maailma pienenee, ja ihmisten ja organisaatioiden kes-kinäinen riippuvuus kasvaa. Maailmanlaajuiset ilmiöt, kuten ilmastonmuutos, köyhyys, ääriliikkeiden vahvis-tuminen, elintason kasvu ja teknologian kehitys vai-kuttavat myös jokaisen SEFEn jäsenen arkeen. Suomen menestyksen kannalta avainasemassa on, miten suo-malaiset yritykset löytävät ja pitävät paikkansa globaa-leissa arvoverkostoissa ja hahmottavat tämän vaatiman osaamisen. Kilpailun kiristyessä Suomen menestyksen kannalta on keskeistä, miten hyvin pystymme kilpaile-

1. Aluksi

5

.............................................................................

maan globaaleilla markkinoilla niin investoinneista kuin osaajistakin.

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen kansainvälis-tyvässä ja muuttuvassa ympäristössä vaatii kykyä ja mah-dollisuuksia jatkuvaan uuden oppimiseen ja uusien työs-kentelytapojen omaksumiseen sekä vahvoja analyyttisiä taitoja jatkuvan informaatiotulvan edessä. Ekonomien ja ekonomikoulutuksen arvo mitataan sillä, miten yksittäiset ekonomit ja yliopistot pystyvät ennakoimaan, vastaamaan ja reagoimaan eteensä tuleviin haasteisiin.

1.2. Korkeakoulu-uudistus vielä kesken

Korkeakoulujärjestelmä ja korkeakoulututkinnot ovat muuttuneet merkittävästi parin viime vuosikymmenen ai-kana. Ammattikorkeakoulujärjestelmän luominen yliopis-tojen rinnalle, niin kutsuttu duaalimalli, toi korkea-asteen koulutukseen uudenlaista dynamiikkaa. Ammattikorkea-koulujen luominen käytännönläheisiksi ja työelämälähtöi-siksi korkeakouluiksi on pakottanut yliopistot pohtimaan omaa identiteettiään ja paikkaansa korkeakoulukentässä, erityisesti kauppatieteiden kaltaisilla aloilla.

Yliopistolaitosta uudistettiin laajasti vuonna 2010 voimaan astuneen uuden yliopistolain myötä. Yliopistot muuttui-vat valtion tilivirastoista omiksi oikeushenkilöikseen. Itse-

näisemmän statuksen myötä yliopistojen valta päättää omista asioistaan, mutta myös vastuu omasta taloudesta ja toiminnasta, kasvoivat. Yliopistojen strategisen ajattelun ja omien toimintaedellytysten pohdinnan on muutoksen myötä noustava uudelle tasolle.

Korkeakoulujen tutkinnot uudistettiin vuonna 2005 vas-taamaan Bolognan prosessin yhteydessä sovittuja peri-aatteita kolmesta syklistä - kandidaatti, maisteri ja tohtori. Uudistus toteutettiin vaihtelevalla menestyksellä; mones-sa yliopistossa ja monella alalla yliopistojen kandidaatin tutkinnosta ei ole ainakaan toistaiseksi onnistuttu luo-maan itsenäistä kokonaisuutta. Työnantajamielikuvaa tut-kittaessa on käynyt ilmi, että kauppatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinnon suorittaneiden osaamisessa nähtiin vain vähäisiä eroja. 1

Kandidaatin tutkinnon tuottama osaaminen on edelleen epäselvä monen työnantajan, opiskelijan ja monesti myös korkeakoulujen näkökulmasta. Kandidaatin ja maisterin tutkintojen välillä ei ole syntynyt tavoitteena ollutta liik-kuvuutta eri alojen ja yliopistojen välillä. Suomen kaup-pakorkeakoulut ry:n selvityksessä kauppakorkeakoulujen profiloitumisesta todettiin, että suurin osa opiskelijoista

1 Empiros Oy (2011): Työnantajien arviot kauppatieteiden

maistereiden ja kandidaattien osaamisesta ja kilpailukyvystä suomalai-

silla työmarkkinoilla. SEFEn raportteja 1/2011.

Ekonomien ja ekonomikoulutuksen arvo mitataan sillä, miten yksittäiset ekonomit

ja yliopistot pystyvät ennakoimaan, vastaamaan ja reagoimaan eteensä tuleviin

haasteisiin.

6

.............................................................................

aloittaa maisteriopintonsa ennen kandidaatin opintojen loppuun saattamista ja suuri osa opiskelijoista jatkaa kan-didaatin opinnoista suoraan saman pääaineen maisteri-opintoihin. 2

Vaikka ammattikorkeakouluihin on vakinaistettu oma toisen syklin tutkintonsa (ylempi AMK), ammattikorkea-kouluissa suoritetut tutkinnot ovat valtaosin ensimmäi-sen syklin tutkintoja. Kuitenkin erityisesti liiketalouden tradenomin tutkintoa verrataan usein arjessa kauppatie-teiden maisterin tutkintoon, vaikka rinnastuksen pitäisi tapahtua kauppatieteiden kandidaatin tutkintoon. Tämä johtuu pitkälti yliopistojen kandidaatin tutkinnon epä-määräisyydestä.

Tällä hetkellä yliopistot tarkastelevat yhä rohkeammin strategista yhteistyötään alueensa muiden yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Uudenlaista strategis-ta ajattelua vaatii myös korkeakoulun koulutustarjonta; miten tutkinnot asemoituvat suhteessa muiden korkea-koulujen tarjontaan.

2 Selvitys Suomen kauppatieteellisten yksiköiden painotuksis-

ta ja profiileista, ABS:n raportti 1/2012.

1.3. Korkeakoulutettujen täydennyskoulutus ei toimi

Tutkinnon jälkeinen jatko- ja täydennyskoulutus on tällä hetkellä vain harvoilla akateemisilla aloilla johdonmukai-nen osa urakehitystä ja ammattitaidon ylläpitämistä. Suuri osa korkeakoulutettujen täydennyskoulutuksen kysyn-nästä kohdistuu yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen maksuttomaan tutkintokoulutukseen. Tämä on epätarkoi-tuksenmukaista ja päällekkäistä kouluttautumista, mikä aiheuttaa opintoaikojen pitkittymistä ja hakijasumaa kor-keakoulutukseen.

Yliopistoissa tarjolla olevan täydennyskoulutuksen ja sii-hen osallistuneiden määrä on ollut laskusuunnassa koko 2000-luvun ajan.3 Lyhytkestoisen koulutuksen suosio on kasvanut samalla kun pidempikestoisen koulutuksen suo-sio on vähentynyt. Korkeakoulujen täydennyskoulutus ra-hoitetaan kokonaisuudessaan valtion budjetin ulkopuo-lelta ja on siten liiketaloudellisin perustein hinnoiteltua. Poikkeuksena ovat osallistujille maksuttomat työvoima-poliittiset koulutukset sekä ammattikorkeakoulujen tarjo-amat ammatilliset erikoistumisopinnot, jotka ovat osallis-tujalle kohtuuhintaisia korkean julkisen tuen tason vuoksi. Korkeakoulutetuille on ollut lisäksi tarjolla myös oppiso-

3 Korkeakoulut 2011 - yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Ope-

tus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:10.

7

.............................................................................

pimustyyppistä täydennyskoulutusta4 vuodesta 2009 läh-tien. Toistaiseksi kiinnostus näiden ohjelmien kehittämi-seen on kauppatieteissä ollut melko vähäistä.

Erityisen haasteen osaamisen kehittämisen kannalta muodostaa tällä hetkellä se ryhmä, joka ei tutkintonsa suorittamisen jälkeen huolehdi lainkaan osaamisensa päivittämisestä. SEFEn selvitysten mukaan tämä joukko on vuosittaisten koulutuspäivien lukumäärällä mitattuna jopa kolmannes jäsenistöstä. Yksi keskeisimmistä haasteis-ta osaamisen kehittämiseen liittyen on lisätä tietoisuutta oman ammatillisen osaamisen ylläpitämisen ja kehittä-misen tärkeydestä. Toisen haasteen muodostaa se, että osaamisen kehittämistä ei nähdä investointina yksilön ammattitaidon ja työmarkkinakelpoisuuden ylläpitoon. Organisaatioiden kehittymiselle ja kilpailukyvylle asian-tunteva, oman osaamisensa ylläpitämisestä huolehtiva henkilöstö on kuitenkin välttämättömyys.

4 Nämä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa toteutettavat

ohjelmat vastaavat laajuudeltaan nykyisiä yliopistojen ja ammattikorkea-

koulujen erikoistumisopintoja (30 – 60 op). Huomattava osa opiskelusta

tapahtuu näissä ohjelmissa omalla työpaikalla ja omasta työstä oppien.

Myös nämä koulutukset on hinnoiteltu niin, että opiskelijalle koituvat

kustannukset ovat hyvin kohtuullisia.

8

.............................................................................

Olennaisinta on korkeakoulututkintojen tuottama osaaminen: kaikilla korkeakoulututkinnoilla on oltava määritellyt osaamistavoitteet, niiden on oltava itsenäi-siä kokonaisuuksia ja niillä tulee olla relevanssia niin työelämässä kuin jatkokoulutuksessaOsa maisteritutkinnoista tulee tulevaisuudessa suun-nitella niin, että niiden suorittaminen on mahdollista myös osa-aikaisesti ja työn ohessaMaisterivaiheen opiskelijavalinnat on tuotava valta-kunnallisen kehittämistyön keskiöön; hakijoille on tar-jottava valinnoista selkeää ja läpinäkyvää tietoaAikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista tulee edistää osaamistavoitteiden ku-vaamisen kautta, periaatteenaan osaamis-, ei suori-tuslähtöisyysTutkintojen tulee antaa valmiuksia läpi työuran jat-kuvaan osaamisen kehittämiseen, kansainvälisyyteen sekä vahvat työelämävalmiudet. Työelämävalmiudet: työelämätietous, esimies- ja alaistaidot, urasuunnitte-lu ja työnhaun ohjaus ja neuvontapalvelut on tuotava osaksi jokaista korkeakoulututkintoaOpintolainan nostaminen tulee tehdä houkuttele-vammaksiHyvää opetusta ja opetuksen kehittämistä pitää arvos-taa ja siitä pitää palkitaYliopisto-opetuksen pitää perustua tutkimukseen. Tutkimuk-selle ja tohtorikoulutukselle on varattava riittävät resurssit

•

•

•

•

•

•

•

•

2.1. Erilaisista korkeakouluista erilaisia tutkintoja ja erilaista osaamista

Kaikkien korkeakoulututkintojen tulee olla sisällöiltään ja tavoitteiltaan itsenäisiä kokonaisuuksia. Myös yliopiston kandidaatin tutkinnolla tulee olla relevanssinsa itsenäi-senä tutkintona sekä työelämässä että hakeuduttaessa maisteriopintoihin.

Tutkinnoilla tulee aina olla laajempi tavoite ja tarve sekä näihin pohjautuvat oppimis- ja osaamistavoitteet. Tut-kinnon osien, kurssien ja muiden kokonaisuuksien tulee omien oppimistavoitteidensa kautta tukea koko tutkin-non tavoitetta. Erilaisen osaamisen tuottamiseen pyrki-villä tutkinnoilla on oltava erilaiset sisällöt sekä opetus- ja arviointimenetelmät.

Vaikka saman syklin eri tutkinnot muodollisesti rinnas-tetaan samantasoisiksi, niiden tuottama osaaminen on hyvin erilaista. Tutkintoja tulee verrata keskenään niiden tuottaman osaamisen kautta ja samanaikaisesti yliopisto-tutkintojen profiilia on kirkastettava.

Yliopistojen opiskelijavalinnoissa samanaikaisesti myön-nettävää oikeutta sekä kandidaatin että maisterin tut-kinnon suorittamiseen ei tule pitää itseisarvona. Erillinen valinta maisteritutkintoon voi kannustaa opiskelijoita

2. Korkeakoulutus - olennaisinta on syntynyt osaaminen

9

.............................................................................

miettimään tavoitteitaan sekä mahdollistaa korkeakoulun ja opintopolun harkitumman valinnan. Siirtyminen työ-elämään alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen voi monessa tapauksessa tehdä mahdollisista maisteriopinnoista tavoitteellisempia ja antoisampia. Osa maisteritutkinnoista tulee tulevaisuudessa suunnitella niin, että niiden suorittaminen on mahdollista myös osa-aikaisesti ja työn ohessa.

Olennaista on henkilön osaaminen, ei se miten tai missä se on hankittu. Esimerkiksi työelämässä tai harrastuksissa, Suomessa tai ulkomailla hankitun osaamisen tunnistami-nen ja tunnustaminen on mahdollista, kun korkeakoulu on määritellyt tutkinnon ja sen osien osaamistavoitteet. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnusta-misen (AHOT) lisääminen on olennaista, paitsi opintojen nopeuttamisen ja mielekkyyden, myös elinikäisen oppi-misen ja osaamisen täydentämisen näkökulmasta. Tämä vaatii kuitenkin systemaattista ja aktiivista kehittämistä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ulkomailla aikaisem-man korkeakoulututkinnon suorittaneiden osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. AHOT-toimintoja kehittämällä tulee merkittävästi voida edistää maahan-muuttajien korkeakoulutukseen osallistumista sekä tut-kinnon suorittaneiden osalta koulutustasoaan vastaaviin työtehtäviin siirtymistä.

Tällä hetkellä AHOT-toimet ovat edenneet yliopistoissa epätasaista vauhtia. Kehitys on viemässä kohti yhä yhte-näisempiä käytäntöjä yliopistojen sisällä, mikä merkitsee käytäntöjen isoa vaihtelua yksikköjen välillä. Formaalin oppimisen osalta AHOT on edennyt erittäin hyvin, mutta formaalin koulutuksen ulkopuolella kertyneen osaamisen tunnistaminen koetaan yhä ongelmalliseksi. AHOTin yti-messä on osaamistavoitteiden kuvaamisen edistämisen ja koulutuksen kokonaisvaltainen osaamis-, ei suoritus-lähtöisyys. 2.2. Maisterivalintojen selkeyttämisellä on kiire

Korkeakoulujen opiskelijavalintojen toimivuutta tulee jat-kuvasti arvioida ja pyrkiä löytämään keinoja, jotka edesaut-tavat nopeaa siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluihin. Opiskelijavalintoja tulee keventää säilyttäen kuitenkin mahdollisuus korkeakoulutukseen pääsyyn myös niille, jotka ovat menestyneet toisella asteella heikommin. Yli-opistoissa on tehty oikeansuuntaista kehitystyötä, jonka tavoitteena on opiskelijoiden valitseminen entistä laajem-piin opintokokonaisuuksiin, etenkin ensimmäisen syklin valinnoissa.

Opiskelijavalinnoissa tulee erottaa omiksi ryhmikseen ensimmäistä opiskelupaikkaansa tavoittelevat, jotta näi-

10

.............................................................................

den ei tarvitsisi kilpailla jo paikan saaneiden tai tutkinnon suorittaneiden kanssa. Korkeakoulussa opiskelevat ja tut-kinnon jo suorittaneet pitää pyrkiä valitsemaan erillisva-lintojen kautta. Erillisvalintojen tulee kuitenkin olla aitoja siirtymisen väyliä. Ainoastaan tällöin hallitusohjelmassa määritelty tavoite päävalinnan varaamisesta yksinomaan ensimmäistä kertaa korkeakoulutukseen hakeutuville on kannatettava.

Korkeakoulututkinnon jo suorittaneet tulee ensisijaises-ti ohjata maisterivalintoihin ja täydennyskoulutukseen. Tämä edellyttää nykyisen hakijan kannalta epäselvän, kri-teereiltään vaihtelevan ja nopeasti muuttuvan maisteriva-lintajärjestelmän valtakunnallista kehittämistä. Tähän asti suurin osa opiskelijavalintojen kehitystyöstä on keskitty-nyt päävalinnan kehittämiseen. Koulutusjärjestelmämme kokonaisuuden toimivuutta ajatellen maisterivalintojen selkeyttämisellä on jo kiire.

2.3. Siirrettävillä taidoilla kohti elinikäistä oppimista

Korkeakouluilla on vapaus ja vastuu suunnitella tarjoa-mansa tutkinnot. Tutkintojen tarkemmasta sisällöstä riippumatta kaikkien korkeakoulututkintojen tulisi antaa valmiudet työelämään sekä valmistaa ihmisiä elinikäiseen oppimiseen, jatkuvaan itsensä kehittämiseen, uuden tie-

don omaksumiseen, ongelmien ja ratkaisujen analysoin-tiin, muuttuvissa tilanteissa toimimiseen sekä kehittää opiskelijan vuorovaikutus- ja yrittäjätaitoja. Kauppatietei-den opetuksessa tulee korostaa yrittäjämäistä toimintata-paa ja asennetta sekä tuoda opiskelijat opintojen alusta lähtien osaksi yliopistojen tutkimus- ja innovaatiotoimin-ta. Korkeakoulututkintoihin tulee myös määritellä kan-sainvälistymistaitoja kuvaava osaamistavoitekokonaisuus, joka pääsääntöisesti toteutetaan vähintään kolmen kuu-kauden mittaisena opiskeluvaihtona. Jokaisen tutkinnon suorittaneen tulee osata suomen ja ruotsin lisäksi ainakin kahta vierasta kieltä.

Yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa tulee edelleen tii-vistää opetuksessa ja tutkimuksessa. Tähän tulee pyrkiä muun muassa vierailevien luennoitsijoiden avulla sekä elinkeinoelämän edustajien pidempiaikaisten opetus- ja tutkijavierailuiden kautta. Yliopistojen tulee pyrkiä luo-maan palkkauksella ja muilla työsuhteen ehdoilla aka-teemisesta urasta houkutteleva vaihtoehto ja pyrkiä rek-rytoimaan henkilökuntaa myös perinteisen akateemisen ympäristön ulkopuolelta. Työharjoittelu ja -kokemus pitää pystyä tunnustamaan osaksi tutkintoa silloin, kun ne tuke-vat tutkinnon tavoitteita ja kun niiden kautta saavutettu osaaminen pystytään tunnistamaan.

Kauppatieteiden opetuksessa tulee korostaa yrittäjämäistä toimintatapaa ja asennetta sekä tuoda opiskelijat opintojen alusta lähtien osaksi yliopistojen tutkimus- ja innovaatiotoimintaa.

11

.............................................................................

Korkeakoulujen tulee omalta osaltaan yhä voimakkaam-min tukea valmistumisen jälkeistä työllistymistä ja uran suunnittelua. Tämä tarkoittaa opiskelijoiden tarpeiden huomioon ottamista muun muassa kehittämällä yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa mentorointia, ura- ja rek-rytointipalveluita sekä alumnitoimintaa. Erityistä huomio-ta tulee kiinnittää ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden palvelujen kehittämiseen. Yliopistot hyötyisivät merkittä-västi yhteistyönsä tiivistämisestä muun muassa työmark-kinajärjestöjen kanssa, jotka voivat tarjota merkittävää asiantuntija-apua työelämätaitojen ja -tietouden raken-tamisessa. SEFEn järjestämät ”Asiantuntijan ja esimiehen työelämätaidot” -kurssit ovat tästä hyvä esimerkki.

Työelämätaitojen ja urasuunnittelun tärkeys korostuu pyrittäessä kohti lyhyempiä opiskeluaikoja ja nuorempia valmistumisikiä. Muutos nykyisestä käytännöstä, jossa korkeakouluopiskelijat aloittavat työuransa jo opiskelujen aikana ja siirtyvät nopeasti valmistumisen jälkeen koulu-tustasoaan vastaavaan työhön ei tule tapahtumaan het-kessä. Riskinä on niukalla työkokemuksella valmistuvien putoaminen välityömarkkinoille. Korkeakoulujen lisäksi myös työnantajien on tunnistettava työmarkkinoille tu-levien korkeastikoulutettujen muuttunut luonne omissa rekrytointikäytännöissään .

2.4. Opintolaina houkuttelevammaksi

Opintojen eteneminen on turvattava riittävällä, täysi-painoisen opiskelun mahdollistavalla opintotuella, joka muodostuu opiskelijalle maksettavasta rahasta sekä opin-tolainan valtiontakauksesta. Kotimaassa tapahtuvan opis-kelun lisäksi kaikilla opiskelijoilla tulee olla taloudelliset edellytykset kansainvälisen liikkuvuusjakson suorittami-seen. Opintotuella voidaan vaikuttaa koulutuspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen vain erittäin rajallisesti, min-kä vuoksi opintotukea on pidettävä ensisijaisesti opinto-aikaisena toimeentuloa turvaavana sosiaalipoliittisena etuutena.

Opintotuen riittävyyden takaamiseksi on tarpeellista ke-hittää opintolainaa siten, että sen nostaminen koetaan nykyistä houkuttelevammaksi. Tähän käytettävien kan-nusteiden on oltava toimivia ja ymmärrettäviä sekä koh-dennuttava tukea tarvitseville, opintoja tavoitteellisesti suorittaville opiskelijoille. Tulevaisuudessa opintotukijär-jestelmää muutettaessa voidaan opintolainan valtionta-kauksen osuutta kasvattaa.

2.5. Opetus nostettava arvoonsa

Hyvää opetusta pitää arvostaa ja siitä pitää palkita. Yli-opisto-opetuksen tulee perustua tuoreimpaan tutkittuun

Korkeakoulujen tulee omalta osaltaan yhä voimakkaammin tukea valmistumisen jälkeistä

työllistymistä ja uran suunnittelua.

12

.............................................................................

tietoon niin tieteenalalta kuin parhaiten asiantuntijuutta kehittävistä oppimisen tavoista. Opetusmenetelmien sys-temaattinen ja jatkuva kehittäminen vaatii yliopistoilta nykyistä vahvempaa pedagogista johtajuutta. Jokaisen opetustyössä toimivan opetusvalmiuksiin pitää kiinnittää huomiota ja tarjota mahdollisuuksia ja kannusteita pe-dagogiseen kehittymiseen. Yliopistojen tulee kannustaa kaikkia opetustehtävissä toimivia pedagogisten opinto-jen suorittamiseen.

Opettajatutoroinnin kehittämiseen tulee panostaa, jotta nykyisellään raskaaksi ja toimimattomiksi koetut käytän-nöt saadaan palvelemaan koko yliopistoyhteisöä; opettaja-tutoroinnilla on suuri merkitys opiskelijoiden tuomisessa osaksi tiede- ja yliopistoyhteisöä.

2.6. Myös kauppatieteet nojaavat perustutkimukseen

Kauppatieteellisen tutkimuksen ja opetuksen tulee aina linkittyä tiiviisti toisiinsa. Lähtökohtana tulee olla, että opetus perustuu tuoreimpaan tutkimukseen ja että kaikki tutkijat osallistuvat opetukseen. Laadukas tutkimus vaa-tii riittävät resurssit ja riittävän laajan tutkimusyhteisön. Tutkimukseen painottuvien yliopistojen tulee panostaa siihen riittävästi ja tarjota tutkijoille hyvät ajalliset ja rahal-liset resurssit tutkimuksen tekoon.

Soveltava tutkimus on tärkeää, mutta perustutkimus on yliopiston selkäranka. Perustutkimukseen on panostet-tava ja sen resurssit on turvattava. Ilman uteliaisuudesta kumpuavaa, vailla välittömästi tunnistettavia hyötyjä ole-vaa, uusia aloja ja leikkauspintoja etsivää perustutkimusta aito muutos on mahdotonta.

Tohtorikoulutuksen tulee pääsääntöisesti olla päätoimis-ta, ja tohtorikoulutettavilla pitää olla riittävän turvattu taloudellinen asema. Työsuhde yliopistoon on monessa tapauksessa paras tapa turvata tohtoriopintojen etene-minen. Tohtorikoulutettavat eivät saa pudota työsuhteen ja opiskelijastatuksen väliin. Tohtorikoulutus on kehittynyt entistä enemmän strukturoitujen tohtoriohjelmien ja -kou-lujen suuntaan. Tämä on monessa tapauksessa kannatet-tava kehityssuunta.

13

.............................................................................

Korkeakoulujärjestelmässä olennaisinta ei ole raken-ne, vaan tutkintojen tuottama osaaminen, tutkintojen väliset erot ja toiminnan kannalta strategisesti järkevät ratkaisutLaadullinen työllistyminen on nostettava korkea-koulujen rahoitusjärjestelmän mittariksiKorkeakoulujen mahdollisuus periä lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta tulee vaki-naistaaKansainvälinen kilpailu edellyttää laadun varmistamis-ta kansainvälisin laatuleimoin

3.1. Korkeakoulujärjestelmässä rakenne ei ole arvo sinänsä

Korkeakoulujärjestelmän tarkoitus on mahdollistaa kou-lutus ja tutkimus, eli yhteiskunnassa tarvittavien erilaisten osaamisten syntyminen. Olennaista on korkeakoulujen tuottamien tutkintojen sisältöjen, niiden tuottaman osaa-misen selkeys ja erot, ei korkeakoulujärjestelmän raken-teet.

Korkeakoulujärjestelmää on tarkasteltava kokonaisuute-na. Korkeakoulujen tulee arvioida työnjakoaan ja yhteis-työtään strategisesti, jotta tarpeettomia päällekkäisyyksiä voidaan vähentää ja työnjakoa järkevöittää. Tämä tarkas-telu voi johtaa korkeakoulusta, alueesta tai koulutusalasta

•

•

•

•

riippuen myös nykyisestä duaalimallista poikkeaviin rat-kaisuihin. Strategioissa pitää ottaa huomioon paitsi kor-keakoulujen omat tieteenalat, myös alueen ja Suomen muut korkeakoulut. Ulkoiset tekijät eivät saa estää korkea-kouluja tekemästä omista lähtökohdistaan strategisesti oikeiksi katsomiaan ratkaisuja yhteistyön, toiminnan ja rakenteiden kehittämisessä.

Tällä hetkellä yliopistojen strategiatyössä on otettu vasta ensimmäiset, osin haparoivat askeleet. Realistiset kehi-tyspolut visioiden saavuttamiseksi puuttuvat liian usein. Vaikeita valintoja yliopistojen painopistealueiden karsimi-sesta on pystytty tekemään vain harvoissa yliopistoissa.

3.2. Laadullinen työllistyminen rahoitusperusteeksi

Vuoden 2013 alusta käyttöön tuleva yliopistojen uusi rahoitusmalli on askel oikeaan suuntaan, tukien merkit-tävästi yliopistouudistusten tavoitteiden toteutumista. Rahoituskriteerien paino on siirtynyt tavoitteista tuloksiin. Rahoitusmallin ohjausvaikutus on suuri. Merkittävänä puutteena on pidettävä sitä, ettei malli sisällä kriteerejä, jotka kannustaisivat yliopistoja kiinnittämään huomiota valmistuvien opiskelijoiden laadulliseen työllistymiseen tai tiiviimpään yhteistyöhön työelämän eri toimijoiden kanssa. Korkeakoulujen rahoitusmallin tulee perustua

3. Korkeakoulujärjestelmän tulee palvella sille asetettuja

tavoitteita

14

.............................................................................

paitsi määrällisiin toteumiin, myös erittäin merkittävässä määrin korkeasta laadusta palkitsemiseen ja laadun pa-rantamiseen, vaikka näiden mittareiden käyttöön ottami-nen edellyttäisikin merkittävää kehittämistyötä. 3.3. Lukukausimaksukokeilu on vakinaistettava

Korkeakoulutus on Suomessa julkinen palvelu, joka pitää turvata julkisin varoin. Tutkintoon johtavan koulutuksen on oltava suomalaisille opiskelijoille ennen opiskelua tai niiden aikana suoritettavista suorista maksuista vapaata.

Korkeakoulutukseen osoitettavien julkisten resurssien niukentuessa tulee korkeakouluille kuitenkin antaa mah-dollisuus halutessaan periä lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolisilta tutkinto-opiskelijoilta. Vuonna 2010 käynnistetyn lukukausimaksukokeilun kokemukset eivät kertyneen aineiston vähäisyyden takia anna yksiselitteis-tä käsitystä lukukausimaksujen käyttöönoton vaikutuk-sista. Lappeenrannan teknillisen yliopiston myönteiset kokemukset osoittavat kuitenkin, ettei perusteita luku-kausimaksujen perimisen kategoriseen kieltämiseen ole. Oikein käytettynä lukukausimaksut voivat olla osaltaan turvaamassa ja kohentamassa korkeakouluopintojen laa-tua yliopistojen rahoituspohjaa laajentamalla.

3.4. Laadunvarmistus luo luottamusta

Korkeakoulut ovat vastuussa myöntämistään tutkinnoista ja niiden laadusta. Korkeakoulujen eri sidosryhmien, ku-ten hakijoiden, opiskelijoiden, työnantajien, henkilökun-nan, muiden korkeakoulujen ja laajemmin yhteiskunnan pitää voida luottaa korkeakoulujen ja niiden tutkintojen laatuun. Ulkoinen laadunvarmistus ja korkeakoulujen toiminnan ja tulosten julkistaminen ovat välttämättömiä tämän luottamuksen säilyttämiseksi. Korkeakouluja tulee kannustaa hankkimaan kansainvälisiä akkreditointeja ja laatuleimoja. Kauppatieteissä jo laajasti käytössä olevat laatuleimat ovat merkittävästi vahvistaneet yliopistojen omaa laatutyötä ja parantaneet kansainvälistymisen mah-dollisuuksia.

Laaja ja hajanainen täydennyskoulutuskenttä ja etenkin yksityisten palveluntarjoajien suuri määrä tekevät täy-dennyskoulutuksen tarjonnan ja koulutuksen laadun seurannan haasteelliseksi. Täydennyskoulutuksen laa-dunarviointiin ja laadunvarmistukseen on panostettava huomattavasti nykyistä enemmän. Laadunvarmistuksen painoarvo kasvaa etenkin, mikäli julkista rahaa ohjataan tulevaisuudessa myös yksityisille koulutuksentarjoajille esim. henkilökohtaisten koulutustilien kautta.

15

.............................................................................

Opiskelijoita tulee motivoida läpi työuran jatkuvaan osaamisen kehittämiseen jo tutkinto-opiskelun aika-na. Valmistuneita ekonomeja on kannustettava löytä-mään omat kehittymiskohteensaOsaamisen kehittämisen on oltava mahdollista myös taloudellisessa laskusuhdanteessa ja välittömistä työn-antajaintresseistä riippumattaUusiin osaamistarpeisiin vastaaminen vaatii täyden-nyskoulutuksen kysyntälähtöisyyden vahvistamistaEsimies-, johtamis- ja yrittäjäosaamisen lisäksi asian-tuntijauran vahvistamiseen tähtäävään osaamisen ke-hittämiseen tulee panostaaYliopistojen tulee ottaa yhteiskunnallinen palveluteh-tävänsä ja erityisesti elinikäisen oppimisen edistämi-nen toimintansa ytimeen Täydennyskoulutuksessa opintoja tulee henkilökoh-taistaa aiemmin opitun tunnistamisen ja tunnustami-sen (AHOT) sekä henkilökohtaisen kehityssuunnitel-man kauttaTäydennyskoulutuksen rahoitusta tulee kehittää kol-mikantaisesti, jossa oman panoksensa rahoitukseen tuo-vat niin valtio, työntekijät kuin työnantajatkin Täydennyskoulutuksen rahoitusmalli, jossa sekä julkista, työnantajan että työntekijän omaa rahaa ohjattaisiin hen-kilökohtaiselle koulutustilille, mahdollistaisi kouluttautu-misen suhdannevaihteluista riippumatta. Myös yksityis-ten koulutuksen tarjoajien tulee olla koulutustilin piirissä

•

•

•

•

•

•

•

•

4.1. Osaamistaan on kehitettävä läpi työuran

Suuri haaste ekonomien osaamisen kehittämisessä on muuntautuminen uran aikana eri rooleihin ja työtehtäviin sekä oman osaamisen säännöllinen arviointi ja kehittämi-nen. Opiskelijoita tulee motivoida elinikäiseen oppimi-seen ja koko työuran jatkuvaan osaamisen kehittämiseen jo tutkintokoulutuksen aikana. Valmistuneita ekonomeja on kannustettava löytämään omat kehittymiskohteensa sekä autettava heitä näkemään mahdolliset kehittämistä vaativat osaamisalueet. Olennaista osaamisen kehittä-misessä ei ole erilaisten tutkintojen suorittaminen vaan osaamisen lisääminen.

Täydennyskoulutustarjontaa on kehitettävä vastaamaan paremmin ekonomien koulutustarpeita ja käytännön osallistumisen esteitä on madallettava. Suurimmat ko-etut esteet osaamisen kehittämiselle työelämässä ovat ekonomien mielestä sopivan koulutustarjonnan puute sekä erityisesti ajan ja jossain määrin myös rahan puute5. Koulutukselta odotetaan nopeaa ja välitöntä hyötyä oman työn ja työtehtävien kannalta. Tämä haastaa kehittämään sellaisia osaamisen kehittämisen muotoja, joissa oppimi-

5 Hartikainen, A. (2011): Ekonomien ammatillisen osaamisen

kehittäminen – työnantajien asenteet ja panostukset. SEFEn raportteja

4/2011.

4. Osaamisen kehittämisestäitsestäänselvyys

16

.............................................................................

nen tapahtuu mahdollisimman paljon omassa työssä ja työpaikalla, omasta työstä ja työyhteisöstä oppien. Osaamisen kehittämisen on oltava mahdollista myös ta-loudellisessa laskusuhdanteessa ja välittömistä työnan-tajaintresseistä riippumatta. Aikuiskoulutustuen taso on säilytettävä vähintään nykyisellä tasolla. Tulevaisuudessa tulisi pohtia myös sitä, voisiko erityisesti opintolainan kan-nustavuutta lisätä aikuisilla siten, että aikuisopiskelu olisi taloudellisesti mahdollista ja nykyistä kannustavampaa myös opintotuen turvin niissä tilanteissa, joissa aikuiskou-lutustuen saannin ehdot eivät täyty.

Omaehtoisen kouluttautumisen työttömyyden aikana työttömyysetuisuutta menettämättä on oltava mahdollis-ta jatkossakin. Korkeakoulutetuille tarjottavan työvoima-koulutuksen on oltava laadukasta ja sen on huomioitava korkeakoulutettujen työmarkkinoiden erityispiirteet. Kor-keakoulutettujen palvelu ja heidän tarpeisiinsa vastaami-nen vaativat työ- ja elinkeinotoimistojen (TE-toimistojen) henkilöstöltä erityisosaamista ja tähän kouluttautumista. Koulutus- ja uravalintojen tueksi tarvitaan erityisesti työ-ikäisille aikuisille suunnattuja ohjaus- ja neuvontapalvelu-ja, jotka eivät ole sidoksissa yksilön työmarkkina-asemaan. Korkeakoulujen on panostettava aikuisten ohjaus- ja neu-vontapalveluihin sekä muihin opiskelun tukipalveluihin yhdessä yhteistyökumppanien kanssa. Näiden palvelujen

tulee huomioida myös aikuisopiskelijoiden tarpeet ja ai-kataulut.

Oman osaamisen tunnistaminen ja osaamistason oikea arviointi on merkityksellistä, paitsi osaamisen kehittymis-kohteiden, myös oikean palkkaustason määrittelyn kan-nalta. Monessa palkitsemisjärjestelmässä yksilön osaami-nen on keskeinen palkan tasoa määrittelevä tekijä työn vaativuuden ohella. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että asiantuntija osaa arvioida omaa osaamistaan ja tunnis-taa ammatillisia kompetenssejaan mahdollisimman yksi-löidysti ja osaa tehdä omaa osaamistaan näkyväksi.

4.2. Työelämän tarpeiden tulee ohjata koulutustarjontaa

Uusiin osaamistarpeisiin vastaaminen vaatii täydennys-koulutuksen kysyntälähtöisyyden vahvistamista. Niin työelämän, yhteiskunnan kuin yksilöidenkin kehitystar-peet tulee huomioida nykyistä paremmin koulutustarjon-nan suunnittelussa. Entistä suurempi osa ekonomienkin urakehityksestä kohdistuu tulevaisuudessa esimies- ja johtotehtävien lisäksi horisontaaliseen etenemiseen, eli erilaisten vaativien asiantuntijatehtävien välillä liikkumi-seen. Tällöin osaamisen kehittämisen kannalta on tärkeää asiantuntijauran vahvistamiseen liittyvä osaamisen kehit-täminen ja erityisasiantuntijalta vaadittavan osaamisen

17

.............................................................................

kehittäminen. Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi organisaa-tion kehittämisprojekteissa, koulutustehtävissä sekä tut-kimuksessa ja tutkimus- ja kehitystehtävissä tarvittavat taidot. Lisäksi täydennyskoulutuksessa on panostettava yrittäjäosaamisen vahvistamiseen.

Yliopistojen on säilytettävä suhde valmistuneisiinsa tiiviinä ja otettava tärkeä rooli heidän omaehtoisen ammatillisen osaamisensa kehittäjänä. Yliopistojen, alumnien ja SEFEn jäsenyhdistysten yhteistyötä yliopistopaikkakunnilla tulee entisestään tiivistää, jotta työelämässä toimivat ekonomit tavoitetaan mahdollisimman tehokkaasti ja heille pysty-tään tarjoamaan heidän tarpeitaan vastaavaa täydennys-koulutusta. Täydennyskoulutukseen ja sen kehittämiseen on panostettava systemaattisesti ja pitkäjänteisesti, paitsi kunkin koulutusta tarjoavan yksikön sisällä, myös yliopis-tojen ja täydennyskoulutusta tarjoavien yksikköjen keski-näisellä vuoropuhelulla.

Yliopistoja tulee kannustaa pohtimaan, miten nivoa yh-teen täydennyskoulutus kauppatieteellisen perus- ja jatkokoulutuksen sekä tieteellisen tutkimuksen kanssa, ja miten tarjottu koulutus vastaa työelämän osaamistar-peita. Täydennyskoulutuksen tulee myös entistä vahvem-min profiloitua ja hyödyntää oman yliopiston strategisia vahvuusalueita. Täydennyskoulutuksessa opintoja tulee henkilökohtaistaa aiemmin opitun tunnistamisen ja tun-

nustamisen (AHOT) sekä henkilökohtaisen kehityssuunni-telman kautta.

4.3. Täydennyskoulutuksen rahoituspohja kolmikantaiseksi

Julkisen talouden heikkenevät näkymät ja julkisen ra-hoituksen väheneminen edellyttävät korkeakoulujen rahoituspohjan laajentamista ja uusien rahoitusmallien kehittämistä. Julkisen rahoituksen tarkoituksenmukainen ja oikeudenmukainen käyttö edellyttää väistämättä prio-risointeja myös koulutusjärjestelmän sisällä: mille ryhmille ja minkälaiseen koulutukseen vähenevää julkista rahoi-tusta käytetään?

Julkisen rahoituksen vähentyessä on välttämätöntä ke-hittää julkisen ja yksityisen rahoituksen yhdistäviä rahoi-tusmalleja etenkin täydennyskoulutukseen. Rahoitus-perustaa on tulevaisuudessa yhä vahvemmin luotava kolmikantaisesti, jossa oman panoksensa koulutuksen rahoitukseen tuovat niin valtio, työnantajat kuin työnte-kijätkin. Myös kansainväliset mallit ohjaavat kehittämään täydennyskoulutuksen rahoitusta yhä vahvemmin kolmi-kantaiseen suuntaan.

Täydennyskoulutuksen kehittäminen edellyttää, että yli-opistoille luodaan aitoja kannustimia panostaa resursseja

Täydennyskoulutuksen kehittäminen edellyttää, että yliopistoille luodaan aitoja

kannustimia panostaa resursseja elinikäisen oppimisen edistämiseen.

18

.............................................................................

elinikäisen oppimisen edistämiseen. Myös täydennys-koulutusyksiköiden asemaa yliopistojen strategisina toi-mijoina tulee vahvistaa. Nämä yksiköt toimivat tärkeänä väylänä työelämään ja yhteiskuntaan. Täydennyskoulu-tuksen asemaa tulee vahvistaa ja sen arvostusta lisätä niin yliopistojen sisällä kuin yhteiskunnassa ja työelämässä laajemminkin.

Yliopistojen rahoitusmalli ja tavoite- ja tulosohjaus huo-mioivat yliopistojen kolmannen, yhteiskunnallisen palve-lutehtävän, vielä huonosti. Myös rahoitusmallin tulisi kan-nustaa yliopistoja ottamaan yhteiskunnallinen tehtävänsä ja erityisesti elinikäisen oppimisen ja osaamisen kehittä-misen edistäminen vakavasti. Tämän tulisi näkyä myös yliopistojen sisäisessä rahanjaossa.

Täydennyskoulutuksen investointiluonteen vahvistami-nen edellyttää koulutuksen hyödynsaajien eli yksilöiden itsensä ja heidän työnantajiensa nykyistä vahvempaa sitoutumista osaamisen pitkäjänteiseen kehittämiseen. Kysyntälähtöisyyden ja investointiluontoisuuden vahvis-taminen parhaimmillaan myös voimaannuttaa ja sitout-taa yksilöt panostamaan omaan ammatilliseen kehittymi-seensä. Eräs keino lisätä sekä yksilöiden että työpaikkojen koulutusinvestointeja on luoda verotuksellisia kannusteita sekä yksilöiden että yhteisöjen verotukseen. Yksilön mak-saessa opintonsa itse on koulutuskustannuksia pidettävä

henkilöverotuksessa vähennyskelpoisina tulonhankkimis-kustannuksina. Vastaavasti työnantajan kustantamaa kou-lutusta ei pidä tulkita henkilöverotuksessa veronalaiseksi tuloksi. Myös yrittäjällä on oltava mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja myös tätä on tuettava verotuksen keinoin. Koulutuskustannusten verokohtelun on kaikissa tapauksissa oltava yksiselitteinen ja selkeä.

Koulutuksen kysyntälähtöisyyden lisääminen henkilökoh-taisen koulutustilin tai vastaavan kysyntälähtöisyyttä pai-nottavan mallin avulla ohjaisi koulutuksentarjoajia kehitty-mään ja vastaamaan työelämästä tuleviin koulutustarpeisiin ja kysyntään. Se myös kannustaisi koulutusorganisaatioita suunnittelemaan ja kehittämään tarjottavia opintokokonai-suuksia tiiviimmässä yhteistyössä työelämän kanssa. Kysyn-tälähtöisyyden vahvistaminen ja rahoituspohjan laajenta-minen tekevät myös näkyväksi julkisin varoin toteutettavan aikuiskoulutuksen rahavirrat ja koulutuksen todelliset kus-tannukset. Tämä myös lisää tietoisuutta koulutuspanosten merkittävyydestä ja niiden hinnasta.

SEFEn näkemyksen mukaan henkilökohtaisen koulutustili-mallin tulisi olla mahdollisimman yleiskattava siten, että tiliä voisi hyödyntää niin julkisten oppilaitosten kuin yksityisten koulutuksentarjoajien palveluiden käyttämiseen. Tällä olisi positiivinen ja kannustava vaikutus myös aitojen koulutus-markkinoiden syntymiseen täydennyskoulutuksessa.

19

Tietoa kauppatieteellisestä yliopistokoulutuksesta

Korkeakoulututkintojen järjestelmä

Korkeakoulututkinnot jaetaan pääsääntöisesti kolmel-le tasolle tai syklille. Kolmiportainen tutkintorakenne on kirjoitettu lakeihin ja asetuksiin kansallisen tutkintojen viitekehyksen mukaisesti. Tutkintorakenne on yhdenmu-kainen EU:n ja Bolognan prosessin piirissä sovitun tutkin-torakenteen kanssa.

Ensimmäisen syklin tutkinnot ovat alempia korkeakoulututkintoja (yli-opistoissa esim. kauppatieteiden kan-didaatti ja ammattikorkeakouluissa tradenomi)Toisen syklin tutkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja (yliopistoissa esim. kauppatieteiden maisteri ja am-mattikorkeakouluissa ylempi AMK-tut-kinto)Kolmannen syklin tutkintoja ovat tie-teelliset jatkotutkinnot (esimerkiksi kauppatieteiden tohtorin tutkinto)

Ensimmäisen syklin tutkinnot rinnastetaan muodollisesti toisiinsa ja ne antavat kelpoi-suuden jatko-opintoihin sekä julkiseen vir-kaan, jonka vaatimuksena on korkeakoulu-

•

•

•

tutkinto, vaikka tutkintojen sisällöt eroavatkin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä eri alojen välillä.

Samoin eri korkeakouluista annetut toisen syklin tutkin-not ovat muodollisesti rinnasteisia, vaikka niiden tuotta-ma osaaminen voi olla hyvinkin erilaista (esim. kauppa-tieteiden maisteri, filosofian maisteri tai kulttuurituottaja (ylempi AMK)).

Kuva 1. Korkeakoulujärjestelmä: kauppatieteet ja liiketalous

20

1 Aalto-yliopisto2 Åbo Akademi3 Itä-Suomen yliopisto4 Jyväskylän yliopisto5 Lappeenrannan teknillinen yliopisto6 Oulun yliopisto7 Svenska handelshögskolan8 Tampereen yliopisto9 Turun yliopisto10 Vaasan yliopisto

Filiaalit11 Turun yliopisto Pori12 Handelshögskolan Vasa13 Aalto-yliopisto Mikkeli

< 3000

< 2000

< 1250

< 750

Filiaali

Opiskelijamäärä (FTE):

12

34

5

6

8

9

10

11

12

13

3

7

Kauppatieteelliset yksiköt

21

Kauppatieteissä suoritetut tutkinnot

Toht. tutkinto

Lis. tutkinto

Ylempi korkeak. tutkinto

Alempi korkeak. tutkinto

2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

6 000

5 000

4 000

3 000

2 000

1 000

0

Kuva 2. Tutkinnot kauppatieteissä 2005-2011

Tutkintomäärien raju kasvu on seu-rausta tutkinnonuudistuksesta ja sen myötä pakolliseksi muodostu-neesta kandidaatin tutkinnon suo-rittamisesta. Vuoden 2008 tutkinto-piikki oli seurausta uuden vanhan tutkintojärjestelmän siirtymäajan päättymisestä.

Toht. tutkinto

Lis. tutkinto

Ylempi korkeak. tutkinto

Alempi korkeak. tutkinto

2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

16 000

14 000

12 000

10 000

8 000

6 000

4 000

2 000

0

Kauppatieteiden opiskelijat (FTE)

Kauppatieteiden kokonaisopiskeli-jamäärä on pysynyt 80-90 –lukujen rajun kasvun jälkeen suhteellisen tasaisena. Muutos alempaa ja ylem-pää korkeakoulututkintoa suoritta-vien suhteessa johtuu tutkintouu-distuksesta.

Kuva 3. Kauppatieteiden opiskelijat (FTE)

2005-2011, FTE= full time equivalent

22

Ylempi korkeak. tutkinto

Alempi korkeak. tutkinto

2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

3 500

3 000

2 500

2 000

1 500

1 000

500

0

Uudet opiskelijat kauppatieteissä

Maisterivaiheen sisäänottojen mää-rä on jatkuvassa kasvussa. Tulevai-suudessa tämä tulee näkymään myös kandivaiheen uusien opiske-lijoiden ja kokonaisopiskelijamäärän alenemisena.

Kuva 4. Uudet kauppatieteiden opiskelijat 2005-2011

23

Taitt

o: M

ari L

ohisa

lo, T

mi S

alliH

oo

Suomen Ekonomiliitto Finlands Ekonomförbund SEFE ry onkauppatieteellisen yliopistotutkinnon suorittaneiden sekä

alan opiskelijoiden palvelu- ja vaikuttajajärjestö.

Ekonomiliitto edistää jäsentensä menestymistä yhteiskunnassatukemalla yksittäisen jäsenen uratavoitteiden toteutumista

sekä vahvistamalla ekonomikunnan kilpailukykyä.

Suomen Ekonomiliitto – Finlands Ekonomförbund – SEFE ryRatavartijankatu 2, 00520 HelsinkiP. 020 129 9299, faksi 0201 299 229

www.sefe.fi