ramipress - kevät 2013
DESCRIPTION
Raimo Piiraisen kuulumisia eduskunnasta kevätistuntokaudelta 2013.TRANSCRIPT
Rami pres
s
Kansanedustaja Raimo Piiraisen eduskuntakuulumiset | kevät 2013 Pu h . 0 5 0 - 5 1 2 1 5 87 ra i mo . pi i ra i ne n @ e du s k u nta . f i w w w . ra i mopi i ra i ne n . f i
Työllisyydestä Elinkeinoelämälle tehdyn veropoliittisen käden-
ojennuksen tulee konkretisoitua myös työpaikkoina.Päätösten vaikutuksia on seurattava ja huolehdittava,ettei etua häivytetä kehitystyön sanahelinäänkotimaisten työpaikkojen kustannuksella.
Tärkeitä päätöksiäja vaikutustenarviointiaKuljetuskaluston koko maanteillämmekasvaa lähivuosina. Teiden ja siltojen huono kunto kuitenkin vesittää tavoi-tellun tehokkuuden ja vaarana onliikenneturvallisuuden aleneminen.
Kaivosteollisuus saatava ulos umpikujastaKaivosteollisuus saatava ulos umpikujastaHyvä tahto ei yksin riitä kaivosteollisuuden vastuukysymyksistä keskusteltaessa
Terveisiä eduskunnasta
SDP antoi eduskuntavaaleissa sitoumuksia, joista keskeisimpiä olivat verotuksen
oikeudenmukaistaminen, työllisyyden vahvistaminen ja ansaittujen eläkkeiden turvaaminen.
SDP:n työ hallituksessa on tuottanut tulosta ja merkittäviä muutoksia on saatu aikaiseksi. Verotukseen on
tehty uudistuksia ja tärkeää on, että tehdyt veropäätökset ovat olleet oikeudenmukaisia ja ovat
kaventaneet tuloeroja. Palkansaajien työtulo- ja perusvähennyksiä on nostettu 100 euroa kuukaudessa.
Pääomatulon verotukseen tehtiin isoja muutoksia, joita vielä tulevassa budjettiriihessä tarkennetaan.
Pääomaverosta tehtiin progressiivinen, eli maksukyvyn mukaan kasvava, ja kaikki osinkotulot laitetaan
verolle. Iso uudistus oli, kun TV-lupa poistettiin ja tilalle otettiin YLE-vero, joka suosii pienituloisia.
Yritysten verovähennyksiin tehtiin muutoksia, niitä karsitaan ja mennään kohti laajaa sekä yhtenäistä
veropohjaa.
Kehysriihessä tehtiin tukku kädenojennuksia teollisuuden hyväksi. Merkityksellisin yksittäinen toimi oli
yhteisöveron alentaminen 20 prosenttiin. Sen vaikutuksiin on ladattu suuret työllisyyttä parantavat
odotukset. Verokilpailussa olemme nyt kilpailukykyisiä, mutta miten on kansallisen teollisuuspolitiikan
laita?
Teollisuuspolitiikan pitää olla yhteiskunnan keuhkot, josta löytyy happea investointeihin ja siitä
seuraavaan talouskasvuun. Yksi toimi on tukea yritysten logistiikkaa tehokkaalla ja oikein kohdennetulla
tavalla. Tähän hallitus vastasi muun muassa jatkamalla alueellista kuljetustukea, jota tullaan uudistamaan
nykyaikaiseksi. Tulevaisuuden suuri haaste on rikkidirektiivin vaikutuksien kompensaatio. Direktiivin
vaikutuksista on tulossa keskeinen Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä heikentävä elementti.
Tärkeää on, että valtiontalouden kehyspäätös vuosille 2014-2017 antaa mahdollisuuden saattaa loppuun
käynnissä olevat liikennehankkeet sekä käynnistää liikennepoliittiseen selontekoon sisältyvät uudet
kehittämishankkeet, jotka aloitetaan pääosin vuosina 2014 ja 2015. Kehyspäätöksen mukaan raskaan
liikenteen kaluston sallittuja enimmäismassoja ja mittoja korotetaan logistisen tehokkuuden
parantamiseksi. Näillä muutoksilla arvioidaan saavutettavan säästöjä 80-160 miljoonaa euroa
logistiikkakustannusten alenemisen kautta. Mittojen ja massojen uudistukseen liittyy myös kipukohtia.
Erityisesti tiestön ja siltojen kunnostamiseen varattu rahoitus on tarpeisiin nähden vaatimaton, eikä
uudistuksella näin ollen saavuteta tavoiteltuja hyötyjä. Pidänkin tärkeänä, että uudistuksen vaikuttavuutta,
hyötyjä ja aikataulua arvioidaan uudelleen.
Vaikka taloustilanne on vaikea ja hallitus panostaa kasvuun ja työllisyyteen, myös perusturvaa
parannettiin. Toimeentulotuen perusosaan tuli kuuden prosentin korotus. Työmarkkinatuen tarveharkinta
poistettiin eli puolison tulot eivät enää vaikuta tuen saantiin. Perheiden arkeen on tuotu tukku uudistuksia.
Joustava hoitoraha parantaa töihin palaavan vanhemman mahdollisuuksia tehdä vajaata päivää. Samaa
auttaa myös tuntiperusteinen päivähoito. Isyysraha pitenee yhteensä 54 arkipäivään ja yksinhuoltajalle
maksettavaa perusosaa korotetaan 10 prosenttia.
Hallituksen satsaukset työhön näkyvät. Työllisyysmäärärahoja lisättiin, ja eläkeikää ei ole nostettu.
Pitkäaikaistyöttömyyden kuntakokeilu on käynnistetty ja työvoiman palvelukeskusmalli tulee koko
maahan. Työelämän kehittämisstrategia käynnistettiin, ja mm. osaamisen kehittämisen toimintamalli tulee
työpaikoille. Työllisyyden hoidon määrärahakehityksestä on huolehdittu. Liikennepoliittisen selonteon
kaikki tie- ja ratahankkeet toteutetaan, joilla on alueille merkittävä työllisyysvaikutus. Rikkidirektiivin
kuluja tilkitään ja kuljetustuki jatkuu.
Nuorten ja vanhusten tilannetta parannetaan uusilla ja voimakkailla toimilla. Nuorisotakuu otettiin
käyttöön Euroopan kärkimaana. Takuun toteuttamiseen annettiin lisärahaa 60 miljoonaa euroa/vuosi.
Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan käytetään yhteensä 183 miljoonaa vuosina 2013-2016.
Oppisopimuskoulutukseen on ohjattu lisärahaa 22,5 miljoonaa. Vanhuspalvelulaki astuu voimaan tänä
kesänä. Jokainen ikäihminen saa oman palvelusuunnitelman ja avioparin yhdessä pysyminen hoidoissa
taataan. Lisäksi hallitus tukee ikäihmisten kotona asumista muun muassa avustuksia lisäämällä ja
hissiremonteilla. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahaa korotetaan kuudella miljoonalla eurolla ja
pitkäaikaisen laitoshoidon haitta-asterajaa laskettiin 25 prosentista 20 prosenttiin vuoden 2013 alusta.
Asuntorakentamisen tarpeetonta sääntelyä puretaan rakennuskustannusten alentamiseksi.
Kohtuuhintaiseen asumiseen panostetaan kaikkiaan 150 milj. euroa vuosina 2013-2015.
Suomen taloudellinen menestys perustuu korkeaan työllisyysasteeseen, kilpailukykyiseen talouteen,
korkeaan osaamiseen, tasa-arvoisiin palveluihin sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja jokaisen
osallisuuteen perustuvaan hyvinvointimalliin. Näiden menestystekijöiden varaan rakennetaan myös tuleva
talouskasvu, ja näiden tekijöiden puolesta SDP on vastuullisesti sitoutunut toimimaan.
Eduskunta hyväksyi kevätkauden viimeisenä asiana kuntarakennelain. Kuntarakennelain myötä kunnille
tulee velvollisuus selvittää yhdistymistä, jos yksikin kolmesta selvitysperusteesta toteutuu. Perusteet ovat
palveluiden edellyttämä noin 20 000 asukkaan väestöpohja, työpaikkaomavaraisuus, työssäkäynti ja
yhdyskuntarakenne sekä kunnan taloudellinen tilanne. Kuntarakenneuudistuksen tavoitteena on
merkittävä muutos nykyiseen kuntajakoon ja -kokoon. Harvaan asutussa maassamme tulee jatkossakin
olemaan kuntien yhteistyötä. Yhteistyö on toteutettava niin, että kuntien omistajaohjaus vahvistuu.
Kuntauudistus koostuu kuntarakenneuudistuksen ohella kuntalain kokonaisuudistuksesta, sosiaali- ja
terveydenhuollon järjestämistä koskevasta lainsäädännöstä, valtionosuusuudistuksesta, metropolialueen
hallintoratkaisusta sekä kuntien tehtävien arvioinnista. SDP pitää tärkeänä, että alue- ja
lausuntokierroksen tulokset analysoidaan ja kuntien sekä alueiden tahtotila toimii yhtenä keskeisenä
ohjaavana tekijänä. Kunnille tulee varata toinen, lyhyt lausuntokierros sen jälkeen kun keskeiset
kuntauudistuksen jatkolinjaukset ovat selvillä.
Puheenvuoroihini eduskunnassa voit tutustua nettiosoitteessa: raimo.piirainen.fi
Raimo Piirainen kansanedustaja (sd)
Vappupuhe Kajaanissa
Hyvää työväenjuhlapäivää, hyvät kuulijat
Me sosialidemokraatit valitsimme vuoden 2011 eduskuntavaaleissa teemoiksemme työn ja oikeudenmukaisuuden.
Noudatamme kaikessa politiikassamme näitä periaatteita.
Hallitusyhteistyössä onnistumista tulee arvioida asettamiemme tavoitteiden mukaan. Hallitusohjelmaan saimme
neuvoteltua lähes kaikki vaaleissa esille nostamamme tavoitteet. Niitä on johdonmukaisesti toimeenpantu ja saatu
aikaan tuloksia. Hallitusohjelmaan kirjatuista asioista on tällä hetkellä toteutunut tai on toteutumassa noin 80
prosenttia.
Hyvät kuulijat
Kansakuntaamme koittelee hyvin monenlaiset haasteet. On Euroopan talouskriisi, joka sai alkunsa Amerikan
asuntokriisistä, mikä jalkautui euromaiden kriisiksi. Suomen omia haasteita ovat suhdanne-, rakennemuutos- ja
kestävyysvajehaaste. Näihin haasteisiin Suomen hallitus on tarttunut ennen näkemättömällä tarmolla. Aina eivät
asiat etene suunnitelmien mukaan, sen on hallituskin huomannut ja on tehnyt korjausliikkeitä matkan varrella.
Tänä keväänä maan hallitus teki tärkeitä päätöksiä maan talouden vakauttamiseksi ja kasvun hedelmien
synnyttämiseksi. Velaksi emme voi elää, sen Euroopan velkamaiden tie on näyttänyt. Vaurautemme kulmapilari,
vienti, on hiipunut ja Suomi on nyt poikkeuksellisen altis kansainvälisen talouden taantumalle. Siksi kehysriihen
päätökset tehtiin kasvulle ja työllisyydelle. Hallituksen tuoreet kehysriihiratkaisut tehtiin tilanteessa, jossa
kansainvälisen talouden epävarmuus ja ontuva talouskehitys jatkuvat. Vientimme, vaurautemme kulmapilari, on
hiipunut etenkin korkeamman jalostusasteen tuotteissa, ja Suomi on poikkeuksellisen altis kansainvälisen talouden
taantumalle.
Palkka ratkaisut jäivät työmarkkinajärjestöiltä sopimatta tämän kevään osalta ja niihin palataan syksyllä. Näyttää
hyvin vahvasti siltä, etteivät Elinkeinoelämän valtuuskunnan näkemykset tue sopimisen kulttuuria. EVA:n
haastattelemat yritysjohtajat ovat tuominneet palkansaajat suurimmaksi kilpailukyvyn esteeksi. Heidän mielestään
palkkajäykkyys sekä rekrytointi- ja irtisanomiskäytännöt olivat ne osa-alueet joiden arveltiin heikentävän
kilpailukykyä.
Suurten yritysten johtajat olivat kilpailukyky tilanteesta hieman myönteisemmällä linjalla. Sitä vastoin maailman
talousfoorumi nosti Suomen kilpailukykymittarilla sijalta neljä – kolmanneksi. Perusteluna maailman
talousfoorumilla oli osaavatyövoima. Kysymys ei ole pelkästään kilpailukyvystämme, meidän pitää tuottaa
tavaroita ja palveluja, joilla on maailmanmarkkinoilla aitoa kysyntää. Kaikkein eniten Suomen kilpailukykyä on
heikentänyt yritysjohtajien strategiset virheet.
Hyvät kuulijat
Sosialidemokraatit ovat aina liikkeellä tosissaan. Mitä lupaamme, lupaamme sen tosissaan. Emme jatkossakaan
lupaa parempaa lupauksen vuoksi, vaan ahkeroimme ja haluamme aikaansaada asioita kansan hyödyksi. Se on
vastuullista Suomen kansan – suomalaisten asioiden hoitamista. Sosialidemokraatit ovat tekoja varten ja
ymmärrämme erityisen hyvin myös yrittämisen merkityksen suomalaisten hyvinvoinnille.
Suomi elää työstä ja yrittäminen on työtä. Siksi hallitus rakensi kehysriihessä kasvurahoitusohjelman tukemaan
erityisesti pk-yritysten kasvuedellytyksiä, sillä Suomi tarvitsee kipeästi lisää erityisesti kasvuhakuisia yrityksiä.
Merkityksellisin yksittäinen toimi oli yhteisöveron alentaminen 20 prosenttiin ja vastaavasti osinkoverotuksen
merkittävä kiristäminen. Nyt elinkeinoelämällä ja yrityksillä on tekojen aika, suomalaiset odottavat nyt
investointeja ja siitä syntyviä työpaikkoja.
Hyvät kuulijat
Valtiontalouden kovien paineidenkaan alla sosiaaliturvaa ei leikata. Sosialidemokraattien tavoitteiden mukaisesti
pienituloisimpien palkansaajien verotus kevenee. Asumistuen taso nousee. Sukupolvien välinen
oikeudenmukaisuustyö jatkuu. Nuorten yhteiskuntatakuu astui voimaan vuoden alussa. Hallitus satsaa nuorten
työllisyyteen ja nuorisotakuun toteutumiseen panostamalla lisärahaa oppisopimuskoulutukseen ja ammatillisen
koulutuksen paikkoihin.
Tällä vaalikaudella on saatu paljon aikaiseksi ja on myös oikeudenmukaista, että valtio tekee kaikkensa harmaan
talouden torjumiseksi ja samalla varmistaa, että valtio saa sille kuuluvat verotulot. Harmaan talouden torjunta
liittyy myös työhön ja työllisyyteen: rehelliset yrittäjät ja työntekijät menestyvät, jos kaikki noudattavat samoja
sääntöjä.
Hyvät kuulijat!
Sosialidemokraatit toivat hallitukseen oikeudenmukaisuutta ja ennen kaikkea tekoja, jotka ovat nyt
konkretisoitumassa. Vuosina 2012-2015 toteutetaan pitkäaikaistyöttömien aktivoimiseksi kuntakokeilu. Vuoden
2013 alusta lähtien aloitetaan myös toimintaohjelma osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi.
Työllisyysmäärärahoja lisätään aktivointiasteen nostamiseksi yhteensä 32 miljoonalla eurolla.
Hallitukselta nähtiin vahva arvovalinta arvokkaan vanhuuden puolesta. Vanhuspalvelulaki tulee voimaan 1.7.2013.
Laille ohjataan kokonaisuudessaan lisäresursseja. Parannamme sekä koti-, omais- että ympärivuorokautista hoitoa.
Hoitajamäärän alimitoitukselle asetetaan nollatoleranssi. Perusturvaetuuksiin tehdään aikaistettu, ylimääräinen
indeksikorotus (0,7 %) vuoden alusta. Perheiden toimeentuloa parannetaan poistamalla työmarkkinatuen
tarveharkinta puolison tulojen osalta.
Verotuksen oikeudenmukaisuutta lisätään solidaarisuusveroilla. Valtion tuloveroasteikkoon lisätään väliaikaisesti
uusi ylin tuloluokka, ja suurten eläkkeiden ja perintöjen verotusta kiristetään. Pienituloisten verotusta kevennetään
kasvattamalla työtulovähennystä ja kunnallisverotuksen perusvähennystä. Rintamaveteraanien
kuntoutusmäärärahoja korotettiin kuudella miljoonalla eurolla ja pitkäaikaisen laitoshoidon haitta-asterajaa
laskettiin 25 prosentista 20 prosenttiin tämän vuoden alusta. Tekojen lista on pitkä ja valtionbudjetti on
kokonaisuutena lievästi tuloeroja tasaava.
Hyvät kuulijat,
Me sosialidemokraatit olemme perinteisesti puolustaneet julkista palvelutuotantoa. Niin teemme nytkin. Julkiset
palvelut pitävät yhteiskunnan eheänä, tukevat elinkeinoelämää ja työllisyyttä, estävät syrjäytymistä sekä tuovat
turvallisuutta. Pääosa palveluista tuotetaan kuntien toimesta. Näin pitää olla myös jatkossa. Sosiaali- ja
terveyspalveluiden yksityistäminen ei ole kestävää kehitystä, vaan terveyspalvelut on tuotettava Kainuun SOTE-
kuntayhtymän omana palvelutuotantona ja harkinnan mukaan myös aluetaloutta tukevalla yritysyhteistyöllä.
Uudella Kainuun sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymällä on nyt oiva mahdollisuus tarkastella omaa
palvelutuotantoa ja miettiä miten sen saisi vielä paremmin toimimaan. Nykyaikaisten terveyspalveluiden tulee olla
taloudellisesta tehokkaita ja laadullisesti kestäviä. Laatu muodostuu ihmisten kokemuksista. Kuntalaisilla on oikeus
laadukkaaseen ja oikea-aikaiseen hoitoon, hoivaan ja huolenpitoon. Tämän kuun 15 päivänä pääministeri antaa
ilmoituksen eduskunnalle kuntarakenne- sekä sosiaali- ja terveysuudistuksesta. Aluetilaisuuksia tullaan
järjestämään eripuolilla Suomea.
Hyvät kuulijat!
Siinä missä hallitus onnistui luomaan Suomeen suomalaisten etuja kohentavan valtiontalouden raamit,
työmarkkinajärjestöt epäonnistuivat kattavan ja kasvua sekä työllisyyttä tukevan ratkaisun synnyttämisessä.
Onnistuminen oli toki lähellä, mutta edun valvonnan periaatteet olivat ratkaisun esteenä. Ratkaisun syntymisen
tieltä järjestöt toki raivasivat pois monta estettä, muun muassa hieromalla sovun koulutusmahdollisuuksien
laajentamisesta ja siihen liittyvistä verokannustimista.
Kuitenkaan paine tehdä ratkaisuja sopimusten voimassa ollessa ei ollut riittävän voimakas, ja lisäksi oli nähtävissä
työnantajajärjestön neuvottelustrategian kytkeytyvän hallituksen ratkaisuihin. Taaksepäin katsoen on asiallista
todeta, että yhteisen työmarkkinaratkaisun onnistuminen ei kariutunut ainakaan hallituksen toimiin tai niiden
puutteeseen.
Hyvät palkansaajat!
Työmarkkinaosapuolilla on haastavia neuvotteluja edessään syksyllä. Todennäköisyys sille, että nyt
valmistaudutaan liittotasoisiin sopimusneuvotteluihin ilman keskusjärjestöjen raamitusta, on ilmeinen. On hyvä
muistaa, että viisas rakentaja pitää kaikki työvälineet pakissaan. Syksy on siis sopimisen aikaa ja silloin on myös
hallituksen kehysraamin ratkaisut valmisteltu syksyn budjettiriiheen. Tällöin kokonaisuus Suomen
valtiontaloudesta ja työmarkkinaratkaisuista ovat sinettiä vailla.
Hyvät toverit!
Ahne kapitalismi nosti päätään kehysriihessä. Oman edun tavoittelu, joka ilmeni läpinäkyvänä ahneutena, raha
ensin ja ihminen vasta sen jälkeen -ajattelu oli vahvistunut porvarileirissä. Ahneus oli tullut kehysriihen vieraaksi.
Porvareiden synnyttämä osinkoverouudistus aiheutti syystäkin kovan kaplakan. Ensimmäinen esitys sisälsi
varakkaita listaamattomia yrityksiä suosivan superlahjan, vain 8 % osinkovero miljoona osingoista.
SDP:n eduskuntaryhmä ei voinut tätä ratkaisua hyväksyä. Vaadimme korjausta välittömästi, vaikka asiasta oli
hallituksen sisällä sovittu tulevassa elokuun budjettiriihessä tehtäväksi korjaukseksi. Mielestäni verotukseen
liittyviä erityiskysymyksiä on vielä tarkasteltava syksyn budjettiriihessä esim. oman auton käytöstä verottoman
kilometrikorvauksen osalta, kun autoa käytetään työnantajan määräämiin työtehtäviin. Myös omavastuuosuuden
korotus kelakorvauksessa bussi tai taksi kyytiin pitää arvioida uudelleen.
Hyvinvointivaltion tehtävä ei ole tukea verotuksella rikkaiden rikastumista. On hienoa, että porvariesitys saatiin
nurin jo syntysijoilleen. Osinkoverouudistus on vaikea asia, joten ratkaisukaan ei voi olla helppo. Ratkaisu ei löydy
ainakaan ahneuden ruokkimisella. Ahneuden seuraukset on nähty ja ne tuppaavat olemaan sekä kansantaloudelle
että valtiontaloudelle tuhoisia, kansalaisten hyvinvoinnista puhumattakaan.
Hyvät nuoret kuulijat
Nuorten työttömyys on noussut suureksi kysymykseksi koko Euroopalle. Eteläisessä Euroopassa luvut ovat
vaarallisella tasolla ja koko mantereella huoli miljoonien nuorten työttömyydestä liittyy koko maanosan vakauteen.
Suomessa tilanne ei tulehtunut yhtä pahaksi kuin 1990- luvun alussa tai tämän päivän Etelä-Euroopassa. Hallitus on
taannut nuorisotakuulla jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikan lukioissa, ammatillisissa
oppilaitoksissa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin.
Käynnissä on talkoot pohjoismaisen hyvinvointimallimme turvaamiseksi. Vain pidentämällä työuria ja nostamalla
työttömyysastetta voidaan hyvinvointivaltion rahoitus turvata. Tässä koulutuksella on ratkaiseva merkitys. Pelkän
peruskoulun varassa olevilla tytöillä työura jää noin 22 vuoden pituiseksi, pojilla 26 vuoteen. Toisen asteen
koulutuksen suorittaminen pidentää työuraa keskimäärin noin kuudella vuodella. Koulutuksen saamisella jokaiselle
voidaan koko järjestelmän rahoitus saattaa vakaalle pohjalle. Yhteiskuntatakuun toteutuminen edellyttää laajaa
yhteistyötä.
Meillä ei ole käsissämme vain taloudellinen vaan myös sosiaalinen kestävyysvaje, nuorten syrjäytyminen.
Nuorisotakuussa on kysymys sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. 1990- laman suurimmaksi
erehdykseksi on usein nimetty nuorten unohtaminen. Historian ei antaa tässä suhteessa toistaa itseään. On
kansallisten talkoiden paikka
Puhe nopeat Itäradat- neuvottelukunnan miniseminaarissa Pietarissa
Rautateillä ja rautatieliikenteellä on ollut koko historian ajan keskeinen yhteiskunnallinen, taloudellinen ja
liikennepoliittinen merkitys niin meillä kuin yleisesti maailmalla. Rautateiden rakentaminen oli aikanaan keskeinen
kansallinen projekti myös Suomen suuriruhtinaskunnassa osana Venäjän keisarikuntaa. Siksi oli luonnollista, että
17. maaliskuuta 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välistä rautatieyhteyttä jatkettiin Pietariin jo vuonna 1870.
Yhteyksiä muualle maahan jatkettiin nopealla aikataululla ja 1900-luvun alkuvuosina maamme rataverkko oli
hyvin suurelta osin jo nykyisen kaltainen.
Rautateiden rakentaminen 1800-luvun lopulla merkitsi oman aikansa logistista ja myös tiedollista vallankumousta.
Samalla kun painopiste siirtyi vesi- ja hevoskuljetuksista rautateille, myös vaikutteiden, tiedon ja aatteiden kulku
nopeutui. Ihmisten elinpiiri laajeni ja vaikutteet levisivät entistä nopeammin keskusalueilta syrjäisimpiinkin
kolkkiin. Rautatiet olivat siten myös keskeinen osa 1800-luvun teollista vallankumousta, joka johti melko staattisen
sääty-yhteiskunnan yhteiskunnalliseen muutokseen ja murrokseen ensin kohti luokka-yhteiskuntaa ja myöhemmin
edelleen kohti meidän nykyistä jälkiteollista, tasa-arvoista ja demokraattista kansalaisyhteiskuntaa.
Rautatieliikenteellä on ollut ja on edelleen moneen muuhun yritystoimintaan ja myös liikenteenharjoittamiseen
verrattuna monia erityispiirteitä. Rautatieliikenteen harjoittaminen oli pitkään valtion virastotoimintaa. Valtion
rautatiet muuttuivat vasta vuonna 1991 valtion keskusvirastosta liikelaitokseksi ja edelleen vuoden 1995 alusta
alkaen valtionyhtiöksi.
Samalla on tapahtunut rakenteellinen muutos, jossa rautatieliikenteen harjoittaminen on eriytetty rataverkon
hallinnoinnista. Vuonna 1995 aloitti toimintansa Ratahallintokeskus, joka yhdistyi osana liikennealan hallinnon
suurta virastouudistusta vuoden 2010 alusta alkaen osaksi Liikennevirastoa. Myös rautatiealan turvallisuus- ja
yhteentoimivuustehtävistä vastaava Rautatievirasto yhdistettiin osana virastouudistusta osaksi Liikenteen
turvallisuusvirastoa. Itsenäisenä virastona Rautatievirasto oli ehtinyt toimia vasta syyskuusta 2006 alkaen.
Suomen jäsenyys Euroopan unionissa vuoden 1995 alusta alkaen on tuonut monia muutoksia myös
rautatieliikenteen harjoittamiseen. Olemme monessa suhteessa kuin saari Euroopan unionin muihin jäsenvaltioihin
nähden ja tämä koskee myös rautatieliikennettä. Suomesta ei ole suoraa rautateiden henkilöliikenneyhteyttä muihin
Euroopan unionin jäsenvaltioihin ja raideleveytemme poikkeaa yleisestä Euroopan unionin raideleveydestä. Ainoa
kansainvälinen rautateiden henkilöliikenneyhteys on Suomesta Pietariin ja Moskovaan.
Euroopan unionin jäsenvaltiona kuitenkin unionin lainsäädäntö, mukaan lukien rautatiealan lainsäädäntö, sitoo
meitä Suomessa. Näin ollen olemme hyvin suurelta osin integroineet rautatiejärjestelmämme osaksi yhteistä
eurooppalaista rautatiejärjestelmää. Tämä tarkoittaa yhteisiä turvallisuusvaatimuksia ja –standardeja,
yhteentoimivia rautatiejärjestelmiä ja osajärjestelmiä, yhteisiä rautatieliikenteen harjoittamisen ehtoja sekä kalusto-
ja muita lupavaatimuksia.
Euroopan unionin rautatielainsäädäntö on voimakkaasti kehittynyt erityisesti viimeisten parinkymmenen vuoden
aikana. Lainsäädännön tavoitteena on ollut parantaa rautatieliikenteen houkuttelevuutta ja kilpailukykyä ja saada
rautatieliikenne uuteen nousuun.
Komissio antoi tammikuun 2013 lopulla uusimman niin sanotun neljännen rautatiepakettiehdotuksensa. Tähän
uusimpaan lainsäädäntökokonaisuuteen kuuluu yhteensä kuusi lainsäädäntöehdotusta. Paketin keskeinen uusi avaus
on rautateiden henkilöliikenteen avaaminen kilpailulle. Aikaisemmilla kolmella lainsäädäntöpaketilla on jo avattu
kilpailulle rautateiden kansainvälinen tavaraliikenne (15.3.2003), kotimaan tavaraliikenne (1.1.2007) ja
kansainvälinen henkilöliikenne (1.1.2010). Useat EU:n jäsenvaltiot ovat kansallisilla päätöksillä jo avanneet
rautateiden henkilöliikenteen kilpailulle. Eniten kokemusta rautateiden henkilöliikenteen kilpailusta on Iso-
Britanniasta ja Ruotsista.
Komissio lähtee ehdotuksissaan siitä, että rautateiden kotimaan henkilöliikenne avattaisiin unionilainsäädännöllä
kilpailulle 1.1.2019 alkaen. Samalla komissio esittää, että tästä alkaen myös rautateiden henkilöliikenteen
sopimusjärjestelyt olisi kilpailutettava. Nykyiset sopimusjärjestelyt olisivat kuitenkin voimassa vuoden 2022
loppuun asti. Näin ollen nykyiset LVM:n ja VR:n sekä HSL:n ja VR:n väliset yksinoikeus- ja
ostoliikennesopimukset ovat sellaisenaan voimassa niiden voimassaoloajan.
Euroopan unionin toimielimet – jäsenvaltioiden edustajista koostuva neuvosto ja Euroopan parlamentti – ovat
alkaneet käsitellä EU:n neljättä rautatiepakettia. Neuvosto on aloittanut käsittelyn neljännen rautatiepaketin ns.
teknisestä osasta eli rautatiejärjestelmän yhteentoimivuusvaatimuksista.
On todennäköistä, että kotimaan henkilöliikenteen avaamista kilpailulle koskeva ehdotus otetaan neuvoston
käsittelyyn aikaisintaan vasta seuraavan EU-puheenjohtajamaan eli Liettuan kaudella syksyllä 2013 tai vasta
keväällä 2014 Kreikan EU-puheenjohtajakaudella.
Valtioneuvosto on linjannut oman kantansa EU:n neljänteen rautatiepakettiin maaliskuussa 2013. Valtioneuvoston
kanta rautateiden henkilöliikenteen kilpailuun on varsin kriittinen. Valtioneuvosto ei ole vakuuttunut siitä, että
komission esittämät hyödyt rautateiden henkilöliikenteen kilpailusta materialisoituisivat Suomen kaltaisessa
harvaan asutussa ja ohuiden liikennevirtojen maassa. Myös eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on antanut
EU-kirjeistä lausunnon suurelle valiokunnalle ja on lausunnoissaan samalla kannalla Valtioneuvoston kanssa.
Valiokunta nostaa lausunnossaan esille useita rautatiehenkilöliikenteen kilpailutukseen liittyviä ongelmia.
”Valiokunta toteaa, että uudistus on suunniteltu etupäässä silmällä pitäen Keski-Euroopan rautatieliikennettä ja
asiakasmääriä. Myös suurin ratainfrastruktuuria koskeva este toimivan kilpailun lisäämiselle on maamme
rataverkoston laaja yksiraiteisuus. Monien rataosuuksien välityskyky on käytännössä nykyisin kokonaan käytössä.”
Mielestäni rautatiehenkilöliikenteen kilpailutus tulisi jättää kansalliseen päätösvaltaan.
EU:n liikennekomissaari on jo ottanut kantaa kansallisiin lausuntoihin ja todennut, suurin osa kansallisvaltiosta on
ilmoittanut kannakseen kansalliseen päätösvaltaan pohjautuvan etenemisen.
Pidämme tärkeänä, että voisimme jatkossakin tehdä rautatieliikenteestä laajoja sopimusjärjestelyjä, jotka takaisivat
asiakkaille hyvän, laadukkaan ja luotettavan henkilöliikenteen palvelutason mahdollisimman kustannustehokkaalla
tavalla. Huolenamme on, että uusia toimijoita varmaan tulee pääkaupunkiseudun ja muun eteläisen Suomen
kannattaville reiteille, mutta harvaan asutut ja ohuet liikennevirrat jäävät entistä enemmän julkisen tuen varaan.
Siksi edellytämme, että unionilainsäädännön kehityksessä otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteet ja
tarpeet.
EU:n neljäs rautatiepaketti on laaja-alainen ja kunnianhimoinen kokonaisuus. On arvioitu, että lopullinen sopu siitä
saavutetaan aikaisintaan vasta vuoden 2015 aikana. Sitä ennen ovat vielä kesällä 2014 Euroopan parlamentin vaalit
ja uudella parlamentillakin on asiasta sanansa sanottavana. Voimaan tultuaan paketti on saatettava osaksi
kansallista lainsäädäntöä. Tätä varten jäsenvaltioille varataan aikaa 2-3 vuotta, joten osaksi kansallista
lainsäädäntöä paketin vaatimukset tulevat siten aikaisintaan vuonna 2017-2018.
Meidän kansallisessa liikennepolitiikassa rautatiet ovat keskeinen painopiste. Pääministeri Kataisen hallitus on
siirtänyt ensimmäistä kertaa sitten Suomen rataverkon rakentamisen liikenneinvestointien painopisteen
ratahankkeisiin. Rataverkon ylläpito- ja kehittämisinvestointeihin osoitetaan hallituskauden aikana valtion
budjettirahoitusta vuosittain keskimäärin 500 miljoonaa euroa eli enemmän kuin tienpidon investointeihin.
Keskeisellä sijalla hallituskauden aikana ovat erityisesti rautatieliikenteen ohjausjärjestelmien uudistaminen ja
rautatieliikennejärjestelmän välityskyvyn sekä täsmällisyyden parantamiseen tähtäävät investoinnit. Koko
rautatieliikennejärjestelmän välityskyvyn kannalta keskeisellä sijalla on erityisesti Helsingin ratapihan kapasiteetin
lisääminen.
Tähän saakka linjaukset raideliikenteeseen panostamisesta ovat jääneet pitkälti juhlapuheiden asteelle. Tämä on
näkynyt siinä, että Suomen yksiraiteinen rataverkko on erittäin häiriöherkkä ja matkustajat ovat saaneet kärsiä
junien myöhästelystä. Kunnostusmäärärahat ovat olleet niukat ja välttämättömät uudet investoinnit ovat saaneet
odottaa parempia aikoja. Kehysriihen päätökset ovat saaneet jatkoa liikennepoliittisessa selonteossa, jonka mukaan
vuodesta 2016 alkaen menojen painopistettä aletaan siirtää olemassa olevan rataverkon kunnossapitoon.
Raiteita rakennetaan ja parannetaan erityisesti Etelä-Suomessa. Surullisen kuuluisa Helsingin ratapihan asetinlaite
uusitaan. Helsingin ja Riihimäen välille rakennetaan lisää raiteita.
Raideinvestoinnit parantavat erityisesti pääradan toimivuutta ja heijastuvat siten koko Suomen junaliikenteeseen.
Jos Helsingin ratapiha ei vedä, oikoradankin junat myöhästyvät.
Hallitus teki lisäksi periaatepäätöksen Helsingin keskustan ali kiertävän Pisara-radan toteuttamisesta. Pisara-rata on
kallis investointi, mutta sille on vaikea löytää vaihtoehtoja. Pisaran rakentaminen helpottaa Helsingin ratapihan
ruuhkia ja mahdollistaa junaliikenteen kasvun. Nykyisin Helsingin ratapihalle ei mahdu uusia junia.
Periaatteellisen siunauksen saivat myös toimet, joilla rakennetaan lisää raidetta Venäjän suuntaan. Myös
tieliikenteessä panostetaan eniten itärajalle. Linjaukset ovat oikeita, sillä Venäjän liikenne on yksi merkittävä
kasvusuunta.
Pakettiin sisältyy lisäksi Ylivieska-Iisalmi-ratayhteyden sähköistäminen ja Kontiomäki- Iisalmi välin
peruskorjausta, sillä se on teollisuudelle tärkeä väylä. Tavara kulkee rataa pitkin Itä-Suomesta Kokkolan satamaan.
Kaivosteollisuuden kasvu tulee lisäämään radan merkitystä.
Riihimäen kolmioraide on odottanut vuoroaan jo pitkään. Tämä varsin vaatimaton investointi on vihdoin
toteutumassa. Se mahdollistaa, että junat voivat ajaa pääradalta suoraan Lahteen ja päinvastoin. Tämä nopeuttaa
merkittävästi idän ja lännen välistä tavara- ja henkilöliikennettä.
Huolehtimalla rataverkosta ja rautatieliikenteen toimintaedellytyksistä panostamme kansallisomaisuuteen ja
luomme siten edellytyksiä ympäristöystävällisille, nopeille sekä entistäkin luotettavammille ja laadukkaimmille
rautatieliikennepalveluille tulevaisuudessa. Se minkä satsaamme raideverkostolle, ei ole poissa tieverkostoltamme,
koska meidän on kyettävä vihdoin ja viimein ajattelemaan liikennettä kokonaisjärjestelmänä ja kaikkia
liikennemuotoja yhtenä tärkeänä osana logistisessa ketjussa. Jokainen palanen pyritään laittamaan kuntoon omalla
ajallaan ja on ymmärrettävä, että koko infraverkostosta on pidettävä hyvä huoli
Tiedote 13.6.2013: Ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuuden
sääntelemisestä lailla
SDP:n kansanedustajat Raimo Piirainen, Suna Kymäläinen, Merja Kuusisto ja Johanna Ojala-Niemelä
jättivät eduskunnalle toimenpidealoitteen ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuuden
sääntelemisestä lailla. Aloitteessa kansanedustajat esittävät, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin
ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuudesta säätämiseksi lailla siten, että verorasitus ei yhtäältä
ole syrjivä eikä toisaalta heikennä kotimaisen kuljetusalan kilpailukykyä.
Tienkäyttömaksuja on peritty Euroopassa ja muualla maailmalla jo pitkän aikaa. Raskaan liikenteen
tienkäyttömaksuista säädetään EU-tasolla ns. Eurovinjettidirektiivillä. Nykyinen Euro-vinjettidirektiivi
määrittelee raskaalle liikenteelle maksujen tason ja maksujen määräytymisperusteet. Maksut voivat olla
joko kilometri- tai aikaperusteisia. Tienkäyttömaksujärjestelmiä on tällä hetkellä käytössä 21 EU:n
jäsenmaassa. EU-maista ainoastaan Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Suomessa ei peritä rajat ylittävältä
raskaalta liikenteeltä tienkäyttömaksuja.
Suomessa kauttakulkuliikenteen sekä rajat ylittävän liikenteen määrä kasvaa koko ajan. Suomen Kuljetus
ja Logistiikka SKAL ry:n vuonna 2010 suorittama laskenta osoittaa, että Suomessa raskaan liikenteen
ajoneuvoista yli 7 prosenttia on ulkomaisia. Ajoneuvoista venäläisiä on yli 2 prosenttia ja muita
ulkomaalaisia liki 5 prosenttia. Tällä hetkellä esimerkiksi norjalaiset kuljetusyrittäjät käyttävät
kuljetuksiinsa mieluummin suomalaista tieverkostoa, koska se on heille ilmaista. Tieverkoston
käyttömäärän kasvun myötä tulisi mielestämme Suomen muiden EU maiden tavoin säätää tienkäytön
maksullisuudesta rajat ylittävän raskaan liikenteen toimijoille.
Lehtikirjoitukset keväällä 2013
Lisää kilpailukykyä
5.6.2013
Tänä keväänä hallitus teki kehysriihessä tärkeitä päätöksiä talouden vakauttamiseksi ja kasvun hedelmien
synnyttämiseksi. Perusteet päätöksille olivat vahvat, koska vaurautemme kulmapilari, vienti, on hiipunut
ja Suomi on nyt poikkeuksellisen altis kansainvälisen talouden taantumalle. Vientiteollisuuden
hiipumisen syyt ovat laajoja ja monitahoisia, joten ratkaisutkaan eivät voi olla yksinkertaisia.
Tilanteen vakavuutta kuvaa vientiteollisuuden hätähuudot. Meille kansanedustajille on tullut
huolestuneita viestejä suoraan vientiteollisuuden yritysjohdosta. Keskeinen ja hyvinkin perusteltu
vaatimus koskee tasavertaisia globaaleja kilpailuedellytyksiä. Selvää on, että teollisuus ei kasva ilman
investointeja. Lisäksi kustannustason noustessa yritysten tuottavuus ja tehokkuus laskee. Suomen
vientiteollisuus tarvitsee tasavertaiset kilpailuedellytykset globaaleilla markkinoilla verrattuna tärkeimpiin
kilpailijamaihimme. Muuten näivettymisen kierre syventää kilpailukyvyn rapautumista.
Nyt on kyettävä katsomaan käsissä olevien ongelmien yli tulevaisuuteen ja kysyttävä, onko Suomen
teollisuuden toimintaympäristö investointeihin kannustava, vai ohjautuvatko investoinnit ulkomaille?
Kun ratkaisemme nämä nyt käsissä olevat ongelmat, syntyvän talouskasvun lisäksi turvaamme olemassa
olevat työpaikat.
Hallituksen kehysriihessä tehtiin tukku kädenojennuksia teollisuuden hyväksi. Merkityksellisin
yksittäinen toimi oli yhteisöveron alentaminen 20 prosenttiin. Sen vaikutuksiin on ladattu suuret
työllisyyttä parantavat odotukset. Verokilpailussa olemme nyt kilpailukykyisiä, mutta miten on
kansallisen teollisuuspolitiikan laita?
Teollisuuspolitiikan pitää olla yhteiskunnan keuhkot, josta löytyy happea investointeihin ja siitä
seuraavaan talouskasvuun. Yksi toimi on tukea yritysten logistiikkaa tehokkaalla ja oikein kohdennetulla
tavalla. Tähän hallitus vastasi muun muassa jatkamalla alueellista kuljetustukea, jota tullaan uudistamaan
nykyaikaiseksi. Tulevaisuuden suuri haaste on rikkidirektiivin vaikutuksien kompensaatio. Direktiivin
vaikutuksista on tulossa keskeinen Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä heikentävä elementti.
Tärkeää on, että valtiontalouden kehyspäätös vuosille 2014-2017 antaa mahdollisuuden saattaa loppuun
käynnissä olevat liikennehankkeet sekä käynnistää liikennepoliittiseen selontekoon sisältyvät uudet
kehittämishankkeet, jotka aloitetaan pääosin vuosina 2014 ja 2015. Kehyspäätöksen mukaan raskaan
liikenteen kaluston sallittuja enimmäismassoja ja mittoja korotetaan logistisen tehokkuuden
parantamiseksi. Näillä muutoksilla arvioidaan saavutettavan säästöjä 80-160 miljoonaa euroa
logistiikkakustannusten alenemisen kautta. Mittojen ja massojen uudistukseen liittyy myös kipukohtia.
Erityisesti tiestön ja siltojen kunnostamiseen varattu rahoitus on tarpeisiin nähden vaatimaton, eikä
uudistuksella näin ollen saavuteta tavoiteltuja hyötyjä. Pidänkin tärkeänä, että uudistuksen vaikuttavuutta,
hyötyjä ja aikataulua arvioidaan uudelleen.
Kilpailukykyä käytetään myös työmarkkinapolitiikan aseena. EVA:n haastattelemat yritysjohtajat ovat
tuominneet palkansaajat suurimmaksi kilpailukyvyn esteeksi. Heidän mielestään palkkajäykkyys sekä
rekrytointi- ja irtisanomiskäytännöt olivat ne osa-alueet, joiden arveltiin heikentävän kilpailukykyä.
Suurten yritysten johtajat olivat kilpailukykytilanteesta hieman myönteisemmällä linjalla. Sitä vastoin
maailman talousfoorumi nosti Suomen kilpailukykymittarilla neljänneltä sijalta kolmanneksi. Perusteluna
maailman talousfoorumilla oli osaava työvoima. Suomen menestymisessä ei ole pelkästään kysymys
kilpailukyvystämme, vaan meidän pitää tuottaa tavaroita ja palveluja, joilla on maailmanmarkkinoilla
aitoa kysyntää. Yritysjohdon on syytä myös katsoa omaan napaansa. Tutkimusten mukaan Suomen
kilpailukykyä on keskeisesti heikentänyt yritysjohtajien strategiset virheet ja uudistumisen kyvyttömyys.
Lakialoitteita ampuma-aselakiin ja kuvaushaaskat
5.6.2013
Metsästäjät joutuvat joskus jäljestämään ja lopettamaan muun muassa ajoneuvon tönäisemiä ja siitä
haavoittuneita suurpetoja hankalissa olosuhteissa. Tällainen tilanne on metsästäjälle vaarallinen ja
metsästäjä voi joutua puolustamaan omaa henkeään. Nopeasti käteen otettava tehokas käsiase olisi paras
ase näihin tilanteisiin. Haavoittuneen suurpedon jäljestämisessä olevalla poliisilla on aina turvanaan
tehokas käsiase, mutta poliisin apuna olevilla metsästäjillä ei tätä turvaa ole. Arvion mukaan Suomessa on
noin 3000 poliisille apua antavaa metsästäjää, ja näiden metsästäjien turvaksi käsi-aseen käyttö olisi
sallittava.
Ampuma-aselakia muutettiin vuonna 2011 siten, että metsästyslainsäädännön mukaan aseen
hankkimislupaa ei voida antaa muuta ampuma-aselaissa tarkoitettua ampuma-asetta kuin kertatulitoimista
pienoispistoolia taikka pienoisrevolveria varten. Tekemässäni lakialoitteessa esitän tätä ehtoa
poistettavaksi.
Lain muuttamiseen johtanutta hallituksen esitystä eduskunnassa käsiteltäessä oli esillä ehdotuksia
käsiaselupien antamisesta tällä perusteella myös muun tyyppisiin lyhyisiin käsiaseisiin. Haavoittuneiden
eläinten lopettamiseen on esitetty käytettäväksi myös täyteispatruunoilla varustettua haulikkoa. Haulikko
on pitkäpiippuinen ampuma-ase, eikä sitä voi käyttää riittävän nopeasti esimerkiksi haavoittunen karhun
lopettamisessa. Haavoittuneita eläimiä joudutaan lopettamaan myös asutusten lähellä, jolloin tehokkaan
käsiaseen käyttö olisi erityisen perusteltua. Jos lakialoitteeni hyväksytään, tarkoittaa se samalla
metsästysasetuksen muuttamista siten, että tehokkaan käsiaseen käyttö sallitaan, kun kysymyksessä on
haavoittuneiden suurpetojen lopettaminen.
Ampuma-aselakiuudistuksessa tuotiin lakiin vaatimus ampuma-asekouluttajan todistuksesta. Ampuma-
asekouluttajan todistus on edellytys hankkimisluvan saamiseksi käsiaseelle eli pistoolille, revolverille,
pienoispistoolille tai pienoisrevolverille. Ampuma-aselaissa on säädetty myös harrastuksen jatkumisen
osoittaminen. Metsästyslainsäädännön mukaan aseen hallussapitoluvan haltijan on toimitettava viiden
vuoden välein lupa viranomaiselle: ampuma-asekouluttajan antama todistus ampumaurheilun ja -
harrastuksen aktiivisesta harrastamisesta, riistanhoitoyhdistyksen antama todistus loukku- tai
luolapyynnin aktiivisesta harjoittamisesta; taikka, luotettava selvitys ampuma-aseen käytöstä näytökseen,
kuvaukseen tai muuhun vastaavaan esitykseen. Lupaviranomainen voi tarvittaessa vaatia luvanhaltijaa
esittämään harrastuksestaan muitakin selvityksiä.
Metsästyksen harrastajat asuvat usein syrjäseuduilla ja näillä paikkakunnilla ampumaseuraan
kuulumattoman on kovin hankala löytää ampuma-asekouluttajaa, joka kirjoittaisi hänelle todistuksen.
Lakialoitteessa esitän vaatimuksen ampuma-asekouluttajan todistuksesta luovuttavaksi, jos luvanhakija
pystyy muuten luotettavasti todistamaan harrastuksen jatkumisen. Lakialoitteessani esitän riittäväksi
todistuksesi metsästysseuran, tai riistanhoitoyhdistyksen, tai kolmen luotettavan henkilön todistusta.
Jättämässäni kirjallisessa kysymyksessä kysyn maa- ja metsätalousministeri Koskiselta, aikooko maa- ja
metsätalousministeriö selvittää kuvaushaaskojen käytön laajuuden, haitat ihmisille ja ohjeistaa
kuvaushaaskojen perustamisen nykyistä selvemmin, jossa säännellään myös turvaetäisyydet asutuksiin.
Haaskoja käytetään yhä enemmän suurpetojen katselussa ja kuvauksessa. Kuvaushaaskan voi perustaa
maanomistajan luvalla. Vaatimuksena on lisäksi, että haaskaa ei saa sijoittaa lähelle asutusta. Osa
haaskoista on käytössä ympäri vuoden, osa suljetaan ennen karhunmetsästyksen alkua. Avoimista
haaskoista voi olla metsästykselle haittaa, koska karhut tottuvat käymään haaskoilla ja kesyyntyvät
jatkuvan haaskaruokinnan seurauksena. Karhujen kesyyntyminen merkitsee myös petojen ja ihmisen
välisen konfliktiriskin lisääntymistä. Kesyyntyneet suurpedot menettävät vähitellen luontaisen pelkonsa
ihmistä kohtaan, mikä voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin karhun ja ihmisen kohtaamisissa.
Tekojen puolue
31.5.2013
Oppositiopuolueet ovat arvostelleet hallitusta sen saamattomuudesta. Suotakoon oppositiolle tämä
arvostelun mahdollisuus. Kun katsotaan tosiasioita opposition retoriikan ylitse, nähdään hallitus, joka on
toteuttanut nimenomaan SDP:n lupauksia. SDP antoi eduskuntavaaleissa sitoumuksia, joista keskeisimpiä
olivat verotuksen oikeudenmukaistaminen, työllisyyden vahvistaminen ja ansaittujen eläkkeiden
turvaaminen. Näille tavoitteille SDP sai kansan tuen ja puolue on toiminut lupaustensa mukaisesti.
Verotukseen on tehty uudistuksia ja tärkeää on, että tehdyt veropäätökset ovat olleet oikeudenmukaisia ja
ovat kaventaneet tuloeroja. Palkansaajien työtulo- ja perusvähennyksiä on nostettu 100 euroa
kuukaudessa. Pääomatulon verotukseen tehtiin isoja muutoksia, joita vielä tulevassa budjettiriihessä
tarkennetaan. Pääomaverosta tehtiin progressiivinen, eli maksukyvyn mukaan kasvava, ja kaikki
osinkotulot laitetaan verolle. Iso uudistus oli, kun TV-lupa poistettiin ja tilalle otettiin YLE-vero, joka
suosii pienituloisia. Yritysten verovähennyksiin tehtiin muutoksia, niitä karsitaan ja mennään kohti laajaa
sekä yhtenäistä veropohjaa.
Kehysriihessä sovitut uudet lisäpäätökset liittyvät talouskasvuun, työllisyyteen sekä julkisen talouden
kestävyyteen. Tehtyjä linjauksia arvioitiin hallitusohjelman kolmen painopisteen näkökulmasta. Ne ovat
köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä
kestävän kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Kehysriihessä sovittu yhteisöveron
alennus tuo lisää kilpailukykyä sekä kasvua ja työtä.
Vaikka taloustilanne on vaikea ja hallitus panostaa kasvuun ja työllisyyteen, myös perusturvaa
parannettiin. Toimeentulotuen perusosaan tuli kuuden prosentin korotus. Työmarkkinatuen tarveharkinta
poistettiin eli puolison tulot eivät enää vaikuta tuen saantiin. Perheiden arkeen on tuotu tukku uudistuksia.
Joustava hoitoraha parantaa töihin palaavan vanhemman mahdollisuuksia tehdä vajaata päivää. Samaa
auttaa myös tuntiperusteinen päivähoito. Isyysraha pitenee yhteensä 54 arkipäivään ja yksinhuoltajalle
maksettavaa perusosaa korotetaan 10 prosenttia.
Hallituksen satsaukset työhön näkyvät. Työllisyysmäärärahoja lisättiin, ja eläkeikää ei ole nostettu.
Pitkäaikaistyöttömyyden kuntakokeilu on käynnistetty ja työvoiman palvelukeskusmalli tulee koko
maahan. Työllisyyden hoidon määrärahakehityksestä on huolehdittu. Liikennepoliittisen selonteon kaikki
tie- ja ratahankkeet toteutetaan. Tällä on alueille merkittävä työllisyysvaikutus. Rikkidirektiivin kuluja
tilkitään ja kuljetustuki jatkuu.
Nuorten ja vanhusten tilannetta parannetaan uusilla ja voimakkailla toimilla. Nuorisotakuu otettiin
käyttöön Euroopan kärkimaana. Takuun toteuttamiseen annettiin lisärahaa 60 miljoonaa euroa/vuosi.
Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan käytetään yhteensä 183 miljoonaa vuosina 2013-2016.
Oppisopimuskoulutukseen on ohjattu lisärahaa 22,5 miljoonaa. Vanhuspalvelulaki astuu voimaan tänä
kesänä. Jokainen ikäihminen saa oman palvelusuunnitelman ja avioparin yhdessä pysyminen hoidoissa
taataan. Lisäksi hallitus tukee ikäihmisten kotona asumista muun muassa avustuksia lisäämällä ja
hissiremonteilla. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahaa korotetaan kuudella miljoonalla eurolla ja
pitkäaikaisen laitoshoidon haitta-asterajaa laskettiin 25 prosentista 20 prosenttiin vuoden 2013 alusta.
Suomen taloudellinen menestys perustuu korkeaan työllisyysasteeseen, kilpailukykyiseen talouteen,
korkeaan osaamiseen, tasa-arvoisiin palveluihin sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja jokaisen
osallisuuteen perustuvaan hyvinvointimalliin. Näiden menestystekijöiden varaan rakennetaan myös tuleva
talouskasvu, ja näiden tekijöiden puolesta SDP on vastuullisesti sitoutunut toimimaan.
Kunnioitusta veteraaneille ja omaishoitoperheille
26.04.2013
Huomenna vietetään kansallista veteraanipäivää, jolloin muistamme sodan loppumista toisessa maailmansodassa
Suomen osalta ja sotaveteraanien uhrauksia maamme puolesta. Suomessa on elossa 38 000 sotaveteraania, ja heistä
5 800 on sotainvalideja. Veteraanien keski-ikä on noin 90 vuotta. Korkeasta iästä huolimatta valtaosa veteraaneista
asuu itsenäisesti – joko omassa kodissaan tai palvelutalossa. Kunniatehtävämme on turvata veteraaneillemme
heidän tarpeensa mukaiset palvelut ja laadukas vanhuus.
Hallitus huomioi kehysriihessä rintamaveteraanien vanhuudenhuollon turvaamisen tuomalla uudistuksia, joiden
tavoitteena on varmistaa riittävät palvelut sotaveteraaneille. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahaa korotetaan
kuudella miljoonalla eurolla ja pitkäaikaisen laitoshoidon haitta-asterajaa laskettiin 25 prosentista 20 prosenttiin
vuoden 2013 alusta. Näiden kustannusvaikutus on yhteensä arviolta yhdeksän miljoonaa euroa vuonna 2014 ja
kahdeksan miljoonaa euroa vuonna 2017.
Osa veteraaneista on omaishoidon piirissä. Omaishoidon tilanne eri puolilla maata on nyt hyvin kirjava, ja
omaishoitajien kannalta tilanne on usein huono ja kohtuuton. Osalla kunnista omaishoidon määrärahat loppuvat
kesken vuoden ja osa uusista hakijoista on pakotettu odottamaan vuoden vaihtumista, jolloin uudet määrärahat ovat
käytettävissä. Näin kävi myös Kainuun maakuntayhtymän omaishoidon määrärahoille. Tällainen epävarmuus on
omaishoitajien kannalta erityisen moitittavaa ja eriarvostavaa.
Omaishoitajat tekevät sitovaa ja raskasta työtä. Sosialidemokraatit ovat yksimielisiä siitä, että omaishoitajien
asemaa on parannettava. Määrärahojen riittävyyden lisäksi omaishoidon tueksi on oltava riittävästi kotiin vietäviä
palveluita, joilla saadaan hyvinvointia niin omaishoitajalle kuin omaishoidettavalle. Olennaisinta on, että
omaishoitajia kohdellaan samalla tavoin riippumatta siitä, mikä hänen kotikuntansa on. Ei lapsilisäkään vaihtele
sen mukaan, missä satut asumaan. Omaishoidon tuen myöntämisperusteet on yhtenäistettävä kaikille
omaishoitajille tasavertaisiksi.
Hallitus on tunnistanut omaishoitajien ongelmat ja puuttui ohjelmassaan tähän negatiiviseen kehitykseen.
Hallitusohjelman mukaan omaishoitoa laajennetaan ja sen kriteerit yhtenäistetään. Eduskunnan hyväksymään
valtion talousarvioon sisältyi vuositasolla 10 miljoonan euron suuruinen pysyvä valtionosuuden lisäys omaishoidon
tukipalvelujen kehittämiseen kunnissa.
Tarkoituksena on, että valtionosuuden lisäys käytetään omaishoitoperheiden kotiin annettaviin palveluihin ja
omaishoitajien jaksamista tukeviin palveluihin. Hallituksen ohjelma sisältää muitakin omaishoidon
kehittämiskohteita. Tähän kehitystyöhön on asetettu laaja-alainen työryhmä, joka luovuttaa raporttinsa tämän
vuoden loppuun mennessä.
Pikavippi oli vikatikki
17.04.2013
Kesäkuun alussa voimaan astuu niin sanottu pikavippilaki, jossa määritetään korkokatto kuluttajaluotoille.
Muutoksen tarkoitus on, että kuluttaja saa pieniä luottoja nykyistä kohtuullisemmilla ehdoilla. Uudistusta
laadittaessa oletettiin nykyisenkaltaisten pikaluottojen vähenevän, ja ennen lain voimaantuloa uudistus onkin jo
vaikuttanut pikavippialaan. Suomen pienlainayhdistys lakkautetaan kesäkuussa, ja iso osa pikavippiyrityksistä on
lopettanut toimintansa. Velkasyövän parantaminen on alkanut.
Velka-asioissa pitää ymmärtää, että velka on kahdenpuolinen sopimus, josta myös luotottaja on vastuussa. Jos
yritys ajautuu maksuvaikeuksiin, yhtenä sopeutuskeinona on velkajärjestely, jossa yrityksen velkoja leikataan ja
kuluja kohtuullistetaan. Samoin pitää arvioida tilanne pikavippivelkaisten kohdalla. Pikavippivelallisen auttamista
ei olisi ollut ainakaan se, että pikavippiyritysten olisi sallittu jatkaa velallisten kuppaamista järjettömän suurilla
koroilla ja kuluilla. Itse velallisten pitää myös ymmärtää, että pikavippi ei ole pelastusrengas.
Kainuun Sanomat uutisoi (15.4.2013) pikavippilakiuudistuksesta, jossa pienlainayhdistyksen toiminnanjohtaja
kertoi, ettei pikavippiala ota vastuuta muutoksesta. Lain valmistelussa mukana olleena kansanedustajana voin
kertoa, ettei tällaista vastuuta ole alan yrityksiltä odotettukaan. Pikavippiyritykset ovat kylläkin saaneet
toiminnallaan aikaan korvaamatonta vahinkoa. Nyt tälle kansalaisten vedätykselle laitetaan suitset.
Yhteiskunnan on nyt aktivoiduttava pikavippivelallisten auttamiseksi usealla tasolla. Kaikista vaikeimpien
velallisten asioiden hoitamiseksi meillä on Takuu-Säätiö, josta löytyy apu useille velallisille. Velallisen
luottotietojen menetys aiheuttaa kuitenkin hankaluuksia uusiin luototuksiin, siksi myös positiivisen luottorekisterin
kehittämiseen pitää tarttua tosissaan. Yhtenä keinona on kehittää kuntien sosiaalista luototusta, tähän on myös
valtion panoksellaan osallistuttava. Erityisen tärkeää tässä velallisten asemaan vaikuttavassa muutostilanteessa on
varmistaa velkaneuvontaan riittävät resurssit.
Rajamäki ja Piirainen: VR tuo Kainuuseen 1630 vuoden edestä uskoa
16.04.2013
Kansanedustaja, VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Kari Rajamäki (sd.) ja kainuulainen kansanedustaja,
liikennevaliokunnan jäsen Raimo Piirainen (sd.) ovat tyytyväisiä VR:n päätökseen investoida 55 miljoonaa euroa
uusiin vaunutilauksiin. Ne käsittävät 13 ohjaus- ja 11 ravintolavaunua, jotka ovat käytössä vuoden 2015 syksyyn
mennessä.
- Tehty ratkaisu luo uskoa suomalaisen työn ja osaamisen mahdollisuuksiin kovassa kansainvälisessä kilpailussa.
Ratkaisu viestii myös VR:n vahvaa tahtoa ylläpitää huolta kilpailukyvystään ja palveluidensa laadusta, Rajamäki
luonnehtii.
Nyt saavutettu ratkaisu on edustajien mukaan suomalaisen työn laadun arvostuksen lisäksi myös tehokas
piristyspilleri alueelle.
- Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa tällä ratkaisulla ja optiolla on suuri alueellinen merkitys työllisyydelle.
Käytännössä se tuo Kainuuseen 1630 henkilötyövuotta lisää uskoa, sanoo Piirainen
Kuullaanko vai ei?
10.04.2013
Helsingin Sanomat uutisoi isosti, miten maa- ja metsätalousministeriö valikoi itselleen mieleistä tutkimustietoa
päätöksenteon pohjaksi. Ministeriön ajamien asioiden kannalta ristiriitaiset tutkimustiedot tunnutaan polkevan
maton alle. Ministeriö on muun muassa syrjäyttänyt ympäristö- ja metsäntutkijat metsälakiesityksessään sekä
meren- ja kalantutkijat lohikiintiöissä.
Päätöksenteon tulee pohjautua perusteltuun ja tutkittuun tietoon. Eduskunnassa esimerkiksi valiokunnat kuulevat
kulloinkin käsittelyssä oleviin asioihin liittyen asiantuntijoita laajastikin. Tarkoituksena on saavuttaa
mahdollisimman kattava tietomäärä, jotta päätöksenteko pohjautuisi laajaan näkemykseen ja lopputulos olisi hyvä.
Maa- ja metsätalousministeriöllä näyttäisi olevan toisenlainen käytäntö. Kun muilla hallinnonaloilla luotetaan alan
parhaiden tuntijoiden muodostamiin ministeriön ulkopuolisiin työryhmiin, niin maa- ja metsätalousministeriö ei ole
uskonut asiantuntijoita, vaan poikkeuksetta ovat vieneet päätöksiä haluamallaan tavalla. Tästä on esimerkkinä nyt
koolla oleva lohistrategiatyöryhmä, jossa virkamiesvetoisesti käsitellään asiaa tuntemattomilla kaupan alan
ihmisillä sen sijaan, että koolla olisi asiaa parhaiten tuntevien, ministeriön ulkopuolisten muodostama työryhmä.
Kala-asioissa ministeriö ja tutkijat ovat olleet napit vastakkain jo vuosia. Itämeren lohikantojen määrää arvioi
kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES. Monena vuonna toteutunut kiintiö on kuitenkin ollut kaksinkertainen
siihen nähden, mitä tutkijat ovat arvioineet kalastuksen kestäväksi määräksi. Täksi vuodeksi ICES esitti
pyyntimääräksi 54 000 lohta, mutta EU:n komissio vahvisti kiintiöksi 109 000 lohta. Eduskunta kannatti tutkijoiden
suositusta, mutta maa- ja metsätalousministeriö oli suuren kiintiön kannalla. Ministeriö on pitkään esittänyt
kaksinkertaisia ja vuosi sitten jopa nelinkertaisia kiintiöitä. Kuhan kohdalla sekä yliopistojen että Riista- ja
kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat ovat esittäneet vuosia alamitan nostoa ja verkkojen silmäkoon kasvattamista
– tuloksetta.
Nämä ja useat muut esimerkit osoittavat, miten maa- ja metsätalousministeriö lakaisee omien tavoitteidensa
kannalta ristiriitaiset tutkimustulokset roskakoppaan. Maa- ja metsätalousministeriön ja asiantuntijoiden välillä on
ollut suurta ristiriitaa lisäksi suurpetojen metsästysmäärien ja metsälain suhteen.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) on kiistänyt tutkimustiedon valikoinnin muun muassa todeten,
ettei ole kiellettyä ajatella omillakin aivoilla. Koskinen arvioi metsälain valmistelun osalta asiantuntijoiden
käsitelleen epäolennaisia asioita.
Tämä vuoksi kysyin Eduskunnan kyselytunnilla (4.4.2013) ministeri Koskiselta, miksi ministeriönne linja
toistuvasti eroaa maamme johtavien asiantuntijoiden linjasta? Kysymyksen ministeri varmaan kuuli, mutta
kieltämällä edelleen asiantuntijoiden tutkimustulokset ja kannanotot, päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja
puolueettomuutta ei edistetä
Talvivaaralle kymmenen vuoden koeaika
10.04.2013
SDP:n kansanedustaja Raimo Piirainen kritisoi voimakkaasti Talvivaaran hallitsematonta jätevesitilannetta.
- Talvivaaran aloittaessa kaivostoimintansa Kainuussa iloittiin talouden uudesta piristysruiskeesta ja yhtiön
talousvaikutukset ovatkin olleet maakunnassa valtavat. Suuret talousvaikutukset eivät kuitenkaan anna
Talvivaaralle oikeutta pilata luontoa ja muiden kainuulaisten toimialojen toimintamahdollisuuksia, Piirainen sanoo.
Ympäristöystävällistä kaivosta ei ole olemassakaan ja lähtökohtana pitää olla, että kaivokset aiheuttavat
mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle. Näissä toimissa Talvivaara on epäonnistunut pahoin. Vuotavien
kipsisakka-altaiden aiheuttamat ympäristöhaitat ovat vielä avoimet, kukaan ei vielä pysty arvioimaan luotettavasti
vahinkojen kokonaisvaikutuksia. Karanneet jätevedet ovat nyt varastoituna maanpäällisiin altaisiin, jotka eivät ole
haitallisten aineiden varastointiin luotettavia.
Yhtiön tärkein tehtävä on nyt saada jätevedet varastoitua luotettavasti, jotta pohjavesiä ei aseteta vaaraan.
Jätevedenpuhdistuslaitoksen rakentaminen on ensisijaisen tärkeä Talvivaaran tulevaisuuden kannalta. Se
mahdollistaisi todellisen suljetun vesien kierrätyksen.
– Näissä olosuhteissa Talvivaaran kannattaa harkita tarkkaan toiminnan laajentamiseen liittyvien lupien hakemista.
Uraanioksiidin talteenottoa pidän kuitenkin tärkeänä toimenpiteenä tässä vaiheessa.Talvivaaran on nyt stabiloitava
toimintansa ja kohdistettava tarmonsa jätevesien hallintaan ja ympäristönsuojeluun. Jos asia olisi minusta kiinni,
palaisin yhtiön laajennushankkeisiin kymmenen vuoden kuluttua, jona aikana yhtiö voi osoittaa vastuullisuutensa,
Piirainen toteaa lopuksi.
Kehysriihen tulos ristiriitainen
02.04.2013
Kehysriihi on käyty ja tulokseksi saatiin monella tasolla positiivisia uutisia, mutta myös hiukset pystyyn nostattavia
uudistuksia. Hallituksen harha-askeleena voidaan pitää osinko- ja yritysverouudistusta, joka mielestäni epäonnistui
ja täytyy palauttaa uuteen valmisteluun. Aikaa siihen on riittävästi, oikeudenmukainen ratkaisu täytyy löytyä ensi
syksyn budjettiriiheen mennessä. Tällöin viimeistään mitataan, miten joustava on yritys- ja osinkoverouudistuksen
lainvalmistelun yhteydessä sovittu kasvu-, työllisyys- ja tulonjakovaikutus -sopimus.
Kasvua hakevalla osinkoverouudistuksella on kaksi puolta. Uudistuksen tarkoituksena oli kannustaa kasvuyrityksiä
lisäämään nettovarallisuutta, eli jättämään voitot yritykseen tuottamaan uusia kasvun hedelmiä. Tällä tietysti
odotetaan olevan työllisyysvaikutuksia. Kolikon toisella puolella päivää paistattelee osakkeenomistaja, joka voisi
nostaa listaamattoman yrityksen nettovarallisuutta omaan taskuunsa vain noin 8 % verolla, kun palkansaajat
maksavat ansiotuloistaan moninkertaisen veron. Eihän tämä voi olla oikein ja siksi hallituksen pitää löytää ratkaisu,
joka on oikeudenmukainen ja kasvuun sekä työllisyyteen kannustava.
Kehysriihen hyvä anti oli, ettei valtiotalouden kovien talouspaineiden alla sosiaaliturvaa leikattu. Pienituloisimpien
palkansaajien verotus kevenee, eikä arvonlisäveroa koroteta. Asumistuen taso nousee. Kokonaisuuden kannalta
tärkeää on, että valtion velkasuhde kääntyy laskuun.
Sosialidemokraattien liikennevaliokunnan vastaavana olen erityisen tyytyväinen siihen, että kaikki sovitut
liikennehankkeet aloitetaan. Hankkeilla on työllisyysvaikutuksia ja ne parantavat Suomen kilpailukykyä.
Liikennepakettia täydentää viiden miljoonan euron alueellinen kuljetustuki, joka säilyy ja sitä uudistetaan
nykyaikaiseksi
Sote- ja kuntauudistus kaikkien etu
20.02.2013
Kuntauudistus aiheuttaa voimakkaita tunteita, koska kotikunta on suomalaisille tärkeä identiteetin ja turvallisuuden
antaja. Kotiseuturakkaus koetaan voimakkaampana kuin uudistamisen tarve, joten muutosvastarinta on
ymmärrettävää. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen sekä kuntauudistus eivät hävitä kenenkään kotikuntaa
mihinkään, toisin kuin porvarimedian tarkoitushakuinen propaganda väittää.
Suomi on maantieteellisesti haastava maa ja kuntalaiset ovat nyt paikoin tyytymättömiä tarjottuihin
kuntapalveluihin. Tympiihän se, jos joutuu juoksemaan kuntapalveluiden perässä paikasta toiseen ja palveluihin
pääsy voi kestää kohtuuttoman kauan. Näihin kuntalaisten arkipäivän ongelmiin hallituksen sote- ja
kuntauudistuksella puututaan. Kuntakentän kokonaisuus täytyy saada paremmin hallintaan.
Kuntien rahatilanne on nyt paikoin heikko, joten satsaukset perusterveydenhuollon kehittämiseen kunnissa ovat
olleet olemattomia. Siksi sote-uudistuksen kärkenä on terveyskeskusten toiminnan vahvistaminen. Kun
terveyskeskukset pystyvät vastamaan monipuolisesti kysyttyihin palveluihin, se vähentää erikoissairaanhoitoon
lähettämisen tarvetta. Tästä syntyy kunnille merkittävät säästöt.
Sama koskee kuntauudistusta. Kun kunnilla on leveämmät hartiat, eli parempi kantokyky, saadaan kokonaisuudet
hallintaan ja näin pystytään myös karsimaan päällekkäisiä toimintoja.
Hallituksen kunta- ja sote-uudistusta ei voida, eikä kannata, peruuttaa. Uudistukset ovat kuntalaisten kannalta
välttämättömiä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmämme on toimittava tulevaisuudessa
oikeudenmukaisemmin ja tasa-arvoisesti. Toimivat kuntapalvelut ovat ihmisten perusoikeuksia.
Kainuun maakuntakokeilu jätti kainuulaisille hyvän perinnön. Olemme askeleen edellä muuta maata kuntien
välisessä yhteistyössä. Myös tehdyistä virheistä on opittu. Näistä asemista on hyvä ponnistaa kohti toimivien
kuntapalvelujen Kainuuta
Nuorten yhteiskuntatakuu onnistuu yhteistyöllä
19.02.2013
Nuorten työttömyys ja syrjäytyminen ovat olleet jo vuosikausia vakava ongelma, ja niiden korjaaminen on
pohjoismaisen hyvinvointimallin suurimpia haasteita. Nyt hallituksen toimilla vähennetään nuorisotyöttömyyttä
nuorille suunnatulla nuorisotakuulla. Nuorisotakuun tavoitteena on katkaista nuoren työttömyys lyhyeen ja auttaa
nuorta pääsemään kiinni työpaikkaan tai aktiivitoimien piiriin. Nuoren kannalta ensimmäinen työpaikka on se
tärkein, joten hallitus tarjoaa työantajalle 700 euron sanssirahan, joka palkkaa nuoren pysyvästi, määräaikaisesti tai
osa-aikaisesti. Tuki koskee myös oppisopimuskoulutusta, johon opetusministeri Gustafsson esittää hallituksen
puolivälinriihessä 30 miljoonan euron lisäystä.
Nuorisotakuun onnistuminen edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden kesken, ja olennaista nuorisotakuun
onnistumisessa on aidot kumppanuudet yli hallinnonrajojen. Keskeinen merkitys on muun muassa
työmarkkinajärjestöjen, työnantajien, järjestöjen, kuntien ja itse nuorten välisellä vuoropuhelulla. Kaikilla
osapuolilla pitää olla tietoa nuorisotakuun mahdollisuuksista.
Rakennusteollisuus on tarttunut eturintamassa nuorisotakuuseen. Se kertoo kehittäneensä työntekijäpuolen kanssa
työllistymispolun, missä nuori voi opetella työnteon kulttuuria. Näitä työnantajien esimerkkejä tarvitaan ja
toivottavasti esimerkit viittaavat siihen, että yritykset ovat valmiita kantamaan vastuunsa hyvinvointiyhteiskunnan
jatkuvuudesta. Myös kuntien on osaltaan vastattava nuorten yhteiskuntatakuun toteutumisesta. Hallitus toivoo, että
kunnat ovat aktiivisia toimijoita ja pyrkivät työllistämään mahdollisimman paljon työttömiä nuoria. Kunnat voivat
edistää nuorisotakuun onnistumista perustamalla nuorisotakuutyöryhmiä, jotka tukevat alueellisten toimenpiteiden
toteuttamista. Nyt nuorten työllistämiseen on tarjolla reilu tuki, joka kuntien kannattaa hyödyntää.
Nuorisotakuu on täysin uusi työväline hallituksen työkalupakissa, ja määrärahojen riittävyyttä on siksi tarkasteltava
jatkuvasti. Mikäli nuorisotakuu saa toimijoilta kannatusta ja palkkatukea käytetään laajasti, nuorisotakuun
lisärahoittamiseen hallitukselta löytyy poliittista tahtoa.
Kainuu oli yksi voittaja toisen asteen koulutuspaikkojen alueellisessa kohdentamisessa. Kainuun ammatillisen
peruskoulutuksen suhteellinen saatavuus nousisi 0,82 aloituspaikasta 0,84 aloituspaikkaan jokaista toiselle asteelle
siirtyvää nuorta kohden. Peruskoulun päättäneet nuoret ovat vasta 15-vuotiaita, joten tärkeää on taata näille nuorille
koulutuspaikka omalla kotiseudulla. Oikein mitoitetut toisen asteen koulutuspaikat ja nuorisotakuu yhdessä
ehkäisevät tehokkaasti nuorisotyöttömyyttä ja siitä mahdollisesti seuraavaa syrjäytymistä
Talouden haasteisiin vastattava tekemisellä
07.02.2013
Suomalainen työ on haastettu globaaleilla työmarkkinoilla ja tilanne on kehittynyt huolestuttavaksi. Teollisuudesta
on kadonnut viimeisen neljän vuoden aikana 60 000 työpaikkaa ja selväksi on käynyt, että Suomessa tarvitaan uutta
ja innovatiivista otetta teollisuuspolitiikkaan. Teollisuuspolitiikan kärkenä pitää olla suomalaisen työn lisääminen ja
teollisuuden toimintaedellytysten parantaminen, joilla luodaan myös uusia kasvualoja. Teollisuuden yleisiä
toimintaedellytyksiä turvataan muun muassa väyläinvestoinneilla, energia- ja ympäristöpolitiikalla. Erityisen tärkeä
rooli työllistämisessä ja talouden elvyttämisessä on väylä- ja ratahankkeilla.
Yritystukia on käytetty Suomessa urautuneita malleja käyttämällä, ja valitettavasti yritystuilla ei ole aina saatu
kestäviä tuloksia aikaiseksi. Siksi hallitus on pyrkinyt karsimaan tehottomaksi osoittautuneita ja joskus myös
kilpailua vääristäviä tukia. Tukemisessakin on tärkeää erottaa jyvät akanoista. Suuret yritykset ovat olleet
etulyöntiasemassa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin nähden, koska suuryrityksillä on mahdollisuus sijoittaa
henkilöresursseja tukibyrokratian hoitamiseen. Tämä on osaltaan vääristänyt kilpailuasetelmaa suurten yritysten
hyväksi.
Yritystuet voivat näin ollen haitata vapaiden markkinoiden toimintaa ja ovat vaikutuksiltaan kansantaloudelle
pikemminkin negatiivisia. Kun yritystuet kohdennetaan oikeudenmukaisesti osaamiseen, tutkimukseen ja
tuotekehitykseen, pystytään vahvistamaan kasvua tukevaa rakennemuutosta ja aikaansaadaan suomalaisille uutta
työtä.
Kuljetustuet ovat tasanneet yritysten syrjäisyydestä johtuvaa kustannusrakennetta ja tuki on keskeinen sijainnista
johtuvan haitan kompensaatio yrityksille. Nykymuotoinen kuljetustuki on nyt lakkautuslistalla. Kuitenkin
lakkautettava kuljetustuki on korvattavissa nykyaikaisemmalla sijaintipaikkatuella, jolloin tuki kohdistuisi
tarkemmin rajatuille alueille, muun muassa vientitoimintaan sekä satamiin. Sijaintipaikkatuen täytyy tukea myös
luonnonvarojemme käyttöä. Näin tuen vaikuttavuus olisi kansantaloudelle entistä merkittävämpi.
Valtio harjoittaa aktiivista omistajapolitiikkaa talouden eri sektoreilla, ja valtion omistajapolitiikka on nostettava
vahvempaan rooliin elinkeino- ja teollisuuspolitiikassa. Muun muassa meri- ja telakkateollisuuden terveessä
yritystoiminnassa sekä kaivostoiminnassa valtion mukanaolo olisi tärkeää. Molemmilla teollisuudenaloilla on
useita kasvumahdollisuuksia ja tämä on syytä ottaa huomioon uutta teollisuuspolitiikkaa luodessa
Backmanin työryhmän raportissa kasvun eväät
24.01.2013
Työ- ja elinkeinoministeriön asettama Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmä onnistui työssään tuomaan uutta
näkökulmaa Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämiseen. On tärkeää, että visioita kyseisen alueen kehittämiseksi
mietitään porukalla ja tähdätään siihen, että esitykset muuttuvat tekemisiksi.
Raportin laadinnassa on otettu huomioon Itä- ja Pohjois-Suomen mahdollisuudet, eikä raportissa ole pyritty
niinkään esittämään yksityiskohtaisia konkreettisia toimenpiteitä. Työryhmä näkee Itä- ja Pohjois-Suomen alueena,
jolla on potentiaalia vahvaan kasvuun. Kasvupotentiaali syntyy alueella olevista luonnonvaroista, osaamisesta sekä
sijainnista strategisesti keskeisellä paikalla. Itä- ja Pohjois-Suomen kehitys ei tule itsestään, vaan se edellyttää
työryhmän laatimia kehittämistoimenpiteitä. Tässä maakuntien oma-aloitteisuus ja tekeminen ovat tärkeitä.
Ryhmän yksi tärkeä esitys on keinot päättyvän kuljetustuen jatkamiseksi, jotta Pohjois- ja Itä- Suomen yritysten
kilpailukykyä voidaan parantaa. Kuljetustuki on keskeinen sijainnista johtuvan haitan kompensaatio alueen
yrityksille. Esimerkiksi Ruotsissa kuljetustuki on kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Lakkautettava
kuljetustuki on korvattavissa nykyaikaisemmalla sijaintipaikkatuella ja toivottavaa on, että tähän löytyy poliittista
tahtoa.
Työryhmä osuu tärkeään kohteeseen, kun se kiinnittää huomion alueen kasvavaan työvoiman tarpeeseen. Yksi
tulevaisuuden haaste on nimenomaan osaavan työvoiman varmistaminen alueen tarpeisiin, ja tämä on huomioitava
koulutuksen aloituspaikkojen mitoituksessa. Valtionhallinnon työpaikkojen alueellistamisen jatkaminen on myös
työryhmän esityslistalla. Tähän asiaan hallituksen on syytä tarttua tekevällä otteella. Nyt valtionhallinnon
työpaikkojen alueellistamisen toteutusvauhtia ei voi ylistää.
Työryhmä näkee kasvun mahdollisuuksia muun muassa ICT- ja elektroniikka-aloilla. Kasvualojen lisäksi on
tärkeää huolehtia metalli- ja metsäteollisuuden kilpailuedellytyksistä sekä energian turvaamisesta näille aloille.
Mekaanisen metsäteollisuuden kehittämisen lisäksi työryhmä näkee kasvua suomalaisessa biotaloudessa, muun
muassa bioenergiassa ja biopolttoaineissa. Koska paperi- ja selluteollisuus sekä perinteinen mekaaninen
puunjalostusteollisuus eivät enää riitä teollisuuden kasvuun Suomessa, puuvaroja on vapautunut biomassaan
pohjautuvien tuotteiden tarpeisiin. Tällä sektorilla Pohjois- ja Itä-Suomella on iso mahdollisuus, kun sitä
ymmärretään valtion taholta tukea ja maakunnissa parhaalla tavalla hyödyntää.
Itä-Suomessa on koettu vahva tarve lisätä venäjän kielen osaamista, koska tällä on Itä-Suomelle erityisen tärkeä
elinkeinopoliittinen, työllisyyttä ja elinvoimaisuutta edistävä merkitys. Valtiovalta on reagoinut tähän kehitykseen,
kun opetusministeri Jukka Gustafssonin esityksestä venäjän kielelle ollaan antamassa uutta elintilaa vuonna 2016
voimaan tulevalla perusopetuksen tuntijaolla ja opetussuunnitelmalla, jonka perusteet mahdollistavat venäjän
kielen opiskelun joko pakollisen tai valinnaisena. Venäjän kielen osaamisella tullaan parantamaan hyvinvointia
erityisesti Itä-Suomessa, jossa venäjän kielen osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän muun muassa
matkailun ja kaupan alalla sekä julkishallinnossa ja kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa
Venäjän kielen osaamisella kasvua talouteen
18.01.2013
Suomi oli 90-luvun alkuun asti pohjoismainen Impivaara, jonne maahanmuuttajia eksyi harvakseltaan. Tällöin
Suomi oli käytännössä sivussa suurista eurooppalaisista maahanmuuttovirroista, ja vasta viime vuosikymmeninä
maahanmuutto Suomeen on lisääntynyt voimakkaasti. Tästä syystä vieraita kieliä äidinkielenään puhuvien määrä
on luonnollisesti kasvanut.
Maahanmuuttajien joukossa venäjän kieltä puhuvat ovat olleet suurin ryhmä. Venäjän kieli on yksi Euroopan
puhutuimpia kieliä, mutta Suomessa venäjän kieli on ollut lapsipuolen asemassa. Syy tähän löytyy lähihistoriasta,
ja vielä 1990-luvun alussa Suomessa oli vain alle 4000 venäjän kielen taitosta.
Venäjän kieli on maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta vieläkin useille suomalaisille tuntematon, mutta
nykyinen vilkas yhteiselo ja kasvanut kauppa ovat vahvistaneet venäjän kielen asemaa. Erityisesti Itä-Suomessa on
koettu vahva tarve lisätä venäjän kielen osaamista, koska kielellä on Itä-Suomelle erityisen tärkeä
elinkeinopoliittinen, työllisyyttä ja elinvoimaisuutta edistävä merkitys. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa joka
kymmenes työpaikka on syntynyt Venäjän vaikutuksesta. Valtiovalta on reagoinut nyt tähän kehitykseen.
Opetusministeri Jukka Gustafssonin esityksestä venäjän kielelle ollaan antamassa uutta elintilaa vuonna 2016
voimaan tulevalla perusopetuksen tuntijaolla ja opetussuunnitelmalla, jonka perusteet mahdollistavat venäjän
kielen opiskelun joko pakollisena tai valinnaisena.
Ministeri Gustafssonin mukaan alueellisten erityistarpeiden huomioon ottamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö
tulee tukemaan venäjän kielen opetuksen kehittämistoimintaa Itä-Suomessa jo ennen uuden tuntijaon voimaantuloa,
viimeistään vuonna 2014. Itä-Suomen kuntien kanssa käydään keskustelua toiminnan käytännön järjestelyistä jo
tämän vuoden tammikuun aikana.
Venäjän kielen osaamisella tullaan parantamaan suomalaisten hyvinvointia erityisesti Itä-Suomessa, jossa kielen
osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän muun muassa matkailun ja kaupan aloilla sekä julkishallinnossa ja
kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa
Turvaa työsuhteisiin ja kasvua talouteen
10.01.2013
Suomen taloustilanne on huonontunut nopeasti eurokriisin seurauksena, ja epävarmuuden aika on nyt vieraana
monessa perheessä. Talouskriisien aikana kylmät tuulet tahtovat puhaltaa ja kovat arvot korostuvat. Niinpä ilma on
nyt sakeana erilaisia säästövaatimuksia, joita suoltavat julkisuuteen eri tahot omaa parasta tavoitellen.
Palkkaeduistaan ja omista bonuksistaan huolta pitäneet työnantajapiirit vaativat äänekkäästi yksipuolista
puuttumista työntekijöiden toimeentuloon, työaikaan ja sairasajan palkkaan. He katsovat, että työmarkkina-asioista
sopiminen laajapohjaisesti on nyt haitallista. Sen sijaan he vaativat liittokohtaisia neuvotteluja, jotka perinteisesti
ovat johtaneet kalliisiin ratkaisuihin ja työmarkkinoiden levottomuuteen.
Esimerkkejä työmarkkinoiden epävakaudesta löytyy edelliseltä oikeistohallituksen vaalikaudelta. Tällöin hallitus
epäonnistui neuvotteluissa työmarkkinajärjestöjen kanssa ja seurauksena oli hankalia lakkoja, jolloin muun muassa
Finnairin lentokoneet jäivät lentokentille milloin minkin syyn vuoksi. Kenen etua paluu epävarmuuden aikaan
palvelisi? Keskitetyssä sopimisessa oli tärkeää, että raamisopimuksella saatiin aikaiseksi työmarkkinoiden
ennustettavuus ja kattavuus. Näillä asioilla on iso merkitys epävarmassa taloustilanteessa, ja tämän täytyy
kiinnostaa myös työnantajapuolta.
Työuria ei pidennetä heikentämällä työntekijöiden asemaa tai antamalla potkuja parhaassa työiässä oleville
ihmisille. Tämä synnyttää perheissä ainoastaan hätää ja ahdistusta. Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukykyä ja
eheyttä ei vahvista myöskään se, että meillä on selkeästi helpompaa kuin monessa muussa Euroopan Unionin
jäsenmaissa lomauttaa ja irtisanoa työntekijöitä taloudellisiin syihin vedoten. Työntekijöiden lomautus- ja
irtisanomissuoja on perusteltua säätää Suomessa niin, että se vastaa eurooppalaista tasoa. Tätä varten tulee asettaa
työryhmä valmistelemaan lainsäädännön muuttamista.
Suomi on pärjännyt hienosti erilaisissa kilpailukykymittareissa suhdanteiden vaihteluista huolimatta. Keskeinen
vahvuus näissä arvioissa on ollut pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka on taannut hyvän koulutuksen kansalaisille
ja päteviä työntekijöitä yrityksille. Paras lääke tässä taloustilanteessa on kasvua tukevat investoinnit ja tästä
seuraava hyvä työllisyyskehitys.
Suomalaisten hyvinvoinnin takaa kiistatta vientitoiminta. Siksi nyt tarvitaan toimia, joilla parannetaan teollisuuden
edellytyksiä tarjota vientiin kilpailukykyisiä tuotteita. Erityisen tärkeää on huolehtia kasvualojen lisäksi metalli- ja
metsäteollisuuden kilpailuedellytyksistä sekä energian turvaamisesta em. aloille.
Suomen taloustilannetta arvioidaan uudelleen maaliskuun kehysriihessä. Hallituksen on varmistettava tällöin
valtiontalouden vakaus sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Erityisen tärkeää on välttää talouden paniikkijarrutus,
jolla on ainoastaan negatiivisia seurauksia.
Valtiopäivätoimet keväällä 2013
Lakialoite 22/2013 vp
Laki ampuma-aselain 44 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
Ampuma-aselaki (1/1998 ) tuli voimaan 1.3.1998. Ampuma-aselain 44 §:n 1 momenttia muutettiin 13.6.2011
voimaan tulleella lailla (124/2011 ) siten, että metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista varten
hankkimislupaa ei voida antaa muuta ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4-7 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta
kuin kertatulitoimista pienoispistoolia taikka pienoisrevolveria varten. Lakialoitteessa esitämme tätä ehtoa
poistettavaksi.
Lain muuttamiseen johtanutta hallituksen esitystä (HE 106/2009 vp ) eduskunnassa käsiteltäessä oli esillä
ehdotuksia käsiaselupien antamisesta tällä perusteella myös muun tyyppisiin lyhyisiin käsiaseisiin. Haavoittuneiden
eläinten lopettamiseen on esitetty käytettäväksi myös täyteispatruunoilla varustettua haulikkoa. Haulikko on
pitkäpiippuinen ampuma-ase, eikä sitä voi käyttää riittävän nopeasti esimerkiksi haavoittuneen karhun
lopettamisessa. Haavoittuneita eläimiä joudutaan lopettamaan myös asutusten lähellä, jolloin tehokkaan käsiaseen
käyttö olisi erityisen perusteltua.
Metsästäjät joutuvat joskus jäljestämään ja lopettamaan ajoneuvon tönäisemiä ja siitä haavoittuneita suurpetoja
hankalissa olosuhteissa. Tällainen tilanne on metsästäjälle vaarallinen, ja metsästäjä voi joutua puolustamaan omaa
henkeään. Nopeasti käteen otettava tehokas käsiase on paras ase näihin tilanteesiin. Haavoittuneen suurpedon
jäljestämisessä olevalla poliisilla on aina turvanaan tehokas käsiase, mutta poliisin apuna olevilla metsästäjillä ei
tätä turvaa ole. Arvion mukaan Suomessa on noin 3 000 poliisille apua antavaa metsästäjää, ja näiden metsästäjien
turvaksi käsiaseen käyttö olisi sallittava.
Jos tämä lakialoite hyväksytään, tarkoittaa se samalla metsästysasetuksen (666/1993 ) 16 §:n 4 momentin
muuttamista siten, että tehokkaan käsiaseen käyttö sallitaan, kun kysymyksessä on haavoittuneiden suurpetojen
lopettaminen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
ampuma-aselain 44 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan ampuma-aselain (1/1998 ) 44 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 124/2011 seuraavasti:
44 §
Hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat edellytykset
Hankkimislupa voidaan antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän,
kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman
tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Jos hakijan
ilmoittama käyttötarkoitus on metsästyslainsäädännön mukaan sallittu eläinten ampuminen tai haavoittuneen
eläimen lopettaminen, ampuma-aseen soveltuvuutta arvioitaessa noudatetaan lisäksi, mitä metsästyslaissa
(615/1993 ) ja sen nojalla säädetään.
Lakialoite 23/2013 vp
Laki ampuma-aselain 53 a §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
Ampuma-aselakiuudistuksessa tuotiin lakiin vaatimus ampuma-asekouluttajan todistuksesta. Ampuma-
asekouluttajan todistus on edellytys hankkimisluvan saamiseksi käsiaseelle eli pistoolille, revolverille,
pienoispistoolille tai pienoisrevolverille.
Ampuma-aselain 53 a §:ssä on säädetty harrastuksen jatkumisen osoittamisesta. Luonnollisen henkilön, jolla on
metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista, ampumaurheilua ja -harrastusta taikka näytöstä,
kuvausta tai muuta vastaavaa esitystä varten 6 §:n 2 momentin 4-7 kohdassa tarkoitetun ampuma-aseen toistaiseksi
voimassa oleva hallussapitolupa, on viiden vuoden kuluttua luvan antamisesta ja tämän jälkeen viiden vuoden
välein toimitettava lupaviranomaiselle:
ampuma-asekouluttajan antama todistus ampumaurheilun ja -harrastuksen aktiivisesta harrastamisesta;
riistanhoitoyhdistyksen antama todistus loukku- tai luolapyynnin aktiivisesta harjoittamisesta; taikka
luotettava selvitys ampuma-aseen käytöstä näytökseen, kuvaukseen tai muuhun vastaavaan esitykseen.
Lupaviranomainen voi tarvittaessa vaatia luvanhaltijaa esittämään harrastuksestaan muitakin selvityksiä.
Metsästyksen harrastajat asuvat usein syrjäseuduilla, ja näillä paikkakunnilla ampumaseuraan kuulumattoman on
kovin hankala löytää ampuma-asekouluttajaa, joka kirjoittaisi hänelle todistuksen. Tässä lakialoitteessa esitämme
luovuttavaksi vaatimuksesta ampuma-asekouluttajan todistuksesta, jos luvanhakija pystyy muuten luotettavasti
todistamaan harrastuksen jatkumisen.
Lakialoitteessa esitämme riittäväksi todistuksesi metsästysseuran, riistanhoitoyhdistyksen tai kolmen luotettavan
henkilön todistusta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki ampuma-aselain 53 a §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan ampuma-aselain (1/1998 ) 53 a §:n i momentti, sellaisena kuin se on laissa 124/2011 seuraavasti:
53 a §
Harrastuksen jatkumisen osoittaminen
Luonnollisen henkilön, jolla on metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista, ampumaurheilua ja -
harrastusta taikka näytöstä, kuvausta tai muuta vastaavaa esitystä varten 6 §:n 2 momentin 4-7 kohdassa tarkoitetun
ampuma-aseen toistaiseksi voimassa oleva hallussapitolupa, on viiden vuoden kuluttua luvan antamisesta ja tämän
jälkeen viiden vuoden välein toimitettava lupaviranomaiselle:
1) metsästysseuran, riistanhoitoyhdistyksen tai kolmen luotettavan henkilön todistus ampumaurheilun tai
metsästysharrastuksen jatkumisesta;
2) riistanhoitoyhdistyksen antama todistus loukku- tai luolapyynnin aktiivisesta harjoittamisesta; taikka
3) luotettava selvitys ampuma-aseen käytöstä näytökseen, kuvaukseen tai muuhun vastaavaan esitykseen.
Toimenpidealoite 24/2013 vp
Ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuuden säänteleminen lailla
Eduskunnalle
Tienkäyttömaksuja on peritty Euroopassa ja muualla maailmalla jo pitkän aikaa. Raskaan liikenteen
tienkäyttömaksuista säädetään EU-tasolla ns. eurovinjettidirektiivillä. Nykyinen eurovinjettidirektiivi määrittelee
raskaalle liikenteelle maksujen tason ja maksujen määräytymisperusteet. Maksut voivat olla joko kilometri- tai
aikaperusteisia. Tienkäyttömaksujärjestelmiä on tällä hetkellä käytössä 21 EU:n jäsenmaassa. EU-maista
ainoastaan Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Suomessa ei peritä rajat ylittävältä raskaalta liikenteeltä
tienkäyttömaksuja.
Suomessa kauttakulkuliikenteen sekä rajat ylittävän liikenteen määrä kasvaa koko ajan. Suomen Kuljetus ja
Logistiikka SKAL ry:n vuonna 2010 suorittama laskenta osoittaa, että Suomessa raskaan liikenteen ajoneuvoista yli
7 prosenttia on ulkomaisia. Ajoneuvoista venäläisiä on yli 2 prosenttia ja muita ulkomaalaisia liki 5 prosenttia.
Tällä hetkellä esimerkiksi norjalaiset kuljetusyrittäjät käyttävät kuljetuksiinsa mieluummin suomalaista
tieverkostoa, koska se on heille ilmaista. Tieverkoston käyttömäärän kasvun myötä tulisi mielestämme Suomen
muiden EU-maiden tavoin säätää tienkäytön maksullisuudesta rajat ylittävän raskaan liikenteen toimijoille.
Suomalaisen tieverkoston ylläpidosta huolehtivat tällä hetkellä vain suomalaiset veronmaksajat sekä suomalaiset
kuljetusyritykset. Tämä asettaa suomalaiset kuljetusalan yrittäjät muita EU-maiden kuljetusyrittäjiä huonompaan
kilpailuasemaan. Lisäksi kasvavan liikennemäärän myötä tieliikenneverkoston yllä- ja kunnossapito vaativat
jatkossa yhä enemmän taloudellisia panostuksia. Rajat ylittävän raskaan liikenteen tienkäyttömaksun
käyttöönotolla saataisiin myös ulkomaiset tieverkkoa käyttävät yritykset osallistumaan tieverkoston ylläpitoon ja
kunnossapitoon.
Useiden kuljetusalalla tehtyjen tutkimusten mukaan tienkäyttömaksut koetaan oikeudenmukaiseksi ratkaisuksi
saada tieliikenneverkoston ulkomaisetkin käyttäjät mukaan osallistumaan liikenneverkkojen ylläpidon alati
kasvaviin kustannuksiin. Suomen olisikin mielestämme syytä ottaa ulkomaalaisille ajoneuvoille käyttöön maksut
infrastruktuurin käytöstä ja pyrkiä minimoimaan kotimaiseen toimintaan kohdistuvat kustannusrasitukset. Koska
pelkästään ulkomaiseen rekkaliikenteeseen kohdistuva verolainsäädäntö ei syrjivänä ole mahdollinen, esitämme,
että hallitus säätäessään yleisestä tienkäyttömaksusta huomioisi verorasituksen nousun kotimaiselle kuljetusalalle ja
säätäisi samalla kompensoivasta järjestelmästä esimerkiksi polttoaineveron palautuksen muodossa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuuden säätämiseksi lailla siten,
että verorasitus ei yhtäältä ole syrjivä eikä toisaalta heikennä kotimaisen kuljetusalan kilpailukykyä.
Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2013
Raimo Piirainen /sd
Merja Kuusisto /sd
Johanna Ojala-Niemelä /sd
Suna Kymäläinen /sd
KIRJALLINEN KYSYMYS 14/2013 vp
Rakennustyön tarkkailija
Eduskunnan puhemiehelle
Asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajilla on rakennusvaiheessa mahdollista valita rakennustyön tarkkailija, joka
valvoo rakennustyön edistymistä osakkeenomistajien edun mukaisesti. Rakennustyön tarkkailijan tehtävänä on
parantaa rakentamisen laatua ja ehkäisi niitä virheitä sekä puutteita, joita ns. grynderirakentamisessa jatkuvasti
tapahtuu. Saatujen kokemusten mukaan yksi asuntorakentamisen ongelma on siinä, että käytännössä tarkkailijoita
ei juuri valita. Rakentaja ottaa yleensä asian esille ensimmäisessä asunto-osakeyhtiön kokouksessa sen jälkeen, kun
¼ osakkeista on myyty. Osakkaat päättävät kuitenkin poikkeuksetta, että tarkkailijaa ei tarvita, koska rakentajalla
itsellään on jo valvoja, ja valinnasta tulisi lisäkustannuksia.
Hyvä tarkkailija on ostajalle ja myös rakentajalle hyvä asiantuntija rakentamisen laadunvalvontaan, ja olisi yleisen
edun mukaista, että ulkopuolisia tarkkailijoita käytettäisiin aina perustajaurakoitsijan velvoitteella.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus uudistaa asunto-osakeyhtiölakia siten, että rakennustyön tarkkailijoita käytetään aina
perustajaurakoitsijan lakisääteisellä velvoitteella?
Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 2013
Raimo Piirainen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen
ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 14/2013 vp:
Aikooko hallitus uudistaa asunto-osakeyhtiölakia siten, että rakennustyön tarkkailijoita käytetään aina
perustajaurakoitsijan lakisääteisellä velvoitteella?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Osakkeenostajien oikeudesta valita rakennustyön tarkkailija säädetään asuntokauppalain (843/1994) 2 luvun 22
§:ssä. Rakennustyön tarkkailijan tehtävänä on seurata, että yhtiön rakennus valmistuu rakentamista koskevan
sopimuksen mukaisesti. Tarkkailijalla on oikeus saada osakeyhtiöltä ja perustajaosakkaalta sellaiset tiedot, jotka
tarvitaan työn edistymisen seuraamiseksi, sekä päästä rakennuskohteeseen. Tarkkailija ei saa lain mukaan olla
riippuvuussuhteessa rakennustyön suorittajaan tai perustajaosakkaaseen, ja hänellä on oltava tehtävän edellyttämä
ammattipätevyys. Tämän yksityiskohtaisempaa ammatillista kelpoisuusvaatimusta ei katsottu
tarkoituksenmukaiseksi säätää, koska rakennuskohteiden koko ja valvontaolosuhteet vaihtelevat huomattavasti (HE
14/1994 vp, s. 74). Näin ollen myös rakennustyön tarkkailijan ammattitaito voi vaihdella huomattavastikin
kohteesta riippuen.
Osakkeenostajat voivat päättää rakennustyön tarkkailijan valitsemisesta osakkeenostajien kokouksessa, joka
osakeyhtiön hallituksen tulee kutsua koolle viivytyksettä sen jälkeen, kun vähintään yhdestä neljäsosasta yhtiön
asuinhuoneistoja on tehty luovutussopimukset. Oikeudesta valita rakennustyön tarkkailija tulee mainita
kokouskutsussa. Tätä on pidetty tarpeellisena sen varmistamiseksi, että osakkeenostajat voivat etukäteen varautua
rakennustyön tarkkailijan valintaan ja halutessaan hankkia oman ehdokkaan kyseiseen tehtävään (HE 21/2005 vp,
s. 35). Kun perustajaosakas myy asunto-osakkeen rakentamisvaiheen aikana, oikeudesta valita rakennustyön
tarkkailija osakkeenostajien kokouksessa on mainittava myös kauppasopimuksessa.
Asuntokauppalaissa on edellä kuvatuin tavoin turvattu se, että osakkeenostajat saavat tiedon oikeudestaan valita
rakennustyön tarkkailija. Osakkeenostajilla on tämän jälkeen vapaus päättää, käytetäänkö rakennustyön tarkkailijaa
vai ei. Osakkeenostajien valinnanvapautta puoltaa muun muassa se, että rakennustyön tarkkailijan palkkiosta sekä
muista hänen työstään aiheutuvista kuluista vastaa asuntokauppalain mukaan osakeyhtiö. Harkintavaltaa on syytä
jättää osakkeenostajille myös siitä syystä, että rakennuskohteiden koko ja muut olosuhteet voivat vaikuttaa
tarpeeseen käyttää rakennustyön tarkkailijaa.
Hallitus katsoo, että asuntokauppalakiin sisältyvät rakennustyön tarkkailijaa koskevat säännökset ovat riittäviä
osakkeenostajan aseman turvaamiseksi. Toisaalta säännökset ovat riittävän joustavia kunkin tapauksen
erityispiirteiden huomioon ottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että osakkeenomistajat voivat vaikuttaa heidän
maksettavakseen tuleviin kustannuksiin. Tämän johdosta hallitus ei pidä tarpeellisena ryhtyä muuttamaan
asuntokauppalain kyseisiä säännöksiä.
Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2013
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
KIRJALLINEN KYSYMYS 209/2013 vp
Moottorikelkan rekisterikilven sijainti
Eduskunnan puhemiehelle
Rekisterikilvet on kiinnitettävä autossa eteen ja taakse, traktorissa ja moottorityökoneessa eteen tai taakse,
moottorikelkassa molemmille sivuille ja muussa ajoneuvossa taakse kilville varattuihin paikkoihin ajoneuvon
poikkisuuntaan, pystyasentoon tai enintään 30 astetta alareunasta ulospäin kallistettuna ja siten, ettei mikään
ajoneuvon osa tai varuste osittainkaan peitä sitä. Rekisterikilpi tulee tarvittaessa pohjustaa tai kehystää siten, ettei
se ajoneuvoa käytettäessä vahingoitu. Rekisterikilpeä ei saa taittaa, leikata eikä peittää. Rekisterikilvet on pidettävä
sellaisessa kunnossa, että rekisteritunnus on liikenteessä vaikeudetta luettavissa.
Koska moottorikelkassa rekisterikilven sijainti on molemmilla sivuilla, kilpi on helposti peitettävissä muun muassa
jalalla, jolloin vaatimus rekisteritunnuksen vaivattomasta lukemisesta liikenteessä ei toteudu. Jos rekisterikilven
paikka moottorikelkassa olisi edessä ja takana, olisi kilpi helpommin luettavissa liikenteessä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko liikenneministeriön mielestä moottorikelkan rekisterikilpien sijainti paras mahdollinen, vai voidaanko kilpien
sijaintia muuttaa, jotta moottorikelkan rekisterikilpi on luettavissa liikenteessä vaivattomasti?
Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 2013
Raimo Piirainen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen
ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 209/2013
vp:
Onko liikenneministeriön mielestä moottorikelkan rekisterikilpien sijainti paras mahdollinen, vai voidaanko kilpien
sijaintia muuttaa, jotta moottorikelkan rekisterikilpi on luettavissa liikenteessä vaivattomasti?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Moottorikelkka luokitellaan Suomessa maastoajoneuvoksi. Muista maastoajoneuvoista poiketen sillä kuitenkin saa
liikkua tieksi luokiteltavalla moottorikelkkareitillä. Tästä syystä moottorikelkalle on säädetty
rekisteröintivelvollisuus ja velvollisuus kiinnittää ajoneuvoon rekisterikilvet. Moottorikelkan teknisiin vaatimuksiin
sovelletaan pääasiassa niin sanottua konedirektiiviä 2006/42/EY. Konedirektiivissä lähdetään siitä, että tuotteen
valmistaja antaa tuotteesta vaatimustenmukaisuusvakuutuksen ja kiinnittää siihen CE-merkinnän.
Tieliikennekäyttöä varten on mahdollista säätää lisävaatimuksista esimerkiksi jarruihin ja valoihin liittyen.
Rekisterikilpien kiinnittäminen luotettavasti moottorikelkan etu- ja takaosaan edellyttäisi käytännössä useimpiin
nykyisiin kelkkoihin muutoksia, jotka eivät olisi linjassa konedirektiivin säännösten kanssa. Varsinkin kelkkojen
etuosien muotoilu on usein sellainen, että rekisterikilven kiinnittämiselle tarvittavaa tasaista alustaa ei ole.
Muotoilulla pyritään varmistamaan kelkan eteneminen syvässä lumessa ja pölyävän lumen ohjautuminen niin, että
siitä ei ole haittaa kelkan toiminnoille eikä kuljettajalle. Lisäksi kelkan etuosassa on aukkoja, joilla on merkitystä
esimerkiksi moottorin ilmansaannin ja jäähdytyksen kannalta. Rekisterikilven kiinnittäminen kelkan takaosaan olisi
useissa tapauksissa ongelmattomampaa kuin etuosaan. Tunnuksen näkymistä ajon aikana kuitenkin häiritsisi kelkan
takana tyypillisesti pöllyävä lumi, joka usein tarttuu kelkan takaosaan ja haittaisi siten taakse kiinnitetyn
rekisterikilven luettavuutta myös ajoneuvon ollessa paikallaan.
Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 2013
Liikenneministeri Merja Kyllönen
KIRJALLINEN KYSYMYS 84/2013 vp
Nuorisotakuun toteutumista tukevat toimet
Eduskunnan puhemiehelle
Hallitusohjelman mukaisesti nuorisotakuun tavoitteena on, että kaikille nuorille luodaan mahdollisuudet suorittaa
perusasteen jälkeinen tutkinto ja työllistyä.
Joillakin alueilla koetaan kuitenkin ristiriitaisena hallituksen nuorisotakuun koulutustakuutavoite ja nuorisoasteiden
aloituspaikkavaje. Ellei näillä alueilla nuorisoasteiden aloituspaikkavajetta saada korjattua, nuorisotakuun
toteutuminen tulee olemaan näillä alueilla heikkoa.
Keskeistä koulutustakuun toteuttamisessa on perusasteen jälkeisten ammatillisten aloituspaikkojen lisääminen.
Myös oppisopimuskoulutuksen kehittäminen ja näiden koulutuspaikkojen turvaaminen luovat nuorille
tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Olisikin järkevää osana ammatillisen koulutuksen kehittämistä luoda nuorille joustavia
oppisopimuskoulutusmalleja. Tällainen malli voisi olla mm. vaihtoehtoinen koulutustukeen ja opintotukeen
perustuva koulutusmalli. Uusien koulutusmallien ja nuorten uusien palvelukokonaisuuksien rakentaminen ja
toteuttaminen edellyttävät laajapohjaista alueellista, maakunnallista ja valtakunnallista yhteistyötä sekä taloudellista
resursointia. Luonnollisesti tärkeintä ovat opetusministeriön toimet uusia oppisopimusmalleja kehitettäessä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus ottaa uudelleen harkintaan nuorisoasteiden aloituspaikkojen määrien tarkistamisen ja
onko opetusministeriössä suunnitteilla uusia joustavia oppisopimuskoulutusmalleja, joilla voidaan tukea
nuorisotakuun toteutumista?
Helsingissä 19 päivänä helmikuuta 2013
Raimo Piirainen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen
ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 84/2013 vp:
Aikooko hallitus ottaa uudelleen harkintaan nuorisoasteiden aloituspaikkojen määrien tarkistamisen ja
onko opetusministeriössä suunnitteilla uusia joustavia oppisopimuskoulutusmalleja, joilla voidaan tukea
nuorisotakuun toteutumista?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Pääministeri Kataisen hallitusohjelman mukaisesti koulutustarjonta mitoitetaan väestön sivistystarpeiden ja
työmarkkinoiden pitkän aikavälin tarpeen perusteella. Ammatillisen peruskoulutuksen tarjonnan mitoittaminen
tehdään huolehtien nuorisoikäluokan ja myös aikuisväestön osaamistason kannalta riittävästä alakohtaisesta ja
alueellisesta tarjonnasta. Ammatillista koulutusta joudutaan kohdentamaan alueellisesti uudelleen sovittujen
säästöpäätösten, työvoimatarpeiden ja väestökehityksen mukaisesti. Koulutustakuun toteutuminen joka puolella
maata on yksi keskeinen kriteeri opiskelijapaikkojen suuntaamisessa eri alueille. Tarvittavien vähennysten
jälkeenkin ammatillisen koulutuksen saatavuus suhteutettuna nuorisoikäluokkaan paranee koko maassa.
Ammatillisen peruskoulutuksen koulutustarjontaa ja kokonaisopiskelijamääriä koskeva valmistelu etenee
koulutuksen järjestäjiltä, maakuntaliitoilta sekä eri sidosryhmiltä pyydetyn palautteen pohjalta. Päätökset
opiskelijamääristä on tarkoitus tehdä touko-kesäkuussa 2013.
Toisen asteen koulutukseen pääsyn turvaaminen on yksi keskeinen nuorisotakuun toimenpide ja sitä varten
ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteita uudistettiin hallitusohjelman mukaisesti siten, että
perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevat valitaan ensin toisen asteen
opiskelijavalinnassa. Oppilaitosta vaihtaville opiskelijoille ja aiemman tutkinnon suorittaneille vahvistetaan
erillisvalintoja, ammatillista lisäkoulutusta, oppisopimuskoulutusta ja näyttötutkintokoulutusta.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt oppisopimuskoulutusta ammatillisena perus- ja lisäkoulutuksena
toteutettaville koulutuksen järjestäjille valtionavustusta tuetun oppisopimuskoulutuksen kokeiluhankkeisiin ja
oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen nuorten koulutusmuotona vuodesta 2007 lukien. Tarkoituksena on ollut
ensisijaisesti kehittää uusia ja vaihtoehtoisia käytäntöjä oppisopimusopiskelijoiden tavoitteelliseen tutkintoon
tähtäävään opiskeluun ja työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Toimintamallissa annetaan opiskelijalle yksilöllistä
ohjausta ja tukea koulutusalan ja työpaikan valinnassa ja tuetaan sujuvaa siirtymistä koulutuksesta tai
työharjoittelusta oppisopimuskoulutukseen. Opiskelijaa ja työpaikkaohjaa tuetaan myös koulutuksen aikana.
Tällaiset, osin perinteisestä opetuksesta poikkeavat, toimintamallit ovat keskeisiä motivoitaessa tiettyjä nuoria
koulutukseen ja luotaessa heille edellytyksiä suorittaa koulutuksena loppuun. Tavoitteena on lisäksi edistää
erityisesti nk. nivelvaiheessa olevien peruskoulun päättäneiden ja muiden syrjäytymisuhan alaisten nuorten
koulutukseen pääsemistä ja työllistymisedellytyksiä. Pilottihankkeissa on luotu malleja yksilölliselle ohjaukselle ja
tuelle koulutusalan ja työpaikan valintaan ja löytämiseen, oppisopimuskoulutuksen suorittamisen tuki- ja
ohjauskäytäntöihin, monialaiseen yhteistyöhön (esim. koulutuksen järjestäjä, nuorisopalvelu, työvoimahallinto,
sosiaali- ja terveystoimi) ja työpaikkakouluttajien ohjaukseen. Kokeiluhankkeita on ollut eri puolilla Suomea. Tänä
vuonna tuetun oppisopimuskoulutuksen kehittämishankkeita on käynnissä 19.
Osana nuorisotakuuseen kuuluvaa koulutustakuuta opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt vuodelle 2013
oppisopimuskoulutusta ammatillisena perus- tai lisäkoulutuksena toteuttaville koulutuksen järjestäjille yhteensä 4,5
miljoonaa euroa valtionavustusta perusopetuksen tai perusopetuksen lisäopetuksen (10. luokan) päättävien
oppisopimuskoulutuksen koulutuskorvaukseen. Koulutuskorvaus on työnantajalle maksettava korvaus työpaikalla
tapahtuvan koulutuksen järjestämisestä. Tavoitteena on edistää oppisopimuskoulutusta nuorten koulutusmuotona ja
tukea työnantajaa nuoret huomioon ottavan opetuksen ja ohjauksen järjestämisessä. Korotettu koulutuskorvaus on
ensimmäisenä oppisopimusvuonna 800 euroa/kk, toisena vuonna 500 euroa/kk ja kolmantena vuonna 300 euroa/kk.
Perusopetuksen päättävien nuorten oppisopimuskoulutuksen korvaus nousee merkittävästi, sillä
oppisopimuskoulutusta ammatillisena peruskoulutuksena suorittavilla korvaus on ollut keskimäärin 100 euroa
kuukaudessa. Avustuksella katetaan yhteensä yli 800 perusopetuksen päättävän oppisopimusopiskelijan
koulutuskorvaukset. Perusopetuksesta suoraan oppisopimusopiskelijaksi siirtyvien määrä näyttää koulutuksen
järjestäjien hakemusten mukaan lisääntyvän merkittävästi, sillä nykyisin kohderyhmään kuuluvia
oppisopimusopiskelijoita on alle 200.
Osana nuorisotakuuta hallitus on käynnistänyt määräaikaisen, vuosina 2013-2016 toteutettavan ohjelman, jolla
lisätään koulutusmahdollisuuksia aikaisemmin perusopetuksen päättäneille ja ilman toisen asteen koulutusta
jääneille nuorille aikuisille. Tavoitteena on vahvistaa koulutuksella näiden henkilöiden työmarkkina-asemaa.
Nuorten aikuisten osaamisohjelmassa on jaettu vailla perusasteen jälkeistä koulutusta oleville 20-29-vuotiaille 1
534 vuotuista paikkaa oppisopimuskoulutuksena toteutettavaan ammatilliseen lisäkoulutukseen. Nämä lisäpaikat
kohdennetaan vuonna 2013 alkavaan ammatti- tai erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen. Nuorten
aikuisten osaamisohjelmassa osoitetaan lisäresursseja myös opintojen hakeutumista ja opintojen suorittamista
edesauttavaan ohjaukseen ja neuvontaan.
Koulutuksen järjestäjäkohtaiset ehdotukset valmistellaan maaliskuun loppuun mennessä. Ministeriö järjestää
huhtikuun aikana kuulemistilaisuudet, joihin järjestäjät kutsutaan suuralueittain. Järjestäjiltä saatu palaute on osana
jatkovalmistelua, jossa järjestäjäkohtaiset päätökset valmistellaan siten, että ne voidaan tehdä viikkojen 25-26
aikana.
Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2013
Opetusministeri Jukka Gustafsson
KIRJALLINEN KYSYMYS 88/2013 vp
Alkoholin matkustajatuonnin haittojen ja kielteisten seurausten torjuminen
Eduskunnan puhemiehelle
EU-maista voi tuoda alkoholijuomia omaan käyttöön tai lahjaksi, kun tuo tuotteet mukanaan samassa
kulkuneuvossa, jolla itsekin saapuu Suomeen. Toisaalta alkoholin tuonti mitä tahansa vastiketta vastaan katsotaan
kaupalliseksi ja on siten verollista riippumatta tuontimääristä.
Valviran tilaston (9.10.2012) mukaan suomalaiset matkustajat toivat maahan alkoholijuomia 7,9 miljoonaa litraa
100-prosenttiseksi alkoholiksi muunnettuna ajalla 09/2011-08/2012. Tilaston mukaan oluiden ja väkevien
alkoholijuomien matkustajatuonti lisääntyi ko. ajanjaksolla. Suomalaisten maahan tuomista alkoholijuomista
ostetaan suurin osa yhä joko laivoilta tai Virosta.
Valtionvarainkunta arvioi mietinnössään (VaVM 16/2007 vp ) alkoholin matkustajatuonnin seurauksia seuraavasti:
"Olennaista on ottaa huomioon ne kaikkinaiset heijastusvaikutukset, joita alkoholiverotuksella on. Sosiaalisten ja
terveydellisten vaikutusten lisäksi tulee siis nähdä ja ennakoida mahdollisimman selvästi veromuutosten
vaikutukset kulutuksen rakenteeseen eli siihen, miten kokonaiskulutus jakautuu tilastoidun ja tilastoimattoman
kulutuksen kesken. Sillä on paitsi suuri fiskaalinen merkitys myös suora vaikutus alkoholin pimeiden markkinoiden
kehitykseen. Lisäksi ratkaisut vaikuttavat keskeisesti myös alkoholin valmistukseen ja myyntiin liittyvän
yritystoiminnan toimintaedellytyksiin ja alan työllisyyteen Suomessa. Valiokunta haluaa osaltaan korostaa sitä, että
veroratkaisuja tehtäessä vastakkaisissa vaakakupeissa eivät ole - ainakaan kovin yksioikoisella tavalla -
kansanterveys ja verotuotot, kuten usein esitetään. Veroratkaisuilla voidaan vaikuttaa Suomessa lähinnä siihen,
miten kokonaiskulutus jakautuu tilastoidun ja tilastoimattoman kulutuksen kesken, ei kovin merkittävästi itse
kulutuksen määrään. Päätöksenteon kannalta on siis olennaista nähdä se, että alkoholin käytöstä aiheutuvat
sosiaaliset ja terveydelliset haitat ovat pitkälti samat, koostuipa kulutus kotimaisista juomista tai tuontituotteista.
Korkean verotason seurauksena herkästi syntyviin pimeisiin markkinoihin liittyy sitä vastoin omat merkittävät
uhkakuvansa. Tärkeä on myös se havainto, että vuoden 2004 muutosten seuraamukset ovat olennaisilta osin juuri
sellaiset kuin etukäteen arvioitiin. Nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen yhteydessä ei ole tullut juurikaan
ilmi sellaisia seikkoja, joita ei olisi aikanaan ennakoitu tai jotka antaisivat aiheen tarkistaa sitä päättelyketjua, jonka
tuloksena vuoden 2004 valinnat tehtiin. Päinvastoin, kehitys on ollut kaikkine kielteisine ja myönteisine puolineen
käytännössä sellainen kuin oletettiin. Tämä antaa valiokunnan mielestä lisää painoarvoa esitysten taustalla olevalle
asiantuntemukselle ja luottamusta tehdyille seuraamusanalyyseille. Vuoden 2004 ratkaisuthan perustuivat
moninaiseen vaikutusten arviointiin, jossa käytettyjä malleja olivat kehittämässä valtiovarainministeriön
kansantalousosaston lisäksi myös Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes, Valtion
taloudellinen tutkimuskeskus VATT sekä Liiketaloudellinen tutkimuslaitos LTT. Alkoholin kokonaiskulutus on
siis kasvanut pitkälti niiden ennusteiden mukaisesti, jotka tehtiin vuonna 2003. Alkoholiperäiset haitat ovat
kasvaneet vastaavasti kulutuksen suhteessa, kuten myös ennakoitiin. Tämä näkyi erityisesti vuonna 2004. Sen
jälkeen haittojen kasvu on tasaantunut hallituksen esityksen mukaan ja painottunut ainakin jossain määrin
suurkuluttajiin. Tämä näkyi osaltaan myös siinä, että alkoholisairaudet tai -myrkytykset nousivat vuonna 2005
yleisimmäksi työikäisten miesten ja naisten kuolinsyyksi. Kasvu johtui ennen kaikkea pitkäaikaisesta alkoholin
käytöstä aiheutuvien kuolintapausten merkittävästä kasvusta tuona vuonna. Verotason vaikutus pimeiden
markkinoiden toimintaan näkyi sekin poikkeuksellisen selvästi vuoden 2004 jälkeen. Pimeät alkoholimarkkinat
ovat kutistuneet veronalennusten ansiosta ja suuren luokan salakuljetus on loppunut Tullin mukaan kokonaan.
Kehitys näkyy erityisesti itärajalla. Muutosta kuvaa hyvin myös hallituksen esityksessä oleva tilasto, jossa Tullin
vuosina 2005 ja 2006 takavarikoiman alkoholin määrä on pudonnut yli 90 prosenttia veronalennuksia edeltäneestä
ajasta. Pimeiden markkinoiden luonnetta ja toimintakykyä kuvaa toisaalta se, että ammattimainen salakuljetus on
siirtynyt Tullin takavarikkotietojen perusteella samanaikaisesti alkoholista tupakkaan. Matkustajatuonnin
muutoksissa on puolestaan merkittävää se, että vaikka tuonnin kasvu on taittunut vuonna 2006 kahden edellisen
vuoden merkittävän kasvun jälkeen, tuonnin määrä on edelleen 60 prosenttia suurempi kuin vuonna 2003. Lisäksi
matkustajatuonnin rakenne on muuttunut siten, että huomattavan suuria alkoholimääriä tuovien automatkustajien
määrä on kasvanut, kun taas muista matkustajista aiempaa suurempi osa ei tuo juomia lainkaan tullessaan. Tullin
mukaan on myös olemassa viitteitä siitä, että alkoholin tuontirajoitusten poistumista käytetään hyväksi
taloudellisen hyödyn saamiseksi. Edellä olevat näkökohdat tukevat valiokunnan mielestä sitä hallituksen
esityksessä omaksuttua käsitystä, että alkoholiveropolitiikkaa tulee kehittää pitkäjänteisesti. Alkoholin
valmisteveroja voidaan nostaa näistä lähtökohdista osana hallitusohjelman alkoholipoliittisia tavoitteita terveyden
edistämiseksi. Hallittu alkoholiveron korotus tekisi myös mahdolliseksi alkoholiveropolitiikan kehittämisen pitkällä
aikavälillä, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. Johdonmukaisella ja ennakoitavalla veropolitiikalla on myös
signaaliarvoa niin alan elinkeinoelämälle kuin harmaille markkinoille."
Valtiovarainvaliokunnan arvioinnissa on tärkeää kiinnittää huomiota veronalennusten seurauksiin ja suuren luokan
salakuljetukseen, joka oli veronalennuksen seurauksena lähes loppunut.
Valtiovarainvaliokunta lausuu seuraavan kannan (VaVM 16/2007 vp ) alkoholin veronkorotusesitykseen:
"Yleisessä osassa on todettu ne erisuuntaiset herkkyystekijät, jotka vaikuttavat alkoholiverotusta koskevaan
käytännön päätöksentekoon ja joiden yhteisvaikutus tulisi kyetä arvioimaan mahdollisimman luotettavasti
etukäteen. Näin kehitystä voidaan ohjata haluttuun suuntaan ilman hallitsemattomia sivuvaikutuksia.
Veronkorotuksilla ei siis voida yksin vaikuttaa siihen, millaiseksi alkoholiolot maassamme vakiintuvat. Ehdotettuja
veronkorotuksia korkeammat verotasot eivät siis myöskään takaa sellaista myönteistä kansanterveydellistä
kehitystä, jota sosiaali- ja terveysvaliokunta tavoittelee. Hallituksen esityksessä on päinvastoin esitetty avoimesti ne
riskitekijät, jotka liittyvät väkevien alkoholijuomien muita korkeampaan veronkorotukseen. Myös Tulli on
todennut, että esitys tulee tällaisenaankin lisäämään painetta niin laittomaan kuin harmaaseenkin tuontiin, koska
verojen määrällä on selvä vaikutus laittomien markkinoiden kokoon ja matkustajatuonnin määrään. Tullin mukaan
on pelättävissä, että veronkorotus houkuttelee järjestäytynyttä rikollisuutta ottamaan alkoholin takaisin
tuotevalikoimaansa savukkeiden rinnalle. Valiokunta pitää myönteisenä hallituksen tavoitetta pyrkiä alkoholin
kokonaiskulutuksen laskuun moninaisin eri toimin. Alkoholiperäiset haitat ovat kiistattomat, ja niistä aiheutuu
inhimillisen kärsimyksen lisäksi mittavat vuotuiset menot. Sen vuoksi valiokunnan mielestä on selvää ja tärkeää,
että asenteissa ja kulutuskäyttäytymisessä kyetään muuttamaan vallitsevaa suuntaa. Veronkorotuksille ei tule tässä
suhteessa kuitenkaan asettaa epärealistisia toiveita, joiden tavoittelussa voidaan pahimmillaan menettää veropohjaa
harmaille markkinoille ilman, että alkoholihaitat vähenisivät. Valiokunta katsoo näistä syistä, etteivät sosiaali- ja
terveysvaliokunnan esittämät lisäkorotukset ole perusteltuja tässä vaiheessa. On syytä odottaa mm. sitä lisätietoa,
joka on odotettavissa vasta asetetun alkoholiverotuksen kehittämistä selvittävän työryhmän työstä. Valiokunta
tukee sen sijaan kaikkia niitä välittömiä tai pidemmällä aikavälillä tehtäviä toimia, joilla voidaan vaikuttaa
alkoholin saatavuuteen tai muutoin kehittää alkoholioloja. Tarve sellaiseen on sinänsä kiistämätön, ja tavoitteet
pitäisi asettaa sen vuoksi kunnianhimoisesti."
Tärkeää on kiinnittää huomioita tässä valiokunnan kannanotossa mm. Tullin lausuntoon: "Tulli on todennut, että
esitys tulee tällaisenaankin lisäämään painetta niin laittomaan kuin harmaaseenkin tuontiin, koska verojen määrällä
on selvä vaikutus laittomien markkinoiden kokoon ja matkustajatuonnin määrään. Tullin mukaan on pelättävissä,
että veronkorotus houkuttelee järjestäytynyttä rikollisuutta ottamaan alkoholin takaisin tuotevalikoimaansa
savukkeiden rinnalle."
Valtiovarainvaliokunta (VaVM 10/2009 vp ) otti kantaa asiaan seuraavasti: "Valiokunta on pitänyt tärkeänä sitä,
että päätöksenteossa otetaan huomioon sosiaali- ja terveyspoliittisten näkökohtien lisäksi veromuutosten
vaikutukset myös alkoholin kulutuksen rakenteeseen eli siihen, miten kulutus jakautuu tilastoidun ja
tilastoimattoman kulutuksen kesken (VaVM 31/2003 vp ja VaVM 16/2007 vp ). Kysymys on tärkeä paitsi
fiskaalisesti ennen kaikkea tilastoimattoman kulutuksen kasvun mukanaan tuomien kaikkinaisten haittojen
hillitsemiseksi. Näkökohta on edelleen merkityksellinen. Kotimaisella alkoholijuomien hintatasolla ja
matkustajatuonnilla näyttää olevan edelleen selvä yhteys. Valviran mukaan vuoden 2005 loppupuolella alkanut
alkoholijuomien matkustajatuonnin väheneminen on taittunut ja kääntynyt lievään nousuun vuoden 2008 alussa eli
samaan aikaan, kun Suomessa nostettiin alkoholijuomien veroa."
Käytännössä kaupalliseksi menevän EU-maista tuodun alkoholin määrää ei ole mahdollista kontrolloida mitenkään,
ja nyt on nähtävissä alkoholin EU-tuonnin ja alkoholin veronkorotusten kielteiset seuraukset. Alkoholia tuodaan
yhä enemmän EU-maista, ja osa tuodusta alkoholista päätyy vääjäämättä myytynä pimeille markkinoille.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Ryhtyykö hallitus sellaisiin toimiin, joilla EU-maista tuodun alkoholin haitat ja kielteiset seuraukset torjutaan?
Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2013
Raimo Piirainen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen
ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 88/2013 vp:
Ryhtyykö hallitus sellaisiin toimiin, joilla EU-maista tuodun alkoholin haitat ja kielteiset seuraukset torjutaan?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Mahdollisuudet harjoittaa entisen kaltaista alkoholin saatavuuden rajoittamista kaventuivat oleellisesti vuonna
2004. Vuoden 2003 lopussa päättyi Suomen poikkeus rajoittaa alkoholin matkustajatuontia EU-alueelta ilman
ylimääräisen valmisteveron maksamista Suomessa. Poikkeus oli alun perin kirjattu Suomen liittymisestä Euroopan
unioniin tehdyn sopimuksen (SopS 103/1994) liitteeseen XV (IX verotus, 3 kohta), ja sen määräaikaa jatkettiin
erillisellä direktiivillä 96/99/EY. Vuoden 2004 alusta yksityishenkilöt ovat saaneet tuoda mukanaan toisesta
jäsenvaltiosta alkoholijuomia rajoituksetta edellyttäen, että juomat on tarkoitettu matkustajan omaan käyttöön.
Käytännössä Suomen kannalta eniten on vaikuttanut se, että matkustajatuonti Virosta vapautui keväällä 2004.
Sisämarkkinaperiaatteen mukaisesti toisesta jäsenvaltiosta Suomeen saapuva yksityishenkilö saa tuoda
alkoholijuomia verotta mukanaan edellyttäen, että ne tulevat hänen omaan käyttöönsä ja hän kuljettaa ne itse.
Tuotteista kannetaan valmistevero ainoastaan jäsenvaltiossa, jossa ne hankitaan eli esimerkiksi Virossa. Tämä
ilmenee valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta annetusta
direktiivin 2008/118/EY, jäljempänä valmisteverotusdirektiivi, 32 artiklasta. Käytännössä jäsenvaltioilla ei näin
ollen ole mahdollisuutta asettaa määrällisiä rajoituksia matkustajien omaan käyttöön hankkimiin ja itse kuljettamiin
alkoholijuomiin. Alkoholipolitiikassa on turvauduttava muihin keinoihin alkoholin kulutuksen ja alkoholihaittojen
rajoittamiseksi.
Arvioitaessa sitä, onko yksityishenkilön mukanaan tuomien alkoholijuomien katsottava tulevan hänen omaan
käyttöönsä vai kaupalliseen tarkoitukseen, huomiota kiinnitetään tuotteiden haltijan asemaan ja ammattiin,
maahantuonnin syyhyn sekä siihen, minne tuotteet kuljetetaan ja millä kulkuneuvolla kuljetus tapahtuu. Lisäksi
otetaan huomioon tuotteisiin liittyvät asiakirjat, tuotteiden määrä ja muut asiaan liittyvät seikat. Riippumatta
tuotavista alkoholijuomien määristä, tuotteet on kuitenkin aina verotettava, kun muiden perusteiden nojalla on
ilmeistä, että tuotteet on tuotu kaupalliseen tarkoitukseen. Valmisteverotusdirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat
vahvistaa ohjetasoja tuotteiden määristä yksinomaan näyttöä varten. Ohjetasot on asetettava väkevien
alkoholijuomien osalta vähintään 10 litraan, välituotteiden osalta vähintään 20 litraan, viinien osalta vähintään 90
litraan (joista enintään 60 litraa voi olla kuohuviinejä) ja oluiden osalta vähintään 110 litraan. Näitä ohjetasoja ei
saa pitää matkustajatuomisten sallittuina yksityistuonnin kiintiöinä, vaan niiden avulla voidaan ainoastaan saada
näyttöä siitä, onko kysymyksessä yksityinen vai kaupallinen tuonti.
Alkoholiverotusta alennettiin keskimäärin 33 prosentilla maaliskuussa 2004 matkustajatuonnin kasvun
hillitsemiseksi. Veronalennuksen tavoitteena oli sopeuttaa alkoholijuomien hintataso lähemmäksi Viron ja Keski-
Euroopan hintatasoa. Veronalennuksella haluttiin ohjata muuttuneesta tilanteesta aiheutunut väistämätön alkoholin
kulutuksen kasvu mahdollisimman pitkälle matkustajatuonnin sijasta Suomessa verotettuihin tuotteisiin. Lisäksi
tavoitteena oli estää harmaan talouden kasvua ja mahdollistaa alkoholisidonnaisten yritysten toimintaedellytykset.
Tämän jälkeen alkoholiveroa on korotettu neljä kertaa, joista viimeisin toteutettiin vuoden 2012 alusta. Korotukset
on toteutettu maltillisesti ja vaiheittain, jotta vältetään tilastoimattoman kulutuksen osuuden kasvu.
Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan alkoholin ja tupakan haittojen ehkäisemiseksi niiden
verotusta kiristetään mahdollisuuksien mukaan matkustajatuonti ja laittomien markkinoiden kehitys huomioon
ottaen. Lisäksi hallitusohjelman päihdepolitiikan tavoitteena on erityisesti lasten ja nuorten suojeleminen alkoholin
aiheuttamilta haitoilta. Hallitusohjelman mukaisesti vuoden 2012 alusta oluen ja mietojen käymisteitse
valmistettujen alkoholijuomien valmisteveroa korotettiin noin 15 prosenttia ja muiden alkoholijuomien
valmisteveroa noin 10 prosenttia.
Alkoholijuomien verotus vaikuttaa tutkimusten sekä aiempien veronkorotuksista saatujen kokemusten mukaan
alkoholin kulutukseen vähentävästi. Myös viimeisin veronkorotus pyrittiin kohdistamaan siten, ettei se johtaisi
merkittävissä määrin kotimaisen myynnin korvautumiseen matkustajatuonnilla.
Viimeisimmän veronkorotuksen vaikutukset eivät ole vielä täysin tiedossa, mutta alustavien tietojen perusteella
vaikutukset näyttävät olevan ennustetun kaltaisia. Alkoholijuomien hinnat ovat nousseet keskimäärin 6,5
prosenttia, alkoholiveron tuotto on kasvanut 100 miljoonaa euroa ja verotetun alkoholin kulutus on laskenut noin
2,5 prosenttia. Alkoholijuomien matkustajatuonti ei kuitenkaan ole lisääntynyt ennustetusti, vaan tuodun alkoholin
määrä säilyi suurin piirtein edellisvuoden tasolla. Muutokset alkoholin tuontimäärissä ovatkin viime vuosina olleet
vähäisiä huolimatta neljästä veronkorotuksesta. Matkustajat toivat mukanaan noin 65 miljoonaa litraa
alkoholijuomia vuonna 2012, mikä sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna on 7,7 miljoonaa litraa. Tuontimäärä
on ollut suurin piirtein sama vuosina 2009-2012. Noin puolet alkoholista tuodaan väkevinä alkoholijuomina, ja
lopusta tuodusta alkoholista valtaosa on olutta tai viiniä. Valtaosa maahantuoduista alkoholijuomista ostetaan joko
Virosta tai laivalta Virosta palattaessa.
Veronkorotuspolitiikka, jossa alkoholiveroa on korotettu maltillisesti ja portaittain, on siten onnistunut
tavoitteessaan pitää alkoholin tilastoimattoman kulutuksen osuus koko kulutuksesta suhteellisen vakaana. Vuonna
2011 matkustajatuonnin osuus kokonaiskulutuksesta oli noin 14 prosenttia. Vuoden 2012 tiedot alkoholin
kokonaiskulutuksesta eivät ole vielä valmistuneet, mutta odotettavissa on, että matkustajatuonnin osuus
kokonaiskulutuksesta ei suuremmin tule muuttumaan.
EU-oikeuden vuoksi Suomessa ei enää ole mahdollisuutta asettaa määrällisiä rajoituksia alkoholin
matkustajatuonnille, vaan alkoholinkulutukseen ja maahantuontiin on pyrittävä vaikuttamaan muilla keinoilla.
Erityisesti tulee seurata alkoholin matkustajatuonnin kehitystä ja toteuttaa mahdollisia alkoholiveron korotuksia
erittäin maltillisesti.
Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2013
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
KIRJALLINEN KYSYMYS 197/2013 vp
Nuorten työpajojen palvelujen järjestäminen työkokeilutoimenpidettä hyödyntämällä
Eduskunnan puhemiehelle
Suurin osa nuorista ohjautuu ammattikoulutuksen jälkeen työelämään tai jatkokoulutukseen itsenäisesti tai
yhteiskunnan peruspalveluja hyödyntäen. Osa nuorista on kuitenkin väliinputoajia, jotka eivät sijoitu koulutukseen
tai työelämään edes TE-toimiston palvelujen kautta. Näille nuorille nuorten työpajat tarjoavat tehostetumpia ja
yksilökohtaisesti räätälöityjä palveluita, joita voivat olla esim. palvelutarpeen arviointi jatkotoimenpiteiden
suunnittelemiseksi ja erilaiset ammatillisen kuntoutuksen palvelut (esim. mielenterveys- ja päihdekuntoutujat).
Nuorten työpajat tarjoavat asiakkailleen myös tehostettua tukea koulutusalan ja -paikan valinnassa tai työpaikan
etsinnässä. Jos nämäkään palvelut eivät tuota tulosta, on ensiarvoisen tärkeää, että nuoren tilanteeseen puututaan
mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Nuoren kohdalla tämä tarkoittaa - nuorisotakuun hengessä - mieluummin
kolmea kuukautta kuin vuotta.
Uusi työvoimapalvelulaki korvasi entiset työharjoittelun ja työelämävalmennuksen työkokeilulla. Tällöin nuorten
työpajoille jäi nuorten palvelun järjestämiseen jäljelle kolme toimenpidettä: työkokeilu, palkkatuki ja kuntouttava
työtoiminta. Käytännössä nuoren palkkatuki kannattaa säästää siihen vaiheeseen, kun nuori asiakas työllistyy tai
hänet työllistetään yritykseen. Vastaavasti kuntouttava työtoiminta on viimesijainen palvelu, joka kannattaa ottaa
käyttöön, kun muut keinot on kokeiltu. Kun nuorten työpajat edellä mainittuja palveluita järjestävät ja
nuorisotakuuta omalta osaltaan toteuttavat, parhaaksi ja käytännössä ainoaksi järkeväksi toimenpiteeksi jää jäljelle
työkokeilutoimenpiteen käyttäminen.
Vuodenvaihteessa voimaan tulleen lain ja nuorisotakuun toimeenpanossa on kuitenkin ilmennyt yllättäviä ongelmia
työkokeilun käyttämisessä. Työ- ja elinkeinoministeriön antama ohjeistus työkokeilun käytöstä on aiheuttanut sen,
että useilla paikkakunnilla ei ole mahdollista sijoittaa nuoria työkokeilutoimenpiteellä nuorten työpajoille muutoin
kuin "oman alansa" työtehtäviin. Lisäksi on tullut ilmi, että ammattikoulutettujen nuorten osalta ministeriön ohjetta
tulkitaan niin, että nuoren tulee olla vuosi työttömänä, ennen kuin hän pääsee nuorten työpajalle tehostettuun
työnhakuun "työkokeilutoimenpiteellä".
Kunnat ja OKM panostavat nuorten työpajatoimintaan valtakunnallisestikin katsoen mittavasti. Tämä mahdollistaa
sen, että edellä kuvatut nuorten työpajojen palvelut tuotetaan usein niin, että näihin palveluihin ei tarvita
lisärahoitusta työ- ja elinkeinoministeriöltä ja TE-toimistolta.
Palvelut räätälöidään asiakaskohtaisesti, ja ne pystytään usein ketjuttamaan nuorten työpajojen toimesta siten, että
nuori asiakas pystyy tarvittaessa pitkienkin prosessien kautta kuntoutumaan työelämään tai koulutukseen. On
yhteiskunnan resurssien tuhlaamista, jos tälle TE-toimistojen ja nuorten työpajojen yhteistyölle asetetaan työ- ja
elinkeinoministeriön ohjeistuksella keinotekoisia esteitä ja rajoituksia. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen
vaatii, että ohjeistuksella pitää mahdollistaa edellä mainittujen tahojen yhteistyön sujuminen.
Nykyisin nuorten työpajat pystyvät tuottamaan asiakkailleen monipuolisen palveluvalikoiman, joka pitää pystyä
hyödyntämään täysimääräisesti ja asiakkaan palvelutarpeen kannalta oikea-aikaisesti. Mikäli ohjeistusta
työkokeilun käyttämisestä nuorten työpajoilla ei järkiperäistetä, haittaa se ratkaisevassa määrin järkevää ja
asiakkaan kannalta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aloitettavaa palvelutoimintaa.
Nykyiset TE-hallinnon toimenpiteet sopivat tiukasti ohjeistettuna nuorten työpajojen kanssa tehtävään
yhteistoimintaan erittäin huonosti. Kun nuori asiakas saapuu nuorten työpajalle, pääsee hän jo valtaosassa näistä
paikoista nauttimaan useammasta TE-toimiston palveluvalikoimaan kuuluvasta palvelusta samalla kertaa
(työkokeilu, uravalmennus, työnhakuvalmennus, työhönvalmennus, työnetsijäpalvelut). Lisäksi tulevat
jatkopolkumahdollisuuksina esim. Kelan rahoittamat ammatillisen kuntoutuksen palvelut nuorille. TE-toimiston
palvelut eivät tiukasti rajattuina ja ohjeistettuina tähän taivu, vaan niillä pystytään haluttaessa jopa estämään tämän
toiminnan järkevä toteuttaminen.
Sinänsä laissa todetaan, että työkokeilua voidaan käyttää asiakkaan ammatti- ja uravaihtoehtojen selvittämisessä ja
työmarkkinoille paluun tukemisessa, eli työkokeilun avulla voidaan arvioida, tarvitaanko työmarkkinoille
sijoittumisessa esim. palkkatukea, koulutusta tai työvalmentajan tukea. Itse lakiteksti ei siis järkevää toimintaa estä,
vaan työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistus.
Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistus voisi lähteä siitä, että työkokeilutoimenpidettä voidaan käyttää (nuorten
työpajoille sijoittamisessa), kun siitä on asiakkaalle hyötyä. Nuorten kanssa töitä tekevä TE-toimiston virkailija
osaa tehdä oikean päätöksen, kun on ensin perinteiset työllistämiskeinot (Sanssi-kortti, omatoiminen työnhaku ja
mahdollisesti työnhakuvalmennus jne.) asiakkaan kanssa kokeillut.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko työ- ja elinkeinoministeriö puuttua kysymyksessä esitettyyn ongelmaan ja laatia uuden ohjeistuksen, jotta
työkokeilutoimenpidettä voidaan jatkossa hyödyntää täysimääräisesti, kun nuorten työpajat ja TE-toimistot
yhteistyössä toteuttavat nuorille tarkoitettuja palveluita?
Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2013
Raimo Piirainen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen
ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 197/2013
vp:
Aikooko työ- ja elinkeinoministeriö puuttua kysymyksessä esitettyyn ongelmaan ja laatia uuden ohjeistuksen, jotta
työkokeilutoimenpidettä voidaan jatkossa hyödyntää täysimääräisesti, kun nuorten työpajat ja TE-toimistot
yhteistyössä toteuttavat nuorille tarkoitettuja palveluja?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Työpajoilla on ollut epätietoisuutta vuoden 2013 alusta voimaan tulleen julkisia työvoima- ja yrityspalveluja
koskevan lain (916/2012) vaikutuksista nuorille tarkoitettujen palvelujen järjestämiseen työpajoilla. Kysymyksiä on
herättänyt erityisesti työmarkkinatoimenpiteiden (työharjoittelu, työelämävalmennus ja työkokeilu työpaikalla)
yhdistäminen yhdeksi palveluksi, työkokeiluksi. Ennen vuotta 2013 työpajatoimintaan osallistuvista nuorista
määrällisesti suurin osa (n. 5 000 henkilöä vuonna 2011) osallistui työharjoitteluun. Työharjoittelun laissa säädetyt
tavoitteet olivat työelämään perehtyminen sekä työhönsijoittumisen ja ammattitaidon edistäminen. Uudessa laissa
työkokeilun käyttötarkoitusta on selkiytetty. Työpaikalla tapahtuvaa työkokeilua käytetään henkilön
ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selkiyttämiseksi ja työmarkkinoille paluun tukemiseksi.
Työkokeilun käyttötarkoitusta koskeva muutos on työpajojen näkemyksen mukaan vähentänyt nuorten
ohjautumista työpajoille. Myös TE-palvelu-uudistuksen toimeenpano kokonaisuudessaan on vaikuttanut siihen, että
asiakasohjauksessa työpajoille on alkuvuonna ollut ongelmia.
TE-toimiston näkökulmasta työpajat ovat palvelujen tuottajia, jotka voivat tarjota useampia julkisesta työvoima- ja
yrityspalvelusta annetussa laissa määriteltyjä palveluja. Työpajat ovat erilaisia, mistä johtuen kaikki työpajat eivät
välttämättä voi tarjota samanlaisia palveluja. Nuori voidaan ohjata työpajalle palkkatuettuun työhön tai
työkokeiluun, jos työpaja voi järjestää nuorelle sellaisia tehtäviä, joissa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta
annetun lain sisältämien palvelujen tavoitteet toteutuvat. Koska työkokeilu ja palkkatuettu työ ovat työpaikalla
toteutettavia työvoimapalveluja, edellytyksenä on, että työpaja voi tarjota työkokeilupaikkoja ja palkkatuettua työtä
aidossa työympäristössä. Osa työpajoista pystyy mainittuja palveluja tuottamaan ja osa ei.
Nuori voidaan ohjata työpajalle työkokeiluun, jos nuori voi pajalla käytännössä kokeilla sen ammatin tai
ammattialan työtehtäviä, jotka häntä kiinnostavat ja joihin hän esimerkiksi suunnittelee kouluttautuvansa. Jos
työpajajakson sisältö ja tavoite on yleisten työelämävalmiuksien kehittäminen tai elämänhallinnan parantaminen,
työkokeilu ei ole oikea palvelu. Tähän tarkoitukseen soveltuvia palveluja ovat esimerkiksi uravalmennus (yleiset
työelämävalmiudet) ja kuntouttava työtoiminta (elämänhallinnan parantaminen).
Ne työpajat, jotka eivät voi tarjota nuorten ammatin- ja uravalintaa tukevia tai työkokemusta kartuttavia
työtehtäviä, voivat tarjota esimerkiksi uravalmennusta, työnhakuvalmennusta ja työhönvalmennusta.
Työnhakuvalmennuksella voidaan parantaa nuorten työnhakutaitoja ja uravalmennuksella auttaa nuorta
selvittämään ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojaan sekä kehittää nuoren työelämävalmiuksia. Työnhaku- ja
uravalmennus voivat yhdessä työhönvalmennuksen, työkokeilun ja palkkatuetun työn kanssa muodostaa
palvelukokonaisuuden esimerkiksi siten, että työpajan työhönvalmentaja etsii valmennusjakson aikana nuorelle
työkokeilu- ja palkkatuetun työn työpaikkoja työpajan ulkopuolelta.
Työpajojen roolia julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen palveluntuottajana sekä TE-toimistojen ja työpajojen
yhteistyötä nuorisotakuun toimeenpanossa on selkiytetty TEM:n linjauksissa nuorisotakuun toteuttamisesta TE-
hallinnossa (TEM:n linjauskirjeet 8.1.2013 ja 21.2.2013). Lisäksi ministeriöt, työmarkkinajärjestöt, Suomen
Kuntaliitto ja Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ovat valmistelleet nuorisotakuuta koskevan kirjeen alueellisille
ja paikallisille toimijoille. Nuorisotakuun toimeenpano ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa otetaan esille TEM:n TE-
toimistojen palvelulinjajohtajille vuonna 2013 järjestettävissä kehittämisfoorumeissa.
Työ- ja elinkeinoministeriö seuraa pajojen roolia julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tuottajana ja ryhtyy
tarvittaessa toimenpiteisiin. Ministeriö käy läpi esille nousseita ongelmia myös työpajayhdistyksen kanssa. Näiden
keskustelujen pohjalta tehdään johtopäätöksiä lisäohjeista ja mahdollisesta lainmuutostarpeesta.
Helsingissä 5 päivänä huhtikuuta 2013
Työministeri Lauri Ihalainen
KIRJALLINEN KYSYMYS 273/2013 vp
Henkilörekisteri- ja tietomurtorikosten syyteaika
Eduskunnan puhemiehelle
Jokaisella potilaalla on oikeus luottaa siihen, että hänen tietojaan tallennetaan ja käsitellään asianmukaisesti. Esiin
on tullut kuitenkin tapauksia, joissa henkilö on tunkeutunut luvatta potilaiden sähköisiin sairaustiedostoihin.
Henkilörekisteri- ja tietomurtorikosten lyhyen syyteoikeuden vuoksi näihin rikoksiin ryhtyneitä henkilöitä ei ole
aina saatu kuitenkaan oikeuden eteen vastaamaan teostaan.
Syyteoikeuden vanheneminen riippuu kulloisenkin rikoksen enimmäisrangaistuksesta. Henkilörekisteri- ja
tietomurtorikosten rangaistusasteikkona on sakko tai enintään yksi vuosi vankeutta. Jos rangaistusuhkana on
enintään yksi vuosi vankeutta, syyteoikeus vanhenee kahdessa vuodessa, eli henkilörekisteririkosta ja tietomurtoa
koskeva syyte on nostettava kahden vuoden kuluessa rikoksen tekemisestä. On valitettavaa, jos yhteiskunta ei
kykene puuttumaan laittomuuksiin liian tiukkojen määräaikojen takia.
Ratkaisu tähän olisi rangaistusasteikon kiristäminen henkilörekisteri- ja tietomurtorikoksissa.
Myös tietosuojavaltuutettu on lausunut julkisuudessa, että tietosuojarikosten rangaistusasteikkoja on kovennettava.
Hänen mukaansa tietourkinnasta säädetty maksimirangaistus - yksi vuosi vankeutta - on liian alhainen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko oikeusministeriö koventaa henkilörekisteri- ja tietomurtorikosten rangaistusasteikkoa, jotta kysymyksessä
esitetty ongelma voidaan poistaa?
Helsingissä 5 päivänä huhtikuuta 2013
Raimo Piirainen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen
ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 273/2013
vp:
Aikooko oikeusministeriö koventaa henkilörekisteri- ja tietomurtorikosten rangaistusasteikkoa, jotta kysymyksessä
esitetty ongelma voidaan poistaa?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Kysymyksessä viitataan tapauksiin, joissa potilaiden sähköisiin sairaustiedostoihin on tunkeuduttu. Kysymyksen
mukaan henkilörekisteri- ja tietomurtorikosten lyhyen syyteoikeuden vuoksi näihin rikoksiin syyllistyneitä
henkilöitä ei ole aina saatu kuitenkaan oikeuden eteen vastaamaan teoistaan. Kysymyksessä viitataan
henkilörekisteririkoksen ja tietomurron perustekomuodon yhden vuoden enimmäisrangaistukseen ja siihen, että
rikoslain 8 luvun 1 §:n mukaisesti syyteoikeus vanhentuu tällöin kahdessa vuodessa rikoksen tekemisestä.
Potilastietojen urkintatapaukset on tarpeen selvittää nopeasti. Ne pystyttäneen tarvittaessa myös havaitsemaan ja
selvittämään niin, että vanhentumisaika ei muodostu ongelmaksi. Kahden vuoden ajan voi katsoa olevan varsin
kohtuullinen aika urkintatapausten selvittämiseksi. Kuvatun kaltaisissa tilanteissa oleellista onkin keskittyä siinä
tarkoitettujen tilanteiden ilmitulon edistämiseen ja kiinnijäämisriskin lisäämiseen niin, että tietojärjestelmiä
valvotaan ja tietojärjestelmistä havaitaan niiden asiaton käyttö.
Edellä mainitusta riippumatta on lisäksi yleisesti todettava, että rikosoikeuden perusperiaatteiden mukaisesti
lähtökohtana on kaikkien rikosten rangaistusasteikkojen osalta se, että ne määritetään sen mukaisesti, minkälainen
seuraamus olisi oikeudenmukainen ja kohtuullinen rangaistus suhteessa kyseessä olevaan rikostyyppiin yleisesti.
Eri rikosten rangaistusasteikkoja ei näin ollen tule valita sillä perusteella millainen vanhentumisaika tulisi
kyseeseen. Lisäksi on syytä huomioida myös se, että ankaramman rangaistuksen ansaitsevia tilanteita varten on
säädetty eräille rikoksille törkeät tekomuodot. Tällainen on esimerkiksi törkeä tietomurto, jonka
enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Edelleen on syytä huomioida rikoslain 8 luvun 4 §:n säännökset
syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta, joka on mahdollista esimerkiksi tilanteissa, joissa rikos on tullut
esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään.
Edellä mainitun perusteella totean, että oikeusministeriöllä ei ole aikomusta ehdottaa lainmuutosta asiassa.
Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2013
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
KIRJALLINEN KYSYMYS 453/2013 vp
Hätäkeskusten toiminta vaaran ennaltaehkäisytilanteessa
Eduskunnan puhemiehelle
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti on säädetty hätäkeskuslain (157/2000 ) 18 §:n nojalla hätäkeskuksen
tehtävistä. Asetuksen mukaan hätäkeskukset huolehtivat hätäkeskuspalvelujen tuottamisesta, saatavuudesta ja
laadusta hätäkeskusalueilla. Sen lisäksi, mitä hätäkeskuslain 4 §:ssä säädetään, hätäkeskuksen tehtävänä on
erityisesti:
ilmoituksen perusteella arvioida tilanteen edellyttämät käytettävissä olevat voimavarat ja tehtävän kiireellisyys;
välittää tehtävä asianomaiselle yksikölle tai jos tilanne ei selvästi edellytä tehtävän välittämistä, tehdä tätä koskeva
päätös;
mahdollisuuksien mukaan neuvoa ja ohjata hätätilanteisiin liittyvissä yhteydenotoissa;
huolehtia, että sillä on tiedot käytettävissä olevista poliisi-, pelastus-, sosiaali- ja terveystoimen voimavaroista sekä
niiden hälytys- ja käyttöperiaatteista, asiantuntijoista ja johtamisjärjestelyistä sekä niiden valmiudesta;
välittää meripelastuspalvelua koskeva avunpyyntö asianomaisen merivartioston johtokeskukselle;
välittää kiireettömät sairaankuljetuspyynnöt asianomaisille yksiköille;
käynnistää väestön varoittamistoimenpiteet äkillisessä vaaratilanteessa;
huolehtia tilanteen edellyttämistä ilmoituksista viranomaisille ja muille yhteistoimintatahoille suunnitelmien ja
ohjeiden sekä toimintaa johtavan viranomaisen ohjeiden mukaisesti;
toimia tarvittaessa laitoksen toisten hätäkeskusten varakeskuksena;
kehittää alueellaan toimivien viranomaisten yhteistyötä hätäkeskustoiminnassa;
hoitaa muut hätäkeskukselle soveltuvat tehtävät.
Olen saanut kansalaisen yhteydenoton, jonka mukaan keskellä valtatietä oli ollut noin metrin syvä ja puoli metriä
halkaisijaltaan oleva reikä. Kansalaisen käsityksen mukaan maat olivat lähteneet vesien mukaan ja tämän vuoksi
tiehen oli syntynyt reikä, joka arvioiden mukaan oli suuri vaara autoilijoille. Havainnostaan kansalainen oli
soittanut hätäkeskukseen ja yrittänyt saada sieltä apua, jotta vaaratilanteet autoilijoille voitaisiin ehkäistä.
Hätäkeskuspäivystäjä oli kuitenkin todennut soittajalle, ettei asia kuulu heille. Hätäkeskuksella ei ole ollut edes
antaa mitään yhteystietoja asianomaisesta viranomaisesta, jolle olisi voinut asiasta soittaa.
Vastuuntuntoisena kansalaisena soittaja oli oma-aloitteisesti saanut itse Tiehallinnon viranomaisen puhelimella
kiinni. Tiehallinnon toiminta oli ollut kuitenkin hidasta: noin kolmen tunnin kuluttua olivat paikalle tulleet tien
korjaajat. Tiehallinto oli pyytänyt kansalaista vartioimaan kyseitä paikkaa sekä varoittamaan liikennettä koko
tämän ajan.
Mielestäni kysymyksessä on merkittävä liikenneturvallisuutta vaarantava tilanne, johon hätäkeskuksen olisi pitänyt
puuttua hätäkeskusasetuksen 4 §:n nojalla. Eikö vaaran ennalta ehkäisemiseksi hätäkeskuspäivystäjän pitäisi
reagoida välittömästi ja ilmoittaa asiasta asianomaiselle viranomaiselle? Toisaalta, eikö tällainen tilanne vaatisi
nopeaa reagointia myös asianomaiselta viranomaiselta?
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko sisäasiainministeri ohjeistaa hätäkeskuksia, jotta ne osaavat toimia myös vaaran ennaltaehkäisytilanteissa?
Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 2013
Raimo Piirainen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen
ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 453/2013
vp:
Aikooko sisäasiainministeri ohjeistaa hätäkeskuksia, jotta ne osaavat toimia myös vaaran ennaltaehkäisytilanteissa?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Kysymyksen perusteissa kuvatun kaltaisessa liikenneturvallisuutta koskevassa tapauksessa tilanteita ei voida aina
pitää yksiselitteisinä. Asiaa voidaan kuitenkin arvioida muun muassa alla mainittujen säännösten puitteissa.
Hätäkeskustoiminnasta annetun lain (692/2010) 4 §:ssä säädetään Hätäkeskuslaitoksen tehtävistä.
Hätäkeskuslaitoksen keskeisenä tehtävänä on hätäkeskuspalvelujen tuottaminen, joilla tarkoitetaan hätätilanteita
koskevien ja muita vastaavia pelastustoimen, poliisin tai sosiaali- ja terveystoimen viranomaisen välittömiä
toimenpiteitä edellyttävien ilmoitusten (hätäilmoitus) vastaanottamista ja arviointia sekä ilmoituksen tai tehtävän
välittämistä viranomaisten antamien ohjeiden mukaisesti asianomaiselle viranomaiselle tai viranomaisen tehtäviä
sopimuksen perusteella hoitavalle taholle. Lain 14 §:n 2 momentin mukaan hätäkeskustoimintaan osallistuva
viranomainen antaa toimialaansa liittyvät tehtävien käsittelyä ja välittämistä ja muuta ilmoituksen tai tehtävän
hoitamista koskevat ohjeet ja suunnitelmat Hätäkeskuslaitokselle. Valtakunnalliset suunnitelmat ja ohjeet
käsitellään ja sovitetaan yhteen ennen niiden käyttöönottoa Hätäkeskuslaitoksen valtakunnallisessa
yhteistyöryhmässä.
Hätäilmoituksia vastaanottavan päivystäjän tehtävänä on arvioida ilmoituksen perusteella tehtävän kiireellisyys,
tilanteen edellyttämät voimavarat ja suorittaa tarvittavat toimenpiteet. Kaikista ilmoituksista tehdään riskinarvio.
Ilmoituksen käsittelyssä käytetään toimintamallia, jossa päivystäjä ohjaa soittajaa riskinarviokysymyksillä ja
ohjeilla. Päivystäjä tekee ratkaisun siitä, hälytetäänkö apua vai ei.
Jos asia ei kuulu Hätäkeskuslaitoksen tehtäviin tai kysymyksessä ei ole hätäilmoitus, päivystäjällä on oikeus
lopettaa yhteydenotto.
Poliisihallitus on antanut ohjeen (2020/2011/2147), jossa on liite "Tehtävälajikohtaisia kiireellisyysarvioita ja
ohjeita poliisin tehtävien käsittelyssä sekä toimenpidekoodit". Ohje sisältää osion muita liikenteestä aiheutuvia
tehtäviä. Tehtävälajin kiireellisyydet on jaettu kolmeen luokkaan. Kiireellisimmässä luokassa kysymys on
vakavasta vaarasta tai huomattavasta haitasta tai vaaraa aiheuttavasta vaikeasti havaittavasta esineestä. Lisäksi on
neljäs luokka tehtäville, joita ei välitetä poliisille. Tietyissä tilanteissa päivystäjää ohjeistetaan välittämään tieto
tiehallinnon liikennekeskukseen.
Tieliikennelain (267/1981) 62 §:n mukaan tielle ei saa panna eikä jättää mitään, mikä voi vaarantaa tai haitata
liikennettä. Milloin tiellä on este, josta saattaa aiheutua vakavaa vaaraa liikenteelle, jokaisen esteen havainneen
tienkäyttäjän on mahdollisuuksiensa mukaan viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin merkitsemällä tai muulla tavoin
kiinnittämällä muiden tienkäyttäjien huomio esteeseen, kunnes on saanut esteen poistetuksi taikka, jollei se ilman
kohtuutonta hankaluutta ole mahdollista, ilmoitettava asiasta poliisille. Tieliikennelainsäädännössä tarkoitetaan
tiellä yleisnimityksenä yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä
muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta.
Pelastuslaissa (397/2011) säädetään yleisestä toimintavelvollisuudesta. Tällöin jokainen, joka huomaa tai saa tietää
tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua
vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään
kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin. Pelastuslaitokset vastaavat pelastustoimintaan kuuluvien tehtävien
hoitamisesta.
Maantielain (503/2005) mukaan maantie on tie, joka on luovutettu yleiseen liikenteeseen ja jonka ylläpitämisestä
valtio huolehtii. Liikenteellisen merkityksensä mukaan maantiet ovat valtateitä, kantateitä, seututeitä tai yhdysteitä.
Tienpito käsittää maantien suunnittelun, rakentamisen, kunnossapidon ja liikenteen hallinnan. Tienpitäjänä on
valtio, joka vastaa tienpidosta. Tienpitoviranomaisena toimii toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskus ellei muuta ole säädetty. Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun
lain (669/1978) nojalla kunnossapidosta voi olla vastuussa myös kunta tai muu toimija.
Asian voidaan katsoa olevan ohjeistettu yleisellä tasolla. Kuvattuun yksittäiseen tapaukseen ei voida ottaa kantaa
ilman tapauksen tarkempaa yksilöintiä ja selvityksiä. Hätäkeskuslaitos selvittää asian, jos sille yksilöidään tapaus.
Sisäasiainministeriö seuraa eri viranomaisten hälytystoiminnan ohjeistuksia ja hätäkeskusten toimintaa sekä
tarvittaessa kiinnittää huomiota vaadittaviin toimenpiteisiin. Edelleen jokainen voi antaa yleistä palautetta
Hätäkeskuslaitoksen toiminnasta tai palautetta yksittäisestä hätäilmoituksesta suoraan Hätäkeskuslaitokseen.
Hallintokantelun voi tehdä Hätäkeskuslaitokseen tai sisäasiainministeriöön, jos on syytä epäillä, että on menetelty
virheellisesti tai lainvastaisesti tai laiminlyöty virkatehtävien suorittaminen.
Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2013
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
KIRJALLINEN KYSYMYS 456/2013 vp
Kuvaushaaskojen pito
Eduskunnan puhemiehelle
Haaskoja käytetään yhä enemmän suurpetojen katselussa ja kuvauksessa. Kuvaushaaskan voi perustaa
maanomistajan luvalla. Vaatimuksena on lisäksi, että haaskaa ei saa sijoittaa lähelle asutusta.
Osa haaskoista on käytössä ympäri vuoden, osa suljetaan ennen karhunmetsästyksen alkua. Avoimista haaskoista
on metsästykselle huomattavaa haittaa, koska karhut tottuvat käymään haaskoilla ja kesyyntyvät jatkuvan
haaskaruokinnan seurauksena. Karhujen kesyyntyminen merkitsee myös petojen ja ihmisen välisen konfliktiriskin
lisääntymistä. Kesyyntyneet suurpedot menettävät vähitellen luontaisen pelkonsa ihmistä kohtaan, mikä voi johtaa
arvaamattomiin seurauksiin karhun ja ihmisen kohtaamisissa.
Kainuussa on tullut ilmi tapauksia, joissa haaska on perustettu muutaman sadan metrin päähän kesäasutuksesta.
Tämän vuoksi kesäasukkaat kokevat pelkoa ja turvattomuutta haaskaruokinnasta kesyyntyvien suurpetojen vuoksi.
Haaskaruokinnan sääntelyssä vaaditaan, että haaskaa ei saa sijoittaa lähelle asutusta. Kun vaatimuksena on, ettei
haaskaa saa sijoittaa lähelle asutusta, onko maa- ja metsätalousministeriön mielestä turvaetäisyys asutukseen 150
metriä vai mieluimmin 15 kilometriä?
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko maa- ja metsätalousministeriö selvittää haaskojen käytön laajuuden, niiden aiheuttamat haitat ihmisille ja
ohjeistaa kuvaushaaskojen perustamisen nykyistä selvemmin, jossa säännellään myös turvaetäisyydet asutuksiin?
Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2013
Raimo Piirainen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen
ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 456/2013
vp:
Aikooko maa- ja metsätalousministeriö selvittää haaskojen käytön laajuuden, niiden aiheuttamat haitat ihmisille ja
ohjeistaa kuvaushaaskojen perustamisen nykyistä selvemmin, jossa säännellään myös turvaetäisyydet asutuksiin?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on ministeriön rahoituksella selvittänyt suurpetojen haaskaruokinnan
yhteiskunnallisen kestävyyden haasteita. Selvityksessä todetaan muun muassa, että suurpetojen katselu- ja
kuvaustoiminnan haaskanpitoa koskeva lainsäädäntö on epätäydellistä, hajallaan ja sen noudattaminen ja valvonta
on haastavaa, mikä nostattaa ristiriitoja eri tahojen välille (luontokuvaajat, metsästäjät, viranomaiset, kunta).
Yksiselitteinen lainsäädäntö, ohjeistus ja mahdollisesti luvanvaraisuus olisi kaikkien etu. Lisäksi viranomaisten
vastuut ja tehtävät ovat epäselvät ja niitä tulisi selkeyttää sekä varmistaa joustava tiedonkulku eri viranomaisten
välillä.
Nykyiset haaskan pitämiseen liittyvät säännökset ja määräykset ovat osoittautuneet riittämättömiksi haaskojen
yleistyessä ja haaskojen pitämisen tarkoitusperien muuttuessa. Ministeriö on tietoinen asiasta ja onkin viime
vuoden lopulla ryhtynyt toimiin asian korjaamiseksi. Haaskan perustaminen ja pitäminen ei kuitenkaan ole mikään
yksiselitteinen kysymys vaan siihen liittyy monenlaisia näkökulmia aina haaskan määrittelystä tarkoitusperiin.
Naalin ja kotkien ruokinta, talvinen ketun metsästykseen käytettävä haaska ja sivutuoteasetuksen määräysten
vaikutus haaskanpitämiseen ovat esimerkkejä jotka on otettava huomioon valmistelussa. Tarkoituksena on jatkaa
valmistelua järjestämällä syksyllä kuulemistilaisuudet, joissa asianosaiset asiaan liittyvien eri toimijoiden
näkökulmat tuodaan kattavasti esille. Tavoitteena on valmistella tarvittavat muutokset säädöksiin kuluvan vuoden
aikana.
Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2013
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
KIRJALLINEN KYSYMYS 457/2013 vp
Itella Oyj:n työntekijöiden kohtelu
Eduskunnan puhemiehelle
Posti- ja logistiikka-alan yritys Itella on asettanut pitkän tähtäimen tavoitteita vuosille 2013-2017. Taloudellisten
tavoitteiden pääpaino siirtyy kasvusta kannattavuuden parantamiseen ja konsernin vakavaraisuuden
vahvistamiseen. Liiketoiminnan tulostavoitteeksi Itella ilmoittaa, että liikevoittoprosentti on yli viisi prosenttia,
sijoitetun pääoman tuotto on vähintään kymmenen prosenttia, nettovelkaantumisaste on enintään 35 prosenttia ja
että liikevaihto kasvaa vuosittain vähintään toimialan kasvun verran.
Esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi Itella aikoo vähentää satoja työntekijöitä. Tuorein ilmoitus koskee Lahden
postikeskusten töitä, joita ollaan siirtämässä Helsinkiin ja Vantaalle. Asiaan liittyy myös se, että Helsingin
postikeskuksen ja Oulun käsittelytehtävistä ns. koodausta ollaan ulkoistamassa ja siirtämässä Kaukoitään. Siirto
tarkoittaa noin kolmenkymmenen henkilötyövuoden vähennystä Suomen toimintoihin. Töiden siirron järkevyyttä
on arvostellut Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU, jonka mukaan töiden siirron kokonaisvaikutukset tulevat
olemaan valtio-omistajalle negatiiviset.
Ilmoitus töiden siirrosta pääkaupunkiseudulle on ollut järkytys Lahden työntekijöille. Itellan käynnistämät
yhteistoimintaneuvottelut, jotka koskevat postinlajittelujärjestelyjen siirtoa Lahden alueelta Helsinkiin ja Vantaalle,
on ilmeisesti tehty ennen yhteistoimintaneuvotteluja henkilöstöä kuulematta. Yhteistoimintalaissa yrityksissä
työnantajan on irtisanomisia harkitessaan neuvoteltava henkilöstön kanssa yhteistoiminnassa irtisanomisen
perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista. Työntekijöille olisi pitänyt varata mahdollisuus saada etukäteen tietoa
työnantajan suunnitelmista työsuhteiden muutoksiin, jotta työntekijät olisivat voineet aidosti osallistua omaa
työsuhdettaan koskeviin päätöksiin. Saatujen tietojen mukaan Itella ilmoitti henkilöstön irtisanomismääräksi
yhteensä 183, joista Suomessa 147.
Itella on maamme ainoa yleispalveluvelvollinen postiyritys, jonka tehtävänä on turvata kansalaisille
yleispalveluvelvoitteen mukaiset postipalvelut. Valtio-omisteisella yleispalveluyrityksellä on kannettavanaan
yhteiskuntavastuu myös eettisestä yritystoiminnasta. Eettinen yritystoiminta tarkoittaa sitä, että Itellan
kannattavuuden kehittäminen pitää tapahtua henkilöstön asemaa kunnioittaen. Hallitus painotti vasta kehysriihessä
työpaikkojen tärkeyttä ja irtisanomisten välttämistä. Olisi toivottavaa, että valtionyhtiöt toimisivat esimerkillisesti
ja kunnioittaisivat päättäjien tahtoa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Hyväksyykö hallitus valtio-omistajana Itella Oyj:n henkilöstön irtisanomiset ja kohtelun, ja
onko Itella Oyj rikkonut hallituksen mielestä yhteistoimintalakia yrityksissä, kun Itella Oyj:n toimintojen
siirtopäätöksiä on tehty asianomaista henkilöstöä kuulematta?
Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2013
Raimo Piirainen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen
ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen / sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 457/2013
vp:
Hyväksyykö hallitus valtio-omistajana Itella Oyj:n henkilöstön irtisanomiset ja kohtelun, ja
onko Itella Oyj rikkonut hallituksen mielestä yhteistoimintalakia yrityksissä, kun Itella Oyj:n toimintojen
siirtopäätöksiä on tehty asianomaista henkilöstöä kuulematta?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Yritysvastuu on Itellalle tärkeä ja sen eteen tehdään systemaattisesti työtä. Yritysvastuun periaatteet sisältyvät
Itellan arvoihin. Itella on sitoutunut YK:n Global Compact -periaatteiden mukaisesti edistämään työelämän
oikeuksia, ympäristönsuojelua, korruption poistamista ja ihmisoikeuksia. Itellassa seurataan yritysvastuutyön
tuloksia säännöllisesti. Itella haluaa olla toimialansa paras työnantaja, joka noudattaa lainsäädäntöä ja yhteisiä
arvoja kaikessa toiminnassaan.
Itellassa ei tehdä henkilöstöä koskevia päätöksiä käymättä lainsäädännön edellyttämiä yhteistoimintaneuvotteluja
henkilöstön kanssa. Itella tarjoaa Suomessa irtisanottaville lakimääräisten muutosturvaan liittyvien toimenpiteiden
lisäksi muutosturvapaketin, joka sisältää työsuhteen kestoon suhteutetun rahallisen kertakorvauksen, työstä-työhön
-tukipaketin Itellan ulkopuolella oleville työmarkkinoille ja myös mahdollisista eläkeratkaisuista neuvotellaan.
Kysymyksessä mainittu videokoodauksen ulkoistaminen Hollannin postille ei aiheuta irtisanomisia, mutta kokeilu
aiheuttaa muutoksia joidenkin työntekijöiden työnkuvaan ja sillä saavutetaan laskennallisia säästöjä noin 30
henkilötyövuoden verran. Asiasta on käyty keväällä 2013 lain edellyttämät yhteistoimintaneuvottelut, joissa
päätettiin perustaa valtakunnallinen seurantaryhmä sekä Helsinkiin ja Ouluun paikalliset seurantaryhmät, jotka
seuraavat pilottihankkeen toteutumista ja henkilöstövaikutuksia. Lopullinen päätös palvelun jatkamisesta tehdään
vasta kokeilujakson jälkeen, kun on saatu varmuus, että myös kaikki laadulliset tavoitteet täyttyvät.
Itella aloitti toukokuussa 2013 yhteistoimintaneuvottelut Lahden ja Oulun alueen postinlajittelutoimintojen
uudelleenjärjestämiseksi. Alustavan suunnitelman mukaan Lahden terminaalissa tehtävä pakettilajittelu
siirrettäisiin suurimmalta osin koneelliseksi lajitteluksi logistiikka-keskukseen Vantaalle ja kirjelajittelu
postikeskukseen Helsinkiin. Myös terminaalin paikka siirtyisi sinne jäävien toimintojen osalta Orimattilan
Pennalasta Lahden Kujalaan. Oulun postikeskusta koskevan alustavan suunnitelman mukaan Oulussa tehtävä
Kajaanin alueen postien lajittelu siirrettäisiin Kuopion postikeskukseen 87-89-alkuisten postinumeroalueiden
osalta.
Muutoksen kohderyhmänä on Lahdessa terminaalin koko henkilöstö, yhteensä 47 henkilöä. Oulun
postikeskuksessa suunniteltu muutos koskee 260 henkilöä. Alustavien arvioiden mukaan muutos johtaisi Lahdessa
enintään 32 ja Oulussa enintään yhdeksän (9) vakinaisen henkilön työsuhteen päättymiseen.
Yhteistoimintaneuvottelut ovat edelleen käynnissä.
Toukokuussa 2013 päättyivät yhteistoimintaneuvottelut koskien Itellan keskitettyjä ja hajautettuja
konsernitoimintoja Suomessa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa.
Neuvottelujen ja muutosten piiriin kuului yhteensä noin 1500 henkilöä, jotka pääsääntöisesti työskentelevät
hallinnollisissa asiantuntija- ja esimiestehtävissä. Irtisanottavien määrä on yhteensä 183 henkilöä, joista Suomessa
147.
Itellan taloudellista suoritustasoa pitää parantaa, jotta yhtiö kykenee toteuttamaan pidemmän aikavälin
muutosprosessinsa, rahoittamaan kilpailukyvyn kannalta tärkeät investoinnit ja ylläpitämään palvelutasonsa.
Toimintojen uudelleenjärjestelyillä pyritään vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin ja saamaan merkittäviä
kustannussäästöjä. Itellan toiminnan tehostamis- ja kehittämisohjelmilla pyritään säilyttämään hyvät palvelut
suomalaisille ja turvaamaan yrityksen pitkän tähtäyksen tulevaisuus.
Valtioneuvoston omistajapoliittisen periaatepäätöksen mukaan valtion kokonaan omistamissa yhtiöissä omistajan ja
yrityksen yhteydenpito tulee toteuttaa siten, että omistaja on ennalta tietoinen merkittävistä henkilöstön asemaan
vaikuttavista toimista. Omistajaohjauksen tulee informoida työ- ja elinkeinoministeriötä sekä edistää sen
tarpeellisiksi katsomia toimia muutostilanteissa. Omistajaohjaus tulee tämän mukaisesti viipymättä aloittamaan
keskustelut työ- ja elinkeinoministeriön kanssa löytääkseen keinoja postialan rakennemuutoksesta seuraavien
henkilöstövaikutusten lieventämiseksi.
Hallitusohjelman mukaan valtio noudattaa omistajaohjauksessaan osakeyhtiölain mukaista tehtävien ja vastuiden
jakoa yhtiön toimielinten ja omistajan välillä. Edellä mainitut yhtiön toimenpiteet, joilla pyritään turvaamaan
yhtiön kilpailuasema nyt ja tulevaisuudessa, kuuluvat osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti yhtiön toimivan
johdon ja hallituksen vastuulle. Omistajaohjauksen vastuulla on osaltaan huolehtia Itellan talouden ja
toimintaedellytysten turvaamisesta sekä siitä, että Itellan toiminta vastaa lainsäädännön ja viestintäviranomaisten
sille asettamia velvoitteita.
Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2013
Kehitysministeri Heidi Hautala
KIRJALLINEN KYSYMYS 510/2013 vp
Verkkopankkitunnukset peruspankkipalveluun
Eduskunnan puhemiehelle
Luottolaitoslain mukaan kuluttajalla on oikeus saada peruspankkipalvelua. Pankki voi kieltäytyä tilin avaamisesta
vain painavalla perusteella. Laki määrittelee peruspankkipalveluksi tavanomaisen talletustilin, tarvittavat
tilinkäyttövälineet ja mahdollisuuden laskujen maksamiseen tililtä.
Kansalaisilta tulee kuitenkin jatkuvasti viestejä, joissa pankki on kieltäytynyt avaamasta tiliä ja antamasta
verkkopankkitunnuksia maksuhäiriöihin vedoten. Viimeksi tällainen tapaus oli esillä Kuningaskuluttaja-ohjelmassa
11.4.2013, jossa ohjelman katsoja olisi halunnut saada raha-asiansa kuntoon ja oli yrittänyt hankkia
verkkopankkitunnuksia. Pankki oli kuitenkin kieltäytynyt myöntämästä tunnuksia, koska hänellä oli
luottotiedoissaan maksuhäiriömerkintä.
Kuluttajat tarvitsevat pankkitunnuksia nykyään yhä enemmän, kun pankit ovat ohjanneet kuluttajia hoitamaan
pankkiasiansa verkossa. Kuluttajalle verkkopankki on kaikista edullisin tapa maksaa laskuja. Lisäksi useampi
toimija on siirtynyt e-laskuihin, jotka lähetetään suoraan verkkopankkiin. Kuluttaja tarvitsee tänä päivänä
verkkopankkitunnuksia myös viranomaisten kanssa asioimiseen ja tunnistautumiseen useisiin muihin
verkkopalveluihin. Verkkopankkitunnukset ovat tällä hetkellä ainoa luotettava ja laajasti käytössä oleva
tunnistautumiskeino. Tämän vuoksi on erittäin perusteltua, että verkkopankkitunnusten pitää kuulua
peruspankkipalveluihin.
Tähän asiaan ilmaisi kantansa valtiovarainministeriö kirjallisessa kysymyksessäni (KK 334/2012 vp ), jossa
valtiovarainministeriön käsityksen mukaan lakia tulisi tulkita siitä lähtökohdasta, että pankkitilin käyttöön liittyvät
verkkopankkioikeudet ovat nykyisin keskeinen osa peruspankkipalvelua, jonka tarjoamisesta pankki ei saisi
kieltäytyä ilman perusteltua syytä. Ministeriön käsityksen mukaan pelkästään asiakkaan maksuhäiriömerkintä ei ole
laissa tarkoitettu perusteltu syy kieltäytyä tarjoamasta peruspankkipalvelua.
Eläminen ilman verkkopankkitunnuksia on tänä päivänä kansalaisia eriarvoistava ja kovasti elämää hankaloittava.
Tulevaisuuden Suomea rakennetaan yhä vahvemmin verkkopalvelujen varaan, joten kaikilla kansalaisilla tulee olla
oikeus verkkopalveluihin. Yhtenä uutena palveluna on sähköisen reseptin omien tietojen katselu, johon
kirjaudutaan verkkopankkitunnuksilla.
Käytäntö on osoittanut, että pankit eivät tule vapaaehtoisesti myöntämään kaikille kansalaisille
verkkopankkitunnuksia, joten lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että verkkopankkitunnukset ovat kaikkien
perusoikeus.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus tuoda lainmuutosesityksen, jossa lailla turvataan kaikille kansalaisille verkkopankkitunnukset?
Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 2013
Raimo Piirainen /sd
Vastausta kysymykseen odotetaan…