Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustajaMaanantaina 20. maaliskuuta 2006 N:o 3 • 51. vuosikerta

Talvisodan evakkoon lähtöEräässä karjalaisillassa 10-vuotias tyttö, kuunnelles-saan vanhempien kerto-muksia evakkoon lähdöstä,kysyi ihmetellen:” Mistä tetiesitte mihin päin piti läh-teä.” Vieressä istunut hie-man vanhempi poika tokai-si:” No länteen tietysti.”

Länteen tietysti lähdet-tiin. Jokaiselle pitäjälle olimäärätty oma sijoituskun-ta, johon asukkaat joulu-kuun alussa 1939 ohjattiin.Pyhäjärven sijoituskunnak-si määrättiin ensiksi Joroi-nen. Osoitelaputkin ehdit-tiin painattaa. Sitten tuliuusi määräys, sijoituspaikatovatkin Alavus ja Töysä.Yleinen mieliala oli, että tä-mä evakuointi on vain väli-aikainen ja pian palataantakaisin kotiin. JunaliputkinAlavudelle kirjattiin meno-paluu lippuina. Paluuaikaaei kuitenkaan mainittu.

Evakkoon lähtö ei ollut ai-noastaan yksittäisen ihmi-sen pakenemista vaan mu-kaan oli saatettava valtaisakarjamäärä, liike- ja tuotan-tolaitokset, kuntien ja seu-rakuntien virastot, sairaalat,vanhainkodit, lastenkodit,koko ympäröivän yhteisönelämän kirjo. Lähtö oli vai-kea kaikille ja joka sen koki,muistaa sen varmasti koko

ikänsä. Kaikkein vaikeintalähtö oli iäkkäille vanhuksil-le. Elettiin aikaa, jolloinmatkustettiin harvoin ja sil-loinkin vain asian perästä.Nyt vanhukset tempaistiinäkisti tutusta turvallisestakodista ja henkisesti raskasmatka jatkui karjavaununnurkassa kohti tuntematto-muutta, vieraitten ihmistenarmoille. Se oli niin valtavaelämänmuutos, että monitoivoi kuolemaa.

Ensimmäisen kolmenevakkokuukauden aikanapyhäjärveläisiä kuoli 80. Ta-vallisiin vuosiin verrattunase oli enemmän kuin kak-sinkertainen. Kaikkiaan en-simmäisen evakkokaudenkahden vuoden aikana Ala-vudelle haudattiin 130 py-häjärveläistä. Näille evak-komatkalla uupuneille Py-hän-säätiö on pystyttänytmuistokiven Alavuden hau-tausmaalle ja kirkon sisälläon muistotaulu, jossa onkaikkien poisnukkuneidennimet.

Evakkojunat siirsivät noin5000 pyhäjärveläistä Alavu-delle ja 700 Töysään. VaikkaAlavus oli suuri ja vauras pi-täjä niin noin suuren jou-kon majoittaminen tuottisuuria vaikeuksia, joten täy-tyi järjestää yhteismajoituk-

sia. Väkeä jouduttiin siirtä-mään muihin eteläpohja-laisiin pitäjiin Alajärvelle,Kuortanelle, Töysään, Soi-niin, Lehtimäkeen ja Vir-roille. Vähäisiä määriä Vä-häkyröön, Kauhavalle jaKokkolaan. Alavus säilyikuitenkin keskuspaikkana.Siellä olivat kuntamme jaseurakuntamme virastot.Pyhäjärven vanhainkoti,sairaala, synnytyslaitos jalastenkoti saivat toiminta-paikan Alavuden eri kou-luilta.

Evakkojen yhteisistä ko-koontumispaikoista talojenisännät hakivat sitten per-heitä taloihinsa. Evakoilleoli tehty selväksi, että talois-sa asumisesta on maksetta-va käypä vuokra ja velvolli-suus on osallistua kaikkiintalon töihin. Isännät valitsi-vatkin ensimmäiseksi per-heitä, joissa oli nuoria jaterveitä työkykyisiä henki-löitä ja näin heistä olisi hyö-tyä talolle. Monilapsisetpienten lasten perheet javanhukset jäivät valinnois-sa usein viimeisiksi.

Pohjalaisten suhtautumi-nen evakkoihin oli hyvinmoninaista. Oli ihmisiä, jot-ka sydämestään halusivatauttaa ja järjestää asioitaparhain päin, mutta oli toi-

senlaistakin asennetta. Im-pi Wiikan kertomaa:” Kotoalähtiessä ei saanut ottaamukaansa kuin vähäisenkantamuksen. Ja kun kan-salla oli yleensä käsitys, ettäkohta tullaan takaisin, var-sinkin vanhat ajattelivat, et-tä parhaat tavarat säilyvätkotona parhaiten ja pukivatyllensä vain huonoja vaat-teita. Olipa eräs vanha isän-tä käynyt ennen lähtöäänpiilottamassa tallin salva-meen kymmeniä tuhansiarahaa, etteivät matkalla hä-viäisi.

Kun evakot sitten pitkänvaivalloisen matkan jälkeenväsyneinä ja likaisina tulivatmääräpaikkaansa, kanta-asukkaat saivat heistä hyvinepäedullisen kuvan. Lisäksiasukkailla oli vääriä ennak-koluuloja karjalaisista. Hei-tä luultiin puolivenäläisiksi,epäisänmaallisiksi, sivisty-mättömiksi ja heidän olo-aan hyvin alkeellisiksi. Koh-telu oli hyvin alentavaa.” Ei-kä varmaan mieltä nostat-tanut herännäismiehensaarna seuroissa:” Näin teil-le kävi karjalaiset, kun olet-te niin iloluontoisia. Jumalanäytti, että hänen tietäänon kuljettava vakain mie-lin.” Toki kanta-asukkaidenkielteiset asenteet muuttui-

vat, kun paremmin tutus-tuimme toisiimme. Monistapohjalaisista tuli monivuo-tisia ystäviä.

Rauhan Nobelin palkin-non saanut piispa Tutu onsanonut: ”Minusta ei olemarssimaan sotilaana, eikäseisomaan barrikadeilla,mutta voin kulkea kärsivienvierellä, puhaltaa lämpöäkohmettuneisiin käsiin.”Näitä ”käsiin puhaltajia” jamyötätunnon jakajia olievakkomatkan aikana pal-jonkin, joita muistelemmelämmöllä, kuten erästä van-haa pohjalaista isäntää. Vii-sihenkinen karjalaisperheoli sijoitettu taloon, jotaisännöi vanha isäntä. Talonkolme poikaa olivat rinta-malla. Kahden kuukaudenjälkeen karjalaisperheelletuli uusi sijoitusmääräys japerheen isä kysyi isännäl-tä:” Myö ollaa asuttu täs nytkaks kuukautta, mitä mieuon vuokravelkaa kamma-rist.” Isäntä vastasi rauhalli-sesti:” Min oon eläny täs ta-loos kahreksankymmentävuotta, eikä kukaan ole ky-syny huonehen vuokraa. Eisitä sunkaan tartte maksaa.Me eletään nyt Suomessemmottia aikoja, ettei täs-sä tieretä kuinka käy ja siinäon yhret huonehen vuokrat

kuin hyttysen pläntti Itäme-res. Toivotaan vaan, ettäpoijjaat siellä rajalla pitävätpintansa. Jos ryssä läpi pää-see, niin sitä ei tierä, mistäitte kukin ittemme lopultalöyrämme. Kiitos vaan hy-västä työavusta. Ja toivotta-vasti teitinkin asiat hyvinjärjestyvät”

Kaiken kaikkiaan karja-laisten evakuointi sujuikohtalaisen hyvin. KaikkiKannaksen pitäjien asuk-kaat Hyrsylää lukuun otta-matta saatiin evakuoituasodan jaloista. Tietysti ju-nissa oltiin limittäin ja lo-mittain, mutta olihan vä-keäkin paljon 400 000. Lotatauttoivat asemilla ruoan ja-kelussa, mutta tyhjenihänne padat joskus liian äkkiäOli monenlaisia vaikeuksia.Kaikille löytyi kuitenkinjonkinlainen katto päänpäälle. Siinä valtaisassa kaa-oksessa valtiovalta ja monetvapaaehtoiset ihmiset teki-vät hyväksemme paljon.Presidentti Kallion tiedotusantoi toivoa, ”Karjalan ko-vaosaista kansaa ei jätetäyksinään kantamaan yhtei-sen onnettomuuden seu-rauksia. Heidän vahinkonsatasataan muun Suomenasukkaiden kanssa.”

SALME RINTALA

Raskas on isännän askel, ohjatessaan lehmiään sotilaiden avustamana talviselle evakkotielle. Taakse jäivät lämpimät suojat, niin isännältä kuin karjaltakin.

20.3.2006

VPL. PYHÄJÄRVI Maanantaina 20. maaliskuuta 20062

Suomella on Euroopan maiden pisin itärajaVenäjän kanssa. Vuonna 1939 Neuvostoliittohyökkäsi maahamme täydellä asearsenaalillakoko pitkän rajan pituudelta. Hyökkäystätukivat rajut ilmapommitukset Helsinkiin jamuihin sisämaamme kaupunkeihin. Puna-armeijan tavoitteena oli marssia kahdessaviikossa Ruotsin rajalle.

Ruotsi, poliittisesti puolueettomana ei halunnutsotilaallisesti tukea Suomea. Eräät kansanryhmätRuotsissa eivät hyväksyneet Ruotsin hallituksentoimettomuutta, vaan alkoivat toimia ajatuksella”Finlands sak är vår” Suomen asia on meidän.Vannoutuneet Suomen ystävät everstiluutnantitC.A. Ehrensvärd (taisteli vapaussodassamme),Magnus Dyrssen (kaatui Sallassa 1.3.) ja VikingTamm kokosivat vapaaehtoisjoukkoa Suomenrintamalle. Kaikkiaan ilmoittautui 12 705miestä, joista hyväksyttiin 8 260. Heihin liittyi727 norjalaista miestä. Näistä nykyterminsanoin ”nopean toiminnan taistelujoukoista”ensimmäiset lähtivät Tukholmasta 21.12.1939.Sotilasjoukkona määrä tuntuu pieneltä, muttakun se koostuu vapaa-ehtoisista, luku on suuri.Ruotsin joukot oli sijoitettu ympäri Suomea,pääosa Sallan Mäkäräjärvelle. Veitsiluotoonsijoitetut 12 ruotsalaisten hävittäjäkonetta janeljä pommikonetta hyökkäsivät parin päivänkuluttua saapumisestaan keskellä päivääMärkäjärvelle ja tuhosivat kaksi viholliskonettaja aiheuttivat menetyksiä maajoukoille.Venäläiset, jotka siihen asti olivat Sallassanähneet vain omia koneita, tulivat täysin ylläte-tyiksi.

Venäläiset esittivät 6.1.1940 vakavan vastalau-seen ruotsalaisille osallistumisesta Suomenpuolustamiseen. Asia ei kuitenkaan poliittisellapuolella edistynyt. Ehkä vastalauseeksi on tulkit-tava se raju tykistö- ja lentohyökkäys, jonkavenäläiset tekivät rauhanteon päivänäMäkäräjärvelle 13.3. Keskitys kesti viisi tuntia jasiinä ehti kaatua 8 ja haavoittua 24 ruotsalaista.Kaikkiaan 37 ruotsalaista palasi ”sinkkiarkussa”talvisodasta takaisin kotimaahansa. Lisänähaavoittuneet ja viisi jäi sotavangiksi.Jatkosodassa ruotsalaisten menetykset olivathuomattavasti suuremmat.

Tänä päivänä Suomi on yksi EU- maista.Keskeisenä keskusteluissa niin Suomessa kuinEU:n parlamentissa on tällä hetkellä yhteinenulko- ja turvallisuuspolitiikka. Suomessa onesitetty, ettei meitä uhkaa mikään. Samaaesitettiin myös ennen talvisotaa. ”Eihän työläis-kansa voi hyökätä toisen työläiskansan kimp-puun”. Kaikki toivomme tietysti rauhaamaailman kansojen kesken. Siitä huolimattajokaisella itsenäisellä maalla on oma puolustus-laitos. Suomessa sotilaamme ovat hyvin koulu-tettuja ja tehokkaita. Jos joutuisimme jostainsyystä sotilaallisen uhkan kohteiksi, niin puolus-tustahtoa varmasti löytyy yhtä paljon kuin”talvisodan hengen” aikoina. Löytyisikö siinävaiheessa myös apua muista EU- maista?Yhteinen puolustus ei ole uhka millekäänrauhaa rakastavalle maalle, vaan pientenmaiden turvatakuu. Eletään rauhassa turhiapelkäämättä ja odotellaan hallituksemmepäätöksiä ulkoisesta turvallisuudestamme.

SALME RINTALA

Ei ihan yksin talvisodassa

”Ko saisi kuolla enne Pyhäjärve asemaa,veisiit miut ukkoi vierie Haukkaniemie”Kotini oli Pyhäjärvellä Noi-termaassa. Sieltä evakuoi-tiin vanhukset ja lapset lau-antaina 2. 12. 1939. Kylänpiti olla tyhjä klo 17.00. Per-heestäni lähtivät mummoni67 v. ,äitini, kaksi veljeäni jasetäni kaksi lasta. Isäni, si-sareni ja setäni vaimo lähti-vät maanantaina karjanmukana.

Olin joutunut lottako-mennukselle samana päivä-nä kuin kotiseutuni miehet,7. 10. naapurikylän puhelin-keskukseen. Tänne sain tie-don lauantai-iltapäivänäkotikyläni tyhjentämisestä.Y

stävällinen talonväki japaikalla ollut lotta lupasivathoitaa vuoroni, pääsin hy-västelemään omaiseni. Ko-tiini oli matkaa noin 9 kilo-metriä.

Alkumatkasta sain hevos-

kyydin keskuksessa vieraile-valta isännältä, pyöräninostettiin rekeen. Tämäisäntä oli mahdoton haasta-ja, mutta jo olivat vitsit lo-pussa häneltäkin. Hän py-säytti hevosen Hieta-ahonmäen päälle, katsoimme ve-renpunaisena leimuavaataivasta ja kuuntelimmevaltavaa pauhua, pyyhkäi-simme kyyneleen silmänur-kasta. Vilppo sanoi, ei tuoltakukaan elävänä selviä. Alointyöntää pyörääni. Oli sata-nut niin paljon lunta, etteiajamisesta tullut mitään.

Kotikyläni oli pilkkosenpimeänä. Kissa tuli vastaannaukuen kotini portailla.Varsiluuta(metla) oli ovellamerkkinä: talonväki oli pois.Tupa oli iso ja kaunis, ke-väällä oli tehty täysremonttija oli nyt lauantai-iltaaodottamassa. Jokainen ma-

tonhapsu suorassa, valkealiina ja pieni lampun tuikkupöydällä. Lihapotin, vehnä-sen ja kakkaroiden tuoksuatupa tulvillansa. Sellaisenamuistan lapsuuteni kodinlauantai-illat. Nyt ei ollut ai-kaa viipyä. Vein kissan men-nessäni ulos ja aloin juostapysäkille, minne matkaa olinoin kolme kilometriä.

Mikä ihmisten, evakkojenmäärä olikaan pysäkillä. En-simmäiseksi löysin mum-moni. Hän istui pimeässätavaroiden keskellä. Sanoiensimmäiseksi:” Ko saisikuolla enne Pyhäjärve ase-maa, veisiit miut ukkoi vie-rie Haukkaniemie.” Ei ollutäänessä katkeruutta, kunpiti lähteä ja jättää elämän-työ ja isältä peritty maa. Sa-noin:” Mene lämmittele-mään pysäkkihuoneeseen.”Miul on täs hyvä , olkuot

äitit ja lapset siel. Laitoinmonta hametta päällein, enmie nyyttilöi jaksa kantaa.”

Pieni pysäkkihuone oli tu-paten täynnä, lapset itkivät,oli lohduton näky. Äitini is-tui oman äitinsä vierellä jaalkoivat itkeä, ko siut pittääjättää tän sova keskel. He ei-vät arvanneet, miten onnel-linen olin, kun sain jäädä.Minulla oli työ, ei tarvinnutlähteä evakoksi.

Ehkä sitä on vaikea uskoa,mutta tunsin runoilijan sa-noin. ”Täys onni on, kunmaataan saa ees palvella hi-venen verran.”

Juna tuli aamulla kolmenaikoihin, pitkä oli odotus.Alkoi kärsimyksien tie. Jokumies oli kuollut Pyhäjärvenasemalla. Hänet vietiin koti-pitäjän multiin.

TOINI PELKONEN

”Ryssät tulliit yöl, ko myö nukuttii”Metsäpirtistä ilmestyi pako-laisia eräänä aamuna mei-dänkin Haapaniemen ky-läämme; haavoittuneita jalapsia ja vanhuksia. Olin jos-tain syystä Pyhäjärven ran-nassa, kun näin hevosia re-kineen saapuvan kujasiapitkin. Oli sydäntä särkeväänähdä lapsia siteet päässä jasitten huomasin, ettei heillämonellakaan ollut edes la-pasia, ja oli kova pakkanen.”Miks heil on kääreet pääs?”,kysyin kauhuissani, kun enosannut muullakaan tavallaottaa osaa heidän kohta-loonsa.. ”Ryssät tulliit yöl, komyö nukuttii. Hyö ampuitnii kamalast, jot myö lähettiijoutui karkuu. Mittää ei ke-ritty ottaa mukkaa. Sotilaatsittoit haavoittuneet tulles.Lähtö siin voip tulla teilkii.”

Lähtö meilkii – ei, ei var-mast!. Isähä sano, jot kyl rys-sät pyssäytettää, mut uotta-kaa sanoin, ”käyn katsomasjos meilt löytys lapasii teil.”Juoksin, minkä jaloistanipääsin kotiin.”Äiti, onksmeil lapasii? Tuol rannas on

haavoittuneita lapsii. Niil onpäät käärees ja niil raukoil eiuo ies mittää käsis, ne palel-tuu. Voi äiti, voijaaks myökiijoutuu lähtemää?” ”Mistmie tiijän, kysy isältäis. Jamist niitä lapasii nyt tähähättää?” Äiti etsi ja löysimuutaman parin lapasia jaminä vei ne rantaan. ”Juma-la teitä auttakoon”, sanoinhädissäni, en osannut muu-takaan.

Pakolaiset jatkoivat mat-kaa. Minä katsoin kauanheidän jälkeensä. Mielen ylikulki varjo.

Äiti paistoi leipää yöllä. Neolivat perinteiset limputvaihtuneet reikäleiviksi. Janopeasti lähtö tulikin. Olilauantai-ilta. Piirakat olipaistettu ja karjalanpaistiuunissa. Äiti, isä ja pikkuvelitulivat saunasta, ja me sisa-ren kanssa lähdimme sau-naan. Istuimme kaikessarauhassa lauteilla, kunoveen koputettiin. Luulin,että joku sotilas ohi men-nessään pelottelee meitä.Siellä oli Huuhkan Jussi ja

hän huusi: ”Vällee kottii pu-kemaa! Auto uottaa Miettisekohal ja tei pittää männäsin. Se o lähtö nyt ja puoletunni sisäl sin o jouvuttava.”

Lähtö tuli kuitenkin yllä-tyksenä, vaikka siihen olikaikessa hiljaisuudessa va-rauduttu. Vaatteet lensivätvauhdissa päälle ja juoksu-jalkaa ylös mäkeä kotiin.

”Eihä nää kaik mahu mil-lää tähä reppuu, lapsii rep-puloihe pittää laittaa, tuo-kaa ne vällei tän”, hän patis-teli. Veimme sisaren kanssakoulureppumme äidille jahän sulloi niihin eväitä ja vä-hän lämpimiä vaatteita.

Armeijan kuorma-autoodotteli meitä Miettisenkohdalla. Lavalle oli laitettulankkuja poikittain istui-miksi. Kiipesimme auton la-valle ja kiedoimme huovanjalkojen ympärille. Äiti huo-masi samassa, että hänelläei ollut sukkia lainkaan, vainpelkät kumiteräsaappaatpaljaissa jaloissa. Hän olihuolehtinut muista, muttaei itsestään. Ei ollut aikaa

lähteä takaisin, oli otettavahuopa ja kiedottava se hä-nen jalkojensa ympärille. Olipureva pakkanen. Mitenkä-hän äiti selviäisi matkasta?Minun kävi sääliksi äitiä.

Lunta ei ollut paljon, mut-ta pakkasta oli ja siksi kyytiavonaisen kuorma-autonlavalla oli hyinen. Matkaa olilähes 40 kilometriä ja se tun-tui iäisyydeltä. Olimme um-pijäässä, kun auto saapuiKäkisalmen palokunnanta-lon eteen. Autoja tuli jatku-vana virtana ympäristöstä jane toivat kylmästä väriseviäpakolaisia.

Aamun tullen kaupunki-laiset toivat meille lämpimiävaatteita. Äitikin sai sukatjalkaansa. Luulimme ensin,että tämä on vain tilapäinensiirto ja pääsemme kotiin,kun Suomen armeija häätääryssät takaisin. Päivän mit-taan selvisi kuitenkin, ettäillalla meidät lastattaisiin ju-naan ja vietäisiin kohti tun-tematonta määränpäätä.

KIRSTI HIRVONEN

Evakossa Alavudella siskokset Aili Vuohelainen ja Aliisa Äikiä lapsineen sekä Selma Pakarinen tyttärensä kanssa.

VPL. PYHÄJÄRVIMaanantaina 20. maaliskuuta 2006 3

Sini Kiiski tähtää keihäällä pitkälleKiiskien perheessä Laitilas-sa viestittävät komeat pal-kintokaapit jo ovensuustatulijalle, että perheessä onurheilijoita. Suurimmanosan pokaaleista on kerän-nyt perheen vanhin tytär 15-vuotias Sini. Perästä tulevatkuitenkin nuoremmat si-sarukset. 13-vuotias Susanja 8-vuotias Jasmin, jotkayleisurheilevat kesällä ja pe-laavat pesäpalloa LaitilanJyskeen joukkueissa. Kokoperhe harrastaa hiihtoa ja 6-vuotias Janikin hiihti Uu-denkaupungin hiihtoput-kessa 12 km, siinä vaan tois-ten mukana. VanhemmatSanna ja Jari Kiiski hiihtä-vät myös kuntomielellä jaon siinä tohinaa, kun kuu-det sukset ja eväät pakataanasuntovaunuun ja ei kunmenoksi talvisille hangille.Jarin sukujuuret ovat Pyhä-järven Ylläppäässä. Isovan-hemmat ovat Aina ja Roo-bert Kiiski ja vanhemmatMarja ja Reini Kiiski.

Laitilan vuoden urheili-jaksi valittu Sini treenaa tal-vella hiihtoa ja lepuuttaaheittokättään. Ykköslajiaankeihäänheittoa hän alkaatreenaamaan vasta kevääm-mällä enemmän.

- Suomessa yritetään teh-dä liian aikaisin nuoristahuippuja. Voin sanoa tämänkaikille, että nuorena kan-nattaa harrastaa kaikkia la-jeja, Sinin isä, valmentaja javuoden laitilalaiseksi val-mentajaksi valittu Jari Kiiskitoteaa.

Sinin monipuolisesta ur-heilijataustasta kertoo myösbaletti, jota hän harrasti 12-vuotiaaksi asti. Baletista Siniuskoo saaneensa keskivar-talon- ja rytmin hallintaa,joita keihäänheitossa tarvi-taan. Urheiluhierojana toi-miva Jari-isä toteaa, että“suomalainen keihäänheit-to perustuu nopeuteen jarytmiin”.

Harjoitteluon yksilöllistä

Sinin ikäiset toiset heittäjättreenaavat Siniä enemmänkeihäänheittoa talvellakin.

Sini haluaa kuitenkin har-rastaa monipuolisesti erivuodenaikojen mukaan.Talvella hiihto on ykkönen.Kesällä keihäänheitto, yleis-urheilu ja pesäpallo. Kaikkinämä harrastukset tukevattoisiaan. Sini kertoo, ettähyvin menestyneet heittäjätTapio Korjus ja Tero Pitkä-mäki hiihtivät tosissaanmelkein parikymppisiksisaakka. Ja Sini jatkaa, ettähänen ihailemansa urheilijaPitkämäki hiihtää tänäkintalvena 500-800 kilometriä.Pitkämäen lisäksi muita ur-heilijaidoleja ovat Aki Par-viainen, Jaakko Koski ja Mi-kaela Ingberg, jonka kanssahän kisaili Kalevan kisoissa.

Sini on mukana kei-

häsolympiadissa, johonkuuluvat Suomen lupaa-vimmat keihäänheittäjät.Neljä kertaa vuodessa jär-jestettävillä viikon leireilläohjauksesta huolehtivatKimmo Kinnunen ja LeoPusa. Jari on mukana ainaSinin leireillä, jolloin hänsaa itsekin oppia Suomentunnetuimmilta keihäsval-mentajilta.

Sini on iloinen isän mu-kanaolosta. Kaikki kaverit-kin aina sanoo, että “Jari suntäytyy tulla”, koska kovanharjoittelun jälkeen kaikillaon kipeät paikat ja isä saasitten hieroa meitä, kertooSini nauraen. Jari lisää,” ettäjos keihästä heittää vähän-kin väärin, on uhkana olka-

pää- ja selkävammat”. Sinijoutuu myös olemaan myöspois koulusta, mutta se eiole koulumenestystä hai-tannut. Keskiarvo huiteleelähellä kymppiä. Sini ontunnollinen niin kouluteh-tävissä kuin urheilussakin.

Tavoitteena nuortenSuomi-Ruotsi -ottelu

Vuosien myötä tavoitteet li-sääntyvät. Ensi kesänä Sininkuuluu virallisesti heittäänaisten 600g keihästä ja sii-nä pitäisi edelliseen ennä-tykseen saada kolme metriälisää. Samoin kuulassa ontoive saada senttejä lisää.Yksi suuri toive on pääsynuorten Suomi- Ruotsi-ot-teluun. Kahdesta edustus-paikasta Sini saa taistellavuotta vanhempia vastaan.

Motivaation puutetta eiSinillä eikä Jarillakaan oleollut, vaikka usein juuri Si-nin ikäisillä nuorten urhei-luharrastus jää. Sini itse to-teaa, että “se on mukavaa,kun kavereita on ympäriSuomea ja sekin motivoi to-si paljon.”

Jari osaltaan kertoo moti-voituneensa nähdessään,että Sini valmennettavanakehittyy koko ajan, vaikkavälillä kehitykseen tuleekintasaantumista. Viime kau-della kaikki sujui hyvin, Siniteki tunnollisesti töitä, jotenkyllä siinä väkisinkin tapah-tui kehitystä.

Sinin vahvuutena Jari ni-meää suunnattoman sitkey-den. Jos Sini ei jotakin osaa,hän tekee sitä niin kauan,että onnistuu. Mutta ainaon uutta kehitettävää, tällähetkellä nopeudessa ja ket-teryydessä.

-Liian tosikkomaisesti ur-heilua ei kuitenkaan saa ot-taa, vaan urheilun pitää ollamyös hauskaa, Jari muistut-taa.

Se on selvää, että Sininurheilusuorituksista kuul-laan varmasti myöhemmin-kin. Joten onnea ja menes-tystä tuleviin koitoksiin!

SALME RINTALA

Sinin ansioluettelo

Yläjärvellä hiihtivät kaikki, niin nuoret kuin vanhatkinUrheilua meillä harrastet-tiin pienestä pitäen. Kotonaolivat korkeushyppyteline,keihäs ja kuula ja tietystihiekoitettu pituushyppy-paikka. Juostiin ympäri pi-haa tai kujasilla. Varsinkinpyhät olivat kilpailuluontoi-sia, silloin aikuiset ehtivätmitta- ja kellomiehiksi.Yleensä kilpailtiin naapu-rien lasten kanssa. Talvellahiihto oli poikaa, koulumat-kat eivät riittäneet, koulunjälkeen oltiin mäessä iltahä-märään asti.

Sukset tehtiin kotona janiitä oli aina teon alla. Kulu-tus oli kova ja niin myös suk-sirikkoja runsaasti. Pojathuoltivat itse suksensa.Huoltopäivinä tehtiin nuo-tio pihalle ja siinä tervattiinja paahdettiin kaikkien suk-

set sekä uudet että vanhat.Suksivoiteet keitettiin po-varmissa, saunapadan allaolevassa suuressa tulipesäs-sä. Aineina pojat käyttivätsian ihraa, tervaa ja pihkaa.Keittoastioina oli tyhjiä pel-tipurkkeja. Voiteiden kokei-lu oli tietysti mielenkiintois-ta ja likaiset sormet putsat-tiin lähimpänä olevaan sei-nään tai ovenpieleen, jostahyvästä Aino-täti piti pojillekipakat puheet.

Hiihtokengiksi sopivatkaikenlaiset jalkineet, huo-pikkaat ja niiden vanhoistavarsista tehdyt nokallisethiihtokengät. Saappaat sekänokalliset että pyöreäkärki-set, jopa kumisaappaat kunsukset oli varustettu taka-raksilla.

Yläjärven koulun opettaja

Karjalainen oli hyvin urhei-luhenkinen. Pesäpalloa pe-lattiin syksyin keväin. Talventullen tehtiin rata koulunympäristöön, jossa hiihdet-tiin välitunneilla ja kilpail-tiin urheilutunneilla. Niinpämeillä olikin upea kokoelmakoulujen välisissä kilpailuis-sa saatuja pokaaleja.

Henkilökohtaiset palkin-not olivat niissäkin vaati-mattomia. Minä hiihdinSortanlahdessa vuonna –37koulujen välisissä kilpailuis-sa toiseksi.. Sain palkinnoksisuksen rakset, sellaiset hy-vänahkaiset oikein komeat.Ensimmäinen sai pyöreänkäsipeilin – ei käynyt ka-teeksi. Pojilla oli samanar-voisia palkintoja suksivoi-teita yms. Nämä urheilukil-pailut myöskin uutisoitiin ja

kun oma nimi oli Käkisal-men Sanomissa, niin hie-noltahan se tuntui. Urheilu-seuran kisoissa sai jo palkin-toina kahvilusikoita.

Ennen koulujen välisiäkilpailuja kerättiin rahaa ku-lujen peittämiseksi. Sum-mat olivat viidestäkymme-nestä pennistä markkaan.Alatalon Yrjö antoi jopa 2markkaa. Hän kuului kou-lun johtokuntaan niin tiesiheikon rahatilanteen. Ainase urheilu on tainnut olla ra-havaikeuksissa. Koulujenvälisiin kilpailuihin meitävietiin hevoskyydillä, joskusjo edellisenä iltana. Kilpai-lusta takaisin tullessa huu-simme täysin rinnoin kylänraitilla kulkeneille: Yläjärvivoitti! Tunnelma oli yhtäkorkealla, kuin tämän päi-

vän jääkiekkojoukkueen pa-latessa kotiin.

Urheiluseura järjesti myössuosittuja joukkue-ja sarja-hiihtoja. Joukkueina olivatMartat, Painijat, Poika-miehet, Ukkomiehet, Nuo-ret ja Lapset. Palkinnot oli-vat joukkueiden mukaisia.Martat saivat vehnäjauhoja,Painijat kahvia, Poikamiehetison pullarinkelin, Ukko-miehet tunnin sahausta jakuorman sahanpurua, Nuo-ret ja Lapset keksejä, makei-sia ja hedelmiä. Nämä kylänyhteiset talviriehan kisat oli-vat todella hauskoja kokoperheen tapahtumia. Hiih-täjät olivat tyytyväisiä niinmyös yleisö. Ne olivat niitävanhoja hyviä aikoja kutensanonta kuuluu.

Voitelu on hyvin tärkeä

osa hiihtoa. Martat pitivätmyös hiihtokilpailuja. Muis-tan kun kummitätini Ainoosallistui näihin kilpailui-hin, poikien luvattua hoitaasuksien voitelun. Mutta voisurkeutta. Aino tuli iltapäi-vällä kotiin väsyneenä jatuohtuneena. Sukset olivatluistaneet sekä eteen jataaksepäin yhtä liukkaasti.Ei auttanut poikien selityskelin muuttumisella. Se oliselvä voiteluvirhe ja pojatsaivat satikutia.

Tässä muutamia hiihto-muistoja vuosikymmententakaa sieltä ihanasta kotiky-lästä, Yläjärveltä. Sen myötähyviä hiihtokelejä niin nuo-rille kuin vanhoillekin.

SIRKKA HONKANEN

Oikealla Sini Kiiski, 15-vuotiaiden tyttöjen Suomenmesta-ri keihäänheitossa. Vasemmalla toiseksi tullut Marika Pa-lomäki Haukiputaalta.

Kiisken perhe lähdössä hiihtomatkalle.Vas. Susan, Sini, äi-ti Sanna ja isä Jari, edessä Jasmin ja Jani.

• Keihäänheitossa 15-vuotiaiden tyttöjen suo-menmestari.• Ennätys 400g keihäällä 54,50 metriä, joka oi-keuttaa Suomen tilastossa ensimmäiseen si-jaan, noin kahdeksan metrin erolla seuraa-vaan.• Ennätys naisten eli 600g keihäällä 48,42 met-riä on 15-vuotiaiden tyttöjen Suomen ennätysja maailmantilastoissa kolmannella sijalla.• Yhteensä seitsemän vuotta Suomen tilastonykkösenä (vuosi pallonheitossa ja kuusi vuottakeihäässä)• Mukana Leo Pusan ja Kimmo Kinnusen kei-häsolympiadi-ryhmässä, jossa koulutetaanmaan lupaavimpia keihäänheittäjiä.• Kuulantyönnössä SM-pronssi 15-vuotiaissatytöissä.• Ennätys kolmen kilon kuulalla 13,25 metriä,joka on Suomen tilastoissa kolmannella sijalla.• Harrastaa myös muita urheilulajeja.• Moniottelussa sijoittui parinsa Saara Simolankanssa T15-sarjan SM-moniotteluissa viiden-neksi.• Pelaa pesäpalloa Laitilan Jyskeen C-tyttöjenjoukkueessa.• Valittiin viime kaudella pesäpallon C-tyttöjenItä-Länsi -otteluun sekä Varsinais-Suomen par-haaksi tyttöjunioriksi.• Hiihdon piirimestari perinteisellä ja vapaallahiihtotyylillä.• Valittiin viime vuoden piirin parhaaksi ikä-luokkansa hiihtäjäksi.• Laitilan vuoden urheilija

4 VPL. PYHÄJÄRVI Maanantaina 20. maaliskuuta 2006

irkonsanomaK

Kuolleita

OnneaMerkkipäiviä

Paastonajan hiljainen iloOlemme keskellä paas-

tonaikaa, jota suurin osakristikunnasta viettää 40 päi-vää ennen pääsiäistä. Orto-doksinen sisarkirkkommeviettää paastoa edelleen kir-kon perinteen sisältämienohjeiden ja tapojen mukaan.Luterilaisista kirkoista tietty-nä ruokavaliona harjoitetta-va paasto on päässyt hiipu-maan, ja paaston aika tulee-kin selvimmin ilmi jumalan-palveluksen sisällössä ja senraamatunteksteissä. On nä-kynyt kuitenkin merkkejäsiitä, että luterilaisten jou-kossakin on yksittäisiä ihmi-siä, jotka haluaisivat elääpaastonajan edes jollakin ta-valla toisin kuin tavallisesti.Ehkä se ei näy ehdottamanapidättymisenä liharuuistatai eläinkunnan tuotteista,mutta kenties useamminluopumisena nautintoai-

neista, jotka eivät ole elämi-selle välttämättömiä. Useillapaastonajan uuteen etsin-tään kuuluu hakeutuminenseurakunnan tilaisuuksiin,joissa hiljaisuus ja itsetutkis-telu ovat keskeisiä. Jos tällai-sen paaston uudelleen löy-täminen tuntuu vaikealta,voi etsiä ryhmiä, joissa an-netaan opastusta siihen.

Kolme asiaa on hyvä muis-taa paaston olemuksesta.Ensinnäkin paastossa onolennaista sen hengellinenulottuvuus. Paasto ei ole sa-ma kuin terveellinen laihdu-tuskuuri, vaikka se voi ollamyös sitä. Paaston tarkoi-tuksena on viedä meidät lä-hemmäksi Jumalaa.

Toiseksi, paasto ei ole sa-

maa kuin murehtiminen. Seei ole tuskaa siitä, että mi-nun pitäisi nyt luopua tästäja tuosta. Paastoamisen tär-keimmän ohjeen on antanutitse Jeesus Kristus, joka sa-noo: ”Kun paastoatte, älkääolko synkän näköisiä niinkuin tekopyhät. He muutta-vat muotonsa surkeaksi, jot-ta kaikki varmasti huomaisi-vat heidän paastoavan. —Kun sinä paastoat, voitelehiuksesi ja pese kasvosi. Sil-loin sinun paastoasi eivätnäe ihmiset, vaan Isäsi, jokaon salassa” (Matt. 6:16–18).

Tietysti paastoon kuuluumyös sisäinen suru. Pääsiäi-seen valmistautuminen onKristuksen kärsimysten mie-tiskelyä. Se on myös surua

siitä, että oma elämäni kris-tittynä ei ole ollut sitä, mitäsen olisi tullut olla. Se onoman itsensä vartioimistasiitä, ettei elämällään aina-kaan lisäisi lähimmäisentaakkaa. Mutta paaston var-sinainen olemus on valmis-tautumista suureen ilojuh-laan, ja sellaisena paasto itsevoi olla hiljaista iloa. Vaikkaolisi kokeillut paastoa hyvin-kin vaatimattomalla tavalla,voi yllätyksekseen huomata,että luopuminen jostakin eivälttämättä merkitse vaintuskaa ja vaivaa, vaan että seavaa oven vapauteen.

Kolmanneksi, paasto ei oleteko, jolla Jumalan armo an-saitaan. Paasto on jo armah-detun syntisen vaellustakohti Jumalaa hänen armon-sa kantamana.

JUHANI FORSBERG

Raija Naskalin muistokirjoitus äidilleen, Ida NaskalilleÄidin kuolema tuli yllätykse-nä niin kuin kuolema ainatulee. Eiväthän äidit kuole.Äiti on aina ollut eikä äiti jä-tä. Jouluilo vaihtui suruksi,vaikka kaikkihan me ha-luamme jouluksi kotiin javäsyneen on hyvä nukahtaa.

Ei äiti kuole. Hän elää puu-tarhan kukissa, kotikoivunhuminassa, kottaraisen lau-lussa. Äiti on liitetty meihintuhansin näkymättömin si-tein ja ohjaa elämäämmetiedoilla ja taidoilla, joitahän meille antoi.

Surun alla löytyi jouluilo-kin, kun muistin lapsuudenjoulut. Pula-ajasta huoli-matta äiti pystyi luoman ko-tiin oikean joulutunnelmanja loihtimaan ihanat herkutlietensä luona. Muistanmyös joulukirkot, joista pa-latessa äiti aina huokaisi,”no, nyt se o joulu mänt”.

Äidin viimeiset sanat mi-nulle olivat ”sinnuu mie ra-kastan”. Ne kannan kuin siu-nauksena kautta elämäni.Nuku rauhassa äiti.

Haluaisin myös kiittää Rit-

vaa, joka uupumatta ja itse-ään säästämättä jaksoi hoi-taa äitiä ja tehdä hänen vii-meisistä vuosistaan hyvät jaonnelliset. Toivon hänellemonta hyvää vuotta ja uskonTaivaanisän palkitsevan hä-net. Itse en siihen pysty. Kii-toksia Ritva.

Kiitoksia myös Sadun jaSepon perheille, kun kävittekatsomassa äitiä. Hän tulikäynneistänne aina niin iloi-seksi.

Kiitollisena muistaen RAIJA

Sydämelliset OnnittelutHilma Bambergille o.s.Karppanen Jyväskylään 103vuotispäivän (10. 3.) joh-dosta.Matti-veljen jälkeläiset

70-vuotta täyttää 21.3.2006Pentti Lappalainen Ikaali-sissa. Pentin syntymäkylä onVernitsa. (Matkoilla).

NaispappeudestaVuonna 1988 vihittiinSuomessa ensimmäisetnaispapit virkoihin. Likikahdenkymmenen vuo-den aikana naispapitovat luontevasti otta-neet paikkansa maam-me seurakunnissa. Tällähetkellä teologisessatiedekunnassa naisetovat enemmistönä, hei-tä on 2/3 osa opiskeli-joista.

Tulevaisuudessa nai-sia tulee yhä enenevästitoimimaan seurakun-nissa. Seurakuntalaiset,jotka valitseva papit vir-koihinsa ja maksavatmyös heidän palkkansa,ovat olleet enemmistö-nä tyytyväisiä nykyiseenkäytäntöön. Tavallisilleseurakuntalaisille papinsukupuolella ei ole mer-kitystä. Joissakin seura-kunnissa on kuitenkin

miespappeja, jotka ei-vät hyväksy naispap-peutta, eivätkä suostutoimittamaan jumalan-palvelusta eikä muitakirkollisia toimituksianaispapin kanssa.

Piispainkokous onnyt tehnyt selkeän pää-töksen. Seurakunnissatäytyy kaikkien pappienpystyä toimimaan yh-teistyössä myös nais-pappien kanssa. Josmiespappi edelleenkieltäytyy yhteistyöstä,hänen täytyy erota vi-rastaan. Yhteistyön täy-tyy toimita kitkattomas-ti ensi kesäkuusta läh-tien.

Avainasemassa ovatkirkkoherrat, joidentehtävänä on toteuttaapiispainkokouksen pää-tökset.

SALME RINTALA

Helsinkiläisessä Kirkko ja kaupunki -lehdessä (21/88) jul-kaistu “Piispan hautajaiset” sivuaa myös pyhäjärveläisiä.Lehtemme maaliskuun numerossa esiteltiin Silja Forsber-gin “pyhäjärveläisyys” ja nimimerkki Puukirkon pappi ontäysverinen pyhäjärveläinen: rovasti Matti Hakkarainen.(Tämä Reino Kukon lähettämä lehtileike julkaistiin Pyhä-järvi- lehdessä 6/88.)

Leino Rouviselle kultainen ansiomerkki

Huittisten Sotainvalidienvuosikokouksessa helmi-kuussa myönnettiin kolmekultaista ansiomerkkiä janäistä yhden saaja oli LeinoRouvinen Vpl. PyhäjärvenSalitsanrannalta. Huittistenyhdistyksen jäsenten keski-ikä on 85 vuotta ja keskimää-räinen vamma-aste on 26prosenttia. Yhdistyksen jä-senmäärä on 97, puolisoitaon 52 ja leskiä 84. Viime toi-mintavuoden aikana kah-deksan miestä sai kutsun vii-meiseen iltahuutoon heidänjoukossaan mm. pyhäjärve-läinen Erkki Musakka.

Huittisten seudun sotain-validit pohtivat alkaneenvuoden aikana paikallisenjälkipolvet-järjestön perus-

tamista. ValtakunnallinenSotainvalidien jälkipolvetjärjestö on perustettu jo v.1994.

Rakkaamme

UunoT E N K A N E N* 27. 4. 1921 Pyhäjärvi Vpl.† 28. 1. 2006 TampereKiitollisina muistaenMarja-Leena ja Pekka

KalleLiisa ja Sami

Arto, Irmeli, Sini ja Sarasisaret perheineensukulaiset ja ystävätEi yllättäen, vaan äkkiä kuitenkintuli lähtösi iäinen.Joka hetkestä menneestä kiittäensua muistamme kaivaten.

Rakkaamme on siunattu läheisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

Paljon tavaraa jäi Pyhäjärven asemalle.

VPL. PYHÄJÄRVIMaanantaina 20. maaliskuuta 2006 5

Talvisodan sankarivainajat Vpl. Pyhäjärvellä

Terveisiä Espanjasta

Osmo (kesk) ja Viljo rooliasuissa sekä kuiskaaja Rauni.

Asociacion Finlandesa Suo-melan teatteripiirissä,Fuengirolassa, on myös Vpl.Pyhäjärveläisvoimia. OsmoJuvonen Enkkuan-Ylläp-pää-sukujuurinen ja ViljoPaajanen Yläjärvi-Ylläppääosallistuivat tähän talviseennäytelmään näyttelijöinäsekä Osmon puoliso RauniNousiainen tekstinvalvoja-na.

Piirin vetäjä, harrasteteat-teriohjaaja Maili Suutari lie-nee Lounais-Suomen karja-laispiireille tuttu lukuisistaohjauksistaan ja runonlau-sunnoistaan. Hänen mie-hensä Oiva on Räisälästäkotoisin, lisäksi näytelmäänosallistui henkilöitä joidensuvut ovat mm. Sakkolastaja Antreasta.

Teatteripiiri on harjoitel-lut ja esittänyt 1-2 näytel-mää vuosittain.

Työskentely on ollut tii-vistä, koska kaiken toimin-nan on tapahduttava puo-len vuoden aikana. Ikä ei oleollut esteenä. Vanhin näyt-telijä on yli 80-v eikä kukaanole alle 65-v.

Suomelassa toimii myös

Tapanani on monasti kau-punkimatkalla käydä tori-kioskilla kahvilla, sillä lap-peenrantalaiset torikioskittuotteineenhan ovat kauttamaan tunnettuja.

Poikkesin taas viime vii-kolla eräälle kioskille. Olinsillä hetkellä ainut asiakas jamukava tyttö palveli. Puhut-tiin niitä ja näitä. Mentiinsukuihin ja sukututkimuk-siin. Kerroin, kuinka löysininternetin kautta Amerikansukulaiset ja kuinka olenkäynyt heitä katsomassa se-kä miten sain itsellenikinvieraita sieltä.

Asianomainen myyjä sa-noi olevansa kiinnostunutKanadasta, jonne sukua onlähtenyt. Totesin, ettei se nytniin suuri ongelma ole, ettei-kö jäljille pääse, sillä täytyyvain tietää, ketä etsii ja mistäihmiset ovat lähteneet. Hänei tiennyt muuta kuin paik-kakunnan ja sukunimen. Lu-pasin joskus vilkaista.

Se joskus oli Naistenpäi-vän varhainen aamuhetki.Nyt pitää hänen kanssaanjatkaa vielä oikean etunimensaamiseksi, mutta jäljillä ol-laan.

Miksi sitten kirjoitan tätäjuttua lehteenne? Minullepongahti samansukunimi-nen henkilö Vpl. Pyhäjärvel-tä ja löysin tietoja merten ta-kaakin. Ehkä joku lukijoistatietää enemmän hänestä jahänen perheestään. Ehkähänen elämästäänkin ”Suu-ressa Lännessä”?

Nimihaulla minulle tulivastaan vuonna 1865 Ryh-mäkylässä syntynyt TuomasPaajanen, joka lähti Amerik-kaan v. 1907. Hän oliavioitunut 1891 Maria Ram-pan kanssa. Avioliitosta oliainakin lapset; Ylli, Antti,Anna Kaisa, Henrik ja AinaHeleena. Mahdollisesti olimuitakin lapsia. Eräs AnnaPaajanen lähti myös Amerik-kaan. Oliko hän tämän per-heen Anna? Ikä ainakin so-pii.

Yleensä perheen isä lähtiensin ja sitten muu perheseurasi. Tässä kohden en

löytänyt merkintöjä. Saat-toihan olla, että muu perhejäi kotimaahan. Naiselle eiollut harvinaista olla ”Ame-rikan leski”.

Omasta lapsuudestanimuistan, kuinka erästä per-heen isää odotettiin koti-maahan. Hän oli lähtenytKanadan metsätyömaille,kun pojat olivat pieniä. Puo-liso hankki itselleen ja kol-melle pojalle elannon, mitenvain pystyi. Tuli sota. Pienitupanen Karjalassa mene-tettiin. Sodan käyneet pojatasettuivat omille paikoilleenja yksinäinen vanha äiti sil-loiseen kotipitäjääni. Jopaeräs isoäitini entinen naapu-ri Amerikasta kirjoitti, jokoAnttooni-puoliso on tullutSuomeen, kun niin kovastiodotetaan. Viimein hän tuli.Yhdessä vaimonsa kanssa herakensivat pienen punaisen

mökin, jossa minäkin mo-net kerrat kävin kirkkomat-koilla kahvilla.

Ihmettelin aina kuinkapuuhellalla keitettiin kahvilasisessa kahvipannussa. Seoli Amerikan tuliainen. Toi-nen tuliainen oli sänkysei-nälle ripustettu kuva suur-ten hevosten vetämästä val-tavasta tukkikuormasta. Ku-va oli Anttoonin metsätyö-maalta. Ei hän puhunut pal-jon Kanadan elämästä, mut-ta Karjala ja muistot sieltäolivat tärkeitä. Etenkin hevo-set. Olin kiitollinen kuulija,sillä jo silloin 10-vuotiaanaminulla oli selkeä ammatti-tavoite; maa-kotieläinta-lous.

Vanhukset ovat nukkuneetpois jo kauan sitten. Heidänpikkukotinsa on väistynyt ri-vitalon tieltä. Käydessänilapsuuteni ja nuoruuteni ko-tipitäjän kirkkomaalla poik-kean viemään heidän hau-dalleen kukat.

Hoitihan tämä ahkera kar-jalaisemäntä mammanihautaa niin kauan, kun ky-keni. Nyt on minun vuoroni.- Heidän tietoonsa ei tullutkoskaan se, että minä saavu-tin tavoitteeni.

P.P.

TorikioskiltaAmerikkaan

Talvisodan sankarivainajis-ta Suomen Kuvalehden1941 ilmestynyt muistojul-kaisu ”Vapautemme hinta”kertoo kunkin pitäjän san-karivainajien henkilötiedotuseimpien kohdalla valoku-valla varustettuna. Vpl. Py-häjärven kohdalla kirja tuoesiin 15 isänmaan puolestakaatunutta pyhäjärveläistä.

Myöhemmin eri tietoläh-teet saattavat antaa hiemantoisenlaisenkin lukeman. It-se olen tarkastellut netistäpuolustusvoimien ”Suo-men sodissa 1939–1945 me-nehtyneiden tiedostoja pi-täjittäin. Tiedot pystyy pitä-jittäin katsomaan synnyin-kunnan, asuinkunnan, koti-kunnan tai hautauskunnan

perusteella. Erikseen tästätiedostosta ei käsityksenimukaan voi etsiä talvisodantai jatkosodan sankarivai-najia. Myöskin yksittäisensukunimen perusteella voiyrittää hakua, jolloin nimettulevat etunimen mukaanaakkosjärjestykseen jostaesim. syntymäajan perus-teella voi mennä lähemmin

tarkastelemaan klo. tietoa.Poimin puolustusvoi-

mien luettelossa seuraavattalvisodan sankarivainajatjoiden kotipaikka on ollutVpl. Pyhäjärvi. Tämänkäänluettelon ei missään ta-pauksessa tarvitse olla täy-dellinen ja pyydän anteeksijos joku on jäänyt pois.

REINO ÄIKIÄ

ohjelmaryhmä ”kestojouti-laat”, joka tanssin avullaesittää suomalaista kansan-musiikkia ja uudempaakinsanoitusta. Rauni, Osmo ja

Viljo ovat tässäkin ryhmässäolleet mukana. Pojat ovatmm. esittäneet can-cania jaRauni oli mukana pesäpal-lojoukkueessa. Talvi alkaa

olla jo ohitse ja nenä haiste-lee pohjoiseen meneviätuulia. Niiden mukana saa-vumme taas Koti-Suomeen.

VILJO PAAJANEN

Rippikoulua 1939Matti Pohjolainen Äetsästäkertoi aloittaneensa poikienrippikoulun Vpl. Pyhäjärvel-lä syksyllä 1939. Rippikoulujäi sodan johdosta Pyhäjär-vellä kesken ja Mattikin pää-

si ripille evakossa Töysässä.Matti tiedustelee onko mui-ta 1939 rippikoulun aloitta-neita poikia elossa. jos onniin Matti pyytää ottamaanyhteyttä puh. 03-513 3737.

6 VPL. PYHÄJÄRVI Maanantaina 20. maaliskuuta 2006

Evakkomatkalla meiltä varastettiin hevonenYläjärveltä oli jo suurin osalähtenyt evakkoon, myös si-sareni. Olin 10-vuotias ja äi-tini kanssa vielä kotona. Eikuitenkaan kulunut kovinpitkää aikaa, kun naapurinisäntä tuli ilmoittamaan, et-tä meillä on tunti aikaa koo-ta tavarat rekeen ja ajaa Ylä-järven koululle. Teimme kii-reesti muuttokuorman. Val-jastimme kaksi hevosta,joista toinen oli vielä varsa.Sidoimme sen köydelläemän valjaisiin. Rekeen las-tattiin jauhosäkki, lehmätsidottiin reen perään. Kaap-pasimme vielä tärkeimpiäpapereitamme sekä pito-vaatteita.

Yläjärven koululta matkajatkui Salitsarannan koulul-le. Sinne oli matkaa 12 kilo-metriä. Matkassa oli paljonmuitakin. Oli syystalvi. Lu-men alla oli jäätä, minkävuoksi lehmät liukastelivat

tiellä. Jonkun hieho karkasimetsään ja sitä ei saatu kiin-ni.

Ensimmäinen Salitsaran-nan koululla vietetty yö onjäänyt mieleeni lähtemättö-mästi. Karja yöpyi ulkona jaihmiset asettuivat yöpuullekoulun lattioille. Vanhem-mat ihmiset valittivat kovaakohtaloa ja kaikkia askarrut-ti, mitä on edessä. Muistanmiten metsäpirttiläinennuori tyttö lauloi heleällääänellä ”Metsäpirtti pienoi-nen.”

Olimme koululla kaksipäivää ja sitten käskettiinlähteä Käkisalmeen. Sinneoli kotoani 40 kilometriä.Siellä pysähdyimme kah-deksi- kolmeksi päiväksi.Ihmisiä vaivasi epätietoi-suus, sillä kukaan ei osan-nut sanoa saammeko palatakotiin, kuten monet uskoi-vat siinä vaiheessa. Odotus

päättyi siihen, että meidätlastattiin eläimineen päivi-neen härkävaunuihin, jotkalähetettiin matkalle halkiSuomen. Sitä ennen sattuiikävä tapaus. Hevosemmehävisi Käkisalmen asemallaja sitä ei löytynyt mistään,vain varsa oli jäljellä.

Härkävaunuissa oli kyl-mä, vaikka keskellä lattiaapaloi kamina. Vaunuihinmahtui paljon väkeä, silläniissä oli välilaveri. Ihmisetvoitiin sijoittaa kahteen ker-rokseen. Laskin, että mei-dän vaunussamme oli satahenkilöä. Oli ahdasta. Nu-kuimme limittäin ja lomit-tain ja samalla lämmitimmetoisiamme. Evakkojunat oli-vat pitkiä ja liikkuivat hi-taasti. Meidän junassa sa-nottiin olleen 52 vaunua.Molempiin päihin tarvittiinveturit, toinen veti ja toinentyönsi. Eläimet olivat eri

vaunuissa ja niillä oli hoita-jat.

Juna pysähteli usein. Ih-miset eivät tienneet missäkulloinkin oltiin tai mikäolisi määränpää. Matkaatehtiin viikko, kenties kau-emminkin. Lopulta junapäätyi Kokkolaan, Pohjan-lahden rannikolle, ruotsin-kieliselle alueelle.

Juna purettiin ja muistan,että eläimiä oli niin paljon,että kaikki Kokkolan ase-man puomit olivat täynnäkarjaa. Tulijoiden sijoittami-nen eri majapaikkoihin olipaikallisille asukkaille kovaurakka.

Kuljimme Kokkolassaosuusteurastamon ohi. Sentyöntekijät seurasivat ikku-noista matkaamme. Teuras-tamolta juoksi luokseni nai-nen ja pani käteeni lenkki-makkaran palan. Häntä il-meisesti säälitti pieni leh-

miä ajava poika. Makkaramaistui mahdottoman hy-vältä evakkopojan suussa.

Meidät äidin kanssa sijoi-tettiin Furu- nimisen talonpiharakennukseen. Furunisäntäväki oli ystävällistä.He osasivat auttavasti suo-meakin. Karja sijoitettiinmuualle.

Sisareni palasivat omaltaevakkomatkalta luoksemmeAlavudelta ja kertoivat kuul-leensa, että kadonnut Tähti-hevosemme on Alavudellaeräässä talossa. Siitä paikas-ta äiti lähti tarkistamaan ti-lannetta. Talossa suhtau-duttiin hyvin tylysti siirto-laisemäntään. He kertoivatostaneensa hevosen 500markalla, eivätkä haluanäyttää sitä vieraille.

Äitiä kohtelu sisuunnuttisen verran, että hän menipaikkakunnan poliisin pu-heille ja kertoi hevosemme

kohtalosta ja antoi tarkathevosen tuntomerkit. Äitipalasi taloon poliisin kans-sa, ja kun he keskustelivattallin ulkopuolella, hevonenvastasi hirnumalla kuultu-aan äidin äänen. Talonväenoli poliisin vaatimuksestapäästettävä äiti talliin. Polii-si totesi samalla hevosenolevan täsmälleen sen nä-köinen kuin äiti oli kuvail-lut.

Tähti-rukka oli todellakurjassa kunnossa. Sitä olihoidettu huonosti. Talonvä-ki lupasi maksaa äidille he-vosesta toiset 500 markkaa,mutta äiti ei suostunutkauppoihin. Poliisin luvallahän toimitti hyvän palveli-jan teurastamoon. Siihenpäättyivät sodan ja pahojenihmisten aiheuttamat kärsi-mykset hevoseltamme.

SULO RAMPA

Ruotsin apu Suomelle talvisodassaRuotsalainen sotaveteraanija Suomen ystävä Orvar Nils-son kertoo kirjassaan NärFinlands sak blev, Ruotsinantamasta avusta talvisodanaikana. Ruotsista ja muistaPohjoismaista tuli suuretmäärät monipuolista apua.Puuttumatta ruotsalaistensotilaiden toimintaan, olenreferoinut muutamia avunmuotoja.

Talvisodan aikana Suo-meen tuli ammattitaitoistatyövoimaa. Ruotsista jaTanskasta tuli noin 2000 me-tallityöläistä, työnjohtajaa jainsinööriä osallistumaansuomalaiseen sotatarvike-tuotantoon. Sotatarvikkeetmuodostivat vapaaehtoisiavielä tärkeämmän osanRuotsin antamasta – jokoluovuttamasta tai myymästä– avusta. Ruotsalaiset aseet,ammukset, ilmatorjunta-,panssarintorjunta- ja kent-

tätykit sekä kiväärit, lento-koneet ja muut aseet vaikut-tivat merkittävästi sodan ta-pahtumiin. Marsalkka Man-nerheim totesikin sodanpäätyttyä, että ilman sitä au-lista apua, jota Ruotsi ja län-sivallat ovat meille aseidenja varusteiden muodossaantaneet, meidän olisi ollutmahdotonta näin kauantaistella vihollisen lukemat-tomia tykkejä, hyökkäysvau-nuja ja lentokoneita vastaan.

Lääkintä- ja sairasapuaSuomi 224 lääkärin ja sai-raanhoitajan muodossa.Heidän tehtävänään oli aut-taa siviili- ja sotilassairaa-loissa. Lisäksi Suomi saihuomattavan määrän am-bulansseja sekä hevosambu-lanssin, jonka työsarka oliraskas: yhteensä 670 sodassaloukkaantunutta hevostatuotiin hoidettavaksi.

Ruotsin erilaiset keräykset

tuottivat yhteensä 104 mil-joonaa kruunua. Ruoka-apua noin kaksi ja puoli ton-nia, vaateapua kertyi lopulta3 456 tonnia, yhteisarvol-taan 17 miljoonaa kruunua.Centrala Finlandshjälpen(Suomen avun keskus) tuotti40 miljoonaa kruunua, jotkaluovutettiin Suomelle.

Ruotsin valtiopäivätmyönsi miljoonan kruununavustuksen, jolla yhteensä400 sotainvalidia sai kuntou-tusta ruotsalaisissa sairaa-loissa. Humanitäärisen avuntaloudellinen arvo nousi tal-visodan aikana 400 miljoo-naan kruunuun.

Nämä olivat Nilssoninmuistamia asioita. Toki apuatuli runsaasti enemmänkin.Meidän karjalaisten eva-kuointiinkin saatiin mm. eri-laista kuljetuskalustoa, juniaja kuorma-autoja.

SALME RINTALA

Karjalan historiaa venäjäksiVenäläisen Kotiseutuyhdis-tys Karelijan jäsenistä moniosaa suomea ja he ovat kään-täneet useita Kannaksen pi-täjähistorioita venäjäksi. Yh-distyksen puheenjohtaja Jev-genij Balasov on ahkeroinuteniten. Hänen käännöksiäänovat Kivennapa - Terijoki,Uusikirkko, Kanneljärvi-Kuolemanjärvi, Koivisto,Valkjärvi-Vuoksela ja Johan-nes. Dimitri Shitov Sakkola-Rautu ja Dimitri OrehovMuolaa-Äyräpää ja Metsä-pirtti.

Tällä hetkellä Shitovilla jaOrehovilla on työn alla Pyhä-järvi-Räisälän historiat. Shi-tov asuu inkeriläissyntyisenvaimonsa kanssa Suomessaja hän kävi lainaamassa mi-nulta niin Pyhäjärven Histo-rian kuin kaikki Pyhäjärvenkyläkirjat. Tietysti kyselin kir-jojen menekistä, vastaan-otosta ja monesta muusta. -

Yksittäisen kirjan painos-määrä on noin 1000–2000 ni-dettä. Jos menekkiä on, niinlisää painoksia on helpostisaatavissa. Kirjoja ostavat ny-kyiset paikalliset ja kesäasuk-kaat. Yliopistojen historianopiskelijat, opettajat ja mo-net muut. Kirjoja on mm. Kä-kisalmen museossa. Kannak-sen koulujen lainastoissa jaopettajilla. Kaikki ovat men-neet hyvin kaupaksi.

Mitään kielteisyyttä ei olesuuremmin näistä kirjoistatullut. Joku yksittäinen onsaattanut kritisoida: ” Onkoaivan totta, että täällä olisi ol-lut asiat niin hyvin kun kirjoi-tit, vai keksitkö omasta pääs-täsi? Tämähän lietsoo vihaaVenäjän ja Suomen välillä jaKarjalan palauttamista.Ovatko suomalaiset palkin-neet sinut hyvin? Tietystimies sai vastaukset. Kaikkiteksti on historiallista fakta-

tietoa. Teoksilla ei ole mitääntekemistä Karjalan palautuk-sen kanssa. Suomessa hyvinharva tietää, että tällaisia kir-joja on yleensä olemassa. Nä-mähän on kirjoitettu venä-jäksi ja painettu Venäjällä, ei-hän suomalaiset niitä osta.Suomesta ei ole tullut min-käänlaista palkkiota.

Mikä sai teidät kääntä-mään näitä historia kirjoja? –Karjala on meidän venäläis-ten nykyistä kotiseutua. Jayhdistyksenä meitä kiinnos-taa Karjalan historia. Venäjäl-lä Kannaksesta ei ole min-käänlaista historiallisesta tie-toa ja oli jopa aikoja, ettei senmenneisyydestä saanut edespuhua. Nyt suomalaistenmatkaajien myötä Karjalanhistoria on avautunut venä-läisillekin. Me täydennämmesitä tietoa kirjojen avulla.Näin siis Dimitri Shitov.

SALME RINTALA

Sortanlahdesta lähdettiin kesken leivänpaistonMarraskuun 30. päivänä1939 elettiin normaalia elä-mää. Äidillä oli leivinuunilämpiämässä, leivän mykyjäpöydällä, kun kaikki yhtäk-kiä muuttui. Meitä vasta-päätä olevasta esikunnastasotilaat tulivat sanomaan,että tunnin kuluttua pitääolla kansakoulun luona.Linja-autot tulee hakemaan.Voi vain arvailla, minkälaisiaajatuksia päässä pyöri. Kaik-ki oli jätettävä ja lähdettäväkohti tuntematonta. Äiti sa-noi sotilaille: ”Lämmittäkääuuni, paistakaa leivät ja syö-kää ne.!”

Sotilaat olivat pahoillaanlähdöstämme ja lohduttivat,että ei teidän tarvitse kauaaolla, pian pääsette takaisin.äiti oli usein tarjonnut heillekahvia ja lämpimäisiä. Heolivat jo käyneet tutuiksi sii-nä naapurissa ollessaan.Eräs heistä sanoi: ” Menkäämeille, sanokaa, että minä

käskin. Siellä on kyllä tilaa.”Se oli ystävällisesti sanottu,mutta oli mentävä sille sijoi-tuspaikkakunnalle, mihinoli kukin määrätty.

Meillä oli neljä lasta. Minäolin vanhin (12). Pidin huol-ta kahdesta nuoremmasta jaeväskassista. Äidillä oli vau-va hoidettavana. Meille lap-sille laitettiin nimilaput kau-laan siltä varalta, jos sattui-simme häviämään.

Meidät vietiin ensin Käki-salmeen, jonne oli samanasyksynä valmistunut uusikoulurakennus. Siellä olikaikki ikkunat peitetty ja lai-tettu olkia lattialle. Siellävietimme ensimmäisen yönkuin sian porsaat.

Sitten pimeässä härkä-vaunussa köryyteltiin olkienpäällä talvipakkasella. Sielläpimeässä eläinvaunussa olisairaita, jotka valittivat, javanhuksia nurkkaan käper-tyneinä. Vauvakin syntyi sii- Sortanlahti ilmasta nähtynä.

nä sekamelskassa. Ei se kat-sonut aikaa eikä paikkaa. Il-mahälytyksiä oli yhtenään,pommikoneet lentelivät.Sen ajaksi juna pysähtyimetsäisellä alueella. Jossainhiljaisilla asemilla lotat tar-joilivat hernerokkaa. Kaikkieivät saaneet sitäkään. Olioltava omien eväitten varas-sa.

Vihdoin muutaman päi-vän perästä juna pysähtyijälleen, nyt Etelä-Pohjan-maalle, Tuurin asemalle.Sieltä meidät siirrettiinkuorma-auton lavalla Hol-kon kylän koululle, jossaopettaja laittoi meille ruo-kaa. Nukuimme siskonpetil-lä luokan lattialla. Meidänperhe sai nukkua opettajankorokkeella vauvan kanssa.Päivät kuluivat koti-ikäväs-sä, odotellessa seuraavaasiirtoa.

SUOMA SAARINEN

VPL. PYHÄJÄRVIMaanantaina 20. maaliskuuta 2006 7

Hereillä ollaanTerve taas. Eipä olla lehdenpalstoilla tavattukaan mo-neen kuukauteen. Siitä huo-limatta Pyhäkylän koulupii-rin kirjahanke on koko ajanrakentunut eteenpäin.

Puheenjohtajalta menikolmatta kuukautta vanho-jen Pyhäjärvi-lehtien luke-misessa. Samalla hän saielää lehden kirjoittajienkanssa uudelleen ”evakko-polkujen” iloja ja suruja so-danjälkeisessä Suomessa.Mutta vaiva kannatti. Paljonlöytyi kirjahankkeeseen täy-dennystä ja uutta tietoa mo-nen perheen taipaleelta.

Myös Kuntajaosto on teh-nyt kovasti töitä ja saanutkokoon runsaasti aineistoakoulutoimen vaiheista Py-häkylässä ja eri järjestöjentoiminnasta. Samoin kaikki

toimikunnan jäsenet autta-neet tietojen keruussa.

Koko Kirjatoimikunnankokouskin pidettiin tammi-kuussa ja seuraava kokoon-tuminen on vuorossa taashuhtikuun lopulla.

Kiitoksia myös kaikille tie-tojen ja valokuvien lähettä-jille. Olette tehneet arvokas-ta työtä kootessanne aineis-toa perheenne ja sukunneelämästä tallennettavaksituleville sukupolville.

Se kyllä mieltä murehdut-taa, kun monet ovat luvan-neet lähettää tietoja ja valo-kuvia, eikä niitä sitten tule-kaan. Jonkun perheen tieto-jen pois jäänti kirjasta voiolla myöhemmin suuri pet-tymys monelle kirjan luki-jalle, mutta ennen kaikkeajuuri tämän perheen tulevil-

le jälkeläisille.

Vyönkiristystä

Kirjatoimikunnan rahas-tonhoitaja on hoikka poikaolemassaan. Nyt on kuiten-kin vaara, että Antti joutuukiristämään vyötä liikaa, el-lei Kirjatoimikunnan tilillejostain ilmaannu euroja li-sää. Vaikka töitä tehdäänkintalkoilla, pakollisia kulujasilti syntyy, joiden maksa-miseen tarvitaan euroja.Löytyisiköhän vanhoista tainuoren polven ”pyhäkyl-löisistä” sellaisia asian tär-keyden ymmärtäviä henki-löitä, jotka elintasostaantinkimättä voisivat lahjoit-taa ylimääräisiä euroja

Kirjatoimikunnan tilille.Ettei Antin vyö kiristyisi lii-

kaa. Tässä tilinumero, jo-hon lahjoitukset voi lähet-tää: Pyhäkylän kp. kirjatoi-mikunta, VSOP - Kiikankonttori, 514503-49724.

Kartoista

Tiedoksi saatettakoon, ettäPyhäkylän koulupiirin kart-taa on vielä joitakin kappa-leita varastossa. Tämän kar-tan kokoaminen tehtiin tal-koilla. Kartta valmistui 1993,eikä siitä varmaankaan ote-ta uusintapainosta. Karttaon arvokas merkkipäivälah-ja esim. suvun nuoremmillejäsenille. Karttaa voi tilataReini Kukolta, osoite Hei-kinkuja 9, 38200 Vammala,puh. 03-514 3566, 044 0330462. Myös Eino Kalloselta(p. 014-674 228) ja Veikko

Karvoselta ( p. 03-513 0264)voi karttaa kysyä. Tämänhienon kartan hinta on vain12 euroa + lähetyskulut. Jahuomatkaa: Myös kartanostolla olet kartuttamassakirjarahastoa.

Koulutielle

On huomattu, että Kirjatoi-mikunnan vetäjä on täyden-nyskoulutuksen tarpeessa.Ettei ”vanhalle” koulumatkatulisi rasitukseksi, muuttaaToivo uuteen asuntoon lä-hemmäksi koulua. Kun lä-hetätte tietoja tai kuvia Py-häkylän koulupiirin

kirjaa varten, huomioikaapuheenjohtajan uusi osoiteon 1. 4. 2006 alkaen: ToivoHinkkanen, Koulutie 1 as 1,38300 Kiikka. Puhelinume-

rot 050 342 5027 tai 03-5135616 ja sähköpostiosoite -larjava@kopteri.net - säily-vät entisinä.

Ja huomatkaa: tämäosoitteenmuutos ei ole ap-prillipila, vaan totisinta tot-ta.

Siunatuksi lopuksi Läm-pimät kiitokset kaikille kir-jahanketta tukeneille. Jokoaineistoa tai euroja lähettä-mällä.

Ja vielä harras toivomus:Aika alkaa loppua. Lähettä-kää puuttuvat tiedot ja valo-kuvat ensi tilassa. Sekä Eu-rojakin mieluimmin heti ei-kä vasta viidestoista päivä.

Lämmintä ja virkistävääkevättä kaikille Pyhäjärvi-lehden lukijoille toivottaen.

PYHÄKYLÄN KOULUPII-RIN KIRJATOIMIKUNTA

Kurkistus salaperäiseen matkalaukkuunKukapa meistä ei joskus olisiollut tilaisuudessa kurkista-maan jonkun toisen ihmisenjälkeensä jättämään pulle-aan kirjekuoreen, pahvilaa-tikkoon tai matkalaukkuun.Tämmöinen tapahtuma tulieteen Hanna Lahdenojalle jaTommi Sianojalle Äetsän Kii-kassa. He ostivat pari vuottasitten parikymmentä vuottakylmillään ja täysin asumat-tomana olleen karjalaista-lon. Tilan ja sille rakennetunhirsisen talon omistajina oli-vat olleet Vpl. PyhäjärvenAlakylästä olleet Äijön si-sarukset Anna Maria ja Elisa.

Oston jälkeen talossa si-sällä olleet silmämääräisestiromua olevat tavarat oli kan-nettu pihalle ja poltettu. Osatavaroista oli säilytetty jasiirretty ulkorakennuksenvarastoon. Seinällä ollut kar-jalaisille myönnetty uudentalon kunniakirja otettiintalteen samoin talon ullakol-la ollut kulunut ruskea mat-kalaukku, joka ensisilmäyk-sellä näytti sisältävän vainpapereita.

Kun taloa oli sitten remon-toitu ja muutettu jo asu-maankin alkoi matkalaukunsisältö kiinnostaa ja Hannanisä puhui salaperäisestämatkalaukusta huittislaisilleJorma Kuroselle, joka puo-lestaan otti yhteyttä allekir-joittaneeseen ja eräänä hel-mikuisena päivänä pojatmatkasivat Äetsään heilleannettuun osoitteeseen.Hanna Lahdenoja oli vainyksin kotona ja taloon tutus-tumisen jälkeen Hanna kan-toi matkalaukun pöytään japaperien tutkailu alkoi.

Suurin osa papereista liit-tyi Äijön sisarusten sukuunja maanhankintalain mukai-sen tilan rakentamisen ai-kaan. Vanhin asiakirja olilainhuutotodistus, jonkamukaan Onni Äijö oli saanutlainhuudon 11/16 tilaanRN:o 51 Pyhäjärven pitäjänKahvenitsan kylässä. Lain-huutoa oli edeltänyt kaup-pakirja, joka oli allekirjoitet-tu 20. 6. 1924 ja jossa kaup-pakirjassa Onni Äijö oli osta-nut äidiltään Katri Äijöltä jasisareltaan Maria Äijöltä javeljeltään Antti Äijöltä osuu-det ko. tilaan.

Asiakirjassa kiinnittyi

huomio lainhuudon liittee-nä olevaan papinkirjaan,jonka oli 21.huhtikuuta 1925allekirjoittanut Emil Linde-gren, Pyhäjärven kirkkoher-ra. Uusi tieto Reino Äikiälletuntui olevan se, että Vpl. Py-häjärven seurakunta kuuluituolloin (1925) Savonlinnanhiippakuntaan. Virkatodis-tuksesta ilmeni, että talolli-nen Kahvenitsasta N.ro 5Tuomas Tuomaanpoika Äijöoli syntynyt 22. 3. 1855 jakuollut 24. 8. 1919. Puolison-sa oli Katri Juhontyär Luuk-kanen ja hän oli puolestaansyntynyt 9.8.1860 ja vuonna1925 Katri oli edelleen elos-sa. Avioliitto oli tapahtunut7.10.1877 ja avioliitosta olisyntynyt peräti 12 lasta. Näi-

hin lapsiin kuuluivat nyt pu-heena olevan kiinteistön ai-kaisemmat omistajat AnnaMaria Äijö synt.16. 9. 1883 jaElisa synt. 24.10.1887.

Kun molemmat viimeksimainitut olivat vailla rinta-perillisiä heidän kuoltuaanalkoikin melkoisen suurioperaatio, kun kaikista ns.toissijaisista perillisistä ja sa-malla talon myyjistä piti saa-da selvitys. Valtakirjoja ja su-kuselvityksiä tarvittiin usei-ta kymmeniä. Osa myyjistäoli Amerikkaan muuttaneen6. 9. 1878 syntyneen Tuomasveljen perillisiä.

Aikanaan lainhuutomyönnettiin ja näin uusienomistajien paperiasiat tuli-vat lopullisesti kuntoon.

Jorma Kuronen ja Hanna Lahdenoja tarkastelemassa salaperäisen matkalaukunsisältöä

Äijön tyttöjen talo on remontin jälkeen saanut aivanuuden ilmeen.

Säkkijärvi -lehti N:O 2, keskiviikkona helmikuun 15 p:nä 1956 kirjoittaa:

Pyhäjärveläisille oma lehti

Anna Maria ja Elisa olivataikoinaan toimineet Alaky-län puhelinkeskuksen hoita-jina ja matkalaukussa olimm. maisteri Impi WiikanPyhäjärven historiaa vartenlähettämä tiedustelu kes-kuksen hoitamisesta.

Monien muiden paperei-den joukosta löytyi myöskinsukulaisten välistä kirjeen-vaihtoa. 26.1.1947 mm.Huittisista lähetetty kirjeElisalle, jossa tuodaan ter-veisiä sukulaisilta ja kerro-taan Huittisissa ja Siurossaolevista siirtolaisista ja hei-dän elämänmenostaan.

Ulkopuoliselle vieraan ih-misen paperit ovat monestimitäänsanomattomia muttaesim. sukutukijat ja muutasian harrastajat saattavatsaada tärkeitä tietoja. Tässä-kin matkalaukussa oli lisäksimm. korvausasiakirjat, joi-den alkuperäiskappaleetovat jokaisen pyhäjärveläi-sen osalta kansallisarkistos-sa Helsingissä.

Talon nykyiset omistajatovat tehneet Äijön tyttöjentalossa suurremontin. Aino-astaan hirsikehikko on alku-peräistä tekoa. Tämäkinosoittaa ettei kaikki vanharakennuskantakaan ole hä-vitettävää, vaan siitä saa-daan nykytekniikalla korjat-tua uutta vastaava asunto.

REINO ÄIKIÄ

Uusi pitäjälehti “Pyhäjärvi”on nähnyt päivänvalon tam-mikuun 26 päivänä.

Lehden ilmestyminen onilmaisu karjalaisuuden elä-misestä ja vaalimisestauusilla asuinpaikoilla, silläkaikkien karjalaisten toivoKarjalan takaisinsaamisestaelää yhä. Toivottavasti tämätoive toteutuu pian. Onhanporkkalalaistenkin toive ko-tiseutunsa takaisinsaami-sesta toteutunut, miksei sit-ten karjalaisten toive toteu-tuisi.

Tässä yhteydessä on syytäpoimia muutamia lauseita“Pyhäjärven” ensimmäisestänumerosta. Näin kirjoittaalehden toimittaja JalmariPusa:

“Yhtä hyvin kuin sitkeä työon saattanut säätiömmeelinvoimaiseksi ja tunnuste-tuksi, yhtä päättävästi ovatpyhäjärveläiset rakentavatvoimat päättäneet ryhtyälehtemme ympärille ja suo-rastaan velvoittaneet sitä yl-läpitämään. Tämä on velvoi-tus, joka on otettu vastaan.“Pyhäjärvi” lähtee vuositai-paleelleen tietoisena vai-keuksistaan, mutta tietoise-na myöskin tehtävänsä oi-keutuksesta. Tehkää lehdes-tä muiden evakkokuntienlehtien tapaan luja yhdyssil-ta, jolle on turvallista raken-taa vastaisia kohtaloitammevarten”.

Samassa lehdessä kirjoit-taa Martti Tenkanen:

“Mekin kaipaamme yhtey-den ylläpitäjää ja mielen ko-hennusta ja uutta innon tu-len virittäjää, mutta me tar-

vitsemme lehteä muussakinmerkityksessä. Oman leh-temme kautta tutustummeparemmin toinen toiseem-me, niihinkin, jotka ovat jää-neet ennestään vieraammik-si. Me nuoremmat tutus-tumme vanhempien mie-lialoihin, kokemuksiin ja nä-kemyksiin ja voimme niistäsaada paljon rohkaisua jaoppia elämämme taistelui-hin. Tämä lehti siis välittäämeille nuoremmille sen kar-jalaisen perinnön, jokamuuten menisi vanhemmanpolven kanssa hautaan. Eikukaan epäile sitä, etteikö seolisi meille melkoinen me-netys kaiken muun lisäksi”.

Ja näin Matiskalan Kukonmaisteripoika:

“Olin monta kertaa haa-veillut jostain tällaisesta py-häjärveläisestä yhdyssitees-tä, mutta kun olen niin kau-kana muista meikäläisistä,niin tunsin itseni voimatto-maksi. Olen ollut pahoillani,etten ole kyennyt kanta-maan edes kortta kekoonpyhäjärveläisyyden säilyttä-misen puolesta. Ilomielinryhdyn avustamaan vakitui-sesti lehteä”.

Tässä muutamia lauseitakarjalaisten pitäjälehtien“kuopuksesta” ja nuo aja-tukset sopivat meille kaikille.

Säkkijärvi toivoo “Pyhäjär-velle” menestystä ja onneakarjalaisuuden ylläpitäjänä.

Juhlapäivänänne, 50 vuot-ta myöhemmin, Säkkijärvi-lehti haluaa onnitella leh-teänne Säkkijärvellä synty-neen Tyyne Muurikan (o.s.Autio) runon sanoin:

SynnyinseudulleniOn synnyinseutu paikka parhain,sieltä on muistot ajoilta varhain.Leikkipaikat niin rakkaat siellä,on muistoissain ain´ elon tiellä.Sitä kuvaa ei mikään voi himmentää.Se aina niin sydäntä lämmittää.

On synnyinseutu rakkain,on paikka siunattu armahin.Sen tähden tuikkeena aina loistaaja kultalankana murheet poistaa.Viel´ muistoissani elää saan,mä synnyinseudullain uudestaan.PAULA PENTTILÄ

VPL. PYHÄJÄRVI Maanantaina 20. maaliskuuta 20068

APAHTUMAKALENTERIT

Vastaava toimittajaErkki PärssinenRuotsilankyläntie 23938300 Kiikkapuh. (03) 513 5150erkki.parssinen@surfeu.fi

Salme RintalaKorkeemäenkatu 26 A 2637100 Nokiapuh. (03) 341 0551salme.rintala@netti.fi

Toimituksen osoite:Reino Äikiä32700 Huittinenpuh. (02) 566 213matkapuh. 040 769 5775fax (02) 566 218reino.aikia@esanet.fi

Sivunvalmistus:Oy Tyrvään SanomatPainopaikka:Satakunnan Painotuote Oy,Kokemäki

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö

Lehtemme maaliskuun numero tehdään 20. 4. 2006.

Tähän lehteen tarkoitettu aineisto on oltava toimituksessa 13. 4. 2006 mennessä.

■ Suoniemen alueelle muuttaneidenKarjalansiirtolaisten 60 v muistojenjuhla onNokialla Kauniasissa, Maurin srk.talolla, 23. 4.2006alkaen klo 12.00. Ohjelmassa on messu ja kiitos-juhla. Kahvit ja karjalanpiiraat. Tervetuloa!Tilaisuuden järjestää Suoniemen Raittiusseura ry jaKuloveden Kylät ry yhdessä Nokian seurakunnankanssa.

■ Kotiseuturetki Pyhäjärvelle ja KesäpäiväKarjalassa juhlaan Käkisalmessa 27-30.7. 2006. Joperinteiseksi muodostunut kotiseutumatkailijoidenyhteistapaaminen jossa tilaisuudessa voi tavatasatamäärin eri pitäjien kotiseutumatkailijoita.Juhlassa on suomalaisten sekä venäläisten esit-tämää korkeatasoista kulttuuriohjelmaa. Myöskinretkeilymahdollisuus entisille kotipaikoille ja tutus-tuminen alueen nähtävyyksiin. Paluu Äyräpään jaViipurin kautta Suomeen. Neljän päivän matkanhinta 338 e /hlö. Lisätietoja ja varaukset ErkkiPärssinen, puh.03- 5135150, 0500-755981 taiLomalinja, puh 03- 31403300.

■ Tampereen seudun Vpl. Pyhäjärvikerhokokoontuu Tarinatuokioon su 9. 4. 2006 VanhalleKirjastotalolle klo 13. Kevätretki tehdään helators-taina 25. 5. Meri-Poriin, ym. nähtävyyksiin.Ilmoittaudu kokouksessa retkelle. Tarinatuokiossakahvit ja arpajaiset. Tule mukaan! Johtokuntakokoontuu klo 12.

■ Evakkolapset ry kokoontuu 5. 4. 2006Tampereen vanhassa kirjastossa kello 18.00.Tutkija Anna-Kaisa Kuusisto Arponen kertooaiheesta Paikkatunnetta etsimässä: Suomen siirto-karjalaisten ja sotalasten kokemuksia. Tutkimuksenrahoittaa Suomen Akatemia. Tervetuloa!

■ Tule kanssamme kotiseuturetkelle Pyhäjärvelle28. -31.7. Yhden matkan aikana on tilaisuus käydäkotipaikoilla, risteillä Laatokalla ja Nevalla, nähdäkaksi Laatokan luostaria Valamo ja Konevitsa sekäPähkinälinnan linnoitussaari ja osallistuaKäkisalmen linnan pihalla pidettäville “ KesäpäiväKarjalassa” -juhlille. Bussireitti Tampere-Hämeenlinna-Riihimäki-Helsinki-Porvoo-Kotka-Vaalimaa-Viipuri-Pyhäjärvi (28.- 29.7.htlAquamarin ). Lisätietoja ja varaukset Seija Lintulapuh. 040 526 6220, 03 344 3032. Vastuullinenmatkanjärjestäjä Lomalinja Oy.

■ Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon huhtikuunkokous pidetään torstaina 6. 4. 2006 RavintolaWanhassa Herrassa, Laaksokatu 17, Lahdessa klo 13.00 alkaen. Tervetuloa.

■ Helin mukana Karjalaan. 13.-17.4. Pietari. 16.-21.5. Pyhäjärvi-Pietari-Aunus-Petroskoi VienanKemi –Uhtua –Kostamus –Vartius. 22.-26.6.Perinteinen Juhannusmatka Pyhäjärvi-Valamo. 23.-27.8. Pyhäjärvi-Valamo. Tiedustelut 050-5671586. Heli Salminen ( Naskalin Manun tyttö)

■ Kalamajan, Montruan ja Pölhölön jakokunnankokous on 1.7. kello 12.00 Äetsän Keikyässä Elvi jaEsko Pohjolaisen kutsumana osoitteessaPaanakedontie 6.

Tampereen seudun Vpl. Pyhäjärvi -kerhon vuosikokousKerhon puheenjohtajanajatkaa Laila Innanen. Ker-hon sääntömääräinen vuo-sikokous pidettiin VanhallaKirjastotalolla 12. 2. 2006 al-kaen klo 13. Todettiin ettätoiminta on hieman vilkas-tunut kerhossa, uusia jäse-niä on saatu lisää. Pikkujou-luun ja retkille osallistujienmäärä kasvoi vuonna 2005kiitettävästi. Johtokuntaansaatiin Orivedelle muutta-neen Kari Sipposen tilallePirjo Kiiala, joka valittiinmyös vuoden 2006 sihteerik-si. Helvi Kalttila jatkaa talou-denhoitajana ja muut johto-kunnan jäsenet ovat PenttiPäiväläinen (varapuhj.),Marja-Kaisa Linnainmaa, Ir-ja Siirtonen, Seija Lintula

(kerhon emäntä), LeenaKenttälä ja Kerttu Vesikko.Varajäsenet Elsa KenttäläRanta-aho ja Leevi Hieta-nen.

Kerho kokoontuu aina jo-ka kuukauden toinen sun-nuntai klo 13 Vanhalla kirjas-totalolla, paitsi toukokuussa,jolloin Poriin tehtävä Kevät-retki 25. 5. korvaa tarinatuo-kion.

Johtokunta toivoo ettäTampereen seudulta pyhä-järveläiset ja heidän avio-puolisonsa tulisivat mukaantoimintaamme. ”Yhdessäolemme enemmän kuin yk-sin.” (Jäsenyys on ilmainen).

Valoisin mielin lähdemmeuudelle toimintakaudelle!

L.I.

OikaisuTarkkaavainen lehtemme lu-kija fil. maisteri Eeva Hämä-läinen on aiheellisesti pa-hoittanut mielensä lehtem-me nro 1/2006 olleista vir-heistä, joita tässä oikaisen:

Päätoimittaja Jalmari Pusas. 18. 8. 1895 Pyhäjärvellä, k.27. 5. 1957 Turun Lääninsai-raalassa.

Päätoimittaja Kauko Hä-mäläinen s. 8. 6. 1908 Pyhä-järvellä, k. 5. 6. 1989 Kiikas-sa.

Toimitussihteeri Eeva Hä-mäläinen s. 4. 5. 1930.

Anteeksi pyytäen ja valit-taen tekemiäni virheitä

ERKKI PÄRSSINEN

KOTISEUTUMATKAKarjalaan–Sortavalaan ja Pyhäjärvelle 2.–5. 7. 2006

Hinta vain 227 €/henkilö!

Tule kanssamme hauskalle matkalle Sortavalaan ja Py-häjärvelle. Kuljettajana (jo vuosien takaa tuttu) HannuSorvari. Linja-auton reitti: Mynämäki, Pori, Tampere, Lahti,Mikkeli, Savonlinna, Sortavala. Majoitumme ”Sortavala-Hotelliin”, jossa päivällinen.3. 7. Aamupalan jälkeen opastettu kiertoajelu Sortavalas-sa (2 tuntia) sekä ostosaikaa. Päivän kuluessa ajammepitkin Laatokan rantaa, (pysähdymme Käkisalmessamennessä) Musakan Lomarantaan Pyhäjärvelle, jossameillä on puolihoito. Ruoka ja saunat odottavat matkalai-sia ja Pyhäjärven aallot kutsuvat syleilyynsä. Iltaohjel-massa Huvikatoksessa yhteislaulua, huumoria, runojaym. hauskaa. (Voit myös paistaa makkaraa).4. 7. Aamupalan jälkeen lähdemme linja-autolla juurillem-me esim. Sortanlahti, Yläjärvi, Ylläppää, Lohijoki sekäSakkolan Lohijoki. Linja-automatkoilla ja retkellä keitäm-me kahvit, joten suolaista ja makeaa evästä tarpeen mu-kaan. Iltaohjelmassa Huvikatoksessa tanssia.5. 7. Aamupalan jälkeen lähdemme kotimatkalle Terijoenkautta Viipuriin, jossa vielä ostosaikaa. Illan kuluessa pa-laamme kotiin.Matkanvetäjänä, jo 9 vuoden kokemuksella, TampereenPyhäjärvi-seuran puheenjohtaja ja Ukkosen sukuseuranmatkailunvetäjä Laila Innanen (Inkisen Anselmin tyttö Lo-hijoelta). (Matkalle sopii vielä 16 henkilöä.)

Soita 040 504 9135!

Pilkkikisat Vammalassa

Menestystä hiihdossa

Piirin kiertopalkinnon, samoin Huittisten, Vammalan jaÄetsän seurojen välisen kiertopalkinnon voitti Äetsä vuo-deksi haltuunsa. Suurimman saalin kokonaispainon arva-si parhaiten Sofia Jalonen.

Karjalaseurojen Satakunnanpiirin pilkkikilpailut pidet-tiin Vammalassa 26. 2. Tulokset:Naiset: 1) Katri PajunenVammala 3470 g, 2) HelkaMäkelä Vammala 1280, 3)Ulla Halminen Rauma 520,4) Seija Lehtimäki Äetsä 200,5) Katariina Mäkelä Rauma70.Nuoret: 1) Juho Ojala Kullaa3035, 2) Petteri Palonen Äet-sä 595, 3) Severi PalonenÄetsä 265.Miehet: 1) Leevi Orpana Äet-sä 4915 g, 2) Rauno PajunenVammala 4305, 3) Aulis Piip-ponen Äetsä 3960, 4) JariOjala Kullaa 3875, 5) JukkaOjala Kullaa 3580, 6) TarmoOjala Kullaa 3495, 7) Toivo

Mustonen Vammala 3335, 8)Terho Voutavaara Kullaa3285, 9) Juhani KulmalaVammala 3270, 10) Perttu Vi-havainen Kullaa 3175, 11) Ti-mo Mäkelä Vammala 2645,12) Martti Lotsari Vammala2550, 13) Tauno Teperi Köy-liö 2265, 14) Kalle LehtimäkiÄetsä 2210, 15) Seppo RajalaVammala 1945, 16) TaunoMäkinen Vammala 1890, 17)Henrik Haikonen Köyliö1210, 18) Juha PökkönenRauma 790, 19) Petteri Hal-minen Rauma 480. Kalaa yh-teensä 62 615 g.Joukkuekilpailu: 1) Äetsä 11085 g, 2) Kullaa I 10 250 g, 3)Kullaa II 10 195 g, 4) Vamma-la 9500 g, 5) Rauma 1380 g.

Äetsän Karjalaiset ry pitivuosikokouksensa 1. 2. 2006Keikyän Osuuspankin ko-koustiloissa. Kokouksessahyväksyttiin seuran toimin-takertomus ja tilit edelliseltävuodelta. Toimintaa oli ollutmonella eri tasoilla, oli käytyteatterissa, järjestetty lau-luilta Kiikoisissa ja opetettukyykkäpelinalkeita siellä.Myös kolmen seuran Vam-malan- Huittisten ja ÄetsänKarjalaseurojen yhteistoi-minta oli ollut tuloksellista.

Vuosikokouksen tärkeim-mäksi asiaksi nousi yhdis-tyksen nimenmuutos asia.Kokous hyväksyi yksimieli-sesti nimen muutoksen.Seuran nimi on tästä lähtienÄetsän Karjalaseura ry. Sa-malla hyväksyttiin myöskinseuran uudet säännöt Karja-lan Liiton mallisääntöjenmukaisina. Näiden sääntö-jen mukaan seuran kotipaik-kana on Äetsän kunta. Sään-töjen kolmannen pykälänmukaan se järjestää koti-paikkakunnallaan ja toimin-ta ympäristössään jäsenten-sä eri tilaisuuksia ja toimiijäsentensä yhdyssiteenä.Näillä uusilla säännöillä saa-daan toiminnan piiriin koot-tua myös niiden alueiden jakuntien alueella asuvat kar-jalaisuuden hyväksi toimivatvoimat, joiden alueella eiomaa Karjala seuraa ole taiseuran toiminta on hiipu-

massa. Uudet säännöt hy-väksyttiin toisen kerran viik-koa myöhemmin seuranyleisessä ylimääräisessä ko-kouksessa. Sääntömuutoson nyt hyväksyttävänä Pa-tentti ja RekisterihallituksenYhdistysrekisteri osastolla

Seuran johtokuntaan einyt haluttu tehdä muutoksiavaan asiaan palataan uusiensääntöjen mukaan syksylläpidettävässä syyskokoukses-sa. Puheenjohtajana jatkaaErkki Pärssinen, varap. JuhaTanninen, sihteerinä MarjaKoukku ja rahastonhoitaja-na Keijo Huuhka. Johtokun-nan erovuoroiset jäsenetLeevi Orpana ja Saimi Pärs-sinen valittiin uudelleenNaistoimikunnan puheen-johtajaksi valittiin Tuija Kaa-salainen, varapuhj. TerttuOrpana ja jäseniksi AnnikkiSalli ja Tuula Huuhka. Lii-kunta toimikuntaan tulivatpj. Juha Tanninen ja jäseninäLeevi Orpana, Esko Pohjolai-nen, Aulis Rapeli, ja PaavoAmpuja.

Alkavan toimintakaudentoimintasuunnitelmaan si-sältyy edelleen yhteistoi-minta naapuriseurojenkanssa, kesätapahtuma Kii-koisissa, rantasaunailta Kii-majärven rantasaunalla jayhteisen hengellisen tilai-suuden järjestäminen Py-häinpäivän aikaan syksyllä.

Äetsän Karjalaisetry. vuosikokous

Somerolla pidetyissä karja-laisten hiihtokilpailussa Rai-mo Huppunen voitti miehet65 v. sarjan ja hänen tyttä-

rensä Hanna Peltonen olinaiset 35 v. sarjassa toinen.