L I I K A S T E N S U K U S E U R A R Y: N JÄ S E N L E H T I 2 / 2 0 1 4

Sukukokous Pieksämäellä s. 8 • Lippu Liikasille s. 9 • 70 vuoden takaa s.13 Houkuttelevin otsikko s. 14 • Kangasniemen Eevan tapaus s. 16

Lasi lumosi Ulvin kesänäyttelyssä sekä Lasimiehet Jake ja Jones s. 18 Merkkipäiviä 2015 s. 19

2 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014

NYT VOIDAAN LIPUTTAA

Nyt se on sitten tehty ja projekti päät-tynyt. Liikaset ovat saaneet lipun ja se on otettu käyttöön. On hienoa, että se valmistui juuri nyt, että voimme ensi kesänä pitää 30-vuotisjuhlat lippujen kanssa. Kiitän kaikkia, jotka tavalla tai toisella edesauttoivat lippuhankkeen onnistumisessa. Jos vielä haluamme jatkaa projektia, seuraavaksi olisi hyvä saada lipputankoihin arvokkuutta lisäävät metalliset muotoillut päät puupallojen sijaan. Löytyisikö seuran piiristä vapaaehtoista metallimiestä toteuttamaan tämän? Miltä näyttäisi messinkinen liekki, joka on tuttu ku-viona jo muutenkin. Tämän hyvän jälkeen karu arki jatkuu ja hallitus pohtii kaikenlaista. Harmit-taa tietysti, että jouduimme sukuko-kouksessa erottamaan muutamia jäse-niä maksurästien takia. Toivottavasti tämä oli harvinainen poikkeus. Harmaita hiuksia on tullut myös siitä, että niin suuri määrä jätti maksamatta tämän vuoden jäsenmaksunsa eräpäi-vänä. Aikaisempina vuosina sitkeän karhuamisen tuloksena maksut ovat yleensä tulleet kassaan ja jäsenmäärä pääsi jopa nousemaan 12 vuotta pe-räkkäin, mutta jännittää, miten käy nyt. Tarvitaan nimittäin rahaa toimin-nan pyörittämiseen. Esimerkiksi tätä lehteä emme voineet tilata painosta värillisenä, vaikka niin suunnittelim-me. Noin 600 euroa puuttuu jäsen-maksuja ja siksi lehden mukana tulee rästilasku niille, joilta odotamme vielä maksua. Toivottavasti saamme suori-

tukset, jotka parantavat tilannetta ensi vuodeksi. Kuluneena vuonna jäsenkatoa aiheut-tivat myös monet kuolemat. Kuoleman kautta poistumiselle emme voi mitään, mutta me voimme paikata aukot uusil-la jäsenillä. Toivomme, että vainajien lapset jatkaisivat sukuseurassa ja vei-sivät sukuhaarojen perintöä eteenpäin. Samalla esitän tässä omaisille pyyn-nön, että sukuseura saisi kuolinilmoi-tuksen mahdollisimman pian. Ei ole mukavaa, että laitamme postia ja se tulee takaisin. Sitten selvitämme, mitä on tapahtunut ja yleensä syynä on ilmoittamatta jätetty osoitteenmuutos tai kuolemantapaus. Väestörekisteri veloittaa kustakin kysytystä osoitetie-dosta 1,24 euroa. Jos henkilö on kuol-lut, kyselyyn tulee vastaus: Henkilö on kuollut. Toivon, että ymmärrätte, miten paljon yksinkertaisempaa olisi hoitaa nämä muutosilmoitukset seural-le heti aiheen ilmaantuessa. Iloksemme on todettava, että uusia jäseniä on jo tullutkin. Viestini sähkö-postissa herätti. Kiitos teille, jotka lähditte soutamaan yhteistä venettäm-me eteenpäin. Ensi kesänä ovat siis 30-vuotisjuhlat Kuusamossa, jossa on kokoonnuttu yhden kerran jo aikaisemminkin oi-kein onnistuneesti. Vuosi oli 1994, jonka lunttasin historiikistamme. Sil-loin oli hienoa mm. saada vierailla ”omalla” raja-asemalla, jonka nimi oli Liikanen. Nyt se ei enää ole mahdol-

lista, kun kiinteistö myytiin siviileille. Me Liikasetkin sitä uneksimme loma-paikaksemme, mutta haaveeksi se jäi järjettömän suuressa rahapulassa. Se ei kuitenkaan harmittanut, kun sain kurs-sitoverilta vinkin, että älkää ostako. Myyntiin menevää kiinteistöä ei kun-nostettu enää vuosiin. Nyt toivomme ja uskomme, että saamme Kuusamoon jälleen mukavat juhlat. Suunnittelu on jo alkanut. Vielä on aikaa miettiä, miten vierailun toteuttaisi 25. - 26.7. Kutsunko sisarukseni mukaan vai haastanko serkut koolle vai menenkö yksin tai perheen kanssa vai miten? Niin tai näin, parasta on käydä katso-massa ja tapaamassa sukulaisia, kun he ovat vielä elossa. Toivottavasti tapaamme siellä. Ensi vuosi on muutenkin juhlavuosi. Jos Luoja suo, saamme juhlia ensim-mäistä 100-vuotiasta Liikasta. Kolmas merkkitapahtuma on se, että perinne-henkilömme Hermanin syntymästä tulee kuluneeksi 180 vuotta, ja sivulla 19 on vielä lisää merkkipäiviä juhlit-tavaksi. Vuoden lähestyessä loppuaan haluan kiittää kaikkia ja erityisesti eri tehtä-vissä toimineita hyvin sujuneesta yhteistyöstä kuluneena vuonna. Sa-malla toivotan teille ja perhepiiriinne

Hyvää Joulua ja

Onnellista Juhlavuottamme 2015.

Harri Liikanen

LIIKASLINKKI

Liikasten sukuseura ry:n jäsenlehti Päätoimittaja Harri Liikanen

Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Painos 260 kpl.

ISSN-L 2243-3767 ISSN 2243-3767 (Painettu)

ISSN 2243-3775 (Verkkojulkaisu) Painopaikka Multiprint Oy, Vantaa

Kansikuvassa on neljä lasinpuhaltaja Jaakko Liikasen 33 työstä,

jotka olivat esillä Lasimuseossa Riihimäellä viime kesänä. Katso lisää sivulta 18. Kansi Toni Liikanen

LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 3

SYNTYNEITÄ 16.12.2013 syntyi Reisjärvellä Suvi Liikaselle ja Jukka Suomalalle poika, joka sai nimekseen Toivo Edvard. Tärkeät mitat olivat 49,5 cm ja 3350 g. Kuva Toivosta on äidin ja isän hääku-vassa.

12.6.2014 syntyi Umeåssa Peter Ries-tolalle ja Lena Sylwanille poika, 52 cm ja 3460 g, joka sai nimekseen Niila Nils Franz Sylwan Riestola. Peterin vanhemmat Maija-Liisa ja Raimo Riestola Kuusamon sukuhaa-rasta.

Niila

27.6.2014 syntyi Oulussa Aki Liika-selle ja Sanna Körkölle tyttö. Strate-giset mitat olivat 43 cm ja 2085 g, Nimekseen hän sai Helmi Aino Elisa-beth Liikanen. Akin vanhemmat Heikki ja Auni Liikanen ovat Kuusa-mon sukuhaarasta.

Helmi

30.6.2014 klo 00.41 syntyi Juha Lii-kasen (toiminnantarkastajamme) ja Maiju Jokisen perheeseen toinen

poika Santtu Jussi Jalmari, 53 cm ja 3940 g. Ajoitus oli hyvä, kun myös Juhan syntymäpäivä on 30.6. Suvi ja Juha ovat Kari ja Eija Liikasen lapset Kangasniemen sukuhaarasta.

Santtu

10.7.2014 syntyi Helsingissä Kaisa Pastilan ja Toni Liikasen perheeseen Antonille veli ja sisko. Tärkeät mitat olivat 3,535 kg ja 52 cm ja 2,985 kg ja 49 cm. Ristiäiset olivat 28.9. Olaus Petrin kirkossa. Kasteen toimitti Kai-san täti ja kummitäti rovasti Aino Mäki-Punto ja kanttorina toimi Hen-rico Stewen.

Amos ja Iris 6 päivän vanhoina.

Poika sai nimekseen Amos Herman ja tyttö Iris Amanda. Amoksen kum-meiksi tulivat Reetta ja Ville Kivelä sekä Jukka Kuosma. Iris sai kum-meikseen Minna Kallion ja Tommi Pastilan sekä Laura ja Mikko Villin. Toni on Harri ja Tuula Liikasen poika ja Kaisa Pekka ja Mirja Pasti-lan tytär. Kangasniemen sukuhaara.

8.8. 2014 syntyi Jyväskylässä Sanna ja Tuomas Kankaiselle toinen poika. Hän sai nimekseen Samu Mikel Olavi. Sannan vanhemmat ovat Kaija ja Ari Kuitunen Kangasniemen sukuhaaras-ta.

Samu 8 viikkoa

18.9.2014 syntyi Kokkolassa Hannu Kiiskilälle ja hänen avovaimolleen Satu Väkäkainulle potra poika. Stra-tegiset mitat olivat 3910 g ja 53 cm. Hannu on Kari-vaarin ja Eeva-Maija-mummin vanhin poika Kangasniemen sukuhaarasta, sillä Karin äiti Veera Kiiskilä on Elina Puurulan o.s. Lii-kasen tytär. Ristiäisiä vietetään Kok-kolassa 6.12 jolloin työnimi ”Nyytti” luultavasti muuttuu.

"Nyytti"

Sukuseura toivottaa onnea äideille, onnea isille ja onnea pienille perheen-lisille isovanhempia unohtamatta.

4 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 KUOLLEITA Kauppateknikko Sirkka-Liisa Tupala s. 4.10.1920 Hartola k. 3.4.2013 Hämeenlinna Mikkelin sukuhaara Emäntä, perhepäivähoitaja Maire Inkilä o.s. Seppä s. 8.9.1923 Lumivaara k. 9.8.2014 Keminmaa Korpilahden sukuhaara Konelatoja Jouko Liikanen s. 6.12.1935 Johannes k. 3.8.2014 Turku Johanneksen sukuhaara Leena Kuitunen o.s. Liikanen s. 7.8.1937 Kangasniemi k. 8.8.2014 Kangasniemi Kangasniemen sukuhaara Sukuseura ottaa osaa omaisten suruun ja kunnioittaa vainajien muistoa. UUSIA JÄSENIÄ Asiakasneuvoja Marja Koski, VANTAA Kangasniemen sukuhaara Psykologi Marja Liikanen, KUOPIO Kangasniemen sukuhaara Opettaja Merja Liikanen, REISJÄRVI Korpilahden sukuhaara ja avioliiton kautta Kangasniemen suku-haara Ritva Liikanen, TURKU Johanneksen sukuhaara Merikarttatietojen tarkastaja Tarja Liikanen, TUUSULA Mikkelin Asilan sukuhaara Autonkuljettaja Vesa Ollila, RIIHIMÄKI Kuusamon sukuhaara Toivotamme uudet jäsenet tervetul-leiksi toimimaan sukuseurassamme.

VALMISTUNEITA

Merikarttatietojen tarkastaja Tarja Liikanen on valmistunut 6.6.2014 Järvenpään seurakuntaopistosta lähi-hoitajaksi oman työnsä ohella. Tarja aikoo tehdä merikarttoja päivisin ja lähihoitajan keikkoja vapaa-aikoina. Tarja on Kalervo ja Hilkka Liikasen lapsi. Mikkelin Asilan sukuhaara.

Tradenomi Paula Maaria Rossi on valmistunut 11.6.2014 Lapin yliopis-tosta hallintotieteen, erityisesti johta-misen psykologian maisteriksi. Paula on Paavo ja Sirkka Rossin nuorin lapsi. Nimi Liikanen löytyy Paavon äidiltä Elinalta, sillä hän oli o.s. Liikanen. Kangasniemen sukuhaa-ra.

KEVÄÄN 2014 YLIOPPILAAT Haapaniemi Amanda Helmi-Elina - Kangasniemen sukuhaara Reisjärven lukio, Reisjärvi Liikanen Tero Aki Valtteri Mikkelin lukio, Mikkeli Liikanen Lotta Sylvia Munkkiniemen yhteiskoulun lukio, Helsinki Liikanen Janina Eveliina Itäkeskuksen lukio, Helsinki Liikanen Anni Katariina Pateniemen lukio, Oulu Liikanen Sara Veronica Kalevan lukio, Tampere Liikanen Eero Raimo Iisakki - Kangasniemen sukuhaara Mikkelin lukio, Mikkeli Liikanen Melina Beata Mimosa Tampereen aikuislukio, Tampere Tzolov Mikael Milenov - Kangasniemen sukuhaara Kokkolan yhteislyseon lukio, Kokkola Ukonaho Sara Pauliina - Kangasniemen sukuhaara Pohjois-Haagan yhteiskoulu,Helsinki Onnittelemme valkolakin saaneita ja toivotamme onnea ja menestystä jat-ko-opinnoissa. Vain neljälle olemme saaneet sukuhaaran. Voisiko joku auttaa kertomalla meille muut?

ISÄNI/ÄITINI OHJEET MINULLE Opiskele ala-aste, hae ylä-asteelle, käy lukio, opiskele lääketieteen alalle, mene naimisiin, muuta rivitaloon, meni töihin sairaalaan tai apteekkiin, maksa asuntolaina pois, ja nauti elä-mästä. Joel Lähde: Kevätpörriäinen 2014

LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 5

28.6.2014 vihittiin Reisjärvellä avioliittoon Suvi o.s. Liika-nen ja Jukka Suomala. Suvin vanhemmat ovat Kari ja Eija Liikanen Kangasniemen sukuhaarasta.

Suvi ja Jukka, jonka sylissä esikoinen Toivo.

28.6.2014 vihittiin avioliittoon Pirkkalan vanhassa kirkossa Jaana o.s. Liikanen ja Mika Pihlajamäki. Jaanan van-hemmat ovat Jorma ja Mirja Liikanen ja Mikan vanhem-mat Markku ja Raija Pihlajamäki. Korpilahden sukuhaara.

Jaana ja Mika

25.7.2014 vihittiin avioliittoon Kuopion maistraatissa Em-ma Kaisa Annukka Immonen o.s. Liikanen ja Tuomas Antero Laitinen. Emma otti sukunimekseen Laitinen. Em-ma on Pentti ja Merja Liikasen tytär ja edustaa Kangas-niemen sukuhaaraa.

Emma ja Tuomas

27.9.2014 vihittiin avioliittoon Oulujoen kirkossa Juho Hyry ja Tiina Karttunen, joka ottaa käyttöön miehensä sukunimen. Juhon äiti on Eila Hyry Iin Juopperien sukuha-rasta. Isä on Olli Hyry.

6 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014

KULTAHÄÄT Esko ja Liisa Liikanen o.s. Park-kinen viettivät kultahäitään 16.8.2014 Mikkelissä. Onnitte-lemme tämän harvinaisen saavu-tuksen johdosta ja toivotamme heille, sukuseuratyössäkin ansioi-tuneille mitä parhainta jatkoa elä-mänpolulla. Kuvassa he ovat Heikki Liikasen kuvaamana suku-kokouksessa Pudasjärvellä 2006.

HILKKA NIKOLA 80 V

Hilkka kädessään lehtikuva 3-vuotiaasta Plan-kummilapsesta Khusista.

Heinäkuun 23. päivänä 2014 oli Vihannissa juhlat, kun Hilkka Nikola täytti 80 vuotta. Paikallislehti Pyhäjokiseutu teki hänestä komean jutun, josta kuvamme ja tämän kirjoi-tuksen tietoja on kaapattu. Nimi Nikola ei näytä Liikaselta, mutta kun tutkitaan Ristiinan sukuhaaraa, saadaan selville, että hänen isänsä oli Toivo Hjalmar Liikanen Helsingistä. Hilkan tarina alkoikin Helsingistä, missä hänen perheensä asui Vänrikki Stoolin kadulla. Sieltä hän muistaa, että kun oli lunta, lapset laskivat jonossa pitkin katuja. Nyt mäenlas-ku olisi vaarallista autojen takia. Kun Hilkka oli viiden vanha, syttyi sota 1939. Isä laittoi tytön ja äidin junaan, missä oli tungosta, ja Hilkka istui pienen kapsäkkinsä päällä eteisessä. Tämä ensimmäinen pakomatka suuntautui kum-mitädin luokse Toijalaan. Hän oli sotaa paossa myös Män-tyharjulla Tuustaipaleella, jolloin oli kesä. Hilkka kertoo sota-aikana herkkuina olleen namimurut kuivatetuista pork-kanoista, pinimintti pastillirasioissa, puurokastikejauhot ja purukumit, joina toimivat parafiiniankat. - Pinimintti oli sellaista hiirenpaskan näköistä mustaa pöt-köä, joka ilmeisesti yritti olla lakritsia, Hilkka nauraa toi-mittajalle.

8-vuotiaana eli 1942 Hilkka muutti evakkoon Siikajoelle. Naapurissa asui hänen tuleva miehensä, mutta ei sitä silloin osattu aavistaa, että hänestä tulee Hilkan elämänkumppani. - Mieheni veli oli leikkikaverinani siellä. Vasta vuosia myöhemmin, jo aikuisiällä, kun palasin Siikajoelle, kohta-simme mieheni kanssa uudelleen. Pariskunnalle syntyi kolme lasta, kaksi tyttöä ja poika. Nykyään Hilkka asustelee Vihannissa. Nuorin lapsista Satu asustelee äitinsä kanssa ja auttaa päivän askareissa. Perin-nöllinen hitaasti etenevä lihassairaus hidastaa äidin ja tytön menoa. - Tykkäisin käydä kovasti uimassa. Silloin vielä, kun olim-me enemmän Oulaisten kanssa kimpassa, kävinkin Oulais-ten uimahallissa vesijumpassa. Nykyään pitäisi lähteä Raa-heen asti, mutta pitkät välimatkat tekevät uimisen mahdot-tomaksi, Hilkka toteaa. Monta harrastusta on jäänyt jälkeen, mutta taide on pysy-nyt. Hän lisää vanhenemisen olevan sitä, että joutuu luo-pumaan kaikesta pikku hiljaa. Hän käy talvisin maalauspii-rissä ja on mukana jaksamisensa mukaan Vihannin Kuvan-tekijöiden toiminnassa. Kesällä he tietysti muistivat Hilkan merkkipäivän. Äidinkielen ja ranskan kielen opettajana ja lukion vanhempana lehtorina elämäntyönsä tehnyt Hilkka kuuntelee nykyään kirjansa. - Toisessa silmässäni on kaihi, joten lukemisesta ei tule mitään. Onneksi on Celia, näkövammaisten kirjasto, josta voi lainata äänikirjoja, Hilkka lisää. Alun perin hänellä oli toiveena päästä kuvaamataidon opet-tajaksi opiskelemaan, mutta koska ovet eivät Ateneumiin auenneet, nuori nainen päätti jatkaa opiskelua yliopistossa. Hän kertoo kahlanneensa lapsena kaikki Töölön sivukirjas-ton lasten kirjat läpi. - Aikuisten kirjoja en ehtinyt ihan kaikkia lukea, Hilkka nauraa. Hilkan harrastuksiin kuuluu myös kirjeenvaihto. Hänellä on jo kolmas Planin kummilapsi. Ensimmäinen oli kiinalainen tyttö, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa vuosikausia. Lopuksi perhe muutti jonnekin ja sieltä Plan ei enää häntä löytänyt. Nyt hän on lähettänyt ensimmäisen kirjeen uudel-le kummilapselle Khusille Intiaan. Välissä hän ehti kirjoit-tamaan myös kiinalaiselle pojalle. - Olen huolissani tyttöjen tilanteesta ja haluan auttaa. Lähe-timme ensimmäiselle kummilapselle keltaisen T-paidan ja tyttö kertoi seuraavassa kirjeessään, että kaverit kehuivat häntä prinsessaksi se paita päällä, Hilkka kertoo.

LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 7

TIMANTTIRISTI MARTTI TULOKKAALLE Yrittäjä, taloustirehtööri Martti Tulokas, 82, on palkittu Yrittäjien Timanttiristillä 50 vuoden toiminnasta yrittäjänä. Tosin hänelle niitä ehti jo tulla yli 60 vuotta. Palkitseminen tapahtui loka-kuussa 2014 Jaalan Yrittäjien yrittäjäjuhlassa, jossa palkittiin yrittäjiä myös toiminnasta, joka oli kestänyt 10, 20 tai 30 vuotta. Martti Tulokas, joka on myös yrittäjäyhdistyksen perustajajäsen, piti yrittäjäristin saajien puolesta nuoria kannustavan kiitospuheen. Martti on pitkäaikainen jäsenemme ja kuuluu Ristiinan sukuhaaraan. Hänen tätinsä oli Ida Marttisen (o.s. Liikanen) pojan Albertin vaimo. Sukuseura liittyy onnittelijoiden pitkään jonoon ja toivottaa lisää muhkeita yrittäjävuosia. Lähde: Kotiseutulehti Jaalalainen 22.10.2014, josta myös kuvakopio.

Kymen Yrittäjien toimitusjohtaja Tiina Moberg ja Jaalan Yrittä-jien puheenjohtaja Juha Vainio ojensivat timanttiristin Martti Tulokkaalle.

KYLVÖT SIUNATTIIN

Kylvöjen siunaaminen on vanha perinne, joka toteutet-tiin Reisjärvellä 22.5.2014. Tällä kertaa se tapahtui Liikasten mailla Kumpulantiellä Leppälahdessa. Koh-teen omistaa nyt Kokkoniemi MTY (Maatalousyhty-mä), jonka osakkaat ovat Sanna ja Juha Kokkoniemi sekä Tarja ja Jarkko Kokoniemi. Rovasti Jaakko Ran-tamäki siunasi kylvön. Puheessaan hän vertasi nyky-päivän ja entisaikojen työmenetelmiä. Laskelmista huolimatta nykyviljelijöidenkin on tyydyttävä siihen, mitä luonto ja Jumala antavat, totesi Rantamäki. Tilai-suudessa laulettiin virsi 135, luettiin raamatun lukukap-paleita ja kuultiin kuorolaulua. Kuvassa 5-vuotias Juuso Kokkoniemi suoritti kylvön isänsä Juha Kokkoniemen avustamana. Juhan ja Jarkon isä on Tapio, isoäiti oli Kerttu o.s. Liikanen ja isoisoisä Otto Liikanen, joka oli ensim-mäinen näitä peltoja viljellyt Liikanen. Kuvakopiot: Reisjärvi-lehti

Kumpulanmäki

8 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014

SUKUKOKOUS 2014 PIEKSÄMÄELLÄ

Kokouksen nuorin Jenny Saloranta, s. 18.7.2009

Teksti: Harri Liikanen Kuvat: Anne Ekroos, ellei ole toisin merkitty. Vuoden 2014 sukukokous pidettiin Hotelli Savonsolmussa Pieksämäellä, joten siellä päin asuville paikka oli kerrankin nurkan takana. Sää suosi, joten oli mukava kokoontua. Mielialaa kohotti lisäksi se, että kokouksen jälkeen alkoi lipun naulaus ja siunaaminen. Siitä on toisaalla tässä lehdessä oma kirjoitus, joten nyt on tässä vain sukukokousasioita. Väkeä tuli paikalle vähemmän kuin olimme lipun naulaamisen ja siunaamisen vuoksi odottaneet, mutta 33 oli ihan hyvä luku niihin tiloihin. Jonkin verran ihmettelimme, ettei Pieksämäen Liikasia ilmestynyt paikalle, vaikka heitä oli kutsuttu tekstiviestein. Ensimmäiset tulivat jo perjantaina ja sukuhaarojen vastuuhenkilöt kokoontui-vat illalla omaan perinteiseen neuvotteluun. Iltaan sisältyi myös seuraavan päivän ohjelman kylmäharjoittelu, kun siihen kuului ainutkertaisia toimiakin.

Varsinainen sääntömääräinen sukuko-kous alkoi tulokahvien ja tapaamisten jälkeen klo 11. Puheenjohtajana toimi Pekka Saarenmaa Keravalta ja sihtee-rinä Maarit Tillman. Hallituksen laatima toimintakertomus ja tilit hy-väksyttiin. Samoin hyväksyttiin toi-mintasuunnitelma ja talousarvio. Hal-litukseen valittiin erovuoroiset Olli Liikanen ja Sirkka-Liisa Liikanen

uudelleen. Samoin toiminnantarkasta-jiksi valittiin entiset Liisa Laiho ja Juha Liikanen sekä varalle entisenä Martti Tulokas ja uutena Pekka Saa-renmaa. Ikävänä asiana voidaan pitää päätöstä erottaa kuusi jäsentä maksa-mattomien jäsenmaksujen vuoksi. Vuoden Liikaseksi nimitettiin maan-viljelijä Esko Liikanen Mikkelin Anttolasta tunnustukseksi pitkäaikai-

sesta työstä hallituksessa, sukuhaaran-sa vastuuhenkilönä ja kotitilallaan esi-isiensä perinnön vaalijana. Hänestä voi lukea lisää kotisivuilta www.liikastensukuseura.fi. klikkaa-malla kohtaa Vuoden Liikaset. Ko-kouksen jälkeen nautittiin lounaasta ja valmistauduttiin lipun naulaukseen, joka alkoi 14.00.

Puheenjohtaja Pekka Saarenmaa ja sihteeri Maarit Tillman.

Keskellä Vuoden Liikanen 2014 Esko Liikanen. Vasem-

malla Harri Liikanen, joka antoi kunniakirjan, ja oikeal-la Maarit Tillman, joka kukitti Eskon.

(Jatkuu seuraavalla sivulla.)

LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 9

Päivän aikana tuli myyntiin kaksi uutta myyntituotetta. Toinen oli oma postimerkkimme, joka myytiin heti loppuun. Lisää hankittiin heti kokouksen jälkeen, joten eioota ei tarvitse enää myydä. Hinta on 2 euroa/kpl. Toinen uusi myyntituote oli pinssi, joka saavutti myös suuren suosion. Hinta on 3,50 euroa/kpl.

Postimerkki. Kuvan käsittely Toni Liikanen Pinssi. Kuva Sirkka-Liisa Liikanen

LIPPU LIIKASILLE Pieksämäen sukukokouksen jälkeen naulattiin ja siunattuiin oma lippumme. Ohjelma oli oheisen ohjelmalehtisen mukai-nen.

Lipun naulaus Suomen lippu saapuu Yleisö seisoo Yksinlaulua Mika Nykänen 1. Kaunis kotimaani: kansanlaulu 2. Itkevä huilu: Oskar Merikanto Lippupuhe Olli Liikanen Naulaus Maaret Ollila, Sirkka-Liisa Liikanen, Maarit Tillman, Naulaajat Kiitospuhe ja lipun luovutus Harri Liikanen Lipun vastaanotto Matti Liikanen, Anne Ekroos, Reijo Liikanen

Lipun siunaaminen Alkuvirsi: 584 Siunaa ja varjele meitä... Säestys Mika Nykänen Johdanto Pauliina Pylvänäinen Raamatunluku Esko Liikanen Puhe Pauliina Pylvänäinen Lipun siunaaminen ja siunaamisrukous Yleisö seisoo. Pauliina Pylvänäinen Isä meidän Pauliina Pylvänäinen Yksinlaulu Kiitosvirsi: 462 Soi kunniaksi Luojan Mika Nykänen Siunaus Pauliina Pylvänäinen Päätösvirsi: 178: 1-3,5 Myös isämme uskoivat ennen Säestys Mika Nykänen Liput poistuvat Yleisö seisoo

JuhlakahvitArpajaiset Esko Liikanen, Sirkka-Liisa Liikanen (Jatkuu seuraavalla sivulla.)

10 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Olli Liikanen Helsingistä sanaili lippupuheessaan seuraavasti: "Lippu on määrämuotoinen, määrävä-rinen ja määräkuvioinen kangas, jota käytetään valtioiden, järjestöjen ja yhteisöjen tunnuksena. Lippu on joh-tanut joukkoja niin sodassa kuin rau-hankin aikana. Lipulla myös kunnioi-tetaan juhlia ja muistotilaisuuksia. Ihmisellä on luontainen tarve kuulua johonkin joukkoon tai yhteisöön. Oi-vallinen esimerkki yhteisöstä on Lii-kasten sukuseura ry, jonka tarkoituk-sena on selvittää suvun vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta jäsenten keskuudessa. Yhteenkuuluvai-suutta lisää se, että yhteisöllä on jokin tunnusmerkki, esimerkiksi vaakuna tai lippu. Liikasten sukuseuran haaveena oli jo varhain oma vaakuna. Toteuttajaksi löytyi lopulta Ristiinan sukuhaarasta arkkitehti Tommi Lindh. Vaakunan värit musta ja kulta (keltainen) tulevat seuran perustamispaikan Savon maa-

kunnan vaakunan väreistä. Myös suurin osa sukuhaaroista on lähtöisin Savosta. Vaakunassa ylennetty kaari-korko symboloi Liikasenmäkeä, joka on ainakin Jaalassa. Perustamisen aikaan tunnettiin kuusi sukuhaaraa, joita symboloimaan kaavailtiin kuutta savua eli lämmitetyn asumuksen merkkiä. Vaakunasta tuli siten alusta pitäen sukuseuran, ei suvun, vaakuna. Savu ei kuitenkaan ollut heraldisesti hyväksyttävä kuvio, joten savut piti korvata liekeillä. Vaakunan pohjalta tehtiin standaari, jolle lippu olikin luonteva jatko. Tom-mi Lindh teki suunnittelemansa vaa-kunan pohjalta luonnokset viiriksi ja lipuksi, jotka esiteltiin vuoden 2012 sukukokouksessa Riihimäellä. Viirin luonnos sai kannatusta, mutta lipun luonnoksia pidettiin liian tummina. Lindhin työkiireiden vuoksi lipun jatkosuunnittelusta vastasi Taitolipun Harri Rantanen. Hänen tekemiensä luonnosten ja heraldikko Tapani Tala-

rin antamien parannusehdotusten jälkeen lopullinen versio lipusta val-mistui 16.4.2013. Lippu on jo kerran liehunut sukuseu-ran lehden Liikaslinkin kannessa ja se liehuu nyt myös seuran postimerkis-sä." Ensimmäisen naulan löi kunniajäse-neksi vuonna 2010 valittu, Vuoden Liikanen 2001, hallituksessa sihteerinä vuosina 1985-2006 toiminut ja rahas-tonhoitajana vuodesta 2007 ja edelleen toimiva Matti Liikanen Lahdesta. 25. eli viimeisen naulan löi sukuseuran esimies Harri Liikanen Helsingistä. Hän teki aloitteen sukuseuran perus-tamiseksi, on toiminut hallituksessa perustamisesta 1985 lähtien eri tehtä-vissä ja sukuseuran esimiehenä vuo-desta 1992. Vuoden Liikaseksi hänet nimettiin 2005. Naulaajille luovutet-tiin muistoksi naulaustodistus ja pie-noislippu.

Olli Liikanen lippupuhetta pitämässä.

Kunniajäsen Matti Liikanen löi ensimmäisen

naulan. Avustajana Sirkka-Liisa Liikanen.

(Jatkuu seuraavalla sivulla

LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 11 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Muut lipunnaulaajat olivat:

2. Reijo Liikanen Hallituksessa varapuheenjohtaja 1994 - 2002 3. Merja Pönniö Hallituksessa arkistonhoitaja 1995 - 2000 4. Raimo Liikanen Perustamispaikan isäntä 1985, Vuoden Liikanen 2003 5. Liisa Liikanen Vuoden Liikanen 2004 6. Pekka Saarenmaa Vuoden Liikanen 2006 7. Liisa Laiho Tilintarkastaja 1985- 8. Kirsti Liikanen Rahastonhoitaja 1992 - 2006 9. Riitta Tanner-Tuominen

Jäsensihteeri 2008 - 2011

10. Anne Ekroos Jäsensihteeri 2011-, Mikkelin Asilan sukuhaaran vastuuhenkilö 11. Anne Kultanen Kuusamon yhteyshenkilö 2006- 12. Anu Liikanen Juvan yhteyshenkilö 2013- 13. Seppo Liikanen Jäsen 14. Tuula Niskala Jäsen 15. Eila Raami Jäsen 16. Antero Liikanen Jäsen 17. Sirkka-Liisa Liikanen Hallituksessa tiedottaja 1993 - 1998, hankkija 1999-, Vuoden Liikanen 2007 18. Esko Liikanen Hallituksessa arkistonhoitaja 2001-, Mikkelin sukuhaaran vastuuhenkilö, Vuoden Liikanen

2014 19. Maarit Tillman Hallituksessa sihteeri ja sukututkija 2007-, Korpilahden ja Johanneksen sukuhaarojen

vastuuhenkilö, Vuoden Liikanen 2012 20. Olli Liikanen Hallituksessa tiedottajan apulainen ja sukututkija 2008-, Pudasjärven, Kangasniemen, Iin,

Oulun, Muhoksen, Iitin ja Hausjärven sukuhaarojen vastuuhenkilö, Vuoden Liikanen 2013 21 Maaret Ollila Hallituksessa varapuheenjohtaja 2012- 22. Pauliina Pylväläinen Lipun siunaaja, Kangasniemen sukuhaara 23. Mika Nykänen Esiintyjänä juhlassa. Mikkelin sukuhaara 24. Markku Liikanen Pieksämäen Liikasten edustaja, Kangasniemen sukuhaara (Valitettavasti ei päässyt paikal-

le.) Naulauksen jälkeen kiitospuheen piti sukuseuran esimies Harri Liikanen. Siinä hän mm kiitti naulaajia ja totesi: "Panitte varmaan merkille, että naulaajiksi oli valittu vain sukuseuran tai suvun jäseniä. Tällä me halusimme osoittaa kiitollisuutta siitä panoksesta, jota oma väki on seuralle antanut. Te otitte kutsun vastaan ja tulitte paikalle muista kiireistänne huolimat-ta. Olen erittäin iloinen siitä." Puheen jälleen hän luovutti lipun Matti Liikaselle. Airuina olivat Anne Ekroos ja Reijo Liikanen. Sen jälkeen lippu siunattiin. Siunauksen suoritti teologian maisteri Pauliina Pylvänäinen Reisjärveltä. Ennen siunausta hän piti siunauspuheen: Armo teille ja rauha meidän Isäl-tämme ja Herralta Jeesukselta Kris-tukselta! Tilaisuuden kunniaksi pukeuduin tänään äidinäitini, vuonna 1917 synty-neen Hiljan, kansallispukuun. Puvun saadessaan Hilja-mummuni eli nuo-ruusvuosiaan neiti Liikasena Kokko-niemen tilalla Reisjärvellä. Hän sai puvun 30-luvulla, noin kahdeksan-kymmentä vuotta sitten. Mutta vain muutama vuosi puvun saamisen jäl-keen Hiljan, kuten monen muunkin sukulaisemme, elämässä tapahtui suuria mullistuksia: Naimisiin menon ja lasten saamisen onnea varjostivat raskaat sotavuodet, jolloin kallis itse-näisyytemme lunastettiin. Sotavuosina ja jälleenrakennuksen aikoina suvun merkitys ja yhteenkuu-luvuuden tunne olivat varmasti vahvo-

ja. Jos kaveria ei jätetty, niin tuskin sukulaistakaan! Nykyään tilanne on vaarassa olla toisenlainen. Asumme usein kauempana toisistamme kuin ennen. Yhteydenpito ei tapahdu auto-maattisesti arjen askareissa. Näistä syistä ainakin omalle sukupolvelleni sukulaisista on pikemminkin tullut osa juhlaa kuin arkea. Vaaditaan ajan järjestämistä ja asian arvostamista, jotta haluaisimme nähdä yhteydenpi-don vaivan ja säilyttäisimme yhteyden sukulaisiimme. Suvun yhteys ei synny ja säily itsestään. Yksilöllistä suoriutumista korostava yhteiskuntamme henki, perheiden hajoaminen, epävarmat työtilanteet – niin, kaikenlainen juurettomuus – uhkaavat myös sukumme välistä yh-teyttä. On ikävää, jos nämä ilmiöt johtavat meidät ajattelemaan, ettemme tarvitse sukua yhtenä elämämme rik-

kautena. On tietenkin totta, että yhä edelleen sukupolvelta toiselle suvussa siirtyy paljon ei-toivottavaa. Periytyy sairauksia. Syntyy haavoja, jotka voi-vat olla ihmisen elämän kipeimpiä ja syvimpiä. Näille emme aina voi itse mitään, vaikka haluaisimmekin. Kuten kaikkien ihmisten, myös sukulaisten, välillä ilmenee syntiin langenneen maailman todellisuus: Meidän välistä rakkauttamme, meidän yhteyttämme toisiin ihmisiin ja Jumalaan, koetel-laan. Tästä huolimatta yhteys sukuun ja sukulaisiin on edelleen tavoiteltava asia. On edelleen tärkeää tuntea juu-rensa, kuten suvun kautta saamansa henkinen ja hengellinen perintö. Omalla tavallaan Raamatun tunnetuin-ta sisältöä lienee lukemattomat suku-luettelot.

(Jatkuu seuraavalla sivulla.)

12 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Vaikka moni hurskas raamatunlukija ehkä kernaasti hyppää niiden yli, su-kuluetteloilla on yhä merkitystä meille nykyajankin kristityille. Sukuluettelot paljastavat, että Raamatussa suvulla on tärkeä asema jopa ihmiskunnan pelastushistoriassa. Siksi sukuluettelot muodostavat merkityksellisen sivu-juonteen Raamatun alkulehdiltä kirjan loppuun saakka. Uusi testamentti alkaa Jeesuksen sukuluettelolla Mat-teuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa. Siinä kerrotaan reitti, joka osoittaa Jeesuksen olleen lopulta sekä kuningas Daavidin että kantaisä Abra-hamin jälkeläinen. Se, että Jeesus syntyi juuri tuohon sukuun, ei ollut sattumaa, eikä edes Jumalan yht’äkkinen päähänpisto. Se oli maa-ilman luomisesta asti kuulunut Juma-lan pelastussuunnitelmaan. Jeesuksen täytyi olla juuri Abrahamin sukua, jotta Jumalan Abrahamille antama lupaus maailman pelastamisesta toteu-tuisi täydellisesti.

Pauliina Pylvänäinen

Mikä sitten voisi olla meidän sukum-me tehtävä, joka siirtyisi sukupolvelta toiselle? Eikö pitää yllä sitä yhteyttä, jonka merkkinä tänään siunattava lippu on? Miten me voisimme vaalia tuota yhteyttä? Eikö iloitsemalla su-vun mukanaan tuomasta arvokkaasta perinnöstä ja välittämällä sitä eteen-päin seuraaville sukupolville? Rakas-tavana sukulaisena eläminen on näet yksi osa kristittynä elämistä tässä maailmassa. Niin kuin Jumala on rakastanut meitä, niin saamme mekin rakastaa toisiamme! Meitä kaikkia koskeva tehtävä vaalia sukumme yhteyttä on vastuullinen eikä se ole helppo. Onneksi siihen on annettu apua. Kuulemamme Filippi-läiskirjeen kohta ohjaa meitä, jotta eläisimme niin, että omalta osaltamme rakentaisimme ja pitäisimme yllä yhteyttä lähimmäisiämme, siis myös sukulaisiimme: Filippiläiskirjeen mu-kaan yhteys Kristukseen rohkaisee meitä olemaan yksimielisiä, sopuisia ja rakastavia. Itsekkyyden ja turhamai-suuden sijaan nöyriä. Ajattelemaan myös muiden parasta. Yhteys Kris-tukseen rohkaisee meitä rukoilemaan toistemme puolesta, kertomaan Juma-lan rakkaudesta sanoin ja teoin. Omassa lapsuudessani Hilja-mummullani oli suvun yhteyden vaa-limisessa ja suvun perinnön välittämi-sessä tärkeä osa. Hiljan ja Aimon koti, Niemen mummula oli se paikka, jossa lähisukumme kokoontui, ja kokoontuu yhä edelleen heidän poismenonsa jälkeenkin, säännöllisesti yhteen. Mummula oli se paikka, jossa uskolli-sesti, suurempaa numeroa tekemättä, elettiin arjessa todeksi suomalaisen kristityn elämää: Käytiin kirkossa sunnuntaisin. Virsikirjat tuvan ikkuna-laudalla kertoivat niiden kuluneen käytössä. Toivon ja rukoilen, että jotain saman-kaltaista saisivat tulevienkin sukupol-vien Liikaset kokea. Kokea tahtoa siihen, että yhteys sukuun on elämää rikastava ja vaalimisen arvoinen asia. Kokea uskoa siihen, että meidän Isämme Jumala on Hän, johon voim-me turvata, tapahtuipa elämässämme mitä tahansa. Kokea toivoa siitä, että

Hän auttaa meitä kaikissa elämämme ongelmissa. Sillä yhä vieläkin Jeesus Kristus on Hän, joka lähetettiin mei-dän pelastajaksemme. Hän korjaa ja auttaa meitä säilyttämään yhteyden toisiimme.

Eskon ja Liisan vävypoika Mika Nykänen säesti yhteislaulut ja

esitti yksinlaulua. Seuran sihteeri Maarit Tillman Outo-kummusta on tallentanut naulaustilai-suuden ja siunaamisen eri vaiheet lippukirjaan, joka jää jälkipolville muistoksi. Liikasten sukuseuran lippu liehuu tulevissa tapaamisissamme yhdessä Suomen lipun kanssa. Tilaisuuden juhlaosuus päättyi Suo-men lipun ja sukuseuran lipun poistu-miseen. Sen jälkeen juotiin vielä man-sikkakakkukahvit ja suoritettiin arpa-jaisten arvonnat. Kotimatka saattoi alkaa suu mansikassa ja voitot taka-penkillä. Eräässä sähköpostipalautteessa oli lyhyt arvio päivästä: mukava, kosket-tava, lämmin, ikimuistoinen sukuta-paaminen. Teksti: Harri Liikanen Kuvat: Anne Ekroos

LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 13

70 VUODEN TAKAA - Alikersantti Heino Sakari Kumpumäen muistolle

Alikersantti Heimo Kumpumäki

Heino, rakas mieheni, vielä kerran tahdon kirjoittaa Sinulle, Sinun rak-kaalle ja ikuisesti sydämeen jäävälle muistollesi, ja pyhittää nämä lauseeni. Ei konsanaan kuole hän kokonaan ken eestään korkeimman on uhrannut, mit’ oli kallehinta hälle uhrannut vilpittömin mielin.

Raskaana saapui suruviesti kotiimme heinäkuun 5 pvnä aseveljesi kirjeen mukana, että sinäkin – rakas Heino, olet saanut uhrata nuoren elämäsi synnyinmaan ja vapautemme puolesta. Voi, miten sydäntä särkevää tämä onkaan. Tuntuu kuin kaikki olisi py-sähtynyt kohdaltani. Tulee mieleen, miksi näin? miksi ei toisin? Tämä kysymys on aina mielessä, siihen

kumminkaan saamatta vastausta, kuin että näin oli Herra sinun tahtosi. Emme aina kuitenkaan tahdo jaksaa käsittää tätä, sillä emme olisi sinua antaneet, olithan nuori ja vielä kolmen lapsen isä. Kuinka sydäntä vihloo katsellessani näitä pieniä orpoja vie-relläni, että he jäävät vaille isän hoi-vaa, turvaa ja tukea. Odotimme aina ilolla sitä hetkeä kun saavuit lomalle. Se oli ikäänkuin juh-laa keskellä arkisten askareitten. Sillä sinunkin kasvoiltasi heijastui kotiin-pääsyn riemua. Kuinka monet kovat sait nähdä ja kokea näiden viidettä vuoden aikana. Oltuasi ensin palveluksessa ja sitten sodan alusta aina etulinjalla. Aina toivoit kirjeissäsi, että kun kerran koittaisi se ilon päivä, että pääsisit omiesi luokse, mihin kuulun ja missä tarvitaan. Vaan ei toiveemme toteutunut. Sinä rakkaamme et palaa enää koskaan luoksemme. Siksipä kaipaamme sinua omat rakkaasi, kotiväki, sukulaiset, aseveljet ja tuttavat. Keväällä, kun kävit lomalla, emme olisi millään osanneet uskoa, että tämä on viimei-nen tapaamisemme. Lähdit aina yhtä iloisena ja reippaana meitä lohduttaen, että pian taas tulen luoksenne vaan - näinhän sydämesi ajatukset että ne eivät iloinneet. Rukouksin käännym-me Jumalan puoleen, että kaikki kään-tyisi hyväksi näinä taistelujen vuosina, vaan ei rukoukset eikä rakkaus voi kuolemaa estää, sillä emme tiedä Ju-malan tarkoitusta. Kallis on vapautemme hinta, vain parhaat uhriksi kelpaa.

Ja vaikka oli puoliso ja lapset, niin silti et unhoittanut vanhaa äitiäsi, vaan usein muistit häntä kauniilla kirjeellä-si, siksipä hänellä onkin kauniit muis-tot rakkaasta pojastaan ja kaipaus katkera. Olit nuori ja elämänhaluinen, etkä tahtonut jättää meitä suureen suruun ja ikävään, sillä tiesithän kuinka paljon meille merkitsit ja kuinka suuri on rakkautemme sinuun. Sillä ilman sinua rakkaamme olemme pieniä ja orpoja täällä myrskyjen maa-ilmassa. Kerran luoksesi päästä tahdomme taivaan kirkkauteen, missä on ilo ja rauha ikuinen. Rakas taivaallinen isä anna meille voimaa kestämään suuri surumme, ja auta tahtoosi tyytymään. Jumala siu-naa rakkaamme tuntematon leposija. Seistessäni hautakumpusi äärellä tulee mieleen monet kauniit muistot, ja ne lyhyet hetket, mitä saimme yhdessä viettää lastemme kanssa. Niinpä lausunkin sydämestäni. ”Ken maksaa kärsimykset vaivat ken rak-kautes’ palkita voi. Yksin vain Juma-la”. Kiitos suuresta ja unohtumatto-masta rakkaudestasi. Hiljasi Lähde: Kalajokilaakso-lehti 12.12.1944, s. 3

---------

MUISTATTEKO VIELÄ? Reisjärvellä 25-vuotisjuhlassamme saimme kirjan ”Sankar´ísäin lapset me”. Siinä kirjassa on Antero Kumpumäen kirjoitus kaatuneesta isästään Heimo Kumpumäestä ja perheen selviytymisestä sodan jälkeen. Tämä kirjoitus julkaistiin Liikaslin-kissä 2/2011 ja siinä on lisänä kertomus Anteron matkasta Karjalaan etsimään kaatunutta isäänsä. Jos lehti ei ole käytettä-vissä, lehti löytyy kotisivuiltamme kohdasta Liikaslinkki-jäsenlehti. Kannattaa lukea. HLI

14 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014

HOUKUTTELEVIN OTSIKKO? Pirkka-lehden numerossa 11/2013 oli otsikon mukainen kysely. Siinä pyydettiin äänestämään kaikkien aikojen houkuttele-vinta otsikkoa annettujen vaihtoehtojen joukosta. Yksi otsikko oli erittäin kiinnostava, sillä siinä esiintyi nimi Maija Liika-nen. Otsikkona oli "Kun Maija Liikanen sai elämänsä tärkeimmän koneen". Kirjoitus oli ollut lehdessä numero 14-15/1965. Äänestin tätä otsikkoa parhaaksi ja pyysin samalla kopiota jutusta, sillä minua rupesi kiinnostamaan, kuka oli tämä Maija. Kopio tuli ja nyt se on tässä uudelleen luettavana. Kysymys Maijan taustasta oli helpompi, kuin osasin aavis-taa. Olli ratkaisi tehtävän hetkessä. Tässä on tulos: Pirkassa mainittu Maija Liikanen on Hilda Maria (Maija) Liikanen, o.s. Riekki, 9.8.1924 - 16.3.1998, pso Matti Liikanen 1.3.1922 - 14.7.1998. Jutun teko-hetkellä perheeseen kuului viisi lasta, kuten tekstissä mainitaan. He ovat Juho Aukusti, s. 1950, Eino Eevertti s. 1953, Toivo Antero, s. 1955, Anna Marketta s. 1957 ja Veli Aarne s. 1960. Jutun tekemisen jälkeen perheeseen syntyi 1967 vie-lä kuudes lapsi, Pekka Matias. Anna, Eino ja Veli mainitaan kuvateksteissä. Suku-puun kasvua voi tarkastella verkosta Pudasjärven Liikasten sukutauluista. Harri Liikanen

(Jatkoa seuraavalla sivulla.)

LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 15 Jatkoa edelliselle sivulle. Tässä on Pirkka-lehden sivu 13.

Jos joku perheen jäsenistä sattuu saamaan tämän Liikaslinkin silmiinsä, toimitus pyytää, että hän tai joku muu voisi kertoa, mitä kullekin tekstissä mainitulle henkilölle nyt kuuluu. Julkaisisimme sen sitten jatkona tälle kirjoitukselle. Sukulaiset tai tutut voisivat myös välittää tämän pyynnön. Toimitus kiittää.

16 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014

PORRASSALMI VII -VUOSIKIRJA ILMESTYI Etelä-Savon kulttuurin vuosikirja Porrassalmi julkistettiin perintei-seen tapaan Porrassalmen taistelun vuosipäivänä 13.6.2014 Mikke-lissä vanhan kasarmialueen Upseerikerholla. Kyseessä oli jo VII vuosikirja. Tilaisuus alkoi klo 13.30 ja kirjan julkisti päätoimittaja, filosofian maisteri ja historiantutkija Jutta Julkunen. Täydennys-ohjelmana oli jalkaväen tarkastajan sijaisen esitys jalkaväkitaiste-lun kehityksestä Porrassalmen ajoista nykypäivään. Kirjan myynti alkoi heti tilaisuuden jälkeen. Kirjassa on yhteensä 15 kirjoitusta, ja sivuja on 208. Meillä on ilo ja kunnia olla siinä mukana, sillä kirjaan oli pyydetty Harri Liika-selta kirjoitus Herman Liikasesta. Hänen artikkelistaan tuli 12-sivuinen kirjoitus otsikolla "Herman Liikanen, torpparin poika". Kukin kirjoittaja sai lahjaksi kaksi kirjaa. Ennen tilaisuutta kirjoittajille tarjottiin perinteinen pöytään tarjoil-tu kirjoittajalounas. Siihen kuului hernekeittoa, voileipää, vettä, kotikaljaa, kahvi ja pannari.

Kirjan kansi. Harri luovutti toisen kirjoittajakappaleistaan sukuseuralle.

KANGASNIEMEN EEVAN TAPAUS Eeva Lassintytär Liikanen syntyi Kangasniemellä 14.10.1821 Lassi Liikasen ja Eeva Kaisa Himotun toisena lapsena. Eeva avioitui 26.12.1848 Heikki Romon (31.10.1819–25.1.1879) kanssa ja heille syntyivät lapset Maria Helena 5.10.1849, Malakias 10.7.1853, Je-remias 18.4.1857 ja Ulla 1.12.1861. Jeremias Romo vihittiin 2.2.1890 Maija Leena Tuukkasen (s. 22.10.1852) kanssa. Tiistai-iltana 9.2.1892 viittätoista vaille yksitoista Kangasniemen Luus-niemellä asuvan Taneli Kohvakan torpan oveen koputettiin. Ovella oli Maija Leena Tuukkanen, joka hädis-sään pyysi talonväkeä tulemaan apuun, koska Maija Leenan talossa oli katon orsilta pudonnut puu hänen anoppinsa Eeva Liikasen päähän ja anoppi oli kuolemaisillaan. Kun Koh-vakka saapui väkensä kanssa Tuukka-sen kotiin, hän löysi Eeva Liikasen kuolleena sängystään. Eevan ohimossa oli suuri haava. Maija Leena Tuukka-nen esitteli samalla taloon saapuneille Eevan sängyssä ollutta orsipuuta sa-noen ”kahtokeepas kun tuo puun pää on verissä”. Koska oli ollut yleisesti tiedossa, että Eeva Liikanen oli ollut huonoissa väleissä poikansa Jeremias Romon ja miniänsä Maija Leena Tuukkasen kanssa, ja koska Eeva Liikanen oli kuolinpäiväänsä saakka ollut aivan

terve, kuolinsyystä järjestettiin poliisi-tutkinta. Kuulustelussa kävi ilmi, että Eevan poika Jeremias oli lähtenyt 9.2.1892 keskipäivällä Mikkelin kau-punkiin myymään kauroja ja ostamaan suolaa, tupakkaa ja viinaa. Tältä mat-kalta Jeremias palasi vasta seuraavan päivän iltana. Maija Leena Tuukkanen kertoi kuulustelussa, että kun hän oli Eevan kanssa jäänyt kahdestaan ko-tiin, kumpikin oli puuhannut omiaan ja pimeän tultua kumpikin oli mennyt omaan sänkyynsä nukkumaan. Maija Leenan oli jonkin ajan päästä pitänyt lähteä tarpeilleen. Kun hän oli mennyt ulos ovesta, ovi ei sulkeutunutkaan kunnolla, joten Maija Leena joutui lyömään sen kiinni. Tuolloin tuvasta kuului ”räsähdys”. Maija Leena palasi heti tupaan, jossa hän huomasi, että ”muori Eeva huokui kuin suhisemal-la”. Maija Leena yritti kysyä, mitä Eevalle oli sattunut. Koska vastausta ei kuulunut, Maija Leena sytytti tulen, ja silloin hän huomasi, että katosta oli pudonnut kaksi puuta Eevan päähän. Tämän jälkeen Maija Leena lähti hakemaan apua. Kun piirilääkäri H.G. Hällström tutki Eeva Liikasen ruumiin, hän kiinnitti huomiota siihen, että Eevan päässä oli useampi haava ja että haavat olivat pään eri puolilla. Muuten lääkäri totesi Eeva Liikasen olleen 160 cm pitkä, roteva ja hyvin ravittu. Hällströmin antaman loppulausunnon mukaan pään

”3 suurta haavaa, eri suunnalle mene-viä” eivät olleet mitenkään voineet aiheutua orren poikkipuun putoami-sesta. Pudonnut orsi oli nimittäin kui-vaa puuta ja vain 9 cm paksu, eikä putoamismatkaakaan ollut kuin hie-man yli 1,5 metriä. Hällströmin arvion mukaan vammat olivat syntyneet iskemällä jollain tylsällä ja raskaalla esineellä. Myös poliisien suorittama tutkinta horjutti Tuukkasen kertomusta. Polii-sit olivat lyöneet Romon ja Tuukkasen talon ovea kiinni kovalla voimalla useita kertoja, mutta orsi- ja poikki-puut eivät olleet hievahtaneet silloin-kaan kun ne oli pantu katossa aivan täpärästi kiinni. Lisäksi Eeva Liikasen sänky oli ollut sellaisessa paikassa, että poikkipuu, joka saatiin viimein putoamaan siihen suoraan lyömällä, ei ollut voinut osua suoraan Eevan pää-hän (kuva 1). Usea todistaja kertoi oikeudessa kuul-leensa Eeva Liikasen ja Maija Leena Tuukkasen riitelevän keskenään. Rii-taa oli ollut Eeva Liikasen elatuksesta. Joillekin todistajille Eeva Liikanen oli kertonut pelkäävänsä välillä henkensä puolesta. Elatusriidan vuoksi Eevan ja tämän pojan Jeremiaan välit olivat kiristyneet. Oikeudessa Jeremias Ro-mo johdonmukaisesti kiisti lyöneensä tai edes haukkuneensa äitiään,

(Jatkuu seuraavalla sivulla.)

LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 17 (Jatkoa edelliselle sivulle.) vaikka monet todistajat sanoivat sellaista nähneensä ja kuulleensa. Maija Leena Tuukkanen kiisti viimeiseen asti syyllisyytensä. Todisteet häntä vastaan olivat kuitenkin niin vahvat, että Kan-gasniemen käräjäoikeus tuomitsi Tuukkasen mestattavaksi ja sen jälkeen ”lavalla” poltettavaksi. Hovioikeus vahvisti tuomion, minkä jälkeen ajan tavan mukai-sesti asia eteni keisarille eli käy-tännössä Senaatin oikeusosastolle. Tuomio muutettiin elinikäiseksi pakkotyöksi, ja Tuukkanen lähetet-tiin Hämeenlinnan työvankilaan. Tuomio aleni myöhemmin 14 vuoteen keisarillisen armahduksen vuoksi. Lopulta Maija Leena pääs-tettiin ehdonalaiseen vapauteen lokakuussa 1905. Lähteet: Kangasniemen käräjäkun-nan varsinaisasiain pöytäkirjat 1892 (talvi- ja syyskäräjät); Mik-kelin lääninvankilan arkisto, saa-puneet päätökset 1890–1895; Se-naatin oikeusosasto, anomus- ja valitusaktit, puhtaaksikirjoitetut pöytäkirjat ja päätöstaltiot 1893; Prokuraattorin toimituskunnan arkisto, kruununvankilain vanki-luettelot 1893–1902 (Hämeenlin-nan kuritus- ja työvankila) Helsingissä 30.9.2014 Olli Liika-nen

Kuva 1. Pohjapiirros Romojen ja Eeva Liikasen asuintuvasta (Kangasniemen 1892 talvikäräjien pöytäkirja, § 314, liite G). Kuvannut Mikkelin maakunta-arkistossa Maarit Tillman.

ERKKI LUOVUTTI PERTILLE Suomen Punaisen Ristin yleiskokous pidettiin viikonloppuna 7. - 8.6.2014 Turun messukeskuksessa. Kansalais-järjestön edustajat eri puolilta Suomea päättivät tulevan kolmivuotiskauden linjauksista ja valitsivat puheenjohta-jan sekä hallituksen. Mukana oli ennätysmäärä, noin 1 300 osallistujaa. Järjestön johto vaihtui Erkki Liikasen toimittua puheenjohtajana jo maksi-mimäärän eli kaksi kautta. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin ulkoministe-

riön entinen valtiosihteeri, suurlähetti-läs Pertti Torstila. Hän jäi maalis-kuussa eläkkeelle ulkoministeriön valtiosihteerin virasta 68-vuotiaana. Hän työskenteli lähes 44 vuotta ulko-ministeriössä ja suurlähettiläänä maa-ilmalla. Helsingissä asuva Torstila aloitti vapaaehtoistoiminnan jo koulu-poikana partiossa ja on nykyisin enti-sen kotikuntansa Hämeenlinnan SPR:n osaston jäsen sekä säännöllinen veren-luovuttaja. Hän on ollut rauhanturvaa-

jana Kyproksella 1966-1967 eli hän kuuluu Nobelin rauhanpalkinnon saajiin. Rauhanturvaajat saivat palkin-non 1988. Erkin myötä nimi Liikanen on ollut usein esillä julkisuudessa ja yleensä aina positiivisessa mielessä. Kiitos Erkille siitä. On ollut mukavaa elellä siivellä. HLI

18 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014

JÄSENMAKSUKO RÄSTISSÄ? JOKO TAAS? ANTEEKSI!

HOIDAN ASIAN HETI KUNTOON! Mikäli jäsenmaksusi on ollut kirjanpitomme mukaan vielä maksamatta, saat tämän lehden välissä uu-den laskun, joka erääntyy maksettavaksi heti. Mikäli olet hoitanut jo maksun, pyydämme ottamaan yhteyttä rahastonhoitajaan asian selvittämiseksi. Yhteystiedot löytyvät takakannesta.

Lasi lumosi Ulvin kesänäyttelyssä

Lasitaiteilija Heikki Ulvin ateljeesta avautuu meri- ja

jokimaisemat, jotka inspiroivat taiteilijaa. Kuva: Maija Pylväs

Lasinpuhaltaja, lasitaiteilija Jaakko Liikanen näyttää tehtaallaan 2006 vierailumme yhteydessä, miten fili-

graanilasilautanen syntyy. Kuva Heikki Liikanen

Kalajokisen lasitaiteilijan, Heikki Ulvin, viimekesäinen näyttely lumosi lasin kautta. Esillä oli niin Ulvin itsen-sä kuin vierailevien taiteilijoiden la-sitöitä mutta jonkin verran myös Ulvin aiempia valokuvia ja maalauksia. Erityistä tänä vuonna oli lasinpuhal-lustekniikalla tehdyt työt. Yhtenä vierailevana taiteilijana oli kuusamo-

laissyntyinen Jaakko Liikanen, joka on Ulvin mukaan yksi maailman par-haita lasinpuhaltajia. Ulvi itse ei pu-halla lasia, vaan käyttää muita teknii-koita. Tänä kesänä oli uusittu myös taiteilija-ateljeen terassi, josta pääsee ihaile-maan niin joki- kuin merimaisemaa-

kin. Juuri joki ja meri ovatkin aina innoittaneet Ulvia lasitöissä. – Monet työni liittyvät mereen ja jo-keen, kun tässä jokirannassa olen syntynytkin, Ulvi sanoo. Ulvin ateljee sijaitsee Kalajoen van-hassa kaupungissa Plassilla. Lasin lumo-kesänäyttely oli avoinna heinä-kuun 20. päivään saakka.

Lasimiehet Jake and Jones - Jaakko Liikanen ja Joonas Laakso

Viime kesänä 13.6. - 31.8. oli Lasimuseossa Riihimäellä esillä Jaakko Liika-sen ja Joonas Laakson lasituotantoa. Jaakolla oli näytteillä peräti 33 esinettä, joista tämän lehden kannessa näette niistä neljä. Tässä on yksi Jaakon oppipo-jan Joonaksen töistä. Voitaneen sanoa, ettei tämä synny ihan kaikilta. Joonas jatkaa Jaakon entisissä tiloissa. Yrityksen nimi on nyt Osuuskunta Lasismi.

LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 19

MERKKIPÄIVIÄ 2015

(Selite: P = perustajajäsen, Ka = Kangasniemen, Ko = Korpilahden, Ku = Kuusamon, Mi = Mikkelin,

MA =Mikkelin Asilan, Ri = Ristiinan sukuhaara.)

100 vuotta

9.10. Ka Väinö Helasniemi, Kangasniemi

95 vuotta

14.7. Ka Liisa Helasniemi, Kangasniemi

85 vuotta

1.2. Ku Helvi Järvenpää, Riihimäki

80 vuotta

12.7. Mi Pentti Liikanen, Juva

3.8. Ku Elias Liikanen, Kuusamo

18.9. Ka/P Paavo Rossi, Reisjärvi

11.12. Mi Anja Uotinen, Puumala

75 vuotta

2.1. Ku Kauko Anttila, Kuusamo

7.1. Ka Veikko Liikanen, Hollola

10.1. Mi Airi Ovaska, Australia

4.3. Ka/P Alpo Kumpumäki, Kiuruvesi

3.4. Ka Sirkka Liikanen, Mikkeli

29.5. Mi Urho Liikanen, Vantaa

9.6. Ko Raili Liikanen, Helsinki

11.8. Ku Unto Isola, Oulu

16.9. Ri Pentti Liikanen, Järvenpää

20.12. Mi Esko Liikanen, Mikkeli

25.12. Ka/P Marja-Liisa Puurula, Kokkola

70 vuotta

20.3. Ka Pentti Liikanen, Helsinki

22.4. Ri Sirkka Laakkonen, Espoo

28.6. Mi Pirjo-Riitta Mäkelä, Turku

11.9. Ku Margit Lehtola, Ylivieska

5.10. Mi Marja Pirttilä, Espoo

17.10. Mi Elli Liikanen, Lappeenranta

31.10. Ka/P Tanja Niemi, Kokkola

18.12. Ka Marjatta Häkkinen, Kangasniemi

60 vuotta

8.7. Mi Maarit Liikanen, Uusikaupunki

9.8. Ka Erja Liuski, Jokioinen

3.9. Ko Kirsti Liikanen, Muurame

24.9. Ku Markku Liikanen, Kuusamo

12.10. Ka Eija Liikanen, Laukaa

31.10. Ka Harri Liikanen, Kotka

50 vuotta

17.4. Ri Mika Vainio, Helsinki

13.6. Mi Eeva Liikanen, Vantaa

15.6. MA Tarja Liikanen, Tuusula

23.7. Ka Marja Liikanen, Kuopio

26.10. Ri Taina Hirvonen, Helsinki

30.10. Ka Kaisa-Mari Tepsa-Isokorpi, Turku

Jos et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan tässä ensi vuon-

na, ilmoita siitä toimitukselle lokakuun loppuun mennessä

2015.

Talvisodan alkamisesta 75 vuotta 30.11.2014.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Muut lehdet:

Reisjärvi-lehdessä oli uutinen 8.10.2014, että Liikasten

sukuseura on saanut oman lipun. Uutisessa oli kolme ku-

vaa: 1) Vuoden Liikanen Esko Liikanen kunniakirjan ja

kukat saaneena puheenjohtajan ja sihteerin seurassa. 2)

Postimerkkimme. 3) Pauliina Pylvänäinen, joka siunasi

lipun.

Sukuviesti-lehden numerossa 4/2014 oli uutinen sukuko-

kouksestamme ja lipun naulaamisesta ja siunaamisesta.

Kirjoitus oli Harrin laatima ja se oli hieman lyhempi kuin

tässä lehdessä.

LASTEN NURKKA Nyt kun on synkkä syksy ja edessä

pitkä talvi, pistäkääpä lapset piirtä-

mään. Liikaslinkki-lehti järjestää pii-

rustuskilpailun ja aiheena on

SUKUPUU. Sukupuusta pitäisi näkyä

isovanhemmat ja heidän vanhemmat

rungon juurina, heidän lapset (isäsi,

äitisi, setäsi, enosi, tätisi)isoina rungon

isoina oksina ja heidän lapset serkut)

isojen oksien haaroina. Pientä vinkkiä

saa, kun katsoo tietokoneelta hakusa-

nalla sukupuu. Piirustukset pitää lähet-

tää 30.3.2015 mennessä sihteeri Maa-

rit Tillmanille, jonka yhteystiedot ovat

takakannessa. Parhaat (ehkä kaikki)

palkitaan. Palkinnot selviävät, kun

saamme nähdä millaisia töitä saamme.

Palautus osoitteeseen Liikasten sukuseura ry c/o Harri Liikanen Niittaajankatu 2 A 13 00810 HELSINKI

SUKUSEURAN HALLITUS

Puheenjohtaja (= sukuseuran esimies) ja tiedottaja Harri Liikanen, Niittaajankatu 2 A 13, 00810 HELSINKI,

040 502 5939, harri.liikanen(at)welho.com

Varapuheenjohtaja (=sukuseuran varaesimies), lähihoitaja Maaret Ollila

Helmikuja 3 B 22, 12310 RYTTYLÄ 044 090 9038, maaret.ollila(at)gmail.com

Sihteeri Maarit Tillman, Sysmäntie 3,

83500 OUTOKUMPU, 050 360 8892, maarit.tillman(at)gmail.com

Hankkija Sirkka-Liisa Liikanen, Luusniementie 1236,

51460 LUUSNIEMI, 050 584 0747, sirkkis47(at)gmail.com

Arkistonhoitaja Esko Liikanen, Ylivedentie 438,

52100 ANTTOLA, 050 303 7121, esko.2liikanen(at)gmail.com

Tiedottajan apulainen Olli Liikanen, Metsäläntie 24 A 2,

00320 HELSINKI,0400 724 664, olli.liikanen(at)edu.hel.fi

JÄSENSIHTEERI Anne Ekroos, Mustarinne 7, 12770 ESPOO

050 563 8456, anne.ekroos(at)hotmail.fi

RAHASTONHOITAJA Matti Liikanen, Pollarikatu 12 as 8, 15140 LAHTI,

0400 493 040, matti.liikanen(at)luukku.com

SUKUSEURAN PAIKALLISET YHTEYSHENKILÖT MIKKELI JA ANTTOLA: Esko Liikanen, katso hallitus

HELSINKI (Pk- seutu): Harri Liikanen, katso hallitus JUVA: Anu Liikanen, Kuhalammentie 27, 51900 Juva,

040 511 2082, anu.liikanen(at)elisanet.fi. KANGASNIEMI: Sirkka-Liisa Liikanen, katso hallitus KUUSAMO: Anne Kultanen, Sarvivaarantie 191, 93999

Kuusamo, 040 552 3187, a.kultanen(at)luukku.com PUDASJÄRVI: Arto Liikanen, Huhtotie 21, 93100 Pudas-

järvi, arto.liikanen(at)fortum.com REISJÄRVI: Marja-Liisa Kemppainen, Mattilantie 8,

85900 Reisjärvi, 0400 932 675, kemppainenmar-liis@gmail.com

LAHTI, JAALA, ORIMATTILA: Matti Liikanen, katso Rahastonhoitaja

VUODEN LIIKASET (Suluissa sukuhaara)

1993 (Ri)

Mirjam Piira, Mäntyharju, k. 1994 1994 (Mi)

Annikki Liikanen, Juva 1995 (Ri)

Anna-Liisa Liikanen, Orimattila, k. 2004 1996 (Ka)

Erkki Liikanen, Bryssel 1997 (Ko)

Heikki Liikanen, Joutsa, k. 2004 1998 (Ku)

Hannes Savolainen, Kemijärvi 1999 (Jo)

Erkki Liikanen, Tammela 2000 (Ri)

Pirkko Liikanen, Espoo

2001 (Ka) Matti Liikanen, Lahti

2002 (Ku) Jaakko Liikanen, Riihimäki

2003 (Ka) Raimo Liikanen, Mikkeli

2004 (Mi) Liisa Liikanen, Mikkeli (Anttola)

2005 (Ka) Harri Liikanen, Helsinki

2006 (Ri) Pekka Saarenmaa, Kerava

2007 (Ka ) Sirkka-Liisa Kuusisto. Kangasniemi

2008 (Ri) Sirkka Laakkonen, Espoo

2009 (Ka) Kauko ja Keijo Liikanen, Helsinki

2010 (Lä) Heikki Liikanen, Helsinki

2011 (Ka) Sirkka Leppälä, Reisjärvi

2012 (Ko) Maarit Tillman, Outokumpu

2013 (Ka) Olli Liikanen, Helsinki

2014 (Mi) Esko Liikanen, Mikkeli, Anttola

2015 ?

KUNNIAJÄSENET

1. Haastemies Eino Liikanen 1995- (k.1997) 2. Käsityönopettaja Anna-Liisa Lii-kanen 2000- (k.2004) 3. Emäntä Annikki Liikanen 2000- 4. Sääteknikko Mauri Puurula 2005- 5. Professori Pirkko Liikanen 2005- 6. Yrittäjä Matti Liikanen 2010-

SUVUN VANHIN Maanviljelijä Väinö Helasniemi, s. 9.10.1915 Kangasniemellä, joka on myös kotipaikka. PERINNEHENKILÖ Perinnehenkilöksi nimettiin 1999 vapaustaistelija, luutnantti Herman Liikanen (1835-1926), joka kuuluu Ristiinan sukuhaaraan.

KUMMITYTTÖ Kummitytöksi nimettiin 1990 lähes sukuseuran perustamispäivänä syntynyt Jenni Liikanen Lahdesta. INTERNET- KOTISIVU http://www.liikastensukuseura.fi PANKKITILIN NUMERO Danske Bank FI07 8000 1901 9789 66