10 Kosmoskynä 1/05

KOTIMAINEN SCIFI JA FANTASIAVUOSI 2004

Kovat kotimaiset

Kiinnostavin alkuvuoden tapa-uksista lienee ollut tammikuussa Likeltä ulos tullut, J. Pekka Mäke-län melko hurjaa aikamatkustus-scifi ä edustava 391, joka esiteltiin-kin perinpohjaisesti Kosmoskynän viime numerossa..

Sairaskodin hoitaja tunnistaa työtoverinsa kuvasta, joka esittää

Toisen maailmansodan loppuvai-heissa lentomatkalla kadonnutta rintamavalokuvaajaa. Hiljaisen yövuoron mittaan purkautuu kum-mallinen, aina muinaiseen Alek-sandriaan asti juurensa ulottava tarina tulevaisuudesta tulleesta retkikunnasta ja sen matkaan jou-tuneista ihmisistä.

Vuonna 1962 syntynyt Mäkelä on tätä aiemmin tunnettu lähinnä kääntäjänä ja musiikkitoimittajana. Hän on kääntänyt muun muassa kahdeksan Philip K. Dickin romaa-nia ja lukuisia musiikkikirjoja. 391 on hänen ensimmäinen scifi romaa-ninsa.

Vuoden 2004 eittämätön scifi -tapaus lienee kuitenkin syyskuussa ilmestynyt, Tero Niemen ja Anne Sal-misen novellikokoelma Nimbus ja tähdet (Atena). Kirjoittajista löytyy toisaalta lehdestä myös haastat-telu, jossa nämä valottavat kirjansa syntyä.

Kuten haastattelusta käy ilmi, seurataan kokoelman novelleissa Niemen ja Salmisen aiemmissa, Portti- ja Spin-lehtien sivuilla ilmes-tyneissä novelleissa seikkailleen Nimbus Lambdan matkaa avaruu-

den halki. Niemi ja Salminen voit-tivat Portti-lehden novellikilpailun ensimmäisen sijan vuonna 2002 sekä lukijoiden jakaman Atorox-palkinnon 2003.

Terrosristeja ja ydivoimaloita

Staff an Bruunin Burt Kobbat -dek-kareita ei varsinaisesti voi scifi ksi

P a s i K a r p p a n e n

On jälleen aika luoda katsaus viime vuoden aikana ilmestyneisiin kotimaisiin scif i- ja fantasiakirjoihin sekä muuten alaa sivuaviin teoksiin. Suuri osa sa-dosta koostuu tällakin kertaa nuorten- ja lastenkirjallisuudesta, mutta myös aikuisten puolella nähtiin vilkas vuosi ja parikin ihan oikeaa scif ikirjaa. Tee-mana tuntuivat tänä vuonna olevan matkat niin ajassa kuin avaruudessakin.

MATKOJA AJASSA

JA AVARUUDESSA

KOTIMAINEN SCIFI JA FANTASIAVUOSI -

Kosmoskynä 1/05 11

laskea, vaikka ne onkin tavattu noteerata tällä palstalla. Tämä joh-tuu siitä että Bruunilla on tapana sijoittaa kirjansa muutaman vuoden päähän kirjoittamishetkestä tule-vaisuuteen. Bruunin uusin, Pizza al-Qaida (Otava) sijoittuu syksyyn 2005 ja sotkee tällä kertaa Kobba-tin kansainvälisen terrorismin kie-muroihin.

Varsinaisesti scifi ä ei ole myös-kään Ilkka Remeksen uusin, Hiro-shiman portti (WSOY) vaikka kirjaa onkin eräissä yhteyksissä kuvailtu lähestymistapansa ja käsittelemi-ensä aiheiden puolesta täydeksi scifi ksi. Kuten nimestäkin pystyy päättelemään, pyöritään Remek-sen romaanissa tällä kertaa ydin-voiman ympärillä.

Sabotaasi Olkiluodon ydinvoi-malatyömaalla ja murha keskellä Pariisin iltapäiväruuhkaa tempaa EU:n rikostiedusteluyksikössä työs-kentelevän Antti Korven vaarallis-ten tapahtumien keskipisteeseen. Korpi alkaa tutkia jotain, mitä ei hänen ei pitäisi ja joutuu keskiai-kaisten karttojen, kylmän sodan kaikujen ja geenikoodien labyrint-tiin. Tuttua Remestä siis.

Fiktiota spekulatiivisuuden rajamailta

Maarit Verronen ei ole enää pit-kiin aikoihin kirjoittanut spefi ä, vaikka tämän töissä on omat spe-kulatiiviset vivahteensa on edel-leen ollutkin. Verrosen viimeisim-

mässä, alkuvuodesta ilmestyneessä romaanissa Pieni elintila (Tammi) tuotakaan vähää ei ole mukana ja kirja edustaa Verrosen vuonna 2001 ilmestyneen Kylmien saarten soturit -romaanin tapaan kokolailla tyyli-puhdasta valtavirtaa.

Aiheiltaan ja miljööltään kirja on kuitenkin tyylipuhdasta Verrosta. Tapahtumapaikkana ovat Lounais-Englannin rannikon Scillysaaret ja päähenkilönä sinne turistina saa-puva Natalia, jolla on mukanaan vain telttansa ja kaikkein välttä-mättömin. Natalian rauhan rikkoo toraisa aviopari Dorothy ja Trevor, joiden välistä ongelmallista suh-detta romaanissa kuvataan Nata-lian silmien kautta.

Kuten sanottua, ei romaania voi laskea spekulatiiviseen fi kti-oon kuuluvaksi, mutta jos Verrosen aikaisemmat, yksinäisistä ihmisistä sivistyksen rajaseudulla kertovat tarinat ovat kiinnostaneet, kannat-tanee myös Pieni elintila ottaa luku-listalle.

Elokuussa Verroselta ilmestyi myös novellikokoelma Keihäslintu (Tammi). Kokoelman tarinat nivou-tuvat lentökyvyttömän, tiettävästi vuonna 1844 Islannin rannikolla sukupuuttoon tapetun lintulajin ympärille. Verrosen novelleissa koh-dataan niin aikuisen kuin lapsen-kin julmuutta ja ylipäätään kuva-taan ihmisen tunteettomuutta. Ei siis helpoiten lähestyttävä koko-elma, mutta tuotahan eivät Verro-sen tekstit muutenkaan ole.

Toinen hyvin samantapaista kir-jallista ilmaisua edustava kirjoit-taja on Leena Krohn, jonka teok-set on niinikään tavattu noteerata kotimaisesta spekulatiivisesta fi k-tiosta puhuttaessa. Krohnin uusin romaani, Unelmakuolema (Teos) joka on ainakin puitteidensa puo-lesta täyttä scifi ä, käsittelee kuole-man ja kuolemattomuuden käsit-teitä.

Lucialla, unettomuudesta kär-sivällä nukutuslääkärillä, on virka sekä Unelmakuolema-kodissa että Pakastamossa. Unelmakuoleman bisnesidea on tarjota hyvinvoiville kansalaisille, myös terveille ja nuo-rille, mahdollisimman laadukas kuolema. Pakastamon asiakkaat puolestaan tavoittelevat kuolemat-tomuutta. He uskovat tieteen vielä

kerran löytävän ratkaisun parantu-mattomiin sairauksiin.

Myös Jukka Pakkanen kuuluu niihin suomalaisiin kirjailijoihin, jotka aika ajoin ovat tehneet vierai-luja scifi n kentälle. Pakkasen uusin kirja, novellikoelma Fellinin rai-tiotie (Like) on noteerattu muuta-missa yhteyksissä myös kotimais-ten scifi lehtien sivuilla, olkoonkin että on spefi ä vain marginaalisesti.

Syyskuussa ilmestynyt kokoelma sisältää lyhyitä kertomuksia erilai-sista ihmiskohtaloista, joihin kaik-kiin liittyy raitiovaunu. Teoksessa raitiovaunut ja ihmiset kohtaavat toisiaan kaduilla ja aukioilla, muis-toissa ja unissa. Kun ihminen astuu junaan tai junasta pois, ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu.

Pakkasta huomattavasti tuo-reempi tapaus kirjailijana on Pauli Heikkilä, jonka nimi lienee useim-mille tutumpi sarjakuvaympyröistä (mm. Vanhat herrat). Heikkilän esi-koisteos, Siniplaneetta-kustanta-mon julkaisema Hibernaatti ei ole varsinaista scifi ä, vaikka omat mys-tissävytteiset elementtinsä sisäl-tääkin.

Hibernaatin päähenkilö on ikui-nen ylioppilas Jouko Venho, joka päättää viettää elämänsä loman “täydellistä talvilepoa” tarjoavassa pensionaatti Resthomessa. Lepo-kodissa Venho tutustuu sen sala-peräiseen johtajaan, talviunitutkija Strohmiin, jonka teoria talvihorrok-sesta eli hibernaatista alkaa kiehtoa häntä.

Mikael Niemi on ruotsalaiskirjai-lija, jonka kirjat on noteerattu tällä

12 Kosmoskynä 1/05

palstalla kirjoittajan suomalaisten sukujuurien takia. Suurelle yleisölle Niemi lienee tutuin romaanistaan Populaarimusiikkia Vittulajänkältä (2000) joka on nyt pinnalla etenkin siitä tehdyn elokuvaversion ansi-osta. Vuonna 2002 Niemeltä suo-mennettiin nuorten kauhuromaani Kirkon piru ja 2003 sen jatko-osa Verenimijät.

Niemen uusin romaani Nahka-kolo (Svålhålet) sen sijaan on kirjai-lijan itsesäkin mukaan scifi ä. Liken kustantama ja ”tärähtäneeksi tie-teiskirjallisuudeksi Tornionjokilaak-sosta” luonnehtima kirja on romaa-nin ja novellikokoelman sekoitus, jossa seikkaillaan pitkin ja poikin avaruutta ja törmäillään mitä erilai-simpiin muukalaisiin. Ei välttämättä jokaiseen makuun, mutta pesun-kestävää scifi ä yhtä kaikki.

Selvää fantasiaa, olkoonkin varsin hurtinpuolesta sellaista puo-lestaan edustaa Arto Paasilinnan uusin romaani Tohelo suojelusen-keli (WSOY). Kirjan päähenkilö on suojelusenkeliksi juuri valmistunut Sulo Auvinen. Sulo on täysi tohelo mieheksi, mistä johtuen hän saa myös helpon ensitehtävän.

Suojeltavaksi tulee Aaro ”Aaretti” Korhonen, onnellinen nelikymppi-nen, jolla ei pitäisi ongelmia olla. Sulo ryhtyy tohkeissaan toimeen, mutta sotkee kaiken. Taivaallisen tunarin johdatus ajaa Aaron lopulta jopa tiukkaan kahden naisen louk-kuun ja itse Pirukin sotkeutuu peliin. Tuttua Paasilinnaa siis.

Lähinnä fantasiaksi lienee las-kettavissa myös Petteri Hakkarai-

sen Väinämöinen, vanhana syn-tynyt (Johnny Kniga). Hakkaraisen kirja ei tee enempää tai vähempää kuin siirtää Kalevalan tarinat ja hek-sametripoljennan nykyproosaksi. Kalevala-buumi ilmeisesti jatkuu, viime vuonnahan Johanna Sinisalo siirsi Kalevalan hahmot nykyaikaan Sankarit-romaanissaan

Pitkin ja poikin Eurooppaa

Tässä yhteydessä kannattanee mainita myös muutama teos, jotka eivät ole scifi ä tai fantasiaa, vaan enemmänkin historiallista fi ktiota, mutta jotka silti kiinnostanevat useimpia spefi n lukijoita. Näistä ensimmäinen on kotimaisten scifi -lehtien sivuiltakin tutun Juha-Pekka Koskisen elokuussa ilmestynyt esi-koisromaani Ristin ja raudan tie (Karisto).

Koskisen romaanin päähen-kilö on Mikael Canmore, nuoru-kainen, joka liittyy isäntänsä seu-rueen mukana Jerusalemia kohti matkaaviin ristiretkeläisiin. Romaa-nissa seurataan Mikaelin ja ristiret-keläisten veristä taivalta läpi Euroo-pan, ajan poliittista juonittelua ja uskonnollista ilmapiiriä. Klassisten historiallisten romaanien hengessä tehtyä, suurten tunteiden ja traa-gisten ihmiskohtaloiden sävyttä-mää proosaa siis.

Tuula Rotkon syyskuussa ilmes-tynyt Riikka Näkijä (Tammi) puo-lestaan on 1700-luvun alun Hai-luotoon sijoittuva historiallinen romaani, jossa on mukana myös omat yliluonnolliset elementtinsä. Romaanin nimihahmo Riikka on saanut verenperintönä epätaval-lisen lahjan, kyvyn parantaa lähes kuolemansairaita ihmisiä.

Kyläyhteisö ei kuitenkaan katso Riikan kykyjä hyvällä. Konfl ikti on vain ajan kysymys, minkä lisäksi saaren elämän taustalla vaikut-taa Ruotsin ja Venäjän suurvalta-politiikka. Riikka Näkijä on itsenäi-nen jatko-osa Rotkon vuonna 2002 ilmestyneelle historialliselle romaa-nille Rakkautta vainon aikaan.

Orvokki Annalan romaani Lal-linkartanon Kerttu (WSOY) sijoit-tuu puolestaan keskiaikaiseen Suomeen ja luo uuden tulkinnan historiasta tuttuun Lallin ja piispa

Henrikin tarinaan. Romaanin tapah-tumat käynnistyvät Saksasta, jossa ritarintytär Gertrud von Dieskau kihlaa komean, pohjoisesta tuleen talonpoika Laurens Holsteinin.

Gertrud matkaa sulhonsa kanssa tämän kaukaiseen kotimaa-han, missä häitä on tarkoitus viet-tää Laurensin, tai kuten me hänet paremmin tunnemme, Lallin koti-tilalla Köyliössä. Gertrud huomaa kuitenkin tulleensa petetyksi ja elä-vänsä ankeissa oloissa Lallin jalka-vaimona. Sydäntalvella piispa Hen-rikin reki ajaa pihaan ja käynnistyy yksi Suomen historian kuulusim-mista veritöistä.

Lallinkartanon Kerttu on Anna-lan kuudes romaani. Hän on kirjoit-tanut tätä aiemmin kaksi historial-lista romaania ja kotimaisen spefi n ystävät muistanevatkin Anna-lan parhaiten muutaman vuoden takaisesta, skandinaavisia ja etelä-amerikkalaisia myyttejä yhdistel-leestä romaanista Sulkakäärme.

Fantasiaa joka lähtöön

Historiallisesta fi ktiosta on luon-tevaa siirtyä nuortenfantasiaan, jota vuoden aikana ilmestyi tut-tuun tapaan melkoinen määrä. Leena Laulajainen on fantasian kir-joittajana tuntemattomampi nimi, vaikka hänellä onkin takanaan pitkä ura lasten- ja nuortenkirjai-lijana. Keväällä Annalalta ilmestyi ensimmäinen osa uudesta, suoma-lais-skandinaavisella otteella teh-dystä fantasiasarjasta.

Kosmoskynä 1/05 13Kosmoskynä 1/05 13

Ensimmäisessä kirjassa Raut Jootinpoika ja haltiakivi (Tammi) Raut Jootinpoika, joottien päälli-kön poika, on juuri täyttänyt kaksi-toista aurinkovuotta, kun joottien heimo joutuu hylkäämään kotiky-länsä Suuren joen rannalla ja pake-nemaan sotaisia bolgeja. Kirjassa seurataan heimon pakomatkaa sekä Rautin vaiherikkaita seikkai-luja yhdessä tämän ystävien Lumi Tiakantyttären ja Laus Varginpojan kanssa.

Syksyllä ilmestyneessä toi-sessa osassa Raut Jootinpoika ja Hopeakello Rautin heimo on aset-tunut Hopeamerelle ja Raut lähe-tetään Kontiolaan hopeaseppä Aidanin oppilaaksi. Linnanherra Mundus väittää kuitenkin joottien maita omikseen ja vaatii niistä mak-suksi senttaalin hopeaa. Vaihtoeh-tona on joutuminen orjuuteen tai uusi maanpako.

Uusi nimi fantasian kirjoitta-jana on myös Ilkka Auer, jolta ilmes-tyi 2004 nuorten fantasiaromaani Sysilouhien sukua (Otava). Kirja on ensimmäinen osa Auerin Lumen ja jään maa -sarjasta, jossa seura-taan kylästään pakosalle joutuvan Nonna-tytön tarinaa sekä huimaa matkaa matkaa lumisten lakeuk-sien halki lemmikkjääkarhunsa Fenrisin kanssa.

Pidempi ura fantasiakirjailijana on takanaan Anu Holopaisella, joka aloitti vuonna 2003 uuden, kirjoit-tajan aiempia teoksia varttuneem-mille nuorille suunnatun fantasia-sarjan romaanillaan Welman tytöt.

Toisessa Syysmaa-kirjassa Sisar-puut (Karisto) Zaran, Adairan ja muiden Welman tyttöjen vaiheri-kas matka jatkuu kohti pohjoista ja Punatertun kylää, joka on kielletyn Villipihlajan palvojien salainen tur-vapaikka.

Fantasiabuumin jatkuessa edel-leen vahvana ei ole juurikaan ihme, että uusia yrittäjiä ilmaantuu alalle myös pienempien kustantajien kautta. Tällainen on esimerkiksi Jukka Mäntyjärvi, jonka esikoisteos Paholaisen huilu ilmestyi maalis-kuussa pienen Myllylahti-kustanta-mon julkaisemana.

Romaanin päähenkilö on nuori Rushaw Fird, vastavalmistunut pap-pi, joka saapuu kirjan alussa ensim-mäiseen asemapaikkaansa Ran-dorin kuningaskuntaan. Tuoreen papin elämä saa odottamattoman käänteen, kun kuningaskunnan sisällä käynnissä oleva valtatais-telu tempaa Rushawin mukaansa ja palkkasoturijoukon mukaan etsi-mään maagisia voimia omaavaa Paholaisen huilua.

Siinä missä edellämainitut kirjat olivat ainakin päällisin puolin yri-tystä vakavaan fantasiaan, on Heikki Takalan kahdessa osassa jul-kaistu Rännin taru (Porvoon Jul-mapaino) kaukana siitä. Kuten nimestä saattaa päätelläkin, on Rännin taru, vaatimattomalta ala-otsikoltaan Multiversumin palautus parodiaa fantasian kliseistä, toteu-tettuna tinkimättömään koululais-huumorityyliin.

Seikkailuja lapsille ja nuorille

Hieman arkisempaa nuortenfanta-siaa edustaa Antti Halmeen Markus Light ja palautuspullon henget (Otava). Koulukiusattu ja olemuk-seltaan hintelä Markus ”Light” Vää-nänen kerää palautuspulloilla rahaa lennokkiin, jotta pääsisi kaverien suosioon. Eräänä päivänä palautus-automaatilla kuitenkin tapahtuu kummia.

Laskuri sekoaa ja välittää Mar-kukselle oudon viestin. Markus tempautuu vauhdikkaaseen seik-kailuun kolmen palautuspullo-hengen matkassa. Persoonalliset pullojen henget Cola-Lula, Lordi Donnelly ja Jää-T tarvitsevat Mar-kuksen avukseen etsimään Nanoan valtakunnan kolmea helmeä. On aika vantaalaispojan pelastaa maa-ilma.

Nuortenscifi ä edustaa myös Taina Haahtin nuortenromaani Ufo tapaus eli arvoitus nimeltä Antero (WSOY). Otto löytää Mus-talta lammelta mystisen, punaista hehkuvan esineen, jonka hän nimeää rubiiniavaimeksi. Samoihin aikoihin Oton naapuriin, Sormus-polku 13:een, muuttaa salaperäinen Antero-poika.

Antero tuntuu olevan valovuo-sien päässä muista viidesluokka-laisista. Hän käyttää tummia laseja kaikkialla ja päihittää opettajan aineessa kuin aineessa. Yhdessä luokkatoverinsa Pepin kanssa Otto ryhtyy ratkomaan ihmeelli-sen rubiiniavaimen ja salaperäisen Anteron välistä yhteyttä. Mikä hän

14 Kosmoskynä 1/0514 Kosmoskynä 1/05

oikein on, silmänkääntäjä, huijari, tivolinomistajan poika vai ihka aito avaruusolento?

Samantapaisesta, suomalai-sesta arkitodellisuudesta kumpua-vasta nuortenscifi stä on kyse myös Reijo Vahtokarin romaanissa Peliin kadonnut poika. Kirja kertoo kuu-desluokkalaisesta Laurista, joka seurustelee mieluummin tietoko-nepelien kuin ikätoveriensa kanssa. Eräänä päivänä Lauri huomaa koi-ransa joutuneen sisälle tietoko-nepelin maailmaan. Ennen pitkää merkilliset tapahtumat ovatkin temmanneet Laurin ja hänen luok-katoverinsa Katjan keskelle kum-mallista seikkailua.

Mitä tekisit jos huomaisit äkkiä siirtyneesi menneisyyteen? Tämä oli kysymyksenä kahdessakin vuoden 2004 aikana ilmestyneessä nuortenkirjassa. Kirjoista ensim-mäinen, helmikuussa ilmestynyt Ritva Bergmanin Mies menneisyy-destä (Atena) ei ole varsinaisesti fantasiaromaani, vaan enemmän-kin historiallissävytteinen nuorten-kirja, jossa on omat sf/f-element-tinsä.

Jaakon vanhemmat ostavat kesämökin Elias Lönnrotin asuin-seuduilta. Vintiltä löytyy Lönn-rotin kirjoja, joita Jaakko alkaa lueskella sateisina kesäpäivinä ja huomaa äkkiä seikkailevansa Eliak-sen matkassa. Yllättävän parivalja-kon retket kulkeutuvat Jäämerelle ja Muurmanskiin asti. Jaakko oppii Eliakselta tärkeän asian. Tytöt pitä-

vät pojista, jotka uskaltavat kulkea omia polkujaan.

Hyvin samantapainen asetelma ja jopa nimi on Mila Teräksen elo-kuussa ilmestyneessä nuortenro-maanissa Tyttö tulevaisuudesta (Otava). Romaanin päähenkilö Aada tempautuu vuoteen 1889, kauas 2000-luvun arjen ahdistuksesta ja äidin baarireissuista aution pappi-lan pianoa soittamalla. Ompelija-tar Tilda tutustuttaa Aadan outoja hajuja uhkuvaan maailmaan, joka hevoskärryineen ja lemmennosta-tustaikoineen on niin kovin erilai-nen.

Kauhua kirjoitetaan tätä nykyä nuorille vähemmän. Ritva Toivo-la on pitkän linjan lastenkirjailija, jonka edellinen teos oli vuonna 2003 ilmestynyt, nuortenscifi ä edustanut Salaiset aikamatkat. Toivolan uusin kirja, Kummitus-juna (Tammi) on novellikokoelma ja sisältää kaksitoista lyhyttä, nuo-rille suunnattua kauhupalaa, jotka hakevat aiheensa nykypäivän maa-ilmasta.

Hieman kauempana meidän maailmastamme liikutaan Eppu Nuotion romaanissa. Sekuntiviisa-ripoika (Tammi) on tarina julmuu-desta ja ahneudesta, mutta myös rohkeudesta ja ystävyyden voi-masta.

Romaanin tapahtumat sijoit-tuvat Merevän kaupunkiin, jonka pormestari löytää jouluaattoiltana raatihuoneen portailta pienen poi-kavauvan. Ahne pormestari lukit-

see pojan kellotorniin ja kasvattaa hänestä Sekuntiviisaripojan, jonka tehtävä on pitää huolta siitä, ettei kello koskaan pysähdy.

Vasta kun jättimäiset Ryhlinkäi-set hyökkäävät kaupunkiin ja kaap-paavat mukaansa Ruukuntejijän tyttären, ainoan ihmisen joka ei ole unohtanut kellotornissa palelevaa poikaa, on Sekuntiviisaripojan las-keuduttava tornista ja lähdettävä pelastamaan ystäväänsä.

Marja Luukkosen syyskuussa ilmestynyt Kaukaisen saaren varjo (Tammi) puolestaan jatkaa vuonna 2003 ilmestyneelle Varjo ei unohda -kirjan tarinaa. Edellisen osan lopussa kaikki oli hyvin, Kan-doran kuninkaan varjo oli Darmia-nin kanssa matkalla kotimaahan ja Pandoran lipas prinssi Karlok-sen hallussa. Sitten odottamaton käänne kuitenkin tempaa Kalle-pojan jälleen seikkailujen pyör-teisiin ja tämän on matkustettava uudestaan Kandoraan.

Nuortenfantasiaksi lienee lasket-tava myös Orvokki Annalan kirjoit-tama, perisuomalaiseen tarumaa-ilmaan perustuva ja Aleksis Kiven Lintukoto-runolle kunniaa tekevä Kerikansan tarina (WSOY). Kirjan päähenkilönä on 10-vuotias, oma-päinen Tarina-tyttö, joka vastoin varoituksia soutaa saarelle, josta häntä on varoitettu.

Saarta asuttaa kaksi kansaa, keri-kansa ja irekit, joiden välillä val-litsee vuosisatainen viha ja epä-luulo. Jo valmiiksi kireää tilannetta

Kosmoskynä 1/05 15

pahentaa vihaa entisestään liet-sova noita, jolla on saaren suhteen omat suunnitelmansa. Tarina ystä-vystyy kummankin kansan lapsien kanssa ja ryhtyy toimeen tuhoisan sodan estämiseksi.

Annika Eräpuron Finlandia-junior-ehdokkaanakin ollut Fria ja Kuunainen (Tammi) ei ole niinkään fantasiaa, vaan lastenkirja, jossa on mukana omat unenomaiset ele-menttinsä. Kirjassa seurataan kou-lustaan karkaavan orpotyttö Frian kasvua ja matkaa mystisen sirkus-seurueen matkassa. Vähitellen Fria alkaa ymmärtää, ettei kaikki ole sir-kuksessa miltä näyttää. Ja kuka on Kuunainen, jonka Fria kohtaa yhä todellisemmiksi muuttuvissa unis-saan?

Vieläkin nuoremmille lukijoille sunnatusta sf/f:stä on kyse puhut-taessa Harri Istvan Mäestä, joka on jo parin vuoden ajan kirjoittanut vasta lukemaan oppineille lapsille suunnattuja Sihis-kirjojaan. Kah-dessa uusimmassa Tammen kus-tantamassa kirjassa Sihis haamu-suolla sekä Sihis ja aavetaikuri maailman pienin koira jatkaa seik-kailujaan aaveiden maailmassa. Ensimmäisessä kummitusperhe lähtee etsimään kadonnutta kum-mitusvaaria ja toisessa Sihiksen harmina on ilkeä aavetaikuri.

Tämän lisäksi Mäeltä ilmestyi viime vuonna kolmaskin sf/f:n pii-riin laskettavissa oleva lastenkirja,Sylana ja avaruusvampyyri (Tam-mi). Sihis-kirjojen tapaan myös

Sylanan seikkailut on suunnattu varsin nuorille lukijoille. Sylana on avaruusalus Unisen pöllön kap-teeni, joka asustaa avaruusalusten kaatopaikalla pikkuveljensä Ramin kanssa.

Odottamatta Sylanan tavoittaa viesti Atorotorilta, kieron ja val-lanhimoisen Avaruusvampyyrin sanansaattajalta. Avaruusvampyyri on kidnapannut prinssi Melkorin, Sylanan läheisen ystävän, joka on myös Galaksin presidentin poika. Ystävänsä pelastaakseen Sylanan on syöksyttävä seikkailuun Ramin, robotti Zedin ja Mörmörin, Unisen pöllön perämiehen kanssa.

Tietoa ja viihdettä

Lopuksi mainittakoon tuttuun tapaan muutama teos, jotka eivät ole fi ktiota, mutta jotka saattane-vat kiinnostaa myös scifi n ja fanta-sian lukijoita.

Näistä ensimmäinen on Wille Ruotsalaisen kirjoittama, roolipe-laajille tehty Roudan maa (Robe-con). Viime vuonna ilmestyneestä, Mike Pohjolan Myrskyn ajasta poi-keten kyseessä ei ole valmis peli, vaan Kalevalan hahmoja ja todel-lista historiaa yhdistävä taustamaa-ilmaopas.

Juha Ruusuvuoren tietokirja Itä-meren merirosvot (Teos) kiin-nostanee niinikään monia scifi n ja fantasian ystäviä. Merirosvoja löy-tääkseen ei tarvitse lähteä Kari-bianmerelle asti, vaan sellaisia on eräässä vaiheessa löytynyt aivan kotipiiristä. Itämeri ei ole aina ollut rauhan meri, vaan merirosvot ovat riehuneet sen rannoilla keskiajalta 1800-luvun alkuun asti. Ruusuvo-ren kirja, alaotsikoltaan Piraattita-rinoita pohjoisesta esittelee Itäme-ren merirosvojen historiaa elävästi ja värikkäästi. Oiva tietoteos kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Suvi Niinisalon teosta Keijukais-ten lähteillä (Atena) voinee puo-lestaan suositella etenkin fanta-sian ystäville. Niinisalon kirja on yksi kattavimpia Suomeksi toistai-seksi ilmestyneitä keijukaisista ker-tovia tietoteoksia. Kirja kertoo kei-jukaiskuvan kehityksestä alunperin hyvinkin kalmanhajuisista henki-olennoista eroottisiksi kaunokai-

siksi ja nykyisenkaltaisiksi Peter Pan -keijukaisiksi.

Niinisalo käy läpi mitä kaikkea keijukuvien taakse kätkeytyy, mil-laisia uskomuksia ja tarinoita näistä olennoista on kerrottu. Mukana on myös runsaasti muuta kansan-perinnettä ja yleistä kulttuuritie-toutta. Taide- ja tietokirjan yhdis-telmä lähestyy aihettaan myös tunnettujen taiteilijoiden maalaus-ten ja piirrosten kautta. Teoksessa on mukana noin 70 taideteosta maailmalta ja Suomesta, joista osa on aiemmin julkaisemattomia.

Esko Valtaojan uusin kirja Avoin tie – kurkistuksia tulevaisuu-teen (Ursa) kiinnostanee sen sijaan nimenomaan scifi n lukijoita. Siinä missä Valtaojan edellinen, tieto-Finlandian vuonna 2002 voitta-nut Kotona maailmankaikkeudessa pohti kysymyksiä mistä tulemme ja keitä olemme, on tämä kirja kol-mannesta kysymyksestä: Minne menemme?

Tämän lisäksi vuoden aikana saatiin vankkaa scifi tietoa Toni Jerr-manin ja Vesa Sisätön toimittamana kahdenkin kirjan verran. Kirjasto-palvelun julkaisemissa Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1 ja Ulkomai-sia tieteiskirjailijoita 2 -teoksissa esitellään kummassakin 42 scifi n perusnimiin kuuluvaa scifi kirjaili-jaa. Kirjoista ensimmäinen keskit-tyy pääosin ennen 1970-lukua ja jälkimmäinen tuon jälkeen uransa aloittaneisiin kirjailijoihin.