elina vismanen oppilashuolto helsingissÄ odotukset ... · internet tilaukset, jakelu...

tutk

imuk

sia 2

011

OPPILASHUOLTO HELSINGISSÄOdotukset, toiveet ja arjen todellisuus

Elina Vism

an

En O

PPILASH

UO

LTO H

ELSING

ISSÄ

Julkaisutilauksetp. (09) 310 36293

Internetwww.hel.fi/tietokeskus


Minkälaisena näyttäytyy peruskoulun oppilashuollon tarve ja riittävyys tämän hetken Helsingissä? Minkälaiset edellytykset, haasteet ja prosessit leimaavat oppilashuoltoa ja siihen kytkeytyvää moniammatillista yhteistyötä? Mikä on toimivaa, mitä voitaisiin vielä kehittää?

Tässä tutkimuksessa selvitetään peruskoulun oppilashuollon riittävyyttä Helsingissä eri toimijoiden näkökulmasta. Kysymyksenasettelua läpäisee kaksi näkökulmaa: oppilaiden hyvinvointi sekä oppilashuollon eri toimijoiden välinen yhteistyö. Tutkimuksen alkuosassa tarkastellaan oppilashuollon käsitettä ja kehitystä, aiheesta aiemmin tehtyjä tutkimuksia sekä oppilashuollon toimintaympäristöön liittyvien tilastollisten muuttujien kehitystä 2000-luvulla Helsingissä. Tutkimuksen jälkimmäinen osio keskittyy tutkimushankkeessa kerätyn kysely- ja haastatteluaineiston tuloksiin sekä johtopäätöksiin.

Oppilashuollolla tarkoitetaan oppilaiden tasapainoisen kasvun ja kehityksen edistämistä sekä hyvän oppimisen edellytyksien luomista. Oppilashuoltotyö kattaa oppilaiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja vastuu siitä kuuluu koulun kaikille aikuisille. Oppilashuoltotyöhön sisältyy sekä yhteisöllistä että yksilöllistä tukea.

Tutkimushanke käynnistettiin Helsingin kaupungin valtuustoaloitteen pohjalta kesällä 2009. Hanke on toteutettu tietokeskuksen, opetusviraston, sosiaaliviraston, terveyskeskuksen ja nuorisoasiainkeskuksen yhteistyönä. Tutkimus kytkeytyy myös Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan 2009–2012 sekä Hyvinvointia moniammatillisella yhteistyöllä-hankkeeseen.

Elina VismanEn

1

tutkimuk

a 2011

1

tutk

imuk

sia 2

011

1

TIEDUSTELUT

FÖRFÄGNINGAR

INQUIRIES

Timo Cantell p. – tel. 09-310 73362

[email protected]

JULKAISIJA

UTGIVARE

PUBLISHER

Helsingin kaupungin tietokeskus

Helsingfors stads faktacentral

City of Helsinki Urban Facts

OSOITE

ADRESS

ADDRESS

PL 5500, 00099 Helsingin kaupunki

(Siltasaarenkatu 18-20 A)

PB 5500, 00099 Helsingfors stad

(Broholmsgatan 18-20 A)

P.O.Box 5500, FI-00099 City of Helsinki

Finland (Siltasaarenkatu 18-20 A9

PUHELIN

TELEFON

TELEPHONE

09 310 1612

INTERNET

WWW.HEL.FI/TIETOKESKUS/

TILAUKSET, JAKELU

BESTÄLLNINGAR, DISTRIBUTION

ORDERS, DISTRIBUTION

p. – tel. 09 310 36293

[email protected]

KÄTEISMYYNTI

DIREKTFÖRSÄLJNING

DIRECT SALES

Tietokeskuksen kirjasto

Siltasaarenkatu 18-20 A, p. 09 310 36377

Faktacentralens bibliotek

Broholmsgatan 18-20 A, tel. 09 310 36377

City of Helsinki Urban Facts Library

Siltasaarenkatu 18-20 A, tel. +358 09 310 36377

[email protected]

TUTKIMUKSIA

UNDERSÖKNINGAR

RESEARCH SERIES

2011:1

OPPILASHUOLTO HELSINGISSÄOdotukset, toiveet ja arjen todellisuusELINA VISMANEN

KÄÄNNÖKSET

ÖVERSÄTTING

TRANSLATIONS

Magnus Gräsbeck

KANSIKUVAT

Raili Tanhuanpää

Nuorisoasiainkeskus,

viestintäyksikkö

KANSI

PÄRN

COVER

Jutta Kivilompolo

TAITTO

OMBRYTTNING

GENERAL LAYOUT

Ulla Nummio

KUVIOT

FIGURER

GRAPHS

Pirjo Lindfors

PAINETTU

VERKOSSA

SISÄLLYS

ESIPUHE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

FÖRORD . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

PREFACE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

1 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

1.1 Tutkimusasetelma ja aineistot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

2 OPPILASHUOLLON LÄHTÖKOHDAT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

2.1 Oppilashuollon keskeiset käsitteet,

toimijat ja juridinen perusta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

2.2 Oppilashuollon kehitys Helsingissä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

2.3 Aiemmat tutkimukset ja selvitykset oppilashuollosta . . . . . . . . . 21

3 OPPILASHUOLTO LUKUINA JA TILASTOINA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27

3.1 Oppilasmäärien yleinen kehitys Helsingissä . . . . . . . . . . . . . . . . 28

3.2 Oppilashuoltopalvelujen henkilöstö ja asiakasmäärät . . . . . . . . . 30

3.3 Sosiaaliviraston perhekeskustoiminta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35

3.4 Sosiaaliviraston perheneuvolatoiminta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39

3.5 Psykiatrinen hoito, sairaalakoulut sekä neurologiset ja

foniatriset palvelut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40

3.6 Nuorisotyö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43

3.7 Nuorisoasemat ja Klaari . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45

3.8 Poliisin kouluyhteistyö ja nuorten rikollisuus. . . . . . . . . . . . . . . . 46

4 KOULUJEN KYSELYN TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48

4.1 Oppilashuoltoryhmän toiminta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48

4.2 Moniammatillinen yhteistyö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53

4.3 Työajan riittävyys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56

4.4 Alueittainen tarkastelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63

4.5 Oppilashuoltotyön vahvistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

3TUTKIMUKSIA 2011:1

5 YHTEISTYÖTAHOJEN KYSELYN TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78

5.1 Oppilashuollollinen työ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78

5.2 Moniammatillinen yhteistyö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81

5.3 Työajan riittävyys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85

5.4 Oppilashuollon vahvistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90

6 RYHMÄHAASTATTELUT. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99

6.1 Esitetyt toimenpideideat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100

6.2 Resurssit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102

6.3 Matalan kynnyksen palvelut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105

6.4 Yhteistyökäytännöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107

7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111

7.1 Oppilashuollon tarve ja riittävyys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111

7.2 Moniammatillinen yhteistyö koulussa ja

muiden toimijoiden kanssa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115

7.3 Johtopäätökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119

7.4 Ehdotukset oppilashuollon kehittämiseksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124

SAMMANDRAG OCH SLUTSATSER . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129

SUMMARY AND CONCLUSIONS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137

LIITTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146

KUVIO-, KARTTA JA KAAVIOLUETTELO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 164

TAULUKKOLUETTELO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167

LÄHTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 168

4 TUTKIMUKSIA 2011:1

ESIPUHE

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan peruskoululaisten oppilashuollon tarpeita ja riittä-vyyttä Helsingissä. Ehdotus tutkimuksen toteuttamiseksi saatiin kaupunginvaltuustolletulleesta aloitteesta vuonna 2008 ja tutkimusta alettiin valmistella viiden eri Helsinginkaupunginhallintokunnan yhteisenä työnä vuonna 2009 apulaiskaupunginjohtaja TuulaHaataisen aloitteesta. Tämä hanke liittyy samallaHelsingin Lasten ja nuorten hyvinvoin-tisuunnitelmaan (2009–2012) ja Hyvinvointia moniammatillisella yhteistyöllä -hankkee-seen.

Oppilashuolto on osa perusopetusta. Oppilashuollolla tarkoitetaan oppilaiden tasapai-noisen kasvun ja kehityksen edistämistä sekä hyvän oppimisen edellytyksien luomista.Oppilashuoltotyö kattaa monipuolisesti oppilaiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisenhyvinvoinnin. Oppilashuollon palveluita ovat muun muassa kouluterveydenhuollon,koulukuraattoreiden ja koulupsykologien asiakastyö.

Tutkimus osoittaa, että valtakunnallisessa vertailussa oppilashuollon tilanne on Helsin-gissä varsin vakiintunutta ja sille on osoitettu kohtuullisesti voimavaroja. Helsingin eri-tyispiirteenä ovat alueelliset erot, sillä eri kaupunginosien tilanne poikkeaa toisistaan.Tähän onpyritty vastaamaanniin sanotun positiivisen diskriminaation avulla,mutta täs-tä huolimatta eri alueiden erot asettavat omia erityiskysymyksiä juuri Helsingissä.

Tämä tutkimus on syntynyt laajan yhteistyön tuloksena, Helsingin kaupungin eri hallin-tokuntien kesken. Kiitämme hankkeen ohjausryhmän jäseniä aktiivisesta ja kannusta-vasta yhteistyöstä. Ohjausryhmässä oli seuraavat henkilöt: Outi Salo, opetusvirasto, oh-jausryhmän puheenjohtaja, Timo Cantell, tietokeskus, Kirsi Kostiainen, nuorisoasiain-keskus, Sisko Lounatvuori , sosiaalivirasto, Markus Salonen, opetusvirasto, Hanna Viita-la, terveyskeskus, Hanna Westerberg, terveyskeskus ja Elina Vismanen, tietokeskus, oh-jausryhmän sihteeri.

5TUTKIMUKSIA 2011:1

Kiitokset myös seuraaville tahoille: opetusviraston, sosiaaliviraston, terveyskeskuksen,nuorisoasiainkeskuksen ja HUS:in työntekijät, jotka ovat jakaneet asiantuntemustaan,mahdollistaneet tilastotietojen keräämisen ja kyselytutkimuksen toteuttamisen sekäedistäneetmuilla tavoin tutkimushanketta;HYMYT-hanke; ElinaStenvall tutkimushank-keen alkuvaiheen tutkimuksista; kaikki tutkimusta kommentoineet ja tukeneet henkilöt.Erityiskiitos kaikille tämän tutkimuksen kyselyyn vastanneille jahaastatteluihin osallistu-neille.

Helsingissä lokakuussa 2011

Timo Cantell Outi Salotutkimuspäällikkö linjanjohtaja

PerusopetuslinjaHelsingin kaupungin tietokeskus Helsingin kaupungin opetusvirasto


FÖRORD

Föreliggande undersökning analyserar behovet av elevvård bland grundskolelever – ochhur bra den existerande elevvården räcker till i Helsingfors. Undersökningen kom sig avett initiativ avgivet till Stadsfullmäktige år 2008, och den började förberedas i samarbetemellan fem olika förvaltningar inom Helsingfors stad år 2009, på initiativ av biträdandestadsdirektör Tuula Haatainen. Detta projekt anknyter samtidigt till stadens plan förbarns och ungas välfärd i Helsingfors 2009–2012 och till stadens utbildningsverkets pro-jekt HYMYT (välfärd genommultiprofessionellt samarbete).

Elevvården är endel avbasundervisningen.Medelevvård avses främjande av enbalanse-rad uppväxt och skapande av goda förutsättningar för inlärning. Elevvårdsarbetet om-spänner på ett mångsidigt sätt elevernas fysiska, psykiska och sociala välmåga. Till elev-vårdens serviceformer hör bl.a. skolhälsovårdens, skolkuratorernas och skolpsykologer-nas service.

Undersökningen visar att elevvården i Helsingfors – ur ett nationellt perspektiv – är väletablerad och skäligen väl resursförsedd. Ett särdrag i Helsingfors är de lokala skillnader-na: läget kan vara ganska olika i olika stadsdelar. Detta har man försökt tackla genom så-kallad positiv diskriminering, men det oaktat ställer skillnaderna områden emellan sär-frågor just i Helsingfors.

Denna undersökning är resultatet av ett omfattande samarbete mellan olika förvaltning-ar inom Helsingfors stad. Vi tackar medlemmarna i projektets styrgrupp för aktivt ochuppmuntrande samarbete. Styrgruppen hade följande medlemmar: Outi Salo, Utbild-ningsverket, ordförande, Timo Cantell, Faktacentralen, Kirsi Kostiainen, Ungdomscen-tralen, Sisko Lounatvuori , Socialverket, Markus Salonen, Utbildningsverket, Hanna Vii-tala, Hälsocentralen, HannaWesterberg, Hälsocentralen och Elina Vismanen, Faktacen-tralen, sekreterare.

7TUTKIMUKSIA 2011:1

Tack även till följande instanser: alla de anställda vid Utbildningsverket, Socialverket,Hälsocentralen, Ungdomscentralen ochHNS som delat med sig av sin sakkunskap, möj-liggjort insamlandet av statistiken och utförandet av enkäten eller på annat sätt främjatvårt forskningsprojekt, projektet HYMYT; Elina Stenvall för undersökningens begynnel-seskeden, alla dem somkommenterat och stött undersökningen. Ett speciellt tack till alladem som besvarade enkäten eller svarade på intervjuerna.

Helsingfors oktober 2011

Timo Cantell Outi Saloforskningschef linjedirektör

Finska basundervisningslinjenHelsingfors stads faktacentral Helsingfors stads utbildningsverk


PREFACE

The present survey analyses the need for student care among 7–15 year olds and how suf-ficient the existing student care is in Helsinki. The survey came about in response to aninitiative made to Helsinki City Council in 2008, and it started being prepared in 2009, incooperation between five different Helsinki City offices and departments on the initiativeof Deputy Mayor Tuula Haatainen. This project also relates to the city’s plan for the wel-fare of childrenandadolescents inHelsinki 2009–2012 and to theHYMYTproject (welfarethroughmulti-professional cooperation).

Student care is part of the basic education. It includes promotion of a balanced growthprocess and the creationof favourable conditions for learning. Student care encompassesthe physical, mental and social wellbeing of pupils in a varied way. The service forms ofstudent care include school health care and the services of school social workers andschool psychologists.

The survey shows that – from a nationwide perspective – student care is well establishedand reasonably well-resourced in Helsinki. One special feature in Helsinki are the localdifferences: the situation canbequite different fromonedistrict to another. This hasbeentackled by applying so-called positive discrimination, but nonetheless, differences be-tween districts and areas raise special issues in Helsinki.

The present study is the result of extensive cooperation between various offices and de-partments of the City of Helsinki. We thank the members of the project’s steering groupfor active and encouraging cooperation. The steering group had the followingmembers:Outi Salo, Education Department, chair, Timo Cantell, Urban Facts, Kirsi Kostiainen,Youth Centre, Sisko Lounatvuori , Social Services Department, Markus Salonen, Educa-tionDepartment, HannaViitala, HealthDepartment, HannaWesterberg, HealthDepart-ment and Elina Vismanen, Urban Facts Office, secretary.

9TUTKIMUKSIA 2011:1

Many thanks also to all the employees of the Education Department, Social Services De-partment, Health Department, Youth Centre and the Hospital District of Helsinki andUusimaawho shared their knowledge and enabled the collection of the statistics and theconducting of the survey – or helpedus in someotherway; thanks also to theHYMYTpro-ject, Elina Stenvall for the early stages of the survey, all those who commented and sup-ported the survey. And special thanks to all those who took the trouble of answering thequestionnaire or the interview.

Helsinki, October 2011

Timo Cantell Outi SaloResearchManager LineManager

The Basic Education LineCity of Helsinki Urban Facts Education Department


1 JOHDANTO

Lähtökohtana tälle tutkimusraportille onvaltuutettu Sirpa Puhakan ja yhdeksänmuun valtuutetun valtuustoaloite keväällä2008, jossa pyydettiin selvitettäväksi ala- jayläkoululaisten oppilashuollon tarpeita jariittävyyttä Helsingissä sekä esitettäväksitarvittavat korjaustoimenpiteet oppi-lashuoltoon. Aloitteen pohjalta apulais-kaupunginjohtaja TuulaHaatainen lähettiopetusvirastolle kirjeen, jossa kehotettiinolemaan yhteydessä tietokeskukseen, ter-veyskeskukseen, sosiaalivirastoon ja nuo-risoasiainkeskukseen yhteisen tutkimus-hankkeen käynnistämiseksi. Tutkimus-hanke käynnistettiin näiden virastojen yh-teistyönä kesäkuussa 2009. Tutkimus aloi-tettiin käymällä läpi olemassa olevaa tie-toa oppilashuollosta sekä perehtymälläoppilashuoltoa sääteleviin lakeihin ja ase-tuksiin (ks. Stenvall 2009). Esiselvityksenjälkeen alettiin suunnitella varsinaista tut-kimusta. Tutkimuksen tueksi perustettiinohjausryhmä mukana olevien virastojenedustajista.

Oppilashuollolla tarkoitetaan oppilai-den tasapainoisen kasvun ja kehityksenedistämistä sekä hyvän oppimisen edelly-tyksien luomista. Oppilashuoltotyö kattaaoppilaiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaali-sen hyvinvoinnin ja vastuu siitä kuuluukoulun kaikille aikuisille. Oppilashuolto-työhön kuuluvat sekä koulun yhteisöllisenhyvinvoinnin edistäminen että oppilaanyksilöllinen oppilashuolto (Helsingin kau-pungin opetusviraston Internet-sivut).

Lastensuojelulaki (417/2007) (ks. liite1) velvoittaa kuntia tekemään lastensuoje-lusuunnitelman. Helsingissä tämä suun-nitelma on nimetty Lasten ja nuorten hy-vinvointisuunnitelmaksi (LASU).LASU:ssa oppilashuoltoon liittyvät asiatovat keskeisiä ja tämän vuoksi semääritte-lee osaltaan myös käsillä olevaa oppi-lashuollon tutkimusta. LASU:n tavoitteeton jaettu neljään kategoriaan:1. Lasten ja nuorten terveen ja turvallisen

kasvunmahdollisuudet parantuvat2. Vanhemmuus ja vanhempien osalli-

suus vahvistuvat3. Lasten ja nuorten osallisuus ja yhteisöl-

lisyys vahvistuvat4. Lapsille ja nuorille on turvattu koulu-

tus- ja työllistymispolku

Nämä neljä tavoitetta on lisäksi jaettukonkreettisempiin kärkihankkeisiin, joitatoteutetaan eri virastojen yhteistyönä.Kärkihankkeiden avulla pyritään lisää-mään lasten ja nuorten hyvinvointia ja vä-hentämään kodin ulkopuolelle sijoitettu-jen lasten määrää (Helsingin lasten januorten hyvinvointisuunnitelma vuosille2009–2012).

Oppilashuollon tutkimus kytkeytyy li-säksi LASU:n Hyvinvointia moniammatil-lisella yhteistyöllä (HYMYT) -hankkee-seen, jonka tavoitteena on kehittää perus-kouluikäisten palveluissa moniammatilli-sia palvelukokonaisuuksia ja johtamis- jayhteistyörakenteita sekä tehostaa varhais-ta tukea koulujen yhteydessä.

11TUTKIMUKSIA 2011:1

1.1 Tutkimusasetelma jaaineistot

Tällä tutkimuksella toivottiin tuotettavantietoa yhteistyön edellytyksistä, haasteistaja prosesseista oppilashuollossa eri toimi-joiden näkökulmasta. Kysymyksenasette-lua läpäisee kaksi näkökulmaa: oppilaidenhyvinvointi sekä oppilashuollon eri toimi-joiden välinen yhteistyö.

Tutkimusaineisto koostuu tilasto-osiosta sekä hanketta varten kerätystä ai-neistosta (ks. kaavio 1). Hanketta vartenkerätty aineisto muodostuu oppilashuol-toryhmien jäsenille ja koulujen yhteistyö-tahoille suunnatusta kyselytutkimuksestasekä ryhmähaastatteluaineistosta. Tutki-muksessa ei kerätty aineistoa, jossa tarkas-teltaisiin oppilashuoltoa oppilaiden taihuoltajien näkökulmista. Oppilaiden jahuoltajien näkökantoja tuodaan esiin lu-vussa 2.3, jossa esitellään aiempaa tutki-musta aiheesta.

Tilasto-osion päämääränä oli tarkastel-la oppilashuoltoon liittyvien erilaistenmuuttujien kehitystä ja muutosta Helsin-gissä 2000-luvulla. Tilastoaineiston keruualoitettiin keväällä 2010 ja viimeiset tieto-jen päivitykset suoritettiin keväällä 2011.Aineistona hyödynnettiin kaupungin erivirastojen ja muiden tahojen tuottamiavalmiita tilastoja, tutkimuksia ja selvityksiäsekä erikseen tätä raporttia varten kerää-

miä tietoja. Seuraavat tekijät valittiin tar-kastelukohteeksi oppilashuollon riittävyy-den arvioimiseksi:

� Oppilasmäärien kehitys� Oppilashuollon asiakasmäärät ja nii-

den kehitys� Oppilashuollon kannalta tärkeän hen-

kilöstönmäärät ja kehitys� Koulun tärkeimpien yhteistyötahojen

asiakasmäärät ja niiden kehitys� Koulun yhteistyötahojen henkilöstön

määrät ja kehitys� Resurssien jako ja kohdentuminen eri

virastojen sisällä

Kyselytutkimus toteutettiin sähköisenäkyselynä syksyllä 2010. Yhteensä 217 oppi-lashuoltoryhmän jäsentä sekä 82 koulujenyhteistyötahojen edustajaa vastasi kyse-lyyn. Kouluille ja yhteistyötahoille lähetet-tiin erilliset kyselylomakkeet, jotka poikke-sivat jonkin verran toisistaan kysymystenja vastausvaihtoehtojen suhteen (ks. liit-teet 2 ja 3). Kyselyn keskeiset teemat olivatkuitenkin samat molemmille vastaajaryh-mille:

� Oppilashuoltoryhmien toiminta / oppi-lashuollollinen työ

� Työajan riittävyys� Moniammatillinen yhteistyö� Oppilashuollon kehittäminen


KYSELYOPPILASHUOLTORYHMILLETILASTOAINEISTO LAAJENNETTUJEN

OPPILASHUOLTORYHMIENHAASTATTELUT+ +

KYSELYYHTEISTYÖTAHOILLE

Kaavio 1. Tutkimuksessa käytetyt aineistot

Haastatteluaineisto koostuu neljän laa-jennetun oppilashuoltoryhmän ryhmä-haastattelusta. Kussakin ryhmässä oli 7–12osallistujaa. Haastatteluiden ensisijaisenatarkoituksena oli tuottaa lisäaineistoahankeen tutkimuskysymyksiä ajatellensekä syventää kyselyn kautta esiin nous-seita teemoja. Haastattelurunko löytyy liit-teestä 4. Haastatteluissa haettiin vastauk-sia seuraaviin kysymyksiin:

� Mikä on haastateltavien käsitys oppi-lashuollon jamoniammatillisen yhteis-työn nykytilasta?

� Mikä on haastateltavien käsitys oppi-lashuollon jamoniammatillisen yhteis-työn ideaalitilasta? Mihin suuntaankäytäntöjä toivotaan kehitettävän?

HYMYT-hanke osallistui kyselylomak-keiden ja haastattelurungon suunnitte-luun sekä kahteen ryhmähaastatteluun1.Kyselyaineisto analysoitiin SPSS-ohjel-malla ja haastatteluaineisto Atlas.ti-ohjel-malla. Kyselyaineiston tuloksia raportoi-daan kyselylomakkeen rakenteen mukai-sesti. Haastatteluaineistoa tarkastellaankolmen aineistosta esiin nousseen teemankautta. Tilastoaineistoa käsitellään koulunoppimisympäristön ja oppilashuoltopal-velujen sekä koulunulkopuolisten tahojenpalvelujen kautta. Liitteessä 5 kuvataantarkemmin kysely- ja ryhmähaastatteluai-neistot sekä tutkimusmenetelmät.

Tutkimusraportti etenee seuraavasti:luvussa 2 kuvataan oppilashuollon lähtö-kohtia oppilashuoltoa määrittävien sää-dösten, oppilashuollon kehityksen sekäaiempien tutkimusten ja selvitysten poh-jalta. Luvussa 3 tarkastellaan oppilashuol-toa tilastoaineistojen valossa. Luvussa 4käsitellään koulujen kyselyn tuloksia ja lu-vussa 5 yhteistyötahojen kyselyn tuloksia.Luvussa 6 kuvataan ryhmähaastatteluistasaatua aineistoa ja luku 7 on tuloksia yh-teen kokoava sekä johtopäätöksiä esittele-vä osio.


Kuva: Raili Tanhuanpää.

1LASU:n Hyvinvointia moniammatillisella yhteistyöllä (HYMYT) –hankkeen tavoitteena on kehittää peruskouluikäistenpalveluissa moniammatillisia palvelukokonaisuuksia sekä johtamis- ja yhteistyörakenteita. Hankkeessa myös tehoste-taan varhaista tukea koulujen yhteydessä.

2 OPPILASHUOLLON LÄHTÖKOHDAT

Tässä luvussa tarkastellaan oppilashuol-lon lähtökohtia ja nykytilaa oppilashuol-toa määrittävien säädösten, oppilashuol-lon kehityksen sekä aiempien tutkimustenja selvitysten pohjalta. Ensimmäiseksi kä-sitellään aiheeseen liittyviä keskeisiä käsit-teitä, oppilashuollon eri toimijoiden rooliasekä oppilashuollon juridista perustaa.Tämän jälkeen kuvataan oppilashuollonkehitystä Helsingissä. Lopuksi tarkastel-laan aiempia tutkimuksia ja selvityksiäaiheesta.

2.1 Oppilashuollon keskeisetkäsitteet, toimijat jajuridinen perusta

2.1.1 Oppilashuollon käsite

Oppilashuoltoa käsitteenä voidaan lähes-tyä esimerkiksi ammatillisista näkökul-mista tai lainsäädännön toimintavelvoit-teesta. Oppilashuolto perusopetuksessaon oppilaan hyvän oppimisen, hyvän fyy-sisen ja psyykkisen terveyden sekä sosiaa-


OPPILASHUOLTO-RYHMÄ

TURVALLINENJA HYVINVOIVAKOULUYHTEISÖ

ARJENHUOLENPITO

TUKI JA HOITO

RehtoriOpettaja

ErityisopettajaOpinto-ohjaajaKoulunkäynti-

avustajaVanhemmat

Yhteistyö-kumppanit

SosiaalitoimiTerveystoimiNuoristotoimiVanhemmat

OPPILASHUOLTOTYÖ

OPPILASHUOLLON PALVELUT

Koko henkilökuntaVanhemmat

KoulukuraattoriKoulupsykologiKoulun terveydenhoitajaKoulun lääkäriVanhemmat

Kaavio 2. Oppilashuoltotyö

Lähde: Helsingin esi- ja perusopetuksen oppilashuolto 2009; Oppilas- ja opiskelijahuollon kehittämistyöryhmä 2003.

lisen hyvinvoinnin edistämistä, ylläpitä-mistä ja niiden edellytyksiä lisäävää toi-mintaa. Käytännön oppilashuoltotyö ja-kaantuu kahtia opetuksen järjestäjän hy-väksymään opetussuunnitelman mukai-

seen oppilashuoltoon sekä oppilashuollon

palveluihin (Helsingin esi- ja perusope-tuksen oppilashuolto 2009; Helsingin las-ten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmavuosille 2009–2012, 99; Stenvall 2009).

Kaaviosta 2 käy ilmi oppilashuoltotoi-minnan moniulotteisuus. Kuvassa oppi-lashuoltotyö ja oppilashuollon palvelut onjaoteltu erikseen niin, että opetussuunni-

telman mukainen oppilashuoltotyö keskit-tyy turvallisen ja hyvinvoivan kouluyh-teisön ylläpitoon sekä arjen huolenpitoon(vihertävä ja keltainen pallo). Oppi-

lashuollon palvelut vastaavat näiden lisäk-si myös tuesta ja hoidosta (oranssi pallo).Oppilashuoltoryhmä on koulussa toimivamoniammatillinen, oppilashuoltoa koor-dinoiva ryhmä. Lisäksi kuviossa näkyvätoppilashuoltotyön tärkeimmät yhteistyö-kumppanit: oppilaiden vanhemmat, sosi-

aalitoimi, terveystoimi sekä nuorisotoimi

(Helsingin esi- ja perusopetuksen oppilas-huolto 2009, 11; Stenvall 2009, 3).

2.1.2 Oppilashuollon toimijat

Oppilashuolto tarkoittaa sekä yhteisöllistäettä yksilöllistä tukea (Perusopetuksenopetussuunnitelman perusteiden muu-tokset ja täydennykset (50/011/2010).Oppilashuollolla tarkoitetaan koko koulunhenkilökunnan tekemää oppilaiden joka-päiväisestä hyvinvoinnista ja hyvän oppi-misen edellytyksistä huolehtimista. Oppi-lashuolto kuuluu siten kaikille kouluyh-

teisössä työskenteleville sekä oppilashuol-topalveluista vastaaville viranomaisille.Oppilashuollon osalta opetussuunnitelmatulee laatia yhteistyössä kunnan sosiaali-ja terveydenhuollon viranomaisten kanssa(Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointi-suunnitelma vuosille 2009–2012, 99; Sten-vall 2009).

Oppilashuollon palveluita ovat koulu-terveydenhuollon, koulukuraattoreiden jakoulupsykologien asiakastyö. Helsinginoppilashuollon palvelut jakaantuvat hal-linnollisesti siten, että kouluterveyden-huolto kuuluu terveyskeskuksen terveys-asemaosastolle ja koulupsykologit ja -ku-raattorit opetusviraston perusopetuslin-jalle sekä ruotsinkieliselle päivähoito- jakoulutuslinjalle. Koulukuraattorien, -psy-kologien ja -terveydenhoitajien työhönkuuluu sekä osallistuminen opetussuun-nitelman mukaiseen oppilashuollonsuunnitteluun ja toteuttamiseen että asia-kastyö (Helsingin lasten ja nuorten hyvin-vointisuunnitelma vuosille 2009– 2012, 99;Stenvall 2009, 4).

Oppilashuollon palveluiden tukenakoulussa toimii moniammatillisia oppi-lashuoltoryhmiä. Moniammatillisuudelleei ole yksiselitteistä määritelmää, muttatässä raportissa sillä tarkoitetaan eri am-mattiryhmiin kuuluvien asiantuntijoidenyhteistyötä tai työryhmämuotoista työs-kentelyotetta. Laajemmassa merkitykses-sä moniammatillisella yhteistyöllä tarkoi-tetaan myös hallintokuntarajat ylittävääyhteistyötä (Kouluhyvinvointityöryhmänmuistio 2005). Oppilashuoltoryhmän teh-tävänä on koordinoida ja kehittää koulunoppilashuoltotyötä, osallistua kouluyh-teisön hyvinvointia edistävään työhönsekä pohtia tarvittavia toimenpiteitä tukea


tarvitseville oppilaille (Helsingin esi- ja pe-rusopetuksenoppilashuolto2009, 29–31).

2.1.3 Oppilashuollon juridinenperusta

Oppilashuollossa yhdistyvät kansanter-veyslain (626/2007) tarkoittama kouluter-veydenhuolto, ja lastensuojelulaissa(417/2007) kuvattu kasvatuksen tuki. Näi-den lisäksi oppilashuoltoa säätelee laki pe-rusopetuslain muuttamisesta (642/2010),henkilötietolaki (523/1999) sekä laki vi-ranomaisen toiminnan julkisuudesta(621/1999) (ks. liite 1).

Oppilashuoltoa säätelevät lait ovat syn-tyneet historiallisesti eri aikaan ilman lain-säädännön kokonaissuunnittelua (Helsin-gin esi- ja perusopetuksen oppilashuolto2009). Vuonna 2009 sosiaali- ja terveysmi-nisteriön ja opetusministeriön asettamaOppilas- ja opiskelijahuoltotyöryhmä eh-

dottikin, että säädöksiä yhteen kokoavanlain valmistelutyö aloitettaisiin ministeri-öiden yhteistyönä. Työryhmän mukaantulisi uudessa laissa säätää oppilas- jaopiskelijahuoltoon liittyvästä tietosuojastasekä kouluja opiskeluterveydenhuollostaja koulukuraattori ja -psykologipalveluistaosana oppilas- ja opiskelijahuoltoa. Tär-keänä pidettiin myös tekeillä olevaa oppi-las- ja opiskelijahuollon opasta (Sosiaali-ja terveysministeriö 2009; Stenvall 2009).

Perusopetuslain uudistus vuonna 2010muutti osaltaan myös oppilashuoltoa.Laissa perusopetuslain muuttamisesta(642/2010) on mainittu esimerkiksi mo-niammatilliset käytännöt ja salassapi-tosäädökset, jotka liittyvät erityisesti oppi-lashuoltoon. Lakimuutoksella pyritään li-säämään moniammatillista yhteistyötäkoulussa, edistämään oppilaan tuen tar-peen tunnistamista ja tuen antamista var-haisessa vaiheessa, vahvistamaanpedago-gisia toimenpiteitä ja arviointia oppilaiden


Lähde: Stenvall 2009 (kuvion esittämistapaa muokattu alkuperäisestä)

OPPILASHUOLTOTYÖ

Oppilashuollon palvelut Muu opetussuunnitelmanmukainen oppilashuolto

Koulu-kuraattori

Koulu-psykologi

Koulu-terveyden-huolto

Kaikkikouluntyöntekijät

Kaavio 3. Oppilashuollon toimijat

Lähde: Stenvall 2009 (kuvion esittämistapaa muokattu alkuperäisestä).

tukien suunnittelussa sekä vähentämäänpelkästään diagnoosipohjaista tukiensuunnittelua. Lisäksi salassapitokäytäntei-tä tiukennetaan siten, että jatkossa vainne,joille oppilaan asian käsittely välittömästikuuluu, osallistuvat asiaa käsitteleviin ko-kouksiin. Helsingin osalta lakiuudistus eiole kuitenkaan merkinnyt suuria muutok-sia, sillä kaupungissa on jo pidempään toi-mittu pitkälti uudistuksen edellyttämällätavalla (Helsingin kaupungin opetusviras-to 2010–2011).

Lakien lisäksi oppilashuollon toteutta-mista kouluissa ohjaavat opetushallituk-sen ja sosiaali- ja terveysministeriön mää-räykset ja suositukset (ks. Perusopetuksenopetussuunnitelman perusteiden muu-tokset ja täydennykset 2010; Kouluter-veydenhuollon laatusuositus 2004; Perus-opetuksen laatukriteerit 2010) sekä minis-teriöiden ja lääninhallitusten tuottamatselvitykset ja ohjeet oppilashuollosta.Ministeriöiden ja lääninhallitusten tuotta-mien erilaisten selvitysten määrä on li-sääntynyt 2000-luvulla samaan aikaan uu-sien lakien kanssa (Stenvall 2009). Oppi-lashuollon linjauksia määritellään myösPerusopetuksen opetussuunnitelman kun-

takohtaisissa osuuksissa (2005), Perusope-

tuksen opetussuunnitelman perusteiden

muutoksissa ja täydennyksissä (2010) sekäkoulukohtaisissa opetussuunnitelmissa.Lisäksi opetuslautakunta on keväällä 2011hyväksynyt Helsingin kaupungin suomen-

kielisten peruskoulujen opetussuunnitel-

man muutokset ja täydennykset 31.5.2011.Yksittäisten suomen- ja ruotsinkielistenperuskoulujen opetussuunnitelmia muu-tetaan ja täydennetään syksystä 2011 alka-en (Helsingin kaupungin opetusvirasto2010–2011).

2.2 Oppilashuollon kehitysHelsingissä

Oppilashuolto sai alkunsa tarpeesta pa-rantaa oppilaiden fyysisiä ja materiaalisiaolosuhteita. Kouluterveydenhuolto aloi-tettiin Helsingissä 1900-luvun alussa kou-lulääkäritoiminnalla ja kansakoululaisilletarkoitetulla hammasklinikalla. Ensim-mäinen koulukuraattorin toimi perustet-tiin vuonna 1966, mutta sivutoimiset kou-lukuraattorit aloittivat toimintansa jo1950-luvun alussa. Koulupsykologiseksityöksi rinnastettavaa työtä on harjoitettuHelsingissä 1940-luvulta lähtien (Jauhiai-nen 1993; Opetusministeriö 2002; Oppi-las- ja opiskelijahuollon kehittämistyöryh-mä 2003; Stenvall 2009). Koulupsykologintoiminnan kehittymisestä on julkaistuvaltakunnallinen yleisesittely vuonna2010(ks. Nieminen, Nevalainen & Holma2010).

1970-luvulla Helsingissä perustettiinensimmäiset oppilashuoltoryhmät javuonna1986 oppilashuoltoryhmiäoli jo 60prosentissa peruskouluja. Oppilashuoltosisällytettiin 1990-luvulla koulukohtaisiinopetussuunnitelmiin ja 2000-luvulla kun-takohtaiseen opetussuunnitelmaan (Halt-tunen-Sommerdahl 1994; Stenvall 2009).

Oppilashuolto on 2000-luvulla uuden-laisten haasteiden edessä. Lastensuojeluntarpeen lisääntyminen sekä se, etteivät op-pilaat viihdy koulussa yhtä hyvin kuinmuissa länsimaissa hyvistä oppimistulok-sista huolimatta, on kiinnittänyt huomiotaenenevästi myös oppilashuoltoon (ks.Konu 2002; World Health Organization2008). Tutkimuksissa on myös huomattu,että esimerkiksimaahanmuuttajataustais-ten lasten suuri osuus kouluissa lisääoppi-


lashuoltopalvelujen tarvetta. Maahan-muuttajataustaisten lasten lukumääränkasvu koulussa ei kuitenkaan ole lisännyterityistä tukea tai tukiopetusta samassasuhteessa. Koulut näkevät maahanmuut-tajataustaisten lasten ongelmien liittyvänenemmän lasten hyvinvointiin kuin oppi-miseen. Lasten hyvinvointiin liittyvät asiatkuuluvat puolestaan nimenomaan oppi-lashuollon ydinalueeseen (Rimpelä ym.2008; Stenvall 2009). Lisäksi oppilashuol-lon merkitystä koulun turvallisuudessa onpohdittu erityisesti Kauhajoen ja Jokelankoulusurmien jälkeen (Oikeusministeriö2009).

2.2.1 Kuntakohtaiset ohjeet

Helsingissä oppilashuoltoa määritelläänvaltakunnallisten ohjeiden pohjalta myösopetussuunnitelman kunta- ja koulukoh-taisilla osuuksilla (Perusopetuksen ope-tussuunnitelman kuntakohtainen osuus2005; Perusopetuksen opetussuunnitel-manperusteidenmuutokset ja täydennyk-set 2010; Helsingin kaupungin suomen-kielisten peruskoulujen opetussuunnitel-man muutokset ja täydennykset31.5.2011). Helsingin kuntakohtaisessaosuudessa (2010) todetaan oppilashuol-losta seuraavaa:

”Oppilashuolto on oppilaan hyvän oppimisen, hyvän

psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hy-

vinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edel-

lytyksiä lisäävää toimintaa. Oppilashuolto toimii osana

kouluyhteisöä ja kehittää hyvinvointia tukevaa oppi-

misympäristöä ja vahvistaa koulun yhteisöllistä toimin-

tatapaa sekä myönteistä vuorovaikutusta. Tavoitteena

on luoda terve, turvallinen ja hyvinvoiva kouluyhteisö,

jossa on välittävä ja kannustava vuorovaikutuksen ja

huolenpidon ilmapiiri. Koulun arjessa otetaan huomioon

koko kouluyhteisön, ryhmien ja oppilaiden hyvinvointiin,

kasvuun, kehitykseen ja terveyteen liittyvät tarpeet.

Oppilaitten hyvinvoinnista huolehtiminen on jokaisen

koulussa työskentelevän tehtävä.”

Kuntakohtaisessa osuudessa todetaanoppilashuollon sisältävän sekä yhteisölli-sen ja yksilöllisen työn, että ennaltaeh-käisevän ja hoitavan työn. Kouluilla tuleeolla toimintamalleja ja suunnitelmia en-naltaehkäisevään työhön ja ongelmatilan-teiden varalle kriisi-, kiusaamis-, väkival-ta-, syrjintä- ja häirintätilanteisiin sekäpäihteiden käyttöön liittyvien ongelmati-lanteiden ennaltaehkäisyyn ja hoitami-seen. Jokaisessa koulussa on oma oppi-lashuoltoryhmänsä ja oppilashuoltoa to-teutetaan yhteistyössä terveys-, sosiaali- januorisotoimen sekä muiden yhteistyöta-hojen kanssa (Perusopetuksen opetus-suunnitelman perusteiden muutokset jatäydennykset 2010). Kuntakohtaisten oh-jeiden ja koulujen omien opetussuunni-telmien lisäksi koulut tekevät vuosittaisettoimintasuunnitelmat, joissa kuvataanmyös oppilashuolto. Kouluille toimitetaanmyös muita ohjeita esimerkiksi ryhmäkir-jeillä (Stenvall 2009).

2.2.2 Oppilashuoltoryhmät

Valtakunnalliseen tasoon nähden, oppi-lashuolto on suhteellisen hyvin resursoituja oppilashuoltoryhmien toiminta vakiin-tunutta Helsingissä (Helsingin lasten januorten hyvinvointisuunnitelma vuosille2009–2012, 42). Oppilashuoltoryhmät ko-koontuvat säännöllisesti ja ryhmän pu-heenjohtajana toimii yleensä rehtori.Oppilashuoltoryhmään kuuluvat pää-


sääntöisesti kouluterveydenhoitaja, kou-lupsykologi, koulukuraattori, erityisopet-taja ja opinto-ohjaaja. Tarvittaessa myösluokanopettaja/-valvoja, koululääkärisekä muiden tahojen työntekijät, esimer-kiksi lastensuojelusta, nuorisotoimesta,perheneuvolasta tai psykiatrian poli-klinikoilta, voivat osallistua kokouksiin(Helsingin lasten ja nuorten hyvinvoin-tisuunnitelma vuosille 2009–2012, 99).

Oppilashuoltoryhmässä käsitelläänop-pilas- ja luokkakohtaisia sekä koko koulu-yhteisön hyvinvointiin liittyviä asioita.Käsiteltävät asiat tulevat joko ryhmän jä-seniltä tai ryhmän ulkopuolelta, useinopettajalta. Yhteistyöstä, työnjaosta ja tie-dottamisesta sovitaan ryhmässä (Helsin-gin esi- ja perusopetuksen oppilashuolto2009, 29–31). Oppilashuoltotyöryhmientoimintaperiaatteet Helsingissä on johdet-tu peruskoulujen opetus- ja kasvatustyötäohjaavista arvoista ja perusopetuslinjantoimintaperiaatteista (Oppilas- ja opiskeli-jahuollon kehittämistyöryhmä 2003).

Koulut tekevät yhteistyötä ulkopuolis-ten tahojen kanssa tilanteissa, joissa kou-lun omat voimavarat eivät riitä oppilaantukemiseen ja auttamiseen. Huoltajilla onensisijainen vastuu lasten tukitoimien jär-jestämisestä, mutta koulu toimii usein tar-peen havaitsijana ja aloitteentekijänä.Oppilaita ohjataan tarvittaessa esimerkik-si perheneuvolaan, lastenja nuorisopsy-kiatrisille aluepoliklinikoille sekä lasten fo-niatriselle poliklinikalle. Jos lapsen huo-lenpidon havaitaan olevan kotona puut-teellista, ohjataan lapsi ja perhe sosiaali-toimen varhaisen tuen piiriin tai lapsi- japerhekohtaiseen lastensuojeluun. Luot-si-toimintaan, jokaonnuorisotoimenkoh-dennettua nuorisotyötä, oppilaat ohjautu-

vat yleensä oppilashuoltoryhmien kautta.Julkisten palvelujen lisäksi myös kolman-nella sektorilla on useita palvelujen tarjo-ajia (Helsingin esi- ja perusopetuksen op-pilashuolto 2009, 32–34).

2.2.3 Koulukuraattori- jakoulupsykologitoiminta

Helsingissä kaupungin ylläpitämien suo-menkielisten peruskoulujen koulukuraat-tori- ja koulupsykologipalveluista vastaaopetusviraston perusopetuslinja. Ruotsin-kielinen päivähoito- ja koulutuslinja vas-taa koulukuraattori- ja psykologipalveluis-ta kaupungin ruotsinkielisissä peruskou-luissa ja lukioissa.

Koulukuraattori tarkastelee oppilastasuhteessa eri toimintaympäristöihin sekäkiinnittää huomiota oppilaan arjen suju-miseen, hänen toimintakykyynsä ja vuoro-vaikutussuhteisiinsa. Koulukuraattorintyöhön kuuluu palveluohjaus ja verkosto-yhteistyö ja hän voi myös osallistua ver-taissovittelu-, tukioppilas- ja oppilaskun-tatoimintaan sekä kouluyhteisön kehittä-mistyöhön. Koulukuraattori antaa konsul-tatiivista apua luokanopettajille arjen on-gelmatilanteissa, kuten oppilaan selviyty-miseen, ryhmäilmiöihin ja huolenpidonpuutteisiin liittyen. Koulukuraattori voikartoituksensa perusteella tarjota oppi-laalle yksilöllisiä tapaamisia, vanhemmilletukea ja ohjausta tai yhteisöllistä työsken-telyä oppilasryhmien kanssa (Helsinginesi- ja perusopetuksen oppilashuolto2009; Stenvall 2009).

Koulupsykologi havainnoi oppilaanpsyykkistä hyvinvointia eri kehitysvaihei-den, tunne-elämän kehityksen ja perheen


vuorovaikutussuhteiden merkityksen nä-kökulmista. Koulupsykologin asiantunte-musta voidaan hyödyntää konsultatiivi-sesti, opetusjärjestelyjen ja muiden ope-tukseen liittyvien käytännön ratkaisujenpohdinnassa, oppimis- ja erilaisten kou-lunkäyntivaikeuksien selvittämisessä, ryh-mäpsykologisten ilmiöiden tarkastelussasekä hoitoon ja jatkotutkimuksiin ohjates-sa. Koulupsykologin työn tavoitteena on li-sätä vanhempien, lapsen ja opettajien tie-toa ja kokonaiskäsitystä tilanteesta sekäauttaa heitä suunnittelemaan ja toteutta-maan tarvittavia tukitoimia (Helsingin esi-ja perusopetuksen oppilashuolto 2009;Stenvall 2009).

2.2.4 Kouluterveydenhuolto

Helsingissä kouluterveydenhuollosta vas-taa terveyskeskuksen kouluja opiskelu-terveydenhuollon yksikkö. Yksikkö ja-kaantuu kahteen kouluterveydenhuollontoiminta-alueeseen sekä opiskelutervey-denhuoltoon. Kouluterveydenhuolto huo-lehtii peruskoulujen oppilaista ja opiske-luterveydenhuolto lukioiden, ammatillis-ten oppilaitosten sekä ammattikorkeakou-lujen opiskelijoista. Toiminnan piiriinkuuluvat kaikki kansanterveyslain piirissäolevat koulut ja oppilaitokset, mikä tar-koittaa kunnan koulujen ohellamyös yksi-tyisten ja valtion ylläpitämiä sekä toisenasteen oppilaitoksia (Toimintasuunnitel-ma 2010–2012, Koulu- ja opiskelutervey-denhuolto, 1–2).

Kouluterveydenhuollon perustehtävä-nä on tukea jokaisen koululaisen mahdol-lisimman tervettä kasvua ja kehitystä sekävahvistaa oppimisen ja terveen aikuisuu-

den edellytyksiä. Kouluterveydenhuoltovastaa oppilaiden terveydenhoidosta, ter-veysneuvonnasta ja koulujen terveydellis-ten olojen valvonnasta sekä lakisääteisiinja tarpeellisiin erikoistutkimuksiin ohjaa-misesta (Toimintasuunnitelma 2010–2012, Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto,1–2).

Kouluterveydenhoitajan tehtävät poik-keavat koulukuraattori- ja koulupsykolo-gitoiminnasta siten, että terveydenhoita-jan palveluja saavat koulussa kaikki. Kou-luterveydenhuollonmerkitys oppilaan hy-vinvoinnille onkin tärkeä, sillä terveyden-hoitaja on oppilashuoltopalvelujen henki-lökunnasta usein tutuin sekä oppilailleettä vanhemmille. Asetuksen (380/2009)mukaan kaikille peruskoulujen oppilailletehdään vuosittain terveydenhoitajan tar-kastus sekä 1., 5. ja 8. luokalla laaja terveys-tarkastus, johon sisältyy lääkärintarkastusja huoltajien tapaaminen. Lisäksi koulu-terveydenhuollon henkilöstö tapaa tarvit-taessa oppilaita kasvun seurantaan liitty-en, oppilaiden hakeutuessa vastaanotolletai jos oppilaalla on muita erityisen tuentarpeita (Helsingin kaupungin terveyskes-kus 2010–2011; Toimintasuunnitelma2010–2012, Koulu- ja opiskeluterveyden-huolto, 3; Oppilas- ja opiskelijahuollonkehittämistyöryhmä 2003; Pelkonen jaKolimaa 2009; Stenvall 2009).

Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto toi-mii Helsingissä yhteistyössä terveysasemi-en, muiden hallintokuntien sekä Lasten januorten sairaalan kanssa. Toiminta perus-tuu yhteisöllisyyteen, mikä tarkoittaa mo-niammatillista ja perhekeskeistä työsken-telytapaa sekä alueellista verkostotyötä.Toimintaa suunniteltaessa huomioidaanmonikulttuurisuus ja muut metropolialu-


een erityispiirteet (Toimintasuunnitelma2010–2012, Koulu- ja opiskeluterveyden-huolto, 1).

2.3 Aiemmat tutkimukset jaselvitykset oppilashuollosta

2.3.1 Oppilashuoltopalvelujenhenkilöstö

Annarilla Ahtola (2007) on lisensiaatin-työssään Koulupsykologin työ Suomessaselvittänyt oppilashuoltohenkilöstön jaopettajien käsityksiä koulupsykologintyöstä sekä työntekijän vaihtuvuuden, psy-kologienmäärän ja vastaajan työtehtävienvaikutuksista näihin käsityksiin. Ahtolanmukaan psykologit toivoivat työhönsä li-sää tukea antavaa, kuntouttavaa ja hoita-vaa työtä oppilaiden kanssa. Psykologipal-veluiden yleisyys koulussa teki niistämuil-le koulun aikuisille tutumpia. Psykologienvaihtuvuus puolestaan vaikutti koulupsy-kologipalveluihin kohdistuviin tyytymät-tömyyden kokemuksiin. Kaiken kaikkiaanhenkilöstön käsitykset psykologipalveluis-ta olivatmyönteisiä ja päätehtävänä pidet-tiin psykologisten tutkimusten tekemistä.Kouluilla ei ollut tarvetta muuttaa koulu-psykologien työtä, mutta heitä toivottiinenemmän (Ahtola 2007; Stenvall 2009).

Pirkko Sipilä-Lähdekorpi (2004) on tut-kinut koulukuraattorien toimintaa. Tutki-muksen mukaan koulukuraattorit kokivatitsensä koulussa ennen kaikkea sosiaali-työntekijöiksi mutta myös kasvattajiksi.Työhön liittyi myös ongelma siitä, kuka onkoulukuraattorin asiakas. Koulukuraatto-rin on oltava lojaali koululle, mutta myösasiakkaille. Koulukuraattorit kokivatkin it-

sensä jonkinlaisiksi välittäjäasiantunti-joiksi. He myös kokivat työnsä tärkeim-män tavoitteen olevan oppilaan auttami-nen ja tukeminen niin, että oppilas viihtyykoulussa ja saa oppivelvollisuutensa suo-ritettua (Sipilä-Lähdekorpi 2004; Stenvall2009).

Kouluterveydenhuollon puolella yksimerkittävimmistä viimeaikaisista selvityk-sistä on kouluterveydenhuollon uudet laa-tusuositukset. Laatusuosituksessa paino-tetaan muun muassa palvelujen saata-vuutta ja suunnitelmallisuutta, kouluter-veydenhuollon sisällyttämistä oppilas-huoltoon, asianmukaisia toimitiloja ja vä-lineitä sekä riittävää, pätevää ja pysyväähenkilöstöä (Kouluterveydenhuollon laa-tusuositus 2004; Stenvall 2009). Laa-tusuosituksen osalta tiedetään, että vainpieni osa kouluista yltää suosituksen mu-kaiseen tavoitteeseen, mutta Helsinki ononnistunut tässä parhaiten koko maassa(Rimpelä ym. 2008; Stenvall 2009).

2.3.2 Peruskoulujen oppilashuolto

Suvi Pulkkinen (2011) selvitti kandidaatin-tutkielmassaan oppilashuollon tarvetta jariittävyyttä Helsingin Vuosaaren alueenkouluissa opettajien näkökulmasta. Oppi-lashuoltoa tarkasteltiin koulupsykologin ja-kuraattorin työnkuvien kautta. Tutki-muksessa tarkasteltiin, onko oppilashuol-to riittävää, millaiseen työhön sitä pitäisikohdentaa sekämiten eri opettajaryhmienmielipiteet eroavat toisistaan.

Tutkimuksen mukaan suurin osa opet-tajista oli saanut apua oppilashuollolli-seen työhönsä sitä pyydettyään. Erityisestioppilashuoltoryhmältä koettiin saatavan


tarvittaessa apua. Koulukuraattoreilla ja-psykologeilla työn koettiin kuitenkin koh-dentuvan sen kaikille osa-alueille liian vä-hän. Koulupsykologin palveluissa arvioi-tiin eniten riittämättömyyttä. Lisäksi moniopettajista koki, että heidän oma aikansaei riitä oppilashuollolliseen työhön. Tämäsaattaa osaltaan vaikuttaa siihen, mitenoppilashuoltopalveluiden tarve ja riittä-vyys koetaan. Aineenopettajat kokivat luo-kanopettajia ja erityisopettajia useamminoman työajan riittämättömäksi oppilas-huollolliseen työhön. Oppilashuoltoryh-män toimintaan osallistumiseenoltiin kai-kista tyytyväisimpiä ja suurin osa opetta-jista oli sitä mieltä, että tätä työtä tehdäänsopivasti sekä koulukuraattorin ja -psyko-login kohdalla (Pulkkinen 2011).

Perusopetuksen opetussuunnitelmau-udistuksen (v. 2004) vaikutuksia oppi-lashuoltoon selvittäneessä kyselyssä kar-toitettiin perusopetuksen järjestäjien jarehtoreiden näkemyksiä. Raportin mu-kaan parhaat arviot sai oppilaiden hyvin-voinnista huolehtiminen sekä kodin jakoulunyhteistyö. Kyselyyn vastanneista 85prosenttia oli tyytyväisiä oppilaidenhyvin-voinnista huolehtimiseen sekä kodin jakoulun yhteistyöhön. Oppilashuollonkoettiin myös tehostuneen ja oppilaidenhyvinvoinnista huolehtimisen lisäänty-neen (Kartovaara 2009; Stenvall 2009).

Opetushallitus ja Terveyden ja hyvin-voinnin laitos (THL) ovat selvittäneet hy-vinvoinnin ja terveyden edistämistä pe-rusopetuksessa valtakunnallisilla kyselyil-lä vuosina 2007–2009. Hankkeessa valmis-teilla olevan oppilashuollon oppaan ta-voitteena on tukea oppilashuollon mo-niammatillista yhteistyötä. Kyselyn kes-keisenä päätelmänä on, että koulujen ja

kuntien välillä on edelleen suuria eroja.Oppilashuoltopalvelujen voimavarat ovatusein valtakunnallisten suosituksia niu-kemmat ja lisäksi oppilaiden ja huoltajienosallisuus oppilashuollon kehittämisessäon vähäistä (Stenvall 2009; Rimpelä ym.2010; THL:n uutiskirje 3/2010).

Peruskouluista reilulla viidennekselläei ollut tietoa laajan terveystarkastuksentekemisestä 5. ja 8.vuosiluokilla ja 20–26prosenttia vastasi, ettei sellaista tehdälainkaan. Vuodesta 2011 alkaen koulu- jaopiskeluterveydenhuollon asetus(380/2009) edellyttää kuntia järjestämäänlaajat terveystarkastukset neuvolassa jakouluterveydenhuollossa sekä terveystar-kastukset jokaisella peruskoulun vuosi-luokalla. Reilussa kolmanneksessa kou-luista täyttyi laatusuosituksen mukainenhenkilöstömitoitus terveydenhoitajienosalta. Lääkärien kohdalla mitoitus täyttyineljässä prosentissa kouluja. Koulupsyko-logi puuttui joka viidennestä koulusta jalähes joka viidennessä ei ollut kouluku-raattoria. Alakouluissa oppilashuollonammattihenkilöstön työpanos oli selvästipienempi kuin yläkouluissa kaikkien mui-den ammattiryhmien paitsi psykologienkohdalla. Koulupsykologien työpanos olisamansuuruinen ala- ja yläkouluissa(Rimpelä ym. 2010;Wiss&Rimpelä 2010).

Myös Helsingissä on kerätty tietoa op-pilashuollosta kouluilta. Oppilas- ja opis-kelijahuollon kehittämistyöryhmän Hel-singin peruskouluille suunnattuun kyse-lyyn vastasi 86 koulua. Kyselystä ilmenioppilashuoltoryhmien toiminnan olevanvakiintunutta ja oppilashuoltotyön näh-tiin kuuluvan koko henkilökunnalle. Ke-hittämiskohteeksi koettiin ennaltaehkäi-sevän työ sekä moniammatillinen yhteis-


työ koulun ja ulkopuolisten toimijoidenvälillä. Suurimmiksi ongelmiksi nähtiinkäsiteltävien asioidenmäärän nähden riit-tämätön aika sekä eri toimijoiden epä-realistiset odotukset ja erilaiset toiminta-tavat (Oppilas- ja opiskelijahuollon kehit-tämistyöryhmä 2003; Stenvall 2009).

2.3.3 Alueellinen eriytymiskehitys

Annina Ala-Outisen (2010) tutkimuksessaHyvinvoinnin tukiverkko koetuksella selvi-tettiin,mitenHelsingin palveluja tuottavatvirastot ovat omalla toiminnallaan pyrki-neet ehkäisemään alueellista eriytymiske-hitystä 2000-luvulla. Tutkimuksessa to-teutettiin työntekijäkysely asukasraken-teeltaan erilaisten alueiden ala-asteenkoulujen, perhekeskusten sekä ter-veysasemien työntekijöille Helsingissä.

Kyselyn perusteella ala-asteen koulu-jen henkilöstö koki työnsä kaikkein ras-kaimmaksi. Toisaalta henkilöstön riittä-vyydessä koulujen työntekijät olivat tyyty-väisimpiä tämänhetkiseen tilanteeseen.Luokkakoot vaikuttivat kokemuksiin työ-määrästä, vaikkei muita erityishaasteitaolisikaan. Erot alueryhmien välillä olivatpieniä, joten PD-tuella on oletettavasti ol-lut myönteistä vaikutusta henkilökunnankokemuksiin. PD on lyhenne käsitteestäpositiivinen diskriminaatio ja PD-tuellatarkoitetaan heikommassa asemassa ole-ville ryhmille tai alueille suunnattua eri-tyistukea (Ala-Outinen 2010).

Korkean sosioekonomisen statuksenalueilla korkea vaatimustaso julkisia pal-veluja kohtaan nostettiin esiin sekä koulu-jen, perhekeskusten että terveysasemientyöntekijöiden vastauksissa. Matalan so-

sioekonomisen statuksen alueilla puoles-taan halukkuus vaihtaa työpaikkaa oli erit-täin suuri kaikissa kyselyssä mukana ol-leissa ammattiryhmissä. Näiden alueidenala-asteen kouluissa koettiin, etteivätopettajien resurssit aina riitä opetustyönohella tehtävään sosiaalisten ongelmienratkomiseen.Maahanmuuttajataustaistenlasten suuri osuus sekä sosiaalisten ongel-mien yleisyys samassa koulussa lisäävätopettajien työmäärää. Kuitenkin havait-tiin, että henkilöstö oli hyvin motivoitunuttekemään työtään (Ala-Outinen 2010).

Opettajien näkökulmasta suurin erokaupunkialueiden välillä oli se,miten van-hemmat tukevat lastensa koulunkäyntiä.Sosiaaliselle tukemiselle koettiin olevankouluissa tarvetta. Myös koulunkäyn-tiavustajien määrän lisäämistä toivottiin,koska oppilaiden käytöshäiriöiden, erityi-sen tuen oppilaiden ja integraatio-oppilai-den määrä on lisääntynyt kaikkien alue-ryhmien kouluissa (Ala-Outinen 2010).

Meneillään oleva, Helsinginmetropoli-alueeseen kohdistuva, Matti Rimpelänjohtama tutkimushankePeruskoulujen op-pimistulokset ja oppilaiden hyvinvointi

eriytyvälläHelsingin seudulla:MetrOP-tut-

kimus 2010–2013 selvittää alueellista eriy-tymiskehitystä ja peruskoulujen merkitys-tä prosessissa. Tutkimuksessa kysytään,onko metropolialueen sosiaalinen ja alu-eellinen eriytyminen johtanut tai lähi-vuosina johtamassa kasvavaan alueelli-seen eriytymiseen peruskouluikäisten las-ten hyvinvoinnissa, terveydessä ja oppi-mistuloksissa sekämikä on peruskoulujenrooli eriytymisessä. Keskeisenä lähtöole-tuksenaon, että alueellinen eriytymiskehi-tys näkyy ensin lasten ja nuorten hyvin-voinnissa, sillä heidän elämänsä kiinnittyy


aikuisia tiiviimmin tiettyyn alueeseen jayhteisöön (Rimpelä & Bernelius 2010).

2.3.4 Huoltajien näkökulma

Huoltajienmielipiteitä oppilashuollon toi-mivuudesta Helsingissä on saatu tasaisinväliajoin toteutettavilla opetusvirastonpalvelukyselyillä. Palvelukyselyt on to-teutettu neljä kertaa kaikissa suurpiireissävuodesta 1997 lähtien. Palvelukyselyissähuoltajat ovat usein kritisoineet oppilas-huoltopalvelujen saatavuutta mutta, jospalveluita on käytetty, on niiden tasoonyleisesti ottaen oltu tyytyväisiä. Kaikenkaikkiaan oppilashuollon saama arvosanaon parantunut kaikkina tutkimusvuosina.Myös koulujen palveluihin on oltu tyyty-väisiä ja tyytyväisyys on parantunut pää-sääntöisesti vuosittain (Miettinen 2007;2008).

Tuorein palvelukykykysely vuonna2009–2010 suunnattiin 8. luokkalaisille jaheidän huoltajilleen. Vastausaktiivisuusjäi alhaiseksi – Helsingissä 23 prosenttiinja pääkaupunkiseudulla 19 prosenttiin –mikä on huomioitava tuloksia tulkittaessa.Tulosten mukaan pääkaupunkiseudun 8.luokkalaisilla on lähes aina koulussa vä-hintään yksi kaveri. Oppilaat kokevat olon-sa koulussa pääsääntöisesti turvalliseksi,selviytyvät kotitehtävistään kohtuullisessaajassa ja heillä on tarvittaessa mahdolli-suus saada koulukuraattorin ja psykologinapua. Yli 80 prosenttia huoltajista oli aina-kin osittain sitä mieltä, että lapsella onmahdollisuus saada tarvittaessa kouluter-veydenhuollon, koulukuraattorin tai -psy-kologin apua. Erot koulujen välillä olivatsuuria sen suhteen onko lapsella koulussa

joku aikuinen kenen puoleen kääntyä(Miettinen & Pertola 2010).

2.3.5 Oppilaiden hyvinvointi

World Health Organizationin (2008) tutki-mus Health Behaviour in School-aged

Children käsittää vertailevaa tietoa kou-luikäisten lasten terveydestä ja terveystot-tumuksista. Tutkimus toteutettiin vuosina2005–2006 41 maassa Euroopassa ja Poh-jois-Amerikassa. Tulosten mukaan suo-malaiset koululaiset kokivat keskimääräis-tä enemmän painetta koulutyöstä, muttakokivat saavansa keskimääräistä enem-män tukea koulukavereiltaan. Suomalais-lapset olivat lisäksi erittäin tyytyväisiä elä-määnsä yleisesti ja he raportoivat kärsi-vänsä keskimääräistä harvemminmonistaterveyshaitoista. Suomesta tutkimuksessaolimukana5 193oppilasta (Stenvall 2009).

Oppilaidenhyvinvointia, koulussa viih-tymistä ja myös turvallisuutta voidaan sel-vittää Anne Konun (2002) koulun hyvin-vointimallilla, jossa kasvatus, hyvinvointija opetus sekä oppiminen on yhdistettytoisiinsa. Tutkimuksessa on hyödynnettymyös oppilaidennäkökulmaa ja kokemus-ta hyvinvoinnista. Eräs tutkimuksen huo-mioista oli, että elämä koulussa on paljonmonimutkaisempaa kuin oppilaiden saa-vutusten kautta pystytään välittämään.Akateemiset tavoitteet voidaankin saavut-taa vain, jos oppijan hyvinvoinnin edelly-tyksistä on huolehdittu (Konu 2002;Stenvall 2009).

Kouluhyvinvointia mittaa osaltaanvuodesta 1996 alkaen toteutettu Kouluter-

veyskysely. Kyselyyn vastaavat peruskoulu-


jen 8. ja 9. luokkienoppilaat sekä lukioidenja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuo-den opiskelijat. Viimeisin kysely toteutet-tiin maalis–huhtikuussa 2010 Etelä-Suo-men, Itä-Suomen ja Lapin kouluissa ja op-pilaitoksissa (Lommi ym. 2010).

Kouluterveyskyselyn vuoden 2010 tu-losten mukaan valtaosa helsinkiläis-nuorista kokee terveydentilansa hyväksi.Peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaidenarviot omasta terveydentilasta ovat paran-tuneet hieman 2000-luvun aikana, vaikkaerilaisten oireiden yleisyydessä ei ole ta-pahtunut vähenemistä samalla ajanjak-solla. Yleisimpiä oireita ovat väsymys janiska-hartiaseudun kivut. Nuorten ma-sentuneisuus on pysynyt yhtä yleisenä läpi2000-luvun: masentuneisuutta on 12 pro-sentilla yläluokkalaisista Helsingissä(Lommi ym. 2010).

Oppilashuollon palveluiden järjestä-misessä näyttäisi edelleen olevan haastei-ta. Helsingissä koulupsykologin vastaan-otolle pääsemisen koki vaikeaksi joka kol-mas nuori ja koulukuraattorin vastaan-otolle pääsemistä piti vaikeana joka neljäs.Kouluterveydenhoitajan vastaanotollepääsemisen koki vaikeaksi kuudesosanuorista. Näissä asioissa tapahtuneetmuutokset vuosien 2006 ja 2010 välilläovat pieniä, mutta trendi on positiivinen.Vaikeimmaksi koettiin pääsy lääkärille:neljä kymmenestä nuoresta koki koululää-kärin vastaanotolle pääsemisen vaikeaksi(47 % vuonna 2006). Uusimmassa Koulu-terveyskyselyssä kysyttiin ensimmäistäkertaa kokevatko oppilaat avun puutettaoppilashuollon taholta itseään huolestut-tavissa asioissa ja joka viides ilmoitti koke-vansa avun puutetta (Lommi ym. 2010).

Huomionarvoista vuoden 2010 tulok-sissa oli se, että 14 prosentille helsinkiläi-sistä yläluokkalaisista läheisen alkoholinkäyttö oli aiheuttanut ongelmia. Lisäksipuolet oli kokenut seksuaalista häirintää ja16 prosenttia seksuaalista väkivaltaa. Vas-taajista 71 prosenttia koki myös, ettei kiu-saamiseen ollut puututtu koulun aikuisentoimesta ja 58 prosenttia koki, etteivätopettajat ole kiinnostuneita oppilaan kuu-lumisista. Oppilaista 13 prosenttia kokikoulu-uupumusta, 12 prosenttia kärsi kes-kivaikeasta tai vaikeasta masentuneisuu-desta ja joka kymmenes oli lintsannut kak-si päivää kuukauden aikana (Lommi ym.2010). Lisäksi kyselyyn vastanneista hel-sinkiläisistä yläluokkalaisista 36 prosentil-la oli vaikeuksia kokeisiin valmistautumi-sessa ja 35 prosenttia koki, että opettajatodottavat oppilailta liikaa koulussa (Hel-singin kaupunginopetusviraston Internet-sivut, Kouluterveyskysely 2010).


kouluterveydenhoitajanvastaanotolle.

koululääkärinvastaanotolle.

koulukuraattorinvastaanotolle.

koulupsykologinvastaanotolle.

Ei ole saanut apuakoulusta koulunkäynnin ja

opiskelun vaikeuksissa.

Avun puutetta itseähuolestuttavissa asioissa.

0 10 20 30 40 50 %

2010

2008

2006

2004

2002

Vaikea päästä...

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, Kouluterveyskysely

Kuvio 1. Kokemus oppilashuollon tuesta, 8. ja 9. luokan oppilaatHelsingissä, 2002–2010, %

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kouluterveyskysely.

Helsinkiläisten oppilaiden kokemus onparantunut vuosina 1996–2010 sen suh-teen, että opettajat kohtelevat heitä oikeu-denmukaisesti, rohkaisevat mielipiteidenilmaisuun ja ovat kiinnostuneita oppilai-den kuulumisista (Roine ym. 2011). Koko

maan osalta viikoittaisen liikunnan har-rastaminen on lisääntynyt ja tupakointi,huumekokeilut ja humalahakuinen juo-minen vähentyneet (Peruskoulun yläluok-kalaisten ja lukiolaisten hyvinvointi2000/2001–2008/2009).


3 OPPILASHUOLTO LUKUINAJATILASTOINA

Tässä luvussa kuvataan oppilashuollon tä-män hetkistä tilaa, peruskouluikäisten las-ten ja nuorten tarpeita sekä eri tahojenmahdollisuuksia yhteistyöhön. Oppilas-huollon riittävyyttä arvioidaan tilastollis-ten muuttujien ja niiden kehityksen näkö-kulmasta 2000-luvun Helsingissä. Ensim-mäiseksi tarkastellaan oppilasmäärienyleistä kehitystä sekä oppilashuoltopalve-

lujenhenkilöstöä ja asiakasmääriä. Tämänjälkeen kuvataan koulun tärkeimpien yh-teistyötahojen – perhekeskukset, perhe-neuvola, psykiatrian palvelut, nuorisotyö,päihdetyö ja poliisi – tehtäviä, henkilöstöäja asiakasmääriä. Tarkempi kuvaus Hel-singin kaupungin hallinto-organisaatiostaopetus-, terveys-, sosiaali- ja nuorisotoi-men osalta löytyy oheisesta kaaviosta 4.


Alueellisennuorisotyö-yksiköntoiminnan-johtajat (11)

Nuortenkansalais-toiminnantoimisto-päällikkö

Kulttuurisennt:ntoimisto-päällikkö

Kohdenne-tun nt:ntoimisto-päällikkö

Päivähoito-alueenpäällikkö(ruotsinkiel.)

Opetus-päällikkö(ruotsinkiel.)

Opetus-päällikkö

Oppilas-huollonpäällikkö

Varhais-kasvatus-päällikkö

Sijais-huollon-päällikkö

Koulu- jaopiskelu-terveyden-huollon-päällikkö

Nuortenkansalais-toiminnantoimisto-päällikkö

Keskitettyjenpalvelujenyksiköntoiminnan-johtajat (11)

Johtavakouluku-raattori (1)Johtava

psykologi(1)(ruotsinkiel.)

Rehtorit (23)Py-johtajat(25)(ruotsinkiel.)

Rehtorit(104)

Johtavakouluku-raattori (1)Vastaava

psykologi (1)

Avohuol-lon sosiaa-lityönpäällikkö(2)Sinup (1)Nuop (1)

Penealue-päälliköt (3)

Kotipalvelunja varhai-sentuenpäällikkö (1)

T oiminta-aluepäälli-köt (4)

Koulu-terveydenhuollonylihoitajat(3)Y lilääkäri

(1)

Neuvolatyönja terveydenedistämis-yksikönylihoitajat (5)Y ilääkäri (1)

Päivähoi-toalueidenpäälliköt(17)Leikkipuisto-

toiminnanpäällikkö (1)

Johtavatls-sos.tt(26 +2)Joht sos.terapeutti (2)

Johtavatpsykologit jasos.tt. (3+3)

Johtavatohjaajat (12)

Laitos-johtajat (17)

Py-johtajatja jopot (165)

Keltot (20)

E rity is-opetuksensuunnit-telijat (5)

Iltapäivä-toiminnanaluekoordi-naattorit (3)

Nuorisotilat, projektit, hankkeet Koulut, koulukuraattorit ja koulupsykologit Päiväkodit /leikkipuistot, lastensuojelu,perheneuvola

Kouluterveydenhuolto/ neuvolat

Y hteistyö muiden toimijoiden kanssa mm. HUS, T YÖVO IMAHALLINTO , KOLMAS SEKTORI

T erveysasemien johtajaPerhepalvelujohtajaPäivähoidon johtajaPerusopetuslinjan johtajaRuotsin kiel. päivähoito- jakoulutuslinjan johtaja

Keskitettyjen palvelujenos. osastopäällikkö

Alueellisten palvelujen os.osastopäällikkö

Nuorisotoimenjohtaja Opetustoimen johtaja Sosiaalijohtaja T erveyskeskusjohtaja

Nuorisolautakunta Opetuslautakunta Sosiaalilautakunta Terveyslautakunta

Perhe-keskus-toiminnanpäällikkö

Perheneu-volan japerheoikeu-dellistenasioidenpäällikkö

Kaavio 4. Helsingin kaupungin hallinto-organisaatio yhteisten prosessien johtamisen näkökulmasta

3.1 Oppilasmäärien yleinenkehitys Helsingissä

Helsingissä oli vuoden 2011 alussa 45 158peruskouluikäistä, 7–15-vuotiasta, lasta januorta. Tämä vastaa 7,7 prosenttia Helsin-gin koko väestömäärästä (Aluesarjat2011). Kaiken kaikkiaan Helsingissä on147 peruskoulua, joista 124 on kaupunginylläpitämiä. Kaupungin kouluista 22 onruotsinkielisiä peruskouluja (Opetusviras-ton toimintasuunnitelma2011). (Kuvio2)

Syksyllä 2010 oppilaista 36 238 eli 79prosenttia kävi kunnallista peruskoulua.Yksityisissä sopimuskouluissa ja perus-kouluissa opiskeli 16 prosenttia ja valtionylläpitämissä kouluissa viisi prosenttia op-pilaista (Opetusviraston vuosikertomus2010, 18). Helsingin kaupungin ylläpitä-missä peruskouluissa 16 prosenttia oppi-laista oli maahanmuuttajataustaisia, suo-mi toisena kielenä–oppimäärää opiskele-via. Oman äidinkielen opetuksessa oli3 241 oppilasta ja opetettavia kieliä yh-teensä 42. Saamen- ja romanikielen ope-tuksessa oli 17 oppilasta. Kaiken kaikkiaanperuskoululaiset puhuivat yli 190 eri kieltä

äidinkielenään. Suurimmat vieraskielistenkieliryhmät ovat somali, venäjä, viro jaarabia. Maahanmuuttajataustaisten oppi-laiden valmistavaan opetukseen osallistui359 oppilasta (Helsingin kaupungin ope-tusvirasto 2010–2011; Opetusviraston vuo-sikertomus 2010, 6).

Peruskouluikäisten määrä on laskenut2000-luvun puolesta välistä lähtien ja las-kun arvioidaan jatkuvan vielä vuosina2010–2015 kahdella prosentilla. Sen sijaan2020-luvun alkupuolella peruskouluikäis-tenmäärän ennakoidaan kasvavan jälleennykyiselle tasolleen. Vieraskielisten perus-koululaisten määrän arvioidaan kaksin-kertaistuvan vuosina 2009–2019 (Aluesar-jat 2011; Helsingin väestöennuste 2009–2040). Peruskouluikäisten ikäluokan pie-nentyminen 2000-luvulla on merkinnytmyös oppilaiden määrän vähentymistä.Mikäli kunnan osuus peruskoululaisistapysyy 2000-luvun tasolla, on Helsinginkaupungin ylläpitämissä peruskouluissa34 800 oppilasta vuonna 2015 ja 40 650oppilasta vuonna 2025 (Helsinki-Vantaa-selvitys, 78).

3.1.1 Erityinen tuki

Erityistä tukea (entinen termi erityisope-tus) voidaan järjestää koulussa osa-aikai-sesti tai kokoaikaisesti. Osa-aikaista eri-tyisopetusta annetaan samanaikaisope-tuksenamuunopetuksenohessa, pienryh-mässä tai yksilöllisesti. Kokoaikaista eri-tyisopetusta annetaan erityiskouluissa,erityisluokilla tai integroituna yleisopetuk-sen ryhmässä (Helsingin lasten ja nuortenhyvinvointisuunnitelma vuosille 2009–2012, 102).


2000 2002 2004 2006 2008 20090

10 000

20 000

30 000

40 000

50 000Oppilasta

Yksityinen

Valtio

Kunta

Kuvio 2. Perusopetuksen oppilasmäärä vuosiluokilla 1–9Helsingissä, 2000–2009

Lähde: Opetushallitus.

Erityistä tukea (luokkamuotoinen taiintegraatio) saavien osuus on kasvanutvoimakkaasti 2000-luvulla Helsingissä jaon suurempi kuin koko maassa. Vuosi-kymmenen alussa kuusi prosenttia kau-pungin ylläpitämien suomenkielisten pe-ruskoulujen oppilaista oli erityisen tuenpiirissä. Vuonna 2009 osuusoli 11 prosent-tia. Koko maassa erityistä tukea saavienoppilaiden osuus on samana aikana kas-vanut viidestä prosentista yhdeksään(Helsingin kaupungin opetusvirasto 2010–2011; Opetushallituksen Wera-Web- ra-portointipalvelu). Suomi toisena kielenä-oppimäärää opiskelevista 16 prosenttiasai erityisestä tukea syksyllä 2010. Osuuson kasvanut kahdella prosentilla vuodesta2008 (Helsingin kaupungin opetusvirasto2010–2011; Helsingin lasten ja nuortenhyvinvointisuunnitelma vuosille 2009–2012, 89). (Kuvio 3)

3.1.2 Opetuksen tilapäinenerityisjärjestely

Opetuksen tilapäinen erityisjärjestely onoppilaan opiskelun tukemisen keino, jo-hon turvaudutaan silloin, kun koulunkaikki muut tukikeinot on käytetty. Käy-tännössä opetuksen tilapäiseen erityisjär-jestelyyn turvaudutaan esimerkiksi so-maattisen sairauden tai vakavien psy-kososiaalisten syiden yhteydessä. Opetusjärjestetään tällöin koulussa, kotona taimuussa soveltuvassa paikassa. Päätösopetuksen tilapäisestä erityisjärjestelystätehdään korkeintaan lukukaudeksi kerral-laan. Eritysjärjestelyjen piirissä on ollutviime vuosina 80–90 oppilasta vuosittain.Oppilaiden määrä on hieman vähentynyt2000-luvulla (Helsingin kaupungin ope-tusvirasto 2010–2011).

3.1.3 Opettajat,koulunkäyntiavustajat jaresurssiopettajat

Helsingin kaupungin suomenkielisissäperuskouluissa työskenteli kaiken kaikki-aan 3 116 opettajaa vuoden 2009 lopussa.Opettajista reilu neljännes (29 %) oli mää-räaikaisessa työsuhteessa. Kaupunginruotsinkielisissä peruskouluissa opettajiaoli yhteensä 324 ja heistä kolmannes(34 %) määräaikaisia. Opetusvirastonhenkilöstön lähtövaihtuvuus on vähenty-nyt ja onpienempi kuin kaupungilla keski-määrin. Vaihtuvuus on vakiintuneestinoin viisi prosenttia, tosin vain vakinainenhenkilöstö tilastoidaan. Opettajan kelpoi-suus määräytyy lainsäädännössä. Kau-pungin suomenkielisellä perusopetuslin-


2001 2003 2005 2007 2009

0

2

4

6

8

10

12%

Koko maa Helsinki

Kuvio 3. Erityisen tuen oppilaat¹ Helsingissä ja kokomaassa, 2001–2009, %

1Sisältää kokonaan integroidut, osin integroidut ja erityis-luokat.

Lähde: Opetushallitus, Wera-Web-raportointipalvelu

jalla päätoimisten opettajakelpoisuus oli89 prosentilla ja ruotsinkielisissä perus-kouluissa 76 prosentilla opettajista (Hen-kilöstö-raportti 2009. Helsingin kaupun-gin opetusvirasto 2010–2011).

Koulunkäyntiavustajat työskentelevätluokissa oppilaiden tukena. Koulunkäyn-tiavustaja tukee oppilaiden yksilöllistäkasvua ja kehitystä huomioiden heidänerityistarpeensa. Helsingin kaupungin yl-läpitämissä peruskouluissa oli noin 630koulunkäyntiavustajaa vuonna 2010(Opetusviraston vuosikertomus 2010, 7).Kaupunginperuskouluissa toimiimyös re-surssiopettajia. Resurssiopettajat opetta-vat toisen luokanopettajan rinnalla sa-manaikaisopetuksessa tai jakotunneilla(Korkeakivi 2010).

3.1.4 Perusopetuksen lisäopetus

Perusopetuksen lisäopetus eli 10.luokkaon tarkoitettu niille peruskoulunsa päättä-neille, jotka koulutuspaikkojen riittämät-tömyyden vuoksi ovat jääneet ilman jatko-koulutuspaikkaa. Lisäopetuksen tavoittee-na on kehittää nuoren valmiuksia urava-lintaan, parantaa edellytyksiä jatko-opin-toihin sekä edistää elämänhallintataitoja(Opetusministeriö 2005 ).

Syksyllä 2010 Helsingissä oli 452 oppi-lasta lisäopetuksessa.Osuusonkahdeksanprosenttia edellisen vuoden 9.luokkalais-ten määrästä (Helsingin kaupungin ope-tusvirasto 2010–2011). Lisäopetuksessaolevien määrä onkin Helsingissä suurem-pi kuin koko maassa. Yksi syy tähän onHelsingin heikko toisen asteen paikkojentilanne.Kaikille päättöluokkalaisille ei riitätoisen asteen koulutuspaikkoja. Kokomaan 1 294 lisäopetuksessa olevasta oppi-laasta joka kolmas oli helsinkiläinen syk-syllä 2010 (Tilastokeskus. StatFin-tilasto-tietokanta). Maahanmuuttajataustaistenoppilaiden osuus lisäopetuksessa olevistaonHelsingissä suuri (Helsinki-Vantaa-sel-vitys, 81). (Kuvio 4)

3.2 Oppilashuoltopalvelujenhenkilöstö ja asiakasmäärät

3.2.1 Koulukuraattori- jakoulupsykologitoiminta

Lukuvuonna 2010/11 Helsingin kaupun-gin ylläpitämissä suomenkielisissä perus-kouluissa oli yhteensä 39 koulukuraattoriaja seitsemänaluekuraattoria.Oppilasmää-rään suhteutettuna, tämä vastaa keski-


Koko maa Helsinki

2001 2003 2005 2007 20090

2

4

6

8

10

12%

Kuvio 4. Oppilasmäärä perusopetuksenlisäopetuksessa Helsingissä ja koko maassa,2001–2009, %

Lähde: Opetushallitus, Wera-Web-raportointipalvelu.

määrin yhtä koulukuraattoria 730 oppilas-ta kohden. Koulukuraattorien oppilas-määrä vaihtelee kuitenkin alueittain 698–835 oppilaan välillä. Koulupsykologeja oliyhteensä 40, joista seitsemän oli aluevas-taavia.Kokokaupungin tasolla yhtäpsyko-logia kohden oli keskimäärin 819 oppilas-ta. Myös psykologien oppilasmäärät vaih-televat alueittain 760–893 oppilaan välillä(Helsingin kaupungin opetusvirasto 2010–2011). (Taulukko 1)

Ruotsinkielisellä koulutuslinjalla onkuusi koulupsykologia ja johtava koulu-psykologi sekä neljä koulukuraattoria jaaluekuraattori, jotka palvelevat sekä esi- japerusopetusta että lukioita (Helsinginkaupungin opetusvirasto 2010–2011).Ruotsinkielisissä peruskouluissa psykolo-git toimivat pääsääntöisesti ala-asteilla jakoulukuraattorit yläasteilla (Helsingin las-ten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmavuosille 2009–2012, 100).

Koulukuraattorien ja koulupsykologienpalveluverkko tarkistetaan vuosittain.Resurssit lasketaan pääsääntöisesti oppi-lasmäärän perusteella Helsingissä, mutta

työntekijöiden erityisvastuut ja koulunyleinen tilanne pyritään huomioimaan.Oppilashuoltohenkilöstön resursoinnissaei tällä hetkellä systemaattisesti hyödyn-netä PD-laskentamallia. Lukuvuoden2011/12 alusta oppilashuoltopalvelujenresursoinnissa suomi2-oppilaat ja erityi-sen tuenoppilaat lasketaankahdeksi oppi-laaksi. Koulukuraattorien ja -psykologienhenkilöstömitoitukselle ei ole olemassa vi-rallista ajantasaista valtakunnallista ohjet-ta tai suositusta. Laki terveydenhuollonammattihenkilöistä säätää, ettei koulupsy-kologina voi työskennellä ilman psykolo-gin pätevyyttä. Koulukuraattoreiden osal-ta Helsingissä vaaditaan soveltuva korkea-koulututkinto (Helsingin kaupungin ope-tusvirasto 2010–2011).

Vuonna 2010 kaupungin suomenkieli-sissä peruskouluissa oppilaista yhdeksänprosenttia käytti koulukuraattoripalvelujaja seitsemän prosenttia koulupsykologienpalveluja (Opetusviraston vuosikertomus2010, 7). Suhteutettaessa koulukuraattori-en ja -psykologien asiakasmäärää kokooppilasmäärään, 16 prosentilla oppilaistaoli asiakkuus lukuvuonna 2009/10. Suur-piireittäin tarkasteltuna eniten asiakkuuk-sia oli Koillisessa suurpiirissä, jossa jokaviides oppilas (19 %) oli ollut koulukuraat-torin tai -psykologin asiakkaana. Vähitenasiakkuuksia (14 %) oli Läntisessä jaPohjoisessa suurpiirissä (Helsingin kau-pungin opetusvirasto 2010–2011).

Kaupungin ylläpitämien suomenkielis-ten peruskoulujen koulukuraattoreilla oliyhteensä 3 126 asiakasta ja koulupsykolo-geilla 2 350 asiakasta lukuvuonna2009/10.Koulukuraattorien asiakkaista 58 prosent-tia ja koulupsykologien asiakkaista 66 pro-senttia oli poikia. Kuraattoreilla oli eniten


� Taulukko 1. Koulupsykologien jakoulukuraattorien keskimääräisetoppilasmäärät suurpiireittäin, lukuvuosi2010/11

Suurpiiri Oppilaita/ Oppilaita/koulupsykologi koulukuraattori

Eteläinen 893 715Läntinen 882 765Keskinen 817 723Pohjoinen 868 835Koillinen 870 748Kaakkoinen 793 698Itäinen 760 745KokoHelsinki 819 730

Lähde: Helsingin kaupungin opetusvirasto.

asiakkaita ylempien luokkien oppilaissa,psykologien asiakaskunnassa painottuialaluokkalaiset (Helsingin kaupunginopetusvirasto 2010–2011).

Yhteydenottajana koulukuraattorinasiakkuuteen oli yleisimmin opettaja(52 %), vanhempi (17 %) ja oppilashuolto-ryhmä (9 %). Koulupsykologin asiakkuu-teen aloitteentekijänä oli useimmin opet-taja (40 %) ja huoltaja (28 %). Oppilaat oli-vat itse yhteydenottajana kuudessa pro-sentissa koulukuraattorin asiakkuuksistaja kahdessa prosentissa koulupsykologinasiakkuuksista. Yhteydenoton syyt koulu-kuraattorin asiakkaiden kohdalla liittyivätyleisimmin käyttäytymiseen ja sosiaalisiinsuhteisiin. Psykologiin otettiin yhteyttäuseimmiten koulunkäyntijärjestelyihin jaoppimiseen liittyen (Helsingin kaupunginopetusvirasto 2010–2011). (Kuviot 6, 7)

Yhteistyötahoja oli mukana 47 prosen-tissa koulukuraattorien asiakkuuksia ja 28prosentissa koulupsykologin asiakkuuksialukuvuonna 2009/102. Koulukuraattorienyleisimpänä yhteistyötahona oli lasten-suojelu (59 %), erikoissairaanhoito (16 %),perheneuvola (7 %) ja nuorisotoimi (5 %).Koulupsykologit tekivät eniten yhteistyötäerikoissairaanhoidon (29 %), lastensuoje-lun (18 %), terveystoimen (14 %), perhe-neuvolan (14 %) ja päivähoidon (13 %)kanssa (Helsingin kaupungin opetusviras-to 2010–2011). (Kuvio 8)

Koulukuraattorit osallistuivat 2 155kertaa oppilashuoltoryhmien toimintaanlukuvuonna 2009/10. Tämän ohella kou-lukuraattorit pitivät oppitunnin 313 kertaa


Koulupsykologit

2008-2009

2009-2010

Koulukuraattorit

2008-2009

2009-2010

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100%

0 Startti 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Muu

Luokka-aste:

Kuvio 5. Koulupsykologien ja -kuraattorien asiakkaatluokka-asteittain, 2008–2010, %


Koulupsykologit

2008-2009

2009-2010

Koulukuraattorit

2008-2009

2009-2010

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 %

OpettajaVanhemmatMuuOppilashuolto-ryhmä

Työntekijä itse (seuranta)Toinen kuraattori/psykologi

RehtoriKuraattori/psykologiKoulun muu työntekijäKouluterveydenhoitaja

OppilasOpinto-ohjaajaKoulutoveri

Yhteydenottaja:

Kuvio 6. Yhteydenottajat koulupsykologien ja -kuraattorienasiakastyössä, 2008–2010, %

Lähde: Helsingin kaupungin opetusvirasto

Koulupsykologit

2008-2009

2009-2010

Koulukuraattorit

2008-2009

2009-2010

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100%

KoulunkäyntijärjestelytOppiminen

KäyttäytyminenTunne-elämä

Perheeseen liittyvä

Sosiaaliset suhteet

Yhteydentoton syy:

Kuvio 7. Yhteydenoton syy, 2008–2010, %


2Kaikki työntekijät eivät kirjaa yhteistyötahoja, joten esi-tetyt luvut jonkin verran todellisia yhteydenotonmääriäpienempiä.

ja järjestivät erilaisia teemaryhmiä oppi-laille ja opiskelijoille 231 kertaa. Samanaajanjaksona koulupsykologit osallistuivat1 779 kertaa oppilashuoltoryhmien toi-mintaan sekä konsultoivat henkilöstöä 686kertaa, seurasivat oppitunteja 214 kertaa japitivät oppitunnin 41 kertaa. Lisäksi psy-kologit järjestivät erilaisia teemaryhmiäoppilaille ja opiskelijoille 42 kertaa (Hel-singin kaupungin opetusvirasto 2010–2011).

3.2.2 Kouluterveydenhuolto

Lukuvuoden 2010/11 mitoituslaskennanmukaan kouluterveydenhuollolla oli käy-tössään 82,4 terveydenhoitajan työpanos-ta, 14 lääkärin työpanosta sekä 2,5 psykiat-risen sairaanhoitajan työpanosta (Helsin-gin kaupungin terveyskeskus 2010–2011).Oppilasmäärä yhtä kokopäiväistä koulu-terveydenhoitajaa kohden oli keskimäärin558 oppilasta. Sosiaali- ja terveysministe-riön suositus on 600 oppilasta yhtä ter-veydenhoitajaa kohden, joten suosituk-seen nähden tilanne Helsingissä on hyvä.Suuremmissa kouluissa terveydenhoitajaon paikalla päivittäin, pienemmissä esi-merkiksi kerran viikossa (Helsingin kau-pungin terveyskeskus 2010–2011). Lisäksivuonna 2010 lasten ja nuorten hyvinvoin-tiin varatulla määrärahalla lisättiin koulu-ja opiskeluterveydenhuoltoon vuosille2010–2012 neljä terveyskeskuslääkäriä,kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa ja yksiterveydenhoitaja (Lasten ja nuorten psy-kiatristen palvelujen toteutumisen seu-ranta, Khs 2010–690).

Kouluterveydenhuollolla on noin 180toimipistettä Helsingissä. Henkilöstönmi-

toitus ja sijoittuminen kouluihin suunni-tellaan vuosittain opetusvirastolta saata-van oppilasmäärälaskennan pohjalta.Vakanssien sijoittelussa ja perusmitoituk-sessa huomioidaan alueellinen tarve.Vakansseista suurin osa on täytetty vaki-naisella henkilöstöllä ja tehtävissä on ai-noastaan päteviä työntekijöitä. Koulu- jaopiskeluterveyshuollon työntekijöidenlähtövaihtuvuus on pientä (Helsinginkaupungin terveyskeskus 2010–2011).

Lukuvuonna 2009/10 kouluja opiske-luterveydenhuollon palveluiden piirissäoli yhteensä 46 171 peruskoululaista, jois-ta alle prosentti oli ulkokuntalaisia. Jokakymmenes kouluterveydenhuollon piiris-sä olevista oli vieraskielinen (Toimin-tasuunnitelma 2010–2012, Koulu- ja opis-keluterveydenhuolto, 3). Koko vuoden2010 aikana vastaanottokäyntejä kertyi yh-teensä 200 909 ja lisäksi henkilöstö osallis-tui 6 910 ryhmätilaisuuteen. Ryhmätilai-suudet sisältävät oppilashuoltoryhmientapaamisten ohella erilaisia neuvontatilai-suuksia ja terveyskasvatusryhmiä. Koulu-terveydenhuollossa ei ole käytössä hoito-


Koulupsykologit

2008-2009

2009-2010

Koulukuraattorit

2008-2009

2009-2010

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100%

ErikoissairaanhoitoLastensuojeluPerheneuvola

PäivähoitoTerveystoimiMuu

Yksityinen palveluMuu sosiaalityöVammaispalvelut

PäihdepalvelutNuorisotoimiAmmatinvalinta

Yhteistyötahot:

Kuvio 8. Yhteistyötahot koulupsykologien ja -kuraattorienasiakastyössä, 2008–2010, %


takuu-määritelmää (Helsingin kaupunginterveyskeskus 2010–2011; Toimintasuun-nitelma 2010–2012, Koulu- ja opiskeluter-veydenhuolto, 1).

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollonhenkilöstö osallistui vuonna 20093 oppi-lashuoltoryhmien kokouksiin 3 008 kertaaperuskouluissa ja lukioissa Helsingissä.Hoitajat osallistuvat kokouksiin säännölli-sesti, koululääkärit tarvittaessa. Tilastot si-sältävät päällekkäisyyksiä, sillä useammanhenkilöstön edustajan osallistuessa sa-maan kokoukseen, merkitään osallistumi-set erikseen (Helsingin kaupungin ter-veyskeskus 2010–2011).

3.2.3 Laajennettuoppilashuoltoryhmä jayhteistyökäytännöt

Kun oppilashuoltoryhmän ulkopuolinentaho osallistuu ryhmän kokoukseen, pu-hutaan laajennetusta oppilashuoltoryh-mästä. Lastensuojelun sosiaalityön osal-listumisesta koulujen oppilashuollon toi-mintaan ei ole virallista suositusta tai käy-täntöä Helsingissä ja toimintatavat vaihte-levat alueittain ja kouluittain. Osassa alu-eita kouluille on nimetty lastensuojelunyhdyshenkilöt, konsultointi- ja päivystys-mahdollisuuksista on informoitu kattavas-ti ja lastensuojelu osallistuu laajennettu-jen oppilashuoltoryhmien kokouksiinsäännöllisesti. Toisilla alueilla lasten-suojelua tavataan vain varsinaisten asia-kastapausten yhteydessä. Sosiaaliviraston

yhtenä tavoitteena oppilashuoltotyön ke-hittämiselle onkin saada luotua yhteneväi-set ohjeistukset lastensuojelun ja koulujenoppilashuollon väliselle yhteistyölle (Hel-singin kaupungin sosiaalivirasto 2010–2011).

Myöskään perheneuvolan työntekijöi-den osallistumisesta oppilashuoltotyöryh-miin ei ole olemassa kattavaa ohjetta taisuositusta Helsingissä. Perheneuvolanhenkilöstöresurssit eivät ole mahdollista-neet säännöllistä osallistumista ryhmiin.Yhteistyötä tehdään oppilaskohtaisesti jakäytännöt ovat muotoutuneet kouluittainja alueittain. Työnjakokysymyksistä on so-vittu erilaisissa päällikkötason yhteistyö-kokouksissa. Tärkeä yhteistyön muoto ontapaamiset koulupsykologien ja -kuraatto-rien sekä alueellisten perheneuvolan toi-mipisteiden välillä. Näitä tapaamisia onpyritty järjestämään vuosittain kaikillaalueilla (Helsingin perheneuvola 2010).

Nuorisoasiainkeskuksella ei ole oppi-lashuoltoon liittyviä yleislinjauksia käytös-sä. Oppilashuoltoryhmien toimintaanosallistumista ei tilastoida säännöllisesti,mutta erillisselvityksen mukaan nuo-risotalot osallistuivat oppilashuoltoryhmi-en tapaamisiin 13 peruskoulussa vähin-tään kerran lukuvuonna 2008/09 (Lauha2009, 22).

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoito-piirin (HUS) nuorisopsykiatrian työnteki-jöiden osallistumisesta oppilashuoltoryh-mien kokouksiinHelsingissä ei ole virallis-ta suositusta tai käytäntöä. Resurssit eivätriitä säännölliseen konsultaatioon. Oppi-lashuollolle annetaan konsultaatioapua jakokouksiin osallistutaan tapauskohtaisesti(Hyks nuorisopsykiatria 2010).


3Joulu–marraskuussa 2009 terveydenhoitajat eivät roko-tuskampanjan takia osallistuneet kaikkiin kokouksiin.

3.3 Sosiaalivirastonperhekeskustoiminta

Vuoden 2011 alussa toteutettiin perhekes-kustoiminnan organisaatiouudistus, jossaalueelliset perhekeskukset4 lopetettiin jatoimintaa hajautettiin. Lapsiperheidenkotipalvelu ja varhainen tuki muodostaaoman yksikkönsä. Sosiaaliviraston avo-huollon lastensuojelu on jaettu kahteenalueelliseen yksikköön (etelä–itä ja pohjoi-nen–länsi), jotka tarjoavat palveluja 10 toi-mipisteessä (Helsingin kaupungin sosiaa-livirasto 2010–2011). Tässä raportissa ana-lyysiyksikkönä käytetään perhekeskuksia,koska tutkimuksen toteuttamisvuonna(2010) vanha organisaatiorakenne oli vieläkäytössä.

Avohuollon lastensuojelussa oli vuo-den 2009 lopussa 132 sosiaalityöntekijänvakanssia ja näistä reilua kolmannestahoiti epäpätevä työntekijä. Haasteena on-kin pätevien sosiaalityöntekijöiden saata-vuus ja pysyvyys. Sosiaaliohjaajan vakans-seja oli 88 ja johtavan sosiaalityöntekijänvakansseja 26, ja näissä tehtävissä ei ollutkäytännössä lainkaan epäpäteviä työnte-kijöitä. Työvoimatilanteessa ei ole merkit-täviä alueellisia eroja perhekeskusten vä-lillä (Helsingin kaupungin sosiaalivirasto2010–2011). Kuusikon kunnissa (Helsinki,Espoo, Vantaa, Turku, Tampere, Oulu)lastensuojelun asiakkaita oli vuonna 2009

keskimäärin 61 vastuusosiaalityöntekijääkohden, Helsingissä 51 (Kuuden suurim-man kaupungin lasten suojelu 2009).

Sosiaaliviraston aikuisten palvelujenvastuualueella toimiva ruotsinkielinenlapsi- ja perhetyönyksikkö (enheten för

barn- och familjearbete) palvelee kokoHelsingin ruotsinkielistä väestöä. Ruotsin-kielisen lastensuojelun palveluissa työs-kentelee noin 10 työntekijää (Helsinginkaupungin sisäinen puhelinluettelo; Hel-singin kaupungin sosiaaliviraston Inter-net-sivut).

3.3.1 Lastensuojelun asiakkaat

Helsinkiläiset lapset ja nuoret voivat pääo-sin hyvin, mutta erityispalvelujen tarve jakäyttö ovat lisääntyneet merkittävästi2000–luvulla (Helsingin lasten ja nuortenhyvinvointisuunnitelma vuosille 2009–2012, 68). Vuonna 2010 Helsingissä oli yh-teensä 10 022 lasta ja nuorta, lastensuoje-lun avohuollon ja sijaishuollon asiakkaa-na. Asiakkaista yli neljännes (28 %) oli ala-kouluikäisiä ja lähes viidesosa (19 %) ylä-kouluikäisiä. Koko 0–17-vuotiaasta väes-töstä Helsingissä yhdeksän prosenttia olilastensuojelun asiakkaana (Helsingin kau-pungin sosiaalivirasto, vuositilastot).

Lastensuojeluasiakkaiden määrä onjatkanut kasvuaan koko-2000–luvun ajan.Valtaosa lastensuojelun asiakkaista onavohuollon asiakkaana, mutta kiireellises-ti sijoitettujen lastenmäärä onkasvanut 95prosenttia vuosina 2000–2010 (Helsinginkaupungin sosiaalivirasto, vuositilastot).Vaikka asiakkuuksien syntymisenkasvuunsaattavat vaikuttaa muutkin seikat, kutenmadaltunut kynnys avun hakemiseen tai


4Vuoteen 2011 saakka Helsingin sosiaaliviraston lapsiper-heiden palvelut toimivat neljässä alueellisessa perhekes-kuksessa (itäinen, läntinen, pohjoinen ja eteläinen).Perhekeskukset vastasivat lastensuojelun sosiaali- ja per-hetyöstä, lapsiperheiden varhaisesta tuesta ja kotipalve-lusta sekä leikkipuistotoiminnasta. Lisäksiperhekeskustoiminnassa toimivat keskitettynä omina yk-sikköinään sosiaalipäivystys ja nuorten päihdetyö (Hel-singin kaupungin sosiaaliviraston Internet-sivut).

asiakasohjauksen tehostuminen, kuvaa-vatmäärätmyös lasten ja nuorten pahoin-voinnin kehitystä (Helsingin lasten januorten hyvinvointisuunnitelma vuosille2009–2012, 68). (Kuvio 9)

Lastensuojeluilmoitusten määrä onkasvanut merkittävästi Helsingissä vuo-desta 2008, jolloin astui voimaan uusi las-tensuojelulaki, joka laajensi ilmoitusvel-vollisuutta. Vuonna 2010 tehtiin 11 706lastensuojeluilmoitusta ja ne koskivat7 023 lasta. Ilmoituksista uusia oli 57 pro-senttia ja ne johtavat pääsääntöisesti las-tensuojelutarpeen selvittämisprosessinaloittamiseen. Uudet ilmoitukset koskivatyhteensä 5 497 lasta ja nuorta. Muut kuinuudet lastensuojeluilmoitukset koskivat jolastensuojelun asiakkaina olevia lapsia januoria (Helsingin kaupungin sosiaalivi-rasto 2010–2011; Helsingin kaupungin so-siaalivirasto, vuositilastot). (Kuvio 10)

Lastensuojeluilmoitusten yhteydenot-tajatahona oli vuonna 2010 yleisimminpoliisi (31 %), huoltaja (11 %) sekä muutyksityiset henkilöt (9 %). Yhdeksässä pro-sentissa ilmoituksista yhteydenottajataho-naoli koulu, joka tarkoittaa opettajaa, kou-lukuraattoria, koulupsykologia tai muutakoulutoimen edustajaa. Yleisimmät las-tensuojeluilmoitusten syyt olivat vuonna20105 lapsen rikolliset teot (15 %), perhe-väkivalta tai sen uhka (15 %), huoltajienpäihteiden käyttö (11 %) sekä lapsen päih-teiden käyttö (10 %) (Helsingin kaupunginsosiaalivirasto 2010–2011; Helsingin kau-pungin sosiaalivirasto, vuositilastot).

Vuonna 2010 lastensuojelun asiakkais-ta (0–20 v.) 14,5 prosentille äidinkieleksi


2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

0

2 000

4 000

6 000

8 000

10 000

Lukumäärä

Kiireellisestihuostaanotetut/sijoitetut

Laitospalvelussa Sijoitettuna Avohuollossa

Kuvio 9. Avohuollossa, sijoitettuna ja laitoshuollossa olleet lapsetja nuoret sekä kiireellisesti huostaanotetut/sijoitetut¹, 2004–2010

1Vuoteen 2007 saakka kiireellisesti huostaan otetut.

Lähde: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto

2002 2004 2006 2008 2010

0

2 000

4 000

6 000

8 000

10 000

12 000

14 000Lukumäärä

Lapset, joistatullut ilmoitus

Ilmoitus tai muuyhteydenottolastensuojeluun

Kuvio 10. Vastaanotetut lastensuojeluilmoitukset, 2002–2010¹

1Kaikki yhteydenotot 2002–2008 ja rekisteröidyt lastensuojeluilmoitukset2009–2010.

Lähde: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto5Syiden luokitukset ovat muuttuneet vuodesta 2008.

oli kirjattu jokin muu kieli kuin suomi tairuotsi eli lapsi on taustaltaanmonikulttuu-rinen. Huostaanotetuista ja kiireellisestisijoitetuista lapsista ja nuorista alle 10 pro-senttia puhui äidinkielenään muuta kuinsuomea tai ruotsia. Moni maahanmuutta-jataustainen perhe nimeää lapselleen äi-dinkieleksi suomen tai ruotsin, joten kieliei aina indikoi lapsen monikulttuurisuut-ta. Vieraskielisten lasten (0–17 v.) suhteel-linen osuus lapsiväestöstä on kaiken kaik-kiaan noin 13 prosenttia. Suurimmat vie-raskielisten lastensuojelun asiakkaidenkieliryhmät olivat venäjä, somali, viro jaarabia (Helsingin kaupungin sosiaaliviras-to, vuositilastot).

3.3.2 Lastensuojeluasiakkaatikäryhmittäin ja alueittain

Lastensuojeluasiakkaista noin puolet oliperuskouluikäisiä helsinkiläisiä vuonna2010: avohuollon asiakkaista 51 prosent-tia, huostassa olleista 52 prosenttia ja kii-reellisesti sijoitetuista 51 prosenttia. Asiak-kaiden suhteelliset osuudet ovat kasva-neet kaikissa ikäryhmissä,mutta erityisestinuorten kohdalla. Vuosina 2007–2010 hel-sinkiläisten 13–15-vuotiaiden lastensuoje-luasiakkaiden osuus vastaavanikäisestäväestöstä on noussut yhdeksästä prosen-tista lähes 12 prosenttiin, eli useampi kuinjoka kymmenes yläkouluikäinen on ollutvuoden aikana lastensuojelun asiakkaanaHelsingissä. Alakouluikäisten kohdallalastensuojelun asiakkaiden osuus vastaa-vanikäisestä väestöstä nousi seitsemästä9,5 prosenttiin (Helsingin lasten ja nuor-tenhyvinvointisuunnitelma vuosille 2009–


0-6 7-12 13-15 16-17

-vuotiaat

0

2

4

6

8

10

12

14

%

2007 2008 2009 2010

Kuvio 11. Lastensuojelun 0–17-vuotiaidenasiakkaiden ikäryhmittäinen osuus lapsiväestöstä,2007–2010, %

Lähde: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto.

0-6-vuotiaat

2008

2009

2010

7-12-vuotiaat

2008

2009

2010

13-15-vuotiaat

2008

2009

2010

16-17-vuotiaat

2008

2009

2010

18 vuottatäyttäneet

200820092010

0 100 200 300 400 500 600

Lukumäärä

Huostassa olleet jakiireellisesti sijoitetut

Kiireellisesti sijoitetut

Kuvio 12. Huostassa¹ olleet sekä kiireellisestisijoitetut lapset ja nuoret ikäryhmittäin, 2008–2010

1Luku sisältää huostaan otetut ja kiireellisesti sijoitetutlapsi kertaalleen.

Lähde: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto.

2012, 68; Helsingin kaupungin sosiaalivi-rasto, vuositilastot). (Kuviot 11, 12)

Lastensuojeluasiakkuuksien määrävaihtelee alueittain. Määrällisesti enitenperuskouluikäisiä oli asiakkaana vuonna2010 Itäisessä (1 337) ja Koillisessa suur-piirissä (1 059), joissa myös asuu enitenlapsia ja nuoria. Lastensuojeluasiakkaidensuhteellinen osuus vastaavanikäisestäväestöstä oli korkein Itäisessä (13,1 %) jaKeskisessä (11,5 %) suurpiirissä (Helsin-gin kaupungin sosiaalivirasto, vuositilas-tot). (Kartta 1)

Vuonna 2009 Kuusikon kuntien alle18-vuotiaasta väestöstä keskimäärin kah-deksanprosenttia oli lastensuojelunasiak-kaana ja näin oli myös Helsingissä. Sijoi-tettujen lasten osuus väestöstä pysyi en-nallaan Kuusikon kunnissa, mutta onHel-singissä (2 %) edelleen muita Kuusikon


KAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINEN

LÄNTINENLÄNTINENLÄNTINENLÄNTINENLÄNTINENLÄNTINENLÄNTINENLÄNTINENLÄNTINEN

KESKINENKESKINENKESKINENKESKINENKESKINENKESKINENKESKINENKESKINENKESKINEN

ETELÄINENETELÄINENETELÄINENETELÄINENETELÄINENETELÄINENETELÄINENETELÄINENETELÄINEN

ITÄINENITÄINENITÄINENITÄINENITÄINENITÄINENITÄINENITÄINENITÄINEN

ÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOM

POHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINEN

KOILLINENKOILLINENKOILLINENKOILLINENKOILLINENKOILLINENKOILLINENKOILLINENKOILLINEN

7–12-vuotiaat, %

1,0 - 6,1 (2)6,2 - 8,1 (2)8,2 - 10,9 (2)

11,0 - 12,6 (2)

© Kaupunkimittausosasto, Helsinki 106/2010

Kartta 1. Lastensuojelun 7–15-vuotiaat asiakkaat Helsingissäsuurpiireittäin, 2010, %

7–12–vuotiaat lastensuojelun asiakkaat, %.

� Taulukko 2. Lastensuojelun asiakkaina olleidenalle 18-vuotiaiden osuus vastaavanikäisestäväestöstä, 2007–2009, %

2007 2008 2009

Helsinkiavohuollon asiakkaanavuoden aikana 0–17-v. 4,9 5,3 6,1sijoitettuna vuoden aikana 0–17-v. 2,1 2,1 2,0Espooavohuollon asiakkaanavuoden aikana 0–17-v. 3,9 4,1 4,4sijoitettuna vuoden aikana 0–17-v. 1,0 1,1 1,1Vantaaavohuollon asiakkaanavuoden aikana 0–17-v. 6,3 7,5 9,5sijoitettuna vuoden aikana 0–17-v. 1,4 1,3 1,4Kuusikkoavohuollon asiakkaanavuoden aikana 0–17-v. 5,2 5,8 6,5sijoitettuna vuoden aikana 0–17-v. 1,6 1,6 1,6

Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelu2009.

KAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINENKAAKKOINEN

ÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOMÖSTERSUNDOM

LÄNTINENLÄNTINENLÄNTINENLÄNTINENLÄNTINENLÄNTINENLÄNTINENLÄNTINENLÄNTINEN

KESKINENKESKINENKESKINENKESKINENKESKINENKESKINENKESKINENKESKINENKESKINEN

ETELÄINENETELÄINENETELÄINENETELÄINENETELÄINENETELÄINENETELÄINENETELÄINENETELÄINEN

KOILLINENKOILLINENKOILLINENKOILLINENKOILLINENKOILLINENKOILLINENKOILLINENKOILLINEN

POHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINEN

ITÄINENITÄINENITÄINENITÄINENITÄINENITÄINENITÄINENITÄINENITÄINEN

13–15-vuotiaat, %

0,0 - 0,0 (1)0,1 - 8,3 (1)8,4 - 11,0 (2)

11,1 - 12,7 (2)12,8 - 14,1 (2)

© Kaupunkimittausosasto, Helsinki 106/2010

13–15–vuotiaat lastensuojelun asiakkaat, %.

Lähde: Aluesarjat 2011; Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, vuositilastot.

kuntia suurempi (keskiarvo 1,6 %) (Kuu-sikko-työryhmä, Lastensuojelun työryhmä2009). (Taulukko 2)

3.4 Sosiaalivirastonperheneuvolatoiminta

Helsingin perheneuvola on jakautunutkolmeen alueyksikköön, joilla on yhteensäkahdeksan toimipistettä. Toimipisteidentiimeissä työskentelee runsaat 70 työnteki-jää; sosiaalityöntekijöitä, psykologeja, psy-koterapeutteja, lastenpsykiatreja/lääkä-reitä ja aluepäälliköitä. Ruotsinkielisessäperheneuvolassa työskentelee yhteensänoin 10 työntekijää (Helsingin perheneu-vola 2010; Helsingin kaupungin sosiaalivi-raston Internet-sivut).

Perheneuvoloiden toimenkuva muut-tui vuonna 2008, kun lasten mielenter-veyspalvelut organisoitiin uudelleen Hel-singissä. Tässä yhteydessä vastuu lasten-psykiatrisesta avohoidonpalveluista siirtyiperheneuvoloilta HUS:in perustetuillekolmelle lastenpsykiatriselle aluepoli-klinikalle.Organisaatiomuutoksen jälkeenperheneuvolat keskittyvät ennaltaehkäi-sevään toimintaan sekä perheiden varhai-seen tukeen lasten kasvuun, kehitykseenja vanhemmuuteen liittyviin kysymyksiin(Helsingin lasten ja nuorten hyvinvoin-tisuunnitelma vuosille 2009– 2012, 106).

3.4.1 Perheneuvolanperuskouluikäiset asiakkaat

Vuonna 2010 Helsingin perheneuvoloissaoli yhteensä 2 620 asiakasta, joista kasva-tus- ja perheneuvontaa saaneita perus-

kouluikäisiä lapsia ja nuoria oli 1 139. Ala-kouluikäisiä asiakkaita oli 898, eli 3,1 pro-senttia koko ikäryhmän väestöstä, ja ylä-kouluikäisiä 261, eli 1,6 prosenttia kokoikäryhmän väestöstä. Peruskouluikäisiäpoikia oli asiakkaana hieman enemmän(61 %) kuin tyttöjä. Määrällisesti eniten7–15-vuotiaita lapsia ja nuoria oli asiakkai-na Koillisessa (249), Itäisessä (245) ja Län-tisessä suurpiirissä (230) (Helsingin kau-pungin sosiaalivirasto, vuositilastot).

Asiakkuuksien yleisimmät syyt liittyvät46 prosentin osalta perhetilanteen kuor-mittumiseen (esim. äkillinen traumaatti-nen tai yllättävä tapahtuma, riittämätönvanhempien eron jälkeinen työskentely taiperheenjäsenten väliset riidat) ja 44 pro-sentin osalta lapsen vointiin liittyviin huo-liin (esim. lapsenpelot, arkuus,masennus,ahdistuneisuus, itsetuhoisuus) (Helsinginkaupungin sosiaalivirasto 2010–2011).

Perheneuvolapalvelujen jonotilanneonparantunut vuodesta 2009 alkaen, vaik-ka palvelujen kysyntä on samanaikaisestikasvanut ja henkilöstöresurssi jopa hie-manpienentynyt. Keväällä 2011 tehdyn jo-noselvityksen (1.1.–1.3.2011) perusteellakuukauden sisällä yhteydenotosta ensim-mäiselle vastaanottokäynnille pääsi 68prosenttia asiakkaista. Vuonna 2010 vas-taava luku oli 56 prosenttia ja vuonna 200942 prosenttia. Viimeistään kolmen kuu-kauden sisällä yhteydenotosta ensimmäi-sen vastaanottokäynnin oli saanut 91 pro-senttia asiakkaista, vastaavan luvun olles-sa 81 prosenttia vuonna 2010 ja 80 pro-senttia vuonna 2009 (Helsingin kaupunginsosiaalivirasto, vuositilastot).

Merkittävin tekijä jonotusaikojen ly-henemisen taustalla on ollut muutos toi-mintakäytännöissä. Vuoden 2009 loppuun


mennessä kaikissa perheneuvolan toimi-pisteissä siirryttiin nk. alkuarviokäytän-töön, jonka mukaisesti kaikille perheneu-volaan ilmoittautuneille asiakkaille tarjo-taan 1–2 arviokäyntiä noin kuukauden si-sällä yhteydenotosta. Seurantatilastojenperusteella näyttäisi siltä, että 5–10 pro-sentille asiakkaista alkuarviokäynnit muo-dostavat riittävän intervention, eikä pitkä-kestoisempaa tutkimus- tai hoitojaksoatarvita. Lähes yhtä suuri osuus asiakkaistaon alkuarvion perusteella osoittautunutohjautuneen väärään hoitopaikkaan jaheidät on arvion perusteella voitu ohjatatarkoituksenmukaisempien palveluidenpiiriin. Kriisiapua tarvitseville asiakasper-heille turvataan jatkokäynnit välittömästialkuarvion jatkona, kun taas ei-kiireellisetasiakkaat laitetaan arvion jälkeen jonoonodottamaan hoitojakson alkamista. Jono-tusaika hoitojakson alkamiseen on ollutnoin kolme kuukautta. Jonotusaikojenodotetaan vuoden 2011 kuluessa vielä pa-ranevan alkuvuoden tilanteesta, kun alku-arviomalli saadaan toimipisteissä täysi-määräisesti käyttöön ja jonoista poistuvatjo ennen siirtymäajankohtaa pitkään jo-nottaneet asiakkaat (Helsingin kaupunginsosiaalivirasto 2010–2011).

Ruotsinkielisessä perheneuvolassa olivuonna 2010 lapsi- ja aikuisasiakkaita yh-teensä 142. Asiakasmäärät ovat kasvaneet2000-luvulla jonkin verran (Helsingin kau-pungin sosiaalivirasto 2010–2011 , Helsin-gin lasten ja nuorten hyvinvointisuunni-telma vuosille 2009–2012, 93).

3.5 Psykiatrinen hoito,sairaalakoulut sekäneurologiset ja foniatrisetpalvelut

3.5.1 Lasten- ja nuorisopsykiatrinenhoito

Helsingissä on kolme Helsingin ja Uuden-maan sairaanhoitopiirin (HUS) alaista las-tenpsykiatrista aluepoliklinikkaa Sörnäi-sissä, Pasilassa ja Malmilla. Aluepoli-klinikat hoitavat ja tutkivat 0–12-vuotiaitalapsia ja heidän perheitään. Lastenpsy-kiatrian osastotoimintaa on LastenlinnanjaAuroran sairaaloissa (Helsingin lasten januorten hyvinvointisuunnitelma vuosille2009–2012).

HUS:n alaiset nuorisopsykiatrian alue-poliklinikat sijaitsevat Dagmarinkadulla,Itäkeskuksessa sekä Ratapolilla Malmilla.Lisäksi nuorisopsykiatriassa on jalkautuvatyöryhmä sekä päihdepsykiatrian poli-klinikka. Avohoitopoliklinikat vastaanot-tavat lähetteitä 13–17-vuotiaista nuorista.Nuorisopsykiatrista osastotoimintaa onLastenlinnan yhteydessä, HYKS Psykiat-riakeskuksessa sekä Auroran sairaalassa(Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoito-piirin Internet-sivut; Helsingin lasten januorten hyvinvointisuunnitelma vuosille2009–2012).

Lastenpsykiatrian poliklinikoilla työs-kentelee Helsingissä noin 60 henkilöä jahenkilöstötilanne onmelko hyvä. Lääkäri-pulaa esiintyy ja erikoistuvat lääkärit jou-tuvat tekemään erikoislääkärien töitä,mutta lääkärinvakanssit ovat täynnä.Vaihtuvuutta ei esiinny juurikaan erikois-tuvia lääkäreitä lukuun ottamatta (Hykslastenpsykiatria 2010).


Nuorisopsykiatrian poliklinikoilla, jal-kautuvassa työryhmässä sekä päihdepsy-kiatrian poliklinikalla työskentelee yh-teensä noin 50 henkilöä Helsingissä. Hen-kilöstötilanne on hyvä ja vaihtuvuus vä-häistä. Viimeisen kolmen vuoden aikanaei ole tapahtunut henkilöstön määränmuutoksia ja täyttämättömiä vakansseja eiole käytännössä lainkaan (Hyks nuoriso-psykiatria 2010).

3.5.2 Lasten- ja nuorisopsykiatrianasiakkaat

Lasten- ja nuorisopsykiatrian palvelujenasiakasmäärät ovat olleet kasvussa2000-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna2009 lasten psykiatrisia palveluja käyttiHelsingissä kaiken kaikkiaan 1 739 lasta,mikä vastaa 2,5 prosenttia Helsingin koko0–12-vuotiaasta väestöstä. Lastenpsykiat-risia palveluja tarvitsevienmäärä kasvoi 14prosenttia edellisvuodesta. Nuorisopsyki-atrian asiakkaina oli vuonna 2009 2 271helsinkiläistä eli 8,1 prosenttia Helsinginkoko 13–17-vuotiaasta väestöstä. Kasvuaasiakkaiden määrässä edelliseen vuoteennähden oli kaksi prosenttia (Helsinginkaupungin terveyskeskus, vuositilastot).

Lastenpsykiatrian aluepoliklinikoidenperustaminen vuonna 2008 ja avohoito-palveluiden painottaminen näkyy potilas-määrän selvänä kasvunaHelsingissä.Mui-den HUS:n kuntien osalta vastaavaa muu-tosta potilasmäärissä ei ole ollut havaitta-vissa. Avohoidossa olevien potilaidenmäärä on lähes kaksinkertaistunut vuosi-na 2007–2009. Samassa ajassa osastohoi-topäivien lukumäärä on vähentynyt yli 40prosenttia, vaikka osastolla hoidettujen

lasten lukumäärä onkin laskenut vain vä-hän (noin 5 %). Osastohoitoon pääseeHelsingissä hoitotakuulain6 määrittämäs-sä ajassa, mutta avohoidossa on vielä pai-koitellen yli kolmen kuukauden odo-tusaikoja. Avohoidon jonot liittyvät lasten-psykiatrian lääkäripulaan hoitokäytäntö-jen vaihtelevuuteen ja perustasonpalvelu-jen puutteellisuuteen (Hyks lastenpsykiat-ria 2010).

Lastenpsykiatrian avohoidossa oli1 829 helsinkiläistä potilasta vuonna 2009,mikä on noin 400 potilasta edellisvuottaenemmän. Avohoitokäyntejä kertyi30 979, mikä on 45 prosenttia enemmänkuin vuonna 2008 (Hyks lastenpsykiatria2010; Lasten ja nuorten psykiatristen pal-velujen toteutumisen seuranta, Khs 2010–690).

Osastohoidossa aluepoliklinikoidenperustaminen Helsingissä on näkynyt si-ten, että hoidossa on lähes yhtämonta las-ta kuin aikaisemminkin,mutta hoitojaksotovat lyhentyneet avohoidon kyetessä otta-maan vastaan potilaita aiempaa sujuvam-min. Myös akuuttihoidon tarve on huo-mattavasti vähentynyt. Vuonna 2009 hel-sinkiläislapsilla oli 146 osastohoitojaksoa,5 157 hoitopäivää ja 31 akuuttihoitojak-soa. Kaiken kaikkiaan hoidettavia lapsiaoli 115. Hoitojaksojen keskiarvopituus oli35 vuorokautta, mikä tarkoittaa sitä, ettälyhyitä akuuttijaksoja oli suhteellisen pal-jon. Toisessa äärilaidassa ovat pitkät hoi-


6Potilaan saadessa lähetteen erikoissairaanhoitoon, tuleehänelle ilmoittaa kolmen viikon kuluessa hoidon tarpees-ta ja hoitosuunnitelmasta. Lääkärin todetessa potilaantarvitsevan hoitoa sairaalassa, on se aloitettava lasten- januorisopsykiatriassa kolmen kuukauden kuluessa (Hel-singin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Internet-sivut).

tojaksot, joiden kesto voi olla yli vuoden-kin. Vuosina 2008–2009 osastohoitopäivätvähenivät noin 40 prosenttia, hoitojaksotvähenivät 28 prosenttia ja hoitojaksonkes-kipituus lyheni 12 vuorokaudella (Hykslastenpsykiatria 2010; Lasten ja nuortenpsykiatristen palvelujen toteutumisenseuranta, Khs 2010–690).

Ruotsinkielisten nuorten avohoitopal-veluista vastaavalla Folkhälsanilla hoidet-tiin kaikkiaan 66 nuorta vuoden 2009 aika-na. Tammiharjun sairaalasta hankittaviinosastohoitopalveluihin ei ollut tarvettavuoden aikana (Lasten ja nuorten psykiat-risten palvelujen toteutumisen seuranta,Khs 2010–690).

Lastenpsykiatrian aluepoliklinikoilletulevien lähetteiden määrä on hieman vä-hentynyt vuoden 2009 aikana. Nuoriso-psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta vas-taavalle Helsingin klinikalle saapui noin800 uutta lähetettä vuonna 2009. Lähet-teistä kolme neljästä tuli terveydenhuol-losta, pääasiassa kouluterveydenhuollos-ta, ja loput sosiaalitoimesta (Lasten januorten psykiatristen palvelujen toteutu-misen seuranta, Khs 2010–690).

Vuonna 2010 koko Hyks lastenpsykiat-riassa ei ole ollut yli kolmen kuukauden jo-nottajia osastohoitoon. Tilanne on paran-tunut edellisistä vuosista: 91 prosenttiavuonna 2009 ja 63 prosenttia vuonna 2008potilaista pääsi osastohoitoon lain edellyt-tämän kolmen kuukauden sisällä lähet-teen saapumisesta. Ensikäyntiä poli-klinikalle odottavista potilaista kolme nel-jästä pääsee hoitoon hoitotakuun määrit-tämässä ajassa. Jonotilanne on lähes samakuin vuonna 2009 ja hoitoon pääsyn on-gelmat keskittyvät parille poliklinikalle.Hoitotakuu ei koske akuuttipotilaita, joi-den hoitoon pääsyn tulee olla viiveetöntä.Näin on myös tapahtunut Helsingissä;akuuttihoitopaine on helpottanut eikäakuuttipaikalle sairaalaan tarvitse odottaatoisin kuin vielä 2000-luvun alkuvuosina(Hyks lastenpsykiatria 2010). (Taulukko3)

Nuorisopsykiatriseen avohoitoon nuo-ret ovat päässeet hoitotakuun puitteissavuonna 2009. Myöskään osastohoitoon eiole ollut hoitotakuun ylittäviä jonoja vuo-den aikana (Lasten ja nuorten psykiatris-ten palvelujen toteutumisen seuranta, Khs2010–690).


� Taulukko 3. Odotusajat osasto- ja avohoitoon Hyks lastenpsykiatriassa, 2008–2009, %

alle 3kk 3–5kk 5–6kk yli 6kk

Odotusaika osastohoitoon2008 63,0 78,7 85,2 100,02009 91,3 93,8 95,1 100,0

Poliklinikan ensikäynnin odotusaika2008 74,8 88,4 91,9 100,02009 76,1 90,4 94,5 100,0

Lähde: Hyks lastenpsykiatria.

3.5.3 Sairaalakoulut

Lasten- ja nuorisopsykiatria painottuuosastohoidon sijaan nykyisin yhä enem-män avohoidolliseen kuntoutukseen.Usein erityisesti avohoidon alkuvaiheessamyös sairaalaopetuksen tarve on suuri.Viimeisten vuosien aikana Helsinki onkinlisännyt avohoidollisia sairaalakoulupaik-koja merkittävästi.

Sophie Mannerheimin koulu on sairaa-lakoulu. Koulun oppilaat ovat Helsingin jaUudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) las-ten- ja nuorten somaattisten, neurologis-ten, psykiatristen osastojen ja avohoitoyk-siköiden, Helsingissä sijaitsevien yksityis-sairaaloiden, Syömishäiriökeskuksen pe-ruskouluikäisiä tai lisäopetuksessa oleviapotilaita sekä Helsingin Diakonissalaitok-sen lapsi- ja perhetyön palvelualueen pe-ruskouluikäisiä lapsia ja nuoria. Sairaala-opetuksen osaamiskeskuksena kouluntehtävä on tiedottaa, ohjata ja kouluttaa.Henkilöstön koulutukselliset osaamisalu-eet on psyykkisistä, neurologisista ja so-maattisista syistä johtuvien oppimisestei-den tunnistaminen sekä pedagogistenmallien ja interventioiden tuntemus ja ke-hittäminen.

Sophie Mannerheimin koulussa onkerrallaan noin 200 oppilasta ja suurenvaihtuvuuden vuoksi yli 1 000 oppilastavuosittain. Lakisääteisesti sairaalaopetuson tarkoitettu osastohoidossaoleville poti-laille. Koska hoitoajat ovat viimeisen vuo-sikymmenen aikana lyhentyneet huomat-tavasti, Helsingin kaupungin opetustoimionosittanut sairaalakoulullemyös avohoi-dollisia koulupaikkoja, joita on tällä het-kellä yli 80.

Koulu toimii seitsemässä eri toimipis-teessä. Pääkoulun osoite on Mechelinin-katu 46B. Koulun henkilökuntaan rehtori,virka-apulaisrehtori, 22 erityisluokanopet-tajaa, 11 erityisopettajaa, 11 koulunkäyn-tiavustajaa ja koulusihteeri. (SophieMan-nerheimin koulu)

Ulfåsaskolan vastaa ruotsinkielisestä1–9-luokkien sairaalakoulutoiminnastaHelsingissä (Helsingin kaupungin opetus-viraston Internet-sivut).

3.5.4 Lastenneurologia, lastenfoniatrinen poliklinikka japuheterapiapalvelut

Hyksillä on lastenneurologista toimintaaLastenlinnassa, Jorvin sairaalassa sekäPeijaksen sairaalassa.Vuonna2009 lasten-neurologisia palveluja käytti 2 736 henki-löäHelsingissä.Kasvuaedelliseenvuoteenoli kolme prosenttia (Helsingin ja Uuden-maan sairaanhoitopiirin Internet-sivut).

Terveyskeskuksen alaisen lasten fo-niatrisen poliklinikan ja puheterapiapal-velujen palvelut on tarkoitettu alle 16-vuo-tiaille helsinkiläisille lapsille ja nuorille(Helsingin kaupungin terveyskeskuksenInternet-sivut). Vuonna 2009 puhetera-piatoimintaan tuli lähetteitä noin 2 300.Peruskouluikäisiä puheterapian asiakkai-ta oli noin 1 000 ja ikäryhmän käyntejänoin 5 700. Puheterapiassa peruskoulu-ikäisten asiakkaiden ja käyntien osuus olinoin 29 prosenttia. Foniatritoiminnanpuolella peruskouluikäisiä asiakkaita olinoin 450 ja peruskouluikäisten käyntejänoin 1 000 (Lasten foniatrinenpoliklinikkaja puheterapiapalvelut 2010).


3.6 Nuorisotyö

Nuorisoasiainkeskus tekee alueellistanuorisotyötä nuorisotaloissa, erityistoimi-paikoissa ja projekteissa sekä tukee nuo-risojärjestöjä ja nuorten ryhmiä. Toimin-nan kohderyhmänä ovat 10–17-vuotiaathelsinkiläiset nuoret. Vuonna 2010 nuo-risotyötä tehtiin ympäri Helsinkiä 43 nuo-risotalossa, 16 erityistoimipaikassa kah-dessa toimintakeskuksessa ja nuorten toi-mintatalossa. Lisäksi nuorille tarjottiinskeittipaikkoja, 100 eri harrastemahdolli-suutta sekä erilaisia tapahtumia, kurssejaja leirejä. Toimintaa on laajennettu enene-västi myös verkkoon (Helsingin kaupun-gin nuorisoasiainkeskus 2010–2011; Hel-singin kaupungin nuorisoasiainkeskuksentoimintakertomus 2010).

Vuonna 2010 nuorisoasiainkeskukses-sa työskenteli virka- ja työsuhteissa kaikenkaikkiaan 399 henkilöä. Pätevien ja epäpä-tevien osuuksista ei ole tilastoitua tietoasaatavilla

Luotsi-toiminta on kohdennettua nuo-risotyötä 12–15-vuotiaille nuorille Helsin-gissä. Toiminnan tavoitteena on tukeanuoren kasvua ja kehitystä, ennaltaehkäis-tä syrjäytymistä sekä tarjota moniamma-tillista, varhaista tukeanuorelle ja perheel-le.Nuoret valikoituvatmukaan toimintaankoulujen oppilashuoltoryhmien, lasten-suojelun taimuidennuorten kanssa toimi-vien ammattilaisten kautta (Helsinginkaupungin nuorisoasiainkeskus 2010–2011). Lisäksi kohdennettua nuorisotyötätehdään nuorten Jopo-luokilla. Nämä luo-kat on tarkoitettu yläluokkalaisille nuoril-le, joilta peruskoulun päättötodistus uh-kaa jäädä saamatta (Helsingin kaupunginnuorisoasiainkeskuksen Internet-sivut).

Luotsi-toiminnassa työskenteli vuoden2010 lopussa yhteensä 33 kokopäiväistätyöntekijää: kolme toiminnanjohtajaa, 17nuoriso-ohjaajaa, seitsemän sosiaalioh-jaajaa ja kuusi terveydenhoitajaa. Lisäksiromaninuorille suunnattu NevoDrom-hanke työllisti kaksi kokopäiväistä työnte-kijää. Luotsi-toiminnan terveydenhoitajatovat terveyskeskuksen henkilöstöä. KokoLuotsi-henkilöstö tekee yhteistyötä koulu-jen kanssa (Helsingin kaupungin nuo-risoasiainkeskus 2010–2011).

3.6.1 Nuorisotyön asiakkaat

Nuorisoasiainkeskuksen toimipaikoissaoli yhteensä 1 282 833 käyntikertaa vuon-na 2010. Yksilöllisesti ja ryhmätoiminnois-sa tavoitettiin 16 659 alle 18-vuotiasta erinuorta. Jäsenkortteja myönnettiin vuodenaikana 12 454 ja suunnitelmallisesti tuet-tiin 1 107 nuorta7. Maahanmuuttajataus-taisten nuorten osuus oli 10 prosenttia jä-senistä (Helsingin kaupungin nuoriso-asiainkeskus 2010–2011; Helsingin kau-pungin nuorisoasiainkeskuksen toiminta-kertomus 2010).

Vuonna 2010 nuorisotyöyksiköiden10–17-vuotiaiden jäsenten osuus oli läheskolmannes (29,5 %) koko kaupungin vas-taavanikäisestä väestöstä. Alueittain tar-kasteltuna korkeimmat osallistuvuusas-teet löytyivät Itäisestä nuorisotyöyksiköstä(46,7 %), Malmi-Pukinmäen nuorisotyö-yksiköstä (34,6 %) ja Keskisestä nuoriso-työyksiköstä (34,2 %) (Helsingin kaupun-gin nuorisoasiainkeskuksen toimintaker-


7Nuoret, joille on tehty kirjallisesti henkilökohtainen ke-hittymissuunnitelma. Yksi nuori lasketaan kerran vuodes-sa.

tomus 2010; Nuoret alueittain 2011 ennak-kotieto). (Taulukko 4)

Syksyllä 2008 nuorisoasiainkeskus olimukana järjestämässä 37 peruskoulun 7.-ja 10.-luokille suunnattua ryhmäytyspäi-vää. Yhteensä noin 3 800 nuorta eli noin 64prosenttia ikäluokasta, osallistui ryhmäy-tyksiin. Lisäksi nuorisotalot järjestivät yh-teistyössä koulujen ja seurakunnan kanssamuuta ryhmäytystoimintaa yhteensä noin60 luokalle (Lauha 2009, 6, 10).

ANSA:n (Aktiiviset Nuoret Stadin Asial-la) alueellinen vaikuttajaryhmätoimintaon suunnattu peruskouluikäisille. Ryh-missä lapsilla ja nuorilla on mahdollisuuskäsitellä ja ottaa kantaa oman lähiympä-ristönsä asioihin. Ryhmät koostuvat oppi-laskuntien hallitusten jäsenistä ja toimin-nasta kiinnostuneista oppilaista. Toimin-taan osallistui 125 yläasteikäistä ja joitakinkymmeniä alakoululaisia lukuvuonna2009/10 (Helsingin kaupungin nuoriso-

asiainkeskuksen toimintakertomus 2010;Lauha 2009, 12–13).

3.7 Nuorisoasemat ja Klaari

Nuorisoasemat palvelevat 13–23-vuotiaitanuoria ja heidän perheitään, jotka ovathuolissaan omasta tai läheistensä päihtei-den käytöstä tai muista riippuvuuksista.Nuorisoasemia on Helsingissä kolme: so-siaaliviraston alaiset Itäinen ja Pohjoinennuorisoasema sekä A-klinikalta ostopalve-luna hankittava Helsingin nuorisoasema.Itäisellä ja Pohjoisella nuorisoasemallatyöskentelee yhteensä noin 15 perhe- jasosiaaliterapeuttia, sairaanhoitajaa, lääkä-riä sekä ohjaajaa. Helsingin nuoriso-asemalla työskentelee 10 henkilöä (Hel-singin kaupungin sosiaalivirasto, vuositi-lasto; Helsingin nuorisoasema 2010; Itäi-nen nuorisoasema 2010).


� Taulukko 4. Nuorisoasiainkeskuksen kontaktipinta nuorisotyöyksiköittäin, 2010

Nuorisotyöyksikkö1 Vuoden 2010 aikana Kontaktipinta2 10–17-vuotiaat vuoden-myönnetyt jäsenkortit vaihteessa 2010/11

Koko kaupunki 12 454 29,5 42 2541. Eteläinen nuorisotyöyksikkö 838 17,9 4 6782. Keskinen nuorisotyöyksikkö 1 480 34,2 4 3283. Läntinen nuorisotyöyksikkö 880 25,0 3 5214. Haaga-Kaarelan nuorisotyöyksikkö 723 20,2 3 5835. Pohjoinen nuorisotyöyksikkö 694 17,4 3 9796. Malmi-Pukinmäennuorisotyöyksikkö 1 121 34,6 3 2377. Pohjois-Koillinen nuorisotyöyksikkö 797 20,8 3 8348. Kaakkoinen nuorisotyöyksikkö 957 24,2 3 9599. Itäinen nuorisotyöyksikkö 2 177 46,7 4 66010. Vuosaaren nuorisotyöyksikkö 579 11,2 5 17611. Helsingforssvenska

ungdomsarbetsenhet 839 3– 3–

1Osa toimipaikoista palvelee keskitetysti koko kaupunkia.2Kontaktipinta = jäsenten osuus alueen 10–17-vuotiaista.3Ei tietoa saatavilla.Lähde: Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen toimintakertomus 2010; Nuoret alueittain 2011(ennakkotieto)

Nuorisoasemilla oli kaiken kaikkiaan71 alle 16-vuotiasta asiakasta vuonna 2010Helsingissä. Helsingin nuorisoaseman ko-konaisasiakasmäärä oli 599 ja asiakkaista30 prosenttia oli alaikäisiä. Huoltajiaasiakkaista oli 120 (22 %). Yleisimmät tu-losyyt nuorisoasemille olivat huumeet(36 %), alkoholi (21 %) ja läheisen ongel-ma (20 %). Päihteidenkäyttäjillä yleisim-mät pääpäihteet olivat alkoholi (33 %) jakannabis (23 %). Yleisimmät asiakkaaksiohjaavat tahot olivat huoltaja (23 %) ja las-tensuojelu (22 %) (Helsingin kaupunginsosiaalivirasto 2010–2011; Helsingin nuo-risoasema 2010).

Klaari Helsinki on nuorten ehkäisevääpäihdetyötä koordinoiva taho Helsingissä.Klaari toimii yhteistyössä asuinalueidenmuiden toimijoiden kuten koulun, nuo-risotoimen, leikkipuistojen, asukas- javanhempainyhdistysten, seurakunnan japoliisin kanssa. Klaari-koordinaattorit vä-littävät tietoa ehkäisevästä päihdetyöstämuille toimijoille alueellisissa verkostois-sa. Klaari-koordinaattoreita on Helsingis-sä seitsemän (Klaarin Internet-sivut).

3.8 Poliisin kouluyhteistyö januorten rikollisuus

Rikosvastuu alkaa Suomessa 15-vuodeniässä ja nuoreksi rikoksentekijäksi määri-tellään 15–20-vuotiaat henkilöt. Helsingis-säpuolet alle 18-vuotiaiden tietoon tulleis-ta rikoksista koostuu näpistyksistä ja va-hingonteoista. Seuraavaksi yleisimpiä tie-toon tulleita rikoksia ovat pahoinpitelyt,varkaudet ja ajokortitta ajaminen (Tuomi-nen 2007, 87–89).


2000 2002 2004 2006 2008 2009

0

500

1 000

1 500

2 000

2 500

3 000

3 500

Lukumäärä

Alle 15-vuotiaat 15-17-vuotiaat 18-20-vuotiaat

Kuvio 13. Omaisuusrikokset Helsingissä, 2000–2009, syylliseksiepäilyt nuoret henkilöt

Lähde: Tilastokeskus. StatFin-tilastotietokanta.

Alle 15-vuotiaat 15-17-vuotiaat 18-20-vuotiaat

2000 2002 2004 2006 2008

0

100

200

300

400

500

600

Lukumäärä

2009

Kuvio 14. Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset Helsingissä,2000–2009, syylliseksi epäillyt nuoret henkilöt

Lähde: Tilastokeskus. StatFin-tilastotietokanta.

Alle 15-vuotiaiden pahoinpitelyrikok-sesta epäiltyjen määrät ovat hieman kas-vaneet vuosien 1997 ja 2005 aikana, muttaviimeisen 13 vuoden aikana muutoksetovat jääneet vähäisiksi. Moninkertaistentekijöiden osuus sekä ryhmässä tapahtu-neiden pahoinpitelytilanteiden osuus onlisääntynyt jonkin verran (Tuominen2009, 10, 20). Nuorten väkivaltatilanteistaneljännes tapahtuu perheenjäsenten, tut-tujen ja luokka- tai koulutovereiden kes-ken. Nuorten välillä tapahtuvan väkivallantavallinen tapahtumapaikka on asunto,koulu sekä näiden lähiympäristöt (Tuomi-nen 2009, 14, 16).

Rikokset kasautuvat pienelle osallenuoria Helsingissä. Kun nuorimmat esiin-tyvät epäiltynä yleensä vain kerran vuodenaikana, yleistyy rikoksen uusiminen yli12-vuotiaiden rikoksentekijöidenkohdal-la. 16-vuotiaista rikoksen tekijöistä jo mel-kein puolella on useampi rikosilmoitusvuoden aikana (Tuominen 2007, 89).

Vuonna 2009 Helsingissä oli 1 599 alle15-vuotiasta rikoksesta epäiltyä henkilöä.Tämä vastaa 2,0 prosenttia koko ikäryh-män väestöstä Helsingissä. Suurin osa alle15-vuotiaiden rikosepäilyistä koskivatomaisuusrikoksia (76 %) sekä henkeen jaterveyteen kohdistuneita rikoksia (12 %)(Stat.fi). (Kuviot 13, 14)

3.8.1 Poliisin tehtävät kouluissa

Poliisilla oli tammi–toukokuussa 2010 yh-teensä 310 kouluihin liittyvää tehtävääHelsingissä. Näistä 49 oli valistustapahtu-mia ja 26 tappeluita tai häiriökäyttäytymi-seen liittyviä, virka-aikana sattuneita tilan-teita. Loput tehtävät sisälsivätmyös iltaisin

tai viikonloppuisin tehtyjä ilmoituksia, esi-merkiksi koulun pihalla aikaa viettävästänuorten ryhmästä (Helsinginpoliisi 2010).

Ajanjaksolla 1.1.2009–3.3.2010 koului-hin8 liittyviä rikosilmoituksia kirjattiin yh-teensä 141 Helsingissä. Esitutkinnan pe-rustella 15 ilmoitusta johti syyteharkin-taan. Suurin osa rikosilmoituksista koskipahoinpitelyitä tai lieviä pahoinpitelyitä.Laittomia uhkauksia oli 34. Tekopaikkanaoli yleisimmin koulun piha-alue välitun-nin aikana, mutta rikoksia tapahtui myösopetustilassa, sosiaalitilassa, portaassa jakäytävällä. Rikoksesta epäillyn asemaankirjattiin 143 henkilöä ja heistä suurin osaoli poikia. Epäillyistä 66 henkilöä oli ylä-kouluikäisiä ja 13 alle 13-vuotiaita. Epäil-lyistä 130 oli Suomen kansalaisia ja 118Suomessa syntyneitä (Kouluväkivalta,Helsingin poliisin muistio 2010).

Koulujen osalta poliisille tehtävät il-moitukset painottuvat itäiseen Helsinkiin.Helsingin poliisin keväällä 2010 keräämänaineiston perusteella ei voida kuitenkaanvetää johtopäätöksiä alueellisista eroista.Ei voida myöskään sanoa, että rikoksistaepäillyt nuoret olisivat ns. rikollisia profii-leiltaan tai että nuorten rikollisuudessaolisi alueellisia eroja. Kaiken kaikkiaanpo-liisi ei näe kouluissa tapahtuvaa väkivaltaasellaiseksi ongelmaksi Helsingissä, johonpoliisin tulisi erityisesti puuttua. Poliisinnäkökulmasta kouluilla on hyvät val-miudet hoitaa useimmat kouluissa esiintulevat ongelmat omien verkostojensakautta (Helsingin poliisi 2010).


8Rikosilmoitukset on kerätty rikosilmoitustietokannastaja sisältää peruskoulujen lisäksi joitakin muita oppilaitok-sia, kuten lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia. Valtaosakuitenkin peruskouluja.

4 KOULUJENKYSELYNTULOKSET

Tässä luvussa esitellään koulujen kyselyntuloksia. Vastauksia tarkastellaan kokoop-pilashuoltoryhmän näkökulmasta sekäammattiryhmittäin. Tutkittavat ammatti-ryhmät ovat oppilashuoltopalvelujen hen-kilöstö ja muut oppilashuoltoryhmän jä-senet . Tuloksia tarkastellaan myös alueit-tain työajan riittävyyden sekä henkilöstönvaihtuvuuden näkökulmista. Alueittaises-sa tarkastelussa vastaajat on jaettu kah-teen alueeseen: Itäisen ja Koillisen suur-piirin alueeseen sekämuuhunHelsinkiin.

Tulokset raportoidaan pitkälti kyselylo-makkeen (ks. liite 2) neljän eri osion mu-kaisesti: luku 4.1 keskittyy oppilashuolto-ryhmän toimintaan, luku 4.2 moniamma-tilliseen yhteistyöhön koulussa sekä ulko-puolisten tahojen kanssa, luku 4.3 työajanriittävyyteen, luku 4.4 alueelliseen tarkas-teluun ja luku 4.5 oppilashuoltotyön kehit-tämiseen.

Tekstissä esiintyvät suorat lainauksetovat vastaajien itsensä kirjoittamia. Ruot-sinkieliset vastaukset on käännetty suo-meksi. Kieliasua on paikoinmuokattu kor-jaamalla kirjoitusvirheet ja avaamalla ly-henteet luettavuuden parantamiseksi.Lisäksi joistain vastauksista on poistettualueiden nimitietoja tai muita tunnista-mista mahdollistavia ilmaisuja tieto-suojasyistä.

Tekstissä esiintyvällä lyhenteellä ”ohr”tarkoitetaan oppilashuoltoryhmää. Ly-henteellä ”eos” viitataan ei osaa sanoa–vastauksiin.

4.1 Oppilashuoltoryhmäntoiminta

4.1.1 Kyselyn vastaajat

Koulujen kyselyyn vastasi yhteensä 217oppilashuoltoryhmien jäsentä. Vastaajista86 prosenttia oli naisia ja 14 prosenttiamiehiä. 64 prosenttia vastaajista kuului40–59-vuotiaiden ikäryhmään. Kaikenkaikkiaan vastaajien ikähaitari ulottui 25vuodesta 64 vuoteen. Äidinkieleltään val-taosa oli suomenkielisiä ja joka kymmenesruotsinkielinen. Vastaajien joukossa ei ol-lut vieraskielisiä.

Koulujen kyselyn lopullisen vastaaja-joukon muodostivat 217 oppilashuolto-ryhmien jäsentä. Vastausprosentti uusin-takyselyn jälkeen oli 61 prosenttia. Am-


Kouluterveydenhoitajat

Rehtorit

Laaja-alaiset erityisopettajat

Koulukuraattorit

Kaikki

Koulupsykologit

Opinto-ohjaajat

Apulaisrehtorit

0 20 40 60 80 100%

Kuvio 15. Ammattiryhmittäiset vastausprosentit, %

mattiryhmittäin tarkasteltaessa korkeinvastausprosentti oli kouluterveydenhoita-jilla (87 %). (Kuvio 15)

Kyselyyn vastasi kaikkien ammattiryh-mien edustajia laaja-alaisten erityisopettaji-en (24 %) ja kouluterveydenhoitajien (21 %)ollessa suurimmat ammattikohtaiset vas-taajaryhmät. Oppilashuoltopalvelujen hen-kilöstönosuus vastaajista oli 44 prosenttia.Vastaajista joka viides toimi oppilashuol-toryhmän puheenjohtajana. (Kuvio 16)

Oppilashuoltopalvelujen henkilöstötyöskenteli keskimäärin 2,8 päivää viikos-sa pääkoulussaan. Yhteensä vastaajaryh-mä työskenteli 2,3 koulussa. Muut oppi-lashuoltoryhmien jäsenet työskentelivätkeskimäärin 4,9 päivää viikossa pää-koulussaan. (Kuvio 17)

Oppilashuoltopalvelujen vastaajat oli-vat työskennelleet keskimäärin 5,0 luku-vuotta koulunsa oppilashuoltoryhmässä.Muilla oppilashuoltoryhmien jäsenillätyökokemusta oli hieman enemmän, 7,1lukuvuotta. Kyselyn perusteella lyhyim-män aikaa pääkoulun oppilashuoltoryh-

mässä olivat toimineet koulupsykologit(3,2 lv), apulaisrehtorit (3,9 lv) ja kouluku-raattorit (4,4 lv). Pisin kokemus oli rehto-reilla (9,1 lv).

Kokonaisuudessaan oppilashuoltopal-velujen henkilöstöllä oli kokemusta nykyi-sissä tehtävissä 8,2 vuotta ja muilla oppi-lashuoltoryhmien jäsenillä 9,8 vuotta.Pisin työkokemus oli laaja-alaisilla eri-tyisopettajilla ja opinto-ohjaajilla (10,2 ja9,5 vuotta). Lyhin työkokemus oli koulu-kuraattoreilla ja apulaisrehtoreilla (6,4 ja6,8 vuotta). (Kuvio 18)


Laaja-alaiseterityisopettajat, 24,2%

Kouluterveyden-hoitajat, 21,2%

Rehtorit, 18,2%

Koulu-kuraattorit, 12,1%

Koulupsykologit, 11,1%

Opinto-ohjaajat, 7,1%

Apulaisrehtorit, 6,1%

Kuvio 16. Oppilashuoltoryhmien vastaajat, %


Apulaisrehtorit

Rehtorit

Opinto-ohjaajat

Kouluterveydenhoitaja

Koulukuraattorit

Koulupsykologit

0 1 2 3 4 5 6Lukumäärä

Työaika(päivää/viikko)pääkoulussa

Koulut yhteensä,joissa työskentelee(lkm)

Kuvio 17. Oppilashuoltoryhmän jäsenten paikallaolo koulussa

4.1.2 Oppilashuoltoryhmän jäsenet

Lukuvuonna 2009/10 oppilashuoltoryh-mään kuului yleisimmin kouluterveyden-hoitaja (99 %), laaja-alainen erityisopetta-ja (96 %), koulukuraattori (92 %) ja rehtori(91 %). Neljässä viidestä oppilashuolto-ryhmistä oli myös koulupsykologi, puoles-sa opinto-ohjaaja ja lähes puolessa apu-laisrehtori. Lisäksi ryhmien jäseniksi mai-nittiin psykiatrinen sairaanhoitaja, resurs-siopettaja, koululääkäri, kasvatusohjaaja,suomi2-opettaja ja koulunkäyntiavustaja.Luokanopettajat ja -valvojat, aineenopet-tajat sekä yhteistyöverkostojen jäsenetosallistuvat tarvittaessa oppilashuoltoryh-mien kokouksiin. (Kuvio 19)

Yli puolessa (60 %) oppilashuoltoryh-miä oli joku jäsenistä vaihtunut lukuvuo-den 2009/10 aikana.Useimmin vaihtuneetjäsenet olivat koulupsykologi, -kuraattorija laaja-alainen erityisopettaja. (Kuvio 20)

4.1.3 Oppilashuoltoryhmän tavoitteet

Vastaajista kolme neljästä ilmoitti oppi-lashuoltoryhmän asettavan säännöllisestitavoitteita työskentelylleen. Vastaajista 89prosenttia näki ryhmän toimivan hyvinasetettujen tavoitteiden mukaisesti. Oppi-lashuoltoryhmien puheenjohtajista 91prosenttia katsoi ryhmän toimivan hyvintavoitteiden mukaisesti. Kriittisimpiä oli-vat psykologit ja apulaisrehtorit, joistamil-tei joka kymmenes (8–9 %) koki ryhmäntoimivan huonosti asetettujen tavoittei-den mukaisesti. Oppilashuoltopalvelujenhenkilöstön ja muiden oppilashuoltoryh-män jäsenten näkemykset erosivat jonkinverran toisistaan: 82 prosenttia kouluku-


Työkokemusnykyisissätehtävissä(vuosina)

OHR-kokemusnykyisessäkoulussa(lukuvuosina)


Opinto-ohjaajat

Rehtorit


Koulupsykologit

Apulaisrehtorit

Koulukuraattorit

0 2 4 6 8 10 12

Lukumäärä

Kuvio 18. Vastaajien työkokemus nykyisissä tehtävissä jaoppilashuoltoryhmässä



Koulukuraattorit

Rehtorit

Koulupsykologit

Opinto-ohjaajat

Apulaisrehtorit

0 20 40 60 80 100 %

Kuvio 19. Lukuvuonna 2009/10 oppilashuoltoryhmään kuuluu, %

Koulupsykologit

Koulukuraattorit



Opinto-ohjaajat

Rehtorit

Apulaisrehtorit

Joku muu

0 20 40 60 80 100 %

Kuvio 20. Vaihtuneet oppilashuoltoryhmän jäsenet, %

raattoreista, -psykologeista ja -terveyden-hoitajista näki tavoitteita noudatettavanhyvin,muista ryhmän jäsenistä tätämieltäoli 92 prosenttia. (Kuviot 21, 22)

Tavoitteiden toteutumista edistäviksitekijöiksi koettiin selkeä työnjako, sovi-tuista toimenpiteistä ja aikatauluista kiin-nipitäminen, ryhmäläisten ammattitaidonarvostaminen, yhteinen suunnittelu- jakehittämistyö sekä tavoitteiden toteutu-misen säännöllinen seuranta ja arviointi.Tyytymättömyyttä aiheuttivat epäsään-nöllisesti järjestettävät oppilashuoltoryh-män kokoukset, riittämätön kokous- jatyöaika, työilmapiiriin liittyvät ongelmatsekä konkretisoimattomat tavoitteet.

On ohjelma, on tiedote oppilaille, on suunnitelma , on

runko, on työtehtävät, on halu toimia moniammatillises-

ti. Koulussa on arvostettu ja osattu tehdä asioita oppi-

lashuollollisesti. Työ on haastavaa

(muut oppilashuoltoryhmän jäsenet).

Yhteiset tavoitteet on asetettu lukuvuoden alussa. Nii-

den toteutumista seurataan ja arvioidaan lukuvuoden

lopuksi. Tavoitteiden asettelussa on tehty yhteistyötä

koulun johtoryhmän kanssa

(oppilashuoltopalvelujen henkilöstö).

Akuutit tulipaloasiat uhkaavat viedä aikaa ennalta sovi-

tuilta asioilta (muut oppilashuoltoryhmän jäsenet).

Työskentelytavat sekä työilmapiiri kaipaavat vahvasti

työnohjausta (muut oppilashuoltoryhmän jäsenet).

Kysymykseen, toimiiko oppilashuolto-ryhmä asettamiensa tavoitteiden mukai-sesti, oli löydettävissä tilastollisestimerkit-sevä riippuvuus sen kanssa, miten oppi-

lashuoltoryhmä huomioi työnjakoon liitty-

vät seikat työssään (p = 0,000) ,miten oppi-

lashuoltoryhmä huomioi oppilaan tuen

tarpeen (p = 0,000) ja sen kiireellisyyden (p

= 0,003), miten oppilashuoltoryhmä huo-

mioi oppilaan tukitoimet koulussa (p =

0,003) sekä miten oppilashuoltoryhmä

huomioi oppilaan tilanteen seurannan (p

= 0,006). Henkilökunnan vaihtuvuudellalukuvuoden aikana sekä ryhmän tavoittei-den toteutumisen välillä ei ollut tilastolli-sesti merkitsevää yhteyttä (p � 0,05).


Kyllä, 75 %

Ei osaa sanoa,13 %

Ei, 12 %

Kuvio 21. Oppilashuoltoryhmä asettaasäännöllisesti tavoitteita työskentelylleen, %

Hyvin, 89 %

Ei hyvin eikähuonosti, 8 %

Huonosti, 1 %Ei osaa sanoa, 2 %

Kuvio 22. Oppilashuoltoryhmän toimintaasettamiensa tavoitteiden mukaisesti, %

4.1.4 Oppilashuoltotyön suunnitteluja kehittäminen

Oppilashuoltoryhmä osallistui lähes kai-kissa (97 %) kouluissa oppilashuoltotyönsuunnitteluun ja kehittämiseen. Yli puo-lessa kouluja myös opettajat (58 %) ja joh-toryhmä (54 %) ottivat osaa työhön. Oppi-laskunta ja huoltajat osallistuivat huomat-tavasti harvemmin suunnitteluun ja kehit-tämiseen – oppilaat 11 prosentissa ja huol-tajat seitsemässä prosentissa kouluja. Alu-eellisista yhteistyökumppaneista sosiaali-toimi oli mukana kehittämistyössä jokakuudennessa (17 %) ja nuorisotoimi jokakymmenessä (11 %) kouluja. Lisäksi seu-rakunnan, virkamiestyöryhmän sekä eri-laisten projektien kerrottiin osallistuvanoppilashuoltotyön suunnitteluun ja kehit-tämiseen. Tuloksia tulkittaessa on kuiten-kin huomioitava, että ”ei osaa sanoa” -vas-tausten osuus oli suuri kaikkien muidentoimijoiden paitsi oppilashuoltoryhmänosallistumista arvioitaessa. Ainakin osaeos-vastauksista näyttäisi liittyvän vastaa-

jien lyhyeen työkokemukseen kyseisessäkoulussa ja oppilashuoltoryhmässä.

Käytännöt koskien oppilashuoltotyönsuunnittelua ja kehittämistä vaihtelevatkoulujen ja alueiden välillä. Osassa koulu-ja suunnitteluja kehittämistyötä tehdäänjärjestelmällisesti ja yhteistyössä kouluneri toimijoiden kanssa. Useinmyös alueenmuut tahot ovat mukana oppilashuollolli-sessa kehittämistyössä. Toisissa kouluissayhteistyötä tehdään vastaajien mielestäliian vähän ja/tai sitä leimaa suunnittele-mattomuus.

Alueellinen yhteistyö on erittäin tiivistä ja iso osa siitä

koskee oppilaiden hyvinvointiin liittyvien asioiden pa-

rantamista (muut oppilashuoltoryhmän jäsenet).

Tarkoitus on tänä lukuvuonna laatia Oppilashuoltoryh-

män “käsikirja” ja lisätä tässä yhteydessä yhteistyötä

opettajien, oppilaiden ja huoltajien suuntaan – odotuk-

set, toiveet, kehittämisideat, yhteiset koulutukset


Systemaattinen suunnittelutyö tapahtuu koululla. Kou-

lussa pyritään vahvistamaan käytänteitä, joissa koulun

oppilashuollollinen työ toteutuu kaikkien työntekijöiden

perustehtävän osana. Oppilashuoltoryhmän jäseniä

osallistuu tiiviisti alueelliseen monihallintokuntaiseen

yhteistyöhön, mitä kautta yhteistyökumppaneiden nä-

kemykset tulevat jossain määrin huomioitua koulun op-

pilashuollollisen työn suunnittelussa. Lastensuojelu-

työntekijä, nuorisotoimen työntekijät, seurakunnan

työntekijä, poliisi ym. ovat osallistuneet oppilashuolto-

ryhmän kokoukseen yhteistyörakenteiden luomista var-

ten (oppilashuoltopalvelujen henkilöstö).

Oppilashuollon suunnittelua ja kehittämistä ei koulus-

samme tee mikään taho ainakaan siinä mittakaavassa

mitä itse henkilökohtaisesti kehittämisellä ymmärrän.

Oppilashuoltoryhmä itse ei ole asettanut tavoitteita ku-

luvalle lukuvuodelle, aikataulutus on syksyllä sovittu ja

luokka kerrallaan menty. Ennaltaehkäisevään toimin-

taan ei juuri ole paneuduttu (muut oppilashuoltoryhmän

jäsenet).

Toiminta on varsin suunnittelematonta



Oppilashuoltoryhmä

Opettajat

Johtoryhmä

Alueen sosiaalitoimi

Johtokunta

Alueen nuorisotoimi

Oppilaskunta

Poliisi

Huoltajat

0 20 40 60 80 100%

Kyllä Ei osaa sanoa Ei

Kuvio 23. Oppilashuoltotyön suunnitteluun ja kehittämiseenosallistuvat, %

4.2 Moniammatillinenyhteistyö

4.2.1 Yhteistyö koulussa

Oppilashuoltopalvelujen henkilöstöstä 85prosenttia koki omaa ammattitaitoaanhyödynnettävän hyvin oppilashuoltoryh-mässä. Vastaajista neljä prosenttia näki,että heidän ammattitaitoaan hyödynnet-tiin huonosti. Muut oppilashuoltoryhmänjäsenet olivat jonkin verran tyytyväisem-piä oman ammattitaitonsa hyödyntämi-seen: 92 prosenttia katsoi ammattitaitoaanhyödynnettävän hyvin. Vastaajista yksiprosentti koki ammattitaitoaan hyödyn-nettävän huonosti oppilashuoltoryhmässä.

Kysymykseen, kuinka vastaajat itsehyödyntävät oppilashuoltoryhmän mo-niammatillisuutta, suurin osa vastasi hyö-dyntävänsä hyvin. Oppilashuoltopalvelu-jen henkilöstöstä 91 prosenttia ja muistaoppilashuoltoryhmäläisistä 96 prosenttiaoli tätä mieltä. Myönteisimpiä olivat apu-laisrehtorit, joista kaikki kokivat hyödyntä-vänsä hyvin ryhmän moniammatillisuut-ta. Myös rehtoreista lähes kaikki (98 %)vastasivat näin. Kriittisimpiä olivat psyko-logit, joista lähes joka kymmenes (9 %)hyödyntää mielestään huonosti ryhmänmoniammatillisuutta.

Kysymysten hyödynnetäänkö vastaaji-

en ammattitaitoa oppilashuoltoryhmässä

sekämiten vastaajat itse hyödyntävät oppi-

lashuoltoryhmän moniammatillisuutta

työssään välillä oli löydettävissä tilastolli-sesti merkitsevää riippuvuutta (p = 0,002).Valtaosa (96 %) niistä vastaajista, jotka ko-kivat omaa ammattitaitoaan hyödynnettä-vän hyvin oppilashuoltoryhmässä, hyö-

dynsivät hyvinmyös itse ryhmänmoniam-matillisuutta työssään.

Henkilökunnan vaihtuvuudella, vas-taajan iällä, työkokemuksella tai koke-muksen pituudella oppilashuoltoryhmäs-sä ei ollut tilastollisestimerkitsevää riippu-vuutta sen kanssa, miten vastaaja kokeeoppilashuoltoryhmän hyödyntävän am-mattitaitoaan tai miten vastaaja itse hyö-dyntää oppilashuoltoryhmänmoniamma-tillisuutta työssään. Avovastauksissa uu-det työntekijät toivat kuitenkin esiin, ettäyhteisten toimintatapojen löytyminensekä muiden työntekijöiden ammattitai-don hyödyntämisen oppiminen vie aikaa.

Avovastauksissapainotettiin lisäksi riit-tävän työajan, selkeän työnjaon, rakenta-van ja vaivattomanyhteistyön, konsultoin-timahdollisuuksien, avoimen keskustelu-kulttuurin sekä henkilöstön pysyvyyden japaikallaolonmerkitystä oppilashuoltoryh-män moniammatilliselle yhteistyölle.Myös oman aktiivisuuden ja kiinnostuk-sen sekäoppilashuoltoryhmänyhdessä te-kemisen ja keskinäisen tasa-arvoisuudennähtiin olevan tärkeää yhteistyön toimi-vuudelle. Yhteistyömuotojen ja toiminta-tapojen koettiin hioutuvan ajan myötäryhmälle sopiviksi.

Omaa näkemystä voi peilata muiden näkemyksiin.

Yhteistyö on vaivatonta, mutkatonta


Pyrkimys kaikkien asiantuntemuksen hyödyntämiseen

on mielestäni ryhmässä ja itselläni suuri. Näitä töitä ei

kukaan yksin voi tuloksellisesti ja oppilaan edun mukai-

sesti tehdä (oppilashuoltopalvelujen henkilöstö).

Minua kuunnellaan ja tarjoamaani tietämystä arvoste-

taan. Tunnen pykälät ja lainsäädännön aiheesta



Olen uusi työntekijä, joten etsitään vielä tapoja toimia

yhdessä (oppilashuoltopalvelujen henkilöstö).

Ajan puute ja se, että eri kouluilla työparina on eri ter-

veydenhoitaja ja psykologi ovat suurimmat tekijät sii-

hen, ettei yhteistyötä tehdä enemmänkin


Työskentelyn epäsäännöllisyyden vuoksi, ja oppi-

lashuoltoryhmän jäsenten ”laaja-alaisuuden" vuoksi

kunkin työntekijän perustehtävästä käsin käytyä hyvää

moniammatillista keskustelua oppilashuoltoryhmässä

oli vain harvoin. Opettajien kannalta oppilashuoltoryh-

mä-kokous oli vain harvoin ilmapiiriltään sellainen, että

opettajan työtä tukeva konsultaatio oli mahdollinen


4.2.2 Oppilashuoltoryhmän toiminta

Muut oppilashuoltoryhmän jäsenet olivathieman tyytyväisempiä työnjaollisten ky-symysten huomioimiseen oppilashuolto-ryhmässä kuin oppilashuoltopalvelujenhenkilöstö. 86 prosenttiamuista ryhmäläi-

sistä ja oppilashuoltopalvelujen henkilös-töstä lähes kolme neljästä (73 %) koki ryh-män huomioivan työnjaolliset asiat hyvintyössään. Oppilashuoltopalvelujen henki-löstöstä joka kymmenes (9 %) ja muistaoppilashuoltoryhmäläisistä neljä prosent-tia vastasi, että työnjaolliset asiat huomioi-daan huonosti ryhmän työssä.

Oppilashuoltoryhmäläisistä valtaosan(94 %) mielestä oppilaan tuen tarve huo-mioidaan hyvin ryhmän työssä. Oppi-lashuoltopalvelujen henkilöstön ja ryh-män muiden jäsenien näkemykset olivatyhteneväisiä. Tuen tarpeen kiireellisyydenhuomioinnissa näkemykset erosivat jon-kin verran:muista oppilashuoltoryhmäläi-sistä 86 prosenttia ja oppilashuoltopalve-lujen henkilöstöstä neljä viidestä (78 %)koki, että tarpeen kiireellisyys huomioi-daan hyvin. (Kuvio 24)

Koulukuraattorit, psykologit ja ter-veydenhoitajat olivat jonkin verran tyyty-mättömämpiä oppilaan tilanteen seuran-taan kuin muut ryhmän jäsenet. Oppi-lashuoltopalvelujen henkilöstöstä 66 pro-senttia ja muista ryhmän jäsenistä 77 pro-senttia koki seurannan tulleen huomioi-duksi hyvin työssä.

Oppilashuoltopalvelujen henkilöstöstä67 prosenttia katsoi, että oppilaan tukitoi-met huomioidaan koulussa hyvin, kun ul-kopuolinen apu kestää. Muista oppi-lashuoltoryhmäläisistä tätämieltä oli neljäviidestä (83 %). Oppilashuoltopalvelujenhenkilöstö suhtautui kriittisemmin myössiihen, miten oppilaan psyykkinen ja sosi-aalinen oppimisympäristö sekä kouluyh-teisöä koskevat asiat huomioidaan oppi-lashuoltoryhmän työssä.


OPPILAAN TUEN TARPEEN

Muut ohr-jäsenet

Oppilashuollon palvelut

OPPILAAN TUEN TARPEENKIIREELLISYYDEN

Muut ohr-jäsenet


TYÖNJAKOON LIITTYVÄT ASIAT

Muut ohr-jäsenet


OPPILAAN TUKITOIMET KOULUSSA

Muut ohr-jäsenet


OPPILAAN PSYYKKISEN JASOSIAALISEN OPPIMISYMPÄRISTÖN

Muut ohr-jäsenet


KOULUYHTEISÖÄ KOSKEVAT ASIAT

Muut ohr-jäsenet


0 20 40 60 80 100%

Hyvin Ei hyvin eikä huonosti Huonosti

Kuvio 24. Oppilashuoltoryhmä huomioi työssään, %

4.2.3 Yhteistyö muiden tahojenkanssa

Vastaajilta kysyttiin, kuinka usein he teke-vät yhteistyötä oppilashuollollisissaasiois-sa koulun ulkopuolisten tahojen kanssa.Eos-vastausten osuus oli melko suuri,mikä tulee huomioida tuloksia tarkastel-lessa. Lisäksi usean tahon kohdalla mer-kittävä osa vastaajista ilmoitti, ettei kysei-nen toimija kuulu heidän yhteistyökump-paneihinsa tai ettei yhteistyötä tehdä lain-kaan. Vastaajat toivat myös esiin, ettätyönjaollisista syistä yhteydet ulkopuoli-siin tahoihin hoitaa useimmiten oppi-lashuoltopalvelujen henkilöstö tai rehtori.Yhteistyön määrä eri tahoihin vaihteleemyös vuodenmittaan.

Eniten yhteistyötä tehdään huoltajienkanssa. Vastaajista kolmannes (33 %) il-moitti tekevänsä lähes päivittäin yhteis-työtä huoltajien kanssa. Viikoittain kodinkanssa teki yhteistyötä vajaapuolet (47 %)

Myös lastensuojelun sosiaalityö kuuluiaktiivisiin yhteistyötahoihin: vain prosent-ti vastaajista ilmoitti, ettei lastensuojelunsosiaalityö kuulu lainkaan heidän yhteis-työkumppaneihinsa. Reilu neljännes(27 %) teki yhteistyötä lastensuojelun sosi-aalityön kanssa kuukausittain ja 45 pro-senttia 1–4 kertaa vuodessa. Lastensuoje-lun sosiaaliohjauksen sekä lapsiperheidenvarhaisen tuen ja kotipalvelun kanssayhteistyötä tehtiin harvemmin. (Kuvio 25)

Perheneuvolan kanssa yhteistyötä teki1–4 kertaa vuodessa puolet vastaajista,joka viides ei joko tee sitä lainkaan tai tahoei kuulu vastaajan yhteistyötahoihin. Las-tenpsykiatrian aluepoliklinikan kanssa yh-teistyötä teki 1–4 kertaa vuodessa vajaapuolet (48 %) vastaajista. Neljännes (24 %)

ilmoitti, että ei tee yhteistyötä koskaan taiettei se ole hänen yhteistyötahonsa. Nuo-risopsykiatrian aluepoliklinikan kanssa1–4 kertaa vuodessa yhteistyötä teki 37prosenttia vastaajista. Lähes yhtä moni(36 %) vastasi, ettei tee lainkaan yhteistyö-tä tai ettei taho kuulu yhteistyökumppa-neihin.

Nuorisotyön kanssa yhteistyötä 1–4kertaa vuodessa teki kaksi viidestä vastaa-jista. Reilu neljännes (27 %) ilmoitti, etteitee yhteistyötä koskaan tai ettei se ole hä-nen yhteistyötahonsa. Luotsin kanssa yh-teistyötä 1–4 kertaa vuodessa teki kolman-nes vastaajista, vajaa kolmannes (32 %) eilainkaan tai ilmoitti, ettei se ole yhteistyö-kumppaninsa.

Koulujen yhteistyötahoina mainittiinlisäksi:

� vanhempainyhdistys� kollegat muista kouluista� erityisopetuksen suunnittelija� toisen asteen koulutusyksiköt� lastensuojelulaitokset


Lähes päivittäin/viikoittain

Kuukausittain

1-4 kertaa/vuosi

Ei koskaan/ei ole yhteistyötaho

Ei osaa sanoa

Huoltajat

Lastensuojelun sosiaalityö

Lastensuojelun sosiaaliohjaus

Lastenpsykiatrian poliklinikka

Nuorisopsykiatrian poliklinikka

Nuorisotyö

Luotsi

Perheneuvola

Lapsiperheiden varhainentuki ja kotipalvelu

0 20 40 60 80 100 %

Kuvio 25. Yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa, %

� sosiaalivirastonmaahanmuuttoyksikkö� puheterapeutit� lasten psykiatrian akuuttityöryhmä /

HUS� nuorisopsykiatrian jalkautuva työryh-

mä / HUS� lasten ja nuorten sairaalanneurokogni-

tiivinen yksikkö / HUS� lastenneurologia/ HUS� Folkhälsan� Luckan

4.3 Työajan riittävyys

4.3.1 Oma työaika

Vastaajista kaksi viidestä koki oman työ-aikansa riittävän sopivasti laadukkaan op-pilashuoltotyön toteuttamiseen. Läheskolme viidestä (58 %) koki aikaa olevan vä-hän. Oppilashuoltopalvelujen vastaajienja muiden ryhmäläisten vastausten välilläei ollut suuria eroja. Tyytyväisimpiä omantyöaikansa riittävyyteen olivat apulaisreh-torit ja koulukuraattorit, joista kolme vii-

destä (62 % ja 63 %)koki aikaaolevan sopi-vasti. Psykologeista kaksi viidestä (39 %) jaterveydenhoitajista kolmannes (31 %) nä-ki aikaa olevan sopivasti. Riittämättömim-mäksi työaikansa kokivat rehtorit, joista 71prosentin mielestä aikaa on vähän. (Kuvio26)

Iällä, työkokemuksella tai kokemuksenpituudella oppilashuoltoryhmässä ei olluttilastollisesti merkitsevää riippuvuuttatyöajan riittävyyden kanssa (p>0,05). Ko-kemukseen työajan riittävyydestä ei vai-kuttanut myöskään henkilöstön vaihtu-vuus, tavoitteiden asettaminen, se, mitentyönjaolliset asiat huomioidaan oppilas-huoltoryhmän työssä, se,mitenhyödyntääoppilashuoltoryhmän moniammatillisuut-ta tai se, miten vastaaja kokee omaa am-mattitaitoaan hyödynnettävän oppilas-huoltoryhmässä (p>0,05).

Arviointia oman työajan riittävyydestäoli mahdollista täydentää avovastauksilla.Vastauksissa otettiin kantaa ennen kaik-kea resursseihin, työnjakoon, johtamiseenja työn suunnitteluun sekä aikataulullisiinseikkoihin.

Resursseihin liittyvissä vastauksissapainotettiin työajan riittämättömyyttä työ-määrään nähden. Työmäärä koetaan liial-liseksi koulun, luokkien ja oppilaiden vaa-tivuuden vuoksi, suuren asiakasmääräntakia sekä siksi, että yhdellä henkilöllä onliian monta koulua vastuullaan. Viimeksimainittu koskee erityisesti oppilashuolto-palvelujen henkilöstöä. Työntekijää työl-listää tällöin suuren asiakasmäärän ja kou-lujen välillä liikkumisen ohella myös usei-den oppilashuoltoryhmien jäsenyys sekäkokousten ja hallinnollisten asioiden suurimäärä.


Aikaa paljon Aikaa sopivasti Aikaa vähän Ei osaa sanoa

Opinto-ohjaajat

Koulupsykologit



Koulukuraattorit

Rehtorit

Apulaisrehtorit

0 20 40 60 80 100 %

Kuvio 26. Oman työajan riittävyys, %

Olen kolmessa koulussa, joten aika ei mitenkään riitä.

Pääkoulussani on erityisluokkia, integroituja oppilaita,

kansainvälisiä luokkia sekä tavallisia luokkia ja paljon

maahanmuuttajia. Tämän lisäksi yksi kouluistani on eri-

tyiskoulu (oppilashuoltopalvelujen henkilöstö).

Psykologi yläasteella vain päivän viikossa, mikä liian vä-

häinen aika, jotta pystyisi toimintaa laajemmin kehittä-

mään. Työaika menee oppilashuoltoryhmän kokouk-

seen ja yksittäisten oppilaiden asioiden selvittelyyn


Toistaiseksi oma aikani riittää. Ennakoin jo tässä vai-

heessa, että työmäärä tulee kasvamaan huomattavasti

tulevina vuosina ja työnjakoa on kehitettävä. Kuraattori-

työlle koulussa vaikuttaa olevan paljon tarvetta


Aika on otettava pakollisten ja tärkeiden asioiden hoi-

toon. Muuten ideointi ja toiminnan kehittäminen ym. on

mielessä, mutta asioita on liian paljon että ehtisi kaik-

keen. Infoähky, loputon työmäärä, koskaan ei tule val-

mista vaikka kuinka hyvin työnsä tekisi. Olisikin opetel-

tava/ saatava tukea priorisoinnille. Myös sille työtyyty-

väisyydelle olisi suotava ajatus. Kun tehdään paljon ja

tunnollisesti, olisi hienoa kuulla saavutuksista, kiitos sii-

tä mitä on saatu aikaan


Työnjakoon, johtamiseen ja työn suun-nitteluun liittyvät kysymykset koettiin tär-keiksi työajan riittävyyden kannalta.Monet toivoivat lisää aikaa suunnitteluun,kehittämiseen ja yhteisten toimintalinjo-jen sopimiseen. Johdolta toivottiin jämäk-kyyttä kokousten pituuden ja asiasisällönrajaamiseen, asioiden priorisointiin sekätoimivien käytäntöjen luomiseen.

Pienessä koulussa lähes kaikki aikataulutus ja asioiden

etenemisen seuranta ja mielessä pitäminen jää pitkälle

erityisopettajan vastuulle, samoin toteutus!!!

(muu oppilashuoltoryhmän jäsen).

Oppilashuoltoryhmän kokouksista tulee aivan liian pit-

kiä ja oppilaista puhutaan liikaa suhteessa siihen mitä

saadaan tehdyksi. Toivoisin vähemmän aikaa kokouk-

sille ja enemmän suoraa oppilastyötä


Aikataululliset haasteet koskivat oppi-lashuoltoryhmän toiminnalle keskeistenhenkilöiden ja yhteistyötahojen osallistu-mista kokouksiin. Rehtorin paikallaolo op-pilashuoltoryhmän kokouksissa koettiintärkeäksi, jotta tämä puheenjohtajana ontietoinen käsiteltävistä asioista ja ryhmäon päätäntävaltainen.

Edelleen yhteistyön ja aikojen järjestämiseen menee

oppilashuoltoryhmätyön toimivuudesta huolimatta pal-

jon aikaa ja voimavaroja


Kun lapsella on suuria vaikeuksia, tarvitaan paljon neu-

votteluja eri tahojen kanssa ja se vie aikaa. Monissa

neuvotteluissa on rehtorin syytä olla paikalla


4.3.2 Oppilashuoltoryhmänkokousaika

Oppilashuoltoryhmän kokousajan riittä-vyyttä arvioitiin viiden tehtäväalueenkautta:1. oppilasasioiden käsittely2. oppilashuoltoryhmän työn suunnittelu3. oppilashuoltoryhmän työn kehittämi-

nen ja arviointi4. kouluyhteisön oppilashuoltotyön

suunnittelu5. kouluyhteisön oppilashuoltotyön ke-

hittäminen ja arviointi

Vastaajista reilu puolet (54 %) katsoi,että ryhmän kokousaika riittää sopivastioppilasasioiden käsittelyyn. Kolmannes(34 %) koki aikaa olevan vähän. Oppi-lashuoltopalvelujen vastaajat olivat jonkinverran tyytyväisempiä käytettävissä ole-vaan aikaan kuin muut ryhmäläiset. Am-mattiryhmistä tyytyväisimpiä kokousajan


riittävyyteen olivat psykologit, joista 70prosenttia piti aikaa sopivana, sekä ter-veydenhoitajat, joista tätä mieltä oli 58prosenttia.

Oppilashuoltoryhmän työn suunnitte-luun varattua aikaapiti sopivana vajaa kol-mannes (32 %) koko ryhmän vastaajista.Kolme viidestä (59 %) koki aikaa olevanvähän.Muut ryhmäläiset olivat jonkin ver-ran tyytyväisempiä suunnitteluun varatunajan riittävyyteen kuin oppilashuoltopal-velujen vastaajat. Oppilashuoltoryhmäntyön kehittämiseen ja arviointiin oli sopi-vasti aikaa joka neljännen vastaajan mie-lestä. Vähäiseksi kokousajan riittävyydenkoki 64 prosenttia.

Koko kouluyhteisön oppilashuoltotyönsuunnitteluun kokousajan arvioi sopivaksireilu neljännes (27 %) vastaajista. 84 pro-senttia oli sitä mieltä, että suunnitteluunon vähän aikaa. Lähes joka neljäs (23 %)koki, että kouluyhteisön oppilashuolto-työn kehittämiseen ja arviointiin varattuakokousaikaa on sopivasti. Vähäisenä ko-kousaikaa piti 67 prosenttia.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että kunop-pilashuoltopalvelujen vastaajat kaipasivatenemmän aikaa suunnitteluja kehittä-mistyöhön, toivoivat muut ryhmäläiset li-sää aikaa oppilasasioiden käsitte-lyyn.(Kuvio 27)

Tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta(p = 0,000) oli vastaajan oman työajan riit-tävyyden sekä sen välillä, kuinka oppi-lashuoltoryhmän kokousaika riittää ryh-män työn suunnitteluun, kehittämiseen jaarviointiin. Niistä vastaajista, joiden mie-lestä aikaa suunnittelutyöhönoli sopivasti,liki kolme viidestä (59 %) koki myös työ-aikansa riittävyyden sopivaksi. Vastaajista,jotka kokivat suunnitteluaikaa olevan vä-


OPPILASASIOIDEN KÄSITTELY

Muut ohr-jäsenet

Oppilashuollon palvelu

KOULUYHTEISÖN OPPILASHUOLTOTYÖNKEHITTÄMINEN JA ARVIOINTI

Muut ohr-jäsenet


OHR-TYÖN SUUNNITTELU

Muut ohr-jäsenet


KOULUYHTEISÖN OPPILAS-HUOLTOTYÖN SUUNNITTELU

Muut ohr-jäsenet


OHR-TYÖN KEHITTÄMINEN JA ARVIOINTI

Muut ohr-jäsenet


0 20 40 60 80 100%


Kuvio 27. Oppilashuoltoryhmän kokousajan riittävyys, %

Oman työajan riittävyys

AIKAA ON...

Ohr:n kokousajan riittävyys työnsuunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin

Aikaa onpaljon

Aikaa onsopivasti

Aikaa onvähän

SUUNNITTELUUN

Paljon

Sopivasti

Vähän

Ei osaa sanoa

KEHITTÄMISEEN JAARVIOINTIIN

Paljon

Sopivasti

Vähän

Ei osaa sanoa

0 20 40 60 80 100%

Kuvio 28. Oma työaika ja oppilashuoltoryhmän kokousajanriittävyys työn suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin, %

hän, lähes kolme neljästä (72 %) piti myöstyöaikansa riittävyyttä vähäisenä. (Kuvio28)

Niistä vastaajista, joidenmielestä aikaaoppilashuoltoryhmän työn kehittämiseenja arviointiin on sopivasti, lähes kolme vii-destä (58 %) koki myös työaikansa riittä-vyyden sopivaksi. Sen sijaan vastaajista,jotka kokivat aikaa oppilashuoltoryhmäntyön kehittämiseen ja arviointiin olevanvähän, 67 prosenttia koki myös työaikansariittävyyden vähäiseksi.

4.3.3 Koulussa työskentelevientyöaika

Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan, mi-ten muiden koulussa työskentelevien toi-mijoiden työaika riittää oppilashuoltoon.Kuviossa 29 vastauksia on tarkasteltu si-ten, että koko oppilashuoltoryhmän vas-tauksista on poistettu aina kunkin ammat-tiryhmän omat vastaukset. Toisin sanoenesimerkiksi koulukuraattorin kohdallakoko oppilashuoltoryhmän näkemyksettarkoittavat muiden ryhmäläisten paitsikuraattoreiden vastauksia ja kuraattorei-den näkemykset esitetään oma arvio-koh-dassa. Opinto-ohjaajan, erityisluokanopettajan, koulunkäyntiavustajan, suo-mi2-opettajan, valmistavan opetuksenopettajan ja koululääkärin kohdalla eos-vastausten osuudet olivat yli 25 prosenttia,joten näiden ammattiryhmien tuloksia eiraportoida.

Oppilashuoltoryhmän vastaajilla olimyönteisempi käsitys rehtorin työajan riit-tävyydestä kuinmitä rehtorit itse arvioivat.Kun reilu kolmannes (35 %) ryhmän vas-taajista arvioi rehtorilla olevan sopivasti

aikaa, vastasi rehtoreista näin neljännes(26 %). 44 prosenttia oppilashuoltoryh-män vastaajista katsoi, että rehtoreilla onvähän aikaa oppilashuoltotyöhön, rehto-reista 72 prosenttia oli tätä mieltä.

Myös laaja-alaisten erityisopettajientyöajan riittävyys arvioitiin myönteisem-min kuin mitä ammattiryhmän edustajatitse kokivat. Koko ryhmän vastaajista 44prosenttia näki erityisopettajien työajansopivaksi, kun erityisopettajista näin vas-tasi joka kolmas (33 %). Vähäiseksi työajanriittävyyden arvioi reilu neljännes (34 %)ryhmän vastaajista, kun taas erityisopetta-jista tätä mieltä oli hieman yli puolet(53 %).

Sen sijaan koulupsykologit ja erityisestikoulukuraattorit kokivat työaikansa riittä-vyyden myönteisemmin kuin koko oppi-lashuoltoryhmän vastaajat. Kun ryhmänvastaajista vajaa kolmannes (30 %) arvioipsykologin ajan riittävyyden sopivaksi, ko-kivat psykologit lähes kaksi kertaa useam-min (57 %) näin. Kuraattoreiden työajanriittävyyden arvioi sopivaksi reilu kolman-nes (36 %) ryhmän vastaajista, mutta ku-raattoreista yli kaksinkertainen määrä(65 %). Ryhmän vastaajista 46 prosenttiakoki koulukuraattorien työajan vähäiseksi,kuraattoreista taas 27 prosenttia.

Kouluterveydenhoitajien työajan kat-soi sopivaksi ryhmän vastaajista 37 pro-senttia ja lähes yhtä moni (35 %) tervey-denhoitajista. Vähäiseksi terveydenhoita-jien työajan riittävyyden arvioi 44 prosent-tia ryhmän vastaajista ja terveydenhoita-jista hieman useampi (54 %).

Luokanopettajien/-valvojien työajanriittävyyden arvioi vähäiseksi hieman ylipuolet (51 %). Reilu neljännes (27 %) vas-taajista näki ajan sopivana. (Kuvio 29)


Koulussa työskentelevien työajan riit-tävyyttä täydentävät avovastaukset liittyi-vät resursseihin ja työmäärään, vaihtu-vuuteen ja puuttuvaan henkilökuntaan,työnjaollisiin sekä aikataulullisiin kysy-myksiin.

Liian suurten työmäärienkoettiin kuor-mittavan henkilökuntaa. Työnjakoon toi-vottiin selkeyttä rajaamalla eri henkilöi-den työtehtäviä. Oppilashuoltopalvelujenhenkilökunnan siirtyminen eri koulujenvälillä koettiin aikaa vieväksi ja vähäinenpaikalla olo yhdessä koulussa ongelmalli-seksi. Ennaltaehkäisevään työhön ja var-haiseen puuttumiseen ei koettu jääväntarpeeksi aikaa.

“Perustyön” ohella oppilashuoltotyö on kuormittavaa.

Tehokkaammin voisi toimia jos roolit ja työnjaot olisivat

selkeät ja jokainen pysyisi omassa roolissaan


Oppilashuollossa erityisesti terveydenhoitajat, kuraat-

torit ja psykologit juoksevat koulusta toiselle ja kokouk-

siin ja ennättävät todella vähän tai ei lainkaan tutustua

luokissa tapahtuvaan työskentelyyn, konsultoida opet-

tajia ja olla oppilaiden pidempiaikaisena tukena, kun

muut hoito- tai kuntoutustahot ovat ylikuormituksen

vuoksi tukossa. Silloin huonosti voiva oppilas ja hänen

perheensä ovat todella heikoilla ja ongelmat kasaantu-

vat. Opettajat, luokka ja koko kouluyhteisö saattavat tur-

hautua ja uupumus ja pahoinvointi leviävät kaikkiin


Olen havainnut, että kun aikaresurssi lisääntyy, myös

oppilashuollollisten tehtävien määrä lisääntyy. Toden-

näköisesti on piilotarvetta, johon ei voida vastata, kun

resurssit ovat niukat. Mm. uusien luokkia ja kouluyh-

teisöä koskevien työtapojen kehittäminen jää kiireelli-

sen ja asiakastyön jalkoihin


Oppilashuoltoryhmän jäsenten sään-nöllinen osallistuminen kokouksiin koet-tiin tärkeäksi. Pulmalliseksi nähtiin henki-lökunnan vaihtuvuus ja tilanteet, jolloinkukaan ei hoida avoinna olevaa tehtävää.Koululääkäreillä ei ole mahdollisuuttaosallistuakokouksiin lainkaan ja tähän toi-vottiin muutosta. Lisäksi luokanopettajillanähtiin olevan vaihtelevasti aikaa oppi-lashuoltotyöhön – joillakin riittävästi jatoisilla olemattomasti. Vaihtelu opettajienosallistuvuudessa koettiinkin yhdeksi työnhaasteeksi.

Opettajien (sekä luokan että erityisopettajien) osallistu-

misaktiivisuus vaihtelee runsaasti. Oppilashuoltoryh-

män jäsenille sopivien kokousaikojen löytäminen on ol-

lut kovin haasteellista


Lääkärillä ei mahdollisuutta osallistua oppilashuoltoon,

sillä on koululla vain kerran viikossa, eikä täyttä työ-

aikaa (oppilashuoltopalvelujen henkilöstö).


Aikaa paljon Aikaa sopivasti Aikaa vähän Ei ole yhteistyötaho/Ei osaa sanoa

KOULUTERVEYDENHOITAJA

Oma arvio

OHR-vastaajat ilman ammattiryhmää

LAAJA-ALAISET ERITYISOPETTAJAT

Oma arvio


KOULUKURAATTORI

Oma arvio


REHTORI

Oma arvio


KOULUPSYKOLOGI

Oma arvio


LUOKANOPETTAJA


0 20 40 60 80 100%

Kuvio 29. Työajan riittävyys, oma ja oppilashuoltoryhmän arvio, %

4.3.4 Rehtorin työaika

Rehtorin työajan riittävyydellä havaittiinolevan tilastollisesti merkitsevä yhteys senkanssa, kuinka oppilashuoltoryhmän ko-kousaika riittää oppilasasioiden käsitte-

lyyn (p = 0,001), oppilashuoltoryhmän työn

kehittämiseen ja arviointiin (p = 0,044),

kouluyhteisön oppilashuoltotyön suunnit-

teluun (p = 0,000) sekä kouluyhteisön oppi-

lashuoltotyön kehittämiseen ja arviointiin

(p = 0,003). Tässä tapauksessa riittävyydenarvioinnista käytettiin kaikkien vastaajien,myös rehtoreiden, arvioita. (Taulukko 5)

�� Taulukko 5. Rehtorin työajan jaoppilashuoltoryhmän kokousajan riittävyys, %

Oppilashuoltoryhmän Rehtorin työaika riittääkokousaika riittää oppilashuoltotyöhön

Sopivasti Vähän

Oppilasasioiden käsittelyynSopivasti 58 13Vähän 51 70

Oppilashuoltoryhmän työn kehittämiseenja arviointiinSopivasti 50 35Vähän 27 56

Kouluyhteisön oppilashuoltotyönsuunnitteluunSopivasti 44 46Vähän 16 78

Kouluyhteisön oppilashuoltotyönkehittämiseen ja arviointiinSopivasti 36 54Vähän 13 80

4.3.5 Muiden tahojen työaika

Kyselyssä pyydettiin arvioimaan koulunulkopuolisten tahojen työajan riittävyyttä

oppilashuoltotyöhön koulun kanssa. Eos-vastausten osuus oli suuri (keskimäärin38 %), mikä on huomioitava tuloksia tar-kastellessa. Eniten eos-vastauksia kertyiarvioitaessa järjestöjen (56 %), seurakun-tien ja uskonnollisten yhteisöjen (48 %),nuorisoasemien (45 %) sekä lapsiperhei-den varhaisen tuen ja kotipalvelun (43 %)työajan riittävyyttä. Avovastauksista ilme-nee, ettei vastaajilla useinkaan ole tietoamuiden tahojen työajan riittävyydestä eikäaiheesta ole keskusteltu yhteistyökump-paneiden kanssa. Vastaajilla ei myöskäänole kokemusta yhteistyöstä kaikkien eri ta-hojen kanssa. Useimmin ”ei ole yhteistyö-tahoni” mainintoja saivat järjestöt, nuo-risoasemat sekä seurakunnat ja uskonnol-liset yhteisöt. Yleisimpiä yhteistyötahojaolivat lastensuojelu ja perheneuvola.

Vähiten aikaa oppilashuoltotyöhönkoulun kanssa arvioitiin olevan aikaa las-tensuojelun sosiaalityöllä, jonka kohdallalähes kolme neljästä (72 %) vastaajastanäki aikaa olevan vähän. Joka kymmenes(9 %) katsoi, että lastensuojelulla on sopi-vasti aikaa. Lastensuojelun sosiaalioh-jauksen työajan riittävyyden katsoi vähäi-seksi puolet (49 %) vastaajista. Vastaajistakaksi viidestä (41 %) näki lapsiperheidenvarhaisen tuen ja kotipalvelun työajanriittävyyden vähäiseksi.

Lastenpsykiatrian aluepoliklinikoidensekä perheneuvoloiden kohdalla kolmeviidestä (58–59 %) arvioi aikaa olevan vä-hän. Nuortenpsykiatrian aluepoliklinikoi-den työajan riittävyyden arvioi vähäiseksireilu puolet (54 %) vastaajista.

Nuorisotyön kohdalla vastaajista jokaviides (19 %) katsoi aikaa olevan sopivastioppilashuoltotyöhön koulun kanssa jajoka neljäs (26 %) katsoi aikaa olevan vä-


hän. Luotsi-toiminnan kohdalla osuudetmenivät toisinpäin: joka neljännen (23 %)mielestä Luotsilla on sopivasti aikaa, ja vii-dennes (21 %) arvioi aikaa olevan vähän.(Kuvio 30)

Avovastauksissa tuotiin esiin tiedon-kulkuun, resursseihin ja työnjakoon liitty-viä kysymyksiä. Salassapitosäädökset sekäeri tahojen erilaiset tiedottamiskäytännötsaattavat hankaloittaa tiedon siirtoa erityi-sesti koulun suuntaan. Hoitavien tahojenylikuormittuneisuus ja henkilöstön vaih-tuvuus heijastuvat myös koulun kanssatehtävään yhteistyöhön. Vastaajat toivoi-vat enemmän tietoa eri yhteistyötahojentoimenkuvista ja työnjaosta koulun kanssavoidakseen ohjata tehokkaammin oppilai-ta palvelujen piiriin.

Tiedonkulku eri tahojen välillä on ONGELMA. Tiukimmin

varjelee tietojansa sosiaalitoimi, koskaan ei tule pa-

lautetta mihinkään, ei tietoa eikä vastausta, onko asia-

kas palvelujen piirissä. Miksi pitää ilmoittaa, kuin siirtää

asiakas johonkin pois silmistä...mutta mitä siellä teh-

dään? Sairaalat ja poliklinikat eivät anna palautetta, ei-

vätkä varmaan edes ymmärrä, että meillä ei täällä kou-

lussa useinkaan ole mitään tietoa tai käsitystä siitä mitä

on tutkittu ja mitä on tehty. […]Pitäisi ehdottomasti ky-

syä heti hoitosuhteen alkaessa lupa tiedonsiirtoon. ja

tarkistaa asia vielä kun lapsi siirtyy pois sairaalan poli-

klinikan kirjoilta. Saman pitäisi koskea koulun tulovai-

hetta, siirtymistä päivähoidosta. Moni taho tekee hirvit-

tävän määrän työtä lapsen ja perheen eteen. Tutkitaan

ja pohditaan samoja asioita eri yksiköissä itsekseen.

Koulun vaihtuessa aletaan joskus tutkia samoja asioita

uudelleen, koska tieto ei välity


Alueen lastensuojelu on ylikuormittunut ja henkilöt

vaihtuvat usein. Lastensuojelulla ei ole tarpeeksi työka-

luja asioiden hoitamiseksi


Pedagogiset yhteyshenkilöt ovat jääneet melko vieraik-

si. Alueellisia erityisopetuksen suunnittelijoita on saatu

koululle neuvotteluun hyvin; heidän toimenkuvissaan

tapahtuneiden muutosten vaikutuksista ei ole vielä ko-

kemuksia. Oppilashuoltotyö eri tahojen kanssa liittyy

joko yksittäisiin oppilaisiin ja heidän asioissaan järjes-

tettäviin yhteistyöneuvotteluihin, tai koulun teema-

päiviin ja erilaisiin tilaisuuksiin


4.3.6 Yhteistyön tiiviys ja työajanriittävyys

Tutkimuksessa tarkasteltiin lastensuoje-lun, varhaisen tuen, perheneuvolan, las-ten- ja nuorten psykiatrian, nuorisotyönsekä Luotsin kanssa tehtävää yhteistyötämyös yhteistyön tiiviyden sekä tahojentyöajan riittävyyden näkökulmista. Kyse-lyn perusteella muuttujien välinen riippu-vuus oli tilastollisesti merkitsevää(p � 0,05). Liitteestä 6 löytyy tarkempi


Aikaasopivasti

Aikaavähän

Ei oleyhteistyötaho

Ei osaasanoa

Luotsi-toiminta

Klaari-toiminta

Koululaisten iltapäivätoiminta

Seurakunnat ja uskonnolliset yhteisöt

Esiopetus

Nuorisotyö

Järjestöt

Oman viraston tukipalvelut

Nuorisoasemat

Poliisi

Lasten foniatrinen poliklinikka japuheterapiapalvelut


Perheneuvola



Nuortenpsykiatrian poliklinikka


0 20 40 60 80 100 %

Aikaapaljon

Kuvio 30. Yhteistyötahojen työajan riittävyys, %

taulukko tahojen yhteistyön tiiviydestä jatyöajan riittävyydestä.

Päivittäin tai viikoittain lastensuojelunsosiaalityön kanssa yhteistyötä tekevistä85 prosenttia koki lastensuojelulla olevanvähän aikaa oppilashuoltotyöhön. Myöskuukausittain yhteistyötä tekevistä 83 vas-tasi näin. Niistä vastaajista, jotka eivät kos-kaan tee yhteistyötä tai joiden yhteistyöta-hoihin lastensuojelu ei lukeudu, puolet ar-vioi työaikaa olevan vähän (p = 0,000).

Lapsiperheiden varhaisen tuen ja koti-palvelun kanssa 1–4 kertaa vuodessa yh-teistyötä tekevistä 65prosenttia näki tahol-la olevan vähän aikaa oppilashuoltotyö-hön. Vastaajista, jotka eivät tee lainkaanyhteistyötä tämän toimijan kanssa tai jon-ka yhteistyötahoihin toimija ei lukeudu,tätä mieltä oli kolmannes (32 %) (p =0,000).

Perheneuvolan kanssa 1–4 kertaa vuo-dessa yhteistyötä tekevistä kolme neljästä(73 %) oli sitä mieltä, että työntekijöillä onvähän aikaa oppilashuoltotyöhön. Vastaa-jista, jotka eivät tee lainkaan yhteistyötäperheneuvolan kanssa tai joiden yhteis-työtahoihin taho ei lukeudu, lähes puolet(48 %) oli tätä mieltä (p = 0,000).

Lastenpsykiatrian aluepoliklinikankanssa 1–4 kertaa vuodessa yhteistyöstätekevistä lähes kolme neljästä (73 %) olisitä mieltä, että työntekijöillä on vähän ai-kaa oppilashuoltotyöhön. 39 prosenttiavastaajista, jotka eivät tee lainkaan yhteis-työtä lastenpsykiatrian aluepoliklinikankanssa tai joiden yhteistyötahoihin taho eilukeudu, koki myös näin (p = 0,000).

Nuorisonpsykiatrian aluepoliklinikankanssa 1–4 kertaa vuodessa yhteistyöstätekevistä lähes kolme neljästä (73 %) koki,että taholla on vähän aikaa oppilashuolto-

työhön. Vastaajista, jotka eivät tee lain-kaan yhteistyötä nuortenpsykiatrian alue-poliklinikan kanssa tai joiden yhteistyöta-hoihin taho ei lukeudu, reilu neljännes(28 %) vastasi näin (p = 0,000).

Alueellisen nuorisotyön kanssa 1–4kertaa vuodessa yhteistyötä tekevistä 36prosenttia koki työntekijöillä olevan vähänaikaa oppilashuoltotyöhön. Luotsin kans-sa 1–4 kertaa vuodessa yhteistyöstä teke-vistä lähes yhtä suuri osa vastaajista arvioityöntekijöiden työajan riittävyyden sopi-vaksi (38 %) ja vähäiseksi (37 %) (p =0,000).

4.4 Alueittainen tarkastelu

Työaikaan ja henkilöstön vaihtuvuuteenliittyviä kysymyksiä tarkasteltiin alueittainjakamalla aineisto kahteen osaan: ItäisenjaKoillisen suurpiirinmuodostamaan alu-eeseen sekä muuhun Helsinkiin.

4.4.1 Työajan riittävyys

Itäisen ja Koillisen suurpiirin alueen oppi-lashuoltoryhmien työntekijöistä 60 pro-senttia koki työaikansa riittävyyden vähäi-seksi. Muilla Helsingin alueilla vastaavaosuus oli hieman alhaisempi, 55 prosent-tia. Sopivaksi työaikansa riittävyyden ko-kevien osuus oli lähes samansuuruinenidässä ja koillisessa (38 %) ja muualla Hel-singissä (41 %). Erot työajan riittävyydenkokemuksessa eivät kuitenkaan olleet ti-lastollisestimerkitseviä (p � 0,05). (Kuvio31)


Oppilashuoltoryhmän oppilasasioidenkäsittelyyn varatun ajan riittävyydessä olitilastollisesti merkitseviä (p = 0,012) erojaalueidenvälillä.Muilla alueillaHelsingissäsopivaksi riittävyyden katsoi kolme viides-tä (63 %). Itäisen ja Koillisen alueen vas-

taajista 45 prosenttia koki aikaa olevan so-pivasti.

Koulun henkilöstön työajan riittävyyttäarvioitaessa alueiden välillä oli joitakineroja laaja-alaisten erityisopettajien, opin-to-ohjaajien, luokanopettajien/-valvojiensekä psykologien kohdalla, mutta riippu-vuus ei ollut tilastollisesti merkitsevää(p � 0,05). Muiden tahojen työajan riittä-vyyttä tarkasteltaessa11 oli havaittavissa ti-lastolisesti merkitseviä eroja lastensuoje-lun (p = 0,001) ja luotsin (p = 0,011) koh-dalla. Itäisellä ja Koillisella alueella 85 pro-senttia arvioi lastensuojelun sosiaalityönajan riittävyyden vähäiseksi ja kaksi pro-senttia sopivaksi. Muilla Helsingin alueillakolme viidestä arvioi lastensuojelun ajanriittävyyden vähäiseksi ja 16 prosenttia so-pivaksi. Luotsin ajan riittävyyden koki so-pivaksi 22–24 prosenttia vastaajista mo-lemmilla alueilla. Vähäiseksi riittävyydenkoki muilla alueilla Helsingissä 14 pro-senttia vastaajista. Idän ja Koillisen alueel-la osuus oli kaksinkertainen (29 %). (Kuvio32)

4.4.2 Henkilökunnan vaihtuvuus

Itäisen ja Koillisen alueen vastaajista 70prosenttia ilmoitti yhden tai useammanoppilashuoltoryhmän jäsenen vaihtuneenlukuvuonna 2009/10. Muilla alueilla Hel-singissä osuus oli 52 prosenttia. Jokaneljäs


Oman työajanriittävyys

Aikaa sopivasti

Aikaa vähän

Oppilashuoltoryhmänkokousajan riittävyys

Aikaa paljon

Aikaa sopivasti

Aikaa vähän

0 10 20 30 40 50 60 70 %

Itäinen jaKoillinensuurpiiri

MuutHelsinginalueet

Kuvio 31. Oman työajan riittävyys ja oppilashuoltoryhmänkokousajan riittävyys oppilasasioiden käsittelyyn, %

Itäinen jaKoillinen suurpiiri

Luotsi

Koulupsykologi

Laaja-alainen erityisopettaja

Opinto-ohjaaja

Luokanopettaja

Nuorisotyö


Perheneuvola

Muut suurpiirit

Laaja-alainen erityisopettaja

Luokanopettaja

Koulupsykologi

Opinto-ohjaaja

Luotsi

Nuorisotyö


Perheneuvola

0 20 40 60 80 100%

Aikaapaljon

Aikaasopivasti

Aikaavähän


Ei osaasanoa

Kuvio 32. Koulun henkilöstön ja muiden tahojen työajan riittävyys,%

11Tuloksia tulkitessa huomioitava, että EOS-vastaustenosuus oli suuri (itä ja koillinen/muut alueet): lastensuoje-lun sosiaalityö 11/20 %, lastensuojelun sosiaaliohjaus29/44 %, lapsiperheiden varhainen tuki ja kotipalvelu40/45 %, perheneuvola 29/30 %, nuorisotyö 36/44 %,Luotsi 33/43 %, lastenpsykiatria 26/28 %, nuorisopsykiat-ria 27/26 %, nuorisoasemat 39/51 %, foniatrinen poli-klinikka 39/36 %.

(24 %) muun Helsingin vastaajista työs-kenteli koulussa, jossa oli vaihtunut kaksitai useampi jäsentä vuoden aikana. Idän jaKoillisen alueilla osuus oli kaksinkertai-nen (48 %). Alueelliset erot vaihtuvuudes-sa olivat tilastollisesti merkitseviä (p =0,005). (Kuvio 33)

4.5 Oppilashuoltotyönvahvistaminen

4.5.1 Oppilashuoltotyöhönosallistuminen

Vastaajilta tiedusteltiin, onko sellaisia yh-teistyötahoja, joiden tulisi osallistua oppi-lashuoltotyöhön, mutta jotka eivät tällähetkellä osallistu. Tällaisiksi tahoiksi ni-mettiin ennen kaikkea koululääkärit, las-tensuojelu, nuorisotoimi, perheneuvolasekä lastenja nuortenpsykiatria, muttamyös oppilaat, suomi2-opettaja, opetusvi-raston hallinnon edustajat ja seurakunta.Vastaajien mielestä koululääkärin näkö-kulmanmukaan saaminen oppilashuolto-työhön olisi tärkeää. Pätevien ja pysyvienkoululääkärien palkkausta ja aikataulujenjärjestämistä toivottiin, jotta yhteistyö jakonsultaatio olisivat mahdollisia. Suo-mi2-opettajan osallistuminen oppilas-huoltoryhmän toimintaan koettiin hyö-dylliseksi niissä kouluissa, joissa on paljonmonikulttuurisia oppilaita.

Niissä kouluissa, joissa on paljon lapsia monikulttuuri-

sista perheistä olisi hyvä jos myös suomi2- opettaja voi-

si tiiviimmin osallistua oppilashuoltoryhmän toimintaan

ja hänelle olisi enemmän varattu yhteissuunnittelutyö-

aikaa (he ovat usein monessa koulussa ja jää vähän tii-

miaikaa). Pätevien ( pysyvien) koululääkäreiden aika-

taulun ja palkkauksen järjestäminen niin ,että olisi mah-

dollisuus yhteistyöhön ja konsultaatioon

(oppilashuoltopalvelun henkilöstö).

Oppilaiden osallisuutta tulisi lisätä sellaisissa koulun

toimintakulttuuriin ja oppimisympäristöön liittyvissä asi-

oissa, joissa on tärkeää kuulla oppilaita


Sosiaalitoimen lastensuojelulta toivot-tiin avoimuutta ja aktiivisempaa yhteistyö-tä. Konkreettisina toimenpiteinä ehdotet-tiin konsultaatioja yhteyshenkilöiden ni-meämistä molemmin puolin, säännölli-sesti järjestettäviä tutustumispalavereitasekä avoimempia konsultaatiokanavia.Koulun ja lastensuojelun toimenkuvien janäkemysten yhteistä koontia ja läpi-käymistä esitettiin yhteistyökäytäntöjenselkiyttämiseksi.

Sosiaalitoimi on mysteerio salaisuuksineen. Työtaakka

siellä on varmasti valtava nykyisin. Mutta olisi korkea

aikaa käydä läpi yhdessä toimenkuvia. Miten paljon

koulussa tehdään ennen kuin otetaan yhteyttä mihin-

kään. Avoimemmat konsultaatiokanavat pitää saada.

Kasvoton puhelinääni ei helpota yhteistyötä. Olisi hyvä

virastojen ja laitosten kesken koota näkemyksiä ja

säästytään paljolta turhalta työltä. Konsultaatio/ yh-

teyshenkilöt puolin ja toisin nimettävä



Itäinen jaKoillinensuurpiiri

MuutHelsinginalueet

Vaihtuneidenjäsentenmäärä

0

1

2

3 - 6

0 10 20 30 40 50 %

Kuvio 33. Vaihtuneet oppilashuoltoryhmän jäsenet 2009/10, %

Lukukausittain koulussa järjestettäväntutustumispalaverin arveltiin olevan hyö-dyllinen lastensuojelun ja koulun työnte-kijöiden ohella myös perheneuvolan, las-tenpsykiatrian sekä nuorisotyön edustajil-le. Perheneuvolan kanssa yhteistyötä ha-luttaisiin tiivistää muutoinkin kuin oppi-lashuoltotyössä.

Ruotsinkieliselle nuorisotyölle toivot-tiin parempaa näkyvyyttä koulussa. Nuo-risotoimelta toivottiin ylipäänsä aktiivi-sempaa yhteistyöotetta. Lisäksi poliisinkoulutyöhön toivottiin selkeyttä yhteis-työn rakentamiseksi.

Vastauksissa tuotiin esiinmyös tarvettaselkiyttää koulun sisäisiä toimintatapoja.Lisäksi yhteistyörakenteiden luonti eri ta-hojen kanssa koettiin tärkeäksi. Vastaajatpainottivat kuitenkin, että ajallisten re-surssienniukkuus sekä salassapitosäädök-set tuovat omat haasteensa yhteistyölle jasen kehittämiselle.

Ensin pitäisi saada koulun sisäinen yhteistoiminta sel-

keämmäksi, vasta sen jälkeen voidaan arvioida mitkä

tahot ja millä tavalla voisivat mukanaolollaan edistää

oppilashuoltotyötä (oppilashuoltopalvelun henkilöstö).

Yhteistyö rakentuu tarpeen mukaan. Arjessa ei voi pitää

yllä jatkuvia kontakteja kovin monien tahojen kanssa


4.5.2 Oppilashuoltotyön kehittäminen

Vastaajilta kysyttiin, kuinka he kehittäisi-vät olemassa olevilla resursseilla koulunoppilashuoltotyötä Helsingissä. Kehittä-misehdotukset liittyivät resursseihin,työnjakoon ja toimintatapoihin, oppilas-huoltotyöhön koulussa sekä yhteistyökäy-täntöihin muiden tahojen kanssa. Monetvastaajat toivoivat pitkäjänteisempää työ-

tapaa lyhytkestoisten ja vaihtuvien projek-tien sijaan. Perustyön kehittäminen ja ole-massa olevien palvelujen vahvistaminenniin oppilashuoltotyössä kuin moniam-matillisessa yhteistyössäkin nähtiin tär-keämmäksi kuin projektiluontoiset kehit-tämiskohteet. Kehittämis- ja suunnittelu-työhön haluttiin myös kaikki työntekijätmukaan.

Kehittämiskohteissa oppilashuoltopal-velujen henkilöstön ja muiden oppi-lashuoltoryhmän jäsenien näkemyksetpoikkesivat jonkin verran toisistaan.Oppi-lashuoltopalvelujen henkilöstön näke-myksissä korostettiin koulutuksesta jatyönohjauksesta, työskentelytapoja, kou-luyhteisön oppilashuoltoa sekä suunnitte-luja kehittämistyötä. Muiden oppilas-huoltoryhmän jäsenien näkemyksissä pai-nottui puolestaan henkilöstöresurssit,työnjako ja yhteistyö. Karkeasti yleistäenvaikuttaa siltä, että kun oppilashuoltopal-velujen henkilöstö toivoi lisää koulutustaja kehittämistyötä, halusivat muut jäsenetkohennusta käytännön työolosuhteisiin.

Resurssit

Oppilashuoltotyöhön toivottiin ennenkaikkea enemmän aikaa perustyön teke-miselle. Oppilashuoltopalvelujen työnte-kijöille toivottiin vähemmän kouluja, jottaaikaa ei kuluisi koulujen välillä siirtymi-seen, eri koulujen käytäntöjen omaksumi-seen sekä useisiin kokouksiin. Aikaahalut-tiin lisää asiakastyöhön sekä oppilashuol-toryhmän työskentelyyn, keskusteluun,toiminnan suunnitteluun ja kehittämi-seen. Ajallisten resurssien kasvattamisenja tehokkaamman kohdentamisen koet-tiin parantavanmyös yhteistyön ja konsul-toinnin edellytyksiä. Lisäksi luokanopetta-


jien oppilashuoltotyölle varatun ajan li-sääminen koettiin tärkeäksi.

Koulukuraattorina koen, että kolmen koulun viikkotahti

on hieman liian suuri, tehtävää olisi riittävästi kahdelle-

kin koululle. Pitäisi olla enemmän aikaa keskittyä yksit-

täisten oppilaiden tilanteisiin.


Ilmeisesti koulussa toimivilla ammattiryhmillä pitäisi

olla enemmän aikaa keskusteluun, ei pelkästään 1 tunti

viikossa oppilashuoltoryhmässä, missä sammutellaan

jo alkaneita paloja. Kaikkien oppilashuoltoryhmässä toi-

mivien pitäisi olla kiinnostuneita ja sitoutuneita toimin-

taan. (muu oppilashuoltoryhmän jäsen)

Minusta olisi hyvä, jos opettajilla olisi enemmän aikaa ja

resursseja oppilashuoltotyölle. Se voisi olla työnohjaus-

ta, koulutusta, opettaja-pari -työskentelyä. Tuntuisi,

että olisi tarvetta lisäresurssille, siten että tarvittaessa

opettaja saisi luokkaansa toisen opettajan vaikka vii-

koksi tai kahdeksi. Minusta tuntuu, että koko luokka

hyötyisi siitä, että joka viikko olisi tunti ryhmätaitojen

harjoittelua ja tunteiden ilmaisemista


Henkilöstön vaihtuvuus ja tämän mu-kanaan tuomat katkokset palvelujen saa-tavuuteen ja laadukkuuteen koettiin kes-keisiksi epäkohdiksi. Kouluille toivottiin-kin pysyvät ja riittävät koulukuraattori-,psykologi- ja terveydenhoitajapalvelut.Useat vastaajat toivoivat, että palvelujenresursoinnissa huomioitaisiin myös kou-lujen erilaiset tarpeet. Lisäksi sijaistamis-mahdollisuudet puhuttivat erityisesti op-pilashuoltopalvelujen henkilöstön koh-dalla. Esimerkiksi terveydenhoitaja saat-taa olla vain yhden päivän viikossa koulus-sa töissä, joten hänen poissaolonsa voituoda usean viikon viiveen asioiden hoi-toon. Laaja-alaisten erityisopettajien oppi-lashuoltoryhmän kokouksiin osallistumi-nen nousi monessa kommentissa esille.Tällä hetkellä osallistuminen ei kuulu hei-

dänopetusvelvollisuuteensa eivätkähenäinollen saa automaattisesti korvausta kokouk-sista ja tekemästään oppilashuoltotyöstä.

Lisäksi työskentelyn perusolosuhteisiintoivottiin kiinnitettävän huomioita. Joissa-kin kouluissa esimerkiksi terveydenhoita-ja ja koulukuraattori jakavat huoneen, jo-ten heidän ei olemahdollista työskennelläsamoina päivinä. Tämä vaikuttaa puoles-taan työntekijöiden keskinäisen yhteis-työn edellytyksiin. Henkilöstöllä tulisimuutenkin olla asianmukaiset työhuoneetja kokoustilat käytettävissään, jotta myösoppilaat kokevat käynnit miellyttäviksi jaluottamuksellisiksi.

“Yhden päivän koulu” on hyvin haavoittuvainen. Psyko-

login/kuraattorin satunnainenkin poissaolo vie käytän-

nön toimilta viikon


Laaja-alaisille opettajille tulisi maksaa korvausta oppi-

lashuoltotyöryhmän kokouksiin osallistumisesta. Meillä

on joka viikko oppilastyöryhmän kokous, joka on kaksi

tuntia. Laaja-alainen erityisopettaja istuu kokouksessa

omien oppituntiensa ulkopuolisella ajalla. Hän ei saa sii-

tä mitään korvausta. Toiset oppilashuoltoryhmän jä-

senet ovat siinä virka-ajallaan


Mielestäni niin kauan, kun oppilasryhmät ovat liian isoja

ja ihmiset työskentelevät epäterveellisissä tiloissa ei to-

dellista hyvinvointia saavuteta. Koulujen resursseja

koskevat säästötoimet ovat suuressa ristiriidassa uu-

den perusopetuslain kanssa. Liian paljon kauniita lau-

seita ja kehittämishankkeita, liian vähän oikeasti olen-

naisia toimia lasten ja nuorten ja heidän kanssaan työs-

kentelevien hyvinvoinnin lisäämiseksi!


Konkreettisina toimenpiteinä vastaajatesittivät:� pienempää työmäärää� riittävää aikaa asioiden käsittelyyn� riittävästi henkilökuntaa perustyöhön


� lisää henkilökuntaa koulujen sosiaali-työhön

� pienempiä opetusryhmiä� resurssien säilyttämistä vähintään ny-

kyisellä tasolla� lisää joustavuutta resurssien jakoon

sekä oppilashuollossa että opetusjär-jestelyissä

� panostusta asiakastyöhön pitkien ko-kousten ja projektien sijaan

� oppilashuoltohenkilöstön samanai-kaista paikalla oloa

� sijaismahdollisuuksia� korvauskäytäntö laaja-alaisten erityis-

opettajien oppilashuoltoryhmän ko-kouksiin osallistumiselle

Työnjako ja toimintatavat

Rehtorin ja koulun johdon toiminta näh-tiin keskeiseksi oppilashuollon toimivuu-den kannalta. Johdon kiinnostus ja paneu-tuminen oppilashuollollisiin kysymyksiinheijastuu koko koulun oppilashuoltotyö-hön. Tähän liittyy myös henkilöstön moti-voituneisuus ja sitoutuneisuus oppi-lashuoltotyöhön. Oppilashuoltotyöhöntoivottiinkin työn suunnitelmallisuudenlisäämistä, yhteistä keskustelua toiminta-linjoista sekä koko kouluyhteisön tiiviim-pää integrointia oppilashuollolliseen ajat-teluun ja kehittämistyöhön.

Rehtorin toimiminen puheenjohtajana on keskeistä.

Ryhmän kokoa ei tulisi paisuttaa. Tehtävien ja vastuun-

jaon eri työntekijöiden kesken tulisi olla selkeää. Osal-

listujien sitoutumisen tärkeys


Työryhmän kokoontumistapa/työskentelytapa on oh-

jautunut koulumme johdon taholta. Vastavuoroisuus on

puuttunut 2:n viime vuoden aikana


Lisäisin yhteistä keskustelua arvokysymyksistä ja kou-

lun toimintalinjoista. Ilman sitä ajaudutaan tekemään

toimenpiteitä, jotka eivät välttämättä ole lainkaan kou-

lun julkilausuttujen arvojen mukaisia. Erityisesti koulun

johdon sitoutuminen ja kiinnostus oppilashuollon kehit-

tämiseen vaikuttaa koko kouluyhteisön oppilashuollolli-

sen ajattelun kehittymiseen. Oppilashuollon koulutuk-

siin pitää saada koko oppilashuoltoryhmä mukaan ja va-

rata koulutuksen lomaan työskentelyaikaa jonkun konk-

reettisen asian tiimoilla, vaikka erityisen vaikean oppi-

las- tai luokkatilanteen työstämiseen, salassapito huo-

mioonottaen (oppilashuoltopalvelun henkilöstö).

Toimintatapoina painotettiin varhai-sen tuen ja seurannan tärkeyttä. Toimin-nan järkeistämistä toivottiin monellakintapaa. Liiallista byrokratiaa ja kokousta-mista haluttiin vähentää, ja käytännöntyölle toivottiin toimintaedellytyksiä.Oppilashuoltotyön käytäntöihin toivottiinselkeitä, yhtenäisiä toimintamalleja ja so-vituista säännöistä kiinnipitämistä. Toi-saalta esitettiin toiveita suuremmasta kou-lukohtaisesta joustavuudesta opetus- jaoppilashuoltojärjestelyihin. Päättäjiltä jajohdolta haluttiin luottamusta koulunhenkilökunnan ammattitaitoon ja kykyynratkaista oppilashuollollisia kysymyksiäoman koulun sisällä. Johdon toivottiin jal-kautuvan luokkien arkeen. Vastaajat eh-dottivat myös toimivien, hyväksi todettu-jen mallien parempaa jakamista kaupun-kitasolla sekä avointa keskustelua siitä,miten toimimattomia käytäntöjä voidaanmuuttaa.

Oman ammatin osalta yhteisöllisempää työnkuvaa ja

sen mahdollistamista resurssien puitteissa. Työtä oman

vastaanoton ulkopuolella. Enemmän yhteistyössä opet-

tajien ja muun oppilashuoltohenkilöstön kanssa. Yhteis-

työn lisäämistä koulun ulkopuolisten tahojen kesken


Järkeistystä, päällekkäisyyksien huomioiminen ja jär-

kevä resurssien käyttö ja jako. Liiallisen byrokratian ja


aina vain monimutkaistuvien ja hankaloituvien viras-

tosäännösten järkeistäminen/ yksinkertaistaminen (eri-

tyisopetussäännökset, päällekkäiset monimutkaiset pa-

perit, yliviralliset käytännöt, virasto elää omaa pape-

rielämäänsä aina vain etääntyen käytännön työstä)


Tulisi ottaa yhteys suoraan siihen oppilashuoltoryhmän

työntekijään, jonka on tarkoitus tehdä jotakin asiassa.

Suuret kokoukset ovat sekavia, vievät aikaa ja kukaan ei

saa mitään irti niistä. Sitä vastoin olisi tärkeää, että kaik-

ki oppilashuollossa saavat tietoonsa mitä tehdään/teh-

ty, jotta ei työskennellä päällekkäisesti saman asian

kanssa […] (muu oppilashuoltoryhmän jäsen).

Työnjakoon toivottiin tehostusta ja oi-keudenmukaisuutta. Vastuualueisiin toi-vottiin selkeyttä erityisesti koulukuraatto-rien, -psykologien ja -terveydenhoitajientehtävien osalta. Myös priorisoinnin ja ha-jauttamisenmallia ehdotettiin, kaikkien eivälttämättä tarvitsisi osallistua jokaiseenkokoukseen. Lisäksi ehdotettiin yhteistyöntiivistämistä, sekä koulun sisällä ettämuihin tahoihin, ja tätä kautta resurssienkäytön tehostamista.

Selkeä sääntö ketkä saavat osallistua oppilashuolto-

ryhmään. Olemassa olevilla resursseilla kehittäminen

aika hankalaa. Opetusviraston ja terveyskeskuksen

roolia ja työnjakoa tulisi miettiä

(oppilashuoltopalvelun henkilöstö)

Konkreettisina toimenpiteinä vastaajatesittivät:� oppilashuoltoryhmien kokouksien

strukturointia ja aikataulutusta� oppilashuoltoryhmän jäsenten sään-

nöllistä osallistumista kokouksiin� byrokratian ja kokousten määrän kar-

sintaa� oppilashuoltoryhmän läsnäolon lisää-

mistä koulun arjessa� koulunkäyntiavustajien määrän lisää-

mistä

� työskentelyolosuhteiden kuntoon saat-tamista

� yhtenäisiä toimintamalleja oppi-lashuoltoryhmätyöskentelyyn

� hyvien käytäntöjen jakamista kaupun-kitasolla

� koulukohtaista joustavuutta

Oppilashuoltotyö koulussa

Koko kouluyhteisön oppilashuoltoon jamatalan kynnyksen puuttumiseen panos-taminen nähtiin tärkeäksi kehittämiskoh-teeksi. Oppilashuoltotyö haluttiin kokokoulun henkilökunnan yhteiseksi asiaksija vastuuksi. Tässäopettajat ovat avainase-massa ja heidän vahvempi integrointi op-pilashuoltotyöhön onkin ensiarvoista. Eri-tyisesti uransa alkuvaiheessa olevien opet-tajien tukeminen ja valmentaminen oppi-lashuollollisissa kysymyksissä nähtiin tär-keänä. Suunnitteluun, kehittämiseen jaarviointiin toivottiin enemmän aikaa eri-tyisesti kokokouluyhteisönoppilashuolto-työn osalta.

Koko kouluyhteisön oppilashuoltoonlimittyy myös kysymys yhteistyöstä.Yhteistyötä toivottiin enemmän oppi-lashuoltoryhmän ja opettajakunnan välil-le, eri ammattiryhmien rajapinnoille, kou-lujen välille sekä alueellisesti. Opettajienja oppilashuoltoryhmän väliset keskuste-lut nähtiin tärkeänä, jotta eri toimijoillaolisi yhteneväiset linjaukset ja toimintata-vat. Moniammatillista yhteistyötä toivot-tiin lisättävän, mutta kuitenkin niin, etteiyhden oppilaan ympärillä pyörisi turhaanuseita aikuisia.Huoltajat koettiin tärkeäksiyhteistyökumppaniksi ja perheenmukanaolo yhteisissä palavereissa keskeiseksi.


Ajatuksen, että oppilashuoltotyö kuuluu kaikille koulus-

sa, pitäisi olla nykyistä enemmän totta


Koulun koko henkilökunnan tulisi mieltää oppilashuolto-

työ omaksi asiakseen. Opettajilla tulisi olla aikaa miet-

tiä, miten sen voi ottaa huomioon omassa opetuksessa

ja oppilaiden kasvatuksessa. Oppilashuoltoryhmän jä-

senet tulisi olla hyvin koulutettu


Nykyajan oppilailla on mielestäni monitahoisempia on-

gelmia kuin puhtaita oppimisvaikeuksia. Yhteistyö mui-

den tahojen kanssa on erityisen tärkeää. Kulttuureista

ja oppilaiden näkökulmasta pitäisi keskustella


Enemmän yhteistä pohdintaa opettajakunnan kanssa,

jotta asenteet, linjaukset olisivat samat oppilashuolto-

ryhmän työntekijöillä, opettajilla ja virastolla. Lisää sys-

temaattisuutta. Enemmän painopistettä oppilashuolto-

työhön vrt. oppilashuoltoryhmän työ, mikä tarkoittaa siis

lisäaikaa opettajien kanssa yhteiseen pohtimiseen ja

arvojen samansuuntauttamiseen. Enemmän kehittä-

mistä vanhempien kanssa


Oppilashuoltoryhmän jäsenille toivot-tiin yhteisiä, toimintatapoihin sekä konk-reettisiin oppilas- ja luokkatilainteisiin fo-kusoituvia koulutuksia. Lisäksi toivottiinkehitettävän metodeja, joilla oppilashuol-toryhmän jäsenet voisivat tarvittaessa tu-kea ja konsultoida luokanopettajia. Koulu-tusta toivottiin moniammatillisen työryh-män yhteistyöhön, työnohjaukseen sekätilanteisiin, joissa oppilashuoltoryhmä onuudistunut. Koulutus nähtiin tärkeänämyös lainsäädännön ja siinä tapahtunei-denmuutosten näkökulmasta.Myös huol-tajille suunnatulle tiedotukselle oppilas-huollosta ja oppilashuoltoryhmän jäsen-ten työstä koettiin olevan tarvetta.

Toivoisin enemmän aikaa oppilashuollon tämänhetki-

sen tilanteen tarkasteluun koulussa ja sen perusteella

arvioimiseen, mihin koulussa oppimisympäristönä eri-

tyisesti olisi hyvä kiinnittää huomiota ja mikä on yhtei-

nen tavoitetila ja visio pitkällä tähtäimellä


Koulun oppilashuoltotyöryhmän pitkäkestoisesta val-

mennuksesta oli hyviä kokemuksia


Peruskoulun lakiuudistuksen mukana tuomien uudis-

tusten konkretisoiminen oppilashuoltotyöryhmän työs-

kentelyyn. (oppilashuoltopalvelun henkilöstö).

Konkreettisina ehdotuksina esitettiin:� lukuvuosittaiset toimintasuunnitelmat

oppilashuoltoryhmälle� lukuvuosittaiset kehittämispäivät oppi-

lashuoltoryhmälle ja koko kouluyh-teisön oppilashuoltotyölle

� säännölliset arvioinnit oppilashuolto-työstä

� opettajien työnohjaus ja konsultointioppilashuoltokysymyksissä

� Koulutusta seuraavista teemoista: op-pilashuolto kokonaisuutena, moniam-matillisen työryhmän yhteistyö, lastenvuorovaikutustaitojen edistäminen,kiusaamisen ehkäisy ja erilaisten oppi-joiden tukeminen

Yhteistyökäytännöt muiden tahojen kanssa

Muiden tahojen kanssa tehtävää yhteis-työtä koskevissa vastauksissa korostettiintutustumisen, yhteistapaamisten ja vierai-lukäyntien merkitystä. Niitä toivottiinkinosaksi työtä, sillä yhteistyön koettiin hel-pottuvan, mikäli tahot tuntevat toisensa jasäännöllinen yhteydenpito toteutuu. Täs-sämolemminpuolinen aktiivisuus, verkot-tuminen sekä yhteistyökulttuurin muutoskoettiin keskeiseksi. Vastaajat toivoivatmyös palvelujärjestelmien sekä eri taho-jen välisen yhteistyön yksinkertaistamista.


Salassapitosäädökset sekä erilaiset toi-mintakulttuurit saattavat tehdä yhteis-työstä tarpeettoman hankalaa. Yhteis-työhön toivottiin enemmän suunnitelmal-lisuutta ja joustavuutta. Resurssien niuk-kuuden nähtiin hankaloittavat yhteistyötäsekä siten, etteivät tukea tarvitsevat oppi-laat saa riittävän nopeasti vastaanottoai-koja, mutta myös niin, ettei yhteisellesuunnittelu-, kehittämis- ja tutustumis-ajalle ole riittävästi mahdollisuuksia.

Yhteistyötahojen konkreettisia käyntejä koulussa. Infoa

esim. jonotustilanteesta lastenpsykiatriselle tai perhe-

neuvolaan. Avointa yhteistyötä, lastenpsykiatriselta

voisi tulla vinkkejä käytäntöön opettajille luokkatyös-

kentelyyn (oppilashuoltopalvelun henkilöstö).

Toivoisin selkeämpiä ohjeita eri palveluista, niiden saa-

tavuudesta ja mahdollisuuksista ohjata perheitä oikean

tuen piiriin (muu oppilashuoltoryhmän jäsen).

Opetustoimen, sosiaalitoimen ja terveystoimen suunni-

telmallinen alueellinen yhteistyö


Pitkällä tähtäimellä lasten edun mukaista olisi se, että

kaikki lasten ja nuorten asioissa työskentelevät työnte-

kijät toimisivat käytännön tasolla sopivan kokoisissa

alueellisissa yksiköissä, jotka joustavasti tarjoaisivat

monipuolisia palveluja lapsille ja nuorille ja heidän per-

heilleen. Nykyisessä hajautetussa organisaatiomallissa

hukataan resursseja monessa tilanteessa liiankin tiuk-

kojen hallintorajojen takia


Konkreettisina ehdotuksia esitettiin:� työnkuvien ja -jaon selkiyttäminen� vierailukäynnit palveluja tarjoaviin ta-

hoihin� 1–2 kertaa lukuvuodessa järjestettävät

yhteispalaverit� vastuuhenkilöiden nimeäminen� avoin ja molemminpuolinen tiedotta-

minen

� yhteiset seminaarit ja suunnittelupäi-vät

� kaupunkitasoiset käytänteet ja suosi-tukset yhteistyölle

� erilaisia yhteistyömalleja eri tarkoituk-sia varten

4.5.3 Alueelliset erot

Vastaajilta tiedusteltiin, kuinka Helsinginalueelliset erot tulisi ottaahuomioonoppi-lashuoltotyössä. Vastauksissa otettiin kan-taa resurssien jakoon, henkilöstökysymyk-siin sekä palvelujen organisoimiseen.

Vastaajat olivat sangen yksimielisiä sii-tä, että resurssien jaossa ja kohdentami-sessa olisi huomioitava nykyistä parem-min alueiden erilaiset sosio-ekonomisetprofiilit ja oppilasainekset. Lukuvuoden2010/11 loppuun asti voimassa ollut jär-jestelmä, jossa resurssit jaetaan oppilas-määrän mukaan, ei useimpien mielestäole tarkoituksenmukainen. Lisäresurssejatoivottiin erityisesti sellaisille alueille jakouluille, joissa onpaljonmaahanmuutta-jataustaisia oppilaita, erityisoppilaita jasosioekonomisesti heikossa asemassa ole-vaa kantaväestöä.

Useat vastaajat korostivat, että alueidentarpeet ja ongelmat ovat erilaisia ja, ettämyös niin sanotuilla hyvillä alueilla tarvi-taan oppilashuoltoa. Se, miten resurssittulisi jakaa kaikkien tarvitsevien kesken,aiheuttikin vastaajien kesken erilaisia nä-kemyksiä. Osa katsoi, että vähemmänhaastavilta alueilta voitaisiin vapauttaa re-sursseja vaativimmille alueille. Toisaaltamonet olivat huolissaan siitä, että vaativi-en alueiden lisäresursointi vähentää mui-den koulujen voimavaroja. Lisäresursoin-


titoiveissa näyttäisikin olevan kyse myössiitä, että järjestelmän tulisi olla jousta-vampi ja antaa alueille, kouluille ja työnte-kijöille suuremmat mahdollisuudet vai-kuttaa itse voimavarojensa kohdentami-seen vaihtuvien tarpeiden ja tilanteidenmukaan.

Olemassa olevilla resursseillako? Ehkä resurssien ja-

koa tulisi miettiä vieläkin tarkemmin. Olisi hyvä esimer-

kiksi tehdä selvitys, millaisia tapauksia joudutaan rajaa-

maan oppilashuoltopalvelujen ulkopuolelle idän kouluil-

la. Toteutuuko tasa-arvo koulujen välillä? Voisiko oppi-

lashuollon resursseja käyttää joustavammin koulujen

kesken, tilanteiden mukaan?


Ongelmat vaihtelevat alueen mukaan: meillä enemmän

masentuneita, toisaalla enemmän maahanmuuttajien

kieli yms. ongelmia. Jokaisen koulun on itse saatava

tehdä omat painotuksensa. Ongelmien määrä on vakio,

laatu vaihtelee. Lisää psykiatrisia sairaanhoitajia joille-

kin kouluille pysyviksi, niin että oppivat tuntemaan lap-

set ja nuoret. Kuraattoreita, koulunkäyntiavustajia. Ai

niin, näihin ei ollut resurssia...


Itä-Helsingin koulussa voi olla jopa 40 % maahanmuut-

taneita oppilaita ja “alkuperäisväestö” kuormittunut

runsailla sosiaalisilla ongelmilla kuten työttömyys, päih-

de- ja mielenterveysongelmat, köyhyys, kaikinpuolinen

syrjäytyneisyys jne. Työtä on siis sangen paljon. Työs-

kentelyssä pitää olla realistinen perusnäkemys ympä-

röivästä todellisuudesta


“Hyvät alueet” pitäisi miehittää kevyemmin, nythän on

juuri päinvastoin. Kokemattomat työntekijät sijoitetaan

hankalimmille alueille


Oppilashuoltoa tarvitaan koko kaupungissa. Alueen so-

sioekonominen profiili ei vaikuta oppilashuollon tarpee-

seen. Puutteet taloudellisissa resursseissa vaihtelevat,

mutta oppilaiden tarve hyvinvointinsa ja kehityksensä

tukeen pysyy samana. Myös siellä missä ulkopinta näyt-

tää ehjältä ja hyvältä täytyy uskaltaa katsoa naamion

taakse (muu oppilashuoltoryhmän jäsen).

Henkilöstön pysyvyys ja sitoutuneisuustehtäviinsä on tärkeää toimivan oppi-lashuollon kannalta, mutta tähän voidaanpäästä vain palkkaamalla riittävästi henki-lökuntaa sekä huolehtimalla työntekijöi-den työskentelyolosuhteista ja työhyvin-voinnista. Työmäärien olisi pysyttävä koh-tuullisina ja niissä olisi huomioitava erialueiden erilaiset tarpeet ja vaatimukset.Oppilasmääriin perustuvat henkilöstömi-toitukset eivät vastaa haastavilla alueillatodellista tarvetta,mikä uuvuttaa työnteki-jöitä ja johtaa henkilöstön vaihtuvuuteen.Työntekijöille haluttiin myös riittävästituki- ja konsultointimahdollisuuksia, jottavaativissakin tilanteissa oppilashuollonlaadukkuus taattaisiin ja koulujen ja oppi-laiden välinen tasoarvo toteutuisi. Myösyhteistyökumppaneiden pysyvyys ja mah-dollisuus työkuvien ja tilanteiden reflek-tointiin koettiin tärkeänä.

Itä- ja tietyillä Pohjois-Helsingin alueilla joutuu teke-

mään hurjan määrän enemmän oppimissuunnitelmia ja

HOJKS:ja [henkilökohtainen opetuksen järjestämistä

koskeva suunnitelma] kuin esimerkiksi kantakaupun-

gissa. Kodin ja koulun yhteistyön määrä on Itä-Helsin-

gissä varmasti suurempaa. Yksinkertaisesti lasten-

suojeluun soittamiseen menee viikoittain useita tunteja.

Samoin kiinnipitotilanteet sekä kiinnipitojen raportointi

pidentää työpäivää parilla tunnilla. Miksi tätä ei voida

korvata, koska muuten pätevien erityisopettajien pako

Itä-Helsingistä muihin kouluihin jatkaa jatkumistaan


Oppilashuoltoryhmän työ ei ole hirmu helppoa millään

alueella. Kuitenkin alueilla, joilla esim. työntekijöiden

vaihtuvuus on suurta: käykö niin, ettei kehittämiselle jää

aikaa, tai että kehittämisajatukset eivät vakiinnu sitten-

kään alueelle toimintamalleiksi, vaan aina aloitetaan

alusta, mikä taas entisestään kuormittaa työntekijöitä ja

lisää vaihtuvuutta. Kokonaisuudesta huolehtiminen ei

ole kenenkään hanskassa, jatketaan entisillä, keskity-

tään korjaamiseen. Resursointi kuntoon – jo nyt on kyllä

huomioitu PD-rahalla ja esim. koulupsykologien hieman

pienemmillä työalueilla. Tämä hyvä linja. Pienemmät


ryhmäkoot. Lisää liksaa


Lasten ja nuorten palvelujen organi-sointia olisi monen mielestä pohdittavamyös laajemmin. Maahanmuuttajataus-taistenoppilaidenpalvelujen resursointiintoivottiin kohennusta, sillä aikaa asioidenhoitamiseenmenee enemmänkuinkanta-väestön kohdalla. Pohdintaa esitettiinmyös sosiaalitoimen aluejaon ja oppilaak-siottoalueiden eroista sekä siitä, kuinkasosiaalitoimen resursointi vaikuttaa myösoppilashuollon toimintaedellytyksiin. Yh-teistyö ja verkostoituminen eri organisaa-tioiden ja tahojen kesken koettiin tärkeäk-si myös alueellisia eroja tasaavasta näkö-kulmasta. Tässä työntekijöiden pysyvyyssekä yhteiseksi koettu oppilashuoltotyöntehtävä on keskeisessä asemassa.

Oppilashuoltohenkilöstön määrän mitoituksessa huo-

mioitava alueellisia tekijöitä, ei pelkästään oppilasmää-

riä. Tulkin käyttöön kohdennettuja määrärahoja enem-

män alueilla, joissa paljon maahanmuuttajia


Erilaisten vähemmistöryhmien tarpeet ja ennaltaeh-

käisyn näkökulma pitäisi huomioida. Lasten palveluita

voisi enemmän keskittää kouluun sen sijaan, että lapsia

kuljetetaan eri paikkoihin apua saamaan


Alueellisesti esim. sosiaalityön resurssit jakautuvat

epätasaisesti. Oppilaaksiottoalueet ovat eri kuin sosi-

aalitoimen aluejako ja riippuu paljon oppilaan asuinpai-

kasta mitä tukea tulee ja kuinka nopeasti


Konkreettisina toimenpiteinä esitettiin:� resurssien jako työn vaativuuden, ei

oppilasmäärän, mukaan� PD-malli oppilashuollon resurssien ja-

koon

� maahanmuuttajataustaisten oppilai-den palvelujen lisäresursointi

� pienemmät luokkakoot� useampia aikuisia luokkaan� erityisopettajien tuntijako tarpeen, ei

oppilasmäärän, mukaan� pienempiä asiakasmääriä oppilashuol-

topalvelujen henkilökunnalle� työntekijöiden pysyvyyteen panosta-

minen� tuki-, konsultointi- ja työnohjausmah-

dollisuuksien vahvistaminen� yhteistyön lisääminen eri tahojen kes-

ken koko alueen kehittämiseksi

4.5.4 Matalan kynnyksen palvelut

Vastaajilta tiedusteltiin, minkälaisiamata-lan kynnyksen työmalleja tulisi kehittäälasten ja nuorten toimintaympäristöihinHelsingissä. Vastaukset käsittelivät aikuis-ten läsnäolon lisäämistä, psyykkisiä palve-luja, olemassa olevien resurssien hyödyn-tämistä sekä yhteistyön lisäämistä.

Aikuisten läsnäoloa toivottiin lisättävänlasten arjessa sekä koululla että koulun jäl-keisessä toiminnassa. Tällä voitaisiinmyösparantaa lasten kuulluksi tulemista sekämahdollisuuksia keskusteluun luotettavi-en, ei opetustoimeen kuuluvien, henkilöi-den kanssa. Moni vastaaja ehdotti avoinolohuone -tyyppistä toimintaa kouluille.Olohuoneessa oppilaat voisivat viettää ai-kaa erityisesti pitkillä välitunneilla ja hyp-pytunneilla, ja siellä olisi paikalla aina ai-kuinen, esimerkiksi vuorollaan kouluku-raattori, psykologi, nuorisotyöntekijä taisosionomi. Tässä voitaisiin tehdä yhteis-työtä muiden tahojen, kuten nuoriso- jasosiaalitoimen, kanssa. Myös erilaisia kes-


kustelu- ja toiminnallisia ryhmiä toivottiinharrastusten tai erityisten ongelmien, ku-ten masentuneisuuden tai univaikeuksi-en, ympärille. Vapaaehtoistyötä ehdotet-tiin läksykerhojen, kouluun saattajien,harrastus- ja ryhmätoiminnan, vanhem-painkerhojen ja tukiryhmien sekä maa-hanmuuttajien tuki- ja vertaisryhmienmuodossa.

Ehkä työpajoja, kahviloita ym., joissa olisi aikuisia pai-

kalla koulupäivän jälkeen? Koulupäivät ovat toisaalta

niin pitkiä, että ylempien luokkien oppilailla on kiire ko-

tiin ja harrastuksiin (muu oppilashuoltoryhmän jäsen).

Pitkillä välitunneilla oppilaille oleskelu/harrastetila, jos-

sa vuoroillaan valvojina myös kuraattorit, psykologit,

nuorisotalojen nuorisotyöntekijät (


“Kouluun saattajia” eli henkilökohtaisia kannustajia op-

pilaille, joiden on vaikea tulla kouluun ja olla koulussa

esim. ahdistuksen vuoksi. Tällainen mahdollisesti va-

paaehtoislähtöinen toiminta voisi madaltaa kynnystä

tulla kouluun ja olla koulussa. Myös vapaaehtoisten pi-

tämät läksykerhot esim. alueen kirjastoissa alkuillasta

voisivat auttaa oppimista


Aikuisia kouluun. Välitunneille, koulun jälkeen, joille voi

mennä puhumaan tai joiden kanssa voi mennä pelaa-

maan tai vain olemaan. Sosiaalipuolen resurssia koulun

sisälle, niin että koulu olisi kaikkien kohtaamispaikka

myös tuntien jälkeen, vertaa Rinkebyn malli


Psyykkistä apua tarjoavia, lapsia januo-ria lähellä olevia, palveluja kaivattiin lisää.Koulupsykologille toivottiin enemmänvarsinaista vastaanottoaikaa ja matalankynnyksen ”olo”-aikaa. Lisäksi toivottiinpsykologin asiantuntemuksen laajempaahyödyntämistä konsultaation avulla. Psy-kiatrisia sairaanhoitajia esitettiin myösalakouluille. Psykiatrisiin palveluihin toi-vottiin ylipäänsä enemmän jalkautuvaa

työskentelyä sekä vastaanottoaikojen, eri-tyisesti ensikäyntien, järjestämistä kou-luille.

Nuorisopsykiatrian puolelta toivoisi vastaanottojen jär-

jestämistä esim. koululle siksi, että nuoren on vaikea

yleensä motivoitua nuorisopsykiatrian poliklinikalle

käynneille. Jos käynnit voisi hoitaa koululla, se voisi ti-

lannetta auttaa siinä vaiheessa kun nuori itse joutuisi

menemään sinne ilman vanhempaa. Psykiatrisia sai-

raanhoitajia on ollutkin lukioissa ja ammatillisissa oppi-

laitoksissa ja terveysasemilla


Työpareina työskentely, psykiatristen sairaanhoitajien

palveluja lisättävä. Psykologipalveluja tulisi tehostaa.

Tällä hetkellä psykologin aika menee tutkimuksiin ja jo-

honkin muuhun ja oppilaiden auttaminen esim. psyykki-

sissä arvioinneissa tai oppilaiden tukeminen koulun ar-

jessa jää terveydenhoitajille ja kuraattoreille. Oppilailla

tulisi olla mahdollisuus päästä keskustelemaan myös

psykologin kanssa (oppilashuoltopalvelun henkilöstö).

Olemassa olevien resurssien parempaahyödyntämistä toivovat näkivät, että mo-nenlaisia matalankynnyksen palveluja onjo olemassa ja niitä olisi mahdollista hyö-dyntää nykyistä paremmin. Koko koulun –sekä opetus- että oppilashuoltotyön – ko-rostettiin tarjoavan näitä matalankynnyk-sen palveluja. Jotta palveluita voitaisiinhyödyntää tehokkaammin, toivottiin aika-tauluihin väljyyttä, resurssien jakoon joh-donmukaisuutta, tiimeihin pysyvyyttä jatoimivuutta, riittäviä henkilöstöresurssejaopetustyöhön ja oppilashuoltopalvelui-hin, opettajille kokonaistyöaikaa, osa-ai-kaisen erityisopetuksen lisäämistä sekäkoulupsykologi- ja -kuraattoripalvelujenleimaavuuden vähentämistä.

Hyvinvointipalvelujen stigman vähentäminen eli olisi

ihan ok käydä vaikkapa koulukuraattorin tai -psykologin

vastaanotolla (vertaa terveydenhoitajalla käyminen on

neutraalia toimintaa). (oppilashuoltopalvelun henkilöstö).


Rohkenen väittää, että esim. koulukuraattorityö on yksi

matalan kynnyksen työmalli, koska toimimme kouluilla,

lasten arkisessa toimintaympäristössä ja viitekehyk-

semme on sosiaalityö eli hahmotamme lasten elämää ja

koulua oppimisympäristönä laaja-alaisesti. […] Olen-

naista on se, että toimivia malleja voidaan käyttää riittä-

vän pitkään ja kehittää kouluja oppimisympäristöinä pit-

käjänteisesti, eikä se, että koko ajan tehdään projektia

toisensa perään. Perustyön kehittäminen oppilashuol-

lollisessa työssä ja yhteistyön syventäminen koulun yh-

teistyökumppaneiden kanssa lasten etu huomioiden on

perusta sille, että lapset ja nuoret voivat hyvin ja [että]

heidän oppimisensa ja koulunkäyntinsä sujuu. […]


Yhteistyön lisäämistä muiden tahojenkanssa ehdotettiin erilaisten verkostojen,konsultaation, parityöskentelyn, ja yhdes-sä järjestettyjen ryhmien kautta. Nuoriso-työn haluttiin jalkautuvan kouluun teke-mään itseään tutuksi oppilaille, muttamyös hoitamaan osaltaan välituntivalvon-taa. Luotsitoimintaa toivottiin laajennetta-vaksi myös alakouluihin. Lisäksi ehdotet-tiin, että ulkopuolisten tahojen työtehtä-viin kirjattaisiin heidän osallistuva roolin-sa kouluissa ja oppilashuoltotyössä. Yh-teistyöhön lukeutuumyös työparityösken-tely, jota kaivattiin erityisesti opettajienjaksamisen tueksi. Myös leikkipuistojen jaharrastustoimintojen kanssa toivottiin li-sää yhteistyötä. Yhteistyötahojen toivottiintutustuvan ja jalkautuvan koulujen ar-keen.

Koulussamme toimii kasvatusohjaaja, joka on koulum-

me lisäresurssi oppilashuollolle ja joka toimii “Parkis-

sa”, joka on paikka minne oppilas voidaan lähettää, kun

oppilas on käyttäytynyt tunnilla levottomasti. Oppilas

käy kasvatuskeskustelun mm. käytöksestään tai pois-

saoloistaan parkissa kasvatusohjaajan kanssa. Var-

haista puuttumista tämänkaltaisen työmallin mukaan eri

kouluihin (oppilashuoltopalvelun henkilöstö).

Lisää Luotsi-toiminnankaltaisia malleja, joissa nuori as-

tuu yhdestä ovesta ja paikalla on useita ammattilaisia

sen sijaan, että nuoria siirrellään ovelta toiselle

(muu oppilashuoltoryhmän jäsen). (Taulukko 6)

�� Taulukko 6. Kehittämisehdotukset matalankynnyksen työmalleiksi

Aikuisten läsnäolon lisääminen jakerhotoiminnot• avoin olohuone-toiminta• harrastusryhmiä• läksykerhoja• ryhmiä erityisiin ongelmiin• huoltajien ryhmät• maahanmuuttajien tuki- ja vertaisryhmät• kouluun saattajat

Psyykkinen apu• koulupsykologille enemmän vastaanottoaikoja• koulupsykologille ”olo-aikaa” oppilaiden parissa• koulupsykologin konsultaatioiden lisääminen• psykiatriset sairaanhoitajat alakouluille• psykiatrisiin palveluihin kouluihin jalkautuvaatyöskentelyä

Resurssien tehokkaampi hyödyntäminen• olemassa olevien palvelujen parempihyödyntäminen• lisää aikaa perustyöhön• resurssien tehostaminen• riittävät henkilöstöresurssit opetus- jaoppilashuoltotyöhön• koulupsykologi- ja koulukuraattoripalvelujenleimaavuuden vähentäminen• opettajille kokonaistyöaika• osa-aikaisen erityisopetuksen lisääminen

Yhteistyön lisääminen• osallistuminen oppilashuoltotyöhönosaksimuiden tahojen tehtävänkuvaa• nuoriso- ja sosiaalityön jalkautuminen kouluun• nuorisotyön roolin laajentaminen koulussa• välituntitoiminnan kehittäminen• työparityöskentely opettajien tueksi• yhteistyön lisääminen leikkipuistojen jaharrastustoimintojen kanssa• vapaaehtoistyön lisääminen

4.5.5 Yhteistyökokemukset

Vastaajilta kysyttiin, minkälaisia myöntei-siä kokemuksia heillä on moniammatilli-


sesta oppilashuollollisesta yhteistyöstämuiden koulussa työskentelevien sekäkoulunulkopuolisten tahojen kanssa. Vas-tauksissa tuotiin esiin myös kehittämis-toiveita sekä tyytymättömyyttä herättäviäasioita.

Muiden koulussa työskentelevienkanssa tehdylle hyvälle yhteistyölle tun-nusomaista oli sen mutkattomuus, jousta-vuus ja helppous. Myönteiseksi koettiintoimiva yhteistyö, työtovereilta saatu tuki,työtoverien vastuunkanto, toimiva pu-heenjohtajuus, työtoverien ammattitaito,luottamuksellinen ja avoin työskentelyil-mapiiri, toimivat konsultointi- ja yhteis-työkäytännöt sekä omat mahdollisuudetvaikuttaa.Merkitykselliseksi koettiinmyösoppilashuoltoryhmän toimiva työnjako,käytäntöjen selkeys, työtoverien tehtävä-kentän tunteminen sekä päällekkäisyyksi-en välttäminen. Onnistunut yhteistyöopettajien kanssa koettiinkin usein mai-ninnan arvoiseksi asiaksi, kun taas toimivayhteistyö oppilashuoltoryhmäläisten kans-sa näytti olevan itsestään selvä lähtökohtatyölle. Työtoverien työhön sitoutuneisuusoli monelle vastaajalle tärkeä asia. Lisäksiarvostettiin eri ammattiryhmien tuomiaerilaisia näkökulmia oppilashuoltotyö-hön. Työtoverien keskinäinen tuki koettiintärkeäksi sekä ammatillisessa, konsul-toivassa mielessä, että työilmapiirin jatyössä jaksamisen kannalta. Myönteistenyhteistyökokemusten esteenä nähtiintyönjaolliset ongelmat, kiireinen työtahti,henkilöstön vaihtuvuus, salassapitosää-dökset sekä resursseihin liittyvät puutteet.Lisäksi opettajan näkemyksen ja ammatti-taidon hyödyntämistä oppilashuoltotyös-sä toivottiin enemmän.

Opettajien aito kiinnostus lasten hyvinvointiin ja halu

tehdä yhteistyötä kuraattorin kanssa vaikeissa asioissa

on ollut todella hieno asia. Ammattitaito käsitellä vaikei-

takin asioita palavereissa rakentavasti ja se, ettei ke-

tään jätetä yksin vaikean asian kanssa


Eri ihmisillä on erilaista tietoa= erilainen näkökulma op-

pilaan tarpeisiin= kehityksen haasteisiin. Yhteistyössä

palikat loksahtelevat paikoilleen ja tulee uusia oivalluk-

sia ja laajempaa ymmärrystä lapsen kokonaistilantees-

ta (muu oppilashuoltoryhmän jäsen).

Pitkään samojen työtovereiden kanssa työskennellessä

on muodostunut sujuvia toimintatapoja, “päästään asi-

aan nopeasti”. Myös työtovereiden pätevyys ja ammat-

titaito sekä kiinnostus erilaisten oppilashuollon toimin-

tamallien kokeiluun ja kehittämiseen rikastuttaa kaikkia

ryhmän jäseniä (oppilashuoltopalvelun henkilöstö).

Psykologien vaihtuvuus on ollut koulullamme suuri.

Tämä on vaikeuttanut aika paljon tiettyjen oppilasasioi-

den hoitamista. Henkilökunnan pysyvyys on kaiken

kaikkiaan tärkeää (muu oppilashuoltoryhmän jäsen).

Vastaajilla oli pääsääntöisesti myöntei-siä kokemuksia myös koulun ulkopuolis-ten yhteistyötahojen kanssa tehtävästä yh-teistyöstä.Muut oppilashuoltoryhmäläisetolivat jonkin verran oppilashuoltopalvelu-jen henkilöstöä kriittisempiä. Tyytyväisiäoltiin yhteistyön luontevuuteen ja suju-vuuteen, konsultointimahdollisuuksiin,avunsaantiin kriisitilanteissa, yhteistyöta-hojen ripeyteen ja ammattitaitoisuuteen,tahojen tuttuuteen, tahojen kouluja alue-kohtaisesta tietämykseen, rakentaviinneuvottelu- ja keskusteluyhteyksiin, tieto-jen jakamiseen, yhteisen tavoitteen eteentyöskentelyyn sekä madaltuneeseen yh-teydenottokynnykseen. Yhteistyön suju-vuuden kannalta hedelmällisenä pidettiinkasvokkain tapaamista, tietämystä yhteis-työkumppanin tehtäväkentästä sekä yh-teisistä toimintatavoista sopimista. Tämäsujuvoittaa myös oppilaiden eteenpäin


ohjausta. Tärkeänä pidettiinkin eri am-mattikuntien ja tahojen tuntemista ja riit-täviä kontakteja. Tämämyösmadaltaa yh-teydenottokynnystä.

Kun tunnemme hyvin toistemme perustehtävät ja löy-

dämme yhdessä perheiden kanssa yhteiset tavoitteet,

joihin yhdessä pyrimme, lapset ja nuoret tulevat hyvin

autetuiksi ja saavat eväitä elämäänsä


Kuulluksi tuleminen. Huolen jakaminen toisen tahon

kanssa ja uusien resurssien saaminen lapsen tilanteen

selvittelyyn (muu oppilashuoltoryhmän jäsen).

Alueellisessa nuorisotyöryhmässä toimiminen ts. tieto-

jen vaihtoa ja tutustumista alueen muihin toimijoihin.

Tutun viranomaisen kanssa helpompi toimia kuin vento-

vieraan (oppilashuoltopalvelun henkilöstö).

Yhteistyö on kantanut hedelmää silloin, kun sitä on ollut.

On saatu siirrettyä tietoa ja sovittua yhteisistä tavoit-

teista ja pelisäännöistä. Myös ymmärrystä eri tahojen

toiminnasta on saatu


Tyytymättömyyttä muiden tahojenkanssa tehtävässä yhteistyössä aiheuttivatjonot hoitopaikkoihin, työntekijöiden jat-kuva kiire ja vaihtuvuus sekä tiedonkul-kuun liittyvät ongelmat. Apua tarvitsevaaoppilasta saatetaan siirrellä hoitopaikastaja -jonosta toiseen, mutta koulun on kui-tenkin tuettava oppilasta ja huolehdittavaarjen sujumisesta. Käytännössä kiire nä-kyy myös siten, että työntekijöiden tavoi-tettavuus ja yhteisten palaveriaikojen löy-täminen on vaikeaa. Kiire ja työntekijöi-den vaihtuvuus onkin ongelmallista myösyhteistyön sujuvuuden näkökulmasta: toi-mivien yhteistyökäytäntöjen luominen onusein pidemmän aikavälin prosessi, jossatärkeää olisi nimenomaan jatkuvuus,pysyvyys ja keskinäinen luottamus.

Yleensä jonot joka paikkaan ja vaikea ellei mahdoton

saada jatkotutkimuksiin tai hoitoon


Vaikeuksia yhteydenotossa. Yhteisten palavereiden ai-

katauluttaminen hankalaa


Yksittäisten oppilaiden kohdalla toimii, vaikka muilla/kin

sektoreilla (esim. perheneuvola ja psykiatria) on liian

vähän aikaa tulla esim. koululle lapsen/nuoren asioissa.

Ilman asiakkuutta esim. psykiatrian puolelta hankalaa

saada konsultaatiota/neuvoja


Tiedonkulkuun liittyvät ongelmat aihe-uttavat epätietoisuutta meneillään olevis-ta toimista sekä päällekkäisyyksiä. Osittaintiedonkulun ongelmat aiheutuvat salassa-pitovelvoitteista, mutta myös hallinnolli-set sekä yhteistyön passiivisuuteen ja har-vajaksoisuuteen liittyvät seikat tuottavattietokatkoksia. Vastaajat toivoivat lisää tie-toa eri tahojen palveluista ja toimenkuvis-ta sekä mahdollisuuksista ohjata oppilaitaeteenpäin. Tahojen toivottiinmyös olevanenemmän läsnäkoulunarjessa.Keskinäis-tä työnohjausta ja muuta koulutusta esi-tettiin erityisesti tilanteisiin, joissa näke-mykset eivät kohtaa. Ylipäänsä moniam-matillisen yhteistyön todettiin vaativanaikaa ja paneutumista, mutta olevan senarvoista. Myös alueellista yhteistyötäpidettiin tärkeänä.

Yhteistyötahot voisivat aktiivisemmin ottaa yhteyttä

koulun työntekijöihin, informoida missä mennään, mitä

kuuluu, kutsua koolle verkostoa


Toivoisin enemmän konkretiaa sen suhteen, että mihin

apua/tukea tarvitsevia lapsia ja perheitä voisi ohjata

muuallekin kuin perheneuvolaan...



5 YHTEISTYÖTAHOJENKYSELYNTULOKSET

Tässä luvussa raportoidaan koulun yhteis-työtahojen kyselyn tuloksia. Yhteistyöta-hoilla tarkoitetaan sosiaalitoimen perhe-keskuksia12 ja perheneuvoloita, nuorisooi-men alueellista ja kohdennettua toimin-taa, HUS:n alaisten lastenja nuorisopsy-kiatrisia poliklinikoita, nuorisoasemia,Klaarin toimintaa sekä aluepoliisia. Vas-tauksia tarkastellaan pääsääntöisesti kokovastaajajoukon näkökulmasta sekä joissa-kin kysymyksissä ammattiryhmittäin jayhteistyötahoittain. Tuloksia ei tarkastellaalueittain. Ammattikohtaisessa tarkaste-lussa vastaajat on jaettu neljään ryhmään:sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat, psykologitja psykiatrit, sairaanhoitajat sekä nuori-so-ohjaajat13. Myös yhteistyötahoittaises-sa tarkastelussa vastaajat on jaettu neljäänryhmään: perhekeskus ja perheneuvola,nuorisoasiainkeskus, psykiatrian poli-klinikat sekä päihdetyö (= nuorisoasematja Klaari). Edellä mainittuihin ryhmiinkuulumattomien vastauksia ei raportoidapienen vastaajajoukon vuoksi.

Tuloksia tarkastellaan pääsääntöisestikyselylomakkeen (ks. liite 3) neljän eri osi-

on mukaisesti: luku 5.1 keskittyy tahojenoppilashuollolliseen työhön, luku 5.2 mo-niammatilliseen yhteistyöhön koulun jamuiden tahojen kanssa, luku 5.3 työajanriittävyyteen ja luku 5.4 oppilashuollonkehittämiseen.

Tekstissä esiintyvät lainaukset ovat vas-taajien itsensä kirjoittamia.Ruotsinkielisetvastaukset on käännetty suomeksi. Kie-liasua on paikoin muokattu korjaamallakirjoitusvirheet ja avaamalla lyhenteetluettavuuden parantamiseksi. Joistakinvastauksista on poistettu nimitietoja taimuita tunnistamista mahdollistaviailmaisuja tietosuojasyistä.

Tekstissä esiintyvillä lyhenteellä ”ohr”tarkoitetaan oppilashuoltoryhmää. Ly-henteellä ”eos” viitataan ei osaa sanoa-vastauksiin.

5.1 Oppilashuollollinen työ

5.1.1 Kyselyn vastaajat

Yhteistyötahojen kyselyyn vastasi yhteen-sä 84 henkilöä. Lopullinen vastaajajoukkomuodostui 82 henkilöstä, joista 70 pro-senttia oli naisia ja 30 prosenttia miehiä.Vastanneista kaksi viidestä (41 %) kuului25–35-vuotiaiden ikäryhmään ja hiemanuseampi (47 %) 36–55-vuotiaisiin. Kaikenkaikkiaan vastaajat olivat iältään 25–65-vuotiaita. Äidinkieleltään valtaosa oli suo-


12Vuoden 2011 alussa toteutettiin perhekeskustoiminnanorganisaatiouudistus, jossa perhekeskukset lopetettiin jalastensuojelun sosiaalityö ja sosiaaliohjaus sijoitettiinkahteen avohuollon sosiaalityön yksikköön. Raportissaanalyysiyksikkönä käytetään perhekeskuksia, koska kyse-lyn toteuttamisvuonna (2010) vanha organisaatiorakenneoli vielä käytössä.13Sisältää myös nuorisotyöyksiköiden toiminnanjohtajia.

menkielisiä, ruotsinkielisiä oli neljä pro-senttia. Vastaajien joukossa ei ollut vieras-kielisiä.

Vastaajajoukon edustavuutta on vaikeaarvioida, sillä usean tahon osalta turvau-duttiin esimiesten kautta tapahtuvaan ky-selyn levittämiseen. Arviona kuitenkin on,että noin 590 henkilöä sai kyselyn, jotenvastausprosentiksi muodostui 14 prosent-tia. Vastausprosentti on kuitenkin vainviitteellinen, sillä perhekeskusten ja per-heneuvoloiden työntekijöille annettiinmahdollisuus vastata tiimikohtaisesti, mi-käli useampi tiimin työntekijöistä teki yh-teistyötä saman koulun kanssa. Yhteis-työtahoittain tarkasteluna korkeimmatvastausprosentit olivat päihdetyöntekijöil-lä (42 %) sekä nuorisoasiainkeskuksentyöntekijöillä (26 %). (Kuvio 34)

Kyselyyn vastasi kaikkien kysyttyjenammattiryhmien edustajia. Suurimmatammattikohtaiset vastaajaryhmät olivatnuoriso-ohjaajat (37 %) sekä sosiaalityön-tekijät ja -ohjaajat (27 %). Yhteistyötahoit-tain tarkasteltaessa, suurimmat vastaaja-ryhmät olivat nuorisoasiainkeskuksentyöntekijät (37 %) sekä perhekeskuksen japerheneuvolan työntekijät (28 %). (Kuviot35, 36)

Vastaajat työskentelivät keskimäärin4,8 päivää viikoittain vastausta koskevassatoimipisteessä. Työkokemusta nykyisissätehtävissä vastaajille oli kertynyt keski-määrin seitsemän vuotta. Joka kolmannel-la vastaajalla oli 3–5 vuotta työkokemusta.Noin joka viidennellä (22 %) kokemustaoli korkeintaan kaksi vuotta ja lähes yhtämonella (21 %) 6–10 vuotta. Pisin työkoke-mus oli psykologeilla ja psykiatreilla, kes-kimäärin 14 vuotta. Sairaanhoitajilla koke-musta nykyisissä tehtävissä oli keskimää-


Päihdetyöntekijät

Nuorisoasiainkeskus

Psykiatrianpoliklinikat (HUS)

Kaikki

Perhekeskus japerheneuvola

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 %

Kuvio 34. Vastausprosentit tahoittain, %

Nuoriso-ohjaajat40,2 %

Sosiaalityöntekijät/-ohjaajat29,3 %

Sairaanhoitajat18,5 %

Psykologit/psykiatrit12,0 %

Kuvio 35. Vastaajat ammattiryhmittäin, %

Nuorisoasiain-keskus40,0%

Perhekeskus/perheneuvola27,0%

Psykiatrianpoliklinikat(HUS), 21,0%

Päihdetyöntekijät12,0%

Kuvio 36. Vastaajat tahoittain, %

rin yhdeksän vuotta, sosiaalityöntekijöil-lä/-ohjaajilla kahdeksan vuotta ja nuori-so-ohjaajilla neljä vuotta. (Kuvio 37)

5.1.2 Alueen oppilashuoltotyöhönosallistuminen

Vastaajat tekivät yhteistyötä keskimäärin2,2 alakoulun oppilashuoltoryhmän ja 2,7

yläkoulun oppilashuoltoryhmän kanssa.Vastaajista kolme viidestä (63 %) ei tehnytyhdenkään alakoulun oppilashuoltoryh-män kanssa yhteistyötä. Yläkoulujen koh-dalla vastaava osuus oli viidennes (22 %).(Kuvio 38)

Vastaajista lähes puolet (46 %) osallis-tui alueensa koulujen oppilashuoltotyö-hön 1–4 kertaa vuodessa. Joka viides(21 %) ilmoitti osallistuvansa kuukausit-tain ja 14 prosenttia viikoittain. Joka kah-deksas (12 %) ei osallistunut lainkaan.

Ammattiryhmittäin tarkastellessa nuo-riso-ohjaajat osallistuivat useimmiten op-pilashuoltotyöhön kouluissa: kolmannesosallistui päivittäin tai viikoittain ja jokaneljäs kuukausittain. Sosiaalityöntekijöis-tä/-ohjaajista joka kuudes (17 %) osallistuipäivittäin tai viikoittain ja 65 prosenttia1–4 kertaa vuodessa. (Kuvio 39)

Yhteistyötahoittain tarkastellessa per-hekeskuksen ja perheneuvolan vastaajistakolme viidestä (61 %) osallistui 1–4 kertaavuodessa oppilashuoltotyöhön.Myös psy-kiatrian poliklinikoiden vastaajista reilupuolet (53 %) osallistui 1–4 kertaa vuodes-sa. Nuorisoasiainkeskuksen työntekijöistäkolmannes (32 %) osallistui päivittäin taiviikoittain ja hieman useampi (36 %) 1–4-kertaa vuodessa.

Oppilashuoltotyöhön osallistuminentarkoitti vastaajien työssä useimmiten yk-sittäisen oppilaan asioiden käsittelyä, ver-kostotyötä, palavereja huoltajan kanssa,asiakastyöhön liittyvää konsultointia sekäalueellisia työryhmiä. Harvimmin osallis-tuttiin koulupäivystykseen, pienryhmä- jakertotoimintoihin, osallisuustoimintoihinja teemapäiville. (Kuvio 40)


0–2 3–5 6–10 11–20 21–vuotta

0

10

20

30

40%

Kuvio 37. Työkokemus nykyisissä tehtävissä, %

0 1 2–4 5–8 9–0

10

20

30

40

50

60

70

%

Alakouluissa Yläkouluissa

Koulujen lukumäärä

Kuvio 38. Yhteistyö oppilashuoltoryhmien kanssa, %

5.1.3 Oppilashuoltoryhmientapaamisiin osallistuminen

Kolme viidestä (58 %) ilmoitti osallistu-vansa 1–4 kertaa vuodessa oppilashuolto-ryhmien tapaamisiin kouluissa. Joka nel-jäs ei osallistunut tapaamisiin koskaan.

Ammattiryhmittäin tarkastellessa sosi-aalityöntekijät/-ohjaajat sekä nuoriso-oh-jaajat osallistuivat yleisimmin oppilas-huoltoryhmien tapaamisiin: sosiaalityön-tekijöistä/-ohjaajista joka kymmenes vii-koittain ja kolmeneljästä (76 %) 1–4 kertaavuodessa. Nuoriso-ohjaajista joka kym-menes (11 %) osallistui tapaamisiin vii-koittain tai kuukausittain ja kolme viidestä(61 %) 1–4 kertaa vuodessa. Psykologeis-ta/psykiatreista puolet vastasi osallistu-vansa kuukausittain tai 1–4 kertaa vuodes-sa, puolet ei koskaan. Sairaanhoitajienvastaukset jakaantuivat 1–4 kertaa vuodes-sa osallistuvien ja ei koskaan osallistuvienvälillä. Myös yhteistyötahoittain tarkastel-lessa vastaajat osallistuivat yleisimmin 1–4kertaa vuodessa oppilashuoltoryhmien ta-paamisiin. (Kuvio 41)

5.2 Moniammatillinenyhteistyö

5.2.1 Yhteistyö oppilashuoltoryhmienkanssa

Vastaajista puolet (52 %) koki ammattitai-toaan hyödynnettävän hyvin oppilashuol-toryhmässä. Joka viides (22 %) katsoi, etteiheidän ammattitaitoaan hyödynnetä hy-vin eikä huonosti. Huonosti ammattitaito-aan koki hyödynnettävän ryhmässä joka


Päivittäin

Viikoittain

Kuukausittain

1-4 kertaa/vuosi

Ei koskaan

Ei osaa sanoa

AMMATTIRYHMÄT

Nuoriso-ohjaaja

Sosiaalityöntekijä/-ohjaaja

Psykologi/psykiatri

Sairaanhoitaja

YHTEISTYÖTAHOT

Nuorisoasiainkeskus

Psykiatrian poliklinikat (HUS)


Perhekeskus/perheneuvola

0 20 40 60 80 100%

Kuvio 39. Osallistuminen koulun oppilashuoltotyöhön, %

Yksittäisen oppilaan asioidenkäsittely

Muu verkostotyö

Alueelliset työryhmät

Palaverit huoltajien kanssa

Asiakastyöhön liittyvä konsultointi

Vierailut opettajakokouksissa/vanhempainilloissa

Nimettynä yhteyshenkilönätoimiminen

Oppilashuoltoryhmän tapaamiset

Päihdekasvatustoiminta koulussa

Ryhmäytystoiminta koulussa

Jokin muu tehtävä

Osallisuustoiminta koulussa

Teemapäivät koulussa

Pienryhmä- ja kerhotoimintakoulussa

Koulupäivystys

0 20 40 60 80 100 %

Nuoriso-ohjaajat

Sosiaalityöntekijät/-ohjaajat

Kaikki vastaajat

Kuvio 40. Oppilashuoltotyöhön osallistumiseen sisältyy, %

kymmenes. Tyytyväisimpiä olivat sosiaali-työntekijät/-ohjaajat ja psykologit/psy-kiatrit, joista lähes kolme neljästä (71 % ja72 %) koki ammattitaitoaan hyödynnettä-vän hyvin oppilashuoltoryhmässä. Kriitti-simpiä olivat nuoriso-ohjaajat, joista jokaviides (21 %) koki ammattitaitoaan hyö-dynnettävän huonosti. (Kuvio 42)

Vastaajista 45 prosenttia vastasi hyö-dyntävänsä oppilashuoltoryhmän mo-niammatillisuutta hyvin työssään. Läheskolmannes (29 %) koki, ettei hyödynnähy-vin eikä huonosti moniammatillisuutta.Vastaajista joka kahdeksas arvioi hyödyn-tävänsä huonosti ryhmän moniammatilli-suutta. Tyytyväisimpiä olivat sosiaalityön-tekijät, joista 67 prosenttia katsoi hyödyn-tävänsä hyvin oppilashuoltoryhmän mo-niammatillisuutta.

Kysymysten hyödynnetäänkö vastaaji-

en ammattitaitoa oppilashuoltoryhmissä

sekämiten vastaajat itse hyödyntävät oppi-

lashuoltoryhmän moniammatillisuutta

työssään välillä oli löydettävissä tilastolli-sesti merkitsevää riippuvuutta (p = 0,001).Valtaosa (74 %) vastaajista, jotka kokivatomaa ammattitaitoaan hyödynnettävänhyvin oppilashuoltoryhmässä, hyödynsi-vät hyvin myös itse oppilashuoltoryhmänmoniammatillisuutta työssään.

Vastaajan iällä, ammatilla, työkoke-muksella, työpaikalla tai kokemuksellatyöajan riittävyydestä ei ollut tilastollisestimerkitsevää riippuvuutta (p > 0,05) senkanssa, miten vastaaja koki ammattitaito-aan hyödynnettävän oppilashuoltoryh-mässä tai miten vastaaja koki itse hyödyn-tävänsä oppilashuoltoryhmän moniam-matillisuutta.Myöskään sillä, kuinkauseinvastaaja osallistuu oppilashuoltotyöhöntai oppilashuoltoryhmien tapaamisiin alu-


Viikoittain Kuukausittain

1-4 kertaa/vuosi

Ei koskaan

Ei osaa sanoa

AMMATTIRYHMÄT


Nuoriso-ohjaajat

Psykologit/psykiatrit

Sairaanhoitajat

YHTEISTYÖTAHOT

Psykiatrian poliklinikat (HUS)

Perhekeskus/perheneuvola

Nuorisoasiainkeskus


0 20 40 60 80 100 %

Kuvio 41. Osallistuminen oppilashuoltoryhmien tapaamisiin, %

VASTAAJAN AMMATTITAITO



Kaikki vastaajat

Sairaanhoitajat

Nuoriso-ohjaajat

OHR:N MONIAMMATILLISUUS



Kaikki vastaajat

Nuoriso-ohjaajat

Sairaanhoitajat

0 20 40 60 80 100%

Hyvin Ei hyvin eikähuonosti

Huonosti Ei osaasanoa

Hyödynnetään:

Kuvio 42. Vastaajan ammattitaidon ja moniammatillisuudenhyödyntäminen oppilashuoltoryhmässä, %

eensa kouluissa, ei ollut tilastollisesti mer-kitsevää yhteyttä näihin kysymyksiin.(Kuvio 43)

Arvioita moniammatillisesta yhteis-työstä oli mahdollista täydentää avovas-tauksin. Osa vastaajista toi esiin, että yh-teistyötä tehdään vain yksittäisen nuortenasioihin liittyen, ennen kaikkea verkosto-palaverien muodossa. Tässä yhteistyö-muodossa omaa ammattitaitoa hyödyn-nettiin vastaajien mielestä hyvin. Monellaoli kokemusta myös konsultoinnista ja tä-hän toimintatapaan oltiin pääsääntöisestityytyväisiä. Kouluilta toivottiin lisää aktii-visuutta asiassa, konsultaatiota annettai-siin mielellään enemmänkin.

Vastauksissa kerrottiin myös yleisestiyhteistyöstä koulun oppilashuollon kans-sa. Tässä tuotiin esiin sekä hyvin toimiviaettä huonommin toimivia käytäntöjä.Oppilashuoltoryhmien kokouksissa käy-dään esittäytymässä ja kertomassa omastatyöstä, ja joissakin kouluissa osallistutaanpari kertaa vuodessa myös laajennetunoppilashuoltoryhmän kokouksiin. Kou-luilta toivottiin enemmän tällaisten vierai-lumahdollisuuksien käyttöä. Yksittäistenoppilashuoltoryhmien jäsenten, erityisestikulukuraattorien, psykologien ja rehtori-en, kanssa yhteistyötä tehdään kuitenkinusein, ja tähän oltiin tyytyväisiä. Myössuoraan opettajien kanssa tehdään yhteis-työtä yksittäisenoppilaanasioihin liittyen.

Tilanteet, joissa yhteistyöhön ei oltutyytyväisiä, liittyivät koulun taholta nega-tiiviseksi tai vähätteleväksi koettuun asen-teeseen omaa työtä ja ammattitaitoa koh-taan. Lisäksi vastauksissa viitattiin niuk-koihin ajallisiin resursseihin, joiden puit-teissamolemminpuoliset esittelyt ja yhtei-set keskustelut jäävät pintapuolisiksi.

Tapaamme yksittäisen nuoren tukiverkoston kanssa

noin kerran kuukaudessa. Näissä tapaamisissa ammat-

titaitoani hyödynnetään hyvin.

Toivoisin oppilashuoltoryhmiltä yhteydenottoja ja kon-

sultaatio/yhteistyöpyyntöjä. Tekisin mielelläni yhteis-

työtä ryhmien kanssa.

Alueeni koulut konsultoivat usein minua tarvittaessa ja

yhteistyömme sujuu pääsääntöisesti hyvin. Kouluku-

raattorit ja erityisopettajat ovat kouluista läheisimmät

yhteistyökumppanit. Olen ollut niin pitkään samalla alu-

eella töissä, että minut tunnetaan ja minuun uskalletaan

olla yhteydessä. Olen myös useissa eri yhteyksissä ker-

tonut lastensuojelusta (oma työni), joten uskon tiedon

tason kouluissa olevan aika hyvä.

Yläkoulu, jonka yhteyshenkilö olen, ei ole aina käyttänyt

mahdollisuutta kerran keväällä ja kerran syksyllä mah-

dollistettuun käyntiini koulun oppilashuollossa.

Nykyinen rehtori ei koe nuorisotalon edustusta oppi-

lashuoltoryhmässä tarpeellisena, entisen rehtorin aika-

na nuoriso-ohjaaja vieraili oppilashuoltoryhmässä muu-

taman kerran vuodessa.

Vastaajien arvioidessa kuinka he itsehyödyntävät oppilashuoltoryhmän mo-niammatillisuutta, korostettiin, että yh-teistyötä tehdään ennen kaikkea yksittäis-ten jäsenten kanssa, ei koko oppilashuol-toryhmän kanssa. Yhteistyökumppanei-den hyvä tunteminen koettiin yhteistyötä


Hyödynnetäänkö vastaajanammattitaitoa ohr:ssä

Miten vastaaja hyödyntää ohr:n moniammatillisuuttaomassa työssään

Hyvin

Ei hyvin eikähuonosti

0 20 40 60 80 100 %

Hyvin Ei hyvin eikä huonosti

Kuvio 43. Moniammatillisuuden hyödyntäminenoppilashuoltoryhmässä, %

edistäväksi tekijäksi. Osalla vastaajista olipitkän työuransa johdosta hyvä tuntemusalueensa kouluista ja oppilashuoltoryh-mistä. Toiset olivat tutustuneet koulun toi-mijoihin erilaisten verkostotapaamistentai yhteisten projektien puitteissa. Kaikkieivät olleet täysin tyytyväisiä tämänhetki-seen tilanteeseen ja toivoivat enemmänalueellista yhteistyötä,moniammatillisuu-den parempaa hyödyntämistä puolin jatoisin sekä avoimempaa yhteistä keskuste-lua. Kaiken kaikkiaan yhteistyö koulun op-pilashuollon kanssa koettiin tärkeäksi.

Yhteistyömme toimii pääsääntöisesti hyvin, tunnemme

riittävän hyvin toisemme ja osaamme mielestäni tarvit-

taessa olla yhteydessä. Asiaa auttaa se, että meillä on

ollut neljä vuotta moniammatillinen yhteistyöprojekti

nuorille, jossa on tehty myös konkreettia asiakastyötä.

Oppilashuoltoryhmän edustajia osallistuu erilaisiin

alueryhmiin ja kokouksiin. Siellä tutustuminen sekä yh-

teisten kosketuspintojen esiin tuominen.

Kun asiakasperheen lapsi on koululainen, on yhteistyö

koulun kanssa erittäin tärkeää. Usein kyseessä huoli

oppilaan käyttäytymisestä tai psyykkisestä voinnista,

tunne-elämän pulmista.

Koulujen psykiatristen sairaanhoitajien, terveydenhoi-

tajien, psykologien ja kuraattoreiden tekemä yksilö- ja

verkostotyö sekä tehdyt tutkimukset helpottavat sekä

hoidon porrastusta että tarvittaessa erikoissairaanhoi-

toa sen toteuttamista.

Enemmänkin yhteistyötä voisi olla liittyen alueen ilmiöi-

hin ja nuorten tilanteisiin.

5.2.2 Yhteistyö muiden tahojenkanssa

Kyselyssä tiedusteltiin, kuinka usein vas-taajat tekevät oppilashuollollisista yhteis-työtä muiden tahojen kanssa. Eos-vas-tausten osuus oli suurehko, mikä tuleehuomioida tuloksia arvioidessa. Lisäksiosan tahoista kohdallamerkittävä osa vas-taajista ilmoitti, ettei kyseinen toimija kuu-lu yhteistyökumppaneihin tai ettei yhteis-työtä tehdä koskaan. Ohessa tarkastellaanvastauksia niiden yhteistyötahojen osalta,joideneos-vastaustenosuus jäi alle 30pro-senttiin. (Kuvio 44)

Eniten yhteistyötä tehdään huoltajienkanssa. Lähes puolet (48 %) vastasi teke-vänsä lähes päivittäin tai viikoittain yhteis-työtä. Vain kaksi prosenttia vastaajista il-moitti, etteivät huoltajat kuulu lainkaanyhteistyökumppaneihin.

Myös lastensuojelun sosiaalityö kuuluiaktiivisiin yhteistyötahoihin, sillä senkanssa kaikki vastaajat tekivät ainakin jon-kin verran yhteistyötä. Reilu kolmannes(37 %) teki yhteistyötä lähes päivittäin taiviikoittain. Lastensuojelun sosiaaliohjauk-


Lähes päivittäin/viikoittain

Kuukausittain

1-4 kertaa/vuosi

Ei koskaan/ei ole yhteistyötaho

Ei osaa sanoa

Huoltajat


Nuorisotyö


Luotsi


Perheneuvola


Nuorisoasemat


0 20 40 60 80 100%

Kuvio 44. Yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa, %

sen sekä lapsiperheiden varhaisen tuen jakotipalvelun kanssa yhteistyötä tehtiinharvemmin.

Myös nuorisotyön ja Luotsi-toiminnankanssa tehdäänpaljon yhteistyötä. Vastaa-jista reilu neljännes (28 %) ilmoitti teke-vänsä lähes päivittäin tai viikoittain yhteis-työtä nuorisotyön kanssa. Luotsin kanssayhteistyötä teki lähes päivittäin tai viikoit-tain viidennes.

Perheneuvolan kanssa yhteistyötä teki1–4 kertaa vuodessa vajaa kolmannes(31 %) ja kuukausittain 17 prosenttia vas-taajista. Lastenpsykiatrian poliklinikankanssa yhteistyötä 1–4 kertaa vuodessa il-moitti tekevänsä joka neljäs (27 %). Reilukolmannes (34 %) vastasi, ettei tee yhteis-työtä lainkaan tai ettei ole yhteistyötahon-sa. Nuorisopsykiatrian poliklinikan kanssayhteistyötä 1–4 kertaa vuodessa teki kaksiviidestä (41 %). Vastaajista 14 prosenttia eitee koskaan yhteistyötä tai taho ei kuuluyhteistyökumppaneihin.

Nuorisoasemien ja Klaari-toiminnankanssa yhteistyötä 1–4 kertaa teki vuodes-sa kaksi viidestä (40–42 %). Vastaajista 45prosenttia ilmoitti tekevänsä1–4 kertaavuodessa poliisin kanssa yhteistyötä. Jokaviides (21 %) ei tee yhteistyötä lainkaan taitaho ei kuulu yhteistyökumppaneihin.

Yhteistyötahoina mainittiin lisäksinuorten päihdepsykiatrian poliklinikka(HUS), nuorten turvatalo (SPR) sekäVAMOS-projekti (Helsingin Diakonissa-laitos).

Joillekin vastaajista niin oppilashuol-lollinen työ kuin myös yhteistyö eri taho-jen kanssaonpäivittäistä ja osa työnkuvaa.Lisäksi tuotiin esiin, että yhteistyön tiiviysvaihtelee vuoden mittaan ja eri vuosienvälillä.

5.3 Työajan riittävyys

5.3.1 Oma työaika

Vastaajista 47 prosenttia koki oman työ-aikansa riittävän sopivasti oppilashuolto-työhön osallistumiseen. Lähes yhtä moni(46 %) koki kuitenkin aikaa olevan vähän.Tyytyväisimpiä oman työaikansa riittävyy-teen olivat nuoriso-ohjaajat, joista 71 pro-senttia koki aikaa olevan sopivasti. Sosiaa-lityöntekijöistä kaksi viidestä (38 %) katsoityöajan riittävyyden sopivaksi. Psykolo-geista/psykiatreista reilu neljännes (28 %)näki aikaa olevan paljon tai sopivasti oppi-lashuoltotyön toteuttamiseen. Riittämät-tömimmäksi työaikansa kokivat sairaan-hoitajat, joista 71 prosentin mielestä aikaaon vähän. (Kuvio 45)

Kokemuksella työajan riittävyydestä eiollut tilastollisestimerkitsevää riippuvuut-ta (p > 0,05) sen kanssa, kuinka usein vas-taaja osallistuu oppilashuoltotyöhön jaoppilashuoltoryhmien tapaamisiin taikuinka monen koulun kanssa vastaaja te-kee yhteistyötä. Työajan riittävyydellä eiollut tilastollisesti merkitsevää (p > 0,05)yhteyttämyöskään sen kanssa, kuinka vas-



Kaikki

Nuoriso-ohjaajat


Sairaanhoitajat

0 20 40 60 80 100%


Kuvio 45. Oman työajan riittävyys oppilashuoltotyöhönosallistumiseen, %

taajan ammattitaitoa hyödynnetään taikuinka vastaaja itse hyödyntää moniam-matillisuutta oppilashuoltoryhmissä.

Arviota oman työajan riittävyydestä op-pilashuoltotyöhön oli mahdollista täyden-tää avovastauksin. Näissä huomioitiin työ-tehtäviin, ajallisiin resursseihin sekä kou-luyhteistyöhön yleisesti liittyviä asioita.Työtehtäviä eritelleissä vastauksissa pai-notettiin joko sitä, että oppilashuoltotyö-hön osallistuminen on suunnitellusti osaperustyötä tai sitä, että oman työnkuvanpääpaino on muunlaisissa tehtävissä. Re-sursseihin kantaa ottavissa vastauksissatuotiin esiin aikaa olevan vähän oppilas-huoltotyöhön osallistumiseen ja kasvok-kaiseen yhteydenpitoon koulun kanssa.Lisäksi todettiin, että eri toimijoiden välis-ten toimintatapojen ja yhteistyörakentei-den kehittyminen vie aikaa, mikä vaikut-taa koko yhteistyön sujuvuuteen. Koulu-yhteistyöhön liittyvissä vastauksissa ku-vattiin yhteistyökäytäntöjä, kouluyhteis-työn toimivuutta ja toimimattomuutta,sekä sitä, kuinka oppilashuollollista työtätehdään omien työtehtävien puitteissa.

Oppilashuoltoryhmissä kiertämiset ovat suunniteltu

työpaikan vuosikelloomme ja alueen koulut on jaettu

työntekijöiden kesken.

Käymme lastensuojelusta laajennetuissa oppilashuol-

totyöryhmissä 1–3 kertaa vuodessa, sen mukaan mitä

kukin koulu toivoo. Meillä on myös nimetyt yhdyshenki-

löt (sosiaalityöntekijät) jokaiselle koululle.

Työ ei varsinaisesti liity perustyöhön, mutta tarvittaessa

olisin valmis osallistumaan.

Tällä hetkellä suuren alueen koordinointi tuntuu hallitul-

ta, mutta käytännössä ei ole ollut vielä mahdollisuutta

olla esim. kaikkiin kouluihin lähemmässä yhteistyössä.

Alue ja tilanne kuitenkin elää, yhteistyön rakentuminen

ja yhteiset käytännöt vievät aikaa muodostuakseen, toi-

saalla asiat sujuvat oikein hyvin, toisaalla kontakti vielä

puuttuu.

Tiivis yhteydenpito oppilashuoltoryhmiin/ luottamuksel-

liset suhteet koulun oppilashuoltoryhmien väkeen on

toimintamme kannalta tärkeää, sen vuoksi panostamme

siihen ja siihen käytetty aika on kannattavaa.

Uskon että aikani kyllä riittäisi, jos koulussa otettaisiin

apua/yhteistyötä helpommin vastaan.

5.3.2 Koulussa työskentelevientyöaika

Vastaajia pyydettiin arvioimaan koulussatyöskentelevien työntekijöiden työajanriittävyyttä oppilashuoltotyöhön. Arviointiosoittautui haasteelliseksi, sillä suurehkoosa vastaajista ei osannut arvioida kouluntyöntekijöiden ajan riittävyyttä. Suurieos-vastausten osuus tuleekin huomioidavastauksia tulkitessa.

Lähes puolet (44–49 %) ei osannut arvi-oida rehtorin, apulaisrehtorin tai koulu-lääkärin ajan riittävyyttä. Laaja-alaisenerityisopettajan kohdalla eos-vastaustenosuus oli 35 prosenttia, luokanopetta-jan/-valvojan kohdalla 37 prosenttia jaopinto-ohjaajan kohdalla 39 prosenttia.Eos-vastusten osuudet olivat pienimmät(26–31 %) oppilashuoltopalvelujen henki-löstön sekä erityisluokan opettajan koh-dalla. Mahdollisesti näiden ammattiryh-mien kanssa tehdään eniten yhteistyötäkoulussa, minkä vuoksi vastaajilla on käsi-tystä myös työntekijöiden aikaresursseis-ta. Kysyttyjen tahojen lisäksi koulun oppi-lashuoltotyötä tekevinä työntekijöinämai-nittiin psykiatriset sairaanhoitajat ja kou-luavustajat. (Kuvio 46)


Vähiten aikaa oppilashuoltotyöhön ar-vioitiin olevan luokanopettajalla. Kun va-jaa viidennes (18 %) vastaajista arvioi luo-kanopettajan työajan riittävyyden sopi-vaksi, näki yli kaksi kertaa useampi (40 %)riittävyyden vähäiseksi.

Reilu kolmannes (38 %) koki kouluter-veydenhoitajalla olevan sopivasti aikaa jahieman harvempi (30 %) vähän aikaa.Kaksi viidestä koki koulukuraattorin ajansopivaksi oppilashuoltotyöhön, viidennes(22 %) vähäiseksi. Psykologien kohdallalähes kolmannes (30 %) arvioi ajan riittä-vyyden sopivaksi, ja lähes yhtä moni(29 %) vähäiseksi.

Kolmannes (32 %) vastaajista arvioilaaja-alaisen erityisopettajan ajan riittä-vyyden sopivaksi oppilashuoltotyöhön jareilu neljännes (26 %) vähäiseksi. Erityis-luokan opettajan kohdalla osuudet olivatlähes samat: kolmannes (32 %) katsoi ajanriittävyyden sopivaksi ja joka neljäs (23 %)vähäiseksi.

Avovastauksissa otettiin kantaa oppi-lashuollon niukkoihin resursseihin, re-surssien koulukohtaiseen vaihtelevuuteensekä koulun työntekijöiden vähäiseenosallistumiseen koulun ulkopuolelle jär-jestettäviin kokouksiin. Oppilashuollonniukoilla resursseilla viitattiin niin oppi-lashuoltopalvelujen työntekijöiden suu-riin oppilasmääriin kuin myös opettajienoppilashuoltotyöhön työajan riittämättö-myyteen.

Vaikea sanoa täältä käsin! Varmaan vaihtelee koulu-

kohtaisesti. Yleistuntuma on, että niukkuutta jaetaan,

esim. koulupsykologeilla ja -kuraattoreilla on tosi monta

koulua harteillaan – ei aikaa voi paljoa riittää per oppilas

tai koulu.

Suuri epäkohta on se, että luokanvalvojille/aineenopet-

tajille ei ole kouluissa varattu työaikaa oppilashuollolli-

siin tehtäviin - niitä pitäisi tehdä ikään kuin “vapaa-ajal-

la”. Kuraattorin ja terveydenhoitajan työaika on koko-

naan varattu oppilashuollolle, mutta oppilasmää-

rät/koulut on mitoitettu niin tiukoiksi, että aikaa on liian

vähän.

Joskus on vaikea saada opettajaa tulemaan neuvonpi-

toon koulun ulkopuolelle, saatikka kouluajan ulkopuo-

lella!

5.3.3 Muiden tahojen työaika

Kyselyssä pyydettiin arvioimaan myöskoulun ulkopuolisten tahojen ajan riittä-vyyttä koulun kanssa tehtävään oppi-lashuoltotyöhön. Myös tässä kysymykses-sä eos-vastausten osuus oli suuri (keski-määrin 46 %), mikä on huomioitava tulok-sia tarkastellessa. Eniten eos-vastauksiakertyi arvioitaessa lasten foniatrisen poli-klinikan ja puheterapiapalvelujen (65 %),


Aikaasopivasti

Aikaavähän


Ei osaasanoa

Aikaapaljon

Erityisluokan opettajat

Koulukuraattorit

Laajalaiset erityisopettajat

Koulupsykologit


Apulaisrehtorit

Luokanopettajat/-valvojat

Opinto-ohjaajat

Rehtorit

Koululääkärit

0 20 40 60 80 100 %

Kuvio 46. Koulussa työskentelevien työajan riittävyys, %

esiopetuksen (64 %), järjestöjen (61 %)sekä seurakuntien ja uskonnollisten yh-teisöjen (59 %) työajan riittävyyttä. Vastaa-jilla ei myöskään ollut kokemusta yhteis-työstä kaikkien eri tahojen kanssa. Useim-min ”ei ole yhteistyötahoni” mainintojasaivat esiopetus, koululaisten iltapäivätoi-minta, lasten foniatrinen poliklinikka japuheterapiapalvelut sekä seurakunnat jauskonnolliset yhteisöt. Yleisimpiä yhteis-työtahoja olivat puolestaan lastensuojelu,nuorisoasemat ja nuorisopsykiatrian poli-klinikka. Kysyttyjen tahojen ohella koulunulkopuolisina yhteistyötahoina mainittiinnuorten päihdepsykiatrian poliklinikka(HUS) ja Jopo-luokat. (Kuvio 47)

Sopivimmaksi arvioitiin Luotsi-toimin-nan ajan riittävyys oppilashuoltotyöhönkoulun kanssa. Vastaajista 44 prosenttiaarvioi Luotsilla olevan sopivasti aikaa op-pilashuoltotyöhön. Joka kymmenes (11 %)

näki Luotsilla olevan paljon aikaa, tosinyhtä monenmielestä aikaa on vähän.

Nuorisotyön kohdalla reilu kolmannes(36 %) vastaajista katsoi aikaa olevan sopi-vasti. Joka neljäs (26 %) katsoi sen sijaanaikaa olevan vähän.

Riittämättömimmäksi arvioitiin lasten-suojelun sosiaalityön aika: vastaajista 68prosenttia katsoi ajan vähäiseksi, 13 pro-senttia sopivaksi. Lastensuojelun sosiaa-liohjauksen työajan riittävyyden arvioi vä-häiseksi lähes puolet (48 %) vastaajista.

Nuorisopsykiatrian aluepoliklinikoidentyöajan riittävyyden koki vähäiseksi kaksiviidestä (43 %) vastaajista. Sopivaksi työ-ajan koki 16 prosenttia.

5.3.4 Yhteistyön tiiviys ja työajanriittävyys

Tutkimuksessa tarkasteltiin muiden taho-jen kanssa tehtävää yhteistyötä myös yh-teistyön tiiviyden sekä tahojen työajan riit-tävyyden näkökulmista. Kyselyn perus-teella muuttujien välillä oli havaittavissatilastollisestimerkitsevää riippuvuutta las-tensuojelun (p = 0,005), perheneuvolan (p= 0,033), nuorisotyön (p = 0,0053, Luotsin(p = 0,009), nuorisoasemien (p = 0,031)sekä Klaarin (p = 0,003) kohdalla.

Neljä viidestä päivittäin/viikoittain taikuukausittain lastensuojelun sosiaalityönkanssa yhteistyötä tekevästä koki lasten-suojelulla olevan vähän aikaa oppi-lashuoltotyöhön.Myös 1–4 kertaa vuodes-sa yhteistyötä tekevistä lähes puolet (47 %)vastasi näin. (Kuvio 48)

Perheneuvolan kanssa kuukausittainyhteistyötä tekevistä puolet ja 1–4 kertaavuodessa yhteistyötä tekevistä kaksi vii-


Aikaasopivasti

Aikaavähän


Ei osaasanoa

Klaari-toiminta

Luotsi-toiminta

Nuorisoasemat

Nuorisotyö


Perheneuvola



Poliisi



0 20 40 60 80 100 %

Aikaapaljon

Kuvio 47. Yhteistyötahojen työajan riittävyys, %

destä (42 %) oli sitä mieltä, että työnteki-jöillä on vähän aikaa oppilashuoltotyö-hön. Vastaajista, jotka eivät tee lainkaanyhteistyötä perheneuvolan kanssa tai joi-denyhteistyökumppaneihin tahoei lukeu-du, reilu puolet (56 %) oli tätä mieltä.

Alueellisen nuorisotyön kanssa päivit-täin/viikoittain yhteistyötä tekevistä kol-me viidestä (63 %) koki työntekijöillä ole-van sopivasti aikaa oppilashuoltotyöhön.Kuukausittain yhteistyötä tekevistä puolet

koki aikaa olevan sopivasti ja puolet vähäi-seksi. Luotsin kanssa päivittäin/viikoittainyhteistyötä tekevistä kolme neljästä (77 %)koki aikaa olevan sopivasti.

Nuorisoasemien kanssa 1–4 kertaavuodessa yhteistyötä tekevistä reilu nel-jännes (29 %) ja kuukausittain yhteistyötätekevistä lähes kaksi viidestä (39 %) kokityöntekijöillä olevan vähän aikaa oppi-lashuoltotyöhön. Klaarin kanssa 1–4 ker-taa vuodessa yhteistyötä tekevistä reilu kol-


Päivittäin/viikoittain

Kuukausittain

1-4 kertaa/vuosi

Ei koskaan/ei oleyhteistyötaho

Ei osaa sanoa

0 20 40 60 80 100%



Kuukausittain

1-4 kertaa/vuosi


Ei osaa sanoa

0 20 40 60 80 100%

Perheneuvola


Kuukausittain

1-4 kertaa/vuosi


Ei osaa sanoa

0 20 40 60 80 100%

Nuorisotyö


Kuukausittain

1-4 kertaa/vuosi


Ei osaa sanoa

0 20 40 60 80 100%

Luotsi


Kuukausittain

1-4 kertaa/vuosi


Ei osaa sanoa

0 20 40 60 80 100%

Nuorisoasemat


Kuukausittain

1-4 kertaa/vuosi


Ei osaa sanoa

0 20 40 60 80 100%

Klaari

Paljon

Sopivasti

Vähän

Aikaa:

Kuvio 48. Työajan riittävyys ja yhteistyön tiheys, %

mannes (35 %) arvioi työntekijöiden ajanriittävyydensopivaksioppilashuoltotyöhön.

5.4 Oppilashuollonvahvistaminen

5.4.1 Oppilashuoltotyöhönosallistuminen

Kyselyssä tiedusteltiin, onko sellaisia yh-teistyötahoja, joiden tulisi osallistua oppi-lashuoltotyöhön, mutta jotka eivät tällähetkellä osallistu. Tällaiseksi tahoksi näh-tiin ennen kaikkea nuorisotyö. Vastaajattoivoivat sekä alueellisen nuorisotyön ettäLuotsin nykyistä tiiviimpää mukanaoloaoppilashuollon ja oppilashuoltoryhmientoiminnassa. Myös nuorisoasemat, Klaa-ri-toiminta ja poliisi mainittiin tahoina,jotka voisivat osallistua nykyistä tiiviim-min oppilashuoltotyöhön.

5.4.2 Oppilashuoltotyön kehittäminen

Vastaajilta kysyttiin, kuinka he kehittäisi-vät olemassa olevilla resursseilla yhteis-työtä koulujen oppilashuoltoryhmienkanssa Helsingissä. Kehittämisehdotuksetliittyivät yhteistyökäytäntöihin sekä ennal-taehkäisevään työhön ja varhaisen puut-tumiseen.

YHTEISTYÖKÄYTÄNNÖT

Yhteistyökäytäntöihin kantaa ottavissavastauksissa tuotiin esiin toimintatapojenja yhteistyön säännöllisyyden vaihtele-vuus koulujen ja alueiden välillä. Osassaalueista yhteistyö on toimivaa, konsultoin-ti tiivistä ja eri tahot osallistuvat aktiivisesti

verkostoihin ja yhteisiin kokouksiin. Toi-silla alueilla yhteistyötä tehdään vähän jaosallistuminen verkostotyöskentelyyn onvaatimatonta. Yhteistyötä saattaa hanka-loittaa myös epärealistiset odotukset mui-den tahojen tehtävänkuvista ja toiminta-mahdollisuuksista. Eri tahojen väliseenyhteistyöhön toivottiinkin kaupunki- jaaluetasoisia, yhteisesti sovittuja malleja jasopimuksia, joiden toteutumista myösseurattaisiin. Vastauksissa peräänkuulu-tettiin lisäksi tiiviimpää ja koordinoidum-paa yhteistyötä eri tahojen kesken sekä yh-teistyön yleistä järkeistämistä ja sujuvoit-tamista.

Oppilashuoltoryhmistä on joissain alueellisissa lasten ja

nuorten hyvinvoinnin edistämiseen paneutuvissa ryh-

missä hyvä edustus, toisissa puolestaan oppilashuolto

loistaa poissaolollaan. Näin ollen kehittäisin koko kau-

punkia kattavan mallin, jossa oppilashuoltoryhmä vel-

voitetaan osallistumaan paikalliseen monihallintokun-

taiseen verkostotyöskentelyyn myös koulun seinien ul-

kopuolella.

Kehittäisin niin, että olemassa olevat resurssit otettai-

siin täysin käyttöön eli sosiaalityöntekijän konsultointi

tapahtuisi säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa. Tämä

foorumi olisi paikka käsitellä lastensuojelun konsultaa-

tiota, mutta myös miettiä yhteisiä ideoita jatkolle.

Oman työni näkökulmasta nykyinen käytäntö on sopiva.

Osallistumme kutsuttaessa tai jos asiakkaamme asiaan

liittyy kouluun / oppilashuoltoon liittyviä asioita.

On tärkeää, että oppilashuoltoryhmät kokoontuvat joka

koulussa säännöllisesti ja rehtori-vetoisesti. Mielestäni

nykyinen systeemi on hyvä, että laajennettu oppi-

lashuoltoryhmä on 1–4 kertaa vuodessa. Tarvittaessa

voidaan kokoontua useamminkin, mutta alueella on

myös laajat yhteistyökokoukset 2 kertaa vuodessa, jos-

sa voidaan myös käsitellä myös osittain samoja asioita.

On tärkeää, että yhteistyökumppanit tuntevat toisensa

riittävän hyvin, jotta tarvittaessa on helppo ottaa yhteyt-

tä puolin ja toisin. Myös yhdyshenkilösysteemi (lasten-

suojelusta kouluun) on ollut alueellamme jo monta vuot-

ta ja mielestäni se on hyvä systeemi.


Yhteistyön laajentamista toivovissavastauksissa toivottiin ennen kaikkea avoi-muutta yhteistyöhön ja keskusteluun.Lisäksi esitettiin enemmän yhteistyötäperheiden kanssa, alueellisen yhteistyönlisäämistä, eri asiantuntijoiden osaamisenparempaa hyödyntämistä koulussa, kou-lujen yhteyteen liitettävien palvelujen li-säämistä, yhteisiä koulutus- ja kehittämis-päiviä sekä käytännön järjestelyistä huo-lehtimista. Koulun toivottiin kutsuvanmuita tahoja ja ammattiryhmiä useamminoppilashuoltoryhmien kokouksiin. Moni-ammatillisen osaamisen katsottiin jääväntällä hetkellä osin hyödyntämättä harvak-seltaan tapahtuvien yhteydenottojenvuoksi. Lisäksi koko koulun henkilökun-nan omaamaa tietoa ja kontakteja oppilai-siin toivottiin hyödynnettävän enemmän.Nuoriso-ohjaajien läsnäolon lisääminenkoulun arjessa ja toiminnassa, esimerkiksiiltapäivä- ja ryhmätoimintojen kautta,koettiin tärkeäksi. Lisäksi ehdotettiin, ettähoitavat tahot, esimerkiksi psykiatrian po-liklinikat ja nuorisoasemat, järjestäisivätvastaanottoaikoja myös koululla. Yhteys-tiedoista tiedottaminen, viestinnästä huo-lehtiminen sekä vastuuhenkilöiden ni-meäminen yhteistyöprosesseihin koettiinmyös tärkeäksi.

Yhteistyön tiivistäminen olemassa olevien verkostojen

kanssa on kustannustehokas ja kivuton tapa kehittää

kokonaisvaltaista oppilashuoltotyötä sekä luoda yhtei-

siä linjauksia alueella toimivien aikuisten sekä vanhem-

pien kesken.

Suoraa asiakaskohtaista konsultointia puolin ja toisin

voisi lisätä.

Oppilashuoltoon aktiivisempi ote mm. viranomaiskon-

sultaatioiden ja verkostojen koolle kutsumiseksi.

Nuorisoasiainkeskuksen ja koulujen yhteistyön tiivistä-

misellä. Aluetyöryhmissä olisi tasapuolinen edustus

kouluista eri puolilla Helsinkiä.

ENNALTAEHKÄISEVÄ TYÖ JA VARHAINEN

PUUTTUMINEN

Ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseenpuuttumiseen liittyvissä vastauksissa to-dettiin, että koulussa tehdyt havainnot jatoimenpiteet ovat parhaimmillaannimen-omaan tällaista työtä. Koululta toivottiinsyrjäytymisvaarassa tai nivelvaiheissa ole-vien ryhmien ja oppilaiden tukemista sekälievempien ongelmien ennaltaehkäisyä jaratkaisua. Lisäksi ehdotettiin Klaari-toi-minnan sekä sosiaalitoimen varhaisentuen säännöllisiä vierailuja oppilashuolto-ryhmissä. Klaari voisi myös olla mukanakoulun päihdekasvatuksen suunnittelussaja tätä kautta osallistua ennaltaeh-käisevään työhön. Vastaajat korostivatvarhaisessa puuttumisessa ja tuessa tärke-ää olevan nimenomaan nopea ja riittävänaikaisessa vaiheessa tapahtuva reagointi.Onnistunut varhainen puuttuminen vä-hentää tarvetta korjaaviin ja hoitaviin pal-veluihin. Koulun toivottiinkin ottavanajoissa yhteyttä muihin tahoihin huolenherätessä. Ripeyttä toivottiin myös koulunulkopuolisten tahojen antamaan konsul-taatioon.

Oppilashuoltoryhmät voisivat reagoida aiemmin ja teh-

dä esimerkiksi lastensuojeluilmoituksia varhaisemmas-

sa vaiheessa. Oppilashuoltoryhmien kanssa voitaisiin

järjestää yhteisiä kokouksia pari kertaa vuodessa.

Luokanopettajat mukaan samoin terveydenhoitaja ja

kuraattori. Erityisopetusta varsinkin heikon verkoston

omaaville oppilaille ja että sitä saa jos terapeutti oppi-

laan kanssa sitä toivoo, mikä on tarve. Parempi tsek-

kaus oppilaille, jotka tulee seiskalle, että pääsisivät mu-

kaan. Koulukiusaamiseen todella puututtava, siitä alkaa


monen alamäki, vielä jos ei ole perheen tukea.

Hoidon porrastuksesta sopiminen sisältää potilas/lähe-

teohjauksen sekä sopimisen siitä, mitä kouluissa voi-

daan tehdä sekä varhaisen toteamisen että erityisesti

riskissä olevien nuorten auttamiseksi ja lievien häiriöi-

den hoitamiseksi

Vastaajat huomauttivat yhteistyön ke-hittämisen edellyttävän riittäviä resursse-ja. Koulun johdon osallistuminen ja kiin-nostus oppilashuoltotyöhön sekä alueelli-seen verkostotyöhön koettiin keskeiseksikehittämistyön edellytykseksi. Lisäksi tuo-tiin esiin, että yhteistyökäytäntöjen kehit-tyminen vie aikaa, jota työntekijöiden tiu-ha vaihtuvuus vaikeuttaa. Vaihtuvuus vai-kuttaa myös hoitoon ohjaukseen, hoito-prosesseihin sekä osaamisen ja tiedon ja-kamiseen. Koulujen resurssit oppilashuol-totyöhön vaihtelevat, mikä koettiin haas-teelliseksi. Riittämättömät oppilashuollonresurssit heijastuvat myös yhteistyötaho-jen työhön. Osassa vastauksia tuotiin esiintyytyväisyys nykyiseen järjestelmään eikätarvetta muutoksille koettu.

Yhteistyön parantaminen vaatii aikaa! Jos Helsingin

kaupunki haluaa panostaa sujuvaan yhteistyöhön, tulisi

päättäjien myös varmistaa, että meillä on siihen mah-

dollisuus esimerkiksi koulutuksen ja suunnittelun kautta.

Hieno homma, että kehitetään. Hyvä pitää mielessä,

että tämä on pitkäjänteistä työtä, jota voi olla vaikea mi-

tata. Ammatillinenkin yhteistyö henkilöityy ja vie aikaa

saada toimivat suhteet. Työntekijöiden vaihtuvuus vai-

kuttaa tietysti tähän asiaan.

Oppilashuoltohenkilöstö saattaa vaihtua lukuvuosittain,

kuraattorit ja psykologit vaihtavat kouluja. Tämä pyöri-

tys haittaa hyvien yhteistoimintamallien rakentumista.

On tärkeää, että kouluilla on riittävästi omia resursseja

tehdä oppilashuoltotyötä, se heijastuu luonnollisesti

myös kaikkeen yhteistyöhön. Jos sitä ei tapahdu koulun

sisällä, eivät ulkopuoliset tahot voi sitä korvata.

Konkreettisina toimenpiteinä ehdotettiin:

� yhteisten linjausten luonti alueittain/kaupunkitasoisesti

� yhteistyörakenteista yhdessä sopimi-nen

� sovittujen toimenpiteiden toteutumi-sen seuranta

� tiedonsiirtokysymysten ratkaisu� vuoropuhelun lisääminen mm. sään-

nöllisten tapaamistenmuodossa� säännöllisiä konsultaatioita� yhteistä kehittämis- ja suunnittelutyötä

� yhdyshenkilöiden nimeäminen� työnjaon selkiyttäminen koulun ja hoi-

tavien tahojen välillä� eri tahojen työstä ja hoitokäytännöistä

tiedottaminen� kouluille kirjalliset ohjeet tahojen lähe-

te- ja hoitokäytännöistä� tiedotuksesta huolehtiminen� kokousten osallistujamäärän karsinta� oppilashuoltoryhmien osallistuminen

alueellisiin verkostoihin� matalan kynnyksen ja perustason pal-

velujen kehittäminen eri tahojen yh-teistyönä

5.4.3 Alueelliset erot

Kyselyssä tiedusteltiin, kuinka Helsinginalueiden eroavaisuudet olisi huomioitavaoppilashuollollisessa työssä. Vastaajat nä-kivät resursoinnin, alueiden ja erityisryh-mien tarpeiden huomioimisen, alueelli-seen yhteistyön sekä ennaltaehkäiseväntyön ja varhaisen tuen keskeisinä keinoinatasoittaa alueiden välisiä eroja.


Vastaajat olivat melko yksimielisiä sii-nä, että resurssien jaossa ja kohdentami-sessa tulisi huomioida nykyistä paremminalueiden erilaiset sosio-ekonomiset profii-lit. Haasteellisten alueiden ja koulujen to-dettiin vaativan enemmän resursseja niinhenkilökunnanmäärässä kuinmyös heilletarjottavan koulutuksen ja työnohjauksenmäärässä. Kouluille, joissa on paljonmaa-hanmuuttajataustaisia oppilaita, eri-tyisoppilaita ja/tai sosioekonomisesti hei-kommassa asemassa olevaa kantaväestöä,tulisikin taata riittävät palvelut huomioi-malla koulujen erityispiirteet resursoin-nissa ja tukipalveluita järjestämällä.

Kouluihin haluttiin riittävästi kokopäi-väistä oppilashuoltopalvelujen henkilös-töä ja heille hallittavia asiakasmääriä.Luokkiin toivottiin myös enemmän kou-lunkäyntiavustajia ja resurssiopettajantyötunteja. Lisäksi ehdotettiin nuoriso-työntekijöitä vaativimmille kouluille sekämonikulttuurisuustyön ammattilaisiakouluihin, joissa on paljon maahanmuut-tajataustaisia oppilaita. Resurssien koh-dentamisessa toivottiin huomioitavan alu-eiden yksilöllisyys: väestöpohja, oppilas-ja asiakasaines, kulttuuritaustat, maahan-muuttajataustaisten oppilaiden määrä,erityistä tukea tarvitsevien oppilaidenmäärä sekä lastensuojeluasiakkaidenmäärä kouluittain. Myös poikien ja tyttö-jen sekä eri ikäryhmien erilaisten tarpei-den huomioimista esimerkiksi ryhmätoi-mintoja kehittämällä pidettiin tärkeänä.

Oppilashuoltoa tulisi olla tarjolla tasapuolisesti, mutta

toki tarveharkintaa resurssien kohdentamisessa on

pakko tehdä.

Oppilashuollon “parhaat resurssit” tulisi kohdentaa alu-

eille, missä paljon lapsiperheitä ja jotka näyttäytyvät

erilaisten “indikaattoreiden” kautta alueina/kouluina,

jotka oppilasmäärältään suuria ja haastavia. Näillä alu-

eilla ei esim. psykologeilla ja kuraattoreilla saisi olla

useita kouluja työskentelyalueenaan.

Pojille pitkäkestoista laadukasta ja houkuttelevaa ryh-

mätoimintaa.

Sosioekonomiselta statukseltaan heikommille alueille

tulisi taata enemmän tukipalveluja. Mikäli kotien resurs-

sit kasvattaa lasta ovat heikot, tulisi koululla olla enem-

män tukipalveluja, kuten läksykerhot ja harrasteryhmät.

Opettajalla tulisi olla enemmän resurssiopettajien työ-

aikaa käytössä, jotta tunnit eivät menisi “palojen sam-

muttamisessa”.

Alueellisen yhteistyön tiivistäminenverkostoja ja yhteistyömuotoja kehittä-mällä nähtiin ratkaisuna oppilashuollonresursointikysymyksiin erityisesti haas-teellisilla alueilla ja kouluilla. Vastaajat eh-dottivat alueellisia nuorisoverkostoja, tii-viimpää yhteistyötä koulun ja lastensuoje-lun välillä, työnjaon ja resursoinnin pohti-mista alueen eri tahojen kesken sekä alu-een yleistä kehittämistä yhteistyössä eri ta-hojen kanssa. Lisäksi toivottiin kaupunki-tasoisia yhteistyökäytäntöjä tasoittamaankoulujen ja alueiden välisiä eroja. Alueelli-nen yhteistyö nähtiin myös yhtenä ennal-taehkäisevän työn muotona: eri toimijoi-den jakaessa asiantuntemuksensa ja tietä-myksensä muodostuu yhtenäisempi käsi-tys koko alueen tilanteesta ja tarpeista.

Nopea reagointi ja tukea tarvitsevienoppilaiden hoitoonohjauksen tehostami-nen nähtiin keskeisinä ennaltaehkäiseväntyön ja varhaisen tuen muotoina. Myös il-taan ja viikonloppuun painottuva etsiväsosiaali- ja nuorisotyö koettiin tarpeelli-seksi. Erityisesti vaativammilla alueilla,joissa oppilaiden tukiverkostot saattavatolla puutteellisia, olisi tärkeää tuodamata-


lankynnyksen palvelut ja tukimuodotlasten ja nuorten arkeen.

Matalan “sosioekonomisen” statuksen alueille enem-

män iltaan ja viikonloppuun kohdentuvaa tavoittavaa

sosiaali/nuorisotyötä, jonka tekijät vierailisivat säännöl-

lisesti alueensa oppilashuoltoryhmissä, jolloin aikuisten

yhteistuki voisi mahdollisesti nykyistä aiemmin löytää

syrjäytymisvaarassa olevat nuoret.

Erilaisten varhaisten tukimuotojen levittäminen koske-

maan kaikkia oppilaita koko kaupungissa.

Alueille, joissa koulujen ongelmat korostuvat saisi olla

oppilashuoltoryhmissä henkilöitä, joiden pääsääntöi-

nen tehtävä on riittävän aikaisessa vaiheessa reagoida

ja hoitaa oppilaiden ohjausta koulun ulkopuolisiin tuki-

toimiin.

Konkreettisina toimenpiteinä esitettiin:

� riittävästi kokopäiväistä oppilashuolto-palvelujen henkilöstöä

� oppilashuoltopalvelujen henkilöstöllehallittavia asiakasmääriä

� enemmän koulunkäyntiavustajia� enemmän resurssiopettajan työtunteja� nuorisotyöntekijöitä vaativimmille

kouluille� kulttuuriryhmien ammattilaisia kou-

luihin, joissa paljon maahanmuuttaja-taustaisia oppilaita

� alueellisia nuorisoverkostoja� tiiviimpää yhteistyötä koulun ja lasten-

suojelun välillä� työnjaon ja resursoinnin pohtiminen

alueen eri tahojen kesken� koko alueen kehittäminen yhteistyössä

eri tahojen kanssa� kaupunkitasoiset yhteistyökäytännöt

tasoittamaan koulujen välisiä eroja

5.4.4 Matalan kynnyksen palvelut

Vastaajilta kysyttiin, minkälaisia matalankynnyksen työmalleja tulisi kehittää Hel-singissä lasten ja nuorten toimintaympä-ristöihin. Vastaajat ehdottivat aikuistenläsnäolon lisäämistä kouluissa, erilaisiaryhmä- ja kerhotoimintoja, huoltajien tu-kemista, psyykkistä apua tarjoavia palve-luita sekä yhteistyökäytäntöjen kehittä-mistä. Kaiken kaikkiaan matalan kynnyk-sen työmallit nähtiin tärkeänä palvelu-muotona ennaltaehkäisevän työn ja var-haisen puuttumisen näkökulmasta.

Moni vastaaja esitti aikuisten läsnäolonlisäämistä kouluissa, jotta oppilaat voisivatkeskustella luotettavan ihmisen kanssahelposti ja leimautumista pelkäämättä.Nuoriso- ja sosiaalityön toivottiinkin jal-kautuvan nykyistä kiinteämmin kouluun,joka on lasten ja nuorten päivittäinen toi-mintaympäristö. Koululla työskentelevätaikuiset voisivat olla esimerkiksi nuori-so-ohjaajia, sosionomeja tai sosiaaliohjaa-jia, ja he voisivat tehdä sekä etsivää työtäettä järjestää avoin olohuone–tyyppistätoimintaa. Avoimessa olohuoneessa oppi-laat voisivat viettää aikaa erityisesti pitkillävälitunneilla ja hyppytunneilla. Osa vas-taajista ehdotti, että nuorisotyöntekijöilleja sosiaaliviraston varhaisen tuen palve-luille sovittaisiin tietyt päivät, jolloin hepäivystävät koululla. Lisäksi toivottiinLuotsi-toiminnan laajentamista.

Kouluissa tarvittaisiin enemmän vastuullisia aikuisia

(esim. nuorisotyöntekijä), joilla on aikaa kuunnella.

Monesti säästytään vakavilta ongelmilta, kun nuoret

voivat keskustella luotettavan aikuisen kanssa mieltään

askarruttavista asioista rauhassa pelkäämättä leimau-

tumista. Sosiaalityöntekijät voisivat jalkautua esim.

nuorisotaloihin, jolloin nuorilla olisi tarvittaessa mah-


dollisuus saada tukea helposti.

Kouluille tarvitaan ja siellä voisi hyvin työskennellä

myös muita ammattilaisia kuin opettajat ja ylityöllistetyt

terkkari, kuraattori ja psykologi. Esim. sosionomi/so-

sionomipari, yhteisöpedagogi/yhteisöpedagogipari,

psykiatrinen sairaanhoitaja tms. täydentäisi ohr-tiimiä

loistavasti.

Nuorisotyöntekijät kouluille tiettyinä päivinä. Yksi var-

haisen tuen sosiaaliohjaaja joka kouluun.

Kouluun enemmän sosiaalipalveluja, perhetyötä - liian

iso kierros lastensuojelun kautta. Ryhmätoimintaa lap-

sille ja nuorille yhteistyössä alueen nuorisotalojen

kanssa.

Ryhmä- ja kerhotoimintoja ehdotettiinlisättäväksi jamonipuolistettavaksi yhteis-työssä nuorisotoimen, perheneuvolan,lastensuojelun ja varhaisen tuen kanssa.Oppilaille ryhmätoimintoja kaivattiin niinaamu- ja iltapäiväryhmien, läksykerhojen,pien- ja harrastusryhmien kuin myös hoi-dollisten ja erilaisten vertaisryhmienmuo-dossa. Vastaajat ehdottivat, että samattyöntekijät, jotka huolehtisivat avoin olo-huone -toiminnasta, voisivat järjestäämyöskouluajan jälkeistä toimintaa lapsilleja nuorille. Myös huoltajien tukeminennähtiin tärkeänä matalan kynnyksen työ-muotona. Konkreettisina toimenpide-eh-dotuksina tuotiin esiin erilaiset tuki- javertaisryhmät sekä riittävästä ja myöntei-sessä hengessä toteutetusta yhteydenpi-dosta huolehtiminen.

Läksykerhoja; toimivaa, asiakaslähtöistä aamu- ja ilta-

päivätoimintaa (myös erityislasten tarpeet!!!); alueelli-

sia työntekijöiden verkostotapaamisia.

Pienryhmiä, missä mahdollisuus oppilaiden voimavaroi-

hin panostamiseen, esim. enemmän luovia aineita.

Vapaa-ajan toiminta myös sellaisille perheille, joilla ei

ole mahdollisuutta kustantaa kalliita harrastuksia. Kou-

lun ja kodin välisen yhteistyön parantaminen. Yhteisö-

pedagogi tms. koulujen välituntiohjaajaksi sekä opetta-

jien ja oppilaiden välisen kommunikaation helpottajaksi.

Yhteisöllisyys.

Sosiaaliohjaajien tai nuoriso-ohjaajien palkkaaminen

kouluihin tekemään etsivää työtä. Siten mahdollistettai-

siin nuorille matalankynnyksen aikuiskontakti. Samat

työntekijät voisivat pitää kerho-, ryhmä- ja harrastustoi-

mintaa koulun jälkeen nuorten toiveiden mukaan. Esim.

työaika klo 10–17.30. Kouluntiloja voisi hyödyntää toi-

minnassa. Köksä, liikunta, taide jne.

Voisiko nuorten asioita lähestyä positiivisella tavalla

vaikka asiat ovat hankalia ja näyttää sille, että nuoressa

ei juuri sillä hetkellä ole mitään iloista nähtävillä.

Samoin vanhempien suuntaan, että puhelu ei alkaisi sa-

noilla “Taas teidän lapsi...”. Yleensäkin tiivis yhteyden-

pito vanhempiin ja livenä, ei Wilmaa14 tai muuta mitä

vanhemmat eivät käytä. Ja luultavasti vanhemmat ar-

vostavat sitä, että joku oikeasti soittaa ja kertoo heidän

lapsestaan, myös sitä positiivista.

Lapsia ja nuoria lähellä olevia, psyyk-kistä apua tarjoavia palveluja kaivattiin li-sää erityisesti varhaisen tuen vaiheeseen.Psykiatrisiin palveluihin ehdotettiinenemmän jalkautuvaa työskentelyä sekäarviointi- ja kriisiaikojen järjestämistäkouluille. Myös psykiatrisia sairaanhoita-jia toivottiin lisää.

Yhteistyökäytäntöjen kehittämistä toi-vottiin alueellisesta ja palvelujen saata-vuuden näkökulmasta. Konkreettisina eh-dotuksina esitettiin turhan byrokratiankitkeminen, eri tahojen keskinäinen tutus-tuminen, välituntitoiminnan kehittämi-nen, poissaoloihin puuttuminen, kouluuntulon tukeminen sekä toimintatapojen ja-prosessien kehittäminen.


14Wilma on kouluissa käytössä oleva sähköinen järjestel-mä, jonka kautta huoltajat seuraavat ja selvittävät oppi-laan poissaoloja, viestivät opettajien kanssa ja lukevatkoulun tiedotteita.

Nyt kenttä mielestäni pirstoutunut ja mukana paljon toi-

mijoita ja erinäisiä hankkeita ja projekteja. Hyvän yh-

teistyön edellytys on yhteistyökumppaneiden tuntemi-

nen, sillä uusista kampanjoista ja projekteista ei ole mi-

tään hyötyä, jos niitä ei saada juurrutettua osaksi perus-

yhteistyörakenteita. Mukana olevien tahojen määrää

olisi hyvä arvioida uudelleen

Palveluilla pitää olla nopea saatavuus ja turha byrokra-

tia pitää kitkeä pois.

Kehittää toimintoa, miten koulupoissaoloja voisi vähen-

tää / akuuttia apua tilanteeseen. (Taulukko 7)

5.4.5 Yhteistyökokemukset

Kyselyssä tiedusteltiin, minkälaisia myön-teisiä kokemuksia vastaajilla on moniam-matillisesta oppilashuollollisesta yhteis-työstä koulussa työskentelevien sekä kou-lun ulkopuolisten tahojen kanssa. Vas-tauksissa tuotiin esiin myös kehittämis-toiveita ja tyytymättömyyttä herättäviä asi-oita.

Koulussa työskentelevien kanssa teh-dylle hyvälle yhteistyölle tunnusomaistaoli sen yleinen toimivuus, mutkattomuusja jatkuvuus.Myönteiseksi koettiin työnte-kijöiden ammattitaitoisuus ja työhön si-toutuneisuus, nopea reagointi, luottamuk-sellinen ja avoin työilmapiiri, toimivatyönjako, tiedon jakaminen, konsultaatio-ja keskusteluyhteydet, ennaltaehkäisevänja varhaisen puuttumisen näkökulma sekäkokemus yhteisen tavoitteen eteen työs-kentelystä. Myönteisistä kokemuksistasaatiin motivaatiota ja kannustusta myösoman työn tekemiseen. Tärkeänä pidettiinmyös sitä, että yhteistyö on tuloksellista jaettä oppilaan asiat saadaan etenemäänparempaan suuntaan. Oppilaan tilannettapohtiessa arvostettiin eri ammattilaisten

tuomia näkökulmia. Koulussa toteutetta-vat varhaisen puuttumisen tukitoimet,nähtiin onnistuneena työmuotona, jollavoidaan estää ongelmien syvenemistä jasyrjäytymistä. Myönteisten yhteistyökoke-musten esteenä nähtiin ennen kaikkea


�� Taulukko 7. Kehittämisehdotukset matalankynnyksen työmalleiksi

Aikuisten läsnäolon lisääminen koulussa• oppilaiden keskustelumahdollisuuksienlisääminen• avoin olohuone-toimintaa oppilaille• kouluajan jälkeisen toiminnan järjestäminen• nuoriso- ja sosiaalityön jalkautuminen kouluun• nuorisotyölle ja sosiaaliviraston varhaiselle tuellepäivystysajat koululle• etsivä työ koulussa• Luotsi-toiminnan laajentaminen

Ryhmät ja kerhot• ryhmien ja kerhojen järjestäminen yhteistyössäeri tahojen kanssa• toiminnasta voisivat vastata samat työntekijätkuin avoin olohuone-toiminnastakin• aamu- ja iltapäiväryhmät• läksykerhot• pien- ja harrastusryhmät• hoidolliset ryhmät• vertais- ja tukiryhmät

• huoltajien tukeminen• yhteydenpidosta kotiin huolehtiminen• tuki- ja vertaisryhmät

Psyykkinen apu• panostus jalkautuvaan työskentelyyn javarhaiseen puuttumiseen• matalan kynnyksen palvelujen kehittäminen• arviointi- ja kriisiaikojen järjestäminen koululle

Yhteistyön laajentaminen• alueellisesti• palvelujen saatavuuden näkökulmasta• toimintatapojen ja -prosessien kehittäminen• eri tahojen keskinäinen tutustuminen• byrokratian vähentäminen• välituntitoiminnan kehittäminen• poissaoloihin puuttuminen• kouluun tulon tukeminen

kiire.Myös koulujen ja opettajien vaihtele-va avoimuus yhteistyölle, näkemyserotsekä tuloksettomaksi koettu yhteistyötuottivat tyytymättömyyttä.

Koulukuraattoreiden ja erityisopettajien kanssa olem-

me tehneet yhteistyötä ja jakaneet tietoa oppilaista

sekä suunnitelleet jatkotukitoimenpiteitä.

Tiivistä yhteydenpitoa. Aitoa yhteistyön meininkiä, josta

perheelle jäänyt selkeä käsitys siitä, että asioita ei pil-

kota moneen paikkaan, vaan hätä tulee kuulluksi ja yh-

dessä autetuksi.

Yhteistyö on ollut sujuvaa ja asiantuntevaa koulussa

työskentelevien ja erityisesti oppilashuollon henkilös-

tön kanssa.

Vuosien varrella on PALJON hyviä kokemuksia yhteis-

työstä opojen ja terkkareiden kanssa. Hyvät kokemuk-

set ovat vaikeiden ongelmien ratkomista yhteispelillä.

Siitä tulee hyvä mieli ja se lisää omaa motivaatiota.

Jokapäiväistä yhteistyötä tehdään työparien (eri-

tyisopettaja ja nuorisotyöntekijä) kanssa aamusta iltaan

yhteistä tavoitetta kohti.

Nuoren tilanteen selvittely kuraattorin tai terveydenhoi-

tajan vastaanotolla ja toteutetut perhe- ja verkostota-

paamiset koulussa (esim. lastensuojelun kanssa) ovat

voineet estää psyykkisen oireilun vaikeutumisen ja kou-

lunkäynnin keskeytymisen. Oppilaan koulunkäyntiä tu-

kevien erityistoimien suunnittelussa opettajan näkemys

on ollut hyvä kuulla myös hoitavan tahon kannalta.

Hyvin myönteisiä [kokemuksia yhteistyöstä], aika vain

ei tahdo riittää.

Joidenkin koulujen kanssa erittäin avointa ja tuottoisaa.

Yhteistyö jää usein vähän löysäksi.

Vastaajilla oli pääsääntöisesti myöntei-siä kokemuksia myös muiden tahojenkanssa tehtävästä yhteistyöstä. Tyytyväisiäoltiin yhteistyön sujuvuuteen, tasaiseentyön- ja vastuunjakoon, tahojen ammatti-taitoisuuteen, aktiiviseen työotteeseen,yhteistyökumppaneiden tuttuuteen, kon-

sultointimahdollisuuksiin, rakentaviinkeskusteluyhteyksiin, yhteisen näkemyk-sen löytämiseen, yhteisen tavoitteen eteentyöskentelyyn, alueelliseen yhteistyöhön,verkostotoimintaan sekä matalaan yhtey-denottokynnykseen.Myönteisenä koettiinmyös se, että yhteistyön tuloksena on ti-lanteeseen löydetty ratkaisu ja saatu ai-kaanmuutos. Ennaltaehkäisevää, varhais-ta puuttumista ja etsivää työtä tekevien ta-hojen työtä pidettiin tärkeänä omankintyön kannalta. Lisäksi arvostettiin yhteis-työkumppaneiden tuttuutta ja pysyvyyttä.Tyytymättömyyttä aiheuttivat tiukkenevatresurssit, jotka näkyvät työntekijöidenkiireenä, riittämättömyytenä ja vaihtuvuu-tena. Lisäksi epärealistiset odotuksetmuiden tahojen työstä ja kokemuksetpassiivisesta suhtautumisesta yhteistyö-hön koettiin kielteisenä.

Lastensuojelun Nopsa-perhetyö ja Vamos-projekti yli

16-vuotiaiden kohdalla ovat voineet palauttaa jo syrjäy-

tymässä olevan nuoren takaisin kouluun, jossa oppi-

lashuollon aktiivisuus on ollut tärkeää.

Moniammatilliset aluetyöryhmät ovat tärkeitä.

Aktiivinen työote. Parhaimmillaan hoidetaan oma tontti

hyvin. Pyrkimys turvata lapsen koulunkäynnin onnistu-

minen viimeiseen asti.

Myönteistä on kun näkee, että esim. sosiaalitoimi kuu-

lee ja ymmärtää yhteisen asiakkaan todellisen tilanteen

ja ryhtyy tarvittaviin toimiin asian johdosta. Mitä parem-

min työntekijät tuntevat toisensa sitä helpommin sujuu

yhteistyö.

Verkostotoiminta on aktiivista ja säännöllistä alueella.

Yhteydenotto on helppoa.

Yhteistyötä voidaan parantaa ja toivottavasti saamme

lastensuojelussa enemmän aikaa siihen organisaa-

tiomuutoksen myötä.


Yhteistyö takkuilee perheneuvolan ja lasten/nuorten-

psykiatrian kanssa. Itselläni tunne, että hoitotahot eivät

halua olla aktiivisesti mukana yhteistyössä sen pelossa,

että mukana olo vaikuttaisi asiakasvirtaa lisäävästi.

Suhteessa omaan toimintaani olen huomannut että

usein muilla toimijoilla on epärealistinen käsitys lasten-

suojelun sosiaalityöntekijän toimivallasta ja mahdolli-

suuksista esimerkiksi tahdonvastaisiin toimenpiteisiin.

Koulussa toive kilpistyy usein siihen, että minun tulisi

“ottaa paha pois” vaikka lastensuojelulain reunaehdot

tahdonvastaisiin toimenpiteisiin eivät täyty.


Kuvaaja: Raili Tanhuanpää.

6 RYHMÄHAASTATTELUT

Tässä luvussa analysoidaan ryhmähaas-tatteluista saatua aineistoa. Kyselyaineis-toa täydennettiin ryhmähaastatteluilla,jotka toteutettiin neljässä kaupungin suo-menkielisessä peruskoulussa. Haastatte-luiden ensisijaisena tarkoituksena oli tuot-taa lisäaineistoa hankkeen tutkimus-kysymyksiä ajatellen sekä syventää kyse-lyn kautta esiin nousseita teemoja.

Haastatteluryhmistä kolme kerättiinyläasteen ja yksi ala-asteen oppilashuolto-ryhmien ympärille. Oppilashuoltoryhmi-en jäsenten ohella haastatteluihin osallis-tui koulujen yhteistyötahojen edustajialastensuojelusta, perheneuvolasta, Luot-si-toiminnasta sekä iltapäivätoiminnasta.Osallistujien määrä vaihteli 7–12 henkilönvälillä. Haastatteluissa painottui kehittä-misnäkökulma ja ns. ideaalin asiakas-prosessin pohdinta (ks. haastattelurunkoliite 4). Haastateltavia pyydettiin pohti-maan kuvitteellisen oppilastarinan kautta,mitä kukin voisi oman työtehtävänsä puit-

teissa tehdä oppilaan tukemiseksi sekä

kuinka ideaali asiakasprosessi eroaa todel-

lisesta tilanteesta. Alakouluille ja yläkou-luille oli kirjoitettu hieman erilaiset oppi-lastarinat ja niiden presentaatiotapana oliprosessikaaviot (ks. kaaviot 5 ja 6). Haasta-teltavien esittämät ideat kirjoitettiin tari-nan eri vaiheisiin.

Haastattelujen tuottamaa aineistoa tar-kastellaan ensin kolmen teeman kautta:resurssit, matalan kynnyksen palvelut jayhteistyökäytännöt. Tämän jälkeen esitel-lään yläasteiden haastatteluissa kerättyjä


ELOKUUViikko 33

SYYSKUUViikko 38

Viikko 39

LOKAKUUViikko 40

MARRASKUUViikko 44

Kasiluokkalainen Jani vaihtaa koulua ja aloittaa uudessa luokassaanelokuussa 2010.

Kuukauden kuluttua hän jää pois koulusta.

Luokanvalvoja selvittää asiaa huoltajien kanssa.Käy ilmi, että Janillaon myös edellisessä koulussa ollut paljon poissaoloja.

Kuraattori pyrkii aloittamaan viikoittaiset tapaamiset Janin kanssa,mutta Jani saapuu vain muutamaan tapaamiseen. Vanhempien jaopettajien välillä on erimielisyyttä siitä, kiusataanko Jania.Vanhempien mielestä Jania kiusataan, opettajat eivät näe asiaa samoin.

Janin ja hänen vanhempiensa sekä Luotsin kanssa pyritäänjärjestämään neuvottelu. Janin poissaolot jatkuvat edelleen.

Kaavio 6. Oppilastarina yläkoululle

ELOKUUViikko 33

Viikko 34

SYYSKUUViikko 35

Viikko 36

Viikko 37

Viikko 38

Ekaluokkalainen Jani aloittaa koulun.

(26.8.) Toisella viikolla hän lyö luokkakaveriaan välitunnilla.

(26.8.) Opettaja selvittää lasten kanssa tilanteen ja ilmoittaatapahtuneesta huoltajille. Huoltajat ovat ihmeissään asiasta jalupaavat puhua kotona Janin kanssa.

Seuraavalla viikolla väkivaltatilanteita on välitunneilla jasiirtymätilanteissa useita. Opettaja on yhteydessä vanhempiin. Käyilmi, että Janilla on myös iltapäiväkerhossa ollut riitaa kavereidenkanssa.

Kuraattori aloittaa viikoittaiset tapaamiset Janin kanssa.

Viikon kuluttua Jani tönäisee oppilasta, joka kaatuu ja viedäänpäivystykseen.

Asiaa käsitellään seuraavassa ohr-kokouksessa, johon myös huoltajatkutsutaan. Vanhempien ja opettajan välillä on erimielisyyttä siitä,kiusataanko Jania luokassa. Jani kertoo kuraattorille, että häntä eikiusata. Kotona hän kuitenkin kertoo, että häntä kiusataan. Jani eipysty keskittymään oppitunneilla ja tuuppii toisia siirtymätilanteissa.Vanhempien ja koulun näkökulmat eivät kohtaa.

Kaavio 5. Oppilastarina alakoululle

oppilastarinaan liittyviä toimenpideideoi-ta. Tekstissä esiintyvät suorat lainauksetovat vastaajien itsensä kirjoittamia. Kie-liasua on paikoin muokattu tiivistämälläilmaisua sekä avaamalla lyhenteet luetta-vuuden parantamiseksi. Lisäksi joistainvastauksista onpoistettu alueidennimitie-toja tai muita tunnistamisen mahdollista-via ilmaisuja tietosuojasyistä.

6.1 Esitetyt toimenpideideat

Haastateltavia pyydettiin ideoimaan toi-menpiteitä kuvitteellisen oppilaan, Janin,tukemiseksi. Ehdotukset kirjattiin ylös ja

sijoitettiin prosessikaaviossa tarinan erivaiheisiin. Haastateltavia pyydettiin ensinkuvittelemaan ideaalia asiakasprosessia,jossa ei tarvitse miettiä resurssikysymyk-siä. Tämän jälkeen pohdittiin, kuinka ide-aali-prosessi eroaa todellisesta arjen tilan-teesta. Esitetyt ideaalit ja arkielämän toi-menpiteet eivät kuitenkaan merkittävästieronneet toisistaan ja keskeisemmäksi ky-symykseksi nousi se, kuinka Janin kohdal-la olisi pitänyt toimia. Ensisijaisena täl-laisenä toimenpiteenä haastateltavat pai-nottivat luokanvalvojan varhaisempaapuuttumista Janin poissaoloihin sekä op-pilashuoltoryhmän keskeistä roolia. Oi-keassa tilanteessa luokanvalvojan koettiin


Haastateltavien toimenpideideoita. Kuva: Elina Vismanen.

nopeammin olevan yhteydessä kotiin jakonsultoivan oppilashuoltoryhmää. Kiu-saamisasiaan puututtaisiin myös heti ja li-säksi Luotsiin otettaisiin yhteyttä aiem-massa vaiheessa. Lastensuojelun puoleenkäännyttäisiin, kun kaikki muut keinotJanin kouluun saamiseksi olisi kokeiltu.

Haastatteluryhmien välillä oli jonkinverran eroja siinä, kuinka tyypillisenä jatodenmukaisena oppilastarinaa pidettiin.Ryhmien välillä ei sen sijaan ollut merkit-täviä eroja siinä, miten asiakasprosessieteni tai minkälaiseksi ideaalitoiminta ku-vattiin. Tarkempi koonti yläasteella to-teutettujen haastatteluiden toimenpide-ideoista löytyy liitteestä 7. Koska vain yksihaastatteluista tehtiin ala-asteella, ei tä-män ryhmän esittämiä toimenpiteitäeritellä tarkemmin.

Haastatteluissa pohdittiin myös ylei-semmällä tasolla uuden oppilaan kohtaa-miseen, opetuksen järjestämiseen, mo-niammatilliseen yhteistyöhön sekä oppi-lashuollon tarpeisiin liittyviä kysymyksiä.Keskeiseksi nähtiin oppilaan mielipiteenkuuleminen ja ymmärtäminen. Myöshuoltajien tukeminen ja kuuleminen koet-tiin tärkeäksi prosessissa. Opetuksessa to-dettiin olevan mahdollisuuksia erilaisiinjoustoihin ja järjestelyihin yksilöllisten tar-peiden mukaan. Tässä erityisopettajalla jaopinto-ohjaajalla nähtiin olevan keskei-nen rooli. Lisäksi keskusteltiin koulun jahuoltajien vastuun jakautumisesta oppi-laan oppivelvollisuuden suorittamisessa.

Moniammatillisen yhteistyön rakentei-siin ja toimintatapoihin toivottiin selkeyttäja jatkuvuutta. Siihen haluttiinmyös riittä-västi aikaa, sillä pelkkä yhteydenpitokinvie aikaa. Wilma-oikeuksista keskusteltiinpaljon ja haastateltavat toivoivat oikeuksia

opettajien ohella myös koulukuraattoreil-le, -psykologeille, -terveydenhoitajille japsykiatrisille sairaanhoitajille. Yhteistyökoulun, nuorisotyön ja lastensuojelun vä-lillä nähtiin keskeisenä, mutta perheenympärille rakentuvan moniammatillisenryhmän todettiin olevan aina tapauskoh-tainen. Oppilashuoltoryhmän työntekijöi-den ja toimenkuvien esittely huoltajillekoettiin tarpeelliseksi.


�� Taulukko 8. Haastattelujen teemat

1.Miten uusi oppilas otetaan vastaan• oppilaan kuuleminen ja ymmärtäminen• kouluuntulokeskustelut• yksilölliset tarpeet• tukioppilaiden rooli• huoltajien tukeminen

2.Opetuksen järjestäminen• erityisopettajan tunnit• opinto-ohjaajan rooli• opetuksen erityisjärjestelyt, esim. nuorisotalollatai kotona• koulun ja huoltajien vastuu oppivelvollisuudensuorittamisessa

3.Moniammatillinen yhteistyö• selkeyttä rakenteeseen• yhteyshenkilöt puolin ja toisin• yhteydenpitoon varattava aikaa• Wilma-oikeudet oppilashuoltopalvelujenhenkilöstölle• oppilashuoltoryhmätoiminnan esittely huoltajille• moniammatilliset ryhmät tapauskohtaisia

4.Oppilashuollon tarpeet• koulun toimintamallien selventäminen• yksilölliset ratkaisut koulussa• lasten ja nuorten tarvemuuhunkin kuinopetukseen• opettajille työkaluja kasvatukseen• jalkautuvaa, koulun ja kodin arkeen liittyvää tukea• nuorisotoimen resursseja koululle• sosiaaliohjaajia yläasteille• varhaisen tuen resursointi• koulun ulkopuolisten tahojenmukaantulonajoitus

Lisäksi keskusteltiin oppilashuollontarpeista. Koulun toimintamalleihin eh-dotettiin selkeitä ohjeistuksia. Oppilaillatodettiin olevan tarvetta muuhunkin kuinopetukseen, mikä asettaa vaatimuksiaopettajien ammattitaidolle. Nuorisotoi-men resursseja esitettiin myös kouluille.Kouluun ja kotiin toivottiin enemmän jal-kautuvaa tukea. Myös sosiaalitoimen var-haisesta tuesta ja sen riittävästä resursoin-nista keskusteltiin. (Taulukko 8)

6.2 Resurssit

Haastateltavat pohtivat resursseja henki-löstön työajan riittävyyden sekämuun op-pilashuollon resursoinnin näkökulmista.

Luokanopettajalle ja -valvojalle haasta-tellut toivoivat resursoitavan enemmänluokan toimintaan ja ryhmädynamiikkaankeskittyvää työaikaa. Tarvetta keskuste-luille, aikuisen tuelle, ryhmäyttämiselle jaluokan ilmapiiriin liittyvien kysymystentyöstölle koettiin olevan ala-asteelta läh-tien. Erityisesti yläasteiden tilanne koettiinpulmalliseksi aineopettajajärjestelmänvuoksi. Haastateltavat esittivätkin opetta-jille kokonaistyöaikaa ja koulutukseenmuutoksia loiventamaan kahtiajakoa ope-tus- ja kasvatustehtävien välillä. Koulupäi-vään toivottiin enemmän aikataulullistaväljyyttä, jotta yksilölliset tarpeet ja joustotopetusjärjestelyissä olisivat mahdollisia.

Me taistellaan sellaista ongelmaa vastaan, että luo-

kanopettajasysteemi joka menee kutoselle asti, niin

siellä on se yksi aikuinen joka kattelee perään ja pitää

huolta. Sitten tämmöisessä heikoimmassa iässä olevat

tyypit tipautetaan tämmöisen systeemin ulkopuolelle ja

me ei olla oikeen löydetty ratkaisua siihen, että miten

esim. luokanohjaaja nykypäivänä saataisiin resursoitua

enemmän sen luokkansa toimintaan mukaan. Että se

riippuu sen oppiaineen opettajasta tavallaan montako

tuntia viikossa näkee, paljonko pystyy perään katso-

maan. Että siinä on yksi semmoinen aika oleellinen

pointti (oppilashuoltoryhmän jäsen).

– Kyllä mä lähen siinä esipuberteetissa, vitos-kutosia,

siinä se alkaa. Jos siellä saadaan sitä riittävää tukea

ala-asteella niin kyllä se sitten hedelmä kannattaa sit-

ten yläasteellakin. Tuntuu että ala-asteella, siellä on

tosi vähän sitä tukea (oppilashuoltoryhmän jäsen).

– Siinä on kuitenkin se luokanopettaja, niin joidenkin

kohdalla se luokanopettaja on ollut se johon se suhde

on syntynyt, ja kertovat että oli hyvä opettaja ja sille pys-

tyi puhumaan. Ja sitten muutos yläasteelle siirtymises-

sä onkin ihan hirveen iso (yhteistyötaho).

– Siinä menee se luokanopettajan aika nykyään tosi pal-

jon siihen…. Että sehän siinä on

(oppilashuoltoryhmän jäsen).

Kyllä se on ihan rakenteellinen ongelma, että meillä ei

ole koulussa sellaista aikuista esim. luokanvalvojalla ei

ole käytännössä minkäänlaista aikaa työstää näitä asi-

oita luokan kanssa. Että se on kaikissa kouluissa mitkä

minä tiedän korkeintaan luokanvalvovan tunti. Ei tässä

ajassa 23 ihmisen asioihin kovin syvällisesti pysty kyllä

perehtymään. Saati siihen ryhmädynamiikkaan. Kyllä-

hän siitä ammattilainen saa käsityksen, mutta että jos

sen kanssa ruvetaan oikeasti työskentelemään, niin

aika on liian lyhyt, tuntikin. Aineopettajajärjestelmässä,

jos opettaja tapaa 2h viikossa yli 20-henkisen ryhmän

niin ei hänellä ole mahdollisuuksia niiden tuntien pohjal-

la työskennellä esim. ryhmäyttämisen tai turvallisen il-

mapiirin tai tämmöisten isojen kysymysten kanssa sillä

tavalla tehokkaasti. Pitäisi olla joku yksi luottoaikuinen,

joka työstäisi näitä asioita sen ryhmän kanssa. Ja myös

niin, että prosessi jatkuu niillä aineopettajan tunneilla

esim. lyhyillä harjoituksilla tuntien aluksi tai semmoisilla

kokoavilla jutuilla (oppilashuoltoryhmän jäsen).

Koulun mahdollisuudet hyödyntääkoulupsykologi- ja koulukuraattoripalve-luja riippuvat haastateltavien mukaan pit-kälti siitä, kuinka paljon koulupsykologilleja -kuraattorille on resursoitu työaikaakoulua kohden. Esimerkiksi kouluissa,joissa psykologi on paikalla yhden päivän


viikossa, saatetaan psykologin työpanostasäästellä, koska vähäistä työaikaa ei halutakäyttää ”turhaan”. Tällöin psykologi tuleemukaan tapauksen selvittelyyn vastamyö-hemmässä vaiheessa, vaikka varhaisempimukaantulo saataisi olla hyödyllistä.Yhden päivän koulupsykologit ja -kuraat-torit joutuvatkin rajaamaan resurssejaanja tekemään arviota siitä, kuinka paljon ai-kaa on irrotettavissa yhdelle asiakasta-paukselle. Tämä koettiin hankalaksi erityi-sesti silloin, kun on useita samankaltaisiatapauksia yhtä aikaa. Koulukuraattoritkoettiin tehokkaiksi ja tärkeäksi työpariksiluokanopettajalle, mutta heidän resurs-sinsa nähtiin riittämättöminä työmääräännähden. Myös koululääkärien palvelutkoettiin rajallisiksi. Alueiden ja koulujenvälillä koettiin olevan eroja siinä, millaistatukea oppilaat tarvitsevat ja missä mitta-kaavassa asiakastapaukset sitovat henki-löstön resursseja.

Varhainen puuttuminen tärkeää, mutta monesti asiat

menevät niin pitkälle, ehkä resurssikysymys. Kuraattorit

tosi tehokkaita, mutta heitä pitäisi olla enemmän. Yksi

kuraattori ja tämän kokoinen koulu, ja yksi psykologi

myös. Kuraattori ehdoton työpari opettajallekin


Psykologi voisi tehdä enemmän, mutta oikeassa elä-

mässä, kun olen paikalla koulussa yhden päivän viikos-

sa ja tämän lisäksi kaikki muut oppilaat, en voisi irrottaa

paljoa resurssejaan tähän tapaukseen


Oppilashuoltoryhmän kokousajan riit-tävyys ja aikataulujen järjestäminen koet-tiin haasteelliseksi. Tunnin viikossa tulisiperiaatteessa riittää sekä kaikkien tukeatarvitsevien oppilaiden asioiden ettämah-dollisten akuuttitapausten käsittelyyn. Vii-koittainen kokousaika voi kuitenkin men-

nä kokonaisuudessaan akuuttitapauksiinmuiden asioiden käsittelyn jäädessä kes-ken. Lisäksi kokousaika voi olla vaikea saa-da lähipäiville akuutista tilanteesta huoli-matta. Aikaa kaivattiin lisää ryhmän keski-näiselle reflektiolle, konsultaatiolle jasuunnittelulle sekä vanhojen asiakas-prosessien läpikäymiselle ja niistä oppimi-selle.

Pienessä koulussa oppilashuoltoryhmä toimii mieles-

tään suhteellisen hyvin, ehditään käsitellä kaikki luokat,

mikä ei välttämättä todellisuutta suuremmissa kouluis-

sa (oppilashuoltoryhmän jäsen).

Kun oppilashuolto on hajanainen tässä koulussa, on tär-

keää tietää mitä tehdään ja missä tehdään. Vanhoista

asiakasprosesseista voisi oppia. Olisi tärkeää, että olisi

aikaa käydä vanhoja caseja läpi ja pohtia miten ne on

hoidettu, toimiko toimenpiteet, mitä olisi voinut tehdä

toisin tai paremmin, kehen olisi voitu olla yhteydessä


Se olis ihan loistavaa jos sen pystyi täällä koulussa huo-

mioimaan, mutta siinä on sellainen ikäväntyyppinen on-

gelma, että niitä lapsia on aika paljon täällä koulussa.

Että koko ajan tulee vastaan se meidän rajallisuus, joka

ikisessä paikassa. Meillä ei välttämättä ole oppilashuol-

toryhmässä aikaa käydä akuuttikeissejä joka kerta edes

läpi. Että tietenkin ideaali on se, että jos meillä olisi kaik-

ki mahdollisuudet, ja jos kaikilla olisi kauheasti aikaa,

niin tehtäisiin varmaan näin. Toikin kuulostaa mitä me

ollaan saatu aikaan tonne noita läpysköitä niin tosi hie-

nolta. Mutta siinä on mun mielestä kuitenkin sellainen

ikävä puoli, että miten se saattaisi mennä, niin on se,

että toi koko perhe ja toi lapsi on sellaisia saippuoita.

Kukaan ei pysty kiinnittämään niihin kunnolla huomiota.

Että on syyskuu–lokakuu–marraskuu -jana on niin kuin,

vois oikeasti olla paljon pidempikin. Että siellä on jotain

toimittu ja tehty ja vanhemmat kuitannut sinne Wilmaan

niitä hyväksyttyjä poissaoloja. Ja vähän se Janikin on

käynyt täällä näyttäytymässä. Ja ehkä se on jollekin vä-

hän jotakin puhunut ja se on muutaman kerran kuraatto-

rillakin käynyt. Toi voisi olla oikeessa elämässä toi jana

tuolla taulussa paljon venyvämpi ennen kuin me vasta

puututtaisiin, ennen kuin pystyttäisiin tekemään yhtään

mitään. Ennen kuin me huomattaisiin koko case, ennen

kuin joku pystyisi juttelemaan jonkun kanssa, oli se Jani

tai perhe tai kuka tahansa (oppilashuoltoryhmän jäsen).


Koko koulun oppilashuoltotyön tuomi-nen vahvemmin opettajakuntaan koettiintärkeäksi kysymykseksi erityisesti yläas-teilla. Keskeiseksi nähtiin se, että opettajattarkastelevat oppilaan tilannetta koko-naisuutena, ei ainoastaan oman aineensanäkökulmasta, ja että oivalletaan oppi-lashuoltotyön koostuvan pienistäkin arjenteoista ja oppilaan huomioinnista. Haas-teeksi todettiin se, kuinka ajallisesti mah-dollistaa luokanvalvojienperusteellisempipaneutuminen oppilaidensa asioihin sekäryhmädynamiikkaa koskeviin kysymyk-siin. Näiden asioiden työstö luokan kanssakoettiin tarpeelliseksi koulujen arjessaniin ennaltaehkäisevästä kuin varhaisenpuuttumisen näkökulmasta.

– Joo tota me ollaan itse asiassa pohdittukin aika paljon

meiän koulussa. Eli just se miten tuoda se oppilashuol-

totyö koko opettajakuntaan. Ja tavallaan just mietin,

että miten aineenopettajatkin oivaltaisivat tämän sa-

man asian. Tai vaikka sen oivaltaisikin niin miten sen

saisi näkymään konkreettisesti. Koska onhan se aika

fakta, että kukaan ei muista tiettyjä maantiedon tai his-

torian juttuja. Mutta just se, että jos on tämmöinen posi-

tiivinen ajatus itsestä niin onhan se oikeesti paljon tär-

keempi. Yksihän keino siihen on, että koko opettajakun-

nassa voitaisiin yhdessä miettiä näitä asioita


– Näin on joo, että saataisiin sitä yhteistä aikaan. Mutta

koululla on niin paljon kaikkia tehtäviä, että miten me

aina saataisiin opettajat koottua, että me ehittäisiin

näistä puhua enemmänkin ns. tavallisten opettajien

kanssa, jotka on lasten ja nuorten arjessa melkein ne

tärkeimmät ihmiset. Se on meidän tuska, että mistä se

aika löytyisi siihen hommaan


Kokonaistyöaikaankaan ei heti ihan päästä. Mutta jo-

tenkin ajattelen, että se loisi opettajille mahdollisuuden,

ettei vaan käy niin että kokonaan ulkoistetaan se sem-

moinen oppilaankohtaaminen vaikka ei se nyt niinkään

ihan ole. Mutta sitten ajatellaan että sosionomi voi hoi-

taa sen. Ehkä vähän sellaista ajattelua on, että jos on

paljon erityistoimijoita koulussa niin sitten opettaja ajat-

telee, että mä en osaakaan edes tehdä tota, vaikka se

voisi olla ihan tavallista arkista mitäs sulle kuuluu tyyp-

pistä hommaa. Ja johon olisi ehkä paremmin aikaa jos

koulun arkipäivä olisi hieman huokoisempi eikä niin

hektinen (oppilashuoltoryhmän jäsen).

Koulun tukimuotojen ja -palveluidenriittävyyttä pohdittiin suhteessa siihen,milloin ulkopuolisiin tahoihin olisi otetta-va yhteyttä. Tukimuodoilla ja -palveluillatarkoitettiin muun muassa oppilaan jahuoltajien kanssa käytäviä keskusteluja,opettajan ajallisia mahdollisuuksia tukeayksittäistä oppilasta, oppilashuoltopalve-luja, opetuksen järjestämiseen liittyviä yk-silöllisiä järjestelyitä sekä luokkaan koh-dentuvia interventioita. Koulun tukire-surssien oheen koettiin tarvittavan lisätu-kea ennen kaikkea silloin, kun oppilaanpoissaolokierrettä ei saada katkaistuksi,mukana on kiusaamista tai keskusteluyh-teys huoltajiin ei toimi. Myös hoitoon pää-systä koulun ulkopuolisiin tahoihin kes-kusteltiin. Moniin tahoihin todettiin ole-van jonoa,mikä tarkoittaa odotusaikaa en-nen kuin varsinainen hoito päästään aloit-tamaan. Tässä yhteydessä pohdittiin ra-jankäyntiä eri palvelutahojen ja –muotojenvälillä sekä eri työmuotojen resursointia.

Meillähän se työnjako on ihan selkeä eli ei voi olla sekä

että –asiakas. Ihan sovitaan tapauskohtaisesti aina ja

tehdään useinkin yhteisiä kotikäyntejä ja sit katotaan

mikä se problematiikka siellä on, että riittääkö se var-

hainen tuki vai pitäisikö siinä olla lastensuojelu mukana.

Ja sitten lastensuojelun tarjoamat palvelut. Ja välillä tu-

lee myös sitä, että varhainen tuki vaikka aloittaa ja huo-

maa, että on sen verran vaikea, että siirtyy sitten meille.

Mut varhaisessa tuessa on juuri se, että kun on niin uusi

työmuoto Helsingissä, niin resurssit ovat vielä vähäiset,

eivätkö ole hirveästi pystyneet yläasteikäisiä vielä pal-

velemaan, että ovat keskittyneet alle kouluikäisiin ja

ala-asteikäisiin, että vaatisi paljon enemmän resursse-

ja, työntekijöitä tietenkin. Mutta kuten tiedätte, kyllä he

periaatteellisella tasolla auttavat (yhteistyötaho).


Lastensuojeluun otettaisiin luultavasti yhteyttä tässä

kohtaa [tarinan päättyessä], kun Luotsinkaan kautta

homma ei lähtenyt aukeamaan. Ehkä tässä tapauksessa

tavattaisiin kuraattorin kanssa yhdessä perhettä, jos ei-

vät tulisi koululle, menisimme kotikäynnille, jotta näkisi

lapsenkin, jos hän ei tule kouluun edes neuvotteluihin.

Joitain kertoja kuitenkin tullut, ehkä jotakin saatu selvil-

le, ja tästä syystä otettu lastensuojeluun yhteyttä. Lähe-

tään arviota tekemään mikä tässä mättää, ja yritetään

löytää ratkaisua siihen (yhteistyötaho).

Ehkä semmoisessa, että olisi niinkuin selkeä palvelu-

kartasto tai verkko, mistä kuraattori pystyisi sanomaan

saman tien okei tämä nuori menee sinne ja toi tonne.

Välillä tuntuu, että nuoria lähetetään nyt joka paikkaan,

kun joka paikkaan on nyt hirvittävä jono. Ja tämä sitten

kuormittaa sitten meitä ulkopuolisia toimijoita, kun on

nuorisopsykiatrian poliklinikalle tehty lähete, meille teh-

ty lähete, ja lastensuojelussa työntekijä tekee… ehkä

sellaiseen toivoisi selkeetä... Tietysti tosiasia että meillä

ulkopuolisilla on jonoa ja menee aikaa ennen kuin pää-

see aloittamaan ja sen semmoista. Mutta että sillä ta-

valla ehkä kuormittaa meitä ulkopuolisia että on mones-

sa paikassa jonossa ja sitten vain odotetaan mihinkä se

niistä, kuka niistä tärppää ja mihin pääsee ensimmäise-

nä ja onko se sitten oikea paikka, että ohjaillaanko me

aina niitä eri paikkaan (yhteistyötaho).

6.3 Matalan kynnyksen palvelut

Matalan kynnyksen palveluita pohdittiinkoulun varhaisen puuttumisen, luokka- jakouluyhteisöön suuntautuvan työskente-lyn, eri ryhmien tarpeiden sekä koulun ul-kopuolisten tahojen näkökulmista. Lisäksikeskusteltiin matalan kynnyksen ja var-haisen vaiheen palveluista yleisemmällätasolla.

Koulun varhaisessa puuttumisessaopettajan rooli nähtiin ensisijaiseksi oppi-laan tilanteen havainnoinnissa. Opettajal-ta tuleva varhainen tuki koettiinkin mer-kittäväksi voimavaraksi ja matalan kyn-nyksen periaatteella tapahtuvaksi toimek-si. Tässä opettajan pedagogiset taidot, ko-

kemus ja tietous esimerkiksi konsultointi-mahdollisuuksista katsottiin tärkeäksi.Ala-asteella luokanopettaja on vahvastiläsnä lasten arjessa päivittäisen kohtaami-sen myötä. Yläasteella tilanne on mutkik-kaampi aineopettajajärjestelmän vuoksi jaluokanvalvojalla ei ole samanlaisia mah-dollisuuksia toimia nuoren päivittäisenäaikuiskontaktina. Luokanvalvojalle halut-taisiinkin resursoida enemmän aikaatunneille, joilla vain keskusteltaisiin jakäsiteltäisiin luokan toimintaan ja ryhmä-dynamiikkaan liittyviä asioita.

Varhainen puuttuminen alkaa pinnan alla heti, luo-

kanopettajan näkökulmasta tulee ”musiikillisena cre-

sendolla”, lähtee heti sieltä alusta, kasvaen koko ajan.

Opettajalle tulee tunne siitä, että jotakin tehtävä. Kes-

keistä on luokanopettajan pedagogiset taidot ja koke-

mus, että tähän tilanteeseen voitava puuttua, ja tästä al-

kaa keskustelut psykologin, kuraattorin ja erityisopetta-

jan kanssa (oppilashuoltoryhmän jäsen).

Opinto-ohjaajalla tulisi tässä varmaan aika iso rooli

miettiä sitä mitkä on nyt ne prioriteettiasiat ja käydä sitä

keskustelua. Että kyllä se raadollista on sekin, että kun

ollaan yläasteella aineopettajajärjestelmässä niin kyllä

edelleen opettajat kattoo aika paljon oman aineensa

kautta sitä tilannetta ymmärtämättä edes sen vertaa

mitä me ehkä tässä oppilashuoltoryhmässä ymmärre-

tään sitä kokonaistilannetta. Ja mekään ei ehkä kauhe-

an hyvin sitä ymmärretä. Niin se vaan niin kuin menee,

tää juna on kummallinen, tää vaan jyskyttää eteenpäin,

ja sieltä sitten välillä kirskuu, lastista putoo ehkä joku

pois. Mutta pääasia että se suurin hiilivaunu saadaan

raahattua sinne jonnekin asemalle. Että se olisi tietysti

varmaan yksi sellainen asia, joka olisi koulun ja koulun

oppilashuoltoryhmän kannalta kannalta syytä miettiä,

että miten tällaisessa tilanteessa koululla olisi selkeäm-

mät toimintamallit. Että jos me ikään kuin nähdään se,

että tästä ei välttämättä hyvää seuraa. Ja me ostetaan

vaan sitä aikaa pitämällä näitä palavereja, vähän silot-

telemalla meiän omaatuntoa parempaan kuntoon, että

me ollaan käsitelty tätä, että meidän oma pesä on puh-

das. Ja sitten kuitenkin tiedetään että näin ja näin tää

asia todennäköisesti menee ja sitten kun se menee, niin

katsotaan, että ollaanhan me tehty tämä, tämä ja tämä

asia. Että meitä ei saada kiikkiin mistään tämmöisestä


virheestä tai voida sanoa, että me ei oltaisi puututtu tä-

hän asiaan (oppilashuoltoryhmän jäsen).

Kouluterveydenhoitaja tapaa kaikkikoulun oppilaat ja on usein oppilaalle tu-tuin oppilashuoltopalvelujen työntekijä.Terveydenhoitaja pyrkii kutsumaan kou-lua vaihtavat oppilaat etuajassa vuosittai-siin tarkastuksiin, ja tässä yhteydessä olisi-kinmahdollista ottaa esiinmahdollisiaon-gelmakohtia oppilaan tilanteessa tai histo-riassa. Myös opinto-ohjaajat tapaavatkaikki oppilaat säännöllisesti,mikä tarjoaaluontevan tilaisuuden varhaiseen kontak-tiin ja tukeen. Erityisopettajan panos näh-tiin tärkeänä oppilaankoulunkäyntiinmo-tivoinnissa ja kouluun kiinnittymisen tu-kemisessa. Opetusjärjestelyihin toivottiinenemmän mahdollisuuksia yksilöllisiinohjelmiin ja joustoihin kriisitilanteissa, josoppilas ei kykene seuraamaan yleistä ope-tussuunnitelmaa.

Tärkeäksi matalan kynnyksen aikuis-kontaktiksi koettiin sellainen iltapäivä- javälituntitoiminta, joka voitaisiin järjestääyhteistyössä nuoriso- ja sosiaalitoimenkanssa. Tämämyösnähtiin realistisena to-teuttaa. Lisäksi jalkautuvat palvelut ja kou-lun ulkopuolisten tahojen tiiviimpi läsnä-olo koulun arjessa katsottiin tärkeäksi.Ryhmäytys todettiin hyväksi työmuodoksiluokkatasolla. Yläasteikäisille toivottiinerikseen tyttö- ja poikaryhmiä keskustelu-mahdollisuuksien luomiseksi. Yleisempääpohdintaa käytiin koulun opetuksellisestaja kasvatuksellisesta tehtävästä: kuinkaopettajat kokevat roolinsa ja mikä ontodellinen tarve arjessa.

Tämä sosionomiopiskelijahomma – sellainen henkilö

tänne – niin koululla ei riitä nykyisellään resursseja kau-

heasti taas siitä opinpolulta sivuun. Meillä on aika tiukat

ne opiskelulliset reunaehdot. Mutta joku sellainen hen-

kilö tänne koululle joka olisi siinä välimaastossa että

kun ne kaverit täällä on, niin ennen kuin ne täältä iltapäi-

vällä lähtee jonnekin, jolla olisi aikaa suunnitella heidän

kanssaan jotakin järkevää tekemistä esimerkiksi. Ja

suunnitella sitä elämänkarikkoa just siihen iltapäivätoi-

mintaan ennen kuin lähdetään kaveriporukalla hengaa-

maan tonne ja saadaan kaikkia hyviä ideoita yhdessä

kasaan. Se olisi ehkä semmoinen realistinen toiminta-

malli tähän nykyiseen systeemiin. Se olisi suht vähällä

vaivalla aikaan saatavissa


– Eikö se ole ihan helvettiä opettajille se että kun sä ope-

tat, sitten sä vedät liivin päälle ja menet valvomaan väli-

tuntia, sitten liivi pois ja sitten taas opettamaan. Että jos

siihen saisi sen tauon että ei tarttisi valvoa. Onko se

näin? Näin olen ymmärtänyt (yhteistyötaho).

– Opettajien työaika koostuu 60 minuutista. Elikkä ei ole

sellaista taukoa. Hengenvetotauko, ajattelutauko voi

olla, mutta… varmaan tohon valvontahommaan saatai-

siin apuja. Mutta sitten tää järjestelmä on niin kankea,

että se opettajan vastuu on jakamaton. Elikkä jos jotakin

tapahtuu niin opettajalla on vastuu opettamisesta mutta

opettajalla on myös oikeus antaa rangaistuksia, ja sitä

taas muilla toimijoilla ei koulussa ole. Niin se on hankala

juttu esim. ton välituntivalvonnan kannalta. Että me voi-

daan laittaa sinne vaikka koulunkäyntiavustajia mutta

ne ei oikeasti ole, jos jotakin sattuu, niitä vastuullisia

vaan siellä on oltava niitä opettajia. Ja tää meidän sys-

teemi ei oikein anna tilaa luoviin ratkaisuihin. Se on lain-

säätäjän näkökulmasta ollut… olen samaa mieltä sun

kanssa että olisi loistavaa jos voitaisiin henkästä ja joku

hoitas tota sählinkii mitä meilläkin tässä on. Monesti

opettaja on väsyneempi sen välitunnin jälkeen kuin en-

nen kuin lähti sinne välitunnille


Saanko vielä äityä vähän filosofiseksi? Eli tosta kasvat-

tajuudesta ja opettajuudesta kun paljon puhutaan niin,

me ollaan nyt yhteisön sisällä keskusteltu paljon työn-

ohjausryhmässä siitä haluavatko opettajat olla enem-

män kasvattajia vai opettajia. Siitä on tutkimustakin kyl-

lä tullut että edelleenkin monet haluaa yläkoulun puolel-

la nimenomaan olla opettajia. Mutta sitten se arjen ti-

lanne, niin poikkeuksetta päädytään siihen, että heidän

työnsä heidän omasta mielestään yli 50-prosenttisesti

on kasvattamista. Eli yli puolet siitä työstä on… nää tie-

tysti limittyy, mut mikä se kokemus on. Niin se on aika

jännä juttu silleen että kyllä siinä kohdassa jotain tarvi-


taan niin kuin lisätyökaluja ja sitten myös koulutukseen

kyllä muutoksia (oppilashuoltoryhmän jäsen).

Koulun ulkopuolisten tahojen palve-luissa mietittiin ajoituksen ja tiedonkuluntärkeyttä. Iltapäivätoiminnassa lapsenmahdolliset vaikeudet tulevat nopeasti nä-kyville. Olisikin tärkeää, että iltapäivätoi-minnassa tiedetään koko ajanmitä onme-neillään lapsen elämässä ja miten koulun-käynti sujuu, jotta osataan reagoida asian-mukaisella tavalla. Luotsin mukaantulonähtiin tärkeänä nimenomaan asiakas-prosessin varhaisessa vaiheessa. Myösperheneuvolan todettiin tarjoavan mata-lan kynnyksen palveluita, vaikkei se asiak-kaille välttämättä näyttäydykään tällaise-na paikkana. Lisäksi sosiaalitoimen var-haisen tuen palvelut (lapsiperheiden var-hainen tuki ja kotipalvelu sekä huos-taanottoja ehkäisevä Nopsa) koettiin toi-miviksi ja tehokkaiksi palveluiksi. Eri taho-jen konsultointi ja verkostojen koollekutsuminen aikaisessa vaiheessa koettiinkeskeiseksi niin tiedonsiirtojen kuin eriasiantuntijoiden näkemyksen hyödyntä-misen valossa. (Taulukko 9)

6.4 Yhteistyökäytännöt

Yhteistyökäytäntöjä, työnjakoa ja tiedon-siirtoa pohdittiin kahdella tasolla: koulunsisäisen yhteistyön sekä koulun ja muidentahojen välisen yhteistyön näkökulmista.Molemmilla tasoilla keskeistä yhteistyönsujuvuudessa on yhteistyökumppanientehtäväkuvan ja työprosessin tunteminen.

Työnjako oppilashuoltoryhmässä olihaastateltaville luonteva ja määrittyi pit-kälti henkilöstön tehtävänkuvien ja oppi-

lashuoltoryhmässä sovittujen periaattei-denmukaisesti. Laaja-alaisilla erityisopet-tajilla ja opinto-ohjaajilla koettiin olevantärkeä rooli oppilaan päivittäisessä tuke-misessa ja kokonaistilanteen koordinoin-nissa, koska he ovat yleensä oppilashuol-topalvelujen henkilöstöä enemmän kou-lulla läsnä. Rehtorien ja apulaisrehtorien


�� Taulukko 9. Matalan kynnyksen palvelutoppilashuollossa

1.Koulun varhainen puuttuminen• luokanopettajan varhainen tuki• erityisopettajan varhainen tuki• yksilölliset opetusjärjestelyt• kouluterveydenhoitajan varhainen tuki• koulukuraattorin varhainen tuki• koko kouluyhteisön varhainen tuki (esim. kaikkiopettajat tarkkailevat välituntitilanteita)

2 Oppilashuoltotyö luokka- jakouluyhteisössä• opettajien työaika ja tehtävät (esim.kokonaistyöaika, keskustelutunnit, opetus- jakasvatustyö)• koulun oppilashuoltotyö• välituntivalvonta• koulunjälkeinen toiminta• ryhmäytys• koululle jalkautuvat palvelut

3.Eri ryhmien tarpeet• ala- ja yläkouluikäisten palvelutarpeet• siirtymävaiheet• tyttöjen ja poikien ryhmät• huoltajien tuki

4.Koulun ulkopuoliset tahot• iltapäivätoiminta• nuorisotoimi ja Luotsi• perheneuvola• sosiaalitoimen varhaisen tuenmuodot• psykiatriset palvelut (esim. jalkautuvat palvelutkoululle)• nuorten ryhmä- tai parimuotoinen työskentely

5.Yleisesti• riittävän varhaisen vaiheenmäärittely• koulun kahtiajakautuneen kasvatus- jaopetusvastuun purkaminen• koulun vaihdon luomat edellytykset varhaisellepuuttumiselle

tehtäväksi nähtiin työnjaollinen ja -joh-dollinen rooli, keskustelut oppilaan jaopettajan kanssa, opettajan tukeminen,luokkatilanteen selvittäminen sekä yh-teydenpito huoltajiin ja muihin yhteistyö-tahoihin. Yhteistyötä edistäväksi tekijäksikoettiin oppilashuoltopalvelujen henki-löstön samanaikainen paikallaolo koulus-sa, koska tällöin keskinäinen konsultaatioja tiedonvaihto on luontevaa ja päivittäis-tä. Kaikissa kouluissa tämä ei ole mahdol-lista esimerkiksi siksi, että henkilöstökäyttää samaa työhuonetta. Luokanopet-tajien konsultaatio koettiin myös tärkeäk-si.

Koulussa vakiokäytäntönä, että erityisopettaja tutustuu

oppilaisiin jo ensimmäisillä luokilla, heti ekoilla viikoilla.

Erityisopettaja seuraa luokkatilanteessa ryhmää sekä

tapaa kaikki ekaluokkalaiset yksilötapaamisissa.

Tapaamisissa jutellaan niitä näitä, muodostuu käsitys

uusista oppilaista (oppilashuoltoryhmän jäsen).

Ideaalitapauksessa terveydenhoitaja olisi tehnyt pie-

nen terveystarkastuksen heti elokuussa, jolloin hän olisi

nähnyt terveystiedoista, että edellinen terveydenhoita-

ja kirjannut että koulussa paljon poissaoloja, ja siellä oli-

si ehkä niitä syitäkin näkyvissä. Siinä kohtaa ehkä ohjai-

si minulle, jos siellä olisi esim. paniikkia tai masennusta.

Ideaalitapauksessa hän on hyvin kiitollinen tästä, että

on paikka missä jutella koulussa, eikä hän jää pois kou-

lusta. Mutta sitten jos on jäänyt jo pois koulusta, niin sil-

loin se olisi oppilashuoltoryhmä mitä kautta minäkin

kuulisin asiasta. Tässähän on jo tehty työnjako eli ku-

raattori on ottanut asiakseen ja mun rooli siinä olisi var-

maankin että jos ja kun kuraattori haluaa konsultoida,

että hän ei oikein saa selvää mistä kysymys, niin saatet-

taisiin yhdessä pohtia voisiko olla esim. masennuksesta

ja tällaisesta kysymys. Voisiko houkutella esim. van-

hempien kanssa tai yksinkin tulemaan koululle ja tapaa-

maan (oppilashuoltoryhmän jäsen).

Tää tulis aika nopsaan oppilashuoltoon, meillä on sellai-

nen 50h perusperiaate-gap täällä koulussa eli siinä vai-

heessa jos poissaoloja sen verran kuitattu laillisiksi tai

laittomiksi, niin asia tulee meille käsittelyyn ja pitää poh-

tia mitä tehdään. Varmaankin pitäisi miettiä kuka ottaa

keissin hoidettavakseen, pitäisi selvittää onko siellä

vanhoja kontakteja, jos on mihin suuntaan ne kontaktit

on, ketkä asiaa hoitaa, jotta kaikki eivät pyöri saman asi-

an kimpussa. Meidän on neuvoteltava mitä koulun kei-

noja on käytettävissä. Samoin koulun tukikeinojen ja

opettajaresurssin vapauttaminen mahdollisesti tämän

Janin tukemiseksi, jos se kouluun tulee, että saataisiin

se tilanne normalisoituu mahdollisimman pitkälle. Var-

maankin siihen sen työnjaon suhteen sitten joku jatkaisi

todennäköisesti lastensuojelun kanssa tehtävää työtä,

Luotsi oli jollain tavalla mukana jo. Eli alkuvaiheessa

työnjaollinen tehtävä ja sitten sopiminen siitä seuran-

nasta (oppilashuoltoryhmän jäsen).

Myös työnjako koulun ulkopuolistentahojen kanssa koettiin selkeäksi. Työnja-ko on kuitenkin liukuvampi ja siitä neuvo-tellaan tapauskohtaisesti, esimerkiksi kou-lupsykologin ja perheneuvolan psykologinvälillä. Työparityöskentely koettiin hedel-mälliseksi työmuodoksi. Luotsin ja perhe-neuvolan roolin todettiin ajoittuvan en-nen kaikkea varhaiseen vaiheeseen. Las-tensuojelu ja psykiatrian poliklinikka kyt-keytyvät yleensä vasta myöhemmässävaiheessa mukaan, mutta konsultaatiotavoidaan pyytää aiemminkin.

Perheneuvolan kannalta kaksi näkökulmaa. Eli kun kou-

lu on tehnyt näin perusteellista työtä, kuten näistä edel-

lisistä puheenvuoroista todettiin, niin voi olla, että niissä

selvityksissä tulisi ilmi jotakin sellaista, että tässä per-

heen vuorovaikutuksessa olisi jotakin työstettävää. Sii-

nä perheen voi ohjata perheneuvolaan, mutta se edel-

lyttää tietenkin että heille löytyy oma ajatus ja motivaa-

tio siitä, että mitä pitäisi lähteä työstämään. Toinen nä-

kökulma mikä mulle tuli mieleen, kun mainittiin ristirii-

dasta vanhempien ja koulun näkökulmien välillä. Jos-

kushan käy niin että vanhemmat alkavat itse hakea it-

selleen tälläisiä taustajoukkoja ja ottavat yhteyttä esim.

perheneuvolaan ja nousevat barrikadeille ikään kuin

jonkun toisen toimijan kautta koulua vastaan ja sehän

on Janin kannalta tosi huono asia (yhteistyötaho).

Jos ajatellaan, että (Luotsi) lähtisi toimintaan mukaan,

niin meidän rooli on nuoren vapaa-ajassa, tukea sitä ja

saada onnistumisenkokemuksia, että hän saisi positiivi-


sia elämyksiä omaan elämäänsä. Voisi kuvitella, että jos

sulkeutunut kotiinsa, voisi sitä kautta saada rohkeutta

tulla kouluun. Perheen vanhempiin pidetään tiiviisti yh-

teyttä ja yritetään vanhempia rohkaista meidän ja per-

heneuvolan yhteiseen vanhempainryhmään tai sitten

nuorisoaseman vanhempainryhmään, jotta myös van-

hemmille löytyisi oma tukiryhmä nuoren tilanteen selvit-

tämiseksi ja vanhempien voimavarojen kannatteluun ja

positiivisuuteen. Mitä aikaisemmin meidän väliintulo

sitä parempi. Sitä helpompi tehdä omaa työtä. Ettei odo-

tettaisi hirveän pitkään kauanko nuori on poissa koulus-

ta (yhteistyötaho).

Rajankäynti eri virastojen ja toimenku-vien välillä luoajoittain esteitä henkilöstönosallistumiselle erilaisiin moniammatilli-siin yhteistyökuvioihin. Tehtävänkuvatmääritellään tarkkaan, mikä saattaa käy-tännössä estää joidenkin ammattiryhmienosallistumisen moniammatilliseen toi-mintaan. Tämänkaltaisia rakenteellisiaongelmia toivottiin ratkaistavan, jottatyötä voitaisiin tehdä sujuvammin ja te-hokkaammin.

– (…) Ja jos ei se nuori auliisti halua aukaista omaa Wil-

maansa, niin kyllä mä saan metsästää luokanvalvojaa

enkä mä aina välttämättä edes tavoita tai kerkee tuonne

lähteä kysymään jotain Wilma-juttuja, että miten pois-

saolot on. Niin sitten ne jää vähän niin kuin puolitiehen.

Joskus on vähän pimennossakin niistä asioista, jos ei

itse ole aktiivinen ja käytä sitä aikaa siihen


– Pakko lisätä kun tuli toi Wilma esille, kuraattorin tär-

keimpiä tehtäviä on poissaolojen seuranta, niin kuraat-

torilta menee oikeudet Wilman käyttöön. Tää on musta

pöyristyttävintä mitä mä olen kuullut pitkiin aikoihin


– Ja samoin menee psykologeilla


– Tää ongelma, että jos siis oikeasti työtä ja salassapi-

toa noudattaisin, niin en saisi olla täällä nyt. En saisi iki-

nä istua teidän kanssa täällä oppilashuoltoryhmässä. Et

niin tiukasti, jos sitä lakia seurattaisiin, että tavallaan on

juhlapuheita ja annetaan tälläisiä resursseja ja otetaan

vastaan opetushallinnon puolelta ja näin, ja sitten se yh-

teistyö jää sinne niin kuin… että täällä tapahtuu jokai-

nen harmaalla vyöhykkeellään, ja sitten kun pyydetään

työkaluja siihen viralliseen, niin sitten ei ollakaan…

(oppilashuoltoryhmän jäsen)

Monialaisesta yhteistyöstä, niin kun alueella nähdään,

että on tarve tehdä jotain ja on toimivia työmuotoja mitä

tiedetään, niin tää ei vielä tarkoita sitä, että se olisi kovin

helppo toteuttaa. Vaan se vaatii äärimmäistä sinnikkyyt-

tä niiltä ihmisiltä lähteä tekemään sitä ja sitten siinä tu-

lee hallinnon alojen rajat vastaan, esim. ristiinpalkkaus

on mahdoton tällä hetkellä. Ja sitten työskentely toisten

virastojen piirissä on myös erittäin haastavaa


Tiedonsiirto todettiin yhteistyön edel-lytykseksi. Riittävä informaatio on tärkeää,jotta asiakasprosessi on sujuva sekä arjes-sa että mahdollisissa ongelmatilanteissa.Koulussa oppilashuoltoryhmä on keskei-nen tietoa välittävä ja kokoava taho.Yhteistyötahojen kanssa toimittaessa tär-keänä nähtiin verkostopalaverit. Huoltaji-en tiivismukana olo asiakasprosessissa ontärkeää myös tiedonvaihtoon tarvittavienlupien kannalta. Kouluvaihtojen yh-teydessä tiedonsiirtoihin vaikuttaa, tulee-ko oppilas samasta kunnasta, jolloin tiedotsiirtyvät automaattisesti. Eri kunnastamuuttaessa tiedonsiirto on haasteellisem-paa. Myös tiedonvälitys päiväkodista jaesiopetuksesta kouluun koettiin tärkeäksi.Lisäksi pohdittiin koulun ja iltapäivätoi-minnan välistä tiedonvaihtoa ja tähän toi-vottiin yhtenäistä käytäntöä tai selkeää oh-jeistusta. Opettajien näkökulmasta hanka-laksi koettiin tilanteet, joissa oppilaan tie-detään käyvän koulupsykologilla tai -ku-raattorilla, mutta opettajalla ei ole tietoatähän liittyvistä syistä. Lastensuojelunkanssa pulmalliseksi nähtiin se, ettei kou-lulla ole välttämättä tietoa lapsen hanka-lasta kotitilanteesta tai lastensuojeluasiak-kuudesta.


– Sitten koulupäivän jälkeen on vielä kaikki se mitä se

aineenopettaja ei ole ehtinyt tunnilla kirjoitella Wil-

maan, että sen jälkeen hoidetaan vielä yhteydenpito ko-

tiin. Ei siinä ehdi oppilaita koulupäivän jälkeen tavata.

Yhteydenpitohommat saattaa viedä todella paljon työ-

aikaa. Ja seuraavana päivänä kahdeksalta uudestaan


– Ja sitten vanhemmat valittaa meille ja teille, että kun

Wilmassa….. vanhemmathan odottaa sitä, että koulu

olisi paljon enemmän yhteydessä. Siellä muistellaan

kun 60-luvulla illalla vielä opettaja soitti (yhteistyötaho).

– Toi on se pointti mitä mekin ollaan yritetty, että se Wil-

ma ei ole ainoa yhteydenpitoväline vaan että se henkilö-

kohtainen kontakti olisi hirvittävän tärkeä silti. Vaikka

joskus on vaikea tavoittaa niin ainakin yrittäisi. Se on

tosi tärkeää (oppilashuoltoryhmän jäsen).

Tuli heti mieleen, helpottais paljon meidän työtä, jos

taustat selvitetään ja näin, että jos tässä olisi tehty jo se,

että meille olisi tullut kaikki tieto saman tien. Eli meidän

ei olis tarvinnut soittaa esim. edelleen kouluun tai oi-

keestaan kenellekään. Kun usein me tehdään niin, että

me soitellaan sit eri tahoille. Just vaikka lastensuojelu

on ollut jo mukana niin saatetaan soittaa sinne. Meidän

osalta ainakin olisi huomattavasti nopeampaa, että

kaikki tieto olisi ollut jo (yhteistyötaho).

– Varmaan olisi järkevää että meillä olisi yhteyshenkilö

joka olisi yhteydessä lastensuojeluun. Jos tätä vertaa

tosielämään niin meillähän on koulussa tosi paljon täl-

läisiä, joista tuntuu että lastensuojeluun on yritetty olla

yhteydessä ja silti ne on vaan kadonnut, että pitäiskö

meidän sitten vielä jotakin yrittää. Mutta ehkä se on

vaan se että meillä pitäisi tosi selkeesti jonkun kerran

kuussa soittaa sinne ja kysyä mikä tilanne (oppilashuol-

toryhmän jäsen).

– Niin tai ehdottaisin, että sitten siinä vaiheessa kun

meillä alkaa työskentely, niin vaatisitte siltä työntekijäl-

tä sitä, että sovitaan miten tätä yhteistyötä tehdään jat-

kossa, että siitä pitää aina erikseen sopia, koska jokai-

nen tilanne on erilainen ja työntekijöiden tilanteet on

erilaisia, että ei ehkä se että yleisesti kerran kuukau-

dessa soitetaan vaan, että sovitaan tapauskohtaisesti

työntekijän kanssa. Ja yhtä lailla ajattelen, että jos per-

heneuvolaan päätetään ohjata ja jos vanhemmat sitou-

tuu siihen, niin sitten taas mitä jos ne käykin kerran ja

sitte ei ookaan enää mitään työskentelyä. Että tälläisis-

sä tilanteissa varmaan se tieto jää siirtymättä. Että tääl-

lä oletetaan että siellä työskennellään, muttei näin ole-

kaan (yhteistyötaho).

Koulujen välillä todettiin olevan erojasiinä, kuinka hyvin ne tuntevat lasten-suojelun asiakasprosessin etenemisen.Osa kouluista ja opettajista odottavat välit-tömiä, koulurytmin mukaisia toimia, jasaattavat pettyä prosessin hitaaksi koet-tuunetenemiseen.Myöskoulun sisällä yh-teistyökäytäntöjen selventämistä toivot-tiin koulupsykologien ja -kuraattorienosalta. Kaikilla opettajilla ei ole riittävästitietoa ja kokemusta koulukuraattorin ja-psykologin toimenkuvista, ja odotuksetvoivat olla epärealistisia. Haastavimmaksikoettiin aikakäsitysten ja työrytmin erilai-suus sekä epäselvyys siitä, mitä kaikkeapsykologi ja kuraattori tekevät. Opettajatsaattavat toivoa tukiprosessien vaikutta-vannopeammin,mutta oppilaan tilanteenselvittely ja asioiden muuttuminen vieyleensä aikaa. Kuraattorilta ja psykologiltaei myöskään voi ”täsmätilata” erilaisialausuntoja tai rangaistushenkisiä puhutte-luita.


7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Tämä luku on tuloksia yhteen kokoavasekä johtopäätöksiä esittelevä osio. Tutki-muksen tuottamaa tietoa heijastetaan al-kuperäiseen kysymyksenasetteluun ja ai-neiston tuottamiin teemoihin. Ensin tar-kastellaan oppilashuollon riittävyyttä ti-lasto-, kysely- ja haastatteluaineistojen va-lossa. Tämän jälkeen oppilashuoltoa tar-kastellaan moniammatillisen yhteistyönnäkökulmasta. Lopuksi esitetään johto-päätöksiä oppilashuollon riittävyydestäHelsingissä sekä toimenpide-ehdotuksiaoppilashuollon kehittämiseksi.

7.1 Oppilashuollon tarve jariittävyys

7.1.1 Oppilashuollontoimintaympäristö

Helsinkiläiset lapset ja nuoret voivat pääo-sin hyvin, mutta erityispalvelujen tarve jakäyttö ovat lisääntyneet merkittävästi2000-luvulla koko kaupungissa (Helsinginlasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmavuosille 2009–2012, 68). OppilashuollontoimintaympäristöäHelsingissä leimaavatmyös koko maan näkökulmasta erityisetpiirteet. Erityisen tuen (entinen termi eri-tyisopetus) piirissä olevien osuus on kas-


Nuorisoasiainkeskus, viestintäyksikkö. Kuva: Elina Vismanen.

vanut koko 2000–luvun ajan Helsingissä jase on suurempi kuin kokomaassa.Vuonna2009 kaupungin ylläpitämien suomenkie-listen peruskoulujen oppilaista 11 prosent-tia sai erityistä tukea. Koko maassa osuusoli yhdeksänprosenttia.Maahanmuuttaja-taustaisista, s2–oppimäärää opiskelevista16 prosenttia sai erityistä tukea syksyllä2010. Myös perusopetuksen lisäopetuk-sessa olevien osuus on Helsingissä suu-rempi kuin koko maassa (Helsingin kau-pungin opetusvirasto 2010–2011; Opetus-hallituksenWera-Web-raportointipalvelu).

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollonpalveluiden piirissä oli yhteensä 46 171peruskoululaista lukuvuonna 2009/10Helsingissä (Toimintasuunnitelma 2010–2012, Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto,3). Kaupungin suomenkielisissä perus-kouluissa yhdeksän prosenttia oppilaistakäytti koulukuraattoripalveluja ja seitse-män prosenttia koulupsykologin palvelujavuonna 2010 (Opetusviraston vuosikerto-mus 2010, 7). Suhteutettaessa kouluku-raattorien ja -psykologien asiakasmäärääkoko oppilasmäärään, 16 prosentillaoppilaista oli asiakkuuksia lukuvuonna2009/10 (Helsingin kaupungin opetusvi-rasto 2010–2011).

Kaupungin suomenkielisissä perus-kouluissa oppilasmäärä yhtä koulukuraat-toria kohden oli keskimäärin 730 oppilastalukuvuonna 2010/11. Koulupsykologienoppilasmäärä oli hieman enemmän, kes-kimäärin 819 oppilasta yhtä psykologiakohden. Sekä koulukuraattorien että -psy-kologien oppilasmäärät vaihtelevat alueit-tain niin, että alhaisimmatmäärät löytyvätKaakkoisesta ja Itäisestä suurpiiristä (Hel-singin kaupungin opetusvirasto 2010–2011). Kouluterveydenhoitajien oppilas-

määrä yhtä työntekijää kohden, keskimää-rin 558 oppilasta, on jonkin verran pie-nempi kuin kuraattoreilla ja psykologeilla.Terveydenhoitajien resursoinnissa huo-mioidaan alueellinen tarve (Helsinginkaupungin terveyskeskus 2010–2011).

Lastensuojeluasiakkaiden määrä on li-sääntynyt 2000-luvulla Helsingissä. Valta-osa lastensuojelun asiakkaista on avo-huollon asiakkaana, mutta kiireellisesti si-joitettujen lasten määrä on kasvanut vuo-sina 2000–2010 liki kaksinkertaiseksi(vuonna 2000: 222, vuonna 2010: 435)(Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, vuo-sitilastot). Vuonna 2010 lastensuojelunavohuollon ja sijaishuollon asiakkaana oliyhteensä 10 022 lasta ja nuorta. Asiakkais-ta yli neljännes (28%) oli alakouluikäisiä jalähes viidesosa (19 %) yläkouluikäisiä.Vuoden aikana joka kymmenes alakou-luikäinen ja useampi kuin joka kymmenesyläkouluikäinen oli lastensuojelun asiak-kaana Helsingissä (Helsingin kaupunginsosiaalivirasto, vuositilastot).

Helsingin perheneuvoloissa oli vuonna2010 yhteensä 2 620 asiakasta, joista pe-ruskouluikäisiä lapsia ja nuoria oli 44 pro-senttia. Alakouluikäisiä asiakkaita oli 898ja yläkouluikäisiä 261 (Helsingin kaupun-gin sosiaalivirasto, vuositilastot). Vuonna2009 lasten psykiatrisia palveluja käyttiHelsingissä kaiken kaikkiaan 1 739 lasta januorisopsykiatrian palveluja 2 271 nuorta(Helsingin kaupungin terveyskeskus, vuo-sitilastot).

Lähes kolmannes kaupungin10–17–vuotiaista oli vuonna 2010 nuo-risotalojen jäseniä (Helsingin kaupunginnuorisoasiainkeskuksen toimintakerto-mus 2010; Nuoret alueittain 2011 ennak-kotieto).


7.1.2 Työajan riittävyys

Oppilashuolto-tutkimuksen koulujen vas-taajista 58 prosenttia koki työaikansa riit-tävyyden vähäiseksi laadukkaan oppi-lashuoltotyön toteuttamiseen. Kaksi vii-destä arvioi työaikansa riittävän sopivasti.Työmäärä koettiin liialliseksi koulun,luokkien ja oppilaiden vaativuuden vuok-si, suuren asiakasmäärän takia sekä siksi,että yhdellä ihmisellä on liian monta kou-lua vastuullaan.

Koulukuraattorien ja -psykologien työ-ajan riittävyydestä saatiinmielenkiintoisiatuloksia. Kyselyssä muut oppilashuolto-ryhmän vastaajat arvioivat näiden ammat-tiryhmien työajan riittävyyden vähäiseksi,mutta koulupsykologit ja erityisesti koulu-kuraattorit itse kokivat työaikansa riittä-vyyden sopivaksi. Psykologeista lähes kol-me viidestä (57 %) koki työajan riittävyy-den sopivaksi, kun oppilashuoltoryhmänmuista vastaajista vain vajaa kolmannes(30 %) arvioi näin. Kuraattoreista 65 pro-senttia näki työaikansa riittävyyden sopi-vaksi, ryhmän muista vastaajista reilu kol-mannes (36 %) oli tätä mieltä. Kouluku-raattoreista 27 prosenttia ja ryhmänmuis-ta vastaajista 46 prosenttia koki kuraattori-en työajan riittävyyden vähäiseksi. Myösavovastauksissa ja haastatteluissa tuotiinesiin koulupsykologien ja -kuraattorienresurssien riittämättömyys työmääräännähden.

Tutkimuksen tulosten mukaan oppi-lashuoltoryhmänvastaajien kokemukseenoman työajan riittävyydestä ei vaikuttanuthenkilöstön vaihtuvuus. On kuitenkinmahdollista, että riittämättömäksi koettuoma työaika sekä koulukuraattorien ja-psykologien muita ammattiryhmiä suu-

rempi vaihtuvuus heijastuu kokemukseenkuraattori- ja psykologipalveluiden riittä-vyydestä. Ahtolan (2007) tutkimuksenmu-kaan koulupsykologien vaihtuvuus vaikut-taa psykologipalveluihin kohdistuviin tyy-tymättömyyden kokemuksiin ja heitä toi-votaan enemmän. Pulkkisen (2011) tutki-muksen mukaan moni opettajista kokee,että heidän oma aikansa ei riitä oppi-lashuollolliseen työhön, millä saattaa ollavaikutusta siihen, kuinka oppilashuolto-palveluiden tarve ja riittävyys koetaan.Koulukuraattoreilla ja -psykologeilla työnkoettiin kohdentuvan työn kaikille osa-alueille liian vähän ja erityisesti psykologinpalveluissa arvioitiin olevan riittämättö-myyttä (Pulkkinen 2011).

Oppilashuoltoryhmän kokousajan riit-tävyys ja aikataulujen järjestäminen koet-tiin haasteelliseksi. Viikoittainen kokous-aika saattaa mennä kokonaisuudessaanakuuttitapauksiin. Aikaa kaivattiin lisääoppilashuoltoryhmän keskinäiselle reflek-tiolle ja konsultaatiolle, suunnitteluja ke-hittämistyölle sekä oppilasasioiden käsit-telylle.

Yhteistyötahojen vastaajista lähes puo-let koki oman työaikansa riittävän sopivas-ti oppilashuoltotyöhön. Vastaajista valta-osa osallistui alueensa koulujen oppi-lashuoltotyöhön vähintään kerran vuo-dessa, mutta joka kahdeksas ei lainkaan.Oppilashuoltoryhmien tapaamisiin osal-listui 66 prosenttia vastaajista vähintäänkerran vuodessa. Joka neljäs ei osallistu-nut tapaamisiin koskaan.

Ulkopuolisiin hoitotahoihin todettiinolevan jonoja, millä on vaikutusta koulunoppilashuoltotyöhön. Perheneuvolan jo-not ovat lyhentyneet vuodesta 2009 alka-en, vaikka palvelujen kysyntä on samanai-


kaisesti kasvanut ja vuonna 2011 henkilös-töresurssi jopa hieman pienentynyt.Keväällä 2011 ensimmäiselle vastaanotto-käynnille pääsi asiakkaista 68 prosenttiakuukauden sisällä ja 91 prosenttia kolmenkuukauden sisällä yhteydenotosta (Hel-singin kaupungin sosiaalivirasto, vuositi-lastot).

Lastenpsykiatrian aluepoliklinikoidenperustaminen vuonna 2008 ja avohoito-palveluiden painottaminen on näkynytpotilasmäärän kasvuna Helsingissä. Vuo-sina 2007–2009 avohoidossa olevien poti-laiden määrä on lähes kaksinkertaistunut.Osastohoidossa hoitojaksot ovat lyhenty-neet, koska avohoito kykenee ottamaanvastaan potilaita aiempaa sujuvammin jamyös akuuttihoidon tarve on vähentynyt.Lastenpsykiatriseen osastohoitoon pääseeHelsingissä hoitotakuulainmäärittämässäajassa, mutta avohoidossa on vielä paikoi-tellen yli kolmen kuukauden odotusaikoja(Hyks lastenpsykiatria 2010). Nuorisopsy-kiatriseen avo- ja osastohoitoon nuoretovat päässeet hoitotakuun mukaisestivuonna 2009 (Lasten ja nuorten psykiatris-ten palvelujen toteutumisen seuranta, Khs2010-690).

7.1.3 Alueelliset tarpeet

Oppilashuolto-tutkimuksen mukaan op-pilashuoltopalveluissa on havaittavissaalueellista kuormittuneisuutta Helsingis-sä. Tarkastelun perusteella itäisen ja koil-lisen alueen kuormittuneisuutta oli nähtä-vissä erityisesti henkilöstön vaihtuvuudenosalta. Tutkimusta tehtäessä koulukuraat-tori ja -psykologipalvelujen resursointimääräytyi oppilasmäärän, ei alueiden vaa-

tivuuden, mukaan. Näyttäisi siltä, etteikoulukuraattorien ja -psykologien resur-sointi ole alueellisesti vaihtelevista oppi-lasmääristä huolimatta vielä riittävää kai-killa alueilla. Tämä tuli esiin sekähenkilös-tön työajan riittävyyttä ja vaihtuvuuttakoskeneissa kysymyksissä että avovas-tauksissa. Terveydenhoitajien kohdallavastaavaa selkeää resurssitarvetta ei tullutesiin.

Kyselyn tulosten mukaan oppilashuol-toryhmäläisten vaihtuvuus on suurempaaItäisessä ja Koillisessa suurpiirissä kuinmuualla kaupungissa. Itäisen ja Koillisenalueen vastaajista 70 prosenttia ilmoittiyhden tai useamman oppilashuoltoryh-män jäsenen vaihtuneen lukuvuonna2009/10, kun muilla alueilla osuus oli 52prosenttia. Idän ja Koillisen alueilla lähespuolet (48 %) työskenteli koulussa, jossaoli vaihtunut kaksi tai useampi oppi-lashuoltoryhmän jäsentä vuoden aikana.Muualla Helsingissä osuus oli puolet tästä(24 %).

Myös muita tilastoja tarkastellessa onhavaittavissa alueellisia eroja lasten januorten palveluiden käyttötarpeessa. Eni-ten koulukuraattori- ja psykologiasiak-kuuksia oli lukuvuonna 2009/10 Koillises-sa suurpiirissä, jossa joka viides (19 %) op-pilas oli ollut koulukuraattorin tai -psyko-login asiakkaana (Helsingin kaupunginopetusvirasto 2010–2011). Lastensuojelu-asiakkaiden suhteellinen osuus vastaa-vanikäisestä väestöstä oli korkein Itäisessä(13,1 %) ja Keskisessä (11,5 %) suurpiiris-sä. Perheneuvoloissa määrällisesti eniten7–15-vuotiaita lapsia ja nuoria oli asiakkai-na Koillisessa (249), Itäisessä (245) ja Län-tisessä suurpiirissä (230) (Helsingin kau-pungin sosiaalivirasto, vuositilastot). Nuo-


risotyöyksiköiden 10–17-vuotiaiden jäsen-ten korkeimmat osallistuvuusasteet alu-eittain tarkasteltuna löytyivät vuonna 2010Itäisestä nuorisotyöyksiköstä (46,7 %),Malmi-Pukinmäen nuorisotyöyksiköstä(34,6 %) ja Keskisestä nuorisotyöyksiköstä(34,2 %) (Helsingin kaupungin nuoriso-asiainkeskuksen toimintakertomus 2010;Nuoret alueittain 2011 ennakkotieto).

Henkilöstötilanne oppilashuoltoon liit-tyvissä palveluissa vaihtelee, mutta katta-vaa tietoa kokonaisuudesta ei ole saatavil-la tähän raporttiin. Opetusviraston alais-ten koulukuraattori- ja koulupsykologipal-velujen henkilöstön kohdalla tuntumanaon se, että joillakin alueilla vaihtuvuuttaonkohtuullisenpaljon jamyös rekrytointi-haasteita on ollut ajoittain. Koulu- ja opis-keluterveyshuollon puolella työntekijöi-den lähtövaihtuvuus on sen sijaan vähäis-tä (Helsingin kaupungin terveyskeskus2010–2011). Myös nuorisopsykiatrian po-liklinikoilla henkilöstön vaihtuvuus on vä-häistä ja lastenpsykiatrian poliklinikoillavaihtuvuutta ei esiinny käytännössä lain-kaan erikoistuvia lääkäreitä lukuun otta-matta (Hyks lastenpsykiatria 2010; Hyksnuorisopsykiatria 2010). Avohuollon las-tensuojelussa haasteena on pätevien sosi-aalityöntekijöiden saatavuus ja henkilös-tön vaihtuvuus (Helsingin kaupungin sosi-aalivirasto 2010–2011).

7.2 Moniammatillinenyhteistyö koulussa jamuiden toimijoiden kanssa

7.2.1 Yhteistyön edellytykset

Oppilashuolto-tutkimuksen vastaajat nä-kivät moniammatillisen yhteistyön edelly-tyksenä riittävän työajan, riittävän infor-maation, selkeän työnjaon, rakentavan javaivattoman yhteistyön, konsultointimah-dollisuudet, avoimen keskustelukulttuu-rin, oppilashuoltopalvelujen henkilöstönsamanaikaisen paikallaolon koulussa,henkilöstön pysyvyyden ja tavoitettavuu-den, oman aktiivisuuden ja kiinnostuksenyhteistyöhön, yhteistyökumppaneidenhyvän tuntemisen sekä yhdessä tekemisenja keskinäisen tasa-arvoisuuden.

Yhteistyömuotojen ja toimintatapojenkoettiin hioutuvan ajan myötä ryhmällesopiviksi. Osalla vastaajista oli pitkän työ-uransa johdostahyvät kontaktit alueen yh-teistyötahoihin, toiset olivat tutustuneetmuihin toimijoihin erilaisissa verkostota-paamisissa tai projekteissa. Henkilöstönkeskinäinen luottamus sekä oppilashuol-toryhmän selkeät ja pysyvät toimintara-kenteet näyttävätkin olevan keskeisiä teki-jöitä onnistuneessa moniammatillisessayhteistyössä.

7.2.2 Prosessit oppilashuollossa

Huoltajat ovat keskeinen yhteistyötaholasten ja nuorten palveluissa. Lisäksi yh-teistyö koulun sisällä sekä koulun, lasten-suojelun ja psykiatristen palveluiden välil-lä on tiivistä. Opetusviraston selvityksenmukaan yhteydenottajana koulukuraatto-


rin asiakkuuteen oli yleisimmin opettaja(52 %), huoltaja (17 %) ja oppilashuolto-ryhmä (9 %) vuonna 2010. Koulupsykolo-gin asiakkuuteen aloitteentekijänä oliuseimmin opettaja (40 %) ja huoltaja(28 %) (Helsingin kaupungin opetusviras-to 2010–2011). Lastensuojeluilmoitustenyleisimpinä yhteydenottajatahoina oli sa-mana vuonna poliisi (31 %), huoltajat(11 %) sekä muut yksityiset henkilöt (9 %).Yhdeksässä prosentissa ilmoituksista yh-teydenottajatahona oli opettaja, kouluku-raattori, koulupsykologi tai muu koulutoi-men edustaja (Helsingin kaupungin sosi-aalivirasto 2010–2011; Helsingin kaupun-gin sosiaalivirasto, vuositilastot). Nuoriso-psykiatriseen erikoissairaanhoitoon vuon-na 2009 saapuneista lähetteistä kolme nel-jästä tuli terveydenhuollosta, pääasiassakouluterveydenhuollosta, ja loput sosiaa-litoimesta (Lasten ja nuorten psykiatristenpalvelujen toteutumisen seuranta, Khs2010– 690).

Koulujen vastaajista neljä viidestä jayhteistyötahojen vastaajista miltei puoletilmoitti tekevänsä lähes päivittäin tai vii-koittain yhteistyötä kodin kanssa. Myöslastensuojelun sosiaalityö kuului yleisim-piin yhteistyötahoihin. Työnjako koettiinsekä oppilashuoltoryhmän sisällä ettäkoulun ja ulkopuolisten tahojen välilläluontevaksi.

Oppilashuoltotyöhön osallistuminentarkoitti yhteistyötahojen työssä useimmi-ten yksittäisen oppilaan asioiden käsitte-lyä, verkostotyötä, palavereja huoltajankanssa, asiakastyöhön liittyvää konsul-tointia sekä alueellisia työryhmiä. Oppi-lashuoltoryhmien kokouksissa käydäänesittäytymässä ja kertomassa omasta työs-tä, ja joissakin kouluissa osallistutaan

myös laajennetun oppilashuoltoryhmänkokouksiin. Yhteistyötä tehdään ennenkaikkea yksittäisten oppilashuoltoryhmänjäsenten ja opettajien kanssa, yksittäisennuoren asioihin liittyen. Verkostopalave-reissa ja konsultoinnissa omaa ammatti-taitoa hyödynnettiin vastaajien mielestähyvin.

Koulujen vastaajat kokivat yhteistyöta-hoja useammin, ettämoniammatillisuuttahyödynnetään hyvin oppilashuoltoryh-mässä. Oppilashuoltoryhmän vastaajista89 prosenttia ja yhteistyötahojen vastaajis-ta reilu puolet koki, että heidän ammatti-taitoaan hyödynnetään hyvin oppi-lashuoltoryhmässä. Joka kymmenes yh-teistyötahojen vastaajista koki kuitenkin,että heidän ammattitaitoaan hyödynne-tään huonosti, kun oppilashuoltoryhmä-läisistä näin vastasi kaksi prosenttia. Oppi-lashuoltoryhmän vastaajista 94 prosenttiailmoitti hyödyntävänsä hyvin myös itseryhmän moniammatillisuutta työssään javain prosentti koki hyödyntävänsä huo-nosti. Yhteistyötahojen vastaajista lähespuolet kertoi hyödyntävänsä ryhmän mo-niammatillisuutta hyvin ja joka kahdeksashuonosti.

Tutkimuksen tulosten mukaan oppi-lashuoltotyön suunnitteluja kehittämis-käytännöt vaihtelevat koulujen ja alueidenvälillä. Lähes kaikissa kouluissa oppi-lashuoltoryhmä osallistui oppilashuolto-työn suunnitteluun ja kehittämiseen. Ylipuolessa kouluja myös opettajat ja johto-ryhmä ottivat osaa työhön. Oppilaskuntaja huoltajat osallistuivat huomattavastiharvemmin suunnitteluun ja kehittämi-seen. Alueellisista yhteistyökumppaneistasosiaalitoimi oli mukana kehittämistyössäjoka kuudennessa ja nuorisotoimi joka


kymmenessä koulussa. Oppilashuolto-työn suunnitteluja kehittämistyössänäyttäisikin olevan tarvetta yhdenmukai-semmille käytännöille ja olemassa olevi-en, hyvien toimintamallien levittämiselle.

Lastensuojelun sosiaalityön osallistu-misesta koulujen oppilashuollon toimin-taan ei ole virallista käytäntöä Helsingissäja toimintatavat vaihtelevat alueittain jakouluittain. Osassa alueita kouluille on ni-metty lastensuojelun yhdyshenkilöt, kon-sultointi- ja päivystysmahdollisuuksistainformoidaan kattavasti ja lastensuojeluosallistuu laajennettujen oppilashuolto-ryhmien kokouksiin säännöllisesti. Toisil-la alueilla lastensuojelua tavataan vainvarsinaisten asiakastapausten yhteydessä(Helsingin kaupungin sosiaalivirasto2010–2011). HYMYT-hankkeessa ollaankuitenkin valmistelemassa ohjeistustakoulujen ja lastensuojelun yhteistyölle.

Niin ikään perheneuvolan työntekijöi-den osallistumiselle oppilashuoltotyöryh-miin ei ole Helsingissä olemassa kattavaaohjetta vaan käytännöt ovat kouluja alue-kohtaisia. Henkilöstöresurssit eivät olemahdollistaneet säännöllistä osallistumis-ta oppilashuoltoryhmiin ja yhteistyötätehdään lähinnä oppilaskohtaisesti (Hel-singin perheneuvola 2010). Nuoriso-asiainkeskuksellakaan eikä Helsingin jaUudenmaan sairaanhoitopiirillä (HUS)ole oppilashuoltoon liittyviä yleislinjauk-sia. Nuorisopsykiatrian resurssit riittävättapauskohtaiseen konsultaatioon ja ko-kouksiin osallistumiseen (Helsingin kau-pungin nuorisoasiainkeskus 2010–2011;Hyks nuorisopsykiatria 2010).

7.2.3 Haasteet

Oppilashuolto-tutkimuksen vastaajat ko-kivat tärkeäksi, että oppilashuoltotyö ulot-tuisi vahvemmin opettajakuntaan. Luo-kanopettajille ja -valvojille haluttiin resur-soida myös enemmän luokan toimintaanja ryhmädynamiikkaan keskittyvää työ-aikaa. Opetusjärjestelyihin toivottiinenemmän yksilöllisyyttä ja joustoa. Opet-tajille ehdotettiinkin kokonaistyöaikaa jakoulupäivään enemmän aikataulullistaväljyyttä. Iltapäivä- ja välituntitoiminnanjärjestäminen yhteistyössä nuoriso- ja so-siaalitoimen kanssa nähtiin hyväksi kehit-tämisideaksi, kuten muutkin kouluun jal-kautuvat palvelut.

Vastaajat toivoivat pitkäjänteisempäätyötapaa lyhytkestoisten ja vaihtuvien pro-jektien sijaan. Perustyön kehittäminen jaolemassa olevien palvelujen vahvistami-nen niin oppilashuoltotyössä kuin mo-niammatillisessa yhteistyössäkin nähtiintärkeämmäksi kuinprojektiluontoinen ke-hittäminen.Kehittämis- ja suunnittelutyö-hön haluttiin myös kaikki työntekijät mu-kaan. Lisäksi toivottiin ylipäänsä enem-män koulutusta ja kehittämistyötä sekäkohennusta käytännön työolosuhteisiin.Yhteistyökäytäntöjen vaihtelevuus koulu-jen jamuiden tahojen välillä koettiin haas-teelliseksi. Yhteistyötä toivottiin myös yli-päänsä enemmän alueen eri toimijoidenvälille, ja siihen haluttiin sujuvuutta jaavoimuutta. Kyselyn perusteella näyttäisi,että moniammatillisuutta voitaisiin hyö-dyntää vielä nykyistä paremmin oppilas-huoltoryhmien ja yhteistyötahojen työs-kentelyssä puolin ja toisin. Kouluilta toi-vottiin enemmän yhteistyökumppanienvierailumahdollisuuksien käyttöä. Sosiaa-


litoimen lastensuojelulta toivottiin puo-lestaan avoimuutta ja aktiivisempaa yh-teistyötä. Lisäksi tuotiin esiin tarvetta lu-kukausittain järjestettäville tutustumispa-lavereille ja yhteistyörakenteiden selkiyt-tämiselle. Rajankäynti eri virastojen ja toi-menkuvien välillä koettiin ajoittain ongel-malliseksi ja rakenteellisia ongelmakohtiatoivottiin ratkaistavaksi. Niukat ajallisetresurssit – joiden puitteissa esittelyt ja yh-teiset keskustelut käydään – hankaloitta-vat yhteistyötä.

Matalan kynnyksen työmallit nähtiintärkeänä palvelumuotona. Opettajalta tu-leva varhainen puuttuminen koettiin ensi-sijaiseksi matalan kynnyksen periaatteellatapahtuvaksi oppilashuollolliseksi toi-meksi. Oppilashuoltopalvelujen työnteki-

jöistä kouluterveydenhoitaja on usein op-pilaalle tutuin vuosittaisten terveystarkas-tustenmyötä.Myösopinto-ohjaajat tapaa-vat kaikki oppilaat säännöllisesti. Muinakeskeisinä matalan kynnyksen oppi-lashuollollisina toimina nähtiin koulujeniltapäivätoiminta, Luotsi, perheneuvolasekä varhainen tuki ja kotipalvelut. Lisäksieri tahojen konsultointi ja verkostojenkoolle kutsuminen varhaisessa vaiheessanähtiin tärkeänä.

Vastaajat näkivät tarvetta lisätä psyyk-kistä apua tarjoavia, lapsia ja nuoria lähel-lä olevia palveluja. Aikuisten läsnäolonvahvistamista toivottiin lasten ja nuortenarjessa. Nuoriso- ja sosiaalityön toivottiinjalkautuvan nykyistä kiinteämmin kou-luun, joka on lasten ja nuorten päivittäi-


�� Taulukko 10. Kokemukset moniammatillisesta oppilashuollollisesta yhteistyöstä

Myönteisenä koettiin Kielteisenä koettiin

• yhteisen tavoitteen eteen työskentely• yhteistyötahojen kouluja aluekohtainen tietämys• luottamuksellinen työskentelyilmapiiri• yhteisen näkemyksen löytyminen• yhteistyön tuloksellisuus• työtoverien tehtäväkentän tunteminen• työntekijöiden tuttuus ja pysyvyys• yhteistyön jatkuvuus• tiedon jakaminen• tasainen työn- ja vastuunjako• avunsaanti kriisitilanteissa• konsultointimahdollisuudet• työtovereilta saatu tuki• työntekijöiden nopea reagointi• työntekijöiden ammattitaitoisuus• työntekijöiden työhön sitoutuneisuus• yhteistyön luontevuus ja sujuvuus• käytäntöjen selkeys• rakentavat neuvottelu- ja keskusteluyhteydet• madaltunut yhteydenottokynnys• omatmahdollisuudet vaikuttaa• omaan työhön saatumotivaatio ja kannustus• alueellinen yhteistyö ja verkostotoiminta

• passiivinen suhtautuminen yhteistyöhön• vaihtelevuus koulujen ja opettajien avoimuudessayhteistyölle

• näkemyserot• yhteistyön tuloksettomuus• epärealistiset odotuksetmuiden työstä• henkilöstön vaihtuvuus

• tiedonkulkuun liittyvät ongelmat• työnjaolliset ongelmat• jonot hoitopaikkoihin• puutteelliset resurssit• kiireinen työtahti• työntekijöiden riittämättömyys

nen toimintaympäristö. Toivottiin, ettäyhteistyötä muiden tahojen kanssa lisät-täisiin erilaisilla verkostoilla, konsultaa-tiolla, parityöskentelyllä sekä yhdessä jär-jestetyillä ryhmillä. Myös olemassa olevi-en resurssien parempaa hyödyntämistätoivottiin.

Vastaajilla oli pääsääntöisesti myöntei-siä kokemuksia moniammatillisesta oppi-lashuollollisesta yhteistyöstä, kuten ohei-sesta taulukosta ilmenee.

7.3 Johtopäätökset

Helsingissä oppilashuolto on valtakunnal-lisesti tarkastellen vakiintunutta ja suh-teellisen hyvin resursoitua. Jokaisessakoulussa on säännöllisesti kokoontuva op-pilashuoltoryhmä ja oppilashuolto on si-sällytetty kuntakohtaiseen opetussuunni-telmaan. Koulukuraattori- ja koulupsyko-logitoiminnalla on pitkät perinteet ja kou-luterveydenhoitajien mitoitus oppilaitakohden on hieman alhaisempi kuin valta-kunnallinen suositus. Terveystarkastuksettehdään kouluissa vuosittain ja laajat ter-veystarkastukset säännönmukaisesti (vrt.Rimpelä ym. 2010). Myös oppilaat ovat ar-vioineet parannuksia tapahtuneen koulu-terveydenhuollon toimivuudessa: ter-veydenhoitajan vastaanotolle pääsy koet-tiin helpommaksi vuonna 2010 kuin2000-luvun alussa (Lommi ym. 2010; Avoi-met foorumit 2008).

Hyvistä aikeista ja toimivasta järjestel-mästä huolimatta oppilashuolto ei kuiten-kaan aina toimi kaikilta osin. Suurimpanahaasteena Helsingissä näyttäisi olevanalueelliset erot sekä työntekijöiden kiire jasuurehko työmäärä. Syitä kiireeseen on tä-

män tutkimuksen perusteella useita: suu-ret luokkakoot, koulupäivän tiukkatahti-suus, koulukuraattorien ja -psykologienresursoinnin riittämättömyys, erot aluei-den, koulujen ja oppilaiden tuen tarpeessasekä jonot koulun ulkopuolisten tahojenpalveluihin. Myös nuorten omien näke-mysten perusteella oppilashuollon palve-luiden järjestämisessä on edelleen haas-teita Helsingissä. Kouluterveyskyselynvuoden 2010 tulosten mukaan koulupsy-kologin, -kuraattorin ja -lääkärin vastaan-otolle pääsyä pidettiin vaikeampana kuinkouluterveydenhoitajan vastaanotollepääsyä, vaikka onkin tapahtunut positii-vista kehitystä. Lisäksi joka viides 8. ja 9.luokkalainen koki, ettei saa apua oppi-lashuollolta itseään huolestuttavissa asi-oissa (Lommi ym. 2010). Nuorten avoimis-sa foorumeissa toivottiin oppilashuollonhenkilöstöä riittävästi ja tasaisesti kaikkiinkouluihin. Oppilaat kokivat, että ter-veydenhuollon kouluja oppilaskohtai-nen aika on riittämätön. Negatiivisenapidettiin myös henkilöiden suurta vaihtu-vuutta (Avoimet foorumit 2008).

Henkilökunnan vaihtuvuus on seikka,jonka on ajateltu vaikuttavan työilmapiiriäheikentävästi oppilashuoltoryhmän toi-minnan sujuvuuteen. Tämän tutkimuksentulosten mukaan yhtälö ei kuitenkaannäyttäisi olevan näin yksinkertainen. Voi-daankin kysyä indikoiko vaihtuvuus pi-kemminkin muita haasteita työympäris-tössä, kuten epätasaista työmäärää jatyönjakoa, työn suunnittelua, yhteistyö-käytäntöjen selkeyttä sekä johtamistayleensä. Lisäksi olisi pohdittava koulupsy-kologien ja -kuraattorien mitoitusta suh-teessa kouluterveydenhoitajiin. Onko mi-toitus tällä hetkellä kohdallaan? Oppi-


lashuolto-tutkimuksenmukaanuseimminvaihtuneet oppilashuoltoryhmän jäsenetolivat koko kaupungin tasolla koulupsyko-logi ja koulukuraattori. Vastaajista noinpuolet ilmoitti näiden työntekijöiden vaih-tuneen lukuvuoden aikana. Vertailunvuoksi, vastaajista vain joka viides ilmoittikouluterveydenhoitajan vaihtuneen.Huo-mionarvoista on myös se, että kouluter-veydenhuollossa käytössä on valtakunnal-linen suositus (600 oppilasta/terveyden-hoitaja), mutta koulupsykologi- ja koulu-kuraattoritoiminnassa vastaavaa suositus-ta ei ole. Olisiko koulukuraattorien ja -psy-kologien vaihtuvuus vähäisempää, mikäliheillä olisi alhaisempi oppilasmäärä, jokaolisi rinnastettavissa terveydenhoitajienoppilasmääriin? Tähän tämä tutkimus eianna suoraa vastausta, mutta kyselyn avo-vastauksissa tuotiin esiin työajan riittävyy-den yhteyttä alueellisiin sekä työn organi-sointiin liittyviin kysymyksiin.

Alueittain vaihteleva työmäärä ja riittä-mättömäksi koettu resursointi saattaa nä-kyä henkilökunnan vaihtuvuutena. Oppi-lashuoltoryhmän jäsenten vaihtuvuus onsuurempaa itäisessä ja koillisessa suurpii-rissä kuin muualla kaupungissa. Nämäovat myös ne alueet, joille painottuu kou-lukuraattorien ja -psykologien sekä lasten-suojelun ja perheneuvolan asiakkaat.Oppilashuolto-tutkimuksessa vastaajatolivatkin melko yksimielisiä siitä, että re-surssien jaossa ja kohdentamisessa olisihuomioitava nykyistä paremmin alueidenerilaiset sosio-ekonomiset profiilit ja oppi-lasainekset: väestöpohja, erilaista tukeatarvitsevien oppilaidenmäärä sekä lasten-suojeluasiakkaiden määrä kouluittain.Vielä lukuvuonna 2010/11 voimassa ollutjärjestelmä, jossa resurssit jaetaan oppi-

lasmääränmukaan, ei useimpienmielestäole tarkoituksenmukainen. Henkilöstömi-toitukset eivät vastaajien mielestä vastaahaastavilla alueilla todellista tarvetta,mikäuuvuttaa työntekijöitä. Työmäärien olisi-kin pysyttävä kohtuullisina, ja niissä olisihuomioitava alueiden erilaiset tarpeet javaatimukset. Lisäresursseja toivottiin en-nen kaikkea sellaisille alueille ja kouluille,joissa on paljon maahanmuuttajataustai-sia oppilaita, erityisen tuen oppilaita ja so-sioekonomisesti heikossaasemassaolevaakantaväestöä. Lukuvuodesta 2011/12 läh-tien suomi2- ja erityisoppilaat tullaankinhuomioimaan kertoimella kaksi kouluku-raattorien ja koulupsykologien resursoin-nissa Helsingissä.

Pahoinvoinnin lisääntyminen tai vä-hentyminen näkyy välittömästi peruskou-lujen arjessa, tukiopetuksen ja erityisentuen kuormittumisena sekä työrauhassa.Pahoinvoinnin lisääntyessä yhä suurempiosuus opettajien työajastameneekin oppi-lashuollolliseen työhön (ks. Rimpelä ym.2007; Stenvall 2009). Tähän viitattiin myöskyselyn avovastauksissa ja haastatteluissa.Luokanopettaja on läsnä lasten arjessahuolehtien jokapäiväisestä oppilashuolto-työstä luokassa. Yläasteikäisten oppilai-den kohdalla vastuu päivittäisestä oppi-lashuollollisesta työstä jakautuu luokan-valvojan ohella aineopettajille. Opettajienkoettiinkin olevan ensisijainen taho ha-vainnoimaan muutoksia oppilaiden hy-vinvoinnissa.

Oppilashuoltotutkimuksessa vastaajattoivat kuitenkin vahvasti esiin, että erityi-sesti yläasteella opettajien aika on riittä-mätön oppilashuollolliseen työhön.Ala-asteilla koettiin tarvetta tunneille, joil-la keskusteltaisiin ja käsiteltäisiin luokan


toimintaan ja ryhmädynamiikkaan liitty-viä asioita. Myös Pulkkisen (2011) tutki-muksen mukaan erityisesti aineenopetta-jat kokivat aikansa riittämättömäksi oppi-lashuoltotyöhön.Ala-Outisen (2010) tutki-muksen mukaan myös luokkakoot vaikut-tavat opettajan kokemukseen työmääräs-tä, vaikkei luokassa olisikaanmuita erityis-haasteita. Opettajan kokemukseen omantyöajan riittämättömyydestä saattaa vai-kuttaa lisäksi se, miten koulukuraattorin,-psykologin ja –terveydenhoitajan palve-luiden riittävyys koetaan (ks. Pulkkinen2011; Ahtola 2007). Oppilashuollon riittä-mättömyyttä on havaittavissa myös oppi-laiden näkökulmasta: Kouluterveys-kyselyn (2010) tulosten mukaan joka vii-des yläluokkalainen kokee, ettei saa tar-peeksi apua oppilashuollolta. Opettajilletulisikin varmistaa riittävät ajallisetmahdollisuudet toteuttaa oppilashuolto-työtä kohtuullisilla oppilasmäärillä sekätyöaikaan liittyvillä järjestelyillä.

Oppilashuoltotutkimuksessa vastaajattoivat esiin, että koulujen arki ja oppilai-den tarpeet ovat osittain erilaiset kuin en-nen. Oppilaiden koetaan olevan haasta-vampia ja opettajien työn koetaan sisältä-vän opetustehtävien ohella entistä enem-män kasvatuksellista työtä. Kouluihin toi-vottiinkin enemmän jalkautuvaa nuoriso-työtä ja sosiaalialan työtä vastaamaansosi-aalisen tuen tarpeisiin. Myös Ala-Outisen(2010) tutkimuksessa tuotiin esiin, ettäkouluissa on jatkuvasti tarvetta sosiaalisel-le tuelle. Erityisesti kouluissa, joissa onpaljonmaahanmuuttajataustaisia oppilai-ta sekä oppilaita, joilla on sosiaalisia on-gelmia, koettiin, etteivät opettajien resurs-sit riitä opetustyön ohella sosiaalisten on-gelmien ratkomiseen.

Lisäksi koulun tärkeiden yhteistyö-kumppaneiden ajan puute koettiin ongel-malliseksi. Sillä aikaa kun tukea tarvitsevaoppilas odottaa pääsyä tutkimukseen jahoitoon, on koulun huolehdittava arjen jaopetuksen sujumisesta. Koulun ulkopuo-listen tahojen resurssien puute aiheuttaa-kin painetta koulujen oppilashuoltotyölle.Toisaalta oppilashuoltotutkimuksessa tulimyös esiin epärealistiset odotukset eriosapuolten työtä kohtaan sekä tarve sel-kiyttää eri tahojen asiakasprosesseja ja toi-mintatapoja, mikä on noussut aiemmissa-kin tutkimuksissa esiin. Kerättäessä kou-luilta tietoa oppilashuollosta vuonna 2003Helsingissä, kehittämiskohteeksi koettiinennaltaehkäisevä työn ohella nimen-omaan moniammatillinen yhteistyö kou-lun ja ulkopuolisten toimijoiden välillä.Suurimpina ongelmina moniammatilli-sessa yhteistyössä nähtiin tuolloin eritoimijoiden epärealistiset odotukset jaerilaiset toimintatavat (Oppilas- ja opiske-lijahuollon kehittämistyöryhmä 2003).

7.3.1 Oppilashuollon keittämistarpeetHelsingissä

Oppilashuollon kehittämistarpeet voi-daankiteyttääneljäänpääkohtaan:opetta-jien oppilashuoltotyön tukeminen, alueelli-

set tarpeet, nuoriso- ja sosiaalitoimen jal-

kautuminen kouluun sekä yhteistyökäy-

täntöjen yhtenäistäminen.

1. OPETTAJIEN OPPILASHUOLTOTYÖN

TUKEMINEN

Opettajien päivittäisessä arjessa tekemääoppilashuoltotyötä pidettiin ensisijaisenaoppilashuollollisena toimena. Siinä toteu-


tuu myös ennaltaehkäisevä työ sekä var-hainen tuki parhaimmillaan. Opettajillaon paljon kysymyksiä oppilashuoltotyö-hön liittyen, joten oppilashuoltoryhmänjäsenten antama konsultaatio sekä oppi-lashuoltoryhmän vuosittainen luokkakoh-tainen oppilaiden läpikäynti ovat merki-tyksellisiä työmuotoja. Konsultaatio-kanavien toiminnasta huolehtiminen on-kin tärkeää: mitä aiemmassa vaiheessaopettajat saavat apua oppilashuollollisiinkysymyksiin, sitä nopeammin oppilaidentilanteisiin ja negatiivisiin kehityskulkui-hin pystytään puuttumaan. Mikäli esimer-kiksi koulupsykologin ja -kuraattorin pal-velut ovat ajanpuutteen vuoksi koulussakuormittuneet, ovat konsultointimahdol-lisuudetkin rajallisia. Vähiä resurssejasäästellään ja apua pyydetään vain vaka-vammissa tapauksissa. Nopeat, varhaisenvaiheen interventiot ja keskustelut opetta-jan kanssa saattavat kuitenkin olla jo itses-sään riittäviä, jolloin vältyttäisiin työläim-miltä ja pitkäkestoisemmilta asiakas-prosesseilta.

Opettajille suunnatun koulutuksen li-sääminen oppilashuollollisissa kysymyk-sissä koettiin tärkeäksi sekä yliopistossaettä myöhemmin työelämässä. Myös kou-lun ulkopuolisten tahojen toimintavoistaja asiakasprosesseista tiedottaminen opet-tajille koettiin tärkeäksi. Helsingin kau-pungin kokoisessa palveluorganisaatiossakaikilla opettajilla ja kouluilla ei ole riittä-västi tietoa tarjolla olevista palveluista jaeri tahojen hoitokäytännöistä. Erityisestimatalan kynnyksen palvelujen sekä var-haisen puuttumisen näkökulmasta teho-kas ja opettajat tavoittava tiedotus olisi tär-keää. Tiedotuksessa voitaisiin hyödyntäänykyistä laajemmin kaupungin yhteistä

tietoverkkoa ja internetin tarjoamia mah-dollisuuksia. Yhteistyötahot ovat myösvalmiita esittelemään toimintaansa kou-luille sekä antamaan konsultaatiotauseammin.

Opettajien oppilashuoltotyötä tuet-taisiinkin parhaiten panostamalla toimi-viin konsultaatiokanaviin, työnohjaus- jatukimahdollisuuksiin, tiedotukseen sekäoppilashuollollisia kysymyksiä käsittele-vään koulutukseen.

2. ALUEELLISET TARPEET

Oppilashuollon tarpeissa ja riittävyydessäon oppilashuolto-tutkimuksen mukaanalueellisia eroja. Kaikilla alueilla palvelu-jen nykyinen resursointi ei ole riittävää,mikä näkyy työntekijöiden kuormittunei-suutena, uupumisena ja suurempanavaihtuvuutena. Työntekijöiden mitoitustaja palvelujen organisointia olisi aiheellistapohtia enenevästi alueellisten tarpeidennäkökulmasta. Työmäärän tasaisempi ja-kaantuminen ehkäisisi oletettavasti myösvaihtuvuutta. Resursointia pohdittaessaon kuitenkin muistettava, että kaikilla alu-eilla tarvitaan oppilashuoltoa. Joidenkinalueiden lisäresursointi ei saa johtaa sii-hen, että toiset alueet menettävät omiaan.

Erityisesti koulukuraattori- ja koulu-psykologipalvelujen riittämättömyys tuo-tiin esiin oppilashuoltotutkimuksessa.Myös koulun ja luokkien arkeen halutaanenemmän aikuisia. Luokanopettajien työ-tä tukemassa tulisi olla riittävämäärä kou-lunkäyntiavustajia ja resurssiopettajia.Laaja-alaisten erityisopettajien tuntijaonhaluttiin määräytyvän tarpeen, ei oppilas-määrän, mukaan.

Vastaajien mielestä palveluiden järjes-tämisessä ja räätälöinnissä olisi ylipäänsä


syytä lisätä monihallintokuntaista yhteis-työtä. Erilaiset tukimuodot ja matalankyn-nyksen palvelut haluttiin tiiviimmin lastenja nuorten arkeen. Alueellisen yhteistyöntiivistäminen kehittämällä verkostoja jayhteistyömuotoja, varhaista puuttumistaja etsivää sosiaali- ja nuorisotyötä sekä te-hostamalla tukea tarvitsevien oppilaidenhoitoonohjausta nähtiin ratkaisuksi oppi-lashuollon resursointikysymyksiin erityi-sesti haastavimmilla alueilla ja kouluilla.Kunuseat toimijat jakavat asiantuntemuk-sensa, muodostuu yhtenäisempi käsitysalueen kokonaistilanteesta ja -tarpeista.

3. NUORISO- JA SOSIAALITOIMEN

JALKAUTUMINEN KOULUUN

Nuoriso- ja sosiaalitoimi haluttaisiin tii-viimmin mukaan kouluun, joka on oppi-laiden arkinen toimintaympäristö. Tämäedellyttää yhteistyön lisäämistä tahojenvälillä sekä monihallintokuntaiseen yh-teistyöhön liittyvien rakenteellisten kysy-mysten, kuten tiedonsiirtojen, ratkaisua.Myös oppilashuolto-tutkimuksen tulostenmukaan nuorisotoimen osallisuus esimer-kiksi oppilashuoltotyön kehittämisessä ontällä hetkellä pieni. Lisäksi haasteena näh-dään yhteistyökumppaneiden resurssienpuute, joka aiheuttaa painetta koulujenoppilastyölle sekä rajaa mahdollisuuksiakehittää yhteistyötä.

Vastaajat toivoivat nuorisotoimen osal-listumista välitunti-, avoin olohuone- jakoulupäivän jälkeisen toiminnan järjestä-miseen sekä oppilashuoltoryhmän ko-kouksiin. Sosiaalitoimelta toivottiin palve-lujen tuomista koulujen arkeen esimerkik-si sosiaaliohjaajia ja koulukohtaisia päi-vystysaikoja järjestämällä.

4. YHTEISTYÖKÄYTÄNTÖJEN

YHTENÄISTÄMINEN

Oppilashuoltotutkimuksessa tuotiin esiinyhteistyökäytäntöjen vaihtelevuus aluei-den ja oppilashuoltoryhmien välillä. Kou-lujen välillä on eroja myös siinä, kuinkaavoimia ne ovat yhteistyölle muiden taho-jen kanssa. Alueiden ja koulujen välisiäeroja tasoittamaan kaivattiinkin kaupun-ki- ja aluetasoisia malleja ja yhteistyösopi-muksia. Näiden toteutumista toivottiinmyös seurattavan. Lisäksi erilaisten työ-mallien kehittäminen eri tarkoituksiavarten nähtiin tarpeellisena.

Yhteistyötä edistävänä ja sujuvoittava-na tekijänä mainittiin useassa eri yh-teydessä yhteistyökumppaneiden tunte-minen. Tällä viitattiin sekä itse tahon pal-veluihin ja toimintaan että yksittäisiintyöntekijöihin. Toisin sanoen toivottiinsekä rakenteiden että ihmisten tuntemis-ta. Helsingin kaupungin kokoisessa palve-luorganisaatiossa työntekijöiden ei olemahdollista tuntea henkilökohtaisestikaikkia toimijoita edes alueellisesti. Nykyi-sen työelämän todellisuutta onmyös työn-tekijöiden vaihtuvuus, minkä vuoksi ei olerealistista odottaa samojen henkilöidenpysyvän vuodesta toiseen samoissa tehtä-vissä. Yhteistyökäytäntöjä pohdittaessapainopisteen tulisi olla rakenteiden kehit-tämisessä ja yhtenäistämisessä. Yhteis-työtä olisi aiheellista ohjata selkeät ja pysy-vät, työntekijöistä riippumattomat, kau-punkitasoiset käytännöt ja rakenteet.Aluekohtaisiin tarpeisiin voitaisiin pureu-tua kehittämällä yhteistyökäytäntöjä osit-tain alueellisista lähtökohdista. Työnteki-jöiden henkilökohtaista kanssakäymistä jatutustumista voitaisiin edistää tahojensäännöllisten, esimerkiksi puolivuosittais-


ten, yhteistapaamisten avulla, jolloinmyös uudet työntekijät tapaisivat yhteis-työkumppanit työsuhteen varhaisessa vai-heessa. Vastauksissa ei tuotu juurikaanesille ehdotuksia siitä, miten kaupunki- jaaluetasoisista yhteistyörakenteista sopi-minen käytännössä toteutettaisiin. Mah-dollisena ratkaisuna voisi olla esimerkiksijokin olemassa oleva yhteistyöverkosto,tarkoitusta varten perustettu työryhmä taierillinen kehittämishanke.

7.4 Ehdotukset oppilashuollonkehittämiseksi

Alla esitetään toimenpide-ehdotuksia op-pilashuollon kehittämiseksi Helsingissä.Toimenpiteet on jaettu karkeasti kahteenkategoriaan: lyhyen aikavälin toimenpitei-siin sekä pidemmän aikavälin toimenpi-teisiin.

1. LYHYEN AIKAVÄLIN TOIMENPITEET

Palveluverkoston kokoaminen. Kuvauksenlaatiminen kaupungin palveluverkostostakoulujen ja rehtorien käyttöön. Kuvausvoitaisiin sijoittaa esimerkiksi kaupunginintranetiin, jolloin sen säännöllinen päi-vittäminen olisi helposti toteuttavissa. Pal-veluverkoston tarkoituksena olisi kootatietoa kaupungin eri toimijoista, palveluis-ta ja näiden hoitokäytännöistä sekä auttaakouluja ohjaamaan oppilaita tarkoituk-senmukaisiin tahoihin. Kuvaus verkostos-ta olisi laadittava hyvin käytännönlähei-sesti ja sen tietojen päivityksiin olisi sovit-tava toimiva käytäntö. HYMYT-hankkees-sa on kehitetty vastaavaa kuvausta lasten-suojelun ja koulun yhteistyömallin osalta.

Opettajien saama konsultaatio ja työnoh-

jaus. Kouluissa on huolehdittava, ettäopettajien konsultaatioon on riittävästi ai-kaa sekä yksittäisten oppilashuoltoryh-män jäsenten taholta että luokkien vuosit-taisten tarkastelujen muodossa. Oppilas-huoltoryhmän käsittelyyn tarkoituksen-mukaista on poimia ne oppilaat, joidenkohdalla esiintyy huomioitavaa. Luokkienvuosittainen läpikäynti on keskeistä myöstiedonkulun ja varhaisen tuen näkökul-mista. Myös muiden tuki- ja työnohjaus-mahdollisuuksien toimivuuden varmista-minen ja tarpeenmukainen kehittäminenon tärkeää.

Oppilashuoltoryhmän työskentelykäytän-

nöt. Oppilashuoltoryhmän säännöllinenkokousaika on foorumi asioista sopimisel-le ja informoimiselle. Oppilashuoltoryh-män kokouksiin tulisi laatia yhtenäisetkäytännöt strukturoimaan työskentelyä jarehtoreita olisi ohjeistettava näistä. Esi-merkiksi HYMYT-hankkeessa on kehitettykysely oppilashuoltoryhmän toimivuudenarviointiin ja hanke onmyös ollut mukanaoppilashuoltoryhmän kokouspöytäkirjankehittämisessä. Hankkeeseen sisältyneenoppilashuoltoryhmien valmennuksen pe-rusteella oppilashuoltoryhmien toimin-nasta on tarpeen kirjoittaa suositus koski-en sitä, miten kokoukseen valmistaudu-taan, miten oppilaan ja perheen osallista-minen varmistetaan, miten kokous ete-nee, keitä siinä onmukana, miten toimen-piteistä ja työnjaosta päätetään,miten vas-tuuhenkilö määrätään ja miten seurantahoidetaan. Ohjeistus voisi pitää sisälläänmyös suosituksen siitä, miten oppi-lashuoltoryhmän toimintaa tulisi arvioidaja kehittää koulutasolla.


Oppilashuollon työntekijöiden näkyvyyden

parantaminen.Nuoret ovat Avoimilla foo-rumeilla (2008) ehdottaneet joitakin kei-noja, joilla oppilashuollon henkilöstöätehtäisiin tutummaksi oppilaille. Myös tä-män tutkimuksen aineistoissa nousi esiintutustumiseen liittyviä kehittämistoiveita.Oppilashuollon henkilöstön toivottiin en-nen kaikkea olevan enemmän läsnä lastenja nuorten arjessa. Henkilöstö voisi esit-täytyä luokissa lukuvuoden alussa sekäosallistua enemmän sosiaalisten ja tunne-taitojen kehittämiseen sekä ryhmä- ja kou-luilmapiirin parantamiseen. Oppilashuol-tohenkilöstön nimet ja kuvat voitaisiinlaittaa näkyviin esimerkiksi ilmoitustau-lulle ja samalla voitaisiin tiedottaamissä jamilloin kyseinen henkilö on tavattavissa.Lisäksi toivottiin toimenpiteitä koulupsy-kologi- ja koulukuraattorikäyntien leimaa-vuuden vähentämiseksi esimerkiksi järjes-tämällä säännölliset, kaikille pakollisetkäynnit. Palvelujen saatavuudesta ja sisäl-löstä toivottiin myös säännöllistä keskus-telua oppilaiden kanssa. Oppilashuolto-ryhmän jäsenet ja ryhmän toimintaa ontärkeää esitellä säännöllisesti myös huol-tajille.

Yhteistyö ja huoltajien osallisuus.Huoltaji-en huomioimista olisi kehitettävä sekä ar-jen kommunikaatiossa että asiakas- ja pal-veluprosesseissa. Koulun ja yhteistyötaho-jen aktiivisen tiedonvälityksen sekä huol-tajien yleisen informoinnin tulisi olla osatyöskentelykulttuuria, ja tätä kehitystä oli-si syytä vahvistaa. Vanhempien mu-kanaolosta huolehtimisen tulisi olla itses-tään selvä osa työtä.

Myös palvelukäytäntöjen asiakasläh-töisyyttä voidaan parantaa. Keskeisiä asia-

kaslähtöisyyttä parantavia toimenpiteitäovat esimerkiksi toimivat puhelinajat ja–neuvonnat. Toimivat puhelinkäytännötovat myös varhaista tukea ja saattavat ollaitsessään riittäviä toimenpiteitä, mikäsäästää vastaanottoaikaresursseja.

Helposti toteutettava ratkaisu ennalta-ehkäisyn ja varhaisen tuen näkökulmastaon lisäksi sellaisten opasvihkosten jakami-nen huoltajille, joita muun muassa koulu-terveydenhuollossa annetaan esimerkiksimurrosikään ja päihteiden käytön eh-käisyyn liittyen. Materiaaleja löytyy lisäksiesimerkiksi Mannerheimin lastensuojelu-liiton tuottamana. Mikäli tarpeelliseksikoettaisiin vielä erillisen lasten ja nuortenkasvatukseen ja eri ikävaiheisiin keskitty-vän vihkosen laatiminen, voitaisiin se koo-ta usean viraston yhteistyönä. Informaa-tiopaketti voitaisiin julkaista sekäpaperillaettä internetissä ja useilla eri kielillä.

2. PIDEMMÄN AIKAVÄLIN TOIMENPITEET

Koulujen arkeen enemmän huokoisuutta.Koulupäivään toivotaan enemmän huo-koisuutta ja yksilöllisiä ratkaisuja. Luo-kanopettajille haluttaisiin resursoida luo-kan toimintaan ja ryhmädynamiikkaankeskittyvää aikaa. Luokkakokojen pienen-täminen ja useampien aikuisten läsnäolokoulussa saattaisi jo itsessään tuoda pa-rannusta näihin asioihin. Alueellisesti jakoulukohtaisesti olisi hyvä katsoa mitenPD-rahaa voitaisiin hyödyntää.

Maahanmuuttajataustaisten oppilai-den palvelujen lisäresursoinnille on tar-vetta. Kouluissa, joissa on paljonmaahan-muuttajataustaisia oppilaita, voisi olla tar-vetta kulttuuriryhmien ammattilaisille.Myös suomi2-opettajien resurssien käyt-töä olisi syytä pohtia kaupunkitasolla.


Riittävästi kokopäiväistä oppilashuolto-

palvelujen henkilöstöä. Oppilashuoltopal-velujen henkilöstöllä tulisi olla hallittavatasiakasmäärät,mutta osan vastaajistamu-kaan tämäei tällä hetkellä toteudukaikissakouluissa. Vastaajien mielestä oppilas-määriin perustuvat henkilöstömitoitukseteivät vastaa vaativimmissa kouluissa to-dellista työmäärää, mikä johtaa työnteki-jöiden väsymiseen ja suurempaan vaihtu-vuuteen. Resurssien jakoperusteita sekätyön johtamiseen ja organisoimiseen liit-tyviä kysymyksiä olisikin pohdittava työn-tekijöiden jaksamisen japysyvyydennäkö-kulmasta. Yksi varteenotettava ehdotus onPD-mallin hyödyntäminen oppilashuol-lon resurssien jaossa. Tarpeellista olisimyös tarkastella työnjakoa ja tehtävänku-via. Lisäksi huomiota tulee kiinnittää työ-yhteisön sisällä tehtäviin ratkaisuihin, joil-la työssä jaksamista ja viihtymistä voidaanparantaa. Vastauksissa tuotiin vahvastiesiin esimerkiksi avoimen keskustelukult-tuurin ja luottamuksellisen työilmapiirinmerkitys. Ilmapiirin rakentamisessa suurivastuu on lähiesimiehellä, mutta myös jo-kaisella työyhteisön jäsenellä.

Tiedonkulun parantaminen koulun ja yh-

teistyötahojen välillä. Virastojen väliseentiedonkulkuun liittyvät rakenteelliset on-gelmat olisi ratkaistava kaupunkitasolla.Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö onkaiken oppilashuoltotyön lähtökohta. Tie-toja ei kuitenkaan täysipainoisesti hyö-dynnetä tällä hetkellä mistä saattaa seura-ta päällekkäistä työtä. Toimijoiden välis-ten suunnitelmien laadinnassa olisi kehi-tettävää esimerkiksi yhteisten sopimustentekemiseksi siitä, kuka tukee oppilasta jamillä tavalla.

Alueellisen yhteistyön tiivistäminen ja pal-

veluiden tasalaatuisuus. Yhteistyökäytän-nöt vaihtelevat alueittain ja kouluittain,mikä johtaa osittain oppilaiden epäta-sa-arvoiseen asetelmaan. Yhteistyökäy-täntöihin olisikin syytä luoda alue- ja kau-punkitasoisiamalleja ja sopimuksia ja näi-den toteutumista olisi seurattava. Aluei-den yleistä kehittämistä, yhteistyön tiivis-tämistä sekä työnjaon ja resursoinninsuunnittelua tulisi ylipäänsä tehdä yhteis-työssä alueen eri toimijoiden kesken. Esi-merkiksi HYMYT-hankkeessa on kehitteil-lä yhteistyömalli, jossa perheneuvola jalastensuojelu vierailevat koululla ja pai-kalle on kutsuttu koko koulun henkilöstö.Lisäksi opetusviraston perusopetuslinjallaollaan lukuvuoden 2012/13 alusta siirty-mässä aluepäällikkömalliin, joka helpot-taa manihallintokuntaista yhteistyötä alu-eellisesti ja mahdollistaa alueellisen re-surssien jaon.

Ryhmätoiminnot on todettu hyväksityömuodoksi alueilla. Lasten ja nuortentuki- ja vertaisryhmiä sekä kohdennettuapienryhmätoimintaa olisi tarpeen kehittääeri hallintokuntien ja kolmannen sektorintoimijoiden yhteistyönä.

Monihallintokuntaiset uudet palvelumuo-

dot. Lasten ja nuorten sosiaalisen tuen tar-peittensa todetaanmuuttuneen ja tarvettaon nuoriso- ja sosiaalityön jalkautumisellekouluille. Sosiaaliseen työhön ja tukeenvaratut resurssit koetaan tällä hetkellä riit-tämättömiksi koulussa. Myös opettajientyötaakan keventäminen nähdään tärkeä-nä ja esimerkiksi välituntivalvonnan jär-jestämiseen haluttaisiin joustavuutta. Oli-sikin tarvetta pohtia uudenlaisia varhaisentuen palvelumuotoja yhteistyössä sosiaali-


toimen, nuorisoasiainkeskuksen, liikunta-toimen, kulttuuriasiainkeskuksen ja kir-jastotoimen kanssa. Tavoitteena olisi pa-nostaminen varhaiseen vaiheeseen ja en-naltaehkäisyyn, jotta säästyttäisiin korjaa-viin palveluihin turvautumiselta ja niidenkustannuksilta.

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunni-telman (LASU) seuraavaan kauteen liitty-en tulisi pohtia, kuinka monihallintokun-taisia uusia palvelumuotoja käytännössäjärjestettäisiin niin resursoinnin kuin lain-säädännöllistenkin velvoitteiden näkökul-masta.Niukat resurssit ovat reunaehto toi-mintatapojen kehittämiselle minkä vuoksipalvelujen järjestämistä ja resurssien koh-dentamista olisikin kehitettävä hallinto-kuntarajat ylittävän yhteistyön näkökul-masta. Lisäksi haasteena moniammatilli-sissa työyhteisöissä on johtamiskysymys-ten ratkaisu, kun koulussa on usean eri

työnantajan palveluksessa olevia työnteki-jöitä.

Psykiatristen palveluiden jalkautuvia,matalan kynnyksen periaatteella toimiviapalveluita olisi aiheellista kehittää. Kou-luilla voitaisiin järjestää esimerkiksi arvi-ointi- ja kriisiaikoja sekä erilaisiin ongel-miin, kuten univaikeuksiin tai masen-tuneisuuteen, keskittyviä ryhmiä. Esimer-kiksi syksyllä 2011 Helsingissä aloittaa pi-lotti-hankkeena HUS:n nuorisopsykiatri-an jalkautuva tiimi, JERI-toiminta. Projek-tissa autetaan nuoria, joilla on riskinä sai-rastua vakaviin mielenterveyshäiriöihintai jotka oireilevat psyykkisesti muulla ta-voin. Tavoitteenaon tunnistaanuorten ke-hitystä uhkaavia tekijöitä ja tarjota tar-peenmukaista apua jalkautumalla kouluil-le ja nuoren kotiin. (Ks. kooste toimenpi-de-ehdotuksista, taulukko 11 s. 128.)


�� Taulukko 11. Toimenpide-ehdotukset oppilashuoltotyön kehittämiselle

1.Opettajien oppilashuoltotyöhönpanostaminen• opettajien tukeminen ja valmentaminenoppilashuollollisissa kysymyksissä• riittävät henkilöstöresurssit opetus- jaoppilashuoltotyöhön• opettajille oppilashuoltotyöhön varattua aikaa• opettajille kokonaistyöaika• opettajille työparityöskentelyä• pienemmät opetusryhmät• osa-aikaisen erityisen tuen lisääminen• oppilaiden keskustelumahdollisuuksienlisääminen• olemassa olevien palvelujen parempihyödyntäminen• yhteistyön ja konsultoinnin riittävä resursointi• koulupsykologi- ja koulukuraattoripalvelujenleimaavuuden vähentäminen• koulun koko henkilökunnan osaamisen jatietämyksen hyödyntäminen• välituntitoiminnan kehittäminen• aktiivinen yhteydenpito kotiin• huoltajien tukeminen ja eteenpäin ohjaaminen

2.Alueelliset tarpeet• resurssien jaon kehittäminen• resurssien jaossa huomioon koulujen ja alueidenerilaiset tarpeet• koulupsykologille enemmän vastaanottoaikoja ja”olo–aikaa” oppilaiden parissa• pysyvät ja riittävät oppilashuoltopalvelut• joustavuus oppilashuollon ja opetuksenjärjestelyissä• riittävästi aikaa asioiden käsittelyyn• panostus asiakastyöhön kokousten ja projektiensijaan• oppilashuoltohenkilöstön samanaikainen paikallaolo• sijaismahdollisuudet• asianmukaiset työhuoneet ja kokoustilat• lisää aikaa oppilashuoltoryhmän työskentelyyn,keskusteluun, toiminnan suunnitteluun jakehittämiseen• lukuvuosittaiset toimintasuunnitelmat jakehittämispäivät oppilashuoltoryhmälle• lukuvuosittaiset kehittämispäivät kouluyhteisönoppilashuoltotyölle• säännölliset arvioinnit oppilashuoltotyöstä• vastuuhenkilöiden nimeäminenyhteistyöprosesseihin

• yhteistyötahojen tehtäväkuviin ja toimintatapoihintutustuminen• säännölliset yhteistapaamiset• kouluille kirjalliset ohjeet hoito- jalähetekäytännöistä• yhteiset seminaarit, koulutus- ja suunnittelupäivät• maahanmuuttajien tuki- ja vertaisryhmät• huoltajien tuki- ja vertaisryhmät

3.Nuoriso- ja sosiaalitoimen jalkautuminenkouluun

• nuorisotyön roolin laajentaminen koulussa• avoin olohuone-toiminnan kehittäminen• kouluajan ulkopuolisen toiminnan kehittäminen:aamu- ja iltapäiväryhmät, läksykerhot, pien- jaharrastusryhmät• Luotsi-toiminnan laajentaminen• päivystysaikojen ja/tai arviointi- ja kriisiaikojenjärjestäminen koululle• hoidolliset ryhmät• vertais- ja tukiryhmät• etsivä työ koulussa• kouluun tulon tukeminen, esim. kouluun saattajat• ryhmien ja kerhojen järjestäminen yhteistyössäeri tahojen kanssa

4.Yhteistyökäytäntöjen yhtenäistäminen• kaupunki- ja aluetasoiset toimintamallit jasuositukset yhteistyölle• yhteinen keskustelu yhteistyörakenteista jatoimintalinjoista• sopimusten toteutumisen seuranta• peruspalvelujen kehittäminen yhteistyössäpalvelujärjestelmien ja yhteistyöprosessienyksinkertaistaminen• tiedonkulun parantaminen jatiedonsiirtokysymysten ratkaiseminen• alueellisen yhteistyön tiivistäminen• työn suunnitelmallisuuden lisääminen• työnkuvien ja –jaon selkiyttäminen• koko kouluyhteisön tiiviimpi integrointioppilashuollolliseen ajatteluun jakehittämistyöhön• oppilashuoltotyö osaksimuiden tahojentehtävänkuvaa• johdon paneutuminen oppilashuollollisiinkysymyksiin ja osallistuminen alueelliseenverkostotyöhön• luottamus henkilökunnan ammattitaitoon


SAMMANDRAGOCHSLUTSATSER

Hur bra elevvården svarar pådet behov som finns

Elevvårdens verksamhetsmiljö

Till största delenmår barn och unga i Hel-singfors bra, men behovet och nyttjandetav specialservice har ökat märkbart under2000-talet i hela staden (Helsingin lasten januorten hyvinvointisuunnitelma vuosille

2009–2012, 68, dvs. en välfärdsplan förbarn och unga i Helsingfors). I Helsingforshar elevvårdens verksamhetsmiljö en delandra särdrag än i landet som helhet. Un-der hela 2000-talet har andelen elever somfått särskilt stöd vuxit, och är nu större än ilandet som helhet. År 2009 fick 11 procentav eleverna i Helsingfors stads finskspråki-ga grundskolor särskilt stöd, i hela landetnio procent. Av de elever som hade invan-drarbakgrund och studerade lärokursen ifinska som andraspråk fick 16 procent sär-skilt stödhösten 2010. Ävendenandel somfår tilläggsundervisning i grundskolan ärstörre i Helsingfors än i landet som helhet(Helsingfors stads utbildningsverk 2010–2011, Utbildningsstyrelsens rapportering-stjänst WERA-Web).

Läsåret 2009–2010 omfattades sam-manlagt 46 171 grundskolelever i Helsing-fors av skol- och studenthälsovården (Toi-mintasuunnitelma 2010–2012, Koulu- jaopiskeluterveydenhuolto, 3, dvs. verksam-hetsplanen för skol- o. studenthälsovår-den). I stadens finskspråkiga grundskoloranlitade nio procent av eleverna skolkura-

torns tjänster och sju procent skolpsykolo-gens år 2010 (Utbildningsverkets årsberät-telse 2010, 7). Läsåret 2009–2010 hade allt-så 16 procent av eleverna varit kund husskolkuratorn eller skolpsykologen (Hel-singfors stadsutbildningsverk 2010-2011).

Det genomsnittliga antalet elever perskolkurator i stadens finskspråkiga grund-skolor läsåret 2010–2011 var 730. På enskolpsykolog gick det lite flera, i medeltal819. Lokalt varierar antalet elever per skol-kurator resp. -psykolog sålunda att deminsta antalen finns i Sydöstra samt Östrastordistriktet (Helsingfors stads utbild-ningsverk 2010–2011). Per skolhälsovår-dare fanns i medeltal 558 elever. Resurs-fördelningen för skolhälsovårdarna beak-tar de lokala behoven (Helsingfors stadshälsocentral 2010–2011).

Under 2000-talet har antalet klienterhos barnskyddet vuxit i Helsingfors. Stör-sta delen av klienterna får öppenvård,menåren 2000–2010 växte antalet barn somplacerats brådskande till det nästandubbla (från 222 år 2000 till 435 år 2010).År 2010 hade det öppna barnskyddet ochvården utom hemmet sammanlagt 10 022barn eller unga som klient. Av klienternavar 28 % i åldern 7–12 år och 19 % i åldern13–15 år. Vart tionde barn i åldern 7–12 åroch fler än vart tionde barn i åldern 13–15år hade varit klient hos barnskyddet i Hel-singfors under året (Helsingfors stads soci-alverks årsstatistik).

Vid familjerådgivningarna iHelsingforsfanns det år 2010 sammanlagt 2 620 klien-


ter, varav 44 procent var i grundskoleålder(Helsingfors stads socialverks årsstatistik).År 2009 anlitades den psykiatriska servi-cen för barn av sammanlagt 1 739 barn,och ungdomspsykiatrins service av 2 271unga (Helsingfors stads hälsocentrals års-statistik).

Hur bra arbetstiden räcker till

Av de anställda i skolorna som svarat påelevvårdsenkäten tyckte 40 procent att dehade lagommed tid för att göra ett gott ar-bete inom elevvården. 58 procent tycktede hade för lite tid. Orsaken var att antaletklienter var stort och att en och sammaan-ställd hade alltför många skolor och klas-ser på sitt ansvar.

Att dömaav vadde somsatt i elevvårds-gruppen svarat spelade omsättningen ipersonalen ingen roll för hur bra den egnaarbetstiden räckte till. Men det är tänkbartatt uppfattningen om hur bra kurator-resp. psykologservicen räcker till påverkasav att man upplever sin egen arbetstidotillräcklig och att det är större omsättningpå skolkuratorer resp. -psykologer än påövriga yrkesgrupper. Enligt Ahtolas (2007)utredning bidrar omsättningen blandskolpsykologer till otillfredsställelsen medpsykologservicen och till att man vill hamera skolpsykologer. Enligt Pulkkinens(2011) studie upplever många lärare attderas tid inte räcker till för elevvårdandearbete, vilket kan tänkas inverka på hurman upplever att elevvårdsservicen mots-varar det behov som finns. Känslan avotillräcklig service gällde alla delområdenav skolkuratorernas och -psykologernasarbete, och i synnerhet i skolpsykologser-

vicen upplevde man brister (Pulkkinen2011).

Nästan hälften av svararna vid olikasamarbetsinstanser upplevde att deras tidräckte till för elevvårdsarbete. Flertaletsvarande deltog i elevvårdsarbetet vid sko-lorna i deras område minst en gång omåret, men var åttonde deltog inte alls. 66procent av svararna deltog i elevvårds-gruppernas träffar minst en gång om året.Var fjärde deltog aldrig i träffarna.

Man konstaterade att det fanns köer tillutomstående vårdinstanser, vilket påver-kar skolans elevvårdsarbete. Våren 2011kunde 68 procent av familjerådgivningar-nas klienter komma på sitt första besökinom en månad och 91 procent inom tremånader efter att de kontaktat rådgivning-en (Helsingfors stads socialverks årsstatis-tik). Åren 2007–2009 nästan fördubbladesantalet klienter inom den öppna barnpsy-kiatrin. I Helsingfors klarar den barnpsyki-atriska avdelningsvården av att ge vårdinomden tid som lagen omvårdgaranti fö-rutsätter, men till öppenvården finns ställ-vis över tre månaders köer (HUCS barnp-sykiatri 2010). Till ungdomspsykiatrins öp-pen- resp. avdelningsvård kom man år2009 inom den frist som vårdgarantin av-ser (uppföljningen av den psykiatriska ser-vicen för barn och unga, Stadsstyrelsen2010–690).

Lokala behov

Enligt elevvårdsenkäten ser det ut att ställ-vis finnas stor belastning i elevvårdsservi-cen. I östra och nordöstra Helsingforsmärktes belastningen i synnerhet på om-sättningen i personalen. Det verkar som


resurserna för skolkuratorer och -psykolo-ger trots lokalt varierande elevantal fortfa-rande inte räckte till i alla områden. Dettakom fram i de svar som gällde såväl perso-nalens arbetstids tillräcklighet ochomsätt-ning som i de fritt formulerade svaren. Förhälsovårdarnas del framgick ingetmotsva-rande klart behov av tilläggsresurser.

Enligt enkätrönen är omsättningenstörre i elevvårdsgrupperna i Östra resp.Nordöstra stordistriktet än i övriga delar avstaden. I dessa två stordistrikt uppgav 70procent av svararna att en eller flera elev-vårdsgruppsmedlemmar bytts ut läsåret2009–2010. I övriga Helsingfors var ande-len 52 procent. I Östra och Nordöstra job-bade 48 procent av svararna i en skola därtvå eller fleramedlemmar i elevvårdsgrup-pen bytts under året. I övriga Helsingforsvar andelen 24 procent, alltså bara hälftenså stor.

Inom den service som har med elev-vård att göra varierar personalläget, mentäckande uppgifter om helheten finns inteatt få för denna rapport. Beträffande denskolkurators- och skolpsykologservicesom underlyder stadens utbildningsverkär bedömningen att det i vissa områdenvarit rätt stor omsättning och vissa rekryte-ringsproblem. Inom skol- och studenthäl-sovården är personalomsättningen däre-mot inte stor (Helsingfors stads hälsocen-tral). Även vid poliklinikerna för ung-domspsykiatri är personalomsättningenliten, och vid barnpsykiatrins poliklinikerförekommer i praktiken så gott som ingapersonalbyten annat än specialiserade lä-kare (HUCS barnpsykiatri 2010, HUCSungdomspsykiatri 2010). Inom det öppnabarnskyddet är utmaningen att hitta kom-petenta socialarbetare och att det före-

kommer omsättning i personalen (Hel-singfors stads socialverk 2010–2011).

Samarbete yrkesgrupperemellan i skolorna och medövriga instanser

Förutsättningarna för samarbete

Enkätsvararna upplevde att förutsättning-arna för samarbetet yrkesgrupper emellanvar tillräcklig arbetstid och information,klar arbetsfördelning, konstruktivt ochokonstlat samarbete, möjligheter till kon-sultering, öppen debattkultur, varaktigoch nåbar personal, eget initiativ och in-tresse för samarbete, att man kände sinasamarbetspartners bra, en känsla av attgöra något tillsammans samt inbördesjämlikhet. Man upplevde att samarbets-formerna och arbetssätten så småningomutformades så de passade gruppen. Detverkar alltså som de viktigaste förutsätt-ningarna för samarbete vore ömsesidigtförtroende och klara och varaktiga verk-samhetsstrukturer inom elevvårdsgrup-pen.

Processerna inom elevvården

Vårdnadshavarna är en central samar-betsinstans inom servicen för barn ochunga. Dessutom är samarbetet nära inomskolan och mellan skolan, barnskyddetoch den psykiatriska servicen. Bland sva-rarna uppgav fyra av fem i skolorna ochnästan hälften bland samarbetsinstanser-na att de nästan dagligen eller varje veckasamarbetar med hemmen. Även barn-


skyddets socialarbete hörde till de vanli-gaste samarbetsinstanserna. Både inomelevvårdsgrupperna och mellan skolanoch utomstående instanser upplevdemanatt arbetsfördelningen var naturlig.

Deltagande i elevvårdsarbetet innebarför samarbetsinstanserna oftast behand-ling av enskilda elevers ärenden, nätverks-arbete, diskussionermedvårdnadshavare,konsultering i anknytning till klientarbetetsamt lokala arbetsgrupper. Man besökerelevvårdsgruppernasmötenochpresente-rar sig själv och sitt arbete, och i vissa sko-lor deltar man också den utvidgade elev-vårdsgruppens möten.

I skolorna upplevde svararna oftare änsamarbetsinstanserna att olika yrkesgrup-pers kunnande kommer väl till godo i elev-vårdsgruppen. Av de svarande som sattmed i en elevvårdsgrupp tyckte 89 procentoch av dito från samarbetsinstansernadrygt hälften att deras yrkeskunskap kom-mer till nytta i elevvårdsgruppen. Av demsom satt i en elevvårdsgrupp uppgav 94procent och av samarbetsinstanserna näs-tan hälften att de i sitt arbete hade nytta avgruppens mångsidiga yrkeskunskaper.

Enligt rönen av vår studie varierar sät-ten att planera och utveckla elevvårdsar-betet skolor och områden emellan. Detskulle alltså finnas behov av större enhet-lighet i det avseendet. I nästan alla skolordeltog elevvårdsgruppen i planerandetoch utvecklandet av elevvårdsarbetet. Iöver hälften av skolorna deltog även lärar-na och ledningsgruppen i arbetet. Elevkå-ren och vårdnadshavarna deltog betydligtmera sällan i planering och utveckling. So-cialväsendet var med i planeringsarbetet ivar sjätte och ungdomsväsendet vid vartionde skola.

Det finns ingen officiell praxis för hurbarnskyddets socialarbete deltar i elevvår-dens verksamhet i Helsingfors, och sättenvarierar lokalt och skolvis (Helsingforsstads socialverk 2010–2011). Inte heller förfamiljerådgivningarnas personal finns dettäckande direktiv för deltagande i elev-vårdsgrupperna, och sätten är olika ävendär (Helsingfors familjerådgivning 2010).Ungdomscentralen och Helsingfors ochNylands sjukvårdsdistrikt HNS saknarockså riktlinjer för elevvården (Helsingforsstads ungdomscentral 2010–2011, HUCSungdomspsykiatri 2010).

Utmaningar

De som besvarat enkäten om elevvårdenupplevde att det var viktigt att lärarna ihögre grad skulle vara med i elevvården.Man ville avdela mera resurser åt klasslä-rare och klassföreståndare för arbete medklassens verksamhet och gruppdynamik.Manbegärdemera individualitet och flexi-bilitet i undervisningsarrangemangen.

Svararna ville ha långsiktighet snarareän kortvariga och växlande projekt. Manupplevde att det var viktigare att utveckladet grundläggande arbetet och stärka be-fintlig service både inom elevvårdsarbetetoch i samarbetet yrkesgrupper emellan änatt utveckla på projektbasis. Ochman villefå alla anställda med i utvecklings- ochplaneringsarbetet. Man upplevde att devarierande arbetssätten skolor och övrigainstanser emellan var en utmaning. Manville också fåmera samarbete överlagmel-lan olika aktörer i området. Rönen ger vidhanden att samarbetet yrkesgrupperemellan kundeutnyttjas bättre i elevvårds-


gruppernas och samarbetsinstansernasverksamhet av bägge parter. Tidvis upp-levde man gränsdragningarna mellan oli-ka ämbetsverk och arbetsuppgifter somproblematiska, och dessa strukturellaproblem ville man hitta lösningar på.Knappa tidsresurser försvårar samarbetet.

Svararna upplevde att det behövdesmera service för psykisk hjälp nära barnenoch de unga. Man önskade stärkt vuxen-närvaro i barnens och de ungas vardag.Man hoppades att ungdoms- och socialar-betet mera stadigvarande än hittills skullebesöka skolorna, som ju är barnens och deungas dagliga miljö. Ökat samarbete medövriga instanser i form av olika nätverk,konsultationer, pararbete och gemensamtordnade grupper efterlystes, liksom ettbättre nyttjande av befintliga resurser.

Slutsatser

I nationellt perspektiv är elevvården i Hel-singfors etablerad med förhållandevisgoda resurser. I varje skola finns en regel-bundet sammanträdande elevvårdsgrupp,och elevvården ingår i kommunens läro-plan. Skolkuratorernas och skolpsykolo-gernas verksamhet har långa anor, och an-talet elever per skolhälsovårdare är litemindre än den nationella rekommenda-tionen. Eleverna har hälsoundersökningvarje år och en mera omfattande under-sökning på regelbunden basis (jfr Rimpeläet al. 2010).

Men trots goda avsikter och ett funge-rande system fungerar elevvården inte all-tid till alla delar. Största utmaningen i Hel-singfors verkar vara de lokala skillnadernasamt personalens rätt stora arbetsmängd

och därmed brådska. Vår studie visar attdet finns många orsaker till denna bråd-ska: stora klasser, hårt tempo under skol-dagen, alltför lite resurser för skolkurato-rer och -psykologer, skillnader i olika om-rådens, skolors och elevers behov av stöd,samt köerna till utomstående instansersservice. Även att döma av de ungas egnauppfattningar har Helsingfors ännu en delutmaningar med att ordna elevvårdsservi-cen. Enligt rönen från undersökningenHälsa i skolan 2010 upplevdes det svårareatt få tid hos skolpsykolog, -kurator och-läkare än hos skolhälsovårdaren, trots attdet skett en viss positiv utveckling. Dess-utomupplevde var femte åttonde/nionde-klassare att man inte fick hjälp av elevvår-den i ärenden som bekymrade en (Lommiet al. 2010). Vid de öppna forumen förunga begärde ungdomarna tillräckligtmed elevvårdspersonal och jämt fördelatpå alla skolor. Elevernaupplevde att hälso-vårdens tid per skola och elev inte räckertill. Som negativt såg man också den storaomsättningen i personalen (Avoimetfoorumit 2008, dvs. de öppna forumensprotokoll).

Personalomsättningen är en faktor somansetts inverka negativt på andan i elev-vårdsgruppen. Men enligt våra rön ärekvationen inte fullt så enkel. Vi kan snara-re ställa frågan huruvida omsättningen in-dikerar övriga utmaningar i arbetsmiljön,såsom ojämn arbetsmängd och arbetsför-delning, arbetsplaneringen, klarheten isamarbetsrutinerna – och ledarskapetöverlag. Dessutom borde man se över an-talet skolpsykologer och -kuratorer iförhållande till antalet skolhälsovårdare.

Är förhållandet det rätta idag? Enligtvåra rön var skolpsykologen eller -kura-


torn den medlem av elevvårdsgruppensomoftast bytts under läsåret i staden somhelhet. Ca hälften av svararna uppgav attnågon av dessa bytts. Att läggamärke till ärockså att det inom skolhälsovården finnsen nationell rekommendation (600 eleverper hälsovårdare), medan ingen motsva-rande rekommendation finns för skolpsy-kologernas eller -kuratorernas del.

Skulle omsättningen bland skolkurato-rer och -psykologer vara mindre livlig omde hade ett mindre antal elever – jämför-bart med skolhälsovårdarens? På det gervår undersökning inget direkt svar, men ide fritt formulerade svaren pekademanpåsambandet mellan tillräcklig arbetstid ochlokala frågor och arbetsorganisation.

Det är möjligt att varierande arbets-mängd och upplevt otillräckliga resursergör att personalomsättningen blir livliga-re. I Östra resp. Nordöstra stordistriktet äromsättningen bland elevvårdsgruppernamedlemmar större än på andra håll i sta-den.Det är dessa områden somhar förhål-landevis mest klienter hos skolkuratoreroch -psykologer, barnskyddet och familje-rådgivningen. I vår utredning var svararnaganska ense om att man vid tilldelningenav resurser i högre grad än hittills bordebeakta områdenas socioekonomiska pro-filer och elevmaterial: befolkningsgrund,antalet elever med behov av särskild servi-ce och antalet barnskyddsklienter per sko-la. Det system som gällde ännu år2010–2011, där resurserna fördelas enligtantal elever, är enligt de flesta inte längreändamålsenligt.

Enligt dem som besvarade enkätenmotsvarar personalen i de områden sominnebär de största utmaningarna inte detverkliga behovet, vilket tröttar ut de an-

ställda. Därför borde arbetsmängden vararimlig, ochman borde beakta de skiftandebehoven och kraven i olika områden. Till-äggsresurser efterfrågades i synnerhet försådana områden och skolor där det finnsmånga elever med invandrarbakgrund,elever som får särskilt stöd, ochursprungsbefolkning med svag socioeko-nomisk ställning.

Från och med läsåret 2011–2012 kom-mer man följaktligen i Helsingfors att vidfördelningen av resurser för skolkuratoreroch -psykologer tillämpa koefficient 2 påantalet elever som läser finska som andra-språk och på antalet specialelever.

Ökat eller minskat psykiskt illamåendesyns omedelbart i grundskolornas vardag iform av ökad belastning på stödundervis-ning och särskilt stöd ochminskad arbets-ro. Med ökat illamående går en allt störredel av lärarnas arbetstid åt till elevvårdan-de arbete (se Rimpelä et al. 2007, Stenvall2009). Detta uppmärksammades också ide fritt formulerade svaren och vid inter-vjuerna. Klassläraren är med i barnensvardag och sköter den dagliga elevvården iklassen. På högstadiet fördelas ansvaretför den dagliga elevvårdenmellan klassfö-reståndaren och ämneslärarna. Man upp-levde följaktligen att lärarna var deninstans som först observerar förändringar ihur eleverna mår.

Samtidigt tog svararna starkt fram attlärarna i synnerhet på högstadiet inte hartillräckligt med tid för elevvårdande arbe-te. På lågstadiet upplevdes behov av tim-mar där man skulle kunna diskutera ochgå igenom saker som gällde klassens funk-tionochgruppdynamik.Ocksåenligt Pulk-kinens (2011) studie upplevde i synnerhetämneslärarna att deras tid inte räckte till


för elevvårdande arbete. Enligt Ala-Outi-nens (2010) studie inverkar också klasser-nas storlek på hur lärarna upplever sin ar-betsmängd, även i de fall där inga andrautmaningar föreligger. Upplevd tidsbristhos lärare kan dessutom påverkas av hurde upplever att skolkuratorns, -psykolo-gens och .hälsovårdarens tid räcker till (sePulkkinen 2011; Ahtola 2007). Otillräckligelevvård kan skönjas också ur elevernassynvinkel. Enligt rönen av undersökning-enHälsa i skolan (2010) upplevde var fem-te elev i årskurserna 7–9 att de inte fick till-räcklig hjälp av elevvården. Man bordedärför säkra tillräckliga tidsresurser förlärarna för att kunna göra elevvårdsarbetemed rimliga mängder elever och medhjälp av arbetstidsarrangemang.

I vår enkät, som alltså gällde elevvår-den, tog svararna fram att vardagen i sko-lorna och elevernas behov delvis är annor-lunda än förr. Eleverna upplevs som störreutmaningar än förr och lärarnas arbeteupplevs innehålla allt mera fostrande ar-bete utöver själva undervisningen. Manhoppades på fler besök från ungdomsvä-sendet och socialväsendet för att svara påbehovet av socialt stöd. Även Ala-Outinen(2010) för i sin studie fram att det finns ettständigt behov av socialt stöd i skolorna. Isynnerhet i skolor med många elever medinvandrarbakgrund och elever med socia-la problem upplevde man att lärarnasresurser inte räckte till både för attundervisa och för att lösa socialaproblem.

Dessutom upplevdes tidsbristen blandskolans viktiga samarbetspartners som ettproblem. Medan en elev som har stödbe-hov väntar på att bli undersökt och vårdadskall skolan se till att vardagen och under-visningen i skolan löper. Resursbristen

bland de utomstående instanserna inver-kar alltså också på elevvårdsarbetet. Sam-tidigt påvisade elevvårdsenkäten en delorealistiska förväntningar på olika partersarbete samt ett behov av att göra olika in-stansers klientprocesser och verksamhets-sätt klarare, vilket kommit fram även i tidi-gare undersökningar (se Oppilas- ja opis-kelijahuollon kehittämistyöryhmä 2003,dvs. utvecklingsarbetsgruppen för elev-och studerandevården).

Behovet av elevvård i Helsingfors

Vi kan sammanfatta behovet av utveck-lingsåtgärder för elevvården i fyra huvud-punkter: stöd för lärarnas elevvårdsarbete,lokala behov, besök av ungdoms- resp. so-cialväsendet i skolan samt förenhetligandeav samarbetssätten.1 Stöd för lärarnas elevvårdsarbete

Det elevvårdsarbete som lärarna utför isitt dagliga värv upplevdes som denfrämsta formen av elevvård. Lärarnahar många frågor om elevvårdsarbetet,så elevvårdsgruppens rådgivning ochårliga genomgång av eleverna i de olikaklasserna är viktiga arbetsformer.Ökad utbildning för lärarna i elevvårds-frågor upplevdes som viktiga både viduniversitetet och senare i arbetslivet.Som viktigt upplevdes också att utom-stående instanser informerar lärarnaom hur de arbetar med elevklienter.Man skulle följaktligen bäst stödja lä-rarnas elevvårdsarbete genom att satsapå fungerande konsultationskanaler,möjligheter till arbetshandledning ochstöd, information samt skolning i elev-vårdsrelaterade frågor.


2 Lokala behovEnligt våra rön finns det lokala skillna-der i behovet avoch resurserna för elev-vård. Idag är resurserna otillräckliga ivissa delar av staden, vilket tar sig ut-tryck i överbelastning på personalenmed utmattning och ökad personalom-sättning som följd. Det vore skäl attmera än tidigare bedöma personal-resurser och organisation utgåendefrån de lokala behoven. Men beträffan-de resursfördelningen börman kommaihåg att det behövs elevvård i alla delarav staden. Dessutom vore det skäl attöka det lokala samarbetet mellan olikayrkesgrupper när man organiserar ochskräddarsyr servicen.

3 Besök av ungdoms- resp. socialväsen-det i skolanMan vill också hamera närvaro av ung-domsväsendet och socialväsendet iskolorna, som ju är elevernas vardags-miljö. Detta förutsätter ökat samarbete

mellan dessa instanser och att man lö-ser olika strukturella frågor kring sam-arbetet förvaltningar emellan, såsominformationsöverföringen. En annanupplevd utmaning är bristen på resur-ser bland samarbetspartners, vilketökar trycket på skolans elevvårdsarbeteoch begränsarmöjligheterna att utveck-la samarbetet.

4 Förenhetligande av samarbetssättenI vår studie lyfte man fram hur annor-lunda samarbetssätten kan vara i olikaområden och olika elevvårdsgrupper.Det finns skillnader skolor emellanock-så i hur öppna de är för samarbete medandra instanser. Därför efterlystes mo-deller och samarbetsavtal på stadsnivåoch lokal nivå för att jämna ut dessaskillnader.Man önskade också uppfölj-ning av hur dessa efterlevdes. Dessu-tom upplevde man att det behövdeutvecklas olika arbetsmodeller för olikaändamål.


SUMMARYANDCONCLUSIONS

How pupil welfare responds toexisting needs

The operating environment of pupilwelfare

The wellbeing of the majority of childrenand adolescents in Helsinki is quite good,but the need for and use of special servicesfor children have increased notably overthe 2000s throughout the city (Helsinginlasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmavuosille 2009–2012, 68, i.e. a welfare planfor children and adolescents in Helsinki).In Helsinki, the operating environment ofpupil welfare shows certain characteristicsthat differ from those in Finland overall.Over the 2000s, the proportion of pupilsreceiving special support has grown to belarger than in the country at large. In 2009,the proportion of pupils who received spe-cial support was 11 per cent in the Finn-ish-language schools in the city of Hel-sinki, versus nine per cent in Finland as awhole. Of those pupils with an immigrantbackground studying Finnish as a secondlanguage, 16 per cent received special sup-port. Also theproportionof those receivingsupplementary tuition between the age of7 and 16 is larger in Helsinki than in Fin-land as a whole (Helsinki City EducationDepartment 2010–11; WERA-Web report-ing service of the Finnish National Boardof Education).

In the school year 2009–10, a total of46,171 pupils at comprehensive schools

(lower comprehensive for 7-12 year olds,higher comprehensive for 13-15 year olds)in Helsinki received pupil health care(Toimintasuunnitelma 2010–2012, Koulu-ja opiskeluterveydenhuolto, 3, i.e. a work-ing plan for the pupil health care). At allthe Finnish-language comprehensiveschools (7-15 year-olds) run by the City ofHelsinki, nine per cent of pupils discussedwith a school social worker and seven percent with a school psychologist in 2010(Annual report of Helsinki City EducationDepartment 2010, p. 7). Thus, in the schoolyear 2009–10, 16 per cent of the pupils hadsought help because of academic or men-tal problems (Helsinki City Education De-partment 2010-2011).

In the school year 2010–11, the averagenumber of pupils per school social workerin the Finnish-language comprehensiveschools of the City ofHelsinkiwas 730. Thenumber of pupils per school psychologistwas 819. The local variation in the numberof pupils per school psychologist andschool social worker shows a patternwhere the South-eastern Major Districtand EasternMajor District have the small-est number (Helsinki City Education De-partment 2010–2011). The number of pu-pils per schoolnurse is 558 onaverage. Theresources earmarked for school nurse takelocal needs into account (Helsinki CityHealth Centre 2010–2011).

In the 2000s, the number of clients ofthe child protection authority has risen inHelsinki. The majority of clients receive


open care, but in 2000–2010, the numberof children taken into custody immedi-ately almost doubled (from 222 in 2000 to435 in 2010). In 2010, the open child pro-tection and child care in institutions in-cluded a total of 10,022 children or adoles-cents. Of these clients, 28 per cent wereaged 7–12 and19 per cent 13–15. Everytenth 7–12 year-old and more than everytenth 13–15 year old had been a client ofthe child protection authority in Helsinkiduring that year (Helsinki City Social Ser-vices Department annual statistics).

In 2010, the family counselling servicesin Helsinki had a total of 2,620 clients, ofwhom 44 per cent were between 7 and 15year old (Helsinki City Social Services De-partment annual statistics). In 2009, thepsychiatric services for children were con-sulted by a total of 1,739 younger children,and those for adolescents by 2,271 youngpeople (annual statistics of Helsinki CityHealth Department).

Sufficiency of time resources

Of those staff at schoolswhohad answeredconcerning the pupil welfare services, 40per cent felt they had time enough to do agood jobwithpupilwelfare. 58 per cent feltthey had too little time, owing to the largenumber of clients scattered over manyclasses and even different schools.

Judging from the responses of thosewho were members of the pupil welfaregroupof their school, staff turnover didnotaffect their perception ofwhether they hadenough time or not. But it is possible thattheir idea of how sufficient the school so-cial worker and school psychologist ser-

vices are is affected by their idea of howsufficient their ownwork-time is – and alsothe fact that there is stronger staff turnoverwith school social workers and school psy-chologists than other professional groups.According to Ahtola’s (2007) study, staffturnover among school psychologists con-tributes to dissatisfaction with the psy-chologist services and to demand formoreschool psychologists. According toPulkkinen’s (2011) study, many teachersfeel their time is too scarce for pupil wel-fare work, which in principle may influ-ence their idea of how well the pupil wel-fare responds to existing needs. The feel-ing of insufficient service applied to allfields of the school social workers’ andschool psychologists’work, and shortcom-ingswere seenparticularly in the service ofschool psychologists (Pulkkinen 2011).

Almost half of those respondents whoworked in various authorities that theschools cooperate with in matters of pupilwelfare felt they had enough time todopu-pil welfare work. The majority of these re-spondents participated in the pupil wel-fare at the schools of their neighbourhoodat least once a year, with only every eighthnot participating at all. 66 per cent partici-pated in the meetings of the pupil welfaregroups at least once a year. Every fourthnever participated in these meetings.

Respondents reported there werequeues to extra-scholar care authorities,which affects the pupil welfare work ofschools. In spring 2011, 68 per cent of theclients of the family counselling serviceswere booked for a consultation within onemonth and 91 per cent within threemonths after they contacted the counsel-ling services (annual statistics of Helsinki


City Social ServiceDpt.).Over 2007–09, thenumber of clients of the open child psychi-atry almost doubled. In Helsinki, childpsychiatric hospital care is given withinthe time stipulated by the “health careguarantee” in the law on public healthcare, but to the open care there are, inplaces, queues of more than three months(Helsinki University Central HospitalHUCH child psychiatry 2010). The firstconsultation in open and in-patient ado-lescent psychiatrywas in 2009 givenwithinthe term stipulated by the health careguarantee (HelsinkiCityBoard’s follow-upreport on psychiatric services for childrenand adolescents, 2010–690).

Local needs

Our survey on pupil welfare services sug-gests this service is under considerablepressure. In the eastern and north-easternparts of Helsinki this translates, above all,into staff turnover. It would seem that de-spite numbers of pupils that vary locally,resources allocated for school social work-ers and school psychologists are not suffi-cient in some city districts. This came outin the responses concerning the suffi-ciency of staff’swork-time and in the freelyformulated answers. There was no corre-sponding need for more resources for theschool nurses.

According to the findings of our studyturnover is higher in the pupil welfaregroups in the Eastern and North-eastern

major districts than in other parts of town.In these two major districts 70 per cent ofrespondents reported that one or twomembers of their pupil welfare group hadchanged during the school year 2002–10.In the rest of Helsinki, this proportion was52 per cent. In Eastern and North-eastern,48 per cent of respondents worked at aschool where two or more pupil welfaregroup members had changed during theschool year. In the rest ofHelsinki this pro-portion was 24 per cent, i.e. only half aslarge.

Within the service relating to pupil wel-fare, the staff situation varies, but coveringdata on this whole were not available forthis report. Concerning the school socialworker and school psychologist servicethat is included in the city’s education de-partment, the general idea is that in somedistricts there has been relatively high staffturnover and certain recruitment prob-lems. In the student health care, on theother hand, staff turnover is not high (Hel-sinki City Health Dpt.). At outpatient de-partments for adolescent psychiatry, too,staff turnover is minor, and at the outpa-tient departments of child psychiatry thereis hardly any staff turnover except for spe-cialising physicians (HUCH child psychia-try 2010, HUCH adolescent psychiatry2010). Within the open child protection,the challenge is to find competent socialworkers and also the fact that there is turn-over in the staff (Helsinki City Social Ser-vices Dpt.).


Multi-professional cooperationbetween schools and otherauthorities

Facilities/opportunities/forums forcooperation

Respondents felt that cooperation be-tween professionals required, above all,sufficient working time and sufficient in-formation, a clear division of tasks, con-structive and effortless cooperation, op-portunities for consultation, an open de-bate climate, permanent and accessiblestaff, initiative of your own, and a genuineinterest in cooperation, familiarity withyour cooperation partners, and a sense ofdoing things together on an equal ground.They felt that cooperation and work prac-tices gradually took form to suit the group.So it seems the most important conditionsfor cooperation were mutual trust and aclear and permanent working structurewithin the pupil welfare group.

Processes within the pupil welfare

Parents and guardians are vital coopera-tion partners for the child and adolescentservices. The pupil welfare also closely co-operates within schools and with the childprotection authorities and psychiatric ser-vices. Of respondents at schools, four infive reported they cooperated with homesalmost daily or weekly, and similarly al-most half of cooperation partner respon-dents did, too. The social workers of thechild protection authority were alsoamong the most frequent cooperationpartners. The division of work was felt to

be natural between both the pupil welfaregroup members and between the schooland actors outside it.

For cooperation partners, participationin thepupilwelfareworkmost oftenmeantdealing with individual matters of the pu-pils, networking, discussions with parentsand guardians, consultancy relating to cli-ent work, and local work groups. They visitthe meetings of pupil welfare groups andpresent themselves and their work, and incertain schools they also participate in thework of the extended pupil welfare group.

The idea that their professional skillswere of gooduse in thepupilwelfare groupwas more common with school peoplethan their cooperation partners: of themembers of pupil welfare groups 89 percent and of their cooperation partners justover half thought so. Of those in the pupilwelfare group 94 per cent and almost halfof their cooperation partners thought thatthe skills of the professions represented inthe group were useful to them.

Our study found that the ways of plan-ning and developing the pupil welfarework varied between schools and districts.Thus, there might be a need for greaterconformity in that respect. In almost allschools, the pupil welfare group partici-pated in the planning and development ofthe pupil welfare work. In over half ofschools, teachers and the steering groupparticipated in the work, too. The studentboard and the parents and guardiansclearly more seldom took part of planningand developing. The social services au-thority was involved in planning in oneschool of six and the youth authority in ev-ery tenth school.


There is no official practice for how thesocial workers of the child protection au-thority participate in the pupil welfarework in Helsinki, and the ways vary locallyand between schools (Helsinki City SocialServices Dpt. 2010–11). Neither are therecovering instructions for the staff of familycounselling services as regards participa-tion in pupil welfare groups, and practicesvary there, too (HelsinkiCity FamilyCoun-selling 2010). Helsinki City Youth Depart-ment and Hospital District of Helsinki andUusimaaHUS have no guidelines for pupilwelfare (Helsinki City Youth Department2010–1, Hospital District of Helsinki andUusimaa 2010).

Challenges

Respondents felt it was important to maketeachers more involved in pupil welfare.More resources for homeroom and classteachers were called for to enable these towork with the activity and group dynamicsof their class. Another wishwasmore flexi-bility and individuality in the teaching ar-rangements.

Respondents called for long-termthinking rather than short and varyingprojects. Many felt it was important to in-volve the whole staff to develop the basicwork and strengthen existing services bothin the pupil welfare work and in the coop-eration between professional groups,rather than just launch projects. The vary-ing work practices at different schoolswere seen as a challenge. More coopera-tionbetween various actors in the areawasasked for. Our findings suggest that the co-operation between professional groups

could be used better in the work of the pu-pilwelfare groups andof cooperationpart-ners. Administrative boundaries betweenauthorities were seen as problematic attimes, and solutions to these problemswere felt to be needed. Scarce timeresources hamper the cooperation.

Respondents also felt that more ser-vices were need for mental help near thechildren and adolescents. More adultpresence in the everyday life of childrenand adolescents was called for. A wish wasthat the youth and social workers wouldmore permanently visit schools – whichare, after all, the daily environment of chil-dren and adolescents. Increased coopera-tion with other authorities in terms of net-works, consultations, pair work andmutu-ally organised groups, as well as better useof existing resources, were felt to beneeded.

Conclusions

Fromanational perspective, thepupilwel-fare inHelsinki is well-established and hasrelatively good resources. In every school,there is a regularly convening pupil wel-fare group, andpupilwelfare is included inthe education plan of the city. The work ofthe school social workers and school psy-chologists has long traditions, and thenumber of pupils per school nurse isslightly below the national recommenda-tion. Pupils undergo a health check with adoctor every year and amore comprehen-sive examination on a regular basis (cf.Rimpelä et al. 2010).

But despite good intentions and a func-tioning system, the pupil welfare does not


always function in every respect. The big-gest challenge in Helsinki seems to be thelocal differences and the relatively heavywork load of staff. Our study shows thatthere are many reasons for lack of time:large classes, high tempo during schooldays, too little resources for school socialworkers and school psychologists, differ-ences in the need for support between dis-tricts, schools and pupils, as also thequeues to the services of other service au-thorities. Judging also from the ideas of theyoung themselves, Helsinki still has a fewchallenges in organizing the pupil welfareservice. According to the findings of the2010 School Survey, it was felt more diffi-cult to get an appointment with a schoolpsychologist, school social worker orschool doctor than with the school nurse –although some improvement had takenplace. Furthermore, every fifth 14–15-yearold felt that the pupil welfare could nothelp themwith their worries and concerns(Lommi et al. 2010). The open forums foradolescent called for sufficient pupil wel-fare staff evenly distributed to all schools.Pupils felt that the time the pupil healthcare invests per school and pupil was notsufficient. Another perceived flaw was thehigh staff turnover (Avoimet foorumit2008, i.e. the records of the open forums).

Staff turnover is a factor felt to have af-fected the spirit of pupil welfare groupsnegatively. But our findings suggest theequation is not all that simple. We shouldrather ask whether turnover indicatesother challenges such as uneven work-loads and work divisions, work planning,unclear cooperation practices – and lead-ership overall. The ratio of pupils perschool psychologist and school social

worker – compared with the number ofpupils per school nurses is also somethingthat should be looked at.

Is the ratio correct today? Our findingsshow that the school psychologist orschool social worker was the member ofthe pupil welfare group that had changedmost often during the school year in thecity as a whole. About half of respondentsreported that either of these professionalshad been replaced by a new one. It is alsonotable that there is anational recommen-dation concerning the maximum numberof pupils (600) per school nurse, but nosuch recommendation has been issued asto the ratio of pupils per school psycholo-gist or school social worker.

Would turnover among school socialworkers and school psychologists be lesserif they had a smaller number of pupils – ofthe same order as the school nurses? Oursurvey gives no direct answer to that, butthe freely formulated answers indicatethere is a connection between sufficientwork-time and local issues as well as or-ganisation of work.

It is possible that regionally varyingworkload and perceived insufficient re-sources boost staff turnover. In the Easternand the North-eastern major districtsturnover among the members of pupilwelfare groups is higher than inother partsof town. These are the areas with the high-est ratio of clients to school social workersand school psychologists, to the child pro-tection and family counselling services. Inour survey, respondents fairly well sharedthe opinion that the allocation and target-ing of resources should more than earliertake the socio-economic profile of neigh-bourhoods into account: population back-


ground, proportion of pupils needing spe-cial services, and number of child protec-tion clients per school. The system thatwas still valid in the school year 2010-11where resources were allocated accordingmerely to numbers of pupils, is today nolonger adequate, most respondents felt.

They felt the number of staff in the chal-lenging areas does not correspond to theactual need, a fact whichmakes these pro-fessionals exhausted. Therefore, work-loads should be reasonable, and the vary-ing needs and demands in various areasshould be taken into account. More re-sources were asked for particularly to dis-tricts and schools with a large proportionof pupils with an immigrant backgroundor/and receiving special support and ofresidents with a weak socio-economic po-sition.

Thus, from the school year 2011–12 on,a coefficient of 2 for pupils learning Finn-ish as a foreign language and/or receivingspecial support will be used when allocat-ing per capita resources for school socialworkers and school psychologists.

In everyday work at schools, increasingor decreasing mental ill-being among pu-pils immediately translates into growingpressures on everyday school life andneedfor special support, and into class distur-bance. With increasing ill-being a growingproportion of teachers’ time is spent withpupil welfare (cf. Rimpelä et al. 2007,Stenvall 2009). This was something thatthe freely formulated answers and inter-viewspointed at. Class teachers are impor-tant persons in children’s everyday life,and the classroom is where the pupil wel-fare mostly takes place. Among 13–15 yearolds, the responsibility for the daily pupil

welfare is divided between the hometeacher and the teachers of particular sub-jects. Thus, it was felt that teachers are theones who first notice changes in pupils’mental well-being.

At the same time respondents stronglyindicated that teachers do not have thetime they would need for pupil welfarework – with 13–15 olds, especially. Re-spondents saw a need for teachers of 7–12year olds to have a chance to give lessonsfor just discussions and dealing with thefunction and group dynamics of the class.According to Pulkkinen’s (2011) study,too, the teachers of particular subjects es-pecially felt they did not have time enoughfor pupil welfare work. According toAla-Outinen’s (2010) study, the size of theclass also affects how teachers perceivetheir workload, even if no particular prob-lems occur. Perceived lack of time amongteachers can also be affected by whetherthey feel that the time of school socialworkers, school psychologists and schoolnurses is sufficient or not (see Pulkkinen2011; Ahtola 2007). Insufficient pupil wel-fare can be noticed also from the perspec-tive of pupils: according to the 2010 surveyon health at schools, every fifth 14-15 yearold felt that they did not receive the helptheyneeded from thepupilwelfare. There-fore, sufficient work-time resourcesshould be allocated to teachers to enablethem to do pupil welfare work withreasonable numbers of pupils and work-time arrangements.

In our survey respondents indicatedthat life at school and the needs of pupilsare different today from what they used tobe. Pupils are seen as more challengingthan earlier, and the work of teachers is


perceived to contain more and more up-bringing besides teaching. Respondentswished formore visits by the youth and so-cial authorities to respond to the need forsocial support at schools. The study ofAla-Outinen (2010) shows there is a con-stant need for social support at schools.Particularly in schools with many pupilswith a foreign background and/or socialproblems, the teachers’ resourceswere feltto be insufficient for both the teaching andthe tackling of social problems.

Also, lack of time among the importantcooperation partners of schools was seenas a problem, because schools have to en-sure that teaching and routines run prop-erly all the timewhile pupils that need sup-port arewaiting for examination and treat-ment by these cooperation partners. Thus,lacking resources outside schools also in-fluence the pupil welfare work. At thesame time, our survey showed there areunrealistic expectations towards the workof various actors and a need to clarify theirclient processes and practices – as indeedearlier studies have shown, too (ref.Oppilas- ja opiskelijahuollon kehittämis-

työryhmä 2003, i.e. the working group fordeveloping pupil- and student welfare).

The need for pupil welfare in Helsinki

We can summarise the need for improve-ments in the pupil welfare into four mainpoints: supporting teachers in their pupilwelfare work, local needs, school visits bythe youth and social services authorities,and unifying the cooperation practices.

1. Supporting teachers in their pupil wel-fare workThe pupil welfare work done byteachers in their everyday work was feltto be the foremost form of pupil welfa-re. Teachers have many questionsabout the pupil welfare work, for whichreason the consultation and annual in-ventory of pupils of the classes are im-portant forms of work.Increased training inpupilwelfaremat-ters for teacherswas felt important bothat university and later in working life. Itwas also felt important that cooperati-on partners outside schools informteachers about their ways to work withpupil clients.Thus, thepupilwelfareworkof teacherswouldbest be supportedby investing infunctioning consultation channels, op-portunities for work guidance and sup-port, information and training in pupilwelfare -related matters.

2. Local needsOur findings show local differences inthe needs and resources for pupil wel-fare. Today, resources are insufficientin some parts of town, which leads intooverloads on staff and consequent ex-haustion and staff turnover. There isreason to considermore thoroughly thestaff resources and organisation fromthe angle of local needs. But in terms ofresource allocation, we must remem-ber there is a need for pupil welfare inall parts of the city. Furthermore, in or-ganising and tailoring the services, lo-cal cooperation between different pro-fessional groups and organizationsshould be increased.


3. School visits by the youth and socialservices authoritiesIncreased presence of the youth autho-rity and social services authority atschools was also felt to be needed.Schools, after all, are the everyday envi-ronment of youngpeople. This requiresincreased cooperation between theseauthorities and the solution of variousstructural issues relating to the coope-ration between offices and depart-ments, such as information transfer.Another perceived challenge is the lackof resources among cooperation part-ners, which increases the pressures onschools’ pupil welfare work and limitsthe possibilities to develop the work.

4. Unifying the cooperation practicesOur study highlighted howdifferent thewaysof cooperation canbebetween va-rious districts and various pupil welfaregroups. Also, there are differences bet-ween schools in how open-mindedthey are to cooperation with other aut-horities. Therefore models and coope-ration agreements at city or district le-velwere called for to diminish these dif-ferences. Another wish was systematicfollow-up of how these are put intopractice. Furthermore aneedwas felt todevelop different working models fordifferent purposes.


Liite 1 Oppilashuoltoa säätelevää lainsäädäntöä

1.Perusopetuslaki (628/1998), muutos

(477/2003), muutos (642/2010)

15 §Opetussuunnitelma2.momOpetussuunnitelma tulee, siltä osin kuin sen perus-teista säädetään 14 §:n 3 momentissa, laatia yhteis-työssä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon toi-meenpanoon kuuluvia tehtäviä hoitavien viran-omaisten kanssa. Opetuksen järjestäjän tulee mää-rätä myös kodin ja koulun yhteistyön sekä opetus-suunnitelman perusteiden mukaisen oppilashuol-lon järjestämistavasta.31 a §OppilashuoltoOppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseenosallistumisenedellyttämä tarvittava oppilashuolto.Oppilashuollolla tarkoitetaan oppilaan hyvän oppi-misen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekäsosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämis-tä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa.Oppilashuoltoon sisältyvät opetuksen järjestäjänhyväksymän opetussuunnitelman mukainen oppi-lashuolto sekä oppilashuollon palvelut, jotka ovatkansanterveyslaissa (66/1972) tarkoitettu kouluter-veydenhuolto sekä lastensuojelulaissa (683/1983)tarkoitettu kasvatuksen tukeminen.Opetuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, ettäoppilaalle, jonka käyttäytyminenon aiheuttanut jäl-jempänä36 §:n 1momentissa tarkoitetunkurinpito-rangaistuksen tai jolta opetus on evätty jäljellä ole-van työpäivän ajaksi 36 §:n 2 momentin nojalla, jär-jestetään tarvittava oppilashuolto.

2. Lastensuojelulaki (417/2007)3 §LastensuojeluLastensuojelua on lapsi- ja perhekohtainen lasten-suojelu. Sen lisäksi kunta järjestää lasten ja nuortenhyvinvoinnin edistämiseksi 2 luvussa tarkoitettuaehkäisevää lastensuojelua.Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat lasten-suojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lap-sen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihinliittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto.Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turva-taan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekätuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua

on myös kunnan muiden palvelujen piirissä, kutenäitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa terveyden-huollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuoriso-työssä annettava erityinen tuki silloin, kun lapsi taiperhe ei ole lastensuojelun asiakkaana.9 §Tuki koulunkäyntiinKunnan tulee järjestää koulupsykologi- ja kouluku-raattoripalveluita, jotka antavat kunnan perusope-tuslaissa (628/1998) tarkoitetun esi-, perus- ja lisä-opetuksen sekä valmistavan opetuksen oppilailleriittävän tuen ja ohjauksen koulunkäyntiin ja oppi-laidenkehitykseen liittyviensosiaalisten japsyykkis-ten vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi.Palveluilla tulee edistää myös koulun ja kodin väli-sen yhteistyön kehittämistä.Perusopetuslain 7 ja 8 §:ssä tarkoitetun opetuksenjärjestäjä vastaa edellä 1 momentissa tarkoitettujenpalveluiden järjestämisestä oppilailleen.12 §Suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä ja ke-hittämisestäKunnan tai useamman kunnan yhdessä on laaditta-va lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi jalastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksikunnan tai kuntien toimintaa koskeva suunnitelma,joka hyväksytään kunkin kunnan kunnanvaltuus-tossa ja tarkistetaan vähintään kerran neljässä vuo-dessa. Suunnitelma on otettava huomioon kunta-lain (365/1995) 65 §:n mukaista talousarviota ja-suunnitelmaa laadittaessa.

3. Kansanterveyslaki (66/1972) ja

muutos (626/2007)

Kunnan kansanterveystyö14 §Kansanterveystyöhön kuuluvina tehtävinä kunnan

tulee:– – –5) ylläpitää kouluterveydenhuoltoa, johon sisältyykunnassa sijaitsevien perusopetusta antavien kou-lujen ja oppilaitosten kouluyhteisön terveellisyydenja turvallisuuden valvonta ja edistäminen yhteis-työssä henkilökunnan työterveyshuollon kanssa,oppilaan terveyden seuraaminen ja edistäminensuun terveydenhuolto mukaan lukien, yhteistyömuun oppilashuolto- ja opetushenkilöstön kanssasekä terveydentilan toteamista varten tarpeellinen


erikoistutkimus; oppilaan terveyden seuraamiseenja edistämiseen kuuluvien neuvonnan ja tarkastus-ten sisällöstä ja määrästä sekä terveydentilan to-teamista varten tarpeellisesta erikoistutkimuksestavoidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuk-sella; (25.5.2007/626)

– – –Kouluterveydenhuolto kuuluu osaltaan perusope-tuslain (628/1998) 31 a §:n 2 momentin mukaisiinoppilashuollonpalveluihin.Opiskelijanhyvän fyysi-sen ja psyykkisen terveyden edistäminen ja ylläpitä-minen sekä sen edellytyksiä lisäävä toiminta ovatosa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain(630/1998) 37 a §:n ja lukiolain (629/1998) 29 a §:nmukaista opiskelijahuoltoa. Kunnan kansanter-veystyöstä vastaavan viranomaisen tulee osallistuaperusopetuslain 15 §:n, lukiolain 11 §:n ja ammatil-lisesta koulutuksesta annetun lain 14 §:n mukaisenopetussuunnitelman laatimiseen siltä osin, kun sekoskee oppilas- tai opiskelijahuoltoa sekä koulun taioppilaitoksen ja kodin välistä yhteistyötä.(25.5.2007/626)

4. Valtioneuvostonasetus neuvolatoiminnasta, kou-luja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten januorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta(380/2009)4 §Palvelujen järjestäminen1.mom. Kunnan kansanterveystyöstä vastaavan vi-ranomaisen on hyväksyttävä yhtenäinen toiminta-ohjelmaneuvolatyölle,kouluja opiskeluterveyden-huollolle sekä lasten ja nuorten ehkäisevälle suunterveydenhuollolle. Toimintaohjelmat on laadittavayhteistyössä sosiaali- ja opetustoimen kanssa.

� Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tar-koitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteis-ta ja perusopetuksen tuntijaosta (1435/2001)

� Lastensuojeluasetus (1010/1983), muutos(546/1990)

� Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oi-keuksista (812/2000)

� Laki potilaanasemasta jaoikeuksista (785/1992)

� Potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassa-pito (653/2000)

� Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta(Julkisuuslaki) (621/1999)

� Asetus viranomaisen toiminnan julkisuudesta jahyvästä tiedonhallintatavasta (1030/1999)

� Henkilötietolaki (523/1999)

� Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoimin-nassa (13/2003)

� Sosiaalihuoltolaki (710/1982)

� Sosiaalihuoltoasetus (607/1983)

� Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmak-suista (734/1992)

� Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta(361/1983)

� Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustanselvittämisestä (504/2002)

� Asetus sosiaalihuollon ammatillisen henkilös-tön kelpoisuusehdoista (804/1992)

� Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä(559/1994)

� Asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä(564/1994)

� Mielenterveyslaki (1116/1990)

� Asetus mielenterveysasetuksen muuttamisesta(1282/2000)

� Asetus potilasasiakirjojen laatimisesta sekä nii-den jamuunhoitoon liittyvänmateriaalin säilyt-tämisestä (99/ 2001)

� Asetus psykologian tutkinnoista (318/1996)

� Laki lääketieteellisistä tutkimuksesta (488/1999)

� Erikoissairaanhoitolaki (1062/1989)

� Laki yksityisestä terveydenhuollosta (744/1990)

� Päihdehuoltolaki (41/1986)

� Raittiustyölaki (828/1982)

� Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämisek-si (693/1976)

� Terveydensuojelulaki (763/1994) ja -asetus(1280/1994)

� Pelastustoimilaki (561/1999)

� Rikoslaki (39/ 1889), (578/1995), (563/1998)


Liite 2. Kyselylomake kouluissa työskenteleville

Koulun nimi, jota vastaukset koskevat:

Montako päivää viikossa työskentelet kyseisessä koulussa?

Nykyinen työtehtäväsi:( ) rehtori ( ) apulaisrehtori( ) laaja-alainen erityisopettaja ( ) opinto-ohjaaja( ) koulukuraattori ( ) koulupsykologi( ) kouluterveydenhoitaja ( ) jokin muu, mikä?

Työkokemuksesi pituus vuosina nykyisissä työtehtävissä:

Kuinkamonessa koulussa työskentelet?

Oppilashuoltoon sisältyvät opetussuunnitelmanmukainen oppilashuolto sekä oppilashuollon palvelut.

Oppilashuoltoryhmä on koulun oppilashuoltotyötä koordinoiva moniammatillinen ryhmä, jonka puheen-johtajana toimii rehtori. Muina jäseninä ryhmään voivat kuulua kouluterveydenhoitaja, koululääkäri, kou-lukuraattori, koulupsykologi, erityisopettaja, opinto-ohjaaja sekä joissakin kouluissa psykiatrinen sairaan-hoitaja. Ryhmään voi osallistua myös muiden hallintokuntien työntekijöitä, kuten sosiaalitoimen ja nuo-risotoimen edustajia.

Oppilashuollollisella työllä tarkoitetaan tässä kyselyssä laajasti eri toimijoiden tekemää työtä oppilaiden hy-vinvoinnin turvaamiseksi.

1. Kuinkamonta lukuvuotta olet toiminut koulusi oppilashuoltoryhmässä?

2. Keitä kuului lukuvuonna 2009-2010 koulusi oppilashuoltoryhmään?( ) rehtori ( ) apulaisrehtori( ) laaja-alainen erityisopettaja ( ) opinto-ohjaaja( ) koulukuraattori ( ) koulupsykologi( ) kouluterveydenhoitaja ( ) jokumuu, kuka?

3. Onko joku oppilashuoltoryhmän jäsenistä vaihtunut lukuvuoden 2009–2010 aikana?( ) ei ( ) kyllä ( ) en osaa sanoa

4. Ketkä oppilashuoltoryhmän jäsenet ovat vaihtuneet?( ) rehtori ( ) apulaisrehtori( ) laaja-alainen erityisopettaja ( ) opinto-ohjaaja( ) koulukuraattori ( ) koulupsykologi( ) kouluterveydenhoitaja ( ) jokumuu, kuka?

5. Toimitko oppilashuoltoryhmän puheenjohtajana?( ) kyllä ( ) en

6. Asettaako oppilashuoltoryhmä säännöllisesti tavoitteita työskentelylleen

(esim. vuosittain)?( ) kyllä ( ) ei ( ) en osaa sanoa


7. Toimiiko oppilashuoltoryhmä asettamiensa tavoitteidenmukaisesti?

erittäin hyvin melko hyvin ei hyvin eikä melko huonosti erittäin en osaa sanoahuonosti huonosti

8. Voit halutessasi tarkentaa vastaustasi kysymykseen 7.

9. Ketkä osallistuvat oppilashuoltotyön suunnitteluun ja kehittämiseen koulussa?

kyllä ei en osaa sanoaoppilashuoltoryhmä ( ) ( ) ( )johtoryhmä ( ) ( ) ( )opettajat ( ) ( ) ( )johtokunta ( ) ( ) ( )oppilaskunta ( ) ( ) ( )huoltajat ( ) ( ) ( )alueen sosiaalitoimi ( ) ( ) ( )alueen nuorisotoimi ( ) ( ) ( )poliisi ( ) ( ) ( )jokin muu taho, mikä? ( ) ( ) ( )


11. Hyödynnetäänkö ammattitaitoasi oppilashuoltoryhmässä?



13. Miten hyödynnät oppilashuoltoryhmänmoniammatillisuutta työssäsi?



15. Miten oppilashuoltoryhmä ottaa huomioon työssään seuraavat asiat?

1=erittäin hyvin, 2=melko hyvin, 3=ei hyvin eikä huonosti, 4=melko huonosti, 5=erittäin huonosti,6=en osaa sanoa

1 2 3 4 5 6työnjakoon liittyvät asiat ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )oppilaan tuen tarpeen ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )oppilaan tuen tarpeen kiireellisyyden ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )oppilaan tilanteen seuranta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )oppilaan tukitoimet koulussa,kun koulun ulkopuolisilta tahoiltahaetun tuen saaminen kestää ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )


oppilaan psyykkinen ja sosiaalinenoppimisympäristö ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )kouluyhteisöä koskevat asiat ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )

16. Miten oppilashuoltoryhmän kokousaika riittää1=aikaa liian paljon, 2=aikaa melko paljon, 3=aikaa sopivasti, 4=aikaa melko vähän, 5=aikaa liian vähän,6=en osaa sanoa

1 2 3 4 5 6oppilasasioiden käsittelyyn? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )oppilashuoltoryhmän työnsuunnitteluun? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )oppilashuoltoryhmän työnkehittämiseen ja arviointiin? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )kouluyhteisön oppilashuoltotyönsuunnitteluun? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )kouluyhteisön oppilashuoltotyönkehittämiseen ja arviointiin? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )

17. Miten oma työaikasi riittää laadukkaan oppilashuoltotyön toteuttamiseen?1=aikaa liian paljon, 2=aikaa melko paljon, 3=aikaa sopivasti, 4=aikaa melko vähän, 5=aikaa liian vähän,6=en osaa sanoa

1 2 3 4 5 6( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )


19. Miten koulussa työskentelevien työntekijöiden työaika riittää oppilashuoltotyöhön?

Vastaa oman kokemuksesi pohjalta.1=aikaa liian paljon, 2=aikaa melko paljon, 3=aikaa sopivasti, 4=aikaa melko vähän, 5=aikaa liian vähän,6=ei ole yhteistyötahoni, 7=en osaa sanoa

1 2 3 4 5 6 7rehtori ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )apulaisrehtori ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )laaja-alainen erityisopettaja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )opinto-ohjaaja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )erityisluokan opettaja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )luokanopettaja/-valvoja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )koulunkäyntiavustaja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )suomi toisena kielenä -opettaja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )valmistavan opetuksen opettaja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )koulukuraattori ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )koulupsykologi ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )kouluterveydenhoitaja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )koululääkäri ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokumuu, kuka? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokumuu, kuka? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokumuu, kuka? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )



21. Miten koulun ulkopuolisten tahojen työaika riittää oppilashuoltotyöhön koulun kanssa?


1 2 3 4 5 6 7lastensuojelun sosiaalityö ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lastensuojelun sosiaaliohjaus ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lapsiperheiden varhainen tuki jakotipalvelu ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )perheneuvola ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lastenpsykiatrian aluepoliklinikka ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )nuortenpsykiatrian aluepoliklinikka ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lasten foniatrinen poliklinikka japuheterapiapalvelut ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )nuorisotyö ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )luotsi-toiminta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )nuorisoasemat ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )klaari-toiminta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )poliisi ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )esiopetus ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )koululaisten iltapäivätoiminta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )seurakunnat ja uskonnolliset yhteisöt ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )järjestöt ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )oman viraston tukipalvelut(esim. pedagogiset yhteyshenkilöt) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )


23. Kuinka usein teet yhteistyötä oppilashuollollisissa asioissa seuraavien tahojen kanssa?1=lähes päivittäin, 2=viikoittain, 3=kuukausittain, 4=1-4 kertaa vuodessa, 5=en koskaan, 6=ei ole yhteistyö-tahoni, 7=en osaa sanoa

1 2 3 4 5 6 7huoltajat ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lastensuojelun sosiaalityö ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lastensuojelun sosiaaliohjaus ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lapsiperheiden varhainen tuki jakotipalvelu ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )perheneuvola ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lastenpsykiatrian aluepoliklinikka ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )nuortenpsykiatrian aluepoliklinikka ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lasten foniatrinen poliklinikka japuheterapiapalvelut ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )nuorisotyö ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )luotsi-toiminta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )nuorisoasemat ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )klaari-toiminta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )


poliisi ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )esiopetus ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )koululaisten iltapäivätoiminta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )seurakunnat ja uskonnolliset yhteisöt ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )järjestöt ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )oman viraston tukipalvelut(esim. pedagogiset yhteyshenkilöt) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )


25. Onko tahoja, jotka eivät tällä hetkellä osallistu oppilashuoltotyöhön, mutta joiden tulisi

mielestäsi osallistua?

26. Miten kehittäisit olemassa olevilla resursseilla Helsingissäa) koulun oppilashuoltotyötä?b) yhteistyötä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa?

27. Miten Helsingin alueiden eroavuudet tulisi ottaa huomioon oppilashuoltotyössä?

28. Minkälaisiamatalan kynnyksen työmalleja tulisi kehittää Helsingissä lasten ja nuorten

toimintaympäristöihin, kuten kouluille?

29. Minkälaisiamyönteisiä kokemuksia sinulla onmoniammatillisesta oppilashuollollisesta

yhteistyöstä Helsingissäa) muiden koulussa työskentelevien työntekijöiden kanssa?b) koulun ulkopuolisten tahojen kanssa?

30. Onko vielä jotakin, mitä haluaisit tuoda esiin oppilashuoltotyön jamoniammatillisen yhteistyön

kehittämiseen liittyen?Syntymävuosi:Sukupuoli:Äidinkieli:


Liite 3. Kyselylomake koulujen yhteistyötahoille

Toimipisteen nimi, jota vastaukset koskevat

Montako päivää viikossa työskentelet kyseisessä toimipisteessä?

Nykyinen työtehtäväsi:( ) sosiaalityöntekijä ( ) sosiaaliohjaaja( ) psykologi ( ) psykiatri( ) sairaanhoitaja ( ) nuoriso-ohjaaja( ) poliisi ( ) jokin muu, mikä?

Työkokemuksesi pituus vuosina nykyisissä tehtävissä:

1. Kuinka usein osallistut oppilashuoltotyöhön alueesi kouluissa?( ) päivittäin ( ) viikoittain( ) kuukausittain ( ) 1–4 kertaa vuodessa( ) en koskaan ( ) en osaa sanoa

2. Mitä oppilashuoltotyöhön osallistuminen sisältää omassa työssäsi?

Voit valita usean vaihtoehdon.( ) yksittäisen oppilaan asioiden käsittely( ) palaverit huoltajien kanssa( ) nimettynä yhteyshenkilönä toimiminen( ) asiakastyöhön liittyvä konsultointi( ) oppilashuoltoryhmän tapaamiset( ) ryhmäytystoiminta koulussa( ) osallisuustoiminta koulussa( ) päihdekasvatustoiminta koulussa( ) pienryhmä- ja kerhotoiminta koulussa( ) teemapäivät koulussa( ) koulupäivystys( ) vierailut opettajakokouksissa/vanhempainilloissa( ) alueelliset työryhmät( ) muu verkostotyö( ) ei mitään edellä mainituista( ) jokin muu tehtävä, mikä?

3. Kuinkamonen oppilashuoltoryhmän kanssa teet yhteistyötä alueellasi?alakouluissa: yläkouluissa:

4. Kuinka usein osallistut oppilashuoltoryhmien tapaamisiin alueellasi?( ) päivittäin ( ) viikoittain( ) kuukausittain ( ) 1–4 kertaa vuodessa( ) en koskaan ( ) en osaa sanoa


5. Hyödynnetäänkö ammattitaitoasi oppilashuoltoryhmässä?



7. Miten hyödynnät oppilashuoltoryhmänmoniammatillisuutta omassa työssäsi?



9. Miten oma työaikasi riittää oppilashuoltotyöhön osallistumiseen?

1=aikaa liian paljon, 2=aikaa melko paljon, 3=aikaa sopivasti, 4=aikaa melko vähän, 5=aikaa liian vähän,6=en osaa sanoa

1 2 3 4 5 6( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )


11. Miten koulussa työskentelevien työntekijöiden työaika riittää oppilashuoltotyöhön?


1 2 3 4 5 6 7rehtori ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )apulaisrehtori ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )laaja-alainen erityisopettaja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )opinto-ohjaaja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )erityisluokan opettaja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )luokanopettaja/-valvoja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )koulukuraattori ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )koulupsykologi ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )kouluterveydenhoitaja ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )koululääkäri ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )



13. Miten seuraavien tahojen työaika riittää koulun kanssa tehtävään oppilashuoltotyöhön?


1 2 3 4 5 6 7lastensuojelun sosiaalityö ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lastensuojelun sosiaaliohjaus ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lapsiperheiden varhainen tuki jakotipalvelu ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )perheneuvola ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lastenpsykiatrian aluepoliklinikka ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )nuortenpsykiatrian aluepoliklinikka ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lasten foniatrinen poliklinikka japuheterapiapalvelut ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )nuorisotyö ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )luotsi-toiminta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )nuorisoasemat ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )klaari-toiminta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )poliisi ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )esiopetus ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )koululaisten iltapäivätoiminta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )seurakunnat ja uskonnolliset yhteisöt ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )järjestöt ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )


15. Kuinka usein teet oppilashuollollista yhteistyötä seuraavien tahojen kanssa?1=lähes päivittäin, 2=viikoittain, 3=kuukausittain, 4=1-4 kertaa vuodessa, 5=ei koskaan, 6=ei ole yhteistyöta-honi, 7=en osaa sanoa

1 2 3 4 5 6 7huoltajat ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lastensuojelun sosiaalityö ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lastensuojelun sosiaaliohjaus ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lapsiperheiden varhainen tuki jakotipalvelu ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )perheneuvola ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lastenpsykiatrian aluepoliklinikka ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )nuortenpsykiatrian aluepoliklinikka ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )lasten foniatrinen poliklinikka japuheterapiapalvelut ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )nuorisotyö ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )luotsi-toiminta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )nuorisoasemat ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )klaari-toiminta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )poliisi ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )esiopetus ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )koululaisten iltapäivätoiminta ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )


seurakunnat ja uskonnolliset yhteisöt ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )järjestöt ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )jokin muu yhteistyötaho, mikä? ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( )


17. Onko tahoja, jotka eivät tällä hetkellä osallistu oppilashuoltotyöhön, mutta joiden tulisi mielestäsi osal-listua?

18. Miten kehittäisit olemassa olevilla resursseilla Helsingissä yhteistyötä koulujen

oppilashuoltoryhmien kanssa?

19. Miten Helsingin alueiden eroavuudet tulisi ottaa huomioon oppilashuollollisessa työssä?

20. Minkälaisiamatalan kynnyksen työmalleja tulisi kehittää Helsingissä lasten ja nuorten

toimintaympäristöihin, kuten kouluille?

21. Minkälaisiamyönteisiä kokemuksia sinulla on ollut moniammatillisesta oppilashuollollisesta

yhteistyöstä Helsingissäa) koulussa työskentelevien työntekijöiden kanssa?b) koulun ulkopuolisten tahojen kanssa?

22. Onko vielä jotakin, mitä haluaisit tuoda esiinmoniammatillisen yhteistyön ja oppilashuoltotyön

kehittämiseen liittyen?

Syntymävuosi:

Sukupuoli:

Äidinkieli:


Liite 4. Haastattelurunko

A. JOHDANTO

B. ESITTÄYTYMINEN JA LÄMMITTELYKYSYMYKSET

Kerro lyhyesti kuka olet, mistä tulet ja mistä tyypillinen työpäiväsi koostuu, mainitse kolme tärkeintä työ-tehtävääsi. Kuvaile yhdellä lauseella miten sinä teet moniammatillista yhteistyötä omassa työssäsi.

C. KEHYSKERTOMUS1. Jaetaan kertomus luettavaksi/luetaan ääneen.

Kuvittele, että tämä on sinun koulusi tai toiminta-alueesi: Mitä sinä voisit tehdä oman työtehtäväsi puitteis-sa prosessin eri vaiheissa Janin tukemiseksi ns. ideaalissa asiakasprosessissa? Missä eri vaiheissa voisit ollamukana ja minkälaisella panostuksella, jos ei mietitä resurssikysymyksiä?

2. Käydään tarina läpi uudelleen kaikkien osallistujien osalta fläppitaululla olevan kuvion avulla. Presentaa-tiotapana prosessikaavio, joka on aseteltu valmiiksi fläppitaululle.

Haastattelutilanteessa osallistujat miettivät mikä olisi oman työnkuvan näkökulmasta ideaali tapa toimiaprosessin eri vaiheissa. Esiin nousevat ajatukset kirjoitetaan jokaisen osallistujan osalta post it–lapuille ja li-sätään prosessikaavion eri vaiheisiin, esim. ”psykologi luokkakäynti”, ”sosiaalityöntekijä kotikäynti” jne.Koulun toimijoiden tehtävät kirjataan punaisille lapuille ja ulkopuolisten tahojen keltaisille lapuille. Eri toi-mijoiden toimet erotetaan toisistaan eriväristen tussien avulla. Tarina kirjoitetaan uudelleen ja lopuksi ku-vataan kameralla.

D. IDEAALIPOSESSI VS. NYKYTILAKeskustellaan fläppitaululle kerätyn kuvion kautta eroaako ideaalitilanne tämän hetkisestä todellisesta ti-lanteesta. Ei virallista kierrosta vaan vapaan keskustelun kautta pohditaan. Haastattelijat huolehtivat, ettäalla olevista kysymyksistä ainakin 1-6 tulisi käsitellyiksi.

1. Miten oppilashuollollinen, moniammatillinen yhteistyö on organisoitu? Onko asiakasprosessissa auk-koja?2. Mihin aikaa käytetään oppilashuoltotyössä (ennaltaehkäisevä työ/varhainen tuki vs. alkaneet asiak-kuudet)?3. Kenen työajan pitäisi riittää oppilashuoltotyöhön koulussa?4. Jätetäänkö ammattitaitoa käyttämättä oppilashuoltoryhmässä, ja jos, niin minkä osan ammattitaidos-ta koetaan jäävän hyödyntämättä?5. Jätetäänkö olemassa olevia palveluja käyttämättä ja turvaudutaanko tarpeettomasti erikoissairaanhoi-toon?6. Miten kenttäväen yhteistyö tulisi kohdentaa, jotta vältyttäisiin päällekkäisyyksiltä ja että eri tahot kes-kustelisivat keskenään?7. Minkälainenmerkitys konsultoinnilla on?8. Minkälaisia odotuksia moniammatilliseen yhteistyöhön kohdistuu? Kuinka selkeitä ne ovat?9. Minkälainenmerkitys virastojen organisaatiomuutoksilla onmoniammatillisessa yhteistyössä?10. Millaista yhteistyötä haluaisit enemmän kokea työssäsi?

E. LOPETUS


Liite 5. Tutkimusaineistot ja -menetelmät

KYSELYAINEISTOKysely toteutettiin Helsingissä sähköisenä kyselynä lokakuussa 2010. Vastausaikaa oli kaksi viikkoa, muttamarraskuussa sitä jatkettiin vielä kahdella viikolla. Kyselyyn oli mahdollista vastata suomeksi ja ruotsiksi.

Kysely toteutettiin valikoituna otoksena peruskoulujen oppilashuoltoryhmien jäsenille sekä koulujen yh-teistyötahoille. Tavoitteena oli saada kyselyynmukaan oppilaaksiottoalueeltaan erilaisia kouluja ja alueelli-sia palveluja tuottavia yksiköitä. Koulujen otos käsitti 56 peruskoulun oppilashuoltoryhmät, sisältäenmyösruotsinkielisiä kouluja ja sopimuskouluja. Sairaalakoulut ja yksityiset koulut jätettiin kyselyn ulkopuolelle.Tutkimusotoksen koulut valikoitiin opetusviraston PD-listaa hyödyntäen ja alueellinen edustavuus huomi-oiden. Vuosaaressa kysely lähetettiin kaikille alueen peruskouluille johtuen yhteistyöstä HYMYT-hankkeenkanssa. Osa otannan kouluista oli yhtenäisiä peruskouluja, jolloin koulusta oli valittu joko ala- tai yläkouluotantaryhmään. Otannan kouluissa oli syyskuussa 2010 yhteensä noin 15 000 oppilasta, kun lasketaanmu-kana olleista yhtenäiskouluista vain ala- tai yläkoulun oppilaat. Mikäli huomioidaan yhtenäiskoulujen ko-konaisoppilasmäärä, oli otannan kouluissa kaiken kaikkiaan 18 500 oppilasta, mikä vastaa puolta (51 %)kaupungin peruskoulujen oppilasmäärästä.

Koulujen oppilashuoltoryhmille kysely jaettiin rehtoreiden avulla. Rehtoreita pyydettiin välittämään saate-kirjettä ja senmukana ollutta linkkiä kyselyyn oppilashuoltoryhmän jäsenille. Koska osa oppilashuoltoryh-mien jäsenistä työskentelee useassa koulussa, pyydettiin vastaajia vastaamaan vain pääkoulunsa pohjalta.Pääkoululla tarkoitettiin koulua, johon vastaajan posti tulee tai jossa hän työskentelee ajallisesti eniten.

Yhteistyötahojen otos koostettiin koulujen otannan pohjalta. Yhteistyötahoihin lukeutuivat perhekeskuk-set1, perheneuvolat, Klaari-toiminta, nuorisoasemat, alueellinen nuorisotyö, Luotsi-toiminta, omaura-luo-kat, lastenpsykiatrian poliklinikat, nuorisopsykiatrian poliklinikat ja jalkautuva työryhmä, nuorten päihde-psykiatrian poliklinikka sekä aluepoliisi. Luvusta 3 löytyvät tarkemmat kuvaukset yhteistyötahoista ja niidentekemästä oppilashuollollisesta työstä.

Sosiaaliviraston alaisten perhekeskusten ja perheneuvoloiden kohdalla kyselyn levittäminen tapahtui joh-tavien työntekijöiden kautta. Perheneuvoloissa aluepäälliköitä sekä perhekeskuksissa lastensuojelun johta-via sosiaalityöntekijöitä ja varhaisen tuen ja kotipalvelun johtavia ohjaajia pyydettiin välittämään kyselyneteenpäin niille työntekijöille, jotka tekevät yhteistyötä yhden tai useamman otoksen koulun kanssa. Kyse-lyyn pyydettiin vastaamaan työntekijäkohtaisesti. Perhekeskuksille ja perheneuvoloille annettiin kuitenkinmahdollisuus sopia tiimeittäin kuka työntekijöistä vastaa kyselyyn, mikäli useampi tekee yhteistyötä samankoulun kanssa. Klaari-toiminnan työntekijöille kysely lähetettiin vastaajien henkilökohtaisiin sähköpos-tiosoitteisiin. Nuorisoasemien kohdalla kyselyn levittäminen tapahtui esimiehen välityksellä.

Nuorisoasiainkeskuksen alueellisten palvelujen osalta vastaajaotos laadittiin yläkoulujen otoksen pohjalta.Kohdennetusta nuorisotyöstä mukaan otettiin Koillis-Luotsi, Itä-Luotsi ja Länsi-Luotsi sekä osaomaura-luokista. Kysely lähetettiin ensin tiedoksi yksiköiden toiminnanjohtajille. Tämän jälkeen kysely lä-hetettiin osalle vastaajista henkilökohtaisiin sähköpostiosoitteisiin, loppuja tavoiteltiin yksikkökohtaistensähköpostilistojen kautta.


1Vuoden 2011 alussa toteutettiin perhekeskustoiminnan organisaatiouudistus, jossa perhekeskukset lopetettiin ja toi-mintaa hajautettiin. Lastensuojelun sosiaalityö ja sosiaaliohjaus sijoitettiin kahteen avohuollon sosiaalityön yksikköön.Lapsiperheiden kotipalvelu ja varhainen tuki muodostavat oman yksikkönsä. Raportissa analyysiyksikkönä käytetäänperhekeskusta, koska kyselyn toteuttamisvuonna (2010) vanha organisaatiorakenne oli vielä käytössä.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alaisten lastenpsykiatrian poliklinikoiden, nuorisopsy-kiatrian poliklinikoiden ja jalkautuvan työryhmän sekä nuorten päihdepsykiatrian poliklinikan osalta me-neteltiin siten, että avotoiminnasta vastaavat esimiehet välittivät kyselyn poliklinikoiden työntekijöille.Myös aluepoliisin kohdalla kyselyn levittäminen tapahtui esimiehen välityksellä.

Vastausaikaa jatkettiin niiden koulujen osalta, joista vastauksia oltiin saatu 0–2. Karhukierrokseen ei otettumukaan sopimuskouluja eikä ruotsinkielisiä kouluja. Yhteistyötahojen kohdalla uusintakysely lähetettiinesimiesten välityksellä perhekeskuksiin, perheneuvoloihin, nuorisoasemille, lasten ja nuorten psykiatrianpoliklinikoille sekä aluepoliisille. Nuorisoasiainkeskuksen osalta meneteltiin kuten ensimmäiselläkin kyse-lykierroksella.

KYSELYAINEISTON ANALYYSIKyselyaineisto käsiteltiin ja analysoitiin SPSS Statistics –ohjelmalla. Aineisto luokiteltiin osittain uudelleentulosten analysointia varten. Kouluaineistoa tarkasteltiin koko oppilashuoltoryhmän näkökulmasta, am-mattiryhmittäin sekä osittain alueellisesti. Yhteistyötahojen vastauksia tarkasteltiin ammattiryhmittäin jatahoittain.

Aineistoanalyysissä tarkasteltiin muuttujien jakaumia sekä keskeisiä tunnuslukuja. Lisäksi sovellettiin ris-tiintaulukointi-menetelmää, Khiin neliön testiä, jolla mitataanmuuttujien välistä tilastollista merkitsevyyt-tä. Riippumattomuustesti kertoo kuinka todennäköistä on, että riippuvuus on syntynyt otantasattuman vai-kutuksesta sen sijaan, että muuttujat ovat perusjoukossa toisistaan riippumattomia. Testin tuloksena esite-tään p-arvo, jonka merkitsevyystasona pidetään arvoa 0,05. Jos p-arvo on alle 0,05 voidaan riippuvuudensanoa olevanmerkitsevää (ks. esim. Vehkalahti 2008).

Kyselyyn liittyvät avovastaukset käytiin systemaattisesti läpi ryhmittelemällä ne eri temaattisten koko-naisuuksien alle. Tuloksia raportoivissa luvuissa 4 ja 5 esitellään nämä temaattiset kokonaisuudet, kerro-taan vastausten tarkemmasta sisällöstä ja annetaan esimerkkejä sitaatein.

RYHMÄHAASTATTELUAINEISTORyhmähaastatteluista kolme keskittyi yläasteiden oppilashuoltoryhmiin ja yksi ala-asteeseen. Haastatteluttoteutettiin oppilashuoltoryhmien viikoittaisena kokousaikana ryhmän tavanomaisessa kokoustilassa.Haastattelut nauhoitettiin ja niiden pituus vaihteli 1,25–1,5 tunnin välillä. Haastatteluihin osallistuivat kou-lujen oppilashuoltoryhmien jäsenet sekä yhteistyötahojen edustajia lastensuojelusta, perheneuvolasta,Luotsi-toiminnasta sekä iltapäivätoiminnasta. Osallistujien määrä vaihteli 7-12 henkilön välillä. Lähes jo-kaisessa haastattelussa joku osallistujista oli estynyt osallistumaan sairauden tai työkiireiden vuoksi. Haas-tattelijana toimi jokaisessa haastattelussa tämän raportin kirjoittaja, lisäksi oli mukana yksi tai kaksiavustavaa henkilöä.

Haastattelujen lähtökohtana käytettiin kuvitteellista oppilastarinaa. Haastateltavia pyydettiin pohtimaanmitä kukin voisi tehdä oppilaan tukemiseksi. Kuvitteellisen oppilastarinan arvioitiin olevan ryhmädynamii-kan kannalta neutraalimpi ja helpompi lähestymistapa aiheeseen kuin oikean asiakastapauksen läpikäymi-nen. Haastattelutilanteesta pyrittiin luomaan vapaamuotoinen ja keskusteleva. Tavoitteena oli, että osallis-tujat veisivät keskustelua eteenpäin mahdollisimman paljon itse. Haastattelutilanteen toivottiin olevanosallistujille mielenkiintoinen ja hyödyllinen kehittämistilaisuus, jossa he rohkaistuisivat ideoimaan erilai-sia toimintatapoja moniammatilliseen yhteistyöhön.

RYHMÄHAASTATTELUAINEISTON ANALYSOINTINeljästä ryhmähaastattelusta saatu aineisto litteroitiin ja siirrettiin Atlas.ti-ohjelmaan, jossa se koodattiin jaanalysoitiin. Aineistoon koodattiin ensin haastattelun rakenne sekä haastateltujen puheenvuorot ammatti-ryhmittäin. Tämän jälkeen haastattelut pilkottiin sopivanmittaisiksi osiksi ja jokaiseen tekstiosioon liitettiinsisältöä kuvaava koodi. Yksittäisiä sanoja tai lauseita ei koodattu, vaan tekstiä valittiin sen verran, ettäasiayhteys säilyy, vaikka tekstiosio irrotettaisiin kontekstistaan. Koodit yhdistettiin neljäksi isommaksi koo-


diperheeksi: asiakasprosessi, käytännön työ, yhteistyö ja tarpeet. Jokainen koodiperhe sisälsi siten lukuisiayksittäisiä koodeja, esimerkiksi ”käytännön työ” käsitti muunmuassa tiedonsiirto-, työolosuhteet-, työajanriittävyys- ja vaihtuvuus-koodit. Lopuksi aineisto koottiin koodien ja koodiperheiden avulla kolmen temaat-tisen kokonaisuuden alle tarkempaan lukuun ja analyysiin: resurssit, matalan kynnyksen palvelut ja yhteis-työkäytännöt. Haastatteluaineiston tuloksia raportoivissa luvussa 6 kerrotaan analyysin sisällöstä ja anne-taan esimerkkejä sitaatein.


Liite 6. Koulujen ja ulkopuolisten tahojen yhteistyön tiiviys ja työajan riittävyys,%

Yhteistyön tiiviys Työajan riittävyysAikaa sopivasti Aikaa vähän Ei ole yhteistyötaho /EOS

LASTENSUOJELUN SOSIAALITYÖpäivittäin/viikoittain 11,5 84,6 3,8kuukausittain 14,0 82,5 3,51–4 x /vuosi 8,3 77,1 13,5ei koskaan/ei yhteistyötaho 0,0 50,0 50,1

LAPSIPERHEIDEN VARHAINEN TUKI JA KOTIPALVELUpäivittäin/viikoittain 0,0 100,0 0,0kuukausittain 14,3 66,7 19,01–4 x /vuosi 4,2 64,6 29,1ei koskaan/ei yhteistyötaho 1,2 32,1 66,6

PERHENEUVOLApäivittäin/viikoittain 0,0 50,0 50,0kuukausittain 16,1 67,7 16,11–4 x /vuosi 8,4 72,9 18,7ei koskaan/ei yhteistyötaho 2,5 47,5 50,0

LASTENPSYKIATRIAN POLIKLINIKKApäivittäin/viikoittain 50,0 50,0 0,0kuukausittain 13,0 73,9 13,31–4 x /vuosi 7,9 73,3 18,8ei koskaan/ei yhteistyötaho 2,2 39,1 58,7

NUORISOPSYKIATRIAN POLIKLINIKKApäivittäin/viikoittain 20,0 80,0 0,0kuukausittain 12,0 80,0 8,01-4 x /vuosi 4,0 73,3 22,7ei koskaan/ei yhteistyötaho 2,8 28,2 69,1

ALUEELLINENNUORISOTYÖpäivittäin/viikoittain 60,0 40,0 0,0kuukausittain 39,1 34,8 8,71–4 x /vuosi 25,0 36,4 38,7ei koskaan/ei yhteistyötaho 5,5 14,5 80,0

LUOTSIpäivittäin/viikoittain 80,0 20,0 0,0kuukausittain 46,2 19,2 11,51–4 x /vuosi 38,0 36,6 21,1ei koskaan/ei yhteistyötaho 3,2 14,3 82,6


Liite 7. Koonti yläasteiden haastatteluista kerätyistä toimenpideideoista

Asiakasprosessi sisältää päällekkäisyyksiä, silläkoonti sisältää toimenpideideoita kolmesta erihaastattelusta, joissa tilannetta pohdittiin erikseenjokaisen haasteltavan näkökulmasta.

Ennen koulunaloitusta

� luokanvalvoja keskustelee Janin kanssa

� vanhemmat yhteydessä kuraattoriin

� opinto-ohjaaja keskustelee edellisen koulunopinto-ohjaajan kanssa

� opinto-ohjaaja kutsuu Janin tutustumis- ja kes-kustelukäynnille

� erityisopettajalle tietoedellisenkoulunoppimis-vaikeuksista

Elokuu, viikko 33

Kasiluokkalainen Jani vaihtaa koulua ja aloittaa

uudessa luokassaan elokuussa 2010.

� tukioppilas Janille

� luokanvalvojan ja vanhempien tutustuminen

� syksyllä terveydentarkastus ja mielialakyselykoko ikäluokalle

� Janin käyntiä terveydenhoitajalla aikaistetaan,tutustumiskäynti

� terveydenhoitajan tilannearvio

� tiedot edellisestä koulusta siirtyvät

� terveydenhoitaja konsultoi psykiatrista sairaan-hoitajaa tarvittaessa

Syyskuu, viikko 38

Kuukauden kuluttua hän jää pois koulusta.

� luokanvalvojanvälitönpuuttuminenpoissaoloi-hin

� yhteys kotiin

� tieto oppilashuoltoryhmään

� kuraattorin konsultaatio

� oppilashuoltoryhmämukana alusta asti

� tilanteen käsittely ja vastuunjako

� terveydenhoitaja pyytää luvan tietojen siirtoon

� kuraattori yhteydessä kotiin

� tapaaminen vanhempien kanssa koulunkäyn-tiin liittyen

� opinto-ohjaajan kanssa motivointikeskustelutkoulunkäyntiin

� erityisopettajan selvitys oppimisvaikeuksista

� varataan erityisopettajalle tunteja kouluun kiin-nittymistä ajatellen

� puuttuminen kiusaamiseen

� ryhmäyttäminen koulun omin voimin

Viikko 39

Luokanvalvoja selvittää asiaa huoltajien kansa.

Käy ilmi, että Janilla on myös edellisessä koulussa

ollut paljon poissaoloja.

� Janin tilanteeseen ja historiaan tutustuminen

� vanhempien vartti tai Wilman kautta yhteys ko-tiin

� luokanvalvoja edelliseen kouluun yhteydessä

� luokanvalvoja nopeasti yhteydessä erityisopet-tajaan

� pohdinta miten Janin koulunkäynti saadaan su-jumaan

� Janin vahvuuksien ja kiinnostuksenkohteidenkartoitus

� samanaikaisopetuksen järjestäminen

� kiusaamisen selvitys koulussa

� Janin ja kiusaajien kanssa puhuminen

� vertaissovittelu

� mentori-oppilas Janille

� sosiometri

� ryhmäyttäminenyhteistyössänuorisotyönkans-sa

� keskustelutmuidenopettajienkanssa kiusaami-sesta

� välituntien seuranta

opinto-ohjaaja tapaa kaikki 8.luokkalaiset

� keskustelu Janin kanssa tilanteestaan

� oppimisen tukeminen, oppimissuunnitelmanlaadinta

� opettaja ja kuraattori keskustelevat

� kuraattori kotikäynnille


� kuraattorin, psykiatrisen sairaanhoitajan ja psy-kologin kanssa työnjako

� tapaaminen tai puhelinkontakti Janin kanssa

Lokakuu, viikko 40

Kuraattori pyrkii aloittamaan viikoittaiset tapaa-

miset Janin kanssa, mutta hän ei saavu sovittuihin

tapaamisiin. Vanhempien mielestä Jania kiusa-

taan. Vanhempien ja opettajien välillä on erimieli-

syyttä siitä, kiusataanko Jania. Vanhempien mieles-

tä Jania kiusataan, opettajat eivät näe asiaa sa-

moin.

� terveydenhoitaja kutsuu koululääkärin vastaan-otolle

� poissaolojen syiden selvittäminen

� apulaisrehtorin keskustelu Janin ja vanhempienkanssa

� motivointi koulunkäyntiin

� yleisen tuenmahdollistaminen Janille

� psykologin konsultointi

� oppimisvaikeuksien ja mielenterveyspulmienselvittäminen

� luokanvalvojan kanssa keskustelut

� kuraattorin työpari

� Janin psyykkisen tilanteen selvittäminen

� psykiatrinen sairaanhoitaja kotikäynnille

� eteenpäin ohjaus tarpeen mukaan lääkärille,perheneuvolaan,psykiatrianpoliklinikalle,nuo-risoasemalle

� kuraattori Luotsiin yhteydessä

� verkostotapaaminen perheen kanssa

� Janin historian selvittäminen

� välineitä kiusaamisasian selvittämiseen ja käsit-telyyn

� Jani vuodeksi mukaan toimintaan

� pienryhmätoiminta, sosiaalisten taitojen har-joittelu

� vanhempien tukeminen, vanhempien ryhmä

� perheneuvolan ja lastensuojelun konsultaatio

� lastensuojelutarpeen selvittäminen

� verkostopalaveri koulussa

Marraskuu, viikko 44

Janin ja hänen vanhempiensa sekä Luotsin kanssa

pyritään järjestämään neuvottelu. Janin poissaolot

jatkuvat edelleen.

� oppilashuollon, Luotsin, perheneuvolan ja las-tensuojelunmoniammatillinen yhteistyö

� Luotsin tutustumisjakso

� Luotsin tuki Janin vapaa-aikaan

� luokkakonsultaatio

� lastensuojelun konsultaatio

� Lastensuojelu

� lastensuojeluilmoitus

� tilanteen selvittely ja arvio

� työnjako ja työmuodot, esim.parityökuraattorinkanssa

� kotikäynnit

� Perheneuvolan konsultaatio

� yhteistapaaminen lastensuojelun ja vanhempi-en kanssa

� perheterapia

� perheenmotivointi ja aktivointi

� selvitys vanhempien tilanteesta, yhteistyöedel-lytysten luonti

� sykiatrian poliklinikkaan yhteys


KUVIO-, KARTTA JAKAAVIOLUETTELO

1. Kokemus oppilashuollon tuesta, 8. ja 9. luokan oppilaat Helsingissä,

2002–2010, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

2. Perusopetuksen oppilasmäärä vuosiluokilla 1–9 Helsingissä,

2000–2009. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28

3. Erityisen tuen oppilaat¹ Helsingissä ja koko maassa, 2001–2009, % . . 29

4. Oppilasmäärä perusopetuksen lisäopetuksessa Helsingissä ja

koko maassa, 2001–2009, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30

5. Koulupsykologien ja -kuraattorien asiakkaat luokka-asteittain,

2008–2010, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32

6. Yhteydenottajat koulupsykologien ja -kuraattorien asiakastyössä,

2008–2010, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32

7. Yhteydenoton syy, 2008–2010, %. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32

8. Yhteistyötahot koulupsykologien ja -kuraattorien asiakastyössä,

2008–2010, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33

9. Avohuollossa, sijoitettuna ja laitoshuollossa olleet lapset ja nuoret

sekä kiireellisesti huostaanotetut/sijoitetut, 2004–2010 . . . . . . . . . . . . 36

10. Vastaanotetut lastensuojeluilmoitukset, 2002–2010 . . . . . . . . . . . . . . . 36

11. Lastensuojelun 0–17-vuotiaiden asiakkaiden ikäryhmittäinen

osuus lapsiväestöstä, 2007–2010, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37

12. Huostassa olleet sekä kiireellisesti sijoitetut lapset ja nuoret

ikäryhmittäin, 2008–2010 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37

13. Omaisuusrikokset Helsingissä, 2000–2009, syylliseksi epäilyt

nuoret henkilöt. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46

14. Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset Helsingissä,

2000–2009, syylliseksi epäillyt nuoret henkilöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46

15. Ammattiryhmittäiset vastausprosentit, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48

16. Oppilashuoltoryhmien vastaajat, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49

17. Oppilashuoltoryhmän jäsenten paikallaolo koulussa. . . . . . . . . . . . . . 49

18. Vastaajien työkokemus nykyisissä tehtävissä ja

oppilashuoltoryhmässä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50

19. Lukuvuonna 2009/10 oppilashuoltoryhmään kuuluu, % . . . . . . . . . . . 50


20. Vaihtuneet oppilashuoltoryhmän jäsenet, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50

21. Oppilashuoltoryhmä asettaa säännöllisesti tavoitteita

työskentelylleen, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51

22. Oppilashuoltoryhmän toiminta asettamiensa tavoitteiden

mukaisesti, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51

23. Oppilashuoltotyön suunnitteluun ja kehittämiseen osallistuvat, % . . 52

24. Oppilashuoltoryhmä huomioi työssään, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54

25. Yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa, % . . . . . . . . . . . . . . . 55

26. Oman työajan riittävyys, %. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56

27. Oppilashuoltoryhmän kokousajan riittävyys, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58

28. Oma työaika ja oppilashuoltoryhmän kokousajan riittävyys työn

suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58

29. Työajan riittävyys, oma ja oppilashuoltoryhmän arvio, % . . . . . . . . . 60

30. Yhteistyötahojen työajan riittävyys, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62

31. Oman työajan riittävyys ja oppilashuoltoryhmän kokousajan

riittävyys oppilasasioiden käsittelyyn, %. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64

32. Koulun henkilöstön ja muiden tahojen työajan riittävyys, % . . . . . . . 64

33. Vaihtuneet oppilashuoltoryhmän jäsenet 2009/10, % . . . . . . . . . . . . . 65

34. Vastausprosentit tahoittain, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79

35. Vastaajat ammattiryhmittäin, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79

36. Vastaajat tahoittain, %. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79

37. Työkokemus nykyisissä tehtävissä, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80

38. Yhteistyö oppilashuoltoryhmien kanssa, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80

39. Osallistuminen koulun oppilashuoltotyöhön, % . . . . . . . . . . . . . . . . . 81

40. Oppilashuoltotyöhön osallistumiseen sisältyy, % . . . . . . . . . . . . . . . . 81

41. Osallistuminen oppilashuoltoryhmien tapaamisiin, % . . . . . . . . . . . . 82

42. Vastaajan ammattitaidon ja moniammatillisuuden

hyödyntäminen oppilashuoltoryhmässä, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82

43. Moniammatillisuuden hyödyntäminen oppilashuoltoryhmässä, % . . 83

44. Yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa, % . . . . . . . . . . . . . . . 84

45. Oman työajan riittävyys oppilashuoltotyöhön osallistumiseen, % . . . 85

46. Koulussa työskentelevien työajan riittävyys, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87

47. Yhteistyötahojen työajan riittävyys, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88

48. Työajan riittävyys ja yhteistyön tiheys, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89


Kartta 1. Lastensuojelun 7–15-vuotiaat asiakkaat Helsingissä

suurpiireittäin, 2010, %. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38

Kaavio 1. Tutkimuksessa käytetyt aineistot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

Kaavio 2. Oppilashuoltotyö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

Kaavio 3. Oppilashuollon toimijat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

Kaavio 4. Helsingin kaupungin hallinto-organisaatio yhteisten

prosessien johtamisen näkökulmasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27

Kaavio 6. Oppilastarina yläkoululle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99

Kaavio 5. Oppilastarina alakoululle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99


TAULUKKOLUETTELO

1. Koulupsykologien ja koulukuraattorien keskimääräiset oppilasmäärät

suurpiireittäin, lukuvuosi 2010/11 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

2. Lastensuojelun asiakkaina olleiden alle 18-vuotiaiden osuus

vastaavanikäisestä väestöstä, 2007–2009, %. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38

3. Odotusajat osasto- ja avohoitoon Hyks lastenpsykiatriassa,

2008–2009, % . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42

4. Nuorisoasiainkeskuksen kontaktipinta nuorisotyöyksiköittäin, 2010 . 45

5. Rehtorin työajan ja oppilashuoltoryhmän kokousajan riittävyys, % . . 61

6. Kehittämisehdotukset matalan kynnyksen työmalleiksi . . . . . . . . . . . 75

7. Kehittämisehdotukset matalan kynnyksen työmalleiksi . . . . . . . . . . . 96

8. Haastattelujen teemat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101

9. Matalan kynnyksen palvelut oppilashuollossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107

10. Kokemukset moniammatillisesta oppilashuollollisesta yhteistyöstä . 118

11. Toimenpide-ehdotukset oppilashuoltotyön kehittämiselle . . . . . . . . . 128


LÄHTEET

Ahtola, Annarilla (2007): Koulupsykologin työ Suomessa. Opettajien ja muun oppilashuolto-henkilöstön käsityksiä. Lisensiaatintutkielma. Turun yliopisto. Psykologian laitos.

Ala-Outinen, Annina (2010): Hyvinvoinnin tukiverkko koetuksella. Helsingin palveluvirastojentoiminta kaupunginosien eriytymisen ehkäisemiseksi. Helsingin kaupungin tietokeskus,tutkimuksia 2010:3, Helsinki.

Aluesarjat 2011. Helsingin kaupungin tietokeskus. http://80.248.160.248/Auroran koulu 2010. Suullinen tieto. Auroran koulun Internet-sivut.

http://www.aurk.edu.hel.fi/Avoimet foorumit (2008). Nuorten ehdotusten ja päättäjien lupausten yhteenveto (luonnos).

Nuorten avoimet foorumit 2008.Haartmanin koulun Internet-sivut. http://www.haartman.edu.hel.fi/Halttunen-Sommardahl, Riitta (1994): Koulun oppilashuolto ja koulutus- ja sosiaalipoliittinen

ajanhenki. Luento Helsingin opetustoimen kuraattorija psykologitoiminnan 20-vuotis-juhlassa Helsingissä 23.11.1994. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarjaB6:1995.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Internet-sivut.http://www.hus.fi/?path=1

Helsingin esi- ja perusopetuksen oppilashuolto 2009. Raportti 28.2.2009.Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus 2010–2011. Sähköpostilla pyydetyt tiedot.Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Internet-sivut.

http://www.hel.fi/hki/Nk/fi/EtusivuHelsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen toimintakertomus 2010. Helsinki: Helsingin

kaupungin nuorisoasiainkeskus.Helsingin kaupungin opetusvirasto 2010–2011. Sähköpostilla pyydetyt tiedot.Helsingin kaupungin opetusviraston Internet-sivut. http://www.hel.fi/wps/portal/Opetusvi-

rasto?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Opev/fi/EtusivuHelsingin kaupungin opetusviraston Internet-sivut, Kouluterveyskysely 2010: Peruskoulujen

8. ja 9. luokan oppilaat, indikaattorikoosteet IIA:http://www.hel.fi/hki/opev/fi/Palvelut/Julkaisut/Muita+julkaisuja

Helsingin kaupungin sisäinen puhelinluettelo.Helsingin kaupungin sosiaalivirasto 2010–2011. Sähköpostilla pyydetyt tiedot.Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, vuositilastot.Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Internet-sivut.

http://www.hel.fi/hki/Sosv/fi/EtusivuHelsingin kaupungin suomenkielisten peruskoulujen opetussuunnitelmanmuutokset ja täy-

dennykset, 31.5.2011.Helsingin kaupungin terveyskeskus 2010–2011 . Sähköpostilla pyydetyt tiedot.Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Internet-sivut.

http://www.hel.fi/wps/portal/Helsingin kaupunginterveyskeskus?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Terke/fi/Etusivu

Helsingin kaupungin terveyskeskus, vuositilastot.


Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma vuosille 2009–2012. Helsinki:Helsingin kaupungin hallintokeskus.

Helsingin nuorisoasema 2010. Sähköpostilla pyydetyt tiedot.Helsingin perheneuvola 2010. Sähköpostilla pyydetyt tiedot.Helsingin poliisi 2010. Suullinen tieto ja sähköpostilla pyydetyt tiedot.Helsingin väestöennuste 2009–2040. Helsingin kaupungin tietokeskus, tilastoja 2008:39, Helsin-

ki.Helsinki–Vantaa-selvitys. Toimintaympäristön nykytilan kuvaus ja kehitys.

Toimintaympäristöryhmä 2010.Henkilöstö-raportti 2009. Helsinki: Helsingin kaupungin opetusvirasto.Hyks lastenpsykiatria 2010. Sähköpostilla pyydetyt tiedot.Hyks nuorisopsykiatria 2010. Sähköpostilla pyydetyt tiedot.Itäinen nuorisoasema 2010. Suullinen tieto ja sähköpostilla pyydetyt tiedot.Jauhiainen, Arto (1993): Koulu, oppilaiden huolto ja hyvinvointivaltio. Suomen oppivelvolli-

suuskoulun oppilashuollon ja sen asiantuntijajärjestelmienmuotoutuminen 1800-luvunlopulta 1990-luvulle. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C osa 98. Turku: Turun yliopisto.

Kartovaara, Eija (2009): Opetuksen järjestäjien ja rehtorien näkemyksiä ja kokemuksia perus-opetuksen vuoden 2004 opetussuunnitelmauudistuksesta. Opetushallitus.

Klaarin Internet-sivut: http://www.ehkapa.fi/klaarihelsinki/klaari-fi/Konu, Anne (2002): Oppilaiden hyvinvointi koulussa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.

Terveystieteen laitos. Tampere: Tampereen yliopisto.Korkeakivi, Riitta (2010): Ressun pesti on riski ja mahdollisuus. Opettaja 26.11.2010,16–19.Kouluväkivalta. Katsaus laittomiin uhkauksiin ja eriasteisiin pahoinpitelyrikoksiin

1.1.2009–3.3.2010 väliseltä ajalta Helsingin kouluissa. Helsingin poliisin muistio, 2010.Kouluhyvinvointityöryhmänmuistio (2005): Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvi-

tyksiä 2005:27. Opetusministeriö. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto. Helsinki:Opetusministeriö.

Kouluterveydenhuollon laatusuositus (2004): Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:8.Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto: Helsinki.

Kuusikko-työryhmä, Lastensuojelun työryhmä (2009): Kuuden suurimman kaupunginlastensuojelu 2009. Helsinki: Kuusikko-työryhmä.

Lasten foniatrinen poliklinikka ja puheterapiapalvelut. 2010. Sähköpostilla pyydetyt tiedot.Lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen toteutumisen seuranta, Khs 2010–690.

http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Esitys/2010/Halke_2010-05-19_Kvsto_09_El/4473F0A2-26E8-47BE-BC24-96840B8ADC9D/Lasten_ja_nuorten_psykiatristen_palvelujen_toteutu.html

Lastenlinnan koulun Internet-sivut. http://www.lastk.edu.hel.fi/Lauha, Heikki (2009): Nuorisotyöyksiköt ja alueellinen kouluyhteistyö. Kartoitus nuorisotyöyk-

siköiden kouluyhteistyöstä lukuvuonna 2008–2009 alueellisten palvelujen osastolla.Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus.

Lommi, Anni & Luopa, Pauliina & Puusniekka, Riikka & Vilkki, Suvi & Jokela, Jukka & Kin-

nunen, Topi (2010): Kouluterveys 2010. Helsingin kuntaraportti. Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos,Helsingin kaupunki, Terve ja turvallinen kaupunki -neuvottelukunta, Nuorisoasiainkes-kus, Opetusvirasto, Sosiaalivirasto, Terveyskeskus Helsinki: Helsingin kaupunki ja Tervey-den ja hyvinvoinnin laitos.


Miettinen, Heikki (2007): Koulupalvelut Helsingin 3., 4., 5. ja 7. suurpiirissä 2006–2007. Kysely-tutkimuksen tulokset. Helsingin peruskoulua käyvien lasten vanhemmat arvioivat koulu-palvelujen laatua. FCG Efeko Oy. Tutkimuksia 294–2007.

Miettinen, Heikki (2008): Koulupalvelut Helsingin 1., 2. ja 6. suurpiirissä 2007–2008 sekä yh-teenveto tuloksista 1997–2008. Kyselytutkimuksen tulokset. Helsingin peruskoulua käyvi-en lasten vanhemmat arvioivat koulupalvelujen laatua. FCG Efeko Oy. Tutkimuksia320–2008.

Miettinen, Heikki & Pertola, Sari (2010): PKS 8-luokkien palvelukykykysely 2009–2010. FCG.Nieminen, Pirkko &Nevalainen, Vesa &Holma, Juha (2010) (toim.): Psykologian ammattikäy-

tännöt 2010. Edita: Helsinki.Nuoret alueittain 2011 (ennakkotieto). Helsingin kaupungin tietokeskus.Oikeusministeriö (2009): Jokelan koulusurmat 7.11.2007. Tutkintalautakunnan raportti.

Oikeusministeriön julkaisuja 2:2009. Helsinki: Oikeusministeriö.OpetushallituksenWera-web-raportointipalvelu. https://www.data.oph.fi/wera/wera.Opetusministeriö (2002): Oppilaan hyvinvointi ja oppilashuolto. Opetusministeriön työryhmien

muistioita 2002:13. Helsinki: Opetusministeriö.Opetusministeriö (2005): Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen kehittä-

mistyöryhmänmuistio. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33.Helsinki: Opetusministeriö.

Opetusviraston toimintasuunnitelma 2011. Helsinki: Helsingin kaupungin opetusvirasto.Opetusviraston vuosikertomus 2010. Helsinki: Helsingin kaupungin opetusvirasto.Oppilas- ja opiskelijahuollon kehittämistyöryhmä (2003): Oppilas- ja opiskelijahuolto Helsin-

gissä. Oppilas- ja opiskelijahuollon kehittämistyöryhmänmuistio. Helsingin kaupunginopetusviraston julkaisuja B2:2003. Helsinki.

Pelkonen, Marjaana ja Kolimaa, Maire (2009): Terveystarkastukset; sisältö ja määrä. Sosiaali-ja terveysministeriö Power Point -esitys 10.9.2009.

Peruskoulun yläluokkalaisten ja lukiolaisten hyvinvointi 2000/2001–2008/2009. Kouluter-veyskysely 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 5.1.2010:http://info.stakes.fi/NR/rdonlyres/DC2944EE-0D93-49AB-BA6E-EB07CECB21AF/0/ko-komaa_yhdistetty_2009.pdf

Perusopetuksen laatukriteerit 2010. Opetusministeriön julkaisuja 2010:6.Opetusministeriö.Perusopetuksen opetussuunnitelman kuntakohtainen osuus (2005). Helsingin kaupungin

opetusviraston perusopetuslinja.Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteidenmuutokset ja täydennykset. Opetushalli-

tus 2010. DNRO 50/011/2010Pulkkinen, Suvi (2011): Oppilashuollon tarve ja riittävyys Vuosaaren peruskouluissa.

Kandidaatin tutkielma. Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitos.Rimpelä, Matti & Rigoff, Anne-Marie & Kuusela, Jorma ja Peltonen, Heidi (toim.) (2007):

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen peruskouluissa. Perusraportti kyselystä 7.-9.-vuo-siluokille. Vammala: Opetushallistus ja Stakes.

Rimpelä, Matti & Kuusela, Jorma & Rigoff, Anne-Marie & Saaristo, Vesa jaWiss, Kirsi (2008):Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen peruskouluissa 2. perusraportti kyselystä1.–6.-vuosiluokkien kouluille. Vammala: Opetushallitus ja Stakes.

Rimpelä, Matti & Bernelius, Venla (toim.) (2010): Peruskoulujen oppimistulokset ja oppilaidenhyvinvointi eriytyvällä Helsingin seudulla: MetrOP-tutkimus 2010–2013; mitä tiedettiintutkimuksen käynnistyessä keväällä 2010? Helsinki: Helsingin yliopisto, Geotieteiden jamaantieteen laitos, 2010.


Rimpelä, Matti & Fröjd, Sari & Peltonen, Heidi (toim.) (2010): Hyvinvoinnin ja terveydenedistäminen perusopetuksessa 2009. Helsinki: Opetushallitus, 2010.

Roine, Mira & Puusniekka, Riikka & Luopa, Pauliina & Kinnunen, Topi & Jokela, Jukka(2011): Kaikki mukaan! Yhteisöllisyys Helsingin peruskoulujen voimavaraksi. Helsinki:Helsingin kaupunki ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsingin kaupunki, Opetusviras-to/Perusopetuslinja.

Sipilä-Lähdekorpi Pirkko (2004): ”Hirveesti tekijänsä näköistä”. Koulukuraattorin työ perus-koulun yläluokilla. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Sosiaalityön tutkimuksen laitos.Tampere: Tampereen yliopisto.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2009): Oppilas- ja opiskelijahuoltotyöryhmän toimenpide-ehdo-tukset. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:34. Helsinki:Sosiaali- ja terveysministeriö.

Stenvall, Elina (2009): Oppilashuollon lähtökohdat, nykytilanne ja haasteet Helsingissä.Helsingin kaupungin tietokeskus. Julkaisematon esitutkimus.

THL:n uutiskirje 3/2010 (14.6.2010). Koulujen oppilashuolto ei vielä ole asetuksenmukaista:http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/ajankohtaista/uutiskirjeet/thln_uutiskirje/3_2010_1

Tilastokeskus. StatFin-tilastotietokanta. http://stat.fi/tup/tilastotietokannat/index.htmlToimintasuunnitelma 2010–2012, Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto. Helsinki:

Helsingin kaupungin terveyskeskus.Tuominen, Martti (2009): Poikkileikkaukset nousevat otsikoihin. Nuorten väkivalta Helsingissä

1997 ja 2005. Helsingin kaupungin tietokeskus, tutkimuksia 2009:7, Helsinki.Tuominen, Martti (2007): Lapset ja nuoret rikoksentekijöinä ja uhreina. Teoksessa Lasten ja

perheiden elinolot Helsingissä. Helsingin kaupungin tietokeskus, tilastoja 2007:41, Hel-sinki.

Vehkalahti, Kimmo (2008): Kyselytutkimuksenmittarit ja menetelmät. Helsinki: Tammi.Wiss, Kirsi & Rimpelä, Matti (2010): Oppilashuollon henkilöstö ja toiminnan painostus. Teok-

sessa Matti Rimpelä, Sari Fröjd & Heidi Peltonen (toim.) (2010) Hyvinvoinnin ja terveydenedistäminen perusopetuksessa 2009. Helsinki: Opetushallitus, 2010, 156-170.

World Health Organization (2008): Inequalities in Young People´s Health. Health Behaviour inSchool-aged Children. International Report from the 2005/2006 Survey.World Health Organization: Scotland.


HELSINGIN KAUPUNKI KUVAILULEHTITIETOKESKUS

PL 5500

00099 HELSINGIN KAUPUNKI

Tekijä(t)

Vismanen Elina

Nimike

Oppilashuolto Helsingissä – odotukset, toiveet ja arjen todellisuus

Julkaisija (virasto tai laitos) Julkaisuaika Sivumäärä, liitteet

Helsingin kaupungin tietokeskus 2011 s.171

Hinta14 €

Sarjan nimike

Tutkimuksia – Helsingin kaupungin tietokeskus

Osanumero

2011:1

Tiivistelmä

Asiasanat

oppilashuolto, koulu, hyvinvointi, positiivinen diskriminaatio, alueelliset tarpeet, yhteistyö

Kieli

Jakelupuh. 310 36293

Myynti

Tietokeskuksen kirjasto: Siltasaarenkatu 18–20, 00099 Helsingin kaupunki, puh. 310 36377

fin, swe, eng

Tutkimuksessa selvitettiin peruskoulun oppilashuollon riittävyyttä Helsingissä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tie-toa yhteistyön edellytyksistä, haasteista ja prosesseista oppilashuollossa eri toimijoiden näkökulmasta. Aineistona käy-tettiin valmiita tilastoja ja selvityksiä sekä tutkimusta varten kerättyjä kyselytutkimus- ja ryhmähaastatteluaineistoja.Oppilashuollolla tarkoitetaan oppilaiden tasapainoisen kasvun ja kehityksen edistämistä sekä hyvän oppimisen edellytyk-sien luomista. Oppilashuoltotyö kattaa oppilaiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja vastuu siitä kuuluukoulun kaikille aikuisille.

Helsingissä oppilashuolto on valtakunnallisesti tarkastellen vakiintunutta ja suhteellisen hyvin resursoitua. Hyvistä ai-keista ja toimivasta järjestelmästä huolimatta oppilashuolto ei kuitenkaan aina toimi kaikilta osin. Tutkimuksen tuloksetosoittavat suurimpana haasteena olevan alueelliset erot sekä työntekijöiden kiire ja suurehko työmäärä. Syitä kiireeseenon tutkimuksen perusteella useita: suuret luokkakoot, koulupäivän tiukkatahtisuus, koulukuraattorien ja -psykologien re-sursoinnin riittämättömyys, erot alueiden, koulujen ja oppilaiden tuen tarpeessa sekä jonot koulun ulkopuolisten tahojenpalveluihin. Oppilashuoltopalveluissa on havaittavissa alueellista kuormittuneisuutta, mikä näkyy erityisesti henkilöstönvaihtuvuutena. Myös muita tilastoja tarkastellessa on havaittavissa alueellisia eroja lasten ja nuorten palveluidenkäyttötarpeessa.

Oppilashuollon kehittämistarpeet voidaan tiivistää neljään pääkohtaan:

1. Opettajien oppilashuoltotyön tukeminen. Opettajien päivittäin tekemä oppilashuoltotyö on ensisijainen oppilashuollolli-nen toimi ja opettajille tulisi varmistaa riittävät ajalliset mahdollisuudet toteuttaa tätä työtä.

2. Alueelliset tarpeet. Resurssien jaossa ja kohdentamisessa olisi huomioitava nykyistä paremmin alueiden erilaiset so-sio-ekonomiset profiilit ja oppilasainekset.

3. Nuoriso- ja sosiaalitoimen jalkautuminen kouluun. Oppilaiden sosiaalisen tuen tarpeitten todetaan muuttuneen, ja nuo-riso- ja sosiaalitoimelta haluttaisiin enemmän jalkautuvaa työtä kouluille.

4. Yhteistyökäytäntöjen yhtenäistäminen. Yhteistyötä olisi aiheellista ohjata selkeät ja pysyvät, työntekijöistä riippumat-tomat, kaupunkitasoiset käytännöt ja rakenteet.

ISSN 1455-724X (painettu)

ISSN 1796-7228 (verkossa)

ISBN (painettu) 978-952-272-088-7

ISBN (verkossa) 978-952-272-089-4

Julkaisutilauksetp. (09) 310 36293

Internetwww.hel.fi/tietokeskus


Minkälaisena näyttäytyy peruskoulun oppilashuollon tarve ja riittävyys tämän hetken Helsingissä? Minkälaiset edellytykset, haasteet ja prosessit leimaavat oppilashuoltoa ja siihen kytkeytyvää moniammatillista yhteistyötä? Mikä on toimivaa, mitä voitaisiin vielä kehittää?

Tässä tutkimuksessa selvitetään peruskoulun oppilashuollon riittävyyttä Helsingissä eri toimijoiden näkökulmasta. Kysymyksenasettelua läpäisee kaksi näkökulmaa: oppilaiden hyvinvointi sekä oppilashuollon eri toimijoiden välinen yhteistyö. Tutkimuksen alkuosassa tarkastellaan oppilashuollon käsitettä ja kehitystä, aiheesta aiemmin tehtyjä tutkimuksia sekä oppilashuollon toimintaympäristöön liittyvien tilastollisten muuttujien kehitystä 2000-luvulla Helsingissä. Tutkimuksen jälkimmäinen osio keskittyy tutkimushankkeessa kerätyn kysely- ja haastatteluaineiston tuloksiin sekä johtopäätöksiin.

Oppilashuollolla tarkoitetaan oppilaiden tasapainoisen kasvun ja kehityksen edistämistä sekä hyvän oppimisen edellytyksien luomista. Oppilashuoltotyö kattaa oppilaiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja vastuu siitä kuuluu koulun kaikille aikuisille. Oppilashuoltotyöhön sisältyy sekä yhteisöllistä että yksilöllistä tukea.

Tutkimushanke käynnistettiin Helsingin kaupungin valtuustoaloitteen pohjalta kesällä 2009. Hanke on toteutettu tietokeskuksen, opetusviraston, sosiaaliviraston, terveyskeskuksen ja nuorisoasiainkeskuksen yhteistyönä. Tutkimus kytkeytyy myös Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan 2009–2012 sekä Hyvinvointia moniammatillisella yhteistyöllä-hankkeeseen.

TUTK

IMUK

SIA 2

011

1

elina vismanen oppilashuolto helsingissÄ odotukset ... · internet tilaukset, jakelu...

Documents