HAAPAJÄRVEN VANHAN SAIRAALANRESTAUROINT I JA KÄY T TÖTARKOITUKSEN MUUTOS

DIPLOMITYÖ l SAARA-MARIA KOSKINEN l OULUN YLIOPISTO l ARKKITEHTUURIN TIEDEKUNTA l VALVOJA : LEHTORI ANU SOIKKELI l OULU 17.5.2016

2

DiplomityöOulun YliopistoArkkitehtuurin tiedekuntaValvoja: Lehtori Anu Soikkeli

Kannen ja sisäkannen kuvat: Saara-Maria KoskinenTaitto: Saara-Maria Koskinen

Oulussa 17.5.2016Saara-Maria Koskinen

HAAPAJÄRVEN VANHAN SAIRAALANRESTAUROINTI JA KÄYTTÖTARKOITUKSEN MUUTOS

3

Tekijä: Saara-Maria Koskinen Työn nimi: Haapajärven vanhan sairaalan restaurointi ja

käyttötarkoituksen muutosPäiväys: 17.5.2016Sivumäärä: 117Koulutusohjelma: Arkkitehdin tutkinto, arkkitehtuurin koulutusohjelmaOpintosuunta: Kestävä rakennettu ympäristö / RakennussuunnitteluTyön laji: DiplomityöTyön pääohjaaja: Anu Soikkeli

4

5

Tässä diplomityössä on tutkittu Haapajärven vanhalle kunnansairaalalle

uutta käyttötarkoitusta restaurointisuunnitelmineen. Suunnitelmien

pohjaksi rakennuksen arvoja on kartoitettu, rakennuksen historiaa ja

säilyneisyyttä tutkittu sekä tehty tarkempi vauriokartoitus nykyhetken

kunnosta. Näihin tietoihin perustuen on etsitty sekä itse rakennusta

että haapajärvisiä mahdollisimman hyvin palveleva

käyttötarkoituskokonaisuus, joka säilyttäisi kohteen

rakennushistorialliset arvot mahdollisimman hyvin tuoden

rakennukseen samalla uuden, nykyaikaisen kerroksen osaksi

rakennuksen käyttötarkoitushistoriaa.

Vanha kunnansairaala on vuonna 1926 aikansa hyvien rakennustapojen

mukaisesti hirrestä rakennettu kaksikerroksinen sairaalarakennus, joka

edustaa hyvin aikansa tyypillistä kunnansairaalarakentamista. Kohde

on kokenut kaksi suurempaa rakenteellista muutosta, joista

ensimmäisen yhteydessä 1950-luvulla poistettiin alkuperäiset

peltikuoriset lämmitysuunit sekä hormit ja savupiiput siirryttäessä

uuteen vesikiertoiseen patterilämmitysjärjestelmään. Samassa

yhteydessä yläkertaan rakennettiin henkilökunnan asuntoja, mitä

varten myös yksi kattoikkuna on lisätty itäjulkisivuun.

Rakennus on toiminut sairaalakäytössä aina 1960-luvun lopulle asti,

jolloin uusi sairaalarakennus valmistui. Tyhjilleen jäänyt vanha sairaala

peruskorjattiin tuolloin 1970-luvun rakennustapojen mukaisesti ja

uudistetussa rakennuksessa aloitti maitolaboratorio. Samassa

TIIVISTELMÄ

yhteydessä myös alkuperäiset pieniruutuiset ikkunat huutokaupattiin ja

tilalle teetettiin kliinisemmät ja yksinkertaisemmat 1970-luvun ihanteita

vastanneet ikkunat. Tuolloin myös täytepohjaperustus korvattiin

maanvaraisella alapohjaratkaisulla, mikä sittemmin on aiheuttanut

rakennuksessa sisäilmaongelmia. Myös muita muutoksia on tehty

tuona aikana erityisesti seinärakenteiden osalta.

Tässä työssä rakennuksen uudeksi käyttötarkoitukseksi esitetään

yhteisöllistä käyttöä teehuoneena sekä yritysten ja yhteisöjen

keskittymänä. Lisäksi teehuoneen yläkertaan avataan suurempi

kokoontumis- ja näyttelytila, jollaiselle Haapajärvellä oli

käyttäjäkatselmuksen perusteella selkeä tarve. Korjaustoimenpiteet

sekä uuden käyttötarkoituksen edellyttämät muutokset tehdään

pääasiassa palauttavan restaurointiperiaatteen mukaisesti alkuperäisiä

hirsirakenteita säästäen. Tilamuutosten vaatimat purkutoimenpiteet

kohdistetaan 1950- ja 1970-luvun kerroksiin, jotka sopivat rakennuksen

alkuperäiseen arkkitehtuuriin huonosti. Kylmien ullakkotilojen

käyttöönoton myötä rakennukseen on tuotava myös uusia,

alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavia ratkaisuja, joilla yläkerran

aulatilasta saadaan tehtyä talvellakin lämmintä oleskelutilaa. Tällöin

palauttavaa restaurointiperiaatetta ei voida suoraan soveltaa, minkä

seurauksena uuden käyttötarkoituksen edellyttämä lämmin lisärakenne

on rehellisesti uusi, oman aikansa korkeatasoista arkkitehtuuria

edustava kerrostuma, joka tehdään alkuperäisiä rakenteita kunnioittaen.

6

KIITOKSET

Iso kiitos projektissa mukana olleille Haapajärven kaupungin edustajille.

Yhteistyö on ollut erittäin sujuvaa ja sähköposteihini on vastattu

poikkeuksellisen nopeasti. On ollut ilo tehdä tätä projektia kanssanne.

Lämmin kiitos myös Haapajärven kotiseutuneuvos Juha Eroselle -

tietosi ja aikasi ovat olleet erittäin arvokkaita tätä projektia tehdessä.

Kiitoksia myös KAAPO-hankkeen tiimille. Tämän projektin myötä olen

saanut oppia paljon uutta ja kokeilla omia siipiäni arkkitehtina - kiitos

paljon tämän mahdollisuuden antamisesta minulle.

Ja lopuksi Anulle erityisen iso kiitos - sekä tämän työn ohjaamisesta,

että koko kuuden vuoden ajasta omaopettajanani. Olet ollut iso tuki ja

aina läsnä, kun olen tukea ja ohjausta tarvinnut. Ja erityisesti kiitos siitä,

että olet uskonut minuun, kun itse en sitä aina ole muistanut tehdä.

Kiitos.

7

SISÄLLYSLUETTELO

TIIVISTELMÄ

JOHDANTO

1. HISTORIA

1.1 Haapajärven kaupunki

1.2 Kunnansairaaloiden syntyhistoriaa Suomessa

1.3 Tyyppipiirustuksista kunnansairaalaksi

1.4 Haapajärven entisen kunnansairaalan historia

1.5 Säilyneisyys

2. RAKENNUKSEN KUVAUS

2.1 Sairaalarakennus ympäristöineen

2.2 Julkisivut

2.3 Alakerta

2.4 Yläkerta

2.5 Rakenteet

2.6 Restaurointiperiaate ja arvottaminen

3. RAKENNUKSEN KUNTO

3.1 Nykyhetken vauriokartoitus

3.2 Mikrobivaurioista

3.5 Vaurioiden korjaaminen

3.6 Lisälämmöneristämisestä

3.7 Korjaustoimenpiteiden rahoittamisesta

4. SUUNNITELMA

4.1 Uuden käyttötarkoituksen valinta

4.2 Suunnitelmat uudesta käyttötarkoituksesta

4.3 Yläkerran keskeistilan kehitysprosessi

4.4 Pihan toiminnot

5. YHTEENVETO

LÄHTEET

LIITTEET

5

8

11

12

14

16

20

28

39

40

50

54

60

67

68

73

74

88

90

94

95

97

98

100

112

114

116

8

JOHDANTO

Tämä työ on aloitettu toimimalla Pohjois-Pohjanmaan Liiton KAAPO-

hankkeen harjoittelijana kaksi kuukautta, jonka jälkeen suunnitelmia on

laajennettu ja tarkennettu omalla ajalla diplomityöksi asti. KAAPO-

hanke on EU-rahoitteinen kaupunkien ja kuntakeskusten

kehittämishanke Pohjois-Suomessa, minkä ohjauksesta ja toteutuksesta

vastaa Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hankkeessa mukana on 11 kaupunkia

ja kuntaa Pohjois-Pohjanmaan alueelta, ja joista yhtenä toimii

Haapajärven kaupunki.

Haapajärven kaupungin puolesta diplomityötä on ollut ohjaamassa

kolmihenkinen työryhmä, missä on toiminut kaupunginjohtaja,

kiinteistöpäällikkö ja tekninen johtaja. Pohjois-Pohjanmaan Liiton

puolesta työtä on ollut ohjaamassa niin ikään kolmihenkinen työryhmä

projektikoordinaattorin johdolla. Diplomityöaihe on siis todellinen

hanke, jonka tarkoituksena on tulevaisuudessa toteuttaa tehdyt

suunnitelmat ja kunnostaa sairaalarakennus. Haapajärven kaupungilla

on ollut selkeä tahtotila tutkia rakennuksen palauttamista entiseen

loistoonsa korjaten 1970-luvulla tehdyt, rakennusteknisesti virheelliset

ratkaisut, jotka nykyisin sisäilmaongelmia aiheuttavat.

Rakennuksen käyttötarkoitushistoria on viime vuosien osalta ollut

haasteellinen, eikä pysyvämpää käyttötarkoitusta ole löytynyt sen

jälkeen, kun elintarvikelaboratorion toiminta loppui vuosituhannen

vaihteessa. Kaupunki on myös yrittänyt myydä kulttuurihistoriallisesti

arvokasta rakennusta vuonna 2014, saamatta lainkaan ostotarjouksia

mahdollisesti osayleiskaavassa olevan suojelustatuksen tai

rakennuksessa havaittujen sisäimaongelmien vuoksi. Tälläkin hetkellä

rakennus on osittain vajaalla käytöllä osan rakennuksesta toimiessa

varastotiloina.

Suunnitelmien pohjaksi tässä työssä on aluksi keskitytty huolellisesti

tutkimaan ja dokumentoimaan rakennuksen historiaa ja nykytilaa,

joiden pohjalta ja lisäksi rakennuksessa olevia arvoja on kartoitettu.

Rakennuksen restaurointisuunnitelmien tarkoituksena on säilyttää

rakennuksessa havaitut arvot, sekä palauttamaan epäonnistuneiden

korjaustoimenpiteiden seurauksena poistettuja arvoja takaisin ja

näiden puitteissa löytämään rakennukselle käyttötarkoitus, joka

palvelisi parhaiten sekä haapajärvisiä että itse rakennusta ja sen

säilymistä tulevaisuudessa.

Käyttötarkoituksen osalta toiveita on kysytty sekä kaupungin edustajilta

että kaupunkilaisilta. Muutamia lehtihaastatteluja aiheen tiimoilta on

julkaistu paikallislehti Maaselässä, joista ensimmäisen yhteydessä on

pyydetty kaupunkilaisia laittamaan ideoita aiheesta allekirjoittaneen

sähköpostiin. Vastauksia tuli yksi, missä oli sitäkin kattavampi lista

erilaisia käyttötarkoituksia esitettynä. Annettujen lehtihaastattelujen

yhteydessä on myös käyty arvokkaita keskusteluja lehden toimituksen

kanssa siitä, millaisille tiloille Haapajärvellä olisi tarvetta sekä sitä,

millaisia käyttäjäryhmiä rakennukseen voisi tulla. Myös esitettyjen

käyttötarkoitusluonnosten pohjalta keskustelua on käyty, jonka

seurauksena ideat ovat jalostuneet paremmiksi ja paremmin

haapajärvisiä palveleviksi.

9

Kuva 1. Haapajärven vanhan sairaalan kaunis ullakkotila

Korjaussuunnitelmaluonnosten puitteissa järjestettiin myös

yleisötilaisuus, jonne kaupunkilaisia pyydettiin tulemaan luonnoksia

kommentoimaan ja aiheesta keskustelemaan, jolloin suunnitelmiin on

hyvä mahdollisuus vielä vaikuttaa. Kutsu oli kaupungin nettisivuilla

nähtävissä, ja sen lisäksi allekirjoittanut linkitti vielä kutsun kaupungin

sivuilta haapajärvisten facebook-ryhmään. Yleisötilaisuuteen saapui

vain viisi kiinnostunutta, joista yksi oli puhelimitse erikseen kutsumani

kotiseutuneuvos. Tilaisuus itsessään oli kuitenkin erittäin hyödyllinen ja

arvokkaita ideoita syntyi, vaikkei osallistujien määrä ehkä koko

kaupunkilaisia edustava otos ollutkaan.

Arvokkainta tietoa rakennuksen historiasta olenkin saanut juuri

kotiseutuneuvokselta haastattelujen ja keskusteluiden muodossa.

Haapajärvellä 1960-luvulta asti vanhan sairaalan lähettyvillä asuneena

hänellä on ollut sairaalan historiasta valtavasti arvokasta tietoa, mitä en

muualta olisi voinut saada. Myös käyttötarkoituksen pohdinnassa ja

tulevien korjausten suunnittelussa olen ottanut hänen näkemyksensä

kotiseudun asiantuntijana huomioon ja yrittänyt löytää parhaan

mahdollisen vaihtoehdon, joka palvelisi sekä rakennusta että

haapajärvisiä tulevaisuudessa parhaimmalla mahdollisella tavalla

tuoden jälleen rakennuksen alkuperäistä historiaa ja henkeä takaisin.

10

11

1. HISTORIA

12

1.1 Haapajärven kaupunki

Haapajärven kaupunki sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa.

Haapajärven pinta-ala on noin 790km², asukkaita kaupungissa on noin

7 440 ja asukastiheys 9,73 asukasta/km². Naapurikuntia ovat muun

muassa Haapavesi, Kärsämäki, Pihtipudas ja Pyhäjärvi. Asukasluku

Haapajärvellä on vähentynyt tasaisesti vuoden 1995 jälkeen, jolloin

kaupungissa asui hieman yli 8 500 asukasta. ¹

Haapajärven keskustaajama sijaitsee valtatien 27 (Kalajoki–Iisalmi) ja

kantatien 58 (Kangasala–Kärsämäki) risteyksessä. Haapajärven läpi

kulkee myös toimiva rautatieyhteys välillä Iisalmi–Ylivieska, mikä on

toiminut jo vuodesta 1925 lähtien, ja yhteyksiä Haapajärveltä esimerkiksi

Ouluun kulkee kaksi kertaa päivässä suuntaansa. Lisäksi Haapajärveltä

on ollut tavarajunayhteys Suolahteen ja sitä kautta Jyväskylään

vuodesta 1960 alkaen, mikä on mahdollistanut kaupungin kehittymisen.

Haapajärvestä tulikin kauppala vuonna 1967 ja kaupunginoikeudet se

sai vuonna 1977. Haapajärven rautatieasema sijaitsee noin kilometrin

päässä ydinkeskustasta.²

Vakinaisesti Haapajärven alue asutettiin 1540-luvulla, jolloin seudulle

saapui uudisasukkaita Savosta. Haapajärven kylä mainitaan

ensimmäisen kerran asiakirjoissa 1547. Kylä oli tuolloin osa Kalajoen

kirkkopitäjää, joka käsitti koko Kalajokilaakson. Vuonna 1560 oli

Haapajärvellä 4 taloa, ja taloluku kasvoi melko ripeästi, sillä jo

1600-luvun alussa taloja oli parikymmentä. Tämän jälkeen asutuskehitys

kuitenkin taantui ja isovihan jälkeen vuonna 1730 taloluku oli vain 17.

Sen jälkeen asukasluku alkoi nopeasti kasvaa. Vuonna 1750 asukkaita

oli 604 ja sata vuotta myöhemmin jo 3100. ³

Kuva 3. Haapajärven sijainti kartalla

Kuva 2. Haapajärven logo

¹ www.haapajarvi.fi

² Haapajärven kirja

³ Finlandia, Otavan iso maammekirja 8.

13

Teekaupungin tarina

Haapajärven profi loituminen Suomen teekaupungiksi on alkanut

sattumien kautta vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 1999 Belgian ja

Portugalin televisioissa pyöri Liptonin jääteemainos, jossa retkikunta

tarpoo arktisissa oloissa ja miltei hautautuu lumivyöryn alle.⁴ Mainos

on kuvattu Rukalla, mutta tarinan tapahtumapaikaksi on silti valittu

eksoottisemman kuuloinen Haapajärvi, jonka nimi vilahtaa kylteissä.

Mainoksesta virinneen yhteistyön seurauksena Suomen Unilever Oy:n

tiedottaja kävi julistamassa 22.12.1999 Haapajärven teekaupungiksi.

Puolivahingossa alkanutta teekaupungin tarinaa on sittemmin viety

eteenpäin aktiivisesti ja luotu kaupunkiin tapahtumia teeaiheen

ympärille. ⁵

Viimeisten 25 vuoden aikana Haapajärvi on saanut myös oman

nimikkoteen sekä -astiaston. Forsmanin luoma Haapajärvi-tee sisältää

mustaa Ceylon-teetä maustettuna muun muassa aprikoosin ja persikan

mauilla ja ruiskukan terälehdillä. Kaupungintalon aulavitriinissä on

lahjoituksina saatu yli 650 kappaleen teekuppikokoelma, jossa on

edustettuna niin suomalainen design eri aikakausilta kuin myös

ulkomailta tuotuja erikoisuuksia. ⁶

Teekaupungille on myös valittu viralliset teeisäntä ja -emäntä, jotka

hoitavat edustustehtäviä teekaupunki-hengessä. Lisäksi joka vuosi

kaupungissa on teeaiheisia tapahtumia, esitellen usein eri maiden

teekulttuuria kansainvälisine vieraineen. ⁶

Kuva 4. Teekuppikokoelma Haapajärven

kaupungintalon vitriinissä

Kuva 5. Haapajärvi- nimikkotee

⁴ Petäistö, Helena. Tee, Teematka. s. 175. Lainaus Haapajärven kaupungintalolla.

⁵ Kalajokilaakso, 15.12.1999. Lainaus Haapajärven kaupungintalolla.

⁶ Haapajärvi teekaupunki. Lainattu 16.4.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi. fi

/haapajarvi-info/nayttelyt/teekaupunki

14

1.2 Kunnansairaaloiden syntyhistoriaa Suomessa

Tässä työssä olevan kunnansairaaloiden historiaosuuden laatimisessa

on pitkälti käytetty Einar Palmenin vuonna 1933 julkaisemaa historiikkia

50-vuotiaasta kunnansairaalalaitoksesta. Palmen on itse tuohon aikaan

toiminut Ruoveden kunnanlääkärinä ja vuosina 1929-1931 toiminut

myös valtion kunnallissairaalakomitean puheenjohtajana. Historiikissa

on esitelty paitsi yleisesti kunnansairaalalaitoksen 50-vuotista historiaa,

myös lyhyesti lähes kaikki Suomen sen aikaiset lähes sata

kunnansairaalaa, joista viisi oli kirjan julkaisuun mennessä jo lopettanut

toimintansa. Kunnansairaaloista tarkimmin on kuitenkin keskitytty

kuvaamaan Palmenille läheisintä Ruoveden kunnansairaalaa, joka oli

myös aivan ensimmäisiä perustettuja kunnansairaaloita Suomessa.

Jo 1600-luvulla yhteiskunnassa oli virinnyt ajatus velvollisuuden

tunnosta sairaita ja köyhiä kohtaan. Vuoden 1686 kirkkolaissa oli

säädetty kohta, jossa jokaiseen kuntaan on rakennettava “sairasten eli

vaivasten tupa”. Koska mahdollisuutta lääkärinapuun noissa

“hospitaaleissa” ei vielä ollut, voidaan Suomen ensimmäisenä

varsinaisena sairaalana pitää vasta 1700-luvun puolivälissä avattua

Turun lääninlasarettia. Tuolloin Suomi sai myös ensimmäiset lääkärinsä

ja 1800-luvun alussa lääninlasaretteja perustettiin lisää, mutta vain

kaupunkeihin. ⁷

1800-luku on ollut lääkintälaitoksen historiassa verrattain ripeän

kehityksen aikaa, jolloin myös valtio on alkanut enenevissä määrin

osallistua sairaiden hoitomahdollisuuksien järjestämiseen.

Kunnansairaalalaitos syntyi vuonna 1879 Suomen Lääkäriseuran yleisen

kokouksen seurauksena, jolloin ensimmäistä kertaa julkisesti pohdittiin

sairastupien perustamista sairaanhoidon helpottamiseksi ja

parantamiseksi Suomessa. Suomen Lääkäriseura on toiminut asian

vireillepanijana ja toiminnan kehittäjänä kunnansairaalalaitoksen

ensimmäisten vuosikymmenten ajan. Myös nuorempi lääkäriseura

Duodecim on myöhemmin, varsinkin julkaisujensa myötä, toiminut

toiminnan kehittäjänä. Tätä ennen läheskään kaikissa pitäjissä ei ole

ollut saatavilla edes kätilöä, vaan ihmiset turvautuivat tuolloin

itseoppineiden, puoskareiden tai pahimmassa tapauksessa jopa noitien

puoleen.⁸ Kunnansairaalalaitoksen syntyä edelsi myös Suomessa

vuosina 1866-1968 riehuneet nälkävuodet ja samanaikaisesti raivonneet

kulkutaudit, jotka tappoivat koko Suomen väestöstä lähes

kymmenyksen. ⁹

Hyväntekeväisyys on myös ollut isossa roolissa kunnansairaalalaitoksen

syntyhistoriassa. Lukuisissa tapauksissa yksityiset kansalaiset ovat

lahjoituksillaan myötävaikuttaneet sairaalan perustamiseen.

Seurakuntien vahva kytkeytyminen kunnalliseen itsehallintoon on taas

toiminut eri intressejä ajaessaan sairaaloiden syntyä joskus hidastavana

tekijänä. Olihan sairaalaan investoiminen vaatinut aina suuria

taloudellisia panostuksia, mitkä sinänsä ovat olleet pois muilta

investoinneilta. Tilannetta paransi vuonna 1865 säädetty Asetus

kunnallishallinnosta maalla, millä oli käänteentekevä merkitys

kuntalaisten päätösvaltaan. Vähitellen kunnallisen elämän järjestyessä

ja kehittyessä myös vuonna 1917 säädetyn Maalaiskuntain kunnallislain

⁷ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias, s. 303

⁸ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias, s. 2-4

⁹ Turpeinen, Nälkä vai tauti tappoi? Kauhunvuodet 1866–1868

15

¹⁰ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias, s. 303-333

myötä, ottivat maaseudun kunnat myös kunnansairaaloiden

pystyttämisen asiakseen. Vuosien 1881-1931 aikana Suomeen

maaseuduille pystytettiinkin lähes 90 kunnansairaalaa. ¹⁰

Kehitystä edisti myös valtion vuodesta 1885 lähtien myöntämät

perustus- ja ylläpitoavustukset. Kaikki kunnansairaalat saivat

ylläpitokustannuksiin vuotuisen tuen, mutta perustuskustannuksiin

avustuksia piti erikseen hakea ja sitäkin myönnettiin vain

poikkeustapauksissa lääkintöhallituksen puoltamana. Terveyden- ja

sairaanhoidon johtavana elimenä toiminut lääkintöhallitus on paitsi

hoitanut vuotuisen määrärahajaon, on myös toiminut sairaaloiden

toimintaa seuraavana ja valvovana elimenä. Valtio on määrännyt

aikojen kuluessa myös erilaisia komiteoita parantamaan sairaanhoidon

laatua monin eri tavoin. ¹⁰

Kuva 6. Kunnat, joissa kunnansairaala

oli Suomessa toiminnassa vuonna

1930

16

Sairaalatontit valittiin usein asutuskeskuksista, mieluiten kirkonkylistä.

Useimmissa tapauksissa valittu tontti on sijainnut ylävällä maalla, metsän

reunassa tai jopa metsän ympäröimänä. Kolmasosa historiikissa mainituista

kunnansairaaloiden tonteista on sijainnut veden läheisyydessä. Aukeaa tai

alavaa paikkaa ei pidetty sopivana sairaalatoiminnalle. Yli puolet

kunnansairaaloista on perustettu lääkärin aloitteesta ja reilussa tusinassa

alulle panevina tekijöinä ovat toimineet yksityisten antamat, runsaskätiset

lahjoitukset. Naisilla on myös sairaaloiden perustamisen aikaan ollut

näkymättömämpi, mutta tärkeä rooli heidän ommellessaan tekstiilejä ja

toimiessaan muissa avustavissa työtehtävissä. ¹¹

1.3 Tyyppipiirustuksista kunnansairaalaksi

¹¹ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias

Ensimmäisinä Duodecimissä julkaistuissa kunnansairaalan

mallipiirustuksissa on esitelty Ruoveden kunnansairaalaa. Pieni, mutta

huonejärjestelyltään varsin tarkoituksenmukainen sairaala näyttäisi

olleen pohjana ainakin Keuruun, Joroisten, Virtain, Juvan, Ilomantsin sekä

Kuhmon kunnansairaaloille. Mikään näistä ei kuitenkaan ole rakennettu

orjallisesti Ruoveden pohjapiirustusta seuraten, vaan useimmiten

huoneita on lisätty peruspohjaratkaisuiden pysyessä kuitenkin samana.

Vuonna 1887 Duodecimissä julkaistu 16 sivuinen esitys ”sairastuvista

maalla” sisältää esimerkkipiirustusten lisäksi yksityiskohtaisia ohjeita

paikan valintaan, sairastupien sisustukseen ja rakenteisiin liittyen.

Esityksessä on tosin kritisoitu Ruoveden sairaalan sopivan ”monessa

suhteessa esikuvaksi, jospa se ei kaikin puolin olekaan mallikelpoinen”,

sillä esimerkiksi henkilökunnan huoneita on puutteellisesti. ¹¹

Duodecimin julkaisun seurauksena Yleisten Rakennusten Ylihallitus julkaisi

1890-luvulla Lääkintöhallituksen aloitteesta mallipiirustuskokoelman

kunnansairaaloiden rakentamista varten. Esimerkkinä näistä on Tammelan

sairaalan pohjapiirustus, mikä ei kuitenkaan osoittautunut suureksikaan

parannukseksi Ruoveden piirustuksiin verrattuna. Huonejärjestys oli

edelleen epäonnistunut, sillä melkein kaikki huoneet toimivat

läpikulkuhuoneina, mikä ei sairaalaksi ollut erityisen toimiva ratkaisu.

Tammelan lisäksi näiden mallipiirustussarjojen mukaan suoraan tehtyjä

pohjaratkaisuja ei näyttäisi olevan.

Seuraavana malliesimerkkinä toimi vuonna 1900 rakennettu Saarijärven

kunnansairaala, mitä kulmarakennustyyppinä pidettiin erityisen

Kuva 7. Ruoveden eli Suomen ensimmäisen

kunnansairaalan alkuperäinen pohjapiirustus

17

¹¹ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias

onnistuneena. Huonejärjestys ja varsinkin valaistusolosuhteet olivat

ansiokkaasti mietitty. Tämän mallin mukaan on rakennettu ainakin

Rantasalmen, Kuusamon, Leppävirran ja Jalasjärven kunnansairaalat, ja

muutamassa muussakin kunnansairaalan pohjapiirroksesta näkyy

viitteitä ainakin kulmaratkaisun osalta. Myöhemmin myös Ruoveden

kunnansairaalaa laajennusten yhteydessä muutettiin lähemmäs

Saarijärven kaltaista kulmapohjaratkaisua. ¹¹

Vaatimusten kasvaessa etsittiin jälleen uusia malliratkaisuja. Arkkitehti

Axel Mörne laati mallipiirustukset 12 ja 18 potilaan kunnansairaaloita

varten, mitkä julkaistiin vuonna 1923 Lääkäriliiton aikakauslehdessä

Kunnanlääkäriyhdistyksen johtokunnan antamien ohjeiden ohella.

Nämä mallipiirustukset perustuivat keskeiskäytävän varrella sijaitseviin

huoneisiin, joista potilashuoneet olivat pääasiassa omalla puolellaan

käytävää ja muut huoneet sijaitsivat käytävän toisella puolella.

Rakennusten toisen siiven päädyssä oli tilaisuus lisäksi eristys- ja

synnytysosastojen järjestämiseen. Tätä tyyppiä edustavia

kunnansairaaloita oli olemassa ennen mallipiirustusten julkaisua

ainakin Iitissä (valmistunut v. 1915) ja Iisalmella (v. 1917), mutta julkaisun

jälkeen niitä alettiin yleisemmin rakentaa. ¹¹

Mörnen mallipiirustusten mukaan on rakennettu ainakin Kalajoen (v.

1926), Kurikan (v. 1928), Sysmän (v. 1926), Ikaalisten (v. 1928),

Kankaanpään (v. 1928) ja Enon (v. 1929) kunnansairaalat. ¹¹ Myös

Haapajärven kunnansairaala (v. 1926) näyttäisi olevan vahvasti

Kuva 9. Saarijärven kunnansairaalan

pohjapiirustus toimi keskikokoisten

kunnansairaaloiden rakentamisen

malliesimerkkinä

Kuva 8. Tammelan kunnansairaalan

pohjapiirustus oli seuraava malliesimerkki,

joskaan ei tuonut valtavaa parannusta

verrattuna Ruoveden mallissa olleisiin

ongelmiin

18

rakennettu tyyppipiirustuksissa esitetyn keskeiskäytäväsuunnitelman

mukaisesti. Tosin, Haapajärven kunnansairaalan piirustukset

hyväksyttiin valtuustossa pöytäkirjojen mukaan jo kolme vuotta

aiemmin, eli vuonna 1920. ¹² Näiden lisäksi myös Janakkalan (v. 1925)

ja Suojärven (v. 1928) kunnansairaaloiden pohjapiirustukset

noudattelevat keskeiskäytäväratkaisua vahvasti.

Kunnansairaalarakennusten ulkonäkö ja julkisivujen tyylisuunta

vaihtelevat kovasti keskenään, julkisivujen verhouksesta ja

kattomuodosta puhumattakaan. Toki historiikissa esitellyt

sairaalarakennukset ovat rakennettu 50 vuoden aikana, mikä osaltaan

selittää hajontaa. Jos tarkastelualueeksi rajataan vain edellämainitut

Mörnen mallipiirustuksia mukailevat rakennukset, jotka ovat kaikki

valmistuneet saman vuosikymmenen sisään, voidaan silti havaita

rakennusten olevan ulkoiselta olemukseltaan keskenään

epäyhteneväiset. Yhteistä kaikissa on hirsirunko, mutta kattomuoto

vaihtelee mansardikatosta aumakattoon, kattomateriaalin ollessa tosin

Haapajärven sairaalaa lukuunottamatta kaikissa muissa pelti. Näihin

verrattuna myös Haapajärven soikea ikkunasommitelma, kuten myös

pieniruutuiset ikkunat, ovat sekä tässä joukossa, että kaikkiin aikansa

kunnansairaaloihin verrattuna selkeä poikkeus. Sen sijaan ulkovuoraus

Haapajärvellä oli esimerkiksi Suojärven kunnansairaalan kanssa

yhteneväinen: vaakapaneelivuoraus alaosassa ja pystyrimoitus yläosan

kolmioiden osalta. Täysin mallipiirustusten mukaisesti ei näyttäisi

olevan yksikään kunnansairaala valmistunut.

Sittemmin mallipiirustusten kanssa tultiin johtopäätökseen, että

nopean terveydenhoidon kehityksen myötä jo hyvin pian julkaisunsa

jälkeen mallipiirustukset eivät pysty kehityksen asettamiin vaatimuksiin

vastaamaan. Suurempien hirsirakennusten aika vaikutti olevan myös jo

1930-luvulla ohi tiilirakennusten vallattua keskuslämmityksineen alaa.

Yhä useammin myös kokenut arkkitehti teki yhteistyössä paikallisen

lääkärin kanssa jokaiselle paikkakunnalle erikseen soveltuvat

piirustukset. Usein myös sairaalarakennukset syntyivät ilman

mallipiirustuksia rakennusmestarin ja paikallisen lääkärin yhteistyön

tuloksena, mikä tosin johti vaihteleviin lopputuloksiin. Suuri osa

kunnansairaaloista myös sijoitettiin jo olemassa oleviin rakennuksiin

tarvittavien muutostöiden ja laajennusten myötä, jotta sairaalatoiminta

myös ilman kalliimpaa uudisrakentamista mahdollistui. Usein näiden

rakennusten joukosta löytyivätkin tilaratkaisuiltaan kaikkein

epäkäytännöllisimmät sairaalat. Sairaalatoiminnan vaatimusten

kasvaessa moni sairaalarakennus koki laajennuksia ja muutoksia myös

huolimatta siitä, oliko alun perin suunnittelun pohjalla käytetty

mallipiirustuksia vai ei. ¹¹

¹¹ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias

¹² Haapajärven kirja

19

Kuva 10. Axel Mörnen suunnittelemat

tyyppipiirustukset vuodelta 1923

20

Haapajärvi on ollut terveydenhuoltopalvelujen järjestämisessä aina

edellä aikaansa ja useimmiten kuntalaisten tarvitsemat palvelut ovat

olleet tarjolla jo ennen pakottavia lakimuutoksia. Ennen omaa sairaalaa

Haapajärven spitaaliset ja parantumattomasti mielisairaat voitiin

lähettää Kruununkylän hospitaaliin, joka oli aloittanut toimintansa jo

vuonna 1632. ¹³ Pyhän hengen huone Turussa taas palveli sairaita ja

kodittomia, missä hoitajina toimivat pappien perheet ja lukkarit ja

toimintaa rahoitettiin kolehti- ja lahjoitusvaroilla. Ennen 1880-lukua

kätilön virkaa toimittivat ”lapsenpäästäjät”, kunnes vuoden 1882

kuntakokouksessa päätettiin Haapajärvelle palkata oma kätilö. Palkaksi

hän sai 13 tynnyriä jyviä vuodessa ja rahaa viinaverorahoista 150

markkaa. Palveluksistaan hän sai ottaa palkaksi varakkaammalta väeltä

4 markkaa ja vähävaraisilta 2 markkaa, mutta köyhät tuli hoitaa

ilmaiseksi. Virka oli useasti auki ja esimerkiksi vuosina 1883 ja 1889

siihen ei ollut yhtään hakijaa. Kätilön lisäksi kunnassa toimi tuolloin

myös rokottaja. ¹³

Vuoden 1872 pidetyn kuntakokouksen pöytäkirjassa oli mainintoja

kyydityslaskuista ”läänin lasarettiin” sekä hyväksytty hoidokkien eli

”kunnanvaivaisten” sijoituksia yksityiskoteihin. Samassa yhteydessä on

myös maininta vaivaisrahojen keruusta palkkoja verottamalla sekä

käyttämällä ylijäävän osuuden viinaverorahoista vaivaiskassan hyväksi.

Jo vuonna 1879 Haapajärvellä annettiinkin asetus, jonka mukaan

köyhäinhoidon piiriin kuuluivat kaikki ”mielivaivaiset, kaavuskelevaiset,

pahimmat raajarikot sekä ennen 60 ikävuottaan sokeutuneet tai

halvaantuneet henkilöt”. Näiden lisäksi hoidettiin alle 15-vuotiaat

lapset. Vuonna 1915 sairaiden hoidosta huolehtiminen siirtyi

Haapajärvellä kuntakokouksilta kunnallisvaltuustolle. ¹³

Isonvihan jälkeen sairaiden hoitoon alettiin kiinnittää huomiota. Jo

vuonna 1725 lääninvälskäri Herman Henrik Hast kävi Kalajoella sairaita

tutkimassa. Vuonna 1749 lääninvälskärin virka muutettiin lääninlääkärin

viraksi. Sitä hoiti Hastin poika, erittäin etevänä pidetty Barthold Rudolf

Hast. Hastin apuna toimi muutamia välskäreitä, joiden tehtävänä oli

opettaa ”suoneniskentää” ja rokotustaitoa lukkareille, jotka toimivat

maaseudun varsinaisina ”lääkäreinä”. Sairaiden hoitoon osallistui

papistokin ja sen toimesta hankittiin lääkärinkirjoja Kalajoen

kirkonkirjastoihin. ”Rokonistuttaja” Timoteus Janssonista on myös

maininta pitäjänkokouksen asiakirjoissa. Tuolloin pitäjään kuuluivat

Haapajärvi, Pidisjärvi, Kuusaa ja Reisjärvi. Vuonna 1773 sairaanhoito

tehostui, kun Kalajoen suurpitäjä sai oman piirilääkärin, Kristian Herman

Cargerin. ¹³

Lääkärit yrittivät 1800-luvun alussa estää kulkutautien leviämistä

vanhojen menetelmien mukaan. Suomen sodan aikana vuonna 1809

piirilääkäri Cargen antoi neuvoja sotaväen mukana levinneen

kulkutaudin, luultavasti punataudin, ehkäisemiseksi: ”Savuttakaa

sairaiden huoneet kusiaissavullam katajanmarjoilla ja kuusenhavun

knupeilla”. Vaatteet tuli myös vaihtaa useasti päivässä ja suu pestä

kylmällä vedellä. Kuolleen lähelle ei saanut mennä eikä haudata häntä

1.4 Haapajärven entisen kunnansairaalan historia

¹³ Kotiseutuneuvos Juha Erosen haastattelu ja muistio

21

kirkkomaahan, vaan hänet oli haudattava vuorokauden kuluessa sakon

uhalla erityisesti tähän tautiin kuolleita varten varatulle hautapaikalle.

Hautaamista ennen ruumis tuli kalkita ja ruumista kuljettavien oli

pidettävä suussaan joko ”tupakkaa, kalmusta, pumerantsia,

katajanmarjoja tai kuusenknupeja”. Heti kun vainaja oli viety pois, tuli

vaatteet tuulettaa ja savuttaa tulikivellä ja mikäli tauti jatkui vielä kesällä,

tuli joka talossa polttaa yötä päivää ”kusiaispesiä, kuusenknuppeja,

vanhoja nahkoja, luun kappaleita, kynsiä, höyheniä, katajanhakoja ja

kuivaa sontaa”, sillä savun uskottiin hajottavan taudin tarttuvaisen

hajun. Näillä toimenpiteillä piirilääkäri taisi olla aika voimaton

kulkutaudin torjumisessa. Tuohon aikaan muutenkin lääkäreiden

toimenpiteet olivat aikamoista arvailua, kun lääketiede ei ollut vielä

kovin kehittynyttä. ¹³

Haapajärven Parkkilan piirin ensimmäinen kätilö ja sairaanhoitaja oli

Inkerissä vuonna 1890 syntynyt Josefi ina Bostelli (myöh. Saarikoski) ¹³.

Hän toimi keisarillisen hovin korkea-arvoisten virkamiesten perheissä

lastenhoitajana ja opettajana, opettaen perheille muun muassa

hygieniaa, fyysistä kasvatusta, käytäntöön sovellettua kasvatusoppia ja

tietenkin leikkiä. Lastenhoitaja myös söi samassa pöydässä ylhäisten

kanssa opettaen lapsille samalla pöytätapoja. Lastenhoitajalla oli oma

palvelija ja lisäksi vaunut ajureineen olivat myös aina käytettävissä.

Josefi ina Saarikoski (os. Bostelli) muutti äitinsä kanssa Suomeen vuonna

1921, jonka jälkeen sai myös kätilönoikeudet Suomessa ja saman

¹³ Kotiseutuneuvos Juha Erosen haastattelu ja muistio

Kuva 11. Kätilö Josefi ina Saarikoski työssään

22

Ensimmäinen Haapajärven oma lääkäri, Yrjö Jukkola, saatiin vuoden

1920 alussa kuntaan 12000 markan vuosipalkalla. Hän hoiti virkaa

kuitenkin vain vuoden. Vuonna 1923 Haapajärven kunnanlääkäriksi

valittiin lääketieteen lisensiaatti Ilmari Sankari, joka jatkoi virassa aina

vuoteen 1938 asti, jolloin joutui eroamaan virastaan. Hän toimi

1930-luvulla varsinaisen toimensa ohella myös koululääkärinä sekä

hoiti kunnalliskodin ja kunnansairaalan sairasosastojen lääkärinvirat. ¹⁴

Pula-aikana vuonna 1932 käytiin kunnanvaltuustossa keskustelua myös

lääkärinviran lakkauttamisesta pula-ajaksi, mutta päätöstä ei koskaan

tehty. Sankarin eroamisen jälkeen vuonna 1938 kunnanlääkärin virkaan

valittiin jatkajaksi lääketieteen lisensiaatti Ilmari Rantala. ¹³ ¹⁴

Rantala hoiti lääkärin virkaa niin kauan, että kunnansairaalalta lähtevän

koivukujan päässä sijaitsevaa lääkärinasuntoa, Kukkaniemeä, alettiin

haapajärvisten toimesta kutsua Rantala-taloksi. Lääkäri kulki tätä

suoraa koivukujaa pitkin kotoaan töihin sairaalaan. ¹⁵

Vuonna 1920 kunnanvaltuustossa tehtiin päätös oman sairaalan

rakentamisesta, ja seuraavana vuonna hyväksyttiin uuden sairaalan

piirustukset. Tontiksi valittiin Lääkintöhallituksen ohjeiden mukaisesti

kirkonkylästä Männistö-nimisellä palstalla sijaitseva 0,75 hehtaarin

suuruinen tontti. Se sijaitsi kauniin männikön laidassa, 90 metrin päässä

valtamaantiestä ja 210 metrin päässä järvestä. Rakentamispäätöksestä

valitettiin ja maaherra kumosikin päätöksen, mutta rakennustöitä ei

kuitenkaan vuoden 1921 valtuuston kokouspöytäkirjan perusteella

Kuva 12. Kunnansairaalan toinen lääkäri P. I.

Sankari

vuoden lopulla alkoi hoitaa Parkkilan kätilön virkaa runsaat 30 vuotta,

minkä jälkeen toimi yksityisenä kätilönä vielä 7 vuotta. Saarikoski kuoli

82-vuotiaana Haapajärvellä vuonna 1973. Hänen kätilönlaukkunsa

sisältöineen on esillä kotiseutumuseossa Haapajärvellä. ¹³

Vuonna 1919 Haapajärvellä ensimmäinen virka kunnanlääkäriksi oli

auki, mutta kunnanvaltuuston kokouksessa tuona vuonna todettiin,

ettei kunnanlääkärin virkaa ollut kukaan hakenut. Tilanteen

helpottamiseksi apteekkari K. U. Bäck lupasi osallistua lääkärin

palkkaukseen 1000 markalla vuodessa ja Reisjärven kunta 1500 markalla

vuodessa, mikäli kuntien yhteinen lääkäri saataisiin palkattua. Valtuusto

vahvisti samana vuonna lääkärin palkaksi 7500 markkaa vuodessa,

jonka lisäksi luvattiin vielä vapaa asuntoetu. Asuntoa varten ostettiin

apteekkari Bäckiltä Kukkaniementila asunnon tontiksi. Samoihin

aikoihin virisi keskustelu myös oman sairaalarakennuksen

rakentamisesta. ¹⁴

¹³ Kotiseutuneuvos Juha Erosen haastattelu ja muistio

¹⁴ Haapajärven kirja

¹⁵ Haapajärvi-Seura

23

Vuodeluku vuonna 1930 oli 20 ja henkilökuntaan tuolloin kuului

ylihoitajatar, alihoitajatar, yöhoitajatar, 2 harjoittelijaa, taloudenhoitaja,

emännöitsijä, keittiöapulainen ja siivooja. Vuoden 1926 heinäkuusta

vuoden 1930 loppuun mennessä potilaita oli sairaalassa hoidettu

yhteensä 1525 hoitovuorokausien ollessa yhteensä 19011, eli potilaita

oli keskimäärin päivässä 10,1. Sairaalan leikkaussalissa

leikkausoperaatioita tehtiin 180 jo pelkästään vuonna 1930, ja näistä

vatsaonteloon oli kohdistunut 12. ¹⁶ Näitä toimenpiteitä oli muun

muassa umpisuolenleikkaukset ja lisäksi muita pienempiä operaatioita.¹³

Sairaala sai valtionapua vuonna 1930 toimintaansa noin 50000 markkaa,

kokonaismenot tuona vuonna olivat yhteensä 178000 markkaa.

keskeytetty: ”…viime syyskuun 5. päivänä pidetyssä kokouksessa tehdyn

päätöksen mukaisesti otettiin käsiteltäväksi kysymys sairaalan

perustamisesta kuntaan ja päätettiin yksimielisesti sairaala perustaa ja

jatkaa sairaalan rakennustöitä suunnitelmien mukaisesti”. ¹⁴

Sairaalan kustannusarvio oli 244000 markkaa, mikä muodosti

huomattavan menoerän kunnan taloudessa. ¹³ ¹⁴ Myöhemmin työt

kuitenkin keskeytyivät kahden vuoden ajaksi kunnassa kiihkeästi

sairaalaa vastustavan puolueen painostuksesta. Sen seurauksena työt

olivat ilmeisesti ainakin vuonna 1925 pysähdyksissä, sillä valtion

myöntämä 125000 markan lisävaltionapu saatiin nostaa vasta sitten,

kun rakennustöihin oli taas todistettavasti ryhdytty.

Perustamiskustannukset kohosivat noin 650 000 markkaan, mistä

sisustamiseen noin 130 000 markkaa. Valtioapua rakennustöihin saatiin

yhteensä 275 000 markkaa. ¹⁶

Sairaala rakennettiin Lääkintähallituksen hyväksymien piirustusten

mukaan ”hirsistä kivijalkaiselle perustukselle” ja oli “vuorattu sekä

katettu päreillä” ¹⁶. Sisäseinät olivat sairaalan alkuaikoina ensopahvilla

1,5 metrin korkeudelle päällystetyt ja maalatut, ja ylempi osa oli

päällystetty pinkopahvilla ja seinäpaperilla. Lämmityslaitteena tuolloin

toimivat peltikuoriset uunit. Aikaansa nähden edistyksellisesti

sairaalassa toimi vesijohto lämminvesilaitteineen, sähkövalo sekä

erikoishoitovälineinä valohoitolaitteet ¹⁶, tosin aivan alkuvuosina

vesijohto ei vielä ollut toiminnassa, vaan vesi piti kantaa kaivosta. ¹⁵

Kuva 13. Lääkärintalo Kukkaniemi koivukujan

päässä vuonna 1941 (Kirjastovirma)

¹³ Kotiseutuneuvos Juha Erosen haastattelu ja muistio

¹⁴ Haapajärven kirja

¹⁵ Haapajärvi-Seura

¹⁶ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias

24

Kuva 14. Haapajärven vanha

sairaala joskus 1930-luvulla (Antti Jaakonaho/

Kirjastovirma)

25

Ennen sairaalan valmistumista esimerkiksi kulkutautisairaalalla oli ollut

oma rakennuksensa, jotta helposti tarttuvat taudit eivät päässeet

leviämään. Uudessa sairaalarakennuksessa kaikki osastot olivat

kätevästi saman katon alla, ja myös eristyshuoneet sijaitsivat siellä.

(Haapajärviseuran nettisivut) Tosin, kunnansairaalahistoriikissa hieman

ristiriitaisesti mainitaan, että ”kulkutautisairaalaa ei vakinaisesti ole,

vaan on lääkärinasumuksen pihamaalla oleva 1 huonetta käsittävä

rakennus varattu tilapäiseksi kulkutautisairaalaksi.” ¹⁶ Yläkerta oli

tuolloin kokonaan hoitajien asuinkäytössä ja siellä oli myös sairaalan

säilytystilat. (Haapajärviseuran nettisivut) Ulkohuonerakennuksen

yhteydessä taas toimivat sauna, pesutupa, mankelihuone sekä

emännöitsijän ja palvelijoiden asuinhuoneet. ¹⁶

Haapajärven sairaalarakennus valmistui siis heinäkuussa vuonna 1926

ja se otettiin käyttöön vuoden 1928 aikana, jonka jälkeen se palveli

Haapajärven kunnansairaalana aina 1960-luvulle saakka, kunnes uuden

sairaalan rakentaminen tuli ajankohtaiseksi. Uuden sairaalan

rakentamista varten perustettiin vuonna 1965 Maaselän

kansanterveystyön kuntainliitto, jonka vuodeosastoksi uusi sairaala

nimitettiin. Liittoon kuuluivat aluksi Haapajärvi ja Reisjärvi, mutta liitto

hajotettiin myöhemmin ja kumpikin kunta hoiti itsenäisesti omat

sairaalansa. Haapajärven uuden sairaalan harjannostajaiset olivat

vuonna 1968, jonka jälkeen sairaalatoiminnot siirrettiin vanhasta

sairaalasta uuteen 1970-luvun alkuun mennessä ja vanha sairaala

vapautui sairaalatoiminnasta muuhun käyttöön. ¹³ ¹⁴ ¹⁶

Kuva 15 a. Lääkäriliiton aikakauslehdessä

julkaistu pohjakuva vuoden 1923

tyyppipiirustuskokoelmasta.

Kuva 15 b. Haapajärven kunnansairaalan

alkuperäinen pohjakuva (julkaistu

kunnansairaalalaitoksen 50-vuotishistoriikissa)

26

Kuva 16 a. Haapajärven vanha sairaala vuonna

1985 (kirjastovirma/ Pasi Jaakonaho)

Kuva 16 b. Haapajärven vanha

sairaala vuonna 1985 (kirjastovirma/ Pasi

Jaakonaho)

Valmistumisensa jälkeen 1930-luvulla sairaalaa pidettiin onnistuneena

malliesimerkkinä maalaiskuntiin sopivasta kauniista sairaalasta, ja

kompositiota täydensi koivukujan päässä oleva lääkärinasunto,

Kukkaniemi. Valtakatua ei vielä ollut, joten sairaalalta oli suora näkymä

koivujen lomitse 160 metrin päässä olevaan Kukkaniemeen. Tämän

kätevän järjestelyn ansiosta, sekä rannan sijaitessa vain 50 metrin

päässä, vanha sairaala malliesimerkkistatuksensa ansaitsi. Sairaalan

viereen rakennettiin myös myöhemmin pienehkö asuntolarakennus

sairaalan henkilökuntaa varten, joka purettiin vuonna 2012 toimiessaan

sitä ennen asunnottomien asuntolana. Haapajärvellä avattiin myös

kunnalliskoti Karjalahden kartanoon vuonna 1927, minne ”vaivaiset” ja

mielisairaat sijoitettiin.¹⁵ Sotien jälkeen rakennettiin uusi terveystalo

vuosina 1949-1950 osittain Ruotsin lahjoitusten turvin, mutta se on

sittemmin purettu vuonna 2005. Karjalahden kartano sen sijaan on

Haapajärvellä ansiokkaasti kunnostettu ja se toimii nykyisin päiväkotina. ¹³ ¹⁵ ¹⁶

Kun sairaalatoiminta kunnansairaalassa 1960-luvun loppupuolella

päättyi uuden paikallissairaalan valmistuttua, toimi tiloissa 1970-luvun

alusta alkaen maitolaboratorio. Myöhemmin toiminta muuttui

elintarvikelaboratorioksi, joka jatkoi toimintaansa aina vuoteen 2005

saakka. ¹⁵ Sen jälkeen sairaalarakennus ei ole ollut aktiivisessa käytössä.

¹³ Kotiseutuneuvos Juha Erosen haastattelu ja muistio

¹⁴ Haapajärven kirja

¹⁵ Haapajärvi-Seura

¹⁶ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias

27

Kuva 17. Vanhan sairaalan myynti-ilmoitus

(julkaistu Maaselkä-lehdessä 20.11.2014)

Haapajärven kaupunki pyytää ostotarjouksia

VANHASTA SAIRAALASTA

Myynnissä oleva rakennus on hirsirunkoinen 2-kerroksinen 2 2:n suuruisella

--

-

12.12.2014 klo 14.00 mennessäHaapajärven kaupunki/kaupunginhallitus

Haapajärven kaupunki/Tekniset palvelut

Vuonna 2002 todettujen sisäilmaongelmien seurauksena rakennukseen

ei ole sijoitettu mitään pysyvämpää käyttöä. Kuitenkin erilaisten

toimintojen, kuten esimerkiksi neuvolan sijoittamista rakennukseen on

pohdittu jo piirustusten tasolla, niitä kuitenkaan toteuttamatta. Ja hyvä

niin, sillä neuvolasuunnitelmat suunnitelmien mukaisesti toteutuessaan

olisivat tuhonneet jo valmiiksi kärsinyttä interiööriä entisestään.

Esimerkiksi osa vanhoista kantavista hirsiseinistä olisi surutta poistettu,

alkuperäistä sisäänkäyntikatosta olisi suurennettu ja ullakkotiloihin

tehty iv-konehuone.

Vanha sairaala on käynyt myös kaupungin purkukohteiden listalla

vuonna 2009 ¹⁷ , mutta kulttuurihistoriallisesti merkittävänä kohteena

olisi vaatinut purkuluvan hakemista ympäristökeskukselta. Se taas olisi

johtanut lausunnon pyytämiseen museovirastolta, jonka kanta

aiheeseen olisi todennäköisesti saattanut olla kielteinen. ¹⁷. Sen sijaan

vanhan sairaalan vieressä ollut asuntolarakennus päätyi purkulistalta

toteutukseen asti ja purettiin vuonna 2012. Kaupunki yritti myös vuonna

2014 myydä vajaalla käytöllä pitkään ollutta sairaalarakennusta (kuva

17), saamatta yhtäkään ostotarjousta. Luultavasti rakennuksessa

todetut sisäilmaongelmat sekä osayleiskaavassa oleva suojelustatus

ovat molemmat osaltaan vaikuttaneet ostotarjousten puuttumiseen.

¹⁷ Maaselkä-lehden toimituksen artikkelitiivistelmä vuosien 2007-2014 väliseltä

ajalta

28

1921

1926

1928

1930

1954

1961

1965-67

1973

1984

1988

1993

2002

2003

2004

2005

2007

2008

2009

2010

2012

2014

2016

Rakennustyöt aloitettu

Rakennus valmistunut

Rakennus otettu käyttöön

Vanhojen valokuvien perusteella vaakapaneelilaudoitus lisätty joskus vuosikymmenen alussa

Yläkertaan lisätty asunto ja kattoikkuna, portaan kulkusuunta muutettu, oma sisäänkäynti ja ulko-ovi lisätty yläkerran portaalle. Yläkerran avoimeen ullakkotilaan tehty

seinälisäyksiä reilusti. Lämmitysjärjestelmä vaihdettu vesikiertoiseen patterilämmitykseen, jolloin kaikki kakluunit, hormit ja alkuperäiset savupiiput purettu. Katon pärepinnan

päälle on lisätty kattotiilet

Julkisivuja on maalattu piirustusten mukaan ainakin itäjulkisivun osalta

Kalajoki-Nurmes-valtatie katkaisi koivukujayhteyden sairaalan ja lääkärintalon väliltä

Sairaalatoiminta loppui, tilalle maitolaboratorio, jonka myötä vanhat, pieniruutuiset ikkunat huutokaupattu ja tilalle asennettu kliinisemmät ikkunat. Julkisivut maalattu

lateksimaalilla ja täytealapohjaan valettu maanvarainen laatta, samalla rakennus liitetty kaukolämpöverkkoon. Ullakkoasuntoihin keittokomero- ja vessalisäyksiä, lämmin

keskeiskäytävä lisätty (vanha portaan alku jätetty osaksi kylmää ullakkotilaa). Alakertaan lisätty seiniä laboratoriotoimintaa tukemaan ja alkuperäinen keskeisaula muutettu

huoneeksi. Kaikki pinnat lattiasta kattoon päällystetty uusilla materiaaleilla

Huoneistoalaksi laskettu alakerran osalta 140m² ja uusittu kalusteita, jolloin toiminta luultavasti muuttunut maitolaboratoriosta elintarvikelaboratorioksi

Alakertaan kaavailtu lisää seinämuutoksia, niiden jäädessä toteutumatta

Sähköasennuksia tehty, rakennuksessa toiminut tuolloin myös sairaalan taloustoimisto elintarvikelaboratorion lisäksi

Sisäilmaongelmista teetetty kuntotutkimukset ja näytteet otettu, samana vuonna rakennukseen kaavailtu laboratoriota/homehuonetta olevien toimintojen lisäksi, mutta jääneet

toteutumatta

Neuvolan sijoittamista suunniteltu rakennukseen, muttei toteutunut

Invaluiska lisätty terassin kylkeen, ullakkotilaa lisälämmöneristetty. Tässä yhteydessä alakerran yksi huoneista otettu ilmanvaihtokoneelle ja ilmastointia tehostettu

Elintarvikelaboratorion toiminta rakennuksessa päättyi virallisesti

Kaupunki varannut investoinneissaan 300 000e sairaalan kunnostukseen vuodelle 2009

Tiloissa toiminut Ekotori, lisäksi kokeiluluontoisesti sijoitettu myös lähetystori rakennukseen. Samana vuonna elintarvikelaboratorion aikaista kalustoa ja muuta tavaraa on myyty

kaupungin henkilöstölle/siirretty muihin yksiköihin

Rakennus lisätty kaupungin purkulistalle, määrärahan varaaminen purkutöihin vuodelle 2011 ollut suunnitteilla

Tiloissa toiminut käsityökeskus on ollut tauolla, mutta toiminta jatkuu ja kangaspuut jätetty rakennukseen Kuulonhuoltoyhdistyksen käyttöön. Rakennuksen tulevaisuutta on

pohdittu ja rakennukselle pelattu jatkoaikaa sijoittamalla väliaikaistoimintaa rakennukseen

Sairaalan vieressä ollut asuntola Männikkö on purettu purkulistan mukaisesti

Kaupunki yrittänyt myydä sairaalaa, ei ostotarjouksia

Tiloissa Selänteen Kuulonhuoltoyhdistyksen käsityötoimintaa, nuoriso- ja soittotoimintaa. Osa huoneista toimii varastoina

KÄYTTÖTARKOITUSHISTORIA AIKAJANALLA

29

Kuva 18. Kuva on otettu hirsipinnan värityksestä päätellen kunnansairaalan juuri valmistuttua, eli arviolta vuonna 1926 ollen näin tässä työssä käytetyistä kuvista vanhin. Kuvassa on näkyvissä alkuperäiset ovet

ja ikkunat lähempää. Sairaalalla on vietetty vaalitilaisuus kotiseutuarkistossa olevan kuvatekstin mukaan.

30

Kuva 19. Haapajärven vanha

sairaala kunnansairaalahistoriikissä

(toiseksi vanhin löytynyt kuva, otettu pian

valmistumisensa jälkeen joskus vuosien 1926-

1930 välisenä aikana)

Kuva 20. Haapajärven vanha

sairaala 1930-luvulla, kun rakennus on saanut

jo pintaansa paneeliverhouksen.

Julkisivut ja tyylisuunta

Haapajärven vanha sairaala edusti valmistuttuaan 1900-luvun alun

kansallisromanttista, jugendiin vivahtavaa suuntausta, mistä kielivät

erityisesti päätykolmioiden koristelut, kuten paanuvuoraus ikkuna-

aiheen alla ja frontonien yläosissa olevat kaarevat kohdat listoissa.

Myös terassien kaiteiden ja katosten koristeelliset yksityiskohdat sekä

julkisivujen pieniruutuiset ikkunat viittaavat vahvasti

kansallisromanttiseen tyylisuuntaan. Ovaalin muotoinen

ikkunasommitelma taas viittaa jugendin tapaan murtaa ikkunan

vakiintunutta suorakaidemuotoa vapaasti kaartuvilla linjoillaan. ¹⁸

Julkisivuissa on edelleenkin näkyvissä alkuperäinen

peiterimapystyvuoraus yläkerran päätykolmioaiheissa ja alaosia

koristaa pontattu vaakapaneelivuoraus. Jyrkkä satulakatto ja

alkuperäisissä piirustuksissa näkyvät, mutta sittemmin luultavasti

1970-luvulla poistetut leveät ikkunoiden peitelistoitukset ovat myös

rakennusajankohdalleen tyypilliset. Julkisivua jäsentävät leveät

pystylaudat ovat kiinnitetty kantavien väliseinien kohdalle, ja lisäksi

rakennuksen nurkkia koristavat alkuperäiset tai alkuperäistä vastaavat

nurkkalistat.

Tyyppipiirustusten lisäksi rakennuksen suunnittelussa on saatettu

hakea inspiraatiota myös pienviljelijän käsikirjasta, joka on julkaistu

vuonna 1912. Sen mukaan ”pieniruudukko sopi maalaisolosuhteisiin

paremmin kuin isot, kalliit kaupunkilaisruudut” ¹⁹. Sairaalassa käytetyt

1.5 Säilyneisyys

¹⁸ Talo kautta aikojen, Julkisivujen historia

¹⁹ H. R. Helin Pienviljelijän käsikirjassa vuonna 1912; Talo kautta aikojen- kirjassa

sivulla 137-138

²⁰ Talo kautta aikojen, Julkisivujen historia, s. 143

31

alkuperäiset pieniruutuiset ikkunat ovat vuoden 1915 tyyppi-ikkunoita,

joita rakentamisen aikaan on helposti ollut saatavilla. Tämä voisi selittää

sen, miksi Haapajärven kunnansairaalan sirot ikkunasommitelmat

poikkesivat muiden samaan aikaan rakennettujen kunnansairaaloiden

ikkunamalleista.

Julkisivujen säilyneisyys muutoksissa

Sairaala rakennettiin kunnansairaalahistoriikissa olleen kuvauksen

mukaan Lääkintähallituksen hyväksymien piirustusten mukaisesti

”hirsistä kivijalkaiselle perustukselle, vuorattu sekä katettu päreillä” ²¹.

Ensimmäinen sairaalasta löytynyt kuva on otettu todennököisesti heti

valmistumisensa jälkeen hirsipinnan vielä ollessa maalamaton (kuva

18). Tässä työssä olevista kuvista ajallisesti seuraavassa (kuva 19)

luultavasti otetun kuvan perusteella rakennus näyttäisi ennemminkin

olevan hirsipinnalla, tummaksi punamultamaalilla maalattuna. Tuolloin

myös yläosa on jo aikansa tapaan pystyrimoituksella vuorattu.

Kuvanottohetkellä rakennus on todennäköisesti odotellut hirsien

laskeutumista, ennen kuin muutaman vuoden päästä lopullinen

vaakapaneeliverhous on voitu tehdä pintaan. Yläkerran frontonien

piirurunko on kuitenkin voitu verhoilla ja maalata heti lopulliseen

sävyynsä, mikä on ollut luonteva lähtökohta julkisivun jäsentelylle

erisuuntaisin laudoituksin.²²

Seuraavissa sairaalasta otetuissa kuvissa 1930-luvulta (kuvat 14 ja 20)

sairaala on saanut jo alareunaansakin vaakapaneelilaudoituksen.

Paikan päällä tarkastelluissa, vaakapaneeliverhouksesta irronneissa

maalikerroksissa (kuva 21), alimmaisena sävynä on selkeästi melko

tummahkonkin sävyinen keltamulta ajalle tyypillisesti valkoisin

listoituksin (kuva 22), mutta 1930-luvun kuvissa (kuvat 14 ja 20)

maalisävy vaikuttaisi olevan ennemminkin vaalea, jopa ihan valkoinen,

mitä puoltaisi myös 1930-luvulla pinnalla ollut klassismin ihannointikin

valkoisine sävyineen.²² Ensimmäisenä maalikerroksena

paneeliverhouksessa siis ollut keltamulta onkin ehkä pian päivitetty

aikansa ihanteiden mukaiseksi. Keittomaalin rajoituksena on myös

ennen ollut se, ettei se ole pystynyt suojaamaan puuta auringon

aiheuttamalta halkeilulta etelän suunnasta²². Tässä tapauksessa

auringon vaikutuksille alttein julkisivu on ollut lännen puolella, sillä

eteläjulkisivua on alusta saakka varjostaneet komeat puut, jotka ovat

julkisivua suojanneet. Jos sairaalarakennus on sen julkisen luonteen

vuoksi haluttu pitää priimakuntoisena, niin uusintamaalauksen tullessa

ajankohtaiseksi, tässä tapauksessa ehkä jo alle 10 vuoden kuluttua, on

maalaus siinä vaiheessa ehkä haluttu vaihtaa öljymaaliksi modernin

funktionalismin suosimiin värisävyihin, eli valkoiseen jäsenneltynä

tummemmilla listoituksilla. ²²

Kotiseutuneuvos tyttärineen muisteli 1960-luvulla naapuriin

muuttaessaan sairaalan olleen hyvin vaalea, tai mahdollisesti jopa

vihertävä, mutta ei kuitenkaan keltainen. Valokuvista voitaisiin siis

päätellä, että julkisivua jäsentävät tummemmat laudoitukset ja

listoitukset ovat olleet vihreitä, mitä myös maalikerrosten alta paljastuva

²¹ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias

²² Talo kautta aikojen, Julkisivujen historia

32

Kuva 22 (vasemmalla). Maalinäyte

eteläjulkisivun nurkkalaudasta

Kuva 23 (oikealla). Maalinäyte itäjulkisivun

pystypeitelaudasta

Kuva 21. Maalinäyte länsijulkisivun

vaakapaneelista

vihertävä sävy (kuva 23) puoltaa. Valokuvissa oleva mahdollinen

vihreän sävy tosin vaikuttaisi olevan tummempi kuin mitä lateksimaalin

alta paljastuva öljymaali antaa ymmärtää, mutta vihreä sävy helposti

muuttuu ajan myötä. Myös suurempina kenttinä valkoisen kanssa

vihreän sävy on saattanut näyttää tummemmalta²² .

Ikkunakarmit kuvista päätellen ovat olleet alkuperäisessä asussaan

valkoiset tai lähes valkoiset. Kuullottavat ns. kyllästysaineet toivat

kuitenkin tummanruskean jälleen yleisimmäksi ikkunaväriksi

1960-luvulla.²² Rakennuksen muutospiirustuksissa oli maininta sitä, että

rakennus on maalattu vuonna 1964 ainakin itäjulkisivun osalta, joten

joko jo silloin tai viimeistään 1970-luvulla alkuperäiset ikkunat on

maalattu tummanruskealla sävyllä. 1970-luvulla asennetut uudet

ikkunat ovat joka tapauksessa jo olleet aikakaudelleen tyypillisesti

karmeiltaan ruskeat, joten olisikin luontevaa, että jäljelle jätetyt

alkuperäiset ikkunat olisi vasta tuossa yhteydessä maalattu

tummanruskealla vastaamaan uusien ikkunoiden ulkoasua, eikä näin

ollen julkisivun värisävyjä ole vielä 1960-luvulla vaihdettu.

Alkuperäisen tummahkon pärekaton päälle on todennäköisesti

1950-luvun kattomuutosten myötä ladottu punertava tiilikate, mikä

katolla on edelleenkin. Tuolloin alkuperäiset savupiiput on purettu ja

tilalle on laitettu poistoilmakanavina toimivia, savupiipun muotoa

mukailevia pellistä tehtyjä ilmanvaihtohormeja. Lisäksi katolle on lisätty

uusi kattoikkuna ja olevat kattoikkunat on reunustettu punaisten iv-

hormien kanssa samalla punertan sävyisellä pellityksellä. 1970-luvulla

vanhojen ikkunoiden tilalle asennetut uudet ikkunat ovat karmikooltaan

Luonnonkiviperusmuuri

33

Kuva 24. (vasemmalla). Pohjoisjulkisivun

ikkunoiden ympärillä olevista jäljistä voidaan

päätellä alkuperäisten ikkunoiden olleen

korkeammat sekä peitelaudat nykyistä

leveämmät.

Kuva 25. Itäjulkisivussa peitetyn ikkunan

vasemmalla puolella voidaan nähdä ikkuna-

aukon pienennykseen käytetyn paneelin olleen

alkuperäispaneelia karkeammin höylättyä,

vaikka leveys onkin ollut sama.

vastanneet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta vanhoja ikkunoita.

Tämä voidaan päätellä vanhoista kuvista sekä julkisivuja tarkastelemalla.

Itäjulkisivulla ikkunasommitelman symmetriaa rikkovan pienen ikkunan

kohdalla sekä pohjoisjulkisivun pienten ikkunoiden kohdalla voidaan

huomata, että alkuperäinen ikkuna-aukko on ollut suurempi (kuvat 24

ja 25) ja paikkailuun käytetty vaakapaneelin karkeampi höyläys erottuu

julkisivussa selkeästi. Myös alkuperäisen leveämmän peitelistan leveys

on nähtävissä pienten ikkunoiden oikealla puolella kulkevassa rajassa,

kun lateksimaalin alla olevat maalikerrokset entisen peitelistan kohdalta

puuttuvat.

Uutta julkisivuväriä päätettäessä tarkempi maalitutkimus tulisi suorittaa

useasta kohdasta kirurginveitsellä raaputtaen, mutta kenttäpäivien

rajallisen ajan puitteissa siihen ei tässä projektissa ollut aikaa. Jatkoa

ajatellen se kuitenkin tulisi ehdottomasti tehdä oikean alkuperäissävyn

määrittelemiseksi. On myös hyvä muistaa, että maalipinnan

määrityksessä apuna käytettyjen vanhojen kuvien arvioidut

vuosiluvutkaan eivät välttämättä pidä paikkaansa, vaan niissä voi olla

heittoa jopa vuosikymmeniä. Kirjastovirmasta ladattujen Haapajärven

kotiseutuarkiston julkisivuvalokuvien vuosikymmen oli ilmoitettu, mutta

vuosiluvut perustuvat arvioon. Esimerkiksi vanhin kohteesta löytynyt

kuva oli Kirjastovirmassa merkitty Tiiton koulusta otetuksi, mikä ei siis

pitänyt paikkaansa jo rakennusten hyvin erilaisen ulkonäön perusteella.

²² Talo kautta aikojen, Julkisivujen historia

34

peite

tty

levy

llä

1950-luvun muutokset

70-luvun muutokset

90-luvun muutoksia

JULKISIVU ITÄÄN 1:200JULKISIVU ETELÄÄN1:200

JULKISIVU LÄNTEEN 1:200JULKISIVU POHJOISEEN 1:200

Kuva 26. Julkisivujen säilyneisyys

35

Pohjien säilyneisyys

Vanhan sairaalan alkuperäisiä piirustuksia ja muutospiirustuksia

tutkiessa on näkyvissä selkeästi kaksi selkeää uudempaa kerrosta, 1950-

ja 1970-luvulla tehdyt muutokset. Näiden aikakausien muutokset on

eriteltynä seuraavan aukeaman säilyneisyyskaavioissa. Alakerran

tilajärjestys ei 1950-luvulla juurikaan muutoksia kokenut, mutta

huonetilojen luonne muuttui modernimmaksi, kun peltikuoriset

lämmitysuunit korvattiin interiöörissä vesikiertoisilla pattereilla.

Yläkerran osalta muutokset erityisesti kylmän ja avaran ullakkotilan

osalta olivat selkeämpiä, kun korkea keskeistila osittain rajattiin

tekemällä yläkertaan kolmas huoneisto kattoikkunoineen. Myös

alkuperäisen portaan kulkusuunta muutettiin toisinpäin ja sitä myöten

alapohjaan tehtiin uusi aukko.

Uuden käyttötarkoituksen myötä 1970-luvulla huonetilojen määrän

maksimoimiseksi alakerran hieno ja avara keskeisaulatila muutettiin

huoneeksi ja samalla keskikäytävä muuttui ikkunattomaksi ja pimeäksi

tilaksi, mikä muutti tilaan saapumisen luonteen ratkaisevasti

toisenlaiseksi. Ikkunoiden vaihtaminen sekä pintamateriaalien

modernisointi levytyksineen ja laatoituksineen hukutti alleen loputkin

sairaalamiljöön alkuperäisestä autenttisuudesta, eikä tilassa ole

alkuperäisestä käytöstä näkyviä viitteitä tilajärjestyksen lisäksi juurikaan

jäljellä.

Yläkerrassa 1970-luvulla avarasta keskeisullakkotilasta poistettiin

viimeinenkin tilantuntu luomalla ullakolle lämmin keskeiskäytävätila.

Uudet seinämuutokset tekivät ullakosta lopullisesti sokkelomaisen ja

pimeän, sillä luonnonvalon pääsy erityisesti keskeistilaan estettiin

seinien lisäyksillä nyt täysin. Huoneistoihin todennäköisesti tässä

yhteydessä lisätyt keittokomerot, keittiöt ja kylpyhuonelisäykset toivat

asunnot varustelutasoltaan nykyaikaisemmaksi ja lisäsivät

käytettävyyttä.

Myöhempien vaiheiden muutokset ovat olleet vähäisempiä, ja näistä

suurimpana voidaan mainita alakerran yhden huoneen muuttaminen

ilmanvaihtokonehuoneeksi. Uusien vuosituhannen vaihteen jälkeisten

käyttötarkoituskaavailujen myötä tilat olisivat saattaneet hyvinkin

joutua vielä kokemaan kolmannen selkeästi radikaalimman kerroksen

esimerkiksi suunnitellun neuvolakäytön myötä (kuva 26).

Kuva 27. Vuonna 2003 teetetyt suunnitelmat

sairaalan muuttamisesta neuvolaksi

36

1950-lukuv. 1926

HALLI

ELI

PÄIVÄH.

KYLPY

LEIKKUU

-HUONE

HUONE

8:LLE

HUONE

2:LLEHUONE

2:LLE

SÄILIÖ

SÄILIÖ

ETEINEN

KEITTIÖ

HUONE

8:LLE

SAIRAANHOITA-

JATTAREN H.WC

VÄLIKKÖ

HUONE

LEIKATUILLE

ETEINEN

KUISTI

R. JAK.

WC

POLI

Kuva 28. Pohjien säilyneisyys

POHJAPIIRROS 1. KERROS 1:200

POHJAPIIRROS 2. KERROS 1:200

VINTTI

HUONE HUONE

VESI-

SÄILIÖHUONE

HUONE

POHJAPIIRROS 1. KERROS 1:200

POHJAPIIRROS 2. KERROS 1:200

37

1970-luku 2000-luku

HALLI

ELI

PÄIVÄH.

KYLPYLEIKKAUS-

SALI

HUONE

2:LLEHUONE

2:LLE

ETEINEN

KEITTIÖ

HUONE

WC

VÄLIKKÖ

ETEINEN

KUISTI

R. JAK.

WC

POLI POLIKLINIK

KA

HUONE HUONE HUONE

PUKUHUONE

TERVEYSTARK.

PESUH.

TOIMISTO

AMMATT.

TARK.

TYÖSUOJELUTARK.

AULA

PESU-

HUONE

(ERIT.

KOSTEA

TILA) FYS.

KEM.

LAB.

BAKTEERI

LAB.

VESI

LAB.

SIIV.VAR.VAR.

VAR.JOHTAVA

EL. LÄÄK.

SAIRAALAN

TAL. TSTO

ARKISTO

SAIRAALAN

TAL. PÄÄLL.

(lämpökanaali)

LJH

HALLI

ELI

PÄIVÄH.

HUONE

ETEINEN

KEITTIÖ

HUONE

WC

VÄLIKKÖ

ETEINEN

KUISTI

R. JAK.

WC

HUONE HUONE HUONE

TERVEYSTARK.

PESUH.

TOIMISTO

AMMATT.

TARK.

TYÖSUOJELUTARK.

AULA

FYS.

KEM.

LAB.

BAKTEERI

LAB.

VESI

LAB.

SIIV.VAR.VAR.

VAR.JOHTAVA

EL. LÄÄK.

SAIRAALAN

TAL. TSTO

ARKISTO

SAIRAALAN

TAL. PÄÄLL.

(lämpökanaali)

LJH

WC

HUONE

IV-KH KEITTIÖ

HUONEHUONE HUONE

VINTTI

HUONE HUONE

VESI-

SÄILIÖHUONE

HUONE

ALKOVI WC VH VAR. ALKOVI

WC VHKK WC

KEITTIÖ

VINTTI

HUONE HUONE

VESI-

SÄILIÖHUONE

HUONE

ALKOVI WC VH VAR. ALKOVI

WC VHKK WC

KEITTIÖ

POHJAPIIRROS 1. KERROS 1:200

POHJAPIIRROS 2. KERROS 1:200

POHJAPIIRROS 1. KERROS 1:200

POHJAPIIRROS 2. KERROS 1:200

38

39

2. RAKENNUKSEN KUVAUS

40

2.1 Sairaalarakennus ympäristöineen

Vanhan sairaalan sijainti

Rakennus sijaitsee Roikolan kaupunginosassa osoitteessa Isokatu 38,

85800 Haapajärvi. Isokatu on vilkasliikenteinen katu ja toimii kaupungin

raittia halkovana valtaväylänä Kalajoki-Ylivieska-akselilla (kuva 29). Tie

on rakennettu vuosina 1965-1967, mitä ennen paikalla oli

kunnansairaalalta lääkärintalolle johtava idyllinen koivukuja. Koivukujan

jäänteet ovat edelleenkin selkeästi nähtävissä omana, historiallisena ja

arvokkaana kerrostumana ympäristössä, ja yhteys sairaalan ja

lääkärintalon välillä on edelleen olemassa, sillä valtatien alta menee

kävelytien alikulkureitti (kuva 30). Koivukujan päässä oleva lääkärintalo

on nykyisin yksityisomistuksessa.

Rakennuksen sijainti ohikulkuväylän varrella on näkyvä ja keskeinen,

vaikkakin rakennus sijaitsee keskustan laitamalla vajaa puolitoista

kilometriä kaupungintalolta.

Kuva 29 (vasemmalla). Vanhan sairaalan sijainti

Haapajärven ydinkeskustasta.

Kuva 30 (oikealla). Lääkärintaloa ja entistä

kunnansairaalaa yhdistää toisiinsa koivukuja,

jonka jäljellä olevia puita kuvassa on korostettu

vihreällä. Sairaalarakennus myös näkyy

ohikulkuväylälle jo kaukaa molemmista

suunnista lähestyttäessä.

100m

100m

KOIVUKUJAN KOROSTUS

L Ä Ä K Ä R I N T A L O (YKSITYISOMISTUKSESSA)

VANHA KUNNAN-SAIRAALA

NÄKYMINEN VALTATIELLE

done.

41

Kuva 31. Ote asemakaavasta, sairaalan tontti

korostettuna punaisella, 1:5000

Kuva 32. Ote osayleiskaavasta, sairaalan tontti

korostettuna turkoosilla, 1:15000

Kaava ja kaavamerkinnät

Sairaalarakennus sijaitsee korttelissa 212, joka on YS-merkinnällä

varustettu eli sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien rakennusten

korttelialue. Korttelialueen tehokkuusluku e=0.45, ja rakennusalasta/

alueesta rakentamiseen saa korttelissa käyttää 30%. Sairaalarakennus

on 460 hm2 ja sijaitsee tontilla numero 3, jonka kokonaispinta-ala on

3772m². Toteutunut tehokkuus tällä hetkellä siis on 0,12. Tontilla on

aiemmin sijainnut lisäksi asuntolarakennus, joka on purettu huonon

kuntonsa vuoksi vuonna 2012.

Tontti sijaitsee osayleiskaava-alueella, jossa tontin merkintä PY, eli on

julkisten palvelujen ja hallinnon alue. Alue on varattu pääasiassa

kunnan, valtion tai muiden julkisten yhteisöjen toimintoja varten.

Sairaala on merkitty osayleiskaavassa lisäksi merkinnällä km13, joka

tarkoittaa, että kohde on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja siten

suojelukohde. Kohteella on listattu olevan myös rakennushistoriallista

ja historiallista arvoa ²³. Kohdetta ei saa purkaa ilman MRL 127§

mukaista lupaa. Lisäksi “kohteessa suoritettavien korjaus- ja

muutostöiden, käyttötarkoituksen muutosten sekä

täydennysrakentamisen ja alueella tehtävien toimenpiteiden tulee olla

sellaisia, että alueen rakennustaiteellisesti/kulttuurihistoriallisesti/

maisemakuvallisesti arvokas luonne säilyy. Alueella ei saa tehdä sellaisia

toimenpiteitä, jotka vähentävät sen suojeluarvoa.” ²³

,ò

,�,,

S

D

����

�

�

��

���

,62.$78

8

<6

93

S

D

���

,ò

,�,,

H ����

H ����

-

6

6

��7

���

�

�

�

��

��

��

�

�

�

�

��

��

�

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

�

��

���

,VRNDWX

DNDWX

WHUYH\VNHVNXV

NW

NW

���� ���

����

�����

�����

ODN�\KW��������������������

�

�

�

�

���

���

=�����

�����

�����

���

����������

�����

����

� ���

���

�����

���� �

��� ��

�����

�����

�����

�����

�����

�����

�����

�����

�� ���

�����

�����

�����

�����

6DLUDDOD

5DQWDPlNL

����

�� ��

� ��

���

��

��

��

�

����

��

����

��

�

���

��

�

�

��

���

�

�

��

�

�

�

�

��

�

�

��

��

�

�

��

�

��

�

��

�

�

����

��

��

��

������

�

�

�

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

��

��

��

��

�

�

����

�

�

�

�

NP����NP

3<

3<

$2��

²³ Haapajärven kaupungin keskustan osayleiskaava 2035 done.

42

Suunnittelija

Rakennus on tehty Lääketieteellisen seuran vuonna 1923 julkaisemien

tyyppipiirustusten kanssa yhtenevästi (kuva 10). Rakentamispäätös

sairaalasta on kuitenkin tehty Haapajärvellä jo vuonna 1920, joten

alkuperäiset suunnitelmat ovat saattaneet hyvinkin olla toisenlaiset,

mutta rakennusprosessin alun venyessä poliittisista syistä on ne

mahdollisesti muutettu suositeltuun tyyppipiirustukseen tai

vaihtoehtoisesti mallia piirustuksiin on alun perinkin otettu samasta

kohteesta, joiden innoittamana mallipiirustukset ovat tehty.

Lähiympäristön rakennukset

Samalla tontilla sairaalan kanssa on aiemmin sijainnut myös luultavasti

jälleenrakennuskaudella rakennettu asuntolarakennus, joka on

sittemmin vuonna 2012 purettu heikon kuntonsa vuoksi. Ennen

purkamista rakennus toimi päihdekuntoutujien asuntolana, mutta

ylläpidon haasteellisuuden ja heikon maineen vuoksi kaupunki päätyi

kunnostuksen sijaan rakennuksen purkamiseen (kuva 33).

Viereisellä tontilla samassa korttelissa vanhan sairaalan itäpuolella

sijaitsee terveyskeskus (kuva 34). Kortteli ja samalla myös vanhan

sairaalan tontti rajautuu pohjois- ja länsisivuiltaan Isokatuun. Isokadun

pohjoispuolella on jälleenrakennuskaudella rakennettu pientaloalue.

Kuva 33. Sairaalan ja terveyskeskuksen välistä

vuonna 2012 purettu asuntolarakennus

Kuva 34. Sairaalan itäpuolella oleva

terveyskeskusrakennus

done.

43

VANHA SAIRAALA

PURETTUASUNTOLA

Y K S I T Y I S - TALOJA

TERVEYSKESKUS

RIVITALO( K A U P U N G I N OMISTUKSESSA)

Kuva 35 (vasemmalla). Vanhaa sairaalaa

ympäröivät rakennukset, 1:2000

Kuva 36 (oikealla). Seuraavalla aukeamalla

olevien näkymäkuvien ottamispaikat ja suunnat

S1.

S2.

S3.

S4.

Ympäristö ja näkymät

Sairaalarakennus sijaitsee väljästi rakennetulla tontilla terveyskeskuksen

vieressä. Yleisvaikutelma tontilla on avara ja laakea: rakennuksen

länsipuolelta kulkee valtatie, joka on korotettu sairaalan tonttiin

nähden, mutta tie ja liikenne näkyvät selvästi tontille. Aukea

parkkipaikkahenkinen piha pääsisäänkäynnin edessä länsipuolella on

ankea ja tarvitsisi tien suhteen selkeämpää rajausta tullakseen

viihtyisämmäksi. Terveyskeskuksen puoleinen itäpuolen piha niin ikään

vaatisi myös selkiyttämistä ja rajausta, jotta terveyskeskuksen vilkas

päiväliikenne ei tuntuisi niin hallitsevalta. Etelä- ja pohjoisjulkisivuilla

kasvaa komeita ja korkeita puita, jotka olisi paikallaan syytä säilyttää.

44

Kuva 38. Laajakulmanäkymä puretulta asuntolalta (Suunta 2.)

Kuva 37. Laajakulmanäkymä Isokadulta (Suunta 1.)

45

Kuva 39. (ylempi kuva: Laajakulmanäkymä terveyskeskukselta (Suunta 3.)

Kuva 40. (alempi kuva): Laajakulmanäkymä risteyksestä (Suunta 4.)

done.

46

Pihan toiminnot ja saapuminen tontille

Päälähestymissuunta sairaalalle on Isokadulta etelän suunnasta (kuva

41). Toissijainen lähestymissuunta on terveyskeskukselta päin

pohjoispäädyssä olevalle sisäänkäynnille (kuva 42). Molemmille puolille

rakennusta on järjestetty reilut paikoitustilansa. Vaikka sairaalan tontti

on reilun kokoinen, noin 3770 m², niin silti näkymiä rakennuksen

ympärillä hallitsevat runsaat parkkitilat korkean puuston ohella.

Polkupyöräpaikoitus (kuva 43) on järjestetty osittain pihakatokseen,

joka sijaitsee rakennuksen luoteen puoleisella kulmalla, ja osittain

avotelineeseen pohjoispäädyn sisäänkäynnin yhteyteen (kuva 44).

Kotiseutuneuvos Erosen mukaan tosin katettu pyöräkatos on alun

perin rakennettu jo puretun asuntolan asukkaiden pyörätelineeksi ja

Kuva 41 (vasemmalla). Saapuminen tontille

Isokadulta eli päälähestymissuunnasta

Kuva 42 (oikealla). Pihan eri toiminnot

nykyisellään

rakennuksen purkamisen jälkeen teline on jäänyt käytännössä

käyttämättömäksi.

Rakennusta ympäröi autolla ajettavissa oleva leveähkö pihatie, joskin

pohjoispuolen päädyssä ympäriajaminen on estetty suurilla kivillä,

jotka keräävät ympärilleen vesilammikoita lumien sulamisen aikaan.

Samaisella pohjoispuolen tiellä toissijaisesta sisäänkäynnistä hieman

koilliseen on myös maanpinnassa havaittavissa sähköjohtoja, mitkä

vaikuttaisivat olevan huolimattomasti maadoitettuja.

Jätehuolto niin ikään toimii luoteiskulmalla olevassa avokatoksessa,

joka vaikuttaisi olevan ennemminkin väliaikaisratkaisu (kuva 45). Ehkä

näköesteeksi tarkoitetut valkoiset aidat ovat osin irrallaan nojaamassa

puuta vasten, eivätkä roskasäiliöiden näkyvyyttä peittämässä.

4 APPP

8 AP

JÄTE- JA PP

KATOKSET

POSTI-

LTK

5 AP

5 AP

47

Kuva 44 (oikealla). Polkupyöräteline

pohjoispäädyn sisäänkäynnin yhteydessä

Kuva 43 (vasemmalla). Polkupyöräteline, joka

on alun perin rakennettu puretun asuntolan

asukkaille ja sittemmin jäänyt olemattomalle

käytölle

Kuva 45 (vasemmalla). Kyhätyn oloinen

roskakatos tontin luoteiskulmalla

Kuva 46 (oikealla). Tontin koilliskulmalla pihaan

johtavalla tiellä maasta törrötti sähköjohtoja done.

48

Tontilla on sekä suuria koivuja että komeita mäntyjä, jotka luovat piha-

alueelle arvokkuutta ja omaleimaisuutta ja ovat säilyttämisen arvoisia.

Erityisesti historiallisen koivukujarivistön muodostavat vanhat hieskoivut

pihan etelälaidalla tulisi säilyttää rivistönä, mikä näkyy hyvin vasemmalla

olevassa kuvassa (kuva 47).

Pihan ajoreittien ja paikoitusalueiden päällyste on hiekka. Lisäksi

rakennusta ympäröi pieni sammaloitunut nurmikenttä. Maaperän

laadusta ei ole tarkkaa tietoa, kuten ei myöskään salaojituksista tai

tarkastuskaivoista.

Esteettömyys pihalla on järjestetty lisäämällä invaluiska

pääsisäänkäynnin yhteyteen. Valaistus piha-alueella on vähäinen, ja

sitä on parannettu lisäämällä rakennuksen luoteiskulmaukseen

katuvalo, mikä ei luonteeltaan istu lainkaan rakennuksen arkkitehtuuriin

(kuva 48). Invapaikoitus on järjestetty luiskan viereen ja kyltti on

kiinnitetty suoraan julkisivuverhoukseen muiden varoituskylttien,

lämpöpistokkeiden ja sähkövetojen lailla.

Myös postilaatikko on kiinnitetty eteläpäädyn seinään, ja kuvaushetkellä

oli kokonaan ilman kantta (kuva 53).

Kuva 47. Tontin eteläpäädystä alkavan

historiallisen koivukujan rippeet

Kuva 48. Kuulonhuoltoyhdistyksen tiloihin

osoittava opaste

49

Kuva 50 (oikealla). Invapaikoitus ja muut

julkisivuun kiinnitetyt elementit

Kuva 49 (vasemmalla). Luoteiskulman

valaistusratkaisu, mikä valaisee pääasiassa

alapuolella sijaitsevia suuria, rakennuksen

ympäriajon estäviä kiviä

Kuva 53 (oikealla). Postilaatikko niin ikään

kiinnitettynä julkisivuun

Kuva 51 (vasemmalla). Seinäkiinnityksiä

sommiteltuna julkisivuverhoukseen

Kuva 52 (keskellä). Invaluiska done.

50

Rakennuksessa on yläosassa peiterimapystyvuoraus

päätykolmioaiheissa ja alaosa on pontattua vaakapaneelivuorausta.

Yläkerran osalta julkisivukäsittely vaihtuu päätykolmioden yläosissa

koristeiseen vinopanelointiin. Alaosan vaakapaneeli on leveydeltään

joka sivulla yhtenäinen (leveys: 9cm) ja vaakapaneelikentän ylä- ja

alareunassa kulkee vaakalista( leveys: 6cm). Julkisivut ovat kauttaaltaan

lateksimaalilla käsitelty, minkä sopimattomuus julkisivumaalina käy

hyvin esille kaikkien julkisivujen osalta maalin irtoillessa suurina kenttinä

paljastaen alta harmaantuneen puupinnan. Maalauksen nykyinen

värisävy on pääasiassa keltainen, jonka lisäksi ikkunoiden peitelistat,

nurkkalaudat (leveys: 20cm) sekä muutamat pystylistat ovat valkoiseksi

maalatut.

Ikkunat ovat kaksilasisia, 1970-luvulla uusittuja puuikkunoita, joiden

puitteet tummanruskeat ja peitelistat valkoiseksi maalattu. Ikkunoissa

on tuuletusluukku. Alkuperäiset kattoikkunat ja frontonin alkuperäinen

ovaalinmuotoinen ikkunasommitelma ovat yksilasisia ja puitteet

ruskeaksi maalatut. Rakennuksessa on 1950-luvulla alkuperäisen

pärekatteen päälle tehty punainen betonitiilikatto.

Kuva 54 a-d. Pystylistoitusten (a),

vaakapaneloinnin (b), tippalistan (c) ja

nurkkalaudoitusten (d) koot

(a)

(c)

(d)

(b)

done.2.2 Julkisivut

51

Kuva 55 (vasemmalla). Pääjulkisivu länteen

Kuva 57 (vasemmalla). Julkisivu itään

Kuva 56 (oikealla). Julkisivu pohjoiseen

Kuva 58 (oikealla). Julkisivu etelään

52

Sisäänkäynnit

Pääsisäänkäynnin yhteydessä on aumakattoinen, alkuperäinen kuisti,

johon on lisätty painekyllästetystä puusta tehty invaluiska 2000-luvun

jälkeen. Tuolloin myös porrasaskelmat ovat mahdollisesti uusittu.

Kuistin kaiteet ovat alkuperäiset ja koristeelliset, valkoiseksi ja keltaiseksi

lateksimaalilla maalattu. Terassin alakatto on todennäköisesti

alkuperäistä helmipaneelia keltaiseksi maalattuna (kuva 60), kuten

myös pohjoispäädyn kuistin alakattokin. Valaisimet molempien

sisäänkäyntien yhteydessä ovat kuutiomaiset, todennäköisesti

1970-luvulla lisätyt, eikä valaistusteho niissä ole riittävä.

Pohjoispäädyn vaatimattomampi, niin ikään aumakattoinen

sisäänkäyntikatos betonivalutasanteineen ja portaineen (kuva 61) on

todennäköisesti ollut aiemmin alaosaltaan pääsisäänkäynnin terassin

kaltainen, vanhoissa piirustuksissakin näkyvä puinen ja koristeellinen,

Kuva 59. Pääsisäänkäynti länsijulkisivussa

Kuva 61 (oikealla). Toinen sisäänkäynti

pohjoispäädyssä

Kuva 60 (vasemmalla). Terassin alakatossa

olevaa alkuperäistä helmipanelointia ja

1970-luvulla lisätty valaisin

53

Kuva 62. Paanuaiheen keskelle sijoitettu

ilmanvaihtoritilä.

Kuva 63 a-c. Vaihtelevia IV-ratkaisuja

julkisivuissa

mutta purettu luultavasti 1950-luvun muutosten yhteydessä ja korvattu

betonivaluratkaisulla. Tuolloin pohjoispäädyn yläkertaan johtavat

portaat ovat jääneet tarpeettomiksi pääportaiden kulkusuunnan

vaihdon yhteydessä, kun silloin lisätyille yläkerran asunnoille haluttiin

pääterassin yhteyteen tehdä oma ulko-ovellinen sisäänkäynti.

Pohjoispäädyn sisäänkäynnin yhteydessä oleva, kuvissakin kovin

irralliselta vaikuttava ja rakennuksen arkkitehtuurin huonosti sopiva

kaide on lisätty vasta 1990-luvun jälkeen.

Ilmanvaihtoratkaisut on toteutettu julkisivussa vaihtelevasti ja varsin

mielenkiintoisesti, ja erityisesti pääsisäänkäynnin ikkunasommitelman

paanuaiheen keskelle lisätty ilmanvaihtoritilä ei kunnioita rakennuksen

arkkitehtonista olemusta ja hienoa detaljiikkaa lainkaan.

(b)

(c)(a)

54

Nykyinen käyttö

Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa sisäänkäynti on keskellä

länsijulkisivua. Sisäänkäynnin yhteydessä on pieni eteinen, joka johtaa

ikkunattomaan keskeiskäytävään, mistä on käynti lähes kaikkiin alakerran

oikean siiven huoneisiin ja aputiloihin. Yksi kahdeksasta huoneesta on

otettu ilmanvaihtokonehuoneeksi, jonka vieressä sijaitsevat vessa ja

keittiö. Oikea ja vasen siipi on erotettu toisistaan käytävää jakavalla

ovellisella väliseinällä, joka on ollut jo alkuperäisratkaisussa. Oikeassa

siivessä toimii tällä hetkellä nuorison biljardi- ja pelitilat, ja puolet

huoneista toimii tällä hetkellä varastona pääasiassa kalusteille.

Vasemmassa siivessä olevaan kolmen huoneen ja keittiön huoneistoon

on oma sisäänkäyntinsä pohjoisjulkisivusta. Heti sisäänkäynnin

vasemmalla puolella on lämmönjakohuone. Huoneistossa toimii tällä

hetkellä Selänteen Kuulonhuoltoyhdistys ry. Huonetiloissa on käsitöiden

pienimuotoista myyntiä sekä matonkudontaa varten mattopuita, ja

lisäksi tilaa on pienimittakaavaisemmille käsitöille. Päätyhuoneisto on

alkuperäisissäkin suunnitelmissa ollut rajattuna väliseinällä omaksi

yksikökseen, ja sellaisena se toimii ilmeisen hyvin edelleenkin.

Alakerran sisätilojen materiaalit

Alakerran oikean siiven tilojen pintamateriaalit ovat pääasiassa peräisin

1970-luvun korjauksista, jolloin pinnat ovat muutettu vastaamaan

uuden käyttötarkoituksen vaatimuksia. Lattiat ovat päällystetty tuolloin

ruskean ja vihertävän sävyisillä linoleum-lattiapäällysteillä, joiden alta

todennäköisesti löytyy alkuperäinen lankkulattia. Seinät ovat

päällystetty rakennuslevyllä ja lasikuitutapetilla, joka on maalattu

valkoisen ja pastellin eri sävyillä. Lisäksi keittiön ja entisen

laboratoriohuoneen (biljardihuone 107) seinissä on valkoinen

kaakelipinta ja vessassa myös muovimattoa seinillä. Keittiön

kiintokalusteet ovat keltaisia, 1970-luvulta peräisin olevia, kuten myös

tiloissa olevat laakasisäovet ja ulko-ovet. Kattojen alaslaskut ovat

valkoiseksi maalattua rakennuslevyä, jonka alapinnassa esillä kulkee

melko kookkaat ilmastointikanavat.

Vasemmanpuoleisessa siivessä lattiamateriaalina on käytetty pääasiassa

vaaleaa muovimattoa ja seinien pintamateriaali on valkoiseksi

maalattua rakennuslevyä. Katot ovat valkoisia, eikä ilmastointikanavia

ole juurikaan näkyvissä. Tiloihin ei toisaalta myöskään kunnollista

ilmanvaihtoa ole järjestetty, ja sen seurauksena myös sisäilmaongelmat

ovat keskittyneet juuri rakennuksen pohjoispäätyyn. Keittiön

kiintokalusteet ovat niin ikään keltaisia 1970-luvun kalusteita.

Alkuperäisiä materiaaleja ja yksityiskohtia ei ollut lainkaan näkyvissä

alakerran tiloissa. Alkuperäiset sisustusmateriaalit saattaisivat kuitenkin

löytyä myöhemmin tehtyjen levytysten ja päällysteiden alta.

Korjaustoimenpiteden yhteydessä löytyvät materiaalit tulisikin

inventoida ja materiaaleista poimia näytteet talteen kattavasti. Lisäksi,

mikäli vanhan sisustuksen tunnelmaa halutaan rakennukseen palauttaa,

toimivat vanhat materiaalinäytteet esimerkkeinä sisustussuunnitelmalle.

2.3 Alakerta

55

VARASTO

101

13,7 m2

VARASTO

102

13,9 m2

IV-KH

103

9,4 m2

WC

104

4,1 m2

KEITTIÖ

105

12,9 m2

BILJARDIHUONE

106

24,1 m2

BILJARDIHUONE2

107

25,9 m2BILJARDIHUONE2

108

14,8 m2

VAR.

110

3,0 m2

VARASTOHUONE

112

8,9 m2

VAR.

111

2,1 m2

ET.

114

3,3 m2

SIIV.

109

3,0 m2

KÄYTÄVÄ

113

42,8 m2

VARASTO

117

15,1 m2

VAR.

116

1,5 m2

VAR.

115

1,5 m2

KÄSITYÖHUONE

118

21,0 m2

KÄSIT.HUONE

119

14,3 m2

WC

120

2,9 m2

ET.

121

7,0 m2

LJH

122

2,1 m2

KÄYT.

125

11,0 m2VAR.

126

4,0 m2

KEITTIÖ

123

12,5 m2

MATONKUDONTA

124

11,1 m2

Kuva 64. Alakerran nykytilan pohja 1:150

56

a) Tila 101, varasto b) Tila 102/1, toimisto c) Tila 102/2, toimisto d) Tila 103, iv-kh

e) Tila 104, wc f) Tila 105/1, keittiö g) Tila 105/2, keittiö h) Tila 106/1, biljardihuone

Kuva 65 a-h. Alakerran nuorisotilat oikeassa

siivessä

NUORISON KÄYTÖSSÄ OLEVAT TILAT

57

i) Tila 106/2, biljardihuone j) Tila 107/1, biljardihuone2 k) Tila 107/2, biljardihuone2 l) Tila 108, pokerihuone

m) Tila 109, siivouskomero n) Tila 110, varasto o) Tila 111, varasto p) Tila 112, varasto

Kuva 65 i-p. Alakerran nuorisotilat oikeassa

siivessä

NUORISON KÄYTÖSSÄ OLEVAT TILAT

58

r) Tila 113/2, käytävä s) Tila 114/1, eteinen t) Tila 114/2, eteinen

u) Tila 115, varasto v) Tila 116, varasto w) Tila 117, varasto

q) Tila 113/1, käytävä

Kuva 65 q-w. Alakerran nuorisotilat oikeassa

siivessä

59

KUULOHUOLTOYHDISTYKSEN TILAT

a) Tila 118, käsityöhuone b) Tila 119, käsityöhuone c) Tila 120, wc-tila

e) Tila 123, keittiö f) Tila 124, matonkutomishuone g) Tila 125, käytävä h) Tila 126, varasto

d) Tila 121 ja 122, eteinen ja

Kuva 66 a-h. Alakerran huoneisto vasemmassa

siivessä

60

Nykyinen käyttö

Rakennuksen toiseen kerrokseen on oma sisäänkäyntinsä länsijulkisivun

terassilta alakerran pääsisäänkäynnin vierestä. Yläkertaan johtavat

portaat on tehty 1950-luvun muutosten yhteydessä, jolloin kulkusuunta

vaihdettiin oman sisäänkäyntinsä yhteyteen. Toisessa kerroksessa on

kolme pientä asuinhuoneistoa, jotka toimivat tällä hetkellä

harjoitustiloina musiikin harrastajille. Tiloista löytyy esimerkiksi

useammat käytössä olevat rummut. Tilojen lisäksi yläkerrassa on reilusti

kylmää ullakkotilaa ja itäjulkisivun vastaisessa ullakkotilassa myös

rakenteen sisään kapseloituna vanha vesisäiliö. Huonejärjestys on aika

ahdas, ja lisäksi inventointimittausten perusteella varsinaisten

huonetilojen välissä on luultavasti myös muutamia tyhjiä komeroita,

joiden sisäänkäynti on myöhemmin muutosten yhteydessä jätetty

levytysten alle. Erityisesti näiden tilojen osalta tarkistusmittaukset ovat

paikallaan.

Alakerran sisätilojen materiaalit

Yläkerrassa käytävän ja huoneistojen osalta materiaalit ovat peräisin

pääasiassa 1970-luvulta. Lattiamateriaalina on käytetty erivärisiä

muovimattoja, ja lisäksi osa lattioista oli äänenvaimennusta varten

huovin ja matoin peitettynä. Seinillä oli alakerran kaltaisesti levytys,

joka oli maalattu pääasiassa valkoiseksi tai pastellin sävyillä. Kattojen

alaslaskut olivat kahdessa huoneessa levytystä, mutta keskimmäisessä

huoneistossa näkyvillä oli luultavasti 1950-luvulta peräisin oleva

valkoiseksi maalattu helmiponttipaneeli (huone 221). Lisäksi pienessä

vaatehuoneessa vasemmalla puolella samaa helmiponttipaneelia,

mutta vihertävän sävyiseksi maalattuna, oli käytetty sekä seinissä että

katossa.

Kylmässä ullakkotilassa (tila 202) on myös näkyvissä ihan alkuperäistä,

maalaamatonta helmiponttipaneelia (kuva 69). Todennäköisesti

ylijääneet sisävuorauslaudat on haluttu hyötykäyttää ullakkotilojen

vuoraukseen. Alkuperäisiä ovia on jäljellä kolme ja ne kaikki sijaitsevat

ullakkotiloihin johtavissa eteisissä ullakkotilan ovena. Lisäksi ullakolta

löytyy itäjulkisivun frontonista 1970-luvulla poistettu alkuperäinen

ovaali-ikkuna, paketissa joitakin varalaseja ovaali-ikkunaan sekä

2000-luvulla terassilta luultavasti invaluiskan tieltä poistettu

alkuperäinen kaide. Myös vanhoja tavaroita eri käyttötarkoitusten

jäljiltä löytyi, muun muassa vanha, vauvojen punnituksessä käytetty

vaaka sekä ruskeita lasipulloja ja muuta lasitavaraa mahdollisesti

laboratorioajoilta.

2.4 Yläkerta

61

A

HUONE

206

21,6 m2

KYLMÄ ULLAKKO

202

16,3 m2

KYLMÄ ULLAKKO

213

10,7 m2

KYLMÄ ULLAKKO

211

21,8 m2

HUONE

212

29,3 m2

VESIS.

201

3,7 m2

ET.

203

3,9 m2

KH

204

3,5 m2

KK

205

2,1 m2

ET.

207

6,3 m2

KYLMÄ ULLAKKO

208

13,8 m2

KYLMÄ ULLAKKO

209

7,6 m2

KYLMÄ ULLAKKO

210

40,3 m2

ET.

215

8,6 m2

KEITTIÖ

214

13,7 m2

WC

216

2,6 m2

VH

217

2,5 m2

ET

218

1,6 m2

KÄYT.

219

18,0 m2

KK

220

3,6 m2

HUONE

221

10,5 m2

ET.

222

2,5 m2

WC

223

2,8 m2ASUNTO 1H+K+WC+VH

59,2 m2

ASUNTO 1H+KK+WC

20,8 m2

ASUNTO 1H+KH+KK

35,1 m2

Kuva 67. Yläkerran nykytilan pohja 1:150

62

a) Tila 201, vesisäiliön tila

e) Tila 205, keittokomero f) Tila 206, akustoitu soittohuone g) Tila 207, eteinen h) Tila 208, kylmä ullakkotila

b) Tila 202, kylmä ullakko c) Tila 203, ullakolle johtava eteinen d) Tila 204, kylpyhuone

Kuva 68 a-h. Yläkerran huonetilat

63

i) Tila 209, kylmä ullakko

m) Tila 211, kylmälle ullakolle vievä eteinen

n) Tila 212, kylmä ullakko o) Tila 213, akustoitu soittohuone p) Tila 215, eteinen

j) Tila 210/1, kylmä ullakko k) Tila 210/2, kylmä ullakko l) Tila 210/3, kylmä ullakko

Kuva 68 i-p. Yläkerran huonetilat

64

x) Tila 224, ullakolle johtava porras

Kuva 68 i-p. Yläkerran huonetilat

q) Tila 216, vessa r) Tila 221, soittohuone s) Tila 218, eteinen t) Tila 219, keittiö

u) Tila 220, eteinen v) Tila 222, vessa w) Tila 223, käytävä

65

b. c.

a.

d. e.

Säilyneitä alkuperäismateriaaleja yläkerrassa

a. Yläkerran huoneessa 221 katossa alkuperäistä tai 1950-luvun

muutoksissa lisättyä helmiponttipaneelia, kuvassa näkyy myös puretun

hormin todennäköinen sijainti alakatossa

b. Ullakolle johtavia ovia on säilynyt kolme, kuva tilasta 203

c. Ullakkotilassa olevaa helmiponttipaneelia

d. Tilan 221 vaatekomeron seinässä ja katossa olevaa vanhaa

helmiponttipaneelia. Lisäksi vaatekomeron ovi on luultavasti

alkuperäinen

e. Tarkempi kuva vaatekomeron alkuperäisestä helmiponttipaneelista

Kuva 69 a-e. Yläkerran tiloissa näkyvissä olevia

alkuperäismateriaaleja

66

Säilyneitä yksityiskohtia yläkerrassa

a. Ullakolta vanhan portaan tasanteen päältä löytyneet alkuperäiset

ovaali-ikkuna ja terassin kaide (tila 210)

b. Ullakkotilassa olevan alkuperäinen porrashuone kaiteineen ja

ikkunasommitelmineen (tila 210)

c. Ullakkotilaan 209 johtava vanha ovidetalji

d. Ovaali-ikkunan vieressä olevat ikkunan varalasit

e. Alkuperäiset portaat näkyvissä tilassa 210

Kuva 70 a-f. Yläkerran tiloissa olevia säilyneitä

yksityiskohtia

a. b. c.

d. e.

67

Kuva 71. (oikealla) Yläkerran luoteiskulman

kylmän ullakkotilan vesikatto ja

kattokannattajat

Rakennus on alunperin luonnonkiviperustukselle tuulettuvaksi

täytepohjarakenteeksi tehty, mutta 1970-luvun korjausten yhteydessä

tuuletustila on täytetty ja alapohja muutettu maanvaraiseksi

betonilaataksi, jonka alle on luultavasti asennettu myös lämmöneristeet.

Vesikatto on 1950-luvulta peräisin oleva punertava tiilikatto, jonka alla

on alkuperäinen päreverhous. Ullakkotilassa viereisessä kuvassa (kuva

71) näkyvät kattokannattajat ovat ruotsalaistyyppiset ja siistissä

kunnossa.

VTT:n kosteusvauriotutkimuksessa vuonna 2002 avattiin rakenteita, jolloin

näytteiden ottamisen lisäksi on voitu varmistaa useiden seinien todellinen

rakenne hirsirunkoon saakka. Ulkoseinä itäjulkisivulla biljardihuoneessa

(tila 106) on ulkopinnasta lukien ulkoverhous, ilmaväli, rakennuspahvi,

hirsirunko. Keskellä rakennusta (porrasta vastapäätä, tila 102) itäjulkisivulla

rakenne oli sisältä runkoon päin lastulevy, puurunko/koolaus n. 50mm,

hirsirunko. Koolauksen osalta tutkimusraportissa ei mainita, oliko

seinärakenteessa myös lisäeristystä, mutta todennäköisesti pelkän

suoristuksen vuoksi koolausta ei ole tehty. Rakenne on ulkoseinien osalta

siis luultavasti kauttaaltaan samanlainen tai samankaltainen. Rakenne

nuorisotalon keittiön käytävänpuoleisessa väliseinässä on kipsilevy, lauta,

hirsirunko. Yläpohjassa lämmöneristyspurun päällä on lattialaudoitus.

Lämmitysjärjestelmänä on kaukolämpö. Vesiputket ja lämmityspatterit

ovat luultavasti alkuperäiset 1950-luvun asennuksissa lisätyt ja sitä

myöten jo uusimisen tarpeessa. Massiivinen ilmanvaihtokone hoitaa

ilman vaihtumisen ainoastaan oikeanpuoleisessa siivessä nuorisotalon

tilojen ja yläkerran asunnon osalta.

2.5 Rakenteet

68

Kuva 72. Arvottamistaulukko

2.6 Restaurointiperiaate ja arvottaminen

Rakennus edustaa rakentamisajankohdalleen tyypillistä

kunnansairaalarakentamista, jossa on selkeästi näkyvissä kolmen eri

aikakauden aiheuttamat kerrostumat: alkuperäisen tilanteen lisäksi

1950-luvun ja 1970-luvun muutokset etenkin tilajärjestysten ja

julkisivumuutosten osalta. Alkuperäiseen tilanteeseen peilatessa

voitaisiinkin todeta, että 1950-luvun ja erityisesti 1970-luvun

muutostoimenpiteet ovat pääasiassa alkuperäiseen arkkitehtuuriin

sopimattomia kerroksia ja pilaavat rakennuksen arkkitehtonista ilmettä

ja ennen kaikkea hienostunutta henkeä sekä sisätilojen että

julkisivujenkin osalta.

Rakennuksella on pitkä, yli 50-vuoden sairaalahistoria, mikä tuo

rakennukselle vahvaa historiallista arvoa toimiessaan näin kiinteänä

osana haapajärvisten elämää. Rakennuksella on myös paikkakunnan

identiteettiä luova vahva status paikkakuntalaisten silmissä, sillä se

sijiatsee valtatien varrella heti tien vieressä. Sairaalarakennus nykyisellä

paikallaan on tekijä, jonka myös ulkopaikkakuntalaiset liittävät

mielikuvissaan Haapajärveen. Lisäksi rakennuksella on komean

koivukujan ja lääkärintaloyhteyden myötä vahvoja maisemallisia arvoja,

ja koivupuut ovat osaltaan myös tärkeässä roolissa identiteetin luojana.

Rakennukseen on varsinkin sisätilojen osalta tehty reilusti muutoksia,

mitkä ovat häivyttäneet alkuperäisen maaseutusairaalan hengen.

Nykyisellään ullakkotiloja lukuunottamatta rakennuksen historiallinen

olemus on lähinnä mielikuvien varassa, sillä kaikki näkyvät pinnat ovat

uudempia kerroksia. Ainoastaan ullakkotiloissa alkuperäiset,

patinoituneet rakenteet ovat nähtävissä (kuva 71).

HAAPAJÄRVEN VANHAN SAIRAALAN ARVOTTAMINEN

Kerroksellisuus

Rakennuksen myöhemmät vaiheet ovat pääasiassa tuhonneet vanhaa, alkuperäistä rakennetta ja aiheuttaneet rakennukselle rakennusteknisiä ongelmia. Uudet, syntyneet kerrostumat eivät sovi rakennuksen alkuperäiseen henkeen.

1/3

Kulttuurihistoriallinen ja historiallinen merkitys

Rakennuksen historia koskettaa laajasti paikkakuntalaisia toimiessaan julkisessa käytössä kunnansairaalana viidenkymmenen vuoden ajan. Rakennukseen sitoutuu tarinoita, lisäksi rakennuksen keskeinen sijainti valtaväylän varrella on varmasti luonut vahvasti myös ohikulkijoiden mielikuvaa Haapajärvestä, ja siten kohteella on myös symboliarvoa. Rakennus toimii myös esimerkkinä terveydenhoidon kehityksestö Suomessa.

3/3

R a k e n n u s t a i t e e l l i n e n merkitys, tyypillisyys

Haapajärven kunnansairaala edustaa tyypillistä aikansa kunnansairaalarakentamista, ja on siitä suhteessa myös hyvin säilynyt esimerkki. Rakennus edustaa myös lähes tyyppipiirustusten mukaan rakennettua aikansa sairaalatyyppiä, jota rakennuttuaan pidettiin esimerkillisenä m a a s e u t u s a i r a a l a n a . Haapajärvellä ei myöskään ole monia saman vuosikymmenen rakennuksia enää jäljellä.

3/3

Autenttisuus, säilyneisyys

Rakennukseen tehdyt muutokset ovat tuhonneet paljon alkuperäisiä hirsirakenteita ensimmäisen kerroksen osalta, mutta esimerkiksi rungon ulkopuolisia laajennuksia ei ole tehty eikä rakennuksen julkisivujen tai katon aukotusta ole muutettu yksittäisiä kohtia lukuunottamatta. Myös vanha ovaali-ikkuna ja terassin kaide on poimittu talteen ja muutamia alkuperäisiä ovia säästetty. Alkuperäisiä materiaaleja saattaa myös löytyä levytysten alta.

2/3

Maisemalliset arvot

Vanhan sairaalan ja lääkärintalon koivukujayhteys on edelleen näkyvissä suurina koivurivistöinä, vaikkakin valtatie on yhteyden katkaissut 1960-luvulla. Sekä itse sairaalarakennuksella, lääkärintalolla että koivukujalla on vahva maisemallinen arvo, joka luo paikan identiteettiä. Uudempana kerrostumana viereinen terveyskeskus jatkaa terveystoiminnan keskittämistä tutulle sijainnilleen.

3/3

Arkkitehtoniset arvot

Rakennuksessa on ollut valmistuessaan heti sisäänkäynnin yhteydessä oleva valoisa keskeiskäytävä sekä selkeän hierarkinen tilajako potilashuoneiden ja muiden tilojen välillä. Yläkerran alkuperäinen, avara aulatila hienostuneine porrasdetaljeineen ja ikkunasommitelmineen on erityisen arvokas. Myös hyvin säilyneet kattorakenteet kertovat tarinaa paitsi itse rakennuksesta, myös entisaikojen rakennustaitojen tasosta.

3/3

asteikol la 0-3, nol la=ei la inkaan ar voa, 3=huomattava ar vo)

69

peitetty

levyllä

ERITYISEN ARVOKAS, hyvin säilynyt

ARVOKAS, korjattavissa/palautettavissa

SÄILYTTÄMISEN ARVOINEN

MUUTETTAVISSA, heikosti säilynyt tai alkuperäiseentyyliin huonosti sopiva uusi kerros

ALAPOHJARAKENNE, näkyvä ilme säilytettävä, muttarakenne palautettava rossipohjaksi

YKSITTÄINEN KOHTA

JULKISIVU ITÄÄN 1:200 JULKISIVU ETELÄÄN1:200

JULKISIVU LÄNTEEN 1:200 JULKISIVU POHJOISEEN 1:200

Kuva 73. Arvottamiskaavio julkisivuista

70

ERITYISEN ARVOKAS, hyvin säilynyt

ARVOKAS, korjattavissa/palautettavissa

SÄILYTTÄMISEN ARVOINEN

MUUTETTAVISSA, heikosti säilynyt tai alkuperäiseentyyliin huonosti sopiva uusi kerros

TILA TÄYNNÄ TAVARAA/EI PÄÄSYÄ TARKASTAMAAN

YKSITTÄINEN KOHTA

VESIS.

HUONE

HUONE

KEITTIÖ

HUONE

KYLMÄ

ULLAKKO

ASUNTO

1H+K+ET+WC+VH

KYLMÄ

ULLAKKO

KYLMÄ

ULLAKKO

KYLMÄ

ULLAKKO

KYLMÄ

ULLAKKO

KYLMÄ

ULLAKKO

VAR.WCET.KK

WC VH ET.

ASUNTO

1H+KK+ET+WC

ASUNTO

1H+KK+ET+WCKÄYT.

ET.

ET.

LJH

VAR.

VAR.

KEITTIÖ

TYÖ-

HUONE

TYÖ-

HUONE

KUDONTA-

HUONE

VARASTO-

HUONE

KÄYT.

VAR.

VARASTO-

HUONE

VARASTO-

HUONE

VAR.

IV-KH

ET.

BILJARDI-

HUONE

BILJARDI-

HUONE

POKERI-

HUONE

VARASTO-

HUONE

VAR. SIIV.

KEITTIÖ

KÄYTÄVÄ

Entisaikojen vahva kirvesmiestaito on näkyvissä ullakolla kantavissa

hirsirakenteissa ja kattokannattajissa. Myös porraskaiteen ja ikkunoiden

detaljiikka kertoo arvokkaasti rakennuksen menneisyydestä (kuva 70).

Detaljien tasollakin rakennukseen myöhemmin tehdyillä

sisustusmuutoksilla ei ole rakennustaiteellista arvoa, vaan ne toimivat

lähinnä alkuperäistä henkeä vastaan.

Myöhempien korjaustoimenpiteiden ja muutostöiden sopimattomuus

on hetkittäin vienyt rakennuksen jopa purkulistalle, mutta se on onneksi

säästynyt lopulliselta tuomiolta. Myöhemmin tehdyt muutokset

rakennuksessa kyllä kertovat aikakautensa rakennustavoista, etenkin

1970-luvun korjausten osalta, mutta tehdyt muutokset ovat

puurakenteisessa arvorakennuksessa niin rakennusteknisesti kuin

rakennustaiteellisestikin varsin epäonnistuneita, ja siksi palauttavat

toimenpiteet ovat perusteltuja.

Rakenteellisia muutoksia tehtäessä on tehty myös paljon hyviä

ratkaisuja, mitkä tukevat palauttavaa korjaustapaa. Alkuperäiset ikkunat

aikanaan huutokaupattiin ja ne ovat löytäneet uuden paikkansa

1970-luvulla Oulujärveltä yksityiseltä huvilalta, jonka omistaja on myös

tiedossa. Uusien ikkunoiden teettäminen vanhan mallin mukaan

olisikin näin mahdollista, kun alkuperäisten ikkunoiden mallin sijainti

on tiedossa. Myös muistoksi jätetty pääjulkisivun frontonin ovaali-

ikkunasommitelma ja ullakolta löytyvä toinen ovaali-ikkuna ovat

ansiokkaasti jätetty hävittämättä. Ovaali-ikkunan alla oleva

paanukoristeaihekin on tallella, vaikka keskelle sommitelmaa onkin

kyseenalaisesti lisätty tuloilma-aukko ritilöineen. Paanujenkin osalta

Kuva 74. Arvottamiskaavio pohjakuvista

71

rakenne on palautettavissa, sillä olevista ehjistä paanuista saadaan

malli otettua ja tuloilma-aukolle löydetään muita sijoitusvaihtoehtoja.

1950- ja 1970-luvun muutoksissa on poistettu kohtalaisen paljon

alkuperäisiä hirsirakenteisia sisäseiniä, mutta ulkoseinät ovat yksittäisiä

pieniä aukotustoimenpiteitä (ulko-oven lisäys 1950-luvulla terassille, iv-

aukotus) ja alapohjarakenteen muutoksesta kärsinyttä alimmaisia

hirsikertoja lukuun ottamatta hyvässä kunnossa ja alapohjakorjauksen

ja kengittämisen jälkeen hyvin palautettavissa alkuperäiseen asuunsa.

Alkuperäiset värit ja materiaalit sisäseinien osilta ovat todennäköisesti

helpohkosti selvitettävissä korjaustoimenpiteisiin ryhdyttäessä

purkamalla 70-luvun pintamateriaalit pois. Alkuperäinen porrasratkaisu

kiertosuuntineen on myös palautettavissa entiselle paikalleen.

Restaurointiperiaate lyhyesti

Restauroinnin tavoitteena on palauttaa kulttuurihistoriallisesti ja

rakennustaiteellisesti arvokas rakennus ilmentämään aikansa

kunnansairaala-arkkitehtuuria niin sisä- kuin ulkokuoreltaankin.

Tilamuutokset tehdään mahdollisimman pitkälle alkuperäisiä rakenteita

ja hirsiseiniä säästäen, mutta myöhempien vaiheiden tuomia,

alkuperäiseen arkkitehtuuriin sopimattomia kerroksia purkaen ja

alkuperäistä tilajärjestystä palauttaen. Uusi, nykyaikainen kerros tulee

muutosten myötä myös väistämättä lisättyä, sillä alkuperäinen, kylmä

ullakkotila otetaan nyt käyttöön. Myös uuden käyttötarkoituksen myötä

nykyaikaiseen esteettömyyteen on kiinnitettävä huomiota ja sen

seurauksena on lisättävä hissi sekä esteetön vessa sisätiloihin.

Ulkopuolella oleva invaluiska rakennetaan korjaustoimenpiteiden ja

maanmuokkaustöiden jälkeen uudestaan sirompana ja nykyisten

rakennusmääräysten mukaisena loivempana uutena rakenteena.

Rakennusta ei ole tarkoitus lähteä museoimaan, sillä tärkeintä on saada

rakennus korjattua ja otettua taas arvonsa mukaiseen käyttöön.

Toisaalta tarkoituksena ei myöskään ole rakennuksen täysipainoinen

nykyaikaistaminen, sillä rakennuksen henkeen kuuluukin olla vanha ja

patina itsessään on arvo, jota kuuluu kunnioittaa. Nykyaikaisiin

energiatehokkuusvaatimuksiin on, varsinkin rakennuksen onnettoman

korjaushistorian valossa, suhtauduttava erityisellä kriittisyydellä ja

ymmärrettävä, etteivät uudet energiatehokkuusvaatimukset ole

tarkoitettukaan vanhojen talojen korjausohjeiksi.

Turhia korjauksia ei myöskään tule tehdä, sillä ne eivät ole ekologisuuden

lisäksi taloudellisestikaan perusteltuja. Sen vuoksi esimerkiksi hyvässä

kunnossa olevaa tiilikattoa ei tule muuttaa ennen kuin se on tullut

tiensä päähän, ja esimerkiksi sen palauttaminen alkuperäiselle

pärepinnalle ei myöhemminkään ole perusteltua, sillä pärekatto ei

täytä nykyajan pitkäaikaiskestävän rakenteen vaatimuksia.

72

73

3. RAKENNUKSEN KUNTO

74

Rakennuksen pääasialliset vauriot liittyvät 1970-luvulla tehtyihin

nykyaikaistaviin muutoksiin sekä maanpinnan kohoamisesta johtuviin

vääränlaisiin kallistuksiin, jonka seurauksena valumavedet kertyvät

suoraan rakennuksen juurelle kastellen näin myös rakenteen alimpia

puuosia. Sisätiloissa suurimmat ongelmat liittyvät heikkoon

sisäilmanlaatuun johtuen alapohjan betonivalun sisään jääneistä

puuosista, jotka ovat lahotessaan tarjonneet otollisen kasvualustan

monentyyppisille mikrobeille. Myös ilmanvaihdon rajaaminen vain

osaan rakennusta on ollut omiaan lisäämään sisäilmaongelmia. Lisäksi

vesikaton alapinnalla havaittiin yksittäisiä tummuneita kohtia, jotka

todennäköisesti ovat seurausta aiemmista vesivuodosta, joka sittemmin

on ilmeisesti korjattu. Kenttäkäynneillä vesisateellakaan ei uusia

vuotokohtia havaittu.

Julkisivujen maalaaminen lateksimaalilla sekä tuulettuvan alapohjan

täyttäminen ja valaminen maanvaraiseksi ovat aiheuttaneet pääasiassa

kaikki julkisivuissa näkyvät vauriot. Niiden lisäksi julkisivuissa on

yksittäisiä ongelmia liittyen ikkunoiden lasien rikkoutumiseen sekä

yleiseen huonoon kuntoon esimerkiksi maalausten osalta. Myös

vaakalistojen päällä seisomaan päässyt vesi on aiheuttanut ongelmia

julkisivujen maalipinnalle, kuten myös muut julkisivuihin tarpeettomasti

lisätyt sähkövedot ja muut kiinnitykset.

Vauriokartoitus on suoritettu kenttämatkalla helmikuussa, ja sitä on

täsmennetty myöhemmillä käynneillä maalis- ja huhtikuussa.

Vauriokartoitus on tehty aistinvaraisesti ja silmämääräisesti arvioimalla

3.1 Nykyhetken vauriokartoitus

rakenteita avaamatta. Seuraavilla aukeamilla on listattuna vauriot

numeroituna ja kuvattuina.

Rakennuksessa on vuonna 2002 VTT:n suorittama tutkimus, jossa

seinä- ja välipohjarakenteita on avattu ja mikrobinäytteitä otettu 13 eri

kohdasta, jolloin on saatu kattava kuva rakennuksen seinien sen

hetkisestä kunnosta. Suurimmassa osassa seinien alareunan näytteistä

havaittiin kohonneita homesienipitoisuuksia, ja lisäksi yhdessä

näytteessä havaittiin myös sädesienipitoisuuksia (kohdat merkitty

vauriokarttaan). Välipohjasta otetuissa eristenäytteissä ei kohonneita

mikrobiarvoja tuolloin havaittu.

VTT arvioi tuolloin vaurioiden rajoittuvan pääasiassa seinien alareu-

naan, joka johtuu 1970-luvulla tehdystä perusvirheestä jättää orgaani-

set puuosat betonivalun sisään. Koska kuntotutkimuksesta on kuitenkin

kulunut jo yli 10 vuotta, olisi tulevia korjaustoimenpiteitä ennen hyvä

teettää uusi kuntotutkimus, jotta vaurioiden nykytila saadaan selville ja

korjaustoimenpiteet voidaan kohdentaa oikein ja tarkoituksenmukai-

sessa laajuudessaan.

Kuva 75 (viereinen sivu). Lähempi

kuva säilyneestä hienosta porrastilasta

ikkunasommitelmineen

75

76

VARASTO10113,702 m2

VARASTO10213,887 m2

IV-KH1039,364 m2

WC1044,063 m2

KEITTIÖ10512,885 m2

BILJARDIHUONE10624,093 m2

BILJARDIHUONE210725,870 m2BILJARDIHUONE2

10814,758 m2

VAR.1103,001 m2

VARASTOHUONE1128,880 m2

VAR.1112,099 m2

ET.1143,290 m2

SIIV.1093,037 m2

KÄYTÄVÄ11342,755 m2

VARASTO11715,098 m2

VAR.1161,469 m2

VAR.1151,469 m2

KÄSITYÖHUONE11820,979 m2

KÄSIT.HUONE11914,288 m2

WC1202,942 m2

ET.1216,955 m2

LJH1222,129 m2

KÄYT.12510,997 m2

VAR.1264,011 m2

KEITTIÖ12312,506 m2

MATONKUDONTA12411,117 m2

A1.

A2.

A3.

A4.

A5.

A6.

HUONO, korjattava välittömästi

VÄLTTÄVÄ, korjataan heti seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä

TYYDYTTÄVÄ, seurataan ja korjataan seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä

LATTIA

ALAKATTO

AISTINVARAISESTI HAVAITTAVA, epämiellyttävä jaimelä haju

TILA TÄYNNÄ TAVARAA/EI PÄÄSYÄ TARKASTAMAAN

PAIKALLINEN VAURIO

MIKROBIKASVUSTOA LÖYDETTY V. 2004

Kuva 76. Alakerran vauriokartta (1:150)

ALAKERTA (1. krs), VAURIOT:

A1. Alin hirsi seinästä musta ja lahonnutA2. Lattialla kosteusjälkiäA3. WC:n ovi ei mahdu avautumaan, vaan osuu katon alaslaskuun vaurioittaen kattoa ja oveaA4. Vesiputket alakatossa jäätyvät talvisin (kulkee alakaton sisällä)A5. Ilmassa leijuu imelä, muovimainen haju, vahvimmillaan keittiön ja eteisen kohdallaA6. Tiskiallas oli vierailuhetkellä tukossa

77

A1. Lahovaurioita otettu näkyville alimmassa hirrestä lämmönjakohuoneessa (tila 122)

A2. Lämmönjakohuoneen lattialla on kosteus päässyt seisomaan

A3. WC:n ovi osuu avautuessaan oven karmiin sitä vaurioittaen A4. Vesiputket jäätyvät talvisin vessan ja keittiön välisen seinän yläpuolelta

A6. Käyntihetkellä allas oli tukossa keittiössä (tila 123)

Kuva 77. Alakerran vauriot

78

Y1.

Y3.

HUONE20621,603 m2

KYLMÄ ULLAKKO20216,295 m2

KYLMÄ ULLAKKO21310,713 m2

KYLMÄ ULLAKKO21221,776 m2

HUONE21329,293 m2

VESIS.2013,740 m2

ET.2033,897 m2

KH2043,505 m2

KK2052,110 m2

ET.2076,317 m2

KYLMÄ ULLAKKO20813,754 m2

KYLMÄ ULLAKKO2097,581 m2

KYLMÄ ULLAKKO21040,286 m2

ET.2158,583 m2

KEITTIÖ21813,747 m2

WC2162,591 m2

VH2172,523 m2

ET2181,616 m2

KÄYT.22318,029 m2

KK2193,551 m2

HUONE22110,527 m2

ET.2202,542 m2

WC2222,849 m2

ASUNTO 1H+K+WC+VH

59,214 m2

ASUNTO 1H+KK+WC

20,813 m2

ASUNTO 1H+KH+KK

35,062 m2

Y2.

Y4.

Y5.

HUONO, korjattava välittömästi

VÄLTTÄVÄ, korjataan heti seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä

TYYDYTTÄVÄ, seurataan ja korjataan seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä

LATTIA

ALAKATTO

AISTINVARAISESTI HAVAITTAVA, epämiellyttävä jaimelä haju

TILA TÄYNNÄ TAVARAA/EI PÄÄSYÄ TARKASTAMAAN

PAIKALLINEN VAURIO

MIKROBIKASVUSTOA LÖYDETTY V. 2004

Kuva 78. Yläkerran vauriokartta (1:150)

YLÄKERTA (2. krs), VAURIOT:

Y1. Keittiössä leijuu imelä, muovimainen haju, kuten alakerrassakinY2. Ikkunalasi haljennut ja ikkunan alareuna kostunut, alaosa lasista huurussaY3. Kiinteistöpäällikön mukaan yläkerrassa välipohja pettänyt (MISTÄ TARKALLEEN?)Y4. Katon ja väliseinän liitoksessa puu tummunut ja mikrobikasvustoaY5. Jiirin kohdalla tummunutta puuta näkyvissä ja jälkiä kosteudesta

79

Y4. Kylmän ullakon katonrajassa rakenteessa selvä tummentuma vesikaton vuotamisesta johtuen (oikeanpuoleissa kuvassa tummunut kohta lähempää)

Y2. Rikkoutunut ikkunalasi Y5. Vesikatto vuotanut jiirin kohdalta

Kuva 79. Yläkerran vauriot

80

peitetty

levyllä

I 6.

I 3.I 4.I 4.

I 1.

I 5.

I 2.

I 2.

I 1.I 1.

I 1.

I 1.

I 1.

I 1.

I 3.I 3.

I 5.

I 7.

I 8.

HUONO, korjattava välittömästi

VÄLTTÄVÄ, korjataan heti seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä

TYYDYTTÄVÄ, seurataan ja korjataan seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä

VAURIO MAALIPINNASSA, mutta ei vielä allapaljastuvassa puupinnassa

PAIKALLINEN VAURIO

Kuva 80. Itäjulkisivun vauriokartta

JULKISIVU ITÄÄN, VAURIOT:

I 1. Maali hilseillyt/irronnut paikoinI 2. Lateksimaali hilseillyt/irronnut paikoin pahasti, alla näkyvissä tummunutta puuta/vauriotunutta puupintaa/lahoaI 3. Maanpinta kohonnut ja sokkelia näkyvillä liian vähänI 4. Julkisivulaudoitus ja alin vaakapuite liian lähellä maan pintaa - puuosat kosketuksissa sulamis/sadevesiin ja/tai maanpintaanI 5. SammalkasvustoaI 6. Ikkunalasi haljennutI 7. Ikkunaruutu poistettu, tilalla levyI 8. Perustukset ja seinä notkahtaneet

81

I 4. Rakennuksen kulmalla julkisivun lähellä seisoo vesi vaurioittaen puuosia

I 1 ja 3. Julkisivun maalipinta on vaurioitunut vaakalistan kohdalta kosteuden päästessä seisomaan pinnalla, lisäksi kuvassa näkyvissä rakennustaiteellinen ongelma

I 5. Sammalkasvustoa näkyvissä katolla

I 1, 2, 5 ja 8. Julkisivussa on vaurioita maalipinnassa useassa kohdassa.

I 6. Rikkoutunut ikkunalasi, ikkunan alareuna huonossa kunnossa

Kuva 81. Itäjulkisivun vauriot

82

P1.

P10.

P3.P4.

P6.

P7.

P7.

P8.

P9.

P7.

P1.

P2.

P2.P2.

P2. P2.P2.

P5.P5.P4.

P7.

Kuva 82. Pohjoisjulkisivun vauriokartta

JULKISIVU POHJOISEEN, VAURIOT:

P1. Maali hilseillyt/irronnut paikoinP2. Lateksimaali hilseillyt/irronnut paikoin pahasti, alla näkyvissä tummunutta puuta//vauriotunutta puupintaa/lahoaP3. Julkisivuun lisätty sähkövetoja/muuta tekniikkaa, joka aiheuttaa julkisivuun maalipinnan vaurioitaP4. Maanpinta kohonnut ja sokkelia näkyvillä liian vähänP5. Julkisivulaudoitus ja alin vaakapuite liian lähellä maan pintaa - puuosat kosketuksissa sulamis/sadevesiin ja/tai maanpintaanP6. Kuistin sisäpuolisen laudoituksen/kaiteen maali hilseillyt/irronnut pahasti, näkyvissä tummunutta puutaP7. SammalkasvustoaP8. Isot kivet aiheuttavat veden kertymistä liian lähelle julkisivuaP9. Puupilarissa iso halkeamaP10. Sisäpuolella vesikatossa jiirin kohdalla vuotojälkiä/tummumista

HUONO, korjattava välittömästi

VÄLTTÄVÄ, korjataan heti seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä

TYYDYTTÄVÄ, seurataan ja korjataan seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä

VAURIO MAALIPINNASSA, mutta ei vielä allapaljastuvassa puupinnassa

PAIKALLINEN VAURIO

83

P 1, 2, 5 ja 8. Julkisivussa on vaurioita maalipinnassa useassa kohdassa. P 3. Julkisivuun lisätty tekniikka aiheuttaa veden seisomista julkisivupinnalla vaurioittaen julkisivua

P 8. Sokkelin vierellä oleva kivi ja riittämätön vedenpoisto aiheuttavat sadeveden kertymistä lähelle julkisivua

P 2, 4 ja 5. Tippalaudan riittämätön kallistus ja kohonnut maanpinta aiheuttavat julkisivun alareunaan vaurioita.

Kuva 83. Pohjoisjulkisivun vauriot

84

Kuva 84. Länsijulkisivun vauriokartta

Kuva 85. Länsijulkisivun vauriot (oikealla)

L1.

L1.L1.L1.

L1. L1.

L1.

L1.

L1.

L2.

L2.

L2. L2. L2.

L1. L1. L1.

L1.

L1.

L1.

L3.L3.

L12.

L6.

L4.

L10.L5.L5.

L6. L7. L7.

L8. L8.

L9.L11.

L1.

L1.

L2.

L2.

L2.L2.

L2. L2.L2.

L4.L2. L2.

L5.

L13.

L1.L1.

L13. L13.L13.

JULKISIVU LÄNTEEN, VAURIOT:

L1. Maali hilseillyt/irronnut paikoinL2. Lateksimaali hilseillyt/irronnut paikoin pahasti, alla näkyvissä tummunutta puuta/vauriotunutta puupintaa/lahoaL3. Julkisivuun lisätty sähkövetoja/muuta tekniikkaa, joka aiheuttaa julkisivuun maalipinnan vaurioitaL4. Maanpinta kohonnut ja sokkelia näkyvillä liian vähänL5. Julkisivulaudoitus ja alin vaakapuite liian lähellä maan pintaa - puuosat kosketuksissa sulamis/sadevesiin ja/tai maanpintaanL6. Hyönteisverkko ikkunassa osittain revennyt/irronnutL7. Kuistin sisäpuolisen laudoituksen/kaiteen maali hilseillyt/irronnut pahasti, näkyvissä tummunutta puutaL8. Ikkunapuitteita puuttuuL9. Ovien pintavaurioitaL10. Pensaskasvustoa liian lähellä julkisivulaudoitustaL11. SammalkasvustoaL12. Isot kivet aiheuttavat veden kertymistä liian lähelle julkisivuaL13. Puupilarissa iso halkeama

HUONO, korjattava välittömästi

VÄLTTÄVÄ, korjataan heti seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä

TYYDYTTÄVÄ, seurataan ja korjataan seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä

VAURIO MAALIPINNASSA, mutta ei vielä allapaljastuvassa puupinnassa

PAIKALLINEN VAURIO

85

L 2 ja 5. Julkisivun alareuna on jatkuvan kosteusrasituksen seurauksena pahasti vaurioitunut

L 1 ja 6. Ikkunapellityksistä maali kulunut pois lähes kokonaan, hyönteisverkko repeytynyt

L 2 ja 10. Julkisivussa kiinni kasvava pensas vaurioittaa julkisivua, terassin maali repeilee pahoin

L 1 ,2 ja 4. Sokkelia näkyvissä liian vähän, lateksimaali hilseilee laajalla alueella julkisivussa

L 1 ,2 ja 4. Sokkelia näkyvissä liian vähän, lateksimaali hilseilee laajalla alueella julkisivussa

L 2 ja 8. Alkuperäisistä kattoikkunoista puuttuu puitteita, tummunutta puupintaa näkyvissä irronneen maalin alta

L 2. kaiteissa maali pahoin irronnut

L 3. Sähkövedot aiheuttavat julkisivupintaan kosteusrasitusta, joka johtaa maalin irtoamiseen

L 3. Terassin kaiteissa ja alareunassa puu tummunut ja maali irtoilee

L 4. Sokkelia näkyvissä noin 14cm L 1 ja L9. Ovenkarmeissa vaurioita, ovissa kulumaa

L 1. Luiskan kaiteen liittyminen terassiin

L 1. Ikkunoiden yläreunassa roiskevesien seurauksena maalipinta hilseilee (ongelma kaikissa julkisivuissa)

86

E2.E1.

E5.

E7.

E6.

E6.

E3.E3.

E1.

E1.E2.E4.E4.

Kuva 86. Eteläjulkisivun vauriokartta

JULKISIVU ETELÄÄN, VAURIOT:

E1. Maali hilseillyt/irronnut paikoinE2. Lateksimaali hilseillyt/irronnut paikoin pahasti, alla näkyvissä tummunutta puuta/vauriotunutta puupintaa/lahoaE3. Maanpinta kohonnut ja sokkelia näkyvillä liian vähänE4. Julkisivulaudoitus ja alin vaakapuite liian lähellä maan pintaa - puuosat kosketuksissa sulamis/sadevesiin ja/tai maanpintaanE5. Kuistin sisäpuolisen laudoituksen/kaiteen maali hilseillyt/irronnut pahasti, näkyvissä tummunutta puutaE6. SammalkasvustoaE7. Haljennut lauta

HUONO, korjattava välittömästi

VÄLTTÄVÄ, korjataan heti seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä

TYYDYTTÄVÄ, seurataan ja korjataan seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä

VAURIO MAALIPINNASSA, mutta ei vielä allapaljastuvassa puupinnassa

PAIKALLINEN VAURIO

87

E3 ja 4. Maanpinta on liian lähellä julkisivun alareunaa aiheuttaen jatkuvan kosteusrasituksen julkisivupinnalle

E3 ja 4. Maanpinta on liian lähellä julkisivun alareunaa aiheuttaen jatkuvan kosteusrasituksen julkisivupinnalle

E3 ja 4. Maanpinta on liian lähellä julkisivun alareunaa aiheuttaen jatkuvan kosteusrasituksen julkisivupinnalle

E3 ja 4. Maanpinta on liian lähellä julkisivun alareunaa aiheuttaen jatkuvan kosteusrasituksen julkisivupinnalle

E3 ja 4. Sokkelia näkyvissä vähimmillään vain 4cm.

E3, 4 ja 5. Riittämätön vedenpoisto ja maanpinnan kallistukset rakennusta kohti aiheuttavat veden kertymistä julkisivun vierelle

E6. Tiilikatolla vähäistä sammalkasvustoa

Kuva 87.Eteläjulkisivun vauriot

88

3.2 Mikrobivaurioista

Rakennusten yhteydessä mikrobien aiheuttamista ongelmista

puhuttaessa tarkoitetaan yleensä home-, hiiva- ja lahottajasieniä sekä

bakteereja. Edellämainitut mikrobit tuottavat kasvustoaan laajentaessaan

aineenvaihduntatuotteinaan erilaisia kaasuja ja toksiineja, jotka saavat

ihmisen niille altistuessaan oireilemaan. ²⁴

Mikrobit sinänsä ovat normaali osa luonnon kiertokulkua ja niitä

esiintyy joka puolella elinympäristössämme. Rakennuksen sisätiloihin

kulkeutuneet mikrobit ovat peräisin luonnosta, ja niitä esiintyy

normaalioloissa muutenkin aina rakennuksissa ja sisäilmassa. Oleellista

ei olekaan se, että rakennuksessa on mikrobeita, vaan se, ovatko

rakennuksessa vallitsevat olosuhteet otolliset mikrobien kasvamiselle. ²⁴

Mikrobien kasvun mahdollistavia tekijöitä ovat ravinto, kosteus ja

lämpö. Niiden lisäksi kasvua säätelee myös oikeanlainen pH-arvo, sillä

useimmat mikrobit kasvavat paremmin happamissa olosuhteissa.

Ravinnoksi mikrobeille kelpaa rakennusten pinnoilta löyty aines, kuten

rakennusmateriaalit, huonepöly tai lika. Mikrobien kasvun kannalta

tärkein tekijä on kuitenkin kosteus, sillä ravintoa löytyy aina kaikkialta,

mutta kosteutta ei sisätiloissa useimmiten ole riittävästi. Usein

rakennukseen syntyvän kosteusvaurion myötä myös mikrobien kasvulle

syntyvät olosuhteet ovat otolliset. Mikrobien kasvunopeus taas riippuu

siitä, kuinka suotuisat kasvuolosuhteet vallitsevat. Nopeimmillaan

kasvustoa voi syntyä päivissä ja hitaimmillaan siihen voi mennä viikoista

aina vuosikymmeniin. ²⁴

Rakennuksissa esiintyy yleisimmin ulkoilman tavallisia mikrobeja

Penicilliumia, Cladosporiumia ja Aspergillus-suvun homeita sekä pieniä

määriä kosteusvauriomikrobeja kuten esimerkiksi Aspergillus

Versicoloria tai Streptomyces-suvun aktinobakteereja (sädesieniä).

Kosteusvaurion vaikutuksesta rakennuksen mikrobikanta alkaa

muuttumaan ja se, mitä mikrobeja rakennukseen lopulta päätyy,

riippuu kasvuolosuhteista. Osa mikrobeista suosii kuivempia

kasvuolosuhteita, kun taas toiset vaativat kasvaakseen suuria

kosteuspitoisuuksia ja pitkiä kosteuden vaikutusaikoja. ²⁴

Sädesienet ovat maaperän bakteereja (aktinobakteereja), joita esiintyy

maaperässä yleisesti ja ne antavat maa-ainekselle sen maakellaria

muistuttavan ominaishajun (Geosmiini). Luonnossa sädesientä esiintyy

siis yleisesti, ja pieniä määriä sen itiöitä voi esiintyä myös terveissä

rakennuksissa. Sitä voi myös kulkeutua rakennuksen sisälle esimerkiksi

ilmanvaihdon, ulkovarusteiden tai vaikka multaisten juuresten mukana.

Sädesienet luokitellaan kuitenkin kosteusvauriomikrobeiksi, sillä ne

kasvavat pääsääntöisesti vain kosteissa olosuhteissa. Sisäilmaongelmaksi

sädesienet muodostuvat vasta, mikäli ne pystyvät synnyttämään

kasvuston rakenteissa ja niiden aineenvaihduntatuotteet pääsevät

sisäilmaan. ²⁴

Sädesienikasvustojen poistamisessa noudatetaan samoja menetelmiä

kuin mikrobikasvustojen poistoissa yleensäkin, eli ensin kartoitetaan

kosteusvaurioitunut alue ja siihen johtaneet tekijät. Kosteusvaurion

aiheuttaneet tekijät poistetaan, vaurioituneet materiaalit ja rakenteet

89

vaihdetaan tai puhdistetaan mekaanisesti ja lopuksi rakennukseen

tehdään homepölysiivous. ²⁴

Mikrobien ohella rakennuksessa voi kasvaa myös erilaisia hiivoja, jotka

vaativat yleensä kasvaakseen hieman korkeampia lämpötiloja kuin

homesienet. Sen seurauksena hiivakasvustoja esiintyy pääosin vain

homesienten yhteydessä ja tyypillisesti niitä kasvaa rakennusten

kosteissa tiloissa. Kosteuspitoisuuden jatkuessa pitkään korkeana

kosteusvaurion yhteydessä myös erilaisten lahottajasienten kasvu

mahdollistuu. Rakennusten yleisimmät lahottajasienet ovat

ruskolahottajia. ²⁴

Epäonnistuneet sisäilmaongelmien korjaukset johtuvat siitä, ettei

riskirakennetta ole kunnolla korjattu ja sisäilmaongelmia aiheuttavia

tekijöitä poistettu rakenteista. Ongelmarakenteiden poistamisen sijaan

vauriokohdat on esimerkiksi kapseloitu ja ympäröiviä rakenteita

tiivistetty samalla ilmanvaihtoa tehostaen. Tämän kaltaiset toimenpiteet

eivät suinkaan poista ongelmia, vaan pelaavat lähinnä lisäaikaa

varsinaiselle korjaukselle, mikä on joka tapauksessa tehtävä ennemmin

tai myöhemmin, jotta rakenteesta saataisiin terve ja sisäilmaongelmat

poistumaan. ²⁴

²⁴ Siponkoski, Hengitysliitto

90

3.3 Vaurioiden korjaaminen

Ennen korjaustoimenpiteisiin ryhtymistä rakenteita on syytä avata kat-

tavasti ja rakenteiden todellinen kunto tarkistaa. Tämän vuoksi uusi

ammattilaisella teetettävä kuntotutkimus on paikallaan erityisesti hir-

sirungon kunnon tutkimisen osalta. Rakennemuutoksia suunnitellessa

erityisesti alapohjan osalta on konsultoitava rakennesuunnittelijaa. Mi-

tat on myös tarkistettava ennen korjaustoimenpiteisiin ryhtymistä

varsinkin uusia ikkunoita teetettäessä, sillä ikkunoiden karmikokoa on

muutamien ikkunoiden osalta muutettu.

Rakennusosien purkamisen yhteydessä voi esille tulla myös ennalta

arvaamattomia asioita esimerkiksi rakenteiden osalta, jotka saattavat

poiketa alkuperäispiirustuksista. Toisaalta myös positiivisia yllätyksiä voi

löytyä rakennusosien sisästä, kuten harvinaisia alkuperäismateriaaleja

tai rungon osiin kirjoitettuja rakennusaikaisia viestejä.

Rakennustoimenpiteitä suoritettaessa jo korjatut, arvokkaat kohdat

tulee suojata kunnolla, jottei pintoja tahattomasti vaurioiteta. Vanhan

rakennuksen historiallinen arvo on juuri niissä osissa, mikä

rakennuksessa on vanhaa. Näin ollen rakennuksen ehjien ja kunnossa

olevien alkuperäismateriaalien turha vaihtaminen vähentää sen

kulttuurihistoriallista arvoa, eikä sitä sen vuoksi tulisi tehdä. ²⁵

Korjaustoimenpiteiden vaiheistus, I. vaihe

Rakennus korjataan vaiheittain. Tällä hetkellä maanpinnan kallistukset

vaikuttaisivat olevan kaikkien julkisivujen osalta rakennukseen päin

kallellaan, mutta eniten kuitenkin etelä- ja itäjulkisivussa. Varsinkin

lumien sulaessa rakennuksen runko on suorassa kosketuksessa veteen,

mikä vaatii välitöntä korjausta vaurioiden etenemisen pysäyttämiseksi.

Ensimmäisessä vaiheessa siis ylimääräinen maa-aines kaivetaan

rakennuksen ympäriltä siten, että sokkelia jää näkyviin 300 mm ²⁶, jotta

estetään julkisivun ja hirsirungon jatkuva kastuminen johtuen

maanpinnan virheellisistä kallistuksista rakennusta kohti. Tilanne johtaa

valumavesien kertymiseen rakennuksen juurelle, mikä kastelisi

hirsirunkoa myös hirsien kengityksen jälkeen, mikä ei ole

tarkoituksenmukaista. Rakennuksen ulkopuolisia maa-alueita

muokataan lisäksi siten, että vedet ohjautuvat poispäin rakennuksesta

ja maanpinta kallistetaan viettämään rakennuksesta poispäin 1:20

vähintään kolmen metrin matkalta. ²⁶

Salaojien tarve selvitetään jokaisen julkisivun osalta erikseen ja

asianmukainen salaojitus tarkastuskaivoineen järjestetään tarpeellisilta

osin. Myös sade- ja sulamisvesien valuminen terveyskeskuksen

suunnasta korjataan vähintäänkin salaojittamalla ja järjestämällä

asianmukaiset imeytyskentät rakennusten välille. Näihin toimenpiteisiin

ryhdyttäessä tulee konsultoida asiantuntevaa rakennesuunnittelijaa.

Mikäli korjaustoimenpiteet etenevät hitaasti, niin nämä toimenpiteet

on syytä tehdä saman kesän aikana, jotta pääasialliset julkisivun ja

hirsikehikon alaosan kosteusrasituksen aiheuttajat saadaan poistettua.

Maanmuokkaustyöt tulee suorittaa kuitenkin siten, ettei piha-alueella

oleva alkuperäinen puusto kärsi toimenpiteistä, sillä niiden juuret

²⁵ Museoviraston korjauskortti 1 Yleistä

²⁶ Suomen rakentamismääryskokoelma, C2

91

kulkevat myös maanpinnan alla. Puita ei ole tarve eikä tule kaataa

tontilta, sillä ne luovat tontille sen omalta osaltaan arvokasta olemusta.

Erityisesti historiallisen koivukujaan kuuluneet koivut tulisi ehdottomasti

säilyttää.

Rakennuksen ympärillä ei todennäköisesti ole salaojitusta, tai ainakaan

toimivaa sellaista. Vuoden 1970 korjauspiirustuksissa ei ole mainintaa

salaojituksen asentamisesta, ja vaikka sellainen sinne tuolloin olisi

asennettu, niin se olisi nyttemmin todennäköisesti täynnä sakkaa ja

siten toimimaton. Rakennus on perustettu porakiville, jotka ovat

osittain painuneet itäjulkisivussa yhdessä kohdassa vetäen sen myötä

myös hirsikehikkoa ja julkisivuvuorausta hieman notkolleen.

Maanmuokkaustöiden yhteydessä myös perustuksen ja sitä myöten

myös hirsirungon oikaisutarve kartoitetaan ja tehdään tarvittavat

toimenpiteet sen suhteen.

II. vaihe

Seuraavaksi toteutettavassa toisessa vaiheessa alapohjassa oleva

betonilaatta piikataan auki ja vaurioituneet puuosat poistetaan

rakenteista. Vanha rossipohjan täyttömaa poistetaan, tuuletusluukut

avataan ja alapohja palautetaan tuulettuvaksi rossipohjarakenteeksi.

Samalla varmistetaan, että tuuletustilan maanpinta on samassa tasossa

ympäröivän maan kanssa, tai mieluiten jopa ylempänä, jotta

rakennuksen alle ei pääse syntymään lammikkoa. Kallistukset hoidetaan

rakennuksesta poispäin myös rakennuksen vierellä.

Puurakenteinen lattia ja lämmöneristeet puretaan kokonaan pois siten,

että ehjät, alkuperäiset lattialankut säästetään ja ladotaan myöhemmin

takaisin, mikäli ne ovat hyvässä kunnossa. Mikäli eivät, tehdään uusi

lautalattia vanhan mallin mukaisesti. Uusi alapohjarakenne rakennetaan

alkuperäisen rakenteen mukaisesti ja tarvittaessa lahonneet primäärien

ja sekundäärien tuennat uusitaan. Samassa yhteydessä LVIS-tekniikka

ja vedot on luontevaa uusia tarvittavilta osin. Myös lattialämmityksen

asentamisen tarve on hyvä tutkia ja tarvittaessa sekin lisätä

rakenteeseen.

Hirsikehikon kengitys voidaan hoitaa samassa yhteydessä tai omana

vaiheenaan sen jälkeen. Hirsikehikon kunto on tarkastettava kohta

kohdalta rakenteita avaten, sillä pysähtyneitä lahovaurioita ei tarvitse

poistaa rakenteesta, mikäli rakenne vain pääsee kuivamaan

asianmukaisesti. Mikrobivaurioituneet osat sen sijaan tulee poistaa.

tarvittavilta osin. Hirsirungon suhteen pyritään välttämään tarpeettomia

korjauksia, jotta rakennuksen autenttisuusarvo kärsisi mahdollisimman

vähän. Hirsirungon välttämättömien osien uusimisen yhteydessä myös

julkisivupaneloinnin kunto on luonteva tarkastaa ja korjata tarpeellisin

osin. Koko laudoituksen uusiminen on tarpeetonta ja työlästä, sillä

vuorauksen kunto oli pääosin hyvä. Korjatut julkisivupinnat maalataan

lopuksi öljymaalilla, ja maalin tyyppi on syytä tarkistaa maalia valittaessa,

ettei tehdyt virheet maalipinnan suhteen toistuisi.

Hirsirungon kengityksen myötä alakerran sisätilojen materiaali- ja

seinämuutokset on luontevaa tehdä purettavien pintojen alta

paljastuvat entiset materiaalit inventoiden. Vanhat, vaurioituneet seinät

92

korjataan tai tarpeellisilta osin uudistetaan, mikäli kyse ei ole

alkuperäisistä massiivihirsiseinistä, joiden turhaa purkamista tulee

välttää. Uudet pintamateriaalit tehdään pääasiassa alkuperäisiä

sisustusratkaisuja mukaillen seinien ja lattioiden osalta.

Uudet ilmastointikoneet asennetaan ja ilmastointikanavat jätetään

uusien katon alaslaskujen sisään siten, että ne ovat poissa näkyvistä.

Ilmanvaihto järjestetään hajautettuna ratkaisuna siten, että rakennuksen

alakertaan sijoitetaan 2-3 ilmanvaihtoyksikköä, jolloin vältetään raskaat

vaakavedot. Myös uusien ikkunoiden teettäminen ja asennus on hyvä

tehdä julkisivumuutosten yhteydessä, mutta tämä vaihe voidaan

tarvittaessa tehdä myöhemminkin, sillä olevat 1970-luvun ikkunat eivät

ole välitön riski rakennuksen vaurioitumiselle, vaikkakin ikkunat

kaipaisivat vähintäänkin huoltotoimenpiteitä. Uusien ikkunoiden myötä

myös vanhanmalliset, leveämmät peitelaudat lisätään

julkisivusommitelmaan.

III. vaihe

Kolmannessa vaiheessa tiilikaton kunto tarkastetaan ja korjataan

tarpeellisilta osin. Alkukeväästä tehdyssä pintapuolisessa

vauriokartoituksessa akuutteja vesikaton vuotokohtia ei yhtä pientä

kohtaa lukuun ottamatta havaittu, eli vesikaton ruodelaudoituksen

alapinnassa havaitut tummuneet kohdat ovat todennäköisesti jo

aiemmin vuotaneiden ja aiemmin paikattujen vuotokohtien jäljiltä.

Samassa yhteydessä itäjulkisivussa oleva kattoikkunalisäys poistetaan

ja olevat kattotiilet ladotaan uudestaan palauttaen katon muodon

alkuperäistä tilannetta vastaavaksi. Sisätilojen muutokset yläkerran

tilojen osalta on luontevaa tehdä tässä yhteydessä, kun

luonnonvaloyhteyttä tämän hetken pimeähköihin ja sokkeloisiin

tilaratkaisuihin vähennetään.

Rakennuksen yläpohjan lämmöneristävyyttä parannetaan ullakkotilojen

käyttöönoton myötä. Tässä yhteydessä myös vanhan mallin mukaisesti

teetetyt uudet ulko- ja sisäovet asennetaan rakennukseen ja portaan

käynti yläkertaan muutetaan takaisin sisäpuolelta kulkemaan. Yläkerran

kylmässä ullakkotilassa olevien vanhojen malli poimitaan talteen ja

porrashuoneeseen teetetään alkuperäistä porrasta vastaava, uusi

porras. . Alakerran osalta myöhemmin lisätty portaan ulko-ovi

poistetaan ja tilalle palautetaan vanhan mallin mukaisesti teetetty

ikkuna.

Rakennuksessa olevat muutamat alkuperäisikkunat kunnostetaan

Museoviraston korjauskortin ohjeiden mukaisesti. Kortti on saatavissa

osoitteesta: http://www.nba.fi /fi /tietopalvelut/julkaisut/. Myös muiden

toimenpiteiden osalta tulisi perehtyä korjauskortistoon, sillä esimerkiksi

tulevaisuudessa tiilikatteen korjaamisen avuksi siitä on hyötyä.

Korjaustoimenpiteiden tarkempaa suunnittelua varten seuraaviin

Museoviraston korjauskortteihin olisi hyvä tutustua:

Museoviraston korjauskortti 1: Yleiskortti

Museoviraston korjauskortti 2: Lämmöneristyksen parantaminen

Museoviraston korjauskortti 3: Ulkolaudoituksen korjaus

Museoviraston korjauskortti 6: Tiilikaton korjaus

93

Museoviraston korjauskortti 8: Ikkunoiden korjaus

Museoviraston korjauskortti 9: Ovien korjaus

Museoviraston korjauskortti 13: Öljymaali

Museoviraston korjauskortti 16: Hirsitalon rungon korjaus

Museoviraston korjauskortti 24: Pientalon perustusten korjaus

Kaikki edellä luetellut korjauskortit ovat ilmaiseksi saatavilla osoitteessa:

http://www.nba.fi /fi /tietopalvelut/julkaisut/.

Rakennuksen huoltaminen

Rakennuksen jatkuva huolto ja kunnossapito ovat eriarvoisen tärkeitä

rakennuksen tulevaisuuden kannalta. On hyvä muistaa, että kaikki

rakennuksen osat eivät ole yhtä pitkäikäisiä ja ajoissa tehdyt korjaukset

ja paikkaukset tulevat halvemmaksi kuin ongelmien kerryttäminen ja

yhtäaikainen peruskorjaus. Jatkuvat huoltotoimenpiteet pidentävät

rakennuksen ikää ja säilyttävät sen alkuperäiset rakenteet kunnossa.

Rakennukselle tulisi perustaa huoltokirja, jonne alkavat vauriot kirjataan

ylös, jolloin tuleviin huoltotoimenpiteisiin voi ryhtyä ajoissa.

Tämänhetkinen kunto ja tulevat korjaukset kirjataan huoltokirjaan ylös

jo nyt. Tulevaisuudessa esitettyjen korjaustoimenpiteiden jälkeen myös

jatkuva huolto vesikourujen puhdistamisine ja alapohjan

tuuletusluukkujen sulkeminen talveksi on osa rakennuksen kunnosta

huolehtimista.

94

Vanhan sairaalan korjaustoimenpiteissä lisälämmöneristämis-

vaatimuksiin on suhtauduttava kriittisesti, sillä juuri

energiataloudellisuuteen perustuvilla korjaustoimenpiteillä on tässä

rakennuksessa saatu paljon tuhoa aikaan. Lisäeristämisellä saavutettavat

hyödyt eivät useinkaan edes vastaa työn kustannuksia yläpohjan

lisäeristämistä lukuun ottamatta, minkä osalta tilannetta parannetaankin.

Myös alapohjan osalta energiataloudellisia parannuksia voidaan tehdä,

sillä rakenne joudutaan joka tapauksessa uusimaan.

Seinien suhteen sen sijaan lisäeristämistoimenpiteitä voidaan harkita

huonetilojen kunnostuksen yhteydessä. Rakennuksen ulkoseinissä

olevat mahdolliset vanhat sisäpuoliset lämmöneristeet tulee korjausten

yhteydessä kaikki poistaa, sillä vanha mineraalivillaeriste on otollinen

kasvualusta mikrobivaurioille. Mikrobivaurioituneet kohdat käsitellään

tarvittaessa booripitoisella aineella ja tilalle laitetaan 50mm selluvilla ja

ilmansulkupaperi lämmöneristeeksi.

Rakennuksen arkkitehtoniset ja rakennustaiteelliset arvot huomioiden

ulkopuolisen lisälämmöneristyksen lisääminen julkisivulaudoituksen

alle tulevaisuudessa ei tule kyseeseen. Jos joskus ulkovuoraus syystä tai

toisesta joudutaan irrottamaan, voidaan seinän tuulitiiviyttä parantaa

asentamalla laudoituksen alle vuorauspaperi tai huokoinen kuitulevy.

Julkisivumateriaalia ei niin ikään tule vaihtaa toisenlaiseksi.

Seinien paksuntaminen sisäpuolelta voi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi

lämmityspatterien sijainnin suhteen, jos niitä joudutaan siirtämään

ulospäin. Tämä on tutkittava tapauskohtaisesti, ja suhteutettava myös

siihen, että sisäpuolisen lämmöneristämisen hyödyt eivät ole valtaisia

verrattuna kustannuksiin tai työmäärään. Sen sijaan ilmavuotojen

tiivistäminen hirsiseinistä esimerkiksi lämpövuotoja tutkimalla ja

vuotoja tilkiten (esim. riveellä) on perusteltua ja kannattavaa. On myös

hyvä muistaa, että massiivihirsiseinä on itsessään hengittävä rakenne,

joka sietää kosteutta, jolloin sen toimintaa ei pidä mennä sotkemaan

muovisilla höyrysulkukalvoilla tai muilla hirsiseinärakenteeseen

soveltumattomilla rakennusaineilla.

3.4 Lisälämmöneristämisestä

95

3.5 Korjaustoimenpiteiden rahoittamisesta

Haapajärven vanhan sairaalan korjaus- ja kunnostustöihin on haet-

tavissa rahoitusta useista lähteistä. Esimerkiksi EAKR- rahoitus, jota voi

hakea Pohjois-Pohjanmaan liiton kautta, on yksi rahoituskanava, sillä

uuden käyttötarkoituksen myötä hankkeella on esimerkiksi edellytykset

luoda paikkakunnalle uutta liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja. Vanhan

korjaaminen myös tukee kestävää kehitystä. Lisätietoja aiheesta löytyy

Pohjois-Pohjanmaan liiton nettisivuilta, ja lisäksi tuen hakemiseen saa

liitosta lisää opastusta.

Maaseutuohjelman puitteissa myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja

Keskipiste-Leader ry myöntävät tukia, joita korjaushankkeen rahoit-

tamiseksi voi hakea. Maaseutu.fi –sivustolla mainitaan rahoittajien

yhteydessä, että ”hyvin mietityt, tavoitteiltaan selkeät, toimenpiteiltään

konkreettiset ja realistiset sekä kustannustehokkaat hankkeet menesty-

vät valinnassa”. Tätä kriteeriä voi myös Haapajärven sairaalan korjaush-

ankkeessa hyödyntää. Lisäksi ELY-keskus myöntää rakennusperinnön

hoitoon harkinnanvaraista avustusta, joka myös voisi olla tässä tapauk-

sessa haettavissa. Lisäohjeita tukien hakemiseen tarjoavat Pohjois-

Pohjanmaan ELY-keskus ja Keskipiste-Leader ry, ja lisäksi maaseutu.fi –

sivustolla on myös kattavasti tietoa aiheesta.

Maansiirtotöiden suhteen voidaan ajatella, että kunnilla ja kaupungeil-

la on joka tapauksessa työllistämisvelvoite, jota tässä yhteydessä void-

aan hyödyntää. Yhtä lailla työllistämisvelvoitetta voidaan käyttää myös

muuhunkin peruskorjaustyöhön, jota vanhan sairaalan tapauksessa on

tarjolla.

96

97

4. SUUNNITELMA

98

4.1 Uuden käyttötarkoituksen valinta

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen uuden käyttötarkoituk-

sen tulisi säilyttävän sekä palauttavan restaurointiperiaatteen mukai-

sesti olla sellainen, joka tukisi kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä

rakennuksen ominaisluonnetta muuttamatta. Sen seurauksena sairaal-

alle valittava uusi käyttötarkoitus tulee pystyä sijoittamaan oleviin ti-

loihin mahdollisimman pienin rakenteellisin muutoksin. Lähtökohtana

uusille tilamuutoksille on alkuperäisten hirsiseinien säästäminen mah-

dollisimman pitkälle ja uusien toimintojen aiheuttamien rakenteellisten

muutosten suuntaaminen myöhempiin kerroksiin. Samalla uuden

käytön myötä alkuperäistä tilajärjestystä palautetaan luontevin osin

turhia korjaustoimenpiteitä kuitenkin välttäen.

Haapajärven vanha sairaala on ollut vajaakäytöllä jo yli kymmenen

vuotta, ja tuona aikana tiloihin on tehty hyvin pieniä toimenpiteitä

lähinnä antaen rakennukselle tekohengitystä ja samalla arpoen,

pitäisikö rakennus purkaa vai korjata. Rakennuksen tulevissa

kunnostustöissä vain välttämättömimmätkin korjaustoimenpiteet

tulevat kustannuksiltaan olemaan suurehkoja, joten kaupungin toive

uudelle käytölle olikin mieluiten jokin sellainen, joka tulisi kustannuksissa

vastaan. Näin ollen pelkkä yleishyödyllinen yhdistyskäyttö ei ollut

ensisijainen toive, vaan mukaan toimijoiksi pitäisi saada yrityksiä ainakin

osittain, ellei kokonaan. Toisaalta rakennuksen vieressä sijaitseva

terveyskeskus voisi hyödyntää sairaalaan epävirallisina odotustiloina

esimerkiksi kahvilan muodossa. Se myös toisi hyvin asiakaskuntaa

rakennukseen, mikä tukisi ajatusta kahvilatoiminnan sijoittamisesta

vanhaan sairaalaan.

Kotiseutuneuvoksen ja paikallislehden edustajien toiveet yhdistysten

tiloista ja myöhemmin käyttäjäkatselmuksessa ilmennyt toive mahdol-

lisimman suuresta kokoontumistilasta ovat linjassa rakennuksen alku-

peräistä tilajärjestystä palauttavan ajatuksen kanssa. Erityisesti yläker-

rasta 1950-luvulla ja sen jälkeen tehtyjä rakenteita purkamalla

aulatilasta saataisiin luontevasti tehtyä suurempi kokoontumistila, jol-

loin tilaan tulisi jälleen alkuperäinen avaruuden tuntu ja samalla tilaan

saataisiin luonnonvaloa kahdesta suunnasta.

Toisena ehdotuksena ollut asuntojen sijoittaminen rakennukseen ei

olisi palauttavan restaurointiperiaatteen mukainen, lisäksi luonnonvalon

saaminen yläkerran asuntoihin voisi koitua ongelmalliseksi. Myös

rakennuksen yläkerran aulan autenttiset ja hienosti detaljoidut ikkuna-

sommitelmat jäisivät palauttavien korjaustoimenpiteiden jälkeen vain

yksittäisten ihmisten ihailtavaksi, mikä ei ehkä rakennuksen alkuperäisen

julkisen luonteen kannalta ole myöskään sopivaa. Tätä ideaa jarruttaisi

myös nykyisessä kaavassa olevat merkinnät rakennuksesta julkisten

palveluiden sekä sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien

rakennusten alueella, mikä tosin joka tapauksessa saatetaan joutua

uuden käytön myötä päivittämään. Asunnoille ei ole myöskään mitään

suurempaa tilausta olemassa Haapajärvellä, joten asuntojen

sijoittamista vanhaan sairaalaan ei sen enempää ole ollut tarvetta

tutkia.

Edellä lueteltuihin reunaehtoihin nojaten rakennuksen uudeksi

käyttötarkoitukseksi istuisi luontevimmin yhdistysten ja yritysten talo,

99

jonka alakerrassa toimii teehuone. Teehuone on luonteva jatke

Haapajärven teekaupunkibrändille, ja teehuone on lisäksi ajan henkeen

sopiva, myös trenditietoista nuorempaa väestöä paikalle houkutteleva

konsepti, sillä teestä on tullut valtavine makuvalikoimineen

terveellisempi vaihtoehto kahville myös kahviloissa. Lisäksi rakennuksen

historiallinen luonne ja poikkeuksellisen hieno arkkitehtoninen olemus

ovat omiaan houkuttelemaan turistivirtaa varsinkin kesäisin

Haapajärvelle, sillä onhan kaupungin sijainti myös hyvä valtaväylän

varrella. Haapajärven ja lähikuntien kannattaisikin pohtia kokonaisen

vaihtoehtoreitin brändäämistä pohjoiseen matkaaville eteläsuomalaisille

turisteille, sillä pitkä matka Lappiin voisi helposti houkutella käyttämään

myös vaihtoehtoista reittiä ainakin toiseen suuntaan matkatessa.

Teehuoneen toimintaa tukemaan sen yhteyteen sijoitetaan suurempi

valmistuskeittiö, joka voi tarpeen mukaan toimia myös pitopalvelun

puitteina. Alakertaan palautetaan alkuperäinen ja valoisa keskeisaula, ja

lisäksi yksi huone muutetaan leikkaussalirekonstruktioksi sairaalan

historiasta kertomaan. Keskeisaulaan sijoitettavaan vitriiniin voidaan

sijoittaa esimerkiksi kätilö Josefi ina Saarikosken lääkärilaukku

sisältöineen sekä muita vanhoja sairaalainstrumentteja. Alakerran

keskikäytävän seinille voidaan ripustaa valokuvanäyttely sairaalan

menneisyydestä, mutta myös tulevat suuret korjaustoimenpiteet

alapohjan purkamisineen ovat mielenkiintoisia, ja toisaalta nekin

voitaisiin myös dokumentoida ja esitellä käytävän seinillä

sairaalarakennuksen hienona pelastustarinana ihan lähihistoriasta.

Muut alakerran huoneet toimivat yksittäin tai useamman huoneen

ryhmissä yrityksille ja yhteisöille vuokrattavina kabinetti- ja toimitiloina,

kuten myös yläkerran päätyhuoneet. Näitä huoneita voi useampi eri

toimija vuokrata omiin tarpeisiinsa, ja ainakin osalla huoneista voisi olla

yhteiskäyttöä yhdistysten osalta siten, että päivällä ja illalla samoja tiloja

voisivat eri toimijat hyödyntää. Rakennukseen tehdään myös muutama

pienempi työhuone keikkatyöläisiä varten, mitkä vuokrataan aina

tarpeen mukaan, vaikka vain muutamaksi päiväksi kerrallaan. Samat

huoneet toimivat tyhjillä ollessaan yritysten ja yhdistysten

kahdenkeskisinä neuvottelutiloina tai vaikkapa puhelinhuoneina, mille

vaikuttaisi nykyään myös olevan tarvetta.

Yläkerran pimeä ja ahdas käytävämäinen tilajärjestys puretaan

kokonaan ja aula palautetaan alkuperäiseen, avaraan tilaansa. Pinta-

alaltaan noin 80 neliön toimii luontevasti taidenäyttelytilana, joka

Haapajärveltä tällä hetkellä puuttuu kokonaan. Samaan tilaan

sijoitetaan myös lisää teehuoneen asiakaspaikkoja. Tilan yhdellä

seinällä liukuovien takana on pieni valmistuskeittiö vesipisteineen

tarpeen mukaan käytettäväksi. Suuri tila on kokonaisuutena

vuokrattavissa myös juhliin ja kokouksiin, kuten esimerkiksi

pikkujouluihin ja syntymäpäivä- tai hääjuhliin. Kaupunginhallituskin

voisi saada tilaisuuksiinsa uudesta tilasta hienot käyntikorttipuitteet,

millaista kaupungintalolla oleva valtuustosali ei ehkä vastaa. Alakerran

teehuoneen pitopalvelutoiminta voisi näin palvella myös yläkerrassa

järjestettäviä tilaisuuksia luontevasti.

100

Alakerrassa ollut alkuperäinen keskeisaulatila palautetaan ja aulassa

olevat alkuperäisseinät vuorataan levytysten alta paljastuvan

alkuperäissisustuksen mukaisesti. Aulan vasemmalla puolella oleva

huone toimii teehuoneen kanttiini-henkisenä palvelutiskinä ja

myymälätila, mistä voi ostaa teetä oheistuotteineen myös

kotiinviemisiksi. Kanttiinista on suora kulkuyhteys keittiöön, josta käsin

voidaan myös pitopalveluhenkisesti hoitaa tarjoilut yläkertaan sen

ollessa vuokrattuna esimerkiksi juhlia varten. Tilavasta keittiöstä on

oma sisäänkäyntinsä, jota pitkin esimerkiksi elintarvikkeiden tuominen

ja roskien vieminen hoituu kätevästi. Eteistilan ja keittiön väliin jää pieni

toimistotila, jonka toinen puoli on varattu esimerkiksi astia- tai kuiva-

ainevarastoksi teehuoneen toimintaa tukemaan.

Keskeisaulan oikealla puolella olevasta huoneesta luodaan

leikkaussalirekonstruktio ja se entistetään mahdollisimman pitkälle

entisaikojen leikkaushuonetta vastaavaan asuun. Museomaisena tilana

toimivaan leikkaussaliin sijoitetaan mm. entisaikojen

leikkaussalivälineistöä, ja se houkuttelee myös uteliaita kesävieraita

paikkakunnalle, mikä on hyödyksi sekä teehuoneen että koko

Haapajärven turismitoiminnalle. Rekonstruktion luomisessa apuna

tulisi käyttää museoviraston ja historioitsijoiden asiantuntijuutta, sillä

yhtäkään kuvaa Haapajärvenbvanhan sairaalan leikkaussaleista tuolta

ajalta ei ole ollut saatavilla. Projektin toteutuessa näitä valokuvia

voitaisiin vielä etsiä henkilökohtaisesti kysymällä esimerkiksi tiloissa

palvelleiden lääkärien ja muun henkilökunnan jälkeläisiltä sekä

paikkakunnalla vieraillen valokuvaajien arkistoista. Tässä voisi

haapajärvisille itselleenkin olla mukava ja yhteisöllinen projekti, kun

yhdessä etsittäisiin ja kerättäisiin tuon ajan leikkaussalin varustusta.

Alakerrassa olevissa kabineteissa ainakin osassa sisäseiniä levytysten ja

tapettikerrosten alta paljastuva hirsipinta voitaisiin jättää esiin

käyttäjäpalavereissa esitettyjen toiveiden mukaisesti, mikäli

seinäpinnoitteiden alta paljastuvat hirsiseinät ovat hyväkuntoisia. Näin

saataisiin luotua useita keskenään hieman eriluonteisia kabinettitiloja,

jotka voitaisiin nimetä alkuperäisessä pohjapiirustuksessa olevien

sairaalatilojen mukaan (“Ylihoitajattaren huone” ja niin edelleen).

Alkuperäisissä suunnitelmissa seinät eivät ole olleet puhtaalla

hirsipinnalla, mutta käyttäjien toiveiden ja hirsiseinässä näkyvän patinan

arvon myötä se on perusteltua. Hirsipinnalle ottamisen yhteydessä

alkuperäiset tapettikerrokset tulisi dokumentoida ja riittävän suuret

näytepalat ottaa eri pinnoista talteen, jotta myöhemmissä muutoksissa

tilanne voidaan tarpeen mukaan helposti palauttaa alkuperäisempään

asuunsa.

Rakennuksen katolle 1950-luvulla lisätty, nyt huonossa kunnossa oleva

kattoikkuna poistetaan ja sen yhteydessä myös yläkertaan kylmään

ullakkotilaan kapseloitu suuri vesisäiliö siirretään rakennuksen

etupihalle nykyisen roskakatoksen läheisyyteen. Vesisäiliön painoa

todennäköisesti tukemaan rakennettu sisävessan toinen seinämä

voitaisiin myös sitä myöten purkaa, sillä nykytilassa ahdas wc-tila ei

edes vastaa nykyajan vaatimuksia. Purettavasta seinästä saadut hirret

voitaisiin käyttää sisäseinien vaurioituneiden hirsien alapintojen

kengittämiseen niissä seinissä, jotka jätettäisiin korjauksen jälkeen

4.2 Suunnitelmat uudesta käyttötarkoituksesta

Kuva 88. Havainnekuva teehuoneen yläkerrasta

101

102

hirsipinnalle. Näin ei syntyisi valtavaa kontrastia uusien ja vanhojen

hirsien kohtaamisessa seinän alaosassa, vaan korjauksiin käytettävät

hirret olisivat saman ikäisiä ja todennäköisesti myös samanvärisiä kuin

poistetut, vaurioituneet hirretkin.

Sisätilojen osalta eniten muutoksia tehdään yläkerrassa, kun

koppimaiset 1970- ja 1950-luvulla lisätyt väliseinärakenteet poistetaan

ja aula palautetaan taas alkuperäiseen, avaraan tilaansa. Keskeistilan

nykyiset alakattorakennelmat poistetaan ja tilasta tehdään vesikattoon

asti ulottuvaa korkeaa tilaa. Vesikattorakenne lämmöneristetään ja

alakattomateriaaliksi valitaan vaaleansävyinen puu, joka luo

mielenkiintoista jännitettä olevien, tummempien kantavien rakenteiden

kanssa. Keskeistilassa olevat kantavat palkki- ja pilarirakenteet jätetään

näin mahdollisimman koskemattomana osaksi keskeistilaa lisäten

vaakapalkkien alareunaan vain valokiskot spottivalaistusta varten.

Nämä pilari- ja palkkirakenteet toimivat keskeistilassa hyvin erityisesti

näyttelytoimintaa tukevina rakenteina, kun niihin voi ripustaa tauluja tai

keveitä väliseiniä ja teoksia valaista kiskoilla kulkevilla spottivaloilla.

Uusi keskeistila on luonteeltaan varsin kontrastinen ympäröivien

huonetilojen kanssa, mikä on omiaan luomaan mielenkiintoista

jännitettä Uusi, teehuoneen osana toimiva keskeistila kutsuu

houkuttelevasti kabineteissa toimivat yritysten ja yhteisöjen jäsenet

kokoontumaan aulaan. Näin syntyy synergiaa ja kohtaamisia, mikä

omalta osaltaan sopii hyvin entisajan sairaalan julkiseen luonteeseen.

Korkean keskeistilan lähes sakraalimainen tuntu luo myös arvokkaat

puitteet juhlien ja tapahtumien järjestämiseen, eikä vastaavaa tilaa ole

lähettyviltä löydettävissä. Yläkerran aulatila on erotettavissa alakerran

teehuoneesta ja siten vuokrattavissa erikseen esimerkiksi hääjuhlia varten.

Tällöin alakerran teehuoneen keittiö palvelee tiloissa myös tätä toimintaa.

Yläkerran aulan keskellä oleva soikean mallinen alkuperäinen

ikkunasommitelma ympäröivine hirsineen tiivistetään asianmukaisesti

ja ikkuna kunnostetaan museoviraston korjaustapaohjeistuksen

mukaisesti, jolloin minimoidaan ilmavuotojen synty rakennuksen omilla

ehdoilla. Frontonia ympäröivä rankaseinä eristetään lämpimäksi tilaksi.

Energiataloutta parantavissa ratkaisuissa käytetään eristeenä selluvillaa

sekä tiivistykseen ilmansulkupaperia, jotka rakenteena eivät häiritse

olevan hirsiseinän rakennusfysikaalista toimintaa antaen rakenteen

hengittää edelleen luonnollisesti (kts. leikkausluonnos, kuva 96).

Yläkerran päädyissä olevat kabinettitilat sisustetaan entisajan henkeen

palauttavin toimenpitein. Näissä huoneissa kattorakenteita vasten

näkyvät hyväkuntoiset kattokannattajat puhdistetaan ja jätetään

näkyviin vaalean puun jatkuessa kattomateriaalina aulatilasta

pienempiin huoneisiin. Kabinettien seinät päällystetään vanhan ajan

hengessä alkuperäisen kaltaisin tapetein ja puolipaneelein sen mukaan,

minkälaisia materiaaleja seiniä avattaessa levytysten alta paljastuu.

Muovimattojen alta yläkerrasta todennäköisesti lankkulattioiksi

paljastuvat lattiat kunnostetaan ja uusitaan vaurioituneilta osin ja

jätetään puupintaisena näkyviin lattiarakenteeksi. Päätyjen

kabinettitilojen alakatot säästetään ja purettavien levytysten alta

todennäköisesti paljastuvat ihan alkuperäiset helmiponttipaneelit

kunnostetaan ja jätetään näkyville.

103

Julkisivujen värityksestä

Julkisivujen värityksen tarkempi määrittely värikoodeineen vaatii pohjaksi

tarkemman maalitutkimuksen, jossa maalipintaa kevyesti raaputtamalla

saadaan esiin aiemmat maalikerrokset. Suuntaa antavaa väritystä pystyy

kuitenkin valokuvien ja maalinäytteiden perusteella jo päättelemään, joista

viereisellä sivulla on esitetty vaihtoehdot. Ihan alkuperäinen maalikerros

vaikutti olevan keltamultainen, ja ajan ihanteita mukaillen siihen on

todennäköisesti yhdistetty valkoiset puitteet ja listat. Hahmotelma

alkuperäisimmästä julkisivuvärityksestä paneelipinnalla näkyy kuvassa 90.

Uudempi ja mahdollisesti rakennuksen pinnassa pidempiaikaisesti ollut

kerros on hyvin vaalea tai valkoinen maalaus yhdistettynä vihertäviin

puitteisiin ja listoituksiin. Tämä värivaihtoehto on hahmoteltu kuvassa 91.

Uusi julkisivuväritys tulisi valita aiempia maalisävyjä suosien ²⁷. Tässä

tapauksessa oikeita vaihtoehtoja on ainakin kaksi, joista molemmat

ovat olleet seinässä tiettävästi pitkään. Näistä kuitenkin nykyinen

keltainen sävy on vaihdettu rakennuksen julkisivuun luultavasti

1970-luvun muutosten yhteydessä, ja koska sisätilojen osalta ote on

tilojen suhteen palauttava, niin voidaan julkisivujenkin osalta luontevasti

ajatella samoin. Keltainen öljymaali on myös alttiimpi homehtumaan ²⁸,

mikä myös tukee kuvan 91 mukaista valkean ja vihreän sävy-yhdistelmän

valintaa. Tarkemman maalitutkimuksen jälkeen myös oikeammat

valkoisen ja vihreän sävyt löytynevät, mutta julkisivukuvissa uusi väritys

toimii kuitenkin riittävän suuntaa-antavasti.

Kuva 89. Vanha sairaala joskus 1930-luvulla

Kuva 90. Havainnekuva alkuperäisestä

keltamultavärityksestä

Kuva 91. Havainnekuva julkisivuvärityksestä

ennen 1970-luvun muutoksia

²⁷ Kaila, Talotohtori, s. 644

²⁸ Museoviraston korjauskortti

104

13,3 m211,8 m2

3,0 m2

47,6 m2 15,1 m225,9 m2

24,1 m2

3,0 m2

12,9 m29,6 m2

4,0 m2

7,6 m2

13,8 m2

12,5 m2

8,9 m2

2,1 m2

15,3 m2

39,8 m2

KAHVILAN

KEITTIÖ

KABINETTI/TSTO/PIENI TYÖHUONE

ESTEETÖN

WC+LASTENHOITOH.

VIT

RI IN

INP

AIK

KA

TEKN.

TILA

KABINETTI/TSTO/MONIKÄYTTÖ

KABINETTI/TSTO/MONIKÄYTTÖ

HISSI-

VARAUS

A

A

NA

ULA

KKO

TOIMISTO/

VAR.SI

IRTO

SEIN

Ä

VARASTO

KABINETTI/TSTO/MONIKÄYTTÖ

KABINETTI/TSTO/MONIKÄYTTÖ

LEIKKAUSSALI-NÄYTT/REKONST

+0.000

+0.000

LJH

+0.000MYYNTIPISTE(KANTTIINI)

KABINETTI/TSTO/HARRASTE/MONIKÄYTTÖ

SPKET.

ET.

SK

KEITTIÖ/

TAUKOTILA

MATTOPUU-HUONE

VARASTO-

HUONE

VARASTO-

HUONE

VARASTO-HUONE

IV-KH BILJARDI-

HUONE

BILJARDI-HUONE

POKERI-

HUONE

VARASTO-

HUONE

KEITTIÖ

(SEINILLÄ NÄYTTELY RAKENNUKSENVAIHEISTA JA SAIRAALAN HISTORIASTA

WC

KÄYTÄVÄ

(lev. 1 240)

HARRASTE-HUONE

HARRASTE-

HUONE

TEEHUONE

TEEHUONE

VAR.

VAR.

(käyt. lev. 2780)

(asiakaspaikkoja)

Kuva 92. Alakerran uusi pohjapiirros

POHJAPIIRROS 1. KERROS 1:150

105

35,9 m2

5,8 m2

78,7 m2

4,1 m2

36,8 m2

2,3 m2

4,5 m2

21,6 m2

3,5 m2

7,6 m2

2,2 m2

VESIS.

HUONE

HUONE

BAARI-

KEITTIÖ

HUONE

KYLMÄ

ULLAKKO

ASUNTO

1 H+K+ET+WC+VH

KYLMÄ

ULLAKKO

KYLMÄ

ULLAKKO

KYLMÄ

ULLAKKO

KYLMÄ

ULLAKKO

VAR.WC

ET.KK

WC VH ET.

ASUNTO

1 H+KK+ET+WC

ASUNTO

1 H+KK+ET+WC

KÄYT.

kattokannattajat

näkyvissä seinän sisästä

kattokannattajat

näkyvissä seinän sisästä

HISSI-

VARAUS

SK

KABINETTI/

TOIMISTO/

MONIKÄYTTÖTILA

TEEHUONE/

NÄYTTELYTILA/

JUHLASALI

KABINETTI/

TOIMISTO/

MONIKÄYTTÖTILA

KABINETTI/

TOIMISTO/

MONIKÄYTTÖTILA

MINITYÖTILA

kattokannattajat

näkyvissä seinän sisästä

kattokannattajat

näkyvissä seinän sisästä

A

A

KIR

JAH

YLL

Y

(TUOLI)VARASTO

ESTEETÖN

WCWC

NAULAKKO

AULA

LIU

KUO

VI

yläikkuna

UUSI PORRAS

(vanhan paikalle,

kaiteet kunnostetaan)

+4.200

Kuva 93. Yläkerran uusi pohjapiirros.

POHJAPIIRROS 1. KERROS 1:150

106101066

JULKISIVU LÄNTEEN 1:150

MATERIAALIT:

1. Vaakapaneeli, lev. 90mm, maalattu perinneöljymaalilla,

esim. Uula, alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan

2. Pystyrimoitus, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,

alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan

3. Lasi, kirkas

4. Luonnonkivi

5. Peitelista, puu, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,

alkup. vihreä sävy väritutkimuksen mukaan

6. Oleva tiilikate, punertava sävy

Kuva 92. Julkisivu länteen

(luiskan kaltevuus 1:12,5 eli 8%)

107

JULKISIVU POHJOISEEN 1:150

MATERIAALIT:

1. Vaakapaneeli, lev. 90mm, maalattu perinneöljymaalilla,

esim. Uula, alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan

2. Pystyrimoitus, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,

alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan

3. Lasi, kirkas

4. Luonnonkivi

5. Peitelista, puu, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,

alkup. vihreä sävy väritutkimuksen mukaan

6. Oleva tiilikate, punertava sävy

Kuva 93. Julkisivu pohjoiseen

108108

JULKISIVU ITÄÄN 1:150

MATERIAALIT:

1. Vaakapaneeli, lev. 90mm, maalattu perinneöljymaalilla,

esim. Uula, alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan

2. Pystyrimoitus, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,

alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan

3. Lasi, kirkas

4. Luonnonkivi

5. Peitelista, puu, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,

alkup. vihreä sävy väritutkimuksen mukaan

6. Oleva tiilikate, punertava sävy

Kuva 94. Julkisivu itään

10910109

JULKISIVU ETELÄÄN 1:150

MATERIAALIT:

1. Vaakapaneeli, lev. 90mm, maalattu perinneöljymaalilla,

esim. Uula, alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan

2. Pystyrimoitus, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,

alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan

3. Lasi, kirkas

4. Luonnonkivi

5. Peitelista, puu, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,

alkup. vihreä sävy väritutkimuksen mukaan

6. Oleva tiilikate, punertava sävy

Kuva 95. Julkisivu etelään

110

LEIKKAUS A-A 1:100

YP 1

VANHA KATTORAKENNE:

tiilikate

pärevuoraus aluskatteena

ruodelaudat

kattokannattajat (tuuletusrako 100mm)

UUSI RAKENNE LISÄKSI:

selluvillaeriste 350 (400)mm (ripustus vanhaan rakenteeseen)

ilmansulkupaperi

koolaus 50mm k/k400, eristeenä selluvilla 50mm

saumaton sisäverhouslevy 19mm, koivu

(ripustetaan koolaukseen)

US 1

VANHA SEINÄRAKENNE (FRONTONI):

pystyrimoitus

pystylaudoitus

tukiranka 50x100, vaakatasossa

UUSI RAKENNE LISÄKSI:

tuulensuojalevy 25mm

koolaus 100mm, k/k600, välissä selluvilla 100mm

ilmansulkupaperi

koolaus 50mm k/k600, eristeenä selluvilla 50mm

saumaton sisäverhouslevy 19mm, koivu

TEEHUONEEN YLÄKERTA

AULAAULAKÄYTÄVÄETEINEN

KA

NTT

IINI

Kuva 96. Leikkaus ja uudet rakenteet

Kuva 97. Havainnekuva teehuoneen yläkerrasta

111

112

Alun perin yläkerran keskeistilan osalta suunnitelmissa oli tehdä

palauttavia toimenpiteitä samassa linjassa muiden huonetilojen kanssa.

Erityisesti tilaan saapuminen alakerrasta pääporrasta pitkin tulisi olla

juhla- ja näyttelytilakäytössä näyttävä, joka vaatisi erityistä painoarvoa

tilassa. Nykyisellään ullakkotilassa oleva harras ja hieman hämyisän

tunnelman tuominen uuteenkin tilaan oli yhtenä keskeisenä tavoitteena.

Lisäksi alkuperäiset rakenteet ovat näyttämisen arvoisia.

Haasteeksi muodostui kuitenkin se, että alunperin tila on toiminut

kylmänä ullakkotilana, joten rakenteen palauttaminen alkuperäiseksi ei

vastaa ajatusta ullakkotilan käyttöönotosta lämpimäksi tilaksi. Näin ollen

tila joka tapauksessa aiheuttaisi poikkeuksen palauttavien toimenpiteiden

jatkumossa, ja sen vuoksi tutkin pitkään 3d-mallissa eri vaihtoehtoja

tilan käsittelylle. Säilyttävässä vaihtoehdossa osa seinistä tai

vaihtoehtoisesti koko tila olisi ylös asti katettu lasirakenteella, joko

ulkolasi-ikkunaratkaisulla tai ulkolasiseinäkkeillä. Lasin takaa vanha

rakenne olisi näkynyt hienosti läpi ilman, että vanhan rakenteen

rakennustekniseen toimivuuteen olisi tarvinnut kajota, ja rakenne saisi

jäädä alkuperäiseen tilaansa ullakkotilan samalla toimiessa lämpimänä

tilana. Ulkonäöllisesti rakenne muistuttaisi myös alkuperäisessä tilassaan

olevaa ullakkorakennetta.

Lasinen ratkaisu ei kuitenkaan olisi ollut ongelmaton. Ensinnäkin suurien

lasipintojen haasteeksi olisi muodostunut huollettavuus, sillä kalteva

kattopinta olisi vaatinut myös lasin osalta kallistuksen, mikä aiheutti

avattavuudelle ongelmia. Suora lasipinta taas ei esteettisesti vastannut

toivottua mielikuvaa ja katon alkuperäinen muoto olisi sisätilojen osalta

rikkoutunut. Muita haasteita lasipintaan liittyen olisi aiheuttanut

akustiikka, sillä kovat lasipinnat heijastavat ääntä ja olisivat haasteellisia

erityisesti kuulokojeiden käyttäjille. Lisäksi tilan olisi tarkoitus toimia

kokoontumistilana ja juhlapaikkana, mitkä aiheuttavat joka tapauksessa

akustiikallekin jo suurempia vaatimuksia. Myös korkeiden lasipintojen

lämmöneristyksen järjestäminen olisi saattanut johtaa

lämpölasiratkaisuun, mikä ei taas energiataloudellisesti ole kovin kestävä

ratkaisu.

Katon alaslaskun sijaintia tutkin mallissa myös pitkään, sillä

huonekorkeus yläkerran tiloissa nykyisellään on jotakuinkin 2,5 metriä.

Juhlavassa kokoontumistilassa oleva kattokorkeus tuntuisi liian

matalalta ja veisi juhlatilan arvokkuutta. Alaslaskun nostaminen taas

nykyistä korkeammalle aiheuttaisi olevien palkkien päälle lisärakenteita,

mikä johtaisi väistämättä uuden ja vanhan rakenteen kohtaamiseen

tilassa. Toisaalta, 3d-mallia tutkaillessa ajatus korkean kattotilan

hyödyntämättä jättämisestä ja sen piilottamisesta katon alaslaskun

taakse tuntui suorastaan rikokselta.

Vesikaton ruodelaudat kaipaisivat joka tapauksessa puhdistamista,

mikäli niitä tilassa halutaan näyttää. Toisaalta tähän liittyy myös ristiriita

siitä, että ruodelautoja ei aikanaan ole tarkoitettu esillejätettäviksi ja

siihen tarkoitukseen onkin valittu luultavasti kakkosluokan

ylijäämätavaraa. Sen vuoksi katon alaslaskun esille jättäminen ja sen

lasittaminen sotisi rakennuksen alkuperäisten suunnittelijoiden

näkemyksen kanssa.

4.3 Yläkerran keskeistilan kehitysprosessi

113

Ullakon vesikattorakenne on energiataloudellisuuden nimissä joka

tapauksessa ullakkotilan käyttöönoton yhteydessä vuorattava tavalla

tai toisella, jotta tilasta saadaan lämmintä käyttötilaa, joten näiden

pohdintojen valossa päädyin keskeistilan kattoon tekemään kokonaan

uuden ja rehellisen tämän päivän arkkitehtuuria edustavan kerroksen.

Muutokset ovat tulevaisuuden muutoksissa myös tarvittaessa

peruttavissa ja alkuperäinen vesikattorakenne palautettavissa.

Esittämässäni ratkaisussa nykyinen vesikatto jää uuden rakenteen

taakse, jolloin se säilyy hyvässä kunnossa myös tulevaisuutta ajatellen.

Uusi kerros ei tuhoa vanhaa, vaan edustaa tämän ajan ihanteita ja luo

tilasta juhlavan ja arvokkaan Tilaan syntyy jännittävää kontrastia uuden

ja vanhan rakenteen kohdatessa, kun tilassa olevat palkit jätetään esille.

Tehtävät muutokset muuttavat alkuperäistä rakennetta vain vähän ja

muutokset tehdään vanhojen rakenteiden ehdoilla jättäen vanhat

vesikattorakenteet uuden rakenteen sisään suojaan. Juhlava tila

palvelee hienosti tulevaisuudessa taidenäyttelytilana, juhlasalina ja

kokoontumispaikkana sekä teehuoneen yläkertana, ja juhlasalin

poikkeuksellisen luonteen vuoksi tilaa tultaisiin varta vasten katsomaan,

mikä osaltaan toisi potentiaalista asiakasvirtaa niin teehuoneelle kuin

myös koko Haapajärvelle.

Kuva 98. Yläkerran katon alaslaskun tutkimista

3d-mallissa

114114

PIHA 1:500

PÖYTÄ-RYHMIÄ

PÖYTÄ-RYHMIÄ

POSTI-LTK

INVA-

PAIKOITUS

PENKKEJÄ

LIPPU-TANKO

SUIHKU-LÄHDE

OLEVASUOJATIE

PYÖRÄKATOS

JÄTEKATOS

UUSISUOJATIE

11 AP

5 AP

4 AP

UUSIA

ISTUTUKSIA

OLEVA

KOIVUKUJA-

YHTEYS

UUSISUOJATIE

KIVITUHKA

NURMI

OLEVA PUU

ISTUTETTAVA PENSAS

POLLARIVALAISIN

KOHDEVALAISIN

LUONNONKIVILAATTA

115

Pihaa jäsennellään pääjulkisivun edessä olevasta parkkipaikkamaisesta

hiekkakentästä hienovaraisemmaksi paraatisisäänkäynniksi, ja pihalle

lisätään myös ensimmäisissä valokuvissa näkyvä lipputanko. Paikoitus

siirretään saatto- ja invapysäköintiä lukuun ottamatta kokonaan

rakennuksen toiselle puolelle asuntolan purkamisen jälkeen tyhjilleen

jääneelle tontille. Länsipuolen alkuperäistä koivukujayhteyttä

herätellään uudelleen henkiin lisäämällä ulkoportaat johtamaan

jalankulkutielle ja alikululle. Reittiä vahvistetaan istutuksin.

Rakennuksen yläkerrassa tällä hetkellä oleva suuri vesisäiliö siirretään

rakennuksen pihalle nykyisen roskakatoksen paikalle ja tehdään siitä

suihkulähde, mikä omalta osaltaan kertoo esineen menneisyydestä ja

entisestä käyttötarkoituksesta. Kesäiltaisin suihkulähde valaistaan, ja

osaltaan näyttävänä elementtinä se toimii huomion herättäjänä

valtatielle päin kutsuen ihmisiä uteliaina tarkastelemaan tarkemmin

maaseutumiljöön uutta teehuonehelmeä. Pihalle lisätään myös

penkkejä istuskelua varten, vasemmalla sivulla olevan pihasuunnitelman

mukaisesti. Terveyskeskuksen suuntaan pihaa rajataan tontin reunalle

istutettavien istutusten avulla yksityisemmäksi. Roskakatos sekä

pyöräkatos sijoitetaan niin ikään uusien parkkiruutujen yhteyteen pois

oleskelupihalta.

Piha-alueelle saapumista korostetaan muodostamalla etelä-

pohjoisakselin suuntainen kulkureitti pihan poikki, mikä johtaa suoraan

symbolisesti suihkulähteelle.

RAKENNUKSEN NYKYTILA

RAKENNUS TULEVAISUUDESSA

Kuva 99. Vanha sairaala nyt ja restauroinnin

jälkeen

4.4 Pihan toiminnot

116

5. YHTEENVETO

Tämän diplomityön tavoitteena on ollut dokumentoida vanhan

sairaalan nykytila ja historialliset vaiheet sekä analysoida rakennuksesta

löytyviä arvoja niihin peilaten. Selvitettyjen arvojen pohjalta on mietitty

rakennukselle uusi käyttötarkoitus, joka sopisi rakennuksen luonteeseen

sen rakennus- ja kulttuurihistorialliset arvot säilyttäen, eikä sen

seurauksena vaatisi raskaita rakenteellisia muutoksia. Näihin

määrittelyihin nojaten luontevimmaksi käyttötarkoituksi valittiin

yritysten ja yhteisöjen talo, jonka alakerrassa toimii teehuone, ja jonka

yläkerrassa sijaitsee suurempi kokoontumis- ja juhlatila. Käyttötarkoitus

vastaa myös haapajärvisten toiveisiin saada suurempi juhla- ja

näyttelytila paikkakunnalle, sekä kaupungin toiveeseen saada

rakennuksesta myös tuloja käyttökustannuksia tasaamaan.

Aiempien muutosten myötä rakennuksen alkuperäinen

kunnansairaalahenki on lähestulkoon hävinnyt, mutta korjaus- ja

palautustoimenpiteiden myötä palautettavissa. Yläkertaan on samalla

suunniteltu uudempi, nykyajan arkkitehtuuria edustava kerros, jonka

puupintainen olemus käy luontevaa vuoropuhelua vanhan rakenteen

kanssa sitä kuitenkaan tuhoamatta. Yläkerran korkea aulatila toimii

erityisen hyvin näyttely- ja kokoontumistilana, ja ainutlaatuisen

luonteensa vuoksi houkuttelee vierailijoita teehuoneeseen

pidemmänkin matkan päästä.

Tämän diplomityön perimmäisenä tarkoituksena on ollut vanhan

sairaalarakennuksen tulevaisuuden turvaaminen. Olen halunnut

työssäni antaa erityistä painoarvoa myös tiedon visualisoinnille ja

helppolukuisuudelle, jotta keräämäni tieto olisi käytettävää ja siitä olisi

myös todellista hyötyä. Sen myötä olen rajannut diplomityöhöni

sisällytettävää tietomäärää, sillä vaikka aihe on mielenkiintoinen ja

aiheesta löytyy jatkotutkimusaiheita loputtomasti, niin nykyaikana juuri

valtavan tietomäärän hallinta tuo viestintään keskeisiä haasteita.

Diplomityössäni en pitänyt tarkoituksenmukaisena käyttää kohteen

analysoimiseen ja aiheen työstämiseen vuosia, jonka tuloksena ehkä

syntyisikin vakuuttava, satojen sivujen yksityiskohtainen ja kattava kirja

aiheesta. Vuosien työstämisen varjopuolena syntyy paradoksaalinen

tilanne, jossa jokainen tarkkaan tutkimiseen tuhlattu vuosi vie

rakennusta itseään vain huonompaan kuntoon ja on poissa rakennuksen

korjaamiselta. Ensisijaisena tavoitteena kuitenkin on rakennuksen

korjaaminen taas terveeksi konkreettisin toimin, mitä esimerkiksi tämän

dokumentin valmiiksi saattaminen edesauttaa.

Halusin diplomityössäni keskittyä niihin asioihin, joista tieto ei löydy

googlettamalla. Museovirasto tarjoaa varsin kattavan korjauskortiston

yksityiskohtaisine korjaustapaohjeineen selostaen tarkasti vanhojen

rakennusten korjaamista - näiden osalta työssäni olenkin asioita

kuvannut vain lyhyesti ja ohjannut hakemaan lisätietoa oikeasta

paikasta, sillä kyseinen korjauskortisto on kaikkien saatavilla. Sen sijaan

kohteen ja paikan analyysi, nykytilan dokumentointi, kunnansairaaloiden

syntyhistorian peilaaminen Haapajärven vanhan sairaalan olemukseen

sekä näiden pohjalta tehty arvottaminen on sen sijaan asiantuntijuutta

ja yksilöllistä paneutumista vaativaa työtä, jossa halusin itseäni tulevana

arkkitehtina kehittää.

117

Lopuksi vielä vastaan kysymykseen, että miksi olen diplomityössäni

käyttänyt termiä “restaurointi” enkä “korjaus”. Museoviraston

määritelmän mukaan “restauroinnilla tarkoitetaan rakennetun

ympäristön, rakennuksen tai sen osan kulttuurihistoriallisen arvon

säilyttävää korjaamista. Myös uudisrakentamiseen rinnastettavat

toimenpiteet voivat olla osa restaurointia, mikäli niiden suunnittelussa

ja toteutuksessa otetaan huomioon säilytettävän kohteen

kulttuurihistorialliset arvot ja ne ovat kokonaisuuden kannalta

tarkoituksenmukaisia.” Tässä diplomityössä esitetyt korjaustoimenpiteet

ovat restaurointimääritelmän mukaisesti kulttuurihistorialliset arvot

huomioon ottavia ja kulttuurihistorialliset arvot säilyttäviä, ja joiden

taustalle on tehty laaja historiaselvitys, joten sen vuoksi restaurointitermin

käyttäminen korjaustoimenpiteistä puhuttaessa on tarpeellista.

118

PAINETUT LÄHTEET:

Haapajärvi-Seura Ry. Haapajärven kirja 1985-2010. Otavan Kirjapaino Oy. Keuruu, 2012

Heikkinen, Maire; Heinämies, Kati; Jaatinen, Jukka; Kaila, Panu; Pietarila, Pentti. Talo kautta aikojen kiinteän sisustuksen historia.

Rakentajan Kustannus Oy. Jyväskylä, 1989

Kaila, Panu. Kevät toi maalarin perinteinen ulkomaalaus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2000

Kaila, Panu. Talotohtori rakentajan pikkujättiläinen. WSOY, Porvoo, 1997

Kotiseutulehti Maaselkä. Kooste arkistosta löytyneistä sairaalaa koskevista lehtijutuista viimeisten 9 vuoden ajalta. Kooste on saatu

sähköpostitse Maaselkä-lehden päätoimittajalta Juha Heikkiseltä 27.1.2016.

Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.

Petäistö, Helena. Tee, Teematka. s. 175. Lainaus kuvattu Haapajärven kaupungintalolla 8.2.2016.

Rikkinen, Kalevi; Sihvo, Hannes; Eskola, Matti ; Tiitta, Allan. Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu. Kustanneyhtiö Otava, 1986

Rinne, Hannu. Perinnemestarin remonttikirja. Dakar Oy. Porvoo, 2010

Soikkeli, Anu. Suomalaisten puujulkisivujen pitkäaikaiskestävyys. Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin osasto, Oulu, 1999

Standerskjöld, Elina. Arkkitehtuurimme vuosikymmenet: 1900-1920. Rakennustieto Oy.

Turpeinen, Oiva. Nälkä vai tauti tappoi? Kauhunvuodet 1866–1868, Suomen historiallinen seura, 1986

Vihola, Teppo (toim.). Haapajärven kirja. JYY:n kotiseutusarja n:o 22. Gummerus Oy. Jyväskylä, 1985

Vuolle-Apiala, Risto. Hirsitalo ennen ja nyt. Kustannusosakeyhtiö Moreeni, Porvoo 2012

Lähteet:

119

INTERNET-LÄHTEET:

Haapajärviseuran internetsivut. http://haapajarviseura.fi /

Haapajärven kaupungin internet-sivut: http://www.haapajarvi.fi /

Haapajärven kaupungin kartta-aineisto: http://www.haapajarvi.fi /kartat/

Haapajärvi teekaupunki. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /haapajarvi-info/nayttelyt/teekaupunki (16.4.2016)

Museoviraston internetsivut: www.nba.fi /

Museoviraston korjauskortisto, esim. alla:

Museoviraston korjauskortisto, 6. Tiilikaton korjaus http://www.nba.fi /fi /File/2115/korjauskortti-6.pdf (30.4.2016)

Museoviraston korjauskortisto, 8. Ikkunoiden korjaus. Saatavilla: http://www.nba.fi /fi /File/2117/korjauskortti-8.pdf (29.4.2016)

Museovirasto korjauskortisto, 9. Ovien korjaus. Saatavilla: http://www.nba.fi /fi /File/2118/korjauskortti-9.pdf (13.3.2016)

Museoviraston korjauskortisto, 18. Pinkopahvi. Saatavilla: http://www.nba.fi /fi /File/2126/korjauskortti-18.pdf (10.3.2016)

Museoviraston korjauskortisto, 25. Märkätila vanhaan taloon. Saatavilla: http://www.nba.fi /fi /File/2132/korjauskortti-25.pdf (13.3.2016)

Museoviraston korjauskortisto, Tiilikaton korjaus. Saatavilla: http://www.nba.fi /fi /File/2115/korjauskortti-6.pdf (14.3.2016)

Suomen rakentamismääryskokoelma, C2 (1998). Saatavilla: http://www.fi nlex.fi /data/normit/1918-c2.pdf (12.3.2016)

Siponkoski, Teppo. Mitä rakennusten mikrobit ovat. Saatavilla: http://www.hengitysliitto.fi /fi /sisailma/rakennusten-kosteus-ja-homevauriot/

mita-rakennusten-mikrobit-ovat (16.2.2016)

Oulujokivarren rakennus- ja korjaustapaohjeet ja arvokkaiden aluieden kehittämisohjeet. Hirviniemi & Männikkö AY / Arkkitehtitoimisto Helena

Hirviniemi 2007. Saatavilla: http://www.ouka.fi /c/document_library/get_fi le?uuid=b0e4a9d1-7438-427b-927b-dba4d3615939&groupId=64220

120

MUUT LÄHTEET:

Haapajärven kaupungintalon aulassa oleva esittelymateriaali ja seinillä olevat kuvat ja kertomuksen teekaupungista.

Haapajärven kaupungilta käyttöön saatu aineisto, jossa muun muassa alkuperäiset piirustukset sekä tehdyt kuntoarviot ja kuntotutkimukset.

RT-Korjauskortisto

HAASTATTELUT JA SUULLISET TIEDONANNOT:

Kotiseutuneuvos Juha Eronen, haastattelu tehty 8.2.2016. Lisäksi Juha Eronen on kirjoittanut haastatteluun liittyen paperisena versiona sairaalan historiaa, jota

historiaosuudessa on myös käytetty lähteenä.

Lisäksi keskusteluja on käyty kaupungintalolla, Maaselän toimituksessa sekä itse vanhalla sairaalalla useiden listassa mainitsemattomien henkilöiden kanssa muun

muassa nykyisestä ja tulevasta käyttötarkoituksesta.

121

Kuva 2. Haapajärven logo. Haapajärven kaupunki. 20.3.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /

Kuva 6. Kunnat, joissa kunnansairaala oli Suomessa toiminnassa vuonna 1930. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö.

Helsinki, 1933.

Kuva 7. Ruoveden eli Suomen ensimmäisen kunnansairaalan alkuperäinen pohjapiirustus. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino

Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.

Kuva 8. Tammelan kunnansairaalan pohjapiirustus oli seuraava malliesimerkki, joskaan ei tuonut valtavaa parannusta verrattuna Ruoveden mallissa olleisiin ongelmiin. Palmen, Einar.

Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.

Kuva 9. Saarijärven kunnansairaalan pohjapiirustus toimi keskikokoisten kunnansairaaloiden rakentamisen malliesimerkkinä. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-

1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.

Kuva 10. Axel Mörnen suunnittelemat tyyppipiirustukset vuodelta 1923. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki,

1933.

Kuva 11. Kätilö Josefi ina Saarikoski työssään. Haapajärven kotiseutuarkisto, Kirjastovirma. Saatavilla: http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/16102

Kuva 12. Kunnansairaalan toinen lääkäri P. I. Sankari. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.

Kuva 13. Lääkärintalo Kukkaniemi koivukujan päässä vuonna 1941. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kirjastovirma. Saatavilla: http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/15712

Kuva 14. Haapajärven vanha sairaala joskus 1930-luvulla. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kirjastovirma. Saatavilla: http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/15470

Kuva 15 a. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.

Kuva 15 b. Lääkäriliiton aikakauslehdessä julkaistu pohjakuva vuoden 1923 tyyppipiirustuskokoelmasta. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin

Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.

Kuva 16 a. Haapajärven vanha sairaala vuonna 1985. Jaakonaho, Pasi. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kirjastovirma. Saatavilla: http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/15752

Kuva 16 b. Haapajärven vanha sairaala vuonna 1985. Jaakonaho, Pasi. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kirjastovirma. Saatavilla: http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/15767

Kuva 17. Vanhan sairaalan myynti-ilmoitus. Kotiseutulehti Maaselkä. Julkaistu 20.11.2014.

Kuva 18. Kuva on otettu hirsipinnan värityksestä päätellen kunnansairaalan juuri valmistuttua, eli arviolta vuonna 1926 ollen näin tässä työssä käytetyistä kuvista vanhin. Kuvassa on

näkyvissä alkuperäiset ovet ja ikkunat lähempää. Sairaalalla on vietetty vaalitilaisuus kotiseutuarkistossa olevan kuvatekstin mukaan. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kirjastovirma. Saatavilla:

http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/15965

Kuva 19. Haapajärven vanha sairaala kunnansairaalahistoriikissä. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.

Kuvalähteet:

122

Kuva 20. Haapajärven vanha sairaala 1930-luvulla, kun rakennus on saanut jo pintaansa paneeliverhouksen. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kuva skannattu arkistossa 20.3.2016.

Kuva 27. Vuonna 2003 teetetyt suunnitelmat sairaalan muuttamisesta neuvolaksi. Suunnitelman tuloste saatu kaupungilta nähtäväksi osana pohja-aineistoa 8.2.2016.

Kuva 29. Vanhan sairaalan sijainti Haapajärven ydinkeskustasta. Grafi ikan pohja-aineistona käytetty Haapajärven kaupungin karttapalvelun karttaa. 20.3.2016. Saatavilla: http://www.

haapajarvi.fi /kartat

Kuva 30. Lääkärintaloa ja entistä kunnansairaalaa yhdistää toisiinsa koivukuja, jonka jäljellä olevia puita kuvassa on korostettu vihreällä. Sairaalarakennus myös näkyy ohikulkuväylälle jo

kaukaa molemmista suunnista lähestyttäessä. Grafi ikan pohja-aineistona käytetty Haapajärven kaupungin karttapalvelun karttaa. 20.3.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /kartat

Kuva 31. Ote asemakaavasta, sairaalan tontti korostettuna punaisella. Haapajärven kaupunki. 14.2.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /kartat

Kuva 32. Ote osayleiskaavasta, sairaalan tontti korostettuna turkoosilla. Haapajärven kaupunki. 14.2.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /kartat

Kuva 33. Sairaalan ja terveyskeskuksen välistä vuonna 2012 purettu asuntolarakennus. Kuvakaappaus Google street view-palvelusta. 15.2.2016. Saatavilla: https://www.google.com/maps/

streetview/

Kuva 35. Vanhaa sairaalaa ympäröivät rakennukset. Grafi ikan pohja-aineistona käytetty Haapajärven kaupungin karttapalvelun karttaa. 20.3.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /

kartat

Kuva 36. Seuraavalla aukeamalla olevien näkymäkuvien ottamispaikat ja suunnat. Grafi ikan pohja-aineistona käytetty Haapajärven kaupungin karttapalvelun karttaa. 20.3.2016. Saatavilla:

http://www.haapajarvi.fi /kartat

Kuva 42. Pihan eri toiminnot nykyisellään. Grafi ikan pohja-aineistona käytetty Haapajärven kaupungin karttapalvelun karttaa. 20.3.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /kartat

Kuva 89. Vanha sairaala joskus 1930-luvulla. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kirjastovirma. Saatavilla: http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/15470

Kaikki kuvat, joissa kuvalähdettä ei ole mainittu erikseen: Saara-Maria Koskinen

123

LIITTEET TYYPPIPIIRUSTUSPOHJA KUNNANSAIRAALAHISTORIIKISTÄ SUUREMPANA

124

AXEL MÖRNEN TYYPPIPIIRUSTUSPOHJA VUODELTA 1923

125

AXEL MÖRNEN TYYPPIPIIRUSTUSPOHJA VUODELTA 1923

126

127

128

HAAPAJÄRVEN VANHAN SAIRAALAN POHJA KUNNANSAIRAALAHISTORIIKISSÄ

129

AXEL MÖRNEN TYYPPIPIIRUSTUSPOHJA VUODELTA 1923

130