CU

LT24

MAGAZINE

TEATTERI • KIRJAT • KUVATAIDE • ELOKUVA • TANSSI • KLASSINEN MUSIIKKI • POP & ROCK • MUSEOT

Santtu-Matias Rouvali matkalla tähtiin

Laura Närhi: "Kemopetrolin on vaikea pärjätä."

Riitta Havukainenpukeutuu Marimekkoon

Mad Men -tähti Joel Murraykävi Helsingissä

Joulukuu 2012 Pääkaupunkiseudun kulttuurin ja viihteen ajankohtaisjulkaisu Ilmaiseksi kerran kuussa

UUUDEN AJAN

KULTTUURILEHTI ota ilmaiseksi

esikoisromaani syntyi suurten tunteiden myllerryksessä

CULT24

MA

GA

ZIN

E

2 Joulukuu 2012

CULT24

MA

GA

ZIN

E

kuukauden sitaatitsana päätoimittajalta tässä numerossa

Uuden ajan kulttuurilehti

Päätoimittaja: Pauli Jokinenpauli.jokinen@cult24.fi

044 52 42 520

Toimitus: Hämeentie 300530 Helsinki

toimitus@cult24.fi

Uutisia netissä: cult24.fi

AD & taitto: Hanna Huokuniemi

Myynti: Olavi Suhonenmyynti@cult24.fi

045 27 19 090

Mediakortti: cult24.fi /mediakorttiAineisto: aineisto@cult24.fi

Lehti ei vastaa tilaamattomasta aineistosta.

Jakelupisteet: cult24.fi /jakelupisteet

Cult24 Magazine on ilmainen kulttuurin ajankohtaislehti,

joka ilmestyy pääkaupunkiseudulla. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa.

Painos 20 000. Lehteä jaetaan noin 70 pisteessä.

Painopaikka: Botnia Print.

Julkaisija: Cult24 Media Oy

ISSN-L 2243-352XISSN 2243-352X

Y-tunnus: 2488886-8

Seuraava lehti ilmestyy 4.1.

Kansikuvaan antoi inspiraation Albert Edelfeltin maalaus

Pariisitar (1883).

Kuinka paljon näyttelijän pitäisi saada kuukausipalkkaa?

Mikä kirja sinulla jäi viimeksi kesken?

Pitäisikö pääkaupunkiseudun kuntien yhdistyä?

Mikä oli ensimmäinen rooli, jonka näyttelit?

cultgallup

MINTTUMUSTAKALLIOnäyttelijä

ILARIJOHANSSONnäyttelijä

Se riippuu työn määrästä. Varsinkin teatterinäyttelijät tekevät niin paljon työtä, että se on täysin epäsuhteessa heidän palkkaansa. Näyttelijän ammatti on sitova, joten siihen nähden palkka on melko mitätön.

Milan Kundera – Romaanin taide.

Hyvin kaksijakoinen kysymys. Toisaalta pitäisi, koska olosuhteet yhdistymiselle ovat hyvät. Toisaalta taas ei. Jos ajatellaan esimerkiksi sairaanhoidon keskittymistä vain yhteen kuntaan, veikkaan, että siitä saattaisi seurata vain kaaosta. Terveyskeskuksissa kun on jo nyt suuret jonot ja työvoimapula.

Olin joskus 70-luvulla ala-asteen jolukuvaelmassa yksi Itämaan tietäjistä.

Riippuu siitä, mitä näyttelijä tekee. Jos näyttelijä painaa kuusi päivää viikossa vuorotyötä teatterissa, silloin hänen pitäisi saada hyvin palkkaa. Meillähän ei yleisesti ole kauhean hyvät palkat, joten mielestäni näyttelijät voisivat saada vähän enemmän palkkaa.

En muista milloin olisin jättänyt kirjan kesken, koska yleensä luen kaikki kirjat loppuun.

Aihe on minusta hyvin sekava. En ymmärrä, miksi pitäisi yhdistyä. Koko ajan lakkautetaan neuvoloita, terveyskeskuksia ja muita tavallisten ihmisten palveluita. Jos yhdistyminen auttaa tavallisia ihmisiä, niin miksei. Mutta jos se vähentää palveluita, sekoittaa ihmisiä ja huo-nontaa heidän olojaan, niin sitten ei missään tapauksessa.

Näyttelin 9-vuotiaana morsiamen roolin Tsehovin Häissä.

4 Culttihahmot: Markus Kåhre ja Terike Haapoja

KUVATAIDE6 Symbolistit7 Jaume Plensa8 Kiasmassa tosi kyseessä

TEATTERI9 Riitta Havukainen11 Talvisirkus Afrikka11 Hou hou show

ELOKUVA12 Joel Murray13 Helsinki elokuvissa -kirja

MUSIIKKI14 Santtu-Matias Rouvali15 Aino Venna16 Laura Närhi17 Ile Kallio

KIRJAT18 Anna Kortelainen19 Petri Tamminen

20-21 Arviot

23 Ettekö te tiedä kuka on Jarno Vesala?

TAIDEÄHKY alkaa vaivata ah-keraa taidemuseovierasta. Helsin-gissä on tällä hetkellä niin paljon ryhmänäyttelyjä, että kokeneem-mankin taideharrastajan pää me-nee vähemmästäkin pyörälle. Kiasman dokumentti-aihei-sessa suurnäyttelyssä on teoksia 56 taiteilijalta. Ateneumin sym-bolismi-näyttelyssä on esillä 52 taiteilijan töitä. Sinebrychoffi n taidemuseon näyttelyssä on 70 teosta romantiikan ajan taiteili-joilta. Valokuvataiteen museon Polaroid-näyttelyssä on kuvia 150 tekijältä. Suomen Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä Taidehallissa on esillä 57 taiteilijan töitä. Siksi onkin huojentavaa käy-dä esimerkiksi Espoon taidemu-seossa EMMAssa, jossa avautui espanjalaisen Jaume Plensan yksi-tyisnäyttely. Vain yhden taiteilijan töitä. Ja hienoja sellaisia. Yhtä mukavaa on tehdä sun-nuntainen galleriakierros, jossa voi perehtyä yhteen taiteilijaan kerrallaan.

”Nyt kun Stonen hauta on häpäisty ja ylöskaivettu viimeistä biisiä myöten, niin ruoskitaan sitä kuollutta keikkaratsuakin oikein kunnolla vielä kerran.”

Metallibändi Stonen laulaja-basisti Janne Joutsenniemi kommentoi tiedotteessa yhtyeen comebackiä.

”Skyfall on takaa-ajopainotteinen toiminta-elokuva, jossa on runsaasti erikoistehosteita ja paljon väkivaltaa. Elokuvan väkivalta ei kuitenkaan ole erityisen yksityiskohtaista

yhtä yksittäistä kohtausta lukuun ottamatta. Elokuvassa on pitkäkestoista, mutta ei erityisen intensiivistä kuolemanuhkaa.”Mediakasvatus ja kuvaohjelmakeskus perustelee miksi laskivat

uuden James Bond -elokuvan ikärajaa 12-vuoteen.

”Se lienee vaikein ikinä soittamani yksittäinen teos ja kohdallani se usein päättyy veren peittämiin koskettimiin.”

Pianisti Andras Schiff kommentoi Bela Bartokin 2. konserttoa Radion sinfoniaorkesterin esitteessä. Schiff soittaa sormienmurskaaja-konserton Musiikkitalossa 14.12.

”No perkeles. Ei ollut tarpeeksi hyvä taso.”Jorma Panula kommentoi nimeään kantavaa kapellimestarikilpailua, jossa ei jaettu lainkaan ensimmäistä palkintoa (Helsingin Sanomat).

häbso

OTA KULTTUURIKORTTI TALTEEN JA KÄYTÄ TARJOUKSET HYVÄKSESIMusiikkiteatteri Kapsäkki: Parasta ennen - lauluja suoraan SuomestaKolme lippua kahden hinnalla Parasta ennen – lauluja suoraan Suomesta -konserttiin 6.12. Itsenäisyyspäivän konsertissa esiintyvät Kristiina Halttu, Anna-Mari Kähärä, Taisto Oksanen ja Reetta Ristimäki. Liput 28/24 e. Varaus Kapsäkistä puh. 09 260 0907, www.kapsakki.fi

Radion sinfoniaorkesteri10 prosentin alennus RSO:n syksyn konserttien normaali-hintaisista (25/20 e) kertalipuista. Liput Lippupisteen ja Musiikkitalon myyntipisteistä. Ohjelmatiedot: yle.fi /rso.

Teatteri Vantaa: Kuuma NakkiTeatteri Vantaan Kuuma nakki -musikaalin liput 20 e (Norm. 27/25 e). Esitykset: ke 5.12. ja pe 14.12. Kuuma Nakki -revyyn tähtinä Meiju Suvas, Anne Nielsen ja Merja Ikkelä. www.teatterivantaa.fi

Lens Politica -festivaaliLiput päivän kahteen ensimmäiseen elokuvanäytökseen 5 e/näytös (norm. 7 e). Liput festivaalin lipunmyynnistä (ei verkkolipunmyynnistä). Lens Politica 28.11.–2.12. www.lenspolitica.net

Helsingin kaupunginorkesteri: Suomalaisen musiikin päivän konserttiKonserttiin kaksi normaalihintaista lippua yhden hinnalla (norm. 25/20 e) Lippupisteen myymälöistä. Konsertti 8.12. Musiikkitalossa. Olli Mustosen suunnittelemassa konsertissa kuullaan mm. Sibeliusta. www.hel.fi /fi lharmonia

Susanna Leinonen Company: Romeo & JuliaEnnakkolipun ostajalle 20 prosentin alennus Romeo & Julia -tanssiesityksiin (ei ensi-ilta). Esitykset Stoassa 30.11.–9.12.Liput normaalisti 22/15 e. www.susannaleinonen.com

3 kahden hinnalla

2 yhdenhinnalla

2 euron alennus

säästä jopa 7e

-10%

Didrichsenin taidemuseoKaksi yhden hinnalla joulukuun ajan näyttelyyn Maya III: Life-Death-Time. Tarjous koskee normaali-hintaisia aikuisten lippuja (norm. 10 e).

Helsingin barokkiorkesterin Joulukonsertti10 prosentin alennus Joulukonsertin lipuista. Konsertti 20.12. Vanhassa kirkossa. Konsertin johtaa Enrico Onofri, viulu. Ohjelmassa Castelloa, Legrenzia, Vivaldia. Liput ovelta tai Lippupisteestä. www.hebo.fi

-20%

2 yhdenhinnalla

TOIMI NÄIN: Leikkaa Kulttuurikortti tästä irti tai ota kortista kuva kännykällä. Tarjoukset saat lunastettua näyttämällä irtileikattua korttia tai kännykuvaa. Huom! Osassa tarjouksista tuotteita voi olla rajoitettu määrä. Kukin taho vastaa itse antamistaan tarjouksista. Epäselvissä tilanteissä ota yhteyttä tarjouksen antajaan.

Mainostaja: Pääset mukaan Kulttuurikortti-tarjouksiin mainostamalla Cult24-lehdessä. Lehtiä jaossa 20 000 kpl.

KULTTUURIKORTTIJOULUKUU 2012

-10%

CULT24

MA

GA

ZIN

E

4 Joulukuu 2012Joulukuun culttihahmotJoulukuun culttihahmot

faktaa

Checkpoint Helsinki syntyi ikään kuin vas-taiskuna Guggenheimille. Mikä Guggen-heimissa oli vikana? Haapoja: En haluaisi lähteä siitä, että siinä olisi mitään vikana. Se avasi keskuste-lua, mitä Helsingissä voisi olla. Pitkästä aikaa nähtiin taide sellaisena asiana, joka voisi ke-hittää kaupunkia, eikä pelkästään marginaa-lisena menoeränä. Checkpoint on paranneltu versio Guggenheimista. Kåhre: Guggenheim ei innostanut mi-tenkään. Tuntui, ettei se ollut ajankohtainen Helsingin taide-elämälle. Helsingin taide-elä-mä pystyy lähtemään omilla jaloilla eteenpäin. Checkpointin ajatus on keskittyä tulevaisuu-den luomiseen, tulevaisuuden klassikoiden tuottamiseen, eikä niiden vakiintuneiden klassikoiden uudelleen esittämiseen. Check-pointin tuottama taide jäisi Helsinkiin. Kiteyttäkää lyhyesti: Mistä Check-point Helsingissä on kyse? Kåhre: Checkpoint Helsingissä on kyse siitä, miten saisimme Helsinkiin se kaikkein kiinnostavin uusi taide maailmalta. Emme halua Helsinkiin niitä kaikkein tunnetuim-pia nimiä, jotka jo kiertävät maailmalla, vaan saadaan tänne ne tulevaisuuden nimet. Eikö nykyiset taidemuseot pysty hou-kuttelemaan maailmalta nousevia kykyjä? Kåhre: Mielestäni se ei ole niiden varsi-nainen tehtävä. Checkpoint keskittyy myös teosten tuottamiseen. Haapoja: Suomessa on ongelmallista se, että gallerioiden näyttelyissä taiteilijat maksa-vat itse gallerian vuokran. Parhaassa tapaukses-sa he saavat sen takaisin apurahoina. Ulkomaa-laisen taiteilijan on hirveän vaikea pitää täällä näyttelyä, koska hän ei saa siihen rahoitusta. Checkpoint pyrkii mahdollistamaan ulkomaa-laisten taitelijoiden näyttelyt Suomessa. Haluatte Helsinkiin ulkomaalaisia tai-teilijoita tekemään taidetta, esittelette sitä ja keräätte kokoelmiinne heidän teoksi-aan. Mitä Checkpoint antaisi suomalai-sille taiteilijoille? Kåhre: Me emme tee tätä itsel-lemme. Kukaan meistä ei halua mu-seonjohtajaksi, eikä kukaan näe unia siitä, että omat duunit olisi Check-pointin tuottamia. Suoraan se ei siis hyödytä suomalaisia taiteilijoita. Toki suo-malaisetkin hyötyvät epäsuorasti siitä, jos Helsingistä saadaan kansainvälisesti mer-kittävä taidekaupunki, jossa tapahtuu ne kiin-nostavimmat asiat. Miten teosten tuottaminen käytän-nössä toimii? Haapoja: Siihen on monia malleja. Jot-kut teokset voivat olla sosiaalisia, vaikkapa performansseja. Toi-set voivat olla veistok-sia. Ne vaativat erilai-sia tuotantomalleja. Ollemme pyrkineet miettimään sellaisia malleja, jotka olisivat

joustavia ja muotoutuisivat aina eri teosten tarpeiden mukaan. Tuleeko Checkpoint toimimaan yhdis-tyksenä? Kåhre: Nyt on perustettu väliaikaiseksi ratkaisuksi tukiyhdistys. Tämä on sen kokoi-nen hanke, että kaupungin pitää lähteä tähän mukaan. Tarkoittaako se sitten Helsingin taide-museota? Kåhre: Ei välttämättä, mutta olemme kyllä keskustelleet heidän kanssaan.

Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gal-len-Kallela-Sirén on vankkumaton Gug-genheimin puolestapuhuja. Miten hän on suhtautunut Checkpointiin? Kåhre: Ihan asiallisesti. Taidemuseo on käynyt läpi aikamoisen mankelin, niillä pi-tää olla nyt oma työrauha. Mutta meillä on paljon muita yhteistyökumppaneita. Esimer-kiksi Kiasman ja Helsingin kulttuuritoimen kanssa ollaan tekemässä yhteistyötä.

Checkpoint tulee

tulee toteutumaan tai kaatuu? Haapoja: Kyllä tämä toteutuu. Kåhre: Jos olisit kysynyt kesällä, niin olisin sanonut 50-50. Nyt vaikuttaa siltä, että tukea on paljon takana. Kyse on poliitikkojen päätöksestä. Jos Checkpointin visiot toteutuvat, niin kyseessä on todella historiallinen han-ke. Onko teillä tunne, että olette tekemässä historiaa? Kåhre: Ei sellaista ole ehtinyt miettiä. Joskus tuli mieleen, että tämän syntyprojek-tin olisi voinut dokumentoida paremmin. Kukaan ei ole ottanut kuvia meidän ensim-mäisistä kokouksista. Haapoja: Kiasmassa oli avoin tapaami-nen, johon tuli yli sata ihmistä; taiteilijoita, galleristeja, museoihmisiä ja muita. Siellä keskusteltiin rakentavassa hengessä ja innos-tuneesti. Silloin tuli sellainen olo, että tämä on harvinaista ja ainutlaatuista.

Pauli Jokinen

Checkpointin budjetiksi on alkuun las-kettu 1,3 miljoonaa euroa vuodessa, joista avustusten osuus olisi 900 000 euroa. Mitä tapahtuu, jos avustuksia ei tule niin paljon, voidaanko Checkpointia käynnistää säästö-liekillä? Kåhre: Jos halutaan, että tämä on kan-sainvälinen projekti, niin sitä ei voi tehdä säästöliekillä. Ensi vuosi on pilottivuosi, sii-hen ei haeta vielä niin isoa rahoitusta. Haapoja: Meillä on ollut koko ajan 40 vuoden perspektiivi. Pitkän perspektiivin tar-koitus on, että vuosien aikana voidaan kerätä taidekokoelmaa ja meillä olisi sitten 40 vuo-den kuluttua merkittävä nykytaiteen kokoel-ma, joka houkuttelisi kansainvälistä yleisöä Helsinkiin katsomaan sitä. Kåhre: En muista koska Suomessa olisi suunniteltu näin pitkällä perspektiivillä. Mu-seot miettivät, miten ne saa siivoojat palkat-tua ensivuodeksi. Checkpoint on vielä aika levällään. Mi-ten arvioisitte, millä todennäköisyydellä se

Guggenheimia vieroksuneet taiteilijat perustivat vastaiskuna Checkpoint Helsingin, joka julkaisi tulevaisuuden suunnitelmansa syksyllä. Mitä he oikein haluavat? Checkpointin ydinryhmään

kuuluvat taiteilijat Markus Kåhre ja Terike Haapoja kertovat.

5CULT24

MA

GA

ZIN

E

Joulukuu 2012

V

V

V A

A

A P

P P

A

A

AAIN

A

PÄÄSY

ABC

M

H

HKH

M

K

K

CULT24

MA

GA

ZIN

E

6 Joulukuu 2012KuvataideKuvataide

näyttelypoiminnat

kuin kuvastimessa Katso ihmistä

52 SIELUA -näyttely Ateneumis-sa starataiteilijoineen tulee luulta-vasti olemaan menestys. Me kaik-ki tiedämme mitä se merkitsee – sietämätöntä ryysistä. Kanssakävijät vaikuttavat merkittävästi museokokemuk-

seemme. Sanon usein, että taide kuuluu kaikille. En todellakaan ajattele niin, jos van Gogh -fi ilistelyäni häiritsee puhe duunipaikan pikkujouluista tai – hitto soikoon – jonkun kännykkälätinä. Usein toivoisin museovalvojilta sähäkämpiä shh!-suhinoita. Silti on pakko toistaa kliseistä mantraa: taide kuuluu kaikille. Ei pelkästään meille hiljaisille (omasta mielestämme arvokkaille) kuiskailijoille. Se kuuluu myös häpeämättömästi höpöttäville täti-remmeille, nelilapsisille perheille ja ihmismuureja luoville turisti-ryhmille. Ihmiskranttuna tyyppinä olen yrittänyt ottaa uuden asenteen muihin museokävijöihin. Tottahan on, että taide saa lopullisen merkityksensä vasta katsojan reaktioissa. Ruuhkanäyttelyt ovat siis oiva tilaisuus tutkia sitä nyanssikirjoa, jonka vaikkapa van Gogh saa aikaan. Mitä äänekkäämpi reaktio, sitä kokonaisvaltaisampi elämys minulle? Menköön, edes näin joulun aikaan. Rauhaa päälle maan!

Cul

t24

Van

Gog

h M

useo

Scot

tish

Nat

iona

l Gal

lery

Ranskalainen Rodolphe Rapetti tuntee symbolistit kuin omat taskunsa.

Kurkistus pään sisäänSymbolismi vapautti taiteilijat arki-maailman kahleista. Ateneumin näyttely tuo Helsinkiin symbolismin mestarit van Goghista Gauguiniin.

VINCENT VAN GOGH kuvaili teostaan Niittäjä vehnäpellolla seu-raavasti: – Näin tässä niittäjässä kuole-man, joka niittää ihmisiä kuin vil-jaa. Tässä kuolemassa ei kuitenkaan ole mitään surullista, sillä se toimii kirkkaassa päivänvalossa ja aurin-gonpaisteessa, joka kultaa kaiken. Van Gogh maalasi sen viimei-senä elinvuotenaan St-Rémyn pa-rantolassa, jossain mielisairauden ja todellisuuden rajamailla. – Teoksen aurinko on vahvasti läsnä, siinä voi melkein paistatella. Aurinko ei ole vain aurinko, joka antaa valoa, vaan se on itse valon symboli, selittää Rodolphe Rapetti, joka on Ateneumin kansainvälisen symbolisminäyttelyn pääkuraattori. Van Goghia kuvatessaan hän tuli kiteyttäneeksi koko symbolis-min jujun: tarkoitus ei ollut vain kuvata näkemäänsä, vaan tallentaa kohteen idea. Ydin, joka ladataan kankaalle väkevänä tunnelmana. – Mielen maalauksia, tiivistää Rapetti.

SYMBOLISMI levisi 1800-luvun lopun Euroopassa runouspiireistä ateljeihin ja akatemioihin. Pitkään pinnalla oli ollut jokapäiväisyyttä ylistävä realismi ja äärimmäiseen jäljittelyyn pyrkivä naturalismi. Vihdoin tuli uuden, arkikuvauk-sesta vapaan näkökulman aika. Teollistuminen, kaupungistu-minen ja tieteen kehitys olivat vavah-duttaneet vuosituhannen vaihteen eurooppalaisia. Ihmisen oli pohdit-tava uudelleen olemisensa maailmas-sa, jossa elämää löytyi bakteeritasol-ta ja uusia äärettömyyskysymyksiä tähtitaivaalta. Merkittävimmät löy-dökset tehtiin kuitenkin ihmisen pään sisältä. – Unet soveltavat symboliikkaa verhotakseen ilmaisemansa ajatuk-set, selitti Freud, jonka kuuluisa Unien tulkinta julkaistiin vuonna 1899. Saman ajatuksen turvin sym-bolistit tarttuivat omaan subjektii-viseen kokemukseensa ympäristö-ään tulkitessaan. Sisäänpäin kääntyminen ei kui-tenkaan tarkoittanut, että taiteilijat olisivat hylänneet ympäröivän. Päin-vastoin, symbolismi oli vuorovaiku-tuksessa yhteiskunnan kanssa. – Taide oli media, jolla voitiin kertoa esimerkiksi luonnon kohtalos-ta huolestumisesta, kertoo Rapetti. Symbolistien haikailevien maa-

laisidyllien ja luontokuvauksien pontimena oli Rapettin mukaan tai-teilijoiden näkemä ”maisema teolli-suuden uhrina.”

VAIKKA symbolismi oli vain lyhy-ehkö tuuletusvaihe taidehistoriassa, on sillä ollut merkittävä vaikutus myöhemmälle taiteelle. – En kuvaisi sitä taidesuun-taukseksi, vaan pikemminkin uu-deksi asenteeksi ja kansainväliseksi ilmaisukieleksi, pohtii Rapetti. Ateneumin näyttely esittelee, miten uusi asenne leviää ja maustaa erilaisia suuntauksia. Näyttely kat-taa sellaisia edelläkävijöitä kuin im-pressionismin isän Claude Monet’n ja pelkistetyn syntetismin luojan Paul Gauguinin. Viimeisinä aske-leina kohti modernia aikaa toimii Wassily Kandinsky, jonka abstrak-teissa töissä symbolismi tuntuu ole-van äärimmilleen vedetty: loppuun jää pelkkää tunnelmaa.

Maria Hakala

52 sielua – Symbolismin maisema 1880–1910, Ateneumissa 17.2. asti.

Vincent van Gogh – Niittäjä vehnäpellolla Paul Gauguin – Näky saarnan jälkeen

1. Unelmia HelsingissäAstu unelmien Helsinkiin! Keväästä 2011 lähtien Virka Galleriassa kerättiin kävijöiden ajatuksia siitä, millainen on unelmien Helsinki. Näiden unelmien pohjalta projektiin mukaan kutsutut tai-teilijat ovat toteuttaneet näyttelyssä esillä olevat taideteokset.

Unelmia Helsingissä, Virka Galleria, 14.11.–13.1.

2. Taiteilijat 2012Suomen Taiteilijaseuran järjestyksessään jo 117. vuosinäyttely antaa puheenvuo-ron 57 taiteilijalle, joiden uudet teokset kommentoivat ihmisen osaa hienovarai-sesti huumorilla.

Taiteilijat 2012 – Suomen Taiteilijain 117. näyttely, Taidehalli, 1.12.–6.1.

3. Gunvor GrönvikGunvor Grönvik (1912–1955) maalasi 1940-luvulla ekspressionistisella tyylillä. Hän kuvasi Helsingin urbaania elämän-menoa sekä saariston luontoa ja asukkai-ta kesäisin Nauvossa.

Gunvor Grönvikin 40-luku, Amos Andersonin taidemuseo, 30.11.–28.1.

4. MaammeTaiteilijat Minna Rainio ja Mark Roberts ovat tehneet videoteoksen, jossa maahan-muuttajat laulavat Maamme-laulua.

Maamme, Suomen valokuvataiteen museo 6.1. asti ja Esplanadin lavalla 6.12. klo 17–21.

5. Maya-valvojaisetMaya-kalenteri loppuu joulukuussa, jol-loin alkaa uusi aika – tai maailma loppuu. Didrichsenin taidemuseossa järjestetään 21.12. maya-valvojaiset kello 18 alkaen.

Maya-valvojaiset Didrichsenin taide-museossa 21.12. Maya III -näyttely jatkuu 28.4. asti.

7CULT24

MA

GA

ZIN

E

Joulukuu 2012 KuvataideKuvataide

Katalonian aurinkoa Suomen talvessa

KATALONIA on tunnettu lukuisista maail-mankuuluista taiteilijoista. Pienestä koillis-espanjanjalaisesta maakunnasta ovat taide-maailman huipulle ponkaisseet Salvador Dali, Joan Miro ja Antoni Tapies. Sarjan jat-keeksi voidaan lisätä vuonna 1955 Barcelo-nassa syntynyt nykytaiteilija Jaume Plensa, joka ilahduttaa suomalaisia pitämällä näyt-telyn Espoon taidemuseossa EMMAssa. Välimeren auringosta tulevan Plensan mielestä on jännittävää pitää näyttely pime-ässä Pohjolassa vuoden pimeimpänä ajan-kohtana. – Olen kiinnittänyt teoksissani paljon huomiota valoon. Suomen talvi ja pimeys ovat minulle eksoottinen kokemus. Minulle valo on normaalia, hän kertoo. Plensan teokset puolestaan ovat eksoot-tisia suomalaisyleisölle. Ne ovat valtavan ko-

koisia veistoksia ja installaatioita. Näkyvim-min näyttelysalissa on esillä valtavat ihmispäät, joiden sisältä hohtaa valo. Yksi valoteos on museon pihalla pitkän seipään nokassa. Plensa kirjoittaa myös runoja, ja tekstit ovat olennainen osa hänen taidettaan. Ison ikkunan peittävän verhon kirjaimet muo-dostavat YK:n ihmisoikeusjulistuksen. Va-laistuihin ihmispäihin on kiinnitetty Oscar Wilden tekstejä, joita kirjailija kirjoitti van-kilassa. – Näyttelyn pääteemana on kertoa unelmista, joita meillä kaikilla on, taiteilija kiteyttää.

Pauli Jokinen

Jaume Plensan näyttely Unelmienympäröimänä EMMAssa 27.1. asti.

Mainostaiteen Picasso

OVATKO mainosjulis-teet taidetta? Varmasti ovat, jos asiaa voisi kysyä Edward KcKnight Kauf-ferilta. Hän työskenteli Lontoon liikennelaitok-sen palveluksessa vuosina 1915–1938 ja oli metron mainososaston johtava taiteilija. Hän sai työs-tään lisänimen ”mainos-suunnittelun Picasso”. Amerikkalaissyntyi-nen Kauff er sai tarpeek-seen, kun New Yorkin taidekoulussa paheksuttiin hänen mainos-maista ilmaisuaan. Mies lähti toteuttamaan itseään Lontooseen. Hän imi vaikutteita Matissen, Kandinskyn ja Duchampin maa-lauksista, ja loi oman ainutlaatuisen mai-nostyylinsä. Hänen mainoksensa koristivat vuosikymmeniä Lontoon metrotunneleita. Kauff erin ja monien muiden hänen ai-kalaistensa mainosjulisteita päätyi keräili-jöiden kautta Moskovaan. Stalin oli valmis tuhoamaan julistekokoelman, mutta lo-pulta se päätyi Pushkinin museon suojiin. 1990-luvulla julisteita alettiin restauroida. Se oli tarkkaa työtä. – Julisteiden oli tarkoitus olla esillä vain pari päivää tai viikkoa, niitä ei tehty

kestämään, kertoo Irina Nikiforova Push-kin museosta. – Julisteet ovat mainoksia, mutta erit-täin kiinnostavia. Niissä on tunnetta. Ne ovat pelkästään esteettisinä esineinä juhlan arvoisia, Nikiforova jatkaa. Nyt Pushkinin museon julistekokoel-ma on nähtävillä Espoon taidemuseossa EMMAssa.

Pauli Jokinen

No Smoke, No Dirt, No Work – Litografi ajulisteita Britanniasta 1890-–1940, EMMAssa 27.1. asti.

KYMMENIÄ ja kymmeniä sairaalasänkyjä lojuu hylättynä ja rikkinäisinä. Jokaisessa niistä on joskus maannut ihminen. Kenties jotkut ovat viettäneet niissä elämänsä viimei-set hetket. Siinä missä ihmiset kuolevat, myös sairaalasängyillä on elinkaarensa. Valokuva on esillä valokuvataiteen mu-seossa, jossa on käynnissä kuolema-aiheisten valokuvien näyttely. Kuva auringossa lepää-vistä sairaalasängyistä on samaan aikaan rujo ja kaunis. Se herättää kysymyksiä. Onko kuva otettu kaatopaikalta vai ovatko käytöstä-poistetut sängyt raahattu jonkun sairaalan takapihalle? Onko kuva otettu ulkomailla vai Suomessa? – Sitä emme koskaan saa tietää, sillä ku-van ottanut Andrei Lajunen on jo kuollut. Häneltä ei voi asiaa kysyä, sanoo näyttelyn koonnut kuvataiteilija Sanna Sarva. Lajusen kuva sopii hyvin näyttelyyn, joka esittelee kuolemaa valokuvissa. Kuolema on näyttelyssä vahvasti läsnä. Mutta yhdessä-kään kuvassa ei ole kuolleita ihmisiä. Niissä on esimerkiksi – sairaalasänkyjä.

Pauli Jokinen

Kuolemasta kuvin -näyttely Suomen valokuvataiteen museossa 6.1. asti.

Kuolema kuvassa

Cult24

Katso arvio sivulta 21

CULT24

MA

GA

ZIN

E

8 Joulukuu 2012

Katso arvio sivulta 21

KuvataideKuvataide Joulukuu 2012

TI, TO, PE 11-18, KE 11-20, LA, SU 11-17 AHERTAJANTIE 5, TAPIOLA PUH. (09) 8165 7512 WWW.EMMA.MUSEUM KAMPISTA BUSSIT 106 JA 110

JAUME PLENSA / IN THE MIDST OF DREAMS / UNELMIEN YMPÄRÖIMÄNÄ /NO SMOKE, NO DIRT, NO WORK / LITOGRAFIAJULISTEITA BRITANNIASTA 1890-1940 /EMMAssa 27.1. saakka LISÄÄ NÄYTTELYISTÄ: EMMA.MUSEUM

www.didrichsenmuseum.fi

ARTHUR DEMARESTT

st

Skannaa QRQ-koodi ja lue lisää

IMAYA

Tehtävänä totuus

OUTI SUNILA: Wall Writings I

Outi Sunila on tehnyt taideteoksen, joka koostuu noin 3500 rintanapista. ”Vuonna 2008 olin rahaton, ja minulle tarjoutui tilaisuus muuttaa Kotkaan, jossa asuminen on edullisempaa. Eräästä alikultutunnelista bongasin seinäkirjoituksia, jotka olivat usein rasistisia tai poliittisia. Aloin valokuvata niitä, ja pian aloin kuvata muuallakin seinäkirjoituksia. Mietin, mitä valokuvilla tekisin, ja päädyin tekemään kuvatuista seinäkirjoituksista pinssejä. Seinäkirjoitus on ano-nyymi heitto, mutta pinssi rinnassa on kannanotto. Pinssit seinällä muodostavat pikselöityneen kuvan. Tämä Kiasmassa oleva työ on koottu rasistisista ja antirasistisista pinsseistä. Tietokoneella suunnittelin pinssien ulkoasun, tulostin ne, prässäsin pinssit itse ja koostin ne seinälle. Tässä teoksessa on noin 3500 pinssiä, mutta tein kolme muutakin vastaa-vaa työtä, joten pinssejä on kaikkiaan noin 20 000. Yhden teoksen tekemiseen meni noin 4–5 kuukautta. Joskus kun oli rahaa, palkkasin apuvoimia.”

KAISU KOIVISTO: Index

Kaisu Koiviston teos on tehty suuresta määrästä kirjaston ai-neistokortteja. Niihin Koivisto on kirjoittanut ja maalannut päälle musteläiskätestin omaisesti. ”Löysin nämä kirjastokortit Roomasta roskiksesta. Ne ovat noin sata vuotta vanhoja. Otin niitä mukaani niin paljon kuin muovikassiin mahtui, kortteja oli noin pari tuhatta. Ensin otin selvää, ovatko kortit arvokkaita. Työskente-lin silloin Villa Lantessa, jossa historioitsijat kertoivat että ne todella ovat vanhoja aineistokortteja, eivät mitään erityisen arvokasta. Suurin osa korteista käsittelee kirjallisuutta, joka ker-too Risorgimentosta. Se oli poliittinen ja kulttuurinen liike 1800-luvulla, jonka yksi päämäärä oli Italian yhdistyminen. Kirjastokorttien päälle olen maalannut tussilla ja vesivä-reillä. Kaikki näkee niissä joitain kuvioita. Joku on nähnyt korteissa mustekalan ja joku toinen lepakon.”

TUOMO RAINIO: Murtuva katse

Tuomo Rainion teos koostuu 2352 kasvokuvasta, jotka hän valokuvasi Tokion vilkkaimmalla metroasemalla. ”Olin Tokiossa vaihto-oppilaana. Ihmisten määrä kau-pungilla teki sen vaikutuksen, että yksittäistä ihmistä ei voi-nut enää kohdata. Yritin tavoitella ihmisvirtaa ja massaa. Kuvasin kaikkiaan 17 000 ihmistä. En pysäyttänyt ih-misiä, vaan otin kuvan liikkuvista ihmisistä. Kukaan japa-nilainen ei tullut kyselemään mitä teen. Tuntuu, että suhde omaan kuvaan ja kuvatuksi tulemiseen on erityyppinen kuin länsimaissa. Uskon, että Euroopassa tällaisen teoksen tekemi-nen olisi mahdotonta, koska ihmisten identiteetti ja kuva ovat voimakkaassa yhteydessä toisiinsa. Kuvasin kaksi viikkoa kahdeksan tuntia päivässä. Kuvien käsittelyyn meni aikaa noin vartti per kuva. Ehkä kuukausi meni yhteensä kuvien käsittelyyn. Olen rakentanut myös itse puu-kehikon, jossa kuvat on esillä. Kaikkiaan hyvin työläs projekti.”

Pauli Jokinen

Kiasman suurnäyttely kertoo dokumentaarisesta nykytaiteesta. Näyttelyssä on esillä töitä 56 taiteilijalta. Kolme heistä esittelee Cult24:n lukijoille oman teoksensa.

Tosi kyseessä – dokumentti nykytaiteessa -näyttely Kiasmassa 10.3. asti.

Facebook.com/cult24 @Cult24Finland

9CULT24

MA

GA

ZIN

E

Joulukuu 2012 TeatteriTeatteri

TILANNE on yleensä vai-vaannuttava, kun näyttelijät pyytävät yleisöä osallistumaan esitykseen jollain tapaa. Etu-rivin ihmiset katselevat sei-niin, kuin eivät huomaisi mi-tään tai ovat keskustelevinaan

vierustoverin kanssa, ettei heitä vaan kukaan kehtaisi keskeyttää. Näyttelijät katsovat pyytävästi yleisöä ja yrittävät vakuutella, että ”tässä ei tarvitse näytellä tai mitään”. Kun paineet kasvavat liian korkeiksi, joku suostuu. Minkä ihmeen takia teatteriesityksissä sitten halutaan osallis-taa, kun harva haluaa osallistua? Itsekin olen parin viikon sisään nähnyt kaksi esitystä, jossa joku yleisöstä päätyy lavalle, suostutte-lun jälkeen. Teattereissa on töissä varmaan vaan isoiksi kasvaneita koulukiusaajia, joiden mielestä muiden ahdisteleminen on hauskin vitsi ikinä. Ainakin osallistamalla saadaan katsojat hereille. Vaikka lavalle ei tarvitsisi nousta, jo suora puhuttelu hätkäyttää. Joskus teatterin illuusion rikkominen on perusteltua, kun halutaan korostaa teat-terin yhteisöllistä ulottuvuutta. Teatteri on elämyksiä. Onhan se siistiä jälkeenpäin kertoa ka-verille, että käväisinpä muuten kaupunginteatterin lavalla.

takariviltä Isot koulukiusaajat

teatteritärpit

Marimekon perustaja Armi Ratia sai oman näytelmän. Nimiosaa näyt-telee keskinkertainen Marimekko-fani Riitta Havukainen.

Helsingin kaupunginteatterin Armi Ratiasta kertova Armi-näytelmä on ajankohtainen, eikä pelkästään sik-si, että Ratian syntymästä on ku-lunut sata vuotta tai että Helsinki on viettänyt pian vuotensa Design-pääkaupunkina. – Tässä on jotain ajallemme tyypillistä, poikkeusyksilö noste-taan esiin ja korostetaan luovuutta. Armi kertoo suuruudenhulluudes-ta, rohkeudesta ja riskin otosta, kertoo nimiosaa näyttelevä Riitta Havukainen. Hän mainitsee myös innova-tiivisuuden. Innovaatioita onkin viime vuosina nähty kaikkialla.

HAVUKAINEN ei mielellään ver-taile tekemiään rooleja, koska ei näe siihen mitään syytä. On kuitenkin selvää, että Armi on hänelle merkit-tävä työ ja valtavan iso rooli, jota tehdessä saa ottaa koko ilmaisuarse-naalin käyttöön. – Armin roolissa olen lavalla lähes koko ajan. Lisäksi roolissa on tunteita laidasta laitaan, hän oli

aika ailahteleva. On hienoa näytel-lä jotenkin niin kaikkeen kykenevää persoonaa, Havukainen kuvailee. Todellisen henkilön näyttele-minen tuo näyttelijälle ylimääräisiä paineita tehdä rooli jotenkin tietyl-lä tavalla, ”oikein”. Tai ainakin niin usein kuvitellaan. Havukainen on toisella kannalla, vaikka onkin do-kumenttipätkistä katsonut Ratian yleistä fysiikkaa ja käsieleitä. –Varmasti jonkun mielestä teen Armin hahmon jotenkin vää-rin, mutta olen kuitenkin lähtenyt hakemaan hahmoa itsestäni, kuten teen minkä tahansa roolin kanssa. Ja liittyyhän klassisiin fi ktiivisiinkin hahmoihin olettamuksia ja tottu-muksia, hän kertoo. Täydellisen matkimisen välttä-miselle on käytännöllinenkin syy: – Täytyy kyllä sanoa, että Rati-an puhetapa oli aika hidas ja hänen fysiikkansa oli muutenkin melko jähmeää. Ei sellaista kukaan jaksai-si katsoa tai esittää kolmatta tuntia, hän lisää.

ARMI-NÄYTELMÄN työstämi-nen on ollut Havukaiselle mainio tilaisuus perehtyä Marimekon histo-riaan. Erityisesti häntä on kiinnosta-nut Ratian elämänvaiheet ja niihin tutustuminen on ollut antoisaa. – Kiinnostavinta itselleni tässä

produktiossa on ollut päästä tutus-tuman henkilöön. Olin niin pieni silloin kun Ratia vaikutti, enkä tiennyt hänestä aiemmin juuri mitään muuta kuin ne perusjutut, jotka muutkin tietävät. Hänen ta-rinaansa perehtyminen on tainnut entisestään teroittaa itselleni ajatus-ta siitä, että kaikki on mahdollista, Havukainen miettii. Kun on kyse Armi Ratiasta, on mahdotonta olla puhumatta vielä myös Marimekon tuotteista. Havu-kainen kertoo aina olleensa keskin-kertainen Mari-vaatteiden käyttäjä eikä perehtyminen Ratian tarinaan-kaan ole muuttanut tätä seikkaa. – Teininä pidin Tasaraita-pai-taa, koska ne olivat silloin se juttu. 70-luvulla laulettiin taistolaislauluja Mari-laukut olalla. Jotkut Marime-kon verhotkin minulla muistaakse-ni oli huoneeni ikkunassa. Viimeksi olen hankkinut pöytäliinan. Pidän erityisesti Marimekon kodintekstii-leistä ja on minulla lempikuosikin, mutta en muista sen nimeä.

Johanna Terhemaa

Armi, Helsingin kaupungin-teatterin Pienellä näyttämöllä, ensi-ilta 29.11.

Marimekon vaatteissa

Cha

rlotte

Estm

an-W

enns

tröm

1. Johtaja

Teatteri Takomossa täysiä saleja vetänyt Johtaja vierailee Ryhmä-teatterissa. Monologiesityksessä näyttämöllä Antti Holma.

Johtaja, Ryhmäteatteri, esitykset 11.–15.12.

2. Sankarimusikaali

Q-teatterin Nuorten Teatterin näytelmä on nuorisomusikaali, joka kertoo miltä tuntuu elää aikuisten kykykilpailujen ja kauneusihan-teidan maailmassa.

Sankarimusikaali, Q-teatterin Puoli-Q-näyttämö, esitykset 1.–15.12.

3. Saiturin joulu

Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä koko perhe pääsee hetkeksi Charles Dickensin klassikon viehättävään maailmaan.

Saiturin joulu, Kansallisteatterin Suuri näyttämö, esitykset 20.12. asti

4. Apinoiden planeetta

Kellariteatterin näytelmä Apinoiden planeetta vie tutkimusmatkal-le eurooppalaisen kulttuurin ytimeen. Esityksen on ohjannut Jarkko Mikkola, jolta ”on mennyt apina ja ihminen jo kauan sitten sekaisin.”

Apinoiden planeetta, Helsingin Kellariteatteri, esitykset 8.12.–19.1.

5. Vala

Teatteri Avoimien ovien näyttelmä kertoo runoilija Katri Valan elämäs-tä ja parisuhteesta aikansa radikaalin Olavi Paavolaisen kanssa. Rooleissa Ella Pyhältö ja Juhani Rajalin.

Vala, Teatteri Avoimet ovet, esitykset 13.–15.12.

alin.

ovet,

4.

Joulukuu 2012

tanssitärpit

Kekäläinen Co täyttää vuosia

TANSSIJA-KOREOGRAFI Sanna Kekä-läisen johtama tanssiryhmä Kekäläinen & Company täyttää vuosia. Ryhmä juhlistaa 15-vuotissynttäreitään Kaapelitehtaalla. Festivaali tarjoilee uudelleentulkintoja vanhoista koreografi oista sekä yhden ihan uuden teoksen.

Kekäläinen & Company – 15-vuotis-juhlafestivaali, Kaapelitehdas, 15.12. asti

Mustaa tangoa

MINNA TUOVISEN ja Martin Heslopin uusi tanssiteos Tango Noir saa ensi-iltansa KokoTeatterissa joulukuussa. Kaksikko on pitkään vaikuttanut tangon syntysijoilla Argentiinassa ja Brasiliassa. Samassa illassa nähdään myös katkelma Compañía Kaari Martinin Olé Piazzolla! -teoksesta, tulkitsi-janaan Maija Lepistö.

Tango Noir KokoTeatterissa 6.–8.12.

Koko perheen Lumikuningatar

KANSALLISBALETIN juhlavuosi huipen-tuu Lumikuningattareen. Teoksen musiikin on säveltänyt elokuvamusiikin puolelta tut-tu säveltäjä Johannes Kantelinen (kuvassa). Lumikuningatar perustuu H.C. Ander-senin samannimiseen satuun vuodelta 1845. Koreografi an koko perheen balettiin on teh-

nyt Kansallisbaletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve. Va-losuunnittelusta vas-taa Mikki Kunttu.

Lumikuningatar Kansallisbaletissa, ensi-ilta 23.11.

Sosiaalidemokraattiset kehomme

VOIKO sosiaalidemokraattista Suomea esittää tanssin keinoin. Ainakin koreografi Maija Hirvanen yrittää. Hänen tanssiteok-sensa Our Social Democratic Bodies kysyy, miten hyvin hyvinvointiyhteiskunnan pe-rustaa, sosiaalidemokratiaa, voitaisiin lä-hestyä koreografi sesti ja performatiivisella tavalla. Meidän sosiaalidemokraattiset kehom-me on ensimmäinen osa Hirvasen trilogi-assa Operaatio Me. Esitys on osa pohjois-maisen tanssin katselmusta Ice Hotia.

Maija Hirvasen Our Social Democratic Bodies 14.12. Mediakeskus Lumessa. Ice Hot – pohjoismaisen tanssin katselmus Helsingisssä 12.–15.12.

Hanna Verso

11CULT24

MA

GA

ZIN

E

Joulukuu 2012

Tanssiteatteri Hurjaruuth kääntää katseensa Afrikkaan. He haluavat saada ihmiset ymmärtämään, että Afrikka on lähempänä kuin tajuam-mekaan. Ovathan sirkuksen tontut-kin lähtöisin sieltä.

JÄTTEITÄ levittäytyy silmän kan-tamattomiin. Siat tonkivat kärsillään roskia ja matkan päässä liekit nuole-vat jäteröykkiöitä. Kolmelle valko-

kankaalle heijastuu kuva suuresta kaatopaikasta, joka sijaitsee Guinean pääkaupungissa Conakryssa. Samaan aikaan tutut lähikau-pan muovipussit kahisevat tanssijoi-den hameissa heidän liihotellessaan Tanssiteatteri Hurjaruuthin näyttä-möllä musiikin tahtiin, jonka ryt-meissä suomalainen kansanmusiikki sulautuu afrikkalaisiin säveliin. Talvisirkus Afrikka kuljettaa kat-sojan Afrikan savanneille ja Lapin lumisille tuntureille. Esitys on saanut

alkunsa valokuvasta, jossa joulupuk-ki ajaa Senegalissa savimajojen kes-kellä moottoripyörällä. Ohjaajana toimii Arja Pettersson. – Halusin kiinnittää yleisön huomion siihen, miten paljon Euroopasta ja muista kehittyneis-tä maista viedään jätettä ja muuta romua kierrätettäväksi Afrikkaan, missä niitä ei pystytä käsittelemään, kertoo Arja Pettersson. Ohjaajan mielestä länsimaalai-sille ei kerrota riittävästi afrikkalais-

Afrikkalaisia rytmejäten arkielämästä. Sen sijaan uutisoinnissa keskitytään konfl ikteihin, jotka eivät kerro koko totuutta. Esityksen ohessa pyöri-vät dokumentaariset videot on kuvannut Joona Petters-son. Videoissa ihmiset viet-tävät normaalia arkeaan, ja nähdään valkokankailla myös Petterssonin taiteile-mia valoanimaatioita. – Ihmisten olisi havahdut-tava välimatkojen lyhentymiseen ja maailman globalisoitumiseen. Nykyään täytyy ajatella laajempia kokonaisuuksia, toteaa Joona Pet-tersson.

TANSSIJAT vaihtuvat lavalla hyp-pivään ghanalaiseen akrobaattiryh-mään. Potkut halkovat ilmaa, voltit pyörivät vinhasti ja akrobaattien raajat taipuvat kuin heillä ei olisi luita lainkaan. Ryhmä on hitsau-tunut yhteen, vaativathan temput luottamusta toisiin jäseniin. – Esitys on lähtenyt liikkeelle yhdessäolon ajatuksesta. Yhteisöl-lisyys on Afrikassa suuressa arvos-tuksessa, siellä läheisistä pidetään huolta. Tämä näkyy vahvasti moni-kulttuurisessa nykysirkusesitykses-sämme, kertoo Arja Pettersson.

Esiintyjät ovat kotoisin Ghanas-ta, Kanadasta, Ranskasta, Iso-Bri-tanniasta ja Suomesta. Tanssiteatteri Hurjaruuth haluaa esityksellään ot-taa kantaa pinnalla olleeseen yhteis-kunnalliseen keskusteluun kansain-välisestä ja avoimesta Suomesta. – Haluaisin esityksen herättä-vän katsojissa ajatuksia. Esitys on kuitenkin vain tekijöidensä näke-mys ja kokemus suuresta Afrikasta. Toivottavasti yleisön mielessä herää kysymys, onko se, mitä me teemme oikein, Pettersson sanoo.

Jenni Tepsa

Tanssiteatteri Hurjaruuth: Talvisirkus Afrikka, esitykset 6.1. asti

elämäni roolit

MONIPUOLINEN näyttelijä Tommi Korpela paljastaa rakkaimmat roolisuo-rituksensa.

Teatteri: Putoavia enkeleitä"Kirjailija Lauri Viidan rooli Putoavia en-keleitä -näytelmässä Q-teatterissa jäi mie-leen, koska näyttelin saman roolin myös samannimisessä elokuvassa. Se oli erin-omainen rooli, ja hyvin tehty näytelmä."

Elokuva: Miehen työ"Pääosa Aleksi Salmenperän ohjaamassa elokuvassa Miehen työ. Sitä ennen oli pitkä tauko, kun en päässyt isoihin elo-kuvarooleihin, vaan näyttelin pienempiä rooleja. Sen jälkeen on taas tullut kanta-vampia rooleja. Isot roolit ruokkivat itse itseään. Vaatii yhden ison ja merkittävän roolin, että saa niitä taas lisää. Miehen työn jälkeen on ollut paljon töitä."

Televisio: Julmahuvi"Julmahuvi-ryhmän komediaohjelmista on rakkaita muistoja. Samoin Juha Jo-kelan kanssa tehdyt Remontti- ja Firma-sarjat ovat jääneet hyvin mieleen."

Pauli Jokinen

Tommi Korpela esiintyy parhaillaan Q-teatterin näytelmässä Tulipunainen hevonen sekä elokuvassa Puhdistus.

Peacockin kabaree-esityksessä mah-doton muuttuu mahdolliseksi. Esityk-sen ohjaajana teatteridebyyttinsä tekee tanssija Sami Saikkonen.

AIEMMIN tanssijana ja koreografi na kunnostautunut Sami Saikkonen on tehnyt uuden aluevaltauksen ja saanut leikkipaikakseen Linnanmäen legen-daarisen Peacock-teatterin. Saikkosen ohjaama Ihan Mahdoton Kabaree on Peacockin toista kertaa järjestettävä Hou Hou Show. – Mielestäni teatteriin suhtaudu-taan liian vakavasti. Kauhean usein näkee sellaista, mikä on itsestäänselvää ja ennalta-arvattavaa. Tässä esitykses-sä halusin purkaa sen kaiken asiallisen ja vakavan suhtautumisen pois, kertoo Sami Saikkonen. Kabaree-esitys yhdisteleekin sketsi-, laulu-, akrobatia- ja tanssinumeroita – ihan mahdottomasti. Lavalla yleisöä viihdyttävät näyttelijät, laulajat, taikuri, tankotanssija ja dj. – Ensin kokosin porukan kasaan ja sitten lähdimme tekemään. Heittelin ilmoille kohtauksia, mietin mikä voisi toimia. Minulla oli laiva, miehistö sekä aavistus lopputuloksesta, mutta ei hajua-kaan, miten sinne päästään, Saikkonen kertoo. Ohjaaja myöntää, että esiintyjille te-kotapa on ollut sekava ja raskas. Visio kun on ollut selvänä vain ohjaajan päässä.

ESITYSTÄ kuljettaa eteenpäin kertojana toi-miva näyttelijä Kiti Kokkonen. Hänen työ-tään on pitää paletti kasassa. – Kun kävi ilmi, ettei käsikirjoitusta ole, alkoi jännittää. Olen kalkkeutunut rutiinei-hin ja alku lähtikin osaltani kankeasti liik-keelle, kertoo Kokkonen. – Ihailin sivusta etenkin Jukka Rasilan ja Jussi Mikkolan heittäytymiskykyä. Pieni paniikki meinasi iskeä, mutta sitten päätin, että omilla taidoilla mennään. Kaikkein tärkeintä ohjaaja Saikkosen

Monien metkujen kabaree

mielestä on ollut uskaltaa leikkiä lavalla. Muistaa, ettei virheitä olekaan. – Tämä on sellaista teatteria, mitä minä haluan katsoa. Teatteria, joka ei tylsistytä.

Jenni Tepsa

Hou Hou Show – Ihan mahdoton kabaree, Peacock-teatterissa, esitykset 15.12. asti.

Joon

a Pe

tters

son

Hurjaruuth tuo Helsinkiin tunnelmia päiväntasaajan lämmöstä.

Peacockin kabaree yhdistelee sketsiä, laulua ja akrobatiaa.

Tanssi ja teatteri

CULT24

MA

GA

ZIN

E

12 Joulukuu 2012ElokuvaElokuva

Joel Murray on pääosassa elokuvassa God Bless America.

VÄKIVALTAVIIHTEEN haitoista tai hyödyistä ei ole tähän päivään mennessä saatu pitävää näyttöä. En ole tunnustautunut ikäsuositusten puolestapuhujaksi, mutta vanhem-miten minullekin on kehittynyt jonkinasteinen lastensuojeluvietti.

Musiikkivideoissa ilmenevä seksismi ja realitysarjoissa korostu-va narsistinen elämänkatsomus vaikuttavat paljon haitallisimmilta kuin monet väkivaltaa sisältävät elokuvat, jotka sentään selkeästi edustavat fi ktiota. Luksuselämää tuputtavien realitysarjojen, sekä yhä irstaampien musiikkivideoiden tulva on jatkuvaa, joten ne manipuloivat nuori-son todellisuuskäsityksiä yksittäistä elokuvaa tehokkaammin. Vaikka haluaisin siepata televisiosta ja elokuvahyllyiltä kaiken ”haitallisen ja tyhmentävän” materiaalin, en silti usko, että rajoit-taminen ratkaisisi mitään. Totaalikieltämisen sijasta kannattaa kun-kin keskittyä yksilölliseen valistamiseen, sillä haitalliselta viihteeltä ei voi välttyä, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Lahjalistan jatkeena olevan elokuvan, DVD-boksin tai pelin sisältöön on syytä tutustua ennen ostopäätöstä. Ikäsuosituksiin ei kannata turvata liikaa, sillä viekkaimmat sudet esiintyvät lampai-den vaatteissa.

valkokangastuksia Sieppari viihdeosastolla

kohokohdat

Cult24

Mad Men -sarjasta tuttu Joel Murray sai vihdoin suuren pääroolin eloku-vassa. God Bless America irvailee reality-sarjoille. Juuri niitä Murray ei voi sietää.

NIGH VISIONS -festivaalien ylei-söpalkintoäänestyksessä toiseksi si-joittuneen God Bless America -elo-kuvan päätähti Joel Murray vieraili Helsingissä. Bobcat Goldthwaitin ohjaaman jenkkisatiirin pääosa tuli Mad Menista huomiota saaneelle leppoisalle näyttelijälle täytenä yl-lätyksenä. Kyseessä on miehen en-simmäinen päärooli. – Kun luin God Bless American käsikirjoitusta, mietin mihinköhän pikkurooliin minut halutaan. Olin todella yllättynyt kuullessani, että esittäisin elokuvan päähenkilöä, Murray kertoo.

SPLATTER-vaikutteinen musta komedia kertoo Frank-nimisestä miehestä, jonka elämä luisuu alamä-keen. Hän aikoo tehdä itsemurhan, mutta päättääkin hankkiutua ensin eroon ärsyttävistä tosi-tv-tähdistä ja ilkeistä mediapersoonista. Murray kertoo, ettei ensimmäistä pääroolia varten tarvinnut tehdä mitään eri-koisvalmisteluja. – Ensin kuvattiin pari kohtaus-ta, joissa Frank aikoo ampua itsensä. Eräs läheinen ystäväni oli ottanut hengen itseltään vain puoli vuotta ennen kuvauksia, joten oikean käsi-aseen laittaminen suuhun sellaisen jälkeen oli voimakas kokemus. Ei siinä mitään valmisteluja tarvittu, Murray hymähtää. – Kuvausten edetessä oli vapaut-tavaa saada osoittaa aseella muual-lekin kuin omaan naamansa. Oh-jaajalta en saanut juurikaan mitään ohjeita. Hän hoki vain, että rooli on kuin tehty minulle. Olen muuten-

kin sellainen, etten tarvitse mitään erityistä valmistautumista tai kes-kittymistä näytelläkseni.

PÄÄHENKILÖLLÄ Frankilla on vahvoja mielipiteitä nykyviihteestä. Murray kertoo olevansa 99 prosent-tisesti samoilla linjoilla esittämänsä hahmon kanssa, vaikka hänen tosi-elämänsä toimet eivät yhtä radikaa-leja olekaan. – Näyttelijänä en voi sietää reality-sarjoja, koska ne vievät työt ammattinäyttelijöiltä. Vaimoni jou-tuu katsomaan salaa New Yorkin täydellisiä naisia, koska hän tietää minun suuttuvan siitä hänelle. Jos saan hänet kiinni realityn katsomi-sesta, suljen television. – Myös juontajat ynnä muut toimittajat osaavat olla erittäin ilkei-tä. Jos joku kuolee tänään, niin siitä on jo huomenna lööpit lehdissä, eikä omaisille anneta yhtään hengähdys-aikaa. Mielestäni sellainen ei ole tarpeellista. Vaikka elokuvassa lah-dataankin ihmisiä, sen viesti on silti, että ”olkaa mukavia toisillenne”. Frank muuttuu elokuvan ai-kana todelliseksi massamurhaajak-si. Murray arvelee, että komedian kautta murhamieheenkin on help-po samaistua. Kotimaassaan Yh-dysvalloissa elokuva sai hauskuu-

destaan huolimatta melko viileän vastaanoton. – Amerikkalaiset eivät halua nauraa itselleen, vaikka komedia an-taa siihen mahdollisuuden. Esimer-kiksi Englannissa ja Ranskassa vas-taanotto on ollut parempaa, koska ulkomaalaisille on helpompi nauraa. – Roolistani on tullut jonkin verran uhkailuja, mutta suurin osa minulle tulleesta palautteesta on ol-lut positiivista. Negatiivisessa palaut-teessa on kaksi päätyyppiä: Toiset syyttävät elokuvaa vasemmistolai-seksi propagandaksi, ja toisten mie-lestä siinä ammutaan vääriä ihmisiä. Joel Murray toivoo, että God Bless America tultaisiin muistamaan realityviihteen taantumaa ennakoi-neena elokuvana. Frankin kautta ihmisten on helppo purkaa aggres-sioitaan, ja näyttelijä vitsailikin kai-velleensa välillä pistoolia taskustaan, vaikka kuvaukset olivat jo päättyneet. – En ymmärrä miksi ihmiset ovat niin usein ilkeitä toisilleen. Olkaa mukavia! Ei se voi olla niin vaikeaa.

Matti Tuomela

Joel Murrayn tähdittämän God Bless American ensi-ilta 7.12.

Ei mikään Mad Man 1. Rakkauden rasvaprosenttiMikko Kuparisen debyyttiohjaus on parisuhdekomedia, jonka pää-osissa nähdään muun muassa Mik-ko Nousiainen ja Miina Maasola.

Rakkauden rasvaprosentti, ensi-ilta 21.12.

2. Hobitti - Odottamaton matkaPalkitun ohjaajan Peter Jacksonin elokuvatrilogian ensimmäinen osa. Hobitti sijoittuu Keski-Maahan 60 vuotta ennen J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -saagaa.

Hobitti, ensi-ilta 12.12.

3. Piin elämäOhjaaja Ang Leen ensimmäinen 3D-elokuva kertoo nuoren haaksi-rikkoutuneen intialaispojan ja tii-kerin välisestä ystävyydestä.

Piin elämä, ensi-ilta 21.12.

4. Juoppohullun päiväkirjaJuha Vuorisen teksteihin perustu-van elokuvan pääosassa juopotte-lee Joonas Saartamo. Ohjaaja Lauri Maijala on aikaisemmin ohjannut Juoppohullun päivä-kirjan teatteriversion.

Juoppohullun päiväkirja, ensi-ilta 28.12.

5. ItsenäisyyspäivätrippiElokuvakulttuuriyhdistys Arkadin esittää itsenäisyyspäivänä klassikkodokumentit Tauno Palosta, Olavi Virrasta ja Tapio Rautavaarasta. Maksuttoman tapahtuman alustaa Peter von Bagh.

Itsenäisyyspäivätrippi, Andorra, 6.12.

13CULT24

MA

GA

ZIN

E

Joulukuu 2012 ElokuvaElokuva

Katsaus elokuvien Helsinkiin

NÄYTÖKSET TO 6.12. klo 15 / SU 9.12. klo 16 / SU 16.12. klo 16 / KE 26.12. klo 16Zarafa (S) suositellaan 7-vuotialle ja sitä vanhemmille lapsille

ZARAFA

LASTEN LIPUT 2 €

Lasten Pariisi -sarjan jouluyllätys

VÄITETÄÄN, ettei julkisuutta voi halli-ta. Mutta aina voi yrittää. Simo Salmisen tuoreessa elämäkerrassa kerrotaan, millaisia keinoja Pertti ”Spede” Pasanen käytti halli-takseen lehtikirjoittelua. Spede tulistui raivokkaimmin negatii-visesta lehtikirjoittelusta, joka koski hänen lähipiiriään. Kun toimittaja Isto Lysmä oli kirjoittanut ikävään sävyyn näyttelijä Ville-Veikko Salmisen naisjutuista, pyysi Spede toimittajaa käymään. ”Olis yks hyvä idea,” Spede kertoi puhelimessa. Kun Lysmä saapui paikalle, toimistossa odotti Speden lisäksi Simo Salminen, Vesa-Matti Loiri, Ere Kokkonen ja Ville-Veikko Salminen. ”Ette tainneet tykätä siitä jutus-ta,” Lysmä pelästyi. Spede komensi toimittajan istumaan ja työnsi kirjoituskoneen tämän eteen. ”Kirjoi-ta oikaisu,” Spede vaati. Kun Lysmä ei heti

kirjoittanut, Spede jatkoi: ”Katso tarkasti näitä jätkiä. Kun yhdenkin nimi näkyy sun lehdessä, me tullaan ja lyödään kaikki sun hampaat pois. Olemme perustaneet Musta käsi -yhdistyksen ja meillä on oma tuomari mukana. Me maksetaan sun kulut, mutta sun hampaat lähtee.” Lysmä kirjoitti ja pyysi julkisesti anteeksi. Musta käsi -yhdistys pelotteli paparazzi-kuvaaja Mika Lahtosta vielä 1990-luvulla, kun tämä kirjoitti Spedestä ja Maria Drockilasta. Hymy-lehden Urpo Lahtinen iski puukon pöytään, kun Spede uhkaili häntä. Spede rai-vostui tästä täysin, ja välikohtauksen jälkeen Spedeä ei enää Hymy-lehdessä mainittu.

Pauli Jokinen

Tuomas Marjamäki: Simo Salminen – Se se vaan on sillä lailla (WSOY)

Speden mafi aotteet

purkamista. Efekti on aika dramaattinen kun kaivinkoneet jylläävät. 1930-luvulla Töölö oli elokuvissa vahvasti esillä, elokuvissa ollaan usein rakennusten sisällä, mutta kuvataan myös katunäkymiä, Laine kuvailee. Kääpä löytää uudemman esimerkin. – Levottomat 3 on aika unohdettu teos, mutta siinä näytetään Kampin kauppakes-kuksen rakentamista. Elokuviin taltioituu muistoja Helsingistä, ja kirja avaa niitä uusille sukupolville. Myös Risto Jarva on dokumen-toinut paljon Helsinkiä. Yhden miehen sota -elokuvassa kuvataan Vantaan rakentamista, sekin on hieno dokumentti ajastaan. Laineen ja Käävän lisäksi kirjaan ovat kirjoittaneet muun muassa Susanna Paaso-nen, Sanna Peden ja Kimmo Laine.

Pauli Jokinen

World Film Locations Helsinki (kust. Intellect Books) ilmestyy keväällä.

ELOKUVAT toimivat dokumentteina kau-punkikuvan muutoksesta. Kirjaan on valittu elokuvia, jotka kuvaavat miten Helsinki elää ja muuttuu. – Esimerkiksi Onnen peli -elokuvassa vuodelta 1965 kuvataan vanhan Kinopalatsin

Silja Laine ja Pietari Kääpä tekivät kirjan elokuvien Helsingistä.

Pussikaljaelokuva vuodelta 2011. – Olemme käsitelleet Helsinkiä erittäin pitkällä perspektiivillä. Olemme pyrkineet tal-tioimaan kirjaan purettuja taloja ja tunnelmia, joita ei enää ole olemassa. Kirjan avulla pääsee kadonneisiin maailmoihin, Laine sanoo.

Helsingistä tehtiin elokuvakirja kansainväli-sille markkinoille.

HELSINKI ei ole pelkästään Kaurismäen kaupunki. Uusi kirja kuvaa Helsinkiä myös monien muiden elokuvien kautta. Englan-ninkielinen teos World Film Locations Hel-sinki on englantilaisen Intellect Booksin kus-tantama, ja se on suunnattu kansainvälisille kirjamarkkinoille. Sarjaan on aiemmin tehty osat muun muassa New Yorkista, Lontoosta ja Berliinistä. Helsinki-kirjan ovat toimittaneet Pietari Kää-pä ja Silja Laine. Kirjassa esitellään Helsingissä kuvattuja elokuvia ja niiden kuvauspaikkoja. Kartat auttavat suunnistamaan autenttisille kuvauspaikoille. – Helsinki on erittäin kuvauksellinen kaupunki. Elokuvista löytyy monia eri näkö-kulmia Helsinkiin. Kirja ei edes pysty käsitte-lemään kaikkia näkökulmia. Helsinki on niin dynaaminen ja alati muuttuva kaupunki, että sitä voidaan kuvata melkein mistä näkökul-masta vaan, Kääpä kertoo. Vanhin kirjassa esiintyvä elokuva on Korkein voitto vuodelta 1929 ja uusin on

Seuraava Cult24 Magazine ilmestyy 4.1.

Mainostaminen :ssä

on kulttuuriteko!Cult24 lahjoittaa osan tuotoistaan

kotimaisen kulttuurin hyväksi.

Tämänkin lehden mainostajat ovat suomalaisen kulttuurin asialla.

Liity joukkoon! Cult24.fi /mediakortti

CULT24

MA

GA

ZIN

E

14 Joulukuu 2012MusiikkiMusiikki

Santtu-Matias Rouvali päätyi kapellimestariksi vahingossa.

Cul

t24

Santtu-Matias Rouvali on Suomen ainoa nuoren polven tähtikapellimes-tari. Musiikin vastapainoksi 26-vuo-tias Rouvali hankki ison maatilan.

NUORI kapellimestari on hengäs-tynyt. Marraskuinen maanantai on täynnä tapaamisia ja partituuritkin pitäisi ehtiä noutaa, sillä pian Sant-tu-Matias Rouvali on lentämässä Atlantin taakse johtamaan Meksi-kon kansallisorkesteria. – Orkesteri oli tehnyt ihan taus-tatyötäkin: yksi tiesi, missä Suomi ylipäätään sijaitsee, Rouvali virnis-tää. Ohjelmassa on supisuomalaista Sibeliusta ja Saariahoa. Miten ul-komaalaisille muusikoille aletaan viestiä näkemystä pohjoisesta mie-lenmaisemasta? Miten kapellimes-tari ylipäätään työskentelee vieraan orkesterin kanssa? – Ensimmäinen päivä menee siinä että vain kuuntelee meinin-kiä ja tutkii, mitä orkesteri tarjoaa valmiiksi. Sitten aletaan vähitellen tuputtaa niitä omia näkemyksiä, Rouvali kuvaa. Sibeliuksen suhteen tarvitaan Meksikossa myös pieni Suomen historian oppitunti. Kapellimesta-rin tärkein työkalu ei kuitenkaan ole puhe vaan tikku. – Ensisijaisesti pyrin aina näyt-tämään. Gestiikka eli elekieli on se mitä muusikko lukee, siitä hän nap-paa millä sävyllä soitetaan. Eleistä muusikko näkee, miten kapelli-mestari musiikin päässään kuulee, energinen muusikko teroittaa.

26-VUOTIAS Rouvali on oike-astaan Suomen ainoa nuoren pol-ven tähtikapellimestari. Kuluvalla kaudella hän muun muassa toimii Tapiola Sinfonietan taiteellisena neuvonantajana sekä puuhaa perus-tamansa Se Ensemblen kanssa. Rouvali johtaa myös Radion sinfoniaorkesterin itsenäisyyspäi-väkonsertit. Niiden pääteoksena on Sebastian Fagerlundin tuore viulu-konsertto Pekka Kuusiston tulkitse-mana. Rouvali tekeekin mielellään nykymusiikkia. – Tykkään siitä että saan haas-taa itseäni, että pystynkö laulamaan ja taputtamaan monimutkaisia par-tituureja, alunperin lyömäsoittimia opiskellut kapellimestari tuumaa. Nykymusiikki, ja klassinen yli-päätään, elää Rouvalin mukaan mu-kavassa nosteessa. – Nyt on hyvä buugi päällä, myös nuoremmat ihmiset ovat al-kaneet ajatella, että tämähän on aika nastaa, pörrötukkainen kapelli-mestari iloitsee. – Ihmiset ovat haivainneet että nykymusiikki on tapahtuma, siinä on jänniä efektejä ja outoja soittimia.

ROUVALI päätyi kapellimestarik-si hieman vahingossa. Soittaessaan lyömäsoittimia kamariorkesteri Vi-vossa hän tutustui Hannu Lintuun, josta tulikin Rouvalille oikea guru. Ensi syksynä Rouvali kapuaa opet-tajansa paikalle Tampere Filharmo-nian ylikapellimestariksi. Hänelle se on kunniatehtävä. – Tampereen orkesteri on ollut huimassa nousussa. Nyt viedään se

maailmankartalle, Rouvali lupaa. Ensimmäisessä ylikapellimestariteh-tävässään Rouvali haluaa tehdä or-kesterista kokonaisvaltaisesti itsensä näköisen. Tämä tarkoittaa esimer-kiksi pirteämpiä konserttijulisteita ja poikkitaiteellisia projekteja. – Pyritään yhdistämään taitei-ta samaan saliin, sellaiseksi koko-naispaketiksi. Se on tämän päivän suunta, Rouvali visioi. Kulttuurikaupunki Tampereella on mainiot edellytykset tuoda kon-sertteihin vaikkapa tanssia tai teatte-ria. Ennen kaikkea Rouvali haluaa kaikille avoimen, mukavan orkeste-rin, jonka konsertit houkuttelisivat myös nuoria.

ROUVALIN täytyy taas kiiruhtaa seuraavaan tapaamiseen. Tahti vai-kuttaa hurjalta, ja isojen nimitysten myötä se epäilemättä vain kiihtyy – ensi syksynä Rouvali aloittaa nimit-täin myös Kööpenhaminan fi lhar-monikkojen päävierailjana. Onneksi on pakopaikka: tänä syksynä Rouvali tyttöystävineen muutti Nurmijärvelle 22-hehtaarin maatilalle. Kapellimestarin puikon lisäksi käteen tarttuu usein myös metsästyskivääri.

Auli Särkiö

Santtu-Matias Rouvali ja viulisti Pekka Kuusisto Radion sinfonia-orkesterin vieraana 5.12. ja 6.12. Musiikkitalossa. Ohjelmassa Klamia, Fagerlundia ja Sibeliusta.

Sähikäinen korokkeella

KESKUSTELIMME ratikassa eräästä brittiläisestä nykysäveltä-jästä. Muusikkokaveri tyrskähti huomauttessaan, että tämä on tehnyt myös baletteja. Kimmas-tuin, taas. Minua ärsyttää uuden balettimusiikin alennustila. Nyky-

musiikki on potkaissut balettimusiikin historiaan. Nyt tietysti saa Kansallisbaletissa ensi-iltansa ihkauusi suomalainen baletti Lumi-kuningatar, jossa on elokuvasäveltäjänä kunnostautuneen Tuomas Kantelisen musiikki – mutta sekin on, haa, lastenbaletti. Ihan kuin balettimusiikki ei enää olisi uskottavaa. Nykytanssilla ja -baletilla pyyhkii superhyvin, mutta produk-tioissa musiikki on usein lapsipuolen asemassa. Missä on koreogra-fi en ja säveltäjien yhteistyö? 1900-luvun alussa kaikki säveltäjät tekivät baletteja, baletti oli kuuminta avantgardea. Nykyään pu-hutaan taiteidenvälisyydestä, mutta baletti on liukunut pelkäksi tanssijoiden omaisuudeksi. Kuitenkin balettimusiikki on nimenomaan ainutlaatuinen musiikinlaji. Balettimusiikki on ihmiskeholle kirjoitettua runoutta, mutta harvaa nykysäveltäjää tuo haaste tuntuu kiinnostavan – tai heillä ei ole varaa kiinnostua siitä.

hälyääniä Haluan balettimusiikkia!

konserttisuositukset

1. Helsingin Barokkiorkesterin uudenvuoden konsertti Helsingin Barokkiorkesteri esiintyy uu-denvuoden juhlakonsertissa Musiikki-talon suuressa Konserttisalissa. Konserttia johtaa ranskalainen laulajatähti Nathalie Stutzmann. Ohjelmistossa on Vivaldia.

Helsingin Barokkiorkesteri ja Nathalie Stutzmann: Uudenvuoden juhla-konsertti, Musiikkitalo 31.12.

2. RigolettoKansallisoopperan joulukuussa nähdään Giuseppe Verdin Rigoletto. Oopperan libretto perustuu Victor Hugon näy-telmään Kuningas huvittelee. Rooleissa nähdään muun muassa Mika Pohjonen, Cesar Gutierrez ja Paolo Gavanelli.

Rigoletto, Suomen Kansallisooppera, esitykset 3.12.–2.1.

3. Suomalaisen musiikin päiväHelsingin kaupunginorkesteri viettää suomalaisen musiikin päivää pianisti Olli Mustosen ja sopraano Minna-Liisa Värelän seurassa. Ohjelmassa Mustosen omien töiden lisäksi muun muassa Jean Sibe-liusta ja Toivo Kuulaa.

HKO: Suomalaisen musiikin päivä, Musiikkitalo 8.12.

4. Bartok-festivaaliPianisti Andras Schiff soittaa Radion sinfoniaorkesterin vieraana kolmena iltana kaikki Bela Bartokin konsertot. Kapellimestarina Sakari Oramo.

RSO ja Andras Schiff : Bartok-festivaali, Musiikkitalo 14.–20.12.

5. Tapiola Sinfonietta ja virolaisetTapiola Sinfonietan konsertissa kuullaan Mozartia ja Schönbergiä. Orkesterin mu-kana virolaisvieraat kapellimestari Olari Elts ja pianisti Kalle Randalu.

Tapiola Sinfonietan vieraina Olari Elts ja Kalle Randalu, Tapiolasali 14.12.

Joulukuu 2012

KEVÄÄN 2013 KAUSI-KORTIT MUSIIKKITALOON LIPPUPISTEESTÄ 22.11. – 30.12.

HKO:n

HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI

Lippupisteen puhelinpalvelu 0600 900 900 klo 7-22

Kertaliput (25-20€ / 15-13€ / 7-6€) 7.1.2013 alkaen Lippupisteestä

Tarjolla neljä erilaista 7-8 konsertin sarjaa:SARJAT I & II & IV8 konserttia 160 € / 128 € (eläk. 120 € / 104 €)

SARJA III7 konserttia 140 € / 112 € (eläk. 105 € / 91 €)

www.hebo.fi

oulukonserttiJ

ma 31.12. klo 19musiikkitalo, konserttisali

Castello Legrenzi Vivaldi

Enrico Onofri viulu ja johtaja

Liput 15–25 €

Vivaldi

Prima DonnaNathalie Stutzmann

altto ja johtaja

Liput 15–37 €

udenvuodenjuhlakonserttiU

to 20.12. klo 19vanha kirkko

AdventtikonserttiHelsingin Tuomiokirkko

ma 3.12.2012 klo 19Cantores Minores, CM Alumnikuoro

joht. Hannu NorjanenLiput: alk. 15/10/5 e + toimituskulut

Maailman kantaesitys!Iiro Rantala:

Jouluoratorio(teksti: Jaakko Heinimäki)

Sipoon kirkko la 8.12.2012 klo 19

Helsingin Tuomiokirkkosu 9.12.2012 klo 19Cantores Minores

Anu Komsi, Mika PohjonenIiro Rantala, Tiksola co.Joht. Hannu Norjanen

Liput: alk. 25/15 e (8.12.),45, 35, 20/15, 10 e (9.12.)

+ toimituskulut

Jouluoratorio (I-III)Porvoon Tuomiokirkko

ti 18.12.2012 klo 19Helsingin Tuomiokirkko

to 20.12.2012 klo 19Cantores Minores

Piia Komsi, Maria Kettunen, Tom Nyman, Juha KotilainenLohjan kaupunginorkesteri

joht. Hannu NorjanenLiput: alk. 20 /15 e (18.12.)45, 35, 20 /15, 10 e (20.12.)

+ toimituskulutLippupalvelu ja tuntia ennen ovelta

Syksyn kuuma tulokas Aino Venna toivoisi olevansa naispuolinen Elvis. Suuren huomion saaneen esikoislevyn julkaissut laulaja ker-too ihanteistaan ja esikuvistaan.

LAULAJA-LAULUNTEKIJÄ Aino Vennaa on Marlene-esikoislevynsä myötä verrattu Leonard Coheniin. Artisti itse suhtautuu tä-hän nöyrän huvittuneesti, onhan hän kova Cohen-fani. – Mielestäni lokerointi on turhaa ja karsas-tan sitä. Mutta olen tajunnut, että musiikista puhuttaessa ei siltä voi välttyä. Ihmiset tarvit-sevat jotain, mihin verrata tulokkaita. Suurin haaveeni olisi olla Suomen naispuolinen Elvis. Se jäänee kuitenkin tapahtumatta, onhan hän sen verran suuri ikoni, Aino Venna pohtii. Aino Vennan musiikki ottaa vaikuttei-ta menneestä ajasta. Kappaleissa yhdistyvät chanson, valssi, jazz ja vanhahtava pop. Mi-nimalistiset sanoitukset kertovat rakkaudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Se maailma on laulajattarelle tuttu ja turvallinen. Aino Ven-na kun tykkää draamailla. – Ennen artistit olivat ihan eri tavalla dii-voja kuin nykyään. Jumalasta suoraan seuraa-via. Se oli sellaista suurten eleiden aikaa, josta on mielestäni kiinnostava ammentaa ideoita. En kuitenkaan haluaisi elää 1930-luvulla.

ARTISTEISSA laulajatar kertoo arvostavan-sa vuorovaikutuskykyä yleisön kanssa. Esiin-tyjiä, jotka tuovat asioita esille omaleimaisella otteella. Esimerkkeinä Aino Venna mainit-see Yonan, joka esiintyessään ottaa yleisöön paljon kontaktia, ja Mirel Wagnerin, jonka herkkyys pakottaa yleisön pidättämään hen-gitystään ja janoamaan lisää. Myös tietynlainen rohkeus erilaisuuteen on hyvä omata – lähtökohta huomion herät-tämiselle se ei kuitenkaan saa olla. – Itse haluaisin olla villimpi ja heittäy-tyvämpi. Aino Venna on taiteilijanimi ja hän on diivampi kuin minä. Hän voisi olla vielä paljon diivampi. Mietin, miten sitä voisi yl-lyttää ja tähtään siihen, että joku päivä las-keudun lavalle vaijereiden varassa. Vähitellen Aino Venna yhtyeineen on al-kanut löytää omaa musiikkityyliään. Laulaja-tar kertoo tunneihmisenä arvostavansa sitä, jos heidän musiikkinsa puhuttelee kuulijoi-

ta. Aino Venna kun itse samaistuu helposti kappaleiden sanoituksiin ja ihailee Marlene Dietrichiä, Elvistä ja Edith Piafi a. – He ovat minulle lapsuuuden idoleita ja innoittajia musiikin tekemisen aloittami-sessa. Tykkään siitä, mitä he tekevät ja miten he sen tekevät. Katson heitä ihailijaperspek-tiivistä. En ajattele, että se, mitä me teemme on toistoa heidän teoistaan. Se ei vain voisi olla mahdollista.

Jenni Tepsa

Aino Vennan debyyttilevy Marlene julkaistiin syksyllä.

Aino Venna on itseään diivampi

2 OTA PIKKUKUURI

Aloita kevyesti 4 konsertinHopeasarjallaHanki neljän konsertin Hopea-minikausikortti.Konsertit Espoon kulttuurikeskuksessa18.1., 1.3., 22.3. ja 12.4.2013Kausikorttien hinnat alkaen 28 € + palv.maksu

1KÄVÄISEHOITOLAITOKSESSA

Tule Tapiola Sinfoniettan vieraaksi Musiikkitaloon2.3.2013 • 17.00Hannu Lintu,kapellimestariStefan Jackiw, viulu

25.5.2013 • 17.00Pekka Kuusisto, viulisti-johtajaHarri Mäki, klarinetti

3 NAUTI PEHMEÄSTÄ NAUTI

LASKUSTAYhdistä Tapiola Sinfoniettaanjazzia, poppia, oopperaaTapiola Sinfoniettan vieraana mm.Marzi Nyman 7.3.Emma Salokoski, Johanna Iivanainen ja UMO 30.4.Oikotie oopperaan, juonto Pirkko Mannola 20.-21.4.

FAR

M.fi

Liput Lippupisteestä. Koko 25-vuotisjuhlakauden ohjelmisto: www.tapiolasinfonietta.fi3

Cult24

CULT24

MA

GA

ZIN

E

16 Joulukuu 2012MusiikkiMusiikki

JACK WHITE on todennut, että ”pahinta on nähdä nuo-ren katsovan keikkaa puheli-mensa ruudun läpi”. Olin kesällä Tukholmassa kuuntelemassa Nicki Minajia. Konserttisali oli täynnä minua

päätä lyhyempiä tyttöjä, joille Minaj oli varmasti tärkeämpi juttu kuin minulle. Ilmassa oli sellaista hellyttävää varhaisnuoruuden keik-kahurmosta, joka allekirjoittaneella on kaukainen muisto vain. Jokin oli kuitenkin toisin. Kun hittibiisi pärähti soimaan, ylös eivät nousseet enää vain kädet, vaan ennen kaikkea niihin liimaantu-neet älypuhelimet. Tärkeämpää, kuin kokea hetki ja painaa se syvä-muistiin, oli näpsiä siitä tärähtäneitä otoksia ja suttuista videokuvaa. Jokin tässä mättää. Keikoilta otetaan kuvia ja twiitataan. Yleisö ei katso esiintyjään, vaan iPhonen ruutuun. Kokemukset muuttuvat ykkösiksi ja nolliksi välittömästi, niitä pureksimatta tai prosessoi-matta. Kokemus keikasta on oikeastaan kokemus sen kuvaamisesta, ja muistot lähinnä näiden satunnaisten datakimppujen varassa. Lopputuote on väistämättä pinnallinen ja unohdettavampi. Tässä yksi syy siihen, miksi Nicki Minaj tai Ke$ha eivät tule kes-tämään aikaa. Ne unohtuvat Facebookin feediin, josta kukaan ei niitä vaivaudu kaivamaan esiin, kun uutta tulee koko ajan.

keikkavalinnat

riitasointuja Keikkakokemuksen todellisuudesta

Laura Närhi julkaisi jo toisen soololevynsä.

Laura Närheä häiritsee musiikin kuuntelun pirstaloituminen. Hän haluaa, että hänen levynsä kuun-nellaan kokonaan.

TÄMÄN jutun näkökulmana ei ole se, kuinka taas yksi naisartisti on teh-nyt soololevyn. Se, että toimittajilla on tapana niputtaa nimenomaan naispuoliset sooloartistit yhden loke-ron sisään, on ongelmallista ja johtaa aivan turhan tasapäistävään näke-mykseen muusikkoudesta. Se antaa olettaa, että naiseus itsessään riittäisi jotenkin määrittämään musiikin. – Ymmärrän, miksi toimitta-jat haluavat pistää meidät yhteen, mutta se ei vaikuta meidän tekemi-siimme mitenkään. Ostavalle ylei-sölle on ihan sama, kuinka monta naismuusikkoa markkinoilla on, toisen soololevynsä vastikään jul-kaissut Laura Närhi vakuuttaa kahvi-kuppinsa takaa. – He ostavat levyn tai tule-vat keikalle, jos tykkäävät. En itse mieti tuota asiaa lainkaan, koska se tapahtuu täysin meidän ulkopuo-lellamme.

PUHUTAAN siis Laura Närhestä omana itsenään – menestyneestä pop-yhtyeestä soolouralle lähte-neenä artistina, jonka kakkoslevy Tuhlari kiipesi julkaisuviikollaan Suomen virallisen levylistan kol-manneksi. Tuhlari pyörii tekijänsä mukaan haikeiden teemojen ympä-rillä, mutta tarjoaa ongelmiin myös aiempaa enemmän ratkaisuja. – Ei ole enää edellislevyn kal-taista pahassa olossa vellomista.

Laulujeni hahmot pyrkivät nyt ai-empaa vahvemmin eteenpäin. Ha-luaisin ajatella, että kyse on kehit-tymisestäni kirjoittajana: että osaan tuoda enemmän kehityskaaria ja tasoja teksteihini, Närhi miettii. Idea albumiin tuli kuluvan vuoden helmikuussa, kun När-hi istuutui alas tuottajansa Matti Mikkolan ja levy-yhtiön edustajan kanssa. Suurin pohjatyö oli tehty parin vuoden takaisen Suuri sydän -albumin eteen, jonka työstäminen vei kaikkineen neljä vuotta. Kun työkalut olivat selvät, syntyi kak-koslevy huomattavasti nopeammin. Puolen vuoden jälkeen 11 kappa-leen mittainen albumi oli valmis. – Kun oikea tuotantotyyli ja te-kotapa löytyivät, haluttiin vaan läh-teä jalostamaan sitä. Tehtiin kappa-leita aika iso kasa, parisenkymmen-tä, joista sitten valittiin nämä biisit levylle, Närhi kertoo. Ensimmäisen albumin tekemi-nen oli kausittaista, mutta Tuhlarin kohdalla levyä tehtiin käytännös-sä päivittäin: joko Närhi kirjoitti tekstejä, tai Mikkola sävelsi biisejä niiden ympärille. Suurin osa mate-riaalista syntyi helposti, vaikeuksia aiheutti lähinnä joidenkin biisien oikean tuotantotavan etsiminen.

ENTÄ mitä kuuluu Kemopetrolille, Närhen emobändille? Hyvää. Vuosi sitten julkaistun A Song & A Rea-sonin jälkeen yhtye teki kiertueen, kunnes tuli taas aika keskittyä laula-jan soolouraan. Aikataulujen kanssa täytyy vuorotella, mutta Kemopet-rol ei onneksi ole koskaan elänyt tiukan aikataulun mukaisesti. – Jos mietitään erityisesti bän-

din edellistä levyä, se musiikki on aika ajatonta. Julkaisu ei ole päivän päälle, vaan valmiin materiaalin kanssa pystyy odottamaan. Se pysyy tuoreena, kun kyse ei ole kertsivetoi-sesta popista, Närhi toteaa. Ennen viidettä levyään yhtyeen jäsenet tajusivat, ettei heidän tarvit-se tehdä radioystävällistä musiikkia. Se oli laulajan mukaan suuri helpo-tus kaikille, koska hänen mukaansa yhtyeen vahvuudet ovat toisaalla. Uusin albumi saikin kehuja mediassa, mutta myyntiluvut jäivät ehkä odotuksia pienemmiksi. Närhi arvelee yhdeksi syyksi sen, ettei eng-lanninkielisen popin rooli Suomen musiikkikentässä ole sama, mitä se oli vielä 2000-luvun alkupuolella. – Silloin se oli vähän sellainen muotijuttu. Kanavat ottivat roh-keammin soittoon tuollaisia bän-dejä. Tuskin olisimme nyt saaneet ensimmäisiä biisejämme samanlai-seen rotaatioon. Radiokenttä on muuttunut paljon, ja Kemopetrolin kaltaiselle bändille siinä on vaikea pärjätä, Närhi kertoo. Nykykuulijoista yhä useampi hyppii biisistä toiseen, eikä miellä albumia kokonaisuutena. Ongelma korostuu Kemopetrolin kohdalla, mutta häiritsee Närheä myös soolo-artistina. Hänen toiveensa on, että jokainen Tuhlarin ostanut kuuntelisi sen alusta loppuun – edes kerran.

Anton Vanha-Majamaa

Laura Närhi keikalla Virgin Oilissa 22.12. Tuhlari-levy ilmestyi syksyllä.

Ihan vaan Laura

1. HIMUutta, keväällä ilmestyvää levyään valmisteleva rakkausmetallin airue herättää uudenvuoden perinteensä henkiin, kun yhtye soittaa Tavasti-alla peräti neljänä iltana peräkkäin.

HIM, Th e Skreppers, Tavastia 28.–31.12.

2. Rajaton Joulu 201215-vuotisjuhlaansa viettävä lauluyhtye Rajaton järjestää jälleen perin-teisen joulukiertueensa, joka pysähtyy Helsinkiin kahteen otteeseen.

Rajaton Joulu 2012, Musiikkitalo 15.12. ja Finlandia-talo 22.12.

3. Swedish House Mafi aRuotsalaiset tanssimusiikin megatähdet ilmoittivat kesäkuussa ha-joamisestaan, mutta vetävät vielä viimeisen rundinsa. Axwell, Steve Angello ja Sebastian Ingrosso jatkavat toki kukin soolourillaan.

Swedish House Mafi a, Tavastia 20.12.

4. MuseBrittirockin suurnimi saapuu Suomeen jo kahdeksatta kertaa. Viihdyttävän sekalaatuinen uusi albumi tarjoaa varmoja uusia live-suosikkeja.

Muse, Hartwall Areena 10.12.

5. Vesa-Matti Loiri50-vuotista taiteilijanuraansa Hartwall Areenalla syyskuussa juhlinut Loiri laulaa Savoy-teatterissa perinteisiä jouluklassikoita sekä Peter Lerchen omia sovituksia kolmijäsenisen yhtyeen säestämänä.

Vesa-Matti Loiri: Sydämeeni joulun teen, Savoy-teatteri 19.12., 20.12. ja 21.12.

Rajaton

17CULT24

MA

GA

ZIN

E

MusiikkiMusiikki

Hämeentie 68, Helsinki • 09 260 0907 • www.kapsakki.fi

VÄLILASKUKamariooppera

Ä1.2./2.2./3.2./8.2./10.2.

Liput:Liput: 28/24 €28/24 € LIPPU FILIPPU.FI

Eroottinen tarina kahdenaikuisen kohtaamisesta

lentokentällä.

LIBRETTO Maritza Núñez SÄVELLYS MarkusFagerudd OHJAUS Kimmo Kahra

ESIINTYJÄT Reetta Ristimäki, Juha Kotilainen, gg

Pipoka-trio

“Soittimellisesti kekseliäs jateatterillisesti kuvaava”

RondoClassic

YLEISÖN PYYNNÖSTÄ UUDESTAAN KEVÄÄLLÄ 2013!

Ile Kallion turha keikka

McCartneyn kanssa tulossa katsomaan Hurriganesia. He etsivät kier-tueelle uutta nuorta kitaristia ja olivat kuulleet, että Hurriganesilla olisi hyvä kitaristi. – Olin jo aikamoisessa jurrissa, ja silloin iski suuri vitutus. Nappasin rotsini ja häivyin, kertoi Kallio kirjassaan. – Siitä ei puhuttu enää koskaan. Vaike-nimme koko episodista ja siitä miten huo-nosti olimme sen hoitaneet. Siitä ei vaihdettu Remun kanssa sanaakaan. Eurooppa jäi valloittamatta.

Pauli Jokinen

Santtu Luoto: Ile Kallio (Minerva)

KITARISTI Ile Kallio kertoo muistelmakir-jassaan episodista, josta ei paljon sittemmin ole puhuttu. Kallio soitti Hurriganesissa, ja yhtye yritti 1970-luvun lopulla läpimurtoa Euroo-passa. Ruotsi oli jo valloitettu, seuraavaksi vuorossa oli Lontoo. Bändille oli buukattu keikka Music Machine -klubille. Keikalla oli kolme bändiä, Hurriganesin vuoro oli ennen pääesiintyjää. Hurriganes joutui käyttämään pääesiintyjän pa-laitteita ja valoja. Remu sui-vaantui järjestelyistä totaalisesti, vaikka ky-seessä oli ihan normaali käytäntö. – Hugo, lähdetään vittuun täältä, Remu komensi basisti Cisse Häkkistä ja kaksikko poistui paikalta. Kallio jäi klubille juomaan bisseä ja kuuntelemaan bändejä. Keikan järjestäjiin kuulunut Sandy tuli paikalle ja ihmetteli miksi Hurriganes ei soita. Kallio kertoi tilan-teesta. Sandy kertoi, että Linda McCartney oli hänen ystävänsä ja tämä oli miehensä Paul

Ile Kallio (vas.) poseerasi Hurriganesin levyn kannessa vuonna 1975.

CULT24

MA

GA

ZIN

E

18 Joulukuu 2012KirjatKirjat

TÄMÄN syksyn kirjailijatapaa-misissa ja -keskusteluissa on usein tullut esille monien huoli mei-dän suomalaisten lukutaidosta ja -tahdosta. Osaammeko me enää lukea oi-keaa kirjaa? Lyhyisiin tekstiviesti-

uutisiin ja -kieleen tottunut sukupolvi ei jaksa keskittyä lukemaan paksua kirjaa, jossa on pitkiä lauseita, taitavia sanankäänteitä, piilotet-tua huumoria ja hitaasti etenevä tarina. Pelottava ja hälyttävä ajatus. Onko syynä ainainen kiire ja oman hyvän olon etsiminen? Tah-dotaan saada tietää vain tärkeimmät, itseä kiinnostavat asiat heti, ja ly-hyessä, kompaktissa paketissa. Tahdotaan löytää ja saada oma paikka ja hetki julkisuudessa. Tahdotaan viihdettä, joka ei vaadi ajattelua. Onneksi aivan kaikki eivät tyydy tähän. Me kirjaihmiset luem-me busseissa ja junissa. Me odotamme kauden uutuuskirjoja, tut-kimme kirjakaupan hyllyjä ajantajumme menettäneinä ja hankimme aina vaan uusia kirjoja, vaikka entisetkään eivät mahdu mihinkään. Viikon paras hetki on, kun saamme kaikessa rauhassa linnoittautua sohvan nurkkaan viltin alle oikean kirjan kanssa, jossa on kiinnos-tava kansikuva, kestävät kannet, rapisevat sivut ja mielenkiintoa yl-läpitävä, hyvin kirjoitettu tarina. Onneksi joulunpyhinä on tiedossa monta hyvää lukuhetkeä. Suosittelen kokeilemaan.

sivujen rapinaa Kuinka monta kirjaa sinä olet lukenut tänä vuonna?

Kirjavinkit

Lasse Lehtinen: Nätti-Jussi (Paasilinna)Arto Paasilinnan luomaan hah-moon perustuva kirja kertoo suo-malaisen seikkai-lijan tarinan leh-tismäiseen tyyliin. Millainen mies oli presidenttien ja keisarien kaveri, joka liikkui monella autolla, sillä tarvitsihan hänen karvareuhkansakin oman kulkuvälineen.

Mauri Kunnas: Piitles (Otava)Mahtava lahjakirja lähes jokaisel-le: Kunnas-fanille, Beatles-fanille,

musiikista ja 60-luvusta kiinnos-tuneelle. Sarja-kuvaa parhaim-millaan, rokkia täynnä.

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut (Atena)

Miten kulutusva-lintamme vaikutta-vat eläinten elämään? Tähän pyrkii vastaa-maan Tieto-Finlan-dian voittanut Syö-

täväksi kasvatetut, joka valottaa suomalaisten tuotantoeläinten elämää.

Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala)Hyvin kirjoitettu vahva esikoisro-maani rankasta aiheesta. Nälkä sattuu ja vie jär-jen. Plakkarissa on jo Helsingin Sanomien kirjal-lisuuspalkinto, nyt Finlandia-ehdokkaana. Olli-kaisesta kuulemme varmasti lisää.

Pirjo Hassinen: Popula (Otava)Taidokas kuvaus tämän päivän ajankohtaisista aiheista: äärioi-keistolainen po-liittinen ilmapii-ri, muukalais-viha ja hyvin-vointivaltion rapistuminen. Löy-dätkö ihmisen kaiken aatteen ja erilaisuuden takaa? Finlandia-ehdokas.

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu (Like)Normandian maihinnousu, pet-tävä mies, sairastuva tytär. Miksi kaikki tämä tapahtuu yhtä aikaa. Ranska la i s en Julien vuosi on monella tapaa rankka. Jännit-tävä naisen sel-viytymistarina.

Anna Kortelainen kirjoitti kirjan isoisästään, jota hän ei koskaan nähnyt.

KIRJAILIJA Anna Kortelainen ker-too elävästi kirjansa teosta; kädet heiluvat ja kasvot ilmeilevät. Hän on selvästi tullut sukuunsa, sillä Annan äidinisä oli muusikko, valokuvaaja, kirjoittaja. Annan esikoisromaani Ei kenenkään maassa kertoo tuosta iso-isästä, jota hän itse ei ehtinyt tavata. – Kirjan idea alkoi hahmot-tua kymmenen vuotta sitten, kun olimme äitini kanssa Pariisissa. Huomasin, että äiti liikuttui kovin puhuessani hylätyistä lapsista ja hei-dän puutteellisista väestörekisteritie-doistaan. Äitikin oli hylätty. Silloin minulla ei ollut kapasiteettia aloittaa kirjaa, mutta päätin, että jonakin päivänä minulla olisi riittävästi ko-kemusta. Viisi vuotta sitten aloitin.

ANNA on kirjoittanut aikaisem-min tietokirjoja, joten romaanin kirjoittaminen oli hänelle uutta. Kolmivuotinen apuraha mahdol-listi kokopäiväisen keskittymisen taustatyöhön ja kirjoittamiseen. – Lukeminen on minulle rakas asia. Rakastan kauniita, vanhanai-kaisia, kunnolla sidottuja kirjoja. – En tiennyt juuri mitään 20–30 -lukujen elämänmenosta. Luin pal-jon ja tein muistiinpanoja. Nautin siitä, että saan ottaa kunnolla selvää asioista. Tutkin Viipurin väestötie-tojen rippeitä, arkistoja ja valoku-via. Löysin johtolankoja, jotka joh-dattivat minua eteenpäin. Annan äiti antoi luvan kirjoit-tamiseen. Hän myös luki ensim-mäisenä kirjan käsikirjoituksen, joka auttoi häntä muistamaan uusia

asioita isästään. – Faktatietoa isoisästä oli ehkä liuskan verran. Päähenkilö on todel-linen, puoliksi venäläinen, kommu-nistimies, jonka piti vaieta. Histo-riatiedot ovat oikeita. Kaiken muun olen edellisten tietojen perusteella keksinyt kuvitellen mitä seuraavaksi olisi voinut tapahtua, mitä henkilöt olisivat voineet sanoa. Anna kertoo kirjan lopullisen muodon vahvistuneen noin kolme vuotta sitten kun hän oli kaksi viik-koa Pietarissa kirjoittamassa. – Vaikeinta kirjan teossa oli se, että isot tunteet myllersivät koko ajan mukana. Toimivien dialogien kirjoittaminen oli hauskaa impro-visaatiota, aikuisten leikkiä ja tilan-teiden luontia. Koska isoisä kirjoitti itsekin fi ktiota, hän ei olisi suuttu-nut, vaikka sepitin kirjan hänestä.

ANNAN isoisä oli suomalaisen nai-sen ja venäläisen välskärin avioton poika, josta tuli muusikko, pasifi sti, kommunisti ja yksinhuoltajaisä. Mie-hen tie vei Viipurista Tampereelle, Helsinkiin ja takaisin. Viimeiset vuo-tensa hän vietti Tukholmassa ja kuoli samana vuonna kun Anna syntyi. – Meillä kaikilla on varmas-ti omainen, joka vei salaisuutensa mukanaan hautaan. Ne eivät kui-tenkaan ole kadonneet minnekään. Kirjallani tahdon rohkaista lukijoita. Vaikka meitä ei enää ole, joku saattaa muistaa meidät. Vanhoista valoku-vista voi saada paljon tietoa. Kirjassa on kuolemattomuuden siemen.

Tuija Numminen

Anna Kortelainen: Ei kenenkään maassa (Tammi)

Isoisää etsimässä

Anna Kortelainen syntyi samana vuonna jolloin hänen isoisänsä kuoli.

Cul

t24

19CULT24

MA

GA

ZIN

E

Joulukuu 2012 KirjatKirjat

Petri Tamminen kirjoitti erilaisen rikosromaanin.

ÅNGSTRÖM iskee silloin kun sitä vähi-ten odottaa. Hän ajaa ihmiset epätoivoon, itsemurhaan ja psykiatriseen hoitoon. Ång-ström on Petri Tammisen Rikosromaanin pa-his, jota komisario Vehmas yrittää jäljittää. Ångström on läsnä kaikkialla, mutta häntä ei kirjassa juuri kuvailla. Ja mikä lopulta on Ångströmin rikos? – Ångström vie ihmisiltä voimat ja var-sinkin uskon omiin voimiin, hän saa heidät lannistumaan ja pelkäämään. Riittävän hy-vän elämäntilanteen hän saa tuntumaan riit-tämättömältä ja hankalan elämäntilanteen vielä hankalammalta. Hän iskee, kun luulit että kaikki on hyvin. Ensin vain hiukan jäy-tää, sitten huomaat että olet jo syvällä huo-lien vallassa. Ångström on tässä varsinainen taikuri. Muita motiiveja hänellä ei ole kuin hänen luontonsa, hiukan niin kuin skorpio-nilla, Tamminen kuvaa kirjansa rikollista. Tammisen Rikosromaani ei ole tavalli-nen dekkari. Siinä ei edes tapahdu varsinaisia rikoksia. Kirja on hyvin paljon tekijänsä nä-köinen. – Rikosromaani täsmää minuun siinä, että olen ”Ångströmin uhri”. Minulla on huolia aina pari enemmän kuin edes muistan. Ja sitten ratkon niitä kuin rikoskomisario. Huolilla ja murheilla on hankala taipumus laajentua itseään leveämmiksi, ne vaativat jälkikäsittelyä, Tamminen pohtii.

RIKOSROMAANI on siis kirja huolista ja huolestumisesta. Tamminen kertoo hakevan-sa hyvää tuulta liikunnasta, mutta aina se ei kestä kauaa.

– Kun lähden liikuntahallilta kotiin, olen yleensä hyvällä tuulella. Kotimatka kes-tää viisi minuuttia. Luulisi että se toiveikas olokin kestäisi sen ajan, mutta usein sattuu, että alan jo matkalla huolestua, ja pian olen aivan alakulon vallassa. Jokin tuollainen hetki oli tämän kirjan idean syntyhetki. Rikoskirjailijoista Tamminen kertoo ihailevansa Raymond Chandleria ja tämän kieltä. Hän myöntää kadehtivansa rikoskir-jailijoita. – Totta kai kadehdin dekkareiden painos-lukuja ja elokuvasovituksia. Kadehdin dek-kareilta jopa takakansitekstejä, niissä tosiaan tapahtuu. Minun kirjoissani se on aina sitä, että ”keskikäisen miehen pohdiskelut saavat katsomaan ympäristöäsi uusin silmin”. Tällä kertaa minullakin on komisario ja rikollinen ja toimintaa. Tamminen on kirjoittanut novellien li-säksi neljä romaania. Finlandia-ehdokkaana hän oli kirjallaan Enon opetukset. Tamminen on tunnettu niukasta, jopa minimalistisesta kielestä. Hänen mukaansa syy ilmaisun niuk-kuuteen on osittain lapsuudessa. – Aranpuoleinen lapsuus kouli niuk-kuuteen. Mietin sanomisiani tunnin etukä-teen. Jälkeenpäin parantelin niitä vähintään yhtä kauan. Ei meillä myöskään pahemmin kuunneltu pitkiä höpötyksiä. Minusta tun-tuu, että aina kun puhun tai kirjoitan pitkän virkkeen, vaikkapa juuri nyt, niin asian voisi varmasti sanoa paljon täsmällisemmin. Jos sen osaisi sanoa oikein tarkasti, meiltä kai-kilta säästyisi energiaa.

Pauli Jokinen

Petri Tamminen: Rikosromaani (Otava)

EI OLE kirjakauppojen työntekijöillä help-poa. Englantilainen runoilija-novellisti Jen Campbell on työskennellyt kirjakaupoissa ja saanut vastailla asiakkaiden outoihin kysy-myksiin. Omien kokemusten lisäksi hän on kerännyt hauskoja kertomuksia muiden kirja-kauppojen työntekijöiltä. Lopputuloksena

Ne asiakkaaton syntynyt yksi syksyn hulvattomimmista kirjoista. Kirjassa on muun muassa seuraava keskustelu. Asiakas: Hei, haluaisin vain tiedustella, kirjoittiko Anne Frank ikinä jatko-osaa kirjal-leen? Kauppias: ... Asiakas: Pidin ensimmäisestä kirjasta todella paljon. Kauppias: Hänen päiväkirjastaan? Asiakas: Niin, päiväkirjasta. Kauppias: Hänen päiväkirjansa ei ollut fi ktiivinen teos. Asiakas: Eikö? Kauppias: Ei... Hän todella kuolee lo-pussa – siksi päiväkirja loppuu. Hänet vietiin keskitysleirille. Asiakas: Voi ei... Sehän on kamalaa. Kauppias: Niin, se oli kauheaa. Asiakas: Tai siis hirveä sääli. Hän oli niin hyvä kirjoittamaan.

KIRJAN on suomeksi julkaissut Nemo. Kus-tantaja kokoaa nyt suomalaisia kokemuksia kirjakaupoista ja kokoaa tarinat kirjaksi.

Pauli Jokinen

Jen Campbell: Kummallisiakysymyksiä kirjakaupassa (Nemo)

Huolestunut dekkaristi

Ville Juurikkala

Petri Tamminen kertoo ihailevansa Raymond Chandleria.

Osallistu :n lukijakyselyyn. Palkintona leffalippuja ja kirjoja.

Cult24.fi /lukijakysely

KAIPAAMME RISUJA JA RUUSUJA!

CULT24

MA

GA

ZIN

E

20 Joulukuu 2012ArviotArviot

teatteri

teatteri

Neuvostoliiton mahtava taru Vaarallisen hauskaa syrjäytymistä

Aikuisten Pikku Kakkonen Imaginaerum ei ota riskejä

Dictator Film

s

Lauri Rotko

MIKKO RIMMISEN suositun Nenä-päivä-romaanin pohjalta teatterillistettu saman niminen esitys vie kummallisten sattumusten kautta Keravalle. Yksinäinen Irma (Sari Puumalainen) päätyy vahingossa väärälle ovelle ja alkaa jututtaa ventovieraita ihmisiä tehden muka taloustutkimusta. Hyväntahtoinen Irma nähdään kuitenkin myös uhkana, ja kaikki hajoaa hiljalleen käsiin. Ja mitä onkaan ta-pahtunut Irman ja hänen poikansa välillä? Tarina on kaikessa herttaisuudessaan hauska ja käsittelee myös raskaita aiheita. Lähes kaikki henkilöhahmot ovat jollain tavalla systeemin ulkopuolella: Irma on työtön ja yksinäinen, hän ystävystyy al-koholistin ja yksinäisen vanhuksen kanssa sekä juttelee pultsarille Hakaniemen torin laidalla. Kohtaamiset ovat lämpimiä. Esitys muistuttaakin oikeastaan lasten-ohjelmaa. Henkilöt ovat kuin piirroshah-moja ja Puumalainen puhuu kuin Pikku Kakkosen satutäti selittäessään tapahtumia Irman hahmossa. Elena Leeven esittämästä teinistä on tehty todella ärsyttävä. Nasaali-äänellä puhuva korostetun stereotyyppinen OMG-pissis on kuitenkin kaikessa rasitta-vuudessaan herttainen ja empaattinen. Kaikista aikamme ikävistä ilmiöistä, joista näytelmä kertoo, on yritetty löytää jotain hauskaa ja sympaattista. Onkohan oikeasti hyvä vitsi, että alkoholisti saa joulu-lahjaksi Gin-pullon? Yksittäiset letkaukset ja tilanteet nau-rattavat, mutta noin muuten Nenäpäivä on tylsää katsottavaa. Välillä näyttelijät vain pö-nöttävät lavalla ja jostain syystä koko ajan

TEATTERIN parissa työskennelleen Lauri Maijalan esikoiselokuva Juoppohullun päiväkirja perustuu Juha Vuorisen saman-nimiseen romaaniin, jonka Maijala ehti jo kääntää teatteriversioksikin pari vuotta sitten. Ohjaaja käyttää empimättä teatterin keinoja myös valkokangasdebyytissään. Joonas Saartamo nähdään elokuvan pääalkoholistina Juha Bergina, joka on myös tarinan kertoja. 30-vuotias Juha ei keksi syytä juomiselleen, mutta ei silti aio muuttaa elintapojaan. Kuitenkin hän eksyy AA-kerhoon, jonka vetäjään Tiinaan (Kris-ta Kosonen) hän ihastuu. Tiina yrittää tökkiä Juhaa takaisin elä-vien kirjoihin. Hänen pitäisi raitistua ja hakea töitä, mikä vaikuttaa ylitsepääsemät-tömän vaikealta, koska jokainen työ vaatii kokemusta, eikä hänellä ole kokemusta mistään. Juhan parhaasta ystävästä Kristi-anista (Santtu Karvonen) ei ole apua, sillä hänen mielestään Juhan tulisi vain juoda. Juoppohullun päiväkirja ei kannusta syrjäytymään, vaikka se saakin sen näyt-tämään vaarallisen hauskalta. Temaattiset suuntaviivat voisi vetää brittiläiseen suku-laiselokuvaan Trainspottingiin. Molem-missa päähenkilönä on päihdeongelmainen antisankari, jossa kiteytyy yhteiskunnan ar-vomaailman nurja puoli. Irstaiden otosten ja ylimalkaisen ir-vistelyn taustalta löytyy myös älykkyyttä. Juha Bergin potiessa laskuhumalaa, radios-sa naureskellaan krapulaisille aamuille, eikä Kahdeksan surmanluotia -elokuvankaan parissa voi rentoutua, koska siinä keitetään pontikkaa. Viinankäyttö on suomalaisessa

IHAN oikean elokuvan kokoinen ja nä-köinen Imaginaerum perustuu heavybändi Nightwishin samannimiseen albumiin, jon-ka jokaisella kappaleella on paikkansa myös elokuvassa. Nightwishin nokkamiehen Tuomas Holopaisen visioon pohjaava tarina risteilee todellisuuden ja fantasian välillä. Keskiössä on vanha dementiaa poteva säveltäjä Tom Whitman, joka vuodelepoon jouduttaan palaa unenomaisissa muistois-saan lapsuuteen. Hämyisessä ja vinoutu-neessa unimaailmassa nuori Tom kohtaa uudelleen ne traumat, jotka selittävät hänen myöhempää suhtautumistaan jälkikasvuun-sa. Menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat To-min alitajunnassa kun hän yrittää etsiä kei-noja korjatakseen huonot välit tyttäreensä. Fantasiamaisemat ovat mittasuhteil-taan eeppisiä ja kauniin harmonisesti toteu-tettuja. Unen oikkuja jäljittelevät leikkauk-

set ovat sen sijaan melko yllätyksettömiä, ja muistuttavat liikaa jo nähtyjä trikkejä. Alitajunta ja musiikki eivät itsessään tunne kuvittamisen sääntöjä, mutta elo-kuvamaisuuteen pyrkiminen manipuloi tekijäänsä tavoittelemaan liian selkeitä ja riskittömiä ratkaisuja. Rohkeutta löytyy sen sijaan itse sisäl-löstä, ainakin jos elokuvaa arvioi yhden miehen hengen tuotteena. Päähenkilön ta-rinan kautta on vedettävissä selkeät johto-päätökset Holopaisen sielunmaisemasta. Musiikin kuvittamisen riskit ovat suuria, sillä se ei luonnostaan selitä itse-ään samoin kuin esimerkiksi kirjallisuus. Imaginaerum näyttää, minkälaisesta alita-junnasta Nightwishin musiikki kumpuaa, esittäen samalla visuaalisen mallin musiikin kokemiselle. Musiikkielokuvien joukossa Imagina-erum on kunnianhimoinen ja kiinnostava tuotos, joka varmasti tavoittaa yleisönsä. Muuhun elokuvatarjontaan suhteutettuna se on outolintu, jonka suuren potentiaalin läpi kuultaa ajatus siitä, että musiikkitai-teilija on vain halunnut teettää elokuvan itsestään.

Matti Tuomela

Imaginaerum, ensi-ilta 23.11.

Ohjaus: Stobe HarjuPääosissa: Marianne Farley, Francis X. McCarthy, Quinn Lord, Joanna Noyes, Tuomas Holopainen

kulttuurissa positiivissävytteistä, olivat seu-raukset mitkä tahansa. Alkoholistin elämä on yhtä suurta sirkusta. Taustalla soiva Kerkko Koskisen musiikki alleviivaa kohtausten kaootti-suutta, eivätkä pelleiksi muuttuvat ihmiset jätä mitään epäselväksi. Juoppohullun päiväkirja on hyvä elo-kuva. Ei siksi, että se saarnaisi, selittäisi tai olisi mitenkään superhauska. Kaikella lii-oittelullaan se todistaa hämmentävää risti-riitaa siitä, kuinka alkoholiongelmaiset ih-miset ovat silmissämme ja kulttuurissamme rock-tähtiä silloin, kun heidän kanssaan ei joudu todellisuudessa tekemisiin.

Matti Tuomela

Juoppohullun päiväkirja, ensi-ilta 28.12.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Lauri MaijalaPääosissa: Joonas Saartamo, Johannes Holopainen, Santtu Karvonen, Krista Kosonen

joku hahmoista puhuu puhelimessa. Tarina kuitenkin vie koko juttua eteenpäin ja siksi väliajankin jälkeen viitsii palata katsomoon. Esityksellä on selkeä päämäärä: se ha-luaa saada katsojan ajattelemaan arkeaan uudelta kantilta ja ottamaan myös täysin vieraat ihmiset huomioon. Sanomaa koros-tetaan monella tavalla ja jopa liikaa. Kaikki ystävällisyys ja solidaarisuus pomppaa sil-mille niin räikeästi, että se tuntuu oikeastaan päälle liimatulta. Aivan kuin ystävyyden ilosanomaa yritettäisiin selittää päiväkoti-lapselle. Hassua, sillä läsnä olevasta yleisöstä nuorimmat ovat ehkä 15-vuotiaita.

Johanna Terhemaa

Nenäpäivä, Kansallisteatterin Pieni näyttämö, kantaesitys 7.11.

Ohjaus: Arto af HällströmTeksti: Mikko RimminenRooleissa: Sari Puumalainen, Ylermi Rajamaa, Pirjo Luoma-aho

Stefan Bremer

Sola

r Film

s

KANSALLISTEATTERIN kiertueryhmän Neuvostoliitto-projekti on nyt muokattu koko illan näytelmäksi. Kiertue-esityksen kanssa työryhmä kiersi vanhainkoteja ja nyt vanhusten muistot pohjustavat Neuvosto-liitto-näytelmää. Tarinan näkökulmahenkilö on kol-mekymppinen Sara (Mi Grönlund), joka alkaa haastatella ukkiaan Uskoa (Ilja Pel-tonen). Erityisesti Saraa kiinnostaa Uskon nuoruusvuodet Neuvostoliitossa. Saran isä ja Uskon poika Toivo (Jussi Lehtonen) taas kertoo omia muistojaan 70-luvun opiskeli-jaelämästä Leningradissa. Muistojen kautta käydään läpi kymmeniä vuosia Neuvosto-liiton historiaa suomalaisnäkökulmasta ja samalla herää kysymys, että mikä Saran ja hänen isänsä välillä mättää. Toteutus on näyttelijälle rankka. Neu-vostoajan veistostaidetta muistuttava fysiik-ka lähentelee sirkusakrobatiaa ja roolejakin vaihdetaan hujauksessa. Rytmi vaihtelee miellyttävästi Uskon verkkaisten muis-teloiden ja hektisempien kohtien välillä. Nähtävää riittää ja aikatasot vaihtelevat. Va-lotilanne vaihtuu onnistuneesti aikatasojen mukaan ja lavastuskin myötäilee muuttu-vaa meininkiä. Vaihtuvat roolihahmot ovat toimivia. Näyttelijäkolmikko muuntuu moneksi säilyttäen uskottavuutensa milloin missä-kin hahmossa. Hahmot ovat virkistävällä tavalla kaikki kuin eri maailmoista, mikä rytmittää monitasoista esitystä. Kummankin mieshahmon muistot ja Saran omat perhekiemurat pitävät katsojan kiinnostuksen yllä. Mitä sitten tapahtui, rat-

keaako tilanne? Käsiteltävät aiheet ovat ras-kaita, mutta näytelmästä ei silti puutu huu-moria. Huumori on älykästä ja oivaltavaa, osa vitseistä ei tosin tunnu perustelluilta. Neuvostoliitto on rakennettu tunne-pitoiseksi esitykseksi, joka huvittaa, suret-taa, ihastuttaa ja hämmentää. Tunnelmaa luodaan niin näyttelijäntyön keinoin kuin valo- ja äänimaailman avulla sekä tyylik-käillä taustaprojisoinneilla. Neuvostoliitto jää mieleen vaikuttavana esityksenä ja pistää pohtimaan, niin mennyttä suurvaltaa kuin omia perhesuhteitakin. Niin hypervaltio kuin ihmissuhdekin voi perustua valheille.

Johanna Terhemaa

Neuvostoliitto, Kansallisteatterin Willensauna, ensi-ilta 9.11.

Ohjaus: Juhana von BaghRooleissa: Mi Grönlund, Ilja Peltonen, Jussi Lehtonen

elokuva

elokuva

Lisää arvioita osoitteessa cult24.fi

Arvio 1/5

Arvio 5/5

Arvio 3/5

Arvio 2/5

21CULT24

MA

GA

ZIN

E

Joulukuu 2012 ArviotArviot

kuvataide

kuvataide

teatteri

Dokumentaarista taidetta

KAIKKIEN aikojen tunnetuimman näytelmäkirjailijan merkkiteos, William Shakespearen Hamlet. Näytelmä, josta on vuosisatojen kuluessa nähty jos jonkinmoi-sia tulkintoja ja josta jokaisella läntisen maailman ihmisellä on jokin mielikuva. Helsingin kaupunginteatterin tulkinta heittää Hamlet-kliseet roskikseen. Teksti noudattelee kyllä uskollisesti Veijo Meren vanhaa suomennosta, mutta joitain mo-derneja lisäyksiä on tehty ja jotain vanhaa poistettu. Esimerkiksi sille pääkallolle ei puhella. Teos myös näyttää uudelta. Lavalle on rakennettu kerrostalo, jonka ikkunoista 2000-luvun pukuihin sonnustautunut hovi-väki tarkkailee tapahtumia. Näyttämölle on tuotu myös ruumishuone, jonka kaappei-hin näytelmän hahmot päätyvät. Teosta on vauhditettu musiikkiosuuksilla ja tyylilajit vaihtelevat espanjalaisesta iskelmästä anar-kistiseen punk-meininkiin. Eero Ahon Hamlet on mahtava. Hän tuo oivallisesti esiin Hamletin synkän hah-mon humoristista puolta ja täyttää läsnä-olollaan koko suuren näyttämön. Esko Salmisen näyttelemästä Claudiuksesta on tehty irstas ja vastenmielinen. Hän näyttää-kin sutenööriltä pienine aurinkolaseineen ja istuu rehvakkaasti valtaistuimellaan. Tiia Lousteen kuningatar Gertrud taas muistut-taa ilmeettömyydessään häiritsevällä tavalla Twilight-elokuvien hahmoja. Vaikka Hamletin hahmo puhuttelee yleisö vähän väliä, tuntuu toisinaan kuiten-kin siltä, että näyttelijät pitävät omaa kivaa ja näyttelevät keskenään, eivät siis katsojil-le. Välillä esitys lipsahtelee myös patsastelun

puolelle. Muuten esityksessä on runsaasti tekemisen meininkiä ja elämän makua – vaikka ruumishuoneelle koko ajan kanne-taankin lisää porukkaa. Tarina on entuudestaan tuttu, mutta kiinnostava näyttämösovitus pitää mielen-kiinnon yllä. Väliajalla jokunen vanhempi pariskunta kuitenkin poistuu teatterista. Ei tainnut tosiaan olla ihan se perinteisin Hamlet.

Johanna Terhemaa

Hamlet, Helsingin kaupunginteatterin Suuri näyttämö, ensi-ilta 21.11.

Ohjaus ja sovitus: Kari HeiskanenRooleissa: Eero Aho, Esko Salminen, Tiia Louste

Uuden ajan HamletTyyntä ja rauhaaESPANJALAISEN Jaume Plensan (s.1955) voimakkaat ihmisveistokset täyttävät EM-MAn näyttelysalin harmonisesti. Koko-naisvaikutelma näyttelystä on ehyt ja rau-hallinen. Veistoksen henkivät tyyneyttä ja läsnäoloa. Ihmisaihe ja universaalit suuret teemat, kuten rakkaus ja henkisyys toistu-vat veistoksissa. Plensa käyttää teostensa osana myös valoa ja suuret valaistut ihmishahmot aset-tuvat vasten museon ikkunoista näkyvää marraskuista maisemaa. Plensan EMMAan suunnittelema näyttely osuukin vuoden-ajan puolesta juuri oikeaan kohtaan. Myös näyttelyarkkitehtuuri tukee veistoksia hie-nosti ja näyttelyn valaistusratkaisut salli-vat yksittäisten töiden nousta hyvin esiin. Teokset ajoittuvat vuosille 2004–2012. Vaikuttavimmillaan Plensa on ihmis-kehoa ja ihmiskasvoja suureen kokoon työs-täessään. Näyttelysalia hallitsee näyttelylle nimenkin antanut Unelmien ympäröimänä (2009) installaatio. Epoksihartsista, lasi-kuidusta ja ruostumattomasta teräksestä rakennetut valtaisat päät ovat vaipuneet ajatuksiinsa. Ympärillä on marmorikiviä ja päät kylpevät eteerisessä valossa. Kasvoilla on levolliset ilmeet ja erilaisia sanoja. Itse koin sanat tarpeettomiksi, kasvojen ilmeet olisivat itsessään olleet riittävän ilmaisuvoi-maisia. Tekstin käyttö osana veistoksia tois-tuu myös muissa töissä. Välillä sanat jäävät vain merkeiksi, joita ei jää tarkemmin poh-timaan. Toisaalta niiden kautta voi monen veistoksen kohdalla saada paremmin kiinni siitä, mitä tunnetilaa taiteilija on pyrkinyt kuvaamaan. Osin sanat siis myös lukitsevat

Cult24

kuvataide Värejä ja ilmavuutta

Peter White

Otto K

arvonen

ILKKA SUPPASEN (s.1968) lasiteokset leikittelevät materiaalilla rohkeasti. Design ja taide yhdistyvät saumattomasti Galerie Forsblomin Broken-näyttelyssä, joka pääsee hienosti oikeuksiinsa valoa tulvivassa näyt-telytilassa. Suppasen teokset ovat tyylikkään eleettömiä. Värittömän lasin olemus tulee hienosti esiin sarjallisissa kokonaisuuksissa, joskin toisto ja töiden samankaltaisuus syö-vät hieman töiden tehoa. Näyttelyn nimi Broken toimii teosten tulkinnan avaimena hieman osoittelevasti. Suppasen uniikit lasiteokset eivät kuiten-kaan jää ilmeiselle tasolle. Miltei jokaisessa lasiteoksessa on pieni punainen täplä lasin sisällä. Täplät ovat kuin veripisaroita tai gallerioiden punaisia pieniä tarroja, jotka kertovat, että teos on myyty. Yllättävän pieni ele, punainen täplä, nostaakin töiden kiinnostavuutta hurjasti. Galerie Forsblomin toisessa päädys-sä on esillä brittiläisen Mark Francisin (s.1962) suurikokoisia maalauksia. Satel-lite-näyttely ammentaa tieteen ja tekno-logian kuvastosta. Maalaukset vaikuttavat jättimäisiltä suurennoksilta mikroskoop-pisen pienistä asioista tai kuvauksilta tun-temattomista järjestelmistä. Koska kuvien viittaussuhde todellisuuteen ei kuitenkaan ole selkeä, syntyy töihin mystisyyden tuntu. Öljyvärillä ja akryylillä maalatut työt ovat viimeisteltyjä ja hillittyjä sekä keskenään hyvin samanlaisia. Kenties siksi ne tuntuvat myös hieman etäisiltä. Kiinnostavimmiksi nousevatkin hieman pienemmät maalauk-set, jotka on ripustettu omaan pieneen sa-liin. Ne muodostavat intiimimmän tilan ja

pintojen hienovaraiset rakenteet pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Suuremmat maalaukset rakentuvat tois-ton ja värin varaan. Mustat seittimäiset ku-viot sekä värikkäät viivat nivovat maalauk-set yhteen. Francisin maalaustapa etäännyt-tää maalin materiaalisuutta ja teosten pin-nat ovat hyvin valokuvamaisia. Maalauksis-sa on voimakas pysähtyneen liikkeen tuntu ja osa teoksista tuokin mieleen ruuhkaiset kaupungin kadut valokiiloineen ja ohi su-jahtavine autoineen. Maalausten keskinäinen yhdenmukai-suus ja teosten melko suuri määrä luovat galleriasta tilallisesti jännittävän. Siinä mis-sä Suppasen työt lumosivat ilmavuudellaan ja aineettomuudellaan, Francis pelaa värillä ja koolla.

Amanda Manner

Ilkka Suppanen: Broken ja Mark Francis: Satellite, Galerie Forsblom 6.11.–6.1.

töiden tulkinnan tiettyyn suuntaan, enkä siksi nähnyt niitä aina tarpeellisina. Hyvin suurten ihmisveistosten vas-tapainona näytteillä on myös hauraita ja hienovaraisia hahmoja. Lilliputti (2011) ja Siluetit (2011/2012) ovat pienemmän mit-takaavan teoksista kiinnostavimpia. Teos-ten koon ja materiaalin moninaisuus tekee näyttelystä kiehtovan. Mukana on veistoksia niin pronssista kuin paperistakin. Kaikissa Plensan teoksissa käsitellään kuitenkin sa-moja kysymyksiä ihmisenä olemisesta, joten temaattisesti näyttely on hyvin ehjä.

Amanda Manner

Jaume Plensa: In the Midst of Dreams, Unelmien ympäröimänä, EMMA, 14.11.–27.1.

KIASMAN Tosi kyseessä -näyttely jäsen-tää kiinnostavasti taiteen ja todellisuuden suhdetta. Kiasman kokoelmista temaatti-sesti rakennettu näyttely kysyy, miten taide kommentoi ja muokkaa todellisuutta ja kuinka taiteen keinoin voi esittää väitteitä ja havaintoja maailmasta. Teokset eivät ole tieteellisen tarkkoja analyysejä havainnoita-vasta ilmiöstä vaan ennemminkin huomi-oita ja keskustelunavauksia. Nämä teokset eivät jää roikkumaan käsiteavaruuteen vaan keskustelevat rohkeasti niin näyttelyvieraan kuin toistensakin kanssa. Yksityinen ja yleinen taso risteävät näyttelykokonaisuudessa hienosti. Aikai-semmin muun muassa nuoren miehen kipeän kaunista rakkauselämää sattuvasti kuvannut Jari Silomäki on saanut runsaasti tilaa installaatiolleen, jossa päiväkirjatekstit kohtaavat maailmanhistorian suurtapahtu-mat. Luonnontieteelliseltä kivikokoelmalta näyttävä sarja viittaa hauskasti museoinsti-tuution luokittelun ja esillepanon perin-teeseen. Nopeasti vilkaistuna teos näyttää vain riviltä tavallisia kiviä. Lähempi tarkas-telu kuitenkin osoittaa, että kivet ovatkin taidokkaasti paperille maalattuja akva-relleja, jotka on taiteltu kolmiulotteiseen muotoon. Maija Närhisen Ranta (2008) muistuttaa, etteivät asiat aina ole sitä mil-tä näyttävät. Akvarellin herkkyys yhdistyy oivaltavasti kiven kovuuden ja kylmyyden tuntuun. Perttu Saksan muotokuvamaiset valo-kuvat vanhoista täytetyistä apinoista huu-maavat esteettisyydellään. Pinta on loppuun asti hallittu ja viimeistelty, mutta täytetyn

apinan katse pakottaa monimutkaisten kysymysten ääreen. Saksan valokuvien am-bivalentti tunnelma vetää hienosti yhteen näyttelyn tematiikkaa. Dokumentointi ei näyttäydy objektiivisena vaan siinä on kyse aina myös valtasuhteista. Otto Karvosen Muukalaispalatsi-lin-nunpönttömallisto (2010–2011) esittelee eurooppalaisia säilöönottokeskuksia. Nämä keskukset on rakennettu linnunpönttöjen kokoluokkaan taidokkaasti. Karvonen panee katsojan kurkistelemaan nukkeko-timaisiin säilöönottokeskusten pienois-malleihin samanaikaisesti uteliaana, että kiusaantuneena. Erityisen vahvan näytte-lystä tekeekin se, että katsoja joutuu aidosti pohtimaan teosten äärellä suhdettaan nii-den käsittelemiin aiheisiin.

Amanda Manner

Tosi kyseessä, Kiasma, 2.11.–10.3.

t n n

t -

Arvio 5/5

Arvio 4/5

Stefan Bremer

Arvio 4/5

Arvio 3/5

vain sallittuja menoja

CULT24

MA

GA

ZIN

E

Marraskuu 2012 23

lapsiperheille

HelStrips Kuvia kaupungilta

Miten paljon monikielisyyden takia kulutetaankaan ylimääräistä maalia.

Pauli Jokinen

Testaa oletkoCULTurelli

VAST

AU

KSE

T

V

AIK

EAT

M

EDIU

M

HEL

POT

Tulokset: 1-4 pistettä: aloittelija, 5-8 pistettä: harjaantunut, 9-12 pistettä: culturelli

ettekö te tiedä kuka minä olen?

Olen to*

Helsinki: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Tiketti, Kaapelitehdas, Korjaamo, Ryhmäteatteri, KokoTeatteri, Bio Rex (LippuRex), Nosturi, Ateneum, Taidehalli, Arkkitehtuurimuseo, Kiasma, Valokuvataiteen museo, Hotelli- ja ravintolamuseo, Teatterimuseo, Sinebrychoffi n taidemuseo, Galleria G, Galleria Dix, Yliopiston pääkirjasto (Kaisa-talo), Vuotalo, Malmitalo, Kanneltalo, Kirjasto 10,

Töölön kirjasto, Viikin kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto, Kallion kirjasto, Pohjois-Haagan kirjasto, Etelä-Haagan kirjasto, Jakomäen kirjasto, Kontulan kirjasto, Vallilan kirjasto, Maunulan kirjasto, Oulunkylän kirjasto, Pitäjänmäen kirjasto, Malminkartanon kirjasto, Vanhan kuppila, Ravintola Kookos (Teak), Corona Baari, Kaisla, Aschan Cafe Jugend, Ravintola Ilves, Pop & Jazz Konservatorio, Cafe Giovanni, Robert’s Coffee (Sähkötalo), Kauppakeskus Kluuvi, Hakaniemen metroasema,Ympyrätalo, Kaisaniemen metroasema, Sörnäisten metroasema, Itis-kauppakeskus, S-market (Ruoholahti), Kauppakeskus Ruoholahti, S-Market Sokos keskusta, K-Supermarket (Kampin keskus), Fennian kortteli, Kauppakeskus Arabia, Kauppakeskus MalmiNova, Kauppakeskus Ristikko. Espoo: Sellon kirjasto, Entressen kirjasto, Espoon kulttuurikeskus, Kauppakeskus Iso Omena, Kauppakeskus Heikintori, Kauppakeskus Galleria, Kauppakeskus Länsikeskus. Vantaa: Tikkurilan kirjasto, Myyrmäki-talo, Kauppakeskus Jumbo, Kauppakeskus Tikkuri, Ravintola Pormestari.

Olen Jarno Vesala, 35-vuotias kuvataiteilija. Minut valittiin Vuoden nuorek-si taiteilijaksi 2013. Valinta tuli puun takaa ja tun-tui oudolta. Olin ajatellut, että aika on osaltani jo mennyt. Onhan ole-massa vitsi, että kuvataiteilijat ovat nuoria kunnes täyttävät 35 vuotta. Valmistuin kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2004. Kuvataiteen suhteen olen kaikki-ruokainen. Hakeudun installaati-oiden pariin, mutta olen yhtälailla kiinnostunut esimerkiksi maalaus-taiteesta, vaikka en sitä voisi itse tehdäkään, sillä suunnittelen ja hahmottelen teokset pitkälle val-miiksi päässäni tiettyyn tilaan. Kuvataide on pyörinyt mukanani jo pienenä askartelun, piirtämisen ja sarjakuvien merkeissä. Vanhempana mukaan tuli muita ilmaisumuotoja, kuten teatteri ja musiikki. Yhdistelen veistoksissani ääntä ja videota, koska olen aina ollut kiin-nostunut tarinankerronnasta. Ääni ja video tarjoavat yllätyksiä katso-jille ja niitä hyödyntämällä katsoja käyttää enemmän aisteja. Inspiraation teoksiini saan mis-tä vain. Nukkumaan mennessä ja

aamulla herätessä. Kun on pakko alkaa tehdä, nuppi asennoituu tie-tylle vaihteelle, ja ympärilleen alkaa katsella toiselle tavalla. Ihailen vanhemman polven tai-teilijoita, jotka ovat onnistuneet säilyttämään töissään tuoreuden, ja joilla on intohimoa ja paloa tehdä taidetta vielä useamman vuoden jälkeenkin. Sellaiseen asemaan ha-luaisin itsekin joskus päästä. Suomalainen nykytaide on mie-lestäni hyvässä jamassa, vaikka sen taloudellinen tilanne on hankala. Museot ja galleriat tarjoavat run-saasti korkeatasoisia näyttelyitä. Olen lähtöisin Raumalta. Nyt asun Nokialla noin vuonna 1936 val-mistuneessa pienessä omakotitalossa. Vapaa-aikani kuluu parivuotiaan lapsen kanssa touhutessa ja pihatöitä tehdessä. Muuten harrastukset ovat tällä hetkellä vähissä, kun on suuri näyttely tulossa. Vuoden nuorena taiteilijana pidän näyttelyn Tampereen taide-museossa ensi kesänä. Näyttely on harvinaislaatuinen tilaisuus, koska Tampereen taidemuseo on suuri tila täytettäväksi. Nyt tiedätte kuka olen.

Jenni Tepsa

1. Mariskan, 2. Nikolai Gogolin, 3. Peter Jackson, 4. Kuusisaaressa, 5. Eero Aho, 6. Giacomo Puccinin, 7. Tapio Liinoja, 8. Lars Sonck, 9. Eteläafrikkalainen, 10. Bernardo Bertolucci, 11. Venetsiassa, 12. Maj Sjöwall ja Per Wahlöö

1. Kenen laulajattaren uusi levy on Kukkurukuu?2. Kenen kirjoittama kirja on Kuolleet sielut (1842)?3. Kuka ohjasi elokuvatrilogian Taru sormusten herrasta?4. Missä Helsingin saaressa sijaitsee Didrichsenin taidemuseo?

5. Kuka näyttelee nimiosaa Helsingin Kaupunginteatterin uudessa näytelmässä Hamlet? 6. Kenen säveltämä ooppera on Madame Butterfl y (1904)?7. Kuka näytteli Tapio Rautavaaraa elokuvassa Kulkuri ja Joutsen (1999)?8. Kuka arkkitehti suunnitteli Kallion kirkon?

9. Minkä maalainen on Nobel-palkittu kirjailija J. M. Coetzee?10. Kuka ohjasi elokuvan Fasisti (1970)?11. Missä kaupungissa on Peggy Guggenheim -museo?12. Kuka aviopari kirjoitti komisario Beck -dekkarit?

Ella ja metsän kaveritELOKUVA. Joukuussa saa ensi-iltansa kaksi koko perheen elo-kuvaa. Metsän tarina on elokuva suomalaisen metsän asukkaista. Pääosissa ovat karhut, hirvet, pöl-löt, sammakot ja muurahaiset. Ella ja kaverit tuovat valko-kankaalle Timo Parvelan lasten-kirjojen sankarit. Elokuva perus-tuu kirjaan Ella ja Äf Yksi.

Metsän tarina sekä Ella ja kaverit ensi-illassa 28.12.

FotosoppailuaTANSSI. Ala-asteikäisille suun-nattu nykytanssiteos kertoo sopparavintolasta, joka tarvitsee kipeästi uusia tarjoilijoita. Ra-vintolan siivooja koittaa siipi-ään uudessa ammatissa, mutta siitä vasta soppa syntyy. Esityk-sen kesto 40 minuuttia.

Fotosoppa, Kansallis-ooppera 12.–14.12.

Urpon ja Turpon jouluTEATTERI. Espoolaisen lasten-teatteri Hevosenkengän ohjel-mistossa on tuttu joulunäytelmä Urpon ja Turpon joulu. Nukke-teatteriesitys on suunnattu yli 3-vuotiaille. Esityksen kesto 45 minuuttia.

Urpon ja Turpon joulu, Teatteri Hevosenkenkä, esitykset 1.12.–6.1.

Piilometsän soittimetMUSIIKKI. Soitinsatukonser-teissa Piilometsän väki tutustut-taa lapsiyleisön Radion sinfo-niaorkesteriin ja sen soittimiin. Konsertissa kuullaan RSO:n ajankohtaista ohjelmistoa ja se on suunnattu 4–7-vuotiaille.

Piilometsän soitinsatu, Musiikkitalo 13.12.

* Haastateltava keksi itse otsikon

Ella ja kaverit

Urpon ja Turpon joulu

ELLEmaksaatilauksen

postimaksun

Tunnus: 5000049Info: E300003 VASTAUSLÄHETYS

Arvonnan säännöt: Vastaajat osallistu-vat Aller Media Oy:n (AM) järjestä

j-

mään arvontaan, jossa palkintona on y j j

5.000,00 € puhtaana käteen. Arvonj pj

ta suoritetaan 29.3.2013 ja siihen osallis

p-

tuvat kaikki 25.3.2013 mennessä vasj

-tanneet. Osallistuminen ei edellytä tilaamista. Kaikki arvontahetkellä voi

y-

massa olevat AM:n kestotilaukset ovat automaattisesti mukana arvonnassa. Voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilö-kohtaisesti. Arvonnan voittajan nimi

j

voidaan julkaista AM:n lehdissä tai jj

internetsivuilla. Arpajaisveron maksaa j

AM. AM:n henkilökunta perheineen ei p jp j

voi osallistua arvontaan.

Tarjous koskee kotimaan tilauksia sekä uusia tilaajia eli talouksia, joissa ei ole ollut ELLE-lehden tilaajia viimeksi kuluneiden 6 kk:n aikana. Tarjous on voimassa 31.1.2012 asti. Antamiasi yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa Aller Media Oy:n ja sen yhteistyökumppaneiden suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Halutessasi voit kuitenkin kieltää yhteystietojesi käytön/luovutuksen ilmoittamalla siitä Aller

j j jj j j j j y y jj j y y j

Media Oy:n asiakaspalveluun: Aller Media Oy/Asiakaspalvelu, Pursimiehenkatu 29y j y j y y ppj y j y y pp

-31 A, 00150 Helsinki, puh. 020 1500 889. Varaamme mahdollisuuden toimittaa kaupanpäällisen tilalle toisen vastaavan y y j yy y j y

tuotteen, mikäli kysyntä ylittää varaamiemme tuotteiden määrän. Tuote toimitetaan kuukauden kuluessa tilausmaksun saapumisesta. Emme lähetä noutamatta jääneitä tilaajalahjoja uudestaan.y p y pp y p p p pp p p

Etunimi Sukunimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Haluan saada uutisia, tarjouksia ja tietoa tapahtumista Allerilta ja sen valitsemilta yhteistyökumppaneilta sähköpostitse osoitteeseen:

Kyllä kiitos! Haluan saada uutisia, tarjouksia ja tietoa tapahtumista Allerilta ja sen valitsemilta yhteistyökumppaneilta tekstiviestinä.

250/200361

Allekirjoitus (alle 18-v. huoltajan) Puhelinnumero

Ei kiitos, en tällä kertaa tilaa, osallistun vain arvontaan. Maksan tällöin postimaksun itse.

KYLLÄ KIITOS! Tilaan 5 kk:n ELLE-lehdet (5 nroa) kestot tilauksena tarjoushintaan vain 19,90 € (norm. 34,10 €norm 34 10 €)!

Saan kaupan päälle Tiia Vanhatapion ELLEn tilaajille suunnitteleman kosmetiikkalaukun sekä Make Up Storen ripsivärin ja luomivärin! (yhteisarvo 93,90 €).

Osallistun arvontaan ja voin voittaa 5.000,00 €shoppailurahaa.

Tilaukseni jatkuu aina edullisena kestotilauksena kulloinkin voi-massa olevaan hintaan. Kestotilaus on jatkuva ellei sitä erikseen

jj

irtisanota.

ELLEn pikkujoulutarjous Cult24-lukijoille!

Tilaa NYT!5 kk VAIN

+ upea lahja19901990

(norm. 34,10 €norm 34 10 €)

TILAA HETI!

VVVVVVVaaa aaaaaa jaa vvvooi aaaaVaVasasstataaaa jaja vovooiitata5555.000000000,,0000000 €€5.5.0.00000,0,0,000 €sshohooppppailurarahahaaaa!

VVVV j i

+

Arvo 59,90 €

Arvo 34,00 €

KAUPAN PÄÄLLE SAATVVVaaaaannnnnnhhhhhhaaaaaaaaaaatttttaaaaappppppppiiiioooonnnnn ssssssuuuuuunnnnnnnnnnnnniiiitttttttteeeellleeeemmmaaaannnn TTTTTTTTTTTiiiiiiiiiiiiiiiiiaaaaaaaa VVVVVVVnnnnn kkkkkkkkooooossssmmmmeeeeetttttiiiiiiiiikkkkkkkkkkkkkkkaaaaalllllaaaaaauuuuuuukkkkkkkkuuuuuuuunnnnnn sekkkkääää uuuuuupppppppppeeeeeeeeeaaaaaaaaannnnee UUUUUppppppp SSSSSSSttttoooooorrreeeennnnn riipppppsssiiiiiivvvvvvvääääääärrrriinn jjaaaa MMMMMMMaaaaaaakkkkkkkeeeeeeeeevvvvväääääärrriiiinnnnnn!!!! llluuuuuoooooooooommmmmmmmmiiiiivvsssaaaaaaaarrrrvvvoooooo 999999933333,,,,,9999999900000000 €€€€€€..YYYYYYhhhhhhttttteeeeeeiiisss

TILAA NETISTÄ: www.elle.fi/tilauksetTILAA TEKSTIVIESTILLÄ! Lähetä viesti: ELLE 352 numeroon 17271 (Palvelu toimii normaalin tekstiviestin hinnalla.)

TILAA PUHELIMITSE: 0203 11661 (24 h/vrk) Tilaustunnus: 200361

Tilaustunnus: 200361