14. tiistaina 3 p. maaliskuuta 1908 klo 11 a. p.1908.pdf142 istunto 3 p. maaliskuuta 1908....

142 Istunto 3 p. maaliskuuta 1908.

kunnallisvaliokuntaan. Toimitus- ja tarkastusvaliokuntiin on kum-paankin asetettava 9 varsinaista ja 9 varajäsentä ja kunnallisvalio-kuntaan 16 varsinaista ja 8 varajäsentä. Ehdokaslistoja näitä vaalejavarten otan vastaan huomena säätytalolla, jossa olen sitä vartentavattavissa 10—u a. p. Vaali toimitetaan klo 3 päivällä.

Seuraava istunto on ensi tiistaina kello n a. p.

Täysi-istunto päättyy kello 2,47 i. p.

Pöytäkirjan vakuudeksi:F. W. Kadenius.

14. Tiistaina 3 p. maaliskuuta 1908klo 11 a. p.

Nimenhuudossa merkitään poissa oleviksi ed. Castren, Hjelt,Huotari, Merivirta, Mömmö, Neovius, D., Oljemark, ja Paasikivi.

Ed. Huotari ja Dagmar Neovius ilmoitetaan olevan yksityistenasiain takia estetyt saapumasta istunnon alkuosaan ja ed. Hjeltsairauden takia estetyksi saapumasta istuntoon. Ed. Nevanlinnainnoittaa, että hän kotonaan tapahtuneen sairaudentapauksen takiaon estetty saapumasta; ed. Oljemark ja Mömmö saavat yksityistenasiain takia vapautusta tämän päivän istunnosta; ed. Laine, Vilhosamoin huomispäivän istunnosta; ed. Kalliokorpi saa lääkärintodis-tuksen nojalla sairauden takia vapautusta yhden viikon ajaksi jaed. Antila yksityisten asiain takia tämän viikon loppuosaksi.

Valiokuntien jäseniä.

Ilmoitetaan että valitsi] amiehiltä on saapunut tieto viime lauan-taina helmikuun 29 p:nä toimitetuista valiokuntien vaaleista, jonkasihteeri lukee. Valitut ovat:

Kunnallisvaliokuntaan

varsinaisiksi jäseniksi: ed. Kirves, Valjakka, Merinen, Tikkanen,M. Hoikka, Lehtinen, Lindroos, Wiljakaiaen, Kivioja, Ripatti, Sippo-nen, Torppa, Wiljomaa, Kiiskinen, Gustafsson ja Hedberg.

Valiokuntien jäseniä. 143

varajäseniksi: ed. Koskinen, A. Suomalainen, Paunu, Riihelä,Kivilinna, Tuunainen, Lepistö, ja Slätis;

Toimitusvaliokuntaan

varsinaisiksi jäseniksi: ed. Sulo Wuolijoki, Tanner, Paasivuori,Rissanen, Setälä, Käpy, Rapola, Torppa ja Cederberg;

varajäseniksi: ed. Eloranta, Sirola, Pärssinen, A. K. IngmanPesonen, Koivisto, Reima, Kares ja Estlander;

Tarkastusvaliokuntaan

varsinaisiksi jäseniksi: ed. Wäinö Wuolijoki, Raunio, Nuorteva,Järvinen, Vikman, Oskari Laine, Rannikko, Wiijotnaa ja A. Neovius;sekä

varajäseniksi: Valfrid Perttilä, Aalle, Turkia, Sillanpää, Luoma,Vuorimaa, Pajari, Hjelt ja Gustafsson.

Eduskuntaesituksiä.

Esitetään ed. Iisakki Hoikan eduskuntaesitys (n:o 4), sisältäväehdotuksen asetukseksi voimassaolevan metsästysasetuksen 23 §:nosittaisesta muuttamisesta (Liitteet V,\, siv. 5),

jonka lukee ed. 7. Hoikka, pyytäen sen lähetettäväksi Laki- jaTalousvaliokuntaan.

" Esitys lähetetään Laki- ja Talousvaliokuntaan.

Esitetään ed. Leppäsen ja Ahmavaaran eduskuntaesitys (n:o25), samasta asiasta (Liitteet V,3, siv. 14),

jonka lukee ed. Leppänen, jalähetetään se Puhemiesneuvoston ehdotuksesta Laki- ja Talous-

valiokuntaan.

Esitetään ed. Tervaniemen y. m. eduskuntaesitys (n:o 16), sisäl-tävä ehdotuksen asetukseksi voimassaolevan metsästysasetuksen 5,14, 23 ja 25 §:n muuttamisesta toisinkuuluviksi (Liitteet V.2, siv. 10),

jonka lukee ed. Tervaniemi, ja lähetetään se Laki- ja Talous-valiokuntaan.

Esitetään ed. Heinisen eduskuntaesitys (n:o 12), sisältävä esi-tyksen asetukseksi, jonka kautta erinäiset §:t voimassa olevassaMetsälaissa muutetaan toisin kuuluviksi (Liitteet IV,ia, siv. 73),

jonka lukee ed. Heininen ja lähetetään se Talousvaliokuntaan.


Esitetään ed. Kalliokorven y. m. allekirjoittama eduskuntaesitys(n:o 26), sisältävä ehdotuksen laiksi metsien suojelemisesta ryöstö-käytöltä (Riitteet IV,n, siv. 67.)

Puheenvuoron saatuaan lausuu:

Ed. Tokoi: Koska ed. Kalliokorvelle on sairauden tähdenmyönnetty vapautusta ja hän siis ei ole täällä saapuvilla, niin minäyhtenä tämän ehdotuksen allekirjoittajista pyytäisin saada esittääsen.

Luettuaan eduskuntaesityksen jatkaa

Ed. Tokoi: Pyytäisin ehdottaa, että tämäkin esitysehdotuslähetettäisiin talousvaliokuntaan samalla kuin pyytäisin eritotenkiinnittää Eduskunnan huomiota tähän edelläluettuun esitysehdo-tukseen, siitäkin syystä, että nämä kysymykset ovat mitä lähimminmeidän maamme kansantaloutta koskevia, sillä onhan maammeyhtenä suurimpana kansantaloudellisena arvoesineenä juuri ennenkaikkea meidän metsämme, jotka nykyään voimassa olevan täydel-lisen yksinomistusoikeuden nojalla mitä arvelutta vimmassa määrässäuhkaavat kadota melkein olemattomiin. Siitä syystä, ja koska eitoistaiseksi tiedetä tai ei läheisessä tulevaisuudessa voida saadaaikaan mitään muuta keinoa tämän tuhoavan metsänraiskauksenestämiseksi, niin täytynee kai Eduskunnan myötävaikutusta toivoaainakin tällaisen asetuksen aikaansaamiseksi, jolla edes hiukan tur-vattaisiin meidän kansantaloudellisen omaisuutemme olemassa olo.Siitä syystä toivoisin, että tämä esitys otettaisiin asianomaisessavaliokunnassa mitä perusteeUisimman ja asiallisimman harkinnanalaiseksi ja toivottavasti saataisiin päätökseen jo tällä Eduskunnantyökaudella.

Keskustelu julistetaan päättyneeksi,ja esitysehdotus lähetetään talousvaliokuntaan.

Vastaus välikysymykseen.

Esitetään ulkopuolella päiväjärjestystä vastauksen antamistavarten ed. Kairamon tekemä välikysymys hallituksen aikeistakruununmetsien asuttamista koskeviin lainsäädäntötoimenpitei-siin nähden.

Vastaukseksi lausuu

Vastaus välikysymyks. kruununmets. asutt. 145

Senaattori Ignatius: Bräs arvoisa kansanedustaja on Edus-kunnan suostumuksella esittänyt minun vastattavakseni seuraavatkysymykset: Onko totta, että hallitus on päättänyt olla antamattanyt alkaneille valtiopäiville armollista esitystä kruununmetsienasuttamisesta, ja jos niin on asianlaita, mikä on ollut syynä siihen;sekä eikö hallitus katso tarpeelliseksi jouduttaa lainsäädäntötoimen-piteitänsä tällä alalla niin, että asia, mikäli Kduskunnan myötävai-kutusta siihen tärvätään, voisi tulla käsittelyn alaiseksi vielä näillävaltiopäivillä.

Ennenkuin ryhdyn näihin kysymyksiin vastaamaan, tahdonantaa muutamia tosioloihin perustuvia tietoja.

Arvoisa välikysymyksen tekijä on oikeassa sanoessaan, että kysy-mys laajojen kruununmetsämaiden asuttamiseksi luovuttamisestaon jo kauan ollut päiväjärjestyksessä. Tunnettua on myös, että 13päivänä lokakuuta 1892 annetun armollisen asetuksen johdostakruununmaita on järjestelmällisesti tutkittu siinä tarkoituksessa,että voitaisiin, sitte kun ne on mitattu ja kartalle pantu, saada sel-ville, paljonko viljeltäväksi kelpaavaa maata niissä on.

Kuinka pitkälle nämä tutkimukset ovat edistyneet, en nyt voitarkemmin ilmoittaa. Mutta tahdon kuitenkin huomauttaa, ettäsuurehko luku kruununmaita jo on senaatin päätöksen mukaansiten jaettu, että viljelyskelpoiset alat on erotettu metsänhoitoa var-ten varatuista osista. Näistä ovat jo muutamat jaetut maatiloiksi,toiset taas on kahtena viimekuluneena vuonna ainoastaan sillätavalla jaettu, että viljeltäväksi määrätty maa on erotettu ja jätettykäyttämättä, siksi kuin uusi asetus kruununmetsien asuttamisestasaattaa tulla annettavaksi. Esimerkiksi mainittakoon, että nVaasan läänin kruununmaasta on viljeltäväksi lohkaistu 24,218hehtaaria. Vaasan läänin kruununmetsissä on niinmuodoin ei aivanpieniä asutukseen sopivia aloja.

Huomattava on kumminkin että nämä,, enimmäkseen lääninitäisessä ja koillisessa puoliskossa olevat maat, ovat etäällä läänintaajimmin asutuilta seuduilta ja siis jäävät sikäläisen lukuisan ti-lattoman kansanluokan suurimmalle osalle enemmän tai vähemmänsaavuttamattomiksi. Samaa on vieläkin suuremmalla syyllä sa-nottava niistä kruununmetsistä, jotka ovat Turun ja Porin lääninpohjoisimmassa kulmassa sekä Kuopion läänin itärajalla. Tarkas-taessa kruununmetsien levenemistä maassamme huomaa, ettäniiden asuttavaksi luovuttamisesta yleensä ei voi olla suurta etuasille tilattomalle väestölle, joka asuu Uudenmaan läänissä, suurim-massa osassa Turun ja Porin lääniä sekä Hämeen, Mikkelin, Viipurinja Kuopion lääneissä ja että Vaasankin läänissä, jossa viljelyssuh-teet kuitenkin näyttävät suotuisimmilta, ainoastaan vähäinen osamainittua kansanluokkaa voisi täten saada omat asuinpaikkansa.Ei ole näet luultavaa, että etäämmältä, verrattain väkirikkailta

10


seuduilta, ruvettaisiin suuremmassa määrin siirtymään näillemetsämaille. Siihen ne eivät uutisviljelijöille tarjoa riittävää hou-kutusta, semminkin kun suuri määrä kruununmetsätorppia jo onottanut siellä olevat paraat viljelysmaat haltuunsa. Tällä ei kiel-letä sitä, että kruununmetsien osittaisella asuttavaksi luovuttami-sella on maassamme ja erittäinkin laajan Oulun läänin viljelemiseennähden yleisempi kansantaloudellinen merkitys. Mutta selvää onkuitenkin, että kysymys oman maan ja omien kotien hankkimisestalukuisalle tilattomalle maalaisväestölle ei ole ratkaistavissa joihinkinmäärättyihin paikkoihin kohdistuvilla toimenpiteillä. Tähän tarvi-taan valtion ja yhteiskunnan puolelta paljoa suurempia uhrauksiaja paljon perinpohjaisempia toimenpiteitä.

Tästä vakaumuksesta senaatti on johtunut ensin ottamaan kä-siteltäväkseen tuon koko maamme käsittävän kysymyksen tilatto-man maalaisväestön maanhankinnan helpottamisesta sekä valmista-maan sitä koskevan esitysehdotuksen nykyisille valtiopäiville.

Se, mitä tässä on esiintuotu, selittää, miksei senaatti ole katsonutkruununmetsien asuttamiskysymyksen olevan asetettavan ensimäi-selle sijalle. Mutta ne syyt, minkä tähden senaatti tätä nykyä eiensinkään ota tätä kysymystä ratkaistavakseen, tahdon nyt mainita.

Edelliseltä ajalta ratkaisematta jääneiden asiain joukossa olimyös eräs mietintö kruununmetsämaiden asuttamisesta, jonka olivalmistanut tilattoman väestön alakomitea, jossa arvoisa välikysy-myksen tekijä itse oli jäsenenä. Siihen mietintöön sisältyvä lakieh-dotus on rakennettu sille periaatteelle että kruununmetsissä oleviatiloja ei ole annettava viljelijöille omistusoikeuksin vaan ainoastaantarkemmin määrätyillä vuokraehdoilla. Tämä periaate, jonka tar-koituksenmukaisuuden puolesta montakin syytä voidaan mainita,vaikuttaa kuitenkin sen, ettei asiata koskevaa asetusta voida laatia,ottamatta huomioon maanvuokrasta annetun yleisen lain määräyk-siä, joka laki nykyään on eduskunnan käsittelyn alaisena.

Senaatti on sentähden ollut sitä mieltä, että ehdotus asetukseksikruununmetsien luovuttamisesta asuttaviksi on lykättävä toistai-seksi, siihen asti kuin edellämainittu laki on saatu aikaan. Mitäänestettä uutisviljelystyöue ei siitä synny, syystä että nykyiset edulli-set ehdot kruununmetsätorppien ja uutistalojen perustamiseen näh-den ovat edelleenkin voimassa. Sen todistukseksi mainittakoon,että vuodesta 1892 alkaen noin 400 uudistaloa on kruununmaillaperustettu, sekä että viimeksi kuluneina kuutena vuotena on 713uutta kruununmetsätorppaa syntyny* Sitä paitsi on useita kruunun-mailla olevia soita ja nevoja tutkittu ja kruunun kustannuksellakuivatettu sekä viljelykselle luovutettu. Välikysymyksen tekijäon lausunut, että tarpeelliset valmistukset kruununmetsien asutta-mistoimenpiteiden toteuttamiseksi jo ovat päättyneet, ja tarkoittaakai näin n. k. alakomitean valmistamaa asetusehdotusta. Mutta

Vastaus välikysymykseen kruununmets. asutt. 147

minä uskallan luulla, että tämä ehdotus tuskin voinee tyydyttäätulevien uudisviljelijäin ja kruununtorpparien toiveita parempaanoikeudelliseen ja taloudelliseen oikeuteen nähden. Semmoiset sään-nökset kuin että uudet maanviljelystilat annetaan vuokralle aluksikorkeintaan 10 vuodeksi ja asuntotilat 25 vuodeksi kerrallaan;että luopuva asukas ei ole oikeutettu saamaan korvausta tilaanpanemistaan kustannuksista ja työstään; että vuokraaja rikoksistayleistä lakia vastaan saa kaksinkertaisen rangaistuksen s. o. oikeudentuomitseman rangaistuksen lisäksi hän vielä menettää tilankin,semmoiset säännökset näyttävät ylen ankarilta eivätkä saisi yleisenmielipiteen kannatusta.

Nykyisten kruununrnetsätorpparien oikeudellinen asema voi kylläkaivata parannusta. Varmaa on kuitenkin, että heidän torppansaitse asiassa ovat tulleet perintötorpiksi. Vuosien 1897 ja 1901 vä-lillä on ainoastaan kuusi kruununmetsätorpparia häädettyjä viimeksikuluneina viitenä vuotena ei ainoatakaan. Maan kruununrnetsä-torpparien luku oli viime vuoden lopussa 3,895, ja niiden vuokra-maksut tekivät yhteensä noin 40,000 tai korkeintaan 42,000 mark-kaa, s. o. keskimäärin ii å 12 markkaa torpasta, eteläisemmissämaan osissa keskimäärin 26 å 30 markkaa, Kuopion läänissä 9 mark-kaa sekä Iin ja Keuruun tarkastuspiireissä noin 7 markkaa. Kunhuomioon otetaan, että torpparit saavat maksutta puut kruunun-metsistä, ei heitä todellakaan käy katsominen raskaasti verotetuiksi.Päivätöillä ei heitä myöskään rasiteta, semmoisia ei heillä ole. Tor-pat kulkevat niinkuin mainitsin, perintönä, ja vuokra, joka aina 25vuoden kuluttua uudistetaan, jää, ellei aivan muuttamatta, kui-tenkin paikkakunnan olojen mukaan perin alhaiseksi. Epävarmaaon sentähden, tahtoisivatko he vaihtaa nykyistä asemaansa alako-mitean ehdottamaan asemaan.

Syy, miksi ei senaatin mielestä asetusta kruununmetsien asutta-misesta nyt voida antaa tai mahdollisesti jättää eduskunnan käsi-teltäväksi, on siis, että laki maanvuokrasta maalla ensin täytyyolla vahvistettii, ennenkuin uutta vuokralakia kruununmetsätiloi-hin nähden käy antaminen, jota paitsi myös voi olla tärkeänarvoistasaada ensin ratkaistuksi, millä tavalla taloudelliselta kannalta kat-sottuna pienviljelystiloja on muodostettava.

Arvoisa välikysymyksentekijä moitti hallituksen toimettomuuttapuheenaolevassa kysymyksessä. Jos moite olisi syystä tehty, niinminä tahtoisin alistaa hänen itsensä ratkaistavaksi, olisiko sen senaa-tin, jonka jäsenenä hän oli, saatava osakseen jonkun verran tätämoitetta. Minä puolestani katson moitteen kokonaisuudessaanaiheettomaksi.

Mitä tulee metsämaiden antamiseen Kolarissa ja Turtolassa ole-ville tiloille, mainittakoon ainoastaan, että nämä kunnat jo vuonna1884 Kamaritoimituskunnan silloisen päällikön esityksestä saivat


hallitukselta vakuutuksen metsämaiden saamisesta. Annettu lu-paus oli sitova ja täytyi sen, sittenkun kaikki valmistelevat toimen-piteet ovat loppuun suoritetut, tulla täytetyksi.

Keskustelu:

Ed. Kairamo: Siihen aikaan, jolloin nykyinen hallitus saiohjakset käsiinsä, tunnustettiin yleisesti, että melkein kaikilla jul-kisen elämän aloilla oli suunnattoman paljon laimin lyöty ja ettäsen vuoksi se aika, joka oli edessämme, olisi käytettävä tarmokkaa-seen ja monipuoliseen uudistustyöhön. Sokeakin saattoi huomata,että toiveet tässä suhteessa silloin olivat suuret ja palavat, osaksitietysti rajutkin ja ymmärrystä vailla. Mutta siitä huolimatta huudet-tiin uudistusten toimeenpanijoiksi sen suunnan miehet, jotka jovuosikymmeniä olivat olleet määräävinä maassamme ja siinä saaneetosoittaa, mihin he uudistajina kykenivät, miehet, jotka ilmeisestiolivat jotakuinkin tyytyväisiä sen edistyksen laatuun ja mää-rään, joka jo oli saavutettu. Uudistusten ystävät oivalsivat kyllä,että tämä seikka ei tietänyt hyvää, mutta siihen oli kuitenkin siilonitoistaiseksi tyytyminen.

Kolmatta vuotta on sen jälkeen vierinyt ohitse ja meillä lieneejo lupa vähitellen käydä vakavasti tutkimaan, mitä edellytyksiätämä suurten lupausten hallitus todellisuudessa tarjoo hartaastitoivottujen sisällisten uudistusten toimeenpanemisessa ja mitä tosi-asioita me voimme merkitä silloisten loistopuheiden kredit-puolelle.

Yleisesti tunnettua on, että sisällisistä ohjelmakysymyksistämmetärkein on tuo laajaperäinen kysymys tilattoman väestön asemanparantamisesta. Yksi kohta tässä kysymyksessä, nim. hallituksensuhde torppariliikkeeseen, käsiteltiin viime syksyllä yhdessä n. s.Laukon välikysymyksen kanssa ja lienee silloin saanut tarpeellisenvalaistuksen, vaikka Eduskunta muodollisista syistä ei silloin anta-nut asiasta mitään lausuntoa.

Toinen puoli tästä samasta tilattoman väestön kysymyksestäon tänään Eduskunnan käsiteltävänä. Toimenpiteet kruununmet-sien asuttamiseksi. On totta, että tämä kysymys ei ainakaan tois-taiseksi ole läheskään yhtä tärkeä kuin torpparikysymys, mutta seon silti tärkeä kyllä, samalla kuin se on monin verroin yksinkertai-sempi ja helpompi ratkaista kuin tuo toinen. Se on helpompi senvuoksi, että toimenpiteet kruununmetsissä ovat pääasiallisestiriippuvaiset yksinomaan hallituksen harkinnasta ja vapaasta alot-teesta. Ei mitään ristiriitaisia ja arkaluontoisia oikeuksia ja etuja,jotka vaatisivat erityistä tarkkaavaisuutta ja suurta varovaisuuttakuten maanomistajani ja vuokramiesten keskinäiset suhteet vaati-vat. Ei myöskään mitään juurtuneita virkamiesten mukavuuksiaja erikoispyyteitä, jotka ensiksi olisivat voitettavat ja poisraivatta-

Västans välikysymykseen kruununmets. asutt. 149

vät, ennenkuin pääsee uudistuksiin käsiksi. Sen sijaan valmis suun-nitelma, olkoonpa vaikka puutteellinenkin, sankat joukot uudis-asukkaiksi pyrkijöitä, tarpeelliset varat odottamassa, sanalla sanoen:tie mahdollisimman selvä ja suora.

Eduskunnalta hallitus tarvitsee ainoastaan saada uudisasukkai-den hallinto-oikeutta koskevan lain, joka nykyajan kilpailussa jakeinottelussa suojelisi heidän itsenäisyytensä. Hallituksen edusta-jan lausunnosta käy ilmi, että hallitus ei tässä suhteessa aijo pitääkiirettä, vaan nyt kytkee yhteen kaksi niin perin erilaista asiaakuin ovat uusi vuokralaki ja kysymys kruununmetsämaiden asutta-misesta. On todellakin huolestuttavaa havaita, että hallituksenmääräävissä piireissä ei olla paremmin selvillä käsiteltävien asiainluonteesta ja laadusta. Ja minun on pakko sanoa, että jos kamari-toimituskunnan arvoisa päällikkö onkin valmis käsittelemään tätäasiaa sillä tavoin kuin hän on äsken ilmoittanut, niin löytyy tuhansiatoimeliaita maanviljelijöitä, jotka eivät tahdo ottaa tällaista ratkai-sua yhtä tyynesti vastaan, vaan jotka ovat jo perin kyllästyneetsellaiseen uneliaasen asiainkäsittelyyn.

Kun rautatiellä vallitsevia epäkohtia viime valtiopäivillä käsitel-tiin Eduskunnassa, selitti hallituksen arvoisa jäsen, joka oli istunnossasaapuvilla, että hallitus on asettanut komitean näitä epökohtia poh-timaan ja ettei mitenkään voida sanottuihin epäkohtiin kajota,ennenkuin tämä komitea on antamit lausuntonsa. Komitean aset-taminen on tosiaan mukava keino, jolla voidaan toistaiseksi sivuut-taa monenlaisia vaikeuksia, ja komiteain asettaminen onkin nykyi-sen hallituksen toiminnassa miltei jokapäiväinen ilmiö.

Ikävä kyllä, lienee se asia, josta nyt on kysymys, sitä laatua,ettei sitä menestyksellä voida lykätä jonkun komitean niskoille,ei ainakaan tällä hetkellä. Sillä se on jo riittämään asti ollut komi-teain käsiteltävänä: ensiksi alakomiteassa, josta hallituksen jäsen onpuhunut ja joka siitä antoi mietintönsä noin 4 vuotta sitten, myö-hemmin arvatenkin myöskin suuressa agraarikomiteassa, jonkatehtäviin sekin asia kuului, vaikka komitea syystä tai toisesta onkatsonut parhaaksi hajaantua antamatta asiasta lausuntoa.

Tästä huolimatta ei suinkaan ole varmaa, että kyseessä olevaasia lopullisesti olisi pelastunut vielä kerran joutumasta komiteaan.Sillä jos se, niinkuin nyt tapahtuu, kytketään yhteen niin mutkik-kaan, niin monivaiheisen ja riitaisen asian kanssa kuin vuokralakinyt kerran on, niin on sen kohtalo aina epävarma. Ja kun se yhtähyvällä syyllä voidaan yhdistää vielä johonkuhun toiseen kysymyk-seen, niin saattaa tapahtua, että se todellakin lykkäytyy kauvaskintulevaisuuteen. Jos niin käy. on lopulta helppo todistaa, että siihentaas on liittynyt kovin paljon uusia näkökohtia — asioita — peri-aatteita. J a, eräänä kauniina päivänä saamme luultavasti lukealehdistä sen viattoman, pienen uutisen, että hallitus on katsonut hy-


vaksi asettaa komitean, jonka tulee tutkia kysymystä kruununmet-sien asuttamisesta koko laajuudessaan, sekä niinkuin sanat useinkuuluvat, antaa ehdotuksen sellaisiin toimenpiteisiin, joihin asian-haarat saattavat antaa aihetta.

Helmikuulla 1906 pidettiin nykyisen hallitus-aeran ensi huu-mauksessa suureksi ajateltu kokous Turussa nimenomaan Suomenasutuspolitiikan pohtimista varten. Siellä m. m. nykyinen kamari-toimituskunnan arvoisa päällikkö teki selkoa tilattoman väestönmaanhankintarahastosta ja ilmoitti, että hallitus jo oli ryhtynyttoimenpiteisiin, jotta mainittu rahasto tulisi tarkoituksenmukaisestikäytetyksi. Mitkä nämä toimenpiteet ovat, siitä minulla ei oletietoa. Se lienee pysynyt hallituksen salaisuutena, mutta suotavaatosin olisi, että tämä salaperäisyys ei enään jatkuisi. Ja ennenkaikkea olisi tärkeää että hallitus kerrankin merkitsisi kantansaasian halli nta-oikeudellisen puolen suhteen. Sillä nykyisillä uutis-asukkailla, yhtä hyvin kuin uutisasukkaiksi pyrkijöilläkin, on tokioikeus tietää, onko hallituksen aikomus edelleen jättää heidät met-sänhoitajien armoille, tahi onko tarkoitus suoda heille sitä turvaa,joka maan raatajille kohtuuden inukaar ja välttämättömästi kuu-luu. Ja huolimatta siitä lainsäädännöstä, jossa Eduskunnan myötä-vaikutus on tarpeellinen, voisi hallitus tässä asiassa arvatenkintehdä sangen paljon. Se voisi esim. ryhtyä semmoisiin valmistaviintoimenpiteisiin, jotka kaiketi joka tapauksessa kysyvät aikaa,sillä on huomioon otettava, että mikä asutussuunnitelma hyvänsälopullisesti hyväksj^äänkin, niin se on aina vaan suunnitelma, paperi-luonnos, teoria. Olisi suuriarvoista saada käytännöllistä kokemustaesim. siitä, paljoko löytyy halukkaita uutisviljelijöitä eri paikkakun-nilla, saada kokemusta kustannusten suuruudesta ja tarpeellistenjohtomiesten kehittämisestä, kaikki semmoisia asioita, joihin halli-tuksella on täysi valta ryhtyä milloin tahansa.

Hallituksen arvoisan jäsenen lausunnosta pyydän tässä ainoas-taan mainita pari kohtaa. Se lakiehdotus, joka valmistettiin n. k.tilattoman väestön alakomiteassa, on, niinkuin jo olen maininnut,enemmän kuin 4 vuoden vanha. Se tehtiin olosuhteissa, jotka suu-resti poikkesivat niistä, jotka tätä nykyä ovat vallalla, ja useat yksi-tyisseikat saavat siitä helposti selityksensä. Minun käsittääksenisemmoiset toisarvoiset seikat, joihin hallituksen jäsen on kohdista-nut moitteensa ja joista joka tapauksessa saattaa olla erimielisyyttä,eivät kuitenkaan voi selittää sitä, että koko asia jätetään syrjään.

Me olemme viime valtiopäivillä saaneet hallitukselta vastaan-ottaa ehdotuksen vuokralaiksi, johon agraarikomitea oli tehnytvalmistavan ehdotuksen. Mutta hallituksen ehdotus erosi suuressamäärin siitä, mitä agraarikomitea oli ehdottanut. Ei mikään tie-tysti nytkään olisi estänyt, että jos alakomitean ehdotuksessa löy-tyy kohtia, joita hallitus ei hyväksy, se olisi ne oman harkintansa


mukaan parantanut ja siis tässäkin tapauksessa menetellyt samallatavalla, kuin se menetteli agraarikomitean ehdotuksen suhteen.

Yksi seikka, johon hallituksen arvoisa jäsen viittasi, oli se ettäuudisasukas ehdotuksen mukaan saisi kaksinkertaisen rangaistuksen,sen kautta että hän erityisissä tapauksissa menettäisi oikeutensahallitsemaansa maahan Tämä ehdotus, tarkoittaa, mikäli minänyt muistan, sitä koeaikaa, jonka alakomitea katsoi tarpeelliseksi,jotta voisi tapahtua jonkunlainen valinta uutisasukkaiksi pyrki-jöitten välillä.

Hallituksen edustajan lausunnosta käy myöskin selville, ettäuudistalojen erottaminen kruununmaista yhä jatkuu, ja on aiko-mus sitä yhä jatkaa. Kn puolestani voi katsoa tätä seikkaa muutakuin onnettomuudeksi, niin kauvan kuin mitään varsinaista suoje-luslakia ei ole olemassa, joka antaisi näille uudistaloille niin vankanpohjan, että ne voisivat kestää nykyaikaisen ylivoimaisen keinotte-lun heitä ahdistaessa. Myöskin se toimenpide, johon ohimennenvälikysymyksessä viitattiin, nim. kruununmaitten luovuttaminenTurtolan ja Kolarin asukkaille, on sitä laatua, että se mielestäniolisi vallan hyvin voinut vielä lyhemmän aikaa odottaa täytäntöön-panoansa, siksi kun olisi saatu korjatuksi se huutava aukko nykyi-sessa lainsäädännössämme, joka tekee mahdottomaksi ylläpitääajan pitkään yhteismetsiä. Viime valtiopäiville oli hallitus antanutarmollisen esityksensä tämän aukon täyttämiseksi, ja vasta silloinkuin se on tapahtunut, ovat yhteismetsät kyllin suojatut. On vaikeata,näin ollen, keksiä pätevää syytä hallituksen toimettomuuteen elleisemmoiseksi tahdota tunnustaa aivan mieskohtaisia esteitä. Myön-nettäköön tässä suhteessa mielellään, että kun ihminen on tullutmäärättyyn ikään, ei enää ole kohtuullista vaatia, että hän ryhtyisitoimeenpanemaan uusia, suuria suunnitelmia, jotka siihen asti ovatolleet hänelle perin vieraita, ja kenties suorastaan vastenmielisiä.Mutta kieltämätöntä on myöskin, ettei kukaan ole oikeutettu millääntekosyyllä jäämään esteeksi kansan edistymisen tielle. Välttämät-tömät parannukset ja ajanmukaiset uudistukset ovat pantavattoimeen välittämättä yksityisen mukavuudesta, ja sopivan hetkenmenettäminen saattaa sisällisissä kysymyksissä olla yhtä tärkeäkuin rajantakaisissakin.

Puolestani en katso kunnioitettavan kapiaritoimituskunnan pääl-likön selityksiä tyydyttäviksi, ja asian tärkeyteen ja laatuun näh-den rohkenen ehdottaa sen lähettämistä maatalousvaliokuntaan,jotta valiokunta tekisi ehdotuksen perustelluksi siirtymiseksi päivä-järjestykseen.

Senaattori Ignatius: En tahdo pitkittää tätä keskustelua.Olen jo ilmoittanut ne syyt, minkätähden tätä kysymystä elikkä lakiakraununmetsien asuttamisesta ei voi ottaa käsiteltäväksi, ennenkuin


yleinen vuokralaki on määrätty. Tahdon vain oikaista muutamiaväitteitä, jotka herra Kairamö teki. Hän sanoi, että ne ankaratmääräykset, jotka tässä alakomitean laissa olivat, eivät ulottuisienempää kuin koevuoden ajaksi. Minä pyydän kuitenkin huomaut-taa, että asian laita ei ole sellainen, ne koskevat koko heidän aikaansa.Niinpä sanotaan asetusehdotuksen 62 §:ssä: »Kruununmetsätilanasukkaan voidaan julistaa menettäneen vuokraoikeutensa: i:ksijos hän on tuntuvalla tavalla laiminlyönyt 47 ja 48 §:ssä säädetynrakentamis-, kunnossapito-, uudisviljelys- tai ruokkovelvollisuutensatahi ei ole taipunut käyttämään sellaista määräystä kuin 50 §:ssäon mainittu. » 50 § taas sisältää: »Sinä enintäin kymmenen vuodenaikana, joka on ensimäisessä luovutuksessa määrätty, olkoon asukasvelvollinen tarkasti noudattamaan niitä erityisiä määräyksiä, joitatilain yksityisen sekä yhteistenkin tilusten rakentamisesta, viljele-misestä ja käyttämisestä tahi naapuriston yhteisten tarkoitustenedistämiseksi antaa se viranomainen, jonka toimeksi tilain silmällä-pito on uskottu.» Tämä määräys koskee kyllä vain koeaikaa, mutta62 §:n kaikki seuraavat: jos asukas rikkoo sen tai sen säännöksen,jos asukas on käyttänyt yhteismetsää toisin kuin on luvallista, josasukas on saattanut itsensä vikapääksi luvattomaan paloviinanvalmistukseen elikkä mallasjuomani myymiseen, jos asukas on tuo-mittu rikoksesta j. n. e., ne vaikuttavat, että hän paitsi sitä rangais-tusta, minkä hän muutoin saa, kadottaa tilansa.

Toinen asia, josta olisin tahtonut huomauttaa, on se, että herraKairamö ei huomannut sitä, mitä minä nimenomaan sanoin, ettäviimeisinä kahtena vuonna elikkä oikeastaan sinä aikana, jolloinnykyinen senaatti on ollut, maat kyllä on eroitettu kruununmetsiksi,mutta niitä ei ole jaettu eikä niitten käyttämisestä vielä määrätty.Päinvastoin odotetaan juuri uutta lakia siitä kysymyksestä.

Ed. Schybergson: Då jag under början af detta plenum stif-tade närmare bekantskap med denna interpellation, — jag har ickeförut varit i tillfälle att läsa den —, tänkte jag mig, att den likavälsom det otal petitioner och motioner, hvilka blifvit till landtdagertinlämnade, kunde i all stillhet få gå sin väg till utskott för att därvidare beredas. Jag trodde mig finna, att interpellationen framförallt gällde, oni jag så får säga, en ambitionsfråga för den s. k. sub-komitén och dess medlemmar. Vi hafva ju mer pin en gång underden förgångna landtdagen funnit, att medlemmarnas i denna komitéambition är ganska starkt utvecklad, och att den, äfven då någonanledning därtill alls icke förefunnits, stigit upp i en eller .annanform under diskussionen. För min del vill jag gärna unna sub-komitén och dess medlemmar, likasom alla andra människor, alltmöjligt godt och all hjärtetröst, som de möjligen kunna behöfva.Jag gör det så mycketjhellre i fråga om subkomitén, som jag i mångt


och mycket sympatiserar med denna komité och dess syfte.Då jag först tog notis om subkomiténs betänkande, fann jagvisserligen, att där ingick mycket tyskeri, att förslaget förutsattenya myndigheter och mycket skrifveri. Jag fann förslaget ickevara så praktiskt, så ställdt på det verkligas grund, som reformer afdetta slag böra vara. Jag fann med ett ord nog mycket »magister»i betänkandet. Men syftemålet var godt. Mycket arbete var ned-lagdt på detsamma och särskildt lagförslaget, som dock lär hafvauppgjorts af en person utom komitén, tillfredsställde i formellt af se-ende äfven höga anspråk. Och då det gällde tillsättandet af dens. k. agrarkomitén, i hvilket af seende äfven utlåtanden af landtdags-männen infordrades, hörde jag till dem, som med stor bestämdhetyrkade, att flere utaf subkomiténs medlemmar skulle i agrarkomiténinkallas, så att denna sistnämnda skulle kunna tillgodogöra sig deraserfarenhet. De vägrade dock såsom kändt, om icke samt och syn-nerligen, så dock så när som på en, att inträda uti komitén. Ochnär jag sedermera under den sista landtdagssessionen varit vittnetill meningsutbytet emellan agrarkomiténs ordförande å ena sidansamt subkomiténs spiritus rector å den andra, så har jag tänkt mig,att det dock var det lyckligaste, att de undandrogo sig uppdraget.Men, såsom sagdt, jag har i alla händelser mina sympatier för komi-tén och dess syfte och jag tänkte mig därför, att denna interpellationutan vidare åtgöranden, åtminstone från min sida, kunde remitte-ras till utskott. Men när så hr Kairamo uppträdde, fann jag, att detvar högpolitik med i spelet, riktigt af allra högsta slag, och jag måttesäga, att tillfället och ämnet hade kunnat väljas bättre. Ty när vilugnt gå till frågan om kronoskogarnas kolonisering, så få vi väl docklof att medgifva, såsom ju hr Kairamo det också gjorde, att dettaär endast en del af agrarfrågan, och han hade kunnat tillägga en ytterstringa del af densamma. Ty då man bjuder vår obesuttna be-folkning bosättning uti kronoskogarna, så är det nästan som attbjuda dem stenar i stället för bröd.

Hr Kairamo sade, att tusentals jordbrukare vänta på lösningenaf denna fråga. Tror hr Kairamo då verkligen, att, om längtan efterbosättning i kronoskogarna skulle vara så stor, endast ett hundra-tal årligen skulle anmäla sig därtill, oaktadt afgifterna äro så ringa,som kammarexpeditionens chef framhållit, nämligen varierandemellan q och 15 mark om året för torp? Och dock må man kommaihåg, att dessa torpare därtill få förmånerna af virke från skogarnatill byggnadernas uppförande och vidare en betydlig afverknings-rätt både för virke och ved årligen. Utan att behöfva närmare gåin på frågan, så inse vi ju redan häraf, att en bosättning i krono-skogarna öfverhufvudtaget icke är lockande. Jag säger öfverhufvud-taget, ty kronoskogar kunna ju finnas äfven i sådana delar af landet,där en bosättning kan vara mera tilltalande, men i regeln är den det


icke. Af en nybyggare i våra kronoskogar kräfves så mycket arbete,så många mödor, så mycket lidande, att han föredrager bosättningeller arbete på andra håll, där detta erbjuder sig lättare, öfver hufvudtaget skall man vid öfvervägandet af våra småbrukar- och vårakolonisationsplaner komma ihåg, att det är i närheten af de godakommunikationerna, invid städerna, där afsättningsförhållandenaäro bättre, som ett intensivt jordbruk, ett jordbruk i smått, kan blifvamöjligt och med framgång kan genomföras. Det är där småbrukarenkan komma till en verkligen god ekonomisk ställning . Och utomdetta, så får man icke glömma, att det dock främst äro torparena,som redan vant sig vid jordbruket, och som äga några materiellaresurser, hvilka kunna bilda det goda materialet för en själfstän-dig småbrukarklass. Man kan icke göra någonting af ingenting.Där inga tillgångar föreligga, där ingen förmåga till jordbruk före-finnes, där kan man icke heller skapa fram en småbrukarklass.Och dessa nybyggare, som man försöker stampa ur jorden och för-lägga till kronoskogarna, de blifva dock icke jordbrukare utan skogs-arbetare. Deras hela arbete måste riktas åt detta håll. Jag villnu härmed icke säga. att icke också skogarna skulle koloniserasoch att icke af ven detta spörsmål förtjänar yttermera dryftning..men jag har velat antyda, att man icke däraf kan göra någon såstor nummer, som den ärade interpellanten synes hafva åsyftat.Kronoskogarnas kolonisation är en del utaf koloniseringsarbetetöfver hufvud. Hafva vi vår arrendelag och hafva vi den andra för-fattningen om den obesuttna befolkningens förseende med jord,så ordnar sig frågan om kronoskogarnas kolonisering af sig själf.Den utgör en del däraf. Och i den mån hugade nybyggare finnas,så skall väl också denna utväg anlitas. Men det är min fasta öfver-tygelse. att kolonisationen af kronoskogarna icke är något slagsuniversalmedel, såsom man på en del håll tänkt sig det. utan enutväg, som kommer att anlitas i högre grad först, sedan närmaretillhands liggande möjligheter blifvit uttömda.

I konsekvens med detta mitt yttrande föreslår jag enkel öfver-gång till dagordningen. Detta yrkande strider visserligen emotkammarens sed, och jag befarar, att det därför kommer att stannai minoriteten, inen därvid är jag van, och jag vidhåller förty yr-kandet på enkel öfvergång till dagordningen.

Ed. Ahmavaara: Suomalainen sananlasku sanoo, että siihenkurki kuolee, ennenkuin suo sulaa. Jos missään niin kruunun metsä-maiden asutuksen suhteen tämän sananlasku pitää paikkansa.Tätä kysymystä meillä tähän asti on hyvin vähän käsitelty asialli-selta kannalta, nim. siltä kannalta, että todellakin saataisiin kruununviljelyskelpoisia maita asutuiksi. Asia on, niin kuin kaikki tie-dämme, ollut vuosikymmeniä poliitillisten puolueitten taistelujen

Vastaus välikysymykseen kruununmats. asutt. 155

aiheena. Me muistamme hyvin, kuinka pitkät ajat tämä oikeisto,joka silloin oli edustettuna kahdessa säädyssä, nim. aatelis- ja por-varis-säädyssä, ylipäänsä asettui vastustavalle kannalle kraunun-maan viljelykselle luovuttamisessa, kun sen sijaan toiset kaksi sää-tyä, jotka edustivat maan suomalaista väestöä, sitä tahtoivat puolus-taa. Kun nyt on kuitenkin jo tästä vanhemmasta puoluekiistastatässä asiassa päästy, niin olisin odottanut, että edes tällä kertaa olisiasian vuoksi tähän kysymykseen käyty eikä vaan poliittisissa puö-luetarkoituksissa, sillä miksikään muuksi kun puoluetempuksi minäen voi edustaja Kairamon välikysymystä käsittää. Perustan tämänkäsitykseni siihen, että ed. Kairamo oli tuossa n. s. alakomiteassajäsenenä ja siis perinpohjin tunsi tämän asian ja tämä komitea antoimietintönsä jo huhtikuun 20 päivänä vuonna 1904, jonka jälkeened. Kairamo vielä istui senaatissa kokonaista puolitoista vuottailman että olisi tehnyt mitään tämän asian auttamiseksi. Ed. Kai-ramo jätti kokonaan vastaamatta tähän kysymykseen, mihin halli-tuksen edustajakin täällä viittasi ja olisi kuitenkin ollut hyvin tärkeääkuulla, mitkä syyt tai asiat estivät silloista senaattia tähän asutus-kysymykseen ryhtymästä. Silloin kai eivät ainakaan estäneet nesyyt, että senaatti olisi katsonut alakomitean ehdotusten olevanrakennettu sellaisille periaatteille, joita hallitus ei olisi voinut hy-väksyä. Sillä kyllä kai ed. Kairamo ainakin itse hyväksyi nämäperiaatteet, koska hän itse oh" ollut komiteassa asiaa käsittelemässä.Tästä siis näkyy, ettei tällä asialla ole ollut niinkään polttavaa kii-rettä, mutta nyt kun on tullut tarpeelliseksi käyttää sitä puoluetar-koituksissa, niin nyt se muka on erittäin polttava tämä asia.

Toinen syy, minkä vuoksi minä en voi tulla muuhun käsitykseenk<rin siihen mihin olen tullut, on se, että ed. Kairamolla samoin kuinmuillakin edustajilla olisi ollut tilaisuutta tästä asiasta tehdä anomustai cduskuntaesity=. Jos hän niin olisi tehnyt, silloin olisi todellakinasiassa saatu jotakin toimeen, mutta nyt kun tehdään vain tällaisiavälikysymyksiä, ei asiaa sillä ensinkään auteta. Minä kyllä muistansen että viime valtiopäivillä ed. Kairamo y. m. tekivät jonkunlaisenanomuksen tässä suhteessa, mutta en tiedä onko nyt sitä tehty.Kun minä eräitten muitten edustajain kanssa olen tässä asiassa jät-tänyt anomusehdotuksen, toivon että Eduskunta todellakin silloinkuin asia tulee tämän johdosta käsiteltäväksi osoittaa sitä huomiotatälle tärkeälle kysymykselle, minkä se ansaitsee itse kysymyksen ta-kia eikä vaan puoluetaistelukeinona. Sillä nuo tuolla karuilla pohjanperillä olevat tilattomat, jotka odottavat tilaisuutta päästä krau-nunmaita viljelemään, eivät paljonkaan hyödy siitä, eikä niitähuvita se, että herrat täällä taistelevat ja millä keinoin milloinkintämän asian takia puoluetarkoittiksissa käyvät toisensa kimppuun.Tällainen asianharrastus ei vie asiaa eteenpäin, eikä ed. Kairamonpuolustukseksi suinkaan voi sitäkään syytä tuoda, mitä hän mainitsi


puolustavaksi seikaksi nykyiselle hallitukselle.nimittäin että nykyiselläkamaritoimituskunnan päälliköllä on korkea ikä. Bi kai ed. Kaira-mollai silloin kuin hän oli senaatissa, ollut tätä syytä, hän kai onvielä verrattain nuori rnies, joten ei tämäkään puolustus siis kelpaa.

Mitä muuten, tulee siihen kysymykseen, niillä tavalla asia olisiratkaistava, niin minun täytyy olla siitä suureksi osaksi samaamieltä kuin arvoisa hallituksen edustajakin, nimittäin että se ehdo-tus kruununmaitten asuttamisesta, joka on olemassa alakomiteanmietinnössä, ei ole käytännöllinen. Se on kyllä tullut selville niilläseuduilla, missä kruununmaan asutusta todellakin on olemassa jamissä tätä mietintöä on arvosteltu. Esimerkiksi Oulun sanoma-lehdissä on tästä asiasta kirjoitettu ja siellä on usein tullut juurinäiden asuviksi pyrkijäin ääni kuuluviin eivätkä he ole voineetpitää ehdotusta käytännöllisenä. Itse puolestani olen sitä mieltä,että siinä en liian paljon kamariteoriaa. Tuo asutusjärjestelmäon rakennettu kamariteorialle, koska joka askel ehdotetuissa siirto-loissa on järjestyssäännöillä määrätty, niin ettei käytännöllisen maan-viljelijän ole mahdollista asettua sellaisten suorastaan orjuuttaviensääntöjen alaiseksi, puhumattakaan niistä periaatteellisista kohdista,,jotka tässä mietinnössä ovat sellaisia etteivät ne vastaa nykyajankatsantokantaa. Olisihan hyvin merkillistä, että samaan aikaan,kun koetetaan saada aikaan ajanmukaista torpparilakia, torppari-lakia, joka ei asetu yksipuolisesti maanomistajan kannalle, vaan tur-vaa myöskin vuokraajan oikeuden, valtio asettaisi vanhentuneenperiaatteen käytäntöön, jonka mukaan toisella asiallisella nimit-täin vuokraajalla on hyvin vähän oikeuksia, niin että hän voidaansaada tilaltaan pois millä syyllä ja verukkeella tahansa. Mutta näistäpuutteista huolimatta minä olen vahnis tunnustamaan, että alako-mitean mietinnössä on paljon arvokasta ja hyvää; siinä on paljontilastotietoja ja siinä on tehty, myönnän sen, tunnollista työtä; vir-heet johtunevat, ainakin osittain siitä että komiteassa on ollutpaljon teorian edustajia ja liian vähän käytännön miehiä. Toivon,että alakomiteanmietintöä kylläkin voidaan käyttää apuna uuttalakiehdotusta laadittaessa ja että sille semmoisena on arvoa annettava,vaikkapa sen erikoisia määräyksiä ei voikaan hyväksyä.

Täällä on sitte myös ed. Kairamo, jos minä häntä oikein käsitin,jollakin tavalla valittanut sitä, että agraarikomitea jätti tämän tär-keän asian käsittelemättä ja minä puolestani myöskin valitan tätä.Sillä vaikkakin agraarikomitean mietinnössä on kyllä paljon huo-mioon otettavaa nytkin sellaisena kuin se on myöskin kruununmaidenasutuksen suhteen, kuten mielestäni juuri se periaate, että kruununmaiden asutus ylipäänsä olisi laskettava sille perusteelle, että tilattulisivat asujilleen omistusoikeudella, mutta rajoitetulla omistus-oikeudella, jotta uudisviljelijä olisi turvattu keinottelua vastaan,niin olisi epäilemättä ollut asialle eduksi, että agraarikomitea olisi


asiaa erityisesti käsitellyt. Mutta minua suuresti ihmetytti ettäed. Kairamo valitti agraarikomitean laiminlyöntiä, sillä siltä puolenei tämä komitea ole saanut muuta kuin pilkkaa ja ivaa osakseeneikä mitään asiallista keskustelua ja eiköhän olisi samalla tavallakäynyt, jos komitea olisi tästäkin asiasta ehdotuksen tehnyt? Muu-ten otan kuitenkin mielihyvällä vastaan sen luottamuksen, jonkaagraarikomitea nyt kuoltuansa saa ed. Kairamolla.

Ed. Kairamo on valittanut, että nykyisen hallituksen aikanaon tuo komitean asettaminen tullut melkein jokapäiväiseksi. Minäkuitenkin luulen näkeväni tässä jotakin hyvää, luulen näkeväni siinäsen pyrkimyksen, että edistystä nyt todellakin tahdotaan viedävähän ravakarmnin eteenpäin kuin ennen. Kaikkien näiden komi-teain asettaminen tarkoittanee asian pohtimista ja kun on ollutniin paljon töitä näillä komiteoilla eri aloilta, niin onhan se selvätodistus siitä, ettei aivan ole nukuttu, vaan että on edes alulle pantuasioita. Toivon, että jokainen edustaja, ennen kaikkea ed. Kairamo,tietää, etteivät suuret yhteiskunnalliset kysymykset ole samassahetkessä valmiiksi saatuja, kun niitä käsitellään. Kyllä ne vaativatvuosikausia työtä, ja työtä onkin kahtena viimeisenä vuotena tehtyja jos otetaan huomioon, kuinka laajoja tärkeitä yhteiskunnallisiaoloja koskevia mietintöjä on ilmestynyt, niin täytyy tunnustaa,että paljon on työtä tehty. Toivottavaa vaan olisi, että nämä työtsaataisiin mahdollisimman pian perille asti viedyiksi.

Minun ei tarvinne tässä luetella kaikkia näitä, sillä jokainenedustaja tuntee nämä asiat. Minä vaan mainitsen sellaisia kuintilattoman väestön maansaantia koskeva agraarikomitean mietintö,maanvuokralakiehdotus, oppipakkokomitean mietintö, ja lukemat-tomia muita hyvin laajaperäisiä ehdotuksia on syntynyt (Vuolijoki:KunnaUislakimietmtö, aivan niin, kieltolakimietintö). Tämä eiole mikään ivan paikka, jossa joku edustaja voi sukkeluuksia laske-tella. Minulla nyt on puheenvuoro ja pyydän, että ed. Vuolijokivähän malttaa ja pyytää puheenvuoroa lausuakseen ajatuksensasitten. Meillä on, sanottakoon mitä tahasa, alulla suuria yhteis-kuntareformeja ja tietysti olisi suotavaa, että ne menisivät lävitsevieläkin pikemmin kuin on tapahtunut mutta sitä me voimmekukin täällä mahdollisuuden mukaan auttaa tosityöllä eikä jouta-villa interpellatsiooneilla, joilla ei ole sanottavasti mitään asiankanssa tekemistä.

Lopuksi ed. Kairamo puheessaan samoin kuin välikysymykses-säkin moitti sitä, että Turtolan ja Kolarin kunnille on annettuvaltion metsämaita. Hän sanoi nimenomaan, että tuo lupaus,joka on jo kolmattakymmentä vuotta sitten annettu varmana va-kuutuksena, olisi pitänyt lykätä vieläkin tuonnemmaksi. Minustakuitenkin hallituksen arvo vaatii, että se täyttää lupauksen varsin-kin kun tämä lupaus, mikäli minä olen asiasta vähäsen tietoja saanut.

158 Istunto 3 p. maaliskunta 1908.

oli aivan oikea sillä oikein oli,, että tilallisille annettiin, mitä heilleoli tuleva. Tässä ei siis luulisi olevan mitään moittimisen syytä.

Jos tämä välikysymys, kuten jo sanoin, tarkoittaisi ainoastaansen kysymyksen selvittämistä ja edistämistä, jota siinä kosketellaan,niin minä olisin valmis puolustamaan sen valiokuntaan lähettämistä.Mutta asia onkin sillä tavalla, että tämän kautta ei sitä hitustakaanviedä eteenpäin. Ja koska eduskunnalla sen anomuksen johdosta,johon minä edellä viittasin, on tilaisuus tähän asiaan asiallisestikäydä käsiksi, minä olen samaa mieltä kuin edellinenkin puhuja,että eduskunta ilman muuta siirtyisi yksinkertaiseen päiväjärjes-tykseen.

Ed. Heikkinen: Tämän välikysymyksen johdosta on ih-metelty hallituksen hitautta, ettei se ole antanut n. s. agraarikomi-tean alakomitean lausunnon mukaan arm. esitystä asiasta. Muttaminulla on tässä muutakin ihmettelemisen syytä. Minä myös ih-mettelen sitä hitautta, millä kruununmetsien asutusta todellakinon pantu täytäntöön Pohjanmaalla. Minäkin olen asunut laajoissakruununmetsissä. Siellä on tärkeimpänä kysymyksenä elämällekruununmetsien asuttaminen. Metsästä me saamme melkein kaikki,mitä me elääksemme tarvitsemme tällaisinakin vuosina kuin tämäkin,jolloin leipää ei ole tullut lainkaan. Siellä on paljon tilatonta väes-töä, ja se suuresti haluaisi entisten esi-isiensä tavalla mennä asumaankruununmetsiin, eikä millään tavalla tahtoisi, että näitä haittojaheillekin asetettaisiin. Kansaan on ammoisista ajoista asti juurtu-nut se käsitys, että nuo maat todella ovat yhteisiä eikä sitä käsitystäminun tietääkseni ole saatu poistumaan. Silloin kuin isojako pan-tiin toimeen, niin siiloni kansalle nimenomaan selitettiin, että liikametsät jätetään metsähallituksen hoidettaviksi niin kauvaksi aikaa,kunnes niihin asukkaita ilmaantuu. Irtolaiset ovat käsittäneettuon selityksen niin, että heillä on oikeus mennä kruununmetsiinsilloin, kun he tahtovat ruveta maata viljelemään. Mutta mitenkäovat hallituksen edustajat siellä meidän paikkakunnalla tätä asukas-ten tarvetta auttaneet? Ovatko ne sitä auttaneet? Kaikkea muuta.Vanhan tavan mukaan on asukas ensinnä mennyt metsäherran tyköpyytämään tältä asutuslupaa. Tonien metsäherra on hänelle sano-nut, ettei sitä lupaa anneta, toinen on taas sanonut, että annetaan.Tavallisesti nyt se irtolainen, joka on tahtonut asutusta kruunun-metsissä, on jättänyt paperinsa metsäherralle, mutta minä tiedänmonta sellaista tapausta, että ne paperit eivät ole matkustaneet-kaan sen edemmäksi kuin lähimmän metsäherran kaappiin, jossa neovat voineet olla monta vuotta, kunnes arkistontarkastus tai ehkäkuolemakin on osottanut, että täälläpä ne paperit vielä ovatkin.Mitä sillä aikaa on tehty? . Asukas on tehnyt kruununtorppansakruununmetsään, ehkäpä vielä sen lupauksen nojalla, jonka metsä-


herra on hänelle antanut. On tullut toinen metsäherra ja haastanuthänet oikeuteen siitä, että hän on tehnyt torppansa luvattomastikruununmetsään. Oikeus on tietysti tuominnut hänet rangaistuk-seen, hän pääsee linnaan ja saa häädön torpastaan. Minä tunnenpaljon tuollaisia tiloja meidän puolella. Kansalla näyttää siis ole-van sellainen käsitys, että metsähallitus olisi ottanut nämä maat ko-konaan omakseen, vaikka isonjaon aikana selitettiin kansalle, ettämetsähallitus ottaisi ne hoitoonsa ainoastaan siksi aikaa, kun ne tu-lisivat asutetuiksi. Kruunu ei näille metsien asukkaille hanki min-käänlaista liiketapaa, se ei rakenna heille siltoja eikä teitä. Kansasiis hoitaa näitä metsiä siinä hyvässä toivossa, että he saavat asuanäissä metsissä. Mutta joku aika sitten, vuonna 1892, levisi meidänpaikkakunnalla sellainen huhu, että nämä kruunun metsät todella-kin otetaan tutkimuksen alaisiksi, että asetetaan tutkimuslauta-kunta tutkimaan viljelyskelpoista maata, joka on isossajaossa mi-tattu. Tätä toimenpidettä on kauvan odotettu, kunnes niille pai-koin, missä minä asun, vuonna 1900 ilmestyi tuollainen tutkijalauta-kunta, ja tutki ainoastaan jonkun palan, itäisen puolen Hyrynsal-men pitäjää. Minäkin olin siinä tutkijalautakunnassa maanviljeli-jäin puolelta. Mutta mitenkä ovat tämän tutkijalautakunnantulokset käyneet? Bn vielä tänäkään päivänä tiedä, että ne pape-rit olisivat mistään virastosta minkäänlaista päätöstä saaneet;siis ne vielä yhä odottavat, Nyt kansalle selitetään, niille nimittäin,jotka tahtoisivat oikeutta rakentaa taloja, kunnes nuo mittauksetja tutkimukset päättyvät, sitte heille annetaan maata. Onko tämäasutuksen edistämistä? Ovatko tässä asianomaiset virastot toimi-neet kansan tahdon ja hyvien toiveiden mukaisesti, ja onko se täyt-tänyt kansan todellisen tarpeiden vaatimukset. Siihen minä hyvätherrat asetan kysymyksen, ja erittäinkin siitä syystä, että meidänpaikkakunta. Suomussalmen pitäjä, on tunnettu nälkämaan nimellä.Hyvät herrat, tuleeko sellainen maa nälkämaaksi, jossa valtio ottaahaltuunsa enimmät metsät ja antaa ainoastaan pikkuisia kappaleitakansalle, velvoittaen sen tekemään niiden kappaleidensa edestäkaikki ulostekonsa, niinkuin täällä Suomussalmen pitäjässä on ta-pahtunut? Minä en tahdo moittia tämän pitemmälti tuota toimen-pidettä; ajattelen, että kaipa se todellakin on ollut nälkämaan on-neksi, ettei siellä ole annettu suuria tiloja.talokkaille ja siten saatuaikaan tuo ikävä torpparikysymys, jota siellä ei lainkaan ole ollut.Kukaan ei ota pienelle tilalle torpparia eikä kukaan sinne pyri,sillä kaikki ajattelevat, että he pääsevät vapaasti asumaan kruunun-metsiin. Siellähän on yhteistä maata, siellähän on sijaa meille,mitä me siis menisimme suolle. Vanhemmat kertovat että Kajaa-nin kihlakuntalaiset ovat joutuneet näiden maiden omistajiksi nihti-kontrahtien kautta, jotka eivät liene teille tuntemattomia. Kajaa-nin linna ja metsissä olevat rajavartiain patterit muistuttaa vielä

i6o Istunto 3 p. maaliskuuta 1908.

niitä aikoja, jolloin he ovat saaneet sitä maata puolustaa, toivossa,«ttä heidän lapsensa saavat siellä asua niiden lupausten nojalla,mitä heille on annettu. Näiltäkö tiloilta heitä häädettäisiin?

Täällä on tehty välikysymys hallitukselle, miksi se ei ole joudut-tanut tuon n. k. alakomitean työtä eikä antanut sen johdosta esi-tysehdotusta. Tästä asiasta oli kysymys eräässä kokouksessa, jossalähteissäni olin läsnä ja jossa oli edustettu noin 500 kruununtorppa-ria eri seuduista Kajaanin kihlakuntaa. Kuuntelin heidän mieli-piteitään siitä, mihin he pyrkivät. Heidän pyrkimyksensä oli päästäkruununmetsiin asumaan. Mutta millä tavalla? Samalla tavallakuin esi-isätkin: he tahtoivat saada vapaasti rakentaa torppansa jasitte, niinkuin muillekin talokkaille, lohkaistuksi itselleen pienentilan asuntonsa ympärille. Entä minkälaisen oikeuden tuohontilaansa he tahtoisivat? Perintö-oikeuden. He ovat nähneet ettäperintö-oikeus on ainoa, jonka nojalla ihminen voi elää vapaasti,jonka nojalla maanviljelys voi vapaasti kehittyä. He eivät voiluottaa mihinkään muuhun, he pelkäävät tuota torpparijärjestel-mää, joka etelä-Suomen pientilallisista on tehnyt isojen talojen or-jia. He pelkäävät naapurimaan, Karjalan olosuhteita, jotka kruu-nun omistamista pikkuviljelijöistä Venäjällä ovat tehneet saman-laisia orjia kuin etelä-Suomen torpparit. He tahtovat omistusoikeu-den. Mutta heitä pelottaa toinen orjuus, joka heitä uhkaa, maa-keinottelu. Ja samalla kuin he tahtovat omia tiloja, toivovat he,että eduskunta laatisi jonkunlaisen suojeluslain, joka heitä suojelisitällaisella keinottelulta. Minkälainen tuon lain tulisi olla, sitä heeivät ole pystyneet suunnittelemaan, se on eduskunnan tehtävä.Ja samallaista suojeluslakia tarvitsevat Kajaanin kihlakunnassamuutkin tilat, sillä jokainen päivä, jonka me tällä eduskunnassaistumme, ottaa keinottelu haltuunsa noita entisiäkin pieniä vapaitatiloja. Mitä se hyödyttää, jos me uusia sellaisia muodostelisimmekuinka paljon tahansa, jos emme noille entisillekään tarpeellista suo-jaa saisi. Siis ensimmäinen ehto ennenkuin uusia kruununtilojaaljetaan muodostaa, on suojeluslain laatiminen.

Mutta saatetaan sanoa, että suojeluslain laatimisella estetääntämän asutuskysymyksen toteuttamista. Mutta tällainen asutta-minen se käy hitaasti, ja jos se käy samalla vauhdilla kuin meidänpaikkakunnallamme, niin huoleti sitä voidaan jatkaa; ehkä siihenmennessä keritään monestikin tuollainen suojeluslaki laatia, koskapauseita anomuksia siihen suuntaan on eduskunnalle jätetty.

Täällä sanottiin, että maat olisivat ensin mitattavat ja tutkitta-vat. Mutta viittaukseksi, kuinka hitaasti tällaiset mittauksetkäyvät, voin mainita että siellä pohjoisessa on maita, jotka on mitattujo v. 1868, ja olisipa luullut, että ne jo sen jälkeen olisi ehditty tut-kimaankin, mikä kuitenkaan ei ole tapahtunut. Ja kuitenkin tuol-ainen tutkimus olisi monessa suhteessa tarpeellinen. Siten saatai-

Vastaus välikysymykseen kruununmets. asutt. y. m. 161

siin tietää, miten paljon todella kraununmetsissä on viljelyskelpoistamaata, ja minkälaista maanlaatu on noilla nälkämailla. Me sielläpohjoisessa olemme kyllä nähneet, että on siellä hyvää ja viljelys-kelpoista maata, mutta millä me sen todistamme, kun ei ole olemassavirallisia tutkimuksia ja meidän suullisia vakuutuksiamme ei uskota.

Virallisten numerojen perustuksella] sitävastoin me voisimmevaatia teiltä kaikenlaisia parannuksia, joita kysymyksenalainenkihlakunta ja koko pohjois-Suomi tarvitsee.

Täällä on syytetty nykyistä hallitusta siitä, ettei se ole antanutarmollista esitystä tuon alakomitean toiminnan johdosta, Muttasuuremmalla syyllä voisin minä kysyä, minkätähden entinen hallitusei ole jouduttanut maiden mittausta ja tutkimusta. Sekään komitea,jossa minä olen ollut jäsenenä v. 1900, ei kait ollut olemassa nykyisenhallituksen toiminnan aikana.

Mitä muuten tulee noihin alakomitean ehdotuksiin torppienperustamisesta ja niiden saattamisesta suojeluslain alaisiksi, niinei ainakaan se tyydytä meidän maamme väestöä. Ja minä arvaan,ettei sillä saavutettaisi sitä tarkoitusta, että kruununmetsät tulisi-vat asutuiksi, sillä kansa pelkäisi noita rajoituksia ja sääntöjä.Pohjalainen kansa ei tahdo nälkäisenäkään alistua orjaksi.

Minä siis pidän tämän 1892 vuoden asetuksen tarjoomia keinojaedullisimpina mitä olla voi, ja ihmettelen, kun nykyinen hallituksenedustaja sanoo, ettei niitä tahdota panna käytäntöön. Ja kuiten-kin se olisi ainoa muoto, joka paraiten vastaisi meidän tarkoituksi-amme, sillä ehdolla mm. että jonkunlainen suojeluslaki laadittaisiin.Pyytäisin ja toivoisin senvuoksi, että eduskunta antaisi asialle senmerkityksen, että tutkisi asiaa ja antaisi hallitukselle jonkunmoistavoimaa ja valtaa kiireimmin toimimaan, jotta todellakin pohjois-Suomen metsät tulisivat mitatuiksi, tutkituiksi ja asutuiksi; sinnemahtuisi suurin osa pohjois-Suomen irtainta väestöä, vieläpä etelä-Suomestakin suuri määrä, jos heissä halukkaita on.

Ed. Martikainen: Tämänpäiväinen esillä oleva mterpel-latsiooni ei ole vähempiarvoisia. Kuka tuntee kruununtorpparienasemaa ja heidän elämäänsä, sen täytyy todella käydä surkuttele-maan, niin kurjaa se on. Yksityisten torpparejakin tässä maassa onparemmassa taloudellisessa asemassa kuin kruununtorpparit. Nämäovat melkein joka päivä häädön alaisia. Ne säädökset, joita heidännoudatettavikseen on asetettu, ovat todellakin kieroja, he eivät tie-da tänä päivänä joko huomispäivänä on heidän lähdettävä torpistaanpois. Sehän se lieneekin yhtenä syynä, jonkatähden halulliset eivättahdo mennä kruununtorppiin eli kruunun maille asumaan. Halli-tuksen arvoisa jäsen tässä huomautti, kuinka muka 400 uudistilaaon perustettu^ vuodesta 1892, siis 16 pitkän vuoden kuluessa 400tilaa, ja torppia vähän yli 700. Nämäkään eivät yhteenlaskettuina

ii


tee täyttä 100 tilaa vuodessa. Milloinkahan hallitus toivoo viimei-selle tilattomalle tämän ohjelmansa perusteella maapalan jalkojenalle, kun tiedämme että tässä maassa työkykyisiä tilattomia on vä-hintäänkin 1/2 miljoonaa ja vain sataselle saadaan vuosittain maa,jota hän voi itsenäisesti lähteä viljelemään.

Metsäoloista eli kruunumnetsien hoidosta olisi hirveän paljokertomista, sillä todellakin se on lapsen leikkiä, millä tavalla meidänkansallispääomaisuuttamme hoidetaan. Maamittarit menevät sinneopinharjoitusretkille ja kaatavat harjoituslinjoja avatessaan san-kinta metsää; sinne jää mätänemään tuhansien, kenties kymmenien-tuhansien arvosta puita. Se siitä.

Metsänvartijat, jotka työskentelevät forstmestarien määräyksienalaisina, ovat siinä asemassa, että — sanoisinko suoraan — ovat forst-mestarin mielivallan alla. Jos pienenkin poikkeuksen he tekevättuon suurivaltaisen herran määräyksistä, niin armotta pois ja toinensijaan. Näin ollen on heidän asemansa myös erittäin toivoton.

Sitäkin suuremmalla syyllä, kun täällä on selitetty porvaristonpuolelta, niin suomettarelaisten kuin perustuslaillisten, täytyy mi-nun lausua, että kumpaisetkin puolueet tässä ovat syntipukkeja.Entisen hallituksen ja entisten hallitusten olisi pitänyt voida jo montakertaa ryhtyä toimenpiteisiin, sillä ei tämä ole niin tänäpäivänäpäähän pistänyt asia. Maanjanoiset kaikilta maan kulmilta myö-tänsä huutavat »maata!», Huolimatta huomautuksista näyttäänykyisen hallituksen tarkoituksena olevan, että ensin tuhlataanvaltion varat ostamalla maaparooneilta suuria tiloja kalkilla hin-noilla, kohottaen siten maan hinnan koko maassa, ja sitten vasta,kun on muutamille sadoille saatu maa-ala ja ne suuret tilat lohko-tuiksi, kun ei enää ole valtion kassassa varoja, lienee hallituksentarkoitus ryhtyä kruununtiloja asuttamaan. Mutta se on sittenmyöhäistä. Nyt kun kerran muutama kymmenen miljoonaa olisihallituksen käytettävissä varoja, nyt olisi ne sijoitettava kruunun-maahan taikka viljelyksen kohottamiseen suorastaan. Eihän sil-loin enää tarvitsisi ostaa niitä kalliita maapohjia, koska täällä ontodistettu, että kruunun alueilla on sangen suuri määrä vielä viljelys-kelpoisia maita, ja tilasto todistaa, että ainoastaan 0,03 tai 0,04prosenttia kruununmalsta on asuttua eli viljeltyä ja yksityistenhallussa olevista maista 16 prosenttia. Eivätkän ne kruunun alu-eet sellaisia kivikkoja liene, ettei siellä vielä satoja tuhansia hehtaa-reja olisi viljelyskelpoista maata.

.Kotimaisen hallituksen ensi sijassa olisi pitänyt kohdistaa tilat-toman väestön kysymyksessä huomionsa juuri kruununmetsienasuttamiseen, kun m. m. tämän puolueen ohjelmassa, johon kamari-toimituskunnan nykyinen päällikkökin kuulunee, on juuri ensi si-jassa mainittu uudisasutukset valtion mailla, ja vasta toisessa si-jassa viitataan siihen politiikkaan, jota hallitus tilattoman väestön


maan hankintaan nähden nykyään toteuttaa, se tahtoo sanoa suur-tiloja ostelemalla ja silpomalla pieniksi palasiksi. Mutta ensi si-jassa olisi tietysti oman maan hankkimiskysymyksessä huomioollut kohdistettava siihen, että saadaan uutta maata viljelykseen,sillä siitähän kohoaa koko maan kansallisvarallisuus, kun sen sijaantilojen paloittelemisesta ei juuri maan kasvukyky lisäänny. Vielätulee ottaa huomioon, että hallitus on suorastaan vaikeuttanuttilattoman väestön maan hankintaa maanostelemispolitiikalla ko-hottaen siten hintoja, kuten jo äsken mainitsin, kun sen sijaanmikään maan hintojen kohoaminen ei olisi tullut kysymykseenkään,jos hallitus olisi tätä ohjelmansa ensi kohtaa tahtonut täyttää.Katson tätä asiaa kuitenkin siksi polttavaksi, vaikka hallituspuolu-een edustajien puolelta on vaadittu suorastaan siirtymistä päivä-järjestykseen, että ehdottaisin asiaa lykättäväksi maatalousvalio-kuntaan.

Ed. Qebhard, Hannes: Meidän kaikkien ihailemammeetevä leikinlaskija ed. Schybergson joku aika sitten täällä ilmoittiettä nykyisellä hallituksella ei ole muka enään mitään ryhmää, jokasitä kannattaisi. Tämä päivä osoittaa, että sekin puhe oli leikkiä.

Täällä on moitittu ed. Kairamoa siitä, että lian on näillä valtio-päivillä herättänyt tämän kysymyksen, välikysymyksen, eikä esitys-ehdotuksen muodossa ja epäilty sitä että ed. Kairamo mahdollisestiei olekaan jättänyt sitä anomusta kruununmetsämaitten asutta-misesta, joka viime valtiopäiville jätettiin. Minä pyydän ilmoittaa,että mainittu anomus on nytkin jätetty ja että todellakin istuttiinkokonainen iltakausi eräässä ryhmässä vakavasti pohtimassa sitä,voitaisiinko, koska kuultiin että hallitus ei antaisi tästä armollistaesitystä, eduskuntaesityksen muodossa saada tämä asia valtiopäi-villä käsitellyksi ja ratkaistuksi. Mutta se huomattiin muodolli-sista syistä mahdottomaksi ja silloin ei auttanut mikään muu kuintämän välikysymyksen tekeminen.

Täällä on ed. Ahmavaara moittinut ed. Kairamoa siitä että hänei tätä asiaa jouduttanut silloin kuin hän oli hallituksessa. Ed.Ahmavaara mainitsi, että tämä mietintö, josta on puhe, valmistuijo huhtikuulla 1904. Mutta minun täytyy huomauttaa, että muu-tama kuukausi sen jälkeen tapahtui poliittinen murha ja eräänsilloisen hallituksen näitä asioita hartaasti ajavan jäsenen kuolema, jasiitä johtui suuria häiriöitä hallituksen toiminnassa. Lisäksi pyydänilmoittaa, että kun alakomitean mietintö valmistui huhtikuussa1904, se silloin oli jätettävä silloiselle yläkomitealle, jonka puheen-johtaja kenraalikuvernöörinapulainen salaneuvos Deutrich piti tätämietintöä muistaakseni puoli vuotta, jos ei vuoden, hallussaan,senvuoksi että hänellä oli sama halu kuin ed. Ahmavaaralla, kamari-toimituskunnan nykyisellä päälliköllä ja maalaisliiton edustajalla


herra Heikkisellä antaa kruununmetsäraaita ja kruunun kasvavaametsääkin lahjaksi pois täydellä omistusoikeudella yksityisille hen-kilöille. Vielä tahdon huomauttaa, että ed. Kairamo ei silloin olltitkamaritoimituskunnan päällikkönä. Häntä ei siis voi moittia siitä,että asia ei silloin tullut esille. Ja mikäli tiedän hän, huolimattasiitä ettei ollut kamaritoimituskunnan päällikkönä, ryhtyi sellaisiinvalmistaviin toimiin, jotka olisivat voineet olla tämänkin hallituk-sen käytettävinä ja jatkettavina, nim. erinäisten soiden viljelyskel-poisuuden tutkituttamiseen. Useita kymmeniä tuhansia hehtaarejasaatiin selville viljelyskelpoisia soita ja aijottiin ryhtyä, jo ennenkuinAlakomitean ehdotus oli tullut laiksi, kokeeksi näitä soita kansoitta-maan, kun sitten tuli hallituksen muutos.

Kamaritoimituskunnnan arvoisa päällikkö viittasi samaan ase-tukseen, johon Kajaanin kihlakunnasta tullut ed. Heikkinenkin,nim. 1892 vuoden asetukseen kruununmetsien asuttamisesta ja mo-lemmat pitivät sitä ikäänkuin kulmakivenä tälle toiminnalle.

Tämän asetuksen tarkoitus on antaa kruununmetsämaita lahjanayksityisille henkilöille, luovuttaa pois valtion maata lahjana yksityi-sille. Tämän asetuksen on täällä moneen kertaan puheena ollutalakomitea mietinnössään ehdottanut kumottavaksi. Näki selvästikamaritoimituskunnan päällikön puheesta, että hänellä, samatenkun muutamilla muilla puhujilla täällä, olisi halu yhä vielä jatkaatuota valtionmaan lahjoittamista; ja onhan se aika hyvä valtti jasyötti. Mutta tässä pitäisi muistaa ja ottaa huomioon se kurjuus,jonka m. m. ed. Martikaisen viime valtiopäivien lopulla esittämävälikysymys näytti Itä-Suomesta, kurjuus, joka juuri oli seurauksenasiitä, että oh' annettu täydellä omistusoikeudella valtion haltuuntullutta maata yksityisille lahjaksi. Tällaista kurjuutta peljätentilattoman väestön alakomitea ehdotuksessaan kruununmetsienasuttamisesta asettui sille rajoitusten kannalle, jota täällä onniin monelta taholta moitittu. Täällä toi hallituksen edustaja esillemuutamia aivan vähäpätöisiä pikkuseikkoja osotteeksi siitä, minkä-laisia rajoituksia alakomitea oli ehdottanut kruununmetsien asuk-kaille. Ne rajoitukset, kuten jo ed. Kairamo täällä esitti, johtuvatsiitä, että ehdotus tehtiin ennen suurlakkoa ja ovat siksi vähäpätöi-siä, ettei tarvitse muuta kuin muutama kynänpiirros saadakseenne pois. Miksikä senaatti ei voinut piirtää niitä pois? Ainakin olem-me minun ymmärtääkseni me valmiit eduskunnan valiokunnassatätä ehdotusta parantamaan nykyajan katsantokannan mukaan.

Täällä on ed. Schybergson puhunut näistä rajoituksista, joitame ehdotimme, ja sanonut, että niissä on »mycket tyskeri», paljonsaksalaisuutta. Mutta minä pyydän huomauttaa hänelle ja muillerajotusten pelkureille, että juuri Saksassa on tuon paljon saksalai-suuden avulla, useiden rajoitusten ja muodollisuuksien avulla,saatu suuremmeistä aikaan tällä alalla viime vuosikymmeninä, ja


saatu todellakin pysyvää aikaan. Vielä pyydän huomauttaa, ettäRuotsissa paraikaa on päästy niin pitkälle, että siellä ruvetaan Norr-lannin valtion metsämaita asuttamaan, mikäli minä voin nähdä,samanlaatuisten rajoitusten ja säännösten mukaan. Sitä vastoinon meillä kotona juuri siitä syystä että meillä ei ole ollut tuotasaksalaisuutta, ollut seurauksena se kurjuus, mikä m. m. nähtiined. Martikaisen välikysymyksestä ja jota tunnetaan laajoista osistamaassa. Ja mikäli minä voin ymmärtää, niin juuri n. k. agraariko-mitea, jossa ed. Schybergsonkin itse on ollut jäsenenä, on vajonnutihan samaan saksalaisuuteen. Ensiksikin se lähetti erään jäsenistäänSaksaan hankkimaan tuota saksalaisuutta. Toiseksi sen perustelutvilisevät sitaatteja saksalaisista teoksista, saksalaisia auktoriteet-teja siellä myötäänsä mainitaan toinen toisensa perästä. Mutta vieläkolmanneksi. Jos rupeamme vertaamaan (ed. Schybergsonille:Jaa, jaa. kyllä se on totta. Ed. Schybergson: Niin se on kyllä) näitäkahta mietintöä, nim. tilattoman väestön alakomitean ehdotuksianiihin ehdotuksiin, joita agraarikomitea, jossa ed. Schybergsonkinon ollut jäsenenä, on tehnyt maanhankinnasta tilattomalle väestölle,niin huomaamme, että ne ovat jotakuinkin yhteenmeneviä. Entoki tahdo sanoa, että myöhempi komitea olisi plagieerannut edelli-sen komitean mietintöä; vaan että molempien ehdotukset ovat sit-tenkin yhteenmeneviä, ja sitä on hauska huomata. Molemmatesim. ehdottavat, että pitäisi tehdä erotus n. s. asunto- ja viljelys-tilojen välillä, että asuntotilojen pitäisi olla yksi hehtaari ja viljelys-tilojen vähintäin 5, mieluummin 10—15 hehtaaria, huolimatta siitäettä alakomitea teki ehdotuksen kaukana pohjoisessa olevien uudis-maiden viljelystiloista ja agraarikomitea ulotti tehtävänsä tänneetdä-Suomeenkin, jossa minun ymmärtääkseni viljelystilat voisivatolla paljoa pienemmät; se nyt kuitenkin on sivuasia. Molemmatkomiteat ovat sitäpaitsi ehdottaneet samanlaisia rajoituksia tilojenhallintaoikeuteen. Molempien ehdotusten mukaan pitää viljelijänitsensä asua tilalla, hän ei saa tilaa yhdistää muuhun maahan. Mo-lempien ehdotusten mukaan hän ei saa jakaa tilaa, ei sitä vuokratapois ilman lupaa. Molempien ehdotusten mukaan ei saa tilaa ve-lasta kiinnittää, ei saa ulosmitata ja konkurssissa myydä, ja molem-pien ehdotusten mukaan ei saa myös vapaasti käyttää metsää.

lyisäksi tulee, että molemmissa ehdotuksissa on erityinen lukun. k. yhteismetsistä samaan suuntaan menevä niin hyvin yhteis-metsien hoidosta ja niitten yhteisestä nauttimisesta kutakuinkinyksityiskohtia myöten. Sitä paitsi on molemmissa samaan suuntaankäyvä ehdotus erityisestä perimysoikeudesta, sellaisesta, jonka tar-koituksena olisi saada uudistilat taloudellisesti vahvoiksi sillä ta-valla että tilalle jäävää perillistä taloudellisesti suositaan. Ix>-puksi ovat myöskin ehdotukset valtion asutustoiminnan järjestä-misestä yhteiset. Molemmat ehdottavat ensiksikin asutushallitusta.


Agraarikomitea tosin sanoo mietinnössään, että alakomitea on eh-dottanut tällaista keskusvirastoa yksinomaan kruununmetsiä var-ten, mutta se ei ole totta. Me olemme juuri ehdottaneet sitä aivansamoja tarkoituksia varten kuin agraarikomiteakin. Molemmatehdottavat myöskin kuntiin asutuslautakuntia, ja niitten kokoon-pano on suunnilleen sama molemmissa ehdotuksissa.

Saksalaisuus näkyy siis tunkeutuvan joka taholle ja se on meillehyödyksi, sillä kuta enemmän me sitä otamme ,sitä enemmän saammejotain pysyväistä aikaan.

Mutta tämä. että näissä ehdotuksissa on niin paljon yhtäläistäja että ne niin likeisesti kuuluvat toisiinsa, se minusta olisi pakotta-nut hallituksen laatimaan esitysehdotukset molemmista asioistayhtä aikaa. Sillä minä olen varma siitä, että kun maatalousvalio-kunta rupeaa käsittelemään sitä ann. esitystä, joka eilen on senaa-tissa valmistunut, ja joka toivottavasti pian tänne saadaan, niinemme voi sitä käsitellä ilman että meillä on rinnan pitkin matkaaalakomitean ehdotus kruununmaitten asuttamisesta, samoin kuinse näkyy olleen myös agraarikomiteassa. Mutta toinenkin syy onolemassa, jonka olisi pitänyt saada hallitusta valmistamaan näitäasioita yhdessä, se nimittäin, että molemmissa on kysymyksessä val-tion hallussa olevien maitten asuttaminen. Minusta ei ole näet suurtaeroavaisuutta siinä, onko maa valtion kruununmetsää, vaiko valtionomistamien kruuuunvirkatalojen maata, vaiko sellaista maata,jota tilattoman väestön lainarahaston varoilla ostetaan valtionhaltuun uutisasutusta varten. Minun mielestäni siis nämä asiattältäkin kannalta katsoen kuuluvat yhteen.

Sitä vastoin minäkään en voi olla lausumatta kummastustanisiitä käsitteiden sekavuudesta, mikä tuli esille kamaritoimituskun-nan päällikön lausunnosta, kun hän tahtoi kytkeä yhteen tämänkruununmetsien asuttamisen vuokralain kanssa, joka nyt on tekeillä,sillä tämä vuokralakihan ei tahdo mitään muuta kuin järjestääkohtuullisiksi yksityisten maanomistajien ja heidän vuokraajiensaväliset suhteet. Sitä vastoin tässä on kysymyksessä valtio maan-omistajana ja ne ehdot, joilla valtion olisi edullisinta luovuttaamaata viljeltäväksi.

Vielä yksi näkökohta. Yhtenä tärkeimpänä periaatteena kaik-kien maitten järkiperäisessä asutuspolitiikassa on ollut se että uutis-asutuksen kautta samalla saataisiin viljellyn maan ala lisätyksi, saa-taisiin valtion rajojen sisällä olevat maat niin paljon kuin mahdollistaviljelyksen alle. Tämä periaate on meillä Suomessakin ollut varem-min ohjaajana, aina Kustaa Vaasan ajoista saakka läpi vuosisatojen.Tämmöisen kaukonäköisen asutuspolitiikan kautta juuri Suomen raja-maat on saatu viljelyksen alle. Mutta tätä periaatetta ei ole viimevuosikymmenien asutuspolitiikassa meillä otettu paljo ollenkaanhuomioon. Tämä on ollut taloudelliselle vaurastumiselle mitä

Vastaus välikysymyks. kruununmets. asutt. y. m. 167

arvaamattomirnmaksi vahingoksi, sillä tämä on osaltaan vaikutta-nut siihen, että, kuten viimeisistä tutkimuksista on käynyt esille,Suomen viljellyn maan ala ei ole lisääntynyt hetikään siinä suhteessakuin maan väkiluku, eikä myöskään samassa suhteessa kuin viljel-lyn maan ala Ruotsissa.

Ja kun hallitus nyt on pitänyt ratkaisuun kypsyneempänäsitä ehdotusta, jossa tietääkseni ei ole otettu ollenkaan huomioon tätäperiaatetta, nim. maan viljellyksi saattamisesta ja lykännyt tulevai-suuteen sen ehdotuksen kruununmetsien asuttamisesta, jossa juuritämä periaate on ollut johtavana, niin osoittaa tämäkin puolestaan,että maan edistymiselle niin äärettömän tärkeä kysymys, kuin ky-symys tilattoman väestön asuttamisesta järkiperäisellä tavalla, onollut nykyiselle hallitukselle vieras.

Kannatan siis valiokuntaan lykkäämistä

Rd. Paunu: Joka vähänkin on liikkunut niillä seuduin, missäruununmaita löytyy, tietää, millä toivolla, millä hartaudella tilatonväestö odottaa, että uudistuksia ruununmaitten asuttamisesta toi-meenpantaisiin, eikä se suinkaan tapahdu siitä syystä, että ruunun-mailla olisi erittäin lihavia ja tuottavia maita. Eipä suinkaan, silläylimalkaan ruununmailla, se täytyy myöntää, ovat kehnommatmaat, sillä parhaat palat ovat yksityiset jo aikoja tätä ennen riis-täneet, haltuunsa ottaneet aivan luonnollisista syistä. Mutta eivätainoastaan tilattomat ulkopuolella ruununmaita, vaan myöskinruununtorpparit odottavat uudistuksia juuri ruununmetsämaittenasuttamisessa, ja luultavasti siitä syystä, että heidän oikeudellinenasemansa ei ole täysin turvattu. Nykyiset asetukset antavat liianpjaljon valtaa asianomaisille virkamiehille niitten asukkaisiin näh-den. Nykyiset asutukset antavat eri virkamiehille vallan määräillätorppareille aivan ristiriitaisia, joita ruununmaan asukkaan on ker-rassaan mahdoton noudattaa. Niinpä me tiedämme, että kaikissaruununmailla olevissa asutuksissa käy lain määräämänä aikana n.s. rakennuskatselmus ja sen toimittaa tavallisesti ruununvouti,joka määrää, minkä verran hän kunoistikin hyväksi näkee rakennuk-sia rakennettaviksi, mutta useinkaan ei anna minkäänlaista kirjal-lista määräystä, vaan ainoastaan suusanallisen. Nyt sattuu käy-mään sillä tavalla, että asianomainen metsänhoitaja ei ole tietääk-seenkään niistä rakennuksista, mitä rakennustarkastuksessa on mää-rätty. Tästä syystä on hyvinkin suuria ristiriitaisuuksia tullutruununmaitten asukkaille. Varsinkin uudistiloihin nähden ovatainakin muutamilla tiloilla seuduin metsänhoitajat asettuneet aivankielteiselle kannalle rakennuspuitten myöntämisen suhteen.

Tällaisista aivan ristiriitaisista määräyksistä kehittyi jotakuin-kin ikäviä seurauksia; niinpä Aureen hoitolueellakin viime keväänä.Uutistilallisifle oli rakennuslautakunta määrännyt tavalliset raken-


mikset, mutta metsänhoitaja ei antanutkaan rakennuspuita. Vii-meinen vuosi oli käsissä siitä ajasta, jolloin rakennukset olisivatolleet tehtävät valmiiksi. Uutisasukkaitten ja torpparienkin kir-joissa, joilla he ovat asukasoikeutensa saaneet, on tavallisesti mai-nittuna, että asukkaan tulee noudattaa kaikkia viranomaisten mää-räyksiä, ehdolla, että muuten menettää asukasoikeutensa. Yksin-kertaiset uutistilalliset, jotka eivät kaikkia laillisia muotoja osanneetnoudattaa, ryhtyivät siellä jotakuinkin omavaltaiselta näyttäväänkeinoon. Silloin kun tultiin heidän metsistänsä leimaamaan ne puutr

jotka senaatin päätöksen mukaan olivat myytävät valtion laskuun,menivät uutistilalliset metsään ja sanoivat laillisille virkamiehille,että he eivät anna leimata puita, ennenkuin heille luvatut rakennus-puut on ensin annettu. Tästä syystä nostettiin sanomalehdissätavaton humu, että muka kaikki uutistilalliset siellä olisivat ryhtyneetkapinaan. Asia ei kuitenkaan ollut sen suurempiarvoinen. Luulta-vasti nämä uutistilalliset tulevat oikeuden edessä vastaamaanteostansa, mutta onko oikein, jos he menettävät myöskin asukas-oikeutensa näihin tiloihin ainoastaan tuon virheen takia. Minä toi-voisinkin, samalla kun minä puolustan asian lähettämistä maatalous-valiokuntaan, että asianomainen valiokunta koettaisi mikäli mah-dollista ottaa selvää siitä, missä määrässä viranomaisten menettelyantoi aihetta näitten talonpoikien laittomaan menettelyyn.

Täällä on tunnustettu tämän kysymyksen yhteydessä, jopa en-nenkin, että meidän tarvitsisi tehdä tilattoman väestön hyväksikoko joukko enemmän, kuin mitä on tehty, ja on suoraan sanottur

että ne toimenpiteet, mitä valtiomaitten asuttamisella saataisiinaikaan, eivät läheskään riitä. Mutta olisihan siten edes jonkunlai-nen alku tehty ja tahdottaisiin näyttää, että todellakin tahdotaantilatonta väestöä auttaa. On yksi keino, jolla varmasti ja lopulli-sesti tilattoman väestön asema parannettaisiin. Niinkuin tunnettua,on sen ryhmän puolelta, johon kuulun, nytkin jätetty anomus-ehdotus viljelyspakkolaiksi. Se varmasti auttaisi tilattoman vä-estön vakavaiseen asemaan. Jos tämä laki saataisiin käytäntöön,,niin silloin aivankin hetimiten meiltä katoaisi koko tilattomanväestön kysymys ohjelmasta pois.

Sillä nämät tämänkin laiset kysymykset kuin kruununmetsä-maitten asuttamiskysymys y. m. eivät suurestikaan eikä koko laa-juudessaan tuota parannuksia, sillä paljon enemmän, paljon suurem-massa määrässä ja paljon paremmat maat ovat yksityisten hallussaviljelemättöminä kuin on kruunun hallussa. Sekin on aivan tottar

jos ei oteta lukuun kaikkein pohjoisinta osaa Suomea, jossa kruu-nulla on äärettömän suuret alueet, mutta jossa myös viljelys on pal-joa hankalampaa. Mutta etelä-Suomessa, Hämeessä on aivan par-haita viljelysmaita viljelemättä, suuriakin maita neHökilometrittäin,,mutta ne ovat yksityisten hallussa ja kansa kaikkialla kaipaa, odot-


taa hetkeä, milloin se saisi tilaisuuden asettua vakinaisesti viljele-mään. Siinä minä olen ed. Heikkisen kanssa aivan samaa mieltä,että kyllä meidän kansamme jo periluonteeltaan on sellaista, ettäse haluaisi itsensä kiinnittää etupäässä maanviljelykseen ja siitä etu-päässä toimeentulonsa saada, sitä varten että se on varmempi toi-meentulo kuin mikään muu. Ja meidän kansassamme onkin erityi-nen halu ja erityinen kyky ollut asettua juuri sellaisille maille, jotkaovat näyttäneet vähemmän edullisilta. Ja niinpä ne siitä syystä,kun ei parempia maita millään tavalla ole saatavissa, ovat odotta-neet, että edes ne maat, jotka vielä yhteiskunnan hallussa ovat,nyt vihdoinkin heille avattaisiin.

Niinkuin lausuin, minä toivon että tämä kysymys lähetettäisiinmaatalousvaliokuntaan enemmän selvyyden saamiseksi.

Bd. Schgbergson: Det har nog sin riktighet, såsom hr Gebhardsade, att agrarkomitén i sitt förslag till lag angående den obesuttnabefolkningens förseende med jord offrade icke så litet åt tyskeri.Detta var också orsaken hvarför j äg i en reservation till agrarkomiténsbetänkande i denna del motsatte mig förslaget in toto et tanto ochpå sätt jag i reservationen framhöll, icke ens tog del i förslagets ut-arbetande i detalj. Jag stod nämligen på absolut motsatt stånd-punkt mot flertalet af komiténs öfriga medlemmar. I min reser-vation säger jag, att äkta och oförfalskad äganderätt eller ocksåarrende enligt den nya arrendelagen, som komme att antagas, bordevara normen för jordbesittning i landet; och att en mellanform,sådan som agrarkomitén förslog och tidigare subkomitén, enligthvilken en hel del tjänstemän skulle följa jordbesittarena i hälarnaoch på allt sätt inskränka deras frihet, icke enligt min mening varöfverensstämmande med det finska folkets lynne. Jag kommericke ihåg om jag i reservationen yttrade det, med det har hela tidenvarit min mening och är det fortfarande, att, om vi här i landetförsöka införa en sådan äganderätt med alla möjliga slags inskränk-ningar, vårt folk, vänstern inberäknad, kommer att inom mycketkort tid yrka på, att begränsningarna skola bortiämnas och ägande-rätten i fullt mått komma innehafvaren till del. Hr Gebhard gjordesålunda, då han vände sig mot mig, ett misstag. Han hade icke lästbetänkandet till slut och därför icke kommit att få kännedom ommin reservation.

Det är ganska märkligt att i en interpellation af denna art fråganom agrarkomitén och subkomitén tvingar sig fram, såsom nu skett,då hr Gebhard egnade en stor del af sitt andragande åt jämförelsenmellan den ena och den andra. Han kom till det resultat, att devoro ungefär lika goda. Enligt min åsikt åter äro de lika dåliga,Att en sådan konstaterad öfverensstämmelse mellan de olika för-slagen kan föranleda till ett angrepp mot regeringen förefaller mig


högeligen besynnerligt. I själfva verket få vi gå ut från den syn-punkten, att den nuvarande regeringen lika väl som partierna ilandtdagen försöker på agrarfrågans område göra allt, hvad denmöjligen kan, så att den frågan är den sista, där differenser borde kunnapåfinnas. Och hr Gerhard har, som sagdt, bättre än någon annan visat,att det förslag, som agrarkomitén i denna del utarbetat och som rege-ringen tyvärr i hufvudsak godkänt och kommer att förelägga såsomproposition, är i allt väsentligt öfverensstämmande med subkomiténsförslag. Och om man en gång godkänner detta förslag, såsom jagtänker att majoriteten i landtdagen kommer att göra, så inordnasde odlingsbara markerna, kronoskogarna utan svårighet i detsamma.De höra så att säga därunder. Hr Gebhard har rätt i det, att krono-skogarnas kolonisation icke har så mycket med arrendelagen attgöra som med lagen om den obesuttna befolkningens förseende med jord.De äro så att säga en oskiljbar del just af detta lagförslag. Två skildalagförslag kan man icke hafva om samma sak. Men fullständigträtt har hr Gebhard icke, då han säger, att kronoskogarnas koloni-sation har ingenting med arrendelagen att göra, ty vi måste tänkaoss, att kronan icke vill ens på de villkor, som lagförslaget i fråganinnehåller, för alltid afhända sig sin jord, utan att en del af krono-skogarnas odlingsbara jord kommer att aflåtas på arrendevillkor,och då kommer äfven denna under arrendelagen.

I hvarje fall tror jag, att denna fråga icke lämpar sig såsom grundför ett misstroendevotum. Därtill äro meningarna mellan regerin-gen, hr Gebhard och hr Kairarno i allt för ringa mån skiljaktiga.De personliga differenserna dem emellan äro stora, men de sakligai denna angelägenhet tyvärr alldeles små.

Jag kan sluta med det, hvarmed hr Gebhard började, nämligenatt mitt andragande tydde på, att regeringen dock hade åtminstonemig bland dem, som spände sig för dess vagn. Såsom hr Gebhardaf detta mitt yttrande torde finna, är det för ingen del fallet. Jagskulle hafva önskat, att regeringen i denna fråga icke, såsom dendet gjort, hade intagit samma ståndpunkt som hrr Gebhard ochKairarno. Men gäller det, såsom interpellanten tycktes önska tagasaken, att välja mellan den nuvarande regeringen och en regeringKairarno, så tvekar jag naturligtvis icke.

Ed. Renvall: Minun mielestäni tämä keskustelu on jo kyl-liksi osoittanut, miten turhanpäiväinen se kysymys on, minkä väli-kysymyksen tekijä on nostanut. Minä pyydän saada uudistaa tä-män kysymyksen lukemalla sen: »Eikö hallitus katso tarpeelliseksijouduttaa lainsäädäntötoimenpiteitänsä tällä alalla, niin että asia,mikäli Eduskunnan myötävaikutusta siihen tarvitaan, voisi tullakäsittelyn alaiseksi vielä näillä valtiopäivillä.» Täällä on tämän

Vastaus välikysymyks. kruununmets. asutt y. m. 171

pitkän keskustelun aikana jo kynäksi edustaja Kairamon läheisim-mältä taholta annettu vastaus tähän kysymykseen ja selitetty,millä yksinkertaisella tavalla hänen kaipaamansa asiantila on saa-vutettavissa. Ed. Gebhard, joka esiintyy täällä ed. Kairamon»alter egona» lausui, että maatalousvaliokunta ei voi käsittää halli-tuksen maanhankintalakiesitystä muulla tavalla kuin yhteydessä ala-komitean puheena olleen mietinnön kanssa ja siis ulottamalla maan-hankintalain periaatteita niihin kruunun metsämaihin, joita olisiasutukseen luovutettava. Tässähän on vastaus kysymykseen.Me emme tarvitse hallituksen puolelta toimenpiteitä tässä kohden,kun meillä kerran on täysi tilaisuus itse hoitaa tätä asiaa. Täälläon ed. Ahmavaara jo huomauttanut, että interpellatsiooni ei suin-kaan liene paikallaan tällaisissa asioissa, missä eduskunnalla onmuunlaista alotetta käytettävänään. Onpa ed. Gebhard selittänyt,että heidänkin puoleltaan on tehty anomus, joka tarkoittaa samaaasiaa ja nähtävästi tuleekin, niinkuin hän itse lausui, tämä asiakäsittelyn alaiseksi yhteydessä hallituksen maanhankinta-asetuksenkanssa. Näin ollen ei ole mitään asiallista syytä tähän tämänpäi-väiseen kinasteluun.

Herra Kairamo lausui, että hallituksen toimettomuus nähtävästion johtunut persoonallisista, mieskohtaisista syistä. Eiköhän olesyytä sovelluttaa samaa arvostelua hänen omaan esiintymiseensäja eikö keskustelu täällä samalta taholta todista juuri samaa? Eiköse todista, että sittenkään ei ole kysymyksessä, niinkuin ed. Schy-bergson onkin sanonut, mitä hallitus on tehnyt tai mitä hallitus onjättänyt tekemättä, vaan mitä minä ja mitä sinä olemme asiassatehneet, mitä agraarikomitea ja mitä tilattoman väestön alakomitea013 tehnyt. Ja siitä asiasta on jo niin paljon puhuttu eduskunnanviime istuntokaudella, etten oikeastaan tiedä, ketä tämä keskusteluhuvittaa.

Voin tässä kohden lausua, että se saksalaisuus, mikä on tavatta-vissa molemmissa lakiehdotuksissa, on peräisin Saksasta. Ei tar-vitse sanoa niinkuin ed. Gebhard, että agraarikomitea on plagiee-rannut alakomitealta, sillä jos semmoinen syytös lausuttaisiin, niinvoisi samalla syyllä sanoa, että alakomitea on plagieerannut saksa-laisista laeista. Ollessani matkalla Saksassa olin tilaisuudessa ta-vata henkilöitä, jotka antoivat minulle neuvoja, niinkuin he sanoivatennen antaneensa herra Gebhardille.

On puolustettu edellisen hallituksen toimettomuutta sillä, ettäasutusolojen suuri suosija, mikäli minä ymmärrän, kenraalikuver-nööri Bobrikoff, kuoli liian aikaiseen. Jos semmoinen syy esitetäänsyyksi asian silloiseen raukeamiseen, niin ei olisi vaikea löytää yhtäpäteviä syitä nykyisen hallituksen menettelyn puolustamiseksi.

Minun ymmärtääkseni on ed. Schybergson jo lausunut sen vas-tauksen, mikä asiassa voidaan antaa, nim. että jos kerran maan-


hankintalakiesitys tulee hyväksytyksi, niin silloin ei tarvitse erityistälakia kruununmetsämaiden asuttamista varten, sillä se voidaansiihen sovelluttaa, toisin sanoen: kruunu voi niillä ehdoilla, jotkasisältyvät maanhankintaehdotukseen, luovuttaa nämä tilat asutus-tarkoituksiin. Näin ollen minä puolestani en katso, että asia ansait-seisi mitään valiokunnan käsittelyä, mutta jos sellaista kuitenkintahdotaan aikaansaada, niin kernaasti minun puolestani. Minä ensuinkaan tahdo sitä vastustaa, mutta pyytäisin kuitenkin, ettäinterpellatsiooni-oikeuden oman itsensä takia ei ruvettaisi nyt kir-joittelemaan yhtä suuria teoksia kuin esim. Laukon asiassa eikäkäsittelemään koko maailman asioita tämän välikyselyn yhteydessäniinkuin vasemmiston puhujat ovat tässä asiassa tänään esiintyes-sään osoittaneet hyvää halua omaavansa.

Ed. Kairamo: Minä pyydän ensiksi saada kiittää viimeistäarvoisaa puhujaa niistä hyväntahtoisista neuvoista, joita hän jakeliMaatalousvaliokunnan jäsenille ja toivon, että ne voidaan ottaa var-teen. Ainoastaan siinä täytyy minun olla eri mieltä ed. Renvallinkanssa, että minä en käsitä millä tavalla Maatalousvaliokunta voisilähteä laatimaan uutta lakiehdotusta yksin vaan tehdyn anomuksennojalla. Se on siinä, jossa vaikeus minun käsittääkseni juuri piileeja ed. Gebhard on jo kylliksi osoittanut, samoin kuin ed. Schyberg-son, että juuri asian käsittelyn suhteen olemme yksimielisesti tul-leet aivan toiseen käsitykseen kuin mitä hallituksen jäsen on esittänyt.

Viimeisen arvoisan puhujan lausunnosta kävi selville, että onaivan hämmästyttävällä tavalla väärinymmärretty ed. Gebhardinviimeinen lausunto. On arveltu, että hän eräällä lauseellaan olisitarkoittanut entisen kenraalikuvernööri Bobrikoffin tilattoman vä-estön maanhankinnan erityiseksi suosijaksi. Saattaa olla, että hänomalla tavallaan harrasti tätäkin asiaa. Mutta muistaakseni ed.Gebhard nimenomaan lausui, että erään kotimaisen hallituksen-jäsenen kuolema aikaansai suurta häiriötä niissä valmistustöissä,joita silloin suunniteltiin hallituksessa. Tämä tietysti ei voi tarkoit-taa mitään muuta kuin että senaattori Eneberg kuoli juuri samaanaikaan, ja tunnettua on, että senaattori Eneberg omisti harvinaisensuuren työkykynsä ja harvinaisen laajat tietonsa muun muassa juuritämän kysymyksen edistämiseen. On totta että tämä kuolemanta-paus osaltansa hyvin suuressa määrässä häiritsi näiden asiain val-mistelua.

Ed. Schybergson on väittänyt, että muka tilattomalla väestölläyleensä ei olisi mitään mainittavaa haluakaan ruveta uudisasukkaiksikruununmetsiin. Hän on tähän saanut jo käytännöllisten miestenvastauksia. Ed. Martikainen ja Heikkinen ovat paikkakunnallistenolojen tuntijoina lausuneet hänelle siinä suhteessa totuuden. Minäpuolestani voin mainita, että minä viimeksi eilispäivänä olin tilai-


sutldessa laajalti keskustelemaan tästä asiasta erään etevän ammatti-miehen kanssa, joka monen vuoden kuluessa on oppinut tuntemaanerityisesti oloja Oulun läänissä, ja jolla oli ihan toisenlainen käsitysasiasta kuin ed. Schybergsonilla. Hän nimenomaan pani erinomai-sen suurta arvoa niihin toiveisiin, joita kruununmailla löytyvätviljelyskelpoiset maat vielä tarjoovat. Mutta ed. Schybergsoninmielestä muuttaminen kruununmaille uudisasukkaaksi kruunun-metsissä tietää kivien antamista leivän sijasta. Siihen me emmetietysti mitään voi. Se on hänen kamariteoriansa, se on hänen »ty-skeriansa». Minä voin kyllä myöntää, että siinä muodossa, jossauudisasutusta tätä nykyä tapahtuu kruununmailla, se tosiaankinusein tietää kivien antamista leivän sijasta. Mutta on otettava huo-mioon, että ne lakiehdotukset, joista tässä on nyt niin paljon puhuttu,eivät myöskään tarkoita tätä asutusmuotoa, vaan jotakin aivan toista.Ne tarkoittavat semmoista muotoa, joka, niinkuin kokemus osoit-taa, muualla maailmassa jo on tuottanut erittäin hyviä tuloksia.Se, että viime aikoina keskimäärin ainoastaan noin satakunta uutis-asutusta vuosittain on kruununmetsiin perustettu, ei minun mie-lestäni vielä todista mitään semmoista kuin ed. Schybergson esittää,sillä me puhumme aivan eri asioista: hän puhuu niistä asutuksista,joita on saatu perustaa, minä puhun niistä henkilöistä, jotka pyrki-vät uutisasukkaiksi. Bro taitaa olla hyvinkin suuri.

Siitä päätöksestä, jonka nojalla lisämaita äsken on lopullisestierotettu erinäisille talokkaille Kolarin pitäjässä ja arvatenkin pianerotetaan Turtolaisille — minä en, niinkuin täällä on väitetty, olemoittinut nykyistä hallitusta. Huomioon ottaen, mitä asiassa ai-kaisemmin on tapahtunut, en katso voivani vastustaa, että nämättalonomistajat saavat lisää maata; mutta minä olisin toivonut,että lopullinen ratkaisu olisi lykätty siksi, kunnes heidän omistus-ja hallintaoikeutensa olisi tullut turvatuksi sen toimenpiteen kautta,jonka nykyinenkin hallitus on havainnut välttämättömäksi. Ontunnettua, että ne metsät, jotka äsken on näille tiloille luovu-tettu, itse asiassa salaisten välipuheitten ja kauppakirjojen kauttajo ovat siirtyneet tukkiyhtiöiden haltuun, inutta ei olisi ollutmahdotonta menetellä niin että se suuri ammattimiesten lausunto-jen mukaan miljooniin nouseva omaisuus, josta tässä onkysymys, olisi jäänyt näiden talonpoikaisten maanomistajanikäsiin, sen sijaan että se nyt siirtyy ulkomaalaisille tukkiyhti-öille.

Ed. Hoikka, L: Kun täällä on eräältä taholta lausuttu, etteitodellisuudessa olekaan niin varsin paljon sellaista irtainta kansaa,jotka tahtoisivat pyrkiä uutisasukkaiksi kruununmaille, niin täy-tyy minun sanoa, että ainakin sikäli kuin minä Perä-Pohjolaa tun-nen, se väite ei ole ensinkään totta. Siitä on nvt huhtikuussa kaksi


vuotta, kun yleinen koko Perä-Pohjolaa käsittävä kansankokouskutsuttiin kokoon saattamaan hallituksen tietoon sitä irtolaisväes-tölle kauan toivottua ja perin tärkeätä asiaa, että he saisivat asettuakruununmaan asukkaiksi. Mutta mikäli tiedän, niin on se anomus,jonka tämän kansalaiskokouksen valitsema lähetystö toi hallituk-selle, vieläkin käsittelemättä.

En tahtoisi mielelläni käyttää eduskunnan perin tärkeätä aikaapitemmältä tästä asiasta pulmakseni. Mutta Perä-Pohjolan kansanedustajana tunnen ehdottomaksi velvollisuudekseni viitata muuta-miin tämän asian tärkeyttä valaiseviin seikkoihin viime vuosikymme-nien ajalta. Noin 60 vuotta takaperin, kun vasta olin kahdeksannellavuodella, oli, kuten hyvin muistan, kaikkialla Pohjolassa vielä maan-tien varsilla, järvien rannoilla synkät metsät. Tiedän lukemattomiatapauksia siltä ajalta, jolloin laki myönsi kruununmaille vapaasti aset-tua asumaan, että niin vähillä pääomilla miehet menivät alkamaan ta-loutta, ettei ollut heillä kuin kirves, kuokka ja eväslaukka, mutta tuos-ta ajasta lähtien ovat he erinomaisesti vaurastuneet. Olen laskenut,että Rovaniemen pitäjässä on 82 vankkaa perintötaloa, jotka tällä ta-voin ovat syntyneet j a jotka olemassaolostaan saavat kiittää sitä va-pautta, mikä kansalla oli asettua kruununmaille asumaan, ennenkuinmetsänhoito tuota asutusmuotoa tuli ehkäisemään; sanon metsän-hoito, sillä yleisesti tunnettu asiahan on, että sen on metsänhoitotehnyt.

Kruununtorppia on kyllä perustettu, mutta niiden asujamet,sanon sen suoraan, ovat raukkoja, he ovat metsäherrojen orjia.Näillä kruununtorpilla ei ole, mikäli Pohjolan oloja tunnen, mitääntulevaisuutta. Olen pannut merkille, että lapset noissa kruunun-torpissa, tultuaan siihen ikään että kykenisivät olemaan vanhemmil-leen apuna töissä ja taloudenhoidossa, hyvin tietäen ja tuntien,ettei heillä ole siinä perinnöllistä oikeutta eikä siis mitään tulevai-suutta odotettavana, jättävät vanhempansa kitumaan sitä kitulais-elämää, joka ainakin siellä on yleistä kruununtorpissa.

Minä voin todistukseksi mainita muutamia esimerkkejä. Josjotkut hyvin kunnioitettavat eduskunnan jäsenet ovat kulkeneetKemijoen ja Ounasjoen vartta Kemijärvelle asti Rovaniemen kir-kolta, niin ovat he eteläänpäin kulkiessaan saapuneet kestikievariin,jonka nimi on Kunnari, ja toiseen, Jänkäri nimiseen. Näiden, ny-kyään perin vanhojen talojen paikoilla heilutteli tuuli vielä minunensi vuosikymmenieni aikoina pitkiä petäjiä, kuusia ja koivumetsiä.Nyt noilla paikoilla on komeat hyvin voivat talot ja kartanot, joissaelää suuret perheet. Ja tämänkaltaisia esimerkkiä voisi luetellakuinka paljon tahansa; onpa jo useita mainitulla ajalla perustettujataloja jaettukin useampiin osiin.

Mutta miksikä on metsänhoito ehkäissyt tämäntapaisen asutuk-sen edistymisen ja siihen perustuvan taloudellisen vaurastumisennäillä mailla. En ole voinut muuta käsittää, kuin, että asianomai-

Vastaus välikysymyks. kruununmets. asutt. y. rn. 175

set ovat olleet tällaista toimintaa vastaan aina, vaikka olisi ollut ky-symyksessä kuinkakin viljelykselle sopiva maa, kunhan vaan siinäon ollut joku kymmenkunta tukkipuuta. Nähtävästi tähän perus-tuvat ne tavallisesti kieltävät vastaukset anomuksiin krununmetsä-maiden asuttamiseksi, joita siihen halukkaat ovat tavallista virka-tietä ensin asianomaiselle metsäherralle lausuntoa varten annetta-vaksi lähettäneet.

Kansa toivoo hartaasti, että eduskunta ottaisi tämän sen elä-män ja taloudellisen aseman parantamista koskevan perin tärkeänpuolen huomioonsa, ja toivoo että, mikäli mahdollista kehitettäisiinvapaammaksi kruununmaille asettuminen kuin se valitettavastion ollut siitä asti kuin metsänhoito on astunut vastustamaan kaikkiavapaita pyrkimyksiä tähän suuntaan.

Jos asia, niinkuin toivottava on, lähetetään asianomaiseen valio-kuntaan, niin pyytäisin sitä asiaa käsitellessään hankkimaan halli-tukselta tuon jo pian kaksi vuotta sitten Pohjolan kansan puo-lesta lähetetyn anomuksen kruununmaiden asuttamiseksi, johonviittasin, sillä siinä anomuksessa oli perin seikkaperäisesti selitettyne epäkohdat, jotka ovat esteellisiä ja jotka ehkäisevät kruunun-maiden asuttamista. Ehdotan siis että asia lähetetään valiokuntaan.

Ed. Vuolijoki, Sulo: Minä pyydän ehdottaa, että Edus-kunta lähettäisi tämän välikysymyksen maatalousvaliokuntaansillä toivomuksella, että valiokunta ei tämän asian tähden keskeytämaanvuokralain käsittelyä.

Ed. Renvall: Ed. Kairamon viimeisen lausunnon johdostapyydän saada huomauttaa, että minun lausuntoni eräässä kohdassaperustui siihen osaan ed. Gebhardin lausuntoa, jossa hän sanoi,että eräs valtiollinen murha oli ollut syynä silloisen senaatin viivyt-telemiselle asian käsittelyyn.

Ed. Tainio: Minä pyydän yhtyä edusmies Wuolijoen eh-dotukseen.

Ed, Mikkola: Vaikka minä puolestani olen sitä mieltä, ettätämä välikysymys ei ensinkään edistä itse si£ä kysymystä, mitä sillänäennäisesti tahdotaan edistää, nim. kruununmetsien asuttamisenjouduttamista, niin luulen, että Eduskunta kaikessa tapauksessatahtoo lykätä tämän kysymyksen Maatalousvaliokuntaan, ja tah-toisin minäkin puolestani yhtyä siihen ehdotukseen, jonka ed. Wuoli-joki on tehnyt, nim. että tämä asia ei valiokunnassa missään tapa-uksessa saisi estää tätä nykyä kaikkein tärkeimmän ja kaikkeinkiireellisimmän kysymyksen, nim. torppareita, mäkitupalaisia jalampuoteja koskevan lain valmistamista.

iy6 Istunto 3 p. maaliskuuta 1908.

Ed. Ahmavaara: Ed. Gebhard sanoi minun puoltaneenasutusta kruunumnailla täydellisellä omistusoikeudella. Minä kui-tenkin lausuin aivan selvin sanoin «omistusoikeudella», mutta »ra-joitetulla». Tämä oli siis herra Gebhardilta väärinkäsitystä. Muu-ten minusta ed. Sulo Wuolijoen lausunnon toivomus valiokunnalleon jotenkin tarpeeton, sillä Valtiopäiväjärjestyksen mukaan arm.esitykset ovat ensin käsiteltävät.

Puhemies: Ed. Wuolijoen ehdotukseen nähden pyydänilmoittaa, että minusta tuntuu olevan vastoin Valtiopäiväjärjestystäettä Eduskunta antaa valiokunnalle edeltäpäin jonkinlaisia ohjeita,semminkin kun Eduskunnan tulee silloin, kun työsuunnitelma esi-tetään ja siis asianmukaisen valmistuksen jälkeen, päättää missäjärjestyksessä eri asiat valiokunnissa käsitellään.

Ed. Vuolijoki, Sulo: Tein ehdotukseni siihenkin katsoen,että kuulemani mukaan puhemiesneuvoston työsuunnitelman eh-dotus Eduskunnalle oli lykätty toistaiseksi, ja koska katson ettäolisi juuri nämä päivät käytettävät Valiokunnassa maanvuokralainkäsittelyyn, niin että se voisi joutua mahdollisimman pian Edus-kunnalle.

Ed. Setälä: Minusta joka tapauksessa ed. Wuolijoen tekemäehdotus tuntuu tarpeettomalta, koska Valtiopäiväjärjestys yleensä-kin säätää, että hallituksen esitysten käsittelyn tulee käydä muidenasiain edellä.

Keskustelu julistetaan päättyneeksi.

Puhemies: Täällä on ensinnäkin ehdotettu yksinkertaistasiirtymistä päiväjärjestykseen eli että eduskunta hyväksyisi senmuodon päiväjärjestykseen siirtymiselle, joka Työjärjestyksen 31§:ssä on ehdotettu tällaisia tapauksia varten, nimittäin: »Kuultuansaannetun selityksen Eduskunta siirtyy päiväjärjestykseen».

Sitten on ehdotettu, että asia lykättäisiin Maatalousvaliokuntaanperustellun päiväjärjestykseen siirtymisen ehdottamista varten.

lyisäksi on ed. Wuolijoki, Sulo, ehdottanut, että maatalousvalio-kunnalle, jos asia tulee sinne lykätyksi, lausuttaisiin toivomus,ettei tämän välikysymyksen käsitteleminen keskeyttäisi maanvuokra-lain käsittelyä. Niinkuin jo lausuin, ei minun ymmärtääkseni ed.Wuolijoen ehdotus ole asianmukainen, enkä siis ota sitä erikseenäänestettäväksi, vaan alistan äänestettäväksi ainoastaan ne kaksiehdotusta, jotka täällä ensin tehtiin.

Vastaus välikysymykseen kruununmets. asutt y. m. 177

Hyväksytään vastattavaksi seuraava äänestysesitys:Ken hyväksyy yksinkertaisen siirtymisen päiväjärjestykseen,

vastaa jaa; jos ei voittaa, on asia lähetetty perusteltuun päiväjär-jestykseen siirtymisen ehdottamista varten Maatalousvaliokuntaan.

Äänestyksessä tunnustetaan ei äänet olevan voitolla.\sia on siis päätetty lähettää Maatalousvaliokuntaan, jonka tu-

lee ehdottaa perusteltu siirtyminen päiväjärjestykseen.

Jatketaan eduskuntaesitysten ja anomusehdotusten käsittelyä.Esitetään ed. Erkon y. m. eduskuntaesitys (n:o 28), sisältävä

ehdotuksen laiksi margariinin ja margariinijuuston valmistuksen jakaupan ehdoista,. (Liitteet IV, 25, siv. 101).

jonka lyhyesti selostaa ed. Erkko, ehdottaen sen lähetettäväksiTalousvallokuntaan, koska Valtiopäiväjärjestyksen mukaan tällaisetasiat kuuluvat sen käsiteltäviin.

Ed. Perttilä, E.: Minä ehdottaisin, että tämä anomus lä-hetettäisiin Työväenasiainvaliokuntaan.

Ed. von Alfthan: Jag ber att få understöda förslaget om ären-dets remiss till ekonomiutskottet Enligt § 42 i L. O. hör ärendetotvifvelaktigt till detta utskott, och torde ekonomiutskottet dess-utom hafva bättre tid att behandla detsamma.

Ed. Nnorteva: Minä pyydän kannattaa ed. Perttilän te-kemää ehdotusta. Koska tämä anomus tarkoittaa poikkeusta elin-keinolaista ja elinkeinolaki on Työväenasiainvaliokunnan käsiteltä-vänä, niin luonnollistahan on, että tämäkin sinne joutuu.

Ed. Ehrnrooth» Det äger visserligen sin riktighet, att närings-lagspropositionen blifvit hänskjuten till socialutskottets behandling.Detta beror emellertid därpå, att densamma till väsentliga delarhänför sig till området för den social-politiska lagstiftningen. Inäringslagspropositionen har bland de reglementerade näringarnaupptagits äfven tillverkning och försäljning af margarin. Detär allt hvad som i denna lag därom står. Något hinder för ärendetshänskjutande till ekonomiutskottet, — hvilket uppenbarligen bästöfverensstämmer med L,. O:s anda och mening —, föreligger sålundaicke, och jag ber därför att få understöda dem, hvilka hafva förordatremiss till ekonomiutskottet.

Ed. Paasivuori: Minä en yhdy anomuksen lähettämiseenTyöväenasiainvaliokuntaan, vaikka siellä käsitelläänkin elinkeino-

12


lakia. Etinkeinolain ehdotuksessa on paljon työväkeä koskeviaasioita ja vain pienessä määrässä varsinaista elinkeinolakia, ja sentakia elinkeinolaki on lähetetty työväenasiainvaliokuntaan. Muttatämä kysymys on luonteeltaan niitä poikkeuslain alaisia elinkeino-haaroja, joita elinkeinolaissa ainoastaan mainitaan. Minä ehdotan,että asia lähetetään Talousvaliokuntaan.


Puhemies: On tehty kaksi eri ehdotusta, nimittäin ettäasia lähetettäisiin Talousvaliokuntaan ja että Työväenasiainvalio-kunta saisi asian käsitelläkseen.

Hyväksytään vastattavaksi seuraava äänestysesitys:Ken tahtoo lykätä asian Talousvaliokuntaan, vastaa jaa; jos ei

voittaa, on asia lykätty Työväenasiainvaliokuntaan.Äänestyksessä annetaan 118 jaa- ja 42 ei-ääntä.Asia on siis päätetty lähettää Talousvaliokuntaan.

Esitetään ed. v. Alfthanin y. m. allekirjoittama anomusehdotus(n:o 124), margariinin valmistamista ja maahantuontia koskevan kysy-myksen saattamisesta mahdollisimman pian ratkaistuksi ja tätä asiaakoskevan arm. esityksen antamisesta Eduskunnalle. (Liitteet IV, 26,siv. in).

Asiasta lausuu:

Ed. von Älfthan: Föreliggande petitionsmemorial behandlardelvis samma sak som det nyss remitterade motionsmemorialet,nämligen frågan om tillverkning af och handel med margarin. Detdrager en kort historik öfver frågans gång härintills. Därutöfverbehandlar petitionen frågan om import af margarin. För närvarandeär tullsatsen på margarin 97 mark för 100 kg, således en prohibitivtullsats. Om nu fråga blir om användning af margarin, bör ocksådenna bestämning rörande tullen undergå förändring. Memorialetslutar med följande kläm:

»att frågan om tillverkning och import af samt handel medmargarin snarast möjligt måtte bringas till lösning, samt att senasttill nästsammanträdande landtdag nådig proposition i ämnet måtteföreläggas i de delar, där ärendets beskaffenhet sådant påkallar.»

För den händelse att vederbörande utskott icke skulle medhinnabehandlingen af motionsförslaget, hvilket dock vore önskvärdt,hoppas jag, att åtminstone petitionen skall hinna af utskottet be-handlas, och anhåller jag om remiss till ekonomiutskottet.

Päätös: anomusehdotus lähetetään Talousvaliokuntaan.

Eduskuntaesityksiä. 179

Ed. Tulikouran y. m. allekirjoittama eduskuntaesitys (n:o li),sisältävä ehdotuksen asetukseksi 19 p:nä kesäk. 1895 säästöpankeistaannetun asetuksen l §:ään pantavasta lisäyksestä. (laitteet III, 38,siv. 115).

lähetetään Lakivaliokuntaan.

Estetään ed. Vuorimaan y. m. eduskuntaesitys (n:o l), sisältäväehdotuksen laiksi valtuusmiehistä ja. yleisistä asianajajista. (LiitteetIII, 28, siv. 79).

Eduskuntaesityksen tarkoitusta selostaen lausuu:

Ed. Vuorimaa: Kun viime valtiopäivillä hallituksen antamavirkavaltainen ja kansalaisten vapautta supistava lakiehdotusyleisistä asiamiehistä kumottiin suurella enemmistöllä, lausuttiinniiden puolesta, jotka kannattivat hallituksen esitystä, että lakiasiamiehistä meidän maassamme oli sangen puutteellinen ja vanhan-aikuinen ja että ne, jotka olivat uutta lakiesitystä vastaan, senkautta ehkäisivät asiamiesolojen parantamista. Siitä syystä on siitäpiiristä, joka vastusti hallituksen esitystä, tehty uusi, laajalle kan-sanvaltaiselle perustalle rakennettu lakiehdotus yleisistä valtuus-ja asiamiehistä ja sen ovat allekirjoittaneet paitsi esittäjää, ed.Rajala, Vahe, Ylikorpi, Tulikoura, Heininen ja Ripatti, ja pyydän,että Eduskunta suosiollisesti lähettäisi tämän lakiesityksen Laki-valiokuntaan.

Ed. Mikkola: En lähemmin tunne tämän lakiehdotuksensisältöä. Mutta päättäen siitä alustuksesta, jonka arvoisa esittäjätoi esiin, epäilen, voisiko Lakivaliokunta tästä lakiehdotuksestalaatia kyllin kansanvaltaista esitystä. Pyytäisin senvuoksi ehdottaa,että esitys lykättäisiin TyöväenasiainvaHokuntaan.


Hyväksytään vastattavaksi äänestysesitys:Ken tahtoo lähettää asian Lakivaliokuntaan, vastaa jaa; jos ei

voittaa, on se lähetettävä Työväenasiainvaliokuntaan.Äänestyksessä ovat jaa-äänet voitolla. Eduskuntaesitys lä-

hetetään siis Lakivaliokuntaan.

Esitetään ed. Kävyn y. m. eduskuntaesitys (1x0 22), sisältävä ehdo-tuksen laiksi erinäisten Oikeudenkäymiskaaren lainkohtain muutta-misesta toisin kuuluviksi. (Liitteet III, 27, siv. 67.)

Asiasta lausuu:

Ed. Käpy: Tämä eduskuntaesitys tarkoittaa Oikeudenkäy-miskaaren muutamain pykäläin muuttamista siihen suuntaan, että

i8o Istunto 3 p. maaliskuuta 1908.

lain määräykset kirjallisten kertomusten laatimisesta veto juttuihinpoistettaisiin ja että hovioikeus vähemmissä jutuissa olisi tuornio-voipa, jos esittäjä ja joku toinen jäsen ovat päätöksestä yksimieli-siä, sekä että hovioikeuden päätökset ja tuomiot eräissä tapauksissavoitaisiin kirjoittaa asiakirjoille.

PäätöS: Eduskuntaesitys lähetetään Lakivaliokuntaan.

Ed. Sillanpään y. m. eduskuntaesitys (n:o 8), sisältävä ehdotuk-sen laiksi voimassaolevan Palkkaussäännön kumoamisesta. (LiitteetIX, i, siv. 5.)

lähetetään Työväenasiainvaliokuntaan.

Esitetään ed. Wuorimaan y. m. eduskuntaesitys (n:o 10), sisältäväehdotuksen laiksi, joka ehkäisee yksityisiä ja yhtiöitä hankkimastaitselleen liian suuria maa-aloja. (Liitteet IV, n, siv. 37).

Siitä lausuu:

Ed. Vuorimaa: Kun viime vuosina aivan progressiivisessasuhteessa suuret ulkomaiset ja sisämaiset tukkiyhtiöt ovat huos-taansa ottaneet suuria määriä tiloja ja maa-aloja, on vallan välttä-mätöntä, että saadaan ehkäiseviä toimenpiteitä aikaan, jotka es-tävät uusien maa-alojen menemistä tukkiyhtiöille ja myöskin pa-koittavat tukkiyhtiöt taloudellisesti kannattamattomina vähitellenluovuttamaan entisetkin pois. Tätä varten on tehty ehdotus laiksiehkäisemään yhtiöitä hankkimasta lisää suuria maa-aloja ja ovatsen allekirjoittaneet paitsi esittäjää ed. Tervaniemi, Ylikorpi, Ripatti,Rajala, Tulikoura, Runtti ja Vahe. Pyydän että Eduskunta suosi-ollisesti lähettää tämän eduskuntaesityksen Talousvaliokuntaan.

Päätös: Esitys lähetetään Talousvaliokuntaan.

Änomusehdotuksia, jotka tarkoittavat muutoksiavaltiopäiväjärjestykseen.

Esitetään ja lähetetään tehdystä ehdotuksesta Perustuslaki-valiokuntaan:

ed. Järvisen y. m. anomusehdotus (n:o 4), Eduskunnassa toimi-tettavien äänestysten saattamisesta julkisiksi (Liitteet I, 4, siv. 8);

ed. V. Perttilän y. m. anomusehdotus (n:o n), Eduskunnan jä-senten välikysyntäoikeuden laajentamisesta (Liitteet I, 3, siv. 7);

ed. K. Hämäläisen anomusehdotus (n:o 37), täyden aloteoikeudenmyöntämisestä Eduskunnalle perustuslaki- ja kirkkolakikysymyksissä(Liitteet I, 2, siv. 6);

Avioliittolainsäädännön uudist. kosk. an. 181

ed. Elorannan y. m. anomusehdotus (n:o 97), valtiollista äänioi-keutta rajoittavien määräyksien poistamisesta Valtiopäiväjärjestyksestä(Liitteet.. I, i, siv. 5); sekä

ed. F. Koskisen y. m. anomusehdotus (n:o 164), Valtiopäiväjär-jestyksen muuttamisesta siihen suuntaan, että Suuri valiokunta koko-naan poistettaisiin (Liitteet I, 5, siv. 9);

Avioliittolainsäädännön uudistamista koskeviaanomusehdotuksia.

Esitetään ja lähetetään Lakivaliokuntaan:

Ed. Hagmanin y. m. anomusehdotus (n:o 18), avioliittoa sekäaviopuolisoiden omaisuus- ja velkasuhteita koskevan lainsäädännönuudistamisesta (Liitteet III, i, siv. 5);

ed. Hagmanin anomusehdotus (n: o 20), Naimiskaaren i luvun6 §:n muuttamisesta (Liitteet III, 6, siv. 12);

ed. M. S. Laineen 5-. m. anomusehdotus (n:o 31), aviovaimontoimivaltaa ja oikeutta lapsiinsa sekä pesän omaisuudenhallintoonkoskevan lainsäädännön uudistamisesta (Liitteet III, 4, siv. 10);

ed. Gripenbergin y. m. anomusehdotus (n:o 59), aviopuolisoidenomaisuus- ja velkasuhteista 15 päivänä huhtikuuta 1889 annetunlain 2 luvun muuttamisesta (Liitteet III, 2, siv. 7);

ed. Gripenbergin y. m. anomusehdotus (n:o6i), avioliitossa olevanäidin oikeuksien laajentamisesta lapsiinsa nähden (Liitteet III, 3, siv. 9)

Aviottomain lasten oikeudellisen aseman parantamistakoskevia anomusehdotuksia.


ed. Hagmanin y. m. anomusehdotus (n:o 21), aviottomain lastenoikeudellisen aseman parantamisesta (Liitteet III, 8, siv. 23);

ed. Räsäsen y. m. anomusehdotus ( n:o 76), aviottomain lastenoikeussuhteita koskevaa lainsäädännön perinpohjaisesta korjaamisesta(Liitteet III,' 9, siv. 25);


ed. Hedvig Gebhardin y. m. anomusehdotus (n:o ii?), aviotto-main lasten oikeudellista asemaa koskevan lainsäädännön korjaami-sesta (Riitteet III, 10, siv. 26).

Naisen kelpoisuutta valtion virkoihin koskeviaanomusehdotuksia.


ed. Hagmanin y. m. anomusehdotus (n:o 19), oikeuden myöntä-misestä naiselle samoilla ehdoilla kuin mieskin päästä valtion vir-koihin (Liitteet III, n, siv. 31); sekä

ed. Käkikosken y. m. anomusehdotus (n:o 96), samasta asiasta(Liitteet III, 12, siv. 33).

Muutoksia Rikoslakiin koskevia eduskuntaesitgksiäja anomusehdotuksia.

Esitetään

ed. Nuortevan y. m. eduskuntaesitys (n:o 3), sisältävä ehdotuk-sen Rikoslain 43 luvun 5 §:ään tehtävästä lisäyksestä, joka koskeevivisektioonin poistamista (Liitteet III, 18, siv. 45),

jonka sisällyksen selostaa ed. Nuorteva, pyytäen että esitystä eilähetettäisi Lakivaliokuntaan, niinkuin viime kerralla, vaan senlaatuun nähden Sivistysasiainvaliokuntaan.

Tämän johdosta puheenvuoroa käyttäen lausuu:

Ed. Schubergson: Jag föreslår remiss till lagutskottet, som ärdet utskott, dit motionen hör, enär den gäller ändring af strafflagen.

Ed. Rosenqvist, V. T.: Mig synes saken vara klar: motionenhör till lagutskottet, och ber jag därför att få understöda hr Sehy-bergsons förslag om remiss till detta utskott.

Hyväksytään vastattavaksi äänestysesitys:Ken tahtoo lähettää asian SivistysvaHokuntaan, vastaa jaa;

jos ei voittaa, on se lähetettävä Lakivaliokuntaan.Äänestyksessä ovat ei-äänet voitolla. Eduskuntaesitys lähete-

tään siis Lakivaliokuntaan.

Edelleen esitetään ja lähetetään Lakivaliokuntaan:

Vapautus valiokuntajasenyydestä. 183

ed. Hagmanin y. m. eduskuntaesitys (n:o 9), sisältävä ehdotuksenRikoslain 43 luvun 5 §:n muuttamisesta toisin kuuluvaksi (LiitteetIII, 19, siv. 46);

ed. Ahlroosin ja Hedbergin anomusehdotus (n:o 68), Rikoslain43 luvun 5 §:n muuttamisesta toisin kuuluvaksi (Liitteet III, 20,siv. 48); sekä

ed. Hedvig Gebhardin y. m. eduskuntaesitys (n:o 27), sisältäväehdotuksen Rikoslain 43 lukuun tehtävästä lisäyksestä, joka koskeenaisen katurauhan turvaamista (Liitteet III, 17, siv. 42),

jonka lukee ed. Hedvig Gebhard,

Koska päiväjärjestyksessä olevia asioita on vielä paljon käsitte-lemättä, keskeytetään täysi-istunto k:lo 4,02 i. p. ja määrätään sitäjatkettavaksi k:lo 6 i p.

Istunto klo 6 i. p.

Ennen kuin siirrytään päiväjärjestykseen, ilmoittaa Puhemiesettä ed. I. V. Laine haluaisi saada lomaa ei ainoastaan huomiseksi,niinkuin aamulla myönnettiin, vaan viikon loppuun saakka.

Pyyntöön suostutaan.

Ed. Kares saa vapautusta tämän päivän istunnosta yksityistenasiain takia.

Vapautus valiokunnan jäsenyydestä.

Puheenvuoron saa sen jälkeen:

Ed. Hedberg: Då jag blifvit vald till ledamot af kommunal-utskottet och icke kan sköta detta uppJdrag jämsides med supp-leantskap i statsutskottet, skulle jag anhålla om befrielse från supp-leantskapet i sistnämnda utskott.

Pyyntöön suostutaan, ja Valitsijamiehiä kehoitetaan valitse-maan toinen varajäsen Valtiovarainvaliokuntaan.


Esitetään ja lähetetään edelleen Lakivaliokuntaan:

ed. Nissisen y. m. anomusehdotus (n:o 12), Rikoslain 20 luvun 7§:n muuttamisesta (laitteet III, 13, siv. 37);

ed. Dagmar Neoviuksen y. m. anom. ehd. (n:o 13), samasta asiasta(Liitteet III, 14, siv. 39);

ed. Gripenbergin y. m. anom. ehd. (n:o 60), samasta asiasta (Liit-teet III, 15, siv. 40);

ed. Räsäsen y. m. anom. ehd. (n:o75), samasta asiasta (LiitteetIII, 16, siv. 41);

ed. S. Wuolijoen anom. ehd. (n:o 15), Rikoslain muuttamisestasiihen suuntaan, että ehdollisetta tuomiolla tulisi olemaan mahdottisim-man laaja ala rankaisusysteemissä (Liitteet III, 21, siv. 50); sekä

ed. Luoman anom. ehd. (n:o 136), tarpeellisen selvityksen hank-kimisesta kysymykseen n. s. ehdollisen rangaistustuomion soveUuvai-suudesta Suomessa käytäntöän otettavaksi (Liitteet III, 22, siv. 51.)

Erinäisiä kouiukysyniyksiä koskevia anomuschdotuksia.

Esitetään ja lähetetään Sivisty svaliokuntaan:

ed. Hagmanin y. m. anom. ehd. (n:o 22), yhteiskoulujen kehityksenedistämisestä riittävittä valtioavuitta ja yhteiskouluaatteen toteutta-misesta valtion oppilaitoksissa (Liitteet VI, 16, siv. 87);

ed. Arajärven y. m. anom. ehd. (n:o 35), valtioaoun myöntämi-sestä yhteiskouluille ja muille yksityisille alkeisoppilaitoksille sekäyksityiskoulujen opettajille myönnettävästä palkankorotus- ja eläke-oikeudesta (Liitteet VT, 17, siv. 88);

ed. Valavaaran anom. ehd. (n:o 46), valtioavun myöntämisestä Pie-tarin suomalaiselle yhteiskoululle. (Liitteet VT, 23, siv. 108);

ed. Kiiskisen y. m. anom. ehd. (n:o 86), korotetun valtioavun myön-tämisestä Oulun suomalaiselle yhteiskoululla (Liitteet VT, 21, siv. 101);

. ed. Nissisen ja Heiskasen anom. ehd. (n:o 69), Iisalmen yksityi-sen suomalaisen yhteiskoulun ottamisesta valtion huostaan (LiitteetVT, 20, siv. 98);

ed. Oskari Laineen y. m. anom. ehd. (n:o 16), Porvoon suomalaisenyhteiskoulun ottamisesta valtion huostaan (Liitteet VT, 19, siv. 91); sekä

Koulukysymyksiä kosk. an. 185

ed, Sundblomin y. m. anom. ehd. (n:o 172), Maarianhaminan kou-lun yksityisten jatkoluokkain ottamisesta valtion hitostaan ja yhdis-tämisestä paikkakunnan viisiluokkaisen realioppilaitoksen kanssa täy-delliseksi reaalilyseoksi (Liitteet VI, 22, siv. 105).

Esitetään ja lähetetään valtiovarainvaliokuntaan

ed. Kareksen j a Hakulisen anom. ehd. (n:o 176), määrärahan myön-tämisestä kullekin kansanopistolle varattomien oppilaiden apura-hoiksi (Liitteet II, 11, siv. 36); ja

ed. Hakulisen ja Kareksen anom. ehd. (n:o 191), enennetyn val-fioavun myöntämisestä kansanopistojen yttäpitämiseksi sekä määrä-vuotisten palkankorotusten valmistamiseksi kansanopistojen opettajille(Liitteet II, 10, siv. 32).

Esitetään ed. Pesosen y. m. anom. ehd. (n:o 3), laajemman haku-kelpoisuuden myöntämisestä valtionvirkoihin realilyseon keskikoulunoppimäärän suorittaneille (Liitteet VI, 18, siv. 90), ja

lähetetään se Sivistysvaliokuntuan.

Erinäisten sivistys- ja siveellisggspyrintöjen edistämistäkoskevia anomusehdotuksia.

Esitetään

ed. Oljemarkin ja Sundblomin anom. ehd. (n:o 82), luentotoimenja* nuorisoseuratyön hyväksi myönnettyjen määrärahojen uusimisestavuodeksi 1909 (Liitteet II, 9, siv. 31),

jonka ed. Sundblom ehdottaa lähetettäväksi Sivistysvaliokuntaan.Puheenvuoroa käyttää:

Ed. Rosenqvist, V. T.: Jag hade också för min del tänkt, attdenna petition skulle hänskjutas till kulturutskottet, men, då deunder 45 och 46 upptagna petitionerna nyss hänskjötos till statsut-skottet, så skulle jag anse konsekvensen fordra, att också dettapetitionsförslag hänskjötes till statsutskottet.


Hyväksytään vastattavaksi seuraava äänestysesitys:Ken tahtoo lähettää anomuksen SivistysvaUokuntaan, vastaa

jaa; jos ei voittaa, on päätetty lähettää se Valtiovarainvaliokuntaan.Äänestyksessä ovat ei-äänet voitolla. Anomusehdotus lähete-

tään siis valtiovarainvaliokuntaan.

i86 Istunto 3 p. maaliskuuta 1908.

Esitetään ed. Soinisen y. m. anom. ehd. (n:o 114), määrärahanmyöntämisestä kansankirjastojen avustamiseksi sekä niiden ehtojenjulkaisemisesta, joiden nojalla hyvin hoidetut kuntien kantakirjas-tot voisivat saada yleisillä varoilla julkaistua virallista ja muuta kir-jallisuutta (Liitteet VI, 6, siv. 28),

jonka ed. Soininen ehdottaa lähetettäväksi Sivistysvaliokuntaan,lausuen: Anomusehdotus tosin koskee myös rahamääräystä, muttakun asia on sitä laatua että se myöskin vaatii asiallista harkintaaitse tarkoituksesta, johon rahat annettaisiin, niin olisi mielestäniasianmukaista että se lähetettäisiin Sivistysvaliokuntaan.

Päätös: Anomusehdotus lähetetään Sivistysvaliokuntaan.

Ed. Vikmanin y. m. anom. ehd. (n:o 184), samasta asiasta(Liitteet VI, 7, siv. 34), lähetetään Sivistysvaliokuntaan.

Esitetään ed. Alkion y. m. anom. ehd. (n:o 87), määrärahan myön-tämisestä maanviljely'sharrastuksen elvyttämiseksi toimeenpantavia ret-keilyjä varten. (Liitteet IV, 2, siv. 7).

Puheenvuoroa käyttää:

Ed. Rosenqvist, V. T.: Då denna petition så nära hänför sigtill jordbruket, tager jag mig friheten föreslå, att den måtte han-skjutas till agrarutskottet.

Ed. Pesonen: Minä pyydän kannattaa ed. Rosenqvistinehdotusta.


Vastattavaksi hyväksytään seuraava äänestysesitys:Ken tahtoo lähettää asian Sivistysvaliokuntaan, vastaa jaa;

jos ei voittaa, tulee se lähetettäväksi Maatalousvaliokuntaan.Huutoäänestyksessä ovat ei-äänet voitolla, joten asia menee

Maatalousvaliokuntaan.

Sivistysvaliokuntaan lähetetään vielä seuraavat neljä anomus-ehdotusta, nimittäin:

ed. Aallon y. m. (n:o 2), vatiioavun myöntämisestä Kansan^valistusseuran käytettäväksi lasten ja kansankirjastojen ylläpitämi-seksi (Liitteet VI, 5, siv. 17);

ed. Kareksen y. m. (n:o 151), apurahan myöntämisestä SuomenOpiskelevan Nuorison Raittiusliiton Keskustoimikunnille (Liitteet VI12, siv. 48);

Uusien rautat. rak. y. m. kosk. an. 187

ed. Soinisen y. m. (n: o 166), valtioavun myöntämisestä »Rait-tiuden Ystävät» ja »Finlands svenska Nykterhetsförbund» nimisilleseuroille (lyiitteet VI, n, siv. 43);

ed. Setälän y. m. (n:o 189), valtioavun myöntämisestä suunni-tellun Kalevalan kuvittamisen alulle saamiseksi. (lyiitteet VI, 3, siv. 10).

Uusien rautateitten rakentamista ja ehdotettujen rauta-tielinjojen tutkimista koskevia anomusehdotuksia:

Esitetään ja lähetetään Valtiovarainvaliokuntaan seuraavat uusienrautateitten rakentamista ja rautatielinjojen tutkimista koskevatanomusehdotukset, nimittäin:

ed. Kareksen y. m. (n:o no), radasta Savonlinna—Mikkeli—Jy-väskylä (Liitteet II, 35, siv. 87)'

ed. Huoposen (n: o 130), radasta S air ala—Käkisalmi (LiitteetII, 51, siv. 109);

ed. Sipposen ja Kivilinnan (n:o 137), radasta Koivisto—Perk-järvi—Käkisalmi (Liitteet II, 50, siv. 106);

ed. Snellmanin (n:o 138), radasta Kuopion ja Iisalmen välinenrata—Joensuu (Liitteet II, 30, siv. 79);

ed. Snellmanin (n:o 139), radasta Ylivieska—Kurkimäki (Liit-teet II, 24, siv. 70);

ed. Ripatin y. m. (n:o 140), radasta Otava—Leivonmäki—Jyväs-kylä (Liitteet II, 36, siv. 88);

ed. Lagerlöf in y. m. (n:o 143), radasta Vaala—Oulunkylä sekäKestilä—Iisalmen -fa Kajaanin välinen rata (Liitteet II, 20, siv. 65).

ed. Heikkisen y. m. (n:o 145), radasta Kajaani—Kuusamo (Liit-teet II, 19. siv. 63);

ed. Arokallion ja Branderin (n:o 150), radasta Karjalanrata—Koirinoja—Suojärvi (Liitteet II, 54, siv. 115);

ed. Leppäsen y. m. (n:o 158), radasta Värtsilä—Hiiskoski (Liit-teet II, 55, siv. 116);

ed. Häkkisen ja Höijerin (n:o 160), radasta Suonnejoki—Ylivieska(Liitteet II, 25, siv. 71);

ed. Rajalan (n:o 165), radasta Kurikka—Ikaalinen—Kulovesi(Liitteet II, 39, siv. 92);

ed. Paloheimon (n:o 167), radasta Turku—Riihimäki (LiitteetII, 45, siv. 100);


ed. Virkkusen y. in. (n:ö 170), radasta Suonnejoki—Suolahti(Liitteet II, 34, siv. 85);

ed. Hakulisen (n:o 177), radasta Joensuun—Savon rata (LiitteetII, 31, siv. 80);

ed. Vikmanin ja Riihelän (n:o 182), radasta Simola—Suomen-lahden ranta (Liitteet II, 48, siv. 104); sekä

ed. Myllylän (n:o 190), radasta Sievi—Suonnejoki (Liitteet II,26, siv. 73).

Seuraava täysi-istunto on ensi perjantaina kello u a. p.

Istunto päättyy kello 7,10 i. p.

Pöytäkirjan vakuudeksi:

F. W. Kadenius.

15. Perjantaina 6 p. maaliskuuta 1908klo 11 a. p.

Täysi-istunto alkaa k:lo 11,45 a. p.

Nimenhuudossa merkitään poissa oleviksi ed. Antila, Castren,Eronen, Helkiö, Höijer, Kanervo, Oskari Laine, Lehtinen, Me-rivirta, Mäkelin.

Puhemies mainitsee että syy. miksi täysi-istunto tänään alkaamyöhemmin kuin on ilmoitettu, on se että pitkän esityslistan takiapuhemiesneuvoston kokous kesti kauvemmin.

Ed. Helkiö ja Eronen ilmoitetaan sairauden takia jääneenpois, ed. Oskari Laine ja Höijer saavat yksityisten asiain takiavapautusta täksi päiväksi, ed. Mäkelin samoin tämän kuun 4 päi-västä 10 päivään eli ensi tiistaihin saakka, ed. Sundblom samoinensi maanantaiksi, tiistaiksi, keskiviikoksi ja torstaiksi, ed. Jo-hansson tämän päivän iltaistunnosta, jos semmoinen tulee; ed.Lehtinen ilmoitetaan sairaaksi.

14. tiistaina 3 p. maaliskuuta 1908 klo 11 a. p.1908.pdf142 istunto 3 p. maaliskuuta 1908....

Documents