YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO 10/2010 vp

Valtioneuvoston periaatepäätös 6. päivänä tou-kokuuta 2010 Teollisuuden Voima Oyj:n hake-mukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentami-sesta

Talousvaliokunnalle

JOHDANTO

VireilletuloEduskunta on 18 päivänä toukokuuta 2010 lähet-täessään muun asian Valtioneuvoston periaate-päätös 6. päivänä toukokuuta 2010 TeollisuudenVoima Oyj:n hakemukseen ydinvoimalaitosyk-sikön rakentamisesta (M 2/2010 vp) valmistele-vasti käsiteltäväksi talousvaliokuntaan samallamäärännyt, että ympäristövaliokunnan on annet-tava asiasta lausunto talousvaliokunnalle.

AsiantuntijatValiokunnassa ovat olleet kuultavina- teollisuusneuvos Riku Huttunen ja yli-in-

sinööri Jorma Aurela, työ- ja elinkeinominis-teriö

- ympäristöneuvos Jaakko Ojala, ylitarkastajaMiliza Malmelin ja ylitarkastaja Susanna Wä-hä, ympäristöministeriö

- ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman joh-taja Mikael Hildén, Suomen ympäristökeskus

- ydinjätetoimiston toimistopäällikkö RistoPaltemaa, johtaja Lasse Reiman ja johtavaasiantuntija Esko Ruokola, Säteilyturvakes-kus STUK

- tutkimusprofessori Matti Jantunen, Tervey-den ja hyvinvoinnin laitos (THL)

- ylitarkastaja Jaana Marttila, Uudenmaan elin-keino-, liikenne- ja ympäristökeskus

M 2/2010 vp

- erikoissuunnittelija Harri Helminen, Varsi-nais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäris-tökeskus

- maakuntajohtaja Esko Lotvonen, Lapin liitto- alueiden käytön johtaja Jukka Moilanen, Sa-

takuntaliitto- ympäristölautakunnan puheenjohtaja Sakari

Jalonen ja rakennustarkastaja Jouko Vastamä-ki, Eurajoen kunta

- tutkimusneuvonantaja, VTT Olavi Rantala,Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos

- erikoistutkija Lauri Hetemäki, Metsäntutki-muslaitos

- johtava asiantuntija Vesa-Matti Lahti, Suo-men itsenäisyyden juhlarahasto Sitra

- toimialajohtaja Teija Lahti-Nuuttila, Tekes -Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskes-kus

- yksikönjohtaja Juha Honkatukia, Valtion ta-loudellinen tutkimuskeskus

- johtava tutkija Seppo Vuori, VTT Prosessit- toimitusjohtaja Tommy Jacobson, Cleen Oy- toimitusjohtaja Tapio Saarenpää ja ympäris-

töjohtaja Kristiina Honkanen, FennovoimaOy

- johtaja Pertti Kuronen, Fingrid Oyj- johtaja Esa Hyvärinen, Fortum Oyj- strategiajohtaja Hannu Anttila, Metsäliitto- yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Westlund,

Stora Enso Oyj

Versio 2.0

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

- toimitusjohtaja Jarmo Tanhua ja projektipääl-likkö Olli-Pekka Luhta, Teollisuuden VoimaOyj

- johtaja Hans Sohlström, UPM-Kymmene Oyj- toimitusjohtaja Jouko Kinnunen, Motiva Oy- johtava asiantuntija, TkT Iivo Vehviläinen,

Gaia Consulting Oy- energiakonsultoinnin johtaja Heli Antila,

Pöyry Management Consulting Oy- johtava asiantuntija Mikael Ohlström, Elin-

keinoelämän keskusliitto EK- elinkeinoasioiden päällikkö Janne Metsämä-

ki, Suomen Ammattiliittojen KeskusjärjestöSAK

- johtaja Jukka Leskelä, Energiateollisuus ry- energia- ja ympäristöjohtaja Stefan Sund-

man, Metsäteollisuus ry- johtaja Martti Kätkä, Teknologiateollisuus ry- asiantuntija Anssi Kainulainen, Maa- ja met-

sätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry- ympäristöekonomisti Johanna Hietamäki,

Suomen Yrittäjät ry- hallituksen jäsen Petteri Korpioja, Suomen

Pellettienergiayhdistys - SPE ry

2

- energiavastaava Lauri Myllyvirta, Green-peace Pohjola ry

- pääsihteeri Leo Stranius, Luonto-Liitto- toiminnanjohtaja Bernt Nordman, Natur och

Miljö rf- ydinvoimakampanjavastaava Janne Björk-

lund, Suomen luonnonsuojeluliitto ry- ilmastoasiantuntija Salka Orivuori, WWF

Finland- professori Peter Lund, Aalto-yliopiston tek-

nillinen korkeakoulu- filosofian tohtori Erkki Ilus.

Lisäksi valiokunta on saanut seuraavien tahojenja henkilöiden kirjalliset lausunnot:— Energiamarkkinavirasto— professori Yrjö Haila, Tampereen yliopisto— Senior Vice President Markku Wilenius,

Allianz Group.— Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto

MTK ry— Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto— Naiset Rauhan puolesta— Edelleen Ei ydinvoimaa -kansalaisliike— Ydinenergianuoret ry

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleiset kannanotot

Kestävä ilmasto- ja energiapolitiikka ja yh-teiskunnan kokonaisetu

Ilmastonmuutos on yksi ihmiskunnan suurim-mista haasteista, johon on vastattava tehokkaas-ti ja viipymättä. Ilmastokysymys ja energiapoli-tiikka muodostavat kokonaisuuden, koska ener-gian tuotanto ja käyttö muodostavat suurimmankasvihuonekaasupäästöjen lähteen. Lisäksi riip-puvuus tuontienergiasta muodostaa uhkan ener-giansaannin varmuudelle ja hinnan nousulle. In-vestoinnit energiatehokkuuteen, uusiutuvaanenergiaan ja uusiin teknologioihin tuottavat mo-

nenlaisia hyötyjä ja tukevat osaltaan kasvua jatyöllisyyttä.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamien katastrofaa-listen seurausten välttämiseksi globaalit päästöton käännettävä laskuun, mikä merkitsee hallitus-ten välisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n mu-kaan teollisuusmaiden osalta 80 prosentin pääs-tövähennystarvetta. Valtioneuvoston tulevai-suusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta onparhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Selon-teossa valtioneuvosto asettaa Suomen tavoit-teeksi kansallisten päästöjen leikkaamisen vä-hintään 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuo-teen 2050 mennessä. Tämän tavoitteen ohellaSuomi on sitoutunut osana EU:n ilmasto- jaenergiapolitiikkaa uusiutuvan energian osuudennostamiseen 38 prosenttiin vuoteen 2020 men-nessä sekä energiatehokkuuden parantamiseen

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

osana EU:n asettamaa, yhteistä ohjeellista 20prosentin tavoitetta.

Ilmastokriisin välttämiseksi on välttämätöntämuuttaa yhteiskunnan kaikkien sektoreiden ra-kenteet kestäviksi. Hiilineutraali tulevaisuusedellyttää määrätietoista ja johdonmukaistaenergia- ja ilmastopolitiikkaa, jonka tavoitteenaon kaikkien kasvihuonekaasupäästöjen merkittä-vä vähentäminen. Energiatehokkuuden paranta-minen ja energiansäästö ovat keinoja, joidenavulla on mahdollista kustannustehokkaimminvähentää energiankulutusta ja siihen sidoksissaolevia päästöjä. Siten on perusteltua asettaaenergiatehokkuus ja energiansäästö kaikkientoimien osalta keinovalikoimassa ensi sijalle.Huomion kiinnittäminen energiatehokkuuteenedistää samanaikaisesti tulevaisuuden vähähii-listen kehityspolkujen löytämistä ja vakiinnutta-mista. Valiokunta korostaa tältä osin kokonais-tarkastelun suurta merkitystä, sillä yksittäisetratkaisut vaikuttavat suoraan tai välillisesti mui-den valintojen toteuttamisedellytyksiin.

Periaatepäätökset ydinvoiman lisärakentami-sesta vaikuttavat olennaisella tavalla energian-tuotannon rakenteeseen ja siten ilmastopolitii-kan toteuttamiseen, koska energiantuotanto ai-heuttaa tällä hetkellä noin 80 prosenttia Suomenhiilidioksidipäästöistä. Ydinvoimatuotanto ei ai-heuta hiilidioksidipäästöjä ja on tämän ominai-suutensa vuoksi lähtökohtaisesti ilmastopolitii-kan kannalta myönteinen tuotantotapa. Ydinvoi-maan liittyy kuitenkin muita huolenaiheita, ku-ten ydinjätehuolto sekä turvallisuusriskit. Kos-ka ydinvoiman mittava lisärakentaminen muut-taa Suomen energiantuotantorakennetta, se vai-kuttaa välillisesti myös uusiutuvan energian suh-teellisen tavoitteen saavuttamiseen. Lisärakenta-misella myös turvataan uusiutuvan energian ta-voitteen saavuttamista teollisuuspoliittisena rat-kaisuna, jolla tuetaan metsäteollisuuden menes-tymisedellytyksiä Suomessa myös tulevaisuu-dessa, koska metsäteollisuus tuottaa 70 prosent-tia Suomen uusiutuvasta energiasta.

Valiokunta korostaa ydinvoiman lisärakenta-mista koskevien ratkaisujen suurta merkitystä il-mastopolitiikan tavoitteiden kannalta. Ydinvoi-man lisärakentamista koskevilla periaatepäätök-

sillä ratkaistaan sähköntuotannon tapa merkittä-vältä osaltaan pitkälle tulevaisuuteen. Kokonais-kapasiteetin toteutumisesta riippuen ydinvoi-malla tuotettaisiin tulevina vuosikymmeninä40—60 prosenttia Suomen sähköntarpeesta.Energiaomavaraisuuden saavuttamisella ja tuon-tisähköriippuvuuden katkaisemisella on merkit-tävä teollisuuspoliittinen vaikutus suotuisan in-vestointiympäristön osatekijänä. Toisaalta mer-kittävät investoinnit ydinvoiman lisärakentami-seen saattavat vähentää investointialttiutta uu-siutuvaan energiaan. Resursseja ei riitä näin mit-tavassa määrässä molempiin.

Erityistä huomiota on lisäksi kiinnitettäväenergiantuotantoratkaisujen toteutusaikatau-luun. Energiantuotantolaitosinvestoinneissa teh-dyt ratkaisut sidotaan useiksi kymmeniksi vuo-siksi, sillä ydinvoimalaitosten arvioitu käyttö-ikä on 60 vuotta. Nykyiset ydinvoimayksikötvasta rakenteilla olevaa Olkiluoto 3 -yksikköälukuun ottamatta poistunevat käytöstä viimeis-tään 2030- ja 2040-luvuilla. Toisaalta ydinvoi-malaitoksen rakentaminen on niin mittava pro-sessi, että kumpikaan hakemuksen kohteena ole-va laitos on tuskin käytössä ilmasto- ja ener-giastrategian tavoitevuonna 2020. Jotta tavoite80 prosentin päästövähennyksestä vuonna 2050voidaan saavuttaa, tulee päästöjä vähentävää ke-hitystä tukea johdonmukaisesti siten, että pääs-töjen vähentäminen alkaa mahdollisimman no-peasti.

Valiokunta korostaa ratkaisujen periaatteel-lista luonnetta siinä suhteessa, että jos ydinvoi-man lisärakentaminen lisää edullisen sähkön tar-jontaa markkinoilla, se voi samalla heikentääkannustimia energiatehokkuuden parantami-seen ja energiansäästöön tai uusiutuvan ener-gian käytön lisäämiseen. Tällaiset vaikutuksettulee riittävin toimenpitein torjua. Valiokuntakorostaa tarvetta politiikkakoherenssin varmis-tamiseen siten, että eri ratkaisujen välittömät javälilliset vaikutukset ilmastonmuutoksen hillin-tään ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ar-vioidaan. Se lähtökohta, että energiavalinnat,energiatekniikat ja polttoaineet ovat monipuoli-sesti markkinatoimijoiden valittavissa, voidaantoteuttaa vain ilmastopolitiikan tavoitteita

3

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

toteuttavin rajoituksin eli kilpailuun erituotantomuotojen välillä tulee kohdistaa ohjaus-ta kasvihuonekaasupäästövähennystavoitteidensaavuttamiseksi. Politiikkakoherenssin turvaa-misen kannalta olisi välttämätöntä, että hallituk-sen esittämä ns. uusiutuvan energian velvoitepa-ketti voitaisiin käsitellä samanaikaisesti ydin-voimaa koskevien periaatepäätösten kanssa.

Valiokunta katsoo, että kilpailukyvyn edistä-minen on tavoite, jossa lyhyen ajan tavoitteetvoivat poiketa pitkän aikavälin tavoitteista.Energiaintensiivinen teollisuus tarvitsee edullis-ta sähköä kilpailukykynsä turvatakseen. Pitkällätähtäimellä näkökulma voi kuitenkin olla toi-nen. Ilmasto- ja energiapolitiikkatulevaisuusse-lontekoa koskevassa lausunnossaan valiokuntakorostaa, että ilmastonmuutoksen hillitsemisenedellyttämä vähäpäästöinen tulevaisuus merkit-see teollisen vallankumouksen veroista energi-antuotannon murrosta, joka tulee pystyä kääntä-mään mahdollisuudeksi myös kilpailukyvyn jakestävän kasvun kannalta. Näin Suomen osaltastrategiseksi tavoitteeksi tulisi linjata energian-kulutuksen kasvun pysäyttämisen ja laskuunkääntämisen ohella visio päästöttömästä ener-giataloudesta ja energiamurroksen luoman kan-sainvälisen markkinamahdollisuuden hyödyntä-misestä. Kilpailuedun luominen kansainvälisillämarkkinoilla edellyttää, että kotimaiset tavoit-teet ovat rohkeita ja konkreettisia, synnyttävätkysyntää kotimarkkinoilla ja luovat siten refe-renssipohjaa laajemmalle markkinalle. Valio-kunta korostaa tulevaisuusselontekolausunnos-saan edelleen, että monet Euroopan maat ovatluoneet merkittävän määrän työpaikkoja uusiu-tuvan energian alalle tukemalla ensin kotimark-kinoiden syntyä, lyhyellä tähtäimellä tarkastel-tuna jopa kalliisti syöttötariffiratkaisuin. Panos-tukset on kuitenkin saatu takaisin uuden vienti-teollisuuden volyymien kasvun kautta.

Valiokunta korostaa tarvetta lisätä investoin-teja kestävään teknologiaan kilpailukyvyn tur-vaamiseksi tulevaisuuden energiateknologia-murroksessa. Eurooppakaan ei ole enää teknolo-giajohtaja, vaan esimerkiksi USA, Kiina ja Ete-lä-Korea etenevät yhä nopeammin. Tästä näkö-kulmasta on arvioitava kriittisesti sitä, mihin

4

teknologiaratkaisuihin käytettävissä olevat in-vestoinnit ja henkinen pääoma kohdistuvat. Onarvioitava, pystyykö Suomi hyödyntämään syn-tyvän ydinteknologiaosaamisen tulevaisuudessaja miten se pystyy edistämään uusiutuvaan ener-giaan ja energiatehokkuuden lisäämiseen koh-distuvan osaamisensa, jonka kysyntä on globaa-listi kasvussa ja myös Suomelle merkittävä lii-ketoimintamahdollisuus. Jos edullinen energiaei kannusta kehittämään uusia energiatehokkai-ta ratkaisuja, tarvitaan taloudellisen ohjauksenpuuttuessa normiohjausta näitä koskevien ta-voitteiden toteuttamiseksi ja kilpailukyvyn edis-tämiseksi energiateknologiamarkkinoilla vienti-teollisuuden kasvattamiseksi.

Valiokunta korostaa edelliseen viitaten tar-vetta arvioida ydinvoiman lisätarvetta näistä po-tentiaaleista käsin kokonaisuutena ja osana kes-tävää ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Arvioitaes-sa hankkeita yhteiskunnan kokonaisedun kan-nalta on otettava huomioon erityisesti ilmasto- jaenergiapolitiikan tavoitteet liittyen uusiutuvienenergialähteiden osuuden nostamiseen, energia-tehokkuuden parantamiseen ja kokonaisener-giankulutuksen kasvun taittamiseen. Valiokuntakorostaa, että tämä merkitsee kokonaisarviotaydinvoimalaitoskapasiteetin suhteellisesta osuu-desta energiantuotantorakenteessamme sekä yk-sittäisten hankkeiden toteuttajien toimista. Yh-teiskunnan kokonaisetua on arvioitava eri lähtö-kohdista kuin aikaisempien periaatepäätösten te-kemisen ajankohtana, sillä ilmastonmuutos onnoussut kansainvälisen politiikan keskiöön ih-miskunnan suurimpana uhkana.

Ydinvoiman osalta on siten tarkasteltava, vä-hentääkö panostus lisärakentamiseen mahdolli-suuksia panostaa edellä kuvatun vision mukais-ten mahdollisuuksien toteuttamiseen, toisin sa-noen energiatehokkuutta edistäviin toimenpitei-siin ja uusiutuvaan energiaan. Kysymys on ydin-voiman tarkastelusta kokonaisvaltaisesti kestä-vän kehityksen näkökulmasta osana kestävää il-mastopolitiikkaa. Tarkastelukulman on tästä nä-kökulmasta oltava laajempi kuin perinteinenympäristö-, työllisyys- ja teollisuuspolitiikka-vaikutusten arviointi ja huomioon on otettavamyös välilliset ja epäsuorat vaikutukset mahdol-

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

lisuuksiin toteuttaa kestävää energiapolitiikkaaosana ilmastopolitiikkaa.

Energiatehokkuuden parantaminen

Valiokunta katsoo, että keskeinen tarkastelunä-kökulma on ydinvoiman lisärakentamisen vaiku-tus energiatehokkuuden parantamistavoittee-seen, johon Suomi on myös sitoutunut osanaEU:ta. Ilmasto- ja energiastrategian lähtökohta-na on ohjeellinen, EU:n yhteinen 20 prosentintavoite energiatehokkuuden parantamisesta, jotaei ole allokoitu jäsenvaltioille.

Valiokunta muistuttaa, että Suomi on ilmas-to- ja energiastrategiassa asettanut tavoitteenSuomen nostamisesta energiatehokkuudessajohtavaksi maaksi vuonna 2020. Strategiassa ko-rostetaan sitä periaatteellista lähtökohtaa, ettämahdollisuudet tehostaa energian kokonaiskulu-tusta ja sähkön käyttöä on joka tapauksessa py-rittävä hyödyntämään täysimääräisesti. Strate-giassa asetettiin ensimmäisen kerran Suomessaenergiankulutukselle selvä katto. Energiankulu-tus saa olla vuonna 2020 enintään 310 TWh,mikä on 37 TWh eli noin 11 prosenttia alhaisem-pi kuin kulutuksen kehitys ilman uusia tehosta-mistoimenpiteitä. Vuoden 2050 tavoitteeksistrategiassa asetettiin energiankulutuksen vä-hentyminen vielä kolmanneksella vuoden 2020tasoon verrattuna. Myös tulevaisuusselonteonlinjauksissa energiatehokkuuden parantaminenja energiansäästö asetetaan päästöjen vähentä-misessä etusijalle. Tähän liittyen linjausten mu-kaan edistetään Euroopan kattavan supersähkö-verkon tutkimusta ja valmistelua sekä vauhdite-taan kuluttajien omaa hajautettua pientuotantoahallinnollisin ja taloudellisin edistämiskeinoin.

Valiokunta huomauttaa myös, että EU:n lain-säädäntö velvoittaa energiatehokkuuden paran-tamiseen. Esimerkiksi energiatehokkuusdirektii-vin täytäntöönpanon tulisi osaltaan johtaa kehi-tykseen sähkönkulutuksen alenemiseksi. Kotita-louksia koskevien EU:n tavoitteiden mukaan va-laistuksessa tulee saavuttaa 60 prosentin vähen-nys vuoteen 2020 (ja 80 prosenttia vuoteen2050), kodin laitteissa 30 prosenttia vuoteen2020 (ja 50 prosenttia vuoteen 2050) ja muissa

laiteryhmissä 10 prosenttia vuoteen 2020 (ja 50prosenttia vuoteen 2050) mennessä. Palvelujenosalta tavoitteena on energiatehokkuuden paran-taminen laiteryhmittäin siten, että valaistukses-sa saavutetaan 40 prosentin vähennystavoitevuoteen 2020 ja 60 prosentin vuoteen 2050 men-nessä sekä sähkömoottoreissa ja muussa ener-giankäytössä 5 prosentin tehostuminen vuoteen2020 ja 30 prosentin vuoteen 2050 mennessä.

Merkittävä haaste voi myös olla fossiilisistapolttoaineista luopumiseen liittyvä sähkönkulu-tuksen kasvu. Esimerkiksi lämpöpumppujenyleistyminen ja sähköautojen varaan rakentuvatulevaisuuskuva merkitsevät olennaista sähkön-kulutuksen kasvua. Harkinnassa onkin otettavahuomioon ratkaisuista seuraava kokonaistilan-ne. Jos sähkönkulutuksen kasvu perustuu kuiten-kin energiatehokkaiden ratkaisujen hyödyntämi-seen ja sähkö voidaan tuottaa mahdollisimmanhaitattomalla tavalla ja fossiilisten polttoainei-den käyttöä vähentäen, voi kasvu olla perustel-tua ja ilmastotavoitteidenkin näkökulmasta hy-väksyttävää.

Valiokunta korostaa, että energiatehokkuu-den parantaminen ja energiansäästö ovat tärkeinja edullisin tapa vähentää päästöjä. Kansainväli-sen energiajärjestön IEA:n mukaan yli puoletglobaalisti tarvittavista energiasektorin päästö-vähennyksistä voidaan saavuttaa tehokkuuttaparantamalla. Merkittävässä osassa tehok-kuusinvestoinneista kustannukset ovat jopa ne-gatiivisia eli päästöjen vähentäminen säästää ra-haa.

Useat tutkimukset viittaavat siihen, että kus-tannustehokkaita mahdollisuuksia tehostaa ener-giankäyttöä on Suomessa edelleen runsaasti. Va-liokunta pitää tärkeänä, että energiansäästöpo-tentiaali hyödynnetään tehokkaasti.

Valiokunta huomauttaa, että myös periaate-päätösten liitteeseen sisältyvän arvion mukaansähkön kuluttajahinnan alenemisella on heiken-tävä vaikutus energiansäästölle ja energiatehok-kuuden lisäämiselle. Energiatehokkuustoimiamitoitettaessa tämä voidaan ottaa huomioon. Li-säksi liitteessä korostetaan, että energiatehok-kuusohjelmassa on tästä syystä oltava riittävän

5

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

tarkka seuranta (M 2/2010 vp, liite 3, s. 82; M4/2010 vp, liite 3, s. 130).

Valiokunta korostaa, että energiansäästöpo-tentiaali on hinnan, teknologian ja politiikanfunktio: energian hinnan noustessa, teknologiankehittyessä ja poliittisen ohjauksen vahvistues-sa tehokkuuspotentiaali lähtökohtaisesti kasvaa.Vastaavasti energian edullinen hinta, teknolo-giakehityksen hidastuminen ja poliittisen oh-jauksen heikkous johtaa tehokkuuspotentiaalinvähenemiseen.

Valiokunta korostaa, että energiansäästöpo-tentiaalien hyödyntämisen ja energiatehokkuut-ta edistävien ratkaisujen tulee siten olla ensisi-jaisia tavoitteita ja siksi ratkaisut, jotka tavoit-teen vastaisesti lisäävät tuotantokapasiteettiavoimakkaasti, ovat lähtökohtaisesti ongelmalli-sia. Energiatehokkuuden parantamiseen ja ener-giansäästöön tulee erityisesti panostaa ja ohjatatarvittaessa myös velvoittavin keinoin.

Energiatehokkuuden parantaminen on hyvinkustannustehokasta, mutta jo tunnettujen teknii-koiden ja toimintatapojen käytäntöön saaminenedellyttää nykyistä huomattavasti tehokkaam-paa viestintää. Viestintä on avainasemassa var-sinkin siltä osin kuin on kysymys toimintatapo-jen muuttamisesta. Osaamisen ja sitä tukevankoulutuksen, tekniikan ja toimintatapojen sekäinnovaatioiden kehittämisen merkitys korostuukaikilla energiaa käyttävillä osa-alueilla. Myösenergiatehokkuusosaamisen kautta voidaan luo-da uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Valiokunta katsoo, että esimerkiksi älykkäänsähköverkon kehittämiseen liittyy potentiaalialisätä uusiutuvan, hajautetun energian tuotantoatehokkaasti. Älykäs sähköverkko lisää tehok-kuutta tarjotessaan mahdollisuuksia kysynnänjouston lisäämiseen nykyistä enemmän tuotan-non mukaan. Joustomahdollisuus tukee pieni-muotoista hajautettua tuotantoa, kuten tuulivoi-maa. Älykkäisiin sähköverkkoihin liittyy myösmahdollisuus huomattavaan huippukapasiteetti-tarpeen leikkaamiseen, varsinkin jos verkko ke-hittyy nopeasti kaksisuuntaiseksi ja esimerkiksisähköautoihin perustuvaan sähkövarastoon si-sältyvä mahdollisuus toteutuu. Asiakkaalle voi-daan myös tarjota entistä paremmat mahdolli-

6

suudet seurata ja siten tehostaa omaa energian-kulutustaan. Kuormanohjauksen avulla asiakasvoi halutessaan sekä siirtää kulutusta päivän hal-vimmille tunneille että vähentää sähköverkon li-säkapasiteetin tarvetta.

Valiokunta katsoo, että Suomessa katsotaanolevan hyvät edellytykset toimia tämän teknolo-gian kehitysalustana, joten ilmasto- ja energia-poliittisten ratkaisujen tulee edistää tällaistenkestävien teknologiaratkaisujen kehittämistä jakaupallistamista. Suomi korkean teknologianmaana voisi olla maailman johtava ekologisen,elinkaarimallilla toimivan infrastruktuurin ke-hittämisen, rakentamisen ja ylläpidon edelläkä-vijä. Lisäydinvoimarakentamisesta johtuvat säh-köverkon kehittämistarpeet ovat erilaiset, eikäesimerkiksi kaksisuuntaisuuden kehittämiseenole tarvetta. Valiokunta katsoo, että älyverkonkehittäminen edellyttää siksi nimenomaisia ke-hittämis- ja tukipäätöksiä.

Valiokunta toteaa, että työ- ja elinkeinominis-teriön asettama energiatehokkuustoimikuntatunnisti toimenpiteitä, joilla loppuenergian käyt-töä voitaisiin vähentää vuoteen 2020 mennessä37 terawattituntia, josta 5 TWh sähköä. Mietin-nössä on kuvattu noin 125 energiansäästön jaenergiatehokkuuden uutta tai nykyisestä oleelli-sesti laajennettua toimenpidettä. Toimenpitei-den muodostamalla kokonaisuudella päästäänasetettuihin tavoitteisiin. Tavoitteiden saavutta-miseksi kaikki toimenpiteet ovat tarpeen.

Teollisuus käyttää noin puolet Suomen koko-naisenergiasta. Koko Suomen teollisuuden ener-gian loppukäyttö vuonna 2007 oli noin 157TWh, josta lämmön ja polttoaineiden osuus oli109 TWh ja sähkön osuus noin 48 TWh. Merkit-tävimmät energiankäyttäjät teollisuudessa ovatmassa- ja paperiteollisuus, metallien valmistusja kemianteollisuus. Näiden toimialojen osuusniin teollisuuden kokonaisenergiankäytöstä kuinsähkönkäytöstä on noin 80 prosenttia. Teollisuu-den sähkönkulutuksen vuotuinen kasvu on vii-meisen kymmenen vuoden aikana vaihdellutvuosittain ollen keskimäärin reilu 2 prosenttiapoislukien vuodet 2008 ja 2009. Energiaintensii-visen teollisuuden suuren osuuden vuoksi sen

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

käyttöasteiden muutokset voivat vuositasolla ai-heuttaa suuriakin suhteellisia muutoksia.

Energiatehokkuussopimus vuosille 2008—2016 kattaa sekä teollisuuden että palvelualan.Sopimuksen toimeenpano perustuu toimialoit-tain laadittuihin toimenpideohjelmiin. Ener-giaintensiiviselle teollisuudelle ja energiantuo-tannolle, jotka ovat energiapalveludirektiivinsoveltamisalan ulkopuolella, laadittiin omat eril-liset toimenpideohjelmat.

Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimus-ten lisäksi valmisteilla oleva lakiehdotus ener-giayhtiöiden energiatehokkuuspalveluista täy-dentää energiatehokkuusdirektiivin täytäntöön-panoa energia-alalla. Lain tavoitteena on vel-voittaa energiayhtiöt tarjoamaan loppukäyttäjil-le energian mittaamiseen ja laskutukseen liitty-viä palveluja, joilla on vaikutusta energiatehok-kuuden parantumiseen, sekä vuotuinen raporttinäiden energiankäytöstä.

Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen ener-giatehokkuustoimenpiteistä helmikuussa 2010edellä mainitun energiatehokkuustoimikunnantyön pohjalta. Päätöksellä käynnistettiin toimen-pideohjelma vuosille 2010—2020 toimikunnantoimenpidesuositusten toteuttamiseksi. Ohjelmasisältää sekä useiden hallinnonalojen yhteistyö-hön perustuvia, läpileikkaavia toimenpiteitä ettäsektorikohtaisia toimenpidealueita (yhdyskunta-rakenne, rakennukset, liikenne, kotitaloudet jamaatalous sekä teollisuus ja palveluala).

Valiokunta korostaa energiatehokkuustoi-menpideohjelman toteuttamisen merkitystä.Energiatehokkuuden parantamisella ja kulutus-huippujen leikkaamisella kysyntäjoustoja kehit-tämällä on merkittävä vaikutus sähkönkulutus-tarpeeseen.

Valiokunta pitää myös välttämättömänä, ettävaltakunnallisesti yhtenäisen ohjauksen ja vies-tinnän resursseja parannetaan. Puolueettoman jakäytännönläheisen tiedon ja neuvonnan tarjontaon keskeistä kaikille kohderyhmille.

Uusiutuvan energian edistäminen

Valiokunta korostaa, että uusiutuvien energia-lähteiden edistäminen on toinen keskeinen kei-

no ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitta-van energiamurroksen toteuttamiseksi. Niidenkäytön avulla voidaan vähentää kasvihuonekaa-supäästöjä ja muita haitallisia päästöjä, hyödyn-tää paikallista ja hajautettua energiantuotantoaja edistää ilmastonmuutoksen hillitsemiseksitarvittavaa teknologiakehitystä.

Energiantuotantorakenteen painopisteenmuuttaminen vahvemmin uusiutuvaan ener-giaan perustuvaksi on keskeinen lähtökohtaenergiapolitiikassa myös siksi, että Suomi on si-toutunut EU:n energiapaketissa uusiutuvienenergialähteiden osuuden nostamiseen 38 pro-senttiin vuoteen 2020 mennessä. Ydinvoimapää-tösten kannalta vuoteen 2020 ulottuva tarkaste-lujakso on lyhyt, sillä uudet yksiköt lienevätkäytössä vasta myöhemmin 2020-luvulla. Ener-giantuotantorakenteen kannalta huomioon onotettava EU:n tasolla yhä vahvistuva näkemystarpeesta nostaa uusiutuvien osuutta edelleen.Komissiossa pohditaan jo EU-tason uusiutuvienosuustavoitteen nostamista 65 prosenttiin jaenergiatehokkuustavoitteen nostamista 35 pro-senttiin. Asialla on luonnollisesti vahva liittymämyös kansainväliseen ilmastopolitiikkaan.

Periaatepäätösten liitteen 3 (M 2/2010 vp, s.81—82; M 4/2010 vp, s. 129—130) mukaan li-säydinvoimalla voidaan katsoa olevan sekä li-sääviä että vähentäviä vaikutuksia uusiutuvanenergian etenemiseen ja käytön lisäämiseen.Liitteen mukaan lisäydinvoima varmistaisi met-säteollisuudelle sen haluamaa sähköä ja vahvis-taisi tuotantoedellytyksiä Suomessa. Lähes 70prosenttia uusiutuvasta energiastamme on peräi-sin metsäteollisuuden tuotannosta. Liitteessä to-detaan edelleen, että kun lisäydinvoima alentaasähkön hintaa, se alentaa tukea vaativan uusiutu-valla energialla tuotetun sähkön kilpailukykyä jalisää sen tukitarvetta. Lisäksi on uhkana, ettäydinvoiman lisärakentaminen heikentää CHP-tuotannon kannattavuutta ja sitä kautta vähentääsiinä polttoaineena käytettävän uusiutuvan ener-gian määrää.

Hallituksen suunnittelemalla uusiutuvanenergian paketilla on tarkoitus tuottaa energiaametsähakkeella 25 TWh, tuulivoimalla 6 TWh,biokaasulla 0,7 TWh, pelleteillä 2 TWh, lämpö-

7

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

pumpuilla 8 TWh ja kierrätyspolttoaineilla 2TWh. Lisäksi on tarkoitus lisätä vesivoimaa jaliikenteen polttoaineiden biopolttoaineidenosuus 7 TWh:iin. Kokonaisuutena lisäystavoiteon 38 TWh. Tavoite perustuu energian loppuku-lutusarvioon 327 TWh vuonna 2020, josta uusiu-tuvaa olisi 124 TWh. Hallituksen arvion mu-kaan kustannukset näistä toimista olisivat noin341 miljoonaa euroa vuodessa viimeistään vuon-na 2020, mistä tuulivoiman ja biokaasun syöttö-tariffin hinta olisi noin 200 miljoonaa euroa vuo-dessa sähkön markkinahinnasta riippuen.

Lähes puolet tarvittavasta uusiutuvasta ener-giasta tuotettaisiin siis lisäämällä metsähakkeenkäyttöä. Pienpuun tarjonnan lisäämiseksi on tar-koitus ottaa käyttöön uusi pienpuun energiatuki,joka maksetaan energiakäyttöön menevän ensi-harvennuspuun haketukselle. Pienpuun energia-tuen tarkoitus on varmistaa myös se, että laadu-kas kuitupuu käytetään ensisijaisesti metsäteol-lisuuden raaka-aineeksi. Metsähakkeen käytönlisäämistä edistetään metsähakkeella tuotetunsähkön muuttuvalla tuotantotuella. Metsähak-keen käytön kannattavuus riippuu keskeisestipäästöoikeuden hinnasta. Tavoitteena on, ettäpäästöoikeuden hinnan noustessa tuki alenee au-tomaattisesti eikä tarpeetonta ylitukea makseta,jolloin puu korvaisi eniten turvetta.

Kolmantena metsäenergiaan liittyvänä tuke-na hallitus esittää ns. pien-CHP:n eli yhdistetynsähkön ja lämmön tuotannon syöttötariffia.Syöttötariffi olisi vaihtoehtoinen sähkön muut-tuvalle tuotantotuelle, ja sitä maksettaisiin vainuusille laitoksille. Tuki kohdistuisi pienemmillelaitoksille. Tukea maksettaisiin kaikkien puupe-räisten polttoaineiden käytöstä.

Lisäksi hallitus valmistelee ohjauskeinoja,joilla voidaan ajaa alas kivihiilen vuotuista käyt-töä rannikon kivihiilivoimalaitoksissa jopa noin8 TWh. Hiili korvattaisiin puupohjaisella ener-gialla ja osittain turpeella. Ohjauskeinoina jat-kovalmistelussa ovat muuttuva sähköntuotanto-tuki ja investointituet.

Hallituksen tuulivoimatavoite 6 TWh vuonna2020 linjattiin jo ilmasto- ja energiastrategianyhteydessä. Valmisteilla olevassa syöttötariffi-järjestelmässä tuulivoiman tuottajalle maksettai-

8

siin tuotantotukena laissa asetetun tavoitehin-nan ja toteutuneen sähkön markkinahinnan ero-tus.

Tuulivoiman ja metsähakkeen ohella uusiutu-vien käyttöä lisättäisiin erityisesti liikenteenbiopolttoaineissa sekä lämpöpumppujen käyttöälisäämällä. Liikenteen biopolttoaineilla tavoitel-laan noin 7 TWh:a. Liikenteen uusiutuvan ener-gian edistäminen perustuisi liikennepolttoainei-den myyjille asetettavaan jakeluvelvoitteeseen.

Hallituksen uusiutuvan energian velvoitepa-ketin tavoitteena on lisätä alan työpaikkoja tu-hansilla, jopa 10 000 työpaikalla vuoteen 2020mennessä. Ilmasto- ja ympäristöosaaminen työl-listää Suomessa nyt noin 30 000 henkeä.

Valiokunta korostaa uusiutuvan energianedistämisen suurta merkitystä teollisuuspoliitti-sena ratkaisuna ydinvoiman rinnalla. Ratkaisuil-la luodaan kotimaista kysyntää tulevaisuudenteknologioille. Ydinvoiman sijaan on perustel-tua panostaa uusiutuvan energian edistämiseen,jotta ympäristö- ja siihen liittyvästä energialii-ketoiminnasta voi muodostua Suomen taloudenuusi, vahva tukijalka. Jo nyt alan liikevaihto oneri määritelmien mukaan 10—16 miljardia eu-roa. Toimialan kasvu on ollut tällä vuosikymme-nellä lähes 10 prosenttia vuodessa. Vienninosuus alalla on noin 50 prosenttia. Potentiaali onvaltava, sillä koko maailmassa ympäristöliike-toiminnan arvioidaan kaksinkertaistuvan nykyi-sestä noin 1 100 miljardista eurosta noin 2 200miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä. Suo-mella on kaikki edellytykset uusiutuvan ener-gian edelläkävijänä hyötyä tästä murroksesta.Valiokunta korostaa, että erityisen tärkeää onpanostus alan tutkimukseen ja tuotekehitykseen.Uusiutuvan energian kasvu luo ydinvoimahank-keita laajemmin edellytyksiä energia-alan inno-vaatiotoiminnalle. Tämä on suomalaisille yri-tyksille merkittävä liiketoimintamahdollisuus.Erityisesti uusien ratkaisujen käyttöönotot ja eri-tasoiset kokeilumahdollisuudet, pilotoinnit jademonstraatiot edistävät uusien tuotteiden ja rat-kaisujen kehittymistä ja kaupallistamista.

Valiokunta katsoo edelliseen viitaten, ettäydinvoiman lisärakentaminen ei ole perusteltuauusiutuvien energialähteiden edistämisen rinnal-

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

la toteutettaessa tavoitetta hiilineutraalista tule-vaisuudesta. Valiokunta korostaa, että energiate-hokkuustoimikunnan toimenpide-ehdotukset tu-lee toteuttaa valtioneuvoston periaatepäätöksenmukaisella tavalla ja uusiutuvien energialähtei-den käyttöä edistää vähintään hallituksen esittä-män 38 TWh:n tavoitteen saavuttamiseksi vuo-teen 2020 mennessä. Tämä on välttämätöntämyös Suomen sitoumusten täyttämiseksi osanaEU:n ilmasto- ja energiapakettia ja kansainvälis-ten, aktiivisten ilmastopolitiikan edelläkävijöi-den ryhmää.

Ydinvoiman vaikutus päästöjen vähentämi-seen

Perusteeksi ydinvoiman lisärakentamiselle onesitetty erityisesti energiaomavaraisuuden nos-taminen ja kivihiilen käytön vähentäminen. Hal-lituksen esittämä ydinvoimaratkaisu tuo markki-noille noin 25 TWh päästötöntä sähköä. Halli-tuksen esittämien perustelujen mukaan yhdenydinvoimayksikön tuotanto vähentää hiilidioksi-dipäästöjä noin 10 miljoonaa tonnia silloin, kunse korvaa hiililauhdetta. Päästöttömän ja vähä-päästöisen sähköntuotannon lisääminen edistääosaltaan teollisuuden kilpailukykyä samoin kuinriittävän sähkön saannin turvaaminen.

Suomi on sähkön tuonnista riippuvainen.Vuosina 1999—2009 Suomeen on tuotu sähköävuosittain noin 5—17 TWh, mikä vastaa noin6—20 prosenttia Suomen sähkön kulutuksesta.Hallituksen esittämän ratkaisun perustana on nä-kemys, että vahvasta uusiutuvaan energiaan pa-nostamisesta huolimatta sillä ei voida kattaa riit-tävästi sähköntuotannon vajetta, kun tavoitteenaon energiaomavaraisuuden nostaminen. Omava-raisuusaste paranee huomattavasti, kun Olkiluo-to 3 -yksikkö valmistuu. Tilanne muuttuu kui-tenkin koko ajan, koska käytöstä poistuu käyttö-ikänsä lopussa olevia laitoksia, jotka täytyy kor-vata uudella tuotannolla. Energiamarkkinaviras-ton arvioiden mukaan uusi kapasiteetti mahdol-listaa vanhan lauhdutusvoimakapasiteetin pois-tamista käytöstä, joka osaltaan johtuu IE-direk-tiivin tulossa olevista velvoitteista. Suomi olisiuseana vuonna myös kulutushuipun aikana oma-

varainen sähkön hankinnassa 2020-luvulla uu-sien yksikköjen valmistuttua. Huoltovarmuudenkannalta suuret tuotantoyksiköt ovat haasteelli-sia, sillä mahdollisen häiriötilanteen johdostatuotantokapasiteettia voisi poistua kerralla jopa1 600 MW. Huoltovarmuuden kannalta on kui-tenkin keskeistä omavaraisuuden lisääminen,poistumassa olevan sähköntuotantokapasiteetinkorvaaminen, huoltovarmuuden parantaminenmaantieteellisellä ja omistuksellisella hajautta-misella sekä kilpailun ja alaan liittyvän osaami-sen lisääntyminen.

Sähkömarkkinoilla pörssihinta määräytyyteoreettisesti aina kunakin hetkenä tarvittavankalliimman tuotantomuodon muuttuvien kustan-nusten mukaan, pääsääntöisesti kivihiililauhde-voiman mukaan. Ydinvoiman tuotanto voi pe-riaatteessa alentaa markkinasähkön hintaa, kunmarkkinoille tulee enemmän muuttuvilta tuotan-tokustannuksiltaan edullisempaa tuotantoa. Yh-teisillä sähkömarkkinoilla vaikutus ei kuiten-kaan ole suoraviivainen ja siihen vaikuttavatmonet tekijät. Valiokunta toteaa myös, että yh-teisillä sähkömarkkinoilla ei ole mitään meka-nismia, jolla esimerkiksi Venäjältä tapahtuvasähköntuonti vähenisi, jos se säilyy hinnaltaanedullisempana.

Sähköntuotanto on pääsääntöisesti päästökau-pan piirissä. Lisäksi päästökaupan ulkopuolinensähkönhankinta, kuten vesivoima, tuulivoima jaydinvoima sekä tuonti vaikuttavat muuhun säh-köntuotantoon ja päästökaupan piirissä oleviinpäästöihin.

Valiokunta toteaa, että ydinvoiman päästövä-hennyspotentiaali riippuu siitä, mitä tuotantoasillä korvataan. Jos ydinvoimalla korvataan fos-siilisilla polttoaineilla tai turpeella tuotettualauhdesähköä, se vähentää päästöjä selvästi. Josydinvoimalla korvataan sähkön tuontia tai kate-taan kasvavaa sähkönkulutusta, päästöt eivät vä-hene. Jos sähkön sivutuotteena syntyvä lämpövoidaan hyödyntää, voidaan korvata fossiilisillapolttoaineilla tuotettua lämmöntuotantoa. Toi-saalta se alentaa ydinvoiman hyötysuhdetta.

Pöyryn esittämien arvioiden mukaan, jos1 600 MW:n ydinvoimalaitos korvaisi vain hiili-lauhdetuotantoa Suomessa, hiilidioksidipäästöt

9

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

vähenisivät 10,8 miljoonaa tonnia vuodessa,mitä voidaan pitää maksimiarvona päästöjen vä-henemiselle. Käytännössä päästöt Suomessa vä-henevät tätä vähemmän, koska ydinvoimallakorvataan osittain tuotantoa, jonka päästöt ovathiililauhdetta pienemmät, ja osittain korvataantuotantoa ulkomailla. Tällä perusteella karkeaarvio yhden ydinvoimalaitosyksikön vähentä-västä vaikutuksesta Suomen hiilidioksidipääs-töihin on 3—6 miljoonaa tonnia vuodessa. Onkuitenkin huomattava, että toinen yksikkö kui-tenkin vähentää päästöjä tätä vähemmän, kunkorvattavaa hiililauhdetta on todennäköisesti vä-hemmän.

VTT:n selvityksessä (Ydinvoimahankkeidenperiaatepäätökseen liittyvät energia- ja kansan-taloudelliset selvitykset) on myös arvioitu pääs-töjä ja oletettu perustapauksena, että tarkastelu-jakson alkupuolella (2040-luvulle saakka) edul-lista tuontisähköä olisi tarjolla runsaasti, jollointuontisähkö korvaisi kokonaan lauhdevoiman.Jos tässä tilanteessa rakennetaan lisää ydinvoi-maa, rakentaminen korvaa tuontia eikä siten vä-hentäisi päästöjä juuri lainkaan, sillä tuonti las-ketaan tilastoissa päästöttömäksi. VTT:n selvi-tyksessä on kuitenkin esitetty myös mainittu toi-nen ääripää, eli sähkön tuontia ei oleteta olevan,jolloin lauhdevoimalla tuotettaisiin toistakym-mentä TWh ja lisäydinvoima korvaisi tätä tuo-tantoa, jolloin yhden yksikön päästövähennys onnoin 10 Mt.

Sähköntuotannossa muuttuvat tuotantokus-tannukset (polttoaine, mahdollinen päästöoi-keus, muut muuttuvat kulut) määräävät eri tuo-tantomuotojen välisen ajojärjestyksen. Vesivoi-ma, tuulivoima ja ydinvoima ovat alhaisimmatmuuttuvilta kustannuksiltaan. Sähkön ja läm-mön yhteistuotanto (CHP) on seuraavaksi edul-lisin. Teollisuus-CHP:ssa, erityisesti metsäteol-lisuudessa polttoaineet ovat monesti tuotanto-prosessin sivutulosta ja siten ostopolttoaineitaedullisempia. Se sähkö, mitä ei näillä tuotanto-muodoilla saada katettua, katetaan lauhdevoi-malla ja sähkön tuonnilla.

Valiokunta korostaa edelliseen viitaten, ettälisäydinvoiman rakentamisen vaikutuksesta kas-vihuonekaasupäästöjen vähenemiseen ei voida

10

esittää tarkkaa arviota, koska lauhdevoimankäyttö vuosittain vaihtelee hyvin paljon riip-puen erityisesti käytettävissä olevasta vesivoi-masta. Tulokset riippuvat osittain myös valitus-ta laskentamallista. Periaatteessa lisäydinvoi-man tulisi vähentää fossiiliseen polttoaineeseenperustuvaa lauhdesähköntuotantoa jossain EU:npäästökauppa-alueella riippumatta siitä, korvaa-ko se Suomessa perinteistä lauhdevoimaa taituontisähköä, koska ydinvoima on edullisempaakuin hiilivoima ja laitoksia ajetaan kustannusjär-jestyksessä.

Teollisuuden tulevaisuusnäkymät ja sähkön-kulutusarviot

Päästövähenemäarvioiden ohella teollisuudensähkönkulutuksesta on esitetty lukuisia, toisis-taan poikkeavia arvioita. Erityisesti metsäteolli-suuden tulevaisuudesta vallitsee erilaisia näke-myksiä, millä on suuri merkitys, koska sen osuussähköenergian käytöstä on lähes kolmannes.

Valiokunta toteaa, että ilmasto- ja ener-giastrategian linjauksen mukaan sähkönhankin-nassa asetetaan etusijalle uusiutuvalla energial-la ja sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksis-sa tuotettu sähkö, mutta myös ydinvoiman lisä-rakentamiseen tulee varautua. Strategian lähtö-kohtana oli kaikkien energiamuotojen arvioimi-nen yhteiskunnan kokonaisedun kannalta siten,että mitään päästötöntä, vähäpäästöistä taikkapäästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kus-tannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotanto-muotoa, myöskään ydinvoimaa, ei suljeta pois.

Ydinvoiman tarvetta on strategiassa ja periaa-tepäätöshakemuksissa perusteltu erityisestienergiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvynturvaamisella. Metsäteollisuuden haasteena onrakennemuutoksen kautta löytää uusia kotimai-sen puun jalostustapoja, joilla on korkea jalos-tusarvo. Suomen metsäklusteri pyrkii uuden bio-talouden edelläkävijäksi kehittämällä puuraaka-aineesta korkean jalostusarvon tuotteita ja pa-nostamalla uusien bioenergiateknologioiden ke-hittämiseen ja markkinoille saattamiseen. Uudettuotantoprosessit ovat mahdollisesti myös ener-giaintensiivisiä.

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

Esitetyt eri arviot kokonaissähkönkulutukses-ta vuonna 2020 vaihtelevat 83 TWh:sta yli 100TWh:iin, ja erojen kasvu jatkuu vuoteen 2050mennessä siten, että vaihteluväli on noin 70TWh:sta jopa yli 130 TWh:iin. Ero arvioiden vä-lillä on siten jopa 40—60 TWh.

Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosastonmarraskuussa 2009 tekemän arvion mukaan säh-könkulutusarvio oli 91 TWh ja vuonna 2030noin 100 TWh. Toteutunut kulutus vuonna 2009oli noin 81 TWh. Hallituksen uudemman arvionmukaan sähkönkulutus voisi olla vuonna 2020noin 98 TWh. Iso ydinvoimayksikkö tuottaanoin 13 TWh vuodessa.

Teollisuuden oman sähkönkulutuksen ei ar-vioida juurikaan suhteellisesti kasvavan, vaankulutus pysynee suunnilleen vuoden 2007 48TWh:n tasolla, energiateollisuuden oman arvionmukaan maksimissaan 58 TWh. Teollisuudenenergian käytön tehostamispotentiaaliksi arvioi-daan 21 prosenttia, mikä pienentää sähkön tar-vetta. Uusien energiatehokkaiden prosessienvaikutukset painottuvat kuitenkin uuteen inves-tointivaiheeseen vuoden 2030 jälkeen.

Arvioissa on oletettu, että CHP-laitokset tul-laan korvaamaan samantyyppisillä laitoksilla.CHP-tuotanto on hyötysuhteeltaan tehokkaintatuotantoa. Kun bioenergialla korvataan fossiili-sia polttoaineita CHP-tuotannossa, voidaan te-hokkaasti vähentää hiilidioksidipäästöjä. Taval-listen lauhdelaitosten oletetaan olevan käytössähuippuvoimalaitoksina vuoteen 2023 saakka,sillä IE-direktiivi edellyttää näiden laitosten vä-hittäistä poistamista käytöstä vuodesta 2016 al-kaen rikki-, typpi- ja hiukkaspäästöjen vähentä-miseksi.

Palvelujen ja julkisen kulutuksen sähkönkäy-tön odotetaan kasvavan voimakkaasti 15TWh:sta noin 30—40 TWh:iin. Tätä arviota voi-daan myös pitää ylimitoitettuna, jos oletetaan,että palveluiden ja kotitalouksien maksama säh-kön hinta joka tapauksessa nousee voimakkaas-ti, minkä tulisi itsessään kannustaa sähkön sääs-tötoimenpiteisiin. Myös lainsäädännöllinen oh-jaus, esimerkiksi EU:n energiatehokkuusdirek-tiivi, pakottaa toimimaan alenevan kehityksensuuntaan, mitä ei ole arviossa otettu huomioon.

Esitetyissä sähkökulutusarvioissa vuoteen 2050eniten epävarmuutta liittyy palveluiden ja lii-kenteen osuuteen.

Tieliikenteen sähkönkulutusarvio noin 9 TWhvuonna 2050 perustuu siihen, että kaikki henki-löautot ovat sähköautoja. Arviota voidaan pitääoptimisena nykyhetken näkökulmasta, jossahybridi- tai sähköautojen osuus ei ole toistaisek-si lähtenyt odotettuun kasvuun. Sähköautojenkehitys riippuu vahvasti autonvalmistajien edis-tyksestä akku- ja muun teknologian kehitykses-sä sekä älykkään sähköverkon käyttöön saami-sesta, joka edistäisi kysyntähuippujen sijoittu-mista taloudellisesti edulliseen aikaan kulutus-piikkien ulkopuolisena aikana.

Erityisesti energiaintensiivisen metalliteolli-suuden kilpailukyky riippuu vahvasti sähkönhinnasta. Metalliteollisuuden tuotanto kuluttaapaljon energiaa, jonka hinta vastaa yleensä 10—37 prosenttia tuotantokustannuksista. Merkittä-vänä hiilidioksidipäästöjen aiheuttajana metalli-teollisuudella on myös korkeat ympäristökustan-nukset. Sähkön hinnan pysyminen edullisenavaikuttaa siten suoraan metalliteollisuuden me-nestymisedellytyksiin Suomessa.

Metsäteollisuuden rakenteellinen muutos jalamasta aiheutunut tuotannonlasku vaikeuttavatkokonaisnäkemyksen muodostamista alan tule-vaisuuden menestymismahdollisuuksista. Met-säteollisuuden sähkönkulutusarvioista ja tule-vaisuuden menestymistekijöistä on esitetty toi-sistaan voimakkaasti poikkeavia arvioita. Säh-kön hinta on kuitenkin myös metsäteollisuudenosalta keskeinen tuotannontekijä.

Eräiden arvioiden mukaan alan tuotantokapa-siteetti on vuosien 2006—2007 huipputasostatällä hetkellä noin 16 prosenttia pienempi ja säh-könkulutus alentunut noin 5 TWh. Samansuun-taisen kehityksen jatkuessa massa- ja paperiteol-lisuuden sähkönkulutus vuonna 2020 olisi edel-leen 5 TWh pienempi eli kulutus vähenisi netto-määräisesti 8,7 TWh, vaikka metsäteollisuudenkolme suurta biojalostamoa toteutuisivat ja lisäi-sivät sähkönkulutusta 1,28 TWh.

Metsäteollisuus kiistää nämä arviot ja katsoopäinvastoin, että kulutuksen lasku on väliaikai-nen ja lamasta johtuva. Metsäteollisuuden kas-

11

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

vuennuste perustuu 1 prosentin vuotuiseen kulu-tuksen kasvuun, kun historiallisesti kasvu on ol-lut noin 2 prosenttia vuosittain. Näkemysero pe-rustuu pääasiassa siihen näkemykseen, että kuntuotantorakenne muuttuu ja tuotteiden jalostus-arvo nousee, sähkönkulutus kasvaa. Esimerkiksibiodiesellaitos kuluttaa sähköä yhtä paljon kuinpaperitehdas.

Metsäteollisuus on investoinut 2000-luvullayli miljardi euroa bioenergiaan ja energiatehok-kuuteen ja pyrkii kehittymään johtavaksi biota-loudeksi. Sähkö on tärkeimpiä tuotannontekijöi-tä myös metsäteollisuudessa, ja ydinvoiman ar-vioidaan parantavan mahdollisuuksia investoi-da biojalostamoihin ja edistää rakennemuutok-sen toteutumista. Tavoitteena on jalostusarvonkasvattaminen ja lisäarvon tuottaminen. Globaa-li kysyntä voi tulevaisuudessa lisätä merkittä-västi hiiltä sitovien eli puusta valmistettujentuotteiden osuutta kulutuksessa, kun yleiseksitavoitteeksi muodostuu uusiutumattomien raa-ka-aineiden ja fossiilisten liikennepolttoainei-den käytön vähentäminen ja luonnonvarojensäästäminen.

Teollisuus katsoo, että ydinvoiman lisäraken-taminen turvaa suhteellisesti edullisemman säh-könsaannin tulevaisuudessa energiaintensiivi-selle tuotannolle, jossa tärkeimmät tuotannonte-kijät ovat osaaminen, raaka-aineen hinta ja ener-gian hinta. Sähkön hintaa on hyvin vaikea ar-vioida pitkällä tähtäimellä, mutta olennaista onsen suhteellinen hinta. Päästöoikeuden hinnannousu nostaa sähkömarkkinoiden pörssihintaa.Teollisuuden itse omistamista ydinvoimaloistaomakustannusperiaatteella saatava kohtuuhin-tainen sähkö luo edellytykset energiaintensiivi-sen teollisuuden säilymiselle Suomessa.

Valiokunta toteaa vielä, että kysymykseenydinvoimalla tuotetun sähkön edullisuudesta voivaikuttaa se, miten tulevaisuudessa suhtaudu-taan energiapoliittiseen ns. Mankala-periaattee-seen. Mankala-periaatteeksi kutsutaan sellaistenvoimalaitosten toimintaperiaatetta, jotka tuotta-vat omistajilleen sähköä omakustannushintaan.Näissä tapauksissa teollisuusyritys on sekä säh-kön tuottaja että ostaja. Suurten yksityisten ener-giantuotantohankkeiden läpivienti Suomessa on

12

vaatinut useiden omistajien yhteistyötä. Tälleyhteistyöjärjestelylle vakiintui Mankala-nimi,kun korkein hallinto-oikeus teki 1960-luvullaennakkopäätöksen, jonka mukaan KymijoenMankalan vesivoimala (Oy Mankala Ab) ei saa-nut verotettavaa tuloa markkinahintaa edulli-semman sähkön toimittamisesta osakkailleen,kun osakkaat vastaavat yhtiön kustannuksista.Sittemmin esimerkiksi Pohjolan Voima ja Teol-lisuuden Voima perustuvat tälle periaatteelle.Periaatteen mukaisesti voidaan tuottaa myös esi-merkiksi tuulivoimaa, joten kysymys ei liity si-nänsä ydinvoimaan. Osakasyritysten maksamansähkön hinta nousisi, jos periaatteen mukainentoimintaperiaate ei olisi mahdollinen. Vastaavayhteistoiminta voitaneen kuitenkin järjestäämyös jossain oikeudellisesti toisessa muodossa.

Valiokunta katsoo, että Teollisuuden VoimaOyj:n hakemus ydinvoiman lisärakentamisestaei ole välttämätöntä teollisuuden perusvoimarat-kaisuna, sillä edellä viitatuin perustein sähkön-kulutus tulee ja on mahdollista taittaa ja saadapysyvästi laskuun. Energiatehokkuuspotentiaalihyödyntämällä, uusiutuvaan energiaan panosta-malla, kulutushuippuja leikkaamalla kysyntä-joustoin ja tarvittaessa jatkamalla nykyistenreaktoreiden käyttöikää voidaan saavuttaa säh-köomavaraisuus mahdollisesti lyhytaikaisia ky-syntäpiikkejä lukuunottamatta. Valiokunta eipidä perusteltuna energiantuotantorakenteen si-tomista ydinvoimaan suhteellisesti nykyistäolennaisesti suuremmalta osaltaan vuosisadanloppuun saakka, vaan katsoo, että uusiutuvaanenergiaan panostaminen on sekä ilmastopoliitti-sesti että kansantaloudellisesti pitkällä tähtäi-mellä perustellumpaa.

Ydinvoiman ympäristövaikutukset

Ydinvoimatuotannosta ei aiheudu kasvihuone-kaasupäästöjä, mikä on ilmastopolitiikan näkö-kulmasta keskeinen peruste ydinvoiman hyväk-syttävyyden kannalta. Myös ydinvoiman ter-veyshaitat ovat pieniä, kun niitä verrataan fossii-listen polttoaineiden tai puun polton riskeihintaikka säteilyn tai keskeisten ympäristöaltistei-den aiheuttamiin riskeihin. Elin- ja työympäris-

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

tön kemiallisten ja fysikaalisten altisteiden ai-heuttamia ennenaikaisia kuolemia ja syöpiä kos-kevan uuden tutkimuksen mukaan suurimmatympäristöstä aiheutuvat riskit johtuvat liiken-teen, puun pienpolton, energialaitosten ja mui-den lähteiden pienhiukkasista, sisäilman ra-donista ja auringon ultraviolettisäteilystä. Elin-ympäristön merkittävimpiä altisteita ovat ulkoil-man pienhiukkaset (1 800 ennenaikaista kuole-maa ja syöpää vuosittain), passiivinen tupakoin-ti (lähes 300 tapausta), sisäilman radon (280 ta-pausta), auringon ultraviolettisäteily, ympäristö-melu sekä kotien kosteusvauriot. Työympäris-tössä merkittävimpiä olivat työtapaturmat, pöly-jen ja kemikaalien aiheuttama ihotautien ja ast-mariskin lisääntyminen sekä altistuminen työ-melulle, kvartsipölylle, dieselpakokaasuille jahitsaushuuruille.

Ydinvoimalaitoksen rakentamisvaiheeseenliittyy samanlaisia ympäristövaikutuksia kuinminkä tahansa mittavan teollisuuslaitoksen ra-kentamiseen. Rakentamiseen kuluu suuria mää-riä betonia, terästä, muita metalleja ja raaka-ai-neita sekä energiaa. Näiden tuottamiseen ja kul-jetuksiin liittyy tavanomaisia päästöjä ja riskejä.Massiiviset maansiirtotyöt muuttavat maisemaaja aiheuttavat mittavia muutoksia paikallisesti.Nämä vaikutukset eivät kuitenkaan poikkea mil-lään tavoin olennaisesti muiden vastaavien suur-ten energiantuotanto- tai teollisuuslaitosten ma-teriaaleista, päästöistä tai riskeistä.

Ydinvoimalaitosten tuotantoa palvelevienmateriaalikuljetusten määrä on huomattavastimuita energiantuotantolaitoksia pienempi, kos-ka tarvittava ydinpolttoaineen määrä on pieni.Uraani ja ydinpolttoaine ovat kuitenkin mones-sa suhteessa ongelmallisia, joten näihin liittyyerityinen huolehtimistarve. Käytetyn, korkea-aktiivisen ydinpolttoaineen turvallinen loppusi-joitus vaatii hyvin erityisiä turvallisuusjärjeste-lyjä. Ydinpolttoaineen loppusijoituksen osaltavaliokunta viittaa lausuntoonsa YmVL 11/2010vp. Uraanin ja ydinpolttoaineen elinkaaren ym-päristövaikutuksista lausutaan edempänä tässälausunnossa.

Maankäyttövaikutukset ja kantaverkkoValiokunta toteaa, että kahden uuden ydinvoi-malaitoksen rakentaminen merkitsee niiden ka-pasiteetista riippuen merkittävästi häiriöreser-vin tarvetta, sillä häiriötilannereservitarve mi-toitetaan suurimman voimalaitosyksikön tai va-kavimman verkkovian perusteella. Rakennetta-va lisäydinvoima johtaa paitsi tarpeeseen vah-vistaa kantaverkkoa laitosten liittämiseksi sii-hen ja siirtokyvyn kehittämiseksi, myös lisäva-ravoiman rakentamistarpeeseen.

Fingrid on nykyisessä investointistrategias-saan varautunut vahvistamaan kantaverkkoa jarakentamaan varavoimaa sekä tekemään tarvit-tavat verkon ikääntymisestä johtuvat peruspa-rannustoimet 1,6 miljardilla eurolla. Strategianmukaiset investoinnit mahdollistavat yhden suu-ren ydinvoimayksikön ja 2 500 MW:n tuulivoi-matuotannon liittämisen kantaverkkoon sekäriittävän varavoimajärjestelmän. Kahden suurenydinvoimayksikön lisärakentaminen merkitseeinvestointiohjelman kasvattamista 1,8 miljar-diin euroon vuoteen 2020 mennessä. Varavoi-matarve kasvaa Olkiluoto 3 -ydinvoimayksikönvalmistuessa 1 300 MW:iin. Tuotantoyksikkö on1 600 MW kooltaan, mutta varavoiman tarvettapienennetään 300 MW teollisuuskuorman sa-manaikaisella irtikytkemisellä. Lisäydinvoimanrakentaminen nostaa varavoiman tarpeen 1 600MW:iin. Forssaan valmistuu vuoden 2012 aika-na 240 MW:n suuruinen kaasuturbiinilaitos va-ravoimalaitokseksi.

Kantaverkon vahvistaminen merkitsee huo-mattavia maankäytöllisiä vaikutuksia uusienjohtokäytävien vuoksi. Olkiluodossa uudet joh-tokäytävät ovat välttämättömiä käyttövarmuu-den turvaamiseksi. Pyhäjoella tai Simossa, jois-sa kysymys on uudesta sijoituspaikasta, johto-käytävä muuttaa maankäyttöä jo lähtökohtaises-ti. Verkkohankkeiden toteuttaminen edellyttäähyvää yhteistyötä verkkoyhtiön ja maanomista-jien kesken.

SäteilyturvallisuusYdinvoimaloiden polttoaineena käytetään uraa-nia, joka tuottaa säteilyä. Ydinvoimalaitostenturvallisuus on kuitenkin niin korkealla tasolla,

13

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

että uraanille altistuminen ei liity ydinenergian-tuotantoon, vaan on kokonaisuudessaan peräisinSuomen kallioperässä olevasta uraanista. Suo-malaisten säteilyaltistuminen perustuu sitenmaaperästä sisäilmaan joutuvan uraanin hajoa-mistuotteen radonin tytärnuklideihin. Ydinvoi-malaitosten käyttöön liittyvät säteilyhaitat ovatkokemusperäisesti olleet erittäin vähäiset Suo-messa ja muissakin maissa. Säteilyaltistuksenseurannassa kirjattujen annosten vertailu osoit-taa, että ydinvoimalaitoksilla työskentely oliSuomessa vuonna 2009 säteilyn suhteen vähem-män vaarallista kuin esimerkiksi suomalaisenlentohenkilöstön työ, sillä ydinvoimalaitoksentyöntekijä sai vuoden aikana keskimäärin kol-manneksen lentäjien ja matkustamohenkilökun-nan säteilyannoksesta.

Ydinvoimalaitoksen turvallisuusriskit nor-maalikäytössä ovat siis erittäin vähäiset, muttaonnettomuuden mahdollisuutta ei voida sulkeatäysin pois millään ydinvoimalaitoksella. Suo-men nykyisillä ydinvoimalaitoksilla on tehty nii-den käyttöönoton jälkeen parannuksia, joillavarmistetaan reaktorin suojarakennuksen säily-minen ehjänä myös mahdollisen reaktorin sula-misen jälkeen. Periaatepäätöshakemusten koh-teena olevat laitokset edustavat toisen sukupol-ven laitoksia, joiden turvallisuus on selkeästi jatodistettavasti vielä parempi kuin nykyisin käy-tössä olevien laitosten.

Rakenteilla olevassa Olkiluoto 3 -yksikössäon maailman ensimmäinen EPR-reaktori eli eu-rooppalainen painevesireaktori. Siinä on nelin-kertainen jäähdytysjärjestelmä. EPR-reaktoris-sa on varauduttu myös siihen, että jäähdytys kui-tenkin epäonnistuisi, eli reaktorin alle rakenne-taan jäähdytettävä "sydänsieppari", jonka avullasula, radioaktiivinen polttoaine pystytään pitä-mään hallinnassa ja eristyksissä ympäristöstä.Valiokunta toteaa, että hankkeen rakentamises-sa on ilmennyt valitettavan paljon ongelmakoh-tia, joiden on katsottu liittyvän pitkään taukoonuusien laitosten rakentamisessa Eurooppaan jaUSA:han. Valiokunta pitää näitä ongelmia yhte-nä perusteena lisäydinvoiman rakentamisesta pi-dättäytymiselle. Ne merkitsevät myös olennais-ta kustannuslisää ydinvoiman kannattavuuden

14

kannalta. Valiokunta pitää hyvänä, että Säteily-turvakeskus on raportoinut kansainvälisesti kai-kista rakentamiseen liittyvistä ongelmista avoi-mesti. Suomessa edellytettävä turvallisuustasoon korkeampi kuin muualla maailmassa. MuunEuroopan ydinvoimalaitoksia koskeva turvalli-suussäännöstö on kehittymässä suomalaistenvaatimusten mukaiseksi, joten suomalainenydinvoimaosaaminen on huipputasoa. On toivot-tavaa, että Suomeen rakennettu uusi yksikköjohtaa siihen, että muuallakin maailmassa onvaikeampi hyväksyttää uusia laitoksia alle tä-män korkean vaatimustason.

VesistövaikutuksetYdinvoimaloiden jäähdytysvesien vesistövaiku-tukset tunnetaan varsin hyvin. Lämpötilan nou-su purkualueella kiihdyttää eliöiden aineenvaih-duntaa ja lisää biologista tuotantoa sekä ympä-ristöstä eliöille aiheutuvaa stressiä pohjoiselleItämerelle tyypillisissä oloissa, joissa eliöstö onniukkaa ja sopeutunut alhaisiin lämpötiloihin.Jäähdytysveden vaikutukset meriveden lämpöti-laan ovat huomattavimmat talvella. Lämminve-sipäästöt vaikuttavat merkittävästi jääolosuhtei-siin voimalaitosten lähialueilla, joten kasvukau-si pitenee molemmista päistä. Kasvukauden pi-teneminen ja talvehtimisajan häiriintyminenolosuhteissa, joissa eliöstö on tottunut selväänlepovaiheeseen talvella, aiheuttaa merkittävim-mät lämpökuormituksesta johtuvat ympäristö-vaikutukset. Lisäksi vedenvaihdolla ja ravinne-pitoisuudella on todettu olevan ratkaiseva mer-kitys ympäristövaikutuksen kannalta1. Lämmin-vesipäästöjen biologiset vaikutukset ovat olleettutkimusten mukaan merkittäviä jäähdytysve-sien purkupaikkojen läheisyydessä, mutta vaiku-tusalue on suhteellisen rajoittunut.

UraanivaratUraanivarojen arvioidaan tällä hetkellä riittävänvähintään 80 vuodeksi. Hinnan noustessa köy-

1 Ydinvoimalaitosten radioaktiivisten aineiden ja läm-minvesipäästöjen ympäristövaikutukset pohjoisen Itä-meren murtovesiolosuhteissa Erkki Iluksenväitöskirja 25.9.2009.

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

hempiäkin esiintymiä hyödynnetään, jolloin ny-kyinen kulutus voidaan kattaa arvioiden mu-kaan 100—200 vuodeksi. Uraania hyödynne-tään ainoastaan ydinpolttoaineena, ja ydinsulku-sopimuksen velvoitteet estävät sen vapaan osta-misen ja myymisen. Markkinoilla on pitkään ol-lut tuotantoa suurempi kysyntä, joten uraaninhinta on noussut voimakkaasti 2000-luvulla.Maailman nykyinen tuotanto on noin 50 000 t/vja voimaloiden tarve 68 000 t/v. EU:n voimaloi-den tarve on noin 20 000 t/v (Suomessa noin 500t/v).

Kahdeksan maata tuottaa 90 prosenttia maail-man uraanintuotannosta. Tuottajamaista vainKanadassa, Venäjällä ja USA:ssa on omaa ydin-voimatuotantoa. Japani, USA ja EU-maat Suo-mi mukaan luettuna ovat riippuvaisia uraanintuonnista. Suomen tunnetut uraanivarannot ovatniukat, mutta geologista potentiaalia taloudelli-sesti käyttökelpoisten uraanimalmiesiintymienolemassaololle kallioperässä on.

Uraanin hinta on vaihdellut voimakkaasti jauraanikaivosteollisuuden kannattavuus muuttu-nut sen mukaan nopeastikin. Öljykriisi 1970-lu-vun alussa johti uraanin hinnan nousuun ja maa-ilmanlaajuiseen nopeaan investointien kasvuunuraanimalmien etsinnässä. Uusia esiintymiä löy-dettiin ja monia kaivoksia avattiin 1980-luvunalkuun mennessä. Sen jälkeen uraanin hinta las-ki jyrkästi 1980-luvun puoliväliin mennessä jaTshernobylin onnettomuuden seurauksena myösetsintä- ja kaivostoiminta loppui lähes täysin.Useita kaivoksia suljettiin kannattamattomina.Viimeinen kaivostoimintaan johtanut löytö en-nen 2000-lukua tehtiin 1988 Kanadassa.

Uraanin hinnan nousu 2000-luvulla on jäl-leen johtanut aktiiviseen uraaninetsintään ja1970- ja 1980-luvuilla tehtyjen löytöjen kehittä-miseen kaivoksiksi. Esimerkiksi Australiassa jaNamibiassa ollaan avaamassa uusia kaivoksia.Uraanikaivosteollisuus on nyt joutunut uusienhaasteiden eteen, kun toimintaan kohdistetaanuudentyyppisiä vaatimuksia muun muassa työ-turvallisuuden ja ympäristönsuojelun tehostami-seksi ja toiminnan sosiaalisten vaikutusten hal-litsemiseksi. Uraanikaivosteollisuuden maine onmonissa maissa heikko suljettujen kaivosten

vuosikymmenten takaisten ympäristönsuojelu-ja työturvallisuusasioiden laiminlyöntien vuok-si. Kehitysmaissa myös lainsäädännössä ja sätei-lyvalvonnan osaamisessa on puutteita.

Uraanikaivostoimintaa koskevaa lainsäädän-töä on kaikissa maissa tiukennettu ja pyritty yh-denmukaistamaan viranomaisten asettamien vel-voitteiden ja kansainvälisten järjestöjen ohjauk-sen kautta. Myös kaivosteollisuus on pyrkinytpoistamaan puutteita omaehtoisia sääntöjä ke-hittämällä. Parhaiden käytäntöjen periaatteet onotettu ohjenuoraksi uraanin tuotantolaitostensuunnittelussa, käytössä ja sulkemisessa.

Uraanin ja ydinpolttoainekierron ympäristö-vaikutuksetUraani on raskasmetalli ja siten kemiallisestimyrkyllinen. Malmimineraalit ovat pelkistävis-sä oloissa vaikealiukoisia, mutta hapettuessaanuraani voi muodostaa kompleksiyhdisteitä jajoutua vesiliuoksiin. Hapetus-pelkistysreaktiot,absorptio ja adsorptio pääasiassa sääteleväturaanin kiertoa luonnossa. Luonnonuraanissavain isotoopilla U-238 on käytännössä merkitys-tä uraanimalmin radioaktiivisuuden kannalta. U-238 muodostaa radioaktiivisen hajoamissarjan,jossa uraanista 13:n eri tytärnuklidin kautta syn-tyy lopulta pysyvä lyijyn isotooppi Pb-206. Iso-toopin U-238 puoliintumisaika on hyvin pitkä,4,5 miljardia vuotta: tänä aikana sen aktiivisuuson vähentynyt puoleen alkuperäisestä. Tytärnu-klidien puoliintumisajat ovat lyhyempiä,250 000 vuodesta muutamiin sekunteihin.

Uraanin tuotantoketjussa huomioon otettaviavaiheita ovat malminetsintä, malminlouhinta, ja-lostus ja väkevöinti, kuljetukset, ydinpolttoai-neen valmistus, välivarastointi, ydinpolttoai-neen jälleenkäsittely ja loppusijoitus. Kaikkiennäiden vaiheiden turvallisuus on erityisesti var-mistettava uraanin haitallisten ominaisuuksienvuoksi.

Radioaktiivisia aineita sisältäviä ydinjätteitäsyntyy lähes ydinpolttoainekierron kaikissa vai-heissa. Suomessa ei ole polttoainekierron alku-pään teollisuutta, vaan ainoastaan polttoaineket-jun loppupää eli reaktorien käytöstä aiheutuvienkeski- ja matala-aktiivisten laitosjätteiden, kor-

15

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

kea-aktiivisen käytetyn polttoaineen sekä laitos-ten käytöstä poistamisen edellyttämät varastoin-ti-, kuljetus- ja loppusijoitustoimet. Valiokuntakorostaa, että vaikka Suomessa ei olekaanuraanikaivostoimintaa tai ydinpolttoaineen val-mistusta tai jälleenkäsittelyä, tulee Suomen kan-taa vastuuta siitä, millaisissa oloissa täällä käy-tettävä ydinpolttoaine tuotetaan. Uraanimalminetsintävaiheessa ei ole merkittäviä ympäristö-vaikutuksia, vaan siinä käytetään pääosin samo-ja menetelmiä kuin muussakin malminetsinnäs-sä, paitsi että radioaktiivisuuden mittaaminen onyksi päämenetelmistä.

Uraanikaivokset ovat yksilöllisiä vaikutuksil-taan, koska malmiesiintymän paikka ja geologiavaikuttavat merkittävästi kaivoksen toteuttamis-ratkaisuihin. Vaikutukset ovat kuitenkin ainamerkittävät. Uraanikaivosten ympäristövaiku-tukset ovat samantyyppiset kuin yleensä metal-lien kaivoksissa. Uraanimalmin radioaktiivi-suus asettaa kuitenkin toiminnalle lisävaatimuk-sia. Sekä työturvallisuuden että ympäristön sä-teilyrasituksen osalta on toimintaa seurattava,valvottava ja asetettava raja-arvoja.

Aikaisemmin uraanikaivosten työntekijöidensäteilyannokset olivat korkeita ja heillä todettiinmerkittävää keuhkosyövän lisääntymistä. Sätei-lyaltistus on vähentynyt merkittävästi ja on nytyleensä turvallisella tasolla.

Malmin uraanista saadaan talteen noin 90 pro-senttia. Rikastamon prosessijätteisiin jäävätmyös uraanimalmiin sisältyvät uraanin hajoa-missarjan tytärnuklidit, aluksi noin 85 prosent-tia ja myöhemmin, alkupään lyhytikäisten iso-tooppien hävittyä, noin 70 prosenttia uraanimal-min alkuperäisestä radioaktiivisuudesta. Proses-siliuoksista tulee poistaa niihin mahdollisestiliuennut radium ja radon-kaasun kertyminentyötiloihin tulee ehkäistä. Uraanimalmin räjäy-tys, murskaus ja jauhatus lisäävät radonin pää-syä ilmaan, samoin radioaktiivista pölyä voi le-vitä kaivosalueelle. Radioaktiivisella aineksellakontaminoitunutta vettä voi kertyä kaivostenpumppauksesta tai veden suotautumisesta mal-mi- ja jätekivikasojen läpi. Vesi voi sisältääuraania, radiumia tai muita tytärnuklideja sekälisäksi raskasmetalleja, jos niitä on malmissa.

16

Sulfideja sisältävissä malmiesiintymissä ylei-nen ongelma on veden happamoituminen. Räjäh-dysaineista voi veteen päätyä typpiyhdisteitä.Nykyisin uraania tuotetaan myös yhä enemmänerityisellä porareikäuutolla (in situ -leaching),jossa uraani irrotetaan malmista liuottamalla semaan alla paikallaan kivikerroksissa ja erotta-malla uraani rikastamoon pumpatusta liuoksestasamoin kemiallisin prosessein kuin perinteistenkaivosten rikastamossa. Menetelmällä vältytäänradioaktiivisen pölyn leviämiseltä.

Uraanin väkevöinnissä eli isotooppirikastuk-sessa sen pitoisuus nostetaan 4 prosenttiin. Lai-toksia on Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Sak-sassa, Hollannissa, Venäjällä, USA:ssa, Japanis-sa ja Kiinassa. Väkevöinnistä ei aiheudu merkit-täviä radioaktiivisuuspäästöjä, eikä vakavia on-nettomuuksia tiedetä sattuneen. Koska väke-vöintilaitoksia voidaan käyttää myös ydinasei-siin soveltuvan korkearikasteisen uraanin val-mistukseen, laitokset pyritään pitämään nykyis-ten ydinasevaltioiden ja monikansallisten orga-nisaatioiden hallinnassa. Esimerkiksi Iranilla onoma kansallinen uraanin väkevöintiohjelma, jos-ta se pyritään saamaan luopumaan kansainväli-sen painostuksen keinoin.

Ydinpolttoaineen valmistuslaitoksessa kaasu-mainen uraaniyhdiste muunnetaan uraanioksidi-jauheeksi, josta puristetaan polttoainetabletteja,ladataan sauvoiksi ja koostetaan nipuiksi. Näitä-kin laitoksia on useimmissa ydinenergiamaissa.Merkittäviä radioaktiivisuuspäästöjä ei aiheu-du, mutta turvallisuuskysymyksiin on kiinnitet-tävä suurta huomiota. Plutoniumin kierrätysydinpolttoaineeksi voi lisätä riskiä sen joutumi-sesta vääriin käsiin, minkä vuoksi plutonium-pohjaisen polttoaineen valmistus on keskitettyharvoihin laitoksiin.

Ydinmateriaalien kuljetuksille on kansainvä-liset turvallisuusmääräykset. Vakavia turvalli-suusongelmia ei ole ollut.

Välivarastointitekniikka perustuu perinteises-ti vesialtaisiin (esimerkiksi Loviisassa ja Olki-luodossa), mutta uudemmat tekniikat perustuvatkuivavarastointiin. Välivarastointivaiheessa eiole sattunut vakavia onnettomuuksia, eikä siitäaiheudu merkittäviä radioaktiivisuuspäästöjä.

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

Käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelys-sä polttoaineesta erotetaan uraani ja plutoniumydinreaktoreiden polttoaineena käytettäväksi.Jäljelle jäävä korkea-aktiivinen neste kiinteyte-tään lasiin. Kaikesta tähän mennessä kertynees-tä polttoaineesta vajaa kolmannes on jälleenkä-sitelty. Laitoksia on Ranskassa, Isossa-Britanni-assa, Japanissa ja Venäjällä. Muutamia kymme-niä vuosia sitten laitoksiin liittyi suuria ongel-mia. Esimerkiksi niiden päästöt mereen olivatsuuria. Koska jälleenkäsittelyä voidaan käyttäämyös plutoniumiin perustuvan ydinaseen val-mistukseen, pyritään ne pitämään ydinaseval-tioiden hallinnassa tai tiukassa kansainvälisessävalvonnassa.

Ydinjätteiden loppusijoitushankkeet etenevätvain muutamassa maassa, lähinnä Suomessa jaRuotsissa. USA:ssa presidentti Obaman mää-räyksestä on pysäytetty Yucca-Mountain-hankeNevadassa. Saksassa Gorleben-hankkeen aika-taulu on avoin.

TurvallisuusuhatYdinsulkusopimus ja muut kansainväliset vel-voitteet säätelevät uraanintuotantoa ja kauppaa.Monissa maissa uraani on luokiteltu strategisek-si raaka-aineeksi ja sen kaivostoiminnalle onasetettu kansallisia rajoituksia. Lähes puoletmaailman uraanintuotannosta on vieläkin val-tionyhtiöiden hallussa tai muutoin valtioidenkontrolloimaa.

Uraanikaivostoimintaa säätelevä lainsäädän-tö ja ohjeistus ovat edistyneimpiä kahdessa suu-ressa tuottajamaassa, Kanadassa ja Australiassa.Lainsäädännön osalta puutteita on kehitysmais-sa. Varsinkin useihin Afrikan maihin kohdistuupainetta, kun ulkomaiset kaivosyhtiöt pyrkiväthyödyntämään löydettyjä esiintymiä. Näissä ke-hitysmaissa on vajetta sekä säteilyvalvonnanosaamisessa että kalustossa.

Kansainväliset järjestöt IAEA, OECD/NEAja Euratom valvovat ydinpolttoainekiertoon liit-tyvien sopimusten noudattamista sekä ohjaavatja opastavat ydinvoiman rauhanomaisessa käy-tössä. IAEA ylläpitää uraanikaivostoiminnanBest Practice -ohjeistusta ja pyrkii aktiivisestiedistämään alan osaamista ja tietotaitoa kehitys-

maissa. Ohjeistuksella pyritään antamaan yhtei-set perusteet jäsenmaiden turvallisuusvaatimuk-sille ja harmonisoimaan niitä. IAEA:n valmiste-lema Käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisenjätteen huollon turvallisuutta koskeva yleissopi-mus on tullut Suomessa voimaan vuonna 2001.OECD:n ydinenergiajärjestö NEAn tavoitteenaon tukea jäsenmaidensa keskinäistä yhteistyötäradioaktiivisten jätteiden ja materiaalien huol-toon liittyen ja myötävaikuttaa kansallisten jakansainvälisten ydinjätehuoltostrategioiden javiranomaiskäytäntöjen kehittämiseen. EU:ssaydinenergia-alaa yhdistää Euratom-sopimus jakansallisten ydinalan sääntelyviranomaistenkorkean tason ryhmä ENSREG.

Kaivosteollisuus on omaehtoisesti kehittänytnykyaikaisia toimintaohjeita, joista kattavin onPDAC e3 Plus (Prospectors and DevelopersAssociation of Canada). Uraanikaivosteollisuu-den oma järjestö World Nuclear Association onvastaavasti kehittänyt uraanikaivostoimintaanohjelman "WNA Uranium Stewardship", johontärkeimmät kaupalliset yhtiöt ovat sitoutuneet.Esimerkiksi Namibiassa on puuttuvaa lainsää-däntöä pyritty korvaamaan kaivosyhtiöiden javiranomaisten yhteistyöllä WNA:n ohjelmanpuitteissa.

Valiokunta korostaa, että ilmastonmuutoksenon arvioitu vaikuttavan nopeimmin kehitysmai-hin lisäten yleistä epävakautta ja konfliktiherk-kyyttä. Ydinvoiman käytön lisääntyminen voivälillisesti vaikuttaa turvallisuusuhkien lisään-tymiseen konfliktiherkkyyden ja esimerkiksiterrorismin kautta. Valiokunta korostaa, ettäSuomen tulee toimia aktiivisesti tähän liittyvienturvallisuusriskien minimoimiseksi. Koska Suo-messa ei ole uraanin väkevöintilaitoksia, ydin-polttoaineen valmistuslaitoksia tai jälleenkäsit-telylaitoksia, ydinpolttoaineen käyttäjän vas-tuun kantaminen on mahdollista vain vaikutta-malla kansainvälisten järjestöjen toimintaanosallistumalla.

Ydinvastuu

Ydinenergialain 6 §:n mukaisesti ydinenergiankäytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheu-

17

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

tua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omai-suudelle. Ydinenergian käyttöön luvan saaneenvelvollisuutena on huolehtia myös sellaisistaturva- ja valmiusjärjestelyistä ja muista ydinva-hinkojen rajoittamiseksi tarpeellisista järjeste-lyistä, jotka eivät kuulu viranomaisille. Ydin-vastuulaissa säädetään vahingonkorvauksestasiltä varalta, että ydinvahinko kuitenkin tapah-tuisi.

Suomessa ydinvahingon vastuun yläraja onvoimassa olevan Pariisin yleissopimuksen jaydinvastuulain 18 §:n mukaisesti tällä hetkellärajattu 175 miljoonaan erityisnosto-oikeuteen(noin 200 milj. euroa), joka tulee myös kattaavakuutuksella. Tämän päälle tulee korvausyhtei-sön (sopimusvaltiot yhdessä) vastuu, 125 mil-joonaa erityisnosto-oikeutta (noin 140 milj. eu-roa).

Eduskunta on hyväksynyt vuonna 2005 ydin-vastuulain muutoksen, jonka perusteella laitok-senhaltijan pakollinen vakuutettava määrä nou-see 700 miljoonaan euroon. Muutokset on olluttarkoitus saattaa asetuksella voimaan samanai-kaisesti kuin Pariisin yleissopimusta ja Brysse-lin lisäyleissopimusta täydentävät pöytäkirjat,joiden toimeenpanemiseksi lainmuutokset teh-tiin. Pöytäkirjoihin sisältyvät myös isäntävalti-on sekä sopimusvaltioiden muodostaman kor-vausyhteisön vastuumäärän korotukset niin, ettäyleissopimukseen perustuvien korvausten yh-teismäärä nousee nykyisestä 300 miljoonastaerityisnosto-oikeudesta (noin 340 miljoonaa eu-roa) 1 500 miljoonaan euroon. Tästä summastalaitoksenhaltijan vakuutettava vastuu yltää 700miljoonaan euroon saakka, jonka jälkeen tuleeisäntävaltion 500 miljoonan euron vastuu sekäkorvausyhteisön 300 miljoonan euron vastuu.Laitoksenhaltijalle on säädetty rajoittamatonvastuu 1 500 miljoonaa euroa ylittäviltä vahin-golta, mikä ei perustu kansainvälisiin sopimuk-siin vaan Suomen kansalliseen päätökseen.

Mainittua lainmuutosta ei kuitenkaan saatettuasetuksella voimaan, koska vuoden 2004 pöytä-kirjojen ja sitä myötä ydinvastuulain muutostenvoimaantulo edellyttää sopimusvaltioiden rati-fiointia, jota ovat hidastaneet ongelmat katta-vuudeltaan ja kestoltaan laajentuvien vastuiden

18

vakuuttamisessa. Toinen pöytäkirjoista edellyt-tää hyväksymistä kahdelta kolmasosalta sopi-muspuolista (vähintään 11 valtiota 16:sta) ja toi-nen pöytäkirja kaikkien sopimuspuolien hyväk-syntää.

Suomen ydinvastuulain muutokset vuonna2005 perustuvat siihen lähtökohtaan, että pöytä-kirjoilla muutettu Pariisin yleissopimus saadaanvoimaan, mukaan lukien korvausyhteisön (sopi-muspuolten yhteinen) vastuu. Mikäli kansainvä-listä ratkaisua ei löydetä ja yhtiöiden rajoittama-ton vastuu haluttaisiin kansallisesti voimaan, seolisi mahdollista lähinnä muuttamalla nyt sovel-lettavan (ennen vuotta 2005 säädetyn) ydinvas-tuulain 18 §:ää. Tällöin noin 200 miljoonan eu-ron vakuutettavan vastuun sekä tämän päälle tu-levan korvausyhteisön noin 140 miljoonan eu-ron vastuun lisäksi tulisi vielä rajoittamaton yh-tiön vastuu. Myös vakuutettavan vastuun mää-rää voitaisiin tässä yhteydessä harkita. Ydinvas-tuulain mahdolliset muutokset koskisivat voi-maantullessaan yhtä lailla niin uusia kuin vanho-jakin laitoksia.

Valiokunta toteaa, että ydinlaitoksen haltijanrajoittamaton vastuu on vanhastaan voimassaSaksassa, Sveitsissä ja Japanissa. Vastuun ra-joittamiseksi aikanaan muissa maissa oli alunperin sekä taloudellisia että käytännöllisiä syitä.Vastuun säätäminen ankaraksi asettamatta sillesamalla ylärajaa katsottiin vakavaksi esteeksiydinenergian käytön kehittämiselle, ja toisaaltaolisi ollut käytännöllisesti katsoen mahdotontasaada rajoittamatonta vakuutusta, joka kattaisisellaisen vastuun. Näin ollen katsottiin mahdol-lisen vahingonkärsijän kannalta edullisemmaksitodellinen, vaikkakin rajoitettu korvaus kuinteoreettinen velvollisuus vahinkojen korvaami-seen niiden määrästä riippumatta, etenkin kunsellaisen vahinkojen määrästä riippumattomankorvausvelvollisuuden toteutumista ei tuolloinpidetty todennäköisenä.

Suomen vuoden 2005 lainmuutoksen peruste-luissa rajoittamattoman vastuun perusteeksi to-dettiin, että ydinenergian tuottamisen voidaankatsoa Suomessa jo olevan vakiintunut teolli-suusala. Näin ollen ne syyt, joiden aikanaan kat-sottiin vaativan luopumista vahingonkorvausoi-

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

keudessa pääsääntönä olevan rajoittamattomanvastuun periaatteesta silloin vielä varhaisessakehitysvaiheessaan olevan alan kehityksen suo-jaamiseksi, eivät enää olleet ajankohtaisia.Ydinvastuulakia muutettiin siten, että suomalai-sen laitoksenhaltijan vastuu on entisestä poike-ten määrältään rajoittamaton ja tämän vastuunensisijaiseksi kattamiseksi sen on otettava vas-tuuvakuutus, jonka mukaan vakuutuksesta mak-setaan enintään 700 miljoonan euron määräisetvahingot.

Valiokunta kiirehtii toimenpiteitä sopimus-valtioiden ratifiointien jouduttamiseksi siten,että Suomessakin voidaan saattaa mainittu lain-muutos voimaan. Valiokunta katsoo, että joskansainvälistä ratkaisua ei asiassa löydetä, Suo-messa tulee mahdollisimman pian ryhtyä toi-menpiteisiin laitoksenhaltijan rajoittamattomanvastuun voimaansaattamiseksi. Valiokunta eh-dottaa talousvaliokunnalle, että se esittää periaa-tepäätöksiä koskevassa mietinnössään eduskun-nan hyväksyttäväksi asiaa koskevan lausuman.

Yksityiskohtaiset perustelut

Yksityiskohtaiset kannanotot

SijoituspaikkaTeollisuuden Voima Oy:n hakemuksen hankemerkitsee Olkiluoto 4 -laitosyksikön rakenta-mista samalle laitosalueelle. Uuden voimalaitos-yksikön rakentaminen ei edellytä muutoksia Ol-kiluodon voimassa oleviin kaavoihin. Rakenta-minen ei aiheuta suhteellisesti katsoen suuriamuutoksia siksi, että alueella on jo pääosin tar-vittava infrastruktuuri, vaikka yksikkö onkin tar-koitus käyttövarmuuden turvaamiseksi sijoittaairralleen olemassa olevista ja parhaillaan raken-nettavana olevasta Olkiluoto 3 -yksiköstä. Läh-tökohtaisesti ympäristövaikutukset ovat sitensuhteellisesti vähäisemmät kuin kokonaanuuteen paikkaan rakennettavalla laitoksella.

Uusi yksikkö edellyttää kuitenkin sähkönsiir-tojärjestelmän vahvistamista, ja käyttövarmuus-syistä uusia voimajohtoja ei sijoiteta samaanjohtokäytävään, vaan alueelle joudutaan teke-mään uusi johtokäytävä. Uuden johtokäytävän

alle jäävä alue on maa- ja metsätalouskäytössäolevaa aluetta, johon ei sisälly luonnonarvoil-taan merkittäviä kohteita. Rakentaminen merkit-see kuitenkin maankäytön muutosta, ja alueenmaanomistajien kanssa tulee toimia hyvässä yh-teistyössä hankkeen toteuttamisessa.

Valiokunta korostaa, että lähtökohtaisesti sa-malle laitosalueelle keskittäminen lisää tuotan-non haavoittuvuutta mahdollisessa häiriötilan-teessa. Sähköntuotannon keskittäminen hyvinsuurelta osalta samalle laitosalueelle merkitseehuoltovarmuusnäkökulmasta olennaista riskite-kijää. Toisaalta alueen palo- ja pelastustoimiinliittyvät tehtävät on helppo järjestää tehokkaastijo olemassa olevia järjestelyjä täydentäen juurikeskittämisestä johtuen. Uusi yksikkö rakenne-taan kestämään epätodennäköisiksi arvioidut ää-rimmäiset sääolot, kuten ilmastonmuutoksestajohtuva merenpinnan nousu ja sen vaihtelu,myrskyt ja lämpötilan nousu sekä maanjäristyk-sen mahdollisuus. Lisäksi yksikössä otetaan eri-tyisesti huomioon tahallisten vahingoittamistoi-mien mahdollisuus, muun ohella lentokoneentörmäys laitokseen.

Valiokunta korostaa tarvetta arvioida poik-keusolojen mahdollisuutta hyvin pitkällä tähtäi-mellä, sillä laitoksen arvioitu käyttöikä on 60vuotta, mikä merkitsee niin pitkää ajanjaksoa,että moni seikka ehtii muuttua. Erityisesti me-renpinnan poikkeuksellinen nousu ilmaston-muutoksesta johtuen on otettava vakavasti huo-mioon laitoksen sijoituskorkeuden määrittämi-sessä.

Valiokunta toteaa, että energiantuotannon li-särakentamisen aluevaraukset ovat olleet Sata-kunnan seutukaavassa jo pitkään. Seutukaavankorvaava maakuntakaava on hyväksytty maa-kuntavaltuustossa, ja se on parhaillaan ympäris-töministeriössä vahvistettavana. Seutusuunnitte-lun näkökulmasta lisärakentaminen toteuttaaalueen maankäyttötavoitteita.

VesistövaikutuksetYdinvoimalaitoksen käytönaikaisista ympäristö-vaikutuksista merkittävimmät aiheutuvat jääh-dytysveden käytöstä. Jäähdytysveden kokonais-määrä Olkiluodon laitosten nykyiseen kulutuk-

19

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

seen verrattuna kasvaa kolminkertaiseksi Olki-luoto 3 -yksikön valmistuttua ja Olkiluoto 4 -yk-sikön käyttötarve huomioon ottaen. Olkiluoto 4-yksikön hyötysuhde tulee olemaan samaa tasoakuin muiden yksiköiden, arviolta 37—40 % riip-puen valittavasta turbiinilaitoksesta ja merive-den lämpötilasta. Valiokunta pitää valitettava-na, että tähän huonoon hyötysuhteeseen ei olekyetty kehittämään ratkaisua, vaan energianhuk-ka on mittavaa ja samalla vesistövaikutuksetsuuret muutoinkin kuormittuneessa Itämeressä.Lämpökuorman määrä on jopa 1 800—2 800MW.

Olkiluoto 4 -yksikön vesistövaikutusten ar-vioinnissa on tältäkin osin otettava kuitenkinhuomioon se, että vasta rakenteilla olevan yksi-kön käytönaikaiset vaikutukset tulevat huomat-tavasti lisäämään lämpökuormaa, mutta tästä onvain arvioita. Ympäristövaikutusten arviointiintehtyihin mallinnuksiin liittyy siten tavallistaenemmän epävarmuutta. Mallilaskelmien mu-kaan neljän laitosyksikön jäähdytyksestä aiheu-tuu enintään yhden asteen lämpötilan nousu me-riveden pintakerroksessa, joka ulottuu noin 10kilometrin etäisyydelle kesäajan etelätuulitilan-teessa. Jäättömän tai heikon jään alue tulee ole-maan noin 10 km2.

Jäähdytysvesien vaikutusalue on kuitenkinrajoittunut, vaikka itse vaikutukset olisivat suh-teellisen merkittäviäkin. Erityisesti Loviisanvaikutusalueelta tehty tutkimus osoittaa, ettäalueen vesistön topografialla eli veden vaihtu-vuudella on suuri merkitys. Tässä suhteessamahdollisimman avoimen vesialueen äärelläolevien laitosten vaikutukset ovat todennäköi-sesti pienemmät kuin mitä Loviisan alueen tutki-muksista voidaan olettaa.

Vaikutukset luontoarvoihinMerkittävimmät luontovaikutukset yksikönosalta kohdistuvat jäähdytysvesien lämpökuor-masta vedenalaiseen luontoon. Yksikön osaltaon erityisesti selvitetty sitä, heikentääkö yksik-kö laitoksen läheisyydessä olevan Rauman saa-riston Natura 2000 -alueen (FI0200073) luonto-arvoja. Valiokunta toteaa, että luonnonsuojelu-

20

lain 65 §:n mukaisessa Natura-arvioinnissa tode-taan, ettei uuden laitosyksikön toiminta yhdessäolemassa olevien ja rakenteilla olevan yksikönkanssa todennäköisesti merkittävästi heikennäniitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on otettuNatura 2000 -verkostoon.

YdinjätehuoltoHakemuksessa esitetään, että ydinjätehuolto to-teutetaan käyttäen samoja menetelmiä ja samojatiloja sekä niiden laajennuksia, jotka ovat käy-tössä ja suunniteltu TVO:n nykyisille ja raken-teilla olevalle laitosyksiköille. Tiedossa ei oleseikkoja, jotka olisivat esteenä jätehuollon tilo-jen laajentamisen tai rakentamisen toteuttami-selle lainsäädännössä esitettyjen vaatimustenmukaisesti.

Olkiluoto sopii hyvin mahdollisen uudenydinvoimalaitoksen sijoituspaikaksi, koskakaikki tarvittavat ydinjätehuoltotoimet ovat tu-levaisuudessa tarjolla Olkiluodon saarella. Näinmuun muassa käytetyn ydinpolttoaineen kulje-tuksiin liittyvät riskit vähenevät, kun vältytäänkuljettamasta käytettyä ydinpolttoainetta yleisil-lä teillä, rautateillä tai vesialueilla. Mahdollisenkuljetusonnettomuuden sattuessa valmius onnet-tomuustilanteen torjuntaan on korkealla tasolla,eikä alueella ole asutusta.

JohtopäätösValiokunta katsoo edellä esitettyyn viitaten, ettävaikka uuden yksikön sijoittaminen samalle lai-tosalueelle entisten yksiköiden kanssa on ympä-ristövaikutusten kannalta sinänsä mahdollista,valtioneuvoston periaatepäätöstä TeollisuudenVoima Oyj:n hakemukseen ydinvoimalaitosyk-sikön rakentamisesta ei ole katsottava yhteis-kunnan kokonaisedun mukaiseksi ja se tulee hy-lätä.

LausuntoLausuntonaan ympäristövaliokunta esittää,

että talousvaliokunta ottaa edellä ole-van huomioon.

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp

Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 2010

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Susanna Huovinen /sdvpj. Pentti Tiusanen /vasjäs. Christina Gestrin /r

Timo Heinonen /kokTimo Juurikkala /vihrAntti Kaikkonen /keskTimo Kaunisto /keskTimo Korhonen /keskMerja Kuusisto /sd

Markku Laukkanen /keskTapani Mäkinen /kokSanna Perkiö /kokJanne Seurujärvi /keskPauliina Viitamies /sdAnne-Mari Virolainen /kok

vjäs. Kari Kärkkäinen /kd (osittain)Satu Taiveaho /sd (osittain).

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Marja Ekroos.

21

YmVL 10/2010 vp — M 2/2010 vp Eriävä mielipide

ERIÄVÄ MIELIPIDE

PerustelutValtioneuvoston energiaesitykset koostuvatydinvoiman ja uusiutuvan energian merkittäväs-tä lisärakentamisesta. Niiden avulla vähenne-tään Suomen kasvihuonepäästöjä murto-osaantulevina vuosikymmeninä. Energiaratkaisuillavastataan yhteiskunnan tulevaisuuden kokonais-energiantarpeeseen. Sähkön osuus energiantar-peesta kasvaa, kun energiatehokkuuden lisäämi-seksi sähkö korvaa fossiilisia energiamuotoja.

Hiilineutraali tulevaisuus edellyttää määrätie-toista ja johdonmukaista energia- ja ilmastopoli-tiikkaa, jonka tavoitteena on kaikkien kasvihuo-nekaasupäästöjen merkittävä vähentäminen.Ydinvoimatuotanto ei aiheuta hiilidioksidipääs-töjä ja on ilmastopolitiikan kannalta myöntei-nen energiantuotantomuoto.

Ydinvoima turvaa kohtuuhintaisen sähkönsaantia suomalaisille. Ydinvoimalla lisätäänmyös Suomen energiaomavaraisuutta, kun riip-puvuutta etenkin venäläisestä ydinsähköstä voi-daan vähentää.

Ydinvoimaratkaisuilla varmistetaan suoma-laisen hyvinvointiyhteiskunnan suotuisa kehi-

22

tys. Erityisesti energiaintensiivisten metsä- jametalliteollisuuden kilpailukyky riippuu merkit-tävästi sähkön saatavuudesta ja kohtuullisestahinnasta, jotka voidaan turvata ydinvoiman lisä-rakentamisella. Ne vaikuttavat Suomen teolli-suuden menestymisedellytyksiin ja työllisyy-teen. Metsäteollisuus tuottaa 70 prosenttia Suo-men uusiutuvasta energiasta, joten ydinvoimanlisärakentamisella turvataan myös uusiutuvanenergian tavoitteen saavuttamista.

MielipideEdellä olevan perustella esitämme, että

koska ympäristövaliokunnan enemmis-tö on ehdottanut hylkäämistä koskienvaltioneuvoston periaatepäätöstä Teol-lisuuden Voima Oyj:n hakemukseenydinvoimalaitosyksikön rakentamises-ta, emme voi hyväksyä enemmistön kan-taa. Yhteiskunnan kokonaisedun tur-vaamiseksi esitämme kyseisen periaate-päätöksen hyväksymistä.

Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 2010

Sanna Perkiö /kokTimo Heinonen /kokTapani Mäkinen /kokAnne-Mari Virolainen /kok

Timo Korhonen /keskMarkku Laukkanen /keskJanne Seurujärvi /keskPauliina Viitamies /sd

TalousvaliokunnalleJOHDANTOVireilletuloAsiantuntijatPerustelutYksityiskohtaiset perustelut

LausuntoERIÄVÄ MIELIPIDE