vill i - nuorikirkko.fi · teen eri ryhmiä. seurakunnan kannat-taa myös miettiä, miten mennä...

1V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2014

V I L L IIHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2014

VIERAANVARAISUUS

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 20142

V I L L I

PÄÄTOIMITTAJA

Pekka Tukeva

puh. 040 5471 [email protected]

TOIMITUSSIHTEERI

Jaakko Kaartinen Villi / Jaakko Kaartinen

Sammatintie 6-8 b 20, 00550 [email protected]

TOIMITUS

Eero Jokela

[email protected]

Pauli Syrjö

[email protected]

Eija Kallinen

[email protected]

JULKAISIJAT

Kirkon Kasvatus ja perheasiat, KKP

Nuorten Keskus ry, NK

PTK – poikien ja tyttöjen keskus

KUSTANTAJA

Kirkon kasvatus ja perheasiat

PAINOPAIKKA

AO-Paino, Mikkelipuh. 015 151 111

ILMOITUSMYYNTI

Matti Piitulainen, 0400 301 618, [email protected]

TILAUKSET / OSOITTEENMUUTOKSET

Lehti toimitetaan seurakuntien varhais-nuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille

sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta.

Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi,

sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

1/2014 SISÄLTÖ

26KIRKKOHALLITUS,

KASVATUS JA PERHEASIAT (KKP)

28NUORTEN KESKUS (NK)

30

PTK – POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

4 Kohtaamaan opettelemisen aika

8 Villi kysyi kolumnisteilta!

9 Kolumni: Älä kuitenkaan tuppaudu

10 Avartti aktivoi maahanmuuttajanuoria

12 Jokainen on lähetti

14 Teologia: Muukalainen vieraanamme

19 Global Friends / Kulttuurit kohtaavat pyhäkoulussa

20 Avoimena uusille kulttuureille

21 Lava -ohjeistuksen luonnos Sakastissa

23 Piplia: Abraham – vieraanvaraisuuden ruumiillistuma 25 Madia/Sarjakuva

Changemaker on nuorten vaikuttamisverkosto, joka toimii Kirkon Ulkomaanavun yhteydessä. Tarjoamme vapaaeh-toistoiminnan mahdollisuuksia kehityskysymyksistä kiinnos-tuneille nuorille. Verkoston vapaaehtoiset tekevät esimer-kiksi Globalisti-lehteä, jonka toivomme innostavan myös muita nuoria toimimaan oikeudenmukaisemman maail-man puolesta. Voit tilata lehden seurakunnan nuortenti-laan. Voit myös kannustaa nuoria vaikuttamaan tukemalla heitä perustamaan oman Changemaker paikallisryhmän. www.changemaker.fi

Jaa

kko K

aa

rtine

n


Vieraanvaraisuuden kirkko

Kirkon lapsi- ja nuorisotyön kentässä on viljelty erilaisia painopisteitä ja vuosi-aiheita monen mielestä vähintäänkin riittävästi. Seurakuntien työntekijät kerto-vat välillä siitä, kuinka edellistä hanketta ei ole vielä kunnolla juurrutettu, kun jo pukkaa seuraavaa uudistusta, hanketta, painopistettä tai projektia. Siis siellä, missä ylipäänsä ehdittiin ja haluttiin tarttua teemaan.

Vuosina 2014-2015 kirkon vuosiaiheena on Vieraanvaraisuuden kirkko. Jaksammeko innostua?

Voisimmeko nyt lähteä eteenpäin toista reittiä? Sysäisimme mielestämme vuo-siaihekokoukset ja -palaverit, aikataulut, suunnitelmat, budjetit ja muut. Puoli vuotta voisi mennä siinä, että katsoisimme sisimpäämme ja elämäämme. Mis-sä ja miten olen saanut kokea vieraanvaraisuutta? Miltä vieraanvaraisuus tuntuu?

Muistan lapsena vierailleeni naapurissa vanhan Hanna-mummon luona. Hän oli hiukan salaperäinen ja pelottavakin, mutta selvimmin muistan Ket-tu-karkit ja niiden käärepaperit. Karkit eivät koskaan loppuneet, sain aina niin monta kuin halusin. Minulle hymyiltiin ja annettiin aikaa. Millä kaikilla tavoil-la tämä kokemus näkyy siinä, kuinka nyt suhtaudun naapurin lapsiin tai lapsiin työssäni? Millaisia muita kokemuksia kannan mukanani, kun toteutan omaa kutsumustani kirkon työntekijänä?

Sitten voisin katsella omaa työyhteisöä, tuttuja ihmisiä, omaa toimintaa, kuin vieraan silmin. Jos uutena ihmisenä saisin kutsun tähän toimintaan täs-sä seurakunnassa, mitä vastaisin, mihin kiinnittäisin huomiota? Tammikuun neukkareilla avajaismessussa tuntui sykähdyttävältä kokea ja kuulla saamelais-ten mukanaoloa avajaismessussa. Ehkä oli jo aikakin, ehkä vieraanvaraisuutta voi hiljalleen oppia, yksilönä ja yhteisönä.

Vieraanvaraisuuden teema tarjoaa meille mahdollisuuden läsnäoloon ja kun-nioitukseen, erilaisuuden arvostamiseen, kristittynä elämiseen. Tuskin sen pa-rempaa vieraanvaraisuuden mallia onkaan kuin Jeesuksen oma esimerkki. Se mitä tapahtui Sykarin kaivolla tai tuhlaajapoikakertomuksessa, voi ytimeltään toteutua tavallisilla kirkkokahveilla, kerhossa, koulussa tai nuortenillassa.

Kirkon työntekijöinä emme aina tunnista, kuinka paljon hyvää annettavaa meillä on perinteessämme ja kirkon elämässä. Olisiko nyt syytä tehdä vähem-män, ja kertoa enemmän siitä, mitä teemme?

Jumala itse kätkeytyy vieraanvaraisuuden tapahtumaan. Kirkko voi olla paikka, jossa Jumalan oma vieraanvaraisuus tulee jaetuksi. Yksikään ihminen ei kaipaa enempää.

Jarmo Kokkonen

Kirkon kasvatus ja perheasiat

ALUKSI


Kohtaamaan opettelemisen aika

Teksti ja kuvat Jaakko Kaartinen

Vieraanvaraisuuden kirkko –

mitä tarkoittaa seurakunnalle ja

työn tekemiselle seurakunnassa,

että vieraanvaraisuuden

kirkon idea otetaan

tosissaan? Matti Peiposella,

Espoon seurakuntayhtymän

monikulttuurisuustyön

sihteerillä on nippu vastauksia.


Mitään kovin monimutkais-ta ei vieraanvaraisuuteen tar-vita. Ensisijassa kyse on käy-

tännöllisistä asioista ja ihmisten välises-tä vuorovaikutuksesta – halusta ja kei-noista siihen.

”Ihan ensimmäiseksi pitää avata sil-mät ja katsoa, miltä se oma kaupunki ja paikkakunta nykyään näyttää. Vieraan-varaisuuden teemat ja monikulttuuri-suuden kysymykset nousevat kirkos-sa pohdittaviksi siksi, että yhteiskun-ta, kulttuuri ja seurakuntatyön toimin-taympäristö muuttuvat. Monikulttuuri-suus on kirkossa käsillä oleva kysymys, koska toisaalta maahanmuutto ja toi-saalta kansainvälisyys muuttavat Suo-mea”, Matti Peiponen sanoo.

”Toiseksi pitää sitten kysellä, onko meidän seurakunnassa tarjoamamme toiminnan toteuttamisessa huomioitu monikulttuurisuus? Vai onko sitä näkö-kulmaa mietitty lainkaan? Voidaan to-ki ajatella, että esimerkiksi jumalanpal-veluselämä tai nuortenillat ovat periaat-teessa avoimia kaikille, mutta entä käy-tännössä?”

Espoossa on lähdetty liikkeelle siitä, että silmien avaaminen ja monikulttuu-risuuden huomioiminen kuuluu seura-

kunnille, kaikille työaloille ja työnteki-jöille. Monikulttuurisuustyön sihteeri ja muut kansainvälisen työn tekijät koor-dinoivat ja auttavat, mutta työ ja sen tarve on yhteinen. Vieraanvaraisuutta ei voida ulkoistaa yhdelle toimistolle. Kyse on kokonaisvaltaisemmasta asiasta.

Maailma muuttui jo

Lukuisat käytännön syyt tosiaan tänä päivänä kutsuvat miettimään vieraan-varaisuuden kysymyksiä. Vuonna 2012 Suomessa asui jo neljännesmiljoona vie-raskielistä. Määrä kaksinkertaistui yh-den vuosikymmenen aikana. Pääkau-punkiseudulla vieraskielisten määrä on nyt jo 12 prosenttia.

Vuoteen 2030 mennessä pelkästään pääkaupunkiseudulla asuvan vieraskieli-sen väestön määrän ennustetaan yltävän 300 000 henkeen, ja heidän osuuten-sa koko pääkaupunkiseudun väestöstä reiluun 20 prosenttiin. Muualla maas-sa kehitys on samansuuntainen, vaikka-kin sitä hitaampi, mitä pohjoisemmak-si mennään.

”Kyllä monikulttuurisuuteen reagoi-minen edellyttää havahtumista siihen, missä ollaan,” Matti Peiponen sanoo lu-

kujen äärellä.”Vieraskielisten määrä on mennyt

ohi ruotsinkielisen väestöstä.”Miten näihin moniin uussuomalaisiin

luodaan yhteyksiä, se on avainkysymys, jos kirkko haluaa olla kaikkia varten.

Peiponen kertoo esimerkin Fryshuse-tista, ruotsalaisesta nuorisotyön toimin-tamallista ja -keskuksesta Tukholmassa, missä kirkko on mukana yhtenä nuo-risotyön toimijana. Maahanmuutta-jia ja kantaruotsalaisia nuoria yhtä lail-la kokoavassa toimintakeskuksessa kirk-ko ylläpitää muun muassa hiljentymis-nurkkausta, joka on käytössä uskonto-kunnasta riippumatta. Myös uskonto-dialogi on itsestään selvä osa seurakun-nan työtä.

”Se vaikuttaa aika toimivalta mallil-ta. Ehkä meidänkin kannattaisi kokeil-la tiloja, jotka sekoittavat ja tuovat yh-teen eri ryhmiä. Seurakunnan kannat-taa myös miettiä, miten mennä sinne, missä tulijat jo ovat.”

”Pitää miettiä ihmiseltä ihmiselle -tyyppistä toimintaa. Steriilit ja tyhjät seurakuntatilat eivät kosketa ja houku-ta, mutta kyläilyt, vierailut, ovien avaa-minen koteihin, yhteiseen pöytään kut-suminen, elämässä kohtaaminen – sel-

7

lainen on todellista vuorovaikutuksen rakentamista.”

Nuoret valmiita, entä työntekijät?

Vieraanvaraisuuden, kansainvälisen vas-tuun ja monikulttuurisuuden kysymyk-set ovat murrosajan kysymyksiä. Suo-mi oli vielä 1980-luvulla hyvin kaukana avoimesta kansainvälisyydestä. Ei täällä käytännössä ollut muualta tulijoita, ja maailma oli melko kaukana. 1990-lu-vunkin maisema oli kovin toisenlainen kuin nykyinen.

”Olin ensimmäistä kertaa moni-kulttuurisuustyössä Espoossa neljätois-ta vuotta sitten, jolloin käynnistim-me Jakamattoman kansainvälisen vas-tuun hankkeen. Silloin työksi muodos-tui myydä ja markkinoida monikult-tuurisuuteen liittyviä kysymyksiä. Asian esillä pitämiseksi joutui kovasti taistele-maan. Neljäntoista vuoden aikana on ehtinyt tapahtua sellainen muutos, että joka puolella kysellään, mitä meidän pi-täisi tämän monikulttuurisuuden kans-

sa tehdä. Se on hyvä ja nopea muutos”, Peiponen toteaa.

Puolitoista vuosikymmentä ei ole ai-ka eikä mikään seurakunnalliselle toi-mintakulttuurille eikä välttämättä yh-delle työntekijällekään. Mutta neljän-toista vuoden aikana on ehtinyt syn-tyä ja varttua rippikouluikään yksi su-kupolvi nuoria. Heille se on koko elä-män mitta, ja hyvin useille heistä Suomi on itsestään selvästi monikulttuurinen, sellainen, johon he ovat kasvaneet: kou-luluokassa on melko varmasti useampi uussuomalaisesta taustasta tuleva, piha-piirissä ja harrastusten parissa samoin. Netti ja matkustelu ovat osaltaan muo-kanneet perustavan kuvan maailmasta toisenlaiseksi kuin heidän vanhemmil-laan tai isovanhemmillaan.

”Meidän seurakuntiemme ja kirk-komme rakenteet ja toimintamallit eivät ole nuorten laatimia,” Peiponen sanoo.

Nuorille kohtaamiset etnisten, kult-tuuristen ja kielirajojen yli ovat paljon lä-hempänä arkea kuin monille aikuisille. Mitä vanhempi sukupolvi kutsuisi vie-raanvaraisuudeksi, on monelle nuorelle

vaan ihan normaalia olemista porukassa.”Lähinnä kansainvälisyys ja moni-

kulttuurisuus haastavatkin työntekijöi-den ja luottamushenkilöiden kansain-välisyyttä ja halukkuutta tehdä asioi-ta uusilla tavoilla. Monet meidän työn-tekijöistämme arkailevat kansainvälis-tä kontaktia esimerkiksi kielen takia tai koska pelkäävät tekevänsä jotain väärin. Työntekijöiden parissa on paljon roh-kaisemisen tarvetta.”

Kuinka johtaa kohtaamaan

”Nuorisotyön osalta vaikuttaa se, et-tä koko nuorisotyö on niin rippikouluja isoskoulutuskeskeinen, ja ne kokoa-vat vain kantasuomalaiset. Jos nuoriso-työ olisi enemmän muuta, sen puitteissa olisi huomattavasti helpompaa kutsua ja saada aikaa kohtaamisia. Näitä kohtaa-misia kaivattaisiin. Ne ovat seuraava ta-voite,” Peiponen toteaa.

”Uussuomalaisten tavoittaminen on tähän saakka pitkälti tarkoittanut sitä, että seurakunta tavoittaa heidät ja an-taa mahdollisuuksia osallistua ja toi-

u Yksi espoolaisista monikulttuuri-suustyön menetyksistä on Colourful Espoo -toiminta. Olarin seurakunnan pyörittämä toimintamuoto kokoaa säännöllisesti neljästäkymmenestä yli sataan uussuomalaista ja kansainvälis-tä osallistujaa. Tapahtumia on leireis-tä ja retkistä messuihin, suomenkie-len kursseista livemusiikkiin eri kult-tuureista, ja kohtaamisia ristiin rastiin.

”Toiminta on seurakunnan järjestä-mää, vaikkakin monikulttuurisesta nä-kökulmasta. Monikulttuurisuus tar-koittaa monia kirkkokuntia ja siksi toi-minta on vahvasti ekumeenista. Toi-saalta pidämme toiminnassa matalaa kynnystä, joten monissa tapahtumis-sa käy kaikenuskoisia ihmisiä. Matalan kynnyksen toiminta ei ole julistavaa, mutta kylläkin sellaista, että kirkkoa ja kristinuskoa tuodaan tulijoille tutuksi,” kertoo Olarin seurakunnan kansainvä-lisen työn sihteeri Markus Silvola.

Colourful Espoo tavoitti nopeasti pal-jon väkeä, koska taktiikkana oli jättää virastokristillisyys ja mennä sinne, mis-sä ihmisiä liikkuu. Toiminnasta kerrot-

tiin oppilaitoksissa kohtaamalla suo-raan kasvokkain, ilmoituksia kiinnittä-mällä ja jakamalla flyereitä. Facebook on ollut alusta saakka keskeinen, sinne on vyörytetty sisältöä säännöllisesti. Ja ihmiset tuovat mukanaan ihmisiä.

”Toimintaan kutsutaan tutustumal-la, kohtaamalla ja tulemalla tutuksi. Pi-tää ensin osata kysyä, ’mitä sulle kuu-luu?’ ennen kuin kysyy, tulisitko mei-dän tapahtumaan,” Silvola toteaa.

Alkuun tavoitettiin etenkin nuoria ja nuoria aikuisia, nyt osallistujina on myös aikuisia ja vanhempaakin väkeä.

”Paikalla aina ihmisiä vauvasta vaa-riin. Muualta tulevat ovat tottuneet sii-hen, että tapahtumissa ollaan kaiken-ikäisten kesken. Minusta se voisi rikas-tuttaa seurakuntaelämää täälläkin.”

Hyvin keskeistä on ollut, että mukaan tulleet on otettu mukaan tekijöiksi, suunnittelemaan ja toteuttamaan toi-mintaa. Yhdessä tekeminen on se jut-tu, ei seurakunnan toiminta vieraskie-lisille. Se on edellyttänyt myös ennak-koluulotonta yhteistyötä aivan uusi-en toimijoiden kanssa. Colourful Es-

poon kaksivuotisjuhlat järjestettiin esi-merkiksi vietnamilaisten opiskelijoiden yhdistyksen kanssa, josta ei ollut juuri-kaan tietoa ennen tapahtumaa, mutta juhlista tuli erinomaiset, Silvola kertoo.

”Varsinaisena haasteena on suoma-laisten saaminen mukaan. Monenlaisia syitä siihen lienee, miksi meikäläisil-le ei ole ollut yhtä helppoa löytää mu-kaan kuin muilla. Kenties meidän pi-täisi kokeilla enemmän sitä, että kut-summe erilaisia porukoita vierailulle.”

Toiminta elää Olarissa vakiintu-neesti ja Espoossa on pohdittu, voisi-ko sitä kokeilla toistenkin seurakun-tien alueella. Olarilaisten tapahtumis-sa käy nykyään väkeä koko Espoosta ja pääkaupunkiseudulta.

”Me olemme onnistuneet tässä, kos-ka seurakunnassa on annettu mahdol-lisuus kokeilla ja toimia vapaasti. Kirk-koherralle kiitos siitä,” Silvola toteaa.

”Monikulttuurisuustyö on niin nuorta, että kaikki tapahtuu enem-män ja vähemmän kokeillen. joskus menee pieleen, mutta joskus onnistu-taan oikein hyvinkin. Mahdollisuuk-sia on hurjasti!”

Oikeita kohtaamisia väreissä


mia. Toimintaa järjestetään omalla kie-lellä, esimerkiksi viroksi, venäjäksi, kii-naksi, englanniksi, ja kieli kokoaa ih-miset omiin joukkoihinsa. Pääkaupun-kiseudullakaan emme ole vielä ennättä-neet siihen saakka, että toisimme eri ryh-mät yhteen. Minulla ei valitettavasti ole antaa yhtään esimerkkiä siitä, että kanta- ja uussuomalaiset nuoret kokoontuisivat seurakunnan toiminnassa säännöllisesti.”

Peiponen näkee kuitenkin työssään päivittäin, että puutetta pyritään korjaa-maan esimerkiksi seurakuntien järjestä-millä retkillä ja yhteisillä monikulttuu-risilla tapahtumilla. Jos ja kun yhteisiä kohtaamisia ja yhteistä toimintaa päädy-tään kokeilemaan, Peiposella on yksi oh-je: ei saa suunnitella meiltä heille. Yhdes-sä pitää tehdä suunnittelusta saakka.

”Ruotsissahan on esitetty kritiikkiä tätä vieraanvaraisuuden käsitettä koh-taan siitä syystä, että se jossain määrin asettaa meidät ja maahanmuuttajat eri-arvoiseen asemaan: He ovat ikään kuin meidän vieraanamme, sellaisina pysy-vät, ja vieraat joutuvat olemaan ja käyt-täytymään meidän säännöillämme. Että tervetuloa vain tänne, kunhan olette sa-malla tavalla kuin me.”

”Tällaista assimiloivaa, yhdenmu-

kaistavaa ajattelutapaa esiintyy paljon politiikan piirissä, mutta kyllä sitä koh-taa kirkossakin. Vaikka meidän raama-tullinen kuvamme seurakunnasta ja kir-kosta on yksi puu, jossa on monia ok-sia, meidän on hyvin vaikeaa antaa ti-laa erilaisuudelle omankaan väen kes-ken samassa kirkossa, ja keskusteluilma-piiri on hyvin tulehtunut. Mahdumme-ko mekään yhden katon alle, saati sitten ihan toisaalta tulevat omine kulttuurisi-ne piirteineen ja vaatimuksineen? Pitää sanoa, että vähän ahtaalta näyttää vie-lä nykyään. Suuret muutokset toimin-takulttuurissa ja itseymmärryksessä ovat vasta meillä edessäpäin.”

Unelmia ja ihanteita

Itselleen Peiposen Matti sai sytykkeitä kohtaamisiin yli rajojen pienen paikal-lisseurakunnan nuorisotyössä.

”Se oli hengeltään hyvin avarakat-seista ja körttiläisesti ohjaavaa: kirkon kansainvälisyyttä korostettiin, ei oltu umpimielisiä. Nuorisotyöhön sitoutet-tiin ja siihen sitouduttiin 1970-luvulla tiiviisti. Toisaalta se oli tila, jossa etsit-tiin sekä omaa uskonnäkemystä että yh-teyttä toisiin. Se vei ensin kirkon nuori-

sopäiville ja se olikin sitten jo peruutta-matonta,” Peiponen naurahtaa.

”Minulla oli toisaalta omasta taus-tastani käsin ymmärrys ja kiinnostus eri kirkkokuntiin. Isäni oli ortodoksi, ja hän joutui lähtemään evakoksi Laato-kan Karjalasta kahteen kertaan. Minussa se häneltä välittynyt vierauden kokemus muotoutui haluksi avartua ja oppia kan-sainvälisyyttä, tavata erilaisia ihmisiä.”

1980-luvulla nuoriso jakoi poliittisten ihanteiden sijaan aatteellisia. Kristilliset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt kokosivat yhteen solidaarisuuden nimissä. Matti päätyi toimimaan muun muassa Euroo-pan ekumeenisessa nuorisoneuvostossa.

”Ajatus oli, että pitää tehdä työtä myös lähimmäisten hyväksi, ja toisaalta, että maailma on muutakin kuin pieni elämä ja kotikylä. Ekumeniassa houkut-ti se, että eri kirkkojen ihmiset voivat tehdä jotain yhdessä,” Peiponen miettii.

”Kyyninen asenne ei kansainvälisessä työssä toimi. Tarvitaan unelmia, ja us-koa siihen, että tämä on Jumalan tahto. Maailman muuttuminen haastaa mei-dät miettimään asiaa teologiselta kan-nalta ja ajattelemaan, miten elämme us-komme todeksi uudenlaiseksi muuntu-neessa todellisuudessa.”

Arto Köykkä1. Olen vastannut oman seurakuntani nuoriso-työstä ja rippikouluista. Lisäksi olen tehnyt op-pimateriaalia ja kirjoittanut muutaman aihee-seen liittyvän kirjan.2. Olen tullut nuorisotyöhön aivan sitä normaa-lia reittiä, jota pitkin kesäteologit siihen tulevat. En ole vain tullut lähteneeksi pois.3. En ole ikinä epäillyt nuorten kanssa työsken-telemisen mielekkyyttä. Oikeastaan se on mie-lekkäintä työtä, mitä kuvitella saattaa.4. Nuoret ovat itsessään samoja aina. Etsivät elä-män arvoja ja ihmistä, jonka kanssa jakaisivat elämänsä. Samat elämän perusasiat kiinnostavat kuin ennenkin. Nykyään ollaan kuitenkin kan-sainvälisempiä ja esiintymistaitoisempia. Netti ja mobiilitekniikka ovat mullistaneet kans-sakäymisen muodot, vaikka eivät niiden sisältöä.5. Tarvitaan ihmisiä, joilla on hyvä nimimuisti ja jotka ymmärtävät tervehtimisen merkityksen.

Hensku kettusaari

1. Toimin erityisnuorisotyös-sä Hgin srk-yhtymässä, Snellussa. Saan keskittyä tähän yhteen työ-alaan, jossa on diakoninen työote syrjäytymisvaarassa olevien nuor-ten ja nuorten aikuisten parissa. Varsinaiset työtehtäväni liittyvät Operaatio Saappaaseen, kriminaa-lityöhön vankilassa, verkkotyöhön ja hlbtiq-ihmisten kanssa tehtävään työhön.2. Nuorisotyö on ollut luonteva jat-ke omille harrastuksilleni ja saamal-leni kristilliselle kasvatukselle. Voin ja saan palvella omien mahdolli-suuksien ja vahvuuksien kautta.3. Haluan olla kirkossa töissä. Olen ollut useissa työpaikoissa ja pyrin kehittämään itseäni jatku-vasti, jotta näkökulmat pysyvät tuoreina. Toivon, että voin olla luomassa toivoa ja tuomassa aavis-

tuksen Jumalan rakkaudesta. 4. Moninaisuus on tämän päi-vän kuuma peruna. Seksuaali-, sukupuoli- ja kulttuurisensitiivi-syys ovat tämän ajan avainsanoja. Kasvatuksen tulee huomioida nä-mä asiat entistä tarkemmin ja se vaatii meiltä tarkkanäköisyyttä ja herkkyyttä. Verkkotyö tulee kas-vamaan koko ajan. Luulen, että jossain vaiheessa alkaa metsä taas kutsumaan ja paluu luontoon ja luontevaan läsnäoloon tapahtuu pikkuhiljaa. Näinhän se muotikin kiertää vuosikymmeneltä toiselle. 5. Lisää vapaaehtoisia erilaisiin tehtäviin ja maallikkovastuu kun-niaan! Samoin meillä on velvolli-suus järjestää asiantuntevaa koulu-tusta ja työnohjausta heille. Myös oma työnohjaus pitää olla kun-nossa ja toivon siihen resursseja. Suvaitsevuutta, avarakatseisuutta ja lähimmäisen rakkautta. Soppaa!

Villi kysyi kolumnisteiltaan!1. Mikä sinun toimenkuvasi nuorisotyön kentällä on?2. Miksi päädyit nuorisotyön pariin?3. Miksi yhä nuorisotyössä?4. Muutama mainitsemisen arvoinen muutos työkentällä omine työvuosiesi aikana?5. Mitä kirkon nuorisotyöhön kaivattaisiin lisää?


Älä kuitenkaan tuppaudu

NAAPURISEURAKUNNAN PAPPI KÄVI SAARNAREISSULLA. Sattui olemaan nii-tä pyhiä, jolloin rippikoululaisia oli tavallista enemmän. Pappi oli hyvin perillä tilantees-ta. Hän otti huomioon ikäryhmän kiinnostuksenkohteet. Hän käytti yksinkertaista, pe-ruskoulun kahdeksasluokkalaiselle sopivaa kieltä. Tyyli oli rennon letkeää, ja hän jopa ta-voitteli jonkinlaista keskustelua rippikoululaisten kanssa. - Papin yritys oli kaikkiaan kii-tettävä. Sen ainoa vika oli, ettei se toiminut. Hän teki itseään liian liki. Ehkä Itä-Suomes-sa ollaan nopeampia, mutta ainakin Tampereen seudulla on varauduttava tiettyyn kyräi-lyyn. Se on tutustumisen välttämätön vaihe. Papin saarnasta puuttui oikeastaan vain ky-symys: ”Mennäänkö teille vai meille?”

EN MILLÄÄN SAANUT OTETTA eräästä rippikoulupojasta, en siitäkään huolimatta, että hän jäi nuoren seurakuntamme aktiiviseksi jäseneksi. Rippileirillä hän vastasi kysy-myksiini, mutta siinä oli kaikki. Kysymykseni loppuivat pian, koska hänen lyhyistä vasta-uksistaan ei irronnut mitään. Meillä ei ollut yhteisiä aiheita. Hän ei ymmärtänyt jalkapal-loa, ja minun jääkiekkokiinnostukseni on varsin muodollista. Tietokoneista ei auennut, ei kalastuksesta, ei autoista eikä kirjoista. Hän kuunteli musiikkia, joka oli minulle vierai-ta. Kuitenkin neljä vuotta rippikoulun jälkeen lukot aukenivat yhdessä minuutissa. Meille selvisi, että olimme molemmat Neil Youngin ystäviä. Mitä levyjä sinulla on? Olitko Kai-saniemen konsertissa? Oletko nähnyt sen Youtube-videon, jossa Niilo kaivaa kymmenes-tä taskusta huuliharppua ja aloittaa sitten Heart of Goldin. - Yhteisen kanavamme avau-tumista oli vain pitänyt odottaa.

VIERAANVARAISUUS, TOISEN IHMISEN AUTTAMINEN ja neuvominen, kan-nustaminen ja tuttavallinen lähestyminen ovat kaikki taitolajeja, jotka vaativat onnistu-akseen hienotunteisuutta. Nuorellakin ihmisellä on reviirinsä, itsekunnioituksensa ja tar-peensa selviytyä itse. Jos tätä varauksellisuutta ei ymmärrä, on turha ihmetellä, miksi ne karkaavat pois.

Arto Köykkä

KOLUMNI


Avartti on reilussa

kymmenessä vuodessa

saavuttanut vankan

jalansijan Jyväskylässä.

Kun ensimmäisessä Avartti-ryhmäs-sä vuonna 2001 oli mukana viisi

poikaa, nyt ohjelmassa on 70 maahan-muuttajanuorta.

”Nuoret ovat oppineet uusia taitoja, löytäneet uusia kavereita ja jotkut saa-neet jopa ammatin. On tärkeää, että vaikeina aikoina nuorille avautuu näkö-ala siihen, miten voi kehittää osaamis-taan,” projektityöntekijä Ismael Sheikh Musse Jyväskylän kaupungin nuoriso-palveluista kiittelee.

Kansainvälinen nuorten harrastus-ohjelma Avartti perustettiin Iso-Britan-

niassa 1956. Suomeen ohjelma rantau-tui opetusministeriön työryhmän pe-rehdyttyä toimintaan 1990-luvun lo-pulla. Avartin nykyinen ohjelmajohtaja Jukka Ruotsalainen toi Avartin Jyväsky-lään, ja pilottiryhmä koottiin seurakun-nan nuorisotyöntekijöiden, Keski-Suo-men ammattiopiston ja partion yhteis-työllä.

”Jyväskylässä ohjelmaa kokeiltiin en-sin isoskoulutusnuorten, ammattiopis-ton asuntolassa asuvien nuorten ja eri-tyisnuorten kanssa, mutta toimintaa laajennettiin maahanmuuttajiin” nuori-sotyön työalan sihteeri Sirpa Syrjä-Tur-peinen Jyväskylän seurakunnasta ker-too.

Avartti näkyy myös kouluissa

Avartti on tarkoitettu 14-25-vuotiail-

aktivoi maahanmuuttajanuoria

Avartti

Nuoret ovat oppineet uusia taitoja, löy-täneet kavereita ja jotkut saaneet jopa ammatin, Ismael Sheikh Musse kertoo Avartista Jyväskylässä.


Seurakunnan maahanmuuttajatyön suurin asiakasryhmä Lappeenrannas-sa ovat luonnollisesti venäjänkieliset. Suurin osa kirkosta apua hakevista on aikuisia ja ikäihmisiä.

”Tilanne on muuttunut 1990-lu-vulta, jolloin inkerinsuomalaisten tu-lorumba Lappeenrantaan alkoi. Mo-nilla heistä oli toiveena käydä rippi-koulu, mutta kaikki eivät osanneet suomea. Läksin silloin mukaan tul-kiksi. Nyt nuoremmat ovat oppineet suomenkieltä eivätkä ehkä kaipaakaan apua,” kertoo Lappeenrannan seura-kuntayhtymän maahanmuuttajatyön sihteeri Sylvi Nikkarinen.

Nikkarisen mukaan maahanmuut-tajatyössä on lähtökohtana kokonais-valtainen ihmisen kohtaaminen. Työs-

sä ollaan läsnä asiakkaiden jokapäiväi-sessä elämässä synnytyksestä hautajai-siin. Apua annetaan yhtä lailla per-hekriiseissä kuin virasto- tai apteek-kikäynneillä. Tukea on tarjolla myös ryhmätoimintana.

”Meillä on esimerkiksi suomen kie-len ja kulttuurin vapaamuotoista pien-

ryhmätoimintaa, missä käsitellään eri-laisia tapoja joulunvietosta lähtien. Kaikkea mitä suomalaiseen elämään kuuluu.”

Nikkarisen mukaan maahanmuut-tajien tilanne avun ja tuen suhteen on huomattavasti muuttunut. Seurakun-nan lisäksi erilaista apua tarjoaa myös esimerkiksi Etelä-Karjalan monikult-tuurinen palvelukeskus Momentti.

”Joka haluaa, löytää kyllä apua. It-se haluan korostaa, että olen aina aut-tanut ja halunnut auttaa ihmisiä dia-koniatyön periaatteen mukaisesti us-konnosta riippumatta,” Nikkarinen muistuttaa.

Tomi Kangasniemi

le nuorille, ja etenkin maahanmuutta-januorten keskuudessa toiminta on kas-vanut vauhdilla. Jyväskylässä Avartti on nykyisin kaupungin alaisuudessa, ja sitä viedään vauhdilla myös kouluihin.

”Mukana on 7-8-luokkalaisia nuo-ria, jotka tekevät Avarttia osin koulussa ja osin vapaa-ajalla. Kantaväestöä on pe-ruskoulun kautta tullut myös muutama mukaan. Loput nuoret ovat monikult-tuurisia. Kansallisuuksia meillä on tois-takymmentä ja eri äidinkieliä yli 15,” Musse kehuu.

Syrjä-Turpeisen mukaan maahan-muuttajanuoret pääsevät Avartin kautta mukaan paikkakunnan nuorisotyöhön.

”Avartin kautta he ovat oppineet suomalaista kulttuuria ja uskontoa. He ovat kokeneet, että se on arvokasta pää-omaa ja näin saa myös kontakteja suo-malaisiin nuoriin.”

Nuori asettaa tavoitteet

Avartti-ohjelman perusidea on, että nuori valitsee yhden harrastuksen kol-messa erilaisessa kategoriassa (taito, pal-velu ja liikunta). Harrastaminen etenee kolmella tasolla (pronssi, hopea ja kul-ta) ja jokaiseen tasoon kuuluu itse suun-niteltu maastoretki eli seikkailu.

Moni nuori on löytänyt Avartin kautta pysyvän liikunta- tai kädentaito-harrastuksen.

”Nuoret ovat suoraan sanoneet, et-tä ilman ohjelmaa heillä ei olisi mitään. He ovat tulleet ohjelman kautta esimer-kiksi nuorisotalolle ja löytäneet kaverin. Sitten he ovat päättäneet mennä vaikka iltalukioon,” Musse kertoo.

Yksi nuorista on myös edennyt Jy-väskylässä Avartin kautta ohjelman kan-sainvälisille ohjaajaleireille ja päätynyt opiskelemaan nuorisotyötä. Ja hyödyt ovat olleet moninaiset myös kantaväes-

töön kuuluville nuorille.”Monelle on esimerkiksi jäänyt pysy-

vä liikkumisen ajatus, vaikka aiemmin on vierastanut liikuntaa,” Syrjä-Turpei-nen kiteyttää.

Tomi Kangasniemi

Lappeenrannassa maahanmuuttajatyö painottuu aikuisiin

Avartin kautta maahanmuuttajanuoret ovat oppineet suomalaista kulttuuria ja uskontoa. He ovat kokeneet, että se on arvokasta pääomaa ja näin saa myös kontakteja suomalaisiin nuoriin, kertoo Sirpa Syrjä-Turpeinen.


“Kun ihmisille puhutaan lähe-tystyöstä, ensimmäisenä pi-tää kertoa, että se on jokai-

sen kristityn etuoikeus, ei mikään vel-vollisuus”, sanoo 20-vuotias Vilhelmii-na Kaikkonen.

Hänen käsityksensä lähetystyöstä muuttui kirkon kansainvälisen työn esi-koulutuskurssilla.

“Kurssi oli silmiä avaava kokemus”, hän sanoo. “Ennen olin ajatellut, et-tä se on jotakin auttamista, mutta ettei se kosketa minun elämääni tai kiinnosta minua erityisesti.”

Kristityn kutsumus on rakkaus

Tuttavansa houkuttelemana Kaikko-nen kuitenkin meni kurssille ja ajatukset muuttuivat. Nykyisin Kaikkonen kertoo lähetystyöstä esimerkiksi kotiseurakun-tansa riparilaisille Helsingin Herttonie-messä. Hän opettaa heille, että jokainen on omassa arjessaan lähetystyöntekijä, joka vie eteenpäin sanomaa rakkaudesta.

“Jeesuksen sanoma rakkaudesta ja Ju-malan valtakunnasta välittyy olemuk-sessa ja kohtaamisessa, läsnäolossa ja ih-

misten kanssa olemisessa. Lähetystyön ei tarvitse olla mitään saarnaamista tai fak-tojen julistamista, vaan se on tekoja toi-sen hyväksi. Jokaisella on lähetystehtävä, jota voi toteuttaa tekoina ja sanoina. Pe-lastuksen eteen kukaan ei voi itse tehdä mitään, mutta tässä elämässä omat teot ovat tärkeitä”, Kaikkonen pohtii.

Suomalaisia opetusmenetelmiä maailmalle

Kaikkonen opiskelee kasvatustieteitä ja haaveilee varovasti kansainvälisestä työs-tä lasten parissa. Erityisesti häntä kiin-nostaisi opetuksen kehittäminen. Hän opiskeli kasvatustiedettä vuoden Itäval-lassa, mutta pettyi paikallisiin vanhanai-kaisiin opetusmenetelmiin. Kokemus oli, että ulkoa opiskelu ja opettajan puheen kirjoittaminen sanelusta eivät lisää omaa ymmärrystä. Tenteissä kyseltiin suoria lainauksia kirjoista. Hän sanoo alkaneen-sa arvostaa suomalaista koulumaailmaa, jossa pelkkä frontaaliopetus ei ole enää vuosiin ollut vallitseva tapa opettaa.

Afrikka ja Aasia ovat Kaikkosen haa-

veissa. Mutta ensin hän haluaa opiskella ja antaa itselleen aikaa.

“Esikoulutuksen jälkeen voi hakea kolmen kuukauden harjoitteluun. Sii-hen on kuulemma pitkät jonot eikä mi-nulla muutenkaan ole kiire. Haluaisin ehdottomasti lähteä, mutta opiskella vähän vielä ensin. Taisin olla hädin tus-kin tarpeeksi vanha kurssillekin. On hy-vä ensin vähän antaa itselleen aikaa kyp-syä ja kehittyä”, hän sanoo.

Kaikkonen osallistuu Helsingissä lu-terilaisen seurakunnan lisäksi myös uus-karismaattisen vapaan Suur-Helsingin seurakunnan toimintaan.

“Koen, että siellä oleminen on vapaa-ta ja iloista. Jeesus kehotti rakastamaan.

Jokainen on lähetti

Parikymppisten

Vilhelmiina Kaikkosen

ja Tytti Matsisen visioissa

kirkko on yhteisö, jossa

ihmisiä kohdataan

rakkauden kautta.

Lähetystyö merkitsee

silloin ennen kaikkea

hyvyyden tasaamista.

Vilhelmiina Kaikkonen


Miksi sitä ei voisi näyttää myös? Suur-Helsingin seurakunnassa on ylistystä ja ilon kautta mahdollisuus tulla Jumalan lähelle”, hän kuvaa.

Pöyhölästä YK:n yleiskokoukseen ja ekumeenisiin yhteisöihin

Tytti Matsinen tunnetaan kirkollisis-ta uutisista YK-nuorisodelegaattina, ih-misoikeusaktivistina ja Changemaker-verkoston vastuunkantajana. 26-vuoti-as jyväskyläläistaustainen nainen on sel-västi pesunkestävä idealisti.

Keskusteltuamme tunnin kalliolai-sessa kahvilassa olemme jo hilkulla pe-rustaa Suomeen uuden vallankumo-uksellisen kristillisen yhteiskunnallisen yhteisön. Matsinen tuntee niitä maail-malta useita, joissa on vieraillut ja teh-nyt vapaaehtoistyötä. Esimerkiksi Poh-jois-Irlannin Corrymeela, Ranskan Tai-ze ja Skotlannin Iona, jotka hän maa-laa eteemme miltei käsinkosketeltaviksi.

Matsinen puhuu luontevasti sellaisis-ta asioista kuin jakaminen, kulutuskriit-tisyys, hiljaisuuden viljely, luonto, yh-teiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja rauha. Hän saa melkein kuulijankin us-komaan, että ne voivat olla totta.

“Yhteisöt tuovat yhteen eri ta-voin ajattelevia ihmisiä. Esimerkik-si 1960-luvulla perustettu Corrymee-lan kristillinen rauhanyhteisö Pohjois-Irlannissa perustuu ajatukselle, että to-dellinen vihollinen on se järjestelmä, jo-ka erottaa ihmisiä. Vihollinen ei ole ih-minen, joka on jonkin rajan toisella puolella tai erilainen. Yhteisössä tapaa-

vat toisiaan katoliset ja protestantit rau-hallisessa vapaassa tilassa. Siellä on kiin-nitetty paljon huomiota esimerkiksi sii-hen, miten jokainen sisään astuva vie-ras otetaan vastaan. On aina joku, joka neuvoo paikat ja tarjoaa teetä. On aina aikaa kohtaamiselle, seinillä ei esimer-kiksi ole lainkaan kelloja, paitsi keittiö-henkilökunnalla”, Matsinen kertoo.

Työ yhdenvertaisuuden puolesta on lähetystyötä

Tekniikan kandidaatti ja teologian yli-oppilas Matsinen työskentelee tällä het-kellä Fididassa, vammaisjärjestöjen ke-hitysyhteistyöyhdistyksessä. Hänen teh-tävänsä on kertoa eri kehitysyhteistyö-tahojen ihmisille, miten vammaisten ih-misten oikeuksia voitaisiin edistää ja ot-taa huomioon auttamistyössä.

“Viisitoista prosenttia kaikista maail-man ihmisistä on vammaisia, ja kehitys-maissa prosentti on noin 20. Tavoitteem-me on valtavirtaistaa vammaiskysymyk-set. Käytännössä se tarkoittaa sen tapaisia asioita, ettei esimerkiksi kaivoja rakenne-ta niin, etteivät ne hyödytä liikuntavam-maisia. Ajatus on, ettei vammaisten ase-ma kehitysmaissa laskisi entisestään.”

Matsisen oma kristillinen tausta on Nuorten Keskus ja Pöyhölä.

“Kaikki alkoi kansainvälisestä ripa-ristani ja se putki tavallaan vain jatkuu”, hän kuvaa. Aikuisena hän sanoo kasva-neensa körtiksi.

Tasa-arvo, solidaarisuus ja oikeuden-mukaisuus ovat Matsisen vakaumuk-seen kuuluvia asioita.

Mutta hän myös on maailmanparan-nuspiireissä tottunut siihen, ettei kristil-lisyyttä aina yhdistetä näihin asioihin. Hän on huomannut, että esimerkiksi vasemmistolaisia kehitysyhteistyöjärjes-töjä ei kritisoida ideologisesta taustasta, mutta kristillisiä helposti syytetään pii-loagendasta.

“Minusta ihminen on luotu tasaa-maan kaikkea hyvää. Elämä on missio. Toimiminen oikeudenmukaisuuden puolesta on lähetystyötä. En tiedä onko se enemmän lähetystä, jos sanon sanan Jeesus”, Matsinen pohtii.

Hänen ajatuksissaan Galatalaiskir-jeen kohta, jossa sanotaan, ettei ole juu-talaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa ei-kä vapaata, ei ole miestä eikä naista, on lähellä YK:n ihmisoikeusjulistuksen en-simmäistä artiklaa. Sen mukaan ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvol-

taan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimitta-va toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

Kehitysyhteistyötä tehdään hänen mukaansa paljon vakaumuksen pohjal-ta. Hän uskoo, että erilaisten tunnustus-ten välinen vuorovaikutus on helpom-paa kuin vakaumuksellisuuden tai tun-nustuksellisuuden perusteleminen niil-le, joiden mielestä vain uskontoneutraa-li perusta on oikea.

Matsista kiinnostaa myös ajatus lä-hetystyöstä. Hän haaveilee osallistuvan-sa jonakin vuonna esikoulutuskurssille.

“Hyvä lähetystyö lähtee ihmisten tarpeista. Kristillisten lähetysjärjestö-jen työntekijät ovat usein maassaan pit-kään. Se on ihan eri asia kuin käydä te-kemässä joku projekti. Toisaalta kirkko, josta lähetit lähtevät, muuttuu. Kauan jossakin maassa olleiden käsitykset asi-oista voivat olla peräisin siitä kirkosta, josta he lähtivät, eikä se ole enää aivan sama”, hän miettii.

Kirkko muuttuu ja Matsisen mieles-tä niin kuuluu tapahtuakin.

Kirkko kaipaa rohkeita avauksia

“Kuinka vanha tämä nykyinen seura-kuntarakennekaan lienee. Ei pidä taker-tua liikaa rakenteisiin. Pitäisi enemmän miettiä, olisiko ihan muita malleja, jot-ka toimisivat paremmin. Joskus tuntuu siltä, että jossakin on Jumala, joka hy-kertelee tälle touhulle”, hän sanoo.

Seuraavaksi Matsinen haluaisi mat-kustaa vaikkapa Denveriin, jossa kuu-luisaksi tullut luterilainen pastori Na-dia Bolz-Weber on perustanut avoimen kristillisen yhteisön nimeltään House for All Sinners and Saint. Sen jäsenmää-rä on pieni, mutta tilaisuuksiin osallistuu paljon uteliaita. Bolz-Weber on kritisoi-nut kirkkoa muun muassa laitosmaisesta jäykkyydestä, mutta tunnustanut esimer-kiksi rakastavansa luterilaista liturgiaa.

“Yhteisössä on avoimuutta ja osallis-tavuutta, jota kaipaisin. Siellä käy kai-kenlaisia ihmisiä. Pastorilla on mieletön ulosanti ja hänhän on raamatullisine ta-tuointeineen itsekin nähtävyys. Hänel-lä on viher-vassari-körttiläisiä ajatuksia, joista mieleeni on erityisesti jäänyt tämä: Jos piirrät rajan itsesi ja lähimmäisesi vä-liin, Kristus on aina toisella puolella.”

Salla Ranta

Tytti Matsinen


TEOLOGIA

VIIME KUUKAUSIEN AIKANA on keskusteltu kiivaasti kuntapäättäjien nuivasta suh-tautumisesta pakolaisten vastaanottamiseen. Uutisten välittämät kuvat Syyrian kaootti-sesta tilanteesta ovat saaneet monet vaatimaan pikaisia toimia pakolaiskiintiöiden kasvat-tamiseksi.

Yhtenä syynä kuntien varovaisuuteen on tietenkin niiden taloudellinen ahdinko. Toinen tekijä on mielestäni yleinen pelko siitä, että pakolaiset ja muut maahanmuuttajat vievät meiltä jotain.

Tämä pelko on sinänsä aiheellinen, sillä eihän kukaan ota vastaan vierasta tarjoamatta hänelle jotain. Tähän joku saattaa väittää vastaan: en minä ole kutsunut näitä muukalaisia tänne, eivät he ole minun vieraitani. Mutta vieraanvaraisuutemme taso mitataan kaikkein parhaiten tavassa, jolla otamme vastaan yllätysvieraita. Abrahamin tavoin saatamme saada enkeleitä taloon.

Nämä vieraamme eivät tule tyhjin käsin. Meidän tulisi kehittää integraatiota niin, että heille tarjotaan mahdollisuus käyttää hyväkseen taitoja ja koulutusta, jota heillä on. Vieraista voi tulla aktiivisia kansalaisia vain jos heille annetaan tilaisuus rikastuttaa yhteiskuntaa ja tuoda oman panostuksensa työelämään.

SUVAITSEVAISUUDEN KASVATTAMINEN ei ole riittävä tavoite, koska saatamme tiedostamatta ajatella näin: �olet toisenlainen, mutta koska olen niin avarakatseinen, su-vaitsen sinua”.

Kotouttaminen voi sekin olla ongelmallinen käsite, jos sillä tarkoitamme, että vain uusien suomalaisten tulisi muuttua. Me saamme olla ylpeitä ja kiitollisia omasta maastamme ja sen kulttuurista, ja saamme olla iloisia omasta uskostamme, mutta meidän tulisi uskaltaa olla sekä itsekriittisiä että uteliaita. Tähän asenteeseen voimme kehottaa myös uusia suomalaisia, mutta ei sillä tavalla, että heidän tulisi ensin kieltää kaikki sen, mikä heille on pyhää ja luovuttamatonta.

Pohjimmiltaan olemme kaikki vieraita ja muukalaisia maan päällä. Tämä keskeinen kristillinen asenne kehottaa meidät nöyryyteen ja avoimuuteen kohdatessamme vieraita.

Björn Vikström

piispa

Muukalainen vieraanamme


Särkänniemi

Pakkahuone Monitoimitalo 13

Tampereen Tuomiokirkko


Ilon kautta –nuorisokuorotapahtuma

Osana Yhden hinnalla tapahtumaa järjestetään nuorten

kuoroille ja lauluryhmille suunnattu Ilon kautta – tapah-

tuma. Kuorotapahtumalla on omaa ohjelmaa lauantaina

3.5.2014 klo 10-18, muutoin pe-su osallistutaan Yhden

hinnalla tapahtumaan. Päivän aikana ohjelmassa on

pajatyöskentelyä sekä yhteinen kuorokonsertti, jossa

kuorot esittävät sekä omia kappaleitaan että laulavat yh-

tenä suurkuorona.

Nuorisokuorotapahtumasta on erikseen lähetetty infor-

maatiota seurakuntien muusikoille, mutta myös nuori-

sotyön ammattilaisten on hyvä olla tässä aktiivisia ja

ilmoittaa omat musiikkiryhmänsä mukaan. Ilmoittau-

tuminen Ilon kautta – tapahtumaan tapahtuu yhdessä

Yhden hinnalla –tapahtuman ilmoittautumisen kanssa,

osoitteessa www.yhdenhinnalla.fi. Ilmoittautumisaika on 17.2-9.4.2014.

Lisätietoja ja yhteislaulumateriaalit: hiippakuntakant-

tori Hanna Remes, [email protected] ja musiikkisih-

teeri Ulla Tuovinen [email protected]. Tapahtumasta kiinnostuneiden toivotaan ottavan yhteyttä Hannaan tai

Ullaan ennen varsinaista ilmoittautumista.

Ilon kautta-tapahtuman järjestäjinä ovat Kirkkohallitus

(KJY), Suomen Kirkkomusiikkiliitto, sekä Tampereen hiip-

pakunta.

• kokoaa yhteen alle 18-vuotiaita, jotka haluavat sanoa sanansa kirkon tulevaisuudesta

• tuunaa seurakuntavaalit 2014 nuorten vaaleiksi• kysyy, missä ja miten nuorten mielipiteitä täytyy kuulla kirkossa

Nuorten tulevaissuuseminaari Kirkko 2020 järjestetään

lauantaina 3.5.2014 Yhden hinnalla – tapahtuman yh-

teydessä Tampereella klo 10-16. Mukaan seminaariin

kutsutaan kaksi alle 18-vuotiasta konfirmoitua nuorta/ seurakunta.

Seminaarilaiset voivat osallistua Yhden hinnalla ohjel-

maan koko muun viikonlopun ajan. Seminaarin hinta on

60€ /nuori (sis. seminaariohjelman, Yhden hinnalla - vii-konlopun ohjelman, lauantain lounaan sekä koulumajoi-

tuksen aamupalalla).

Nuorten ideat voivat toteutua: v.2012 seminaarissa

nuoret esittivät ajatuksen valtakunnallisesta isospan-

kista. Ideasta lähti liikkeelle kirkolliskokousaloite, jonka

seurauksena marraskuussa 2013 perustettiin isospankki

isosten.net sivustolle. Tästä ja muista aiemmista ideois-

ta / seminaarien tuotoksista voit lukea nettisivuilta www.nuortenkeskus.fi/ kirkko2020. Ilmoittautuminen seminaa-

riin tapahtuu nettisivuille tulevan linkin kautta, alkaen

17.2.2014. Lisätietoa seminaarista projektisihteeri Tapio

Heinilä, [email protected]. Seminaarin järjestäjinä ovat Kirkkohallitus (KKP), Nuor-

ten Keskus ja Nuorten vaikuttamisryhmä Navi.

Varmista, että oman seurakuntasi nuoret ovat vaikut-

tamassa kirkon tulevaisuuteen!

Koko Suomen Nuortenilta starttaa nuorisopäivät

Yhden hinnalla -tapahtuman aloittaa koko Suomen nuor-

tenilta. Yhteinen nuortenilta on myönteinen kannanotto

teemallisten nuorteniltojen puolesta. Samassa tilassa

Monta Huonetta ja paljon toimintaa: voit leikkiä, laulaa,

pelata, tutustua Elävään Kirjastoon, ottaa kontaktia, istua

kahvilassa, viettää laatuaikaa uusien ja vanhojen ystä-

vien kanssa. Ilta huipentuu TERA:n keikkaan. Voit tulla

tekemään yhdessä, kohdata somessa tai viihtymään sa-

malla lailla kuin oman seurakuntasi nuorten illassa.

Koko Suomen Nuortenilta

Pe klo 18 Pakkahuone

Ilon kautta

La klo 16 Tuomiokirkko


Elokuussa 2013 järjestettiin Keuruulla Kirkon Nuorisopäi-

vien suunnitteluviikonloppu, johon oli kutsuttu mukaan

nuoria ja nuoria aikuisia ympäri Suomea suunnittelemaan

tapahtumaa. Mukana oli myös 21-vuotias Tamperelainen

Milla Siivonen.

– Lähdin suunnittelemaan nuorisopäiviä, kun nuorisopäi-

väsihteeri Jari Pulkkinen kysyi minua mukaan. Seurakun-

nan toiminnan ja tapahtumien kehittäminen kiinnostaa

minua. Osallistun viikoittain nuoren seurakunnan toimin-

taan Messukylän seurakunnassa ja toimin aktiivisesti eri-

laisissa vapaaehtoistehtävissä. Ohjaan myös vuosittain

varhaisnuorten leirejä ja rippikouluja. Lisäksi aihe liippaa

läheltä myös omaa alaani, opiskelen tapahtumatuottajak-

si ja ääniteknikoksi, kertoo Milla.

Yhden Hinnalla – tapahtuman rakenne on sama kuin

edellisellä kerralla, mutta sisältö on suunniteltu juuri

tätä kertaa silmällä pitäen. Perjantaina vietetään Koko

Suomen Nuorteniltaa Pakkahuoneella. Lauantaina oh-

jelmassa mm. yhteinen Ilon kautta kuorokonsertti ja illan

päättävä Ristirock. Tapahtuma päättyy sunnuntaina Sär-

känniemen huvipuistossa toteutettavaan messuun ja hu-

vipuistoajeluun.

Suunnitteluviikonlopussa nuoret pääsivät pohtimaan niin

ohjelmanteemoja kuin tapahtumapaikkojakin.

- Parhaat nuorisopäivät olisivat mielestäni sellaiset,

joissa nuoret pääsisivät mahdollisimman hyvin esille ja

heidän kädenjälkensä näkyisi niin ohjelmassa kuin tun-

nelmassa. Ohjelma olisi osallistavaa. Esiintyjiä ei olisi

liikaa, vaan panostettaisiin niihin artisteihin, joita nuoret

haluavat tällä hetkellä nähdä. Tapahtuma-alue olisi hyvin

mietitty, puitteet toimisivat ja Sana olisi kirkkaasti esillä.

Suunnitteluviikonlopusta jäi mieleen, kuinka samoilla lin-

joilla eri srk-taustoista tulleet nuoret olivat. Kaikki kaipa-

sivat jotain tuoretta ja pientä uudistusta, ennen kaikkea

osallistavaa ohjelmaa pelkän konsertin kuuntelun rinnal-

le. Lisäksi näkyvyyttä haluttiin parantaa ja seurakunnan

ulkopuolisten ihmisten mahdollisuutta osallistua, toteaa

Milla Siivonen.

Toukokuussa nähdään tapahtuma, joka on tarjonnaltaan

kiinnostava ja monipuolinen, sekä tahtoo oikeasti kohda-

ta kirkkomme nuoria ja kuunnella heidän ajatuksiaan.

Yhden Hinnalla -ohjelma on suunniteltu sen pohjalta,

mitä nuoret yhdessä suunnitteluviikonlopussa sanoitti-

vat.

Nuorten kädenjälki esille tapahtumassa

Taidot esille Sun Stagella!

Onko sinulla piileviä kykyjä, joita muu maailma ei ole vielä

nähnyt? Sun Stagella voit tulla esittämään taitojasi; lau-

lua, pallojen heittelyä, runon lausuntaa, stand upia, näy-

telmiä jne. Esiintyä voit yksin, kaverin kanssa tai vaikka

koko bändin tai näytelmäporukan kera. Kommentaattori-

na Mikko Vaismaa. Kaikki esitykset videoidaan ja otoksia

näytetään Ristirock-konsertissa lauantai-iltana. Sun Sta-

gelle on ennakkoilmoittautuminen, mutta paikan päällä

nopeimmat pääsevät vielä mukaan.

Ilmoittautuminen ja lisätiedot: www. yhdenhinnalla.fi

Reggae - messu

Pe klo 21.30 Tuomiokirkko

RistirockLa klo 18 Pakkahuone

Sun Stage

La klo 11 Monitoimitalo 13

Särkänniemi

Su klo 10 alkaen


Ohjelma

Perjantai

18.00 Koko Suomen nuortenilta, Pakkahuone

Nuorteniltameininkiä ja ohjelmallisia toimintapisteitä siivitettynä yhteislaululla ja

musiikilla. Musiikkivieraana mm. Tera.

20.30 Siirtyminen messuun ristikulkueena, lähtö Pakkahuoneelta.

21.30–22.30 Reggae-messu, Tuomiokirkko

Katajainen kansa, Lempäälän seurakunnan nuoret, liturgia Anssi Almgren ja

Amelie Liehrman

Lauantai

9.00 Sanan äärellä, Tuomiokirkko

9.30–16.00 Kirkko 2020 -seminaari, Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26

10.30; 12.30 ja 14.00 Pajat, Monitoimitalo 13 ja Juhannuskylän koulu

10.00–14.00 Rippikoulutapahtuma, mukana Idän Ihmeet, Pakkahuone

15.00 Puolen tunnin messu, Seurakuntien talo

16.00 Ilon kautta -kuorokonsertti, Tuomiokirkko

Nuorisokuorot ja -musiikkiryhmät eri puolelta Suomea

18.00 Ristirock, Pakkahuone

Illan esiintyjinä Immanuel, Idän Ihmeet, Ida Elina, Kontrol ja HB.

Konsertin päätteeksi Iltahartaus Taize-tyyliin, Pakkahuone

Sunnuntai

10.00 Huvipuistomessu Särkänniemessä

11.00–12.00 Ilmaishuvipuisto tapahtumarannekkeen ostaneille

12.00– Särkänniemi auki erikoishintaan!

IlmoittautuminenIlmoittautumisaika on 17.2. – 9.4.2014 , tämän jälkeen emme voi taata esim. majoituspaikkaa. 9.4. jälkeen ilmoittautu-neille viikonloppupaketti maksaa 5 € ja päivälippu 2,5 € enemmän. Ilmoittautumislomake ja tarkemmat hintatiedot pe-ruutusehtoineen löytyvät osoitteesta www.yhdenhinnalla.fi. Tiedustelut: [email protected] tai 09 6229670/Annika Väänänen.

Liput, majoitus ja ruokailuViikonloppupaketin hinta 48 €, Nuorten Keskuksen jäsenseurakunnille 45 €. Lippuvaihtoehdot ja hinnasto löytyvät nettisi-vuilta. Majoitusvaihtoehtoina koulumajoitus, leirikeskus, hostel ja hotelli. Aamupala sisältyy majoitukseen, lämmin lounas tilattavissa erikseen.

Järjestäjät

Nuorten Keskus, Tampereen ev.lut seurakuntayhtymä, Tampereen ja Lapuan hiippakunnat, Kirkon kasvatus ja perhetyö,

Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu/Changemaker.


ruutusehtoineen löytyvät osoitteesta www.yhdenhinnalla.fi. Tiedustelut: [email protected] tai 09 6229670/Annika

Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu/Changemaker.

u Pyhäkoulu käynnistyy joissakin Suomen luterilaisseurakunnissa uudel-leen maahanmuuttajien ansiosta. He tuovat mielellään lapsensa pyhäkou-luun ja opettavat.

Anita Ahtiainen, Seurakuntien Lapsityön Keskuksen kouluttaja ja pappi, iloitsee kehityksestä.

”Pyhäkoulu on luontevasti moni-kulttuurinen, koska se tunnetaan maa-ilmanlaajuisesti kaikissa kirkoissamme.”

Vuosittain järjestettävän Pyhäkou-lusymposiumin teema oli tammikuus-sa Mahtava moninaisuus.

”On ihana aloittaa vuosi symposi-umissa, jossa vapaaehtoisten innostus tarttuu muihin työntekijöihin.”

Symposiumissa puhui sudani-laislähtöinen pariskunta, pastori Sa-muel Luak ja lastenohjaaja Therese Ngouth. Luak kannustaa seurakunta-laisia kohtaamaan uudet kasvot.

”Seurakunnissa ympäri maata on tehty hyvää työtä maahanmuuttajien parissa. Pyydän seurakuntalaisia kysy-mään rohkeasti: Mistä olet kotoisin? Mitä tarvitset?”

Luak ja Ngouth tulevat teeman pa-rissa maaliskuussa jatkavalle Moninai-suus-leirille Päiväkumpuun, Orivedel-le. Ahtiainen odottaa leirille erityisesti nuoria, jotka ovat kiinnostuneet mo-nikulttuurisuudesta.

”Luvassa on monipuolinen, tasokas

ohjelma. Lähdemme liikkeelle osallis-tujien kiinnostuksenkohteista ja hei-dän lähtötasonsa huomioiden.”

Leirillä saa valmiuksia käyttää teat-teria, musiikkia, liikeilmaisua ja kuva-taiteita lapsiryhmän ohjaamisessa sekä kehittää pyhäkoulua monikulttuuri-suuden näkökulmasta. Mukaan toivo-taan erityisesti 15–25-vuotiaita nuo-ria sekä pyhäkoulutoiminnan kehit-tämisestä vastaavia. Lisätiedot: www.suomenlahetysseura.fi/paivakumpu

Milla-Maria Hyyrynen Global Friends- ja Yhdessä

maailmassa -koordinaattori

Kulttuurit kohtaavat pyhäkoulussa

Maailmantuska painaa 15-vuotiaan harteita. Ikäviä uutisia riittää: il-

masto lämpiää, ihmisiä vainotaan, so-ditaan. Entä jos muutos olisi mahdolli-nen? Entä jos voin olla osaltani mukana toivon lisääntymisessä?

Kirnu-järjestöjen yhteiset Global Friends -pajat ovat syksyn aikana tar-jonneet nuorille kurkistuksia elämään muissa maissa. Matka maailman ympä-ri -esityksen aikana on keskusteltu teks-tiilityöntekijöiden arjesta sekä tilantees-ta, kun intialaisperheen isä kuolee, ja äi-ti jää yllättäen elättämään perhettä.

Nuoret ovat pohtineet, mistä joh-tuu, että suurelle osalle tytöistä koulun-käyminen on luksusta. Ohjaajat ovat saa-neet kuunnella syvällisiä kommentteja. Toisaalta osa osallistujista ei ole tiennyt, miten karuissa oloissa heidänkin käyttä-mänsä arkipäiväiset tuotteet tehdään.

Pajaillan aikana seurakuntien leireil-lä, nuortenilloissa ja kerhoissa on val-mistunut ruohonjuurisarjakuvia, valo-kuvia ja videoita. Niitä löytyy osoittees-ta www.globalfriends.fi. Sivusto tarjoaa nuorille ja ohjaajille tietoa globaaleis-ta teemoista, kuten ihmisoikeuksista ja virikkeitä aiheiden käsittelyyn etenkin taidetyöskentelyn avulla.

Yksi Global Friends -pajan tilanneista oli Uudenkaupungin seurakunnan nuori-sotyönohjaaja Rose-Marie Rantanen. Hä-nestä se oli mielekäs tapa käsitellä globaalia oikeudenmukaisuutta isoskoulutuksessa.

Rantaselle tasa-arvo ja toisten huomi-oiminen ovat erityisesti sydäntä lähellä. Hän on kehittänyt monikulttuurisuut-ta käsittelevän Colour Corneri -kanavan Vartiokylän rovastikunnan monikulttuu-risessa projektissa työskennelleen nuori-sotyönohjaaja Daniela Saban kanssa. Si-tä on vedetty Yhdessä maailmassa -hank-keen puitteissa kerhonohjaajapäivillä.

”Kun kehitimme kanavaa Vartiokylän rovastikunnan nuorisotyönohjaajien ja nuorten kanssa, huomasimme, että nuo-rilla on kyllä tietoa monikulttuurisuudes-ta. Ymmärrys siitä, miten he voivat vai-kuttaa toisiin, lisääntyi toiminnallisten harjoitteiden ja keskustelujen myötä.

Global Friends = vaikutu ja vaikuta taiteella!

Riparilaiset käsittelivät Nuorten Keskuksen leirillä ihmisen perustarpeita valokuvauk-sen keinoin.

Ruohonjuurisarjakuva on yksi

Global Friends -pajojen metodi.

Tekijät Emilia Nordman ja Em-

ma Juhala.

Oli kiva miettiä, mihin itse haluaa vaikut-taa ja minkä puolesta haluaa rukoilla.

Tajusin, että suurin osa vaatteista itse asiassa tulee Kiinasta. Tiesin sen, mutta kuitenkaan en tiennyt, että niin paljon. Opin, mitä sudanilaiset kokee. Opin, että kaikille pitäisi antaa mahdol-lisuuksia.

Nuorten kommentteja:


Kansainväliset leirit

kasvattavat ymmärrystä,

että maailmaan mahtuu

muitakin tapoja kuin

mihin Suomessa on

totuttu.

Pirkkalalainen Iida Silfverhuth hämmästyi, kun skotlantilaiset tiskasivat kansainvälisellä kristil-

lisellä nuortenleirillä astioita kylmällä vedellä. Astioita ei edes huuhdeltu.

”Jokainen skotlantilaisnuori oli tuo-nut kotoaan kaksi pyyhettä tiskaami-seen. Toinen oli pesemistä ja toinen kuivaamista varten”, lukiota toista vuot-ta käyvä Silfverhuth muistelee viimeke-säisiä kokemuksiaan Britanniassa.

Vastaavasti skotit kummastelivat erään suomalaisnuoren tuomaa tiski-harjaa.

”Ja kun me pesimme ja kuorimme perunoita, he katsoivat, mitä ihmettä nuo hullut suomalaiset tekevät!”

Toisiin kulttuureihin tutustuminen on yksi kristillisen kansainvälisyystyön tavoitteista. On helppo luulla, että vain oman kulttuurimme tavat ovat oikeita.

”Monikulttuurisuuskasvatus poistaa meissä jokaisessa olevia yksilöllisiä rajo-ja – liittyivätpä ne uskontoon, kieleen, leikkeihin tai mihin tahansa”, sanoo kansainvälisyysasioita Nuorten Keskuk-sessa hoitava Elise Kyttä.

Nuorten Keskus ja Poikien ja tyttö-jen keskus PTK ovat jäseninä European Felloship for Christian Youth -organi-saatiossa (EF), joka on maailmanlaajui-sen Global Felloship of Christian Youth

-järjestön (GF) Euroopan toimija.

Skottiaksenttiin täytyi totutella

Kansainvälinen kristillinen työ ei ol-lut Silfverhuthille entuudestaan tuttua, mutta kotiseurakuntansa isostoimin-nassa hän oli ollut mukana. Nyt hän lähti edustamaan oman maansa kristil-lisiä nuorisojärjestöjä viiden suomalais-nuoren joukossa.

Leiri järjestettiin samanaikaises-ti GF:n 50-vuotijuhlien kanssa. GF:n kantavina voimina ovat suomalaisten järjestöjen lisäksi tanskalaiset FDF:n nuoret sekä brittitaustainen ja partio-henkinen Boys Brigade -järjestö. Nuor-tenleirin skotlantilaiset isännät kuului-vat Boys Brigadeen.

Silfverhuthin mielestä oli mielen-

Avoimena uusille kulttuureille

Iida Sifverhuth oppi kansainvälisellä nuortenleirillä tiskaamista skottilaiseen tapaan ja löysi joukon uusia tuttavia.

Ma

riaso

fia N

urm

i


kiintoista nähdä brittiläistä leirielämää. Hän suosittelee vastaavia tapahtumia heille, jotka ovat valmiita tutustumaan tuntemattomaan kulttuuriin ja puhu-maan vieraalla kielellä.

”Kesti vähän aikaa, että skottiaksen-tista alkoi saada selvää ja että uskalsi sa-noa jotakin itse. Jää murtui kolmante-na päivänä.”

Kristillisyys tuli esille lähinnä ru-koushetkissä ennen ruokailuja ja illalla. Ohjelmaa ei ollut päivässä yhtä paljon kuin suomalaisilla nuortenleireillä.

”Välillä ihmettelimme, mitäs nyt tehdään. Leiri pohjautui paljolti omaan tekemiseemme.”

Kotiin palattuaan Silfverhuth sai joi-takuita skotlantilaisia Facebook-kave-reikseen. Myös muut suomalaisnuoret tulivat reissulla tutuiksi.

Kyttä kertoo, että parhaimmillaan ulkomaan leirille lähteminen tai vierai-den vastaanottaminen kotimaassa voi synnyttää elinikäisiä ystävyyssuhtei-ta. Suomalaisetkin ovat toimineet leiri-isäntinä vuosien varrella useasti. Lisäk-si eri kulttuurit kohtaavat muun muas-sa seurakuntien maahanmuuttajatyössä.

Järjestöt helpottavat verkottumista

Espoolainen erityisnuorisotyönohjaa-ja Juhana Malme valittiin huhtikuus-sa 2013 EF:n puheenjohtajaksi. Orga-

nisaatio haluaa tutustuttaa eurooppalai-sia nuoria kristittyjä toisiinsa. EF:n tär-kein vuosittainen tapahtuma on täysi-ikäisille suunnattu pääsiäiskurssi (Easter Course). Tänä vuonna se pidetään Bir-minghamissa.

Suomalaisseurakunnat eivät ole ko-vin aktiivisesti hakeneet ulkomaan yh-teyksiä. Malmen mukaan suhteiden luominen nähdään helposti muun työn päälle tulevana hommana. Mutta juuri tähän hätään järjestöt voivat olla avuksi. Niillä on nimittäin yhteyksiä valmiiksi.

Kontrolloitu järjestötoiminta on nuorelle turvallinen tapa solmia kontak-teja ulkomaille. Samalla avautuu mah-dollisuuksia jakaa ajatuksia uskosta.

”Kristillisyys ei saa lokeroitua Suo-meen. Avartaa silmiä, kun näkee, että muiden maiden kristittyjen kanssa on enemmän yhdistäviä kuin erottavia te-kijöitä”, Malme miettii.

Reissut tuovat aina tuulahduksia ko-tiseurakuntaankin – vähintään valoku-vina tai kertomuksina hassuista perin-teistä.

”Jo yhden ihmisen lähtö tuo jotakin yhteisöön, josta hän lähtee. Rippikoulu-leikit eivät muutu kahteenkymmeneen vuoteen, jos joku ei mene jonnekin.”

Nuoria vastuunkantajia tarvitaan

Rahan puute vähentää matkaajien mää-

rää. Malme kuitenkin kyseenalaistaa ajatuksen, että kaikki olisi saatava ilmai-seksi. Monessa maassa nuoret maksavat matkat omasta pussistaan.

Silfverhuthin mielestä ei voi olettaa, että nuoret lähtevät yhtä suurella in-nostuksella edustamaan, jos he joutuvat maksamaan. Hän sai itse järjestöavus-tuksia viimekesäiselle matkalleen. Ra-han hakeminen ei ollut yksinkertaista mutta kannatti. Myös Malme kannus-taa pohtimaan, mitä avustuksia toimin-taan voisi anoa.

Suomessa kansainvälinen työ le-pää paljon työntekijöiden vastuulla. Malmen huolena on, että nuoria vas-tuunkantajia on vähän. Hän toimii it-se EF:ssä vapaaehtoispohjalta mutta on toisaalta jo 36-vuotias.

”Nuorten pitäisi osallistua päätök-sentekoon. He tarvitsevat tietysti ohja-usta.”

Kyttä vinkkaa viime syksynä jul-kaistusta sivustosta (sakasti.evl.fi/kvkas-vatus), joka antaa seurakunnille tukea kansainvälisyyskasvatukseen.

Noora Melaanvuo

Lapsivaikutusten arviointi, LAVA on työkalu ja menetelmä, jolla toimintaa

ja päätöksentekoa punnitaan lasten edun näkökulmasta. Lapsilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia alle 18-vuotiaita.

Lapsivaikutusten arvioinnin avuksi on julkaistu ohjeistusluonnos, joka löytyy Sakastista suomeksi ja ruotsiksi. Ohjeis-tuksen tavoitteena on auttaa seurakun-tia ottamaan lapsivaikutusten arvioinnin avulla huomioon lasten ja nuorten näkö-kulma sekä toiminnan suunnittelussa et-tä hallinnollisissa päätöksissä.

Lapsivaikutusten arviointi edistää ja vahvistaa lasten ja nuorten oikeuksia, osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuk-sia. Tavoitteena on tarkastella päätök-

sentekoa lapsen ja nuoren näkökulmas-ta ja pyrkiä löytämään parhaita ratkaisu-ja. Näin lava toimii myös suunnittelun ja päätöksenteon apuvälineenä.

Lapsivaikutusten arviointia tehdään jo monessa seurakunnassa. Se on par-haimmillaan osa seurakunnan normaa-lia päätöksentekoprosessia ja kuuluu näin sekä työntekijöille että luottamus-henkilöille. Useisiin seurakuntiin on ni-metty erikseen ns. lapsiasiahenkilö, jon-ka tehtävänä on arvioida toiminnan ja hallinnon tasolla tehtävien päätösten vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Näin hän toimii työntekijöiden ja luottamushen-kilöiden apuna ja tukena. Lava-ohjeistus antaa tukea kaikille päätöksentekijöille.

Ohjeistus on luonteeltaan kokeilumate-riaali, jota voi käyttää ja kommentoida.

Ohjeistus löytyy osoitteesta:sakasti.evl.fi/lavaohjeistussacrista.evl.fi/bkainstruktioner

Palautetta voi lähettää osoitteeseen [email protected]. Kommen-tointiaikaa on huhtikuun loppuun. Oh-jeistusta muokataan ja täydennetään pa-lautteiden pohjalta sekä lapsivaikutusten arviointiin liittyvän lakiesityksen etene-misen mukaan.

Tutustu ja anna palautetta!

Luonnos ohjeistuksesta lapsivaikutusten arviointiin Sakastissa


PL 54 00241 | HELSINKI | myynti 010 838 6520 | [email protected] | www.pipliakauppa.fi | www.facebook.com/pipliaseura

■ www.piplia.fi

• Sivukoko 96 x 142 mm.

• Kansivaihtoehtoja 12 kpl.

• Monipuoliset kartta- ja liiteosat sekä 2 lukunauhaa.

• Mukana ilmainen raamatunlukuopas Välähdyksiä.

• Hinnat alkaen 9, 90 € yksittäin.

KoKo valiKoiman löydät nettiKaupastamme.

FaRKKuRaamattuSupersuosittu Raamattu. Kestävät farkkukannet vetoketjulla,

edessä oikea tasku.

■ 20 € / Kpl

tuunattavaSuunnittele omat kansi ja vaihda kun haluat.

■ 10,90 € / Kpl

KiRKon piHalla ■ Ristin sanat ■ viHReät niityt ■ tuunattava ■ inRi ■vilisKöön vedet ■ valoRisti ■ Risti RuoHiKossa ■ 9,90 € / Kpl

pipliat riparille

Pvoimasanoja

IPLiA.

RistiasKelia stand up piplia ■ dvd Komiikkaa ja pohdintoja Raamatusta.

Sisältää ohjaajan materiaalin

yksilö- ja ryhmätehtäviä varten.

■ 29 €

pYYDÄ tarJOUS!


PIPL IA

”ÄLKÄÄ UNOHTAKO OSOITTAA vieraanvarai-suutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet ma-joittaneeksi enkeleitä” (Hepr. 13:2). Tämän Heprealais-kirjeen kirjoittajan kehotuksen taustalla on kertomus siitä, kuinka Jumala kolmen miehen hahmossa vierai-lee Abrahamin luona (1. Moos 18). Kertomuksessa ker-rotaan, kuinka Abraham nähtyään miehet juoksee hei-tä vastaan ja tervehtii heitä kumartaen maahan saakka. Tämän jälkeen Abraham kutsuu miehet telttaansa, val-mistaa aterian ja palvelee miehiä itse.

Kertomus on salaperäinen, koska siinä Jumalan it-sensä sanotaan ilmestyneen Abrahamille tämän luo-na vierailevien miesten hahmossa. Myöhemmissä ker-tomuksen tulkinnoissa miehiä saatettiin pitää enkelei-nä, kuten Heprealaiskirjeessä, tai vertauskuvana Pyhäs-tä Kolminaisuudesta, kuten ortodoksisessa ikonitaitees-sa, jossa Pyhää Kolminaisuutta esittävä kuva tunnetaan myös nimellä ”Abrahamin vieraanvaraisuus”. Kerto-muksen varhaisimmassa tulkintahistoriassa kertomus nähtiin todisteena nimenomaan Abrahamin suuresta vieraanvaraisuudesta.

Abrahamin vieraanvaraisuutta nähtiin korostavan sen, ettei hän tiennyt luokseen tulevien miesten olevan Jumalan lähettiläitä vaan nämä olivat hänelle vieraita ja muukalaisia. Ajateltiin, että Abrahamin suurenmoinen hurskaus näkyi ennen kaikkea siinä, kuinka hän toivotti tervetulleeksi samanarvoisina köyhät ja rikkaat, kunin-kaat ja hallitsijat, raajarikkoiset ja avuttomat, ystävät ja muukalaiset, naapurit ja ohikulkijat.

Raamatun kertomuksen alussa Abrahamin sanotaan istuvan telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan. Tämän katsottiin osoittavan, kuinka Abraham varta vasten tarkkaili, näkisikö hän ketään muukalaista, jon-ka voisi toivottaa tervetulleeksi telttaansa. Joidenkin se-littäjien mukaan Aabraham oli sijoittanut telttansa tei-dän risteykseen ja nostanut sen kaikki neljä seinää ylös, jotta näkisi kaikista ilmansuunnista mahdollisesti lähes-tyvät matkaajat ja avuntarvitsijat.

Todellisen vieraanvaraisuuden katsottiin ylittävän kansalliset ja uskonnolliset rajat ihmisten välillä. Erääs-sä juutalaisessa tarinan selityksessä kerrotaan vanhas-ta miehestä, joka oli yksi monista Abrahamin teltassa

Abraham – vieraanvaraisuuden ruumiillistuma

vieraanvaraisuutta nauttineista matkaajista. Sen jälkeen kun vanha mies oli

kylpenyt, levännyt ja nauttinut herkullisen aterian, hän avasi laukkunsa ja otti sieltä esiin epäjumalankuvia ja alkoi rukoilla ja kiittää niitä saamastaan suojeluksesta. Juutalaisen uskonnon yksi keskeisimmistä painotuksis-ta liittyy kieltoon palvoa epäjumalankuvia, joten ei ole yllättävää, että Abrahamin kerrotaan raivostuneen mie-helle. Abraham huutaa miehelle, etteivät tämän epäju-malat suinkaan ole antaneet tälle ruokaa ja juomaa vaan Abrahamin Jumala, joka on ainoa oikea Jumala ja jo-ta miehen tulisi ylistää. Vanhus sanoo kuitenkin aiem-min pyytäneensä jumaliltaan ruokaa ja juomaa, jolloin nämä olivat johdattaneet hänen Abrahamin luo. Mie-hen sanat ovat liikaa Abrahamille, ja hän heittää mie-hen ulos teltastaan.

Kertomus jatkuu niin, että Jumala kutsuu Abraha-min luokseen ja kysyy häneltä, missä on hänen luonaan vieraillut vanha mies. Abraham kertoo Jumalalle vihai-sena ja pettyneenä tapahtuneesta. Jumalan vastaus Ab-rahamille on yllättävä: “Kaikkien näiden vuosien ajan olen huolehtinut vanhasta miehestä, ja nyt sinulla on otsaa heittää hänet ulos teltastasi. Jos hänen epäjuma-lanpalveluksensa ei ole häirinnyt minua, miksi sen pi-täisi häiritä sinua?” Abraham katuu häpeissään, juoksee vanhuksen perään ja kutsuu hänet uudestaan telttaansa nauttimaan vieraanvaraisuudestaan.

Abraham ja hänen hahmoonsa liitetyt tulkinnat to-distavat, kuinka keskeisenä arvona juutalaisessa ja kris-tillisessä perinteessä on pidetty muukalaisia ja toisinaan jopa toisella tavoin uskovia ja ajattelevia kohtaan osoi-tettua vieraanvaraisuutta. Kertomus Abrahamista ja vanhasta miehestä muistuttaa toisaalta, kuinka vieraan-varaisuus on aina vaarassa jäädä opillisen kiivauden ja oikeassa olemisen tarpeen jalkoihin. Abrahamissa kui-tenkin henkilöityy se, että kristillinen vieraanvaraisuus ja laupeudentyö eivät voi koskaan rajoittua vain niihin, jotka ovat samanlaisia kuin me tai jotka uskovat samal-la lailla kuin me.

Raimo Hakola


ELÄMÄÄ NUORISOTYÖSSÄ

Lankinen/Purokuru/Mäki-Lohiluoma: Myydään lasten polkupyörä!Yhden Joukon Yhtiö

Vanha tuttu monitahokas Jokke pukka-si ulos uuden proggiksen nuorien tule-vaisuuslupauksien ja luottosoittokave-reidensa kanssa. Konteksti löytyi omil-ta lapsilta, joilta Jokke pyysi ideoita uu-siin lastenlauluihin. Ajatuksellinen läh-tökohta muotoutuikin näin aivan odot-tamattomaksi kokonaisuudeksi.

Äänitettä on viehättävän vaikea lo-keroida. Eräästä kulmasta käsin se voisi olla Joken ennekin työstämää varkkari-rokkia. Toisaalta ansiokkaat ja monirivi-

set sanoitukset ovat kovin antavia aikui-sellekin. Yksioikoista junnumusaa tee-malla ”tässä sulle, juniori, levy - viihdy tämän kanssa” tämä ei ole. Fillarilevyllä on kosolti syvyyksiä.

Lapsuuden kipupisteet ovat aikuisuu-teenkin saakka säteileviä, sikäli levy on sopiva oikeastaan kaiken ikäisille. Eh-kä tämä voitaisiinkin määritellä perhele-vyksi. Teemamusiikkia korvien sisäiseen työpajaan? Ehkä voisi kysellä vaikka isä-poika piirissä tms. että mitens tämä ja tuo kappale sinua puhutti. Se vaan on niin että kasvukivut, koulustressit, kult-tuuri-ihmetykset, avioerot & uusiosuh-teet koskettavat koko porukkaa aravan

- tai jopa kahden sisällä.

Soitto ja sovi-tukset kulkevat takuutouhulla, koska Sakke & Mikko ja Jaak-ko Löytty, Olli Haavisto ja Pe-pe Alhqvist. Venla ja Lenni ovat kuiten-kin vasta solistilupauksia, joiden ulo-santi on kehityskaarensa alussa. Vaan ei-pä anneta sen haitata. Itsekin kuoppa-sin levyä kuunnellessa musakriitikkoni ja annoin sen sijaan ihmisyyteni kasvaa.

Mikko Saari

MEDIA

Joona Salminen (toim.): Vieraanva-raisuus ja muukalaisuus. STKS 269.

Millä tavoin jyrkätkin katsomukset voi-sivat elää yhdessä toinen toistaan kun-nioittaen? Miten kirkkomme toteut-taa kristinuskon universaalia luonnetta, kun kohtaamme ihmisiä toisista kult-tuureista ja uskonnollisista traditioista?

Näitä teemoja pohdittiin Helsingissä syksyllä 2010 teologisessa symposiumis-sa, jonka alustukset koottiin seuraava-na vuonna kirjaksi Vieraanvaraisuus ja muukalaisuus (STKS 269). Parin vuo-den takainen julkaisu tarjoaa kiinnosta-via näkökulmia kasvatuksen painopiste-teemojen pohtimiseen.

Piispa Irja Askola toteaa heti alkajai-siksi, että ”monikulttuurinen maisema on kirkon omin maisena” ja kuinka ”Ju-malan valtakunnan rajanvedot eivät ole nationalistisia”. Dosentti Antti Arjava ja

akatemiatukija Virpi Mäkinen avaavat puolestaan napakat näkökulmat moni-kulttuurisuuden kehittymiseen Euroo-passa. Tämän päivän ihmisiltä jää usein huomaamatta, miten vahvasti esimer-kiksi arabialainen kulttuuri on muovan-nut eurooppalaista sielunmaisemaa.

Prof. Risto Saarinen on nimennyt ar-tikkelinsa vanhan raamatunkäännök-sen mukaisesti ”Minä olin outo”. Hän analysoi, miten keskeinen muukalai-suutta tarkoittava sana ksenos on ai-kain saatossa ymmärretty. Saarinen ot-taa tarkasteluun kaksi VT:n voimakas-ta muukalaiskuvausta, Loot Sodomas-sa (1.Moos18-19) ja aviopari Gibeassa (Tuom.19). Jälkimmäinen kertomus on nykylukijalle monin tavoin hämmentä-vä, mutta silti Saarisen mielestä ”ehkä kaikkein dramaattisin ja teologisesti rik-kain kertomus muukalaisuudesta”.

Saarinen kyselee, millä edellytyksil-

lä Raamatun kertomukset antavat mallia tämän päivän muukalaisuuden kohtaa-miseen. Samalla hän muistuttaa, kuinka kertomukset avaavat sitä, miten muuka-laisuudessa on aina ”jotain pysyvästi ou-toa taikka toiseutta, jotain mitä ei pidä kesyttää”. Syvimmiltään myös uskon-nossa on samanlaista ”outous-toiseutta”. Siksi myös pyrkimykset Jumalan täydel-liseen ”kotouttamiseen” voivat merkitä samalla jumaluuden rapautumista.

Raine Haikarainen


K i rkkoha l l i tu s , Kasvatus ja perheas iatPL 185 (Satamakatu 11) , 0 0161 Hel s ink ipuh. (09) 1802 1sakast i .ev l .f i

u Vihreät riparit -hankkeen tuottama rippikoulumateriaali käsittelee eläimiä kristinuskossa. Materiaali on ekoteologi Pa-nu Pihkalan käsialaa ja se käsittelee muun muassa eläinten oi-keuksia, eläimiin liittyviä uskomuksia ja eläinten asemaa kris-tinuskossa.

Materiaalissa on kaksi osaa. Toinen osa on perustietoa tar-joava vihkonen, jossa on tietoaineksen rinnalla pohdintakysy-myksiä ja kirjallisuusvihjeitä. Toinen osa on rippikoulun ope-tusmateriaali ja tehtävämoniste, jonka avulla voidaan toteut-taa mielekäs rippikoulun oppimistilanne. Materiaalia voi tila-ta suoraan ([email protected]) tai verkosta sakasti.evl.fi/vihreatriparit.

”Eläinteemaa ei helposti tule ajatelleeksi, vaikka se on mei-tä lähellä. Monilla on lemmikkejä ja eläimillä on esimerkik-si suuri terapeuttinen vaikutus. Materiaalissa käsitellään sitä, kuinka tärkeitä eläimet meille ovat ja mikä merkitys niillä on kristinuskossa,” toteaa Panu.

Vihreät riparit on kirkkohallituksen, Nuorten Keskuksen ja WWF:n yhteinen hanke, jonka tavoitteena on tuoda ympäris-

tökysymykset ja ekologinen elämäntapa keskelle rippikoulu-jen arkea. Kolmivuotinen hanke päättyy vuoden 2014 lopussa.

Jarmo Kokkonen asiantuntija, rippikoulutyö

www.sakasti.evl.fi/vieraanvaraisuudenkirkko

Ripareilla pohditaan myös eläinten merkitystä

Vuosiaiheen nettisivuille on koottu-na sekä lyhyitä mietelmiä että pi-

dempiä alustuksia vieraanvaraisuudes-ta. Siellä kysytään uskallanko katsoa peiliin, miten näen sinut ja mitä on Ju-

malan vieraanvaraisuus. ”Viikon vinkki” esittelee niitä moninaisia tapoja, jolla ihmiset edistävät vie-raanvaraisuutta seurakunnissa eri puolilla Suomea. Liity mukaan hyvän leviämisen ketjuun!

Makupalaksi otteita viikon 4 vinkistä:

Kuinka voin lisätä erilaisuu-den kunnioittamista omassa seu-rakunnassani?

Laita seurakunnan seinälle ju-liste, johon ihmiset voivat kirjoit-taa ajatuksiaan erilaisuuden kun-nioittamisesta. Tilassa kokoon-tuvia ryhmiä voi erikseen pyytää kirjoittamaan vinkkinsä. Keskus-telkaa vinkeistä.

Oheiset vinkit on kirjoitettu Lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä Jyväsky-lässä 14.–15.1.2014.

• Olen ystävällinen ja kohtelen kaikkia tasa-arvoisesti

• Hymy, positiivisuus, toisten kunni-oittaminen

• Ei tehdä oletuksia toisista• Ole itse erilainen = omanlainen• Anna itsesi tehdä valintoja ja salli tä-

mä muille• Toimi itse esimerkkinä! • Ole itse läsnä• Autetaan erilaisia ja eri-ikäisiä ihmi-

siä tutustumaan toisiinsa: vierailut eri paikkoihin, talkoot, teemaillat

• Tutustutaan eri kulttuureihin nuor-ten illoissa ja pidetään kaiken kan-san yhteinen ateria vaikka pääsiäise-nä: musaa eri maista ja herkkuja

• Luottamusmiehet mukaan nuorten leirille, eri-ikäiset yhteen

• Lapsesta saakka yhteistyötä esim. eri kulttuurien edustajien tai vammais-ten kanssa: ryhmäytys ja illanvietto

• Puhutaan asiasta monipuolisesti, keskustellaan avoimesti


Kirkon kasvatuksen ammattilaiset kokoontuivat tammikuun alussa Jy-

väskylän Paviljonkiin Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäiville. Päivät kokosivat yhteen noin 900 osallistujaa.

Järjestäjävastuussa olevat saivat osal-listujilta runsaasti palautetta. Palautteen saaminen on tärkeää, sillä niiden poh-jalta on hyvä kehittää tulevien päivien sisältöä ja rakennetta. Työntekijät ko-kevat päivät tärkeinä niin ammatillisen kehittymisen, kollegoiden tapaamisen kuin voimaantumisen näkökulmasta. Järjestäjien näkökulmasta tämä tavoit-teen toteutuminen on tärkeää, sillä päi-väthän ovat erityisesti teitä varten. Vi-rallinen palautekysely toteutetaan myös.

Tulevien päivien työryhmä starttaa

työskentelynsä helmikuussa 2014. Ke-hittämisideoita voi antaa uusia päiviä val-mistelevalle työryhmälle vaikka päivien fb-sivuilla. Suunnitteluun panostetaan, jotta laadukasta ohjelmaa olisi tarjolla ensi vuonnakin. Lapset, nuoret ja perheet huomioidaan tasapainoisesti päivien ra-kentamisessa. Seurakuntien työntekijöi-tä on mukana suunnitteluryhmässä en-tiseen tapaan. Hiippakunnallinen ulottu-vuus toteutuu seuraavalla kerralla Tam-pereen ja Lapuan hiippakuntien kautta.

Yksi kysymysmerkillä annettu palaute jäi mieleeni. Jyväskylässä julkaistiin päi-vien uusi nimi: Kirkon kasvatuksen päi-vät. Palautteessa oli huoli nuorisotyön häviämisestä nimenä päivien otsikosta. Tämä huoli on turha. Nuorisotyö ei to-

dellakaan ole häviämässä päivien sisällös-tä, sillä se on olennainen osa kasvatuksen kaarta seurakunnassa. Jotta seurakuntien kasvatustoiminta pysyisi ajan virrassa mukana, sitä tulee kehittää seurakunnan hengellistä perustehtävää unohtamatta. Seurakuntien työntekijöiden tukemises-sa kirkon kasvatus ja perheasiat -yksikön työntekijät tekevät parhaansa.

Ansiomerkin saaneet sekä neukkareilla kannettujen kolehtien summat kerrotaan seuraavassa numerossa!

Tapaamme ensi vuonna 13.–15.1.2015 Kirkon kasvatuksen päivillä Jyväskylän Paviljongissa. Tervetuloa!

Pekka Asikainen

Kirkon kasvatuksen väki koolla Neukkareilla


Nuorten keskusLiisankatu 27 A 5, 00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670www.nuortenkeskus.fi

Nuorten vaaliaktiivisuuteen vaikutetaan nyt!

Seurakuntavaaleja vietetään vas-ta syksyllä, mutta jo alkuvuodesta tehdään päätöksiä koskien esimer-

kiksi ennakkoäänestyspaikkoja. Ehdokasrekrytointi päättyy vas-

ta 15.9., mutta monissa seurakunnissa keskustelut ehdokasasettelusta alkavat jo hyvissä ajoin. Isänpäivänä koittavien vaalien onnistumiseen nuorten kannal-ta vaikutetaan siis jo nyt.

Kuusitoistavuotiaiden äänioikeutta on kritisoitu ja sitä on epäilty. Taustalla on epäluulo nuoria ja heidän harkinta-kykyään kohtaan. Vaaleissa käytetään ja jaetaan valtaa, eivätkä kaikki ole valmii-ta jakamaan sitä nuorille.

Nuoret tarvitsevat tietoa

Nuorisotyöntekijöillä on monia vaihto-ehtoja nuorten innostamiseksi. Nuoret tarvitsevat tietoa vaaleista, ehdokaslisto-jen laatimisesta ja eri listojen taustoista.

Oman seurakunnan edellisten vaali-en tuloksista on hyötyä. Kuinka paljon äänestettiin, millä äänimäärillä pääsi lä-pi? Näin saa konkreettisen tuntuman siihen, ettei vaikuttajaksi pääseminen ole ollenkaan mahdoton tavoite.

Nuorisotyölle voi perustaa oman eh-dokaslistan vaaleihin. Listalle voi innos-taa nuoria ehdokkaita ja siitä kannat-taa tehdä mahdollisimman suuri. Listan avulla läpi päässeet nuoret saavat toisis-taan tukea omaan vaikuttamistyöhönsä.

Nuorten tulisikin hakea vaikuttami-seen apua toisistaan. Jokaisen ehdokkaan kannattaa löytää itselleen kampanjapääl-likkö, joka sitoutuu tukemaan ehdokas-ta ja auttamaan äänestäjien löytämisessä.

Äänestyspaikkoja kouluille!

Vaalit on tuotava konkreettisesti lähem-mäs nuoria. Ennakkoäänestyspaikkojen saaminen lukioihin ja ammattioppilai-

toksiin vaatii työtä, mutta on nuorten innostuksen kannalta merkittävää. Pää-tökset ennakkoäänestyspisteistä tehdään seurakuntien vaalilautakunnissa, jotka perustetaan kevään aikana.

Nuorten aikuisten vaikuttamisver-kosto NAVI kysyi nuorilta, missä nä-mä mieluiten äänestäisivät seurakunta-vaaleissa. Eniten kannatusta saivat seu-rakunnan nuortenilta, seurakuntasali ja koulut.

”Nuoret kokevat äänestämisen hel-poimmaksi tutuissa paikoissa. Koska kyse-ly tehtiin seurakunnassa aktiivisesti toimi-ville nuorille, seurakuntatilat olivat heille luontevia paikkoja,” NAVI-sihteeri Saara Nykänen Nuorten Keskuksesta sanoo.

Keskustelut oppilaitosten ja seura-kunnissa vaaleista vastaavien henkilöi-den kanssa on hyvä aloittaa jo alku-vuodesta. Nykäsen mukaan olisi tärke-ää, että ennakkoäänestys saataisiin paik-koihin, joissa äänestäjät ovat valmiiksi. Koulu on helppo äänestyspaikka niille, joille seurakunta ei vielä ole kovin tuttu.

”Jotta demokratia toteutuisi, on teh-

tävä töitä sen eteen, että seurakuntalai-set innostuisivat uurnille.”

Kannustamaan!

Nuorten aikuisten vaikuttamisverkosto NAVI on valinnut seurakuntavaalikam-panjansa painopisteeksi nuorten ehdok-kaiden kannustamisen ja työntekijöiden kiinnostuksen herättämisen sekä äänes-tysinnon kehittämisen.

Paras tapa viedä valta toiselta on us-kotella, ettei hänellä ole koskaan sitä ol-lutkaan. Vaaleissa nuoret pääsevät tu-tustumaan vaikuttamisen mahdolli-suuksiin ja käyttämään omaa ääntään.

Ensi vuonna järjestettävissä seura-kuntavaaleissa äänioikeus on kaikilla 16 vuotta täyttäneillä seurakunnan jäse-nillä. Vuoden 2010 seurakuntavaleissa 16–17-vuotiaista äänesti 15 prosenttia.

Lisäideoita nuorten seurakuntavaalikam-panjaan osoitteesta nuortenkeskus.fi/vaalit


Ei vihapuheelle on nuorten lii-ke, jonka tavoitteena on edistää

sananvapautta ja yhdenvertaisuutta ver-kossa ja sen ulkopuolella. Liikkeen kan-tava voima ovat 18–25-vuotiaat, liik-keen toimintaan koulutetut aktivistit. Nuorten tekemä liike on kaikille avoin, ihmisten liike. Kuka tahansa voi osallis-tua Ei vihapuheelle -liikkeeseen tai jär-jestää vihapuheen vastaista toimintaa omassa yhteisössään ja tapahtumissaan.

Ei vihapuheelle -liike haluaa tuo-da julki, että Suomessakin kuka tahan-sa voi kohdata vihapuhetta, ja synnyt-tää keskustelua vihapuheen syistä ja seu-rauksista. Liike tahtoo nostaa vastaääniä ja tarjota positiivisia keinoja vihapuhee-seen vastaamiseen.

Aktivoimalla nuoria toimimaan ja herättelemällä suurta hiljaista yleisöä lii-ke pyrkii muuttamaan asenteita hyväk-syvämmiksi. Tavoitteena on avoimem-man yhteiskunnan ja turvallisemman verkon rakentaminen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö käyn-nisti Euroopan neuvoston vihapuheen vastaisen kampanjan, jonka Suomen to-teuttajana toimii Plan Suomi yhteistyös-sä Ihmisoikeusliitto ry:n kanssa. Nuor-ten Keskuksen edustaa liikkeen kansalli-sessa toimikunnassa kirkon kenttää.

Ei vihapuheelle -liike on osa euroo-panlaajuista No Hate Speech Move-mentia. Euroopan neuvoston käynnis-

tämän kampanjan Suomen kansallise-na koordinaattorina toimii Plan Suomi Säätiö. Kampanjaa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Suomen kampanja käynnistyi avajaisseminaarilla keväällä 2013 ja jatkuu vuoden 2014 loppuun.

Ei vihapuheelle -liikkeen kampanja-toimikuntaan kuuluu 47 toimijaa. Kah-den palkatun työntekijän ja toimikun-talaisten lisäksi kampanjaa tekee 35 koulutettua vapaaehtoista aktivistia.

Kampanjassa koulutetaan 18–25-vuotiaita nuoria aktivisteja edis-tämään ihmisoikeuksia niin verkossa kuin sen ulkopuolella. Samalla herätel-lään myös suurempaa yleisöä huomaa-maan ne vaarat, joita rasistinen ja syrji-vä vihapuhe aiheuttaa ihmisoikeuksille, sananvapaudelle ja demokratialle.

Kampanjaan kuuluu sekä verkko- että offline-aktiviteetteja. Tarkoitus on puuttua verkon vihapuheeseen sen mo-nissa muodoissa, keskustelupalstojen rasismista verkkokiusaamiseen. Samalla edistetään tietoisuutta ihmisoikeuksista verkossa sekä medialukutaitoa.

Nuorten Keskus viestii omalta osal-taan liikkeestä ja vihapuheen vastaisis-ta toimista kirkon nuorisotyön kentäl-le. Liikkeeltä on tulossa materiaalia mi-tä voit hyödyntää esimerkiksi nuorten illoissa tai rippikoululeireillä.

Kuka vain voi kohdata vihapuhetta

Moottorit huristenu Vuoden 2014 keväällä starttaa Nuorten Keskuksessa Moottoripa-ja 2020. Hankkeessa mallinnetaan sosiaalisesti vahvistava Moottoripa-ja-toiminta nuorten, nuorten kanssa toimivien sekä moottori-, nuoriso- ja hyvinvointijärjestöjen kanssa.

Bensa ja moottoriöljy ovat osa nuorten miesten elämää. Vaihde-laatikon irrotus ja asennus ovat elä-mänhallinnan opetusmateriaalia. Rasvamontussa tulevaisuuden poh-dinta ja elämän todellisuus ovat ih-misen kokoisia. Luottamus syntyy onnistumisen kokemuksen kautta.

Onnistumisen kokemus syntyy pajassa, jossa pääosassa ei ole epä-onnistunut ihminen murheineen, vaan tekeminen. Moottoripajalla voi löytää itsestään sellaista, mikä ei löydy virastotalon odotushuoneen takaisesta toimistohuoneesta.

Nuoria tuetaan toiminnallisin keinoin. Moottoripajaan tullaan ka-verien, kouluyhteistyön, työvoima-hallinnon, seurakuntadiakonian tai sosiaalitoimen yhteistyön kautta. Kynnystä ei ole ja ovi iso. Mootto-ripaja 2020 tekee yhteistyötä myös yritysten kanssa. Tämä ei ole loppu-sijoituspaikka, vaan uuden alku.

Päätavoite on mallintaa Moot-toripaja 2020 -toiminta. Mallin-nus tehdään pilotoimalla useamman paikallisen yhteistyötahon kanssa vähintään kuudella paikkakunnalla. Keväällä 2014 rekrytoidaan Nuor-ten Keskukseen Moottoripaja-hank-keen projektipäällikkö sekä kak-si projektityöntekijää pilottipaikka-kunnille mallintamaan hanketta.

Projektin valtakunnalliset yh-teistyötahot ovat AKK-Motorsport ry, Suomen moottoriliitto ry, Suo-men moottoripyörämuseo, Kirk-kohallituksen kasvatus- ja perhe-työ -yksikkö, Nuorten Akatemia, NMKY, sekä Nuorten Palvelu ry. Paikallisina yhteistyökumppanei-na ovat hankkeen toimintamallinen käynnistämiseen sitoutuvat paikal-liset järjestöt ja seurakunnat pilot-tipaikkakunnilla.

Moottoripaja 2020 –hanketta rahoittaa RAY.


PTK – poik ien ja tyttöjen keskusPartaharjunt ie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630 430 [email protected] i , www.ptk.f i

Kipinä on syttynytPuolentoista vuoden

kuluttua, heinäkuun 22. -

27. päivinä 2015, pidetään

Partaharjulla tyttöjen ja

poikien suurleiri

Neljän vuoden välein järjestettäväl-le, nyt jo 17. suurleirille odotetaan

kaikkiaan noin 2000 osanottajaa niin kotimaasta kuin ulkomailta.

Suurleirin Kipinä-nimi, joka voit-ti viime syksynä pidetyn nimikilpailun, on jo levinnyt mukavasti tietoisuuteen.

Graafinen ilme valmistui

Nyt Kipinä-suurleiri on saanut myös graafisen ilmeen, jonka on suunnitellut Mainostoimisto MIR / Matti Kurkinen.

Suurleirin kipina.jiipeenetti.fi -si-vusto otettiin käyttöön Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä, mis-sä jaettiin myös painotuoretta leirin ju-listetta ja flaijeria (kuvassa) Kipinä-tuli-tikkujen kera.

Ideakipinät sinkoilevat

”Kipinä on syttynyt, ja roihua odotel-laan,” sanoo kouluttaja Maara Kosonen iloisesti ensimmäisen Kipinä-leirin oh-jelmatoimikunnan kokouksen jälkeen.

”Kokouksessa mietimme leirin kas-vatustavoitteita ja seuraavalla kerralla siirrymme varsinaiseen ohjelman ide-ointiin.”

Ohjelmatoimikuntaan kuuluvat hiippakunnista: Anne Saarela, Turku; Heli Orre, Tampere; Pauli Syrjö ja Ei-

la Musikka, Helsinki ja Espoo; Tiina Haapiainen, Mikkeli; Arto Lahtinen, Kuopio; Matti Pihlaja, Lapua ja Jus-si Saviharju, Oulu.

Yhteistyökumppaneista toimikun-nassa mukana ovat SLS, KKP, KUA ja SLK. PTK:sta jäseninä ovat Laura Ka-jala, Maara Kosonen ja Matti Piitulai-nen. Eri puolilla Suomea sinkoilevatkin jo ideakipinät, joita voit kernaasti ker-toa ohjelmatyöryhmän jäsenille!

Hinta

Leirin hinta on 115 euroa PTK:n jäsen-seurakunnan leiriläisiltä ja 130 e muilta, sisaralennus 30 e.

Leirikokous

Suurleiri koostuu kuudesta kylästä. Ky-lien vastuuhenkilöt, PTK:n henkilö-

kunta, yhteistyötahojen ja Partaharju-säätiön edustajat kokoontuvat Parta-harjulle ensimmäiseen yhteiseen leiriko-koukseen 7.–8.4.2014.

Materiaalit

Lähiviikkoina postitamme flaijerin seu-rakuntiin. Kipinä-juliste ja flaijeri on tulostettavissa myös netistä: kipina.jii-peenetti.fi > materiaalit. Syksyllä lähe-tämme tuhdimman Kipinä-postin, mu-kana muun muassa leiriesite ja juliste.

Lisätietoa/tykkää/seuraa/osallistu:Kotisivu: http://kipina.jiipeenetti.fi Facebook: https://www.facebook.com/

kipina2015Twitter: @KipinaSpark #kipinaspark2015

P ROUD LY P R ESENTS

TYTTÖJEN JA POIKIEN SUURLEIRI

PARTAHARJULLA 22. – 27.7.2015

PTK NATIONAL CAMP FOR GIRLS AND BOYS

JULY 22ND – 27TH 2015 IN PARTAHARJU, FINLAND

Retkeily- ja kurssikeskus Tievatupa ja henkilökunta palveluksessasi! Viihtyisät kokoontumistilat ja maittavat ruoat odottavat. Varaa ajoissa, vuotta 2015 myydään jo täyttä häkää.

ReTkeily- ja kuRssikeskus TieVaTupa www.tievatupa.fi, [email protected], 040 820 7110, Tievatuvantie 69, 99830 saaRiselkÄ

Tieva_mainos_Villi_1_!4_Tieva_Villiin_1_14 22.1.2014 10.53 Sivu 1


7

8

1

2

3

4

Kiin

a

Intia

Venäjä

Ruotsi

Kanada

Venezuela

Tansania

Ranska

1

2

3

4

5

6

7

8

5

6

Maailman

tavat

u ”Kivikerhossa on kiva tutkia, mitä kivi on syönyt,” sanoo Langinkosken seurakunnan kerhonohjaajana 15 vuot-ta toiminut Julius Naski. ”Olisihan niitä vuosia jo kuusitoistakin, mutta yhden vuoden kirkon kerhotilat olivat remontissa.”

Paikallislehdessä olleen ilmoituksen innoittamana oli Julius päättänyt mennä katsomaan kivikerhoa ja kivet koukutti-vat hänet heti. Parin vuoden päästä hän-tä pyydettiin jo ohjaajaksi. ”Aletaan”, oli pian 15 vuotta täyttänyt Julius vastannut.

”Minusta on tärkeää, että kerholaisil-la on kivaa, heillä on tekemistä ja he saa-vat harjoittaa kädentaitoja sekä työstää luonnosta löytyvää materiaalia,” tuumii vuodesta toiseen kerhon pitämiseen si-toutunut Julius.

Lapset ensin! Ja nauti, mitä teet! on Juliuksen oma motto kerhotyössä.

”Ja aion jatkaa niin kauan kuin ker-hoa on!”

Kivikerhon kerhonohjaaja Julius Naski ja yhdeksän muuta kerhonohjaa-ja palkittiin kerhonohjaamisen ansio-merkeillä Mikkelin hiippakunnan ker-honohjaajapäivässä 18.1.2014.

Kerhotyön ansiomerkit ks. puoti.ptk.fi >ansiomerkit

u Oonks mä ok? -teemalehdessä käsi-tellään tänä vuonna Vieraanvaraisuuden kirkko -aihetta tyttöjä ja poikia kiinnosta-valla tavalla. JiipeenettiExpressin teema-numero ilmestyy 12.2. Juttuaiheita mm.

• Olenko ok? Poikien kysymyksiin vastaa Antti Lahtinen Väestöliitosta• Robin ja 12 pressiklubilaisten ky-symystä!• Tervetuloa kylään! Kari Kuula ker-too UT:n vieraanvaraisuudesta• Yllätä ja valloita hyvällä käytöksel-lä! Kaarina Suonperä opastaa• Olet tervetullut! Tapoja Nepalista, Senegalista ja Hongkongista

• Ainutkertainen Maailman tavat -pe-li pelilautoineen, sääntöineen ja pe-limerkkeineen leikattavissa lehdestä. Pelin laati Idea & pojat Veka Helin.• Lisäksi Netiketti-visa, kiusaamis-asiaa ja Kaaos-peli ym. ym.

Tilaa mainio työväline jo hiihtolomille - tai kevään ja kesän leireille ja muihin vuoden 2014 tapahtumiin! 52 sivua. Kätevä B5-koko.Hinta á 1,90–5 e/kpl tilausmäärästä riippuen. Tilaukset: puoti.ptk.fi tai [email protected] tai 0400 630 430 tai kouluttajilta.

Uutuuksia

SalaisuuslaatikkoToiminnallisia hartauksia kirkkovuoteenAulikki Mäkinen ja Eero Jokela

Salaisuuslaatikko on elämyksellinen menetelmä hartaushetkiin. Har-taushetken alussa avataan salai-suuslaatikko, josta paljastuu päivän symboli. Symboli voi olla vaikka kivi, uimapuku, kello tai köysi. Teemaa käsitellään niin elein, liikkein, lauluin kuin keskustellen.

Hartaudet sopivat erityisen hyvin kouluikäisille, mutta ne toimivat kai-kenikäisten kanssa.

110 sivua. Hinta 20,50 e. PTK:n jäsenalennus 15 %.

Riippumaton JumalaKati Jansa (toim.)

Riippumaton Jumala on hartauskir-ja, joka on tarkoitettu varhaisnuo-risotyöhön luettavaksi kerhossa, koulussa, pöydän ääressä tai riip-pumatossa – aivan kuten haluat. Siitä löydät jutun vuoden jokaiselle viikolle, ja vähän enemmänkin.

156 sivua. Hinta 28 e. PTK:n jäsenalennus 15 %.

SALAISUUSLAATIKKO

Aulikki Mäkinen . Eero Jokela

Toiminnallisia hartauksia kirkkovuoteen

Oonks mä ok? -lehti – tilaa työvälineeksi

Lapset ensin ja nauti mitä teet!

32 JIIPEENETTIEXPRESS 2014 JIIPEENETTIEXPRESS 2014

33

XXXXXXXXXXXXXXX

XXXXXXXXXXXXXX

XXXXXXXXXXXXXX

XXXXXXXXX

Tervetuloa kylään

Kutsun kaverin meille kylään. Laitan voileivät

valmiiksi ja otan lautapelin esiin. Ehkä siivoan

huoneenikin. Sillä tavalla näytän kaverilleni, että

minusta on tosi mukavaa, kun hän tulee käymään.

Osoitan siis vieraanvaraisuutta. Se

onkin vanha kristillinen hyve. Jo

ensimmäiset kristityt pitivät hyvin

tärkeänä sitä, että käytiin toisten luona ky-

lässä. Tuohon aikaan ei nimittäin ollut kirkko-

ja, vaan kokoonnuttiin ihmisten kodeissa.

Niinpä jonkun piti kutsua koko seurakunta

kotiinsa, jossa sitten pidettiin nyyttikestit

ja opetettiin kristinuskoa. Jos paikkakun-

nalta ei löytynyt vieraanvaraista kristittyä,

seurakunta ei voinut kokoontua.

ENKELEITÄ OVELLA

Jotkut kristityt kulkivat paikkakunnalta

toiselle vieden kristinuskoa uusille seu-

duille. Matkustaminen oli kallista ja vaival-

loista eikä yöpaikan löytäminen ollut aina

helppoa. Siksi kristityt arvostivat vieraanvarai-

suutta. He majoittivat koteihinsa matkus-

tavia kristittyjä ja etenkin lähetystyönte-

kijöitä. Eräässä Uuden testamentin kohdassa

kehotetaan näin: ”Älkää unohtako osoit-

taa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat

yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi

enkeleitä”. Enkelitkin siis liikkuvat joskus

ihmishahmossa meidän maailmassamme!

VANKILASTA KYLÄÄN

Kerran apostoli Paavali ruoskittiin ja van-

gittiin. Yöllä tapahtui kummia. Äkkiä tuli

raju maanjäristys, joka avasi vankilan ovet

ja katkoi Paavalin kahleet.

Silloin vanginvartija tajusi, että Paava-

li ei ollutkaan pahantekijä, vaan Jumalan

asialla. Niin vartija kutsui Paavalin omaan

kotiinsa, antoi tälle ruokaa ja puhdisti tä-

män haavat. Paavali puolestaan kastoi var-

tijan ja tämän perheen kristityiksi.

Näin Paavali toi suuren ilon vartijan

perheeseen. Ehkä he ajattelivat jälkeen-

päin, että Paavali oli eräänlainen enkeli,

Jumalan sanansaattaja, jolle he avasivat

kotinsa ovet.

JEESUS TULEE MEILLE

Myös Jeesus itse sai nauttia vieraanvarai-

suudesta. Kun hän kulki ympäri Israelin

maata, hän kävi monien ihmisten luona

kylässä. Jeesuksella oli mukanaan hienoja tuli-

aisia. Hän nimittäin paransi monia heidän

kodeissaan. Hän opetti ihmisille Jumalan

hyvyydestä. Toisia hän auttoi kääntymään

parempaan elämään.

Tämän tietäminen on erityisen hienoa,

koska Jeesus opetti myös näin: ”Missä kak-

si tai kolme on koolla minun nimessäni,

siellä minä olen heidän keskellään”. Tämä

toki tarkoittaa jumalanpalvelusta, sinne-

hän tullaan yhteen Jeesuksen nimessä.

Mutta koskee tämä tavallista kotiakin.

Kun kaksi ihmistä tapaa toisensa kodissa,

sielläkin Jeesus on heidän kanssaan. Sik-

si kyläilyreissusta voi tulla aivan erityinen

ilo, niin suuri, että se tuntuu suorastaan

siunaukselta.•

Teksti Kari Kuula

Kuvat iClipart

6 JIIPEENETTIEXPRESS 2014 JIIPEENETTIEXPRESS 2014

7

KU OON IHASTUNUT, MITEN PÄÄ-SEN TÄSTÄ OLOSTA EROON? KAIKKI ÄRSYTTÄÄ! OIKEESTAAN TUNTUU, ETTEI KUKAAN VÄLITÄ MUSTA.

Tunteita on kaikilla. Toisten tunteiden kanssa on helpompi tulla toimeen kuin toisten. Tunteita joiden kanssa pärjää hel-pommin ovat muiden muassa ilo, tyytyväi-syys ja onnistumisen tunne. Hankalammin kestettäviä tunteita ovat viha, ahdistus, häpeä ja pettymys. Kaikki tunteet mene-vät lopulta ohitse. Vaikean tunteen aikana kannattaa tehdä asioita, jotka

helpottavat omaa oloa ja joista ei ole kenellekään haittaa. Kun ottaa pää-hän, ärsyttää tai rai-vostuttaa, kannattaa poistua paikalta, jos

mahdollista. Tunteita voi purkaa toiminnalla,

hakkaamalla nyrkkeily-säkkiä, juoksemalla tai pun-nertamalla. Tekeminen helpottaa oloa, ja tunne laskee. Hankalien tunteiden kanssa pärjäämistä voi harjoitella. Keinoja niiden sietämiseen voi oppia. Puhuminen omis-ta tunteista auttaa. Tunteista puhuminen tarkoittaa myös pahasta olosta puhumis-ta. Jos omat tunteet ovat hankalia kestää ja ne ahdistavat, asiasta kannattaa kertoa aikuiselle.

MITÄ MURROSIÄSSÄ TAPAHTUU? MUL EI OO KARVOI JA MUILLA MUN LUOKKALAISILLA KASVAA JO. PITÄÄKÖ MUN NYT TEHDÄ JOTAKIN? ONKO MUN PAINO JA PITUUS NORMAALEITA?

Murrosiässä kehossa tapahtuu muutoksia. Se milloin murrosikä alkaa, on yksilöllistä. Keskimäärin mur-rosikä alkaa noin

10–14-vuotiaana. Po-jilla se tapahtuu noin

vuotta myöhemmin kuin tytöillä. Murrosiän kehitys kulkee samoja ratoja kuin omilla vanhem-milla aikoinaan.

Murrosikä on yksi vaihe kasvamisessa lapsesta aikuiseksi. Sukupuolielimet kehit-tyvät, karvoitusta tulee, ääni madaltuu ja pituus, lihakset ja voimat kasvavat. Mur-rosiässä huomaa, että tekee ja ajattelee eri asioita kuin ennen. Esimerkiksi seksi al-kaa kiinnostaa uudella tavalla. Oma seksu-aalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen voivat askarruttaa. Homoseksuaalisuus sekä se miten siihen itse suhtautuu saat-taa mietityttää.

Pojat pohtivat Poikien Puhelimessa:

OlenkoOK?

Teksti: Antti Lahtinen/ Väestöliiton Poikien Puhelin

Kuvat: iClipart

OLENKO NORMAALI

KUN TUNTUU TÄLTÄ?

MURROSIKÄ

MIETITYTTÄÄ


Uusi draamaa hyödyntävä menetelmä Raamatun

tekstien käsittelyyn! Draamatussa lähestytään

toiminnallisesti oman elämän kysymyksiä

Raamatun tapahtumien ja henkilökuvien kautta.

Menetelmän avulla voi rakentaa niin kokonaisen leirin

kuin oppitunnin tai hartaushetken.

Nuorisotyön ALKEET JA JATKO

Kirjapaja ja Nuorten Keskus

Arto Köykkä

Nuorempikatekismus

Arto Köykkä

Uutta virtaa nuorisotyöhön

Arto Köykkä

Nuorisotyön

alkeet ja jatko

Ollaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa oikealla

asenteella. Otetaan mukaan kunnioitusta, läsnäoloa ja

pitkäjänteisyyttä. Tällä reseptillä lähtee Arto Köykkä

toimivan nuorisotyön jäljille. Hänen käytännönläheinen

puheenvuoronsa haastaa pohtimaan, mihin kirkon

nuorisotyössä pitäisi keskittyä.

Kirja jokaiselle, joka tekee kirkon työtä nuorten kanssa.

Seurakuntahinta 31,50

ISBN 978-952-288-038-331,50

Arto Köykkä

Nuorempi

katekismus


ISBN 978-952-288-037-67,65

Martti Lutherin Vähä katekismus nuoreni!

Arto Köykkä käy kysymys-vastaus-

rakenteella läpi koko uskonopin. Esimerkit

ovat elävästä elämästä ja kieli railakasta,

mutta sisältö aitoa ja syvää.

Draamattu


ISBN 978-952-288-070-3

SALAISUUSLAATIKKO

Aulikki Mäkinen . Eero Jokela

Toiminnallisia hartauksia kirkkovuoteen

Elämyksellinen ja osallistava menetelmä

hartaushetkiin! Salaisuuslaatikosta löydetään

yhdessä symboli, joka johdattaa päivä teemaan.

Aulikki Mäkinen

– Eero Jokela


ISBN 978-952-288-078-9

18,45

20,70

Salaisuus- laatikko

Toiminnallisia

hartauksia

kirkkovuoteen

Tilaukset: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, puhelin (09) 6877 4530, [email protected]

lastenkeskus.fi • kirjapaja.fi

vill i - nuorikirkko.fi · teen eri ryhmiä. seurakunnan kannat-taa myös miettiä, miten mennä...

Documents