ko r j ausko r t i s t o

M U S E O V I R A S T O

VERHOTUT SEINÄTBeklädda väggar

TAPETTINÄYTTELYTapetutställning

PAPERISELLA joka kodin tapetilla on vuosisatojen histo-ria takanaan. Alkuaan tapetti tarkoitti kudonnaista, jotakäytettiin pöydän tai vuoteen verhona. Myös ensimmäisiäseinävaatteita nimitettiin tapeteiksi ja sitä kautta nimityssiirtyi pellavatapetteihin ja lopulta paperitapettien yleis-nimeksi. Sanonta "olla tapetilla" juontaa juurensa vuosi-satojen takaa, ajasta, jolloin tärkeä asia tai asiakirja esi-teltiin tapetilla verhotulla pöydällä tai muulla alustalla.

Aina 1700-luvun lopulle saakka tapetti, tuolloin pella-valle maalattu, koristi vain säätyläiskotien seiniä. Paperinvalmistuksen ja kuviointitapojen kehitys loi mahdollisuu-den tapettien teolliselle tuotannolle ja sitä kautta tapetistatuli 1900-luvun alkupuolella kaikkien yhteiskuntaluokki-en omaisuutta. Tyylimuutokset arkkitehtuurissa ja kiinte-ässä sisustuksessa heijastuivat herkästi tapettien kuoseis-sa ja malleissa. Tapetit ovat olleet kotien sisustuksen no-peimmin vaihtuva elementti ja siksi myös herkimmin ka-toava osa rakennusten historiaa ja kulttuuriperintöä. Säi-lyneitä vanhoja tapetteja onkin käsiteltävä kuin arvokkai-ta museoesineitä.

Näyttelykokonaisuuden muodostavat tapetit 1600-lu-vulta 1960-luvulle saakka. Vanhimmat esimerkit on koot-tu Museoviraston kartanomuseoiden sisustuksista. Suurinosa malleista on painotapettien "kulta-ajalta", 1800-luvuntoiselta puoliskolta 1920-luvulle. Museoviraston kokoelmiinkerätyistä ja hankituista, eri tyylikausia kuvastavista ta-pettinäytteistä ja valokuvista kootun näyttelyn tarkoituk-sena on tuoda esille tapetteihin liittyvää kulttuurihistoriaaja avata näkymiä muotien ja makumieltymysten tapetoi-tuun maailmaan.

Tapetti on taas muotia. Sisustuslehdet ja alan liikkeettarjoavat uusia mielikuvia sisustamisesta kokonaistaide-teoksena.

KK 20 – 2. KORJATTU PAINOS 1.4.2001

PAPPERSTAPETEN som finns i varje hem har en flera hundraår lång historia. Ursprungligen betydde tapet en textil, somlades på bord eller användes som sängförhänge. Även de för-sta väggbonaderna kallades tapeter och därifrån övergick be-nämningen till linnetapeter för att slutligen bli den allmännabeteckningen för allt väggpapper.

Uttrycket ”vara på tapeten” uppstod för flera hundra år se-dan, då något viktigt ärende eller dokument presenterades påett bord eller annat underlag täckt med en textil.

Ända fram till slutet av 1700-talet prydde tapeter, som dåvar målade på linne, nästan enbart väggar i högreståndshem. Ioch med den utveckling som underlättade framställning av pap-per och metoder för dekorering skapades förutsättningar förindustriell produktion, vilket ledde till att tapeter i början av1900-talet blev tillgängliga för alla samhällsklasser. Stilföränd-ringar inom arkitektur och fast inredning återspeglades käns-ligt i tapetmönster. Tapeter hör till de element som snabbastbytts ut i heminredning och är därför även den del som lättastutplånas ur byggnadernas historia och kulturarv. Man börbetrakta med bevarade gamla tapeter som med dyrbara muse-iföremål.

Utställningen omfattar tapeter från 1600-talet ända framtill 1960-talet. De äldsta exemplen har tagits från inredningar iMuseiverkets herrgårdsmuseer. Största delen av modellerna ärfrån de tryckta tapeternas ”guldålder”, från senare hälften av1800-talet fram till 1920-talet. Avsikten med denna utställningav tapetprover som samlats in och införlivats med Museiver-kets samlingar, är att belysa de olika stilperioder de represen-terar och ta fram den kulturhistoria som är förknippad medtapeter samt öppna vyer till den tapetserade världens modeoch smak.

Tapeter är åter på modet. Inredningstidskrifter och butikeri branschen erbjuder nya ideer för inredning som helhetskonst-verk.

f6 sisäpinnattapetit

näyttelyluettelo

KK20 SIVU 2

I Kankailla puetut salitLinnojen ja kartanoiden arvokkaimpia huoneita kaunistamaan hankittiin keskiajalla ja vielä 1500-luvulla kuvaku-

doksia eli gobeliineja. Kalliiden gobeliinien sijaan alettiin seinäpintoja kuvioida maalauksilla, joihin usein liittyi myöskattopalkkien rikas koristelu. Seinämaalausten ohella käytettiin niin kivi- kuin puurakennuksissa rintapaneelin ylä-puolisen seinäpinnan peittäviä värikkäitä kultanahkatapetteja tai voimakaskuvioisia verkanukkatapetteja.

Kuva 1. Louhisaaren kartano on paras Suomessa oleva esimerkki suurvaltakauden ylhäisaatelin elinympäristöistä. Suurenmakuukamarin seinissä on Suomessa harvinaiset myöhäisbarokin aikaiset verkanukkatapetit. Valokuva Matti Huuhka.

Kuva 2. Vanhan testamentin tapahtumia kuvaava, Antwerpenissä kudottu ns. Hiskias-gobeliini oli yksi Erik XIV vuonna1560 hankkimasta kahdeksasta gobeliinista, joilla Turun linnan kuninkaan sali oli Juhana herttuan aikana verhoiltu. Kaksigobeliineista on säilynyt Tukholmassa Kungliga Husgerådskammaren kokoelmissa. Valokuva Kungl. Husgerådskammaren.

Kuva 3. Hollantilaista alkuperää oleva, 1600-luvun puolivälissä valmistettu kultanahkatapetti on ollut Piikkiön Pukkilankartanon ruokasalin kallisarvoinen sisustuselementti. Amoriinit, linnut, kukka- ja hedelmäköynnökset nousevat hopeista poh-jasta. Tapetin fragmentti kuuluu Suomen kansallismuseon kokoelmiin. Valokuva Matti Huuhka

Kuva 4. Louhisaaren ison herrainkamarin seinät ovat alun perin olleet barokkikaudelle tyypillisesti peitetty kultanahkatape-tilla, jota rintapaneelin, kattolistan ja kattopalkkien maalaukset ovat täydentäneet. Kattopalkit on koristeltu runsailla barokkiai-heilla ja eloisasti maalatuilla eläinkuvioilla. Valokuva Timo Syrjänen.

Kuva 5. Jakkarilan kartanon salin pellavatapetit ovat peräisin 1760-luvulta. Tummasävyiset tapetit jäljittelevät edellistenvuosisatojen kudottuja kuvakertomuksia, mutta maalausten aiheet on saatu rokokoon suosimasta pastoraalimaalauksesta. Tape-tit on vuonna 1909 siirretty kansallismuseon ns. Jakkarilan salin sisustukseksi. Valokuva P.-O. Welin.

Julkaisussa esiintyvien kohteiden kuvanumerot on esitetty lihavoituina.

I Salar klädda med tygUnder medeltiden och ännu in på 1500-

talet införskaffades bildvävar, gobelängerför att försköna de finaste salarna i slottoch herrgårdar. I stället för de dyrbaragobelängerna började man pryda vägg-ytorna med målningar, och även takbjäl-karna fick en rik dekor. Såväl i sten- somträhus användes jämte väggmålningarfärgstarka gyllenlädertapeter eller storm-önstrade stofftapeter på väggytan ovanförbröstpanelen.

Bild 1. Villnäs slott är det bäst bevaradeexemplet på högadelns livsmiljö i stormakt-tidens Finland. Väggarna i stora sovkamma-ren har, hos oss sällan förekommande, stoff-tapeter från senbarocken. Foto Matti Huuh-

ka.Bild 2. Den s.k. Hiskias-gobelängen vävd

i Antwerpen, med motiv ur Gamla testamen-tet, är en av de åtta gobelänger som Erik XIVförvärvade 1560 och som under hertig Johanstid prydde kungssalen på Åbo slott. Två go-belänger har bevarats i Kungliga Husgeråd-skammarens samlingar i Stockholm. FotoKungliga Husgerådskammaren

Bild 3. Gyllenlädertapeter av holländsktursprung från medlet av 1600-talet har varitett dyrbart inredningselement i matsalen påBuckila herrgård i Pikis. Amoriner, fåglar,blom- och fruktgirlander stiger ur en silvrigbakgrund. Tapetfragmentet hör till Finlandsnationalmuseums samlingar. Foto MattiHuuhka.

Bild 4. Väggarna i stora herrkammaren

på Villnäs var urprungligen på ett för barock-en typiskt sätt klädda med gyllenlädertapeter,och helheten kompletterades med målningarpå bröstpanelen, taklisten och takbjälkarna.Takbjälkarna var dekorerade med ymniga ba-rockmotiv och livfullt målade djurfigurer.Foto Timo Syrjänen

Bild 5. Jackarby gårds linnetapeter är från1760-talet. Tapeterna i mörka nyanser efter-liknar vävda bildberättelser från tidigare se-kler, men målningarna har lånat motiv frånrokokoperiodens populära pastoralmålning-ar. Tapeterna flyttades 1909 till den s.k. Jack-arbysalen i nationalmuseet. Foto P.-O. We-lin.

De objekt som presenterats i publikatio-nen är markerade med fet stil.

KK20 SIVU 3

II Pellavatapettien aika1700-luvulla seinäpintojen yläosiin pingotettiin pellavakankaita tai hirsipinnalle liimattiin paperiarkkeja. Kangas

tai paperi maalattiin vaalealla öljy- tai liimamaalilla ja jaettiin kehystetyiksi panneau-kentiksi. Kehystä kiertämäänmaalattiin usein sirosti taipuvia kasviköynnöksiä ja muodikkaimpiin tapetteihin lainattiin kiinalaisia aiheita. Pompei-jin ja Herculaneumin kaivauksissa esiin tullut antiikin arkkitehtuuri ja maalauskoristelu toivat klassilliset aiheet tapet-teihin 1700-luvun lopulla myös Suomessa. Tapettien katsottiin olevan irtainta omaisuutta ja omistajanvaihdosten yhte-ydessä ne usein joutuivat pois alkuperäisistä huoneistaan.

Kuva 1. Rokokookuvioiset maisematapetit Louhisaaressa. Tapetit on mitä todennäköisimmin hankittu ulkomailta, muttatäydennetty myöhemmin Louhisaaren maisemia esittävillä kuvilla. Valokuva Timo Syrjänen.

Kuva 2. Tyypillinen kustavilainen, kenttiin jaettu pellavainen panneau-maalaus Pukkilan kartanosta. Valokuva Timo Syrjä-nen.

Kuva 3. Joroisten Frugårdin kartanon pellavatapetit on maalattu ruotsalaisten esikuvien mukaan. Valokuva P-O.Welin.Kuva 4. Fagervikin pellavatapetit kiinalaisine hahmoineen ja nauhakiehkuroineen vastasivat rokokookauden makuvaati-

muksia. Valokuva P.-O. Welin.Kuva 5. Mustion salin grisaille-maalausten aiheet on saatu Pompeijin raunioista paljastuneista kuva-aiheista. Valokuva P.-

O. Welin.Kuva 6. Oven yläpuolelle kiinnitettiin usein erillinen maalattu tapettitaulu, jonka suosittuja koristeaiheita olivat hedelmä-

tai kukka-asetelmat tai historialliset kuvaelmat. Fagervikin salongin ovenpäällystaulu on jätetty näkyviin, kun huone on 1800-luvun alkupuolella tapetoitu uudelleen. Valokuva Pentti Pietarila.

Kuva 7. Antiikin löytöjen innoittamana tapetoitiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun ensivuosina kokonaisia huonetilojapompeijinpunaisiksi. Kuva Anjalan kartanosta. Valokuva Rauno Träskelin.

II Linnetapeternas tidPå 1700-talet spändes linnetyg på väg-

garnas övre del eller så limmade man pap-persark på stockytan. Tyget eller pappretmålades med olje- eller limfärg och dela-des upp i inramade pannåer. Kring ramenmålades ofta sirligt böjda växtrankor ochtill de mondenaste tapeterna lånades kine-siska motiv. Arkitektur och målad dekorfrån antiken, som kommit fram vid utgräv-ningarna i Pompeji och Herculaneum, bi-drog under slutet av 1700-talet till klassis-ka motiv på tapeter även i Finland. Tapete-rna sågs som lösöre och i samband medägarbyte togs de ofta ner från sina ur-sprungliga rum.

Bild 1. Rokokotapeter med landskapsmo-tiv på Villnäs. Tapeterna är med största san-nolikhet införskaffade utomlands, men harsenare kompletterats med bilder föreställan-de landskapet kring Villnäs. Foto Timo Syr-jänen.

Bild 2. Typisk gustaviansk pannåmålningpå linneduk indelad i fält från Buckila herr-gård. Foto Timo Syrjänen

Bild 3. Linnetapeterna på Frugård i Jo-rois är målade enligt svenska förebilder. FotoP.-O. Welin.

Bild 4. Linnetapeterna på Fagervik medsina kinesiska figurer och bandslingor mot-svarade rokokons smakriktning. Foto P.-O.Welin.

Bild 5. Grisaille tapeter med klassiskamotiv från Pompeji i stora salen på Svartå

bruksgård. Foto P.-O. Welin.Bild 6. Ovanför dörren fästes ofta en se-

parat målad tapettavla, där frukt- eller blom-stilleben eller historiska tablåer var populäramotiv. Målningen på dörröverstycket i salong-en på Fagervik har lämnats framme, när rum-met i början av 1800-talet tapetserades om.Foto Pentti Pietarila.

Bild 7. Fynd från antiken inspirerade islutet av 1700-talet och början av 1800-talettill hela rum tapetserade i pompejanskt rött.Bild från Anjala herrgård. Foto Rauno Träske-lin.

KK20 SIVU 4

III Materiaalit halpenevatEmpirekaudella 1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä rintapaneeleista ja pellavatapeteista luovuttiin. Seinä-

pinta päällystettiin sen sijaan usein paperiarkeilla ja maalattiin yksiväriseksi. Niiden rinnalla suosittuja olivat shabloo-nan avulla maalatut kauttaaltaan kuvioidut seinät. Valmiit paperitapetit hankittiin tuolloin vielä useimmiten ulkomail-ta. Niiden pohjavärit olivat puhtaita perusvärejä, vihreää, sinistä, keltaista tai roosanpunaista ja kuviot oli usein lainat-tu antiikin kuva-aiheista. Eteisissä, keittiöissä ja taloushuoneissa käytettiin mielellään kivimateriaalia jäljittelevää rois-kemaalausta tai marmorointia.

Kuva 1. Keltainen oli suosittu väri 1800-luvun alun uusklassisismin hengessä sisustetuissa kartanon saleissa. Anjalan kar-tanon sali. Valokuva Rauno Träskelin.

Kuva 2 Oviaukkojen kautta avautuva Anjalan kartanon huonesarja, jossa salin, arkihuoneen tai kabinetin erisävyiset seinätluovat kutsuvan ja harmonisen näkymän. Valokuva Rauno Träskelin.

Kuva 3. Empiren sisustusihanteet antoivat aiheita myös tapettimaalareille. Isoäidin makuuhuoneessa Louhisaaressa on maa-laamalla jäljitelty empirekaudella suosittua verhosommitelmaa. Valokuva Timo Syrjänen.

Kuva 4. Anjalan kartanon keittiön seinien yksivärinen keltainen maalaus on tehty suoraan hirrelle. Valokuva Rauno Träske-lin.

Kuva 5. Tapettipaperille tai suoraan hirrelle tehdyllä roiskemaalauksella jäljiteltiin kivimateriaalia ja sitä käytettiin ennenmuuta keittiöiden ja eteistilojen seinämaalauksina. Pohjan ja pilkkujen värisävy valittiin sen mukaan haluttiinko jäljitellä gra-niittia vai hiekkakiveä.

Kuva 6. Shabloonalla eli luotalla maalattiin yksiväriselle pohjalle muutamaa väriä käyttäen tapettia jäljitteleviä koristekuvi-oita joko suoraan tasoitetulle hirsipinnalle tai siihen liimatulle makulatuuripaperille. Akolan talon toisen kerroksen kulmahuo-ne. Valokuva Paavo Kurkela.

III Materialen blirbilligare

Under empiren, de första decenniernaav 1800-talet, avstod man från bröstpane-ler och linnetapeter. Väggytan limmadesofta med pappersark och målades enfär-gad. Dessutom var det populärt med scha-blonmålade mönstringar som täckte helaväggen. Färdiga papperstapeter inköptesdå oftast utomlands. De hade en bottenfärgi rena grundfärger, grönt, blått, gult ellerrosa och mönstringen var ofta lånad frånantikens bildmotiv. I tamburer, kök ochekonomiutrymmen användes gärna stänk-målning eller marmorering som imiteradestenmaterial.

Bild 1. Gult var en populär färg i de herr-gårdssalonger som i början av 1800-talet in-reddes i nyklassicistisk anda. Salen på Anja-la herrgård. Foto Rauno Träskelin.

Bild 2. Rumsfilen som ses genom dörr-

öppningarna på Anjala herrgård, där salens,vardagsrummets eller kabinettets väggar iolika nyanser skapar en inbjudande och har-monisk vy. Foto Rauno Träskelin.

Bild 3. Empirens inredningsideal gaväven tapetmålarna motiv. I farmors sovrumpå Villnäs har man kopierat en under empi-ren populär draperingskomposition. FotoTimo Syrjänen.

Bild 4. I köket på Anjala herrgård harväggarna målats enfärgat gula direkt på stock-väggen. Foto Rauno Träskelin.

Bild 5. På tapetpapper eller direkt påstockväggen imiterade man stenmaterial medstänkmålning och denna teknik användesframför allt i kök och tamburer. Bottenfärgenoch prickarnas nyanser valdes i enlighet medden effekt man ville uppnå, granit eller sand-sten.

Bild 6. Med schablon målades på enfär-gad botten ett dekormotiv i några färger föratt efterlikna tapeter. Detta målades antingen

på en utjämnad stockyta eller på makulatur-papper som limmats över väggen. Hörnrum-met i andra våningen på Akola gård. FotoPaavo Kurkela.

KK20 SIVU 5

IV Paperitapetin tuloEnsimmäiset paperia käyttävät tapettipajat perustettiin Suomeen 1740-lu-

vulla, jolloin ulkomaisten tapettien tuonti ylellisyysasetuksen nojalla oli vieläkiellettyä. Vanhimpiin paperitapetteihin kopioitiin aiempien kultanahkatapet-tien tai tekstiilikuosien malleja. Arkeista yhteen liimatut tapettivuodat olivatkalliita ja niitä ostivat vain säätyläiset ja kaupunkien porvarit. Paperin val-mistuksen lisääntymisen myötä tapetit halpenivat ja vauraiden talonpoikien jakestikievareiden kamareihin liisteröitiin paperitapetteja. Muotitietoisimmatsisustajat hankkivat tapettinsa suoraan Keski-Euroopasta. Sundmanin tapet-titehdas Helsingissä erikoistui korkealaatuisten ns. ranskalaisten tapettien val-mistamiseen.

Kuva 1. Varhainen, berliininsiniselle pohjalle painettu paperitapetti, joka on to-dennäköisesti porvoolaisen karttuunipainajan tekemä. Näyte on peräisin PorvoonSolitanderin talon piharakennuksesta.

Kuvat 2. Näytteitä 1800-luvun jälkipuoliskolla toimineen Jurjeffin tapettiteh-taan runsaasta mallistosta. Valokuvat Soile Tirilä.

Kuva 3. ”Porvoon lehvä” on kiinnitetty seinään 1770-luvulla, jolloin Porvoossaoli peräti viisi tapettimaalaria. Se on painettu laatalla lumppupaperille ja vihreä värion tehty alunperin kasviväreillä. Kopion vihreä on tehty indigosta ja pietaryrtistäkeittämällä.

Kuva 4. Kärkölän Puistolan kamari on tapetoitu vuonna 1860 kukkakiehkura-aiheisella paperitapetilla. Sen malli on kuitenkin peräisin 1700-luvulla painetustapuuvillakankaasta.

Kuva 5. Vuonna 1838 kiinnitetyssä tapetissa on aiheena elämänpuu, joka onkansainvälisesti hyvin suosittu ja monessa yhteydessä käytetty kuva-aihe. Tapetti onperäisin Tavastin talon päätykamarista Kalajoelta. Ohessa skannatuista kuvista re-konstruoitu huone. Tietokonekuva Marja Haahti.

Kuva 6. Valtaosa talonpoikaistalojen huoneista oli vielä 1800-luvulla hirsipin-taisia tai savella siloteltuja ja maalattuja. Kestikievarien kamareita, joissa arvok-kaimmat matkustajat majoittuivat, verhoiltiin jo varhain paperitapeteilla. Taipalsaa-ren Röytyn kestikievarin kamarissa ollut tapetti on 1840-luvulta. Valokuvassa silk-kipainolla uudelleen painettu tapetti. Valokuva Päivi Eronen.

Kuva 7. Seurasaaressa olevan Florinin huvimajan tapettivuodat muodostavatpastoraalimaiseman, joka kuvastaa 1800-luvun lopun romanttista suuntausta myöstapettiaiheiden valinnassa. Harmaansävyillä painettu Vue d’Ecosse ou la Dame duLac -nimen saanut tapetti on ranskalaista valmistetta.

IV Papperstapetenkommer

De första tapetverkstäderna som an-vände papper som underlag grundades iFinland på 1740-talet, då det med stöd avöverflödsförordningen ännu var förbjudetatt importera utländska tapeter. På de älds-ta papperstapeterna kopierades mönsterfrån tidigare gyllenlädertapeter eller tex-tilmönster. De av ark hoplimmade tapet-våderna var dyra och de köptes endast avståndspersoner och städernas borgare. Ioch med att papperstillverkningen ökadeblev tapeterna billigare och även i de rika-re böndernas och gästgiveriernas kamma-re klistrades papperstapeter. De mest mo-demedvetna inredarna skaffade tapeterdirekt från Centraleuropa. Sundmans ta-petfabrik i Helsingfors specialiserade sigpå tillverkning av högklassiga s.k. franskatapeter.

Bild 1. En tidig på berlinerblått trycktpapperstapet, som sannolikt är gjord av enkartuntryckare i Borgå. Provbiten kommerfrån det solitanderska huset gårdsbyggnad.

Bild 2. Jurjeffs tapetfabrik verkade i slu-tet av 1800-talet och här ses prov från dessrika kollektion. Foto Soile Tirilä.

Bild 3. ”Borgå lövranka” har fästs på väg-gen på 1770-talet, då det i Borgå fanns helafem tapetmålare. Den är tryckt med platta pålumppapper och den gröna färgen har manåstadkommit genom växtfärger.

Bild 4. Kammaren på Puistola gård iKärkölä tapetserades år 1860 med en papper-stapet med blomslingor. Mönstret är docktaget från ett tryckt bomullstyg från 1700-ta-let.

Bild 5. Tapeten, fäst år 1838, har livsträ-det som motiv, ett internationellt mycket fa-voriserat bildmotiv som använts i många sam-manhang. Tapeten kommer från hörnkamma-ren på Tavast gård i Kalajoki. Data rekon-

struktion Marja Haahti.Bild 6. Största delen av rummen i bond-

gårdarna hade ännu på 1800-talet stockväg-gar eller så var de utjämnade med lera ochmålade. Gästgiveriernas kammare, där lång-väga höga gäster inhystes, tapetserades redani ett tidigt skede med papperstapeter. En ta-pet från kammaren på Röyty gästgiveri i Tai-palsaari från 1840-talet. Screentryckning ochfoto Päivi Eronen.

Bild 7. Tapetvåderna i det Florinska lust-huset på Fölisön bildar ett pastoralt landskap,som ger en bild av den romantiska riktning-en i slutet av 1800-talet även gällande val avtapetmotiv. Den gråtonade tapeten med nam-net Vue d’Ecosse ou la Dame du Lac är avfransk tillverkning.

KK20 SIVU 6

V Kiiltoa ja kimallustaPääasiallisesti tapetit valmistettiin

laatalla painamalla käyttäen erilaisialiimamaaleja. Pohjakuvio painettiintoisinaan shabloonalla, hienojakoisem-mat kuvio-osuudet laatoilla. Väritysvoitiin tehdä osittain käsin. Tapetitsaattoivat olla kiiltopohjaisia, samet-tipintaisia, kiiltohilepintaisia, puu- jakivijäljitelmiä tai iiristekniikalla rai-doitettuja ja joskus reliefipintaisia.Keittiö- ja eteistiloihin valmistettiinöljyttyjä paperitapetteja.

Kuva 1a. Iiristapetteja kutsuttiinmyös sateenkaaritapeteiksi tai häivetape-teiksi. Niitä valmistettiin samantapaisil-la koneilla kuin raidallisiakin tapetteja.Metallisen siilon pohjalla oli pensselei-tä, jotka maalasivat siilon liikkuessa rai-toja. Märkä raita pyyhittiin poikittainkulkevilla kostutetuilla pensseleillä peh-meäreunaiseksi. Iiristekniikalla valmis-tettu tapetti Hämeenlinnasta

Kuva 1b. Oulu, Franzenin talo.

Kuva 2. Reliefitapetit. Pariisin maa-ilmannäyttelyssä 1867 esiteltiin uutuute-na reliefitapetit. Ne olivat kauniita ja kal-liita, mutta vaikeasti siirrettäviä, koskaniitä ei voitu rullata. Littoisista löydettyreliefitapetti on 1900-luvun alusta.

Kuva 3. Kiiltohiletapettien kuviot si-sälsivät katinkultaa ja erilaisia metallise-oksia. Näytteet ovat Askolan Prästbackankartanosta, Porvoon Segerstrålen talostaja Helsingin Uudenmaankadun puretus-ta puutalosta.

Kuva 4. Keskiajan lopulta peräisinoleva nukkakuviointitekniikka otettiinkäyttöön myös paperitapettien valmistuk-sessa 1800-luvun puolessa välissä. Ku-vio painettiin paksunnetulla pellavaöljy-vernissalla laatan avulla. Päälle sirotel-tiin värjättyä kangasnukkaa. Vaikutelmaakorostettiin lisäämällä nukattuun pintaanliimavärillä varjostuksia. Samettipintata-petti on Helsingin Uudenmaankadun pu-retusta puutalosta.

Kuva 5. Kiiltotapetteja valmistettaes-sa pohjavärissä käytettiin hienoa kipsiätai maitoon sekoitettua talkkia tai kalk-

kia. Pinnan kuivuttua siihen harjattiinpehmeä silkinkiilto. Kiiltopohjatapetti1860-luvulta on Jean Sibeliuksen synty-mäkodin salista, Hämeenlinnasta.

Kuva 6. Öljytty tapetti. Kun tapetinkaikki halutut kuviot oli painettu, voitiinpinta vielä vernissata. Näin saatiin kau-niimpi ja kestävämpi tapetti. Louhisaa-ren kartanon kolmannen kerroksen isonherrainkamarin ruskeasävyinen, kukka-kuvioinen öljytty tapetti on painettu Riek-sin tehtaassa 1857. Tehdas aloitti viralli-sesti 1858.

Kuva 7. ”Kultanahkatapetteja” tehtä-essä pohjan kullan kiinnityksen käytet-tiin öljyvernissaa, jonka päälle laskettiinkulta- tai hopealehteä, siroteltiin prons-sia, jauhettua tinaa tai hienoksijauhettualehtikultaa. Lakkaamalla saatiin pintaanemalimainen vaikutelma. Kultanahkata-petteja on valmistettu myös paperisinakopioina. Näytteenä raahelaisen kirjas-tohuoneen tapetti 1910-luvulta, paperi-nen kultanahkatapetti valtioneuvostonlinnasta ja nahkalle painettu tapettifrag-mentti mahdollisesti Olavinlinnasta.

V Glans och glitterTapeterna tillverkades huvudsakligen

genom tryckning med tryckstock varvidolika limfärger användes. Bottenmönstrettrycktes ibland med schablon och de fina-re mönsterdelarna med tryckstock. Färg-läggningen kunde delvis göras för hand. Ta-peterna kunde ha en glänsande bakgrundeller sammetsyta, de kunde ha en yta avkristallglitter, imitera trä och sten, vararandade med iristeknik och stundom ha enreliefyta. För kök och tamburer tillverka-de oljade papperstapeter.

Bild 1a. Iristapeter kallades även regn-bågstapeter. De tillverkades med liknande ma-skiner som randiga tapeter. I botten av en me-tallsilo fanns penslar som målade ränder dåsilon var i rörelse. Den våta randen beströksmed tvärgående fuktade penslar så den fickuppmjukade kanter. Tapet med iristeknik frånTavastehus.

Bild 1b. Uleåborg, Franzenska huset.Bild 2. Relieftapet. På världsutställning-

en i Paris 1867 presenterades relieftapetersom en nyhet. De var vackra och dyra, mensvåra att transportera då de ej kunde rullas.En i Littois funnen relieftapet från början av1900-talet.

Bild 3. Strötapeternas figurer innehöllkattguld och olika metallegeringar. Proven ärfrån Prästbacka herrgård i Askola, från Se-gerstråles hus i Borgå och från ett rivet trä-hus vid Nylandsgatan i Helsingfors.

Bild 4. Den medeltida stoffmönstertek-niken togs i medlet av 1800-talet i bruk även

vid framställning av papperstapeter. Mönst-ret trycktes med hjälp av en platta med linol-jefernissa som gjorts tjockare. Över trycketströddes färgat textilstoff. Tapeten med sam-metsyta är från ett rivet trähus vid Nylands-gatan i Helsingfors.

Bild 5. Vid tillverkningen av glansiga ta-peter användes i bottenfärgen fint gips eller imjölk utblandad talk eller kalk. Då ytan tor-kat borstades den så att den fick en mjuk sil-verglans. Glanstapeten från 1860-talet är frånsalen i Jean Sibelius födelsehem i Tavaste-hus.

Bild 6. Oljebestruken tapet. När alla deönskade mönstren var tryckta på tapeten, kun-de ytan ännu bestrykas med fernissa. På såsätt fick man en vackrare och hållbarare ta-pet. Bruntonad, oljad tapet med blommöns-ter från stora herrummet i tredje våningen påVillnäs. Rieks tapetfabrik 1857 (fabriken bör-jade sin verksamhet officiellt 1858).

Bild 7. För att fästa guldet i bakgrundenanvändes vid framställningen av ”gyllenlä-dertapeter” oljefernissa och över denna ladesguld eller silverblad, ströddes brons, maldtenn eller finmalet bladguld. Genom att lackaytan blev den emaljaktig. Gyllenlädertapeterhar även framställts som papperskopior. Provpå en tapet från ett bibliotek i Brahestad från1910-talet, en gyllenlädertapet i papper frånsenatshuset och ett tapetfragment av en påläder tryckt tapet möjligen från Olofsborg.

KK20 SIVU 7

VI ReunanauhatYksivärisiä seinäpintoja koristettiin 1700-luvun lopusta lähtien paperisella reunanauhalla. Se jäljitteli vanhaa tra-

ditiota juhlistaa huone katonrajaa kiertävillä, kevyesti laskostetuilla kankailla. Väriin ja aiheeseen sovitetulla koris-teellisella, usein tekstiiliä jäljittelevällä kaistaleella rajattiin tapettikuvio välittömästi kattolistan alapuolelta. Reuna-nauhojen leveys vaihteli eri sisustusmuotien mukaan kaitaliinan levyisestä kapeaksi nauhaksi. 1800-luvun lopun viimevuosista alkaen huoneen korkeusvaikutelmaa madallettiin sijoittamalla reunanauha puolisen metriä kattolistan ala-puolelle, jolloin seinän yläosa maalattiin katon värillä.

Kuva 1. Kangaslaskoksin, helminauhoin ja oliivinoksin koristeltu, empirekaudelle tyypillinen reunanauha Åminnen karta-non salongissa on valmistettu tunnetun, 1800-luvun alussa Tukholmassa toimineen tunnetun tapettimaalarin C. F. Torsseliuksenmallin mukaan.

Kuva 2. Pitsipohjalla kulkeva tumma lehväköynnös on koristeltu lepän urvuilla. Yksiväriseen tapettiin liittynyt reunanauha1860-luvulta on Louhisaaren kartanosta. Samanlainen nauha on löytynyt myös naapurikartanon, Lempisaaren ns. barokkihuo-neesta. Valokuva Pentti Pietarila.

Kuva 3. Nukattu reunanauha on liitetty harmaaseen kiiltopohjatapettiin, jossa alkuaan olleet karmiininpunaiset raidat ovathaalistuneet pois. Esimerkki on Linnunlaulun huvilasta Töölönlahdelta.

Kuva 4. Uusklassillisen kartanon saliin on 1860-luvulla hankittu uudet, todennäköisesti tuontitavaraa olevat tapetit, joidenvähintään kymmenellä värillä painettu reunanauha toistaa tapetin kuvioaiheita. Viurilan kartano. Valokuva Pentti Pietarila.

Kuva 5. Reunanauhoja saatettiin käyttää myös tapettipinnan kehystykseen. Siro reunanauha jakaa Katisten kartanon salin1800-luvun puolessa välissä kiinnitetyt tapetit seinänkorkuisiksi kentiksi. Valokuva Pentti Pietarila.

Kuva 6. Meilahdessa, nykyisen Mäntyniemen tontilla olleen Villa Nybackan taidokas ja herkkä lintuaiheinen nauha onpainettu 1900-luvun ensimmäisinä vuosina.

Kuva 7. 1900-luvun alussa suosittuja olivat erilaiset lehti- ja kasviaiheet, joita tyyliteltiin niin reunanauhoihin kuin tapettei-hin. Reunanauhan akantuslehti on yhdistetty oliivinlehvillä kuvioituun tapettiin.

Kuva 8. Sireenin oksa on kiertänyt vaaleanroosan väristä makuuhuonetta 1910-luvulla Villa Elfvikissä Espoossa.Kuva 9. 1930–1940-luvuilla siirryttiin yksinkertaisiin kapeisiin reunanauhoihin.

VI Kanter och bårderEnfärgade väggytor dekorerades från

slutet av 1700-tale med kantbårder i pap-per. De imiterade den gamla traditionen attförsköna rum med tyg som lätt draperatapplicerades på väggarna uppe vid taket.Med en till färg- och motiv anpassad, de-korativ remsa, ofta en textilimitation, av-gränsades tapetmönstret strax under tak-listen. Bårderna var av varierande breddberoende på inredningstrenden, från bred-den av en bordslöpare till smala band. Föratt ge höga rum ett lägre intryck börjademan från 1800-talets sista år placera bår-den en halv meter nedanför taklisten var-vid väggens övre del målades i takets färg.

Bild 1. Bården dekorerad med drapering-ar, pärlband och olivkvistar, en för empirentypisk bård av svensk nytillverkning efterhovmålaren C. F. Torsselius mönster. Bårdenär från salongen på Åminne herrgård.

Bild 2. En över spetsmönstrad bottenslingrande mörk lövgirland är dekorerad medalhängen. Kantbården från 1860-talet somhört till en enfärgad tapet är från Villnäs slott.En likadan bård har man även funnit på denintilliggande herrgården, i det s.k. barockrum-met på Lemsjöholm.

Bild 3. Ruggad kantbård som kombine-rats med en grå glansig tapet där de ursprung-liga karminröda ränderna blacknat. Detta provär från en av trävillorna vid Tölöviken.

Bild 4. Till en herrgård i nyklassisk stilhar man på 1860-talet skaffat nya, troligenimporterade tapeter, vars bård, som är tryckti åtminstone tio färger, tar upp tapetens bild-motiv. Viurila herrgård. Foto Pentti Pietarila.

Bild 5. Bårder kunde även användas sominramning av tapetytan. I salen på Katinenherrgård delas, de i medlet av 1800-talet upp-satta tapeterna, in i vägghöga fält med en sir-lig kantbård. Foto Pentti Pietarila.

Bild 6. En skickligt och känsligt gjord

bård med fågelmotiv som tryckts under 1900-talets första år kommer från Villa Nybacka,som låg på det som nu är Talluddens tomt iMejlans.

Bild 7. I början av 1900-talet var olikablad- och växtmotiv populära och stilisera-des såväl på kantbårder som tapeter. Kant-bårdens akantusblad har kombinerats med entapet mönstrad med olivkvistar.

Bild 8. I Villa Elfvik i Esbo har ett sov-rum i rosa på 1910-talet inramats av syren-kvistar.

Bild 9. På 1930–1940-talen övergick mantill enkla och smala bårder.

KK20 SIVU 8

VII Laatalla painaminenLaattapainamisessa oli monta vaihetta. Kuvio siirrettiin puiselle painolaa-

talle ja kaiverrettiin kohokuvioiksi käsin. Väri levitettiin laatalle ja painettiinkohdistusmerkkien avulla paperivuodalle. Jokainen väri vaati oman laattan-sa. 1890-luvun tapetista painetaan uutta tapettia perinteisellä käsipainoteknii-kalla. Vain painolaatan kuvion pintamateriaali on vaihtunut nykyaikaiseksi.

Kuva 1. Piirtäminen: Tapetin kuviot piirretään kalvoille, joista teetetään valotus-menetelmällä muoviset painolaatan pinnat kutakin käytettävää väriä varten.

Kuva 2. Liiman keittäminen: Tapettimaalin valmistukseen käytettävää liimaakeitetään tarvittava määrä kerrallaan. Seuraavana päivänä liimaan lisätään halutunvärin pigmentit.

Kuva 3. Värin levitys telalta laatalle: Tapettipaperille levitetään pohjaväri, jonkakuivuttua painaminen voi alkaa. Maali otetaan värityynyn läpi telalle, jolla se levite-tään tasaisesti laatalle.

Kuva 4. Painaminen: Kuvio painetaan välittömästi tapetille. Kohdistusmerkkienavulla laatta saadaan tarkalleen oikeaan paikkaan.

Kuva 5. Ripustaminen: Jokaisen värinlevityksen jälkeen tapetti ripustetaan kui-vumaan ja kuivattu tapetti rullataan uudelleen suoristumaan. Tässä mallissa on poh-javärin lisäksi kaksi väriä, joten ripustuskertoja tulee kolme.

Kuva 6. Tapetointi: Liimamaalipohjaisten tapettien kiinnityksessä voidaan käyt-tää selluloosaliistereitä. Muovivahvisteisia liimoja ei tarvita.

Kuva 7. Uudelleen painettu tapetti valmiina Anderssonin kodin salongissa AmosAndersonin Taidemuseossa. Helsinkiläiseen Linnunlaulun huvilaan on palautettusamanlainen tapetti.

Kuva 8. Kirjasta Uppfinningarnas bok 1873–1875.

VII planssin valokuvat Soile Tirilä.

VII Handtryckta tapeterTryck med plattor gjordes i många ske-

den. Mönstret överfördes på en tryckstocki trä där reliefen skars ut för hand. Färgenbreddes ut på plattan och trycktes medhjälp av markerade punkter på pappers-våden. Varje färg kräver sin egen tryck-stock. Av 1890-talets tapeter görs nytrycki traditionell handtryckningsteknik. Det ärendast tryckstockens ytmaterial som byttsut mot ett modernt material.

Bild 1. Teckning: Tapetmönstret ritas påfilm, från vilken det med exponeringstekniköverförs på tryckplattor, en för varje färg.

Bild 2. Limkokning: Av det lim som an-vänds vid tillverkning av tapetfärg kokas ensats i taget. Följande dag tillsätter man i lim-met den önskade färgens pigment.

Bild 3. Överföring av färg från rulle tillplatta: Bottenfärgen breds ut över tapetpapp-ret och när denna torkat kan tryckningen bör-ja. Färgen tas genom en färgdyna på rullen,med vilken man breder ut den jämt på plat-tan.

Bild 4. Tryckning: Mönstret trycks ome-delbart på tapeten. Med hjälp av markerings-punkter kan plattan placeras på exakt rättplats.

Bild 5. Upphängning: Efter varje omgångfärg hängs tapeten upp att torka och den tor-kade tapeten rullas på nytt för att rätas ut. Idetta mönster finns två färger utöver botten-färgen, den hängs alltså upp tre gånger.

Bild 6. Tapetsering: Vid fastsättning avlimfärgsbaserade tapeter kan man användacellulosaklister. Plastförstärkta lim behövs ej.

Bild 7. Den nytryckta tapeten uppsatt isalongen i hemmet i Amos Andersons Konst-museum och i en trävilla vid Tölöviken.

Bild 8. Från Uppfinningarnas bok 1873–1875.

Foto Soile Tirilä (VII).

KK20 SIVU 9

VIII Teolliset tapetitRullapaperin valmistus alkoi Suomessa 1840-luvulla ja se mahdollisti tape-

tin valmistuksen pyörivällä telalla. J.C. Frenckell sai vuonna 1852 luvan val-mistaa ulkomailla kehitetyllä koneella ”tapetteja ja boordeja sekä väritettyjäja marmoroituja papereita” viiden vuoden erioikeudella. Helsinkiläisessä Tilg-mannin kirjapainossa keksittiin oma painokone, joka patentoitiin vuonna 1875.Tapettien teollinen valmistus pääsi vauhtiin, kun puuhiokepaperin tuotantokäynnistyi 1870-luvulla. Vasta sen jälkeen tapetin valmistuksessa tapahtuimäärän valtava kasvu ja hintojen lasku – tapetti löysi tiensä kaikkiin kansan-kerroksiin.

Kuva 1. Pihlgren-Ritolan Toijalan tehtaan painosali tapettikoneineen 1930-lu-vulta. Valokuva Pihlgren-Ritolan arkistosta.

Kuva 2. Läpivärjättyjen 1800-luvun lopulla markkinoille tulleiden hiokepape-reiden värikirjoa.

Kuva 3. Tehtaan leima lyötiin tapettivuodan nurjalle puolelle. Leima on oivalli-nen ajoitusväline. Helsinkiläisen Jurjeffin (1865–1874) ja Rieksin (1858–1885),viipurilaisen Nyholmin (per. 1874), kristiinankaupunkilaisen tapettipainajan CarlGustaf Crantzin (per. 1790-luku) ja Sanduddin tehtaan leima 1900-luvun alusta sekähallileima Helsingistä, Iin Akolassa olevan tapetin tullileima vuodelta 1852. Arse-nikkivapaat tapetit merkittiin omalla leimallaan.

Kuva 4. Sanduddin tehdas perustettiin vuonna 1885 Hietaniemeen. Tehdaskort-teli vanhan kivipiirroksen mukaan. Helsingin kaupungin museo.

Kuva 5. Pihlgren-Ritolan tehtaan telaverstas ja telavarasto vuonna 1937 sekäpaperirata, värikeittämö ja värivarasto Aarre Pietisen vuonna 1956 kuvaamana.

Kuva 6. Tilgmannin painokone, ”Miu” kuvattuna vuonna 1876. Kuva teoksestaHolger Ström, Tilgmann 100 år. Vieressä kirjapainon käyttämä tapetinpainolaatta.Tilgmann valmisti kauniita taiteellisia ja kansallisia malleja värillisinä ammentaenideoita kansanpuvuista.

Kuva 7. Helpiön tehtaan painama kudottua kangasta imitoiva 1920–1930-luvuntapetti.

VIII Industriellt gjordatapeter

Tillverkning av papper på rulle inled-des i Finland på 1840-talet vilket möjlig-gjorde framställning av tapeter på roteran-de vals. J.C.Frenckell fick 1852 tillstånd attmed fem års privilegium tillverka ”tapeteroch bårder samt färgat och marmoreratpapper” på en utomlands utvecklad ma-skin. Tilgmanns boktryckeri i Helsingforsuppfann en egen tryckpress, som patente-rades 1875. Industriell produktion av ta-peter kom igång när tillverkningen av pap-per gjort på slipmassa startade på 1870-talet. Efter detta skedde en enorm ökning iproduktionen av tapeter och prisen gick ner- tapeten fann sin väg till alla folklager.

Bild 1. Trycksalen med sina tapetmaski-ner i Pihlgren-Ritolas fabrik i Toijala på 1930-talet. Foto Pihlgren-Ritola.

Bild 2. En brokig mångfald av genom-färgade slippapper som kom ut på markna-den i slutet av 1800-talet.

Bild 3. Fabriksstämpeln slogs på tapet-vådens baksida. Stämpeln är ett förträffligtdateringsinstrument. Jurjeff (1865–1874) ochRieks (1858–1885) Helsingfors, Nyholm (gr.1874) Viborg, tapettryckare Carl GustafCrantz (gr. på 1790-talet) Kristinestad, San-dudds stämpel från början av 1900-talet, hall-stämpel samt tullstämpel på tapet från Akolai Ijo från 1852. Arsenikfria tapeter märktesmed en egen stämpel.

Bild 4. Sandudds fabrik grundades 1885i Sandviken. Fabrikskvarteret enligt en gam-mal litografi. Helsingfors stads museum.

Bild 5. Pihlgren-Ritolas tryckvalsverk-stad och -lager år 1937 samt pappersbanan,färgkokeriet och färglagret fotograferat avAarre Pietinen 1956.

Bild 6. Tilgmans tryckmaskin, ”Miu”avbildad 1878. Bild ur verket Holger Ström,Tilgmann 100 år. Tigmann tillverkade vack-ra tapeter och mönster med nationella motiv.Folkdräkterna fungerade också som inspira-tionskälla.

Bild 7. Tapet som imiterar vävd tyg.Tryckt av Helpiös tapetfabrik 1920–1930-ta-let.

KK20 SIVU 10

IX TaiteilijatapetitTapeteissa käytettiin 1800-luvun loppuun saakka ulkomaisia malleja. Vasta

1900-luvun alun ”uusi tyyli” innoitti myös kotimaisia taiteilijoita suunnittele-maan kansallisia tapettimalleja. Ensimmäisen mallisuunnittelukilpailun järjestiSanduddin tehdas vuonna 1900. Sitä seuranneiden kilpailujen avulla saatiinsuuri joukko kotimaisia tapettimalleja kuten Kiurujen yö, Sadepisarat, Viatto-muuden hurmaus tai Aamutuuli. Suomalaisen muotoilun korkea taso heijastuimyös tapettien tuotannossa. Monet kansainvälistä mainetta saaneet muotoili-jat tekivät omia tapettimallistojaan eri tehtaille.

Kuva 1. Louis Sparren suunnittelema kukkatapetti vuodelta 1907. Sama mallioli vielä Sanduddin tehtaan vuosien 1927–1928 mallistossa. Näyte Porvoo Solbackas-ta.

Kuva 2a. Sparren kukkatapetin uudispainamista varten tehty sini-violetin värinpainolaatta.

Kuva 2b. Oheisella painolaatalla painettu tapetti. Maire Heikkinen.Kuva 3 Tapettisuunnitelma 1800-luvun lopulta. Kuvio ja väriehdotus. Mallipii-

rustus Museoviraston kokoelmista.Kuva 4.Gabriel Engbergin Tampereen tapettitehtaan mallisuunnittelukilpailuun

vuonna 1901 tekemässä ehdotuksessa aiheena on Suomen vaakunaleijona. Heraldi-set ruusut on korvattu käpykuvioilla. Uudisvedos on tehty silkkipainotekniikallaNokian Knuutilan kartanon isännän huoneeseen. Painatus Seriheimo. Silkin piirtä-minen Kati Luostarinen. Valokuva Sakari Parkkinen.

Kuva 5. Pihlgren-Ritolan tapettitehdas järjesti vuonna 1958 kutsukilpailun tun-netuille suomalaisille suunnittelijoille uusien mallien saamiseksi. Esimerkkeinä5a) Maaria Wirkkalan lapsena piirtämä lastenhuoneen tapetti, 5b) Birger Kaipiaisen”Ken kiuruista kaunein”, 5c) Liisa Johansson- Papen tapetti ”Poikilo”, 5d) Vuokkoja Antti Nurmesniemen luonnos ”Täplä” ja 5e) Börje Rajalinin ehdotus ”Beeway”.

IX KonstnärstapeterÄnda fram till slutet av 1800-talet an-

vändes utländska mönster för tapeterna.Det var först i början av 1900-talet som den”nya stilen” inspirerade även inhemskakonstnärer att göra tapetmönster. San-dudds fabrik arrangerade den första möns-tertävlingen år 1900. Senare tävlingar mednationella motiv har resulterat i en mängdinhemska tapetmönster såsom Lärkornasnatt, Regndroppar, Oskuldens tjusning el-ler Morgonbris. Den höga nivån inom finskdesign återspeglades även i tapetproduk-tionen. Många internationellt kända form-givare gjorde tapetkollektioner för olikafabriker.

Bild 1. Blomtapet från 1907 ritad av Lou-is Sparre. Samma modell fanns fortfarande iSandudd fabrikens kollektion åren 1927-28.Prov från Solbacka i Borgå.

Bild 2a. Tryckplatta för den blåviolettafärgen gjord för nytryck av Sparres tapet.

Bild 2b. Nytryckning av tapeten med den-na platta. Maire Heikkinen.

Bild 3. Tapetdesign från slutet av 1800-talet. Mönster och färgförslag. Modellritningur Museiverkets samlingar.

Bild 4. Motivet, på Gabriel Engbergs för-slag till Tammersfors tapetfabriks mönster-tävling år 1901, är Finlands heraldiska lejon.De heraldiska rosorna är ersatta med ett möns-ter av kottar. Det nya avdraget är gjort medscreentryck för husbondens rum i Knuutilaherrgård i Nokia. Foto Sakari Parkkinen,screentryckning Seriheimo, ritning Kati Lu-ostarinen.

Bild 5. Tapetfabriken Pihlgren-Ritola ar-rangerade år 1958 en tävling för inbjudna fin-ska formgivare för att få nya tapetmodeller.Prov på dessa:5a) Maaria Wirkkala tapet för barnkammare

som hon ritat som barn,5b) Birger Kaipiainens ”Den vackraste lär-

kan”,5c) Lisa Johansson-Pape ”Poikilo”,5d) Vuokko och Antti Nurmesniemis skiss

”Prick” och5e) Börje Rajalins förslag ”Beeway”.

KK20 SIVU 11

X Tapettikerrosten kertomaaVanhan rakennuksen seinistä voi löytyä kymmeniä tapetointivaiheita, ko-

konaisia ehjiä tapettikerroksia tai arvokkaita fragmentteja. Tapetti on antiik-kiesine ja merkittävä dokumentti. Se kertoo materiaalien kehityksestä, työta-voista ja makujen muuttumisesta. Repaleinenkin ja tummunut tapetti voidaankorjata ja puhdistaa; ja tapettipinta on taas käyttökelpoinen. Tapettimalleistavoidaan myös tehdä uusintapainatuksia.

Kuva 1. Korjaustyön yhteydessä ajattelemattomasti irti revityt seitsemän huo-neen tapetit yhtenä kasana lattialla – talon menneisyys on kadonnut. Näin tapahtuuliian usein tarpeettomasti.

Kuva 2. Rääkkylän pappilan levytettyjen seinäpintojen alta löytyivät pappilanhistorian ensimmäiset, 1890-luvulla liimatut tapetit. Valokuva Pentti Pietarila.

Kuva 3. Vuonna 1792 valmistuneen Mustion kartanon kesäsalin sinivalkoinentapetti löytyi ehjänä pinkopahville kiinnitetyn uudemman tapetin alta. Valokuva PenttiPietarila.

Kuva 4. Lempisaaren kartanon kulmasalista paljastuivat kahden tapettikerrok-sen alta ainutlaatuiset Ranskassa painetut kuvatapetit, jotka oli ostettu ulkomaan-matkalla 1840-luvulla. Valokuva Pentti Pietarila.

Kuva 5. Hirsirungon ensimmäinen käsittelykerros oli usein lämmöneristykseksija palosuojaksi tehty savilaastirappaus, joka yleensä maalattiin liimamaalilla tai ta-petoitiin.

Kuva 6. Kymmeniä vuosia autiona olleen Kirjakkalan ruukinkartanon kulma-huoneesta, neljän tapettikerroksen alta paljastunut, 1800-luvun alkupuoliskon kone-valmisteiselle paperille painettu tapetti. Hienostunut kuvakertomus, jossa pienet putotleikkivät suihkulähteellä, on painettu seitsemällä harmaalla sävyllä. Huoneen käyt-täjä oli pian tapetoinnin jälkeen vaihtunut ja putto-tapetti oli peitetty laatalla paine-tulla vaatimattomalla tapetilla.

X Vad tapetlagrenberättar

På väggarna i gamla byggnader kanman hitta tiotals tapeter, lager med helabevarade tapeter eller värdefulla fragment.En tapet är likt ett antikt föremål och ettviktigt dokument. Den vittnar om materi-alets utveckling, om arbetsmetoder ochsmakens förändring. Även en trasig ochsmutsig tapet kan restaureras och rengö-ras; och tapetytan är åter gångbar. Mankan även göra nytryck av tapetmodeller.

Bild 1. I samband med reparationer harman tanklöst rivit ner och slängt tapeterna frånsju rum i en hög på golvet - husets förgångnahar gått förlorat. Detta sker alltför ofta i onö-dan.

Bild 2. Under de skivor som satts upp påväggarna i Rääkkylä prästgård fann man deförsta tapeterna i prästgårdens historia, somlimmats upp på 1890-talet. Foto Pentti Pieta-rila

Bild 3. Svartå herrgård stod färdig 1792och sommersalens blåvita tapet fann man hel,under det spännpapp på vilket senare tapetersatt upp. Foto Pentti Pietarila

Bild 4. I hörnsalongen på Lemsjöholmfann man under två lager tapeter en unik iFrankrike tryckt bildtapet, som inköpts un-der en utlandsresa på 1840- talet. Foto PenttiPietarila.

Bild 5. Stockstommen hade vanligen somförsta åtgärd rappats med ett lager lerbruk förvärmeisolering och som brandskydd. Dennayta målades i allmänhet med limfärg eller ta-petserades.

Bild 6. I huvudbyggnaden på Kirjakkalabruk, som stått obebodd i årtionden, fann mani hörnrummet under fyra tapetlager, en tapetfrån förra delen av 1800-talet som var trycktpå maskingjort papper. Den förfinade bild-berättelsen, där små putti leker vid en fontän,är tryckt i sju nyanser av grått. Den som an-vände rummet hade snart efter tapetseringenersatts och putto-tapeten var täckt med enanspråkslös tapet tryckt med platta.

KK20 SIVU 12

XI TapettitutkimusTapetti on yksi rakennushistoriallisen tutkimuksen kohde mutta myös väline. Pienetkin makulatuuri- ja tapettinäyt-

teet välittävät tutkijalle tietoja rakentamisen ja sisustamisen ajoituksesta. Omistajan vaihdoksista, suvussa pidetyistähäistä tai suurista juhlista saa usein myös ajoituksen tapettikerrokselle. Luonnontieteellisillä tutkimusmenetelmilläselvitetään tapettien materiaalit, väri- ja sideaineiden koostumus. Rakennusten korjaamisen yhteydessä on tärkeätädokumentoida seinien kaikki pintakäsittelyt. Vanhat tapettikerrokset kannattaa jättää uusien pinnoitteiden alle ainakun se on mahdollista. Paras dokumentti rakennuksen historiasta ovat paikoilleen jätetyt tapetti- ja maalikerrokset.

Kuva 1. Kirjakkalan ruukinkartanosta löytynyt, hirsiraon peitteenä ollut draperia -aiheinen arkkiparille painetun tapetinfragmentti. Voimakkaan sinisen värin alkuperä on selvitetty röntgen difragtometrisellä menetelmällä. Koe osoitti väriaineenolevan orgaanista, hyvin todennäköisesti indigo-kasvista saatavaa sinistä, jota on yleisesti käytetty myös kankaan värjäykseen.Kirjakkalan draperiatapetin fragmentista rekonstruoitu tapetti. Tietokonekuva Marja Haahti.

Kuva 2. ”Porvoon lehvä” on tutkittu ja sen materiaali on analysoitu uudelleenpainatusta varten. Tapetti on painettu kasvivä-reillä tätä näyttelyä varten. Painotyö Taitotapetti Ky. Kasviväri Maire Heikkinen.

Kuva 3. Muuten kokonaan hävitettyjen tapettien kaistaleita voi löytää jalkalistojen ja vuorilautojen alta. HelsinkiläisenSundmanin kauppiastalon oven vuorilistan alta löytynyt empiretapetin suikale on jäänne palovakuutusasiakirjassa ranskalai-seksi mainitusta tapetista. Valokuva Pentti Pietarila.

Kuva 4. Hirsirakoja tiivistettiin ja silotettiin paperisuikaleilla. Usein käsillä oli vain vanhentuneita virallisia asiakirjoja,joista on nyt helppo saada selville takaraja ensimmäiselle tapetoinnille. Sanomalehti korvasi aikanaan asiakirjat. Kivirakennuk-sissa pohjustukseen käytettiin aina makulatuuria.

Kuva 5. Seinän makulatuurikerrokseksi liimattu Nya Dagligt Allehanda vuodelta 1896 ja sen päällä ensimmäisenä tapettinaollut 1900-luvun alun vaaleapohjainen kukkatapetti. Näyte Kirjakkalan ruukin insinööritalosta.

Kuva 6. Museovirasto saa runsaasti tapettien ajoitusta ja malleja koskevia tiedusteluja talojensa historiasta kiinnostuneiltakorjaajilta ja suunnittelijoilta.

Kuva 7. Viurilan kartanon salin 1860-luvulla kiinnitetty, kymmenellä värillä painettu tapetti muodostaa ootrattujen ovien jakaluston kanssa arvokkaan kokonaisuuden. Kulunut ja auringon haalistama tapetti on kirkastettu kuivapuhdistusmenetelmällä.Valokuva Irma Lounatvuori.

Kuva 8. Liesjärven kansallispuistossa olevan Korteniemen metsävartijan torpan kamarin tapetit puhdistettiin paikoillaan.Kappale tapettia ennen ja jälkeen puhdistuksen.

XI Tapet somforskningsobjekt

Tapeten är objekt för byggnadshisto-risk forskning men kan även vara ett med-el. Även små prov på makulatur och tape-ter ger forskaren upplysningar för dateringav byggande och inredning. Ägarbyte, bröl-lop som firats inom släkten eller stora fes-ter kan även ge ledtrådar för tapetlagretsdatering. Med naturvetenskapliga forsk-ningsmetoder klarläggs tapetmaterial,färg- och bindmaterialens sammansättning.I samband med byggnadsreparationer ärdet viktigt att dokumentera alla ytbehand-lingar på väggarna. Det lönar sig alltid attlämna gamla tapetlager under nya belägg-ningar när detta är möjligt. Det bästa do-kumentet om byggnadens historia är kvar-lämnade tapet- och färglager.

Bild 1. Ett på Kirjakkala bruks funnit ta-petfragment med draperimotiv tryckt på pap-persark, som täckt en springa i stockväggen.Den starka blå färgen har undersökts med di-fragtometisk metod i röntgen. Provet visadeatt färgmedlet var organiskt, högst troligt detblå man får ur indigoväxten, som allmänt

använts även vid textilfärgning. En hel tapethar rekonstruerats av fragmentet av draperi-tapeten från Kirjakkala. Datarekonstruktionav Marja Haahti.

Bild 2. ”Borgå lövranka” har utforskatsoch materialet har åter analyserats inför ny-tryckning. Blocktryckning Taitotapetti, växt-färger Maire Heikkinen.

Bild 3. Det händer att man under golvlis-ter och foderbräden kan hitta remsor av tape-ter som i övrigt helt gått förlorade. En strim-la empirtapet som hittats under dörrlisterna iköpman Sundman hus i Helsingfors, en re-miniscens av den s.k. franska tapet som om-nämnts i brandförsäkringsdokumentet. FotoPentti Pietarila.

Bild 4. Springor i stockväggen tätadesoch slätades ut med pappersremsor. Vanligenhade man endast föråldrade officiella doku-ment till hands, och dessa ger nu en exakttidsgräns för den första tapetseringen. Doku-menten ersattes småningom med dagstidning-ar. I stenbyggnader användes alltid makula-tur som underlag.

Bild 5. Nya Dagligt Allehanda från år1896 limmad på väggen som makulaturlageroch på denna en blomtapet på ljus botten från

början av 1900-talet. Prov från ingenjörenshus i Kirjakkala bruk.

Bild 6. Museiverket får otaliga förfråg-ningar beträffande tapeters datering och ta-petmodeller av personer som är intresseradeav de hus historia som de reparerar.

Bild 7. Tapeten tryckt i tio färger som på1860-talet fästes på väggarna i salongen påViurila bildar tillsammans med de ådradedörrarna och möblemanget en värdig helhet.Den slitna och i solen blacknade tapeten harkonserverats med torrengöring. Foto IrmaLounatvuori.

Bild 8. Tapeterna i kammaren i skogvak-tarens torp i Korteniemi, Liesjärvi national-park, rengjordes på platsen. En tapetbit föreoch efter rengöringen.

KK20 SIVU 13

KK20 SIVU 14

XII MaterialPAPPER: Möjligheten att tillverka pap-

per i kontinuerlig bana blev revolutione-rande för produktionen av tryckta tapeter.Pappersbruket i Tammerfors började till-verka papper i rullar på 1840-talet. Sområmaterial användes starka fibrer ur lin-ne- och bomullslump. När användningenav papper ökade blev det brist på lämpliglump och industrin sökte nya råvarukäl-lor. Mekanisk massa som utvanns ur vedoch kemiskt tillverkad cellulosa ersatteunder 1800-talet småningom lump som rå-material.

FÄRGER: Vid tryckning av tapeter an-vändes oftast jordfärger, men även kemiskttillverkade färger såsom berlinerblått, ar-tificiell ultramarin, kromgrönt samt ävengiftiga, arsenikhaltiga blågröna nyanser,s.k. kejsargrönt. Delvis användes även or-ganiska klara färger som utvanns ur växt-eller djurriket såsom indigo, krapp, blåträoch ur kokenilloppa extraherat karminrött.Organiska färger bleknar lätt.

Från 1880-talet fram till 1930-taletanvändes s.k. anilinfärger gjorda av sten-kolstjära, vilka utvecklats i Tyskland un-

der senare hälften av 1800-talet. Anilin-färgerna som gav stark färg var dock ljus-känsliga och färgen löste lätt upp sig i fukt.I alla tider har man använt krita som täck-ande pigment och fyllnadsmaterial i tapet-färger.

KLISTRING PÅ VÄGGEN: Som bindemedelför tryckfärger har huvudsakligen använtsklister som kokats av stärkelse, en av djur-kollagen framställd lösning och arabicum-lösning. På 1700-talet klistrades tapetvå-der på väggarna men fästes även med nubbså att den nya våden alltid veks över denspikade raden. Detta sätt att fästa hade mantidigare användt för vävtapeter. Tapet-klistret på 1700- och 1800-talen var en gan-ska lös välling kokad på fint rågmjöl.

Bild 1. Den gula färgen har försvunnitfrån en grön tapet som en följd av de alkaliersom lösgjorts ur stenväggen, och endast detblå finns kvar. Exemplet från Sarvlax. FotoPentti Pietarila.

Bild 2. Det behövdes lump som råmate-rial för den ökade pappersproduktionen. 2a)Bilden av lumpsamlaren MV/BA. Ved ersat-te småningom lump som råmaterial för pap-

per. Papper gjort på slipmassa lämpade sigför stora pappersmaskiner. 2b) Den gamlatapetpappersmaskinen i Kyröskoski från1880-talet är den största i världen. Foto OyKyro Ab:s arkiv.

Bild 3. Vid tapettryckning användes växt-färger. På indigo- och vejde fick man blått,av krapp rött och av färgkulla gult.

Bild 4. Ett för hand tillvekat linnepapperfrån 4a) papperverkstaden i Fiskars lämpligtsom tapetunderlag och som jämförelse ett av4b) Kyröfors fabriken industriellt tillverkatbottenpapper för tapet.

Bild 5. Prover på industriellt tillverkadepigment: kromgult, kromorange, cinnober-rött, koboltblått, ultramarinblått, zinkgrönt,kromoxidgrönt, röbrun järnoxid och sotsvart.

XII MateriaalitPAPERI: Painotapettien valmistus mullistui, kun paperikoneilla voitiin valmistaa jatkuvaa paperinauhaa. Tampereenpaperitehdas alkoi valmistaa paperia rullatavarana 1840-luvulla. Raaka-aineena käytettiin pellava- ja puuvillalum-puista saatavaa vahvaa kuitua. Paperin käytön kasvaessa sopivasta lumpusta oli pulaa ja teollisuus haki uusia raaka-ainelähteitä. Puusta saatava mekaaninen kuitu ja kemiallisesti valmistettu selluloosa korvasivat lumpun raaka-aineenavähitellen 1800-luvun kuluessa.

VÄRIT: Tapetin painatuksessa käytettiin yleisimmin maavärejä, mutta myös kemiallisesti valmistettuja kuten berliininsinistä, keinotekoista ultramariinia, kromivihreitä sekä myös myrkyllisiä, arsenikkipitoisia sinivihreitä sävyjä, ns. kei-sarinvihreää. Osittain käytettiin myös orgaanisia kasvi- tai eläinkunnasta peräisin olevia kirkkaita värejä kuten indi-goa, krappia, sinipuuta ja kokenillikirvasta uutettua karmiininpunaista. Orgaaniset värit ovat herkkiä haalistumaan.1880-luvulta 1930-luvulle asti käytössä oli myös kivihiilitervan tisleistä valmistettuja ns. aniliinivärejä, joiden kehitysoli alkanut Saksassa 1800-luvun puolivälin jälkeen. Voimakkaasti värjäävien aniliinivärien valonkesto oli kuitenkinheikko ja värit liukenivat helposti kosteudessa. Peittävänä pigmenttinä ja täyteaineena on tapettiväreissä kautta aiko-jen ollut liitu.

SIDEAINEET JA KIINNITYS: Painovärien sideaineena on käytetty pääosin tärkkelyksestä keitettyjä liistereitä, eläinkollagee-nista valmistettua liuosta ja arabikumiliuosta. 1700-luvulla tapettivuotia liisteröitiin seinään, mutta kiinnitettiin myösnupinauloilla niin, että uusi vuota taitettiin aina naulausrivin päälle. Kiinnitystapa oli omaksuttu pellavakankaidenkäsittelystä. 1700–1800-luvun tapettiliisteri oli hienosta ruisjauhosta keitettyä löysähköä velliä.

Kuva 1. Keltainen väri on hävinnyt vihreästä tapetista kiviseinästä erittyneen alkalin vaikutuksesta ja jäljelle on jäänyt vainsininen. Esimerkki Sarvilahden kartanosta. Valokuva Pentti Pietarila.

Kuva 2. Lumppua tarvittiin kasvavan paperituotannon raaka-aineeksi. Tehtaan ympäristön asukkaat saivat lumpun keruustaja kuljetuksesta pientä lisäansiota. 2a) Lumpunkerääjä (valok. MVKA). Puu korvasi vähitellen lumpun paperin raaka-aineena.Hiokepaperi soveltui suuriin paperikoneisiin. 2b) Kyröskosken vanha tapettipaperikone, joka lajissaan maailman suurin. Valo-kuvat Kyro Oy:n arkistosta.

Kuva 3. Tapetin painannassa käytettiin kasvivärejä. Näytteinä olevista indigo ja morsinko kasveista saatiin sinistä väriä.Krapista saatiin punaista ja keltasauramosta keltaista väriä.

Kuva 4. Tapettipohjaksi sopivia pellavasta käsin valmistettuja papereita Fiskarsin paperipajasta ja vertailumateriaalinatehdasvalmisteinen Kyröskosken tehtaan valmistama tapetin pohjapaperi.

Kuva 5. Näytteitä teollisesti valmistetuista pigmenteistä: kromikeltainen, kromioranssi, sinooperin punainen, koboltin sini-nen, ultramariinin sininen, sinkkivihreä, kromi-oksidivihreä, rautaoksidin punaruskea ja nokimusta.

KK20 SIVU 15

Näyttelyn sisällön suunnittelu jatoteutusPlanering och förverkligande avutställningenMuseoviraston rakennushistorian osastoMuseiverkets byggnadshistoriska avdelningsisustusarkkitehti Maire Heikkinen inredningsarkitekttutkija Irma Lounatvuori forskarekonservaattori Pentti Pietarila konservator

Toteutuksessa ovat avustaneetMedarbetarekonservaattoriopiskelija Heli Anttonen konservatorstuderandetutkija Liisa Erä-Esko forskare, Suomen kansallismuseo Finlandsnationalmuseumkuvataideopettaja Marja Haahti konstlärarearkkitehti Kirsi Heininen arkitektsisustusarkkitehti Anna Koho inredningsarkitektarkkitehti Tommi Lindh arkitekttapetinpainaja Tom Michelsson tapettryckareopiskelija Liisa Pöyry studerandevalokuvaaja SoileTirilä fotograf

Ruotsinkielinen käännösÖversättningCarla Enbom

Näyttelyn ulkoasu ja rakenteetUtställningen uppbyggd avSisustusarkkitehtitoimisto Anna ja Seppo Koho

Kuvasuurennokset BildkopieringJarkoskuva Oy

Näyttelymateriaalia ovat lainanneetUtställningsmaterial utlånat avHyötykasviyhdistys, Helsinki Nyttoväxtföreningen, HelsingforsKungl. Husgerådsdkammaren, Tukholma Kungl. Husgerådskamma-ren, StockholmKyron kartonkitehdas Oy, Kyröskoski Kyrofors Kartongfabrik, Kyro-forsMetsähallitus ForststyrelsenOy Pihlgren – Ritola Ab, ToijalaOy Sandudd Ab, ToijalaMonica Hammarström, Porvoo BorgåMarry Katajamäki, BromarvEila Mattsson, Porvoo BorgåSilja Selonen, Turku ÅboTauno Tarna, Porvoo BorgåLiisa Tavasti, KalajokiKai Tuukkanen, Espoo Esbo

Museovirasto kiittää kaikkia rakennusten omistajia, jotka ovat avan-neet ovensa ja antaneet luvan käyttää kotiensa aineistoa näyttelynkokoamisessa.

Museiverket tackar alla dem som beredvilligt öppnat sina dörrar ochmed material från sina hem bidragit till att vi kunnat sammanställadenna utställning.

KK20 SIVU 16

ToimituskuntaTekstiSisustusarkkitehti Maire HeikkinenTutkija Irma LounatvuoriRakennuskonservaattori Pentti PietarilaVastaava päätoimittajaArkkitehti Erkki MäkiöUlkoasu ja toimitusArkkitehti Tommi Lindh

JulkaisutiedotMuseoviraston korjauskortiston sisäpintojenkorjauskorttiin liittyvä teemajulkaisu, joka toi-mii samalla tapettinäyttelyn käsilehtenä.

PainoTummavuoren kirjapaino Oy, Vantaa 2001

JulkaisijaMuseovirasto, rakennushistorian osastoKulttuuritalo, Sturenkatu 4PL 169, 00511 HelsinkiPuhelin 09-40501, telefax 09-40509420

© Museovirasto

ISSN 1236–4517

Museoviraston sarjassailmestyneetkorjauskortit:KK1 YleiskorttiKK2 Lämmöneristyksen parantaminenKK3 Ulkolaudoituksen korjausKK4 Huopakaton korjausKK5 Peltikaton korjausKK6 Tiilikaton korjausKK7 Peltikaton maalausKK8 Ikkunoiden korjausKK9 Ovien korjausKK10 Kuistin korjausKK11 Kosteiden tilojen rakentaminenKK12 KeittomaaliKK13 ÖljymaaliKK14 TulisijatKK15 Puukaupunkien pihat ja aidatKK16 Hirsitalon rungon korjausKK17 Hirsirakennusten siirtoKK18 PinkopahviKK19 PärekattoKK20 Tapetit (näyttelyluettelo)KK23 Kalkkimaali

Seuraavaksi ilmestyvät:KK21 Sisäpintojen korjausKK22 Kalkkirappauksen korjausKK24 Perustusten korjaus

Kirjallisuutta LitteraturByggnadskultur. Tema tapeter. Svenska föreningen för byggnadsvård, 4/1999.Flink, Selja, paperi perinteisessä rakentamisessa. Rakennuspapereiden historiaa Suomes-

sa 1600-1950. Teknillinen korkeakoulu, arkkitehtiosasto. Tutkimuksia 17/1999.Heikkinen – Heinämies – Jaatinen – Kaila – Pietarila, Talo kautta aikojen. Kiinteän sisus-

tuksen historia. Rakentajien kustannus 1989.Melander, Toini, Suomen kirjanpainotaito barokin vuosisadalla. Graafinen keskusliitto 1960.Niiranen, Timo, Miten ennen asuttiin: vanhat rakennukset ja sisustukset. Helsinki 1981.Siltanen, Tuija, Käden jäljestä aatelismiehen unelmaksi – käsityöläismestari ja tilaaja Jakka-

rilan kartanon maalausten syntyprosessissa. Taidehistoriallisia tutkimuksia 13. Taidehis-torian seura 1993.

Ström, Holger, Tilgmann 100 år. En återblick på traditionen bakom ett modernt tryckeriföre-tag 1869–1969.

Tunander, Ingemar, Tapeter. Nordiska museet. Örebro 1955.Tunander, Ingemar, Tapeter i Sverige. Uddevalla 1984.Uppfinningarnas bok: översigt af det industriella arbetets utveckling på alla områden. Stock-

holm 1873–1875.Wall-coverings over the years. Exhibition in Tampere Jubilee House. Oy Kyro Ab 1989.Wallin, Sigurd, Tapeter 1500-1900 i Nordiska museet.