varhaiskasvatus-ajattelun uudet kehykset savonlinnassa · 2019-04-11 · 3 savonlinnalaisen...
TRANSCRIPT
Varhaiskasvatus-ajattelun
uudet kehykset
Savonlinnassa
1.8.2014 alkaen
Johdanto
Kuntaliitoksen yhteydessä v. 2012 käynnistettiin toisiinsa liittyneiden kuntien (Kerimäki, Punkaharju, Savonlinna) varhaiskasvatuksen pedagogisen suunnittelu- ja kehittämistyön yhdistymistä tukeva, koko varhaiskasvatushenkilöstölle suunnattu koulutus- ja ohjausprosessi, jossa kouluttajina toimivat FM, lto Seppo Sarras ja FM, lto Risto Keskinen.
Prosessi jatkui kevääseen 2014 ja sen tuloksena syntyneet ratkaisut julkaistaan tässä asiakirjassa, jonka työnimenä on ollut "Kuntaliitosvasu".
Asiakirjaa valmistelleen työryhmän tehtävänä oli varhaiskasvatuspäällikön johdolla koota ja kirjoittaa eri koulutustilaisuuksien luento-osuuksista, ryhmätöistä, kehittämiskeskusteluista ja muista vastaavista yhteyksistä syntyneen materiaalin avulla "Kuntaliitosvasu", jossa varhaiskasvatusajattelulle on luotu uudet yhteiset kehykset.
Savonlinnan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma vuodelta 2006 jää myös voimaan, kunnes uudet valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ilmestyvät.
Työryhmään ovat kuuluneet päiväkotien edustajina Leila Kylliäinen, Elina Pirinen, Mari Punnonen, Jarmo Tuomikoski, Merja Turpeinen ja Jenni Tuunanen. Kuvituksesta on vastannut Riika Onnukka.
Tämä asiakirja on ollut varhaiskasvatuksen yksiköissä lausunnolla ja huoltajien kommentoitavana kotisivuillamme maalis- ja huhtikuun aikana.
Risto Keskinen on myös laatinut koulutusprosessista loppuraportin, joka on osa tätä varhaiskasvatuksen kehittämistyötä. Kehittäminen on jatkuvaa ja uudet kaupunginosat ja toimijat niissä tuovat uutta ajattelua ja asennetta.
Haluan kiteyttää prosessimme sisällön erään lapsen toiveeseen:
Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa
ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta
ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää
ja löytää sinisen saaren
tai kiivetä korkean vuoren päälle
ja omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä
ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan
ja purjehtia kuuhun.
”Edessä oli pitkä urakka, mutta päätös oli tehty. Ja sehän on aina hyvä juttu.”
Kaikkia kiittäen!
Anna-Liisa Sairanen, varhaiskasvatuspäällikkö
1. Varhaiskasvatuksen toimintamuodot ............................................................................. 3
2. Varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohdat ................................................................... 3
2.1. Varhaiskasvatuksen toiminta-ajatus ....................................................................... 3
2.2. Savonlinnan varhaiskasvatuksen slogan ................................................................ 3
2.3. Varhaiskasvatuksen arvot ....................................................................................... 4
2.4. Lapsikäsitys ja osallisuuden näkökulma ................................................................. 5
2.5. Kasvattajuus ........................................................................................................... 5
3. Huoltajat kasvatuskumppaneina ................................................................................... 6
4. Savonlinnalaiset näkökulmat varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi ................................ 6
4.1. Kehollisuus ja leikkiminen ....................................................................................... 7
4.2. Varhaiskasvatuksen sisällöt ja niiden jatkumo perusopetukseen ........................... 9
4.3. Kehittävä työote ja arviointi ................................................................................... 10
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 18.6.2014 §104
3
Savonlinnalaisen varhaiskasvatusajattelun uudet kehykset 1.8.2014 alkaen
1. Varhaiskasvatuksen toimintamuodot
Varhaiskasvatustoiminta koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta.
Varhaiskasvatuspalvelut sisältävät lapselle suunnatun kasvatuksellisen ja pedagogisen toiminnan ja
perheille peruspalveluna tarjottavan päivähoidon. Esiopetus vahvistaa kasvun ja oppimisen jatkuvuutta muun
varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välillä. Esiopetus on osa lapsen elinikäistä oppimista, jonka
tavoitteena on elämänhallinnan sekä yhdessä toimimisen ja oppimaan oppimisen taitojen karttuminen.
Varhaiskasvatus määritellään vuorovaikutusprosessiksi, jossa kukin lapsi on osallistuja ja kasvaa aktiivisena
toimijana. Toiminnan tulee olla lapsiläheistä, elämyksellistä ja kokemuksellista ja sen tulee tarjota
vertaisryhmäkontakteja, sisällöllisesti laadukasta varhaispedagogiikkaa sekä kasvattajan tavoitteellista
ohjausta. Kasvattaja tunnistaa lasten kehitysvaiheet, kyvyt ja kiinnostuksen kohteet ja vahvuudet sekä tuen
tarpeen.
Varhaiskasvatuksessa on kyse myös lapsen palvelemisesta, joka tarkoittaa lasten oikeuksien toteuttamista,
lapsen parhaan ja lapsen edun näkemistä. Tehtävänämme yhdessä huoltajien kanssa on turvata lapsen
hyvän kasvun edellytykset.
Varhaiskasvatustoiminnan lähtökohtana on lapsuuden arvostaminen ja vaaliminen sekä lapsen oikeus
hyvään lapsuuteen.
Savonlinnalaiseen varhaiskasvatukseen kuuluvat myös avoimet varhaiskasvatuspalvelut; avoin päiväkoti ja
kerhotoiminta.
2. Varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohdat
2.1. Varhaiskasvatuksen toiminta-ajatus
Savonlinnan varhaiskasvatus ja sen osaava henkilöstö on sitoutunut toiminnallaan edistämään lasten
hyvinvointia sekä kestävän kehityksen rakentumista lasten arjessa.
2.2. Savonlinnan varhaiskasvatuksen slogan
”Linnan liepeillä leikitään”
4
2.3. Varhaiskasvatuksen arvot
Kuntavasumme arvot ovat varhaiskasvatustyön arvoperustaa, jolta paikalliset valinnat ja ratkaisut nousevat.
Arvoperusta oikeuttaa ja velvoittaa tekemään ratkaisuja ja on peili, joka kertoo valintojen, ratkaisujen ja
arkityön ammatillisen ja eettisen kestävyyden ja rehellisyyden.
Varhaiskasvatusyksikön arvot =asiakaslupaukset, ovat tärkeitä, hyviksi ja oikeiksi koettuja asioita, joihin
sitoudutaan. Ne ovat myös ihanteita, arvostuksia ja inhimillisesti arvokkaita kokemuksia.
Varhaiskasvatuksen asiakkaina ovat sekä lapset että heidän vanhempansa.
- Lapsiläheisyys on lasten kohtaamista,
- Vanhempien kohtaaminen on kasvatuskumppanuutta
- Lapsiläheisyys ja kumppanuus toteutuvat palvelukulttuurissa, jossa on kysymys asiakkaiden
tarpeiden tietämisestä, niiden arvostuksesta ja halusta etsiä tarpeita palvelevat ammatilliset ratkaisut
YK:n lapsen oikeuksien sopimus
Syrjintäkielto, tasa-arvoisen kohtelun vaatimus
Lapsen etu
Lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen
Lapsen mielipiteen huomioonottaminen
5
Lapsen oikeudet suomalaisissa säädöksissä
Oikeus turvallisiin ihmissuhteisiin.
Oikeus turvattuun kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen.
Oikeus turvattuun ja terveelliseen ympäristöön jossa voi leikkiä ja toimia monipuolisesti.
Oikeus tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.
Oikeus saada tarvitsemaansa erityistä tukea.
Oikeus omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katsomukseen.
2.4. Lapsikäsitys ja osallisuuden näkökulma
Lapsiläheinen pedagogiikkamme on ymmärrystä lasten osallisuudesta omaan elämäänsä ja kasvuunsa.
Lasten osallisuuden vahvistaminen edellyttää meiltä heittäytymistä lasten maailmaan. Lapsi on meille
kykyineen, mielipiteineen ja tekoineen tärkeä ja hyväksymme hänet sellaisena kuin hän on, mikä vahvistaa
lasten itsetuntoa ja -luottamusta. Annamme lasten ottaa itse asioista selvää, emme ajattele asioita valmiiksi.
Arvostamme lapsen ihmettelyä tutkimalla itsekin asioita. Pyrimme hyödyntämään /sitoutumaan arjen kaikkiin
hetkiin, koska lapsi kokee elämänsä hetkinä, kokemuksena tässä ja nyt. Lapsiläheisyys edellyttää meiltä
kykyä antautua aitoon vuoropuheluun. Meille on tärkeää, että lapsi saa tehdä varhaiskasvatuksestaan
omansa näköistä. Järjestämme aikaa ja tilaa asioille, jotka kiinnostavat lapsia, olemme mukana
toteuttamassa lasten ehdotuksia, ideoita ja toiveita.
Lapsi kasvaa ja oppii vuorovaikutuksessa muiden lasten ja kasvattajien kanssa. Tarvittaessa
vuorovaikutuksen sujumista tuetaan vaihtoehtoisin kommunikaatiokeinoin mm. kuvilla ja tukiviittomilla.
Havainnoimalla lasta tunnistetaan lasten yksilölliset tavat toimia ja oppia, jotka huomioidaan toimintaa
suunniteltaessa ja toteutettaessa.
Lapset saavat rauhassa ikätasonsa huomioiden opetella ja harjoitella sosiaalisia taitojaan sekä
käyttäytymistään, mikä parhaiten onnistuu juuri leikissä.
Lapset oppivat parhaiten toimiessaan itselleen sopivan haasteellisten tehtävien parissa, jolloin he
työskentelevät niin sanotulla lähikehityksen vyöhykkeellä. Oppiminen on tehokkainta, kun lapsi saa
harjoitella asioita, joita hän juuri on oppimassa, mutta ei vielä kunnolla osaa. Lapsella on oikeus saada
oppimiseensa tarvitsemaansa tukea.
2.5. Kasvattajuus
Kasvattajan työn ydin on lasten kohtaaminen, joka edellyttää kasvattajalta aitoa läsnäoloa, herkkyyttä, hyviä
vuorovaikutustaitoja sekä iloa ja huumoria.
Savonlinnalaisessa varhaiskasvatuksessa kasvattaja ja kasvattajayhteisö pohtivat kysymyksiä: kuka/mikä
minä olen tässä työssä, mihin minä siinä pyrin ja mitkä ovat minun arvoni, vahvuusalueeni ja muutkin kyvyt?
Kuinka haluan toimia ja kehittyä työssäni? Samalla syntyvät yhteiset työkäytännöt ja kasvattaja sitoutuu
savonlinnalaisiin arvoihin. Esimiesten tärkeänä tehtävänä on johtaa ja ohjata tätä yksikkönsä pedagogista
keskustelua, mikä on myös vasutyötä, vasuprosessin ylläpitoa ja edistämistä.
6
3. Huoltajat kasvatuskumppaneina
Kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan huoltajien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä
lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Kasvatuskumppanuus edellyttää
henkilöstöltä huoltajien kasvatusvastuun ja -oikeuden arvostamista ja vahvistamista. Vastuu
kasvatuskumppanuuden luomisesta ja ylläpitämisestä on henkilöstöllä.
Kasvatuskumppanuus edellyttää henkilöstöltä keskusteluvalmiutta, avoimuutta, herkkyyttä kohdata
erilaisuutta ja aitoa dialogia. Kasvatuskumppanuuden avulla etsitään yhteistä ymmärrystä lapsesta.
Toimivan kasvatuskumppanuuden luominen alkaa ensimmäisestä kohtaamisesta. Lapsen Päivähoidon
aloituskeskustelu järjestetään joko ennen päivähoidon aloitusta tai välittömästi sen alettua. Keskustelun
tarkoituksena on välittää henkilöstölle tietoa huoltajien lapsestaan kirjoittaman tarinan avulla sekä perheen
varhaiskasvatukseen liittyvistä odotuksista ja toiveista.
Lapsen ja huoltajien lapsiryhmään tutustumiseen varataan riittävästi aikaa. Päiväkodeissa,
perhepäivähoidossa ja kerhotoiminnassa on sovitut käytännöt tutustumisen sujumiseksi.
Lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi laaditaan yhteistyössä huoltajien ja lapsen kanssa
lapsikohtainen suunnitelma, jonka muoto/ulkoasu voi vaihdella yksiköittäin ja joka syntyy päivittäisen
huoltajien kanssa tapahtuvan yhteydenpidon kautta. Lapsen suunnitelma on lapsuutta arvostava ja siinä
kuvaillaan toimintaa, jossa lapsi on mukana ja miten toimintaa tulee kehittää, jotta siitä on hyötyä lapselle.
Sen avulla autamme lasta löytämään paikkansa lasten vertaiskulttuurissa ja siitä syntyy lapsen ja perheen
tarina.
Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelman tavoitteena on myös ohjata ja kehittää kasvattajien pedagogista
työtä ja ammatillisuutta sekä tukea huoltajia kasvatustehtävässään.
Lapsen aloittaessa päivähoidossa toivotamme lapsen, huoltajat ja muut läheiset lämpimästi tervetulleiksi
kasvatusyhteisömme jäseniksi, osaksi yhteisöä. Päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja kerhotoiminnassa
luodaan yhdessä lapsen huoltajien kanssa käytännöt yhteisöä rakentavalle yhteistyölle.
Varhaiskasvatuksessa tuemme myös perheiden keskinäistä kanssakäymistä.
4. Savonlinnalaiset näkökulmat varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi
Leikki on tärkein osa savonlinnalaisen varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa. Lapsen arkeen kuuluu
aina leikin lisäksi myös oppimista ja työtä. Leikissä lapset tulkitsevat kokemiaan asioita ja jäsentävät näin
maailmaa.
Aikuisen tehtävänä on tukea näitä tulkintoja ja tuoda leikin lomaan musiikkia, käden töitä, satuja, liikuntaa
jne. Näin syntyy teemoja. Arjen vastapainoksi järjestetään juhlia ja retkiä, jotka liittyvät esille nousseisiin
teemoihin, ja jotka muodostavat näistä teemoista kulttuurisia rakenteita lapsen maailmaan. (Helenius 2008)
Arjen toimintarakenteet
Päiväkodin arkea rytmittävät tutut päivittäiset toimintarakenteet, mm. ruokailuhetket, päivälepo, ulkoilu sekä
toimintatuokiot, jotka jäsentävät lasten päivää. Riittävä jousto päivittäisissä toimintarakenteissa mahdollistaa
yksilöllisesti suunnitellut toimintatavat, sekä lasten ja perheiden erilaisten päivärytmien huomioimisen ja
niiden kunnioittamisen päiväkodin arjessa. Toimintarakenteiden jäsentämisessä ja -ohjeiden antamisessa
käytetään apuna kuvia.
7
Pienryhmätoiminta on tärkeä osa savonlinnalaista varhaiskasvatusta. Pienryhmässä vuorovaikutuksen
luominen on helpompaa, niin kasvattajan ja yksittäisen lapsen välillä kuin lasten keskinäisissä suhteissakin.
Pienryhmät helpottavat toiminnan havainnointia ja dokumentointia. Pienryhmät voivat olla toiminnan
luonteesta johtuen erilaisia: pysyviä tai vaihtuvia ja koostumukseltaan ja kooltaan erilaisia.
Metsä oppimisympäristönä
Oppimisympäristö rakentuu fyysisen tilan lisäksi oppimista tukevasta sosiaalisesta yhteisöstä ja sen
tunneilmastosta. Hyvä oppimisympäristö kannustaa lapsia leikkimiseen, liikkumiseen, tutkimiseen ja
kokeilemiseen. Oppimisympäristön tulee vastata lasten kehitystasoa ja tarjota riittävästi haasteita.
Savonlinnan luonto ja lähiympäristö ovat tärkeitä oppimis- ja kasvuympäristön osia. Savonlinnan päiväkodit
sijaitsevat lähellä metsiä ja rakentamatonta luontoa, joten luonnon hyödyntäminen toiminnassa on
mahdollista. Luonnossa liikkuessa lapset tutustuvat lähiympäristöön ja oppivat huolehtimaan luonnosta.
Luontoympäristössä mahdollistuvat lapselle ominaiset tavat toimia.
Pedagoginen julkisuustyö on osa varhaiskasvatustoimintaa. Työtä tehdään verkostoituen sekä lapsen
asemaa ja asiaa esillä pitäen. (Keskinen 2013.) Pedagogista julkisuustyötä tehdään yhteistyössä
savonlinnalaisten medioiden, yhteisöjen ja oppilaitosten kanssa. Dokumentointi on osa pedagogista
julkisuustyötä. Sähköisten viestimien, mm. blogien, sekä video- ja valokuvauksen avulla tietoa päiväkodin
kasvatustyöstä saadaan tehtyä näkyväksi ja välitettyä perheille. Pedagoginen julkisuustyö on siis
päiväkotityön ulospäin suuntaamista niin, että tieto toiminnan laadusta leviää.
4.1. Kehollisuus ja leikkiminen
Leikkiminen, liikkuminen, taiteileminen ja tutkiminen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia. Ne ovat myös
kehollista toimintaa.
Pieni lapsi, varsinkin alle 3- vuotias, rakentaa mielikuvia toiminnan välityksellä; keho ja mieli toimivat
yhdessä. Itsenäisesti liikkuessaan hän kokeilee, tutkii, vertailee ja miettii syy-seuraussuhteita ja tekee
johtopäätöksiä. Toiminnassa ovat mukana kaikki aistit, jolloin toiminnasta jää hyvin vahvoja muistijälkiä. Se
helpottaa asioiden muistamista myös eri asiayhteyksissä ja uusissa tilanteissa. Lapsi oppii sanojen
merkityksiä toiminnan ja kehollisten kokemuksien yhteydessä. Kehollinen oppiminen luo käsitteitä ja kieltä
sekä synnyttää uutta ajattelua.
Varhaiskasvatuksessa tulee pohtia ohjatun ja vapaan toiminnan suhdetta. Missä lapsi saa viipyä, missä hän
saa olla? Toteutetaanko toimintaa joustavan vai jäykän ”koreografian” avulla? Miten lapset osallistuvat
toiminnan suunnitteluun: kuinka lapsen ääni kuuluu, kuinka kuulutaan yhteisöön?
8
Sisä- ja ulkotiloja sekä välineistöä kehitetään lasten liikunnallisuutta kannustavaksi.
LEIKKI
Leikki on varhaiskasvatuksen keskeisin lasten kehitystä ja oppimista tukeva toimintamuoto. Leikillä on
merkittävä rooli uusien ja monimutkaisten tilanteiden käsittelyssä ja motivaation kehityksessä. Lapsi
tunnustelee ja hakee asioiden mielekkyyttä ja merkitystä leikissä. Leikissä rakennetaan oppimisen
potentiaalia ja motivaatioperustaa.
Leikissä lapset harjoittelevat valintojen tekemistä, ongelmaratkaisutaitoja sekä käsittelevät kokemuksiaan.
Leikki luo ja vahvistaa lasten keskinäisiä suhteita ja vuorovaikutustaitoja.
Leikki osana jokapäiväistä toimintaa edellyttää merkittävää aikuisen tukea, aktiivista osallistumista ja
mukana leikkimistä.
Aktiivinen havainnointi on kasvattajan tärkein työväline lapsen leikin ohjaukseen. Leikin havainnoinnin ja
dokumentoinnin; videoinnin, kuvaamisen ja kirjaamisen, avulla pystytään tekemään tarkkoja arvioita
yksittäisen lapsen kehityksestä ja oppimisesta.
Havainnoinnin kautta leikkiympäristöä ja itse leikkiä tulee muokata lapselle sopivaksi. Kasvattajalla on tärkeä
rooli leikkiympäristön muovaamisessa vastaamaan yksittäisen lapsen ja lapsiryhmän leikin kehityksen
vaiheita ja tarpeita.
Alle kolmevuotiaiden taaperoleikki
Taaperokulttuurissa olennaista on ystävyyden, vuorovaikutussuhteiden ja leikkikulttuurin rakentaminen
jäljittelyn, toiston, rutiinien ja muuntelun avulla. Taaperot kehittävät kulttuuriaan jatkuvasti muunnellen osana
ympäröivää kulttuuria päiväkodissa ja muussa yhteiskunnassa.
Taaperoleikissä toinen lapsi auttaa toista leikkiin. Leikki on hyvin kehollista ja siihen tarvitaan tilaa ja aikaa.
Aikuiset ja isommat lapset ohjaavat taaperoita leikin maailmaan. Syli- ja kontaktileikit rakentavat
puheenkehityksen ennakkoehtoja. Kutitus- ja kosketusleikit lorujen ja laulujen rytmittäminä ja säestäminä
ovat varhaisia draamaleikkejä.
Taaperoleikin ympäristöön kuuluvat vakiintunut lapsiryhmä ja kasvattajatiimi, jolla on lämmin sekä kiinteä
suhde huoltajiin. Tarvitaan vain ajattelevat kehot, leluvapaa alue, suuret esineet sohva, patja, seinä, ovi,
komero, tilaa ja aikaa.
Leikkimaailma
Leikkimaailmassa keskeistä on lapsilta saatu leikkiteema, jossa tulee esille lapsen ajattelu. Tarjoamme
mahdollisuuden tarttua tarinaan kertomalla lapsille paljon satuja ja tarinoita. Voimme tehdä yhdessä tarinoita
myös arkisista tapahtumista ja autamme lapsia rakentamaan tarinoista leikkejä ja muuta tarinoiden virittämää
toimintaa.
Fyysisen ympäristön luominen leikkimaailmaa varten eri keinoja käyttäen on oleellinen osa aikuisten ja
lasten yhteistä toimintaa. Leikkimaailmaan on mahdollista yhdistää joustavasti kaikkia esteettisen ilmaisun
muotoja (leikkimiljöön lavastukset, äänet, valot, musiikki…). Leikki on avainasemassa myös taiteellisen ja
muun luovuuden kehityksessä.
Leikkimaailma on erilainen leikin eri vaiheissa. Taaperoleikissä tarvitaan leluvapaata aluetta, mutta myös
suuria esineitä kuten sohvia, patjoja, pahvilaatikoita. Draama- ja roolileikissä leikkimaailmaan pääsemiseen
auttavat esim. tunnelit, lentävät matot, erilaiset hahmot, värit. Ulkona hyvää leikkimateriaalia ovat
luonnonmateriaalit, pressut, kierrätysmateriaali, kuten lankut, pölkyt ja autonrenkaat.
9
4.2. Varhaiskasvatuksen sisällöt ja niiden jatkumo perusopetukseen
Varhaiskasvatuksessa opittavat asiat pohjautuvat opetuksen eheyttämiseen. Eheyttävä opetus muotoutuu
kokonaisuuksista, jotka liittyvät lapsen elämänpiiriin. Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelman
perusteissa käytetään oppisisältöjen jaottelusta nimitystä sisällölliset orientaatiot, jotka on tarkoitettu
tukemaan aikuisten työn suunnittelua eikä lasten kanssa toteutettavan toiminnan oppiainejakoa.
Eri orientaatioiden avulla lapsi laajentaa maailmankuvaansa ja oppii itsestään oppijana.
Taulukko: opetuksellinen ja kasvatuksellinen jatkumo
10
Painotusalueet
luonto- ja ympäristökasvatus o järvet ja norppa o paikkakunta ylpeyden luominen lapsille o lähiympäristö ja metsäretket o kulttuurihistoriallinen ympäristö
Olavinlinna Kerimäen kirkko Lusto harjualue laivat ooppera
kestävä kehitys
Kestävä kehitys on savonlinnalaisen varhaiskasvatuksen yksi tärkeimmistä kulmakivistä. Sen päämääränä on taata oikeudenmukaiset, turvalliset ja terveelliset elinmahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville (Luomi, Paananen, Vilberg, Virta 2010). Kasvattajan tehtävänä on ohjata lasta ymmärtämään, kuinka tärkeää on vaalia luonnon monimuotoisuutta. Varhaiskasvatuksessa keskitytään luonnonvarojen kestävään käyttöön, oikeudenmukaiseen jakamiseen sekä vastuulliseen kuluttamiseen. Näin lapsella on jo varhain edellytyksiä oppia sopeuttamaan omaa toimintaansa luonnon sietokykyyn. Arjessa kestävä kehitys merkitsee hyvin konkreettisia asioita: lähiympäristön tutkimista, kaverista huolehtimista ja kestävämpien arkikäytäntöjen opettelua. (Luomi, Paananen, Vilberg, Virta 2010.) Suvaitsevaisuus ja kulttuurien monimuotoisuuden säilyttäminen ovat taitoja, jotka opitaan pienestä pitäen. Lapselle kerrotaan hänen omasta kulttuuristaan ja luodaan näin vahva pohja oman kulttuuri-identiteetin arvostamiseen. Lapsen on tärkeää saada osallistua päätöksentekoon ja kantamaan vastuuta omasta toiminnastaan.
4.3. Kehittävä työote ja arviointi
Savonlinnalaisessa varhaiskasvatuksessa kasvattaja ja kasvatusyhteisö sitoutuvat ammattitaitonsa ylläpitämiseen sekä jatkuvaan kehittämiseen. Kehittävän työotteen lähtökohtana ovat lapsiryhmän muuttuvat tarpeet. Tavoitteena on toiminnan ja kasvatustyön kehittäminen lasta, lapsiryhmää ja perheitä paremmin palvelevaksi kokonaisuudeksi. Toimintaa suunnitellaan tavoitteellisesti ja sitä dokumentoidaan jatkuvasti. Suuremmat kehittämistarpeet pilkotaan pienemmiksi osatavoitteiksi. Kasvatustyön kehittäminen pohjautuu toiminnan havainnointiin ja henkilöstön jatkuvaan itsearviointiin. Arjen onnistumisia ja kehittämiskohteita käydään läpi viikoittaisissa tiimipalavereissa sekä vähintään vuosittain lähiesimiehen kanssa käytävissä kehityskeskusteluissa. Jokaisen henkilökohtaista motivaatiota kehittyä kasvattajana tuetaan. Positiivisen kehityksen takaamiseksi hyviksi koettuja käytänteitä jaetaan tiimien, yksiköiden sekä koko kaupungin varhaiskasvatuksen kesken. Kasvattajat keskustelevat päivittäin avoimesti koskien toimintaa ja tiimityöskentelyä sekä niiden kehittämistä. Keskustelut käydään ammatillisesti. Henkilöstö osallistuu koulutuksiin ja yksiköissä on saatavilla ammattitaitoa edistävää, ajantasaista
11
kirjallisuutta. Sähköistä viestintää ja mediakasvatusta lisätään arkipäiväisessä toiminnassa asteittain. Kehittämisestä tulee oppivassa organisaatiossa vallitseva käytäntö. Varhaiskasvatustoiminnan kehittämisessä muutos saadaan aikaan siten, että kasvattaja on tietoinen muutoksen tarpeesta. Sisältönä muutoksissa on monitasoinen tieto, joka ilmenee ajattelussa, tunteissa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja toimintakulttuurissa. Yhteisen pohdinnan kautta kasvattaja kehittää syvenevää ymmärrystä toiminnastaan vallitsevassa kasvatusympäristössä. Huomio kiinnittyy erityisesti tavoitteiden ja toteutuksen välisiin ongelmakohtiin, jolloin kasvattajalla on mahdollisuus pohtia syvemmin kasvatusideologiaa ja arvoja, joihin kasvatustoiminta perustuu. Dokumentointi tekee näkyväksi lapsen elämän ja toiminnan varhaiskasvatuksessa. Dokumentoinnin välineinä käytetään valokuvia ja lapsen tai aikuisen kommentteja. Lisäksi lapsen piirustukset ja haastattelut toimivat arvokkaina muistojen taltiointikeinoina, jotka mahdollistavat tapahtumien ja kokemusten mieleen palauttamisen jälkeenpäin. Kasvattaja dokumentoi havaintojaan kirjaten, kuvaten ja äänittäen, saaden näin arvokasta työmateriaalia käsittämään ja tulkitsemaan tapahtumia. Pedagogisen dokumentoinnin avulla kasvattaja voi kehittyä ammatillisesti; tulla tietoisemmaksi toiminnastaan ja sen vaikutuksista lapsiin.