Väki 4/12Työelämänumero

VÄKI2

VÄKI•4/20123 Pääkirjoitus 4 Hallitusterveisiä 5 Väki-

gallup: Odotuksia työelämältä 6 Sanat ovat

aseeni 8 Soveltavaa antropologiaa 10 Apua,

työelämään! 12 Luotijuoksua ja itämeren-

risteilyjä 15 Rosa - supernainen 18 Miten

tänne on päädytty? Oppiaineterveisiä 20

Kuoleman kahdet kasvot 22 Unelmien äärel-

lä 23 Testaa: Mikä sinusta tulee isona? 25

Anonyymi Antropologi 26 Terveisiä Manapah-

kasta 27 Antrosarjis: Mauss

Julkaisija Mana ryPainos 100 kplPainopaikka Picaset oyVäki on saanut HYY:njärjestölehtitukea vuo-delle 2012.

VäkiPäätoimittajat Soila Laivo ja Anna TervahartialaTaitto Tiina-Maaria LaihiTämän numeron tekijät Tiina-Maaria Laihi, Soila Laivo, Juho Reinikainen, Paula Sahlman, Saija Sarell, Johan-na Saviniemi, Anna Tervahartiala ja Oskari Wäänänen

3VÄKI

PÄÄKIRJOITUSUlkona on -20 °C pakkasta. Kävelen lumihangessa takaperin. En halua, että viima ohjaa kylmät ja terävät lumihiutaleet naamaani, mutta eteneminen on hidasta. Pysähdyn ja mie-tin hetken mihin suuntaan jatkan kävelemistä ja miten päin. Vaihtoehtoja on monia, mutta joka tapauksessa tiedän olevani perille päästyäni jäässä ja yltä päältä lumessa. Kotona odottaa kuitenkin höyryävä kuppi kuumaa teetä ja loimuava takkatuli. Ehkä pääsen jopa saunaan. Päätän jatkaa matkaani normaalisti kävellen, lumimyrskyä uhmaten. Matka ei ole pitkä, mutta sitäkin vaikeampi.

Kuulostaako tutulta? Moni varmasti uhmasi muutama viikko sitten Suomessa riehunutta Antti-myrskyä ja huomasi samalla kuinka hidasta tuiskussa on edetä. Lunta tuntui tulevan joka suunnasta ja näkyvyys rajoittui muutamaan metriin.

Opiskelujen keskeltä työelämään selviytyminen tuntuu minusta samalta kuin höyryävän teekupin ääreen selviytyminen lumimyrkystä. Eteneminen tuntuu raskaalta, vastoinkäymiset iskevät naamaan ja stressi pureutuu luihin ja ytimiin. Suuntaa ja tapaa edetä tuntuu vaikealta valita, joskin joka puolella näkymät pysyvät samoina – kun valmistun, löydänkö mielekästä oman alan työtä?

Näkyvyys on myös yhtä heikko. Maailmanlaajuisen talouskriisin keskellä pystyy vain arvailemaan tilannetta silloin, kun saa maisterin paperit käteen. Epävarmuus ympäröi meidät samoin kuin Antti-myrsky verhosi alleen koko Helsingin.

Kaikki on kuitenkin kiinni asenteesta. Siksi Väen toimituskunta päättikin ottaa ohjat omiin pieniin kätösiinsä ja koota teille erikoisnumeron antropologien työelämästä. Toivottavasti numero tuo helpotusta lumimyrskyn keskelle ja luo ajatuksia, joiden kanssa suunnistaa oikean teekupposen ääreen.

Tämä on minun ja Annan viimeinen numero päätoimittajina. Haluisinkin kiittää toimitus-kuntaamme, joka on innoissaan auttanut meitä lehtien teossa. Emme olisi olleet mitään ilman teitä! Seuraavasta numerosta eteenpäin Väkeä luotsaa Johanna Saviniemi.

Rauhaisaa joulun aikaa ja houkuttelevaa tulevaisuutta kaikille!Soila

VÄKI4

Hallitusterveisiä

Palstalla hallitus esittäytyy ja kertoo ajankohtaisista aiheista ja Manan toimin-nasta. Tällä kertaa vuorossa hallituk-sen alumni- ja työelämävastaava Saila Kivilahti.

Miksi lähdit mukaan hallitukseen ja mi-ten päädyit työelämä- ja alumnivastaa-vaksi?

Lähdin mukaan hallitustoimintaan, koska halusin mahdollisimman kattavasti mukaan pienen aine-järjestömme toimintaan ja kehittämiseen. Lähdin mukaan myös uteliaisuudesta, koska olin kuullut edellisen vuoden hallituslaisilta niin paljon hyvää ainejärjestön hallitustoiminnasta. Halusin ainejär-jestön työelämä- ja alumnivastaavaksi, koska koin ja koen edelleen pestin tärkeäksi ja näin tehtävässä haasteellisuutta antropologien moninaisen työym-päristön vuoksi.

Miten mennyt hallitusvuosi on sujunut?

Hallitusvuosi on mennyt hyvin nopeasti ja vaih-derikkaasti! Suosittelen jokaiselle hallitus- tai muussa ainejärjestötoiminnassa mukana olemista jossain vaiheessa opintoja.

Miten työelämä- ja alumniasioiden ajan-kohtaisuus näkyy järjestökentällä ja Manan toiminnassa?

Työelämäasiat ovat yksi opiskelijoita eniten askar-ruttava asia. Aiheen ajankohtaisuus näkyy Manan toiminnassa muun muassa ekskursioiden suosiossa ja yleisemmällä tasolla järjestötoiminnan työelä-mäaiheisessa tiedotuksessa.

Millainen merkitys ainejärjestöllä on opiskelijoiden työelämään tutustutta-misessa ja antropologian ilosanoman eteenpäin viemisessä työmaailmassa?

Ainejärjestöllä on suuri merkitys erilaisiin työteh-täviin tutustumisessa, esimerkiksi ryhmäekskursi-oiden järjestämisessä sellaisiin kohteisiin, joihin opiskelijan on vaikeampi tutustua itsekseen. Myös työelämän edustajat ovat olleet innoissaan työelä-mässä olevien antropologien annista työpaikoil-laan sekä antropologian opiskelijoiden kiinnostuk-sesta erilaisiin työympäristöihin.

Mihin suuntaan työelämä- ja alumniasi-oita tulisi lähteä kehittämään ainejär-jestössämme?

Työelämäekskursioissa on onnistuttu hyvin, mutta esimerkiksi työelämäharjoitteluihin, sekä alumni-en kanssa järjestettävään toimintaan voitaisiin kes-kittyä vielä nykyistä enemmän.

5VÄKI

Mikä on ollut parasta tehtävässäsi?

Parasta on ollut huomata miten erilaisissa työteh-tävissä antropologiaa opiskelleet ihmiset toimivat ja kuinka innokkaita he ovat olleet kertomaan työ-kokemuksistaan.

Mikä on ollut mieleenpainuvin muistosi Manan matkassa?

Mieleenpainuvinta on ollut ainejärjestön hallituk-sen hyvä henki ja motivoituneisuus hallitustyös-kentelyyn, sekä järjestön jäsenten aktiivisuus toi-mintaan liittyen.

Laura: Apua, en ole miettinyt niin pitkälle! Odo-tan ehkä kansainvälisyyttä ja itseään kiinnostaviin aiheisiin tutustumista. Maailmanrauhaa. Haluaisin töihin johonkin järjestöön. Tutkimuksen tekemi-nenkin voisi olla myöhemmin kivaa. En ole nirso. Mitä tulee vastaan, olen valmis ottamaan. Lapsena halusin olla astronautti.

Väki-gallup: Mitä odotatte työelämältä?

Mitä haluaisit kertoa niille antropolo-gian opiskelijoille, joiden mieltä painaa työelämäasiat ja työllisyys?

Toivoisin, että opiskelijat eivät stressaisi liikaa työelämäasioista ja työllistymisestä, koska uskon, että kaikki antropologiaa opiskelleet löytävät heil-le sopivan ja ennen kaikkea monipuolisen työuran!

Raita: Olisi kiva päästä työskentelemään sellaisten aiheiden kanssa, jotka oikeasti kiinnostaa. Valmis-tuttua olisi kiva tehdä erilaisia projektitöitä, jotta tietäisi, mikä on oma juttu. Isona minusta tulee ant-ropologi, lapsena toiveammattini oli jäätanssija.

Noora: Että saisi töitä! Olisi kiva olla järjestössä töissä ja tehdä kaiken näköisiä ja monipuolisia asi-oita. Pienenä unelmoin, että minusta tulee delfi inin-kouluttaja.

VÄKI6

Sanat ovat aseeniTeksti ja kuvat: Anna Tervahartiala

On perjantaiaamu ja Metsätalon ikkunoiden ulko-puolella liikkuva elämä tuntuu etäältä. Korvieni välissä pieni tukahdutettu huuto itkee sälekaih-timien taakse suljetun elämän tuskaa. Yliopisto tarjoaa työkaluja kriittiseen ajatteluun ja yksityis-kohtaiseen havainnointiin. Kyllä. Silmistäni on tullut suurennuslaseja, korvistani sisäänrakennettu nauhuri ja sormistani sadepisaroita näppiksellä.

Mutta entä jos tieto ei riitä? Entä jos en koekaan istuen oppimista omakseni? Hetken päätä seinään lyötyäni huomaan, että seinä on päätäni kovempi. Vaihdan lähestymistapaa. Aloitan viestinnän opinnot.

Katsomisesta kysymiseen

Kenties en ole ainoa, joka on istunut bussissa 615 matkalla Helsinki-Vantaalta keskustaan. Käpy-län hiekankeltaiset kerrostalot tuntuvat pitelevän maata paikoillaan ja kadunkulkijat näyttävät so-

keilta ja kuuroilta. Mutta onnellisilta. Sisällä velloo levottomuus ja tukahdutettu tarve huutaa. Tahdon kertoa sinulle mitä näin ja mitä kuulin ja mitä tein ja mitä sinäkin voit tehdä ja mitä me voimme tehdä! Mutta et huuda, eivätkä he kuule.

Tieto on kuin tunne; se on todellista vain jaettuna. Havainnoiva osallistuminen on keino lähestyä toista ja ottaa selvää tuntemattomista paikoista ja kasvoista. Etäisyys antaa vapauden tulkinnalle, mutta osallistuminen tunteen tarinoille.

Katsomalla mitä ympärillä tapahtuu voi nähdä uusia asioita, mutta kysymällä voi ehkä ymmärtää, kertomalla kenties jopa oppia ja opettaa edelleen.

Toimettomuudesta toimittajaksi

Viestinnän opintojen myötä suuret teoriat demo-kratian julkisesta sfääristä ovat iskostuneet luihin ja ytimiin. Toimittajista puhutaan vallan vahtikoi-rina, portinvartijoina sekä agendan, puheenaiheen,

7VÄKI

asettajina. Näissä teoksissa toimittajat itse kertovat oman työnsä merkityksestä. Uusimmat julkaisut ovat myös keskittyneet journalismin murrokseksi kutsuttuun ilmiöön. Entä, jos meitä ei enää tahdo-takaan kuunnella?

Käytännössä; entä jos meidän kuuntelusta ei enää tahdotakaan maksaa. Läpinäkyvälle kriittiselle yhteiskunnalle on vaikea asettaa hintaa, sillä se ei aina palvele kaikkia.

Viestintä on keino hallita, se on huomattu ennen ja sama kuvio elää edelleen. Tämä on syy miksi laadukas toimitustyö on hintansa väärtti; menoja ja kuluja yhteen laskiessa saattaa se olla jopa edullista.

Antropologia antaa avaimet näkemään kauas. Menemällä itse paikan päälle ja säilyttäessä yhteyden muualle annamme korvamme, ihomme, mielemme kaikkien nähtäväksi. Ja katsottavaa riittää.

Havainnointiin ja osallistumiseen kuuluu kysymysten esittäminen ja vastausten kuunte-leminen. Saksassa olen huomannut ihmisten pyytävän lupaa tiettyihin kysymyksiin; ”wenn ich fragen darf…” Kysyä voi aina, mutta vastauksia on turha ottaa itsestään selvyyksinä.

Kysymistä on turha lopettaa. Suurin haaste on löytää oikeat kysymykset ja oikeat henkilöt vastaamaan kysymyksiin. Henkilö, joka tietää jotain, mitä muut eivät tiedä. Kysymykset poikivat uusia ajatuksia ja lisäkysymyksiä. Maailma ei lakkaa hämmästyttämästä. Tai jos lakkaa niin kannattaa vaihtaa perspektiiviä.

Ehkä osaat seistä käsilläsi?

Sana on aseeni

Eräs dokumentti-ohjaaja istui syysiltana Mascotin lavalla keikkuvalla baarituolilla. Hän piteli mikro-fonia laihoissa käsissään:

”Aseella voin ampua vihollisen edessäni. Kameralla voin osua asioihin, joita en edes näe, joiden en edes tiennyt olevan olemassa.”

Tämä on journalismin, dokumentaation ja tiedon jakamisen voima. Media elää narratiivia, joka ei puhuttele järjellä vaan tunteilla. Retoriikka

paljastaa hapertuneet saumansa suoran lähetyksen, kirjeenvaihtajan kertomuksen tai intensiivisen kuvasarjan rinnalla.

Uutisankkurit voivat varoittaa kuvamate-riaalien olevan voimakasta ja häiritsevää, eikä soveltuvaa perheen pienimmille. Häiritsevämpää on kuitenkin kuvamateriaalin synty, asiat joita uutisetkaan eivät aina pysty selittämään.

Antropologit ovat verkostoja pimeisiin paikkoihin, joista emme ennen kuulleet, joita emme ennen kuunnelleet. Antropologia ei ainoastaan avaa ovia vaan auttaa myös astumaan ulos uuteen maailmaan.

Muistan lukeneeni jonkun sanoneen, että on kirjoitettava niin kuin puhuisi. Vain silloin voi olla uskottava. Allekirjoitan. Toiset lukevat paljon, toiset kirjoittavat paljon. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla sekä kuuntelemalla palautetta ja vastareaktioita. Kyse on keskustelusta, ajatusten vaihdosta ja rakentavien vastausten löytämisestä.

Maailma ei ole rationaalinen, maailma ei ole ob-jektiivinen, eikä helposti selitettävissä.

VÄKI8

Soveltava ja käytännön-

läheinen antropologia

Teksti: Soila Laivo

Suurin osa antropologian opiskelijoista on tutus-tunut soveltavaan antropologiaan jo lukiessaan meille legendaariseksi muodostunutta James Pea-cockin kirjaa ”The Anthropological Lens – Harsh Light, Soft Focus”. Mutta onko kukaan keskus-tellut aiheesta vakavasti valtsikaan sisäänpääsyn jälkeen?

Soveltavasta antropologiasta saattaa löytyä pelastus niille, jotka haluavat päätyä oman alan töihin, mutta eivät missään nimessä halua tutkijaksi, ainakaan sanan traditionaalisessa merkityksessä. Nyt olisi siis tiedossa pikakurssi soveltavaan antropologiaan, oppiaineessamme kun sellaista ei löydy.

Soveltava antropologia tarkoittaa antropologisten teorioiden ja menetelmien käyttämistä käytän-nöllisten ongelmien analysointiin ja ratkaisuun. Samoilla työkaluilla toisin sanoen pyritään vaikut-tamaan ja muuttamaan tutkittavia kohteita kohti (toivottavasti) parempaa.

Kuulostaako väärältä ja epäeettiseltä? Menettääkö tieteenalamme uskottavuuden tällai-sissa sovelluksissa? Käytännönläheinen ja sovel-tava sekä vaikuttaminen ja muuttaminen voivat tarkoittaa montaa asiaa. Ei pelkästään viidakossa asuvan alkuperäisheimon valjastamista ihmis-kokeisiin. Mitä kaikkea muuta soveltava antropologia voi sitten olla?

Soveltavaa antropologiaa voi luokitella monellakin tapaa, mutta turvaudun John van Willigenin versi-oon. Hänen vuonna 1993 tekemänsä jaottelu lähtee väliin tulevasta antropologiasta. Siihen kuuluu eri

tyyppisiä toiminnallisia ja aktivistisia muotoja, jot-ka pyrkivät esimerkiksi yhteisöjen kehitys- ja re-surssienhankinta- ja hallintaprosesseihin. Samaan alatyyppiin kuuluu myös sosiaalinen markkinointi ja kuluttajatutkimus.

Toinen soveltavan antropologian alalaji on Willigenin mukaan käytäntöjen tutkimus, kuten sosiaalisten vaikutusten arviointi (vertaa ympäristövaikutusten arviointi), erilaisten projek-tien vaikutusten ja onnistumisen arviointi ja ihmisten parissa toteutettava kenttätutkimus uusien innovaatioiden kehittämiseksi.

Sovellettaessa antropologiaa voidaan helposti toi-mia myös epäeettisesti. Toisaalta sama vaara kos-kee myös akateemista antropologiaa. Oikeastaan ongelma koskee kaikkea tietoa.

Siksi myös soveltavalle antropologialle on laadittu oma eettinen koodistonsa. Sillä on monta omaa järjestöä ja yhteisöä sekä myös omia lehtiä. Sitä on jopa kaavailtu Yhdysvalloissa viidenneksi antropologian alalajiksi.

Myös meidän suomalaisten pitäisi olla tietoisia oman tieteenalamme mahdollisuuksista. Jos me antropologit emme tiedä, miten markkinoida omaa osaamistamme, jäämme helposti kortistoon.

Nyt kaikki kaivamaan artikkeleita Internetin pimeistä syövereistä ja tutustumaan eniten mielen-kiintoa herättäneeseen soveltavan antropologian osa-alueeseen. Seuraavaksi esittelyssä on neljä eri-laista tapaa soveltaa rakasta tieteenalaamme. Niitä on kuitenkin muitakin, joten vain mielikuvitus on rajana.

Soveltava antropologia? Kuulostaa mielenkiintoiselta. Kaikki tietävät, että on olemassa soveltavaa antropologiaa, mutta mitä se oikeasti onkaan?

9VÄKI

Lääketieteen antropologia (medical anthropology)

Yksi lääketieteen suurimmista ongelmista on, mi-ten saada ihmiset käyttämään uusia menetelmiä ja teknologioita, joita lääketieteessä on tarjolla. Ne saattavat kohdata kulttuurista vastarintaa ja tässä asiassa antropologit voivat rynnätä apuun.Antropologia pyrkii antamaan lääketieteelle sitä, mitä niiltä puuttuu, sosiokulttuurista näkemystä sairaudesta ja terveydestä sekä kokonaisvaltaista holismia.

Lääketieteen antropologia on maailmalla erittäin laajalle levinnyt ja suosittu, mutta jos haluat Suomessa lukea aiheesta, voit ryhtyä JOO-opiskelijaksi Kuopion yliopistoon. Tarjolla 2 op. lääketieteen antropologiaa.

Liiketoiminnan antropologia (business anthropology)

Kun ”business anthropology” -termi syntyi, sillä viitattiin yksinomaan alaan, jolle moni antropologi oli alkanut työllistyä; markkinointi ja kuluttajatut-kimus. Nyt termi on saanut laajemmankin merki-tyksen ja sillä viitataan antropologian teorioiden ja käytäntöjen soveltamista yritysmaailman ongel-miin.

Markkinoinnin ja kuluttajatutkimuksen lisäksi antropologiaa sovelletaan organisaatiokulttuurin tutkimukseen ja kansainväliseen liiketoimintaan, etenkin kansainväliseen markkinointiin, hallintoon ja viestintään. Lähin alan maisteri-ohjelma löytyy Kööpenhaminan yliopistosta.

Kehityksen antropologia (development anthropology)

Kun antropologit omaksuvat kehitysmaatutkimuk-sen näkökulmia ja keskittyvät kansainväliseen kehitysyhteistyöhön ja –apuun, syntyy kehityksen antropologia.

Teoreettisesti tällä suuntauksella voidaan tarkoittaa kehityksen kritiikkiä, mutta soveltavassa antropologiassa termillä viitataan antropologiaan, joka osallistuu esimerkiksi projektien sovitta-miseen kohdemaan tarpeisiin. Antropologit voivat osallistua myös erilaisten kehitysmaissa toimivien projektien laadulliseen arviointiin ja tarkasteluun.

Aktivismi ja lobbaaminen

Silloin kun antropologit omalla kentällään osal-listuvat ratkomaan paikallisten ongelmia, sitä kut-sutaan aktivismiksi. Antropologi voi tarjota omaa ammattitaitoaan ja kontaktejaan sekä ajaa paikal-listen asiaa myös kentältä lähdettyään.

Toisessa laidassa antropologit voivat käyttää omaa ammattitaitoaan aktivistisiin toimiin ja lobbaamiseen heille tärkeissä asioissa. Jos ajattelit, että antropologista aktivistiksi ryhtyminen on vain luonnollinen prosessi, olet väärässä. University of Texas at Austin tarjoaa aktivistisen antropologian (activist anthropology) maisteriohjelman.

NETTISIVUVINKITThe Society for Applied Anthropology www.sfaa.net

The ASA Network of Applied Anthropo-logists www.theasa.org/networks/apply.shtml

NAPA www.prac cinganthropology.org

– akateemisen ja teoreettisen

vastakohta?

VÄKI10 VVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKIIIIIIIIIIIIVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVV10101010101010101010101010101010101010010101

Yliopistolla:

Yliopiston urapalveluissa voit tavata työelämä-neuvojia ja saada vinkkejä työnhakuun ja työn-hakuasiakirjoihin ma - to klo 13-15 opiskelija-palveluiden palvelutoimistossa (PR, 1 krs.).

Mahdollisuus myös henkilökohtaiseen ohjauk-seen! Yliopiston työelämäneuvojat antavat pa-lautetta työnhakupapereistasi - voit varata ajan tai lähettää paperit sähköpostitse urapalvelut@helsinki.fi . Asiakaspalvelujen aukioloaikoina pa-lautetta voidaan antaa tilanteen mukaan.

Helsingin TE-toimiston Kluuvin toimipisteen korkeakouluneuvojat auttavat urasuunnitteluun ja työnhakuun liittyvissä asioissa. Lisäksi kor-keakouluneuvojat ja urapsykologit tapaavat asiakkaita lukukausien aikana myös yliopiston päärakennuksella (1 krs. tiistaisin klo 14-14.45 ja 14.45-15.30).

Varaa aika urapalveluihin puhelimitse (09) 191 22125 tai sähköpostilla urapalvelut@helsinki.fi .

Netissä:

RekryForumilta voit etsiä työ- ja harjoittelu-paikkoja, pro gradutoimeksiantoja sekä tapahtu-

mia, jotka ovat tarkoitettu Helsingin yliopiston opiskelijoille. RekryForumin käyttäjiksi voivat rekisteröityä Helsingin yliopiston opiskelijat ja yliopistosta valmistuneet.

Aarresaari.net on tiede- ja taidekorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelujen muodostama ver-kosto, joka tuottaa palveluja työnantajille, opis-kelijoille ja vastavalmistuneille. Verkosto toimii samalla sillanrakentajana opiskelijoiden ja työn-antajien välillä. Sivustolta löytyy mm. jobboard työnantajien ilmoituksille, työnhakuopas sekä vinkkejä harjoitteluun ja kansainväliseen työn-hakuun.

Ehkäpä yrittäjäksi?

Tieteestä Toimintaa - Yhteisö yliopistolaisille ja yliopistonmielisille, jotka haluavat yrittää yhdes-sä.

Niille, joita sähköistää työelämän vallankumous, vertaisoppiminen, crowdsourcing, co-working, yhteiskunnallinen yrittäminen, maailman haas-teiden ratkaiseminen, mahdollisuuksiin tarttumi-nen, itse tekeminen ja oman osaamisen kehittä-minen yhdessä.

Tutustu myös yhteisön Facebook-ryhmään!

Valmistuminen häämöttää ja opintotukikuukaudet kuluivat gradun kanssa kamppailuun. Ei auta muu kuin tarttua härkää sarvista ja hankkia töitä. Mutta mistä löytää niitä ihan oikeita töitä, jos CV on täynnä jäätelönmyyntiä lukionjälkeisiltä välivuosilta? Vanha klisee kuuluu, että antropologeilla ei ole mitään tiettyä urapolkua, joten he voivat tehdä mitä vain! Mikä neuvoksi, jos tavoitteena on ne paljon huhutut oman alan työpaikat, mutta ei yhtään tiedä mistä aloittaa? Väki listasi muutaman resurssin työelämäahdistuksen kanssa painiville opiskelijoille ja vastavalmistuneille.

Apua, työelämään!Teksti: Tiina-Maaria Laihi Kuva: Soila Laivo

VÄKI10

11VÄKI 11111111111111111111111111111111111VVVVVVVVVVVVVVVVVVVVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKKKKKKKKKKKKKKKIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIVVVVVVVVVVVVVVV

Valtiotieteellisen työelämäkurssit keväällä 2013:

790668 Työelämäportfolio, 1-2 opMoodlessa kurssi: ”Valtiotieteellisen tiedekun-nan työelämäorientaatio”

790670, Ammattikuvakurssi, 2 op15.1.–26.2.2013, ti ja to klo 16–18

790669, Työelämän puheviestintä, 3 op12.3. - 7.5.2012, ti 9.15-12.30 + harjoitusryhmät

11VÄKI

Alumnitoimintaa:

Alumnitoiminta antaa mahdollisuuden ylläpitää suhteita yliopistoon valmistumisen jälkeenkin. Toiminta kattaa monenlaista yhteistyötä eri työ-elämätahojen välillä sekä akateemisia, sosiaalisia ja työelämään liittyviä tapaamisia. Helsingin yli-opiston periaatteen mukaisesti myös opiskelijat lasketaan alumneiksi.

Alumnikampush p://www.helsinki.fi /alumni/

Helsingin yliopiston alumniyhdistys h p://www.helsinki.fi /alumniyhdistys/

Valtiotieteellisen alumnithttp://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/ etoa/alumnit/

Antropologian alumnithttps://www.facebook.com/groups/antropologianalumnit/

VÄKI12

”Indiana Jones. Joo joo todellakin, se musta tu-lee.” Näin vastasin uteluihin tulevasta urastani ant-ropologian opinnot aloitettuani. Huumorilla tosin, muttei heittoni ihan pelkkää läppää ollut.

Olihan tyyppi arkeologi, joka kolusi kaikki maailman nurkat ja kolot, seikkaillen viidakosta, vaarasta ja tarinasta toiseen. Samalla hän oli älykäs, hieman nukkavieru, pölyinen ja paperintuoksuinen professori. Ihan kuin minä.

Toden totta, antropologit työllistyvät varsin monenlaisiin tehtäviin. Sama homma on muillakin valtsikan pääaineista valmistuneilla. VTM on kovan luokan tutkinto, joka ei varsinaisesti suoraan valmista mihinkään, mutta mahdollistaa vaikka minkälaisen uraputken.

Kääntöpuolena on epävarmuus, mutta samalla voit tehdä itsestäsi aivan mitä haluat. Pitää vain itse keksiä, mikä nappaa, ja laittaa oman uran rattaat pyörimään. Yhteiskunnalliset jutut ovat näes se liima, joka maailman loppujen lopuksi pitää koossa. Siksi meitä tarvitaan.

Bisneksen kehittäjä

Mikä tekee antropologeista haluttavia työmarkki-noilla? Riikka Koutaniemi, 30, valmistui laitok-seltamme muutama vuosi sitten pitkien ja hartai-den opintosessioiden jälkeen. Harjoittelussa hän oli übercoolissa think tankissa Demos Helsingissä, josta hän pomppasi kunnolla työelämään ihan oi-keaksi etnografi ksi.

Riikka kartoittaa asiakasymmärrystä palvelu-muotoilun tarpeisiin. Nyt duunipaikka löytyy Palmu Inc. palvelumuotoilutoimistosta Kampista. Mitä on palvelumuotoilu?

”Hyvä esimerkki-case palvelumuotoilusta

on Viking Linelle tehty projekti, jossa pääsimme pohtimaan ravintolapalveluita ja koko risteily-konseptia uusiksi. Risteilimme siis pitkin poikin Itämerta havainnoiden ihmisten toimintaa ja liikettä tilassa, mahdollisia pullonkauloja, ongelmakohtia ja huippuhetkiä.”

“Tutkimme sitä, mistä ihmiset nauttivat ja mihin he pettyvät. Haastattelimme laivan henkilö-kuntaa ja asiakkaita - miksi he ovat ylipäänsä tulleet sinne, mitä he hakevat risteilyltä ja mikä heitä siellä innostaa. Kuvasimme tätä kaikkea, ja päivitimme materiaalia reaaliaikaisesti Viikkarin oman tiimin käyttöön.”

“Tästä tiedosta ideoimme ja suunnittelimme yhdessä palvelumuotoilutiimin kanssa sitä, miten Viking Line voisi parhaiten omalla tavallaan vastata siihen kysyntään, mitä ihmiset lomiltaan haluavat”, kertoo Riikka.”

Mikä sitten on antropologian valtti bisnes-maailmassa? ”Se, että asioita katsotaan uudella tavalla” sanoo Riikka ja jatkaa: ”Just se niin sanottu thinking outside the box, mitä kaikki yritysgurut toitottaa. Pitäis ajatella tuoreesti ja uudella tavalla jo ihan ongelman määrittelystä lähtien.”

“Antropologit on vinkeitä tyyppejä, jotka pystyy monesti kääntämään asiat hyvällä tavalla päälaelleen - osoittamaan, että nää premissit on

Teksti: Paula Sahlman

Luotijuoksua ja

N ormipäivä siis, jos valitset uraksesi antropologian.

Kuva: Reima Rönnholm

itämerenristeilyjä

13VÄKI

tosi luutuneita, eikö me voitais kattoo tätä asiaa ihan toisella tavalla?”

Etnografeja ja antropologeja kuitenkin harvemmin suoraan mollissa haetaan. Mikä on saanut Palmun kaltaisen yrityksen tajuamaan tarvitsevansa antropologiaa paremman bisneksen tekemiseen?

Reima Rönnholm, Palmun palvelumuotoilija vastaa: ”Se, millä tulevaisuudessa yritykset erottuvat kilpailijoistaan, tulee pitkälti kaikesta aineet-tomasta, kaikesta pehmeästä, mikä on yrityksiltä hyvin pitkälle hukassa. mikä on yrityksiltä nyt hyvin pitkälle hukassa. Selvitämme, mistä yrityksen tuottama arvo asiakkaille päin syntyy, miksi asiakkaat käyttäisivät yrityksen tuotteita tai palveluita, tai millä perusteilla he yritystä suosittelevat.”

”Perinteisillä markkinatutkimuksilla ja asia-kassegmentoinneilla on palvelunkehittämisen kannalta hyvin vähän annettavaa. Asiakasarvon selvittämisessä sukellamme asiakkaan arkeen ja pyrimme laadullisesti ymmärtämään asiakasta ja kysymään niitä miksi-kysymyksiä.”

“Tähän löytyy oma erikoisosaamisensa, jonka myötä esimerkiksi antropologien ja psykologien läsnäolo palvelumuotoilussa on helppo perustella.”

Kulttuurien tulkki

Toisella puolen duunimaailman laitaa pakertaa Esa Salminen, 36, Kepan tiloissa Töölössä. Esa on kehitysapuhommien moniosaaja. Ura alkoi jo

opiskeluaikana, kun hän toimi Sambiassa yhteys-toimitsijana. Sen lisäksi hän on ollut Mosambikis-sa kehityspoliittisena tiedottajana.

Nyt arki kuluu Kepan verkkojulkaisujen toimitussihteerinä koto-Suomessa. Päivätyön lisäksi Esalla on työelämän sivujuonteena kirjai-lijan alter ego. Parin kaunokirjallisen teoksen lisäksi, jotka nekin kertovat eri kulttuureista, Esa on työstänyt Madventuresin Tunnan ja Rikun kanssa tänä syksynä ilmestynyttä MadManners-kirjaa. Uutena projektina työn alla on nyky-saamelaisuudesta kertova kirja, jota hän tekee Märät Säpikkäät-ohjelman mimmien kanssa.

Minkälaista sitten on kehitysavun arki itse kentällä? ”Sambiassa tehtäväni oli seurata kehitys-yhteistyöhankkeiden etenemistä ja raportoida niistä. Duunikuvani oli tosi pitkälle kulttuuritulkin hommaa. Iso osa työstä oli sellaista, että piti selittää sambialaisille mitä suomalaiset rahoittajat haluavat ja toisaalta suomalaisille mitä sambialaiset projektien toteuttajat tekevät. Tätä loppujen lopuksi harva tekee”, Esa kertoo.

”Kehitysapuhommiin antropologian paras anti on ollut ihmisen ymmärtäminen, johon antropologia pyrkii” Esa jatkaa. ”Pyritään ymmär-tämään ihmisiä, heidän arkeaan ja ongelmiaan heidän omista lähtökohdistaan, klassisen kulttuurirelativistisesti. Sellasesta antropologisesta kiinnostuksesta ja perusvireestä oli paljon hyötyä.”

“Mosambikissa kehityspoliittisena tiedottajana tein enemmän tutkimushenkisempää työtä, asian-tuntija- ja henkilöhaastatteluja journalistisiin tarkoi-tuksiin ja myös erilaisia julkaisuja varten. Enemmän antropologiasta on kuitenkin ollut hyötyä näissä mun kirjaprojekteissa, varsinkin toinen kirjani on hyvinkin antropologinen romaani.”

Mitä antaisit vinkiksi antropologien urasuunnitteluun? ”Ehdottomasti kannattaa alkaa rakentamaan omaa uraansa jo opiskeluaikana. Teen paljon rekrytointeja Kepalla ja tyypit, joilla ei ole yhtään alan työkokemusta, eivät käytännössä koskaan tule valituksi. Pienelläkin työ-kokemuksella voi vetää toisista hakijoista ohi.”

Kuva: Tuomas Milonoff

VÄKI14

Lähi-idän kirjeenvaihtaja

Jukka Huusko palasi vähän aikaa sitten vuoden pestiltä Helsingin Sanomien Kairon kirjeenvaih-tajana takaisin Suomeen. Antropologitaustalla toi-mittajan hommiin ryhtynyt Jukka matkusti vuoden aikana runsaasti koko Lähi-idän alueella, myös sisällissodan raatelemassa Syyriassa.

Myös monet muut valtiotieteilijät päätyvät toimittajiksi. ”Toimittajaksi ryhty-misessä journalistiikan opiskelu ei ole mitenkään välttämätöntä. Tärkeämpää on omata asian-tuntemusta joltakin yhteiskunnal-liselta alalta.”

Lähi-idän kulunut vuosi on ollut varsin turbulent-ti. Pelottiko ikinä? ”Jännin hetki oli juttumatkalla Damaskoksessa kapinallisten hallitsemassa kaupunginosassa. Päästäksemme eteenpäin meidän piti juosta pienessä pätkissä autiotalosta toiseen hallituksen tarkka-ampujien luoteja peläten.” ker-too Jukka.

No tässä olisi nyt vähän sitä Indiana Jones-kamaa! Räminää ja räiskettä! ”En opintojeni alussa ajatellut ryhtyväni toimittajaksi. Päinvastoin, pidin toimittajia ja journalismia pinnallisena. Opintojeni loppuvaiheessa ajattelin kuitenkin, että jollakin sitä pitää elää. Vähän olen joutunut ottamaan takaisin arviotani. Ehkä journalismi tosin on pinnallista vieläkin, vaikka mäkin olen mukana” Jukka naurahtaa.

Hän kertoo potevansa usein ristiriitaista oloa ja huonoa omaatuntoakin lehtijutuista, jotka antropologian näkökulmasta ovat lähes aina liian pinnallisia. Uutis-toimituksen nopeassa tempossa antropologian vaalimasta syvällisestä ymmärryksestä joutuu kuitenkin tinkimään.

”Antropologia on toimittajan työssä hyödyt-tänyt siten, että tiedostan ymmärtäväni hyvin vähän siitä ympäristöstä, josta kirjoitan. Se on tärkeää, koska muuten journalismista tulisi ehkä todella pinnallista ja ylimielistäkin.

“Myös se, että tajutaan mennä sinne ihmisten tasolle, niitten arkeen, ja saavuttaa sitä kautta luottamus, on tärkeää. Esimerkiksi kerran Damas-koksessa juttua tehdessä ihmiset tuntuivat tosi epäluuloisilta meitä kohtaan.”

“Oli perjantairukousten aika, joten päätimme mennä kuvaajan kanssa muiden mukana moskeijaan, tehden kaikki samat jutut kuin muutkin. Tämä jälkeen tilanne oli aivan toinen.

Ihmiset ottivat meidät vastaan ja kutsuivat jopa kylään”, avaa Jukka.

”Sata kertaa iksumpi tyyppi kuin ennen”

Töitä siis löytyy - vieläpä monenlaisia ja huippu-mielenkiintoisia. Opiskelijasta antropologiankurs-sien sisällöt voivat kuitenkin tuntua melko irrele-vanteilta. Miten esimerkiksi muuttaa ymmärrys vaikkapa ndembujen maitopuurituaalista työpai-kaksi?

Riikka, jos nyt katsot taaksepäin opiskeluaikoihin, mitä ajattelet niistä? ”Mä on tosi tyytyväinen mun opintoihin ja koulutukseen. Musta tuntuu, että oon sata kertaa fi ksumpi tyyppi kuin ennen. Kaikki ne oivallukset, mitä jossain Siikalan kursseilla tuli,

että ohhoh, maailmaa voi hahmot-taa tälläkin tavalla. Ja se vertail-eva ote, että kaivaudutaan ilmiöi-hin niin syvälle, että ne muuttuu ihan eri värisiksi ja näköisiksi. Se antoi niin paljon perspektiiviä.”

“Opinnoissa ei ollut juuri mitään sellasta kättä pidempää, vaan se kaikki on tuonut intuitiivista osaamista, mutta sitä on vaikea suoraan markkinoida.”

Ootko ikinä halunnut halunnut Indiana Jonesiksi? ”Todellakin! Seikkailut mielessäni lähdin antropologiaa opiskelemaan. Tylsää ei duuni saa ainakaan olla!”

” Ehdottomasti kannattaa alkaa rakentamaan omaa uraansa jo opiskeluaikana. Pienelläkin työ-kokemuksella voi vetää toisista hakijoista ohi. ”

“Opinnoissa ei ollut juuri mi-tään sellasta kättä pidempää, vaan se kaikki on tuonut intui-tiivista osaamista, mutta sitä on vaikea suoraan markkinoida.”

15VÄKI

ROSA - Supernainen 15VÄKI

Teksti ja kuvat: Soila Laivo

VÄKI16

On joulukuun alku, lunta tuiskuttaa taivaalta ja is-tun vastapäätä ystävääni kalliolaisessa kuppilassa. Ystäväni on Rosa Salmivuori, 22, Kannunvalajien puheenjohtaja vuonna 2012, sosiaali- ja kulttuuri-antropologian kolmannen vuoden opiskelija, Juus-toliike Lentävän lehmän myyjä sekä positiivisuut-ta säteilevä ja aurinkoinen nuori nainen.

Kohti puheenjohtajuutta

Sofi a Vakkila, Mana ry:n vuoden 2012 puheenjoh-taja, on syypää siihen, että Rosa ylipäätään lähti tiedekuntajärjestömme toimintaan mukaan. Rosa ja Sofi a menivät Kannunvalajien vaalikokoukseen ”vain äänestämään”, kunnes Sofi a kuiskasi Rosal-le ”Voinko ehdottaa sua?”

Rosa myöntyi ja päätyi aloittamaan toiminnan Kannunvalajissa jo fuksivuonna. Hänestä tuli Kannunvalajien fuksi- ja tuutorvastaava hallitukseen vuodelle 2011 ja pääsi integroimaan fuksi-toimikuntaa osaksi Kannun-valajia.

Ajatus puheenjohtajuudesta heräsi kun eräs ystävä sanoi Rosalle Kannun sieniretkellä ”Susta tulis hyvä pj.” Hän piti todella paljon kannunvalajissa toimimisesta ja halusi joka tapauksessa jatkaa hallituksessa. Hän tiesi, että pystyisi hoitamaan pestin hyvin ja halusi tuoda Kannunvalajat lähemmäksi opiskelijoita.

Puheenjohtajuus olisi ”once in a lifetime” -tyyppinen tilaisuus. Yllätyksekseen Rosa voitti kilvan ja aloitti puheenjohtajana tammikuussa 2012.

”Ois pitänyt pitää päiväkirjaa.”

Hallitusvuosilta on tarttunut mukaan todella hyviä ystäviä ja rakkaita muistoja yhdessä vietetyistä hetkistä. Vaikka tavaroiden roudaaminen ja bilei-den jälkeinen siivous ovat aina päivän rankimpia osia, niistä on Rosalla myös parhaat muistot – kummasti ihanien ihmisten kanssa jaksaa touhuta loppuun asti.

Kysyttäessä vuoden saavutuksista Rosa antaa kiitosta koko hallitukselle. Hallitus on toiminut yhteen hyvin ja avoimesti, joten mistään hän ei halua ottaa kunniaa pelkästään itselleen.

Kun on itse tehnyt ja yrittänyt parhaansa, on jo saavuttanut paljon. Vuoden aikana on tehty monia asioita, onnistuttu ja saatu kiitosta. Vielä nyt on kuitenkin Rosan mielestä liian aikaista sanoa,

mitä konkreettista on saatu aikaan. Vuosi on kasvattanut Rosaa

todella paljon. Kannunvalajien puheenjohtajana on kyse isoista asioista ja monista ihmisistä. Puheenjohtajana on myös täytynyt ottaa vastuuta sellaisista asioista, jotka eivät ole henkilökohtaisia. Isojen virheiden edessä on pitänyt nöyrtyä ja ottaa torut vastaan.

Matkan varrelta Rosa on kokenut saaneensa todella paljon itseluottamusta ja varmuutta, samoin kuin uskallusta heittäytyä ja tehdä uusia asioita. Hän on myös saanut mahdollisuuden tutustua monenlaisiin ihmisiin ja uusiin

ystäviin. Yhtenä saavutuksenaan Rosa pitää sitä, että on oppinut elämään hetkessä.

Tulevaisuudelta Rosa odottaa, että häntä

Kannunvalajien supernainen Rosa Salmivuori voi jo hymyillä helpottuneesti, sillä rankka vuosi alkaa olla takanapäin. Pesti Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestön puheenjohtajana melkein ohi. Nyt on aikaa miettiä men-nyttä vuotta ja keskustella siitä, mitä kaikkea on saatu aikaiseksi.

17VÄKI 17171717171711717171717171VVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKIIIIIIIIIIIIIVVVVVVVVVVVVV

ei enää määritellä Kannunvalajien kautta. Hän odottaa sitä hetkeä kun ihmiset alkavat taas kysellä mitä hänelle kuuluu, ei mitä Kannulle kuuluu.

Rosa olisi toivonut, että puheenjohtajuuden aikana ihmiset olisivat ymmärtäneet hänen olevan ensisijaisesti oma itsensä, sitten vasta Kannun puheenjohtaja.

Työelämätaitoja oppimassa

Toiminnasta isossa järjestössä on varmasti hyötyä tulevassa työelämässä. Rosa kertoo sen opettaneen muun muassa ajanhallintaa, stressinsietokykyä, vastuuta, asioihin tarttumista, organisointikykyä ja erilaisten tahojen kanssa toimimista.

Muitakin asioita on jäänyt mieleen ja lihasmuistiin, mutta lopulta todellisen hyödyn saattaa ymmärtää monessa asiassa vasta, kun siitä on konkreettisesti apua.

Opiskelu, työ ja järjestötoiminta, mahtuuko ne edes samaan elämään?

Rosa on elävä esimerkki siitä, että työt voi hoitaa kunnolla, vaikka niitä olisi paljon. Hän on opiskel-lut, ollut töissä ja toiminut puheenjohtajana vuo-den ajan. Sivuaineopinnot ovat kuulemma saaneet jäädä, mutta antropologian opinnoissa hän ei ole jäänyt jälkeen.

Salaisuudekseen hän kertoo lyhyet yöunet ja töiden aikataulutuksen. Aamulla ja illalla hoidettiin Kannunvalajien asiat, päivisin taas oltiin töissä tai koulussa.

Työ juustopuodissa ja syksyllä uudestaan aloi-tettu baletti ovat Rosalle henkireikiä, joissa keskitytään täysillä, eikä ajatella muita huolia. Ne ovat stressinlievitystä parhaimmillaan.

Rosa tuli hankkineeksi syksyllä pitkän pohdinnan jälkeen myös iPadin. Vastaukseksi kysy-mykseen ”helpottiko se elämää?” saan innostuneen reaktion ”JOO!”

Matka kotiin on usein pitkä ja iPadin avulla bussissakin pystyi hoitamaan töitä tai lukemaan artikkeleita. Tämä ei siis ole mainostusta vaan

kertomus siitä, miten voi pärjätä ja saada ajan riittämään, jos vain sitä haluaa.

Neuvoksi muille

Antropologian opiskelijoille neuvoksi tulevaa työ-elämää varten Rosa haluaa antaa jotain Kannunva-lajissa oppimaansa. ”Yks hienoimmista asioista on oppia pitämään siitä tunteesta, että haastaa itsensä ja yrittää. Eli että työnpaikankin kanssa tarttuisi aina mahdollisuuksiin silläkin uhalla, että saattaa epäonnistua. Se on ainoa tapa kasvaa. Että jokai-nen uskaltaisi tavoitella sellaista, mikä tuntuu vä-lillä mahdottomaltakin.”

”Esimerkiksi Kannun puheenjohtajakilvassa oli kaksi todella vahvaa ehdokasta mua vastassa, jotka olisi voinut puhua mut suohon. Olisi ollut todella helppo luovuttaa, mutta päätin jatkaa, koska ei olisi antanut itselleen anteeksi jossen olisi yrittänyt. Ja tässä ollaan. On todella tärkeää astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.”

Rosa on tänä vuonna myös oppinut nauramaan virheilleen. ”Ja on ollut ihan hirveen hauskaa.”

Rosan juustovinkit jouluun

Thurkäse - Sveitsiläinen lehmänmaitoon tehty juusto, joka on melko pehmeä, päh-kinäinen ja voimakas.

Ossau-Iraty - Ranskan Pyreneiden baski-alueilta tuleva lampaan maitoon tehty lem-peä ja hienostunut juusto.

Monte Enebro - Raikkaan voimakas pehmeä vuohenjuusto Espanjasta, jossa on tuhkapäällinen.

17VÄKI

VÄKI18

Sirpa Tenhunen

Mikä oli lapsena toiveammattisi?Pidin jo lapsena lukemisesta, joten minua on aina kiinnostanut kirjoittaminen ja siihen liittyvät työt.

Milloin ja miten löysit antropologian?Lukioaikana satuin löytämään antropologisia kir-joja ja vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa opiskelin antropologiaa.

Missä näit työskenteleväsi opiskelujen aikana?Olin kiinnostunut sekä viestinnästä että järjestöalasta.

Missä oikeasti työskentelit opintojen aikana?Työskentelin monena kesänä toimittajana ja yh-tenä kesänä harjoittelijana työministeriössä.

Kuinka päädyit laitokselle?Gradun tehtyäni ja toimittajana työskenneltyäni kiinnostuin tutkimuksen tekemisestä ja ryhdyin te-kemään väitöskirjaa. Sen jälkeen olen ollut pariin otteeseen opetustehtävien sijaisuuksissa ja pääasi-assa tehnyt tutkimusta Suomen Akatemian rahoit-tamana.

Pitäisikö antropologiaa opettaa peruskouluissa/lukioissa?Antropologian opetus joko peruskoulussa tai luki-ossa olisi todella tarpeen. Se olisi kansainvälisyys-kasvatusta parhaimmillaan ja kehittäisi taitoja, joi-ta voisi soveltaa monella alalla.

Kuinka tänne ollaan päädytty?

Sosiaali- ja kulttuuriantropologian oppiaineen henkilöstö on pieni, värikäs ja villi. Keitä he ovat, mistä he haaveilivat ja kuinka he päätyivät kentälle? Kolme antropologia kertoo tiestään tieteeseen.

Teksti: Anna Tervahartiala Kuvat: haastateltavien kotiarkistot ja Soila Laivo

Sirpa Tenhunen

Marianna Keisalo-Galván

19VÄKI

Susanne Dahlgren

Mikä oli lapsena toiveammattisi?Minulla oli niin vauhdikas lapsuus, että en pohti-nut aikuisuutta.

Milloin ja miten löysit antropologian?Löysin antropologian selatessani Humanistisen tiedekunnan opinto-opasta pohtiessani mihin haen koulun jälkeen. Kulttuurien erilaisuus oli sitä en-nen avautunut Tintti-kirjojen avulla, joita olen lu-kenut pienestä pitäen.

Missä näit työskenteleväsi opiskelujen aikana?Kuvittelin opiskelujen aikana jääväni politiikkaan.

Kuinka löysit kenttäsi?Jemeniin päädyin SYL:n kautta. Yhtenä kesänä minulla ei ollut kesäduunipaikkaa ja kuulin SYL:stä, että Etelä-Jemenissä järjestetään opiske-lijarakennusprikaati ja hain paikkaa. Paikalla huo-masin olevani ainoa naispuolinen osanottaja sadan leiriläisen parissa ja kentällä, jota kukaan antropo-logi ei ollut aiemmin tutkinut.

Kuinka päädyit laitokselle?Olen Tutkijakollegiumissa Suomen Akatemian tutkija, ja oma laitokseni on Maailmankulttuurien laitos. Antropologeja on siis monella laitoksella.

Miksi antropologiaa tarvitaan tulevaisuudessa-kin?Antropologit jalkautuvat sinne, mistä politiikantut-kijat, historioitsijat ja maahanmuuttotutkijat vain haaveilevat.

Marianna Keisalo-Galván

Mikä oli lapsena toiveammattisi?Ihan ensimmäinen toiveammattini (7v.) oli sirkus-taiteilija. Myöhemmin halusin näyttelijäksi - nämä molemmat taitavat näkyä tutkimuksen kohteiden valinnassa.

Milloin ja miten löysit antropologian?Opiskelin syyslukukauden 1997 City University of New Yorkin Hunter Collegessa ja menin ai-van sattumalta antropologian johdantokurssille. En tiennyt alasta juuri mitään ennen kurssia.

Missä näit työskenteleväsi opiskelujen aikana?Halusin alusta alkaen tutkijaksi yliopistoon.

Kuinka päädyit laitokselle? Edellä mainitun johdantokurssin jälkeen päätin palata Suomeen ja opiskella antropologiaa. Aloitin silloisella kulttuuriantropologian laitoksella huma-nistisessa tiedekunnassa 1998, enkä vain ole kos-kaan lähtenyt pois. Jatkoin heti maisterintutkinnon jälkeen jatko-opintoja ja vähitellen sain tuntiopet-tajan hommia.

Mikä on antropologian merkitys tieteenä tule-vaisuudessa?Minusta antropologia on äärimmäisen tärkeä tie-teenala, koska se käsittelee niin laajasti ihmisyyttä. Vertaileva tutkimus kyseenalaistaa monia itses-täänselvyyksinä pidettyjä asioita, jotka usein ovat esim. poliittisten päätösten taustalla. Olen kuiten-kin huolissani siitä, arvostetaanko yhteiskunnassa riittävästi antropologiaa tai ylipäänsä humanistisia tai yhteiskuntatieteellisiä näkemyksiä.

VÄKI20

Kuoleman kahdet kasvotTeksti ja kuvat: Juho Reinikainen

VÄKI20

21VÄKI

Ensimmäistä kertaa elämässäni näen kuolleen ih-misen, tajusin seisoessani hinduille pyhän Bagma-tijoen rannalla katsellessani vainajan tuhkausta.

Keski-ikää lähentelevän miehen ruumis makasi kasvoja ja jalkoja lukuunottamatta valkoiseen kankaaseen käärittynä, vajaa metrisistä haloista rakennetun pinon päällä. Punainen tika otsassaan, harmaantuvia haituvia parrassaan ja rauhallinen ilme kasvoillaan.

Kaksi pientä poikaa, kymmenen ikävuoden molemmin puolin, pitivät käsissään palavaa soihtua ja kiersivät edesmenneen isänsä kolme kertaa myötäpäivään, lopulta laskien tulen vainajan kasvoille.

Viereisellä tuhkauspaikalla tuhkaaja kohenteli hii-puvaa tulta ja hakkasi aikaisemmin krematoidun vainajan hiiltynyttä selkärankaa pienemmiksi pa-lasiksi.

Näillä ghateilla maallisen vaelluksensa ovat päät-taneet niin köyhät Katmandulaiset kuin edesmen-nyt kuningasperhekin. Kuoleman läheisyys tuntui käsin kosketeltavalta.

Edesmenneen miehen sukulaiset katselivat hiljalleen syttyvää roviota ja juttelivat ryhmissä. Mietin, miksi toimitus tuntuu niin karulta meidän harjoittamaamme ruumiiden maahan laskemiseen verrattuna, vaikka lopputulos on täysin sama. Ehkä siksi, etta ruumiin häviäminen tapahtui siinä, silmieni edessä.

Siinä missä meidän kulttuuripiirissämme palvo-taan ikuista nuoruutta ja kuolema nähdään monesti lopullisena, raadollisena ja pelottavana, sekä hin-

duille että buddhalaisille se on yksinkertaisesti osa elämän kiertokulkua. Hyvän elämän elänyt hindu ottaa kuollessaan vain yhden askeleen lähemmäs mokšaa, vapautumista jälleensyntymien kierrosta, samsarasta.

Kuolema ja syntymä ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Esimerkiksi Shiva-jumalaa pidetään toisaalta tuhoajana ja toisaalta uuden luojana.

Kuolemaa ei ole erotettu muustakaan elämästä. Jos nepalilaisen perheen ruokapoydässä on lihaa, se on luultavasti kävellyt pihamaalla muutamaa tuntia aikaisemmin.

Pelkästään vuoden suurimman juhlapyhän, Dashainin aikaan sadattuhannet vesipuhvelit, vuohet, ankat ja kanat joutuvat uhratuksi Kali-jumalattarelle kansanjoukkojen seuratessa vierestä. Dharanin Dantakali-temppelilla nuoret pojat veistivät eläimiltä päitä poikki kun olisivat olleet työvuorossa Snellmanin lihatehtaan linjastolla.

Dekapitoinnin jälkeen eläinten omistajat kävivät kaappaamassa vielä sätkivät ruumiit temppelin veriseltä lattialta ja veivät ne suolistettaviksi. Illalla samat eläimet päätyivät suvun yhteiseen juhlapöytään.

Jollain tavalla täkäläinen suhtautuminen kuole-maan tuntuu terveellisemmältä. Toisin kuin meil-lä, Etelä-Aasiassa iloiset broilerifi leet eivät vielä kasva pakastinaltaissa, eikä kuolemaa ole eristetty kliinisiin kylmäkammioihin taikka jätetty action-leffojen yksinoikeudeksi.

21VÄKI

VÄKI22

”Noh, Matti-Petteri, mikäs sinusta nyt sitten tulee isona, että mikä se on se sinun unelma-ammattisi?” Isotäti utelee Matti-Petteriä poskesta nipistäen ves-selin synttäreillä.

Matti-Petteri, kuusi vuotta, pyyhkäisee räkäistä nenään sä hihansuuhun, ja toteaa vakavana isotätiä suurilla silmillään tapittaen: ”Astlonautti!”. Isotäti hymähtää ja huudahtaa: ”No mutta sehän on hienoa!”

Eihän se nyt oikeasti ehkä niin hienoa kuitenkaan ole. Pienestä ja pyöreästä Matti-Petteristä tuskin todella koskaan tulee astronauttia, mutta eihän sitä kuusivuotiaalle vekaralle kukaan sano. Ja hyvä niin.

Vielä parempi olisi, että sa-maa kysymystä kysyttäisiin Matti-Petteriltä myös seu-raavana vuonna, ja sitä seu-raavana. Vastaus todennä-köisesti vaihtuisi, mutta kun kysymys pysyisi samana, jotain hyvin tärkeää pysyisi mielessä. Nimittäin se, että meidän tulisi tehdä sitä, mitä oikeasti rakas-tamme.

Kun yliopisto opiskelijalta kysytään sitä, mitä hän aikoo tehdä valmistuttuaan, hän usein vastaa mumisemalla huonosta työllisyystilanteesta, palkoista tai mahdollisuuksista saada oman alan töitä. Mutta mihin ajatus unelma-ammatista on unohtunut? Miksemme enää vastaa kysymykseen silmät kiiluen, motivaatiota uhkuen, rehellisesti ja avoimesti kertoen siitä, mitä haluaisimme tehdä ja mistä unelmoimme?

Ehkä lapsen naiivius on kadonnut, ja samalla usko omaan itseen. Ymmärrämme ehkä sen, ettei meistä

kaikista oikeasti voi tulla astronautteja. Vai voisiko sittenkin? Jos omistamme

elämämme sellaiselle asialle, mitä todella syvällä sisimmässämme rakastamme, emme tee palvelusta vain itsellemme vaan myös muille.

Kun teemme sitä mitä rakastamme, uhkumme motivaatiota ja jaamme energiaa ympärillemme. Vastoinkäymisiä kohdatessamme emme luovuta, sillä tiedämme, että teemme töitä sen eteen mitä rakastamme. Miksi tyytyisimme työhön joka ei anna meille tätä tunnetta? Miksemme enää kysy toisiltamme: ”Mikä on sinun unelma-ammattisi?”. Miksi annamme liian usein rahan määrätä sen, minkä sydämen pitäisi kertoa?

Haluamme ehkä vastata yh-teiskunnan asettamiin vaati-muksiin. Rahan ja statuksen tavoittelu on nykyajan normi omien unelmien toteuttami-sen sijaan.

Matti-Petteristä ei tullut astronauttia, mutta hän muisti vielä myöhemminkin kysyä itseltään, mitä hän todella haluaa tehdä. Ja hän oli myös valmis tekemään töitä tämän unelman saavuttamiseksi. Hän nauttii työstään ja motivoi työyhteisöään olemalla aina innokas ja energinen, saapuen töihin aamuisin hymy huulillaan.

Nyt haluaisin kysyä sinulta, mikä on sinun unelma-ammattisi? Mitä sinä haluaisit todella tehdä? Ja jos et vielä tiedä, muista kysyä sitä itseltäsi. Ja kun keksit sen, pidä mielessäsi, että meillä on vain tämä yksi mahdollisuus, tehdä juuri sitä mitä rakastamme.

Ei tuhlata elämäämme yrittämällä vastata muiden luomiin vaatimuksiin.

Miksemme enää vastaa silmät kiiluen, motivaatiota uhkuen, rehellisesti ja avoimesti kertoen siitä, mitä haluaisimme tehdä ja mistä unelmoimme?

Teksti: Saija Sarell Kuva: Soila Laivo

Unelmienäärellä

23VÄKI

Mitä välinettä käytät viestimiseen?

A) Painettua sanaaB) FacebookkiaC) SuutaD) BanderolliaE) Kännykkää

Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?

A) Kasan kirjojaB) Metsästyskiväärin ja riittävästi luotejaC) Surfi laudanD) Jonkin eläimenE) Kaljaa

Kenen uran seuraavista tunnet parhai-ten?

A) Timo HarakkaB) Conrad HiltonC) R2-D2D) Malcolm XE) Robin

Mikä seuraavista on tärkeintä sinulle?

A) Vapaa informaatioB) MateriaC) Henkilökohtainen vapaa-aikaD) DemokratiaE) Sosiaalinen kanssakäynti

Mitä haluat kehittää itsessäsi?

A) Itsesi ilmaisemistaB) Kykyä manipuloida muitaC) Backside tailslideaD) Aatteen paloaE) Et juuri mitään

Kuinka juhlistat tulevaa siirtymis-täsi keskiluokkaan?

A) Lasillisella lähimmän 300 ystävän keskenB) Et ehdi juhliaC) Lomamatkalla GoalleD) Molotovin koktailillaE) Hitonmoisilla jurreilla

Mikä sinusta tulee isona? Testaa:

Teksti ja kuvat: Johanna Saviniemi

VÄKI24

partaasi maailmanlaajuiselle fi nanssi-kriisille, jonka kuopassa vanhat opis-kelutoverisi kaivavat tietään yhä syvemmälle – varsinkin se, joka dolla-rinkuvat silmissään myi sielunsa markkinoille. Koska et ole vastuussa oikeastaan yh-tään mistään, voit tehdä jotakuinkin mitä haluat, mutta huomaat pian, että työnvälttelykin käy työstä; alennusku-ponkeja arvostaakseen ei tarvitse 60 vuoden ikää.

…D vastauksia kunnostaudut aktivistina

Valmistuttuasi yliopistosta kehitysyh-teistyö on saavuttanut murroksensa, sen parissa työskentelevät enää aino-astaan paikalliset. Kallis ”asiantunti-

joiden” lennättäminen kohdemaahan on ymmär-retty vihdoin lopettaa, sen tehotessa vain valkoisen miehen taakkaan ja pakonomaiseen matkustelun tarpeeseen. Suuret ikäluokat ovat varastaneet eläkkeesi lisäk-si kaiken hauskan, josta akateemisen koulutuksen kustannuksella on tähän asti päästy nauttimaan. Kilpailu on karsinut työpaikkoja, mutta pääset kuin pääsetkin toteuttamaan haavettasi Amnestyn riveissä...feissarina.

…E vastauksia, sinusta tulee sekakäyttäjä

Illat Alinassa kiinnostivat sinua enemmän kuin Nuerien sukulaisuusjärjestelmä? Selvä se, niin meitä kaikkia, mutta siirryttyäsi yliopiston lintu-kodosta oikeaan maailmaan sitä kutsutaan alkoho-lismiksi. Törmäsit S-marketissa vanhaan kurssikaveriisi, siihen, jolla oli suuret unelmat ventovieraiden pelastamisesta. Mietit paistoiko hänen silmistään sääli vai välinpitämättömyys tunkiessasi porsaan-kyljystä povitaskuun.

Eniten…

…A vastauksia, olet tuleva journalisti

Kirkassilmäinen totuudenet-sintäsi on realisoitunut Kan-san uutisten juorupalstan yl-läpitäjänä. Olet saanut myös freelance-pestin Metron tekstiviestipalstan tarkkaili-jana. Tiesit ehkä alusta alka-en, ettei sinusta tulisi seuraa-vaa Hunter S. Thompsonia, mutta päästyäsi töihin tajusit jotain vielä surullisempaa. Ymmärsit, etteivät raportit Jussi Parviaisen päivästä vastaa kutsumukseesi lain-kaan. Teet työtä rahasta, tar-kemmin sanottuna hyvin pienestä määrästä rahaa. Pysyäkseen viroissaan vakioasiakkaasi maksavat sinulle korvamerkittyä rahaa, jolla kustannat hen-kisen romahduksesi.

…B vastauksia olet ilmeinen markkinointietnogra i

Asiakasbrief, differointi, kohderyhmä, konsepti, positiointi, segmentointi...pahoinvointi. Kaltaisesi kokoomusnuoren kannattaa vielä harkita pääai-neen vaihtoa. Isäsi lienee yksi niistä 96 kansan-edustajasta, jotka painoivat ”jaa” Lex Nokiaa hy-väksyttäessä. Manttelinperijänä haluat jatkaa sukusi kauppa-tieteellistä kyykytyslinjaa, mutta tehdessäsi etno-grafi sta tutkimusta mineraalimeikkien käyttäjien keskuudessa, muistelet kuitenkin lämmöllä luke-mistoja Australian aboriginaaleista.

…C vastauksia päädyt surf ipummiksi

Eletään vuotta 2023, lähin assosiaatio peilikuvas-tasi lienee Bill Gibbons. Ei se mitään, voit nauraa

25VÄKI

Kehitys on ajanut ohi. Yrjö on pakkaushommissa. Vanhainkoti ei ole paikka, jossa odottaa laitosmai-nen tunnelma, suolaton päivällinen ja kuoleman katku, Yrjölle se ennustaa helpotusta. Vesiklosetti ei tule olemaan jäässä, eikä matkalla sinne tarvitse ravistella rottia pois jaloista.

Yrjö asuu keskellä Helsinkiä, eletään vuotta 1985. Tunkkainen yksiö on pieni ja täynnä tavaraa. Ik-kunalaudalla on gramofoni, jonka takana olevis-ta ruuduista avautuu näkymä hyiseen Helsinkiin. Auttamattomasti kehityksen junasta jäänyttä hella-leivinuunia voi tuskin kutsua käteväksi avuksi ruu-anlaitossa. Nurkassa oleva pieni kakluuni kaipaa korjausta; asunnossa on kylmä.

On viikoittaisen pesuhetken aika, lähin suihku si-jaitsee Kallion uimahallissa. Sen jälkeen on val-mistettava ruokaa; kylmäkaapille päästäkseen on kavuttava kellariin. Rotat ovat paenneet pakkasta ja tervehtivät vastaantulijaa uteliaina, etuhampaat välkehtien. Perunat ovat maistuneet parempiin sui-hin, Yrjön on tyydyttävä tähteisiin. Kun päivällinen on syöty, Yrjö pujottaa villasukat jalkaansa ja istahtaa nojatuoliin keskelle pientä asuinhuonetta. Aikansa kuluksi hän noukkii pöy-dältä ristikon ja alkaa täyttää kirjaimia ruutuihin. Yrjö laskee ristikon ja silmälasit pöydälle, ja nou-see seisomaan. Hän kaatuu lattialle, vasen käsi puutuu ja rintaa puristaa. Hengitys kiihtyy, jonka jälkeen se hidastuu.

Vietän krapulapäivää Helsingin kantakaupungissa, eletään kesää 2012. Kellertävä auringonpaiste viet-telee kulkijan työväenasuntomuseon pihaan. Opas ehdottaa tiivistettyä kierrosta, sillä kello on puoli tuntia vaille sulkemisajan. Kierrämme kahdestaan huoneissa, jotka joskus kuuluivat kaupungin työn-tekijöille ja heidän perheilleen. Kierros on täynnä maneereita ja ihmiskohtaloita vuosituhannen, ja sotien, takaa.

Kierroksen päätteeksi on vuorossa Yrjö-vainaan viimeinen asuinsija. Lasit ja ristikko ovat vieläkin niillä sijoillaan, joille ne jäivät 27 vuotta aiemmin. Vanha asunto on luovutettu museon kokoelmiin sellaisenaan. Krapulani on vaihtunut lievään pään-särkyyn, kesäpäivä on kuumimmillaan.

Mieleni on tyhjentynyt muista mietteistä, ajatukseni ovat ripustautuneet merkilliseen mohi-kaaniin, joka eli edellisen vuosituhannen puitteilla vuonna 1985. Tiedän kenen kunniaksi kohotan krapularyypyn. ”Näin huusi viimeinen tuo mohikaani, villiä länttä enää ole ei!”

Alppilan viimeinen mohikaani Anonyymi Antropologi

”ei tää ollu mikään hollywood (kalifornia dreamin`)tää surullinen kylmä paikkaihmisraunioiden kaatopaikka...yksin joutuu täällä kärsimään, kun ei oo ku kaikki muut” - Pää Kii

VÄKI26

TERVEISIÄ MANAPAHKASTA!

VÄKI26

Kuvat: Soila Laivo

27VÄKI

Oskari Wäänänen