utain 3/2016

ajassa 2 kartalla 6 luotain 8 näkymä 10 media 14 ideat 16 elämykset 18 huvit 193/2016

Jaettu lapsuusInnokas some-vanhemmuus ryöstää lapsuuden ja sumentaa identiteetin. Saara Kallio s. 15

Retkiluistelu sulattaa stressinNäsijärvellä riittää viilettäjiä. Vauhti kiehtoo Tiitolan veljeksiä. s. 10

Kelillä kuin kelilläYrittäjä ei voi vaikuttaa säähän, mutta omaan asenteeseen voi. s.4

2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

11.2.2016

Kunto kohoaa ilman jonoaLIIKUNTAKESKUSTEN alkuvuosi on ollut kävijämääriltään aiempaa tasaisempaa.

– Ihmisjoukot eivät samalla tavalla vyöry-neet sisään meille tammikuun aikana kuin aikaisempina vuosina, kertoo Tampereen EasyFit-liikuntakeskusten yrittäjä Saija Löflund.

Kuntokeskukset arvelevat syyksi sitä, että ihmisten liikkumisesta on tullut aiempaa säännöllisempää.

– Tammikuu on yhä kiireisimpiä kuukau-sia, mutta uutena erona on se, että helmi- ja maaliskuussa kävijämäärät eivät laske yhtä dramaattisesti kuin ennen, kertoo Sats Eli-xian maajohtaja Anne Ketola.

Tasaantumista kuvaa Ketolan antama esimerkki.

– Aiemmin jossakin keskuksessa kävi tam-mikuussa keskimäärin 500 henkilöä päiväs-sä, ja kesällä päivittäinen kävijämäärä oli 250. Nyt tammikuussa päivässä käy noin 400 liik-kujaa ja kesällä taas noin 250:stä 300:aan.

Hän kertoo, että tarkkoja lukuja kävijä-määrien muutoksista ei voida antaa, koska kävijämäärät vaihtelevat niin voimakkaasti keskusten välillä.

Vaikka alkuvuoden kävijäryntäykset ovat vähentyneet, ne eivät ole kadonneet koko-naan. Pieni piikki tammikuun kävijämää-rissä on jokavuotinen ilmiö, kun ihmiset in-nostuvat vuoden alussa liikkumaan. Nokian Wolf Fitness Clubin keskusvastaavan Sami Borgenströmin mukaan tämä piikki joh-tuu kuitenkin enemmän vanhojen jäsenten aktivoitumisesta kuin uusista asiakkaista. Kuntokeskuksista sanotaan, että uusia jä-seniä liittyy tasaisesti ympäri vuoden.

TAMPEREEN Fressi-liikuntakeskusten keskusvastaavan Arttu Tehirannan mie-lestä kävijämäärien tasaantuminen on hyvä asia, sillä se tarkoittaa, että ihmiset liikkuvat säännöllisemmin, eikä vuoden aikana tule pitkiä taukoja urheilemisessa.

– Ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, että liikunnan pitää olla säännöllistä. Ei auta, että liikutaan vain vähän alkuvuodesta, kertoo puolestaan Gogo liikuntakeskus Ci-tyn keskusvastaava Julia Hildén.

Myös Saija Löflundin mukaan ihmisten liikuntatietoisuus on lisääntynyt sen ver-ran, että ihmiset pyrkivät liikkumaan tasai-semmin ympäri vuoden ja välttämään pitkiä taukoja.

Terveysliikunnan edistämisen dosentti Minna Aittasalo kertoo, että suomalaiset ovat hyvin terveystietoista kansaa. THL:n vuonna 2013 teettämän raportin mukaan miehistä 33 prosenttia ja naisista 34 pro-senttia kertoi harrastavansa vapaa-ajan liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa. Tämä osuus on pysynyt jokseenkin samalla tasolla 1990-luvun puolivälistä lähtien.

SOSIAALINEN MEDIA ja erilaiset televi-sio-ohjelmat ovat voineet osaltaan lisätä ih-

misten kiinnostusta terveyttä ja liikunnan harrastamista kohtaan, arvelee Aittasalo. Television laihdutus- ja kuntoiluohjelmil-lakin on voinut olla merkitystä.

– Ohjelmissa nähdään entistä enemmän tavallisia tallaajia, eikä katsojan tarvitse hä-vetä esimerkiksi sitä, että on ylipainoinen.

Aittasalon mukaan säännöllinen liikku-minen on tärkeää, sillä suomalaisten arki-liikkuminen on vähentynyt ja suurin osa valveillaoloajasta vietetään istuen ja makoil-len. Pitkällä aikavälillä säännöllinen liikku-minen ehkäisee esimerkiksi diabetestä ja valtimotauteja.

Aittasalon mukaan hyödyt ovat lyhytai-kaisia, ja siitä aiheutuu helpommin myös erilaisia haittoja ja vaaroja. Ihmiset unohta-vat helposti omat rajansa, kun he aloittavat liikkumisen sen muistikuvan varassa, mitä he ovat joskus pystyneet tekemään.

Saara Selkämaa

LIIKUNTA Alkuvuoden kävijäsumat liikuntakeskuksissa ovat helpottuneet, kun ihmisten liikkumisesta on tullut säännöllisempää. Nyt uusia jäseniä liittyy vuoden ympäri.

Iida Paavola on huomannut, että alkuvuosi on ollut rauhallisempi kuin ennen. Laitteisiin ei ole tarvinnut jonottaa.


MATALAT TUOTTAJAHINNAT ovat saa-neet yhä useamman lihatilallisen aloitta-maan tuotteidensa suoramyynnin. Siinä tuottaja saa eläimestä paremman korvauk-sen kuin jälleenmyynnistä.

– Lähes kaikki lammastilamme tuotteista myydään suoraan kuluttajalle, kertoo Tolvi-lan Kartanon omistaja Jarmo Latvanen.

Keskisuurella lammastilalla syntyy vuo-sittain noin 300 karitsaa.

– Saamme kaiken lihan myytyä. Kysyntää ja vakiintuneita asiakkaita riittää.

SUORAMYYNNIN uskotaan kasvavan run-saasti erityisesti lammas- ja pihvikarjatiloil-la, kertoo Aitoja makuja -hankkeen projekti-päällikkö Johanna Mattila. Emolehmätilo-jen suoramyynnin on arvioitu yli kaksinker-taistuvan vuoteen 2020 mennessä.

Suoramyynnissä liha myydään suoraan tuottajalta kuluttajalle. Välikäsien puuttu-minen tulee edulliseksi molemmille. Liha on mahdollista hinnoitella kilpailukykyises-ti niin, että tuottajalle jää enemmän käteen.

– Kuluttajat arvostavat reilua tuottajahin-taa, ja suoramyynti nähdään vastavoimana kauppojen halpuuttamiskampanjoille, Mat-tila kertoo.

Latvasen mukaan heiltä suoraan ostettu-na lampaan kilohinta on pari euroa kalliim-paa kuin vaikkapa Stockmannin lihatiskiltä.

Kiinnostusta suoramyyntiä kohtaan löy-tyy niin pieniltä perinnetiloilta kuin suu-remmilta tuotantoyksiköiltäkin. Johanna Mattilan mukaan suoramyynti antaa tilalli-selle mahdollisuuden markkinoida tietyille asiakasryhmille ja kehittää tuotteitaan ha-luamallaan tavalla. Suoramyynti ei kuiten-kaan ole helppo myyntikanava. Se vaatii tuottajilta uutta myyntiin, markkinointiin ja logistiikkaan liittyvää moniosaamista.

Sosiaalisen median ja verkkokauppojen

merkitys suoramyynnissä on kasvanut. Esi-merkiksi Tolvilan Kartano on pyrkinyt tuot-teistamaan toimintansa mahdollisimman läpinäkyväksi verkkosivujen, Facebookin ja Instagramin avulla.

TOLVILAN KARTANON toiminta järjes-tetään eläimen hyvinvoinnin ehdoilla ja luomuvaatimusten mukaisesti. Karitsojen annetaan kasvaa pitempään, märehdittävää heinää on jatkuvasti tarjolla ja laadukkaisiin kuivikkeisiin kiinnitetään huomiota. Nämä kaikki näkyvät myös lihan hinnassa.

Valmiutta maksaa lähellä tuotetusta ja eettisestä luomuruoasta löytyy.

– Suoraan tilalta ostavat ihmiset ovat joil-lain tapaa valveutuneita, ja monet haluavat tulla katsomaan, missä eläimet kasvavat. Asiakkaisiimme kuuluu niin lapsiperheitä, ruokahifistelijöiltä kuin ravintoloitsijoilta-kin, Latvanen kertoo.

Vilma Flinkman

Lihatuottajat mielivätsuoramyyntiin

TAMPEREEN LadyLine-liikuntakeskukses-sa on lounasaikaan rauhallista. Tunnelmal-lisessa salissa on treenaamassa vain muuta-ma henkilö. Reidenojennuksia tekevä Iida Paavola, 23, aloitti kuntosaliharjoittelun kolme vuotta sitten. Hän käy kuntosalilla säännöllisesti viisi kertaa viikossa.

– Ei ole ollut aikoja, jolloin olisi tullut pit-kiä taukoja. Jäin tähän koukkuun heti, kun pääsin aloittamaan, hän kertoo.

Tampereelta kotoisin oleva Paavola opis-kelee Savonlinnassa ja valmistuu pian las-tentarhan opettajaksi. Kuntosali on hänen lempimuotonsa urheilla. Silloin tällöin hän käy myös ryhmäliikuntatunneilla.

– Tykkään käydä yksin salilla treenaamas-sa. Silloin pystyn keskittymään paremmin.

Tammikuussa myös LadyLinellä näkyi piikki kävijämäärissä. Paavolan mielestä tämä alkuvuosi on ollut odotetusti ruuhkai-nen, mutta kuitenkin rauhallisempi aiem-piin vuosiin verrattuna.

– Kiirettä ei ole näkynyt samalla lailla kuin viime vuonna.

Saara Selkämaa

Salillakävijäkin pannut merkille kiireettömyyden

Moreenimedia

Facebook “f ” Logo CMYK / .ai Facebook “f ” Logo CMYK / .ai

@utainlehti

Utain

utain.uta.fi

@utainlehti

Utain

m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

radio.uta.fi

UniversityOfTampere


Katse

yliopistotv.uta.fi

katse.uta.fi


@radiomoreeni

Radio Moreeni

@radiomoreeni

soundcloud.com/radio_moreeni

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehtiISSN 1459-6741 (painettu)ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5924 [email protected]

Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto

Painopaikka: Lehtisepät Oy, Pieksämäki

Päätoimittaja: Ari Heinonen

Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö, kuvat) Teemu Helenius (ulkoasupäällikkö, taitto)

Toimitussihteerit: Säde Mäkipää, Alma Onali

Uutistuottaja: Annika Nuotto

AD: Hannele Kauppinen

Taittajat: Riikka Jauhiainen, Teemu Leppänen, Kaisa Uusitalo

Toimittajat: Maria Erma, Vilma Flinkman, Sara Harju, Sanna Ihalainen, Riikka Jauhiainen, Saara Kallio, Henna Korkala, Sofia Kuisma, Meri Lantela, Anni Lehto, Erika Läärä, Elsa Osipova, Karoliina Paananen, Sonja Parkkinen, Kea Pesonen, Elina Pikkarainen, Mimmi Pitkänen, Taru Rokka, Saara Selkämaa, Annukka Tammilehto, Tessa Toni, Sanelma Tuliniemi, Tuukka Tuomasjukka, Hanna Tuulonen,

Valokuvaajat: Renja Nurmi, Irene Stachon

Kuvankäsittelijä: Daniel Helander

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Iida Paavola on huomannut, että alkuvuosi on ollut rauhallisempi kuin ennen. Laitteisiin ei ole tarvinnut jonottaa.

RENJA NURMI

Vaikka suoramyynnillä on mahdollista saada kilohinta matalaksi, ei Jarmo Latvanen halua ryhtyä kilpailemaan lihan hinnalla.

RENJA NURMI

MIKÄ?

Suoramyynti ○ Suoramyynnissä tuotteita myydään

esimerkiksi tilalla sijaitsevassa myymä-lässä, torilla, tienvarsissa, verkkokaupas-sa, kotiinkuljetuksena tai ruokapiireissä.

○ Vuonna 2013 suomalaisista 52 prosenttia osti ruokaa suoramyynnin kautta.

○ Vuoden 2011 elintarvikelain uudis-tuksen myötä pienten ja keskisuurten yritysten on ollut helpompaa perustaa myymälöitä, jatkojalostaa lihatuottei-taan, ja myös jälleenmyyminen on yksinkertaistunut.


Talvi on arvaamaton jatempoileva yhtiökumppani

SÄÄ ON vaihdellut tänä talvena suuresti. Maan väri on ollut välillä musta, välillä val-koinen, ja lämpötilatkin ovat sahanneet ää-ripäästä toiseen.

Talvisesongin yrittäjät ovat joutuneet mu-kautumaan sääolosuhteisiin. Tämä ei heitä kuitenkaan lannista.

Timanttitöihin keskittyneen Hartimantin palveluihin kuuluu myös lumenpudotus. Harri Tyynelän mukaan tänä talvena ei ole ollut yhtään lumenpudotustyötä.

Palveluna pudotustyöt eivät rasita Harti-manttia, sillä töissä käytetään vuokratyön-tekijöitä. Yritys aikoo säilyttää lumenpudo-tuksen palveluvalikoimassaan. Onneksi yri-tys ei ole riippuvainen lumenpudotustöistä.

– Talvikuukaudet ovat timanttitöiden osalta hiljaisia. Lumenpudotus on meille tavallaan talven täytetyötä, Tyynelä sanoo.

SÄÄVAIHTELUILLA on myös vaikutus urheiluvarustekauppaan. Käytettyjä urhei-luvarusteita myyvän Pyörätaikurien Antti Puoskari on olosuhteisiin nähden tyyty-väinen talviurheiluvarusteiden menekkiin. Tilanne voisi olla pahempi, jos liikkeessä myytävät varusteet eivät olisi käytettyjä.

– Tällainen keli tavallaan ruokkii meitä. Vähälle lumelle lähdetään vähällä rahalla, Puoskari sanoo.

Puoskari kertoo, että ilman pakastuttua

luistin- ja jääkiekkovarustekauppa vilkastui. Lumen puuttuminen on kuitenkin pitänyt asiakkaat pois suksikaupoilta. Suurin mii-nus välinekaupassa on tullut murtomaa-hiihtosuksien myynnissä.

Tulevaisuuden talvivarustekauppaan Puoskari katsoo positiivisin mielin.

– Suomi on pitkä maa. Vaikka etelässä olisikin tällainen sää, niin pohjoisessa on täysi talvi.

NÄSIJÄRVEN jäällä toimiva Siilinkarin talvikahvila tarjoaa jäälläliikkujille mah-dollisuuden nauttia kupposen kuumaa tai vaikka grillimakkaran ulkoilun lomassa. Kahvilaa ja luistelurataa ylläpitävän Hiking Travel Hitin Liisa Tyllilä toivoo pakkasten palaavan.

– Jouduimme peruuttamaan laskiaistiis-taille suunnitellun kahvilan aukiolon, koska jäällä oli niin paljon vettä, Tyllilä sanoo.

Jäällä kävelyä hän ei tällä hetkellä suosit-tele liukkauden vuoksi. Luistelu sen sijaan onnistuu ja on myös turvallista.

– Luontoyrittäjänä en uhmaa säätä, vaan liikun sen ehdoilla. Sää on pukeutumisky-symys. Haluamme rohkaista ihmisiä liikku-maan jäällä silloin, kun se on mahdollista, Tyllilä painottaa.

Erika Läärä

SÄÄ Kuluvan talven keli on ollut hyvin vaihteleva. Talvesta elantoansa ammentavat yrittäjät eivät kuitenkaan ole tappiomielialalla.

MITÄ?

Menneen talven lumia ○ Terminen talvi alkaa, kun keskilämpö-

tila laskee pysyvästi alle nollan asteen. ○ Kuluva talvi alkoi termisesti Pirkan-

maalla 26.12.2015 ○ Kylmintä tammikuussa 2016 oli

Muonion Alamuoniossa, jossa mitattiin -41,2 astetta. Lämpimintä taas oli Hammarlandin Märketissä, jossa mitattiin +6,5 astetta.

○ Suomen vanhimmat säätilastot ovat peräisin 1800-luvulta.

” Vähälle lumelle lähdetään vähällä rahalla.

Antti Puoskari, Pyörätaikurit

MUUTTUVA ja rajusti vaihteleva ilmasto on riski, kertoo Tampereen yliopiston ta-loustieteen tutkijan Jani-Petri Laamanen. Sään ennustamattomuutta muodostaa yri-tyksille ja muille talouden toimijoille riski-tekijän, joka voi vaikuttaa haluun investoida tuotantoon.

– Epävarmuus sääolosuhteista vähentää halukkuutta laittaa rahaa kiinni tuotantoon, Laamanen sanoo.

Sääolosuhteiden vaikutus näkyy esimer-kiksi turismissa, maataloudessa ja kaupan alalla logistiikan puolella. Muuttuvista sää-olosuhteista voi kuitenkin olla myös hyötyä. Uusiutuvan energiantuotannon puolella on jatkuvasti kehitteillä uusia teknologioita. Suomessa on kylmien talvien ansiosta hyvä osaaminen erityisesti lämmitysteknolo-giassa.

– Meillä täällä Suomessa on kokemusta monenlaisista sääolosuhteista. Suomella voisi olla potentiaalia kehittää muuttuvissa olosuhteissa toimivia teknologioita, Laama-nen sanoo.

Laamasen mukaan lyhyttalvisissa mais-sa Suomen lämmitysteknologioiden kaltai-sia järjestelmiä kaivataan vasta, kun maan elintaso nousee. Elintason noustua ihmisillä on varaa satsata myös mukavuustekijöihin, jolloin suomalaiselle osaamiselle voi löytyä kysyntää.

Meri Lantela

Vaihteleva sääon riski jamahdollisuus

Toimittajat: Media ei ruoki pelkoa RIKOSTOIMITTAJIEN mielestä suo-malainen media ei syyllisty turhaan pelotteluun. Utaimen haastattelemat toimittajat kertovat, että Suomessa tehdään tehokkaampaa rikosjourna-lismia kuin koskaan aiemmin.

– Rikostoimittajien täytyy nykyään pystyä perustelemaan valintansa paitsi pomoilleen, myös yleisölleen, kertoo Ilta-Sanomien rikostoimittaja Miika Viljakainen.

Viime vuonna tehdyssä Maanpuolus-tustiedotuksen mielipidetutkimukses-sa paljastui, että suomalaiset näkevät tulevaisuuden turvattomampana kuin koskaan aiemmin. 65 prosenttia vas-tanneista uskoi, että seuraavien vii-den vuoden aikana suomalaiset elävät turvattomammassa maailmassa kuin nykyään.

Helsingin Sanomien rikostoimittaja Minna Passi ei allekirjoita sitä, että suomalainen media ruokkisi turvatto-muuden tunnetta turhaan.

– Kukaan ei tahallaan lietso pelkoa. Aina voisi toivoa tietenkin enemmän analyyttisyyttä ja harkintaa, mitkä asiat oikeasti ylittävät uutiskynnyk-sen. Toisaalta ihmisiä kiinnostaa lukea näistä aiheista, Passi sanoo.

Ilta-Sanomien rikostoimittaja Vilja-kainen myöntää, että henkirikoksis-ta uutisoidaan paljon enemmän kuin pienemmistä rikoksista. Hän kuitenkin huomauttaa, että kyseessä ei suin-kaan ole ainoastaan rikosuutisoinnin tapa, vaan kaikessa muussakin jour-nalismissa käytetään samankaltaisia uutiskriteereitä.

– Mitä vakavampi ja harvinaisempi ri-kos on, sitä todennäköisemmin siitä uu-tisoidaan. Olisihan se hassua, jos jokai-sesta rattijuoppotapauksesta uutisoi-taisiin yhtä näyttävästi kuin murhista.

Myöskään Passi ei usko, että hyssyt-tely on oikeanlainen tapa luoda turval-lisuutta.

– Suurin osa ihmisistä ei joudu rikok-sen uhriksi. Siitä huolimatta tehdyistä rikoksista pitää voida kirjoittaa me-diassa.

Henna Korkala

Mitä mieltä tutkijat ovat median pelottelusta? Lue lisää utain.uta.fi

Delfiinien muuttoaselvitellään yhäSÄRKÄNNIEMEN delfiinien uuden sijoituspaikan löytäminen venyy to-dennäköisesti. Särkänniemen oli alus-tavasti tarkoitus löytää delfiineille uusi koti maalis–huhtikuun aikana.

– Selvitystyö on yhä kesken. Mah-dollisten sijoituskohteiden läpikäymi-nen vie suunniteltua enemmän aikaan, toimitusjohtaja Miika Seppälä kertoo.

Särkänniemen neljän pullonokka-delfiinin, Veeran, Delfin, Leevin ja Ee-vertin sijoituskohteeksi on pohdittu useita vaihtoehtoja. Miika Seppälä on kertonut aiemmin julkisuudessa, että tarkoituksena olisi löytää eurooppa-lainen delfinaario tai merieläinkohde, jossa noudatetaan korkeita hoitovaa-timuksia. Vaatimukset täyttäviä del-finaarioita on Euroopassa runsaat 30.

Vilma FlinkmanKauppa käy. – Lasketteluvälineitä on myyty hyvin, Pyörätaikurien Antti Puoskari sanoo. Sari Översti on tullut liikkeeseen lumilautakaupoille.

RENJA NURMI


SESONGIN VIIMEISIÄ PULLIA

LASKIAISPULLIA ei enää saa kaikkialta, vaikka laskiaistiistai oli tällä viikolla. Leivon leipomo leipoi sesongin viimeiset pullansa laskiaistiistaina. Kauppahallin leipomossa niitä valmistetaan vielä tämän viikon loppuun saakka. Tosin loppuviikosta pullat saavat ystävänpäivän kunniaksi sydänkoristelun ylleen. Leipuri Pirjo Järvinen kertoo, että Kauppahallin leipomossa muiden pullien valmistusmäärää on pienennetty ja munkit jätetty kokonaan tauolle laskiaispullasesongin ajaksi.

⋆ UUTISANALYYSI

KUVITELLAAN eteläkorealainen opiskelija. Hän suunnittelee jatkavansa opintoja ulko-mailla, sillä kansainvälistyminen kiinnos-taa. Valinnanmahdollisuuksia on monia, mutta Suomi pistää silmään. Suomalainen koulutus on eteläkorealaisen mielessä ar-vostettua. Tutkinto-ohjelman suorittami-nen Suomessa tuntuisi myös hyvältä vaihto-ehdolta hintansa puolesta. Sehän on täysin ilmaista.

Eteläkorealaiselle tulee kiire, jos hän mie-lii saada ilmaisen koulutuksen Suomesta. Heinäkuusta 2017 lähtien Suomen yliopis-tot alkavat periä maksua EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta. Lukukausimak-sujen minimihinta on 1 500 euroa. Ylärajaa lukukausimaksulle ei ole määritelty. Ajatus lukukausimaksuista Euroopan ulkopuolisil-le tutkinto-opiskelijoille romuttaa ajatuksen Suomen kansainvälisestä koulutuksesta, jossa hyvä laatu ei maksa mitään. Valtiom-me ei ole enää kyvykäs eikä halukaskaan rahoittamaan ilmaiseksi opintoja.

KANSAINVÄLISIÄ tutkinto-ohjelmia pi-tää osata markkinoida, kun lukukausimak-sut tulevat voimaan.Tampereen yliopiston kansainvälisten asioiden vararehtorin Ka-tariina Mustakallion mukaan Suomen pitää päästä kansainvälisillä opetusmark-kinoilla esille ja profiloitua. Sitä varten tar-vitaan myös kansainvälisiä opettajia, jotka pystyvät opettamaan eri kielillä. Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on 400 englanninkielistä tutkinto-ohjelmaa. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen Cimon mukaan tämä on muu-hun Eurooppaan verrattuna paljon.

Lukukausimaksut voivat johtaa muu-riin, jolle kansainvälisten tutkinto-oh-jelmien hakijat pysähtyvät. Aamulehti uutisoi hakijamäärän laskeneen Ruotsis-sa joillain alueilla 60 prosenttia lukukau-simaksujen seurauksena. Suomeen voi odottaa samanlaista notkahdusta. Haki-joiden väheneminen tarkoittaisi myös vä-henevää tarvetta kansainvälisille tutkinto-ohjelmille.

Vuonna 2014 Suomessa oli noin 20 000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa. Opiskeli-joita ei ole riittänyt Mustakallion mukaan il-man lukukausimaksujakaan, vaikka Cimon mukaan ulkomaisten opiskelijoiden määrä onkin kasvanut Suomessa.

Pahimmillaan lukukausimaksujen myötä suomalaiset jäävät keskenään innovoimaan, sillä kansainvälisten tutkinto-ohjelmien lakkauttaminen voisi haitata kansainvä-listen verkostojen syntymistä. Mustakallio toivoo, että lukukausimaksut saisivat Tam-pereen yliopiston tekemään parempaa työtä tutkinto-ohjelmien kehittämiseksi.

LUKUKAUSIMAKSUJEN ongelmana on myös se, että opiskelijoita ajetaan eriar-voiseen asemaan. Suomalaiset ja EU- sekä ETA-maista tulevat opiskelijat välttävät lukukausimaksut, mikä on epäreilua muil-le opiskelijoille. Toisaalta suomalaiset tut-kinto-ohjelmat voivat kärsiä siitä, jos kaikki panokset laitetaan kansainvälisten tutkinto-ohjelmien kehittämiseen.

Kaikkia tulisi velottaa kansalaisuuteen katsomatta. Opetusta tulee kehittää kaik-kien hyväksi, jolloin jokaisen pitäisi olla valmiita sijoittamaan koulutukseensa. Jos lukukausimaksut koskisivat kaikkia opiske-lijoita, ei kenenkään tarvitsisi yksin tyhjen-tää pankkitiliään.

Vararehtori Mustakallion mielestä Tampe-reen yliopisto on yksi Suomen vetovoimai-simmista yliopistoista, mutta tuskin eteläko-realainenkaan on valmis maksamaan Tam-pereen yliopiston suunnittelemia 10 000 euron lukuvuosimaksuja. Sillä rahalla kun saa tasokkaampaa koulutusta muualta.

Anna minun maksaa lukukaudestani

Sofia [email protected]

Tampere nitistääilmaispysäköintiäMAKSUTTOMIA pysäköintipaikkoja muutetaan lähiaikoina maksullisiksi Tampereen keskusta-alueella. Maksu-muutosten kohteena ovat Hämeen-puiston länsiosassa ja Tammelassa si-jaitsevat ilmaiset parkkipaikat. Asiasta on tarkoitus keskustella kahden viikon kuluttua Tampereen kaupunginval-tuustossa.

Tampereen kaupungin yhdyskunta-lautakunta päätti eilen pysäköintimak-sujen muutoksista keskusta-alueella ää-nestyksen jälkeen äänin 8–2. Esimerkik-si tähän saakka Eteläpuistoon on voinut pysäköidä ilmaiseksi, mutta kevään ai-kana sekin muuttuu maksulliseksi.

– Muutoksella pyritään vapautta-maan paikat lyhytaikaisempaan käyt-töön. Maksut ovat yksi keino siihen, etteivät autot seiso parkkipaikoilla koko päivää, toteaa suunnittelupäällik-kö Ari Vandell Tampereen kaupungilta.

Saara Selkämaa

Elinluovutuskorttienmäärästä ei tietoaELINLUOVUTUSKORTTIEN mää-rää ei tilastoida, kertoo Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaa. Vaikka elinluovuttajien mää-rä on lisääntynyt, on elinluovuttajille yhä tarvetta, sillä elinsiirtoa odottaa lähes 400 ihmistä. Inomaan mukaan ihmisen tahto selvitetään ennen elin-luovutusta ja elinluovutuskortti auttaa selvitystyössä. Jotta mahdollisimman moni hankkisi elinluovutuskortin, kampanjoidaan siitä esimerkiksi so-siaalisessa mediassa. Inomaa kertoo, että elinluovutuskortin saa helposti tilattua verkosta.

– Elinluovutuskortin saa myös mo-biilisovelluksena puhelimeen, sanoo Inomaa.

Vuonna 2015 elinluovuttajia oli 126. Inomaan mukaan luovuttajien mää-rään vaikuttavat muun muassa ih-misten suhtautuminen ja luovuttajien tunnistaminen sairaaloissa.

Sofia Kuisma

Miesten tuesta pula TampereellaTAMPEREEN kaupunki etsii lasten ja nuorten tukitoimintaan uusia tukihen-kilöitä. Tukea tarvitseville pojille kaiva-taan erityisesti miespuolisia tukihen-kilöitä. Tällä hetkellä vain kolmasosa tukihenkilöistä on miehiä.

Sosiaalityöntekijä Juha Mäki-Kete-län mukaan miehet epäilevät turhaan omia taitojaan. Tärkeintä hänen mu-kaansa on halu auttaa ja olla läsnä lap-sen elämässä. Lapsen kanssa vietetään aikaa pari kertaa kuussa esimerkiksi harrastuksen parissa.

Tukihenkilötoiminta on sosiaalihuol-tolain mukainen palvelu, josta makse-taan tukihenkilölle kuukausittainen palkkio ja kulukorvaus. Toimintaan voivat osallistua kaikenikäiset aikuiset. Tampereella 20. helmikuuta järjestet-tävä koulutus antaa valmiudet toimia lasten ja nuorten tukihenkilönä.

Vilma Flinkman

” Jos lukukausi-maksut koski-sivat kaikkia opiskelijoita, ei kenenkään tarvitsisi yksin tyhjentää pankkitiliään.

RENJA NURMI


TESSA TONI

Saunan höyryssä on helppo hengittää.


Kiukaan kesyttämät

KUN SAUNASEURA Saunasolmun jäsenet pääsevät lauteille, sihahtelee saunakaljojen sijasta kiuas. Leikkimielisen seuran pari-kymmentä jäsentä ovat löytäneet toisensa päihderiippuvaisten vertaistukiryhmästä. Saunan ja avannon vuorottelu, tai kylmä-kuuma-hoito, kuten seura sitä itse kutsuu, kestää tavallisella reissulla tuntikausia. Leevi kertoo polttaneensa löylyissä kerran peniksenpäänsä niin pahasti, että luuli kan-tavansa sukupuolitautia. Vasta seuraavalla kerralla hän ymmärsi polttelun ja saunareis-sun yhteyden.

– Se on semmoinen vihlaisu saunan ovel-la, kun lähtee liian myöhään karkuun. Kyllä sen tuntee.

Mutta niin tapahtuu onneksi vain Kal-lion urheilutalossa oikeiden saunaukkojen kanssa saunottaessa. Niiden, jotka ovat surullisenkuuluisan Sauna-Timon entisiä treenikavereita. Tänään saunotaan Vantaan Kuusijärvellä, joten sukukalleudet pysyvät tiukasti turvassa polttavan höyryn ikäviltä sivuvaikutuksilta. Muualle pojat sen sijaan toivottavat palovammat tervetulleiksi.

– Niistä tunnistaa hyvät löylyt.

LAUTEILLE NOUSEVAT saunaseuran aktiivisimmat löylyttelijät, Väinö, Tatu ja Leevi. Kolmenkymmenen ikävuoden mo-lemmilta puolilta olevat miehet ovat tavan-neet toisensa entisten huumeidenkäyttäjien vertaistukiryhmissä. Vaikka savusaunassa on säkkipimeää, kapuaa kolmikko kompu-roimatta ylimmälle lauteelle.

Saunomisesta on tullut miehille elinehto vasta huumeiden hylkäämisen jälkeen. Rai-tistuttuaan Väinö aloitti rankan interferoni-hoidon C-hepatiitin kukistamiseksi. Hoidon aiheuttamien sivuvaikutusten lista on pitkä: pahoinvointia, masennusta, unettomuutta, kuumetta, kurkkukipua, päänsärkyä, ihot-tumaa, hengenahdistusta, luu- ja lihas-särkyä sekä veriarvojen muutoksia. Puoli vuotta kestänyt hoito sai Väinön punasolut laskemaan anemian tasolle.

– Viimeiset kolme kuukautta olin aika paskana.

Onneksi saman hoidon läpikäyneet ver-taistukiryhmäläiset vinkkasivat, että sauna helpottaa oloa. Kuumasta huoneesta Väinö löysi hengähdyspaikan lääkkeiden aiheutta-milta sivuvaikutuksilta.

Leeville taas tuli tavaksi käydä Vailla va-kinaista asuntoa ry:n järjestämissä ”puliuk-kosaunoissa”. Ne ovat monelle asiakkaalle ainoa paikka puhdistautua.

Vuonna 2011 Leevi ja Väinö tapasivat päihdekuntoutuslaitoksessa, ja saunomi-sesta tuli nopeasti miehiä yhdistävä tekijä. Tatu tuli mukaan vuonna 2012 vertaistuki-kumminsa vinkkaamana.

– Se oli sitä aikaa, kun en ollut vielä rai-tistunut.

Muut nyökyttelevät. Vuotta myöhemmin Tatukin oli jättänyt päihteet taakseen ja liittynyt tiiviiseen joukkoon, jota yhdistää päihteettömän elämän lisäksi kuuma kiuas. Nyt yhteiset reissut suunnitellaan sen pe-rusteella, mistä löytyy hyvä sauna.

– Yläasteella jengi muodostui niistä, ketkä tykkäsivät ottaa viinaa. Nyt taas niistä, ketkä tykkäävät ottaa löylyä, Leevi kertoo naures-kellen.

PIMEÄSTÄ NURKASTA kuuluu ilkikuri-nen hihitys. Kiuas sihisee pahaenteisesti ja höyry täyttää huoneen. Tatu on tarttunut löylykauhan varteen.

– Kun Tatu alkaa heittää löylyä, niin ke-nelläkään ei ole enää kivaa.

Saunaseuran tuorein jäsen on ehtinyt karaistua joukkion kovimmaksi löylymie-heksi. Nelisen vuotta sitten yliannostuksen aiheuttamasta sydämenpysähdyksestä sel-vinnyt 25-vuotias Tatu heittää nyt kiukaalle vettä sellaisella vimmalla, että kanssasau-nojat vääntyvät vähitellen puhisemaan mä-kihyppyasentoon: selkä kumaraan ja nenä mahdollisimman lähelle lattiaa.

Leevi ja Väinö kertovat ylpeinä saaneensa saunan lämpömittarin viisarin kohoamaan parhaimmillaan 185 tai 190 asteeseen. Sil-loin olosuhteiden tulee tosin olla täydelliset,

eikä tyypillisesti hyvän saunan mittarina pi-detty kosteus saa seuralta tunnustusta.

– Meidän tyyppisille löylyukoille kos-tea sauna on huono sauna. Sen voi selittää vaikka niin, että 100-asteinen uuni ei tun-nu kuumalta, mutta kun dippaa etusormen kattilassa kiehuvaan veteen, se polttaa ihan perkeleesti, Leevi ja Väinö selventävät.

Mahdollisimman suuri lämpötilavaihtelu on seuran mukaan onnistuneen saunareis-sun salaisuus. Kun kroppaa kuumottaa tar-peeksi, on avannon aika. Kahden ääripään välinen ravaus saattaa toistua yhden sauna-session aikana kymmeniä kertoja.

Ihon lämmetessä kuumassa saunassa ve-risuonet laajenevat, ja sydämen syketiheys kasvaa. Saunoessa ihoon voi virrata jopa 70 prosenttia sydämen pumppaamasta veres-tä. Kylmään avantoon upottautuessa vaiku-tus on päinvastainen: ihon pintaverisuonet supistuvat ja verenpaine nousee. Lämpöti-lavaihtelusta johtuva nopea verenpaineen nousu voi aiheuttaa sydämen pettämisen tai vaarallisia rytmihäiriöitä.

Tuhatta ja sataa hakkaava sydän on kui-tenkin miehille vain merkki hyvistä löylyis-tä, ja avannon jälkeen maiseman kuuluukin olla vähän vinossa. Tavallisen tallojan sau-nomiseksi on joukkion tottumuksia vaikea kutsua.

– Hullun hommaahan tämä on. Eräs ka-veri katsoi kerran epäuskoisena saunatou-huamme todeten, että meidän pitäisi var-maan päästä puhumaan jollekulle.

Pojat purskahtavat nauruun. Vertaistuki-ryhmät ovat koulineet heistä mestariavau-tujia. Huumeongelmainen tukahduttaa tyypillisesti tunteitaan päihteiden avulla, minkä vuoksi iso osa toipumisprosessia on

oppia sietämään myös elämään kuuluvat vastoinkäymiset sekä löytämään terveitä keinoja niistä yli pääsemiseen. Sauna on kuitenkin murheista ja menneisyydestä va-paa alue. Siellä ei avauduta.

– Jos joku yrittää jauhaa paskaa, se saa-daan äkkiä hiljaiseksi lyömällä löylyä, ker-too Väinö naureskellen.

– OTETAANKO SYNNINPÄÄSTÖ?Ja he ottavat. Jos lämpötila saunassa hi-

poi sietämätöntä jo entuudestaan, saa syn-ninpäästö kiukaan laulamaan kovempaa kuin koskaan aikaisemmin.

– Ai sieltä tuli vielä toinen aalto. Mä van-non, että nyt tuli palovammoja! Leevi par-kaisee ja syöksyy alemmalle lauteelle.

Tatu ja Väinö istuvat edelleen tuskainen, mutta tyytyväinen virnistys kasvoillaan päälaki saunan kattoa hipoen. Mikä saa ta-kapuolen pysymään liimattuna lauteeseen, kun löyly pieksee miestä kuin nahkaremmi lasta 50-luvulla?

– Täytyyhän tässä hommassa vähän masokisti olla, Väinö myöntää.

– Mulla on teoria kivusta. Kun sattuu tarpeeksi, niin keho alkaa erittää omaa ki-pulääkettä. Onko se sitten adrenaliinia vai endorfiinia, sitä en tiedä, mutta koettu kipu on selkeästi suoraan verrannollinen sen jäl-keisen nautinnon määrään, Tatu kertoo.

– Aivoreseptorit aukeaa ja kaikki vanhat Su-butex-jäämät lähtee liikkeelle, Leevi vitsailee.

Saunan tuottaman hyvän olon mekanis-miin ei tutkimuksista huolimatta ole vielä löydetty selkeää selitystä. Jotkut tutkijat ovat havainneet saunomisen aiheuttavan aivoissa hyvää oloa tuottavan endorfiinin lisääntymisen, toiset eivät.

Psykologisen teorian mukaan saunan lämmin ja rauhallinen ilmapiiri tuo taas mieleen lapsuuden, ehkä jopa äidin koh-dun. Saunomista ja lämpöhoitoja on käytet-ty kautta aikojen jos jonkinlaisten vaivojen hoitoon. Erilaisten iho-ongelmien, reumaki-pujen ja allergisen nuhan on huomattu hel-pottavan saunan lämmössä. Lämpöhoitoja on käytetty myös kroonisen väsymysoireyh-tymän, lievän masennuksen ja anoreksian hoidossa. Sauna on Suomen lääke, kuten vanha sananlasku selittää.

RUUMIIN LISÄKSI kuuma koppi hoitaa sielua. Saunomisen rentouttava ja virkistävä

vaikutus on Suomen saunaseuran mukaan nykyaikana yleisin syy saunan lämmittämi-seen. Kukaan miehistä ei mieti menneitä, kun kiuas laulaa, pulssi kohoaa pilviin, ja höyry te-kee hengittämisestä vaikeaa. Piikit ja pillerit ovat vain utuinen muisto entisestä elämästä.

– Tässä hetkessä ei ole mitään muuta. Sauna on perisuomalainen meditaatio, Tatu toteaa vakavana.

Vaikka miedot löylyt eivät enää tarjoa sa-manlaisia kiksejä kuin ennen ja toleranssi kuumuuden kestämiseen on kasvanut, ei sauna ole miesten mukaan tullut huumei-den tilalle. Huumeet olivat pakopaikka omalta elämältä, sauna taas on yksi sen kä-sittelykeinoista.

– Me ollaan kolmekymppisiä teinejä. Omasta takaa ei ole mitään eväitä selvitellä asioitaan, kun on jäänyt normaalin ihmi-sen kehitysvaiheet kokematta. Pitää löytää omat tapansa, Leevi selittää.

Paha olo kohoaa kiukaalle heitetyn ve-den mukana savuna ilmaan. Kaikki miehet myöntävät, että huonon päivän jälkeen pa-ras tapa nollata pää on istahtaa huoneeseen, jonka lämpömittari kohoaa reippaasti yli sa-tasen. Kun kiehuttaa oikein kunnolla, kiuas kuuntelee ja lämpö lohduttaa.

– Muut lähtee dokailemaan, me mennään saunaan.

KUN PERISUOMALAINEN riitti on saa-tu maaliviivalle, on iho punaisen kirjava ja nenästä kuoriutuu nahka. Miehet istuvat silmiinpistävän levollisina pöydän ympä-rillä. Vaikka tunne muistuttaa opiaattien aiheuttamaa jälkitilaa, ei kukaan pojista ole popsinut kemikaaleja. Tämän olotilan saa-vuttamiseksi niitä ei tarvita.

Luonnon oma lääke on saanut sekä kehon että mielen puhtaaksi. Huomenaamulla he heräävät aikaisin omista sängyistään ja lähtevät opiskelemaan taloustieteitä tai lä-hihoitajan ammattietiikkaa. Saunareissu ei ole ajanut ketään makaamaan tajuttomana katuojaan vailla rahaa tai tietoa huomisesta. Löylykauha ei ole vienyt miestä, vaan mies on vienyt sitä. Tatu vilkaisee kelloaan. On vielä aikaista. Hän virnistää.

– Mites olis vielä pienet?

Tessa Toni

Haastateltavien nimet on muutettu.

SISU Jos eivät sauna, viina ja terva auta, on tauti kuolemaksi. Mutta parantaako sauna silloin, jos toinen sananlaskun kolmesta tekijästä onkin syypää sairauteen?

” Täytyyhän tässä hommassa vähän masokisti olla.

Väinö

Jäätävä vesi tuntuu puukoniskuilta, mutta avannon jälkeen on olo levollinen.


Isä, älä jätä

KIRKKONUMMELAINEN Jori Metsäkoi-vu istuu häkeltyneenä sohvalla. Hän on saa-nut juuri kuulla tulevansa isäksi, ja miettii, pitäisikö ajaa mopolla karkuun.

Metsäkoivu sai kuulla saavansa lapsen vuonna 2007. Hän oli 15-vuotias, tyttöys-tävä Anna 16. Nuoripari oli seurustellut 1,5 vuotta.

Annan kuukautiset olivat myöhässä, joten hän pyysi tekstiviestillä isäänsä os-tamaan kauppareissulla raskaustestin. Isä palasi kaupasta hiljaisena, raskaustestin kanssa.

Anna kertoi positiivisen tuloksen heti vanhemmilleen. Jotkut läheisistä epäilivät, että nuorten suhde ei kestä. Kun Hugo syn-tyi, Metsäkoivu pyysi kahta lapsuudenystä-väänsä kummiksi. Nämä kieltäytyivät, sillä uskoivat parin eroavan pian, eivätkä halun-neet jäädä kummeina välikäteen.

VANHEMMUUS Yleensä lapsen hoitaminen jää yksin teiniäidin vastuulle. Jori Metsäkoivu on poikkeus. Hän tuli isäksi 16-vuotiaana, ja haluaa olla paras mahdollinen isä pojalleen.

MIKÄ?

Nuoret isät Suomessa ○ 15–19-vuotiaista 373:lla, eli

0,2prosentilla ikäluokasta, oli lapsi vuonna 2014.

○ 20–24-vuotiaista lapsia oli noin 9 100:lla, eli 5,2 prosentilla.

○ 25–29-vuotiaista lapsia oli jo noin 37 800:lla, eli 21,7 prosentilla.

Lähde: Tilastokeskus

– En pettynyt, sillä kaikkihan me olimme pikkupoikia silloin. Jälkeenpäin he ovat tunnustaneet katuvansa kieltäytymistä.

Nykyään Metsäkoivut ovat naimisissa. Hugo-poika täyttää tänä vuonna yhdeksän.

TEINIÄIDEILLE on tarjolla tietoa, tukiryh-miä ja televisio-ohjelmia. Teini-isien tilanne on heikompi. Vain harva teini-ikäinen isä osallistuu aktiivisesti lapsen elämään.

Tampereen perheneuvolassa käy hyvin vähän teini-isiä. Perheneuvolan johtaja Risto Karttunen muistaa vain muutaman tapauksen vuosien varrelta. Alaikäisten vanhempien osuus neuvolan asiakkaista on pieni.

Perheneuvolassa nuoria isiä kannuste-taan olemaan lapsen elämässä alusta asti, vaikka isä ei seurustelisikaan äidin kanssa. Tunneside vanhemman ja lapsen välillä

muodostuu heti syntymän jälkeen.– Teini-isän elämäntilanne saattaa olla

hankala. Ongelmat kuitenkin ratkeavat usein iän myötä, mutta tunnesidettä lap-seen on vaikea luoda jälkikäteen, Karttunen sanoo.

Perheneuvola tekee yhteistyötä Man-nerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osaston kanssa. MLL:llä on tapaamispaik-ka, jossa isä voi tutustua lapseen ohjatuissa olosuhteissa. Karttusen mielestä vaihtoehto on hyvä erityisesti nuorelle isälle, jos lapsen kanssa oleminen jännittää.

– Isän ja lapsen kiintymyssuhteen ke-hittymiselle on tärkeää, että äiti ei aina ole välikätenä.

VANHEMPIEN nuori ikä korostuu usein perheen arjessa. Metsäkoivut ovat koulun vanhempainilloissa poikkeuksetta nuorim-pia. Hugon opettajat ovat myös Jorin entisiä opettajia.

– Naureskelemme joskus opettajien kans-sa asialle. Emme kuitenkaan saa erityiskoh-telua iän vuoksi.

Läheisten tuki on ollut Metsäkoivuille tär-keää. Raskauden ajan he asuivat vuorotellen molempien vanhemmilla. Muutama kuu-kausi Hugon syntymän jälkeen he muuttivat

kaksioon Kirkkonummen Masalassa. Omil-laan asuminen oli askel kohti itsenäisyyttä.

– Olin fiiliksissä vapaudesta. Äiti ei enää voinut komentaa minua viemään roskia, vaan minä komensin äitiä, jos hän tuli ky-lään.

Metsäkoivun rento elämänfilosofia on auttanut selviytymään teini-isyydestä. Vai-keinta oli silloin, kun Hugo oli pieni ja huusi 4 yötä putkeen. Ylitsepääsemättömiä vaike-uksia Metsäkoivut eivät ole kohdanneet.

– En halua miettiä syitä siihen, miksi kaikki on onnistunut. Elämää ei pidä miet-tiä liikaa.

Sanna Ihalainen

Jori Metsäkoivun mielestä lapsen saaminen ei merkitse nuoruuden menettämistä. Sekä hän että 9-vuotias Hugo ovat hieman hulivilejä.

JORI METSÄKOIVUN KOTIALBUMI


Teekkari tekee asumisesta taidetta

MIETIN, KUINKA LÖYDÄN etsimäni ker-rostalon. Astuessani bussista Annalanka-dulla en voi kuitenkaan erehtyä. Tien toisella puolella olevan rakennuksen yhteen parvek-keeseen on kiinnitetty tusina paistinpannua, toisesta roikkuu autonrenkaita ja ylimmän asunnon parvekelaudoissa on kyltti joraavas-ta krokotiilista. Sen taustalla lukee Tupsula.

Kommuunissa 8 vuotta asunut rakennus-tekniikan opiskelija Niko Rajantaus tulee minua ulko-ovelle vastaan pyjamahousuis-sa ja villasukissa. Hän johdattaa minut alas-toman Tom Cruisen, pinottujen ostoskärry-jen ja 1990-luvulta olevan kondomilaitteen ohitse kotiinsa. Sen tai yhdenkään muun asunnon ovi ei ole lukittu tai edes kiinni.

Sisällä minulle tarjotaan kahvia ja vierei-sestä asunnosta joku kysyy huutaen ottai-sinko kuitenkin mieluummin kaljaa. Istun hieman järkyttyneenä keittiönpöydän ää-reen. Kaikki tästä paikasta kuulemani le-gendat ovat totta.

TUPSULAN PERUSKIVI valettiin 1987. Opiskelijat hallinnoivat itse itseään muun

muassa päättämällä uusista asukkaista. Jot-ta kommuunin poikkeuksellinen yhteisölli-syys säilyisi, uusien tupsulalaisten koeaika on 3 kuukautta. Tämän jälkeen keisari kas-taa heidät Tupsulan klaanin täysipäiväisiksi jäseniksi.

Keisarin rooli on puhtaasti seremoni-allinen, ja edellinen keisari valitsee aina seuraajansa. Vuosijuhlassa valitaan lisäksi talon vanhin, joka tuntee perinteet, vuo-den tupsulalainen, joka on tehnyt jotain erityistä talon hyväksi ja lukkari, jonka tehtäviin kuuluu järjestyksen ylläpitämi-nen.

– Olen nyt 3:tta vuotta lukkarina. Minun aikanani poliisit ovat vain kerran käyneet pyytämässä musiikkia pienemmälle, Ra-jantaus kertoo.

Naapureiden kanssa tupsulalaiset tulevat hyvin toimeen, vaikka yömyöhään pihan

paljusta saunaan kirmaavat nakuilijat eivät kaikkia aina miellytäkään.

KROKOTIILIPARVEKKEELLA tupakoiva materiaalitekniikan opiskelija Ossi Juntu-nen on asunut Tupsulassa kohta 3 vuotta.

– Moni haluaa tänne siksi, että he ovat kyllästyneitä soluasuntoihin, joissa toisia

moikataan vain matkalla vessaan, Juntu-nen kertoo.

Rajantaus viestittää talon IRC-kanavalle, että lähdemme kierrokselle yleisiin tiloihin. Kaikki saavat liittyä seuraan.

Kulkiessamme talon käytävillä ohitsem-me tassuttelevat krapulaiset teekkarilaiset kutsuvat meidät yhteissaunaan. Naurahdan hermostuneesti, sillä tällaista yhteishenkeä ja lämminhenkisyyttä on vaikeaa vastustaa.

Saunan lisäksi Tupsulan yhteisöllisyys huokuu sen vuosittaisista perinteistä. Tun-netuin niistä on Ulkoilmakonsertti, joka on järjestetty vappuna jo 20 vuoden ajan. Talon sisäpihan parvekkeiden erikoisen koristelun syy alkaa selvitä, sillä niitä käytetään bän-dien esiintymislavoina.

”Kotiin, ei kämpille” on Tupsulan tunnus-lause. Seinämaalaukset ja julisteet, kasvit ja valokoristeet saavat talon tuntumaan valta-valta nykytaideteokselta. Kun minulle ker-rotaan, ettei missään muualla ole vastaavaa opiskelijayhteisöä, en epäile hetkeäkään.

Hanna Tuulonen

YHTEISÖASUMINEN Tampereen Annalassa asuu Tupsulan klaani. Se on 42 hengen yhteisö, jolla on oma keisari, lukkari, talon vanhin ja vuoden tupsulalainen. Teekkareiden kommuunissa on vain kaksi lukittua ovea: A- ja B-rappujen sisäänkäynnit.

HANNA TUULONEN

” Moni haluaa tänne siksi, että he ovat kyllästyneitä soluasuntoihin, joissa toisia moikataan vain matkalla vessaan.

Ossi Juntunen, materiaalitekniikan opiskelija

Tupsulassa asukkaat saavat muokata rakennusta ja asuntoja mieleisekseen. Tiivis yhteisö ja persoonallisuus tekevät Niko Rajantaukselle ja Ossi Juntuselle kommuunista kodin.


Olkoon tasapaino kanssasi


Olkoon tasapaino kanssasi

TALVIURHEILU Retkiluistelu vaatii hyvää kehonhallintaa. Näsijärven luistelurataa

ympäröivä luonto rauhoittaa mieltä, vaikkei luistelu luistaisikaan.

Kuvat: Irene Stachon Teksti: Mimmi Pitkänen


– LAITA PAINO vain yhdelle jalalle kerral-laan. Älä ota liian isoja askelia, ohjeistaa mies englanniksi samalla, kun yritän liik-kua eteenpäin retkiluistimilla.

Tasapaino tuntuu pettävän ja jalkaterät kääntyvät sisäsyrjälle. Retkiluistimissa on monojen alla kantapäistä irralliset luistin-terät. Kantapäät nousevat teristä jatkuvasti ja uhkaavat vetää kehoni kohti jään pintaa. Tunnen suurta sympatiaa tarujen Akhille-usta kohtaan.

Minua auttanut mies kertoo olevansa Kreikasta. Ehkä hänen esi-isänsä on voi-tonjumala Nike, heikkokantapäisen urve-lon sijaan. Mies toivottaa minulle onnea ja lähtee kiitämään vauhdilla eteenpäin. Niin tekee moni muukin Näsijärven luistelura-dalla.

YKSI KIITÄJISTÄ on Riitta Mäkkylä. Hän aloitti retkiluistelun vasta tänä talve-na, mutta on silti kuin vanha tekijä. Hän kertoo, että hiihtämisestä on ollut hyötyä

Punaiset naskalit Riitta Mäkkylän kaulassa ovat retkiluistelijan luottoväline. Niiden avulla voi pelastautua pudottuaan jäihin.

retkiluistelun hallitsemisessa. Mielekkäintä retkiluistelussa on uusi ympäristö.

– Vaikka ollaan keskellä kaupunkia, jäällä on kauhean rauhallista ja kaunista, Mäkky-lä sanoo ja katsahtaa ympärilleen.

Silmissä siintää loputtomasti jatkuvaa jäätä, josta osa on lumen peitossa. Metsä rajaa jääkentän kuin maalauksessa. Edes kasvoja kirpaiseva hyytävä tuuli ei häiritse Mäkkylää.

– Luistellessa koitan vain nauttia, enkä ajattele mitään. Tämä on rentoutumis-konsti.

Alkuvuosi on ollut Mäkkylälle kiireistä aikaa töissä. Retkiluistelusta Mäkkylä saa virtaa ja virkeyttä.

– Välillä on hyvä lähteä kirjoituspöydän äärestä. Ulkoliikunta piristää, ja sitä on kuin uusi ihminen, kun tulee sisälle.

SUOMEN RETKILUISTELIJOISSA on yli 3000 jäsentä eri puolella Suomea.Järjestöön kuulumattomien retkiluistelijoi-

” Ei luistellessa ajatella mitään, vaan katsotaan varpaisiin, ettei satuta itseään.

Arja Rimpelä

den määrää on vaikea arvioida, mutta heitä on mitä luultavammin useita tuhansia. Mo-net heistä tulevat jäälle liikkumaan vauhdil-la kiireitä pakoon. Talven kiireisin aika, eli hiihtolomaviikot, on vasta edessä.

Materiaalitekniikan opiskelija Mikko Tiitola kertoo, että opiskelut aiheuttavat hänelle aina pientä stressiä. Retkiluistelu kuitenkin vie hetkeksi ajatukset pois kou-luhommista.

– Aika kuluu luistellessa yllättävän no-peasti, eikä samalla oikeastaan ajattele mi-tään.

Tiitola kertoo, että harrastus alkoi per-heen kautta.

– Pakottamana, pikkuveli Eero Tiitola huomauttaa.

Isoveli hymähtää. Hän nostaa kätensä ja osoittaa valkoiseen tyhjyyteen.

– Tuolla se isä jo menee.Perhe on käynyt retkiluistelemassa vuo-

sien ajan, aina silloin kun kelit sallivat.Nuorempi Tiitola veistelee, että parasta

retkiluistelussa on se, kun pääsee kotiin. Tänäänkin hän on saapunut radalle per-heen raahaamana. Hän kertoo kuuntele-vansa usein musiikkia samalla kun luistelee ja vertaa harrastusta hölkkään.

Tästä isoveli on samaa mieltä. Retkiluis-

Näsijärven luisteluradan reitti on rajattu tarkasti.

Sadekelit tekevät jään pinnasta erityisen liukkaan.

13ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Raisamiina (vas.) ja Arja Rimpelä ovat ensimmäistä kertaa yhdessä retkiluistelemassa. Tytär päihitti radalla äitinsä.

telu on mukava ja helppo tapa saada lii-kuntaa.

KAIKKIEN AJATUKSIA retkiluistelu ja autuas maisema eivät vie pois velvolli-suuksista. Raisamiina Rimpelä myöntää ajatelleensa töitä luistelun aikana. Mark-kinointialalla työskentelevä Rimpelä ei stressaa paljoa, mutta töihin menee silti suurin osa päivästä. Rimpelä on retkiluis-telemassa ensimmäistä kertaa.

– Hankalinta oli aluksi hallita tasapaino, mutta ulkona oleminen on parasta, Rim-pelä kertoo.

Hän saapui radalle äitinsä kannustama-na. Äiti Arja Rimpelä kertoo käyneensä ai-emmin luisteluradalla tavallisilla luistimil-la. Hän näki muiden käyttävän retkiluisti-mia, ja päätti ostaa sellaiset myös itselleen ja tyttärelleen. Kaunoluistimilla on vaikea liikkua radalla, sillä sen rosoinen pinta on täynnä erilaisia möykkyjä ja kuoppia.

Molempia kiehtoo vauhti, ja retkiluisti-

met ovat nopein vaihtoehto. Äiti on hieman hämmästynyt siitä, että tytär on ajatellut luistellessaan töitä.

– Ei luistellessa ajatella mitään, vaan kat-sotaan varpaisiin, ettei satuta itseään. Paitsi ajattelin kyllä, että hitsi, kun toi Raisamiina menee kovaa, äiti naurahtaa.

Äidin mielestä on mukavaa, että radalla on muitakin ihmisiä, vaikka heidän kans-saan ei ehdi seurustella. Kilometrien pääs-sä, valkoisen majakan luona näkyy liitäviä hahmoja.

ENÄÄ LUISTINTEN PÄÄLLÄ ei tunnu niin pelottavalta. On vain minä, jää ja maailman hankalimmat jalkineet. Jään pinta tuntuu jopa pehmeältä, kun kaadun toisen kerran. Ei mennyt kuin vetten päällä käveleminen, mutta ainakin rähmällään näkee hyvin ym-pärillä olevan luonnon. Unohdetaan Ak-hilleus ja voitonjumala Nike, nyt minun on vain noustava ylös. Telttakahvila odottaa neljän kilometrin päässä.

Pia Aaltonen ja Jouni Gerasimow saapuivat Näsijärven luisteluradalle nauttimaan ulkoilmasta. – Kaunoluistimilla meno ei ole parhaasta päästä, summaa Aaltonen.


Rohkea lähtee rajojen ulkopuolelle

VUONNA 2009 Maila-Katriina Tuominen käveli Kairon kadulla ja näki myyntikojussa rintanapin, joka oli samanvärinen kuin hä-nen puseronsa. Auringonlaskun väri kiehtoi ja hän kiinnitti sen rinnalleen. Myöhemmin Ghanassa rintanappi putosi kivelle ja halke-si. Tuominen liimasi sen, ja pinnalle muo-dostui Niilin näköinen kuvio.

Niili on muutenkin lähellä Tuomisen sy-däntä. Tällä hetkellä hän toimii epäviralli-sena kirjeenvaihtajana Afrikassa. Pitkä ura kulttuuritoimittajana Aamulehdessä päättyi virallisesti vuonna 2009, mutta hän ei suos-tu jämään eläkkeelle.

– Ei lahjakkuuksillensa mitään voi, mutta kyse on myös syvästä uteliasuudesta.

IHMISOIKEUSTOIMITTAJAKSI Tuomista alettiin kutsua 90-luvulla. Hän kiinnostui rasismista ja maahanmuutosta ollessaan kulttuuritoimituksen esimiehenä. Tuomi-nen haastatteli Neuvostoliitosta tulleita pakolaisia ja oli ensimmäisiä toimittajia, jotka antoivat pakolaisten äänen kuulua. Kirjoituksissaan hän myös pohti ratkaisuja ongelmiin, esimerkiksi kielikysymyksiin. Tämän päivän pakolaiskeskusteluun hän ottaa kantaa vertauskuvallisesti.

– Ihmisten tuleminen on kuin valtaisa Niili, sitä ei voi padota.

Tuomiselle on tärkeää, että journalismil-la rakennettaisiin siltoja osapuolien välille. Täydellistä tasapainoa ei voi kuitenkaan saavuttaa. Aina joku on hyvä ja toinen on paha. Ihminen valitsee, kenet haluaa hy-väksyä osaksi yhteisöään ja ketä puolustaa.

Tuomisen mielestä journalismi ei ole koskaan ollut objektiivista. Paraskaan am-mattilainen ei voi luoda esimerkiksi pa-kolaiskriisistä puolueetonta kuvaa. Laajat ilmiöt sisältävät monta erilaista näkökul-maa. Tekijät ovat aina erilaisia, ja omat ar-vot tulevat esiin teksteissä. Tärkeä on löytää lähteitä, jotka ovat kokeneet tapahtumat henkilökohtaisesti ja haluavat keskustella kokemuksistaan.

– Toimittaja voi pitää tarjottavaa tietoa riittävänä, mutta maailmaa tulisi katsoa niin pitkälle kun voi ja sen jälkeen pohtia, mitä kirjoittajalta odotetaan.

TOIMITTAJA EI SAA ARKAILLA. Terve itsepäisyys on jopa tervetullutta, sanoo Tuominen. Täytyy olla riittävästi jäärä-päinen ja pitää kiinni itselleen tärkeistä asioista.

– Ei pidä pitää olla hiljaa, jos epäoikeu-denmukaisuutta on näkyvissä.

Rakentava journalismi voi Tuomisen mie-lestä olla avain ihmisoikeuskysymysksiin, sillä siinä yhdistyvät osaaminen, tieto, ym-märrys ja ratkaisut. Journalismia ei Tuomi-sen mukaan tule lokeroida liikaa, sillä mah-dollisuuksia toimia on monia.

2000-luvun journalismi on Tuomisen mielestä laadukasta. Uutisoinnissa koros-tetaan faktoja. Tuominen pitää positiivi-sena sitä, että journalismista on tullut kes-kustelevampaa. Hän on sitä mieltä, että journalistiikan opiskelijoiden tulisi katsoa rajojen ulkopuolelle ja tutustua myös eu-rooppalaiseen journalismiin. Tuominen kehottaa opiskelijoita matkustamaan Af-rikkaan ja tutustumaan siellä vallitseviin tapoihin.

– Paperi ei opeta mitään, vaikka siinä olisi painetut kirjaimet.

AFRIKASTA Suomeen palattuaan tämän vuoden tammikuussa Tuominen kiiruhti lu-kemaan Le Monde -lehteä. Oli mennyt tasan vuosi Charlie Hebdon terrori-iskusta. Hänen mielestään jokaisen journalistiksi haluavan täytyy yrittää ymmärtää maailmaa, sen kau-niita ja kauheita puolia.

– Journalismi on kuin vuolas virta. Niilis-säkin on omat vaaransa.

Asioihin perehtyminen kasvattaa ih-misenä. Tuominen toteaa, että journa-lismissa empatiaa usein halveksutaan, mutta hänen mielestään se on tärkeä osa journalistista ammattitaitoa. Journalismi

tarvitsee empatiaa ja ihmisiä, jotka teke-vät sovintoja ja etsivät ratkaisuja ongel-miin.

– Journalistiksi opiskellaan ihmisyyden kautta.

Elsa Osipova

IHMISOIKEUDET Toimittaja Maila-Katriina Tuominen ymmärtää ihmisiä, jotka lähtevät hätää pakoon. Hänen mielestään kansainvälisistä kriiseistä ei tulisi vaieta.

IRENE STACHON

Maila-Katriina Tuominen pitää velvollisuutenaan puhua epäoikeudenmukaisista asioista kovaan ääneen.

KUKA?

Maila Heli Katriina Tuominen

○ 69-vuotias tamperelainen tutkija-toimittaja ja ihmisoikeustoimittaja.

○ Toiminut lukuisissa tehtävissä mm. kulttuuritoimittajan ja kuva-taidekriitikona Aamulehdessä vuosina 1977–2009.

○ On saanut lukuisia palkintoja, kuten tiedonjulkaisemispalkinnon vuonna 2006 kulttuuriin ja ihmis-oikeuksiin liittyvien kysymysten monipuolisesta käsittelystä Aamulehdessä.


Tällä palstalla puristetaan kiinnostava

opinnäyte 300 merkkiin.

⋆ GRADU PAKETISSA

⋆ MIKSI NÄIN?

⋆ MITÄ IHMETTÄ?

⋆ LÄMPENEE

LAPSUUTENI MAHTUU muutamiin kansiin ja pariin VHS-kasettiin. Löytyy vauvakirja tukkatupsuineen, kuvia pää-siäisnoidista, sisarusten vesileikeistä ja 90-luvun Kreikan matkasta. Säilytän niitä kuin hauraita aarteita ja palaan niiden avulla lapsuuden tuoksuihin ja tuntemuksiin.

Mediamurroksessa kasvaneiden lapsuus kuuluu muillekin kuin heille. Nykypäivän pienet ihmiset kasvavat isoiksi sosiaalisen median blogeissa ja Facebookin uutisvirrassa. Heitä seuraa-vat kymmenet, sadat tai jopa tuhannet silmäparit.

Kyse on ilmiöstä nimeltä sharenting, joka juontuu englannin kielen sanois-ta parenting ja sharing. Vanhemmat siirtävät siis yksityisen ja julkisen ra-japintaa tuomalla julkisuuteen jotain varsin herkkää: lastensa kasvun ja kehityksen.

SHARENTING-ILMIÖÖN liittyy paljon riskitekijöitä. The Guardian-lehden haastatteleman psykologi Aric Sigma-nin mukaan on epäselvää kuinka tule-vaisuuden aikuiset reagoivat jaettuun lapsuuteensa. Yksi lapsen minuutta vahvistavista tekijöistä on nimittäin yk-sityisyys: osa häntä koskevasta tiedosta kuuluu vain hänelle.

On olemassa myös selkeämpiä vaaro-ja. Lasten kuvat voivat päätyä lapsipor-nosivustoille tai heidän identiteettinsä voidaan varastaa. Internetturvallisuus-firma AVG:n mukaan jopa kolmasosa brittilapsista on jo kuvattuna internetis-sä. Lapsen digitaalinen jalanjälki saat-taa alkaa muodostua jo ennen hänen syntymäänsä, jos vanhemmat lataavat sosiaaliseen mediaan lapsensa ultraää-nikuvan.

Vaarallisuuden lisäksi julkinen lap-suus saattaa aiheuttaa epämukavuutta. Millaisia kuvia tai tarinoita löydämme tulevaisuuden poliitikkojen tai urheili-joiden lapsuudesta? Naureskellaanko ennen työhaastattelua hakijoiden pot-tavideoille?

MIKSI VANHEMMAT sitten jakavat tietoa jälkeläisistään sosiaalisessa mediassa? The Guardianin haastattele-mien blogistien mukaan osa vanhem-mista kaipaa vertaistukea vaikeiden aikojen keskellä. Toiset tahtovat ylläpi-tää kulisseja, ja toiset tahtovat romut-taa realismilla myytit täydellisyydestä. Kyse on myös rakkaudesta ja onnesta: pakahduttava tunne on saatava jakaa.

Pienelle räkänokalle saattaa kuiten-kin jäädä erilainen kuva lapsuuden hiekkalaatikkoleikeistä. Tuttiritari muistaakin älypuhelimen ja tabletin kajon, eikä vanhemman rakastavia ja ihailevia kasvoja.

Jos lapsuus jaetaan sosiaalisessa me-diassa, on vaarana että se unohdetaan jakaa lapsen kanssa.

Saara [email protected]

Innokas some-vanhempi ryöstää jälkikasvunsa lapsuuden.

MEDIAPELIÄ

Nokia ei tunnusta Kosovoa

NOKIAN KEHITTÄMÄÄ Here-karttapalvelua käyttä-vät esimerkiksi Instagram, Windows-puhelimet, Yahoo! sekä Toyotan, BMW:n, Fordin ja Mercedes-Benzin navi-gointijärjestelmät. Valtioiden rajat on merkitty karttoi-hin yhtenäisellä viivalla, kun taas alueita ja maakuntia on merkitty katkoviivalla.

Vaikka 111 Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) jäsen-valtiota on tunnustanut Kosovon itsenäiseksi valtioksi, on Nokian Here päättänyt merkitä Kosovon Serbian maakunnaksi. Serbia ja 81 muuta YK:n jäsenvaltiota kieltäytyvät tunnustamasta itsenäisyyttä.

Samankaltainen tilanne on Palestiinalla. Sen on tunnustanut 136 jäsenvaltiota. Silti Palestiina ja Gazan kaista ovat Nokian Herelle Israelin valtiota. Suomi on tunnustanut Kosovon, muttei Palestiinaa.

Valtion karttakelpoisuus on palveluiden kehittäjien käsissä. Myös Google Maps merkitsee molemmat maat epäselvästi. Serbian reunassa olevan alueen päällä lukee sentään Kosovo. Palestiinalle ei suoda edes nimeä.

Sonja Parkkinen

Here-karttapalvelu unohtaa Kosovon ja Palestiinan.

Tosielämän Vallan linnake

Europarlamentin jäsen ja pitkäaikainen keskustavaikuttaja Paavo Väyrynen, olet-teko katsoneet Vallan linnake -televisio-draamaa?

– Katsoin ensimmäisen tuotantokauden silloin, kun se tuli, mutta en ole nähnyt kol-matta tuotantokautta. Ehkä täytyy katsoa.

Vallan linnakkeessa puolueen perusta-jalla on aluksi vaikeuksia saada puoluee-seen jäseniä ja ehdokkaita vaihtamaan puoluetta. Uskotteko, että teillä tulee olemaan samankaltaisia ongelmia?

– Ensisijassa tähtäämme eduskuntavaa-leihin. Tavoitteenamme on saada täydet listat ehdokkaita. Tukiryhmässä oli eilen noin 1000 henkilöä ja kannatuskorttejakin on tullut pikku hiljaa. Uskon, että voimme

saada hyvinkin vahvan kannatuksen edus-kuntavaaleissa.

Tv-draaman tutkija Iiris Ruoho, miten poliittiset draamat ja politiikka vaikutta-vat toisiinsa?

– Suoria vaikutuksia on vaikea tutkia. Draamat ottavat enemmänkin aineksia me-neillään olevista muutoksista. Vallan lin-nakkeeseen ajatus uudesta puolueesta on varmaan saatu siitä, että puolueiden sisällä ollaan aiempaa jakautuneempia esimerkiksi Euroopan unionista. Ilmiö on yleinen maa-ilmalla, että vanhoja puolueita kuolee ja uu-sia syntyy, koska omat mielipiteet eivät enää kohtaa puolueen kanssa.

Sonja Parkkinen

Tanskalaisen poliittisen draamasarjan Vallan linnakkeen kolmas kausi päättyi juuri Suomessa. Tuotantokauden aikana sarjan pää henkilö, kuvitteellisen keskustapuolueen johtohahmo perustaa oman puolueen, koska kokee, ettei pysty enää vaikuttamaan vanhan puolueensa toimintaan. Paavo Väyrynen ilmoitti viikko sitten uuden puolueen perustamisesta.

“Aikajanassani tuli Beyonce varmaan 10 ker-taa, ennen ensimmäistä voittajan/tuloksen mainitsevaa twiittiä. #NFLfi #SuperBowl #Twitter”@LasPent

“Kuten uskonto ja valtio, pitäisi toisistaan erot-taa myös, urheilu ja musiikki. #superbowl”@PuoliNelson

“Lajia seuraamattoman (tyhmä) kysymys: miksi amerikkalainen jalkapallo on jalka-palloa? Eihän jaloilla tehdä mitään erityistä. #NFLfi #SB50”@LassiPekkarinen

“Jenkkifutiksessa on enemmän taktisia kie-muroita ja kummallisuuksia kuin keskiver-tonaisella mielialanvaihteluita kuukautis-ten aikana. #NFLfi” @petteripoukka

Sonja Parkkinen

Amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan loppuottelu Super Bowl kerää joka vuosi suomalaiset yökukkujat television ääreen. Kaikkia mahtipontinen ottelu ei tänä vuonna miellyttänyt.

AAMULEHDEN TABLOIDIUUDISTUS toteutettiin yhteistyössä lukijaraadin kanssa. Gradussa tutkittiin, miten lehden tekijät ja raadin osallistujat kokivat yhteiskehittelyn. Tekijät saivat tutustua paremmin lehden lukijoihin ja osallistujat lehden teon maailmaan. Lehti- ja lukijasuhteen koettiin syventyneen.

Sonja Parkkinen

Silja Eisto: ”Lukija ei ole häiriötekijä, joka villiintyy täydenkuun aikaan” - Kokemuksia Aamulehden yhteiskehittelynä toteute-tusta tabloidiuudistuksesta. Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, 2016.

TELEVISION KIRKKAIMPIA TÄHTIÄ ovat yhä useammin tavalli-set ihmiset. Julkkis kelpaa nykyään reality-ohjelmaan vain, jos siinä muistellaan menneitä ja itketään muiden julkimojen kanssa. Tällä viikolla Antero Mertaranta ruotii urheilulegendojen kanssa voitot ja häviöt. Samaan aikaan kuvataan Teemu Selänteen isännöimää Supertähdet-ohjelmaa, jossa nyyhkyttävät kuitenkin eri urheilutäh-det kuin Mertarannan kanssa.

Kanavat metsästävät uusia tavistähtiä aiempaa innokkaammin ja tällä hetkellä auki onkin lähes 10 erilaista hakua. Hakulomakkeen voi täyttää, jos olet hottis, valmis menemään naimisiin ensitref-feillä, laihduttamaan elämänkumppanisi kanssa 30 kiloa tai taidat hittibiisien säkeistöt unissasi. Mukaan voit päästä myös, jos haluat myydä perintöastiastosi tai olet kriisistä selviytynyt nainen, joka kaipaa muodonmuutosta.

Sonja Parkkinen

Tavis syrjäyttää julkkikset tosi-tv:n valokeilassa

DANIEL HELANDER


IREN

E ST

ACHO

N

Pelkkä kättely ei synnytäluottamustaVUOROVAIKUTUSTAIDOT Jokainen muistaa varmasti ainakin yhden kylmäksi jättäneen keskustelun lääkärin kanssa. Olisiko soveltuvuuskoe lääketieteellisen pääsykokeen yhteydessä tarpeellinen?


SAIRAALAN SEINÄT hohtavat kylmyyttä ja värittömyyttä. Käytävillä säntäilee ristiin rastiin kiireisiä lääkäreitä. Odotushuone on tyhjä lukuunottamatta muutamaa vihreää penkkiä ja toisella puolella käytävää vuo-roaan odottavaa mummoa. Ovi aukeaa ja matala miesääni lausuu tutun sukunimen.

Tutkimushuoneen seinät on maalattu valkoisella ja tila on ahdas. Huoneessa hai-see käsidesi. Tervehdys ja kädenpuristus. Lääkärin mielestä se on ilmeisesti tarpeek-si. Hän kyselee paljon, mutta tuijottaa vain tietokoneen ruutua. Hiljaisessa huoneessa kaikuu näppäimistön naputus. Lääkärin ke-honkieltä on vaikea tulkita.

Lähtiessäni odotushuoneessa samat mummot istuvat vihreillä penkeillä. Mum-mon vieressä seisoo huolestuneen näköinen omainen. Olo ei tunnu yhtään viisaammalta kuin ennen tänne tuloani. Yhteisymmärrys-tä lääkärin kanssa ei syntynyt.

LÄÄKETIETEELLISEN koulutuksen pää-sykokeeseen ei kuulu soveltuvuuskoetta, vaikka lääkärit joutuvat työssään hyvin moniin erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin. He ovat päivittäin tekemisissä potilaiden, potilaiden läheisten sekä työkavereidensa kanssa. Tampereen yliopistollisen sairaalan naistenklinikan ylilääkärin Johanna Mäen-pään mukaan lääkärin ja potilaan suhde on

koko hoidon perusta. Hyvän ja onnistuneen suhteen luominen vaatii hyviä vuorovaiku-tustaitoja, jotka lääkäri oppii pikkuhiljaa työvuosien aikana.

– Omat potilaani ovat suurimmaksi osak-si gynekologisia syöpäpotilaita. Vaikeaa on kertoa huonot uutiset niin, ettei potilas täy-sin masennu niistä.

Mäenpään mukaan on tärkeää luoda em-paattinen suhde potilaaseen ja saada hänet kokemaan, että lääkäri keskittyy häneen täysin. Hyvä lääkäri on luonteeltaan lämmin ja osaa asettua potilaan asemaan. Lääkärin on kuitenkin osattava pitää tietty välimatka potilaaseen.

– Lääkäri ei voi olla potilaan kaveri, vaikka häntä kohtaan pitää olla ystävällinen.

Tällä hetkellä lääketieteen pääsykoe suo-sii pelkästään matemaattisesti ajattelevia ja luonnontieteellisesti lahjakkaita hakijoita. Tampereen yliopiston puheviestinnän yli-opistonlehtorin Maija Gerlanderin mie-lestä potilas-lääkäri -suhteessa lääkärin on onnistuttava luomaan potilaaseen oikean-lainen suhde. Hyvässä suhteessa potilas

kokee tulevansa huomatuksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.

– Hyvässä vuorovaikutussuhteessa il-mapiiri on turvallinen ja lääkäri on aidosti kiinnostunut potilaan asioista. Jos potilas kokee, ettei häntä kuunnella, aroista asiois-ta puhuminen vaikeutuu. Vähintään lääkä-rin tulisi osata luoda potilaalle tunne siitä, että lääkäri on juuri hänen asioistaan hyvin kiinnostunut. Aito tunne on aina parempi kuin roolin kautta esiin tuotu vaikutelma.

Jokainen voi periaatteessa itse kehittää omia vuorovaikutustaitojaan, mutta Ger-landerin mukaan tärkeää on toiselta saatava palaute.

– Toisten havainnoiminen voi auttaa, mutta ohjaajalta tai potilaalta saatu palaute on kaikkein arvokkainta tietoa siitä, millai-nen on vuorovaikuttajana.

Jotkut lääkärit ovat löytäneet apua myös hieman yllättävältä tasolta.

– Olen kuullut, että jotkut ovat herkisty-neet asioille lukemalla kaunokirjallisuut-ta. Kirjallisuudesta oppii, millaisia kaikkia suhteita ihmisten välillä on ja kuinka niihin kuuluu asennoitua.

LÄÄKÄRIEN vuorovaikutustaidoilla on myös yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kan-santaloutta kuormittavat pitkäaikaiset, krooniset sairaudet, kuten esimerkiksi

diabetes. Yhteiskunnalle maksaa myös po-tilaiden sitoutumattomuus hoitoon. Hoito voi keskeytyä, jos potilaan kokemus hoito-suhteesta on jäänyt kylmäksi.

– Sellaisen lääkäri-potilas -suhteen luo-minen, jossa potilas uskaltaa kunnolla avautua vaivoistaan, vaatii lääkäriltä hyvää vuorovaikutusosaamista. Tällöin hoito on-nistuu parhaiten, Gerlander sanoo.

Lääkärin vuorovaikutusosaamista hanka-loittaa myös ihmisten eri käsitykset lääkärin asemasta. Gerlanderin väitöstyön mukaan toiset menevät tapaamaan tuttavaansa ja jotkut asiakaspalvelijan luo.

– Riippuu paljon ihmisestä itsestään, mil-lainen lääkäri hänen mielestään on hyvä. Potilaan oma kokemus siitä, mikä riittää, on hyvin tärkeää.

Mitä paremmaksi potilas tuntee olonsa hoitosuhteessa ja mitä paremmin hän jaksaa henkisesti vaikuttaa suoraan potilaan fyysi-seen oloon. Lääkärien vuorovaikutusosaami-nen tukee myös moniammatillisten työsuh-teiden onnistumista sekä työhyvinvointia. Lääkäri tekee paljon yhteistyötä eri alojen

ammattilaisten, kuten sairaanhoitajien, fy-sioterapeuttien ja erikoislääkärien kanssa. Nämä suhteet ovat tärkeitä, sillä ne vaikut-tavat myös osaltaan hoitosuhteen onnistu-miseen sekä myönteisiin tuloksiin hoidossa. Krooniset sairaudet vaikuttavat kansalais-ten työkykyyn ja terveydenhuollolle pitkä-aikaiset sairaudet ovat vaativia hoidettavia. Erityisesti, jos potilas jättää reseptilääkkeet hakematta ja päättää katkaista hoitosuhteen.

– Lääkäreiden vuorovaikutusosaaminen tarkoittaa siis säästöä yhteiskunnalle.

AMMATTIKORKEAKOULUSSA terveys-alalle pyrkiville järjestetään soveltava koe, joka testaa hakijan soveltavuutta alalle. Voi-siko soveltuvuuskoe toimia myös lääketie-teellisen koulutuksen seulana?

Lääkärin tutkinto on ammatillisen tutkin-non lisäksi myös tieteellinen tutkinto. Tämä on perussyy sille, miksi lääketieteelliseen koulutukseen ei ole soveltuvuuskokeita. Kaik-ki hakijat eivät välttämättä tähtää potilastyö-hön, vaan suoraan tutkijoiksi tai aloille, missä potilaskontakteja ei ole. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi patologia ja laboratoria. Ammat-tikorkeakoulussa kaikki hakijat taas tähtää-vät poikkeuksetta ammattitutkintoon. Maija Gerlanderin mukaan soveltuvuuskoe pääsy-kokeen yhteydessä ei olisi täysin ongelmaton.

– Vaikeuksia tulisi tuottamaan se, millai-nen soveltuvuuskoe olisi. Koe ei saisi karsia tieteellisesti lahjakkaimpia hakijoita. Jos so-piva testaustapa löytyisi, se voisi toimiakin, mutta sen kehittäminen on hyvin vaikeaa.

Lääketieteellisessä koulutuksessa opetus perustuu alusta asti paljolti pienryhmätyös-kentelyyn. Opiskelijat saavat myös henkilö-kohtaista ohjausta opettajilta.

– Vastaan on joskus tullut opiskelija, jos-ta selvästi huomaa, ettei hän sovi ollenkaan esimerkiksi potilashoitoon liittyville aloille. Tällöin ohjaajat keskustelevat asiasta opis-kelijan kanssa ja yrittävät saada häntä itse ymmärtämään, että alan vaihto olisi paikal-laan, Johanna Mäenpää kertoo.

– Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin hyvin harvassa. Tapaukset huomataan helposti pienryhmätyöskentelyn ansiosta.

Mäenpään mukaan lääkäriksi ei sovi ih-minen, joka ei välitä toisista ihmisistä tai potilaistaan. Potilas on osattava ajatella toisena ihmisenä, ei alempiarvoisena tai tuomittavana hahmona. Tupakoijaa ei saa tuomita tupakan poltosta, vaan häntä täy-tyy osata hienovaraisesti ohjeistaa lopetta-maan. Mäenpää korostaa, että jos lääkäri alkaa tulla kyyniseksi, pitäisi hänen saman tien vaihtaa alaa.

– Sosiopaatteja ei myöskään päästetä koulutuksesta läpi.

VIIME VUODEN alusta erikoislääkärien ja hammaslääkärien koulutuksen hallinnointi-vastuu siirtyi opintoja kulttuuriministeriöltä sosiaali- ja terveysministeriölle. Siirtymisen myötä koulutukseen mietitään uudistuksia. Mäenpään mukaan soveltuvuuskoe erikois-koulutuksen yhteyteen voisi olla mahdollinen.

– Esimerkiksi psykiatriassa soveltu-vuuskoe voisi olla paikallaan, sillä lääkärin tärkeinä työkaluina toimivat hänen oma persoonansa ja äänensä. Soveltuvuuskoe ohjaisi myös epävarmoja opiskelijoita valit-semaan heille sopivia erikoistumisen aloja.

Ihanteellista olisi, että vuorovaikutusope-tus jatkuisi lääketieteellisten opintojen läpi. Yliopistossa opittujen vuorovaikutustaito-jen lisäksi työelämässä tärkeiksi nousevat täydennyskoulutukset, joita nykyään jär-jestetään vapaaehtoisina koulutuksina jon-kin verran. Koska soveltuvuuskoetta lääke-tieteelliseen koulutukseen ei ole, korostuu opintojen aikaiset vuorovaikutusohjaukset.

Sanelma Tuliniemi

Johanna Mäenpään mukaan hyvän lääkärin on osattava asettua potilaan asemaan.


Mitä kuuluu, moppitukka?

HÄMÄRÄSSÄ PUBISSA ei soi manserock, vaan brittipop. Dj Eetu Teerikorpi istuu sisälläkin parkatakki päällä. Hän ei puhu mielellään skenestä ja korostaa, että melo-disesta ja kitaravetoisesta musiikista on teh-ty numero vain Iso-Britannian ulkopuolella. Oasis ja Stone Roses ovat briteille sama asia kuin meille Eppu Normaali. Kaikki kuunte-levat niitä.

– Kai se on helppoa samaistua Oasiksen kaltaisiin juntteihin, jotka istuvat futiskat-somoissa ja puhuvat haastatteluissa mitä sylki suuhun tuo.

Brittipopilla on aina ollut Tampereella vahva asema. Se on luontevaa, sillä kaupun-kia on perinteisesti verrattu Manchesteriin.

VUODESTA 2005 skenen sydän on ollut englantilaistyylisessä Soho-pubissa Otava-lankadulla. Tila on täytetty tummalla puulla ja listalla on aitoa pubiruokaa. Baarissa jär-jestetään runsaasti klubeja, joissa painopis-te on brittipopissa ja täkäläisessä populaari-musiikissa yleensä.

Sohon kävijät eivät kuuntele pelkästään brittipoppia, vaan baarin asiakkaita yhdis-tää enemmänkin 60-luvulla syntynyt mod-kulttuuri. Brittiläinen tyylisuunta kerää al-

SOHO Tampereella on kuunneltu brittipoppia kolmella vuosikymmenellä. Alakulttuuri on

hiljentynyt, mutta ei kadonnut.

IRENE STACHON

Eetu Teerikorpi on istunut brittipubi Sohossa sen avaamisesta asti. Levykauppa Platan myyjänä pitkään työskennellyt mies kertoo viihtyvänsä englantilaisen kulttuurin keskellä.

” Kai se on helppoa samaistua Oasiksen kaltaisiin juntteihin, jotka istuvat futiskatsomoissa ja puhuvat haastatteluissa mitä sylki suuhun tuo.

Eetu Teerikorpi, DJ

leen useita musiikki- ja pukeutumistyylejä, kuten nopean soul-musiikin, väkivallatto-muutta ja ska-musiikkia kannattavat sharp skinheadit sekä moppitukkaisen brittipop-porukan.

She’s not anyone -blogia pitävä Miia Kun-nari uskoo, että alakulttuuri näkyy katuku-vassa juuri Tampereen pienen koon takia. Helsingissä asuvan brittipop-bloggarin mu-

kaan tyylin ei tarvitse täällä olla in saadak-seen sijaa, toisin kuin pääkaupungissa.

– Se, että Helsingin keskustassa olisi pubi, joka on areena brittipopille, kuulostaa hul-lulta. Tampereella sellainen on mahdollista.

BRITTIPOPIN ENSIMMÄINEN aalto oli 90-luvulla, jolloin Blur, Oasis ja muut brit-tibändit nousivat pinnalle. Yo-talolla järjes-tettiin tuolloin useita kertoja kuussa juhlia, joihin väki saattoi tulla ympäri maata tans-simaan kitaramusiikin tahtiin. Olennaista tuolloin oli bändien kuunteleminen ja bi-leissä käyminen.

Toinen tuleminen oli vuoden 2010 tienoil-

la. Kun muodikas kitarapop soi diskoissa, lisäsi se kiinnostusta myös brittipopia koh-taan. Tällöin mukaan tuli myös jalkapallo, joka yhdistää mod-alakulttuurit keskenään. Sohossa tämä näkyy futismatsien katsomi-

sena, omana joukkueena kutosdivarissa ja kaljan juomisena.

Futiksessa voi olla myös brittipopin tu-levaisuus. Suomeen on rantautumassa jal-kapallokannattajuuden kulttuuri, joka on hyvin brittiläinen. Kunnarin ja Teerikorven mukaan Helsingissä moni nuori on viime ai-koina löytänyt brittipop-yhtyeitä juuri tätä kautta.

NYKYÄÄN MOPPITUKKIA näkyy vähem-män kuin ennen. 2010-luvulla kitarapop poistui muodista ja sitä soittavat dj:t siirtyi-vät Dorikselta ja Klubilta Sohoon. Nyt Soho-jengi kohtaa harvemmin, kun porukka on hajaantunut.

– Koko ajan se kulttuuri elää, mutta enää ei ole samanlaista uutuudenviehätystä, Tee-rikorpi sanoo.

Kuun lopussa O’Harasissa alkaa uusi soul-klubi, joka kokoaa väen. Pääkallopaikan merkitys yhteisölle on kuitenkin korvaa-maton. Teerikorpi uskoo, että niin kauan kuin Soho on pystyssä, pysyy brittikulttuuri hengissä.

Tuukka Tuomasjukka


KUN veljeni lähti suorittamaan harjoit-teluaan Vologdaan, kukaan ei uskonut, että Venäjän kulttuuri tulisi olemaan vielä suuri osa perhettämme. Vologdas-sa Euroviisu-illan juhlahumussa veljeni kuitenkin kohtasi tulevan vaimonsa.

Veljelläni venäjän kielen opinnot olivat vasta alkaneet eikä lumoavan kaunis nuori venäläisnainen osannut sanaakaan suomea. Kesän aikana he tutustuivat toisiinsa sanakirjaa apuna käyttäen eikä kielimuuri estänyt heitä rakastumasta toisiinsa. Pariskunta päätti opetella toistensa äidinkielen. He menivät nopeasti nai-misiin ja muuttivat yhdessä Suomeen.

HISTORIAN ja median värittämien kuvien vuoksi suvussamme oli ennak-koluuloja Venäjää ja sen kansalaisia kohtaan. Sodan aikainen sanonta ”ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi” kaikui sukuni vanhimpien korvissa. Minulle venäläisistä tuli mieleen karvalakkiset, Putinia palvovat ja vodkaa kittaavat vihaiset miehet. Tavatessamme hyvä-sydämisen ja herttaisen nuoren naisen Vologdasta ennakkoluulomme katosi-vat.

Vuosien varrella olemme saaneet tutustua veljeni vaimon ja hänen per-heensä kautta venäläisiin perinteisiin ja kulttuuriin. Olen huomannut, että venäläisille perhe ja ystävät ovat äärim-mäisen tärkeitä. Venäläiset naiset vaali-vat perinteitä ja ovat taitavia käsitöissä, ruoanlaitosta puhumattakaan. Itseteh-ty on venäläisen mielestä aina parempi kuin valmiina ostettu.

ENNAKKOLUULOJEN murtuessa maailma pienenee ja ymmärrys laa-jenee. Olen erittäin ylpeä siitä, että sukuumme on tullut monikulttuuri-suutta. Tavanomaiset juhlat, kuten häät vir-kistyvät, kun niihin yhdistää ruokaa ja ohjelmaa Venäjältä. Suomalainen kep-pijalkakin notkistuu kun ripaska alkaa soimaan. Veljeni ja hänen vaimonsa rakkaus innosti myös 77-vuotiaan mummuni ja minut aloittamaan venä-jän kielen opinnot.

TÄLLÄ hetkellä veljeni asuu perhei-neen Pietarin lähiössä, jossa on enem-män asukkaita kuin Tampereella. Istun junassa matkalla tapaamaan heitä ja heidän esikoistaan. Matkan aikana minulta on tarkastettu passi ja viisumi kolme kertaa. Suomen ja Venäjän rajalla väläytän tarkastajalle hymyn, joka näyttää enemmän oudolta virnistykseltä. Vastaukseksi tarkastaja vilkaisee viisuamiani tuimasti uudes-taan. Lopulta minut todetaan kelvoksi matkustajaksi ja karvahattuiset tarkas-tajat siirtyvät seuraavaan vaunuun.

Joskus ennakkoluulot pitävät paikkansa.

Minja [email protected]

Ennakkoluuloni venäläisiä kohtaan kaikkosivat kälyni astuessa elämääni.

NÄIN KOIN

MUISTILISTA 11.2.-17.2.2016

KAIKILLA AISTEILLA

JÄÄPUUTARHAN RIPPEET sulavat vesisateessa Tullinaukiolla. Jääveistos on osa viime viikonloppuna järjestettyä Valoa Festivalia. Upeat veistokset ehtivät olla esillä vain muutaman päivän ennen kuin suojasää vei ne mennessään. Sisarukset Matilda ja Veikko eivät olleet kurjasta säästä moksiskaan, kun he tutustuivat taideteokseen kaikilla aisteillaan. Lasten mielestä parasta veistoksissa oli kielituntuma.

TORSTAI PERJANTAI LAUANTAI SUNNUNTAI MAANANTAI TIISTAI KESKIVIIKKO

11. 12. 13. 14. 15. 16. 17.KIRJE TUNTE-MATTOMALLE -KIRJEPAJA

KISSA-KAHVILAN SINKKUILTA

KOIRADEITIT VAPRIIKINYSTÄVÄN-PÄIVÄ

KUNNONKULKUNIEKAT

TAMJAZZ-JAMIT

BAR K:NVIIHDEVISA

Tule kir-joittamaan ystävänpäivä-tervehdys tuntematto-malle ihmi-selle.

Luvassa livemusiikkia sekä uusia ih-mis- ja kissa-tuttavuuksia.

Tutustu muihin koiraihmisiin ja kavereita kaipaaviin koiriin.

Ystävänpäi-vän kunniaksi Vapriikin sisäänpääsy kaksi yhden hinnalla.

Kaikille avoin kuntoliikunta-ryhmä.Sauvakävelyä luontopoluilla.

TamJazzin perinteiset jamit. Lava on avoin kaikille laulajille ja soittajille.

Testaa tietosi populaari-kulttuurista. Kolme paras-ta joukkuetta palkitaan.

Ilmainen 5 € Ilmainen 4–10 € Ilmainen Ilmainen Ilmainen

Pääkirjasto Metso Pir-kankatu 2, Tampere klo 15–18

Kissakahvila Purnauskis Aaltosen-katu 31–33, Tampere klo 19.30–22.00

Aleksanterin kirkko / Pyy-nikin kirkko-puisto Pirkan-katu, Tampere klo 13–16

Museokeskus Vapriikki Ala-verstaanraitti 5, Tampere klo 10–18

Hervannan vapaa-ajan keskus Lind-forsinkatu 5, Tampere klo 10

Kulttuuri-ravintola Telakka Tulli-kamarin aukio 3, Tampere klo 20

Bar K Kaup-pakatu 11, Tampere klo 20

IRENE STACHON

TARU ROKKA

KEV

ÄÄ

LLÄ

2016

UTA

IN J

ULK

AIS

EE T

AK

AK

AN

NES

SAA

N K

UVA

JOU

RNA

LISM

IN 3

. VU

OSI

KURS

SIN

INFO

GR

AFI

IKO

ITA

. TEK

IJÄ

: SA

RA

REIJ

ON

EN

utain 3/2016

Documents