tupyörä · tiin selviytymistaitojen opetteluun. esi-merkkeinä tulen sytyttäminen,...

EtupyörätupyöräJääkäriprikaatin joukko-osastolehti 1/2012

2 ETUPYÖRÄ 1 I 12

Täss

ä n

um

ero

ssa

ETUPYÖRÄ 1 I 12 3

Etupyörä 1/2012Pääkirjoitus ....................................................... 4Jääkäriprikaatin komentajan tervehdys .............. 5SERE C AUTUMN -kurssi Norjassa ..................... 6Tasa-arvo Jääkäriprikaatissa osa 2”Jääkärien hengessä - erilaisina yhdessä ............ 8Korkeakouluharjoittelijana Jääkäriprikaatissa ..... 10Jääkäriprikaatin saapumiserävideottekijöiden näkökulmasta .................................. 11Jääkäriprikaatin Kilta 50 vuotta ......................... 12

Ajankohtaista:Henkilöstössä tapahtuu ..................................... 20Pohjoisen aliupseerit järjestäytyivät .................... 22Palkitut varusmiehet .......................................... 23Vierailuja ja tapahtumia .................................... 24

Liikunta ja urheilu:Hiihdon sotilaiden SM-kilpailut Sodankylässä26.–29.3.2012 ja tuloksia vuodelta 2011 .......... 28Liikuntapassilla vipinää kinttuihin ja Kuntokerhon paluu ........................................... 29

Koulutus:Alueellinen taisteluharjoitus ROUTA 11 ............. 30Arktisen osaamisen koulutus ............................. 33Aloitetoimikunta ............................................... 36Koulutusta ympäristö ja asukkaat huomioiden .. 38Tapahtumakalenteri .......................................... 39

Maanpuolustustyö:Ylä-Lapin Aluetoimisto ...................................... 40Jääkäritoimikunta .............................................. 42Sodankylän Sotilaskotiyhdistys ry ....................... 43Jääkäriprikaatin Kilta ......................................... 44Pohjan Prikaatin Kilta ry .................................... 46

Aliupseerikoulun kurssijulkaisu:Aliupseerikoulun kurssijulkaisun kansi ............... 48Aliupseerikoulun johtajan tervehdys .................. 49Panssarintorjuntalinja ........................................ 50Kiväärilinja ........................................................ 51Kranaatinheitinlinja ........................................... 52Sissilinja ............................................................ 54Moottorilinja ..................................................... 57

Etupyörä 1/2012 Jääkäriprikaatin, Jääkäriprikaatin Killan ja Pohjan Prikaatin Killan lehti

Toimituskunta:Päätoimittaja, everstiluutnantti Esko PukariToimitussihteeri Taina PirinenHankintasihteeri Riitta MikkolaTaloudenhoitaja Leena RautanenAliupseerikoulun edustaja, kapteeni Stenka SchroderusEverstiluutnantti evp Pekka J HeikkiläSodankylän Sotilaskotiyhdistyksen edustaja Marita Lintula

Yhteystiedot:JääkäriprikaatiEtupyöräPL 599601 SODANKYLÄ[email protected] puh. 0299 45 2106

Kannen kuva:Tiedotussihteeri Taina Pirinen

Valokuvat:Jääkäriprikaatin arkistoJääkäriprikaatin Killan arkistoErikseen kuvissa mainitut

Taitto ja paino:Tornion Kirjapaino2012

Painosmäärä:3000 kpl

4 ETUPYÖRÄ 1 I 12

Hyvät jääkäriprikaatilaiset, kiltojen jäsenet ja yhteistyökumppanit! Pääkirjoitus

Päätoimittaja, everstiluutnantti Esko Pukari

OOlen everstiluutnantti Esko Pu-kari, Jääkäriprikaatin esikun-tapäällikkö 1.10.2011 alkaen.

Tehtävän myötä perin arvostetun Etu-pyö rä l ehden päätoimittajuu-den. Kiitän ai-empia päätoi-mittajia ja leh-temme työstä-miseen osal-listuneita kor-keatasois i s -t a a r t i kke -leista. Luo-tan lehden laadun joh-donmuka i -sesti kehitty-vän edelleen onhan toi-mi tuskun-ta kokenut ja sitoutu-

nut tehtäviinsä. Näin voin todeta jo nel-jän kuukauden kokemuksella nykyises-sä tehtävässäni.

Nykyiseen tehtävääni olen kartutta-nut kokemusta aiemmista palveluspai-koistani Pohjan Prikaatista, Jääkäripri-kaatista, Reserviupseerikoulusta, Kadet-tikoulusta, Hämeen Rykmentistä, Pääesi-kunnasta, Maanpuolustuskorkeakoulus-ta, Keski-Suomen Rykmentistä, Pionee-rirykmentistä, Puolustusvoimien Materi-aalilaitoksesta ja Maavoimien Materiaa-

lilaitoksesta. Kansainvälistä kokemusta olen laajentanut useissa kansainvälisissä organisaatioissa muun muassa NATO:n ja EU:n työryhmissä sekä viimeksi Koso-vossa kansainvälisessä esikunnassa. Pal-velen innolla Jääkäriprikaatissa. Arvos-tan suunnitelmallisuutta, ennakointia ja avointa vuorovaikuttamista. Käynnisty-nyt vuosi on haastanut meidät resurssi-en osalta jo monella tapaa. Meidän Jää-käriprikaatissa on ollut ilo huomata hen-kilöstön ennakkoluulottomuus vakiintu-neidenkin toimintatapojen tarkasteluun. Uskon hyvän asenteen ja osaamisen an-tavan perustan vastata puolustusvoima-uudistuksen mahdollisiin suunnittelu-tehtäviin ja arktisen osaamiskeskuksen kehittämiseksi vastaamaan yhä laajem-paa asiakaskuntaa.

Arvoisat lukijat, kädessänne on ETU-PYÖRÄ 1/2012 -lehti. Lehteen on koot-tu kirjoituksia ja kuvia Jääkäriprikaatin ja yhteistyökumppaneiden toiminnasta vuoden 2011 syksyn ja 2012 alkutalven ajalta. Lehden ilmestyessä ovat Jääkärip-rikaatin 1/2011 saapumiserän johtajat, 2/2011 saapumiserän miehistö kotiutu-neet ja 1/2012 saapumiserän alokkaat astuneet palvelukseen. Lehden ilmesty-minen on perinteisesti ajoitettu alokkai-den valatilaisuuden yhteyteen.

Lehden sisältö noudattaa perinteistä kaavaa, mutta kirjoitusten painopiste on Jääkäriprikaatin Killan 50. vuoden pitui-sen taipaleen ja toiminnan kuvaamises-sa. Jääkäriprikaatin komentajan terveh-

dyksen lisäksi on vieraskynäkirjoitus, jos-sa Eero Leppänen käsittelee korkeakou-luharjoittelijan kokemuksia Jääkäripri-kaatissa. Kansainvälinen yhteistyö on tuottanut mielenkiintoisen yliluutnantti Mikael Aikion kertomuksen selviytymis-kurssin kokemuksista Norjassa. Histori-anurkkauksessa Jääkäriprikaatin Killan kunniajäsen ja ”kantajääkäriprikaatilai-nen” everstiluutnantti evp. Pekka Heik-kilä esittelee Jääkäriprikaatin killan syn-tyvaiheita ja toimintaa vuosien saatossa.

Maanpuolustustyötä käsitteleväs-sä osiossa on Ylä-Lapin Aluetoimiston ajankohtaisia asioita ja Sotilaskotipals-ta. Perinteiseen tapaan esitellään Jääkä-riprikaatin Killan ja Pohjan Prikaatin Kil-lan toimintaa.

Jääkäriprikaatin joukko-osastoleh-ti Etupyörä 1/2012 esittää parhaimmat onnittelut 50. juhlavuottansa viettäväl-le Jääkäriprikaatin Killalle, sen aktiivisil-le toimijoille sekä toivottaa parasta me-nestystä nyt ja tulevaisuudessa. Olkoon mottona ”Meidän Jääkäriprikaati”.

Toivotan Jääkäriprikaatille, sen killoil-le ja henkilöstölle hyviä lukuhetkiä jouk-ko-osasto- ja kiltalehtemme ETUPYÖRÄ 1/2012 parissa.

Sodankylässä 20.1.2012

Everstiluutnantti Esko PukariEsikuntapäällikköPäätoimittaja

päädenemmittemmilistketaletaladsevomtj

ETUPYÖRÄ 1 I 12 5

Jääkäriprikaatin komentajan tervehdys

otilas ei voisi toivoa saavansa joh-dettavakseen hienompaa joukkoa kuin Jääkäriprikaati. Otin komen-

tajan tehtävät vastaan tiedostaen vas-tuuni Jääkäriprikaatin tehtävien eteen ja prikaatin parhaaksi. Uskon vakaasti saa-vani Teidän tukenne prikaatin tehtävien täyttämiseksi. Omalta osaltani tahdon olla, sotilasvalassani lupaamallani taval-la, Teitä kohtaan vilpitön ja oikeuden-mukainen sekä pitää huolta Teidän hy-vinvoinnistanne ja tietää Teidän toiveis-tanne. Luottamusta rakennetaan vuoro-vaikutteisesti - yhdessä.

Prikaati saa varuskuntaa ympäröi-vältä yhteiskunnalta ja sen toimijoilta poikkeuksellisen vahvaa tukea. Prikaa-tin puolesta tulen jatkamaan tätä kaik-kia osapuolia lujittavaa ja palvelevaa yh-teistoimintaa.

Uutena komentajana julkituon muu-tamia arvojani. Pidän siitä, että asiat sa-notaan niin kuin ne ovat. Rehellisyys, luotettavuus ja innovatiivisuus ovat toi-mivan ja aidon organisaatio perusta. Tu-los tehdään yhdessä. Jokaisen tehdessä oman osuutensa tulos on paras mah-dollinen. Tehtävissä onnistuminen ja toi-minnan parantaminen rakentuvat johta-misen kulmakiviin ja osaamiseen. Ajan hallinta ja jakaminen työn, vapaa-ajan ja läheisten kesken mahdollistaa henki-lökohtaisten tulosten saavuttamisen ja tukee työssä jaksamista. Omasta fyysi-sestä kunnosta huolehtiminen on vält-tämätöntä. Hyvä fyysinen kunto on so-

Hyvät lukijat – prikaatilaiset

S tilaan perusvaatimus ja keskeinen hen-kistä hyvinvointia luova tekijä. Suositan vilpittömästi jokaisen ottavan päävas-tuun omasta kunnostaan ja työkyvys-tään. Kuntotason noston onnistumisen suurin voittaja on henkilö itse.

Prikaatin tärkein tehtävä on koulut-taa sotakelpoisia alueellisia joukkoja ark-tisiin ja pohjoisiin olosuhteisiin. Prikaatin henkilöstö, monipuolinen ja ajanmukai-nen koulutusympäristö sekä motivoi-tuneet koulutettavat luovat erinomai-set edellytykset asevelvollisten koulu-tukselle ja joukkojen valmiudelle. Sodan ajan joukkojemme tuottaminen perus-tuu kolmeen tekijään: osaavaan henki-löstöön, asevelvollisten kykyyn ja haluun suoriutua tehtävissään sekä alueemme vahvaan maanpuolustustahtoon. Mai-nitut puolustuksen perustekijät kestä-vät ja säilyvät tulevassa puolustusvoima-uudistuksessa.

Näkemykseni mukaan osaava ja am-mattitaitoinen henkilöstö saavuttaa ta-voitteet ja onnistuu tehtävissään. Osaa-minen ja ammattitaito vaikuttavat rat-kaisevan myönteisesti työpisteen tai jou-kon tuloksiin ja henkeen. Yksilön osaa-misen kehittymiseen tarvitaan aina asen-netta ja henkilön oma tahtotila.

Tehtävässään tunnustettu ja osaava ammattimies tai -nainen onnistuu sään-nönmukaisesti tehtävissään ohjaa muita hallitsemassaan tehtävässä nauttii poik-keuksetta sekä esimiestensä että alais-tensa luottamusta saa osaamisesta var-

muutta tehtäviinsä - hänen tarvitse ei tehostaa toimintaansa toissijaisuuksilla.

Prikaatin ydintehtävän, koulutuksen, kannalta on ehdottoman tärkeää vaalia ja kehittää perusyksiköiden henkilöstön ammattitaitoa ja osaamista. Tätä osaa-misen hallintaa ja ammattitaitoa tarvi-taan nyt ja puolustusvoimauudistukseen valmistauduttaessa.

Tulevan puolustusvoimauudistuksen tarpeellisuus ja välttämättömyys on tie-dostettu. Valmistaudumme ja vastaam-me uudistukseen parhaiten onnistumal-la tehtävissämme ja hoitamalla tinkimät-tä velvollisuutemme. Prikaati toteuttaa tehtäviään määrätietoisesti omista läh-tökohdistaan ja asetuista tavoitteista kohti tulevaa. Samalla prikaati on val-mis kohtaamaan puolustusvoimauudis-tuksen luottaen vahvuuksiinsa ja arkti-seen osaamiseen.

Prikaatin komentajaEversti Petteri Koskinen

h ii h i i

6 ETUPYÖRÄ 1 I 12

Yliluutnantti Mikael Aikio

SERE C AUTUMN -kurssi Norjassa

ERE C autumn -kurssi oli Norjan talvikoulutuskeskuksen (Norwegi-an School of Winter Warfare) jär-

jestämä 3 viikkoa kestävä selviytymis-kurssi Etelä-Norjassa. SERE-lyhenne tu-lee sanoista Survival, Evasion, Resistan-ce, Escape. Alun perin SERE kehitettiin vihollisen alueelle pudonneita lentäjiä varten. Osia SERE:stä on ollut käytös-sä jo toisesta maailmansodasta lähtien. Suurin kehitys kuitenkin tapahtui Korean ja Vietnamin sodan aikana. Ajan saatos-sa erikoisjoukot ovat ottaneet käyttöön saman järjestelmän ja resurssit. Nyky-ään eri operaatioissa on käytössä erilai-sia järjestelmiä.

Jääkäriprikaatista kurssille komen-nettiin yliluutnantti Mikael Aikio. Kurs-sin tavoitteena oli antaa oppilaille tarvit-tavat perustiedot ja -taidot toimia SERE-kouluttajana sekä taata tarvittava lähtö-taso jatkaa SERE winter -kurssille. Kurssi painottui käytännön osaamiseen ja vaa-ti opiskelijalta hyvän peruskunnon. Osal-listujia oli yhteensä 20 upseeria tai ali-upseeria, jotka edustivat seitsemää eri kansallisuutta. Kurssi jakaantui kahteen eri vaiheeseen, perusteviikkoon ja kah-den viikon sotaharjoitukseen. Toimin-ta harjoituksessa tapahtui joko yksin tai

S sitten kahden hengen taistelijapareina. Oma taistelijaparini oli 22-vuotias Nor-jan merivoimien erikoisjoukkojen ve-neen kuljettaja.

Perusteviikko

Perusteviikko alkoi Norjan talvikoulutus-keskuksen johtajan alustuksella ja kurs-sinjohtajan pitämillä perusteoppitunneil-la. Ensimmäisenä päivänä olivat myös pääsykokeet, joiden läpäisy oli edellytyk-senä kurssin jatkamiselle. Pääsykokeisiin kuului 7 kilometrin reppujuoksu 20 kilon reppu selässä sekä uintitesti. Aikarajana reppujuoksussa oli 52 minuuttia. 20 op-pilaasta 19 selvitti pääsykokeet ongel-mitta. Jos kokeista ei selviytynyt, joutui lähtemään välittömästi takaisin kotiin.

Tiistaina ja keskiviikkona keskityt-tiin selviytymistaitojen opetteluun. Esi-merkkeinä tulen sytyttäminen, tilapäis-majoituksen rakentaminen, veden han-kinta ja luonnonmuonat. Torstai käytet-tiin suunnistusharjoitukseen, joka tapah-tui 1:250 000 mittakaavassa olevan silk-kikartan ja nappikompassin avulla. Mat-kaa kullekin oppilaalle tuli noin 25 kilo-metriä. Perusteviikon tavoitteena oli var-mistaa, että oppilaat omaavat tarvitta-vat tiedot ja taidot selviytyäkseen kurs-sin loppuun asti.

Sotaharjoitus

Seuraavana maanantaina alkoi kurssiin kuuluva noin kaksi viikkoa kestävä sota-harjoitus. Harjoituksesta ei annettu mi-tään tietoja etukäteen, mikä lisäsi har-joituksen henkistä vaativuutta. Harjoi-tus oli kolmivaiheinen. Ensimmäisen vii-si päivää kestäneen vaiheen aiheena oli selviytyminen tunturiolosuhteissa. Yö-pyminen tapahtui yksin tai taistelijapa-reittain ilman makuupussia. Varustuk-sena harjoituksen alussa oli ainoastaan taisteluvarustus, pikkureppu, yksi kuiva alusvaatekerrasto ja yhden vuorokauden taistelumuonat. Päivittäin kouluttajat pi-tivät rasteja eri selviytymisaiheista, kuten kalastaminen tilapäisvälineillä, vesistöny-litys, kanin ja kanan teurastaminen.

Selviytymisvaiheessa käytettiin kaksi ja puoli päivää pelkästään yksin selviyty-miseen, jolloin oppilaat eivät saaneet ot-taa yhteyttä toisiinsa. Tehtävänä oli aino-astaan selviytyä. Nämä kaksi päivää oli-

vat kurssin rankimmat henkisesti, vaik-ka olosuhteet olivat loistavat. Tylsyydellä oli yllättävän kova vaikutus omaan hen-kiseen jaksamiseen. Tähän vaiheeseen kuului myös tulentekotestit, joita pidet-tiin päivittäin. Testissä piti saada tuli ai-kaiseksi viidessä minuutissa, vesi kiehu-maan pakin kannessa 20 minuutissa ja 25 minuutissa tulipaikka piti olla peitet-tynä. Jokaisen tuli selvittää tämä testi, jatkaakseen kurssilla.

Selviytymisvaiheen jälkeen siirryim-me tunturista Lillehammerin ja Hamarin kaupunkien väliselle maatalous- ja asu-tusalueelle. Harjoitus jatkui väistämisvai-heella. Tilanne alkoi ajoneuvopartiotie-dustelutehtävällä, jonka aikana partio-ni joutui väijytykseen ja jouduin väistä-mään vihollista yksin ja jalan. Väistämi-nen tapahtui DAR (designated area of recovery)-pisteiden kautta. Ensimmäi-selle päivälle matkaa kertyi noin 25 kilo-metriä haasteellisessa maastossa. Maas-to oli pääosin peltoaukeita, joiden välis-sä oli pieniä metsäsaarekkeita. Korkeus-erot olivat melko suuria ja asutusta oli paljon. Vastaosastona toimi Norjan il-mavoimien tukikohtakomppania ja koi-raosasto. Vastaosasto toimi pääasiassa ajoneuvopartioin ja käytti koirapartioita havaintojen mukaan.

Väistämisvaiheen aikana siirtymistä tuli noin 100 kilometriä jalan, joista en-simmäiset 25 kilometriä yksin ja loput taistelijaparin kanssa. Siirtymisten välis-sä harjoiteltiin noutoja eri kulkuvälineil-lä muun muassa helikopterilla kaksi ker-taa, ajoneuvolla kerran ja zodiac-kumi-veneellä kerran. Tilanteista teki haasta-via se, että yleensä esimerkiksi helikop-

Havaintoja

ETUPYÖRÄ 1 I 12 7

terilla lennettiin muutama kilometri jo-honkin suuntaan, jonka jälkeen kopteri laskeutui ja se kuvattiin alasammutuk-si. Oppilaiden tuli kyetä paikantamaan itsensä maastosta omin neuvoin ja jat-kamaan seuraavalle pisteelle. Vaihe kes-ti neljä päivää ja koko ajan vettä satoi kaatamalla. Kouluttajien mukaan syksy oli vetisin Norjassa pitkään aikaan. Kos-teudesta johtuen tulen teko oli äärim-mäisen haastavaa. Pisimmillään tulen-tekoon meni kaksi tuntia aikaa. Väis-tämisvaihe päättyi erittäin kylmään ja märkään kumivenekyytiin myrskyisellä Mjösa-järvellä.

Kokonaisuudessaan sotaharjoitus oli antoisa kokemus. Siirtymistä jalan tuli noin 120 kilometriä taisteluvyö ja pikku-reppuvarustuksessa. Maasto oli haasta-vaa varsinkin näin pohjoisen pojalle, pal-jon asutusta ja peltoaukeita. Ne vähäiset metsäsaarekkeet mitä alueella oli, olivat hyvin tiheitä ja korkeuserot olivat suuria. Väistämisvaiheen ja panttivankivaiheen viiden päivän aikana nukuin yhteensä noin 6 tuntia ja nekin ilman makuupus-sia. Ruokaa harjoituksessa sain, lähdös-sä saamani vuorokauden taistelumuona-annoksen lisäksi jättimäisen kanan ja ka-

nin, joista kanan jouduin syömään välit-tömästi teurastamisen ja valmistamisen jälkeen. Kanin kuivatin nuotiolla evääksi loppuharjoitusta varten. Stressin sietoky-kyä testattiin myös sillä, ettei harjoituk-sesta annettu minkäänlaisia tietoja en-nen harjoitusta eikä sen aikana.

Havaintoja

Havaintoina koko kurssista voin sanoa, että järjestelyt olivat erinomaiset, kou-luttajat olivat ammattitaitoisia. Jokaisella kouluttajalla oli vähintään kahden vuo-den SERE-kouluttajan kokemus. Hen-ki kurssin oppilaiden kesken oli erittäin hyvä. Kaikki oppilaat olivat ammattisoti-laita ja se näkyi kyllä motivaatiossa. Erit-täin vaativa sotaharjoitus osana kurssia kasvatti henkisesti ja loi uskoa omaan osaamiseen.

Mistä meidän kannattaa ottaa op-pia? Norjalaiset kouluttajat pitivät ker-ran vuorokaudessa oppilaille tarkastuk-sen, missä tarkastettiin oppilaiden ja-lat, kädet, korvat ja yleinen kunto. Tä-män kaltainen malli kannattaisi opettaa meilläkin ryhmänjohtajille. Samalla ta-valla taistelijaparit tarkastivat toisensa.

Sotaharjoitus ”Exersice Raven”

Koko kurssin punaisena lankana olivat sanat ”train as you fi ght”, eli harjoittele niin kuin taistelet.

Loppujen lopuksi meidän kannattaa lähettää oppilaita kansainvälisille kurs-seille. Sillä tavoin takaamme oman osaa-misen jatkuvan kehittämisen ja näytäm-me myös ulospäin omaa osaamistamme.

8 ETUPYÖRÄ 1 I 12

Jääkäriprikaatin tasa-arvoryhmä

Etupyörä-lehden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskirjoitussarja osa 2.Jääkärien hengessä – erilaisina yhdessä

Tässä tasa-arvo- ja yhdenvertai-suuskirjoitussarjan toisessa osas-sa kertovat näkemyksiään tasa-

arvosta ja yhdenvertaisuudesta Tarja ja Jaakko Ylimartimo, kaksi sotilasta. Tar-ja ja Jaakko Ylimartimo ovat tulleet Jää-käriprikaatin palvelukseen tammikuussa 2002. Nyt kymmenvuotisjuhlan aikaan yliluutnantti Tarja Ylimartimo työskente-lee Huolto- ja Kuljetuskomppanian vää-pelinä ja luutnantti Jaakko Ylimartimo automestarina Kuljetuskeskuksessa. Ko-tijoukkoihin kuuluvat pojat Ville 7 vuot-ta, Veikko 6 vuotta ja Valtteri 4 vuotta.

Tarja on suorittanut naisten vapaa-ehtoisen asepalveluksen Jääkäriprikaa-tissa saapumiserässä 2/1998 ja Jaak-ko varusmiespalveluksensa Lapin Ra-jajääkärikomppaniassa saapumiseräs-sä 1/1998. Sekä Tarja että Jaakko ovat opiskelleet opistoupseerin peruskurssil-la nro 57, Tarja jalkaväkilinjan kranaatin-

heitin opintosuunnalla ja Jaakko moot-torilinjalla, molemmilla on huollon jat-ko-opinnot opistoupseerien peräkkäi-sillä jatkokursseilla 9 ja 10. Työura alkoi molemmilla Jääkäriprikaatin 2. Jääkäri-komppaniassa ja sittemmin palveluspai-kat ovat vaihdelleet eri yksiköissä. Ter-volan varikon kuljetusupseeriksi Jaakko siirtyi vuonna 2004 ja Tarja varikon tur-vallisuusupseeriksi vuonna 2005. Paluu Jääkäriprikaatiin tapahtui vuonna 2007.

Perheen ja työn yhdistäminen

Perheen äitinä Tarja on ollut Jaakkoa enemmän virkavapailla lasten syntymän ja äitiysvapaan ja vanhempainvapaan vuoksi. Molemmat vanhemmat ovat ol-leet hoitovapaalla ja osittaisella hoito-vapaalla perhe- ja työtilanteiden mukai-sesti. Perhe on kokenut, että työnantaja on suhtautunut vapaisiin myönteisesti.

Nyt esimerkiksi on ollut tarve osittaiseen hoitovapaaseen vanhimman lapsen kou-lunkäynnin alettua. Lähimmät sukulaiset asuvat yli 100 kilometrin päässä, eivät-kä voi olla auttamassa kouluun vienneis-sä ja muissa koulunkäynnin järjestelyis-sä. Tarjan kokemuksen mukaan osittai-nen hoitovapaa, lyhennetty työaika tuo erityisiä haasteita varusmiesten kanssa työskentelevälle. Paremmin se soveltuu esimerkiksi esikuntatyöskentelyyn.

Tarja ja Jaakko kertovat, että työnan-taja on ymmärtänyt sen, etteivät pien-ten lasten vanhemmat voi olla yhtä aikaa harjoituksissa ja poissa kotoa. Tilanteen mukaan on päätetty ja käsketty kum-pi osallistuu mihinkin harjoitukseen tai koulutukseen. Väliin mahtuu myös ai-koja, että on ”läpsystä” vaihdettu pyyk-kikassia ja toinen on lähtenyt harjoituk-seen heti toisen kotiin tultua. Vuosilo-mat on myös käytännön syistä porras-

ETUPYÖRÄ 1 I 12 9

tettu lastenhoitotarpeiden mukaisesti. Perhelomaan ei ole jäänyt monia loma-päiviä. Kun lapset ovat sairastelleet, lap-sia hoitamaan on vuorotellen jäänyt se, kumpi paremmin on päässyt irrottautu-maan töistään.

Tasa-arvo työssä ja Ylimartimoilla kotona

Työ puolustusvoimissa on tasa-arvoista siinä mielessä, että sotilaana naisilla ja miehillä on mahdollisuus samoihin teh-täviin. Äitiyteen liittyvien virkavapaiden aikana työn edellyttämät tiedot ja tai-dot eivät kartu, niinpä uusiin tehtäviin pääseminen vaikeutuu työuralla. Tasa-arvon kehittyminen ei niinkään näyttäy-dy ulkoisesti. Sen sijaan asenteissa on tapahtunut suurin muutos. Naisiin suh-taudutaan yhdenvertaisina työkaverei-na. Yleisesti ottaen varusmiespalveluk-sessa olevat naiset pääsevät nykyisin laa-jemmin eri koulutushaaroille, kuin nais-ten asepalveluksen alkuvuosina. Ajatte-lutapa naisten soveltumisesta tiettyihin tehtäviin on muuttunut, fyysiset ominai-suudet rajaavat niin miehillä kuin naisil-la valintoja.

Ylimartimoilla asioita tehdään yh-dessä. Molemmilla pysyy vasara ja sii-vousluuttu kädessä. Yhteiset vapaa-ajan harrastukset antavat perheelle yhdessä-olon aikaa.

Varusmiespalveluksen ja sotilasuran avautuminen naisille

Ensimmäiset naisvarusmiehet astuivat palvelukseen vuonna 1996. Niin myös Jääkäriprikaatissa aloitti palveluksensa 15 naista. Vuosien aikana naisten vapaa-ehtoista asepalvelusta on tullut suoritta-maan 10-15 henkilöä saapumiserittäin. Tammikuussa 2012 Jääkäriprikaatissa on 25 naista suorittamassa naisten asepal-velusta. Sotilasvirassa Jääkäriprikaatissa työskentelee 7 naista.

Tasa-arvokysely 2011puolustusvoimien henkilöstölle

Keväällä 2011 toteutettiin valtakunnal-lisesti tasa-arvokysely puolustusvoimi-en henkilöstölle. Kyselyn ja tulosten yh-teenvedon suoritti Tampereen yliopis-ton Työelämän tutkimuskeskus. Kyse-lyssä tarkasteltiin henkilöstön käsityksiä muun muassa työilmapiiristä ja johtami-sesta, tasa-arvon toteutumisesta, mah-dollisuuksista työn ja perheen yhteen-sovittamiseen sekä häirinnästä ja kiu-saamisesta.

Kyselyn mukaan itsensä kehittämis-mahdollisuudet ammatissa kokee hy-väksi tai kohtalaiseksi 87 % jääkäripri-kaatilaisista. Valtaosa katsoo, että naisia

ja miehiä arvostetaan työntekijöinä yhtä paljon sekä että sukupuolella ei ole ollut merkitystä työelämässä.

Siviilityöntekijät kokevat työn ja per-heen yhteensovittamisen sujuvan hyvin (96%). Sotilailla työn ja perheen yhteen-sovittaminen on haasteellista ammatin työtehtäviin liittyen. Kolme eniten on-gelmaa aiheuttanutta asiaa ovat työn edellyttämät pitkät poissaolot kotoa, asuinpaikan vaihdokset ja hankalat työ-ajat. Sotilaista työn ja perheen yhteen-sovittamisen kokee sujuneen huonos-ti 17 – 30 %.

Naisten ja miesten tasa-arvon to-teutuminen sai kyselyn tulosten perus-teella positiivisen kommentin naisilta 53 %:n ja miehiltä 85 %:n vahvuudella. Puolustusvoimissa työskentelevät naiset ovat jonkin verran kriittisempiä tasa-ar-von toteutumiseen kuin muu suomalai-nen työelämä, sen sijaan miehet koke-vat tasa-arvon toteutumisen myöntei-semmin muuhun suomalaiseen työelä-mään verrattuna.

Tasa-arvokyselyn mukaan puolustus-voimien erityisiä vahvuuksia ovat hyvä yhteishenki lähityöyhteisössä ja sen tar-joama tuki. Näin on myös Jääkäripri-kaatissa.

10 ETUPYÖRÄ 1 I 12

Eero Leppänen

Korkeakouluharjoittelijana Jääkäriprikaatissa

28.8.2011 ruskan alkaessa värjätä puita ja pensaita Koilliskairassa

Rakas päiväkirja,Juuri saunassa ja Vierihaaran raik-

kaissa vesissä virkistäytyneenä on hyvä tehdä yhteenvetoa kuluneesta kesästä.

Tulin Sodankylään ja Jääkäriprikaa-tiin suoraan opintojen parista Jyväsky-lästä. Edellisen kesän Helsingissä viettä-neenä olin tyytyväinen paikastani, sillä oletin että nyt minulla on mahdollisuus kerätä lakkoja muutaman edellisen ke-sänkin puolesta ja myös vaellusmaastot olisivat lähellä.

Harjoittelussa oli hyvää erityisesti se että sain runsaasti vapautta ja vastuu-ta suorittaa työtehtäviä, joihin olen saa-nut koulutusta. Vaikka esimiehenäni toi-mineella huoltopäälliköllä ei ole tämän alan koulutusta, niin mielestäni hän osa-si kyllä johtaa ja myös valvoa työn ete-nemistä sopivalla tavalla. Työtehtävät oli-vat mielekkäitä ja koen, että sekä minä että työnantaja hyötyivät harjoittelus-tani. Sotilaiden kanssa työskentely on mukavaa ja mutkatonta. Asiat hoide-taan asioina. Tokihan aina joskus joku henkilö testasi pienellä kiusoittelulla, mikä mies tuo etelän immeinen on mie-hiään. En kokenut sellaista kuitenkaan missään vaiheessa ilkeäksi. Ennemmin-kin koin sellaisen toiminnan luottamuk-senosoituksena.

Suurin osa työstäni oli Jääkäriprikaa-tin kouluampumaratojen ympäristölupa-hakemuksen valmistelua. Sainkin teh-tyä ja toimitettua sen lupaviranomaisel-le näiden neljän kuukauden aikana. Sii-tä tuli lopulta yli 50-sivuinen asiakirja. Vaikka kellään Jääkäriprikaatin henkilö-kuntaan kuuluvalla ei ole pidempää ym-päristöalan koulutusta, niin sain tukea ja kommentteja lupahakemuksen ym-päristöasioihin muilta puolustusvoimien ympäristöasiantuntijoilta. Yhteistyö eri-tyisesti Pohjois-Suomen Huoltorykmen-tin ympäristöinsinöörin Sami Sääksjär-ven kanssa oli jatkuvaa. Muuta apua ja tukea työn tekemisessä sain toki pal-jonkin muilta henkilöiltä. Toisaalta vaik-kapa vinkkiä Pittiökurusta ei voi saada muilta kuin paikallisilta ihmisiltä. Se oli-kin metka paikka täydenkuun möllöttä-essä keskellä elokuista yötä kurun toises-ta päädystä. Vain hetki aiemmin hiiripöl-lö oli käynyt tarkistamassa kuka häiritsee sen rauhaa?

Koen että työsuhde-edut olivat hyviä ja tärkeitä. Erityisesti urheiluun liittyvät edut ovat tärkeitä sekä työn että vapaa-ajan kannalta. Suunnistamassa tuli käy-tyä useita kertoja, samoin kuin uimas-sakin. Tulipa sitä osallistuttua myös am-muntoihin ja marssiin. Olisikohan johtu-nut yli viiden vuoden tauosta rynnäkkö-kivääriammunnoista kun silloinen ympä-ristövastaava yliluutnantti Markku Pulju pääsi kysymään hiljaisella äänellä olan takaa: ”Eero, mitä nuo kaksi reikää tuol-la tekevät?” Jalkamarssin osalta ei vas-taavia kyselyitä tullut.

Rantasaunan leppeissä löylyissä ja vastan läiskeessä rauhoittuivat ja rentou-

tuivat kehä kolmosen eteläpuoleltakin tulleiden vieraiden hermot ja lihakset. Myös kodan porontaljoilla istuen syöty loimulohi ja hillat lettujen päällä oli mo-nille mieluisa kokemus.

Työsuhteen loppupuolella minulla oli kohtuullisen hyvin aikaa perehdyttää sa-maa vastuualuetta hoitava yliluutnant-ti Jarmo Salmi työni tuloksiin ja miettei-siini työn kehittämisestä. Siten voinkin lähteä hyvillä mielin etelään kohti uu-sia haasteita. Kesän aikana arvostukseni nykyajan jääkäreitä kohtaan on noussut ja ehkäpä vielä joku päivä palaankin So-dankylään ja Jääkäriprikaatiin!

ETUPYÖRÄ 1 I 12 11

Jari Eero

Jääkäriprikaatin saapumiserävideot tekijöiden näkökulmasta

Historia

Saapumiserävideot eli tutummin saap-parivideot saivat alkunsa kesällä 2006 kun Seita-säätiön mediapaja sai Jää-käriprikaatilta toimeksiannon prikaatin esittelyvideon tekemisestä. Videota ku-vattaessa silloiset varusmiehet kyselivät kuvatun materiaalin perään, että saisi-ko itselleen muistoksi jonkinlaisen tal-lenteen. Tästä sikisi idea kuvata alokkai-ta enemmänkin ja silloisen esikuntapääl-likön Raimo Sévonin myötävaikutuksella kehiteltiin saapumiserävideot.

Prikaatin kanssa yhteistyö on alusta asti toiminut moitteettomasti. Tähän yh-teistyösopimukseen kuuluu, että prikaati ei osallistu muuten kuvauksiin kuin, että se mahdollistaa meidän luvallisen toi-minnan omalla alueellaan. Me puoles-tamme toimimme tarkoin sovittujen pe-lisääntöjen mukaan, emme esimerkiksi voi emmekä myöskään halua ohjata tai puuttua kuvattavaan koulutukseen mil-lään tavalla.

Vuosien varrella videot ovat kehit-tyneet ja muuttaneet muotoaan, kun alussa mentiin paikasta toiseen katso-maan mitä missäkin tapahtuu, niin ny-kyisin meillä on tarkka aikataulu kuvaus-kohteista.

Kuvaukset

Videoiden kuvaukset alkavat aina sinä päivänä, jolloin uudet alokkaat astuvat palvelukseen ja bussit kaartavat sotilas-kodin pihaan. Kuvaamme lähes joka ar-kipäivä ja joskus viikonloppunakin en-simmäiset viisi viikkoa.

Pyrimme saamaan kuvattua moni-puolisesti kaikkia tärkeimpiä koulutuk-sen osa-alueita alun sulkeisista aina lo-pun valamarssiin saakka, joten aika mo-nesti olemme liikenteessä aamuvarhai-sesta iltamyöhään asti. Kuvaukset päät-tyvät valatilaisuuteen, jonka jälkeen on vuorossa iso editointi, sillä kuvattua ma-teriaalia kertyy yleensä noin 30-40 tun-tia, josta ediitissä puristetaan vajaa kak-si tuntia kestävä video.

Jokainen saapparivideo on saapu-miseränsä näköinen ja millainen fi lmis-tä kulloinkin tulee, riippuu paljolti kou-lutuksen luonteesta sekä alokkaista it-sestään eli kuinka läppä lentää tai kuin-ka nohevaa toiminta on. Ison haasteen editoinnissa tekee myös se, että pitäi-

si tietysti saada mahdollisimman paljon alokkaita videolle tekemättä siitä kui-tenkaan liian pitkää ja puuduttavaa kat-sottavaa. Jos videota tehtäisiinkin jolle-kin muulle pääkatsojaryhmälle kuin itse alokkaille, se olisi varmaan yli puolet ly-hyempi ja napakampi.

Etukäteistiedotus

Etukäteen on alokkaille mennyt kotiin tiedote, jossa kerrotaan tulevista kuva-uksista. Näin alokkaat tietävät jo tul-lessaan mitä tuleman pitää. Kerromme myös kuvauksista ensimmäisellä viikol-la järjestettävissä ”sotkun” tulojuhlas-sa, jossa näytämme myös videon trai-lerin. Tällä tavoin helpottuu kuvaajien työ huomattavasti kun alkuaikojen ”mi-hin te kuvaatte?” kyselyistä on pääs-ty eroon.

Monesti saapuvat alokkaat ovat jo nähneet vanhempia videoita ennen int-tiin tuloaan. Tästä on hyötyä alokkaille, koska he eivät ole enää pelkkien kave-reiden ”kauhutarinoiden” varassa vaan saavat totuudenmukaisen kuvan alokas-ajasta. Moni on tullut jälkeenpäin kerto-maan meille kuvaajille, että helpotti pal-

jon kun näki etukäteen millaiseen paik-kaan on tulossa. ”Ettei tämä niin paha paikka olekaan”.

Näkyvyys

Joskus olemme laskeneet että kun vide-on tilaa jokaisesta saapumiserästä noin 600 alokasta ja kotikatsomoissa jokai-sen kanssa videota katsoo arviolta vähin-tään kymmenen silmäparia, tekee se ko-konaiskatsojaluvuksi aika paljon, kun vi-deoita on tehty jo toistakymmentä. Näin prikaatin näkyvyys on melko hyvä ete-lämpänäkin suomea, koska melko suu-ri osa alokkaista tulee Pohjois-Pohjan-maan alueelta.

Kuvassa Saapparivideon tekijät Marko Keinonen ja Jari Eero


Jääkäriprikaatin Killan sihteeri, everstiluutnantti evp Pekka J Heikkilä

Jääkäriprikaatin joukko-osastokiltatoimintaa puoli vuosisataa

ämän lehden ilmestyessä Jääkä-riprikaatin Kilta ry:n perustami-sen viisikymmenvuotispäivä on

juuri käsillä. Varsinaisia juhlia on pää-tetty kuitenkin juhlia tulevan kesän pe-rinteisillä Killan kesäpäivillä, jotka järjes-tään Vaasassa – Killan perustamispaik-kakunnalla – lauantaina heinäkuun 07. päivänä. Juhlapaikoiksi on alustavasti kaavailtu kokouksen ja iltajuhlan osal-ta Vaasan Upseerikerhoa ja päiväjuhla-paikaksi on varattu Vaasan kaupungin-talon upea juhlasali. Tämän lehden lu-kijat, vapaaehtoisen maanpuolustuksen ystävät ja tukijat sekä tietysti kaikki kil-talaiset toivotetaan tervetulleiksi kesällä juhlatapahtumiimme Vaasassa – Jääkä-rien kaupungissa.

Kiltamme perustettiin 13.02.1962 Vaasassa silloisen Jääkäripataljoona 1:n joukko-osastokiltana. Joukko-osaston nimi tosin oli vuoden 1957 alusta alkaen muuttunut Pohjanmaan Jääkäripataljoo-naksi, joten killan nimeksi ehkä valittiin tuolloin kunniakkaiden perinteinen mu-kainen tunnetumpi nimi Jääkäripataljoo-na 1:n Kilta ry. Aktiivisena aloitteenteki-jänä asiassa toimi silloinen pataljoonan komentaja everstiluutnantti Otto E Yli-risku, joka tuli perustamisen yhteydes-sä valituksi rekisteröitävän yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hä-nen jälkeensä myöhemmin vain eversti-luutnantti Kauko K Kuismanen on jouk-ko-osaston komentajana toiminut vuo-den ajan myös killan puheenjohtajana. Joukko-osaston laajentuessa Jääkäripri-kaatiksi 01.10.1979, on siihen joukko-yksikkönä liitetyn Lapin Jääkäripataljoo-nan komentajista lisäksi kuusi komenta-jaa toiminut komentajakaudellaan myös killan puheenjohtajana.

Killan puheenjohtajat ja sihteerit sekä killan valtuuskunnan puheenjohta-jat on lueteltu oheisessa taulukossa erik-seen. Killan varapuheenjohtajina alkuai-koina toimineista henkilöistä neljä on ol-lut Jääkäripataljoona 1 riveissä sotien ai-kana ansioituneita henkilöitä: Toivo Kan-nus, Toivo Rontu, Vilho Moilanen ja Ar-mas Saastamoinen. Varapuheenjohta-jan tehtävää ovat lisäksi hoitaneet ko-mentajista everstiluutnantit Kauko K Kuismanen ja Esa Pietikäinen. Ensim-mäisen kymmenvuotiskauden täytyttyä ovat siviilihenkihenkilöinä varapuheen-johtajuutta hoitaneet pankinjohtaja Viljo

T Aikio yhteensä kymmenen toimintakau-den ajan, opettaja Jouko Tekoniemi kol-men toimintakauden, opettaja Lasse Ta-losela yhden ja tiemestari Vilho Saukko-nen kolmen toimintakauden ajan. Hei-dän lisäkseen varapuheenjohtajina ovat toimineet majuri Lauri Ruonansuu vuo-den ajan, kapteeni evp Jorma Kitunen, nykyisin Staudinger, yhdentoista peräk-käisen vuoden ajan vv. 1990 _– 2000 sekä nykyinen varapuheenjohtaja kap-teeni evp Pekka Valvio hänen jälkeen-sä vuodesta 2001 alkaen kahdettatoista vuotta. Killan rahastonhoitajina toimivat vuoteen 1979 saakka yleensä sihteerit (ks. luettelo) ja sihteerien apuna tehtä-vässä lisäksi Sauli Lassila ja Anneli Mok-ko. Vuodesta 1979 alkaen killan talout-ta on hoitanut Pekka J Heikkilä.

Killan ensimmäiseen johtokuntaan valittiin 13.02.1964 seuraavat henki-löt (luettelo on johtokunnan kuvan mu-kaisessa järjestyksessä): eturivissä istu-massa vasemmalta: majuri Jarmo Järvi-lehto, everstiluutnantti Otto E Ylirisku (puheenjohtaja), kapteeni Antero Silta-la (sihteeri) kapteeni evp Toivo Kannus (varapuheenjohtaja). Seisomassa vasem-malta lukien alikersantti A Matti E Tuori-niemi, oppilas Lauri L Kauranen, vääpeli Erkki Uitti, vääpeli Esko I Hakala, ylivää-peli evp Antti Haapalinna, maanviljeli-jä Eino H Torsti, ylivääpeli Tauno Määt-tänen ja vääpeli Vilho Moilanen (rahas-tonhoitaja 1962 – 63). Kuvan henkilöis-tä elossa ovat vain varusmiehinä johto-kuntaan tuolloin valitut henkilöt.

Killan nykyinen sihteeri on koonnut kiltahistoriasta kattavan lähes 500 sivui-sen Kiltakäsikirjan jo vuonna 1995, jos-ta lähtien teosta on päivitetty sähköises-sä muodossa vuosittain. Uusin päivitys valmistuu kesän alkuun mennessä. Kirja on tarkoitus asiakokonaisuuksittain päi-vittää Killan internet-sivuille www.jprkil-ta.fi jäsenistön tutustuttavaksi. Taloudel-lisesta tilanteestamme johtuen teosta ei ole ollut mahdollista painattaa kirjaksi.

Kiltamme synnytettiin Jääkäripatal-joona 1 Kiltana Vaasassa ja jo kahden ja puolen vuoden kuluttua perustamises-taan se siirtyi joukko-osastonsa mukana Sodankylään elokuun alussa 1964. Kil-lan nimi muutettiin vuonna 1967 Jää-käripataljoona 1 – Lapin Jääkäripatal-joonan Kilta ry:ksi joukko-osaston ni-men muututtua Lapin Jääkäripataljoo-

naksi heinäkuun alusta 1966. Jääkärip-rikaatin tultua perustetuksi 01.10.1979 ryhdyttiin käymään keskusteluja myös killan nimen muuttamisesta muuttu-neita olosuhteita vastaavaksi (= joukko-osastokilta). Kului kuitenkin viisi ja puoli vuotta ennen kuin aika oli kypsä nimen ja sääntöjen muuttamiselle. Muutoksen aikaansaaminen jäsenkunnan hyväksy-mäksi jäi silloisen puheenjohtajan fi loso-fi an tohtori Tauno Turusen ensimmäisen puheenjohtajuuskauden voimainponnis-tukseksi. Jääkäriprikaatin Kilta ry syntyi lopulta 28.03.1985 ja se rekisteröitiin 26.04.1985. Kului vuosia, puheenjohta-jat vaihtuivat, ja Tauno Turusen aloitet-tua toisen puheenjohtajuuskautensa, oli edessä uusi ”kädenvääntö”, kun suun-niteltiin Killan 30-vuotisjuhlan kunniak-si aikaansaada Killalle lippu. Uljas lippu saatiin 1992 ja seuraavana vuonna oma kunniamarssi ”Vapautemme turvaajat”, kiitoksemme siitä Rauno Haahtille, sen säveltäjälle ja Arvo Ylitalolle sen sanoit-tajana. Kiltamme on tänä päivänä kan-tanut Jääkäriprikaatin Kilta ry- nimeä pian ajallisesti lähes kaksi kolmasosaa elinvuosistaan.

Killalle on ollut suuri onni, että olem-me saaneet symboliikkamme ja heral-diikkamme suunnittelijaksi taiteilijan, heraldiikan asiantuntijan Lasse Talose-lan. Hänen käden jälkensä näkyy tun-nuksissamme samoin kuin se näkyy joukko-osastomme Jääkäriprikaatin he-raldiikassa alkaen lipusta päätyen tekijäl-leen rakkaimpaan joukko-osastoristiin – Lapin Jääkäriristiin. Killalla skaala ulottuu samoin lipustamme Kiltamerkkiimme ja kiltapuukkoomme. Ansioistaan Lasse Ta-losela tuli nimitetyksi Kiltamme kunnia-jäseneksi 10.03.1974 ja Jääkäriprikaatin Kunniajääkäriksi 19.11.1982. Kunnioit-tavat kiitoksemme Sinulle Lasse kiltam-me eteen tekemästäsi korvauksettomas-ta, mutta näkyvästä ja ihailua nyt ja tu-levaisuudessa herättävästä työstäsi Kil-tamme tunnusmerkistön luojana.

Viiden vuosikymmenen aikana kil-tamme on saanut paljon aikaiseksi ja ol-lut monessa mukana. Killalle luotiin heti alussa jäsenmerkki, joka uusittiin vuon-na 1997, Vaasaan jätettiin Jääkäriki-vi päälipputangon juureen 28.07.1964 Killan ensimmäisenä ”suurena” aikaan-saannoksena. Joutselän patsaan pien-netty jäljennös paikallisen Oratunturin


liuskeella päällystettynä pystytettiin So-dankylässä esikuntarakennuksen eteen 06.12.1967 ja siihen saatiin Jääkäripa-taljoona 1 sankarivainajien (410) nimi-laatat 04.06.1968. Seuraava ponnistus oli Lapin Jääkäripataljoonan 50-vuotis-historiakirjan toteutus 1971, osallistumi-nen museo Jalkaväelle keräykseen, pe-rinnejoukon perinnetilan rakentaminen Sodankylän varuskuntaan 1979, Jääkä-ripataljoona 1 muistokivet Ilomantsiin, sen muistolaatat Tornioon ja Lappeen-rantaan. Joukko-osaston perinnemusiik-kiäänitteet Pohjantähden alla (1988, LP, C-kas) ja Revontulten alla (2007 cd) ja viimeisimpänä Lapin Jääkäripataljoonan keskeytymättömän 90-vuotisen elinkaa-ren Jääkärin tie-dvd viime vuonna.

Kilta on saanut perinnejoukko-osas-tonsa kanssa vaalittavakseen usean so-tien aikaisen lakkautetun joukko-osas-ton perinteet joukko-osaston omien pe-rinnejoukko-osastojen lisäksi. Näitä ovat talvisodan Jalkaväkirykmentti 27, jatko-sodan aikainen Jalkaväkirykmentti 12 = Jänkäjääkärit, myöhemmin lisäksi koko muu 6. Divisioona ja Erillisosasto Savu-koski. Tämä on avartanut kiltatoimin-taa moneen suuntaan ja mahdollista-nut mm. parinkymmenen vuoden ajan toteutettujen kiltamatkojen suuntaami-seen uusille alueille. Lämpimät kiitok-semme matkojen järjestäjällemme.

Perinnetyön vaalinnassa Kiltamme on jo neljä kertaa vuosina 1994, 1997, 2001 ja 2004 toteuttanut aivan konk-reettisesti jääkärijoukkojen perinteen vaalintaa, sen omin välinein, polkupyö-rin marssien perinnejoukkojen sijoitus-paikoilta nykykotiimme Sodankylään. Viidennen juhlaperinnemarssin toteutus on suunnitteilla nyt Sodankylästä viisi-kymmenvuotisjuhlapaikkakunnallemme Vaasaan siten, että marssiosasto liittyy juhlajoukkoon lauantaiaamuna 07.07. Jääkärikivellä järjestettävässä juhlakat-selmuksessa ja kenttähartaudessa kello 10.00. Tähän mennessä marsseilla kilo-metrejä on kertynyt yhteensä n. 3 800, kun Vaasaan saavutaan kesällä on täyn-nä 4 500 km.

Kiltamme on ollut vuosikymmenien aikana monessa muussakin mukana ku-ten esimerkiksi rahoittamassa lipun uu-simisia, aikanaan Lapin Jääkäriristin osa-rahoittajana ja hankkimassa palkitse-misesineitä joukko-osaston varusmies-palkitsemisiin mm. Jeesiön lenkin palkin-topyörän ja Kiltamitalin. Vähäinen ei voi myöskään sanoa olleen Killan osuus Jää-käriprikaatin uuden, vuonna 2003 ava-tun, perinnetilan toteutuksessa.

Esitämme kunnioittavat kiitoksem-me perinnejoukko-osastojemme ko-mentajille saadusta tuesta toiminnallem-me. Erityinen kiitoksemme kuuluu jäse-

nistöllemme sen antamasta tuesta, myös taloudellisesti toimintaamme, osallistu-misesta järjestettyihin tapahtumiin, pai-kallisosastojen toiminnasta omilla alu-eillaan tapahtumista vastanneille, kesä-päiväpaikkakunnilla, matkoilla ja muissa kiltatapahtumissa ja muistomerkkien ai-kaansaamisessa.

Tämän kaiken ja paljon muutakin Kiltamme on tehnyt luottaen uljaan pe-rinnejoukko-osastonsa vankkumatto-maan tukeen. Kiltatyötä on ollut help-po tehdä yhteistyössä hyvän hengen ja upeat perinteet omaavan joukko-osas-ton parhaaksi hyvässä yhteistyössä sen kanssa.

Killan johto yhdessä koko jäsenkun-nan kanssa katsoo luottavaisena tule-vaisuuteen – alkavalle uudelle vuosi-kymmenelle – yhdessä perinnejoukko-osastomme, Jääkäriprikaatin, kanssa ja toivottaa perinnejoukko-osastollemme valoisia ja työntäyteisiä päiviä tulevil-le vuosilleen ja vuosikymmenilleen. Yh-dessä olemme saaneet aikaiseksi enem-män tähän saakka – niin saamme tule-vaisuudessakin!

Hyvää juhlavuotta toivottaen ja mennei-den vuosikymmenien hyvästä yhteistyös-tä kiittäen, Killan sihteeri Pekka J Heikkilä

Jääkäriprikaatin perinnetilan avasi eversti Esa Pulkkinen, avustajina toimivat Jääkäriprikaatin kunniajääkärit kotiseutuneuvos Arvo Ylitalo ja killan sihteeri everstiluutnantti evp Pekka J Heikkilä.


Killan puheenjohtajat ja sihteerit sekä valtuuskunnan puheenjohtajat kautta aikojenKillan nimenä oli: Jääkäripataljoona 1:n Kilta ry, rekisterinumero 84150 / 16.05.1962v # Vuosi Puheenjohtaja Sihteeri Valtuuskunnan puheenjohtaja

1. 1962 Evl Otto E Ylirisku Kapteeni

Antero Siltala (A S)Everstiluutnantti

Jarmo Järvilehto2. 1963 Majuri Leo Wanamo

3. 1964

Majuri Veikko Salmi

A S / Erkki I Hautala

4. 1965 Sotmest Urho PöyryMajuri Eero V Järvilehto

5. 1966 Ylil Jyrki Porras

Killan nimenä oli: Jääkäripataljoona 1:n – Lapin Jääkäripataljoonan Kilta ry, rekisterinumero 99094

6. 1967 Kapteeni

Pentti H Tikkanen

Ylil Jyrki PorrasKapteeni Antero Siltala

7. 1968 Luutnantti

Keijo Honkonen8. 1969 Sotat Viljo TervahautaEversti Lauri Sotisaari

9. 1970 Evl Kauko K KuismanenYlikersantti

Orvo Myllykoski10. 1971 Majuri Ilkka Halonen

Sotatuomari Viljo Tervahauta11. 1972 Sotmest Erkki I Hautala

12. 1973Majuri Erkki Riikonen

Sotm. Erkki I Hautala

13. 1974

Sotilasmestari

Herman Aherto

Everstiluutnantti

Martti Alatalo14. 1975 Kapt Pentti H Tikkanen

15. 1976Majuri Olli Heiskanen

16. 1977Everstiluutnantti

Hannu Särkiö17. 1978

Everstiluutnantti

Ilkka Ilmola

18. 1979 Ylil Timo Pöyry

19. 1980Sotilasmestari evp

Herman AhertoEversti Tuomo Tuominen20. 1981

21. 1982

1. 2. 3. 6. 8. 9. 10.

11. 12. 15. 17. 22. 24. 26.

Killan puheenjohohtajien kuvien numerointi viittaa 1. puheenjohtajuusvuoden numeroon.


27. 32. 34. 36. 42. 44. 45.

Killan puheenjohtajat ja sihteerit sekä valtuuskunnan puheenjohtajat kautta aikojenKillan nimenä oli: Jääkäripataljoona 1:n – Lapin Jääkäripataljoonan Kilta ry, rekisterinumero 99094v # Vuosi Puheenjohtaja Sihteeri Valtuuskunnan puheenjohtaja22. 1983 Filosofian tohtori

Tauno Turunen

Sotilasmestari evp

Herman AhertoEversti Tuomo Tuominen

23. 1984

Killan nimenä on: Jääkäriprikaatin Kilta ry, rekisterinumero 141.723 / 26.04.198524. 1985 Everstiluutnantti

Lauri Korhonen

Sotilasmestari evp

Herman Aherto

Eversti Pentti Karvonen25. 1986

26. 1987 Evl Reijo Sallinen / L K

27. 1988 Everstiluutnantti

Pekka Ekdahl28. 1989

Eversti Jyrki Jolma

29. 1990Filosofian tohtori

Tauno Turunen30. 1991

31. 1992

Everstiluutnantti evp

Pekka J Heikkilä,

samalla Killan

rahastonhoitajana

vuodesta 1979

alkaen

32. 1993 Everstiluutnantti evp

Seppo Hakala33. 1994

Eversti Aarno Vehviläinen 34. 1995 Everstiluutnantti

Juha Myyryläinen35. 1996


Markku AhertoEversti Jan Laukka

37. 1998

38. 1999

Everstiluutnantti evp

Seppo Hakala

Sotilasmestari Olavi Turunen

39. 2000 Eversti Vesa Tervo

40. 2001 Sotilasmestari Olavi Turunen

41. 2002Eversti Hannu Aikio


Pasi Virta43. 2004Eversti Esa Pulkkinen

44. 2005 Evl Marko Ekström


Raimo Sevón Eversti Kimmo Lehto46. 2007

47. 2008

Professori

Tauno Turunen

48. 2009

Eversti Mauri Koskela49. 2010

50. 2011

51. 2012 Eversti Petteri Koskinen


Jääkäriprikaatin Killan tärkeimpiä aikaansaannoksia 50-vuotistaipaleellaAika Aikaansaannos Aloitteentekijä Toteutus Lisätietoa

11.03.1961Etupyörä-lehden

julkaiseminen jatkuievl Otto E Ylirisku

evl O E Ylirisku ja kapt Antero Siltala;

Vaasassa

13.02.1962Kilta perustettiin ja

oma jäsenmerkkievl Otto E Ylirisku

evl O E Y, Vaasan Upseerikerholla.

A Saastamoinen suunnitteli merkin

12.12.1962 Alaosasto perust. Oulu maj Eero V Järvilehto, Oulun Upseerikerho

10.03.1963 Nimitettiin ensimmäiset Killan kunniajäsenet; yhteensä 52 on nimitetty

28.07.1964 Jääkärikivi Vaasaan kapt Alpo Fasta jääk Pentti Penttilä, Kasarmintori

26.02.1965 Kutsuttiin jokainen Lapissa tuolloin asunut JP 27:n jääkäri killan kunniajäseneksi

kesä 1966 Killan kesäpäivät Oulussa, Oulun paikallisosasto ja Ivalossa, Killan johtokunta

06.12.1967 Joutselän patsas kapt Pentti H Tikkanen, ym., Sodankylän varuskuntaan

04.06.1968 Jääkäripataljoona 1:n sankarivainajien laatat Joutselän patsaaseen; 410 nimeä

v. 1969 Kiltapuukon suunnittelu, Killan johtokunta muotoilu Lasse Talosela, valm. 1974

18.09.1970 Kilta lahjoitti valokopiokoneen LapJPE:lle vääp Leevi Sihvo, koultsto, varusm.

11.03.1971Lapin Jääkäripataljoo-

nan 50 v. historia teos

evl Kauko K Kuismanen; kirjoittajat: Tauno Kopra, Reino

Västi, Ilmo Haario, Pentti H Tikkanen, Erkki I Hautala

v. 1977 Killan I jäsentiedotteet jäsenjakeluna; johtokunta ja Herman Aherto

11.03.1979 Lapin Jääkäriristin I jako, evl Hannu Särkiö Lasse Talosela suunn.; hyv PE 29.11.78

11.03.1979 Perinnetilan avaus kas 5, evl Hannu Särkiö sotilasmestari Herman Aherto, ym.

20.08.1980 Jääkärimuistomerkin osarah., JP 27 pery. Rovaniemellä, siirretty Jääkäripuist. 08

11.03.1981 Lapin Jääkäripataljoona 60 v. , evl I Ilmola Pekka J Heikkilä LapJP 60 v nide

17.08.1982 20 v. lahjoitus 4 000 mk Suomen Yhdyspankilta, luov. Ahti Hirvonen, Reijo Ilola

19.11.1982

22.11.1982

Jääkäriprikaatin uuden lipun naulaus,

lippu käyttöön; Kilta oli osarahoittajanaev Tuomo Tuominen, kunniajäsen

Lasse Talosela suunnitteli; nimitettiin

Jääkäriprikaatin kunniajääkäriksi 06.12.1983 Jääkäriprikaatin joukko-osastotunnus

01.09.1984 Ratsuväkiprikaatin sankarivainajat Juho Pyykönen säilyt. perinnetila

26.04.1985 Killan nimi- ja sääntömuutos Jääkäriprikaatin Kilta ry:ksi vahvistettiin, OM

11.03.1987 Lapin Jääkäripataljoonalle uusittu lippu Lauri Korhonen Timo Piiroinen

23.03.1987 Somajytyn perustaminen, Kilta liittyi jäs. Reino Laajaniemi Sod. mp-järjestöt

29.09.1987 JR 12 perinneyhdistys liittyi yhdistysjäs. pj. Yrjö Ensio päättyi 14.06.2003

14.02.1988 Hernerokan myynti, tulot sotien veteraan. Pentti Karvonen n. 3 000,00 FIM

01.06.1988 Taistelijan Talo Oy vihkiäiset Ilomantsissa Onni Kukkonen osakk. 8 osaketta

08.08.1988 Pohjantähden alla LP-levy, C-kasetti RovSK, Jääkärikuoro; Pekka J Heikkilä

13.03.1990 Sodankylän talvisotaan lähdön muistomki P Nikkarinen, K Mannermaa, L Talo-

sela, Jääkäriprikaati, Somajyty 13.03.1990 JR 27 perinteet vaalitt. Mauri Lipponen, ym

03.06.1990 Kiltamitali käyttöön puualustalla, I jako H Aherto, N Tasala, M Pulkkinen

26.06.1990 Killan jäsenrekisteri atk-tietokannaksi Esko Touru, Herman Aherto

15.07.1990 JR 12 kotiuttamiskiven paljastus Sattasessa; JR 12 perinneyhdistys, Yrjö Ensio

10.03.1992 30 v, oman lipun naulaus, Tauno Turunen kj Lasse Talosela 1 + 6 kpl osastot

17.08.1993 VEMP koulutus; valmiuskurssi 2 / Lappi MPK ry, johti P J Heikkilä, M Tuovinen

01.10.1993 Killalle kunniamarssi: Vapautemme turvaajat, lahjoitti mus. evl Rauno Haahti


Jääkäriprikaatin Killan tärkeimpiä aikaansaannoksia 50-vuotistaipaleellaAika Aikaansaannos Aloitteentekijä Toteutus Lisätietoa

23.07.1994 JR 12 muistokivi varuskuntaan, JR 12 perinneyhdistys, Yrjö Ension lahjoitus

29.07.1994 I juhlaperinnepyörämarssi Vaasa – Sodank. Matti Nikula, Veijo Pesonen, ~ 700 km

01.08.1994 Sodankylän vrsk 30 v., VEH: Vaasa – Kokkola – Oulu – Rovaniemi – Sodankylä

01.10.1994 Valokuvanäyttely vrsk 30 v; ev Aarno Vehviläinen, vpj. Jorma Kitunen, P J Heikkilä

30.07.1995 JP 1:n sotaanlähdön muistokivi Säkylässä paljastus, Satakunn. os Risto Lehtonen

02.09.1995 Keski-Pohjanmaan jääkärijuhla Kannuksessa; Uuno Hernesniemi, Esko Mäntylä

22.11.1995 Killan kiltakäsikirjan 1. vuosikertapainos; sihteeri Pekka J Heikkilä, tark. vuosittain

08.03.1996 Lapin Jääkäripataljoona 75 vuotta teos, evl Juha Myyryläinen, Pekka J Heikkilä

27.05.1996 II juhlaperinnepyörämarssi Jääkärin tiellä ~1 377 km; Matti Nikula (idea), ym.

30.05.1996 Terijoki – Lappeenranta – Vaasa – Tornio - S Tornioon JP 1 muistolaatta, J Kitunen

13.05.1997 Killan uuden jäsenmerkin tekijäkpl (kultainen) luovutettiin kj. Lasse Taloselalle

30.09.1998 Jääkärinkankaan tykkimiehet teos + cd Mikko Ylisiurua, Jari Haavisto; rahoit.

23.04.1999 MPKL:n kunniamaininta hyvästä toimintakertomuksesta 1998 siht. P J Heikkilä

01.10.1999 Revontulten prikaati – JPr:n 20 v juhlakirja; ev Vesa Tervo, evl Timo Ekdahl, ym.

11.01.2000 Killan sähköpostiosoitteet otettiin käyttöön; sihteeri Pekka J Heikkilä

04.08.2001 Lappeenrantaan JP 1:n muistolaatta linnoituksen alueelle SodKmo, Kilta

05.08.2001 III juhlaperinnepyörämarssi Jääkärin tiellä Matti Nikula, Pekka J Heikkilä

09.08.2001 ~1 022 km, Lpr - Ilomantsi - Kuhmo - Kemijärvi - Sodankylä LapJP 80 v

14.08.2001 Puolesta maan Sodankylän veteraanimatrikkelin julkistus Matti Alajärvi, ym

02.09.2001 30 km Jääkärimarssi Vaasassa Hannu Honkakoski, Vaasan osasto os.

28.09.2001 6.D:n perinteet JPr:n ja Killan vaalittavaksi, lipun luovutus, evl Pentti Kaskama

08.03.2002 Vapautemme turvaajat sanoitus I esitys sanoitus Arvo Ylitalo, Kilta 40 v

27.04.2002 Sodankylän muistomerkit teos osarahoitus SRmv, Kalle Sukuvaara, Jorma Kitunen

27.04.2003 Sodankylän veteraanipatsas ja laatta Kaarlo Sukuvaara, JPr, Somajyty, ym.

14.06.2003 6.D:n jatkosodan aikasten joukkojen perinnetoiminta siirtyi JPr:lle, ev Hannu Aikio

22.09.2003 Talkoot Jääkäriprikaatin uusi perinnetila ev Hannu Aikio S Hakala, P J Heik-

kilä, M Alajärvi, kilta01.10.2003 Perinnetilan avajaiset, ent. Sotilaskoti 2 ev Esa Pulkkinen

29.11.2003 Lohi-Sompion hoitosopimus kunta / kilta kj. Martti Pura 5 v., 6,00 e / hlö

30.07.2004 IV juhlaperinnepyörämarssi Jääkärin tiellä evl Pasi Virta, Pekka J Heikkilä

02.08.2004 Vaasa – Sodankylä, Sod vrsk. 40 vuotta 45 polkijaa ml VaaSpE 8, MPK:n johto

22.12.2004 Killan internet-kotisivut avattiin + spos. Jari Haavisto; www.jprkilta.fi12.2005 Lohi-Sompioon kasvisöljytäytteiset lämpöpatterit, 1 400 e Heikki Jänkälä

22.04.2006 MPKL:n kunniakirja Killalle hyvästä tiedottamisesta perinnetilassa

04.09.2006 Kunniajäsen, kenrm Hannu Särkiön huomattava rahallinen tukilahjoitus Killalle

22.08.2007 VEH: pyörämarssi ja ammunta, osallistui 20 reserviläistä evl Raimo Sevón

01.10.2007 Revontulten alla cd:n julkistaminen, 45 v LapSK, Raimo Sevón, R Alakärppä

01.10.2007 Sodankylän Suojeluskunnan uusittu lippu K Mannermaa, P Nikkarinen, Somajyty

04.2008 Veteraanihaastattelut C-kasettien digitointi, Mediapaja 30 cd, perinnetila

04.2008 PohmJP tulo Sodankylään 1964 filmidigitointi, Mediapaja 1 dvd, perinnetila

06.2008 Pohjantähden alla levyn digitointi cd:lle, Mediapaja 1 cd, perinnetila

Jääkäriprikaatin Killan tärkeimpiä aikaansaannoksia 50-vuotistaipaleellaAika Aikaansaannos Aloitteentekijä Toteutus Lisätietoa12.2008 Lohi-Sompion hoitosopimus uusittiin kunta / Kilta jatkuvana 10,00 e / hlö / vrk

04.2009 6.D:n kaitafilmien digitointi, Mediapaja 3 dvd, perinnetila

04.2009 Kunniajääkäri Akseli Paarmanin muisteluiden digitointi, Mediapaja, 3 cd, ptila

03.07.2010Kesäpäivät ensi kertaa Kauhavalla Lentosotakoululla, tutustuttiin Jääkärimuseoon

Kortesjärvellä ja Iisakki Järvenpään puukkotehtaaseen (kiltapuukon valmistus)

11.03.2011 Lapin Jääkäripataljoona 90 v dvd:n esittely; ohjaus Juha Myyryläinen, Mediapaja

12.03.2011Killan vuosikokous teki Sodankylässä yksimielisen päätöksen erota MPKL:n jäse-

nyydestä; ero astui voimaan 01.01.2012 alkaen.

22.07.2011Killan kesäpäivät ensi kertaa Mikkelissä, tutustuttiin Maavoimaesikunnan toimin-

taan ja Jalkaväkimuseoon, kokous Veteraanimajalla, majoitus Karkialammella

03. – 06.07. V juhlaperinnepyörämarssi Jääkärin tiellä Killan hallitus, Jääkäriprikaati

07.07.2012 Sodankylästä Vaasaan, jossa Killan 50-vuotisjuhla, tervetuloa!


Palkkasihteeri Tanja Moilanen

Henkilöstössä tapahtuu

1.10.2011 myönnetyt pienoisliput, ansioristit ja mitalit

Jääkäriprikaatin pienoisliputMajuri (evp) Jari RistolaMajuri Jari LassilaKapteeni (evp) Arto JokelainenKapteeni Annukka YlivaaraYliluutnantti Sami SievänenLuutnantti (evp) Juha SirviöYlivääpeli (evp) Erkki LohelaAsentaja Esko LohelaTaloussihteeri Kyllikki KavakkaToimistosihteeri Irmeli Ylivaara

Lapin JääkäriristitYliluutnantti Juha VäliahoLuutnantti Janne JuusolaTalouspäällikkö Leena RautanenTeknikkoluutnantti Matti HakkarainenVarastonhoitaja Sirkka-Liisa KumpulaYlietsivä Erkki Tervo

Valtion virka-ansiomerkitToimistosihteeri Irene Neitola Sotilaslääketieteen keskus/Sodankylän varuskunnan terveysasema

Suomen Valkoisen ruusun I luokan mitali kultaristeinYlivääpeli Jouko KaihuaToimistosihteeri Kaija Katajisalo

Jalkaväen ansioristiKapteeni Juha MassinenYliluutnantti Petteri SalmelaYliluutnantti Jari MikkolaYliluutnantti Jarmo SalmiSotilasmestari Jorma KantelinenYlivääpeli Jouko Kaihua

AutomiesristiYliluutnantti Tommi Alatörmänen

Maanpuolustusmitali kultaisella soljellaEverstiluutnantti Aki-Juhani SundMajuri Jukka LaineMajuri Kari RapoKapteeni Keijo PippolaYliluutnantti Matti TanninenVääpeli Jari NasiSihteeri Maila KorhonenTaloussihteeri Arja RemsuPalkkasihteeri Tanja MoilanenHankkija Riitta MikkolaHitsaaja Jukka VaaralaAsentaja Tapani JärveläinenToimistosihteeri Aija RaaterovaToimistosihteeri Eija StrandVarastonhoitaja Arvo Saraniemi

Maanpuolustusmitali hopeisella soljellaKapteeni Stenka SchroderusKapteeni Arto Lilja

23.12.2011 myönnettiin Jääkäriprikaatin pienoislippu eversti Mauri KoskelalleLapin Jääkäriristi eversti Petteri Koskiselle

6.12.2011 ylennyksetMajuriksi kapteeni Stenka SchroderusKapteeniksi yliluutnantti Juho TarvainenKapteeniksi yliluutnantti Juha Korhonen

6.12.2011 ylennykset reservin sotilasarvossaYlivääpeliksi vääpeli Jari NasiYlikersantiksi kersantti Hannu PeltoniemiYlikersantiksi kersantti Antti RuotanenKersantiksi Kristian Nieminen

6.12.2011 myönnetyt palvelusarvotYlivääpeliksi vääpeli Jari NasiVääpeliksi ylikersantti Juha MattilaYlikersantiksi kersantti Olli SäkkinenYlikersantiksi kersantti Hannu PeltoniemiYlikersantiksi kersantti Antti RuotanenYlikersantiksi Kristian Nieminen

Virkaan nimitykset

Määrä-aikaisen nuoremman upseerin virkaan25.8.2011-24.8.2021Luutnantti Valtteri Saad opetusupseeriksi

Määrä-aikaisen aliupseerin virkaan1.8.2011-31.7.2016Kersantti Aki Tokkola opetusaliupseerin tehtävään

1.10.2011-30.9.2016Kersantti Jesse Nilirova kuljetusaliupseerin tehtävään

3.10.2011-30.4.2012Kersantti Matias Holmström kouluttajan tehtävään

1.1.2012-31.12.2017Kersantti Mari Huovinen opetusaliupseerin tehtävään

1.2.-10.5.2012Kersantti Matias Rahkola kouluttajaksi

Määrä-aikaiseen virkasuhteeseen sopimussotilaaksi1.7.-31.12.2011 Vänrikki Jukka Aalto kouluttajan tehtävään

17.7.-31.12.2011 Kersantti Tero Pesonen kouluttajan tehtävään

18.7.-2.10.2011Alikersantti Matias Holmström kouluttajan tehtävään

25.7.-30.9.2011Kersantti Jesse Nilirova kouluttajan tehtävään

1.8.-31.12.2011Johannes Hämäläinen kouluttajan tehtävään


15.11.2011-14.5.2012Alikersantti Tuomas Kuukasjärvi kouluttajan tehtäväänAlikersantti Jarkko Aaltonen kouluttajan tehtävään

1.-31.12.2011Kersantti Mari Huovinen kouluttajan tehtävään

1.2.-31.7.2012Vänrikki Arttu Salonen kouluttajan tehtäväänKersantti Ville Koivikko kouluttajan tehtäväänAlikersantti Anna-Riikka Tyni kouluttajan tehtävään

SIV-arviointijärjestelmän siviilivirkaan1.4.2011-6.1.2012Varastomies Niina Kukkula

1.10.2011Asentaja Janne Junttila

1.11.2011 - 31.12.2012Toimistosihteeri Marja-Helena Tuomilahti

1.1.-3.8.2012Varastonhoitaja Jani Lintula

9.1.-14.3.2012Varastomies Rami Lintula

9.1.2012Varastonhoitaja Mika Seppälä (Rovajärvi)

Siirrot Jääkäriprikaatista

1.1.2012Kapteeni Timo Huhta Pohjois-Suomen Sotilasläänin EsikuntaanVääpeli Juha Mattila Maasotakouluun

1.4.2012Kapteeni Joni Nurmi Länsi-Suomen Sotilasläänin Esikuntaan

Siirrot Jääkäriprikaatiin

1.10.2011Everstiluutnantti Esko Pukari Maavoimien Materiaalilaitoksen esi-kunnasta esikuntapäälliköksi

1.1.2012Eversti Petteri Koskinen Kainuun Prikaatista Jääkäriprikaatin ko-mentajaksiKapteeni Jussi Haikka Länsi-Suomen Sotilasläänin Esikunnasta

1.6.2012Kersantti Tapio Hautaniemi Ilmavoimien Teknillisestä Koulusta

Reserviin ja eläkkeelle

1.12.2011Varastonhoitaja Arvo Saraniemi

1.1.2012Majuri Jari Piira

1.2.2012Kersantti Ilkka Lohikoski

1.5.2012Sotilasmestari Jorma Kantelinen

1.8.2012Henkilöstösihteeri Ahti Rantakokko

Vuoden jääkäriprikaatilainen 2011 palkkasihteeri Tanja Moilanen

Vuoden 2011 jääkäri-prikaatilainen palkka-sihteeri Tanja Moilanen.

Kuvassa vasemmalta toimistosihteeri Irene Neitola, ylivääpeli Jou-ko Kaihua, toimistosihteeri Kaija Katajisalo ja sotilasmestari Jor-ma Kantelinen.

Kuvassa vasemmalta palkkasihteeri Tanja Moilanen, hankkija Riitta Mikkola, toimistosihteeri Aija Raaterova, toimistosihteeri Eija Strand, varastonhoitaja Arvo Sarajärvi ja kapteeni Arto Lilja.

Kuvassa vasemmalta everstiluutnantti Esko Pukari, everstiluut-nantti Aki Sund, majuri Stenka Schroderus ja eversti Mauri Kos-kela.


Palkittuja varusmiehiä

Myönnetyt Lapin Jääkäriristit:

5.1.2012Upseerikokelas Ojanperä Antti Aabraham, 1.JääkärikomppaniaKersantti Jaako Aki Johannes, 1.Jääkärikomppania Korpraali Karen Teemu Eemeli, 1.JääkärikomppaniaUpseerikokelas Vitikka Juhani Paavo, TukikomppaniaKersantti Voltti Samuli Hermanni, TukikomppaniaJääkäri Salmela Mika Juhani, TukikomppaniaUpseerikokelas Miettunen Mari Johanna, Huolto- ja Kuljetus-komppaniaUpseerikokelas Hiltunen Jaakko Esko Petteri, SissikomppaniaKersantti Kinnunen Antti Samuli, SissikomppaniaKorpraali Skog Joni Kristian, SissikomppaniaUpseerikokelas Säilynkangas Sami Tapio, 3.JääkärikomppaniaUpseerikokelas Makkonen Niko Vasili, 3.Jääkärikomppania

111 saapumiserän 270 vuorokautta palvelleis-ta varusmiehistä palkittiin seuraavat henkilöt:

Jääkäriprikaatin puukko ja kunniakirja erittäin ansiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Korpraali Moisanen Marko Tapani, SISSIK

Jääkäriprikaatin puukko ja kunniakirja hyvästä palveluksesta sotilaspoliisina Jääkäriprikaatissa:Korpraali Hyttinen Tuukka Johannes, SISSIK

Jääkäriprikaatin puukko ja kunniakirja hyvästä palveluksesta lääkintämiehenä Jääkäriprikaatissa:Korpraali Muhola Jonne Juhani, H- JA KULJK

Kiltamitali hyvähenkiselle varusmiehelleJääkäri Kivekäs Robert Markus, H- JA KULJKKorpraali Lilja Tuomas Matti Johannes, SISSIK

Oulun Sotilaskotiyhdistyksen stipendi Oulun seudulta olevalle rehdille, reippaalle ja joukkoon sopeutuvalle varusmiehelle:Korpraali Nikula Jussi Johannes, H- JA KULJKJääkäri Nuolioja Lotta Helmi Katriina, SISSIK

111 saapumiserän 362 ja 211 saapumiserän 180 vuorokautta palvelleista varusmiehistä palkittiin seuraavat henkilöt:

Jalkaväen mitali, kunniakirja ja jalkaväen vuosikirja sekä nimet kunniatauluun erittäin ansiokkaasta palveluksesta Jääkäri-prikaatissa:Upseerikokelas Niko Vasili Makkonen, 3.JKKersantti Aki Johannes Jaako 1.JK

Sodankylän Reserviupseerien mitali ja puukko ansiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Upseerikokelas Juhani Paavo Vitikka, TUKIK

Lapin Reserviläispiirien mitali ja puukko ansiokkaasta palveluksestaJääkäriprikaatissa:Kersantti Antti Samuli Kinnunen, SISSIK

Jääkäriprikaatin kunniakirja ja puukko taitavasta ja kolarittomas-ta moottoriajoneuvon kuljettamisesta varusmiesaikana:Korpraali Markus Petri Karjalainen, H- JA KULJK

Jääkäriprikaatin kunniakirja ja puukko hyvästä palveluksesta erikoisajoneuvon kuljettajana Jääkäriprikaatissa:Jääkäri Kalle Henrik Määttä, SISSIK

Jääkäriprikaatin kunniakirja ja puukko ansiokkaasta palveluksesta Lapin Jääkäripataljoonassa:Jääkäri Mikael Tapio Aho, 1.JK

Jääkäriprikaatin kunniakirja ja puukko ansiokkaasta palveluksestaPohjan Jääkäripataljoonassa:Jääkäri Jonas Erik Oskar Lidström, SISSIK

Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys ry Lapin osaston luovuttama Itsenäisyyden puolesta- kirja ja Jääkärin testamentti ansiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Jääkäri Ville Valtteri Vaarala, SISSIK

Jääkäriprikaatin Killan luovuttama ”Puolesta Maan”- veteraani-matrikkeli parhaalle sodankyläläiselle 362 vuorokautta palvelleelle:Upseerikokelas Tommi Eino Mikael Neitola, 1.JK

Jääkäriprikaatin Killan luovuttama ”Puolesta Maan”- veteraani-matrikkeli parhaalle sodankyläläiselle 180 vuorokautta palvel-leelle:Jääkäri Jaakko Samuli Sirvö, TUKIK

Pohjan Prikaatin Killan stipendi erittäin ansiokkaasta palveluksestaPohjan Jääkäripataljoonassa:Upseerikokelas Juho Henrik Lusua, 3.JK

Kiltamitali hyvähenkiselle varusmiehelleKorpraali Henri Julius Timonen, 1.JKJääkäri Juho Martti Viljami Jämsä, TUKIKJääkäri Jarkko-Petteri Ylitalo, H- JA KULJKJääkäri Jussi Valtteri Syväys, SISSIKJääkäri Joni Mikael Parkkinen, 3.JK

Oulun Sotilaskotiyhdistyksen stipendi Oulun seudulta olevalle rehdille, reippaalle ja joukkoon sopeutuvalle varusmiehelle:Upseerikokelas Lauri Eemeli Laitinen, 1.JKUpseerikokelas Markus Eino Matias Haikola, TUKIKKersantti Maria Emilia Pelkonen, SISSIKAlikersantti Teemu Matti Olavi Haapalainen, H- JA KULJKJääkäri Jussi Valtteri Syväys, SISSIKJääkäri Robert Aleksander Gullsten, 3.JK

Sotilaskodin stipendit hyvästä yhteistyöstäAlikersantti Ville Johannes Sokero, H- JA KULJKAlikersantti Sami Johannes Aleksanteri Saarinen, H- JA KULJK


Kersantti Essi Fonselius

Pohjoisen Aliupseerit järjestäytyivät

Lokakuussa kuului paitsi puiden lehti-en havinaa, myös historian lehtien ha-vinaa, kun Jääkäriprikaatiin perustettiin oma paikallisyhdistys aliupseereille ja so-pimussotilaille. 27.10.2011 perustettu yhdistys sai nimekseen Pohjoisen Aliup-seerit ry. Tämä oli merkittävä askel itse-näiseen yhdistystoimintaan, sillä aiem-min suurin osa aliupseereista kuului La-pin Aliupseerit ry:een, joka toimii Rova-niemeltä käsin.

Toimintasuunnitelman mukaisesti yhdistyksen tavoite on saada kaikki Jää-käriprikaatin aliupseerit oman paikal-lisyhdistyksen alle ja näin ollen tehos-taa jäsenten edunvalvontaa toimimal-la suoraan yhdyssiteenä Aliupseeriliit-toon. Lisäksi yhdistys haluaa lisätä tieto-utta luottamusmiestoiminnasta yksittäi-sen aliupseerin tai sopimussotilaan hy-väksi muun muassa palkkaus – ja tehtä-vänkuvausasioissa. Tavoite on rekrytoi-da kaikki uudet, joukko-osastossamme työskentelevät aliupseerit ja sopimusso-tilaat yhdistyksen tyytyväisiksi jäseniksi.

Hallituksen ensimmäiselle toimi-kaudelle tuli valituksi yhdeksän edus-tajaa sekä kaksi luottamusmiestä. Pu-heenjohtajan nuijaa heiluttaa yliker-santti Asta Alioravainen, ja varapuheen-johtajana toimii vääpeli Meri Pyhänie-mi. Näppäimistön naputtajana eli sih-teerinä ja jäsensihteerinä häärii kersant-ti Essi Fonselius, kirstunvartijana yliker-santti Markku Aho ja tiedotussihteeri-nä kersantti Timo Kukkula. Muut hal-lituksen jäsenet ovat ylikersantit Jarkko Luiro ja Pekka Raassina sekä varajäsenet ylivääpeli Jouko Kaihua ja kersantti Ant-ti Oikarinen. Luottamusmiehiä edusta-vat ylivääpeli Jouko Kaihua sekä vääpeli Tuomo Vaaraniemi. Luottamusmiesvaa-lit järjestetään prikaatissa talvella 2012.

Tavoitteena aktiivinen yhdistys

Vaikka ensimmäinen toimikausi menee-kin pitkälti uutta luodessa ja toimintaa opetellessa, on hallitus ehtinyt jo suunni-tella kuluvan vuoden tapahtumia. Viral-listen sääntöjen mukaisesti yhdistys jär-jestää kaksi varsinaista kokousta eli ke-vät – ja syyskokouksen. Lisäksi hallitus kokoontuu säännöllisin väliajoin pyöreän pöydän ääreen pohtimaan aliupseerei-den ajankohtaisia asioita. Kokoustami-

sen vastapainoksi yhdistys järjestää myös virkistystoimintaa. Syysiltojen pimetessä aliupseerit perheineen voivat huvitella Halloween-juhlan merkeissä. Loppuvuo-desta aliupseerit juhlistavat pikkujouluja.

Pohjoisen Aliupseerit ry pyrkii ole-maan heti lähtöviivalta alkaen aktiivi-nen, jäsentä lähellä oleva yhdistys. Näin ensimmäisen toimikauden alkaessa on erityisen tärkeää kasvattaa yhteenkuu-luvuutta sekä aliupseereiden ammatti-identiteettiä. Koulutetut ja asiantuntevat toimihenkilöt ja luottamusmiehet ovat avainasemassa onnistuneen yhdistystoi-minnan kannalta. He tekevät parhaansa, jotta aliupseereiden asiat ovat kunnossa Jääkäriprikaatissa. Onnistunut yhdistys-toiminta edellyttää myös aktiivisia jäse-niä. Hallituksen toive onkin, että jäsenet ottavat tuoreen yhdistyksen innolla vas-taan ja osallistuvat sankoin joukoin niin järjestö – kuin virkistystoimintaankin.

Jäsen, kanna kortesi kekoon!

Ylikersantti Asta Alioravainen.

Vääpeli Meri Pyhäniemi.

Uudet aliupseerit vannovat virkavalan Jääkäriprikaatin vuosipäivänä.


Vierailuja ja tapahtumia

Konfi rmaatiomessu Sodankylän vanhassa kirkossaJääkäriprikaatin ja Lapin Ilmatorjunta-rykmentin sotilasrippikoulun 2/2011 lei-rijakso pidettiin Sodankylän seurakun-nan Sattasvaaran leirikeskuksessa 8.–10.8.2011. Rippikouluun osallistuivat myös Lapin Ilmatorjuntarykmentin so-tilaspapin pastoraaliselta vastuualueel-ta Lapin Lennoston Tukikohtakomppa-nian ja Lapin Rajavartioston Ivalon Ra-javartioalueen Rajajääkärikomppanian rippikouluun ilmoittautuneet varusmie-het. Rippikoulun konfi rmaatiomessu pi-dettiin 10.8.2011 Sodankylän vanhas-sa kirkossa.

Itsenäisyyspäivää juhlistettiin Jääkäriprikaatin, Sodankylän kunnan ja Sodankylän seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa tiis-taina 6.12.2011. Varuskunnassa järjestettiin paraatikatselmus ja laskettiin seppele Joutselän patsaalle sekä kahvitilaisuus itse-näisyyspäivänä palkituille ja ylennetyille jääkäriprikaatilaisille. Jumalanpalveluksen jälkeen laskettiin seppeleet Sodankylän van-halla hautausmaalla Sankari- ja Vapaussodan muistomerkeille. Sodankylän kunnan isännöimässä kansalaisjuhlassa juhlapuheen piti eversti Mauri Koskela. Tilaisuudessa esiintyi Sodankylän kunnan järjestämän ohjelman lisäksi Jääkäriprikaatin Jääkärikuoro.

Toimistosihteeri Anita Alatalo40 vuotta Jääkärinkankaalla

Työkaverit kaappasivat Anitan juhli-maan neljääkymmentä työvuotta kak-kukahvien merkeissä esikunnan kahvi-oon 11.10.2011. Anita aloitti työt Lapin Jääkäripatajoonassa 11.10.1971, siir-tyi Jääkäriprikaatin perustamispäivänä 1.10.1979 Jääkäriprikaatin Esikuntaan ja nykyiseen työhönsä Pohjan Jääkäripatal-joonaan Anita siirtyi 1.10.1998.Itsenäisyyspäivä Sodankylässä


Eversti Mauri Koskela luovutti ja eversti Petteri Koskinen vastaanotti Jääkäripri-kaatin komentajan tehtävät 23.12.2011 klo 10.00 pidetyn tehtävänvaihtoparaa-tin yhteydessä.

Eversti Mauri Koskela: ”Olen luo-vuttamassa Jääkäriprikaatin komenta-jan tehtävät seuraajalleni, eversti Petteri Koskiselle. Teen sen hyvillä mielin, mutta samalla haikeana. Olen itse kokenut saa-neeni sekä varuskunnan että ympäröi-vän yhteiskunnan tuen niin omalle toi-minnalleni, kuin myös koko prikaatille. Tiedän saman tuen jatkuvan myös seu-raajani aikana. Jälkipolvet arvioivat sen, miten prikaatin toiminta on komenta-jakaudellani kehittynyt tai muuttunut, mutta toivon kaikkien aistineen kiinty-mykseni tähän joukkoon.

Jääkäriprikaati on ja pysyy loppuun asti kotijoukkonani. Aloitinhan urani jo nuorena upseerina jääkärijoukoissa. Sik-si oloni on tänään erittäin haikea. Teitä on hyvin vaikea jättää, vaikka jo tulles-sani tiesin tämän päivän tulevan. Minul-la on kuitenkin nyt aika siirtyä seuraa-viin tehtäviin.

Haluan tässä lähdön hetkellä kiittää omaa henkilökuntaani tuesta työssä-ni ja toivottaa teille kaikille voimia sekä

onnea tulevaisuuden haasteisiin Isän-maamme hyväksi. Samalla haluan kiit-tää sekä ympäröivää yhteiskuntaa että kaikkia sidosryhmiämme työstänne Jää-käriprikaatin hyväksi. On ollut vaikutta-vaa havaita se, miten Jääkäriprikaati alu-eella tunnetaan ”meidän prikaatina”. Kiitos teille kaikille!

Seuraajalleni, eversti Koskiselle, toi-votan kaikkea hyvää haastavassa, mut-ta antoisassa työssä Jääkäriprikaatin komentajana. Luovutan sinulle, herra eversti, tänään luottavaisin mielin Jää-käriprikaatin, sen henkilökunnan ja teh-tävät, koska tiedän sinut itsensä likoon laittavana ja epäitsekkäänä upseerina, jonka tärkein motiivi työssään on jouk-konsa etu.

Jääkäriprikaatin komentaja vaihtui vuoden vaihteessa

Pidä hyvä huoli tästä joukosta. Si-nulla on käsissäsi hieno timantti, jonka hiomalla saat loistamaan tulevaisuuden haasteissa.”

Eversti Petteri Koskinen: ”Herra eversti, prikaati tulee jatkamaan viitoit-tamassasi suunnassa määrätietoisesti omista lähtökohdistaan ja asetuista ta-voitteista kohti visiota. Samalla prikaa-ti on valmis kohtaamaan puolustusvoi-mauudistuksen levollisesti luottaen vah-vuuksiinsa ja arktiseen osaamiseen.

Kohottakaamme kolminkertainen eläköön huuto Jääkäriprikaatille

– eläköön, eläköön, eläköön!”


Eversti Mauri Koskela vieraili perhekerhon itsenäisyyspäiväjuhlassa varuskuntakerholla 5.12.2012.

Itsenäisyyspäivä perhekerhossa

Jääkäriprikaatin vuoden turvallisuustekopalkinto 2011

Kuvassa vasemmalta yliluutnantti Markku Pulju, kenttäsairaanhoitaja Anna-Mai-ja Lassila, kenttäsairaanhoitaja Jarno Tanhua, yliluutnantti Jorma Ovaska ja evers-ti Mauri Koskela.

Turvallisuustoimialan esityksestä palkit-tiin Jääkäriprikaatin vuoden turvallisuus-tekopalkinnolla yliluutnantti Pekka Liisa-nantti, yliluutnantti Markku Pulju, kent-täsairaanhoitaja Anna-Maija Lassila ja kenttäsairaanhoitaja Jarno Tanhua.

Jääkäriprikaatin johtamassa KOTKA 11 harjoituksessa tapahtuneessa sairas-kohtauksessa harjoituksen pelastustoi-minnasta vastaava yliluutnantti Pekka Liisanantti johti kiitettävästi pelastustoi-mintaa mahdollistaen henkilön nope-an evakuoinnin Lapin keskussairaalaan.

Yliluutnantti Markku Pulju toimi har-joituksessa lääkinnällisen pelastustoi-minnan johtajana. Hänen kiitettävän toimintansa ansiosta evakuointimat-kalla vaihdettiin ambulanssia sellaiseen ajoneuvoon, jossa varustuksena oli de-fi bilaattori.

Kenttäsairaanhoitaja Anna-Maija Lassila toimi yhdessä kahden lääkärin kanssa evakuointiambulanssin takaosas-sa. Lassilan toiminta yhdessä lääkäreiden kanssa pelasti potilaan hengen.

Kenttäsairaanhoitaja Jarno Tanhua ajoi evakuointiajoneuvoa hälytysajo-na Rovajärven ampuma-alueelta Lapin keskussairaalaan. Luotettava, nopea ja turvallinen ajaminen hälytystilantees-

sa mahdollisti potilaan saamisen ajois-sa jatkohoitoon.


Puolustusvoimien koulutuspäällikön seurantakäynti 18.1.2012

Puolustusministerin vierailu 27.1.2012

Puolustusvoimien koulutuspäällikkö eversti Laatikainen tarkasti Lapin Jääkäripatal-joonan koulutusta Jääkäriprikaatin kouluampumaradalla.

Alikersantti Roope Miettunen esitte-li ministerille partion tilapäismajoituk-sen, lumikammin. Kuvassa vasemmalta Pohjois-Suomen Sotilasläänin komenta-ja kenraalimajuri Jukka Haaksiala, Poh-jan Jääkäripataljoonan komentaja evers-tiluutnantti Jari Osmonen, puolustusmi-nisteri Stefan Wallin, Jääkäriprikaatin ko-mentaja eversti Petteri Koskinen ja ali-kersantti Roope Miettunen.

Puolustusministeri Stefan Wallin tutustui Jääkäriprikaatiin 27.1.2012. Vierailu oli osa ministerin joukko-osastojen tarkas-tuskäyntikierrosta. Ministeri perehtyi Jää-käriprikaatissa arktiseen koulutukseen ja tapasi henkilöstöryhmien edustajat.


Liikuntakasvatusupseeri, kapteeni Jouni Puljujärvi

Hiihdon sotilaiden SM-kilpailut Sodankylässä 26.–29.3.2012

ääkäriprikaati järjestää jälleen ker-ran hiihdon sotilaiden Suomenmes-taruuskilpailut Sodankylässä maali-

sukuun lopulla. Kilpailut johtaa eversti-luutnantti Esko Pukari apunaan koke-nut kilpailukoneisto. Kilpailut käydään Kommattivaaran hiihtostadionilla sekä varuskunnan latu-urilla ja ampumara-dalla. Tiistaina 27.3. kilpaillaan maasto-hiihdon ja ampumahiihdon mestaruuk-sista. Keskiviikkona 28.3. kamppaillaan rynnäkkökivääriampumahiihdossa. Tors-taina ratkotaan varusmiesten viestimita-lit sekä kilpailujen kuninkuuslajina par-tiohiihdon mestaruus.

Vuoden 2011 päätöspuhuttelussa palkittiin aktiiviset liikkujat ja innokkaim-mat työpisteet. Aktiivisin työpiste kunto-testaukseen osallistumisessa 1.6. men-nessä oli 3. Jääkärikomppanian henki-löstö. Parhaan fyysisessä kunnossa (HKI) sekä kenttäkelpoisuudeltaan paras työ-piste oli henkilöstöosaston väki.

JPR:n Kilpailut ja tulokset

Jääkäriprikaatissa kilpailtiin vuoden 2011 jälkimmäisellä puoliskolla henkilö-kohtaisista sekä yksikkökohtaisista pa-remmuuksista ammunnassa, suunnis-tuksissa sekä Jeesiönlenkki pyöräilykil-pailussa. Tulokset lajeittain kolmen par-haan osalta muodostuivat seuraaviksi:

Jeesiön lenkki pyöräkilpailuVarusmiehet 1. Jääk Seppo Höyhtyä SISSIK2.07:00 1. Jääk Hannes Niinikoski SISSIK 2:07:003. Jääk Jesse Savukoski SISSIK 2:10:00

Joukkuekilpailu1. Sissikomppania 2:27:532. 1. Jääkärikomppania 2.46:003. Tukikomppania 3:00:36

AmmuntaHenkilökunta SP3 1. Teknkapt Pertti Viitanen 94 pist 2. Maj Martti Rautanen 93 pist 3. Ylil Matti Tanninen 93 pist Henkilökunta SP41. Teknkapt Pertti Viitanen 87 pist2. Kapt Timo Huhta 86 pist3. Kapt Harri Huttunen 77 pist

Henkilökunta RK 3x5ls 1. Kapt Antti Pipinen 121 pist 2. Vääp Juha Rutonen 114 pist 3. Ylil Toni Sulasalmi 110 pist Henkilökunta RK6+6+6ls1. Ltn Mika Nikula 166 pist2. Ylil Toni Sulasalmi 164 pist3. Ltn Ismo Aho 163 pist

Varusmiehet vakiokivääri 20ls 1. Alik Ville-Valtteri Maununiemi SISSIK 176 pist 2. Alik Tommi Junnonaho SISSIK 169 pist 3. Alik Juha Kotiranta SISSIK 167 pist

Varusmiehet RK 3x5ls1. Alik Juha Kotiranta SISSIK 123 pist2. Jääk Antti Niemi SISSIK 117 pist3. Alik Marko Tasala TUKIK 115 pist

Varusmiehet RK 6+6+6ls 1. Jääk Antti Niemi SISSIK 160 pist 2. Jääk Markus Leskinen TUKIK 159 pist 3. Alik Tommi Junnonaho SISSIK 158 pist

Joukkuekilpailu1. 3. Jääkärikomppania 1333 pist2. Sissikomppania 1330 pist3. Huolto-ja Kuljetuskomppania 1286 pist

SuunnistusVarusmiehet 1. Alok Kallatsa Mikko 3.JK 24.09 2. Upskok Satomaa Sakari 1.JK 27.11 3. Alok Tilja Antti 3.JK 27.47

Naiset1. Mikkola Riitta Huolto-os 1.10.292. Pyhäniemi Meri TUKIK 1.29.09

Henkilökunta 1. Mäenpää Janne Varasto-os 54.36 2. Mähönen Kari POHJPE 1.00.16 3. Hoppula Tapio Henkos 1.04.01

Joukkuekilpailu1. Tukikomppania 3:03:37

YösuunnistusHenkilökunta 1. Janne Mäenpää 0:39:39 2. Juha Salmela 0:54:25 3. Markku Pulju 0:57:04

Kuntosarja1. Terho Nieminen 0:35:102. Jaakko Härö 0:43:503. Juha Hämäläinen 0:52:05

PartiosuunnistusA-sarja 1. Valmennettavat 4:41:24 2. 1.Jääkärikomppania 4:45:44 3. 3. Jääkärikomppania 4:56:18 B-sarja1. 1Jääkärikomppania 2 3:51:492. Sissikomppania 2 3.53:593. KIV/3.Jääkärikomppania 4:10:03

C-sarja1. Jääkäriprikaatin/ Pojhjan Jääkäripatal-joonan Esikunta 3:52:322. 3. Jääkärikomppania 4:45:533. Huoltokeskus 5:40:39

J


Liikuntapassilla vipinää kinttuihin

Liikuntakasvatusaliupseeri, kersantti Essi Fonselius

Varusmies, olethan muistanut huolehtia kunnostasi myös va-paa-ajalla? Varusmiesten liikun-

takerho, VLK, tarjoaa oivan mahdolli-suuden kohottaa ja ylläpitää niin fyysis-tä kuin henkistäkin kuntoa. VLK-toimin-nasta vastaavat jääkäritoimikunta sekä liikuntakerhojen aktiiviset ohjaajat, jot-ka ovat luonnollisesti varusmiehiä. Toi-mintaa on saapumiseräkohtaisesti esi-merkiksi palloilu – ja kamppailukerho-jen muodossa.

Suomen Sotilasurheiluliiton käynnis-tämä kolmivuotinen Potkua Liikuntaan-hanke tukee liikuntakerhojen toimintaa muun muassa jakamalla liikuntapasseja. Liikuntapassi kannustaa kuntoilemaan pienen porkkanan muodossa. Osallistu-malla kerhoihin varusmies saa passiinsa jokaisesta liikkumiskerrasta yhden mer-kinnän. 10 merkinnän jälkeen voi saada yhden kuntoisuusloman. Varusmiehet voivatkin leikkimielisesti kisailla, kuka kasvattaa ahkerimmin kuntoaan ja ohes-sa myös kuntoisuuslomasaldoaan. Jaet-tavassa passissa on 15 merkintäkohtaa, mutta joukko-osastomme käytäntö on, että vähintään 10 merkinnällä voi saa-da kuntoisuusloman. Kuntoisuusloma ei kuitenkaan ole automaatio, vaan lo-

man myöntää yksikön päällikkö liikunta-kasvatusupseerin tai jääkäritoimikunnan edustajan esityksen pohjalta.

Liikuntapassin voi hankkia varus-miestoimikunnan edustajilta. Passiin tu-levista merkinnöistä vastaavat liikunta-kerhojen ohjaajat. Passista kannattaa-kin pitää huoli, sillä ilman sitä liikkumi-sia ei voida kirjata ylös.

Varusmiesten liikuntakerhot ovat saaneet kentältä positiivista palautetta. Liikuntakerhot tukevat palvelusajan fyy-sistä koulutusta ja tuovat osaltaan vaih-telua ja monipuolisuutta niin liikunnan harrastamiseen kuin vapaa-aikaankin. Säännöllinen kuntoilu ja itsestään huo-lehtiminen on kuin laittaisi euroja sääs-tölippaaseen – omaksi parhaaksi ja hyö-dyksi. Tuumasta toimeen, varusmies!

Kuntokerhon paluu

Vuonna 2010 käynnistetty sotilaiden kuntokerho saa tänä vuonna jatkoa. Kuntokerho on suunnattu sotilaille, joi-den kestävyys – tai lihaskunto on kenttä-kelpoisuusindeksin mukaan heikko. Ke-vätkaudella kerho kokoontuu kaksi ker-taa viikossa: tiistaisin pääpaino on lihas-kunnon kehittämisessä, torstaisin taas

tähdätään kestävyyskunnon kohotta-miseen. Tiistain kokoontuminen sisältää myös palloilua.

Lihaskuntoa petrataan muun muas-sa kuntopiirin, erilaisten jumppien ja li-hashuollon parissa. Kestävyyskunto-oh-jelma koostuu esimerkiksi uinnista, lenk-keilystä, hiihdosta sekä spinningistä. Tar-koitus on tarjota monipuolisia ja moti-voivia liikuntalajeja ja – muotoja, joita voi helposti harrastaa myös vapaa-ajalla.

Tavoite ei ole pelkästään kohottaa kestävyys – tai lihaskuntoindeksiä, vaan perimmäinen tarkoitus on sytyttää kipi-nä liikuntaan ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Toimintakyvyn ylläpitä-misessä fyysisellä aktiivisuudella on suu-ri merkitys. Työstä selviytyminen ja työs-sä jaksaminen vaativat niin psyykkistä kuin fyysistäkin kuntoa. Fyysinen työky-ky koostuu muun muassa hengitys – ja verenkiertoelimistön kunnosta sekä tuki – ja liikuntaelimistön toiminnasta, kuten lihasten voimasta ja kestävyydestä. Suju-va työnteko luonnistuu, kun kaikki nämä ovat kunnossa.

Kuntokerhon ohjattua toimintaa on alustavasti suunniteltu toukokuuhun saakka. Toiminnasta vastaavat liikunta-kasvatusupseeri ja – aliupseeri yhdessä työterveyshuollon kanssa.


Everstiluutnantti Aki Sund

Pohjois-Suomen Sotilasläänin alueellinen taisteluharjoitus ROUTA 11

Pohjois-Suomen sotilasläänin alu-eellinen taisteluharjoitus toteutet-tiin Kainuun Prikaatin komentajan

prikaatikenraali Jukka Ojalan johtama-na Kajaanin – Vuosangan alueella 12.–16.12.2011.

Jääkäriprikaatista harjoitukseen muodostettiin seuraavat joukot:Siniselle puolelle- Jääkärikomppania - Torjuntakomppania Keltaiselle puolelle- Mekanisoitu jalkaväkipataljoona- Mekanisoitu jalkaväkikomppania- Panssarintorjuntakomppania - Erillinen raskas kranaatinheitinjoukkue - Huoltokomppania - Sissikomppania

Harjoituksen valmistelu ja joukkojen siirrot

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämä sanonta piti jälleen kerran paik-kansa. Harjoituksen suunnittelua var-ten nimettiin heti esikäskyn jälkeen pro-jektiorganisaatio, joka oman päivittäi-sen työnsä ohella toteutti suunnittelun ja valmistelut. Suunnitteluun oli varat-tu suunnittelutilaisuus, joka osalla hen-kilöstöstä käsitti kaksi osalla kolme päi-vää. Toki huomattava osa ajasta meni

siirtymisiin ja todellisuudessa varsinai-seen maastontiedusteluun oli käytettä-vissä yksi valoisa. Keskeinen osa suunnit-telua oli Jääkäriprikaatin joukkojen siir-täminen Kajaaniin ja Vuosankaan sekä sieltä kokonaisuudessaan ”Jouluksi ko-tiin”. Pitkät siirtymiset sujuivat olosuh-teet huomioiden hyvin ja turvallisesti, tokihan tekevälle aina jotain pientä sat-tuu mutta onneksi vain pientä. Telakuor-ma-autot siirrettiin alueelle jo edellisellä viikolla ajoneuvoyhdistelmillä ja takaisin kotiin Joulua edeltävällä viikolla. Pääosa henkilöstöstä siirrettiin linja-autoilla har-joitukseen ja sieltä pois. Pääosa harjoi-tusjoukosta oli kotivaruskunnassa per-

Harjoituksen johtaja Kainuun Prikaatin komentaja prikaatikenraali Jukka Ojala tarkastamassa joukkoja.


jantaina 16.12. klo 23 mennessä. Muut marssiosastot olivat pääosin varuskun-nassa lauantaina 17.11. klo 18 mennes-sä. Kaiken kaikkiaan joukkojen keskittä-minen ja paluumarssi sujuivat suunnitel-lulla tavalla.

Harjoituksen kehittyminen

Sininen osapuoli ryhmitettiin harjoituk-sen käynnistyessä Kajaanin varuskunnan lähialueelle ja keltainen Vuosangan har-joitusalueen länsipuolelle. Sinisen hyök-käys käynnistyi tiistaina 13.12. Keltai-nen antoi vahvan vastuksen, mutta jou-tui kuitenkin iltapäivän ja illan kuluessa irtautumaan Vuosangan harjoitusalueen länsiosaan, jossa ryhmittyi uudelleen. Keskiviikkona 14.12. ja torstaina 15.12. sininen jatkoi hyökkäystään keltaisen edelleen yrittäessä estää sen etenemis-tä ajoittain siinä onnistuenkin. Torstai-na illan kuluessa sininen oli päässyt ta-voitteeseensa ja valmistautui torjumaan keltaisen hyökkäysyritystä. Perjantaina 16.12. keltainen käynnisti raivoisan vas-tahyökkäyksen sen panssaroitujen osien päästessä hyvinkin syvälle sinisen ryhmi-tykseen. Perjantaina aamupäivällä to-dettiin tilanteen päätyneen tasapeliin ja tilanne keskeytettiin. Joukot koottiin ja materiaalitarkastusten sekä huollon jäl-keen kalusto pakattiin ajoneuvoihin ja henkilöstö linja-autoihin. Kokonaisuu-dessaan harjoitusalue ja olosuhteet oli-vat haastavat, mutta harjoituksen taiste-lut kyettiin toteuttamaan suunnitellulla

Ylikersantti Pekka Raassina kertoi joukkojensa toiminnasta harjoituksen johtajalle prikaatikenraali Jukka Ojalalle.


tavalla, suunnitelmia päivitettiin harjoi-tuksen edetessä tilanteen mukaisesti ja osin muutettiinkin.

Tarkastukset ja vierailut

Maavoimien komentaja tarkasti harjoi-tuksen 14.–15.12. Tarkastus kohdistui joukkojen osalta vain siniselle puolelle. Saatu palaute oli positiivinen. Pohjois-Suomen sotilasläänin komentaja tarkasti joukkonsa osana Maavoimien komenta-jan tarkastusta. Harjoituksen johtaja tar-kasti joukkoja päivittäin ja kohdisti tar-kastuksensa myös keltaiselle puolelle, jossa pääosa jääkäriprikaatin joukoista oli. Saatu palaute tässäkin tapauksessa oli positiivinen.

Jääkäriprikaatin komentaja tarkas-ti joukkojaan useana päivänä ja ilmeistä päätellen lienee ollut näkemäänsä perin tyytyväinen. Puolustusvoimien koulu-tuspäällikkö eversti Laatikainen suoritti seurantakäynnin harjoitukseen 15.12. ja keskusteli sekä varusmiesten että henki-lökunnan kanssa. Erityisesti kiinnostuk-sen kohteena oli varusmiesten johtaja-koulutus, ammattialiupseereiden koke-mukset ja näkemykset sekä palvelustur-vallisuus ja työsuojelu. Kokonaisuudes-saan tarkastuksista, seurantakäynneistä ja vierailuista jäi positiivinen ja myöntei-nen lopputulos. Sekä henkilökunta että

varusmiehet selvisivät tilanteista tavalla, josta voi olla kovinkin tyytyväinen ja jou-kossa heijastui vahva positiivinen ilme.

Mitä opittiin ja mitä tulee kehittää

Pitkien siirtymisten harjoittelu kustan-nustehokkuudesta huolimatta lienee ajoittain paikallaan. Uskon monien saa-neen oppia ja kokemusta. Osa koke-muksista liittyy varmasti myös vallinnei-siin olosuhteisiin.

Vaikka totesin, että palaute oli pää-sääntöisesti positiivinen, on meillä itse kullakin vielä opittavaa. Harjoituskerto-muksessa tultaneen esittämään keskei-set kehittämiskohteet ja mahdolliset esi-tykset tulevaisuudessa huomioitavaksi. Jälleen kerran toivon kaikkien ymmär-täneen, että loppujen lopuksi on aina kyse perusasioiden osaamisesta ja nii-den soveltamisesta vallitseviin olosuh-teisiin. Tehtävät tehdään tosissaan mut-ta ei totisina.

Kuvat: Satu Hujanen


Yliluutnantti Ari Keski-Säntti

Arktisen osaamisen koulutus

Arktinen koulutus tarkoittaa ym-pärivuotista koulutusta arktises-sa toimintaympäristössä. Arkti-

nen koulutus on siis olosuhdekoulutus-ta. Olosuhdekoulutus käsittää niin kesän valoisan ajan, kuin talven pitkän pime-än ajan koulutuksen. Talvikoulutuksella tarkoitetaan nimensä mukaisesti talvel-la kylmän ilmanalan ja lumiolosuhteiden huomioonottavaa ja ymmärtävää koulu-tustoimintaa.

Jääkäriprikaatissa järjestetään valta-kunnallinen talvikoulutuksen peruskurs-si. Koulutus on tarkoitettu ensisijaises-ti Puolustusvoimissa koulutustehtävissä ja tai koulutuksen suunnittelutehtävis-sä toimiville. Perinteisesti Jääkäriprikaa-tista kurssille osallistuvat kaikki edellise-nä vuonna palvelukseen tulleet sotilaat.

Talvikoulutuksen peruskurssin pää-määränä on yhtenäistää puolustusvoi-missa annettavaa talvikoulutusta, opet-taa koulutettaville hyväksi koetut käy-tännöt sekä uusin tutkittu tieto talvikou-

lutukseen liittyvistä asioista.Peruskurssin yleisinä tavoittei-

na on, että osallistujat saavat val-miuksia toimia talvikoulutuksen erityisosaajina omissa joukois-saan, omaksuvat talvikoulutuk-seen liittyvät periaatteet ja oh-jeet niiden soveltamisesta käy-täntöön sekä tietävät ja tunte-vat talviolosuhteet ja niiden vai-kutuksen omaan ja joukon toi-mintaan.

Tarve talvikoulutukselle

Talvikoulutuksen peruskurssille on nähtävissä selkeä tilaus ja tarve. Toi-saalta siksi, että osaamisen hiljainen tie-to siirtyy kiihtyvällä vauhdilla pois kentäl-tä, aiheuttaen samalla nuorennusleikka-uksen kouluttajaportaassa ja myös siksi, että pääosa suomalaisista elää taajamis-sa ja kaupungeissa. Palvelukseen tule-

--

n

rve. Toi-


valla varusmies saapumiserällä on hyvin vähäiset omakohtaiset kokemukset ääri-olosuhteissa toimimisesta. Lisäksi meillä suomalaisilla tuntuu olevan perusoletta-mus, että hallitsemme luonnostaan talvi-set olosuhteet. Tällaiseen niin sanottuun asenneongelmaan törmää vuosittain. Meidän ei pidä luottaa siihen, että tal-viosaaminen löytyy jostain geneettisestä koodista vaan panostaa siihen tosissaan. Kysehän on kuitenkin loppujen lopuksi sodan ajan joukon toimintakunnon yllä-pidosta ja viimekädessä selviytymisestä.

Samansuuntaisia havaintoja on pe-rinteisillä talvikoulutuksen yhteistyö-kumppaneilla Ruotsilla ja Norjalla. Nor-jalaisten eräässä opetuspaketissa oli pila-kuva, jossa vastasyntyneellä oli 20 vuot-ta sitten jaloissaan sukset ja nykypäivä-nä kädessään IPod.

Talvikoulutuskurssintoteutus

Talvikoulutuksen peruskurssi toteute-taan monimuoto-opetuksena. Koulu-tukseen ilmoittautuneet tekevät etäopis-keluna erikseen osoitetut tehtävät ja lä-hijakson opetus tapahtuu Jääkäriprikaa-tissa. Lähiopetus jakaantuu kahteen osi-oon. Ensimmäisessä osiossa opetetaan koulutettavalle yksittäisen sotilaan, par-tion ja ryhmän toimintoja ja toinen osio on moottorikelkkakurssi joka läpäistäes-sä antaa ajo-oikeuden puolustusvoimien moottorikelkoille.

Koulutus koostuu muutamasta lu-ennosta ja pääosa ohjatusta opetuk-sesta maastossa periaatteella tekemällä

”Ranskalainen sukellus” - olosuhdekoulutuksessa käy myös ulkomaalaisia.

Lumimajan rakentaminen. laavun pystytys ja ruuan valmistus nuotiolla kuuluvat ark-tisten jääkäreiden taitoihin.


oppii. Viime vuosina on luennoille saa-tu asiantuntijatukea Työterveyslaitoksel-ta, kun professori Hannu Rintamäki on käynyt luennoimassa fysiologiasta ää-riolosuhteissa. Työterveyslaitos on tal-vikoulutusasioissa tärkeä ammatillinen yhteistyökumppani, joka tuo koko puo-lustusvoimien talvikoulutukseen tieteel-lisen perustan.

Nuorille kouluttajille opetetaan asioi-ta tekemisen kautta, siten että he voivat helposti siirtää opetuksen varusmieskou-lutukseen omissa joukko-osastoissaan. Opetukseen kuuluu muun muassa suksi-en huolto ja käyttö siirtymisissä ja taiste-lussa, tilapäismajoitteet, avannosta pe-lastautuminen ajoneuvojen ja johtamis-välineiden käyttö ja niin edelleen.

Talven vaikutus suorituskykyyn

Talvitaitojen opettelu alkaa olosuhteiden tuntemisesta sekä kylmäfysiologian ym-märtämisestä. On ymmärrettävä, miten ihmiskeho käyttäytyy kylmissä olosuh-teissa. Suorituskykyyn vaikuttavia asioi-ta ovat vääristä vaatevalinnoista tai liik-kumattomuudesta johtuva kehon jääh-tyminen, riittämätön energian ja nes-teen saanti ja riittämätön lepo.

Kylmissä olosuhteissa toimittaessa fyysinen suorituskyky heikkenee, veren-paine kohoaa ja sydämen lyöntimäärä lisääntyy. Voimantuotanto alenee, not-keus ja koordinaatio heikkenevät ja ra-situksen kestävyys alenee. Lihasten jous-tavuuden ja supistumiskyvyn katoami-

sen sekä hengitys- ja verenkiertoelimien kuormittumisen myötä vammautumisen riski lisääntyy. Kaikkien näiden fyysisten kylmävaikutusten lisäksi on toiminnas-sa huomioitava myös talviolosuhteiden psyykkiset vaikutukset.

Vaikka Talvikoulutusopas on hyvä perusopas, keskittyy se vain fyysisiin toimintakykyä alentaviin seikkoihin. Se joukko, jolle talviolosuhteita koulute-taan tänä päivänä, on valmiuksiltaan ja tottumuksiltaan kovin erilainen kuin muutamia kymmeniä vuosia sitten. Yh-dysvaltain armeijan talvikoulutusopas lu-ettelee nykyihmisen psyykkisiä haasteita toimittaessa ääriolosuhteissa seuraavas-ti: Pelkkä pimeä metsä aiheuttaa ahdis-tusta ihmiselle, joka on koko ikänsä elä-nyt sähkövalojen loisteessa. Kalusto ja välineet, joita opeteltiin käyttämään va-

ruskuntaolosuhteissa, eivät toimikaan samoin kylmässä. Nesteen sulana pitä-minen ja ravinnon lämpimänä pitämi-nen vaatii ylimääräisiä toimenpiteitä. Va-rusteiden kuivana pitäminen on vaike-aa. Kaikki tämä lisää yksittäisen sotilaan turhautumista ja toivottomuuden tun-netta. Kaikki tämä vaikuttaa suoritusky-kyä alentavasti.

Ääriolosuhteissa toimiminen aset-taa johtamistoiminnassa suuria haastei-ta varsinkin alijohtajille. Heidän osaami-sensa ja johtamiskykynsä on ensiarvoi-sen tärkeä joukon suorituskyvyn kan-nalta. Vääränlainen johtamistyyli vai-keissa olosuhteissa lisää ryhmän psyyk-kistä kuormitusta, joka johtaa nopeasti suorituskyvyn romahtamiseen. Fyysisten ja fysiologisten rajoitteiden ymmärtämi-sessä ollaan melko hyvällä tasolla. Olisi-kin ehkä aika alkaa kiinnittämään enem-män huomiota psyykkisen kuormituksen vaikutuksesta joukon suorituskykyyn ää-riolosuhteissa.

Sotilaslääketieteen Keskuksen Lääkintäkoulun reserviupseerikurssilaisia aamupalan valmistuksessa. Fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn säilyttäminen - moduuli kuu-luu kurssilaisten opetussuunnitelmaan.

Vääpeli Timo Kallio kohentamassa ra-kotulia.


Majuri Martti Rautanen

Aloitetoimikunta

Pääesikunnan Materiaaliosaston ohjeistuksen mukaisesti aloitetoi-minnalla kerätään ja kanavoidaan

puolustusvoimien palkatun henkilöstön, varusmiesten ja reserviläisten asiantun-temus, ammattitaito ja luovuus työyh-teisön hyödyksi. Päämääränä on jatku-va parantaminen henkilöstön ja puolus-tusvoimien hyväksi.

Aloitteellisuuteen kannustaminen on johtamista ja keino vaikuttaa työym-päristön kehittämiseen. Oikein järjeste-tyllä aloitetoiminnalla tuotetaan ideoita tehostamaan omaa työhyvinvointia ja kustannustehokkuutta.

Puolustusvoimissa aloitetoiminta on jaoteltu kolmeen portaaseen siten, että jokaisella joukko-osastolla ja hallintoyk-siköllä on oma paikallinen aloitetoimi-kuntansa, johon joukko-osaston komen-taja määrää henkilöt. Seuraava taso on alueellinen taso, joka Jääkäriprikaatin kohdalla tarkoittaa Maavoimien aloite-

toimikuntaa. Ylimpänä tasona on Puo-lustusvoimien aloitetoimikunta. Puolus-tusvoimien aloitetoimikuntaa ja samalla koko puolustusvoimien aloitetoimintaa johtaa Sotavarustepäällikkö.

Paikalliset aloitetoimikunnat käsit-televät kokouksissaan kaikki toimikun-nalle lähetetyt aloite-esitykset ja joko hyväksyvät esityksen aloitteeksi tai hyl-käävät sen. Hyväksytty aloite on esitys, joka parantaa toiminnan laatua, esi-merkiksi tehostamalla toimintaa, sääs-tämällä kustannuksia ja aikaa, lisäämäl-lä viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Aloitteil-ta ei vaadita keksinnöllisyyttä eikä täy-dellistä uutuusarvoa. Kuitenkin lähtö-kohtaisesti yli vuoden vanhoja aloitteita ei enää palkita.

Paikallisella tasolla hyväksytty aloite palkitaan aloitepalkkiolla, joka suhteute-taan aloitteesta saatavaan hyötyyn. Käy-tännössä aloitepalkinto on ollut Jääkä-riprikaatissa 50 - 100 Ð:n suuruinen. Li-

säksi aloitteen tekijä palkitaan kunniakir-jalla, joka luovutetaan saajalleen jossain arvokkaassa tilaisuudessa. Vaikka aloite olisikin palkittu jo paikallisella tasolla, se voidaan lähettää alueelliselle tasolle, mi-käli aloitteella katsotaan olevan laajem-paa merkitystä puolustusvoimille ja se voidaan palkita myös ylemmillä tasoilla.

Varusmiesten tekemiä aloitteita var-ten on olemassa lisäksi INNOINT-varus-miesten keksintökilpailu, jonka tarkoi-tuksena on rohkaista varusmiehiä inno-vatiivisuuteen, luovuuteen ja aloitteelli-suuteen etsimällä, löytämällä ja palkitse-malla sellaisia keksintöjä, ideoita tai me-netelmiä, joilla voidaan nähdä olevan yleisempää merkitystä.

Aloitetoiminta Jääkäriprikaatissa

Jääkäriprikaatin aloitetoimikuntaan kuu-luu tällä hetkellä kahdeksan kokenutta


sotilasta tämän artikkelin kirjoittajan toi-miessa aloitetoimikunnan puheenjohta-jana. Aloitetoimikunnan jäsenet edusta-vat Jääkäriprikaatin asiantuntijakenttää laajalla rintamalla kouluttajista huollon eri alojen osaajiin.

Jääkäriprikaatissa on tehty muuta-mia aloitteita vuosittain. Vuonna 2009 aloitteita ei saatu aikaan yhtään, mutta vuonna 2011 aloitteiden suhteen oltiin vuorostaan hyvin aktiivisia ja aloitetoimi-kunnalle toimitettiin 13 aloite-esitystä, joista kahdeksan hyväksyttiin aloitteeksi ja palkittiin. Useimmat lähetettiin myös Maavoimien aloitetoimikunnan arvioita-vaksi. Erityisen positiivista oli saada viisi INNOINT-kilpailuun liittyvää aloite-esitys-tä, joista kaksi hyväksyttiin ja lähetettiin edelleen seuraavalla tasolle.

Useimmat Jääkäriprikaatissa tehdyt aloitteet liittyvät ymmärrettävästi arkti-suuteen ja näin oli myös vuonna 2011. Hyväksyttyjä henkilökunnan tekemiä aloitteita viime vuonna olivat:- Kranaatinheittimen vastimen lumikau-lus / Kapteeni Ari Lappalainen - Kypärän päälle asennettava turvahup-pu / Kapteeni Pekka Kustula- Pakkikoukku / Vääpeli Timo Kallio

- Taistelijan sääskihuppu / Kersantti Tatu Leppänen- Termospullon talviparannus / Kapteeni Harri Huttunen- Vesiastian lämpösuoja / Vääpeli Timo Kallio.

Näistä Timo Kallion ja Ari Lappa-laisen aloitteet saivat kannatusta myös Maavoimien aloitetoimikunnassa ja niin-pä ne palkittiin myös alueellisella tasolla.

Hiihdon taitorata

Kaikkien aloitteiden kohdalla on luon-nollisesti tavoitteena ottaa ne käyttöön ja mahdollisimman laajalla rintamalla. Viime vuosina Jääkäriprikaatissa tehdyis-tä aloitteista merkittävin lienee vuonna 2006 vänrikkinä tuolloin palvelleen Timo Kallion tekemä aloite ”Esteradan muun-taminen hiihdon taitoradaksi”. Aloite palkittiin paikallisen tason lisäksi alueel-lisella tasolla sekä Puolustusvoimien aloi-tetoimikunnassa.

Hiihdon taitorata on rata, jossa ope-tellaan ja testataan varusmiesten hiihto-marsseilla ja taistelukentän eri olosuh-teissa tarvitsemia hiihtotaitoja. Kysees-sä on jokaisesta varuskunnasta löyty-

vän perinteisen esteradan muuntami-sesta hiihtokäyttöön soveltuvaksi kasaa-malla lunta esteiden ympärille. Radalla voidaan harjoitella muun muassa suksi-en hallintaa, esteiden ylittämistä ja alit-tamista sekä erilaisia mäenlaskutyylejä.

Hiihdon taitorata on ollut Jääkärip-rikaatissa käytössä varusmieskoulutuk-sessa saapumiserästä 107 alkaen ja sitä on esitelty aktiivisesti koko Puolustusvoi-mien henkilöstölle Jääkäriprikaatin joh-tamilla Talvikoulutuksen peruskursseilla sekä kaikille ulkomaalaisille vieraille, jot-ka ovat prikaatissa vierailleet talviaikaan. Viimeksi helmikuussa 2011 Suomeen akkreditoidut sotilasasiamiehet pääsivät kokeilemaan taitojaan hiihdon taitora-dalla paukkuvassa pakkasessa.

Esterata muutetaan talvella hiihdon taitoradaksi. Radalla harjoitteleminen kehittää suksien käsittelytaitoa.


Tiedotussihteeri Taina Pirinen

Koulutusta ympäristö ja asukkaat huomioiden

Harjoitusalueet ovat Jääkäriprikaa-tin koulutus- ja harjoitustoimin-nalle elintärkeitä, koska joukko-

jen suorituskyvyn saavuttaminen edel-lyttää harjoittelua erilaisissa maasto- ja keliolosuhteissa.

Jääkäriprikaatin joukot harjoittele-vat omalla kouluampumaradalla, lähi-harjoitusalueella Mellankankaalla, har-joitus- ja ampuma-alueella Kyläjärvel-lä ja Länsi-Euroopan suurimmalla har-joitus- ja ampuma-alueella Rovajärvel-lä. Yksityisten mailla tapahtuva harjoi-tustoiminta perustuu tapauskohtaiseen harkintaan ja hallinnolliseen päätökseen lain perusteella.

Sotilaallisen harjoittelun merkittä-vimpiä ympäristövaikutuksia ovat am-pumatoiminnasta aiheutuva melu ja tä-rinä sekä mahdolliset vaikutukset maa-perään ja pohjaveteen.

Luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -alueita sekä pohjavesialueita on Rova-järven alueella, joten ympäristönsuoje-luun kiinnitetään siellä erityistä huomi-ota. Yleiseen koulutukseen liittyvän ym-päristönsuojelukoulutuksen lisäksi jou-

koille jaetaan harjoituksissa ympäristön-suojeluohje ja ympäristönsuojelukartta. Karttaan on merkitty alueet, joilla liikku-minen on rajoitettua tai kokonaan kiel-lettyä ja ympäristönsuojeluohjeessa an-netaan tarkempia ohjeita muun muassa polttoaineiden jakelusta ja varastoinnis-ta, jätehuollosta, polttopuista ja liikku-misesta. Esimerkiksi taimikoissa liikkumi-nen on kiellettyä eikä polttopuita oteta metsästä, vaan käytetään valmiita halko-ja, jotka toimitetaan jakelupisteisiin har-joitusalueelle.

Jääkäriprikaatin kouluampumara-ta on myös sodankyläläisten ampuma-seurojen ja reserviläisjärjestöjen käytös-sä kirjallisen käyttösopimuksen mukai-sesti. Ampumaradoille tehtiin syksyl-lä 2011 parannustöitä ja radat saatiin vastaamaan Puolustusvoimien asetta-mia turvallisuusmääräyksiä. Lapin elin-keino-, liikenne- ja ympäristökeskuk-sen (ELY-keskuksen) edellyttämä koulu-ampumaratojen ympäristölupahakemus tehtiin myös syksyllä 2011. Kouluam-pumaratojen käytön seurantaa lisätään vuoden 2012 aikana siten, että laukaus-määriä pystytään seuraamaan ampuma-radoittain, asetyypeittäin sekä käyttäjä-ryhmittäin vuorokauden eri aikoina kaik-kina viikonpäivinä.

Kyläjärven ampuma- ja harjoitusalu-een kehittämisessä on tällä hetkellä me-neillään melututkimuksen tuloksen aihe-uttaman ongelman selvittelyt yhteistyös-sä Sodankylän kunnan, Metsähallituk-sen ja aluehallintoviranomaisten kans-sa. Jääkäriprikaati järjesti syksyllä 2011 avoimen keskustelutilaisuuden Jääkä-riprikaatin toimintaedellytysten turvaa-misesta alueen maanomistajille ja kai-

kille asiasta kiinnostuneille. Tilaisuudes-sa nousivat kiinnostavimpina esille maa-kuntakaavaan tehdyt esitykset aluehan-kinnoista, jotka mahdollistaisivat sekä Jääkäriprikaatin harjoitustoiminnan että kunnan kaavoituksen.

Lähiharjoitusalueelle Mellankankaan ympäristöön rakennettujen vakioitujen ratojen, tukikohtien ja koulutuspaikko-jen jatkuvalla kehittämisellä vähenne-tään huomattavasti alueen haitallisia ympäristövaikutuksia.

Jääkäriprikaatissa harjoitukset to-teutetaan aina ympäristö- ja luontoar-voja kunnioittaen. Noudatamme hallin-noimiemme alueiden osalta maankäyt-töön ja ympäristönsuojeluun liittyviä la-keja ja määräyksiä sekä pyrimme vähen-tämään harjoitusten haitallisia ympäris-tövaikutuksia kouluttamalla henkilös-tömme ja asevelvolliset toimimaan huo-lellisesti ja varovaisesti ympäristö ja asuk-kaat huomioiden.

Puolustusvoimissa harjoitusalueiden ympäristönsuojelu on jatkuvan kehittä-mistyön kohteena ja koko ajan kehite-tään toimintatapoja, joilla haittavaiku-tuksia voidaan vähentää.


Jääkäriprikaatin tapahtumakalenteri 1.3.-31.8.2012

TAPAHTUMA AIKA PAIKKA

1. Kotiuttaminen Kotiuttaminen 211/270 5.4. Sodankylä Kotiuttaminen 211/362, 112/180 6.7. Sodankylä

2. Juhlatilaisuudet Lapin Jääkäripataljoonan perinnepäivä 11.3. 9.3. Sodankylä Kotiuttamisjuhla 211/270 4.4. Sodankylä Kansallinen veteraanipäivä 27.4. Sodankylä Puolustusvoimain lippujuhlan päivä 4.6. Sodankylä Kotiuttamisjuhla 211/362 ja 112/180 5.7. Sodankylä Upseerikokelaiden ylentäminen 6.7. Sodankylä Tulojuhla 212 13.7. Sodankylä Vala ja vakuutus 212 10.8. Sodankylä

3. Kirkolliset tapahtumat Kenttäiltahartaus 4.7. Sodankylä Tulojumalanpalvelus 15.7. Sodankylä Sotilasrippikoulu 6.-8.8. Sodankylä Rosvopaistiatilaisuus veteraaneille 10.8. Sodankylä

4. Urheilukilpailut Rynnäkkökivääriampumahiihtokilpailut 13.3. Sodankylä Partiohiihtokilpailut 15.3. Sodankylä Reserviläisten SM-hiihtokilpailut 24.-25.3. Sodankylä Hiihdon sotilas SM-kilpailut 26.-29.3. Sodankylä Sotilasottelu 23.8. Sodankylä Jeesiön lenkki – polkupyöräkilpailu 30.8. Sodankylä Suunnistusmestaruuskilpailut – henkilökohtainen kilpailu 29.8. Sodankylä Ampumamestaruuskilpailut 15.8. Sodankylä

5. Harjoitukset ja kurssit Sotilaskuljettajakurssi C1 27.2. - 9.3. Sotilaskuljettajakurssi C 27.2.-11.5. Sotilaskuljettajakurssi CE 27.2.-22.6. Sissi- ja sotilaspoliisiammunnat 12.-15.3. Kyläjärvi Taistelu- ja ampumaharjoitus 19.-23.3. Kyläjärvi Alueellinen sotilaspoliisiharjoitus 19.-23.3. Rovajärvi Kaukoliikenne harjoitus 19.-22.3. Lappi Aliupseerikurssin ampumaharjoitus 26.-30.3. Kyläjärvi Arktisen osaamisen erikoiskurssi 27.-29.3. Sodankylä Aliupseerikurssin taisteluharjoitus 2.-5.4. Sodankylä Ryhmäammunnat 11.-19.4. Sodankylä Kokelasvaellus 25.-27.4. Kilpisjärvi Joukkueammunnat 28.5.-2.6. Sodankylä Aselajiharjoitus 11.-15.6. Kyläjärvi Sissivaellus 26.-28.7. P-kauden ampumaharjoitus 11.-17.8. Kyläjärvi P-kauden ampumaharjoitus 18.-24.8. Kyläjärvi


Ylä-Lapin Aluetoimiston toimintaa vuonna 2011

Everstiluutnantti Hans Adolf Ehrnrooth

Ylä-Lapin Aluetoimiston vuoden 2011 keskeisiä tapahtumia oli-vat aluetoimiston päällikön vaih-

tuminen 1.9.2011 ja organisaation ke-hittäminen, kutsuntojen järjestäminen aluetoimiston vastuualueen kunnissa ja Ylä-Lapin Maakuntakomppanian ker-tausharjoitus 7.-11.11.2011 Sodanky-lässä. Syksyn aikana saatiin tietoa alue-toimistojen asemasta ja tehtävistä tu-

lossa olevaan Puolustusvoimauudistuk-seen liittyen.

Henkilöstövaihdoksia ja organisaation kehittäminen

Everstiluutnantti Veli-Pekka Luukkonen luovutti ja everstiluutnantti Hans Adolf Ehrnrooth vastaanotti Ylä-Lapin Alue-toimiston päällikön tehtävät 1.9.2011.

Uusi aluetoimiston päällikkö linjasi ta-voitteiksi operatiivisen osaston ja Ylä-Lapin Aluetoimiston roolin vahvistami-sen Jääkäriprikaatissa, työskentelypro-sessien kehittämisen ja organisaation ja henkilöstötilanteen kehittämisen. Orga-nisaation kehittämisen yhteydessä alue-toimiston toimialat muutettiin 1.1.2012 alkaen sektoreiksi. Henkilöstöön ei tul-lut muutoksia.

Kuvassa vasemmalta everstiluutnantti Hans Adolf Ehrnrooth toimistosihteeri Soile Paasilinna, majuri Jukka Laine, kapteeni Kei-jo Pippola, kapteeni Ariko Miettinen ja yliluutnantti Pertti Sarajärvi.


Kutsunnat vuonna 2011

Ylä-Lapin Aluetoimisto järjesti kutsun-nat järjestyksessä neljännen kerran vas-tuualueensa kunnissa. Vastuualue käsit-tää Suomen yhdeksän pohjoisinta kun-taa - Utsjoki, Inari, Enontekiö, Muonio, Kolari, Kittilä, Savukoski, Pelkosenniemi ja Sodankylä.

Aluetoimiston peruslinjauksen mu-kaan kutsunnat on järjestettävä kaikis-sa kunnissa, mutta kutsuntoja voidaan yhdistää tarkoituksenmukaisella tavalla, mikäli siihen on perusteltu syy. Siksi Sa-vukosken ja Pelkosenniemen kutsunnat yhdistettiin pidettäväksi Savukoskella, koska Pelkosenniemen kunnasta oli vain yksi kutsunnanalainen.

Kutsuntojen valmistelu ja toteutus tapahtui vakiintuneen käytännön mu-kaisesti. Kutsuntojen avaustilaisuudessa aluetoimiston päällikön avauspuheen-vuoron jälkeen kunnan, seurakunnan, poliisin ja veteraanijärjestön edustajat toivat oman tervehdyksensä kutsunnan-alaisille. Kaikissa puheenvuoroissa koros-tettiin varusmiespalveluksen hyvän suo-rittamisen merkitystä kutsunnanalaiselle itselleen ja Suomen maanpuolustuksel-le. Tervehdyksissä kutsunnanalaisia kan-nustettiin luottamaan itseensä, huoleh-timaan terveydestään ja säilyttämään ”pilke silmässä”. Tervehdyksiä kuunnel-tiin ”herkällä korvalla” ja ne myös me-nivät perille. Erityisen tarkasti kutsun-nanalaiset kuuntelivat sotaveteraaneja. Olivathan veteraanit sodan aikana sa-man ikäisiä kuin kutsunnanalaiset. Mie-leen jäivät erityisesti veteraanilotta Elina Niemistön selkeä puhe Utsjoen kunnan kutsunnassa ja sotaveteraani Yrjö Hettu-lan muistelot Kolarin kunnan kutsunnas-sa rintamasotilaan taistelusta sodassa.

Kutsuntojen tulos muodostui koko-naisuudessaan hyväksi. Palvelukseen (A ja B) määrättiin 78,2 % kutsuntaikäisis-tä. Tulos on valtakunnallista keskiarvoa (76,55 %) parempi. Kun ulkomailla asu-via (7 vuoden sääntö) ja kaksoiskansalai-suuden omaavia ei oteta huomioon, pal-velukseen määrättyjen tulos on 88,4 %. Lopuksi voidaan todeta, että Ylä-Lapin alueelta löytyy tänäkin päivänä hyviä ja reippaita nuoria miehiä koulutettavaksi Isänmaan ja Lapin puolustajiksi.

Maakuntakomppanian kertausharjoitus

Vuonna 2008 perustettu Ylä-Lapin Maa-kuntakomppania (YLAPMAAKK) on Puolustusvoimien sodan ajan vahvuu-teen kuuluva joukko. Maakuntakomp-panian rekrytointi käynnistyi toukokuus-sa 2008 ja joukon sotilaallista suoritus-

kykyä on siitä lähtien kehitetty kertaus-harjoituksissa, Puolustusvoimien vapaa-ehtoisissa harjoituksissa ja MPK:n järjes-tämissä tilaisuuksissa.

Ylä-Lapin Maakuntakomppanian joukkokohtainen kertausharjoitus jär-jestettiin Sodankylässä 7.-11.2011. Har-joituksen johti aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Hans Adolf Ehrnrooth. Harjoituksen johtajan apulaisena toimi ja harjoitusvalmisteluista vastasi kaptee-ni Mika Lokka. Harjoituksen valmistelu-na toteutettiin maakuntakomppanian runkohenkilöstön vapaaehtoinen harjoi-tus 16.-18.9. ja kuljettajien tehtäväkoh-tainen kertausharjoitus 11.-13.10. Jouk-kokohtainen kertausharjoitus toteutet-tiin 7.-11.11.

Maakuntakomppanian kertaushar-joituksen päämääränä oli perehdyttää ja harjaannuttaa reserviläisiä toimimaan sodan ajan sijoituksen mukaisissa teh-tävissä Ylä-Lapin Maakuntakomppani-assa, kehittää joukon taistelutekniik-kaa, aseenkäsittelyä ja ampumataitoa taistelukentällä ja rakennetulla alueella, toteuttaa kranaatinheitin 1, 3, 4 ja 14 ammunnat, toteuttaa joukkueen jouk-kueen puolustusammunta kevyen kra-naatinheittimen tukemana ja toteuttaa komppanian puolustustaistelu.

Ensimmäisen harjoituspäivän (7.11.) ohjelmassa oli reserviläisten palveluk-seen astuminen, lääkärintarkastus ja va-rustaminen, harjoituksen johtajan pu-huttelu, ase- ja ampumakoulutus (ryn-näkkökivääriammunnat 5+5+10) ja siir-tyminen ryhmitysalueelle.

Toisen (8.11.), kolmannen (9.11.) ja neljännen (10.11.) harjoituspäivän ohjel-ma toteutettiin rastikoulutuksena. Rastit oli suunniteltu siten, että ne tukivat har-joituksen päämäärien toteutusta. Aihei-na olivat muun muassa tukikohtapalve-lu, ryhmän ja joukkueen taistelukoulu-tus, joukon käytössä olevan aseistuk-sen kaluston koulutus, panssarintorjun-takoulutus, taistelu rakennetulla alueel-la varuskunnan asutuskeskustaistelura-dalla, ammuntojen maastontiedustelu sekä ammuntojen harjoittelu ja valmis-telu (kranaatinheitinammunnat). Koulu-tuksesta vastasivat joukkueiden reservi-läisjohtajat ja kantahenkilökuntaan kuu-luvat kouluttajat. Reserviläisjohtajilla oli mahdollisuus tukeutua kouluttamises-sa koulutuskortteihin ja joukon koulut-tajan tukeen.

Viidentenä ja viimeisenä harjoitus-päivänä (11.11.) toteutettiin komppani-an puolustustaistelu panssarivaunuin tu-ettua vihollista vastaan. Vihollisen hyök-käys torjuttiin huolellisten puolustusval-mistelujen, reserviläisten aktiivisen johta-

misen ja tulenkäytön sekä korkean tais-telutahdon tuloksena.

Harjoitusta seurasi 8.-9.11. kak-si ruotsalaisupseeria Bodenissa sijaitse-vasta kodinturvajoukosta (Lapplandsjä-gargruppen/I19). Ruotsalaisten anta-ma palaute joukon toiminnasta ja har-joituksesta oli hyvä. Ruotsalaisten mu-kaan, koulutus Ruotsissa ja Suomessa on pääosin samansisältöistä. Silmiinpis-tävänä vahvuutena on suomalaisten re-serviläisjohtajien käskynantovalmius ja johtamistoiminta.

Harjoitus onnistui kokonaisuutena hyvin. Harjoituksen rastikoulutusvaiheen toteuttamiseen toi ylimääräistä haastet-ta varuskunnan ampumaratojen osittai-nen käyttökielto, minkä vuoksi kohdis-tusammunnat oli toteutettava harjoi-tussuunnitelmasta poiketen. Harjoituk-sen rakenne, yleisjärjestelyt ja toteutus noudattivat hyväksi todettua peruskaa-vaa, eikä näitä ole tarvetta muuttaa täs-sä vaiheessa. Reserviläisten - johtajien ja miehistön - henki, motivaatio ja oma-aloitteisuus olivat silminnähden korkeal-la tasolla. Tämä on erittäin tärkeää jou-kon sodan ajan suorituskyvyn ja valmiu-den kannalta.

Reserviläisten harjoituksesta antama palaute oli hyvä: koulutettavien arvio re-servin koulutuksen laadusta 3,7, reservi-läisten maanpuolustustahto 4,1 ja reser-viläisten palvelusmotivaatio 4,0. Harjoi-tuksen päätöstilaisuudessa Sotilaskodis-sa palkittiin reserviläisten keskuudestaan valitsemia johtajia ja miehistöön kuulu-via sekä harjoituksen johtajan toimes-ta harjoituksessa ansioitunutta henkilö-kuntaa. Ylä-Lapin Maakuntakomppani-an sodan ajan suorituskyky on harjoituk-sen jälkeen entistä korkeampi.


T

Jääkäritoimikunnan toimikausi 2/11

Jääkäritoimikunta

oimikaudella 2/11 (11.7.2011 – 6.1.2012) jääkäritoimikunnassa (JTK) työskenteli kolme henkilöä.

Puheenjohtajana toimi alikersantti Ville Sokero, sihteerinä alikersantti Sami Saa-rinen, sekä työ-, opinto-, ja sosiaaliasia-miehenä jääkäri Antti Virranniemi, joka valittiin tehtäväänsä 30.8.2011.

Jääkäritoimikunnan tehtäviin kuului viikoittain ilmestyvän Lyhyin syöksyin –lehden toimittaminen. Lehdessä ilmoi-tetaan varuskunnan tapahtumista, kil-pailuista, elokuvista ja palveluksesta jäl-jellä olevasta määrästä. Lehdessä on tie-tenkin myös huumoria tuomaan piris-tystä arkeen.

Jääkäritoimikunnan tiloissa on kuusi Internet-yhteydellä varustettua tietoko-netta varusmiesten käyttöön, sekä kak-si toimihenkilöiden käyttöön. Jääkäritoi-mikunta vastasi näiden yhteyksien ylläpi-

tämisestä. Internet-yhteys on ollut mo-nille varusmiehille tärkeä väline siviilielä-män asioiden hoitamiseen.

JTK on ollut tiiviissä yhteistyössä So-dankylän Sotilaskotiyhdistyksen kanssa. Sotilaskotiyhdistys on tukenut JTK:n toi-mintaa varusmiesten viihtyvyyttä edis-tävin hankinnoin ja lahjoituksin. JTK:n edustaja on myös osallistunut kahteen Sotilaskotiyhdistyksen hallituksen ko-koukseen.

Jääkäritoimikunta on edistänyt va-rusmiesten hyvinvointia tukemalla ja jär-jestämällä erilaisia liikuntakerhoja. Toi-mikaudella 2/11 Sodankylässä toimi nel-jä liikuntakerhoa (salibandy, ilmakivääri-ammunta, paini ja naisten liikunta).

Jääkäritoimikunta on hankkinut elo-kuvia sekä pelejä varusmiesten käyt-töön. JTK hankki myös uudelle frisbee-golf-radalle kiekot. JTK järjesti Jääkärip-

rikaatissa myös komppanioiden välisen salibandyturnauksen.

JTK vastasi myös kotiutumistapahtu-man järjestämisestä. Varusmiehille tar-koitetun soittohuoneen valvonta ja uu-sien välineiden hankinta on ollut JTK:n työtä.

JTK on edustanut Jääkäriprikaatia muun muassa VLK-koulutuksessa Kuu-samossa, Studia-messuilla Helsingis-sä ja varusmiesliiton vuosikokoukses-sa sekä Maavoimien VMTK-päivillä Rii-himäellä viestirykmentissä. JTK:n edus-taja on myös osallistunut seppeleen las-kuun sekä on pitänyt puheita erilaisissa tilaisuuksissa.


Sodankylän Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Leena Klemi-Lohiniva

Sotilaskotisisar Taru Aikio, 23 v: Tieto ja taito tuovat luottamusta ja vastuuta

Mikä saa 23-vuotiaan nuoren naisen istumaan sotilaskodin kassan takana vapaaehtois-

työssä illasta toiseen tai tekemään työ-tä sotaharjoituksissa, poikkeusoloissa kaikin puolin silloin, kun muutakin te-kemistä varmasti olisi? Taru Aikio tietää vastaukset tällaisiin kysymyksiin. Hän on ollut Sodankylän Sotilaskotiyhdis-tyksen sisarena jo kuusi vuotta ja teh-nyt vapaaehtoistyötä leireillä, sotilasko-deissa ja maastokeikoilla vuosittain sa-toja tunteja.

Vankka käsitys tämän maan puolus-tamisen tärkeydestä ja sitä kautta myös sotilaskotien tarpeellisuudesta on tul-lut kasvatuksen mukana jo kotoa. Tarun mummi oli yhdistyksen leipurina kym-meniä vuosia, täti työskenteli sotilasko-tiyhdistyksen toimistonhoitajana ja sekä isän että äidin työpaikka on Jääkäripri-kaatissa. Taru oli vasta viisitoistavuotias, kun hän ensimmäisen kerran tutustui sotilaskotityöhön kesäisellä kahden vii-kon työrupeamalla. Kiinnostus sotilasko-tia kohtaan jäi jonnekin mielen sopukoi-hin itämään, sillä muutaman vuoden ku-luttua, heti, kun se oli mahdollista, hän liittyi yhdistyksen jäseneksi.

”Työ on hyvin monipuolista ja tieto sekä osaaminen kasvavat tehdessä. Sa-malla kasvaa toisten luottamus tekemi-siini ja saan lisää vastuuta”, kertoo Taru. Hän on yhdistyksen johtokunnan varsi-nainen jäsen ja tällä hetkellä sotilaskoti-päällikkö, mikä tarkoittaa poikkeusolo-jen vakanssia. Viimeksi hän sai näyttää osaamistaan joulukuussa pidetyssä suu-ressa ROUTA-harjoituksessa.

”Tänne on niin helppo tulla töihin, sekä sisarten että palkatun henkilökun-nan kanssa on mukava työskennellä ja kun osaa kaiken kunnolla, on vapaa-ehtoistyö rentouttavaakin”, Taru lisää. Hän opiskelee siviilissä hotelli- ja ravinto-la-alan restonomiksi, joten opiskelut si-vuavat myös harrastusta. ”Varusmiehet ovat todella mukavia asiakkaita, harvoin huonolla tuulella tai ilkeitä”, hän kehuu.

”Stressinsietokyky tässä on ainakin kasvanut. On ollut iltoja, jolloin olen ol-lut tiskin takana yksin, kun sisarkaan ei ole jostain syystä tullut ja varusmiehet, joiden piti olla maastossa, ovatkin ilmes-tyneet sotkuun. Täytyy vain pitää her-monsa kurissa, ettei homma mene säh-läämiseksi”, Taru kertoo. Hän on ollut yhdistyksessä myös palkallisena työnte-kijänä, ja nähnyt, miten tilanteet saatta-vat muuttua arvaamatta.

Tarun tulevaisuuden toiveena on saada työpaikka ”jostakin Lapista”, sil-lä pois hän ei halua täältä lähteä. Eikä muuttaa yhdistystä, vaikka hänellä on monia nuoria ystäviä tuolla etelässäkin. ”On kuitenkin mukavaa, kun saa vaihtaa mielipiteitä toisten, samanhenkisten ys-tävien kanssa tuolla leireillä. Niin, ja mi-nullahan on täällä monta varamummia-kin, Kyllikki (Tolonen) ja Marjukka (Ta-

Isä ja tytär kohtasivat sotaharjoituksessa.

Hyllyjen täyttö kuuluu myös sisaren ”toi-menkuvaan”.

paninen) tulevat aina halaamaan ja ky-syvät, mitä kuuluu”, hän vielä muistut-taa. Marjukka on myös hoitanut ”kum-min” virkaa silloin, kun Taru aloitti so-tilaskotiharrastuksen. Siihen kysymyk-seen, että vaikuttaako harrastukseen se, että asiakkaat ovat pääosin nuoria mie-hiä, hän tuhahtaa harmistuneena. ”Kyl-lähän siitä kuuli kettuilua joskus aikai-semmin, mutta kyllä tässä harrastuksen valinnassa on loppupeleissä ihan muut asiat tärkeämpiä, kuin poikien katselu”, hän sanoo niin vakuuttavasti, että var-masti asia on näin.


Jääkäriprikaatin Kilta – puoli vuosisataa kiltatyötä

Jääkäriprikaatin Kilta ry:n puheenjohtaja, professori Tauno Turunen

V uonna 2012 Jääkäriprikaatin Kil-ta juhlii perustamisensa 50-vuo-tispäivää. Kilta perustettiin Vaa-

sassa sodanaikaisen Jääkäripataljoona 1:n luomalle perustalle ja muutti sitten varsin pian Sodankylään joukko-osas-ton mukana. Varuskunta laajeni ja ajan myötä syntyi Jääkäriprikaati. Perusteellis-ten kiltayhteisön sisäisten ja sidosryhmi-en kanssa käytyjen keskustelujen pohjal-ta syntyi lopulta 80-luvulla vanhan killan perustalle Jääkäriprikaatin kilta ja oman lippunsa se sai 90-luvun alkupuoliskolla. Alkuvaiheiden siirtymisen ja nimenmuu-toksia kokenut kilta on toiminut siis noin puolet toiminta-ajastaan nykymuotoise-na Jääkäriprikaatin Kiltana. Jäsenkunta muodostuu vanhoista perinnejoukkojen veteraaneista, killan kotivaruskunnas-sa työtehtäväänsä suorittavista tai aikai-semmin suorittaneista henkilöistä sekä yksikössä varusmiehenä palvelleista nai-sista ja miehistä tai jollakin muulla taval-la kiltakelpoisuuden ansainneista jäse-nistä. Killan jäsenyys ei ole sotilasarvois-ta tai sukupuolesta riippuvainen. Valta-kunnallisesti toimivassa Killassa on noin 800 jäsentä eri puolilla maata.

Killan tehtäviä ovat killan perinne-joukkojen perinteiden vaaliminen, eri-laisten tapahtumien ja tilaisuuksien jär-jestäminen, erilaiset huomionosoitukset tai palkitsemiset, killan kotivaruskun-nan toiminnan tukeminen mahdollisuu-den siihen syntyessä ja tietysti toimimi-nen kaikessa tavalla, joka tukee aidon maanpuolustushenkisen ilmapiirin säi-lymistä ja kehittymistä. Killan kunniak-kaat jääkäriperinteet kattavat koko jää-

tavan jylinän. Kylmän sodan pelotteet olivat voimissaan ja idän ja lännen vä-lisen ”rautaesiripun” molemmin puolin oltiin vuosikausia pelottavan vaarallises-sa tilanteessa.

Niihin aikoihin, kun kiltamme muut-ti hieman sääntöjään ja syntyi Jääkä-riprikaatin Kilta r.y., olivat selvät mer-kit lähimmän suurvallan luhistumisesta jo nähtävissä ja niihin aikoihin, kun kil-lan lippu vihittiin, oli itäisen naapurim-me järjestelmän luhistuminen jo tapah-tunut. Syntyi uusia valtioita meidänkin lähialueille, mutta aseet olivat onnek-si vaiti. Ilman verenvuodatusta tapahtu-masarja ei valitettavasti kuitenkaan kaik-kialla mennyt, mutta kansainvälinen yh-teisö sai kuitenkin asiat vähitellen järjes-tykseen osoituksena uudenlaisesta maa-ilman järjestyksestä. Kun kiltamme juh-la nyt lähestyy, niin monet kiltamme jä-senistä ovat maailmalla juuri näissä tä-män hetken maailman käytäntöjen luo-missa rauhanturvaamistehtävissä. Maa-ilmassa on toki kriisejä ja sotia edelleen-kin, mutta uskon kyllä, että kiltamme tu-lee juhlimaan puolen vuosisadan taivaal-taan paljon turvallisemmassa ilmapiiris-sä kuin mikä vallitsi silloin kun kiltamme aktivistit hahmottelivat ja suunnittelivat ensimmäisiä kertoja kiltamme perusta-miseen liittyviä kysymyksiä.

Tämä turvallisuus ei kuitenkaan pois-ta killan tehtävistä mitään. Vaalikaam-me perinteitämme ja maanpuolustus-hengen säilymistä ja antakaamme lip-pumme liehua.

käriliikkeen historian. Killan lippu liehuu julkisesti aina, kun tilaisuus siihen tulee.

Monenlaista muutosta on ehtinyt ta-pahtua viimeisen puolen vuosisadan ai-kana. Killan perustamisen aikoihin suur-vallat olivat juuri lopettelemassa mas-siivista ydinlatausten testiperiodia. Yli kymmenen megatonnin luokkaan kuu-luneet Novaja Zemljan alueella ilma-kehässä suoritetut kokeet saivat lähel-lä Inaria sijaitsevan kotimökkini ikkunat helisemään noin tunnin ajaksi ja suu-rimmat pommit aiheuttivat myös kor-vin kuultavan etäistä ukkosta muistut-

Eversti Mauri Koskela ja professori Tau-no Turunen.


Kiltatoimintaa 2011

Jääkäriprikaatin Kilta ry:n hallituksen jäsen Pasi Lakkala

Olen Pasi Lakkala Sodankylästä ja minut on valittu Jääkäriprikaatin Kilta ry:n hallitukseen vuodel-

le 2011. Killan jäsen olen ollut vuodes-ta 2009 lähtien. Tässä artikkelissa halu-an kertoa Jääkäriprikaatin Killan toimin-nasta ja ajatuksistani siitä.

Parhaiten olen saanut tietoa kiltatoi-minnasta ja päässyt toimintaan mukaan Killan hallituksen kokouksissa. Näissä kokouksissa pääsen osallistumaan yhdis-tyksen päätöksentekoon. Samalla saan kokemusta yhdistystoiminnasta ja ko-koustekniikasta.

Kilta ja Jääkäriprikaati tekevät tiivistä yhteistyötä, joka näkyy parhaiten Killan järjestämissä juhlatilaisuuksissa varus-kunnassa. Näistä esimerkkeinä osallis-tuin Lapin Jääkäripataljoonan 90-vuotis-juhlaan maaliskuussa ja Jääkäriprikaatin 32. vuosipäivään syyskuun ja lokakuun vaihteessa sekä vuoden molempiin vala-tilaisuuksiin. Tilaisuudet olivat arvokkai-ta, juhlallisia ja yhteishenkeä korostavia. Minulla on ollut joukko-osastoomme myös henkilökohtainen yhteys, sillä sis-koni poika Joni Rissanen on suorittanut

vuoden mittaisen varusmiespalveluksen-sa Jääkäriprikaatissa vuoden 2011 aika-na. Samalla on tullut muisteltua myös omaa varusmiespalvelusaikaa noin 9 vuotta sitten, tietysti Jääkäriprikaatissa.

Kilta tekee näkyvää perinne- ja vete-raanityötä. Kansallisina juhlapäivinä las-ketaan seppele ja jouluaattona on kun-niavartio kotikuntamme sankarihauta-usmaalla. Erityismaininnan perinnetyös-tä ansaitsee Jääkäriprikaatin perinnetila, jossa on edustettuina Jääkäriprikaatin ja sen joukko-yksiköiden perinnejoukko-jen perinteet sekä suomalaista ja lappi-laista sotahistoriaa. Esimerkkeinä työstä mainittakoon myös osallistuminen vete-raanikeräyksiin sekä yhteistyö veteraa-nijärjestöjen kanssa. Olen saanut kun-nian tutustua henkilökohtaisesti kilta-toiminnassa mukana oleviin veteraanei-hin. Kiltatyön kautta meillä nuoremmilla on näin mahdollisuus viedä kunniakan-salaistemme viestiä eteenpäin.

Kiltatoiminta on hieno mahdollisuus osallistua vapaaehtoistoimintaan. Työ on ennen kaikkea yhdessä tekemistä, ja tut-tavapiirini onkin laajentunut Killan an-

siosta. Minulle kiltatoiminta on vapaa-ehtoista maanpuolustustyötä reservi-läistoiminnan ohella ja kotijoukko-osas-ton Jääkäriprikaatin tukemista. Suosit-telen osallistumista kaikille asiasta kiin-nostuneille.

Lopuksi kiitän Etupyörä-lehden toi-mitusta ja lukijoita sekä toivotan hy-vää Jääkäriprikaatin Killan juhlavuot-ta 2012.


Pohjan Prikaatin Killan puoli vuosisataa 1962 – 2012

Pohjan Prikaatin Kilta ry, eversti evp Heikki Hiltula

Pohjan Prikaatin Kilta perustettiin Oulussa Pohjan Prikaatin vuosipäi-vänä 16.2.1962 kolmanneksi van-

himpana sotien jälkeisenä kiltana. Killan tarkoituksena oli: – maanpuolustushengen ylläpitäminen,– jäsenten keskeisenä yhdyssiteenä toi-miminen,– perinteiden vaaliminen,– varusmiesten viihtyvyyden lisäämi-nen ja – vaikeuksiin joutuneiden veteraanien tukeminen.

Perustajajäsenistä kuului 15 kan-tahenkilökuntaan, 15 reserviläisiin ja 14 varusmiehiin. Prikaatin komenta-ja eversti Suorsa valittiin puheenjohta-jaksi käynnistämään toimintaa. Tuolloin Neuvostoliiton valvoman YYA-sopimuk-sen sekä Pariisin rauhansopimuksen mu-kaan kaikki puolustusvoimien ulkopuo-linen sotilaallinen toiminta ja koulutus olivat kiellettyjä. Aloitetusta toiminnas-ta ja sen tarkoituspeistä oli tiedotetta-va kansalaisille, lehdistölle sekä julkisen elämän edustajille. Järjestettiin heti tie-dotustilaisuus. Tiedon vastaanotto oli myönteisen innostunut, mutta kaikki ei-vät olleet valmiita hyväksymään kiltatoi-mintaa. Eräs oululainen lehti otsikoi ar-tikkelinsa: ”Eversti Suorsa perustamassa uudelleen suojeluskuntajärjestöä”. Vie-lä tänä päivänä maanpuolustuksen vas-tustajat käyttävät Suojeluskuntajärjestön nimeä lyömäaseena vastustaessaan Suo-men vapaaehtoisen sotilaallisen maan-puolustuksen kehittämistä.

Kilta palkitsee

Kilta ryhtyi alusta asti palkitsemaan ko-tiutuvia varusmiehiä. Vuodesta 1964 al-

kaen jaettiin kirjaa ”Kameratulta”, jon-ka oli kuvannut Pohjan Prikaatissa varus-miehenä palvellut valokuvaaja Seppo Sa-ves. Toisena palkitsemisesineenä kotiu-tuville oli killan pronssinen ansiolevyke. Levykettä jaettiin aluksi vain sotamiehil-le, mutta varsin pian sitä alettiin jakaa myös parhaille upseerikokelaille ja ryh-mänjohtajille. Kilta pyrki vuodesta 1965 alkaen saamaan varusmiehiä aktiivises-ti kiltatyöhön mukaan. Varusmiesten edustajaksi johtokuntaan kutsuttiin Ali-upseerikoulun oppilaskunnan puheen-johtaja ja kiltaan perustettiin nuoriso-jaosto eli oikeammin sanottuna varus-miesjaosto. Se antoi uutta väriä ja virik-keitä toiminnalle järjestämällä varusmie-hille muun muassa komppanioiden vä-lisiä lentopalloturnauksia, viihdeiltoja ja Juhannusjuhlia kilpailuineen. Nämä tilai-suudet olivat mukavaa vaihtelua kasar-mielämään aikana, jolloin lomia oli niu-kasti. Loma ei ollut automaatio, vaan se oli ansaittava palkkiona hyvästä palve-luksesta. Killan talous parani 1970-luvun kuluessa. Varusmiesten viihtyvyyteen lahjoitettiin vuosittain tuhansia mark-koja. Kilta avusti vuonna 1978 prikaatia sen tunnuslaatan ja oman joukko-osas-toristin, Vesaisen ristin, valmistuskustan-nuksissa ja hankinnoissa. Talonpoikais-johtaja ja sissipäällikkö Pekka Antinpoi-ka Vesainen (kuoli 1626) on Pohjan Jää-käripataljoonan perinne henkilö.

Tänä päivänä Pohjan Jääkäripatal-joonan komentaja voi myöntää Vesai-sen ristin ansioituneille kansalaisille, pal-veluksessa olevalle henkilökunnalle sekä varusmiehille. Pataljoonan varusmiesten käyttöön on lahjoitettu televisioita ja muovikuksia sekä jaettu stipendejä kou-luttajille. Ensimmäiset kouluttajastipen-

dit kilta jakoi Pohjan Prikaatin 360-vuo-tisjuhlassa vuonna 1986.

Killan lehti

Prikaatin komentajan eversti Eräsaa-ren kannustamana ryhdyttiin puuhaa-maan omaa lehteä. Kesäkuun 6. päivä-nä 1971 ilmestyi killan ensimmäinen Ve-sainen numero 1/71. Kaksitoista vuotta myöhemmin lehden nimeksi muutettiin Pohjan Pojat, koska Vesaiset -nimisellä poliittisella nuorisojärjestöllä oli saman-niminen julkaisu. Pohjan Pojat muuttui 1980-luvulla nykyaikaiseksi, moniväri-seksi joukko-osastolehdeksi, joka ilmes-tyi kaksi kertaa vuodessa. Viimeinen nu-mero jaettiin kesäkuussa 1998. Pohjan Prikaatin ja Pohjan Prikaatin Killan yhtei-nen lehti ilmestyi 27 vuotta. Lehti oli ol-lut ”pohjan poikien” joukko-osastohen-gen ylläpitäjä, yhdysside palveluksessa olevien ja reserviläisten kesken sekä kil-lan tiedotuslehti.

Pohjan Prikaatin Killan Pohjan Prikaatil-le vuonna 1976 lahjoittama perinnekivi, jossa on perinnejoukkojen nimet ja vuo-siluvut alkaen vuodesta 1626 päättyen vuoteen 1998. Pohjan Jääkäripataljoo-na jatkaa näiden joukkojen kunniakkai-ta perinteitä.

Pojan Prikaatin Kilta sai oman lipun vuonna 1983. Killan puheenjohtaja Salo ja kiltavaltuuskunnan puheenjoh-taja Harmainen tarkastelevat vasta vi-hittyä lippua.


Tänä päivänä Pohjan Prikaatin Kil-ta, Pohjan Jääkäripataljoonan tukikilta-na ja yhtenä Pohjan Jääkäripataljoonan kunniakkaiden perinteiden vaalijana, saa palstatilaa Etupyörästä Jääkäriprikaatin mainiosta joukko-osastolehdestä. Killan jäsenille tulee kolme maanpuolustusleh-teä Jääkäriprikaatin Etupyörä, Pohjois-Pohjanmaan reserviläispiirien ja kiltojen Pohjan Poika sekä Maanpuolustuskilto-jen Liiton Maanpuolustaja.

Killan perinteet

Pohjan Prikaatin Kilta vaalii perintei-tä. Kesällä 1973 pystytettiin prikaatin avulla muistokivi Tornion Röyttään, jon-ne Jalkaväkirykmentti 11 nousi maihin 1.10.1944. Seuraavana vuonna elokuus-sa paljastettiin Kilpisjärvellä laatta muis-toksi Jalkaväkirykmentti 1:n käymäs-tä jatkosodan viimeisestä taistelusta ke-vättalvella 1945. Helmikuussa 1976 pal-jastettiin ja luovutettiin Pohjan Prikaatil-le Hiukkavaaran kasarmialueen paraa-tikentän laitaan pystytetty perinnekivi, johon on merkitty kaikki Pohjan Jääkä-ripataljoonan edeltäjäjoukot alkaen Ku-ninkaallisesta Pohjanmaan Jalkaväkiryk-

Suksipartio Sujakka hiihdettiin myös vuonna 2008. Tässä hyvin menestynyt Pohjan Jääkäripataljoonan partio johta-janaan majuri Rautanen.

mentistä vuodesta 1626 päättyen Poh-jan Prikaatin lakkauttamisvuoteen 1998. Kilta oli omalta osaltaan rahoittamassa sodan aikaisen Jääkäriprikaatin muisto-merkin pystyttämistä Inarin Kaamaseen kesällä 1984. Kilta oli merkittävällä talo-udellisella panoksella mukana, kun Ou-lussa julkistettiin teokset ”Pohjan Pri-kaatin historia 1626 – 1983” ja” Oulu varuskuntakaupunkina” vuonna 2005.

Sodan päättymien 50-vuotismuis-tojuhlaa vietettiin vuonna 1995. Huh-tikuun lopulla 1945 perinnejoukkom-me Jalkaväkirykmentti 1 oli lopettamas-sa sotaa Kilpisjärven alueella. Rykmentin kärkijoukon Taisteluosasto Loimun par-tiot olivat edenneet Norjan rajalle ja to-denneet viimeistenkin saksalaisjoukko-jen poistuneen Suomen alueelta. Pohjan Prikaati ja Pohjan Prikaatin Kilta päätti-vät juhlistaa tapausta lipunnostolla Kol-men Valtakunnan Rajapyykille Kansalli-

sena Veteraanipäivänä 27.4.1995. Täs-tä Operaatio Pohjanloimusta tuli vuosit-tainen upea perinne, johon Jääkäripri-kaati osallistuu näyttävästi.

Kilta tänään

Tänä päivänä Pohjan Prikaatin Kilta on vapaaehtoista maanpuolustustyötä te-kevä Maanpuolustuskiltojen Liittoon kuuluva kilta, joka vaalii Pohjan Jääkäri-pataljoonan ja Pohjan Prikaatin sekä nii-den edeltäjäjoukko-osastojen kunniak-kaita perinteitä. Pohjan Prikaatin perin-teet siirtyivät 1.1.1999 Jääkäriprikaa-tin Pohjan Jääkäripataljoonalle. Nyt kilta tekee tiivistä yhteistyötä Pohjan Jääkä-ripataljoonan kanssa ja tukee siellä pal-velevia varusmiehiä pataljoonan esitys-ten mukaan.

Kilta pyrkii olemaan Pohjois- Pohjan-maalla asuvien jalkaväkikoulutettujen re-serviläisten aselajikilta, joka järjestää ha-lukkaille vapaaehtoisille jalkaväkikoulu-tusta yhteistyössä Maanpuolustuskoulu-tusyhdistyksen ja Pohjois-Suomen Kilta-piirin kanssa. Kilta vierailee Pohjan Jää-käripataljoonan juhlapäivinä jääkäripri-kaatissa ja tekee tutustumismatkoja pa-taljoonamme toimintaan sotaharjoituk-sissa ja taisteluammunnoissa.

Liity mukaan! Kilta tarjoaa Pohjan Jääkäripataljoonassa ja Pohjan Prikaa-tissa palvelleille varusmiehille sekä jal-kaväkikoulutetuille reserviläisille mie-lenkiintoisen ja toimivan yhteyden va-paaehtoiseen sotilaalliseen maanpuo-lustustyöhön.

Jutun kuvat: Pohjan Prikaatin Kilta ryOperaatio Pohjanloimussa vuonna 2009 oli kolmen valtakunnan rajapyykillä juhla-puhujana puolustusministeri Häkämies. Juhlan jälkeen illalliselle osallistui Jääkärip-rikaatin ja Pohjan Prikaatin Killan johtoa. Puhumassa puolustusministeri Häkämies.

Pohjanloimussa 27.4.2011 Suomen lippu nostettiin kevätmyrskyssä. Vaikuttavan juh-latilaisuuden kohokohta oli laulu Veteraanin iltahuuto, jonka soolon lauloi veteraa-ni ja kiltaveli Armas Ilvo.


Jalkaväen aliupseerikurssi

3. Jääkärikomppanian päällikkö, majuri Stenka Schroderus

Jalkaväen aliupseerikurssilla koulu-tetaan johtajia kivääri, tulenjohto, kranaatinheitin, sissi- ja panssarin-

torjuntakoulutushaaran ryhmänjohta-jan tehtäviin, sekä moottorialiupseereik-si. Kurssin ensimmäisellä jaksolla annet-tiin lisäksi huollon ryhmänjohtajille pe-rustiedot ja -taidot ryhmän johtamises-ta ja taistelusta.

Ensimmäinen jakso muistuttaa sisäl-löltään erikoiskoulutuskauden koulutus-ta joukkotuotantoyksikössä, sillä tulevi-en ryhmänjohtajien on ensin itse opit-tava käyttämään ryhmänsä taisteluväli-neitä. Aliupseerikurssin toisella jaksolla opetellaankin sitten opettamaan samat asiat tuleville alaisille.

Fyysisesti kurssin ensimmäinen jak-so oli sopivasti nousujohteinen. Fyysisen

Kuvassa 3.Jääkärikomppanian henkilöstö ja toimistosihteeri Anita Alatalo. Vasemmalta yliluutnantti Eero Näsi, yliluutnantti Toni Sulasalmi, yliluutnantti Jukka Martikainen, luutnantti Jarmo Neitola, yliluutnantti Tapani Lampinen, luutnantti Arto Harjuniemi, majuri Stenka Schroderus, toimistosihteeri Anita Alatalo ja luutnantti Petri Mikkolainen. Oikeassa reunassa ylhäältä luutnantti Henrik Rundgren, luutnantti Markus Särkelä, yliluutnantti Jaakko Rautanen ja ylikersantti Pekka Raassina.

kunnon onkin syytä olla kohdallaan ali-upseerikurssin toisella jaksolla.

AUK I:n aikana linjoittain toteutetus-sa taisteluharjoituksessa keskityttiin op-pilaiden osalta partion ja ryhmän johta-misen perusteiden opetteluun ja taito-taso mitattiin AUK II ensimmäisellä vii-kolla kovapanosammunnoin Kyläjärvel-lä. Yhdeksänviikkoisella kakkosjaksolla maastoharjoituksia on kolme, joista yksi on ampumaharjoitus. AUK II:lla harjoi-teltiin jo tiiviisti ryhmänjohtajan toimen-piteitä taisteltaessa joukkueen ja komp-panian osana.

Jalkaväen ryhmänjohtajan on kyettä-vä käskemään lyhyesti ja yksiselitteises-ti kiivaissa taisteluissa, jotta joukolle an-nettu tehtävä täytetään loppuun saak-ka. Nämä käskyt on tultava tekemisen

ja kärjestä johtamisen kautta. On isket-tävä syvälle, lujaa ja nopeasti! Vastusta-jalta on vietävä aloite ja oltava sitä aina askeleen edellä. Täytyy JOHTAA säästä-mättä itseään ja alaisiaan, erityisesti sil-loin kun tilanne on epävarma ja toivo on vähissä. 211 kurssin korkealaatuisten koulutustulosten osalta kiitokset suun-nattakoon erittäin ammattitaitoiselle ja motivoituneelle 3.Jääkärikomppanian henkilökunnalle.


Panssarintorjuntalinja

Saarenpää Jere-Arttu Tapani

Pst-2000 ohjus, apilas, kevyt kerta-sinko, telamiinat.. lienee edes tur-ha epäillä millä linjalla on kallein

ja järein kalusto, sekä miehekkäimmät hommat koko Jääkäriprikaatissa. Veri maistuu ja tulee aina maistumaan suus-sa, kun kyse on panssarivaunujen tuho-amisesta. Raskaimmat koettelemukset saivat miehet epätoivon partaalle, mutta kaikesta pääsee yli, varsinkin ohjusmies.

Ohjuksen tuomat uudet tekniset ominaisuudet vaativat tietyn määrän it-seopiskelua vapaa-ajallakin. Yli 15 kyt-kintä ja tieteellinen määrä vikakoode-ja, toimintamenetelmiä ja teknistä nä-pertelyä, minkä kanssa toimiminen pi-tää tulla kuin apteekin hyllyltä eivät juu-ri naurattaneet viikkokokeiden lähesty-essä. Lopulta ohjuksen käyttäminen tuli jokaiselle rutiinin omaiseksi suoritteeksi.

Ohjus vaatii mieleltä voimia varsin-kin pienien ryhmien, vartioinnin ja haas-tavan ympäristön vuoksi, jossa vartiot venyvät normaalisti 4-7 tunnin pituisek-si taisteluksi silmäluomien kanssa. Ras-kain koettelemus kurssilla tuli eteen jo ensimmäisellä taisteluleirillä, jossa suori-tettiin 12 km:n raastava kalustomarssi jo muutenkin raskaan leirin loppuun. Val-vottua aikaa putkeen tuli miehillä mars-

sin päätteeksi jopa 40 tuntia, mutta sil-ti raskas kalusto saatiin kotiin eikä kes-keytyksiä tullut, vaikka tunteet olivatkin kireällä varsinkin suota ylittäessä. Rajoit-teet vartioinnin, sissimuona ruokailun ja raskaan kantamuksen kanssa tekivät suorituksista kurssilla henkisesti raskaita, jonka vuoksi linjan motoksi kiteytyi no-peasti ”se on päästä kiinni!”, mikä on-kin näissä hommissa aivan totta.

Välisodassa PST kuntoutui myös ki-väärin kanssa toimimisessa pitämällä vi-hollisen tiukasti hallinnassaan. Vaikka asemat olivat valmiit vasta kolmen ai-kaan yöllä, ei se nujertanut miehiä, vaan aiheutti pelkästään hilpeyttä, kun pää-tettiin, että vartiointi suoritetaan nor-maalisesti ja telttaa on turha pystyttää kolmeksi tunniksi. Naamiointiverkko, makuupatja ja makuupussi olivat riit-tävät pakkasessakin nukkuessa ja asia otettiin linjan tapaan huumorilla. Tuk-koiset nenät ja yskiminen eivät pysäyt-täneet miehiä ja saaliiksi saatiin muun muassa telakuorma-autollinen viholli-sen jääkäreitä ja ryhmänjohtajia, joiden seasta saatiin kaikki tarvittava tieto vi-hollisen tulevista hyökkäyksistä. Komp-panian kokoisia tappioita viholliselle tuo-nut puolijoukkueen vahvuinen osasto on

todiste PST-miesten nohevuudesta tais-telutilanteessa.

Vaikka 2/11 PST AUK saapumiserän keskittyminen oli selvästi PST-2000 oh-juksessa, ei perinteistä kertasinkotoimin-taa voi koskaan väheksyä tai unohtaa, sillä tankit on saatava tuhottua ja selus-ta suojattua missä tahansa olosuhteis-sa. Kurssin hienoimmat hetket olivatkin aina kun PST-mies sai käyttöönsä kovan kevyen- tai raskaankertasingon, minkä sanoessa painotan varsinkin jälkimmäis-tä. Apilas sai linjan rakastumaan siihen sen raa´an voiman vuoksi, joka aiheutti enemmän kuin muutamalle mustan sil-män ja muita pieniä haavereita käsiin, sekä kasvoihin. Näiden aseiden ampu-minen todellakin korvasi kaikki ne ker-rat kun teki mieli heittää pyyhe kehään ja antaa periksi.

Ohjus on erittäin hieno ase, koko lin-jalle syntyi omanlainen kunnioitus sitä kohtaan. Vaikka rinkkojen hihnat puri-vat olkapäät rikki ja aiheuttivat uskomat-tomia selkä-/hartiakipuja ohjuslaukau-sia ja telamiinoja kantaessa ei yksikään mies kadu linjavalintaansa. Kuninkaalli-nen panssaritorjuntalinja kiittää, mutta ei kumartele ketään.

Ylärivissä vasemmalta: alikersantit Karri-Pekka Pesonen, Matias Siivola, Antti Sarkkinen, Jere-Arttu Saarenpää, Jukka Sipovaara, Ville Rae ja Gleb Starobinets. Alarivissä vasemmalta: alikersantit Ville Pauna, Toni Tervonen, Ville Pinoniemi, Kim Ylipelto, Pette-ri Pätsi, Teemu Vimpari ja Joonas Koskikangas.


Kiväärilinja

Ruotsalainen JA

Peruskoulutuskauden loppupuolel-la alkoi kuulua huhuja aliupseeri-kurssin (AUK) eri linjoista: kivää-

rilinja, PST, tulenjohtue, tuliasema sekä sissiradistit, sissijoukkue ja tiedustelulin-ja. En tiennyt oikeastaan mitään yhdes-täkään linjasta, mutta kun AUK haluk-kuuksia ja linjaa kysyttiin vastasin het-ken mielijohteesta kiväärilinjan.

AUK 1 alkoi ja samalla täytyi opetel-la nopeasti uusille tavoille, sekä käyttä-mään uusia aseita ja varusteita. AUK 1 edetessä vastuuta annettiin koko ajan enemmän ja johtamista harjoiteltiin pal-jon. Kun AUK 2 alkoi, ryhmät olivat pie-nentyneet koska erikoisaliupseerikou-luun sekä reserviupseerikouluun valitut olivat lähteneet. Ryhmien pienentyes-

Ylärivissä vasemmalta: alikersantit Juho-Matti Pekkala, Joonas Koivuniemi, Panu Lehtonen, Mira Kirjakainen, Jussi Sutinen, Juu-so Jarva, Valtteri Myllykoski, Santeri Heikkinen ja Henri Posti. Alarivissä vasemmalta: alikersantit Artturi Mikkonen, Rauli Pulju-järvi, Elisa Patosalmi, Laura Luukinen, Ismo Tuomas ja Juho Ruotsalainen.

sä tahti vain kiihtyi, koko ajan tuli uusia asioita opeteltavaksi. Mielenkiintoisim-pia asioita olivat erilaiset koukkaukset sekä niiden soveltaminen. Opittuja asi-oita sovellettiin käytännössä taistelu- ja ampumaharjoituksissa.

Kiväärilinjan osalta aselajiharjoitus oli täynnä toimintaa: viiden päivän si-sällä kaksi hyökkäystä ja kolme puolus-tustaistelua. Surkeat sääolot, sekä ruo-an ja unen puute rokottivat kovalla kä-dellä mielialaa ja motivaatiota. Ikimuis-toisimpana kokemuksena on säkkipime-ässä metsässä routaiseen maahan pote-ron kaivaminen rikkinäisellä kenttälapi-olla. Potero- ja lähivartio olivat pelkäs-tään nukahtamista vastaan taistelua vii-meisinä öinä. Poterovartiossa vietetty-

jä tunteja väritti myös näköharhat sekä vilkas mielikuvitus. Ikävimpänä muisto-na on kuitenkin telamiinojen kantami-nen hyökkäyksessä. Välisota, eli Routa 11-harjoitus sijoittui Kainuun Vuosan-kaan. Kiväärilinjan Routa 11-harjoitus oli pelkkää puolustusta ja irtaantumis-ta. Parhaita muistoja, joita Vuosangasta jäi, olivat hyvä ryhmähenki sekä viimei-sen päivän nopea hyökkäys.

Kaiken kaikkiaan AUK on ollut mie-lenkiintoista aikaa, johon on mahtunut paljon niin negatiivisia kuin positiivisia-kin tunteita. Näin jälkeenpäin voi sa-noa hyvien muistojen peittävän huo-not muistot.


Kranaatinheitinlinja, Tulenjohtolinja

Tulenjohtolinjan oppilaat

Hyisenä loppusyksyn päivänä tu-lenjohtopartio tähystää sakean sumun verhoamaa suota. Me-

neillään on ensimmäinen kovapanosam-munta, jota seuraamassa ovat linjan kouluttajat sekä komppanian päällik-kö. Tulenjohtaja lausuu monimutkai-sen sarjan koordinaatteja ja komento-ja viestimiehelle, joka viestittää viestin tulitukiryhmälle. Pian jännittynyt hiljai-suus rikkoutuu heittimien lähtölaukauk-sien ääniin. Ilmasta kuuluu repivää ään-tä, kun kymmeniä kiloja räjähdettä sa-taa taivaalta valtavien räjähdysten saat-telemana.

AUK 2 toi mukanaan monia uusia haasteita ja toimintoja, muun muassa

Takarivissä vasemmalta: alikersantit Eero Huhtelin, Visa Kallio, Pekka Kiirinki, Jaakko Saranne ja Tuomas Lund. Keskellä vasem-malta: alikersantit Tomi Pätsi, Juuso Lampela, Leo Laitinen, Markus Ervasti, Antti Pyykkönen ja Lassi Törmänen. Eturivissä vasem-malta: alikersantit Heikki Henttunen, Susanne Tikkala, Mirva Kuivalainen ja Aki Viita.

viestireppu, tulikomento, tasotyö ja len-tävä lausahdus: ”Komppania! Ei koske tulenjohtoa. Vapaa-aikaa aina kello 21 asti.” Hyvällä porukalla näistäkin hom-mista selvittiin. Huumorilla ja hyvällä hengellä linja porskutti kohti aivan uu-sia harjoituksia. Mellankangas tuli ko-luttua koulutuksen yhteydessä tutuksi. Oli maalinpaikannusharjoituksia, mitta-usharjoituksia ja johtamisoppia.

AUK 2:n aikana ryhmähenki tiivis-tyi entisestään, kun puolet linjasta lähti kohti Reserviupseerikoulua. Muodostet-tiin uudet tulenjohtopartiot, jotka jakau-tuivat kolmeen linjaan tulenjohtoparti-oksi. Tulenjohtue teki tuttavuutta kivää-ri-, pst- ja tiedustelulinjan kanssa. Uusi

seura toi mukavaa vaihtelua, mutta välil-lä kaipasi tuttuihin porukoihin. Aliupsee-rikoulun loppupuoli oli hyvin leiripainot-teinen. Oli viikon aselajiharjoitus ja heti perään Pohjan Jääkäripataljoonan jouk-kueammunnat. Joukkueammunnoissa pääsimme tukemaan jääkärijoukkueen hyökkäystä oikeilla kranaateilla ja savu-ammuksilla. Kiitoksia ja hyvää palautet-ta tuli linjan kouluttajalta koko linjalle.

Kokonaisuudessaan asiat oppi, kun jaksoi edes vähän keskittyä asioihin, joita opetettiin. Olihan asiat osattava sumus-sa ja sateessa. Loppujen lopuksi AUK vierähti nopeasti ohi ja lystiä oli kyllä ”koko rahan edestä”. Syksy oli märkää. Tulenjohtue kuittaa, lepo.


Kranaatinheitinlinja, Tuliasemalinja

Tuliasemalinjan oppilaat

Tulikomentoja! Syyskuussa 2011 Sodankylän Jääkäriprikaatin 3. jääkärikomppanian 3. kasarmin 5.

tupaan kasattiin kymmenkunta miestä, kaikilla yksi päämäärä: kuninkaallinen tuliasemalinja. Joukkoa katsellessa ei oli-si uskonut, että näistä tuoreista oppilais-ta leivottaisiin prikaatin kermaisin jouk-ko. Nyt, monta kuukautta myöhemmin, voi katsoa taaksepäin hymyillen. Pitkä matka on tultu, ja vielä on matkaa edes-sä. Aloitetaan kuitenkin alusta.

Koulutus heitinmieheksi alkoi teoria-pommilla. Jo ensimmäisten viikkojen ai-kana kaikille kävi selväksi, että fyysisen suorituskyvyn lisäksi tarvittaisiin terävää päätä. Piirut ja lyhenteet olivat saada osan hajoamaan, mutta sisulla haasteis-ta selvittiin. Myös rospuuttokelit vaativat veronsa, kun ensimmäisissä harjoituksis-sa saatiin istua päivät vaihtelevasta viile-

ässä tihkussa ja täydessä kaatosateessa.Aika kuluikin nopeampaa kuin us-

koisikaan. Ennen kuin tajusikaan oli-vat RUK-valinnat tehty ja pojat lähetetty nauttimaan Haminan tarjonnasta. Kun tulevat kokelaat olivat pois alta, pääs-tiin vihdoinkin aloittamaan AUK-II leiri-elämä. Ampumaleirit, taisteluharjoituk-set ja välisota jäisivät kaikille paremmin mieleen kuin yksikään koulutus kasar-milla. Kukaan ei voi väittää, etteikö olisi hymyillyt nähdessään kranaatin sujahta-van putkeen ensimmäistä kertaa, tai vii-meistään sen iskeytyessä maahan parin sadan metrin päähän jängälle.

Pelkkää hymyä hommat eivät kyllä-kään olleet. Pitkät asemarallit, tuliasemi-en perustaminen ja jatkuva odottelu al-koivat nyppiä useamminkin kuin kerran. Varsinkin rukkilaisten poistuttua kes-kuudestamme miesvaje alkoi välillä tun-

tua; onneksi nohevat TEKA-kuljettajam-me, jääkärit Härkönen ja Kari, onnistui-vat paikkaamaan puutteen omaksumal-la heittimellä tarvittavat taidot nopeas-ti. Myös tiukka kilpailu sisaruslinjan, tu-lenjohdon kanssa, toi oman mausteen-sa soppaan: olihan oleellista tietää ket-kä ovat kranaatinheitinlinjan kovimmat.

Mutta AUK-II tuli ja meni ja nyt kiin-nitellään jo toista kulmarautaa pesulap-puihin. Kohta pitäisi kyetä kutsumaan itseänsä alikersantiksi, johtajaksi. Tietoa on tullut lisää, vaan riittääkö se? Pitäisi-kö nyt olla valmis ottamaan kontolleen uudet alokkaat ja kouluttamaan heistä jääkäreitä? Vastaus on kyllä ja ei, sillä on-han johtaminen jatkuvaa oppimista, ja sitä tuleva kevät tulee varmasti olemaan. Pääasia, että sen kykenee aloittamaan kuin heitinmies, selkä suorana ja valmii-na toimimaan. Royal-TAS, over and out.

Takarivissä vasemmalta: jääkäri Matti Härkönen, alikersantit Aki Myllylahti, Jan-Erik Witick ja Juho Peltoniemi sekä jääkäri Iivo Karri. Eturivissä vasemmalta: alikersantit Kai Foudilainen, Juha Rautavaara, Anssi Kemppainen ja Anssi Heikkilä.


Sissilinja, Sissijoukkue

Sissijoukkue

Sillä sissihän on yli-ihminen! Mikä saa nuoria miehen alkuja ympä-ri kotimaan matkustamaan jopa

kahdeksansataa kilometriä Suomen pohjoisimpaan joukko-osastoon? Onko syy Lapin luonto, erätaitojen opettelu ja hiominen, itsensä testaaminen ja ra-jojen hakeminen, kylähulluus vai pelk-kä määräys kutsunnoissa? Ehkäpä jopa tieto siitä, että erikoisjoukkojen jälkeen sissit ovat ehkä kovimpia, särmimpiä ja ihailluimpia sotureita Suomessa, saa po-jat pyrkimään sissikoulutukseen.

Aliupseerikurssin apukouluttajat pi-tivät siitä kyllä huolen, että ”Sissi pa-ras” -aate iskostui näiden monien viik-kojen aikana uusien, tulevien johtajien mieleen. Meille kerrottiin, kuinka mui-den linjojen soturit tulisivat vielä salaa kadehtimaan meitä. Monen päivän lei-rin väsyttämänä, miehekkäältä tuoksu-en, naamiovärin rippeet naamassa ja sil-mänalukset vähien yöunien tummenta-mina kerää sissi katseet, niin kasarmin käytävillä, kuin sotkussakin. Sissi ei tun-

ne käskyä tauko paikallaan, vaan seisoo ryhdikkäänä muodossa, muiden viettä-essä taukoa. Jos kurista lipsutaan, odot-taa erinäiset sanktiot. Kaikki tekevät hommia yhdessä, eikä välillä todella ras-kaistakaan töistä purnata ylemmille ta-hoille - koskaan.

Kun uunituoreet aliupseerikurssin oppilaat potkittiin 3.Jääkärikomppanian käytäville, eivätpä sissit kasarmilla viihty-neetkään, vaan miinoilla ryyditetyt rin-kat heitettiin selkään ja marssitettiin po-jat metsään kohti syksyistä Satinkiojaa, tuota Sodankylän Via Dolorosaa. Toisil-le osa koulutettavista taidoista oli uu-sia, toisille vanhan kertausta. Kaikki läh-tivät kuitenkin samalta viivalta. Ehkä nyt jo jonkin verran kulunut fraasi, sissi on metsässä kuin kotonaan, tuntuu pikku-hiljaa pitävän hyvin paikkansa.

Peruskoulutuskaudella alikersantit pelottelivat mortteja siitä, kuinka heil-lä tulisi olemaan rankka aliupseerikurssi edessään; illalla tehdään aina vähintään viisikymmentä punnerrusta, perinteen

mukaan kuri olisi kova, eikä leväperäistä käytöstä katsottaisi sormien läpi. Kuiten-kin nyt kurssin loppusuoralta taaksepäin vilkuillessa, ei kurssi ole tuntunut niin sa-notusti tuntuvan oikein missään. Todel-linen työ ja hauskuus alkavatkin johtaja-koulutuksen jälkeen, kun jo opeteltuja asioita tullaan testaamaan käytännössä ja meillä on oikeasti vastuu muistakin ih-misistä kuin itsestään. Kun apukoulutta-jat ovat olleet jo tarpeeksi monet kerrat huolissaan sissijoukkueesta, aamureip-pailuihin integroidut palautekeskuste-lut evakuoinnin merkeissä juostu ja tur-ha löysyys karistettu asenteista, voivat kohta uudet alikersantit valaa opeteltu-ja tietoja, taitoja ja asenteita uusiin alok-kaisiin. Koska perinteisten sissien koulut-taminen taukoaa hetkellisesti ja olemme viimeiset sissijohtajat muutamaan vuo-teen, tulee johtajilla olemaan erityinen vastuu viimeisestä sissijoukkueesta pit-kään aikaan.

Ylärivissä vasemmalta: alikersantit Tero Olavi Kuusela, Ossi Heikki Johannes Pesälä. Juho Tuomas Sakari Korhonen, Joona Ismo Pyry Pekkarinen, Janne Eerik Turtinen, Antti Hermanni Manninen, Lauri Johannes Simila, Matti Hermanni Kristian Nevanperä ja Tony Petteri Kallio. Alarivissä vasemmalta: alikersantit Jere Antero Huuskonen, Juha-Matti Samuli Niemelä, Matias Heikki Il-mari Korva, Jonne Kasperi Väisänen, Hannes Viljami Niinikoski ja Matias Niko Mikael Hämäläinen. Kuvasta puuttuu alikersant-ti Valtteri Jooseppi Leppänen.


Sissilinja, Tiedustelujoukkue

Oppilas Antti Knuuti

Aliupseerikoulun ensimmäisenä päivänä 3.Jääkärikomppaniaan saapui varsin värikäs joukko tule-

via tiedustelujoukkueen oppilaita. Väkeä saapui Sissikomppaniasta, Tukikomp-paniasta, 1. Jääkärikomppaniasta ja osa meistä oli peruskoulutuskauden 3. Jää-kärikomppaniassa viettäneitä.

Jo alussa kaikille sissilinjan joukku-eille kerrottiin odotusten olevan korke-alla. Tämä tuli selväksi jokaiselle viimeis-tään koko linjan aamureippailuilla. Lin-jan joukkueista kasvoikin kovakuntoi-nen joukko.

Tiedustelukoulutus piti sisällään mo-nenlaisia varusteita viestivälineistä valon-vahvistimiin ja lämpötähystimiin. Ras-kaiden rinkkojen kanssa suoritetut teh-tävät, unettomat yöt, pitkät siirtymiset,

vaikeudet ja yhteiset onnistumiset kiin-teyttivätkin meistä tiiviin joukkueen. Re-serviupseerikouluun ja erikoisaliupseeri-kouluun lähteneiden jälkeen jäljelle jäi vain noin puolet alkuperäisestä joukos-ta, mutta tämä myös tiivisti 3.Jääkäri-komppaniassa aliupseerikoulua jatka-van osaston ryhmähenkeä entisestään. Etenkin metsässä tiedustelijat olivat ele-mentissään.

Kurssin mieleenpainuvimmat hetket olivat ampumaharjoitusten räjäytysesit-telyt ja luonnonmuonaharjoitus, jolla opimme monia hyödyllisiä selviämistä helpottavia erätaitoja, sekä rauhallisissa merkeissä kasarmilla vietetty itsenäisyys-päivä, joka antoi hetken levähtää ja la-data akkuja AUK:n viimeistä rutistusta, ROUTA-11 sotaharjoitusta varten.

AUK 2/11 tiedustelujoukkueen oppi-laat kiittävät loistavia kouluttajia ja apu-kouluttajia mieleenpainuvasta koke-muksesta. 2/11 kurssin tiedustelu-au:t kiittää ja kuittaa!

Ylärivissä vasemmalta: alikersantit Antti Knuuti, Eerik Posio, Aki Pippola ja Jukka Sutelainen. Alarivissä vasemmalta: alikersantit Ville Lampela, Marko Simunaniemi, Teppo Suorsa ja Antti Määttä. Kuvasta puuttuu alikersantti Seppo Vähä.


Sissilinja, Sissiradistilinja

Oppilas Joona Piirala

Sissiradistilinjan valinnat alkoivat rytmitestillä ja linjan tulevan kou-luttajan haastattelulla jo hyvis-

sä ajoin ennen aliupseerikurssia – eri-koiskoulutukseen tarvitaan erityisiä ky-kyjä omaavia miehiä valmiina kymme-nen kuukauden erikoiskoulutuskauteen.

Kurssin ensimmäisellä viikolla uusi sissiradistijoukkue tutustui tupaakin tu-tummaksi tulevaan työskentelytilaan, sähkötysluokkaan. Ensimmäisellä vii-kolla realisoitui myös, kuinka suuri työ sähköttämisen opetteleminen tulisi ole-maan. Jo parin ensimmäisen kerran jäl-keen ”titaaminen” tuli uniin. Sähköt-täminen vaatii hyvää rytmitajua, erin-omaista keskittymiskykyä ja nopeaa kir-joituskättä. Joukkuevarastoa perustetta-essa taas raahasimme viestiliikenneka-lustoa laatikkokaupalla, ymmärtäen mi-

Ylärivissä vasmmalta: alikersantit Ilkka Pinola, Antti Laurila, Arttu Kuivila, Niko Lotvonen, Roope Miettunen ja Aapo Lehtomäki. Alarivissä vasemmalta; alikersantit Juho Uurtamo, Jussi Hoppari, Joona Piirala, Jussi Meriläinen ja Jyri Seppä.

ten paljon radiolaitteita sissiradisti hal-litsee, niin kaukana tiedustelutehtävis-sä, kuin tukiasemalla.

Sissiradistit tutustuivat aselajinsa ominaiseen toimintaan, tähystystiedus-teluun aliupseerikoulun ensimmäisel-lä yönyliharjoituksella, kun muu sissilin-ja vielä nautti kasarmin punkkien peh-meydestä. Sissiradisti ei saa saa näkyä yön pimeydessä, siksi tukikohdan perus-taminen antennin pystyttämisineen hoi-tuu sissiradistilta ilman valoja. Tähystet-täessä pimeyden voittavat valonvahvisti-met ja lämpökamerat.

Yhteiset kokemukset nivoivat myös koko sissilinjaa yhtenäiseksi. Luonnon-muonaharjoituksessa kaikki sotkivat kä-tensä saman poron vereen ja minkään muun linjan aamureippailut eivät vas-tanneet puoltakaan sissien aamurepäi-

systä. Sissiradisteille viikon kestäneessä Routa 11 -harjoituksessa sen sijaan sis-siradistit jyvitettiin Lapin rajajääkäreiden tiedusteluryhmiin radisteiksi tai tukiase-man ylläpitäjiksi. Siirtymillä lähes taiste-lijan itsensä painoinen radiorinkka tuntui painavan olkapäät pois paikaltaan. Suu-ren taakan kantamisesta oli kuitenkin sii-nä määrin kokemusta, että jokainen sis-siradisti veti harjoituksen loppuun saak-ka rajajääkäreiden rinnalla.

Koulutuksen raskaudesta tai muis-ta syistä johtuen sissiradistijoukkuees-tamme putosi harmittavan paljon mie-hiä pois. Yksi myös lähti reserviupseeri-kurssille tiedustelijoiden riveihin. Loppu sissiradistiporukka on toisiaan täydentä-vä joukkue, joka talven harjoitusten mit-taan yhdentynee entisestään.


Moottorilinja

Kersantti Jere Nalli

HaloooOOO, ei nukuta! Tässä mieleenpainuvin lausahdus auto-kouluopettajaltamme Tapio Kos-

kelta, joka sai välillä puuduttavatkin op-pitunnit tuntumaan viimeiseen asti mie-lenkiintoisilta!

Peruskoulutuskauden jälkeen me uudet moottorilinjalaiset valtasimme 3.Jääkärikomppanian 4 kasarmin omaan käyttöömme viikon ajaksi, jonka jälkeen seuraksemme kasarmille saapuivat muut AUK:laiset. Moottorilinjan oppilaiden lähtökohdat olivat hyvin erilaiset, osalla oli jo valmiiksi C-kortti ja ammattipäte-vyys hankittuna ja osa lähti moottorilin-jalle pelkällä B-kortilla. Sodankyläläisten jääkäreiden lisäksi moottorilinjalle saapui Rovaniemeltä lentosotamiehiä ja tykki-miehiä vahvistamaan pakkaa.

Koulutuksena moottorilinja ero-aa hyvin paljon muista linjoista, joten kuljimmekin suurimman osan AUK:sta omia reittejämme. Vietimme päivisin enemmän aikaa Huolto- ja Kuljetus-

komppanian tiloissa autokoulun oppi-tunneilla, kuin 3.Jääkärikomppaniassa. Illat kuluivat pääasiassa erilaisissa kalus-tokoulutuksissa, sekä C1E ja CE käsitte-lykokeen kulmaan peruuttamisen har-joitteluissa.

AUK:n yhtenäiskoulutuksen viikko toi vaihtelua autokoulussa istumiseen ja pääsimme tutustumaan muiden linjojen toimintaan, mutta valitettavasti muut linjat eivät päässeet kokeilemaan tela-kuorma-auton telan vaihtamista tai kul-maan peruuttamista.

Ammattipätevyystunnit veivät sen verran aikaa, ettei moottorilinja har-miksemme päässyt mukaan kaikille auk-kilaisten leireille, vaan jouduimme jää-mään kasarmin lämpöön. Moottorilinja kuitenkin lähti ajoleirille yhdessä sotilas-kuljettajakurssin kanssa. Päällimmäise-nä tästä leiristä mieleen on jäänyt kylmä tuuli ja vesisade, mutta muutoin leirillä oli mukavaa ja pääsimme kokeilemaan miten maastokuorma-autot kulkevat

maastossa ja miten ne saadaan irti siel-tä. AUK 1:n aikana osallistuimme myös yhtenäiskoulutuksen taisteluammuntoi-hin Kyläjärvellä ja pääsimme pohtimaan puolustuksen saloja. AUK 2:n taistelu-leirillä Sarriojärvellä moottorilinja perus-ti kunnossapito-, kuljetus- ja polttoaine-ryhmän ja pääsimme kokeilemaan mi-ten opetetut hommat käytännössä toi-mivat. Viikko oli melko kiireinen, koska samaan aikaan kävimme CE-tutkinnois-sa prikaatissa, sekä kuljetimme kalustoa Sodankylän ja Sarriojärven välillä.

Tätä kirjoittaessa melkein kaikilla on jo BECE-kortit taskussa ja moottorilin-ja on taas vallannut 4 kasarmin omaan käyttöönsä. Muut aukkilaiset ovat väli-sodassa Vuosangalla, johon moottorilin-ja ei valitettavasti päässyt osallistumaan kuljettajakoulutukseen liittyvien koulu-tusten vuoksi.

Kuninkaallinen moottorilinja 2/11 kiittää ja kuittaa.

Ylärivi vasemmalta oikealle: alikersantit Julkunen Tuomas, Tikkanen Teemu, Huhtala Joonas, Tuppurainen Jari ja Vahala Tomi. Kes-kirivi vasemmalta: Kaasalainen Sami, Karppinen Janne, Karhu Anssi, Kukkonen Jani, Kallunki Ville ja Laukkanen Janne. Alhaalla vasemmalta: Haverinen Olli, Ranta-Eskola Tomi ja Ylianttila Joni. Kuvasta puuttuu alikersantit Honkanen Jyri ja Keskisipilä Jaakko.

Kuva: Kersantti Jere Nalli


FQM Kevitsa Mining OyAleksanterinkatu 17, 00100 Helsinki, Puh. 09 611 140, Faksi 09 611 142Astropolistalo, Kaikutie 1, 99600 Sodankylä, Puh. 0400 884 100, Faksi 016 614 090 Kaivostoimisto, Kevitsantie 705, 99670 Petkula www.first-quantum.com

Kevitsan nikkeli-kuparikaivos

Lapin toimistotieto OyTTY Center

Jääkäriprikaatin joukko-osastolehti

Etupyörän seuraava numero 2/2012 ilmestyy elokuussa

Ilmoitustilaa myynnissä!!Tiedustelut ja ilmoitukset 1.6.2012 mennessä:

toimitussihteeri Taina Pirinen puh. 0299 452106, [email protected]

tupyörä · tiin selviytymistaitojen opetteluun. esi-merkkeinä tulen sytyttäminen,...

Documents