Iu

M

s elvät kohtaa,,rtl

YOl.| ARI(IIN

n tatroltteet ja todelllsuu

AT|(A NUORISOTPetri Cederlöf muistetaan nuoriso-työn merkitystä I 990-luvun lopullaI u od an n ei sta tekstei stäö n. N ii ssöetsitti i n perusteita n uori sotyön ole-m assa o I o I I e h i sto ri a I I i s-teo reetti si nja retorisin välinein.Vuosina 2OOI -2002 filosofi sukelsi nuorisotyönköytä ntöi h i n, ai h ee n oa n pi e nte nku ntien n uorisotyön todellisuus jaseutukun nallisen yhteistyön mah-do I I i su u det. Tutkij o o n I öh esty nytn uoriso-ohjaajien ja nuorisosihtee-reiden arkea laajoin haastatteluinsekö havainnoimalla toi mintaamyös kentäl M. Yksi Cederlöfi nkeskei si ä j ohtop äätöksi ä ko kotyörupeamostaan on se, ettö nuo-risotyölaissa ja valtionhalli n nossoviime vuosina asetetut nuorisopo-Iiittiset tavoitteet eivöt nöytö kun-t ota sol I o kohtaava n " en e m m i stö n,'eli pienten kuntien nuorisotyön käy-täntöä kovinkoan hyvin. 'Olenkinjoutunut aika kauas aiemmin har-ra st a m a sto n i m e r kity s r eto ri i kasta'itutkijo naurohtaa.

Vllätys ei ole se, että tutkija on havainnut

I nuorisotyön aseman vaihtelevan rajustiI kunnasta toiseen. Ei myöskään se, että

n uorisotyöhön käytetyt eu rot eivät pelkästäänriitä selitykseksi sille, miksi jossakin kunnassatoiminnot ovat olosuhteisiin nähden hyväl-lä mallilla kun taas toisessa ainoa tie tuntuuviettävän alaspäin. Sen sijaan tutkijan yllättitekemissään haastatteluissa ainakin se,kuinka paljon nuorisotiloissa päivystävillän uoriso-ohjaaj i I la ol i I uotta m u ksel I isia, lä hes"sosiaa I ityömä isiä" tu kisu hteita n uorii n. Nä i-tä tukiprosesseja oli käynnissä etenkin alallekoulutuksen saaneilla, vakituisilla ohjaajiila.Sihteerien työnkuvat olivat odotetusti hal-linnollisempia, mutta myös kirjavampia, silläva ltaosa a ineiston sihteereistä vastasi useas-

T$SN#

ta kunnan toiminnosta. Tutkijan havainnonm u kaa n pa rhaimmalta tila n ne nuorisotyössänäytti niissä ku nnissa,jois-sa oli sekä "varsinainen"n uorisosi hteeri että hä nentyöpa rinaa n pätevä, va ki-tuinen nuoriso-ohjaaja.Näitä kuntia oli aineistossakuitenkin vain muutama.

Vaikka pääasiallinenaineisto on koottu pienis-tä, 2000 - 8000 asukkaankunnista,mukaan on otettu

"Til an ne n uori sotyössö näyt-töä olevan poras niissö alle1 0.000 asukkaan kunnisso,joissa on yhdi stel möviransijasta nuorisosihteeri ja hä-nen työparinaan vakituinen,p ät ev ä n u ori so-o hj aaj a."

va ltaosa n uorisotyön vä hä isistä resu rsseistaja erityisesti ohjaaja n ajasta tosiasiassa ku ru u

toim in na n jä rjestä m iseennuorille nuorisotilanpyörittämiseen illastatoiseen, leiritoimintaanja erilaisten tapahtumi-en jä rjestä m iseen, jottan uoret pysyisivät poissa"ka rtsa lta dokaa masta"ja kunnanisät sekä van-hemmat tyytyväisinä.Näin on, koska paikallisen

vertailun vuoksi myös muutama keskisuu-ri kunta ja kaupunki. Yhteensä haastateltujatyöntekijöitä on hieman yli 30, joista 17 onnuorisosihteerejä ja loput 1 5 n uoriso-ohjaajia.Haastatteluja on tehty kolmessa eri läänissä.Näin syvälle nuorisotyön arkeen su keltavaatutkimusta ei ole aiemmin tehty ainakaansuomessa.Va i kka kyseessä e i o I e ti I a sto r r i see nyleistykseen sopiva tutki m u s, pie nten ku ntie nnuorisotyön eri variaatiot tulevat aineistossahyvin kartoitetuiksi.Työn on tarkoitus ilmestyävielä tämän syksyn aikana.Julkaisuun on tulossamukaan paljon kuvausta nuoriso-ohjaajien ja-sihteereiden työn mon itahoisu udesta, a m ma-tin vaatimuksistaja sen kuormittavu udesta sekämyös s uo ria la i na u ksia työnte kijöid e n h a a stat-teluista.vihdoinkin saadaan siis tietää mitenruohonjuuritason puurtajat työnsä sisältöäja tavoitteita jäsentävät,ja miten raskaaksi taikevyeksi he sen kokevat.

Laki ja nuorisotyön todellisuuseivät kohtaa

Tutkija pohtii ristiriitaista tilannetta,joka juon-tuu nykyisen nuorisotyölain sisällöstä. Lainkirjaimen mukaan nuorisotyön voidaan käsit-teenä tu I kita ta rkoittava n n u orten er i norojenparantamista ja edellytysten luomista kasvuaja kansalaisvalmiuksia edistävälle nuortenka nsa la istoi m i n na I le.Jä I ki m mä isel lä vi itataa nnuorten omaan toimintaan järjestöissä taimuissa yhteisöissä. Kunnan tehtäväksi on siisajate ltu "ed e I lytysten I uom i n e n'iei itse toi m i n-na n jä rjestä m i nen. Nä i n hä n asia ei käytä n n össäole ju u ri m issää n.Va rsin ki n pien issä ku n n issa

yhdistystoiminnan hiipumisen vuoksi kuntaon - eh kä seu ra ku n na n ohella - usein a inoataho joka ylipäätään pystyy järjestämäännuorille toimintaa.

Kunnan työntekijöiden työajasta oikeastivaltaosan nielevistä asioista laki ei suoranaisestipuhu mitään,vaan suuntaisi heidän energiansapi kem m i n ki n el i nolojen pa ra nta m iseen tä htää-vi i n toi m i i n.Tehdää n kö ku n n issa n uorisotyötäsitten lain näköku lmasta "vää rin"?Tottakai va-paa-aja nvieton ma h do I I isu u ksien ta rjoa m istaja siinä yhteydessä mahdollisesti tapahtuvaa"osallistumista" ja "sosiaalista vahvistamista',voidaan pitää nuorten elinoloja kohentavana,ja näinhän työntekijät itse asian mieltävätkin.Myös tutkija näkee, että nuorisotyön ydin onsitten ki n työntekijöiden ja n uorten kohtaa m i-sessa.Tähän työhön ja sen laatuun voisisatsatavielä paljon enemmänkin.Haastatelluista nuo-risosihteereistä moni pitikin kiireellisimpänälisätarpeena saada kuntaan pätevä erityisnuo-risotyöntekijä "kentälle" luomaan kontaktejamyös niihin nuoriin,jotka ovat tuen tarpeessa,mutta eivät näyttäydy nuorisotilalla. Nuoriso-tiloja valvovat ohjaajat puolestaan katsoivat,ettei heillä ollut riittävästi aikaa yksilölliseenneuvontaan ja keskusteluihin, joille tuntuiolevan kysyntää sekä taloilla käyvien nuortenkeskuudessa että niidenkin nuorten joukossa,jotka eivät nuorisotilaa käyttäneet.

Onko elinolojen koordinointinuorisotyötä?

Edellä mainitut työntekijöiden ensisijai-siksi kokemat työn kehittämistarpeet ovat

ortsnu o ty ö S/2ool

Pi e nten ku nti e n n u o ri sotyötötutkineen FM Petri Cederlöfin

mielestö nuorisotyön ydin onkenttötyössö n uorten pari ssa:

"Ensisijoista on turvata se japitöö huolta sen laadusta.Josresursseja on, seuraava askel

on sitten se, miten koordinoi-daan yhteistyötö'!

Tutkija su htautu u pienten

ku nti e n tod el I i su u d en va I ossa

va rsi n kri itti sesti aj atu ksi i n,

joiden mukaan nuorisotyön-tekijön törkein tehtövö olisihuolehtiq "nuorten eli nolois-ta" ja toimia nuorisopolitiikankoordi n aattori n a y li h al I i n-

tokuntarajojen. "Jos al kaa

eli noloihi n vai kuttajaksi ni i n

ei kyllö enöö ehdi tehdö nuoil-sotyötö':hön tuumii.

kaukana nuorisopoliittisessa jargonissauseasti väläytellystä, poikkihallinnollistentoimien koordinaattorin viitasta, jota ase-tellaan nuorisotoimen - pienessä kunnassa

siis nuorisosihteerin - harteille. Kuitenkin jonyt nuorisoasioista vastaavalle sihteerillekuuluu pienissä kunnissa useimmiten myösI i i ku nta- ja eh kä ku lttu u ritoi m i ki n,joten nä i ltäosin sektorirajat ylittyvät joka tapauksessa.Cederlöf ei näe rea listisena, että nyt ka hdestatai kolmesta sektorista vastaava sihteeri lisäksi

hoitaisi koulutukseen, asumiseen, työllisyy-teen ym. nuoriin(kin) liittyvien politiikkojenkoordinaatiota. Vaikka tehtävään saataisiin

5/2001

projekti ra hoitu kse I I a eri I I i n en työntekijä ki n,

nyt valmistuva tutkimus antaa viitteitä siihen,että ongelmaksi joka tapauksessa jäisi legiti-miteetin han kkiminen m uiden hal li ntokuntienpii rissä n uorisotoi men koord i naatiotyöl le.

"En kritisoitätä sinänsä hyvänä pyrkimyk-senä, mutta näen että jos alkaa elinoloihinvaikuttajaksi niin ei kyllä enää ehditehdä nuo-risotyötä. . .Aloitteita tietysti voi aina tehdä'iCederlöf pohtii ja jatkaa: "Tämän aineistonperu steel la itse ta rkoita n n uorisotyöl lä ensisi-jaisesti työtä jossa suoranaisesti vaikutetaannuoreen taiollaan tekemisissä hänen kanssaan

- millä tietenkin voi välillisesti olla vaikutusta

Teksti: Kirsi AlasoariKuva: Tiina Palomäki

"Somolla perusteella voitoisiin oja-tella ettö tarvitoon elinkeinopoliitti-nen koordi n aattori, joka edellyttöisiettö nuorisotyöntekijä ottaa elin-kei n o asi at työssää n h u o m i oon ? "

nuoren koko elämään. Elinoloihin vaikutta-minen on enemmän poliittis-hallinnollistavaikuttamista yhteiskunnan eri toiminta-sektoreihin, eikä ole mielestäni nuorisotyöntehtävä tästä käytännöl lisestä näkökulmasta.Tästä voi tietysti olla eri mieltä."

Tutkija uska lta utu u ki n kyseena la ista maa n

koko koordinaatiotavoitteen mielekkyydensektorihallinnon oloissa: yhtä hyvin monimuukin tärkeä asia nuorison lisäksi kaipaisiomat koord i n aatto ri n sa,joid e n tehtävä nä o I i si

sitten vää ntää ku n na n toi m i n not, n uorisotoi m i

mukaan lukien milloin elinkeinopoliittiseenmilloin johonkin muuhun asentoon "läpäi-sype riaattee I I a'lJ os tavoitteen a o n ko kona i s-

va lta i n en yhteis ku nta pol iti i kka,jä rkevä m pää

Cederlöfin mielestä olisi purkaa koko nykyinensektorihallintoon pohjaava malli,ja muodos-taa kuntaan vaikkapa prof. Matti Rimpelänehdotta m ia hyvi nvoi ntitii mejä.

Moniam matil I inen yhteistyötakkuaa

Eräs tärkeä näkökulma tutkimuksessa on olluthallintosektoreiden ja kuntien rajat ylittävänyhteistyön tarkastelu. Moniammatillisestatyöotteesta, sektorirajojen ylittämisestä javerkostoitumisesta eri toimijoiden keskenpuhutaan paljoh, ffiutta toteutuvatko em.tavoitteet oikeasti kunnissa? Entä löytyyköseutu ku n na llisesta yhteistyöstä helpotustan uori sotyön res u rssi pu laa n - va i "hel pottaa ko"se pi kem min ki n lisääntyneine palavereineenyhä harvemmaksi käyvän työntekijäkaartinloppuun palamista?

"Tämän aineiston perusteella näyttääsiltä, että edellytykset moniammatilliselleyhteistoiminnalle ovat keskimäärin aika +

repnuorisotyö

+ huonot';tutkija muotoilee.Sektoriajattelu sen

kuin jyllää kauniista puheista huolimatta, ja

pistää eri toimialat kilpasille esim. budjetti-neuvotteluissa.

Sama ongelma liittyy seutukunnalli-seenkin yhteistyöhön, usein laskeskellaanvain sitä paljonko rahaa "meidän kunta"siihen satsaa ja saadaanko rahoille riittävävastine. Eräs työntekijä kertoi lopettaneen-sa seutukunnallisissa kokouksissa käymisen,

kun hänestä oli tuntunut siltä että työajastaleijonanosa menee pelkkään matkustamiseen."Ajattelumalli on yhä hyvin kuntakeskeinen,ei a I u ee I I i n e n'iCed e rl öf toteaa.Yl i pä ätä ä n ve r-

kostoitu mi nen,ta pahtu u pa se oma n ku n na n

sisällä tai kuntarajojen ylitse,tuskin on mikään

taikasauva jolla yhtäkkiä saadaan valtavastilisää resu rsseja kenttätyöhön.On muistettava,että myös yhteydenpito, verkostokokou ksetja erilaisten kuntakulttuurien yhteensovit-taminen nielevät työaikaa, vaikka yhteistyösinällään onkin mitä kannatettavin idea.

Pienten kuntien sisällä erisektorien välisen

yhte i styö n o n g e I m a I I i s u u s u sei n kä rj i styy yks it-täisii n toi mijoi h i n, heidä n hen ki lösu hteisi i nsa

ja persoona I lisu useroi hi nsa.

Toisaalta toimijoilla on paljonkin vuoro-vaikutusta ja yhteistyötä tehdääh,ffiutta se ei

tutkijan mukaan'Jäsenny sujuvaksi moniam-matilliseksi toimintakulttuuriksi - se on vainyhtei styötä ja vuorovai kutusta'l

Toimintakulttuurin asteelle pääseminen

tarkoittaisi jatkuvuutta yli henkilösuhteidenja -vaihdosten. Tutkija kertoo esimerkkinä,miten yhdessä kunnissa tehtiin vuosia hyvää

yhteistyötä nuorisotoimen ja sosiaalitoimenvälillä, mutta kun sosiaalitoimessa väki vaihtui,yhteistyö loppui. U udet työntekijät torjuivatkoko ajatu kse n. Sosiaa I itoi m e n ja n uo ri sotyönsuhteita hankaloittaa mm. työntekijöidenva iti o I ove lvo I I i s u utee n vetoa m i n e n. To i sa a I -

ta Cederlöf on havainnut että ongelma ei olem iten kää n yl itsepääsemätön si I loi n ku n yhteis-

työhön on molemmin puolista halua."Ku ulinaika monesta tapauksesta,joissa ohjaaja ontoiminut viestinviejänä muille virkamiehillenuorelta suostumuksen saatuaan."

Keskimäärin eniten kitkaa aineiston kun-nissa näytti Cederlöfin mukaan ilmenevän

reffiffiffi

nuorisotyöntekijöiden ja opettajien yhteis-työssä,jos ki n totta ka i pä i nvasta isia esi merkke-jä tästäkin löytyy.Vaikka n uorisotyöntekijöil lä

Nuoria koskevien tietojen vaihto tuntuiolevan ammattikuntien välisen kitkan välitönsyy tässä kin tapa u ksessa. Molem mat osa puo-let kyllä haluavat kuulla, mitä kerrottavaa toi-sella on,mutta eivät itse haluaisi paljastaa omia

tietojaa n. Ongel mia am matti ku ntien vä lisii n

suhteisiin tuo sekin, että nuorisotyöntekijätusei n asettuvat "puol usta maa n" n uorta eten-kin silloin jos nuori oireilee koulussa muttava paa-aja I la n uorisota lol la kai kki "suj u u hyvi n'l

Sinänsä työntekijän reaktio on ymmärrettävä,mutta tällöin oppilaan häiriköinti palautuuopettajan ongelmaksi, mikä ei tietenkäänlisää yhteisymmärrystä kahden kilpailevanammattikunnan välillä.

Ollako viranomainen vai nuorenluottohenkilö?

Vaitiolovelvollisuus nuoren asioista ei olen uoriso-ohjaajan tai -si hteerin sen paremminkuin opettajan osaltakaan vahvasti säädeltyä.Ced e rl öf totea a ki n, että va itio I ove lvo I I i s u utee n

vetoaminen voikin olla vain tapa välttää haas-

teellista yhteistyötä. Kuitenkin monet nuo-risotyöntekijät, eten kin n uoria käytä n nössä

kohtaavat ohjaajat, kertovat, että he kokevaterää n la isen moraa I isen va itiolovelvol I isu uden

sitovan heitä. He ovat valmiita kertomaannuoren asioita eteenpäin vain silloin kunhe ovat todella huolissaan nuoren hengestätai terveydestä, ja katsovat etteivät heidänkeinonsa riitä, vaan nuori tarvitsee muutaapua ja puuttumista - siis tilanteissa joissa

lastensuojelulain mukaisen ilmoitusvelvol-lisuuden kynnys muutenkin ylittyy.

Vaitiolokysymykseen kiteytyykin Ce-

derlöfin mukaan yksi nuorisotyön ammatinavainongelmista: Ollakseen nuorelle luotet-

Cederlöf h uoma uttaa, etteivät n uori sotyö n-

tekijät itsekään ole syyttömiä siihen, etteinuorisotyön ammatin vaatimuksia ja tarvetta"tasapainoi I la"n uorten ja mu u n yhteisku n na n

vä I issä tu n neta.Vastu u asia n selventä m i sestä

muille on ammattikunnalla itsellään, tutkijapati staa. H ä n kertoo hava i n n een sa, että va i kka

n u o ri sotyö nte kij ät u sei n va I ittavat sitä, ette ivät

muut kunnan työntekijät oikein tiedä mitähe tekevät,eivät työntekijät itsekään aina oleinnokkaita asiaa selventämään.

"Ehkä asennoituminen liittyy pyrkimyk-seen säilyttää vapauden tunnetta työssä - kunkukaan ei heidän työtään kunnolla tunne niinei voi siihen sitten puuttuakaan.Se kuitenkintoimii nuorisotyön arvostusta vastaan."

FM Petri Cedeilöfin tönö syksynö julkaistavaa

tutkimusta{''Nuorisotvö io sen haasteet pie-i*--- M4lr^.å.-r^-r

nissö kunnissaH iiiden seutuvhteistvössö" I+1 *"--4-+4vN!.'t1p7'.aY--rov at ra h o itta n eet o petu s m t n t ste r t ö n n u o r I so-

yksikkö, HUMAKin Lohjan koulutusyksikkö,N u ori sotutki m u sverkosto se kö La n si -Su o m e n

lööninhallitus.

olisikin mahdollisuus tava henkilö nuoriso-osallistua oppilashuol- ,,Tosiosiassa nuoriso_ohjooja soa ohjaaja ei voi asettuatorvhmien kokouksiin, .: ::h;i;;r;; il;;;;; aikapalioninformaatiotanuorilta n.'uun,;u kuntitannenäin tapahtui. Joissa- siitä mitä koulusso tapahtuu. Mutta on tämä, työntekijätkin kunnissa nuoriso- opettojateivätkeskimöörintiedä eivätsaamuiltaviran-työntekijän pyyntö mitä nuoret vapaa-ojalla tai nuori- omaisilta arvostusta japäästä osallistumaan _^trr-___.^r-^-lr. ,, ' hyväksyntää näidenll*,ä ;;;;#;i; sotilassa tekevät."

kanssa samanveroise_peräti evätty. na ammattikuntana.

nuorisotyö 5/ 2003