tasa-arvoa tosissaan

Tasa-arvoa tosissaan– Naisjaostosta edunvalvonnan ytimeen

Tapio Bergholm

2 T a s a - a r v o a T o s i s s a a N

Sisältö

Tasa-arvoa tosissaan ��3

Köyhyydestä kumppanuutta ��4

Naiset varhain liikkeellä ��4

Suuria uudistuksia ��5

Naisten järjestötyö��6

Hitaasti kapeneva palkkaero ��9

Miesten ja naisten palkkojen suhde 1970 – 2000 �� 10

Suuret uudistukset niin miehille kuin naisille �� 13

Äitiyslomasta perhevapaisiin �� 14

Naiset mukaan – SAK vahvaksi �� 15

TUPO:lla tasa-arvoa �� 16

Tasa-arvolaki �� 16

Ensimmäinen naispresidentti �� 18

Tasa-arvotyön uudet haasteet �� 18

Ulkoasu: Tommi Luhtanen, Vihreä Peto Oy

Paino: Valkealan Painokarelia 2007

ISBN 978-951-714-255-7

T a s a - a r v o a T o s i s s a a N 3

Tasa-arvoa tosissaan SAK pyrkii oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan� Siksi ammattiyh-distysliikkeen tärkeimpiä tavoitteita on ollut ja on yhä tasa-arvon to-teuttaminen yhteiskunnassa ja työelämässä� Miesten ja naisten välisen tasa-arvon parantaminen on pitkäjänteistä työtä, johon SAK ja sen jäsenliitot ovat sitoutuneet�

Vuosi 2008 on ammattiyhdistysliikkeen sukupuolten välisen tasa-arvotyön juhlavuosi, sillä SAK:n naisjaosto aloitti toimintansa vuonna 1938� SAK oli Suomessa ja pohjoismaissa naistyön uranuurtaja ja voi juhlia jo tasa-arvotyönsä 70-vuotispäivää� Nämä vuodet sisältävät saa-vutuksia ja pettymyksiä� Muutokset parempaan ovat tapahtuneet joko suurina kertarysäyksinä tai hitaasti hivuttamalla�

Tasa-arvotyö on 1980-luvulta alkaen muuttunut nopeasti� Naisten erillistoimintana SAK:ssa alkanut vaikuttaminen on muuttunut su-kupuolten väliseksi yhteistyöksi ja vuoropuheluksi� Naisten alistetun aseman ja alemman palkkatason rinnalle ovat keskusteluun tulleet miesten alhaisempi keksimääräinen elinikä ja suuremmat työtapatur-maluvut� Tasa-arvotyön haasteena onkin miesten ja naisten yhteistyöllä parantaa molempien sukupuolien elämänlaatua�

Tänään on tavoitteena ottaa huomioon yhteiskunnallisten uudis-tusten ja työmarkkinaratkaisujen vaikutus kummankin sukupuolen asemaan� Siksi SAK:n tasa-arvotyö on keskusjärjestössä siirtynyt sopi-mustoiminnasta, työelämän kehittämisestä ja työsuojelusta vastaaville valiokunnille� Tasa-arvotyö on SAK:n edunvalvonnan ytimessä�


Köyhyydestä kumppanuuttaSuomi oli 1800-luvun loppuun saakka köyhä ke-hitysmaa� Maatalous oli pääelinkeino, syntyvyys ja kuolleisuus olivat korkeita, pääomia oli niukasti, työn tuottavuus alhainen ja liikenneyhteydet olivat huonot� Sääolot ja vuodenaikojen vaihtelu vaikuttivat ratkaisevasti ihmisten elämään� Suoma-laiset kärsivät Euroopan viimeisen suuren nälkäkata-strofin, kun kuivuuden ja syksyjen pakkasten vuoksi sadot vuosina 1867-1869 olivat poikkeuksellisen huonot�

Maatalousyhteiskunnassa pihapiirin työt, kuten lasten kaitseminen, karjanhoito, ruuanlaitto, säilömi-nen, vaatteiden teko ja korjaaminen, olivat naisten töitä� Toisaalta hevosen ajo, peltotyöt, metsästys ja kalastus olivat miesten vastuulla� Näin tiukaksi ei sukupuolten välinen työnjako voi-nut Suomessa muodostua, koska lyhyen kesän aikana kaikkien työpanosta tarvittiin�

Myös köyhyys sai niin miehet kuin naiset tarvittaessa tarttumaan kaikkiin töihin� Töiden valikoimiseen ei pienten tilojen asukkailla eikä varsinkaan tilattomilla maa- ja sekatyöläisillä ollut varaa� Naisten vahva ja itsenäinen asema perustuikin Pohjois-maissa ankarien sääolojen ja puutteen oloissa syntyneeseen raatajakumppanuu-teen miesten kanssa�

Naiset varhain liikkeelläAmmattiyhdistystoiminnan käynnistymisessä miehet ja naiset lähtivät Suomessa melkein samaan aikaan liikkeelle� Helsingin kirjanpainoalan miehet perustivat vuon-na 1885 yhdistyksen� Maalarit, räätälit, peltisepät, puusepät, muurarit ja suutarit saivat omat ammattiosastonsa, joissa useissa oli mukana myös työnantajia� Ensim-mäiset naisammattiosastot perustettiin pian tämän jälkeen jo ennen vuosisadan vaihtumista� Ompelijat, kauppa-apulaiset ja palvelijattaret olivat uranuurtajia nais-ten järjestäytymisessä�


Suomessa naiset ja miehet järjestäytyivät samoi-hin ammattiosastoihin tai ammattiliittoihin, vaikka tämä ei aluksi ollut itsestään selvää� Muissa maissa oli myös sukupuolen mukaan rajattuja ammattiliittoja� Erillisiä naisten ammattiosastoja syntyi meilläkin om-pelijattarille, palvelijattarille ja satamatyöntekijöille� Veturimiehet ja muurarit kuuluivat osastoihin, joissa oli vain miehiä� Miesten ja naisten yhteiset ammattiosastot olivat kuitenkin yleisin järjestäytymistapa�

Suuria uudistuksiaVuoden 1905 suurlakon jälkeen työväen- ja naisjärjes-töjen mielenosoitukset painostivat säätyvaltiopäivät

hyväksymään uuden yksikamarisen eduskunnan sekä yleisen ja yhtäläisen ääni-oikeuden vuonna 1906� Äänioikeutettujen määrä lähes kymmenkertaistui noin 125 000:sta noin 1 125 000:een� Useat miehet ja kaikki naiset pääsivät näin ensim-mäistä kertaa mukaan kansanvaltaiseen päätöksentekoon� Suomen naiset saivat ensimmäisinä Euroopassa äänioikeuden ja koko maailmassa ensimmäisinä oikeuden olla ehdokkaina parlamenttivaaleissa�

Naisten asema toisen luokan kansalaisina muuttui vähitellen holhouksenalaisuu-desta tasavertaiseksi kansalaiseksi� Naiset saivat vuonna 1901 oikeuden suorittaa yli-oppilastutkinnon� Tie valtion virkoihin aukesi vasta vuonna 1924� Aviovaimot muut-tuivat miestensä holhokeista itsenäisiksi ihmisiksi vuonna 1929� Avioerotilanteissa miesten omistusoikeus lapsiin muuttui äitien etulyöntiasemaan huoltajuuskiistoissa samoihin aikoihin�

Kunnat, valtio, tehtaat, yhdistykset ja yksityiset panostivat Suomessa uusien kou-lujen rakentamiseen 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa� Sijoitukset tulevai-suuteen johtuivat vahvasta sivistystahdosta ja suomen- ja ruotsinkielisten välisestä kieliriidasta� Oppivelvollisuus 1920-luvulta alkaen ja peruskoulu 1970-luvulta alkaen ovat luoneet edellytyksiä yhteiskuntaluokkien ja sukupuolten väliselle tasa-arvolle� Naisten koulunkäynti ja sivistystason nousu ovat 2000-luvun alussa saaneet suku-puolten tasa-arvon tosissaan ottavat päättäjät pohtimaan sitä, tarvitaanko kouluissa ja yliopistoissa poika- tai mieskiintiöitä�


Naisten järjestötyöAmmattiyhdistysliike tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden vaikuttaa omiin asioi-hinsa työehtoja ja yhteiskuntapolitiikkaa muovattaessa� Yhteistyö on antanut ja antaa tänä päivänä yksittäisille työntekijöille ammattiliittojen ja keskusjärjestöjen kautta voimaa ja vaikutusmahdollisuuksia� Työntekijäin järjestäytyminen on pa-rantanut ihmisoikeuksia niin työpaikalla kuin koko yhteiskunnassa� Tämä kuva muuttuu ongelmalliseksi, kun tarkastellaan naisten osallistumista ja vaikutusvaltaa ammattiyhdistysliikkeessä�

Suomessa naiset olivat pientilojen emäntiä ja palkkatyöläisiä eivätkä kotirouvia� Naisten osuus työvoimasta oli Suomessa kansainvälisesti korkea maailmansotien välisinä vuosina� Koko työvoimasta se oli yli 40 prosenttia jo vuonna 1930 ja teolli-suudessakin korkea� Kutomo-, vaatetus-, elintarvike-, jalkine-, paperi-, puu-, metalli- ja muussakin teollisuudessa oli naisia töissä�

Naisten osuus palkkatyöväestä oli Suomessa muihin Pohjoismaihin verrattuna suuri� Näin raatajakumppanuus jatkui maassamme yhteiskunnan teollistuessa ja palkkatyön yleistyessä� Tämä kertoi myös suomalaisten miesten köyhyydestä� He eivät pystyneet elättämään kotirouvia ja lapsia pienillä palkoillaan�

Suomen Ammattijärjestössä vuosina 1907-1929 naisten osuus jäsen-kunnassa oli parhaimmillaan noin 22 prosenttia ja SAK:ssa naisia oli aina vuoteen 1969 saakka alle 30 prosenttia� Toisaalta hajaannuksen aikana SAK:n ulkopuolelle siirtyneissä julkisten ja yksityisten palvelujen työntekijäin ammattiliitoissa naisten jäsenosuus lähti jo 1960-luvulla kasvuun�

SAK:n eheytyminen ja tulopoliittiset ratkaisut loivat järjestäytymiselle pa-remmat edellytykset� Yhä useammat naiset liittyivät ammattiliittoihin� SAK:n jäsenmäärä kasvoi 1970-luvun alussa nopeasti, mutta naisten jäsenmäärä kasvoi suhteellisesti vielä nopeammin� SAK:n jäsenistä oli jo vuonna 1975 yli 40 prosent-tia naisia�

Tänä päivänä jäsenliittojen riveissä on lähes yhtä paljon miehiä ja naisia� Myös AKAVA:ssa ja STTK:ssa naisten osuus jäsenistöstä on kasvanut� Tämä tarkoittaa sitä, että naisten järjestäytymisaste on Suomessa lähes maailman parasta�


Miesten ja naisten osuus SAK:n jäsenkunnasta 1970 – 2000

miehet % naiset % yhteensä

1970 440 234 67,7 209 999 32,3 650 233

1980 590 460 57,3 438 379 42,7 1 028 839

1990 585 050 54,6 486 274 45,4 1 071 324

2000 578 339 54,0 492 482 46,0 1 070 821

Ennen ensimmäistä maailmansotaa vain palvelijattarien ja ompelijain liittojen puheenjohtajat olivat naisia� Miehet nousivat johtoon, kun nämä liitot yhtyivät suurempiin liittokokonaisuuksiin� Suomen Ammattijärjestön toimikuntaan valittiin perustavassa kokouksessa vuonna 1907 kaksi naista, mutta tämän jälkeen valta väis-ti pitkään naisia� Naiset etsivät ja löysivät omalle toiminnalle ja vaikutukselle uudet puitteet� He perustivat puolueiden rinnalle naisliitot ja ammattiosasto-jen sisälle omia naisjaostoja� Tämä aiheutti myös ongel-

mia� Eräät miehet pitivät tällaista erillistoimin-taa tarpeettomana ja jopa työväenliikkeen kokonaisedun kannalta vahingollisena�

Naisten järjestäytymisen vahvistami-seksi Suomen Ammattijärjestö perusti oman naisjaoston vuonna 1923� Tämän toiminta tyrehtyi vuoden 1929 lopussa, kun jaoston puheenjohtaja ja sihteeri vangittiin poliittisten mielipiteidensä vuoksi� SAK:n edustajakokous vuonna 1937 velvoitti kipakan keskustelun jälkeen äänin 38-32 työvaliokunnan perustamaan SAK:lle viisijäsenisen naisjaoston ja palkkaamaan va-kinaisen naistoimitsijan� Uuden SAK:n naisjaoston toiminta alkoi 16�2�1938� Siiri Saarinen aloitti naisjärjestäjänä vuonna 1940�


Suomi oli ammattiyhdistysliikkeen naistoiminnassa pohjoismainen uranuurta-ja� Esimerkiksi Ruotsin keskusjärjestön, LO:n naisjaosto perustettiin vasta vuonna 1947� SAK:n tasa-arvotyö on muuttunut naisasiasta koko keskusjärjestön edunval-vonnan osaksi� Naisjaosto muuttui vuonna 1970 naisvaliokunnaksi, jonka työtä jatkoi vuodesta 1986 alkaen SAK:n tasa-arvovaliokunta� Tänä päivänä keskusjär-jestön tasa-arvotyöstä vastaavat sopimusvaliokunta ja työelämän kehittämis- ja työsuojeluvaliokunta�

Ammattiliiton johtaminen ja toimitsijatyö olivat sukupuolten välisen työjaon nä-kökulmasta miesten töitä aina 1970-luvulle saakka, vaikka yksittäiset naiset toimivat ammattiyhdistysliikkeessä näissä tehtävissä� Esimerkiksi vuonna 1947 Laura Härmä valittiin SAK:n työvaliokuntaan ja Elina Vuohio Vaatetustyöläisten Liiton puheen-johtajaksi� Naisten valta-asemat eivät vakiintuneet� SAK:n hallituksessa oli vuosina 1969-1975 vain yksi nainen, naissihteeri Helvi Raatikainen�

Olennainen muutos SAK:n jäsenliitoissa tapahtui vuonna 1986, kun Kumi- ja nah-katyöväen Liitto valitsi puheenjohtajakseen Hilkka Häkkilän, Tekstiili- ja vaatetus-työväen Liitto Tuulikki Kanniston ja Liiketyöntekijäin Liitto Maj-Len Remahlin� Naiset pääsivät vallan ytimeen, mutta olivat jäsenosuuteensa nähden yhä aliedustettuja sekä SAK:n että sen jäsenliittojen korkeimmissa luottamustehtävissä�

Kehitys ei ole ollut suoraviivaista� Naisten osuus SAK:n hallituksen jäsenistä nousi vuoteen 1991 saakka mutta on kääntynyt 2000-luvulla laskuun� Tämä johtuu siitä, että jäsenliitoissa on aiempaa vähemmän naispuheenjohtajia� Vuonna 2007 SAK:n hallituksessa oli 20 miestä ja kaksi naista� SAK:n vuoden 2006 edustajakokous päätti, että ellei naisten asema järjestön korkeimmissa päättävissä elimissä muuten lähde vahvistumaan, voidaan siirtyä tilapäisesti sukupuolikiintiöihin paikkoja jaettaessa�

SAK:n tasa-arvo-ohjelma on paremmin toteutunut edustajakokouksen osanotta-jien ja SAK:n valtuuston jäsenten sukupuolijakaumassa� SAK:n vuoden 2006 edusta-jakokouksen edustajista 40 prosenttia oli naisia ja valtuuston jäsenistä 42 prosenttia� Toisaalta Tuire Santamäki-Vuoren johtama Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (JHL) ja Ann Selinin johtama Palvelualojen ammattiliitto (PAM) ovat keskusjärjestön kaksi suurinta ammattiliittoa, joihin kuuluu yli 40 prosenttia SAK:n jäsenistä�


Hitaasti kapeneva palkkaeroTyöväenliike ja ammattiyhdistysliike vaativat alusta alkaen periaatteessa tasa-arvoa, mutta käytännössä ammattiliitot ylläpitivät ammattitaitoon ja sukupuoleen perus-tuvia eroja työehdoissa� Tämä saattoi johtaa ristiriitaisilta vaikuttaviin ratkaisuihin� Maamme ensimmäisessä valtakunnallisessa työehtosopimuksessa nais- ja mieskir-jaltajien palkka oli sama� Aputyöntekijänaisten palkka taas oli sopimuksen mukaan puolet miesten palkkaa huonompi� Suomen Satamatyöntekijäin Liitto pyrki yhtä aikaa estämään naisten tulon lastaus- ja purkaustöihin ja ajamaan miehille ja naisille samaa palkkaa näissä töissä� Tämä johtui siitä, että satamamiehet uskoivat, että samapalkkaisuus takaisi miehille etulyöntiaseman työntekijöitä valittaessa�

Myös Suomen Liiketyöntekijäin Liiton johtavat naiset vastustivat 1920-luvulla eräässä sopimuskiistassa miesten ja naisten palkkaeron selkeää supistamista� He pelkäsivät naisten joutuvan työttömiksi� Kaupan am-mattiliitot Suomessa ja Ruotsissa uskoivat, että nopea siirtyminen samapalkkaisuuteen johtaisi miesten palkkatason yleiseen alentumiseen ja naisten työttö-myyden kasvuun�

Sotavuosien palkkalinja oli solidaarinen� Alem-mat palkat, siis naisten ja sekatyöntekijäin palkat, nousivat jonkin verran nopeammin kuin palkat yleensä� Toisen maailmansodan jälkeen SAK ja sen ammattiliitot vaikuttivat palkkasäännöstelypää-töksien ja valtakunnallisten työehtosopimuksien syntyyn� Vuoden 1945 palkkasäännöstelypäätös nosti naisten palkkoja ja virallisti samalla mies-ten ja naisten samasta työstä saaman palkan eron 10-15 prosentin suuruiseksi� Miesten ja naisten palkkaero yleensä kaventui selvästi, mutta jäi teollisuudessa kuitenkin noin 30 prosentiksi, sillä naiset ja miehet tekivät har-voin samoja töitä�


Päätökseen vaikutti sitkeä ajattelutapa, että miehet olivat ensisijaisesti vastuussa perheen elättämisestä� Työehtosopimustoiminnan läpimurto supisti miesten ja nais-ten palkkaeroja, mutta samalla vakiinnutti tämän eron, koska työehtosopimuksiin tuli palkkasäännöstelypäätöksen mukaisesti miehille ja naisille omat palkkaluokat� Palkkaviranomaiset ajoivat tämän palkkaeron esimerkiksi vaatetusalan kappale- eli urakkapalkoihin, jolloin aivan samasta työstä miehet ja naiset saivat erisuuruisen korvauksen�

0

20

40

60

80

100

KunnatTeollisuusRakennusala

2000199519901985198019751970

MIESTEN JA NAISTEN PALKKOJEN SUHDE 1970-2000


Naiset kokivat erilliset naispalkat epäoikeudenmukaisiksi� SAK oli jo vuonna 1943 vaatinut erillisten palkkataulukoiden poistoa� Naisedustajat aloittivat SAK:n vuoden 1947 edustajakokouksessa räväkän keskustelun samapalkkaisuudesta� Edustajako-kous kannatti samanarvoisesta työstä samaa palkkaa sukupuoleen tai siviilisäätyyn katsomatta� Tämä tavoite eteni kuitenkin hitaasti, koska SAK:n johto piti muita tavoitteita tärkeämpinä ja koska palkkasäännöstely vakiinnutti sukupuolten välistä palkkaeroa aina vuoteen 1956 saakka� Työnantajat vastustivat palkkaerojen pie-nentämistä ammattityöntekijöiden ja sekatyöläisten sekä miesten ja naisten välillä, koska he arvioivat, että korkeampia palkkoja saaneet ammattimiehet vaatisivat joka tapauksessa palkkaerojen palauttamista�

Työntekijöiden sijoittaminen erillisiin palkkaluokkiin ammattitaidon, työn ras-kauden, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan aiheutti kiistoja työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen välille, liittojen sisälle ja niiden välille� Eduskunta purki palkka- ja hintasäännöstelyn, kun se hylkäsi valtalain vuonna 1955� Maataloustuottajat nostivat hintasäännöstelyn päätyttyä maitotuotteiden hintoja heti tammikuussa 1956� Myös vuokrat nousivat� Elinkustannukset olivat nousseet seitsemällä prosentilla jo helmi-kuussa 1956�

SAK:n 1�3�1956 aloittama yleislakko veti mukaan enemmän miehiä ja naisia kuin SAK:ssa oli jäseniä� Lakkolaisia oli yli 400 000, kun SAK:ssa oli noin 270 000 jäsentä� Yleislakko pysäytti koko maan ja kesti 19 päivää� Työtaistelu päättyi 20�3�1956� Sekä miehet että naiset saivat 12 markan (eli noin 6-10 prosentin) ja nuoret 8 markan erillisen korotuksen tuntipalkkoihin tai vastaavan korotuksen viikko- ja kuukausi-palkkoihin� Tämä solidaarinen palkkojen tasokorotus kavensi miesten ja naisten palkkaeroa�

SAK:n naisjaoston esityksestä SAK:n työvaliokunta esitti Kansainvälisen työjär-jestön, ILO:n, vuoden 1951 kokoukseen edustajaksi kansanedustaja Tyyne Leivo-Larssonin, joka oli toiminut pitkään SAK:n naisjaostossa ja vuosina 1948-1950 minis-terinä� Leivo-Larsson oli hyväksymässä ILO:n sopimusta, joka velvoitti määrittämään palkkausperusteet ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää� Sopimuksen keskeinen sisältö oli, että samanarvoisesta työstä miehille ja naisille on maksettava sama palkka�


Tämän jälkeen SAK alkoi aiempaa päättäväisemmin ajaa samapalkkaisuutta� SAK hyväksyi vuoden 1956 edustajakokouksessa talous- ja palkkapoliittiseen ohjelmaan tavoitteen erillisten naispalkkataulukkojen poistamisesta� SAK:n naisjaosto ja SAK:n työvaliokunta puolsivat vuonna 1959 ILO:n samapalkkaisuussopimuksen vahvistamis-ta (ratifiointia) Suomessa�

Vuonna 1953 työnsä aloittanut samapalkkaisuuskomitea sai työnsä valmiiksi vuonna 1960� SDP:n puolueriidan ja ammattiyhdistysliikkeen hajaannuksen vuosina SAK vaikutti poikkeuksellisen vahvasti myös valtakunnanpolitiikassa� Samapalkkai-suus tuli vuonna 1962 maalaisliittolaisen Ahti Karjalaisen hallituksen ohjelmaan, kun

SAK:n edustajat olivat asettaneet sen yhdeksi ehdoksi hallitukseen osallistumiselleen� Ammattiyhdistysnaisten ja SAK:n ajama tavoite toteutui, kun eduskunta ratifioi ILO:n samapalkkaisuussopimuksen lokakuussa 1962� Naispalkat poistuivat työehtosopimuksista vähitellen vuoteen 1966 mennessä�

Tämä ei poistanut naisten ja miesten palkkaeroja, koska työtehtävät, ammattiala ja koulutus jakoivat mie-het ja naiset edelleen töiden ja ansioiden suhteen eri ryhmiin� Sukupuolten välinen tasa-arvo työelämässä ja palkkauksessa on näihin päiviin saakka säilynyt työ-markkinoiden kiistakysymyksenä�

Mies- ja naisvaltaisten alojen palkkaeroista käytyä keskustelua monimutkaistavat kiistat, kuinka työko-kemus, koulutus, työn raskaus, likaisuus tai vaativuus ja työnantajan palkanmaksukyky tulisi ottaa huomi-oon työehtosopimuksia tehtäessä� Peruskysymys on kuitenkin se, miksi työelämän jatkuvista myller-ryksistä ja rakennemuutoksista huolimatta nais-valtaisten alojen arvostus on euroissa mitattuna heikompaa kuin miesvaltaisten alojen?

Ansioiden mukaan

Palkkaa työstä vai tittelistä?

vihkko samap

alkka 16.12

.2007 14:10

Sivu 1


Suuret uudistukset niin miehille kuin naisilleSuomen Työnantajain Keskusliitto (STK) esitti vuonna 1947 perhe-palkkaa lapsiperheiden isille, jotta työnantajat olisivat välttäneet yleisen palkkojen korotuksen� Moninaisten hallinnollisten vaikeuksien ja lainsää-dännön käänteiden jälkeen miehille tarkoitettu palkanlisä muuttui kaikille äideille maksetuksi sosiaaliseksi per-hetueksi, joka paransi olennaisesti lapsiperheiden taloudellista asemaa 1940-luvun lopussa ja 1950-luvulla� Uudistus merkitsi tulonsiirtoa teollisuu-desta maaseudulle� Samalla se vahvisti naisten asemaa perheissä, koska lapsili-sät maksettiin äideille�

Eduskunnan vasemmistoenemmis-tö ajoi yhdessä SAK:n ja ammattiyhdistysaktiivien kanssa vuosina 1960-1962 läpi joukon merkittäviä sosiaalisia uudistuksia� Ammattiyhdistysliikkeen ajama vuosi-lomalain selkeä parannus toteutui vuonna 1960� SAK:n ja STK:n yhdessä esittämä työttömyyskassalain uudistus nosti korvauksia ja pidensi korvausaikaa vuoden 1961 alussa� Eläkelakeja uudistettiin 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa� Eduskunnan säätämät työeläkelait tulivat voimaan vuonna 1962� Porvarienemmistöiseksi vuoden 1962 eduskuntavaaleissa muuttunut eduskunta hyväksyi vuonna 1963 ammattiyh-distysliikkeen pitkään ajaman sairasvakuutuslain�

Työajan lyhennys eteni asteittain� Viikkotyöaika oli vuonna 1959 lähes kaikilla aloilla 45-tuntinen ja keskeytymättömässä kolmivuorotyössä 42-tuntinen� Vuonna 1960 säädetty vuosilomalaki takasi pysyvissä työsuhteissa oleville 18-24 päivän loman� SAK ja sen jäsenliitot ajoivat näyttävillä kampanjoilla työajan lyhennystä 1960-luvulla� SAK, Toimihenkilöiden ja Virkamiesten Keskusliitto (TVK), SAJ ja STK sopivat kesäkuussa 1965 siirtymisestä 40-tuntiseen ja 5-päiväiseen työviikkoon vuo-teen 1970 mennessä�


Äitiyslomasta perhevapaisiinAmmattiyhdistysliikkeen tavoitteena oli jo varhain 12 viikon eli noin kolmen kuu-kauden palkallinen äitiysloma� Tämä tavoite eteni hitaasti� Itsenäisyyden alkuvuosina val-tioneuvosto antoi asetuksen, joka kielsi työnantajilta naisten pitämisen teollisuustöissä neljänä synnytyksen jälkeisenä viikkona� Liiketyöntekijäin vastaava synny-tysloma oli kuusi viikkoa� Tämä äitiysloma-ajan palkkaus oli riip-puvainen työnantajan mielivallasta tai silloin vielä hyvin harvinaisista työehtosopimuksista�

Vuoden 1964 alussa voimaan tullut sairausvakuutuslaki toi laki-sääteisen äitiyspäivärahan, jota aluksi maksettiin 52 päivältä� SAK:n tavoittelema 12 viikon äitiysloma toteutui vuonna 1970� Tämä oikeus piteni vuonna 1974 kuusi kuu-kautiseksi� Myös eri alojen työehtosopimuksissa on sovittu lakisääteistä äitiyspäivä-rahaa paremmista äitiysloman ensimmäisten viikkojen tai kuukausien ansioeduista� Kaupan alan työnantajat taipuivat äitiysloman alun palkallisuuteen vasta vuoden 2007-2010 työehtosopimuksessa, jossa saman tien sovittiin myös isyysloman palkallisuudesta�

Lastenhoito miellettiin perheissä, lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa pitkään vain äitien tehtäväksi� Tulopoliittinen kokonaisratkaisu toi vuonna 1976 äideille oikeuden jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta� Ajattelutapa alkoi vähitellen muuttua� Isien ja äitien mahdollisuus käyttää vanhempainlomaa tuli lainsäädäntöön 1980-luvulla� Oikeus vanhempainrahakauden jälkeiseen hoitovapaaseen ja kotihoi-dontukeen on sekä miehillä että naisilla� Lainsäädäntöä onkin ehdotettu kehitettä-väksi niin, että se kannustaisi useampia isiä jäämään pois töistä hoitamaan pieniä lapsia�


Naiset mukaan – SAK vahvaksiNopea rakennemuutos muokkasi suomalaista yhteiskuntaa 1960- ja 1970-luvuilla� Markkinatalous ryhmitti noina vuosina uudelleen maamme tuotannon keskeiset voimavarat, työn ja pääoman� Suomen elinkeinorakenteen muutos loi uusia mah-dollisuuksia ja aiheutti vakavia ongelmia� Suuren murroksen aika on näkökulmasta riippuen tulkittu joko loistavaksi menestystarinaksi tai suureksi onnettomuudeksi�

Nämä vuosikymmenet olivat parempien asuntojen, kestopäällysteteiden raken-tamisen, kasvavan teollisuustuotannon, monipuolistuvan palvelutuotannon, lyhene-vän työajan ja nopeasti nousevan tuottavuuden aikaa� Omavaraistalous ja ajoittaiset sesonkityöt vaihtuivat pysyviin työsuhteisiin� Suomalainen palkkatyöyhteiskunta syntyi 1960- ja 1970-luvuilla, sillä vasta tuolloin enemmistö työikäisistä miehistä ja naisista kytkeytyi kiinteästi palkkatyöhön� Hyvinvointivaltion rakentaminen toi työ-paikkoja julkisen sektorin palveluammateissa etupäässä naisille�

Samalla useat tuotannonalat supistuivat� Dramaattisinta oli maa- ja metsätalou-den työvoimatarpeen romahdus, kun traktorit ja moottorisahat korvasivat ihmisten ja hevosten lihasvoimaa� Seurauksena oli maaseudulla aiemmin yleisen vajaatyöl-lisyyden muuttuminen jatkuvaksi työttömyydeksi, muuttoliike kaupunkeihin ja siirtolaisuus Ruotsiin�

Tämän myllerryksen keskellä Suomen työmarkkinat siirtyivät tulopolitiikan kauteen ja SAK eheytyi� Ammattiyhdistysliike vaikutti ratkaisevasti siihen, ettei yh-teiskunta jättänyt rakennemuutoksen vuoksi ammattinsa menettäneitä heitteille� Elinkeinorakenteen muutos ja SAK:n ajama solidaarinen palkkapolitiikka takasivat sen, että tulonjako tasoittui nopeasti 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa� Suomi muuttui nopeasti tulonjaoltaan yhdeksi maailman oikeudenmukaisimmaksi ja tasa-arvoisimmaksi maaksi�

Useissa maissa on ammattiyhdistysliikkeen alamäkeä selitetty miesvaltaisten alojen työllisyyden supistumisella ja naisvaltaisten toimialojen kasvulla� Tällainen rakenneselitys ei päde ainakaan Suomessa� Suurten ikäluokkien emansipoituneet naiset halusivat vaikuttaa omaan asemaansa työelämässä ja yhteiskunnassa� He tu-livat ammattiliittoihin ajamaan omia tavoitteitaan� Suomen naisten järjestäytymisen ripeä kasvu liittyi 1970-luvulla eheytymisen ja tulopoliittisten ratkaisujen luomaan ammattiyhdistystoiminnan kasvukierteeseen�


TUPO:lla tasa-arvoa SAK:n on sopimustoiminnassa ajanut tasa-arvotavoitteita� Ensimmäinen tulopo-liittinen ratkaisu, jossa sovittiin vuoden 1969 palkankorotukset, oli maltillinen� Tasasuuruiset tunti- ja kuukausipalkkojen korotukset suosivat pienipalkkaisia naisia� Solidaarinen pennilinja oli vallitseva myös seuraavissa tulopoliittisissa ratkaisuissa� Päivähoitopalvelujen laajentamisesta on sovittu useissa tulopoliittisissa ratkaisuissa�

Solidaarinen palkkapolitiikka on ollut osa SAK:n sopimuspolitiikka� Tulopoliit-tisten sopimuksien tasa-arvoerät ovat olennaisesti vaikuttaneet naisten ansiokehi-tykseen 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa� SAK:n jäsenkunnassa miesten ja naisten välinen palkkaero on kapeampi kuin STTK:ssa tai AKAVA:ssa�

SAK:ssa ammattiliittojen solidaarinen yhteistyö ja avoin palkkakilpailu ovat vaihdelleet� Myös työnantajien rivit olivat toisinaan sekaisin, koska vero-, eläke- ja sosiaaliturvaratkaisuissa pääoma- ja miesvaltaista teollisuutta edustaneen STK:n edut menivät ristiin työvoima- ja naisvaltaista yksityistä palvelusektoria edustavan Liiketyönantajain Keskusliiton (LTK) kanssa�

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt käynnistivät samapalkkaohjelman vuonna 2005� Tämä ohjelma velvoittaa kaventamaan sukupuolten välistä 20 prosent-tiyksikön palkkaeroa viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä� Ohjelman tavoitteena on, että vuoteen 2015 mennessä kolme neljäsosaa palkansaajista on oikeudenmukaisten ja sukupuolineutraalien, työn vaativuuteen perustuvien palk-kausjärjestelmien piirissä� Nähtäväksi jää, miten vuoden 2007 liittokierros vaikuttaa samapalkkaohjelman toteutumiseen�

Tasa-arvolaki Suomalainen tasa-arvopolitiikka on saanut kansainvälisestä yhteistyöstä ja järjestöis-tä vahvoja virikkeitä� Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1951 hyväksymä sa-mapalkkaisuus sopimus hyväksyttiin Suomessa vuonna 1962� Työelämän syrjinnän kieltävä ILO:n sopimus syntyi vuonna 1958� Tämä sopimus hyväksyttiin Suomessa vuonna 1970� Tämä johti työehtosopimuslain muutoksen, joka velvoitti työnantajat kohtelemaan työntekijöitä tasapuolisesti� Tämä lakimuutos koski kuitenkin vain voimassa olevaa työsuhdetta eikä lainkaan työhönottotilannetta� Säädös oli niin epämääräinen, ettei se juuri tarjonnut mahdollisuuksia haastaa työnantajia suku-puolisyrjinnästä oikeuteen�


Yhdistyneet Kansakunnat (YK) julisti vuodet 1975-1985 naisten

vuosikymmeneksi� YK:n yleiskoko-us hyväksyi yksimielisesti naisten

syrjinnän kieltävän yleissopimuksen vuonna 1979� Hallitus antoi vuonna 1980 tasa-arvoasiain neuvottelu-

kunnalle tehtäväksi tämän sopimuk-sen velvoitteiden toteuttamisesta

Suomessa� Tästä alkoi tasa-arvolain valmistelu Suomessa� Kaikki muut

Pohjoismaat olivat jo säätäneet omat tasa-arvolakinsa�

Tasa-arvolain valmistelu kesti viisi vuotta� Työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt

suhtautuivat kielteisesti tasa-arvolain säätämiseen, koska ne pitivät lakia täysin

tarpeettomana� Ne väittivät, että tuleva tasa-arvolaki asettaisi kohtuuttomia vaike-

uksia ja kustannuksia työnantajille� Palkansaajajärjestöt, varsinkin SAK ja Toimihenki-löiden ja Virkamiesten Keskusliitto (TVK) ja naisjärjestöt kannattivat lain säätämistä� Työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt pyrkivät vielä eduskuntakäsittelyn aikana vesittämään lain, mutta eduskunta hyväksyi lain vain vähäisin teknisin muutoksin�

Suomen liittyminen Euroopan unioniin ja saadut kokemukset johtivat paineisiin kehittää lainsäädäntöä� Tasa-arvoa ja syrjintää koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin voimakkaasti 2000-luvun alussa� Uusi yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan helmikuussa 2004 ja tasa-arvolain uudistus kesäkuussa 2005�

SAK ajoi tasa-arvolakiin sellaista palkkakartoitusta, joiden perusteella voisi päätellä, maksetaanko samasta ja samanarvoisesta työstä saman työnantajan pal-veluksessa samaa tehtäväkohtaista palkkaa� Tämä olisi edellyttänyt tehtävien vaati-vuuksien vertaamista yli työehtosopimusrajojen� SAK vaati myös luottamusmiesten tiedonsaantioikeuksien laajentamista� Nämä tavoitteet eivät täysin toteutuneet syntyneessä kompromissiratkaisussa�


Kuitenkin sukupuoleen perustuvan syrjinnän kieltävä tasa-arvolaki tiukentui niin, että tasa-arvosuunnitelmat ja palkkakartoitukset tulivat pakollisiksi� Yhdenvertai-suuslaki teki rangaistavaksi syrjinnän iän, etnisen, kansallisen alkuperän, kansalai-suuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuu-den, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvään syyn perusteella�

Ensimmäinen naispresidentti Ulkoministeri Tarja Halonen (sd�) ja keskustapuolueen puheenjohtaja Esko Aho olivat vastakkain presidentinvaalin toisella kierroksella helmikuussa 2000� SAK:n keskeiset vaikuttajat antoivat jo ensimmäisellä äänestyskierroksella tukensa keskusjärjestön entiselle juristille ja toisella äänestyskierroksella myös toimihenkilökeskusjärjestöjen vaikuttajat asettuivat näyttävästi Halosen puolelle�

Ammattiyhdistysvaikuttajat kokivat, että presidentinvaalissa olivat vastakkain Tarja Halosen puolustama suomalainen hyvinvointivaltio ja Esko Ahon ajama Suo-men työmarkkinamallin murentaminen� Tarja Halonen valittiin ensimmäisenä naise-na Suomen presidentiksi�

Tasa-arvotyön uudet haasteetTasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ajaminen maailmassa, Suomessa ja suomalai-sessa työelämässä on muuttunut vuosikymmenien kuluessa� Vanhojen ongelmien tilalle on tullut uusia, kun vuosipalvelukseen sidottujen piikojen ja palvelijattarien ajasta on siirrytty globaalitalouden rytmittämään silppu- ja pätkätyön vuosiin� Useat ammattiyhdistysliikkeen kamppailemat perusoikeudet ja -edut eivät ole satunnai-sesti työelämään pääsevien ja kytkeytyvien ihmisten saavutettavissa� Nyt tarvitaan uusia ratkaisuja�

Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen oli pitkään alistetussa asemassa ol-leiden naisten oikeuksien, aseman ja palkkauksen parantamista� Myös vanhemmuu-teen liittyneet lait ja työehtosopimusmääräykset koskivat aluksi vain naisia� Naiset kokevat yhä enemmän syrjintää työhön otossa ja sukupuolista häirintää työpaikoilla�

Epätasa-arvo palkkauksessa ja urakehityksessä on suurempi ongelma naisilla kuin miehillä� Kun samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan pienempää palk-kaa, on niukemman tilipussin saaja useimmiten nainen� Tasa-arvon toteuttamiseksi tarvitaan naisverkostoja ja -koulutusta� Myös naisten asemia järjestöjen johtopaikoil-la on vahvistettava�


Tasa-arvotyö ei ole vain naisasiaa� Miehet ovat tulleet yhä vahvemmin mukaan tasa-arvotyöhön, koska pitkään miesten oikeutta vanhemmuuteen ja isyyteen ei otettu huomioon laeissa ja sopimuksissa� Miesten lyhyempi elinajanodote on yhteis-kunnallinen kysymys, joka vaatii muutoksia niin lainsäädännössä, terveyspalveluissa, elintavoissa kuin työelämässä� Tasa-arvoinen yhteiskunta onkin saatava molempien sukupuolten tavoitteeksi�

Sukupuolivaikutusten arviointi (suvaus) ja tasa-arvon valtavirtaistaminen ovat-kin työkaluja, joilla tasa-arvotyö tuodaan osaksi valtiovallan, kuntien, yritysten ja järjestöjen jokapäiväistä muutosten hallintaa� Suvaus ohjaa miettimään jo etukä-teen, ovatko tulevat päätökset ja ratkaisut jommankumman sukupuolen kannalta epäreiluja�

Sukupuoleen perustuva syrjintä on kielletty tasa-arvolailla ja muilla perusteilla tapahtuva syrjintä yhdenvertaisuuslailla� Myös muissa laeissa on syrjintäkieltoja� Valtiovalta ja työmarkkinajärjestöt ovat pohtimassa sitä, palveleeko nykyinen use-amman lain kokonaisuus parhaiten tasa-arvotyötä ja syrjinnän estämistä� Lakien yhdistäminen saattaisi tuoda selkeyttä, mutta samalla tasa-arvolain yhdistäminen yhdenvertaisuuslakiin voisi viedä terän sukupuolten välisestä tasa-arvotyöstä�

SAK ajaa sukupuolten tasa-arvoa tosissaan� Siksi tasa-arvon eteen tehdään työtä komiteoissa, työryhmissä ja ammattiliitoissa� Miesten ja naisten tasapuolinen kohte-lu on työpaikoilla osa jokapäiväistä edunvalvontaa� Luottamusmiehet ja työsuojelu-valtuutetut toimivat sen puolesta, että työntekijöitä kohdellaan oikeudenmukaisesti sukupuoleen, rotuun, uskontoon tai sukupuoliseen suuntaukseen katsomatta� Työ-paikoilla ja ammattiosastoissa tehdään vaativin työ tasa-arvon parantamiseksi� n

tasa-arvoa tosissaan

News & Politics