�

nro 1, maaliskuu 2009 4 €

Jeesuksenseurassa perille!

LAHETYSVIESTI

� �

Tässä lehdessä:

Lagosista Seinäjoelle s. 2Anne Kurkela

Pääkirjoitus s. 3Kai Loikkanen

Kutsusta kentälle s. 4 Sam Tuokkola

Saran kokemuksia lähetysharjoittelusta s. 5

Akilla ja Mirvalla on lähetyskutsu sydämellä s. 5

Aamupäivä Stalinin entisessä tutkinto- vankilassa s. 6 Eero Ketola

Viidenkympin villitys s. 7 Sami A

Älä koskaan sano: ”Ei koskaan Tokioon.” s. 8 Samuel Autio

Romania tarvitsee apua Suomesta s. 10 Eero Ketola

Fierin seurakunnan nuoret auttoivat kriisiaikana voimiaan säästelemättä s. 12 Eero Ketola

Jumalan Sana kantaa hedelmää Albaniassa s. 14 Tauno Toukola

Seurakunta vankilassa s. 15Kai Loikkanen

Onko Israel oikeasti olemassa? s. 16Harri Kröger

Haifan seurakunta juhli uusissa tiloissa s. 18Mari Palomäki

Harjoittelusta eväitä seurakuntatyöhön s. 19Riikka ja Tommi Rimpeläinen

Sota on ohi. Georgian nuoret haluavat tehdä täyttä työtä s. 20Eero Ketola

Etukannen kuva Eero Ketola

Pääkirjoitus

Elämän tarkoitus on päästä perilleToisen käden tietona voin kertoa, että tällainen lausahdus on ollut eräässä taksissa

perässä tulijoiden ilona. Ajatus kuvaa hyvin paitsi ammattiautoilijan halua hoitaa kyydityksensä turvallisesti, myös ihmisen osaa iankaikkisuusolentona. Tiedä sitten kum-paa kyseinen autoilija on ensisijaisesti ajatellut, ehkä molempia. Siitähän tässä kuitenkin on loppujen lopuksi kysymys, perille pitäisi päästä. Elämän sisältöä haetaan toki monista asioista. Uskovinakin kaipaamme mielekästä tekemistä työssä, kotona, harrastuksissa, seurakunnassakin. Individualismin aatteen jyllätessä moni on havahtunut huomaamaan, että toisten hyväksi tehty työ antaa yleensä tekijälleenkin enemmän kuin pelkkä omaan itseen panostaminen. Kysymykseen elämän tarkoituksesta ei kuitenkaan löydy vastausta omien tekemisten kautta. Hyvä ja monipuolinenkaan sisältö ei tuo ratkaisua kiperimpään, tämän elämän päättyessä jokaista vastassa olevaan kysymykseen: mitä sen jälkeen?

Lähetyskentille lähdettäessä taustalla on ihmisen auttaminen kokonaisuutena. Elämän laa-dun parantaminen koulutuksen, terveydenhuollon ja ruoka-avun muodossa on olennainen ja välttämätön osa ihmisten kohtaamista kehittyvissä maissa. Aina silloin tällöin kuulee tai tulee lukeneeksi kriittisiä ajatuksia lähetystyön oikeutuksesta. Länsimaiseen kerskakulutukseen ja varustelukilpaan kyllästynyt turisti saattaa eksoottisen matkakohteen asukkaat kohdattuaan tokaista, että nuohan ovat paljon tyytyväisempiä ja onnellisempia kuin minä. Ganges-joessa syntejään pois peseviä hindulaisia tai hymyileviä buddhalaisia munkkeja nähtyään satunnai-nen matkailija voi päätyä ajatukseen, että eläköön kukin tyylillään, mitäpä sinne kannattaa lähteä länsimaista elämänmallia tyrkyttämään. Ilman iankaikkisuusnäkökulmaa näin voisi ajatellakin. Jos kaikki toiminta tähtää vain ajalliseen, fyysisen tai henkisen hyvinvoinnin parantamiseen, on ehkä helpompi antaa asioiden ja ihmisten vain olla.

Suomen Lähetysseuran teettämän gallup-kyselyn mukaan 80 prosenttia suomalaisista pitää lähetystyötä kehitysmaissa tarpeellisena toimintana, katsoo lähetystyön lähtökohtana olevan lähimmäisenrakkauden ja sen edistävän sekä henkistä että aineellista hyvinvointia. Tulos on oikeastaan yllättävänkin myönteinen. Suuri osa kansasta on siis edelleen sitä mieltä, että evankeliumilla ja kristinuskoon pohjautuvalla lähimmäisenrakkaudella on annettavaa maailman kansoille. Tärkein vieminen lähempänä ja kauempana oleville on kuitenkin sa-noma rakastavasta Jumalasta ja Jeesuksen sovitustyöstä. ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon?” Kiehtovankaan näköiset puhdistautumisriitit eivät voi ihmistä pelastaa, ainoastaan Jeesus vie perille!

Kai LoiKKanen

Aquila, kerro hieman, mitä teit ennen Seinäjoelle tuloasi.

– Asuin kotikaupungissani Legosissa, Nigeriassa. Opis-kelin paikallisessa yliopistossa historiaa ja työskentelin pika-ruokalassa. Koska olen kasvanut nuoruuteni seurakunnassa ja tullut uskoon teini-ikäisenä, olen palvellut kotiseurakunnassani monin eri tavoin, muun muassa musiikissa, draama-työssä, sekä myöhemmin yhtenä nuorisopas-toreistamme.

Olet siis toiminut kotiseura-kunnassasi nuorisopastorina, kertoisitko hieman tästä sekä kotiseurakunnastasi muutenkin.

– Kotiseurakuntani on Mountain of Fire and Miracles Ministries (Helluntaiseurakunta). Seurakun-nan jäsenmäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta luku liikkuu kym-menissä tuhansissa, lähempänä 100 000 jäsentä. Nuoria näistä on noin 4000. Seurakunnassamme oli tuolloin yhteensä kahdeksan nuorisopastoria, ja minä olin yksi heistä. Koska seurakunnan koko on suuri, kaikki toiminta on järjestäytynyt pienemmiksi ryhmiksi.

Tulit Suomeen viime syksynä. Miten koit tänne tulon?

– Ennen Suomeen tuloa olin matkustellut muutamassa Afri-kan maassa, mutta en koskaan Afrikan ulkopuolella. Suomi on siis ensimmäinen Euroopan maa, jossa olen koskaan käynyt. Koin tietysti kulttuurishokkeja, mutta pidän tästä maasta! Varsinkin uskovat ovat olleet hyvin ystäväl-lisiä minua kohtaan! Olen saanut monenlaista apua seurakunta-laisilta, muun muassa ruokaa ja vaatteita. Erityisesti minua on siunannut Riikka ja Sami Haapajoen perhe. Olen oppinut paljon heidän epäitsekkyydestään ja rakkaudestaan, siitä, kuinka he uhraavat omastaan. He ovat opettaneet myös rukouksesta. Tähän mielipiteeseen yhtyvät myös muut nigerialaiset luokka-toverini!

Nyt kun olet asunut täällä jo jonkin ajan, oletko huomannut eroja suomalaisten ja nigeria-laisten uskovien välillä?

– Suomen ja Nigerian lähtökoh-dat ovat erilaiset ja tämä vaikuttaa myös siihen, kuinka elämme uskoamme. Nigeriassa luonto-

uskontojen vaikutus on iso, ja siksi hengellinen sodankäynti, jota käymme, on eritasoista. Nigeriassa monet uskovaiset uskovat että jokaisen ongelman, esimerkiksi sairauden ja riippu-vuuden takana on henki.

Sekä rukouksella että paastolla on iso rooli nigerialaisten us-kovien elämässä! Otamme raa-matun esimerkit rukoilevista ja paastoavista ihmisistä tosissaan. Uskomme myös, että Jumalalle kaikki on mahdollista! Ajatte-lemme myös, että kristittyjen tulee maksaa hintaa uskostaan, uhrata aikaa, pysyä pois synnistä, ja tarpeen vaatiessa luopua esi-merkiksi ystävistä. Mikäli uskova ei maksa hintaa uskostaan, ajatte-lemme, että jokin on pielessä.

Kunnioitamme Jumalan Sanaa ja haluamme ottaa sen tosissaan, elää sen mukaan. Minäkin haluan elää pyhää ja puhdasta elämää, jotta voisin olla paremmin Hänen käytössään. Mielestäni Suomessa on helpompi elää puhtaasti, teke-mättä syntiä, koska ei ole pakko varastaa tai harrastaa korruptiota. Toisaalta taas nämä yhteiskun-nan ongelmat voivat olla myös ajamassa ihmisiä uskoon. Omat

vanhempani tulivat uskoon aikoi-naan erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien ajamana.

Mitä hyvää ja huonoa olet ha-vainnut suomalaisissa?

– Mielestäni suomalaiset ovat liian sisäänpäin kääntyneitä, eivät monestikaan tervehdi, vaan pitää itse tervehtiä ensin. Toisaalta suomalaiset ovat suvaitsevai-sia, ei ylimielisiä, kärsivällisiä, ja rakastavia, jos löytää tien heidän sydämeensä. On iso ero uskovaisen ja uskosta osattoman suomalaisen välillä! Uskovainen suomalainen on paljon rakas-tavampi kuin uskosta osaton suomalainen!

Millaisia tarpeita Seinäjoen kansainvälisillä opiskelijoilla on?

– Monet palvovat epäjumalia tai eivät usko Jumalaan ollenkaan. Kun heille puhuu Jeesuksesta, he saattavat suuttua ja sanoa, että usko on henkilökohtainen asia. Sunday, luokkatoverini, lähetti kerran sähköpostia koulumme kansainvälisille opiskelijoille siitä, kuinka tulla uskoon, mutta koulun henkilökunta kielsi häntä tekemästä näin jatkossa, koska usko on herkkä asia. Parasta, mitä voimme tehdä heidän hyväkseen, on rukoilla heidän puolestaan yksityisesti!

Miten voisimme saada seura-kuntana kansainväliset opiske-lijat kokemaan olonsa enemmän tervetulleeksi/kotoisaksi?

– Käytännön ehdotuksena..olisi kiva, jos olisi ainakin yksi koko seurakunnan yhteinen kan-sainvälinen kokous vuodessa, jossa voisi saarnata ja laulaa englanniksi, sekä tehdä ohjelmaa omalla kielellään. Olisi kiva jos kokouksissa olisi myös enemmän draamaa! Muuten haluan sanoa teille, että olkaa jatkossakin rakastavia, jatkakaa niin kuin olette aloittaneetkin! Toivon teille hyvää ja jatkan rukousta puolestanne!

anne KurKeLa

Osho Aquila Adeolu opiskelee ensim-mäistä vuottaan Sei-

näjoen ammattikorkeakoulun kaupanalan yksikössä. Hän toimii koulunsa oppilaskun-nan hallituksessa ensimmäi-senä ulkomaalaisena kautta aikojen. Hän on myös ak-tiivisesti mukana Seinäjoen Helluntaiseurakunnan toi-minnassa.

Legosista Seinäjoelle

Romanian helluntaiunioni on kehittämässä lapsityötään. Viisivuotias Noami on jo innokkaasti mukana lastenti-laisuuksissa.

� �

Tansanian puskapappiseminaarit

Puskapappikoulutukseksi kut-suttu raamattukoulutus aloitettiin Pohjois-Tansaniassa vuoden 2000 alussa. Teuvo Kopralla oli idea tarjota Raamatun peruskoulutus-paketti kaukana haja-asutusalu-eilla asuville pastoreille ja evan-kelistoille. Intensiivisen opiskelun ja käytännön harjoittelujaksojen vuorotellessa noin puolentoista vuoden aikana innokkaille evan-kelistoille ja pastoreille opetetaan Raamatun tulkinnan perusteet, pastorin työnkuvaa, seurakun-tien perustamista ja hoitamista. Alkuun seminaareja oli kullakin paikkakunnalla kolme, mutta noin neljä vuotta sitten ohjelmaan lisättiin vielä yksi seminaari, johon voivat osallistua myös pastoreiden puolisot. Neljännen seminaarin opetus muodostuu ajankohtaisista perheasioista ja HIV-AIDS opetuksesta. Näin puskapappikoulutus osaltaan vas-taa näihin suuriin, seurakuntiakin koskettaviin haasteisiin.

Päivi ja Sam Tuokkola tulivat mukaan opettajiksi vuonna 2002. Yhdessä neljän Kanadan Suoma-laisen helluntaiseurakunnan ja Suomen kuuden kannattajaseu-rakunnan kanssa Tuokkolat ovat kiertäneet Tansaniaa ristiin rastiin jo reilun kuuden vuoden ajan. Yh-tenä kannattajaseurakuntana on Haapaveden helluntaiseurakunta, joka on myös Päivin lapsuuden-ajan kotiseurakunta. Haapaveden panos on tärkeä monessakin mielessä. Läheisten tuttujen ja sukulaisten esirukousrintama on ollut vuosia mukana tässä hedel-mällisessä toiminnassa.

Olen ollut lähetysharjoittelussa Tansaniassa syyskuusta 2008 lähtien ja palaan takaisin Suomeen nyt huhtikuun

lopussa. Vauhtia lähtöön otin Fidan/ Ison Kirjan järjestämältä lyhytaikaiseen lähetystyöhön lähteville tarkoitetulta Tae-kurssilta, josta saikin mainiot eväät matkaan.

Tansaniassa ensimmäinen kotini oli Nzegan Tazengwan kylässä, jossa toimii FPCT:n raamattukoulu TPBC. Raa-mattukoululla autoin muun muassa englannin opetuksessa. Samalla tutustuin OBS-puskapappikoulutukseen ja c.h.e (community health education) työhön. Raamattukoulu oli idyllinen alue, josta oli hyvä aloittaa tutustuminen afrikka-laiseen kulttuuriin.

Haasteena uusi kieliAlkuvuodesta muutin Mwanzaan, jossa aloitin työt pai-

kallisessa nuorisokeskuksessa. Siellä koetan työskennellä vapaa-ajantoimintojen kehittämisessä nuorten keskuudessa. Tavoitteena on aloittaa Sunday evening fellowship ja Sa-turday gathering. Muu onkin sitten jo ekstraa. Olisi upeaa, jos nuo tapahtumat vakiinnuttaisivat paikkansa ja jäisivät pysyviksi toimintamuodoiksi.

Tansaniassa ihmiset eivät paljoakaan puhu englantia. Haasteena on ollut opetella uutta kieltä. Olen tuntenut itseni melkoiseksi siipirikoksi, kun en ole pystynyt kommuni-koimaan ihmisten kanssa niin paljon kuin olisin halunnut. Ihmisiä kohdatessa pääsee lähelle ihan eri tavalla, jos osaa heidän äidinkieltään.

Jumalan kouluaEnnen harjoitteluun lähtöä toiveenani oli, että saisin mo-

nipuolisesti tutustua lähetystyöhön. Toiveeni on täyttynyt. Olen saanut nähdä lähetystyötä monelta eri kantilta ja jutella useiden lähettien kanssa heidän työstään, näystään ja kutsus-taan Jumalan valtakunnan työssä.

Harjoittelu on ollut Jumalan koulua henkilökohtaisessa elämässäni. Kun kaikki tuttu ja turvallinen otetaan ympäriltä pois, sitä turvautuu Jumalaan ihan eri tavalla. Olen arkipäi-vässä ihmetellen saanut seurata, miten Jumala on pitänyt minusta huolta pienissäkin arkipäivän asioissa. Jumalan valtakunnan työ ei ole aina helppoa ja kivaa, mutta jos Jumala on minut siihen kutsunut, olen valmis lähtemään.

Lisää työharjoittelustani voi lukea netistä www.sarablogx.blogspot.com

Sara aLataLo

Saran kokemuksia lähetysharjoittelusta

Kutsusta kentälle

Akilla ja Mirvalla on lähetyskutsu sydämelläAki Tervo on Haapaveden Helluntaiseurakunnan pastori. Hän on

toiminut pastorina Haapavedellä elokuusta 2007 lähtien. Aki asuu vaimonsa Mirvan kanssa seurakunnan talonmiehen asunnossa. Seurakunnan ainoalla työntekijällä riittää tehtäviä pastorin työstä aina kiinteistönhuoltoon asti. Seurakunnan vastuualueisiin kuuluvat Haapaveden lisäksi Pulkkila, Piippola, Pyhäntä ja Kärsämäki. – Tässä olisi työsarkaa vaikka kolmelle työntekijälle, Aki naurahtaa.

Aki on opiskellut insinööritutkinnon (amk) lisäksi Ison Kirjan Pasto-raalitutkinnon. Walesin yliopiston käytännön teologian MTh-tutkinto on gradua vaille valmis.

Isossa kirjassa voi tulevaisuudessa vielä vierähtää vuosi lähetyskurs-silla, sillä Tervoilla on lähetyskutsu sydämellä. Mirvalla on ollut näky lähetystyöstä lapsesta asti.

– Kun näin lapsena ensimmäisen kerran kuvan tummaihoisista ihmi-sistä, ajattelin, että he ovat kauniita. Olen kokenut Afrikan aina omak-seni, mutta nähtäväksi jää, mihin Jumala lähettää, Mirva tarkentaa.

Akin kutsu on tuoreempi. Aki sai kutsun Jumalan valtakunnan työhön kesällä 2001. – Sain profetian kautta lähetyskutsun ja Jumala on vienyt askel askeleelta eteenpäin valtakuntansa työssä. Nyt keskitytään seura-kuntatyöhön ja näky lähetystyöstä toteutuu ajallaan, Aki selventää.

Jumala johdattaa harrastuksissakin Työnsä ohessa Aki säveltää hengellisiä lauluja ja esittää niitä pää-

asiassa seurakuntien tilaisuuksissa. – Minua on viime päivinä kyselty seurakuntiin puhumaan ja laulamaan. Mielelläni kyllä tulen. Minulla on myös lupa toimittaa vihkimisiä ja jos joku etsii esimerkiksi kesähäihin pappia, niin voi ottaa yhteyttä numeroon 044-0852655.

Mirva on löytänyt Haapavedellä uudestaan vanhan harrastuksensa – hevoset. – Ratsastuksen kautta Jumala on johdattanut keskusteluja hengellisistä asioista. Pastorin vaimon rooli on osaltaan vaikuttanut hengellisten keskusteluiden avaukseen. Jumala on johdattanut tilan-teita, joissa ihmiset ovat itse tulleet keskustelemaan uskon asioista, Mirva paljastaa.

Aki on huomannut, että etsijät ovat lähteneet liikkeelle. –Ihmiset elävät taloudellisesti epävarmoja aikoja ja elämälle etsitään

kestävämpää pohjaa. Uskon asiat kiinnostavat monia tänään, Aki pohdiskelee.

Haapaveden helluntaiseurakunnassa lähetystyö on aina ollut yksi keskeisimmistä työmuodoista. Tällä hetkellä seurakunta on mukana yhtenä

kannattajaseurakuntana ns. puskapappityössä, jota Päivi ja Sam Tuokkola tekevät Tansaniassa. Samassa maassa

on seurakunnan esirukousten tukemana lähetystyöhar-joittelussa Haapavedeltä kotoisin oleva Sara Alatalo. Seurakunnan pastoripariskunta Aki ja Mirva Tervo ovat myös valmistautumassa lähetystyöhön.

Satoja pastoreita koulutettu

Puskapappikoulutusta voidaan kutsua myös ruohonjuuritason raamattukouluksi. Monet innok-kaat nuoret evankelistat ja jo vuosia työssä olleet syrjäseutujen pastorit eivät ole saaneet alkeel-lisintakaan koulutusta. Monille heistä on käytännössä mahdotonta irrottautua perheensä ja seurakun-tansa parista kuukausiksi tai vuo-siksi osallistuakseen varsinaiseen raamattukouluun. Usein heidän on ansaittava leipänsä maata vil-jelemällä ja lukuisa lapsijoukko perheessä vaatii huoltajan läsnä-oloa elatuksen saamiseksi. Heille on kuitenkin hyvin mahdollista

osallistua viikon mittaiseen, te-hokkaaseen seminaariin kerran pari vuodessa ja niiden välissä itse opiskella ja tehdä harjoituksia oh-jauksen alaisena. Näin he saavat luontevasti perustietoa pastorin tehtävistä ja Raamatun sanasta.

Vuosien varrella monet sadat pastorit ovat saaneet tämän kou-lutuksen. Kymmenet heistä ovat sen jälkeen avanneet oman kylä-kirkkonsa ja sadat uudet uskovat ovat tänään todistamassa tämän työn tarpeellisuudesta. Työhön on koulutettu pääopettajaksi Jo-hanseni Felisiani. Hänen kanssaan osa-aikaisina kouluttajina toimii kuusi opettajaa. Tälle vuodelle on kalentereihin kirjattu 20 se-

minaaria eri puolille Tansaniaa. Tänä vuonna on tavoitteena tehdä tarkempi seuranta työn tuloksista aina vuoden 2000 alusta tähän hetkeen saakka. Se antaa tarkem-man kuvan työn edistymisestä. Kiitämme kaikkia tässä työssä jo mukana olleita ystäviä ja haas-tamme uusia mukaan. Jumalan Sanan opetus kannattaa aina, myös Tansanian puskissa.

Puskapappityöstä voi lukea myös Tuokkoloiden kotisivuilta www.puskapappi.blogspot.com ja www.tuokkola1.blogspot.com.

Sam tuoKKoLa

� �

50

VIIDEN-KYMPIN

VILLITYSKun olin poikanen, isä kertoili, että meillä miehillä on sellainen väis-

tämätön kehitysvaihe kuin viidenkympin villitys. Mutta pikkupojan jakeluun ei voinut millään mennä, että pyhät vanhat miehet, jollaisia

kaikki tuntemani viisikymppiset miehet eli lähetyssaarnaajat olivat, voisivat villiintyä. He olivat miehiä, jotka rukoilivat paljon ja kovalla äänellä tehostaen rukouksiaan käsiään hurjasti paukutellen ja hui-toen. Miehet, joiden syvälliset äänekkäät keskustelut olivat aina hyvin raamatullisia. Myöhemmin tajusin, että nämä Herran miesten pyhät keskustelut olivat kiihkeitä väittelyitä toinen toisensa täydellisesti pois sulkevista Ilmestyskirjan tulkinnoista. Ilmestyskirjan selityksiä kun oli aina vähintään yhtä monta, kuin oli Ilmestyskirjan asiantuntijaa. On-neksi jokainen heistä oli aina ehdottoman oikeassa, silloin ei kukaan kokenut olevansa väärässä. Tosin eräs heistä usein rukoili: ”Herra, pelasta minut jatkuvasta oikeassa olemisen vaarasta!”

Pari vuotta sitten minusta itsestänikin tuli viisikymppinen. Yleisen ajattelutavan mukaan minusta olisi pitänyt tulla siis viimeinkin Mies. Mutta kroppa ja mieli eivät ole asiaa vieläkään sisäis-täneet. Olen henkisesti yhä teini. Kuolaten katselen ’sillä silmällä’ kaksipyöräisiä ja haaveilen, kuinka mahtavaa olisi hikoilla ja palella ja kastua ja sairastua Kawasakin, Yamahan tai Harrikan sarvissa. Ruokahalunikin on edelleen kuin kas-vavalla teinipojalla. Kasvu ei ole pysähtynyt 18-vuotiaana saavuttamaani 178 senttiin, vaan olen jatkanut kasvamista tähän päivään saakka keräten kehooni kolmekymmentä lisäkiloa sitten virallisen teini-iän. Mutta jotakin mie-histymääkin olen sentään huomannut. Auton rattiin tarttuessa ei yhtä usein huvita ohitella ja kiihdytellä kuin kortin vasta saaneena. Huomaan, että toisinaan liikennevaloilta lähtö onnistuu pikkumitsullani yhtä hil-jaa ja arvokkaasti kuin Rolls Roys’ta tyyräävältä keisarin hovikuskilta. Tämä trendi jatkukoon, koska automallista riippumatta jokaisen tähän asti tyyräämäni auton ratti on provosoinut minusta esille luonteeni kaikki pahim-mat puolet. Missään en ole koskaan suuttunut niin usein ja niin perin pohjin kuin rattia puristaessa. Paitsi tietysti opillisista asioista väitellessä. Esitykseni ovat välillä olleet sellaista tasoa, että minun on ollut vaikea uskoa autoilevaa minua samaksi minuksi, joka saarna-pöntössä herkistelee. Rattikohtaus on aina alkanut siitä, että minä olen ollut ehdottoman oikeassa ja esimerkiksi keltaisella viivalla meikäläisen ohi yrittänyt (jos yleensä ohi pääsi) ehdottomasti väärässä. Totisesti totta, oikeassa oleminen on itselle ja ympäristölle vaarallista. Eikä se luo edes hyvänolon tunnetta.

Mutta luonnollisesta viidenkympin poikamaisuudesta näyt-täisi olevan hengellisessä työssä myös paljon apua. Kun ei yritä olla miehekkäämpi ja arvokkaampi kuin mitä oikeasti on, tunnelmasta ei tule kireä, koska sydänten puolustusme-kanismi menee off-line-tilaan. On niin hienoa ja sosiaalista olla yksi tavis kuuden miljardin muun taviksen joukossa. Minun

missioni ei ole olla kaikkitietävä Suuri Valkoinen Opettaja.

Sami A

Sisällä on kylmää, vetoista, pölyistä ja likaista. Seinät ovat halkeilleet ja be-tonimurska rahisee kenkien alla. Mas-

siivinen, kaksikerroksinen rakennus taistelee rappeutumista vastaan.

Talo rakennettiin aikanaan Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin, Stalinin hallinnon tutkintovankilaksi. Stalin ei kohdellut omaa kansaansa lempeällä kädellä. Yli 80 000 georgialaista ammuttiin ja 400 000 pakkosiirrettiin muu-alle. Myöhemmin tutkintovankila muutettiin kaupungin-osan kulttuuritaloksi. Tässä tehtävässä se toimi vuosi-kymmenet. Vanhat, sosialismin arkirealismia esittävät taulut riippuvat yhä seinillä. Osa tauluista on revennyt, toisiin on lyöty reikiä, toiset tahrittu. Maaliskuussa 1990 kommunistisen puolueen yksinvalta päättyi.

Helluntaiseurakunnan kirkoksiTullessamme rakennuksen edustalle hetkellinen ankeus

poistuu. Kaikkialta kaduilta purkautuu ihmisiä kohti ra-kennusta. Lapset huutavat iloisina gamarjoba -tervehdyk-siä. Aikuiset puristavat vieraita lujasti kädestä. Entinen tutkintovankila ja kulttuuritalo toimivat nyt paikallisen helluntaiseurakunnan kirkkona. Suuren aulan päässä on kapea käytävä. Rikkoontuneitten ovien takaa kuuluu lasten ääniä. Pienissä luokissa on meneillään pyhäkouluja ja lasten tilaisuuksia. Nina, Ani, Kati, Abram, Nika, Lisi, Rosa… vilkuttavat lähtiessäni luokasta pääsaliin. Oven kahva oli pudota sijoiltaan. Suuressa salissa on satoja ihmisiä.

Tarkkaavaisia kuulijoita Nuori pariskunta istuu viimeisessä penkissä. Muualta ei

enää löytynyt tilaa. Vaimo kirjoittaa kaiken kuulemansa muistiin pieneen vihkoonsa. Tosinaan hänen poskilleen vierähtää kyynel, toisinaan hänen kasvonsa säteilevät ilosta. Olen vieras ja minut johdetaan etupenkkiin. Oikealla puolellani on kurdiäiti. Hän verhoaa kasvonsa valkoisella hunnulla rukouksen aikana. Hänen vieressään on nuori georgialaistyttö ja sivummalla armenialaisia, valkovenäläisiä, ukrainalaisia… Kaikki seuraavat tark-kaavaisesti tilaisuuden etenemistä. Tapahtuma päättyy rukouksen ja ylistyksen pauhuun. Rukouksen jälkeen kaikilla on aikaa keskustella, vaihtaa kuulumisia ja hakea lapset pyhäkoulusta. Vain harvat puhuvat viime elokuusta, jolloin Georgia ja Venäjä ryhtyivät sotimaan. Kaikesta voi tuntea, että ihmisillä on halu viedä evan-keliumia eteenpäin. Nakhvamdis, näkemiin, huudahtaa pyhäkoulun opettaja.

eero KetoLa

Aamupäivä Stalininentisessä tutkintovankilassa

Stalinin aikainen tutkintovankila on nyt Tbi-lisin helluntaiseurakunnan kirkkorakennus. Raamatun opetusta seurataan tarkasti.

� �

Rakkautta ensisävelistäPäätökseni piti vuosikymmenet.

Tokion metropoliin en tuntenut minkäänlaista vetovoimaa, kun-nes Tokion Machidan seurakunta toissakesänä pyysi yhteen ko-koukseen puhumaan. Kaupunki oli yhtä luotaan työntävä kuin ennenkin, mutta seurakunta oli toista maata. Jumalanpalveluk-sen alkuylistyksen reippaat ja kantavat ensisävelmät sulattivat Tokiota kohtaan tuntemani vas-temielisyyden. Ihmisten suora-sukaisuus ja kaupunkilaisuus ei enää kiusannutkaan. Kaiken kuk-kuraksi meitä pyydettiin työhön seurakuntaan. En ole ylistysfani, mutta nimenomaan voimakas ylistysmusiikki ja reipas palvonta olivat ne tekijät, jotka tällaisen fossiilin sulattivat vastaamaan myönteisesti esitettyyn kutsuun. Ja niin kiotolaisista Autioista tuli tokiolaiset Autiot.

ÄLÄ KOSKAAN SANO: ”EI KOSKAAN TOKIOON...”

Olen syntynyt miljoonakaupunki Kiotossa. Se on Japanin kulttuurin mekka. Kiotossa on eksotiik-kaa ja historian havinaa. Kiotolainen käytös on

hienotunteista ja pidättyvää. Mitään ei sanota suoraan ja selvästi, mikä luo turvallisuuden tunnetta. Tähän hienos-tuneeseen ympäristöön tottuneelle oli lapsena järisyttävä järkytys joskus kokea jokohamalaista ja tokiolaista suo-ranaisuutta. Se järkytti niin, että jo lapsena päätin: ”Ei koskaan Tokioon!”

Eteishalliin kaikuva voimakas kielillärukous

Kun astuu Machidan rukoushuo-neen pääsisäänkäynnistä sisään sunnuntaiaamuna kymmenen aikaan, tulijan vastaanottaa vas-taanottotiskin takana istuva hen-kilö ja ojentaa ohjelmalehtisen. Hänen takanaan on pieni ikkuna viereiseen toimistohuoneeseen, jossa rukousryhmä äänekkäästi

kitaristi vauhdittaa laulua välillä jopa hyppien. Kun ylistys ja palvonta on varttitunnin kuluttua päättynyt, hiki valuu pitkin hänen kasvojaan. Lauluryhmän nuoret eläytyvät lauluun niin, että lau-lajien olemus ja ilmeet kertovat sitä samaa, mitä laulujen sanoissa sanotaan. Osa yleisöstä nousee spontaanisti seisomaan, jotkut laulavat silmät kiinni ja kädet ylhäällä. Jumalanpalvelusväestä lähtevä äänitaso on aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Volyy-mejä on tuplasti tai triplasti. Osa lauluista on niin sanottuja ylistys-lauluja, osa laulukirjalauluja sa-maan palvontahetkeen yhteen ni-vottuina. Tällaisen jälkeen minun on helppo nousta saarnapulpettiin, joka on ”pyhitetty” vain ja ai-noastaan saarnan julistajalle. Juontaja/johtaja spiikkaa vain kaikkein oleellisimman ilman korulauseita tai välisaarnoja. Näin hyvin organisoitua ja johdettua jumalanpalvelusta en ole kenties missään nähnyt. Ihmekös tuo, että ihastuin ensi sävelistä tähän ilmapiiriin.

Tavallisimmin 70 minuuttia. Kokouksen jälkeen on joka sun-nuntai yksinkertainen rakkauden-ateria, ja miehet tiskaavat. Sitten seurakunta jää hengailemaan ru-koushuoneelle iltahämärään asti. Se on japanilainen tapa hoitaa yhteyttä. Ei ole kiire kotiin, kuten suomalaisella kokousyleisöllä.

Naisjohtoinen seurakunta

Meidän missiomme Machi-dassa on hoivata Jumalan Sanalla seurakuntaa. Seurakunnalla ei ole pastoria eikä vanhimmistoa, vielä. Pastorin tehtäviä hoitaa yli seitsemänkymppinen evankelista-täti. Hän halusi meidät auttamaan saatuaan käsiinsä henkilö- ja työhistoriamme. Vanhimmiston tehtäviä hoitaa väliaikainen hal-litus, jossa on neljä naista ja yksi mies. Minulle se ei ole ongelma, koska nikottelematta hyväksyn

’naispappeudenkin’. Vakituisen seurakuntajohdon asettaminen ja japanilaisen pastorin löytäminen ovat Machidan tulevat haasteet. Niinpä toissa pyhänä ruoan jäl-keen pidin (yli)pitkän raamat-tupuolitoistatuntisen seurakun-nan vanhimpien eli kaitsijoiden tehtävistä ja valintakriteereistä. Johdossa voisi minun puolestani olla japanilaisten ohella myös kii-nalaisia ja/tai korealaisia naisia ja miehiä. Seurakuntaan näet kuuluu myös muita kuin japanilaisia.

AutiolisäSe mitä Hannele ja minä olemme

ehkä tuoneet Machidaan, lienee välittömyys ja tavallisuus. Suo-malaiset eivät ole herrakansaa. Naisten toimintaan on Hannen ansiosta saatu evankelioiva ulot-tuvuus, kun asunnossamme kir-kon ylimmässä kerroksessa on aloitettu säännölliset evankeli-oivat naistenkokoukset suoma-laisten leivonnaisten kera. Suo-malaisuutta kannattaa hyödyntää lähetystyössä. Niin uskomatonta kuin se onkin, suomalaisen on helpompi päästä japanilaiseen sydämeen kuin itse japanilaisen. Näin täkäläiset meille vakuut-tavat.

SamueL autio

rukoustaa. Eteiseen asti kantautuu voimakas rukous kielillä. Yläker-rasta taasen kuuluvat toisenlaiset ääniaallot, kun pyhäkoululaisia laulatetaan ja hypitetään niin, että rakennus tärähtelee. Välillä kuuluvat pianon tahdissa huudah-dukset: ”Jee, je, jee!” Huudolla tahditetaan lasten kolehtihetki, iloisesti ja äänekkäästi.

Hiestä märkä ylistysjohtaja

Kello yksitoista alkaa juma-lanpalvelus. Rukousryhmä on hiljentynyt ja purkautunut saliin, samoin pyhäkoululuokat. Juma-lanpalveluksen johtajalla on oma paikka etuoikealla. Hän luovut-taa lyhyen tervetulotoivotuksen jälkeen alkukokouksen ylistys-tiimille. Ylistystiimillä on soitti-minaan flyygeli, syntikka, kitara ja rummut. Ylistyksen johtaja ja

Jylisevä aamen ja rakkaudenateria

Mutta kaikkea ja kaikkia ei ole saatu ”järjestykseen”. Saarnan jälkeen toisessa penkissä istuva 90-vuotias pappa nousee seiso-maan ja omine lupineen aloittaa kovaäänisen rukouksen, joka on rukoukseen naamioitu eril-lissaarna. Nimittäin useimmiten hän rukouksellaan ”korjailee” tai täydentää minun saarnaani. Rukouksen hän päättää sanoihin: ”Tule Herra Jeesus, AAAAA-MEEEEN!” Pappa on niin sym-paattinen ja hyvätahtoinen, etten ole yrittänyt häntä saada kuriin. Ei hän ilkeyttään rukoile, päin-vastoin. Heräävätpähän ainakin viimeistään kovaan aameneen hekin, jotka kenties ovat nukah-taneet kesken minun saarnaani. Koko jumalanpalvelus kestää saarnani pituudesta riippuen kai-ken kaikkiaan tunnin, puolitoista.

�0 ��

Romanian helluntaiseura-kunnat kasvavat liikkeen perinteisesti vahvoilla alu-

eilla maan luoteis- ja koillisosissa. Pastoreilla on kyvykkyyttä perustaa uusia seurakuntia.

– Kaikilla Euroopan maiden helluntailiik-keillä on omat vahvat ja heikot kohtansa. Tie-dän, että Suomessa perustetaan vähän uusia seurakuntia. Me voisimme jakaa kokemuk-siamme tältä alueelta. Me taas tarvitsemme apua lähetystyön kehittämisessä ja lapsityössä. Tässä olemme paljon jäljessä suomalaisista, kertoo Bukarestin helluntaiunioniin kuuluvien seurakuntien aluejohtaja Ioan Bochian.

Romanian helluntainionin lehden, Cuvantul Adevaruluin päätoimittaja Vasile Rosken ker-too, että opetuskirjoitusten lisäksi lehdessä on uutisia romanialaisseurakuntien toiminnasta eri puolilla maailmaa. Romanian helluntai-herätykselle on luonteenomaista voimakas yh-teys ulkomailla asuviin romanialaisiin. Useissa EU:n jäsenvaltioiden pääkaupungeissa toimii suuri romaniankielinen helluntaiseurakunta. Nämä seurakunnat kasvavat voimakkaasti. Niiden työ ei näytä olevan riippuvainen uusien siirtolaisten määrästä. Roske on ollut lehden toimituksessa pitkään.

– Koska olin Romanian saksalainen, minun oli vaikea päästä yliopistoon. Luopuessani Saksan kansalaisuudesta pääsin oitis opis-kelemaan. Yliopistossa luin Raamattua ja se herätti hämmästystä. Ei siitä tullut sen enem-pää ongelmia. Vuonna 1953 minut valittiin helluntaiunionin lehden päätoimittajaksi. Painosmäärä oli aluksi 2300 kappaletta. Suurempaan määrään emme saaneet lupaa.

Ennen painamista puolueen edustaja luki käsikirjoitukset ja antoi painoluvan ja usein myös runsaasti muutosvaatimuksia. Nicolae Causescun aikana helluntaiunioni sai julkaista vain yhden kirjan vuodessa.

Evankeliumin julistaminen oli aina ”propagandaa”

Päätoimittaja Roske muistelee, että 1970 -lu-vulla Romaniaa diktatorisesti johtanut puolue höllensi hieman kuria.

– Tilaisuuksia sai pitää vain kirkkoraken-nusten sisällä. Myös kastekokoukset olivat luvallisia, mutta niitäkin sai järjestää vain sisällä kirkoissa. Evankeliumia ei saanut julistaa ulkona eikä missään muuallakaan kirkkorakennusten ulkopuolella. Jokainen evankeliointiyritys pysäytettiin. Kristittyjen julistuksen katsottiin olevan ”vaarallista propagandaa”. Hallitus pyysi meiltä luetteloa kaikista kastetuista. Hallitus jakoi ne koulujen opettajille ja tehtaiden valvojille. Seurakuntien jäseniä tarkkailtiin, mutta heille ei tehty mi-tään. Tietysti oli ahdistavaa tietää, että koko ajan joku seurasi liikkeitä ja kuunteli mitä puhutaan. Causescun aika oli vaikea kaikille maan asukkaille.

– Kaikista peruselintarvikkeista oli pula. Voita oli vaikea saada, samoin maitoa ja kananmunia. Samaan aikaan Causescu alkoi rakentaa jättiläismäistä parlamenttitaloa. Rakennustyömaalla tarvittiin niin paljon sähköä, että osa kaupunkia oli vailla sähköä. Ihmiset värjöttelivät sisällä kynttilän valossa. Nyt kaikkea on kaupoissa yllin kyllin, mutta ihmisillä ei ole rahaa ostaa. Romaniassa on hyvin rikkaita tai hyvin köyhiä ihmisiä, ver-tailee Roske.

Puute työntekijöistäRomanian helluntaiunionilla ei ole tarpeeksi

työntekijöitä. – Tilanne on se, että Romaniassa yksi

pastori hoitaa usein viittä eri seurakuntaa. Meillä on nyt 600 pastoria, 2700 seurakuntaa ja yli 500 000 jäsentä. Työntekijää kutsutaan vanhimmaksi, jos seurakunnassa on alle kaksisataa jäsentä. Vasta tätä suuremman seurakunnan työntekijää kutsutaan pastori -nimellä, kertoo Bochian. Suurin osa Romanian helluntaiseurakunnista sijaitsee maan luoteis- ja koillisosissa. Alueilla oli erittäin voimakas herätys viitisenkymmentä vuotta sitten.

– Romanian eteläosassa väestö on kan-sallisuudeltaan romanialaisia. He kuuluvat ortodoksikirkkoon. Muualla on etnisesti vä-rikkäämpää väestöä, sidonnaisuudet vanhoin, suuriin kirkkoihin ovat ohuet. He arvostavat helluntaiherätyksen työtä ja se on myös tunnettu kansan keskuudessa, kertoo Buka-restin Helluntaiunionin Raamattuinstituutin, Institutul Teologic Penticostalin rehtori Ioan Tipei. Maapalloistuminen hidastaa Roma-nian seurakuntien tasapainoista kehittymistä. Useista seurakunnista koko orkesteri on muuttanut länteen. Myös koulutetut nuoret haikailevat Italiaan tai Espanjaan. Puutteen tilalle on länsimaista tullut ylistysmusiikki. Traditionaaliset seurakunnat eivät ole ottaneet sitä vastaan.

– Tarvitsemme viisautta voidaksemme tasapuolisesti johtaa seurakuntia, painottaa Ioan Bochian. Romanian helluntaiunionin lisäksi maassa on useita muita helluntaijär-jestöjä. Evankelisia kristittyjä Romaniassa on yli miljoona.

eero KetoLa

1. Bukarestissa toimiva Hellun-taiunionin Raamattuinstituutissa koulutetaan uusia työntekijöitä. Tarve on kuitenkin niin suuri, että suuri osa seurakunnista on ilman vakituista työntekijää.

2. Evankeliumin etenemistä Romaniassa ja romaniankielisissä siirtolaisseurakunnissa tukee Alfa ja Omega -mediatalo. Meneillään on Bukarestin alueen helluntai-unionin esimiehen Ioan Bochianin henkilöhaastattelu. Alfa ja Omega. Mediatalo lähettää EUTEL W2 satelliitin kautta läpi vuorokau-den romaniankielistä, kristillistä ohjelmaa. Romanialaiset kaikkialla maailmassa voivat seurata ohjel-maa. Paikallisten kaapeliyhtiöiden välityksellä ohjelma siirtyy myös vastaanottimille Romaniassa ja Moldovan tasavallassa. Serbiassa asuvilla romanialaisilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta seurata lähetystä.

3. Christian Vaile Roske toimi koko Causescun ajan helluntaiunionin lehden päätoimittajana.

4. Ingrid opettaa pyhäkoululuokkaa eräässä Bukarestin helluntaiseura-kunnassa. Seurakuntalaisten lapsille on järjestetty kristillistä toimintaa, mutta lasten evankeliointi ei ole vielä päässyt käyntiin.

5. Bukarestin parlamenttitalo on maailman kolmanneksi suurin rakennus. Sen rakennustyöhön osal-listui yli 30 000 ihmistä. Rakennusta varten tarvittiin niin paljon tilaa, että 70 000 ihmistä menetti kotinsa. Lisäksi 16 ortodoksikirkkoa, luos-tari, kolme protestanttista kirkkoa ja kuusi synagogaa tuhottiin.

Haasteena lähetystyön kasvattaminen ja lasten evankeliointi

Romania tarvitsee apua Suomesta

Bukarestissa on useita romaniseu-rakuntia, jotka ovat kuuluisia korkeata-soisesta musiikista.

Mm. Oulaisten helluntaiseurakunnan tukema lähetystöntekijä Kari Halonen esit-teli Romaniassa evankelioivia lastenleirejä. Haastattelu välittyi Alfa ja Omegan kautta satelliitille ja kaikkien maailman romaniankielisten nähtäväksi.

1.

2.

3.

4.

5.

�� ����

Kymmenen vuotta sitten Albanialai-sen Fierin kau-

punki elämä muuttui. Kaupungin eteläpuolelle rakennettiin kiireellä leiri tuhansille pakolaisille. Lei-rillä ulkomaalainen otettiin hyvin vastaan. Paikalla oli YK:n pakolaisavun henki-löitä, jotka kirjoittivat vih-koihinsa muistiin ihmisten kertomuksia.

Sirokkomyrskyn siirryttyä kohti pohjoista astuimme pakolaisleirin ”pääkadulle”. Pikkupojat olivat jo ehtineet ulos teltoista. He potkivat puoliksi tyhjää palloa väsymät-tömästi. Jokaisessa teltassa oli vastuuhenkilö, kuin kylän vanhin. Eräs heistä kertoi, että ihmisillä ei ole vaihtovaatteita eikä paljon ruokaa. Kerroimme, että kau-pungissa olevasta kirkostamme he saavat vaatteita ja ruokaa. Pa-kolaisleiristä kaupunkiin johtava tie oli sanoinkuvaamattomassa kunnossa. NATO:n suuret kul-jetusautot olivat uponneet tielle. Niiden renkaat olivat työntäneet repeilleen asfaltin alas ojiin. Tie

Kymmenen vuotta Kosovon pakolaisten saapumisesta Albaniaan

Fierin seurakunnan nuoret auttoivat kriisiaikana voimiaan säästelemättä

on täynnä ammottavia monttuja. Kosovosta tulleet Zastavat hävi-sivät välillä lähes näkyvistä tien painaumiin. Serbipoliisit olivat irrottaneet rajalla rekisterikilvet kaikilta autoilta. Kiinalaisval-misteiset, Enver Hoxhan ajoilta peräisin olevat puskutraktorit raivasivat tilaa uusille teltoille. Lammaslaumat siirtyivät loi-tommas.

Pakolaiset täyttivät kaupungin

Fierin kaupunki muuttui pa-kolaisten tullessa. Pääkadun varrella ja kaupungin puistoissa heitä istui kassien, laukkujen, pussien ja säkkien päällä. Muka-naan ihmisillä oli peittoja, patjoja ja vauvojen kehtoja. Yhä uusia pakolaisia saapui kaupunkiin. Pyramidirahastojen kaaduttua keväällä 1997 kaupungissa oli paljon suuria tehtaita ja liike-huoneistoa tyhjillään. Vihaiset ihmiset olivat varastaneet niistä ikkunanpuitteet, ovet, jopa säh-köjohdot oli revitty irti seinistä. Näihin luurankotaloihin pako-laiset asettuivat. Heillä ei ollut kuitenkaan rahaa eikä ruokaa.

Kristityt auttavatTiedon levitessä alkoi pakolaisia

saapua kirkkoomme. Vanhasta puusepänverstaasta kirkkoraken-nukseksi kunnostettu tila valmis-tui oikeaan aikaan. NATO aloitti 24.maaliskuuta 1999 Jugoslavian ilmapommitukset. Toisen hyök-käysyön aikana lentotukialuksilta lähteneiden koneiden äänet kuu-luivat kaupungilla. Lauantaina 250 lasta saapui lastenkokouk-seen. Äidit olivat hermostuneita. Kirkkorakennuksen vihkiäisjuh-lat olivat 28.3. Yli kahdeksan kuukauden työ oli ohi. Varojen kerääminen oli Tauno Toukolan suururakka. Pohjanmaan seura-kunnat auttoivat parhaan kykynsä mukaan. Alituinen väittely maa-pohjan omistuksesta jatkui vielä vuosia. Kerran suomalaiset halut-

tiin ampua. Juhlallisessa vihkiäis-juhla mukana olivat kaikki Fidan Albaniassa toimivat lähetit sekä vieraita Ilmajoelta, Kauhavalta ja Pietarsaaresta. Lentokenttä oli suljettu ja vieraat piti kuljettaa Tessalonikan lentokentälle. Lä-hetit matkustivat samalla ”tuulet-tamaan tavaroitaan”. Pakolaisten tullessa Fierin seurakunta valitsi työryhmän johtamaan avustusta. Evankelisten kirkkojen järjestö VUSH antoi lähellä sijaitsevasta varastostaan ruokaa ja vaatteita.

Kolme kuukautta, yli kolme tuhatta autettavaa

Kolmen kuukauden aikana yhteensä 3620 ihmistä sai joka-päiväisen elantonsa kirkkoraken-nuksesta. Kosovolaiset kutsuttiin

sisään perheittäin. Ensin nuoret uskovat kysyivät saavatko he ker-toa Jeesuksesta, Jumalan Pojasta. Fierin avustettavat olivat kaikki sunnimuslimeja. Heille kerrottiin seurakunnan toiminnasta, luettiin kohta Raamatusta, rukoiltiin ja jokaiselle lahjoitettiin Uusi Testamentti. Suomesta saadut Uudet testamentit eivät olleet etelän tosk-murteella, vaan kai-kille kosovolaisille tutulla gheg -murteella. Asia tuli ilmi vasta kosovolaisten tultua. Jumala tiesi tämän kaiken etukäteen. Ihmisille jaettiin ruokaa, vaatteita ja usein myös patjoja. Ervin Koroveshi, yksi avustustyötä johtamaan vali-tuista, vieraili taloissa katsomassa pakolaisia, keräsi nimiä ylös ja kyseli mitä he tarvitsivat.

Väsymättömiä avustajia Ervin kertoi minulle koke-

muksiaan Fierissä toukokuisena aamuna 1999.

– Nyt olemme ruokkineet pa-kolaisia seitsemän viikkoa. Ensin täytyy puhua perheen johtajan tai suvun vanhimman kanssa. Hän antaa luvan puhua ihmisten kanssa. Heillä on huono kä-sitys kristillisyydestä. Serbit ovat kristittyjä, siksi pakolaiset pelkäävät kristittyjä. Sanomme, että olemme protestantteja tai evankelisia. He eivät oikein tiedä, mitä se tarkoittaa. Perheet ovat usein hyvin pelokkaita ja arkoja. Eilen tuli 64 ihmistä yhtaikaa. He olivat kaikki samaa sukua. Minulla on hyvä tunne, kun saan auttaa ihmisiä. Olemme samaa kansaa. Tämä työ on Jumalan työtä. Jos Jeesus olisi täällä nyt, hän varmasti auttaisi näitä ih-misiä. Olemme iloisia siitä, että kolme Fierin muuta seurakuntaa auttavat meitä. Ymmärrämme näitä ihmisiä paremmin kuin te suomalaiset.

Ikuinen toivoTasangolla pystytetyn pako-

laisleirin nimi oli ”Toivon leiri”. Fierin kirkkorakennuksesta tuli ”Toivon talo”. Elintarvikkeet ja vaatteet olivat tärkeitä, mutta vain Jeesus voi puhdistaa ihmi-sen sydämen. Nuoret uskovat kertoivat Hänestä, joka voi antaa sisimpäämme toivon ja voiman antaa anteeksi vihamiehillekin. Heinäkuussa 1999 pakolaiset olivat poissa. He lähtivät yhtä yl-lättäen kuin olivat tulleetkin. Yli kolmetuhatta Fierissä ollutta pa-kolaista palasi kotiinsa mukanaan Uusi testamentti. Kukaan heistä ei ollut aiemmin omistanut Uutta testamenttia. Kosovo itsenäistyi 17. helmikuuta 2008.

eero KetoLa

Pakolaiskriisinkin aikana kastettiin uskoon tulleita. Tauno Toukola (oikealla) ja Eero Ketola kasta-massa Adrianmerellä, Shemanin luona 22. toukokuuta 1999. Kasteti-laisuuden taustaäänistä huolehtivat NATO:n helikopterit ja korkealla lentävät hävittäjät.

Fierin lähelle pystytettiin leiri 35 000 pakolaiselle. Osa heistä tuli hakemaan elintarvikkeita ja vaatteita Fierin kirkkorakennuksesta. Pako-laiskriisi oli pahimmillaan kesäkuussa 1999, jolloin 860 000 Kosovon albaania oli paossa naapurimaissa.

Pakolaiset tulivat kymmenen vuotta sitten ja täyttivät Fierin kadut.

�� ��

Nuoruuden innolla islamin puolesta Hervinillä ja hänen vaimollaan on muslimitausta. Teini-ikäisenä Hervin oli asialle vihkiytynyt muslimi, opiskeli arabiankieltä ja oli valmis läh-temään Egyptiin opiskelemaan islaminuskoa.

– Koska olin täysillä mukana moskeijan nuorten ohjelmassa, minut lähetettiin erääseen vasta-perustettuun evankeliseen seura-kuntaan käännyttämään kristittyjä muslimeiksi. Yritin aiheuttaa hämmennystä ja horjuttaa kristit-tyjä nuoria kaikin keinoin.

Moskeijassa Herviniä oli ope-tettu käyttämään hyödyksi kir-jaa nimeltä ”Raamatun 50000 virhettä”. Tämä kirja oli täynnä raamatunkohtia, jotka näyttivät olevan ristiriidassa keskenään. Musliminuorilla oli tapana kertoa, että koska Raamatussa on niin paljon virheitä ja ristiriitaisuuk-sia, se ei voi olla Jumalan Sanaa. Nuoruuden innolla Hervin vei tätä sanomaa eteenpäin. Hän ha-lusi olla muita parempi väittelijä islamin opin puolesta ja päätti siksi opiskella Raamattua hyvin perusteellisesti, erikoisesti tuossa

muslimien kirjassa mainittujen raamatunpaikkojen tekstiyhte-yttä.

Mitä jos olisinkin väärässä?

– Luin etupäässä evankeliumeja, joista nuo Raamatun sitaatit oli enimmäkseen otettu. Kahden kuukauden kuluttua koko isla-min oppirakennelma sortui! Olin suorastaan järkyttynyt lukies-sani, että Jeesus sanoi olevansa ainoa tie Isän yhteyteen. Mitä jos minä olisinkin väärässä? Hervin muistelee.

Pian Hervin olikin polvillaan rukoilemassa ensimmäistä kertaa omin sanoin ja omalla äidinkielel-lään pyytäen Jumalaa osoittamaan todeksi kaiken, mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta.

– Rukoilin jopa, että jos Jeesus on Tie, Jumala voisi todistaa sen maanjäristyksen, tuulen tai tulen kautta. Odotin ja odotin, mutta mitään ei tapahtunut. Niinpä ajat-telin, että Jeesus ei voi olla Tie. Kuitenkin seuraavana päivänä mentyäni kristittyjen kokouk-seen saarnaajan puhe vaikutti tunteisiini hyvin voimakkaasti.

En pystynyt pidättämään kyyne-leitäni. Näin tapahtui kokouksissa myöhemminkin.

– Tänään ymmärrän, että vaikka en ollut rukoillut Herramme nimessä, se avasi kuitenkin oven Jumalalle tehdä työtä sisimmäs-säni. Jumalan Sana toteutui koh-dallani. ”Usko tulee kuulemisesta, Kristuksen Sanan kautta”.

Evankelioimisintoa vainoista huolimatta Hervinen uskoontulo johti vainoon vanhempien ja su-kulaisten taholta. Hervin ajettiin pois kotoaan, vaikka hän oli ainoa poika perheessä. Hervin alkoi yh-distää kokemuksiaan siihen, mitä Jeesuskin joutui kärsimään. Häntä vainottiin, kidutettiin, pilkattiin. Ne, joita Hän rakasti ja palveli, jopa ristiinnaulitsivat Hänet. Her-vin alkoi rukoilla omaistensa ja muslimiystäviensä puolesta.

– Mitä enemmän rukoilin, sitä enemmän halusin kertoa evanke-liumia heille. Herra näytti minulle myös unia, joissa evankelioin ja saarnasin eri tilanteissa. Lopulta halusin olla mukana kaikissa seurakunnan toiminnoissa: lasten-työssä, evankelioinnissa, nuorten-työssä ja julistusvastuussa.

JUMALAN SANA KANTAA HEDELMÄÄ ALBANIASSA

Tiranan lähistöllä sijaitsevassa kaupungissa tehdyn evankeli-oimistyön tuloksena Hervin sai olla mukana perustamassa seura-kuntaa vähän alle 19 vuoden ikäi-senä. Kun seurakunta ja työtiimi kasvoivat, toimintaa laajennettiin muuallekin.

– Eri muslimipaikoissa vaino on ollut erilaista. Toisin paikoin se on ollut vähäisempää, mutta jossain minua on yritetty jopa ampua. Kuitenkin kaikkien vaike-uksienkin keskellä Herra on ollut armollinen ja uskollinen. Hän ei ole ainoastaan varjellut perhet-täni, vaan myös vanhempani ja jotkut sukulaisenikin ovat tulleet uskoon, Hervin iloitsee.

Nykyään Hervin toimii vai-monsa kanssa seurakuntatyössä ja raamattukurssitoiminnan joh-tajana. Paikallinen seurakunta, jonka pastorina hän palvelee, tekee evankelioimistyötä myös Tiranan laitamilla. Jumalalle kuu-luu kunnia kaikesta tästä.

tauno touKoLa

Albanialaisen helluntai-seurakunnan paimenen ja raamattukoulun opet-

tajan Hervin Fusekatin todistus uskoontulostaan kertoo Jumalan Sanan väkevästä vaikutuksesta lähetyskentällä.

Eräänä päivänä vankilaan saa-pui nainen, joka kertoi vangeille Jeesuksesta. Kohdatessaan Feli-xin nuori nainen sanoi hänelle: ”Jeesus rakastaa sinua.” Tämä pysäytti kovan miehen mietti-mään kuulemaansa. Pyhä Henki kehotti erästä uskovaa miestä me-nemään tapaamaan Felixiä. Mies tunsi Felixin tarinan ja muiden kaupunkilaisten tapaan hänkin koki Felixin teon vastenmielisenä. Uskova mies totteli kuitenkin kuulemaansa kehotusta ja pääsi

kertomaan Felixille evankeliumin Jeesuksesta. Felix otti sanoman vastaan ja tuli uskoon.

Luottovangista pastoriksi

Felixin uskoontulosta on ku-lunut seitsemän vuotta. Paljon asioita on tapahtunut tuona aikana vankilan sisällä. Felix saavutti vankilan johdon luottamuksen ja hänet valittiin luottovangiksi, joka vastaa kaikista vangeista ja hoitaa asioita vartijoiden ja muiden

vankien välillä. Asema toi hänelle paitsi vas-tuuta, myös monia hy-viä etuja. Vankila-alue on seitsemän hehtaarin suuruinen ja toimintaa on pyritty kehittämään mallikelpoiseen suun-taan. Alueella muun muassa v i l j e l l ään maata ja harjoitetaan karjataloutta. Felixin pelastuttua vankilassa

alkoi voimakas herätys. 360 van-gista peräti 140 on tullut uskoon. Vankila-alueen sisälle on raken-nettu helluntaikirkko, jossa us-koon tulleet vangit kokoontuvat. Felix toimii vankilaseurakunnan pastorina. Voidakseen palvella muita uskoon tulleita paremmin Felix on luopunut luottovangin tehtävästä ja sen mukanaan tuo-mista eduista. Nuori nainen, joka ensimmäisenä toi Felixille viestin rakastavasta Jeesuksesta, on nyt Felixin aviopuoliso ja heillä on 2-vuotias poika. Felixin vaimo on mukana vankilaseurakunnan tilaisuuksissa yhdessä pienen poikansa kanssa.

Poliisi johtaa vankeja ylistykseen

Seurakunnan tilaisuuksissa on mukana vangeista koottu ylis-tysryhmä, jota johtaa poliisi. Bolivian lain mukaan poliisi, jolta karkaa hänen vastuullaan oleva vanki, joutuu kärsimään karanneen vangin jäljellä olevan tuomion. Näin oli käynyt tälle po-liisimiehelle. Hän tuli kuitenkin vankilassa uskoon ja nyt vapau-duttuaankin hän osoittaa kiitol-lisuuttaan palvelemalla vankilan seurakunnassa musiikillaan.

Martti Kallionpää ja Juhani Pietilä vierailivat Cochabam-ban vankilaseurakunnassa yhdessä pastori Felixin vaimon ja paikallisen vankila-työntekijän kanssa.

Boliviassa Cochabamban kaupun-gissa sijaitsevassa vankilassa on viime vuosien aikana tapahtunut

ihmeellisiä asioita. Ari ja Anne Joensuun työalueella sijaitsevassa vankilassa on tälläkin hetkellä vankina vähän yli 30-vuo-tias, väkivaltarikoksesta tuomittu Felix-niminen mies. Felix oli aiemmin maansa huippuosaaja karatessa. Hän sai tuomionsa tapettuaan suutuspäissään nuoren naisen karatetaidoillaan. Raa’an tekonsa vuoksi hän sai alueen asukkaiden vihat päälleen. Tuomion pituudeksi määrättiin 30 vuotta.

– Oli suurenmoista nähdä kuinka ulkoisesti vangitut miehet olivat sisäisesti vapaita ja lauloivat ylistystä Jumalalle! Felixistä ja muista uskovista vangeista huokuva iloisuus ja rauha jättivät lähtemättömän jäljen mieliimme, kuvailee paikalla vieraillut pastori Martti Kallionpää.

Pari vuotta sitten vankilassa syttyi kapina, johon uskovat vangit eivät osallistuneet. Monet vangit hautasivat itsensä osittain maahan, viiltelivät itseään ja jotkut ripustivat itsensä ristille roikkumaan vaatien oloihinsa parannuksia. Felix puhui kapi-noiville vangeille ja sai tilanteen rauhoittumaan. Lopulta Bolivian televisioyhtiö oli paikalla ku-vaamassa, kun koko 360 vangin joukko oli polvillaan rukoile-massa Jumalaa! Vankilan oloja myös kehitettiin niin, että alueella on nyt muun muassa leikkialue vankien lapsille. Suunnitteilla on jopa uima-allas heitä varten.

Kai LoiKKanen

Seurakunta vankilassa

�� ��

Olen sitä mieltä, että elämme lo-punajan keskellä ja antikristillinen ilmapiiri vahvistuu maassamme. Samalla sielujemme vihollinen hyökkää rajusti Jumalan sanaa ja evankeliumin julistustyötä vastaan. Historian aikana se on monesti onnistunut aikeissaan varsin pitkälle, ei kuitenkaan lopullisesti.

Liittojen välimiehet ja koko kansa haluttiin tuhota

Raamatusta voimme lukea pa-holaisen juonet. Se halusi tuhota molempien liittojen välimiehet; ensin Mooseksen ja myöhemmin Jeesuksen. Pelastussuunnitelma joutui hyökkäyksen kohteeksi muinaisessa Egyptissä, Mooses, 2. Moos.1:22 ja sitten Betlehe-missä Jeesus, Matt. 2:16. Voimme päätellä, että molemmissa tapauk-sissa olisi koko suunnitelma ollut vaarassa.

Koko juutalainen kansa on haluttu hävittää monta kertaa.

Hävitysyrityksen toteuttajina ovat olleet esimerkiksi persialaiset, Es-ter 8:5: ”Hävittääkseen juutalaiset kaikista kuninkaan maakunnista” tai lähihistoriamme aikana nat-sit. Holokaustissa (1933-1945) tuhottiin noin kuusi miljoonaa juutalaista.

Israel halutaan edelleen tuhota

Kun Israelin valtio itsenäistyi 14.8.1948, viiden arabivaltion armeijat hyökkäsivät nuoren ja hauraan juutalaisvaltion kimp-puun ja melkein onnistuivat tuhoamaan sen.

Sama toistuu uudelleen sil-miemme edessä, vihollisten nimet vain vaihtuvat, nykyaikaisiin Hisbollah’iin (Libanonissa) tai Hamas’iin (Gazassa). Voimme lukea päivän uutisena:

”Iranin presidentti Mahmud Ah-madinejad ja Hisbollahin johtaja Hassan Nasrallah vaativat juu-talaisten tuhoamista.” (14.1.2009, https://hommaforum.org/).

Uusi vaara keskuudessamme - korvausteologia

Kukaan järkevä ja hengellinen uskova ei uskalla avoimesti pal-jastaa vihamielisiä ajatuksiaan Israelia kohtaan täällä Suomessa. Antipatiat ja kielteisyys halutaan ilmaista ”sivistyneesti”. Israel on joutumassa joidenkin teologien ”kylmään syleilyyn”. Asiaa vä-hätellään ja etsitään oikeutusta toimimalla ”vain teologisella tasolla”. Ilmiö edustaa kuitenkin korvausteologiaa, koska se johtaa

Israel-vastaisuuteen. Mihin tällä kaikella pyritään? Miten tämä edistää evankeliumin etenemistä tai Israel-asiaa?

Korvausteologiassa uuden lii-ton seurakunta yritetään sijoittaa Israelin maan lupausten haltijaksi tavalla tai toisella. Vaikka Juma-lan seurakunnalla on keskeinen rooli Uuden Liiton kirjoituksissa, se ei voi mitätöidä Jumalan ko-konaisvaltaista Messias-suun-nitelmaa, johon kuuluu myös lupaus maasta. Katso 1. Moos. 13:14,15.

ONKO ISRAEL OIKEASTI OLEMASSA?

Korvausteologit väittävät otta-vansa kantaa vain *) dispensatio-nalistisiin tai vastaaviin ilmiöihin. Samalla kuitenkin paljastuu mo-nia muita asioita. Eräs henkilö meneekin tulkinnassaan varsin pitkälle todetessaan, että ”maa (siis Israel) vanhassa liitossa, on elämä Kristuksessa, lahja Jumalalta” (http://www.netmission.fi/fi/index). Näin ei tosiasiassa ole. Israelin maa ei ole pelkkä esikuva, Israel on todellinen profeetallisten tapahtumien paikka vielä vuonna 2009!

Jumalalla on hyvä suunnitelma kaikille kansoille ja samoin Israelille. Jumalan pelastussuunnitelma toteutui ihmeellisellä tavalla. Alku ja sovitus tapah-

tui Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemassa Golgatalla. Tämä suunnitelma jatkuu edelleen keskuudessamme. Evankeliumilla on monia vihollisia. Paholainen on eri tavoin halunnut tuhota Jumalan suunnitelman, jonka toteutumiseen tarvitaan ainakin kolme tekijää: Messias (Jeesus), kansa (juutalaiset) ja maa-alue Israel.

Esittämäni on Israel-teologiaa, jota herätyksen isät ja nykyiset Israel-asiantuntijat ovat opetta-neet. Esittämäni oppi on testattu ja oikeaksi havaittu monta kertaa au-tenttisella maaperällä, Israelissa. Olen asunut siellä useita vuosia ja edelleen pidän yhteyttä messiaa-nisen liikkeen avainhenkilöihin. Siksi ajatuksiini pitäytyvät myös laajasti messiaaniset juutalaiset.

Sanon nöyrästi ja kaikkia osa-puolia kunnioittaen – tämän kaiken vahvistakoon Pyhä Henki

ja Israelin pyhä!Teitä siunaten

Harri Kröger

lsrael- ja juutalais-työn koordinaattori

Fida Internationalharri.kroger@fida.

infop u h . 0 4 0 - 7 3 5

1017

*)Wikipediasta:

Vaikka fundamen-talismin vuoksi

dispensationalismi mielletään lähinnä eskatologiseksi opiksi, käsittää se kuitenkin kaikki aikakau-det. Siinä ajat on jaettu armota-louteen, joita fundamentalistisen tulkinnan mukaan on seitsemän: viattomuuden aika (paratiisi), omantunnon aika (Aadamista Abra-hamiin), lupauksen aika/patriarkko-jen aika (Abrahamista Moosekseen), lain aika (Mooseksesta Jeesukseen), armon aika (Jeesuksesta uskovien tempaukseen), vihan aika.

Eivätkö ”korvausteologian” kannattajat todella tiedä Sanasta, että ”Jumala ei peruuta lahjojaan ja antamaansa kutsua”, Room. 11:29? Tämä lupaus on Paavalin opetuskokonaisuuden keskellä, johon kuuluvat luvut 9,10 ja 11. Lupaus koskee Messias-lupa-uksia, juutalaisen kansan sekä Israelin maahan liittyviä pysyviä lupauksia.

Olen käyttänyt kolumnissani vahvoja ilmaisuja. En ole kui-tenkaan tuonut mitään uutta oppia tai tulkintaa Israel-asialle.

17��

�� ��

Vietimme viime syksyn lämpimässä Thaimaassa työharjoittelussa, joka oli osa Iso Kirja –opiston kolmivuo-

tista seurakuntatyöntutkintoamme. Harjoitte-lupaikka aukesi meille Thaimaan Pattayalta turistityön parista. Pattaya on kaunis meren-rantakaupunki, joka on yksi suosituimmista lomakohteista Thaimaassa. Pattayalla ihme-teltävää ja katseltavaa riittää. Kaupunki on tunnettu myös sen varjopuolistaan, vilkkaasta yöelämästä ja huonomaineisista kävelykaduista. Seksuaalinen moraalittomuus kristilliseltä arvo-pohjalta katsottuna on silmiin pistävää. Patta-yan kaupunki onkin täynnä erilaisia onnettomia ihmiskohtaloita.

Kotikirkon matala kynnysTuristityö soveltui meille hyvin, sillä työtä tehtiin Pattayalla

lomailevien sekä siellä asuvien suomalaisten keskuudessa, jolloin kielimuuria ei ollut. Teimme työtä turistipastori Risto Vierulan työyhteydessä ja häneltä saimme kattavaa opastusta niin turistityöhön kuin thailaisen kulttuurin kohtaamiseenkin. Työmme tavoitteena oli siis kohdata suomalaisia Pattayan alu-eelta ja kutsua heitä Kotikirkon tilaisuuksiin, joita järjestettiin joka sunnuntai varsinaisen turistikauden aikana. Kotikirkko ei ole varsinainen seurakunta, vaan ennemminkin eräänlainen evankeliointipiste, jonka tarkoituksena on tavoittaa myös niitä suomalaisia, joiden on vaikea kotimaassaan mennä seurakun-taan. Kotikirkon kynnys on pyritty tekemään niin matalaksi, että kaikkien olisi helppo tulla tilaisuuksiin. Kotikirkon kuuli-joista suuri osa olikin uskosta osattomia. Saimme olla mukana järjestämässä Kotikirkon tilaisuuksia, joissa oli miellyttävä ja avoin ilmapiiri. Tilaisuuden kulku painottui selkeän pelastussa-noman julkituomiseen ja rentoon yhdessäoloon. Oli liikuttavaa nähdä, miten tavalliset suomalaiset ihmiset reagoivat kokouksen ilmapiiriin ja julistettuun sanomaan. Jokaisen tilaisuuden lopussa oli vielä mukavat yhteiset pullakahvit, joiden lomassa oli aikaa kes-kusteluille ja mahdolliselle rukoukselle.

Ihmiset avoimiaTärkeä osa työtämme oli tavoittaa ihmisiä Pattayan kaduilta ja

rannoilta. Oli mielenkiintoista huomata, miten suomalaiset olivat vastaanottavaisia ja kiinnostuneita hengellisistä asioista ollessaan ulko-mailla. Oli antoisaa nähdä kutsumiaan ihmisiä myöhemmin Kotikirkon tilaisuuksissa. Koimme Jumalan läsnäoloa koko harjoittelumme ajan ja saimme kulkea edeltä valmistetuissa teoissa. Olimme paljon mu-kana myös Thaimaan suomalaisen koulun toiminnassa. Oli mukavaa viettää aikaa suomalaisten lähettilasten ja heidän opettajiensa parissa. Saimme olla mukana myös muutamilla kotikäynneillä ja sairaalavie-railuilla. Eräs sairaalavierailu jäikin hyvin voimakkaasti mieleemme, kun saimme olla mukana johdattamassa erään suomalaisen miehen taivastielle paikallisessa sairaalassa hänen viimeisillä metreillään. Pian vierailumme jälkeen mies sitten siirtyi ajasta ikuisuuteen.

Perhe ja yhteisö tärkeitäHarjoittelumme Thaimaassa oli kokonaisuudessaan erittäin antoisaa

ja opettavaista aikaa. Oma maailmankuva avartui. Kulttuuriin sopeu-tuminen sujui yllättävän hyvin. Asiaa helpotti hieman se, että Pattaya on erittäin länsimaalaistunut kaupunki. Toki sitä suomalaisina välillä tuli ihmeteltyä thaimaalaisten oudoilta tuntuvia tapoja. Ihmisarvokin tuntui Thaimaassa olevan paljon matalampi kuin meillä Suomessa. Onko syynä sitten buddhalainen kulttuuri vai jokin muu? Yleisesti ottaen meillä voisi kuitenkin olla jotain opittavaakin thailaisista. He elävät erittäin perhekeskeisesti ja ovat todella yhteisöllisiä ihmisiä.

Kaiken kaikkiaan jaksomme Thaimaassa antoi hyviä eväitä tule-vaisuutta varten. Saimme kulkea Jumalan johdatuksessa ja koimme olevamme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

riiKKa ja tommi rimpeLäinen

Harjoittelusta eväitä seurakuntatyöhön

Israelissa, Haifan kau-pungissa New Cove-nant Chucrh (Uuden

liiton seurakunta) juhli uusien tilojen vihkiäisiä syksyllä. Noin 400 hengen sali oli ääriään myöten täynnä.

– Aloitimme toimintamme tam-mikuussa 2003. Kokoonnuimme aluksi kirpputoritiloissa parin vuoden ajan. Joka torstai-ilta ennen kokousta laitoimme kaikki vaatteet sivuun ja kannoimme äänentoistolaitteet yläkerrasta. Aluksi meitä oli tilaisuuksissa kymmenisen henkeä, kertoo Christine Dakwar.

Christinen mies Yousef Dak-war toimii seurakunnan pasto-rina. Molemmat ovat Israelin arabeja.

Myöhemmin seurakunta muutti vähän suurempiin vuokratiloihin, jossa he kokoontuivat nelisen vuotta. Jumala alkoi puhua pas-torille uusien, isompien tilojen ostamisesta, koska tilat alkoivat käydä pieniksi.

– Saimme kuulla eräästä raken-nuksesta. Kun kävimme katso-massa, ajattelimme, että tämähän on meille aivan liian iso. Mutta Jumala alkoi vahvistaa asiaa monin tavoin ja niin uskalsimme ottaa uskon askeleen.

Haifan seurakunta juhli uusissa tiloissa

Uskon askelissaErään kerran Christine näki

näyn, jossa heidän koko per-heensä istui puhujapöntön ta-kana. Etualalla oli värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä, jotka kuvasivat jo uskossa olevia seurakuntalaisia. Taka-alalla oli mustavalkoisiin vaatteisiin pukeutuneita iso joukko. Nämä ihmiset kuvasivat niitä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta, mutta tulevat olemaan seurakuntamme keskuudessa.

– Kun päätimme ostaa raken-nuksen, meillä ei ollut yhtään rahaa. Kahden viikon aikana seurakuntalaiset toivat omia sääs-töjään, joiden myötä uskalsimme jatkaa. Myöhemmin saimme lahjoituksia ulkomailta. Edel-leen rukoilimme jatkorahoitusta. Eräänä iltana olimme studiolla, josta lähetämme hengellistä oh-jelmaa ympäri maailmaa. Siellä huokailimme Jumalan puoleen asian suhteen. Pian mieheni sai puhelun pankista. Joku aasialai-nen oli lahjoittanut ison summan rahaa. Näin pääsimme uskon askelissa eteenpäin täysin Juma-laan luottaen. Jumala ei antanut kaikkea kerralla, koska halusi meidän olevan täysin riippuvaisia Hänestä.

Pari viikkoa ennen kauppa-kirjojen kirjoittamista Jumala pelasti erään arkkitehdin, joka on

sittemmin ollut apuna seurakun-nalle monissa käytännön asioissa. Apua on tarvittu muun muassa materiaalien hankinnassa seura-kunnan rakennusta varten.

Valmiina työn laajentumiseen

– Olemme itsenäinen seura-kunta, mutta Karmelin seurakunta (Carmel Assembly) on ollut suu-rena tukenamme. Olemme aut-taneet toinen toistamme. Meillä on sama näky yhdestä uudesta ihmisestä, juutalaisesta ja arabista yhdessä Kristuksessa, kertoo Christine.

Yousef soittaa sapattina Karme-lin seurakunnan ylistysryhmässä. Uuden liiton seurakunnassa on monta eri toimintamuotoa, kuten naisten illat ja nuorten tilaisuudet. Lapsityö on myös voimakasta ja seurakunnassa on mukana paljon nuoria. Takana on yhdeksän työn-täyteistä kuukautta, joiden aikana rakennus on saatu kuntoon. Ju-mala on avannut ovia, mutta seu-rakunta tarvitsee edelleen paljon rukousta ja viisautta työssä. He odottavat voimakasta herätystä, että myös muslimit tulisivat tun-

temaan Jeesuksen. Seurakunnassa uskotaan, että nyt on muslimien aika. Uusi seurakuntarakennus mahdollistaa työn laajentumisen kaikilta osin. Eri vastuutehtäviin tarvitaan uskollisia, sitoutuneita seurakuntalaisia.

Kansainvälistä mediatyötä

Seurakunnan johtotiimiin kuuluu myös amerikkalainen pariskunta. Mies on pastori ja toimii raamatun opettajana raamattukoulussa. Hän on myös puhevastuussa kerran kuukaudessa. Tavoitteena on olla kansainvälinen seurakunta, johon jokainen kokee olevansa tervetullut.

Yousef ja Christine sekä osa seurakuntalaisista on mukana myös radiotyössä, joka toimii Haifasta käsin ympäri maailmaa. Näin evankeliumi saavuttaa tu-hansia ihmisiä arabimaailmassa.

– Kiitos, kun olet esirukouksin kantamassa meitä siellä Suomes-sakin, iloitsee Christine.

Voit vierailla kotisivuillamme: www.haifancc.com

mari paLomäKi

Pastori Yousef ja Christine Dakwar

Haifan kaupunkia Karmel vuorelta

�0 ��

PALVELULIPUKETilaan Lähetysviesti-lehden Osoitteeni on muuttunut Tilaaja / uusi osoite Maksaja, jos eri kuin tilaaja

Nimi ..........................................................................................

Lähiosoite ..........................................................................................

Postiosoite ..........................................................................................

Puhelin ..........................................................................................Voit suorittaa tilauksen myös sähköpostilla rauno.loikkanen@kolumbus.fi tai puhelimella 040 516 2566

PohjanmaanLähetysviestiRauno Loikkanen Sulkaviita 7,60150 Seinäjoki

postimerkki

Vuoristoinen kannas Mustan-meren ja Kaspianmeren välissä on tänään Euroopan ja Aasian, kristinuskon ja islamin rajaseu-tua. Koko historian ajan kannas on ollut suuri sulatusuuni. Siellä ovat vyöryneet lukemattomat val-loittajat ja siirtomaavallat. Kaikki ovat muovanneet seudusta yhden maailman monimutkaisimmista ja myös lumoavimmista seuduista. Kuningaskunnat, ruhtinaat, emi-raatit ja klaanit ovat kukoistaneet ja kuolleet. Neuvostoliiton lak-kauttamisen jälkeen uskonnot ovat kokeneet uuden elpymisen. Uusia kirkkoja ja moskeijoita on rakennettu satamäärin ja vanhoja on korjattu. Niiden osanotta-

Sota on ohiGeorgian nuoret haluavat tehdä täyttä työtä

Kaukasian seurakunnat ovat kasvussa. Nuoret uskovat ovat kiinnostuneita lähetystyöstä. Koulutus on kuitenkin niukkaa ja ulkomaisia

yhteyksiä on solmittu vähän. Viime vuoden lopussa järjes-tettiin Georgian pääkaupungissa Tbilisissä Skandinavian seurakuntien toimesta lähetysseminaari. Opetuksesta vastasivat Arto Hämäläinen Fida Internationalista, Niilo Närhi Avainmediasta ja Rauli Lehtonen ruotsalaisesta Ljus i Öster lähetysjärjestöstä. Georgian seurakunnat ovat siirtyneet puheista tekoihin.

jamäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Andreas, Jeesuksen opetuslapsi julisti ensimmäisenä evankeliumia Kaukasiassa. Seura-kunnat ovat nyt valmistautumassa seuraamaan Andreaan esimerkkiä lähettämällä nuoria alueen täysin evankelioimattomille alueille. Tällä hetkellä kaikki Kaukasian evankeliset seurakunnat ovat lähettäneet vain kymmenkunta lähettiä Keski-Aasiaan.

Pienet kansat unohtuvatKaukasia on jäänyt vyöhyk-

keeksi, jonne lähettejä ei ole suuntautunut länsimaista.

– Syitä Etelä-Venäjän varjoon jäämiseen on ainakin kaksi. Neu-vostoliiton muututtua Venäjäksi useimmat suuret lähetysjärjes-töt aloittivat toiminnan siellä. Samaan aikaan Kaukasuksella oli menossa useita sotia ja yh-teiskunnat olivat turvattomia ja vaarallisia. Sodan takia ei lähet-

tejä ohjattu alueelle. Toinen syy on, että kannaksella asuu paljon pieniä kansoja. Lähetysjärjestöjen työsuunnitteluissa tavoitteeksi valittiin suuria kansoja. Tässä prosessissa pienet unohtuivat ko-konaan. Kaukasuksella on myös voimakkaita ennakkoluuloja Venäjää kohtaan. Siitä suunnasta tulevilla läheteillä on usein vai-kea toimia alueella, kertoo Rauli Lehtonen.

Turkissa miljoonia georgialaisia

Kaukasiassa lähetystyö halutaan kohdistaa alueen saavuttamatto-miin kansoihin.

– Saavuttamattomien kansojen pariin lähtevät nuoret tarvitsevat koulutusta. Tähän tarvitsemme apua Skandinavian helluntai-seurakunnilta. Evankeliointi, seurakuntien perustaminen ja so-siaalinen avustustyö ovat tärkeitä niiden parissa, jotka ovat joutu-neet poistumaan konfliktialueilta. Suuri tarve on myös kouluttaa henkilöitä työhön narkomaanien pariin, kertoo Georgian helluntai-unionin piispa Oleg Khubashvili. Khubashvili totesi, että heillä on ollut jo pitkään tavoitteena Tur-kissa asuvien, noin 5 miljoonan georgialaisen evankelioiminen. Tämä väestönosa puhuu edelleen georgiaa ja pitää kiinni kansanpe-rinteistä, mutta he kaikki kääntyi-vät islamiin kolmisen sataa vuotta sitten. Georgian uskovat rukoile-vat paljon heidän puolestaan.

Lähetystyö opetussuunnitelmaan

Georgian helluntaiunionilla on Tbilisissä nykyaikaiset tilat, jossa toimii Raamattukoulu. Siellä on oppilaita Georgian lisäksi Arme-

niasta, Tsetseniasta, Azerbaitdza-nista ja Ossetiasta.

– Lisäämme Tbilisin Raamat-tukoulun opetusohjelmaan lähe-tystyön. Tarvitsemme opettajia, joilla on kokemusta käytännön lähetystyöstä. Meillä ei ole paljon kokemusta lähetystyöstä. Tarvitsemme apua. Lähetystyö todella kiinnostaa nyt seurakun-talaisiamme. Miten lähetystyö toimii käytännössä? Tämän ha-luaisimme oppia pian, ilmaisee ajatuksensa piispa Oleg.

Lähetyskurssin ”pyöreän pöy-dän keskustelua” johti Rauli Lehtonen. Kaukasuksen nyky-tilanteesta kertoivat paikalliset pastorit. Mukana oli yhteistyö-henkilöitä Itävallasta, Saksasta, Baltian maista, Englannista ja Skandinaviasta. Keskustelut jat-kuivat myöhäiseen iltaan. Seu-raavana päivänä yli neljä sataa kiinnostunutta kuunteli Arto Hämäläisen, Rauli Lehtosen ja Niilo Närhen opetusta lähetystyön eri muodoista. Opetuksen jälkeen kymmenet lähetyskutsun saaneet nuoret halusivat keskustella ja rukoilla vieraiden kanssa. Paikal-liset johtajat tekivät päätöksen, että lähetyskoulutus aloitetaan jo ensi vuonna.

Georgian 5,6 miljoonasta asuk-kaasta 1,4 prosenttia on evanke-lisia kristittyjä. Helluntaiunioniin ja muihin helluntaiyhteisöihin kuuluu yhteensä runsaat 10 000 jäsentä.

eero KetoLa

SEURAKUNNISSA TAPAHTUUHAAPAVESI

Su 22.3. Pirkko Vesavaara klo 15La 28.3. Gospel Riders Band, puhujana PT Juntumaa klo 18.Su 26.4. Ilosanoman päivä klo 11, vieraana Raine ja Sari Siren. Sanaa ja ylistysmusiik-kia!www.haapavedenhelluntaiseu-rakunta.net

KAUHAVATi 24.3. Stefanus -lähetyksen ilta klo 19. Mukana Seppo Huotari27.-29.3. Paavo Järvinen vierailee. Tilaisuudet pe-la klo 19, su klo 1112.-13.4. Pääsiäisjuhlat. Mukana Heikki Raatikainen. Tilaisuudet su klo 18 ja ma klo 11Su 19.4. Lähetyskokous klo 18. Mukana Alpo Renko ja Reijo Perttulawww.netmission.fi/srk/kauhava

SEINÄJOKILa 21.3. Lasse Heikkilän säveltämä Missa Concordiae, sovinnon messu klo 19. Gos-pelkuoro Elävä Vesi, johtajana Mika RenkoSu 22.3. klo 16 Missa Concor-diae klo 18www.netmission.fi/srk/seinajoki

Kaukasian nuoret ovat kiinnostuneita lähetystyöstä.

Suurin osa Gorin kaupungin nuorista ei tiedä kristillisyy-den perusasioista. Puistossa haastatelluista nuorista kukaan ei ollut kuullut Johanneksen evankeliumin 3. luvun jaetta16. Irina kuunteli kiinnostuneesti kaupunkiin vierailulle tulleita sananjulistajia.

�� ��

FYSIMEDI OYFysikaalista hoitoa Vaasassa. Puh. 06 317 7133, www.fysimedi.fi

KELLO & KULTA SILLANPÄÄ KYTerveystie 5, 69600 Kaustinen. Puh. (06) 8611063

HIEROTEEKKI, VALTANEN VEIKKOYhdystie 13, 91500 Muhos. Puh 0400 - 290 693

KAUHAVAN PUUKKOPAJA MATTI KOSKIYrttikuja 5, 62200 Kauhava. Puh. 0400 761 963. www.kauhavanpuukkopaja.fi

KELLON TILITYTÖT KYRevontie 2, 90830 Haukipudas. Puh. (08) 563 2500. kellontilitytot@kellontilitytot.fi

KIVISALO WASH OYPuh. (06) 5651 980. www.kivisalo.fi Vimpeli

KODINKONE- JA KYLMÄKONEHUOLTOPauli Jussila. Kellopolku 3, 86800 PYHÄSALMI. Puh 0400 385888

LAPPAJÄRVEN SIIVOUSPALVELUPuh. (06) 5661935, 0400-663 934

LÄNSIRANNIKON JPTPuh. 040 - 583 1178

LUOMAN TILI KY (KLT ARTO LUOMA)Valtuustontie 14, 62100 Lapua. Puh. (06) 433 1338, 040 - 551 9758

MARKKINOINTI GRAFI OYMirjantie 1, 65610 Mustasaari. Puh. 0400-562 891

MATKAAJA-CARAVAN JUSSI PELLKKAwww.matkaajacaravan.fi. Puh. 0400 585 313

MODEMEX OYVanha Veistämöntie 55, 67300 Kokkola. Puh 0400-561539 Seppo Hotakainen

MUUTTO- JA KEVYTKULJETUKSIAP. Hotakainen. Halsua. Puh. (06) 863 6062, 0400 - 269 048

OY SÄHKÖ TESTKauppiaankatu 44, 65380 Vaasa. Puh. 0400-268 281

POHJANMAAN ESKORA OYKÄLVIÄ. Puh. 0400 - 566491, (06) 835 0417

POHJANMAAN KIRJAPAINOHUOLTOVillinkuja 10, 66530 Koivulahti. Timo Vieri, Puh. 050-589 1954

TILITOIMISTO LUOMA-AHO OYPatruunantie 26, 62800 Vimpeli. Puh. (06) 558 3000

TOIMINTATERAPIA SUSANNA RISSANENTapsitie 6, 90630 Oulu. Puh. 044-595 9679

VM-CARPET OY - Viihtyisän kodin puolestaKarvalantie 79, 62630 Karvala. Puh. 020 7414283, Fax (06) 5663 274. www.vm-carpet.fi

Ilmestyy neljä kertaa vuodessaJulkaisijaPohjanmaan Lähetys ryPeltotie 1, 62900 Alajärvi

PäätoimittajaKai LoikkanenJuontolenkki 5, 60200 Seinäjoki0400 736 876kai.loikkanen@netikka.fiUlkoasu ja sivunvalmistusjanne.lahti@netikka.fi TilauksetRauno LoikkanenSulkaviita 7, 60150 Seinäjoki(06) 412 0870, 040 516 2566rauno.loikkanen@kolumbus.fi

ToimitusneuvostoMartti Ahvenlampi, Matti Halkola, Heikki Järvi, Rauno Loikkanen,Timo Syrjälä, Reima Tillander, Markku Tossavainen.IlmoituksetEtelä-Pohjanmaa Markku Huttunen 050 350 6155PohjanmaaTapani Vieri (06) 322 1884Keski-PohjanmaaAri Tikkakoski 0400-316 290

Pohjois-PohjanmaaJuha Hilli 0400-587 058Lehden tilityksetOP tili 556707-218625TilausmaksuKestotilaus 14 €/vuosiPainopaikka Waasa Graphics OyTämän lehden tuotolla tuetaan lähe-tystyötä ja kouluissa tehtävää lapsi- ja nuorisotyötä Pohjanmaalla.

Kevythirsimökkejä,saunoja, lomataloja ym.

Vetelin Tikanpojat OyKoulutie 110, 69700 Veteli

Puh. 0400 316 290

Takuutyökalut

AmmattikäyttöönEastmanammattityökalut

luonnonkivet;graniitit, marmoritja muut luonnonkivetlaattoina, työtasoinasekä muina kivituotteina

Mp Leo Kivisalo OyLiuhtarintie 6, 62100 LapuaPuh. (06) 433 5000www.mpleokivisalo.fi

Kelotin RantamajatHengellinen lomanviettopaikka

Tervehtulloo lepphoisaanlomakylään, ihan kuin ommaan

Kelotin Rantamajat KyPekka ja Ritva Kaijankoski

99440 LeppäjärviPuh. 016-527 303, fax. 016-527 377

Email: kelotin.rantamajat@co.inet.fiwww.kelotinrantamajat.com

Kaukomaalaus OyLänsirannantie 720B 62630 KARVALA

Puh. 0400 368 811

Pipotulkoiluun

brodeeraustyöt!68380 Yli-Ullava

06 - 889 105www.nevertex.fi

nevertex oyLUOTETTAVIA

- KULJETUKSIA

POHJANMAANJAKELUKULJETUS OY

Kirkkotie 22, 62900 Alajärvi. Gsm 0500 - 921 967

Laser- ja vesileikkauspalvelutammattitaidolla, laadukkaastija nopeasti.Lisäksi teemme kokonaistoimituksia.

��

Pohjanmaan Lähetys ry. Peltotie 1, 62900 Alajärvi

ww

w.H

Hn

et.fi

PALVELEMME ma-pe 8-21la 8-18

Halpa-Hallin

Effi cia JuhlasarjaPAISTINPANNU 26cm

1890Effi cia Juhlasarja

KASARI 1,5L

2290Effi cia Juhlasarja

PAISTOKASARI 24cm* lasikannella

2990

53,-Savonia24-osainen

ATERINSETTI* peltilaatikossa

1190”shoppailija”

MUKI 0,3L

- Thermo-Spot lämpötunnistin- Armatal älypohja, joka muistaa muotonsa- 4-kertainen pinnoite

Huipppullaattuua -huipppueedulllisessti!

Professori Heljä Liukko-SundströminHalpa-Hallille suunnittelema “shoppailija” muki 0,3L.

Keräilyharvinaisuus - saatavana vain meiltä!

a JuhlasarjaEfficia

juhlatuotteita

Pmuotonsa