taimi uutiset 3/98 taimi - core · apola m etsÄnjalostussÄÄti ... suuri osa taimista on jo...

1

t a i m iuutiset 3/98

TÄSSÄ

NUMEROSSA MM:

Jalostettua siementätaimituotantoonKuusen siemenviljelys-aineisto menestyy LapissasaakkaMetsäpuiden mikrolisäysja geenipankki pakkasessaHaavan ja poppelinsiemenMännyn siemenalkuperävaikuttaa hyönteis-tuhoihinAgrobakteerit auttavatjuurtumaanJoulupuiden kasvatusTukkimiehentäisuojiakehitetään Ruotsissa

KUVA PEKKA VOIPIO


ME

TLA

S U O N E N J O E N T U T K I M U S A S E M A

2


SISÄLLYS

KEHITTÄKÄÄ TYVILAHOA KESTÄVÄ KUUSENTAIMI ______ 3

JALOSTETTUA SIEMENTÄ TAIMITUOTANTOON _________ 4

KUUSEN SIEMENVILJELYSAINEISTO MENESTYY LAPISSA

SAAKKA ______________________________________ 6

METSÄPUIDEN MIKROLISÄYS ______________________ 9

METSÄPUIDEN GEENIPANKKI PAKKASESSA ____________ 11

HAAVAN JA POPPELIN SIEMEN _____________________ 13

SIEMENALKUPERÄN MERKITYS MÄNNYNTAIMIEN KIRVA- JA

LUDETUHOILLE _________________________________ 15

AGROBAKTEERIT APUNA MÄNTYPISTOKKAIDEN

JUURRUTUKSESSA _______________________________ 19

JOULUKUUSI- JA KORISTEHAVUVILJELYYN TARVITAAN

TAIMIA _______________________________________ 21

TUKKIMIEHENTÄISUOJIA KEHITETÄÄN RUOTSISSA ______ 24

UUSIA JULKAISUJA JA OPINNÄYTETÖITÄ ______________ 27

TOIMITTAJA MARJA POTERI

SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA

FAX: 017 513 [email protected]

TILAUKSET

TILAUSHINTA VUODEKSI 1998 ON

200 MK. TAIMIUUTISET ILMESTYY

KOLME KERTAA VUODESSA. TILAUK-SET TOIMITTAJALTA.

JULKAISIJA:METSÄNTUTKIMUSLAITOS

SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA

ISSN 1455-7738TUMMAVUOREN KIRJAPAINO,

VANTAA 1998

TAIMITARHAHANKETTA

TUTKIMUSTIEDON SIIRTO

TAIMITARHOJEN KÄYTTÖÖN

RAHOITTAVAT SEURAAVAT

TAIMITUOTTAJAT:

● Itä-Suomen Taimi OyPiispankatu 1270100 Kuopio

● Ab Mellanå Plant OyMellanåvägen 3364320 Dagsmark

● MetsähallitusSiemen- ja taimituotantoPL 3640101 Jyväskylä

● Metsätyllilä OyKarhulantie52700 Mäntyharju

● Pohjan Taimi OyKaarreniementie 1688610 Vuokatti

● Ab Sydplant OyLeksvall10600 Ekenäs

● Taimikolmio OyKiljavalantie 66405100 Röykkä

● Taimi-Tapio OyMaistraatinportti 4 A00240 Helsinki

● UPM-Kymmene MetsäPL 579601 Joroinensekä

sekä Savon Liitto(ESR) jaMetsäntutkimuslaitos.

HANKE TOIMITTAA TAIMIUUTISET-LEHTEÄ, JÄRJESTÄÄ ALAN KURSSEJA

SEKÄ TUOTTAA TAIMIOPPAITA.

3


Suomessa tarvitaan noin 150miljoonaa tainta vuosittainmetsiin istutettavaksi. Tämätieto on meillä ollut kohtuul-lisen hyvin hallinnassa ainaviime vuosiin asti. Asianhelppoutta lisää vielä se, ettätaimista yli 90 % on mäntyä,kuusta ja koivua. Matemaatti-sesti asia on helppo. Tarpeel-linen määrä taimitarhoja,jonkin verran kilpailua jakymmenen prosentin riski-vara. Aika pitkälti asia ontoiminut näin. Kenttä on

Taimituotanto on käymässä muunyhteiskunnan kanssa samaa murrosta:tuotantokeskeisyydestä asiakaskes-keisyyteen. Kuten metsätaloudessayleensäkin, tämä tapahtuu hivenenjälkijunassa, mutta junassa pysyenkuitenkin. Taimitarhalle ei enää rii-tä, että sieltä tarjotaan ostajille vaintarhan näkökulmasta tuotettua ta-varaa. On tehtävä asiakkaan toivo-maa ja mahdollisimman halvalla.Ruotsi on tässä asiassa, kuten niinmonesti muissakin asioissa, selväs-ti monta askelta meitä edellä. Olentoisinaan pohtinut, onko siihen syynäse, että naapurimaassa pääosin tarhatomistaa metsäteollisuus. Näin myös

läpi koko kesän. Tästä asiasta ei olepaluuta, elleivät metsänomistajat to-taalisesti kiellä näitä kesähakkuita.Ennustan, että kiellot ja keskustelukielloista on vasta alkamassa. Jonyt on olemassa alueita, joilta ha-katuista kuusista puolet on lahoja.On muistettava, ettemme vielä edeskerää kesähakkuiden tuomaa laho-satoa. Silti jo nyt metsänomistajienmenetykset ovat satoja miljooniavuodessa.

Uuden sukupolven kuusentaimenkehittämiseen tarvitaan välittömäs-ti lähtölaukaus tarpeeksi korkeallataholla. Moraalisesti valtaosa tutki-muksen rahoituksesta kuuluisi sil-le, joka tarvitsee kesällä puuta, eliteollisuudelle. Näin asia ei kuiten-kaan Suomessa toimi. Tutkijat!Kutsukaa kaikki osapuolet Suomenmalliin alkajaisseminaariin! Tehtä-vä on niin tärkeä, että kunnianhi-moinen tutkimus lahovapaasta tai-mesta on aloitettava heti. Nykyisengeeniteknologiakehityksen aikakau-tena emme saa hyväksyä totea-musta: – Ei sellaista voi kehittää –.

Reivo JärvenpääEtelä-Suomen metsänomistajien liittoMariankatu 8 A 1015110 [email protected]

KEHITTÄKÄÄ TYVILAHOA

KESTÄVÄ KUUSENTAIMI

REIV

O JÄ

RVEN

PÄÄ,

ETEL

Ä -SU

OM

EN

MET

SÄN

OM

ISTA

JIEN

LIIT

TO

melko nöyrästi ostanuttuotetut taimet. Helppojenviljelykohteiden aikakautenatämä tuotantolähtöinen toi-mintatapa toimi ihan hyvin.

iso osa taimista päätyy teollisuudenmetsiin.

Tällä hetkellä Etelä-Suomen met-sänomistajat, eli asiakkaat, tarvit-sevat – ja nopeasti – lahoa kestävänkuusentaimen. Metsäteollisuutem-me on jo vuosia korjannut puuta

KUVA: KARI KORHONEN

4


Metsänviljelyn suuri etuverrattuna luontaiseen uudis-tamiseen on siinä, että viljelynkautta voidaan metsänjalos-tuksen tulokset siirtää käytän-töön hyödyttämään niinmetsänomistajaa kuin kokokansantalouttakin. Koskajalostettuja taimia käytetäänjoka vuosi metsänviljelyaloil-la, joiden yhteispinta-ala onkymmeniä tuhansia hehtaa-reja, on metsänjalostuksellasuuri merkitys maammemetsätaloudelle.

3000 HEHTAARIA

SIEMENVILJELYKSIÄ

Jalostettua siementä tuotetaansiemenviljelyksillä, joita on män-nylle 2700 ha, kuuselle 260 ha,lehtikuuselle 60 ha ja koivulle 1,5ha. Havupuiden viljelykset on pe-rustettu avomaalle, kun taas koivunsiementuotanto tapahtuu muovi-huoneissa.

Suurin männyn siemenen tuotta-ja on Metsähallitus, kuusen sieme-nen tuotannossa kärkipaikkaa pitääMetsätalouden kehittämiskeskusTapio. Metsänjalostussäätiö on puo-lestaan maan suurin koivun sieme-nen tuottaja. Myös eräillä metsä-keskuksilla ja metsäyhtiöillä onomia siemenviljelyksiä.

Valtaosa männyn ja kuusen sie-menviljelyksistä perustettiin 1960-

ja 70-luvuilla. Jalostettua männynsiementä on ollut saatavilla merkit-täviä määriä 80-luvun puolivälistälähtien ja jalostettua kuusen sie-mentä vuodesta 1989, jolloin saa-tiin ensimmäinen suuri sato siemen-viljelyksiltä. Koivun siemenvilje-lyssiementä on ollut tarjolla jo 70-luvulta lähtien, mutta koivun viljely-määrien kasvaessa siementuotan-toakin on huomattavasti lisätty 90-luvulla. Koivulla ensimmäiset sie-mensadot voidaan kerätä jo parinkolmen vuoden kuluttua siemen-viljelyksen perustamisesta, havu-puilla aikaviive on toistakymmentävuotta.

PAREMPAA KASVUA JALAATUA

Siemenviljelyssiemenestä kas-vatetun männyn tilavuuskasvu onnoin 10 % nopeampaa kuin jalos-tamattoman männyn. Kuusella vas-taava ero on pienempi, ehkä noin5 %:n luokkaa. Koivulla jalostus-hyödyt ovat kaikkein suurimmat:tuoreen, laajaan aineistoon perus-tuvan selvityksen perusteella jalos-tetut koivut kasvavat yli 20 % no-peammin kuin jalostamattomat koi-vut (Hagqvist 1998). Nopeampi kas-vu merkitsee aikanaan suurempiahakkuutuloja tai lyhyempää kierto-aikaa.

Jalostettujen puiden laatu on pa-rempi tai vähintään yhtä hyvä kuinluonnonpuilla. Laatuominaisuuksiaovat mm. oksien paksuus ja luku-määrä, rungon suoruus ja kapene-minen sekä puuaineen tiheys. On

arvioitu, että esimerkiksi männyllälaadun paranemisen merkitys puu-sadon arvolle olisi samaa suuruus-luokkaa kuin kasvunlisäyksen mer-kitys eli noin 10 %. Kuusen siemen-viljelysalkuperillä laatu on samaatasoa kuin jalostamattomalla aineis-tolla. Koivulla jalostus on paranta-nut useita eri laatuominaisuuksiaem. Hagqvistin selvityksen mukaan.On lisäksi huomautettava, että sel-vitys koskee 1970-luvulla käytet-tyä siementä. Nykyiset koivun ja-losteet ovat sekä kasvun että laadunsuhteen epäilemättä parempia.Kuinka paljon parempia, se selviäätarkoin runsaan kymmenen vuodenkuluttua, kun koeviljelykset ovatvarttuneet.

KESTÄVYYS TURVATAANJalosteilta edellytetään sopeutu-

neisuutta ilmastoon. Metsäntutki-muslaitos on määritellyt jokaisellesiemenviljelykselle maantieteellisenkäyttöalueen, jonka sisällä siemen-viljelyksen siementä on turvallistakäyttää. Käyttöalueen määritys pe-rustuu kantapuiden maantieteelli-seen alkuperään ja siemenvilje-lyksen sijaintiin. Erikseen testatuillesiemenerille voidaan lisäksi määri-tellä omia käyttöalueita, jotka saat-tavat sijaita siemenviljelyksen nor-maalia käyttöaluetta pohjoisempa-na.

Jalosteiden menestyminen onmetsikköeriä parempaa varmuudel-la vain silloin, kun siementä käyte-tään tarkoitetulla käyttöalueella. Jossiementä siirretään käyttöalueen ul-kopuolelle, jalosteiden paremmuu-desta ei ole enää takeita.

JALOSTETTU SIEMEN ON

PERINNÖLLISESTI

MONIMUOTOISTA

Metsien perinnöllistä monimuo-toisuutta pidetään tärkeänä, sillä sii-hen pitkälti perustuu metsien so-

JALOSTETTUA SIEMENTÄ

TAIMITUOTANTOON

JAAK

KO N

APO

LA

MET

SÄN

JALO

STU

SSÄÄ

TIÖ

HAA

PAST

ENSY

RJÄN

JALO

STU

SKES

KUS

5


peutumiskyky olosuhteiden mah-dollisesti muuttuessa, esimerkiksiilmaston lämmetessä. Usein ajatel-laan jalostuksen jyrkästi supistavanperinnöllistä vaihtelua. Tämä ei kui-tenkaan pidä paikkansa varsinkaansiemenviljelyssiemenestä puhutta-essa. Jalostettu siemen sisältää useinjopa enemmän geneettistä vaihte-lua kuin metsikkösiemen. Siemen-viljelyksissä on nimittäin tavallisestiuseita kymmeniä kantapuita, jotkaovat peräisin monilta eri paikka-kunnilta eivätkä ole läheistä sukuatoisilleen. Sen lisäksi ympäröivistämetsistä leviää avomaasiemenvil-jelyksille siitepölyä, joka osaltaanlaajentaa siemensadon geneettistäkirjoa. Tosin tällainen taustapölytyslaskee samalla jonkin verran myössiemensadon jalostuksellista tasoa.

SUURI OSA TAIMISTA ON

JO JALOSTETTUJATällä vuosikymmenellä jaloste-

tun siemenen osuus taimitarhakyl-vöistä on ollut nousussa etenkinkoivulla ja kuusella (ks. kuva).Rauduskoivulla jo neljä viidesosaataimitarhakylvöistä tehdään jalos-tetulla siemenellä. Kuusella jalos-tettuja taimia on n. 40 %. Männyllä

on pysytelty jo pitkään 50 %:n ta-solla: Etelä- ja Keski-Suomessamännyntaimet kasvatetaan lähesyksinomaan siemenviljelyssieme-nestä, kun taas Pohjois-Suomessajalostettua männyn siementä on tar-jolla runsaasti vain Oulun lääninalueelle ja jonkin verran Lapin lää-nin eteläosiin.

Taimitarhat käyttävät mielelläänjalostettua siementä, ei yksinomaanjalostushyödyn vuoksi, vaan myössiksi, että siemenviljelyssiemen onyleensä fysiologisesti parempaakuin metsikkösiemen. Jalostettu sie-men on kookasta ja tasalaatuista,sen itämistarmo on hyvä, jotenkylvökset kehittyvät nopeasti ja ta-saisesti.

JALOSTETTU SIEMEN ON

EDULLISTA

Männyn siemenviljelyssiemen,jonka itävyys on noin 95 %, mak-saa 2400–3200 mk/kg. Kuusen sie-menviljelyssiemenen (itävyys95 %) hinta on 3000 markan paik-keilla. Koivulla hyvin itävän (65–80 %) siemenviljelyssiemenen kilo-hinta vaihtelee kolmen ja neljän tu-hannen markan välillä. Hintaan vai-

kuttavat mm. siemenviljelyksen ja-lostuksellinen taso sekä erot tuo-tantokustannuksissa.

Jos taimitarhoilla siemenkilostasaadaan esimerkiksi havupuilla noin100 000 tainta, jää siemenen osuu-deksi taimen hinnasta pari kolmepenniä. Koivulla siemen ei maksaedes yhtä kokonaista penniä!

Siemenen hintaan sisältyy sie-menen tuotantokulut, mutta ei sie-menviljelyksen perustamismenojaeikä jalostustyön kustannuksia. Sie-men olisikin selvästi nykyistä kal-liimpaa, jos kaikki vuosikymmeniäkestäneen jalostuksen kulut sisälly-tettäisiin siemenen hintaan.

KLOONITAIMIEN

KÄYTTÖ ON

LISÄÄNTYMÄSSÄJalostettuja taimia voidaan tuot-

taa myös kasvullisesti, esimerkiksikoivulla ja haavalla solukkoviljelynavulla ja kuusella oksapistokkaitajuurruttamalla. Kloonauksen kaut-ta päästään teoriassa nopeasti pal-jon suurempiin parannuksiin jalos-tettavissa ominaisuuksissa kuin käy-tettäessä siementaimia. Mm. kor-keahkot tuotantokustannukset ovatviime vuosiin asti rajoittaneet kloo-nitaimien laajaa käyttöä. Pisimpäänon maassamme kloonattu visa-koivun valioyksilöitä. Lähivuosinamyös haavan kloonitaimien viljelylisääntynee huomattavasti.

Jaakko NapolaMetsänjalostussäätiöHaapastensyrjän jalostuskeskusKarkkilantie 24712600 Läyliä[email protected]

LÄHDE

Hagqvist, Risto. 1998. Jalostettu koivuon kasvultaan ja laadultaan selvästimetsikköalkuperiä parempaa. Met-sänjalostussäätiö 1997 -vuosijulkaisu.

JALOSTETUN SIEMENEN KÄYTTÖ ON LISÄÄNTYNYT

100

80

60

40

20

0

%

91 92 93 94 95 96 97Vuosi

RauduskoivuBetula pendula

MäntyPinus sylvestris

Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö

KuusiPicea abies

6


Pohjoista alkuperää olevatKeski-Suomeen perustetutkuusen siemenviljelyksettuottavat metsänviljelyaineis-toa, joka on käyttökelpoistaLapissa saakka. Vasta valmis-tuneen tutkimuksen mukaannäiltä siemenviljelyksiltäsaatava aineisto on yhtäkestävää kuin paikallinenmetsikköaineisto ja kasvaaparemmin kuin se Oulunläänin pohjoisosissa ja laajal-ti myös Lapin läänissä aina800–850 d.d:n lämpösumma-alueelle saakka.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 11Oulun läänin pohjoisosassa ja La-pin läänin etelä- ja keskiosissa si-jaitsevaa, 9–16 vuoden ikäistä jäl-keläiskoetta (kuva 1). Kokeissa ole-va siemenviljelysaineisto oli peräi-sin pääasiassa kolmelta Keski-Suo-messa sijaitsevalta, pohjoista alku-perää olevalta siemenviljelykseltä:170 Heinämäki (Korpilahti), 176Metsä-Ihala (Virrat) (kuva 2) ja 365Paronen (Joutsa). Lisäksi kokeissaoli mukana jälkeläistöjä mm. Ter-volassa sijaitsevasta pohjoisestakloonikokoelmasta 131 ja tietystimyös metsikköeriä, joihin siemen-viljelysjälkeläistöjen elossapysy-mistä ja pituuskasvua verrattiin(kuva 3).

SIEMENVILJELYS-AINEISTO KESTÄVÄÄ JANOPEAKASVUISTA

Koetaimien elävyys oli keski-määrin hyvä, yleensä yli 75 %.Siemenviljelysaineisto pysyi elos-sa lämpösumma-alueelle 800–850d.d. saakka (suunnilleen linjalleKolari-Kemijärvi-Kuusamo) yhtähyvin kuin paikalliset metsikköerät(kuva 4). Pohjoisempana siemen-viljelysaineiston kestävyys ei ollut

paikallisen metsikköaineiston ve-roista. Kaikkein eteläisimmissä ko-keissa (lämpösumma >950 d.d.)pluspuiden alkuperä ei vaikuttanutelävyyteen. Muissa kokeissa sen si-jaan elävyys oli säännönmukaisestisitä parempi mitä pohjoisempaapluspuut olivat kotoisin. Vaikutusoli sitä selvempi mitä pohjoisem-pana koe sijaitsi.

Siemenviljelysaineiston pituus-kasvu oli edellä mainitulle 800– 850d.d:n lämpösumma-alueelle saakka

KUUSEN

SIEMENVILJELYS-AINEISTO

MENESTYY

LAPISSA

SAAKKA

TEIJO

NIK

KAN

EN JA

SEPP

O R

UOT

SALA

INEN

MET

LA, P

UN

KAH

ARJU

N T

UTK

IMU

SASE

MA

JA

KOLA

RIN TU

TKIM

USA

SEM

A

KUVA 3. KOETAIMIEN PITUUDEN MITTAUSTA

JÄLKELÄISKOKEESSA 799/2 PELLOSSA KEVÄÄLLÄ 1997(KUVA SEPPO RUOTSALAINEN).

7


keskimäärin 10 % parempi kuinmetsikköaineistolla (kuva 5). Sitäpohjoisempana siemenviljelysai-neisto kasvoi yhtä hyvin tai hiemanhuonommin kuin metsikköerät.

Siemenviljelysaineiston parem-pi pituuskasvu ennustaa parempaakokonaistuotosta, vaikka kokeidennuoresta iästä johtuen tuotoksen li-säyksestä ei voidakaan antaa mi-tään varmaa arviota. Pituuskasvu-etumatka kuitenkin jo sinällään pa-rantaa viljelytulosta monella tapaa.Nopeammin kasvavat taimet joutu-vat olemaan vähemmän aikaa alt-tiina halloille ja lumipeitteen sisäl-lä leviävälle kuusen lumihomeelle.

VALINNAN AVULLA

VIELÄ PAREMPAASekä elävyydessä että pituus-

kasvussa yksittäisten pluspuujälke-läistöjen välillä oli suuria eroja. Par-haat jälkeläistöt olivat molemmissaominaisuuksissa selvästi (kuvat 4ja 5) parempia kuin aineisto keski-määrin. Pluspuujälkeläistöjen välil-lä havaitut suuret erot kestävyydes-sä ja kasvussa antavatkin mahdolli-suuden valinnan avulla edelleen li-sätä siemenviljelysaineistosta saa-tavaa hyötyä.

Jos halutaan tuottaa siemenvilje-lyssiementä, joka kestää nykyistäpohjoisempana, on syytä valita kes-tävimmät pluspuut, ja perustaa vil-jelykset Keski-Suomen sijasta Poh-jois-Suomeen, jopa Lapin läänineteläosiin saakka. Tällöin viljelystenulkopuolelta tuleva taustapölytys,jota kuusella ei Suomessa voidavälttää, on myös pohjoisempaa al-kuperää, eikä siksi alenna tuotet-tavan siemenen kestävyyttä.

KUVA 1. TUTKIMUKSESSA MUKANA OLEVIEN KOKEIDEN

SIJAINTI JA KUUSEN JALOSTUSVYÖHYKKEET POHJOIS-SUOMESSA. KARTALLA ON MYÖS KESKIMÄÄRÄISEN

VUOTUISEN TEHOISAN LÄMPÖSUMMAN ALUEELLINEN

JAKAUTUMINEN (JAKSO 1961-1990).

KUVA 2. PERUSTIETOJA YHDESTÄ TUTKIMUKSEN

AINEISTOA TUOTTANEESTA SIEMENVILJELYKSESTÄ (SV

176 METSÄ-IHALA).

8


SIEMENVILJELYSTEN

KÄYTTÖALUEITA EI

SYYTÄ MUUTTAAKuusen siemenviljelysaineistoa,

joka on syntynyt pääosin taustapö-lytyksen tuloksena, voidaan nyt saa-tujen koetulosten mukaan käyttääselvästi pohjoisempana kuin vas-taavaa mäntyaineistoa. Tulos onyhdensuuntainen sen tunnetun tosi-seikan kanssa, että kuusi sietää män-tyä paremmin siemensiirtoja eteläs-tä pohjoiseen.

Tutkimuksessa mukana olleidensiemenviljelysten 170, 176 ja 365osalta nyt saadut tulokset vahvista-vat viljelyksille aiemmin asetetutkäyttöalueet. Samalla voidaan pää-tellä, että myös muut Pohjois-Suo-men kuusisiemenviljelykset (lähin-nä viljelykset 169 ja 366) tuottavatvoimassa oleville käyttöalueilleensopivaa viljelyaineistoa.

LÄHDE:Ruotsalainen, Seppo & Nikkanen, Teijo.

1998. Kuusen siemenviljelysaineistonmenestyminen Pohjois-Suomessa.Summary: Survival and growth ofNorway spruce seed orchard materialin northern Finland. Metsäntutkimus-laitoksen tiedonantoja 709. 33 s. ISBN951-40-1653-X, ISSN 0358-4283.

Teijo NikkanenPunkaharjun tutkimusasemaFinlandiantie 1858451 [email protected]

Seppo RuotsalainenKolarin tutkimusasema95900 [email protected]

-80

-60

-40

-20

0

20

40

750 800 850 900 950 1000

Koepaikan lämpösumma, d.d.

Elä

vy

ys

po

ikk

ea

ma

, %

-y

ks

ikk

öä

Siemenviljelysaineisto Paras metsikkö Huonoin metsikkö

KUVA 4. SIEMENVILJELYSAINEISTON ELÄVYYDEN POIKKEAMA KOKEEN PAIKAL-LISTEN METSIKKÖERIEN KESKIARVOSTA. KUVAAN ON MERKITTY

SIEMENVILJELYSAINEISTON KESKIMÄÄRÄINEN POIKKEAMA JAPLUSPUUJÄLKELÄISTÖJEN VAIHTELUVÄLI SEKÄ PARAS JA HUONOIN PAIKALLI-NEN METSIKKÖERÄ.

KUVA 5. SIEMENVILJELYSAINEISTON PITUUS PROSENTTEINA KOKEEN PAIKAL-LISTEN METSIKKÖERIEN KESKIARVOSTA.

25

50

75

100

125

150

175

750 800 850 900 950 1000

Koepaikan lämpösumma, d.d.

Pit

uu

s, %

ver

tailu

eris

tä

Siemenviljelysaineisto

Paras metsikköHuonoin metsikkö

◆ Siemenviljelysaineisto C Paras metsikkö G Huonoin metsikkö

9


Puiden suvullisessa lisäykses-sä uusi yksilö syntyy siemene-nä perintötekijöiden tullessasekä emopuulta että siitepölyntuottaneelta isäpuulta. Suvut-tomassa eli kasvullisessa lisä-yksessä puun perinnöllisetominaisuudet siirtyvät muut-tumattomina jälkeläisiin, ts.taimet ovat perinnöllisiltäominaisuuksiltaan identtisiäpaitsi emopuun kanssa myöskeskenään. Tällainen taimi-joukko muodostaa yhdenkloonin.

Suomessa metsäpuita lisätäänkasvullisesti kolmella eri menetel-mällä: varttamalla, pistokaslisäyk-sellä ja mikrolisäyksellä eli soluk-koviljelyllä. Vartettaessa 1– 2 vuo-den ikäiseen perusrunkoon ym-pätään varte- l. jalo-oksa puusta,joka halutaan monistaa. Vallitseva-na lisäysmenetelmänä varttamistakäytetään lähinnä hedelmäpuilla.Suomessa kaikista kotimaisista jamonista ulkomaisistakin metsäpuis-ta on tuotettu vartteita klooniko-koelmiin ja siemenviljelyksiin.Kloonattuja puuyksilöitä on n. 7500kpl ja vartteita yhteensä n. 850 000kpl. Pistokaslisäyksessä uudet tai-met saadaan syntymään, kun nuo-resta taimesta leikatut oksanpätkätjuurrutetaan. Nykyään metsäpuidenpistokastaimet kuten vartteetkinkäytetään yksinomaan tutkimus- jajalostustarkoituksiin.

METSÄPUIDEN

MIKROLISÄYS

L EEN

A RY

YNÄN

EN JA

TUIJA

ARO

NEN

MET

LA,

PUN

KAH

ARJU

N

TUTK

IMU

SASE

MA

MIKROLISÄYKSEN ALOITUS

KOIVUN MIKROLISÄTTYJÄ VERSOJA

KASVATUSPURKISSA

MÄNNYN KASVULLINEN ALKIO

KUVA JOUKO LEHTO

KUVA JOUKO LEHTO KUVA JOUKO LEHTO

10


MITEN PUITA MIKRO-LISÄTÄÄN ?

Puiden solukkoviljely perustuuns. totipotenssiin. Tämä tarkoittaasitä, että erilaistumattomalla kas-visolulla on kyky muodostaa koko-nainen uusi kasviyksilö. Mikroli-säyksessä puita monistetaan labo-ratoriossa viljelemällä puusta otet-tua solukkoa keinotekoisella ravin-toalustalla. Ravintoalusta sisältääveteen sekoitettuna kaikki kasvintarvitsemat ravintoaineet ja soke-ria. Sokeria solukko tarvitsee, kos-ka se ei itse pysty yhteyttämällätuottamaan tarpeeksi kasvuun ja eri-laistumiseen tarvitsemaansa ener-giaa. Lisäksi ravintoalustassa onkasvunsäätelyaineita, ns. kasvihor-moneja, joiden avulla säädelläänsolukon kasvua ja erilaistumista.Viljelytekniikasta riippuen ravinto-alusta on joko nestemäinen, jolloinsitä hapensaannin turvaamiseksi pi-detään jatkuvassa liikkeessä, tai sit-ten ravintoalusta hyytelöidään aga-rilla, jolloin solukko kasvaa alustanpinnalla ja syntyvät juuret voivattyöntyä agariin. Viljelyn aikaisetlämpö- ja valaistusolosuhteet mää-räytyvät käytettävän menetelmänmukaan.

Mikrolisäyksestä on käytössäkaksi erilaista menetelmää: organo-geneettinen l. elinsyntyinen lisäys-menetelmä sekä somaattiseen em-bryogeneesiin l. kasvullisten alkioi-den muodostumiseen perustuvamenetelmä. Lehtipuiden mikroli-säys onnistuu paremmin elinsyntyi-sellä menetelmällä, kun taas havu-puiden monistamiseen kasvullinenalkiomuodostus sopii paremmin.Nimensä mikrolisäys on saanut me-netelmällä tuotettujen taimien pie-nestä koosta, joka johtuu siitä ettäsoluja on vähemmän ja ne ovat pie-nempiä kuin normaalissa kasvissa.Kasvihuoneelle siirrettynä mikro-lisätyt taimet saavuttavat nopeastinormaalikoon.

ELINSYNTYINEN

MIKROLISÄYS

Elinsyntyisessä mikrolisäyksessäsolukkoon erilaistuu ensin versoja,jotka sitten yksitellen juurrutetaan.Lisäysmenetelmän suurin etu ver-rattuna kasvullisten alkioiden kaut-ta tapahtuvaan monistukseen on sii-nä, että menetelmällä voidaan lisä-tä aikuisia puuyksilöitä, joiden omi-naisuudet tunnetaan.

Kun mikrolisätään aikuista puu-ta, joka on jo saavuttanut suku-kypsyyden ja alkanut kukkia, on-nistuu solukkoviljely vain, kun sealoitetaan ns. primaarisista kasvu-solukoista, kuten kasvusilmuista.Puusta kerätään oksia, mieluitenlopputalvesta, ja oksista irrotetaansilmut laboratoriossa. Silmujen pin-ta steriloidaan, ja niistä poistetaansilmusuomut ja uloimmat lehti-aiheet. Silmut pannaan kasvamaanhyytelöidylle ravintoalustalle, sil-mun tyvi agariin työnnettynä. Yk-sinkertaisimmillaan mikrolisäyk-seen silmusta pieneksi kasvatus-purkissa kasvavaksi juurelliseksitaimeksi tarvitaan kaksi erilaistakäsittelyä. Ensin silmu saadaan kas-vamaan ja sytokiniini-kasvunsääte-lyaineen avulla tuottamaan jälki-silmuja, joista kasvaa uusia pieniäversoja. Toisessa vaiheessa yksit-täiset versot juurrutetaan. Tähänkäytetään auksiini-kasvunsäätely-aineita, joilla ravintoalustan syto-kiniini korvataan, tai monissa tapa-uksissa juurtumiseen riittää syto-kiniinin jättäminen pois alustasta.Mikrolisäys tapahtuu huoneen läm-mössä ja normaalia kesäpäivää vas-taavassa valaistuksessa, öisin tai-met kuitenkin pidetään pimeässä.Kun juuristo on riittävän kehitty-nyt, koulitaan syntyneet mikro-taimet turvealustalle. Kosteassa pur-kissa kasvaneiden mikrotaimienlehtien pinnalta puuttuu vahakerros,ja sen kehittymisen ajan taimia pi-tää varjella kuivumiselta.

Nykyisellään tällä menetelmällälisätään Suomessa erikoispuita lä-hinnä maisemointi- ja koristetar-koituksiin, visakoivua myös met-sänviljelyyn. Oman suuren lisäys-projektinsa muodostaa Metsäliitonuseammalta eri mikrolisäyslabora-toriolta tilaama hybridihaavanmonistus.

KASVULLISTEN

ALKIOIDEN

TUOTTAMISEEN

PERUSTUVA MIKROLISÄYS

Nimensä mukaisesti tässä lisäys-menetelmässä erilaistuvaan soluk-koon kehittyvät yhtä aikaa varsi,lehdet ja juuri, ts. alkio. Kasvullistenalkioiden tuottaminen edellyttäänuorta lähtösolukkoa, joka useim-miten saadaan joko kehittyvästä taikypsästä siemenalkiosta. Menetel-män huonona puolena on lähtö-materiaali, josta johtuen monistet-tujen taimien ominaisuuksia ei täy-sin tunneta. Toisaalta alkioita tuot-tava solukko soveltuu yleensä hy-vin syväjäädytykseen eli kryo-preservoitavaksi, mikä mahdollis-taa taimimateriaalin testaamisenkenttäkokein ennen monistustaesim. metsänviljelytarkoituksiin.Menetelmän etuna verrattuna elin-syntyiseen menetelmään onkin juurisen tehokkuus, voidaan puhua to-dellisesta massamonistuksesta.

Kasvullisten alkioiden tuottami-nen on monivaiheinen prosessi.Solukkoviljely aloitetaan yleensäsytokiniini- ja mahdollisesti myösauksiini-kasvunsääteitä sisältävälläalustalla, joka saa aikaan alkion-muodostuskykyisen solukon kehit-tymisen. Seuraavassa vaiheessa tätäsolukkoa monistetaan, ja tarpeenvaatiessa myös kryopreservoidaan.Kasvulliset alkiot saadaan kehitty-mään muuttamalla alustan kasvun-säätelyaineita ja sokeripitoisuutta.Kasvunsäätelyaineena tässä vai-

11


heessa käytetään useimmiten abs-kissihappoa. Viljelyn alkuvaiheis-sa solukko pidetään yleensä pime-ässä, mutta muodostuneiden alkioi-den idättäminen tapahtuu valossa.Itääkseen kasvulliset alkiot eivättarvitse kylmäkäsittelyä, eivätkämyöskään välttämättä kasvunsää-telyaineita. Idättäminen, erityisestijuurenmuodostus on osoittautunutmenetelmän hankalimmaksi vai-heeksi. Ravintoalustalla kasvaneettaimet koulitaan sitten kasvihuone-oloihin. Massamonistukseen pyrit-täessä kasvullisia alkioita tuottaviaviljelmiä voidaan myös kasvattaaravintoliuoksessa suurissa bioreak-toreissa, ja ainakin teoriassa kapse-loida muodostuneet alkiot keino-siemeneksi.

Käytännön mittakaavassa kas-vullisten alkioiden tuottoon perus-tuvaa mikrolisäystä tehdään esimer-kiksi radiata-männyllä Uudessa-Seelannissa ja valko- ja engel-manninkuusen risteymillä Kanadas-sa. Suomalaisista metsäpuista me-netelmä toimii parhaiten kuusella,mutta myös männyllä on saatu tuo-tettua taimia. Suomessa menetel-mää on toistaiseksi sovellettu vaintutkimustarkoituksiin.

Leena RyynänenPunkaharjun tutkimusasemaFinlandiantie 1858451 [email protected]

Tuija AronenPunkaharjun tutkimusasemaFinlandiantie 1858451 [email protected]

MITÄ GEENIPANKIT

OVAT?Geenipankkiin talletetaan edus-

tava otos lajin perinnöllistä moni-muotoisuutta, jonka tavoitteena onmahdollistaa lajin sopeutuminenniin nykyisissä kuin tulevissakinolosuhteissa. Metsäpuiden geeni-pankit jaetaan kahteen ryhmään: insitu- ja ex situ-pankkeihin. In situ-geenipankeissa, luonnonsuojelualu-eilla ja geenireservimetsissä puutkasvavat alkuperäisillä kasvupai-koillaan ja metsissä tapahtuu jatku-vaa uusiutumista ja sopeutumista.Ex situ-geenipankeissa, joihin lue-taan mm. kloonikokoelmat, siemen-viljelykset sekä siemen- ja siite-pölyvarastot, perintöaines tallete-taan alkuperäisen kasvupaikan, jopapuun luontaisen levinneisyysalueenulkopuolelle. In situ-geenipankkientarkoituksena on nimenomaan säi-lyttää perintöaines tulevaisuutta var-ten, ex situ-geenipankeissa perintö-aines on taltioitu jalostustarkoituk-siin.

GEENIPANKIT

LABORATORIOSSABiotekniikan huima kehitys vii-

meisinä vuosikymmeninä on luo-nut myös perinnöllisen monimuo-toisuuden säilyttämiselle uusia me-netelmiä, in vitro-säilytyksen jakryopreservaation. Niiden etu ver-rattuna luonnossa oleviin geeni-pankkeihin on vähäinen tilantarve

ja ennen kaikkea se, että perintö-aines ei ole alttiina myrskyille, sie-ni- ja hyönteistuhoille eikä muil-lekaan ulkoisten olosuhteiden muu-toksille, kuten ilmastonmuutoksille.

OLLI-VISAA IN VITRO-SÄILYTYKSESSÄ

Lajeja, joille on kehitetty mik-rolisäystekniikka, voidaan säilyttääsolukkoviljelyinä muutamia vuosia.Menetelmä perustuu siihen, ettäsiirrostusväliä pidennetään hidas-tamalla elintoimintoja ja kasvua.Tämä tapahtuu esim. pitämälläviljelmät isommissa astioissa, muut-tamalla ravintoaineen koostumustasekä vähentämällä lämpötilaa javalaistusta. Menetelmä sopii par-haiten versoviljelmille, kasvullisiinalkioviljelmiin tarvittavissa solu-viljelmissä solujen lisääntyminenhidastuu viljelyn vanhetessa. Esi-merkki in vitro-säilytyksestä onPunkaharjun tutkimusasemalla vuo-desta 1984 säilytetty triploidisen'Olli'-visan versoviljelmä.

KRYOPRESERVAATIOKryopreservaatiossa, 'syväjää-

dytyksessä' perintöaines säilytetäännestemäisessä typessä, –196 ˚C:nkylmyydessä. Kylmyytensä vuoksinestemäinen typpi tarvitsee erikoi-sastiat, nestetyppisäiliöt. Rakenteel-taan ne ovat teräksisiä termospullojatai -laatikoita, tilavuudeltaan muu-

METSÄPUIDEN

GEENIPANKKI PAKKASESSA

LEEN

A RY

YNÄN

EN

MET

LA,

PUN

KAH

ARJU

N TU

TKIM

USA

SEM

A

12


tamasta litrasta useisiin satoihinlitroihin. Nestemäinen typpi on vaa-rallisen jäätävää ja herkästi kaa-suuntuvaa, 1 litra nestemäistä typ-peä muodostaa haihtuessaan lähes700 litraa kaasumaista typpeä. Kaa-su ei ole myrkyllistä, mutta sulje-tussa tilassa kaasumainen typpi syr-jäyttää ilmasta hapen. Kryopre-servaation käyttöä geenipankkinaon tutkittu vasta 10–15 vuotta. Tä-ten on luonnollista, että käytännöntuloksia vuosikymmeniä kestäväs-tä kasvimateriaalin kryopreservoin-nista ei ole vielä esittää. Neste-mäisen typen lämpötila on kuiten-kin niin alhainen, että mitkään so-lun elintoiminnat eivät ole toden-näköisiä, joten ainakin teoriassasyväjäädytetty materiaali säilyymuuttumattomana pitkiäkin aikoja.

MITÄ

KRYOPRESERVOIDAANKryopreservoitavan materiaalin

tulee sisältää kasvukykyistä soluk-koa, käytännössä kotimaisten pui-den jäädytettävissä olevat solukotovat talvisilmuja, mikrolisäyksessäolevien lehtipuiden versonkärkiensolukoita tai havupuiden kasvullisiaalkioita sisältäviä solukkoviljelmiä.Kotimaisten valtapuulajien sieme-net ja siitepöly kestävät myöskryopreservaation, mutta sen hyötyon kyseenalainen verrattuna (20˚C:n varastointilämpötilaan.

SILMUT KESTÄVÄT

JÄÄDYTYSTÄ HYVIN

Suurempien erien perintöainek-sen jäädytykseen ovat talvisilmutparhaimpia. Puista kerätään oksiasydäntalvella, ja niistä irrotetaankasvusilmut. Silmut suljetaan tii-viisiin putkiin, jäädytetään hitaastin. –40 ̊ C, jonka jälkeen näyteputketupotetaan nestemäiseen typpeen.Varastoinnin päätyttyä näyteputketsulatetaan nopeasti lämpimässä ve-dessä. Yleisimmin silmuista aloite-

taan tämän jälkeen solukkoviljelytavallisen mikrolisäysmenetelmänmukaisesti. Erikoistapauksissa, ku-ten hedelmäpuilla, sulatettu silmuvoidaan ympätään "jalosilmuna"perusrunkoon. Silmumateriaalinjäädytyskestävyys on yleensä hyvä.Suomessa männyn kasvusilmuja onkryopreservoitu tutkimuskäyttöönOulun yliopistossa. Metlan Punka-harjun tutkimusasemalla kryopre-sevoitujen koivun talvisilmujenmikrolisäyksen aloitus onnistuuyhtä hyvin kuin käsittelemättömiensilmujen.

KOIVUN

VERSOVILJELEMÄT

SYVÄJÄÄSSÄMikrolisäyksessä olevat verso-

ja solukkoviljelmät voidaan myöskryopreservoida. Versoviljelmienjäädytyskestävyyttä parannetaankylmä-/valokäsittelyllä kasvatta-malla viljelmiä muutama viikkokylmässä n. +5 ̊ C:n lämpötilassa ja

8 tuntiin lyhennetyssä vuorokau-tisessa valaistuksessa. Lisäksi esim.koivun versoviljelmien talveentu-mista parannetaan kasvunsäätely-ainekäsittelyllä ja muuttamalla ra-vintoalustan typpikoostumusta.Kylmäkäsittelyn jälkeen versovil-jelmistä irrotetaan versonkärjet, joi-ta kasvatetaan 2–3 päivää ravinto-

KRYOPRESERVOITAVIEN NÄYTTEIDEN UPOTUS NESTETYPPEEN

KUVA JOUKO LEHTO

KRYOPRESERVAATION JÄLKEEN

KASVUUN LÄHTENYT KOIVUN SILMU

KUVA JOUKO LEHTO

13


alustalla, johon on lisätty jään muo-dostusta vähentävää suoja-ainetta,DMSO:ta. Maljalta versonkärjetsiirretään jäädytysputkiin, joissa nekäsitellään suoja-aineseoksella, jokaDMSO:n lisäksi sisältää mm. soke-ria ja jäänestoainetta. Putket sulje-taan ja näytteet suoja-aineineen jää-dytetään samalla tavoin kuin silmu-materiaali, ensin hitaasti n. –40 ̊ C:nlämpötilaan, josta ne siirretään suo-raan nestemäiseen typpeen. Kunjäädytetty materiaali halutaan takai-sin solukkoviljelyyn, näyteputketsulatetaan, suoja-aine huuhdellaanpois nestemäisellä ravintoalustallaja versonkärjet palautetaan mikro-lisäykseen. Punkaharjun tutkimus-asemalla tehtyjen tutkimusten mu-kaan koivun versoviljelmien kryo-preservaatio onnistuu hyvin. Joiden-kin puiden versoviljelmät kestävät

kryopreservaatiota lähes täydellises-ti, kun taas toisten kryopreservoi-duista versoista saadaan elvytettyätakaisin mikrolisäykseen vain n.20 %.

HAVUPUIDENKIN

MASSAMONISTUS

MAHDOLLISTAKasvullisia alkioita tuottavien

solukkoviljelmien kryopreservointieroaa edellisestä siten, että pimeäs-sä tehtyä kylmäkäsittelyä seuraavaparin päivän esikasvatus ennen suo-ja-aineen lisäystä ja jäädytystä ta-pahtuu runsaasti sokeria sisältävälläravintoalustalla. Vastaavasti sula-tuksen jälkeen, kun solukkoviljel-mät elvytetään uuteen kasvuun, si-

sältää ravintoalusta ensimmäistenpäivien aikana runsaammin soke-ria. Punkaharjun tutkimusasemallaon kryopreservoitu kasvullista al-kionmuodostusta sisältäviä männynja pihtakuusen solukoita. Kasvul-lista alkionmuodostusta käyttäenkloonataan Uudessa Seelannissaradiata-mäntyä ja Kanadassa valko-kuusen ja engelmannin kuusenristeymää kaupallisessa mittakaa-vassa. Kummassakin paikassa kas-vullisia alkioita tuottavat solukotovat kryopreservoituina odottamas-sa jälkeläiskokeiden tuloksia ennenmahdollista massamonistusta.

Leena RyynänenPunkaharjun tutkimusasemaFinlandiantie 1858451 [email protected]

KUKKIMINEN, SIEMENEN

KEHITTYMINEN JA-LEVIÄMINEN

Haapa (Populus tremula) ontuulipölytteinen kaksikotinen puu,jolla hede- ja eminorkot ovat eripuissa. Eminorkot ovat 10–18 cmja hedenorkot 8–10 cm pituisia.Haapa kukkii Etelä-Suomessa tou-kokuun alussa ja Pohjois-Suomes-sa melkein kuukautta myöhemmin,ennen lehtien puhkeamista.

HAAVAN JA POPPELIEN

SIEMEN

KYÖ

STI K

ON

TTIN

EN

MET

LA,

SUO

NEN

JOEN

TUTK

IMU

SASE

MA

HAAVAN SIEMENET

KEHITTYVÄT

KUUKAUDESSAHedelmä on kota, jossa on useita

lentohaivenellisia siemeniä. Sieme-net kehittyvät nopeasti ja ovat val-miit varisemaan Etelä-Suomessa jokesäkuussa, jolloin lehdet ovat vie-lä keskenkasvuisia. Haapa tuottaasiementä runsaasti. Yhdessä 45 v.emipuussa voi olla n. 10 000 nork-koa, jotka tuottavat n. 3 milj. sie-

mentä ja 100 v. puussa voi olla40 000 norkkoa ja siementuotto 54milj. kpl.

SIEMENSYNTYISIÄ TAIMIA

NÄKEE VÄHÄNSiementuotto vaihtelee vuosit-

tain, ja siemensyntyisiä taimia nä-kee hyvin harvoin. Hedepuita onnoin kaksi kertaa enemmän kuinemipuita. Lisäksi hedepuut voivatolla hyvin epätasaisesti jakaantu-neena ja eri metsiköissäkin, mistäjohtuu, että pölytys ei ole aina täy-dellistä ja itävyys voi olla huono.Norkoissa olevat kypsät siemenetovat myös alttiita hyönteistuhoille(mm. Epiblema nisella). Hyvinpölyttyneet siemenet itävät yleensäyli 90 %. Kukkasilmut saattavat jos-kus vahingoittua lopputalven pak-kasista ja itävyys voi myös tästäsyystä jäädä alhaiseksi. Pitkien

14


lenninkarvojensa avulla siemen le-viää hyvin tuulen mukana, jopa400–500 metrin päähän emopuusta.

KERÄYS, KARISTUS JAPUHDISTUS

Jos norkot kerätään suoraan puis-ta, on keräys tehtävä silloin, kunensimmäiset siemenkodat alkavatavautua. Norkko-oksat voidaanmyös katkaista ennen kypsymistäja tuoda huoneen lämpöön tai kasvi-huoneeseen valoisaan, ei yli +20 ̊ Casteen lämpötilaan, ja laittaa ne vesi-maljakkoon, jolloin norkot kehitty-vät ja siemenkodat alkavat avautua.

Suoraan puista tai katkotuistaoksista kerätyt norkot kuivataanhuoneen lämpötilassa ohuena ker-roksena astian tai seulan päällä. Sie-menet varisevat 1–3 vuorokaudes-sa. Haapojen siemenien puhdistuslenninkarvoista on hankalaa. Teho-kas menetelmä siementen erotta-miseksi on paineilman käyttö. Pie-nien siemenmäärien puhdistukses-sa voidaan siemenmassa lennin-karvoineen laittaa tavallisen maa-seulan päälle, joka peitetään ja sii-hen kohdistetaan ilmavirta, jokapainaa siemenet yläseulan läpialemmille seuloille ja karvavanu jääyläseulalle. Suuret siemenmäärätvoidaan erottaa pyörivällä rumpu-seulalla, jonka läpi siemen puhalle-taan ja vanu jää seulan sisään. Sie-men on erittäin pienikokoista, tu-hannen siemenen paino on vain0,06–0,14 g. Siemenessä ei olesiemenvalkuaista.

HAAVAN JAPOPPELEIDEN SIEMENET

KUIVATTAVA

VÄLITTÖMÄSTI

Siemenet menettävät nopeastiitävyytensä, ja jos ne halutaan va-rastoida, ne on kuivattava heti kerä-yksen jälkeen. Suositukset kuivaus-

ajasta ja lämpötilasta vaihtelevat:2–3 vrk +21 ˚C asteen ja 3–8 vrk+25 ˚C asteen välillä. Amerikan-haavan (P. tremuloides) siemenetovat menettäneet itävyytensä 13 vii-kossa +5 ˚C asteen lämpötilassa,kun siemeniä oli kuivattu vain 1vrk, mutta itävyys oli 97 % vielä 1vuoden varastoinnin jälkeen, kunsiemeniä kuivattiin 3 vrk.

Kotimaisen haavan ja amerikan-mustapoppelin (P. deltoides) sie-menien itävyys on ollut 50-70 % 2vuoden varastoinnin jälkeen +2– +5˚C asteessa, kun siemeniä oli kui-vattu 4 vrk. Hammashaavan (P.grandidentata) siemenien itävyyson ollut 76 % 3 vuoden varastoinninjälkeen (+5 ˚C), kun siemeniä olikuivattu 5 vrk. Haapojen ja poppe-leiden siementen itämistarmo jaitävyys ovat säilyneet hyvin, kunsiemenkosteus on ollut 5–8 % javarastointilämpötila +5 ˚C astetta

tai alhaisempi. Ilmeisesti pisin ra-portoitu säilytysaika on ollut japa-nilaisella P. sieboldiana-lajilla, jon-ka itävyys on ollut 81 % 6,5 vuodenvarastoinnin jälkeen.

Varastoinnissa on käytetty myösalhaisia lämpötiloja. Varastoitaessapalsamipoppelin (P. balsamifera)siemeniä -10 ˚C asteessa 2 vuottaon itävyys laskenut vain 6,5 %, eikäitävyys ole laskenut merkittävästivielä 3 vuoden varastoinnin jäl-keenkään. Amerikan mustapoppelinsiemeniä on varastoitu myös -18 ̊ Casteen lämpötilassa.

IDÄTYSTESTIAOSA:n (The Association of

Official Seed Analysis) ohjeen mu-kaan (1985) haapojen ja poppelei-den siemenet tulisi idättää +20 / 30˚C asteen lämpötilassa paperin pääl-lä (lasikuvun alla) ja idätysaika on14 vrk. Haapojen pienillä siemenilläitävyys on usein hankala määritel-lä. Epänormaaleissa siemenissäalkeisvarteen ei kehity juurikarvoja,joilla sirkkataimi kiinnittyisi kasvu-alustaan ja pääjuuri pääsisi kehitty-mään. Haavan siemenistä, joidenitävyys oli 98 %, saavutti prik-lausvaiheen vain 78 % (sirkkalehdetkehittyivät).

KYLVÖ

Tuoreet haavan siemenet kylve-tään lenninkarvoineen heti keräyk-sen jälkeen. Siemenvilla levitetääntasaisesti kostean kylvöalustan pääl-le ja painetaan kämmenellä kevy-esti pintaan kiinni. Jos siemen eitartu pintaan, kylvöalusta on liiankuiva ja sitä on kasteltava uudel-leen. Siemeniä ei peitetä, vaankastellaan kevyesti päältä (sumu-kastelu). Siemen alkaa itää jo muu-tamassa tunnissa, mutta myöhem-min kehitys hidastuu. Siemenet ovatarkoja kuivumiselle tai liiallisellekastelulle. Myös taimipolte vahin-goittaa taimia herkästi. Ensimmäi-

15


SIEMENALKUPERÄN

MERKITYS

MÄNNYNTAIMIEN

KIRVA- JALUDETUHOILLE

ANN

E -M

ARJA M

ANN

INEN

, KU

OPI

ON YL

IOPI

STO,

EKO

LOG

ISEN

YMPÄ

RIST

ÖTI

ETEE

N LA

ITO

S

MAR

TTI V

UO

RIN

EN, M

ETLA

,SU

ON

ENJO

EN TU

TKIM

USA

SEM

A

JARM

O K

. HO

LOPA

INEN

, KU

OPI

ON YL

IOPI

STO,

EKO

LOG

ISEN

YMPÄ

RIST

ÖTI

ETEE

N LA

ITO

S JA

MTT

/KAS

VIN

SUO

JELU

, JO

KIO

INENnen kuukausi kylvön jälkeen on

kriittistä aikaa taimien eloonjään-nille, jolloin varsinkin kasvualus-tan kosteuden on oltava sopiva.

KIRJALLISUUTTA

AOSA (Association of Official SeedAnalysis). 1985 Rules for testingseeds. Jour. Seed Tech. 1: 1-118.

Bärring, U. 1988. On the reproduction ofaspen (Populus tremula L.) withemphasis on its suckering ability.Scandinavian Journal of ForestResearch 3: 229-240.

Haapa (Populus tremula). http://honeybee.helsinki.fi/mmeko/arbor/arbor.htm.

Hagman, M. 1952. Haavan kasvattami-nen siemenestä. Metsätietoa 3.1951.

Schreiner. E. J. 1974. Populus L. Poplar.Julkaisussa: Shopmeyer, C. S. (Toim.)Seeds of Woody Plants in the UnitedStates, Agriculture Handbook No 450.Forest Service, U. S. Department ofAgriculture, Washinton D. C. s. 645-655.

Young, J. A. & Young, C. G. 1992. Seedsof Woody Plants in North America,Reviced and enlarged edition. Port-land, Oregon USA. 407 s.

Willan, R. L. 1985. A Guide to ForestSeed Handling. FAO Forestry Paper20/2 DANIDA Rooma. 379 s.

Kyösti KonttinenSuonenjoen tutkimusasemaJuntintie 4077600 [email protected]

Taimitarhoilla kasvatettavienmännyntaimien on havaittuolevan herkkiä erilaisillehyönteisvioituksille. Esimer-kiksi peltoluteet imevät män-nyntaimien kärkikasvupis-tettä, jolloin kärkikasvupistekuolee ja taimi pensastuu.Syitä näihin hyönteistuhoihinon todennäköisesti useita,mutta yksi tuhojen syy saattaaliittyä siihen, että taimitarha-kylvöissä käytetään sellaistenpuiden jälkeläisiä, jotka joalkuperältään ja siten perin-nöllisiltä ominaisuuksiltaanovat esim. peltoluteelle jakirvoille sopivampia. Voi siisolla mahdollista, että valin-nan kautta taimitarhoillalisätään sellaisia alkuperiä,jotka ovat alttiimpia hyönteis-ten vioituksille kuin toiset.

PIHKA-AINEIDEN

TUOTTO OSA KASVIEN

PUOLUSTUSTAKasvit, jotka kelpaavat hyvin

hyönteisille esim. ravinto- tai mu-nintakasviksi, saattavat olla no-peampikasvuisia ja kasvaa myöskooltaan suuremmiksi kuin hyön-

teisille huonommin kelpaavat kas-vit. Lisäksi hitaasti kasvavat havu-puut voivat karkottaa hyönteisiäluotaan, koska ne saattavat tuottaaenemmän puolustusaineina toimi-via pihka-aineita (terpeenit jahartsihapot). Joidenkin pihkassaesiintyvien haihtuvien aineiden (ter-peenit) ja joidenkin ei-haihtuvienaineiden (hartsihapot) on todettuolevan joko hyönteisiä houkuttaviatai karkottavia aineita. Runsas lan-noitus vaikuttaa neulasten pihka-ai-neiden määrään ja koostumukseen,mikä voi altistaa taimitarhataimiahyönteistuhoille. Neulasten pihka-aineista terpeenien pitoisuuksissa onselvempi maantieteellinen vaihtelukuin hartsihappojen pitoisuuksissa,mikä osaltaan voi myös vaikuttaaeri siemenalkuperää olevien män-nyntaimien hyönteisherkkyyteen.

KOETAIMIA EESTISTÄ

LAPPIINTässä tutkimuksessa selvitettiin,

vaihteleeko eri siemenalkuperää ole-vien männyntaimien kasvu ja neu-lasten pihkan kemiallinen koostu-mus (terpeenit ja hartsihapot) ja onkonäillä muutoksilla mahdollisesti vai-kutusta männyntaimien kirva- jaludetuhojen esiintymiseen. Muka-na oli 4 alkuperää, joista eteläisinoli Eestin puolella sijaitseva Saaremaa

16


TUTKITUT HYÖNTEISLAJIT A)NUKKANEULASKIRVA,SCHIZOLACHNUS PINETI

B) VIHREÄ NEULASKIRVA, EULACHNUS

AGILIS JA

C) PELTOLUDE, LYGUS RUGULIPENNIS

(KUVAT JARMO HOLOPAINEN)

17


(58˚ 22') ja pohjoisinSuomen Lapissa sijait-seva Muonio (67˚ 56í).Lisäksi mukana olivatKorpilahden (62˚ 0')ja Suomussalmen (65˚10') alkuperät. Pohjoi-sin ja eteläisin alku-perä sijaitsevat noin1200 km:n etäisyydellätoisistaan. Eri alkupe-rien siemeniä kylvettiinkasvamaan Kuopionyliopistossa joko mal-joille kostean suodatin-paperin päälle kasva-tuskammioon tai ruuk-kuihin turve-hiekka -seokseen kasvihuo-neeseen. Jokaisellamaljalla tai ruukussakasvoi yksi taimi kus-takin alkuperästä elineljä tainta. Hyönteis-kokeissa nukkaneu-laskirva (Schizolachnuspineti) ja vihreä neu-laskirva (Eulachnusagilis) saivat valita sekämaljalla että ruukuissakasvavista männyistämieleisensä alkuperäntaimen ravintokasvik-seen. Lisäksi ruukuissakasvavilla taimilla seu-rattiin nukkaneulas-kirvan jälkeläistuottoasekä peltoluteen (Lygusrugulipennis) munin-tahalukkuutta eri alku-perän männyillä. Hyön-teiskokeet tehtiin jokokasvatuskammiossa tailaboratoriossa. Kokei-den lopussa kaikkienalkuperien neulasistaanalysoitiin pihka-ai-

neet sekä mitattiin taimien kasvua.

0

2

4

6

8

10

12

14

16

18

0 12 14 16 19 21 23 26 28 30 33 35 37 41 44 48Päivä

Nu

kkan

eula

skir

van

tou

kkie

n m

äärä

/naa

ras

Saaremaa Korpilahti Suomussalmi Muonio

0

0,5

1

1,5

2

2,5

3

3,5

Saaremaa Korpilahti Suomussalmi Muonio

Siemenalkuperä

Pel

tolu

teen

mu

nie

n

mää

rä (

kpl)

KUVA 1. NUKKANEULASKIRVAN JÄLKELÄISTOUKKIEN MÄÄRÄ (KPL) ERI

ALKUPERÄÄ OLEVILLA MÄNNYNTAIMILLA.

KUVA 2. PELTOLUTEEN MUNIEN MÄÄRÄ (KPL/TAIMI) ERI ALKUPERÄÄ OLEVILLA

MÄNNYNTAIMILLA.

18


SUOMUSSALMEN

ALKUPERÄ EI SOPINUT

KIRVOILLEKumpikaan kirvalaji ei mielel-

lään valinnut ravintokasvikseenSuomussalmen alkuperän mäntyjämaljakokeissa. RuukkukokeissaSaaremaan alkuperän taimet, mitkäolivat suurempia ja painavampiakuin muiden alkuperin taimet, oli-vat kirvojen ravintokasvina selväs-ti mieleisempiä kuin Suomussalmenja Muonion alkuperien taimet. Li-säksi Suomussalmen alkuperän tai-milla nukkaneulaskirva tuotti sel-västi vähemmän jälkeläisiä kuinkahdella eteläisimmällä alkuperällä(kuva 1). Myös peltoluteen munin-taan mäntyjen alkuperällä oli huo-mattava vaikutus, sillä peltoludemuni mieluiten Saaremaan alkupe-rän isoille taimille ja munintaha-lukkuus aleni selvästi mitä pohjoi-sempaa alkuperä oli (kuva 2).

PIHKA-AINEIDEN

PITOISUUKSISSA EROJANeulasten kokonaisterpeenipi-

toisuus oli alhaisin Saaremaan alku-perässä ja nousi pohjoista kohti si-ten, että Muonion alkuperässä ko-konaisterpeenipitoisuus oli noinkaksinkertainen Saaremaahan ver-rattuna. Suunnilleen samassa suh-teessa laski neulasten kokonais-hartsihappopitoisuus etelästä poh-joiseen mentäessä. Kirvojen kartta-mat Suomussalmen alkuperän män-nyt eivät selvästi poikenneet pihka-aineiden koostumuksen osalta mui-den alkuperien männyistä. Mahdol-lisesti tässä alkuperässä oli jokukirvoja karkottava fenolinen yhdis-te, joka ei tullut esille tehdyissä ke-miallisissa analyyseissä. Peltoludesuosi munintakohteena Saaremaanalkuperää, jossa terpeeneitä oli vä-hiten ja hartsihappoja eniten. Jotkutyksittäiset pihka-aineet paransivatkirvojen ja peltoluteen menestymis-tä, mutta toiset yksittäiset pihka-aineet puolestaan heikensivät sitä.

Kaikkein selvimmin tässä tutkimuk-sessa sekä kirvojen että peltoluteenmenestymiseen vaikutti eri alkupe-rää olevien taimien koko, mutta li-säksi pohjoisten alkuperien karkot-tavuutta lisäsi myös neulasten suu-remmat terpeenipitoisuudet.

KIRJOITUS PERUSTUU

ARTIKKELIIN:Manninen, A.-M.,Vuorinen, M. & Holo-

painen, J.K. 1998. Variation ingrowth, chemical defense, andherbivore resistance in Scots pineprovenances. Journal of ChemicalEcology 24: 1315-1331.

Anne-Marja ManninenEkologisen ympäristötieteen laitosKuopion yliopistoPL 162770211 KuopioHYPERLINK mailto:[email protected]@uku.fi

Martti VuorinenSuonenjoen tutkimusasemaJuntintie 4077600 SuonenjokiHYPERLINKmailto:[email protected]@metla.fi

Jarmo K. HolopainenEkologisen ympäristötieteen laitosKuopion yliopistoPL 162770211 KuopioHYPERLINKmailto:[email protected]@uku.fi

19


Männyn (Pinus sylvestris L.)kasvullinen lisäys on hanka-laa. Lajille on kehitetty sekäelinsyntyiseen lisäykseen ettäkasvullisten alkioiden muo-dostumiseen perustuvamikrolisäysmenetelmä, joillamolemmilla on saatu tuotettuataimia, mutta monistusteho onvielä alhainen. Männynpistokaslisäyksessä puoles-taan on ongelmana käytännöntaimituotantoa ajatellen liianalhainen juurtumisprosentti.Metsänjalostussäätiöllä onkäytössä menetelmä, jossapistokkaiksi soveltuvia ver-soja voidaan tehokkaastituottaa nuorien, 2–4 -vuotiai-den kantataimien lyhythaaroi-hin sytokiniiniruiskutustenavulla. Näin tuotetuistapistokkaista juurtuu turve-alustalla 30–40 %, ja juurtu-mista voidaan vielä tehostaaauksiinikäsittelyn avulla.Kuitenkin jos pistokkaidentuottamiseen käytetään täysi-kasvuisia puita, juurtuvatpistokkaat vain satunnaisesti.Yhtenä keinona mäntypistok-kaiden juurtumisen tehostami-seksi on tutkittu niiden käsit-telyä agrobakteereilla.

AGROBAKTEERIT OVAT

TAVALLISIA

MAABAKTEEREJAAgrobakteerit (Agrobacterium-

lajit) ovat pelto- ja metsämaassa elä-viä bakteereja, joista osa käyttääravinnokseen kuollutta kasviainestatoisten lajien aiheuttaessa kasvi-tauteja. Tunnetuin agrobakteerilajion meillä Suomessakin lähinnäristikukkaiskasveille aitosyöpää ai-heuttava A. tumefaciens. Aitosyöpäilmenee kasvin juurenniskaan taityvelle syntyvänä äkämänä, kun taastoinen laji, A. rhizogenes, saa ai-kaan juurten muodostumisen tar-tuntakohtaan. Agrobakteerin tuot-tamat juuret ovat tavallisesti tiheäs-sä olevien juurikarvojen peittämiä,mistä tauti onkin saanut nimenkarvajuuri. Agrobakteerit kasvavataiheuttamansa solukon, joko äkä-män tai karvajuurten, pinnalla jasoluväleissä ja käyttävät ravinnok-seen solukon tuottamia typpipitoisiayhdisteitä, opiineja. Äkämät ja kar-vajuuret kuluttavat vettä ja ravin-teita ja voivat siten hidastaa isäntä-kasvin kasvua. Toisaalta ylimääräis-ten karvajuurten on havaittu paran-taneen esimerkiksi oliivi- ja manteli-puiden kasvua ja satotasoa.

Äkämien tai karvajuurten muo-dostuminen agrobakteeritartunnanseurauksena perustuu bakteerienluontaiseen kykyyn siirtää ja liittääosa perintöaineksestaan isäntä-kasvin soluihin. Bakteerien geenin-siirtomekanismi käynnistyy, kun

bakteeri havaitsee ympäristössäänhaavoittuneen isäntäkasvin erittä-miä sokeri- ja fenoliyhdisteitä. Siir-tyviä geenejä on kahdenlaisia: bak-teerien ravinnokseen käyttämienyhdisteiden, opiinien, tuotantoa oh-jaavia tekijöitä ja kasvisolujen hor-monitasapainoon vaikuttavia teki-jöitä, jotka aikaansaavat äkämän taikarvajuurten muodostumisen. Bak-teerien aiheuttamat äkämät tai kar-vajuuret ovat siis yleensä siirto-geenistä solukkoa. Esimerkiksi kar-vajuurten tapauksessa agrobakteerisiirtää kasviin sekä geenejä, jotkatuottavat juurenmuodostusta edis-tävää auksiini-kasvihormonia, ettägeenejä, jotka herkistävät solut kas-vin omille hormoneille.

PISTOKKAIDEN

AGROBAKTEERIKÄSITTELYÄ

PUNKAHARJULLAMetsäntutkimuslaitoksen Punka-

harjun tutkimusasemalla on tutkit-tu agrobakteerikäsittelyn vaikutus-ta mäntypistokkaiden juurtumiseen.Tutkimus on tehty yhteistyönä Met-sänjalostussäätiön kanssa käyttäenmateriaalina kaikkiaan 32 kanta-taimesta tuotettuja pistokkaita jaagrobakteereina karvajuurta aiheut-tavia A. rhizogenes -kantoja. Osaankäytetyistä bakteereista lisättiin siir-tyvien geenien joukkoon toiminnal-taan helposti havaittava, ns. report-terigeeni, jotta bakteeriymppäyksenonnistumista olisi helpompi seura-ta. Pistokkaat käsiteltiin yksinker-taisesti kastamalla niiden tyvetagrobakteeriviljelmässä ennen tur-peeseen pistämistä. Ennen bakteeri-ymppäystä pistokkaat saivat Met-sänjalostussäätiöllä rutiinisti käytet-tävän auksiinikäsittelyn, jossa pis-tokkaita pidetään 20 tuntia 0.5 mMindolyylivoihappoliuoksessa. Kont-rollikäsittelynä käytettiin pelkkääauksiiniliuosta.

Tulosten perusteella agrobak-teerikäsittely paransi mäntypistok-kaiden juurtumista. Kantataimien

AGROBAKTEERIT APUNA

MÄNTYPISTOKKAIDEN

JUURRUTUKSESSA T UIJA

ARO

NEN

MET

LA, P

UN

KAH

ARJU

N

TUTK

IMU

SASE

MA

20


väliset erot olivat kuitenkin suuria.Kontrollikäsittelyssä pistokkaistajuurtui keskimäärin 16 % juurtu-neiden osuuden ollessa parhaillapistokaserillä (samasta kantatai-mesta peräisin olevilla pistokkailla)30–40 %. Bakteeriymppäyksen saa-neista pistokkaista juurtui puoles-taan keskimäärin 25 %, ja parhaillapistokaserillä juurtuneiden osuus oliyli 80 %. Kokeessa mukana olleetagrobakteerikannat vaikuttivat li-säksi eri tavoin eri pistokaseriin,joten etsimällä kullekin pistokas-erälle parhaiten sopiva bakteeri-kanta voitaisiin juurtuneiden osuuttatodennäköisesti nostaa.

AGROBAKTEERIT

TUOTTIVAT

NORMAALEJA JUURIAAgrobakteeriymppäyksen jäl-

keen mäntypistokkaisiin syntynei-tä juuria on tutkittu monin eri ta-voin. Tavoitteena oli erityisesti sel-vittää, ovatko juuret siirtogeenisiäeli sisältävätkö ne bakteereista pe-räisin olevia geenejä. Muodostu-neista juurista ei löydetty bakteeri-geenien tuottamia opiineja, eikäreportterigeenin toimintaa, eikä niis-tä eristetyssä perintöaineksessamyöskään voitu osoittaa olevanagrobakteereista peräisin oleviaosia. Toisin sanoen, bakteerikäsit-telyn jälkeen syntyneet juuret oli-vat männyn omaa, normaaliasolukkoa.

Agrobakteerien mäntypistokkai-den juurtumista parantava vaikutuson todennäköisesti seurausta use-asta eri tekijästä. Ensinnäkin bak-teerit muokkaavat osaltaan juurtu-misalustaa tuottamalla happoja, jot-ka voivat edistää mineraalien liu-koisuutta ja siten parantaa ravin-teiden saatavuutta. Agrobakteeritkykenevät myös itse erittämään kas-vihormoneja, kuten auksiinia ja sy-tokiniiniä, joiden keskinäisellä suh-teella tiedetään olevan suuri mer-kitys juurten muodostumiselle.

Myös geeninsiirtoon perustuva juu-renmuodostus on mahdollista, silläbakteeriperäiset geenit voivat toi-mia kasvisoluissa hetken aikaa kä-sittelyn jälkeen liittymättä kui-tenkaan osaksi kasvin perimää. Gee-nien tänä aikana tuottama auksiinitai herkistyminen kasvin omillehormoneille voi toimia kimmokkee-na juuren muodostumiselle. Vaih-toehtoisesti bakteeriperäisiä geene-jä voi siirtyä vain muutamaan so-luun, jotka eivät itse ala jakautua jamuodostaa juurta, vaan saavat

ympärillään olevat normaalit soluttekemään niin.

Agrobakteerikäsittelyn jälkeenjuurtuneet mäntypistokkaat on vast-ikään siirretty Punkaharjulla kas-vihuoneelta ulos kentälle, ja niidenmenestymistä kontrollipistokkaisiinverrattuna tullaan seuraamaan lähi-vuosien ajan.

Tuija AronenPunkaharjun tutkimusasemaFinlandiantie 1858451 [email protected]

YLÄKUVA: MÄNTYPISTOKKAIDEN AGROBAKTEERIKÄSITTELY. PISTOKKAIDEN

TYVET YMPÄTÄÄN BAKTEERIVILJELMÄLLÄ ENNEN PISTÄMISTÄ.ALAKUVA: JUURTUNEITA MÄNTYPISTOKKAITA. SUURIN OSA PISTOKKAISTA

ON KASVUTAVALTAAN TÄYSIN TAI LÄHES PYSTYJÄ, MUTTA JOUKOSSA ON

MYÖS 9 % KASVUTAVALTAAN PAHOIN MAANMYÖTÄISIÄ.

21


Ulkomaisten havupuulajienmerkitys suomalaisessametsätaloudessa on kauttahistorian ollut vähäinen.Lehtikuusen ja kontortamän-nyn lisäksi muiden vieraidenhavupuiden käyttö on jäänytlähinnä koeluontoisen toimin-nan tasolle. Metsä- ja ympä-ristöpolitiikan muutokset ovatnyt vuosituhannen vaihdettalähestyttäessä rajaamassanäiden puiden rooleiksiviherrakentamisen sekäkulttuurimaiseman rikastutta-misen. Toisaalta voidaantodeta, että varsinaista tarvet-ta metsänviljelyn havupuu-valikoiman lisäämiseen eitaida tällä hetkellä olla, silläparhaimpienkin vieraidenlajien puuntuotannolliset edutovat jääneet melko pieniksi.Menestystä on myös saavutet-tu vain, jos käytetty siemen-alkuperä ja kasvupaikka ovatolleet puulajille sopivia.

1990-luvulla on herännyt kiin-nostus joulukuusten ja koristeha-vujen viljelyyn. Viljelyssä on tar-vittu myös sellaisia taimia, joita eijuurikaan ole tuotettu suomalaisillametsätaimitarhoilla. Innostuneet vil-jelijät ovat tilanneet eksoottisempiataimieriä Ruotsista ja jopa Tans-kasta asti. Tämän kirjoituksen tar-

koitus on lyhyesti selvittää suoma-laisen joulukuusi- ja koristehavu-tuotannon näkymiä sekä myös poh-tia kyseisen erikoisviljelyn toiveitataimentuottajille.

SUOMALAISTA VILJELYÄ

OLLAAN VASTA

KÄYNNISTÄMÄSSÄJoulukuusenviljely ja havukas-

vatus on ulkomailla monen pääelin-keino ja alan tuotanto ja kauppapyörittää yksin Euroopassa miljar-dien markkojen liikevaihtoa. Suo-messa myydään vuosittain vajaatpuoli miljoonaa joulukuusta, muttameillä kuuset ovat vielä toistaiseksisuurelta osin olleet taimikoista poi-mittuja harvennuspuita tai hakkuu-työmailta kerättyjä latvoja. Tilanneon muuttumassa, sillä koneellinenpuunkorjuu on vähentänyt latva-kuusien tarjontaa. Toisaalta myynti-paikoilla yleistyvä leikkauksin hoi-dettu tuuhea ja tasainen viljelty kuu-si nostaa yleistä joulukuusen laatu-tasoa ja voidaan olettaa, että jatkos-sa yhä useampi ostettu joulukuusion Suomessakin pian peräisin jou-lukuusiviljelmältä – kotimaiselta taiulkomaiselta. Vielä tulevana joulu-na viljeltyjen kuusien osuu jää Jou-lupuuseuran arvioiden mukaan alleviidennekseen kaikista myytävistäkuusista.

Taimituotantoa ajatellen puolenmiljoonan joulukuusen viljely vaa-tii vuosittain miljoonan taimen is-tuttamisen, mikäli puolet taimistapäätyisi aikanaan kuusikauppaan.

Koristehavuviljelyä ollaan Suo-messa vasta aloittelemassa. Vuosit-tain myydään arviolta vajaat100 000 kg jalohavuja. Tästä koti-maisen tuotannon osuus lienee vainnoin kymmenen prosenttia. Erikois-havujen käytön ennustetaan kuiten-kin lisääntyvän ja monipuolistuvannykyisestään. Erityisesti kiinteistö-jen sisäänkäyntien, patojen ja kuk-kalaatikoiden talvisomistelun ha-vunoksin ja havuköynnöksin odo-tetaan lisääntyvän ja lisäävän myöskoristehavumarkkinoita.

JOULUPUUSEURAViisi vuotta toiminut Joulupuu-

seura ry. pyrkii edistämään koti-maista viljelyä sekä ohjaamaan ai-heeseen liittyvää tutkimus- ja kokei-lutyötä. Seurassa on jäseniä n. 450,joista tosin useimmille kysymys onlähinnä harrastuksesta eikä suinkaanlaajamittaisesta viljelytoiminnasta.Seuran tiedottamisessa on voimak-kaasti korostettu havuviljelyyn liit-tyvää epävarmuutta. Suurimmanuhkan muodostaa ulkomainen tuon-ti, joka sekä kuusien, että havujenkohdalla saattaa kansainvälisen yli-tuotannon seurauksena polkea tuot-tajahintoja alle kannattavuustason.

KOTIMAINEN TUUHEA

KUUSI TOIVOTTU

Joulukuusiviljelyn päälajina tul-lee olemaan kotimainen kuusi. Nor-maalien metsänviljelytaimien ohellataimituotannon piiriin on toivottutuuheita ja luonnostaan tiiviskasvui-sia pistokasjälkeläistöjä tai siemen-monistettuja risteytysjälkeläistöjä.

Ulkomaisilla puulajeilla on tois-taiseksi joulukuusenviljelyssä lähin-

JOULUKUUSI- JAKORISTEHAVUVILJELYYN

TARVITAAN TAIMIA

JUKK

A RE

INIK

AIN

EN

JOU

LUPU

USE

URA

RY. JA

ARBO

RETU

M M

UST

ILA

22


HOPEAKUUSI (PICEA PUNGENS 'GLAUCA') ON JOULUKUUSENA EKSOOTTINEN

VAIHTOEHTO TAVALLISELLE METSÄKUUSELLE. SUHTEELLISEN HIDASKASVUINEN

PUU PYSYNEE RIITTÄVÄN TUUHEANA ILMAN LEIKKAUKSIA. SEN JÄYKÄT JATERÄVÄT NEULASET SÄILYVÄT KAUAN KARISEMATTA, JA SUOJAAVAT SITÄ

MYÖS ISOMPIEN NISÄKKÄIDEN TUHOILTA.

KUVA: JUKKA REINIKAINEN

23


nä tuotevalikoimaa täydentävä roo-li. Kasvattajat haluavat kuitenkintarjota myös erikoisempia ja mm.neulaspidoltaan parempia vaihtoeh-toja ulkomailta tulevien kuustenkanssa kilpailemaan. Tällä hetkellälupaavimpina pidettyjä eksoottisiaviljelylajeja ovat: serbiankuusi (Pi-cea omorika), mustakuusi (Piceamariana), okakuusi (Picea pun-gens), balsamipihta (Abies balsa-mea), lännenpihta (Abies lasio-carpa) ja koreanpihta (Abies korea-na) sekä miksei vaikkapa myös leik-kaamalla tuuhennettava kotimainenmänty.

KORISTEHAVUISSA

LAAJA LAJIKIRJOKoristehavuviljelyn lajivalikoi-

ma on eksoottisempi, ja ylläolevaalajilistaa tulee täydentää viljelyalu-eesta riippuen seuraavilla lajeilla:japaninpihta (Abies veitchii), sahali-ninpihta (Abies sachalinensis), har-maapihta (Abies concolor), kana-dantuija (Thuja occidentalis) jakoreantuija (Thuja koraiensis). Ete-lä-Suomen suojaisilla kasvupai-koilla kyseeseen voivat tulla jopapurppurapihta (Abies amabilis),lännenhemlokki (Tsuga heterophyl-la), japaninhemlokki (Tsuga diver-sifolia) tai jättituija (Thuja plicata).

ERIKOISPUIDEN TAIMISTA

OLLUT PULAA

Edellä mainittujen havupuulajientaimikasvatus on ollut hyvin vähäis-tä. Vain serbiankuusen ja musta-kuusen kohdalla koko maan vuo-tuiset kasvatusmäärät ovat menneetyli 100 000 taimen. Erikoisempienlajien kasvatus on jäänyt vain muu-tamaan tuhanteen. Ongelman taimi-tarhojen kannalta aiheuttaa se, ettäusein innostuneet viljelmien perus-tajat rupeavat tiedustelemaan taimiavasta istuttamista edeltävänä talve-na. Taimien puute ja kohtalaisenkorkea erikoishavupuuntaimien hin-

tataso ovat aiheuttaneet myös sen,että eräät viljelijät ovat pyrkineetitse kasvattamaan tarvitsemansa tai-met, riippumatta siitä, onko heilläosaamista tai kasvattamiseen sopi-via tiloja. Yleisimmin etsittyjä tai-mia viime vuosina ovat olleet make-donianmänty, balsamipihta, lännen-pihta ja okakuusi.

KOOKKAITA TAIMIA

TARVITAANJoulukuuset ja koristehavut istu-

tetaan usein pellolle. Rehevät kasvu-paikat kasvavat paljon heinää, jataimien tulisi olla riittävän kook-kaita. Voisikin olettaa, että moniasiakas olisi valmis maksamaan yli-määräistä taimien riittävästä koos-ta.

OIKEA

SIEMENALKUPERÄ

TÄRKEÄÄ

Ulkomaisten havupuulajien kas-vattamisessa on ensiarvoisen tärkeä-tä, että käytetään oikeita siemen-alkuperiä. Siemenalkuperä vaikut-taa viljeltävän kuusen tai havuntuuheuteen, taudinkestoon, neulas-rakenteeseen ja väritykseen, muttaennen kaikkea puiden talvenkes-toon. Huonosti oloihimme sopeu-tuva siemenkanta aiheuttaa tuhojausein jo taimitarhavaiheessa tai vii-meistään viljelmillä ankarimpientalvien aikana. Turvallisinta onkäyttää aina hyvin menestyneistäkotimaisista metsiköistä kerättyäsiementä.

Viime vuosina Siemen Tapio onvastannut yhdessä Arboretum Mus-tilan kanssa ulkomaisten puulajiensiemenhuollosta. Keväällä 1998Siemen Tapio päätti luopua tappio-ta tuottaneesta erikoissiemenkau-pasta ja keskittyi vain kotimaistenlajien tuottamiseen. Tällöin tärkeim-pien viherrakennus- ja erikoispuu-

lajien siemenvarastojen ylläpitämi-nen jäi käytännössä ArboretumMustilaa hoitavan Mustilan Koti-kunnassäätiön vastuulle. Lähes kai-kista joulupuu- ja koristehavu-lajeista on nyt kuluvan syksyn ke-ruiden jälkeen tarjolla kotimaistasiementä.

TAUSTATIETOA:Johansson, Jari (toim.) 1997. Joulupuut

ja leikkohavut, viljely- ja kasvatus-opas. Joulupuuseura ry. 88 s.

Jukka ReinikainenMustilan Kotikunnassäätiö47200 Elimä[email protected]

24


suojista. Myöhemmin mekaanistasuojausta on kokeiltu suoraan tai-men kuoren päälle siten, että kuo-relle ruiskutetaan ensin liima-ainet-ta, johon voidaan kiinnittää esim.muovikuituja tai hiekkaa. Myöskalkkia, tervaa ja erilaisia vahojaon kokeiltu taimien kuorella. Var-sinaisten rakenteellisten suojien pin-noitteita on kehitetty liukkaammik-si, jotta tukkimiehentäin kiipeämi-nen vaikeutuisi.

Mekaaniset suojat ovat kalliita,koska ne asennetaan käsin. Laskel-mien mukaan taimikon perustamis-kustannukset nousevat 50 %, josistutuksissa käytetään mekaanistasuojausta permetriinikäsittelyn si-jaan. Hitaan käsityön vähentämi-seksi on tullut uudenlaisia mekaa-nisia suojia, jotka asennetaan jotarhalla kylvövaiheessa taimiark-keihin niin, että taimi kasvaa val-miiksi suojan sisään.

Suojien aiheuttamia vaikutuksiataimen jatkokehitykselle ei ole tut-kijoiden mukaan selvitetty riittäväs-ti. Taimen kasvaessa suojat voivatmuodostua liian tiiviiksi. Samoinmaanalaiset vaikutukset juuristonkehittymiselle ovat vielä tutkimat-ta.

KUORELLE

RUISKUTETTAVIA AINEITASuoraan kuoren päälle asetet-

tavien suojien kestävyys on ollutkokeissa melko heikko. Käsittelyon kestänyt yleensä vain yhden kas-vukauden, mikä on tukkimiehentäintorjumisen kannalta liian lyhyt aika.Kehittelytyössä haetaankin ruisku-tettaviin suoja-aineisiin lisää elas-tisuutta, jotta taimen kasvaessa pak-suutta suojakerrokseen ei heti syn-tyisi kuorta paljastavia halkeamia,eikä aine karisisi niin herkästi pois.

MEKAANISIA SUOJIA

VERRATTIIN

PERMETRIINIKÄSITTELYYNAsan tutkimusasemalla tehtiin

vuosina -94 – -96 kokeita 1,5 –2 -vuotiailla kuusen paakkutaimilla ja3–4 -vuotiailla paljasjuurisilla kuu-sentaimilla. Mekaanisia suojia ver-rattiin permetriinikäsiteltyihin tai-miin. Osa kokeista tehtiin muok-kaamattomilla aloilla, jotta tukki-miehentäimäärät olisivat olleetmaksimaalisia. Osa kokeista perus-tettiin muokatuille ja suojuspuus-toisille aloille, joilla hyönteisiäesiintyy luonnostaan vähemmänkuin aukoilla.

MEKAANISEN SUOJAN

TEHO LASKEE

MUOKAAMATTOMILLA

AUKOILLAKokeissa testattiin 19 eri mekaa-

nista suojaa, joista kolme merkkiä(Beta-Q, BEMA ja New-plant-skydd) suojasivat taimia ensimmäi-senä istutusvuonna yhtä hyvin kuinpermetriini. Muokkaamattomillaaukoilla kuitenkin ongelmia ilmaan-tui ensimmäisen ja toisen istutus-vuoden jälkeen. Syynä oli pinta-kasvillisuuden rehevöityminen, mi-kä loi tukkimiehentäille sopivia

Ruotsi varautuu tosissaan siihen,että tukkimiehentäin kemiallisessatorjunnassa käytetyt pyretroidipoh-jaiset valmisteet tulevat poistumaantai että ainakin niiden käyttöä rajoi-tetaan vuosituhannen jälkeen. Tuo-reeseen kokousraporttiin on koottumaaliskuun alussa pidetyn konfe-renssin esitelmien ja keskustelujensisältö. Raportti antaa monipuoli-sen ja käytännönläheisen kuvan, sil-lä Ruotsissa kuoriaisen aiheuttamiaongelmia ratkovat tutkimuslaitos-ten ja yliopistojen lisäksi myös met-säteollisuus ja kemikaalifirmat.

Arvioiden mukaan tukkimiehen-täin aiheuttamien vahinkojen vuoksiRuotsissa käytetään vuosittain n.150 miljoonaa kruunua pelkästääntäydennysistutuksiin. Summaan onmyös lisättävä hakkuutulojen piene-nemisestä ja puutavaran jalostus-arvon putoamisesta aiheutuvat kus-tannukset, mikä moninkertaistaa va-hinkoarvioluvut. Vuosien 1994-1999 aikana maassa satsataan 14miljoonaa kruunua erilaisille tukki-miehentäitutkimuksille.

MEKAANISET SUOJATTähän mennessä Ruotsissa on

kokeiltu testeissä lähes kahtakym-mentä eri mekaanista suojaa. Alun-perin kehittäminen alkoi taimen ym-pärille asetettavista hylsymäisistä

MAR

JA P

OTE

RI, M

ETLA

,S U

ON

ENJO

EN

TUTK

IMU

SASE

MATUKKIMIEHENTÄISUOJIA

KEHITETÄÄN RUOTSISSA

25


“kulkusiltoja” taimiin. Mekaanisestisuojatuilla taimilla vahingot muo-dostuivat yli 20 % suuremmiksi kuinkertaalleen permetriinillä käsitel-lyillä taimilla.

METSÄNHOITOKEINOT

PUREVAT

TUKKIMIEHENTÄIHINTutkittaessa suojien tehoa pie-

nemmillä tukkimiehentäimäärillämuokatuilla ja suojuspuustoisillakoealoilla mekaanisten suojien tehooli samaa luokkaa kuin permet-riinikäsittelyn. Maanmuokkaus ontehokas keino vähentää tuhoja, sillähyönteinen karttaa liikkumista ki-vennäismaalla. Nyrkkisääntönä pi-detään, että taimi on istutettava pal-jastettuun maahan vähintään 10–20cm päähän laikun reunasta. Suo-juspuuston alle istuttaminen vähen-tää myös tuhoja. Ruotsalaistutki-musten mukaan hehtaarille olisi jä-tettävä yli 160 runkoa, jotta puus-tolla olisi selvä vahinkoja estävävaikutus. Jos mahdollista, istutta-malla isoja taimia, joiden juuren-niskan paksuus on vähintään 10–15mm, voidaan myös vähentää tuhojamerkittävästi.

KUUSENTAIMIEN

VAHAUSLAITTEITA

KEHITETÄÄN

Metsäyhtiö Stora on Uppsalanyliopiston ja Norsk Hydro -yhtiönkanssa kehittänyt taimien vahasuo-jausta viiden vuoden ajan. Koe-istutuksia on perustettu jo kolmenavuonna yhtiön Keski-Ruotsissasijaitseville maille. Vuosina 1997–1998 yhtiö käsitteli vahalla 1,3 mil-joonaa kuusen tainta. Käsittelyssäilmeni alkuvuosina ongelmia, jotkaon kuitenkin saatu ratkaistua uu-dentyyppisellä vuonna 1997 käyt-töönotetulla vahanlevityslaitteella.

Storan metsänuudistamispäälli-kön mukaan vahaus ei vielä annatyydyttävää suojavaikutusta. Tuhotvahatuilla taimilla saattavat ollaedelleen 50 % luokkaa. Vahan on-gelmana on sen lyhyt vaikutusaika,joka ei ulotu juurikaan istutusvuottapidemmälle. Lisäksi männyntaimiaei vielä pystytä käsittelemään va-halla. Kaikesta huolimatta vahauk-seen uskotaan ja menetelmän ke-hittämistä jatketaan, sillä vaha-uksella on kuitenkin mahdollistakäsitellä automatisoidusti massoit-tain taimia.

PIPARMINTTU EI MAISTU

TUKKIMIEHENTÄILLEHaju- tai makuaineisiin perustu-

via karkotteita on haettu sekä luon-non omista yhdisteistä että labora-toriossa valmistetuista synteettisis-tä aineista. Laboratoriokokeissa onkokeiltu yli 70 yhdistettä, joidenvaikutukset ovat olleet tukkimie-hentäitä houkuttelevista täysin kar-kottaviin. Vuonna 1997 aloitettiinkokeet piparmintun hajua ja makuamuistuttavalla yhdis-teellä, joka esikokeissaoli vähentänyt tukki-miehentäin syöntiä.Kenttäkokeiden tulok-set ovat vahvistaneet,että syöntiä karkotta-vien yhdisteiden vaiku-tukset säilyvät myösluonnonolosuhteissa.

ERI SUOJIEN

YHDISTELMISTÄ

APU

KÄYTÄNNÖLLE

Erityisen lupaavananähdään mahdollisuusyhdistää eri menetel-miä. Mekaaniseen suo-jaan, kuten Bug-Stop,voitaisiin yhdistää yksi

tai useampi karkottava aine. Useaneri aineen yhdistelmässä on mah-dollista käyttää sekä hajun kauttakarkottavaa että maun kautta syön-tiä vähentävää kemiallista ainetta.

BIOLOGISET ASEETPuolalaiset tutkijat ovat havain-

neet, että kannoissa elävien tukki-miehentäin toukkien määrää voi-daan vähentää, jos kantojen laho-amista joudutetaan käyttämällä apu-na nopeakasvuisia lahottasieniä.Kantojen lahottamisessa on kokeil-tu mm. harmaaorvakkaa, joka onsama sieni kuin juurikäävän biolo-gisessa torjunnassa käytetty. Näitälahotuskokeita on alustavasti tehtylaboratoriossa sekä Ruotsissa ettäSuomessa. Tarkkaan ei tiedetä, mi-hin lahottajasienien vaikutus perus-tuu. Arvellaan, että määrättyjen sie-nien lahottama puuaines voi ollatoukille huonoa ravintoa, tai ettälahosieni saattaa puussa kasvaes-saan kehittää jopa hyönteisillemyrkyllisiä yhdisteitä.

26


TUKKIMIEHENTÄIN

ELINTAVOISTA

HALUTAAN LISÄTIETOATutkijat kaipaavat vielä lisätie-

toa hyönteisen liikkumisesta. Ny-kyiset paikannus- ja seurantatek-niikat antavat entistä paremmatmahdollisuudet tutkia esim., kuin-ka laajalla alueella hyönteinen liik-kuu ja kuinka usein tukkimiehentäivaihtaa syöntipaikkaa.

UUSIA TEHOAINEITAPermetriinin tilalle on jo olemas-

sa vaihtoehtoja, joista eräs kokeil-tavana oleva lupaava aine on fip-ronil (tehoaine). Aine on pintavai-kutteinen ja suunkautta vaikuttavayhdiste, jota Ruotsissa on käytettykoristekasveilla hyönteisten torjun-nassa. Suomessa samaa ainetta on

kokeiltu esikokeissa laboratoriossa,Ruotsissa valmistetta on jo testattukenttäkokeissa kuusella. Ainetta eiole testattu männyllä, samoin senkestävyys luonnonolosuhteissa onvielä tutkimatta. Jatkokokeet jatarkastusmenettely on uuden val-misteen kohdalla aina aikaa vievää,minkä lisäksi olisi saatava teollinenvalmistaja kiinnostumaan asiasta jasatsaamaan tarvittaviin lisäselvityk-siin.

RATKAISEVA LÄPIMURTO

PUUTTUU VIELÄPuheenvuorojen ja tutkijoiden

esitelmien perusteella saa samankäsityksen kuin Göran ÅrlanderRuotsin maatalousyliopistosta esit-tää: Nykyisillä menetelmillä voi-daan vähentää tukkimiehentäitu-hoja, joita väistämättä syntyy ellei

permetriiniä voida käyttää, muttakunnon vaihtoehtoratkaisua ei on-gelmaan toistaiseksi ole.

LÄHDE:Klarar vi snytbaggen utan insekticider?

Konferens den 3 mars 1998. Kungl.Skogs- och LantbruksakademiensTidskrift. Årg. 137, Nr 15. 82 s.

Marja PoteriSuonenjoen tutkimusasemaJuntintie 4077600 [email protected]

TAIMITARHAPÄIVÄT 8.–9.2. 1999

Jyväskylässä Hotelli Priimuksessa.

ALUSTAVASSA OHJELMASSA MM.:

• RÄSTIALAT VILJELYALOINA

• 1- JA 2-VUOTISTEN KUUSEN PAAKKUTAIMIEN MENESTYMINEN

• KUUSEN LÄMPÖSUMMAVAATIMUS JA SEN HUOMIOIMINEN KYLVÖN AJOITUKSESSA

• AJANKOHTAISTA KASVINSUOJELUSTA

• KASTELUJÄRJESTELMIEN DESINFIOINTI

• PAAKKUKOIVUN JUURTEN PAKKASKESTÄVYYS

• ILMASTO JA TURVE

• VALMISTEILLA OLEVAT TAIMITARHOJA KOSKEVAT YMPÄRISTÖLAUSEKKEET

• UUDET EU-DIREKTIIVIT?

Tiedustelut: Matti Ylikoski, Kekkilä Oy puh. 09-2746 0029

27


SEOSAINEET TURVEPAA-KUISSA EIVÄT EDISTÄ-NEET TAIMIEN JUURTU-MISTA

JUHA HEISKANEN, METLA,SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA

MÄNTY- JA KOIVUPAAKKUJEN

RUUKKUKOE

Männyn ja koivun paakutaimiakasvatettiin kahdeksassa eri turve-seoksessa, jotka perustuivat vaale-aan rahkaturpeeseen (väh. puolet),hienoon hiekkaan (0–0.2 mm) jakarkeaan (0.5–6.0 mm) perliittiin.Taimet istutettiin talvehtimisen jäl-keen hienoon (56.3 % <0.2 mm) jakarkeaan (7.5 % <0.2 mm) hiekka-maahan 2,2 l ruukkuissa, joissa pi-dettiin männylle kahta kosteustasoa(kuiva ja kostea; koivulla vain yksi).

UUSIA

OPINNÄYTE-TÖITÄ

SEURAAVA LEHTI ILMESTYY

1.3.1999. AINEISTO LEHTEEN

5.2 MENNESSÄ.

Taimiuutiset -lehti toivottaalukijoilleen rauhallista joulua ja

hyvää uutta vuotta 1999!

UUSIA JULKAISUJA

Noin viiden viikon kuluttua istu-tuksesta mitattiin pituuskasvu japaakuista maahan kasvaneiden juur-ten määrä.

TYPPI EDISTI TAIMIEN

JUURTUMISTA

Hienon hiekan ja karkean perlii-tin lisäys vaikutti melko vähän juur-tumiseen pelkkään turpeeseen näh-den. Taimien istutuspituudella eiollut merkitystä juurtumiselle taipituuskasvulle. Taimien typpipitoi-suus kuitenkin vaihteli turveseok-sittain ja sen kohoaminen lisäsi juur-tumista. Juurtumista edisti selvästimyös istutusmaan kosteus ja löyhäkarkea maa, jonka tiheys on alhai-nen. Juurtuminen oli selvästi vä-häisintä kuivassa hienojakoisessamaassa, jossa maan tiiviys ja juu-ren tunkeumavastus on korkea sekävedensaatavuus alhainen.

KENTTÄKOKEEN TULOKSET

VALMISTUMASSA

Aiheesta on tulossa myös tarkem-pi kenttäkokeeseen perustuva tut-kimus (Heiskanen, J. & Rikala, R.Effect of soil-water relations onrooting of Scots pine, Norwayspruce and silver birch seedlingsfrom peat-based container mediainto sandy soil after transplanting.Käsikirjoitus.).

LÄHDE:Heiskanen, J. & Rikala, R. 1998. Influence

of different nursery container mediaon rooting of Scots pine and silverbirch seedlings after transplanting.New Forests 16: 27-42.

Juha HeiskanenSuonenjoen tutkimusasemaJuntintie 4077600 [email protected]

Marika Perälä 1998. Lehdel-listen koivun paakkutaimien varas-tointi- ja kuljetuskestävyys sekämaastomenestyminen. Metsätalous-insinöörityö, Mikkelin ammatti-korkeakoulu, Metsä- ja puutaloudenkoulutusyksikkö. Pieksämäki.

Työn päätulokset kerrotaan seu-raavassa Taimiuutiset-lehdessä.

❈

✻

✳

✻

✻

✻ ✳

✳

✳

✳

✼

✼

✼

28


taimi uutiset 3/98 taimi - core · apola m etsÄnjalostussÄÄti ... suuri osa taimista on jo...

Documents