1

SLaL

Tässä numerossa:

Vuorotyö on elämäntapavalinta ............................................ 3

Vuorotyö tahdittaa perheen arjen ........................................ 6

Vihreät tavat tutuiksi päiväkodissa ..................................... 16

Suomen Lastenhoitoalan Liiton julkaisu 1 /2011

2�

SLaL-lehdessä julkaistut jutut eivät ole aina järjestön virallinen linja. Leh-dessä voidaan esitellä myös erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä.

Kannen kuva: Jari Seppälä

JulkaisijaSuomen Lastenhoitoalan Liitto ry45. vuosikertaISSN 1456-8349Painopaikka: Miktor Oy

PäätoimittajaEila Seppälä-Vessaritoimisto@slal.fi

ToimitusneuvostoTarja Helminenta.helmi@pp.inet.fiHeli Junno heli-junno@kolumbus.fiRitva Pesonen ritva.pesonen@luukku.comHanna Rasilahanna.rasila@hus.fiEila Seppälä-Vessaritoimisto@slal.fi

Lehden ulkoasu Sanakuva/Heli Soikkeli

IlmoitusmyyntiLiiton toimistoPuhelin: (09) 54�� 7501E-mail: toimisto@slal.fi

SLaL-lehti

Suomen Lastenhoitoalan Liitto ryPuheenjohtajaMinna LeppäkorpiGsm 050-50� 3010E-mail: minna.leppakorpi@slal.fi

Liiton toimistoPostiosoite: PL 1�0, 00060 TehyPuhelin: (09) 54�� 7501E-mail: toimisto@slal.fikotisivut: www.slal.fi

Vuorohoito nostettava yleiseen varhaiskasvatuskeskusteluun

Uusi vuosi on taas pyörähtänyt liikkeelle, miten ihmeessä vuodet kuluvat aina vaan nopeammin? Liiton toiminnassa edel-linen vuosi oli melkoista pyöritystä. Matkakilo-metrejä tuli melkoisesti, tapasin paljon jäseniämme ympäri Suomea ja jaettavien materiaalien ja tapahtu-mien suunnittelu vaati runsaasti aikaa normaalien arki-rutiinien lisäksi. Yhteenvetona voi todeta, että vuosi oli vaihteleva ja erittäin antoisa.

Tämän lehden teemana on vuorohoito, joka on varmasti kasvava hoitomuoto tu-levaisuudessa. Kuten lehdessä olevista jutuista ilmeneekin hyvin selkeästi, ongelmat vuorohoidossa vaati-sivat omat erityislinjauksensa, niin lasten hoitoon ja tarpei-siin kuin myös henkilökuntaan liittyvissä asioissa. On varmasti tarpeen ottaa käsittelyyn vuo-rohoito omana kokonaisuutenaan uutta varhaiskasvatuslakia työstet-täessä. Huomioitavia asioita on mm. vuorohoidon henkilöstömitoitus, ryhmäkoko, henkilöstön työaika ja pysyvyys, tilat ja välineet jne.

Yksi tärkeä tekijä vuorohoidossa on, kuinka turvallisen kiintymyssuhteen luomiseen pystytään vastaamaan. Oma-hoitajuus takaa vaihtuvista ihmissuhteista kärsivästä vuorohoidosta ainakin yhden merkityksellisen vuorovaikutussuhteen. Omahoitaja toimii mahdollisimman paljon lapsen kanssa ja kantaa päävastuun lapsen vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyös-tä. Päivähoidossa hoitajan ja lapsen väli-nen turvallinen kiintymyssuhde kun on perusedellytys sille, että voidaan asettaa ja saavuttaa päivähoitokasvatuksessa lapsen eri kehityksen alueita koskevia tavoitteita. Kun lapsi on pitkiä aikoja hoidossa, yhteis-työn merkitys korostuu, niin vanhempi-en ja henkilöstön kuin myös henkilöstön kesken. Vuorovaikutuksen toimivuus on varmasti yksi tärkeä hoidon laatuun vai-

kuttavista tekijöistä. Luin Tiina Palviai-

sen tekemää gradua ”Karuselli pyörii, lapset

siinä hyörii”. Vuorohoi-don arki henkilöstön näkökul-

masta tarkasteltuna. (Löytyy netistä pdf-tiedostona) Siinä mainittiin mm. että laadukas vuorohoito koostuu turvallisesta kiintymyssuhteesta, toimivasta kasvatus-kumppanuudesta sekä lapsen yksilölliset tarpeet huomioivasta toiminnasta. Palvi-ainen toteaa myös, että varhaiskasvatuk-sessa vallalla oleva sisältöorientaatioihin perustuva toiminnan suunnittelu ja toteu-tus eivät sovi vuorohoitoon, vaan suun-nittelun ja toiminnan perustana tulisi olla lapsen yksilöllisten tarpeiden ja erityisesti turvallisuuden tunteen varmistaminen. Kiireettömät ja rauhalliset perushoitoti-lanteet sekä lapsen omaehtoisen leikin ja toiminnan sallivan kasvuympäristön mer-kitys ovat vuorohoidossa merkittävät. Juuri näin, olen aivan samaa mieltä!

Talven iloja!Eila

3

Tehy suoritti äskettäin vuorohoitopäiväkodeissa työskenteleville jäsenilleen kyselyn, jossa

tiedusteltiin työvuorosuunnitteluun liittyviä asioita. Kyselyn vastauksista ilmeni, että monia

vuorohoitopäiväkodeissa työskenteleviä lastenhoitajia rassaavat erityisesti äkilliset työvuoro-

muutokset. Vuorohoidon konkarit eivät silti vaihtaisi työpaikkaansa tavalliseen päiväkotiin.

Valtaosa liittomme jäsenistä on töissä arkipäi-vinä ja ns. normaaliin työaikaan. Jonkin verran löytyy kuitenkin jäseniä, jotka tekevät vuoro-työtä. Heitä löytyy mm. vuorohoitoa antavista päiväkodeista sekä tietenkin sairaaloista. Lisäksi on mm. lastensuojelulaitoksia, joissa on henkilö-kuntaa läpi vuorokauden ja vuoden. Vuorotyön tekeminen on niin fyysisesti kuin henkisestikin huomattavasti rankempaa kuin normaalien päi-vävuorojen tekeminen. Kuitenkin on ihmisiä, jotka vuodesta toiseen jaksavat tehdä vuorotyötä ja viihtyvät tässä vaihtelevassa työssään hyvin.

Joustavat työvuorot

Porilainen lastenhoitaja Pia Pokkinen on työs-kennellyt Vuoropäiväkoti Esikossa jo 20 vuotta ja on viihtynyt siellä erinomaisesti. Esikossa on kirjoilla yli 50 lasta ja heillä kaikilla on tarve yöhoitoon. Lisäksi Esikko toimii varahoitopaik-kana sellaisille lapsille, joilla on tarvetta hoitoon lauantaisin ja sunnuntaisin. Lasten hoitojaksot vaihtelevat paljon vanhempien työtilanteen mu-kaan. Pisimmillään lapsi on jopa koko viikon yhtäjaksoisesti Esikossa, mutta yleisempää on, että lapsi on hoidossa vuorokaudesta kahteen. Vuoropäiväkoti Esikossa on periaatteena, että pienemmät lapset eivät illalla klo 21 jälkeen enää lähde kotiin ja isommilla lapsilla takaraja on klo 22. Jos vanhemmat eivät ennen tätä ehdi lastaan hakea, lapsi jää yöksi hoitoon 7.

Esikossa työskentelee 9 hoitajaa ja 3 lastentar-hanopettajaa johtajan ja keittiöhenkilökunnan li-

Vuorotyö on elämäntapavalinta

Lastenhoitaja vuorotyössä

Vuorotyö vaatii työntekijältä paljon, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Silti monet jaksavat sitä vuodesta toi-seen, sillä se on myös mahdollisuus.

Teksti: Tarja Helminen

Kuvat: Vuoropäiväkoti

Esikko

4

säksi. Aamuvuoro alkaa tilanteen mukaan joko klo 6.30 tai klo 7.00 päättyen klo 14.30- 15.00 ja iltavuoro alkaa klo 13.15 tai 13.30 päättyen klo 21.15- 22.00. Li-säksi heillä tehdään ns. välivuoroja, joko klo 10–18 tai klo 12–20. Yövuoro alkaa klo 21.00 ja päättyy klo 7.15. Esikossa henkilökunnan työvuorolistat muovautu-vat aina lapsiryhmän mukaan. Tällainen käytäntö vaatii työntekijöiltä joustavuutta ja tilanteiden arviointikykyä. Vanhem-pien pitää toimittaa seuraavan viikon työvuoronsa päiväkotiin aina edeltävän viikon keskiviikkoon mennessä. Näiden listojen mukaan tarkastetaan, paljonko lapsia on milloinkin pakalla ja mikä on henkilökunnan tarve milloinkin. Työ-vuorot muutetaan tarvittaessa niin, että paikalla on aina tarvittava määrä henki-lökuntaa. Jos vanhemmat toimittavat lis-tansa liian myöhään, henkilökunta hoitaa lasta vain, jos resurssit antavat myöden. Tämä on vanhemmille selvitetty tarkasti ja käytäntö on toiminut hyvin.

Vuorotyö mahdollisuutena

Pia Pokkisen mukaan vuoropäiväkodis-sa toiminta on enemmän kodinomaista kuin tavallisessa päiväkodissa. He jous-tavat enemmän lapsen yksilöllisyyden mukaan ja perheen tilanteen mukaan. Heillä mm. päiväunet nukutaan yksilöl-lisemmän aikataulun mukaisesti ja esi-merkiksi iltaisin toiminta on vastaavaa kuin perheissäkin. Vuorohoidossa olevilla lapsilla rytmit eivät ole niin selkeät kuin säännöllisessä työssä käyvien vanhempien lapsilla ja tämä on huomioitava hoidossa-kin, joustoa pitää löytyä. Hoito on räätä-löidympää ja lapsen tarpeista lähtevää.

20 vuotta vuorotyötä tehneenä Pia Pokkinen sanoo, että siihen on vain niin tottunut. Toki perhe- elämä on erilaista ja perheen on joustettava, erityisesti puoli-son, jos on omia lapsia. Myös sosiaalinen elämä kärsii, kun hyvin usein kohdalle osuu työvuoroja silloin kun muut ovat vapaalla. Mutta vuorotyö myös mahdol-listaa sellaisen, jota ei normaali päivätyö mahdollista eli viikolla olevat vapaapäivät. Pia Pokkinen tekee myös sivutyötä ja

viikolla olevat vapaat helpottavat sen jär-jestelyjä. Eli asioilla on puolensa.

Pitkän linjan vuorotyöläinen

Myös porilainen lastenhoitaja Arto Pih-lajamäki on tehnyt vuorotyötä noin 26 vuotta. Näistä 21 vuotta hän on työs-kennellyt Satakunnan Keskussairaalas-sa lastenpsykiatrian osastolla. Tällainen työyhteisö on aivan erilainen verrattuna päiväkotiin, josta Artolla on myös ko-kemusta. Hän on työskennellyt myös lastenkodissa jonkin aikaa. Aloittaessaan aikanaan lastenpsykiatrian osastolla, vuo-rotyötä tehtiin vain viikolla, osasto oli viikonloput suljettu. Nykyisin osasto on avoinna myös joka toisena viikonloppu-na. Tämän kokovuorokausiosaston lisäksi Satakunnan keskussairaalassa toimii myös lastenpsykiatrian päiväosasto, lastenpsy-kiatrian perheosasto ja lastenpsykiatrian poliklinikka. Lastenpsykiatrian osastolla hoidetaan vain alle 13-vuotiaita lapsia. Hoitopaikkoja on kaikkiaan 12. Osastolla lapset ovat joko tutkimus-, hoito- tai krii-sijaksolla.

Lastenpsykiatrian osastolla aamuvuoro alkaa joko klo 7.00 tai 7.30 ja päättyy 15.00–15.30. Iltavuoro on klo 14.00–22.00 ja yövuoro on klo 21.00–7.30. Lisäksi voi olla ns. välivuoroja esim. klo 12.00–20.00. Osastoilla työskentelee 18 hoitajaa. Jokaiselle lapselle nimetään omahoitaja, jonka vastuulla lapsen asiat erityisesti ovat. Hoitajat ovat paljon lasten

kanssa, tekevät ja touhuavat monenmois-ta, tietenkin lapsesta riippuen. Yksi hyvin tärkeä asia on ihan tavallisen arkielämän ja sen asioiden opettaminen. Yhteistyötä lasten perheiden kanssa on hyvin paljon.

Enemmän aikaa perheelle

Arto Pihlajamäellä on takanaan pitkä sarka kolmivuorotyötä. Aikanaan hän hakeutui lastenkodista sairaalaan töihin, jotta sai viikonloput ja juhlapyhät vapaak-si. Arto halusi viettää aikaa myös omien lastensa kanssa, erityisesti jouluna. Arto Pihlajamäen mielestä kolmivuorotyö ra-joittaa melkoisesti sekä perhe- että sosiaa-lista elämää. Hän on myös kokenut, että fyysisesti on huomattavasti raskaampaa tehdä yötyötä kuin päivävuoroja, hänellä on nyt vertailukohdetta, sillä hän on nyt vähän aikaa tehnyt vain päivä- tai ilta-vuoroa.

Hoitotyö on hyvin vaativaa työtä, sekä henkisesti että fyysisesti. Arto Pihlajamäki kokee, että yksi iso voimavara hänellä on omat lapset. Artolle oman perheen arvo on suuri. Lisäksi Arto on intohimoinen keräilijä. Hänellä on hyvin vaikuttava Po-ri- kokoelma, eli kaikenlaista porilaisuu-teen liittyvää esinettä ja tavaraa.

Hoitoalalla on hyvinkin erilaisia työ-paikkoja ja todella erilaisia työyhteisöjä. Myös jokainen hoitaja on erilainen oma yksilönsä ja toivottavasti jokainen löytää sen hänelle itselleen parhaiten sopivan työn.

5

Raisa Kuisma viihtyy vuorotyössäViikonloppuisin on lapsia vähemmän paikalla ja

lastenhoitaja pystyy antamaan yksilöllistä hoitoa.

Hämeenlinnalaisessa Ahveniston var-haiskasvatuskeskuksessa työskentelevällä lastenhoitaja Raisa Kuismalla on koke-musta vuorohoidosta jo 1990-luvulta asti. Yövuorojen peruuntuminen rassaa häntä eniten - kuten monia muitakin vuorohoi-topäiväkodeissa työskenteleviä.

– Jos yhtään lasta ei ole tulossa yöksi hoitoon, voi työnantaja perua yövuoron. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin ne yöt, jolloin lapsia haetaan vasta viimeisen ilta-vuoron päätyttyä klo 22.15, ja jos lapsia on tulossa hoitoon aamulla ennen ensimmäi-sen aamuvuoron alkua kello kuudelta. Sil-loin yökkö saa tulla töihin, kertoo Kuisma.

Hänen työpaikassaan ollaan siitä onnelli-sessa asemassa, että yövuorojen peruutuksis-ta kerrotaan ihmisten aikaan.

– Olemme saaneet sovittua niin, että yövuoron peruuntumisesta ilmoitetaan vä-hintään vuorokausi aikaisemmin.

Päiväkodissa on tehty paikallinen sopi-mus yövuoron pituudesta.

– Meillä se on klo 20–7 eli 11 tuntia. Siihen kuuluu vielä mukava lisä, eli peruun-tuneesta vuorosta täytyy tehdä takaisin vain yhdeksän tuntia.

Työvuorot tehdään kuudeksi viikoksi etukäteen.

– Katsomme torstaisin tulevan viikonlo-pun vuorot. Käytännössä niihin tulee aina muutoksia.

Päiväkodissa pohditaan Kuisman mu-kaan parhaillaan, kuinka työvuoroista tehtäisiin ergonomisempia eli työntekijäys-tävällisempiä.

– Nyt minulla saattaa olla klo 21.15 päättyvä iltavuoro, seuraavana päivänä va-paata ja sitten aamuvuoro. Vapaa jää kyl-lä silloin todella lyhyeksi. Näistä vuoroista pääsemme toivottavasti eroon sitten kun työvuorolistan tekijät ovat saaneet kehitel-tyä meille kiertävän vuorolistan.

Yövuorossa riittää tekemistä

Yövuorojen tekeminen oli Kuismalle help-

poa nuorempana. Nyt kun ikää on tullut lisää, ei kahden yövuoron jälkeen palau-du yhtä helposti.

– Meillä on yövuorojen jälkeen 13 päivän jakso, johon sisältyy ainoastaan aamu-, ilta- ja viikonloppuvuoroja ja sit-ten seuraa taas kaksi yövuoroa.

Jotkut saattavat kuvitella, että yövuo-rolaisella olisi lasten nukkuessa lokoisat oltavat. Kuisma kieltää tämän jyrkästi.

– Leivon yleensä ainakin toisena yönä lapsille tuoreita sämpylöitä aami-aispöytään. Teemme öisin myös pape-rihommia, mutta niihin kyllä tuppaa tulemaan väsyneenä virheitä. Telkkaria-kin tulee katseltua, mutta valvominen on itsessään jo niin rankkaa, että käy ihan työstä, vaikka jonkun tovin olisikin tekemättä varsinaisesti mitään.

Ahveniston lastentarhanopettajat te-kivät aiemmin ilta- ja viikonloppuvuoro-ja ja jopa satunnaisia yövuorotuurauksia.

– Se loppui siihen, kun täällä Hä-meenlinnassa perustettiin työryhmä, joka alkoi pohtia lastentarhanopettajien työvuoroja. Työryhmä päätti, että las-tentarhanopettajien työvuorot ovat ko-ko kaupungissa klo 7.30–16.30 välillä. Meidän opettajiamme se harmitti, sillä he olisivat halunneet tarjota osaamistaan myös iltaisin ja viikonloppuisin hoidossa oleville lapsille. Nyt kaikki ilta-, viikon-loppu- ja aikaiset aamuvuorot lankeavat meidän hoitajien tehtäväksi. Itselläni on esimerkiksi meneillään olevassa kuuden viikon jaksossa 13 iltavuoroa, Kuisma kertoo.

En ole valintaani katunut

Kaksi päiväkotia järjestää tällä hetkellä yöhoitoa Hämeenlinnassa. Tähän tulee Kuisman mukaan muutos ensi syksynä.

– Koska lapsia ei riitä joka yöksi kah-teen päiväkotiin, päätti varhaiskasvatus-toimen johto, että ensi syksystä lähtien tarjotaan yöhoitoa ainoastaan yhdessä

päiväkodissa. Syynä keskittämiseen on kireä rahatilanne. Asiaa valmiste-lee työryhmä, jossa on mukana myös työntekijöiden edustajia. Tästä koituu varmasti ongelmia niille vanhemmille, joilla ei ole autoa käytössään, sillä toinen päiväkoti sijaitsee keskustassa ja meidän päiväkotimme taas keskustan ulkopuo-lella.

Muitakin haasteita on tulossa. Hämeenlinnan varhaiskasvatuksen palvelujohtaja päätti äskettäin, että päi-väkodeissa työskentelevien pitää tästedes lomailla koululaisten loma-aikoina.

– Tämä päätös on aiheuttanut ongel-mia. Monella meistä on lomia rästissä, koska kaupunkimme varhaiskasvatusvä-ki oli viime kesänä kaksi viikkoa pak-kolomalla. Vuosilomia ei saanut pitää lomautusviikkojen lisäksi kuin kolme viikkoa, joten monella työntekijällä on lomapäiviä jäljellä normaalia enemmän. Toiset ovat ehtineet varata lomamatko-jakin ennen tätä päätöstä. Matkat saa kyllä tehdä, mutta niihin pitää ottaa palkatonta vapaata tai kannustevapaata.

Vaikka vuorotyö rasittaa ikääntyvää työntekijää, on Raisa Kuisma silti tyyty-väinen työhönsä.

– Minusta on kiva pitää vapaapäiviä keskellä viikkoa. Erityisesti nyt kun ne eivät enää mene kokoustamiseen, vuosi sitten pääluottamusmiehen tehtäväs-tä luottamusmieheksi siirtynyt nainen naurahtaa.

Kuismasta on mukavaa työskennellä viikonloppuisin, koska silloin on lapsia paikalla vähemmän ja hän pystyy anta-maan heille yksilöllisempää hoitoa.

– Jos lapsia on alle 10, ehdin välil-lä lukemaan tai leikkimään yksittäisen lapsen kanssa. Samalla opin tuntemaan lapset paremmin. Ja paras kiitos on lap-sen oma-aloitteinen kapuaminen tutuk-si tulleen hoitajan syliin, hän myhäilee.

Huonona puolena hän pitää sitä, et-tä suunniteltuihin työvuoroihin tulee muutoksia.

– Toki voin silti suunnitella vapaa-aikaani. Töihin ei ole myöskään pak-ko mennä vapaapäivinä, kunhan pitää huolen siitä, että peruuntuneet yövuo-rot tulee tehtyä. On oma valintani tehdä vuorotyötä, enkä ole valintaani katunut.

Teksti: Päivi Tolonen

6

Vuorotyö tahdittaa perheen arjen

Vuorotyö vaikuttaa koko perheeseen, mutta vuo-rotyöstä aiheutuvaa rasitusta voi hieman keventää suunnitelmallisuudella. Vanhemmilla on vastuu arjen pyörittämisestä silloinkin, kun itse on väsynyt ja haluton. Kun kaikki on tuumattu valmiiksi ja arki on järkevästi suunniteltu, niin asiat rullaavat eivätkä turhat murheet pääse rasittamaan varsinkaan lap-sen pientä päätä.

Lapsen ei tarvitse murehtia minuuttiaikataulusta, joka välillä meidän elämäämme kuuluu. Tykkään muutenkin siitä, että asiat ovat järjestyksessä. Teen suunnitelmat yleensä kolmelle viikolle, vapaa-ajan vietonkin haluan miettiä viikoksi etukäteen. Isäntä noudattaa hyvin ohjeita, kunhan vain minä ne olen tehnyt, hotellivirkailijana työskentelevä Eija Saaran-luoma kertoo.

Hänen tyttärensä Tia-Maria Taira on kuusivuo-tias eskarilainen. Äiti kertoo hänelle etukäteen, mitä tuleville päiville on luvassa. Koska arki on niin

vaihteleva, Eija haluaa varmistaa, että lapsi tietää, missä milloinkin mennään ja mitä milloinkin tehdään. Hän uskoo, että tieto rauhoittaa lasta.

Varsinaisia hoitopäiviä on kuukaudessa kymmen-kunta, lisäksi Tia-Maria käy eskarissa.

Silloin, kun Tialla on viikonloppuhoitoa, jätämme viikolta jonkin eskaripäivän pois. Muuten hän osallis-tuu säännöllisesti esiopetukseen.

Tia-Maria on iltahoidossa neljä-viisi kertaa kuu-kaudessa. Hoitopäivä alkaa eskarilla puoli kaksitoista, mistä päivä jatkuu tavallisimmin iltayhdeksään.

Yöt vaikeimpia

Seinäjoella vuorohoitoa järjestävä Kultavuoren päivä-koti on toiminut vasta muutaman vuoden.

Tia oli kahden vanha, kun hän aloitti päivähoidossa. Ilmoitin töihin, että olen lapsen kanssa kotona niin kauan, kun uusi päiväkoti valmistuu. Näin hänen tar-

Eija Saaranluoma on perheensä arjen tiukka aikatauluttaja. Ensi syksynä koulutiensä aloittava Tia-Maria on käynyt vuorohoidossa kaksivuotiaasta lähtien.

Teksti ja kuva:

Outi Rantala

7

vinnut välissä mennä muualle hoitoon ja pian vaihtaa toiseen paikkaan.

Yöhoito osoittautui heti alussa han-kalaksi, lapsi oli nyreissään ja onneton. Perheellä on ollut onneksi mahdollisuus pyytää isovanhemmilta apua tytön yöhoi-toon.

Hän on ollut varmaan koko aikana kol-me yötä päiväkodissa, muulloin lähellä asu-vat isovanhemmat ovat hoitaneet häntä.

Eijan työvuorot vaihtelevat. Työvuoro-listat annetaan kuitenkin hyvissä ajoin, mikä onkin välttämätöntä, jotta perheen aika-taulujen suunnittelu onnistuu mutkitta. Eija tekee kolmivuorotyötä: aamuvuoro on kel-lo 07–15, ilta- kello 14–21 ja yövuoro kello 21–07. Hotellin vastaanotossa tulee joskus tilanteita, että työajoista on joustettava.

Yleensä töistä pääsee ajoissa lähtemään, mutta joskus varsinkin aamuvuorossa voi joutua jäämään ylitöihin.

Yövuoron jälkeen uni tulee vain pätkit-täin. Aamun uniin vaikuttaa sekin, kun toi-sella korvalla Eija kuulee, miten Tia-Maria tekee hoitoon lähtöä isänsä kanssa. Yleensä kaikki sujuu, mutta joskus lähtö hiertää.

Yleensä minä vien likan hoitoon, jo-ten isän kanssa lähteminen on Tia-Marialle oudompaa. Silloin saattaa tulla vähän kiu-kuteltua, kun isä toimii eri tavalla kuin äiti. Olen yrittänyt auttaa aamuvalmisteluja niin, että laitan vaatteet hanskoja myöten val-miiksi tuolinsarjalle.

Iltahetki sylikkäin

Iltahoidosta ollaan kotona varttia vailla kymmenen, minkä jälkeen Eija laittaa vähän iltapalaa.

Ennen nukkumaanmenoa täytyy vähän rauhoittua. Päiväkodissa on illalla usein ko-va meno.

Heillä on tullut tavaksi, että iltapalan jälkeen Tia-Maria kertoo päivän kuulumiset äidin sylissä.

On tärkeää, että saadaan viettää pieni hetki yhdessä. Energia ei usein riitä iltasatu-jen lukemiseen.

Nukkumaan mennään noin kello 22.30.Eija on tehnyt vuorotyötä kaksitoista

vuotta. Aikaisemmin hän työskenteli toi-mistotöissä, mutta työt loppuivat ja hän joutui hakemaan muuta tilalle. Tarjoutui mahdollisuus opiskella matkailualaa, joten hän tarttui tilaisuuteen.

Siihen aikaan oli vaikea saada toimisto-töitä, joten lähdin mielelläni opiskelemaan uutta ammattia. En silti ikinä ollut ajatellut tekeväni vuorotyötä. Kun ikää tulee lisää, yövuoron jälkeen ei tahdo saada kunnolla nukuttua.

Hän arvelee oppineensa organisoinnin äidiltään, joka myös teki vuorotyötä.

Äiti oli pienellä paikkakunnalla käsivä-litteisen puhelinkeskuksen hoitaja. Isä on rakennustöissä muualla. Olin usein iso-vanhempien luona tai joskus äidin muka-na töissäkin, jossa sain nukkua viltin alla hetekalla.

Tuulikaappitervehdyksiä

Arkena pikatapaamiset perheen kesken ovat tavallisempia kuin yhteiset koti-illat.

Usein se menee niin, että kun toinen tulee kotiin, niin toinen lähtee. Tässä on tullut tuulikaappitervehdykset tutuiksi.

Tia-Marian Tommi-isä työskentelee tar-joilijana ruokaravintolassa. Työaika venyy toisinaan puoleenyöhön, mutta perustyö-aika on kello 11–20. Töistä riippuen työpäi-vä saattaa päättyä joskus aikaisemminkin. Eija kertoo, että hänen miehensä työajat ovat muuttuneet siitä, kun Tia-Maria oli pienempi.

Aikaisemmin hänen piti töihin myös ho-telliaamiaisen aikaan. Tilanne muuttui, kun hotelli lopetti.

Hän pitää miehensä nykyistä työaikaa perheen kannalta sujuvampana. Kuitenkin työvuorot tulevat usein viime tipassa, mikä vaatii perheen aikatauluttajalta kärsivälli-syyttä.

Koska isän työt alkavat nykyään aina aamupäivällä, niin Tia-Maria saa arkisin nuk-kua myöhempään kuin monet ikätoverinsa.

Täytyy ruveta kesällä hyvissä ajoin en-nen koulun alkamista totuttamaan hän-tä heräämään seitsemältä. Ei sitä yhtäkkiä muuteta, kun lapsi on tottunut nukkumaan kymmeneen.

Hevosharrastuksia

Harrastuksille perheen aikataulusta on lohkaistu omat hetkensä.

Minulla on oma hevonen, joten tallilla täytyy käydä säännöllisesti. Kun tekee asia-kaspalvelutyötä, on ihanaa, kun ratsastaessa ei tarvitse puhua edes hevoselle. Meillä on

vakiintunut naisporukka, jonka seurassa saa olla oma itsensä. Aina ei tarvitse jutella, saa olla hiljaakin ilman, että on epäkoh-telias.

Tia-Maria pääsee joskus mukaan, vaik-ka harrastus on äidin. Hän kertoo, että hevosen nimi on Leevi ja sukunimi ”Leva-us”. Äiti hymyillen korjaa, että Levaus on 9-vuotiaan ruunan lempinimi.

Tia-Mariakin harrastaa hevosia. Hän käy ratsastustunneilla joka toinen sun-nuntai.

Jos isännällä on töitä, olen saanut järjes-tymään töistä vapaata niin, että Tia pääsee aina ratsastustunnille.

Isänkin harrastus liittyy hevosurheiluun, hän nimittäin käy raveissa pelaamassa.

Eija hoitaa kuntoaan, jotta jaksaa pa-remmin. Kiire on siis tekosyy, jos aikaa ei löydy liikunnalle.

Sitä voi paljon paremmin, kun liikkuu. Aamu on punttisalilla käymiselle usein so-pivin aika ennen kuin isäntä lähtee töihin.

Lomalla yhdessä

Saaranluoman-Tairan perheessä täysin perheelle omistettu yhteinen aika rajoit-tuu loma-aikaan. Silloin kolmihenkinen perhe jättää arkirutiinit ja tekee lomamat-kan perheen kesken.

Lähdemme kesälomilla aina jonnekin ulkomaille lämpimään. Kaikki pidämme lämmöstä ja uimisesta. Kun työ ja harras-tukset jäävät kotimaahan, meillä on kun-nolla aikaa olla yhdessä.

Postiautonkuljettajaksi

Tia-Maria tietää, mikä hänestä tulee isona.Postiautonkuljettaja, kun se saa viedä

ihmisille kirjeitä ja paketteja.Tuleva postiautonkuljettaja on saanut

hyviä kavereita päiväkodissa. Yksi heistä on Ella, joka myös käy vuorohoidossa.

Parhaita leikkejä on merenneito-leikki Ellan kanssa.

Niillä merenneidoilla on taikavoimia, että ne pystyy muuttumaan dalmatialaisik-si. Ella keksi sen.

Haastattelupäivänä hänellä oli lyhyt eskaripäivä, puoli kahdestatoista neljään. Päiväkodin luistelupäivänä posket saivat terveen punan leudossa talvisäässä ja vat-san täytti lämmin hernekeitto.

8

Kittilän Levillä lapsille on järjestetty run-saasti omaa oheisohjelmaa, etenkin seson-kiaikoina. Tarjolla on Lastenmaan ohjelmaa ja lastenhoitopalveluja, hotellien lastenhoi-topalveluita ja puuhapaikkoja sekä erilaisia seikkailuaktiviteettejä monenikäisille lap-sille. Osaan tarjotuista aktiviteeteista voi lapsiperheet tulla yhdessä ja osaan taas voi lapsen jättää hetkeksi hoitoon vaikkapa sik-si aikaa, kun vanhemmat menevät mäkeen tai hiihtämään.

Lastenmaan toimintaa

Levillä eturinteen kupeessa sijaitsee Vil-

puri Lastenmaa. Lastenmaassa toimivaan Tenavatokkaan voi viedä muutamaksi tun-niksi hoitoon jopa ihan vauvojakin. Käy-tännössä hoidettavat lapset ovat olleet ½-vuotiaista vanhempiin, 2–4 -vuotiaita on asiakkaina eniten. Ennakkoilmoittau-tumista ei tarvita. Kuitenkin kannattaa varautua siihen, että ruuhkaakin voi olla. Lapsia vastaanotetaan silloin porrastetusti, niin että maksimissaan heitä on 15 kerral-laan paikalla. Maksu määräytyy hoitotun-tien mukaan. Keskimääräinen hoitoaika on 2–3 tuntia. Toiveena on, että vanhem-mat tuovat lapsille eväät mukana, rinkeliä ja mehua tarjotaan Tenavatokan puolesta.

Haastatteluhetkellä henkilökunta oli kou-lutukseltaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja, harjoittelija matkailualalta, lähihoitajaopis-kelija jne. Vakituisia työntekijöitä on neljä, loput ovat harjoittelijoita. Henkilökunnan vaihtuvuus on melko suurta, joskaan se ei haittaa täällä, koska lapsetkin vaihtuvat.

Lapsesta täytetään hoitoon jätettäessä kaavake, jossa on lapsen tiedot, mahdolliset sairaudet, vanhempien tiedot ja yhteystie-dot, milloin ja mitä syödään, osoite Levil-lä, milloin lapsi on tuotu hoitoon, milloin haetaan, hoitomaksut jne. Kaavakkeessa tiedustellaan vielä toiveita, onko lapsi Las-tenmaassa ollessaan sisällä vai ulkona.

Ensimmäistä kertaa Tenavatokkaan jää-dessä voi pikku itkuja tulla, mutta haetta-essa ei lapsi välttämättä haluaisikaan lähteä pois, kertoo työvuorossa ollut lähihoitaja-opiskelija Saana Heikkilä. Saanalla on kol-

Lastenhoitoa ja satumetsän seikkailuja

Lomailevat perheiden lomakohteen valintaan vaikuttanee tänä päivänä

myös se, minkälaisia oheispalveluja lomakohteessa on tarjolla lapsiperheille.

Teksti Eila Seppälä-Vessari Kuvat Jari Seppälä, Eila Seppälä-Vessari

9

mas kausi meneillään Lastenmaassa. Myös ulkomaalaisia lapsia käy Lastenmaassa ja Tenavatokassa. Saana kertoo-kin, että heidän ihmetyksen aiheena on, että kaikki lapset eivät puhu englantia. Joulukuussa on paljon englantilaisia ja tammikuussa vastaavasti venäläisiä.

– Myös ruotsalaisia käy ja kauimmaiset Lastenmaan vie-raat ovat olleet Sambiasta ja Kiinasta, toteaa Saana.

Vilpuri Lastenmaa on auki päivisin 9.30–17.00 ja kaikki sen tapahtumat ovat maksuttomia. Lastenmaan ylläpidosta vastaa rinneyhtiö. Ulkotiloissa sekä rinteessä lapset ovat aina vanhempien vastuulla. Ohjelma vaihtuu päivittäin ja talvella 2010 ohjelmassa oli esim. etsintäleikkiä, rattikelk-kakisaa, olympialaisia, vauhtimäkeä jne. Osallistuvien lasten määrään vaikuttaa suuresti sää. Saana kertoo, että talvella 2010 on ollut rauhallisempaa kuin esimerkiksi edellisenä vuonna. � Rinteessä nuorimmaiset ovat olleet 1-vuotiaita yhdessä vanhempien kanssa laskien, itsekseen laskevia on jo 3-vuotiaista alkaen, kertoo Saana Heikkilä.

Hillan talviloma

4-vuotias Hilla Nurminen Vantaalta oli tullut lomailemaan huhtikuussa 2010 Leville. Hillan perhe saapui Kittilään lentäen. Hillan aktiviteetteihin kuului loman aikana mo-nenlaisia asioita. Hän osallistui mm. rattikelkkakilpailuun ja, Känkkäränkkäkonserttiin, jossa sai mukavasti vaikka tanssia musiikin tahdissa. Hilla oli vanhempiensa kanssa jo isossakin mäessä laskemassa ja ankkurihissin käyttö sujui jo oikein hyvin. Hillan suunnitelmissa oli vielä Toimintakeitaas-sa käyminen loman aikana, kaiken muun mukavien juttujen lisäksi.

Lastenhoitopalveluista aarteenmetsästykseen

Eri hotelleilla Levillä on tarjottavanaan myös lastenhoi-topalveluja ja -aktiviteetteja. Kylpylähotelli Levitunturin Lastenmaailma Inkassa ja Nikossa löytyy mm. pallomeri, pomppulinna, leikkiautoja ja paljon muuta tekemistä. Myös hotellin uusi kylpylä on varmasti vedessä mielellään peu-haaville lapsille mieluinen paikka.

Luontoseikkailuja ja lastenhoitoa Levillä tarjoava Chi-lidea järjestää uudenlaisia elämyksiä alle kouluikäisille lap-sille Levin luonnossa sekä tarjoaa lastenhoitopalveluita kotiin, mökille tai hotelliin. Chilidea järjestää esim. aarteen-metsästysseikkailuja, taskulamppuseikkailuja tai satumetsän seikkailuja. Seikkailujen hintaan sisältyvät mm. oppaan palvelut, vastuuvakuutus ja eväät tai välipala. Lapset voivat osallistua seikkailuihin ja retkille ilman vanhempia ja van-hemmat voivat käyttää sen ajan vaikka itse hiihtämällä tai rinteeseen menemällä.

Myös Kittilän 4 H-yhdistys tarjoaa lomalaisille lasten-hoitopalveluita. Yhdistys toimii nuorten työnantajana, maksaa palkan sekä sosiaalikulut sekä vakuutukset. Lasten

4-vuotias Hilla Nurminen

Vantaalta oli tullut lomailemaan

huhtikuussa 2010 Leville.

hoitajat ovat pääasiassa nuoria. Työntekijä laskuttaa paikan päällä matkakulut toimeksiantajalta ja hoito-maksun 4 H-yhdistys laskuttaa jälkikäteen.

Tarjolla on monenlaista lomaohjelmaa eri ikäisil-le lapsille. Nettisivulta www.levi.fi löytyy paljon yh-teystietoja, joista voi kysyä lisää tietoa kiinnostavista toiminnoista.

10

Hoitoa saatetaan tarvita 5–6 yötä peräkkäin. Epä-säännöllisten työaikojen vuoksi, lapsi saatetaan hakea hoidosta vaikka puolen yön jälkeen. Tämä kuulosti ensi kuulemalla hurjalta, mutta henkilö-kunnan kertoessa perustelut miksi tarvittaessa näin toimitaan, saikin asia aivan uuden näkökulman.

Aikaisemmin Sirkassa vuorohoito toteutettiin ryhmäperhepäivähoitona. Sen käytyä riittämättö-mäksi hoitomuodoksi, on vuorohoitoa tarjottu päi-väkodin tiloissa. Päiväkodin henkilökunta hoitaa lapsia klo 21 saakka, jonka jälkeen lapset siirtyvät perhepäivähoitajien huomaan. Näin on toimittu siirtymävaiheen ajan ja siitä ollaan siirtymässä pois, koska iltahoitoa tarvitsevia lapsia on paljon.

Lapsista noin 10 prosenttia tarvitsee vuo-

rohoitoa. Kittilässä, Sirkan kylässä vuoro-

hoidon tarve on huomattavasti suurempi,

lähes 20–30 prosenttia hoitoa tarvitsevista

lapsista tarvitsee vuorohoitoa.

Lastenhoitoa tunturin kupeessa

Sirkan päiväkoti toimii fyysisesti kolmessa eri talossa. Päätalossa on hoidossa 0–2-vuotiaiden sekä 3–4 -vuotiaiden ryhmät. 4–5-vuotiaat ovat omassa talossaan tien toisella puolella ja esikou-lulaiset ovat omana ryhmänään viereisen koulun tiloissa. 4–5-vuotiaiden hoito omassa talossaan on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, kertoo päiväko-din johtaja Eila Kurkinen. � Pienempien puolen piha rauhoittui huomattavasti tämän järjestelyn myötä. Isommat voivat myös käyttää hyvin hyö-dykseen metsää, joka alkaa suoraan paihan takaa. 3–4 -vuotiaiden ja 4–5 -vuotiaiden ryhmä toimi-vat klo 6.30–17. 30, jonka jälkeen vielä hoitoa tarvitsevat siirtyvät yhteen tien yli päätaloon. Viikonloppuisin ei ole keittiö- eikä siivoushen-kilökuntaa, ruoka tuodaan viereiseltä koululta valmiina.

Lisätilalle tarvetta

Lastenhoitaja Inkeri Kenttälä on työskennellyt Sirkan päiväkodissa vuodesta 1994 lähtien. Kym-menen vuotta sitten Sirkkaan rakennettiin uusi päiväkoti. Kuitenkin tällä hetkellä tilaa tarvitaan

Teksti Eila Seppälä-Vessari

Kuvat Jari Seppälä,

Eila Seppälä-Vessari

11

yhä enemmän, jotta kaikki hoitoa tar-vitsevat saadaan mahtumaan. Inkerin työvuorot kestävät tällä hetkellä korkein-taan 21 saakka. Inkerin mielestä vuoro-työn parhaita puolia ovat viikolla olevat vapaat. – Koska vuorohoitoryhmässä on monen ikäisiä lapsia, on se erilaista ja haasteellista verrattuna siihen, että ryh-mässä olisi vain samanikäisiä lapsia, In-keri miettii.

Sirkan päiväkodissa on paljon pieniä lapsia hoidossa. Sielläkin ikuinen ongel-ma on peruuntuneet vuorot ja niiden

korvaaminen. Inkerin mielestä vanhem-mat olisi velvoitettava ilmoittamaan vuo-rot ajoissa, mikäli ne vain ovat tiedossa. Oma elämä kärsii epävarmuudesta ja muuttuvista työvuoroista. � Täällä hyvin tyypillistä on yks kaks hoitoon tulevat lapset sekä yllättäen jatkuvat työpäivät, Inkeri mainitsee.

Vuorohoito on hoitomuotona haas-teellinen niin lapsille kuin työntekijöille, mutta suuren hiihtokeskuksen kupeessa haasteet on melko mittavat. Olennais-ta Sirkan päiväkodin toiminnalle on, että ryhmät täyttyvät pitkälti lumen tu-lon mukaan. Työvoimapulaa on myös pohjoisessa, eli töitä olisi tarjolla, mutta päteviä hakijoita ei ole, toteaa Sirkan päiväkodissa työskentelevä lastenhoita-ja Irmeli Kenttälä. � Muualta Suomesta saatetaan tulla vuoden keikalle Kittilään töihin, mutta jäämisen edellytyksenä on vakituinen työpaikka, Inkeri jatkaa. Re-sursseja uusille toimille ei ole ja varahen-kilöjärjestelmää ei ole käytössä.

Muutokset työ- ja perhe-elämässä

Inkerin mielestä työ- ja perhe-elämän muutokset näyttäytyvät eniten siinä, et-tä perheet eivät välttämättä vietä aikaa yhdessä kuin ennen. Siihen syynä on kiire ja hektisyys, joka näyttäytyy sitten lapsissa ja kaikessa toiminnassa. Inkeri toivookin, että voitaisiin palata siihen, että esimerkiksi perheet kävisivät yhdes-sä kaupassa ja tekisivät yhdessä asioita. Lapset kun oppivat parhaiten rinnalla ja mukana olemalla. Inkerin mielestä työn-antajien vaatimukset työntekijälle tämän päivän työelämässä heijastuvat myös per-he-elämään siten, että kotona ei jakseta täyspainoisesti olla lasten kanssa.

Matkailuelinkeino näkyy lastenhoidossakin

Sirkan päiväkodissa on hoidettavana paljon kausityöntekijöiden lapsia. Hoi-don tarve kasvaa talvisesongin aikaan. Matkailuelinkeino tekee vuorohoidon toteuttamisen vielä yleensäkin vuoro-

Lastenhoitoa tunturin kupeessa

hoitoa epävarmemmaksi. Suurimmalta osin lapset ovat paikallisten asukkaiden lapsia, mutta hoidettavien joukkoon mahtuu myös niitä, jotka tulevat muu-alta vain sesongin ajaksi töihin Leville. Lapsetkin siis tarvitsevat hoitoa vain sik-si aikaa. Kauden päätyttyä palataan taas varsinaiselle asuinpaikkakunnalle. Vuo-rohoidon tarve painottuukin sesongin ajaksi. Elokuussa on vielä hiljaisempaa, ryhmien täyttyminen alkaa ruskase-songin myötä. Lokakuussa odotellaan kiivaasti lumen tuloa ja marraskuussa ryhmät ovat täynnä.

Vuorohoidon toimintaa Sirkan päi-väkodissa helpottaa päiväkodin ja vuo-rohoidon päällekkäisyys. Työvuorojen suunnittelun vaikeus korostuu täällä, työvuorolistoja ei voi tehdä kuin vii-koksi kerrallaan. Ja suunnitellut vuo-rot saattavat muuttua hyvinkin lyhyellä varotusajalla. Esimerkiksi lennon myö-hästyminen aiheuttaa seurauksia ja suunnitelmien muutoksia mm. tak-sinkuljettajille, linja-autonkuljettajille, ohjelmapalvelujen työntekijöille ja sitä myötä lasten ilmoitettuihin hoitoaikoi-hin sekä työntekijöiden työvuoroihin. Ja kierre jatkuu, mikäli hoitajalla on omat lapset muualla hoidossa. Eila Kur-kinen kertookin, että helpottaa huo-mattavasti jos hoitajalla ei ole itsellään pieniä lapsia.

Jos lapset eivät tule hoitoon kuin on ilmoitettu ja työvuorolistaan suun-nitellut työvuorot peruuntuvat, vuorot joudutaan korvaamaan. Yövuoro kestää iltayhdeksästä aamukuuteen, poikkeus-tapauksessa voi yövuorovuoro olla 12 tunnin mittainen. Yötyötä hoitajille tu-lee keskimäärin yksi / viikko.

Yhteenvetona voi todeta, että vuo-rohoidon ilot ja murheet näyttäytyvät hiihtokeskuksen kupeessa samanlaisilta kuin muuallakin, tai ehkäpä vielä melko paljon haasteellisemmilta. Tämä työs-kentelymuoto vaatii suurta sopeutumista ja joustamista niin lapsilta kuin aikuisil-ta. �Ilman henkilökunnan huomattavaa joustavuutta, ei tätä kaikkea saataisi pyö-rimään, Inkeri Kenttälä kertaa.

12

Lasten vuoropäivähoidossa tehdään usein äkillisiä muutoksia jo hyväksyttyyn työvuorosuunnitelmaan. Työntekijälle saatetaan soittaa tai lähettää teksti-viesti ja pyytää häntä tulemaan työvuoroon samana päivänä aikaisemmin tai myöhemmin tai voidaan jopa peruuttaa koko työvuoro. Jatkuvat työvuo-romuutokset rajoittavat henkilöstön oman elämän hallintaa ja kuluttavat voimavaroja. Tehy ja Suo-men Lastenhoitoalan liitto SLaL halusivat yhdessä selvittää kuinka yleisiä työvuoromuutokset ovat. SLaL-lehden julkaisema artikkeli on yhteenveto suoritetun kyselyn tuloksista. Artikkelissa esiintyvät lainaukset ovat suoraan saaduista vastauksista.

Kyselyn taustaa

Tehy ja Suomen Lastenhoitoalan liitto SLaL tekivät syksyllä 2010 kyselyn lasten vuorohoitoyksiköissä toimiville. Tavoitteena oli selvittää lastenhoitajien, lähihoitajien ja perhepäivähoitajien näkemyksiä vuo-rohoidon työaikajärjestelyistä työnantajien kanssa käytävien työaikaneuvottelujen tueksi. Kysely jär-jestettiin SLaL ry:n verkkosivuilla ja siitä tiedotet-tiin jäsenille myös SLaL-lehden välityksellä. Vaikka vastausaika oli erittäin lyhyt, vastauksia saatiin sii-tä huolimatta lähes 90. Vastanneista 95 prosenttia toimi julkisella sektorilla. Suurin osa vastaajista (93 %) oli töissä vuorohoitopäiväkodeissa ja muut työskentelivät vuorohoitoa tarjoavissa ryhmäper-hepäiväkodeissa. Kaksi kolmasosaa vastaajista oli jaksotyöajan ja loput yleistyöajan piirissä.

Oman elämän suunnittelu ongelmallista

Lähes kaikkien vastaajien työpaikoilla työaikajakson työvuorot suunniteltiin etukäteen. Kuviossa 1 on esitetty koonti siitä, kuinka paljon ennen työaika-jakson alkua työvuorot yleensä annettiin vastaajille tiedoksi. Yleisimmin työaikajakson työvuorolistat saatiin tiedoksi viikko ennen työaikajakson alkua. Noin kuudesosa vastaajista kertoi saavansa tiedon työvuoroistaan kaksi viikkoa ennen ja joka kymme-nes vain 1–2 päivää ennen työaikajakson alkua.

Kuvio 1. Kuinka paljon ennen työaikajakson alkua työvuo-rolista annetaan tiedoksi?

2 viikkoa ennen 14,6 %

1 viikko ennen 73,2 %

1-2 päivää ennen 12,2 %

samana päivänä, kuin työaikajakso alkaa 0%

100,0 %

Kuvioon 2 on kuvattu tarkemmat tiedot sii-tä, kuinka pitkäksi ajaksi työvuorolistat suunnitel-laan. Vajaa puolet vastaajista ilmoitti, että työvuorot suunniteltiin yleensä kolmeksi viikoksi. Kuuden vii-kon työaikajaksoista ilmoitti neljännes vastaajista ja lähes neljännes teki suunnitelmat ainoastaan yhden viikon ajanjaksolle. Eräs vastaaja totesi, että ”Vii-kon työvuorot kerralla rajoittavat valtavasti omaa elämää kun mitään ei voi suunnitella etukäteen. On kuin olisi ensisijaisesti ”naimisissa” työn kanssa! ”

Kuvio 2. Kuinka pitkäksi ajaksi työvuorolistat suunnitellaan?

1 viikko 23,5 %

3 viikkoa 42,0 %

6 viikkoa 24,6 %

Jokin muu, mikä? 9,9 %

100,0 %

Työvuoromuutos tehdään jopa samana päivänä Kukaan vastaajista ei ollut säästynyt työaikajaksojen työvuoromuutoksilta (Kuvio 3). Kolmelle neljästä vastaajasta muutoksia tuli viikoittain ja noin joka kymmenes kertoi niitä tulevan jopa päivittäin.

Kuvio 3. Tuleeko suunniteltuihin työaikajaksojen työvuoroihin muutoksia?

päivittäin 11,3 %

viikottain 76,3 %

harvemmin 12,4 %

ei koskaan 0,0 %

100,0 %

Työvuoroluettelon muuttaminen, työvuoron jo alettua tai samana päivänä ennen työvuoron alkua,

Vuoropäivähoidossa ongelmia työaikojen järjestelyssä

Teksti ja kuviot:

Marja Haapa-aho

13

on varsin yleistä lasten vuorohoitoyksiköissä, kuten kuviosta 4 voidaan todeta. Jopa seitsemän prosent-tia vastaajista kertoi muutoksia olevan useammin kuin kerran viikossa. Joka viides vastaaja ilmoitti, et-tä työvuoroluetteloa muutettiin noin kerran viikos-sa. Samoin viidennes vastaajista kertoi muutoksia työvuoroluetteloon tulevan noin kerran kolmessa viikossa. Vajaalla kolmanneksella vastaajista oli muu-toksia harvemmin kuin kolmen viikon välein. Eräs vastaaja oli sitä mieltä, että ”Työntekijän ei pitäisi olla vastuussa muutoksista, jotka tulevat lapsen muuttuneista hoitoajoista.”

Kuvio 4. Kuinka usein työvuoroluetteloa muutetaan työvuo-ron jo alettua tai samana päivänä ennen työvuoron alkua?

useammin kuin kerran viikossa 7,4 %

noin kerran viikossa 24,7 %

noin kerran kahdessa viikossa 19,8 %

noin kerran kolmessa viikossa 19,8 %

harvemmin kuin kolmen viikon välein 28,3 %

100,0 %

Yhteisiä pelisääntöjä kaivataan

Hyväksyttyjen työvuoroluettelojen muuttaminen koe-taan vastaajien keskuudessa erittäin ongelmalliseksi. Vastaajien mukaan muutokset tulevat lyhyellä aikatau-lulla ja henkilökohtaisia menoja täytyy muutella koko ajan. Työntekijöiltä vaaditaan valtavaa joustavuutta ja sopeutumista. Eräs vastaajista totesi osuvasti, että ”muutoksia tulee jo ennen kuin lista on seinällä”. Toisen vastaajan mielestä ”oman elämän ja ajankäytön oman suunnittelun saa unohtaa...”. Vastaajat esittivät, että saisivat jonkin näköiset pelisäännöt työvuorojen muutoksiin, koska äkilliset muutokset ovat perheel-lisille todella hankalia. Työntekijöiden omat suunni-telmat menevät harva se viikko ”aivan päälaelleen ja tilanne rassaa koko perhettä”. Työntekijöillä on myös oma elämä, vaikka yksi vastaaja totesikin, että ”tässä työssä ei saa olla omia pieniä lapsia, kun ei ole varma mikä vuoro on”. Joistakin vastauksissa nousi esille, että vaikka ”esimiehillä ei ole valtaa määrätä ketään tulemaan tilalle mutta käytännössä siihen puolipako-tetaan joku ja kaikilla ei ole tietoa kieltäytymismahdol-lisuudesta.” Eräs vastaaja kuvasi tilannetta seuraavasti: ”Työyhteisössäni ihmisillä on tunne että olemme kai-ken aikaa työnantajan käytettävissä.”

Suomen Messusäätiö palkitsee vuosittain henkilön, yrityksen, yhteisön, hankkeen, tuotteen tai palvelun, joka on merkittävällä tavalla edistänyt suomalaisten lasten hyvinvointia. Palkinnon arvo on 5000 euroa.

Seuraava Lapsen rinnalla -tunnustuspalkinto jaetaan 15.–17.4.2011 järjestettävillä Lapsi-messuilla Helsingin Messukeskuksessa. Tutustu sääntöihin ja lähetä hakemus viimeistään 6.3.2011. Hakemuksen voi tehdä myös toisen puolesta. Lisätiedot: www.lapsimessut.fi

Toimitko lasten parhaaksi? Ansaitseeko työsi julkisen tunnustuksen?

Seuraava Lapsen rinnalla -palkinto voi olla Sinun.Seuraava Lapsen rinnalla -palkinto Seuraava Lapsen rinnalla -palkinto

Seuraava Lapsen rinnalla -tunnustuspalkinto jaetaan 15.–17.4.2011 järjestettävillä Lapsi-messuilla Helsingin Messukeskuksessa. Tutustu sääntöihin ja lähetä hakemus

14

Tyhjän talon syndrooma

Useimmiten työvuoron muutokset johtuvat siitä, että joku on sairastunut eikä sijaista ole saatu. Myös lasten hoidon tarpeen peruuntuminen on usein syynä muutoksiin. Lisäksi osa vastaajista oli sitä mieltä, että lasten vanhemmat saavat itsekin tietää omat työvuoronsa liian myöhään ja siksi tieto tulee työpaikoille vasta viimetipassa. ”Työvuorot saadaan aina vasta tiistaina eli vajaa viikko ennen työvuo-roaikajakson alkua. Työvuorot muuttuvat jatkuvasti, useita kertoa kolmen viikon aikana. Jos esim. yö vuorosta peruuntuu lapset, ”tyhjään taloon” ei saisi tulla, tunnit joutuu tulla tekemään takaisin muuna aikana. Jos yökkö ei tule, se tarkoittaa myös sitä, että usein iltavuorolainen joutuu muuttamaan työvuoroa. Varallaolokorvausta ei ”tunneta”...”

Superpitkiä päiviä tai töihin vapaapäivänä

Yövuorojen peruuttaminen on melko yleistä, kun lapsia ei tulekaan yöksi hoitoon. Yövuoron peruun-tuminen samana päivänä on ongelmallista, koska siitä tulevat miinustunnit on joissakin paikoissa joutunut korvaamaan kokonaan. Joiltakin vastaajilta oli saatta-nut peruuntua kaksikin yötä, jolloin tunteja on jäänyt paljon tehtäväksi. Jos tämä muutos on sattunut jak-son viimeiselle viikolle, niin sen viikon muut työpäi-vät ovat venyneet pitkiksi tai mahdollinen tuntivajaus on pidätetty sunnuntai- tms. korvauksista. Työntekijät kokevat tämän erittäin epäoikeudenmukaiseksi, kos-ka he ovat varautuneet saamaan tulevaan palkkaansa mahdolliset yö-, lauantai- ja sunnuntailisät. Erään vastaajan kokemuksen mukaan esim. lauantaille tai sunnuntaille merkitty 10 tunnin työpäivä saattaa pe-ruuntua vasta 1/2 tuntia ennen vuoron alkua, jolloin ”peruuntuu työvuorolistaan merkitty vapaapäiväkin tai joutuu tekemään superpitkiä työpäiviä tasatak-seen tunnit”.

Moni vastaajista kuitenkin kertoi, ettei työvuoroja muuteta ilman työntekijän suostumusta. Joissakin työpaikoissa työvuoroa ei muuteta, jos työntekijä on jo töissä tai on ehtinyt saapua työpaikalle. Silloin työvuoro on tehty kokonaisuudessaan, vaikka lapsia ei olisi. Peruuntuneet yöt on saatettu tehdä jossain muussa yksikössä, jos omassa talossa ei ole tarvetta. Erään vastaajan työpaikalla yövuoroa ei peruta enää klo 15 jälkeen yövuoron alkamispäivänä, vaikka lapsia ei tulisikaan yöksi.

Jatkuva työvuorojen muutos vie mehut

Epäsäännöllinen kolmivuorotyö käy voimille ja työ-vuorojen muuttelu vie työntekijöistä mehut. Jat-kuvasti muuttuvien työaikojen koetaan lisäävän terveyttä uhkaavia tekijöitä. Vastaajien mukaan oma

päivärytmi on sekaisin, varsinkin kun jo suunnitel-tuihin työvuoroihin tulee muutoksia. Lisäksi pai-neita aiheuttaa työnantajan suhtautuminen, kuten eräs vastaaja totesi: ”Jos et suostu tekemään ylitöitä tai muuten muuttamaan työvuoroasi pienellä va-roitusajalla, olet joustamaton työntekijä.” Toisen vastaajan työpaikalla ”lasketaan yhä uudelleen ja uudelleen miten pärjätään mahdollisimman pienellä henkilökunnalla. Lisäksi listoissa on runsaasti yhden päivän vapaapäiviä, jolloin työstä ei ehdi kunnolla palautua. Peruutetut työvuorot sijoitetaan mah-dollisimman paljon keskelle päivää, vaikka iltaisin ja viikonloppuisin olisi tarvetta monelle työntekijälle.” Kolmas kertoi esimerkin omasta työstään ”iltavuo-rosta aikaiseen aamuun (14.00–22.00, 5.30–13.00) lisäksi työmatkat. Eikä iltavuoron jälkeen pääse heti nukkumaan ennen kuin työasiat ovat suurin piirtein mielestä pois. Työvuoroja 6 peräjälkeen. Näinkö työntekijän arvostus toteutuu, mehut pois ja kaa-topaikalle!!!!”

Äkilliset muutokset työvuoroluetteloissa aiheut-tavat pidemmällä tähtäimellä väsymistä sekä tyyty-mättömyyttä työhön. Työvuorojen välillä pitää ehtiä lepäämään riittävän hyvin. Äkilliset työvuoromuu-tokset ja riittämätön lepoaika työvuorojen välillä ovat keskeisiä tekijöitä myös lastenhoitoalan veto-voimaisuudesta puhuttaessa. Joissakin vastauksissa todettiin, että vuorohoito on antoisaa, mutta ras-kasta, koska lapset ja työkaverit vaihtuvat jatkuvasti. Eräs vastaaja puki jaksamisen tärkeyden sanoiksi; ”Vuorohoidossa etenkin vapaat ja niiden toteutumi-nen on erittäin tärkeää ei muuten jaksa pitää huolta toisten rakkaista lapsosista.”

Huoli myös lasten jaksamisesta

Vastaajat kantoivat tavoilleen uskollisina huolta myös lasten jaksamisesta. Vuorohoito on eritoten raskasta lapsille ja muutoksia tulisi olla mahdol-lisimman vähän. Eräs vastaaja kiteytti asian näin; ”Surullista on, että oman ryhmän lapsiin ei pysty keskittymään samoin kuin päiväryhmissä. Järkyt-tävää on myös todeta, että alle vuoden vanhojen vauvojen määrä on lisääntynyt vuorohoidossa huo-mattavasti.” Pitkään työskennellyt vastaaja totesi, ”Olen työskennellyt samassa vuoropäiväkodissa lä-hes 20 vuotta ja työn luonne on muuttunut tänä aikana oleellisesti. … Lasten levottomuus tulee esiin erityisesti vuoropäiväkodissa. Liekö syynä elämän epäsäännöllisyys, perheiden rikkonaisuus vai jatku-vasti vaihtuvat hoitajat tai kaikki nämä yhdessä.”

Palkka paremmaksi

Myös palkkaukseen toivottiin vastaajilta saaduis-sa viesteissä muutoksia. ”Jatkuva muutosvalmius,

15

”päivystystilanne” tulisi mielestäni huomioida esim. palkkauksessa.” ”Työvuoron muuttamisesta saman päivän aikana pitäisi saada aina rahallinen korvaus. Hälytysrahan ehdot eivät helposti täyty ja niitä on jäänyt epähuomiossa maksamatta. Hälytysraha on todella pieni!... Reilu ylityökorvaus olisi helpompi vaihtoehto.”

Toivossa on hyvä elää

Toivottavasti Tehyn ja työnantajien kanssa käytävissä työaikaneuvotteluissa saadaan aikaan yhteinen nä-kemys vuorohoidon työaikajärjestelyjen vaatimista korjauksista, jotta alla olevassa kirjoituksessa kuvatut ongelmat saadaan korjattua: ”Työvuorolistojen tunnit vahvistetaan vajaana. Lasten ollessa poissa yövuorot perutaan ja joudutaan tekemään muina vuoroina tasoitusjakson aikana. Yövuoron ollessa 10.5h ja jos useampi yö peruuntuu, menee vapaita paljon kor-vattaessa peruuntuneita tunteja. Lomat alkavat jopa maanantaina, vaikka su iltavuoro on päättynyt vasta klo 22 ja takana saattaa olla jopa 6 työpäivää. Listan pohjavuorot muuttuvat miten sattuu jatkuvasti. Vii-konlopun vuoroja perutaan lapsimäärän vähenemi-sen takia. Käsketään ottamaan palkatonta. Koulutusta tai kokouksia on käytävä vapaapäivinä ja korvauksena on tunti tunnista, vaikka on menettänyt vapaapäivän, ei saa toista vapaata tilalle, vaan on lyhennettävä päivää silloin kun lapsia on vähemmän. Listassa on jo muutenkin lyhyitä päiviä, jotka syövät vapaita. Illasta vapaalle ja aamuun vapaan jälkeen vähentää myös vapaata. Mihinkään et voi luottaa saatuasi listan.”

Ongelmat neuvottelupöytään, mutta vastuu on myös itsellä

Kaikkien työntekijöiden on hyvä muistaa, että tie-doksi annettu ja vahvistettu työvuorosuunnitelma on sitova, ja muutoksia voi tehdä vain perustellusta syystä tai työntekijän suostumuksella. Työaikamää-räykset on säädetty työntekijöiden suojaksi. Työ-vuoroluetteloon liittyvien määräysten lisäksi laissa on sovittu mm. päivittäisistä lepotauoista, työpäivän maksimipituudesta, viikkolevosta ja ylityön enimmäis-määristä. Myös Kunnallinen virka- ja työehtosopimus ja yksityisen sektorin työehtosopimukset mahdollis-tavat ergonomisen työvuorosuunnittelun.

Jokaisen työntekijän kannattaa olla itse mah-dollisimman nopeasti yhteydessä omaan luotta-musmieheensä, mikäli työvuorosuunnitelmissa tai työsopimus- ja palkkausasioissa on ongelmia! Tehy ottaa vuorohoidon työaikajärjestelyt esille työn-antajien kanssa käytävissä työaikaneuvotteluissa. Neuvottelutilanteen etenemistä voi seurata Tehyn verkkosivuilla: www.tehy.fi/jasensivut

Arki on alkanut juhlavuoden jälkeen. Viime vuodesta jäi hyviä muistoja sekä toiminnasta että alueiden innokkaista toimijoista.

Viime vuoden lopussa lukiessani iltapäivälehden lööppiä, jossa päiväkodin hoitaja laittaa rangaistukseksi 4-vuotiaa-an pimeään komeroon, tuli kiukkuinen olo. Tutkaillessani asiaa esim. keskustelupalstojen keskusteluja, niin tuntui todella pahalta lukea eri ammattilaisten kommentteja se-kä keskustelua mm. päivähoidon kiireestä ja henkilöstön vähäisyydestä. Monessa kunnassa on käytössä omahoita-jajärjestelmä, esim. Vaasassa Lapsen silmin-malli, joka tukee lapsen turvallista aikuissuhdetta. Laissa lasten päivähoidosta pykälässä 2a§ asiasta mainitaan ”Päivähoidon tavoitteena on tukea päivähoidossa olevien lasten koteja näiden kas-vatustehtävässä ja yhdessä kotien kanssa edistää lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä. Päivähoidon tulee omalta osaltaan tarjota lapselle turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet, lapsen kehitystä monipuolisesti tukevaa toi-mintaa sekä lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa kasvuympäristö.”

Miten työkaverit voivat puuttua asiaan, jos näyttää siltä, että työkaveri ei jaksa? Kenen puoleen voi kääntyä, kun ha-vaitsee työkaverin kohtelevan lapsia kaltoin? Työyhteisöissä asioista pitää voida keskustella ja toimintaohjeet tulisi olla selvillä. Toivottavasti asia otetaan keskusteluun työpaikoilla. Yhdessä sovitut toimintaohjeet otetaan käyttöön, kun huo-mataan että kaikki eivät toimi niin kuin kuuluu tai asioista on sovittu. Tämä koskee kaikkia samassa työyhteisössä työskenteleviä.

Tarkoitus ei ole kuitenkaan evätä ”kieltämistä” eikä antaa lasten kasvaa ilman rajoja. Rakkaus on myös rajoja, ohjeita ja sääntöjä niin lapsille kun aikuisillekin.

Intoa ja uusia ideoita työhön.Minna

Hyvää vuoden 2011 alkua kaikille lukijoille

16

Turussa Viinamäen ka-dulla sijaitsevan Itäharjun päiväkodin lipputangos-sa liehuu vihreä lippu. Se viestii Kastanjanakin tun-netun päiväkodin on-nistuneesta toiminnasta linkittää ympäristökasva-tus ja ympäristön huomi-

oiminen kiinteäksi osaksi päiväkodin arkea. Päiväkoti Kastanja on ollut mukana Suomen ympäristökasvatuksen seura ry:n Vihreä lippu -ohjelmassa vuodesta 2005 lähtien. Samoin projektin alusta saakka ekologisia tapoja päivä-kodin lapsille on välittänyt lastenhoitaja Anna-Kaija Stolt.

Hän on tyytyväinen, sillä tämän vuoden tou-kokuussa päiväkoti sai ansiokkaan toiminnan perusteella oikeuden siirtyä kestävälle Vihreä lippu -tasolle seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi ja luvan liputtaa tämän kunniaksi.

– Tämä tarkoittaa, että olemme pystyneet onnistuneesti ottamaan ekologisia tapoja mu-kaan lapsiryhmiemme päiväohjelmaan ja samalla löytäneet keinoja välittää ympäristötie-toutta lapsille, ja myös heidän vanhemmilleen.

Kuusi teemaa

Vihreä lippu on päiväkotien, koulujen ja oppi-laitosten kestävän kehityksen ohjelma, jossa yh-distyvät ympäristökuormituksen vähentäminen, kestävän kehityksen kasvatus ja lasten ja nuorten osallistuminen toimintaan.

Ohjelma perustuu jatkuvan kehittämisen periaatteeseen. Osallistujat valitsevat vuosittain jonkin kuudesta teemasta, joita ovat vesi, ener-gia, jätteiden vähentäminen, lähiympäristö, kes-tävä kulutus ja yhteinen maapallo. Kestävälle tasolle päästyään osallistujat voivat jatkaa val-

miilla teemoilla, tai valita oman teeman. Päiväkoti Kastanjassa käyttäytymismalleja ja

toimintatapoja on otettu käyttöön ja listattu ilmoitustaululle muistin virkistämiseksi. Teemoi-na ovat olleet jätteiden vähentäminen, lähiympä-ristö, vesi, energia ja yhteinen maapallo.

– Tällä toimintakaudella tarkoituksenamme on kerrata, vahvistaa ja löytää uusia tapoja jo valmiina oleviin teemoihin ja toimintamalleihin, Stolt kertoo.Lapset oppivat mallista

Ympäristön huomioiminen on aina ollut Stol-tille läheinen asia. Ympäristövastuullisuuden ja -kasvatuksen hän toteaa syntyvän pienistä arki-sista asioista. Lapset oppivat, kun heille annetaan mahdollisuus tehdä ja kokeilla asioita.

– Vaikka kierrätys, energiansäästö tai kestävä kehitys ovatkin pienille lapsille käsitteinä vaikei-ta, oppivat he toimintatapoja toistuvista malleis-ta. Jos aikuinen sammuttaa valon poistuessaan huoneesta, tai pestessään käsiä sulkee vesihanan saippuoinnin ajaksi, oppii pienikin lapsi tämän. Stolt kertoo ideoista ja toiminnoista, joilla vih-reää elämäntapaa on toteutettu päiväkodissa: tavaroidenvaihtopäivänä vanhoja leluja korjattiin ja osa leluista toimitettiin Viroon kummipäivä-kotiin, retkillä lasten eväät tulee pakata ekolo-gisesti muovirasiaan ja pulloon, pillimehuja ja kertakäyttöastioita ei käytetä, ulko-ovia ei pide-tä turhaan auki, vanhoista lakanoista on tehty kertakäyttöisiä pyyhkeitä, jotka voidaan pestä uudelleenkäyttöön, askarteluissa käytetään kier-rätys- ja luonnonmateriaaleja, käsiä pestessä vesi kerätään välillä talteen, ja katsotaan, paljonko vettä kuluu, piha pidetään kunnossa talkoilla ja pihalle laitetaan yhdessä istutuksia.

– Tärkeintä on saada lapset innostumaan ja aktivoitumaan. Käytämme esimerkiksi draaman keinoja asioiden opettamisessa. Energia-asiaa vä-litimme Possutöpseli -nimisen näytelmän avulla. Ympäristön kuormituksen vähentämistä taas ha-vainnollistettiin päiväkodissa keräämällä viikon ajalta kertyneet maitopurkit talteen voimistelu-saliin.

– Lopuksi kaikki saivat osallistua niiden rutistamiseen, ja katsoimme, kuinka pieneen kokoon määrä saatiin. Kierrätystä havainnollis-tamme päivittäin niin, että jokaisen ruokailun yhteydessä lapset saavat vuorollaan rutistaa mai-

Vihreät tavat tutuiksi päiväkodissa

Venni Nauska tietää, että vettä säästyy, kun hana suljetaan kä-sien saippuoinnin ajaksi. Kerttu Järvinen (vas.) ja Iines Koskinen seuraavat vieressä. Anna-Kaija Stolt on sitä mieltä, että lapset oppivat tekemällä ja mukavilla virikkeillä. Sakke-sammakko tarkkailee vedenkulutusta.

Teksti ja kuvat:

Marianne Mäkitalo

17

topurkit kasaan ja viedä kierrätyslaatikkoon. Syntymäpäiväsankarille päiväkodissa on tapa-na antaa kortin lisäksi kestävän kehityksen lahja.

– Se on yleensä jotakin kivaa tekemistä, kuten vaikkapa sählyn pelaamista, jotakin sel-laista, mikä ei rasita ympäristöä.

Toiminta dokumentoidaan

Stolt ei koe, että ympäristöasioiden laajempi opettaminen rasittaa työpäivää, pikemminkin päiväkodin työntekijälle Vihreä lippu -ohjelma tuo hauskuutta ja iloa päivään. Tietoa, virik-keitä ja uusia ideoita saa myös Vihreä lippu -ohjelman koulutustilaisuuksissa. Lisäksi uusia ideoita syntyy päiväkodissa säännöllisesti pidet-tävässä, ohjelmaan kuuluvissa työntekijöiden tiimissä sekä lastenraadissa, jossa on mukana vaikuttamassa kaksi lasta kustakin ryhmästä.

– On hienoa huomata, miten yhteinen pro-jekti on selvästi yhdistänyt eri ryhmiä muka-van tekemisen kautta. Samalla taustalla on aito kiinnostus ympäristön kunnioittamiseen. Stolt ei pidä haasteena sitäkään, että toimin-tavuoden lopuksi osallistujien on raportoitava toiminnasta ja sen tuloksista Suomen ympäris-tönkasvatuksen seuralle.

– Jokainen päiväkotiryhmä dokumentoi kirjoittaen ja valokuvin, miten ryhmässä on toteutettu ohjelmaa. Loppuraportti tehdään näiden pohjalta. Vastuu ei käy yhdelle ihmi-selle liian raskaaksi, kun vuorovastuu raportin tekemisestä vaihtelee päiväkodin henkilöstön kesken.

– Nyt kestävällä tasolla kauden loppura-portti tehdään vasta kahden vuoden kuluttua. Arjen toimia pitää kuitenkin edelleen doku-mentoida säännöllisesti.

Stoltin mukaan Vihreä lippu on myös me-riitti päiväkodille.

– Osalle vanhemmista päiväkotimme ympä-ristökasvatus on ollut yksi kriteeri, jonka vuoksi he ovat halunneet lapselleen paikan juuri tänne. Onnistuneen ympäristökasvatuksen lisäksi Stoltilla on kuitenkin vielä yksi haave. Hänen toiveena olisi saada päiväkoti siirtymään koko-naan luomuruokaan.

Vihreä lippu -ohjelmassa toimii aktiivisesti mukana yli 250 päiväkotia, koulua, oppilaitosta ja

muuta osallistujaa. Päiväkoteja osallistujista on noin kolmannes. Suurin osallistujaryhmä on ala-

koulut. Vihreä lippu -ohjelma on maksullinen. Lisätietoja osoitteesta www.ymparistokasvatus.fi.

Päiväkoti Kastanjan arkeen kuu-luu maitotölkkien kierrättäminen. On Iines Koskisen (vas.) ja Kerttu Järvisen vuoro hoitaa purkit keräykseen. Anna-Kaija Stoltin mukaan laatikon kyljessä olevat logot kertovat lapsille, mistä on kysymys. Lapset saavat tehdä logot itse.

Kuivauskaapin käyttö vähenee ja energiaa säästyy, kun hanskat kuiva-tetaan telineellä patterin päällä. Anna-Kaija Stolt on tyytyväinen, että lapset ovat oppineet käyttämään telineitä. Esimerkkiä näyttää Ester Stenroos.

Päiväkoti Kastanjassa käytetään runsaasti kierrätettyä ja luonnonma-teriaalia askarteluissa. Tämä vähentää ympäristökuormitusta, sanoo Anna-Kaija Stolt.

18

Mitä enemmän tulee vuosia kuormaan lisää, sitä enemmän odottaa tarpeellisilta laitteilta yksinkertai-suutta ja helppokäyttöisyyttä. Luulin, että kännykässä minulle riittää se, että sillä voi soittaa ja ottaa vastaan puheluita, muutama tekstiviestikin voisi singahtaa sil-loin tällöin sinne ja tänne. Taloudellisesti järkevin, ainakin puolison mielestä, olisi puhelin, jolla voisi vain ottaa vastaan puheluita.

Puolison toivomaan kapulamalliin pääsin, kun edel-lisestä kännykästäni tuli puolimykkä. Äänet kulkivat vain toiseen suuntaan, minä kuulin kaiken, mutta vas-tapuolella vain surisi. Minun oli turha huudella luuriin yhtään mitään. Oli suunnattava puhelinostoksille. Jäl-kikasvu oli kyllä jo pitkään kieltänyt minua kaivamasta puhelintani esille julkisilla paikoilla. Kaupassa halusin samanlaisen kun rikkimennyt, puolimykkä matkavies-timeni. Myyjä vilkaisi minua oudosti ja totesi, ettei hän ole kyseistä mallia hyllyillä omalla myyjäurallaan näh-nyt. Kun sitten ilmoitin, että kameralla en sitten tee mitään, myyjä näytti vielä oudommalta ja valisti minua, että käytännössä kaikissa puhelimissa on nykyisin kamera, joillakin voi ottaa jopa videota.

Kun kysynnän ja tarjonnan tarpeet eivät kohdan-neet, kysyntä joutui luopumaan periaatteistaan ja ostamaan puhelimen, jossa oli ihan liikaa toimintoja ja joille ei koskaan tulisi käyttöä olemaan.

Nyt puhelimeni on jo aika naarmuinen ja eh-kä ihan vähän vanhanaikainenkin, koska perilliset taas kieltävät vilauttelemasta sitä julkisesti. Vuoden viimeisinä päivinä iski siivousinto, mutta kun keski-kohta oli pinkeänä kinkusta, suklaasta ja muutamasta joulutortusta, päätin putsata kännykkäni turhista viesteistä, vanhentuneista numeroista ja muutamas-ta pakkotilanteessa napatusta kuvastakin. Minun logiikkani mukaan, mitä enemmän jossain on ylimää-räistä roinaa, sitä heikommin se toimii.

Aloitin mielestäni turhimmista, kuvista. Vaikka rai-vausurakka ei vaatinut kuin peukaloiden liikuttelua, se osoittautui yllättävän työlääksi. Olin pitänyt kameraa

tarpeettomana, mutta tallennetut kuvat osoittautui-vatkin tarpeellisiksi. Nuorimmaisen ensimmäisestä kodista muuton tuiskeessa otetut kuvat. Taideliikkeen ihanin taulu, jonka niin kovasti haluaisin. Remontti-vaiheen kuvia, ovenkahvoja, pesualtaita ja maailman ihanin hana. Miehestä napattu kuva hänen kokeilles-saan ensimmäisen kerran piikkimattoa. Kampaajalla lehdestä kuvattu kenkämainos. Ystävältä saatu suuri kurpitsa. Pihan suurin lumikasa. Pitkä jono lasten-rattaita Lapsimessuilla. Uuden kasvihuoneen ensim-mäiset tomaatinraakileet. Television ruudulta kuvattu näyttelijän kampaus.

Osa kuvista oli niin epäselviä, että niistä juuri ja juuri pystyi erottamaan, mitä ne esittivät. Mutta kuvat sisälsivät niin paljon tunteita, että niiden poistaminen kävi mahdottomaksi. Muuton haikeus ja ilo palautui-vat mieleen. Maalauksen kuvaa voi katsella puhelimen näytöltä, tuskin koskaan minulla on sitä varaa hankkia. Remontin valinnanvaikeudet, riemut ja harmit. Ihana hana kuuluu samaan saavuttamattomien toiveiden sarjaan taulun kanssa. Piikkimattokokeilut naurattavat vieläkin. Kenkiä en koskaan löytänyt mistään kaupas-ta. Kurpitsan kanssa oli suuria vaikeuksia, olin tehnyt siitä hillot ja pikkelssit, siitä huolimatta vielä sitä riitti. Suurinkin lumikasa suli lopulta. Lastenratasjono ker-toi riemukkaasti, että töitä riittää tulevaisuudessakin. Tomaatit kypsyivät, antoivat mahtavan sadon ja kam-paajani toteutti kuvaamani hiusmallin.

Sitten kännykkäni kolmonen alkoi temppuilla ja aloin pelätä, että joudun taas opettelemaan uuden koneen uudet kujeet. Kävin uutta puhelinta kat-somassa. Mutta en osannut niistä innostua. Myyjä puhui älypuhelimista, ja menin sekaisin. Yritin selittää, että minulla on nyt tunnepuhelin. Kun hän taas katsoi minua oudosti, niinpä päätin tulla kolmosen kanssa toimeen. Aika näyttää, onko tuleva puhelimeni tun-neälykäs vai älytunteikas.Vaapukka

Älyä vai tunnetta?

19

Terijoella syntynyt Leea täytti keväällä 83 vuotta. Aikaan mahtuu monenlaisia tapah-tumia aina sota-ajoista lähtien. Lapsuuttaan hän nimittää kasarmilapsuudeksi, koska isän työ armeijan palveluksessa määräsi asumisen. Terijoelta oli muutettu Lappeenrantaan. Per-heessä korostettiin hyvän ruumiillisen kun-non merkitystä. Ratsastus, jumppa ja urheilu olivat tärkeimmät harrastukset. Leea muisteli, että hänelle hankittiin ensimmäiset luistimet Norjasta tilaten. Leea toimi myös Pikku-Lot-tana sotilassairaalassa. Tehtäviin kuului leivän leikkaaminen ja niiden valmistaminen poti-laille. Särpimenä oli kinkkua, juustoa ja suo-lakurkkua. Tuolloin ruuan saatavuus oli vielä varsin hyvä. Lappeenrannasta tuli muutto Vi-rolahdelle ja sieltä edelleen Sippolaan. Jär-kyttävänä muistona oli jäänyt mieleen kodin pommitus, jonka jälkeen muutettiin pieneen mökkiin, johon hevoskyyti oli ainut kulkutapa.

Mikkelissä asui sukulaisia, joiden luona asuttiin jonkin aikaa sotaa paossa. Sukulais-sedän kuoltua pommituksissa perhe muutti takaisin Lappeenrantaan.

Edessä oli vanhempien ero. Koulun Leea kävi Lappeenrannan tyttölyseossa.

Kipinä lastenhoitoalalle heräsi jo varhain. Kasarmialueella asusti perhe, jossa oli pienet kaksoset. Koska apu oli tarpeen, pääsi Leea hoitamaan perheen lapsia. Omassa suvussa oli myös muita lastenhoitoalalla työskente-leviä, joiden avustuksella Leea pääsi harjoit-telijaksi ja sittemmin sijaiseksi Sofialehdon lastenkotiin. Sofialehdossa oli tuohon aikaan monen sosiaali- ja terveydenhoitoalan opis-kelijoita.

Leealle on jäänyt vahvasti mieleen ripuli-lasten hoito. Lapsia nesteytettiin pistämällä keittosuolaliuosta suoraan lihakseen. Ravin-tona oli veteen keitetty porkkanavelli ja niin sanottu sitrusmaito (kokomaitoon liuotettuja Sitro-tabletteja). Lisäenergian saamiseksi tar-jottiin voivelliä ja sokerivettä. Keuhkokuu-meeseen toi apua Amerikasta saatu Penisiliini. Harjoittelujakson aikana korostettiin erityi-sesti suurta vastuuta. Harjoittelijalla oli hoi-

dettavana yöaikaan jopa neljäkymmentä lasta. Tiukan paikan tullen sai käydä herättämässä johtajan, joka asui samassa talossa. Herättä-mistä kuitenkin harkittiin tarkoin.

Lastenhoitajakouluun tarvittiin suo-situksia. Mitä arvovaltaisemmalta taholta suositukset tulivat, sitä varmempi oli pääsy opiskelemaan. Haastatteluilla oli tärkeä osuus ja myös fyysisen kunnon tuli olla hyvä. So-fialehdossa suoritettu kuuden kuukauden harjoittelujakso ja kahden kuukauden lasten-hoitajan sijaisuus, täyttivät vaatimukset har-joittelusta. Lastenhoitajakoulu kesti tuolloin yhdeksän kuukautta. Leea valmistui vuon-na1948.

Ensimmäinen työpaikka oli Helsingin nais-tenklinikalla. Työvaatteena oli puuvillamekko ja valkoinen essu. Asua täydensi paperista valmistettu päähine. Erityisesti Leealle on jää-nyt mieleen keskosten hoito, joka tuolloin oli varsin ongelmallista. Happipommi oli lähes ainut apu. Kuoleman mahdollisuus oli aina läsnä, jonka takia hätäkasteita annettiin usein. Ajateltiin jopa, että heikon lapsen on parempi kuolla. Jatkohoitopaikkojakaan ei ollut, jolloin kotiin jouduttiin lähettämään hyvinkin heik-kokuntoisia lapsia. Sodan nähneille nuorille hoitajille tilanne oli kuitenkin kestettävissä, ei-kä työnohjausta tarvittu, liekö sitä ollutkaan.

Omien lasten synnyttyä pelot eivät tul-leet esiin, vaikka toisin olisi voinut kuvitella. Painajaisia on tullut uniin ani harvoin. Ainut muistissa oleva pelko, joka oli työajoilta pe-räisin, iski silloin kun oman lapsen umpisuoli puhkesi. Muistiin palautui kaikki se paha, mitä siitä voisi seurata.

Ensimmäisen lapsen synnyttyä vuonna 1949 ei äitiyslomia tunnettu. Lapsen ollessa viiden kuukauden ikäinen Leea palasi lyhy-eksi rupeamaksi Lastenklinikan röntgeniin. Seuraava työhön paluu tapahtui vasta kun nuorimmainenkin oli täyttänyt kolme vuotta.

Työ vaihtui sairaalasta seurakunnan leikki-kouluun. Toiminta sujui tarkoin päiväjärjestyk-sen mukaan. Päivä aloitettiin aamuhartaudella. Teematyöskentely oli toimintatapana. Tilan-

puutteen vuoksi vain pienimmät nukkuivat päiväunet. Välineistö oli hyvää, samoin ruoka. Toimintaa kuitenkin varjosti, kas kummaa, työntekijöiden vääränlainen ammattiylpeys. Leea on nähnyt työelämää varsin monipuo-lisesti eri puolilta Suomea. Miehen työpai-kan muuttuessa, myös Leean työ muuttui. Vaasassa Leea työskenteli upouuden talon seimessä, eli pienten lasten osastolla, jos-sa lapset olivat kolmivuotiaiksi. Virkanimike oli tuolloin osastonhoitaja. Vaasassa vierähti seitsemän vuotta. Seuraavaksi muutettiin Jo-ensuuhun. Täällä Leea palasi sairaalatyöhön lasten kirurgiselle osastolle. Hienona asiana on muistoissa se, että osastolla oli työn alka-essa kahden viikon palkallinen harjoittelujak-so ilman hoitovastuuta. Ikävän muiston tuo mieleen se, että toimenpiteitä jouduttiin te-kemään usein ilman kivunlievitystä. Joensuun jakso jäi varsin lyhyeksi. Seuraavaksi muutet-tiin Tampereelle. Vastassa oli varsin riitaisa työyhteisö. Uuden tulokkaan oli kuitenkin helppo pysytellä henkilöriitojen ulkopuolella. Täällä Leea eteni aina varajohtajaksi asti. Tampereen aikoihin Leea toimi myös am-mattijärjestötyössä. mm. yhdistyksen sih-teerinä. Onpa hän ollut mukana Tehynkin perustamisessa.

Toukokuussa 1987 Leea jäi eläkkeelle. Työtoverit olivat järjestäneet ikimuistoisen juhlan moottoripyöräajeluineen ja virpoja-kujineen. Juhlassa lapset esittivät hänen ai-emmin opettamiaan lauluja ja leikkejä. Myös lasten vanhempia oli juhlassa mukana.

Nykyisin Leea asuu miehensä kanssa Hel-singissä. Eläkepäivät täyttää Englannin opiske-lu, kuntosali ja Kuulonhuoltoliiton toiminta. Myös lapset ja lastenlapset ovat lähellä. Lady Clubin tilaisuuksissakin Leean voi tavata.

Nykypäivän menossa Leeaa huolestuttaa lasten yksinäisyys. Usein näkee myös nuoria äitejä työntämässä rattaita, ilman että äidillä on minkäänlaista kontaktia lapseen. Silloin tulee mieleen Ylpön ohje, jossa hän muis-tuttaa että lapsella on muitakin tarpeita kuin ruoka. Siis vaunujen kuomut alas.

Muistoja vuosikymmenten takaa

Teksti: Riitta Sarastie, Raija Jaakkola

Vietimme taannoin mukavan iltapäivähetken Leea Haikaraisen kauniissa kodissa. Liiton juhla-

vuoden kunniaksi halusimme kuulla miten lastenhoitajan työ on muuttunut vuosien kuluessa

ja miten Leea aikoinaan tuli lähteneeksi työhön lasten pariin.

20

Henkisyyden ja hengellisyyden uusi tuleminen yhteiskuntaan

Viime aikoina yhteiskunnallinen keskustelu uskon-nollisuuden näkymisestä julkisessa tilassa on voi-mistunut. Keskustelussa vastakkain ovat olleet kaksi erilaista näkemystä siitä, tuleeko yhteiskunnan sallia vai kieltää uskonnollisten symboleiden näkyminen yhteiskunnan yhteisessä tilassa. Keskisessä Euroopas-sa asiaan on osittain suhtauduttu voimakkaan kiel-teisesti. Esimerkiksi Ranskassa säädettiin laki, joka rajoittaa uskonnollisten naisten pukeutumista täysin peittävään huntuun. Samanaikaisesti on havaittu, et-tä länsimainen yhteiskunta on tullut tietynlaiseen henkiseen murrosvaiheeseen. Uskonnollisia tapoja koskeva keskustelu on vain pieni osa siitä dialogista, jonka länsimainen yhteisö tutkijoiden mukaan on aiemmin Suomessa syrjäyttänyt. Eräiden tutkijoiden mukaan sekulaaristumisen voimakkain vaihe on kui-tenkin ohitse ja henkinen ja hengellinen etsintä on monimuotoistumassa. Arvotyhjiön sijaan voidaankin puhua arvohämmennyksestä. Monimuotoistumi-nen näkyy valtakirkkojen ja aiemmin marginaalisten uskonyhteisöjen siirtymisessä näille yhteiseen kan-salaisyhteiskunnan tilaan – yhteiskunnan keskiöön - mikä luo nyt myös instituutioihin uusia odotuksia. Samanaikaisesti henkinen ja hengellinen etsintä on aktualisoitunut ja privatisoitunut. Tämä näkyy myös sosiaali- ja terveysalan kohtaamistilanteissa.

Suomessa henkisen ja hengellisen etsinnän monimuotoistumiseen on vaikuttanut yhteis-kunnan eri sektoreiden monikulttuuristuminen. Maahanmuuttajien määrän lisääntyminen on näkynyt myös terveydenhuollossa monikulttuu-risten kohtaamisten lisääntymisenä. Toisaalta yh-teistä julkista tilaa koskeva keskustelu henkisestä ja hengellisestä todellisuudesta ei kuitenkaan ole laajentunut yhteismitallisesti koskemaan sosiaali- ja terveydenhuollon julkista tilaa, vaikka tarve dialogille olisi suuri. Ikävää on, että esimerkiksi hoito- ja huolenpitohenkilöstö kokee valmiu-tensa monikulttuuristen potilaiden henkiseen ja hengelliseen hoitoon riittämättömiksi, sillä so-siaali- ja terveysalan koulutuksessa tätä aihealu-etta ei sivuta riittävästi. Ongelma ei koske vain suomalaista sosiaali- ja terveysalan sektoria vaan

myös muun muassa Yhdysvalloissa lääkärit ovat ilmaisseet valmiutensa henkisissä ja hengellisissä kysymyksissä riittämättömiksi.

Henkisyyden ja hengellisyyden tukemisen arvonäkökohdat lastenhoitotyössä

Lastenhoitotyössä sosiaali- ja terveysalan ammattilai-selta vaaditaan kykyä tunnistaa ja huomioida lapsen ja lapsiperheiden moninaisia yhteisöllisiä, emotionaalisia sekä kehitykseen ja terveyteen liittyviä tarpeita. Per-heiden lähtökohdat, kulttuurit ja uskomukset vaihte-levat toisiinsa nähden. Lastenhoito- ja perhetyössä on omaksuttu muulle hoito- ja huolenpitotyölle ominai-set holistiset arvonäkökohhdat. Tällöin lapsen ja per-heen kohtaamistilanteissa pyritään kunnioittamaan jokaisen lapsen ja perheen arvoja ja elämäntapaa. Lapsen ja lapsiperheiden henkisestä ja hengellisestä tukemisesta on saatavissa kuitenkin vain vähän tietoa ja käyty yhteiskunnallinen keskustelu on liittynyt lä-hinnä koulun tehtävään uskontokasvattajana

Spiritualiteetin tukeminen hoito- ja huolenpitotyössä

Spiritualiteettia tukevalla hoitotyöllä tarkoitetaan kaikkia niitä henkisiä ja hengellisiä tuenannon muo-toja, joilla pyritään säilyttämään, tukemaan ja li-säämään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden henkisiä ja hengellisiä voimavaroja. Viimeaikainen terveystutkimus antaa viitteitä siitä, että hengellisyy-dellä on sosiaali- ja terveydenhuollossa aikaisempaa luultua suurempi merkitys. Sen on osoitettu olevan yhteydessä esimerkiksi siihen, kuinka asiakas tai po-tilas sitoutuu hoitoonsa ja millaisiksi hoidon tulokset muodostuvat. Asiakkaat myös valitsevat palveluita arvonäkökulmia puntaroiden.

Spiritualiteettia tukevat hoitotyön toimenpiteet liittyvät sekä aktiivisen toimimisen että osallisen läs-näolon alueille. Osalliseen läsnäoloon voivat liittyä läsnäolo potilaalle, asiakkaalle tai perheille. Siinä korostuvat kuuntelemisen ja erityisesti kuulemisen taidot. Aktiiviseen toimintaan taas voivat kuulua esi-merkiksi uskonnollisen tai vakaumuksellisen tradition tukeminen hoito- ja huolenpitotyön arjessa. Näitä traditioita voivat olla muun muassa rukouksen, medi-

Ikali Karvinen,

TtT, Sh AMK, Post Doc -tutkija,

Itä-Suomen yliopisto,

kansanterveystiede, Kuopio

Lasten ja lapsiperheiden spiritualiteetin tukeminen sosiaali- ja terveyspalveluissa

21

taation, musiikinkuuntelun tai pyhän teks-tin lukemisen elementit. Lastenhoitotyössä myös lapsen ympärileikkaukseen liittyvät kysymykset ovat osa spiritualiteetin ja kult-tuurin traditioihin kuuluvia kysymyksiä, joihin myös lainsäädännöllä otetaan kantaa.

Koko perhettä tukemaan

Spiritualiteettia tukevassa lastenhoito- ja huolenpitotyössä lasta ja tämän perhet-tä ei voida voida käsitellä erillisinä koko-naisuuksina. Perheen vakaumus ja arvot ohjaavat myös lapsen hoito- ja huolenpito-työtä. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa muun muassa vakaumukseen kuuluvien ravitsemusnäkökohtien, pukeutumiseen ja sukupuolten kanssakäymiseen liittyvien nä-kökulmien huomioimista lapsen hoidossa ja perheen kohtaamisessa.

Yhdysvalloissa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten avuksi on luotu useita eri-laisia mittareita, joiden avulla pyritään sel-vittämään potilaiden hengellistä historiaa sekä voiman, toivon ja uskon lähteitä.Tun-netuimpia näistä mittareista ovat FICA-, SPIRIT- ja HOPE-mallit. Näiden avulla selvitetään yksinkertaisesti, tehokkaasti ja konkreettisesti potilaan tai asiakkaan uskoa, vakaumusta, uskonyhteisöä ja vakaumuksen merkitystä terveyttä koskevissa päätöksissä. Suomalaisille sosiaali- ja terveysalan ammat-tilaisille nämä mallit ovat kuitenkin jääneet vieraiksi, sillä niistä ei juurikaan ole saatavil-la tietoa suomen kielellä.

AVAUS-malli lastenhoitotyössä

Tutkimustyöhöni perustuen olen kehittänyt suomalaista hoito- ja huolenpitotyötä var-ten vakaumusta kunnioittavan hoitotyön AVAUS-mallin. Mallin avulla pyritään sel-vittämään potilaan vakaumuksellisia voi-mavaroja hoidon ja huolenpidon aikana. Malli perustuu aikaisemmin luomaani mal-liin henkisestä ja hengellisestä terveydestä, tutkimukseeni monikulttuuristen potilai-den hengellisten kysymysten kohtaamisesta sekä aiemmin muiden tutkijoiden luomiin vanhempiin malleihin potilaan hengellisen historian selvittämisestä.

AVAUS-mallissa henkisyys ja hengelli-syys käsitetään laajasti. Siinä annetaan tilaa sekä uskonnolliseksi että ei-uskonnolliseksi itsensä kokevalle ilmaista mielipiteensä siitä, Kuva: Hannele Karppinen

Perheen vakaumuksen kunnioitta-misen kysymykset ovat moninaisia riippuen siitä kontekstista, missä ammattilainen kohtaa perheen. Kaikissa kohtaamistilanteissahedelmällisen yhteistyösuhteen synnyttää kuitenkin vuorovaikutus, jossa perhe kokee tulleensa koh-datuksi kokonaisuutena kaikkine tarpeineen.

22

kuinka hänen vakaumuksena tulisi huo-mioida hoito- ja huolenpitosuhteessa.Tätä artikkelia varten olen modifioinut AVAUS-mallia siten, että se soveltuisi lapsiperheen vakaumuksen ja arvonäkökohtien selvittä-miseen hoito- ja huolenpitosuhteen alussa. Taulukossa yksi esitetään eräitä esimerkki-kysymyksiä, joita voidaan hyödyntää sekä suomalaisen että monikulttuurisen perheen ensikohtaamisessa kulloiseenkin tilantee-seen soveltuvin osin. Mallia voidaan hyö-dyntää sekä sosiaali- että terveyspalveluissa, vaikka se on kehitelty lähinnä terveyden-huollon laitoshoidon hoitosuhteisiin.

Mallin sisällöstä

AVAUS-mallin kirjainlyhenne tulee sanois-ta Arvot ja vakaumus, Voimavarat, Arvio henkisistä ja hengellisistä tarpeista, Ulko-puolinen tuki ja Spiritualiteettia tukevan hoitotyön toimenpiteet.

Malli perustuu ymmärrykselle, jonka mukaan yksilöllä on erilaisia henkisiä ja hengellisiä terveystarpeista elämänjatkumon eri vaiheissa. Malli soveltuu apuvälineeksi keskustelutilanteisiin, joissa pyritään luo-maan yksilölle tai perheelle mahdollisuus ilmaista luottamuksellisessa keskustelus-sa itselleen tai perheelle tärkeitä toivon ja voiman lähteitä, joita voidaan hyödyn-tää vakaumusta kunnioittavassa hoito- ja huolenpitosuhteessa. Samalla mallissa on pyritty huomioimaan vakaumusten pirs-toutuminen yhteiskunnassa. Esimerkiksi ekologiseen elämäntapaan, luonnonsuoje-luaatteeseen tai kasvisruokailuun voi liittyä vahvoja eksistentiaalisia tulkintoja, jotka on hyvä olla hoito- ja huolenpitohenkilöstön tiedossa.

Arvot ja vakaumus. Asiakkaan tai poti-laan kulttuuri, arvot ja vakaumus vaikut-tavat siihen, millaisia terveyttä koskevia päätöksiä hän tekee. Tehtäessä kysymyksiä arvoista ja vakaumuksesta, perheelle on hy-vä mainita että perheen kulttuuri, arvomaa-ilma ja vakaumus pyritään huomioimaan hoito- ja huolenpitosuhteen aikana mah-dollisimman hyvin. Vakaumuksen kunni-oittamisen idea näkyy myös muun muassa Maailman terveysjärjestön suosituksissa.

Voimavarat. Henkisyyden ja hengel-lisyyden on osoitettu olevan yksi keskei-nen toivon ja voiman lähde esimerkiksi sairaalahoidon aikana. Perheen henkisiä ja hengellisiä voimavaroja tiedustellaan, jotta

niitä hyödyntämällä kyettäisiin lievittämään perheen tai lapsen ahdistusta, kipua ja kär-simystä muun muassa sairaalahoidon tai toimenpiteen aikana.

Arvio perheen henkisistä ja hengellisis-tä tarpeista. Potilaan tai asiakkaan fyysisiin tarpeisiin ei kyetä vastaamaan ilman, että näistä tarpeista on tehty aluksi tarpeiden ar-viointi. Sama pätee henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin. Kartoitus lapsiperheen henkisistä ja hengellisistä tarpeista on mielekästä tehdä suhteessa siihen, kuinka perhe itse arvioi va-kaumuksensa tai hengellisyytensä näkyvän perheen arjessa.

Ulkopuolinen tuki. Erityisesti niissä ti-lanteissa, joissa lapsi on terveydentilansa vuoksi laitoshoidossa, on kannattavaa ky-syä perheeltä myös niistä henkilöistä ja/tai siitä vakaumuksellisesta yhteisöstä, johon perhe toivoisi voivansa pitää yhteyttä lap-sen hoidon aikana. Lapsen sairastuminen voi aiheuttaa koko perheelle kriisin, jonka aikana perhe ei itse jaksa aktiivisesti ottaa yhteyttä esimerkiksi omaan hengelliseen yh-teisöönsä. Tällöin yhteydenotto voi tapah-tua henkilökunnan toimesta. On kuitenkin tärkeä muistaa, että yhteydenotto tapahtuu aina perheen toiveesta, eikä yhteydenotto saa sisältää lapsen tai perheen vointia tai ti-laa koskevien tietojen välittämistä ellei tästä erikseen ole sovittu. Kuuluminen johonkin vakaumukselliseen yhteisöön ei aina tarkoi-ta, että perhe haluaisi olla yhteisöönsä yhte-ydessä lapsen hoidon aikana. Tukea antavan yhteisön ei tarvitse välttämättä olla uskon-nollinen yhteisö. Uskonnoton tai ateisti voi ilahtua esimerkiksi mahdollisuudesta tavata Vapaa-ajattelijoiden edustajia tai vierasta kieltä puhuvan olo voi helpottua jo pelkäs-tään sillä, että voi puhua omaa äidinkieltään jonkun toisen henkilön kanssa.

Spiritualiteettia tukevan hoitotyön toimenpiteet. Spiritualiteettia tuetaan hoitosuhteen aikana monin tavoin. Yksin-kertaisimmillaan spiritualiteetin tukeminen on esimerkiksi läsnäoloa, perheen tarinan kuuntelemista tai koskettamista. Toisaalta myös aktiivisemmat toimenpiteet, kuten perheen kanssa rukoileminen voi tulla ky-symykseen perheen niin toivoessa. Samoin pyhän tekstin tai muun hartauskirjallisuu-den lukeminen voivat olla keinoja tukea perheen spiritualiteettia. Tiedusteltaessa mahdollisuuksista tukea perheen ja lapsen spiritualiteettia, voidaan samalla keskustella myös niistä mahdollisista rajoitteista, joita

perheen vakaumus asettaa hoito- ja huolen-pitotyölle. Niitä voivat olla esimerkiksi tie-tyistä hoitotoimenpiteistä pidättäytyminen hoidon aikana. Ehkä yleisempää on kui-tenkin erilaiset erityisruokavalion tarpeet. Mikäli perheen vakaumuksen ja lain tai hoitolaitoksen ohjeiden välillä on ristiriita, on tämä hyvä ottaa puheeksi heti perheen kanssa. On myös hyvä muistaa, että Suo-men laki on eräissä kulttuureja koskevissa kysymyksissä selkeä. Esimerkiksi tyttöjen ympärileikkaus on aina rikos ja tapahtuma tai sen uhka tulee ilmaista sosiaaliviran-omaisille.

Yhteenveto

Lapsen ja lapsiperheen spiritualiteetin tuke-minen kulkevat käsikädessä. Vakaumusten monimuotoistuminen ja yhteiskunnan mo-nikulttuuristuminen on herättänyt tarpeen käydä dialogia myös lasten ja lapsiperhei-den spiritualiteetin tukemisesta sosiaali- ja terveysalan hoito- ja huolenpitosuhteissa. Perheen vakaumuksen kunnioittamisen kysymykset ovat moninaisia riippuen sii-tä kontekstista, missä ammattilainen koh-taa perheen. Kaikissa kohtaamistilanteissa hedelmällisen yhteistyösuhteen synnyttää kuitenkin vuorovaikutus, jossa perhe ko-kee tulleensa kohdatuksi kokonaisuutena kaikkine tarpeineen. Tässä artikkelissa esi-telty lastenhoitotyöhön modifioitu AVA-US-malli on yksi mahdollisuus herättää ammattilaisten mielenkiinto lapsen ja lap-siperheen henkisiä ja hengellisiä tarpeita kohtaan. Mallia suositellaan hyödynnettä-väksi sosiaali- ja terveysalan moninaisissa kohtaamistilanteissa.

Taulukko 1. AVAUS-malli sovellettuna lapsiperheiden ensikohtaamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Lapsen ja tämän perheen henkisten ja hengellisten tarpeiden selvittäminen AVAUS-mallin avulla:

A – Arvot ja vakaumus”Millaiset arvot ovat perheellenne tärkeitäi?�, �Onko perheellänne tai jollakin perheenjäsenistä jokin henkilökohtainen vakaumus?�, �Onko perheenne tai joku perheenne jäsenistä mielestänne uskonnolli-nen?”Perheelle voidaan tarkentaa, että tässä voidaan kuvata mitä tahansa tärkeäksi koettua arvoa tai periaatetta perheen elämässä: luonnon merkitystä, ateistista elämän katsomusta, uskoa Jumalaan, kasvisruokailun merkitystä jne. Monikulttuuristen

23

perheiden kohdalla voidaan kysyä myös sairaalassa syntyneessä hoitosuhtees-sa ”Onko lapsenne sairaudella sinulle jokin yliluonnollinen merkitys tai uskotko lapsen sairauden voivan johtua yliluonnollisista syistä?� V – VoimavaratMitkä asiat luovat perheessänne lohtua vaikeina aikoina?”, ”Mihin turvaudut-te kohdatessanne kipua tai kärsimystä?�, Mitkä ovat voimavarojasi, kun olet sairas?�Perhettä voidaan rohkaista kuvaamaan mitä tahansa, jopa merkityksettömältä tuntuvia voiman ja toivon lähteitä. Niitä voivat olla esimerkiksi yhteinen musiikin kuuntelu, keskustelu, rukous, meditointi tms.A � Arvio henkisistä ja hengellisistä tarpeistaOnko perheellänne tai lapsellanne joitakin vakaumuksellisia, henkisiä tai hen-gellisiä tarpeita, joista hoito/huolenpitohenkilökunnan olisi hyvä olla tietoinen lapsenne hoidon aikana?�, �Pelkäätekö jotain lapsenne sairauteen liittyvää ja voisimmeko auttaa teitä tässä pelossa jollain tavoin?� Perhettä pyydetään arvioimaan kuinka merkityksellisenä he pitävät vakau-muksen huomioimista hoito-taihuolenpitosuhteen aikana. Perhettä pyydetään kuvaamaan esimerkiksi normaaalin arkipäivän valossa sitä, kuinka vakau-mukselliset tai arvonäkökohdat näkyvät perheen arjessa. Tämä osio voidaan yhdistää osioon �spiritualiteettia tukevan hoito- ja huolenpitotyön toimenpiteet�. U – Ulkopuolinen tuki�Onko lapsellanne tai perheellänne joku tai joitakin ihmisiä, joista voisi olla erityistä lohtua tai tukea sairauden tai hoito- ja huolenpitosuhteen aikana?”, ”Kuulutteko johonkin uskonnolliseen tai vakaumukselliseen yhteisöön, johon toivoisit voivanne pitää yhteyttä lapsenne hoito- ja huolenpitosuhteen aikana?�, �Haluaisitko, että henkilökunta kutsuu puolestanne esim. (sairaalapastorin, imaamin, rabbin jne.) tapaamaan perhettänne?”Tieto perheen toiveista tavata esimerkiksi sairaalapastori, on tärkeää merkitä lapsen hoitotieteoihin. Erityisesti terveydenhuollon hoitotahon tulisi ylläpitää pientä rekisteriä paikkakuntansa vakaumustellisten yhteisöjen yhdyshenkilöistä. Myös uskonnoton tai ateistinen perhe voi saada keskusteluapua esimerkiksi paikkakuntansa vapaa-ajattelijoiden piiristä. S � Spiritualiteettia tukevan hoitotyön toimenpiteet”Millaisilla keinoilla voimme auttaa perhettänne vakaumuksellisissa, henkisissä tai hengellisissä tarpeissa?�, �Kuuluuko vakaumukseenne joitakin sellaisia, esimerkiksi hoitoptoimenpiteisiin, ravitsemukseen, sukupuolirooleihin tms., kuuluvia toiveita tai rajoitteita, jotka toivotte huomioitavan lapsenne hoidon aikana?”Tässä kohdassa perhettä pyydetään määrittelemään tarkoin esimerkiksi kult-tuurista tai vakaumuksesta johtuva erityisruokavalion tarve tai halu kieltäytyä vakaumuksen vuoksi tietyistä hoitotoimenpiteistä.

Ehdota vuoden lastenhoitajaaNyt sinulla on mahdollisuus esittää ansioitunutta alan am-mattilaista Vuoden lastenhoitajaksi.

Vuoden lastenhoitaja on aktiivinen lastenhoitaja (tai lähi- tai päivähoitaja), joka työssään ja vapaa-ajallaan toimii esimerkillisesti ja vireästi lasten puolestapuhujana. Hän on innokas toimeen tarttuja ja saa positiivisuudellaan muutkin mukaan toimimaan. Vapaamuotoiset kirjalliset esitykset palautetaan SLaL:n toimistolle 15.3.2011 men-nessä, Suomen Lastenhoitoalan Liitto, PL 120, 00060 Tehy. Kuoreen tunnus ”Vuoden lastenhoitaja”.Vuoden lasten-hoitaja 2011 julkistetaan ja palkitaan Lapsi 2011 -messuilla Helsingin Messukeskuksessa 15.4.2011.

Äänestä SLaL-lehden 6/10 paras juttu äänestyksessä eniten ääniä sai juttu Pieni ryhmä on lapsen etu.. Parhaaksi kuvaksi äänestettiin kansikuva. Onni suosi arvonnassa Marja Järvenpäätä Rengosta ja Marjo Pomme-linia Porista. Palkinnot on toimitettu voittajille.

Äänestä lehden 1/11 paras juttu ja kuva

Käy äänestämässä kotisivuillamme www.slal.fi” www.slal.fi 25.2.2011 mennessä lehden 1/11 paras juttu ja kuva.Vastaajien kesken arvotaan SLaL-tuotteita.

TULE MUKAAN JÄRJESTÄMÄÄN PIHASEIKKAILUA - LIIKUNNALLISTA PERHETAPAHTUMAA!

Torstaina 28.4. järjestettävässä tapahtumassa seikkaillaan päivä-kodin omalla pihalla yhdessä vanhempien ja isovanhempien kanssa. Uudet tehtävärastikortit ja opas lähetään järjestäjille maksutta.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen 6.3.2011 mennessä osoitteessa www.nuorisuomi.fi /paivahoito

Kaikkien ilmoittautuneiden päiväkotien kesken arvotaan Intersportin lahjoittamia 300€ arvoisia lahjakortteja liikuntavälineiden hankintaan.

Tervetuloa koko päiväkoti mukaan oman pihan seikkailuun!

Pihaseikkailu!28.4.2011

Päivähoidon

Huomio, merkitse kalenteriisi!

SLaL:n valtakunnalliset opintopäivät 28.-29.10.2011

Hotelli Vantaassa. Ohjelma seuraavassa SLaL-lehdessä sekä kotisivuilla www.slal.fi

24

Yhdistykset

UUDENMAAN LY LADY CLUB Tule kokeilemaan Decoupage- tekniikkaa pienten esineiden uudistamisessa. Kokoonnumme Itä-Pasilan asukastalossa os. Topparikuja 2.Maanantaina 28.2. 2011 klo 13.00Ota mukaan pienehköjä esineitä koristeltavaksi. Lä-hes kaikki materiaali kelpaa. Kiiiltokuvia, servettejä, lehtikuvia, pitsiä tms. josta voit hahmotella koristeet.Decoupace-lakkaa, josta käytetään myös liimalakka nimitystä. Sakset ja sivellin. Rohkeasti kokeilemaanTerveisin Raija

LADY CLUBMuistin virkistämiseksi Slovenian matkasta 5-11.9.2011. Matkasta on kerrottu SLaL- leh-dessä n:o 6, 2010 ja kotisivuilla. Ilmoittautumisai-kaa on vielä helmikuu. Varausmaksu 170 eur.tulee maksaa 28.2. 2011 mennessä tilille Aila Lindén/ Lady Club n:o 800021-32401091.Matkalle lähtijöille tiedotustilaisuus 15.3.2011 klo 18. Kerhohuone Hakaniemenranta 26 A. Helsinki Ilmoittautumiset Ailalle puh. 040-5543558 tai 09-897583 aila.linden@nic.fiTehdään taas mukava matkaAila

SATAKUNNAN LASTENHOITOALANYHDISTYKSEN sääntömääräinen vuosikokous on 9.3.2011 klo 18 Päiväkoti Taikurinhatussa, Palokun-nantie 39, Pori. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa!

UUDENMAAN LASTENHOITOALAN YHDISTYStulethan perjantaina 11.3 klo 18-20.30 kanssam-me lasinsulatuskurssille tekemään koruja. Kurssi-paikka on Espoon Soukassa. Kurssimaksu on 10 e + tarvikkeet. 12 ensimmäistä mahtuu mukaan. Kahvi talon puolesta, omat eväät voi ottaa mukaan. Ilmoittautuminen Arja Wellingille, p. 050 491 3959 1.3. klo 18 alkaen. Saat silloin tarkemmat tiedot.

ETELÄ-SAIMAAN LASTENHOITOALANYHDISTYK-SEN sääntömääräinen vuosikokous pidetäänke 16.2.2011 klo 19.00 (hallitus 18.30)Tehyn Lappeenrannan aluetoimistolla Raatimiehen-katu 22. Käsitellään sääntömääräiset asiat ja 2011 toimintasuunnitelmaa! TervetuloaHallitus

KESKI-POHJANMAAN LASTENHOITOALAN YHDISTYKSEN sääntömääräinen vuosikokous pidetään to 17.3.2011 klo 18 Kirkonmäen päivä-kodissa, Ventuksentie 27, 67700 Kokkola. Tarjoilua varten ilmoittautumiset UMA:lle 3.3 mennessä um.airaksinen@gmail.com tai tekstiviestillä nume-roon 040-7765330. Lämpimästi tervetuloa!

KESKI-SUOMEN LASTENHOITOALAN YHDISTYK-SEN sääntömääräinen vuosikokous pidetään to 10.3.2011 klo 18.30 TEHYLÄSSÄ (Järjestö-jentalo Kalevankatu 4) Kahvitarjoilu. Osallistu ja vaikuta! Tervetuloa t. Hallitus

KESKI-SUOMEN LASTENHOITOALAN YHDISTYS JÄRJESTÄÄ KOULUTUSPÄIVÄN la 26.3.2011 klo 9-15, Aihe: Lapsihieronta Kouluttaja Reija Suntio (www.mielenvapaus.fi) Paikka: Neulaskankaan päiväkoti, Pihkatie 3, Jyväskylä (Keljonkangas) osallistumismaksu : 25e jäseniltä (ei-jäsenet 40e, jos paikkoja jää) lounas+kahvit n. 7e (maksetaan paikanpäällä) Sitova ilmoittautuminen 25.2.2011 mennessä sp paula.salovaara@jkl.fi Maksu yhdistyksen tilille 104530-141712 15.3. mennessä. Lämpimästi tervetuloa!

LAPIN LASTENHOITOALAN YHDISTYSSääntömääräinen vuosikokous pidetään perjan-taina 18.3.2011 klo 18.00 Tehyn aluetoimistossa, Maakuntakatu 29-31 B, Rovaniemi. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. valitaan hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle.Tarjoilua. Tervetuloa! Hallitus

MIKKELIN SEUDUN LASTENHOITOALAN YH-DISTYKSEN vuosikokous on tiistaina 5.huhtikuuta Tönölässä klo 18.00 alkaen. Käsittelyssä sääntö-määräiset asiat. Sauna on lämmin ja iltapalaa on tarjolla. Tervetuloa joukolla mukaan! Hallitus

POHJOIS-POHJANMAAN LASTENHOITOALAN YHDISTYS RY:N sääntömääräinen vuosikokous pidetään 24.3.2011 klo 18.15 Tehyn Oulun aluetoimistolla Torikatu 21, Oulu. Sääntömääräisten asioiden lisäksi kokouksessa käsitellään Rokuan lomaosakkeen myyntiä. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Hallitus

POHJOIS-SAVON LASTENHOITOALAN YHDISTYS RYYhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidetään torstaina 3.3.2011 klo 18.00 Tehyn tiloissa Haapanie-menkatu 28. 3 kerros. Kuopio.Kokouksessa valitaan yhdistykselle puheenjohtaja ja hallitus 2011-2013.Tule keskustelemaan ja ideoimaan yhdistyksemme toimintaa. Osallistumalla voit vaikuttaa!Yhdistys tarjoaa iltapalaa. Olet lämpimästi tervetullut.Hallitus

POHJOIS-KARJALAN LASTENHOITOALAN YHDIS-TYKSEN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUSpidetään keskiviikkona 23.3.2011 klo 18.00.Paikkana Tehyn Joensuun aluetoimisto, Siltakatu 12 A 2, Joensuu.Käsiteltävänä sääntömääräiset asiat ja tänä vuonna 50 vuotta täyttävien muistaminen. Yhdistys tarjoaa pientä iltapalaa. Tarjoilun vuoksi pyy-dämme ilmoittamaan tulostasi 21.3.2011 mennessä. Heli Vepsä-Tuomi 050 592 3233, työ 050 336 1036, heli.vepsa-tuomi@jns.fiKaikkien vuosikokoukseen osallistuneiden kesken arvotaan lahjakortti. Tervetuloa Hallitus

SAVONLINNAN SEUDUN LASTENHOITOALAN YHDISTYS RY:N sääntömääräinen vuosikokous pidetään klo 18 Tuokkolan päiväkodilla. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Tervetuloa !Hallitus

Savonlinnan tytöt marraskuussa valoryijykurssilla. Kuvassa Tupu, Niina, Eeva-Liisa, Sari, Jaana ja meitä neuvoi Teija.

25

Lastenleikkiä

Kuinka kasvatat fiksuja, terveitä ja huomaavai-sia lapsia syntymästä 12-vuotiaaksi.Ann Pleshette Murphy. Suomentanut Mirjam Ilvas. Schildts Kustannus Oy, 2010.Amerikkalainen psykologi, toimittaja ja lastenkasvatusoppaisiin erikoistunut kir-jailija Ann Pleshette Murphy tutustuttaa lukijan käytännönläheisesti ja helposti lapsen kehitystä tukeviin leikkeihin.

Kirja on jaettu ikävuosien mukai-siin jaksoihin, joiden alkuun on kirjattu kehitysvaiheeseen kuuluvien leikkien tunnuspiirteet. Kun alle vuoden vanha ihailee kuvaansa peilistä, lajittelee yksi-vuotias jo lelunsa muodon mukaan ja juttelee nallensa kanssa.

Pleshette Murphy valaisee, mik-si tietyt leikit ovat tärkeitä kussakin ikävaiheessa. Kun sama kirja on luettu jo viiteen kertaan, saattaa yksivuotiaan pyyntö ”vielä, vielä!” tuntua aikuisesta hermoja raastavalta. Mutta kun lapsi on kuullut sadun riittävän moneen kertaan, hän pystyy luottamaan siihen, että luet sen aina samalla tavoin. Toiston kaut-ta lapsi oppii, että jotkut asiat ovat ennustettavia, mikä lisää hänen turval-lisuuden tunnettaan. Vanhempi tai hoi-taja saa onneksi neuvon, kuinka välttää hermoromahdus: Jos mahdollista, pyydä toinen aikuinen remmiin jatkamaan ta-rinan kertomista tai hoilaamaan tuttua lastenlaulua.

Maagisen kolmen vuoden iän saavut-tanut lapsi odottaa kirjoittajan mukaan suurta seikkailua heti aamulla silmänsä avattuaan. Häntä kiinnostavat kaikki asiat maan ja taivaan välillä, eivätkä kysymyk-set tunnu loppuvan: miksi jotkut lätäköt

Kirjastossa

ovat kirkkaita ja toiset taas mutaisia? Kirjoittaja kehottaa aikuista pohtimaan asioita lapsen kanssa kärsivällisesti ja vieläpä leikkimään lapsen uusien, näky-mättömien kavereiden kanssa.

Teoksesta löytyy hyödyllisiä tietokul-mia. Jos nelivuotiaan aggressio ilmenee enemmän fyysisenä kuin sanallisena, kannattaa kiinnittää huomiota hänen TV:n katselunsa määrään. Washingto-nin yliopiston tutkimuksessa todettiin, että yli kolme puoli tuntia päivässä ruu-dun ääressä viihtyvät nelivuotiaat ovat 6–11-vuotiaina koulukiusaajia 25 % suuremmalla todennäköisyydellä kuin TV:tä katselemattomat ikätoverinsa. Riski kasvaa tutkimuksen mukaan kuu-della prosentilla per tunti.

Kun viisivuotiaasta kaikki on tylsää, neuvotaan kirjassa järjestämään hänelle tekemisen sijaan rentoutushetki. Pyydä lasta käpertymään omaan nojatuoliin-sa tai makaamaan olohuoneen lattialle. Opetelkaa sitten yhdessä rentoutta-maan jokainen kehon osa yksitellen.

Lapsi oppii rentoutushetkien myötä olemaan yksin omien ajatustensa ja tun-teidensa kanssa, mistä on hänelle hyö-tyä läpi elämän. Samojen keinojen avulla voi päästä eroon peukun imemisestä tai kynsien pureskelusta: kun lapsi vaikut-taa hermostuneelta tai jännittyneeltä, pyydä häntä hengittämään syvään ja rentoutumaan.

Pleshette Murphy muistuttaa, että aikuisen oma käyttäytyminen on paras esimerkki lapselle. Jos haluat opettaa kuusivuotiaalle, että on tärkeää auttaa toisia ihmisiä, ei riitä, että pelkästään sanot niin. Konkreettisempaa on teh-dä yhdessä isotädille ruokaostokset tai imuroida mummolassa.

Lastenleikkiä on hyvä perusteos kas-vatus- ja hoitoalan opiskelijoille. Alan ammattilaisille ja vanhemmille lapsen aivojen ja sosiaalis-emotionaalisen ke-hityksen viimeisimpiä tutkimustuloksia hyödyntävä kirja tarjoaa uusia oival-luksia.

UUDENMAAN LYUusi vuosi sekä uudet ja perinteiset jutut tulossa.Hallitus päätti, että perinteisesti postissa tullut jäsenkirje on tänä vuonna luettavissa vain kotisivuilta. Siitä löytyvät yhteystiedot ja vuoden 2011 tapahtumat. Seuraa myös Slal lehteä, mutta ajankohtaisimmat tarkemmat tiedot päivittyvät aina kotisivuille www.slal.fi/yhdistykset

Lapsimessut ovat 15.-17.4-2011. Postitamme halukkaille ulhyn jäsenille lipun.Laita nimi ja osoi-tetiedot sähköpostilla tulemaan viimeistään 27.3. mennessä jaana.toikkanen@elisanet.fi

POHJOIS-HÄMEEN LY:N vuosikokous pidetään maanantaina 14.3.2011 klo 18 Tehyn Tampereen aluetoimistolla, Itsenäisyy-denkatu 17 A 12. Tervetuloa!

PÄIJÄT-HÄMEEN LASTENHOITOALANYHDISTYS RY:N sääntömääräinen vuosikokous ti 15.3. klo 18.00 Asemantaustan päiväkodissa, os. Heikinka-tu 7, Lahti. Kahvitarjoilu, tervetuloa! Hallitus

POHJOIS-HÄMEEN LASTENHOITOALAN YHDISTYKSEN entinen pitkäaikainen puheenjoh-taja Anni Pälä sai SLaL:n kunniajäsenyyden liiton 70-vuotisjuhlakokouksessa 30.10.2010 Helsingin Messukeskuksessa.Anni on tehnyt pitkän uran mm. lastenhoitajana ja lastenhoitajien täydennyskoulutuksen kehittäjänä sekä yhdistyksen puheenjohtajana. Myös Tehyn toimintaan Anni on antanut panoksensa ammat-tiosaston hallituksessa, liittokokousedustajana ja liittovaltuutettuna. Tampereen kunnallispolitiikkakin on saanut Annilta osansa.Nytkin vielä Anni on monessa mukana: eläkkeellä olevien lastenhoitajien kerhon vetäjänä, seurakun-tatyössä.

Kuvassa Anni Pälä kukitettuna ja kruunattu-na sekä yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Jaana Lindström Tampereen Komediateatterissa 20.11.2010.Onnea ja menestystä Annille jatkossakin toivotta-vat kollegat Pohjois-Hämeen Ly:stä!

Teksti: Päivi Tolonen

26

– Lasten ongelmista on tullut asiantun-tijoiden leipää ja lasten psyykelääkkei-den käyttö yleistyy kovaa vauhtia ympäri maailman. Samaan aikaan ovat tavalliset ihmiset, kuten opettajat ja lapsia hoitavat ihmiset vanhemmista puhumattakaan saatu tuntemaan, että heillä ei ole kykyä eikä taitoa puuttua lasten ongelmiin, la-taa psykiatri Ben Furman.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköi-nen. Avuksi vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville aikuisille Furman kehitti yhdessä kollegansa Tapani Aholan sekä kahden erityislastentarhanopettajan Sir-pa Birnin ja Tuija Terävän kanssa muk-suopin.

– Menetelmän avulla lasta autetaan rakentavasti eroon ongelmista tai huo-noista tavoista. Ongelma käännetään positiiviseksi taidoksi, jonka lapsi opette-lee. Jos lapsi on hyvin kovaääninen, hän opettelee puhumaan hiljaisella äänellä. Jos hän sotkee syödessään, on tavoitelta-va taito oppia syömään siististi, Furman kuvailee.

Muksuoppia voi soveltaa kuka tahansa aikuinen, joka haluaa auttaa lasta.

– Nykyisin on olemassa monenlai-sia terapiamenetelmiä lasten ongelmien ratkomiseksi. Meillä ei kuitenkaan ole ennen muksuoppia ollut sellaisia keinoja, joita kaikki lasten parissa työskentele-vät henkilöt voisivat käyttää ja joiden soveltamiseksi ei tarvita pitkiä ja kallii-ta koulutuksia tai näyttäviä diplomeita. Muksuoppi on ruohonjuuritason terapi-amenetelmä. Kun keksimme sille nimeä, halusimme välttää sanaa terapia ja puhua sen sijaan jostakin sellaisesta, mikä on

kaikkien ihmisten ulottuvilla. Koska lap-set opettelevat menetelmän avulla uusia taitoja, nimi muksuoppi tuntui meistä osuvalta.

Minitaidoista isompaan taitoon

Muksuopin idea on yksinkertainen. Fur-man neuvoo ensiksi miettimään, mikä voisi olla sellainen taito, joka lapsen olisi hyvä oppia, jotta hänen ongelmansa ka-toaisi.

– Mieti seuraavaksi, miten pilkot tuon taidon pieniin osiin. Sitten sinun täytyy päästä lapsen kanssa sopimukseen siitä, että hän alkaa opetella taitoa. On tärkeää, että taidon oppiminen on lapsesta haus-kaa. Häntä tulee myös palkita antamalla huomiota silloin, kun hän harjoittelee taitoaan ja kun hän näyttää, miten hyvin jo taitonsa osaa. Lasta motivoi palkitse-misen lisäksi tieto, että taidon oppimista juhlistetaan jollakin tavalla. Juhlan ei tar-vitse olla kakkukestit, vaan mikä tahansa lapselle mieluisa asia, kuten perheen yh-teinen jalkapallopeli tai piknik.

Muksuopin soveltaminen sujuu hel-pommin, kun käytössä on Muksuop-pi-työkirja tai jokin muu työkalu, joka auttaa muistamaan ohjelman kaikki as-keleet. Se, kuinka nopeasti lapsi oppii uuden taidon, riippuu kuitenkin taidon vaikeudesta

– Jos lapsi haluaa oppia soittamaan Chopinia, siinä menee vuosia, mutta jos kyseessä on kengän nauhojen sol-miminen, voi taito olla hallussa parissa päivässä. Kun isomman taidon pilkkoo ”mini-taitoihin”, lapsi innostuu helpom-

min opettelemisesta.Monet soveltavat muksuoppia luo-

vasti omalla tavallaan. Muksuopin 15 askelta ei tarvitse noudattaa orjallisesti saadakseen tuloksia.

– Erään lastenkodin työntekijä kertoi minulle, että heidän lapsillaan muksuop-pi toimii, vaikka he käyttävät mene-telmästä vain kahta askelta, ongelman muuttamista taidoksi ja sen oppimisen juhlistamista, Furman sanoo.

Vene yli ongelmien salmen

Furmanin mukaan muksuoppi otetaan käyttöön yleensä siinä vaiheessa, kun muut kotikutoiset menetelmät kuten keskustelu, kiristys, uhkaus ja lahjonta, on jo kokeiltu moneen kertaan.

-Ennen kuin vie lapsen asiantunti-jan tutkimuksiin ja hoitoon, kannattaa kokeilla muksuoppia. Siinä voi säästyä monelta murheelta.

On hyvä pitää mielessä, että muk-suoppi ei toimi, jos lapselle ei keksitä mitään taitoa, joka auttaa häntä voitta-maan ongelman tai jos ongelmaa ei voida korjata taitoja opettelemalla.

– Jos lapsella esimerkiksi on diabetes, ei muksuopin avulla ole mahdollista pa-rantaa hänen diabetestaan, mutta lapsi ja hänen perheensä voivat oppia pitämään parempaa huolta lapsen sokeritasapainos-ta.

Yksi muksuopin tarkoituksista on luo-da edellytykset lasten ja vanhempien väli-selle yhteistyölle.

– Kun lapsella on ongelmia, niitä saat-taa olla myös muilla perheen jäsenillä.

Muksuopin avulla uusi taitoBen Furman kehitti lasten ongelmanratkaisumenetelmän, jonka oppii maallikkokin.

Teksti: Päivi Tolonen

27

Muksuopin avulla uusi taito

Kun yksittäisen lapsen ongelma helpot-tuu muksuopin avulla, se on viesti koko perheelle: asioita voidaan ratkoa positiivi-sella tavalla ja se voi olla jopa hauskaa. Ei ole lainkaan harvinaista, että Muksuopin myötä perheenjäsenten on helpompi ot-taa puheeksi perheen muitakin ongelmia ja oppia löytämään niihin samantapaisia ratkaisuja, Furman sanoo.

Hänen mukaansa kaikki tehokkaat lasten auttamiseen tähtäävät menetelmät vaikuttavat myös heidän vanhempiinsa. Se pätee myös muksuoppiin, sillä lapsen vanhemmat ja muut lapsesta välittävät ihmiset nähdään kannustajina, jotka aut-tavat lasta oppimaan taitoja.

– Tämä luo edellytykset sille, että lap-sen vanhemmat, ja itse asiassa lapsen koko sosiaalinen verkosto, oppii puhalta-maan yhteen hiileen. Kun ihmiset autta-vat lasta yhteistyössä ja saavat siitä vieläpä kiitosta, heidän olonsa paranee ja he voi-vat toimia viisaammin sekä suhteessa lapseen että suhteessa toisiinsa. Hyvin toimivalla muksuopilla on siis myön-teinen vaikutus koko perheyhteisöön. Muksuoppi voidaan nähdä veneenä, joka vie ihmiset salmen yli ongelmien man-tereelta ratkaisujen mantereelle, ja kun salmi on ylitetty, ei muksuopilla ole enää varsinaista käyttöä, Furman filosofoi.

Kysy neuvoa kokeneemmalta

Furmanin kokemuksen mukaan päivä-hoitoikäisillä lapsilla on nykyisin monen-kirjavia ongelmia.

– Ne vaihtelevat jonkin verran vuosien saatossa, mutta arvelisin, että tällä hetkellä yleisempiä pulmia ovat erilaiset keskitty-misongelmat, levottomuus, aggressiivisuus, muusta ryhmästä erilleen vetäytyminen, vaikeus sopeutua päiväkodin sääntöihin ja rauhoittua päiväunille, Näihin kaikkiin voidaan muksuopin avulla puuttua.

Menetelmää on vaikea soveltaa yksin, joten jos päiväkodin työntekijä haluaa kokeilla sitä työssään, hänen pitäisi ensin sopia työtovereidensa kanssa asiasta. Sit-ten aikomuksesta tulisi kertoa vanhem-mille ja hyväksyttää suunnitelma heillä.

– Päiväkodissa on ensin mietittävä koko työryhmän kanssa, miten muk-suoppia aiotaan soveltaa. Joissakin päi-väkodeissa kaikki lapset ovat opetelleet yhtä aikaa samaa taitoa, joissakin yksi-

köissä taas kukin lapsi on saanut ikioman taitonsa. Suosittelen viimeksi mainit-tua tapaa. Siten vältetään lasten välinen kilpailu, ja lasten on myös helpompi kannustaa toisiaan. Se on kuitenkin ai-kamoinen projekti ja saattaa kestää, en-nen kuin systeemi saadaan toimimaan niin, että se on lapsille sekä hauskaa että hyödyllistä. Kannattaa ensin konsultoida jotakuta sellaista ihmistä, jolla on ko-kemusta muksuopista ja joka voi auttaa ideoimaan, miten menetelmä saadaan istumaan luontevasti päiväkodin arkeen, Furman neuvoo.

Unohdus ei ole katastrofi

Muksuoppi on Furmanin mukaan vielä niin uusi menetelmä, että tällä hetkellä ihmiset kokeilevat sitä mitä erilaisimpiin ongelmiin.

– En ole kuullut mistään sellaisesta ongelmasta, mihin sitä ei voisi missään tapauksessa käyttää ja sellaisen kuvittele-minenkin on minulle vaikeata. Sen sijaan ihmiset ovat toki törmänneet tilanteisiin, joissa on kokeiltu yhtä ja toista, myös muksuoppia, mutta ongelmalle ei ole toistaiseksi löydetty ratkaisua. Minus-ta näissä tilanteissa on mielenkiintoista pohtia sitä, miten lähestymistapaa voi-taisiin soveltaa niin, että päästään toivot-tuun tulokseen. Pitäisikö lapselle hankkia lisää kannustajia? Vai olisiko mietittävä tarkemmin, mikä taito lapsen pitäisi lop-pujen lopuksi oppia? Ehkä lapsen pitäisi ymmärtää paremmin, mitä hyötyä tai iloa hänelle on taidon oppimista. Tai hä-nen pitäisi ehkä osallistua enemmän sen kysymyksen pohtimiseen, miten häntä muistutetaan, kun taito unohtuu tila-päisesti. Yleensä löytyy jokin asia, jota pohtimalla menetelmän vaikuttavuutta voidaan parantaa ilman, että täytyy luo-pua toivosta ja heittää lapsi pois pesuve-den mukana.

Opitun taidon unohtuminen on Fur-manin mukaan olennainen osa kaikkea op-pimista.

– Kun asiaa katsotaan siltä kantilta, että lapsi unohti vain hetkellisesti taiton-sa, löydetään helpommin keinot päästä takaisin raiteille. Yleensä lapset toivovat, että näissä tilanteissa heitä muistutetaan jollakin lempeällä tavalla, jonka lapsi on itse saanut keksiä. Ei siis sanota ”Jo-

ko taas Ville! Eikö me juuri sovittu…” Muistutustapa on usein jokin koodisana, ele tai ilme, jonka pitäisi mielellään olla hauska, jotta kepeä mieli säilyisi unoh-duksesta huolimatta kaikilla osapuolilla.

Muksuoppi kehittyi yhteistyössä ammattilaisten kanssa

Vaikka ensimmäinen Muksuoppia käsit-televä kirja ilmestyi vasta 2003, kehittyi idea jo 1990-luvun puolivälissä.

– Vuosaarelaisen päiväkoti Keulan eri-tyislastentarhanopettajat Tuija Terävä ja Sirpa Birn pyysivät minua tuolloin työn-ohjaajakseen. He käyttivät jo ennestään työssään ratkaisukeskeistä lähestymista-paa, joten tuntui luontevalta, että aloim-me kehitellä menetelmää, joka ei sopisi vain heidän erityisryhmänsä lapsille, vaan kaikille päiväkodeille, kouluille ja muille laitoksille, joissa opetetaan tai hoidetaan alle murrosikäisiä lapsia.

Mukana kehittelyssä oli Furmanin monivuotinen työtoveri Tapani Ahola, jonka kanssa hän perusti jo vuonna 1986 ratkaisukeskeistä psykoterapiakoulutusta tarjoavan Lyhytterapiainstituutin.

– Tapani on koulutukseltaan sosi-aalipsykologi ja hän on toiminut psy-koterapian opettajana 1970-luvulta alkaen. Hän on vaativan erityistason psykoterapeutti ja ansioitunut myös yri-tysvalmentajana ja yritysjohdon konsult-tina. Olemme kirjoittaneet yhdessä useita kirjoja, jotka käsittelevät ratkaisukeskeis-tä terapiaa tai psykologiaa.

Muksuoppia käytetään Furmanin mu-kaan nykyisin laajasti sekä Suomessa että ulkomailla. Satoja ihmisiä on koulutettu käyttämään menetelmää, ja tuhannet ih-miset ovat lukeneet muksuoppikirjoja ja tilanneet Lyhytterapiainstituutista Muk-suoppityökirjoja.

– Lukuisat ammattiryhmät sovelta-vat menetelmää työssään: opettajat, lastentarhanopettajat, erityisopettajat, perhepäivähoitajat, perheneuvoloiden työntekijät, psykologit, lastenpsykiatrit, puheterapeutit, toimintaterapeutit, fysio-terapeutit, terveydenhoitajat, urheiluval-mentajat … psykiatri luettelee.

Kansainvälinen oppi

Ensimmäinen kirja Muksuoppi on ilmes-

28

muksuopin nimeen vannovat henkilöt.Lasten ongelmat eroavat psykiatrin mu-

kaan jonkin verran maasta toiseen, mutta muksuoppiopettajan perspektiivistä sitä on vaikea huomata.

– Kun ihmiset kuvailevat maailmalla las-ten ongelmia, ne kuulostavat aivan samoilta, joiden kanssa me pähkäilemme kotimaassa. Muksuopin lumous -kirjassa pyrin kansain-välisten esimerkkien avulla piirtämään kuvaa siitä, että menetelmä toimii ympäri maail-maa aivan samalla tavoin.

Furman on kehittänyt yhteistyökumppa-niensa kanssa muksuopin oman sovellutuk-sen nuorille

– Käytämme siitä nimitystä Mission Pos-sible. Se on suosittu muun muassa Saksassa, ranskankielisessä Kanadassa ja Hollannissa.

Muksuoppia aikuisille?

Aikuisten muksuopin vastine on retea-ming-valmennus, jossa henkilö asettaa it-selleen tavoitteita ja juhlii onnistuessaan kuin muksuoppilaiset konsanaan.

– Muksuoppi rakentuu aika pitkälle sa-moille periaatteille kuin tämä jo aiemmin Tapanin kanssa kehittämämme coaching-menetelmä. Toki muksuoppia voidaan sovel-taa aikuisiinkin, mutta reteaming sopii kyllä varttuneille paremmin.

Kiinnostavaa on, että muksuopin peri-aatteita voidaan käyttää pyrittäessä vaikutta-maan toisen ihmisen käyttäytymiseen.

– Esimerkiksi Muksuoppia vanhemmille -kurssi koostuu viidestä tapaamisesta, joista yksi on omistettu kysymykselle ”miten pyy-dän toista muuttamaan käyttäytymistään ta-valla, joka ei nostata hänessä karvoja pystyyn eikä aiheuta välitöntä puolustusreaktiota, vaan saa hänet kuuntelemaan toiveitani ja ai-nakin yrittämään toimia niiden mukaisesti”. Kutsumme tätä lähestymistapaa ”toivekä-deksi” ja se on taito, jota kaikkien ihmisten olisi ainakin jossakin elämänsä vaiheessa hy-vä harjoitella. Muiden käytös häiritsee ni-mittäin useimpia meistä paljon enemmän kuin omamme. Kirjastamme Työpaikan hy-vä henki ja kuinka se tehdään löytyy myös rakentavia keinoja aikuisten välisten ongel-mien ratkaisemiseen.

tynyt kahdellatoista eri kielellä. Tänä vuonna julkaistu Muksuopin lumous on ehditty jul-kaista jo Tanskassa, Hollannissa ja Australi-assa. Lähitulevaisuudessa se ilmestyy muun muassa eestin, ruotsin, saksan, espanjan ja farsin kielillä. Muksuoppikoulutusta tarjoavia koulutusyhteisöjä tai yksittäisiä kouluttajia on eri puolilla maailmaa, muun muassa Ruotsis-sa, Tanskassa, Saksassa, Hollannissa, Iranissa, Australiassa, Englannissa, Kanadassa, Japanissa ja Singaporessa.

Furman perehdyttää ihmisiä itsekin muk-suopin saloihin eri maissa. Tänä kesänä hän on kouluttanut ja luennoinut Australiassa.

– Koulutukset noudattavat samaa kaavaa kaikkialla maailmassa. Käymme aluksi yhdes-sä läpi muksuopin askeleet ja sitten kerron esimerkkejä. Lopuksi teemme harjoituksia, joiden avulla mietimme, miten ideoita sovelle-taan käytäntöön. Osallistujat sanovat minulle usein kurssin päätyttyä, että heidän sormen-sa syyhyävät päästä kokeilemaan menetelmää käytännössä. Viime vuosina olen myös al-kanut kouluttaa ammatti-ihmisiä vetämään muksuoppiin nojautuvia vanhempainryhmiä. Me kutsumme tätä koulutusta nimellä ”Muk-suoppia vanhemmille” ja siitä on tullut yllättä-vän suosittu kaikissa niissä maissa, joissa olen sitä opettanut.

Mission possible!

Furman on törmännyt Australiassa jopa pa-lomiehiin, jotka soveltavat muksuoppia työs-kennellessään terapeuttisesti lasten kanssa, jotka ovat jääneet kiinni tulella leikkimisestä. Hän on yllättynyt siitä, että menetelmä on maassa niinkin hyvin tunnettu.

– Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tavallinen kansa tuntisi menetelmän. Olen nähnyt täällä vasta yhden muksuoppia käsit-televän lehtiartikkelin eräässä paikallislehdessä. Lisäksi annoin vastikään uusinta kirjaani kä-sittelevän 10 minuutin haastattelun Victorian osavaltion radiolle. Siinä kaikki. Seminaarini ovat kyllä suosittuja, niissä on usein toistasataa osallistujaa.

Muksuoppi on Australiassa tunnettu lähin-nä niiden lasten ja perheiden kanssa työskente-levien ihmisten parissa, jotka tuntevat erityistä viehtymystä ratkaisu- ja voimavarasuuntautu-neisiin menetelmiin.

– Kannattaa muistaa, että menetelmä on pohjimmiltaan vain ratkaisukeskeisen lähes-tymistavan sovellutus ja vastaavanalaista työs-kentelyotetta käyttävät monet muutkin kuin

Muksuoppi, Tammi, 2003Muksuopin Lumous, Tammi, 2010Muksuoppi työkirja, Lyhytterapiainstituutti Oy, 2009Lisätietoa: www.kidsskillsonline.com www.reteaming.com

29

Niina Manninen oli seurannut pidemmän aikaa huolestuneena lasten jatku-vaa kinastelua keskenään. Hän ehdotti esikouluryh-män henkilökunnalle, et-tä he ottaisivat muksuopin avuksi ongelman ratkaisuun.

– Pohdimme ensin yhdes-sä lasten kanssa millaisen he toivoisivat ryhmänsä olevan. Lapset halusivat, että ryh-mässä kaikki olisivat enem-män kavereita keskenään. Tarkensimme tähän taitoon sisältyviksi minitai-doiksi muun muassa kuinka kaveri otetaan leik-kiin mukaan, miten seistään jonossa ja kuinka puhua kauniisti toiselle, Manninen kertoo.

Opeteltavan taidon nimeksi tuli Iloisten ih-misten ryhmä. Voimahahmoksi lapset äänes-tivät avaruusaluksen. Kun ryhmä istui kerran päivässä piiriin miettimään edistymistään, mo-tivoi lapsia avaruusaluksen kuva, joka oli asetet-tu piirin keskelle.

Ryhmän työntekijät alkoivat seurata lasten käytöstä arkipäivän eri tilanteissa ja kiinnittää huomiota positiivisiin asioihin.

– Kiinnitimme aikaisemmin enemmän huo-miota lapsen negatiiviseen käytökseen. Työnte-kijä saattoi esimerkiksi sanoa lapselle, ettei hän pääse muiden kanssa välipalalle, jos käyttäytyy huonosti. Nyt aloimme kiinnittää huomiota lasten käytökseen sisältyviin hyviin asioihin.

Yhteisissä kokoontumisissa harjoiteltiin mi-nitaitoja ja annettiin palautetta edistysaskelista.

– Piirissä istuessamme kiittelimme yksittäistä lasta esimerkiksi sanomalla ”kylläpä pyysit tä-nään pihalla hienosti kaverin mukaan leikkiin”. Pyrimme myös siihen, että erityisesti aggres-siivisimmat ja levottomimmat lapset saisivat kiitosta. Saatoimme pyytää tällaista lasta esittä-mään, kuinka hän seisoo rauhallisesti jonossa.

Yksittäisen taidon näyttelemisestä tai aikuisen kiitoksesta lapsi sai edistystä symboloivan kiven, jonka hän sai laittaa piirin keskellä olevaan lasi-

purkkiin. Purkkeja oli kaksi, joista ensin täytettiin pienem-pi ja pidettiin pienet juhlat.

Positiivisuus lisääntyvä voimavara

Manninen ja ryhmän henkilö-kunta saivat projektin edetessä todeta, ettei muksuopin so-veltaminen yli 20 lapsen ryh-mään ole aivan lastenleikkiä.

– Osa lapsista sitoutui nopeasti taidon opettelemi-

seen, osalta taas opeteltava taito unohtui tuon tuosta. Pyysin Ben Furmanilta neuvoa asiaan. Hän ehdotti, että avaruusaluksen oliot alkaisivat kirjoittaa lapsille. Väsäsin sitten kaukaa tulleen näköisiä, repaleisia kirjeitä, joissa avaruusoliot kirjoittivat vaikkapa huomanneensa, kuinka jo-ku lapsista oli jutellut nätisti ruokailutilanteessa toiselle lapselle. Piilotimme kirjeet ennen piiriin kokoontumista hassuihin, mutta näkyviin paik-koihin katonrajaan tai pilkottamaan jonkun tau-lun takaa. Se meni täydestä lapsiin ja innosti heitä osaltaan jatkamaan projektia.

Muksuoppi otettiin käyttöön maaliskuun alus-sa ja isompikin purkki täyttyi sopivasti kivistä toukokuun lopulla juuri ennen esikoulun päätty-mistä.

– Lapset halusivat juhlistaa Iloisten ihmisten ryhmää piknikillä lähimetsikössä. Juhlan kruuna-si, kun he löysivät metsästä täynnä karkkia olevan aarrearkun, jonka avaruusoliot olivat tuoneet sin-ne, erityislastentarhanopettaja naurahtaa.

Muksuopissa on hänen mielestään parasta se, että sitä ei harjoiteta ainoastaan erillisissä toimin-tatuokioissa vaan menetelmä on koko ajan läsnä päiväkodin arjessa. Hienoa on myös, että aikuiset oppivat projektin myötä ajattelemaan positiivi-semmin.

– Se vain on totta, että asiat joihin ihminen kiinnittää huomiota lisääntyvät hänen mieles-sään. Jos haluaa nähdä positiivisia juttuja, niitä putkahtelee kohta esiin kaikkialta.

Avaruusoliot innostivat oppimaanHelsinkiläisen Paciuksen päiväkodin erityislastentarhanopettaja Niina Manninen

kokeili muksuoppia esikouluryhmän kanssa.

Teksti ja kuva:

Päivi Tolonen

30

Ongelmien kääntäminen taidoiksiTaito on määriteltävä niin, että lapsi voi näyttää ja harjoitella sitä käytännössä.Taidon tulee olla myönteisessä muo-dossa: ”Osaan hillitä itseni silloin, kun suutun muille lapsille.”Taidosta sopiminenLapsi saa itse päättää, mitä taitoa hän opettelee tai aikuinen ehdottaa opetel-tavaa taitoa lapselle. Voit kysyä lapselta: ”Mikä on sellainen asia, joka on sinulle vaikea, ja jonka haluaisit osata parem-min?”Taidon nimeäminenPyydä lasta nimeämään uusi taito. On tärkeää, että hän pitää nimestä. Siten lapsi ottaa taidon omakseen ja sitoutuu sen oppimiseen.Hyötyjen tiedostaminenLapsi kokee taidon sitä tärkeämmäksi, mitä enemmän hän näkee siitä olevan hyötyä itselleen. Kysymyksiä lapselle: ”Miksi tämän taidon oppiminen on si-nulle tärkeää? Mitä hyötyä sen oppimi-sesta on sinulle tai perheellesi?”VoimaolentoPyydä lasta valitsemaan itselleen voi-maolento. Se voi olla eläin, sarjaku-vasankari, piirroselokuvan hahmo, jalkapallotähti, laulaja … Voimahahmo on lapsen sisäisen voiman symboli, joka voi ehdottaa lapselle tapoja harjoitella taitoa tai osoittaa ihastusta, kun lapsi osoittaa osaavansa taitonsa.Kannustajien hankkiminenLapsi tarvitsee ympäristön tukea, kan-nustusta ja innostusta. Pyydä häntä va-litsemaan itselleen joukko kannustajia. On tärkeää, että lapsi hankkii kannus-tajikseen aikuisten lisäksi myös lapsia: ystäviä, serkkuja tai sisaruksia.Itseluottamuksen vahvistaminenOn tärkeää että lapsi uskoo oppivansa taidon. Vahvista lapsen itsetuntoa ky-symällä: ”Uskotko että opit tämän tai-don?” Kun hän vastaa myöntävästi, kysy: ”Mikä saa sinut uskomaan sen?” Näin lapsi voi sanoa ääneen sen, mihin hänen itseluottamuksensa perustuu.Juhlistamisen suunnitteluJuhlistamisen odotus motivoi lasta op-

pimaan taidon. Käytä siihen aikaa ennen kuin mietitte miten lapsi harjoittelee taitoa käytännössä. Kysy lapselta: ”Mitä haluaisit tehdä kannustajiesi kanssa, kun olet oppinut taitosi? Haluatko järjestää juhlat vai tehdä jotakin muuta kivaa hei-dän kanssaan?”Taidon näyttäminenMuksuoppi toimii vain, jos lapsi voi näyt-tää taitonsa tai esittää, miten hän tulee toimimaan tietyissä tilanteissa toisin hal-litessaan taidon. Kysymys lapselle: ”Voit-ko näyttää minulle, miten toimit taidon opittuasi tilanteessa, jossa joku sanoo sinulle rumasti.”JulkistaminenTaidon julkistaminen mahdollistaa, että lapsen sosiaalinen verkosto voi osallis-tua hänen auttamiseensa. Hänen mai-neensa paranee, kun toverit koulussa tai päiväkodissa kuulevat hänen opettele-van pois jostakin näkyvästä ongelmasta.HarjoitteleminenLapsen tulee harjoitella taitoa käytän-nössä useaan kertaan. Jos lapsen on vaikea keksiä harjoittelutapaa, voit aut-taa häntä tai pyytää häntä kääntymään kannustajiensa puoleen.UnohtaminenTaidon unohtaminen ei ole takapakki, vaan luonnollinen osa oppimista. Kysy lapselta: ”Jos joskus käy niin, että unoh-dat taidon, miten haluat kannustajiesi muistuttavan sinua taidostasi?”Juhlistaminen ja kiittäminenTaidon oppimisen juhlistus on kuin konfirmaatio, johon pyydetään mukaan lapsen lähin sosiaalinen verkosto. Kysy lapselta: ”Ketkä ovat auttaneet sinua oppimaan? Millä tavalla haluat kiittää heitä?”Taidon opettaminen muilleIhminen oppii taidon perusteellisesti vasta kun on opettanut sen muille. Lap-set tuntevat ylpeyttä saadessaan opet-taa taitonsa jollekin toiselle lapselle.Seuraava taitoLapsi voi hyödyntää kokemustaan opet-telemalla uuden taidon. Se voi olla huo-mattavasti haastavampi kuin edellinen taito.

Muksuopin askeleet pähkinänkuoressa

ihana

www.ihanalehti.fi Ihana on askartelijan unelmalehti!

KEVÄÄNodotettu ideanumero nyt lehtipisteissä!

[askartelulehti]

Tilaa omaksi!

vain 27euroa/ vuosi

31

Tarvikkeet– naulakko 4–6 nupilla noin 10 cm välein – kerä paksua lankaa

Näin se käyHuivin neulonta ja silmukoiden muodostaminen tapahtuu yksinkertaisesti sormen ja naulakon tappien avulla, muita välineitä et tarvitse. Pienillä neulonta on helpompaa, jos naulakon tapit ovat muotoiltu siten, että yläosa on niissä leveämpi. Silloin silmukat eivät pääse karkuun kovin hel-posti.

AloitusAloita neulonta naulakon vasemmasta reunim-maisesta nupista, johon teet langasta vetosol-mun. Kierrä lanka tämän jälkeen jokaisen nupin ympärille vastapäivään tai tee löyhiä ketjusilmu-koita. Käännä langan suunta naulakon oikeassa päädyssä ja kuljeta lanka naulakon nuppien yli vasemmalle. Vedä nupissa oleva silmukka sor-mella sen päällä olevan langan yli takaisin nup-piin. Tee seuraavan nupin kohdalla samoin ja jatka samoin naulakon vasempaan päätyyn.

NeulontaJatka silmukkakerrosten neulomista vasemmalta oikealle ja päinvastoin kunnes huivi on riittävän pitkä. Tee melko löysiä silmukoita ja vedä huivia tasaisesti välillä, jotta työstä tulee tasainen. Työn reunat rullauntuvat, joten huivista tulee kapea, harva ja putkimainen. Siksi työhön kannattaa valita paksu ja hieman pörröinen lanka.

PäättelyPäättele työ nostamalla oikealta toiseksi vii-meisen nupin silmukka sormeen ja siirrä oike-alta reunimmaisin silmukka tähän nuppiin. Laita sormessa oleva silmukka tämän päälle ja vedä alempi silmukka päällä olevan silmukan ja nupin yli. Toista näin koko kerros, katkaise lanka ja vedä lanka viimeisen silmukan läpi.

Jos teet huivin huopuvasta villalangasta, voit huovuttaa sen tiukasti lakanoiden väliin kääritty-nä pesukoneessa!

Liukuvärjätty Ruska-villalanka, Toika Ky.

Neulontaa naulakolla

Malli ja työohjeet: Hanna Ilmanen, apulaisena Mandi 3 v.Kuvat:Eveliina MustonenIhana-lehti

Neulonnan pääperiaatteet voi oppia ilman puikkojakin.

Avuksi otetaan puutappinen naulakko.

Erikoislangoista, kirjavasta tai liuku-värjätystä langasta neulomalla saa elävän näköisiä huiveja ja lapsi neuloo odottaen innolla seuraavaa värin vaihtumista. Neuletta voi tehdä myös ryh-mätyönä, jolloin kukin neuloo muutaman rivin huiviin.

V ilinää ja vilskettä10 vuotta!

www.lapsimessut.fi

Aukioloajat: perjantai–sunnuntai, 15.–17.4.2011, klo 9–18 Liput: aikuiset 13 ¤, lapset (4–6 v.) 2 ¤, lapset (7–15 v.), eläkeläiset, opiskelijat ja varusmiehet 9 ¤, perhelippu (max 2 aikuista ja lapset 4–15 v.) 28 ¤. Alle 4-vuotiaille maksuton sisäänpääsy. Kokoaikaliput: aikuiset 23 ¤, Lapset (4–6 v.) 5 ¤, Lapset (7–15 v.), eläkeläiset, opiskelijat, varusmiehet 16 ¤.

Lapsi-messut juhlii 10-vuotissynttäreitään Helsingin Messukeskuksessa 15.–17.4. Luvassa on koko per-heen iloinen vauhtiviikonloppu, jossa nähtävää ja koettavaa riittää.

Puuhaa perheen pienimmille tarjoaa Pikkukokkien keittiö sekä osastojen erilaiset työpajat ja askartelu-nurkkaukset. Odottajan olohuone kutsuu odottajia ja perhettä perustavia seuraamaan ajankohtaisia tietoiskuja ja viihtymään. Perjantaina messuilla jae-taan myös Lapsen rinnalla -tunnustuspalkinto ja palkitaan Vuoden lastenhoitaja.

Vekarat-lavalla nähdään mm. Kengurumeininki, Teat-teri Hevosenkenkä, Hilarius Hiiri ja vihdoinkin yhdessä Tuttiritarin kanssa Satu Sopanen & Tutti-orkesteri. Sunnuntaina lavan valloittaa huippusuo-sittu Hevisaurus. Muista tutustua myös kattavaan valikoimaan uutuustuotteita, lastentarvikkeita, leluja ja lastenvaatteita.

Katso tarkentuvat ohjelmatiedot:www.lapsimessut.fi

Samaan aikaan samalla lipulla myös Model Expo ja la–su PetExpo.