sukupuolittunut koulukuri oulun lyseossa ja...

SUKUPUOLITTUNUTKOULUKURIOULUNLYSEOSSAJA

OULUNTYTTÖLYSEOSSA1912–1974

Oulunyliopisto

Historiatieteet

Progradu-tutkielma

12.5.2017

LauraKiviniitty

SISÄLLYS

JOHDANTO.........................................................................................................................................................3

Tutkimustilanne.........................................................................................................................................4

Tutkimustehtäväjakeskeisetkäsitteet...........................................................................................8

Lähteetjamenetelmät..........................................................................................................................12

1.OPPIKOULUNSUKUPUOLITTUNEETRANGAISTUKSET.......................................................18

1.1.Lainsäädäntökoulukurinrajojenmäärittelijänä..............................................................18

1.2.Jälki-istuntojakarsseri–oppilaanvapaa-aikaarajoittavatrangaistukset...........23

1.3.Muistutusjatovereistaerottaminen–lievimmätrangaistukset..............................29

1.4.Erottaminenkoulusta–oppikoulunankarinrangaistus..............................................33

2.VALLATTOMIAPOIKIAJAKILTTEJÄTYTTÖJÄ.........................................................................38

2.1.Yleinenhäiriöjatottelemattomuus–yleisimmätrikkeet............................................39

2.2.Myöhästelyjalaiskuus–molempiensukupuoltenrikkeitä........................................48

2.3.Epärehellisyys–tytöilletyypillinenrike.............................................................................53

2.4.Luvattomatpoissaolotjarangaistustenlaiminlyönnit–sukupuolittain

eriytyneetrikkeet...................................................................................................................................57

2.5.Tappeleminenjaomaisuudenvahingoittaminen–marginaalisiarikkeitä?........60

2.6.Kiroilevat,tupakoivatpojatjajuhlivattytöt......................................................................66

3.IKÄ,SOSIAALINENTAUSTAJAOPETTAJAOSANAKOULUKURIA....................................75

3.1.Vilkkaatkeskikoululaiset............................................................................................................75

3.2.Oppilaansosiaalisentaustanjakoulukurinvälinenyhteys........................................79

3.3.Auktoriteetistaohjaajaksi–opettajanroolikasvattajanajarangaistuksen

antajana......................................................................................................................................................84

LOPPULAUSE.................................................................................................................................................93

LÄHTEETJATUTKIMUSKIRJALLISUUS.............................................................................................98

3

JOHDANTOKoulukurionherättänytviimevuosinapaljonyhteiskunnallistakeskusteluaSuomessa.

Senonnähtylähestyystinkadonneensuomalaisestakoulumaailmasta.Erilaisetkou-

lussatapahtuvathäiriötovatlisääntyneetjaopettajatovatmenettäneetauktoriteetti-

asemansa.MyösOECD:n raporttitukee väitettä: Suomessa on OECD:n jäsenmaiden

kolmanneksiheikoinkoulukuri.1Samalla keskustelua on käyty myös sukupuolten ta-

sa-arvonedistämisestä koulukasvatuksessa.Sukupuolten segregaatio eli eriytyminen

nähdäänkouluissaongelmana,jokatuleeratkaistastereotyyppistensukupuolikäsitys-

tenpurkamisellajayksilöthuomioonottavallakasvatuksella.2

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten koulukuri ja sukupuoli kietou-

tuivat toisiinsa1900-luvun suomalaisessa oppikoulussa. Tutkimukseni kohteena on

koulukurinsukupuolittuneisuusjasiinätapahtuneetmuutoksetOulunlyseossajaOu-

luntyttölyseossavuosina1912–1974.Pyrinkahdenoululaisenlyseonkurikäytäntöjen

avullavalaisemaan,millätavallasuomalainenkoulukuriolisukupuolittunuttajamil-

laiseteritekijätsiihenvaikuttivat.

Koulukurinjasukupuolenvälinensuhdekasvatuksessaonolluterilaineneriaikoina.

Aiemmantutkimuksenmukaankoulukurioli1900-luvullasukupuolittunuttaelityttö-

jä ja poikia rangaistiin koulussa eri syistä ja eri tavoin. Kuri oli samalla myös väline,

jollapyrittiin rakentamaan ja tuottamaankahta hyvin erilaista sukupuolta. Tytöt ja

pojatnähtiintoisistaanerillisinäolentoina,joillaoliomatyhteiskunnallisettehtävän-

sä, joten heitä tuli jo lähtökohtaisestikasvattaa eri tavoin. Koulussa olevilla käytän-

nöillätaasuudelleentuotettiinkäsityksiätyttöjenjapoikienkeskinäisistäeroistasekä

luonnollisinapidetyistäominaisuuksista.3

Koulullaja kasvatuksellaonsiisaina ollutmerkittävä rooli sosialisaatioprosessissa,

jossalapsisosiaalistetaanyhteisössävallitseviinkäyttäytymistapoihin,ajatteluraken-

teisiin,arvoihinjanormeihin.Yksilönonomaksuttavanämätoimintatavattullakseen

1Yle10.8.2012;OECD2011,2.2Jääskeläinenetal.2015.3Naskali2010,277–288;Suomenasetuskokoelma26/1872,35§.Aiempaatutkimustasukupuolit-tuneestakoulukurista,ks.esim.Puranen2015,Ruuskanen2015,Huttunen2006,Tuomaala2004.

4

toimintakykyiseksi yhteiskunnan jäseneksi.4Koulukurin sukupuolittuneilla käytän-

nöilläonollutomamerkityksensätässäprosessissa,janeheijastuvatyhätämänpäi-

vänsukupuolikäsityksiinniinkoulussakuinlaajemminkinyhteiskunnassa.Historialli-

senperspektiivinavullanykyäänvallitsevatsukupuolikäsityksettulevatymmärrettä-

viksi.

Tutkimustilanne

Aiempaatutkimustakoulujenkurikäytänteistäjaetenkinkoulukurinsukupuolittunei-

suudestaontehtyvastavähän.Koulukuriinliittyvätutkimusonollutkiinnostunutlä-

hinnä pedagogisissa teksteissä näkyvistä kurikäsityksistä, mutta muutenkoulukurin

sukupuolittuneisuusjakurikäytänteissätapahtunutmuutosovatjääneetvähällehuo-

miolle.Seuraavassaerittelenomalletutkimuksellenimerkityksellisintätutkimuskirjal-

lisuutta,jonkavoijakaaneljääneriryhmään:koulukurinsukupuolittuneisuutta,1900-

luvunkoulukuria,kasvatuskäytänteitäjakasvatusajatteluayleensä,1900-luvunsuku-

puolikäsityksiäsekäoppikoulunhistoriaakäsitteleviintutkimuksiin.

Karoliina Puranenon tutkinut pro gradu-tutkielmassaanKiltittytöt,vilkkaatpojat?

Sukupuoli ja koulukuri 1800–1900-lukujen vaihteen oppikouluissa(2015) sukupuolen

rakentumistaoppikoulujen koulukurissa 1800–1900-lukujen vaihteessa. Tutkimus

kohdistuuTampereensuomalaisentyttökoulun,Kuopionsuomalaisenyhteiskoulunja

Jyväskylänlyseon rangaistuskäytäntöihin.Purasen mukaanoppikouluissa rakennet-

tiinkahtaerilaistasukupuolta,äänekkäitäpoikiajahiljaisiatyttöjä,jakurissarakentu-

neeseensukupuoleenvaikuttivatneyhteiskunnallisettehtävätjaoletukset,joihintyt-

töjä ja poikia kasvatettiin. Lisäksi oppilaan yhteiskunnallisella asemalla oli Purasen

tutkimuksen mukaan merkitystärangaistaessa.Purasen tutkimus on omalle tutki-

muksellenioivakeskustelukumppani,silläsekäsitteleelähestäsmällisestisitäaihetta,

jota itsekintutkin.Oman tutkimukseni voi nähdä eräänlaisena sukupuolen rakentu-

mistaoppikoulujenkoulukurissakäsittelevänäjatkonaPurasentyölle.

KaroliinaRuuskanenonpuolestaantutkinutprogradussaanKoulukuriosanaoppikou-

lunopettajan kasvatustyötä. Oppilaiden rankaiseminen Kuopion tyttölyseossa 1963–

1973(2015) koulukuria sitä harjoittaneen oppikoulunopettajan näkökulmasta. Tut-

4Siljander2014,37–42.

5

kimuksessaanRuuskanenanalysoimyöstyttöoppilaisiinkohdistuviakurinpitokeinoja,

muttapääpainoonopettajannäkemyksissäkasvatustehtävästään.Ruuskasenmukaan

1960–1970-luvulla tapahtunut koulujen demokratisoituminen ja oppilaiden aseman

parantuminen horjuttivat oppikoulunopettajien aikaisemmin vallinnutta auktoriteet-

tiasemaa,minkävuoksikoulussaannettujenrangaistustenmääräjalaatumuuttuivat.

Tutkimusonkiinnostavasenkertoessaopettajanjaoppilaidenasemienmuutoksesta

oppikoulunviimeisinävuosina,mikävoiselittäämyöstässätutkimuksessaesiinnou-

seviailmiöitä.

Oppikoulujen koulukurieiole ollut kovin suosittu tutkimusaihe, muttasiitälöytyy

myösaikalaistutkimusta.Merkittävin niistä lieneePaavo Päivänsalon vuonna 1953

julkaistututkimusOppikoulunrangaistuksista,jossa hän selvittää,mitenja millä pe-

rusteinoppikouluissakäytetäänerirangaistuksia.Päivänsalohuomasi,ettäosaniistä

onjoaikansaeläneitäjamuuttamisentarpeessa.VaikkaPäivänsalontutkimusontu-

loksiltaanjoosaksivanhentunut,siinäonsiltihyödyllistätietoaerirangaistustyypeis-

tä.Sekertoomyös,millaisiaajatuksiajaasenteitakoulukuriinliittyi1950-luvulla.

Mika Ojakangason kirjoittanut kouluissa vaikuttaneista kasvatuskäytänteistä väitös-

kirjassaanLapsuus ja auktoriteetti. Pedagogisen vallan historia Snellmanista nykypäi-

vään(1998). Hän on tutkinutsitä, miten1800-luvunspekulatiivinen kasvatusoppi

vaihtui vähitellen 1900-luvun alkupuolen kuluessa empiiriseksi kasvatustieteeksi.

Lähteinä hänellä ovat olleetopettajille ja vanhemmille suunnatut kasvatusoppaat.

Tutkimuksellenimerkityksellistäonse,ettäOjakangastarkasteleeerityisestikouluis-

savallinnuttajärjestystäjakuriasekäsitä,milläkeinoinjärjestystätuotettiinjaylläpi-

dettiin. Teoksen kautta pääsen tarkastelemaan koulukuria ja sen muutoksia siihen

vaikuttaneidenkasvatusoppienja-käsitystenkautta.

Samantyyppisiä asioita on tutkinutmyösLeevi LaunonenväitöskirjassaanEettinen

kasvatusajattelusuomalaisenkoulunpedagogisissateksteissä1860-luvulta1990-luvulle

(2000).TutkimuksessaanLaunonenonselvittänytkoulunkasvatustehtäväähistorial-

lisestaja eettisenkasvatusajattelun muutoksennäkökulmasta. Hän tarkastelee tuota

muutosta niin eettisen kasvatuksen filosofisten lähtökohtien, tavoitteena olleiden

ihanteiden ja kasvatuksen keinojen kautta. Launosen tutkimuksen avulla saan hyvän

kuvan 1900-luvun eettisen kasvatusajattelun muutoksista, jotka luonnollisesti ovat

6

vaikuttaneet myös koulun kurikäytänteissä tapahtuneisiin muutoksiin.Kasvatusajat-

telunmuutostajasenvaikutustakoulukuriinonkäsitellytmyösJuhaniTähtinenartik-

kelissaan”Moraalijaterveyskansalais-ja koulukasvatuksen polttopisteessä” (2011).

Tähtinen tuo artikkelissaan tiiviisti esiin sen, miten kansalaisten moraalisesta ja si-

veellisestä kasvatuksesta vähitellen siirryttiin demokratiaa, tasa-arvoa ja yksilönva-

pauttakorostavaanpedagogiikkaan.

Tämän tutkimuksen kannalta on tärkeää tuntea, miten sukupuoli rakentui ja miten

sitärakennettiin1900-luvunSuomessa.Koulunkontekstissatärkeäteostutkimuksel-

lenionMerviKaarnisenväitöskirjaNykyajantytöt:Koulutus,luokkajasukupuoli1920-

ja1930-luvunSuomessa(1995). Kaarninen tarkastelee teoksessaanniin kansa-,oppi-

kuin ammattikoulujenkin näkökulmasta,miten koulutus muovasi sukupuolten ja yh-

teiskuntaluokkien välisiä suhteita ja miten sukupuoli rakentui koulussa 1900-luvun

alkupuolella.Hänenmukaansaoppikouluissarakentuitoisistaanvoimakkaastieroavia

tyttöyttäjapoikuutta.Yksimerkittäväeroatuottavatekijäolityttöjenkasvattaminen

äitiyttävarten.

Samantyyppisestä, mutta muistojenkautta käsitellystänäkökulmasta kirjoittaamyös

TarjaPalmuartikkelissaan”’Meniiataanjakiitetään’Kurijajärjestys1970-luvullatyt-

tökoulua käyneiden naisten muistoissa” (2007). Palmu on haastatellut 1970-luvulla

tyttökouluakäyneitänaisiajatarkasteleeartikkelissaanheidänkoulunkuriinjajärjes-

tykseenliittyviämuistojaan.Kurisaatettiinkokeaahdistavanataipositiivisena.Haas-

tateltujenmuistoistanouseeesiinmyöstyttökoulussaesitetyterilaisetnaisellisuuden

vaatimukset,joihinjokosopeuduttiintainiitävastaankapinoitiin.

Saara Tuomaalakinkäsittelee väitöskirjassaanTyötätekevistäkäsistäpuhtaiksijakir-

joittaviksi. Suomalaisen oppivelvollisuuskoulun ja maalaislasten kohtaaminen 1921–

1939(2004) sitä, minkälainen vaikutus sukupuolella, terveydellä ja sosiaalisella ase-

mallaolikasvatukseenjakoulukokemuksiin.Tuomaalantutkimuskohteenaonkansa-

koulujamaalaislastenkohtaaminen,muttamerkittäväätutkimuksenikannaltaon,että

häntarkasteleetutkimuksessaanmyöskoulukuriajamitensukupuolivaikuttisenkäy-

tänteisiin.TyttöjenjapoikienkuritusoliTuomaalanmukaanerilaista.Tyttöjäpidettiin

poikiaherkempinä,jotenheitäkohtaaneisuositeltukäytettävänyhtäankariakuritus-

keinojakuinpoikiakohtaanvoitiinkäyttää.

7

Onmyöstärkeäätuntea,minkälaisetsukupuolikäsitykset1900-luvullayleensävallit-

sivat.Sitenvoinselvittää,mitänormejaneasettivatoppikoulujenkäytänteissäjamiksi

poikia ja tyttöjä kuritettiin mahdollisesti eri tavoin eri aikoina.Tiina Männistönteos

Haluathantullatodelliseksinaiseksi?NaisruumiintuottaminenSuomessailmestyneissä

nuorennaisenoppaissa1890–1972(2003)kuvaanuorillenaisillesuunnattujenoppai-

den kautta, millaisia muutoksia sukupuoli ja naisruumis kokivat 1800-luvun lopulta

1970-luvulle. Männistötutkii erityisesti sitä, millainen tyttöys olioppaiden mukaan

tavoiteltavaajamikäeiolluttytöillesallittua.Oppaissatoistuuajatussiitä,mitentyttö-

jentuliilmentääsisäistähyvyyttäänulkoistenominaisuuksiensaavulla.Tämänmuis-

tamalla tytöistä tulisi hyviä äitejä ja perheenemäntiä, jahe olisivat miesten silmissä

hyväksyttyjä.

Tyttöydenjanaiseudenlisäksionhuomioitava,millaisenapoikuusjamieheysnähtiin

1900-luvulla.Erilaisten poikiin ja miehiin kohdistuvien odotusten ja normien tunte-

minen on minulle tärkeää, jotta voin analysoida, millaisia vaikutuksia niillä oli paitsi

poikien,myöstyttöjenkurikäytänteisiin.PirjoMarkkolakäsitteleeartikkelissaan”Mo-

raalin miehet: Mitä prostituution sääntely kertoo miehuudesta?” (2014)1800–1900-

luvunvaihteenmoraalireformististatapaadikotomisoidamieheyttäjanaiseutta.Mie-

hetnähtiinvoimakkaampinamuttasiveellisestipaljonheikompinakuinnaiset.Seija-

LeenaNevala-Nurmionkäsitellytartikkelissaan”Suojeluskuntiensoturit,isätjapojat”

(2014),millaista mieheyttä maanpuolustusjärjestö rakensi 1900-luvun alkuvuosi-

kymmenillä.Artikkelissa tulee hyvin esiin, miten tiukka sukupuolijärjestys oli 1900-

luvunalussa.Naistenpaikkamääriteltiinkotiinlastenpariinjamiestentehtävänäoli

ollajulkisessaasemassakodinulkopuolella.

SinikkaAapolanjaMerviKaarnisentoimittamanteoksenNuoruudenvuosisata:suoma-

laisen nuorison historia(2003) artikkeleissa puolestaan tarkastellaan laajasti 1900-

luvun maalais-ja kaupunkilaisnuorten jokapäiväistä elämää, kasvatusta ja nuorisolle

eriaikoinaasetettujanormeja.EsimerkiksiSinikkaAapolapohtiiartikkelissaan”Mur-

rosiänlyhythistoriaSuomessa”,mitenmurrosiänkäsiteyleistyi1900-luvunSuomessa

ja millaisia sukupuolen merkityksiä siihen liitettiin. Sukupuolten ajateltiin eriytyvän

lopullisestitoisistaanmurrosiässä,minkävuoksiesimerkiksinuortensukupuolenmu-

kaisesti eriytettyä koulunkäyntiä kannatettiin, sillä silloin tyttöihin ja poikiin voitiin

kohdistaaerilaisiakurikäytäntöjä.MerviKaarninentaasnostaa1920-ja1930-lukujen

8

kasvatusta ja ongelmanuoria käsittelevässä artikkelissaan ”Nuoren tasavallan nuori-

son ongelmat” esiinaikalaisten huolennuorisohuliganismista, mikä koski erityisesti

poikia.Leena Koski tarkastelee artikkelissaan ”Oppikoulunuoruus 1940–1950-

luvuilla”entisten oppikoululaisten muistojen pohjalta,millaiset olivat ajan kasvatus-

ihanteet ja arvoperusta oppikoulussa.Oppikoulussa säädeltiin oppilaiden käyttäyty-

mistä, mielen sisältöjä, liikkeitä, eleitä, puhetapoja ja ulkoista olemusta.Aapolan,

Kaarnisen ja Kosken artikkelit ovat hyviä esimerkkejä tutkimuksista, joiden avulla

pystyntarkastelemaanniitänormejajavaatimuksia,joitanuorisoakohtaanasetettiin

1900-luvunaikana.

Oppikoulunhistoriaakuvaavattutkimuksetrakentavatkokonaiskuvaaoppikoulustaja

senmuotoutumisesta.Oppikoulunhistoriantunteminenonedellytyssille,ettäpystyn

analysoimaanoppikoulujenkurikäytänteissätapahtuvaamuutosta.KyöstiKiuasmaan

Oppikoulu1880–1980(1982) on kattava perusteos oppikoulun historiasta. Se kuvaa

laajasti suomalaisen oppikoulun toimintaa ja arkea 1800-luvun lopulta aina 1900-

luvunloppupuolelleasti,mikäauttaaminuahahmottamaanoppikoulussasekäsenku-

rikäytänteissä tapahtuneita muutoksia 1900-luvun aikana. Oppikoulua instituutiona

kuvaavathyvinmyösJohnStrömberginartikkeli”Oppikoulunlaajentuminenjayhte-

näistyminen”(2011)jaMerviKaarnisenartikkeli”Oppikouluyhteiskunnanrakentaja-

na” (2011), joissa molemmissa tarkastellaan oppikoulun laajentumista ja muotoutu-

mista1800-luvunlopulta1970-luvunperuskoulu-uudistukseenasti.

Tutkimustani taustoittavatlisäksivieläOulun lyseosta ja Oulun tyttölyseosta tehdyt

juhlakirjat ja historiikit, kutenSulo LapolantoimittamateosOulunlyseo1874–1974:

100-vuotisjuhlajulkaisu(1974) sekäIrene Härkösenet al. teosOulunTipalastaMylly-

tullin kouluksi: Oulun entisen tyttölyseon ja nykyisen Myllytullin koulun 120-

vuotisjuhlajulkaisu(1999).Neantavatminulletaustatietoaesimerkiksikyseistenkou-

lujenhistoriastajaoppilasmääristä.

Tutkimustehtäväjakeskeisetkäsitteet

TämäntutkimuksentarkoituksenaonselvittääkoulukurinsukupuolittuneisuuttaOu-

lunlyseossajaOuluntyttölyseossavuosina1912–1974.KoskaOulunlyseonrangais-

tuspäiväkirjojaeiolesäilynytvuotta1912edeltävältäajalta,tutkimuksenialkaakysei-

9

senvuodensyyslukukaudesta.Lisäksikoulukurinsukupuolittuneisuuttaontutkittujo

1800–1900-lukujenvaihteenosalta.Kevät1974taasjäioululaistenoppikoulujenvii-

meiseksi lukukaudeksi ennen peruskoulu-uudistuksen voimaantuloa,jolloin se on

luontevapäätepistetutkimukselleni.Pitkäaikavälimahdollistaakoulukurinsukupuo-

littuneisuudessa1900-luvullatapahtuneidenmuutostentutkimisen.

Tutkimuskysymykseniovat:

• Mitensukupuolittuneisuusnäkyioppilailleannetuissarangaistuksissavuosien

1912–1974välisenäaikana?

o Millaisiarangaistuksiapojillejatytöilleannettiin?

o Rangaistiinkopoikiajatyttöjäeritavoin?

o Mitensukupuolelleannetutmerkityksetvaikuttivatsiihen,mitenpoikia

jatyttöjäeriaikoinarangaistiin?

• Mitensukupuolittuneisuus näkyi oppilaiden tekemissä rikkeissä vuosien

1912–1974välisenäaikana?

o Millaisiarikkeitäpojatjatytöttekivät?

o Olikoolemassatiettyjäpojilletaitytöilletyypillisiärikkeitä?

o Mitensukupuolelle annetut merkityksetvaikuttivat siihen, millaisia

rikkeitäpojatjatytöteriaikoinatekivät?

• Oliko opettajilla ja oppilaiden sosiaalisilla taustoilla taiiällämerkitystä siinä,

mitenoppilaitarangaistiin?

o Rangaistiinko oppilaita lievemmin tai ankaramminheidän sosiaalisen

taustansataiikänsävuoksi?

o Mikäoliopettajienroolikoulujenkurikäytännöissä?

Poikien ja tyttöjen tekemiä rikkeitäjaheidän niistä saamiaanrangaistuksia vertaile-

mallaanalysoin, miten koulukurin sukupuolittuneisuus muuttui 1900-luvun aikana.

Pohdin samalla myöstämän tutkimuksen kannalta hyvinoleellista kysymystä siitä,

millaisetsukupuolelleannetutmerkityksetelisukupuolenrakentamiseenjatuottami-

seenliittyneetsyytvaikuttivatkoulukurinsukupuolittuneisuuteenjasiinätapahtunei-

siinmuutoksiin.Tarkastelennäitäkysymyksiäkahdessaensimmäisessäpääluvussa.

10

Koulukuriontutkimuksenikeskeisimpiäkäsitteitä.LeeviLaunosenmukaankoulukuri

voidaankäsittääkahdessaerimerkityksessä.Suppeamassamerkityksessäsillätarkoi-

tetaankonkreettistajärjestyksenpitoaopetustilanteessa.Laajemmassamerkityksessä

koulukuritarkoittaa”lapsentahdonherättämistä,johtamistajataivuttamistahyvään”

elikäytännössäkaikkeakoulussatapahtuvaakasvatusta.5MikaOjakangasmäärittelee

koulukurin samalla tavallaeli koulukurion niin järjestyksenpidon väline kuinmyös

kasvatuksenkeino.6Nämämääritelmätsoveltuvatkuitenkinparhaiten1800-luvun ja

1900-luvun alkupuolen käsityksiin koulukurista. Sotien jälkeen kasvatusajattelu

muuttui ja vanhasta rangaistusajattelusta haluttiin tietoisesti irtautua. Koulukurin

avullahaluttiinlähinnäohjataoppilaanpersoonallisuuttajataataluokkaantyörauha,

se ei ollut enää yhtä voimakas kasvatuksen väline.7Tutkimukselleni koulukurin mo-

lemmatmerkityksetovatoleellisia.Rikkeitäjarangaistuksiaselvittäessäniminuntu-

lee ottaa huomioon koulukurin merkitys järjestyksenpidon välineenä, kun taas kuri-

käytänteidenmuutostatutkiessanihuomioontuleeottaamyössenlaajempimerkitys

kasvatuksenkeinona.

Toinentutkimuksellenikeskeinenkäsiteonsukupuoli.JoanWallachScottinklassisen

teorian mukaan sukupuolellaeligenderillä8tarkoitetaan yhteiskunnallisesti, sosiaali-

sestijakulttuurisestirakennettujakäsityksiä,joitasukupuoleenliitetään.Gendereiole

siis sama asiakuin biologinen sukupuoli,sex.Gendermerkitsee tietoutta biologisten

sukupuolten välisistä eroista. Tuo tietous on kulttuurisesti ja ajallisesti muuttuvaa.

Scottin mukaan sukupuolelle annetuilla merkityksillä luodaan ja rakennetaan myös

valtaa.9

Scottinmukaansukupuolieiolejokinvalmis,luonnolliseksiymmärrettyasia,vaansitä

tuotetaanjauusinnetaanerilaisissakonteksteissajasosiaalisessavuorovaikutuksessa.

Sukupuolelleannetutmerkityksetovatsiishistoriallisiajakontekstisidonnaisia.Scot-

tille sukupuoli on analyyttinen kategoria, jonka avulla voidaan tutkia naiseuden ja

mieheyden rakentumista ajassa. Toisin sanoen sukupuolen käsitteen avullavoidaan

tutkiasukupuoltensaamiamerkityksiäjaymmärtää,mitennaiseusjamieheysonnäh-

5Launonen2000,136.6Ojakangas1998,35–36.7Launonen2000,224–225.8Voidaanmyöskäyttäänimitystäsosiaalinensukupuoli.9Scott1999,2–4.

11

tymenneisyydessä.10Tässätutkimuksessa sukupuolelle annetuilla merkityksillä on

suurirooli,silläneselittävät,millaisenatyttöysjapoikuusnähtiin1900-luvulla,erityi-

sestioppikoulunkontekstissa.Kyseistennäkemystenontaastäytynytvaikuttaakou-

lukuriin. Minun tulee kuitenkin ottaa huomioon, että näkemykset sukupuolista eivät

olepysyviä,vaanajassaenemmäntaivähemmänmuuttuvia.

Sukupuoleenjavaltaankytkeytyyintersektionaalisuudenkäsite.Intersektionaalisuus

tarkoittaasitä,ettäyksilönidentiteettiinjaasemaanyhteiskunnallisissavaltasuhteissa

vaikuttavat sukupuolen lisäksi myös monet muut erot, kuten yhteiskuntaluokka, ikä,

seksuaalinensuuntautuminen,uskontojaetninentausta.Intersektionaalisuudenavul-

lavoidaanymmärtääerojensuhteita.11Pelkkäsukupuolentarkastelukoulunkurikäy-

tännöissäeisiisriitä,silläannettuihinrangaistuksiinsaattoivaikuttaamuutkintekijät,

kutenoppilaansosiaalinentaustataiikä.Myösopettajillaolimerkitystäsiinä,millaisia

rangaistuksia oppilaille annettiin.Tarkastelen näitä asioitatutkimukseniviimeisessä

pääluvussa.

Kolmas tutkimukseni keskeinen käsite on oppikoulu, jotajo historiaan jääneenä ter-

minäontässähyvähiemanselventää.OppikouluoliSuomessaainoavaltiollinen,kun-

nallinentaiyksityinenyliopisto-opintoihinväyläntarjoavaoppilaitos,jokaoliolemas-

saaina1970-luvunperuskoulu-uudistukseenasti.1800-luvulta1900-luvunalkupuo-

lelle asti oppikoulu koostuiuseista erityyppisistä kouluista, jotka toimivat pitkälti it-

senäisinäkokonaisuuksina.Oppikoulunkäsitesyntyikuitenkinvirallisestivastavuo-

den1914koulujenuudelleenjärjestelyihinliittyneenasetuksenmyötä.Siinäoppikoulu

määriteltiinkoostuvaksiviisiluokkaisestakeskikoulustajakolmeluokkaisestalukiosta.

Yhteensäkahdeksanvuotistaoppikoulua kutsuttiin myös lyseoksi. Kolmevuotinen lu-

kiokoulutuseiollutpakollinen,vaanoppilassaattoipäättääopintonsamyöskeskikou-

lun viimeiseen luokkaan.Lyseot olivatkin tyypillisiä lähinnä kaupungeissa, kun taas

maaseudullaoliyleensävainkeskikoulu.12

Oppikoulutolivatjokoerillis-taiyhteiskouluja.Yhteiskoulutolitarkoitettumolemmil-

lesukupuolillejaerilliskoulutolivatsukupuolenmukaaneriteltyjä,vainpojilletaity-

töille tarkoitettuja kouluja.Tyttökoulutkoostuivattyypillisesti pitkään 1900-luvun

10Scott1999,41–42;Aaltoetal.2011,47–48.11Valovirta2010,94–96.12SuomenAsetuskokoelma24/1914;Strömberg2011,120–123;Kaarninen2011,405,419.

12

alkupuolelleastivainkuusiluokkaisestakeskikoulusta,jokaeivalmentanutylioppilas-

tutkintoon eikä tarjonnut tietä yliopisto-opintoihin.Ylioppilastutkinto oli vuoteen

1919 saakka virallisesti yliopistojen pääsykoe,ja naiset joutuivatkin anomaan eriva-

pauden sukupuolestaan vuoteen 1901 asti.Vähitellen 1900-luvun kuluessatyttöjen

kouluttamisen tärkeyden noustessa puheenaiheeksityttökoulutalkoivat laajeta yh-

deksänluokkaisiksityttölyseoiksi.13

Pojat saattoivat pyrkiä oppikouluun 9–11-vuotiaana joko kansakoulusta tai kaupun-

geissa sijaitsevista yksityisistä valmistavista kouluista, joista jälkimmäisissä opiskeli

lähinnäsäätyläistenlapsia.Koulunkäyntiäpidettiintytöillerasittavana,jotentyttöjen

täytyi olla vähintään yksitoistavuotiaita tyttökouluun pyrkiessään. Tyttökouluissa oli

myös yksi luokka enemmän kuin poikakouluissa, sillä tytöille opetettiin enemmän

käytännön aineita kuten käsitöitä ja kotitaloutta. Rinnakkaiskoulujärjestelmä eriar-

voistikin lapset jo hyvin nuorella iällä. Yhteiskouluissa tytöt ja pojat taas opiskelivat

samanopetusohjelmanmukaisesti,jotenseolikoulunatasa-arvoisempi.14

OulunlyseojaOuluntyttölyseoolivatOulunensimmäisetsuomenkielisetsukupuolit-

taineriytyneetoppikoulut.Oulunlyseoperustettiinvuonna1874jaOuluntyttölyseo

piantämänjälkeenvuonna1879.Molemmataloittivatyksityisinäkouluina,muttapää-

tyivätpianvaltionomistukseen.Ouluntyttölyseoolialkuunviisiluokkainen,vuodesta

1920kuusiluokkainen tyttökoulu, mutta laajeni yhdeksänluokkaiseksi, yliopistoon

valmentavaksi tyttölyseoksi vuonna 1931. Oppikouluina molemmat koulut lopettivat

vuonna1974peruskoulu-uudistuksentultuavoimaan.15

Lähteetjamenetelmät

Lähteet

TutkimuksenilähteetkoostuvatpääasiassaOulunlyseonjaOuluntyttölyseonrangais-

tuspäiväkirjoista,opettajakokousten pöytäkirjoistaja tarkastuspöytäkirjoista.Ran-

gaistuspäiväkirjoihin merkittiin rangaistusajankohta, rangaistavan oppilaan nimi,

13Strömberg2011,129–139;Kaarninen2011,408,417–418.14Kiuasmaa1982,47;Kaarninen2011,408,417–418.15Kujasalo 1974, 14–21, 54; Lackman 2011, 8; Myllymäki2001, 22–23; Bäckström 1979, 10–14,16-17;Oulunsuomalaisentyttökoulun50-vuotisjuhlajulkaisu1931,16–19.

13

luokka-aste,rangaistuksensyy,annetturangaistusjarangaistuksenantaneenopetta-

jan nimi. Rangaistuspäiväkirjoja eli niin kutsuttujaMustiakirjoja käytettiin lähinnä

kirjanpidollisista, muistia tukevista syistä. Niistä nähtiin helposti esimerkiksi jälki-

istuntoontulevatoppilaat.16Koulujärjestyskinmääräsiopettajiapitämäänkirjaaanne-

tuista rangaistuksista. Annettu rangaistus tulimyöskirjata oppilaan omaan rangais-

tusvihkoon,jokahänentulinäyttäävanhemmilleen.17Lisäksikoulutarkastajatvalvoi-

vat koulujen kurikäytänteitä esimerkiksi rangaistuspäiväkirjoja lukemalla, joten sen-

kin vuoksi niiden pidosta kannettiinhuolta.18Rangaistuspäiväkirjat olivatosa kurin-

käytönvälineistöä,silläjoitsessäänniidenolemassaolosaatikkavielänimensäsaami-

nenMustaankirjaanajateltiinherättävänoppilaissapelkoa.Näineitokikaanainaol-

lut,silläjoillekinoppilaillenimensäsaaminenpäiväkirjaansaattoiollajopatavoiteltu,

muidenoppilaidensilmissäarvostustatuovaasia.

Oulun lyseon arkistoaineistoa on kertynyt vuosien 1873–1974 väliseltä ajalta. Ran-

gaistuspäiväkirjat,joitaonyhteensäkuusiyksikköä,alkavatvuodesta1889japäätty-

vät vuoden 1974 peruskoulu-uudistukseen. Tutkimustani hyödyttäviä rangaistuspäi-

väkirjojaonneljäyksikköäjanekattavatvuodet1902–1943,1944–1964,1964–1973

ja 1973–1974.Oulun tyttölyseon aineistoaon kertynyt melkein yhtä pitkältä ajalta

kuinOulunlyseonkin,vuosilta1879–1974.Rangaistuspäiväkirjojaonkolmeyksikköä,

vuosilta1912–1950,1950–1972ja1973–1974.Vaikkatyttölyseoaloittitoimintansajo

vuonna1879,rangaistuspäiväkirjojaeiolesäilynytvuotta1912aiemmaltaajalta.On

luultavaa,ettärangaistuksistaonjoennensitäpidettykirjaa,sillävuoden1872koulu-

järjestysedellyttirikkeidenjarangaistustenkirjaamistarangaistuspäiväkirjaan.19To-

dennäköisintäonsiis,ettäaiemmatpäiväkirjatovathävinneettaituhoutuneet.

Rangaistuspäiväkirjatantavatmelkokattavankuvankoulujenkurikäytänteistä.Kaik-

kiarikkeitäjarangaistuksiaeikuitenkaanolemerkittyrangaistuskirjoihin.Esimerkik-

si melko pian tutkimusajankohtani alun jälkeen muistutusten ja varoitusten merkit-

seminen rangaistuskirjoihin väheni huomattavasti ja niitä alettiin merkitä vain luok-

kien omiin päiväkirjoihin.Ruumiillinen kuritus kiellettiin oppikouluissa jo vuonna

183220, mutta osa opettajista on luultavasti turvautunutsiihenvielä 1900-luvullaai-

16Kiuasmaa1982,122–126;Ojakangas1998,68–69.17SuomenAsetuskokoelma26/1872,42§.18Kiuasmaa1982,289–290.19SuomenAsetuskokoelma26/1872,42§.20SuomenAsetuskokoelma17.1.1832.

14

nakin oppitunneilla tapahtuneiden rikkomusten yhteydessä.Lakiei kuitenkaan estä-

nytkoulussa tehdynrikkomuksen jälkeen kotona annettavaa kuritusta, joka voitiin

koulussa hyväksyä jonkin muun rangaistuksen korvikkeeksi21.Tutkimieni lyseoiden

rangaistuspäiväkirjoissa ei ole mainintoja ruumiillisesta kurituksesta.Lukuun otta-

mattamuistutuksiajavaroituksiamerkitsemättäjääneetrangaistuksetovatvarmasti

olleetyksittäistapauksia,jotenuskonrangaistuspäiväkirjojenkuvaavankoulujenkuri-

käytäntöjämelkoluotettavastijakattavasti.

Rangaistuskirjoihintehdytmerkinnäteivätkuitenkaankerrokovinyksityiskohtaisesti

tehdyistärikkeistä.Kirjansarakkeetovatkapeateikäniihinvoinutkertoakovinkaan

tarkastimitäkukinrangaistuksensaanutoppilasolitehnyt.Useinrikettäonkuvailtu

vain yhdellä, kahdella sanalla. Lisätietoa osasta rikkeistä antavat opettajakokousten

pöytäkirjat.Opettajienkokouksissakeskusteltiinyleensäjärjestyksenpidosta,koulus-

sa sattuneista vakavammista rikkeistä ja niiden seuraamuksista, oppilaitokseen otet-

tavista uusista opiskelijoista, käytösarvosanoista ja muista oppikouluja yleisesti kos-

kevistaajankohtaisistaasioista.Valitettavastikaikistarangaistuskirjanperusteellava-

kavammistarikkeistäeikokouksissakeskusteltutaisittentiettyjenkokoustenpöytä-

kirjateivätolesäilyneet,jotentarkemmattiedottapahtuneistaasioistajääväthämärän

peittoon.Oulun lyseon aineistossa opettajakokousten pöytäkirjoja on kaksi yksikköä

janiitäonsäilynytvuosilta1921–1930ja1931–1974,eisiisaivantutkimaniaikajak-

sonalustaasti.Tyttölyseonopettajakokoustenpöytäkirjojaonkolmeyksikköä,vuosil-

ta1910–1962,1962–1971ja1971–1974.

Tarkastuspöytäkirjat,jotka laadittiin kouluissa kiertävien koulutarkastajien käyntien

yhteydessä,tuovatlisätietoakoulunkurikäytännöistäjaniistähavaituistaepäkohdista

yleensä.Tarkastajavierailikoulussayleensämuutamanpäivänajantarkastaenkoulun

kaikki tärkeimmät asiakirjat, luettelot ja diaarit, siis myösrangaistuskirjat, seuraten

oppituntejajakeskustellenopettajakunnankanssa.Tarkastajantekemistähavainnois-

talaadittiinpöytäkirja,jossahäntekihuomioitakoulunkokonaistilanteesta.Pöytäkir-

jaannettiinmyöskouluhallitukselle.Oulunlyseontarkastuspöytäkirjojaonyksiyksik-

kö ja se kattaa vuodet 1888–1967. Oulun tyttölyseon tarkastuspöytäkirjoja on kaksi

yksikköä, vuosilta 1886–1895 ja 1901–1969, joista jälkimmäinen pitää sisällään tut-

kimuksellenioleellistaaineistoa.Oppikoulutjalukiotpysyivätvuoteen1970kouluhal-

21Kiuasmaa1982,128.

15

lituksen tarkastettavina, mutta tarkastuksia ei tehty vuosittain, minkä vuoksi tarkas-

tuspöytäkirjateivätulotu1970-luvunpuolelleasti.22

OulunlyseonjaOuluntyttölyseonarkistotovatvarsinehjiäkokonaisuuksia.Arkistot

kattavataineistoaainakoulujenperustamisestaniidenlopettamiseensaakkaeikäai-

neistoissaesiinnysuuriaajallisiaaukkoja.Koulujenalkuvuosiltaeiolekuitenkaanaina

säilynytkaikkiatietoja,esimerkiksiaiemminmainittujaOuluntyttölyseonensimmäis-

tenvuosienrangaistuspäiväkirjoja.Molemmatkoulutmuuttivatnoinsatavuotisenhis-

toriansaaikanarakennuksestatoiseenjamolemmatkärsivätvahinkojasota-aikoinaja

tulipaloissa,jotenasiakirjojaonvoinuttuhoutuanäidentapahtumienaikana.Asiakir-

joistaeimyöskäänolearkistollisessamielessäosattupitääkaikkinaaikoinatarpeeksi

huolta,jotenniitäonvoinutkadotamyöspuhtaastihuolimattomuudentakia.

Käyttämäni lähteet ovat viranomaisperäistä arkistoaineistoa. Viranomaisen asiakirja

on syntynyt tietyssä historiallisessa hetkessä ja tiettyä käyttötarkoitusta varten.23

Esimerkiksi koulun asiakirjat ovat saaneet alkunsa pääasiassa koulun omaa käyttöä

varten ja todistamaan sen toiminnasta.Tutkimukseni näkökulma tulee siis olemaan

varsin viranomais-ja oppikoulukeskeinen, sillä viranomaisperäisen arkistoaineiston

avullayksilöidenääntäonvaikeatavoittaa.

Tutkimusmenetelmät

Käytän tässä tutkimuksessa sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä.

Keskeinenlaadullinentutkimusmenetelmäonvertailu;seonvälttämätöntä,jottavoi-

daanymmärtääpoikienjatyttöjenkurinpitoonliittyviäkeskinäisiäeroavaisuuksiase-

käniidenajallisiamuutoksia.Vertailunavullavoidaantarkastellailmiötä,tapahtumaa

taivastaavaaasiaakahdessataiuseammassaerikohteessa.Niiltätäytyykysyäainakin

osittain samoja kysymyksiä, tarkastella niiden välisiä eroavaisuuksia ja/tai yhtäläi-

syyksiä,miettiäniidenyleisiäjaerityisiäpiirteitäsekäpohtianiidensyitäjaseurauk-

sia.Vertailu on mahdollista, kun sen kohteetovat keskenään riittävän samankaltai-

sia.24Oppikouluon instituutiona yhtenäinen:sille on yhteistä muun muassa samat

tehtävät, toiminnot ja ideologiat.Yksittäisten oppikoulujen keskinäinen vertaaminen

22Rautama2010,67.23Vehkalahti2015,234,249–250.24Hemminki2014,43–45;Rahikainen&Fellman2012,27–29.

16

saattaakuitenkinpaljastaakiinnostaviajaodottamattomiaeroja–erityisestikunver-

rataankeskenäänpoika-jatyttölyseoita.

Vertailevaa historiantutkimusta kohtaan kritiikkiä esittäneet ovat pitäneet kaikkea

historiassa tapahtunutta ja ollutta niin erityisenä ja ainutkertaisena, ettei niistä voi

tehdä mitään yleisiä johtopäätöksiä. Yleinen ja ainutkertainen eivät kuitenkaan sulje

toisiaanpois,silläainutkertaisestakintutkimuskohteestavoitehdämyösyleisiäpää-

telmiä.25Tässätutkimuksessatulentekemäänsekäyleisiäettäerityisiäpäätelmiä,sillä

vaikka yksittäiset oppikoulut kytkeytyivät osaksi laajempaa oppikouluinstituutiota,

olivatnesiitähuolimattaitsenäisiätoimijoita,joillaoliomaterityispiirteensä.Näiden

erityispiirteiden tarkasteleminen saattaa tuottaa uuttatietoa, jonka avulla kokonai-

suutta koskeva tulkinta syvenee ja laajenee.26Yleisten jaerityisten seikkojentunnis-

tamisessa käytänmyöstukena aiempaa tutkimusta eli vertaan omia havaintojani

aiemmassatutkimuksessahavaittuihinasioihin.Yleensäeikuitenkaanolemahdollista

saavuttaatäyttäymmärrystäeritapahtumiinvaikuttaneistaseikoista–seeiolemah-

dollista tässäkään tutkimuksessa. Pyrkimykseni on kuitenkin tuoda esiin niitä syitä,

jotkamahdollisestivaikuttivatkoulukurinsukupuolittuneisuuteen.

Tutkimuksenkohteena olevienoppikoulujen vertailukelpoisuuson otettava huomi-

oon:envoiverratakahdenerikoulunrikkeitäjarangaistuksiasuoraantoisiinsa,sillä

koulujenoppilasmäärätvaihtelivaterivuosina.Vertailuntuleeollasuhteellista.Kum-

mankinkoulunkohdallaolensuhteuttanut eri rangaistusten ja rikkeiden määrät nii-

den kokonaismääriin, jolloin koulujen keskinäinen vertailu on tarkempaa. Yhtäläi-

syyksiäjaerojavertaillessanipidänkuitenkinmielessänikoulujenvälisetoppilasmää-

räerot.

Jottavoinanalysoidakoulukurinsukupuolittuneisuuttajasiinätapahtuviamuutoksia

laadullisesti,minuntäytyyensin tilastoida kouluissa tehdyt rikkeet ja niistä annetut

rangaistukset.27Mahdollisimman tarkanja luotettavantuloksen saamiseksi olen las-

kenutjatilastoinutmolemmissakouluissatehdytrikkeetjaniistäannetutrangaistuk-

set yksitellen jokaiselta lukuvuodeltarangaistuspäiväkirjoihin tehtyjen merkintöjen

25Rahikainen&Fellman2012,27.26Nieminen2003,16.27Esittelenrangaistustenjarikkeidentilastoinnissakäytetytkategorisoinnitpäälukujen1ja2alus-sa.

17

perusteella.Oulun lyseossarangaistuksia annettiin yhteensä 11 158 kappaletta11

498:statehdystärikkeestä ja Ouluntyttölyseossa vastaavasti 2011rangaistusta

2109:statehdystärikkeestä.28Kouluissaannettiin siis yhteensä 13 169 rangaistusta

13 607:sta tehdystä rikkeestä.Rangaistusten ja rikkeiden määrät eivät mene tasan,

silläoppilaalleonsaatettuantaayksirangaistuskahdestataiuseammastaeririkkees-

tä.Määrällinentarkasteluantaayleiskuvanrangaistustenjarikkeideneroistajayhtä-

läisyyksistä,jolloinkoulukurinsukupuolittuneisuudenlaadullinenelitässätutkimuk-

sessavertailevajalähdekriittinentarkasteluonhelpompaa.

Koulussatehtyjenrikkeidenjaniistäsaatujenrangaistustenkäsittelyynjulkisessa

opinnäytetyössäliittyyeettisiäkysymyksiä.Tulentutkimuksessaniesittämäänta-

pausesimerkkejäoppilaista,jotkaovatsyyllistyneeterilaisiinrikkeisiinjasaaneet

niistä rangaistuksen. Osa heistä voi olla vielä elossa. Oppilaiden anonymiteetin

turvaamiseksikäytänheistäjokosanaa”oppilas”taipseudonyymiä,salanimeä.

28Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.

18

1.OPPIKOULUNSUKUPUOLITTUNEETRANGAISTUKSETTässä luvussatarkastelenkoulukuria ja sen sukupuolittuneisuutta rangaistusten nä-

kökulmasta.Annetutrangaistukseteivätitsessäänkerrovieläkaikkeakoulukurinsu-

kupuolittuneisuudesta,silläniidentaustallaoliainaoppilaidentekemätrikkeet.Niin-

pä tässä luvussa keskitytään vielä melko yleiselläja määrällisellätasolla tarkastele-

maansitä,mihinrangaistuskäytänteetperustuivatoppikouluissa1900-luvulla.Koulu-

kuriasäännellytlainsäädäntöjakoulujenomatrangaistuskäytänteetnousevatkeskei-

seen asemaan pohtiessani,miten koulukurinsukupuolittuneisuus näkyi tutkimissani

kouluissarangaistustentasolla.

1.1.LainsäädäntökoulukurinrajojenmäärittelijänäSuomen alkeisoppilaitosten eli lyseoiden, reaalikoulujen ja tyttökoulujen toimintaa

ohjattiin1800-ja1900-luvuillaerilaisinsäädöksin.Merkittävinniistäolivuonna1872

säädettykoulujärjestys, jossamäärättiin niin oppikoulun rakenteesta, koulussa ope-

tettavista aineista, sisäänpääsyvaatimuksista kuin koulukuristakin. Vaikka säädöstä

paranneltiinkinseuraavienvuosikymmenienaikana,olisesuurimmiltaosinvoimassa

aina1970-luvunperuskoulu-uudistukseenasti.29

Valtiovaltakontrolloisuoraanlastenkasvatustalainsäädännönavulla.Tämäolinäky-

vissäetenkin1900-luvun alkupuoliskolla.Koulujentulikantaavastuukasvatuksesta,

sillä kotoa saatavan kasvatuksen taso herättipäättäjissähuolta.30Koululainsäädäntö

ohjeistikinyksityiskohtaisesti,mitenoppilaidenjaopettajienolikäyttäydyttävä,mitä

saijamitäeisaanuttehdä.Oppikoulunoppilaantuliesimerkiksiollahyvätapainenja

noudattaaoppilaitoksenjärjestystä.Joshänrikkoisitä,tulihänenollaopettajiennuh-

teidenjarankaisemisenalainen.Opettajienohjeet,varoituksetjarangaistuksettäytyi

ottaavastaankuuliaisestijanöyrästi.31

29SuomenAsetuskokoelma26/1872,35–47§;Kiuasmaa1982,21.30Kaarninen1995,50.31SuomenAsetuskokoelma26/1872,35§.

19

Pelkästään koulukuria käsiteltiinvuoden1872 koulujärjestyksessä runsaasti.Tässä

alaluvussakäsittelenlainsäädännössämääriteltyjäoppikoulujensallittujarangaistus-

keinoja,jotkaolivatseuraavat:

1.varoitusjanuhteluluokkalaistenedessä;

2.eroittaminentovereista;

3.muuttoalimmaiseksiluokassa;

4.jälkeenpitokoulussaviikonlopulla;

5.nuhtelujamoitekoulunkokoontuneidenopettajainjanuorisonläsnäollessa;

6.arestierihuoneessaelikareerissa;

7.kehoituskoulustalähtemään;

8.karkoitusoppilaitoksestavissiksilyhemmäksitahipitemmäksiajaksi;

9.karkoitusikuiseksiajaksi.32

Rangaistustavat on listattu lievimmästä ankarimpaan.Opettajan oli mahdollistapel-

kästään omaan harkintaansa perustuenmäärätä neljä ensimmäistä rangaistusta.33

”Eroittaminentovereista”saattoitarkoittaakahtaerirangaistusta:nurkassaseisotta-

mistatailuokastapoistamista.”Muuttoalimmaiseksiluokassa”taasliittyioppilaiden

sijoittamiseen luokkahuoneessa siten, että parhaiten menestyneet oppilaat istuivat

luokanetuosassajaheikoitenmenestyneettakana.Kuritontajaheikostimenestynyttä

oppilasta saatettiin rangaista sijoittamalla hänet luokan takariviin. Muutto alim-

maiseksi luokassa oli siis sekä rankaisukeino että arvostelun muoto, joka jälkimmäi-

senä poistui käytöstä jo1800-luvulla, kunoppilaiden arvosteluissa otettiin käyttöön

numeroarvostelut.34Vuoden1872koulujärjestyksessäsekuitenkinonyhäyksimah-

dollinen rangaistus, mutta1900-luvun puolellasitä on luultavasti käytetty enää har-

voin. Oulun lyseon ja Oulun tyttölyseon arkistoistakaanei löydy viitteitä sen käytös-

tä.35

”Jälkeenpitoa”elijälki-istuntoalukuunottamattakaikkianeljääensimmäistärangais-

tustaei välttämättä merkitty rangaistuspäiväkirjaan:Oulun lyseonja Oulun tyttö-

32SuomenAsetuskokoelma26/1872,39§.33SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.34Kiuasmaa1982,114;Ojakangas1998,66–67;Päivänsalo1953,38–39.35Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.

20

lyseonluokkapäiväkirjoistaselviää,ettäoppilailleonesimerkiksiannettumuistutuk-

siajavaroituksiataiheidätonajettuulosluokasta,vaikkakyseisiärangaistuksiaeiole

merkittyrangaistuspäiväkirjoihin.36Vuoden1872koulujärjestyksessämäärättiin,että

rangaistukset tuli heti kirjata luokan päiväkirjaan ja oppilaan omaan päiväkirjaan,

muttarangaistuspäiväkirjastaeiolemainintaa.37Luultavastivainankarimmatrangais-

tuksetnähtiinaiheellisiksimerkitärangaistuspäiväkirjaan,jotensekertoohyvinran-

gaistuspäiväkirjanasemastamuistintukenajakirjanpitovälineenä.38Rangaistuspäivä-

kirjan käyttö koettiin kouluissa tärkeäksi, sillä siitä saattoi nähdä kokoavasti kaikki

koulussaannetutmerkittävätrangaistukset,mikäauttoimuunmuassajälki-istuntojen

valvojientyötä,silläheidäntäytyikuitatajälki-istunnotsuoritetuiksi.

Rangaistukset viidestä kahdeksaan olivat luokanvalvojan ja rehtorin päätäntävallan

alaisia.”Arestierihuoneessaelikareerissa”tarkoittikarsserirangaistusta39.Sevoitiin

antaa vain neljätoista vuotta täyttäneelle oppilaalle. Oppilas sai olla arestissa aamu-

kahdeksan ja iltakahdeksan välisenä aikana korkeintaan kolmenperäkkäisenpäivän

ajan.Seolikoulunankarimmistarangaistuksistayleisinvielä1900-luvunalkupuolella,

muttasotienjälkeensenkäyttövähenihuomattavasti.40

Kaikkein ankarimpia rangaistuskeinoja olivat erottamiset eli ”kehoitus koulusta läh-

temään”, ”karkoitus oppilaitoksesta vissiksi lyhemmäksi tahi pitemmäksi ajaksi” ja

”karkoitus ikuiseksi ajaksi”.Niiden käyttäminen vaati usein vakavaa rikkomusta tai

pitkäänjatkunuttahuonoakäytöstä.Josoppilastakehotettiineroamaan,koulunrehto-

ri pyysi tämän vanhempientai holhoojanottavan koulusta erotodistuksen oppilaalle

tietynajankuluessa.Eroamispyyntöolimahdollistaperua,josoppilaanvanhemmattai

holhooja rankaisi tätä kotona ”soveliaalla tavalla” tai rehtori toteutti tämän rangais-

tuksenvanhempientaiholhoojanluvalla.Josrangaistustehosijaoppilaankäytöspa-

rani, oppilaan oli mahdollista jatkaa koulussa.41Tämä mahdollisti oppilaan ruumiilli-

senkurituksen,vaikkaseolikiellettyoppikouluissajovuonna1832.42Ontietystimyös

mahdollista, että kiellosta huolimatta opettajat saattoivat joskus turvautua ruumiilli-

36Luokkapäiväkirjat 1919–1970, Af:33–61. OLA, KA; Luokkapäiväkirjat 1917–1974, Ae:90a–223.OTlA,KA.37SuomenAsetuskokoelma26/1872,42§.38Kiuasmaa1982,122–126;Ojakangas1998,68–69.39Karsseri (lat.carcereli aitaus, vankila) oli erillinen koulussa oleva huone, jonne oppilas voitiineristää.Kiuasmaa1982,128.40SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§;Kiuasmaa1982,128;Ojakangas1998,62.41Kiuasmaa1982,128;SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.42SuomenAsetuskokoelma17.1.1832.

21

seenkuritukseenoppituntienyhteydessä.SiitäeikuitenkaanoleviitteitäOulunlyseon

eikäOulun tyttölyseon kohdalla.Viimeisenmahdollisen rangaistukseneli pysyvästä

koulustaerottamisestapäättirehtoriyhdessäkokoopettajakunnankanssa.43

Vuoden1872koulujärjestysmäärittelierikseentyttöihinkohdistuvastakurinpidosta.

Sopivimpanarangaistuskeinona suositeltiin varoitusta, mutta jos joskus nähtiin tar-

peelliseksikäyttääkovempaarangaistusta,tuliseantaavaroenniin,etteirikkeenteh-

nyt oppilas joutunut muiden pilkan kohteeksi. ”Irstas ja pahankurinen oppilas” oli

myöstarpeentullenmahdollistaerottaakoulusta.Muutentyttökouluissatulinoudat-

taasoveltuvinosinsamojakurinpitosäädöksiäkuinpoikakouluissakin.44

Taulukkoon1onkoottukaikkivuosina1912–1974OulunlyseonjaOuluntyttölyseon

rangaistuspäiväkirjoihin merkitytrangaistukset, niiden yhteislukumäärät ja prosent-

tiosuudet kaikkien annettujen rangaistusten kokonaislukumäärästä. Rangaistusten

jaottelussaolensoveltuvinosinkäyttänytvuoden1872koulujärjestyksessälueteltuja

sallittujarangaistuskeinoja.45

43SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.44SuomenAsetuskokoelma26/1872,47§.45SuomenAsetuskokoelma26/1872,39§.

22

Taulukko1.OulunlyseossajaOuluntyttölyseossaannetutrangaistuksetlukuvuosien

1912–1913ja1973–1974välisenäaikana.46

1912–1974Oulunlyseossaannetut

rangaistuksetOuluntyttölyseossaannetutrangaistukset

Rangaistus Määrä%-osuus Määrä%-osuus

Jälki-istunto 10769 96,5% 1557 77,4%

Karsseri 70 0,6% 0 0,0%

Muistutusjavaroitus 159 1,4% 420 20,9%

Kehotuslähteäkoulusta 5 0,0% 5 0,2%

Erotusmääräajaksi 79 0,7% 2 0,1%

Tovereistaerottaminen 37 0,3% 0 0,0%

Muuttoalimmaksiluokassa 0 0% 0 0,0%

Erotus 3 0% 0 0,0%

Muu 8 0,1% 13 0,6%

Rangaistustaeimainittu 28 0,3% 14 0,7%

Yhteensä 11158 100% 2011 100%

OulunlyseonjaOuluntyttölyseonrangaistuskäytännöistäonolluthuomattaviaeroa-

vaisuuksia aina rangaistusten kokonaislukumääristä yksittäisten rangaistustyyppien

käyttöön.Yhteistämolemmillekouluilleonkuitenkinrangaistustensuurimäärä:Ou-

lunlyseossaniitäannettiinyhteensä11158jaOuluntyttölyseossakin2011kappalet-

ta.471900-luvunalkupuolenpedagogitajattelivat,ettämitäparempikurikouluissaoli,

sitä vähemmän rangaistuksia tarvittiin. Rangaistus oli järjestyksen eräänlainen ”ulti-

ma ratio”, vihoviimeinen keino järjestyksen ylläpitämiseksi. Opettaja, joka turvautui

usein rangaistuksiin, oli huono kasvattaja. Silti rangaistuksen mahdollisuus tuli olla

olemassa,sillätäydellinenjärjestysoliutopiaa.48

Hetialkuunonsyytäkorostaa,ettäkoulujenväliseenrangaistusmäärieneroonvaikut-

tiluonnollisenasyynäerotkoulujenoppilasmäärissä.Oulunlyseoolijotutkimusajan-

kohdanalussa8-luokkainenlyseo,muttaOuluntyttölyseoolivielätyttökoulu,jossaoli

viisiluokkaa.Vuosina1920–1930tyttölyseoolikuusiluokkainenjavastavuonna1931

se laajeni yhdeksänluokkaiseksi tyttölyseoksi.Osittain tästä jaosittain tyttöjenpie-

nemmästäkouluttamishalukkuudesta johtuen poikalyseossa oli sotavuosiin asti kes-

46Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.47Ks.taulukko1.48Ojakangas1998,55–56.

23

kimäärin1,5kertaaenemmänoppilaitakuinOuluntyttölyseossa.Sotienjälkeenkou-

lujenoppilasmäärättasoittuivatjajoinakinlukuvuosinaoppilaitasaattoiollamolem-

missakouluissasuunnilleensamanverran.49Vaikuttaasiissiltä,etteikoulujenvälillä

vallinnut suuri ero rangaistusten määrissä selity pelkästään oppilasmäärien erolla.

Seuraavaksitarkastelenkinkoulukuriajasensukupuolittuneisuuttaerirangaistusten

näkökulmasta.

1.2.Jälki-istunto ja karsseri–oppilaan vapaa-aikaa rajoittavat rangais-tukset

Vuosina1912–1974valtaosasekäOulunlyseossaettäOuluntyttölyseossaannetuista

rangaistuksista oli jälki-istuntoja. Oulun lyseossa jälki-istuntojenmäärä oli jopa yli-

voimainen,silläniitämäärättiin10769kertaa,eliniidenosuusoli96,5prosenttiakai-

kistalyseossaannetuista rangaistuksista.Tyttölyseossa jälki-istuntoja määrättiin

1557 kertaa, joka oli77,4 prosenttia kaikista tyttölyseossa annetuista rangaistuksis-

ta.50Jälki-istuntojenyleisyyseioleyllättävää.Kunruumiillinenrankaiseminenkiellet-

tiinoppikouluissavuonna183251,oppilaanajanjavapaudenrajoittamisestatulisuo-

sittu rangaistuskeino.Ruumiillisen kurituksen koettiin tehoavan vain hetkellisesti ja

aiheuttavan oppilaissa pelkoa sekä auktoriteetin vastustusta todellisten, siveellisyy-

teenpohjautuvienkasvatustavoitteidensijaan.52

Siveellisyyden käsite juontaa 1800-luvulleJ. V. Snellmaninhegeliläiseen ajatteluun,

jossa siveellisyydellä tarkoitettiin tietynlaista poliittista aktiivisuutta,pyrkimystäyh-

teiskunnalliseenvastuuseenjakulttuurinmuuttamiseensekätapojenkunnollisuutta.

Siveellisyysolikuitenkinsukupuolittunutkäsite.Snellmaninmielestävainmiessaattoi

ollasiveellinen,sillänaineneihänenmukaansakyennytreflektoivaanajatteluun.Nai-

sentoimintaympäristöolisnellmanilaisenajattelunmukaisestikoti,kuntaassiveelli-

nenelipoliittinentoimintakuuluiainoastaanmiehille.53

Sivistysihanneedellyttiyhtenäistä,muttasiltiyhteiskuntaluokittainjasukupuolittain

eriytynyttäkansalaisuutta.Yhteisenäpäämääränäolivathyvät,terveetjatyötätekevät

49Bäckströmetal.1979,23;Oulunlyseo1874–1974:100-vuotisjuhlajulkaisu1974,54.50Ks.taulukko1.51SuomenAsetuskokoelma17.1.1832.52Ojakangas1998,58–63;Päivänsalo1953,12.53Pulkkinen2011,40–42,50–53.

24

kansalaiset, jotka olisivat yhteiskunnalle hyödyksi. Naisten ja miesten arvomaailmat

nähtiin kuitenkin osittain erillisinä. Miehiä määritti kilpailullisuus ja siihen liittyvät

itsekkäät tavoitteet, naiset miellettiin muiden tarpeet huomioon ottaviksi ja korkean

moraalin omaaviksi. Naisten elämäntehtäväksi määriteltiin perheen ja kodin piirissä

toimiminen,äidillisyysjahoivaavuus.Naistenkansalaistumisentulisiistapahtuaensi-

sijaisesti kodin piirissä: heistätuli kasvattaa perheitään vaalivia ja lapsiaan oikeaan

ohjaavia,uhrautuvaisiaäitejä.Sitenseuraavistakinsukupolvistakasvaisikelpokansa-

laisia.Miestentaastuliomaksuaperheenelättäjänrooli.54

1900-luvulletultaessasiveellisyydenkäsitekuitenkinetääntyipolitiikastajasilläalet-

tiintarkoittaayleisestikaikkeaetiikkaanjamoraaliinliittyvää.Siveelliseksikutsuttiin

hyvääeettistäharkintakykyäkaikillaelämänalueillaosoittavaayksilöä.Lastaeitullut

enäävanhastaankasvattaauskonjajärjensiveelliseenhallintaan,vaantukeatätäbio-

logisen, psykologisen ja sosiaalisen elämän kehittämisessä. Lapsesta tulikasvattaa

mahdollisimman normaali ja yhteiskuntaan sopeutunut aikuinen, minkä lisäksikan-

sallisen arvomaailman omaksuminen ja luonteenlujuuden kehittyminen nähtiin tär-

keiksi päämääriksi, sillä ne palvelivat koko kansakunnan tulevaisuutta.Lapsen per-

soonanhallinnallajatämänkehittämisellätähdättiinsiiskokoyhteiskunnaneheyttä-

miseen.Myöhemminsana siveellisyys liitettiin pikemminkinsukupuolimoraaliin, jo-

honseassosioituuyhänykyäänkin.55Tätäsiveellisyydenuudempaamerkitystäkäsit-

telentarkemminalaluvussa2.6.

Vähitellensotavuosienjälkeenkoulunkasvatusajattelualkoimuotoutuasosiaalipeda-

gogisempaansuuntaan.Kasvatuksenpäämääriksitulivatoppilaansosiaalisenpersoo-

nallisuuden esiintuominen,sosiaalinensopeutuminen, sosiaalisten kykyjen saavutta-

minensekäkasvatuskansalaisuuteenjasiihenliittyvätvelvollisuudet.Myösopettajien

jaoppilaidenvälisestävuorovaikutuksestatulitärkeänäpidettyasia.Nämäolivatkui-

tenkin vasta ihanteita, joihin kasvatuksella olisi täytynyt pyrkiä. Ehkä nuorempien

opettajienharjoittamaopetusalkoikinmuuttuademokraattiseksi,kansallisestivalveu-

tuneen persoonallisuuden pedagogiikaksi, mutta toisena aikana, peräti vuosikymme-

niäsittenkoulutuksensasaaneetopettajatoletettavastiluottivatvieläopettajajohtoi-

54Kaarninen1995,35–40,45;Nevala-Nurmi2015,232–237;Tuomaala2003a,215–221;Tuomaala2004,64,82,96.55Elomäki2011,132–134;Launonen2000,83–85,190;Ojakangas1998,202–204,217–220;Pulk-kinen2011,40–42;Tähtinen2011,184–200.

25

sessa ja oppilaiden hallintaan tähtäävään pedagogiikkaan.56Kasvatusajattelun muu-

toksellasaattoikuitenkinollajoitainvaikutuksiakoulukuriin.

Jälki-istuntoalieneepidettytehokkaanarangaistuksena,silläsilloinoppilaallaoliaikaa

katuatekemäänsärikettä.Tokikaikkirangaistuksettähtäsivätsiihen,ettäoppilaska-

tuisi tekoaan, mutta jälki-istunnossa katumiselle oli varattu erityinen aikaja paikka.

Lisäksijälki-istuntoolivuoden1872koulujärjestyksessämainituistajasallituistaran-

gaistuskeinoista57kentieskäyttökelpoisinrangaistusmuoto,silläseeiollutliiananka-

raeikäliianlievä.Senantamiseeneimyöskääntarvittukuinyhdenopettajanpäätös58.

Jälki-istunnonkäyttökelpoisuuteenlieneevaikuttanutmyösse,ettäsitävoitiinmäärä-

tähyvinerityyppisiinrikkeisiinjasenkestoavoitiinsäädellä.Vuoden1872koulujär-

jestys määräsi jälki-istunnon pituudeksi korkeintaan tunnin, mutta rikkeen ollessa

törkeämpitaioppilaanuudistettuarikkeensäsaihänelleantaakahdenkintunninjälki-

istunnon.59Oulun lyseossa vuosina 1912–1974 annetuista jälki-istunnoista noin 22

prosenttia oli yli tunnin mittaisia. Lyhyemmät, tavallisesti puolesta tunnista tuntiin

kestävät jälki-istunnot olivat siis hyvin yleisiä. Rangaistuspäiväkirjoissa on muutama

mainintakolmenjaneljäntunninmittaisistaaresteista,muttaolentulkinnutnevuo-

den 1872 koulujärjestyksen sanamuodon mukaisesti karsserirangaistuksiksi.60Oulun

tyttölyseossapitkiäjälki-istuntojaannettiinsuhteellisestienemmänkuinOulunpoika-

lyseossa. Tytöille annetuista jälki-istunnoista noin 28 prosenttia oli pitkiä jälki-

istuntoja. Hieman korkeampaa suhteellista osuutta selittänee se, että jälki-istunto oli

Ouluntyttölyseossaankarinrangaistuskeino,elleikoulustaerottamistaotetalukuun,

muttapoikalyseossavoitiinantaamyöskarsseria.61

56Penttinen2007,455–459,469;Launonen2000,202–207;Tähtinen2011,212–213.57Ks.luku1.1.58SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.59SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.60Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.61Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.

26

Taulukko 2. Jälki-istuntojen määrät vuosikymmenittäin Oulun lyseossa ja Oulun tyttö-

lyseossaajalla1912–1974.62

JÄLKI-ISTUNNOT

1912–1920

1920–1930

1930–1940

1940–1950

1950–1960

1960–1970

1970–1974

Yhteensä

Oulunlyseo 672 1654 1348 2132 3088 1307 568 10769

Ouluntyttölyseo

19 175 320 281 255 441 66 1557

Taulukossa 2on kuvattu Oulun lyseossa ja Oulun tyttölyseossa annettujen jälki-

istuntojen määrätvuosikymmenittäinkoko tutkittavalla aikajaksolla.Jälki-istuntoja

annettiinpojillehuomattavastienemmänkuintytöille.Yksisyytähänonluonnollisesti

koulujenoppilasmäärissäolleeteroavaisuudet.Oulunlyseonoppilasmääräolitutkit-

tavanaikajaksonaikanalähesainasuurempikuinOuluntyttölyseon,muttavainyhte-

nävuonnajopakaksinkertainen63.Oppilasmäärieneroihinvaikuttimyösse,etteiOu-

lun tyttölyseo ollut vuosina 1879–1931 vielä yhdeksänluokkainen lyseo, vaan viisi-

luokkainen tyttökoulu.64Eroteivät kuitenkaan olleetniin suuret, että ne selittäisivät

sen, miksijälki-istuntojaannettiin pojilleyhteensälähes seitsemän kertaa enemmän

kuintytöille.65

Yksiselityspoikienjatyttöjenjälki-istuntojenmäärieneroihinlöytyytyttöihinkohdis-

tetuistakurinpitosäädöksistä.Tutkittavan aikajakson alussa, 1910-luvulla, tytöille ei

juuriannettujälki-istuntoja.Vuoden1872koulujärjestyksessätyttöjenkurittamiseen

suositeltiinkinlähinnävaroitustajaerottamistakoulusta.Muitarangaistuksiatuliso-

veltaa vain poikkeustapauksissa ja silloinkin hyvin varoen, jottei oppilas kokisi tur-

haanhäpeää.Poikienkohdallatällaisiaerityisiäsäädöksiäeiollut,vaanheihinvoitiin

soveltaa kaikkia koulujärjestyksessä mainittuja rangaistuskeinoja.661900-luvun alus-

satyttöjä rangaistiinOulun tyttölyseossalähinnä muistutuksin.1920-luvulta lähtien

tyttöjenjälki-istunnotalkoivatkuitenkinyleistyäjaniistätulityttölyseossakinkaikista

62Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.63Lukuvuonna1922–1923Oulunlyseossaoli302jatyttölyseossa147oppilasta.Useimpinavuosi-naerooppilasmäärissäolinoin1,5-kertainenOulunlyseonhyväksi,muttasotienjälkeenkoulujenoppilasmäärät saattoivat joinakin lukuvuosina olla jopa melko samat. Suomen virallinen tilasto1924;Bäckströmetal.1979,23;Oulunlyseo1874–1974:100-vuotisjuhlajulkaisu1974,54.64Bäckström&Kukko-Liedes1979,16.65Ks.taulukko1.66SuomenAsetuskokoelma26/1872,47§.

27

suosituinrangaistuskeino.67Kentiesjälki-istuntojaeienääpidettykäänniinepäsopivi-

na rangaistuksinatytöille kuin vielä aikaisemmin. Vuonna 1921 Oulun tyttölyseoon

tehdynkoulutarkastuksenpöytäkirjaankinkirjattiin,ettävakavammissarikkomuksis-

sa, kuten vilppitapauksissa, niihin ei tule soveltaa samoja lievempiä ojennuskeinoja

kuin tavallisissa järjestysrikkomuksissa68. Muistutus tai varoitussaatettiinsiiskokea

liianlievänäjakoulustaerottaminentaasliianankaranarangaistuskeinona.Ehkäjälki-

istuntojenoletettukäyttökelpoisuusjakasvattavavaikutushuomattiinmyöstyttökou-

luissa.

Jälki-istuntojen määrät kohosivat Oulun lyseossa huippuunsa 1950-luvulla ja Oulun

tyttölyseossa 1960-luvulla69.Tyttölyseon tapauksessa syynä saattoi olla juuri edellä

mainituthuomiotmuistutustenjavaroitustenlievyydestäsekäjälki-istunnonkäyttö-

kelpoisuudesta.Molempien lyseoiden kohdalla jälki-istuntojen määriä nostivat luon-

nollisestioppilasmäärienkasvu,jokaolirajuasuurtenikäluokkientultuasotavuosien

jälkeen oppikouluikään.Myös sellaisten rikkeiden, joista tyypillisesti annettiin ran-

gaistukseksijälki-istuntoa,osuudenkasvusamanaaikanaselittääjälki-istuntojensuo-

siota.Käsittelenkyseisiärikkeitäseuraavassapääluvussa.

Toinenoppikouluissaoppilaanajanjavapaudenrajoittamiseentähdännytrangaistus-

keinoolikarsseri.Karsseriakäytettiintörkeämmistärikkeistä,kutenesimerkiksitör-

keästätottelemattomuudesta,röyhkeästäkäytöksestä,jatkuvistaluvattomistapoissa-

oloista ja joskus jopa tupakoinnistakinrankaisemiseen, ja se oliankarammista ran-

gaistuskeinoista yleisimpiä. Sen teho perustui oppilaan eristämiseen luokkatilasta,

opettajistajamuistaoppilaista.Oppilasjoutuiolemaankarsserihuoneessayksin,kun

taasjälki-istunnossatainurkassaseisotettaessahänolikuitenkinkontaktissaopetta-

jaan ja muihin oppilaisiin.70Koulujärjestyksenmukaanoppilastasaipitääeristettynä

karsserihuoneessa aamukahdeksasta iltakahdeksaan enintään kolmena peräkkäisenä

päivänä.71

67Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.68Yleistarkastusten,eriaineidenjaarkistontarkastuspöytäkirjat1901–1969,Ca:2.OTlA,KA.69Ks.taulukko2.70Ojakangas1998,62.71SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.

28

Taulukko 3. Karsserirangaistusten määrät vuosikymmenittäin Oulun lyseossa ja Oulun

tyttölyseossaajalla1912–1974.72

KARSSERI1912–1920

1920–1930

1930–1940

1940–1950

1950–1960

1960–1970

1970–1974

Yhteensä

Oulunlyseo 12 15 15 22 6 0 0 70

Ouluntyttölyseo

0 0 0 0 0 0 0 0

Oulun lyseossa karsserirangaistuksiakäytettiin tutkittavan aikajakson alusta lähtien

1950-luvullesaakka, mutta vaihtelevasti, sillä joinakin lukuvuosina sitä ei käytetty

kertaakaan,toisinauseampikinoppilassairikkeestäänkarsseria.1910-luvullaolivielä

tapanaantaapitkiäkin,päiväntaikahdenmittaisiakarsserirangaistuksia,muttamyö-

hemmillä vuosikymmenillä niiden kesto lyheni keskimäärin 3-6 tunnin mittaisiksi.

Karsserirangaistustenmääräolisuurimmillaan1940-luvulla,jolloinyhteensä22poi-

kaasaikarsseria.Vaikkasota-aikanakoulunkäyntioliuseinkatkolla,kertyihiemanyli

puolet karsseriin johtaneista rikkeistä juuri sotavuosilta.73Sota-aikana oltiinkinhuo-

lissaan nuorison villiintymisestä,jonka ajateltiin johtuvan esimerkiksi isien poissa-

olostakotoa,nuorisonpuutteellisestavalvonnastajakoulunkäynninepäsäännöllisyy-

destä.74Kentiesnämäseikattodellaheijastuivatoppikoulunarkeen.

Oulun lyseossa viimeinen karsserirangaistus annettiin vuonna 1956.75Koska vuoden

1872koulujärjestysolivoimassa1970-luvulleasti,karsserinantaminenoliyhäsallit-

tua,muttasitäsovellettiinkuitenkinenääharvoinsotavuosienjälkeen.76Luultavastise

alettiin kokea varsin epäinhimilliseksi rankaisukeinoksi vankilaselliämuistuttavilla

olosuhteillaan.

72Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.73Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.74Tarjamo2006,360–368.75Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.76Kiuasmaa1982,128.

29

Tyttöjen kurinpidossa karsseri oli selkeästi liian kova rangaistus, sillä Oulun tyttö-

lyseossasitäeimäärättykertaakaaneikäkoululainsäädäntökäänsitätytöillesuositel-

lut.77Rangaistuspäiväkirjojenperusteellavaikuttaasiltä,ettävakavammissarikkeissä

tyttöjäpyydettiinsuoraanottamaanerokoulusta.78Myösaiemmissaoppikoulujenku-

rikäytänteitäkäsitelleissätutkimuksissaonhavaittu,etteityttöjäolluttapanarangais-

takarsserilla.AinoapoikkeuslöytyyKuopiontyttölyseosta,jossalukuisiinpoissaoloi-

hinjamyymälänäpistykseensyyllistynyttätyttöärangaistiinkarsserillavuonna1967

–verrattainsiishyvinmyöhään,kunOulunlyseossakinviimeinenkarsserirangaistus

oliannettuvuonna1956,kutenedelläjotodettiin.79

1.3.Muistutusjatovereistaerottaminen–lievimmätrangaistukset

OulunlyseonjaOuluntyttölyseontoiseksiyleisinrangaistuskeinoolimuistutusjava-

roitus.Ouluntyttölyseossamuistutuksiajavaroituksiamerkittiinrangaistuspäiväkir-

jaan420kertaa,mikäolinoinviidenneskaikistaannetuistarangaistuksista.Oulunly-

seossamuistutuksiajavaroituksiamerkittiinmäärällisestipaljonvähemmän,159ker-

taa,mikäolinoinpuolentoistaprosentinverrankaikistaannetuistarangaistuksista.80

Olenkoonnutmuistutustenjavaroitustenyhteismäärättaulukkoon1,silläniidenväli-

neneroonepäselvä.Varoitustavoisipitääankarampanarangaistuksenakuinmuistu-

tusta, mutta rangaistuspäiväkirjojen perusteella muutamia poikkeuksia lukuun otta-

mattamolempiaonannettuyleensäsamantyyppisistärikkeistä.81

77Ks.taulukko3;SuomenAsetuskokoelma26/1872,47§.78Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.79Ruuskanen2015,48;Puranen2015,25;Huttunen2006,78.80Ks.taulukko1.81Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.

30

Taulukko 4. Muistutusten ja varoitusten määrät vuosikymmenittäin Oulun lyseossa ja

Ouluntyttölyseossaajalla1912–1974.82

MUISTUTUKSET&VAROITUKSET

1912–1920

1920–1930

1930–1940

1940–1950

1950–1960

1960–1970

1970–1974

Yhteensä

Oulunlyseo 109 25 9 1 4 0 11 159

Ouluntyttölyseo

75 134 84 93 23 3 8 420

Oulunlyseonrangaistuspäiväkirjojenmerkinnöistävoisaadasellaisenkäsityksen,että

muistutustenja varoitustenantaminen väheni merkittävästi 1920-luvulta eteenpäin,

sillä1910-luvulla niitä merkittiin 109kappaletta, mutta 1920-luvulta eteenpäin vain

satunnaisesti.Luokkapäiväkirjoistakuitenkinselviää,ettämuistutuksiajavaroituksia

annettiinyhäniinkuinennenkin,niitäeivainollutenäätapanamerkitäerikseenran-

gaistuspäiväkirjaan.83Samanlaisen havainnon teki myös Paavo Päivänsalovuonna

1953tutkiessaanoppikoulujenkurikäytäntöjä.84Useanmuistutuksenja/tai varoituk-

senantaminensamalleoppilaalletämäntoistuvistarikkeistävaikuttikuitenkinjohta-

vanuseintoiseenrangaistukseen,yleensäjälki-istuntoon.85

Oulun tyttölyseossakin muistutustenja varoitustenmerkitseminenrangaistuspäivä-

kirjaanvähenisuhteessakaikkiinannettuihinrangaistuksiin,muttaniidenosuuskai-

kistarangaistuksistaolivielä1930-ja1940-luvuillanoinkahdenkymmenenprosentin

luokkaa.Jälki-istunnoista tuli kuitenkin jo 1920-luvulla suositumpi rangaistuskeino.

Poikalyseon käytäntöjen tavoinkaikkiamuistutuksiaja varoituksiaeityttölyseossa-

kaanmerkitty rangaistuspäiväkirjaan.Tyttölyseossa annettuihinmuistutuksiin liittyi

myöspoikalyseosta poikkeavia käytäntöjä: 1920-luvun alkupuolelle saakka rangais-

tuspäiväkirjoihin merkityt muistutukset on merkitty kirjallisiksimuistutuksi. 1920-

luvun alusta sen loppupuolellemuistutukset on merkitty vain muistutuksiksi, mutta

82Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.83Ks.taulukko4;Luokkapäiväkirjat1919–1945,Af:33–50.OLA,KA.84Päivänsalo1953,38.85Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.

31

senjälkeenonmerkittysekämuistutuksiaettäkotimuistutuksia.86Ouluntyttölyseon

arkiston perusteella on epäselvää, oliko muistutuksilla, kirjallisillamuistutuksilla ja

kotimuistutuksillamitääneroakeskenään,jotenolenlaskenutnekaikkisamankate-

gorianalle.Erimuistutustyyppiensekäniidenjavaroitustenvälisilläeroillaeioletäs-

sä suurta merkitystä, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, että todellisuudessa sekä

muistutuksiaettävaroituksiaannettiinpaljon,vaikkeivatnerangaistuspäiväkirjoissa

näykään.

Eiolluttavatonta,ettätytötsaattoivatsaadayhdestärikkeestäsekäkirjallisenmuistu-

tuksen, käytösnumeron alentamisen että jälki-istunnon.Näin tapahtuinimenomaan

tutkittavanaikajaksonalkupuolella.Myöskoulutarkastajahuomasivuoden1915tar-

kastuksen yhteydessä, että Oulun tyttölyseossa onmuistutusten ja jälki-istuntojen

ohella,hiemanvakavampienrikkeidenyhteydessä,käytettyjoskusrangaistuskeinona

käytösarvosananalentamista,tavallaanpäärangaistuksena.Hänmuistutti,etteikoulu-

järjestystunnekäytösarvosananalennustarangaistuksena,vaanarvosananalentami-

sentulisiollapikemminkinmerkkinäsiitä,ettäoppilasonsaanutrangaistuksen.87Ou-

lun lyseossavaikutettiin toimivan tarkastajan tarkoittamalla tavalla eli sielläpoikien

käytösarvosanaaalennettiinuseinvain,josrikeolivakava,jatästäkintehtiinmerkintä

yleensäpelkästäänluokkapäiväkirjaan.88Rangaistuksialaskiessanienolehuomioinut

käytösnumeroiden alentamisia, sillä sitä ei koulujärjestyksen mukaan katsottu varsi-

naiseksirangaistuskeinoksi.

Muistutuksetjavaroituksetolivatlievimpiärangaistuskeinoja,jotenniitäpidettiineri-

tyisestitytöille sopivina rangaistuskeinoina.89Toisaaltaetenkinvaroitus saattoi olla

varsinhäpeällinenrangaistus,silläsevoitiinantaaluokantaijopakokokoulunedessä.

Tällainenkäytäntöeikuitenkaannäytäolleenyleinenenää1900-luvulla,silläjo1800-

luvullahäpeärangaistuksistahaluttiinluopuakokonaan.Siltikaikkienkoulussaannet-

tavien rangaistusten tarkoituksena oli saada oppilas katumaan tekoaan, minkä seu-

rauksena oppilas saattoi kokea häpeää.Lisäksi muistutukset ja varoitukset, kuten

86Rangaistuspäiväkirjat1912–1950, Af:1. OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA; Rangaistuspäiväkirjat 1973–1974, Af:3. OTlA, KA; Luokkapäiväkirjat 1917–1945, Ae:90a–Ae:117.OTlA,KA.87Yleistarkastusten,eriaineidenjaarkistontarkastuspöytäkirjat1901–1969,Ca:2.OTlA,KA;Ran-gaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.88Luokkapäiväkirjat1919–1945,Af:33–50.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA.89SuomenAsetuskokoelma26/1872,47§.

32

myös muutkin annetut rangaistukset, tuli merkitä oppilaan omaan päiväkirjaan, jota

oppilaan piti näyttää holhoojalleen ja pyytää siihen hänen allekirjoituksensa, mikä

saattoituottaaoppilaallehäpeäävanhempiensakinedessä.90

Taulukko5.TovereistaerottamistenmäärätvuosikymmenittäinOulunlyseossajaOulun


TOVEREISTAEROTTAMINEN

1912–1920

1920–1930

1930–1940

1940–1950

1950–1960

1960–1970

1970–1974

Yhteensä

Oulunlyseo 36 1 0 0 0 0 0 37

Ouluntyttölyseo

0 0 0 0 0 0 0 0

Tovereista erottaminen, joka tarkoitti oppilaan nurkassa seisottamista tai luokasta

poistamista92,olirangaistus,jokarangaistuspäiväkirjojenperusteellanäyttääannetun

vain pojille ja heillekin harvemmin, vain 37 kertaa.Sen osuus oli vain 0,3prosenttia

kaikista annetuista rangaistuksista. Tovereista erottamisella rangaistiin 1912–1920

välisenäaikana36kertaa,1920-luvullavainkerranjasenjälkeeneienääollenkaan.93

Rohkenensiisepäillä,ettärangaistuspäiväkirjoihinolisimerkittykaikkiatällaisiaran-

gaistuksia,vaanniidenmerkitsemisensuhteenkävisamoinkuinvaroitustenjamuis-

tutusten kirjaamisessa. Tällaisten niin sanotusti lievempien rangaistusten merkitse-

mistärangaistuspäiväkirjaaneivälttämättänähtyniintarpeellisenakuinmuidenran-

gaistusten,joistahaluttiinpitäätarkempaakirjaaesimerkiksijälki-istuntovalvojiavar-

ten.Lievemmätrangaistuskeinotolivatsellaisia,jotkaannettiinoppilaallevälittömästi

tämäntekemänrikkeenjälkeen,jotentällaisistarangaistuksistaeisiisollutvälttämä-

töntäpitääkirjaamuutenkuinluokkapäiväkirjantasolla.

90Ojakangas1998,60–62;SuomenAsetuskokoelma26/1872,42§.91Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.92Päivänsalo1953,38.93Ks.taulukko 5. Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.

33

1.4.Erottaminenkoulusta–oppikoulunankarinrangaistus

Kehotuskoulustalähtemiseen,erottaminenmääräajaksijapysyväerottaminenolivat

koulun rangaistuskeinoista ankarimmat.Niiden käyttämiseen täytyi olla erittäinpai-

navasyyjaOulunlyseonjaOuluntyttölyseonrangaistuskirjojenperusteellaerottami-

siaonkinkäytettyvainhyvinvakavienrikkomustenja/taipitkäänjatkuneenhuonon

käytöksen johdosta. Oulun lyseon rangaistuspäiväkirjoihin merkittiin vuosien 1912–

1974 aikana 79 määräaikaista erottamista, viisi kehotusta lähteä koulusta ja kolme

pysyvääerotusta.Tyttölyseossavastaaviamerkintöjätehtiinhyvinharvoin:vainkaksi

oppilastaerotettiinmääräajaksi,viittäkehotettiinlähtemäänkoulustajaketääneiero-

tettupysyvästi.94

Taulukko6.MääräaikaistenerottamistenmäärätvuosikymmenittäinOulunlyseossaja

Ouluntyttölyseossaajalla1912–1974.95

EROTUSMÄÄRÄAJAKSI

1912–1920

1920–1930

1930–1940

1940–1950

1950–1960

1960–1970

1970–1974

Yhteensä

Oulunlyseo 6 5 4 1 8 48 7 79

Ouluntyttölyseo

0 0 0 0 1 0 1 2

Vuoden 1872 koulujärjestyksen mukaan oppilas voitiin erottaamääräaikaisestijopa

vuodeksi96,muttaniinpitkiäerottamisiaeiOulunlyseossajaOuluntyttölyseossatoi-

meenpantu. Määräaikaisen erottamisen kesto oli tyypillisesti muutamasta viikosta

muutamaankuukauteen,riippuenvuosikymmenestäniin,että1900-luvunalkuvuosi-

kymmenillä tapahtuneet erottamiset olivatyleensäpidempiä kuin sotienjälkeisillä

vuosikymmenillä.Pisimmätpoikalyseossatoimeenpannuterottamisetolivatnoinpuo-

len vuoden mittaisia, mutta niin pitkillä erottamisilla rangaistiin vain kahtapoika

vuonna 1921.Näissä tapauksissa syinä olivat varastaminen ja valehteleminen sekä

94Ks.taulukot6,7ja8.95Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.96SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.

34

juopotteluja”huonoelämä”.Molemmillarangaistuistaolitaustallaanmuitakinrikkei-

tä.97

Oulunlyseossayleisimpiäsyitäoppilaanmääräaikaiseenerottamiseenolivatvarasta-

minen,toistuneet,omavaltaisetpoissaolotkoulusta,pitkäänjatkunuthuonokäytösja

koulunsääntöjenrikkominensekäuseaanvakavampaanrikkeeseensortuminen.Ou-

luntyttölyseossavainkaksityttöäerotettiinmääräaikaisestikoulusta,vuosina1959ja

1971.Ensimmäiseenolisyynävarastaminen,jaoppilasjoutuipuoleksitoistakuukau-

deksi erotetuksi. Toisessa tapauksessa olivat syynätoistuvat aiheettomat poissaolot,

jostaseurasikahdenviikonmääräaikainenerottaminen.Tyttöjenmääräaikaistenerot-

tamistensyytolivatsiisvarsinsamantyyppisiäkuinpojillakin.98

1960-luvullapoikiaerotettiinmääräajaksihuomattavastiuseamminkuinmuinavuo-

sikymmeninä.Syyterottamisiinolivatkirjavia,muunmuassajatkuneetjärjestyshäiriöt

ja poissaolot, väärentämisetsekätupakointi, ja ne olivat kestoltaanyleensä yhdestä

viikostakuukauteen.99KoskakarsserirangaistuksestaoliilmeisestiluovuttuOulunly-

seossa 1950-luvulla, määräaikainen erottaminen kentiesnousi1960-luvulla korvaa-

maansenlaadultaanvakavampienrikkeidensovittamisessa.

Toinenkoulustaerottamiseenliittyvärangaistusolieroamaankehottaminen.Seerosi

lopullisesta erottamisesta siinä, että oppilaan vanhempien tai muun holhoojan tuli

pyytääoppilaalleerotodistusmäärätyssäajassa,jonkajälkeenoppilaantäytyivälittö-

mästipoistuakoulusta.Muttajosvanhemmattaiholhooja,taisittenrehtoriedellisten

luvalla,hetikurittivatoppilastatämäntekemästärikkeestäjaoppilasnäyttisittenpa-

rantaneentapansa,erokehotusvoitiinjättääsikseen.100Vaikkeikoulujärjestyssallinut

oppilaanruumiillistakuritusta,tässäkohtaasitäonhyvinkinvoitukäyttää.

97Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.98Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.99Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.100SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.

35

Taulukko7.KoulustalähtemäänkehottamistenmäärätvuosikymmenittäinOulunlyse-

ossajaOuluntyttölyseossaajalla1912–1974.101

KEHOTUSLÄH-TEÄKOULUSTA

1912–1920

1920–1930

1930–1940

1940–1950

1950–1960

1960–1970

1970–1974

Yhteensä

Oulunlyseo 0 2 3 0 0 0 0 5

Ouluntyttölyseo

0 0 1 2 0 1 1 5

Oulunlyseossakehotettiin eroamaan yhteensä viittäpoikaa.102Useimmitensyynä oli

pitkään jatkunut huono käytös, jonka takia oppilas oli saanut jo aikaisemmin useita

muitarangaistuksia. Esimerkiksi vuoden1928syyslukukaudellaeräs seitsemännen

luokan oppilas saiopettajan sopimattomasta puhuttelustakaksi tuntia jälki-istuntoa.

Hänkuitenkinkieltäytyiistumastarikettään, koskakatsoi,etteiansainnutsitä.Oppi-

laan käytöstä pidettiin niin sopimattomana ja törkeänä, että hänelle määrättiinran-

gaistukseksikuusituntiakarsseria.Oppilaskuitenkinkarkasikarsserihuoneenavatta-

vasta ikkunasta, minkä takia hänen äitinsä kutsuttiin koululle ja hänelle ilmoitettiin,

ettäoppilastakehotetaaneroamaankoulustaseuraavanapäivänä.Oppilaankäytösar-

vosanaksiopettajatpäättivätyhteistuuminantaanumeronseitsemän.Aiemminoppi-

lasolisyyllistynytmyösmuihinrikkeisiin.103

Oulun tyttölyseossa eroamaan kehottamisen syyt olivat Oulun lyseoon verrattuna

osaltaansamantyyppisiä,osaltaaneivät.Yhteensäviittätyttöäkehotettiineroamaan

koulusta.104Heistä yksi oli näpistellyt ja valehdellut, toinen uudestaan väärentänyt

isänsä nimen todistukseen ja muistutukseen, kolmas ollut toistuvasti aiheetta poissa

koulustajaneljässyyllistynytsamaankuinedellinen,muttalähtenyttoistuvastimyös

keskenkoulupäivänpoiskoulusta.Rikkeetolivatsiissellaisia,joidentakiamyösOulun

lyseossasaatettiinkehottaaeroamaankoulustataivähintäänkinerottaamääräajaksi.

Muttaviidenneneroamaankehotetuntytöntapauspoikkeaapoikalyseonvastaavista:

häntä kehotettiin eroamaan koulun ulkopuolella tapahtuneen sopimattoman käytök-

101Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.102Ks.taulukko7.103Opettajakokousten pöytäkirjat 1921–1930, Ca:2. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943,Ae:3.OLA,KA.104Ks.taulukko7.

36

sentakia.105Ouluntyttölyseonarkistonperusteellaeivoisanoa,millaisestakäytökses-

täoikeinolikyse,sillätapauksestaeiolekeskusteltuesimerkiksiopettajakokouksissa.

Koskasopimattomastakäytöksestäonkuitenkinrangaistuniinankarasti,senontäy-

tynyt viitata joko hyvin pahantapaisena tai siveettömänä pidettyynkäytökseen.Vuo-

den 1872 koulujärjestyksessä naisväenkouluja koskevassa pykälässäkin kehotetaan

suoraanerottamaansellaisetoppilaat,jotkaolivat”irstaita”ja”pahankurisia”106.Tyt-

töjen siveellisyys sen uudemmassa eli seksuaalisessa merkityksessä herättikin run-

saastiyhteiskunnallistahuoltaetenkintutkimusajankohtanialkupuoliskolla.Tarkaste-

lenkyseistäasiaatarkemminseuraavassapääluvussa.

Taulukko 8. Koulusta erottamisten määrät vuosikymmenittäin Oulun lyseossa ja Oulun


EROTUSKOULUSTA

1912–1920

1920–1930

1930–1940

1940–1950

1950–1960

1960–1970

1970–1974

Yhteensä

Oulunlyseo 1 0 0 0 0 0 2 3

Ouluntyttölyseo

0 0 0 0 0 0 0 0

PysyväerottaminenolioppikoulunankarinrangaistusjasitäkäytettiinOulunlyseossa

vain kolmesti, tyttölyseossa ei kertaakaan.108Kaksi erottamisista tapahtuiaivan tut-

kimusajankohdanlopussa,toukokuussa1974,muttavalitettavastirangaistuspäiväkir-

jaan ei ole merkitty erottamisten syitä.Toistaerotetuistaolikuitenkinaiemminran-

gaistuuseitaerikertoja,olipahänollutmääräaikaisestierotettunakinennenlopullista

erottamista. Nämä aiemmat rikkeet ovat voineet vaikuttaa lopulliseen erottamiseen.

Toisenerotetunkohdallaviitteitäaiemmistarikkeistäeiole.109

Kolmannenpysyvänerottamisensyyonselvillä:seitsemännenluokanoppilasolisyyl-

listynytavunantoonvaltiopetoksessajasitäseurasi”karkoitusainiaaksi”hetisyyslu-

105Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA.106SuomenAsetuskokoelma26/1872,47§.107Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.108Ks.taulukko8.109Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.

37

kukauden 1918 alussa.110Valitettavasti tapauksesta ei löydytarkempia tietoja, sillä

opettajakokousten pöytäkirjoja ei ole säilynyt kyseiseltävuodelta.Ottaen huomioon

ajankohdan,ontodennäköistä,ettäoppilasonolluttavallataitoisellamukanakeväällä

1918käydyssäsisällissodassaSuomenkansanvaltuuskunnanelipunaistenjoukkojen

puolella,jahänenosallisuutensaolipaljastunutsyksylläuudenlukuvuodenalkaessa.

Jovuoden1917vallankumouksetvaikuttivatoppikoululaistenelämään:heosallistui-

vat mielenosoituksiin, marsseihin ja partiotoimintaan. Etenkin kaupungeissa van-

hemmatoppikoululaisetperustivatsalaisiajärjestöjä,jotkamuodostivatsuojeluskun-

tien osastoja. He saivat jopa asekoulutusta. Sisällissodan taistelujen käynnistyttyä

vuoden1918tammikuussakoulujenovetsuljettiinjasalaisissajärjestöissätoimineet

pojatliittyivätsenaatinvalkoisenarmeijanlähimpiinjoukko-osastoihinhoitamaansen

tehtäviä tai jopa taistelemaan sen puolesta. Autonomian loppukauden oppikoulu oli

siisvahvastikansallisoikeistolainen,muttaKiuasmaaarvelujenmukaanoppikoululai-

siaolivarmastimyöspunakaartissa,vainhuomattavastivähemmän.111

Oppilaanpysyväerottaminentapahtuikouluhallituksenpäätöksestä.Päätöstäodotta-

essaanoppilaseisaanutosallistuakoulunsaopetukseentaikirjoittautuatoisenkoulun

oppilaaksi.Jos oppilaan erotus nähtiinkinkouluhallituksessaaiheettomaksi, hän sai

jatkaakoulunkäyntiään,muttajosseoliaiheellinen,oppilaanoppikoulutieloppuisii-

hen.Oppilas ei siis saanut enää jatkaa opintojaan entisessä koulussaan tai missään

muussakaankoulussa.Josoppilaskuitenkinhyvälläkäytökselläänsovittitekonsa,hä-

netsaatettiinaikaisintaankahdenvuodenkuluttuaerottamisestaanottaatakaisinen-

tiseen kouluunsa tai johonkin toiseen kouluun.112Oppilaan pysyvällä erottamisella

saattoiollahyvinkauaskantoisetseurauksettämänkokoloppuelämäksi,minkävuoksi

kyseistärangaistuskeinoakäytettiinkinvainäärimmäisissätapauksissa.

110Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA.111Kiuasmaa1982,147–148,152–155.112SuomenAsetuskokoelma26/1872,41§;Päivänsalo1953,28–29.

38

2.VALLATTOMIAPOIKIAJAKILTTEJÄTYTTÖJÄTässä luvussa tarkastelenrikkeidensukupuolittuneisuuttaOulun lyseossaja Oulun

tyttölyseossa.Keskeisetkysymykseniovat,olivatkotietytrikkeettyypillisiävainjoko

pojilletaitytöillejamiksinäinmahdollisestioli.Kiinnitänhuomionimyössiihen,mi-

tenaikavaikuttitiettyjenriketyyppiensuosioon.Tehtyärikettätuliseuratarangaistus,

jotenotantässäluvussahuomioonmyössen,mitäedellisessäluvussaläpikäytyjäran-

gaistuksiatietyistärikkeistätyypillisestiannettiin.

OulunlyseossajaOuluntyttölyseossatehtyjenrikkeidenkategorisoinnissaolenhyö-

dyntänytpieninmuutoksinKaroliinaPurasenprogradu–työssääntekemääjaottelua,

joka pohjautuu osittain Jyväskylän lyseon kurikäytänteitä tutkineenSinikka Wardin

yksinkertaistetumpaan kategorisointiin.113Purasen tekemä kategorisointi sopii erin-

omaisesti myös omassa lähdeaineistossani esiintyvien rikkeiden jaotteluun, sillä Ou-

lun lyseon ja Oulun tyttölyseon rangaistuspäiväkirjoihin merkityt rikkeet ovat olleet

hyvinsamanlaisiaPurasentutkimusaineistossaesiintyvienrikkeidenkanssa.Rikeka-

tegoriatonmuodostettusiten,ettätietytsamojaarvojavastaanrikkovatteotonyhdis-

tettysamankategorianalle.Kategorioidennimetonosaksijohdettusuoraanrangais-

tuspäiväkirjoihinmerkittyjenrikkeidennimistä.

Taulukkoon 9on koottu kaikki vuosina 1912–1974 Oulun lyseossa ja Oulun tyttö-

lyseossa tehdyt rikkeet kategorioittain, eri riketyyppienprosentuaalisetosuudetkai-

kista tehdyistä rikkeistäja rikkeidenyhteismäärät. Oulun lyseossa syyllistyttiin yh-

teensä11498yksittäiseenrikkeeseen.Ouluntyttölyseossatehtyjenrikkeidenmäärä

olihuomattavastipienempi,2109kappaletta.114Kunvertaillaantaulukkoa1jatauluk-

koa9,huomataan, etteivät rangaistusten jarikkeiden yhteismäärät mene tasan. Rik-

keiden yhteismäärä on rangaistusten määrää suurempi, sillä joissakin tapauksissa

rangaistuspäiväkirjaanonmerkittyoppilaallerangaistuskahdestataiuseammastaeri

rikkeestä. Esimerkiksi oppilas on saattanut saada kaksi tuntia jälki-istuntoa sekä va-

lehtelemisesta että vallattomuudesta. Näissä tapauksissa olenkuitenkinlaskenut eri

rikkeetyksittäisiksirikkeiksi,jotkaolensittenjakanuterikategorioihin.

113Puranen2015,37.114Ks.taulukko9.

39

Taulukko9.OulunlyseossajaOuluntyttölyseossatehdytrikkeetlukuvuosien1912–1913

ja1973–1974välisenäaikana.115

1912–1974Oulunlyseossatehdytrikkeet

Ouluntyttölyseossatehdytrikkeet

Teko Määrä%-osuus Määrä%-osuus

Yleinenhäiriö 4126 35,9% 579 27,5%

Tottelemattomuus 2293 19,9% 367 17,4%

Huolimattomuus,myöhästyminen 1831 15,9% 215 10,2%

Petos,vilppi,varkaus 861 7,5% 313 14,8%

Yleinenlaiskuus,laiminlyönti 716 6,2% 123 5,8%

Poissaolosyyttä 743 6,5% 324 15,4%

Rangaistustenlaiminlyönti 84 0,7% 1 0%

Omaisuudenvahingoittaminen 95 0,8% 69 3,3%

Tappelu,rähinöinti 43 0,4% 1 0%

Koulukaverinvahingoittaminen 93 0,8% 0 0%

Juopottelu,tupakointi 274 2,4% 4 0,2%

Luvattomathuvit 0 0% 90 4,3%

Sopimatonkielenkäyttö 152 1,3% 19 0,9%

Muu 43 0,4% 2 0,1%

Eimerkittyäsyytä 144 1,3% 2 0,1%

Yhteensä 11498 100%2109 100%

2.1.Yleinenhäiriöjatottelemattomuus–yleisimmätrikkeet

YleisenhäiriönaiheuttaminenolisekäOulunlyseossaettäOuluntyttölyseossakaikis-

tayleisinrike.116Olenlaskenutyleisenhäiriönpiiriinkuuluviksirikkeiksikaikkisellai-

set teot, jotka jollakin tavalla rikkoivat yleistä järjestystä ja hiljaisuutta luokassa tai

luokanulkopuolella,esimerkiksivälitunnilla.Tällaisiatekojaolivatesimerkiksivallat-

tomuus, kaikenlainen äänteleminenja puheleminen oppitunnin aikana,muutunnin

häiritseminen, kirjan lukeminen tunnin aikana ja lumipallojen heitteleminen välitun-

nilla. Samaan kategoriaan olen laskenut myös rangaistuspäiväkirjoissa melko usein

esiintyvänepäselvänmerkinnän(koulu)järjestyksenrikkomisesta,jokaonvoinuttar-

koittaaoikeastaankaikkiamahdollisiatekoja.Koskaluokkapäiväkirjat,joihinrikkeet

115Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.116Ks.taulukko9.

40

saatettiinvälillämerkatahiemantarkemmin,eivättuoasiaansenenempäävalaistus-

ta,olenpäätynytluokittelemaanjärjestyksenrikkomisetyleisiksihäiriöiksi.

Hyvääjärjestystäpidettiinkouluntoiminnanelinehtona.Koulukuriolijärjestyksenpi-

dontärkeinvälineainatutkimusajankohtanialustasenloppuunasti,vaikkasenmer-

kitysmuuttuikinajankuluessa.1900-luvunalkupuoliskollakurikäsitettiinniinkonk-

reettisenajärjestyksenpidonvälineenäopetustilanteessakuinmyöskasvatuksenkei-

nona,oppilaansiveellisenluonteenjamoraalisuudenedistäjänä.Vuosisadanpuolivä-

listälähtienkurinmerkityskasvatuksenkeinonaalkoikuitenkinlieventyäjasitähyö-

dynnettiinenäälähinnäyleisessäjärjestyksenpidossa.117

Koululuokkienseinälletäytyiripustaavuoden1872koulujärjestyksessämainitutylei-

set järjestyssäännöt118,mutta koulut laativat usein myös omat yksityiskohtaisemmat

järjestyssääntönsä, joita oppilaiden tuli noudattaa tarkasti.Esimerkiksi 1920-luvulla

laaditut Oulun lyseon omat järjestyssäännöt havainnollistavat hyvin, miten kuria

konkreettisestikäytettiinkoulussajärjestyksenpidonvälineenä:Kellonsoittaessaviisi

yli kahdeksan aamulla oppilaiden tuli nopeasti järjestyä riveihin ja lähteä aamuru-

kouksiin. Rivissä ja rukoussalissa oltaessa oppilaiden tuli olla ehdottoman hiljaa.

Luokkahuoneeseentulisaapuaviipymättäkymmenenminuuttiaylitasanilmoittavan

kellonsoitonjälkeen.Toinen,neljätoistaminuuttiaylitasantulevakellonsoittoilmoitti

opettajantulostaluokkaan,jolloinoppilaidenolioltavatäysinhiljaa.Ensimmäisenja

toisen kellonsoiton välilläkin oppilaiden tuli välttää äänekästä keskustelua ja pysyä

paikoillaan. Opettajaa tuli tervehtiä nousemalla ylös pulpetista. Tunnin lopulla kello

soi kaksi minuuttia ennen tunnin päättymistä, mikä oli merkki opetustyön lopetta-

miseksi.Luokastaeikuitenkaansaanutpoistuakuinvastatoisensoitonjälkeen.Väli-

tunnilletulisiirtyäviipymättäopettajanjäädessäviimeiseksiluokkaanvahtimaan,että

kaikkipoistuivat.Välitunnillementäessäjasieltätullessavallattomuusjajuokseminen

olivatehdottomastikiellettyä.119

Samantyyppisiä,hyvinpikkutarkastimääriteltyjäjärjestyssääntöjänoudatettiinmyös

Ouluntyttölyseossavielä1950-luvullakin.SeuraavassaonoteOuluntyttölyseonopet-

tajakokouksessaannetuistaohjeistajärjestyksenylläpitämiseksi:

117Launonen2000,136;Ojakangas1998,35–36.118SuomenAsetuskokoelma26/1872,25§.119Oulunlyseonjärjestyssäännötvuodelta1925.Tarkastuspöytäkirjat1888–1967,Cb:2.OLA,KA.

41

3§

Kun välitunnilta tullaan ulkoa kellon soitua, on opettajan heti alettavavalvoa

luokkaansa. Oppilaat vievät tavaransa vasta tunnin alussa luokkiinsa eikä väli-

tunnin alussa. Tunnin loputtua opettaja poistuu viimeisenä luokastansa. Käytä-

vänvalvojatarkastaaluokatvieläkerran.

4§

Tunninalussaoppilaittenonseistäväsuorissariveissä.Erityisestipitääopettajan

vaatiaselvääjakuuluvaavastausta.Pulpetteihineisaapiirtää.Luokanvalvojien

on tarkastettava pulpetit, varsinkin kannet. Liiat tavarat säilytetään kaapeissa.

Laukutpannaanpenkinalle,eikäytävälle.Kirjatotetaanesillelaukuistatunnin

alussa. Tunnilla pulpetin kannen on oltava tyhjä. Kirjat otetaan pulpetista. Jos

oppilaat ovat vieraassa luokassa, niin kirjat saavat olla pulpetin kannella, sa-

moinluonnonhistorianluokassa.120

KutenOulunlyseonjaOuluntyttölyseonjärjestyssäännöistävoihavaita,järjestyksen-

pitoon kietoutui myös rangaistuskeinoista, kuten jälki-istunnosta, tuttu ajan käyttö,

silläkoulunsoittokellomäärittelikoulupäivänkuluntäsmällisesti.Lisäksiisänmaalli-

suus ja maanpuolustushenki olivatsuomalaisessa yhteiskunnassatärkeitä arvoja

1900-luvun alusta aina 1950-luvulleasti, joten myös kasvatuksen osaltaoli tärkeää

totuttaa lapset ja nuoret jo varhain kuriin ja järjestykseen.Edellä olevista järjestys-

säännöistäkinheijastuutietynlainensotilaallinenkurijajärjestys,joidenharjoittami-

nentäytyialoittaaensimmäisenälastenruumiista:liikkumisestajapuheenhallinnas-

ta.121Oppilaidenliikkumisentäytyiollanormitettuaelikoulunajassajatilassaenna-

koidustitapahtuvaa.Ihanteenaolimyösehdotonhiljaisuus,jokapitipintansapitkälle

sotavuosienjälkeen.Luokassasaiollaäänessävainopettaja,jotaoppilaidentäytyiak-

tiivisestimuttahiljaakuunnella.Oppilaidenvastaustentäytyiollahallittuja.Nuorena

harjoitetun itsekurin ja toiston kautta harkittu ääni ja liike jatkuisivat aikuisenakin.

Lastenkäytöksenkurinalaistamistapidettiintienäsiveelliseenkasvuun.122

12013.9.1954.Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962,Cc:1.OTlA,KA.121Ojakangas1998,47–51;Tähtinen2011,201.122Tuomaala2004,161.

42

Kuvio1.YleisethäiriötOulunlyseossajaOuluntyttölyseossalukuvuosien1912–1913ja

1973–1974välisenäaikana.123

Oulunlyseossayleiseenhäiriöönsyyllistyttiin4022kertaa,jokaoli35prosenttiakai-

kista tapauksista. Yleinen häiriö oli1960-luvulle asti yleisin rike, johon lyseolaiset

syyllistyivät.Ouluntyttölyseossayleiseenhäiriöönluokiteltaviatekojatapahtuimää-

rällisesti huomattavasti harvemmin:niitä merkittiin rangaistuspäiväkirjoihin 579

kappaletta,muttaneolivatkuitenkintyttölyseonyleisinrike27,5prosentinosuudel-

laan.Yleisintätähänriketyyppiinsyyllistyminenolityttölyseossa1920-luvulta1960-

luvunlopulleasti.124

Kuviossa1onesitettymissämäärinyleiseenhäiriöönsyyllistyttiinOulunlyseossaja

Oulun tyttölyseossatutkimusajankohdan aikana. Poikien kohdalla yleisiä häiriöitä

näyttää esiintyneen eniten1920-luvun puolivälistä 1950-luvun loppuun.125Sota-

aikanaolivuosia,jolloinyleisethäiriötnäyttävätvähentyneen,muttasilloinmyöskou-

lutyö oli usein katkolla.Lisäksi koulurakennus oli melkein koko sota-ajan majoitus-

käytössä, mikä hankaloitti opiskelua.126Lukuvuonna 1945–1946rangaistuspäiväkir-

123Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.124Ks. taulukko 9; Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974, Ae:6. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1912–1950, Af:1. OTlA, KA; Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.125Ks.kuvio1.126Kujasalo1974,40–41.

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet

Poikalyseo Tyttölyseo

43

jaaneiolekirjattumitäänmerkintöjä,vaikkakoulutyökuitenkinjojatkui.127Ehkäran-

gaistuksetunohdettiinjostainsyystämerkitärangaistuspäiväkirjaan.

1920-luvulla suomalaisia viranomaisia, opettajia ja muita kasvattajia huolestuttivat

erityisesti kaupunkityöväestön pojat, joista monetolivatoppikoululaisia.Poikien on-

gelmiksinähtiinliikarasittuminenjakaupunkielämänmonethuvitjahoukutukset,ku-

tenelokuvatjakahvilat.Syinänäihinpidettiinesimerkiksipopulaarikulttuuriajahuo-

noistakotioloistasekäpuutteellisestakasvatuksestajohtuvaajoutilaisuuttajahuliga-

nismia.128Kenties myös kouluissa uusi vuosikymmen näkyi rauhattomuuden rajuna

kasvuna.

SotienjälkeenyleisethäiriötjatkuivatOulunlyseossavähintäänyhtäyleisinäkuinai-

kaisemminkin.Yksi luonnollinen syytähän jatkumoononoppikoulujen oppilasmää-

riensuurikasvu,jokajohtuisuurtenikäluokkientulostaoppikouluunjaalempienyh-

teiskuntaluokkienhalustasekä kyvystäkouluttaa lapsensa paremmin kuin ennen.129

Myös sota-ajan ilmiöitäpidettiin yleisestisyinä nuorison kasvaneeseen levottomuu-

teen, pahantapaisuuteen ja jopa rikollisuuteen.Tällaisia ilmiöitä olivat esimerkiksi

isienpoissaolokotoa,nuorisonpuutteellinenvalvonta,koulunepäsäännöllisyys,sota-

aikanalamaantunutvapaa-ajantoimintasekäväestönliikkuvuudestaaiheutuneetlie-

veilmiöt,kutenkotielämänhäiriintyminenjaavioliitonulkopuolellasyntyvätlapset.Jo

aikalaiset olivat sitä mieltä, etteivät sota-ajan kielteiset vaikutukset jäisi vain sota-

aikaan,vaanniistätulisivuosikymmeniksieteenpäinongelma,elleiniihinhetipuutut-

taisi.130Ainakinosallasota-ajanilmiöistäsaattoioikeastiollamerkitystänuorisonle-

vottomuuden yleisyyteenvielä 1950-luvullakin.Oulun lyseossahyvin yleisetyleisiin

häiriöihinliittyvätrikkeetvoisivatpuoltaatätäpäätelmää.

Ehkäyleisestiottaenvoikuitenkinsanoa,etteinuorisonpahantapaisuus1950-luvulla

pohjimmiltaantaiainoastaanjohtunutsota-ajanilmiöistä.Osoittaahankuvio1myös-

kinsen,ettäyleisiinhäiriöihinliittyviärikkeitätehtiinrunsaastijoennensotia.Yhteis-

kuntaolisotienjälkeenuseaneritekijänyhteisvaikutuksestatullutmurrosvaiheeseen,

jolloinmonetperinteisetarvotjakäyttäytymisnormitmurenivat.Aikalaisetkuitenkin

127Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA.128Kaarninen2003,217–221;Nevala-Nurmi2015,238–239.129Leino-Kaukiainen&Heikkinen2011,25.130Tarjamo2006,360–368.

44

mielsivättilanteenjonkinlaiseksi siveelliseksi kriisiksi. Heille tilannenäyttisiltä,että

nuoriso oliyhtäkkisesti villiintynyt, kun he eivät enää noudattaneet vanhemmilleen

tuttujaarvojajanormeja.131

Onmielenkiintoista,että1960-luvullaOulunlyseonoppilaitarangaistiinaikaisempaan

vuosikymmeneenverrattunayhtäkkiäenäähyvinharvoinyleisiinhäiriöihinliittyvistä

rikkeistä.132En kuitenkaan usko, että poikien aiheuttamat häiriöt oikeasti vähenivät,

vaan syy olipitkältiopettajissa.Karoliina Ruuskanen huomasi 1960-ja 1970-luvun

oppikoulunopettajienkuri-jakasvatuskäytänteitätutkiessaan,ettäopettajienoppilail-

leantamatrangaistuksetlievenivät1960-luvunaikanaeikäpienemmistärikkomuksis-

tavälttämättäannettuenääollenkaanrangaistuksia.Hänenmukaansaopettajienran-

kaisemiskynnysnousituolloinpääasiassakahdestasyystä.Ensinnäkinkouluhallitusja

koulut halusivat karsia ja yksinkertaistaa turhina pitämiään rajoituksia ja sääntöjä,

jotta niitä olisi helpompi noudattaa. Toiseksi opettajat tulivat varovaisemmiksi ran-

gaistustenantamisensuhteen,johonuusipedagogiikkakinkannusti.Työrauhaaeitul-

lutenääsaavuttaaankarillarangaistuksilla,vaanseoliriippuvainenopettajantoimin-

nastaluokassajaopetuksentasosta.Työrauhaahäiritseviäoppilaitakaaneivälttämät-

tä enää pidetty häiritsevinä ja rangaistuksen ansaitsevina, sillä ehdottoman oppitun-

nillavallitsevanhiljaisuudenvaatimuksestaalettiinluopua.Myösoppilaatalkoivatha-

vahtuaomiinoikeuksiinsa,mikämyösselittääopettajienvarovaisuudenkasvua.133

Ruuskasentekemäthuomiotsopivathyvinmyöstähäntutkimukseen.Yleisestähäiri-

östärangaistiinOulunlyseossatavallisimminlyhyehkölläjälki-istunnolla,muistutuk-

sella tai varoituksella, mutta näistä ainakin jälki-istunnon käyttö rangaistuskeinona

vähenihuomattavasti1960-luvulla.Muistutuksiajavaroituksiaeiolekirjatturangais-

tuspäiväkirjoihin1960-luvunalustalähtienkuinmuutamia,muttaonmahdollista,että

niitäalettiinjälki-istuntojensijaankäyttääpienemmistärikkeistä,kutenyleisistähäi-

riöistä,rankaisemiseen.134Pienempiä rikkeitä luultavasti myös suvaittiin oppilailta

aikaisempaa enemmän eikä niistä sen takia aina annettu minkäänlaista rangaistusta.

Vaikuttaa siis siltä, että myös Oulun lyseossa rangaistukset lievenivät tai joidenkin

131Tarjamo2006,371–372.132Ks.kuvio1.133Ruuskanen2015,91–93.134Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.

45

rikkomustenkohdallajopaloppuivatkokonaan1960-luvulla,jasejohtuitodennäköi-

sestipedagogiikanmuuttumisestajaopettajienvarovaisuudestarangaistustenantaji-

na.

Ouluntyttölyseossayleisiinhäiriöihinliittyviärikkeitäesiintyiosittainsamallatavalla

ja osittain eri tavalla kuin poikalyseossa.Tyttölyseossakin yleiset häiriöt yleistyivät

1920-luvulla.Lisäksihäiriöitätapahtuienitenhiemanennensotia,hetisotienpäätty-

misenjälkeenja1960-luvunalkupuoliskonajan.Poikienkohdallayleisethäiriöttaas

laskivat merkittävästi heti 1960-luvulle tultaessa.135Sota-aikana noussutsuuri huoli

siveellisyydestä ja moraalin rappeutumisesta koski erityisesti naisia. Sen vuoksi nai-

siin, mutta myös alaikäisiin tyttöihin kohdistettiin tiukempi kontrolli kuin miehiin ja

poikiin.136Kentiessentakiatyttöjenhäiriökäyttäytymineneikouluissakaankasvanut

erityisemminvielä1950-luvulla,silläheidänkäytöstäänpidettiintarkemminsilmällä

kuinpoikienkäytöstä.Tyttöjenodotettiinsiiskäyttäytyvänkiltimminkuinpojat,joille

taasvilkkausolinormaalinapidettyäkäytöstä137.Tyttöjenyleisiinhäiriöihinliittyvien

rikkeiden kasvusta päätellentyttöihin kohdistettu kontrolli vaikuttaisilöystyneen

1960-luvulla. Siihen vaikutti luultavasti samat syyt kuin poikienkinkohdalla vuosi-

kymmenaikaisemmin.Löystyneenkontrollin vuoksi tytöt ehkä uskalsivatkäyttäytyä

”huonommin”kuinaikaisemmin.

Tottelemattomuus olimolempien koulujen toiseksi yleisinrike.138Tottelemattomuu-

teen olen laskenut sellaisen käyttäytymisen, jolla yleiseen häiriöön verrattuna vielä

näkyvämmin vastustettiin koulussa vallitsevaa järjestystä ja sääntöjä sekä kyseen-

alaistettiinopettajanauktoriteetti.Tällaisiarikkeitäolivatesimerkiksisopimatonkäy-

tös,uppiniskaisuusjaerilaistenmääräystenrikkominen.Jälkimmäiseenolenlaskenut

kuuluvaksi myös luvattoman sisälle jäämisen välitunnin ajaksi ja luvattoman poistu-

misenkoulunalueelta,jotkaolivathyvinyleisiärikkeitämolemmissakouluissa.

135Ks.kuvio1.136Tarjamo2006,369–371.137Kaarninen1995,170;Palmu2007,172;Puranen2015,99–100;Tuomaala2004,325.138Ks.taulukko9.

46

Kuvio 2.TottelemattomuusOulun lyseossaja Oulun tyttölyseossalukuvuosien1912–

1913ja1973–1974välisenäaikana.139

Oulunlyseossatottelemattomuuteensyyllistyttiin2293kertaa,jokaoli19,9prosenttia

kaikistarikkeistäjaOuluntyttölyseossa367kertaa,jokataasoli17,4prosenttiakai-

kistarikkeistä.140TottelemattomuusoliOulunlyseossa1940-luvulleastitoiseksiylei-

sinja1960-luvultaeteenpäinkaikistayleisinrike.Tottelemattomuuteenliittyviäteko-

jaesiintyimelkorunsaastimyös1910-luvunlopulta1920-luvunlopulle,muttasuurin

kasvukyseisessä riketyypissätapahtuivasta1940-luvun lopulta lähtien.141Tottele-

mattomuuden yleistymiseen vaikutti varmasti samat syyt kuin yleisen häiriönkin

yleistymiseen,muttaerityisestiopettajanauktoriteettiasemanmurtumisellajaopiske-

lijoidenitsemääräämisoikeudenkasvamisellalieneeollutsiinäsuurivaikutus.Opetta-

jaa ei pidetty enää luokan auktoriteettina ja häntävastaanuskallettiin asettua aikai-

sempaa voimakkaammin.Toisin kuin yleiset häiriöt, tottelemattomuuteen liittyvät

rikkeeteivätmerkittävästivähentyneettutkimusajankohdanlopulla.Luultavastitotte-

lemattomuusolirikkeenäsenverranyleistähäiriötäpahempi,ettäsiitäolirangaistava

vähintään jälki-istunnolla, kun taas yleiseen häiriöön liittyvästä teosta saattoi selvitä

jopakokonaanilmanrangaistusta.

139Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.140Ks.taulukko9.141Ks.kuvio2;Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.

0

20

40

60

80

100

120

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet


47

Ouluntyttölyseossatottelemattomuuteen liittyvät rikkeetolivat melko yleisiä1940-

luvunlopulleastijaneyleistyivätjälleen1960-luvulla.Poikkeuksenmuodostaaluku-

vuonna1946–1947sattunuttapaus,jolloinsamallakertaaperäti31viidennenluokan

tyttöärangaistiintottelemattomuudestatunninjälki-istunnolla.Kyseisestätapaukses-

taeikuitenkaanlöydyenempäätietoa.Todennäköisestikokoviidesluokkaoliyhdessä

syyllistynytjohonkintottelemattomuuteenliittyneeseenrikkeeseen–taiainakinheitä

olisellaisestarangaistu.142

Tottelemattomuusolisiismyöstytöillemelkotyypillinenrike.KaroliinaPurasentut-

kimuksessasekäKuopionsuomalaisessayhteiskoulussaettäTampereensuomalaises-

satyttökoulussasekätyttöjenyleisethäiriötettätottelemattomuuseivätolleet1800-

ja 1900-lukujen vaihteessa kaikista yleisimpiärikkeitä, minkähänarveleejohtuneen

siitä,etteivättytötkentieskyseenalaistaneettaiheidäneiainakaannähtykyseenalais-

tavankoulunsääntöjäsiinämäärinkuinpojat.Tyttöjenodotettiinolevanjosukupuo-

lensa vuoksi kuuliaisempia, sopeutuvaisempia ja kiltimpiä kuin pojat,ja heistämyös

uudelleenrakennettiinkoulussasellaisia.143

Ouluntyttölyseontottelemattomuudestajohtuvienrikkeidenkorkeamääräeivälttä-

mättä kerro siitä, että tytöt olisivat olleet siellä pahatapaisempia kuin Kuopiossa tai

Tampereella. On mahdollista, että Oulun tyttölyseossa rangaistuksia vain annettiin

herkemmin.Siitäkielivätmyösvuosina1934ja1938tehdytkoulutarkastukset,joiden

yhteydessätarkastajaolipannutmerkilleedellisinävuosinaannettujenrangaistusten

suurenmäärän,jokaeiolluthänestäsoveliastatyttöoppilaitokselle.Tarkastajanmie-

lestä rangaistuskirjaan oli turvauduttu liian kärkkäästi, joten rangaistuksilla ei ollut

tarkoitettua tehoa. Toisaalta annetut rangaistukset olivat hänestä myös liian lieviä.

Tyttölyseonrehtoriyhtyitarkastajanlausuntoonjamyönsi,ettäjotkutopettajatovat

liian kärkkäästi käyttäneet rankaisuna muistutusta ja jälki-istuntoa, vaikka monessa

tapauksessa pelkkä suullinen nuhtelu olisi riittänyt rangaistukseksi.144Tässä kohdin

onkintärkeäähuomata,ettäopettajatsaattoivatrangaistaoppilaitavarsinmielivaltai-

sesti.Kysymyseiolepelkästääntottelemattomuudesta,vaankaikistarikkeistärankai-

semisessa.Käsittelentätäkysymystätarkemminpääluvussa3.

142Ks.kuvio2.143Puranen2015,43–45;Kaarninen1995,170;Tuomaala2003a,224.144Yleistarkastusten, eri aineiden ja arkiston tarkastuspöytäkirjat 1901–1969, Ca:2. Oulun tyttö-lyseonarkisto,KA.

48

2.2.Myöhästelyjalaiskuus–molempiensukupuoltenrikkeitä

HuolimattomuusjamyöhästyminenolivatOulunlyseossakolmanneksiyleisimpiärik-

keitäjaOuluntyttölyseossakinyleisimpienjoukossa.145Huolimattomuudeksiolenlas-

kenuterikoulutarvikkeiden,yleensäkoulukirjojentaivihkojenunohtamisenkotiin,ja

myöhästymiseksitunniltajamuistakouluntilaisuuksista,kutenrukouksista,myöhäs-

tymisen.Olen laskenut huolimattomuuden ja myöhästymisen saman kategorian alle,

sillämolemmatteotilmensivätpiittaamattomuuttakoulunkäyntiäkohtaan.

Huolimattomuudenjamyöhästymisenyhteydessäonluontevaanostaaesiinilmeisesti

useissaoppikouluissakäytettytaparangaistavastarikkeidenkertymisestä,mikätar-

koittiyleensävastakolmestasamanlaisestarikkeestärankaisemista.Oulunlyseossaja

tyttölyseossarangaistiin erityisesti myöhästymisten kertymisestä: tyttölyseossanäin

tapahtui koko tutkimusajankohdanalusta loppuun saakka jaOulun lyseossa1940-

luvultalähtien.Tyttölyseossayksittäisistämyöhästymisistäonrangaistuspäiväkirjojen

perusteellarangaistuvainharvoin,muttapoikalyseossayksittäisetkinmyöhästymiset

olivatrangaistaviatekojaetenkinennen1940-lukua.146

145Ks.taulukko9.146Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.

49

Kuvio3.HuolimattomuusjamyöhästyminenOulunlyseossajaOuluntyttölyseossaluku-

vuosien1912–1913ja1973–1974välisenäaikana.147

Oulun lyseossa huolimattomuuteen ja myöhästymisiin syyllistyttiin yhteensä 1831

kertaa, mikäoli 15,9 prosenttia kaikista rikkeistä, ja Oulun tyttölyseossa 215 kertaa,

mikäoli10,2prosenttiakaikistatehdyistärikkeistä.148Pojatvaikuttavatsiissyyllisty-

neenkategoriantekoihinenemmänkuintytöt,mikäjohtuuainakinosittainsiitä,ettei

poikia alettu rangaistarikekertymistä kuin vasta 1940-luvulla.Myös sotavuosilla on

varmastiollutvaikutuksensapoikienhuolimattomuuteenjamyöhästelyyn.Jatkosodan

aikanapojatsyyllistyivät näihin rikkeisiinmoninkertaisesti enemmän aiempiin vuo-

siinnähden.Suurinosatapauksistaolinimenomaantunniltamyöhästymisiä,mikäoli-

kin ymmärrettävää poikkeusolosuhteissa.Myös tyttölyseossa myöhästyminen oli so-

tavuosienaikanahiemanyleisempääkuinennensotia.149Luultavastikurinpitoainakin

jossainmäärinhöllentyisota-aikana,mikäselittäisiniinmyöhästymistenkuinmonen

muunkinriketyypinmääränkasvunsotavuosinakoulunkäynninepäsäännöllisyydestä

huolimatta.

147Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.148Ks.taulukko9.149Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.

0

20

40

60

80

100

120

140

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet


50

Poikien huolimattomuus ja myöhästely kasvoivatjälleen 1950-luvulla.150Sitä kenties

selittävätainakinosittainsamatseikatkuinyleisiähäiriöitäjatottelemattomuuttakin.

Koulumaailman vähitellen tapahtuneen muuttumisen seurauksena oppilaiden piit-

taamattomuus koulutyötä kohtaan vaikuttaisi lisääntyneen. Etenkin oppilaiden myö-

hästelyäpidettiinsuurenaongelmana,silläsiitäkeskusteltiinlyseonopettajakokouk-

sissa1950–1970-lukujenaikanarunsaasti.151Muttamiksimyöhästymisetnäyttäisivät

rangaistuspäiväkirjojenperusteellaäkistivähentyneen1960-luvulla?Ainakinvuoden

1959opettajakokouksessaolirangaistuksistakeskusteltaessanostettuesiintoivesii-

tä,ettäkorkeintaantunninjälki-istunnotvoitaisiinkorvatakahdenkeskisilläpuhutte-

luillataiottamallayhteyttäoppilaanvanhempiin.Lisäksisovittiin,etteiaamumyöhäs-

tymisistärangaistaisivieläensimmäiselläkerralla,vaikkatoisaaltakertymistärankai-

seminenkinolijoyleisestikäytössä.152Myöhästyminenolirike,jostaoltiintyypillisesti

rangaistu lyhyellä jälki-istunnolla, joten on mahdollista, että kokouksessa esitettyä

toivettaalettiinnoudattaasamantien.

Vuonna1964pidetyssäopettajakokouksessa taas sovittiin, että myöhästynyttä oppi-

lastavoitaisiin rangaista määräämällä hänet tulemaan seuraavana aamuna kouluun

puoli tuntia ennen ensimmäisen oppitunnin alkua.153Päättelisin, että oppilaiden on-

gelmaksi asti paisunut myöhästely pakotti opettajat keksimään vaihtoehtoisia tapoja

rangaista heitä, sillä jälki-istunnon määrääminen ei vaikuttanut poistavan ongelmaa.

Tuskinpa sitätoisaaltapoistivat uudet rangaistuskeinotkaan;myöhästelyjä eivain

enäänäkynytsamassamittakaavassarangaistuspäiväkirjansivuilla.

Oulun tyttölyseossa huolimattomuuteen jamyöhästymiseen syyllistyminen oliran-

gaistuspäiväkirjojenperusteellatasaisenvähäistäkokotutkimusajankohdanajan.Tyt-

töjä rangaistiinhuolimattomuuksista jakolmestamyöhästymisestä 1950-luvun lop-

pupuolelleastilähesainakotimuistutuksella,harvemminjälki-istunnolla.Mutta1960-

luvullahuolimattomuuksia jamyöhästymisiä eimerkitty rangaistuspäiväkirjoihin

enääjuuriollenkaan.154Ensimmäinensyytähänselviäävuonna1960pidetynopetta-

jakokouksenkeskustelusta,kunOuluntyttölyseonrehtorioliesittänytopettajakunnal-

150Ks.kuvio3.151Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974,Ca:3.OLA,KA.15213.1.1959.Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974.OLA,KA.15320.3.1964.Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974.OLA,KA.154Ks. kuvio 3;Luokkapäiväkirjat 1917–1945, Ae:90a–Ae:117. OTlA, KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.

51

lekaksivaihtoehtoaaamumyöhästelijöidenkuriinsaamiseksi:myöhästyneetvelvoite-

taantulemaanseuraavanaaamunamuutamiaminuuttejaaikaisemminkouluuntaisit-

tenkolmestamyöhästymisestärangaistaantunninjälki-istunnolla.Opettajakuntapää-

tyi yksimielisesti kannattamaan ensiksi mainittua vaihtoehtoa, sillä se oli ”luonnolli-

sempi rangaistusmuoto”.155Sanavalinta on mielenkiintoinen. Tarkoittiko rangaistus-

muodon”luonnollisuus”kentiessitä,ettämyöhästyneetoppilaatoliluontevaavelvoit-

taatulemaankouluunseuraavanaaamunaaikaisemmin,ikäänkuinkorvaamaanedel-

lispäivänämenetettyaika,vaiolikosenimenomaantytöille”luonnollisempi”rangais-

tusmuoto paremmin pojille sopivaan jälki-istuntoon verrattuna?Toki samanlainen

rangaistuskeino olikäytössä myös poikalyseossa, joten mistään yksinomaan tyttöjen

rangaistusmuodostaeikuitenkaanollutkyse.

Vuonna1961Ouluntyttölyseonopettajakokouksessakeskusteltiinjälleenoppilaiden

huolimattomuudestaja myöhästelystä. Rehtori kehotti luokanvalvojia kiinnittämään

erityistä huomiota oppilaiden huolellisuuteen. Hän korosti, että huolimattomuuden

vuoksi annettu kotimuistutus ei ole rangaistus vaan ilmoitus oppilaan vanhemmille,

jotensitäeitulemerkitärangaistuskirjaan.156Kokouksenjälkeenhuolimattomuudesta

jamyöhästymisistäannetutjälki-istuntomerkinnätkinmuutamiayksittäisiämerkintö-

jälukuunottamattakatoavatrangaistuspäiväkirjojensivuilta.157Nähtävästiniistäran-

gaistiin jatkossa vain kotimuistutuksella tai muulla vastaavalla tavalla. Kyseisiin rik-

keisiinsyyllistymineneisiissuinkaanloppunut.

HuolimattomuudenjamyöhästymisenyleisyyttäOulunlyseossajatyttölyseossaeten-

kin sotavuosien jälkeen onlopultavaikea arvioidarangaistuskäytäntöjen muuttumi-

senvuoksi.Niinrikekertymätkuinmuutkinsotienjälkeenkeksitytuudet”rangaistus-

keinot”olivattäysinkoulujenomaakeksintöä,silläniitäeimainitavuoden1872kou-

lujärjestyksessäsallittujenrangaistuskeinojenjoukossa158.Niidenkäyttöolisiisoike-

astaanrikkomuskoulujärjestystävastaan.Eiolekuitenkaansattumaa,ettävastaavan-

laisiakurinpitoonliittyviämuutoksiatapahtuijuuri1960-luvulla,silläseolioppikou-

1551.9.1960.Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962,Cc:1.OTlA,KA.15614.12.1961.Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962,Cc:1.OTlA,KA.157Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.158SuomenAsetuskokoelma26/1872,39§.

52

lunuudistumisenaikaa.Koulumaailmamuuttuiradikaalistimelkeinsadassavuodessa

eikärankaisemistamiellettyenääosaksikasvatusta.159

Yleinenlaiskuusjalaiminlyönnitolivatmyössuhteellisenyleisiärikkeitämolemmissa

lyseoissa.160Olen laskenut tähän kategoriaan kuuluviksi laiskottelun, tehtävien teke-

mättäjättämisensekäoppilaalleannettujenvelvollisuuksien,kutenluokanjärjestäjän

tehtävien ja poissaoloilmoitusten laiminlyönnin. Olen ottanut mukaan myös unohta-

misen, vaikka onkin hieman epäselvää, millaiseen rikkeeseen se viittasi. Liittyikö

unohtaminenesimerkiksioppikirjojenkotiinunohtamiseen,jolloinseselvästikuuluu

tähänkategoriaan,vaioppitunninunohtamiseen,jolloinseolisipoissaolo?Luokkapäi-

väkirjojenmerkintöjenperusteellaolenpäätynyttulkitsemaan,ettäunohtaminenliit-

tyinimenomaanoppikirjojen,vihkojenjamuidentarvikkeidenkotiinunohtamiseen.

Kuvio4.YleinenlaiskuusjalaiminlyönnitOulunlyseossajaOuluntyttölyseossaluku-

vuosien1912–1913ja1973–1974välisenäaikana.161

Oulunlyseossalaiskuuteenjalaiminlyönteihinliittyneistäteoistarangaistiin716ker-

taa,mikäoli6,2prosenttiakaikistatehdyistärikkeistä,jaOuluntyttölyseossa123ker-

taa, mikäoli 5,8 prosenttia kaikista rikkeistä.162Myös rangaistukset näistä rikkeistä

159Ks.esim.Ruuskanen2015,95–96.160Ks.taulukko9.161Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.162Ks.taulukko9.

0

10

20

30

40

50

60

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet


53

olivat molemmissa kouluissa pitkälti samanlaiset: vuosisadan alussa sekä poikia että

tyttöjä rangaistiin usein muistutuksella tai varoituksella, mutta vähitellen siirryttiin

korkeintaan tunnin mittaiseen jälki-istuntoon. Tytöillä muistutusten antaminen oli

tyypillisempääjakestimyöhempäänkuinpojilla,muttavastaavakäytäntöoliyleinen

myösmuidenrikkeidenkohdalla.163

Tyttöjenlaiskuudenjalaiminlyöntienesiintyminenvaikuttaakuvion4perusteellaol-

leenmelkotasaistakokotutkimusajankohdanajan.Senalkupuolellaonmuutamialu-

kuvuosia,jolloinkyseisiinrikkeisiinonsorruttunormaaliauseammin,muttasiltierot

”normaaliin”ovatpieneteikäniistävoidavieläpäätellämitään.Poikiensyyllistyminen

laiskuuteen ja laiminlyönteihin taas kasvoi merkittävästi1950-luvullaja väheniyht-

äkkiä1960-luvulla164,mihinonluultavastivaikuttaneetnesamatsyyt,jotkaolivatesil-

läjoyleistenhäiriöidenyhteydessä.

Yleinen laiskuus ja laiminlyönnit eivät siis vaikuta olleen erityisen sukupuolittuneita

rikkeitä, sillä molemmissa kouluissa niihin sorruttiin prosentuaalisesti suunnilleen

samanverran.Ahkeruuttajatyöteliäisyyttäpidettiinkinmolemmiltasukupuoliltaodo-

tettavina ominaisuuksina, sillänepitivätnuoretpoissavähemmänhyödyttävistätoi-

mista.165

2.3.Epärehellisyys–tytöilletyypillinenrike

Petosta, vilppiä ja varkautta pidettiin pahimpina koulurikkeinä.Vilpillä tarkoitettiin

pääasiassa kokeessa taioppitunnilla lunttaamista.Tähän kategoriaan olen laskenut

mukaan myös muun muassa vilpin yrityksen, valehtelun, opettajan harhaanjohtami-

senja väärentämisen. Kaikkia kategorian rikkeitä yhdistää epärehellinen toiminta.

Näistärikkeistätyypillisestimyösrangaistiinankarimmin.

163Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.164Ks.kuvio4.165Launonen2000,186–187,218;Koski2003,286;Vehkalahti2003,249.

54

Kuvio5.Petos,vilppijavarkausOulunlyseossajaOuluntyttölyseossalukuvuosien1912–


Pojat syyllistyivät epärehellisiin tekoihin 861 kertaa, mikäoli 7,5 prosenttia kaikista

poikientekemistärikkeistä,jatytöt313kertaa,mikäoli14,8prosenttiakaikistatyttö-

jentekemistärikkeistä.167Vaikkapojatsyyllistyivättämänkategoriantekoihinmääräl-

lisestiuseammin kuin tytöt, suhteessa kaikkiin annettuihin rangaistuksiin tyttöjen

epärehellisyysolimelkeinkaksinverroinyleisempää.Vuosien1912–1974aikanatyt-

töjenepärehellinentoimintaolijoinakinvuosinamäärällisestikinlähelläpoikienvas-

taavaa tai siitä rangaistiin jopa enemmän kuin poikia.Erotepärehellisyyden rankai-

semisessasukupuoltenvälilläalkoivatkaventua1930-luvultaalkaen,kunpoikienepä-

rehellistentekojenmääräpienenimuidenrikkeidenkustannuksella,kuntaastyttöjen

osaltaniidenmääränousi.168

Rehellisyys oli molemmilta sukupuolilta odotettu ominaisuusniin koulussa kuin elä-

mässä muutenkin.169Silti tytöt vaikuttavat syyllistyneen tämän kategorian teoista

etenkin vilppiin poikia enemmän.Kyösti Kiuasmaantutkimissa tyttökouluissa vilppi

166Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.167Ks.taulukko9.168Ks.kuvio5;Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.169Räisänen1995,102–103;Koski2003,286;Launonen2000,186–187,217.

0

5

10

15

20

25

30

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet


55

oli tunnilla esiintyneen levottomuuden lisäksikaikistayleisimpiä rikkeitä. Hän arve-

lee,ettätyttöoppilaidenhuolikoulumenestyksestäänajoiheidätlunttaamaan.170Olen

samaa mieltä Kiuasmaannäkemyksenkanssa.Syyttyttöjen osaamattomuuden pel-

koonsaattoivatollanaissukupuoleenkohdistetuissanegatiivisissaoletuksissa.Pitkään

1900-luvulleastipoikiapidettiinloogisina,luovinajasyvällisinä,jatyttöjävastaanot-

tavaisina,pinnallisinajatunteellisina,abstraktiinajatteluunkykenemättöminä.Naisia

pidettiin siis älyllisesti heikompina kuin miehiä–ajatus oli yleinen vielä vuosisadan

vaihteen lääketieteellisissäkin käsityksissä.Näiden biologiaan pohjautuvien erojen

vuoksi naista ei pidettykelvollisina yhteiskunnallisissapiireissä toimimiseen, vaan

hänettulialustalähtienkasvattaaainoastaankotiajaäitiyttävarten.171

Nämä käsitykset sukupuolten eroista näkyivät myös oppikoulussa. Konkreettinen

esimerkkisiitä olivaterillis-elityttö-ja poikakoulujen erilaiset opetussuunnitelmat.

Tyttökouluissaolienemmänkäytännönoppiaineita,kutenkäsitöitäjakotitaloutta,ja

yksi luokka-aste enemmän kuin poikakouluissa, silläkoulunkäyntiä pidettiin tytöille

paljonrasittavampanakuinpojille.Etenkinmurrosikääpidettiintyttöjenkehityksessä

riskialttiinavaiheena:tyttöjenherkkäjakehittyväruumisolivaarassaälyllisestiliian

rasittavankoulunkäynnintakia.Toisaaltatyttökoulujenylimääräinenluokka-astetoi-

mi,tahattomastitaitahallisesti,myöskarsintamekanisminajakeinonavähentäätyttö-

jenkoulutushaluja.Mitäpidempäänkoulukesti,sitätodennäköisemmintytöilläeiol-

lut enää halua tai mahdollisuuksia jatkaa koulunkäyntiä. Etenkin vähävaraisille per-

heille yhdenkin ylimääräisen vuoden kustantaminen saattoi olla taloudellisesti liikaa

vaadittu.Tyttöjäeisaanutmyöskäänkurittaayhtäkovastikuinpoikia.Kovankurinpi-

donpelättiin”miehistävän”tyttöjä,eikäseolisiollutlainkaansopivaanaisiinkohdis-

tuneidenpehmeiden,tunteellistenjaäidillistenmielikuviensuhteen.Silloinolisivaa-

rassamyöstyttöjentulevaäitiysjakansakunnanperintöaines.Poikienpahantapaisuus

taas nähtiin luonnollisempana, sillä se oli maskuliinista käytöstä, joten poikia voitiin

myöspitääkovemmassakurissa.172

Syyttyttöjenosaamattomuudenpelkoonsaattoivatsiisollaniissäodotuksissa,oletuk-

sissa ja asenteissa, joita tyttöihin kohdistettiin.Tyttöjen älykkyyden ja koulumenes-

170Kiuasmaa1982,126.171Aapola2003,90–94;Tuomaala2004,77;Räisänen1995,136–141;Tähtinen2003,183.172Aapola 2003, 91–92; Kaarninen 1995, 160–170;Nevala-Nurmi 2015,227–228, 235–237;Tuo-maala2004,234–235;Tähtinen2003,189;Uimonen1999,105–111.

56

tyksenepäileminensaattoitehdäheistäalisuoriutujia,jotkaturvautuivatvaikkalunt-

taamiseenosoittaakseenpärjäävänsäkoulussa.Tyttöjenhaluttiinmyösolevankilttejä,

ahkeriajatunnollisia,javastatakseennäihinvaatimuksiintyttöjenoliosoitettavapär-

jäävänsäkoulutyössä.Pojiltaeiodotettusamanlaisiaominaisuuksia,jotenheilläeiol-

lut samanlaista painetta osoittaa pätevyyttään.Nykytutkimusten mukaanerityisesti

tytöt kilpailevatkoulussaitseään ja toisiaan vastaan tullakseen palkituiksi ja vahvis-

taakseen omaa asemaansa, joka on vähempiarvoinen kuin maskuliiniseksi oletetun

sukupuolenasema.Tyttökoulussatyttöjenkilpailuitseäänjatoisiaanvastaansekätie-

tynlainenvaltapelisaattoivatsiisvaikuttaasiihen,ettäjotkutsortuivatlunttaamiseen

todistaakseen omaa pärjäämistään ja paremmuuttaan.173Edellä kuvatut oletukset ty-

töistäjanaisistaeiväteläneetenääsotavuosienjälkeenyhtävoimakkaina,muttaeril-

liskoulujen olemassaolo sukupuolten mukaan järjestettyine opetussuunnitelmineen

aina1970-luvunperuskoulu-uudistukseenastikuitenkinedelleenvahvistimielikuvaa

tyttöjenjapoikienerilaisestaoppimisestajasukupuolirooleista.

Oulun tyttölyseossa vilppiin ja vilpin yritykseen suhtauduttiin vakavasti. Vielä 1920-

luvun loppuun saakka vilpistä rangaistiin tyypillisimmin muistutuksella ja käytösnu-

meron alentamisella, maksimissaan tunnin jälki-istunnolla. Myöhemmin kyseisistä

rikkeistäalettiinantaapääsääntöisestikahdentunninjälki-istuntoja.Varastaminentai

näpistämineneivätolleettyttölyseonrangaistuspäiväkirjojenperusteellakovinyleisiä

rikkeitä,muttaniistäseurasiainajokokahdentunninjälki-istunto,kehotuseroamaan

koulustataimääräaikainenerottaminen.Vanhempiensanimentaisaamansanumeron

väärentämisestä taas seurasi yleensä kahden tunnin jälki-istunto. Jos kuitenkin vää-

rentäminenuudistui,saattoisiitäollatiedossajopakehotuskoulustaeroamiseen,ku-

tenkävierääntoisenluokanoppilaallehuhtikuussa1945.174

Vilppiinsyyllistyneitä poikiarangaistiin Oulun lyseossa yleensä kahden tunnin jälki-

istunnolla. Myös vilpin yrityksestä rangaistiin yleensä yhtä ankarasti. Yrityshänolisi

huomaamattajohtanutvilppiin,jotensenvarmastiajateltiinolevanyhtätuomittuteko

kuin itse vilppi. Valehtelemisesta on annettu rangaistukseksi myös yhdestä kahteen

tuntia jälki-istuntoa, valehtelun törkeydestä riippuen. Varkaus ja näpistely olivatOu-

lunlyseossasuhteellisenharvinaisiatekojajaniistärangaistiinmelkeinainaeripitui-

173Jankama2004,60–61;Kosonen1998,164–166;Puranen2015,54.174Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.

57

sillakoulustaerottamisilla.Petoksiinjaväärentämisiinonsovellettuniinkahdentun-

nin jälki-istuntoja, karsserirangaistuksia kuin koulusta erottamisiakin, epäilemättä

riippuenteonvakavuudesta,onkosamallakertaatehtytoisiakinrikkeitäjaonkoteko

jatkunutjopidemmänaikaa.175

2.4.Luvattomat poissaolot jarangaistusten laiminlyönnit–sukupuolit-taineriytyneetrikkeet

Poissaolotolivatyleinenongelmamolemmissakouluissa.Tähänkategoriaanolenlas-

kenutoppitunniltataikoulustaluvattapoissaolemisenlisäksimyösluvattomatoppi-

tunniltataikoulustakeskenpäivänpoistumisetjatuntienunohtamiset.

Kuvio6.PoissaolotsyyttäOulunlyseossajaOuluntyttölyseossalukuvuosien1912–1913

ja1973–1974välisenäaikana.176

LuvattomiapoissaolojakirjattiinOulunlyseonrangaistuspäiväkirjoihinyhteensä743

kappaletta, joka oli 6,5 prosenttia kaikista tehdyistä rikkeistä, ja tyttölyseossa niitä

merkittiinyhteensä324kappaletta,jokaoli15,4prosenttiakaikistarikkeistä.177Poi-

kien lintsaaminen oli yleistä etenkin tutkimusajankohdan alkupuolella 1920-luvun

175Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.176Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.177Ks.taulukko9.

0

5

10

15

20

25

30

35

40

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet


58

puoliväliinsaakkajajälleensotavuosienjälkeen1950-luvunalkupuolellesaakka.Tyt-

töjenpoissaolotvaikuttavatmyösyleisestikasvaneensotavuosienjälkeen.Yksittäiset

tilastossa esiintyvät korkeat piikit johtuivat lähes aina useiden, yleensä kokonaisen

luokanoppilaidenyhtäaikaisistapoissaoloista.178

Tyttölyseossa poissaoloista rangaistiin suhteellisesti yhteensä yli kaksinkertaisesti

poikalyseoonverrattuna.Määrällisestikintyttöjenluvattomatpoissaolotnousivatjoi-

nakinlukuvuosinalähellepoikalyseonvastaaviataijopakorkeammiksi.Onkuitenkin

yhäsyytämuistaa,ettäoppilasmäärätolivaterilaiseteriaikoinamolemmissakouluis-

sa, joka toki jonkin verran vaikuttiesimerkiksi rikkeiden määrien nousemiseen ajan

myötä. Se ei kuitenkaan poista sitä rangaistuspäiväkirjoista ilmenevää seikkaa, että

poissaolot olivat tyttöjen kolmanneksi yleisin rike, kun poikalyseossa neolivat vasta

viidenneksiyleisimpiä.

KaroliinaPuranenhavaitsiomassatutkimuksessaan,ettäpoikienjatyttöjenpoissaolo-

ja oli merkittyhänen tutkimuskohteina olleiden koulujenrangaistuspäiväkirjoihin

suunnilleensamanverran,elipoissaolosyyttäeinoussuthänentutkimuksessaaneri-

tyisensukupuolittuneeksirikkeeksi.Hänolikuitenkinennakoltaajatellut,ettäpoissa-

oleminenkoulustaolisivoinutollanimenomaantyttöjenrike,sillätytöilläsaattoiolla

jopienestäpitäenenemmänvelvollisuuksiakotonakuinpojilla.Tyttöjähänkasvatet-

tiin nimenomaanäitiyteen jakodista huolehtimiseen.Purasen tutkimusajankohtana

oppikoululaiset olivat kuitenkin vielä pääsääntöisesti ylempiin yhteiskuntaluokkiin

kuuluvia lapsia, joilla ei ehkä ollut samanlaisia kotona olevia velvollisuuksia kuin

alemmanyhteiskuntaluokan lapsilla. Ehkä juuri siksi poissaolo ei näyttäytynytPura-

sentutkimuksessasukupuolittuneenarikkeenä.1791900-luvunkuluessasäätyrajatal-

koivatkuitenkinmenettää merkityksensäja oppikouluun tuli yhä enemmäntyöläis-

taustaisiakin lapsia.180Aineistoniosoittaa,ettäsamallamyösOuluntyttölyseonoppi-

laidenpoissaolotkasvoivat.Ehkätyttöjenvelvollisuudetkotonatodellaolivatyksisyy

tyttöjenpoissaolojenyleisyydelle,muttavastamyöhemmin1900-luvulla.

Toinenvarteenotettavasyypoissaolojenyleistymisellesekätyttöjenettäpoikienkes-

kuudessaoli oppikoulun arvostuksen vähentyminen mitä pidemmälle 1900-luku ku-

178Ks.kuvio6.179Puranen2015,48–49.Ks.myösKaarninen1995,172–173;Koski2011,166.180Ks.esim.Kaarninen2011,405.

59

lui.KaroliinaRuuskasenmukaannuoreteivätehkäenäänähneetoppikoulunkäymistä

yhtäarvokkaanamahdollisuutenakuinvielävuosisadanvaihteessa.181Tämäsaattaisi

päteä erityisenhyvin tyttöihin, sillä vielä 1900-luvun alkupuolellatyttöjenkorkeam-

paakouluttautumista ei nähty kovinkaan tärkeänä asiana, mutta oppikoululaisuutta

pidettiinkuitenkinarvossa.Kunoppikoulunkäymisestätulisittentyttöjenkinkeskuu-

dessanormaalia,senarvostuskentieslaski.

Kolmassyy tyttöjenja poikienlintsaamiselle saattoi ollakasvavankaupunginlisään-

tyneethuvittelumahdollisuudet.SekälyseoettätyttölyseosijaitsivatOulunkeskustas-

sa,jolloinkoulustaolihelppolähteäviettämäänaikaakaupungille.Huvituksienveto-

voimastaainakin tyttöjen kohdallasaattaa kertoase, että aika usein tytöt lintsasivat

koulustakaksintaijopaisommallajoukolla.Lisäksityttökouluissavallinnuttatiukem-

paa järjestystä ja kuria yritettiin myöstarkoituksellahaastaa tai rikkoaesimerkiksi

koulustalintsaamalla,kutenkäyilmiTarjaPalmunhaastattelemienentistentyttökou-

lulaisten kertomuksista. Vaikka tytöiltä odotettiin kiltteyttä ja hyvää käytöstä, ja he

itsekinmielsivätitsensäkilteiksi,olijoukossaainamyösniitä,jotkahalusivathaastaa

vallitsevat säännöt.182Ehkä koulusta lintsaaminen oli helppo tapa kapinoida koulun

järjestystävastaan.Myöspojatsaattoivatkokeasensamallatavalla,sillälintsaaminen

eiollutheidänkäänkohdallamissäännimessäharvinaista.

Rangaistustenlaiminlyöminenolimolemmissakouluissaharvinainenrike.183Rangais-

tustenlaiminlyömisellätarkoitettiinyksinkertaisestisitä,etteioppilassaapunuthänel-

lemäärättyynjälki-istuntooneikäkyennytantamaankelvollistasyytäpoissaololleen.

181Ruuskanen2015,60–61.182Palmu2007,171–172.183Ks.taulukko9.

60

Kuvio7.RangaistustenlaiminlyönnitOulunlyseossajaOuluntyttölyseossalukuvuosien


Oulunlyseossarangaistustenlaiminlyönteihinsorruttiinrangaistuspäiväkirjojenmu-

kaan84 kertaa, joka oli 0,7 prosenttia kaikista rikkeistä, ja Oulun tyttölyseossavain

kerran.Rikkeen harvinaisuus johtui todennäköisesti siitä, että rangaistuksenlaimin-

lyöminen johti lisärangaistukseen, useimmiten uuteen jälki-istuntoon, mikä lienee

toiminut useimmille pelotteena.185Tytöt noudattivat heille annettuja jälki-istuntoja

aineiston perusteella tunnollisemmin kuin pojat, mikävahvistaa kuvaa heidän olete-

tustatunnollisuudestaan.186Koska riketyyppi on ollut harvinainen molemmissa kou-

luissa,eisensukupuolittuneisuuttaolejärkevälähteäanalysoimaantämänenempää.

2.5.Tappeleminenjaomaisuudenvahingoittaminen–marginaalisiarik-keitä?

Tässäalaluvussakäsittelenomaisuudenjakoulukaverinvahingoittamiseensekätap-

peluun ja rähinöintiinliittyviä rikkeitä.Kyseiset riketyypit olivat tutkimissani oppi-

kouluissaaikaharvinaisia,muttaosaniistäoliselkeästisukupuolittuneita.

184Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.185Ks.kuvio7;Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.186Jankama2004,60–61.

0

2

4

6

8

10

12

14

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet


61

Rikekategoriallaomaisuudenvahingoittaminentarkoitankaikkiasellaisiatekoja,jois-

saontahallisestivahingoitettujokokouluntaikoulutoverinomaisuuttaeliesimerkiksi

rikottupulpetti,piirreltypulpetinkanteentaituhrittutoverinpäiväkirjaa.Koululletai

koulukaverille kuuluneen esineen sotkeminenkin on siis ollut tähän kategoriaan riit-

täväteko.

Kuvio8. Omaisuuden vahingoittaminenOulun lyseossa ja Oulun tyttölyseossa lukuvuo-

sien1912–1913ja1973–1974välisenäaikana.187

Oulun lyseossa omaisuuden vahingoittamiseen syyllistyi yhteensä 95 oppilasta, joka

oli0,8prosenttiakaikistatehdyistärikkeistä,jaOuluntyttölyseossa69oppilasta,joka

oli 3,3 prosenttia kaikista tehdyistä rikkeistä.188Prosentuaalisesti tytöt tekivät näitä

rikkeitäsiishiemanenemmänkuinpojat.Kuviosta8onnähtävissä,ettätiettyinäluku-

vuosina tyttöjä on rangaistuomaisuuden vahingoittamisesta poikkeuksellisen monta

kertaa. Näiden tilastopiikkien taustalla on suurehkot tyttöjoukot, jotka ovat yhdessä

syyllistyneetjohonkintiettyyntekoon.Lukuvuonna1928–1929kuusitoistaneljännen

ja kuudennen luokan tyttöoppilasta sai kirjalliset muistutukset pulpettiin piirtelemi-

sestäjalukuvuonna1940–1941taasjoukkoneljännenluokanoppilaitatärvelitahalli-

sesti päiväkirjan–joko omansa tai luokan yhteisen. Tästä he saivat tunnin jälki-

istunnon.Tämänkategorianteoistatytöilläolikinuseintapanajuurituhriavihkojatai


0

5

10

15

20

25

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet


62

piirustella pulpettiin, kun pojilla ilmeni myös tavaroiden rikkomista. Lukuvuonna

1951–1952 tyttöjä rangaistiin kuitenkin poikkeuksellisesta teosta, kun yhteensä 21

kolmannenluokantyttöäsaitunninmittaisenjälki-istunnonpuistonjasenpensaiden

vahingoittamisesta.189

Omaisuudenvahingoittamisenkategoriankohdallakorostuuerityisenhyvinse,miten

tytötvaikuttavatsortuneeneririkkeisiinnimenomaanjonkuntoisentytönkanssatai

isommalla joukolla.Samanlainen ilmiö oli havaittavissa myös edellisessä alaluvussa

käsiteltyjen tytöille tyypillistenpoissaolojen yhteydessä.Oliko tyttöjen kenties hel-

pompilähteämukaanjohonkinkouluntaholtatuomittavaksimääriteltyyntoimintaan

yhdessämuidenkanssa?Mahdollisetseurauksetontietystihelpompikantaayhdessä

kuin yksin.On myös mahdollista, ettäjoukkorangaistuksissa ei aina ehkä ollutkaan

kysesiitä,ettämonioppilasolisikerrallasyyllistynytsamaanrikkeeseen.Koulujärjes-

tysnimittäinmahdollistivaikkapakokonaisenluokanrankaisemisenyhdensijasta,jos

syyllistä johonkin rikkeeseen ei löytynyt. Luokkatoverit eivät välttämättä halunneet

paljastaarikkeentekijääjoukostaanjakärsivätrangaistuksenmieluumminkollektiivi-

sesti.190

189Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.190SuomenAsetuskokoelma26/1872,35§.

63

Kuvio9.TappelujarähinöintiOulunlyseossajaOuluntyttölyseossalukuvuosien1912–


Tappelu, rähinöintija oppilaiden välinen riitely olivat Oulun lyseossaja Oulun tyttö-

lyseossaharvinaisiarikkeitä,silläkokotutkimusajankohdanaikanapojatsyyllistyivät

tappelemiseenjarähinöintiin43kertaa,jokaolivain0,4prosenttiakaikistarikkeistä,

ja tytöt vain kerran. Tyttöjen tapauksessa kyse oli välitunnillariitelystä, ei ilmeisesti

siismistäänsensuuremmastanujakasta.192

Onvaikeakuvitella,ettätappeleminenjamuurähinöintiolivatainakaanOulunlyseos-

satodellisuudessanäin harvinaisia rikkeitä.Poikien keskinäistä tappelemista,kuin

myösjulkista alkoholinkäyttöä, pidettiin osana mieheksi kasvamisen performans-

sia.193Tytöksi kasvamiseen näidenei taas koettu kuuluvaksi ollenkaan.Luulisi siis,

ettätappelujaolisiesiintynytOulunlyseossaenemmänkin.Ehkänujakointiapidettiin

oppikouluikäisillepojilleniinominaisenakäytöksenä,etteisiihenjuurikaanpuututtu.

Onmyösmahdollista, ettäpoikia on rangaistu vain kaikkein vakavimmista ja fyysi-

simmistä tappeluista.Valtaosaanrangaistuspäiväkirjojenmerkinnöistä syyksi on

merkittynimenomaantappelujavainmuutamassatapauksessaonsyynäollutkinas-

telutairiiteleminen,jotenainakinaineistotukeetätäpäätelmää.Lisäksitappelemises-

taonharvemminannettutuntiakovempiajälki-istuntojajajoissakintapauksissajälki-

191Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.192Ks.taulukko9;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.193Tuomaala2003b,364.

0

1

2

3

4

5

6

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet


64

istuntoa on saatettu antaa vain puolikin tuntia, joten rangaistusten lievyys kertoo

myössiitä,mitentappelemiseenOulunlyseossaluultavastisuhtauduttiin.194

Koulukaverin vahingoittaminen onsamantyyppinen kategoria kuin tappelu ja rä-

hinöinti. Vaikka tappelussakin koulukaveri saattoi vahingoittua, olen laskenut tähän

kategoriaankuitenkinerityisestinetapaukset,jotkaliittyivätkoulutoverinhenkiseen

taifyysiseenpahoinpitelyyn.Mukanaovatmyösnäennäisestipienemmänkiusanteot,

kutentoverinpisteleminenharpilla.

Kuvio 10. Koulukaverin vahingoittaminenOulun lyseossa lukuvuosien 1912–1913 ja

1973–1974välisenäaikana.195

Koulukaverin vahingoittamiseen syyllistyttiinrangaistuspäiväkirjojen perusteellaai-

noastaanOulunlyseossa.Seeiollutyleinenrike,silläsiitärangaistiinlyseossavain93

kertaa, mikäoli 0,8 prosenttia kaikistakoulussatehdyistä rikkeistä.196Koulukaverin

vahingoittamisestaonrangaistuvaihtelevastiriippuenajastajarikkeenvakavuudesta.

Kategorianyhdestä vakavimmistateoista eli koulutoverin pahoinpitelystä on saatta-

nutsaadatunnistakahteentuntiajälki-istuntoajailmeisestitörkeämmissätapauksis-

sajopamääräaikaisenerotuksenkoulusta.Tunninjälki-istunnotkorostuvattutkimus-

194Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA195Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.196Ks.taulukko9.

02468101214161820

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet

Poikalyseo

65

ajankohdanalkupuoliskolla,kuntaassenloppupuolellarangaistusasteikkoonkoven-

tunutjapahoinpitelystäonyleensäsaanutkahdentunninjälki-istunnon.197Kutentap-

pelun ja rähinöinninkin kohdalla, myös koulukaverin vahingoittaminen vaikuttaa ol-

leenrike,jotaeiainakaan1900-luvunalkupuoliskollapidettykovinvakavana.

Kuviossa10onesitettykaikkikoulukaverinvahingoittamisestaOulunlyseossasaadut

rangaistukset, jasiinä esiintyy kaksi normaalia korkeampaa piikkiä. Lukuvuonna

1919–1920 peräti 18 kolmannen luokan poikaa syyllistyi joukolla törkeään tottele-

mattomuuteenjatoverinpahoinpitelyyn,joistahesaivatrangaistukseksikaksituntia

jälki-istuntoa. Samantyyppinen tapaus sattuilukuvuonna 1937–1938, jolloin 13 kol-

mannenluokanpoikaaosallistuivatyhdessätoverinsapahoinpitelyyn,jostahesaivat

rangaistukseksitunninjälki-istunnon.198Koskatapauksistaeilöydyesimerkiksiopet-

tajakokoustenpöytäkirjoistalisätietoa,enosaasanoa,olikotapauksissakyseessäyk-

sittäisenoppilastoverinjoukkopahoinpitelystä,jonkinlaisesta joukkotappelusta, jossa

rangaistuksensaaneetoppilaatpahoinpitelivättoisiaan,vaijostainmuusta.

Tytöt eivät syyllistyneet koulukaverin vahingoittamiseen kertaakaan, ainakaanmitä

on rangaistuspäiväkirjoihin uskominen.199Tappelemista, toisen vahingoittamistaja

väkivaltaistakäytöstäeipidettytytöillesopivanatoimintana.Tyttölyseonrangaistus-

päiväkirjoista ei kuitenkaan löydy mainintoja edes koulukaverin kiusaamisesta tai

muunlaisesta henkisestä pahoinpitelemisestä. Tällaiset teot ovat tietysti vaikeampia

havaita, mutta en usko,etteivätkötytötolisi koskaan edes henkisellä tasolla kiusan-

neettoisiaan.Koulukiusaamistaontaatustitapahtunutaina,muttasiitäonalettupu-

huavarsinmyöhäänjasitäontutkittusystemaattisestivasta1970-luvultalähtien.Vie-

lä 1990-luvulle asti aggressiota koskeva tutkimus on keskittynyt lähes pelkästään

miestenaggressiivisuuteen.Monettutkijatovatpitäneetnaistenjatyttöjenaggressio-

taniinlievänätaijopaolemattomana,etteisitäolekannattanutedestutkia.Naistenei

oletetaolevanaggressiivisia,jajosjokunainenonkäyttäytynytkinaggressiivisesti,on

häntä pidetty epänaisellisena tai mieleltään häiriintyneenä.200Koulukiusaamista ta-

pahtui varmasti myös tyttöjenkin keskuudessa, mutta on mahdollista, ettei sitä ole

197Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.198Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA.199Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.200Kokkonen2015,51;Lagerspetz1998,1,3.

66

tunnistettukiusaamiseksityttöihinkohdistettujenkiltteyteenpohjautuvienolettamus-

tenvuoksi.

2.6.Kiroilevat,tupakoivatpojatjajuhlivattytöt

Lopuksikäsittelenrikkeitä,jotkaedelläkäsiteltyjentappelunjarähinöinninsekäkou-

lukaverin vahingoittamisen lisäksi olivat tutkimissani oppikouluissa selkeimmin su-

kupuolittuneita. Nämä rikkeet olivat juopottelu ja tupakointi, luvattomat huvit sekä

sopimatonkielenkäyttö.

Kuvio 13. Sopimaton kielenkäyttöOulun lyseossa ja Oulun tyttölyseossa lukuvuosien


Sopimatonkielenkäyttöelikiroilujamuutensopimatonpuhetapavaikuttiolleentyy-

pillisempääpojillekuintytöille.Oulunlyseossasiitärangaistiinyhteensä152kertaa,

mikäoli1,3prosenttiakaikistatehdyistärikkeistä,jatyttölyseossavain19kertaaeli

0,9prosenttiakaikistarikkeistä.202

Tytöiltäodotetunsiveänjasiivonkäytöksenvuoksieioleyllättävää,etteityttöjäjuuri-

kaanrangaistutämänkategorianteoista.Lukuvuonna1961–1962kuitenkinyhteensä


0

2

4

6

8

10

12

14

16

18

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet


67

16kolmannenluokantyttöärangaistiintunninjälki-istunnolla,silläheolivatpuhuneet

sopimattomallatavallauimahallissa.Kunsopimatontekotapahtuikoulunulkopuolel-

la,oliseluultavastituomittavampaakuinkoulussa,sillämuutamanaaiempanakerta-

navastaavastateostaolirangaistulyhyelläjälki-istunnolla,kotimuistutuksellatainuh-

telulla.203Pojilla karskimpaa puhetapa saatettiin pitää luonnollisempana asiana, sa-

moinkuinmuutenkinvilkkaampaakäytöstä,vaikkaserangaistuspäiväkirjojenperus-

teellatuomittiinkinhuononakäytöksenä.

Kuvio 11. Juopottelu ja tupakointiOulun lyseossa ja Oulun tyttölyseossa lukuvuosien


Juopottelujatupakointiolivaterittäinpoikamaisiarikkeitä,silläniistärangaistiinOu-

lunlyseossayhteensä274kertaa,mikäoli2,4prosenttiakaikistaannetuistarangais-

tuksista,jatyttölyseossavainmuutamankerran.205Oulunlyseossatupakoinnistaran-

gaistiintavallisestipitkällä,kahdentunninjälki-istunnolla,muttavielä1900-luvunal-

kupuolella etenkin toistuvastatupakanpoltosta saattoi saada jopa karsseria.Tupa-

kointia tapahtui Oulun lyseossa koko tutkimusajankohdan aikana,mutta se vaikutti

yleistyneen 1940-luvulla. 1960-luvulla oppilaiden tupakoinnista alettiin keskustella

203Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA.204Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.205Ks.taulukko9.

0

5

10

15

20

25

30

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet


68

opettajakokouksissakin useammin.Vuosittaiset rikemäärät olivat siltimelko maltilli-

sia.206

Tupakointiolikuitenkintodennäköisestipaljonyleisempääkuinrangaistuspäiväkirjat

antavatymmärtää,silläkovinmonieivarmastikaanjäänytsiitäkiinnieikäoppilaiden

koulumatkalla tai vapaa-ajalla tapahtuvaa tupakointia voituvalvoa tehokkaasti.Kou-

luhallitusmuuttikinvuonna1950koulujärjestyksessäolleentupakanpolttoonliittyvän

säädöksensiten,ettäseolikiellettyäainoastaankoulussajasenalueellasekäkoulun

järjestämissätilaisuuksissa.207Koulueisiisenääjatkossapuuttunutoppilaidenvapaa-

ajallatapahtuvaantupakointiin.1970-luvunalussatupakointisallittiinOulunlyseossa

sitävartenosoitetuillatupakkapaikoilla,muttaoppilaallatuliollasiihenlupaelihol-

hoojansa allekirjoittama niin kutsuttu tupakkakortti.208Alkoholinvaikutuksenalaise-

na olemisesta rangaistiinOulun lyseossakolme kertaavuosina 1921,1958 ja 1965.

Kaikissa tapauksissa rangaistuksena oli aina määräaikainen erotus koulusta.209Juo-

potteluolivakavarike,muttaeiilmeisestiniinvakava,ettäoppilasoltaisiinpysyvästi

erotettukoulusta.

Oulun tyttölyseossa tupakoinnistarangaistiin vain neljää oppilasta, alkoholin vaiku-

tuksen alaisena olemisesta ei jäänyt kiinni kukaan. Kaikki tupakointiin liittyvät ta-

pauksetsattuivat vasta 1970-luvulla.210On tietysti mahdollista ja oletettavaakin, että

jotkut tytöt tupakoivat jotätäaiemmin, mutta ehkä he eivät uskaltaneet tehdä sitä

koulussa. Tyttöjentupakointiin ja sitäkin enemmän juopotteluun suhtauduttiin ko-

vemminkuinpoikienvastaaviin,jotenrangaistuksetolisivatvoineetollahyvinanka-

rat.1970-luvuntupakoimisrikkeissätyttöjärangaistiinkuitenkinjokokahdentunnin

jälki-istunnollataipelkällävaroituksella.211

206Opettajakokousten pöytäkirjat 1931–1974, Ca:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.207Kouluhallituksen kiertokirjenro. 1783, 15.9.1950. Kouluhallitukselta saapuneet kiertokirjeet1946–1963,Ed:3.OTlA,KA.20820.8.1973.Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974,Ca:3.OLA,KA.209Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.210Ks.kuvio11.211Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.

69

Juopotteluajatupakointiaeinähtysoveliaanatoimintananuorisollesaatisittenoppi-

koululaiselle, jonka tuli vapaa-ajallaankin käyttäytyä moitteettomasti ja säädyllisesti

kouluansa edustaen.212Etenkin ”väkijuomien”käyttö koettiinnuorisoa uhkaavaksi

asiaksi,jostamyöskouluhallitus näki aiheelliseksi varoittaa oppikoulujen rehtoreita

useaanotteeseen.213Etenkinjuopotteluapidettiinmerkkinänuorisonpahantapaisuu-

desta ja moraalin alentumisesta.Toisaaltaalkoholinkäyttö ja tupakointi kuuluivat

osaksimieheksikasvamisenperformanssia,neolivatosaeräänlaistamieheksitulemi-

senrituaalia.Alkoholinkäyttösaatettiinjopamieltäämiehekkääksitoiminnaksi,aina-

kin,josseedesnäennäisestipysyikurissa.214

Tyttöjentupakointiinjaalkoholinkäyttöönsuhtauduttiinerittäinjyrkästi.Vaikkeipoi-

kienkaan tupakointia ja juopottelua katsottu hyvällä, olivatnetyttöjenkohdallaeri

tavalla kiellettyjä. Alkoholinkäyttöä ja tupakointia ei pidetty naisellisena toimintana.

EsimerkiksinuorillenaisillesuunnattujaoppaitatutkinutTiinaMännistöhavaitsi,että

vuosien1925–1946välisenäaikanajulkaistuissaoppaissatupakkajaalkoholiliitettiin

osaksi”huononnaisen”merkistöäeikämiestensanottupitäväntällaistanaistaviehät-

tävänä.Lisäksi nautintoaineiden käyttö saattoi horjuttaa tytön herkkää ruumiillista

tasapainoa, jolloin tämän tuleva äitiys oli uhattu.Sotien jälkeenkään tupakointia tai

alkoholinkäyttöäeipidettytytöillesuotavanatoimintana,vaikkeiniitäenääyhdistet-

tykään huonoon naiseuteen. Tyttöjen tuli pikemminkin näyttää pojille raitista esi-

merkkiä.215Alkoholinkäytön ja tupakoinnin kieltäminen tytöiltä vaikutti siis liittyvän

aina siihen, miltä tyttöjen tuli poikien silmissä näyttää.Poikien kohdalla huoliliittyi

lähinnäsiihen,minkälaisenkuvanpojatantoivatitsestääntupakoidessaanjaollessaan

juovuksissa.

Oppikoulunopettajientehtäviinkuuluipitkäänmyösoppilaidenvapaa-ajanvalvomi-

nen.Valtiovaltaeiluottanutkansalaistenkykyynkasvattaalapsiaanjanäkiongelmak-

siennenkaikkeakaupunkikodin,teollisuusympäristönjatyössäkäyvätäidit.Toisaalta

valtiovallan puuttumisella kasvatukseen ja oppilaiden vapaa-aikaan pyrittiin myös

212Ks. esim.Kouluhallituksen kiertokirje nro. 1110, 8.12.1941. Kouluhallitukselta saapuneet kier-tokirjeet1941-1945,Ed:2.OTlA,KA;Kouluhallituksenkiertokirjenro.1226,13.3.1943.Kouluhalli-tukseltasaapuneetkiertokirjeet1941-1945,Ed:2.OTlA,KA;Kouluhallituksenkiertokirjenro.1587,25.4.1946.Kouluhallitukseltasaapuneetkiertokirjeet1946–1963,Ed:3.OTlA,KA.213Ks.esim.Kouluhallituksenkiertokirjenro.725,4.4.1932.Kouluhallitukseltasaapuneetkiertokir-jeet1923–1940,Ed:1.OTlA,KA;Kouluhallituksenkiertokirjenro.1769,3.2.1950.Kouluhallituksel-tasaapuneetkiertokirjeet1946–1963,Ed:3.OTlA,KA.214Tarjamo2006,369;Tuomaala2003b,364;Vilkuna2014,110–113.215Männistö2003,65–69,159–163,217.

70

koulunjakodinlähentämiseeneliparempaanyhteistyöhönkeskenään.216Oppikoulu-

laisten oli siis aina ja kaikkialla osattava käyttäytyä moitteettomasti. Koulujärjestys

puuttui myös heidänharrastuksiinsakieltämällä oppilailtaoleskelun kellareissa, ra-

vintoloissataimuissavastaavissasopimattomissapaikoissasekärahapelienpelaami-

sen.Samaan sääntöön vedotenmyösnuorisonkäymistäkahviloissa, elokuvissa ja

muissa vastaavissapaikoissapidettiinyhtälaillapaheksuttavana.217Oppilaiden oi-

keuksienkasvunvuoksivastuuoppilaidenvapaa-ajanvalvonnastakoulunjärjestämiä

juhlia lukuun ottamatta siirtyi 1960-luvun lopulla opettajilta pelkästään vanhemmil-

le.218

Alkuvuonna 1951 pidetyssä Oulun tyttölyseon opettajakokouksessa keskusteltiin

eräänkoulunoppilaankäytöksestävapaa-ajalla.Jokutyttölyseonopettajistaolinimit-

täinkuullutkoulunulkopuolellapuhuttavankyseisenoppilaankäytöksestä,minkäjäl-

keen rehtori halusi selvittää,mistäoikeinonollutkyse.Hänkuulitarinanlyseonta-

lonmieheltä,jokaolisattumaltapäätynyttapauksensilminnäkijäksi.Lyseonviimeistä

eliyhdeksännettäluokkaakäynytLeenaolitavattuyölläklo1-3välisenäaikanatun-

temattoman nuoren miehen kanssakahdestaan Leenan vanhempien vuokraaman lii-

kehuoneistonkellarista.Kavaljeerinmukaanheolivatolleet”levähtämässä”tanssiais-

tenjälkeen.KoskaLeenankäytöstäpidettiinerittäinsopimattomanajahänoliaiem-

min syyllistynyt aiheettomaan poissaoloon, sai hän rangaistukseksi muistutuksen ja

kahden tunnin jälki-istunnon. Lisäksi hänen käytösarvosanansa laskettiin kahdek-

saan.219

Alkuperäisetlainausmerkitlevähtämässä-sananyhteydessäkertonevat,etteivätopet-

tajatuskoneetLeenankavaljeerinselitystä.Todennäköisestiheajattelivat,ettäjotain

siveetöntäontäytynyttapahtua,rangaistiinhanLeenaajuurisopimattomastakäytök-

sestä ja varsin kovasti rangaistiinkin.Taustalla ei varmaankaan ollut niinkään huoli

oppilaastajatämänmaineesta,vaansiitä,mitensevaikuttikoulunmaineeseen.Kou-

lunoppilaaseenkohdistamavapaa-ajanvalvontaolisiisvarsintiukkaajauskoisin,että

etenkin Leenan tapauksen kaltaiseen sopimattomana ja siveettömänä pidettyyn käy-

tökseenkiinnitettiinerityistähuomiota.Silläeimyöskäänvaikuttanutolleenmerkitys-

216Kaarninen1995,50;SuomenAsetuskokoelma26/1872,35§.217SuomenAsetuskokoelma26/1872,35§;Kaarninen2003,217–221.218Ruuskanen2015,55.2196.3.1951.Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962,Cc:1.OTlA,KA.

71

tä, oliko oppilas jo täysi-ikäinen vai ei. Voi olla, että se jopa pahensi tilannetta, sillä

vanhempien oppilaiden uskottiin osaavan jo käyttäytyä paremmin kuin nuorem-

pien220.

Luvattomiinhuveihinosallistumistapidettiinvähintäänkinyhtämoraalisestiarvelut-

tavanajasopimattomanatoimintanatytöillekuinjuopotteluataitupakointiakin.Tans-

simisen ja kaikenlaisen huvittelun katsottiin vaarantavan sekä tytön terveyden että

viattomuuden.221Kun juopottelu ja tupakointi olivattutkimukseni kohteena olevissa

oppikouluissa lähes yksinomaan poikien rikkeitä, olivat luvattomiin huveihin osallis-

tumiset vain ja ainoastaan tyttöjen rikkeitä. Luvattomiin juhliin osallistumisesta ran-

gaistiin Oulun tyttölyseossa yhteensä 90 kertaa, jokaoli 4,3 prosenttia kaikista teh-

dyistä rikkeistä.222Tytöt syyllistyivät tähän rikkeeseen yleensä isommalla joukolla;

jopakokonaisialuokkiarangaistiinjuhliinosallistumisesta.223

Kuvio12. Luvattomat huvitOulun tyttölyseossa lukuvuosien 1912–1913 ja 1973–1974

välisenäaikana.224

220Ks.luku3.1.221Männistö2003,69–70.222Ks.kuvio12jataulukko9.223Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA.224Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.

0

10

20

30

40

50

60

1912-1913

1914-1915

1916-1917

1918-1919

1920-1921

1922-1923

1924-1925

1926-1927

1928-1929

1930-1931

1932-1933

1934-1935

1936-1937

1938-1939

1940-1941

1942-1943

1944-1945

1946-1947

1948-1949

1950-1951

1952-1953

1954-1955

1956-1957

1958-1959

1960-1961

1962-1963

1964-1965

1966-1967

1968-1969

1970-1971

1972-1973

Rikkeet

Lukuvuodet

Tytöt

72

Oppilaidenvapaa-ajanvalvonnassaopettajienhuomiokiinnittyimyösoppilaidenjuh-

lintaan.Maaliskuussa 1937 luvatta toimeenpannuista juhlista Raatissa jäi kiinni 50

tyttölyseolaista.Mukana oli 5.–8. luokkalaisia eli iältään he olivat noin 15–18-

vuotiaita.Kaikkisaivatrangaistukseksikaksituntiajälki-istuntoa,jokaolikovintyttö-

lyseossa annettu rangaistus, jos erottamisia ei oteta lukuun.225Määräaikaista erotta-

mistataieroamaankehottamistakäytettiinyleensävainpitkäaikaisenhuonontaiso-

pimattomankäytöksentakiataijosoppilasolisyyllistynytselvästijohonkinlaittomuu-

teen, kuten varastamiseen. Erottamiset olivatkin Oulun tyttölyseossa harvinaisia.226

Luvattomiinjuhliinosallistumineneivaikuttanutylittävänerottamiseenliittyvääkyn-

nystä,vaikkasitäpidettiinkinvakavana,tytönmoraaliajasiveellisyyttävahingoittava-

narikkeenä.

Sotavuosien aikanaluvattomiin juhliin osallistumisesta rangaistiin jälleen, kunalku-

vuodesta1941kuusioppilastaoliosallistunutKauppahotellissajärjestettyihinjuhliin.

Hesaivatrangaistukseksivaroituksenjanuhtelunluokanläsnäollessa227,jokaeisinäl-

läänkuulostakovinankaraltarangaistukselta,muttakoskaseannettiinjulkisestikoko

luokanläsnäollessa,sentarkoituksenasaattoiollahäpeäntuottaminenoppilaille,jot-

ka olivat käyttäytyneet siveettömästi.Samalla julkisella nuhtelulla varoitettiin muita

luokan oppilaita osallistumasta samanlaiseen toimintaan ja käyttäytymästä samalla

tavalla.

Piantaasvuoden1943helmikuussa,jatkosodanaikana,seitsemäntoistaoppilastajäi

kiinniluvattomiintanssiaisiinosallistumisesta.Hekinolivatpääasiassa5.luokanoppi-

laita tai hieman vanhempia.228Sotavuodet muuttivat kansalaisten ajanviettotapoja ja

sukupuolikäyttäytymistä.Oulussa,kutenmuissakinSuomenkaupungeissa,viranomai-

setjalastenvanhemmatolivathuolissaanetenkinnuorisosta,jotavaikuttikiinnosta-

van enemmän huvitukset kuin vakavat harrastukset.Etenkin tyttöjen ”siveellistä vil-

liintymistä” pidettiin ongelmana ja naisiinkohdistunut kontrolli tiukkeni. Erityistä

huoltaherättisaksalaistensotilaidensaapuminenkaupunkiin,silläkaupunkilaisetoli-

vatyleisestisitämieltä,etteivätsaksalaisetsotilaatolleetkiinnostuneitasuomalaisista

naisistamuutenkuinsukupuolistentarpeidensatyydyttäjinä.229

225Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.226Ks.luku1.4.227Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.228Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.229Junila2013,247–248;Tarjamo2006,369–371.

73

Siveellisyys käsitteenä alkoi 1900-luvulle tultaessa yhä enemmän merkitä yleisesti

kaikkeaetiikkaanjamoraaliinliittyvää.Naisillanähtiinolevanmiehiäkorkeampimo-

raali,minkävuoksiheilleasetettiinkovemmatsiveellisyydenvaatimukset.Naistenaja-

teltiin olevan kansakunnan kohottamiseen tarvittava siveellinen voima,ja he olivat

hyviämoraalisiaroolimallejamiehille.Tähänuuteensiveellisyydenmerkitykseenliit-

tyi merkittävänä osana myös seksuaalimoraali, joka sekin kytkettiin ennen kaikkea

naisten elämään.Siveettömän käyttäytymisen ajateltiin voimakkaasti vahingoittavan

sukupuolistamoraalia.230

Vaikka naista pidettiin miestä moraalisesti ja siveellisesti korkeampana olentona, tä-

män seksuaalista käyttäytymistä haluttiinsiltikontrolloida. Kenties naisen korkea

moraali ja siveellisyys olivat ihanteita, joihin eitodellisuudessakuitenkaanuskottu.

Naisten seksuaalisuus oli rajattuvain avioliittoon ja äitiyteen eikä heidänkuulunut

osoittaa heistä riippumatontakiinnostusta miehiin.Sotavuosina kontrolli oli entistä

tiukempi,sillämiestenollessapääasiassarintamalla,naistenvastuunapidettiinmies-

ten taistelutahdon ja rohkeuden tukemisen lisäksi moraalisenjärjestyksen ylläpitä-

mistäkotirintamalla.Vieraiden, saksalaisten miestensaapumista pidettiinuhkana

naistensiveydellejanaistenhuvitteluasaksalaistenkanssayritettiintorjuamuunmu-

assapropagandakirjoitusten,juorujenlevittämisen,pilkkalaulujenjailmiantojenavul-

la.231

Saksalaisiin”sortuneet”naisetsaivatauttamattahuononnaisenleiman,muttavaroit-

teluistahuolimattahauskanpitosotilaidenkanssakiinnostinuorianaisia.Heuhmasi-

vat illalla voimassa ollutta alaikäisten ulkonaliikkumiskieltoa ja kävivät elokuvissa,

kahviloissa, luvattomissa tansseissa jaliikkuivat ulkona saksalaisten sotilaiden kans-

sa.232Oulun tyttölyseossakin vuoden 1943 helmikuun luvattomien tanssiaisten ta-

pauksessasaattoiolla nimenomaan kysekiinnostuksesta saksalaisiin sotilaisiin ja

hauskanpidostaheidänkanssaan.Varmuuttaasiaaneikuitenkaanole,silläarkistoläh-

teet eivät kerro asiasta tarkemmin. Koulun suhtautuminen tähän rikkeeseen oli kui-

tenkinvarsinkova,sillätytötsaivatjuhlimisestaanrangaistukseksikahdentunninjäl-

ki-istunnon.233

230Elomäki2011,132–134.231Junila2013,247–249;Heiskanen2004,180–181;Tarjamo2006,369–372.232Junila2013,248–249.233Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.

74

Viimeisen kerran seitsemäntoista Oulun tyttölyseon 5. luokan oppilasta joutui tilille

luvattomaanluokkajuhlaanosallistumisestajoulukuussa1949.Tytöistäviisitoistasai

rangaistukseksi puolentoista tunnin jälki-istunnon ja kaksi tunnin jälki-istunnon.234

Huomioni kiinnittää heti sana luokkajuhla, joihin ei luultavasti osallistunut keitään

muita kuin kyseisen luokan tytöt. Aiempaa lievemmistä rangaistuksista voi päätellä,

ettänäintodellakinsaattoiolla.Ehkävaintyttöjenkeskenjärjestettyjäjuhliaeipidetty

yhtä vakavana rikkeenä kuin sellaisia, joihin saattoi osallistua myös ulkopuolisia,

etenkin miespuolisia henkilöitä. On tietysti myös mahdollista, että asenteet luvatto-

miinjuhliinosallistuvia tyttöjä kohtaan olivat jo hieman lieventyneet 1940-luvun lo-

pulla,muttapidänensimmäistätulkintaanitodennäköisempänä.

Voisi olettaa, että myös pojilla oli tapana osallistua luvattomiin juhliin. Oulun lyseon

rangaistuspäiväkirjoissa ei kuitenkaan ole yhtään merkintää tällaisesta toiminnasta,

vaikkakoulunopettajatovatvarmastiolleetilmiöstätietoisia.235Ehkäpäpoikienluvat-

tomiinjuhliinosallistumiseensuhtauduttiinsallivasti,silläpoikiineiliitettysamanlai-

siasiveellisyyteenliittyviävaatimuksiakuintyttöihin.Kunnaiseudenajateltiinedus-

tavankorkeampaasiveellisyyttäjaherkkyyttä,mieheyteenliitettiinvoimajatervejär-

ki,muttasamallamyösheikompisiveellisyys.Miestenajateltiinsiisjoutuvanponniste-

lemaansiveellisyytensäsäilyttämiseksieikäsiitälipsuminenehkäollutniinpahaasia

kuinsenaistenkohdallaolisiollut.Tyttöjensiveettömäänkäyttäytymiseentaasliitet-

tiin erilaisia uhkakuvia, kuten huonoksi naiseksi leimautuminen, sukupuolitaudit ja

raskaaksi tuleminen, joiden avullatyttöjen käytöstäja olemustayritettiin ohjata si-

veelliseksi.Noin1900-luvunpuoliväliinastikasvatuksenpäämääränäolityttöjenkas-

vattaminenennenkaikkeaäideiksi.Tyttöjensiveetönkäyttäytyminenolisiollutuhka

tälletavoitteellejalopultamyöskokoyhteiskunnallejakansalliselleperintöainekselle.

Naisillejanaistenruumiilleasetettujenvaatimustentakanaonmyösjaennenkaikkea

ainaollut kyse sukupuolierojen ja-hierarkioiden ylläpitämisestä.236Niin tyttöjen ja

poikienerilaisetsiveellisyydenvaatimuksetkuinheihinylipäätääneritavallakohdis-

tetutkurinpitotoimetkintulevattästänäkökulmastakäsinvarsinymmärrettäviksi.

234Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.235Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.236Markkola2014,156–157;Männistö2003,225–226,230,245;Tuomaala2004,235.

75

3.IKÄ,SOSIAALINENTAUSTAJAOPETTAJAOSANAKOULUKU-RIA

Oppilaalle annetun rangaistuksen taustalla ei ollut aina pelkästään oppilaan tekemä

rike. Kuten edellisissä luvuissaon käynytilmi, rangaistukseen vaikuttimyös koulu-

lainsäädäntö ja oppilaan sukupuoli. Tässä luvussa tarkastelenkoulukuria vielä tar-

kemminintersektionaalisuudennäkökulmastaelimitenvieläoppilaanikäjasosiaali-

nen taustasekä opettaja rangaistuksen antajana vaikuttivat siihen, miten oppilaita

rangaistiinheidäntekemistäänrikkeistä.

3.1.Vilkkaatkeskikoululaiset

Tässäalaluvussatarkastelen,mitenoppilaidenluokka-astevaikuttiheidäntekemiinsä

rikkeisiinjaniistäsaamiinsarangaistuksiin.Olikotyttöjenjapoikienvälilläeroasiinä,

minkäikäisenäheitärangaistiinenitenjaminkäikäisenävähiten?Entävoikoaineis-

tostahuomataeriikäisilleoppilailletyypillisiärikkeitä?

Kuvio14.Oulunlyseossaannettujenrangaistustenjakautumineneriluokka-asteille.237

Kutenkuviosta14voidaanhavaita,Oulunlyseossarangaistiinenitenkolmannenluo-

kan oppilaita. Melkein yhtä paljon rangaistuksia saivat toisen luokan oppilaat, mutta

rikkeiden tekeminen ei ollut harvinaista ensimmäisellä tai neljännelläkään luokalla.

237Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

I II III IV V VI VII VIII

Rangaistukset

Luokka-aste

76

Keskikoulun viimeisiltä luokilta lähtien rangaistusten antaminen laski luokka-aste

luokka-asteeltaniinjyrkästi,etteiviimeisenlukioluokanoppilaidensaamienrangais-

tustenmääräollutenääkuinmurto-osakolmannenluokanoppilaidenrangaistusmää-

ristä.238Keskikoululuokilleeli luokille I–V annetut rangaistukset muodostivat 83,7

prosenttiakaikistalyseossaannetuistarangaistuksistaelilukioluokkienVI–VIIIosuus

oli16,3prosenttia.

Kuvio 15.Oulun tyttölyseossa annettujen rangaistusten jakautuminen eri luokka-

asteille.239

Kuviossa15onesitettyOuluntyttölyseossaannettujenrangaistustenmäärätluokka-

asteittain.Kaavaonsamantyyppinenkuinpoikalyseossaelityttölyseossakinannettu-

jen rangaistusten määrä nousi keskimmäisiä luokkia kohti mentäessä ja laski sitten

jyrkästi lukioluokilla.Tyttölyseon kohdalla merkittävänä erona poikalyseoon oli kui-

tenkinse,ettäenitenrangaistuksiaannettiinvastaneljännenluokanoppilaillejaseu-

raavaksi eniten kolmannen ja viidennen luokan oppilaille. Tyttölyseossa eniten ran-

gaistuksiajaettiin siis yhden luokka-asteen ylempänä oleville oppilaille kuin poika-

lyseossa.240MyösPuranenhuomasisamanlaisen ilmiön omassa tutkimuksessaan ja

arvelee senjohtuneenmahdollisestisiitä, että tytöt olivat kouluun tullessaan arkoja,

muttarohkaistuivatmyöhemmin.Rohkaistuminensaattoijohtaahäiriökäyttäytymisen

238Ks.kuvio14.239Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.240Ks.kuvio15.

0

50

100

150

200

250

300

350

400

450

500

I II III IV V VI VII VIII IX

Rangaistukset

Luokka-aste

77

yleistymiseen.241Tyttöjen keskikoululuokkien eli luokkien I–VI saamat rangaistukset

olivat 88,8 prosenttia kaikista annetuista rangaistuksista, joten lukioluokkien VII–IX

saamienrangaistustenmääräolivain11,2prosenttiakaikistarangaistuksista.

Kovimpiasääntörikkojiakoulujenrangaistuspäiväkirjojenmerkintöjenmukaanolivat

siisalempienluokkienoppilaatjavähitensääntöjärikottiinlukioluokilla.Samaantu-

lokseenonpäästymyösaiemmissatutkimuksissa.242Ylempienluokkienhuomattavan

pientäosuuttatehdyistärikkeistäjaniistäsaaduistarangaistuksistaalempiinluokkiin

verrattunaselittääensinnäkinoppilasmäärienero.Oppikoulukoostuikeskikoulustaja

jatkoluokistaelilukiosta,muttajatkoluokkienkäymineneiollutpakollista.Monioppi-

las suorittikin vain keskikoulun oppimäärän,mikä tuli mahdolliseksivuonna 1914.

Oppikoulu oli oppimäärältään vaativa koulu ja lisäksi se maksoi, minkä vuoksi oppi-

koulunkeskeyttäneidenmääräolisuuri.Keskikoulunoppimääränerottaminenomaksi

välitutkinnokseen ajateltiin auttavan tähän ongelmaan.Myös ylioppilastulvaherätti

huolta, silläetenkään tyttöjen ja alempien sosiaaliluokkien korkeampaa kouluttautu-

mista ei nähty järkeväksi.243Koskalukioluokilla oppilasmäärät olivatkuitenkinpie-

nemmät, ei niilläluonnollisesti annettu määrällisestiyhtä paljon rangaistuksiakaan.

Rangaistusmäärien erot keskikoululuokkien ja lukioluokkien välillä olivat kuitenkin

todellasuuret,jotenpelkkienoppilasmäärieneroteivätmielestäniselitäilmiötäkoko-

naisuudessaan.

Purasenmukaanylemmilläluokillaopiskelevienoppikoululaistensaamienrangaistus-

ten vähyyttä selittää ennen kaikkea se, että he olivat pitkän koulutaipaleensa aikana

oppineet olemaan rikkomattasääntöjä.244Se onkin varmasti yksi osasyy. Mielestäni

rangaistustenesiintyvyyteeneriluokka-asteillavaikuttiosaksimyösoppilaanikä.Op-

pikouluun mentiin tyypillisesti noin 9–12-vuotiaana, tyttökouluihin usein hieman

vanhempana kuin poikakouluihin, ja oppikoulusta valmistuttiin parikymppisenä, jos-

kusvanhempanakin,silläluokallejääminenoliyleistä.245Ikäjakaumaluokka-asteiden

välilläolisiissuuri,jotenvarmastiiäntuomallakypsyydelläolivaikutustaoppilaiden

käyttäytymiseen.Alempienluokkienoppilaatlienevätolleenyleensävilkkaampiakuin

vanhemmat, jo lukioluokilla opiskelevat oppilaat.Ruuskasen mukaan myös opettajat

241Puranen2015,72–73.242Puranen2015,68–73;Ruuskanen2015,33–34.243Strömberg2011,137–138;Kaarninen2011,411;Uimonen1999,109–110.244Puranen2015,70.245Kiuasmaa1982,47;SuomenAsetuskokoelma26/1872,20§.

78

suhtautuivateriikäisiinoppilaisiineritavoinjaheidänkäytöstääntarkasteltiinerikri-

teerienkautta.246Nuorempiaoppilaitasaatettiinrangaistavanhempiaherkemmin,sil-

läheidättäytyiikäänkuinopettaakouluntavoille.Opettajienrooliarangaistustenan-

tajinakäsittelentarkemminalaluvussa3.3.

Koulukasvatus tähtäsi oppilaiden itsekasvatukseen eli siihen, että kurinalaisuus syn-

tyisitotuttamisenkauttaheissäitsessääneikäulkoistakuria,opettajanauktoriteettia,

tarvittaisienääoppilaidenkasvattamiseenjaelämäänsopeuttamiseen.247Oulunlyse-

on ja Oulun tyttölyseon rangaistuspäiväkirjojen perusteella vaikuttaa siltä, että van-

hempia oppilaita rangaistiinlievemmistä rikkeistäkeskimäärinhiemanankarammin

kuin nuorempia oppilaita.248Tämä saattoi johtua siitä, ettävanhempien oppilaiden

olisi pitänyt jo omaksua sisäisen kurin merkitys, kun taas nuoremmat oppilaat vasta

harjoittelivatsitäeikäheillesenvuoksivoinutantaayhtäkoviarangaistuksia.

Nuoremmillejavanhemmilleoppilailletyypillisetrikkeeterosivatmyöshiemantoisis-

taan.Ensimmäistenluokkienoppilailleolityypillistävilkkaudestajakaikenlaisistaop-

pitunninhäiritsemiseenliittyvistärikkeistärankaiseminen.249Edellisessäkappaleessa

mainittuun itsekasvatukseen liittyen nuorempien oppilaiden vilkkautta varmasti pi-

dettiinkinvielätavanomaisenakäytöksenäjaseheilleluultavastijossainmäärinmyös

sallittiin.Murrosikääonkinyleisestipidettyvaiheena,jolloinnuortenkokeilujaonsaa-

tettukatsoasallivammin,koskaniidenonajateltukuuluvantiettyynikään.Toisinsa-

noen murrosiän varjolla nuoret ovat saattaneet saada luvan rikkoa asianmukaisia

käyttäytymissääntöjä.250

Vanhempienoppikoululaistentaastäytyijoosatakäyttäytyä,heidäntekemiäänrikkei-

tä ei voinut enää yhtä helpostilaittaa murrosiän piikkiin.Vanhemmat oppilaat eivät

juurikaanenääsyyllistyneetvilkkauteenjamuihinnuoremmilletyypillisiinyleistähäi-

246Ruuskanen2015,32–33.247Launonen2000,136–137;Ojakangas1998,51–54;Uimonen1999,85–87.248Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.249Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.250Aapola2003,98.

79

riötä aiheuttaviin rikkeisiin, vaan heidän kohdallaan korostuivatenemmänmyöhäs-

tymisiin, poissaoloihinjapoikien tapauksessatupakointiin liittyvät rikkeet.251Tupa-

kointiluultavastimiellettiintappelemisenjaalkoholinkäytönohellamieheksikasva-

misen performanssiin, ja ylipäätään kyseistäikävaihetta pidettiin eräänlaisenait-

senäistymisenjaomanidentiteetinrakentamisenaikana,johonliittyitietynlainenka-

pinahenkisyysauktoriteettejakohtaan.252

3.2.Oppilaansosiaalisentaustanjakoulukurinvälinenyhteys

Koulussa on aina pyritty hyvään kasvatukseen. ”Hyvän” määritelmä on vaihdellut,

muttayleensäseonkiinnittynytainakinjossainmäärinyhteisiintavoitteisiinjamo-

raalisiin ideaaleihin. Kasvatusihanteet ovat kuitenkin tarkoittaen tai tarkoittamatta

olleetesimerkiksioppilaansukupuolentaiyhteiskunnallisenasemanperusteellaeriy-

tyneitä.253Näinonollutmyöskoulukurinosalta.Seuraavassatarkastelensitä,vaikut-

tiko oppilaan sosiaalinen taustasiihen, miten häntä rangaistiinhänentekemästään

rikkeestä.

Oppilaan sosiaalisen taustanyhteyttä oppilaalle annettuun rangaistukseen on vaikea

todentaapelkkien rangaistuspäiväkirjojen ja muiden käyttämieni dokumenttien pe-

rusteella.Aineistossani on kuitenkinhavaittavissa joitakin selviä tapauksia, joissa

opettajaonrankaissutoppilastapoikkeuksellisenankarastitailievästiriketyyppiintai

muihin oppilaisiin nähden.Tällaisissa tapauksissa ontokimahdollista, että oppilaan

tekemärikeonaidostiollutesimerkiksipahempikuinmuutvastaavatrikkeetjahäntä

on sen takia rangaistu ankarammin kuin yleensä samasta riketyypistä. Yhtä lailla on

mahdollista,ettäoppilaansosiaalinentaustaonvaikuttanutsiihen,mitenopettajaon

häntä rangaissut.Myösaiemmassa tutkimuksessaon löydetty viitteitäoppilaansosi-

aalisentaustanvaikutuksestahänen saamiinsarangaistuksiin254.Pyrinmuutamien

OulunlyseonjaOuluntyttölyseonaineistoistakeräämieniesimerkkienavullaomalta

osaltanihavainnollistamaantätäilmiötä.

251Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.252Aapola2003,96–98;Tuomaala2003b,364.253Koski1999,21.254Ks.Puranen2015,75–84.

80

Näpistely oli rike, johonsuhtauduttiin tutkimissani kouluissa vakavasti. Keväällä

vuonna1916OulunlyseossatoisellaluokallaopiskelevaHeikkisyyllistyinäpistelyyn

jasiitähyvästähänsaikaksituntiajälki-istuntoa.255Heikinsaamarangaistusonpoik-

keuksellinen, sillä Oulunlyseossa näpistelystäannettiin lähes aina rangaistukseksi

määräaikainen koulusta erottaminen. Yksi mahdollinen syy Heikin saamaan lievem-

päänrangaistukseensaattoiollase,ettähänenisänsäolinimismies.256Nimismiesoli

säätyläisvirkamies,jokatoimisekäpoliisipäällikkönä,syyttäjänäettäulosottomiehenä

jaoliuseinhuomattavavaikuttajaalueellaan.257EhkäpäHeikinisänvaikutusvaltaulot-

tuimyöslyseoonasti.

Loppuvuodesta 1944 kolmannen luokan oppilaat Lauri ja Eino syyllistyivät tupakan-

polttoyritykseenluokkahuoneessa.Tupakointieiollutpoikienkeskuudessaharvinai-

nenrike,jasiitärangaistiinlähesainapitkälläjälki-istunnolla.Tässätapauksessapoi-

kia rangaistiin kuitenkinvarsineriarvoisesti: Lauri sai kaksi tuntia jälki-istuntoa ja

Eino neljä tuntia karsseria.Jo seuraavana päivänä he molemmat syyllistyivät vielä

karkeaan valheeseen, josta heitä jälleen rangaistiin eri tavoin: Lauri sai kaksi tuntia

lisää jälki-istuntoa, kun taas Einolle määrättiin kaksi tuntia karsseria.258Luultavasti

kyseisetrikkeetelitupakanpolttoyritysjakarkeavalehteluliittyivätjollakintapaatoi-

siinsa,silläsamathenkilötsyyllistyivätniihinniinlyhyenajansisällä.Onmahdollista,

ettäEinosyyllistyirikkeisiinjollakintapaapahemminkuinLaurijasaisiksikovemmat

rangaistukset.Eikuitenkaanolepoissuljettua,ettäpoikiensosiaalisettaustatolisivat

vaikuttaneetheidänsaamiinsarangaistuksiin,silläLaurinisäolimajurijaEinonvetu-

rinlämmittäjä.259Sota-ajallasaattoimyösollavaikutuksensasiihen,ettämajurinpoika

selvisi tekemistään rikkeistä huomattavasti helpommin kuin sosiaalisella arvoas-

teikollaalempanasijaitsevanveturinlämmittäjänpoika.

Poikalyseota vastaavia esimerkkejä löytyy myös Oulun tyttölyseosta.Keväällä 1923

yhteensäviittätoisenluokantyttöärangaistiinsamanaikaisestitottelemattomuudesta

puolentunninjälki-istunnolla.Rangaistuseiäkkiseltäänvaikutakovinkaanerikoiselta,

muttarangaistuksenantaneellamatematiikanjafysiikanopettajaJussiTervaskannolla

olinormaalistitapanaantaatottelemattomuudestakovempia,vähintääntunninjälki-

255Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA.256Oulunlyseo1874–1974:100-vuotisjuhlajulkaisu1974,361.257Wunsch2010,113–116.258Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA.259Oulunlyseo1874–1974:100-vuotisjuhlajulkaisu1974,267,339.

81

istuntoja.260Rangaistusten poikkeuksellinen lievyys saattaakin selittyä sillä, että nel-

jän oppilaan isät toimivat varsin arvostetuissa ammateissa kirkkoherrana, kruunun-

nimismiehenä,apteekkarinajatehtailijana.Viidennenoppilaanisäolitelefonimekaa-

nikko,muttaehkeiTervaskantoantanutsenvaikuttaaantamiinsarangaistuksiin,jottei

yhdenoppilaankovempirangaistusolisinäyttänytepäilyttävältä.261

Oppilaan sosiaalinen tausta saattoirangaistuksia jaettaessavaikuttaa toisinkin päin.

Syksyllä1960Ouluntyttölyseonopettajakokouksessakeskusteltiinkahdensisaruksen

käyttäytymisestä kuluneen lukukauden aikana. Annaa ja Saimaa oli syksyn aikana

rangaistu useita kertoja. He olivat molemmatsaaneet tunnin jälki-istunnon aiheetto-

masta poissaolosta ja kahden tunnin jälki-istunnon vilpillisestä poissaolosta. Lisäksi

Annaolisaanutkotimuistutuksenkolmestapienestärikkeestä.Joannetuistarangais-

tuksistahuolimattaSaimaolijälleenjäänytpoisurheilutunniltajaAnnaolivalehdellut

sisarensaolevansairaudenvuoksipoissakoulusta.Tytötolivatitsemenneettunnus-

tamaanvalheensavoimistelunjaurheilunopettajaRitvaSaariaholle.262

Kokouksessa opettajat pohtivat, millaisiin toimenpiteisiin tyttöjen suhteen olisi nyt

ryhdyttävä. Jälki-istuntoa seuraavaa rangaistuslajia eli karsseria ei nähty sopivaksi,

sillä sitä ei opettajakunnan mukaan tyttölyseoissa käytetty. Jäljelle jäi siismahdolli-

suus koulusta erottamiseen. Useat opettajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että erotus

olisitytöillekohtuutonrangaistus,silläheidänkotiolonsaolivathuonot.Tyttöjenäiti

oli heidän ainoa huoltajansa, joka työnsä vuoksi joutui jättämään tytöt iltaisin yksin

kotiin. Tyttöjen kotikasvatus nähtiin puutteelliseksi.Jos tytöt olisi erotettu koulusta,

sitäolisiopettajienmielestäpidettyheidänkadullejakasvatuslaitokseentyöntämise-

nä, sillä koti ei voinut antaa tytöille heidän ikänsä mukaistasuojaa. Tytöille olisisiis

vielä annettava mahdollisuus jäädä kouluun.Lieventävinä asianhaaroina pidettiin

myöstyttöjenoma-aloitteisuuttarikkeidentunnustamisessasekäheidännöyryyttään

jakiltteyttään.Rangaistukseksiuusistarikkomuksistaanmolemmatsaivatpuolitoista

tuntia jälki-istuntoa, Anna valehtelemisestaja Saima aiheettomasta poissaolosta.Li-

säksimolempientyttöjenkäytösarvosanatlaskettiinkahdeksaan.263

260Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.261Oppilaidennimikirjat1906–1927,Bb2:3.OTlA,KA.26231.10.1960,Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962,Cc:1.OTlA,KA.26331.10.1960,Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962,Cc:1.OTlA,KA.

82

KutenAnnanjaSaimantapausosoittaa,oppilaidenheikompisosiaalinentaustasaattoi

vaikuttaa rangaistuksiin myös lieventävästi.Vastaavaa tapahtui luultavastietenkin

sotien jälkeen, jolloindemokratia, tasa-arvoisuus ja suvaitsevaisuus alkoivat nousta

länsimaistayhteiskuntaajasitenmyöskoulukasvatustaleimaaviksiaatteiksi.264Oppi-

laansosiaalisenasemanvaikutusrangaistuksiineimyöskäänollutpelkästään1800-ja

1900-luvunalunilmiö,vaankutenAnnanjaSaimansekäaiemminesilläolleenEinon

jaLaurinkohdallakäviilmi,oppilaidenvanhempienammatitjaasematsaattoivatvai-

kuttaa opettajien antamiin rangaistuksiin vielä myöhemminkin, tiedostivatpa heitse

sitätaieivät.

Oppilaiden sosiaalisen taustanja rangaistusten yhteyteen liittyy käsite vapaaoppilas.

Oppikoulut olivat maksullisia kouluja,ja harvalla oli varaa korkeisiin lukukausimak-

suihin.Köyhät,alempiensosiaaliluokkienlapsetsaattoivatkuitenkinpäästävapaaop-

pilaina eli lukukausimaksuista vapautettuina opiskelemaan oppikouluun, mikäli he

osoittivat riittävää lahjakkuutta.Taloudellisten olojoen kohentuessa ja koulutuksen

arvonnoustessa1900-luvunalkupuolellamyösalempiensosiaaliluokkienlapsiaalet-

tiin yhä enenevissä määrin lähettää oppikouluun.265Vapaaoppilaita sai olla enimmil-

läänkahdeksanluokkaakohden,mitäeitosinnoudatettu,vaanesimerkiksiOulunly-

seossajaOuluntyttölyseossavapaaoppilaitasaattoiollahuomattavastienemmänkin,

joinakinvuosinajopalähespuoletluokanoppilasmäärästä.Vapaaoppilaanolikuiten-

kinosoitettavajatkuvaakiitettävääkäytöstä,muutenhänsaattoimenettäävapaaoppi-

laan oikeutensaja yleensä eroamaan koulusta, ellei hänellä ollut rahaa maksaa seu-

raavaalukuvuosimaksua.266

EdelläolleistatapauksistaainakinkarsserirangaistuksiasaanutEinooliOulunlyseos-

sa vapaaoppilaana, kun taas vähemmällä päässyt Lauri maksoi lukukausimaksua.

Myöskään muitakenties asemansa vuoksilievempiä rangaistuksiasaaneita oppilaita

eilöydykoulujenlukukausimaksujenkantoluetteloista.267ViimeisenäkäsiteltyAnnan

jaSaimintapausonepäselvä,sillätyttöjäeilöydylukukausimaksujenkantoluettelois-

ta saatikoulun matrikkelista.268Voi olla, että he eivät ehtineet olla koulun oppilaina

264Launonen2000,226–230.265Kaarninen2011,405–410;Kiuasmaa1982,497–498.266SuomenAsetuskokoelma26/1872,25§.267Lukukausimaksujenkantoluettelot1909–1974,Gd:2.OLA,KA.268Lukukausimaksujenkantoluettelot1947–1956,Gc:8.OTlA,KA;Lukukausimaksujenkantoluette-lot1957–1963,Gc:9.OTlA,KA;Bäckströmetal.1979,97–143.

83

kokonaistalukuvuotta, joten heitä eiolemerkitty koulun oppilaiksi, tai sitten heidät

onkokonaanunohdettumerkitäkoulunkirjoihin.Tilanteensavuoksionkuitenkinto-

dennäköistä,ettäheidätolivapautettulukukausimaksuista.

Koskavapaaoppilaatolivatpäässeetkouluunilmaiseksi,vaadittiinheiltävarmastipa-

rempaa käytöstä. Jos vapaaoppilas teki rikkeen, saattoi hän juuri statuksensa vuoksi

saadakovemmanrangaistuksenkuinlukukausimaksunsamaksanutoppilas.Koulujär-

jestyksenmukaanvapaaoppilaaltavoitiinevätähänenoikeutensa,mikälihänkäyttäy-

tyi huonosti269.Einon sekä Annan ja Saimin kohdalla oli kyse oppilaista, jotka olivat

rangaistuspäiväkirjojen perusteella käyttäytyneet huonosti useamman kerran, myös

ennentässäkäsiteltyjärikkeitä.Heeivätkuitenkaanolleetmenettäneetvapaaoppilaan

oikeuksiaan.Voiolla,ettäkoulutolivatvapaaoppilaitaankohtaanmelkoarmollisiaja

vapaaoppilaan aseman menettämiseen vaadittiinpitkäaikaista huonoa käytöstä ja

koulumenestystä. On kuitenkin mahdollista, että Eino sekä Anna ja Saimi ovat myö-

hemmässävaiheessamenettäneetvapaaoppilasasemansa.AinakinEinontapauksessa

tiedetäänmatrikkelikirjanperusteella,ettähänerosikoulustavuonna1946ollessaan

neljännelläluokalla270.Eroamisensyynäonmahdollisestivoinutollavapaaoppilaspai-

kanmenettäminenpitkäänjatkuneenhuononkäytöksenseurauksena,vaikkakinran-

gaistuspäiväkirjaan on tässä käsiteltyjen rikkeidenjälkeen merkitty hänen nimiinsä

vain yksi puolentoista tunninmittainenjälki-istunto tottelemattomuudesta.Ehkä to-

dennäköisempi syy onkin Einon opiskelumotivaation katoaminen, joka taas saattoi

johtuahänensosiaalisestataustastaan.

Vaikuttaisisiissiltä,ettäkorkeampaanyhteiskuntaluokkaankuuluneidenvanhempien

lapsetselvisivätainakinjoissaintapauksissalievemmillärangaistuksillakuinalempiin

yhteiskuntaluokkiin kuuluneet lapset.Alempien yhteiskuntaluokkienlasten oppikou-

lunkäyntialkoiyleistyäjo1900-luvunalussa,mihinvaikuttimerkittävästioppikoulu-

jenperustaminenmyösmaaseudulle.Korkeankansansivistyksenuskottiinehkäisevän

yhteiskunnalliset ongelmat ja yhtenäistävän kansakuntaa pienentämällä eri kansan-

ryhmien välisiä eroja, sillä jo aiemmin heränneeseen keskusteluun kansakunnan ra-

kentamisesta oli noussut esiin huoli alempien luokkien sivistymättömyydestä ja tur-

269SuomenAsetuskokoelma26/1872,25§.270Lapoltaetal.1974,339.

84

meltuneisuudesta.271Kenties tällaiset ajatukseteivät kokonaan lakanneet ja ne voisi-

vatosaltaanselittääeriyhteiskuntaluokkiinkuuluvienlastenerilaisetkurinpitotoimet.

Samanlaiseentulokseen on päästymyösaiemmassa tutkimuksessa.272Toisaalta ai-

neistoni perusteella on vaikea todentaa, miten usein oppilaan sosiaalinen taustavai-

kutti rangaistuksiin. Tutkimissani kouluissa annettiin kuitenkin yhteensä 13 169 eri

rangaistusta, jolloin edellä esiin nostamani tapaukset edustavat niistä hyvin pientä

osaa.Oppilaansosiaalisentaustanvaikutusrangaistuksiinsaattoisiisollamyöspoik-

keuksellista.Esiintuomanitapauksetkuitenkinhavainnollistavathyvinsitä,mitenso-

siaalinentaustasaattoiyhtälaillavaikuttaarangaistustenantamiseen.

3.3.Auktoriteetistaohjaajaksi–opettajanroolikasvattajanajarangais-

tuksenantajana

Opettajanauktoriteetinkunnioittaminenoli1900-luvunalkupuolenoppikoulussahy-

vinkeskeistä.Kunruumiillinenkurituseiollutkouluissaenääsallittua,tulisentilalle

ehdotonauktoriteetti,opettaja,jotakohtaantäytyiosoittaakunnioitustajatottelevai-

suutta.Oppilaantuliottaakuuliaisestijanöyrästivastaanpaitsiopettajanohjeet,myös

varoitukset ja rangaistukset. Opettajan auktoriteetti ei kuitenkaan saanut olla vain

muodollista,vaansentulilempeästiohjatajatukealastakohtinormaalia,sopeutunut-

ta kansalaista. Opettajan oli oltava ikään kuin mallikansalainen ja esimerkkinä niin

lapsille,heidänvanhemmilleenkuinmuillekinaikuisille.273

Vähitellen sotien jälkeen ja viimeistään1960-luvullakoitti voimakas kulttuurinen

murros,jonkamyötämonetperinteisetyhteiskunnallisetkäsityksetkyseenalaistettiin.

Demokratiasta,moniarvoisuudestajayksilönautonomiastatuliyleisestihyväksyttyjä

aatteita,janenäkyivätmyöskoulumaailmassajasiinä,mitenopettajanjaoppilaanvä-

linen suhde muuttui.Opettajaaeinähtyenääarvojensiirtäjänä,vaanohjaajana,joka

auttaaoppilaitaheidänomanarvomaailmansamuodostamisessa.Oppilaitaeihaluttu

kasvattaaenäämihinkään tiettyyn muottiin, vaan kasvattamisen lähtökohtana olivat

muunmuassaoppilaanitsenäisyysjapersoonallisetarvovalinnat.Opettajanvoimakas

271Ikonen2011,218–226;Kaarninen2011,411;Strömberg2011,137–138;Tähtinen2011,188–190;Urponen2008,123–129;Yesilova2008,101–104.272Puranen2015,84.273Launonen2000,171–177;Ojakangas1998,18,202–204;SuomenAsetuskokoelma26/1872,35§;Tuomaala2004,313–314;Tähtinen2011,198–200.

85

auktoriteettiasemaalkoisiisväistyä,seeienääsopinutyhteenuusienyhteiskuntaeet-

tistenperiaatteidenkanssa.Kurijasiihenkytkeytyväopettajanjonkinasteinenaukto-

riteettiasemanähtiin kuitenkinvielä tarpeellisiksi, mutta kuriatuli käyttää niin, että

opettaja ja oppilas toimisivat yhteisymmärryksessä keskenään.Koulukurin tuli olla

siismahdollisimmantarkoituksenmukaista.274

Opettajanrooliesimerkiksirangaistuksiaannettaessaolipitkäänmerkittävä,sillähä-

nellä oliperiaatteessavalta langettaasellainen rangaistus, jonka hän itse parhaaksi

näki. Jos rike edellytti ankarampaa rangaistusta, kuten karsseria tai määräaikaista

koulustaerottamista,täytyisenollaoppilaanluokanvalvojanjarehtorinyhdessäpäät-

tämä.Pysyvääerottamistavartentarvittiinrehtorinjakokoopettajakunnanyhteinen

päätös.1970-luvunalustalähtien kaikki koulussa annetut rangaistukset alistettiin

opettaja-jaoppilasjäsenistäkoostuneidenkouluneuvostojenpäätettäviksi.275

Vuoden 1872 koulujärjestys määräsi, mitä rangaistuksia opettajat saivat oppilaiden

tekemistä rikkeistä antaa.Muutkuin siinä mainitutrangaistukset eivät olleet luvalli-

sia.276Tutkimukseni kohteina olevien lyseoiden rangaistuspäiväkirjojen perusteella

voitodeta,ettälyseotkäyttivätlähespoikkeuksettavainkoulujärjestyksessämääritel-

tyjä rangaistuskeinoja.Ainoan poikkeuksen muodostaakertymistä eli esimerkiksi

kolmestamyöhästymisestärankaiseminen,jotaeimainitakoulujärjestyksessäyhtenä

mahdollisenarangaistuskeinona.Ontokimahdollista–todennäköistäkin–ettäopetta-

jatkäyttivätmyösmuunlaisiarangaistuskeinoja,joparuumiillistakuritusta,muttanii-

täeiolemerkittyrangaistuspäiväkirjoihin.277

Vaikkatutkimanilyseotkäyttivätlähespoikkeuksettavainkoulujärjestyksessämainit-

tujarangaistuksia,käyttivätopettajatniitävarsinmielivaltaisellatavalla.Toisinsano-

en opettajat eivät noudattaneet rangaistuksiinliittyviä säädöksiä keskenään samalla

tavalla,mikänäkyysiinä,ettähesaattoivatantaasamanlaisistarikkeistämelkoerilai-

sia rangaistuksia.Oli tietysti luonnollista, että jonkun tietyn rikkeen rangaistavuus

saattoimuuttuaajanmyötäesimerkiksisiten,ettäsiitäannettiinalkuunvainmuistu-

274Launonen2000,200–209.275SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§;Suutarinen2008,31–32.276Päivänsalo1953,30–31;SuomenAsetuskokoelma26/1872,39§.277Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.

86

tus, mutta pari vuosikymmentä myöhemmin rangaistukseksi vakiintui tunnin jälki-

istunto.Rangaistuksissaonkuitenkinkirjavuuttamyössamanvuosikymmenentaijo-

pasamanvuodensisällä:esimerkiksitottelemattomuudestaonerityisestiOuluntyttö-

lyseossarangaistuoppilaitaainamuistutuksestakahteentuntiajälki-istuntoalyhyen-

kinajansisällä.278

Rangaistuspäiväkirjojenmerkintöjenperusteellaontietystimahdotontatietää,olivat-

ko kaksi samalla tavoin nimettyä, mutta eri tavalla rangaistua rikettä lopulta kuiten-

kaansamanlaisia,yhtälieviätaiyhtäpahojatekoja,joistaolisiedespitänytantaasa-

manlaiset rangaistukset. Edellisessä alaluvussa osoittamanioppilaiden sosiaalisten

taustojenvaikutusrangaistuksiinonkuitenkinjomahdollinentodistesiitä,ettäopet-

tajatsaattoivatrangaistaoppilaitaeritavoinsamoistarikkeistä.279Opettajienrangais-

tustenantajanroolintutkimistahaittaamyösse,etteirangaistuspäiväkirjoissaoleaina

mainittu rangaistuksen antaneen opettajan nimeä, vaan sarakkeeseen on merkitty

vain sana luokanvalvoja.280Tämän tutkimuksen puitteissa ei ole kuitenkaan ollut

mahdollista alkaa selvittää eri luokkien luokanvalvojia. Kaikissa tapauksissa siitä ei

olisi ehkä hyötyäkään, sillä vaikuttaa siltä, että joskus oppilaan tekemästä rikkeestä

rankaiseminenonvietyluokanvalvojanratkaistavaksi,vaikkaoppilasolisijäänytkiin-

nitoiselleopettajalle.

Selvimminopettajienantamienrangaistusteneroavaisuudetnäkyvätniidenmäärissä.

Suurinosamolempientutkimienikoulujenopettajistaolihyvinmaltillisiarankaisijoi-

ta:osaantoivainmuutamiarangaistuksiakokouransaaikana,osaeiyhtään.Molem-

missa kouluissa oli opettajia, jotka opettivat siellä jopa usean vuosikymmenen ajan,

mutta eivät koskaan rankaisseet ketään–tai rangaistuksia ei ainakaan ole merkitty

suoraanheidännimiinsärangaistuspäiväkirjoissa.Toisetopettajattaasolivathyvinkin

ahkeriarangaistustenjakelijoita.281

278Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.279Ks.luku3.2.280Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.281Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,

87

Ouluntyttölyseossa ei ollut yhtäkään opettajaa, joka olisi rangaissut erityisen usein,

muttakoulussaannettiinkintoisaaltapaljonvähemmänrangaistuksiakuinOulunly-

seossa.SaksaajaenglantiatyttölyseossaopettanutHeleneFellmanolityttölyseonniin

määrällisesti kuin keskiarvollisestikin eniten rangaistuksia antanut opettaja: hänen

nimensä toistuu rangaistuspäiväkirjoissa vuosien 1922–1943 aikana yhteensä 162

kertaa eli hän langetti keskimäärin läheskahdeksan rangaistusta vuodessa. Seuraa-

vaksi eniten eli lähes seitsemän rangaistusta per vuosi antoivat vuosina 1906–1933

matematiikan ja fysiikan opettajana toiminut Jussi Tervaskanto sekä vuosina 1942–

1947voimistelun,urheilunjaterveysopinopettajanatoiminutAinoPerjola.282Se,ettei

opettajienjoukostanouseoikeastaanyhtäkäänerityisenpaljonrangaistuksiajakanut-

ta opettajaa saattaa kertoa siitä, että Oulun tyttölyseossa rangaistuskäytännöt olivat

kaikilleopettajillemelkoselvät.

Oulunlyseossasuurimmatopettajakohtaisetrangaistusmäärätolivatihantoisenlaiset.

Ylivoimaisesti eniten rangaistuksia antoi vuosina 1923–1932 voimistelua opettanut

Johan Markkanen, yhteensä 333 kappaletta vajaan kymmenen vuoden aikana, mikä

tarkoitti37rangaistustapervuosi.Joskuitenkinkatsoomuidenopettajienvuosittaisia

keskiarvoja,meneeneljäopettajaaMarkkasenedelle.HistorianopettajaMarttaKantala

oli töissä Oulun lyseossa vain lukuvuoden 1926–1927, mutta ehti siinä ajassa antaa

huimat61rangaistusta.Hänvaikuttaapuuttuneenmuitaopettajiainnokkaamminlie-

vempiin, vallattomuuteen tai muunlaiseen epäjärjestykseen liittyviin rikkeisiin. Voisi

siiskuvitellahänensietokykynsäkaikkeaepäjärjestystäkohtaanolleenvarsinmatala.

Kantalanlisäksiahkerimpiarangaistustenantajiaolivathistorianjauskonnonopettaja

O. Häyrynen, joka lukuvuoden 1954–1955 aikana antoi 53 rangaistusta, saksan ja

ruotsinopettajaAnnaGartz,jokavuosien1925–1926aikanaantoi41rangaistusta,ja

englanninjaruotsinopettajaArmaLindström,jokahänkinyhdenlukuvuoden1949–

1950aikanaantoi41rangaistusta.283

KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.282Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.283Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.

88

Edellisenperusteellavaikuttaasiltä,ettänaisopettajatolivatahkerampiarangaistuk-

senantajiakuinmiesopettajat.Näineikuitenkaanvälttämättäollut,silläyleensäkaik-

keinenitenrangaistuksiaantaneilleOulunlyseonopettajilleoliyhteistälyhyttyösuh-

dejaheidänpuuttumisensalievempiinrikkeisiin,kutenvallattomuuteen,tarkkaamat-

tomuuteen ja epäjärjestyksen aiheuttamiseen, huomattavasti herkemmin kuin muut.

Nämätekijätsaattoivatliittyätoisiinsa,sillälyhyentyösuhteensyynäsaattoiollasijai-

suuseikäsijaisenatoiminutopettajatodennäköisestiollutvieläkovinkokenuttaikou-

luttautunutkaan. Oppilaiden hallitseminen saattoi siis olla kokemattomalle sijaiselle

vaikeaa,ja hän turvautui tai joutui turvautumaan rangaistuksiin paljon herkemmin

kuin kokeneemmat kollegansa. On myös mahdollista, että oppilaat näkivät sijaisen

tunneillatilaisuutensatulleenjakäyttäytyivättarkoituksellahuonommin,silläsijaisen

auktoriteettieivälttämättäollutyhtävahvakuinvakituisenopettajan.Näinsaattoitie-

tystikäydä myös vakituisen opettajan tunneilla, jos opettaja oli olemukseltaan sen

tyyppinen, että oppilaat kokivat tämän häiritsemisen ja kiusaamisen helpoksi.Toki

opettajakinsaattoiollaluonteeltaannopeastitulistuvaasorttia,jollerangaistustenan-

taminenolienemmänsääntökuinpoikkeus.Ouluntyttölyseossaopettajientyösuhteet

olivat keskimäärin pidempiä kuin Oulun lyseossa, mikä saattaa olla osasyynä siihen,

etteityttölyseossaollutopettajia,jotkaolisivatantaneeterityisenpaljonrangaistuksia.

Nostan lopuksi vielä esiin muutamia Oulun lyseossa ja tyttölyseossa sattuneita ta-

pauksia,joissaopettajantaiopettajakunnanlangettamatrangaistuksetsaattavatnäyt-

täytyäkyseenalaisessavalossa.Nehavainnollistavathyvinsitä,mitensyysaattoiolla

myösopettajassaeikäainaoppilaassa,kutenuseinajateltiin.

Oulun lyseossa sattui vuoden 1952 syksyllä tapaus, jossa joukko oppilaitaprotestoi

luokkatoverilleen annetun rangaistuksen oikeellisuudesta. Opettajakokouksen pöytä-

kirjanmukaanseitsemännelläluokallaollutPekkaolihäirinnytranskanopettajaEero

SoinisenopetustakiellostahuolimattajaopettajaolipoistanutPekanluokastamäärä-

ten hänet pysymäänluokan ulkopuolella olevassakäytävässä. Pekka olikuitenkin

mennyt piirustussaliin ja tavannut siellä kuvaamataidon opettaja Mikko Asunnan.

AsuntaolikysynytPekalta,olikotämänytvapaanajaPekkaolivastannutmyöntävästi.

SenjälkeenAsuntaolikysynyt,haluaisikoPekkalähteäauttamaanhäntäkaupunginta-

lolleasetettavannäyttelynjärjestämisessä.Pekkasuostui,muttalähtikysymäänlupaa

ranskan kielen opettaja Soiniselta.Soininen kuitenkin kielsi oppilasta lähtemästä ja

89

piti tämänkysymystä sopimattomana, sillä hänhänoli kärsimässä rangaistustaan.

Pekka poistui silloin luokasta. Seuraavalla ranskan tunnilla Soininen ilmoitti Pekan

saavantunninjälki-istunnonsopimattomankysymyksensätakia.Silloinkaikkitunnilla

olleetoppilaatPekkaalukuunottamattanousivatjapoistuivatluokasta.Pekankoulu-

toverienmielestäPekankysymyseiollutollutsopimatonjasiksisiitäannetturangais-

tus oli aiheeton. Opettajakokouksessa läsnä ollut opettajakunta oli kuitenkin toista

mieltä,jaselangettiyhteistuuminluokastapoistuneilleoppilaillekahdentunninjälki-

istunnotjamääräsiheidänkäytösarvosanansa laskettavaksikahdeksaan.284Oppilai-

denkollektiivinenasettautuminenopettajanmääräysvaltaavastaanolipoikkeuksellis-

ta.Solidaarisuuskoulutoveriaankohtaanjaepäoikeudenmukaisenapidettyrangaistus

saikuitenkinjoukonpoikiayhdessävastustamaanopettajaansa.

Oulun lyseon vuoden 1956 syksyllä järjestetyssä opettajakokouksessa keskusteltiin

englanninkielenlehtorinatoimivanIlmaHakulisensopimattomastakäytöksestäeräs-

täoppilastajarehtoriakohtaan.Hänolisamaisensyksynensimmäisenäkoulupäivänä

ajanuteräänkahdeksannenluokanoppilaanulosluokasta,sillähäneiolluthyväksy-

nytoppilaanehtojensuoritusta.Hakulisenkäytösolikokouksenmukaanolluterittäin

sopimatontaoppilastakohtaanjajatkunutsamanlaisenamyöhemminmyösrehtorin-

kansliassa.Hakulinenolihäirinnytrehtoriatämänvirkatehtävissäjaväittänyttämän

muun muassa väärentäneen hänen oppilaalle antamansa arvosanan. Kokouksessa

mukanaolleetopettajattulivatkuitenkinyksimielisestisiihentulokseen,ettäkyseinen

Hakuliseltaehdotsaanutoppilassiirretäänkahdeksannelleluokalle.LehtoriHakulisen

taastoivottiinpyytävänsopimatontakäytöstäänanteeksisekäoppilaaltaettärehtoril-

tajavälttävänvastaisuudessasamanlaistakäyttäytymistä.285

MahdollisistaHakuliseen kohdistuvistajatkotoimenpiteistä ja vanhempainneuvoston

taikouluhallituksenpuoleenkääntymisestäaiottiinkeskustellaseuraavassaopettaja-

kokouksessa, joka järjestettiinkin kuukauden päästä.Ilma Hakulinen ei saapunut ko-

koukseen, vaikka niin nähtävästi odotettiin. Luultavasti vanhempainneuvoston jäse-

nenäolleenpankinjohtajaHervanmielestäHakulisen”työskentelyolivaikeutunutniin

paljon,ettäkouluhallituksenmyötävaikutuksellatapahtuvapaikanvaihdonsuosittelu

olisiainoamahdollinentieasianhoitamiseksi.”Kokouksessaläsnäolleetpäättivätjää-

däodottamaankouluhallituksenedustajanmahdollistaneuvottelualehtoriHakulisen

28422.10.1952.Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974,Ca:3.OLA,KA.2856.9.1956.Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974,Ca:3.OLA,KA.

90

kanssa.286Oulun lyseon aineisto ei kerro, miten Hakulisen tapauksen käsittely tästä

jatkui. Hän kuitenkin toimi lyseon opettajana vuoteen 1960 asti287, joten ilmeisesti

asiassa päästiin jonkinlaiseen sopuun tai kouluhallitus ei lyseon opettajakunnan ja

vanhempainneuvoston mielipiteestä huolimatta suositellut Hakuliselle työpaikan

vaihtoa.

Hakulisen tapauksen yhteydessä ei voi olla ajattelematta opettajien kokemaa uupu-

mustatyössään.Nykypäivänäopettajienkokemastressi,väsymysjaepäasiallinenkoh-

telusekäkiusaaminenovathyvinyleisiäongelmia.288Hakulisensopimatonkäytösop-

pilastajarehtoriakohtaanvoisiviitatajonkinlaiseenhermoromahdukseen,jokasaat-

toiaiheutuatyössäkoetustastressistäja/taiväsymyksestä.Etenkin1950-luvullaop-

pikoulun opettajan työ saattoi olla varsin kuormittavaa, sillä suuret ikäluokat olivat

silloinjuurioppikouluiässäjayhäuseammallaolivaraalaittaalapsensaoppikouluun,

minkä vuoksikoulujen oppilasmäärätkasvoivat räjähdysmäisesti.Luokkakoot saat-

toivatollahyvinsuuria,luokassasaattoiollajopaylikolmekymmentäoppilasta.289Ou-

lunlyseonrikemäärätolivatkorkeimmillaanjuuri1950-luvulla,jolloinrangaistuspäi-

väkirjaanmerkittiinyhteensä3115eririkettä.Vertailunvuoksi1940-luvullarikkeitä

merkittiin 2175 ja 1960-luvulla vain 1355 kappaletta.290Vaikka oppilasmäärätkin

kasvoivat,saattaa1950-luvullatehtyjenrikkeidenhyvinsuurimääräkertoamyösop-

pilaidenhuonontuneestakäytöksestä,mikätaassaattoijohtuaopettajanauktoriteetti-

asemanalkaneestamurtumisesta.

Ouluntyttölyseossapuolestaansattuivuonna1963tapaus,jossakoulunrehtoriAnna

LeinonenolikehottanutkolmattaluokkaakäynyttäKerttuaeroamaankoulustajapa-

laamaankansakouluun,koskatämänkoulumenestysosoitti,ettäoppilasei”keskinker-

taisenlahjakkuutensajahuononterveytensävuoksikykenesuorittamaanoppikoulu-

tutkintoa”.KoululääkärinkinmukaanKertullaeiollutmahdollisuuksiaoppikouluopis-

keluun,sillähänsairastihysteriaa.Lääkärintekemädiagnoosionerikoinen,sillähys-

teria on mielletty 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tyypillisenä pidetyksisai-

raudeksieikäenää1960-luvullaannetuksidiagnoosiksi.Neuroosejajahermoja1800-

2866.9.1956. Opettajakokousten pöytäkirjat 1931–1974, Ca:3. OLA, KA; 7.9.1956. Opettajakokous-tenpöytäkirjat1931–1974,Ca:3.OLA,KA.287Oulunlyseo1874–1974:100-vuotisjuhlajulkaisu1974,75.288Länsikallio&Ilves2016,17–23.289Kiuasmaa1982,398–400;Leino-Kaukiainen&Heikkinen2011,25.290Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA.

91

ja1900-lukujenvaihteensuomalaisessalääketieteessätutkineenMinnaUimosenmu-

kaanhermotautiendiagnosointijaniidenennaltaehkäisyyntähdännytterveysvalistus

jatkuivatkin aina 1950-luvulle asti. Raja ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, vaan esi-

merkiksivielä1960-luvunsairaanhoidonoppikirjoistasaattaalöytäävuosisadanvaih-

teelle tyypillisiä teemoja. Vaikka äkkiseltään siltä vaikuttaisikin, eisiisole tavatonta,

että hysteriaa saatettiin diagnosoida vielä 1960-luvullakin.Hysteriaa pidettiin erityi-

sestinuorillenaisilletyypillisenähermostollisenasairautena,jokailmeniheissämuun

muassaulkoisenahaurautenasekätunne-jahermoherkkyytenä.Oireinasaattoiesiin-

tyämyöskouristelua,nykimistä,raajojenpuutumistataihalvaantumista.Koulutustaja

työntekoapidettiinuhkinanaistenhermostolle,kuntaasmiestenhermostonoletettiin

kestävännäitätoimiapaljonparemmin.291

Kertun äiti valittirehtorin päätöksestäerottaaKerttu koulustakouluhallitukseen ja

väitti,että hänen tyttärensä oli erotettukoulusta sairauden takia eikä koulu ottanut

tätä enää takaisin oppilaakseen. Kouluhallitus vaati selvityksen tapahtumista Oulun

tyttölyseolta,jonkamukaanKerttuaeioltuerotettukoulusta,vaanhänolirehtorinja

koululääkärinneuvostajaäitinsäsuostumuksellaitseeronnutkoulusta.292Kouluhalli-

tususkoityttölyseonselvityksettapahtumista,muttaolisiltisitämieltä,ettäkouluoli

menetellyt virheellisesti, koska ei ollutottanut oppilasta takaisin kouluun vuoden

1963syyslukukaudella,vaikkaoppilasoliparantunutsairaudestaan.Kouluhallitusan-

toi Oulun tyttölyseolle varoituksen virheellisen menettelyn johdosta. Kerttueienää

palannutkouluun,sillähänolipäässyttoisenoppikoulunoppilaaksi.293Kertuntapaus

herättääkysymyksenerityisestisiitä, oliko hänen erottamisensa tai”eroamaan neu-

vomisensa”,kutenOuluntyttölyseoasianitsemuotoili,tehtyoikeinperustein.Vaikut-

taasiltä,etteiKertunpärjääminenkoulussaollutkiinniainakaanhänenlahjakkuuden

puutteestaan, sillä hän oli kuitenkin päässyttoiseen oppikouluun294. Tällöin ainoaksi

syyksijäähänenterveydentilansa,lääkärindiagnosoimahysteria.

291Tuomaala2004,235;Uimonen1999,21,78–85,141–150.2928.10.1963.Vanhempainneuvostonpöytäkirjat1903–1974,Cb:1.OTlA,KA.293KouluhallituksenkirjeOuluntyttölyseonrehtorilleAnnaLeinoselle12.2.1964.Vanhempainneu-vostonpöytäkirjat1903–1974,Cb:1.OTlA,KA.294Koulujärjestyksenmukaanmyöskouluavaihtavalletulijärjestääsisäänpääsykoe,jossamitattiinhänenlahjakkuuttaan.SuomenAsetuskokoelma26/1872,23§.

92

Koulujärjestyksessä ei otettu lainkaan huomioon oppilaiden oikeuksia, vaan sen mu-

kaan opettaja oli ehdotonauktoriteetti, jonka käskyjä olinoudatettava.295Opettajalla

oli siis kaikki valta myös oppilaan kurittamisessa, kunhan se vain pysyi koulujärjes-

tyksen sallimissa rajoissa,eikä oppilaalla ollut mahdollisuutta puolustautua, lausua

rangaistuksestaomaamielipidettääntaivalittaasiitäitsemihinkään.Koulumaailman

muuttuessavähitellensotienjälkeendemokraattisemmaksijaopettajanauktoriteetti-

asemanmurtuessaoppilaidenoikeudetnousivatvihdoinkeskustelunkohteeksi.1970-

luvulla kouluihin perustettiinkin vaaleilla valitut, koulujen sisäiset kouluneuvostot,

joissaopettajillajaoppilaillaoliedustuksensa.Kouluneuvostotpäättivätmuunmuassa

oppilaidenrankaisemisesta,jotenopettajillaeisitäoikeuttaenääollut.296

295SuomenAsetuskokoelma26/1872,35§.296Ruuskanen2015,39,52.

93

LOPPULAUSETässätutkimuksessa tarkastelinkoulukurin sukupuolittuneisuuttavuosina 1912–

1974.LähteinäkäytinpääasiassaOulunlyseonjaOuluntyttölyseonrangaistuspäivä-

kirjoja,opettajakokoustenpöytäkirjojajatarkastuspöytäkirjoja.Rangaistuspäiväkirjo-

jenperusteella on nähtävissä,millaisista rikkeistälyseoidenoppilaita on rangaistu.

Rangaistuspäiväkirjojenkäyttölähteenäeikuitenkaanoletäysinongelmatonta.Päivä-

kirjojenyleensävarsinlyhytsanaisetmerkinnäteivätuseinkaankerro,millainenoppi-

laantekemäriketodellisuudessaoli.Jokaistarikettäjasiitäsaatuarangaistustaeiaina

merkittyrangaistuspäiväkirjaan, vaanmerkintä saatettiin tehdäpelkästään luokka-

päiväkirjaan tai sittensitä ei merkittymihinkään.Tarkastus-ja opettajakokousten

pöytäkirjoistasaauseinlisätietoaoppilaidensaamistarangaistuksista,muttaniistäoli

molemmissakouluissakeskusteltuharmittavanvähän.Oppilaidentekemätrikkeetja

heidän niistä saamansa rangaistukset oli kuitenkin mahdollista tilastoidamelko luo-

tettavallatavalla.

1900-luvunpedagogistentekstienmukaankoulunjärjestyksentuliollaniinhyvä,ettei

opettajantarvinnutkäyttääsenylläpidossajuuriollenkaanrangaistuksia.Josopettaja

turvautuiuseinrangaistuksiin,olihänepäonnistunuttehtävässään.Rangaistuksetei-

vätkuitenkaantodellisuudessaolleetoppikouluissalainkaanharvinaisia.Poikalyseos-

sarangaistiinerittäinusein,joskusjopasatojakertojayhdenlukuvuodenaikana,kun

taas tyttölyseossa rangaistuksia oli enimmillään kymmeniä samana aikana.Poika-

lyseossarangaistiinsiistyttölyseoonverrattunahuomattavastiuseammin,muttaran-

gaistustenkäyttöeiollutvierastajälkimmäisessäkäänkoulussa.

Koulukurin rangaistuskäytännöt olivatselvästisukupuolittuneita.Jo koulukuriasää-

dellytlainsäädäntöelivuoden1872koulujärjestysolisukupuolittunut,silläsiinäpojil-

lejatytöilleolimäärättyerilaisetrangaistuskeinot.Poikiinsaikohdistaahyvinmonen-

laisia eri rangaistuksiaainamuistutuksestakarsseriinjaerottamiseenasti, muttaty-

töillesuositeltiinpelkästäänvaroitusta,vaikkakinerityisen”irstaiden”ja”pahankuris-

ten” tyttöjen kohdalla voitiin kuitenkin käyttää myös koulusta erottamista. Tyttöjen

ajateltiinolevanherkkiäjakovankurinpidonpelättiinmiehistävänheitä.Poikienkuri-

tus taas nähtiin normaalimpana asiana, sillä poikien villeyttä ja pahantapaisuutta pi-

dettiinheilleluonnollisenakäytöksenä.

94

Tutkimienilyseoidenrangaistuspäiväkirjojenperusteellavaintaienimmäkseenpojille

tyypillisiä rangaistuskeinoja olivat karsseri, tovereista erottaminen ja määräaikainen

erottaminenkoulusta.Tyttöjätaasrangaistiinhuomattavastipoikiauseamminkoulu-

järjestyksensuosittelemillamuistutuksillajavaroituksilla.Molempienkoulujenyleisin

rangaistuskeinoolijälki-istunto,vaikkeikoulujärjestyspitänytkäänsitätytöillesoveli-

aanarangaistuksena.Kentiessenajateltiinsäädeltävyytensäansiostasoveltuvanmo-

neeneririkkeeseen,jotensiitätulimyöstyttölyseossahyvinkäyttökelpoinenrangais-

tuskeino.Muistutuksiajavaroituksiaalettiinmerkitäenääpelkästäänluokkapäiväkir-

joihin 1900-luvun alkupuoliskon aikana. Luultavasti niitä ei lievyytensä vuoksi enää

koettuvarsinaisiksirangaistuksiksi.Muistutuksiajavaroituksiaannettiintutkimissani

kouluissatosiasiassasiispaljonenemmänkuinrangaistuspäiväkirjatantavatymmär-

tää.

Sukupuolittuneisuus tuli osittain esille myös oppilaiden tekemissä rikkeissä.Vaikka

Oulunlyseonjatyttölyseonoppilasmäärätolivaterilaiset,riketyyppejäsuhteuttamalla

pystyiselvittämään,mitkäolivatpojillejatytöilletyypillisimmätrikkeet.Molemmissa

kouluissa syyllistyttiin eniten yleiseen häiriöön ja tottelemattomuuteen liittyviin rik-

keisiin.Useintällaisetvilkkauteenjaäänekkyyteenliittyvätteotonmiellettytyypilli-

semmiksi pojille, mutta aineistonperusteella niihin syyllistyivät helposti myös tytöt.

Siltietenkinyleisethäiriötolivatpoikienkohdallahuomattavastiyleisempiäkuinty-

töillä.Lisäksipojatsyyllistyivätuseinhuolimattomuuteenjamyöhästymiseen.

Tyttöjen yleisimpiä rikkeitä yleisten häiriöiden ja tottelemattomuuden lisäksi olivat

luvatonpoissaolokoulustajavilppi.Tytötvaikuttavatsyyllistyneenhelpostikoulusta

lintsaamiseen, koska se oli helppo tapa kapinoida koulun järjestystä vastaan. Usein

tytötlintsasivatporukalla,jolloinkynnyssiihenolimatalampi.Lintsaaminenvaikuttaa

myös lisääntyneen samalla kun oppikoulun käymisestä tuli tavanomaisempaa.Oppi-

kouluaeikentiesnähtyenääniinarvokkaanamahdollisuutenakuinaikaisemmin,jo-

ten tunneillakäymistäeipidettyniintärkeänä.Vilppiintaassorruttiinhelpostisiksi,

etteinaistapidettyyhtäälykkäänäsukupuolenakuinmiestäjatyttöjenajateltiinjopa

rasittuvanliikaakoulussa.Tämänvuoksitytötsaattoivatalkaaepäilläomaaosaamis-

taanjaheistätulialisuoriutujia.Huolikoulumenestyksestäajoisiistytötlunttaamaan.

95

Sukupuolittain mielenkiintoisiksi rikkeiksi nousivat erityisesti tappelu ja rähinöinti,

koulukaverin vahingoittaminen,juopottelu ja tupakointi sekäluvattomat huvit.Kol-

mesta ensimmäisestä riketyypistä rangaistiin lähestulkoon vain poikia.Kyseisiä rik-

keitä vaikuttaa esiintyneen Oulun lyseossa yllättävän harvoin, vaikka ne miellettiin

osaksi mieheksikasvamisen performanssia.Luvattomat huvit eliluvattomiinjuhliin

osallistuminentaas oli vain tyttöjen rike. Varmasti myös pojat osallistuivat juhliin,

mutta heitä ei rangaistu siitä koskaan. Poikiin ei liitetty samanlaisia siveellisyyden

vaatimuksiakuintyttöihin.Huvitteluajatanssimistapidettiintytöillepaheksuttavina

toimintoina,silläneyhdistettiinseksuaalisuuteen,jokataasnaistenkohdallaolirajat-

tuvainavioliittoon.

Kuten aiemmassa tutkimuksessa, tässäkintutkimuksessatytöistä piirtyy huomatta-

vasti kiltimpi ja tottelevaisempikuva kuin pojista, sillä tytöt tekivätyksinkertaisesti

paljonvähemmänrikkeitäkuinpojat.Tyttöihinjapoikiinkohdistettiintutkimusajan-

kohtananierilaisiaodotuksia.Tyttöjenodotettiinolevanjuurikinkilttejäjatottelevai-

sia,jotenheillesyntyipaineitakäyttäytyäodotustenmukaisesti.Lisäksityttöihinkoh-

distui tiukempi kontrolli, minkä vuoksi heitä pidettiin tarkemmin silmällä. Poikien

norminmukaiseenkäyttäytymiseentaaskuviteltiinkuuluvantietynlainenaggressiivi-

suusjavilkkaus,jotennämäpiirteetheillemyösjossainmäärinsallittiin.Toisaaltatäs-

sätutkimuksessahavaittiin,ettätytötsaattoivatmyöskapinoidaheilleasetettujarajo-

javastaan.

Tutkimienikoulujenrangaistustenmäärätolivatyleensäottaenkorkeimmillaan1950-

luvuilla.Yksiluonnollinensyyolikoulujenoppilasmäärienräjähdysmäinenkasvu,kun

suuret ikäluokat tulivat oppikouluikään.Lisäksi yhä useammalla oli mahdollisuus ja

varaalaittaalapsensaoppikouluun.Onmyösmahdollista,ettäsota-ajanilmiötainakin

jossain määrinvaikuttivat oppikoululaisten huonon käytöksen kasvuunvielä 1950-

luvullakin.Nuorisoeienäänoudattanutvanhemmilleentuttujaarvojajanormeja,mi-

käherättihuoltanuortenvilliintymisestä.1960-luvullarangaistusmäärätetenkinlie-

vempienrikkeiden,kutenyleistenhäiriöiden,kohdallalaskivatradikaalisti.Tulkitsen

tämän johtuvan uuden pedagogiikan tulemisesta ja opettajan auktoriteettiaseman

murtumisesta. Oppilaille annetut rangaistukset lievenivät tai pienempien rikkeiden

kohdallaniitäeiannettuenääollenkaan.Uusipedagogiikkaeienäänähnytrangaistuk-

siarelevantteinakasvatus-jajärjestyksenpitokeinoina,vaanopettajantuliomillatai-

96

doillaan osata pitää järjestystä yllä. Lisäksi oppilaat alkoivat havahtua omiin oikeuk-

siinsa, minkä vuoksi opettajat olivat rangaistusten suhteen aiempaa huomattavasti

varovaisempia.

Tässä tutkimuksessa koulukuria tarkasteltiinmyös intersektionaalisuuden näkökul-

masta eli miten oppilaan ikä, sosiaalinen asema ja opettaja rangaistuksen antajana

vaikuttivat siihen, miten oppilaita rangaistiin.Sekä Oulun lyseossa että Oulun tyttö-

lyseossa eniten rangaistuksia saivat keskikouluasteen oppilaat. Oulun lyseossa ran-

gaistuksiaannettiinenitenII-IIIluokanoppilaille,Ouluntyttölyseossataaskeskimää-

rin hieman vanhemmille, III-V luokan oppilaille. Tytöt saattoivat lyseoon tullessaan

ollavieläarkojajarohkaistuivathäiriköimäänhiemanmyöhemmässäiässäkuinpojat.

Lukioluokilla sääntöjä rikottiin huomattavan vähän verrattuna keskikouluun. Van-

hemmatoppilaatolivatkentiesoppineetnoudattamaankoulunsääntöjä.Toisaaltalu-

kiolaisiarangaistiinkeskimäärinankaramminkuinnuorempiaoppilaita,koskaheidän

olisi täytynyt jo osatakäyttäytyä asianmukaisesti.Lukiolaiset eivät juurikaan syyllis-

tyneet nuoremmille tyypilliseen häiriökäyttäytymiseen, vaanheidän kohdallaan ko-

rostuivatesimerkiksimyöhästymiset,poissaolotjatupakointi.

Myösoppilaansosiaalisellataustallavaikuttaaainakinjossainmäärinolleenmerkitys-

täoppilastarangaistaessa,vaikkasitäolivaikeatodentaa.OulunlyseonjaOuluntyttö-

lyseonlähteistälöytyikuitenkintapauksia,joidenperusteellaonainakinaihettaotak-

suanäin.Oppilaitasaatettiinsiisrangaistakovemmin,joshekuuluivatalempaanyh-

teiskuntaluokkaan, kun taas ylempään yhteiskuntaluokkaan kuuluneet lapset selvisi-

vättavallisestilievemminrangaistuksin.Alempaanyhteiskuntaluokkaankuuluvialap-

sia saatettiinkuitenkin joissain tapauksissa rangaista myös lievemmin, sillä heidän

asemansaherätti opettajissa sääliä. Yleensä alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat

lapsetolivatoppikoulussavapaaoppilaina,silläheilläeiuseinkaanollutvaraamaksaa

kalliita lukukausimaksuja. Vapaaoppilailta vaadittiin varmasti parempaa käytöstä ja

jostämätekirikkeen,saatettiinhäntästatuksensavuoksirangaistaankarammin.

Opettajalla on ollut merkittävä rooli koulun kurikäytänteissä. 1900-luvun kuluessa

opettajanroolimuuttuimerkittävästiehdottomastaauktoriteetistaoppilaanohjaajak-

si.Samallakurinkäyttövähenijarangaistuksetalkoivatmenettäävanhaa,kasvattami-

seentähtääväämerkitystään.Opettajallaolikuitenkinpitkäänsuuriroolirangaistus-

97

tenantajana,sillähänelläoliperiaatteessakaikkivaltalangettaasellainenrangaistus,

jonkahänitseparhaaksinäki.Vasta1970-luvullasyntyneidenkouluneuvostojenmyö-

täopettajanrankaisuvaltapäättyi.Oulunlyseossajatyttölyseossarangaistuksiaannet-

tiin varsin mielivaltaisesti. Rangaistuspäiväkirjojen perusteella kouluissa pääosin py-

syttiinkylläkoulujärjestyksenmäärittelemissäluvallisissarangaistuskeinoissa,mutta

kouluissa ei vaikuttanut olevan minkäänlaista yhteistä linjaa siinä, minkälaisia ran-

gaistuksiatulisiantaamistäkinrikkeistä.Lisäksieriopettajienantamienrangaistusten

määrissä oli huomattavia eroavaisuuksia, sillä toiset eivät pitkänkään uran aikana

rankaisseet ketään, mutta toiset saattoivat yhdenkin lukuvuoden aikana antaa kym-

meniärangaistuksia.Vaikuttaasiltä,ettäsijaisenatoimineetopettajatolivatherkem-

piäantamaanrangaistuksiakuinpidempäänopettajanatoimineet.Opettajanpersoo-

nallakinsaattoiollavaikutustasiihen,mitenhelpostihäntulistuioppilaidenhuonoon

käyttäytymiseen tai miten helppoa häntä oli oppilaiden mielestä ärsyttää ja kiusata.

Opettajan työ saattoimyösolla henkisesti hyvin kuormittavaa, kun oppilasmäärät

kasvoivatsotienjälkeenjaopettajanauktoriteettiasemaalkoiheiketä.

Tämätutkimusvahvistijaosittainmyöshaastoiaiempientutkimustentuloksia,mutta

toimyöslisäätietoaoppikoulujensukupuolittuneistakurikäytännöistäjaintersektio-

naalisuudenvaikutuksistakoulukuriin.Oppikoulujensukupuolittuneidenkurikäytän-

töjen muutoksen näkökulmasta tämä tutkimus on ensimmäinen, sillä aihetta ei ole

aiemmin tutkittu näin laajassa mittakaavassa.Oppilaan saamaan rangaistukseen vai-

kuttivatlukuisatyhteiskunnallisetjapaikallisetarvot,käsityksetjanormit,jotkaovat

ajassa ja paikassa muuttuvia, minkä vuoksi niitä kaikkia on mahdoton paikallistaa.

Oppikouluoliselkeästivahvayhteiskunnallinentekijä,jokaomaltaosaltaanvahvistija

rakensisukupuolikäsityksiä.Oppikoulutolivatmyöshyvinhierarkisenvallanpaikkoja,

joissamyösoppilaantaustoillataiopettajanjaoppilaanvälisilläsuhteillaolimerkitys-

tä.Koulukuriolisiisselkeästisukupuolittunutta,muttasukupuolieiollutainoatekijä,

jokasiihenvaikutti.

98

LÄHTEETJATUTKIMUSKIRJALLISUUS

IPainamattomatlähteet

KANSALLISARKISTO(KA)

Oulunlyseonarkisto(OLA)

Lukukausimaksujenkantoluettelot1909–1974

Luokkapäiväkirjat1919–1970

Opettajakokoustenpöytäkirjat1921–1930


Rangaistuspäiväkirjat1902–1943




Tarkastuspöytäkirjat1888–1967

Ouluntyttölyseonarkisto(OTlA)

Kouluhallitukseltasaapuneetkiertokirjeet1923–1940





Luokkapäiväkirjat1917–1974




Oppilaidennimikirjat1906–1927




Yleistarkastusten,eriaineidenjaarkistontarkastuspöytäkirjat1901–

1969

Vanhempainneuvostonpöytäkirjat1903–1974

IIPainetutlähteet

1.Lähde-jaasiakirjajulkaisut

ArmollinenasetusSuomenalkeisoppilaitostenuudelleenjärjestämisestä11.9.1914.

Hans Kejserliga Majeståts Rådiga Instruction för Provincial-Läkarene i Finland,Suo-

menasetuskokoelma17.1.1832.

99

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Koulujärjestys Suomen Suuriruhtinaanmaalle,

SuomenAsetuskokoelma8.8.1872,No.26/1872.

Tilastollinen katsaus oppikoulujen tilaan ja toimintaan lukuvuonna 1922–1923.Suo-

menvirallinentilasto1924.

2.Sanoma-jaaikakauslehdistö

Yle10.8.2012.

3.Lähdekirjallisuus

Päivänsalo, Paavo 1953:Oppikoulun rangaistuksista. Suomen kasvatus-sosiologisen

yhdistyksenjulkaisuja7.Suomenkasvatussosiologinenyhdistys,Helsinki.

IIITutkimuskirjallisuus

Aalto, Ilana &Kaartinen, Marjo & Konola, Annikka & Lahtinen, Anu & Leskelä-Kärki,

Maarit&Tuohela,Kirsi2011:”Ajatuksiahistoriastasukupuolentutkimuksenkentällä”.

Naistutkimus24:1,s.44–49.

Aapola, Sinikka 2003: ”Murrosiän lyhyt historia Suomessa.”Nuoruuden vuosisata.

Suomalaisen nuorison historia, s. 87–105. Toim. Sinikka Aapola &Mervi Kaarninen.

SuomalaisenKirjallisuudenSeurantoimituksia909.SKS,Helsinki.

Ahonen, Sirkka 2011: ”Millä opeilla opettajia koulutettiin?”Valistusjakoulunpenkki.

KasvatusjakoulutusSuomessa1860-luvulta1960-luvulle,s.239–252.Toim.AnjaHeik-

kinen &Pirkko Leino-Kaukiainen.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia

1266:2.SKS,Helsinki.

Bäckström, Maija-Liisa 1979: ”Satavuotias Oulun yksityinen suomalainen tyttökoulu

moninimisine jatkoineen 1879–1979.”Satavuotias Oulun Tipala 1879–1979, s. 7–40.

Toim.Maija-LiisaBäckström&LiisaKukko-Liedes.Kaleva,Oulu.

Elomäki, Anna2011: ”Politiikan siveellisyys ja siveellisyyden politiikka suomalaisten

naisasianaistenteksteissä.”Siveellisyydestäseksuaalisuuteen.Poliittisenkäsitteenhisto-

ria, s. 131–152. Toim. Tuija Pulkkinen &Antu Sorainen. Historiallinen arkisto 133.

SuomalaisenKirjallisuudenSeura,Helsinki.

100

Heiskanen, Anu2004:”Kansakunnan huonot naiset–myyttinen kuva ja todellisuus

Kolmannenvaltakunnanalueelle1944lähteneistäsuomalaisistanaisista”.Vieraatsoti-

laat:seminaariOulunyliopistossa5.2.–6.2.2004,s.179–190. Toim. Kari Alenius, Olavi

K.Fält&JoukoVahtola.StudiaHistoricaSeptentrionalia45.Pohjois-Suomenhistorial-

linenyhdistys,Rovaniemi.

Hemminki, Tiina 2014:Vauraus, luotto, luottamus. Talonpoikien lainasuhteet Pohjan-

lahdenmolemminpuolin1796–1830.Jyväskylä Studies in Humanities 232.Jyväskylän

yliopisto,Jyväskylä.

Huttunen, Tiina 2006:”Tipulan”tyttöjäkoulunpenkillä.Lappeenrannantyttölyseolais-

tenkoulu-uravuosina1939–1955.Progradu-tutkielma.Joensuunyliopisto,Joensuu.

Ikonen,Risto 2011: ”Korkeasti koulutetun ihmisen ihanne”.Valistusjakoulunpenkki.

KasvatusjakoulutusSuomessa1860-luvulta1960-luvulle,s.217–236.Toim.AnjaHeik-

kinen &Pirkko Leino-Kaukiainen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia

1266:2.SKS,Helsinki.

Jankama,Hilppa2004:Pojatsaamuttatyttöjenkuuluu.Opettajienkirjoituksiasukupuo-

lenmerkityksestäkoulussa.Progradu–tutkielma.Jyväskylänyliopisto,Jyväskylä.

Junila, Marianne 2013: ”Isä: ’Saksalainen sotilas’”.Ihminensodassa.Suomalaistenko-

kemuksiatalvi-jajatkosodasta,s.243–259.Toim.TiinaKinnunen&VilleKivimäki.Mi-

nerva,Helsinki.

Jääskeläinen,Liisa&Hautakorpi,Johanna&Onwen-Huma,Hanna&Niittymäki,Hanna

&Pirttijärvi,Anssi&Lempinen,Miko&Kajander,Valpuri2015:Tasa-arvotyöontaito-

laji. Opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa.Opetushallituksen

oppaatjakäsikirjat2015:5.JuvenesPrint–SuomenYliopistopainoOy,Tampere.

Kaarninen, Mervi 1995:Nykyajan tytöt: koulutus, luokka ja sukupuoli 1920-ja 1930-

luvunSuomessa.Bibliothecahistorica5.Suomenhistoriallinenseura,Helsinki.

101

Kaarninen,Mervi2003:”Nuorentasavallannuorisonongelmat”.Nuoruudenvuosisata:

suomalaisennuorisonhistoria,s.217–237.Toim. Sinikka Aapola &Mervi Kaarninen.


Kaarninen, Mervi 2011: ”Oppikoulu yhteiskunnan rakentajana”.Valistus ja koulun-

penkki.KasvatusjakoulutusSuomessa1860-luvulta1960-luvulle,s.405–429.Toim.An-

jaHeikkinen&PirkkoLeino-Kaukiainen.SuomalaisenKirjallisuudenSeurantoimituk-

sia1266:2.SKS,Helsinki.

Kiuasmaa, Kyösti 1982:Oppikoulu1880–1980.Oppikoulujasenopettajatkoulujärjes-

tyksestäperuskouluun.KustannusosakeyhtiöPohjoinen,Oulu.

Kokkonen,Sara2015:”Koulukiusaaminentyttöjenkoululaisromaaneissa”.Kasvatus&

Aika9(4),s.40–54.

Koski,Leena1999:”Hyvätyttöjahyväpoika.Ihanteellisetyksilötaapistenmoraalisis-

sakertomuksissa”.Suomalainenkoulujakulttuuri,s.21–49.Toim.TarjaTolonen.Vas-

tapaino,Tampere.

Koski, Leena 2003: ”Oppikoulunuoruus 1940–1950-luvuilla”.Nuoruuden vuosisata :

suomalaisennuorisonhistoria,s.283–313. Toim. Sinikka Aapola &Mervi Kaarninen.


Kosonen,Ulla1998:Koulumuistojanaiseksikasvamisesta.Yhteiskuntatieteiden,valtio-

opinjafilosofianjulkaisuja21.Jyväskylänyliopisto,Jyväskylä.

Kujasalo,Veli 1974: ”Oulun lyseo 1874–1974”.Oulun lyseo 1874–1974:100-

vuotisjuhlajulkaisu,s.7–53.Toim.SuloLapola.Kaleva,Oulu.

Lackman,Matti2011:”OulunLyseonjuuriajavaiheita.Oulunsuomalaisestayksityis-

lyseosta Oulun Lyseon lukioon”.Luxborealis:OulunLyseo1874–2009, s.7–13. Toim.

TeuvoLaurinolli,MarttiUrsin,MattiLackman&MarkkuSiekkinen.OulunLyseonlu-

kiojaOulunLyseonSenioriyhdistysry,Oulu.

102

Lagerspetz,Kirsti1998:”Naisenaggressio”.Tieteessätapahtuu16(7),s.1–6.

Leino-Kaukiainen,Pirkko&Heikkinen,Anja2011:”Kokokansakoulunpenkille”.Valis-

tusjakoulunpenkki.KasvatusjakoulutusSuomessa1860-luvulta1960-luvulle,s.11–15.

Toim.AnjaHeikkinen&PirkkoLeino-Kaukiainen.SuomalaisenKirjallisuudenSeuran

toimituksia1266:2.SKS,Helsinki.

Oulunlyseo1874–1974:100-vuotisjuhlajulkaisu1974.Toim.SuloLapola.Kaleva,Oulu.

Launonen, Leevi 2000:Eettinen kasvatusajattelu suomalaisen koulun pedagogisissa

teksteissä 1860-luvulta 1990-luvulle. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and

SocialResearch168.Jyväskylänyliopisto,Jyväskylä.

Länsikallio, Riina & Ilves, Vesa 2016:Opetusalan työbarometri. OAJ:n julkaisusarja

4:2016.

Markkola,Pirjo2014:”Moraalinmiehet.Mitäprostituutionsääntelykertoomiehestä?”

Näkymätönsukupuoli.Mieheydenpitkähistoria,s.134–158.Toim.PirjoMarkkola,Ann-

CatrinÖstman&MarkoLamberg.Vastapaino,Tampere.

Myllymäki,Susanna2001:Suomenmielisyydestäkansainvälisyyteen.Oulunlyseo1874–

1999.Progradu-tutkielma.Oulunyliopisto,Oulu.

Männistö,Tiina 2003:Haluathan tulla todelliseksi naiseksi? Naisruumiin tuottaminen

Suomessailmestyneissänuorennaisenoppaissa1890–1972. Historian laitoksen julkai-

suja63,Turunyliopisto.Turunyliopisto,Turku.

Naskali, Päivi 2010: ”Kasvatus, koulutus ja sukupuoli”.Käsikirjasukupuoleen, s.277–

288.Toim.TuulaJuvonen&TuijaSaresma.Vastapaino,Tampere.

Nevala-Nurmi, Seija-Leena 2015: ”Suojeluskuntien soturit, isät ja pojat”.Näkymätön

sukupuoli.Mieheydenpitkähistoria,s.224–245.Toim.PirjoMarkkola,Ann-CatrinÖst-

man&MarkoLamberg.Vastapaino,Tampere.

103

Nieminen, Marjo2003: ”’Uusien historioiden’ avaamia näkökulmia kasvatushistori-

aan”.Koulujakansalaisyhteiskuntahistoriallisessaperspektiivissä,s.14–30.Toim.Juk-

ka Rantala. Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus-ja kehittämis-

keskuksentutkimuksia I. Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus-ja

kehittämiskeskus,Helsinki.

OECD2011:HasDisciplineinSchoolDeteriorated?PISAinFocus-sarjanjulkaisuja,osa

4.

Ojakangas,Mika1998:Lapsuusjaauktoriteetti.PedagogisenvallanhistoriaSnellmanis-

taKoskenniemeen.Tutkijaliitonjulkaisu85,3.painos.Tutkijaliitto,Helsinki.

Oulunsuomalaisentyttökoulun50-vuotisjuhlajulkaisu1931.Kaleva,Oulu.

Palmu,Tarja2007:”’Meniiataanjakiitetään’.Kurijajärjestys1970-luvullatyttökou-

luakäyneidennaistenmuistoissa”.Kasvatus38(2),s.165–174.

Penttinen,Pekka2007:”MattiKoskenniemensosiaalipedagogiikka”.Kasvatus-jakou-

lukysymysSuomessavuosisatojensaatossa,s.453–471. Toim. Juhani Tähtinen &Simo

Skinnari.Kasvatusalantutkimuksia29.Suomenkasvatustieteellinenseura,Turku.

Pulkkinen, Tuija 2011: ”J. V. Snellman poliittisena ajattelijana–siveellisyys.”Siveelli-

syydestäseksuaalisuuteen.Poliittisenkäsitteenhistoria,s.36–55.Toim.TuijaPulkkinen

&AntuSorainen.Historiallinenarkisto133.SKS,Helsinki.

Puranen,Karoliina2015:Kiltittytöt,vilkkaatpojat?Sukupuolijakoulukuri1800–1900-

lukujenvaihteenoppikoulussa.Progradu-tutkielma.Jyväskylänyliopisto,Jyväskylä.

Rahikainen,Marjatta&Fellman,Susanna2012:”OnHistoricalWritingandEvidence”.

HistoricalKnowledge:inQuestofTheory,MethodandEvidence,s.5–44.Toim.Marjatta

Rahikainen&SusannaFellman.CambridgeScholars,NewcastleuponTyne.

Rautama, Pauli 2010: ”Kansakouluntarkastajat jaheidän seuraajansa 1885–2009.”

Kasvatus&Aika4(3),s.51–71.

104

Ruuskanen,Karoliina2015:Koulukuriosanaoppikoulunopettajankasvatustyötä.Oppi-

laidenrankaiseminenKuopiontyttölyseossa1963–1973.Progradu–tutkielma.Jyväsky-

länyliopisto,Jyväskylä.

Räisänen, Arja-Liisa1995:Onnellisenavioliitonehdot.Sukupuolijärjestelmänmuodos-

tumisprosessisuomalaisissaavioliitto-jaseksuaalivalistusoppaissa1865–1920. Bibliot-

hecahistorica6.SuomenHistoriallinenSeura,Helsinki.

Scott,JoanWallach1999:GenderandthePoliticsofHistory.ColumbiaUniversityPress,

NewYork.

Siljander, Pauli 2014:Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen : peruskäsitteet ja

pääsuuntaukset.Vastapaino,Tampere.

Strömberg, John 2011: ”Oppikoulun laajentuminen ja yhtenäistyminen”.Valistus ja

koulunpenkki. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1860-luvulta 1960-luvulle, s. 120–140.

Toim.AnjaHeikkinen&PirkkoLeino-Kaukiainen.SuomalaisenKirjallisuudenSeuran

toimituksia1266:2.SKS,Helsinki.

Suutarinen,Sakari2008: ”Vapaankoulutuksen tukisäätiö. Koulukasvatuksen, opetta-

jankoulutuksenjatutkimuksennäkymätönvaikuttaja1973–1991”.Kasvatus&Aika2

(2),s.29–52.

Tarjamo,Kerttu2006:”Kansakunnantulevaisuuttapelastamassa.Viranomaistenkes-

kustelurikollisuudesta1940-ja1950-luvunSuomessa”.Kunsotaonohi:sodistaselviy-

tymisenongelmiajaniidenratkaisumalleja1900-luvulla,s.341–376.Toim.PetriKaro-

nen&KerttuTarjamo.HistoriallinenArkisto124.SKS,Helsinki.

Tuomaala, Saara 2003a: ”Nurkasta ei puutu ku kahvipannu. Miten tyttöys rakentui

1920-ja 30-luvun kansakoulun opetustilassa?”Kasvatushistorianyt:Makro-jamikro-

tutkimuksesta marginaalisuuden, sukupuolen ja tilan analyysiin, s. 211–236. Toim.

MinnaVuorio-Lehti&MarjoNieminen.Kasvatusalantutkimuksia14.Suomenkasva-

tustieteellinenseura,Turku.

105

Tuomaala, Saara 2003b: ”Polkupyörällä pääsee”.Nuoruuden vuosisata : suomalaisen

nuorisonhistoria,s.355–371. Toim. Sinikka Aapola &Mervi Kaarninen. Suomalaisen

KirjallisuudenSeurantoimituksia909.SKS,Helsinki.

Tuomaala, Saara 2004:Työtätekevistä käsistä puhtaiksi ja kirjoittaviksi. Suomalaisen

oppivelvollisuuskoulunjamaalaislastenkohtaaminen1921–1939.Bibliotheca historica

89.SKS,Helsinki.

Tähtinen, Juhani 2003: ”Ellen Keyn näkökulmia naiskysymykseen, naisten kasvatuk-

seenjakoulutukseen1800-ja1900-lukujenvaihteessa”.Kasvatushistorianyt:makro-

ja mikrotutkimuksesta marginaalisuuden, sukupuolen jatilan analyysiin, s. 177–210.

Toim. Minna Vuorio-Lehti &Marjo Nieminen. Kasvatusalan tutkimuksia 14. Suomen

kasvatustieteellinenseura,Turku.

Tähtinen, Juhani 2011: ”Moraali ja terveys kansalais-ja koulukasvatuksen polttopis-

teessä.”Valistus ja koulunpenkki. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1860-luvulta 1960-

luvulle, s. 184–216.Toim. Anja Heikkinen &Pirkko Leino-Kaukiainen.Suomalaisen

KirjallisuudenSeurantoimituksia1266:2.SKS,Helsinki.

Uimonen, Minna 1999:Hermostumisen aikakausi. Neuroosit 1800-ja 1900-lukujen

vaihteensuomalaisessalääketieteessä. Bibliotheca historica 50. Suomen historiallinen

seura,Helsinki.

Urponen,Maija2008:”Monikulttuurinenparisuhdejasuomalaisenjulkisuudensuku-

puolittuneetluokkakuvat”.Yhteiskuntaluokkajasukupuoli,s.122–145.Toim.TarjaTo-

lonen.Julkaisuja/Nuorisotutkimusverkosto&Nuoristotutkimusseura83.Vastapaino,

Tampere.

Valovirta, Elina 2010: ”Ylirajaisten erojen politiikkaa”.Käsikirja sukupuoleen, s. 92–

105.Toim.TuulaJuvonen&TuijaSaresma.Vastapaino,Tampere.

Vehkalahti,Kaisa2003:”HildajaJennyhuonoillateillä”.Nuoruudenvuosisata:suoma-

laisennuorisonhistoria,s.239–259.Toim.SinikkaAapola&MerviKaarninen.Suoma-

laisenKirjallisuudenSeurantoimituksia909.SKS,Helsinki.

106

Vehkalahti, Kaisa 2015: ”Se virallinen tarina? Lastensuojeluarkistojen hiljaisuuksia”.

Salattu, hävetty, vaiettu. Miten tutkia piilossa olevia ilmiöitä, s. 234–263. Toim. Antti

Häkkinen&MikkoSalosuo.Vastapaino,Tampere.

Vilkuna, Kustaa H. J. 2014: ”Viina miehen mitta. Vapaa-ajalla rakennettu miehekkyys

1550–1850”.Näkymätön sukupuoli. Mieheyden pitkä historia, s. 92–113. Toim. Pirjo

Markkola,Ann-CatrinÖstman&MarkoLamberg.Vastapaino,Tampere.

Wunsch, Sinikka 2010:Oikeuden tähden : oikeudenhoitoa Oulun seudulla varhaisvai-

heista2000-luvulle.Oulunkäräjäoikeus,Oulu.

Yesilova, Katja 2008:”Onnellinen perhe asuu tiilitalossa. Yhteiskuntaluokista keski-

määräiseen hyvinvointiin”.Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli, s. 101–121. Toim. Tarja

Tolonen. Julkaisuja / Nuorisotutkimusverkosto & Nuoristotutkimusseura 83. Vasta-

paino,Tampere.

sukupuolittunut koulukuri oulun lyseossa ja...

Documents