Routaprosesseja Utsjoen tunturialueella Kryoturbaation (routaprosessien aiheuttamaa maa-aineksien liikettä) (ruskea), paikallisen ikiroudan (vihreä) ja solifluktion (routaprosessien aiheuttama hidas massaliikunto, vuotomaa) esiintyminen Utsjoen Paistuntureilla (Hjort & Marmion 2008; Hjort 2014). Korkeuskäyrien pystyväli on 20 m (© Maanmittauslaitos). Indeksikuvan ikirouta-alueet tummasta vaaleansiniseen: yhtenäiset, epäyhtenäiset ja paikalliset ikirouta-alueet. Viitteet: Hjort, J. (2014). Which environmental factors determine recent cryoturbation and solifluction activity in a subarctic landscape? A

comparison between active and inactive features. Permafrost and Periglacial Processes 25: 136–143. Hjort, J. & M. Marmion (2008). Effects of sample size on the accuracy of geomorphological models. Geomorphology 102: 341–

350.

Routailmiöitä korkeusgradientilla

Yleistys tunturimaiseman (A) topografiasta, maaperästä ja kasvillisuuspiirteistä sekä (B) tyypillisimpien periglasiaalisten routaprosessien esiintymisestä korkeusgradientilla (Hjort ym. 2007; Hjort & Luoto 2009). Periglasiaaliset prosessit on jaettu aktiivisiin (routaprosessit edelleen toiminnassa) ja inaktiivisiin (routaprosessit eivät enää muokkaa muodostumia). Kaikki valokuvat on otettu vuosien 2002–2003 aikana Utsjoen Paistuntureilla. Viitteet: Hjort, J., Luoto, M. & M. Seppälä (2007). Landscape scale determinants of periglacial features in subarctic Finland: a grid-based

modelling approach. Permafrost and Periglacial Processes 18: 115–127. Hjort, J. & M. Luoto (2009). Interaction of geomorphic and ecologic features across altitudinal zones in a subarctic landscape.

Geomorphology 112: 324–333.

Ennustekartta solifluktion ja palsojen esiintymisestä

Solifluktion (routaprosessien aiheuttama hidas massaliikunto, vuotomaa) ja ikiroutaytimisten palsojen (paikallista ikiroutaa soilla) esiintyminen on mallinnettu paikkatietoaineistoilla ja tilastollisilla menetelmillä Utsjoen Paistuntureilla (Hjort 2006; Hjort & Luoto 2008, 2013). Mitä tummempi värisävy (punainen solifluktiolla ja sininen palsoilla) sitä suurempi on todennäköisyys löytää routailmiöitä kyseiseltä 100 m mallinnusruudulta. Korkeuskäyrien pystyväli on 5 m (© Maanmittauslaitos). Viitteet: Hjort, J. (2006). Environmental factors affecting the occurrence of periglacial landforms in Finnish Lapland: a numerical

approach. Shaker Verlag, Aachen. 162 p. [http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/mat/maant/vk/hjort/] Hjort, J. & M. Luoto (2008). Can abundance of geomorphological features be predicted using presence-absence data? Earth

Surface Processes and Landforms 33: 741–750. Hjort, J. & M. Luoto. (2013). Statistical methods for geomorphic distribution modeling. In: Shroder, J., Jr., Baas, A.C.W. (Eds.).

Treatise on Geomorphology. Academic Press, San Diego, 59–73.

Vuotomaailmiön (solifluktio) esiintyminen arktisilla alueilla Solifluktion (routaprosessien aiheuttama hidas massaliikunto) aiheuttamien muodostumien esiintyminen eripuolilla Pohjois-Fennoskandiaa ja Huippuvuoria (Hjort ym. 2010, 2014). Korkeuskäyrien pystyväli on 10 m (Kvadehuksletta, Mållejus and Paistunturit) tai 20 m (Adventdalen, Nordre Andøya and Kåfjord). Viitteet: Hjort, J., Etzelmüller, B. & J. Tolgensbakk (2010). Effects of scale and data source in periglacial distribution modelling in a High

Arctic environment, western Svalbard. Permafrost and Periglacial Processes 21: 345–354. Hjort, J., Ujanen, J., Parviainen, M., Tolgensbakk, J. & B. Etzelmüller (2014). Transferability of geomorphological distribution

models: evaluation using solifluction features in subarctic and Arctic regions. Geomorphology 204: 165–176.