rautatierakennukset · lennätin ja posti) sekä lipunmyynti- ja konttoritiloiksi....

Rautatierakennusten korjausohjeet 1 Puurakennukset

Mikkelin asema vuodelta 1888

Rautateiden rakentaminen alkoi Suomessa 1857 ja ensim-mäinen rata Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui 1862. Poh-jois-eteläsuuntaiset pääradat olivat valmiit 1900-luvun alus-sa ja 1910-luvulla ratojen pituus oli jo lähes 4000 km.

Asema-alueiden rakennukset rakennettiin 1860-luvun jäl-keen tyyppipiirustusten mukaan. Niitä suunnittelivat rauta-teiden omat arkkitehdit, jotka kaikki tekivät koko elämäntyön-sä rautateillä. Ainoa poikkeus oli ensimmäisen radan arkki-tehti C.A. Edelfelt. Arkkitehti Knut Nylander aloitti jo Edel-feltin opissa, ja jatkoi sen jälkeen rautateiden suunnittelijana.Bruno Granholm vaikutti radanrakentamisen mahtikautena1890-luvulta 1920-luvulle. Hänen työtään jatkoivat ThureHällström ja Jarl Ungern.

Rautatatierakennukset, niin tärkeimmät asemarakennuksetkuin vaatimattomimmat talousrakennuksetkin, tehtiin puus-ta. Vain veturitallit ja osa vesitorneista sekä konepajojen ra-kennukset olivat tiilestä. Poikkeuksellisesti tiilisiä asema-rakennuksia tehtiin Helsinkiin, Viipuriin ja Tikkurilaan.Tiilisiin asemarakennuksiin palattiin uudestaan 1910-luvul-la. Rautatierakennukset tunnetaan hyvästä suunnittelustaan,

korkealuokkaisista rakennusaineistaan ja hyvästä käsityö-taidostaan.

Asema-alueilta löytyy monenlaisia rakennuksia. Asema-rakennukset ja tavarasuojat liittyvät liikenteenhoitoon, veturi-tallit, vesitornit, pumppuhuoneet liittyvät koneiden huoltoonja työntekijöille rakennettiin eri tyyppisiä asuintaloja: asema-päällikön talo, ratamestarin talo, kaksoisvahtitupa, asuin-kasarmi. Niihin kaikkiin kuului osuus ulkorakennuksesta taioma navetta, liiteri, aitta, kellari ja käymälä. Yhteisiä rientojavarten saattoi olla koulu tai lukutupa.

Rautatierakennuksille on Museovirastossa tehty korjaus-ohjeet. Ne ilmestyvät kuutena eri vihkona:1. Rautateiden puurakennukset2 Asemarakennukset3. Asemapäällikön talo4. Kaksoisvahtitupa5. Yksinkertainen vahtitupa6. Väritys

RAUTATIERAKENNUKSET

2 Rautatierakennusten korjausohjeet - 1

Ympäristö Puurakennukset

ASEMAYMPÄRISTÖAsema-alueeseen kuuluu raiteiston muodostama ratapiha

sekä noin 50-100 metriä leveä vyöhyke radan molemmin puo-lin. Asemat ovat ns. väliasemia, joissa asema ja alueen muutrakennukset sijaitsevat raiteiston toisella sivulla n. 10-20metrin päässä radasta. Saariasema, joissa asema sijaitseeraiteiston välissä, on vain Kaipiaisissa. Alunperin asemara-kennuksen toisella sivustalla sijaitsi tavara-asema sekä toi-sella puolella yleisökäymälä, jotka oli yhdistetty toisiinsaasemasillalla. Kaupunkiasemilla sekä pääteasemilla on tästäasema-alueiden perussuunnitelmasta jouduttu poikkeamaan.Asema-alueilla on myös asuinrakennuksia ulkorakennuk-sineen ja saunoineen. Yleisin näistä asuinrakennuksista onkaksoisvahtitupa. Rakennusten määrää lisättiin tarpeen mu-kaan, isommilla risteysasemilla niitä saattoi olla toistakym-mentä. Näitä kaikkia rakennuksia ympäröi vapaamuotoinenmaisemapuisto.

KASVILLISUUSRautatiepuistot olivat ensimmäisiä julkisia puistoja maas-

samme. Ne olivat paitsi matkustajien myös paikkakuntalais-ten vilkkaassa käytössä, ja niiden kautta ovat lukuisat kasvi-lajit levinneet myös muualle.

Yleisimpiä rautatiepuistoissa käytettyjä kasveja:— havukasvit: sembramänty, siperianpihta, siperian-

lehtikuusi, kuusi— lehtipuut: rauduskoivu, puistolehmus, oma lehmuskanta— koristepensaat: syreenit, aitaorapihlaja, isotuomipihlaja,

terttuselja, koiranheisi, siperianhernepensas— perennat, kesäkukat ja kukkauurnat

PUISTOTPuistot rakennettiin jo muun asema-alueen rakentamisen

yhteydessä. Ne olivat vapaamuotoisia englantilaistyyppisiäpuistoja, joille luonteenomaista olivat siistit hiekkakäytävät,puukujanteet, runsaat havupuuistutukset, sireenimajat sekäyksittäiset muotoon leikatut puut. Perennapenkit kuuluivatoleellisina rautatiepuistoihin.

Alavuden asema-alueen puutarhasuunnitelma(Tampere-Vaasa -rata, 1877-82)

Lapuan asema-alue 1920 -luvulla

1

2

3

4 5

6

1. Asema2. Postitalo3. Yhden perheen asuinrakennus4. Kaksoisvahtitupa5. Asuinrakennus6. Ulkorakennus7. Kellari

6

6

7

7

Puurakennukset Rakentamistapa

Rautatierakennusten korjausohjeet - 1 3

TILAJÄSENTELYRautatierakentamisessa on ensimmäisen radan rakenta-

misen jälkeen käytetty tyyppipiirustuksia, joissa huonetilojenjäsentely noudatti luokitusta tai virkahierarkiaa. Asemat jaet-tiin liikennemäärien ja sijainnin mukaan I-V luokkaan, asuin-rakennukset taas virkajärjestelmän mukaiseen järjestykseen.Ensimmäisten rataosien vapaamuotoisesta asema-arkkitehtuu-rista päädyttiin seuraavina vuosikymmeninä ankaran sym-metriseen julkisivu- ja pohjasuunnitteluun, mistä vapauduttiinvasta kansallisromanttisten vaikutteiden vallattua alaa 1900-luvun alussa. Kuitenkin asemien arkkitehtuuri oli lähinnäkäyttöarkkitehtuuria, jossa pyrittiin tarkoituksenmukaisuuteenja yksinkertaisuuteen.

Asemien huonetilat jakaantuivat yleisötiloiksi (II ja III lk:nodotussalit, naistenhuone, ravintolasali, matkatavaran tilat,

Erilaisia asematyyppejä

lennätin ja posti) sekä lipunmyynti- ja konttoritiloiksi. Asema-rakennuksissa saattoi olla myös asunto. Useimmiten asema-rakennuksissa sijaitsee talon keskellä rakennuksen päätila,odotushuone. Päädyissä olivat konttori- sekä asuintilat.Sydänseinäistä tyyppiä käytettiin varsinkin pysäkkiraken-nuksissa. Radan puolella sijaitsivat odotussali ja toimisto, pi-han puolella taas asuintilat. Asemarakennuksissa tilojen käyt-tötarkoitusta ilmennettiin siten, että yleisötilat olivat sel-västi suurempia ja koristeellisempia kuin esimerkiksi henki-lökunnan käyttöön tarkoitetut tilat.

Asemarakennuksien rakennustyypit vaihtelivat vähän erirataosuuksilla, mutta asuinrakennusten osalta tyypit säilyivätmiltei samanlaisina koko vilkkaan rautatierakentamisen ajan.


Rakentamistapa Puurakennukset

RAKENTAMISTEKNIIKKARautatierakennusten tyypillisiäpiirteitä ovat olleet:

1. Vankat perustukset

2. Korkea kivijalka

3. Tuulettuva alapohja

4. Alapohjan kantava rakennenäkyvissä

5. Hirsirakenne (hengittävä seinä-rakenne)

6. Runko suojattu ulkovuorauksellaMaalaus öljy-tai keittomaalilla

7. Veden ohjaaminen pois rakennuk-sen seinistä, kunnolliset peite- javuorilaudat ja sokkelilistat

8. Korkeat ikkunat, pinta ulkoseinäntasossa

9. Korkeat huonetilat

10. Jyrkkä kattokaltevuus

11. Tuulettuva yläpohja

12. Pitkät räystäät

13. Korkea ullakko

14. Rikkaat koristeaiheet

ONGELMAPAIKKOJAA. Vesikatto: aluslaudoituksen kunto,

savupiipun juuri, lävistykset,puuttuvat sadevesijärjestelmät

B. Ulkoseinän ja kattovasojenliitokset

C. Kostuneet yläpohjan täytteet.Ullakon tuuletuksen varmistami-nen

D. Katosten ja kuistin liittyminen ra-kennukseen

E. Ikkunoiden vesipellit

F. Listoituksen puuttuminen taisen väärä asennus

G. Vuotavat tai hikoilevat vesiputket

H. Ulkoneva kivijalka, joka muodos-taa vesihyllyn

I. Huonosti tuulettuva alapohja,orgaaninen jäte maapohjassa

J. Pintavesien valuminen rakennuk-sen alle (laiturikatokset)

K. Salaojituksen puuttuminen

L. Jälkeenpäin rakennetut pesutilat,virheelliset rakenteet,vesieristyksen puuttuminen

Hirsirakennuksen seinäleikkaus

RAKENNUKSEN ARVON SÄILYMINENRakennus on tarkastettava ja huollettava säännöllisesti.

Välttämättömät huoltotoimenpiteet:— lehtien poistaminen katolta ja vesikouruista— alapohjan tuuletusluukkujen avaaminen ja sulkeminen— sadevesijärjestelmien kunnosta huolehtiminen— vesipellitysten kunnossapito sekä huoltomaalaukset

Rakennusta koskevien dokumenttien tallentaminen:— rakennuksen historiallisten vaiheiden selvittäminen— mittapiirustusten teko— rakennuksen valokuvaaminen— pintakäsittelytutkimukset

1

J23

4

56

7

89

10

11

1213

14

A

B

C

D

E

F

G

H

I K

L



KATOTKatemateriaalina on käytetty huopaa, peltiä, tiiltä ja jos-

kus päreitä.Vanhaa katemateriaalia ei voi vaihtaa aiheuttamatta sa-

malla muutoksia rakennuksen ulkoasuun. Katetta korjattaessasäilytetään vanhan rakenteen toimintaperiaate, ulkonäkö jatekotapa.

Vesikattoon kuuluvat rakenteet, piiput, räystäskourut jasyöksytorvet sekä tikkaat olisi säilytettävä vanhan mallisinanykyiset rakentamismääräykset kuitenkin huomioonottaen.Niiden kunnosta on myös huolehdittava. Rautatieraken-nuksissa tyypilliset kattokoristeet, konsolit, kilvet, lipputangot,räystäskukat ja -listat sekä kattoikkunat ja -komerot palaute-taan entiselleen mahdollisuuksien mukaan.

Katso MV:n korjauskortti Huopakaton korjaus, KK 4Katso MV:n korjauskortti Peltikaton korjaus, KK 5Katso MV:n korjauskortti Tiilikaton korjaus, KK 6Katso MV:n korjauskortti Peltikaton maalaus, KK 7

Hirsirakennuksen perustus Vesikaton tärkeät kohdat

min. 100 min. 300

ALAPOHJARakennuksissa on perinteinen tuulettuva alapohja eli

“rossipohja”.Alimpana ovat vuoliaiset, jotka on kiinnitetty alimpaan

hirsikertaan lohenpyrstöliitoksella. Täytepohjan aluslaudat onasetettu vuoliaiskerroksen päälle. Vuoliaisten kanssa ristikkäinon asennettu lattiakorokkeet, koolaus ja lopuksi lattialaudoitus.Täytteenä on käytetty kuivaa sammalta ja turvepehkua, sa-vea tai savensekaista hiekkaa.

Alapohjan vaurioiden syynä ovat useimmiten pintavesienkerääntyminen lattian alle, virheelliset korjaukset tai tuu-letuksen laiminlyöminen. Kun laiturialueita on jouduttu nos-tamaan 0.5-1 m, on alapohjan tuuletus estynyt. Jos lattiaanon tullut vaurioita, ne korjataan paikallisesti: notkuva lattiatuetaan tai vahvistetaan alta päin, joskus osa rakenteesta jou-dutaan uusimaankin. Rakenne säilytetään tuulettuvana puu-rakenteena. Alapohjan korjauksissa on varottava orgaanisenjätteen joutumista rakenteiden sisälle ja maapohjaan.

YLÄPOHJARakenteina on käytetty “ruotsalaisia” kattotuoleja, jotka

on koottu maassa ja nostettu kokonaisina tai osina paikoil-leen. Palkiston alapuolella on raakalaudoitus, rimoitus sekäverhouslauta huoneen katossa. Lämmöneristeenä on sammaltatai purua, palokatkona hiekkakerros.

Yläpohjan vauriot ovat syntyneet lähinnä vesikaton vuo-tojen seurauksena. Ensimmäisenä toimenpiteenä on vuodonpaikkaaminen ja eristeen kuivattaminen tai vaihtaminen.

PERUSTUKSETPerustuksissa on tiiviin sorakerroksen päälle rakennettu

kivistä tai betonista perusmuuri ja sen päälle kiilatuista taihakatuista kivistä varsinainen kivijalka. Paalutusta on käytet-ty tarvittaessa. Junaliikenteestä aiheutuvan tärinän vuoksiperustukset rautatierakennuksiin on tehty erityisen huolelli-sesti, joten vaurioita on harvoin.

Perustusvaurioiden korjauksessa on tärkeää ensin selvit-tää niiden aiheuttaja ja sen jälkeen tehdä välttämättömät kor-jaukset. Usein perustusvaurion aiheuttavat maapohjan rou-timinen ja maan kantavuudessa tapahtuneet muutokset.

On myös huolehdittava siitä, että pinta- ja kattovedet oh-jataan pois rakennuksen seinustoilta.



ULKOSEINÄTUseimmat rautatierakennukset, kylmiä rakennuksia lu-

kuunottamatta, on tehty hirrestä. Hirsirakenne on joustava:se toimii samalla sekä runkona että eristeenä, rakenne mu-kautuu maan pinnan liikkeisiin, rakennukseen tehtävät muu-tostyöt ovat suhteellisen helppoja ja rakennus on siirrettävissätoiseen paikkaan.

Hirsirungossa esiintyvät vauriot voivat johtua perustustenepätasaisesta painumisesta. Lahovaurion syynä taas on hirsi-rakenteeseen päässyt kosteus, mikä voi johtua maakosteudesta,sadevedestä tai putkivuodosta. Joskus syynä ovat virheellisetkorjaukset rakennuksessa tai rakennuksen ulkopuolella.Rautatierakennukset ovat alunperin olleet hyvin rakennettujaja niissä olevat vauriot ovat yleensä myöhempien muutostensynnyttämiä. Vaurioitunut hirsirakenne korjataan aina perin-teistä työtapaa noudattaen. Uusitaan vain se, mikä on välttä-mätöntä.

Katso MV:n korjauskortti KK 16, Hirsitalon rungon korjausja KK 17, Hirsirakennusten siirto.

LÄMMÖNERISTYSRakennuksen lämmöstä suurin osa poistuu ilmanvaihdon

mukana, rakenteiden läpi johtumalla tai rakenteiden sau-makohtien ilmavuotoina. Pahimpia vuotopaikkoja ovat latti-an ja seinän sekä yläpohjan ja seinän liittymäkohdat, hirsi-rungon ulkonurkat, ikkunoiden ja ovien pielet sekä yläpoh-jan lävistykset. Kuitenkaan lisäeristäminen ei ole useinkaantaloudellisesti kannattavaa yläpohjaa lukuunottamatta, päin-vastoin kuin rakenteiden tiivistäminen ja ilmavuotojen tuk-kiminen. Näitä ongelmia pystytään korjaamaan melko hel-posti: ikkunavetoa vähennetään tiivistenauhalla, hirsinurkkienliitoksia tiivistetään pahvikulmilla ja esimerkiksi levyttämälläulkoseinät huokoisella rakennelevyllä, yläpohja varustetaantuulensululla.

Katso MV:n korjauskortti Lämmöneristyksen parantaminen,KK 2.

Myllymäen aseman yksityiskohtia(Tampere-Vaasa -rata, 1877-82)

ULKOVUORAUSRautatierakennukset on vuorattu useimmiten kolmen-nel-

jän vuoden kuluttua rakennuksen valmistumisesta. Laudoituskiinnitettiin suoraan hirsiseinään, väliin laitettiin vuoraus-paperi. Laudoituksen tyyppi ja malli vaihtelivat huomattavastikulloisenkin tyylisuunnan sekä rakennuksen käyttötarkoi-tuksen mukaan.

Korjauksissa pyritään säilyttämään rakennuksen ominais-piirteet ja eri ajanjaksoina tehdyt muutokset. Paikkauksessakäytetään kooltaan, pinnaltaan sekä profiililtaan entisen kal-taisia lautoja ja listoja.

Julkisivut ovat olleet alunperin maalattuja joko keitto-maalilla tai perinteisellä öljymaalilla. Myöhempiä maalauk-sia on tehty hyvinkin erilaisilla maalityypeillä, mikä on kor-jauksessa huomioitava. Julkisivujen peittomaalattavienverhouslautojen materiaaliksi valitaan mieluiten kuusi.

Katso MV:n korjauskortti Ulkovuoraus, KK 3 sekä Lisä-lämmöneristäminen, KK 2. Maalauksesta ovat kortit KK 12ja KK 13.



IKKUNATIkkunat ovat tärkeä julkisivun osa ja niissä näkyy hyvin

rakentamisen tyylivaihtelut. Ikkunat ovat arvokas rakennus-osa myös korkealuokkaisen ja valikoidun puuaineksensa,puhalletun lasinsa ja käsityönsä vuoksi. Ikkunoiden koko-naisilme on hyvin herkkäpiirteinen, pienetkin muutoksetprofiloinnissa tai puutavaran laadussa vaikuttavat julkisivunkokonaisilmeeseen.

Ennen korjaamista on jokaiselle ikkunalle erikseen tehtä-vä perusteellinen kuntotutkimus, jolloin vältytään tarpeettom-ilta toimenpiteiltä. Laholle alttiita kohtia ovat puitteet, karmienalaosat ja sivujen alaosat, erityisesti eteläseinustalla. Ikkuna-puitteiden kunnostaminen on aina ensisijainen toimenpideennen uusimista. Ikkunoita voidaan korjata säästäen siten, ettäuusitaan vain rikkoutunut osa. Useimmat vauriot ovat vältet-tävissä tarkistamalla säännöllisesti kittausten ja maalipinnankunto sekä heloitukset ja vesipellitykset. Ikkunoiden läm-mönpitävyydessä tärkeintä on niiden tiiviys. Karmin ja sei-nän välinen sovitusrako tiivistetään luonnonkuituisin tailuonnonkuidusta tehdyin tiivistein, esim. pellavariveellä.Karmin ja puitteen välinen rako, erityisesti sisäpuitteissa,voidaan tiivistää käyttämällä joko liimapaperia tai nykyaikais-ta P-putkitiivistettä.

MV:n korjauskortti Ikkunoiden korjaus, KK 8

OVETOvet yhtä hyvin kuin ikkunatkin kuvastavat rautatie-

rakennuksen tyylikautta, luonnetta ja hierarkiaa. Asuin- jaasemarakennuksissa käytettiin kehysovia tai niiden välimuo-toja, ulkorakennuksissa lautaovia. Ovia täydensivät tyylin-mukaiset karmilistat.

Ovien vääntymät on oiottava, heloitukset ja maalipinnaton pidettävä kunnossa. Korjattavat osat tehdään tai valitaanoven luonteen mukaisesti. Tiheäsyisestä ja kuivatusta puuta-varasta valmistetut, peittomaalatut ulko-ovet kestävät parhai-ten kulutusta ja roiskevettä. Sisäänkäynnin suojaksi voidaanrakentaa katos tai kuisti.

MV:n korjauskortti Ovien korjaus, KK 9.

Rautatierakennusten ikkuna- ja ulko-ovityyppejä



YKSITYISKOHDATRautatierakentaminen oli julkista rakentamista. Käytän-

nöllisyyden lisäksi rakennusten tuli olla myös edustavia, jo-ten koristeaiheita käytettiin runsaasti riippuen siitä, mitäasemaluokkaa rakennus edusti.

Ikkunoiden kehykset, rintapaneelit ja peilikomerot, räys-täslistat ja -konsolit kuuluivat rautatierakentamiseen, samoinlipputangot ja räystäskukkaset sekä joskus kilpikoristeet japuuleikkauksin koristellut kukkalaatikot.

Useista rautatierakennuksista ovat koristeaiheet hävinneet,mikä kuvastaa rakennuksen kokemia vaiheita. Niiden detalji-piirustusten mukainen palauttaminen on mahdollista, muttaei välttämätöntä.

Julkisivun yksityiskohtia Oulu-radan asemilta



YLEISTÄAsemarakennusten yleisötilojen seinissä oli yleensä puoli-

paneeli, joka päättyi profiloituun vaakalistaan. Paneeli olipeittomaalattu, joskus ootrattu. Seinien yläosa oli maalattutai tapetoitu.

Lattiat olivat lautalattioita, myöhemmin linoleumpääl-lysteisiä.

Katot olivat sileitä pahvikattoja tai maalattuja lautakattoja.Suurimmilla asemilla oli koristeellisia kasettikattoja, joihinkuuluivat leveät harkkokuvioidut kattolistat ja kattoruu-sukkeet. Ovet olivat peiliovia. Lipunmyyntiluukut sijoitettiinjoko seinälle tai oviin ja koristettiin profiililistoin ja harkko-kuvioinnein.

Asuinrakennuksissa ja -huoneissa seinät oli päällystettypinkopahvilla, lattiat olivat lautaa ja katot maalattuja sileitätai helmiponttikattoja. Ovet olivat peili- tai lautakehysovia.

Katso MV:n korjauskortti Pinkopahvi, KK 18

VALAISTUSAlkuperäisistä valaisimista on tuskin säilynyt paljonkaan

kuva- tai piirustusmateriaalia. Pisaran- tai pallonmuotoisetopaalivalaisimet olivat yleisiä rautatierakennuksissa 1900-luvulla. Näitä saattaa löytyä vielä ullakoilta tai varastoista.

SISÄVÄRITSisustuksen väritys on vaihdellut kulloisenkin rakennus-

tyylin mukaisesti. Jos vanhoja maalauskoristeluja, koriste-raitoja, kehysornamentteja, maalattuja panelointeja tms onjäljellä, ne tulisi säilyttää. Vanhoista maali- tai tapettiker-roksista tulisi jättää ainakin mallit uuden pintakäsittelyn alle.

UUNITRautatierakennuksissa oli alunperin ja useimmiten vielä

nykyäänkin uunilämmitys. Huoneissa oli muuratut rappaus-pintaiset tai peltikuoriset pystyuunit ja useissa huoneissa myöskaakeliuunit.

Uuneja kannattaa, tulevaisuutta silmälläpitäen, säilyttääkalusteena siinäkin tapauksessa, että niitä ei kunnosteta en-simmäisessä korjauksessa. Ainakin yksi käyttökelpoinen uunihuoneistoa kohti luo viihtyisyyttä ja kodikkuutta.

Katso MV:n korjauskortti Tulisijat, KK 14

KIINTEÄ SISUSTUS, KALUSTEETKiinteä sisustus, samoin kuin ikkunat, ovet ja huonekalut

tehtiin puusta tyyppipiirustusten mukaan paikallisissa tai rau-tateiden omissa puusepänverstaissa. Sisustuksessa pyrittiinpaitsi yksinkertaisuuteen, myös edullisuuteen ja helppohoi-toisuuteen. Rakennuksen luokka, käyttötarkoitus ja tietenkinmuoti antoivat oman lisänsä sisustuksen yksityiskohtiin.

Aseman odotushuone ja sisustuksen yksityiskohtia


Korjaus, yleistä Puurakennukset

KORJAUKSEN PÄÄPERIAATTEETKäyttötarkoituksen valintaAsiantuntijan käyttöKuntoarvioKorjauksen suunnitteluHellävarainen korjausSama materiaali, sama työtapaKorjauksen korjattavuusKorjausvaiheiden kirjaaminenJatkuva kunnossapito

Katso MV:n korjauskortti, KK1

KORJAAJAN MUISTILISTA1. Älä korjaa kunnossaolevaa, älä uusi korjattavissa

olevaa.

2. Selvitä vaurion syy ja poista se. Korjaa vasta sittenja korjaa entiselleen.

3. Käytä samoja materiaaleja ja työmenetelmiä kuinkorjattavassa kohteessa. Älä kokeile uutuuksilla.

4. Säilytä vanha rakenne. Ellei se olisi kelvollinen, eitalostasi olisi koskaan tullutkaan vanhaa.

5. Älä laajenna taloasi ennenkuin olet ottanut senkokonaan käyttöön. Rakenna sisällä.

6. Useimmat vauriot johtuvat huonosta hoidosta javääristä korjauksista. Älä laiminlyö huoltotöitä.

7. Lämpötaloudelliset korjaukset eivät saa muuttaaulkonäköä ulkona eikä sisällä. Vanhojen rakennustenkauneus on niiden herkästi turmeltuvissa mittasuhteissa.Useimmiten riittää rakenteiden tiivistäminen ja yläpoh-jan lisäeristys.

8. Hyväksy epäsäännöllisyyksiä. Hyväksy vinoutta japientä epäkäytännöllisyyttä. Hyväksy tyylikerrostumiaja vanhanaikaisia ratkaisuja.

9. Hylkää tyylijäljitelmät. Hylkää materiaalijäljitelmät.Hylkää omaperäiset koristeluideasi. Hylkää haaveetalkuperäistämisestä.

10. Jos sinulla on varaa rikkoa näitä käskyjä, sinulla onvaraa rakentaa uusi, mielesi mukainen talo.

Mukaellen Vanhan Porvoon Korjausohjeita, 1981

Detaljeja

Puurakennukset Kosteat tilat, LVIS -asennukset


KOSTEAT TILATKosteiden tilojen (vesipiste) ja märkätilojen (vesipiste jalattiakaivo) sijoitus vanhaan rakennukseen on yleensäongelmallista.Suunnittelussa huomioon otettavia seikkoja:1. Tilantarve. Vanhaan rakennukseen sijoitettavien

kosteiden tilojen ei tarvitse vastata laajuudeltaan uuteenrakennukseen sijoitettavia tiloja.

2. Sijoitus. Kosteita tiloja voidaan sijoittaa myös erilliseenrakennukseen. Erityisesti sauna tulisi tehdä piharakennukseen.

3. Rakenteet. Rakenteiden tuuletuksesta ja vedeneristyk-sestä tulisi huolehtia.

4. Sisäilmastolliset olosuhteet. Rakennukseen tulee saadaalipaine, ilmanvaihto kosteisiin tiloihin.

5. Vesipisteet. Vesipisteiden sijaintiin ja vesijohtojenkulkureitteihin tulisi kiinnittää huomiota.

RAKENTEETHuomioitava roiskeveden, kondenssiveden sekä vesihöyrynaiheuttamat ongelmat rakenteille.— kosteat tilat mieluimmin rungon keskelle— kosteiden tilojen keskittäminen— kosteiden tilojen rakenteet irrallisiksi muista rakenteista— märkätiloissa vesieristys koko lattiassa ja seinissä

vähintään 2 m:n etäisyydellä vesipisteestä. Muuallavesieristys nostetaan n.100 mm seinille.

— yläpohjan kosteuseristäminen— lattiassa riittävät kaadot, >1:50— vesijohdot pintavetoina tai suojaputkessa, selkeät reitit,

ei lävistyksiä suihkun kohdalla— lattialämmitys suositeltava tilan kuivattamiseksi— lattiarakenteiden vahvistaminen (betoni, vaneri, kipsi-

levy)

Katso MV:n korjauskortti Kosteiden tilojen rakentaminen,KK 11

LVIS-TEKNIIKKAUuden tekniikan tuominen vanhaan rakennukseen aiheuttaaaina toimenpiteitä.— viemäriputken (halk. 100 mm) ja tarvittavien kaatojen

aikaansaaminen vanhaan rakenteeseen vaatii sovittelua— vesijohdot rakenteiden sisällä suojaputkessa tai pinta-

asennuksena. Sekä viemäri- että vesijohtoputket oneristettävä ala- ja yläpohjassa

— uunilämmityksen säilyttäminen on rakenteiden kannaltasuotavaa

Vedeneristys pesutiloissa, kaaviokuva.Pistekatkoviiva osoittaa vedeneristettävän alueen.

KOSTEIDEN TILOJENSIJOITUSVAIHTOEHTOJA

— vanhat eteiskomerot, kuistit, portaiden alustat, ns.välitilat tai kulkutilat, keittiöt, pienet asuinhuoneet.Pienten wc-tilojen sijoituspaikka.

— laajennukset. Usein on helpompaa sijoittaa kosteat tilaterilliseen laajennusosaan kuin vanhaan arvokkaaseenrakennukseen.

— uusi tai vanha ulkorakennus. Erityisesti saunojen jamärkätilojen sijoittaminen erilliseen rakennukseen onsuositeltavaa.

— ullakot. Huolehdittava kulkuteiden rakentamisestaullakolle sekä välipohjan kestävyydestä. Kylmien tilojenmuuttamisesta lämpimiksi aiheutuu rakenteellisiaongelmia. Vesikaton tuuletuksesta on huolehdittava.

— kellarit. Huomioitava tilojen kuivaaminen ja ilman-vaihto.


Korjaus, materiaalit Puurakennukset

SISÄVERHOUSMATERIAALITSeinät:— pinkopahvi ja maali tai tapetti— huokoinen puukuitulevy (paksuudet 10,12,16,25 mm) ja

maali tai tapetti— puolikova puukuitulevy (paksuudet 6, 9, 11.5 mm)

ja maali tai tapetti— kipsilevy ( paksuudet 6, 12 mm) ja maali tai tapettiKatot:— ponttilauta-kasettikatot, pintakäsittelynä kuultokäsittely

ruskealla petsillä tai öljymaalilla— ponttilauta, pintakäsittelynä öljy- tai liimamaalit— pinkopahvi ja liimamaaliLattiat:— maalattu lautalattia— linoleumi

TAPETIT JA SISÄMAALITUustuotannossa olevia tapetteja:— Sandudd: “Isoäidin aikaan” -sarja, 1900-20-luku— Pihlgren-Ritola: “Jugend-malli”— ruotsalainen Lim & Handtryck: “Gammal Svenska”— Uula-tuote: tapettimallit ja sisämaalit

ERISTEMATERIAALEJA— rive, hirsiseinän varausten ja rakojen tiivistämiseen

käytettävä tilke, valmistettu esimerkiksi pellavasta,nokkosesta, jokisammaleesta, hampusta, puukuidusta tailumpusta

— pellavaeristematot— sellukuitueriste, uusiotuote, asennus puhaltamallaAlapohja:— kutteripurun ja hiekan seos, homeenkesto hyvä (ruotsa-

lainen tutkimus 1997)— sahanpuru-kutterilastu (1/2-1/2)— sellukuitueriste— turve— lastuvillasementtilevyYläpohja:— kutteripuru— sellukuitueriste— pellavaeristelevy— sahanpurueristelevySeinät:— huokoiset puukuitulevyt— sellukuitueriste— pellavaeristelevy

YLEISTÄKorjauksessa tulisi säilyttää mahdollisimman paljon al-

kuperäisiä rakennusosia. Uusitaan ainoastaan se, mikä onehdottoman välttämätöntä. Tärkeintä tällöin on käyttää samojamateriaaleja kuin rakennusta rakennettaessakin. Esimerkiksipuurakennusta korjattaessa korjaustuotteiden tulisi olla puu-pohjaisia, tiilirakennusta taas korjataan tiilellä. Tällöin mate-riaalien rakennusfysikaaliset ominaisuudet ovat samoja kuinvanhassa rakennuksessa. Vanhat materiaalit ovat teknisestiaivan yhtä käyttökelpoisia kuin uudetkin, jopa parempia, sil-lä ne ovat kokeiltuja, ekologisia ja niiden uudelleenkäyttö onsuotavaa ja taloudellista. Alkuperäinen materiaali on useim-miten myös parempaa kuin nykyiset teollisesti tuotetut taikasvatetut rakennustuotteet, esimerkkinä valikoimaton puun

käyttö. Rakennusaineena käytettävän puun on oltava kuivaa.Ulkoverhousten ulkokuiva puutavara saa sisältää vettä enin-tään 12-18 %, sisätiloissa käytettävä kuivattu, sisäkuiva puu-tavara <12 %. Vanhankaan puutavaran kosteus ei saa ylittää20 % (RIL 120-1991).

Rakennuksen ulkopuolen korjaamisessa tulisi käyttäämahdollisimman hyvälaatuista, tiheäsyistä ja valikoitua puu-tavaraa. Erityisesti ikkunoissa puun tulisi olla hitaasti kasva-nutta, oksatonta mäntyä, vähintään 16 lustoa / 20 mm. Alapuiteon syytä tehdä sydänpuusta. Näkyviin jäävissä rakenteissapuun tulisi olla höylättyä, joskus hienosahattua. Kaikissakosteudelle alttiissa paikoissa kuten esimerkiksi sokkeli-listoissa tulee käyttää männyn tai lehtikuusen sydänpuuta.

Erilaisia paneelityyppejä

Puurakennukset Korjaus, maalaus


RAUTATIERAKENNUSTEN MAALAUSRautateiden rakentamisen periaate - tehdä kestäviä, toi-

mintaa palvelevia tiloja - ulottui maalauskäsittelyjen valin-taan asti.

Rakennukset, joissa oli höylätty laudotus, maalattiin öljy-maalilla. Karkeammat puupinnat käsiteltiin keittomaalilla.Keittomaalilla maalatuissa rakennuksissa ikkunat, ovet ja muuthöylätyt yksityiskohdat suojattiin öljymaalilla.

Ennen maalin teollista valmistusta öljymaalien sideainesekoitettiin keitetystä pellavaöljystä, johon lisättiin 20 -30 %raakapuristettua öljyä. Maalien peruspigmenttinä käytettiinlyijyvalkoista, joka muodosti kestävän yhdisteen öljyn kans-sa.Tällainen maali oli hitaasti kuivuvaa, mutta pitkäaikais-kestävyydeltään erittäin hyvää.

Nykyisten maalien valmistuksessa lyijyvalkoinen on kor-vattu ympäristöhaitoista johtuen sinkki- tai titaanivalkoisellaja sideaineöljyt on käsitelty nopeammin kuivuviksi.

ÖLJYMAALIJos rakennuksessa on vanha öljymaalipinta, niin uudelleen-

maalauksessa kannattaa ehdottomasti pitäytyä öljymaalissa.Oikein käytettynä öljymaali tunkeutuu ja tarttuu hyvin puu-pintaan ja entiseen öljymaalikerrokseen. Maalattavan raken-teen tulee olla kuiva kestävän tuloksen saamiseksi. Kohteenkunnon perusteella määritellään, tarvitaanko erillinen poh-justus vai aloitetaanko maalaaminen ohennetulla pintamaalilla.Alustan puhdistamisessa, pohjamaalauksessa ja ohetamisessatulee noudattaa valmistajan kirjallisia ohjeita.

Öljymaalilla maalatessa on muistettava, että maali kui-vuu pinnasta alkaen, ilmasta happea sitoen. Ohuet, tiukastisivellyt kerrokset kuivuvat tasaisesti ja nopeasti. Paksut ker-rokset nahoittuvat ryppyisiksi ja lopullisen kuivumisen hidas-tuminen haittaa työn jatkamista.

Maalikerroksia tarvitaan pohjustuksen lisäksi tavallisestikaksi maalauskertaa.

Vanheneva öljymaali himmenee ja joidenkin vuosien ku-luttua pinta alkaa liituuntua eli siitä irtoaa pigmenttiä.

Tummissa sävyissä värin muuttuminen on nopeampaa kuinvaaleissa sävyissä. Haalistuminen johtuu pinnan kulumisestaja sideaineen haurastumisesta.

Rakennuksen eri osat joutuvat alttiiksi erilaisille sää-rasituksille ja huoltoväli vaihtelee aurinkoisen puolen ikkuna-puitteiden ja vesilistojen huoltomaalauksen 3-5 vuodenjaksosta julkisivun suojaisimpien osien 10 -15 vuodenmaalausväliin.

Julkisivun paikkauksessa uusittujen puuosien maalaukses-sa on esiintynyt kestävyysongelmia, jotka johtunevat enim-mäkseen nykyisen puutavaran käsittelystä. Uudet höylätyt osaton hyvä karhentaa hiomapaperilla ennen pohjamaalausta.

Petrooliöljymaalin käyttöön tulee suhtautua harkiten, sil-lä myöhemmin uudelleenmaalausten yhteydessä voi esiintyäongelmia. Maalityypin vaihtaminen ei tämän jälkeen ole suo-siteltavaa.

KEITTOMAALITKeittomaalilla - punamullalla tai keltamullalla - maalat-

tujen rakennusten uusintakäsittely onnistuu parhaiten edel-leen keittomaalilla. Uudelleenmaalauksen pohjatyöksi riittääharjaus sopivan karkealla harjalla ja maalaus saadaan valmiiksiyhdellä käsittelykerralla. Jos vanha keittomaalipinta maalataanjollakin muulla maalityypillä on epäonnistumisen riski suuri.Kalvomaiset maalit irtoavat muutaman vuoden kuluttua täl-laisesta seinästä.

Lisätietoja Museoviraston korjauskortistosta:Keittomaali KK12, öljymaali KK13.Rautatierakennusten väritysohjeet, korjausohjeet 6.

LISÄTIETOJA MAALAUKSESTAGardberg, C.J. 1957. Med murslev och timmerbila.

Med byggare i 800 år. Helsingfors.Gross, H. (toim.) 1981. Maalataan puuta. Puupintojen

ulkomaalaus. Rakentajain Kustannus.Helsingin värikaava. Helsingin julkisivuvärityksen histo-

riaa. Helsingin kaupunki, kaupunkikuvatoimisto 1/1984.Järvelä, J. 1956. Maalarin aine- ja ammattioppi. Porvoo.Lehtonen, S. 1910. Maalaus. Helsinki.


Puurakennukset

KIERRÄTYSTÄ,RAKENNUSMATERIAALIA, NEUVOJASuomessa on tällä hetkellä lukuisia kierrätyskeskuksia ja

korjausrakentamisen neuvontapisteitä. Tässä niistä muuta-mia, kysy oman alueesi mahdollisuuksista aluemuseosta taiympäristökeskuksesta!

Naulankantaan rakentamiskeskusJOENSUU, Rantakatu 15

Länsi-Uudenmaan korjausrakentamiskeskus r.y.RubricaKARJAA, p. 019 - 233 070, 050 - 520 5320

Suomen RakennussuojelukeskusTorgaren museoalueKRUUNUPYY, p. 06 - 834 5440KOKKOLA, p. 06 - 831 3443

Päijät-Hämeen Raty r.y.Rakennustarvikkeiden kierrätyskeskusLAHTI, p. 03 - 752 5140

Rakennuskulttuuritalo ToivoPORI, p. 02 - 621 1051

Itä-Uudenmaan RakennussuojelussäätiöPORVOO, p. 019 - 524 6603

Varaosapankki TammelaRAUMA, p. 02 - 834 4750

Salon seudun rakentamistaitokeskusSALO, p. 02 - 728 3438

Korjausrakentamiskeskus LepistöVARKAUS, p. 0500 - 671 593

RAKENNUSPIIRUSTUKSETVR:n ja Ratahallintokeskuksen piirustusarkisto:

VR Yhtymä Oy:n hallintorakennus, 4. krs.Vilhonkatu 13, 00100 HelsinkiPuh: 09-7071

MUUTA KORJAUSAINEISTOART-kortit, RakennustietokeskusRakentamismääräyksetRIL, käsikirjatMuut normit ja ohjeet

RAUTATIERAKENNUSPERINNÖSTÄHUOLEHTIMINEN JA VASTUUALUEET

OMISTAJAT:VR Yhtymä Oy, Ratahallintokeskus,Valtion kiinteistölaitos, Yksityiset omistajat

IsännöintiKunnossapitoSuunnitteluRakennuttaminen

MUSEOVIRASTOKorjausohjeetNeuvonta

MAAKUNTAMUSEOT, ALUEARKKITEHDITTutkimusNeuvonta

KUNTA RakennusvalvontaRakentamismääräysten noudattaminenPalotarkastus, nuohousKorjausneuvonta

KIRJALLISUUTTAAho, Juhani 1892. Rautatie. WSOY.Hakalin, Pekka 1984. Hirsirakentaminen. Rakentajain

Kustannus.Heikkinen, Maire 1989. Talo kautta aikojen. Kiinteän

sisustuksen historia. Rakentajain Kustannus.Kaila, Panu 1997. Talotohtori. WSOY.Kaila, Panu, Pietarila, Pentti, Tomminen Hannu 1987.

Talo kautta aikojen. Julkisivujen historia. RakentajainKustannus.

Mattinen, Maire (toim.) 1997. Valtion rakennusperinnönvaaliminen. Museovirasto.

Rautateiden arkkitehtuuri. Järnvägarnas arkitektur.Asemarakennuksia 1857-1941 Stationsbyggnader.Näyttelyluettelo 1984. Suomen Rakennustaiteen Seuraja Alvar Aalto -museo.

Rintala, Liisa 1991. Valtion tuki rakennussuojeluun.Mistä tukea rakennusten ja niiden ympäristön hoitoon jakorjaukseen. Ympäristöministeriö.

Valanto, Sirkka 1982. Suomen rautatieasemat vuosina1857-1920. Museovirasto.

Valtion entistämis- ja korjausavustukset. Esite.Museovirasto 1997.

Puurakennukset


RATAVERKON KEHITYS

JULKAISIJAMuseovirasto

Rakennushistorian osastoPL 187, 00171 Helsinki

Puh: 09 - 4050 378

TEKIJÄTarkkitehti Anna-Maarit Reijonentaittaja Merja Hänninen-Paasio

Museoviraston työryhmä:tutkija Sinikka Joutsalmi

rakennuskonservaattori Pentti Pietarilasuunnittelija Seija Linnanmäki

arkkitehti Martti Jokinensuunnittelija Maire Heikkinen

Ohjaava työryhmä:Ratahallintokeskus: Simo Kariluoma

Oy VR-Yhtymä Ab: Pirjo HuvilaValtion Kiinteistölaitos: Auli Karjalainen, Asko Toppinen

ISBN 951-616-021-2 (koko teos)ISBN 951-616-023-9 (osa 1)

Toinen painos, 1998

KORJAUSKORTIN KÄYTTÄJÄLLEtamisessa käytettävistä materiaaleista sekä ohjeita antavistaviranomaisista.

Muissa osissa keskitytään yksityiskohtaisemmin eri raken-nustyyppeihin. Kaksoisvahtituvat ovat aseman jälkeen ylei-sin rautatierakennustyyppi, joten niiden sisä- ja ulkopuolistakorjausta on selvitelty omassa vihkossaan. Lisäksi ovat oh-jeet asemapäällikön talon ja vahtituvan korjaamista varten.

Tarkoituksena on, että Museoviraston laatimia korjaus-kortteja (KK 1-19) käytetään yhdessä rautatierakennusten oh-jeiden kanssa.

MUSEOVIRASTON KORJAUSKORTITYleiskortti KK 1Lämmöneristyksen parantaminen KK 2Ulkolaudoituksen korjaus KK 3Huopakaton korjaus KK 4Peltikaton korjaus KK 5Tiilikaton korjaus KK 6Peltikaton maalaus KK 7Ikkunoiden korjaus KK 8Ovien korjaus KK 9Kuistin korjaus KK 10Kosteiden tilojen rakentaminen KK 11Keittomaali KK 12Öljymaali KK 13Tulisijat KK 14Puukaupunkien pihat ja aidat KK 15Hirsitalon rungon korjaus KK 16Hirsirakennusten siirto KK 17Pinkopahvi KK 18Pärekatto KK 19Kalkkirappaus KK 20Vaakarakenteet KK 21Kalkkimaalaus KK 22Perustus KK 23KK 20-23 ilmestyvät myöhemmin

Museovirasto on valmistanut rautatierakennuksia koske-vat korjausohjeet kesällä 1997. Ne on tarkoitettu rakennustenomistajien käyttöön helpottamaan vanhojen rakennustenkunnossapitoa ja korjausta. Ohjeista voi olla myös hyötyäjoillekin rautateiden historiasta, kulttuurihistoriasta tai muu-ten vanhoista rakennuksista kiinnostuneille.

Korjausohjeiden ensimmäisessä osassa on käsitelty rauta-tierakentamista yleensä sekä sellaisia korjausohjeita, jotka ovatsovellettavissa mihin hirsirakenteiseen rautatierakennus-tyyppiin hyvänsä. Vihkossa on lisäksi tietoa korjausraken-

kastikai

ISBN 951-916-091-3 (osa 1, PDF) 2003

kastikai

ISBN 951-616-090-5 (koko teos, PDF) 2003

rautatierakennukset · lennätin ja posti) sekä lipunmyynti- ja konttoritiloiksi....

Documents