PyhittäjäMarttyyriMariaParisilainen

Maria Pariisilainen

‎*‎1891‎Riiassa‎LatviassaKuoli‎31.3.1945‎keskitysleirissä‎Ravensbrückissa‎Saksassa

Pyhä‎Maria‎Pariisilainen‎eli‎alkuaan‎venäläinen,‎sittemmin‎emiganttina‎Ranskassa‎elänyt‎äiti‎Maria‎Skobtsova‎(1891-1945)‎(syntymänimeltään‎Elizabeta‎Jurievna‎Pilenko)‎teki‎pitkän‎päivätyön‎köyhien‎ja‎unohdettujen‎hyväksi.‎Erottuaan‎toisesta‎aviomiehestään‎hän‎vihkiytyi‎nunnaksi,‎mutta‎luostariin‎vetäytymisen‎sijaan‎hän‎omistautui‎venäläispakolaisten‎auttamiseen‎Ranskassa.‎Hän‎perusti‎Pariisiin‎kaksi‎köyhäintaloa.‎Natsimiehityksen‎aikana‎hän‎lähetti‎ruoka-apua‎vangeille‎ja‎auttoi‎juutalaisia‎pois‎maasta.‎Hänet‎ilmiannettiin‎ja‎pidätettiin.‎Äiti‎Maria‎kuoli‎Ravensbrückin‎keskitysleirillä‎suurta‎perjantaita‎(pitkäperjantaita)‎seuraavana‎lauantaina‎(suurena‎lauantaina)‎vuonna‎1945,‎kun‎hän‎meni‎kuolemaan‎toisen‎ihmisen,‎monilapsisen‎perheen‎äidin‎puolesta.

Kanonisointi

Äiti‎Maria‎eli‎Maria‎Pariisilainen‎kanonisoitiin‎pyhien‎joukkoon‎kuuluvaksi‎Ekumeenisen‎patriarkaatin‎Pyhän‎Synodin‎päätöksellä‎v.‎2004.‎Tämä‎oli‎ensimmäinen‎kerta‎kun‎Ortodoksinen‎kirkko‎kanonisoi‎Länsi-Euroopassa‎asuneita‎henkilöitä.

Samalla‎kanonisoitiin‎muitakin‎Ranskan‎emigrantteja.‎Muut‎kanonisoidut‎ovat‎isä‎Aleksis‎Medvedkov‎(1867-1934)‎eli‎pyhä‎Aleksi‎Uginelainen,‎isä‎Dimitri‎Klepinine‎(1904-1944),‎äiti‎Marian‎poika‎Georgi‎Skobtsov‎(1921-1944)‎ja‎Elia‎Fondaminski‎(1880-1942).

Rukous

Äiti‎Marian‎kirjoittama‎rukous‎löytyi‎hänen‎jäämistöstään‎keskitysleiriltä,‎kun‎pääsiäisenä‎1945,‎kaksi‎päivää‎äiti‎Marian‎kuolemasta,‎neuvostoliittolaiset‎vapauttivat‎henkiinjääneet:

"Herra,‎älä‎muista‎vain‎hyviä‎ihmisä,‎vaan‎myös‎pahoja.Äläkä‎muista‎vain‎niitä‎kärsimyksiä,‎joita‎he‎ovat‎aiheuttaneet‎meille,‎vaan‎myös‎hedelmiä,‎joita‎me‎olemme‎kantaneet‎niiden‎kärsimysten‎ansiosta:‎toveruutta,‎nöyryyttä,‎rohkeutta.

Muista‎sydämen‎suuruutta,‎joka‎kasvoi‎niistä.‎Ja‎kun‎astumme‎tuomioistuimesi‎eteen,‎anna‎kaikkien‎hedelmien,‎joita‎olemme‎kantaneet,‎koitua‎heidän‎anteeksiantamuksekseen.‎Amen."

Muistopäivä

Ranskan‎uusmarttyyrien‎yhteiseksi‎muistopäiväksi‎Konstantinopolin‎Pyhä‎Synodi‎määräsi‎heinäkuun‎20.‎päivän.

Linkkejä

Ikoneita‎Maria‎Pariisilaisesta‎ja‎muista‎samaan‎aikaan‎kanonisoiduista‎pyhistäMaria‎Skobtsova:‎Woman‎of‎Many‎Faces,‎Mother‎in‎Many‎Ways

Pyhä‎Äiti‎Maria‎Pariisilainen

Jelisaveta‎Pilenko,‎myöhemmin‎äiti‎Maria,‎syntyi‎1891‎Riiassa‎Latviassa‎varakkaaseen‎perheeseen.‎Hän‎oli‎14-vuotias,‎kun‎hänen‎isänsä‎kuoli,‎ja‎menetys‎vaikutti‎nuoreen‎tyttöön‎syvästi.‎Elämänsä‎aikana‎hän‎sai‎kokea‎vielä‎monta‎traagista‎menetystä.Nuoruusvuodet‎kuluivat‎Anapassa‎Mustanmeren‎rannalla.‎Venäjän‎sisällissodan‎aikana‎1917-1922‎Liza‎oli‎vastuussa‎Anapan‎kaupungin‎hallinnosta.‎Siellä‎hän‎myös‎avioitui‎Daniil‎Skobtsovin‎kanssa.‎Ensimmäinen‎avioliitto‎Dimitri‎Kuzmina-Karavajevan‎kanssa‎oli‎jäänyt‎lyhyehköksi,‎mutta‎liitosta‎oli‎syntynyt‎tytär‎Gajana.‎Uuteen‎perheeseen‎syntyi‎poika‎Jura‎ja‎tytär‎Anastasia.‎Ystäväpiirissä‎Jelisavetaa‎kutsuttiin‎'Lizaksi.‎Hän‎oli‎kookas,‎komea‎nainen,‎sosiaalinen,‎huumorintajuinen,‎antelias‎ja‎helposti‎lähestyttävä.‎Kuitenkin‎hän‎usein‎koki‎itsensä‎hyvin‎yksinäiseksi‎eikä‎puhunut‎tunteistaan‎ja‎ajatuksistaan.Venäjän‎vallankumous‎ja‎sisällissota‎pakottivat‎yli‎miljoonan‎ihmisen‎lähtemään‎maanpakoon‎vuosina‎1917-1922.‎Myös‎Skobtsovan‎perhe‎ja‎Lizan‎äiti‎Sofia‎Pilenko‎matkasivat‎Ranskaan.

Emigranttina Pariisissa

Pariisissa‎perheen‎taloudellinen‎tilanne‎ei‎ollut‎kovinkaan‎hyvä,‎joten‎oli‎ruvettava‎hankkimaan‎lisäansioita‎toimentulon‎turvaamiseksi.‎Daniil‎Skobtsov‎ryhtyi‎opettajan‎toimensa‎ohella‎ajamaan‎taksia‎ja‎Liza‎teki‎huonosta‎näöstään‎huolimatta‎ompelutöitä‎ja‎suunnitteli‎silkkihuivien‎malleja.Venäläinen‎kristillinen‎opiskelijaliike‎perustettiin‎maanpaossa‎1923.‎Päämaja‎oli‎Pariisissa.‎Liza‎oli‎toiminnassa‎mukana‎ja‎osallistui‎mielenkiintoisiin‎keskusteluihin‎sikäläisten‎intellektuellien‎kanssa‎yömyöhään‎savuisissa‎kuppiloissa‎savuke‎toisensa‎perään‎tupruten.‎Lizan‎laajaan‎ystäväpiiriin‎kuuluivat‎Nikolai‎Berdjajev‎(1874-1948),‎Sergei‎Bulgakov‎(1841-1944)‎ja‎Elie‎Fondaminski‎(1880-1942),‎ortodoksijuutalainen,‎joka‎kääntyi‎ortodoksisuuteen‎1941‎Campiegnen‎eristysleirissä.

Marian‎sisarta‎hoidettiin‎Pasteur-instituutissa,‎jossa‎Liza‎maalasi‎hänestä‎pastellimuotokuvia.‎Kolme‎niistä‎on‎päivätty‎tytön‎kuolinpäivänä‎7.3.1926.‎Liza‎uskoi‎vakaasti,‎että‎Nastjan‎kuolema‎oli‎haaste‎ja‎käännekohta‎hänen‎elämälleen.

Avioliitto‎Daniil‎Skobtsov‎kanssa‎rakoili,‎ja‎pariskunta‎muutti‎erilleen‎vuonna‎1927.‎Kirkollisesti‎ero‎tuli‎voimaan‎1932.‎Liza‎otti‎eron‎jälkeen‎vastuulleen‎uusia‎tehtäviä,‎lähinnä‎hengellisiä‎ja‎kirjallisia‎töitä,‎mutta‎hän‎keskittyi‎myös‎sosiaalisiin‎ja‎teologisiin‎kysymyksiin.

Kahden‎avioliiton‎jälkeen‎hän‎mietti,‎olisiko‎ylipäätään‎kelvollinen‎nunnaksi.‎Rovasti‎Sergei‎Bulgakovin‎ja‎metropoliitta‎Jevlogi‎Georgijevskin‎kanssa‎keskusteltuaan‎hän‎päätti‎antaa‎nunnan‎lupaukset‎pyhän‎Sergein‎instituutin‎lehterillä‎syyskuussa‎1932.‎Nimeksi‎tuli‎Maria.

Sofiassa‎on‎Suomen‎ensimmäinen‎Maria‎Pariisilaiselle‎pyhitetty‎rukoushuone.

Luostari maailmassa

Kristillisen‎opiskelijaliikkeen‎tehtäviä‎hoitaessaan‎äiti‎Maria‎kävi‎Latviassa‎ja‎Virossa‎ja‎sai‎matkalla‎kokea‎perinteistä‎luostarielämää.‎Yksityisissä‎keskusteluissa‎hän‎käytti‎näkemistään‎luostareista‎sanaa‎"porvarillinen".‎Hänen‎mielestään‎luostareissa‎ei‎ymmärretty‎maailman‎kohtaloa‎ja‎tulevaa‎katastrofia!‎Äiti‎Maria‎kutsui‎omaa‎sosiaalista‎työtään‎nimellä‎"luostari‎maailmassa".

Nähtyään‎emigranttien‎työttömyyden‎ja‎köyhyyden‎äiti‎Maria‎päätti‎etsiä‎talon,‎johon‎he‎voisivat‎kokoontua.‎Pariisin‎VII‎hienostokaupunginosasta‎löytyi‎vuokratalo.‎Vailla‎varmaa‎taloudellista‎tukea‎toiminta‎aloitettiin.‎Klarissalaisluostari‎naapurissa‎oli‎vastakohta‎äiti‎Marian‎omalle‎orastavalle‎"anarkialle‎Kristuksen‎tähden".‎Talo‎saatiin‎toimivaan‎kuntoon.‎Äiti‎Maria‎maalasi‎ikonostaasin‎ja‎hengellisestä‎puolesta‎huolehtivat‎Bulgakov‎ja‎Berdjajev.‎Apuna‎olivat‎nunnat‎Jevdokia,‎Dorofeja‎ja‎Blandina.

Syyskuussa‎1934‎muutettiin‎isompaan‎taloon‎Lourmeliin.‎Alueella‎oli‎paljon‎työttömiä‎ja‎vähäosaisia.‎Paikasta‎tuli‎melko‎pian‎käsite‎emigranttien‎keskuudessa.‎Myöhemmin‎se‎toimi‎turvapaikkana.

Sergei‎Bulgakov‎sanoi‎usein‎Lourmelia‎harhautuneiden‎laitapuolen‎kulkijoiden‎erakkoluostariksi.‎Äiti‎Maria‎rakensi‎tallista‎kirkon,‎jonne‎maalasi‎ikonit‎ja‎valmisti‎kirkkotekstiilit.‎Isä‎Lev‎Gillet‎(1892-1980),‎arkkimandriitta‎Kiprian‎Kernin‎(1889-1960)‎ja‎isä‎Dimitri‎Klepin‎(1904-1944)‎toimittivat‎palveluksia.

Äiti‎Marian‎luostarinäkemystä‎ei‎ymmärretty,‎koska‎hän‎ei‎elänyt‎luostariperinteen‎mukaista‎elämää.‎Hän‎ei‎ehtinyt‎useinkaan‎istua‎kirkossa.‎Nukkavierussa‎asussaan,‎miestenkengät‎jalassa‎oli‎vaikea‎tunnistaa‎runoilijaa,‎intellektuellia‎ja‎nuoruudessaan‎varakasta‎naista,‎kun‎hän‎kiersi‎etsimässä‎ehkä‎jo‎vähän‎nahistuneitakin‎ruokatarvikkeita‎Halleilta.

Gajana‎päätti‎1935‎muuttaa‎Venäjälle,‎jossa‎äiti‎Marian‎ystävä‎Aleksei‎Tolstoi‎lupasi‎huolehtia‎hänestä.‎Vuotta‎myöhemmin‎hän‎kuitenkin‎sairastui‎pilkkukuumeeseen‎ja‎kuoli‎1936.‎Perhe‎ei‎päässyt‎hautajaisiin,‎mutta‎he‎pitivät‎muistopalveluksen.‎Jälleen‎kerran‎suuren‎surun‎kohdannut‎äiti‎Maria‎julkaisi‎runokokoelman,‎joka‎käsitteli‎kuolemaa.

Miehitetty Ranska

Hitlerin‎joukot‎marssivat‎Ranskaan‎1940.‎Pääsiäistä‎ennen‎Ranskan‎miehitystä‎juhlittiin‎Lourmelissa‎hartaasti.‎Runsas‎ihmisjoukko‎kokoontui‎yöpalvelukseen.‎Liturgiassa‎yksi‎evankeliumijakson‎jakeista‎tiivisti‎tilanteen‎pian‎toteutuvassa‎natsien‎dominoimassa‎Euroopassa:‎"Ja‎valkeus‎loistaa‎pimeydessä,‎ja‎pimeys‎ei‎sitä‎käsittänyt."

Äiti‎Marian‎ystäviä‎alettiin‎viedä‎keskitysleireille.‎Compiegnen‎eristysleiri‎oli‎yleensä‎ensimmäinen‎etappi.‎Juutalaisia‎ja‎muita‎kansallisuuksia‎yritettiin‎äiti‎Marian‎avustuksella‎saada‎turvaan‎Lourmelista‎muualle‎Eurooppaan.

Isä‎Dimitri‎Klepin‎ja‎Jura‎Skobtsov‎lähetettiin‎Buchenwaldin‎kautta‎Doraan.‎Leiri‎oli‎hygienialtaan‎heikko‎ja‎julmasti‎organisoitu,‎vangit‎asuivat‎ja‎työskentelivät‎maan‎alla.‎Tällaisissa‎olosuhteissa‎he‎sairastuivat‎-‎niin‎myös‎Jura.‎Hän‎sai‎äkämätautitartunnan,‎josta‎ei‎toipunut,‎ja‎hänet‎passitettiin‎hoitoon‎tuntemattomaan‎määränpäähän‎-‎kaasukammioon.

Myös‎isä‎Dimitri‎menehtyi‎vuonna‎1944.‎Elie‎Fondaminski‎oli‎kokenut‎saman‎kohtalon‎jo‎kaksi‎vuotta‎aiemmin.

Vanki numero 19263

Keskistysleiri‎koitui‎myös‎äiti‎Marian‎kohtaloksi.‎Hän‎sai‎käsivarteensa‎leiman‎vanki‎numero‎19263.‎Hän‎oli‎elämänsä‎viimeiset‎kaksi‎vuotta‎Ravensbrückissä.‎Kaikesta‎kurjuudesta‎huolimatta‎hän‎yritti‎auttaa‎ihmisiä‎-‎järjesti‎keskustelupiirejä,‎evankeliumien‎lukemista,‎ja‎hän‎jakoi‎muille‎saamiaan‎ruokapaketteja.‎Hän‎jatkoi‎myös‎kirjontatöiden‎tekemistä.

Maaliskuussa‎1945‎jo‎pitkään‎sairastelleen‎äiti‎Marian‎tila‎muuttui‎kriittiseksi.‎Sairaat‎ja‎vanhukset‎vietiin‎Jugendlageriin.‎Monet‎heistä‎olivat‎vammautuneita‎lääketieteellisistä‎kokeista.‎Paikkaa‎kutsuttiin‎"murhanhimoiseksi‎ansaksi",‎ja‎se‎oli‎tie‎lopulliseen‎päämäärään.

Äiti‎Maria‎vietiin‎Jugendlageriin‎tammikuussa‎1945.‎Ruokana‎oli‎60‎g‎leipää‎ja‎puoli‎kauhallista‎laihaa‎keittoa‎päivässä.‎Vuodevaatteet,‎lämpimät‎vaatteet,‎sukat‎ja‎kengät‎takavarikoitiin‎vaikka‎pakkasta‎oli‎talvella‎liki‎30‎astetta‎-‎seurauksena‎tietysti‎luonnollinen‎kuolema.

Nikolai‎Berdajajev‎ja‎Maria‎Parisilainen

"Minä elän"

Pitkäperjantaina‎30.3.1945‎äiti‎Marian‎tie‎kohti‎marttyyrikuolemaa‎alkoi.‎Muut‎olivat‎paniikissa‎ja‎hän‎koetti‎heitä‎rauhoitella.‎Hän‎ei‎ollut‎eroteltujen‎joukossa,‎mutta‎hän‎asettui‎toisen‎vangin‎tilalle‎ja‎meni‎vapaaehtoiseen‎kuolemaan‎auttaakseen‎kumppaneitaan‎kestämään‎kuoleman.

Jugendlagerissa‎muut‎joutuivat‎kaasukammioon,‎mutta‎äiti‎Maria‎eli‎vielä‎yli‎yön.‎Hänen‎maallinen‎vaelluksensa‎päättyi‎31.3.1945‎-‎suurena‎lauantaina.

Vuosia‎myöhemmin‎eräs‎hänen‎ystävänsä,‎Georgi‎Rajevski,‎näki‎hyvin‎elävässä‎unessa‎äiti‎Marian‎kävelevän‎viljapellon‎poikki‎vakain‎askelin.‎Rajevski‎hämmästyi‎ja‎sanoi:‎"Mutta‎äiti‎Maria,‎minulle‎kerrottiin,‎että‎sinä‎olet‎kuollut."

Lähteet:http://www.ortodoksi.net/index.php/Maria_Skobtsovahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Maria_Pariisilainen