pointti. IV/MMXIVPorin ylioppilaslehti

Ville Ranta / johtajamme / painava sateenkaari / postimerkkejäskeidaa/ arvioita / ainakin 1 juttua in english

2

pointti.opiskelijan asialla

3

Pääkirjoitus 5Uutisia 6-7Kolumni 8Tietoa 10-13Herr Ranta 14-17Johtaja 18-20Pynchon 22-24Kulttuuria 25Muuta 26-27

Toimitus: Pointer ry / Pointti (faniposti) PL 181 28100 PORI Vastaava päätoimittaja: Vilho Pirttijärvi (vt) / Päätoimittaja: Esa Keskinen

AD: Aleksi Malinen Tekijät: Annina Hietaranta, Tytti Wallenius, Eetu Suoranta,

Tuomas Hauhia, Anni Aho, Anni Savolainen, Atte TimonenKansi: Esa Keskinen

ISSN 1799-6627 / Painopaikka: Oriveden Kirjapaino PL 33, 35301 ORIVESI Julkaisija: Pointer ry

4

Porin ylioppilaslehti on somessa, ole sinäkin.

pointti.

5

PÄÄKIRJOITUS\\

Juhlapuheissa ja markkinoinnissa Pori on vireä ja nouse-va opiskelijakaupunki. Tapahtumia riittää, ja opiskelijat

pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon aktiivisesti. Menoa ja melskettä on.

Mieleeni tulee entinen opinahjoni, Mäntän lukio. Poh-diskellessamme yläasteen yhdeksännellä luokalla seuraavan kolmen vuoden puuhia, meille kerrottiin, että Mäntän luki-ossa opiskelijat saavat vaikuttaa kurssitarjottimeen paljon. Olihan tarjolla kurssi faraoiden Egyptistä, ja tuon kurssin opettaminen oli saanut alkunsa opiskelijoiden aloitteesta.

Faraoiden Egypti -kurssi oli itse asiassa ainoa kurssi lukiossamme, joka oli lisätty kurssivalikoimaan opiskeli-joiden toiveesta. Tämä tapahtui jo ennen kuin minä aloitin opintoni Mäntän lukiossa. Kurssia ja sen taustaa kuitenkin käytettiin esimerkkinä markkinointitarkoituksissa. Eipä meille olisi tarvinnut oman kylän lukiota edes markkinoi-da.

Siltikin Faraoiden Egypti -kurssi opiskelijamarkkinoin-nin kärkenä tuntuu hiukan valheelliselta tänä päivänä. Siitä tulee vähän mieleen Porin markkinointi vilkkaana opiskeli-jakaupunkina.

Porissa on opiskelijakulttuuria. Se vain on kuihtumassa - ainakin Porin yliopistokeskuksessa.

Tampereen yliopiston Porin yksikön yhteiskuntatie-teiden opiskelijoiden ainejärjestö Utopia ja Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikön ainejärjestö Potka ovat molemmat olleet viime vuosina vaikeuksissa. Kumman-kin järjestön toiminta on hiipunut huomattavasti ja ensi vuoden hallituksien kokoaminen on ollut vaikeaa. Aalto-yliopiston opiskelijoiden yhdistys Näky vei näkymättö-myystemppunsa loppuun asti, kun opetus Porin yksikössä

lopetettiin.Helppoa ei ole Pointerillakaan. Yhdistyksen syyskoko-

ukseen saapui paikalle alle 20 opiskelijaa. Hallitus saatiin kasaan, mutta harmittavasti ensi vuoden hallituksessa ei ole ainuttakaan Utopian edustajaa.

Turun yliopiston yksiköiden ainejärjestöjen, Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön Porkyn ja Kulttuuri-tuotannon ja Maisemantutkimuksen koulutusohjelman Kulman tilanne on parempi. Kulma sai koottua ensi vuo-deksi seitsemän hengen hallituksen, ja Porkylla halukkaita hallitukseen oli enemmän kuin paikkoja.

Kulma on lupaavasta ensi vuodesta huolimatta joutunut peruuttamaan tapahtumiaan. Pointerin tapahtumien määrä on vuosien mittaan tippunut tasaisesti. Voidaan sanoa, että opiskelijoiden aktiivisuus on tällä hetkellä alamaissa.

Ei ketään voi syyttää siitä, että opiskelijatoiminta on tällä hetkellä puolitehoista. On aivan ymmärrettävää, että yh-distystoiminnalle jää vähemmän aikaa, kun töissäkin pitää käydä. Kynnelle kykenevät voisivat silti tehdä jotakin.

On selvää, että yliopistokeskuksen opiskelijajärjestöjä on kohdannut selkeä aktiivikato. Olisi syytä selvittää, miksi? Haluaisin nähdä enemmän ainejärjestöjen välistä yhteistyö-tä.

Ei ole ollenkaan varmaa, että tutkintokoulutus Porissa jatkuu ikuisesti. Siksi on tärkeää, että opiskelijat puhaltavat yhteen hiileen, tekevät asioita yhdessä ja ovat yhdessä. On tärkeää, että opiskelijat kuuluvat ja näkyvät.

En halua, että lauseet, joilla Poria markkinoidaan muis-tuttavat minua yläasteen opo-tunneista.

Vilho Pirttijärvi

Ei muumioiduta

6

Frank tuli poriin

Frank on noussut keskusteluihin ja näkyviin yhä useammin viimeisen kahden vuoden aikana. Opiskelijaetuja tarjoava Frank on näkynyt niin tapahtumissa, opiskelijaeduissa kuin opiskelijakort-teissakin. Pointti selvitti mistä Frankissa on kysymys ja mikä on sen vaikutus Porissa.

Frankin nettisivujen mukaan Frank on palvelu, joka pyrkii keräämään kaikki opiskelijaedut yh-teen paikkaan maanlaajuisesti. Frank myös tuottaa opiskelijakortteja yhteistyössä Elisan kanssa. Frankin piiriin kuuluvat sekä toisen että kolmannen asteen opiskelijat. Mukana olevia opiskelijajärjestöjä ovat useimmat ylioppilaskunnat, ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat, Suomen lukiolaisten liitto sekä Suomen ammattiin opiskelevien liitto. Tampereen yliopiston ylioppilaskunta sekä Tampereen teknilli-sen yliopiston ylioppilaskunnat eivät ole kuitenkaan mukana Frankissa.

Frankin omistavat Suomen opiskelijaliitot SYL, SAMOK, SLL ja SAKKI sekä opiskelijoiden matka-toimisto Kilroy. Ideana on että opiskelijaomistuksen myötä palvelun tulot ohjautuvat takaisin opiskelijoil-le.

Saikku ja Frank yhteistyöhön

Porissa on tällä hetkellä voimassa valtakunnallisten

Frank-etujen lisäksi muutamia paikallisia yrityksiä, jotka tarjoavat Frank-etuja. Nämä edut Frank on järjestänyt itse rantauduttuaan Poriin viime keväänä. Etuja tullee kuitenkin lisää ensivuodesta lähtien kun Opiskelijatalo Saikku ja Frank aloittavat yhteistyön vuodenvaihteessa.

Saikun hallituksen puheenjohtaja Iina Hellström pitää tulevaa yhteistyötä lupaavana.

”Yhteistyö alkaa alkuvuodesta, tällä hetkellä työs-tetään vielä sopimuksia. Se miten toimitaan selvenee tarkemmin kun sopimukset ovat valmiit. Opiskelija-taloyhdistys saa sopimuksista tietyn prosenttiosuu-den, joka käytetään opiskelijoiden hyväksi samalla kun Frank saa sivuilleen opiskelijaetuja. Hankitut opiskelijaedut ovat toisen ja kolmannen asteen opis-kelijoiden käytettävissä ympäri maan.”

Saikun ja Frankin yhteistyö vahvistanee Frankin asemaa ja näkyvyyttä Porissa. Toistaiseksi Porissa Satakunnan Kansan ylläpitämä Siivu on yhä Frankia näkyvämpi. Frankin ja Siivun toisistaan erottaminen voikin vielä olla suurelle yleisölle haastavaa. Etujär-jestelmien toimintamalli on kuitenkin erilainen: Kun Frank toimii suurimmaksi osaksi opiskelijavetoises-ti, Siivussa vetovastuu on paikallislehdellä. Pitkällä tähtäimellä Frankin valtakunnallinen etujärjestelmä kuitenkin korvannee suureksi osaksi Siivun.

//UUTISET

teksti: Annina Hietaranta

7

@YleSatakunta:

#Pori:n valtuustossa käydään vuoden viimeistä istuntoa. #Työttömyys ja #tuulivoima huolettavat. Myös nuorten #ryyppääminen ja #rikokset.

Somenosto #pori

PorIlaISeT oPISkelIjajär-jeSTöT ovat valinneet itselleen hallitukset vuodelle 2015. Yliopisto-keskuksen sisällä Pointer ja TY:n yk-siköiden ainejärjestöt PorKy ja Kul-ma sekä TaY:n Utopia saivat uudet järjestötoimijat marras- ja joulukuun aikana. TTY:n ainejärjestö PoTkan hallitusrekry on vielä käynnissä leh-den painohetkellä. Aalto-yliopiston yksikön ainejärjestö Näkyn toiminta on hiipunut yksikön alettua tarjoa-maan projektiluontoista koulutusta, eikä sille valittu hallitusta.

Pointerin puheenjohtajaksi valittiin 3 vuoden opiskelija juk-ka jokiranta (TuKKK). Jokiranta toimi vuoden 2014 aikana Pointerin viestintävastaavana. Varapuheenjoh-tajaksi valittiin annina Hietaranta (TuKKK), joka on ansioitunut Poin-ter ry:ssä useampana kautena.

Porin kyltereiden PorKyn pu-

heenjohtajaksi valittiin kolmannen vuosikurssin opiskelija retu Parilo. Parilo on toiminut aikaisemmin Pointer ry:n rahastonhoitajana ja PorKyn web-masterina.

Kulma ry:n hallituksen puheen-johtajana jatkaa kolmannen vuosi-kurssin opiskelija Tytti Wallenius. Wallenius on vaikuttanut KTMT-opiskelijoiden ainejärjestön lisäksi myös muun muassa Pointerissa ja Porin ylioppilasteatterissa.

SaMMakko sai

Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta SAMMAKKO valitsi myös uudet toimijat vuodelle 2015. Totuttuun tapaan päävirkoihin nousi jo ansioituneita aktiiveja.

Edustajiston puheenjohtajaksi äänestettiin porilainen liiketalouden opiskelija Taavi Tingander. Tin-

gander on vaikuttanut aikaisemmin Porin Tradenomiopiskelijat Pora ry:ssä. Varapuheenjohtajaksi valittiin Raumalla kansainvälistä kauppaa opiskeleva Sepi kortelainen.

Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi valikoitui liiketa-louden opiskelija jaakko lehtonen Porista. Lehtonen on ollut SAM-MAKKOn hallituksessa ja toimii Satakunnan Kokoomusnuorten järjestösihteerinä. Varapuheenjohta-jaksi valittiin kansainvälistä kauppaa opiskeleva Ville-Veikko Martinviita Raumalta.

Lue lisää uusista satakuntalaisista opiskelija-aktiiveista ja näe hallitus-ten täydelliset kokoonpanot Pointin verkkosivuilta osoitteesta www.porinylioppilaslehti.fi.

Esa A. Keskinen

Uudet hallitukset valittiin

8

Vain elämää -sarjan jaksojen yhteenlaskettu kyyne-leiden määrä ei riitä tämän tyrmistystarinan käsittelyyn. Minä rikoksentekijänä nauran partaani, enkä tunne katumusta. Lähetinhän kuitenkin kirjeen Intiaan ja sujautin kuoreen Tom of Finland -postimerkin. Gangsta.

Intianssa maan korkein oikeus ja terveysministeriö ovat nousseet viime vuosina otsikoihin seksuaalivähemmistöjä koskevien arveluttavien lausuntojensa takia. Ministeri Azad ilmoitti asiantuntijakatsannossaan vain muutama vuosi sitten, että homoseksuaalisuus on turistien maahan tuoma sairaus. Teuvo Hakkarainen, Viitasaaren sahan suuri ajattelija, kynäili hänkin, hieman pehmeämmin, mutta melkoisen homofobi-seen sävyyn huhtikuisessa blogissaan. Miehen näkemyksen mukaan Itellan Tom of Finland -postimerkit tulisivat tuhoa-maan Suomen maineen. Voi toki olla, että tällä lausunnolla oli jokin suurempikin merkitys puolueelle, jonka puheenjohtaja totesi kesän loputtua, että perussuomalaiset eivät ylipäätään jaa persettä.

Taidepostimerkeistä oli myös Hakkaraisen sahanpuruisin silmin tulkittavissa antisemitistisiä elementtejä. Se jäi blogi-postauksesta epäselväksi, että mitä nettikeskustelua iso H oli lukenut ennen kuin näki itsekin postimerkeissä natsisymbo-liikkaa. Intian viiksekkäät viranomaiset tuskin jakavat tätä näkemystä. Maa, runsaahkon hinduväestön myötä, on jo valmiiksi pullollaan hakaristejä. Mielensäpahoittaja Hakka-raisen pöydälle nostamaa kissaa ei onneksi koskaan kuohittu ainakaan ministeritasolla. Kyllähän se niin on, että käyrällä sahalla tulee paskaa lankkua. Eduskuntatalon remonotoidun saunan laatulauteilla tällekin asialle on voitu hyvinkin vain nauraa höröttää. Sauna, se merkillinen paikka, missä suoma-laisen historian kaikki tärkeimmät päätökset on tehty, jurrissa. Hivenen homoa sekin, ainakin jos australialaiselta kysyt.

Mikä sitten ajoi minut tähän saatanalliseen rikokseeni? Vietin toukokuun mukavissa riippumattotunnelmissa Intian valtamerta tiiraillen. Goan osavaltiota tuli nuuhkittua laidasta laitaan olemattomien aikataulujen tehdessä minuuttiviisarista pitkästä aikaa silkan turhakkeen. Varakkaimman ja pääosin kristityn seutukunnan pääkaupungissa Panajissa minua haastatteli eräänä päivänä keski-ikäinen herrasmies. Lupasin kotiuduttuani lähettää hänelle suomalaisen postimerkin, kos-ka kaveri oli vanhan liiton filatelisti.

Vasta nyt oli mahdollista toteuttaa tämä toive. Luonnol-lisesti vain Suomen tunnetuimpiin lukeutuvan kuvataitei-lija Toivo Laaksosen uunituoreet Tom of Finlandit tulivat kyseeseen. Terveisiä Suomesta vaan herra Girish kaisarelle. Osoitteessa Mahlaxmi temple 101 tuskin menee palak panerit väärään kurkkuun viikon päästä.

Olen isänmaan ystävänä edistänyt maamme tunnettuutta parhaaksi katsomallani tavalla. Sadekauden keskellä tarvitaan kyyneleiden sijaan huumoria niin Suomessa kuin siellä missä pippuri kasvaa. Meno on muutenkin tarpeeksi märkää.

PersejuttuTuomas Hauhia puhuu posti-

merkeistä ja isänmaasta.

Tuomas Hauhia on kotkalaissyntyinen humanisti, joka parantaa maailmaa postimerkki kerrallaan.

//KOLUMNI

asuntopiiri HostelBuistoAsuntojen vuokraukset ammattitaidolla ja palveluun panostaen.

Lyhyet majoittumiset ja pidempiaikaiset vuokraukset

9

asuntopiiri HostelBuistoAsuntojen vuokraukset ammattitaidolla ja palveluun panostaen.

Lyhyet majoittumiset ja pidempiaikaiset vuokraukset

à 9,50

Herkkuliput 4 kpl 11€ (à 2,75) – lipulla saa

joko keskikokoisen juoman tai popparit.

Liput voimassa 25.12.2014 - 6.5.2015

Finnkinon teattereissa. � nnkino.�

Anna lahja, joka koskettaa kaikkia.

Herkkuliput 4 kpl 11€ (à 2,75) – lipulla saa

joko keskikokoisen juoman tai popparit.

//ILMIÖ

VAPAUT-TAKAA TIETO

Aikaamme hallitsee runsaus. Sisällön tuottaminen, asioiden saatavuus ja tekemisen helppous ovat arkipäi-

vää. Vai onko sittenkin päinvastoin?

Teksti: Anni Savolainen

11

Media-ala on käynyt läpi ennennäke-mättömiä muutoksia viime vuosina. Islannissa media ei ole ainoa asia, joka muuttuu. Vuoden 2008 pankkikriisi oli Islannille viimeinen niitti: maa ha-luaa tosissaan vapaan tiedon lipunkan-

tajaksi.– Haasteena on toteuttaa lainsäädännössä ja hallinto-rakenteissa sitä todellista 2000-lukua. Laki ja politiikka ovat vuosisatoja teknologiaa jäljessä, kertoo Guðjón Idir. Guðjón Idir toimii toimitusjohtajana Internatio-nal Modern Media Institutessa, joka on Islannissa toimiva tutkimus- ja kehitysinstituutio. IMMI perustettiin vuonna 2011 paitsi parantamaan kansainvälistä medialainsäädäntöä, myös korjaamaan Islantia itseään. Lyhenne taipuu myös muotoon Icelandic Modern Media Initiative. Vuosi ennen varsinaisen tutkimusinstituution syn-tymistä ryhmä aktivisteja, lainsäätäjiä ja siviilijärjes-töjä kokoontui maan pää-kaupunkiin Reykjavíkiin. Ryhmän tarkoituksena oli edistää median ja sananva-pauden kannalta olennai-simpia lakeja. Asiat eivät ole aina aivan yksinkertaisia. Islan-tilainen media on vahvasti kytköksissä politiikkaan. Talouskriisin jälkeen ylei-nen ilmapiiri on ollut se, että jotkut lehdet ovat aggressiivisempia ja kriittisempiä politiikkoja ja kauppa-alaa kohtaan. – Mediamme omistavat ihmiset ja ryhmät, jotka ovat taloudellisesti erittäin voimakkaita. Pelkästään viimei-senä kahtena vuotena poliitikot ovat sotkeutuneet mediaan paljon, ja omistajat ja päätoimittajat vaihtuvat vilkkaasti, Guðjón Idir kuvailee. Islannissa on toiminut neljä perinteistä sanomaleh-teä, joista kukin on ollut tietyn poliittisen puolueen julkai-su. Näistä neljästä enää yhtä, Morgunblaðiðia, julkaistaan. Kyseinen lehti on hyvä esimerkki median ja politiikan sol-muista: eräs sen editoreista on Davíð oddsson, joka joh-ti Sjálfstæðisflokkurinn-puoluetta lähes 20 vuotta. Samaa miestä syytetään pitkälti koko pankkikriisistä. Myös TIME-

lehti nimesi Oddssonin yhdeksi niistä 25 henkilöstä, jotka ovat globaalin talouskriisin syypäitä. Lähes kaikkien johtavien mediaeditorien on täyty-nyt vetäytyä tehtävistään tämän vuoden aikana. Ainoa poik-keus on juuri Oddsson, joka on myös entinen pääministeri ja pankinjohtaja. Väkiluvultaan vähäisessä maassa kehittyy herkästi hyvä veli -verkostoja ja piiri pieni pyörii politiikan ja mediankin välillä. Hanna Nikkasen Ulkopolitiikka-lehteen (2/2012) haastattelema kansanedustaja Birgitta jónsdóttir sanoo. ”Tietovuotoja tarvitaan, koska mikään muukaan ei takaa lä-pinäkyvyyttä maassa, jossa kaikki tuntevat kaikki.”

oikeudet ja niiden puute

Viimeisinä kahtena vuo-tena tiedonvapaus on laskenut maassa entises-tään. Myös Guðjón Idir huomauttaa, että islan-tilaisia toimittajia hil-jennetään ja uhkaillaan vanhanaikaisesti kun-nianloukkauksilla. O l o s u h t e i d e n vuoksi on kasvava tarve lakimiehistä, jotka eri-koistuvat ilmaisun- ja tiedonvapauden puolus-tamiseen. Lehdistöä koh-ti hyökätään, ja herjauk-set sekä vaiennuskäskyt johtavat itsesensuuriin. Jotta lehdistön

vapaus toteutuisi ja hyvin voimiva media syntyisi, tarvitaan pohjalle toimivat lait. Lehdistön vapaus ja tiedonvapaus puolestaan kasvattaisivat kansan osallisuutta päätöksenteos-sa ja valtion omien linjojen toteuttamisessa. Olosuhteet myös näkyvät medioissa. RÚVin eli Is-lannin yleisradioyhtiön johto, myös päätoimittaja irtisanot-tiin, kun pääjohtaja tuli erotetuksi. Muitakin esimerkkejä on. Televisiotoiminnasta pääosin vastaava 365 Media esi-merkiksi erotti kaksi johtavaa editoriaan, ja osa toimittajista lähti sitten yhtiöstä omasta tahdostaan. Vuosina 2013 ja 2014 oikeistolainen liitto jatkuvasti kritisoi RÚVin uutisointia, ja käytti sitä tekosyynä kyseisen median budjetin rankkaan tiukentamiseen. Myös RÚVin suhde Euroopan Unioniin kerää huomiota.

“Ihmisoikeuksiamme täytyy suojella niin online- kuin of-fline-tilassakin. Merkityksek-kään demokratian ytimeen kuuluu ympäristö, jossa void-aan ilmaista ja levittää tietoa vapaasti. “

12

Esimerkiksi kansanedustaja Vigdís Hauksdóttir on kom-mentoinut RÚVin olevan hyvin EU-myönteinen. Tämä ai-heuttaa keskustelua maassa, jossa EU-jäsenyyteen suhdautu-taan paikoin hyvin kielteisesti. Vuosi sitten 20 % budjetista leikattiin, jolloin menetettiin paljon toimittajia. Viime kesäkuussa kaksi toimittajaa syytti Islannin sisäministerin poliittisen avustajan, Þórey Vilhjálmsdótti-rin, vuotaneen tietoja nigerialaisesta turvapaikan hakijasta useille tietovälineille. Todellinen vuotaja oli toinen sisäpo-liittinen avustaja, Gísli Freyr Valdórsson, joka on nyt saanut ehdollista vankeutta ja kahdeksan kuukauden tuomion. Nyt Vilhjálmsdóttir hakee virheellisen syytöksen tehneille toimittajille kahden vuoden vankilatuomioita, 19 000 euron vahingonkorvauksia ja 5800 euron kulukorvauk-sia. Ranskalaisen Reporters Without Borders – järjestön mukaan Vilhjálmsdóttirin toiminta ennakoi tuhoisaa vaikutusta tiedonvapaudel-le Islannissa. Vaatimukset ovat nimittäin liioiteltuja ja hankaloittavat vastaavien tapausten käsittelyä ihmis-oikeuksien näkökulmasta. Jopa Euroopan ih-misoikeustuomioistuin on korostanut, että Islannin lakijärjestelmällä on hyvin negatiivinen vaikutus jour-nalistien vapauteen. Ran-gaistukset ovat kohtuutto-mia. Myös International Press Institute on kuvaillut toimintaa vanhanaikaiseksi.

kaksiteräinen miekka

Erilaiset raportit tuntuvat huutavan samaa: media-ala on loukussa. Kuvioon liittyy lukuisia erilaisia teemoja. Ihmis-oikeudet, raha, valta ja maine ovat kaikki pelissä mukana. Syyttävä sormi osoittaa erityisen helposti yhteen tiettyyn osatekijään: teknologiaan. – Ihmisoikeuksiamme täytyy suojella niin online- kuin offline-tilassakin. Merkityksekkään demokratian yti-

meen kuuluu ympäristö, jossa voidaan ilmaista ja levittää tietoa vapaasti. Teknologia tuo tässä suhteessa uusia mah-dollisuuksia, mutta se voi myös uhata vapautta ja oikeuksia. Tästä syystä meidän täytyy olla valppaina ja valmiina näiden uhkien varalta, Guðjón Idir selittää. Aiheessa todella on merkittävän syvää, ironista problematiikkaa. Moderni teknologia mahdollistaa maail-manlaajuisen tiedonlevityksen, mikä on olennaista jo pel-

kästään ideaalin tieteellisen yhteistyön synnyttämiseksi. Samaan aikaan on valta-rakenteita, jotka silti estävät kyseisen toiminnan. Sano-taan, että jos jatkuvasti nu-jerretaan niitä tapoja, joilla levitetään kansalle olennais-ta tietoa, ei informaatioyh-teiskunnalla ole paljoa tar-jottavaa. Kanadalainen sosiaaliak-tivisti ja kirjailija Naomi klein kuvaa kirjassaan The Shock Doctrine sitä, kuinka kriisiä voidaan hyödyntää rikkomaan kiistanalaisia lakeja, jotka loukkaavat si-

viilioikeuksia ja samalla kasvattavat valtiovoimaa. Islannin tapauksessa vuoden 2008 talouskriisistä tuli tilaisuus tehdä perusteellisia, myönteisiä muutoksia. Guðjón Idirin mukaan teknologian kehitys on tuo-nut lähes kaiken saataville, mutta samalla aikaa valvonta on ennennäkemätöntä. – Teknologia on kaksiteräinen miekka. Se on tuonut meille globaalin alustan, joka on jatkuvasti uhattuna. Monet yrittävät silti riistää mahdollisuutemme kommunikoida, il-maista itseämme ja säilyttää yksityisyytemme.

Uusi aika

Miksi sitten juuri Islanti kuuluttaa vapaan tiedon puolesta? Kyse on osittain valtion maineen puhdistamisesta. IMMI pääsi osaksi sitä visiota, joka uudistuvan Islannin ku-vaksi laskettiin. Uudenlaiset yritykset, ihmisoikeusjärjestöt

“Teknologia on kaksiteräin-en miekka. Se on tuonut meille globaalin alustan, joka on jatku-vasti uhattuna. Monet yrittävät silti riistää mahdollisuutemme kommunikoida,ilmaista itseämme ja säilyttää yksityisyytemme.”

13

“Yleensä kriisi vakiin-nuttaa huonoa lain-säädäntöä, vapauttaa isoja yrityksiä ja louk-kaa ihmisoikeuksia. Nyt pyrimme tekemään juuri päinvastoin.”

ja tietokeskukset olivat tekijöitä, joilla haluttiin voimistaa maan demokraattisuutta ja synnyttää haluttua uudistusta. Insituution toimimista juuri Islannissa voidaan se-littää myös hyvinkin konkreettisin perustein. Kun puhutaan verkkojulkaisuista, on etäisyydellä, tietoliikenteellä, serve-reiden kuluilla ja lakiympärisöllä vaikutuksensa asiaan. Is-lannin halpa energia, viileä ilmasto ja vahvat merikaapelit ovat omiaan luomaan niin sanottua vapaan tiedon turvasa-tamaa. IMMI pyrkii luomaan ympäristöä, jossa taataan ilmai-sunvapaus, tutkivan journalismin edistäminen ja poliittisesti tärkei-den materiaalien kanssa työsken-televien ihmisten vapaus. Lähtökohdat ovat siis periaatteessa kunnossa. Lain sal-limien kehysten puitteissa Islanti houkuttelisi merkittäviä medioita ja ihmisoikeusjärjestöjä. Guðjón Idir muistuttaa, että vaikka Islantikin haluaa tulla tiedonvapauden kärkimaaksi, var-sinaista ilmaisun ja informaation turvapaikkaa ei ole vielä olemassa. Asia ei kuulu myöskään yksin Islannille: yhteistyö ja kehitys eri maiden ja instituutioiden välillä on tärkeää. Insti-tuution pääedustaja Birgitta Jónsdottir osallistui esimerkiksi Avoin Suomi 2014 –messuille Helsingissä syyskuussa. Poliittista kriisiä käytetään siis universaalina työka-luna, mutta ennen kaikkea yhteiskunnallisen hyödyn tavoit-

telemiseen. – Yleensä kriisi vakiinnuttaa huonoa lainsäädäntöä, vapauttaa isoja yrityksiä ja loukkaa ihmisoikeuksia. Nyt py-rimme tekemään juuri päinvastoin. Työ on tuottanut jo tulosta. Saarivaltion maine sen rajojen ulkopuolella on parantunut. Ala on tuonut uusia työ-tehtäviä ja taloudellisia vaikutuksia. Lähdesuojelu on voi-makkaampaa, ja tiedonvapaus vahvempaa.

Lakiuudistuksia on saatu alulle, mutta muutos on hidasta. Esimerkiksi ilmiantajien suoje-lua pyritään edistämään. Vuonna 2013 myös Edward Snowden haki turvapaikkaa Islannista, mutta käytännön puoli esti Snowdenin vastaanottamisen. Vaikka instituution koh-taamat haasteet ovat raskaita, suunta on voimakkaasti ylöspäin. Islanti sai kipinän toimintaansa omista tuhkistaan, mutta tunnis-taa ongelmiensa ulottuvan myös rajojensa ulkopuolelle. Olennaista on yhä, että IMMI toimii kansa-

laisjärjestön tavoin: poliittisten koneistojen ulkopuolisena liikkeenä, joka kuitenkin haluaa kohentaa politiikkaa koval-la kädellä.– Työstämme ennen kaikkea ongelmia, jotka koskevat meitä kaikkia globaalina yhteisönä. Nyt on monta rautaa tulessa, mutta paljon työtä on vielä tekemättä, Guðjón Idir summaa.

ILMIÖ\\

Eetu Suoranta

14

”Mä en kestä tyhmyyttä. Mulla ei kerta-kaikkiaan ole sietokykyä sille. En puhu nyt yksilöiden tyhmyydestä, vaan siitä kun ihmiset ovat kollektiivi-sesti typeriä ja tekopyhiä.”

Sarjakuvataiteilija Ville rannan, 36, parrakas suu käy kiivaasti imaisten välillä henkoset Lucky Strikestä.

Oulun poika on suututtanut monia suorapuhei-suudellaan. Muun muassa Timo Soini on osoittanut huomattavaa julkista närkästystä Rannan Perussuo-malaisia käsitelleestä piirroksesta, puhumattakaan Tanskan Muhammed-piirroksien inspiroiman sarja-kuvan aiheuttamasta hälystä, joka aiheutti kulttuuri-lehti Kaltion päätoimittaja Jussi Vilkunan erottamisen vuonna 2006.

”Kyllä mä tiedän mikä ärsyttää. Ensimmäinen skandaalini oli kun piirsin yläasteen saksan opetta-jasta pilakuvan ja se suuttui niin paljon, että pölli originaalin itselleen.”

Rannan mielestä muurahaispesän sohiminen ei saa kuitenkaan olla arvo sinänsä.

”Ihmiset huomaavat, jos provosoidaan provo-soinnin vuoksi. Eivät ihmiset suutu asioista, joita mä sanon tai piirrän, vaan tavasta, jolla sen sanon. Provosoinnin lähtökohtana pitää olla vilpittömyys ja ajattelu, ei esimerkiksi pelkkä ironia tai vittumaisuus. Esimerkiksi Muhammed-sarjakuvaa kävimme Kaltion toimituksen kanssa läpi poikkeuksellisen tarkkaan.”, Ranta sanoo.

Edellisenä iltana sarjakuvataiteilija on improvi-soinut piirroskonsertin Münchenin Literaturhausilla. Rannan muusikkoveli aleksi ja jazz-legenda raoul

Björkenheim säestivät, kun piirtäjä luonnosteli val-kokankaalle enemmän ja vähemmän häiriintyneitä hahmoja.

”Tämä oli ensimmäinen keikka tällä kokoonpanol-la ja hyvältä tuntui.”, Ranta kertoo.

Konsepti kiinnosti, sillä sali oli täynnä. Paikalliset poistuivat hämmentynein ilmein Rannan töksäyttele-vän haastattelun ja alkuvoimaisen esityksen jälkeen.

Taiteilija, joka ei lokeroidu

Mustassa trenssissään ja harmaassa lierihatussaan Ranta muistuttaa ulkoisesti enemmän stereotyyppistä kirjailijaa kuin vaikkapa pilapiirtäjää. Rajanveto ei oi-keastaan ole edes mielekästä, sillä Ranta on enemmän kuin osiensa summa.

”Ranskassa sarjakuva lasketaan kirjallisuudeksi. Siellä mulle tulee kutsuja yhtä paljon kirja- ja sarjaku-vatapahtumiin.”, Ranta avaa.

Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt yksi teos nimeltään Köyhän miehen Jerusalem. Rannan piirros-jälki ei noudattele sarjakuvan totuttuja muotoja, vaan on ruudutonta ja luonnosmaista.

”Mulle sarjakuva on samaan aikaan maalaustaidet-ta, runoutta ja musiikkia. En osaa katsoa sitä yhdeltä kantilta, vaan taidemuoto on mulle monitahoinen kieli. Siksi mun töitäni voi olla hankala lähestyä, koska ne eivät kulje sitä perinteistä ja yksinkertaista kaavaa. Tietokoneeseen kytketty piirtopöytä tuottaa vain kuollutta jälkeä.”, Ranta selvittää.

elias lönnrotiin keskittyvä Kajaani (2008) ja

Vilpitön ärsyttäjäTeksti ja kuvat: Esa keskinen

//HENKILÖ

Piirtämällä voi muuttaa maailmaa. Tai ainakin siihen voi pyrkiä. Niin on helppo ajatella, jos katsoo Ville Rantaa ja hänen sarjakuviaan.

15

herännäisyyttä 1800-luvun Oulussa käsittelevä Kyllä eikä ei (2013) muistuttavat myös laajuudeltaan ja kerronnaltaan kaunokirjallisuutta. Yhdysvallois-sa vastaavia sarjakuvateoksia kutsuttaisiin nimellä graphic novel, Suomessa käytöön on vakiintunut termi sarjakuvaromaani.

”Nykyisin sarjakuvalla on tunnustettu asema tai-dekentässä. Sitä ei ollut vielä 2000-luvun alussa. Silti tiukkoina aikoina sarjakuva ulosmitataan lähes aina ensim-mäisenä suurten kustantamojen listoilta.”, Ranta kertoo.

Rannan teokset ovat poh-tivia ja monisyisiä. Historia, politiikka, uskonto ja seksuaali-suus vuorottelevat aiheina. Työ-huoneella piirtäminen on pieni osa lopputulosta, sillä suurien aiheiden läpikotainen käsittely vaatii työtunteja esimerkiksi Kansallisarkiston uumenissa.

”Kyllä eikä ei -kirjassa taka-na oli vuosien taustatyö Oulun ja Suomen historiasta. Yhtä pilakuvaa varten saatan päivän pari mietiskellen ja aamupäivän Google-hakuja tehden.”

Usko, toivo ja rakkaus

Poleemisten kuvien ja armottoman kritiikin ohessa Ranta on uskon mies.

”Varmaankin jossain vuoden 2008 tienoilla aloin aivan tietoisesti suhtautumaan elämään ja taiteeseen uskonnollisesti. Ihmisen parhaat puolet perustuvat uskoon. Siihen, että vain uskoo täysillä johonkin.”

Ranta on sittemmin saanut kuulla paljon palautet-ta työskentelystään kirkon kanssa. Hänen piirroksiaan julkaistaan säännöllisesti Kirkko & Kaupunki -lehdes-sä.

”Monen mielestä se on lähes kuin paholaisen kelkkaan hyppäisi, mutta en mä näe siinä mitään ristiriitaa kriittisen ajat-telun välillä. En ole huoman-nut, että mua olisi rajoitettu mitenkään Kirkko & Kaupun-gin suunnalta.”, hän naurahtaa.

Suurien kysymyksien vatvo-misen ohessa Rannan teoksissa naidaan ja ryypätään. Ihan niin kuin oikeassa elämässäkin.

Seksin ja vakavamielisen hengellisyyden ristiriidoista ky-

syessä Ranta kaivaa laukustaan luonnoskirjan. Sivuilla on irstaita karikatyyrejä erään kuppilan tarjoilijasta. Kohtaukset ovat niin ylilyötyjä seksuaalisia fantasioi-ta, että niille on pakko nauraa.

”Tämän piirsin melko vittuuntuneessa mielentilas-sa. Hän oli hieman epämiellyttävä ja päässäni heräsi ajatus, pystyisinkö naimaan häntä.”, Ranta hörähtää.

Rannalla on mitä ilmeisimmin luontainen kyky lä-väyttää niin korkeat filosofiset mietteet kuin ihmisen

”Tämän piirsin melko vittuuntuneessa mielen-tilassa. Hän oli hieman epämiellyttävä ja päässäni heräsi ajatus, pystyisinkö naimaan häntä.”

16

alkukantaiset pohjavireetkin kynän piirtoina paperille.

kohti ääretöntä

Itsevarmasti luomisen huipulle etenevä Ranta löytää inspiroivia tekijöitä useiden taidelajien piiristä.

”Ihailen antti Nyléniä. Jaamme saman ajatusmaa-ilman. Sarjakuvakentältä ehdoton suosikkini on Joann Sfar, jonka tyylistä löydän yhtymäkohtia omaani. Myös Björkenheimin kanssa haluaisin jatkaa yhteistyötä.”

Ranta on saanut lähes kaiken tunnustuksen, jonka sarjakuvataiteilija voi Suomessa saada: Puupäähattu, Sarjakuva-Finlandia, Kemin Grand Prix ja kutsu Lin-nan juhliin. Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla hän oli ehdolla Ranskan parhaimmasta sarjakuva-albumista. Tämän joulukuun alussa Rannalle myönnettiin Suomi-palkinto. Myyntiluvut eivät kuitenkaan aina korreloi huomionosoitusten kanssa.

”Ei Suomessa kukaan myy valtavia määriä, mutta ai-hepiireihin ja tyyliin suhteutettuna mun kirjat myyvät ihan hyvin. Käytännössä elätän itseni pilapiirroksilla.”

Hän onkin pohtinut maisemanvaihdosta Ranskaan. Kustantamoiden ihmemaassa tapaamisissa syödään ja juodaan pitkiä illallisia. Kun Ranta aloitti, oheen kuului vielä ketjussa polttaminen. Nyt Rannalla on kuitenkin vauvaikäinen lapsi nykyisen puolisonsa kanssa. Lisäksi hänellä itsellään on kaksi lasta edellisestä avioliitostaan sekä puolisolla yksi.

“Muutto Oulusta on varmasti vain ajan kysymys. Nyt perhetilanne ei oikein anna periksi, lapset ovat vielä niin nuoria.”

Aurinkoisena syysiltapäivänä Alppien liepeillä Oulu näyttäytyy synkkänä ja syrjäisenä. Rannan lisäksi kau-punki on vaikuttanut moniin taiteilijoihin, kuten Peter von Baghiin ja kauko röyhkään.

“Mä olen elänyt melko erilaisessa Oulussa kuin vaikka Röyhkä ja se on hyvä. Suomi oli ilmapiiriltään helkkarin kova ja suvaitsematon 1980-luvulle asti.”

Nyky-Oulullakin on yhä jäyhät puolensa. “Olen mieluummin vihattu Oulussa, kuin rakastet-

tu Helsingissä. Oulussa ei taiteilijoita hyysätä. Pidän siitä asenteesta. Helsingissä joku on aina taputtelemas-sa olalle.”, Ranta tokaisee.

Puheista paljastuva tinkimättömyys kuultaa myös Rannan tulevaisuuden tavoitteista.

”Sarjakuvakerronnan totaalinen uudistaminen. Siihen mä pyrin. Mulla on sellainen tunne, että kun jonkin seinän läpi pääsisi, sarjakuvalla voisi tehdä vaik-ka mitä. Jos sen seuraus on täydellinen marginalisoitu-minen, niin olkoon sitten.”

Ranta onkin täysosuma tontilleen. Hän ei välitä mielistelijöistä, hän välittää taiteestaan. Siihen tyyliin lierihattujensa alla ajattelevia ihmisiä tarvitsemme.

17

HENKILÖ\\

Ville Ranta

Oululainen vapaa sarjakuvataiteilijaSyntynyt 1978

Ajankohtaisia sarjakuvia ja pilapiirroksia on julkaistu aikakauslehti Kaltiossa, Ilta-Sanomissa, Journalistissa ja Kirkko ja Kaupunki -lehdessä.

Vaihtoehtosarjakuvan pienkustantamo Asema Kustannuk-sen perustaja.

Tunnetaan luonnosmaisesta tyylistään ja henkilökohtaisista sekä pohdiskelevista aiheistaan. Saanut tunnustusta itseil-maisun ja sananvapauden puolustamisesta.

Tunnetuimpia töitä:“Kajaani” (2008), “Kyllä eikä ei” (2013)Kulttuurilehti Kaltion verkkosivuilla julkaistu sarjakuva kohtaamisesta naamioidun profeetta Muhammadin kanssa herätti kohua Suomessa helmikuussa 2006.

Palkintoja:PuupäähattuSarjakuva-FinlandiaKemin sarjakuvafestivaalien Grand PrixEhdolla Sélection officielle -sarjassa, joka on Euroopan arvostetuin sarjakuvapalkinto. Electronic Frontier Finlandin Winston Smith -palkinto epäitsekkäästä sananvapauden puolustamisesta Muham-mad-piirrosten julkaisemisessa.

18

1980-luvun alussa jari Multisilta osallistui aktii-visesti Itä-Porin yläasteen mikrokerhon toimintaan. Ker-hossa opeteltiin BASIC-ohjelmointikieltä Sinclair ZX81 -tietokoneella. ZX81 oli aikansa edullisin kuluttajakäyt-töön tarkoitettu tietokone, äärimmäisen yksinkertainen laite, joka toi uuden teknologian kenen tahansa saataville.

Multisilta ja hänen kaverinsa koodasivat ohjelmia tietokoneelle. Ne olivat yksinkertaisia pelejä ja hyötyoh-jelmia. Jos laitteella ei pystynyt tekemään jotakin, siihen kykenevä lisälaite tehtiin itse.

“ZX81:lle ei ollut joystickia, ja jostakin löytyi ohjeet, kuinka sellainen rakennetaan. Loota avattiin, otettiin juotin käteen ja rakennettiin. Ensin koodattiin, sitten tehtiin jotain elektroniikkajuttuja ja sitten taas koodattiin. Se oli hirveän opettavaista, siinä oppi niitä perusasioita”, Multisilta kertoo.

Tahmeaa kehitystä

Opiskellessaan matematiikkaa Tampereen yliopistossa Multisilta jatkoi tietokoneiden kanssa työskentelemistä. Gradun yhteydessä syntyi tietokoneohjelma, jolla voitiin graafisesti havainnollistaa esimerkiksi lämpöpatterin lämmönsäätelyyn liittyviä matemaattisia kaavoja. Tämän ohjelman perimmäinen käyttötarkoitus oli sitä, mikä on ollut myöhemmin Multisillan koko akateemisen uran pää-teema - oppiminen.

Multisilta teki väitöskirjansa silloisessa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Väitöstä varten hän kehitti verkkoselaimessa toimivan oppimisympäristön matematii-kan oppimista varten.

Oppimisympäristö oli hypermediaesitys diplomi-

insinöörikoulutukseen kuuluneen matematiikan kurssin opetussisällöistä.

Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen oppimisympäris-tön sisältö-osa on yhteydessä toisiinsa hyperlinkein , oli kyseessä sitten matemaattinen termi, harjoitustehtävä tai sen ratkaisu, on linkitetty vähintäänkin yhteen muuhun osaseen kokonaisuudessa.

Multisillan väitöskirja hyväksyttiin vuonna 1996, hän siis oli kehityksen aallonharjalla ja jopa vuosia aikaansa edellä kehittäessään verkko-opetukseen soveltuvan ympä-ristön.

Kysyttäessä tietoteknisten sovellusten nopeasta kehi-tyksestä, Multisilta toteaa, että itse asiassa kehitys tuntuu hitaalta. Moni yliopistoissa kehitetty innovaatio nousee kaupallisessa käytössä kukoistukseensa vasta vuosien päästä. Tästä Multisillalla on esimerkki.

“Tutkimusryhmässäni Harri ketamo kehitti jo 2000-luvun alkupuolella sen aikaisella kommunikaatto-ripuhelimella toiminutta Xtask-ympäristöä, joka peri-aatteessa teki sen mitä Google Docs tekee tänä päivänä. Joskus kehitys tuntuu hirvittävän tahmealta.”

Multisilta siirtyi Tampereelta Poriin työskentelemään heti väitöskirjansa valmistuttua vuonna 1996. Tutkijan roolista Multisilta eteni nopeasti professoriksi. Multime-dian professorin nimike Tampereen teknillisen korkea-koulun Porin yksiköstä heltisi Multisillalle vuonna 2001.

2000-luvun alkupuolella Helsingin yliopisto tilasi Multisillalta selvityksen monitieteisen oppimisen tutki-muksen edellytyksistä Suomessa. Multisillan selvityksen valmistuttua vuonna 2005 perustettiin Cicero-tutkimus-verkosto, kolmen yliopiston, Porin yliopistokeskuksen ja työterveyslaitoksen muodostama yhteenliittymä, jonka

//HENKILÖ

Palvelutehtävässä

Porin yliopiston uusi johtaja Jari Multisilta on 48-vuotias porilainen, vapaa-ajal-laan kilpatanssia, kitaransoittoa ja videopelejä harrastava tekniikan tohtori ja mul-timedian professori. Harrastukset kertovat Porin yliopistokeskuksen uudesta johta-

jasta aika vähän. Työt, menneet ja nykyiset kertovat enemmän. Tälläinen Porin yliopistokeskuksen johtaja Jari Multisilta on.

Teksti ja kuvat: Vilho Pirttijärvi

19

20

tarkoituksena on tutkia oppimista monen eri tieteenalan näkökulmasta.

Multisilta toimi Ciceron taustaryhmässä alusta lähtien, ja vuonna 2011 hän siirtyi tutkimusverkoston johtajaksi. Vuonna 2014 koittivat kuitenkin uudet haasteet. Multisilta haki ja sai paikan Porin yliopistokeskuksen johtajana.

Kun Jari Multisillan edeltäjä, Harri Peltoniemi lähti yliopistokeskukselta uusiin tehtäviin, tulevan uuden johta-jan suhde opiskelijoihin herätti kysymyksiä opiskelijakunnassa. Peltoniemi oli kuitenkin ollut erityisen tiiviissä yhteistyössä yliopistokeskuksen opiskelija-järjestöjen kanssa. Ymmärret-tävästi Jari Multisilta ei pyri olemaan uusi Harri Peltoniemi, mutta vakuuttaa olevansa avoin kaikelle yhteistyölle.

“Näen olevani täällä pal-velutehtävässä, en pelkästään henkilökuntaa, vaan myös opiskelijoita varten.”

Puhuttaessa nykyisen työpaikkansa tulevaisuudesta Multisilta on erittäin positiivinen, vaikka esimerkiksi opetusministeriön ja Suomen ylioppilaskuntien liiton kannanotoissa nähdään yliopistokeskusten tulevat vuodet tutkintokoulutuksesta vapaana. Multisilta kertoo, että Po-rin yliopistokeskuksesta valmistuvat maisterit työllistyvät paremmin kuin mistään muusta yliopistosta tahi yliopis-

tokeskuksesta valmistuvat. Multisilta kuitenkin haluaa yliopistokeskuksen olevan muillakin mitattavilla saroilla paras mahdollinen.

“Me emme voi jäädä maakuntasarjaan ja ajatella, että kiva, me palvellaan näitä satakuntalaisia. Sen tutkimuksen täytyy olla kansallista ja kansainvälistä tasoa.Mielestäni Porin yliopistokeskuksesta voi tulla aivan yhtä tasokasta tutkimusta kuin suomalaisista tai eurooppalaisista huip-

puyliopistoista.” Pyrkiessään maailmanluokan

tutkimuksen edellytysten pa-rantamiseen, Multisilta luottaa monitieteisyyden suomiin etuihin. Tutkimuksen lopputulokset voivat olla tieteidenalojen rajojen ylitty-essä tyystin erilaisia kuin silloin, kun samaa tutkimusongelmaa käsitellään vain oman tieteenalan piirissä.

Yliopistokeskuksen hallinnoin-ti vie Multisillan ajasta suurim-

man osan, joten tällä hetkellä hän ei ehdi keskittymään tutkimukseen niin paljoa kuin aikaisemmin. Hän kuiten-kin sanoo pyrkivänsä paneutumaan myös tutkijan työhön johtajuuden ohella. Jos palaamme vielä alussa mainittui-hin harrastuksiin, on Multisillalla yksi harrastus, jonka sivuun jäämistä hän harmittelee työkiireiden vuoksi.

Hänestä olisi mukavaa koodata enemmän.

“Me emme voi jäädä maakun-tasarjaan ja ajatella, että kiva, me palvellaan näitä satakuntalaisia. Sen tut-kimuksen täytyy olla kansal-lista ja kansainvälistä tasoa.”

Porin ylioppilaslehti etsii avustajia iloiseen joukkoonsa. Jos kirjoit-

taminen, kuvittaminen, valokuvaaminen tai vaikkapa taittaminen sujuvat, ota yhteyttä. Tilatuista jutuista, kuvi-tuksista, valokuvista ja taitosta mak-

setaan asianmukaiset palkkiot.

pointti.lehti@gmail.com

22

Slothrop sukeltaa vessanpönttöön huuli-harpun perässä. Slothrop paneskelee, ja samaan paikkaan osuu myöhemmin ohjus. Slothrop juoksentelee pukeutunee-na viitaan, myöhemmin sika-asuun. Slothrop nai kaksitois-tavuotiasta tyttöä. Slothrop nai kaikkea, mikä eteen sattuu. Slothrop on Rakettimies.

Siinä Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren juoni tiivistettynä. Luutnantti Tyrone Slothrop ryntäilee ym-päriinsä toisen maailmansodan lopun tunnelmissa ja asioita tapahtuu. Seuraavaa tilannetta on mahdotonta päätellä edel-lisestä. Välillä jo seuraava lause kääntää kaiken väärinpäin, tai ainakin vinoon.

Painovoiman sateenkaari on iso ja paksu teos, jonka sivut on vuorattu ääriään myöden omituisilla asioilla. Se on kuin pitkän matkan juoksu, maraton, jota varten kannattaa harjoitella ennen varsinaista kisaa. Jokainen sattumus on oma kertomuksensa. Osa niistä linkittyy suurempaan tari-naan pommista, jonka sarjanumero on 0000. Osa ei tunnu liittyvän juuri mihinkään.

Teoksen lukeminen on kuin paikallaan juoksemista: jalat liikkuvat hurjasti, mutta maisemat eivät muutu. Kirjassa kyllä miljööt vaihtuvat, mutta mitään varsinaista kehitystä romaanissa ei tapahdu, eikä niin ole tarkoituskaan.

Tyrone Slothrop seuraa jälkiä, jotka johtavat Imipolex-G-muovista valmistetun, pommiin kiinnitettävän mustan laitteen kautta mystisen Schwartzkommando-ryhmän jäljil-le. Toisen maailmansodan lopulla suunnitellaan jotain, joka saattaa olla salaliitto tai sitten ei. Historialliset faktat, hen-kimaailman asiat ja mustekalat on laitettu tehosekoittimeen, jossa ne ovat muodostuneet erottumattomaksi massaksi.

Tapahtumia puskee yksi toisensa jälkeen niin nopealla tahdilla, että olo on kuin katsoisi sekunnin välein vaihtuvia

diakuvia. Välillä on pakko palata taaksepäin vain huoma-takseen, että tarinassa on aukko eikä Slothropin päätymistä kartanosta pellolle selitetä juuri mitenkään.

Tekstin pulppuilua ja virtailua eri suuntiin on kiehtovaa seurata. Kertomuksen jännitteet ja toiminnan nopeus luovat aaltoja, jotka nousevat ja laskevat. Myös tekstin intensivi-teetti vaihtelee. Parhaimmillaan lauseet ovat suoraa jumalan suusta purkautuvaa myyttipuhetta, estelemätöntä tajunnan-virtaa, joka pulppuilee jostain Pynchonin harmaiden aivojen sopukoista.

”Miksi asioiden pitäisi olla helppoja ymmärtää?”, sit-temmin julkisuudenpakoisena erakkokirjailijana tunnettu Thomas Pynchon vastasi kritiikkiin hänen esikoisteostaan V kohtaan. Samat sanat voi helposti esittää myös tästä magnum opuksesta, postmodernin kirjallisuuden huipentu-manakin pidetystä Painovoiman sateenkaaresta, joka aihe-uttaa lukijalle mitä erilaisimpia tuntemuksia kuvotuksesta naurunremakkaan.

Pynchon on kirjojensa lisäksi tullut siis tunnetuksi julkisuuden välttelystään. Kirjailijasta löytyy kaksi tai kolme valokuvaa, mutta kukaan ei täsmälleen tiedä, miltä hän nykyään näyttää. Nuoruudessaan hänen on sanottu olevan ujo, hampaitaan häpeilevä poika, joka opiskeli kirjallisuutta ja fysiikkaa.

Matematiikkaan, kemiaan, fysiikkaan ja tekniikkaan liittyvät teemat ovat vahvasti läsnä Painovoiman sateenkaa-ressa, joka on toinen suomennettu teos Pynchonin kah-deksan romaania ja yhden novellikokoelman käsittävästä tuotannosta. Edellinen oli kirjailijan toinen romaani Huuto 49, joka suomennettiin 37 vuotta ilmestymisensä jälkeen vuonna 2003. Painovoiman sateenkaaren suomentamista on

RakettispagettiTeksti: Aleksi Malinen Kuvitus: Anni Aho

//ESSEE

Thomas Pynchonin pääteoksessa metsästetään rakettia, syödään banaaneja, yhdytään ja tapellaan mustekalan kanssa.

24

saatu odotella 41 vuotta.Yhtenä syynä tähän lienee jo teoksen pituus, liki tuhat

sivua, jotka sisältävät paljon monimutkaista tekstiä aina rakettifysiikasta Pynchonin mielikuvituksellisiin laulelmiin. Helsingin Sanomien toimittaja kyösti Niemelä kirjoittaa, että realistiseen proosaan tottunut suomalaisyleisö tuskin olisi ollut valmis vastaanottamaan teosta sen ilmestymisai-kana, tuskin edes 90-luvulla.

”Postmodernismin suuren klassikon rönsyilevyys, leikki-syys, vaikeus ja yllätyksellisyys olisivat voineet hämmentää realismiin ja modernismiin tottuneita suomalaisia”, hän kirjoittaa.

Niemelän kommenttiin on helppo yhtyä, sillä teos on vielä nykypäivänäkin melkoista molekyyligastronomiaa karjalanpaistiin tottuneelle. Ottaen huomioon minkälaisen kalabaliikin kymmenen vuotta tätä aikaisemmin ilmestynyt Hannu Salaman Juhannustanssit sai aikaiseksi, olisi Paino-voiman sateenkaartakaan tuskin otettu avosylin vastaan.

Ehkä aika on nyt kypsä kirjalle, jossa kaikkia lankoja ei olekaan tarkoitus solmia yhteen, ja jossa syödään toisessa lauseessa ulostetta ja toisessa banaaneja.

Suomentaja on 18 kuukauden urakkansa aikana tehnyt loistavaa työtä. Myös ongelmallisemmat, loppusoinnulliset laulut on käännetty hienosti. Suomentaja juhani lind-holmilla on toki kokemusta vaikeiden kirjojen suomenta-misesta ja aiemmin, sillä hän on viime vuosina kääntänyt esimerkiksi David Foster Wallacea. Lindholm sai Vänrikki stoolin tarinoiden uudesta suomennoksesta kirjallisuuden valtionpalkinnon.

MIKäLI EI VIELä OLE käynyt selväksi, täytyy eräs asia toistaa: kirja on sekava. Mutta kun siihen kunnolla uppou-tuu, järjettömältä vaikuttava rakenne, juomalaulumaiset lyriikat ja äkkipikaiset käänteet asettuvat jonkinlaiseen jatkumoon, joka tosin yhä poukkoilee suunnasta toiseen.

Mutta sekavuus lienee Painovoiman sateenkaaren voi-makkain tehokeino. Miksi kaiken täytyy olla vakavaa, realis-tista, lineaarista, romanttista tai painavaa? Miksi hahmojen täytyy olla uskottavia ja samaistuttavia? Eikö kirjallisuus voi tarjota myös muuta, fantasiaa, tarinoita, huumoria?

Toisaalta taas Tyrone Slothrop juuri on samaistuttava. Hän ei ole oman elämänsä herra, vaan seuraa epämääräisiä aavistuksia, joiden todenperäisyydestä ei ole tietoa. Hän on viettiensä orja, kuin luonnontilainen eläin, joka laahustaa paikasta toiseen sanomatta kyllä tai ei. Hänen siittimensä ikään kuin sattuu joutumaan paikkoihin, eikä hän paljoa vastustele.

Pynchon on kyseenalaistajien kyseenalaistaja. Hänen jälkensä kirjallisuuteen on ollut merkittävä, ja esimerkiksi

modernin amerikkalaisen kirjallisuuden kiistaton suurni-mi David Foster Wallace on saanut Pynchonilta runsaasti vaikutteita omiin romaaneihinsa. Suomalaisista kirjailijoista esimerkiksi Miki liukkonen on tunnustanut altistuneensa Pynchonille.

Kirjassa sanotaan olevan noin 400 henkilöä. Suurin osa tosin vilahtaa vain kerran, mutta jo juonen kannalta oleel-listen hahmojen määrä on iso. Tämä tekee laajan romaanin lukemisesta haastavaa mutta myös kiintoisaa. Pynchonin rakentama maailma on laaja, ja hahmot risteävät toistensa kanssa odottamattomissa tilanteissa.

Tematiikaltaan Painovoiman sateenkaarta on verrattu muihin toista maailmansotaa satiirisesti käsitteleviin ame-rikkalaiskirjailijoiden tuotoksiin, kuten joseph Hellerin Me sotasankareihin ja kurt Vonnegutin Teurastamo 5:teen. Mut-ta esimerkiksi Vonnegutin sekoilut ovat pientä katsottaessa Pynchonin mielikuvituksen rajoja, joita ei tunnu olevan. Samankaltaisuuksiakin kuitenkin löytyy. Sekä Pynchon että Vonnegut kirjoittavat ironisesti sekä yhdistelevät epätyypil-lisiä elementtejä toisiinsa, luodessaan kirjallisia hybridejä, jotka alkavat lohena mutta päättyvät käärmeeseen.

Kirja on kokonaisuudessaan nyrjähtänyt kabaree, pillul-ta, banaaneilta, ruudilta ja merivedeltä tuoksuva musikaali, jossa kaikki näyttelijät kohtaavat toisensa sukuelimet edellä. Teoksen kantava teema onkin viettien ja sattumusten kuljet-tama ihmisyksilö, jonka elämä kulkee raketin lailla kaaren, kunnes räjähtää ja katoaa pois.

Raketti on myös ilmeinen allegoria seksuaalisuudelle, fallokselle ja koko seksiaktille. Kohoava ohjus on miehisen voiman ja libidon näyte, joka penetroi kaiken tielleen osu-van. Slothropille raketti numero 00000 on valkoinen valas, saavuttamaton aarre sateenkaaren päässä, jota hän mielipuo-lisesti tavoittelee.

Myös Slothropin lisääntyvä paranoia, vainoharhai-suus kulkee rinnan seksuaalisten ja muiden kommellusten kanssa. Lopulta lukija ei ole varma siitä, mitä on tapahtunut ja miten, kun mahdottomat näyt seuraavat toisiaan. Sama teema toistuu Pynchonin muissakin kirjoissa, kuten juuri elokuvaksi kääntyvässä Inherent Vicessa.

Lukija ei juuri ole viisaampi kuin kirjan päähenkilö.Painovoiman sateenkaari yllättää, hämmentää, ihastut-

taa, kenties vihastuttaa mutta ennen kaikkea riemastuttaa. Se on postmoderni raamattu täynnä merkityksiä tai koko-naan ilman mieltä. Se voi jättää kylmäksi, tai saatat odotta-mattomasti ja holtittomasti rakastua.

Mutta mikä on painovoiman sateenkaari? Se on ohjuk-sen lentoradan paraabeli, ihmisiän mitta, erektion nousu ja lasku, tämän kirjan draaman kaari.

Se on Slothrop tai sitten ei.

Kirja on kokonaisuudessaan nyrjähtänyt kabaree, pil-lulta, banaaneilta, ruudilta ja merivedeltä tuoksuva musikaali, jossa kaikki näyt-telijät kohtaavat toisensa sukuelimet edellä.

25

omfalos renaissance on yhtye, johon kuuluu kanttori ja säveltäjä Harri kerko, muun muassa Motelli Skronkle -yhtyeen riveissä esiintynyt Petteri rajanti ja porilai-nen yleisnero Mika rättö.

Yhtyeen kolmannelle albumille “Rans-kalainen sarja” on tallennettu kappaleita, jotka eivät ole biisejä. Tarkoitan sitä, että näille teoksen osasille ei tee oikeutta rock-musiikin perinteinen biisi-ajattelu. Nämä ovat lauluja, mutta eivät sellaisessa mielessä, että ne olisivat selkeästi rakentuneita ja mielen seinämiin iilimadon lailla kiinnit-tyviä. Ranskalainen sarja on romanttista musiikkia, jossa on tilaa. Yksin, hiljaisuu-dessa, yöllä kuunnellessani näitä lauluja ne koskettivat enemmän kuin iltapäivällä.

Yhtyeen niukka ilmaisu jättää kuu-lijalle tilaa astua sisälle musiikkiin. Siellä voi ihmetellä noin sadan vuoden takaista todellisuutta. Siltä tämän levyn maailma

kuulostaa. Suomenruotsalaisilta taiteilijoilta Pariisissa eksistentiaalisen kriisin keskellä vuonna 1909.

Olen kokenut levyn alkupuoliskon omakseni, se soi kauniisti. Erityisesti kolmas laulu, “Kuvan vaan” on mieleeni. Kap-paleessa on kauniita kuoroja ja erityisen harras tunnelma. Aivan levyn puoliväliin on sijoitettu sille nimen antanut “Ranskalainen sarja”. Tämä kahdesta kappaleesta, “Harmo-nie du Soire” ja “A une Passante” koostuva kokonaisuus kokonaisuuden sisällä ei toimi ympäristössään.

Rakastan Mika Rätön tapaa laulaa ilman minkäänlaisia rajoja, mutta näillä kahdella kappaleella kuultava Riihikedon ranska ei ole rakkauden kieltä. Se kuulostaa rumalta ja levottomalta. Puolen välin jälkeen levyn ote herpaantuu. Maailma hajoaa. Pidän levystä silti. Sen säännöt ovat aivan omiaan.

Wilco Pirttijärvi

***

Omfalos Renaissance: Ranskalainen sarjaBare Bone Music

Omfalos Renaissance: Ranskalainen sarja

ARVIO\\

Scifiä löytyy nykyään joka lähtöön. Star Wars on saamassa uuden elokuvan ikiai-kaisen pitkään sarjaansa, Star Trek-leffat ovat vihdoinkin hyviä ja Guardians of the Galaxy oli Marvelin erittäin viihdyttävä avaruusoop-pera-supersankaritarina. Sarjakuvapuolella Suomeen ei ole vielä rantautunut kuitenkaan kovinkaan paljon tasokasta sci-fi sarjakuvaa. Onneksi vastaus scifikansan rukouksiin tulee Yhdysvalloista. Tänä syksynä kirjakauppojen hyllyille ilmestyi Brian k. Vaughanin ja Fiona Staplesin Saga. Nopeasti sitä voisi kuvailla seu-raavasti: Saga on yhdistelmä Romeota ja Juliaa, Star Warsia ja Game of Thronesia.

Brian K. Vaughan on ohiolainen käsi-kirjoittaja, jota pidetään yhtenä oman alansa kärkinimistä. Fiona Staples on kanadalainen sarjakuvapiirtäjä. Hän on piirtänyt kansia lukuisiin sarjakuvajulkaisuihin, sekä kuvittanut Northlanders, Jonah Hex ja Mystery Society-sarjakuvia. Hän on voittanut 15 eri palkintoa työstään Sagan parissa. Nämä kaksi oman alansa huippunimeä loivat yhdessä Sagan, joka on nopeasti nousemassa sarjakuva-klassikoksi.

Saga on kertomus rakastavaisista Ala-nasta ja Markosta. Alana on Maaantuntuma-planeetan siivekäs asukas, ja Marko sen kuun Kiemuran sarvipäinen alkuasukas. Kiemura ja Maantuntuma ovat sodassa, joka raivoaa pitkin galaksia. He karkasivat sodasta, ja nyt heille on syntynyt lapsi, sarvipäinen ja siivekäs, joka on molempien kansojen silmissä vääristynyt. Yhdessä he yrittävät löytää jonkin planeetan tai kuun jossa he voisivat elää rauhassa - kaukana vanhasta vihasta, kaukansa sodasta. Kodin.

Sarja ei kerro pelkästään tarinaa Alanan

ja Markon näkökulmasta. Myös heidän perässään oleva televisiopäinen Prinssi Robotti IV saa ”ruutuaikaa” tämän salapoliisityötä ja hovijuonittelua seuratessa, samoin heidän perässään olevasta palkkionmetsästäjä Pelkkä Wil ja Valetassu, kissa jolle ei sovi valehdella. Lisätään soppaan aaveita, taikuutta ja bordel-liplaneetta niin lopputulos on seikkailu ilman vertaistaan.

Sagan vahvin puoli on sen tarinassa. Vaug-han liikuttaa sitä eteenpäin sulavasti, rikkomat-ta tavallista tarinan kaarta, mutta käyttäen silti hyväksensä laajaa hahmogalleriaa ja monen eri tahon näkökulmia. Tarina ei myöskään junnaa paikallaan, vaan liikkuu alati eteenpäin monen näkökulman avulla - vaikka Alana ja Marko eivät juuri nyt tee mitään tärkeää, niin Prinssi Robotti IV on oppimassa juuri jotain uutta. Hahmot on tehty hyvin persoonallisiksi myös luonteeltaan, aina Alanan tulisieluisuu-desta Markon pasifismiin. Prinssi Robotin hahmo on silti suosikkini. On mielenkiintoista seurata hahmoa antagonistien puolella ja kuul-la tämän puoli tarinasta ja tämän syyt tehdä mitä tekee.

Fiona Staplesin taide on juuri sopivaa monipuolisuudessan, kuten yllä mainitsin. Groteskimmat kohtaukset ovat päällekäyviä, mutta eivät kuitenkaan jää häiritsemään, sillä vastapainoksi on on aina myös jotain kaunista tai ihmeellistä. Sujuva maalausta muistuttava väritys ja kevyet ääriviivat ovat tänä digitaali-sarjakuvien aikana mukavaa nähdä, varsinkin näin taidolla tehtynä. Staplesin tavaramerkiksi Sagassa nousee kuitenkin kasvot: reaktioilmeet ja tunteikkaat kasvot osuvat joka kerta yksiin

Vaughanin käsikirjoituksen kanssa.Saga on yksi merkittävimmistä sarjaku-

vatapauksista joka on tullut Suomeen tänä vuonna. Se ei ole suunnattu nuoremmille lukijoille sen joskus järkyttävän sisällön vuoksi, joten perheen pienemmille en tätä suosittele. Jokainen aikuinen lukija saa kuitenkin paljon irti Sagasta ja sen kiehtovasta maailmasta ja sujuvasta tarinankerronnasta. Suomessa on julkaistu vasta yksi albumi, mutta niteitä on alkukielellä julkaistu yhteensä kolme. Saga sopii kaikille, romantiikannälkäisille, seikkai-lukirjallisuuden ystäville ja scifi-annoksensa tarvitseville.

Atte Timoen

Brian K. Vaughan ja Fiona Staples:SagaARVIO\\

Porin ylioppilaslehti toivottaa hyvää jou-

lua ja onnellista uutta vuotta!

27

Do you know the type of people, who actually open their mouth when they have some-thing to say? People who don’t care what other people think? People who just keep

doing their own thing, because they love it. louise Distras is one of those.

Louise is a punk singer from UK. She has a lot to say, not only to her listeners, but the whole of society and especially to young people. She’s easy to interview: words and ideas come easily out of her mouth, but she’s not talking only about herself. She seems very interest-ed about how her own generation is doing. She actually wants to listen to what other people think and say.

This young artist has been compared to great punk names like Billy Bragg and Joe Strummer. Louise says that she doesn’t want to see herself as a protest singer or as a political singer, but more like the messenger of her own generation. Punk is probably not the most fashionable way to do it, but it’s definitely a strong way. Louise has been noticed all over the UK and especially in the punk society. She says that she is happy about it. ”Punk needs new blood. Not only new bands, but new ways of thinking and different messages too.”

Louise is a new name in the music field. This sum-mer, she visited Finland and had a few gigs, for exam-ple in Harjavalta. I bet most of the people hadn’t even heard about her, but that didn’t matter. Louise made the audience stop and listen to what she had to say. No drums, no bass. No piano, no background singers. Just Louise Distras and her guitar, no bullshit.

IDealISM

The main points in her speech and in her songs are simple: be loud, express and love yourself. Louise tells

her audience that they should not listen to what other people say about them. Especially if they are trying to make you do something that doesn’t come naturally. Instead of that, young people should find out, little by little, who they really are. Sometimes you have to take risks and make mistakes to find your ”real me”.

”Let’s find out, who we are, what we want to and CAN be”, she says, and finishes: ”Follow your dreams!”

But how can we find out who we are? And how can we just close our minds to the opinions of others? After all, we are not alone here. There is always going to be people judging us and telling us what is wrong and right. We are trying to study, but that doesn’t guarantee that we will find a job. We are spending a lot of time to make ourselves look good, but that doesn’t mean that other people will like us.

Louise says to think about life as a journey. You can learn every day, and not only in school. Problems can be solved if people will have discussions with each other. That means, we need to open our mouths and speak up.

When people with the same problem meet, and share their ideas, they can actually find some solutions. And when it comes to being liked or being good at something, it’s all about your own attitude. If you love yourself and you work hard for the things you want, then others should love and respect you too. If they don’t, they are not worth having in your life. After all, it’s all about attitude.

Louises music can be found in Youtube, Spotify and iTunes.

Tytti Wallenius

Girl with an attitude

IN ENGLISH\\